Mökkiä ei alun perin tarkoitettu lainkaan käytettäväksi talvella. Siitä osoituksena suoravetotakka ainoana lämmön lähteenä. Kuten myöskin eristeiden määrä ja laatu. Kaminan hankinkin ensimmäisenä mökki-investointina. Torniosta kun tulimme kylmään aikaan, jäi Aino ja vauvaikäinen Tiina Pessalompoloon anopin luo ensimmäiseksi yöksi. Lämmittelin kämppää minkä kykenin, mutta lauantaina aamulla saattoi silti herätessä olla miinuksen puolella. Kun sitten sain lopulta sen kaminan pihalle ja asennukseen, oli kolmen tunnin kuluttua lämpö noussut sisällä 30 astetta! Voi sitä riemun paikkaa!

Tässä mökki sellaisena, kuin sen ensi kerran näin

 

Polttopuun kulutus tietenkin alkoi kasvaa lisääntyneiden käyntien ansiosta. Joten jonkinlainen puuhuone tuli heti tehtyä. Olisikohan pohja ollut noin 2,5 * 3 metriä. Samassa kömmätissä oli tilat kaikille työkaluille ynnä muille roippeille.

Leikkimökki

Vielä 80-luvulla rakensin leikkimökin ja grillikatoksenkin. Vähitellen homma alkoi maistua mökkeilyltä. Lähes kaikki tarvittava oli olemassa. Mutta….

Grillikatos

Mutta sitä välttämätöntä tavaraa alkoi kertymään. (tuleekohan siitä koskaan toista päätä?)
Oli aloitettava uuden puuhuoneen teko. Sen teinkin pyöreistä haapatukeista, elämäni ensimmäinen hirsirakennelma.

Puuvaja

Eivät ne sisätilatkaan olleet kovin väljät, joten 90-luvun alkupuolella vuosina 93 ja 94 tein mökkiin yläkerran. Samalla laajeni terassitila kolminkertaiseksi. Sattumalta oli työnantajani laskenut kesälomaoikeuteni väärin parin vuoden ajan. Se oli minulle onni, sillä tähän projektiin aikaa tarvittiinkin. Puutkin kaadettiin itse ja vietiin sahalle. Apupoikina tietenkin siellä saatiin olla.

Mökki + pihaa

Uutta terassiosaa

Vuonna 1999 toteutin jo jonkin aikaa hautuneen unelman. Rakensin maakellarin! Riippuu vähän siitä, miltä kantilta asiaa katsoo, mutta pidän sitä yhtenä parhaimmista urakoinneistani mökillä. Sekä laadullisesti, että tarkoituksenmukaisuudeltaan. Siellä säilyvät talven potut + siemenperunat sekä muutkin kellarilämpötilaa vaativat asiat. Hillot, mehut….. ja tietenkin ne oluet, joita joskus hellepäivänä voi nauttia.

Maakellari

Ikää tulee jatkuvasti lisää. Joka vuosi, valitettavasti. Niinpä monet projektit, kuten kellarikin, tähtäävät siihen, että kun vanhuus alkaa lopullisesti iskemään, olisi vielä jonkun aikaa mahdollisuus jatkaa mökillä kulkua. 2001 –vuoden projekti on yksi selkeä osoitus siitä. Vanha puucee oli varsinkin talvella turhan kaukana. Lunta kun toisina talvina tahtoo kertyä toista metriä. Niinpä ensimmäinen rakentamani varasto laajeni reippaasti ja sen yhteyteen värkkäsin kompostikäymälän. Siinäpä nykyajan vihreät aatteetkin saivat alaa. Varastotilaa tuli lisää jonkun verran ja kunnollinen peltikatto suojaksi.

Varasto laajennettuna takaa, puucee + kompostilaatikot

Varasto laajennettuna edestä. Oven yläpuolella oleva vino lauta kertoo vanhan varaston koon.

Seuraavana vuonna oli vuorossa mökin lattia. Ei ollut ihme, jos talvella jalkoja paleli. Purutäyte oli paikoin kadonnut ja lattialankuiksi ei vajaan kahden sentin vahvuista ponttilautaa voinut sanoa. Niistä kuitenkin puhdistamalla ja höyläämällä sain tarveaineita uusiin kaapistoihin. Ne kun olisivat maksaneet liikkeestä ostettuna moninkertaisen hinnan lattiaremonttiin nähden. Tulihan tiskipöydästä ja kaapeista hieman ”itseni näköiset” mutta asiansa ovat ajaneet.

Vuonna 2003 tein polttopuita runsaasti. Värkkäsin koiraverkosta häkin, johon sain menemään enimmän osan isosta puumäärästä. Grilli sai uudet tulipesät ja piipun. Samalla katto tuli pellitettyä. Ei siinä entisessä pesässä tai piipussa muuta vikaa ollut kuin paikka. Kun grillikatos syksyisin toimii puolilämpimänä muikunkiilaustilana, oli syytä tehdä tarvittavat järjestelyt.

Välikatot saivat lisäeristyksen vuonna 2005. Samalla asentelin verkkoja räystäiden alle estämään oravien kulkua.

Vuoden 2006 aikana syntyi 2 uutta rakennusta: läpiajettava hirsinen kelkkavaja sekä talas. Molemmissa on hieman säilytystilaa myös muille kausikamppeille, joten ikuinen varastotilan puute sai hieman helpotusta.

Kelkkavaja

Talas

Seuraavana vuonna olikin vuoro korjailla kellarin sisäänmenon reunoja. Olin ne aikanaan latonut kivenjärkäleistä ja savimaa kun tahtoo routia, oli siinä jo pieni vaaran paikka. Tein luiskat hirsistä ja kun niitä jäi vähän ylitse tein lopuista pienen puukopin grillipuille.

Kellari korjauksen jälkeen. Kivet korvattu tukeilla.

Grillipuukoppi

Vuonna 2008 oli aika siirtää ruma ja vuotava puuhäkki historiaan. Tilalle valmistui pikkusievä vaja. Kävisi vaikka mökistä, jos olisi vähän tiiviimpi. Terassimainen sateensuoja on osoittanut jo ensimmäisen kauden aikana todella kuningasajatukseksi.

Puuvaja

Hommat jatkuivat vuonna 2009. Vanha takka alkoi kulumaan puhki ja korjaukset eivät tahtoneet kestää. Suoravetoisena se myöskään ei varannut lämpöä ja kulutti puuta runsaasti. Uudessa takassa toimii niin suoraveto kuin alakiertokin.

Takka

Heinä-elokuun vaihteessa remontoin vielä saunaa sen verran, että se sai uuden lattian ja lauteet.

Eräs pitkäaikainen suunnitelma, ns. 2-projekti sai näkyviä muotoja kesällä 2010. Lopullinen valmistuminen 2011 tai jopa myöhemmin.

 

2-projekti. Oikealla 1-vaihe. Sen edessä oleva alue on 2-vaihe.

2011 ja kesäkuun alku. 2-projektin vaihe 3 on valmistunut. Minikokoinen leivinuuni ja päällä nuotiopaikka. Tuolle mataluudelle on järkevä selitys. Jos tuli olisi korkeammalla, ei lämpö loistaisi ympärillä istujiin. Jalat jäätyisivät ja pää hikoilisi kolealla tulistellessa.

2011, kesäloma ja alkusyksy. 2-projektin 4-vaihe periaatteessa valmis. Pikku hommia vailla.

Laavu

2012: Projekti se on pienikin projekti! Syntyi laavulle pikkuinen puukoppi ja pöytäkin.

Laavun puukoppi

Niin, valmistuihan se sohvakin. Ainon vastuulla olivat pehmeät osat.

Haapapuinen sohva

Vuosi 2013 jäi sattuneesta syystä hieman vaisuimmille askarteluille. 2014 tilanne oli jo parempi. Silloin runsaampi puunteko vaati puuvarastoon jatko-osan.

Puuhuoneen jatkoa

Vuonna 2016 hylkäsin vanhan muikkuverkkokatokseni. Rakentelin sen sijaan uuden ja kiinteämmän pytingin. Syksyn se toimii muikkujen päästelykoppina. Kesällä se toimii kasvihuoneena. Lumien valkaistessa aluetta, varastoin siellä talviverkotuksen varaverkkoja ja muuta tarpeistoa.

Kasvihuone/muikkuverkkokoppi

Vuoden 2017 projekti oli lapion, rautakangen ja rautaisen äijän yhteistyötä. Pottumaan raivaus! (Voi herranjestas!)

Omaa pellonraivaustuotantoa 2017: perunamaa umpimetsään

Vuonna 2018 tein laavuun lautaseinät. Itse kaatamista puista, itse laudoiksi sahaamistani. Seuraavana kesänä lahosuojamaali. 

Laavu sai pysyvät seinät pressujen sijaan

Välivuosien jälkeen vuonna 2020 naputtelin veskiin terassilaudoista "laiturin". Pienehkö homma, mutta turvallisuusvaikutuksiltaan suuri. Talvella tuossa oli tosi vaarallisen liukas luiska. Samalla oli uusittava kompostitkin.

Uusi "silta" veskiin ja uusi komposti

Tietenkin lukemattomat ovat ne erilaiset, lähes projektiluontoiset asiat, joiden parissa tulee touhuttua. Osin ne ovat rakenteiden korjailuja ja maalauksia, osin saattavat liittyä kasvimaihin. Myöskin pihamaan muodot ja maisema ovat muuttuneet vuosien saatossa.

On enemmän kuin todennäköistä, että projektit vielä saavat jatkoa. Jos vain terveyttä riittää...

Nyt jouluna 2014 kuvittelisin kuitenkin, että varsinaiset projektit ovat ohi. En näe tarpeellisia isompia juttuja. Aina tietenkin tulee vastaa korjattavaa, mutta se on asia erikseen. Jos käsien kunto ei heikkene, voisi vaikkapa keskittyä erilaisiin askarteluihin ja puutöihin.

Terveisin: