Viime käyntejä

Yhteenvetoa kaudesta 2008

Jälleen on yksi mökkikausi takana ja uutta odotellaan kiihkeästi. Pitkälti tutuissa merkeissä kulunutta kautta on vietetty. Joulun pyhät on aina vietetty kotioloissa, vaikka pientä halua mökkijouluunkin olisi. Muuten onkin tullut taas kuljettua kutakuinkin joka viikonloppu + lomat päälle. Ainokaan ei montaa viikonloppua väliin jättänyt. Vain pari pyhää joulun alla.

Kesäloma kuitenkin tuli aloitettua lyhyellä retkellä Pöyrisjärven erämaa-alueelle kolmistaan Jaakon ja Ainon kanssa. Tuon tapaisen retken voisi vaikka toistaakin. Olisi vain vaihdettava paikka kalaisemmaksi ja ajankohta sääskettömämmäksi. Ja ei sitä patikointiakaan tarvitsisi niin kovin paljon olla! Hyvä vaihtoehto olisi myös mökki viikoksi autotien päästä. Kun tuo selkä ei parane rinkkaa kantamalla.

Vuosi alkoi jäiden osalta merkillisellä ilmiöllä. Oikeastaan tämä ilmiö alkoi jo loppuvuonna 2007. Kun lämpöjakso sulatti jäältä lumet, lämpeni jääkin hieman ja turposi. Valtaisat jäävallit kasautuivat rannoille. Poikki järvenkin teki isoja röykkiövalleja. Samanlaisia ilmiöitä oli ympäri Lappia. Jotkut väittivät, että myrskyt liikuttelivat jäitä. Myrskyjä vain ei tuolloin ollut. Ja olisi pitänyt myrskytä joka suunnasta ja vielä yhtä aikaa, koska röykkiöitä oli joka rannalla, missä oli vain riittävän iso selkävesi.

Lunta kertyi kevättalven aikana ihan normaali määrä. Olisi sitä ollutkin melko paksulti ilman joulukuun lopun lämpimiä. Erityisen kovia pakkasia ei muistini mukaan ollut. Lumet ja jäät lähtivät keskimääräiseen aikaan. Samoin syksystä järvi jäätyi aivan tavalliseen aikaan. Jää ei vain jouluun mennessä kovin vahvaksi ehtinyt johtuen lumikerroksesta ja pienistä pakkaslukemista.

Kesää on sanottu sateiseksi. Jotenkin sateisuus on jäänyt minulta huomaamatta. Kai sitä vettä tuli, mutta ei sitä aivan päntiönään tullut. Oli kuitenkin jonkun verran kai tuuriakin sateiden kanssa. Heinäkuun alussa läntinen Lappi oli poutainen, kun taas idässä satoi kai viikkotolkulla. Lämpötilat kuitenkin pysyttelivät alle hellelukemien. Lämpimin päivä nosti elohopean 23,5 asteeseen. Meikäläiselle viileys oli hyvä asia, kun niistä helteistä en oikein välitä.

Noin 10 mottia tehtiin polttopuita. Samalla systeemillä, kuin aiemminkin. Toukokuulla kun pidämme viikon puuloman, jolloin teemme metsässä muutaman päivän harvennusluontoista urakkaa ja kannamme puut pinoihin. Samalla viikolla vielä pilkotaan ja pinotaan talviaikaan ajetut puut. Jonkun verran puita saimme kesällä ja syksyllä mökin läheltä kaatamistani puista. Niitä en kaatanut puuhuolto mielessäni, vaan ne olivat muista syistä tiellä.

Vuoden pääprojektina oli uuden puuvajan teko. Puusuojan virkaa ajanut häkki oli tosi ruma ja katto vuotava. Se siis oli korvattava uudella vajalla. Siihen materiaaliksi kaadoin puut viimeisillä lumilla ja ajelin ne mökille. Olisi vain pitänyt ne ehtiä kuorimaankin samaa kuumaa, mutta laiskuus taisi silloin viedä voiton. Kesäkuun alussa sitten lomailin viikon ja vaja valmistui. Tein vajan halkaistuista hirsistä ja sain hieman ihmetteleviä ja ehkä arvosteleviakin kommentteja. Mutta vajan valmistuttua, muuttuivat ihmettelyt hyväksyvämmiksi. Saattoipa joku ottaa hieman malliakin. Kun joskus sadekelillä olisi mukava touhuta joidenkin askareiden parissa ja ei oikein ollut tiloja missä touhuta, tein vajaan ison terassin askartelutilaksi. Jo ensimmäisenä kesänä se osoittautui kuningasajatukseksi.

Alkukesän korvasienisato oli kohtalainen. Kävimme uusiakin paikkoja katsastamassa, mutta emme niistä juuri sieniä löytäneet. Marjasato ei ollut myöskään kovin runsas. Tarpeellinen määrä kuitenkin saatiin ja ihan kohtuullisin ponnistuksin. Karpaloita olisi voinut kerätä enemmänkin, mutta sen sato oli kerrassaan heikko. Edellisenä syksynä löytämäni kantarellipaikka antoi pikku pussukallisen tätä herkkua. Olisi vain enemmän sitä lajia. Vaikka aluetta haravoin, en niitä kuitenkaan valitettavasti enempää löytänyt.

Alkukesästä povattiin pahaa sääskikesää. Ei se mielestäni mökillä mikään paha ollut. Toista oli kuitenkin sillä pohjoisen reissulla. Siellä kuitenkin onneksi tuuli ja oikealla leiripaikan valinnalla pelastuimme.

Kalastin, niin kuin aina ennenkin, omiin tarpeisiini. Talviverkkoja pitelin aina silloin, kun kalat pakkasesta olivat loppumassa. Kesällä taisin laskea perusverkot vain kerran. Kuhaennätys parani hieman. Se on nyt 3,460 kiloa. Tuo kuha oli muutenkin kauden suurin kala. Yksi made ylsi lähelle, 120 gramman päähän. Se ainoa kesäinen verkkohomma oli yllätys. Pyynnissä oli 3 verkkoa ja ahvenparvi oli osunut yhden verkon kohdalta. Ahvenia tuli kai toistakymmentä kiloa painoltaan 300 – 500 grammaa. Eihän ollut tarkoitus tuollaista määrää pyytää, mutta verkkokalastus on tällaista. Joskus tulee, joskus pyydetään tyhjää. Ei tietenkään yksikään kala tästäkään saaliista hukkaan mennyt. Pekalla onneksi oli enemmän porukkaa ja niinpä kala kelpasi.

Katiskahommat menivät kesällä suhkuksi. Vanhat katiskat olivat ruostuneet ja uusia ei tullut hankituksi. Pitäisiköhän itse alkaa tekemään pari – kolme katiskaa. Parhaat ahvensaaliit olen aikanaan saanut juuri omatekoisilla peleillä. Kesän venepilkintä kuitenkin antoi ahventa ja kuhaa mukavasti. Aino ja pikku-Villekin saivat toistakiloiset kuhat. Voi sitä riemua!

Syksyn muikkusaaliista tuli varsin odotettu. Pienisilmäisimmät muikkuverkot pyytivät melko hyvin muikkuja. Myös nuotalla muikkuja saatiin hyvin. Ensi syksynä on odotettavissa jopa erinomainen muikkusato. Sellaiset olivat nyt merkit. Keke, Aku ja Jussi tekivät perinteisen kalareissun lokakuulla. Parhaaseen muikkuaikaan. Uskoisin, että jouluna oli kaikilla pöydässä muikun mätiä. Sitä kun saimme kohtalaisesti.

Pari kertaa pidimme jonkunlaiset porukkajuhlat. Pääsiäisen aikaan ja sitten syksyllä venetsialaiset. Juhannuksenakin istuimme kokolla, mutta siihen tilaisuuteen ei mitään isompia etukäteisjärjestelyjä tehty. Onhan ne ihan mukavia juttuja mutta vaativat yllättävän paljon järjestelyjä. Onneksi on porukkaa.

Terveys on kutakuinkin entisensä. Selkävaiva vain on ollut turhan haittaava. Kuvauksissahan se paljastui olisteesiksi eli yksi nikamaväli on liikahtanut 12 milliä. Painaa sitten hermoa ja ajoittain tuska on melkoinen.

Näyttääpä siltä, että kirjoittamieni päiväkirjojen koko on kasvanut vuosittain. Itse asiassa monikymmenkertaiseksi. Enpä tiedä, onko varsinainen sanottava lisääntynyt. Ei kai. Jaariteltua vain tulee enemmän. Toukokuulla tuli kuitenkin jo 10 vuotta täyteen näitä höpinöitä. Vuoden aikana olen pyrkinyt aktivoimaan ihmisiä. Siis tuonne vieraskirja/palautepuolelle olen sitä aktiivisuutta toivonut. Mutta kun kävijöitä on todella vain muutamia, eihän sinne mitään keskusteluja kunnolla synny. Paria poikkeusta lukuun ottamatta. Olen pistänyt kauden aikana muutamaksi kuukaudeksi sivutkin piiloon, kun olen asiasta hermostunut. Oli hauska havaita, että käynnit lisääntyivät selvästi. Tulkitsin tämän siten, että on kuitenkin jonkun verran viikoittaisia vierailijoita, jotka eivät puumerkkiään jätä vieraskirjaan ja kuitenkin odottivat, että milloinka päiväkirja jatkuu. Syksyllä sitten laitoin jonkun kerran linkin sivuilleni erääseen keskustelufoorumiin. Kävijämäärä moninkertaistui hetkeksi, mutta on taas palautunut kutakuinkin normaalilukuihin. Kuitenkin kävijäbuumin vaikutus näkyi jonkun verran myös lopputilastoissa, sillä nyt keskimäärin sivuilla on käynyt 11,7 kävijää / vrk.

Myös viime kesäisen palkintokilpailun saldo oli surkea: vain 2 vastausta! Parhaillaan meneillään (päättyy 4.1.2009 klo 21.00) olevasta kisasta en paljoakaan enempää odota. 5 vastausta olisi vielä melko surkea tulos, 10 jo kohtuullinen. Eli nämä kisatkaan eivät ole piristäneet kävijöitä. Näyttääkin siltä, että loppujen lopuksi tällainen kaavoihin kangistunut kirjoittelu ei säväytä. Aniharvaa oikeasti nämä jutut kiinnostavat. No, kiinnostaa ketä kiinnostaa! Viikko kerrallaan mennään eteenpäin ja katsotaan omankin kiinnostuksen jatkuminen.

Uusi kausi siis alkaa pian. Jää nähtäväksi mitä se milläkin sektorilla tuo tullessaan. Ainakin kesän varalle on suunnitelmissa uuden takan muuraaminen. Se on sinänsä hieman haastava projekti, koska vaatimuksia on paljon. Kun pitäisi toimia avotakkana ilman varaamista lauhoilla keleillä ja pakkasilla varaavana. Tila on myöskin pieni ja asettaa omat vaatimuksensa. Myös ajatus käyttää pinnassa luonnon kiveä tuottanee hieman päänvaivaa.

Tarkoitus on ajaa puupinot pois heti alkutalvesta, kun verkkoja en laita pyyntiin kuitenkaan ennen helmikuuta. Näkeepä sitten mökille syntyvän pinon koosta, pitääkö keväällä hankien aikaan hakea jokunen koivu vielä lisäksi.

Nyt ei sitten muuta, kuin Rauhallista Uutta Vuotta!
Ja varoen niiden rakettien kanssa!

Viikonloppu 19.12. - 21.12.2008

Tälle pyhälle mökkireissua ei tullut, mutta kyllä kai saan muutaman asian silti tänne kirjoittaa!

Torniossa viikko on ollut varsin lauha. Pakkasen puolella ei juuri olla käyty. Oikeastaan nollan ja +2:n välillä on lämpö pysytellyt. Jonkun verran on sadellut, mutta näillä lämmöillä lumipeite ei ole paksuuntunut. Päinvastoin. On tainnut kymmenkunta senttiä lumikerros ohentua. On sitä vielä, mutta loska on tehnyt tienvarret ja pihat hieman ruman näköisiksi. Mökillä on ollut hieman viileämpää ja siellä varmaan lumi on hieman lisääntynyt. Vähäistä lumisadetta on maanantaina luvassa. Se olisikin tervetullutta näin ennen joulua. Toivottavasti myös etelään tulee valkea joulu. Pieniä mahdollisuuksia siihenkin on.

Nyt eletään vuoden pimeintä aikaa. Tästä se alkaa päivä pidentymään. Alkuun vain vähän, mutta pian tahti paranee ja uusi päivä on aina noin 7 minuuttia eilistä pitempi. Eli viikossa noin 50 minuuttia. Näin siis näillä korkeuksilla. Samaa luokkaa lienee etelänpänäkin.

Viikonloppu on mennyt enimmäkseen kotona makoillessa tai istuessa. Lauantaina kuitenkin käväisin ruokakaupassa. Tänään, sunnuntaina käytiinkin sitten Nykästen kanssa ulkona syömässä. Vaimot vielä pistäytyivät Tornion uudessa kauppakeskuksessa. Jotakin oli vielä kuulemma ostamatta. Tiinan kanssa tulimme kotiin jatkamaan laiskottelua.

Tuohon "kalakilpailuun" olen saanut jo ensimmäisen vastauksen. Laskin siitä jo malliksi loppupisteetkin, mutta niitä en paljasta näin vastausaikana kenellekään. En edes vastaajalle.

Tämä kalakisahan on sinänsä aika helppo, jos tuntee suomalaiset kalalajit. Läpilukuahan se on. Ehkä kuitenkin joillekin se merkitsee hieman perehtymistä kalastoon ja sehän ei haittaa. Tulossa on kuitenkin jotakin aivan toista. Olen sitä viikonvaihteessa jo hyvän matkaa valmistellutkin. Eli tulossa tuossa alkuvuodesta on vihjetietokilpailu. Vähän niin kuin Seuran tietovisa. Kysymyksiin voi olla vaikea tai jopa mahdoton etsiä esim. netistä vastauksia. Joten tämä kisa vaatii tietoa tai hyvää oivaltamiskykyä. Vaikeuttakin tulee olemaan riittämiin. Tarkoituksena on antaa aluksi 3 pisteen vihje jokaiseen kysymykseen. Viikon päästä 2 pisteen vihje ja siitä viikon kuluttua 1 pisteen vihje. Kysymyksiin saa vastata heti. Oikeasta vastauksesta saa sen verran pisteitä kuin minkä arvoinen vihje on voimassa. Vastata saa useamman kerran, mutta vain viimeinen vastaus on voimassa. Joten jos 3 pisteen vihjeeseen vastaa oikein ja 1 pisteen vihjeeseen väärin, tulos on 0 pistettä.

On suunnitelmissa, että kisan edistyessä tulee lisää kysymyksiä. Ne tietenkin alkavat 3 pisteen vihjeillä. Joten samanaikaisesti voi olla voimassa 3, 2 ja 1 pisteen vihjeitä.

Mielipiteenne asiasta! Varsinkin tuo aika uuden vihjeen antamiseksi. Onko viikko liian lyhyt aika? Se voi olla turhan lyhyt, jos kysymyksiä on joitakin kymmeniä ja ne ovat haasteellisia.

Viikonloppu 12.12. - 14.12.2008

Aino lähti viikonlopuksi kyläilemään Piitin tykö, joten olinkin reissussa yksin. Tarralla hiljaista. Muille mökeille ei ketään saapunut. Puomi oli kuitenkin auki, keltähän unohtunut lukitsematta? Pakkasta pari astetta. Sisällä peräti 7. Jätinkin ulko-oven auki, jotta ensimmäiset asteet saataisiin ulkoa. Kamina kuitenkin savutti ja ovi oli suljettava siksi aikaa, kunnes kaminassa oli kunnon veto. Lumitöitä ei oikeastaan ollut. Työntelin kuitenkin hieman poluilta enimpiä pölyjä syrjään.

Kun ei ole varmuutta, milloin seuraavan kerran ollaan mökillä, piti huolehtia yksi asia. Nimittäin lintujen eväät. Laitoinkin heti perjantaina illalla toisen, hieman suuremman siemenautomaatin paikalleen. Täytin molemmat pöntöt. 5 ämpärillistä meni komeasti. Sunnuntaina sitten laittelin muita eväitä runsain mitoin. Nyt kun päivässä ei ole pituutta, on ruuan kulutuskin vähäistä. Päivän lyhyys ei vaikuta kuitenkaan omiin ruokailuhaluihin. Iltapalaksi paketoin kanan koipea folioon ja halsterissa takan loisteessa sitä kypsentelin. Pääsi vain jossain vaiheessa muljahtamaan tuleen, enkä sitä heti hoksinut. Aika mustaksi meni. Se siitä nautinnosta. Tuli silloin mieleeni elämäni ensimmäinen rosvonpaisti. Olin raivaamassa Suonenjoella Viipperonjärvellä mökin paikkaa ja ainoa eväs oli broileri. Tein pienen kuopan, johon laitoin paketoimani tipun. Siihen päälle vähän hiekkaa ja ei kun nuotio päälle. Päivän mittaan lisäilin puita, ettei tarvitsisi raakaa kanaa syödä. Kun sitten nälissäni vesi kielellä availin pakettia, ruokahalut katosivat nopeasti. Kana oli lievästi sanottuna palanut. Pohjimmaisena siinä oli sormenpään kokoinen vaaleahko kohta, jota mutustelin, vaikka kitkerältä maistuikin. Oli se mukava mennä telttaan nukkumaan kun vatsa kurisi.

Illalla puhuin parikin pitkää puhelua. Ensin Keken kanssa ja sitten myöhään soitteli vielä veljenpoika. Kaikenlaista siinä tuli turistua. Ei siitä ihan valmista tullut, jäi siis edelleen maailmaan parantamista.

Lauantai "valkeni" lumisateessa. Pakkasta vain aste. Kahvistellessani annoin loppujen koipien hautua padassa. Eivät mustuneet. Poistin vielä kypsistä koivista luut ja vein padan viileään odottamaan iltaa. Sitten verkoille. Verkkoreissun saldo oli pyöreä nolla. Otin verkon pois ja jätin narun pohjaan odottamaan kevätkautta. En enää jättänyt yöksi verkkoa pyytämään, kun en ollut varma, kuinka varhaisella kyydillä Aino palaa. Pitää kuitenkin hakea Kemistä tai Tornion bussiasemalta. Oma aikansa siinä tahtoo tuhrautua, vaikkei kaloja olisikaan. Mukavampi vain, kun ei ole sunnuntaina kovin paljoa hommia. Nähtäväksi nyt jää, milloin kalastus jatkuu. Helmikuun alussa viimeistään pitää yrittää mätimateita.

Lumisade loppui päivän mittaan. Nyt sitä lunta olikin jo kolattavaksi ja niinpä vietin parituntisen lunta siirrellen. Alkoikin jo pimetä, kun urakka valmistui. Samalla alkoi satamaan uudestaan ja entistä paksummin. En kuitenkaan alkanut putoavia hiutaleita pyydystämään, vaan aloin ruuan laittoon. Ruoka oli erinomaista ja tällä kertaa ei ruuan hajut jääneet kämppään leijumaan. Lumisade ei kestänyt kuin tunnin, mutta lunta kertyi melkoisesti. En niitä alkanut kuitenkaan illalla kolailemaan. Tiinan kanssa porisin hetken puhelimessa. Suunnitteli ensi perjantaina tulevansa Tornioon ja joulun viettoon. Ainokin soitti ja ilmoitti huomisen tuloaikansa. Eipä ole onneksi aamulla hoppua mihinkään. Käväisin sitten vielä illan päälle saaressa ja porisimme viisaita. Niinkuin me aina.

Lunta oli kertynyt niin paljon, että sunnuntaina oli syytä tehdä jälleen lumityöt. pois. Keveätähän se oli, mutta hiki tahtoi silti tulla pintaan. Tulee siinä käveltyä melkoinen määrä metrejä kolan kanssa, ennen kuin homma on valmis. Kun tuulta viikonloppuna ei ollut, jäi lumi puiden oksistoihin. Jo illalla ulkotulen loimotuksessa sitä ihailin, mutta kotimatkalla näin sen vasta koko komeudessaan. Olipa tosi hienon näköistä. Lunta onkin nyt melko mukavasti. Teeriäkin näkyi tien varrella kiepeissä. Kun pysäytin auton niitä katsellakseni, pyörittivät hetken levottomina päätään, ennenkuin lensivät kauemmas. Puiden latvoissakin näkyi jokunen teeri, joten ei se lintukanta aivan nollassa onneksi ole.

Viikonlopusta jäi mieleen kiireettömyys. Joku voisi siis sanoa, että olen laiskotellut. Ehkäpä siinä on totuuden siementä siinäkin! Olisihan sitä voinut ajella niitä rankoja jossakin välissä. Niinpä. Mutta varmaan muutamana viikonloppuna tulee mökillä käväistyä, ennen kuin viritän pyydykset järveen. Silloin sitä on hyvää aikaa siirrellä puita mökille. Kun ajoin puupinojen lenkkiä, oli kannot jo aika hyvin piilossa. Joten kyllä siihen hommaan ovat edellytykset olemassa.

Nyt siis ei ole ihan varmuutta, milloinka seuraavan kerran tulee käytyä. Jaksaako sitä esimerkiksi lojua 5 vuorokautta kotosalla. Siis noita joulupyhiä. Uusi vuosikin on keskellä viikkoa ja silloin emme ole menossa. Perjantai kun on työpäivä. Ainakin loppuyhteenveto vuoden touhuista ilmestyy, mutta saattaapi se yksi pistäytyminenkin tapahtua. Eletään toivossa!

Viikonloppu 5.12. -7.12.2008

Tällä kertaa tie oli lingottu. Tiistaina oli pakkaspäivä ja linkoaminen onnistunut. Suojakelillä linkoaminen ei tahdokaan onnistua, kun lumi tukkii lingon. Kämpässäkin oli mukava +20 asteen lämpö saapuessamme. Taimi kun oli tullut aiemmin Jarmon kanssa ja huolehtinut meillekin lämpöä. Olipa mukava aloittaa viikonloppu. Lumitöitäkään ei kovin runsaasti ollut. Katolta portaille pudonnut annos oli kuitenkin hieman tiukassa ja vaati parempaa lapiota, ennen kuin se suostui antautumaan.

Aamuhämärissä lähdin verkoille. Tällä kertaa kertaa kalat olivat onnistuneet verkon kiertämään. Eipä se mikään ihme tietenkään ole, kun on vain yksi 80-millinen verkko keskellä selkää. Pienet kalat uivat läpi ja ei kai niitä isoja kovin taajassa ole. Ja aina tietenkään eivät ole liikekannallakaan.

Kello oli vasta muutaman minuutin yli kymmenen, kun palasin jo verkoilta. Siis auringon nousuunkin oli vielä aikaa. Aino laitteli sivakat jalkaan ja pisti menoksi. Itse päätin lähteä katsastamaan puupinojen seudun lumitilannetta. Eihän se kovin kaksinen tietenkään ollut. Olisikohan 30 senttiä hötylunta. Sain kuitenkin kierrettyä kelkalla jäljen pinoille, vaikka muutama kanto olikin pahasti tiellä. Mutta kun sitten otti lenkille oikean kiertosuunnan, sain pari pinoa ajettua mökille. Ei tarvinnut kuorman kanssa ajella pahimpia paikkoja. Lopuksi vielä lapioin pahimpien kannonpiikkien ympärille lunta. Kovettuu ja pääsen jatkamaan puunajoa, vaikka lunta ei heti lisää tulisikaan. Kun ei ole suojakelejä juurikaan pitänyt, olivat rankapinot helppoja purkaa. Joskus ovat olleet tolkuttoman kovatöisiä, kun puiden väliseen ilmatilaan on jäätänyt kaiken sulamisveden.

Kun muut rankapinot ovat hieman suurempia, en enää aloittanut kolmatta. Olisi saattanut pimeä yllättää. Niinpä lähdin etsimään sopivaa joulukuusta. Muovikuusta kun ei meidän pirttiin kanneta. Kesällä oli jälleen vaivana kuusissa kuusensuopursuruoste. Se iskee oksan päihin viimeiseen vuosikasvuun. Tartunnan saaneet vuosikasvut tuhoutuvat kokonaan. Siksi tällaisina vuosina on kunnon kuusen löytäminen tuurissaan. Se kuitenkin löytyi, ja vielä melko helposti. Hieman sitä oli saunassa sulatettava, kun oli lumi takertunut oksistoon. Vielä ennen saunaa jouduin puuvajassa tukemaan viimeksi tehtyä pinoa. Oli siinä ja siinä, ettei ollut sortunut. On tietenkin hieman liian pitkä ja korkea puupinoksi. Pitääkin jatkossa olla huolellisempi pinojen teossa.

Timo oli tuonut viikonlopuksi telkkarin mökilleen. Niinpä porukka valui katsomaan illalla linnan juhlia. Minua kun ei jostakin syystä tuollaiset ohjelmat kiinnosta, jäin omiin linnan juhliini. Lähinnä katselin takkatulen loimotusta. Tuli myös pitkästä aikaa turistua puhelimessa äitimuorin kanssa. Vaikutti pirteältä, vaikka ikää alkaakin jo olla vaikka muille jakaa.

Perjantaista sunnuntai-aamuun pakkasta oli tasaisesti noin neljä astetta. Sunnuntaina alkoi pakkanen kiristymään aste asteelta. Sumuinen keli kuitenkin vei pakkaselta kovimman terän. Vaikka merkit olivat sellaiset, että kala ei liiku, lähdin kuitenkin verkoille. Kun kiinnitin vetonarua verkon päähän, tuntui selvät kalan potkut. On se vain mukava tuntea kalan olevan verkossa. Jännittyneenä sitten nostelin verkkoa kokuavannosta jäälle. Kuhahan siellä oli, mutta pieni. Vain noin kiloinen. Hyvä ruokakala tietenkin. Oli vähän tuuria, että oli pysynyt verkossa. Irtosi verkosta heti jäälle tultuaan.

Korjasin ja fileoin kuhan. En ollut halukas jatkamaan enää sunnuntaina puunajoa. Olin kaatanut marraskuun 1. päivänä jonkun puun pihalta ja nyt kun kelkalla pystyi kulkemaan, siirsin oksat juhannuskokkopaikalle. Pari reellistä niitä kertyi.

Olen tässä kahden viikon aikana kokeillut kepillä jäätä. Nimittäin olen pari kertaa eräällä keskustelupalstalla kirjoittanut vastauksen tai paremminkin mielipiteeni, kun tuntui, että sanottavaa on. Samalla olen laittanut linkin tänne sivuilleni. Kävijämäärissä nuo ovat näkyneet piikkeinä. Saamme nähdä, tuleeko uusia vakiovierailijoita ja mahdollisesti vieraskirjaan kirjoittajia. Kuitenkin pitää antaa erityiskiitos eräälle, joka ko. sivuilla antoi palautetta. Mansen poika, sanotaan vaikka "Nysse", loi uskoa minuun ja enköhän taas jaksa jonkun aikaa!

=======

Palataanpas taas asiaan! Ja vakavaan. Tässä olisi lyhyt teksti. Kun luet sen huolella, huomaat että siihen piilotettu erilaisia kalalajeja. Halutessasi voit yrittää ne sieltä etsiä.

Tätä voi pitää vaikkapa pienenä kilpailuna. Katsotaan sitten aikanaan, jaetaanko palkintoja. Edellisestä kun on varsin heikot kokemukset.

Säännöt:

-ainoa tuomari olen minä, kellään ei ole päätöksistäni minkäänlaista urputtamisoikeutta.

-kilpailu alkaa heti.

-vastaukset s-postitse viimeistään 4.1.2009 klo 21.00.

-vastauksessa lueteltava kalalajit, yksi kala / rivi. Mieluiten siinä järjestyksessä, kun ne esiintyvät tekstissä.

-kalalajeiksi hyväksytään kaikki Suomessa tavatut kalalajit.

-oikea laji antaa 1 pisteen.

-virheellinen laji vähentää 2,5 pistettä.

-kalalajin saa ilmoittaa vain kerran, vaikka se esiintyisi tekstissä useamman kerran.

-kalalaji voi esiintyä useammassa sanassa. Tyhjiä ja erikoismerkkejä voi olla välissä. Niitä ei huomioida. Siis vain kirjaimilla on merkitystä.

-lisäksi: jos hai olisi kalalaji, hyväksyttäisiin esim. hai, tiikerihai, valkohai...

-voittaja on se, joka kerää eniten pisteitä.

 

Viikonloppu 28.11. - 30.11.2008

Viikon aikana oli sadellut vaaksan verran lunta. Ville oli käynyt tiistaina auraamassa, joten loppupätkillä oli melko tohmero keli, kun lunta oli senkin jälkeen tuprutellut. Pahemmassakin kelissä tosin usein ollaan menty. Kaimalla kuitenkin oli ollut pakun kanssa ongelmia. Oli tuskaillut ja joutunut kolahommiin. Aivan pihalle asti emme mekään päässeet. Oli nimittäin ajattanut sen verran paksuja nietoksia, ettei viitsinyt kokeilla niiden ja varsinkin auton kestävyyttä. Kinokset olivat syntyneet sellaisiin paikkoihin, joissa en muista niitä koskaan ennen olleen. Tuuli on ollut ehkä poikkeuksellisen kova tai ainakin suunnasta, josta harvemmin pyryttää. Paikoin oli kuitenkin maa lähes paljaana lumesta, joten tuulta ainakin oli ollut.

Kämpässä pakkasta saapuessamme 7 astetta, ulkona kymmenkunta. Aino laitteli kämpän lämpenemään, minä jäin pihalle lumihommiin. Paikoin tosiaan oli paksujakin kinoksia. Onneksi kuitenkin kinokset eivät olleet kivikovia. Yritin pitää tahdin maltillisena, ettei hiki virtaisi. Lämmintä taukotilaa kun ei ollut. Pari tuntia tuli lunta puskettua. Päätin, että riittää näin äkikseltään. Selkäkin oli samaa mieltä.

Kävin ajamassa kelkalla koukkusaran lenkin. Latukonetta ei vielä voi käyttää liian vähäisen lumen vuoksi. Mutta on se kelkan jälkikin tyhjää parempi Ainon huomenna hiihdellä. Järvellä lumi paikoin vesillä. Kun oli hyvä pakkanen, jäätyisi kelkan jälki aamuksi. Kävinkin siksi ajamassa jäljen myös rantaverkoille. Sitten yritin ottaa suuntimaa toisille verkoille, joille matkaa lienee noin 600 metriä. Kelkka piti sammuttaa ensin, jotta näkisin horisontin mallista oikean suunnan. Kelkan valot kun estivät suunnistamisen. Lähdin sitten ajelemaan. Verkkokepit löytyivätkin, mutta väärät! Olin ajanut Yrjön verkoille, joten olin muutaman satametrisen pielessä. Paluumatkalla näin hyvin kelkan valoissa, kuinka olin ajanut tasaisesti kaartaen. Päätin jättää enemmät ajelut valoisaan.

Lauantaina pakkaspäivä. Toistakymmentä koko ajan. Aurinko ei jaksa olla horisontin yläpuolella enää neljääkään tuntia. Siis yli 20 tuntia se on piilossa. On siinä jo yössä mittaa. Kun vielä pilveilee, ei valoisaa hetkeä juuri ehdi havaitsemaan. Valoisa ja myös hämärät sen molemmissa päissä on syytä näiltä vuosin käyttää tarkoin hyväksi. Lauantaina olinkin yhtä soittoa 6 tuntia ulkona. Kahvit tietenkin välillä juopastiin sisällä. Aino aloitti kilometrien metsästämisen sivakat jaloissa. Itse suuntasin rantaverkoille. Joku mateen luiru oli viikon aikana uinut verkkoihin. Kun menin kokemaan harvat verkot selällä, en juuri mitään odottanut. Positiivinen ylläri oli verkoissa kuhan muodossa. Oli tehnyt melkoisen pussin verkkoon ja en sitä pakkasessa saanut selvitettyä. Mökillä kun sitä kuhaa meinasin puntaroida, potkaisi se paljusta päälleni melko annoksen vettä ja puntari meni pimeäksi. Sain sen muutaman ajan kuluttua pelaamaan, kun sisällä sitä meisselöin. Ei paino ihan ennätysluokkaa ollut. Kolmisen kiloa kuitenkin.

Perkasin kalat. Lähdin sitten katsomaan Yrjön verkkotouhuja. Ei sillä emäntä ollutkaan kaverina, kuten olin luullut. Olipahan vanha kamu kyliltä. Yrjö onkin pitänyt kymmenen vuoden tauon talvikalastuksessa. Nyt meinasi pitää muihin hommiin sen verran eroa, että joutaa jälleen kalastelemaankin. Yrjö oli katsellut, kun Aino hiihteli jäällä. Sanoi kyytiä kovaksi. Ainolle kun siitä mainitsin, sanoi vain: "Kylän kohalla lujjaa, vaikka kankaalla kontattais". Siis silmänlumetta!

Ennen pimeää tein illalla kesken jääneet lumityöt loppuun. Naapurissakin aukaisin polut ja heittelin kämpän helmoihin lumisuojuksen. En tiedä, onko Taimi tälle syksylle tulossa, mutta eipähän tuo iso vaiva ollut. Saunan jälkeen ajelimme saareen ja istuimme pari tuntia kaiman kanssa poristen. Matti siinä meidät pääsi yllättämään, kun tarjosi jäätelöannokset. Sitä herkkua kun ei juuri järvellä ole tullut harrastetuksi. Olikohan ensimmäinen kerta.

Sunnuntaina pakkanen hiipunut vähiin, enää 4 astetta. Kun kalaa on kertynyt kohtalaisesti, tein päätöksen ottaa rantaverkot kuiville ja laittaa narut odottelemaan helmikuuta ja kutumateita. Sitä "matteen miähnee" kun pitäisi vähän saada. Yön aikana oli pari madetta taas eksynyt verkkoihin, toinen peräti yli 2-kiloinen. 80-millisetkään eivät olleet tyhjän panttina. Sunnuntain kuha oli jopa hieman lauantaista pulskempi. Yritin selvittää eilistä suttia verkosta, kun keli oli lauha. Sutti vei pyryssä voiton. Korjasin kalat ruodottomiksi. Kotimatkalla veimme ne Einolle ja Mariannelle. Vähän bonusta, kun aina marjoista tahtovat maksaa liikaakin.

Niistä Pirkan kruunukynttilöistä: tietenkin mussutin niistä Pirkan palautesivulla. Pyysivät lähettämään näytteen ja pakkauksen. Paluupostissa kertoivat polttaneensa kynttilää laboratoriossaan ja tunnustivat huonolaatuisuuden. Olivat jopa laittaneet pari kuponkia matkaan korvaukseksi. Onneksi länsinaapurimme Ruotsi on tullut kynttiläongelmassa avuksemme. Sieltä olemme löytäneet hyvälaatuisia steariinikynttilöitä. (ne hollannissa valmistetut ilmoittavat raaka-aineiksi steariinin ja parafiinin)

Viikko sitten siis haudutin sitä kaalipataa melko tyvekkäästi. Eipä ollut kaalin lemu häipynyt viikon aikana. Hunajoipi itse asiassa vielä sunnuntainakin. Voipi olla, että viikonlopun aikana sain asiasta kuulla kerran, jos toisenkin. Sanotaan, että vaatteista saa navetan hajun menemällä sikalaan! Millehän ensi pyhän seutuna kämppä haisee, kun vein sunnuntaina kalakintaani sisälle kuivumaan. Ainakin Aino jo puhalteli paksuja!

Viikonloppu 21.11. - 23.11.2008

Perjantaina vietimme työpaikan Tyky-iltapäivää Kemissä. Ohjelmassa oli pientä kisailua ulkosalla ja jouluiset ruuat. Aino oli mennyt jo torstai-iltana Tiinan luokse Jyväskylään, joten olin pakannut kamppeet valmiiksi autoon mökkimatkaa varten. Ei enää tarvitsisi Tornion kautta mennä. Meren rannalla ei pakkasta montaa astetta ollut. Ehkäpä seitsemän. Kolmen jälkeen pääsin matkaan. Pakkanen kiristyi heti rannikolta poistuessani ja viimeisiä peninkulmia mennessäni mittari näytti jo hieman kahtakymmentä kylmempiä numeroita. Mökille ehdin jo ennen viittä. Sisällä pirteästi -10 astetta. Lunta oli viikolla sadellut pari tuumaa. Puomi oli lukossa, mutta tuoreet auton jäljet kertoivat, että joku oli hiljan käynyt Tarralla. Luulisin, että Tuomas.

Viikolla soitin Villelle. Kyselin tulevan talven auraustilanteesta. Ville ei osannut varmaksi sanoa. Kun kuulemma Alposlahden ja Luomalan tiehoitokunnat ovat miettineet yhteisaurausta isommalla koneella. Ehkä kuorma-autolla. Ajatushan on hyvä. Järkeistää aurauksia ja samalla molemmat tiet olisivat samaan aikaa aurattuja ja siten siis samassa kunnossa. Mutta mökkitiet jäisivät kuormurilla käymättä. Ja tulisi kalliiksi Villen käydä vasiten linkoamassa paria mökkitietä. Tuomas soitteli alkuillasta. Ei tiennyt auraustilanteesta sen enempää. Tapion kanssa olivat viikolla laittaneet pari verkkoa ja tänään, perjantaina käyneet kokemassa. Pari haukea ja saman verran mateita.

Matti pistäytyi kylässä. Oli kelkalla liikenteessä. On jo aiemmin varmistanut, että reitti saareen on turvallinen. Selkävesistä ei vielä varmuutta. Kaimaakin huoletti aurauksen järjestyminen. Soittikin heti Joukolle, mutta Jouko ei tiennyt mihin on päädytty. Sen jälkeen soitto Sirkkakoskelle Urholle. Isäntä oli kuulemma vielä pari tuntia navettahommissa ja emme saaneet vastausta vielä. Niemeen meni auto. Timo ja pojat liikenteessä. Pekkakin saapasteli paikalle. Kaima palaili sitten saareen. Pekan kanssa mietiskelimme vieraskirjaan kirjoittamisen vaikeutta. Että jospa.... Katsotaan, mitä tuleman pitää! Mielestäni edelleen vieraskirja on puolet koko sivuston ideasta. Ehkä enemmänkin, jos käyttö viriää. Illemmalla kaima soitteli. Oli saanut tieisännän kiinni. Yhteisaurausta ei tule, joten vanhaa kaavaa taidetaan tämä talvi mennä. Illemmalla otin kelkan tallista ja käväisin Mäkipirtillä. Kylläpä oli kämppä koleana, vaikka kaasuhohkakin tohotti täysillä. (ei kuulemma sitten oikein hyvin lämmennyt, kun aamusella oli ollut vain +3 astetta)

Lauantaina aamulla ulkona edelleen -20 astetta. Kämpässä +18. Tosin yöllä olin laittanyt pari kalikkaa kaminaan. Olisi varmaan Pekankin syytä harkita sitä lattiaremonttia. Voisi viihtyvyys lisääntyä. Keittelin kahvit. Tämän viikonlopun evään olen jo osittain esivalmistanut kotona. Laitankin nyt heti aamusta pilkotut kaalit hautumaan. Kun vesi alkaa padassa kiehumaan, leviää kämppään melko voimakas tuoksu. Voisi jopa sanoa, että haju. Mutta kun kaaliruoka on herkkuani, en moisesta välitä.

Jätän padan muhimaan ja lähden verkoille. Vaikka pakkasia on pitänyt, en vielä uskalla kelkkailla jäällä, ennen kuin vähän mittailen jään paksuuksia. Ensimmäisen mittauksen teenkin heti ja saan lukemaksi 14 senttiä. Se on jo aika hyvä lukema. Varsinkin jos juuri ohuempia paikkoja ole. Verkoista sain pari matikkaa ja pari haukea. Lisäksi 2 madetta oli kuollutta jouduin ne hylkäämään. Onneksi pieniä olivat. Kun korjasin kalat jo jäällä, tahtoi sormia kipristellä. Vaikka aamun lukemista pakkanen olikin pari pykälää hellittänyt, kävi viima ikävästi märkiin kouriin.

Olin jo kotona kypsentänyt possun ja hirven lihoja. Sekaan olin laittanut lanttua ja sipulia. Nyt perkasin lihat luista irti ja laitoin tämän mössön kaalin sekaan. Saa siinä kaminan kulmalla hautua edelleen. Vielä oli valoisaa aikaa käydä laittamassa verkkoja myös syvemmälle. Päätin laittaa vain yhden 6 metriä korkean ja 60 metriä pitkän verkon. 85-millisen. Siitä tietenkään ei voi odottaa juurikaan kaloja, mutta jos kala siihen tarttuu, on se jo melko vauraan kokoinen. En vieläkään uskaltautunut kelkalla. Varsinkin kun piti mennä selälle satojen metrien päähän. Joskus vastaavat reissut ovat olleet tosi raskaita sohjon takia, mutta nyt kun jäällä oli vain muutama sentti pakkaslunta, ei isompia hikiä valunut. Paikoin railojen kohdalla oli lumetonta ja kulku vieläkin helpompaa. Tuntui, että vesikelkka tulee perässä aivan itsekseen, vaikka oli vastatuuli. Olin hieman yllättynyt, kun sahasin verkkoavannon auki. Jäätä oli nimittäin peräti 20 senttiä. Uitin sitten uittolaudan. Meni hieman aikaa, ennen kuin sen havaitsin jään alta. Oli mennyt noin 4 metriä sivuun suunnittelemastani. Välillä piti oikein yrittää lähtöpäässä selvittää suuntaa. Vihreä naru näkyikin jään läpi ja niinpä oikea suuntima paljastui. Kun tein avannon, jäätä olikin enää vain 13 senttiä. Yllättävänkin paljon vaihtelua lyhyellä matkalla. Kuusilahden niemessä oli kaksi ihmistä jäällä. Kun päällä oli kirkkaat oranssit liivit, luulin ensin hirvimiehiksi. Mutta siellä ilmeisesti olikin Yrjö emäntineen verkonlaitossa. Olivat laittaneet pelastusliivit ylle, kun tietoa jään kestävyydestä ei ollut. Yrjön kaunis pystykorva tuli minua tervehtimään. Lähti vielä matkassani Tarralle. Meni tulojälkeäni edellä ja odotteli minua mökillä. Annoin luut syötäväksi. Possun luut kelpasivat, mutta hirven luut eivät. Mikähän siinäkin sitten oli?

Neljän maissa pakkasta enää 12 astetta. Hain puukopat täyteen. Sitten pääsin vihdoin kaalipadan kimppuun. Oli todella hyvää ja varmasti kypsää! Pakko olikin sitten laittaa takkaan tulet. Kaalipata kun oli päivän porissut, oli yritettävä saada tuoksuja pihalle. Takkaa polttamalla ilma vaihtuu melko nopeasti. Oli vain tällä kertaa tuoksut lujassa, kun sunnuntainakin vielä kaali tuoksahteli kämpässä. Toivottavasti tuleva viikko vie hajut mennessään. Illan mittaan laittelen linnuille eväät viikoksi. Järjestelin kelkkavajan talvikuntoon. Ruohonleikkuri + muut kesäkamppeet reunustoille. Keskiväylä vapaaksi kelkalle. Päivän verkkohommat kipeyttivät selän, mutta vasta nämä pikku värkkäämiset saavat kivuista kaiken irti. On pakko olla muutama minuutti selällään sohvalla. Onneksi radiosta tulee mukavaa kuunneltavaa.

Pekka on ajellut tien varresta pinoja mökille. Yksi pino jäi sunnuntaille. Illalla Pekallakin lämpöä jo parikymmentä astetta. Viivi ei ole juurikaan suostunut poistumaan kämpästä.

Sunnuntaina pakkasta on enää vajaa 10 astetta. Pekka saa siirrettyä viimeisenkin pinon. Käväisen katsomassa, onko kala uinut verkkoihin. Nyt uskallan tehdä jo reissut kelkalla, kun on jonkunlaista tietoa jään paksuudesta. Harva verkko on tyhjä, mutta mökkirannassa on hauki tarttunut taajempaan. Vaikka tuulee melkoisesti, ei yhden hauen korjaamisessa käsiä palele.

Italiassakin asti on satanut lunta. Osansa on saanut myös Piipi ja Kekekin. Tätä kirjoittaessani, (su klo 22) on pyry juuri tavoittanut Tornion. Saa sitä lunta mökillekin tulla. Saisi ajella rankaläjät mätiköstä kanavan takaa. Lumityöt tälle talvelle ovat kuitenkin kysymysmerkki. Tuo selkä kun alkanut koirimaan niin pahoin, ettei paremmasta väliä. Jokohan mökillä yrittäisi rajoittaa kolaamiset niin vähiin kuin mahdollista. Mutta... kyllä sekin on surkeata, jos lumityöt on tekemättä.

Viikonloppu 14.11. - 16.11.2008

Varoitus: Seuraava pätkä saattaa aiheuttaa traumoja pikkusieluille ja tyhjän jauhajille! Siis jos lukeudut näihin ryhmiin, sulje tietokoneesi nyt.

Tämän viikonlopun tapahtumat kirjaan tänne tällä kertaa niin, kuin olen ne mökillä kirjoittanut. Mahdolliset ajatukset ovat sen hetkisen tunnetilan tuotteita ja niistä ei pidä kenenkään ottaa herneitä nenäänsä.

---

Pe, 14.11.2008. Siitä on jo aikaa, kun olen ollut yksin liikenteessä. Aino jäi kotiin tällä kertaa. Oli vaimojen teatteri- ym. viikonloppu. Pääsin lähtemään Torniosta heti, kun olin hakenut Ainon töistä eli 16:40. Olin siksi hopussa, kun Torniossa alkoi räntäsade ja oli pieni mahdollisuus siihen, että matkalla ehtisin sen edelle. Näin kävikin, loppumatkasta oli poutakeli ja pari astetta pakkasta. Itse asiassa pitkillä valoilla sai ajella koko matkan. Kämpässä pakkasta oli 5 astetta kylmän päivän ja edellisen yön jäljiltä. Normaalisti syömme mökkimatkalla eväät. Nyt kun olin yksin, ei eväitä ollut. Mahdottomuus kaivella eväspusseja ajaessa. Niinpä oli pakko ottaa pari voileipään kämpän lämmetessä. Järvi vetäytynyt jäähän. Mutta paksuutta vain pari senttiä. Soitinkin kaimalle, ettei ole mahkuja vielä mennä saareen.

Koira haukkuu niemessä. Auton tuore jälki kertoo, että Timokin on saapunut. En vain ole huomannut auton menoa. Kohta oveen koputetaan. Jari pölähtää kämppään. Ja kohta Timokin. Tien hoidosta poristaan. Jari ehdottaa epävirallisen hoitokunnan perustamista. Se keräisi tien sorastukseen ja auraamiseen tarvittavat varat. Epäilen, että ei taida onnistua. Muutama varmasti vastustaa. Virallinen hoitokunta olisi parempi. Se olisi silloin pakko. Saa nähdä, tulleeko mitään! Viime pääsiäisen huutokaupan tuloskin oli surkea. Tulothan meni aurauskassaan. No, toista kertaa sitäkään ei tarvitse järjestää. Keksiköön muut jotakin. Cabana-pullo kuitenkin saatiin nyt kötistettyä kolmeen Pekkaan hyvää asiaa pohtiessamme. Illalla kuutamo valaiseen komeasti. Lunta on pari senttiä ja maisema tosi kirkas.

La, 15.11.2008. Aamulla pakkasta 9 astetta, kämpässä mukavan lämmintä, kun en ole lainkaan avannut yläkerran lunkkaa. Kuu valottaa yhä. Kuorin ja pilkon muutaman porkkanan. Laitan ne pataan kamiinan päälle esikypsymään voissa. Käppäilen rantaan. Mietin, että olisi hyvä saada vettä jäälle verkkopaikoille asti, jotta vähäinen lumi jään päällä kastuisi ja jäätyisi. Astun jäälle ja kuin taikaiskusta syntyy railo kutakuinkin oikeaan paikkaan. Lumi mustuu nopeasti parin metrin leveydeltä. Jokohan iltapäivällä pääsen laittamaan verkkoja?

Kävelen metsällä. Tuoreita jäniksen jälkiä löytyy runsaasti. Lopulta niitä on niin paljon, että sekoan jäljistä. Seuraaminen loppuu siihen ja palaan mökille ilman saalista. Kuorin valmiiksi potut. Kun iltapäivällä tulee nälkä, saan sitten keiton nopeasti. Jää on yhä melko ohutta. Ämpärillä heittelen vettä jään päälle. Yritän jäädyttää päältä käsin. Turhaa touhua. Pitäisi pystyä heittämään parin sadan metrin päähän. Ei meikäläisen vedenheittokyvyt siihen riitä.

Kellarissa +3 astetta. Rakennan 3 kappaletta eristelevyjä Finfoamista oviin tuuletusluukkujen suojiksi. Jospa pakkasen meno kellariin loppuisi. Talvisin kellari on ollut hieman liian kylmä, vaikkei miinuksen puolelle menekään. +4 olisi sopiva lämpö potuille. Siirtelen vielä kellarin eteisestä kaikki juomat ja vesiastiat perimmäiseen kellariin.

Kahden maissa syön keiton. Ryynimakkarasellaisen. Olipa hyvää, vaikka ainekset eivät gourmet-tasoisia olleetkaan. 4 annosta jäi vielä viikoksi Belkerin eväiksi. Pakkasta toistakymmentä astetta. Rannassa käydessäni jälleen railo syntyy hyvään paikkaan. Kyllä aamulla pitäisi jään kestää, ainakin railojen kohdalla.

Illalla oleskelen ja katselen takkatulta. Päätän sitten tehdä kyläreissun. Mutta Jari onkin jo lähtenyt. Palailen mökille rannan kautta. Rantajäät kestävät hyvin. Uskaltaudun kauemmaksikin. Jää ei enää juurikaan rutise, eikä uusia railoja tule.

Illalla teen jotakin sellaista, joka ei onnistuisi silloin kun olemme kahdestaan: paistan lättyjä! Kämppä oli käryä sinisenään, mutta lätyt maistuivat mansikkahillon kera.

Su, 16.11.2008. Herään kolmelta kun vatsaa kipristelee. Pakko ottaa närästyslääkettä. Sitä se ahmiminen tiesi. Käyn ulkona kusella. On alkanut tuulemaan ja pakkanenkin heikentynyt. Ennen kahdeksaa nousen sitten lopullisesti. Pakkasta 6 astetta. Kahvin hautuessa käyn pihan perällä. Ryynimakkarakeitto poistuu, lätyt taisivat vielä jäädä jonoon odottamaan vuoroaan. Tiedä häntä. En sitä jää kuitenkaan syvällisemmin pohtimaan. Timo lähtee kotimatkalle jo yhdeksältä.

Ennen aamupalaa käyn jäällä. Sahaan jäästä 2 koepalaa. Railon kohdalla jäätä on 78 milliä. Lumilaikun alla 50. Syötyäni keräilen verkkokamppeen rannalle vesikelkkaan. Täytän puukorit. Syttöpuukoppa erikseen. Viikon aikana niistä poistuu varastokosteus ja palavat sitten iloisesti. Soitan kaimalle jäätilannetiedotuksen. Kahvistelenkin vielä ennen kuin menen laittamaan verkkoja. Järvellä käy melko kova tuuli, joten haen yläkerrasta talvihaalarin. Yläkerrassa lunkan takana lämpöasteita vain 7. Puita kulunut vain 4 kopallista, kun en ole lämmittänyt yläkertaa laisinkaan.

Haalarissa tahtoo tulla hiki. Yritän verkoilla touhuta mahdollisimman rauhallisesti. Puolen päivän jälkeen on mökkirannassa pari verkkoa pyytämässä. Tuntinen kuluu vielä loppuaskareissa. Pitää huolehtia vedet jäätymästä, lintujen eväät viikoksi, tuhkat pois kamiinasta, kahvisakat kompostiin ja vesipänikkä ja muut juotavat kellariin.

Kotimatkalla pilvien paksuus vaihtelee. Aurinko paistaa matalalta pilvien takaa. En tiedä, mikä saa maiseman värin vaihtumaan siten, kun se nyt ajoittain teki. Nimittäin välillä tietenkin oli aivan normaali talvimaisema, mutta sitten nopeasti väri muuttui. Ensin ole tienoot beigen värisiä. Sitten yhtäkkiä väri olikin sininen, vähän ehkä vihreätäkin joukossa. Komeata kuitenkin oli.

Nimimerkki "Hyviä sivuja etsivä" kommentoi vieraskirjassa sivujani 13.11.2008. Sen vuoksi näin lopuksi pari sanaa.

Olen toistuvasti ilmaissut toiveeni siitä että sivuillani kävijät olisivat aktiivisia ja kirjoittaisivat välillä jotakin vieraskirjaan. Joko kommentteja tai sitten toiveita sivujen sisällön kehittämiseksi tai "seku vaan". Olen välillä jopa sulkenut sivut yleisestä käytöstä ja rajoittanut pääsyn vain muutamalle aktiiviselle. Nämä vaiheet ovat muuten pistäneet vieraskirjaankin vipinää. Siinä mielessä edelleenkin harkinnan arvoinen juttu. Sellaisesta asiasta olen muutaman kerran myöskin pahoittanut mieleni kun joku kertoo käyneensä sivuillani mutta ei kuitenkaan koskaan ole vieraskirjaan kirjoittanut. Liekö tämä ko. nimimerkki joku heistä?

Olen kiitollinen nimimerkin palautteesta. Se on merkki siitä, että jotakin on pielessä. Tiedän sen itsekin, että päiväkirjani noudattaa liian tarkoin samaa vanhaa kaavaa. Ja on jopa lapsellinen. Palaute kuitenkin on aina tervetullutta, vaikka olisikin negatiivista. Kaikkein tylyin palaute kuitenkin on se, mitä ei koskaa saa! Jään nyt miettimään, mitä jatko tuo tullessaan. Saako kanta "ei helmiä sioille" voiton, vai keksinkö jotakin piristävää. Edes itselle!

---

Nostetaanpa lopuksi taiteellista tasoa. Tässäpä sanataiteilija Juice Leskisen runo teoksesta Äeti,1994.

 

Viikonloppu 7.11. - 9.11.2008

Kulunutta viikkoa ollaan vietetty viileissä merkeissä. Perjantainakin mökille saapuessamme oli pakkaskeli. Tosin vain viisi asetta. Kylmät ilmat olivat saaneet järveenkin ohuen jääpeitteen aikaiseksi. Lampun valossa kuitenkin oli illalla näkösällä mustempi rintama muutaman kymmenen metrin päässä rannasta. Aamulla valoisassa se paljastui sulaksi, ja kun päivän mittaan tuuleskeli, kasvoi sula alue koko ajan. Lämpötilakin meni vähän plussan puolelle ja vettä tihuutteli. Sunnuntaina koko selkä oli avoin, mutta Koutusjoen ja Kuusisaaren välistä näytti alkavan yhtenäinen jääalue. Alkuviikoksi on luvassa edelleen lauhaa ja saattavat loputkin jäät kadota. Lunta oli perjantaina juuri sen verran, että ilta vaikutti valoisalta aiempiin viikonloppuihin verrattuna. Lumikin sitten lähti lähes kokonaan. Eipä sitä kyllä ollutkaan kuin pari senttiä. Tallottu piha ja varsinkin tiet tulivat melko liukkaiksi. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Tänä viikonloppuna saimme olla Tarralla aivan kahdestaan. Naapurimökit pysyivät kylminä ja pimeinä. Aamuvarhaisella lauantaina kuitenkin Tuomas pistäytyi kylässä. Nuotalle teki mieli, mutta jäätilanne oli esteenä. Vähästä väestä huolimatta Tarralla oli kuitenkin ääntä. Nimittäin runsaan 20 joutsenen parvi oli koko viikonlopun paikalla. Lähinnä ne mekastivat Koijusaarenhiekalla. Pohjasta etsivät vesikasveja evääkseen. Vielä myöhään illalla kuului kuului melkoinen kaklatus hiekalta. Miksiköhän ne pimeässäkin vielä elämöivät?

Tällekään viikonlopulle emme etukäteen olleet määritelleet mitään tekemistä. Tämä suunnitelma toteutuikin hyvin. Muutama kävelylenkki tuli kuitenkin tehtyä. Kerran haulikonkin kanssa. Jäniksen jälkiä näkyi tasamaalla runsaasti, mutta jälkien aiheuttajat pysyivät minulta piilossa. Metsässä oli taas niin vähän lunta, ettei jäljityksestä siellä tullut mitään. Lunta pitäisi olla parikymmentä senttiä, jotta jäljitys jotenkin onnistuisi. Olin tuonut kotoa Tiinan vanhan potkukelkan. Kotona se oli ollut taloyhtiön yhteisvarastossa. Kootessani sitä, yllätyin melkoisesti, sillä siinä oli väärä istuinosa. Kukahan sitä oli tarvinnut ja vaihtanut? Lauantaina Timo soitti ja pyysi käymään mittomassa mökillään takan aukon. Suunnitelmissa on kai uusi kipinäverkko. Kävin ottamassa mitat syönnin päälle. Siinäpä olikin viikonlopun askareet!

Viikolla olin jälleen suunnitellut ensi kesän projektia. Jo aiemmin on alkanut tuntua siltä, että markkinoilla ei ole tarjolla sellaista tuotetta, joka täyttäisi kaikki vaatimukset. Yhtälö kun on melko monimutkainen. Aina joku asia ei ole hyvin. Niinpä taidan olla kallistumassa ratkaisuun, jossa minä toimin toteuttajana. Kun vielä piirtämäni luonnokset saivat Ainonkin silmät loistamaan, niin onko enää muuta mahdollisuuttakaan? Valoa siis nyt näkyy tunnelin päässä. Pitkä talvi on aikaa asiaa valmistella ja suunnitella. Itsellä kyllä rohkeus riittää, vaikka nyt astutaan sellaisen ammattikunnan työmaalle, josta kokemukseni on olematon.

Sunnuntaina Tuomas soitteli ja kyseli jäätilannetta. Kerroin jäiden menneen ja niinpä sovimme nuotan vedosta. Kelaaminen kävi selän päälle. Muut hommat eivät selässä tuntuneet. Välillä kelatessa tuntui, että kyllä nyt taitaa nuotta jäädä järveen. Hammasta purren narut tulivat kuitenkin kelatuiksi ja verkon vetäminen olikin jo lasten leikkiä. Saalis oli kehnohko, alle 15 kiloa. Uusintaa emme ottaneet, kun oli tarkoitus lähteä hirvipeijaisiin majalle. Sinne iltapäivällä sitten suunnistimmekin. Täytyy sanoa, että Jupon Erän miehet olivat isänpäivän kunniaksi tehneet tosi hyvät käristykset. Siinä sitten syödessämme Raimo istuutui viereen. Annoin arpalistat, kun niin sopivasti sattui paikalle. Oli hänellä vähän asiaakin. Me ja Taimi olimme olimme niiden joukossa, joille oli osunut maanvuokraajille arvotut lihapaketit. Paketti oli yllättävän iso. Saamme useamman kerran laittaa ruokaa, joka on hirveä! Lehdessä on syksyn mittaan ollut muidenkin metsästysseurojen peijaisilmoituksia. Olen kiinnittänyt huomiotani niihin. Nimittäin monissa seuroissa rajataan osallistuminen pienelle ryhmälle. Jotkut seurat myös pitävät tapahtuman maksullisena. Jupolla kuitenkin tervetulleita ovat kaikki jäsenet ja maanvuokraajat perheineen. Kun lisäksi maanvuokraajille jaetaan lihapaketteja, ei voi muuta sanoa kuin että Hyvä Jupon Erä!

Viikonloppu 31.10. - 2.11.2008

Ensimmäistä kertaa tälle syksylle saimme hieman esimakua tulevasta talvesta. Ei vielä tosin kovin perustellista makua, mutta jotakin kuitenkin. Torniosta lähtiessämme viiden maissa, pimeys laskeutui juuri ja matkaa tehtiin pimeydessä. Lumeton maa ja pilvinen sää lisäsivät pimeyden tehoa. Onneksi tie oli kuiva, joten valot näyttivät hyvin ja perillä oltiin normaaliin aikaan. Lämpötila oli pakkasella. Ulkona 4 asteen ja sisällä 2 asteen verran. Pohjoisesta puhalteli lisäksi melko reippaasti ja rannalta kuului aaltojen loiske. Melko pian kuitenkin kämppä oli asumalämmin. Talvella tilanne on hieman sitten toinen.

Heräsin lauantaina puoli kuudelta. Tuuli edelleen pohjoisesta. Pakkasta ulkona 5 astetta. Sisälläkin oli vain +13 astetta, joten laitoin kaminaan tulet. En vielä viitsinyt alkaa kahvin keittoon vaan köllähdin petille. Aamun valjettua pakkanen alkoi hieman kiristyä. Tuulikin asettui ja päivällä oli tosi hieno ilma. Järvessä vesi alkoi riittymään. Myöhemmin kuitenkin alkoi tuulemaan etelän puolelta ja jäätyminen jäi siihen, vaikka pakkasmittarissa oli jo 2-numeroiset lukemat. Alposlahdessa ja pikkujärvissä kuitenkin jääkansi jo oli syntynyt. Heikkojahan vielä jäät ovat ja sopivalla tuulella hajoavatkin, ellei kunnolla pakasta. Mökkirannassa oli "pesosia". Pärskeet olivat pakkasella jäätyneet rantakiviin ja pensaikoihin. Vesi onkin nyt melko korkealla.

Etukäteen ei viikonlopulle oltu suunniteltu mitään tekemisiä. Kauan kuitenkin ollaan poristu muutaman puun oikeudesta olla talvisen kelkkaväylän tukkeena. Niinpä otin sahan ja kaadoin ja karsin 3 koivua ja kuusen. Aino kantoi oksat läjään. Voin ne sitten lumien tultua siirtää kelkan reessä kokkopaikoille. Pätkin puut ja sen verran heiluttelin kirvestä, että ne muuttuivat klapeiksi. Aino ne vielä pinosikin varastoon. Ei ne puut mitään kovin antoisia olleet, mutta polttopuuta kuitenkin tuli puolisen kuutiota. Ehkäpä kolmen viikonlopun annos lauhoilla talvikeleillä. Ennen syöntiä päätin sitten kaataa vielä yhden kookkaan haavan jäniksille. Haapa kuitenkin alkoikin tietenkin kallistumaan väärään suuntaan. Siinä kun oli kaikkein suurin oksakertymä tien puolella. Aino oli sen verran apuna, että laittoi kiilan sahausuraan, kun sain pitkällä seipäällä korkealta työnnettyä haavan toiseen suuntaan. Haapa sitten loppuja sahatessani katkesikin, mutta valitettavasti se jäi nojaamaan tien vierustan kuuseen. Oli pakko alkaa lyhentelemään haapaa tyvestä. Toisen puolitoistametrisen pätkän jälkeen haapa sitten lopulta kaatui, mutta tietenkin tielle. Siitä siitten sen raahasin kappaleina metsän puolelle. Toivottavasti kelpaa ristiturville. Vaivaa ainakin jänisten vuoksi nähtiin. Kaima pistäytyi ennen pimeää. Oli lähdössä kotiin, kun veti Koijusaaren ja rannan välisen salmen jäähän. Ja ei se ole mottorillakaan helppoa, jos jäätyy ja veden kiertäminen estyy. Siipipyörä ainakin on vaarassa.

Hieman heikosti edelleen juoksevat auringonkukan siemenet automaatista. Kaukalo kun tahtoo täyttyä kuntasta. Tein verkkoon 3 isompaa reikää, jotta sain enimmät kuntat poistettua. Sittenpä tietenkin tapahtui se, mitä estääkseni oli verkon asentanut siemenkaukalon peitoksi. Tikka nimittäin tuli siihen ja alkoi nokallaan soortamaan siemeniä kaukalosta. Oli siinä siementä ilmassa! Oravakin siihen saapui istumaan. Laitoinkin sitten normaalit oravaesteet paikoilleen. Olikin sitten hauska seurata, kun kurre turhaan yritti päästä lintulaudalle. Saikin sitten lopulta tyytyä pureskelemaan maahan pudonneita siemeniä.

Sunnuntaina keli oli aamusta hieman pakkasen puolella, mutta iltapäivällä jo nollassa. Lunta sateli sen verran, että maa sai parisenttisen valkean peitteen. Tuomas saapui nuotalle. Timon kanssa pari vetoa ehtivät tekemään. Ensimmäinen kerta antoi noin 25 kiloa, mutta toinen hyytyi jo viiteen. Otin pikkumuikkuja ja siian suolakaloksi. Mätiä ei muikuilla enää ole ja siikakin oli jo kutenut.

Riippulukot tahtovat olla näillä keleillä ongelmallisia. Kastuvat ja jäätyvät. Niinpä kuivattelinkin lukkoja sisällä ja lopuksi öljysin. Puomiltakin kävin hakemassa lukon huoltoon. Joskus on saanut taistella puomilla erinäisten sadattelujen kera muutaman tovin, ennenkuin lukko on suostunut avautumaan. Aurinkopaneelin toin myös katolta seinän laitaan. Ei peity lumeen. Niko turhaan kulki Mäkipirtillä riiuuhommissa. Viivi oli Torniossa. Liekö tuoksut vain vielä muistona edellisestä viikonlopusta. Otin vielä kirveen pyhänä kouraan ja halkaisin kahtia muutamia kelopöllejä. Ne kun ovat mukavan hitaita palamaan takassa silloin, kun ei varsinaisesti isompaa lämmitystarvetta ole. Kunhan vain haluaa katsella liekkeihin.

Kun sähköä ei ole, poltamme talvisin erinäisen määrän kynttilöitä. Luottokynttilänä ovat olleet Pirkka-kruunukynttilät. Laadukkaita ja valumattomia. Nyt kuitenkin oli tapahtunut valitettava muutos. Nyt kynttilöitä ei enää valmistakaan Havi, vaan ne teetetään Hollannissa. Ja ei näitä nykyisiä voi enää kynttilöiksi sanoa. Palavathan ne kyllä, mutta valuvat aivan tolkuttomasti. Nyt pitääkin alkaa etsimään korvaava tuote. Hollantilaisia en tule ostamaan ainoatakaan kappaletta!

Tuleva projekti on hautunut mielessä nyt jonkin aikaa. Vaihtoehtoja olen punninnut ja ongelmia tulee olemaan. Pienin ongelma ei ole paremman puoliskoni epäily ja jopa hienoinen vastustuskin. Nyt kun viikonloppuna ei normaalit tukijoukkonikaan olleet kannustamassa ja kertomassa asian tarpeellisuudesta. Pallo on tietenkin minulla. Huolellinen suunnittelu ja tietyt kompromissit vaaditaan, ennenkuin suunnitelmat etenevät toteutusvaiheeseen. Toivottavasti etenevät!

Viikonloppu 24.10. - 26.10.2008

Vaikka vielä ei talvi ole ottanut Nuuskakairaa valtaansa, oli ollut puhetta, että Pekka käyttää kaminassa tulia perjantaina. Mökki olikin asumalämpöinen saapuessamme. Olihan se mukavaa, varsinkin kun keli ulkona oli sateinen. Muillekin mökeille oli viikonlopuksi tulossa runsain mitoin porukkaa, joten Pekka oli iltapäivällä saanut kulkea talonmiehenä monella mökillä lämmityspuuhissa.

Ensi kesälle on suunnitelmissa jälleen projekti. Tosiaan vasta oikeastaan esisuunnittelussa. Talven mittaan, kun homman järkevyys on todettu, vaihtoehdot mietitty ja laskelmat valmiit, päätetään itse toteutuksesta. Nyt vaikuttaa positiiviselta, mutta katsotaan tilannetta jatkossa. Projektia varten kuitenkin piirtelin paperille luonnoksia ja otin erinäisiä mittoja. Lauantaina ryömin kämpänkin alle rullamitan kanssa. Mahallani ylämäkeen ryömiessäni, huomasin, että itse asiassa minun pitäisi olla selälläni, suoriutuakseni mittauksista. Tilaa kääntymiseen ei vain ollut, (leveät hartiat?) joten piti palata alemmaksi kääntymään. Selällään ryömiminen ei ollut ihan helppoa sekään, (pullukka maha?) kun ahdastakin oli, mutta saavutin tavoitteen ja tarpeelliset mitat ovat nyt kaikki tiedossa. Kämpän alla tuhertaessani tarkastin samalla vaivalla alusen kunnon. Kaikki näytti olevan kunnossa taannoisen lattiaremontin jäljiltä. Eivät olleet kärpät tai oravat tehneet reikiä tuulensuojalevyihin. Kuivaakin oli, että pölinä kävi. Asensin valesokkelin takaisin paikoilleen. Sen takana kaikki näyttäisi olevan ok!

Pojat vielä harrastivat nuottaustakin. Muikkua nousi mukavasti, jopa mätikalojakin. Myös parin kilon tanekin oli eksynyt nuottaan. Lauantaina aamuveto olisi saattanut antaa melkoisen saaliin, ellei iso kivenmurikka olisi repinyt pussiin hevosenmentävää reikää. Kymmenisen kiloa tuli otetuksi talteen, mutta vesi oli mustanaan muikkua pussin ulkopuolella.

Lauantaina lähdin melko varhain metsälle. Vaaran takana tien varressa oli hirvimiehiä ja -naisia punanutuissaan. Kun lisäksi hirvi oli lähellä haukussa, vaihdoin suosiolla vaaraa. Sumu oli melkoinen ja keli tyyni. Itse asiassa tosi hieno ilma. Kiertelin jonkunlaisen lenkin ja totesin maaston tyhjäksi riistasta. Olin jo palaamassa autolla kämpille, kun Aino soitteli ja sanoi tarralaisten olevan kohta lähdössä karpaloon ja retkelle. Kävinkin katsomassa hirvihomman tilannetta ja ohihan se alkoi olla, joten annoin luvan retkiporukoillekin saapua. Itse kiersin vielä tuntisen, mutta saalista ei kertynyt. Jonkun pyyn olisin voinut ampua, mutta kun kanta on linnuilla heikko, en raaskinut. Kuka sitä siemenperunansakaan syö! Pekkakin kulki vaarassa, mutta tällä kertaa Viivi sai jäädä mökkiin. Sillä kun on juoksuaika, niin voisivat urospuoliset hirvikoirat jättää hirvet sikseen ja tulla tutkimaan, mikä mielenkiintoinen hunajointi nenään kantautuu!

Lopulta meitä oli iso porukka tulilla makkaranpaistossa, kun karpaloporukkakin lopetti urakointinsa. Pojat olivat löytäneet hyvän paikan sopivine istuinkivineen ja tehneet valmiiksi nuotion. Nuotiopaikan vierestä löytyi merkillinen puu. Se oli kötällään maassa, lienee ollut jo kymmeniä vuosia. Siihen oli kolottu ilmeisesti kirveellä 60-70 sentin välein toistakymmentä kymmenen sentin syvyistä koloa. Mikä lie senkin puun tarkoitus? Oliko kysymys tikkaista? Jos oli, mitä tarkoitusta varten? Vastausta kolopuulle emme keksineet. Olisiko lukijoilla ehdotuksia?

Pari vastoinkäymistä viikonloppuna sattui. Ensin lauantaina olin unohtanut siirtää ämpärin kiukaan vierestä kauemmaksi ja sehän suli siinä hörsmitättömäksi. Sitten sunnuntaina katkesi muovikassista sanka. Eihän siinä mitään muuten, on niitä kasseja, mutta kun Aino oli sillä viemässä paria viinipulloa kellariin. Yksi pullo hajalla. Jo ollessamme lähdössä Tornioon, kaatui pajukori, jossa oli keittokattila puolillaan kuivalihakeittoa. Onneksi kaikki ei mennyt hukkaan. Oli jotakin positiivistakin. Löysin nimittäin puukon, joka oli ollut kateissa neljä kuukautta.

Kelloja siirrettiin pyhäaamuna. Aamupäivällä tuntuikin olevan runsaasti aikaa kässehtiä. Pari verkkoakin selvitin. Vesi on hiljalleen noussut koko kuukauden. Vietonen on äärirajoilla täynnä, joten nousu jatkunee. Otin vesiletkun järvestä ja tyhjensin pumpun. Ensi viikolla on luvassa jo kylmempää, ja jatkossa on kannettava saunavedet käsipelillä.

Linnunsiemenet tahtovat edelleen takerrella lintulaudalla. Ei edes ämpärillistä ollut viikossa kulunut. On sitä roskaa niin reippaasti siementen seassa. Leikkimökin terassille unohtamani pahvilaatikot olivat kuitenkin kelvanneet. Voi sitä silppua, mitä tiaiset olivat saaneet aikaiseksi!

Syyslomalla 3.10. - 19.10.2008

Jo perinteeksi tullut syksyinen loma on takana. Tämä pariviikkoinen pätkä on pyhitetty aina lähes ainoastaan muikun pyyntiin.

Ensimmäinen viikko:

Pääsimme lähtemään Torniosta perjantaina viiden aikaan. Kahden tunnin kuluttua mökillä aloin purkamaan autosta tavaroita. Olin jo entinyt laskemaan muutaman muikkuverkon parin kilometrin päähän mökkirannasta. Heti siis toimeen, kun niille töille oli tänne tultu! Aamusella sitten verkkoja kokemaan suurin toivein. Ensimmäiset verkkosaaliit eivät olleet kehuttavia. Muikut oli kuitenkin irroitettava verkoista ja korjattava. Verkot pestävä valmiiksi uutta yritystä varten. Mäti vielä puhdistettava ja kalat lopuksi purkitettava. Päivälämpö kun saattoi olla niin paljon plussan puolella, että kalojen säilyttäminen tuoreena oli monesti mahdotonta. Tätä rumbaa sitten jatkui päivästä päivään. Välillä saaliit olivat jo kohtuullisia, mutta sitten taas pudottiin maan pinnalle. Aino ehtikin siten haravoida lehtiä pihamaalta. Ja muitakin hommia ehdittiin tekemään, kun kalaa ei niin hirveästi tullut. Mökkiläisiä oli ensimmäisellä viikolla muitakin ja myös nuottaus oli kaynnissä. Kovin tuottoista ei sekään homma kuitenkaan ollut.

Toinen viikko:

Perjantai-iltana, juuri ennen pimeää, saapuivat Keke, Aku ja Jussi, Hämeen muikkupojat. Kalastus jatkui lähes vastaavasti, mutta saaliit alkoivat parantua. Mätiäkin alkoi kertymään. Pojat nuottasivatkin, mutta vain yksi pussi oli maininnan arvoinen. Maanantain verkko- ja nuottasaalis, 60kg, aiheutti yhden välipäivän kalastukseen. Kalat kun oli käsiteltävä ja jalostettavakin. Keskiviikkona vielä kuitenkin verkot koettiin ja nuottaa vedettiin. Moottorivene nostettiin maille päivän päätteeksi. Aku ehti juoksemaan tunnin lenkinkin. Pojat alkoivat pakkaamaan tavaroitaan ja sitten pestiin ihosta enimmät suomut ja suljut. Torstaina aamukahvien jälkeen pojat lähtivät pitkälle paluumatkalle. Tällä kertaa kotiin viemisiä oli viime vuotista runsaammin: muikkua purkissa, suolattuna ja tuoreena + mätiä.

Muuta:

Poikien lähdettyä paluumatkalle oli ilma koko päivän komea. Ulkona touhuskelin kuntoon pariviikkoisen oleilun jälkiä. Ilmassa olikin jo kauden vaihtumisen merkkejä. Vesille en enää varmaankaan havittele. Soutuveneenkin käänsin kumolleen. Perjantaina satoi vettä koko päivän. Käytin matot pihalla ja siivosin paikkoja. Aino pääsikin tulemaan melko siistiin pirttiin!

Kahden viikon aikana ehtii olemaan monenlaista säätä. Lämmöt vaihtelivat +7:n ja pikku pakkasen välillä. Oli kirkkaita, kuulaita päiviä ja öitä. Joskus hernerokkasumua. Satoi vettä, räntää ja luntakin. Tuuli pyöri ja puhalteli vaihtelevalla voimakkuudella. Välillä järvi asettui peilityyneksi. Tuulitietojen seuraaminen on etenkin verkkokalastajalle tärkeitä. On hyvä tietää, mistä aamulla tuuleskelee ja kuinka voimakkaasti. Tekstiviesteillä saimmekin päivittäin tulevat tuuliennusteet. Homma pelasi ja ongelmilta vältyttiin. Eräänä päivänä Ilmatieteen Laitos toitotti koko päivän radiossa, että tulevana aamuna puhaltelee koillisesta. Maalaisjärki kuitenkin väitti vastaan ja tein oman arvioni mukaan. Niinpä aamulla sain nostaa verkot lounaistuulessa tyvenen puolella. Että silleen!

Mitään merkittäviä ongelmia ei pariviikkoisen loman aikana esiintynyt. Purkituskoneen asennus kuitenkin vaati viilan käyttöä, ennen kuin sain sen kohdistettua puolen kilon purkeille. Pakkasaamuina moottori oli jäässä ja kesti aikansa, ennen kuin siipipyörä alkoi kierrättämään vettä. Pienellä riskillä siinä mentiin. Selkä tietenkin on se mikä on. Työasennot ovat hankalat näissä harrastuksissa ja se tuntui selässä. Pärjäsin kuitenkin kohtuullisesti.

Pari kertaa pyörähdin metsällä, kun aikaa jäi heikkojen muikkusaaliiden päivinä. Melko hiljaista oli ja laukaustakaan en ampunut. Oraviakin tuntuu olevan normaalia vähemmän. Vaikka linnuille on tarjottu nyt syötävää, ei ruokintapaikka ole kerännyt oravia osille. Tiaisia kuitenkin riittää. Jouduin muuten entraamaan siemenautomaattiakin. Auringonkukan siemenien joukossa nimittäin on älyttömästi varren pätkiä ja kulmuja ja niinpä liian kapea rako oli koko ajan tukossa. Nyt homma taas pelaa ainakin jonkin verran paremmin. Viikon päästä nähdään, ovatko siemenet juosseet. Pyrstötiaisten veikeä parvi kävi kerran ihmettelemässä touhujani. Lauantaina, kun viimeinenkin vene ja nuotta oli siirretty talviteloille, järjesti koskeloparvi komean kalastusnäytöksen.

Karpaloita lopulta saimme hieman. Niitä kuitenkin piti tänä vuonna etsiä eri soilta, kuin mistä aiemmin olemme löytäneet. Pirteän makuista herkkua on kuitenkin nyt muutaman kerran maistella ja se on hieno juttu! Voihan tietenkin olla, että tulevina viikonloppuina vielä yritämme lisäkarpaloita, jos talvi ei ota tullakseen.

Kausi siis vaihtui siinä mielessä, että veneet ovat mailla. Myös veneseuran pelastusvene on ollut mailla jo pari viikkoa. Joskus olen ihmetellyt tätä aikaista nostoa, kun nyt syksypimeillä ja kylmillä vesillä oikein varustettua venettä juuri tarvittaisiin, jos hätä tulee! Itse jään nyt odottelemaan järven jäätymistä. Siellä ne kuhat jo malttamattomina odottelevat verkkojani.

Pekka jäi nyt puolestaan syyslomalle. Sunnuntaina iltapäivällä pakkasimme auton ja lähdimme pikku pakkasessa kotimatkalle. Tosin osa kotiin kuuluvista tavaroista ei mahtunut autoon ja ne piti vielä jättää mökille. Pelkästään pyykkejäkin kun oli jo 4 isoa pussia.

Viikonloppu 26.9. - 28.9.2008

Jahas... se on sitten vielä käväisty viimeisen kerran mökillä ennen pariviikkoista lomaa. Auton perä oli melko lähellä tien pintaa, kun vielä oli mökille sellaista vietävää , joka ei pilaannu. Ei kuitenkaan pohja vastannut tiehen. Lomalle lähdettäessä ei jääkään paljon muuta kuskattavaa kuin tuoreet eväät ja vähän vaatetta. Puolivälissä lomaa pitää kuitenkin käväistä kaupalla. Ainakin maitoa hakemassa, ellei sitten vähän muutakin.

Lehdet alkavat putoilla puista. Silti niitä on vielä runsaasti tallella maisemaa värittämässä. Osa koivuista on vielä melko vihreitäkin. Se on vaan jännä juttu, miten vieressä koivu voi olla paljas, kun toinen on vielä vihreä! Aino haravoi pihalta enimpiä lehtikerroksia. Säkitti ja kärräsi Mäkipirtille talliin. Lehdet kun ovat tarpeen potun istutuksen jälkeen penkkien katteena. Kosteus pysyy maassa ja rikkakasvit eivät valtaa pottumaata. Ja lehdet jäävät maahan lannoitteeksi. Hyvä keksintö, mutta vaivansa siinäkin. Niinkuin itse asiassa koko pottusavotassa. Ensi keväälle päätettiinkin muuttaa systeemiä niin, että kukin hommaa ja idättää siemenensä. Vaikka sitten yhteismaahan laitetaankin. Jää meillä iso työmaa pois. Sunnuntaina Aino pistäytyi karpalossa lähijänkillä. Karpaloita ei löytynyt kuin kahvikupillinen. Joten sitä herkkua emme taida ensi talvena syödä. Ellei sitten syyslomalla tule jossain välissä koluttua muutamaa paikkaa, joista aiemmin olemme karpaloita saaneet. Voihan tietenkin olla, että kato on tänä vuonna totaalinen.

Viikonlopun säitä hallitsivat voimakkaat tuulet. Lauantaina keskipäivällä alkoi myös vesisade, joka jatkui iltaan asti. Tuulet pistivät hieman miettimään, minne muikkuverkot voisi perjantai-iltana laskea. Luvassa kun oli aamuksi vielä tuulen suunnan muutos. Jonkunlaisen paikan parille verkolle löysinkin, mutta tulos oli olematon. Roskaa ja limaa lähes ainoana saaliina. Lauantaina illalla voimakas tuuli jatkui pimeään asti, joten en laskenut verkkoja ollenkaan. Motivaatio oli vähissä ja eiköhän sitä lomalla tule verkkohommaa ihan kyllästymiseen asti! Välipalaksi kävin lauantaina illan suussa hakemassa hiekkaa kasvimaille. Jospa saisin hieman parannettua maan laatua. Ainakaan huonommaksi se ei voi mennä, sillä tänä vuonna satoa saatiin vain persiljasta, eikä silläkään voi kehua.

Kun muikkusavottaa ei ollut, vietimme Pekan, Jaakon ja Viivin kanssa aikaa metsällä. Sekä lauantaina että sunnuntaina. Emme saaneet saalista, mutta nyt kanalintuja näkyi, jopa runsaastikin. Ei lintukato ole aivan niin täydellinen, kuin aiemmat viikonloput antoivat ymmärtää. Jopa riekkoja, jotka ovat tänä syksynä rauhoitettuja, näkyi useita. Tuo selkä ei vain tahdo olla yhteistyökykyinen. Tai itse asiassa lonkan yläosassa se vika on. Ajoittain hommat menevät tuskalliseksi. Kipu säteilee lonkasta nilkkaan asti, aivan kuin luut olisivat tulessa. En tiedä, mikä siitäkin lopulta tulee. Paheneeko vai paraneeko? Nyt ainakin kävelyt olivat hetkittäin vähemmän nautinnollisia. Hirvimiehiäkin näkyi teiden varsilla. Sen verran metsälle mennessämme porisutimme, että tiesimme alueet, missä hirvenmetsästys käydään. Jotta osaisimme pysyä pois jaloista. Leppoisan näköistä touhua tuo hirvihomma. Tulilla istutaan ja makkaraa paistellaan. Auton vieressä! Enpä kuitenkaan ota kantaa siihen, millaiseksi homma muuttuu, kun hirvi kaatuu korpeen, johon ei ole kulkua edes mönkijällä. Saattaa siinä Gore-Texin hengittävyys olla kovilla!

Kaikkea ei ihmisjärki oikein voi käsittää. Lauantain metsäreissulla Viivi oli löytänyt paikan, jossa joku oli tyhjentänyt suolensa. Siinä sitten piehtaroinut ja sotkenut itsensä. En tiedä, mikä siinä hunajoi, thaimaalainen, vietnamilainen vai suomalainen keittiö. Pahalta se haisi. Kyllä sitä pitäisi kuitenkin yrittää peittää jälkensä, jos joutuu metsässä rykäisemään! Siinä sai Viivi sitten alustavan pikapesun yhdessä lutakossa ja shampoo-käsittelyn myöhemmin mökillä.

Viikonloppu 19.9. - 21.9.2008

Samaa vanhaa rataa jälleen mentiin tänäkin viikonloppuna. Kelit olivat edelleen varsin hienot. Tosin muutama pisara kasteli maastoa, mutta ei sellaisista sateista vedet vielä lähde nousuun. Auto oli perjantaina melkoisen täynnä. Lähestyvä loma kun on pistänyt inventoimaan tietyt tarvikkeet ja puutelistasta tullut melkoinen. Ei ole hauskaa, jos loman aikana jokin tarpeellinen asia loppuu tai puuttuu kokonaan. On turhan pitkä matka kauppoihin. Kyläkaupoista tietenkin saa perustarvikkeita, mutta eivät nekään kaikkea pysty tarjoamaan.

Muikkuja yritin jälleen verkottaa. Saalis kuitenkin oli varsin kehno. Lauantaiyönä kuun loiste saattoi karkoittaa muikut syvemmälle. Ja aamuyöstä alkoi sitten tuulemaan ja verkotkin roskaantuivat. Muikut ovat vielä niin vaatimattoman kokoisia, että eivät tahdo tarttua verkkoihini. Lähestyvä kutu kuitenkin turvottaa vatsat, joten toiveikkaita ollaan. Toinen juttu on sitten muikkujen määrä! Onko kanta niin runsas, että saalista alkaa kertymään? Jos ei, eihän sille mitään voi. Väkisin kalaa ei oteta!

Puolukkahommatkin ovat sitten meidän osalta valmiit. Myöhemmin voimme vielä keräillä karpaloita, jos niitä tänä vuonna tulee. En ole jänkillä kulkiessani muistanut tutkailla, onko satoa tulossa. Ainakin sateinen kesä on yleensä ollut huono karpaloille. Nythän vettä on kesän mittaan tullut ja suot ovat vieläkin vetisiä.

Ehdin jossakin välissä piipahtamaan metsälläkin. Näin jälleen kyyhkyn! Ja epäilen, että kuulin kun pyy pyrähti kuusikossa. Että niin runsaasti meillä riistaa on tänä syksynä. Pentti oli kuitenkin viikolla nähnyt peräti metson, joten ei metsä aivan tyhjä ole linnuista.

Idols-kisa on jälleen käynnissä. Jotenkin siinä on tiettyjä yhtäläisyyksiä meikäläisten karaokeen venetsialaisissa. Samaa sarjaa ollaan kuin valtaosa idolskilpailijoista. Toinen ajankohtainen maailman uutinen tuli mieleeni saunavesiä pumpatessani. Valtameren takana pankkikriisi rehottaa. Eri valtioiden pankin pumppaavat kuulemma rahaa markkinoille. Saisinpa minäkin sellaisen pumpun. Mistähän niitä saisi ostaa?

Viikonloppu 12.9. - 14.9.2008

Nyt on pidellyt jo pidemmän aikaa poutaa. Se ei haittaa ollenkaan. Etelässä kai kuitenkin on sadellutkin viime viikkoina. Yöpakkaset ja kuiva kausi ovat saaneet maisemaan väriä. Jotkut lehtipuut ovat kuitenkin vielä täysin vihreitä, joten ei se ruska ole aivan komeinta mahdollista laatua. Merkki se on kuitenkin siitä, että syksy on käsillä. Näkyyhän se tietenkin kalentereistakin!

Perjantaina laskin heti mökille saavuttuamme muikkuverkot. Laitoin likoamaan pari kaikkein taajinta silmäkokoa ja lisäksi pari kappaletta millin verran harvempaa. Pintaan tietenkin. Viime kesä antoi merkkejä pikkumuikuista, joten odotin taajemmissa olevan jonkun verran muikkuja. Aamulla nostin verkot pois. Veskulla pohjasta tuli vain kourallinen muikkuja. Roskakalaa olikin sitten runsaammin. Minulla "harvat" antoivat 10 muikkua / verkko, mutta taajemmissa oli mukavasti muikkuja. Muutama kilo. Niinpä uskonkin, että kutuajan koittaessa saalista tulee kohtalaisesti. Viime vuotinen pohjanoteeraus lienee muisto vain.

Kanalinnustuskin alkoi jo. Lauantaina kävin Pekan kanssa metsällä. On sanottu, että lintuja on nyt vähän. Onko niitä vähän? Kun emme nähneet ensimmäistäkään lintua, vaikka Viivin avustuksella kolusimme melkoisen alueen. Toisaalta voi sanoa, että näin ruska-aikaan linnut ovat ennenkin olleet kateissa. Vasta syksyn lopulla niitä on usein alkanut näkymään. Niin, nähtiin sitä kuitenkin jänis ja sepelkyyhky. Ampumatilannetta ei kuitenkaan tullut.

Takan pelti meinasi alkaa takkuilemaan. Kääntyvä malli ei ole oikein minusta omiaan pelliksi. Sain sen kuitenkin lopulta pelaamaan, mutta miten toiminee jatkossa. Voisihan siihen yrittää asentaa jälkiasennuspeltiä. Ongelmaksi vain voi muodostua vanhan pellin poistaminen. Pitääkö poistaa kokonainen tiili, että pellin saisi irroitettua?

Aino kuokki vähän pottuja. Itsekin ehdin hetkeksi touhuun mukaan. Eipä niitä enää juurikaan maassa ole. Ruttoa perunoihin ei tänä vuonna tullut. Myrkytys tehosi. Mutta toisen vaivan saimme: myyrät ovat kaivaneet talteensa suuren osan sadosta. Kyllähän se hieman harmittaa kaiken vaivannäön jälkeen.

Aino osti viikolla joitakin lyhtyjä. Pihavaloiksi. Niille laitteli heinäseipäistä telineitä. Vaimoväki käväisi puolukassa. Itse kävin jo viikolla Torniossa keräämässä hyytelömarjat. Siellä ne jo keittelinkin ja suurimman osan toin mökille kellariin.

Sunnuntaina virittelin muutamia perusjuttuja syksyä ajatellen. Kolme viikkoa on vielä töitä ja sitten on taasen aika viettää pari viikkoa lomaillen. Muikun pyynnissä tietenkin. Tein myös inventaariota tarvittavista asioista, joita ilman ei lomalla tulla toimeen. Kylläpä sitä listaa kertyikin kohtalaisesti, vaikka hiljalleen ollaankin varastoja täydennetty.

Kohtasin sunnuntaina askareissani kookkaan hämähäkin. Sen lähes ympyrän muotoisen takaruumiin halkaisija on 10-12 mm. Epäilen sitä jonkun sortin ristilukiksi, mutta hyönteiskirjani ei aivan samanlaista lukkia esittele.

Kotimatkalla tien tukkona ajeli joku henkilöauto. Kun auto lopulta siirtyi tien sivuun, Aino sanoi porukan olevan niitä Kauko-Idän marjastelijoita. Ihmetteli vain, mistä oli löytänyt päähän tuollaisen villamösän. Oli kuin turbaani. Tuskin kuitenkaan oli Intialaisia.

Viime aikoina on taasen ollut uutisia mökkimurroista. Syksyn pimeät illat houkuttelevat joitakin pimeyden töihin. Onneksi Tarrallakin on jälleen viikolla miehitystä. Jospa se hieman ehkäisee vorojen työhaluja, kun käry voi käydä.

Viikonloppu 5.9. - 7.9.2008

Kun tuulet olivat kääntyneet lännen päälle, ei kylmissään tarvinnut värjötellä. Hieman toisella kymmenellä päivisin oltiin. Perjantain ja lauantain välinen yö oli kylmä, seuraavana yönä pilvisyys esti pakkaskelin. Viikolla oli sen verran ollut kylmän puolella, että vanhassa pottumaassa kaalet olivat menneet. Mäkipirtin pottumaassa pakkanen oli nipistänyt hieman kaalien latvoja, meillä mökin pihalle pakkanen ei ollut ulottanut kouriaan. Sadetta ei viikonloppuna näkynyt. Kelit siis suosivat meitä. Olimmehan valmistautuneet viettämään kesän päättäjäisiä venetsialaisten merkeissä, joten hyvin olivat pullat uunissa.

Juhlien valmisteluvastuita oltiin jaettu etukäteen. Samoin kerätty kolehtia kalliimpien ruokaostosten varalta. Teltta oli jo aiemmin viritetty Timon mökin pihalle. Lauantaina laitoin grilliin tulet aamulla jo ennen kahdeksaa. Keittelin jonkun kilon lanttukuutioita ja sitten vielä paistoin ne. Joutessani pilkoin sipulit ja leikoin lastuiksi muutaman lihatönkin. Vaimoväki leikkoi valtaosan lihoista, lohet ja leivät. Käristystä valmistaessani kuokkivat potut ja kuorivat ne. Kun olin saanut koko 10 litran kattilallisen lihaa hautumaan, alkoi muusin teko kahdessa kämpässä. Iltapäivällä kolmelta eväät kärrättiin niemeen ja juhlinta alkoi. Ilta sujui maltillisesti. Ruokakin riitti. Muusia jopa oli liikaa. Paikalla oli runsaat 20 aikuista ja lähes yhtä monta lasta. Illan pimeydessä poltettiin kokko ja karaoket soivat.

Sunnuntaina kävin lapioimassa ne muutamat puuttuvat ojat, joita en viime pyhänä jaksanut tehdä. Nyt pitäisi olla sellainen tilanne, että vesi ei jää asumaan tieränniin. Tie pysyy näin kuivempana eikä pehmene niin helposti. Ehkä suurin hyöty tulee olemaan keväällä, kun nyt ei pääse syntymään paksuja jääkerroksia tielle. Sellaiset kun alkavat pehmetä, voi kulku olla melkoisen heikkoa. Arikin innostui traktorilla tasaamaan tiestä vinoutta pois. Vaikka vinolevyä ei ole, alkoi murske siirtymään matalemmalle laidalle. Jäi vielä touhuamaan kun me jo poistuimme.

Elokuun puolivälin tienoilla vesi alkoi nousemaan järvessä. Ei sitä nousua sitten kestänytkään paria viikkoa enempää. Nyt on taas ollut laskusuunnassa ja tilanne normalisoitunut. Vain jonkun verran keskimääräistä korkeammalla se nyt on. Jokohan ensi pyhän seutuna kokeilisi muikkuverkkoja. Saisi edes jonkun merkin, onko sopivan kokoista muikkua järvessä.

Viime viikonloppuna Aino sanoi, että kämpässä pörräsi yöllä joku iso perhonen. Kun kävin kärräämässä padat mökille juhlista syönnin jälkeen, asia valkeni. Perhonen se ei ollut vaan lepakko. Se lenteli kämpässä ja välillä laskeutui johonkin. Missä raossa lienee luuhannut viikon. Otin sen kiinni ja vein näytille juhliin. Laskimme sen tutkiskelun jälkeen vapaaksi. Se jäi hetkeksi lentelemään lähistölle. Kuin kiitokseksi. Selvästikin nappaili hyönteisiä ilmasta. Saattoi nälkä kurnia suolissa viikon paaston johdosta.

Viikonloppu 29.8. - 31.8.2008

Melkoisen koleaksi kääntyivät tuulet. Päivälämpötiloissa emme saavuttaneet kymmentäkään astetta. Yöllä hyvä, ettei mennyt pakkasen puolelle. Kun tuuli puhalteli vielä suoraan järveltä, oli sitä vaille, että pitikö jo laittaa pitkät kalsongit ja toppakuteet. No, selvittiin vielä kesävetimillä, kun vähän liikuskeli aikansa kuluksi ja vältti tuulisimpia paikkoja.

Keräsin viikolla kotona punaherukkapensaasta marjat. Vuosi sitten arvelin, että tälle kesälle marjaa kertyy runsaammin. Näin tapahtuikin. Tuplasti kertyi nyt, kun pensaan leikkaaminen on tuottanut halutun tuloksen. Pensaita on vain se yksi ainoa, mutta se on melko suuri. Lehdessä kerrottiin, että hyvästä pensaasta saa 3,5 - 4,5 kiloa marjoja. Punnitus osoitti meidänkin pensaan melko hyväksi, koska herukoita oli peräti 11,3 kiloa! Aino grillillä muutti ne mehuksi. Meni siinä hommassa lauantaita melkoisen monta tiimaa.

Itse jatkoin aamupäivän askartelua muutaman viikonlopun ajan kestäneen projektin kimpussa. Nyt mökillä tehtävä osuus on päättynyt ja kontrolli kotona. Olisin jatkanut erään toisen idean parissa, mutta huomasin, että tarpeelliset työkalut ovatkin kotosalla. Käväisin viemässä Alposlahden roskikseen vanhat muovin retaleet, jotka viime viikonloppuna poistuivat mansikkamaalta. Monta säkillistä niitä olikin. Samalla reissulla otin lähdevettä kaikki astiat täyteen. Taisi sitä makeaa tulla 65 litraa. Ei pääse jano yllättämään. Ennen ruokaa tein muutaman litran myrkkyseoksen ja ruiskutin tyrnimaan ja mansikkamaan laidoilta heinäkasvustoja. Pitäisi sitäkin hommaa oikeastaan harrastaa useammin kesän aikana. Ei pääsisi niin kovin villiintymään.

Sieniä alkaisi olla melkoisesti. Sipe keräilikin rouskuja kenturoilta. Meillä on korvasieniä niin runsaasti pakkasessa, ettei lisätarvetta ole. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan, josko löytäisin viime syksyisen kantarellipaikan. Sen, missä eksyin. Se löytyi yllättävän helposti. Yllättävintä siinä oli se, että tielle ei ollut matkaa kuin kolmisensataa metriä. Sieniä löytyi pari litraa. Ei enempää, vaikka kuinka yritin etsiä. Puolukatkin alkavat jo punertamaan. Mutta edes hyytelömarjoiksi niistä ei vielä taida olla. Vaaraimiakin hakkuuaukoilla näkyi. Eipä ollut astiaa matkassa, joten sinne jäivät. Auton perään olin ottanut kenttälapion ja pari ämpäriä. Lapioin niihin soraa kotiin tuotavaksi. Takapihalla kun on pieni savikko, johon sitä aion kantaa. Muutamia kiinnostavan näköisin kohteita valokuvasin myös. Kuvia alkaa olla koneen kovalevyllä joka lähtöön. Pitää taas vaihteeksi teettää parhaat otokset paperikuviksi.

Illan jo hieman hämärtäessä, jäin seuraamaan ikkunasta metsässä pyrähtelevää pikkulintua. Liikkumatavasta arvelin, että punarintahan se siinä. Arvaus osuikin oikeaan. On se jännä, miten joillakin linnuilla on tasan tunnusomainen käyttäytyminen. Punarintaakin näkee tosi harvoin, ei läheskään joka vuosi, mutta sen liikkuminen on niin erilaista kuin muiden, että se on helppo tunnistaa jo siitä.

Sunnuntain puolella kokoilin sähköpumpun ja letkut pihalta. Eipä kastelua ole tälle kesälle tarvinnut harrastaa. Ennen kotiin lähtöä kävin talsimassa lapion kanssa puomilla asti. En siksi, että lapiolla alkaisin tasoittelemaan tietä, jota ei sitten oltukaan lanattu tasaiseksi. Vaan puhkoin tieltä ojaan naveroita sellaisiin kohtiin, joissa vesi jää pahiten asumaan. Kylläpä tie olikin painunut. Pahimmissa kohdissa naveroista tuli 40 senttiä syviä! Homma alkoi maistumaan puulta kun olin toistakymmentä reikää aukaissut. Eli jatkuu sitten taas toisella kerralla.

Viikonloppu 22.8. - 24.8.2008

Tällä kertaa meillä olikin mukavaa seuraa kun Tiinakin oli matkassa. On käymässä Jyväskylästä ja päättikin lähteä matkaan mökille. Olipas mukava! Perjantai-iltana pistinkin palvaantumaan pari lohifilettä. Kun oli selvää, että liharuokia tälle pyhälle emme harrasta. Olin suolannut fileet jo kotona torstaina hienolla merisuolalla ja täytyy tunnustaa, että suolaus hipoi täydellisyyttä. Olivatpa todella suussa sulavia. Tuoreiden puikuloiden lisukkeena ei nyt juuri kaipaisi muuta kuin voita ja sipulia, mutta nyt lohi kruunasi kaiken.

Viikolla oli satanut reippaanlaisesti. Pihalle jääneissä paljuissa oli vettä litratolkulla. Teillä oli vieläkin lätäköitä. Eivätkä tiet pölisseet niin kuin tavallisesti. Sateinen kesä on pitänyt maaston märkänä. Suot hyllyvät ja metsäojat tulvivat. Säännöstelyaltaat hipovat ylärajoja. Niin Vietonenkin. Kaaraneksessa on jouduttu jo viikon verran löysäämään portteja. Meillä se näkyy veden nousuna. Kolme - neljä senttiä vuorokaudessa. Eihän se ole paljoa päivää kohden, mutta parissa viikossa nousua tulee jo puolisen metriä, jos tahti jatkuu samanlaisena. Joten veneitä kelluu ulapoilla pian, elleivät ole kunnolla kiinni.

Kisoja tuli seurattua radiosta. Viikolla tietenkin vähän telkkaristakin. Menestystä tuli ihan nokko, vai mitä? Kyllä mekin pienenä populaationa saimme sen, mitä meille kuului, vähintäänkin. Mitalitaulukossa taakse jäi etukäteen ajateltuja ns. parempia maita useampiakin. Nyt kuitenkin näin!

Jatkoin vanhaa projektiani. Kenttätyö alkaa olla pian valmis, mutta yllättävän paljon se vie aikaa. Vielä piisaa ensi pyhällekin. Jatkojalostus kotosalla ottaa myös aikansa. Jospa tälle syksylle valmistuisi jotakin. Ja onhan se mahdollisuus, ettei koko hommasta tule mitään. Ainakin vähillä työvälineillä homma ei ole helppoa.

Aino ja Tiina tekivät ison urakan mansikkamaalla. Se on nyt kynnetty ja uusittu kokonaan. Monta tuntia kuluttivat siihen aikaa. Kärräsivät sitten vielä pihalle kiviä. Ikään kuin niitä ei kenturoilla olisi riittävästi.

En ole kalastellut tälle kesälle juurikaan. Mutta muut ovat verkkoja laskeneet aina silloin tällöin. Aika yllättävää on se, että kintaan kokoisia lahnoja on tullut useita. Liekö kanta nyt nousussa, kun vuosikymmenet on ollutkin melko hiljaista sillä suunnalla.

Sorsastus alkoi viikolla. En ottanut haulikkoa mukaan ollenkaan. Eivätpä nämä kotivedet olekaan kovin kummoisia sorsavesiä. Joskus olen jonkun linnun saanut, mutta ei niistä rääpäleistä juuri vatsan täytteeksi ole ollut. Jatkossa malliksi voin kuitenkin onneani kokeilla.

Kotimatkalla käväisimme suorittamassa pois maksut tiesorasta. Onneksi osakkaita oli 10. Olisi muuten ollut melko suolainen lasku. Nytkin kuului mutinoita. Mutta saimme kuitenkin tielle mursketta pahimpiin kohtiin, joten ainakin jonkun verran keväisin murheilta vältytään. Vielä vain pitäisi saada murske muutamissa paikoissa tasaisemmaksi. Kun raskas auto painoi tien aika monta astetta vinoon. Siitä Pessalompolossa vähän poristiinkin ja nähtäväksi jää, tapahtuuko viikolla jotakin sen osalla.

Viikonloppu 15.8. - 17.8.2008

Kuten huomaatte, ollaan taas palattu päiväjärjestykseen. Ainakin toistaiseksi.

Kesä kääntyy vähitellen lopuilleen. Väkipakolla. Viikonloppu tarjosi kuitenkin vielä lähes parasta kesäkeliä. Tuulet olivat mietoja ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Lämpöäkin oli paisteessa jopa liikaa. Varsinkin jos jotakin touhusi. Yöt alkavat olla jo tosi pimeitä. Ja koleitakin. Aikaa varsinaiseen syksyyn kuitenkin on vielä viikkoja. Näiltä vuosin pitää jo alkaa tarkistamaan kynttilätilanne samoin kuin ulkotulien ja lamppuöljyn määrä. Nyt se unohtui, mutta jospa sitten ensi viikonloppuna.

Täytyypä tunnustaa, etten tälle viikonlopulle tehnyt lainkaan ryskätöitä. En nyt aivan kuitenkaan joutenkaan ollut. Jatkoin kesälomalla aloittamaani taiteellista projektia. Perjantai-iltana etsiskelin sopivaa materiaalia ja lauantaina ja sunnuntaina työstin niitä. Lauantai-iltana sirkkelistä katkesi terän kiinnityspultti akselin sisään ja homma katkesi siihen. Annoin Sampalle tehtäväksi katkenneen pultin poistamisen. Lupasikin viikolla sen tehdä. Kuitenkin mökilläkin oli tarpeellisia apuvälineitä, joten homma hoituikin jo lauantaina. Siispä sunnuntaina aamusta jälleen sirkkeli soi iloisesti.

Viikko sitten keräilimme siis mustikoita. Maanantaina kaima sitten soitteli ja kysyi, ehdimmekö saada mustikoita? Nimittäin maanantaina oli saapunut Kauko-Idän marjankeruuarmeija mustikkamaillemme. Tietenkin harmittaa niiden puolesta, jotka eivät vielä mustikoitansa ehtineet saada. Mutta tosiasiahan on se, että taitaisi iso osa metsämarjoista jäädä keräämättä, ellei näitä piskuisia kerääjiä tänne haalittaisi. Kun yhä harvemmat nuoremmasta väestä viitsii lähteä marjoja poimimaan. Kuitenkin Jaakko-poika oli innokas vielä mustikkaan, koska hänelle oli niistä luvattu hieman rahaakin. Aino lähti kaveriksi ja kuskiksi ja pari ämpärillistä saivatkin, vaikka parhaat paikat olivat jo tallottu. Eivät nuo kaukaa tulleet vieraat kuitenkaan joka paikkaan onneksi osaa. On siitä paikallistuntemuksesta sentään hieman etua.

Viikonloppu 8.8. - 10.8.2008

Ensimmäisessä viikonlopussa kesäloman jälkeen oli hieman jäähdyttelyn makua. Osaltaan jäähdyttelyä edisti myöskin kolea tuuli, joka puhalteli varsinkin lauantaina reippaanlaisesti pohjoisen puolelta. Saunavesiäkin sai kaadella ämpäristä toiseen, jotta vedestä tulisi edes kohtalaisen roskatonta. Kylläpä siitä lopulta sai kelvollista. Sunnuntai oli aurinkoinen. Lämpötilakin taisi nousta jo yli 15 asteen.

Lauantaina lähdin vielä hillareissulle. Raakoja kun oli loman lopulla vielä korpipaikoilla. Hillaa löytyi, itse asiassa tämä oli paras hillareissuni tälle kaudelle. Lisäksi hillojen laatu oli ykkösluokkaa. Paluumatkalla keräsin mustikoita ämpärillisen. Tarralta oli autolastillinen porukkaa samassa paikassa mustikan perässä. Vaikka mustikkaa on niukasti, kyseinen paikka oli kuitenkin todella antelias. Melko lyhyessä ajassa 8 ämpärillistä siirtyi parempaan talteen. Erityiskunniamaininta pitää antaa alle kouluikäiselle Juksulle, joka poimi viiden litran ämpärillisen mustikkaa! Tosi hieno suoritus. Aino puhdisti mustikkamme. Ämpärillisen lauantaina ja toisen sunnuntaina. Paljon kovempi homma putsata, kuin kerätä! Aino totesikin, että nyt saa marjat olla keräämättä. Puolukat ja karpalot sitten syksymmällä, mutta hillat ja mustikat saavat piisata.

Vetelin iltapäivällä silikonia nuottaveneen halkeamiin. Jos vene tulee laskettua vesille tälle syksylle, lienee se nyt melko pitävä ilman isompia turvottamisia. Mikon palkkasin kaveriksi teroitushommiin. Puukot, kirveet ja yksi talttakin siinä terävöityi kun Mikko veivasi tahkoa. Illemmalla Aino houkutteli poikia hommiin. Houkuttimena tietenkin lantit. Lomalla karsimieni puiden oksat ja muut risut siirtyivät urakan johdosta kokkopaikoille. Tienvarsi siistiytyi mukavasti.

Sunnuntaina Aino keräsi mansikat ja keitti vähän hilloa. Mansikkaa on tullutkin ihan kohtalaisesti tänä vuonna. Viime kesänä ei saatukaan juuri mitään. Otin kotiin loppujalostusta varten lomalla keräämiäni tarvikkeita. Jospa iltaisin ehdin niiden kanssa viettämään aikaa.

Siitä tietovisasta: Vastaukset tulee toimittaa s-postitse viimeistään 10.9.2008. Aikaa on siis vielä kuukausi. Tsemppiä!

Kesälomalla 4.7. - 3.8.2008

Kesäloma on näin taas takanapäin. Valitettavasti! Päiväkirja pääsee kuitenkin jatkumaan normaalisti. Nettiyhteys mökiltä on tosi hidas, kun ollaan verkkojen äärilaidoilla. Sieltä päivittäminen ei tahdo onnistua. Hyvä kun pystyy sähköpostia selailemaan.

Loman aluksi piipahdimme siis hieman pohjoisemmassa. Matkassa kummipoika Jaakko. Tarkoituksena oli olla muutama yö teltassa kohtuullisen kävelymatkan päässä autosta. Vähän kalastella ja tehdä päiväkävelyitä leiristä. Lauantaina aamusta haimme Jaakon ja suuntasimme auton keulan pohjoiseen. Hettaan päästyämme tutustuimme Skierraan ja syötiin kunnon ateria Jussan Tuvassa. Ja eväistä kun olin luvannut pitää huolen, niin oli syytä varmistaa, että ainakin erämaahan lähtiessämme on vatsat täynnä. Viime hetkillä ennen kauppojen sulkeutumista ostimme vielä Jaakolle hanskat. Ne kun olivat unohtuneet matkasta. Näkkälästä aloitimme patikoinnin itää kohden puoli neljän aikaan. Noin kymmenen kilometrin ja viiden tunnin ja vartin päästä olimme tavoitteessamme. Tuuli kävi kovaa pohjoisen puolelta ja tunturissa oli tosi kylmä. Niinpä sekä hanskat, että muukin vaatetus piti virittää kelin mukaan. Onneksi itsekin otin hieman lämpimämmän asun, kuin mitä olin aiemmin suunnitellut. Otin pääosan kantamuksista omaan rinkkaani, joten painoa kertyi kantamukseen lähes 30 kiloa. Ainolla oli puolta kevyempi kantamus ja Jaakolla noin 12 kiloinen paketti selässä. Äkiksestään nuo määrät tuntuivat aivan maksimilta. Vaikka matka oli niinkin lyhyt. Eri asia oli nuoruudessa, kun kantamus oli vieläkin painavampi ja päivämatkat pitkiä. Ei sitä enää ole nuoruutensa kunnossa. Suunnittelemaamme leiripaikkaa lähestyessä oli sateen uhka melkoinen. Maastokin muuttui pehmeämmäksi, joten en saanut kuunnella vitsejä. Ehkäpä kommentit olivat jotain muuta. Vahingossa löysimme soveliaan paikan teltalle ja kiireisesti sen pystytimme. Iltapalan jälkeen pelasimme korttia teltassa. Jaakkoa nauratti Ainon hiukset, jotka nousivat staattisen sähkön johdosta pystyyn. Matkanteko ja hankala peliasento makuultaan sai jalkoihini melkoiset suonenvedot. Yöllä satoi lopulta vähän. Onneksi se jäi ainoaksi sateeksi retkellä. Retkeilimme ja kalastelimme sunnuntaina. Onneksi en ollut laskenut eväitä kalan varaan. Maanantaina siirsimme telttaa muutaman kilometrin verran. Koska suojaisissa paikoissa oli tolkuttomasti sääskiä, piti telttapaikka valita tuuliselta paikalta. Löysimmekin eräästä rantakivikosta teltan pohjan kokoisen maapläntin ja olimme siihen tyytyväisiä. Sata metriä teltasta oli sääskiä niin paljon, ettei tahtonut pystyä hengittämään. Toivoimme vain, ettei tuuli tyynny! Tiistaina kolmen aikaan aloitimme paluumatkan autolle. Kalastus ei ollut uudessa paikassa aiempaa tuloksellisempaa ja telttapaikkakin oli louhikkoisena tylyn oloinen, joten ei se innostanut jäämään pidemmäksi aikaa. Näkkälän lähellä hietakumpareisessa koivikkomaastossa oli mäkäröitä mustanaan. Paluumatkalla kävelimme vasta-aurinkoon. Siinä huomaamatta paloi nokkani ja huuleni pahoin. Nenästä kuoriutui nahka muutamassa päivässä, mutta huulten paraneminen kesti pari viikkoa. Paluumatka autolla alkoi seitsemän maissa. Söimme illalla eräässä kirkonkylässä pihvit. Ruoka oli ok, mutta ravintolan siisteys ei saanut minulta pisteitä. Loppumatkasta sateli. Kuvasin välillä sateenkaarta, joka oli harvinaisen komea. Kotona oltiin puolen yön jälkeen.

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut, vaikka kalantulo olisi saanut olla parempaa. Olisi pitänyt valita tietenkin erilainen kohdekin kalan tulon varmistamiseksi. Sää oli kolea ja tuuli voimakas. Tuuli kuitenkin oli myös ehkä yksi reissun pelastajista, sillä muutoin sääskettömien paikkojen löytäminen olisi ollut varmaankin mahdottomuus. Muita ihmisiä ei näkynyt. Vanhoja tulistelupaikkoja rannoilta löytyi. Jopa ikivanha majan paikkakin ruostuneine kaminoineen. Lisäksi pistäydyimme kalakodalla, joka oli edelleen käytössä. Rannalla kun oli pari venettäkin. Paikallisten mönkijäurat rikkoivat paikoin pahasti maaston pintaa. Toisaalta käytimme niitä myös hyväksemme talsiessamme. Hillat kukkivat, jopa rentukatkin. Kaikkein hienointa oli kuitenkin sinirikkojen kukkaloisto. Joitakin varpukasveja oli myös kukassa. Jos ei lueta hyönteisiä mukaan, eläinmaailma oli varsin vähäistä. Linnuista kapustarinnat olivat näkyvimpiä ja kuuluvimpia, kun yrittivät johtaa kulkijoita pois pesältä tai poikasten luota. Evääni maistuivat kaikille, paistoin jopa lätyt ja tarjosin hillon kera. Trangiaan ostamani kaasupoltin osoittautui hyväksi hankinnaksi. Teltta, makuupussi ja -alusta olisivat saaneet olla kevyempiä.

Keskiviikkona pyykinpesun jälkeen lähdimme mökille. Tämän kesän projektin olin touhunnut jo kesäkuussa, joten odotettavissa oli perinteisempää lomailua.

Menomatkalla mökille, Haukkavaaran kohdalla, nousi tien reunasta neljä korppia siivilleen. Valitsivat tiensuuntaisen matalalennon edellämme. Päätin hieman niitä kirittää, joten painoin kaasua. Mitä lie tien laidassa syöneet, mutta ähkyssä kai olivat, kun kulku ei ottanut onnistuakseen. Silloin ne päättivät vähentää painolastia ja alkoivat oksentelemaan. Auton tuulilasiin mäjähti melkoisia klönttejä sekalaista ainetta. Siitäpäs sain! Päätin hiljentää vauhtia.

Kun näin linnuilla aloitettiin, jatketaan hieman samaa lajia. Pöntöt olivat hiljentyneet, vain naapurissa talitiainen otti uusinnan. Mietin, ovatko siepot jo muuttaneet. Vastaus tuli pian, kun naapuriin tuli kissa. Alkoi välittömästi kirjosiepon varoitusääntely. Vielä olivat maisemissa, huomaamattomia vain. Västäräkkejä seurasin myös, kun istuskelin tauolla. Emo juoksenteli pihalla pyydystäen hyönteisiä. Poikanen juoksi tiiviissä tuntumassa ja sai emon saalistaman herkkupalan. Välillä poikanenkin näytti saavan ötökän kiinni, mutta emolle se ei sitä tarjonnut. Tilhiä näin ja kuulin todella runsaasti. Sekä mökillä että hillareissuilla. Pihlajiin näyttää tulevan hyvin marjoja, joten onkohan perhesuunnittelukin tehty syksyn sato mielessä? Erästä toistakin suunnitelmallisuutta epäilin. Tikat nimittäin ovat hakanneet terveitä haapoja rungon puolivälistä latvaan sijoittuvalla alueella. Vuosien mittaan nämä haavat kuolevat. Tekevätkö ne etukäteistyötä lahottamalla haavat hyönteisten asuinsijoiksi ja omiksi ruokamaikseen, vai onko tuoreen kuoren alla kuitenkin toukkia?

Sääskikesä ei ollut lopulta kovin paha, vaikka merkit olivat erilaiset. Kyllä niitä jonkun verran oli, mutta ei haitaksi asti. Loppulomasta ne olivat jopa vähissä. Tapasin uudestaan toukokuulla puulomaviikolla tapaamani ötökkälajin. Silloin en sitä tunnistanut, mutta nyt sen löysin: se oli ukkonuijapistiäinen (koivunuijapistiäinen). Näin sitä viisastui tänäkin lomana!

Kesän kasvukausi on ainakin viikon myöhässä. Kasvimaalta ei tänäkään vuotena tulla saamaan käytännössä mitään. Sipulimaankin Ari ajoi traktorilta sileäksi, joten se meni sitten siinä. Uusia pottuja kuitenkin olemme saaneet maistella. Toivottavasti pakkaset pysyvät poissa, sillä vasta nyt puikulat alkavat kasvaa. Pottumaat ehdin loman aikana myrkyttämään kolme kertaa, joten on toiveita, että vältyttäisiin rutolta.

Mihin sitten tämän vuoden loma kului? Harvinaisen paljon olin tekemättä mitään! Mutta onhan niitä asioita luonnollisesti paljon, mitä on pakkokin tehdä. Tässä muutamia:

Ruohon leikkasin pari kertaa. Myös mansikkamaan laidoilta. Kuusiaita piti myös hoitaa. Tein uuden sahapukin ja aidan tyrnimaan ympärille. Nyt sokeampikin huomaa, että sillä jotakin yritetään ilmaista. Purua ja parkkia vein sinne lisää ruohikon tukkeeksi. Huussin alusen tyhjensin kertaalleen. Ei mikään himohomma, mutta kompostikäymälä ei ole niin vastenmielinen tyhjentää, kuin luulisi. Puuhommia tein myös jonkun verran. Kummun takaa pätkin pari nojollaan olevaa mäntyä, kun ne olivat niin näkösällä. Samaan pinoon kaadoin pari haapaa, jotta talvella saisin siitä täyden rekikuorman. Vanhan puuhäkin kohdalle tein trukkilavoista alustan ensi talven rankoja varten. Ensin poistin kolme kookasta haapaa, pätkin, pilkoin ja pinosin vajaan. Tien ja ojan vartta raivasin myös. Pääsee linko lennättämään lumet kauemmaksi ja tie saa valoa paremmin keväällä ja toivon mukaan sulaa ja kuivuu nopeammin. Murskettakin tie sai kolme kuormaa, joten sen kantokyky parani. Ensimmäisen kuorman jälkeen tosin oli odotettava viikko, kun tie tahtoi pettää auton alla. Mansikkamaan laidasta kaadoin pensikoita valon ja tuulettumisen vuoksi. Aino, Jaakko ja Mikko olivat apumiehinä. Puut karsittiin ja ajettiin rantasaunalle. Pekan mailla kun olivat. Puolitoista mottia. Pilkoin lahoamispisteessä olevat trukkilavat ja laudat. Niillä + puuvajan rakennustähteillä lämmitettiin käytännössä sauna ja grilli lähes koko loman ajan. Jokunen koppa loman lopussa haettiin pinosta. Kaulasin pihapiirin haapoja kuivuvaan. Saman tein muutamalle sairaalle ja kituliaalle männylle. Kaadan ne sitten vasta tulevaisuudessa.

Joitakin pihahommia tehtiin myös, varsinkin Aino. Pesi joitakin mattojakin. Pari kertaa siivosi autonkin. Kämpänkin jonkun kerran. 99-prosenttisesti Aino myöskin hoiteli ruuanlaitot ja tiskaukset. Ja tapansa mukaisesti voisi sanoa, että ynnä muuta + ynnä muuta! Maarit oli järjestänyt saunaillan naisille mutakylpyineen ja muine hemmotteluineen. Ainakin Aino sen ansaitsi. Kyllä kai muutkin.

Pikku remontinkin ehdin alkulomasta tekemään. Terassin vanha osa on ollut vino hamasta menneisyydestä asti. Nyt oli aika sekin asia korjata, jotta ovi pääsisi vapaasti aueamaan. Varsinkin talvella se lumen johdosta oli hieman ongelmallinen. Tapaus oli hieman hankala, mutta muutaman päivän mietinnän jälkeen ongelma ratkesi ja korjaus ei enää vienyt kovin pitkää aikaa. Nyt aukeaa ovi! Muutaman laudanpätkän jouduin uusimaan. Aino ne suti maalilla. Taisipa siinä samassa hötäkässä tulla maalatuksi koko terassi. Välillä sateen aikana tein puusta naulakoita. Tietenkin vajan terassilla. Mökin seiniltä alkoivat naulat poistua ja tilalle ilmestyi käytännöllisempiä ja ehkä mukavamman näköisiä laitteita. Hain vaaroista ja jänkiltä myös materiaalia orastavan taiteellisen tarpeeni tyydyttämiseksi. Osan jo ehdin jatkojalostamaankin, mutta palataan tuohon asiaan myöhemmin, jos aihetta alkaa tulemaan.

Kalastusta harrastin sen verran, mitä tarvitsimme ruokakaloiksi. Vein yhden katiskan pyyntiin, kun toinen oli ruostunut käyttökelvottomaksi. Vaikka vanhoja eivät ole. Toinenkin alkoi hajoamaan ja jouduin sen tuomaan maille. Ehdin saamaan hauen ja jokusen ahvenen siitä. Kerran laskin verkot. Yksi verkko jatassa oli sattunut oikeaan kohtaan, sillä sain siitä noin 30 ahventa, kymmenisen kiloa. Muutaman pienehkön kuhan myös. Pekka hälytettiin korjaamaan myös saalista. Pekalla kun oli mukana koko sakki ja yksi vieraskin, niin siinähän katoaa suihin isompikin kalansaalis. Pilkillä tuli myös kalaa. Pääosin ahventa, mutta myös kookkaita kuhia. Viimekesäinen kalakaverini Villekin sai runsaan kilon kuhan ja kaverinsa Isak (ummikkoruotsalainen) sai kaksi nättiä ahventa kerralla. Oli muuten hetken ahvenilla hirmuinen syöntihurmio päällä. Paikalla oli hottamuikkuja parvi ja ahvenet söivät niitä. Ylhäältä tiirat olivat niiden kimpussa. Pilkkiä ei kannattanut edes laskea metriä - puoltatoista syvempään kuuden metrin paikassa. Kalat oli nopeampi nostaa pintavesistä.

Loppulomasta oli aikaa käydä hillassakin. Toki alkulomasta hillastelu olisikin ollut turhaakin. Turhauttavaa se tahtoi olla nytkin. Hillaa on tosi vähän. Sitkeydellä kuitenkin saimme tarpeellisen määrän. Ja viimevuotinen Hot Spot tuottaa vielä muutaman litran, jos vain ehtivät kypsymään. Yhdellä hillareissulla Ainon ja Anna-Liisan kanssa löysin kohtalaisen hillapaikan. Jouduin kuitenkin jättämään hillat keräämättä, koska olin ollut lähes tunnin muista erillään ja hillapaikka oli runsaan kilometrin päässä heistä. Pelkäsin, että hermostuvat ja lähtevät etsimään autoa. Tuskin olisivat löytäneet. Yhden hillareissun tein jälleen siten, että katsoin kartasta paikan, jossa en ole koskaan käynyt. Hillaa en löytänyt, mutta mukavia valokuvia reissu tuotti.

Mansikoitakin saatiin omasta maasta jonkun verran. Home vei osan. Raakojakin vielä on paljon.

Kesäkuinen vajaprojektini on jossain mielessä innoittanut muitakin. Samalla tekniikalla rakennettu vaja syntyi rantakenturallekin ja Arillakin on jo alku tehtynä.

Mopoilu ja mönkijöillä ajo on kasvussa. Sen vielä ymmärtää, että tietyn ikäisiä poikia on vaikeaa saada mökille, ellei siellä saa ajaa mopoilla. Mutta että aikuisetkin ja lelumönkijöillä! Poikien mopoilu meinasi kuitenkin päättyä nolosti. Pojat kun eivät pysyneet omilla mailla vaan kävivät tiellä asti. Poliisithan siellä ottivat pojat puhutteluun ja kävivät pirtissä asti. Mikko siitä säntäsi rannalle kertomaa Pekalle, että poliisit on pirtissä. Pekka kysyi, että ketä ne puhuttelevat? Mikko vastasi: Äitiä! Asia selvisi sitten lopulta ja pojat pääsivät huomautuksella. Olivat poliisien mielestä olleet niin reippaita.

Auringonpimennyskin nähtiin ja pääsin sitä kuvaamaan, kun pilvipeitto oli ajoittain sopiva. Sää oli lomalla vaihtelevaa. Sateistakin ajoittain ja koleaa. Hellelukemia ei nähty, vaikka aika lähellä kerran käytiinkin. Viimeiset lomapäivät saatiin viettää noin kymmenen asteen lämmössä ja kämppääkin piti lämmittää. Yöllä jo lähellä nollaa. Kostea ilma on saanut myös kuusensuopursuruosteen valloilleen. Tarra on vielä rannoiltaan osittain siltä säästynyt, mutta tulee se sinnekin. Merkkejä löytyi pihapuistakin. Kunnolliset joulukuuset saattavat olla hakemisissa!

Näin lopuksi sitten vielä juttu vesisateesta, joka oli tehdä välillisesti lopun näistä päiväkirjoista: Perjantaina 11.7. lähdin pilkille. Koska näytti tulevan sade, otin tietenkin sadevarusteet matkaan. Kalaa tuli kohtalaisesti ja kun sade alkoi lähestymään, puin tamineet ylleni, sillä en vielä halunnut lähteä poiskaan. Vettä tulikin sitten tosi rankasti. Kuuro ei kestänyt kovin kauaa, mutta sen voimasta kertoo jotakin se, että ämpäriin satoi noin 2 litraa vettä. Laskeskelin myöhemmin, että veneeseen tuli noin 150 litraa vettä. En sitä silloin ajatellut, vesi kun katosi piiloon välipohjaan. Kun sitten tulin rantaan ja aloin vinssillä kelaamaan venettä maihin, oli vene raskas, kuin pari ukkoa olisi siinä vielä istumassa. Se oli liikaa vinssin kiinnityksille. Naulat kahloivat läpi kiinnityksistään ja vinssitukki iski minua ohimolle. Siinä 100-kiloinen ukko muuttui keveäksi. Olin hieman hetken poissa tolaltani kenturalla. Tunnustelin päätä, jotta hajosiko jotakin. Hetken kuluttua uskalsin jo nousta ylös. Seuraavana päivänä päätä juili ihmeellisesti ja poskipää oli pari viikkoa kipeänä. Onni onnettomuudessa oli se, ettei tukki pyörähtänyt kulmittain. Olisi kulma voinut halkaista ihoa ja lihaakin. Tai jos se olisi pyörähtänyt enemmän, olisikin ohimoon iskenyt 2 viiden sentin naulaa. Ja eihän minullakaan niin paksu kallo ole, vaikka jotkut saatavat niin luulla!

Viikonloppu 27.6. - 29.6.2008

Viimeinen viikonloppu ennen kesälomaa! Työn merkeissä, tietenkin. Koko lauantain ja sunnuntainakin aamupäivän siirsimme ulkoa pilkotut puut sisätiloihin. Kun joukossa oli melkoisesti ohutta pyöreää puuta, kesti pinoaminen kauan. Kun joka ainoa tikku kuitenkin oli aseteltava erikseen. Alkuun näytti siltä, että hommassa menee 2 - 3 päivää, mutta puolitoista sitten lopulta riitti. Miksi sitten kiirehtiä puita varastoon? Keväällä kun pätkin ja pilkoin puut, oli maa vielä jäässä. Kalikat, joita ei tarvinnut halkoa, olivat pressun alla suoraan maassa. Pilkotut olivat trukkilavoilla pressun alla. Trukkilavojen alla oli paksu jää niitä asentaessani. Joten alhaalta nouseva kosteus on pitänyt puukasojen sisustat ja varsinkin alaosat kosteina. Samaten nämä nykyajan kevypeitteet eivät täysin suojaa vedeltä, varsinkin jos kaatoa ei ole riittävästi. Nyt siis puut ovat siisteissä pinoissa lopullisessa paikassaan ennen polttamista. Eipä jäänyt lomalle sekään homma. Keksiikö sitten lomalle enää mitään tekemistä? Jää nähtäväksi. Ainakin hillastelut ovat kuitenkin ajankohtaisia heinäkuun loppupuolella.

Kesä on edistynyt siihen vaiheeseen, että luonto on vehreimmillään. "Viljelmät" ovat taimella ja pihlajat kukalla. Hieman ollaan normaalia kasvukautta jäljessä, koska aika viileää on ollut. Vettä ollaan kuitenkin saatu viime aikoina riittävästi. Nyt viikonloppuna ei onneksi satanut. Vesikin järvessä on nousussa. Lämmintä oli aivan riittävästi. lauantaina 16 ja sunnuntaina parikymmentä astetta. Kun vähäinen tuulikin oli lännen puolella, tahtoi sääskiä olla pihalla ja terassilla. Aino vain toivoi, ettei ensi viikonloppuna alkavalla retkellämme olisi sääskiä niin runsaasti! Kerroin, että voimme odottaa melkoisen paljon runsaampaa seuralaismäärää. Toivottavasti olen väärässä, mutta tuskinpa.

Mökeillä ei tällä kertaa ollut juurikaan porukoita. Nykäset olivat tällä kertaa paikalla, kun jussina he loistivat poissaolollaan. Timo jatkaa lomailuaan. Oli viikolla saanut puut pilkkeiksi. Jarin porukka oli myös lomailemassa. Ja saaressa kaima, kuten yleensäkin. Kaiman pitää vielä kerran käydä työmaalla ja sitten alkaa auvoisat eläkepäivät. Kateeksi käy!

Pöyrisjärven erämaa-alueelle suuntautuva retkemme alkaa siis ensi lauantaina. Viimeiset kamppeet keräiltiin mökiltä matkaan. Lähinnä kalavehkeitä. Muutama yö ollaan telttailemassa ja sitten jatkamme lomailua mökillä. Näinpä mökkipäiväkirjakin jatkuu vasta elokuun puolella. Jos saan tilaamani palikan kannettavaani tulevalla viikolla, on nettiyhteyskin olemassa. Hidas se on kuitenkin, joten se ei riitä päiväkirjan päivityksiin. Käytössäni muuten on nyt se uusi kannettava ja ohjelmatkin ovat ok sivujeni ylläpitoa ajatellen. Joten eiköhän päiväkirjakin jatku edelleen. Jossakin vaiheessa palautan tämänkin normaaliin osoitteeseen. Todennäköisesti lomien jälkeen.

Ja näin lopuksi se lupaamani visailu. Siinä on melko helppoja tehtäviä, vaikka jotkut kysymykset voivat aluksi tuntua kiperiltä. Aikaa tehtävien palauttamiseen on kuitenkin runsaasti. Sanotaanko tuonne syyskuulle asti. Joten rauhassa saatte pähkäillä. Katsotaan tuonnempana. Vastaukset s-postilla. Jos kysyttävää, kysymykset vieraskirjan kautta, jossa kysymykset ja niihin vastaukset kaikille tasapuolisesti esillä.

TIETOVISA

Tämän visan ainoa tuomari ja vastausten tulkitsija olen minä. Kenelläkään ei ole oikeutta minkäänlaisiin mutinoihin päätösteni osalta.

Visassa on 4 tehtäväaluetta, a,b,c ja d. Osa vastauksista löytyy suoraan näiltä sivuilta. Osa voi löytyä rivien välistä. Osalla taasen ei ole mitään tekemistä sivujen kanssa vaan ovat yleisempiä asioita.

Kysymyksen yhteydessä on pisteluku. Se on maksimi, mitä vastauksesta voi saada. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa voin antaa ”säälipisteitä”, jos vastauksessa on riittävästi oikeata tietoa. Kysymys 5 on sellainen, että lähin arvaus tuottaa 2 pistettä ja toiseksi lähin 1 pisteen. Muut jäävät pisteettä.

Kysymyksiin voi liittyä vihjeitä. Ne ovat tosia, vaikka voivat johtaa myös tahattomasti harhaan. (tai tahallisesti) Vähän ”ei voi olla totta” –tyyppisiä.

Eniten pisteitä kerännyt vastaaja voittaa. Jos vastaajia on alle 3kpl, voittoja ei jaeta.

Palkinnot: Voittaja saa tuotepalkinnon postipakettina. Ihan oikeasti.

a) Kesäloma 30.5.2008 – 8.6.2008

1. Minkähän hyönteisen kanssa tein tuttavuutta jatkuvasti? (2p.)

-vihje1: Reisissä vahvat hampaat
-vihje2: Keltasuomuinen
-vihje3: vuosina 1993, 1994 ja 2006 tämä oli yleinen myös mökilläni. (jossain määrin muulloinkin)

2. Toinenkin hyönteinen oli samasta syystä yleinen, vaikkei niin yleinen, kuin kohdassa 1. (1p)

-vihje: nilkat salaviisijaokkeiset

3. Mainitsin päiväkirjassa, mitä lintuja pesii tekemissäni pöntöissä. Minkä unohdin mainita? (1p)

-vihje: yleinen koko Skandinaviassa, itämeren rannikolla, Virossa sekä Pohjois-Venäjällä Laatokasta koilliseen lähtevän suunnan pohjoispuolella.

4. Minkä lääkekasvin kanssa olin tekemisissä melkoisen runsaasti? (1p)

-vihje: Emikukat purppuranpunaiset, hedekukat keltaiset.

5. Paljonko korkeutta on rakentamallani vajalla lattian tasosta harjapeltiin? (lähin 2p, toiseksi lähin 1p.)
-vihje: kysyjän tai vastaajien ei tarvitse kulkea kyyryssä

b) Sivustoista löytyvää.

6. Minä vuonna tein poikkeuksellisen paljon polttopuita? (1p)
7. Minkä nimiset metsot kuvasin Piekkolanvaarassa? (1p)
8. Mistä tulee keltaisen kalakeiton väri? (1p)
9. Aikaisin päivämäärä syksyllä, jolloin olen laittanut verkot jään alle? (2p)
10. Mikä on suurin lintu, jonka mainitsen jossakin yhteydessä? (1p)

c) Avaruus

11. Mikä on näennäiseltä magnitudilta kirkkain tähtemme? (1p)

12. Mikä tähtikuvio? (2p)

- Kreikkalaisessa tarussa se lähetettiin häiritsemään Heraklesta, kun hän taisteli Hydra-hirviön kanssa. Herakles murskasi sen jalallaan mutta palkinnoksi sen yrityksestä Hera sijoitti sen tähtien joukkoon.

13. Mikä? (1p)

- keskietäisyys auringosta 0,72 AU

14. Mikä tähtikuvio? (2p)

- sillä on sanottu olevan kamelin pää ja leopardin pilkut

15. Mikä tähti? (2p.)

- arabiaksi se on ”kaksosten talo”

d) Sekalaista, ehkäpä joillekin jopa täsmäiskuja

16. Mikä laki? (2p.)

- siinä mm. säädetään seuraavasta: sopimusosapuolilla on tilanteen muututtua eri näkemys sopimuksesta. (toiselle siis tilanne on tullut huomattavasti edullisemmaksi kuin sopimusta tehtäessä on ollut). Siis minkä lain perusteella voidaan tällainen sopimus kohtuullistaa?

17. Mikä oli syynä: (2p)

- Ulkoisen kovalevyni koko on 500 gigaa. Vapaana oli 450 gigaa, kun yritin siirtää sille 9 gigan tiedoston. Miksi sain virheilmoituksen ”levy täynnä”?

18. Missä varastettiin puucee? (2p.)
19. Kukapa se ruukaa lomailla meren rannalla, jossa vesi on lämmintä kuin linnun maito? (2p.)
20. Kuka mahtaa polttaa tammea? Ei kuitenkaan höylättyä! (2p.)

Juhannus 2008

Juhannus ei poikennut hirvittävästi normaalista viikonlopusta. Toki yksi ylimääräinen päivä tiesi sitä, että asiat edistyivät hieman tavallista viikonloppua enemmän.

Torstaina aloin säkittämään puruja. Tarkoitus oli viedä puruja ja parkkia tyrnimaalle estämään muun kasvuston nousemista häiritsemään tyrnin hentoja alkuja. Monta säkillistä muhaa olikin vajan hirsien halkaisemisesta syntynyt.

Perjantaina aamusta tein vesireissun lähteelle. Monta tyhjää pänikkää matkassa. Sääskiä oli kaltiolla melko rutkasti. Kun oikealla kädellä painoi pänikkää lähteeseen ja vasemmalla piti jostakin kiinni ettei muljahtaisi jorpakkoon, saivat sääsket rauhassa iskeä kiinni. Kun ei voinut husoa niitä. Taisi siinä eräskin ötökkä mennä suuhun ja sieraimiinkin. Sääskiä muutenkin oli enemmän kuin aikoihin. Jopa mökissä sisällä niitä piuvasi. Saattaa olla tulossa hyvä sääskikesä!

Leikkasin nurmikon. Ei se sinänsä ollut vielä leikkuurajassa, mutta muutamat tuppaat oli syytä tasoittaa. Puin sitten haalarit päälle ja päätin suorittaa viimeiset sotkuhommat. Parkkasin aluksi sopivan paksuisen pöllin kuivumaan. Siitä sitten aikanaan teheskelen pikkulinnuille pönttöjä. Kymmenkunta pönttöä pitäisi valmistua. Keväällä asentamani vastaavat ovat käytössä ja itse asiassa varsin sieviäkin. Joten eikun lisää vaan! Tein sitten tyrnimaata varten aitatolpat. Yksi lisäksi mansikkamaan aidan laitaan lahonneen tilalle. Loput puut pätkin polttopuiksi ja pinosin vajan terassille odottamaan hienontamista. Puolisentoista kuutiota niitä kertyi. Ruuan päälle aloitin vielä pilkkomisen.

Saunan jälkeen suuntasimme kokolle. Porukkaa oli jälleen kertynyt mukavasti. Kokko oli sopivan kokoinen, kun kaikkea ei siihen kerralla laitettu. Vähitellen risuja ja oksia lisäämällä kasat tyhjenivät ja kokko alkoi hiipumaan. Lopuksi Pekka siirsi vielä vanhan rehkilön palamaan. Se oli ennen ollut veneen päällä pressuineen talvisuojana. Vähitellen alkoi myös satelemaan. Viimeiset jaksoivat juhlia aamutunneille.

Juhannuspäivä valkeni vesisateessa. Sadetta piisasi iltapäivälle asti. Minua sade ei kuitenkaan haitannut, sillä olinhan vajan yhteyteen tehnyt suojaisen pilkkomispaikan. Päivän mittaan puut tulivat pilkottua ja ehdin ne vielä pinoamaankin. Uusi vaja sai näin ensimmäiset asukkaansa. Illemmalla alkoi taas satamaan ja ukkonenkin jyrähteli. Aivan kohdalle se ei kuitenkaan osunut.

Sunnuntainakin satoi. Säkitin kuitenkin parkkia muutaman pussillisen ja lähdin viemään niitä, puruja ja tolppia tyrnimaalle. Sain tolpat pystyyn, vaikka lekasta varsi katkesikin. Sääskiä oli taas runsaasti. Sade ja tuuli kuitenkin helpottivat oloa. Saunoimme vielä pyhänä ennen kotiin lähtöä.

Kelit siis olivat kohtalaisen sateiset perjantaita lukuun ottamatta. Silloin lämpöäkin oli parikymmentä, mutta myöhemmin päästiin vain 12-15 asteeseen. Porukkaa oli mökeillä poikkeuksellisen runsaasti. Ainoastaan yksi mökki oli tyhjillään. Vieraitakin oli joillakin. Tai tuttujahan ne kaikille olivat. Pönttölinnut eivät oikein pitäneet kovasta liikenteestä pihoilla. Melko hermostuneesti käyttäytyivät ja varoitusäänet soivat.

Pari viikkoa siis loman alkuun. Keräsimme taas kampetta pohjoisen reisua varten. Vähän jäi vielä mökille, mutta kun niitä saattaa tarvita vielä ensi viikonloppuna siellä.

Viikonloppu 13.6. - 15.6.2008

Viikonloppu oli oikeastaan varsin kesäinen. Tuulet melkein olemattomia ja lämmintäkin piisasi. Sadetta kaivattaisiin. Kuivaa on. Kankailla käy melkoinen rutina jalkojen alla. Jäkälät, oksat ja sammelet rouskuvat kun vettä ei ole tullut aikoihin. Vesikin järvessä laskenut melkoisesti vapun aikaisista huippulukemista. Lähes 70 senttiä.

Perjantaina laitoinkin ensimmäiseksi pumpun toimintaan ja sadettajan päälle. Hieman pihamaalle ja kasvimaille helpotusta. Samalla täytin muutaman saavin vedellä. Aino kun aikoi lauantaina siivota mökkiä ja pestä saunan. Kellarin ehtikin siivota pumpun kanssa ährätessäni.

Koko lauantain Aino siivoili paikkoja. Itse viimeistelin puuvaraston lopulliseen kuosiinsa. Sisätilathan olivat valmiin, mutta etuosan terassi oli tekemättä. Nyt vaja on vain puita vailla. Seuraavaksi on kuitenkin edessä työmaan siivous ja polttopuiden tekoa. Taitaa olla parin kuution klapityömaa, kun jouduin puita kaatelemaan vajan tieltä ja muuan kapale jäi yli rakennushirsistäkin. Ennen iltasaunaa veimme peräkärrykuorman hakoja kokkopaikalle. Päättyisi vain tuo metsäpalovaroitus, jotta kokkoa voisi polttaa.

Sunnuntaina kävin vielä kuitenkin katsomassa korvasienitilannetta. Varsin heikoksi totesin. Muutaman annoksen verran löysin hyviä sieniä, mutta ohi on aika ajanut jo pääosin. Kuivia olivat jo pääosin. Keittelin sienet vielä mökillä. Aino pesi mattoja ja soutuveneen.

Alkaa olla se aika vuodesta, että ensimmäiset lomat ovat ihmisillä alkaneet. Nyt mökeillä onkin asutusta kesän lopulle asti. Itsellä on vielä kolme viikkoa töitä. Ja kun loma alkaa, alkaa se aivan eri merkeissä, kuin tavallisesti. Teemme nimittäin Jaakon kanssa heti loman aluksi muutaman päivän pituisen teltta/kalaretken pohjoiseen. Toimmekin jo mökiltä Tornioon pääosan retkeilykamppeista. Mitenkähän tuo selkä kestää rinkan kantamisen ja kävelyn? Kun aamun korvasienireissukin oli melko tuskallista!

Ohhoh, tulipas lyhyt tarina! No, ei sitä aina runosuoni pulppua ja eipäs tällä kertaa mitään erityistä sattunutkaan. Ehkä joskus sitten enemmän.

Lomalla 30.5. - 8.6.2008

Vielä oli jäljellä vanhoja lomia ja missäpäs muualla on niin mukavaa lomailla kuin mökillä. Tarkoituksenani viikon aikana oli saada puuvaja hyvälle mallille. Matkassa olikin peräkärryssä lautaa, lankkua ja kattopellit. Pyöreää puuta olinkin ajanut keväällä kelkalla arvioimani määrän ja määrämittaisiksi mitattuina, mutta valitettavasti ne olivat vielä kuorimatta. Siksi oli iso kysymysmerkki, kuinka paljon ehdin viikossa tekemään.

Perjantai-iltana purin kuormasta päältä pellit. Annoin puutavaran olla kärryssä ja jätin kärryn työmaan viereen. Mitäpä niitä tapuloimaan muualle, kun tulen niitä viikolla tarvitsemaan. Veneen punnersin myös vesille. Lujassa oli, mutta vähitellen sain sen nitkuteltua vesille. Konekin suostui käynnistymään herkästi, joten sain heti kokeilla venettä tyynellä järvellä. Kaima kullaili Koijusaaren laidalla ja pistäydyin katsomassa, mitä touhuaa. No, lennättipä lentokonetta. Hyvin nousi tyvenestä vedestä. Lentonäytös päättyi kuitenkin tekniseen vikaan ja kone tuli syöksykierteellä veteen. Aino harkkasi linnunsiementen kuoret. Muutama kottikärryllinen kertyi. Otettiin pois jo tyhjät siemenautomaatit, kun ei ne niin komeita ole. Harava rikkoontui ja sitä yrittelin vielä korjata illan päälle. Ei taida korjaus kestää, kun oli metalli murtunut. Kahteen sormeen sain kuitenkin syvät haavat, kun rukkaset olivat muualla ja olin pikkuisen huolimaton.

Lauantaina aamusta lähdimme etsimään korvasieniä. Kävimme monta potentiaalista paikkaa, mutta sieniä löytyi vain muutama. Hieman ihmetytti sienien vähäisyys. Luntakin oli vielä maastossa. Ei kuitenkaan enää hiihdettäväksi asti. Kyllä olivat viimeisiä laikkuja. Mökillä pistin lihaköntin palvaantumaan. Yritin pitää miedolla lämmöllä, jottei pala. Savustus onnistuikin hyvin ja sain leikellä siivuja leivän päälle melkein koko viikon. Potun kylvö oli sovittu aloitettavaksi kahdelta. Sakkia saapuikin tällä kertaa mukavasti ja vältin kaikkein raskaimmat hommat. Illan päälle järjestelin puuvajan pilareita kohdalleen ja taisinpa saada ne kohdilleen, kun sain lattiankin naputeltua valmiiksi.

Sunnuntaina aamusta oli melko sateista. Kun sateeseen tuli välipää, lähdin varmemmille korvasienipaikoille. Onneksi pouta jatkui ja sain sieniäkin sen verran, mitä meillä vuodessa kuluu. Iltapäivällä keittelin ne ja laitoin annospusseihin. Aino lähti 16:30 ja sai viedä herkut pakkaseen. Jäin autotta, joten oli viisasta hoitaa sienihommat näin viikonloppuna. Aino oli päivän aikana ehtinyt tyhjentämään puuhäkin puista. Kärräsi samalla ne latoon. Oli se vain melkoinen komistus tien laidassa se häkki! Hyvä, että uutta on tulossa. Illalla jatkoin vaja-projektia. Kun ensimmäisenä tarvitsin tolpat, järjestelin tukkipinon uuteen uskoon ja sain tolpat esille. Lopetin kuitenkin seitsemän jälkeen ja aloin saunan lämmitykseen. Ennen yhdeksää alkoi sade. Kymmeneltä kettu jolkotteli tiellä. Uskaltautui niin lähelle, kun kenturat olivat hiljentyneet.

Maanantaina oli sitten tarkoitus aloittaa vajan teko ihan toden teolla. Näytti kuitenkin varsin heikolta, kun vettä satoi tappinaan. Sade kuitenkin lakkasi seitsemältä ja sitten viikolla vettä ei enää tullut pisaraakaan! Olipa hieno homma. Koko viikon sitten suorastaan omistauduin vaja-projektille. Tosin yhtenä iltana vaihtelun vuoksi rullasin häkkiverkon ja hajoitin kattorakenteet.

Vaja edistyi hiljalleen viikon aikana. Aluksi parkkasin ja asensin nurkkatolpat. Sitten seinähirret. Olin tehnyt seinähirsien kanssa mielenkiintoisen ratkaisun. Nimittäin halkaisin hirret moottorisahalla ja naulasin niitä seiniin kuin lautaa ikään. Hieman tietenkin nämä "laudat" olivat normaaleita painavampia. Välillä tuntui, että muutama lisäkäsi olisi tarpeen. Tiistaina aamulla sitten säikähdinkin, kun tuntui että olen yksikätinen! Olin nimittäin kannellut ja siirrellyt tukkeja syliotteella. Teräksinen kellonhihna oli somasti siinä touhussa painanut ranteen jänteitä ja nyt oli käsi todella kipeä ja ranne turvoksissa. Kello piti ottaa pois pulleasta ranteesta. Eihän se siihen enää mahtunut. Oikea ranne oli mahtavilla mustelmilla, mutta ei ollut kipeä. Laitoin hevosvoidetta kelloranteeseen ja vähän särkylääkettä sisuksiin ja ei kun töihin. Vähän tyyliä muuttamalla ranne kestikin kohtuullisesti ja sain jatkaa töitä.

Keskiviikon aikana olin päässyt jo tasakertaan. Torstaina jatkoin kattorakenteisiin. Kurkihirret olivat vielä metsässä pystyssä ja asia piti hoitaa. Parkkasin ne myös metsässä, jotta olisivat liukkaat vetää. Olivatkin! Oli niitä muuten mieleistä parkata, kun olivat tuoreita. Keväällä kaatamani olivat jo ehtineet hieman kuivahtaa ja parkki tiukassa. Sain iltaan mennessä kaiken valmiiksi kattotuoleja varten. Perjantaina sain kattotuolit ja päätykolmiot valmiiksi. Se vaan alkoi huolettamaan, kun ketään ei (Ainoa lukuunottamatta) saapunut Tarralle. Peltikaton asennuksessa olisi hyvä olla joku kaverina. Lauantaina naputtelin aamulla ruodelautoja, kun saapui mieluinen yllätys: Airi ja Pentti saapuivat ja houkuttelin Pentin kaveriksi peltien asennukseen iltapäiväksi. Matalan lappeen sain helposti yksin paikalleen, mutta alapuolen lappeen kanssa oli toisin. Pentin kanssa touhusimme senkin paikalleen. Muitakin tarralaisia saapui lauantain aikana. Jarilta sainkin kunnon akkukoneen lainaan, kun omassa ei ollut virtaa kummassakaan akussa. Sunnuntaina tein pystyriuuista vielä vähän väliseinää ja parkkasin "terassin" pohjalankkuja.

Homma siis hyvällä mallilla. Yksi kuningasajatus vajan suhteen on ollut sen etuosaan jäävä katettu, avoin tila, "terassi". Se on sadekelillä hyvä paikka pilkkoa puita. Tai hioa, sahata ja höylätä. Joskus kun tulee harrastettua muutakin kuin moottorisahatason hommia. Tässäpä vielä kuva tämän hetken tilanteesta.

Olen lopulta ällistynyt viikon saldosta. Toki pitkiä ovat olleet päivätkin. Joka aamu ennen kahdeksaa olen ollut työn laidassa. Pisimmillään olen jatkanut puoli kymmeneen. Siis illalla. Välissä tietenkin lakisääteiset kahvi- ja ruokatunnit. Rannetta lukuun ottamatta säilyin aika terveenä. Välillä vähän selkävaivat tuntuivat, varsinkin kun tukkeja piti kantaa nelisenkymmentä metriä parkkauksen jälkeen. Olkapää vähän kipeytyi, kun jouduin vasaroimaan olkapäätason yläpuolisia nauloituksia.

Vielä joitakin huomioita viikon projektista:

Pyöreä puu rakennusmateriaalina on varsin mielenkiintoinen. Metsässä puu näyttää suoralta, mutta annapa olla! Kun nostat sen parkkausta varten renkulle, se onkin kuin banaani. Pisimmät pöllit ehtivät olemaan kieroja moneen suuntaan. Entäs pystytolpat. Miten mitata, että ovat pystyssä? Kun kapenevat ja erilaisia oksan kyhmyjä joka puolella. Yritin käyttää vatupassia, mutta lopullisen päätöksen jouduin antamaan silmälle. Joskus sitten pölliä halkaistessa sattui niin, että haljetessa puusta vapautui melkoinen jännitys ja puolikkaat vetäytyivät kaarelle. Jouduinkin kesken seinien teon tekemään vahvat revat, jotta vajan malli pysyisi suunnitellussa. Onneksi kuitenkaan tällainen työ ei ole niin millin päälle - jos ei sentinkään!

Jatsarit sanoivat keskiviikkona sopimuksensa irti. Olen niitä käyttänyt kesällä ulkotöissä, kun ne eivä hiosta ja ovat pitkävartiset ja tukevat. Olen joutunut liimailemaan pohjia jo aiemmin, mutta nyt pohjakumi hajosi niin pahoin, että korjaus ei liene enää mahdollista. Vai veisikö jollekin suutarille? Olisi siinä suutarilla varmaan huuli pyöreänä pitkän aikaa! Nahkahansikkaat sen sijaan eivät hajonneet. Päinvastoin. Ovat niin paksussa pihkassa että taitavat kestää kauan. Haalarikin sai pihkasta osansa. Seisoo yksinään varaston nurkassa. Muhia ei enää saanut edes pois pihkaisesta kankaasta. Puuttui vain se, että olisi ollut horsmien pöliseminen käynnissä. Olisin varmaan näyttänyt joltakin strutsin sukuiselta untuvapuvussani.

Ihmettelin sitä, kuinka sahan terä on pysynyt kunnossa. Tuossa tukkien halkaisussa tulee terän olla huippukunnossa. Viikolle varasinkin yhden varaterän. Jos en ehtisi viilailemaan. Käytössä olevan terän olen hankkinut toukokuun puuntekoviikolle. Sillä on siis sahattu metsässä rangat ja puut sekä pätkitty mökillä 10 kuutiota ohuempaa ja paksumpaa tavaraa. Nyt sama terä oli koko viikon käytössä. Ja en ole teroittanut sitä vielä ainoatakaan kertaa!!! Se on yhä teräkunnossa.

Puutavara riitti hyvin. Muuani pyöreä pölli jäi yli. Se johtui lähinnä siitä, että puut olivat hieman paksumpia, kuin olin alunperin arvellut. Pari pölliä oli myös tullut liikaa. Siis merkkausvirhe. Lankut menivät kaikki, niinkuin pitikin. Yksi tavallinen lauta jäi siemeneksi seuraaviin projekteihin. Aika hyvin menekit laskettu, vai mitä?

Kun aloitin vajan teon, eivät kaikki työmenetelmät ja rakennustavat olleet vielä selvillä. Mutta se on vain jännä juttu, miten ne ikään kuin automaattisesti tulevat kaalissa selviksi, ennen kuin niihin ryhtyy. Kaipa työn edistyessä ja muotojen ilmaantuessa osaa hahmottaa tarkemmin tulevia vaiheita. Ei kaikki ole aina paperilla selvää.

Viikolla ei siis satanut maanantai-aamun jälkeen. Kaiken kaikkiaan viikko oli varsin kolea. Uskokaa vain etelän immeiset. Yhtenä päivänä oli kuumaa (+21,5), mutta kylmimmillään iltapäivän lämpö jäi +9 asteeseen. Joskus piti kesken työpäivän käydä lisäämässä vaatetta. Kämpässä sisälläkin oli aika vilpoisaa. Harkitsin jopa tulien pitoa, mutta jätin tulistelematta. Saunan lämmitys iltaisin hieman lämmitti kämppääkin. Joka päivä oli saunottava, vaikka ei aina hien vuoksi. Oli vain saatava pestyä puun roskat ja pihka iholta. Niitä kun tahtoo tunkeutua vaatteiden sisällekin. Yleensä oli aika tyyntä, mutta nyt viikonloppuna puhalteli aika mukavasti.

Luonnon ilmiöitä en juurikaan ehtinyt havainnoimaan. Koivuissa lehti kasvoi jonkun verran. Käärmeitä taas näkyi lämpimimpinä päivinä. Pöntöissä pesii ainakin 7 kirjosieppoparia ja yksi sinitiaispari. Sinitiaisen pönttöön oli tikka hakannut toisen reiän. Sormenmentävän. Kun laitoin reikään sormeni, ilmoitti hautova pikku tintti ystävällisesti nokallaan, ettei tartte häiritä, täällä asutaan! Ei se häiriintynyt sitten siitä sen kummemmin. Molemmat puolisot jatkoivat vuorotellen hautomista. Lintulaudan vieraat ovat kadonneet maisemiin. Tuota tiaisparia lukuunottamatta. Kyllä tietenkin talitinttejäkin oli, koska laulu kuului metsiköstä.

En kalastellut lainkaan koko viikon aikana. Evästä oli riittävästi. Kalastuksessa tahtoo aikaa tuhrautua. Varsinkin jos kalaa alkaa tulemaan. Pitäisikin näin kiireessä kalastaa siten, ettei kalaa tule! Vesku kuitenkin sai kiloisen taimenenkin verkoista. Lieköhän viime syksyn istukkaita?

En oikein tykännyt siitä, että eräs henkilö päätti lauantai-iltana ajella kyläreissunsa moottorikelkalla. Ei tykännyt pihamaan nurmikaan! Maa kun on köyhä ja kasvukerros tosi ohut. Sunnuntaina kävin katsomassa, onko syksyllä istuttamani tyrnit lähteneet. Olihan ne melkein kaikki. Samalla reissulla huomasin, että illan kelkkailija oli ajanut myös pottumaalla! Voihan paskaläjä! Siinä oli useampikin penkki mennyt sileäksi. Entä jos olisi höylännyt tyrnien taimet? Sitä ei tiedä, mitä silloin olisi tapahtunut!

Viikolla radio oli koko ajan työmaalla auki. Niinkuin tavallista. Hauska oli kuunnella uutisista vaalirahajupakan vaiheita. Tuntui siltä, että demareiden mahdollisuudet lyömäaseen käyttöön menivät Ahteen ansiosta. Miksi muuten Tuomioja ei kelpaa demareille? Sanokaapa te, jotka demareita olette!

Alkujaan oli tälle viikolle suunnitelmissa vähän muutakin. Erinäisten tapahtumien myötä ne kuitenkin kuivuivat kokoon. Kyllähän se hieman harmitti, mutta eipä asian hyväksi voinut tehdä yhtikäs mitään.

Se kilpailuhomma on muuten edelleen suunnitelmissa. Yritän ennen kesälomaa sen julkaista.

Viikonloppu 23.5. - 25.5.2008

Menneestä talvesta ei ole kohta jäljellä kuin muistot. Pihalta hajoittelin viimeisiä jääkamuroita talvisen kelkkareitin kohdalta. 4-5 tuumaa oli vielä jään paksuus. Metsissä edelleenkin lunta, mutta melko sakeaan kuusikkoon pitää yleensä etsiytyä ja siellä aukkopaikoissa voi lunta vielä tavata. Tai pohjoisrinteillä. Ojien pohjalla ja lumikolan jäljiltä lunta myös tapaa.

Jäätkin järvessä käyvät vähiin. Loppuviikosta ne olivat alkaneet liikkumaan, mutta hentoiset tuulet eivät saaneet niitä rannoille. Melko tyyntä oli edelleen ja jääkansi liikkui lauantaina hiljaksiin sinne tänne. Sunnuntaina tuuli sitten alkoi voimistumaan ja Tarran rantaan alkoi syntyä väljää. Saattoipa olla lopullinen niitti tämän kevään jäille.

Ensimmäiset veneetkin kävivät vesillä ja pyytöjä laskettiin. Jäistä huolimatta homma onnistui jotenkin ja saipa Vesku kauden ensimmäiset ahvenet ja hauen verkoista. Mattikin pääsi parin viikon tauon jälkeen saareen ja mökkikausi pääsi näin jatkumaan. Viikonloppuna oli kohtuullisen lämmintä ja sunnuntaina oli peräti t-paitakeli. Lämmin oli herättänyt myös muutamia sääskiä ja ensimmäiset paukamatkin on hankittu.

Perjantaina illalla Aino haravoi pihalta roskia. Illan päälle tuikkasin ne tuleen, kun oli sopivan tyyni keli. Samalla poltettiin joitakin palavia roippeita, joita oli nurkkiin kertynyt. Virittelin vesipumpun ja nyt ei taas tarvitse ämpäreillä saunavesiä kanniskella. Käänsin myös kasvimaat. Syvälle en lapiolla päässyt kun routa oli vastassa. Sunnuntaina Aino kylvi kuitenkin siemenet. Välillä usko on tahtonut mennä kasvien kasvattamiseen. Huonot maat ja kylmyys eivät oikein anna hyviä lähtökohtia kasveille. Yleensa kuitenkin salaatit, persiljat, tillit ja herneet kasvavat. Porkkanat ja muut juurekset eivät ota onnistuakseen. Vähän värkkäämiseltähän tuo viljely tuntuu, mutta saahan siitä kesän mittaan vähän vihreätä pöytäänkin.

Lauantaina Aino haravoi tuntikaupalla Mäkipirtillä. Siellä sitä kenturaa piisaakin. Lehdet menevät potun kylvön jälkeen vakojen katteeksi. Estävät melko tehokkaasti rikkakasvien kasvua. Viime vuonnakin ei rikkakasveja tarvinnut perata ollenkaan. Myös kosteutta kuivassa hiekkamaassa tuo lehtikerros vähän pidättää. Itse aloittelin puuvajaprojektia. Kymmenkunta puuta piti kaataa uuden vajan tieltä. Joukossa joku vähän isompikin. Jätin alkuvaiheessa kannot melko pitkiksi. Voin käyttää kantoja joinakin tukina perustuksille, jos sattuvat sopivasti kohdilleen. Muutamasta männystä otin viimeisiä tarvepuita vajaan. Kuuset pätkin polttopuumittaisiksi. Pilkkomisen taidan jättää tuonnemmaksi. Ehkäpä peräti niin myöhäiseksi, jotta saan pilkkeet suoraan sisälle uuteen vajaan. Parkkasin malliksi muutaman pöllin, jotta näyttäisi siltä, että työmaa on ihan oikesti aloitettu. Illalla alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että voimat ehtyvät, joten urakka piti keskeyttää jo ennen seisemää. Sunnuntaina sitten vielä aloitin perustan tekoa ja harkkoja alkoi siirtymään oikeille paikoille.

Lauantaina Vesku lanasi tietä ja Pekka oli lanan päällä lisäpainona. Lana kuitenkin hajosi hitsauksistaan ja homma hyytyi. Illalla Ari tulikin kärryn kanssa ja lana siirtyi pyhänä Tornioon hitsattavaksi. Vesku aurasi lanan hajottua pottumaat. Kylvö saattaakin olla edessä jo ensi viikonvaihteessa.

Sunnuntaina aamulla tein vesireissun lähteelle. Lähde on viime kesän ruoppauksen jäljiltä laaja ja vesi kirkasta. Samalla reissulla käväisin katsastamassa korvasienimaisemia. Koivut eivät ole vielä hiirenkorvallakaan, joten odotukset eivät olleet suuret. Pieniä sienen alkuja kuitenkin löytyi. Niiden määrästä voi ennustaa, että kaudesta voi tulla hyvä. Nyt kun sataisi hieman vettä ja lämmin jatkuisi. Vaikka korvasienipaikoilla on vielä paikoin lumi maassa, ovat hiekkakankaat enimmäkseen kuivia.

Pöntöt puissa eivät ole tyhjän panttina. Kirjosieppopariskuntia on runsaasti ja kutakuinkin kaikilla pöntöillä oli liikennettä, vaikka pönttöjä on huomattavasti taajemmassa kuin on suositukset. Kyllä pihalta pörriäiset vähenevät kesällä, kun poikasten syöttäminen on kiivaimmillaan.

Viikon kuluttua jään mökille pitämään viimeiset vanhat lomat. Eiköhän puuvajaprojektikin siinä hieman lomaillessa edisty. Korvasienireissut taitavat viikolla jäädä vähiin, kun lähimmät sienipaikat ovat kilometrien päässä ja jalan pitäisi kulkea. Auto kun ei minulle viikoksi jää. Menee helposti useamman tunnin retkeksi ja kun pitäisi sitä projektiakin edistää.

Lomalla 9.5. - 18.5.2008

Viikon verran tuli vietettyä työn juhlaa mökillä. Viikko sujui varsin perinteisesti, ellei lasketa Ainon huomiota: Posket punoittaen sanoi minulle riisuutuessani: Herranjestas, on sulla iso! (vaikka on sen nähnyt varmaan tuhansia kertoja)

Niin siitä viikosta. Viikkohan oli se jo perinteiseksi muodostunut työloma puuhuollon varmistamiseksi vuodeksi eteenpäin. Se siis tarkoittaa metsässä puun tekoa pinoihin vuoden tarpeiksi sekä talvella mökille ajamieni puiden pätkimistä, pilkkomista ja pinoamista. Kuten olen ennenkin maininnutkin, on puumetsässä viime vuosina touhuttu pitkälti metsänhoidon ehdoilla. Niin nytkin. Jatkoimme viime vuotisen palstan vierestä. Metsä alkoi siinä muuttumaan (jos mahdollista) vieläkin antamattomammaksi ongenvapaviidakoksi ja järeämpää puuta ei juurikaan kertynyt. Vapoja kuitenkin kertyi monta kasaa. Jottei urakka olisi tuntunut aivan työltä, tulistelimme ja evästelimme, kuin retkellä ikään. Ensimmäisenä lauantaina pistäytyivät Pekka, Jaakko ja Mikko katsomassa touhujamme ja paistamassa makkarat. Pojat kokeilivat vesurin heilutusta ja itse asiassa hyvällä menestyksellä. Liekö pojissa toivomme puumetsälle, sitten kun itse ei enää pysty? Neljä päivää kulutettiin metsähommissa. Lisäksi kävin vielä ennen lähtöä varmistamassa rankakasat narulla, etteivät hajoa. Yksi ylisuuri kasa olikin näin tehnyt ja jouduin hakemaan mökiltä kuormaliinan, jotta saisin sen jollain tavalla paremmaksi. Kyllä nyt pitää, mutta saattaa se olla silti hieman työläs talvella kaivaa esiin lumesta. Oikeaoppinen korjaus olisi vaatinut koko pinon purkamisen ja siihen ei nyt ollut aikaa. Paluumatkalla mökille kävelin katsastamassa seuraavan kevään palstaa. Jos jatkamme samaan suuntaan, muuttuu puusto järeämmäksi pienen kaistaleen jälkeen ja samaan tuntimäärään alkaa puuta kertymään.

Mökillä tulivat puut muutettua tulipesien vaatimaan kokoon. Aino pinosi ne sitä mukaa lukuunottamatta osaa rangoista, jotka vain pätkin ja kasasin kuusen tyvelle pressun alle. Puut tulikin tällä kertaa sijoitettua muutenkin poikkeuksellisiin paikkoihin. Häkki kun puretaan uuden, tekoaan odottavan puuhuoneen tieltä. Järjestely aiheuttaa vieman ylimääräistä työtä, kun puita pitää välivarastoida, mutta sen sietää, kun ajattelee lopputulosta. Uuden puuvaraston tieltä pitää kaataa joitakin puita ja pilkkomista tulee riittämään vielä kesälläkin. Mutta onpa ainakin sitten tilaakin pilkkeille. Kolmen vuoden puut tulevat jakossa mahtumaan sisälle peltikattojen alle. Nyt kun vain vuoden puut ovat 100-prosenttisesti suojassa. Olen hieman "vaiheessa" uuden puuvajan teossa. Pöllit on ajettu, mutta kuorimatta. Kesäkuun alussa jään viikoksi lomalle ja toivottavasti edistyn silloin vajan suhteen.

Jossakin välissä Aino kärräsi häkistä kuivahkoa puuta varastoon. Ruuat ja tiskaukset ehti hoitaa myös. Ja siivosi vielä levätessään koko kämpän. Katosta lattiaan! Että silleen!

Viikon kelit olivat vähän mitä olivat. Perjantaina mentyämme sain laitella pilkontatyömaata ja klapipinojen alustoja +13 asteen lämmössä. Lauantaina lämpö kipusi vielä +7 asteeseen mutta sitten jouduttiin tyytymään 2-3 asteen lämpöihin, aina ei niinkään koviin lukemiin. Öisin pakkasta. Lisäksi koko viikon jatkui kylmä, pohjoinen tuuli. Lumi ja jäätilanne eivät siten paljoakaan muuttuneet. Lunta on edelleen paikoin. Laikuittain tietenkin, mutta varjorinteillä ennemmänkin. Lunta satoi molempina sunnuntaina reippaammin. Muuttui sitten märäksi päivän mittaan, joten ei sitä päässyt kertymään. Viikolla päivittäin tuli lumikuuroja, mutta ei haitaksi asti. Yleensä oli aika aurinkoista. Veden voimakkaasta noususta (vapusta toista metriä) huolimatta jäät eivät saaneet kyytiä. Pohjoiset ilmavirtaukset pitivät jäät kiinni samoilla rannoilla ja ne eivät päässeet liikkumaan. Aukkopaikkoja alkaa jäässä näkymään, joten tuulen suunnan vaihtuminen hajoittanee jäät melko nopeasti. Elleivät sitten sula paikalleen. Timo ja Pete kävivät maanantaina mutkan Tarralla. Vetivät veneen korkeammalle tulvan tieltä.

Kylmyys ja tuuli aiheuttivat päänvaivaa myös pukeutumiseen. Puumetsään levitin kevytpeitteen laavuksi nuotiopaikalle. Olihan siitä vähän apua mutta tahtoo myös pyörittää savua laavuun. Haalareissa ei tahtonut tulla hikeä, mutta tauolla oli kylmä. Pilkkomisessa piti pitää toppapukua, välillä väliasunkin kanssa. Korvat piti suojata viimalta. Taisi Ainolla olla päässä välillä useampikin päähine.

Viikko pärjättiin ilman isompia vammoja. Isoimmaksi jäi Markuksen haava toisena viikonloppuna. Vaikutti alkuun pahemmalta, mutta ei sitä onneksi ollut, kun sitä sidettä vaihtaessa tarkasteli. Meillä Ainon kanssa tietenkin vanhat vaivat olivat esillä. Ainolla lonkat olivat kipeät ja minulla selkä ja olkapäät. Sääreen sain kipeän tällin kun lumpsahdin kanavaan ja sääri kolahti kantoon. Samaan ruhmuun lensi sitten vielä renkulta moottorisahalla sahatessani kalikka melko vihaisesti. Kipeästi kävi, koska suustani pääsi muutama valittu sana!

Ikkunoiden välissä kömpöili hyönteinen, jota en hyönteiskirjastani löytänyt. Se oli toisaaltakuin hevospaarma, toisaalta kuin mehiläinen. Tuntosarvien nuijapäät ja siipien kuviot eivät osuneet (yhdessä) mihinkään lajiryhmiin. Mikä lie hörhiläinen oli. Sääsket olivat kateissa. Yöpakkaset tekevät niille nyt hyvää. Oravilla on menossa karvan vaihto. Melko laikukkaita ja kirjavia ovat ja muutenkuin väriskaala melkoinen. Vaaleasta punaisen kautta lähes mustaan. Hyönteisten puuttuessa myös peippolinnuille kelpaavat siemenet ja pähkinät. Lintuja onkin nyt runsaasti jatkolentoja odottamassa. Peipot ja järripeipot syövät tavallisesti punatulkuilta ja viherpeipoilta maahan pudonneita siemeniä ja murusia. Nyt kuitenkin nekin ovat osittain oppineet automaateilla käynnin. Vaikeuksia niille kuitenkin tuntuivat tuottavan roikkumassa olevat teräsverkkoiset pähkinähäkit. Ne eivät tiaisten lailla osanneet ottaa jaloillaan häkin kyljestä kiinni, vaan yrittivät paikallaan lentäen, kuin kolibrit, ottaa pähkinää verkon silmästä. Välillä onnistuenkin.

Pönttöjä ei ole vielä varattu , ainakaan kaikkia. Talitiainen on jo kauan yhdessä kulkenut. Sinitiainen kulki nyt toisessa. Yksinäinen kirjosieppokoiras luritteli vuoroin muiden pönttöjen luona. Telkkäpari tuntui mieltyneen rantapuuhun laittamaani uuttuun.

Viikolla oli käynnissä myös jääkiekon MM-kisat. Telkkariahan meillä ei mökillä ole, joten kuuntelimme otteluita radiosta, milloin aikataulu tai väsymys ei estänyt. Kiinnitin jälleen huomiota yhteen sanaan. Kiekko oli jonkin pelaajan tai joukkueen hallussa. Jos ei ollut, se otettiin haltuun. Mikä se on se hallu tai haltu? Mikä on sanan perusmuoto ja kieliopillinen asema?

 

Niinpä... ettei kuitenkaan jäisi väärää käsitystä tuosta Ainon kommentista, jonka mainitsin alussa. Taisi jäädä selitykseni vajaaksi. Aino oli juuri tullut saunasta ja posket olivat saunan jäljiltä punakat. Kun riisuuduin sitten saunaa varten, Aino hoksasi: "Herranjestas, on sulla iso maha! Painat varmaan sata kiloa". Niinpä, varmaankin likemmäs!

Vapun seutu 30.4. - 4.5.2008

Tulikin oltua Vapun vuoksi neljän päivän ajan mökillä. Perjantain otimme vapaaksi, kun Vappu ja Helatorstai sattuivat torstaille.

Nyt täytyy muutamalla sanalla kehua keliä! Päivälämpötilat huitelivat varjossa välillä +15 - +18 astetta! Siis kerrassaan kesäisissä lukemissa. Aurinko paistoi ja tuulta ei juuri lainkaan. Sai siinä kerrankin nauttia viimeisen päälle hienoista kevätkeleistä. Yhtenä yönä tuli pieni sadekuuro mutta muuten oli poutaa. Öisin lätäköt jäätyivät ohueen riitteeseen. Itse asiassa pakkasta ei niin kovin runsaasti ollut. Taitaa johtua routaisesta maasta, sillä riitettä alkoi syntymään illalla, vaikka mittari terassilla näytti vielä +15 astetta!

Lämmin sää alkoi näkymään lumitilanteessa. Lunta toki on runsas puolimetrinen sopivilla paikoilla, mutta pälvipaikat laajenevat nopeasti. Auringon puoleiset rinteet ovat jo osin melko lumettomia. Tiet alkavat myös olla puhtaat lumesta ja jäästä. Pahaa kelirikkoakaan ei näytä tulevan. Paitsi pottumaan laidan vakiopaikka johon Minna ajoi autonsa kiinni perjantai-iltana. Tarvittiin tunkkia, moottorikelkkaa sekä mies- ja naisväkeä, että saatiin irtoamaan. Pihalta lumi väheni jo myös melko vähiin. Kolatut kasat ja katolta pudonneet läjät ovat kuitenkin vielä metrisiä. Varjon puolen pihalta hajoittelin jääkerrosta. Sekin alkoi mukavasti katoamaan, mutta toisin paikoin se on vielä 15 senttiä paksua. Järvellä oli vielä kelvollinen kelkkakeli. Pintakohva kuitenkin alkoi pettämään ja vesi roiskui. Vanhat avannot olivat myöskin laajenemassa ja julman näköisiä.

Alkutöikseni tällä reissulla hain kaikki saavit täyteen vettä. Nyt menee kuitenkin hetki aikaa, ennen kuin aivan puhdasta vettä saa. Hyvässä lykyssä vasta jäidenlähdön jälkeen. Tahtoo olla niin, että kun jäät ovat heikkenemässä, pintavedessä on runsaasti kaikenlaista roskaa talven jäljiltä.

Verkoissa oli joitakin kaloja. Jälleen siikakin, mutta sunnuntaina aamulla peräti melkoinen matikka, 3,34 kg! Sama kala olisi helmikuulla saattanut olla kiloisen painavampi. Pilkillä sain ahvenia ainakin kokonsa puolesta kevään parhaimman edestä. Retkellä kaloja tuli pannussa paistettua vappupäivänä. Särjetkin kelpasivat. Retkitulilla meni myöskin tappeluksi. Näytti siltä, että siinä oli hengenlähtökin hiuskarvan varassa. Tai vähintään koirankarvan. Kun nimittäin uroskoirat Roope (itäsiperianlaika) ja Niko (mikälienee) selvittelivät nokkimisjärjestykset kuntoon. Nikokin yritti parhaansa, vaikka ei ole koolla pilattu. Varsinkaan Roopeen verrattuna. Taitaisi pystyä kulkemaan Roopen ali, eikä koskisi sen vatsaan vaikka sillä olisi häntä pystyssä. Alkuun ne vain urisivat toisilleen, mutta joku poltti sitten käämit lopullisesti. Näytti, että Roope syö Nikon suihinsa. Petri meni väliin ja roikotti Roopea pannasta. Roope ei irrottanut Nikosta ja Niko roikkui sen leuoissa, kun Pete vei koiria sivummalle ja yritti irroittaa niitä. Lopulta ote irtosi ja Niko nilkutti sivummalle nuolemaan haavojaan. Liekö sen nyt helpompi tehdä isompia tarpeitaan, kun näytti siltä, että sen takareikä hieman laajeni Roopen käsittelyssä.

Vappuiltana haihtui savuna ilmaan pala Tarran historiaa. Silloin poltimme Tarran ikivanhan puuveneen. Tai oikeastaan sen, mitä siitä oli jäljellä. Kymmeniin vuosiin se ei enää ollut palvellut varsinaisessa tehtävässään. Viimeksi ollut saunapuukatoksena, mutta siitäkin virasta joutunut luopumaan.

Lauantaina tehtiin malliksi puita. Sahasin rankoja pätkiksi ja Aino pinosi sitä mukaa. Levätessään kärräsi vielä häkistä kuivempia puuvarastoon. Onneksi nyt häkki on jäämässä historiaan. Kun vain saan kesällä tehtyä sen uuden puusuojan. Osa puista kun häkissä on märkiä. Johtuuko lumen pyryttämisestä häkkiin vai liekö kattopressuissa reikiä. Illalla vein sitten vielä kelkan, reen ja latukoneen kesäsäilytykseen. Kausi alkaa vaihtumaan ja kamppeet sen mukana.

Etelän mailta saapuneita lintuja alkaa olla tosi paljon. Osa jää paikkakunnalle, mutta osa jatkaa vielä eteenpäin. Jopa kirjosieppojakin on tullut. Kiire tulikin viimeistellä ja asentaa uusimmat asumukset. Ja puhdistaa vanhoja. Perhosia lenteli paisteessa. Yöllä teeret kukertelivat. Muutamia sääskiäkin jo lenteli. Viime kesänä ihmettelin, kun kuulin tiltaltin laulua. Olen pitänyt sitä etelän lajina. Karhunmoision kuusikoissa niitä penskana kuuntelin. Nyt kuitenkin kuulin sen laulua jälleen. Sanokaapa ornitologit, olenko erehtynyt? Onko niin hyvää matkijalintua olemassa?

Lauantai-iltana sattui sitten kuolemantapaus. Pelasimme illalla Ainon kanssa korttia. Koko päivän yksi punatulkkunaaras kökötteli pihalla. Ei lähtenyt mihinkään, vaikka vierestä kuljettiin. Mikä lie sitä vaivannut. Illalla se lopulta kaatui. Nousi vielä kerran, mutta kaatui sitten viimeisen kerran. Aamulla sitä ei enää näkynyt. Liekö kärppä tai joku muu korjannut talteen.

Alkavalle viikolle on luvassa raju kelin viilentyminen. Kesä ei siis vielä ole meille tulossa. Viikon kuluttua jäämme viikoksi puuhommiin. Toivottavasti lumet vähenisivät sen verran, että metsässä olisi kohtuullista touhuta. Pilkottavaa mökillä tietenkin riittää muutamaksi päiväksi. Mutta pitäisi saada ne pinot tehtyä suunnitellussa aikataulussa.

Viikonloppu 25.4. - 27.4.2008

Vähitellen vaikuttaa siltä, että kesään päin ollaan menossa näilläkin kulmilla. Jälleen viikolla on ollut melko lämmintä ja lumi on alkanut sulamaan. Reippaasti sitä kuitenkin vielä on, joten saamme nauttia lumesta vielä jonkin aikaa. Tiet ovat ainaikin toistaiseksi ajokuntoisia. Osittain jopa hyvässä kunnossa ja kohta pölisevät. Sirkkakosken ja Tarran teistä ei vielä osaa sanoa, tuleeko kelirikkoa. Paikoin kun ovat vielä jääkuoren peitossa. Ennen vappua ei ole vielä syytä vaihtaa kesärenkaisiin.

Järvellä ei ole juuri havaittavaa muutosta jäätilanteessa. Paikoin hieman kohva pettää, mutta pääosin on hieno kelkka- ja hiihtokeli. Koskaan ei kuitenkaan saa unohtaa virtapaikkoja, kuten viime torstain valitettava tapahtuma todistaa.

Perjantaina saapuessamme oli koleahko, +3 asteen keli. Aino jäi matkan varrella Mäkipirtille laittamaan tulia. Mäkipirttiläisilla kun tulo menisi iltamyöhään. Itse jatkoin oman kämpän lämmitykseen ja tavaroiden purkuun. Pihan puolen portaat olivat jäässä. Johtuu siitä, kun se on varjossa, niin siellä on pakkaskeli, kun toisella puolella lumi sulaa. Vesi sitten sopivasti valuu pihalle ja jäätyy. Siinä alimmat betoniportaatkin peittyvät jäähän. Hakkasin jäät pois ja hiekoitin pihan. Pysyivätkin hyvässä kunnossa koko viikonlopun ajan.

Olen varmaan ymmärtänyt (onneksi) jotakin väärin! Ainolla kun kämpän lämmitys piti sisällään myös siivouksen. Jouduin ajamaan Mäkeen saavillisen vettä, Aino kun innostui luutuamaan pirtin lattian. Itse en ole tuota tehtävää ole koskaan huomannut toimittaa. Mökillä korjasin alkuillasta keittiön pöydän. Se kun nitisi ja natisi liitoksissaan. Pöytä sai annoksen liimaa liitoksiinsa ja jo loppui nitinät.

Illalla Pete sanoi Timon nähneen Kuusisaaren suunnassa suden jäällä. Ainakin kettua isompi elukka oli ollut. Kävin kelkalla katsomassa, onko jättänyt jälkiä. Löytyihän ne jäljet, selvä susi! Sorkan jäljistä ja pipanoista päätellen sillä saattoi olla jopa sarvet päässään! Paluumatkalla kokeilin verkkonaruja. 65-millisessä verkossa tuntui varsin jämäkät potkut. Jätin kuitenkin verkkohommat aamuun.

Pekka meinotteli jatkaa aamusella puun ajoa. Omalla kelkalla kun hänellä ei ollut asiaa soseeseen, lähdin polkemaan meidän menopelillä kunnon pohjaa. Pekka pystyi sitten perässä jo tulemaankin. Pari kertaa ajettiin reitit läpi. Jäljistä tuli hyvät, varsinkin kun yöksi tuli vielä hieman pakkasta. Pelto-ojissa alkaa olla jo vettä, mutta ei haitaksi asti. Lunta pelloilla kuitenkin oli melkoisesti, paikoin varmaan 70-80 senttiä.

Lauantai valkeni hienossa kelissä. Pikku pakkanen vaihtui päivän mittaan +5 asteeseen. Pihalla runsaasti pikkulintuja. Nyt Peippoja oli kymmeniä, ellei satoja ja se tietenkin myös kuului. Muuttolintuja näkyi ja kuului muutenkin viikonlopun aikana. Oikeastaan enää puuttuvat kirjosiepot meidän vakiolinnuistamme. Pitääkin vappuna asentaa uudet hienot linnunpöntöt, joita viime kesänä valmistelin.

Timo pistäytyi jo melko aamusta. Oli käynyt Kuusisaaressa retkipaikallamme. Paikka oli hajoitettu. Nuotiokivet ja makkarakepit viskottu pitkin metsiä. Istuinpölkyt ja pilkotut polttopuut korjattu parempaan talteen. Onhan paikka tietenkin epävirallinen tulistelupaikka, mutta ketä se noin kovasti häiritsi? Mielestäni aika lapsellista meininkiä.

Ennen päivän retkeilyjä kävin kokemassa verkot. Mökkirannan taajassa verkossa oli ahven ja siika, harvassa ei mitään. Siirryin toisille verkoille ja päätin ensin kokea sen verkon, jossa en illalla tuntenut kalan potkuja. Ei siinä kaloja ollutkaan, mutta olin erehtynyt illalla yhdessä asiassa: kala olikin 80-millisessä verkossa! Sieltä sitten nousikin komea kuha: 3,460 kg / 67 cm. Oli syönyt muuten 15-senttisen ahvenen. Retkelle varustauduinkin sitten loimutuslaudan kanssa ja saimme maistella herkullista, hitaasti kypsennettyä kuhaa, ahventa ja siikaa. Kokeilin pilkkiäkin mutta syönnillä ei voinut kehua. Kerran vain nyppäsi, mutta kala olkin sitten ihan kelpo ahven. Lähes 400 grammaa.

Pesin autosta enimmät kurat. Olikin rapaantunut aika pahaan kuntoon. Sunnuntain kotimatkalla varoin rapakoita ja niinpä auto pysyi melko siistinä Tornioon asti.

Lauantai-iltana pojat kaipasivat jotakin tekemistä. Palkallista tietenkin! Saivat sitten kärrätä häkistä puita liiteriin. Jatkoksi haastoin pojat uhkapeliin, mutta pidin huolen, etteivät jääneet tappiolle. Illan mittaan sain vielä pari kertaa auttaa juuttuneita kelkkoja. Ensin poikien ja sitten Petrin. Sosekelit tuottavat yllätyksiä.

Sunnuntain pilkit antoivat muutaman pienen ahvenen. Verkoissa oli kuitenkin hauki ja pari kuhaa. Keli oli tosi hieno, aurinkoa, heikko tuuli ja lämpöä +10 astetta.

Luvassa on lämpenevää. Vappuna saattaa elohopea nousta mökillä 17-18 asteeseen. Lumet siis saavat kyytiä. Tiet paljastuvat lopullisesti ja kelkkailut loppuvat. Vappuna siis pitänee ottaa verkotkin, ainakin ne kaukaisemmat, pois pyynnistä. Katsotaan, mihin suuntaan mennään!

Viikonloppu 18.4. - 20.4.2008

Edelleen ollaan melko talvisissa olosuhteissa. Tosin viikolla oli lämmintä kovastikin, jopa kymmenkunta astetta, mutta yöt kuitenkin kylmiä. Lumelle lämpö ei ole vielä mahtanut juuri mitään. Hieman lumen pinta tietenkin paisteessa on päivisin kostunut ja yöpakkasten ansiosta hanki on aamuisin kantava. Nyt viikonloppuna aurinko paistoi mukavasti. Silti varjossa oli ainoastaan noin 3 astetta lämmintä. Öisin edelleen reippaasti pakkasta.

Teillä kevään saapuminen kuitenkin alkaa vääjäämättä näkymään. Menomatkalla loppupätkän soratiet olivat jo rapakunnossa ja sohjoisia. Sunnuntaina tilanne hieman parani, kun aura kävi poistamassa enimmät sohjot. Hidas kevään tulo voi auttaa siinä, että kelirikko ei olisi aivan paha.

Kun hööri sorateillä heikkenee, niin järvellä se vain paranee! Kelkka- ja hiihtokelit ovat nyt parhaimmillaan. Kun aamusta on liikkeellä, ei juuri jälkeä jää kulkureiteille. Jäätä on noin 70 senttiä. Siitä runsaat puolet on teräsjäätä. Kolmisenkymmentä senttiä on valkoista jäätä, kohvaa. Nyt voisi kuvitella, että jäät lähtevät vasta toukokuun lopulla. Mutta on sitä erehdytty ennenkin.

Koin verkon heti perjantai-iltana. Saaliista riippuisi, olisiko lauantaina avattava hernekeittopurkki. No saalista tuli riittävästi. itse asiassa otin vain keittokalan ja vein loput naapuriin. Siellä kaloille tuli käyttöä ja 9 henkeä saa syötävää moneksi päiväksi.

Laiskuus on pahasta mutta joutenolo on sallittua! Näin päätin lauantaina aamusta, kun katselin heräävää kevätpäivää. Aurinko paistoi kirkkaasti ja pakkasta vajaa kymmenen astetta. Lähdinkin pilkkireissulle puoli kahdeksan aikoihin ja päätin unohtaa työhommat. Porasin reikiä seitsemässä eri paikassa. Kala ei ollut otillaan. Yhdessä paikassa nykäisi kerran. Toinen paikka antoi 4 pikkuahventa. Viisi aluetta oli täysin hiljaisia. Kun pakkanen hieman hellitti, saapui Ainokin suksipelillä järvelle. Lopetin pilkkimiset sillä erää ja kävin hakemassa mökiltä retkirepun. Timo, Pekka ja Mattikin olivat liikekannalla. Istuimme melkoiset tovit tulilla makkaraa paistellen ja kahvistellen. Ja vain nautiskelimme hienosta ilmasta. Välillä lähdin kokeilemaan kalan syöntiä. Nyt ahvenia tuli hetken solkenaan, mutta syönti loppui kuin seinään. Pieniä olivat kalat. Pekka jäi pidemmäksi aikaa yrittämään kalaa. Saikin. Tuntien istuminen tuotti kaksi ahventa. Toinen kuitenkin peräti 200-grammainen.

Koiraspeippoja alkoi viimein näkymään. Ei suurina parvina vielä, mutta muutamia kuitenkin. Töyhtöhyyppiä näkyi teiden varsilla juuri paljastuneessa kuloruohossa. Alposjokisuussa uiskenteli vesilintuja. Telkkiä varmaankin. Yllätys sen sijaan oli västäräkkien tulo. Normaalisti niitä odotellaan vapun aikoihin. Mutta nyt niitä näkyi peräti kaksi kappaletta.

Sunnuntaina koin verkot uudestaan. Kala ei ollut liikkunut. Laitoin syvempään vielä kuhaverkot pyyntiin. 65 ja 80-milliset. Pitkin talvea on kuulunut kalamiesten valituksia huonoista kuhasaaliista. Nytpä nähdään, onko puheissa perää. Kyllä kuha, parikin viikossa pitäisi tulla. Täysin tyhjiä verkkoja en ole tottunut kuhapaikaltani kokemaan. Yhden ainoan kerran kuitenkin.

Pyhänä ennen kotiin lähtöä nostimme siemenpuikot kellarista Mäkipirtille. Se on näin keväällä riitävän lämmin paikka idättää. Oma mökki on liian varjossa ja alttiina järveltä tulevalle viimalle. Ehtii viikossa menemään melko viileäksi. Nytkin perjantai-iltana meillä oli kämpässä + 3 astetta, kun mäessä oli +8. Pekka jäi vielä ajamaan puita, kun me lähdimme kohti Torniota. Jos keli kovin lämpenee, voi kelkkakelit mennä surkeiksi. Ainakin ojat täyttyvät vedestä ja työmaa voi muuttua mielenkiintoiseksi.

Siitä perjantai-illan kalanpaljoudesta vielä: eihän sitä kalaa niin julmasti tullut, vaikka niin monelle hengelle piisasi. Jarmon kissa kun sai osan ja eikös kissalla ole yhdeksän henkeä?

Viikonloppu 11.4. - 13.4.2008

Talvi pitää edelleen otteessaan. Oikeastaan ainoa asia joka viittaa tulevaan kevääseen, on joutsenten ääni ilmoilla. Tietenkin illat ovat myös pitkään valoisia, mutta muuten on täysi talvi. Nytkin öisin oli kunnon pakkaset ja iltapäivällä tavoitettiin juuri ja juuri nollan seutu. Meni ehkä pykälän, pari plussallekin. Koiraspeipotkin ovat yleensä tähän aikaan jo saapuneet, mutta nyt ne antavat odottaa itseään.

Keliolosuhteet mökkimatkalla vaihtelivat laidasta laitaan. Tarran päässä on normaalit lumiset tiet. Ennen pikitietä tien sorapinta näkyy jo parissa kohdassa, mutta ravalla ei vielä tiet olleet. Pikitiet ovat pääosin paljaat, mutta paikoin on varjoisimmillä pätkillä jäätä, sohjoa ja polannetta. Sihtuunan tie oli pohjoispäästä peilinä. Lopppupätkä sohjoisena tai sitten melko sulana. Pahaa kelirikkoa on ennustettu. Toivottavasti ei tule.

Tietty asia hallitsi pitkälti tarralaisten viikonloppua: puun ajo. Moottorisahat lauloivat je kelkat kuljettivat puita mökeille. Ari peräti kävi pyhänä päiväseltään polttopuuhommissa. Tottahan puita on hyvä olla mökillä, runsaastikin. Ehtivät kuivua herkästi palaviksi, jos saavat olla sateelta suojassa pilkottuina pari vuotta.

Itse en ajanut polttopuita, vaan jatkoin puuvajan tarpeiden kuskaamista. Aloin jo perjantaina illalla kun keli oli hieno. Nyt vanha jälki oli kivikova ja kantoipa hanki kohtuullisesti muuallakin. Oli varsin kevyttä touhuta, kun ei tarvinnut kahloa munia myöten soseessa. Välillä näinkin. Lapioimaan tietenkin joutuu väkipakolla, kun lunta on paksulti ja puiden tyvet on saatava näkyviin, ettei jäisi kovin pitkiä kantoja. Ja on se karsiminenkin sellaista puolihikistä hommaa, joten liikuntaa tuli aimo annos. Jatkoin hommaa lauantaina aamupäivän ja hetken illan suussa sekä sunnuntainakin hain vielä kuorman. Lopputuloksen oli melkoinen pino pöllejä. Muutaman puun vielä tarvitsen, mutta nekin on jo merkattu ja tyvet lapioitu auki. Ehkäpä ensi perjantaina saan tämän vaiheen valmiiksi ja pääsen vähitellen parkkaamaan.

Pienoinen yllätys on ollut selän ja olkapäiden tila. Ne eivät ole isommin vaivanneet puuhommissa. Homma on ollut sopivan hidastempoista johtuen siitä, että sopivat puut pitää etsiä muiden joukosta. Siinä menee aikaa aprikoidessa, eikä hyvällä kelillä lopultakaan kovasti paikat rasitu.

Lauantaina iltapäivällä käytiin retkellä. Pilkkiäkin koitettiin, mutta heikoin tuloksin. Keli oli suorastaan loistava, kun tuuli oli olematon ja aurinko paistoi. Saattoi olla tämän kevättalven hienoin keli. Aikaa olisi kulunut samaa kuumaa enemmänkin, mutta olihan se lähdettävä kämpille ruuan laittoon. Ennen syömistä ehdin laittamaan pari verkkoa mökkirantaan. Sunnuntaina ne jo koin, mutta saaliina oli ainoastaan yksi sutti. Matikka varmaankin oli siinä pyörähtänyt.

Viime keskiviikko valkeni Torniossa vesisateessa. Pakkasta oli kuitenkin useita asteita. Tietenkin vesi jäätyi välittömasti maahan tullessaan. Tarralle asti vesisade ei ollut yltänyt, mutta matkan varrella hanget kiiltelivät. Olipa aika hauskan näköistä, kun maisemat kiiltelivät auringossa. Etenkin vaarat olivat hulppean näköisiä. Hirvielämille tietenkin tuollainen keli käy jalkojen päälle. Toivottavasti niitä ei nyt mikään ajata. Muuten leikkautuu nahka jaloista ja edessä voi olla kivulias kuolema.

Jos jääkuori hangen pinnassa olisi vahvempi, saisi vaaroista ja kummuista melkoiset huilut alas. Kunhan vain jollain opilla pääsisi kipuamaan ensin ylös!

Viikonloppu 4.4. - 6.4.2008

Viikko on ollut melko lauha. Mutta lumen sulamista ei kuitenkaan ole vielä juurikaan tapahtunut. Kun yöpakkasia ei oikeastaan ole myöskään ollut, ei viime viikonlopun kelkkajäljet olleet kantavia. Kun kelloja on siirretty kohti kesää, ovat illat pitkään valoisia. Perjantai-iltana aioin kaataa jonkun puun, mutta kun kelkan jälki upotti, luovuin hommasta ja tyydyin ajelemaan pohjia kovemmiksi.

Lauantaina aamusta oli pikku pakkanen, liekö kolme astetta. Sateli hiljakseen lunta. Kelkan jälki oli hieman kovettunut ja aloitin puunkaatourakan. Valikoituja mäntyjä sieltä - täältä. Muistilista oli taskussa - kuinka paljon minkin mittaisia pölkkyjä tarvitaan. Mittailin ja katkoin pöllit määrämittaisiksi. Lumisade yltyi ja niinpä lopulta lumi kasteli selkäpuolen litimäräksi. Meinasi taskussa muistilistakin pehmetä. Niinpä ensimmäisen kuorman jälkeen jouduin vaihtamaan vaatteet, yläosasta kuitenkin vain.

Sade muuttui päivällä hieman märemmäksi. Samalla alkoivat kelkanjäljet pettämään. On se muuten melkoista hevosen hommaa paksussa lumessa kahloa ja kaataa puita. Karsia ja vääntää rekeen. Hiki tuli alussa, mutta kohta se alkoi kuivumaan, kun juomaa ei ollut mukana. Tuo lumimäärä mätikköisessä metsässä on melkoinen, vaikkei ennätyslukemia olekaan. Muistan joskus takavuosina olleen aika lailla enemmänkin. Kun olin kerran puumetsässä ja hyppäsin kelkan päältä hankeen, ei jäänyt näkösälle muuta kuin piposta tupsu! Sen jälkeen olenkin polttopuut tehnyt jo kesäaikaan ristikoille ja talvella ajanut mökille. Kuitenkin nämä projektit muhivat päässä talvisaikaan ja pistävät äijän hulluihin hommiin keväisin. Niin, iltapäivän kuormasta tuli turhan suuri. Korkeutta oli enemmän, kuin leveyttä. Niinpä ei ollut iso yllätys, että polanne reen toisen jalaksen alla petti sadan metrin ajon jälkeen ja kuorma menin nuri. Sen verran viisastuin, että vein sitten puut lopulta kahtena kuormana mökille.

Lunta kertyi lopulta viitisentoista senttiä. Sunnuntaina jouduinkin siis lumitöihin. Lumi oli nuoskaa joten Villekään ei voinut lingota Tarrantietä. Linko kun tukkeutuu nuoskalumesta. Meinasi kuitenkin viikolla käydä linkoamassa, jos tulee pakkasia. Pois kuitenkin hyvin päästiin.

Aino sai hiihdettyä pyhän aikana melkoisen määrän kilometrejä. Keleihin nähden kova suoritus. Osin umpista, mutta oli kaima onneksi tehnyt latukoneella muutamia reittejä. Itse en ole suksia vielä tälle talvelle tarvinnut. Näyttääkin siltä, että en taida näillä lumilla ehtiä sivakoimaan ollenkaan. Toisaalta, kyllä hiki on virrannut ja kunto kohonnut näillä omilla harrastuksillakin.

Varsinaisia muuttolintuja ei vielä juuri ole näkynyt. Viherpeippo oli kuitenkin lintulaudalla ja ilmoilla kaikui joutsenten iloisia tervehdyksiä. Teiden varsille oli ilmestynyt pulmusparvia.

Mutta kertokaapa, mikä on tämä taitava eläin? Olemme tehneet talipalloille joustavasta teräsverkosta pusseja, jotka sidomme roikkumaan oksiin. Yksi tällainen pussi oli kuljetettu kauas. Rautalanka oli pyöritetty auki ja pussi oli saatu irti. Vetämällä se ei lähtisi, ennen katkeaisi oksa!

Viikonloppu 28.3. - 30.3.2008

Säässä on tapahtunut vihdoin iso muutos. Viime viikko oli vielä varsin talvinen. Yöpakkaset olivat kovia, jopa yli 20 astetta. Viikonlopuksi kuitenkin käänsi tuulen etelään ja sehän tiesi ilman lämpenemistä. Tuuli oli jopa voimakasta ja ajoittain satoi lunta ja räntää.

Viikolle sattunut lumimyräkkä ei ollut juurikaan vahvistanut lumipeitettä Tarralla. Mutta irtolumi oli kuitenkin kasautunut paikoin isoiksi nietoksiksi ja paikoin tunkeutunut sellaisiin rakennelmiin, joissa sitä ei ennen ole ollut. Lumitöitä ei juurikaan ollut järjestynyt, mutta lauantaina iltapäivällä kolasin päivän aikana kertyneet sentit.

Täytyy myöntää, että harvoinpa on viikonloppu mennyt näin vähillä hommilla. Ja silti nyt on jalat kipeinä. Se taitaa johtua siitä, että kävin perjantaina hakemassa kellariin Tuomaalta pari säkkiä pottuja siemenperunoiksi. Niiden kantaminen kai kipeytti reidet, vaikkei kantomatkaa paljoa kertynytkään.

Tulevana kesänä olisi tarkoitus korvata puuhäkki kunnon puuhuoneella. Siihen tarvitsen taas mäntytukkeja erinäisen määrän. Ajelin metsässä ristiin-rastiin jälkiä, jotka toivon mukaan helpottavat puiden noudossa. Viikoksi on kuitenkin luvassa lämmintä ja sateita, joten eivät taida polkuni viikon päästä kestää kulkemista. Pitäisi tietenkin siihen hommaan päästä, kun viikonloppuja on enää muutama mahdollinen. Kyllä kelkkakelit loppuvat, jos sää jatkuu lauhana.

Kehnosta kelistä huolimatta pilkillä ja nuotiolla tuli istuttua molempina päivinä. Lauantaina ahvenia tuli jonkun verran, mutta sunnuntaiksi olivat suut menneet kiinni. Jaakolta karkasi jäällä retkipatja eikä keveistä jaloista huolimatta saanut sitä juoksemalla kiinni. Jannen piti lähteä kelkkapelillä karkulaisen perään.

Lopuksi vielä onnittelut Äidille 85-vuotispäivän johdosta.

Pääsiäinen 2008

Talviset kelit pitävät vielä otteessaan. Oikeastaan voisi sanoa, että pääsiäisen seutu oli melko kylmä. Johtuu tietenkin pitkälti poikkeuksellisen varhaasta ajankohdasta. Vuosi sitten kuitenkin näihin aikoihin oli hyvinkin lauhaa. Nyt öisin oli kireähköä pakkasta ja päivälläkin lähes kymmenen. Ajoittain sateli kevyttä pakkaslunta. Viima järvellä vaati vaatetukselta oikeita ominaisuuksia. Toisaalta kun sattui tyyneen, suojaiseen paikkaan johon vielä aurinko pääsi paistamaan, sai haalareiden vetoketjuja raottaa.

Tietenkin retkeiltiin ja välillä uitettiin pilkkiäkin. Järvellä näkyikin liikennettä runsaasti, sekä kelkoilla, että hiihtäen. Pilkkisaaliissa ei vieläkään ollut kehumista, mutta viitteitä paremmasta oli jo nähtävillä. Ja kunhan tästä hieman lämpenee, sitä istuu jo muutenkin mielellään yrittämässä.

Useampaan otteeseen tartuin rautalapioon ja hajotin mökillä rannan puolen kinoksia. Niitä katolta pudonneita. Sunnuntaina illalla oli kaikki hajoitettu ja kolattu syrjemmäksi. Voisi tietenkin sanoa, että tyhjää värkkäämistä! Voihan se olla vähän niinkin. Mutta jos näin ei tee, on pihalla vielä puolimetrinen jäätikkö, kun muualla on kesämaa. Jospa näin saadaan varjon puolellekin kesä vähän aiemmin. Sen kuitenkin tuosta hommasta tietenkin sai, että ovat paikat kipeinä. Varsinkin nuo rikkinäiset olkapäät.

Olemme usein pääsiäisenä istuneet tulilla Tarran rannassa. Tällä kertaa vaihdoimme kuitenkin paikkaa suosiolla vähän suojaisempaan paikkaan. Rannalla eivät olisi juuri minkäänlaiset tulet pitäneet porukkaa lämpimänä. Kun hankalaa se oli muuallakin. Kokoontuminen oli sovittu lauantaiksi kello 14 tienoille. Perjantaina lapioimme Pekan kanssa lumet riittävän suurelta alueelta, vaikka Pekkaa hieman epäillytti niin suureen urakkaan alkaminen. Homma tuli kuitenkin tehtyä. Lauantaina aamusta Aino paistoi valmiiksi ison ämpärillisen munkkeja. Puolilta päivin lähdin viemään kahta varaamaani vajaat 3-metristä honkaa pelipaikoille. Niistä valmistui rakotuli, joka paloi yöhön saakka, jolloin sahasin jäljellä olevat osat palasiksi ja tehtiin kunnon roitotuli. Rakotuli onnistui ensikertalaisilta kohtuullisesti. Illan mittaan tuuli hieman pyöri ja savua saatiin silmiin. Ja kyllä haisevat ne vaatteetkin. Homma oli kuitenkin kokeilemisen arvoinen ja ehkä ensi kerralla onnistuu vielä paremmin.

Normaalisti olemme tulilla paistelleet makkaraa. Nyt olin luvannut keitellä siinä seurustellessamme 10 litran padallisen Fejoadaa. Idean ja ohjeen olin saanut M&K -lehdestä. Vaimoväki oli koonnut lisukkeita ja valmistanut lapsille korvaavan syömisen. Eivätköhän luottaneet keitoksiini? Tosi asiassa näin oli kuitenkin hyvä, sillä 10 litran pata riitti juuri ja juuri parille kymmenelle aikuiselle. Ehkäpä oli lisäksi sen verran tulista, että ei olisi lapsille maistunutkaan. Laitanpa sen reseptinkin sitten vielä tuonne ruokaohjeosastoon, sillä keitokseni sai lopulta kuitenkin aikaan joitakin hyväksyviä kommentteja.

Lapsille oli järjestetty pelejä ja kilpailuita. Munkit ja nokipannukahvit maistuivat. Oli kuitenkin vielä tarjolla yksi poikkeuksellinen ohjelmanumero. Keräsimme nimittäin käypää tavaraa ja järjestimme huutokaupan. Tulot siirtyivät lyhentämättöminä Tarrantien aurauskulujen kattamiseen. Varoja kertyikin mukavasti. Välillä oli oikein huutokauppatunnelma ja kilvoittelu kovaa. Hyvä tavara vaihtoi omistaa välillä pilkkahintaan. Mutta itselle tarpeettomia kamppeita oli sovittu tuotavaksi, joten ei ne hinnat ehkä niin pahoin siten päässyt rassaamaan.

Kylmä tarttui itselläkin lauantaita istuessa. Rakovalkeahan on tarkoitettu laavun eteen yötuleksi. Nyt meillä ei laavuja ollut ja pakkanen kävi selkäpuolelta kiinni. Nahkasaappaatkin siinä kostuivat hieman lumen sulaessa loimotuksesta johtuen. Niinpä sunnuntaina ei ollut intoa retkeilemään. Otin lihat kuivumasta ja käärin folioon. Yritin pitää sitten lämpöä yllä viimeisten kinosten kimpussa. Hikihän siinä tuli ja lopulta lämpö palasi kroppaan vasta saunan lämmössä illalla.

Jotkut asiat tuntuvat menevän olemattomasti ihmisillä kaaliin. Vuosikaudet olen minä (ja samoin kaima) tehnyt latuja hiihdettäväksi. Mikä ihme siinä on, että kelkkailijat sitten ajavat nämä ladut piloille? Se ei ole edes vahinko, vaan latua pilataan aivan tarkoituksella. Nytkin järvellä oli loistavat kelkkakelit ajella missä vain, mutta silti ääliöt eivät keksi muuta paikkaa ajella, kuin ladut! Kertokaapa, mikä mielessänne liikkuu!

Viikonloppu 14.3. - 16.3.2008

Takana on varsin lauha viikko. Torniossa alkuviikolla satoi vettä, mutta mökillä oli tullut hieman luntakin. Lumitöiksi asti sitä ei ollut satanut, mutta lumitöitä luonto oli kuitenkin järjestänyt. Katoilta nimittäin oli lumet pudonneet. Lisäksi kun oli pakastanut, oli lumikasat kuin kiveä. Tosin lumikasojen sydämessä oli vähän märkää lunta ja se vähän helpotti työmaata. Hiki kuitenkin tuli. Aino kävi illan mittaan lämmittämässä Mäkipirttiä. Pekka kun oli aamulla tulossa poikien kanssa, niin onpahan kämpässä hieman jo lämpöä.

Aloitin lauantaina puunajon jo ennen aamukahdeksaa. Kolme tuntia kun olin touhunnut, olivat puut siirtyneet mökille. Kyllä niitä puita lopulta kertyi ihan riittävästi. On siinä taas muutamaksi kerraksi hieromista, ennen kuin ovat kalikoina. Hyvä mieli kuitenkin tuli, kun puut olivat mökillä. Erityisen hyvä mieli on sen johdosta, että puita on tullut tehtyä metsän hoidon ehdoilla. Läntti kerrallaan pahinta tiheikköä siistiytyy ja jäljelle jäävät puut saavat vauhtia kasvuun. Paljon helpommalla puuhommasta selviäisi, jos kaataisi kunnon koivuja. Mutta kyllä tympisi katsella ryteiköitä. Pitää niitä yrittää harvoa niin kauan kuin jaksaa. Meneekö sitten eläkevuosina ostopuiksi mökkipuut - sen näkee sitten.

Pakkasta oli vielä toistakymmentä astetta, kun varustauduttiin retkihommiin. Saaressa oli kuitenkin lämmin kirkkaassa auringonpaisteessa. Ahvenet eivät karilla olleet syönnillään. Pitäisiköhän jo kokeilla välillä muitakin paikkoja. Järvellä keli oli kantava. Hiihtelijät saivat harrastaa lajiaan luistelutyylillä. Janne ja Mikkokin painattivat melkoista vauhtia.

Muuttolintuja ei vielä näy. Mutta punatulkkujen ja varsinkin urpiaisten määrä on lisääntynyt reipaasti. Luvassa on melko kylmä viikko, joten pääsiäiseksi ei ole luvassa joutsenten trumpetteja.

Viikonloppu 7.3. - 9.3.2008

Mökille saapuessamme oli kämppä jo lämpiämässä. Pekka ja Tarja olivat saapuneet hieman aiemmin ja laittaneet meillekin kaminaan tulen. Itse asiassa taisivat ensin laittaa tulet meille ja vasta sitten siirtyivät lämmittämään Mäkipirttiä. Kun lumitöitäkään ei ollut, oli mukava aloittaa viikonlopun vietto kahvistellen.

Lauantaina aamulla pakkasta oli 23 astetta. Hain aluksi saunaan vedet valmiiksi iltaa varten. Vaikka viikko on ollut melko kylmä, avanto ei ollut jäässä. Siitä oli pitänyt huolen suojalevy ja sen päälle lapioimani lumikerros. Pakkaskeli oli mitä mainioin puunajoon: ei tule hiki eikä lumi ole märkää, joten ei kastu sisältä eikä päältä. Ajelinkin rankoja puolille päiville ja niitä kertyikin mukava kasa. Pakkanen oli puolittunut aamusta. Vaimot hiihtelivät ja Pekan kanssa kokeiltiin pilkillä karin laidasta. Kaloja emme löytäneet joten istuimme hetken tulilla. Aurinko suorastaan lämmitti, kun tuultakaan ei ollut juuri lainkaan. Jäällä on paikoin vähän vettä. Tilanne varmaan pahentuu nyt, kun on luvassa lauhtuvaa säätä.

Ruuan päälle ajelin ennen pimeää loput rangat. Melkoisia onkivapoja ovat eikä määräkään lopulta ollut ihan sitä, mitä olin odottanut. Sainpa rangat kuitenkin mökille pressun alle. Ristikot, joissa on hiukan vahvempaa tavaraa, jäivät odottamaan vielä noutajaansa.

Illalla oli mahtavat revontulet. Taivas liekehti ja värit ja muoto muuttuivat nopeaan tahtiin. Oli komeaa katseltavaa. Onnistuikohan kaima kuvaamaan?

Sunnuntaina pakkanen antautui edelleen. Puolilta päivin sitä oli vain 4 astetta. Siirryin aamusta ajamaan ristikoita mökille. Selkä kesti nyt lauantaita paremmin, ja sain puolet pölleistä ajettua. Joten tätä lajia on jäljellä enää muutamaksi tunniksi ja harrastelut vaihteeksi tulevat muuttumaan. Olin siinä pikkuisen huolimaton lapioidessani lunta yhden ristikon päältä. Lapio osui läheisen männyn kylkeen Ja sain niskaani melkoisen lumiannoksen. Oli pakko riisua takki ja kaivaa lumet puseron sisältä.

Urpiaisia on nyt vieraillut parina viikonloppuna syöttöpaikalla. Pitkästä aikaa näkyi nyt myös punatulkkuja. Tikat alkavat olla kevätkiihkoissaan. Pärinää kuuluu sieltä, täältä. Parhaimman kaikupohjan ne saavat linnunpöntöistä, joita onkin joka puolella.

Viikonloppu 29.2. - 2.3.2008

Kulunut viikko on ollut poutainen pakkasviikko. Vain edellisenä sunnuntaina satoi lunta, mutta onneksi määrä Tarralla oli jäänyt vähäisemmäksi Tornioon verrattuna. Perjantai-iltana kolaamista ja lapiointia riittikin vain pariksikymmeneksi minuutiksi ja hiki ei ehtinyt tulla pintaan. Mukava juttu, kun kämpässäkin oli pakkasasteita 12 pykälää. Eipä tarvinnut hikisenä odotella kämpän lämpenemistä.

Pikku pakkasta piteli koko viikonlopun ajan. Kylmimmillään mittari näytti 14 astetta pakkasta. Lämpimimmillään sunnuntaina oli vain 6 pakkasastetta. Lauantai-iltana sateli muutaman sentin lunta. Tuuli ei ollut kaksinen, joten ihan hyvät olivat ulkoilukelit.

Päivässä on pituutta jo kymmenisen tuntia. Joten enää ei pimeys rajoita touhuiluja ulkosalla. Ennemmin taitaa ukossa jo loppua puhti. Tahtia höllentämällä kuitenkin tekemistä piisaa valoisaksi ajaksi. Ja eihän kukaan kiellä välillä lepäilemästä.

Lauantaina otin verkot pois ja jätin narut pohjaan. Jospa keväämmällä tulee vielä kalastelua. Kaksi madetta oli kutuun valmistautuessaan erehtynyt verkkoon. Mäti oli jo aivan juoksevaa ja oli vaikea päästellä kaloja niin, ettei mäti valuisi hukkaan. Aika hyvin touhussa onnistuin ja kallisarvoinen saalis tuli otetuksi talteen.

Aamupäivä ei ollut vielä lähelläkään loppua, kun olin saanut kalat korjattua ja mädin pestyä. Nyt kun kalastustouhut on vaihteeksi lopetettu, siirryin ajelemaan puita mökille. Rankoja tuli jo melkoinen kasa. Sunnuntaina jatkoin puiden kuskaamista, mutta kun selkä ei oikein pitänyt puuhasta, lopetin homman nopeasti. Onpa näitä viikonloppuja tulossa. Eiköhän selkäkin viikolla saa levätä riittävästi, että ensi pyhänä taas jaksaa touhuta.

ps. kuvagalleriassa alkoi uusi jakso.

Viikonloppu 22.2. - 24.2.2008

Tällä kertaa olinkin yksin liikenteessä. Aino jäi Tornioon Tiinan seuraksi. Tiina kun on vaihteeksi käymässä kotona, eikä ollut innostunut lähtemään mökille. Kyllähän kelitkin tietenkin olivat sellaiset, ettei ulkoilut olisi välttämättä olleet hauskoja. Koleaa, tuulista oli ja lumi peitti jäljet melko nopeasti, ainakin järvellä.

Perjantaina lunta pusketti taivaan täydeltä. Joka pätkälle aura ei ollut ehtinyt ja autolla sai puskea kinoksia. Lumi kuitenkin oli pehmeää, joten ei se estänyt kulkua. Mökillä kuitenkin lumitöitä jälleen piisasi ja viimeiset tein vasta lauantaina iltapäivällä muiden askareitten jälkeen.

Verkkoreissulla lauantaina ei kauaa nokka tuhissut. Kaksi jonkunlaista matikkaa kuitenkin sain, toinen jopa mätilastissa. Koukut sen sijaan olivat tyhjät. Laitoin uudet syötit ja päätin sunnuntaina ottaa nämä pyydöt kokonaan pois. Oli nimittäin sen verran itaraa puuhaa kairata ja hakata ja lapioida ja kaikki tyhjän takia. Sunnuntaina tosin sain yhden pikkumatikan, mutta sekin oli jo kutenut. Verkoissa ei ollutkaan pyhänä mitään.

Normaalisti korjaan kalat jo jäällä. Lauantaina kuitenkin tuuli sen verran, että suoritin nyt tämän toimenpiteen metsän siimeksessä. Siinäpä kettukin sai evästä. Korpit ovat jäällä pitäneet huolen perkuutähteistä. Lauantaina pakkasta oli vajaa kymmenen astetta kiristyen vähitellen iltaa kohden. Sunnuntaina aamulla seitsemän aikaan mittari näytti jo -26 astetta. Taisi olla ennätys tälle talvelle. Nopeasti alkoi kuitenkin lauhtumaan ja yhdentoista aikaan olikin vain enää -13 astetta.

Lihat nostin lauantaina kuivumaan. Ei mitään kovin isoa satsia, muta jonkun kilon verran kuitenkin. Ensimmäistä kertaa laitoin myös sydäntä kuivumaan. En ole sitä koskaan maistellut, mutta kun jotkut sitä kehuvat, niin tuleepahan minunkin sitä nyt kokeiltua.

Kärpät ovat ottaneet oleskelutiloikseen rantojen jääröykkiöt. Reikiä jäälouhikoiden sisään ja kärppien jälkiä näkyi monissa kohdissa. Kerran jopa näin vilaukselta kärpän, kun se vilahti kolosta toiseen. Ei kuitenkaan jäänyt kelkan alle. Joistakin kohdista näistä koloista puski höyryä pakkasilmaan. Lienee siis paikoin sula vesi röykkiöiden alla. Tuskin niitä kärppiä niin runsaasti siellä asustaa, että se olisi ollut niiden hengityshuurua!

Viikonloppu 15.2. - 17.2.2008

Perjantaina päivällä katsastin auton. Kaksi kertaa!! Välillä kävin asennuttamassa uudet talvikumit alle. Olihan ne vanhat vähän kehnossa kunnossa, josta esimerkkinä 7.12.2007 vaikeudet mökkimatkalla. Osasta renkaita oli nastat tiessään toiselta reunalta. No nyt on nastoja ja kumissa kuviota!

Viikolla lunta ei ollut satanut. Kovat tuulet olivat paikoin puskeneet kinoksia tielle, mutta mökki oli sen verran tyvenessä, ettei kinoksia ollut. Katolta kuitenkin oli lumitöitä pudonnut. Oli tietenkin pakkasessa jämähtänyt sen verran lujaan, että tunnin verran piti rautalapiota heilutella.

Kelit olivat melko suopeat. Pakkasta oli lauantaita vasten yöllä parikymmentä astetta, seuraavana yönä viisi astetta vähemmän. Päivällä olikin vain hieman pakkasella. Taivas oli kirkas ja yöllä kuutamo valaisi ja päivällä aurinko paistoi kirkkaasti. Tuuli kävi ajoittain kiivaana järvellä, mutta sekin tuntui sunnuntaina asettuvan ja aurinko suorastaan lämmitti.

Launeissa ei ollut kalan kalaa koko viikonloppuna. Mateen kutu alkaa lähestyä ja kiinnostus syömäpuuniin alkaa hiipua. Verkoissa oli lauantaina kuitenkin iso kuha ja pari matikkaa ja haukea. Valitettavasti mateet taas koiraita. Kalakeittoa kuitenkin päästiin syömään ja sehän se tärkeintä olikin. Timolle annoin hauet ja kuhan ja kalakeitto porisi niemessäkin. Sunnuntaina verkkoihin oli eksynyt sitten mammamatikka. Mätiä kertyi jokunen satagrammanen. Sain selvitettyä samalla reissulla pahan sotkunkin, jota lauantaina en viitsinyt selvitellä.

Kuusitiainen oli edelleen maisemissa. Torniossa niitä kuulemma tapaa yleisesti, joten ei se sitten Tarrallakaan ihan jymyuutisen arvoinen juttu olekaan. Wikipediakin kertoo, että Suomessa se pesii Tornion-Kuusamon korkeudelle saakka. Joten se siitä.

Viikonloppu 8.2. - 10.2.2008

Tällä kertaa odottamassa ei ollut lumitöitä. Viikko on ollut poutainen, vain tuuman verran on lunta pölissyt taivaalta. Lauantaina pakkasta oli liki kymmenen astetta ja ilma oli utuinen. Sunnuntaiksi lauhtui peräti lämpimän puolelle ja lumet putoilivat katolta.

Jälleen luotimme siihen, että verkot tai launit antavat ruokakalan. Hernekeitoksi kuitenkin meni! Verkot ja launit olivat viikon ajan pyytäneet tyhjää. On se jotenkin käsittämätöntä. Vaihdoin koukkuihin uudet syötit kuitenkin. Ei sitä saa luovuttaa, vaikka takaiskuja tuleekin.

Timon porukka oli myös mökillä, tällä kertaa miessakilla Kimiä ja Aleksia myöten. Pojat saivat kelkkakyytiä, kun olivat lapioineet ensin lumet kelkan päältä. Lunta onkin kohtalaisesti. Ajoin lauantaina suoran reitin kelkalla mökiltä puupinoille. Kun lapioin ojaan täyttöä, oli lunta aika paksulti. Varmaankin yli 60 senttiä. Kun puolivälissä lunta on kova kerros, ei kelkka uponnut syvään. Kelkkailu umpisessa olikin tällä kertaa lähes nautinnollista.

Markku piipahti traktoripelillä Tarralla. Levitteli parkkipaikkoja etukuormaajalla. Harvinaisempi vieras tuli lintulaudalle. Ainakin näillä korkeuksilla. Nimittäin kuusitiainen. Aiemmin en ole sellaista havainnut. Lintukirja sanoi, että pesii harvalukuisena Etelä-Suomessa mutta runsastunut. Pieni, mutta pirteä ilmestys.

Sunnuntaina päätin kuitenkin kokea pyydöt, vaikka odotettavissa olikin nollatulos. Kalojen liikkumista on kuitenkin vaikea ennustaa. Verkoissa oli hauki ja kaksi kookasta matikkaa. Launeissa pikkumatikka sekä 3-kiloinen pullukka. Valitettavasti vain yksi mateista oli mätikala. Jos kaikki olisivat olleet naaraita, olisi mätiä kertynyt kilotolkulla. Kuitenkin matikkasoppa saatiin kotona tuoreesta kalasta.

Viikonloppu 1.2. - 3.2.2008

Torniossa perjantaina oli melkoinen pyry, joka kuitenkin hiipui iltapäivällä. Ehdin tekemään vähäiset lumityöt ennen mökille lähtöä. Mökkimatkalla tavoitimme kuitenkin pyryalueen. Tiet olivat ajoittan tukkoisia, mutta läpi kuitenkin päästiin. Mökillä lumitöitä sai tehdä pari tuntia. Tällä kertaa selkävaiva (LV nikaman lyysi ja 12 mm olisteesi) ei juurikaan haitannut.

Lauantaina kävin laittamassa muutamia launeja pyyntiin. Syötit piti ostaa kaupasta. Verkoista sain mukavan matikan. Se päätyi soppaan vielä samana päivänä. Veskukin oli käymässä mökillä ja osui sopivasti ruoka-aikaan käväisemään meillä. Laitteli jo lihat kuivamaan. Itse odottelen tuonne kuun vaihteeseen.

Jarilla oli käymässä vieraita. Kaukaisimmat peräti saarelta, joka sijaitsee Englannin Kanaalissa. Hieman erilaisista maisemista siis. Lunta sielläkin toki on satanut. Joskus kuulemma maassa on ollut peräti sentin kerros. Mutta ensimmäistä kertaa elämässään Rickhard käveli vetten päällä.

Kelit olivan perjantai-iltaa lukuunottamatta mukavat. Tuuli asettui ja lauantaina pakkasta oli kolmisen astetta. Sunnuntaina vähän siitä pakastui ja aurinko paistoi kirkkaasti. Latukonekin sai ensimmäiset tuntumat lumeen tälle talvelle. Ainon nilkka kestää jo niin hyvin touhuta, että hiihteli latuja kilometritolkulla. Sunnuntaina ennen lähtöä kävin lapioimassa naapurin lumityöt kuntoon. Samalla kaivoin aurinkopanelin näkösälle katolta. Ehkäpä naapurin emäntäkin joskus taas ilmestyy mökkimaisemiin.

Viikonlopun aikana ilmestyi tyrniviljelyksilleni kelkan jäljet. Eivät ne laittamani kepit olleet riittävän selvä merkki. Oma vika, pitäisi laittaa hieman paksummat tolpat. Onneksi lunta on mukavasti ja pensaiden taimet pääosin melko pieniä, joten tuskinpa vahinkoa tuli.

Viikonloppu 25.1. - 27.1.2008

Pitkästä aikaa mökillä oli oikean talven tuntua. Lunta oli torstain myräkässä kertynyt viitisentoista senttiä. Pakkastakin oli sunnuntaina lähes 20 astetta. Lauantaina lukemat olivat vähän toisella kymmenellä. Linko oli pyyhkinyt tien puhtaaksi. Ja kun pihaltakin oli häipynyt parin lingonleveyden verran, oli lumityöt melko vähissä. Hyvä näin, sillä kotona sai kipeän selän kanssa tuskailla aivan riittävästi.

Suunnitelmissa oli laittaa mateelle koukkuja. Kun syöttikaloja ei ollut, lähdin niitä noutamaan karin laidasta. Tällä kertaa kuitenkaan Ahti ei ollut suosiollinen ja pilkkisaalis oli tasan nolla. Itse asiassa ei edes nykäissyt! Siispä jouduin laittamaan pari verkkoa mateiden kulkureitille. Sunnuntaina jo tarkistin verkot. Kala oli sen verran liikehtinyt, että ison sotkun sain selvitellä. Kala oli kuitenkin päässy irti. Valitettavasti.

Ainolta otettiin perjantaina kipsi pois. Vielä nilkkaa pitää varoa ja suksille ei tullut käyttöä. Jaakko puolestaan viikolla hankki kipsin käteen. Katkoi luitaan niin pahoin, että niitä piti asennella raudoin paikoilleen.

Päivässä alkaa olla pituutta jo mukavasti. Lähes 6 tuntia. Aurinko tekee jo melkoisen kaaren taivaalla ja käy reippaasti horisontin yläpuolella korkeimmillaan. Lunta on ehkä alle puoli metriä. Jäätä nelisenkymmentä senttiä.

Viikonloppu 18.1. - 20.1.2008

Ainokin lähti tällä kertaa mökille, vaikka jalka onkin vielä kipsissä. Vähän isompi kenkä menee jollain opilla jalkaan, kun lasikuitukipsi on melko ohut. Ja kun muistaa olla hötkyilemättä ja varoa vähän, niin pärjäähän sitä!

Torniossa sateli loppuviikosta vettä. Lumet siksi ovat melko vähissä. Sadan kilometrin siirtymä pohjoiseen kuitenkin voi olla säiden puolesta merkittävä. Niinpä lumisuus lisääntyi koko ajan mökille päin mentäessä. Märkää lunta olikin tullut vaaksan verran. Sirkkakosken tie oli aurattu, mutta väylä oli jäänyt juuri ja juuri autolla mentäväksi. Kapeaksi oli jäänyt ja suuria lumimöykkyjä oli valunut aurausvallin reunoilta. Tarran tietä ei oltu aurattu. Jouduin puomilla lapioimaan pahimpia lumipaakkuja, että matkaa voisi yrittää jatkaa. Auton keula puski paikoin lunta edellään, mutta jotenkin mökille päästiin ensi yrittämällä. Mökillä kolaamista riittikin pitkälle iltaan. Kostea lumi oli oli kuitenkin yllättävän helppoa kolattavaa ja en isommin hikoillut.

Lauantaiksi en ollut järjestänyt itselleni mitään erityistä ohjelmaa. Vaihteeksi näin. Kuitenkin sen verran touhusin, että sain tehtyä rantaan kelkan mentävät aukot jäävalleihin. Pekkakin kävi Jaakon kanssa päiväseltään. Urakoimme aukot myös Tarran rantaan. Jäällä oli melko huono kelkkakeli. Sohjoa kun oli liukkaan jään päällä jonkun verran. Sutia meinasi tela pyöriä. Puupinoillakin ajelin mutkan. On vain nuo ojat tulvassa ja pakkasia saisi tulla, etteivät puut jäisi metsään.

Viikonloppu 11.1. - 13.1.2008

Vaihteeksi olin yksin Tarralla. Aino paranteli vielä nilkkaa ja ei lähtenyt mökille liukastelemaan. Pahin liukkaus tosin uuden lumen myötä oli kadonnut, mutta kyllä se jäätikkö vieläkin lumen alta tuntui. Mutta kylläpä ne viikonlopun taherrukset jomottuvat ja varmaankin viikon kuluttua on mukavat kelit.

Lumitöitä sai jonkun verran puskea. Ei kuitenkaan mitään valtavaa urakkaa onneksi ollut. Tietenkin sitä lunta saisi tulla reilusti, että saisi ne pinot ajettua kanavan takaa. Kolasinkin vähän lunta kanavaan, että ainakin sen ylitys nyt onnistuu. Ajoin lenkin pinoillekin, mutta kyllä siellä kannot vielä häiritsevät.

Olin ajatellut, että Tarralla on hiljaista. Lauantaina kuitenkin jo aamupäivästä Kari tuli metsälle. Kävin minäkin hetken seisoskelemassa haulikon kanssa. En nähnyt jänistä enkä edes koiraa. Haukku kuului kauemppaa ja sekin lopulta loppui, kun Kari sai jäniksen hengiltä. Veskukin pyörähti mökillä. Oli tuomassa jotakin kampetta kärryllä. Ari kävi myös poikien kanssa. Herkisteli vähän kelkkaa ja vei mopon Tornioon. Jari tulikin oikein yökunssiin.

Lauantaina aika kului verkkojen selvittelyssä. Kun joulukuussa otin verkot järvestä, olin ne laittanut paljuihin ja paljut varastoon. Perjantaina nostin ne sisälle sulamaan ja kuivumaan. Harvempi verkko oli helppo selvitettävä. 65-millisen kanssa touhusin tuntikausia, mutta valmista ei silti tullut. Lopulta kyllästyin hommaan ja nostin paljut varastoon. Myöhemmin pitää palata asiaan.

Jäät olivat jatkaneet rantautumistaan. Paikoin on rannoilla 2,5 metrisiä lauttoja pystyssä. Uutena vuotena tekemäni kulkuaukot olivat historiaa. Nyt näkyi myös Koijusaaren eteläpuolella poikki järven kulkeva jääkasauma. Se kun sopivasti naamioituu lumella, on se kelkkailijoille vaaran paikka.

Rantaan puskevat jäät kivikoihin vastatessaan ovat paikoin painuneet pohjaan ja pinnassa on vain ohut jää. Niin myös venerannassani. Sitäpä ei Ari tiennyt kun ajoi vanhasta muistista kyseisestä kohdasta. Jäävallin ylitys vielä onnistui, kun se ei ollut kuin vajaan metrin sillä kohdalla. Mutta yllätys oli varmaan melkoinen, kun jäävallin takana matka jatkui pystysuorassa pohjaa kohti. Siihen matka tyssäsi, kelkka pystysuorassa asennossa, sukset ja osa kuomusta vedessä, perä taivasta kohti. Saimme sen kuitenkin siitä pois, kun vähän hakkasimme tuuralla jäävallia matalammaksi. Ettei jäädy siihen ristiksi.

Viikonloppu 4.1. - 6.1.2008

Heti vuoden alkuun tuli yksi viikonloppu vietettyä kotosalla. Käyneekö tavaksi? Ei varmaankaan. Tiina kun oli vielä kotosalla ja haluttiin viettää viikonloppua yhdessä. Sunnuntaina illan suussa lähti taas jahtaamaan maisterin papereita. Olihan se vaihteeksi myös mukava katsella telkkarista talvilajeja. Onnea vaan Jannelle! Ainonkin nilkka on kipsissä. Taitaa olla syytä hetki varoa sitä.

Eipä siellä mökillä hirveästi pakollisia hommia olekaan olemassa. Tekemisiä vain. Kun lumen vähäisyyden vuoksi ei pääse puupinoillekaan kelkalla. Lunta kyllä tänä talvena pitäisi olla, kun pihlajissa ei ollut kesällä marjoja. Jos lunta ei saada, on edessä raskas puiden kantaminen kelkkauran varteen. Lähimmät pinot vielä menettelevät, mutta kauimmaiset ovat turhan kaukana.

Uusi vuosi 2008

Uusi mökkikausi alkoi kuten uusi sivu myös mökkipäiväkirjaan. Mökille saapumisen aikaan oli vielä valoisaa, koska menimme Tarralle sunnuntaina keskellä päivää. Plussakelit olivat vaihtuneet pikku pakkaseen. Tiet olivat jäisiä, mutta pakkasesta johtuen sen verran tihmeitä, ettei tarvinnut liukastella. Mökillä kuitenkin oli viettävät pihat paikoin liukkaina. Niinpä iltapimeässä Ainolla jalka lipesi ja sen jälkeen olivatkin liikut vähissä. Nilkka vääntyi sen verran pahasti ja turposi, ettei kulkeminen oikein maittanut.

Aattoaamuna aloitin pihalla liukkauden torjunnan. Niinkin yksinkertaisella menetelmällä kuin lumella ja vedellä. Sunnuntaina levitelty hiekka ei juuri jäätikössä auttanut. Kantautui vain jaloissa sisään. Vaikka pakkasta ei ollut juuri nimeksikään, jäätyi lumi veden kanssa karheaksi ja liukkaus loppui.

Isompi urakka odotti rannoilla. Jäät olivat lauhassa säässä jatkaneet turpoamistaan ja työntymistään rannoille. Paikoin jäät olivat nousseet kuin toista metriä korkeaksi harjateltaksi. Pidemmäksi vain. Paikoin taas jää oli painunut pohjaan metrin vedessä ja pinnassa oli ohut jääkerros. Hiekalla puolestaan jää oli vain työntynyt rannalle ja työntänyt hiekkavallia edellään. Jäävalleja sitten hajoittelin sahalla ja tuuralla muutamasta paikasta, joista pitää olla kulku järvelle. Paikat tahtoivat siinä hommassa kipeytyä ja paluumatkalla vaihdekepin käyttö oli hankalaa.

Aaton kuluessa kaima ja Timon porukka poistuivat vuodenvaihteen juhlintaan kaupunkimaihin. Iltaa vietimme kahdestaan pelaamalla Pursuitin junioripainosta. Sen verran vaikeutimme sitä, että lopuksi piti vastata oikein kortin kaikkiin kysymyksiin.

Keskiyöllä ammuimme raketit. Keli oli selkeä, mutta tällä kertaa raketteja ei muualta juurikaan näkynyt. Pakkanen kiristyi yöllä lähes 20 asteeseen. Järven jäälle se tekeekin nyt hyvää, kun lunta ei jäällä ole. Pauke olikin melkoinen, kun railoja syntyi kipakassa kelissä.

ps. Muutin kuvagallerian uuteen uskoon. Kommentteja?