Viime käyntejä

Yhteenvetoa kaudesta 2013

Taasen on vuosi kulunut Tarran Matillakin. Jotenkin, kun iski tuo hankala käsiekseema. Alkuvuodesta todettiin testeissä se luonnonhartsiallergia, joka miten ilmeisimmin on sitten ollut omiaan laukaisemaan tämän sitkeän käsiongelman. Helmikuu ja maaliskuu olivat aika rauhallisia, mutta sen jälkeen tilanne paheni ja ryöstäytyi totaalisesti käsistä (vai käsiin?) syyskuun loppupuolella. Täytyy tunnustaa, että silloin olin myös henkisesti niin pohjalla epätoivon sammiossa, kuin vain olla voi. Pohjatulppa pysyi kuitenkin kiinni enkä luiskahtanut likavesien matkassa tuntemattomaan. Pikkuhiljaa tilanne alkoi korjaantumaan ja loppuvuotta kohti aina vain selvemmin. Vaikka on pimeä vuodenaika, yritän etsiä pimeyden keskeltä valon kiilahduksia. Nyt joulun aikaan viikon takaiset kutinat ovat ohi. Nahka lähtee taas, mutta varsin lievänä. Kutakuinkin vain kesii hieman. Ja ainuttakaan haavaumaa ei ole. Näyttää kuitenkin siltä, että aallonpohja on vielä jossakin edessäpäin. Jos se tulee nyt viikon sisällä, kuten ennustan, on tilanne hyvä. Mutta jos huononeminen jatkuu kauan, voi edessä olla tammikuulla katastrofin poikanen. Että sillä tavalla.

Tietenkin tuo käsihomma on vaikuttanut niin, että en ole pystynyt mitään isompaa tekemään. Aina en niitä vähäpätöisiäkään hommia. Kesäloman jälkeen olen ollut töissä vain kaksi viikkoa. Loppuvuosi sairauslomaa. Saikkua olisi itse asiassa pitänyt olla koko vuosi lukuunottamatta helmi- ja maaliskuuta.

Talvi 2012 – 2013 ei ollut erityisen luminen. Eikä erityisen kova muutenkaan. Toukokuun puolivälistä alkoi todella lämmin jakso, joka sulatti viimeiset lumet ja jäät ja sai luonnon heräämään poikkeuksellisen varhain. Vaikka juhannuskesä olikin hieman koleampaa, kypsyi hillasato jopa parisen viikkoa etuajassa. Ja ennätysrunsaana. Mustikkaa oli myös reippaasti. Ja omasta maasta saimme hyvän mansikkasadon. Puolukkaa ja karpaloa oli heikommin ja sienisato oli käytännössä olematon. Sieniä olisi ollut jonkun verran heinäkuun lopulla, mutta jäivät silloin keräämättä, kun pöljyyksissämme odottelimme syksyn satokautta. Salaatit ja tillit kasvoivat loistavasti, mutta jälleen kerran pottuhommat menivät suhkuksi. Syksy ja talvi tulivat keskimääräiseen aikaan. Joulun aikaan jäätä ja lunta taisi olla 30 – 40 senttiä.

Vuoden kalastushommat menivät osin aika perinteisesti. Talviverkotuksen aloitin maaliskuun alkupuolella. Kalantulo ei ollut erikoista, mutta ennätyskuhani kuitenkin sain. Kesäaikana en verkottanut, vaan ruokakalat pilkittiin. Jälleen kerran. Meni tuonne jonnekin elokuulle asti, ennen kuin aloimme saada paremmin ahventa. Siihen asti saalis oli pääosin kuhaa. Joitakin haukiakin tuli, parhaana (?) liki 5-kiloinen luupää. Syksyllä nuotta ja muikkuverkot eivät tavoittaneet taaskaan muikkuparvia. Joko kato on virallisesti vahvistettu? Harvoihin verkkoihin tarttui syyslomalla myös se kehukala, yli 4-kiloinen taimen. Vielä viimeisinä avovesiaikoina saimme vielä hyvin kalaa, lähinnä kuhia. Ensijäiden aikaan laitettiin narut kevätsesonkia odottamaan.

Projekteja ei sattuneesta syystä tullut toteutettua. Ei onneksi ollut kummoisia suunnitelmiakaan. Joitakin pikku hommia sain toteutettua, joitakin en pystynyt edes aloittamaan. Ainoaksi projektiksi jäi bongojen teko. Valmistuivat lopulta loppuvuodesta monien vaikeuksien jälkeen.

Vaikka vesitilanne maastossa oli aikalailla heikko, riitti sääskille, mäkäräisille ja polttiaisille muhimisvesiä. Ajoittain ötököistä oli vaivaa ja etenkin syyskesän polttiaiset kävivät kimppuumme laumoissa, hampaat irvessä.

Puuhommat menivät joten kuten. Ratkaiseva apu saatiin Pessalompolosta, kun talkoiltiin muutamat pihakuuset pölkyiksi. Kaiken kaikkiaan puita kertyi niin runsaasti, että laavunkin puuvaranto on nyt hyvällä mallilla. Klapikoneeseen tein aikaa säästävän lisäosan. Silti pilkkominen meikäläisen kourilla, selällä ja olkapäillä oli kuluttavaa ja kipua ja vaivaa tuottavaa. Tulevana keväänä en enää todennäköisesti pilko kalikkaakaan. Hoitanemme homman toisella tavalla.

Keväällä ostaa pätkäytin karaokelaitteet. Ne olivatkin käytössä ahkeraan ja agrekaatti murisi ja hotki bensaa. Sessiot olivat hauskoja, pääosin. Vanhojen kuningattarien tilalle kruunattiin uudet, kun edelliset luopuivat vapaaehtoisesti kruunuistaan.

Kävijämäärä sivuillani ei kuluneen vuoden aikana ole kasvanut. Eihän se oikein ilahduta. Mukavaa kuitenkin, että jokunen uusikin tulokas on kirjoittanut vieraskirjaan. Vanhojen tuttujen lisäksi. Sen johdosta aina jaksaa näitä kuulumisia kirjoitella, vaikka lopettamispäätös on ollutkin erittäin lähellä. Useamminkin.

Uusi vuosi näyttää, mitä tuleman pitää. Useammallakin rintamalla. Näillä sääennustuksilla menemme vaihtamaan vuotta 2013 vuoteen 2014 mökille. Yks-sun-toinen on aikonut tehdä saman, mutta tietäähän tuon. Aiottu ei ole tehty!

Hyvää uutta vuotta kuitenkin kaikille, tasapuolisesti!

Joulun alla

Jäi taasen käymättä mökillä viime viikonloppuna, kuten lupasinkin. On se viikonlopun vietto kotosalla muuten aika stressaavaa. Mitään ei osaa tehdä, mihinkään ei halua ryhtyä. Onneksi TV tarjosi urheilulähetyksiä päivät päästään ja aika kului jotenkin.

Viime torstaina taas labra. Soittelin perjantaina ihopolille. Josko veden kurniminen olisi pudottanut maksa-arvoja siedettäviin lukemiin. Olihan se näin tehnyt. Arvot ovat korkeammalla kuin lääkityksen alkumittauksessa, mutta se on aivan luonnollista. Lääke vaikuttaa niin.

Olin varannut torstaille myös ajan työterveyslääkärille. Olkapäät niin, niin kipeät ja selkäkin vaivaa. Selälle ei uskalleta tehdä mitään. Rajut seuraukset mahdollisia. Pitää vain taas kaivaa vanhat jumppaohjeet hollille. Ja yrittää myös niitä noudattaa. Paine voi alaselän ahtaassa hermokanavassa hieman helpottaa. Katsotaan. Molempiin olkapäihin sain piikin. Helpotus tuntui melko pian. Nyt alkaa olla taasen käytettävissä kaksi kättä.

Kämmenet tosin ovat menossa hieman huonompaan, mutta ei kovalla vauhdilla. Luotan huomiseen, vaikka öiset kutinat ja sen aiheuttamat toimet ovatkin peikkona. Tulevat muuten nämä kuti-kuti-hetket aika tasan kahden tunnin kuluttua siitä, kun menen lakanoiden väliin. Riippumatta siitä, olenko ehtinyt ryyppäytyä uneen.

Lunta on nyt sadellut. Kolaus on nyt helpompaa, kun olat alkavat kestää. Voi kun tuo selkäkin kestäisi! Mutta hitaasti hyvä tulee! Torstai-iltapäivästä alkoi vuorokauden kestänyt lumi- ja räntäsade ja raskasta lunta kertyi kolattavaksi aika lailla. Selvittiin siitäkin.

Tuossa marraskuun loppupuolella mainitsin, että olin joutunut ostamaan hirviarpoja (jälleen kerran) enemmän, kuin osuuteni olisi. Mutta vihdoin ja viimein oli arpaonni sen verran kohdillaan, että yksi vasan neljänneksistä osui minun arpoanumerolleni. Yhdelle niistä monista. Hieno homma, joskus joulun jälkeen käväisen noutamassa paketin, jota arvostan todella paljon.

Tänä(kään) vuonna en ole kirjoittanut yhtäkään joulukorttia. Aino on jonkun laittanut. Näin on ja olkoon niin jatkossakin. Ei se sitä tarkoita, etten haluaisi jouluja toivotella. Joten tässä näin toivottelen Hyvät Joulut kaikille uskollisille tämän saitin lukijoille. Samaa kuumaa Uuden vuoden toivotuksetkin.

Valmisteilla on vielä yhteenveto kuluneesta vuodesta. Taitaa tulla tällä kertaa turhan apaattinen. Mutta pääasia on, että tällä hetkellä vire on palautumassa ja odotan, että kämmenet alkavat kestää työnteon. Niin siviilissä, kuin sorvin ääressäkin. 1.1.2014 olen fuusion vuoksi uuden työnantajan listoilla. Työsuhde alkaa saikulla, mutta vain vajaan parin viikon mittaisella. Jos saikku jatkuu seuraavassa kontrollissa, taidan lyödä hanskat tiskiin. Hanskoja onkin aika pitkää tiskiä varten.

Viikonloppu 5.12. - 8.12.2013

Kuten olikin jo suunniteltu, jäätiin viime viikonlopuksi kotitornioon. Silloin perjantaina oli kontrollikäynti lääkärissä. Saimme iloksemme todeta, että kädet ovat merkittävästi parantuneet. Oikeastaan aika hyvät. Lääkäri oli myös erittäin tyytyväinen veriarvoihin, joita seurataan kahden viikon välein otettavin kokein. Saikkua oli vielä viikon verran jäljellä. Sanoin, että kylläpä tässä jo töihin onkin mieli. Jokohan jopa keskeytettäisiin kuluva sairasloma ja pääsisin sitten jo heti maanantaina sorvin ääreen. Lääkäri ei kuitenkaan tällaiseen suostunut. Päinvastoin. Saikku jatkuu nyt vuodenvaihteen yli ja näillä näkymin pääsisin takaisin työelämään 13. tammikuuta! Sormi- ja kämmennahkoissa oli alkavaa kovettumaa. Joten mahdollisen huononemisen johdosta ei lääkäri minua vielä töihin päästänyt. Onhan se tietysti aika selvä asia.

Keskiviikkona aamupäivällä taas labra. Iltapäivällä kännykkä hälytti tulevaa puhelua. Ihopolin hoitsu siellä soitteli. Kokeet oli tutkittu. Maksa-arvot koholla! Suositeltiin ankarasti, että alkoholia ei nyt sitten pisaraakaan. No, saattoi perjantain kotikaraoke hämmentää maksaa jonkun verran. Pitääpä ottaa asia vakavammin. Vai olisiko sittenkin parempi viettää jonkun aikaa hauskempaa elämää, kuin hieman kauemmin tylsää???

Torstaina mökillä puoli kahdentoista aikaan. Tie aurattu, uutta lunta pihalla kymmenkunta senttiä. Pakkasta 8-9 astetta, sisällä ja ulkona. Pikkuhiljaa ajelin lingolla pihan puhtaaksi lumesta. Nätti homma. Välillä kaminaan joku kalikka. Kelkalla polkuja. Jäällekin poikien verkkoavannoille. Reitillä oli railo, jossa vesi roiskahti. Jäät limittäin ja törmäys jään reunaan teki vasempaan olkapäähän tosi kipeää. Takaisin tullessa kynnys ei ollut haittana ja tuloksena oli vain veden lento kaaressa.

Siemeniä oli kulunut kaksi ämpärillistä. Täytin automaatit ja nyt evästä riittää 6-7 viikoksi. Mistäpä sen tietää, vaikka tässä jäisi useampikin viikonloppu väliin.

Itsenäisyyspäivän aamuna oli kovahko tuuli. Järveltä. Tietenkin. Yöllä oli satanut lunta puolenkymmentä senttiä. Heiluttelin kolalapiota ja työntelin kolaa niin, että linkoa varten syntyi sopivia kasoja ja lumiharjuja. Ja sopiviin paikkoihin ajatellen tuulen suuntaa. Hoitelin lingolla lumiläjät. Suuntasin torven lähes pystyyn ja lumi lensi tuulen matkassa kauas metsään. Hurraa!

Aino oli kesällä merkannut joulukuusen. Nyt kävelyreissulla kuitenkin hylkäsi sen toispuoleisena. Otimme sahan matkaan ja ajoimme kelkalla kanavan laitaan. Sieltä nappasimme kyytiin jonkunlaisen kuusentarrin. Ei nämä meidän kuuset mitään ykkösluokkaisia ole. Jonkunlaisia jänkkänäreitä vain. Kelpaavat kai muutaman päivän käyttöön.

Kari ja Maarit olivat reissumme aikana tulleet verkoille. Lähdimme katsomaan, miten kalaa nousee. Vahingosta viisastuneena ajoin railosta yli eri paikasta, kuin eilen. Päällisin puolin paikka oli parempi ja pidin vauhdin aika hiljaisena. Nyt ei tökännyt. Mutta eipä päästy railosta ylikään! Sukset onneksi ylittivät railon, mutta kelkan perä jäi 40 sentin syvyyteen. Siihen tökkäsi. Ensin pelkäsin, että lähteekö kelkka nyt valumaan perä edellä syvyyksiin ja komensin Ainon peräpenkiltä pois. Ainollakin ahteri oli säilynyt kuivana, ellei sitten jotakin livahtanut pöksyihin. Kuorma keveni 50 kilolla, mutta ei se kelkka siitä vieläkään konevoimin noussut. Yli 400 kiloa oli vielä painoa, kun laskee minutkin mukaan. Tela pyöri tyhjää liukasta jään reunaa vasten. Maarit tuli verkkohommista kaveriksi ja saimme kolmistaan vedettyä kelkan kuiville. Mittasin lumilapiolla limittäin olevien jäiden korkeuseron. Kohdassa, jossa olimme kiinni, lapion 40-senttinen terä upposi kokonaan piiloon. Vieressä, jossa olin tärvätä itseni edellisenä päivänä, vettä oli 20, ehkä 30 senttiä enemmän. Olipas muuten tuuri, että sukset ylittivät tuon kinkaman. Ja mistäpä vielä tietää, miten jäät siellä riitekerroksen alla oikeastaan olivat. Oliko pahempiakin lohkeamia ja peräti kelkan mentäviä aukkoja? Pohjoisen suunnassa railo ulottui rantaan asti. Siellä jäät olivat nousseet pystyyn rantakiviä vasten.

Kaloja näkyi nousevan. Siirryimme sisätiloihin, kun olin ensin saanut enimmät sohjot poistettua kelkan alustasta. Vieraat toivat tuliaisia, jotka nyt tietenkin olivat aivan liikaa. Eihän sitä tuolla tavoin saa tehdä!! Vietimme iltapäivän loppua ja alkuiltaa pienien herkkujen parissa. Vähän kuoharia ja viiniä palan painikkeeksi. Minäkin otin lasin - pari. Pelattiin hieman korttia ja Triviaalia.

Lauantaina railon päällä oli muutaman sentin jää. Tein reiän ja sain ämpäröityä pesuvedet. Pessiksestä näytti valmistuvan tikkatie Tarralle. Minäkin laitoin kevättä odottaviin verkkokeppeihin heijastimin varustetut jatkopätkät. Illalla pakkanen alkoi nopeasti kiristymään.

Sunnuntaina olikin sitten pakkanen kelpo lukemissa. Minun mittarini kuitenkaan ei aivan saavuttanut -30 astetta. Pohjoisempana oli kymmenkunta astetta kylmempää. Hui! Kotimatkalla piipahdus Pessalompolossa hakemassa tilaamiamme poron lihoja. Alkumatkan -30 muuttui Tornion -21:een. Leppoisa keli!

Viimeisen kymmenen päivän aikana on käsien nahkat hieman kovettuneet. Kutina palannut. Ainakaan vielä ei kuitenkaan tilanne ole paha. Enemmän vaivaa ovat tuottaneet jo pitemmän aikaa vasen olkapää ja alaselkä. Onkohan niin, että etenkin hyötyliikunta on jäänyt jo puolentoista vuoden ajan varsin vähäiseksi ja kunto rapautuu.

Perjantaina juhlittiin siis 96-vuotiasta itsenäisyyttä. En oikein ymmärrä noita Tampereen mellakoijia. Yhtä "sorron vuosien kompensoijaa" haastateltiin radiossa. Eikös vain ole niin, että ilman itsenäisyyttä niitä sorron vuosia olisi vasta ollutkin?

Nyt on alettu miettimään, josko Portimoon voisi rakentaa lohiportaan. Putouskorkeus ei ole kovin hirmuinen, joten onnistumisen mahdollisuuksia olisi. Luontainen pessimismini kuitenkin kuihkii, että en tule koskaan näkemään Miekojärvessä nousulohia. En kalaportaan syntyyn usko.

Tällä hetkellä on sellainen kutina, että mökkeilyyn tulee hieman taukoa. Riippuu keleistä, menemmekö vuoden vaihteeksi, vai jatkuuko kotona oleskelu pitempäänkin.

Tuo railo muuten: Kovat pakkaset ovat sen nyt jäädyttäneet. Keskiviikolle luvassa +4 ja vesisadetta. Jää laajenee jälleen ja varmaankin jää työntyy taas turvotessaan toisen alle. Railo voi olla taas hankala.

Viikonloppu 22.11. - 24.11.2013

Jälleen oli perjantaina aamulla aika koleata keliä. Pakkasta 20 astetta Meltosjärven asemalla. Matkalla hienot maisemat, kun aurinko paistoi ja kuuraiset puut loistivat kuin niissä olisi ollut jouluvalot. Mustia teeriä odotin vain lisäkoristeiksi koivuihin. Poikkesimme ennen mökkiä Pessalompolossa ja toimitimme hirviarpalistat. Arvoista jouduin itse ostamaan omaan piikkiin melkein toisen listan kokonaan. Kun olen ollut syksyn hieman syrjässä ihmispaljoudesta, en ole pystynyt arpoja kovin aktiivisesti kaupittelemaan. Pakisjärven tien varressa koivikoita koristi ne kaipaamani teeretkin. Jostakin syystä hyvä mieli valtasi mielen. Puolen päivän jälkeen mökillä ja mittarissa vain -13. Arvelimme, että sisällä olisi hieman kylmempää, mutta sisämittarissa olikin vain lähes leppoisat -11 astetta. Poro oli kaivanut kukkapenkkejä ja kellarin päällystää. Vähän sieltä-täältä muutenkin. Sitten se oli astellut pihapolkua. Kymmenen metrin matkalla se oli purkanut tasaisen paskapapanasarjan. Ikäänkuin hiekoittanut polkua. Miten ystävällistä!

Käväisin kävelemässä jäällä. Sahasin avannon ja mittasin jään paksuuden: runsaat 16 senttiä. Olin päättänyt jättää talviverkotuksen väliin. Tuli sitten mieleeni, että voisinhan uittaa kevätsesonkia varten narut valmiiksi. Tulipa sitten vielä mieleeni, että jospa laitan nyt vain viikonlopuksi verkot pyyntiin. Näin sitten teinkin. Päätin kuitenkin laittaa riittävän harvasilmäiset, jotta pikku sinttien (alle 3kg) korjaukseen en sunnuntaina joutuisi.

Lauantaina äärimmäisen hieno ilma: liki tyyntä, aurinkoista ja pakkasta vain 7-8 astetta. Ulkosalla tuli oltua melkein koko valoisa aika. Käväisin verkkokepeillä ja irroitin ne jäästä. En tuntenut minkäänlaista sähkötystä verkkonaruissa.

Laitoin toisen, sen isomman siemenautomaatin puun kylkeen. Ja säkistä siemeniä sen sisuksiin. Melkein 5 ämpärillistä. Pienempi oli vajunut runsaan ämpärillisen verran. Juuri tuomamme 25 kilon säkki kului näin melkein kokonaan. Vain puolisen ämpärillistä jäi varastoon. Tuo siemenmäärä saattaa riittää jopa ensi vuoden alkuun. Nyt viikossa on kulunut hieman toista ämpärillistä. Ja ollaan menossa yhä lyhyempää päivää kohti ja kulutus vääjäämättä vähenee.

Pikkulintuja runsaasti. Lähinnä tiaisia. Napsivat siemeniä sopuisasti. Joku tikkakin paikalla. Sopuisuus onkin niillä jo kaukana. Kun kaksi naarasta osuu yhtäaikaa paikalle, on se näköjään liikaa. Alkaa hurja peräkkäinlento ja ajojahti. Jotkut oravat toimivat samoin, mutta en ole sukupuolista varma ja en ole alkanut niitä sillä mielellä tarkemmin kiikaroimaan. Rajansa kaikella! Jotkut yksilöt eivät vain kertakaikkiaan salli muita alueelle. On se vain muuten hurjan näköistä takaa-ajoa puissa. Miten ne pystyvätkään saamaan jatkuvasti otteen puun rungosta siinä vauhdissa! Lipeämisiä en ole nähnyt. Ei taitaisi onnistua minulta!

Laavun luona on vanhan Kota-padan terässäiliö. Metallinkeräyksestä adoptoitu. Viime hetkellä. Poltimme siinä muutaman viikon aikana kertyneet palavat roskat. Maailman on jälleen lähempänä lopullista tuhoaan lisääntyneiden ilmansaasteiden vuoksi. Sorry!

Sunnuntaina otin verkot pois ja jätin pohjaan narut. Kuten arvata saattoi, eivät 85-milliset olleet pyytäneet mitään. Tosin likeltä piti, sillä toisessa verkossa oli melkoinen sutti. Ihan kuin 6,5 kiloisen taimenen tekemä. Viikonlopun aikana näkyi myös muita verkon uittajia. Minun verkkokauteni oli kuitenkin tässä. Katsotaan keväällä tilanne uudestaan.

Pakkanen sunnuntaina oli turhan kipakka. Jäällä hienoinen ilman liike nipisteli naamaa. Tiistaista torstaihin asti luvassa aika lauhaa. Viikonlopulle taas kovempia pakkasia. Voipi olla, että jäämme vaihteeksi kotosalle. Viettämään aikaa sohvan pohjalla. Sitähän tässä ei olekaan tullut juuri tehdyksi!!

Viikonloppu 15.11. - 17.11.2013

Perjantaina aamukuudelta oli Ylitorniolla vielä -18 astetta mittarissa. Alkoi nopea lauhtuminen ja saapuessamme vähän ennen puolta päivää lukema oli vain -5. Sisällä hieman kylmempää.

Järvi oli saanut jääkannen. Ohuen vielä, mutta kun alkavan viikon loppupuolella on luvassa pakkasia, eiköhän se piakkoin vahvistu jo miehen kantavaksi. Jopa kelkankin. Lunta on maassa kymmenisen senttiä. Viikonloppuna molempina öinä käväisi plussalla ja satoi vettä. Joten jäällä lunta ei ole. Päivisin oli pientä pakkasta. Sunnuntaina aamuyöstä puhalteli voimalla. Pahin tuuli osui kuitenkin muualle Suomeen.

Viikonloppua kohti kädet jälleen hieman huononivat. Tuli haavoja sormiin ja kämmenpohjista alkoi irtoamaan nahkalättysiä. Osin ainakin syynä öinen kutina, mikä johti myös niukkoihin nukkumistuokioihin. Hieman askarrutti pärjääminen viikonloppuna. Vaikka jouduin mökillä käyttämään käsiäni, ei uusia vammoja tullut. Itse asiassa tilanne nyt viikonlopun jälkeen on jopa parempi, kuin perjantaina. Tulevasta ei tietoa. Olen oppinut ainakin sen, että huominen voi olla aivan muuta, kuin tämän päivän odotukset.

Tarrantiellä ei ole vielä ollut tarvetta auraukseen. Ajoin kuitenkin kelkalla puomilla mutkan ja tasoitin hieman polannetta. Kelkalla pyöräytin myös kanavanlaitalenkin, vaikka lumi on vähissä ja rannan puoleinen pää melkoista tiheikköä. Ei siihen taida latua enää saada, ellei pusikoita joku kaada. Lauantaina laavulla makkarat. Iltaisin vähän kortinpeluuta ja hieman enemmän tietovisaa. Hyvässä seurassa.

Jarin poiju oli saatu pois järvestä. Kastuiko paikat vai miten sen järvestä sait ongittua?

Jokohan pian alkaa näkymään verkon uittajia? Ennusteet lupailevat kovia pakkasia ja sateetonta, joten edellytyksiä on. Vuoden vaihteessa muuttuu muuten muutaman kalalajin alamitta. Taimenella se nousee peräti 60 senttiin. Kuinkahan monta mittataimenta ensi vuoden mitoilla järvessä ui?

Mietteitä 13.11.2013

Niin, viime viikonloppuna oltiin kotosalla. Hyvä niin, sillä kädet olivat taas menossa huonoon suuntaan ja mökillä ne eivät aivan täysin rauhassa olisi voineet olla. Ainakin puiden kantaminen mökkiin varastosta olisi ollut pakollista. Onneksi näyttää siltä, että tällä kertaa pahin mahdollinen hajoaminen ei tapahtunut ja oletettavasti aallonpohja oli ja meni ja se ei ollut syvä. Tulevat päivät näyttävät.

Vieraskirjassa on ehdotettu kirjallista tuotantoa. Itseäni se on kiinnostanut kauan. Itse asiassa keskikoulusta lähtien. Viime vuosina (<10v) olen joitakin kertoja aloittanut juttujen tekoa ja joskus niitä on vähäisissä määrin valmistunutkin. Joskus jopa lähetin tekstin johonkin kilpailuunkin, mutta kehnolla menestyksellä. Se kai lannisti ja nousevan kirjailijatähden ura katkesi, ennen kuin se ehti alkaakaan.

Kun tavoitteet tulee asettaa riittävän korkealle, ei pelkkä päiväkirjojen kokoaminen paketiksi riitä. Ei sillä saa Finlandia-voittoa eikä edes ehdokkuuttakaan. Puhtaasti omiin kokemuksiin Tarralla perustuva opus ei saisi kuin nimellisen lukijajoukon. Veikkaisin max. 20 - 30 teoksen menekkiä. Ja puolet niistä sääliostoja. Eri asia on jo teos, joka sijoitettaisiin paikkakunnalle ja pitäisi sisällään jotakin koettua ja kuultua, mutta olisi pääosin mielikuvituksen tuotetta. Varsinainen, kauan elänyt kohteeni sijoittuu kuitenkin lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Niiltä ajoilta löytyisi mehevää muistikuvaa. Sopivasti sommitellen ja muunnellen sieltä voisi löytyä se herkullinen pohja, jota täydentäisi mielikuvitus ja omatyylinen kerronta. Mutta....

Noita valokuvia olen julkaissut sivuillani niukanlaisesti. Viime vuosina kuvien kertyminen kameran muistikortille on hiipunut. Suurin syy julkaisuhaluttomuuteen on kuitenkin palvelimen tilarajoitus. Ei se vielä aivan hälytysrajoilla ole, mutta ahdasta tulee, jos olen liian höyli. Tietsikan kovalevyllä on muistaakseni noin 7500 kuvaa. Joista kuitenkin vain murto-osa on edes jollakin lailla kelvollista kamaa. Ja niistäkin hippusista taas vain pieni osa on sellaista, jota voisi julkisesti esittää. Joten se siitä.

Tulevana viikonloppuna todennäköisesti taas käväistään mökillä. Linnuille lisäevästä ainakin pitää laittaa tarjolle. Ja onhan siellä muutenkin jotenkin mukavampaa, kuin vain löhöillä kotona sohvan pohjalla. Niinkuin viime viikonloppuna. Ei muuten tahtonut aika kulua!

Välikäynti 4.11. - 6.11.2013

Sunnuntaina ennen pois lähtöä lämmitimme kämppää. Poikkeustapaus! Syynä se, että maanantaina oli tarkoitus palata vanhimman veljen, Reiskan kanssa. Niin tehtiinkin. Kämpässä olikin vielä kohtuullinen lämpö, vaikka paikalle ehdimme vasta iltaseitsemän maissa.

Edellisestä tapaamisesta olikin kulunut hieman aikaa. Pitkä välimatka, kiireet ja muut sattumukset olivat useampaankin kertaan siirtäneet tuloa. Nyt kuitenkin tilanne oli molemmille soveltuva. Tulihan sitä poristua. Ja illat päättyivät karaoken merkeissä. Keskiviikkona iltapäivällä Tornioon ja veljmies yöjunaan ja paluumatkalle illan suussa. Kiitokset vielä käynnistä. Mukavaa oli.

Eipä tuossa parin päivän aikana juuri työhommia tehty. Sen verran kuitenkin, että asensimme lingon pakoputken paikoilleen. Vasta nyt oli kaikki osat koossa. Muutaman mutterin vääntö ei hikeä pintaan tuonut. Isompi hiki taisi tulla siitä, kun kämppä ikäänkuin vahingossa tuli lämmitettyä hieman ylikuumaksi.

Lumi tuli uudestaan maahan. Entinen olikin aika tarkoin sulanut pois. Lämmöt lähellä nollaa. Luvassa hieman kylmenevää. Jokohan talvi tulee?

Viikonloppu 31.10. - 3.11.2013

Jo alkuviikolla mieltä kaihersi se, että leppoisat syyskelit menevät hukkaan kotona makoillessa. Välillä kävelin pirttiä ympäri. Tekemisen puutetta. Pientä tuskanpoikasta. Vihdoin torstaina aamusta sain suuni auki ja ehdotin, että josko lähdettäisiin mökille. Luvassa edelleen lauhaa ja liki tuuletonta. Pystyisimme varmaan laskemaan jonkun verkon ja toivon mukaan saisimme jonkun kuhan. Niistä kun oli hieman uupelo.

Aino suostui tuumaan. Jo ennen puolta päivää olimme kämpän lämmityksessä. Katsoin verkkovehkeet kokoon, soppelit hanskat käpäliin ja ei kun verkon laskuun. Tällä kertaa soutaja uskoi ja käsitti neuvoni tismalleen ja niinpä verkot tulivat tasan siihen kohtaan, kuin halusin. Taisi Ainosta tulla ensi kesäksi minulle vaki-soutaja. Tai paremminkin syksyksi. Kesällähän pilkitään!

Perjantaina verkkojen selätys ja lauantaina ne otettiin sitten kokonaan pois. Saalista kertyi. Oikeastaan en etukäteen kuvitellutkaan niin hyvää kalan tuloa. Kalaa saatiin pakkaseen niin reippaasti, että voin hyvillä mielin unohtaa tulevan talven verkkokalastuksen. Olen ounastellut, että se laji tulisi olemaan minulle liian raakaa puuhaa. Miekojärven maukasta ja taatusti puhdasta kalaa on pakastimessa nyt kuutta eri lajia. Nyt nousi eniten kuhia. Sekä lukumääräisesti, että tottakai painoltaankin. Valitettavasti keskikoko ei päätä huimannut. Vain neljä ylitti kiloluokan rajan. Eli seuraavat kalastustapahtumat sitten, kun kevätaurinko lämmittää pilkillä istujia. Maalis-huhtikuuta silloin eletään.

Kelit olivat lievästä sumuisuudesta huolimatta todella mukavat. Oikeastaan vain aurinko puuttui. Lämmöt aika tasaisesti nollasta miinus kahteen. Välillä täysin tyyntä. Ja välillä aivan heikko tuulenviri. Lumet olivat viikon lämpimissä vesikeleissä huvenneet vähiin. Vain paikkapaikoin oli teillä jäätä. Paras ulkovalokausi antaa taas odottaa itseään.

Kanalintujahti päättyi torstaina. Kävelin lähimetsissä pieniä reissuja. Pyitä oli yllättävän paljon. Jätin kaikki kasvamaan korkoa. Muusta riistasta en saanut minkäänlaista havaintoa. Orava on tietenkin metsästettävä laji, mutta vasta myöhemmin. Niitä näkyi nyt runsaasti. Mökin reunoilla eristetuppaita. Olisikohan aika ryhtyä harvennustoimiin, kun pyyntikausi pian alkaa?

Lintujen ruokintapaikalla vilkasta. Parina viikonloppuna on muiden matkassa ollut omituisuus, josta en saanut tehtyä lajimääritystä. Aiemmin. Arveluita oli ja itse asiassa olin oikeassa. Otin kameralla siitä kuvia. Ikkunan läpi, kaikki optiset ja digitaaliset zoomit tapissaan. Kuvat eivät siten käsivaralta otettuina ole kovinkaan laadukkaita, mutta selvittivät paljon. Ja vasta tietokonenäytöllä kuvista näkyy, missä kunnossa tuo rääpäle on. Jos havaitsen tuon surkimuksen vielä jatkossa, taidan lähettää sen autuaammille lintulaudoille. Tehkääpä lajimääritys:

Joutsenia runsaasti. Pikku lammet ja järvet ovat jäässä. Samoin jäätä on isompien järvien matalissa, suojaisissa lahdelmissa. Keskijärvellä jäätä ei vielä ole, joten joutsenille piisaa ruokapaikkoja, vaikka matalat ruohikkorannat ovatkin siellä hieman etsimisessä.

Sunnuntaina, ennen kotiin lähtöä, käväisin täyttämässä vesipäniköitä. Vielä sitä mökille ollaan tulossa! Ehkäpä varsin piankin. Huhuja liikkui ilmassa myös sellaisesta, että vielä niitä viikonloppukulkijoita olisi muitakin. No, sehän passaa.

Tukkirekat ovat saaneet aikaan Sirkkakoskentiehen pahanlaisen kuopan. 200 metriä eteläpäästä. Tiettävästi ainakin yksi peräkärryrengas on siinä vahingoittunut. Kotimatkalla laitoin siihen hieman oksia varoitusmerkiksi. Pieni kottikärryllinen soraa olisi siihen sopiva lääke.

Viikonloppu 24.10. - 27.10.2013

Alkuviikolla oli päivittäin lääkärikäyntejä. Ainollakin torstaina. Maanantaina oli työnantajan ja KELAn määräämä käynti. Kun erikoislääkäri oli määrännyt sairaslomani, oli uuden lain mukaisesti työterveyslääkärin arvioitava työhön palaamisen edellytyksiä. Tutki aikaisemmat paperit, tutki käpäläni. Tutki keskussairaalan laatiman epikriisin. Sanoin, että on minulla taskussa tikku ja tikulla muutamia kuvia uskon vahvistamiseksi. Ei kuulemma tarvinnut, tukka pystyssä ja iho kalpeana oli jo muutenkin luettuaan nuo aiemmat selvitykset. Jahas... saikkua vuoden loppuun, ei kannata paria -kolmea viikkoa määrätä, ei nuo suunnitellut jatkohoidot niin nopeasti tehoa. Työkyvytön, ehdottomasti. Luetteli vielä syyt ja kirjoitti jne B-todistukseen. Oli niitä. Ja unohti vielä sen, että ajoittain uni jää vähiin kutinan vuoksi. Kun kohdallani ovat normaalipalkkaiset saikkupäivät käytetty, pyysin armahdusta.. jospa kuitenkin paranisi nopeammin. Saikkua tulikin lisää sitten "vain" runsaat kuusi viikkoa. Katsotaan tilannetta myöhemmin.

Tiistaina sitten ihopoli. Kylvetykset ja hauteet unohdetaan. Kortisonivoiteita rajoitetusti. Määrättiin jykeämmät lääkkeet. Isompina annoksina niitä käytetään jopa syövän hoidossa, solunsalpaajia kun ovat. Vaatii sitten jatkuvaa seurantaa labroineen, kun haittavaikutuksia saattaa tulla. Maksakirroosista alkaen. Antoi hoitsu sitten vielä henkilökohtaisen ohjeen lääkkeen käytöstä. Alkoholi mm. kielletty samanaikaisesti. En saa tulla raskaaksi enkä siittää uutta elämää. Tämä kielto jatkuu vielä puoli vuotta lääkkeen käytön lopettamisen jälkeenkin. Voi voi....

Keskiviikkona hammaslääkäri. Poistetun hampaan juuret olivat yhä leukaluussa kiinni ja nyt oli aika sellaiselle lääkärille, jolla voimia piisaa ja jota pikku juuret eivät pidättele. Tällä kertaa homma sujui kuin rasvattu. Ja ilman kipuja. Eikä onneksi ollut tarvetta antibiooteille, kun tulehdusta ei ollut. Sitten vain vielä muutaman päivän odotus, ettei niitä tule jälkikäteen. Ja sitten edessä uuden lääkkeen aloitus sunnuntaina.

Lumilingosta oli helmikuussa vaihdettu takuuseen pakoputki. Kevään viimeisiä lumia lingotessani uudesta pakoputkesta irtosi suojaritilät. Pultit kahloivat läpi! Maanantaina vein putken huoltoon. Meinasi huoltopoika tehdä isommat kierteet isompia pultteja varten. Perjantaina aamusella kävin kysäisemässä, josko homma olisi ehditty tehdä. Ei ollut onnistunut. Uusi pakari tilauksessa! Sain vanhan matkaani, putkea voisi tilapäisesti käyttää ilman ritilöitä. Mökillä voisi olla jo lingolle käyttöä. Ei siellä kuitenkaan ollut. Lunta vajaat 10 senttiä. Lumen pinnassa puolen sentin jääkerstele, joka rouskui jalkineiden alla. Tiet olivat paikoin varsin liukkaita. Huollosta soitettiin ennen neljää, pakoputki tullut. No, menee alkuviikolle nouto, kun ollaan jo täällä luonnon helmassa, kaukana korjaamolta. Ihopolilta soitto myös. Kyselivät hammaslääkärikäynnin tuloksia. Sain luvan aloittaa lääkityksen. Sunnuntai sovittiin aloituspäiväksi, niin kuin oltiin jo tiistaina suunnitelleet.

Nuottamiehet aloittivat myös työnsä. Pitkästä aikaa oli nuotan perässä jotakin. Tötteröllä ei pussi kuitenkaan ollut. Mutta tulos oli joka tapauksessa parasta laatua Tarran apajilla kuluvalla kaudella.

Vesku ja Kari nuottailivat lauantaina muutaman vedon verran. Olisi sitä saalista saanut enemmänkin olla, mutta ei väkisin mitään saa. Aino ja Maarit kiilasivat muikkuja grillissä. Karikin ehti tauon aikana ja nuottailun loputtua hätiin. Muikkua kertyi lopulta sen verran, että kaikki osalliset saivat jonkun verran kotiin vietävää. Kutu muikulla lopuillaan. Hauet ja etenkin mateet hotkivat rajun seksin uuvuttamia, pökkyräisia muikkuja vatsansa palloiksi. Iltahämärissä viimeinenkin nuottavene vedettiin törmälle. Muikkukausi lienee siis kaluttu! Hieman vaikuttaa siltä, että moni lopetti myös mökkikauden. Meillä se ei vielä taida loppua.

Lumi siis maassa. Tällä hetkellä pahin pimeys siksi voitettu. Vaikka päivä lyheneekin vielä reippaasti. Illalla ulkotulillakin on nyt hieman vaikutusta. Lumella on iso vaikutus. Pääosin viikonloppu vietettiin asteen-parin pakkasessa. Sunnuntaina sitten keli meni hieman kosteammaksi. Sumuiseksi. Järvi täysin tyyni. Olisi ollut hieno ilma kalasteluun. Mutta, arvannette...

Lokit olivat pääosin poistuneet maisemista. Vasta sunnuntaina joku saapui vahtaamaan perkeitä. Joutsenet matkalla etelään. Pienissä parvissa. (muistin osallistua jälleen joutsenbongaukseen). Jokin hyttyslaji oli yhä liikkeellä. Ei kuitenkaan verenhimoista laatua.

Nyt, sunnuntai-iltana, ensimmäinen satsi uutta lääkettä mahalaukussa. Ja viiden tunnin odottelun jälkeen foolihappopillerit vähentämään haittavaikutuksia. Ei niitä vielä kuitenkaan esiintynyt. Alussa annostus on pientä ja vasta kahden kuukauden kuluttua alan popsimaan täysiä määriä. Toivon sydämestäni, että oikea lääke olisi löydetty. Valitettavasti tästäkään nopeaa apua ei ole tulossa. Kestää useampia viikkoja, ennen kuin vaikutukset näkyvät. Jos näkyvät! Nyt käsien suhteen tilanne vaihteleva. Viimeinen alamäki ei ollut niin paha, kuin edellinen. Kuitenkin pieniä haavaumia on taas tulossa ja viime yönä kutina oli melkoinen. Kehossa muutamia punottavia ja kutiavia alueita. Nyt odottelen, mihin suuntaan lähdetään. Tekisi jo mieli päästä töihin. Ja myös viettämään normaaleita viikonloppuja. Arki-illoista puhumattakaan. Ja yleensä tekemään jotakin. Näillä näkymin saattaa talviverkot jäädä virittämättä. Ja sen myötä voi tulla pitempi tauko mökkeilyyn.

Syysloma 8.10. - 20.10.2013

Syysloma ja syysloma! Sairauslomallahan sitä ollaan yhä. Viikot 41 ja 42 olin aikanaan varannut kuitenkin lomaksi, jotka sitten muuttuivat saikuksi.

Tiistaina, 8.10. mentiin mökille. Muikkupojat saapuivat sitten torstaina. Tällä kertaa joukosta puuttui Jussi, mutta Aku ja Keke olivat onneksi kalastuskykyisiä. Minä olinkin aivan joutomiehenä. "Hupinahan se on käkikin metsässä" oli isävainaallakin tapana sanoa. Muikkusaaliit olivat surkeita. Vain kerran oli nuotan pussissa muikkuja. Peräti puoli kiloa! Verkkosaaliit eivät mainittavasti runsaampia olleet. Alituiseen kääntyvä tuulensuunta hankaloitti lisäksi verkkohommia. Pilkkireissukin tehtiin. Isot ahvenet tällä kertaa kateissa, pari mittakuhaa pojat kuitenkin saivat. Harvoilla verkoilla tuli myös joitakin kuhia. Ja nuotassakin jokunen. Ehdimme kaiholla muistelemaan aikoja, jolloin saimme komeita taimenia. Yli kiloiset kun ovat olleet varsin harvassa muutenkin, omalle kohdalle sellaisia ei ole osunut vuosikausiin. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun verkkoon oli uinut kunnon taimen. Digivaaka näytti painoksi peräti 4,160 kiloa!

Aku ja taimen (taimen etualalla)

Sunnuntaina aamulla oli kova tuuli. Suorastaan myrsky. Kalastus ei onnistunut, joten pojat kävivät retkellä etsimässä kiviä. Paikat oli etukäteen etsitty, joten saalistakin tuli. Hionta paljastaa sitten lopullisen laadun.

Pojat lähtivät paluumatkalle torstaina, joten kalastusvastuu jäi paikallisille. Viikonloppuna nuotalla tuli hieman muikkua, mutta niiden määrä oli helppo mitata kappaleissa. Keskijärvellä vuosi 2008 on ollut viimeinen hyvä muikkukausi. Sen jälkeen saaliit ovat koko ajan heikentyneet. Arvailtiin syitä muikkukatoon. Onko kuhia istutettu liikaa? Jos tietäisi istukkaiden määrän ja osaisi arvioida niiden syömän kalamäärän, voisi sitä verrata muikkukannan kokoon. Syö kuhat tietenkin muutakin kun muikkua ja kuhia on pyydystetty pois, mutta jotakin suuntaa antavaa tietoa noin voisi saada. Nyt muuten oli pikkumuikut täysin kateissa. Ainakaan se ei lupaa hyvää ensi vuodelle.

Sunnuntain myrskyn jälkeen syyslämpimät ilmat hävisivät ja tilalle tulivat pakkaset. Viimeiset polttiaisetkin katosivat lopulta. Lauantaina päivällä oli 7-8 pakkasastetta. Lumisadealueet eivät osuneet kohdalle. Joutsenet ja koskelot pakenivat joukoittain etelän suuntaan. Pysähtyivät kuitenkin tankkaamaan Miekosella. Ensi viikolla on luvassa merkittävä lämpeneminen ja kalastajat varmaan yrittävät vielä saada muikkua.

Linnuille alettiin laittaa syötävää. Tiaisia onkin läsnä vallan älyttömästi. Joku punatulkku joukossa. Urpiaiset napsivat kellarin päällä olevista mesiangervoista siemeniä. Niille ostoeväät eivät kelvanneet.

En käytännössä tehnyt tämän rupeaman aikana mitään muuta, kuin hoitelin käsiäni annettujen ohjeiden mukaisesti. Silti niiden kunto on koko ajan heikentynyt. Alkuviikolla lääkäri ja määritellään jatko.

Viikon verran saikkua 30.9. - 6.10.2013

Maanantaina ihotautipolilla ylilääkärin vastaanotolla. Viikon takainen katastrofi oli sen verran hellittänyt, että oli hieman aikaa ottaa testejä ja suunnitella jatkoa. Pärjäilin perusasioissa ja tarvetta esimerkiksi osastolle ottamiseen ei todettu. Lääkäri totesi, että tapaus on vaikea ja vaatii todennäköisesti hoitomuodon muutosta. Muuten kaava jatkuu samanlaisena. Paremman vaiheen jälkeen tulee väistämättä huononeminen. Ja viikon takaista en haluaisi enää koskaan kokea. Oikean hoidon löytyminen ei kuitenkaan välttämättä ole yksinkertaista. Saikkua oli täälläkin tarjolla, mutta kerroin, että sairauslomalla tässä ollaan jo.

Käsistä otettiin digikuvia. Olisinpa pystynyt viikko sitten ottamaan kuvia, olisi siinä ollut ihmettelemistä. Tiistaina aamusta kävin verikokeissa ja niiden tuloksista riippuu, mitä voidaan tarjota lääkepuolella. Toistaiseksi on vain oltava äärimmäisen varovainen. Kädet suojattava fyysisiltä vahingoilta, lialta, pesuaineilta, jopa vedeltä!!! Kävin maanantaina vielä polilta päästyäni täydentämässä melko uljasta suojakäsinevarastoani. Vaihtovaraa ja uutta, parempaa. Kun tilanne on se, että vaikka näennäisesti kädet olisivatkin jossain vaiheessa terveen ja hyvän näköiset, ei suojausta saa unohtaa jatkossakaan. Pienikin moka voi johtaa helposti uuteen kierteeseen. Voi olla, että loppuelämäni on sitten sellaista hanskasavottaa. Se ei sinänsä haittaisi, kunhan vain pystyisin toimimaan töissä ja vapaalla edes liki normaalilla tavalla.

Maanantai-iltana (klo 24:00) unen päästä kiinni saaminen oli hankalaa. Iltapalaa ei saanut ottaa aamulabran vuoksi. Olinko nälissäni? Myös käsissä tuntui pistelyä ja kutinaa. 02:00 pyörin vielä sängyssä. 05:10 havahduin siihen, että taas rappaan kutiavia käsiäni nautinnolla. Lisäsin rasvaa ja onnistuin katkaisemaan väkivaltaisen käytökseni. En uskaltanut ennen aamua katsoa käsiini. Oli iso juttu, kun sitten sain todeta, että en ehtinyt vahingoittamaan käsiäni. Kutinat varmaan johtuivat viimeisistä arpeumista ja paksun nahkan alueista, joita vielä jonkin verran on, lähinnä noissa kämmenien ja sormien luonnollisissa urissa ja viivoissa, jotka olivat aiemmin pahoin auki. Myös seuraavana yönä kaava toistui. Vahingoilta vältyin jälleen.

Soittivat sitten polilta. Ei uusia lääkkeitä, katsotaan vanhoilla hoidoilla. Kontrolli sairausloman loppuhetkillä. Tuli myös komento työnantajalta käydä työterveyslääkärillä. Saikun kun on antanut erikoislääkäri, niin halutaan myös työterveyden arvio??!!

Viikonloppu nyt ohitse. Kutina alkaa palata, kun sisäiset kuurit ovat ohitse. Kämmenien aktiiviset pisteet heräilemässä eloon. Pärstässäkin uutta ihottumaa. Toivon mukaan alamäki ei ole pitkä.

Loppuviikko oltiin mökillä. Kuten arvata saattaa, tekemiseni olivat yhä vähissä. Kuten tulevina viikkoinakin. Kuitenkin pärjäilin ihan hyvin, kun otin iisisti. Aino oli yhä touhuvastaava. Kalamiehet yrittivät pyydystää muikkua, mutta huonolla menestyksellä. Muuta kalaa kuitenkin tuli jonkun verran. Jopa melkoinen hauki, 8,540 kg! Nuottaveneeni turvonnut pitäväksi ja nuotta sai ensikasteensa sekin, tosin muiden ansiosta. Karaoket soivat pari kertaa. Laavulla keitettiin varsinainen herkkusoppa.

Siinäpä sitä, tällä kertaa. Tulevalla viikolla toivon mukaan alkaa muikun pyyntikin onnistumaan. Muikkupojat saapuvat apuun loppuviikosta. Meillä paikallisilla kun tuntuu olevan pyyntitaidot hakusessa? Siinä sitten vierähtääkin vielä viikko 42, ennen kuin palaan kaupunkimaihin. Näin ainakin on suunnitelmat.

Viikonloppu 26.9. - 29.9.2013

Käsien osalta oli kulunut elämäni vaikein viikko, kun tiistaina oli aika lääkärille. Oikeastaan ensimmäistä kertaa hän näki, missä kunnossa kätöseni välillä ovat. Taisi tietenkin ollakin nyt pahimmat kuin koskaan. Kämmenet, peukalot, etusormet ja keskisormet muistuttivat mustaa makkaraa. Väri kuitenkin violetin musta. Veri ei enää tuntunut kiertävän kiristävän nahkan alla ja sormet olivat kylmät. Melkein kaikissa sormissa oli kämmenpuolella nivelen kohdat kuin puukolla viilletty. Muutaman millin syvyydeltä. Samoja viiltoja oli kämmenet täynnä. Elämän- ynnä muiden viivojen kohdalta. Turvotus ankara ja kipu heijastui jo kyynerpäihin asti. Pelkäsin jo kuoliota. Lähete keskussairaalaan ihopolille tuli kommentein "APUVA". Hoidoksi sillä välillä sisäiset antibiootit ja kortisonit. Ulkoisesti hauteet. Uutena boorivesi. Saikkua riittävästi.

Ilokseni voin kertoa, että hoidot helpottivat tilannetta. Lähes kaikki nahkat ovat nyt kuoriutuneet ja haavatkin pääosin umpeutuneet. Iho käsissä on kuin porsaalla. Vain karvattomampi. Joku lääke tai hoito paransi tilannetta siis oleellisesti. Mikä, se on arvoitus. Ei tautia vielä mitenkään ole voitettu, mutta tällä hetkellä pärjään taas jotenkin ja mieliala on kohdillaan. Kutinaakaan ei juuri ole ollut joten en ole aiheuttanut itselleni uusia vammoja! Jes!!

Torstaina suuntasimme mökille. Sadetta, lämpöä +5. Sisällä +3. Lunta oli sadellut rajan pinnassa ja ylempänä. Kova vastaranta. Saunavedet räystään alta. Rantavesi aivan sekaista puuroa. Pitkästä aikaa tein jotakin pientä. Akkuporakoneella käytin kelkkavajan ovisaranoista muutamaa ruuvia irti ja sain säädettyä ovet kohdilleen. Ajan mittaan on liikahdellut sen verran, että lukkoon laittaminen on ollut hankalaa.

Perjantaiksi sade loppui, mutta tuuli jatkui kovana. Käytiin karpalossa mutta saalista ei juuri tullut. Eikä minun käsitilanne keräämistä kestänytkään. Illalla saunan jälkeen näytin Ainolle käsiäni. Aino on yrittänyt patistaa minua olemaan ilman isompia rasvauksia ja ilman hanskoja. Jotta kädet saisivat hengittää. Ei taida enää puuttua asiaan. Kova rasvaus on pakollista. Muutaman minuutin päästä saunomisesta kädet olivat kuin särjen kylki, josta kaikki suomut ovat pystyssä. Rasvan avulla homma oli pian hanskassa.

Lauantaina lopulta tuulikin asettui. Aino käväisi Jaanan kanssa karpalossa ja hinkkiin tuli nyt muutaman rasiallisen verran marjaa. Käynnistin vesipumpun ja täytin nuottaveneen. Alkaa jo olla aika lailla umpeen turvonnut. Laitoin lupamerkit verkkosalkoihin. Jospa vielä pääsen laskemaan muikkuverkkoja. Vedin valojohdon grilliin. Sain kuin sainkin vielä grillin muovitettua, vaikka ei se helppoa ollut.

Sattuikin niin, että toimenpiteeni oli tarpeen. Tuon grillikatoksen osalta. Nuottamiehillä oli käynyt sen verran hyvä tuuri, että illaksi järjestyi muikun kiilausta. Aino ja Jaana nutistelivat muikkuja kiivaaseen tahtiin, vaikka alkuun se ei tahtonutkaan sujua. Vähitellen kuitenkin. Muikkujen seurassa oli jokunen pikkusiika. Laitoin vinyylihanskat kouriin ja korjasin ne. Timo ja Jarmo meinasivat heittää Tarrassa, mutta verkkomiesten verkot olivat laskettu hieman väärään paikkaan. Hyi! Hiekalta saivat sitten sekakalaa, ei muikkuja. Siikoja kuitenkin ja sain jatkaa niiden kanssa. Timokin ehti kiilaukseen mukaan.

Sunnuntaina kalan jako. Monta pussukkaa olikin. Käveltiin sienimetsässä. Metsää oli, mutta sienet vähissä. Jaanalle kuitenkin ainekset yhteen pieneen salaattiin. Kotimatka vänkärin paikalla. Taisin rasvata käsiä kolme kertaa ennen Torniota. Huomenna, maanantaina ihopolille. Mitähän nyt keksitään? Toivottavasti jotakin dramaattista.

Viikonloppu 20.9. - 22.9.2013

Nämä kirjoitteluni ovat muuttuneet itkuvirsiksi. Pahoittelen. Mutta sitähän se minun elämäni nykyisin on. Tiistain-keskiviikon paikkeilla tilanne alkoi heikentymään. Rajua nahkan lähtöä käsissä ja uusia haavoja. Unettomia öitä. Henkisestä kantista ovat kulmat pyöristyneet. Sain yhteyden lääkäriini. Neuvoksi sain keittosuolaliuoksella maustetut kääreet ja päälle muovipussit. On muuten aika karseata, en tiedä, miten pystyn sellaisia hoitoja jatkamaan.

Oli miten oli, perjantaina mökille. Aino ratissa. Illalla karaoke, joka kesti sovittua kauemmin. Sain kuitenkin hieman nukuttua, vaikka alakerrassa meno oli melkoista.

Lauantaina sain apuvoimia ja nuottavene saatiin turpoamaan. Muikkupojat tulossa jonkun ajan kuluttua. Kuiville nosto onkin heidät hommiansa. Vesipumpun kanssa meinasi olla ongelmia, kun aallokko sekoitti veden ja sihti tukkeentui. Päivän aikana pumppasin veneeseen lisää vettä vuotaneen tilalle. Alkoi jo vaikutukset näkymään.

Aino lähti naisten iltaan. Ihan yöreissuun. Olin vajavaisuudestani huolimatta päättänyt valmistaa itselleni ruuan. Laitoin laavulla lihakömyrän palvipönttöön ja ylläpidin sen alla pientä tulta. Kolmen tunnin kuluttua laitoin seuraksi pari porkkanaa ja pottua. Onnistui kutakuinkin täydellisesti ja kun ei ollut kiirettä, ei fyysinen puoli paljoa haitannut. Söin kuitenkin mökissä, en alkanut ulkona räpimään. Heti kättelyssä huomasin, että jääkaapista oli kaasu loppunut. Pullon vaihto kävi turhan kipeästi käsiin. Niinpä.

Heräsin sunnuntaina melko varhain. Vastaranta, aika kovakin kun terassin matto rullalla. Sateista. Ensin ajattelin, etten taida keittää ollenkaan aamukahvia. kuitenkin ryhdyin tuhertamaan. Vesi kiehahti ja aloin höystämään. Voi paskaläjä, oli avattava uusi paketti. Aikaa kului, enkä saanut pakettia auki. Lopulta otin sakset. Vesi oli jo aika haaleaa. Tuli silti kahvi juoduksi. Kaminan sytyttämisessä oli Pekka apuna.

Hidasta tämä kirjoittelu. Muutama sana, ja taukoa pidettävä. Voi olla parasta, että pidän jatkossa taukoa kirjoitteluista. Ellei sitten tilanne ala petraamaan. Kämmeniä ja sormia vihloo, kuin sadoilla neuloilla pisteltäisiin. Kädet ajettuneet ja syvän punaiset. Kello ei enää meinannut mahtua pois kädestä. Se on sellaista metallirannekemallia, umpilenkki. Nyt on maanantai-ilta. Huomenna viimeinen saikkupäivä ja lekuri. Lopullinen apu kelpaisi.

Pätkä sairauslomaa 10.9. - 15.9.2013

Maanantain ja tiistain vastaiset yöt vähillä unilla. Kun sitten sain unen päästä kiinni, alkoi jälleen mieli tekemään ihmeellisiä tepposia ja vääntelin kämmenet ja sormet yhä vain pahempaan kuntoon. Tällä kertaa olin siirtynyt vuosisatoja taaksepäin, transatlanttisen orjuuden kiihkeisiin vaiheisiin. Tosin täysin käsittämättömiin. Aino oli huolissaan vielä kuokkimatta olevista potuista mökillä. Mainitsin, että mökillä en ole juuri käsiäni öisin turmellut. Joten pikalähdöllä Tarralle. Ajoin puolet matkasta. Vaihdoimme kuskia. Helpotti hieman, kun sain istua rasvatuubin kanssa pelkääjän paikalla. Käsien hoitamiseen keskittyneenä en osannut kuitenkaan pelätä kyytiä.

Keskiviikko-iltana salamoi ja paukkui. Vettä välillä tappinaan. Metsäpalovaroitus poistettiin hetkeksi. Torstaina sumua pitkälle iltapäivään. Perjantainakin aamupäivällä. Muutoin hieno keli ja Aino sai potut maasta. Niitä tuli kai hieman enemmän, kuin sinne laitettiin.

Minulla mittavin toimenpide oli puolukkamehun valuttaminen ja pullotus. Tiukka paikka. Sekin. Kun jalat eivät olleet aivan pahimmillaan, tein pari pientä kiertokävelyä. Karpalopaikoilla. Karpaloita tosin ei näkynyt. Eikä riistaa. Astioita tai pyssyä ei matkassa ollut. En olisi kyennyt kantamaan. Itse asiassa kävellessä kämmeniin tuli jo nytkin painetta ja kipu virkosi. Kävelinkin enimmän matkan kädet rintaa vasten nostettuina. Hieman helpompaa oli. Joskin varmaan hassun näköistä.

Tällä kertaa mökin taika ei pitänyt ja pahensin kourieni tilannetta. Kouriintuntuvasti! Oli järkevää peruuttaa myös alkavalle viikolle suunniteltu vierailu. Ei minusta olisi edes kunnon seuraksi, saatika isännäksi. Myöhemmin sitten.

Sunnuntaina Aino sai ajaa jälleen. Hyvää harjoitusta. Ties vaikka vakikuski siitä...

Nyt kaksi viimeisintä yötä on mennyt kohtuullisen hyvin. Uutta verinahkaa paljastunut vain vähän. Pari pientä haavaa umpeutumassa. Kämmenkupeissa elämänviivat ovat kuitenkin monen millin syvyiset ja hitaat paranemaan. No, kun nyt ei tulisi uusia vakoja. Sormien sisäpinnat auki. Kipu tulee aaltoina. Turvotus on jatkuvaa. Hyvin menee!

Hermot ovat olleet mennä. Ainonkin pinna välillä kireällä, kun joutuu kaiken tekemään. Ja minä hyväkäs vielä ylläpidän useampia rasvauspisteitä. Niin mökillä, kuin kotonakin. Kyllä me tietenkin pärjäillään. Kuluneen vuoden aikana (ja viime viikkoihin tiivistyen) on kuitenkin toisilla ruokakunnilla mennyt hieman eri tavalla. En ole ollut kärpäsenä katossa, joten kannanotot ja arvelut syistä on viisainta pitää sisällään. Pärjättävä on vain teidänkin. Kunkin tahollaan!

Viiikonloppu 5.9. - 8.9.2013

Tuossa edellisenä viikonloppuna ei mitään erikoisempaa tapahtunut. Samalla tavallahan tuntuvat nämä viikonloput aina kuluvan. Joten ei mitään isompaa vahinkoa tullut, vaikka en mitään kirjoitellutkaan.

Pientä vaille on nytkin. Jos olen valitellut aiemmin, että ovat nämä kädet kipeät, en ollut tietoinen, mitä tuleman piti. Maanantain ja tiistain sitkailin töissä. Ihan hyvä, sillä sain tietyt jutut valmisteltua kohtuulliseen malliin mahdollista tehtävien siirtoa ajatellen. Keskiviikkoaamuna lääkärikäynti. Ja vaihteeksi kolmen viikon saikku. Ja varmasti tarpeeseen. Yhä olen ilman antibiootteja ja kortisoneja. Tilalle tuli KMnO4. Sillä kylvetän jalkoja ja käsiä. Tähän mennessä en ole huomannut muuta vaikutusta, kuin ihon ja kynsien värjäytymisen. Ihon paksut keratiinimuodostumat ja rikkoontumat ovat murheellista katsottavaa. Jo ennen tätä värjäytymistä Aino mainoi käsiäni karsean näköisiksi. Rikkoontumat ovat tulleet kutinan aiheuttamista öisistä manöövereista. Oma vika siis, vaikka raapiminen ja väkivalta eivät olekaan aina tiedostettuja. Unet jäävät minimiin, kun ei uskalla nukkua!

Olkapääkin on taas alkanut oirehtimaan. Kantapäät uudestaan pahentuneet. Joten varmaan helppo uskoa, että en oikein pystynyt mökillä mihinkään. Jopa syöminen tuotti vaikeuksia. Huolestuttavaa. Aino joutuikin touhuamaan normaalia enemmän. Kunhan vaan yhä edelleen jaksaisi ymmärtää. Moni olisi jo voinut hermostua.

Päätin kuitenkin yrittää ruohon leikkuuta. Ilmeisesti kalkitus oli virkistänyt parinkymmenen neliön alalta kasvua ja sen sainkin nujerrettua. Samalla koekäytin lumilinkoa ja moottorikelkkaa. Linko ja ruohonleikkuri olivat helppoja käynnistää vetämällä. Kelkka käynnistyy startista avainta kääntämällä. Kipein sormin oli aika hankala juttu.

Jotakin onnettomasta tuhertamisesta kertoo tämä seuraavakin. Olen kesän hyvinä hetkinä kasertanut bongo-rumpuja. Jo talvella olin ostanut niitä varten vesipuhvelinahkaiset kalvot. Ajattelin, että helposti pystyn puuosat värjäämään ostamallani petsillä. Tuottipas päänvaivaa heti purkin avaaminen. Työkaluja vaati. Kaadoin sitten väriainetta pahvimukiin ja aloin siveltelemään. Kaksi kertaa lipesi muki kädestä ja sisältö maahan ja osin kengille. Onneksi petsi riitti, vaikka puolet taisi mennä hukkaan.

Puolukka-aika on parhaimmillaan. Sato ei ole edes keskinkertainen, mutta oma tarve on tyydytetty. Ovatkohan taikut suunnanneet muualle, kun keruuseurueita ei ole viime aikoina näkynyt. Puolukan heikko hinta ja huono sato eivät oikein tunnu innostavan myyntiin kerääjiä. Taitaa Venäjän tuonti polkea hinnat alamaihin.

Nyt on taas ollut kauan poutaa ja metsäpalovaroitus voimassa. Vesi laskenut järvessä, liekö vallan ennätyksiin asti. Vaikka pieniä yöpakkasia onkin jo esiintynyt, ei syksystä tiedä vielä mitään. Ruskaa alkaa vain hieman näkymään. Torniossa kukkii syreenit (ma, 9. syyskuuta) ja amiraaliperhoset paistattelevat päivää kukissa!

Sienet kärsivät kuivuudesta. Kangasrouskuja oli hieman toista kuukautta sitten, mutta nekin ovat kadonneet. Mökillä sienet hakevatkin uusia kasvualustoja. Kuten tässä. Mikä laji?

Muikkuaikakin lähestyy. Voi, voi! onkohan sesonki kohdaltani ohi, ennen kuin alkaakaan? Nuottavene pitäisi saada turpoamaan. Jospahan ensi viikonloppuna miehet kulkisivat pitkissä housuissa ja saataisiin homma hoitoon.

Viiikonloppu 30.8. - 1.9.2013

Kelien puolesta hieno viikonloppu. Sormet kuitenkin siinä kunnossa nyt, että kirjoittelen sitten joskus myöhemmin. Sorry!

Viiikonloppu 23.8. - 25.8.2013

Aurinko paistaa ja vettä sataa! No ei nyt sentään! Maanantai-iltana kuitenkin kuu paistoi ja satoi vettä. Etelän taivas oli pilvetön ja kuu liki täysi. Pilven raja oli tarkka ja pilvestä putosi pisaroita. Ihan maahan asti.

Tiistaina oli lekurikäynti. Nyt tehtiin mielenkiintoinen muutos: antibiootit pois, käsiin ei kortisonia. Arvelin, että viikon sisään saattaa mennä kädet huonoiksi. Jostain syystä lääkäri ei ollut lainkaan huolissaan käsistäni, vaan muusta kropasta. Katsellaan, mihin nyt päädytään.

Tiistain lääkärikäynnillä puhuttiin myös stressitekijöistä. Löytyyhän niitä. Yhden äijän tarpeiksi. Keskiviikkoaamun palaveri töissä ei stressiä helpottanut. Käsittämätön ratkaisu. Luontainen epäluuloisuuteni heräsi, ja on vain vahvistunut. Olen aikalailla varma, että palaan aikanaan tähän aiheeseen. Nyt asiaa on turha puida enempää.

Viikonloppu sujui leppoisissa, jopa hauskoissa merkeissä. Lauantai-illan karaoke-sessio oli ennätyspitkä.

Pilkillä käytiin sekä lauantaina, että sunnuntaina. Lauantaina Ainon kalatuurit olivat paremmat. Ei auttanut, vaikka käytin samanlaista pilkkiä. Iltasella otin yhdestä pilkistä pätkän siimaa pois. Hauki oli sen purrut melkein poikki. Huomasin, että Ainon käyttämässä pilkissä oli erilainen koukku. Väreiltään. Samanlaista ei varusteistani löytynyt, joten jouduin töihin. Onneksi olin talvella ostanut askartelukaupasta sellaisia muovisia lankaan pujotettavia palasia. Vähän kaikenvärisiä. Niitä sitten laitoin koukun varteen ja yritin jäljitellä originaalia. Sunnuntain testi oli onnistunut. Enemmänkin, sillä tuo koukku tuntui tehoavan nyt parhaiten. Viikonlopun saldo oli kohtalainen. Kolme haukea ja kolme kuhaa. Nyt kuitenkin ahvensaldo muodostui moninkertaiseksi. Isoja kyrmyniskoja useampiakin perusaapojen (300-400g) joukossa.

Lauantain kalareissun jälkeen jatkoin tuntisen verran kesälomalla aloittamaani käsityötä. Työ alkaa olla pientä vaille valmis. Pikku jutut saan tehdyksi tulevina viikonloppuina välipalapuhteina, jos kädet pysyvät edes tällaisina.

Käsien kanssa pärjäsin kohtuullisesti. Pieniä haavaumia on taas syntynyt. Lauantain perkaussavotta oli pahasta. Käsissä oli ohuet vinyylit alla ja päällä paksut neopreenit. Tunnin operaation aikana kädet eivät kastuneet, mutta hautuivat jonkun verran. Toivon kiihkeästi, että tappio on tilapäinen. Sunnuntain saaliin luovutinkin pois pyöreänä.

Saimme nauttia koko viikonlopun todella hienosta ilmasta. Liki tuuletonta, aurinkoista ja leppoisan lämmintä. Mäkärät ja polttiaiset hieman kuitenkin kiusasivat. Aikalailla samanlaista tarjolla jatkossakin. Ainakin puolukat se kypsyttää.

Viiikonloppu 16.8. - 18.8.2013

Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että käsien kunto edellyttää sairauslomaa. Viikon olenkin makoillut kotosalla ja rasvaa on kulunut. Tiinakin oli perjantaihin asti. Autteli takapihan kukkapenkkien uusimisessa Ainoa. Minä kädettömänä sain seurata touhuja sivusta.

Vanhaa nahkaa ei kämmenissä ja sormissa juurikaan ole. Kipeipä haavoja. Aika syvällä aallonpohjassa ollaan. Toivon mukaan todellakin tämä on se aallonpohja!

Mökille siis perjantaina. Helteet ovat ohi. Lämpöä vain 13 astetta. Sisälläkin vain asteen verran enemmän. Joten pieni pesällinen oli kaminassa aiheellinen suoritus. Aino istutti kukkapenkkeihin kotoa tuomiaan vuorenkilpiä.

Minulla viikonlopun touhuilut olivat vähäisiä. Pieniä juttuja pystyin tekemään, kun käsiin löytyi kuhunkin tarpeeseen sopivat hanskat ja olin varovainen. Sain esimerkiksi korjattua led-lampun katkaisijan ja tinattua sen johdot kiinni. Vaikkei kolvia ollutkaan. Tein kaasupullolle kuljetusalustan. Pumppasin vettä. Ainon kanssa kerättiin mansikkamaalta pois rastasverkko.

Ruokapotut sain myös kuokittua. Muovinaluspotut ovat nyt käytetty. Kokeilu niiden osalta lähti hyvin käyntiin, mutta jatko ei tyydyttänyt. Potuissa oli aika lailla ydinmätää. Olisi voinut olla parempi ottaa muovit pois taimettumisvaiheen jälkeen.

Iltaisin katsoimme MM-kisoja. Perjantaina karaoke. Jaana ja Aino päätähtinä. Kortillekin ehdittiin.

Etukäteen oli luvassa sateinen viikonloppu. Satelikin, mutta sateet eivä olleet jatkuvia ja osuivat sopiviin hetkiin. Ilta- ja yösateet eivät menoa haitanneet. Lauantaipäivä oli oikeastaan jopa varsin hieno.

Huomenna, maanantaina, on töihin meno. Hieman olen epävarma työkyvystä. Lääkäri vasta tiistaina. Jos työ olisi sellaista, että käsillä pitäisi tehdä vähänkään enempää, en olisi vuoteen pystynyt töihin. Varmaan sairaseläke olisi ovella. Nyt kuitenkin on näin kun on.

Kesäloma 12.7. - 11.8.2013

Loma vietetty. Tällä kertaa perin eri tuntemuksin ja touhuiluin, kuin aikaisemmin. Edes päiväkirjavihkoa en täyttänyt. Pari juttua kuitenkin mielessä on pysynyt.

Hillat kypsyivät ennätyksellisen aikaisin. Ja sato oli lievästi sanoen loistava. Sekä määrällisesti, että laadullisesti. Nopeasti sain haettua sen määrän, jonka tarvitsimme. Jotkut innostuivat jopa keräämään myyntimarjojakin. Tällä kertaa kun siihen touhuun oli oli varsin hyvät saumat.

Mansikkaa saimme omasta maasta myös mukavasti. Kun ehdimme aiemmin jo ostaa sitä lajia pari laatikollista, on punaista herkkua pakkasessa runsaasti. Mustikat saimme myös helposti. Paikkapaikoin sato oli ylipursuavan runsas.

Tällä kertaa thaimaalaiset olivat hieman myöhässä, ja ainakin kaikki tarralaiset ja varmaan muutkin paikalliset saivat marjansa todella helpolla. Oikeastaan viitsimisen vaiva!

Uusia perunoita saatiin myöskin omasta maasta. Pienoinen pettymys oli erään lajikkeen heikkous, mutta lopulta muut lajikkeet alkoivat olla makeimmillaan. Eräässä paikassa tuli ilmi lopuksi jotakin varsin omituista. Mutta onneksi ainakaan vielä eivät närhet ole tulleet sadonkorjuuseen. Salaatit ja tillit ovat menestyneet. Persilja alkaa vasta nyt osoittaa kasvamisen merkkejä.

Pilkillä käytiin, kun tuli kalaruuan aika. Kuha oli pilkkivesien valtakala. Ahvenet harvassa, ainakin omalla kohdalla. Kalojen vatsoista löytyi norsseja ja ahvenia. Missä muikut?

Loman aikana saatiin nähdä ja kuulla. Monenmoista ihmismielen olotilaa ja ajatusmaailmaa. Tekemisiä. Sanomista riittäisi. Olkoon! Omalle kohdalleni iski kateus. Kadehdin suunnattomasti niitä, joilla on kädet kunnossa. Alkulomasta oli päällä antibioottikuuri. Kuurin loputtua alkoi ajoin kohtalainen kunto käsissä rapistua. Viimeinen viikko olikin jo liki tuskaista. Marjastelusta selvisin hyvin. Vinyylihanskojen alla oli puuvillasormikkaat. Mustikan poimuripoiminnassa yhdistelmä pelasi hyvin. Hillastelussa tuntuma oli hukassa ja keräys tapahtui hitaasti. Onneksi marjaa oli ennätysmäärä. Tarkoituksenani oli puuhailla muutamia asioita, mutta en pystynyt. Jotakin yritin aloittaa, mutta pian huomasin homman mahdottomaksi. Ainoa en pystynyt juurikaan auttamaan. Grillauspuuhissa pystyin hieman olemaan avuksi, mutta kuumuutta kourat eivät kestäneet ja tuhrausta sekin tahtoi olla. Merkkejä ihottuman laajenemisesta sinnen tänne on havaittavissa.

Tulipa sitten käytyä se hammaslääkärireissukin. Tunnin tuhertamisen jälkeen lääkäri myönsi, että voimat eivät riitä. Uusi aika annettiin. Joskus sitten muikkuhommien jälkeen.

Vaikka lomalla oli fyysistä hankaluutta ja pari ikävämpää juttua, löytyy jotakin positiivistakin. Hienot kalareissut esimerkiksi. Osa karaokeilloista oli myös kohokohtia. Ja tietenkin loman päätteeksi saimme Tiinan ja Janin vieraiksemme ja noina muutamina päivinä lomailu oli antoisaa. Jalkojen tilanne parani oleellisesti heti alkulomasta ja ainakin kävely onnistui.

Sää oli vaihtelevaa ja ajoittain mukavaakin. Etenkin alkuloman viileys oli mieluisaa. Sen jälkeiset helteet olivat tuskastuttavia. Ne vielä kaiken muun harmin lisäksi toivat mäkärä- ja polttiasparvet, joilta ei tyynempinä päivinä karkuun päässyt. Sadepäiviä ei hirmuisesti sattunut kohdalle.

Sattuipa sellainenkin juttu, että vesipumppu lopetti toimimisen. Etsin ja etsin vikaa. Pumppu tuli puretuksi pariin otteeseen. Takaiskuventtiili tarkistettua ja irroitettua. Kari saapui sopivasti kaveriksi ja puhalsi saunassa letkun päästä ja eipä rantapäässä tapahtunut mitään. Letku tukossa!? Laitoimme sähköpumpun toimimaan ja sillä ruuttaaman vettä. Mutta läpi ei tullut pisaraakaan. Sitten Aino tutki letkua metsän puolella. Paineletku oli mutkalla puun takana. Olin edellisenä päivänä veden laskettua siirtänyt letkun päätä kauemmas. Ja aiheuttanut moisen mutkan. Tunsinpa oloni viisaaksi.

Sattuipa toinenkin tapaus. Iltaisin usein lueskelin ja siinä meni aina hieman suuhun perunalastuja. Kerran seuraavana päivänä huomasin, että olipas aika iso lastu lipsahtanut sängylle ja nappasin sen suuhuni. Lastu oli kuiva ja ihmeen mauton. Piti olla itse asiassa erittäin mausteinen. Otin lastun suustani. Jahas... kyseessä ei ollutkaan pottulastu, vaan iso lätty kämmennahkaa. Edellisenä yönä olin usissani rapannut käsiä. Aamulla olikin suuria nahattomia verinahka-alueita kämmenissä.

Näpyttely koneella on hieman hankalaa, joten aika lyhyesti jouduin asiat kommentoimaan. Huomenna lääkärillä käynti ja katsotaan, miten jatkossa mennään. Tuskin saikulle joutuu, mutta lähete ihotautilääkärille pitäisi saada.

Viikonloppu 5.7. - 7.7.2013

Viikko vielä loman alkuun. Alkulomasta pitää varmaan hieman hillastella, kun vaikuttaa siltä, että hillaa tulee aika runsaasti ja reippaasti normaalia aiemmin. Kävelin parissa vanhassa paikassa ja Aino tekaisi maistiaiskakun saaliistani lauantai-iltapäivän kahville. Enpä muuten ole aiemmin hillastellut hanskat kädessä!! Oli siinä kakussa muutama mansikkakin. Ensimmäiset olivat kypsyneet ja kohta mansikkamaaltakin alkaa satoa kertymään. Raivaussahalla niitin mansikkamaan reunoja. Ainakin sylki-kaskaitten pitäisi vähentyä. Mansikkamuovipottuni tulevat kukalle. Viikon kuluttua päästään maistelemaan.

Säädin jälleen perämoottorin vaihdevipua. Testiajossa pakki pelasi hienosti. Mutta säätövara oli toisessä päässä äärirajoillaan ja irtosi. Vaihde eteenpäin ei enää toiminut. Melkutin rantaan ja kiskoin veneen kuiville. Laitoin palikat kohdilleen ja sillä selvä. Pakki ei mene vieläkään päälle, mutta ajovaihde toimii. Lienee pakkipuolen ratas kulunut mitättömäksi.

Kova tuuli oli alentunut ja iltayhdeksältä suuntasin pilkille. Pitkään oli hiljaista. Lopulta alkoi kuhia nousemaan. Moni oli alamittainen ja pääsi järveen takaisin. Aika monta otin matkaani. Taas kerran: ei yhtä ainutta ahventa?

Viikon kuluttua lomille. Lomaa tulee myös mökkipäiväkirjasta. On tämä joskus melkoista puurtamista! Palataan!

Häähumua

Niin, kesäkuun viimeisenä viikonloppuna ei mökkireissua tullut. Ainakaan Tarralle. Oli kuitenkin hyvä ja mieluinen syy käydä Hämeenlinnan laitamilla asti. Kun meillekin oli kutsu tullut.

Kiitokset Anni ja Pekka kutsusta. Kiitokset hienosta juhlasta. Kiitokset kaasolle ja best manille. Ja kaikille muille järjestelijöille. Kiitokset juhlavieraille. Tilaisuus oli ainutlaatuinen ja ikimuistoinen.

Uskon, että tässä tapauksessa puheet myötä- ja vastamäestä eivät ole sanan helinää. Olen siitä aivan varma.

Tuli tavattua myös vanhoja tuttuja. Tuli uusia tuttavia. Ihania ihmisiä!

Mitäpä tässä jaarittelemaan. Kun olen lähes sanaton.

Juhannus 2013

Olen tainnut joskus aiemmin mainita, kuinka hyvälle mielelle tulen, kun näen ihmisten pihoilla klapipinoja. Kun tiedän, että ne eivät ole sinne itsestään syntyneet. Koneavusta huolimatta niihin on pitänyt ryhtyä. Näitä nytkin mieten mökille ajaessamme. Useat pellot olivat myös niitetty ja heinät viety rehuksi. Maajusseja näkyi siellä täällä töissä. Joku niitti, joku ajoi täyttä kuormaa. Melko aikaisessa vaiheessa on ensimmäinen sato tullut. Tuleekohan tälle kesälle peräti kolme satoa? Osa isännistä on korjannut pois tykkyvahinkopuut. Osalla työ on tekemättä. Vahingot eivät ole kai niin laajoja, että lain mukainen velvoite korjuusta täyttyisi. Mukava on kuitenkin nähdä työn edistyminen. Joku jopa korjasi oksatkin komealta tienvarsikankaalta. Kova juttu!

Meillä vähäiset mökkiviljelmät edistyvät vaihtelevasti. Mansikkamaalla kova kukintavaihe päällä. Mansikkamuovipottumaani rehottaa, mutta nuppuja ei vielä näy, joten vielä pitää satoa odotella. Muutkin pottumaani ovat virkeitä. Tillit ja salaatit edistyneet. Persiljaa toimme uuden siemenpussin, mutta vanhat olivat nyt kuitenkin alkaneet itämään. Mitähän niistä tulee, kun niin tiukkaa on alku? Torstaina tultuamme kaminaan kyhyt. Illalla sadetta ja pienimuotoinen karaoke.

Tein pilkkireissun sekä perjantaina, että lauantaina. Perjantaina liki tyyni keli. Lauantainakin aluksi, mutta pian tuuli yltyi melkoiseksi. Merkillistä on tämän kesän pilkkisaaliissa se, että ahvenet loistavat poissaolollaan. Olen saanut veneeseen toistaiseksi vain kaksi aapoa. Ja niistäkin toinen pikkuinen sintti. Luotaimen mukaan, myös muikkuparvet puuttuvat. Missähän luuraavat? Kuhia kuitenkin on noussut. Moni alamittaisena on saanut vapautensa takaisin. Perjantaina sain myöskin kauden ensimmäisen hauen. Lauantaina kokeilin pilkkiä hieman eri paikasta. Onnekseni olin vaihtanut kätösiini hieman paremman pilkkivavan. Nimittäin syvän reunalta iski pilkkiini jotakin suurempaa. Käyttäytymisestä arvasin, että parempi haukihan se siellä. Perusvapa olisi ollut lujilla ja siima todennäköisesti katkennut. Nyt oli kunnon punottu siima ja kelassa jarru. Hauki teki melkoisia syöksyja ja kesti aikansa, ennen kuin sain sen lähelle venettä. Se teki komean syöksyn suoraan ylöspäin ja koko metrinen komeus kävi korkealla ilmassa. Olisipa joku ollut videoimassa! Lopulta sain sen haavittua ja taistelu oli ohi. Ja sain vihdoin sytyttää pössäkän.

Mökillä sen luupään mittasin. Jäi se kuitenkin metristä seitsämällä sentillä. Painoa oli parisataa grammaa vailla viiden kilon. Entinen pilkkihaukiennätys parani näin komeasti. Hauki päätyi pannulle. Poistin ruodotkin tarkoin, jotta syödessä ei tulisi ongelmia. Kaikkea emme kerralla saaneet tungettua sisuksiimme.

Aattoa istuttiin perinteisesti kokolla. Sakkia oli sittenkin paikalla lujasti. Pois jääneiden tilalle on saatu uusia kasvoja ja jatkuvuus näissä kokoontumisissa lienee taattua. Kokkoon lisättiin poltettavaa aina sen hiipuessa. Ilma oli todella hieno. Liki tyyni ja aurinkohan ei meitä hylännyt koko yönä!

Sattui sitä kohdalle hieman heikompaakin keliä. Ajoittain tuuli tappoi enimmät veneilyhalut. Ja lauantaina iltapäivällä alkoi melkoisen rankka sade, joka jatkui liki katkeamattomana yöhön saakka. Helteiltä vältyttiin. Ilmat siis mukavia kesäkelejä!

En taaskaan punnertanut kummoisia juttuja. Eipä kämmenet kestäisikään! Sunnuntaina kuitenkin puolilta päivin laitoin ulko-oven alasaranan alle millin verran koroketta. Hienosäätöä. Kun oli lähtöpäivä, ei pitänyt olla haittaa, vaikka sisälle pölähti terassilla päivystänyt sääskiparvi. Aino pian sitten keputteli naapurista ja meinasi ottaa pienet päikkärit. Ei muuten ottanut! Aikaa oli vielä ennen lähtöä, joten vetäisin venettä hieman ylemmäs ja yritin säätää vaihdetta. Se kun on tehtävä veneen perän takana selällään maaten, on syytä vetää vene hieman kuivemmella maalle. Testiajo säädön jälkeen kuitenkin osoitti, että lisää on säädettävä. Moottori kuitenkin rantauduttaessa nousee nyt hyvin. Pitääpä taas joku kerta nostaa paatti kuivatelakalle ja säätää lisää. Hankalaa vain, kun en tiedä, paljonko sitä on säädettävä. Hakemalla se taitaa löytyä, jos on löytyäkseen. Nyt kuitenkin luulisin ymmärtäväni jutun juonen. Jo olisi aikakin.

Remontoidessani rantavesissä uiskenteli taviemo perässään neljä poikasta. Harvinainen näky. Sukeltajasorsien poikueet ovat vuosien mittaan olleet yleisiä, mutta puolisukeltajapesueita en ole aiemmin tavannut.

Iholääkäri kielsi polttopuuhommat viikolla siellä käydesssäni. Sanoin, että onneksi ne ehdin tuossa jo tekaisemaan. Käsien kunto vaihtelee. Tällä kertaa menossa kohtuullinen vaihe. Jopa toiveita herättävä. Kuukausi-pari sitten lääkäri kysyi jalkojen kuntoa. Silloin ongelmia ei ollut, joten se siitä sillä kertaa. Viime aikoina alkoi kuitenkin tapahtumaan. Kovettumia ja halkeamia, kuten käsissäkin. Tohtori kertoi, että tämä oli odotettavissa. Sama hoito, kuin käsiinkin. Olin sen jo osannut aloittaakin parisen viikkoa aiemmin. Jalkapohjien kipeytyminen on pistänyt meikäläisen ontumaan. Se taasen on kipeyttänyt jalkoja muualta. Selän olisteesi ei ole myöskään pitänyt uusista liikeradoista. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin hieman paremmalta.

Vähän aikaa sitten, en ollut lainkaan vakuuttunut autolla-ajokyvyistäni. Edessä pitkä viikonloppu ja reissu etelään ja se oli vaarassa peruuntua. Näillä näpeillä ja jaloilla se kuitenkin onnistuu. Täältä tullaan! Olkaa varuillanne! Mökille ei siis viikon päästä mennä. Päiväkirjapäivityskin vasta viikolla, jos sittenkään.

Viikonloppu 14.6. - 16.6.2013

Ilmoja pitelee. Sellaisia perinteisempiä kesäkelejä. Perjantaina mökillä ulkomittarissa +11. Sisällä +12 ja pitkästä aikaa oli laitettava kaminaan muutama kalikka palamaan. Vesisade ja auto matkan jäljiltä ravassa. Räystäänalusämpäristä muutama kauhallinen ja auto kuin pesulasta tullut. Pistäydyttiin mansikkamaalla sateen hellitettyä. Kukkia on, liekö pölyttäjiä. Uudestaan sadetta. Sadekelin kunniaksi pelattiin pari kierrosta korttia. Aino teki ennätyksen, jota on vaikea ylittää.

Lauantaina yhä harmaata, mutta sade tauonnut. Isokoskelo istahti grillin piipunhatun nokkaan. En ehtinyt kuvaamaan, kun jo nousi siivilleen.

Kävin etsimään syytä luotaimen sähköpulmaan. Veneen pulpetin alla on iso nippu johtoja. Liekö johtoryhmän kokous? Saadakseni selvyyden, mikä johto menee minnekin, katkoin kaikki nippusiteet ja johdot vapautuivat. Luotaimen johdoissa oli kaksikin sulaketta? Putsasin, mutta virta ei liikkunut. Tarkistin akun pään. No voi paskaläjä! Maakaapeli poikki! Painoin johdon päätä katkokohtaan ja painoin luotaimen ON-nappia. Kuului ihana ääni: piip! Niputin sitten avaamani johtokimput suojaan pulpetin alle. Halusin vielä kuulla tuon piip-äänen ja testasin uudelleen. Eipä piipannut. Heh! Kötöstin kuitenkin katkenneen johdon mutterin alle. Väänsin lujasti, jotta kosketus syntyisi. Testasin: ei pelannut. Käytin vielä sulakkeen irti ja laitoin takaisin. Nyt pelasi! Sain viimein kokoilla työkalut varastoon.

Oli sitten aika leikata ruoho ensimmäistä kertaa tälle kaudelle. Kotosalla leikkuukertoja taitaa olla jo kaksi. Eipä se nurmi kovin pitkä ollut. Kasvaa vain hieman tuppaina ja siksi siistattava. Leikkurista tarkistin ensin öljyt. Kirkasta oli ja riittävästi. Muutama nykäisy ja pärräys alkoi. Vaikka viime kesän bensat tankissa ja mitään talvisäilytyskommervenkkejä en ole tehnyt. Tuppaista latvat poikki ja siistiä tuli.

Neljän maissa vesikuuro. Sadetta pidettiin laavun suojassa, Grillattiin päivän sapuska. Pilkkireissu ei tuottanut muuta, kuin muutaman nypyn. Taivaalle alkoi kertymään tummia pilviä, joten jouti siitä kämpille. Sade siitä sitten lopulta tulikin. Illalla istuimme sisällä sateen suojissa. Pienellä porukalla. Tuli siinä puheeksi, että joku etelän turistipariskunta oli tarttunut huoltoasemalla pikiöljypulloon ja ihmetellyt mihinkähän tällaista käytetään. Sanoin, että olisit neuvonut pariskuntaa käyttämään sitä liukuvoiteena. Pisara tuheroon ja menoksi! Hmmmh... tulenarkaa, ei hyvä!

Leikki leikkinä! Itsellä hymyt ovat vähissä. Iskisi salama ja hoitaisi pois. Kädet ovat suuri kysymysmerkki. Niiden kunto vaihtelee kohtuullisen ja huonon välillä. Aika nopsaankin. Nyt kohtuullinen vaihe. Pitää vain muistaa puristaa rasvatuubeja ahkeraan ja käyttää koko ajan hanskoja, ettei kätöset kuivu krokotiilin kuvioille. Kun olen yrittänyt hoitaa käsiäni kuntoon, on tauti päättänyt tehdä vastaiskun. On alkanut puhkoa reittejään ihon läpi muualtakin. Tuskalliset haavaumat vaikeuttavat liikkumista. Tiistaina lääkäri. Pakko alkaa saamaan apua! Oli alkuviikosta käytävä hammaslääkärilläkin. Ikeneen ilmestyi mätäpatti vanhan ja hoitamattoman hammaslohkeaman vuoksi. Poistaa pitää koko hammas, mutta ensin tulehdus on saatava kuriin. Siihen sain antibiootin, jolla on sivuvaikutuksia. Esimerkiksi kuspissi värjäytyy tummaksi. No, siitä ei näin kesäaikaan ole mitään häiriötä. Antabus-ominaisuutensa vuoksi en maistellut viikonloppuna pisaraakaan sopimattomia aineksia. Ei hätää... kuuri kyllä loppuu ennen juhannusta.

Sunnuntaina nukuin kamalan pitkään. Kun heräsin, päätä särki ja olin huonovointinen. Kuin kohmelossa. Liikaa vettä illalla? Aamiainen ja muutama kupponen mustaa kahvia piristivät kuitenkin vähitellen. Käytin linkoa ja kelkkaa pari minuuttia. Pysyvät vireinä. Kun aikaa oli, tyhjensin isomman, hankalasti käsiteltävän bensagallonan pienempiin.

Juhannus seuraavaksi. Kuinka mökeille kertyy sakkia, jää nähtäväksi. Voipi olla heikointa vuosikausiin. Tai jopa vuosikymmeniin. Sellaisia merkkejä on ollut ilma sakeanaan.

Viikonloppu 7.6. - 9.6.2013

Pari kuukautta sitten hankin uudet silmälasit. Optikko oli sievä thai-tyttö, jolla oli muun lisäksi myös ammattitaito kohdillaan. Mittasi myös silmänpaineeni ja tokaisi: OHO! Koholla olivat. Oli vasta työterveydenhuollon puolesta terveystarkastus, jossa mainitsin silmänpaineista. Ilmoitukseni poiki vielä uuden optikkokäynnin, yleislääkärillä käynnin ja lopulta nyt perjantaina silmälääkärin tutkimuksen. Tohtori laittoi jotakin karvastelevaa nestettä silmiini ja puolen tunnin kuluttua tutki silmäni muutaman terawatin valonheittäjän avustuksella. Vikaa ei löytynyt. Paineet johtuivat mitä todennäköisimmin kortisonivoiteista. Kuulemma imeytyy kehoon ja aiheuttaa painetta silmiin. No joo.. ei siinä sitten mitään sen kummempaa. Ei vain sitten hoksinut varoittaa minua. Auto oli parkissa parkkihallin hämärässä. Kun ajoin ulos valoon, oli kuin vastassa olisi ollut tuhat terawatin lamppua. Silmiin koski ja vesi valui koskena. Ja tietenkään en nähnyt juurikaan mitään. Onneksi sain nopeasti hapuiltua paistelasit päähän ja pääsin vajaan kilometrin päähän työmaalle. Siellä vilkaisin peiliin. Oli muuten pupillit laajat, kuin kokaiinin nuuhkijalla!

Viikon takaiset helteet ovat onneksi väistyneet. Voi sanoa, että ajoittain on ollut jopa hieman koleaa. Viikonloppua kohti kuitenkin tasaantui, ja lämpö huiteli parissakympissä. Viikiolla pari sadekuuroa. Lauantainakin satoi kahteen kertaan. Lisää maa vetäisi. Eipä noin lyhykäisistä sateista ole juuri kasveille pelastusta. Vaihtelevaa luvassa, joten ehkäpä tilanne tasaantuu.

Perjantaina tekaisin rikkaruohomyrkkyseoksen ja kävin myrkyttämässä mansikkamaan reunaruohikoita. Ja polkuosuuden mansikkamaalle. Muovin alla potut nostavat kaalta ylpeinä. Avomaalla taimia ei vielä näkynyt, joten ruiskin siihen hieman myrkkyä. Siellä rikkakasvusto olikin jo viriämässä. Pellolle on ilmestynyt lisää pottupenkkejä. Nyt lienee kaikilla, jotka himoavat oman maan uusia perunoita, siemenperunat mullan seassa. Hienoa!

Mietin lauantaina, että josko pilkille lähtisin. Koska katiska oli ollut kokematta pari viikkoa, päätin kuitenkin tarkistaa sen ensin. No siellä oli muutaman paremman aapon seurassa pikkuisia sinttejä kymmenittäin. Kun luvassa oli sadekuuroja, heitin mielestäni pilkkihommat ja aloin korjaamaan ahvenen pentuja. Sijoitin perkauspaikan aivan rantaviivalle, jotta kävisi edes pienoinen tuulen viri ja pitäisi minua himoitsevat sääskiparvet loitolla. Aika tyyntä piteli ja suojaava vaatetus osoittautui hyödylliseksi. Kourien aran ihon suojaksi vetäisin vinyylisormikkaat ja sitten päälle neopreenit. Sain näin homman jotenkuten hoidettua. Puolessa välissä jouduin kiireen vilkkaa siirtämään työpisteeni venevajan suojaan. Alkoi nimittäin melko kiivaasti tulla vettä taivaalta. Pari tunti meni kalojen kanssa, mutta kaikki tuli korjattua.

Teen jälkeen viritin lihamyllyn ja aloin tuottamaan pihvitaikinaa. Muutaman ahvenen jälkeen mylly heitti pelaamasta ja jouduin sen purkamaan. Palapeli sitten uudestaan kokoon ja tällä kertaa oikein. Kalaa oli sen verran, että sain laittaa kaksi sipulikeittopussia taikinan sekaan. Lisäsin vielä sitten hieman sitruunapippuria ja kaapista loput korppujauhot. Korppujauhoa olisi saanut olla reilumminkin. Ja pari munaakin, mutta lopussa olivat molemmat. Kello oli jo puoli neljä, kun sain viedä massan kellariin ässehtimään.

Olisi ollut mukava tauon paikka. Mutta nälkä alkoi jo osoittamaan merkkejä ja sille oli tehtävä jotakin. Aino rakensi salaatin ja minä paistelin laavulla kanan osia. Syötiin pois ja korjattiin liiat kamat mökille. Samoille kuumille paistoin sitten vielä pihvit. Kotiin vietävää kertyi monta isoa pannullista. Kun palaisin tuliaisineni mökille, oli Aino jo ehtinyt saunomaan. Saunoin minäkin ja vihdoin sai alkaa vain olemaan.

Sunnuntaina liki tyven. Päätettiin siitä lähteä pilkille, kun noinkin hieno keli oli. En saanut kaikua pelaamaan. Kosketushäiriö? Mutta oikeat paikat löytyivät muutenkin. Näppituntumalla. Ensimmäinen kuha oli vain 38-senttinen ja pääsi takaisin järveen. Seuraavat olivatkin mitallisia ja aika pian palasimme mökille. Liika on aina liikaa. Rantaan tullessa en meinannut taaskaan saada konetta ylös. Laitoin vaihteen ajoasentoon niin nousipas. Eli nyt vain pitäisi löytää se säätö, joka siirtää systeemiä niin, että pakki menee kunnolla päälle ja kone nousee vapaa-asennossa ylös. Vinkkejä?

Viikonloppuisin on usein porukkaa koolla ja tarina kulkee. Usein muistellaan vanhoja aikoja ja jutut ovat kiinnostavia. Joskus sitten sorrutaan juoruiluun. Ihmetellään ja pähkäillään, mitä kukanenkin on tehnyt. Ja miksi. Käsittämättömien tempausten seuraan eksyy onneksi joskus myös hauskempiakin sattumuksia. Nolojakin. Joskus mukava nauraa toistenkin toilailuille. Omissakin kun välillä on naurussa pitelemistä.

Sääskiä on kohtalaisesti. Sisällekin tukkivat ja rankiselle olisi käyttöä. Ulkosalla tyynessä niitä on pienoinen pilvi ympärillä. Vielä kuitenkin hengittämään pystyy. Mustikat alkavat olla raakileilla!!! Pihlajat kukalla, mutta kukkia on erittäin vähän.

Viikonloppu 31.5. - 2.6.2013

Lämmin, jopa helteinen säätyyppi saapui Lappiin 16.5. Tyyppi ei ole sittemmin muuttunut. 10 päivän ennuste ei muutosta povaile. Kesä on pari viikkoa edellä normaalista kasvunkin puolesta. Loppuviikosta lämmöt vain petrasivat ja Lapissa lyötiin kaikkien aikojen toukokuun lämpöennätys. Ensin Ylitorniolla, mutta sitten vallan otti Utsjoki-Kevo. Olikohan peräti +31,5 lauantaina. Kuumaa siis on ollut ja on yhä. Luonnolle olisi nyt sade poikaa. Pieniä kuuroja on tullutkin, mutta kyllä maa imisi enemmänkin. Töissä sain vierustoveriksi ilmastointilaitteen. Pientä helpotusta se antaa, mutta tohina on melkoinen.

Perjantaina mökkimatkalla auton mittari näytti vuorotellen 29 ja 30 astetta. Niinpä niin! Olo oli voimaton, joten mökillä en tehnyt juuri muuta kuin istuskelin. Ei ollut puhtia. Aino sentään pesaisi yläkerran parvekkeen maton. Linnut sotkeneet.

Lauantaina yhä lämmintä. Aamusta Aino siivoili kellaria ja puuceetä. Viritin sähköpumpun ja kastelin kasvi- ja kukkamaita. Viikon aikana oli salaatti itänyt ja mustassa mullassa näkyi hentoinen vihreä rivi. Pesin auton. Hiekkaa oli tarttunut viikko sitten kylkiin ja etenkin perään. Nyt muuten saattaa jonkun aikaa olla pölinät historiaa, sillä kaikki matkan varren hiekkatiet on suolattu. Jopa Sirkkakoskentie, josta kesäisin on häipynyt maa-ainesta taivaan tuuliin tonnikaupalla.

Auton tiskauksen päälle lastasin saaveja ja ämpäreitä peräkärryyn. Täytin ne vedellä ja kuskasin pellon laitaan. Aino kasteli mansikkamaan ja minä yritin kannulla osua pottumuovin reikiin. Oli muuten potutkin alkaneet nostaa lehteä muovin rei'istä. Voi olla mahdollista, että jo heinäkuun alkupuolella saamme uusia pottuja. Olisi aika kova homma, sillä normaalisti uuden potun makuun meillä päästään vasta heinä-elokuun vaihteessa.

Iltapäivän tukaluus ei innostanut hikihommiin. Sen verran sain aikaiseksi, että asensin akun moottoriveneeseen ja suoritin testiajon. Ajo sujui hyvin, mutta moottorin nostaminen rantaan tullessa ei ottanut onnistuakseen. Lieneekö yhteydessä pakkiongelman kanssa?

Grillasin syötävät laavulla. Oli muuten aika lämmintä puuhaa. Grillaajia tuli paikalle muitakin, mutta kahvit keitettiin sitten jo mökissä. Åke Kara viihdytti meitä illalla. Myöhään meni, mutta menköön! Suomen lisäksi on lauluja laulettu ainakin ruotsin, englannin ja italian kielillä. Tällä kertaa valikoima täydentyi ranskalla.

Sadekuuro oli pyyhkäissyt sunnuntaina aamuyöstä Tarran yli. Aamu olikin hieman viileämpi. Kävin autoilemassa ja katsastamassa hieman vanhoja korvasienipaikkojani. En löytänyt ensimmäistäkään, joten paikat ovat kai todella vanhoja. Voi myös olla, että kuivan jakson johdosta sienet eivät ole vielä nousseet.

Kesän tulo on herättänyt myös kyyt. Ne ovat alkaneet hakeutua rantamaiden viileyteen. Kyiden tulo ei ollut mikään yllätys. Sitä oli kuitenkin mäkäröiden paljous pellolla. Heinäntekoajan vitsaus on niinkuin pikkuisen aikaisessa.

Havupuiden siitepöly on alkanut värjätä pintavesiä keltaiseksi. Mustikka kukkii tolkuttoman runsaana. Hilla myös. Jopa puolukka on aloittanut kukinnan. Vaaraimissa nuppuja. Moni asia voi mennä vielä sadon osalta pieleen. Takatalvi, kuivuus, rankkasateet, pölyttäjien puute... Tällä hetkellä kuitenkin näyttää hyvältä.

Tuossa viikolla oli vaihteeksi käynti ihotautilääkärillä. Kontrollisellainen. Kortisoni jatkuu voimallisena. Muuta näille käsille ei osata tehdä. Nahka lähtee paksuinä lättyinä. Verinahka paljastuu ja olen vaihteeksi aikalailla kädetön. Kun tällä kertaa sormenpäät ovat liki haavattomat, olen pystynyt kulkemaan töissä. Monet päivittäiset asiat ovat taas hankaloituneet. Jopa autolla ajo. Normaalisti ihottumapotilaille suositellaan aurinkoa. Pari viikkoa sitten olin t-paitasillaan ulkona puolisen tuntia. Käsivarret ottivat itseensä ja ärtyivät. Nyt asain lekurilta suosituksen: pitkähihaista. Ja aluksi vain 10 minuuttia paljasta ihoa auringolle! Jos olen aikalailla kädetön, on Aino puolestaan jalaton. Lonkka vaivaa. Apu on tulossa, mutta odottavan aika on pitkä. Voi meitä poloisia! Minkähänlaista olisi kokea vielä kerran terve kroppa? Ja päästä nauttimaan olemisesta ja tekemisestä.

Viikonloppu 24.5. - 26.5.2013

Jostakin syystä en lainkaan koskenut muistivihkooni viikonlopun aikana. En muistanut? Kiire? Laiskuus? Ehkä tuo jälkimmäinen. Jospahan jotakin tulisi mieleeni, kun nyt formuloiden ajaessa Monacossa aloitin yrittää taas jotakin kirjoittaa.

Tälle viikonlopulle oli suunniteltu yksi operaatio: palomuurin ja takan maalaus. Neljä vuotta rapattu pinta on on imenyt itseensä likaa ja nokea. Syksyn ja talven aikana kulutamme satoja kynttilöitä. Uskoisin, että ne ovat suurin noen lähde. Takka ei savuta, eikä kaminakaan tupruttele sisälle. Rapattua pintaa ei oikein voi märällä pestä. Lika vain tarttuu kuin nasta.

Perjantaina Aino laittoi teippejä ja suojia strategisiin paikkoihin. Lauantaina siirsin kaminan ja poistin jalka- ja kattolistat. Ja ei muuta kuin maalaamaan. Hommassa tuhraantui aikaa useampi tiima. Etenkin takan osalta työ oli tarkkuutta vaativaa. Pikku pensselillä Aino kierteli koristekivien reunat. Lopulta kaikki kohdat saivat uuden pinnan. Tulipas puhtaan ja valoisan oloinen! Illemmalla, kaiken kuivuttua, laitoin listat ja kaminan paikoilleen. Loppusiivous vielä ja tärkeä asia päätöksessä.

Tuli hieman tehtyä viljelyhommiakin. Perjantaina käänsin ja möyhensin mökin kasvimaat. Lauantaina kuokin siihen pottuja piiloon ja sunnuntaina kylvimme tilliä, salaattia ja persiljaa. Aika turhaa nämä mökkipihan viljelykset ovat, mutta aina vaan sitä tulee lyötyä päätänsä Tarran mäntyyn. Lauantaina mökkipottujen jälkeen kävin laittamassa muutaman penkin pottuja vanhaan pottumaahan. Pelto oli paikoin hieman turhan kovaa kuokittavaa ja kuumuuskin piinasi, mutta sain homman hikoiltua. Mökkipottuja lukuun ottamatta ovat pottuni vieraalla maalla. Sunnuntaina laitoimme sitten vielä tilanomistajan kanssa viimeiset potut maahan ja siitä kylvöstä tuli kartanonherran ja meidän yhteismaa. Vähän pyöreitä, vähän enemmän puikuloita. Potut ovat nyt maassa ja nyt on homma selkeää: on tarkkaan tiedossa, mitä kesällä myrkyttää ja hoitaa! Näitä hommia yhteismaan osalta kun ei ole kukaan muu ollut kiinnostunut tekemään. Siemenien hankintakin on ollut yksipuolista. Emme määräile ketään ja kukaan ei määräile meitä. Kuulopuheiden mukaan urputus olisi jo käynnissä. Kannattaisi vain tarkoin miettiä, mistä urputtaa. Ja kenelle.

Kasvaisivat vain potut kohtuullisesti ja eivät närhet söisi, niin saisi syksyllä laittaa piiiitkästä aikaa pottuja kellariinkin. Vesku on myös laittanut maahan perunaa, mutta muut eivät tietääkseni ole hommaan ryhtynyt. Pelloilla on aurattua tilaa runsaasti. Vielä ehtii loistavasti, sillä normaali kylvöaikahan on kesäkuun alussa. Poikkeuksellisen lämmin sää pisti meikäläisen vain hieman aikaistamaan kylvöjä.

Porukkaa Tarran mökeillä oli jonkun verran. Jotkut siellä jo ovat aloittaneet pitempiaikaisen oleskelun. Pitkästä aikaa Juksukin oli paikalla. Teki mielellään pientä palkkiota vastaan pari hommaa, joihin itsellä ei ole aika tuntunut riittävän. Ja teki ahkeraan! Käväisi järvessäkin, vaikka vesi ei vielä kymmentä astetta ole saavuttanut.

Järvessä veden pinta on kääntynyt laskuun. Eipä tullut tällä kertaa kalasteltua. Jos olisi tullut hyvä saalis, olisi aikaa tuhraantunut jonkun verran ja muut hommat siirtyneet. Veneellä soutelin sen verran, että siirsin veneen valkamasta toiseen. Paatti kun oli vikapaikassa. Sunnuntaina Pekan kanssa kiskoimme moottoriveneen ulos vajastaan. Jospa ensi pyhän seutuna pääsisi kokeilemaan. Koivut ovat pienessä lehdessä. Tuore vihreys paistaa kaikkialla. Pikkuruisia korvasienen alkuja oli putkahtanut maan pintaan. Parin viikon kuluttua voi odottaa satoa. Miksei aiemminkin paikoin. Ei tuntuisi olevan ainakaan lämmöstä kiinni, sillä 10 päivän ennuste ei juuri hellettä kylmempää lupaile. Huh! Kulunut viikonloppu oli onneksi nipin-napin siedettävä.

Puulomalla 8.5. - 19.5.2013

Tulipahan jälleen pidetyksi lomaa. Tosin pitkälti työn ääressä. Eli kyseessä se perinteinen puu-urakkaviikko. Tällä kertaan ylipitkäkin. Kun huoletti hieman fyysiset ominaisuuteni selviytyä puumetsän haasteista, pyysin matkaan pari reipasta nuorta miestä. Ainon olin jo aiemmin määrännyt kämppäemännäksi, jolla ei puumetsään ole asiaa. Jaakko ja Janne lupautuivat matkaan. Ja niinpä torstaista lauantaihin kuului metsästä pärinä ja ryty. Sahailin ja pätkin puita. Isoimpia hieman karsin, mutta pojat heiluttelivat vesureita loppujen kanssa. Ja kantoivat koolle ja pinoihin. Joka päivä tulisteltiin ja paistettiin makkarat. Evästä puraistiin ja mehua kului. Työpäiviä ei venytetty kuitenkaan edes normaalin mittaisiksi. Silti joka päivä tunsi tehneensä riittävästi sen päivän osalta. Lauantaina tehtiin hieman lyhyempi päivä. Pääsimme metsään likimain normaaliin aikaan, vaikka perjantai-iltana poikien nukkumaanmeno meinasi viivähtää. Johtuen muoriköörin korttipeli-innosta. Hieman jouduin innostuksen johdosta murahtamaan. Sorry! Lauantaina päivän päätteeksi sain laskea työn tuoton. Rankaa ja vähän paksumpaakin on pinoissa vuoden tarve. Vähintäänkin. Hieno homma. Iltapäivällä vielä ruoka, sauna ja lantti pojille kouraan. Rengit kotimatkalle. Pojille sydämellinen kiitos!

Kuten aiemmin olen maininnutkin, on pilkkominen käyttänyt jo niin hyvin, että jäljellä oli vain muutaman tunnin rupeama. Sen 3,5-tuntisen hoidin pois heti sunnuntaina. Peitin puupinon, tarkistin hydrauliikkaöljyn ja raivasin pilkkomispaikan. Ja pilkkomakone vuodeksi varaston uumeniin.

Pienimuotoista puuntekoa riitti hieman jatkossakin. Grillin puuvaraston äärellä oli muutama talvella kaatamani pikkukuusi. Pätkin, pilkoin ja pinosin ne. Laavulla oli myös kirveellä töitä. Raahasin sinne kolme mäntyä, jotka olivat tykkylumen paineen alla sortuneet. Laavupolun varrella oli pressun alla lojunut "hongankolistajien majan" jäänteitä. Nekin nyt siivosin. Osa meni polttopuiksi, osa oli jotenkin käyttökelpoista sahatavaraa. Vielä perjantaina tein pitkän työpäivän puiden kanssa. Päätin kärrätä viimeiset koneella pilkkomani koivut laavun puuhuoneeseen.Ei niillä sinänsä olisi kiirettä ollut, mutta edessä se homma olisi ollut kuitenkin. Ykköskottikärrystä meni kumi. Pikkukärryllä kärrääminen olikin sitten hieman keveämpää. Lauantaina siivosin näin paljastuneen trukkilavoista tehdyn pinoalustan. Käytin lavat pois paikoiltaan ja putsasin kaiken irtomuhan. Lavojen alta poistin sinne vuosien mittaan kertyneen kuntan. Elinvuosia pinoalustalle tuli lisää yksi tai kaksi.

Tämän kevään puu-urakka on valmis. Puita on metsäreitin varrella pinoissa runsaasti, mutta erityisen hyvälle mielelle sain tulla mökin, laavun ja miksei grillinkin puutilanteista. Pilkkeitä on vähintään kolmen vuoden tarve, joista kaksi kolmasosaa kuivaa. Tämä ei olisi mahdollista ilman Karin ja Maaritin puuttumista asiaan eikä ilman Jaakon ja Jannen työpanosta. Joten kertaan vielä: KIITOS!

Tiistai oli luppopäivä. Käväistiin kotona. Pyykkiä, kauppareissu ja taloyhtiön kokous. Olipa muuten vaisu osanotto kokoukseen. Jos olisimme päättäneet mekin jättää kokouksen väliin, ei kokous oli ollut virallinen, sillä tarvittavia kokousvirkailijoita ei olisi saatu valittua!

Torstaina toinen luppopäivä. Nuohotessa!! Aamusta suojaustoimenpiteet ja sitten nuohous. Ja sitten kaksi ja puoli päivää siivousta! Aino se tietenkin oli siivousmestarina. On se vain kumma, että niitä tarvittavia tukkoja ei osaa laittaa tiiviisti. Aina löytyy pieni rako, josta noki valuu kuin tiimalasissa hiekka. Ja pikku norosta tulee virta. Ja virrasta koko kämpässä leijuva musta pilvi. Saunassakin. Aino tosiaan siivosi nuohouksen jälkeen itsensä liki tajun kankaalle. Nimittäin olin saunassa nostanut lauteet seinälle mekanismissa olevan koukun varaan. Miten lie Aino tönäissyt lauteita, kun koukku irtosi ja ei kun lauteet otsaan. Komea kuhmu! Onneksi ei vakavampaa. Ja lauteetkin kestivät.

Nuohouksessa kannattaa pitää nuohousvaatteita. Varastosta vetäisin ylle haalarit. Kouriin vanhoja rukkasia. Aino määräsi operaation jälkeen kintaat polttorovioon. Vaikka olin aika musta, etenkin naamasta, selvisin kovennetulla saunatuomiolla!

Viimeisetkin pihan kinokset katosivat lopulta. Aino sai levätessään pihan haravoitua ja roskat muualle. Kukka- ja kasvimaitakin hieman kynteli. Laitteli minulle ruuat. Vain laavukokkauksissa olin joskus näkyvässä roolissa. Ja tuo valtava nuohouksen jälkeinen loppusiivous...

Aino halusi katsoa lauantai-illan euroviisut. Kuitenkaan en saanut TV:n kanavalistaan kakkosta. Kolmonen esimerkiksi näkyi hyvin. Sitten pienessä päässäni välähti. Laitoin pikkupiiskan kaiutinritilän sijasta peltitarjottimeen. Syntyi parempi lautasantenni ja kanavia löytyi roppakaupalla. Se kaivattu kakkonen tärkeimpänä. Varhain perjantai-aamuna ehdotin Ainolle, että jospa siirtäisin tuon sähköpistokkeen toiseen paikkaan. Aino tietenkin suostui. Mutta olikin sitten siirrettävä paljon muutakin. Vaikka sanoin, että menipäs kaksi tuntia hyvää työaikaa hukkaan, en sitä tarkoittanut. Olimme molemmat varsin tyytyväisiä uudesta järjestyksestä ja siitä, että jatkojohdot ovat historiaa.

Ilma oli pitkän aikaa varsin kolea. Vain hieman plussan puolella. Ajoittain tihkua. Tuntuu, kuin tuo keli olisi sellainen on/off -juttu. Keskiviikkona päivällä oli +3,5 astetta. Torstaina rannalla riitettä jäälauttojen välissä. Sitten perjantaina lävähti! Lämpö hipoi hellelukemia. Lauantaina sama juttu. Jäät liikahtivat pari metriä maanantaina. Keskiviikkona sitten ensin kymmenkunta metriä. Kunnes keskijärven mustana pohottanut alue löysäsi ja alkoi jäiden liike. Liikettä piisasi ja piisasi. Pääosin matka oli etelästä pohjoiseen. Tuli isoja repeämiä ja kotirannassa oli kymmenien, lopulta satojen metrien sula. Torstaina aamusta kuitenkin koko näkösällä oleva alue oli jäälauttojen vallassa. Perjantaina jäät ensin vastarannalla, illan suussa Tarrassa. Illalla katosi sitten viimeinenkin hile.

Olen tainnut aiemminkin miettiä, että miten määritellään jäänlähtöaika? Jokialueilla se on ehkä se liikkuminen, mutta jos järvellä jää liikkuu kaksi metriä, ei jäänlähtö ole vielä tapahtunut. Paljonko pitää liikkua? Voiko rajaa vetää? Ja kuka mittaa? Selkein onkin seurata, milloin jäät ovat kadonneet tyystin. Eli mielestäni nyt perjantai-iltana tapahtui se jäänlähtö.

Äitienpäivänä viritin vesipumpun ja pumppasin reippaanlaisesti saunavesiä. Jäät olivat vielä lähtemättä, joten otin pumppausoperaation jälkeen letkun järvestä suojaan mahdolliselta rytinältä. Juomavesikin oli vähissä, joten keräsin pänikkäkuorman auton konttiin ja suoriuduin reissuun. En vielä lähtenyt vaaran taakse. Siellä voi olla vielä turhan pehmeää. Ja missä kunnossa lienee jyrkkä mäenkohta sulamisvesien jäljiltä? Alposlahteen siis. Matkalla hirvittävästi sammakoita tiellä. Kyllä on niiden seksielämä vaarallista. Raatoja kilotolkulla autojen jäljiltä. Kylläiset korpit jaksoivat juuri ja juuri nousta lentoon. Alposlahden tiellä ihmetytti eräs kohta, johon oli muodostunut liuta melkoisia kuoppia. Miksi ovat siihen syntyneet ja miksi paikkaa ei ole korjattu. (oli sitten korjattu, kun viikkoa myöhemmin olimme kotimatkalla)

Loppuviikosta ajelin yhtenä iltana muuten vain. Piekkolanvaaran mäki oli kuten aiemminkin: haastava, mutta ei mahdoton. Vaaran takana koppelo ei meinannut antaa tietä. Pörhisteli vain tiellä. Sirkkakoskentien rumpuja oli korjailtu. Tie Pieskän soramontulle oli mustanaan hirven paskaa. Väisteleminen käytännössä mahdotonta. Joku oli ajellut henkilöautolla muutamaa päivää aiemmin. Oli paikoin tehneet renkaat aika syvää piirtoa.

Perjantaina saapui Veskukin ja ryhtyi välittömästi maatöihin. Aurasi ja äesti maita. Kun luvassa on melkoisen lämmintä, päätin tehdä kokeilun: potun istutusta mansikkamuovin alle! Mansikkamuovia riitti 57 perunan koeviljelykseen. Jokohan Jussina maistellaan uutta pottua, vai meneekö homma piparin pureskelemiseksi?

Tulipas hieman kalastettuakin. Keskiviikkona oli rannassa sen verran aukkoa, että sain vietyä katiskan parinkymmenen metrin päähän rannasta. Merkiksi laitoin kuivan puuriu'un, jonka pää pilkisti pintaan asti. Ei vie jää katiskaa liikkuessaan. Perjantai-iltana jäiden kadottua tarkistin saaliin. MM-Weke oli typötyhjä. Liian matalassa oli tietenkin pyytölaite. Laskin muutaman verkon. Lauantain saalis ei päätä huimannut. Kalakeittoaineet kuitenkin iltapäiväksi ja hieman kotiintuomistakin. Veskun saalis oli selkeästi parempi. Veden pinnalla runsaasti roskaa. Ruohoa, risua,oksaa. Verkot kuitenkin roskattomat. Katiskaan vaihdoin merkiksi lipun ja siirsin sen samalla syvempään veteen. Vaikkakin kokemuksesta tiedän, että ei se kunnon pyyntipaikassa ole nytkään!

Äitienpäivän iltana karaokea. Hieman jäin miettimään... olisikohan kannattanut karaokettaa ollenkaan? Aino joutui eräänä päivänä kauppareissuun kesken kiireidensä. Vastaisuudessa pyynnöt evätään. Valitusoikeutta ei voi hakea mistään instanssista. Kuulin kerran myös varsin positiivisen maininnan itsestäni. Siis minusta, Tarran Matista! Luontainen epäluuloni ja aiemmat kokemukseni kuitenkin käskevät olemaan uskomatta. Tieto kun oli "second hand" -laatua. Iltojen korttipeleissä on mahtikauteni kääntynyt tappiovoittoiseksi. Aina siis ei mene hyvin, mutta menee onneksi jotenkin.

Selkä kesti puuhommat jotenkin. Ja muutkin puuhat. Tahtia vain ei voinut kehua. Kädet ovat arvoitus. Ei ihan huonot, mutta ei hyvätkään. Keitetyt kananmunat jouduin kuorimaan veitsellä. Aino sitten alkoikin avustamaan siinä puuhassa. Säälittävän näköistä oli kuorimiseni lopputulos ja aika säälittävän näköistä varmaan oli tuhertamisenikin.

Lämpimät kelit siis saapuivat pohjoiseenkin. Lumet kävivät vähiin. Vain ojien pohjalta voi enää löytää aurauslumia. Jossakin vielä näkyy hiipuvia, koneella puskettuja läjiä. Koivut pikkuruisella hiirenkorvalla. Jotakin vihreää pilkistää kulottuneesta heinästä. Ensimmäinen kirjosieppo saapui Äitienpäivänä. Nyt pönttöjen ympäristöissä kuuluu iloinen luritus. Pääskysiä näkynyt viikon verran. Rantasipit pitävät huolta rantojen äänimaailmasta. Ensimmäiset sääskenpaukamatkin saatu. Eli kesä on ovella!

Viikonloppu 3.5. - 5.5.2013

Vihdoin kelit antoivat niin paljon myötä, että autossa oli alla kesärenkaat! Tiet sulat ja peräti aika hyvässä kunnossakin. Muuten säätilassa ei ole dramaattisia muutoksia ollut. Koleahkoa. Yöpakkasia. Lumi vähenee silti. Linkokinokset pihan laidoilla kuitenkin melko suuria. Jää ei ole vielä mustunut. Ei rantaporeita. Vesi nousussa noin 5 sentin päivävauhdilla. Noussut jo runsaat puoli metriä ja saman verran nousua vielä luvassa. Joten tulvaa ei tule. Eipä sitä ollut kyllä luntakaan edellisen vuoden malliin. Jatkossa on luvassa hieman lämpenevää. Ja kun yöpakkasetkin ovat väistymässä, alkaa viimeisten lumien sinnittely olla toivotonta.

Tässä on suunnitelmissa pitää jokavuotinen puuloma. Ensi keskiviikkoillasta alkaen seuraavan viikon loppuun. Nyt on päässyt käymään niin, että olen ollut aika ahkerana pilkkomakoneen kanssa, joten pilkkomista ei lomalla tarvitse isommin harrastaa. Lauantaina täyttyi pilkkeistä toinen pihavarasto. Eli takka- kamina- ja saunapuita tuli talteen vuoden tarve. Paltteja kuitenkin vielä riitti ja jatkopilkkeet pinosin trukkilavan päälle. Paltteja on enää vain muutaman tunnin työksi, joten hyvällä mallilla ollaan etenemässä. Ja mikä parasta, nämä pilkeet kärrään aikanaan laavun puupulaa ehkäisemään. Pilkkeiden sivutuotteena on kertynyt säkkitolkulla tuohia. Aino niitä putsannut ja pussittanut. Kyllä puulomaviikolle silti tulee hommia piisaamaan. Pitää kaataa metsään vuoden puut ja pinota ne sinne talvella mökille ajettaviksi. Mökin lähellä on muuan tykkylumen katkoma mänty. Ne on hoidettava pois maisemaa rumentamasta.

Perjantaina jääkiekkoa. Lauantai-aamuna oli maa valkeana. Lumisade muuttui pian tihkuksi ja sentin kerros valkoista katosi pian. Aino ehti haravoimaan pihaa ja kärräämään roskaa pois. Aivan joka paikkaa ei vielä pääse putsaamaan, mutta pian pääsee. Pihalla ei kovin lämmintä ollut. Laavulla ihan eri keli, ja lauantain ruoka laitettiinkin siellä.

Hiiriä näyttäisi jälleen olevan. Saalista on alkanut kertymään, vaikka loukkujen määrä on turhan pieni. Viime vuonna jyrsijäkanta oli pohjalukemissa. Nyt näyttäisi "hyvältä". Vieläkään ei ole näkynyt muuttolinturyntäystä. Tuleeko ollenkaan? Sepelkyyhkyjä on kuitenkin alkanut näkymään. Hieman yllättävää. Kanta on vuosittain vahvistunut, vaikka maanviljelystä ei ole lähimaillakaan.

Kädet vaihteeksi menossa parempaan suuntaa. Onneksi vain 40 prosenttia sormenpäistä on rikki. Eli molemmat peukalot ja etusormet. Mutta siis paranemaan päin. Tuo pihka-allergia on lisämauste, jonka pystyy pitämään hallinnassa. Suojautumalla. Pääasiallinen vika on atopia. Käsiin se iskee aika rajuna ekseemana. Olen alkanut puolivahingossa miettimään iho-oireiden perustaa. Hyvin mahdollinen ajatus on kehon happamuus. Kun mietin asioita, löytyi jopa selkeitä perusteita. Testiliuskakin sitten muuttui aika happaman väriseksi. Asian johdosta olenkin ryhtynyt erinäisiin toimenpiteisiin.Sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Vaihteeksi olen melko luottavainen. Se on jo puoli voittoa.

Viikonloppu ja Wappu 26.4. - 1.5.2013

Kevätkelit jatkuvat vaihtelevina. Mitenkään erityisen lämmintä ei kuitenkaan ole ollut. Öisin välillä hieman pakkastakin. Mökkiin sisälle pakkanen ei ollut enää mennyt. Puita siis ei näillä keleillä kulu juuri nimeksikään. Valoisaakin piisaa. Kun ilta oli sopiva, poltin pois hakokasan, jonka pari viikkoa sitten keräsimme. Vaikka läjä oli aika suuri, paloi se rauhallisesti. Lunta oli vielä maassa, joten hiillos sai jäädä yöksi mustumaan itsekseen.

Oli tarkoitus saada pilkesavotta alulle. Nyt kun oli muutama päivä aikaa ja kädet hieman paremmat, olivat toiveet korkealla. Ensin kuitenkin oli järjestettävä kelkkavaja kesäkuntoon. Kelkka, linko, reki ja latukone löysivät kukin paikkansa vajan laidoilta. Ruohonleikkuri ja agrekaatti keskemmältä. Tuntinen vierähti, vaikka laskin siihen menevän kauemmin.

Sitten järjestelin pilkkomispaikan. Aluksi kuusipalttien luo. Pihka-allergian ja käsiekseeman vuoksi olin panostanut jälleen uusien hanskojen myötä käsiini. Olin hankkinut useamman parin timmejä alushanskoja ja isompia nahkasormikkaita. Vaikka kirveellä pilkkominen sujuisi vauhdikkaammin, jouduin pakosta tyytymään pilkekonehommiin. Oli selvää, että kädet eivät tulisi kestämään kirveshommaa. Ja etenkin kuusipaltteja oli iso määrä sellaisia, joita tuskin olisin aivan helpolla saanut kirveellä pieniksi. Suuria ja paksuoksaisia. Töiden edistyessä alkoivat muutamat sormenpäät halkeilla. En siis aivan ehjin nahoin selviytynyt. Nyt on pari päivää aikaa nuoleskella haavoja ennen uutta yritystä.Rauhalliseen tahtiin sain kuitenkin varsin tyydyttävän määrän pilkkeitä aikaiseksi. Aino pinosi pilkkeet sitä mukaa. Poikkeuksena Pessiksen reissun aika. Käväisi "naisten päivää" viettämässä ja joduin siksi välillä pinouspuuhiin. Jotta ei kertyisi älytöntä kasoa! Viritin myös uuden patentin pinoihin. Pitäisi estää pinojen kaatuminen.

Ilmat eivät oikein tällä kertaa suosineet. Vain hieman plussaa päivisin. Parina yönä pakkasella. Sateli melkein jatkuvasti. Vettä, räntää ja luntakin. Paras keli koitti vasta vappupäivänä, jolloin aamun räntäsade vaihtui hienoon paisteeseen ja aavistuksen verran lämpimämpään keliin.

Vesku jätti viikko sitten pari launia pyyntiin. Lupasin silloin, että jos ei Vesku itse tule nyt paikalle, voin kävellä ne pois. Sunnuntai-iltana käppäilin sitten jäälle. Jää on vielä kantavaa, mutta ilman kumppareita sinne ei ollut asiaa. Sen verran tolsku upotti. Kaksi ensimmäistä launia oli tyhjiä ja keräsin ne pois. Kolmannessa tuntui jotakin. Mutta eipä suostunut tulemaan avannosta! Päätin tulla uudemman kerran kairan tai tuuran kanssa. Liekö iso made ja turhan pieni avanto? Arvelin kalan pysyvän koukussa ja tuoreena ja palasin jääsahan kanssa paikalle vasta tiistaina. Kiinni oli yhä ja ei vieläkään mahtunut avannosta. Katsoin tarkemmin avantoon. Koukku olikin kiinni jossakin kepissä. Liki tasapainossa vielä. Ja kun keppi notkui, oli se kuin kalan jytinää. Kylläpäs keppi osasi minua naruttaa! Palasin mökille. Puukot ja pakastepussit takaisin laatikoihin.

Vappuaattona lopetin pilkkomisen hieman muita päiviä aikaisemmin. Saunottiin ja avattiin peräti skumppapullo. Istuttiin, poristiin ja pelailtiin korttiakin. Syötiin jotakin maukasta. Ihmeteltiin väen vähyyttä.

Vieläkään eivät muuttolinnut ole sankoin joukoin saapuneet. Peippoja ja mustarastaita on jonkun verran. Niiden laulu kuului korviini, vaikka kuulolaitteet olivatkin Torniossa. Korvanappien kanssa olisi äänimaailma aivan toinen. Matkalla näkyi västäräkkikin. Mökillä punarintakin. Samanlainen arkailija ja piileskelijä, kuin mustarastas. Oravia turhan paljon. Joku hiiri vipelsi vajan alla. Laitoin vajaan sisälle killereitä ja kolme siimahäntää on nyt vähempänä.

Tiet alkavat olla sulia. Piha oli kuitenkin vielä paikoin paljastumatta. Ja märkä. Aino hieman sitä siistasi, mutta kunnon haravahommiin ei ollut asiaa. Poron paskahommiksi taisi mennä.

Sirkkakoskentie hyvässä kunnossa niiltä osin, kuin sitä käytämme. Vain yhdestä kohdasta vesi huilasi tien yli. Vesimäärä tuolla kohdalla ei onneksi tule isoksi ja tie pysyy kunnossa. Toista kuulimme Koutusjoen takapuolelta. Siellä oli kuulemma kivi- ja lankkuvirityksiä. Rummut tukossa ja tie poikki. Olisikohan ensi kesälle pientä puuhaa tienhoidosta vastaaville? Vai jatketaanko lankkusiltatyylillä?

Vuosia sitten ostin tuon hydraulisen pilkekoneen. Miksikähän silloin ostin laitteen, joka halkoo leivinuunipuun mittaisia halkoja, kun tarve on parikymmentä senttiä lyhyemmille. Tiistaina pilkkoessani aloin laskemaan hukkaan menevää aikaa. Terä osui palttiin keskimäärin 7 sekunnissa. Sen jälkeen liike jatkui vielä 4 sekuntia. Mutta yleensä 1-2 sekunnissa puu halkesi, jos oli haljetakseen. Siis 7 sekuntia hukka-aikaa jokaisessa halkaisussa! Tuntuu pieneltä, mutta.... Laskin sitten valmiista pinosta pilkemäärän, joka menee kuutioon. Minun mallisia klapeja menee mottiin noin 600 kappaletta. 600 x 7 = 4200 sekuntia. Eli 1h 10min. 10 kuutiota tarkoittaa jo 11 tuntia ja 40 minuuttia! Kylläpäs minulla on ja on ollut aikaa odotella. Tässä välissä pitänee lausua pari sanaa tuon arvion epätäsmällisyyksistä. Onko kuutiossa 600 kalikkaa? Vai 500. Vai peräti 700. Mene ja tiedä! Ja jos paltin halkoo vaikkapa 16 osaan, tarkoittaa se 15 halkaisua. Mutta käytännössä aina ei halkea ja joutuu puskemaan useammankin kerran, ennen kuin tulee se lopullinen halkaisu. Ja tuo 7 sekuntiakaan ei päde kaikkien osalta. Joskus menee enemmän, joskus vähemmän. Paltit kun tahtovat olla eri mittaisia. Iltasella Aino käski myymään pilkettäjän ja hankkimaan soppelin kokoisen tilalle. No joo... Katsotaan. Hiukkasen tulisi tappiota, mutta joutokäynti loppuisi. Raskas nosteltava kyytiin. Tämän nykyisen muuten nosti kaverina autoon eräs RKP. Muistaneeko? Vappupäivän aamuna pilkoin vielä pari tuntia. Koko ajan siinä vahtasin ja mietin ratkaisua. Sitten sen keksin. Voi ihmisen käsi! Olen sitten virallisesti maailman pöljin ihminen! Olen tuhrannut kymmeniä tuhansia 7-sekuntisia. Ikäänkuin niitä olisi tuhlattavaksi asti. Ja ratkaisu oli äärimmäisen yksinkertainen. Ja turvallinen. Testasin sitä epävirallisella tavalla ja sepäs toimi moitteetta. Pitää vielä tekaista se virallinen versio. Alkaa sekunteja säästymään. 7 per laaki.

Viikonloppu 19.4. - 21.4.2013

Nyt se on viimeinkin tapahtunut: kevät on tullut! Vuorokautiset keskilämpötilat ovat olleet plussalla. Välillä tuli viikolla vettäkin reippaanlaisesti. Matkalla mökille saimme havaita kelien vaikutuksia. Teiden varsilla lumiraja siirtynyt kauemmas. Pelloilla vettä, kun ojat eivät vedä. Jäätä tiellä enää muutamin paikoin. Pian voi vaihtaa autoon kesärenkaat.

Kun kelkkakelit maalla alkavat olla lopuillaan, päätin lauantaina ottaa verkot pois. Tyhjää pyytämästä. Ensin piti kuitenkin levitellä hieman lunta pihaan. Sen verran vain, että kelkalla ei möyhi vähäisiä nurmikoita. Eikä sora pilaa liukuja. Verkkoreissulle ei tällä kertaa tarvinnut pakata kummoisia kamppeita. Kaira, jääsaha ja uittonaru saivat jäädä mökille. Vain paljut matkaan verkkoja ja kaloja (?) varten. Lapiohommiin ei avannoilla tarvinnut ryhtyä. Verkkokepitkin olivat sulaneet jäästä irti. Vihdoin olisi ihanneolosuhteet ja homma helppoa, mutta ei auta. Pois on verkot otettava, kun ei riitä maalla lumi. Olisi pitänyt kai tehdä kelkkavaja rannan tuntumaan, niin kalastuskausi jatkuisi viikon tai pari. Toisaalta... kannattaako sitten aivan viimeisille jäille tukkiakaan! Ensimmäinen jata oli nopeasti paljussa. Toiseen olinkin viikko sitten vaihtanut 3-metrisen verkon tilalle 5-metrisen. Samaa 65-millin solmuväliä. Sen verran vaihto auttoi, että taas syödään kuhaa muutaman kerran. Mökillä jouduin punnitushommiin. Kuhasaaliin keskipaino oli muuten tasan 3,5 kg!

Perkausoperaation jälkeen ajoin saunavettä useamman saunomisen tarpeiksi. Kelkalla en enää tämän jälkeen vesiä saa ajettua ja jäiden lähtöön menee vielä joku viikko. 3-4 arviolta. Nyt oli järvi paikoin vesillä, mutta nopeasti muuttumassa ja valkoiset alueet valtasivat järven. Pintavesi pakeni nopeasti jään alle. Tosi hieno pinta kelkkailla tai hiihtää. Kävelläkin.

Sormet ja kämmenet ovat kelottuneet. Nahka kesii ja jälleen kerran violetinpunainen kerros paljastunut. Haavaumia, mutta ei niin pahoja, kuin syksyllä. Saikkua en ole tarvinnut. Syksyllä ja talvella nahka kuoriutui 5-6 kertaa laskutavasta riippuen. Onkohan sama kierre nyt alkanut? Kyse on käsiekseemasta, ei siis kolofoniallergiasta. Siltä olen käsittääkseni pystynyt itseni suojaamaan. Käsiä helliäkseni en aloittanut puiden pilkkomista, vaikka sitä puuhaa riittäisi useammaksikin päiväksi. Paltteja taitaa olla pressujen alla 8-9 mottia. Hajoittelinkin sitten hieman kinoksia. Lingolla suihkutin osan soseesta kauas metsään.

Aino lähti sunnuntaina jäälle sivakoimaan. Oli kuulemma kauden paras keli. Hajoittelin vielä hieman lumikasoja. Viikon kuluttua on pientä vaille, että pääseekö pihaa jo haravoimaan. Jos käsien kunto petraa, saatan aloittaa myös klapihommat. Edessä kun on piiiitkä viikonloppu, vappuun asti.

On aloitettu eräs prosessi. Prosessilla tulee olemaan vaikutuksia kulkemisiimme. Ja etenkin tekemisiimme. Mikään ei ole tulevana kesänä varmaa. Aikataulu on vielä hieman epävarmaa, mutta prosessi vaikuttaa hommiimme joko heti toukokuusta tai sitten elokuusta. Kestää kuitenkin viikkoja. Jääkö meiltä lapsipuolen asemaan marjastelu vai pottuhomma, jää nähtäväksi. Tästä syystä ja hieman muustakin johtuen olemme varanneet siemenpottujakin vain sen verran, mitä saan yksin maahan. Ja kesällä hoidettua. Omiksi tarpeiksi.

Vaikka kevät on koittanut ja lumi huvennut puoleen ja pieniä pälviäkin on paljastunut, eivät muuttolinnut ole vielä taivasta pimentäneet. Mökillä tepasteli kuitenkin mustarastas. Tutun arkana. Kuikuili vajan alta. Joutsenia lenteli ja Pessalompolon sulassa niitä uiskenteli useampikin. Muutama peippo yritti alkaa laulukonserttiaan. Omituisinta oli se, että matkan varrella näimme vain yhden töyhtöhyypän. Niitä olin kuvitellut näkyvän runsaammin. Viikon aikana varmaan alkaa tapahtumaan muuttolintupuolella muutoksia.

ps. pitää vielä hieman tarkentaa tuota kuhasaalista. En tuossa alussa kylläkään valehdellut, mutta joku voi saada väärän käsityksen. Sain nimittäin vain yhden kuhan. Harmi, kun en ottanut valokuvaa. Kyseessä kun oli ennätyskuhani. Olin varma, että olen isompiakin saanut, mutta taisin erehtyä. Jälleen.

Viikonloppu 12.4. - 14.4.2013

Kuluneella viikolla ei vielä keväisiä kelejä ollut. Yöpakkaset kuitenkin hieman alkoivat lieventyä. Päivisin juuri ja juuri plussalla. Kun aurinko on paistanut, alkavat tiet puhdistua lumesta ja jäästä. Koneet ovat avustaneet sivukaduilla. Niin meilläkin. Tiistaina töiden jälkeen käväisin kaupassa. Kotikadulla oli sitten oikein kunnon tiekarhu höyläämässä lastuja jäästä. Ja millaisia lastuja! Tiestä irtosi 10-15 senttiä paksuja jäälattoja. Ne siirtyivät tien reunaan korkeaksi valliksi. Ja tietenkin tukkivat kaikki liittymät. Meidänkin. Onneksi perässä tuli toinen kone, joka putsasi liittymät. Kolalla olisikin ollut kovempi homma. Jouduin kuitenkin odottamaan liki puoli tuntia, ennen kuin väylä parkkipaikalle aukesi. Eivät ostokset kuitenkaan ehtineet pilaantua.

Käsi-ihottuma on ollut pari kuukautta aika rauhallinen. Kortisonia on kuitenkin kulunut. Ja perusvoiteita. Tetrasykliinikuuri jatkuu vielä joitakin viikkoja. Parin viikon aikana on nyt alkanut jälleen tapahtumaan muutosta. Ja huonompaan suuntaan tietenkin. Keskussairaalan ihopoli antoi vuoden loppuun asti luvan olla yhteyksissä, jos ongelmia tulee. Käväisin sitten siellä. Jospa pääsen lääkärin tutkittavaksi ja saan ehkä jytymmät lääkkeet. Vapaita lääkäriaikoja oli kuitenkin vasta heinäkuulle! Olikin sitten käytävä työterveyden puolella ja sain lähetteen ensi keskiviikoksi ihotautilääkärille. Olisi hyvä saada uudelleen heräävä ekseema kuriin mahdollisimman alkuvaiheessa.

Tuosta tetrasykliinistä: Sitä määrättiin 200 pillerin kuuri. Sattui silmään vasta nyt, että reseptin ohjeessa luki: suun kautta 2 kertaa päivässä. Niin, antibiootit yleensä otetaan suun kautta. En vahingossa tai edes pöljyyttäni ole yrittänyt tukkia pillereitä muihin reikiin.

Perjantaina alkoi olla iltapäivällä jo hieman keväisempää tuntua. Lämmintä Torniossa seitsemän astetta. Mökilläkin viisi. Sisätiloissa pari pakkasastetta. Ennen illan pakollista korttipelisessiota oli pari juttua mielessäni. Ensin puhdistin lingolla pinon paikkaa lauantain puusavottaa ajatellen. Ja hain valmiiksi saunavedet. Savotan jälkeiseen saunomiseen.

Lauantai vietettiin muutaman pihakuusen kimpussa. Jätkiksi saatiin Kari ja Maarit. Osoittautuivat superjätkiksi. Muutama tukkikuusi rösäytettiin hangelle. Karsittiin ja pätkittiin hellamittaan. Ajettiin pilkkomispaikalle pressun alle. Lopuksi ajettiin oksat (toistakymmentä kuormaa) rekikyydillä muualle. Osa kokkoon, osa kauas metsään. Piha alkoi saada avaruutta ja valoa. Päälle syötiin se savuluusoppa. Karille ja Maaritille iso käsi. Olisi meidän omilla resursseilla mennyt useampikin lauantai. Siis pihakuusihommassa, ei sopan lusikoinnissa. Pari kuusta olisi jäänyt yksin kaatamattakin. Nyt oli väkeä ja voimaa kaataa nekin väärään suuntaan nojollaan olleet tismalleen oikeaan suuntaan.

Polttopuuta kertyi melko läjä. Nyt on selviö, että pystystä ei ole tarvetta hakea näillä lumilla yhtään runkoa. Liekö keliäkään? Pilkkomista riittää näissäkin, kun koivujakin on reippaasti. Saattaa käydä niin, että mökkipuuvarastojen lisäksi täyttyy laavunkin puuvaja. Ehkä grillinkin. Näin olisikin hyvä. Jos niin todellakin käy, on polttopuun kokonaiskulutus vähentynyt. Takka on tuonut säästöä, mutta laavulla menee aika paljon puuta. Pilkkomisurakan jälkeen selviää, olenko väärässä laskujeni kanssa.

Sunnuntaina verkkojen kokeminen. Liekö isot kuhat loppuneet, kun 65-milliset eivät tahdo pyytää? Vielä ennen kotiinlähtöä tasasin kuusten kannot. Ne jätettiin aika pitkiksi. Ovat hyviä ulkotulialustoja syksyn pimeydessä.

Matkalla Tornioon auton ulkolämpömittari käväisi muutamaan otteeseen +9 asteessa. Luvassa melko lämmintä jatkossakin. Ja kun yöpakkasia ei juurikaan ole tulossa, lähtee lumi nopeasti. Etenkin kun luvassa on myös sateita. Kelkkakelit voivat olla ohi jo viikon kuluttua. Soratietkin alkavat olla lumettomia. Tällä hetkellä olivat vielä erittäin hyvässä kunnossa.

Äksön äijäkin oli lukenut päiväkirjojani. Viikkojen tai kuukausien satsin kerralla. Pitkästä aikaa taas tavattiin. Kyseli että olenko tietoinen siitä, että kaikki eivät oikein ymmärrä kannanottojani. Itse kuitenkin oli ainakin pääosin samaa mieltä kanssani. En ollut kuullut. Nytpä kuulin. Sellaistahan se on. Ymmärtäminen. En ymmärrä.

Viikonloppu 5.4. - 7.4.2013

Vesi sisällä ämpärin pohjalla ei ollut jäätynyt. Viikolla yöpakkaset ovat olleet kymmenen kahta puolta ja iltapäivisin niukasti plussalla, joten kylmä ei ollut sisätiloihin pesiytynyt. Aika helppo oli lämmittää mökki -2 asteesta +20:een. Kun kelloja on siirretty viikko sitten, piisaa valoisaa iltaa iltayhdeksään asti. Ylikin. Valoisaa hyödynnettiin viemällä pääsiäisen suksikalusto säilytykseen. Pähkäilimme muutaman pihakuusen kohtaloa. Pois pitäisi joku pimentäjä saada. Kun lumi ei ole vielä lainkaan alkanut sulamaan, on savotointi työlästä. Toisaalta lunta pitäisi olla, jotta saisi heti ajaa kelkkakyydillä sekä puut, että oksat. Ajelinpa sitten kelkalla kuusten seutuvilla ristiin-rastiin. Jospa hieman jomottuisi. Ja jospa tulevina viikonloppuina saisi jotakin aikaiseksi.

Lauantaina pakkasta reippaasti. Viikon kymppiyöt olivat laiha lohtu. Mitenkä se taas teki kovat yöpakkaset näin viikonlopuksi? Aamupäivän aikana aurinko kuitenkin alkoi lämmittämään ja kymmenen maissa verkoille lähtö tapahtui vain 7-8 asteen pakkasessa. Kalan tulo on ollut heikkoa. Suunta jatkui, kun nyt saalista oli yhden kalan verran niukemmin viime kertaiseen nähden. No, vähemmän perattavaakin. Aurinko oli houkutellut jäälle pilkkiporukoita. Heidän saaliista ei ole tietoa. Ainakin raitista ilmaa ja rusketusta!

Sahailin taas puita palteiksi ja ajoin paltit pilkkomispaikan viereen. Kylläpä kävi selkään, mutta ei auta. Tehtävä on. Pino vajui kuitenkin mukavasti ja jäljelle jäi tätä lajia vain pienehkö rypistys.

Ajoin koivikkoon ringin, jonka varrelta saan tarpeen iskiessä koivuja kyytiin. Olen Ainon iloksi tehnyt latuja ja nyt parista paikasta jouduin ajamaan ladun yli. Jahas, taitaa siinä Ainolla olla ilot kaukana!!! Ymmärrän paikat, joissa tilaa ei ole kelkkailla muualta, mutta näin avopaikoilla jälki vaikutti tahalliselta vandalismilta. Latuja kaipailivat myös Pessiksen mökkeilijät, kun pistäytyivät sivakoiden päiväkahvilla. Järvellä kuitenkin ladut menevät nopeasti umpeen. Siellä saisi höylätä uraa jatkuvalla syötöllä. Ainakin näillä keleillä.

Aino laittoi ruuan, jota ei vielä aamulla tiennyt laittavansa. Oli ottanut pakkasesta väärän paketin. Eipä siitä mitään haittaa ollut. Ruoka oli suorastaan hyvää ja ei onneksi vaatinut isoja tai monimutkaisia kokkauksia.

Ruuan päälle poistin tallotun lumen puuceen polulta. Lumen pinta oli siinä jo aivan jäinen ja siksi vaarallinen. Kun vesikelejä ei ole ollut, lähti polulta lapiolla kunnon lumikappaleita. Maata ja lattakiviä myöten, joten puhdasta tuli.

Iltasella testasin television. En uskonut sen pelaavan läppärin tv-antennilla. Mutta pelasipa kuitenkin. Läppärikäytössä antennin asennolla ja paikalla ei ole ollut juurikaan merkitystä. Nyt asentoa sai hakea, mutta lopputulos oli hyvä.

Olemme molemmat olleet viikon jonkunlaisessa romoskassa. Aino pahemmassa. Jos ei olisi noita verkkoja pyytämässä, olisi saattanut tämä viikonloppu jäädä väliin. Fyysinen heikkous vaikutti myös henkisesti. Jotkut viimeaikojen jutut painoivat mieltä matalammaksi, kuin ehkä muuten olisi ollut. Vaikuttamaan niihin eivät meidän mahdollisuutemme ole riittäneet. Olisiko pitänytkään, ei kai! Siinä sitten kun olimme hieman alamaissa, oli helppoa painua vielä syvemmälle. Helvetti, puuntekokin niin raskasta! Selkä ja olat kipeät, kädet arat. Pitäisiköhän ensi talvi olla kotosalla? Ei kuluisi puut. Tulisi mökille vasta toukokuulla sulan maan aikaan. Ei huolta aurauksesta. Aurauskassasta ja pääsiäisestä. Mökkipäiväkirjasta. Ei mistään. Huolehtisi vain itsestään ja toisesta. No, voisihan sitä samaa kuumaa olla pois koko kesänkin. Ja syksyn. Ei olisi huolta sääskistä ja itikoista. Siitepölystä ja pihkasta. Allergiasta. Potuista, marjoista, sienistä ja muikuista. Todellinen sapattivuosi!

Aamulla kuitenkin puuntekoon. Nenä nuhaisena, poltetta rööreissä, kireä pakkanen nenän ulkopuolella. Mieli ainakin joiltakin osin parempi. Järkevöitynyt. Ehkä? Mielihyvää toi sitten aivan kunnolla se, että sain pinon hierottua loppuun asti. Tämän vuoden puu-urakasta lienee liki 10 prosenttia nyt tehtynä. Tai ainakin viisi. Tämä helpottaa toukokuista puulomaviikkoa. Kovastikin.

Pohjoisen kelit jatkuvat kutakuinkin ennallaan. Kymmenen päivän ennusteen lopulle lupaillaan jo 5-6 asteen päivälämpöjä. Lumelle tuo ei voi vielä mitään. Etenkin kun yöpakkaset jatkuvat. Ei tietenkään vielä ole aikakaan. Savuluukeittokin vielä tekemättä. Ensi lauantaina??? Vai juuri ennen kuun vaihdetta?

Viikko sitten ei autossa ollut tilaa tuoda mökiltä mitään ylimääräistä. Nyt oli tilaa ja autoon pakattiin pääsiäisen seudun pyykkivuori. Oli jokunen pussukka kerätty laavulta ja ne päätyvät kaupan eteisen automaattiin. Tyhjät bensagallonat eivät mukaan mahtuneet, mutta niiltä osin varastotilanne ei ole katastrofaalinen.

Pääsiäinen 28.3. - 1.4.2013

Aino pääsi lähtemään Jaanan kyydillä kämpän lämmitykseen jo torstaina aamupäivästä. Matkaan mahtui myöskin kutakuinkin kaikki pussukkamme ja kassimme ja kylmälaukkumme. Tiina ja Jani olivat tulleet jo keskivikkoiltana Tornioon. Heidän kanssa odoteltiin etelän pikajuna, jolta noudimme Annin ja Pekan. Mahduimme kaikki samaan autoon, mutta onneksi meidän kamppeet olivat pääosin jo mökillä.

Maanantaina leiri purettiin päinvastaisessa järjestyksessä. Vein nuoret junalle ja Aino pääsi kyydillä kotiin hieman myöhemmin.

Tuossa välillä tapahtui kuitenkin monenlaista. Tällä kertaa en muistiinpanovihkoon koskenut ollenkaan. Joten kertaan joitakin tapahtumia ulkomuistista. Joka ei välttämättä kovin kummoisia hurraa-huutoja ansaitse.

Ulkona oltiin päivittäin liki iltapimeään asti. Ajoittaista tuuleskelua lukuun ottamatta keli oli koko ajan todella upea. Aurinko paisteli, öisin pakkasta ja iltapäivisin jopa hienokseltaan plussalla. Suksia löytyi sen verran, että kaikki halukkaat saivat sujutella. Mäenlaskuvälineistöäkin oli. Ja tietenkin pihapelejä. Niitä pystyi pelaamaan laavulle kelkalla tasoittamallani alueella. Iltaisin seurustelua. Tietovisoineen ja karaokea lauleskellen. Tosin laite temppuili. Mikit lopettivat toimimasta. Täytyy kuitenkin sanoa, että ne yhteislaulut vasta hienoilta kuullostivatkin. Eikä vuoroaan tarvinnut odottaa.

Lauantaina oli perinteinen kokoontuminen. Tällä kertaa laavulla. Vaikka paljon oli tehty erinäisiä esivalmisteluja iltapäivän eteen, riitti sitä puuhaa vielä useammallekin lauantai-aamusta asti. Voileipien teko, käristyslihojen vuolenta ja pottujen kuorinta olivat jo hyvällä mallilla, kun olin saanut laavun tulipesän viritettyä ja tulet palamaan aamuyhdeksän maissa. Ennen puolta päivää olin käristänyt lihat ja sipulit pienemmissä pannuissa ja koko annos oli muhimassa isossa padassa. Aino ja Vesku lähtivät käymään Meltosjärven reissussa ja pottumuusia valmistivat Jaana ja Maarit. Kekkereiden valmisteluista alkaa olla aika hyvä näppituntuma. Sovittuun aikaan kaikki oli valmista. Porukka kokoontui paikalle. Olikohan yksin lukien noin 35 henkeä paikalla. Ruokakin riitti. Syönnin jälkeen alta kouluikäiset kisasivat oman kisansa. Ja pääsivät narunvetoon. Joka naru voitti, tietenkin. Isommat pääsivät testaamaan taitoaan joukkueina. Lopulta kisa huipentui yksilöhommiksi ja mestari löytyi. Hain arpajaispalkinnot kelkalla mökiltä. Hyviä tavaroita oli kertynyt rekikuorman verran. Loistavaa! Oona kysyi, että olenko minä joulupukki! D! Arpajaisten päättyessä oli Civil Twilight lopuillaan ja listan lukeminen tuotti jo vaikeuksia. Onnea voittajille! Talvi vielä jatkuu ja aurauslaskua emme tietenkään ole saaneet. Jo nyt on kuitenkin selvää, että seuraavaan aurauskauteen ja pääsiäiseen päästään pienen pohjakassan turvin.

Laavua tuli käytettyä muutenkin. Useammankin kerran paistoimme siellä makkarat ja keitimme kahvit. Laitoinpa jopa myös sunnuntain ruuan siellä. Toki vain omalle porukalle. Puita kului, mutta oikeastaan paljon luultua vähemmän.

Ehdin hieman sahailemaan paltteja. Perjantaina. Ajoin ne sitten pilkkomispaikalle. Verkkoreissukin tuli tehtyä. Sunnuntaina. Saalis ei vieläkään tyydyttänyt, mutta jotakin kuitenkin kertyi kotiintuomisiksi.

10 vuorokauden sääennuste ei lupaa pohjoiseen vieläkään varsinaisia kevätkelejä. Samanlaista säätä tarjolla, jopa luntakin hieman. Varmaa tuntui kuitenkin olevan se, että vähitellen alkaa innostus viriämään mökkeilyä kohtaan. Kelkka- ja hiihtokausi alkaa olla parhaimmillaan. Vaikka järvelle on syntynyt melko yllättäen joku paha vesipaikka, on keli siellä hyvä. Puhumattakaan vaarojen hiihtohangista.

Viikonloppu 22.3. - 24.3.2013

Viikolla pari puhelua, joilla oli vaikutusta kahteen peräkkäiseen viikonloppuun. Tähän kuluneeseen vaikutus oli se, että menimme mökille kahdestaan. Kun matkassa piti olla kolmaskin lenkki. Kyseinen lenkki oli kuitenkin ottanut lipat ja kolauttanut lonkkansa. Siinä kunnossa reissuun ei kannattanut lähteä. Mieluummin terveempänä joskus huhtikuulla. Toinen puhelu sai aikaan aikataulumuutoksen pääsiäislauantaille. Ruoka siirtyy hieman. Uusi aikataulu on 15:30 - 17:00. Sen jälkeen kisat ja arpajaiset. Kun Aino on iltapäivällä edustustehtävissä muualla, on muilla enemmän vastuuta järjestelypuolella. Eli tarvitaan viisi lisähenkilöä. Tai kymmenen?

Vihdoinkin on alkanut käymään niin, että huippupakkasten kanssa ei ole tarvinnut tuskailla. Öisin pakkasta on ollut alkuviikon jälkeen viitisentoista astetta. Päivisin on ollut pientä pakkasta. Viikonloppuna peräti jo plussaakin. Mökille tullessamme mittarissa pyöreä nolla. Sisällä tosin -7, mutta se tuntui tosi leppoisalta edelliseen perjantaihin verrattuna. Tuollainen lukema vaikutti myös polttopuiden kulutukseen. Kämppä lämpesi puolella siitä puumäärästä, mitä viikko sitten. Lauhtuminen oli tuonut tullessaan kovahkot tuulet. Joka paikka oli täynnä neulasia. Hanki ei ollut kovin valkoinen, paitsi järvellä. Terassin matto perinteisesti rullalla.

Kämpän lämmetessä linkosin vähän pihalumia. Paljon linkohommaa ei olekaan. Laavulla kävin kolistelemassa jäätä ulkopöydältä. Lapioin poronpaskoja vähemmäksi kulkuväyliltä. Illalla kuu oli jo sen verran suuri, että ulkovalot olivat tarpeettomat.

Lauantaina aamusta hieman pilveilyä. -5 mittarissa. Sisälämpö mallillaan. Aamukahvilla totesimme jälleen pikkulintujen vähyyden. Muutama sinitiainen. Yksi tikka ja talitintti! Oravia muutama. Niitä ei tarvisi olla. Onhan niitä soma katsella, mutta tekevät pahojaan mökkien villoituksissa.

Järviosuudella latu oli ummessa. Metsän puolella roskan vallassa. Höylä höyläsi väylät kuntoon. Verkkoreissun aikana toteutui jälleen eräs liki kellontarkka ilmiö. Joopa joo.. Ja jos olivat linnut vähissä maalla, olivat kalat vielä vähempänä verkoissa. Keväämmällä yleensä tilanne paranee. Jospa nytkin kalat alkavat vielä liikkumaan minunkin verkkoihin.

Aamupäivän kuluessa alkoivat pilvet häipymään taivaalta. Puolilta päivin mittari alkoi tavoittelemaan nollaa. Aino lopetteli hiihtourakkaa. Siirryimme laavulle viettämään iltapäivän alkutunteja. Otin suojan pois kokon päältä. Eipä tarvinnut paljoa näyttää tulitikkua kuivaan kokkoon. Roihahti heti ja paloi juurikaan savuttamatta. Savua kuitenkin tuli joistakin roskista, jotka lisäsin kokkoon. Kun koko komeus oli hiipunut loppuun, lapioimme jäännöstuhkat piiloon lumen alle. Kelkalla ajoin aluetta ristiin-rastiin. Jospa kovettuisi pääsiäisen rientoja varten. Ulkopöydän pinnalta jää alkoi irtoilemaan paisteessa. Harjasin viimeiset jäämuruset pois.

Illalla vieraita. Myös Åke Kara. Vaikka ilonpito jatkui myöhään, olin aamusella virkeänä ja voimissani. Illan vesilasilliset olivat olleet järkevä valinta. Vaihdoin moottorisahaan uuden terän. Alunperin olin aikonut lauantaina sahailla puita, mutta hieno ilma ja laiskuus pistivät kampoihin ja tuhrasin iltapäivän laavulla paisteessa. Nyt paltteja syntyi. Aamun -9 vaihtui nopeasti nollaan. Ja kohta lämpöasteisiinkin. Ulkopöytä täysin kuiva. Oli kuitenkin taas tullut aika lähteä koriin. Harmi. Keli kun oli mitä mainioin ulkohommiin. Tuulikin tyyntynyt.

Muita mökkiläisiä ei Tarralla näkynyt tälläkään kertaa. Viikon kuluttua pääsiäisen vietossa malli onkin toinen. Savu tuprahtelee liki jokaisen mökin piipusta. Meilläkin miehitys kasvaa, mutta kyllä sopu sijaa antaa. Keliennustekin on tällä hetkellä varsin positiivinen joten voimme odotella miellyttäviä ulkoiluhetkiä.

Viikonloppu 15.3. - 17.3.2013

Tuossa viikko sitten tuskailin pakkaslukemien johdosta. Kuluneella viikolla pakkaset senkun vain kiristyivät. Jopa niin paljon, että saavutettin talven pakkasennätyskin. Meltosjärvi kirjasi runsaan neljän asteen verran lämpimämpää, kun siellä pakkasmittari käväisi tasan -34 asteessa.

Saattoi olla pakkasennätys sisätiloissakin, kun perjantaina kömysimme kämppään. Ulkona oli useita asteita lämpimämpää, kun mittarissa oli vain -12 astetta. Tuo ulkolämpö oli hieman yllättävää, sillä puomin jälkeen Tarrantietä ajaessamme pakkanen kiristyi koko ajan. Vanhan pottumaan laidassa auton mittari näytti jo -21 astetta. Selvää oli, että kylmä yö oli edessä. Illalla nukkumaanmenoaikaan oli kuitenkin vasta -23 astetta.

Tarranlinnan mittari ei paukuttanut aivan kolmeakymppiä rikki. Meltosjärvi sen teki taas. Kuinkahan monetta kertaa peräkkäin? Kun pakkanen oli kireä, päätin lauantaina tehdä verkkoreissun vasta iltapäivällä. Ainollakaan ei ollut kiirettä suksille aamupäivän aikana. Kun kuitenkin jotakin olisi tehtävä ja sisähommia ei ollut, otin lapion ja suuntasin laavulle. Siellä odotti koivupino lumen alla. Lapioin sen näkösälle. Lapioin myös lumettomaksi risukokon. Se pitäisi polttaa pois vielä näiden lumien aikaan. Olin ajatellut, että lämminhän se tulee lapiohommissa. Mitä vielä! Paleli. Etenkin varpaat ja sormet. Vaikka päällä oli olevinaan kunnon varusteet. Kohmeisena putsasin vielä laavun ulkopöydän. Puista on siihen pudonnut sohjoa ja siihen jäätyä jämähtänyt. Milloinkahan lopullisesti sulaa? Pitää pikkuisen kelien muuttua!

Puolen päivän silmässä alkoi pakkanen helpottamaan. Taisi olla vain -16. Lämmittelyn ja päiväkahvin jälkeen suuntasin verkkohommiin. Testasin ensin kuitenkin moottorikairan kotirannan vesiavannolla. Pelasi, joten käsiveiviä ei matkassa tarvittu. En ollut suojannut viime sunnuntaina lumella verkkoavantoa. Niinpä viikon aikana uutta jäätä oli siihen syntynyt liki puoli metriä! Kala oli liikkunut heikosti. Korkeapaineko syynä? Verkotkin taitavat olla mittansa verran väärässä paikassa. Vaihdoin höpöverkot parempiin. Oli muuten vaihteeksi niin, että pienin kuha oli tarttunut 65-milliseen verkkoon. Ja suurin taajempaan. Joku näytti kokeilevan pilkkiäkin. Eipä näyttänyt kauaa viihtyvän. Korjasin kalat avannolla. Tällä kertaa lapioin kunnon lumisuojat avantoihin.

Verkoilla meni melkoisen kauan. Jotenkin oli puhti kateissa. Taisi paras vireys kadota aamun lumihommiin. Jaksoin iltasella kuitenkin korjata suksen siteen. Olin vaihtanut siteet suksiin ja olikin toinen jäänyt hieman jumittamaan. Taisi löysätä ja Aino pääsee testailemaan.

Illalla korttipelin aikana lämmitimme kämppää hieman voimallisemmin. Aamulla kun oli ollut sisälläkin aika viileää. Sunnuntaina olikin sisälämpö kohdillaan heti aamusta. Tosin olihan se ulkolämpökin vain -18 asteessa. Kovan pakkasen oli osittain korvannut viima, mutta onneksi se ei mökkiin vastannut. Järvellä oli lumi hieman liikkeessä.

Verkoille en mennyt. Hommaa on silti ilmankin, ei tarvitse kauaa katsella ympärilleen. Hain kuivikesäkin veskiin. Ja järvestä märkää tiskejä varten. Laitoin vesiavantoon Finnfoamin palasen ja peitin lumella. Öljylamput oli täytettävä. Sitten päräytin lingon tulille. Tyhjensin lumesta trukkilavoista kootun alustan. Siihen pitäisi alkaa vähitellen ajamaan puita. Laavun koivupino aluksi. Joko paltteina tai pölleinä. Linkosin myös kuusiaiden reunuksen. Kuuset olivat paikoin painuneet liki maata vasten ja poistin varovaisesti lumikuorman niiden harteilta. Piha-aluekin siinä leveni liki metrin verran.

Muita ei Tarralla tällä kertaa ollut. Kireimmät pakkaset lienevät ohi, joten luulisi paranevien ilmojen myötä mökkiläistenkin virkistyvän. Ensi viikonlopuksi lupaillaan jo nollakeliä. Passaisi kyllä meikäläisellekin. Sellaiset kelit. No... viimeistään parin viikon kuluttua on paikalla porukkaa pilvin pimein. Olen toisella korvalla kuunnellut pääsiäisen valmisteluja. Osin tietenkin olen niissä mukanakin. On sitten lauantaina se käristys ja muusi. Aamusta alkaa heti valmistelut. Syönti 13:30 -15:00, jonka jälkeen jäljelle jäänyt käristys myydään tai huutokaupataan. Ruoka-annoksesta peritään sen verran euroja, että hankintakustannukset saadaan katettua. Alle kouluikäiset veloituksetta. Kolmesta eteenpäin on luvassa ohjelmaa. Kilpailuja, arvontaa ja narun vetoa lapsille. Kaikki tuotot menevät aurauskassaan. Kaikki mukaan! Jos ei vielä ole tullut hankituksi niitä palkintoja, alkaa olla korkea aika tehdä kauppareissu!

Viikonloppu 8.3. - 10.3.2013

Viikko sitten kotona Torniossa. Tiina ja Jani olivat hiihtolomaviikon loppupäivät meillä kyläilemässä. Mökille ei lähdetty. Pääsiäiseen kun on vain hieman aikaa ja silloin tietenkin sännätään Tarralle intomielellä.

Edellisen käynnin jälkeen oli hetken aikaa lämpimien Föhn-tuulien aika. Nuuskakairassa elohopea mittareissa kohosi lähes +7 asteeseen. Lämmin luuta huiski tykkylumet puista. Lämmöstä ei saatu nautiskella paria päivää kauempaa. Päivisin on sen jälkeen tuskin päästy kymmenen pakkasasteen lämpimämmälle puolelle. Öisin on ollut huomattavasti kylmempää. Nyt viikonloppuna sama kaava toistui. Meltosjärven virallinen mittari näytti viikonloppuna tällaisia lukuja:

Tarranlinnan puolivirallinen mittari ei aivan noin kylmää keliä öisin mitannut. En kyllä kylmimpään aikaan ollut mittaria vahtaamassakaan. Alkavalle viikolle ei ole luvassa helpotusta. Talvi jatkuu kylmänä. Onneksi se tarkoittaa myös sitä, että lumitöitä ei taivaalta myöskään isommin sada.

Aino oli päässyt Jaanan kyydissä paikalle jo päivällä. Minulla normaali työpäivä, joten mökille pääsin normaaliin aikaan. Viikolla oli ollut yksi pyrypäivä. Aurakin oli mökkitiellä käynyt. Naistenpäivän kunniaksi vaimoväki oli lapioinut aurausvalliin sen verran koloa, että pääsin siitä puikkaisemaan pihalle. Kannoin kamppeet kämppään ja viimeistelin lumityöt. On se vain nykyään helppoa!

Ennen pimeää oli vielä tarkoitus ajaa kelkalla jälki verkkopaikalle. En kuitenkaan enää erottanut 600-700 metrin päässä olevia keppejä. Vaarasaaren silhuettia tarkkailemalla osuin kuitenkin tekemään reitin suoraan oikeaan kohtaan. Positiivinen yllätys oli se, että tällä kertaa vaikeat kelit järvellä ovat historiaa. Kelkan jälki pysyi kuivana. Hyvä juttu!

Lauantaina ajoin ladut jo ennen aamupuuroa. Pakkanen paukkui. Hiihtolomaviikon lopulla Tarralla oli ollut ainakin yksi hiihtotaitoinen ja jonkunlainen ura oli syntynyt vanhaan pohjaan. Tein ladun ensimmäistä kertaa myös metsäkierrokselle. Sinne syntynyt latu ei juuri kehuja ansaitse. Kelkkaura oli sen verran epätasainen.

Puuron jälkeen hain puita kolme kopallista. Vasen puoli varastosta tyhjeni ja jouduin aloittamaan oikean puoliskon. Viisi mottia kulunut viime heinäkuusta lähtien. Muistaakseni näin on tilanne. Luvussa ei ole laavulla kuluneet klapit. Kellarin ovi oli jäätynyt kinni. Antautui kuitenkin helposti muutaman napakan vasaraniskun myötä.

Tälle päivälle olin aikonut virittää verkot pyyntiin. Alkuun oli kerättävä kokoon välineistö verkkoreissulle. Verkot olivat joulukuun jäljiltä paljuissa. Umpijäässä. Otinkin siten paketista tuliterät. En ollut aivan tyytyväinen niihin, mutta minkäs teit. Vähitellen rekvisiitta oli kasassa. Käväisin vielä jäällä testaamassa moottorikairan. Ei elonmerkkiä! Tulppa pysyi kuivana, joten polttoaineen kulku oli estynyt. Jouduin ottamaan normaalin veivikairan. Näillä olkapäillä sen vääntämisen seuraukset olivat jo valmiiksi tiedossa.

Oli kuitenkin sen verran tuuria, että jään paksuus olikin vain vajaan puolen metrin luokkaa. 30-senttisen lumen alla oli noin 15 sentin kohvajää. Seuraavaksi 5 sentin välivesi ja lopuksi 30 senttinen jää, joka oli pääosin teräsjäätä. Reikien kairaus sujui siis helposti. Samoin reikien välisen jään sahaus jääsahalla. Päädyissä en irroittanut keppejä vaan porasin niiden viereen reiät narun koukkausta varten. Toinen pää onnistui hyvin, mutta toisen kanssa jouduin käärimään hihan ja työntämään käden avantoon liki olkapäätä myöten. No, kynerpäätä myöten ainakin. On muuten vesi kylmää. Näin talvipakkasessa. Isompia ongelmia ei tämän jälkeen tullut vastaan. Sinne jäivät verkot pyyntiin.

Aikaa jäi vielä reippaasti ennen pimeän tuloa. Lingolla putsasin parit parkkipaikat. Laavulla vapautin lumesta pienen alueen. Pääsiäistä ajatellen. Puiden alla lumi oli todella kovaa. Hyvin föönattu. Linkosin vielä leikkimökin edustan ja lapioin keinun näkösälle. Jotakin tehdäkseni.

Aino ja Jaana lähtivät kyläreissulle viiden maissa. Avasin pähkinäsäkit ja tyhjensin ne saaviin. Lisäsin automaatteihin purtavat. Samalla takassa paloi tuli. Ja kun emäntä oli poissa, kannoin moottorikairan takan loisteeseen. Jospa....? Olin oikeassa. Jossakin oli varmaan hieman vettä jäätyneenä. Nyt kun se sai sulaa, kairakin käynnistyi. Ei tarvinnut isompia remontteja.

Sunnuntaina kävin tarkistamassa verkot. Tyhjiä olivat. Irroitin samaa kuumaa päätykepit. Nyt kun oli konekairakin asiaa helpottamassa. Kalatta ei kuitenkaan jääty. Pojat antoivat verkkomateen. Nyljin sen ja erotin vielä lihat luista. Maanantaille keittokala.

Illat kuluivat rattoisasti meille uuden harrastuslaitteen parissa. Nupit oli käännetty kaakkoon, kun kotiolosuhteissa se oli ollut mahdotonta.

Pääsiäinen lähestyy. Pääsiäinen vietettäneen aika perinteisissä merkeissä. Käristysliha on jo hankittuna, joten porukkaruoka ei ole siitä kiinni. Näyttipä jo olevan palkintoja ja voittojakin ostettuna. Kun joitakin kilpailuja on tarkoitus järjestää. Ja arpajaisetkin aurauskassan kartuttamiseksi. Olisi varsin kohtuullista, että kaikki muistaisivat tuoda muutaman palkinnon. Ei mitään kallista, kunhan jotakin sopivaa.

Viikonloppu 22.2. - 24.2.2013

Yritän vastaisuudessa olla nostamatta isompaa haloota ihottuman vuoksi. Kai alkaa kohta piisaamaan sellaiset lätinät. Pari asiaa kuitenkin vielä. Nyt altistaja on selvinnyt ja jatko on pitkälti omissa käsissä. Sananmukaisesti. Netti pursuaa tietoa asian tiimoilta. Parhaat sivustot löytyvät muualta maailmasta, mutta kyllä niistä auttavasti on selvän saanut. Pienoinen yllätys on se, että hartsiallergian yleisin aiheuttaja on laastari. Oikeammin laastarin liima. Meikäläinen on kuitenkin saanut mitan täyteen hartsista kuusta ja mäntyä käsitellessäni ja käyttämällä pihka- ja pikiöljytuotteita. Vanhan kansan lääkkeet osoittautuivat kohdallani vikaliikuksi.

Hartsia on muuten yllättävän monessa, arkisessakin tuotteessa. Laitanpa tähän listan, joka on pykätty Uudessa Seelannissa:

Sources of Colophony

• Adhesives, such as sticking plasters, tapes and glues
• Cements for linoleum, rubber, shoes
• Chewing gum
• Cleaners for machines, leather and removing grease from clothes
• Cosmetics eg eyeshadow, mascara, rouge, hair pomade and transparent soaps, sunscreens
• Dental floss, Dental cements and impression pastes
• Depilating (hair-pull wax) agent
• Diapers, incontinence pads & feminine hygiene products
• Disinfectants and insecticides
• Fireworks
• Floor coverings (adhesive) e.g. linoleum
• Glues eg postage stamps
• Grease (axle) and lubricants
• Match Tip
• Medicaments – as a preservative, adds adhesive properties to ointments and creams e.g. wart removers, nappy creams, cold sore cream
• Newspaper
• Ostomy appliance
• Paints
• Paper Products (largest single use) – adds water resistance, glossy paper, photographic paper, can labels
• Pens – felt tip & artist pens
• Polish for floors, furniture, shoes and cars
• Polythene (polyethylene)
• Printing – inks, paper & photograph
• Resins eg epoxy resin
• Rubber – synthetic
• Sawdust and resins of pine and spruce
• Sealants
• Shoes (adhesives) and clothing
• Soldering fluxes and soldering agents
• Solvents
• Stains
• Surface coatings eg price labels, rust-proofing,
• Tacky substances – to prevent slipping eg athletic grips, sports handles (golf, tennis)
• Varnishes
• Waterproofing agents eg. Cardboard
• Waxes

Siinä sitä on listaa. Kaikissa listan tuotteissa ei hartsia ole, mutta joissakin niistä sitä on. Tarkoitan siis niin, että esimerkiksi kaikissa maaleissa ei sitä ole. Vaikea vain muuten löytää tietoa siitä, sisältääkö juuri minun käyttämä tuote hartsia. Viisainta onkin varmaan seurata tilannetta ja jos vaiva pysyy piilossa, ei ole juuri syytä vaihtaa käytössä olevia tuotteita toiseen. Kysymysmerkki on sekin, kuinka herkkä olen hartsille? Kaikkea kun ei millään voi välttää käsittelemästä. Paperi ja painomuste on päivittäin näpeissä! Toivottavasti riittää suojautuminen selkeiltä asioilta, kuten pihka. Kun kädet ovat heikossa hapessa, pitää muistaa niiden arkuus muullekin. Kosteus ja lika ovat pahasta. Viikolla pesussa olikin liki koko rukkasarsenaalini. Lisäksi ostin hanskoja lisää. EN-koodeja tutkiskellen.

On tullut seurattua mielenkiinnolla tuota hevosenlihajupakkaa. Minulle ei tee haittaa, vaikka jossakin jalosteessa onkin hevosen lihaa. Hevosen liha on itse asiassa erittäin hyvää! Harmittaa suunnattomasti, kun tonneittain lihaa ajetaan kaatopaikoille. Tuli heti mieleeni, että eikös niitä voisi antaa tai myydä edullisesti sellaisille, jotka eivät nokkaansa nyrpistele. Joku oli onneksi keksinyt saman. Tulevat päivät näyttävät, menevätkö asiat mallikkaasti.

Perjantaina töiden jälkeen pakkasimme auton, haimme kärryn perään ja kärryyn korjaamolta lumilingon. Korjaus meni takuuseen, jos jotakin positiivista yrittää episodista hakea. Mökillä pakkasta 8 astetta. Sisällä -11. Viikolla ollut varsin kylmää keliä. Pistin lingon heti töihin. Poluille viikko sitten pudonneet lumet saivat kyytiä. Porokin oli pihalla kuljeksinut. Paskan määrästä päätellen ei ole nälissään ollut. Linko toimi hyvin myös paskalinkona.

Viikko sitten mökin katolta tuli alas noin puolet lumista. Vielä sitä jäi odottelemaankin melkoisesti. Samoin sitä on varastojen katoilla. Päätin ryhtyä niitä tyhjentämään. Niiltä osin, kun ne ovat haitaksi pudotessaan. Arvioin, että koko päivä siinä menee. Päivä meni mutta sain valmista vain mökin osalta! Lumi katolla oli yllättänän kovaa. Työ oli raskasta ja selkään ja olkapäihin sattui. Lisäksi hieno ostokseni, teleskooppivartinen lumenpudotin, oli lelu ja jouduin sitä korjaamaan. Sain sillä ja omatekoisella lumet kuitenkin alas. Sitten oli vielä jäljellä lumikasojen siirto ilmateitse kauemmas. Rautalapiolla hajoittelin sitten entisetkin kattolumikasat ja linko sai hoitaa loput.

Sunnuntaiksi jäi kahden varaston toiset lappeet. Kolmessa tunnissa valmista. Pakkasta vain pari astetta. Selkeää. Hieno työilma. Viikolla luvassa useita plus-asteita. Eipä ole kattolumet huolena!

Viikkoon ei ole uutta lunta tullut. Aino saikin hiihdellä vanhoja latuja ja keli oli kuulemma hyvä. Kari ja Maarit käväisivät sunnuntaina verkoilla. Meille jäi pari kuhaa. Kiitokset. Minulla ei verkkokausi ole vielä alkanut. Kahden viikon kuluttua saatan yrittää. Ensi viikonloppu menee Torniossa, joten silloin en verkkoja vielä pääse virittelemään. Nuo kuhat auttavat pahimman tuskan ja puutteen yli.

Kotimatkalle tyhjän kärryn kanssa. Arvasin, että pihalta lähtö loivaan ylämäkeen ei onnistu. Kärry piti irrottaa, siirtyä tielle ja vauhtia piti ottaa kauempaa. Onnistui vasta sitten. Matkan varrella sai havaita keväisiä merkkejä. Lumet putoilivat puista ja tiellä keskikaista alkoi kastumaan auringon voimasta.

Viikonloppu 15.2 - 17.2.2013

Maanantaina kiireen vilkkaa hinaamaan linkoa huoltoon. Töitten jälkeen kävin kysymässä diagnoosia. Pakoputki kaputt! Kuulemma pokkaamalla saumattu ja tyyppivika. Ihmettelin moista. Kuinka näin kalliiseen laatupeliin on laitettu palikka, joka on suoastaan ala-arvoinen! Uusi osa oli tilattu ja linko luvattiin perjantaiksi. Hienoa! Perjantaina ruokatunnilla pistäydyin kysäisemässä. Josko töiden jälkeen saisin tulla kärryn kanssa noutamaan. Ei tarvinnut vaivautua! Tiivisteestä puhui, oli tainnut unohtaa tilata!

Maanantaina oli myös lopulta allergiatestitkin. Iho kun oli kuntoutunut. Kädetkin kohtuulliset. Ensin tehtiin Prick-testi. Se on pikatesti ja paljastaa allergioita, joiden aiheuttajina ovat lehtipuut, heinät, karvaiset eläimet, pölypunkit ja sieni-itiöt. Olin varovaisen innostunut, kun yhteen kohtaan alkoi nousemaan paukama. No joo... se olikin se histamiinipaikka, johon pitikin nousta jotakin. Jotta voitiin todeta testin luotettavuus.

Sitten laitettiin selkään useita kymmeniä aineita teippien alle. Ns. epikutaanitesti. Tulokset luetaan sitten perjantaina lääkärin vastaanotolla. Oli samalla reissulla vielä käytävä verikokeessakin. Jouduin jonottamaan. Aikaa en ollut varannut, kun en tiennyt, paljonko hommat kestävät. Verikoe oli mennä suhkuksi. Ensimmäinen putki tuli täyteen kerralla, mutta toisen putken saaminen oli työlästä. Vaati useita yrityksiä ennen kuin onnistui. Sekoilun jäljiltä kyynertaipeissa on puolen kämmenen kokoiset verenpurkaumat! Keskiviikkona sai teipit repiä pois. Paitsi merkintäteipit, jotka kertoivat paikat, missä mikin aines oli. Parissa kohtaa oli hieman punoitusta. Yhdessä paikassa oli kutiava patti. Jassoo... olikohan täälläkin vertailu-histamiini? Kylppärin peilien avulla otin valokuvat selästä. On ainakin dokumentti, jos selän merkinnät katoavat. Merkintäteipit irtosivatkin, mutta tussaukset olivat vielä perjantaina vastaanotolla näkyvissä. Eipä ollut histamiinia eikä muutakaan verrokkia laitettu selkään. Paukaman aiheutti allerginen reaktio. Aine oli kolofoni. Ohjeet sain matkaan.

Tässä on ollut pari päivää aikaa miettiä. Menneitä ja tulevia. Harmillista, että allergian aiheutti kolofoni eli luonnon hartsi. Toisaalta hyvä, että aiheuttaja on selvillä. Kyllä tässä jatkossa selvitään, kun muistaa ainakin suojauksen. Kokonaan välttäminen lienee mahdottomuus. Altistunut olen harrastuksissani. Ja tietämättäni altistanut vielä lisää ja voimalla kaiken maailman pihka- ja pikiöljytuotteilla. Nyt pitää vielä tutkailla mahdolliset muut hartsilähteet. Ja toivoa, että muita allergiaa aiheuttavia asioita ei olisi. Tavallisimmat on kuitenkin nyt testattu.

Aino pääsi lähtemään Jaanan kyydillä mökille jo perjantaina ennen puolta päivää. Kämpän lämmitykseen. Minulla normaaliaikataulu. Harmitti, kun linko ei ollut hinauksessa. Mökki olikin lämmin tullessani. Ulkonakin lähes nollassa. Latujen päälle viime höyläyksen jälkeen oli satanut rutkasti lunta. Kiersin lenkin kelkalla. Latukonetta en vielä ottanut mukaan.

Lauantaina edelleen niukasti pakkasen puolella. Aamuvarhain ajoin ladut. Rouvaväki saisi taas harrastaa. Järviosuudella ei vesi noussut latua pilaamaan. En kyllä juuri rannasta ulommas mennytkään. Kairasin vesiavannon auki. Vesi alkoi pulppuamaan kovalla paineella jään päälle. Kyllä menee tämäkin alue vesille aika pian!

Uutta lunta ei onneksi viikolla ollut satanut muutamaa hassua senttiä enempää. Aino oli kolalapiolla putsannut polut. Lumitöitä kuitenkin oli minullekin. Laavulla oli tarkoitus taukoilla ja vieläpä syödäkin, joten sinne johti tieni. Ja olinkin siellä aamukymmenestä iltahämäriin asti. Vilkaisin roskapönttöön. Vuodenvaihteen jäljiltä se oli aivan täynnä. Ei muuta kuin tuleen vain. Joku ruutijäämä siellä oli, koska pöntöstä kuului jonkunlainen tussahdus. Poistin pleksikatolta lumet ja siitä kertynyt massa täytti räystäsaluset. Nyt on laavu tuulelta suojassa. Lämminkin vastasi, kun polttelin siellä puita. Kahvisteltiin. Myöhemmin lämmitin Ainon valmistaman ruuan. Naisväki malttoi lopettaa ringin kiertämisen. Syötiin ja istuttiin jonkun aikaa.

Ajoin kelkalla saunavedet. Saunaan vesiä kantamassa oli apulaisia. Oli Maarittia, Jaanaa ja Airia. Tässä vaiheessa touhuttiin porukalla. Saunomisesta jouduin suoriutumaan omin avuin. Löylyssä poistuivat lopullisesti selän liimat ja tussin piirrot. Mökin lämpö pudotti osan kattolumista juuri saunottuani. Siihen jääköön. Toiselta lappeelta kävin lapioimassa kattotikkaat näkösälle. Sieltäkin sitten jossain vaiheessa lumikuorma siirtyi maahan. Odottamaan linkoa.

Illalla vaimoväki istui korttipöydässä. Loppuillasta järjesti Maarit aivojumppakisan. Ajatukset takkuilivat. Pääasia kuitenkin, että pysti jäi kotiin.

Sunnuntaina aamupala Jaanan toimiessa emäntänä. Huh, taisipa siirtyä seuraavat ateriat. Jopa huomiseen?

Naisporukassa oli yhä virtaa hiihtoon. Minulla oli suunnitelmissa ajaa kelkalla umpisessa kauimmaiset reittini. Kylläpäs olivat työläitä. Ojiin sai lapioida täytettä. Pari kertaa olin kiinnikin syvässä lumessa. Puista putoili niskaani lunta. Vaatteet kastuivat, sillä pakkasta oli vain viitisen astetta.

Viikonloppuna lämpeni Tarralla neljä kämppää. Pikku hiljaa alkavat talviunet olla ohitse ja elämä palailee normaaliuomiinsa.

Viikonloppu 8.2 - 10.2.2013

Niin... pari viikonloppua jäi väliin mökkihommista. Ensin piteli jonkinlaisia pakkasia ja sitten oli synttärit juhlittavana. Onhan se niin, että mökki on pitkälti ulkoilmaharrasteissa se ykkönen. Kun pakkaslukemat menevät yli kahdenkympin, ei suksi luista eikä ulkoilut innosta muutenkaan. Ainolla mukavuuskynnys eroaa minun vastaavasta. Nykyään tuntuu siltä, että pakkasta saisi olla vain viiden asteen verran. Synttäreillä oli myös karaoket viritettynä. Positiivinen huomio oli se, ettei näin kaupunkiolosuhteissa lauletut viisut poikenneet tasoltaan Tarran vastaavista. Noin niinkuin keskimäärin.

Kun aikaa oli löhöillä, lueskelin joululahjakirjaa. Lämpimät kiitokset varsin osuvasta lukupaketista menevät Manseen Tiinalle ja Janille. Kirja alkoi viemään mennessään. Se kertoo suomalaisen rhythm & blues -kitaristivirtuoosin elämästä. Sopii tällaiselle rokkivaarille.

Kaksi viikonloppua siis kotipuolessa. Nyt oli pakko jo päästä tuulettumaan. Ja lumitöihin. Ja ruokkimaan linnut. Lauantaille lupasi -23 - -26 lukemia. Aino siten jäi kotiin jatkamaan mökiltävieroitusputkea, joka onkin nyt liki ennätyksellisen pitkä. Päivät ovat jo mukavasti pidentyneet ja matkaa saikin taittaa ilman pitkiä valoja. Viikolla uutisoitiin runsaista yhteentörmäyksistä. Poroja ja hirviä oli eksynyt teille ja raiteille. Tornionjoen molemmin puolin. Sattajärven peltoaukeilla näin minäkin pienen hirvitokan riipimässä pajukoita. Kumma, että niitä hirviä on kuitenkin niin runsaasti. Syksyllä kun tuntuivat olevan hakusessa.

Mökillä -12. Tasaisesti joka mittarissa. Illan mittaan ulkona kylmeni. Sisällä lämpeni. Tällä kertaa tosin lämpeneminen oli normaalia verkkaisempaa. Tämä johtui siitä, että jouduin painimaan ulkona lumimassojen kanssa ja kaminan täyttöväli tahtoi siinä aina venähtää pitkäksi. Kolme tuntia sain urakoida ennen kuin piha oli lingottu kohtuulliseen malliin. Paikoin uutta lunta oli vain 30 senttiä, mutta valitettavan useissa paikoissa sitä oli reippaasti enemmän. Kun sitten lopulta istuin mökissä ja sain takankin viritettyä, lämpeni kämppäkin t-paitalukemiin. Kiitin päätöstäni hankkia viime keväänä se lumenviskoja. Kolaten en olisi pystynyt millään ilveellä moiseen sankaritekoon. Pihatienkin tukki liki metrinen aurausvalli, joka oli mukavasti ehtinyt jomottumaan aurauksen jälkeen.

Illalla laittelin linnuille eväät. Aika lopussa tarjottavat olivatkin. Oli myös aikaa onkia sytkäri terassin alta. Oli sinne muljahtanut linkouksen välissä pössätauolla. Onneksi oli sopiva työkalu. Ihan kuin tehty sytkärin onkimiseen terassin alta.

Ei sitä pakkasta sitten lauantaina aamuvarhaisella ollutkaan ennustetun mukaisesti. Vain -17. Tosin aamupäivän aikana lämpötila laski sen verran, että lukema alkoi jo kakkosella. Ennen kahdeksaa ulkona näki jo hyvin puuhastella. No, puuhastellaan sitten! Lähdin lingon kanssa aukomaan parkki- ja kääntöpaikkoja. Lumilapiokin matkassa, sillä aurausvallit olivat paikoin sellaisia, että ei niihin saanut pelkällä lingolla isompia naarmuja aikaiseksi.

Perjantaina simahti vuoden käytössä ollut työpuhelimeni. Linko on vajaan vuoden ikäinen. Sekin sitten simahti. Voi itku! Yksi parkkipaikka oli hieman kesken ja kävin sen viimeistelemässä kolalla, kun kerran olin työn aloittanut. Tekemistä olisi ollut, mutta siihen oli lopetettava tämän lajin työt.

Kävin kelkalla puomilla. Heiluttelin lapiota niin, että se osui sopivasti välillä lumeen ja lumi siirtyi pois haitallisista paikoista. Laavulla vähensin pleksikaton lumikuormaa. Siellä alkaakin olla sisällä jo aikalailla tuulen suojaa. Yhden maissa käynnistin Webaston kaukosäätimellä. Lumihommat jäivät sattuneesta syystä hieman puolitiehen. Pakko lähteä Tornioon. Mihinkähän kuntoon se kämppäkin siinä lähtötohinassa jäi?

Useammaltakin taholta on kuulunut tietoja järven lumi- ja vesitilanteesta. Jään päällä, lumen alla piilossa, on paljon vettä. Muutamien hetkien kelkkailut ovat muuttuneen tuntien rypemiseksi. Kovat pakkaset sitten vielä jäädyttävät telan ja alustan, kun vesikosta on lopulta selvitty. Tällä kertaa varoin tarkoin menemästä rannasta ulommas. Liki rantakivikoilla ajelin ne pakolliset jäällä käynnit.

Puut lumisia. Sähköt katkeilleet viime aikoina monin paikoin näillä kulmilla. Sähköyhtiöt tehneet paikoin ennaltaehkäisevää työtä tarkistamalla linjoja. Telavaunujen jälkiä näkyi linjojen alla. Varajärven seutuvilla ajeli tien penkalla kelkkoja. Vauhtia piisasi, kelkat tekivän melkoisia loikkia töyssyissä. Sopivasti edessäni yksi kelkka pyyhälsi tielle. Olin onneksi varuillani ja tilanne ei päätynyt uutisiin.

Lauantai-iltana vahtasin netistä pakkaslukemia. Näyttivät asteet Nuuskakairassa kirineen kymmenisen pykälää. Sunnuntaina sitten vielä vähän lisää. Eipä harmittanut se, että löhöilin kodin lämmössä. Harmitti tietenkin se linko. Niinpä sunnuntaina oli tehtävä pieni reissu. Laitoin peräkärrypistokkeeseen adapterin, joka muuttaa uudenmallisen pistokkeen vanhaan töpökkään sopivaksi. Sitten suunnistin kauppaan hakemaan ensin siemensäkkiä. Nyt kun olisi tilaa viedä kampetta. Siemeniä ei ollut, joten se siitä. Kuulemma toimitusongelmia. Tankkasin. Ihmettelin lukuisia virhekoodeja auton näytöllä. Kaikki liittyivät peräkärryvaloihin. Hain peräkärryn hinaukseen ja sain kuitattua virhekoodit pois.

Pakkasta Torniossa vain 13 astetta. Sorvaseen, eli runsaaseen puolimatkaan asti ei muutoksia juurikaan ollut. Sitten ajelin pohjoisen selkeän taivaan alle ja pakkanen kiristyi toistakymmentä astetta. Tarralla poro kurkisteli aurausvallin takaa kuusen alta. Jaa, sekin siis yhä täällä. Sain auton ja kärryn käännettyä odotettua helpommin. 100-kiloisen lingon saaminen kärryyn oli odotetun työlästä. Nousi kuitenkin. Sen verran käväisin kämpässä, että tarkistin sisämittarin lukeman. +5. Olisipa ollut soimea keli jäädä asustelemaan.

Linko on nyt Torniossa. Maanantaina vienti huoltoon. Toivon mukaan saan sen viikolla jo takaisin. Tarvetta olisi, kun katot notkuvat taas lumen painosta ja pudottamisen jälkeen linko olisi poikaa. Toivottavasti viikolla ei ainakaan sada, jos lingon korjaus viivästyy.

Tammikuun puolen välin aikaan alkoi elämässäni positiivisin jakso muutamaan kuukauteen. Ihottuman kannalta. Kädet nimittäin alkoivat parantumaan. Viikko sitten ne olivat jo lähes terveet. Nahka on tietenkin ohutta. Lääkärin mukaan se tulee normaaliksi noin puolessa vuodessa. Viikko sitten kuitenkin alkoi olla merkkejä siitä, että ei vaiva olekaan aivan ohi. Kovin paljoa ei takapakkia ole tullut, mutta varpaillaan tässä saa olla. Toivotaan parasta. Huomenna allergiatesteihin. Tuskin mitään paljastuu. Kymmenisen päivää sitten oli talven pahin pyry. Takapihallemme pyörittää sopivalla kelillä mahtavasti lunta. Sitä sitten lapioidessani kipeytin olkapäät. Kauan ovatkin saaneet olla aika hyvässä kunnossa. Selkäkin taas vaivaa. Näköjään vaivojen summa on vakio. Jossakin kun tapahtuu edistystä, jossakin alkaa kolottamaan.

Viikonloppu 18.1 - 20.1.2013

Viikko sitten sääennusteet povasivat pohjoiseen kylmää viikkoa ja sitten huomattavaa lauhtumista viikonlopulle. Omituista oli se, että viikolla ennusteet eivät lainkaan muuttuneet. Päivä päivältä ne vain aina toteutuivat ja pakkanen kipusi jo kolmenkympin lukemiin. Jo perjantaina lauhtui merkittävästi. Onneksi.

Illalla saapuessamme pakkasta oli ulkomittarissa vain 10 astetta. Kylmän viikon ansiosta sisämittari näytti -15 asteen lukemaa. Pakkasten johdosta ei viikolla ollut satanut lunta nimeksikään. Kola ei siis heilunut eikä linko laulanut. Välillä näinkin. Kämppä lämpeni. Valmista odotellessani kävelin kopistelemassa tienvarren koivunsaikaroista lumikuormat alas. Yhä lauhtuvaa luvassa, nousevat sitten pystympään eivätkä vastaa tuulilasiin niinkuin saapuessamme.

Yöllä hieman lunta. Aamusella nollakeli! Kun pimeys häipyi jonnekin, paljastui lähimaastossa muutama vahinko. Jotkin nuorehkot männyt eivät olleet kestäneet lumikuorman alla, vaan olivat napsahtaneet poikki muutaman metrin korkeudelta. Kelkkavaraston takana yksi latvus oli pudonnut reitille ja sen jouduin siirtämään syrjään. Lumikuorma puissa ei ole valtava, mutta ilmeisesti se on sitäkin tiiviimpää. Lisäksi se oli aamuyöstä märkää ja painoa riitti.

Ilma oli käsittämättömän hieno. Liki selkeää ja tyyntä. Leutoa. Ei uskoisi tuollaisen kokonaisuuden olevan mahdollista tammikuussa! Uudistin Ainon hiihtoladut. Metsätaipaleella oli oksilta pudonnut sohjoa ja niillä kohdilla oli syntymässä jäinen ura latukoneen jäljiltä. Isompia lumivahinkoja en reitin varrella havainnut.

Muutama pienehkö kuusentarri venevajan vieressä on aikanaan joutunut epäsuosioon ja päässyt kaadettavien listalle. Ryhdyin nyt toimeen. Lapioin ensin auki polut kuusten tyvestä nuotiopaikalle. Onneksi kuuset olivat ryppäässä ja isompaa vaivaa lapioinnista ei ollut. Olipas tietenkin saha miltei kesäterässä. Aika lailla sai hieroa, ennen kuin neljä pientä puuta oli nurin, karsittuna ja pätkittynä. Yritin polttaa oksat nuotiopaikalla, mutta lumisina ja jäisinä eivät ottaneet tulta kunnolla. Ei auttaneet poppakonstitkaan.

Torniosta oli päiväseltään käypäläisiä. Kuka mitäkin noutamassa. Päivässä alkaa olla pituutta jo viitisen tuntia, joten eiköhän piakkoin nouse savuja muistakin piipuista. Pakkaset tietenkin voivat kiristyä kiusallisiin lukuihin. Voi vielä olla ilma melko raikas meidänkin piisin nokassa, jos kunnon pakkasia kohdalle sattuu.

Lauantain aikana pakastui vain hieman. Eikä sunnuntainakaan pakkanen paukkunut. Tuuli kuitenkin koventui. Laavulla yritin lisätä lunta räystäsalusiin, mutta varsin huonolla menestyksellä. Aino hiihteli pari kierrosta.

Noista pakkasista tuli mieleen yksi juttu. Suomessa kylmyyspiste liikkui maan eteläosan riemuksi. Tai riesaksi. Samalla sinne annettiin pakkasvaroitus. En muista tilannetta, että pohjoiseen olisi koskaan varoitusta annettu, jos pakkanen paukkuu vain täällä.

Silmiinpistävää viikonloppuna oli pikkulintujen vähäisyys. Viikollakin eväät olivat kuluneet vain hiukan. Pakkaset harventavat aina lintukantaa, mutta voiko kato olla noin merkittävää? Ruokaa kuitenkin jätettiin jälleen. Tällä kertaa jopa normaalia runsaammin. Voi nimittäin olla, että menee parikin viikonloppua ilman mökkireissua.

Viikonloppu 11.1 - 13.1.2013

Tuo sisäinen kuihkijani ei viikolla päässyt naruttamaan minua. Ei muuttanut totuutta, ei valehdellut. Mutta heikkouttani se käytti hyväkseen ja pisti minut töihin sormien pilaamiseksi. Kyllä taasen on ollut itsehillintä kateissa! Jotakin positiiviseksi tulkittavaa havaitsin kuitenkin: sormenpäät olivat aika hyvässä kunnossa! Kunnes perjantaina alkoi niihin ilmestymään halkeamia. Ensin pieniä, sitten isompia ja todella kipeitä.

Lunta viikon aikana oli tullut vain vähän, ehkä 7-8 senttiä. Joten Tarralla ei ollut auran tarvinnut käydä. Mukava pikkupakkanen perjantaina. Ulkona -11, sisällä -9. Aino keskittyi kämpän sisäilman lämpötilan nostamiseen. Kolailin pihalla lumia jonkunlaisiin kasoihin. Lingolla sitten hoitelin kasat jonnekin, mistä niistä ei ole haittaa. Täytyy vieläkin mainita, että on minulla nykyään nuo lumityöt helppoja. Ei tarvitse kuskailla lunta pihan reuna-alueille kolalla. Sen kun vain tarvittaessa kasailee hieman ja lingolla hoitelee viimeistelyn.

Lauantaille oli luvassa kymmenkunta pakkasastetta. Jopa vähemmänkin. Mittari kuitenkin näytti aamulla pariakymmentä. Turhan kylmää oli. Tarkistus netistä ei isoa helpotusta päivälle luvannut. Silti ajoin ladut. Pikkuisen nokkaa kipristeli, vaikka vauhtia en pitänytkään. Kanavan laidassa riukukoivut olivat kaarella ja osin miltei tukkivat reitin. Lunta putosi syliin ja niskaan. Onneksi olin laittanut hupun joten selkä pysyi kuivana. Järvellä latu kastui märäksi heti tuoreeltaan. Onneksi latuhöylä ei soseeseen joutunut. Olisi jämähtänyt heti jäähän. Reitin varrella oli runsaasti jäniksen jälkiä. Pitäisi varmaan kaataa jokunen haapa imeskeltäväksi. Poron jälkiä myös. Eräs jälki johti järven yli. Toivottavasti menojälki.

Päivällä Aino hiihteli jonkun kierroksen, vaikka pakkanen ei juurikaan hellittänyt. Kun tällä kertaa minulla tuntui olevan joutilasta aikaa, päätin lingolla yrittää laajentaa muidenkin mökkien parkkipaikkoja. Tulihan niitä. En tiedä, oliko noissa puuhissani mitään mieltä. Eipä taida ihan heti olla parkkipaikoille käyttöä. Kissakaan ei tullut viikolla, vaikka lupasi! On se kuitenkin niin, että tässä lumitilanteessa parkkipaikkalaajennukset vielä onnistuvat. Jatkossa menisi aika hankalaksi, ellei mahdottomaksi. Aurausvallit eivät olleet aivan umpijäässä, joten nekin sain kohtuullisesti möyhennettyä syrjään. Samaa kuumaa meni joku pihapolkukin. Huussille asti. Traktorin jälki kääntöpaikassa oli kuitenkin liian kova pala. Kuten kelkkapolanteetkin. Niin, en tätä linkousta sitten tavakseni ota. Oli vain hetkellinen mielenhäiriö. Suunnitelmissa on hieman toisenlainen ajankäyttö.

Sunnuntaiksi pakkanen antautui hieman. -13 astetta oli Tarranlinnan virallinen lukema. Aino jälleen sivakoi. Lähdin kelkalla umpiseen. Ja puhkaisin reitin laavulta pellolle. Lunta on vain noin 40 senttiä, joten parin ojan ylitys vaati lapion heilutusta. Lisää lunta kaivattaisiin, jotta reitit ja ladut tulisivat priimakuntoon. Ja että pahimpiin paikkoihin edes olisi pääsyä.

Muita ei Tarralla taaskaan ollut. Illat kulutimme korttia pelaten. Iltapalaksi viimeiset muikkukukkoni. Muikkuja pakkasessa on vain yksi pieni nyssäkkä, joten kukkoherkkua saamme maistella seuraavan kerran vasta ensi syksynä. Ellei sitten muikkukato pahene entisestään.

Pitäisi tietenkin suunnitella puuhommiakin. Laavulla on odottassa jonkunlainen puupino mökille siirtämistä. Mitä lie, puolenkymmentä mottia. Saman verran pitäisi saada haalittua pystystä. Sitten keväämmällä. Tervehtyisivät vain nuo kourat. Näillä nahkoilla ei taida puuhommiin olla asiaa. Ennuste ei kuitenkaan paljon lupaa. 3,5 kuukautta olen nyt ollut käytännössä liki kädetön. Jos saman vielä kestää, alkavat kelkkakelitkin olla lopuillaan. Toivottavasti huoleni on aiheeton.

Eletään sydäntalvea. On takuuvarmaa, että vielä niitä on huippupakkasiakin. Ja rokuliviikonloppuja mökkeilystä tulee. Mutta kunhan päästään maaliskuulle, ovat päivät pidentyneet ja auringon vaikutus päivällä näkyy ja tuntuu. Silloin ei haittaa, vaikka öisin kylmää ja pimeää olisikin. Päivällä otetaan takaisin monin verroin!

Tour de Ski päättyy aina hirmuiseen nousuun. Tulikin mieleeni uusi laji. Espoon Serenaan on valmistunut alamäkiluistelurata. Pistetään luistelijat menemään se ylämäkeen, niin onhan taas katseltavaa!

Viikonloppu 4.1 - 6.1.2013

Joskus viikolla, aamuyöllä:

.... hmmmh.....on ... se mukava peli .... hmmh... Sargassomeri .. hmmhh ... kaupunkeja ... sormet tykkäävät ..hmmmh ...pahvilaattoja ... hmmh ... pitää vääntää ... oikoa suoraksi ... hmmmh .. tiet yhdistyvät .. kierossa ... pellolla luostari .. taas laattaa puristettava ... ei se ollut Sargassomeri .. hmmmhh ... purista lujempaa .. kirjuri ... väännä ...purista vain ... hyvin menee.. siat pellolla.... ihanaa....

Hetkeä myöhemmin:

Ei saa puristellella sormia... saa kyllä.... ei saa .. menee sormet rikki ... saa puristaa... nämä kädet ovat uudet.. näitä saa puristella ja väännellä... uudet kädet kestävät... jonkun toisen kädet.... ei haittaa ... tuntuu hyvältä ...

Ja asiaan:

Loppuviikolla sormet huonossa kunnossa. Nahka lähdössä viidennen kerran sitten syyskuun. Syynä oma väkivaltaisuus. Yöt unettomia. Paria lukuunottamatta. Välillä ei saa nukuttua, välillä ei uskalla. Silmänaluset väsymyksestä pussilla. Lääkärissä käynti ja perjantaiksi sairausloma.

Perjantaina melko virkeä olo. Hyvin nukuttu yö takana ja aamulla ei mihinkään hoppua. Mökille vasta iltapäivällä. Perillä ennen pimeää. Viikko ollut lauha, vasta loppuviikosta kunnon pakkaset. Nyt viitisentoista. Sisällä vain -5.

Viikonlopulle ei isompia hommia oltu suunniteltu. Lauantain pakkanen heilui omituisesti -12:n ja -17:n välillä. Aino vaihtoi suksien sujuttelut kävelyyn. Pakkanen oli oikeastaan sopiva minulle. Kun sormet ovat mitkä ovat, työmaakseni valikoitui hieman helpompi toiminta: pienimuotoinen lumityöoperaatio. Aluksi pudotin lumet puuvaraston toiselta lappeelta. Viimetalvinen lumenpudotin toimi yhä. Sitten linkosin lumet metsikköön. Välillä työntelin kolalla keveää hötylunta linkouspaikkaan. Kaikkea kun ei voinut lingota suoraan siitä, mihin olin sitä pudotellut. Pari muutakin lumityökohdetta hoitelin. Leppoiseen tahtiin. Hiki ei tullut ja kädet eivät moittineet.

Puhelin pärähti soimaan taskussa. Mökkinaapuri Torniosta. Jospa ajaisin kelkalla naapuriin jälkeä. Kun oli kuulemma suunnitelmissa tulla viikolla mökkeilemään, niin olisi kova ura tallustella parkkipaikalta mökille. Niin.. parkkipaikalta. Toistaiseksi tien auraus on hoidettu todella auralla. Linko tulee sitten piakkoin käyttöön. Seuraavien pyryjen jälkeen. Tien laitoja reunustaa aurausvallit ja parkki- ja kääntöpaikkoja ei ole vielä avattu. Päätinkin joutessani lingota naapurin parkkipaikan puhtaaksi ennen kelkkauran tekoa. Aurausvallikaan ei ollut onneksi aivan jäinen ja antautui lingon hevosvoimien edessä. Lopuksi sitten ajoin kelkalla reitin pariin otteeseen. On siitä nyt hyvä tassutella. Kissankin.

Sunnuntaina pakkanen paukkui runsaassa parissa kymmenessä. Päätimmekin suoriutua kotimatkalle heti, kun pakolliset puuhastelut ovat ohitse. Jaa... puomillahan olin aikonut käväistä. Laitoin lumikolan kelkan perään ja ajelin puomille. Aura oli tehnyt työnsä niin, että tienvierusheinikot olivat tulleet samalla niitetyiksi. Kolasin puomin ympäristöä sen verran, että sitä avatessa ja sulkiessa ei tarvitse vallille kivuta ja lumitohmerossa rypeä.

Täydensimme lintujen ruokinta-automaatit ja lisäsimme muuta möyhennettävää. Poroa ei viikonloppuna näkynyt. Taherruksia kuitenkin näkyi. Oli jopa käynyt laavussakin. Ei kuitenkaan makkaranpaistossa.

Täytyypä nyt toivoskella, että aivotoiminta tulevalla viikolla palautuu normaaliksi. Viime viikon tepposia ei kaivata. Pärjäämistä kun on normaalitajunnankin vallitessa.

Uusi vuosi 2013

Joulut on juhlittu. Tiina ja Jani olivat käymässä ja heillä paluumatka etelän suuntaan alkoi uudenvuoden aatonaattona hieman ennen puolta päivää. Vietyäni nuoret Kemiin junalle, palasin Tornioon. Tankilla käynti ja kamppeitten pakkaus ja matka mökille saattoi alkaa. Oli pyryttänyt aika pahasti. Sade jatkui, mutta nyt jo vetenä. Tuulilasi meinotteli jäätyä, kun oli kuitenkin 3 astetta pakkasella. Vojakkalasta Arpelaan ja Sihtuunaan asti olivat tiet auraamatta. Lumipöperöä oli paksulti ja rattia piti puristaa normaalia voimakkaammin.

Sihtuunasta eteenpäin oli auraamiset hoidettu mallikkaasti. Mökillä kahden maissa. Kaminassa oli tuli ja terassilta lumet lakaistu!! Kiitokset Karille, joka oli verkkoreissun lomassa ehtinyt toimimaan talonmiehenä.

Parin viikon aikana oli lunta ehtinyt satelemaan reippaanlaisesti. Pihalla oli viisitoista-kolmekymmentä senttiä raskasta lunta. Yläpihan puoleinen kattolape oli lisäksi tyhjentynyt ja todellista junttalunta oli paksulti. Nyt ei kolata tarvinnut. Linko sai näyttää kykynsä. Ja näyttikin. Lumet lentelivät metsän puolelle. Sinne katosivat ja pihan reunoille ei valleja syntynyt.

Iltasella pelattiin hieman korttia. Jopa nelinpelikin. Suunniteltiin samalla aaton ohjelmaa ja aikataulua.

Maanantaina viimeistelin lumityöt. Katoltakin oli taas pieni alue tullut alas. Lunta on maastossa aika lailla. Ajoin kanavanlaitalenkin. Latukone ei ollut perässä, mutta Aino pääsi kuienkin sujuttelemaan kelkan jälkeä pitkin. Kehui keliä. Seuraavalla kerralla voi varmaan jo latujakin höyläillä. Joka paikkaan ei vielä ole asiaa, mutta perusreitin voi jo tehdä. Jäällä vesipaikkoja, joten sinne ei ole laduntekijällä asiaa.

Vietin aikaani laavulla. Yritin kasata lunta tuulen suojaksi räystäiden alle. Lähilumi ei riittänyt ja kauempaa en jaksanut sitä lapioida. Olkoon, kyllä sitä vielä lisää tulee. Nyt onneksi tyyntä, joten illalla ei tuuli tuivertaisi.

Pimeän tultua sytytin laavulle tulet. Kuuden maissa pöräyttivät Kari ja Maarit kelkalla Tarralle ja siirryimme laavulle. Monenlaista pientä purtavaa matkassa. Myöhemmin tulivat myös Satu ja Jari. Herkuteltiin ja ammuttiin raketit. Luminen metsä tarjosi parastaan. Ollaan vuosikaudet ammuttu raketit ja vietetty vuoden vaihtuminen kahdestaan. Vaihteeksi kuohut maisteltiin pienellä porukalla.

Tiistai-aamuksi järjestyi vielä lumitöitä, kun etupihan lape oli yön aikana tyhjentynyt. 0-keli. Onni, kun tyhjeni paikalla ollessamme. Ei siihen polulle jäätyä jämähdä.

Poro on alkanut kenttäämään mökillä. Kesyn oloinen, ei karkaa, vaikka vieressä käväisee. Luppoa riipii kuusten alaoksilta. Ja siemenautoomaatin alta kaivaa pudonneita siemeniä ja kuoria. Saakohan siemenruuasta ähkyn?

Hyvää alkanutta vuotta!