Viime
käyntejä
Yhteenvetoa kaudesta 2014
Vuosi ollaan taasen päästy eteenpäin. Tällä kertaa selkeästi valoisemmissa merkeissä, kuin edellinen. Pitkä saikku päättyi, kun vuotta oli vierähtänyt pari viikkoa. Se tarkoitti sitä, että minut oli todettu kelvolliseksi leipätyöhöni. Kuluneen vuoden aikana käsien tilanne vaihteli, mutta katastrofaaliseksi tilanne ei muuttunut. Läheskään! Jatkuvasti joudun kuitenkin kortisonivoiteilla estämään pahentumisen. Ajoittain muuallakin kehossa. Kunhan vain myös muistan suojata käsiä oikeastaan kaikelta, myös vedeltä, ovat asiat mallillaan!
Olkapäitä on piikitetty ja tilanne hieman vaihtelee. Selän kanssa onkin eri juttu. Tuntuu, että tilanne vain pahenee. Kävely on myrkkyä, seisominenkin.
Jotakin äärimmäisen positiivista on kuitenkin tänä vuonna sattunut: Ainolta saatiin lonkka kuntoon! Uusi nivel pelaa niin hyvin, kuin vain voi. Olisi pitänyt vain aiemmin hoidattaa. Turhaan viivyteltiin.
Kun kädet olivat merkittävästi paremmat pariin vuoteen, tuli tekaistua pieni puuvajan jatkekin. Puita kun tuli pilkkeiksi vähintäänkin tuplasti normaalivuosiin verrattuna. Ehkä enemmänkin. Suuri kiitos niille, joille se kuuluu. Yksin en tuollaiseen määrään olisi kyennyt. Metsään en pinoja nyt tehnyt. Oli vähän niin kuin tarkoitus pitää sapattivuosi puuhommista. Loppuvuodesta kuitenkin karsimme koneen jäljiltä jääneitä latvuksia ja rankoja ja ajoin ne mökille. Tuli myös poltettua valtava määrä oksia ja hakoja. Paljon jäi ensi vuodeksi, mutta osa tien varsista siistiytyi jo nyt.
Lumitalvi ei ollut vaikea. Lunta kuitenkin oli sen verran, että sain pinoni ajettua metsästä jo helmikuun alkupuolella. Helmikuu oli varsin lauha, mutta sen jälkeiset viileät viivästyttivät kevään tuloa. Tulihan se kuitenkin. Kun sitten vielä lämpeni kesän alussa hellelukemiin asti, oli luonnossakin kausi vaihtunut aivan kunnolla. Kesäkuun puolessa taas jäähtyi. Kämppääkin piti lämmittää muutamana viikonloppuna. Juhannusaattona vain +3,5. Kokko kuitenkin lämmitti. Hauskuus loppui sitten lomien alkaessa. Tuli helle, joka ei väistynyt ei sitten millään! Tai hellittihän se sitten sen verran, että viimeisellä lomaviikolla oli edes hieman helpompaa. Sitten jälleen hellettä viikon verran, kunnes kelit muuttuivat lopullisesti siedettäviksi. Syksy tuli normaalisti. Talven tulo vain oli vaikeaa. Välillä antoi merkkejä lumesta ja pakkasista. Sitten kuitenkin muuttui vesisateiksi ja tätä vuorottelua jatkui. Lopulta kuitenkin talvi sai otteen. Lumi jäi maahan ja joulun seutuun pakkaset kirivät paukkulukemiin.
Vuoden marjasato oli kohtalainen. Hillastelu oli vielä minun vastuulla, mutta muihin marjoihin pystyi jo Ainokin ryhtymään. Marjoja sullottiin pakkaseen kymmenen ämpärillistä, joista kaksi ostomansikkaa. Viime keväänä marjat loppuivat jo huhtikuun puolessa välissä. Toiveena on, että nyt selvittäisiin seuraavaan satokauteen. Rouskuja ja tatteja kerättiin jonkunlaiset täsmäannokset. Edellisenä kesänä ne jäivätkin saamatta. Pyöreät potut kasvoivat aivan mukavasti. Puikulasato olikin sitten onneton. Samoin kuin salaatit, tillit ja persiljat, niitä emme omasta maasta saaneet.
Kalastus sujui hieman eri merkeissä aiempaan. Kevään talvikalastus oli vaikeaa, kun tuli laitettua ne verkot hieman väärin. Kesän pilkkihommat tihmeitä. Haittana helle ja tuulettomuus. Syksyllä nuottamuikkua kuitenkin hieman aiempaa paremmin. Olisikohan kanta kääntymässä nousuun? Alkutalvella verkotus jään alta tuotti nopeasti riittävästi kalaa pakkaseen. Kesäkalastusta hankaloitti pohjoispään ammattilaiset. Vasta loppukesästä suostuivat ostamaan luvatkin. Luulisi olevan selvää, missä milläkin luvilla saa kalastaa. Mitä aluetta ammattikalastuslupa koskettaa? Ja röyhkeys… sitä on vaikea koskaan unohtaa!
Sääskiä ei ollut mitenkään ihmeellisen paljoa. Mäkäröitä kuitenkin riitti. Haittasivat järvelläkin. Loppukesästä itseään etsivät ampiaiset olivat kiusana.
Eli aika lailla vanhaan malliin on menty. Olemme ahkeraan mökillä kulkeneet. Muilla mökeillä alkoi olla ajoittain miehitystä helmikuun alusta alkaen. Siitä eteenpäin sitten tasaisesti syksyyn asti.
Vieraskirjassa käyntikerrat pysyttelevät alakuloisen puolella. Jotkut ovat siellä käymiset ja kommentoinnit lopettaneet kokonaan. Uusia ei ole tullut. Sellaistahan se!
Hyvää uutta vuotta kuitenkin kaikille! Vuoden alussa palaamme asiaan.
Joulun alla 21.12.2014
Tässä kuluneella viikolla olen päässyt osallistumaan pariinkin joululounaaseen. Kinkut ja laatikot ovat tulleet tutuiksi. Samoin kuin kylmät liha- ja kalaleikkeet ja pastat ynnä muut lisukkeet. Masu on ollut iloinen. Mitenkähän se riemastuu, jahka päästään tuonne viikon puolivälin paikkeille?
Kuten olen maininnutkin, emme menneet mökille nyt viikonloppuna. Eipä meillä silti mitään isompaa syytä ollut jäädä kotosalle. Näin vain oli päätetty. Siinä mielessä kuitenkin oli hyvä olla kotosalla, kun sain perjantaina tehtyä pieniä joulun valmisteluja. Osaltani minäkin, ettei ihan kaikki ole pomon varassa. Lisäksi sain viikonlopun aikana päivitettyä karaokelevyjen luettelot. Uusia kun on taas hankittu ja listat siksi vajavaisia.
Näihin listoihin liittyen käväistiin lauantaina kauppakeskuksessa. Kirjakauppakäynnin lisäksi ostin sen totutun punaviininkin, jonka olen todennut vähintäänkin kelvolliseksi joulun ruokajuomaksi. Selkä vain on niin hauskassa kunnossa, että lyhyt käynti vaati kolme istumataukoa pappaköörin jatkeenä. Liekö selkä hieman ärtynyt vieraassa autossa istumisesta? Istumista kun kertyi viikolla yli kuuden tunnin verran.
Markku soitteli ja kertoi lingonnensa Tarrantien. Lunta Meltosjärven mittapisteessä oli 20 senttiä, joten linkous oli tarpeen. Luvassa reippaita pakkasia ja lumisateet jäämässä vähiin. Nyt puhdistettu tie saattaa pysyä ajokunnossa pitkäänkin. Hieno homma!
Pakkaset jäädyttävät myös järven vesikot. Alkaa olla aika hyvät kelit tulossa jäällekin. Onkohan meidän lisäksemme muuten muilla suunnitelmia viettää vuoden vahdetta mökillä? Ei muuta kuin rakettikauppaan ja järjestämään kunnon tulitusta!
Nyt vielä pari työpäivää ennen joulua. En niitä vapaaksi ottanut, kun sitä vapaata on muutenkin niin paljon. Ennen vuoden vaihtumista olisi suunnitelmissa vielä se kausiyhteenveto. Jos näen sen tarpeelliseksi. Olen muuten laittanut joitakin kuvia Google Earth:iin. Ovat varmaan aivan näinä päivinä siellä katsottavissa. Kuvat ovat Tarralta ja hieman syrjemmästäkin. Osa ehkä tuttuja, mutta joukossa varmaan aivan ennen julkaisemattomiakin.
Iso uutinen on toistaiseksi se, että Gävlestä ei ole kuulunut normaalia uutista! Mikäs nyt mättää?
Joten eipä tässä enää muuta, kuin kaikille hyvät Joulut. Ja Uudet Vuodetkin.
Viikonloppu 12.12.2014 - 13.12.2014
On pitänyt melkoisia vesikelejä. Hiljaisemmat tiet ovat olleet melkoisilla jääkaljamilla. Soraa on kulunut, jos vain hiekoitusautot ovat päässeet töitänsä tekemään. Loppuviikolla sade tuli osittain lumena ja tiet olivat aika tohmeroiset. Lumi kosteaa ja Tarrantiellä kulku heikkoa. Kerralla kuitenkin läpi päästiin. Mökillä sen verran lunta, että availin polut kolalapiolla. Kun sisälläkin oli nollassa, eipä siis lämmityksen kanssa ollut ongelmia. Pelailtiin. Suunniteltiin lauantain hommia. Jospa kaataisimme yhden kuusen malliksi. Ja lähdettäisiin illalla Tornioon.
Lauantaina lumisade jatkui. Välillä heikkeni, välillä sakeni. Kun märkää lunta oli pihalla paikoin haitaksi asti, päätimme unohtaa kuusen kaadon. Lumi vain tarttuisi oksiin ja pölkkyihin ja homma olisi märkää ja hieman työlästäkin. Eli jäimme odottelemaan sen osalta pakkaskelejä! Järvellä tummat laikut. Vesillä siis.
Sateesta huolimatta päätin putsata lumet pihamaalta. Ensin yritin pudotella sohjoa katolta. Ja sitten maasta ja portailta. Katolle jäi vielä lunta. Jossakin vaiheessa se putoaa ja harmiksemme jäätyy. No, se murhe on sitten tuonnempana. Pihahomman aloitin kolalapiolla ja siirtelin sillä lunta sen, minkä kohtuudella pystyin. Loput sitten lingolla. Putsasin tietäkin kohdaltamme ja aikaa kului parisen tiimaa.
Oli hieman epävarmaa, oliko lisälumi heikentänyt tiellä kulkua jo liikaa. Siksi lähdin ajamaan autolla puomilla asti. Läpi pääsin, mutta auton pohja jo piirsi lumeen jälkeä. Siksi ajoin kelkalla vielä renkaiden välisen alueen matalammaksi.
Orava oli siis keksinyt tavan päästä automaatin siemenkaukaloon. Pöntön kansi on liukasta muovilevyä ja kymmenisen senttiä pönttöä leveämpi joka reunalta. Kanteen kuitenkin kertyy lunta ja jäätä ja orava pysyy siinä hyvin. Orava sitten otti otteen takajaloillaan kannesta ja heilautti eturuumiinsa reunan yli. Se sai etukäpälän kynnen kiepautuksen päätteeksi osumaan vesivanerin saumakohtaan ja irroitti takakäpälät kannesta. Pudotessaan pieni nykäys etukäpälällä ja pudotus jatkui siemenkaukalon lähelle. Ja siitä sitten käpälän ojennus ja tarttuminen siemenkaukalon reunaan. Siinä se, koko temppu. Laitoin nyt alumiinilevyt niin, että ainakaan tuo temppu ei enää voi onnistua. (kunnes toisin osoittetaan, on ne minua pitäneet pilkkanaan aina). Siemeniä oli kulunut viikossa hieman vajaa ämpärillinen. Eli täytön jälkeen syötävää riittää noin kolmeksi viikoksi.
Syötiin mahtavan maukkaat keitokset. Kahden maissa aloitettiin kotimatka. Alkoi jo hämärtymään. On se vain lyhyt tämä pohjoisen päivä! Sade oli joku aika sitten loppunut. Puomille päästiin kohtuudella. Oli hieman yllätys, kun Sirkkakoskentie oli auraamatta. Isompi yllätys oli se, että Alposlahdentie oli aurattu. Saman auraajan kun oli minun tietojeni mukaan määrä aurata molemmat tiet. Eikö tietoni sitten pitäneetkään paikkaansa, vai eivätkö auramiehetkään tiedä, mitä pitää hoitaa ja mitä ei!
Nyt onkin edessä pieni tauko mökkeilyssä. Ainakin tällä hetkellä suunnitelmissa on palata vasta vuoden vaihtumista viettämään. Keskiviikkona, vuoden viimeisenä päivänä, on tarkoitus mennä jo aamusta. Ja olla ehkä sitten sunnuntaihin asti. Kaikki on kuitenkin vielä auki. Ja jos tiet eivät ole auki, voi suunnitelmiin tulla muutoksia ja taukokin olla pitempi.
Viikonloppu 5.12.2014 - 7.12.2014
Maanantaina otin heti yhteyden huoltoon ja pääsinkin viemään auton tutkimuksiin. Siinä sitä ihmeteltiin monet miehen voimin. Kaikki minua pätevämpiä. Koeajettiin. Diagnoosi: vaihdelaatikon perä hajalla, liikut kiinni, ettei hajoa tosi pahasti. Auto siis jäi korjaamolle. Iltapäivällä alkaisivat aukomaan paikkoja. Mahdollisuus siihen, että hajoamisen aiheutti kuitenkin se törmäys vanteeseen jäi eloon. Joten oli myös mahdollista, että vältyn erittäin kalliilta rempalta, jos homman saa korvattua vakuutuksesta. Sain vuokra-auton. Valitettavasti huoltoliikkeen omat autot olivat varattuja, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäin kalliimpi Avensis. Autoa kuitenkin tarvitsin, joten ei auttanut. Palasin Tornioon. Aino se tekaisi vahinkoilmoituksenkin. Mieli oli hieman matalapaineinen. Ei näitä kustannuksia olisi kaivattu. Meni sitten vakuutuksesta tai ei!
Huoltoliikkeessä tyär lupasi soitella tilannetietoa, kun sitä autoa otetaan tarkemmin syyniin. Soittikin. Enpä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa! Pyörän pultit kuulemma olivat irti! Sormin pyöriteltävissä. Olisiko se täräys kuitenkin löysyttänyt pultteja ja ne sitten vähitellen alkoivat avautumaan? Huoltopomo kuitenkin sanoi, että pultteja ei oltu kiristetty rengaspajassa oikeaan momenttiin. Ihmetyttää, miten iso joukko ammatti-ihmisiä ei aiemmin tuota hoksinut.
Maanantai-iltana soittelin vielä Tarrantien auramiehelle. Huonoja uutisia: ei enää tule meille asti. Aino sitten soitti traktorimiehelle, joka aika lähellä käy avaamassa mökkiteitä. Hänkään ei luvannut. Lupasi palata asiaan. Jos tuokaan ei toteudu, on edessä ongelma. Loppuuko talvinen kulku mökille? Pitääkö talven ajan kävellä kinoksissa mökille hakemaan kelkkaa? Vai jaksaako vetää tavarat pulkalla tai viedä repussa. Auton peräkonttiin sopivan lumilapion jo ostin. Pakko kai yrittää pitää auton kokoista länttiä auki tien laidassa talven ajan. Huonolla tuurilla siinä sitten joskus seistä jököttää jonkun muun auto. Ja alettava lapioimaan uutta poteroa! Viime vuosina aurakäyntejä on kertynyt viisi-kuusi kappaletta. Eihän jokaista hiutaletta ole tarvis aurata heti. Kyllä ne autot kulkevat pehmeässä lumessa, kunhan maavara piisaa. Nuoska ja jäätynyt polanne on eri asia.
Perjantaina odottelin työpäivän lopussa, tuleeko sitä yhtä sähköpostia. Ei tullut. Mökkimatkalla pidimme normaalin pössätauon. Tarkistin jälleen postini. Ei edelleenkään mitään. Kello oli jo niin paljon, että eipä mitään ollut enää odotettavissa. Joten suljin kännykän ja sulloin sen kengurutaskuun muiden roippeiden sekaan. Pyyhkäisin vielä puhtaalla lumella takalunkan kahvasta liat. Tihkusade oli tehnyt lumen nuoskaiseksi.
Puomi oli lukoissa, mutta tie rannalta puomille asti oli aurattu. Mönkijän jäljet paljastivat: kaimahan se oli pyörähtänyt siinä. Lunta oli tullut viikolla lisää muuan sentti. Virallinen lukema oli nyt 11 senttiiä, joten oli jo hieman aihettakin auraamiseen. Mökin piha oli puhdas lumesta. Sisällä kynttilöissä tuli. Grillikopista loistivat myös tulet. Jahas... Kävelimme grillille. Kari ja Maarit siellä tarjosivat meille heti kuumat glögit ja poropihvileivät. Hei, tämähän saisi olla vakiojuttu! No tikkatiehommia ei ole kuin kerran talvessa. Mutta silti...
Iltaa jatkettiin jonkun aikaa sisätiloissa. Siellä oli valmiiksi lämpöä parikymmentä astetta. Huomasin, että kännykkä oli hukassa. Kävin puomilla. Siellä se ei ollut. Taisi pudota taskusta silloin, kun putsasin lumella sitä takakahvaa. Soitto Pekalle. Huomenissa tulossa ja voisi tarkistaa, vieläkö känny löytyy hangesta.
Aamusella oksakasoja polttamaan. Tai oikeastaan ensin linkosin muutamat sohjokinokset pihalta. Lastasin kelkan rekeen kesällä niputettuja oksakimppuja. Ovat olleet siitä asti sateelta suojassa pressun alla. Vein kimput neljän oksakasan luo. Kari ja Maarit tulivat tällä kertaa autolla. Järvi oli mennyt vesille, joten heillä ei ollut isompaa kiinnostusta ajaa siellä loskan roiskeessa. Sytytettiin tulet kolmeen kasaan. Viereisistä kasoista haettiin niihin lisää poltettavaa. Jäin ylläpitämään näitä kolmea, muut menivät rantaan, jossa poltettavaa olikin lievästi sanoen runsaanlaisesti. Pressun mutkassa nuotioon siirtyi risuja hieman kauempaakin. Rannalla ja pellolla olevat kasat saivat tuulta riittävästi tulen ylläpitämiseksi. Metsikön kasat kituivat, kunnes tuuli yltyi ja nekin lopulta alkoivat palamaan kunnolla. Ennen pimeää kaikki oli poltettu ja jäljellä oli vain kuumat hiillokset.
Maarit oli tehnyt herkkukäristyksen. Lisukkeineen tietenkin. Pelailtiin jokunen peli vatsat iloisina. Hieno itsenäisyyspäivä kaiken kaikkiaan. Pekka oli löytänyt kännykänkin. Pelasi moitteetta, vaikka oli ollut vesisateessa ja sohjossa lähes vuorokauden.
Iltaa kohden pakastui. Täysikuu loisti kirkkaana. Maassa lunta. Jos puutkin olisivat olleet lumisia, olisivat olosuhteet olleet vieläkin hienommat.
Sunnuntaina ajoin lingon kelkan rekeen ja käväisin puomilla. Irtolunta oli vähemmän, kuin muistin. Taisi sade vähentää lumia lauantain vastaisesna yönä. Tuli kuitenkin nekin lingottua. Kävin lapioimassa lunta nuotioiden pohjiin. Hiillokset alkoivat hiipumaan. Käytiin porisuttamassa Markkua verkoilla. Kalaakin näytti nousevan. Mietimme samalla varasuunnitelmaa linkoushommiin. Se on ihan hyvä, vaikkakaan emme ehkä aina pääsekään mökille asti autolla. No, kaipa sitä jonkun kerran jaksaa puomiltakin kävellä.
Siemeniä oli kulunut nyt tasan ämpärillinen. Orava oli kaikesta huolimatta keksinyt keinon päästä automaatin siemenaukkoon. On ne vain ovelia. Pitäisiköhän taas tehdä lisäviritys? Ensi kesänä meillä on yksi ampiaisyhdyskunta vähemmän. Horrosta viettänyt kuningatar oli tullut polttopuiden joukossa sisätiloihin ja vironnut. Ainon käsittelyn jälkeen ampiaisen ensi suven suunnitelmat menivät myttyyn.
Joulu lähestyy. Taitaa olla kaksi viikonloppua ennen juhlaa. Katsellaan, miten vielä kuljemme mökillä. Pikku hommia olisi, jos vain viitsisi tehdä.
Viikonloppu 28.11.2014 - 30.11.2014
Viikolla tein hieman iltahommia, joten perjantaina lähdin töistä jo kahdelta. Mökkimatka siis aloitettiin tällä kertaa ennen pimeää. Aino jäi jälleen Mäkipirtille tulen tekoon. Minä samoihin puuhiin omalle mökille. Sisällä -3, ulkona -2. Siisti homma! Lunta noin 7 senttiä. Ajoin kelkan ulos tallista. Ajelin muutamaan kertaan tiellä kovettaakseni lunta, sillä ohjainraudat vastasivat tien pintaan. Sain ajettua myös reitit metsän puoleisille pinoille, vaikka lunta ei juuri ollutkaan. Sammalikossa ei onneksi ollut haittaavia kantoja. Välillä kävin lisäämässä Mäkipirtin hellaan puita. Aste asteelta sielläkin lämpeni.
Lauantaille luvattiin pakkasta noin 10 asteen verran. Jäi kuitenkin saavuttamatta kun mittarissa olikin ainoastaan -4. Ryhdyin puunajoon kymmeneltä. Tiedän, että myöhään meni aloitus. Mutta näin kävi! Aikaa tuhraantui kaiken kaikkiaan 6 tuntia, joten kun peittelin mökillä pinoa, oli jo lähes täysi pimeys. Lauha keli ja lumiset rangat pitivät hanskanvaihtotahdin kiivaana. Selkää pakotti turhan kovasti. Hidastavana tekijänä oli käykkäräiset männynoksat, jotka tuntuivan olevan sikin-sokin pinoissa. No, tärkeintä on, että puut ovat nyt mökillä pressun alla.
Aino alkoi polttamaan risuja. Tällä kertaa sytytys onnistui, muta kyseessä ei ollutkaan tuoreet oksat. Kun läjä oli syttynyt kunnolla, kelpasi liekeille myös tuoreet haot. Voitte varmaan kuvitella, että tienoo oli savun vallassa. Pekka ajoi kelkalla lisää savunmuodostajaa, ettei vain taivas selkenisi liikaa.
Siemenautomaattiin laittamani lisälippa oli tehonnut. Viikossa oli kulunut vain noin 10 litraa auringonkukkaa. Jotkut elukat olivat kaataneet varastossa talipalloämpärin. Kansi oli auennut. Jollekin oli siis auennut talipallotaivas, kun kaikki talipallot oli syöty!
Sunnuntainakaan ei pakastunut. Kävelin haulikon kanssa reittejä, joita olin illalla ajanut. En havainnut jäniksiä. Vähäisestä lumesta johtuen ei jälkien seuraaminenkaan onnistunut.
Ensi viikonloppuna varmaan hakojen poltto jatkuu. Ellei..... Niin, auto se saattaa olla nyt ongelma. Alkoi pitämään outoa ääntä. Käytiin nyt illalla hallissa, mutta mitään ulkoista vikaa emme löytäneet. Liittyykö viikon takaiseen törmäykseen sen renkaan kanssa? Mutta miksi kolina alkoi vasta nyt? Maanantaina pitää yrittää saada auto korjaamolle. Toivottavasti vika ei ole suuri, mutta pelkään muuta!
Viikonloppu 21.11.2014 - 23.11.2014
Viikkoon ei uutta lunta ole tullut. Tiellä kuitenkin hieman vanhaa lumipolannetta, joten valot tällä kertaa näyttivät jotenkin. Valotkaan silti eivät auttaneet, kun mutkan jälkeen tiellä makasi auton rengas. Vanteineen. Tuskin oli auton alta pudonnut, kun autoa ei näkynyt missään. Hieman se tömäytti, mutta ei niin, että se olisi meidät tieltä suistanut.
Mökissä -4, ulkona -8,5. Pottumaan laidassa olleet puut noudettu tehtaalle. Puomilla osa tukeista oli laitettu ojan mutkaan. Tietä levittämään. Ei muutoin olisi rekka taipunut tiukassa mutkassa.
Tarkistin siemenautomaatin. Hups... täysin tyhjä ja maassa automaatin alla varmaankin ämpärillisen verran evästä. Oravat kantaneet siitä siemeniä. Ympäri kenturaa löytyi pieniä, lumella peitettyjä siemankasoja. Rakentelin lipan siemenkaukalon yläpuolelle. Kiinnitin sen niin, että pikkulinnut mahtuvat hakemaan siemeniä, mutta uskoakseni närhet eivät niin ahtaaseen väliin mene.
Aamusella -7. Sumua. Luvassa lauhtuvaa, mutta itse asiassa päivän mittaan vain pakastui. Parin asteen verran. Auringon nousun aikaan keräilin pulkkaan konesahan, bensan ja öljyn + muovikassillisen varahanskoja. Ei matka rankasavottaan pitkä ollut, mutta oli paljon helpompi vetää pulkkaa, kuin kantaa kamppeita. Saha ei pitkän käyttämättömyyden jälkeen meinannut käynnistyä. Lopulta kuitenkin se heltyi ja pääsin töihin. Pian oli Ainokin saanut aamuaskareet päätökseen ja ilmestyi vesuri kourassa paikalle. Ja ei aikaakaan, kun hieman yllättäen tulivat Kari ja Maaritkin. Kari käväisi ensin kuitenkin verkoilla, mutta pian pärisi kaksi sahaa ja heilui kaksi vesuria. Helpoimmista paikoista teimme rankoja. Rouvat karsivat jopa isoimpia oksiakin. Iltapäivällä hommat alkoivat kääntyä oksien läjäämiseen. Pellon hakokasaa yritettiin sytyttää, mutta varsin toivotonta se oli. Märkää mikä märkää! Tavoitteet eivät täyttyneet, sillä tavoitteita ei ollut. Tulipahan vain ulkoiltua hyötyliikunnan parissa. Hanskatkin riittivät.
Työpäivän päätteeksi soppakattilan kimppuun. Parit pelitkin. Jäätiin sitten taas kahdestaan. Pelit kuitenkin jatkuivat.
Sunnuntainakaan ei lauhtunut. Jäällä kävi lisäksi jonkunlainen viima. Kävelin verkkokepeillä ja laitoin kokuavannolle keppiin putken jatkopalaksi ja siihen heijastinteipit. Viikon takaiset perkeet olivat täysin kadonneet jäältä. Tilalla ketun ja korpin taherruksia. Tutkailin vajassa bensatilannetta. Aivan kohtuulliselta vaikutti. Tein seoksen, vaikka en nyt välttämättä aivan pian ole sitä tarvitsemassa. Vaikka mistäpä sen tietää, jos viikolla ei tule lunta haitaksi asti. Jos lunta satelee, voisin tietenkin yrittää ajaa mökille ne rankaläjät, jotka saimme kasattua aivan tien reunaan. Laitoin sitten vielä siemenatomaatin piripintaan ja auton perästä tyhjensin uuden säkin varaston saaviin. Närhet olivat pysyneet pois lintulaudalta uuden viritelmän ansiosta.
Käväistiin pienellä kierroksella. Rankahommista kädet eivät olleet moksiskaan, mutta selässä tuntui. Lyhyt kierros meinasi olla liian pitkä. Loppumatka mökille oli aika tuskaista. Onneksi ei ollut sunnuntaina tarvetta jatkaa rankametsässä.
ps: kiitokset kannustavista kommenteista!
Viikonloppu 14.11.2014 - 16.11.2014
Päivät tuntuvat lyhentyvän vauhdilla. Viikon kuluttua aurinko on horisontin yläpuolella vajaan viiden tunnin ajan. Nyt on jo lähes säkkipimeää siinä vaiheessa, kun pääsemme perjantaisin mökkimatkaa aloittamaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sivuutamme viimeisenkin valotolpan tien varressa, sukellamme täyteen pimeyteen. Kun vähäinen lumi on sulanut pois, ei auton valotkaan kovin kummoista valkeutta tien päälle tuo. Jo jonkun viikon ajan olemme muistaneet ottaa mökiltä lähtiessämme otsalamput matkaan. Joten mökille saapuessamme ei tarvi lukkoa avata käsikopelolla.
Alkuviikolla parin päivän lämpöjakso. Loppuviikosta taas pakastui jopa parinkympin lukemiin. Viikonlopuksi lauhempaa. Nyt saapuessamme ulkosalla -6. Sisällä -8. Lunta ei siis lainkaan. Pihalta oli sulanut myös lähes kaikki liukkaat jäätiköt. Ne viimeiset kun osasimme kiertää, ei sen puolesta hätää ollut. Kellarissa +3. Kellarin ulompi ovi jäässä. Pienen kopistelun jälkeen kuitenkin antautui.
Otsalampun valoa kiiluttelin verkkokeppien suuntaan. Keppien heijastimet eivät antaneet vastakaikua?? Lähdin kävelemään jäälle. Jää sileää kuin vasiten jäädytetty. Alkuviikon lämpö oli sulattanut pois epätasaisuudet. Nyt pakkasten myötä uudestaan jäätynyt. Olisi mahtavat retkiluistelukelit. Kepit olivat torkistuneet, kun oli ollut niin lämmintä. Ja liekö hirmuinen kalamäärä vielä avittanut? Ei ollut tuuraa eikä muutakaan kättä pitempää, joten en alkanut sen kummemmin millekään.
Iltasella, kun kämpässä oli jo +13 astetta, oli aika laittaa myös takkaan tulet. Aino saattaa nyt muistaa, mitä voi tehdä ja mitä ei. Savun tuuletus kämpästä oli operaation seuraus ja lämmityksessä otettiin pari askelta taaksepäin.
Lauantain nukuttiin harvinaisen pitkään. Taisi olla jo liki yhdeksän, kun noustiin aamukahvin keittoon. Mukavaahan se on joskus nukkua pois univelat. Ulkona yhä -6. Tuuli hieman tohisi ja alkoi lennättelemään kevyttä lunta. Ennen aamupalaa ja aamun muita toimia hain komeron perukoilta talvihaalarit lämpenemään. Lintujen ruokintapaikalle ilmestyi sellainen otus, jota siinä ei ole koskaan aiemmin näkynyt. Ja tyhjensi koko paikan. Kanahaukka! Istahti ensin puuvajan rappusille. Hyppeli sitten vajan laidalla ja lopulta lensi pois. En ehtinyt aivan ottamaan valokuvaa. Harmi.
En pukenut haalareita, ennen kuin lähdin jäälle. Normaaleissa ulkovaatteissa kokosin ensin kaiken tarpeelliseksi arvioimani vesikelkkaan. Rannalla oli tyyntä ja haalareissa olisi tullut turhan lämmin. Jäällä ei kuuma haalareissa tullut. Parkymmentä metriä käveltyäni iski oikeaan poskeen viima. Vesikelkka ei pysynyt perässä, vaan hakeutui liukkaalla jäällä vasemmalle puolelleni. Jään pintaa pitkin kiiteli ohut lumimatto. Paikoin alkoi muodostumaan matalia kinoksia.
Verkot tuli koettua. Täytyy sanoa, että saalista tuli. Olin onneksi ottanut laudanpätkän matkaani. Selkään kun tuo verkkohomma käy, niin nyt minulla oli hyvä lepoistuin, kun laitoin laudan paljun päälle poikittain. Lumiset paikat olivat todella liukkaita. Kerran, kun jalat meinasivat lähteä alta, tein käsilläni vaistomaisia tasapainottavia helikopteriliikkeitä. Voi että, kun sattui vasempaan olkapäähän!
Lopulta sain kalat pois verkoista. Viimassa jäi väkisinkin monen monta suttia verkkoihin. Verkkojen pyytävä pinta-ala pieneni jonkun verran. Vedin saaliini ja muut kamppeet rantaan. Perkasin ja fileoin kalat siellä tyvenessä. Pakkanen kuitenkin tuntui sormissa. Puuvillahanskojen päällä kun oli vain vuorettomat kumikäsineet. Kello neljän maissa olin vasta valmis. Koko valoisa päivä taas meni. Mutta ei hukkaan! Pohjoisempana oli kalamiehet myös kokemassa pyytöjään. Saaliitta ei varmaan sielläkään jääty.
Aino oli ollut koko päivän rankametsässä. Väsytii sitäkin. Poloista! Oli minun ruuanlaittovuoroni. Ei meillä sinänsä mitään vuoroja ole, olinpahan vain näin suunnitellut. Torstaina olin päivällä ostanut saksalaisen ketjun myymälästä ankan. Illalla sen silloin valmistin. Ei siitä aivan Pekingin ankkaa tuli, mutta tulipahan sitten vaikka Tarran ankka. Kun paikalle ei sattunut ruokavieraita, lämmitin vain toisen rasiallisen. Tulihan se syötyä. Itse asiassa se oli varsin onnistunut ateria. Ainokin tykkäsi, minullehan nyt menee melkein mikä vain!
Lauantaina illan lämmityssessio onnistui vähintäänkin hyvin. Ainakin sen perusteella, että yöllä kahden aikaan heräsimme hikisinä +27 asteen lämpöön. Piti käydä vähän ulkona vilvoittelemassa. Aamulla emme nukkuneet pommiin, vaan jo pimeässä joimme kahvit. Jo illalla oli tehty päätös, että otan verkot pois pyynnistä. Kalaa on nyt sen verran koossa, että saamme sitä syödä muutaman kerran viikossa siihen asti, kunnes päivässä on taas pituutta ja talven selkä taitettu. Nyt oli pakkanen heikentynyt pariin asteeseen ja tuulikin olematon. Lunta maassa kolmisen senttiä. Verkoille meninkin normaalivaatteissa. Otin verkot pois ja laitoin pohjaan painonarut. Pari kuhaa taas saaliina. Kasasin lopuksi kolalapiolla keppien tueksi kinokselliset lunta. Näin sain keppien poikkipuut korkeammalle jään ja veden pinnasta. Eivät sitten talven aikana hautaudu jään sisään, kun vesi nousee jään päälle lumen painosta. Ja siihen jäätyä jämähtää. Kun lähdin vetämään kelkkaa rantaa kohti, en taaskaan muistanut, että jää on liukasta. Nyt vihlaisi selkää. Vasemmalle puolelle, joka onkin viime kuukausina antanut merkkejä pienen kivun muodossa. Oikea puoli on se vuosikymmenen vaivaa aiheuttanut puoli.
Minä siis lopetin tämän kalastuskauden. Jotkut asensivat verkkoja jään alle nyt ensimmäistä kertaa. Jos lumitilanne pysyttelee jotakuinkin nykyisellään, yritän lähteä Ainon avuksi rankasavottaan tulevana viikonloppuna. Ehkä useampanakin. Moottorisahamiestä on kaveriksi kaivannut. Ja ehkä fyysistä voimaakin. Kalasyksystä ovat käteni selviytyneet varsin hyvin. Pari mennyttä viikkoa ovat olleet hieman vaikeampia, mutta nyt näyttää taas paremmalta. Rankahommissa pitäisi vain muistaa pysyä erossa havupuista. Onnistuukohan? Kun päivät vain lyhenevät, ei kalastuspäivinä mihinkään muuhun jouda. Siinä kun voi sivutuotteena tulla sitä kalaakin!
Oli muuten joku lintu soortanut viikon aikana siemenautomaatin lähes tyhjäksi. Aino kaapi ennen lumisadetta ämpärillisen verran maasta ehjiä siemeniä. Ainakin närhet ovat taas riesanamme. Joskus tikatkin ovat huiskineet siemeniä maahan kuin huvikseen. Nyt niitä en ole nähnyt. En toisaalta ole juuri ollut vahtimassakaan.
Sunnuntaina lähdimme paluumatkalle heti, kun sain aamukuhat fileiksi. Tällä kertaa tuli myös täsmäfilettä joulun sitruunakuhaa varten. Hieman oli paikoin liukasta, kun oli joitakin jäisiä pätkiä ja tuore lumi päällä ja keli liki nollassa. Sirkkakoskentien yli koikkelehti omituisen värinen hirvi. Se oli laikukas, kuin ayshire-lehmä, tosin eri värinen. Tämän laikut olivat mustia ja harmaanruskeita. Siis aika vaaleita sellaisia. En ole kertaakaan tuon väristä hirveä nähnyt. Saman värisiä oravia olen nähnyt.... on se luonto yllätyksiä pullollaan!
Viikonloppu 7.11.2014 - 9.11.2014
Meillä oli hieman omituisia veden kulutuksia, kun marraskuun viimeisellä viikolla luin vesimittarimme. Ja näyttipä jopa siltä, että mittarit pyörivät välillä, vaikka vettä ei kuluteta eikä missään näyttäisi olevan vuotoakaan. Niinpä kuun vaihteessa perjantaina lähdön hetkillä otin lukemat paperille ja uudestaan sunnuntaina mökiltä palattuamme. Hups-heijaa... Sekä kylmä, että lämmin olivat pyörineet! Kylmä 44 litraa taaksepäin ja kuuma puoli 56 litraa eteenpäin. Aina ei polla säteile täysillä, en etenkään teknisissä asioissa ole se penaalin terävin kynä, mutta tällä kertaa osasin järkeillä, mistä ja miten vikaa etsiä. Ja löysinkin syyllisen: kylppärin suihkusekoittaja! Putkimies käväisi laittamassa uuden. Pikatestini osoitti, että homma olisi sen jälkeen kunnossa. Hieman yllätti sitten ensimmäinen suihkussa käynti. Yllätti positiivisesti! Nimittäin vettä kului takuuvarmasta alle puolet entiseen verrattuna. Uusi systeemi ei holvaa vettä, siitä saa juuri oikean verran vettä ja nopeasti oikeasta tuutista. Ylimääräistä juoksutusta ja isoa painetta ei tarvita.
Nyt viikonloppuna jälleen mittarilukemat muistiin ja sunnuntaina tarkistus: Homma hanskassa, mittarit eivät olleet pyörineet.
Tiistaina se työterveystarkastus. Eipä siinä mitään uutta vastaan tullut. Enempihän se olikin vain porinaa. Neuvotkin jäivät vähiin. Jos tilanne on ollut parikymmentä vuotta kutakuinkin samanlainen ja mitään ei ole neuvoista huolimatta tapahtunut, ei muutosta kovin paljoa voi jatkossakaan odottaa. Näinhän se taitaa olla. Niin.. se happamuustesti: Se ei ollutkaan veritesti, vaan se oli otettu kuspissasta, joten se siitä!
Pakkasia pidellyt alkuviikon lauhojen päätyttyä. Soratiet jäisiä, mutta pakkastihmeitä. Matkalla auton mittarissa max -16. Terassilla vain -12 ja sisällä -8. Jätin Ainon Mäkipirtille hellan sytytykseen. Illemmalla Pekkakin saapui ja kämpässä sielläkin jonkunlainen lämpö. Taivaalla täysikuu. Lunta niukasti, mutta sen verran kuitenkin, että aika valoisaa oli.
Pakkanen kiristeli otettaan. Käväisin tekemässä vesiavannon. Jäätä tuntui olevan. Pauke selällä melkoinen. Täytin saunan pasan ja laitoin tulet pesään. Hain varastosta verkkopaljun ja nostin lauteille. Alle toki laitoin pitävän paljun. Jospa illan ja yön aikana yhtenä jääkamurana olevat verkot sulaisivat.
Lauantaina lauhtuvaa. Aamusella vielä -10. Tuuletonta ja hieman utuista. Aino ja Pekka jatkoivat rankahommia. Minä painelin järvelle. Keräilin matkaan tarvittavaa rekvisiittaa ja pakkasin ne vesikelkkaan. Verkot jätin vielä saunaan. Ensimmäisen reiän tein liian matalaan. Jatkoin matkaa 50 metriä ja sopiva syvyys löytyi. Tein avannot ja uitin narut. Ja palasin sitten mökille hakemaan verkkoja. Ja rasvaamaan turhan kuivia kouria. Verkoista oli sulavesiä valunut alapaljuun puolisen litraa. Plokkasin verkkoläjästä mieleiset toiseen paljuun. Yllätys odotti viimeisen verkon alta: sinne oli jäänyt syksyn verkonnostossa pilkkivapa! Palasin jäälle ja uitin verkot. Kahden maissa paluu mökille. Metsurit yhä työn laidassa. Käväisin mittaamassa rankaläjät. Olihan niitä jo aika lailla, vaikka vasta pieni osa alueesta on käsitelty.
Iltasella joutessani öljysin riippulukot, jotka olin tuonut sisälle sulamaan. Jospa nekin nyt pelaisivat hieman paremmin. Kelien vaihtelussa ovat välillä kastuneet ja välillä jäätyneet. Availepa niitä sitten pakkasella! Pelailtiin. Korttiakin vaihteeksi. Yötä vasten enää viisi astetta pakkasta.
Isänpäivän aamuna pakkasta 3,5 astetta yhä liki tyyntä. Käppäilin aamupalan jälkeen verkoille. Suoli kuitenkin ilmoitti, että se mielellään alkaisi tyhjenemään. Paluukäppäily onnistui ilman vahinkoa, vaikka tiukkaa teki. Onneksi verkot eivät kovin kaukana olleet. Verkoissa sitten muutama positiivinen yllätys. Näkyi muuten jo muitakin verkon uittajia.
Paluumatkalle kaupunkimaihin pääsimme kohta puolen päivän jälkeen. Lämpö kääntymässä plussalle ja jäätikkötiet paikoin jo liukkaita. Pelloilla poroja. Pari kaurista koikkelehti hakkuuaukolla. Kettu tuli sivutieltä tien reunaan mutta palasi nopeasti metsän suojiin.
Talvikalastus siis korkattu. Järven pohjois- ja eteläpäässä jäät ovat vahvemmat, kuin keskiselällä. Kantavaa se on toki meilläkin. Kelkalla ei vain ole vielä asiaa jäälle. Voisihan se kestää, mutta ei siinä liukkaudessa kelkka kulje. Ja maassa on lunta vain nimeksi, joutuisi kolistelemaan kivikossa ja sorassa... ei hyvä! Luvassa pari lauhaa päivää ja sitten taas kunnon pakkaset. Kyllä se jääkin siitä alkaa vahvistumaan.
Viikonloppu 31.10.2014 - 2.11.2014
Olen juonut nyt parin viikon ajan pakurijuomaa. Makuun totuin yllättävän nopeasti ja minkäänlaista lisämaustetta juoma ei kaipaa. Onko tuolla sitten tarveysvaikutuksia, jää nähtäväksi. Sitähän ei kuitenkaan tiedä, jos joltakin välttyy. Miten senkin todistaa?
Tiistaina oli työterveyden verikoe. Tulevana tiistaina terveystarkastus. Luin netistä jo ennakkoon kokeiden tulokset. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä ne arvot, jotka minulla ovat aiheuttaneet jonkinlaista huolta, olivat laskeneet selvästi. Pakuriin en näin vähän käytön jälkeen usko, vaikka sen väitetään tehoavan melkein mihin vain. Pääsyy lienee tällä kertaa se, että en tällä hetkellä syö mitään muuta, kuin verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä. Muilla lääkityksillä kun oli osittain joitakin veriarvoja heikentäviä vaikutteita. Mutta sitten... Netistä löytyi myös liki 8 vuotta vanhaa tietoa. Happamuusaste kertoo muutamista sairauksista. Arvot 7,35 - 7,45 ovat ok. Alle 7:n, joidenkin lähteiden mukaan jo alle 7,2:n arvot ovat hengenvaarallisia. Tuo vanha arvo minulla oli tasan 6. Tiistaina pitänee kysäistä, miten tuo testi oli tehty, kun tässä vielä porskutellaan!
Aino pääsi jälleen jo iltapäivästä muilla kyydeillä mökille. Minulla normaali työpäivä. Nyt ensimmäistä kertaa matkan edetessä oli laitettava kaukovalot päälle. Pakkasta noin 7-8 astetta. Terassin mittarissa kuitenkin vain -4. Järvi vielä auki. Illemmalla pakastuvaa. Korttikiekerö naapurissa. Poikkeuksellisesti parilla muullakin mökillä hellat ja kaminat ja takat kuumenivat.
Lauantaina -10. Kirkas auringonpaiste hukkui nopeasti tulleeseen sumuun. Sumu vyöryi Yli järven kuin hiekkamyrsky, johon Tom Cruise ja Samuli Edelman joutuivat elokuvassa mikäsenytolikaan. Vastahan sitä vahdattiin telkusta. Järvi ohuessa riitteessä. Taisi olla kauttaaltaan.
Käväisin hieman kävelemässä haulikon kanssa. Viisaana miehenä vain 40 minuutin verran ja lähimaastossa. En nähnyt jäniksiä. Joten palasin aika pikapikaa mökille. Ja laavulle.
Nimitäin kellariin oli jäänyt muuan lanttu. Ja halusin ne valmistaa paikassa, jossa tuoksut eivät haittaa. Pelkästään lanttuja varten en uunia sentään halunnut lämmittää, vaan olin ostanut sopivan rasvaista possun lihaa jonkunlaisen kömyrän. Kun oli reipas pakkanen, pidin tulia parisen tuntia ennen ruokien laittamista uuniin. Muu väki oli pääosin koko päivän rankametsässä. Tällainen työnjako passasi minulle hienosti. Niin Ainollekin. Kolmen maissa paistoin vielä riisin ja pääsimme syömään. Ruoka jäähtyi lautasella melko nopeasti, ja kahvit päätimmekin keitellä kämpässä. Itselläkin kylmä ramahteli selkäpiissä, kun olin tuntikaupalla istuskellut laavulla.
Niin.. enhän minä aivan koko aikaa laavulla istunut. Aina välillä tuli hetkiä, jolloin saatoin tehdä muutakin. Kävin mm. katsomassa rankametsureita. Tulilla istuivat. No kai se oli heillekin sallittua, jos minullekin. Kävin katsomassa myös joutsenia. Koijusaaren suunnasta kun kuului koko ajan äänekästä joutsenten kaklatusta. Ääni voimistui melkoiseksi metakaksi aina, kun lisää joutsenia saapui paikalle. Ne tulivat yksin, pareittain ja erisuuruisina ryhminä. Siellä ne lepäilivät ohuella jäällä keskellä salmea. Kymmeniä. Jo odottelivat vahvistuksia muuttomatkaa varten. Yöksikin jäivät vielä siihen. Eikä hiljaisuutta tullut silloinkaan.
Puuvarastosta aloitettiin nyt ensimmäinen pino. Tähän asti ollaan pärjäilty varaston laidalle pilkotuilla kuusipuilla. Kesä niitä poltettu ja syksy tähän asti. Parisen mottia kulutettu saunassa ja kämpässä. Pitääkin näin tämäkin asia laittaa muistiin ja yrittää laskeskella puun menekkiä.
Lauantai-iltana lauhtui peräti -2 asteeseen. Sunnuntaina sama määrä, mutta yön aikana oli satanut tuuman verran lunta. Kävin laavulla poistamassa tuhkat tulipesän päältä ja uunin "apulämmityspesästä". Muurin lämpö yhä +50 astetta. Kellarissa +4. Jaa, olipa myös grillin kiilausvalon johto vielä keräämättä, joten sekin on nyt tehty. Täytin siemenautomaatin. Mahtui hieman toista ämpärillistä. Tyhjensin uuden 25kg säkin varaston saaviin. Kansi päälle, jotta hiiret eivät siihen menisi.
Lunta satoi yhä, mutta ennen puolta päivää se muuttui vedeksi. Kun pakkasta oli yhä, oli pieni pelko, että etenkin pikitiet voivat olla liukkaita. Eivätpä olleet. Loppumatkasta aika lailla sohjoa, mutta ei haitaksi asti.
Järvi siis jäätyi, mutta kun luvassa lämmintä ja vesisadetta, taitaa tilanne vielä muuttua. Jo nyt satanut lumi muuttui monin paikoin mustaksi. Jos jäät kestävät kuitenkin alkuviikon, on ilma ennusteiden mukaan sitten taas pakastumassa ja jäät vahvistumassa. Aika näyttää, milloin päästään laskemaan verkot jään alle. Iso kala pakastimessa alkaakin olla aika lailla finito.
Viikonloppu 24.10.2014 - 26.10.2014
Jotkut pelästyivät perjantain hurjaa lumimyräkkää. Suunnittelivat kai Ikean reissua mökillä käynnin sijaan? No, meneehän se päivä sielläkin. Katselin pitkin päivää kelikameroiden kuvia ja sadetutkatietoja ja en yhtään epäröinyt. Mökillä ihan hyvä keli. Tuskin luntakaan. Ainokin oli hieman kahden vaiheilla ja epäilevä, kun kannettiin kamppeita kotona autoon saapasvarsikinoksissa. Matkan alkupuolisko olikin pyryn vallassa ja näkyvyys välillä olematon. Sitten hellitti. Jo Mellakoskella myteristä ei enää ollut merkkiäkään. Mökillä vielä valoisan aikaan. Viimeisen kerran? Lunta juuri ja juuri, pari senttiä. Heikkoa lumisadetta. Kova etelätuuli. Rannassa kulkui ja helisi jäälauttoja muutaman metrin kaistale pohjoista kohti. Ammattikalastajat olivat keränneet verkkonsa.
Täytettiin lintujen vararavintoautomaatti ja uusia talipalloja killumaan oksista kuin joulupuuhun. Siemeniä kulunut viikossa ämpärillinen, eli kaikki, mitä viime sunnuntaina oli pöntöön laittaa. Nyt uusi säkki ja pönttöön mahtuvan 2,5 ämpärillisen arvioin piisaavan ainakin kahdeksi viikoksi. Ulkona -2, sisällä asteen verran kylmempää. Pelailtiin. Lämpö vastasi aika nopeasti.
Lauantaina aamusella 0-keli. Yön aikana auton päälle kertynyt puolen sentin kostea lumivaippa. Illemmaksi parin asteen lämpeneminen. Poutaa puoli neljään asti, jolloin alkoi tulemaan reippaanlaisesti vettä. Mutta ei sittenkään kovin pitkäaikaisesti.
Aino lähti pikkupirtin suuntaan vesurin kanssa heilumaan. Moton jälkiä parsimaan. Liikunnan vuoksi, eihän ne jäljet meidän juttuja ollut. Askaroin kelkkavajan parissa. Tuli suoritettua paikan vaihtoja ja nyt kamppeet ovat talvijärjestyksessä. Korjasin samalla ovien ulkopuoliset ajoluiskat. Taitaapa olla ensi kesäksi pieni tehtävä edessä. Luiskat uusittava. Valtava ampiaispesä on ollut kesällä kelkkavajan katossa. Nyt se oli pääosin pudonnut lattialle. Kumma kun en kesällä pesää huomannut, vaikka vajassa olen kulkenut yhäkseen!
Pessiksestä kahvivieraita. Pelasimme yhden KB:n, ja jälleen oli joku myyty! Suunnitelmia peli-illoista alkoi kehittymään mielissä, ja kai niitä lausuttiin ääneenkin.
Naapurissa venepressu oli kai asennettu miten-kuten. Lojui veneen vierellä. Yritin sitä vähän asennella kohdilleen. Tuskin se paremmin tuli, kuin ennen, mutta jäi se ainakin sillä hetkellä sateelta suojaamaan. Kädet meinottelivat kastua, kun satoi välillä maahan asti.
Sunnuntaina yhä harmaata. Pääosin kuitenkin poutaa, pienet tihkut välillä eivät haitanneet. Kellojen siirto toi lisätunnin. Aino lähti jatkamaan eilistä urakkaasa. Moottorisahamiestä kaipasi avuksi. Ainakaan vielä en sinne mennyt. Kastuisivat kädet ja hyvä kehitys voisi katketa. Kuivemmalla kelillä ehkä?
Pakkasin reppuun varahanskoja. Monenlaisia. Puin kalvopuvun päälleni ja haulikko olalla kävelemään. En nähnyt minkäänlaista riistaa. Mutta en sitä oikeastaan odottanutkaan, sillä kuljeskelin seutuja, joissa metsäkone oli juuri työskennellyt. Ihmettelin, miksi koko suunniteltua aluetta ei oltu hakattu. Paras alue olisi kuivaa, joten siellä ei pettävä pohjakaan olisi haitannut. Jäikö jostakin muusta syystä kesken? Vai jatkuuko sitten talvella?
Tuli kävellyksi mutkineen muuan kilometri. Ja ajoittain varsin vaikeassa maastossa. Istumataukoja tiheään. Viimeiset pari-kolme satametristä olivat tuskallisia. On se vain tuo selkä!
Palasin puolen päivän aikaan. Ainokin oli juuri samoilla hetkillä tullut risusavotasta. Lämmintä. Kai 6 astetta. Pakkasimme kyytiin kesän viihdyttäneet karaokelaitteet. Järvestä kauhoimme matkaevääksi kolme pänikällistä vettä. Pikitiet sulat. Sorateillä muutama jäinen kohta. Muuten rapakunnossa. Viimeisen sorapätkän jälkeen pysähdyimme, ja valutimme pänikät tyhjiksi auton kylkiin ja perään. Valkoinen väri paljastui rapakuorrutuksen alta.
Osallamme talonmiesvuoro. Torniota kohti tullessamme lumimäärät selvästi kasvoivat. Mutta avoimet alueet alkoivat olla jo lumesta vapaita. Metriset aurausvallit kertoivat, missä tiet kulkevat. Pelko taloyhtiön kinoksista oli turhaa. Talonmiehen parhaina kavereina oli tällä kertaa ollut vesisade ja +7 asteen lämpö.
Lomalla 7.10.2014 - 19.10.2014
Tällä kertaa oli kyseessä tavallaan vuoronvaihto, kun tiistai-iltana saavuin mökille. Tiistaihin asti nimittäin paikalla oli ollut hieman kalastusporukkaa. Ainokin. Saaliit eivät kovasta yrityksestä huolimatta aivan viimeisen päälle isoja olleet, mutta jotakin oli kotimatkalle riittänyt. Muikkua ja kuhaa.
Jäätiin Ainon kanssa kahdestaan. Minun kalastuslomani ei alkanut kalastuksella. Viikonloppuun asti kävi ajoittain melko voimallinen ilman virtaus. Ja tietenkin suoraan järveltä. Onneksi mielikuvitus riitti löytämään jotakin puuhailua kalastuksen korvaukseksi. Tuli yhtenä päivänä jopa käytyä paljuissa lojuneet harvat verkot läpi ja selvitettyä sotkut. Oli pihan harkkausta, vaikka kaikki lehdet eivät vielä tuulessa irronnetkaan. Käytiin pieni reissu puolukassa ja karpalossa ja saalis vähintään tyydyttävä. Puolukoita ei tarvittukaan muuta kuin pienen survospurkin verran. Karpalot sitten suorastaan ihastuttivat. Perjantaina kauppareissu. Ja puoli tuntia kävelyä haulikon kanssa. Aika kului loistavasti, kun saatiin puuhailla ilman mitään sen kummempia odotuksia.
Muikkupojat saapuivat perjantai-iltana. Jussi puuttui, koska odotettavissa oli tiistaina olkaleikkaus. Siispä Keke ja Aku tulivat kahdestaan. Lauantaina ja sunnuntaina nuottailtiin kauempana, sillä tuulet eivät vieläkään suosineet Tarralla vetäjiä. Yksi parempi pussi, vaikka onhan niitä parempiakin nähty. Aino lähti sunnuntaina kotiin ja me poikaset jäimme keskenämme. Nuotattiin ja selätettiin harvahkoja verkkoja. Loppuviikkoa kohti saaliit hieman petrasivat. Kokonaisuudessaan muikkua tuli enemmän, isoa kalaa vähemmän kuin vuosi sitten. Vastuu kalastuksesta ja jälkikäsittelystä oli pojilla. Minä sain edelleen säästellä itseäni. Kelit alkoivat vähitellen viilentyä. Kylmintä oli keskiviikkona. Silloin teimme myös viikon ainoan pilkkireissun. Aivan lähivesille, kun moottoriveneen ohjaus ja kaasu temppuilivat pakkasessa. Sumukin oikeastaan ei houkutellut kauemmas. Joten arvatenkin saaliskin jäi olemattomaksi. Liki. Pakkanen haittasi hieman myös nuottausta, mutta ei sitä estänyt. Torstaina vedettiin moottorivene vajaan. Nuotta ja nuottavene maille myös. Pojat lähtivät paluumatkalle varhain perjantaina.
Ajoin aamusta sängen naamasta. Laitoin sijalle kortisonia, kuten ylävartaloon muuallekin. Vaikka sieltä en karvoja poistanutkaan. Kutina ja kihelmöinti helpotti heti ja olo alkoi tuntua siedettävältä. Ehdin tyhjentämään sontahuoneen alakerran ennen Ainon saapumista. Aino tiskasi ja teki suursiivouksen. Haravoin pihan, kun keskiviikon pakkaspiikki oli vihdoin pudottanut likimain kaikki lehdet pihapuista. Molemmilla nämä puuhastelut kestivät liki hämärään asti.
Lauantaina kauden vaihtumisen valmisteluja. Aikaa vievintä oli rännien puhdistus. Jäässä ja moskaa ja lehteä täynnä. Pihalla mihin tahansa katsoi, löysin heti tekemistä. Iltapäivällä Vesku ja Kari nuottasivat kolme kertaa. Joka kerralla suurin piirtein sama kilomäärä, mutta viimeiseen vetoon kalalajisto vaihtui särkivoittoiseksi. Muikkujen kiilaus grillillä. Taisi olla kauden viimeinen.
Sunnuntaina yhä kauden vaihdon hommia ja kalasyksyn jälkien putsausta. Viimeinenkin nuottavene maille. Alkaa olla lopullisuuden tuntua tälle syksylle. Niin kuin joutsenten ja isokoskeloiden lennossa. Kotimatkalla arpalistan vienti Raimolle. Räntää ja lunta taivaalta.
Olen usein ihmetellyt erästä asiaa. Niin nytkin. Päässäni on mökillä ulkosalla aina jonkunlainen päähine. Kertokaapa rakkaat ystävät, miksi sen asento siirtyy? Eli se pyörii myötäpäivän suuntaan. Jatkuvasti saa olla oikaisemassa. Syyksi ei kelpaa se,että kääntäisin päätä enemmän toiseen suuntaan. Silloinhan kaula olisi korkkiruuvilla. Korkea- ja matalapaineetkin vaihtelevat. Joten mikä hattuani pyörittää?
Kädet pysyivät aika hyvässä kunnossa. Johtuen tietenkin siitä, että en isosti osallistunut mihinkään. Eniten haittaa käsille teki haravointi. Haravointi kävi myös selän päälle. Verkkojen kokeminen kipeytti hiemat olkapäitä, mutta ei pahoin. Ylävartaloon tuli ihottumaa. Vaatteet hiersivät ja hiki ärsytti. Tuo lähtee kortisonilla viikossa. Mustelma ranteessa, kun venevinssin kampi lipesi kourasta ja iski siihen. Mustelmia hauiksissa. Mistä lie tulleet. Eli aika hyvin meni vaivojen osalta.
Kerosta kuului etenkin lauantaina laukauksia. En nähnyt kenenkään lähtevän ihmettelemään. Ammattikalastajien verkot haittasivat lopulta hieman omaa kalastusta. Metsähallitus on julistanut haettaviksi hallinnoimilleen vesille ammattikalastusluvat. Pitäisiköhän minun hakea ammattikalastuslupaa omille vesille? Tuskin saisin.
Viikonloppu 3.10.2014 - 5.10.2014
Hups... ollaan siirrytty jo lokakuun puolelle. Joskus näihin aikoihin on sadellut jo pysyvän lumen. Nyt ei sellaista ole näköpiirissä.Talvirenkaat kuitenkin vaihdatin. Loma kun on tiistain jälkeen alkamassa ja seuraava työpäivä vasta parin viikon kuluttua. Ja mahdollisuus renkaan vaihtoon. Lämmintä luvassa ainakin muutamaksi päiväksi. Sitten alkaa hieman viilempää virtailemaan, joten saattaa sitä lunta välillä paiskoa.
Aino meni taas jo viikon puolivälissä mökille. Muikkuja kiilaamaan, jos nuottamiehillä tuurit olisivat säilyneet. Eivätpä olleet ja käsiä ei muikkuihin tarvinnut juurikaan sotkea.
Lähdin heti mökille päästyäni laskemaan muikkuverkkoja. Siihen ammattilaisten verkkojen eteläpuolelle kahteen jataan. Tuli laskettua hieman liian syvään, mutta eipä huvittanut lähteä tilannetta korjaamaan. Iltasella Kari ja Maarit tulivat muutaman päivän ajaksi. Tarkoituksena nuottailla. Ja kiilata. Jospa ne kalatuurit taas paranisivat.
Lauantaina aamusta verkoille. Olin arvioinut muikkujen koon väärin ja laittanut liian harvat verkot pyyntiin. Kahdeksassa verkossa oli yhteensä tasan kahdeksan muikkua. Hieman olin pettynyt. Aikaa kun touhussa kuluu ja tällä kertaa aika meni täysin hukkaan.
Sillä aikaa Kari tyhjensi nuottaveneen vedestä ja souti sen rantaladolle. Kantoi veneeseen moottorin ja muun rekvisiitan. Nuotta nostettiin sitten kahdestaan. Nuotattiin heti peräänTarrassa. Heikko oli saalis, mutta voitti se minun verkkokalastuksen. Pikkuisia olivat nuottamuikut. Muutama normaali joukossa. Vesku ja Kari vetivät sitten pari kertaa vielä muualla. Saaliina sata kiloa sormen mittaista särkeä. Missä muikut?
Vielä iltanuottauskin. Hiekalla. Sekalaista seurakuntaa puoli paljullista. Joukossa kuitenkin toistakymmentä siikaa ja lahna. Nuotion ääressä syötiin iltapalaksi lohikeittoa!
Sunnuntaina kävin kokemassa muikkuverkot, jotka olin illalla laskenut aivan toisaalle, kuin edellisen kerran. Ei saalis ollut vieläkään kummoinen. Parisen kiloa vain. Voitti se kuitenkin aamunuottauksen saaliin parilla kilolla!
Kalahommissa huoletti tietenkin kädet, olkapäät ja selkä. Kaikki nuo saivat hieman kärsiä touhuiluista. Onneksi nyt on vielä pari työpäivää kaupungissa ennen varsinaisen kalaloman alkua. Saavat paikat hieman rauhoittua. Mökeille jäi ainakin alkuviikoksi miehitystä. Minä vain jouduin vielä käväisemässä kotosalla.
Viikonloppu 26.9.2014 - 28.9.2014
Alkuviikosta yritteli näyttää vähän talven mallia. Pakkasta oli jo kohtalaisesti öisin. Päivälläkään ei isommin plussan puolelle kohonnut. Keskiviikkona vein Tiinan junalle. Sateli lunta, mutta täällä rannikkomaisemissa se suli sitä mukaa, kun lämpötila oli asteen verran lämpimän puolella. Idempänä ja pohjoisempana lunta alkoi kertymään ihan reippaanpuoleisesti.
Aino meni perjantaina Jaanan kanssa jo iltapäivällä. Minä sitten jälkijunassa. Vettä tuli tappinaan. Lumet saivat kyytiä. Muutamassa paikassa aurausvallin jäänteet pilkottivat valkoisina. Sorvasessa vaaranlaita oli myös vielä luminen. Meinasin jo soitella Ainolle, että laittaisi ämpäriä räystään alle. Auto kun rapaantui, niin saisin heti huuhtaista irtokurat pois. Olipahan nokkelana sen osannut muutenkin tehdä. Täydet ämpärit ja kauha olivat minua odottamassa.
Uistelijat vähissä. Verkkojatakin oli käännetty taas rantaa kohti.. Heh-heh. On se vain! Oli sen verran tuulista, että en alkanut suunnittelemaan verkkohommia. Osin myös käsiäni säästääkseni. Ehtiipä tuota. Pakastimessa on vielä hieman omaa pyytämää, joten eipä senkään puolesta ole hoppua.
Iltasella pelailtiin. Vaimoväki lauloi loppuillasta karaokea. Minulle uni maittoi. Menin aikaisin makselemaan syntyneitä univelkoja.
Lauantaina aamupäivällä Aino ja Jaana pääsivät sotkemaan kouransa. Nuottamiehillä kun oli sen verran tuuria, että muikun kiilaus oli tarpeen. Lähdin lähialueen metsiin kuljeskelemaan haulikon kanssa. Vanhassa karpalopaikassa marjakato. Metsässä riistakato. Jouduin palaamaan vielä metsään, kun hanskat unohtuivat istumakannon nokkaan. Kiersin pellonreunan kautta. Kantokoukku yhä reissussa.
Rouvat päättivät lähteä hakemaan pari litraa puolukoita. Minä siitä sitten toiseen suuntaan karpalojänkille. Vaaroissa yhä lunta. Ensimmäiset karpalot liki lumen seasta. Kyllä oli viikko muuttanut karpaloita. Nyt olivat pakkasen puremia ja valkoista poskea ei löytynyt hakemallakaan. Paikkakin tietenkin avoimempi viikon takaiseen nähden. Karpalot olivat lisäksi suuria, joten vajaassa parissa tunnissa niitä kertyi melkoisesti. Tuuleskeli aika lailla ja hiki ei pintaan tullut. Puolukkamuorit saivat sillä aikaa puolukkansa. Kyykin oli vielä koikerrellut!
Mietiskelin aikaa vuosi takaperin. Silloin en kyennyt edes karpalohommiin. Siinä mielessä homma on hienolla mallilla. Nyt kädessä puuvillasormikkaiden päällä ohuen ohuet vinyylihanskat. Tuntuma karpaloihin ihan hyvä. Hillahommissa olikin aivan toista. Aino hieman moittii roskan määrää, mutta on niitä karpaloita kuitenkin valtaosa saaliista. Hyvää tuossa hanskahommassa oli sekin, että sormet eivät saaneet pelättyä vettä ja pysyivät lämpiminäkin. Kunhan vain jotenkin selviäisin ilman vahinkoja kalaloman yli. Pitäisi vain malttaa tehdä vain sitä, mikä on mahdollista. Käsien ehdoilla olisi mentävä.
Nuottamiehillä iltapäivällä jälleen aamun kaltainen annos ja rouvat kiilaamaan. Puhdistin karpalot. Kannoin kuorettumassa olleet potut kellariin. Mäkärät eivät enää vaivanneet. Ampiaisia kuitenkin haitaksi asti.
Sunnuntaina katselin valmiiksi tulevaa ajatellen sopivan kokoiset muikkuverkot paljuihin. Jospa ensi perjantaina alkaisi muikunpyyntiin. Liput ja ankkurit nostelin jo veneeseen. Tarkistelin vielä sitä sun tätä. Tulevien viikkojen tarvikkeet alkavat pääosin olla kasassa. Ja takuulla osa piisaa talveen asti. Ruokapuoli sitten vielä. Kalaa ainakin... mutta mitähän muuta?
Siinäpä se oli meikäläisten viikonloppu. Eipä mitään kummallisempaa. Kohta sitten ovat lomatkin käsillä. Vähän yli viikko vielä töitä. Lokakuu jo alkamassa. Ai niin... pitää muistaa vaihtaa vielä talvirenkaatkin alle. Tuntuu hullulta, kun nyt on taas lämmintä kymmenisen astetta.
Viikonloppu 19.9.2014 - 21.9.2014
No joo... Verkkopaikan valloittaja oli tehnyt sen verran muutosta, että jatan rantapään kukku ja tietysti koko jata oli siirretty. Paremminkin käännetty. Nyt verkot olivat rannan suuntaisesti. Oliko syynä sitten se, että lauantaina verkkopaikan toteajia eli tukiryhmä olisi liikkeellä? Vaikka verkot ovat nyt ehkä hieman paremmassa paikassa kannaltamme, eiväthän ne hyvin ole. Tämä riippuu nyt eniten tuulista. Sekä verkkoja laskiessa, että kokiessa. Jos länsituulella laskee muikkuverkot pintaan noiden eteläpuolelle, ja kokiessa tuuli on etelässä, vie tuuli veneen nopeasti ilman soutumiestä pohjoiseen. Kunnes verkko on kireällä ja päätyankkurin otteessa. Kovin montaa verkkoa ei siis voi laskea. Tähän kai on tyytyminen? Vai joko vieras olisi kahdenkympin edestä pyytänyt? Siirtäisi verkot vaikkapa alueen pohjoisreunaan. Saahan sielläkin pitää taajoja verkkoja! Olisi lisäksi lyhyempi matkakin kotisatamaan.
Lähdettiin pottumaalle. Jäljellä vielä puikulat. Pyöreitä muutaman kaalin verran. Nopeasti kuokimme potut kahdestaan. Kuivuus vaivannut ja puikot jäivät todella pikkuisiksi. Kuorittavan kokoisia ei paljoa kertynyt. Pärjänneekö näillä sitten syysloman ajan? Mäkärät yhä kiusana. Veri valui naamasta. On se kumma, kun verissä päin pitää potutkin kuokkia.
Olin viikolla mehustanut viinihapolla viime sunnuntaina keräämämme kaarnikat. Ja valuttanut puhtaan mehun. Lauantaina sokeroin mehun ja kuumensin pastöroidakseni sen. Pullotin ja vein sitten kylmään. Mehua tuli hieman enemmän, kuin olin laskenut. Hyvä juttu!
Vaikka nuottavene ei ollutkaan tyhjentynyt kokonaan viikon aikana, täytin sen jälleen. Vuodot ovat jo tosi vähäisiä. Ei ainakaan raot enää voi aiheuttaa vaaraa. Tai harmia. Kokosin sitten vesiletkut ja sähköjohdot talven tieltä. Ennen sitä pumppailin vielä sauna-astiat täyteen. Sillä aikaa Aino erotteli pikkupotut vähän isommista.
Suunnittelimme jo kotiin lähtöä, sillä Tiina oli jo matkalla Tornioon. Ehdimme ennen iltapäiväkahvia kuitenkin katsomaan, onko karpalot jo kypsiä. Vaikka tienvarsijänkillä karpalon kerääjiä on näkynyt jo parin viikon ajan, ei meidän reissumme kypsiä karpaloita juurikaan tuottanut. Kyllä lokakuulle pitää odotella.
Lopulta kotimatka koitti. Saavutimme peräkärrykuskin, joka antoi välittömästi tietä. Kuten ehkä valtaosa vastaavista muulloinkin näillä pikkuteillä. Se fiksumpi osa. Myöhemmin joku autokuski meinasi hieman törttöillä. Ei näyttänyt vilkkua, vaikka kääntyi vasempaan. Hyvä etten juuri lähtenyt ohitukseen. Perjantaina tulomatkalla oli toinen tapaus, kun lähdin ohittamaan hidasta, reilusti alle tienopeutta kulkevaa autoa. Minulla peräkontti täynnä painoa, joten kiihtyvyys oli heikonlainen. Kun lähdin ohittamaan, päätti tuo estää sen ja kiihdytti vauhtinsa 130 kilometriin tunnissa. Jäin siis suosiolla taakse. Matkan jatkuessa alkoi taas hidastelu. En pitänyt ohitusyrityksellä kiirettä, vaan köröttelin perässä. Jonkun kilometrin ajettuamme kääntyi onneksi sivuteille.
Nyt sunnuntaina tapahtui säätilassa isohko muutos. Kylmä pohjoinen jäähdytti ilmaa hetkessä 7 - 8 astetta. Syksy on lopultakin saapunut, kun kymmenen vuorokauden ennustekaan lupaile enää edes kymmenen asteen päiviä. Öistä puhumattakaan. Nollan kahta puolta pimeällä.
Ei liene vaikea arvata, mistä kertoisin sitten viikon kuluttua. Mitenkähän on?
Viikonloppu 12.9.2014 - 14.9.2014
Maanantaina oli jälleen lääkärin kanssa treffit. Edellisen viikon torstaina oli ollut labra. Olen ollut aavistuksen huolissani lääkityksen aiheuttamasta maksa-arvon heilumisesta. Ei se ole minnekään pilviin noussut. Pahimmillaan vain runsaaseen tuplaan alkuperäisestä, ennen lääkitystä mitatusta luvusta. Monesti myös ollut normaalien viitearvojen sisällä. Nyt yllätti tuo tulos: melkein sama, kuin ennen lääkityksen alkua! Kylläpä huoleni on ollut aivan turhaa. Ja mikä nyt parasta: Trexan ja foolihappo jätetään pois kokonaan! Optiota pidetään yllä, eli voin soittamalla uudistaa reseptit, jos tilanne käsien kohdalla pahenee. Nythän tilanne on aika hyvä. Kunhan vain muistan välttää käsien kosketusta oikeastaan mihinkään. Kolofoni on pahaa myrkkyä, mutta iho ei kestä aurinkoakaan. Sunnuntainen pilkkireissu on taas osoitus tästä. Kämmenet eivät sietäisi vettä, saati sitä väkeämpiä aineita. Kunhan vain muistan suojauksen vierailta aineilta ja mekaaniselta rasitukselta, on homma aika lailla hanskassa. Hienompi homma! Nyt taasen vain pakko pitää taukoa kortisonivoiteista. Ainakin viikko, mieluummin kaksi.
Oltiin hieman ihmeissämme, kun mökkirannassa oli jonkin verkot. Sama ns. ammattilainen kuin kesälläkin, oli jälleen asialla. Se sama, joka hehkutteli vastuullisuutta. Arvelin, että kyllä luvat nyt varmaan ovat kunnossa. Niin vakuuttavasti kun oli silloin kirjoittanut. Mutta silti oli verkot kai piruuttaan tuohon laskenut. Lauantaina pikkulinnut lauloivat sitten tiedon, että eihän niitä lupia kuitenkaan ollut! Höh? Vaikka pyynti olisikin ollut luvallista, en silti pysty tuohon tulemista millään rakkaudella ymmärtämään. Kun sitä tilaa on ja olen uskoakseni tehnyt selväksi asian hankaluuden ja haitan meidän kannaltamme. Kun puhutaan vielä ammattikalastuksesta, luulisi siinä olevan tärkeää pitää maine kunnossa. Mutta jospa onkin mielessään asettanut itsensä muiden yläpuolelle? Pikkulinnut kertoivat myös, että vasta soittelun ja kovistelun jälkeen lupa-asiat olisivat kai lauantai-iltapäivällä hoidettu. Ok…. nyt meillä onkin sitten odotettavissa hankala syksy. Ellei sitten maalaisjärki vihdoinkin ala tavoittamaan tuota henkilöä. Minulla ei ole ammattikalastusta tai –kalastajia vastaan mitään. Mutta ammattikalastajien ryhmän maine on ainakin minun silmissäni mennyt kotijärvellä. Vaihtaisin mielessäni tuon ensimmäisen m-kirjaimen aakkosten kahdeksanteen puukstaaviin.
Valitettavasti tämän hetken tilanne on se, että emme näiden moitteiden lisäksi voi mitään kummempaa tehdä. Mutta toivon, että verkot siitä häipyisivät. Saisimme kaikki keskittyä oleelliseen.
Matkan varrella oli jollakin levähtänyt halkokuorma tien laitaan. Varmaan harmitti. Mökillä pikainen kamppeiden purku. Vähän jäivät kamppeetkin levälleen. Sillä otimme sitten ämpärit ja poimurit völjyyn ja lähdimme puolukkamaille. Ensimmäisestä paikasta emme saaneet juuri mitään. Toisesta kuitenkin sen verran, että ei reissu aivan hukkaan mennyt. Hieno, ilma, mäkärät surrasivat.
Olimme laittaneet ennen marjastusta jääkaapin päälle. Tavarat kuitenkin jätimme vielä kylmälaukkuun. Kaasu oli loppunut sopivasti välillä ja sain vaihtaa pullon. Kaasun loppumista osattiin jo odotellakin. Eipähän tarvitse ainakaan sitä vahdata.
Kylmä yö tulollaan. Avasin kellarin ovet, jotta sisätila siellä hieman viilenisi. Illalla pelailtiin. Vanha lisävirtalähde valoa varten oli sipannut, eikä enää suostunut latautumaan. Uusi kestikin hyvin kaksi illansetua.
Meltojärvessä yöllä pari pakkasastetta. Meidän rantamaisemamme pysyivät plussalla. Aino puhdisti puolukat. Lähti sitten päivemmällä Pessikseen. Kyläreissuun ja haudoillekin. Ja vähän lisäpuolukoitakin ehkä hakemaan.
Pumppailin jälleen nuottaveneen täyteen. Raot ovat umpeutuneen kohtalaisen hyvin. Liitin akkulaturin veneen akkuun ja annoin latautua aika kauan. Ei tainnut silti tulla täyteen ainakaan, merkkivalo ei niin näyttänyt. Viritin grillikopin syyskuntoon. Ja muikkuverkkokatoksen. Jospa kuitenkin olisi niille käyttöä. Kaikesta harmista huolimatta.
Vuosien mittaan olen laiskuuttani tai kiireisenä pistänyt tylsyneet konesahan terät naulaan roikkumaan odottamaan viilausta ja ottanut paketista uuden. Tylsien terien joukko oli jonkunlainen, ei huikean mittava kuitenkaan. Ostinpa sitten viikolla sähkötoimisen teroittajan. Hintaa kertyi vaivaisen puolentoista teräketjun verran. Virittelin laitteen ja keräilin terät hollille. Olin aika yllättynyt laitteen näppäryydestä. Suurin etu laitteessa oli kai se, että sillä oli varsin helppo saada teräpiikit keskenään samanlaisiksi. Pari terää kun oli kulunut vähintäänkin toispuoleisiksi.
Iltapäivällä ruoka taasen laavulla. Viikontakaista reseptiä muokattiin hieman ja tulos oli jopa parempi. Mahdoton on joskus näköjään mahdollista.
Sunnuntaina vielä marjareissu. Tällä kertaa variksenmarjaa mehua varten. Löysimme aika helposti tarvittavan määrän. Sekaan tuli hieman puolukkaakin. Parempi vain. Iso kone aurasi tuoreimpia hakkuuaukkoja kulkukelvottomiksi. Ja tosi rumiksi.
Niin… menipä hieman myöhään tämänkertainen päivityssessio. Ei siksi, että olisi joutunut asioita poikkeuksellisesti pohtimaan. Vaan joskus se tekniikka tekee tepposia!
Viikonloppu 5.9.2014 - 7.9.2014
On pidellyt tosi hienoja loppukesän kelejä. Aurinko on paistanut ja sateet olleet jossakin muualla. Päivällä mittareihin on ilmestynyt jopa yli 20 asteen lukuja. Eikä hallakaan ole öisin vieraillut. Töissä jopa liiankin lämmintä, kun aurinko räköttää ikkunoihin koko päivän.
Aino pääsi jo aamusta Jaanan kyydillä mökille. Minun oli tuskailtava perjantainen työpäivä loppuun asti, mutta koittihan se viikonloppu viimeinkin. Minullekin. Aloin asentamaan sähköperämoottorille pikakiinnitteistä virransyöttöä. Pääsin hommassa puoleen väliin, kun heikko tihku alkoi muuttua oikeaksi sateeksi. Kesken jäi! Laitoinkin sitten agrekaatin tulille. Vettä alkoi kertymään nuottaveneeseen. No, samallahan saatoimme sitten laulella! Kun edellisestä sateesta oli jo aikaa ja ollaan jouduttu pitämään mökissä tulia, tuli rännistä ensin musta nokivesi. Pian kuitenkin katto oli peseytynyt ja vesikin kirkastui.
Lauantaina kesken aamupalan tuli häläri: Mäkipirtin suunnassa auto ja peräkärry. Ja miesäänien kalkatusta. Ja kolistelua. Käväisin paikalla, mutta kulkijat olivat jo menneet. En huomannut mitään omituista tai poikkeuksellista. Vasta myöhemmin huomasin, että kantokoukku oli kadonnut tien varrelta. Silloin jo ounastelinkin, että ei ne varkaita ollutkaan. Iltasella sain vahvistuksen. Lupa oli kysytty. Tieto ei vain meille asti ollut kiirinyt.
Rouvat kävivät puolukassa. Hyytelöön puolukat passaavat. Muuhun käyttöön ovat vielä turhan raakoja. Olivat sitten löytäneet hyvän sienipaikankin ja Jaana ei malttanut hyviä rouskuja sinne jättää. Sillä aikaa löysin Tarralta herkkutattiryppään. En niitä jättänyt matojen syötäviksi, vaan keräsin talteen. Sieniä on nyt joka paikassa. Kuka vain niistä pitää, saa talven sienet helposti. Vähällä vaivalla. On rouskua, haperoa ja tattia. Ja muut päälle. Valitettavasti vahverot meiltä puuttuvat.
Lämmin ilma on vain pitänyt mäkärälaumat hengissä. Muutama pakkasyö olisi siinä mielessä poikaa. Hyvää pakkanen tekisi myös puolukalle, pihlajanmarjoille ja karpaloille. Puikulapotut kasvavat vasta näihin aikoihin. Ne eivät pakkasia kaipaisi. Huonosti ovat kasvaneet. Kuten aina.
Vein loppuun veneen sähköasennukset. Pikku hommatkin voivat joskus olla vaikeita. Onneksi varaston uumenista löytyi sopivia tarvikkeita. Ilman niitä en ehkä olisi saanut kunnon kytkentöjä aikaiseksi.
Kun lomalla ollessani korjasin hieman ulko-oven karmia, tuli ovesta hieman tiukka lukittava. Sain sen kuitenkin aika helpolla lukkoon, kun työnsin kahvasta pömppömahallani samaan aikaan kun väänsin avaimesta. Viikko sitten sunnuntaina Aino sitten yritti ensimmäistä kertaa lukita ovea. Ei onnistunut. Ei löytynyt sopivan pulleaa mahaa, jolla työntää. Korjasin homman. Nyt pienimahainenkin saa oven lukkoon. Ja korjausoperaatio ei kauaa vienyt.
Olen yleensä joka kesä käyttänyt kelkkaa hetken aikaa. Ja linkoakin. Mutta sehän ei nyt vanha vielä olekaan. Tältä kesältä tuo homma oli syystä tai toisestä jäänyt tekemättä. Nyt sen kuitenkin muistin. Molemmat värkit käynnistyivät todella helposti. Nyt voinen taas luottaa siihen, että lumien tultua ei ongelmia ole. Tyhjensin kuljetusgallonat. Osan veneen tankkiin, osan kelkkaan. Seoksen tein yhteen pänikkään. Tyhjät gallonat otettava taas matkaan!
Iltapäivän lopulla mentiin laavulle. Syötiin vähän alkupaloja. Pelattiin mölkkyä. Sitten Aino loihti pääruuan, joka vei kielen mennessään. Lisää tuollaista!
Illalla taas pumppaus ja luonnollisesti oheisohjelmaa, kuten perjantainakin.
Sunnuntaina vaihdoin sähköperämoottorin kiinnitystelineeseen yhden pultin. Oli jossakin räsmääntynyt sen verran, että siipimutteri ei pyörinyt kun vähän matkaa. Sitten pistäydyttiin pilkillä. Ahvenet olivat vähintäänkin alamittaisia. Kuten toinen kuhakin. Ainon hauki oli pieni sekin, mutta Jaanan kuha olikin sitten liki komea. Syvästä mahtava tärppi. Naiset kalan korjaukseen tällä kertaa. Leikkasin nurmikkoa paikasta, jossa se oli vielä kasvanut. Leikkurin päälle oli kesän jäljiltä jäänyt roskaa. Nyt se jo kasvoi sammalta!
Kaikenkaikkiaan jälleen hieno viikonloppu. Monessakin mielessä.
Viikonloppu 29.8.2014 - 31.8.2014
Tulipahan maanantaina töiden jälkeen tehdyksi ulkomaan reissu. Sellainen ostosmatka. Matka kohdistui Haaparannan Ikeaan, josta olen vasíten pyrkinyt pysymään erossa. Mutta kun siellä olikin esitteen ja netin mukaan juurikin sellainen puulipasto, jollaista ollaan mökille etsitty. Kokokin juuri passeli, jos asentaa sitten kaksi kaappia vieretysten. Enpä ole aivan saletti, tuliko tehtyä kaksi reissua kerralla: ensimmäinen ja viimeinen. Vaikka sain tukea itseäni ostoskärryyn, kertyi matkaa lähdöstä maaliin niin paljon, että selkäänhän se kävi. Itse tuotteet osoittautuivat ihan mallikkaiksi. Kokosin ne illalla ja ongelmia ei ollut. Yllätyin jopa mittatarkkuudesta ja laadusta. Aino käsitteli ne sitten vielä parafiiniöljyllä.
Nuuskakairan Sanomat 31.8.2014:
Metsähallitus ja Tengeliön kalastusalue ovat kokouksessaan päättäneet asettaa Miekojärven muikulle 1.9.2014 alkaen alamitan, joka on 15 senttimetriä. Samalla astuu voimaan verkkojen solmuväliraja. Alle 15 millin verkot on kielletty. Sama 15 millin solmuväli koskee myös nuottia, joissa sitä taajemmat verkot ovat kokonaan kielletty.
Ohhoh..
Kun synttärit sattuivat kesäloman ajaksi, pidimme työpaikalla pienimuotoisen kahvihetken perjantai-iltapäivällä. Työnantaja muisti minua myös lahjan muodossa. Lahja liittyy viikko sitten tekemääni laitteeseen. Työtovereilta sain "mökkipaketin". Se sisälsi kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistäkin pikkutavaraa. Thanks!
Kotosalla meni hieman sormi suuhun, kun piti mahduttaa kyytiin kaksi lipastoa ja se firman paketti. Lopulta sain ne järjestykseen ja auton ovetkin menivät kiinni. Mökillä tavaroiden purku onnistui huomattavasti helpommin. Lipastoille oli paikat selvillä ja tavarat saatiin järjestykseen.
Käväistiin sienessä. Kangasrouskuja löytyi jonkun verran. Ei paljoa, mutta aivan riittävästi meidän tarpeisiin. Keräsin myös kangastatteja. Kun kausi on aivan aluillaan, olivat sienet laadukkaita. Toukat eivät olleet vielä sieniin löytäneet.
Kesän aikana on mökeillä ollut miehitystä kutakuinkin jatkuvasti. En ole aina poistuessamme viitsinyt virittää valvontakameroita. Lähinnä se on tapahtunut satunnaisesti. Nyt kun olen taas aktivoinut järjestelmät, on alkanut heti tulemaan saalistakin. Olin hieman ihmeissäni, kun laavunkin kameraan oli tallentenut erään parin käynti. Eipä siinä mitään, kun ei mitään oltu varastettu eikä paikkoja hajotettu. Joitakin vain juttuni näyttävät kiinnostavan?? Viritin sunnuntaina kamerat videolle. Saan talteen myös äänen, jota still-kuvista ei tietenkään saa.
Olin luvannut kokata lauantaina. Tein ruuan pitkän kaavan mukaan, kun kerta minulla oli vapaat kädet. Aloitin laavulla uunin lämmityksellä aamukymmeneltä. Syötävissä ruoka oli 7 tunnin kuluttua. Vaikka itse sanonkin, oli lopputulos erinomainen. Päivällä keiteltiin myös laavukahvit. Perjantain ylijäämäkakkukin pääsi siinä tuulen suojaan. Viimeistä murua ja kermavaahtonokaretta myöten.
Pekka nosti jo veneensä maille. Ja souti sitten iltapäivällä nuottaveneen rantaamme. Laitoin pumpun tulille ja aloin täyttämään venettä. Raot olivat melkoiset hellekesän jäljiltä. Eihän se vene täyttynyt millään.
Iltasella karaoket, joista kehkeytyikin varsin mukava tapahtuma. Bensaa paloi, mutta jostakin sitä oli ilmestynyt lisääkin.
Vene oli tyhjentynyt yön aikana. Uusi pumppaus osoitti, että turpoaminen oli edennyt kuitenkin vauhdilla. Aika pian on vene näillä näkymin iskukunnossa. Silmäilin joutessani, mistä otan sähköt uudelle laitteelleni. Täytynee käväistä ostoksilla, jotta saan asian viritettyä asianmukaiseksi ja helppokäyttöiseksi.
On todettava, että viikonloppu oli onnistunut. Kaikin puolin. Kelitkin vähintään kohdillaan. Yksi juttu vaan närästää minua. Olisi varmaan vallassani asettaa asialle sopiva lääkitys. Pitää katsoa!
Onneksi tuo höpöjuttu olikin vain uni, jonka Äksön Äijä sattui näkemään!
Viikonloppu 22.8.2014 - 24.8.2014
Ainolla oli tiistaina tarkistuskäynnit. Olen tainnut mainitakin, että nyt hänellä on kulku minuakin selvästi parempaa. Fysioterapeuttikin antoi täydet 100 pistettä. Mitäpäs siihen sanomaan enempää. Hieno juttu. Vaikka koko loppuelämän pitääkin muutamia asioita välttää, on normaali liikkuminen kuitenkin likimain terveen ihmisen menoa. Ainakin lonkan puolesta.
Kun oli sadepäivä, jäin kotikonttoriin töihin. Kävely on tuskaa ja sadekelillä en halunnut pyörälläkään mennä. On se vain kumma, että kotosalla työt edistyvät mallikkaasti. Sain tehtyä paljon enemmän, kuin olin suunnitellut. Aino pääsi lähtemään mökille iltapäivällä, kun oli kyyti. Minulla työviikkoa vielä edessä. Mielelläni olisin lähtenyt minäkin.
On pidellyt aika epävakaisia kelejä. Onneksi helteet todellakin ohi. Märkää oli mökkimatkallakin ja auto hieman rapaantui. Rännin alta ämpärillinen vettä auton kylkiin ja tulokseen oli tyydyttävä. Kannoin täydet bensagallonat varastoon. Kuljetusta varten on muutama astia, joissa korkki takuuvarmasti pitää. Lisäksi muutamia, joissa polttoainetta voi varastoida, mutta autoon en niitä ota. Voi olla, että bensa jo riittäisi syksyksi, mutta taidan silti varmuuden vuoksi tuoda vielä lisää. Tarvinhan sitä talvellakin, ei se hukkaan mene. Varastoon kannoin auton peräkontista syyskauden kalastustarvikkeita.
Kun on sadellut, päätimme lähteä lauantaina aamusta etsimään kangasrouskuja. Kävelimme ympäri tuttuja sienikankaita löytämättä ensimmäistäkään rouskua. Paluumatkalla pysähdyimme toisen sienikankaan laitaan ja löysimmekin jonkun verran. Aivan pikkuruisia sieniä saimme parin salaatin tarpeiksi. Parin viikon kuluttua viimeistään satoa saattaa tulla metsiin. Uutta yritystä tulevina viikonloppuina.
Aino huomasi, että vänkärin puolelta oli oven sarananseutu hiekassa. Katohan perkule! Sisälokari repsotti ja hiekka ja rapa pääsi vääriin paikkoihin. Pesin hiekat pois. Ja onnistuin vääntämään lokarin paikoilleen. Kuskin puolella oli myös lokari hieman irti. Se meni paikoilleen paljon helpommin. Missähän ryteikössä sitä on tullut autolla pyörittyä, kun olivat noin irronneet?
Aino touhuili laavun seutuvilla. Siellä olikin lämmintä verrattuna mökkipihaan, jossa koillistuuli raikasti ilmaa. Aurinko paistoi, keli oli varsinmiellyttävä. Ainon jäljiltä laavun ympäristö alkaa vaikuttaa siistiltä. Minä värkkäilin omiani kylmemmällä puolella. Syntyi kapistus. Arvaakohan joku, mikä tämä on?
Illemmalla pelailtiin jokunen mölkky laavulla. Paistettiin makkaratkin. Aikanaan siirryttiin sisätiloihin ja tietenkin karaoket soimaan. Porukkaa tällä kertaa paikalla niukahkosti.
Meltosjärvessä meni yöllä pakkasen puolelle. Meillä rantakenturoilla hieman lämpimämpää. Käväisin laittamassa laavulla tulipesän priimakuntoon. Poistin tuhkat ja noet päältä ja rööreistä. Taas ollaan valmiina vaikka mihin!
Viikonloppu 15.8.2014 - 17.8.2014
Viikolla firman elojuhlat. Menivät ihan ok, vaikka seisoskelua ei selkä kestäkään. Monet äänet ja nimet saivat nyt kasvotkin. Tärkeä asia!
Alkaa olla jo hieman syyskesän tuntua. Yöt ovat melko pimeitä ja helteet ohi. Oli siinä ja siinä, olisiko jo pitänyt vallan kämppääkin lämmittää. 17 astetta... eipä tullut laitettua kaminaan tulta. Viikonloppuna päivällä viitisentoista astetta, öisin noin viisi.
Viime viikonloppuna mittailin laavulla niitä muovilevyjen malleja. Liikkeessä käynti sai minut hieman epäröimään. Turhan tyyris. Ja kun levyt tulisivat kahden rakennelman väliin, ja ne elävät hieman omaan tahtiinsa, voisivat ne rikkoontua ja investointi ja työ menisi näin ollen hukkaan. Leikkelinkin sitten kestopeitteestä sopivat kappaleet ja asensin paikoilleen. Hyvä tuli. Ei se läpinäkyvyys tarpeellista ollutkaan!
Iltasella mahtava karaoke. Kestikin sen verran myöhään, että taisivat kaikki saada riittävästi esiintymisvuoroja. Varsinkin, kun meni välillä kuorolauluksi.
Lähdin lauantaina mustikkaan, kun olo ja mieli olivat pirteitä. Täytyy todeta, että mustikkaa on aika vähän. Kaikkialla sitä on, mutta mutta varvuissa on niin vähän, niin vähän. On tietenkin joskus ollut heikomminkin. Lujassa on leipä aasialaisillakin, joita näkyikin teiden varsilla. En ottanut reissulle mitään tavoitetta, sillä tuon selän kanssa ei tiedä, pystyykö kulkemaan kunnolla. Jotakin kuitenkin sain ämpärin pohjalle. Aino ja Jaana olivat sillä aikaa menneet myös mustikkakankaille. Suurinpiirtein sama oli heilläkin saalis. Ainolla miinuspuolelle jäi pudonnut vyölaukku.
Mansikat ja hillat ovat pakastimessa. Pian kai riittää mustikatkin. Puolukkaa näyttäisi tulevan, kuten karpaloitakin. Ne sitten syksyllä. Viime kevättalvella marjat pakastimesta loppuivat kesken. Nyt on yritettävä koota hieman enemmän. Parin-kolmen ämpärillisen lisäys olisi tarpeen. Sieniä ei ole juurikaan vielä näkynyt. Joitakin haperoita ja tatteja kuitenkin on alkanut pilkistelemään sammalikon keskeltä. Rouskuista ei tietoakaan. Mahtaako niitä tullakaan? Sadellut kuitenkin nyt on, joten sen puolesta asia olisi kunnossa..
Iltapäivällä laittelin laavulla syötävää. Siellä sitten söimmekin. Pienellä porukalla pelailimme jonkun mölkyn. Pärjäsin. Juksu ampuili ilmakolla, mutta sihti ei ollut kaksinen. Kokeilin myös ja totesin, että eihän se käy lainkaan kohdilleen. 10 metrin matkalta 7 senttiä kello neljään. Sain kiikarin kohdilleen ja juksullakin alkoivat ilmapallot hajoilemaan. Ne pienetkin ja todella kauaksi asennetut.
Sunnuntaina lähdimme etsimään Ainon vyölaukkua. Löytyihän se. Aino oli varsin iloinen, kun rakas laukku oli taas tallessa.
Kotimatkalle lähdettiin jo puolilta päivin. Otin matkaan muutaman tyhjän bensagallonan. Syksyn varalle on muutenkin syytä alkaa katselemaan kamppeita ja aineksia kuntoon.
Sääsket ovat liki kadonneet. Mäkäräisiä ja polttiaisia kuitenkin piisaa, kuten viime syksynäkin. Nyt pörrää joka puolella suuria ja pieniä kimalaisia. Niitä on saanut hätistellä terassilla ja mustikkakankailla kimpusta. Moni on siinä husoessa menettänyt henkensä. Lentelisivät muualla. Miksi ne iholle pyrkivät?
Viikonloppu 8.8.2014 - 10.8.2014
Viikko jo oltu työelämässä. Helteistä yhä ja ilmastointi työmaalla ei ole riittävän tehokas. Kun Aino oli vielä kuluneen viikon mökillä, sain iltaisin pidellä ikkunoita ja ovia auki. Sainkin kohtuullisen nukkumalämmön illan viimeisien tuntien aikana.
Mökille mennessäni iski Sihtuunantiellä rajuilma päälle. Salamoi ja paukkui. Vettä tuli rajusti. Tie oli kuin joki. Soratien jälkeen pysäköin hetkeksi auton. Annoin rankkasateen huuhtoa autosta ravat pois. Parissa minuutissa auto oli kuin pesussa käytetty. Sade loppui ja Tarralle ei sadetta riittänyt.
Helle oli sillä lyönnillä ohi. Vihdoinkin! Yöllä tuuli lisäksi kääntyi pohjoisen puolelle, joten mökkiterassilla oli raikasta. Lauantaina rouvat käväisivät mustikassa. Käytettyyn aikaan nähden saalis oli heikko. Pieniä, nuppineulan päitä olivat marjat. Eivät kai vielä parhaimmillaan kypsiäkään. Mäkärät kiusana, tuuli ei marjamaille vastannut.
Keli oli sopivan viileä. Sain höyläiltyä oven karmin laitaan L-listan. On ollut kauan suunnitelmissani. Nyt oli sopivasti aikaa ja kädetkin vaihteeksi hieman parempana, niin mikäs ettei! Tuulirako on nyt ummessa. Eivät pääse sääsket eikä talven pakkaset pirttiin.
Laavulla sain suunnittelemani pellin jatkopalat asennettua. Sade ei nyt pääse kastelemaan muuria. Mittailin vielä, minkä kokoiset muovit tai pleksit tarvitaan, jotta myös penkkien päät olisivat mahdollisimman suojassa. Hieman haasteellinen työ. Onnistunkohan ollenkaan?
Perjantaina iltaohjelmassa karaoke, lauantaina mölkkyä. Porukkaa molemmissa runsain mitoin. Merkillepantavaa oli se, että voitin kesän ensimmäisen mölkkyni. Yrityksiä kun on ollut useampanakin päivänä. Yöt alkavat olla pimeitä. Yöhön asti ei ulkohommia voi enää jatkaa. Pian koittaa aika, jolloin on pakko laitella jonkinlaisia lyhtyjä terassille poistamaan pahinta pimeyttä.
Pinosin sunnuntana pihlajakalikat, jotka olin vain kärrännyt uuden puutilan lattialle. Yllättävän paljon muutamasta pihlajasta. Puuhommat ovat ohi tältä vuodelta. Oikeastaan nyt tilanne puiden osalta on niinkin hyvä, että suojissa on monen vuoden kulutusta vastaava määrä puuta. Voisin vaikkapa pitää aina välillä sapattivuoden puuhommista. Ainakaan ei tarvitse lisätä puun määrää. Nykyisen tilanteen ylläpito piisaa aivan mainiosti. Jos jossakin vaiheessa en enää pysty puita tekemään, tuskin silloin juuri pystyn talvisin mökillä käymään. Siinä tapauksessa puut riittäisivät varmaan parinkymmenen lumettoman kesäkauden ajaksi.
Tulevina viikonloppuina ei ole oikein mitään kummoisempaa suunnitelmissa. Mukavaa vaihteeksi. Ja saan hieman paranneltua ihoa, kun en hikoile eikä mikään hierrä. Ja pidän kourat kuivina. Juuri nyt on tilanne hieman parempaan päin. Voisi mietiskellä ja suunnitella tulevia kausia. Mitä pitäisi kohentaa tai uusia. Joitakin asioita on jo mielessä. Niitä ikuisuusprojektejakin, joihin en ole vielä ryhtynyt.
Kesälomalla 4.7.2014 - 3.8.2014
Loma ohi. Tällä kertaa en ollut ottanut isoja paineita loman ajan tekemisistä. Aikanaan oli suunnitelmissa tälle kesälle reipasta menoa, mutta jossakin vaiheessa viime vuonna suunnitelmat kaatuivat. Jälkeen päin ajateltuna olikin hyvä näin.
Vaikka mitään kummallisempaa ei tehtykään ja mainittavampia tapahtumiakaan ei kertynyt, voi olla paikallaan latoa pari sanaa kuluneesta kuukaudesta.
Ne, jotka pitävät helteestä, ovat saaneet huippukesän. Hellejakso saapui paksuna ja tunkkaisena loman alettua. Lauantai oli vielä ok, mutta sunnuntaina se putki alkoi. Ja jatkui samaa kuumaa hikisyyttä yli kolme viikkoa. Nyt neljännen viikon päätteeksi helteet palanneet. Kauhukuvien mukaan entistäkin kovempina. Mitenkähän töissä ne olosuhteet? Kolmen viikon jaksoon ei mahtunut montaakaan alle 25 asteen päivää. Joskus sentään viileni 22 - 23 asteeseen. Pari pienehköä sadepilveä ei ilmaa viilentänyt. Neljännen lomaviikon tiistaina hellitti hetkeksi. Maanantai-iltana tuli musta pilvi. Tuli pauke ja taivas kaatoi vettä. Tiistaina 13 astetta iltapäivällä. Loppuviikkokin siedettävää, vaikka siitä lämpenikin. Sunnuntaina kuitenkn jälleen tukala helle. Olihan se vesikin aika lämpöistä. Keskellä selkääkin liki 25-asteista. Uimavedet parhaimmillaan. Tulikin käytyä järvessä lähes päivittäin huuhtomassa hikeä ja helpottamaan muutenkin oloa. Välillä unet jäivät vähiin, kun öisinkin oli lämmintä ja tuuletonta. Laitoinkin teltan pystyyn ja olin siellä yötä. Sain kunnon unet ja olo alkoi vakiintumaan.
Lämmöt vaikuttivat myös kalastukseen. Yritimme pilkkiä, mutta tyynet kelit ja helle haittasivat niin, että kerrat jäivät vähiin. Mäkärätkin haittasivat järvellä, kun tuuli ei niitä siirtänyt pois, vaan ne pörräsivät kimpussa pilvenä. Alkulomasta jotakin saatiin saaliiksi, mutta helteiden myötä homma ei oikein kiinnostanut. Kalojakaan! Viimeisenä viikonloppuna laskin ahvenverkot. Saalista tuli kerrassaan paljon. Kotiin pakastimen täytettä tuli pitemmäksi aikaa. Ainakaan kalan puutteen vuoksi ei tarvitse heti olla kalaan lähdössä. Olen harvoin saanut tuollaista ahvensaalista. Tarkalla se oli kai nytkin, sillä parvi oli uinut pääosin yhteen neljästä laskemastani verkosta.
Projektit eivät tälle lomalle olleet kummoisia. Sellaista tavallista mökkiläisen remppaa ja touhuilua. Aino pesi mattoja ja maalaili vähän ja minä sain puuvajan jatkon tehtyä. Puutkin sinne siirrettiin välivarastoista, vaikka hikeä ja melkein kyyneleitäkin vuodatettiin. Verta ei kuitenkaan. Katoksen seiniksi leikoin häkistä vapautuneen rautaverkon. On vallassani asennanko ihan oikeat seinät jossakin vaiheessa. Pihapiiristä kaadettiin kolme vuosikymmentä sitten istuttamamme pihlajat. Olivat kasvaneet liian suuriksi. Varjostivat, keräsivät hyönteiset suojiinsa, roskittivat. Jospa nyt joka syksyinen rännien puhdistaminenkin on helpompaa. Oksat ja risut kerättiin kasaan. Aino peräti niitä solmi nippuihin. On sitten helppo talvella ne viedä kelkalla polttopaikalle. Toivottavasti peite riittää pitämään porot loitommalla. Nyt piisaa tuoretta syötävää muuallakin, mutta talvella lehtikerput voivat kiinnostaa. Vajan jatkon tieltä oli aikanaan kaadettava muutamia pienehköjä puita. Puut ovat nyt myös pilkkeinä vajassa ja oksat samassa kasassa pihlajien kanssa. Siisti homma!
Aino on tervehtynyt oikein hyvin lonkkaleikkauksesta. Hillat alkoivat kypsyä, mutta ne jäivät varmuuden vuoksi minun huolekseni. Helle, mäkärät ja minun käsi- ja selkävaivani rajoittivat minun intoani ja kykyäni. Onneksi sain muutaman reissun käytyä ja hillaa on pakkasessa likimain normaalisti. Enemmäinkin voisi olla, mutta tähän on nyt tyydyttävä. Mansikoita saatiin omasta maasta jonkun verran, mutta kuivuus jätti marjat pieniksi. Mustikat eivät ole vielä kypsiä. Samassa varvussa voi olla sinisiä ja vihreitä marjoja. Parin viikon kuluttua voisi yrittää mustikkaan, tuskin aiemmin. Satoennuste on kuitenkin varsin heikko. Ja ehtineekö keräämään, kun vierastyövoima on helteille immuuni ja taitaa hoitaa parhaimmat apajat.
Helteen keskellä saimme Tiinan ja Janin vieraiksemme noin viikon ajaksi. Maanantai kului suppaillessa, muuten enimmäkseen vain oleskeltiin. Iltaisin Kingdom Builder lisäosineen oli kovilla, kunhan uusien ominaisuuksien saloihin päästiin kiinni. Helle piinasi nuoriakin. Ei se näköjään ollut vain vanhusten ongelma. Kotona Mansessa oli sitten kuulemma vielä tukalampaa. 30 astetta sisällä ja ulkona. Pärjäile siinä sitten!
Kaadoin talvella rannasta haavan. Vaikka puu kuoli, jäivät sen juuret eloon. Nyt puskee uusia haavan versoja yli kymmenenkin metrin päästä kannosta. Venevajan sisälläkin alkaa olla tiheikköä, kun sielläkin toistakymmenta alkua isoine lehtineen pyrkii valtaamaan vapaan tilan.
Ennen lomia oli kirjosieppojen pönttöjen luona kiirettä, kun emolinnut ruokkivat poikasiaan. Vaikutti merkilliseltä, kun loman alkaessa siepot olivat poissa. Kaikki! Laitoin oikein kuulolaitteetkin korviini, mutta tutut äänetkin olivat kadonneet. Hiljensikö kissa? Hiljensikö kylmä? En oikein usko, että koko siepposuku olisi kasvanut poislähtökuntoon kerralla. Pitää tarkistaa pöntöt nyt loppukesästä. Onko pönttöjen pohjalla ruumiita vai mitä?
Kenturalla on pyörinyt pikkuinen jäniksen poikanen. Parin nyrkin kokoinen. Pari kertaa sen olemme vahingossa pelästyttäneet. Kun alueella on petoja kissoista ja koirista lähtien, on pupun selviytyminen aikuiseksi jossain määrin epävarmaa. Jänishaavat ja suola hieman runsastavat paikallista kantaa. Syksyllä tuon jäniksen varmaan joku kaataa. Olenko se minä, joka on kantaakin hoitanut, vai joku koiramies, joka saapuu alueelle kauempaa.
Tiedän, että oravaemot voivat etenkin häirittyinä siirtää poikasensa varapesään. Mutta että hiiretkin! Terassin tuore maali haisi tärpätiltä. Mökin alla oli hiirellä pesä ja liuottimen tuoksu pisti hiiriemon muuttamaan majaa. Ihmettelin omituista hyppelevää menoa, kunnes havaitsin sen kantavan poikasta suussaan. Reissuja tuli useita. Toisen kerran näin saman asian. Sillä kertaa kuusiaidan viereisen kivipenkan luona. Liekö kasteluveteni häirinnyt perhettä. Vai oliko syynä kyy, joka koikerteli pihalla. Kyitä olikin aika lailla. Useampia jäi minunkin auton renkaiden alle.
Alkulomasta käsien kunto heikkeni. Nahkat kesivät ja kutina hillitön. Onneksi kortisoni auttoi ja nyt tilanne on taas siedettävä. Pärstä meni pari kertaa punaiseksi. Jaloissa ja käsivarsissa ja selässä nyt punoitusta, näppyä ja kutinaa. Osin johtuu selvästi hikoilusta, osin hiertymisestä. Rannekelloa en ole voinut pitää ollenkaan.
Nyt on veneseuran sivuilla käyty keskustelu laantunut. Voin vain todeta, että joku/jotkut salaavat totuutta tai jopa vääristävät sitä. Minulle sama, kunhan tapahtumat eivät toistu.
Loman loppuvaiheessa tuli yöllä hälytys laavupalon johdosta. En silloin viestiä kuullut, kun puhelin ei ollut käsillä. Kuulemma oli pilasoitto. Toivon hartaasti, että soittaja saataisiin kiinni ja vastuuseen.
Ja viimeiseksi mutta ei vähäisimpänä: kiitokset lahjoista ja muistamisista.
Lomaa odotellessa 30.6. - 4.7.2014
Maanantaina, ennen lomaa, oli aivan pakko ottaa kortisonit käyttöön ja levittää niitä käsiin! Kourien kunto alkoi nopeasti heikkenemään ja kutina oli armoton. Naama viikonlopun jäljiltä punainen ja ruvella. Huulet liki halki. Joten pärstävärkkiinkin oli taas kiinnitettävä enemmän huomiota. Kummallinen tuo viikonlopun jälkeinen reaktio. Se kun on satavarma, vaikka istuisin päivät sisällä.
Vein maanantaina sahan osan huoltoon. Olipa harvinaisen mukava yllätys, kun vaati vain yhden 2,90 maksavan osan. Työstä ei peritty senttiäkään. Tiistainen auton vuosihuolto maksoikin sitten yli 100-kertaisesti.
Vihdoin viikolla sadetta. Syreenit kukassa, sade laottaa oksat liki maahan asti. Varisseet kukinnot värjäävät nurmikon mummujen alushousujen (puhtoisten) väriseksi.
Kaupunginlahden joutsenperhe saapui lopulta Suomen puoliselle rannalle, kun tuuli vaihtoi suuntaa. Kolme poikasta, nyt sekin selvisi.
Viikon aikana ollaan kasattu loman varalle tarvikkeita. Huh, mihin ne mahtuvat? Kyllä tulee takapenkkikin olemaan iskettynä täynnä. Kumma, kun sitä ei viisastu. Valtaosan noista kamppeista kun oli voinut viedä mökille jo etukäteen.
Viikonloppu 27.6. - 29.6.2014
Päivät ovat lyhentyneet jo viikon verran. Onko kesä jo ohi? Ei sentään. Kaminaan oli kuitenkin laitettava tulet. Kuin talvella. Sisällä kun lämmintä oli vaivaiset 8 astetta. Ruoho ei ollut juurikaan kasvanut, joten vältyin leikkuulta. Kolean lisäksi vaivaa nyt kuivuus ja kasvu on olematonta.
Iltasella pelailimme lautapeliä. Voitot tasattiin. Lauleskelimme pienen tovin suosikkejamme. Emme kuitenkaan yöhön asti.
Aino kulkee jo ilman keppejä. Hyvin siis menee. Varottava on yhä. Ja vastakin. Juoksu on kielletty koko loppuelämän. Muuta saa vähitellen alkaa teheskelemään. Minulla ei ole kieltoja päällä. Onhan vain varottava havupuuta ja likaa ja monia muitakin aineita. Suojaus kaiken a ja o. Eli tuplakintaat kourassa puuvaraston tekoon. Kun mäkäröitä ja sääskiä oli riittävästi työmaan ilmatilassa, oli tällä kertaa viisainta laittaa myöskin sääskihattu päähän. Näin en koko ajan joutunut pyyhkimään naamalta ötököitä pihkaisilla ja puruisilla hanskoilla. Itse asiassa iho ei oikein siedä niitä pistoksiakaan ja en voi käyttää ollenkaan karkotteitakaan. Sääskihuppu ei työskentelyä nopeuttanut. Mutta piti itikkalauman kuitenkin irti naamasta. Päivän aikana sain lattian valmiiksi. Samoin pystytin nurkka- ja laitatolpat. Pienia ongelmia esiintyi matkan varrella mutta niistä selvisin levolla ja pienellä pohdiskelulla. Ennen iltakuutta olin laittamassa tolppiin vinotukia, kun saha lopetti sopimuksensa. Eipä auttanut muu, kun kerätä kamppeet ja alkaa saunahommiin.
Iltapäiväruoka taas laavulla. Tällä kertaa hampurilaistyyliin, joka oli onnistunut valinta. On se evästely laavulla mukavaa ja helppoa. Tiskiäkään ei juuri tule ja käryt haihtuvat taivaan tuuliin. Laavulla lämpökin nousi jo viidentoista tuntumaan. Kesän tuntua ilmassa.
Ilta sujui rattoisasti, kun saimme mieluisia vieraita. Lauleskelimme karaokea ja kun porukka oli sopivan pieni, sai kukin riittävästi vuoroja. Myös niitä kaivattuja sooloja, jotka joskus tuppaavat jäädä turhan vähiin.
Sunnuntaina aloin purkamaan sahaa. Kotiintuomisiksi irroitin osan, joka menee vaihtoon. Ilman sahaa olen aika lailla pulassa. Viikon kuluttua loman aluksi pitäisi saada puuvajan laajennus tehtyä. Ja sitten vähitellen tilapäisvarastoissa olevat puut uuteen tilaan.
Kirjosiepot jatkavat poikasten ruokkimista. Poikasjoukkiossa on siis eloa. Ei ole kylmä kaikkia ainakaan tappanut. Kissa vaakuaa lähistöllä ja odottaa lentokyvyttömiä poikasia pöntöistä. Luvassa hieman lämpimämpää ja toiveet poikasten selviytymisestä lämmön ja ruuan puolesta paranevat. Nyt käytännössä ovat lentävät hyönteiset olleet mäkärä-kaliiberia ja se ei oikein riitä pienillekään linnuille.
Kourat ovat olleet nyt kaksi viikkoa ilman kortisonia. Pakko yrittää pitää näitä taukoja, kun edellisestä kunnon tauosta on jo vuosi aikaa. Tietyt merkit sanovat kuitenkin, että tauko on kai lopetettava. Harmi.
Niin, viikon päästä alkaa loma. Puuhastelua tulee piisaamaan. Mökillä kai aikaamme kulutetaan, ei ole oikein isompia suunnitelmia tälläkään kertaa. Eiköhän se aika kulu jotenkin.
Juhannus 2014
Kaupunginlahden vesi ei noussut niin korkealle, jotta joutsenparin pesä olisi kastunut. Tiistaina ne lähtivät jälkikasvun kanssa liikkeelle. Koska ne meloskelivat vastarannalla, en oikein nähnyt poikasten lukumäärää. Yksi ainakin, mahdollisesti enemmänkin.
On ollut lievästi sanoen koleaa. Jopa pakkasia ja lumisateita. Varmaa on, että monin paikoin mustikat ja hillat ovat tänä kesänä kovan takana. Mökkimatkalla tihkun osuessa kohdalle, putosi lämpötila viiteen asteeseen. Matkan loppuvaiheessa koimme positiivisen yllätyksen: Alposlahden tie oli vihdoinkin lanattu. Nyt mökkimatkan soratiepätkät ovat niin hyvässä kunnossa, kuin ne oikeastaan voivat olla.
Kaminaan taas tulet. Ainon on oltava yhä hyvin varovainen lonkkansa kanssa. Hyvin on kuitenkin mennyt. Aloittikin sitten heti saavuttuamme mökin siivouksen! Sadekuuro ei ollut pihaa kastellut ja ruoho oli aika pitkä. Leikkuuhommiin siis. Tein ruohonleikkuriin pikakorjauksen. Kangassuikaleella ja nippusiteillä sain ilmanputsarin pysymään paikoillaan. Ryyppy ei kuitenkaan oikein mahtunut pelittämään. Irroitin tulpan ja totesin tilanteen. Sain ryypyn kohdilleen, mutta eihän se peeveli lähtenyt tulille. Eipä tietenkään, kun olin unohtanut tulpan hatun irti. No niin, hattu paikoilleen ja ruoho sai kyytiä. Käväisin illan päälle vielä lähteellä täyttämässä vesipänikät. Pyhien yli selvitään ja enemmänkin. Saattaa olla jo loma, ennen kuin reissu pitää uusia.
Viritin vesipumpunkin. Vasta nyt. Kauan olivatkin jääkelien saunavedet piisanneet. No, onhan tässä jäänyt viikonvaihteita väliin. Ja joka viikonloppu ei olla saunottu, kun on tullut oltua laiskana ja ei siten ole sotkenut itseään.
Aattoaamuna kylmää. Hallaa ja pakkasta seutukunnassa. Kovahko tuuli. Eli loistava työilma. En kuitenkaan millekään isommalle ryhtynyt. Kaadoinpa kuitenkin muutaman pienen puun uuden puusuojan paikalta. Korjailin tietenkin oksat yhteen kasaan, kun näkösällä olivat. Iltapäivän eväs laavulla. Lohen loimutuslauta valmistuksessa pääroolissa.
Iltaa kohti sadetta. Saunoin, kun muut hiippailivat kokolle. Minäkin siellä sitten piipahdin, mutta jotenkin oli fiilis sateessa ja 3,5 asteen koleudessa siellä istumista vastaan. Kokolla riitti kokoa mutta koko kokko tuli poltettua. Hetken lauloin mökillä yksinään karaokea. Kävin läpi ulkomaan kieliset dvd:t ja plokkasin sieltä mieluisimpia biisejä. Istuskelin ja kuuntelin radiota, kunnes tuntui, että voisin vaikka mennä nukkumaan. Iltapalaa puriessani paikalle sitten pörähti melkoinen porukka. Hieman nuoriso-osastoakin. Karaoket pelaamaan ja iltayö vaihtui rattoisasti aamuyön tunneiksi. Joku moitti, että musiikki ei kuulu ja laulu on liian kovalla. Eihän sitä musiikin kuuntelun vuoksi karaokea lauleta. Jollakin taisi olla pihalaattojen tarkoitus epäselvä. Laatta oli lentänyt joltakin laatalle!
Lauantaina ajoittain tihkua. Yhä hyvä työilma. Sain viimein jotakin tehdyksi. Mittoilin kattopellit ja jouduin muuttamaan hieman suunnitelmiani. Onneksi huomasin asiantilan nyt, kun en ollut vielä mitään tehnyt. Uusien mittojen mukaisesti lapioin turvetta anturoiden paikoilta. Puolitin Lecaharkkoja ja sain niistä tarvittavat pilarit. Nostelin ensimmäiset hirret pilareiden varaan. Sitten vielä kakkosneloset toisin päin päälle. Siitä se lähtee. Alku on tehty! Sunnuntaina olisi ollut hetki aikaa jatkaa, mutta jätin sikseen. Lähtöpäivä.. ei oikein huvittanutkaan. Sääskiä ja mäkäräisiäkin aika lailla, kun tuuli oli laantunut ja ilmassa lämpöä jo hieman yli kymmenen astetta.
Verkot ja katiskat ovat yhä kuivilla. Vieraat verkot olivat viikon aikana kadonneet, joten omilla rannoilla voisi jo kalastella. Sen verran valmistelin, että asensin akun veneeseen. Kohta sitten vesille.
Juhannus siis hyvinkin kolea. Pääsiäislauantaina oli muuten lämpimämpää. Kirjosiepoilla on nyt poikaset kai kaikissa pöntöissäni. Sen arvaa, että emolinnuilla on kova työ löytää syötävää. Ensi viikko on yhä kylmän ennusteen piirissä. Vasta viikonlopuksi luvassa 14 - 16 asteen lämpöä.
Viikonloppu 13.6. - 15.6.2014
Vuosi sitten olivat kätöset aika huonossa jamassa. Ja siitä sitten kesän mittaan vain pahenivat. Nyt tilanne aika lailla parempi, vaikkei ne täysin kunnossa olekaan. Kortisonia on kulunut ja voitelutauot jääneet lyhyiksi. Kuukausi sitten maksa-arvot olivat koholla. Solusalpaajan annostusta leikattiin ja nyt arvot palanneet lähelle tasoa, joka oli syksyllä ennen lääkityksen alkua. Hienoa, toivon mukaan lääkemäärä riittää pitämään kädet edes tässä kunnossa. Eli käsien puolesta tilanne lähes ok. Toisin on tuo selkä. Aika tuskallista on kaikki tekeminen. Välillä meinaavat jalat lähteä alta. Aina kuitenkin hommia olisi, pitää vain purra hammasta. Nikamien luudutus tai hermokanavien väljennys... riskioperaatioita molemmat.
Viikko sitten tuskailimme helteessä. Kesä korkeimmillaan. Mökkimatkalla autossa oli pidettävä ilmastointia päällä. Nyt asteita oli yli kaksikymmentä vähemmän. Ja matkalla autossa lämmityslaite päällä! Kämpässä +10, joten pienet kyhyt oli laitettava kaminaan. Pohjoisesta puhalteli kohtalaisesti. Illemmalla tuuli sitten jo hieman hellitti.
Kun oli sopivan viileä työilma, kärräsin vanhoja, kuivia puita ulkopinosta varastoon. Sadekuuro katkaisi homman, lauantaille jäisi vielä hommaa. Illalla karaoke. Itse en tällä kertaa osallistunut. Poisjääntini luultavasti kohotti esitysten keskimääräistä laatua.
Lauantaina oli tarkoitus saada kaikki pilkkeet ulkoa pressun alta parempiin suojiin. Onnistuin mahduttamaan kuivat puut jonnekin, kun hieman mietiskelin. Tuoreet, vasta pilkotut menivät laavun varastoon. Ja liiterin terassille. Nyt laavun puukopissa on joka osasto täpötäynnä. Puolet kuivaa, puolet tuoretta. Lisäksi laavun sisällä kuivaa puuta pitkiksi ajoiksi. Sain siirrettyä kaikki puut, jotka olin aikonutkin. Sunnuntaiksi jäi paikan putsaaminen silpusta ja tuohista. Kymmenkunta mottia on yhä välivarastoissa. Tarkoitus olisi värkätä niille hieman pitävämpi ja pysyvämpi suoja. Katsotaan tuota kuntoa, pystynkö. Tilapäiset suojat kyllä saavat olla vaikka talvenkin yli, jos en saa parempaa aikaiseksi. Yrittää kuitenkin pitää.
Lauantain päiväkahvit keitettiin ja juotiin laavulla. Sopivan pienellä porukalla. Iltapäivällä paistoin pääruuaksi kanaa. Laavulla sekin tietenkin. Sääskiä ei mitenkään ihmeellisen paljon vielä ole, joten rauhassa siellä saimme syödä.
Pihlaja kukkii varsin runsaana. Syksyllä marjoja piisaa. Joskus olen tehnyt niistä viinihapon kanssa mehua. Oli muuten melkoisen hyvää. Mansikatkin kukalla. Kolme viikkoa sitten piilottamani 9 varhaisperunaa ovat työntäneet ensimmäiset vihreät osat haistelemaan ilmaa. Korvasieniaika lopuillaan. En ole harrastanut tällä kertaa sitä lajia. Uusia hakkuuaukioita on talven jäljiltä paljastunut. Tuleeko aukoille sieniä vai marjoja, sen näemme tulevina vuosina.
Kalahommiin en ole vielä alkanut. Jääkauden viimeisiä kaloja pakastimesta kulutellaan. Lomalla sitten kai. Ainakin pilkille. Ennen syksyä tuskin sen kummempaa.
Juhannus tulollaan. Sääennuste ei lämmintä povaa. 10 päivän ennusteessa korkein lämpötila on +14 astetta! Olisi hyvää työilmaa, mutta loma ei vielä aivan ala. Viikon kuluttua alkavat päivät jo lyhenemään. Sellaista tämä maailman meno on.
Viikonloppu 6.6. - 8.6.2014
Ainon leikkauksen jälkeinen toipuminen on tapahtunut suorastaan toiveita herättävän hyvin. Kepit ovat yhä tukena, mutta minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut. Pidetään peukkuja pystyssä. Kunhan vain sitten muistaa, että vielä ei ole paraneminen lopullisesti valmis. Rauhassa vain vielä muutamat tulevat viikot!
Lähdimmekin mökille. Asiaakin kun oikeastaan oli. Otin perjantaina pari tuntia ylitöistä kertyneitä tunteja vapaaksi ja niinpä mökillä oltiin jo hyvissä ajoin. Ilmastointi autossa oli koko matkan päällä. Joten liki 30 asteen lämpöön tottuminen mökillä teetti. Sisällä mökissä vilpoisampaa, mutta kukapa sitä sisällä istuskelisi. Ainakaan jatkuvasti.
Kastelin kasvimaat. Vettä ei ole taas aikoihin taivaalta tullut. Metsäpalovaroitus voimassa. Kalkkirakeetkin pihalla sulamatta. Ruoho kasvanut sen verran, että jouduin sitä paikoin tasoittelemaan. Leikkurin ilmanputsarin korjaus ei minulta näköjään oikein onnistunut. Siinä se taas repsottaa. Kone kuitenkin toimi ja roskaa ei kaasariin päätynyt. Pekkakin saapui pitkästä aikaa. Vedimme moottoriveneen tallistaan. Pitää tuoda vielä akkukin, niin sittenpä pääsen huristelemaan. Kalaan ainakin. Tai pitämään jöötä.
Kun lauantaiksikin oli iltapäivälle luvassa +26 astetta, aloimme Pekan kanssa pottuhommiin jo aamusta. Vesku on jossakin vaiheessa ehtinyt pottumaat hienontamaan. Omat potutkin kylvänyt. Muut eivät vielä sitä hommaa olleet aloittaneet. Kahdestaan homma käytti ihan kelvollisesti. Yksin olisikin ollut kovanlainen otatus. Selkäkin kesti hyvin, vasta myöhemmin vanhat kujeet pulpahtivat pintaan.
Käväisin katsomassa juhannuskokon mallia. Olihan sitä. Mallia. Liekö poltettavissa ennen lumia. Vai pitääkö hieman purkaa ja poltella sitten hieman maltillisemmin.
Mietin, millekä alkaisi. Laavulle voisi puita kärrätä ainakin. Sitä ennen siirsin laavun puukopissa muutaman kopallisen verran kuivia kalikoita toiseen osastoon. Vähän vein laavun sisällekin. Helle oli tulollaan. Selkäkin vaivasi. Joten suosiolla päätin jättää isommat askareet myöhemmäksi. Mikäpä kiire tässä. Ei ne hommat mihinkään karkaa.
Sunnuntaina sitten hieman kosteampaa. Helteet vihdoin ohi. Sateet tulivat kuuroina ja eipä siinä kuurojen välissä juuri mitään ehtinyt tekemään. Ei oikein huvittanutkaan. Kotimatkalle jo heti puolen päivän jälkeen. Vettä taivaalta aika lailla. Torniossa liki kaatosade. Auto puhdistui ravasta.
Kesä on tullut siis meillekin. Tuomen kukinta loppuvaiheessa. Pihlaja vasta aloittelee. Väkevää tuoksua jo hieman ilmassa. Kirjosiepoilla ilmeisesti haudonta käynnissä. Koiraat vahdissa pönttöjen lähellä.
Tuonne ajankohtaista-osaan laitoin pikku jutun. Saman pistin kotijärven veneseuran vieraskirjaan. Toivon mukaan jotakin muutakin tapahtuu, kuin että saan entistä v....maisemman ukon maineen! Vaikka ei haittaa. Vielä mahtuu sitä lajia.
Toukokuu vaihtui kesäkuuksi
Tässä nyt ollaan oltu sattuneesta syystä kotosalla. Eipä siinä mitään! Tiinakin oli viikon päivät avustamassa potilasta ja minua. Minua etenkin, kun olen niin saamaton.
Nyt ruuanlaitto- ym. puuhat ovat jonkun aikaa vastuullani. Lieneekö laihtumisen alku? No ei kai... osaan minäkin voita ja kermaa käyttää pöperöiden valmistamiseen.
Näyttää tuo Ainon toipuminen ainakin minusta varsin valoisalta. Oikeastaan minkäänlaisia takaiskuja ei ole tullut. Hieno juttu! Nyt vielä lomaa maanantai ja tiistai. Keskiviikosta alkaen paluu arkeen. Eiköhän tämä onnistu.
Minä pidin taas kortisonitaukoa, mutta viikon kuluttua oli jo käsissä tuttuja merkkejä. Voihan paska. Olin jo toiveissa, jotta tuollaiset rasvat olisivat olleet historiaa.
Mökille pääseminen on vielä hieman arvailujen varassa. Luulisin, että viikon kuluttua minun on pakko ainakin käväistä. Potut olisi saatava multiin jollain opilla. Muuten ei mitään erityisen tähdellistä olekaan.
"Puulomalla" ..... 25.5.2014
Kävin hakemassa Ainon torstaina heti puolen päivän jälkeen. Nyt kun jalat ovat saman mittaiset, näytti kulku sauvojen kanssa toivoa herättävältä. Jospa se siitä!
Hain apteekista lääkkeet. Kylläpäs niitä olikin! Eipä ihme, että olo on tokkurainen, jos vetelee nämä kaikki ohjeen mukaan. Hämmästyttävää olikin, että osastolta ei sen kummempia ohjeita annettu lääkkeiden ottamisesta. Puhtaasti reseptiohjeiden mukaisesti otettuna olisi ollut selvä yliannostusriski. Ja kyseessä vielä pienikokoinen potilas. Meikäläinenkin olisi saattanut kaatua moisesta myrkkymäärästä. Onneksi apteekissa sain hieman valaistusta lääkkeiden osalta. Sain selkeän käsityksen määristä. Ja osasin ohjeistaa.
Sairaalan jälkeinen huimaus ja pahoinvointi alkoivat hiipumaan. Ruokakin alkoi maistumaan. Tiinakin saapui kaveriksi ja kylläpä tässä nyt aletaan pärjäilemään. Vapauduin alkuviikoksi töihinkin. Sitten tulee päälle 6 päivän lomaputki. Ei kuitenkaan suunnitelmissa mökkireissua.
"Puulomalla" 18.5.2014 - .......
Ainon vietyäni palasin mökille. Ennen illan jääkiekkoa ei aikaa isompiin rypistyksiin ollut. Päätinkin, että aivan sotkuhommiin en ryhdy. Keveämpääkin ja etenkin puhtaampaakin hommaa olisi tiedossa. Niinpä käänsin kasvimaat. Kalkitsin, lannoitin ja kylvin siemenetkin. Viime vuonna saimme vihreää lisuketta aika hyvin. Toivon mukaan nytkin. Monina vuosina kun on mennyt suhkuksi. Säkitin vielä vähän puruakin.
Lätkäpelistä ei hyvä maku suuhun jäänyt. Siispä iltakävelylle pakureita etsimään. Ensimmäinen reissu yhtä tyhjän kanssa. Toisella reissulla sentään jotakin. Puhdistin, pilkoin, ja laitoin ne saunan lämpimään kuivumaan.
Maanantaina selkä aamun hetkinä hieman parempana. Kahdeksalta jo kipu palasi ja en ollut vielä montaakaan rankaa ehtinyt renkulle kantamaan. Hidasta tahtiani piti yhä hidastaa. sellaista se on. Puolet ajasta istuntoa. Mietiskelin samalla, että jokohan siellä Kemissä on operaatio meneillään. Puoli yhdeltä pirahti kännykkä. Keskussairaalasta. Kylmät väreet karehtivat kuumassa ja kipeässä selässä. Vasta puhelun kestäessä aloin tajuamaan, että soitto oli ihopolilta. Tarkennettiin lääkeannostani ja määrättiin lisälabra. ALAT-arvo oli kohollaan. Kahden aikaan kuitenkin rangat sahattu. Kalikat häkissä ja häkin katoksi peite. Siinähän nyt ovat! Sitten tietenkin työmaan siivous. Viimeiset puhtaat purut säkkeihin. Käymälän kuivikkeiksi. Kärrytolkulla sekalaista silppua ja moskaa. Sopivasti ennen kiekkopeliä valmis. Sauna sitten vasta illemmalla. Soittelin Kemiin. Ainokin oli ehtinyt peliä katsomaan. Pirtsakalta vaikutti.
Tiistaiksi luvattu sadetta. Ennen maanantai-illan saunaa kävin tutkailemassa puuvajan laajennuksen pohjapaikkaa. Raavin lapiolla pintasammalta pois anturoiden kohdalta. Sammalen alla maa jäässä. Saattaapi nyt routa antautua hieman nopeammin. Iltasella yhä lämmin. Päivällä olikin liki helle.
Tiistaina reissu Ainoa katsomassa. Menomatkalla isoa kaivinkonetta oltiin kuskaamassa vaaran taakse. Ojakauha asennettuna, muita kauhoja en ehtinyt havaitsemaan. Ainon kohdalla kaikki vaikutti hyvältä. Matkassani oli peräkärry, johon sitten hain vähän tarhalta kampetta. Meni kaksi tuntia, ennen kuin sain laudat ja lankut kuormattua. Apupoikia on tarhalla ilmeisesti kielletty auttamasta. Yksikin totesi vain, että lienee selkä kipeä! Näkihän sen sokeakin!
Sirkkakosken tie on lanattu jo aikoja sitten. Ei se huonossa kunnossa talven jäljiltä ole ollut, mutta nyt se yksi paha syksyn rekkarallin aiheuttama kuoppa on historiaa. Sihtuunan tiellä yksi tosi paha kuoppa. Muutamassa paikassa pienempiä. Alposlahden tie tasaisen kuoppainen. Milloinkahan nämä lanataan? Aika jo minusta olisi. Vähintäänkin.
Mökillä lautakuormaa purkaessani tuli pari pisaraa vettä. Siinä se oli sadepäivän anti. Aamuyöllä oli muuan pisara tullut myös. Muuten päivä sumuisen kostea ja kolea. Illalla kukkui käki. Ei se minulle elinvuosia kukkunut. Erehtyi henkilöstä, koska joskus kukkui kymmenenkin kertaa. Sen verran tuo äänen kuuntelu oli hauskaa, kun aina ensimmäinen kukkuu meni suutariksi. Äänen avaus oli kuin koiran urahdus. Sitten meni hieman paremmin. Vaikka puhtaampaakin ääntä olen saanut kuunnella. Välillä epäilin, oliko se edes käki? Kun tahtikin oli aavistuksen hitaanlainen.
Keskiviikkona vein purusäkit varaston hyllylle. Kuiviketta taas piisaa. Entisiä olikin vain säkki jäljellä. Kärräsin puita laavun puukoppiin yhden osaston täyteen. Soitin potilaalle. Sanoi, että jo huomenissa puolilta päivin olisi pois pääsy. Hieman yllätti, kun alun perin piti olla pidempään. Jopa viikosta puhuttiin. Nyt kolme vuorokautta leikkauksen jälkeen tulisi lähtö. Siinä olikin sitten mietittävä, miten jatkan. Sellaista ei kannata aloittaa, mitä en voi loppuun viedä. Ja työmaa pitäisi saada jonkunlaiseen seisokkivaiheeseen. Niinpä sitten järjestelin kahden puuvajan väliin pilkottua läjää hieman paremmin koolle. Erottelin havupuut, jotka pinosin vajaaksi jääneeseen vajanlaitapinoon. Iltasella istutin yhdeksän perunaa. Jälleen hieman kokeilumielessä. Pieni määrä, siemenet kalliita!
Sain pakurit kuivatettua puoleen alkuperäisestä painostaan. Osin saunassa, osin auringon lämmössä. Kuvan patentissa olisi pieni kehittämisen paikka. Aika helpolla saisi värkättyä laitteen, jolla kuivata kaikenlaista. Kuva otettu aamulla ennen yhdeksää, kun ulkolämpötila oli noin 10 astetta.
Torstaina en sitten enää muuta tehnyt, kuin keräsin kamppeet kokoon. Yritin järjestellä paikkoja kuntoon. Tiedossa kun ei ole, milloin on seuraava käynti. Kymmenen jälkeen paluumatkalle. Ja toisenlaiseen arkeen. Maanviljelijät peltotöissä. Omat potut vielä kylvämättä. Pitänee yrittää jossakin välissä käväistä laittamassa ne maahan. Liakassa kaurispukki tien laidassa. Lienee vuosia siitä, kun olen edellisen kerran metsäkauriin nähnyt. Sairaalan lähellä bongasin meriharakan. Ja rajavartioston helikopterin.
Hieman siis oli rikkonainen tämänkertainen puuviikko. Oikeastaan kunnon työpäiviä oli vain kaksi. Lauantai ja maanantai. Puumetsään en ehtinyt. Ei sillä niin isoa väliä ole, kun nyt puita tuli pilkotuksi hieman reippaampi annos. Kevätpuolella voi kaataa koivuja taas hangelta. Jos sille tuulelle sattuu tulemaan. Tälle kesälle on vielä paljon tehtävää. Puunsuoja olisi valmistettava, sillä häkillinen puita odottaa uutta, kunnollista varastopaikkaa. Vaikka pärjää ne tuossa talvenkin, jos en jaksa tehdä tai muuten laiskottaa. Hieman laiskaksi/saamattomaksi jo minua ehdittiin tässä puuntekohommassa mainomaankin!
Jäät sinnittelivät järvessä. Vielä tiistaina aamuyöstä jonkun kokoinen lautta seisoi vastarannalla. Iltasella sekin oli sitten kadonnut. Venettä en vielä laittanut vesille. Ehtii kai tuon!
Tiistaina oli koleaa. Vain kymmenisen astetta. Muuten varsin lämmintä. Liki helteistäkin. Se näkyi luonnossa, kun koivuun alkoi purskahtelemaan hiirenkorvia. Pokse vain kuului ja tihmeä mahla pirskoili. Lumet hupenivat niin, että sitä löytyy vain aurausvalleista ojan pohjilta. Ehkä muualtakin, mutta en lähtenyt sitä vasiten tarkistamaan. Joinakin iltoina isoja sääskiä jopa haitaksi asti. Tyynet kelit, tuulisilla niitä ei niin kimpussa olisi ollutkaan. Kirjosiepot pesimäpuuhissa. Pönttöjen puhdistaminen vaikuttanut. Taitavat kaikki pönttöni olla nyt saamassa asukkaita. Västäräkki keräili nurmelta koiran karvoja. Katsoin, lähteekö puuhäkkiäni kohti. Ei onneksi. Naapuriin liihotti nippu karvoja suussaan. Kissa palannut maisemiin. Kevät on käsillä!
Viikonloppu 16.5. - 17.5.2014
Lomat varattuna, suunnitelmat puuviikolle tehtyinä. Mutta... Kävi niin, että Ainon operaatioaikaan tuli muutosilmoitus. Aikaistuikin viikolla. Yllättäen. Hieman jouduimme pähkäilemään, miten asiat hoidetaan. Jotenkin mennään. Tärkeintä on tuo rouvan kuntoon saaminen. Sen ehdoilla mennään.
Kaupunginlahdella joutsen näyttää alkaneen hautomisen. Ehtisipä tänä vuonna saada poikaset kuoriutumaan ennen isoa tulvaa. Pelivaraa on parin vaaksan verran. Se ei ole paljon.
Perjantaina kuitenkin vielä mökille. Alposlahdessa laajasti sulaa. Ulkona kohtalaisen lämmin. Asteita tusinan verran. Sisällä reilusti viileämpää ja kamina hiukan savutti. Kinoksia vielä kukkapenkkien päällä, mutta hajoittamani jäät pihamaalta sulaneet. Järvessä jäät liikkuneet, rannassa parikymmentä metriä sulaa. Teeret kukertelivat jossain heikkenevillä jäillä.
Aloimme haravoimaan viimeisiä pihaneliöitä. Pessiksestä Touhulan perhe paikalle ja harkkaus pian valmis. Illalla karaoke.
Aamusella klapitraktori paikalle. Ei ennen sian pieremää, kuten originaali suunnitelma oli. Vaan ihan normaalin työpäivän alkuaikaan. Enpä olisi uskonut, kuinka pitkä työpäivä oli edessä. Vaikka touhuajia oli monta. Oli pääpilkkoja Markku. Oli Kari ja Maarit. Oli Jaana. Ja mekin. Omalta osalta selkäkipujen vuoksi panos oli turhankin vähäinen. Puut tulivat kuitenkin pilkotuiksi. Varastoon menevä osuus pinotuksi. Ulos häkkiin ja toiseen kasaan suurin osa. Kuution verran varaston laitaan pinoon. Rankoja jäi vielä sahaamatta muutama renkullinen. Mutta ehkäpä kolmen vuoden puut esikäsitelty! Puruja pussitettu. Jaanan puuhomma jäi vähän vaiheeseen, kun traktori poistui noin 20:30. Jatkuu myöhemmin.
Meilläkin sitten paluu Tornioon. Rantaa oli auki jo parisataa metriä. Alposlahdessa jäitä ei näkynyt enää selälläkään. Matkalla runsaasti riistalintuja. Jäniksiä teillä ja pelloilla vielä enemmän. Kutuaika? Arpelassa hieno näky: Kaksi joutsenta pellolla laskevan auringon kirkkaassa valossa, taustalla sateenkaari.
Sunnuntaina Ainon vienti tekonivelleikkaukseen. Se onkin sitten jo eri tarina!
Viikonloppu 9.5. - 11.5.2014
Oli luvassa perjantai-illaksi hieman sadetta. Rintama saavutti Tornion etelän suunnasta juuri, kun olimme tekemässä lähtöä. Nopeasti pääsimme sateen edelle ja poutakelissä tulimme Tarralle. Rintamakin kuivahti ja illalla saimme touhuilla pihalla 8 asteen lämmössä. Sateesta ei tietoakaan.
Kaikki jäät pihalta kylmästä viikosta johtuen eivät olleet sulaneet. Jäisiä alueita oli kuitenkin vähän ja ne olivat lisäksi varsin pieniä. Jotenka pääsimme haravoimaan valtaosan pihasta. Suurin osa kärrättiin yhteen osastoon kasvimaassa. Siihen emme tänä kesänä kylvä mitään ja ehkäpä rikkakasvit näin kuoleentuisivat. Poistin myös lintujen siemenautomaatin. Nyt on aika lintujenkin alkaa elämään normaalia elämäänsä ja suunnitella lajin jatkumista.
Lauantaina +2 astetta. Luvassa taas sadetta. Joka sitten alkoikin vetenä ennen yhdeksää. Muuttui sitten hyvin nopeasti puhtaaksi lumeksi. Ja ilma viileni lähes nollaan. Sade jatkui pitkälle iltapäivään. Maahan ehti kertyä muutaman sentin kerros, mutta maan lämpö ja sateen muuttuminen vetiseksi alkoivat sulattaa uutta lunta.
Sade tietenkin sotki suunnitelmia. Oli tarkoitus sahailla rankoja, mutta kukapa sitä sohjossa! No, päivän aikana sain rännin päästä reippaanlaisesti vesitäydennystä.
Sateesta huolimatta yritin hajoitella pihan jäätiköitä. Räystään alusiin en isoa helpotusta saanut. Etenkin alapihan puolella jäätä piisaa. Liki puoli metriä, ellei ylikin. Kiertelin myös aika laajalti koivikoita, mutta pakurisaalis jäi olemattomaksi. Ei se niin helppoa olekaan, kuin olin luullut. Aamusella kahvistellessamme olimme nähneet ketun. Retkelläni näin keskellä tietä sen paskan. Oli repolainen syönyt puolukoita vatsansa täytteeksi. Mutta huonosti oli pureskellut, kokonaisina tulleet sisäkierrosta. Toisen puolikkaan retkestäni tein eri suuntaan. Vaikka kannettavaa ei ollut, oli kulku vähintäänkin tuskallista. Selkä kun ei parhaassa vedossa ole. Välillä pääsin vain muutaman askeleen ja taas piti mennä etukoukkuun. Mietin jopa, että jospa heittäytyisin mahalleni ja vetelisin itseäni käsivoimilla mökkiä kohti. On nuo olkapäätkin tietenkin huonot. Matkalla olisin vieläkin. Ja vieläkin märempi.
Illalla karaoke ja sitten euroviisut. Ääneni oli varsin karhea päivän kastumisista johtuen. Viisujen aikaan hajoitin ja irroitin vielä pihajäitä. Kelkkareitin kohdalla sitä oli paikoin vielä viitisentoista senttiä paksulti. Kalkitsin perjantaina haravoituja alueita. Viime kesänä kalkitus tuntui vaikuttavan positiivisesti kasvuun. Viisut päättyivät. Katseltiin pisteiden kertymistä. Voittajasta ei epäselvyyttä. Itse olisin valinnut täysin toisin.
Sunnuntaina heittelin vielä hajoittamiani jääkameja syrjään. Viikon kuluttua viimeiset neliöt lukuunottamatta räystäiden alusia ovat harkattavissa. Naapurissa näytti etelän puoleinen kattolape puhdistuneen lumesta. Pihalla kuitenkin vielä täysi lumitalvi.
Lauantaina radio-ohjelman keskeytti pari kertaa vaaratiedote: Seinäjoen keskustassa karhu! Mitä se meille kuuluu? Ja valtaosalle suomalaisista. Luulisi nykyteknologialla olevan mahdollista lähettää noita tiedotteita vain tiettyjen lähetysasemien kautta.
Vuonosta jäät menneet. Keskijärvellä jää ei ole vielä mustunut. Nyt luvassa lämpenevää. Saattaa jään lähtö olla 10 vuorokauden sisään käsillä. Lumetkin hupenevat. Syytä onkin, sillä viikon työrupeaman jälkeen edessä puuviikko. Alkuun pilkkeet, sitten uusia pinoja metsään. Pelipaikoilla oli vielä aika lailla lunta, mutta viikon lämmin jakso tekee ihmeitä. Etenkin, kun yöpakkaset ovat poistumassa. Viime keväänä toukokuun puolivälissä lämpeni merkittävästi. Nyt voi käydä samoin. Toivottavasti ei nyt vielä ihan pariin kymppiin nousisi. On tuo puuhomma tuskallista ilman helteitäkin.
Vappu ja viikonloppu 30.4. - 4.5.2014
Vapun viettoon lähdettiin hieman lyhennetyn työpäivän päätteeksi. Mieltäni kaihersi aamuinen suru-uutinen työpaikalla. Ajatukset tahtoivat kuljeskella harhateillä.
Keskiviikkona viimein tuli se vuoden verran odotettu toimenpideaikakin Ainolle. Matkalla pohdimme sitä ja myös minun lomieni sopivuutta tuohon. Isompia muutoksia ei taida suunnitelmiin tulla.
Olin aamulla vaihdattanut kesärenkaat. Reipas lumisade oli kerryttänyt parinkymmenen sentin lisälumen. Mutta onneksemme piirun verran pohjoisempaan. Tarran maisemista vähäinen lisälumi oli jo ehtinyt sulamaan.
Vappuaattoa juhlittiin kahdestaan. Varsin maltillisesti. Karaokea saimme laulaa nyt vähintään riittävästi, kun vuorot osuivat kohdille taajaan.
Kevään edistyminen katkesi tuohon mainitsemaani lumimyräkkään. Pohjoisvirtaus alkoi tuomaan kylmää keliä. Ja ainakaan viikkoon ei isompaa lämpiämistä ole ennusteissa näkynyt. Tiet alkavat kuitenkin olla sulia viimeisiä metrejä myöten. Maastossa lunta. Paksultikin varjoisimmissa paikoissa. Jopa naapurin peltikatollakin viimeiset lumet sinnittelevät.
Sopivilla paikoilla kuitenkin kenturat ovat paljastuneet ja kuivaneetkin. Haravat ovat heiluneet. Pihoille alkanut ilmestymään pilkepinoja. Meilläkin harava on päässyt töihin. Tosin lähinnä siemenkuntan läjäämisen. Aino taisi saada puolenkymmentä kottikärryllistä moskaa jään päältä. Alkaa ainakin jää siltä kohtaa sulamaan. Puuntekokin lähestymässä. Siivoamismielessä hoidimme laavulta ja muualtakin oksia ja pikku riukuja pätkiksi ja suojaan. Jäniksen haavatkin ovat nyt pois metsästä. Sahailin keväisen nuotiopaikan ympäristöstä pitkäksi jääneitä kantopiikareita. Männynkin kanto oli jäänyt niin pitkäksi, että sain sitä lyhennettyä 35 sentillä. Syntynyt paltti oli niin raskas, että en sitä olisi helpolla saanut kuljetetuksi sellaisenaan. Hainkin pilkkomakirveen ja pilkoin sen. Palikat pinosin kannon nokkaan kuivuvaan. Noudan sitten kuivina. Poistin puupinojen luota merkittävän määrän kuusten alaoksia. Oksat raahasin nuotioon, johon Aino oli ehtinyt kasata melkoisen risukasan. Polttaminen tapahtuu sitten vasta lumien aikaan. Muutaman renkullisen sahasin rankojakin. Aino ne pinosi. Varsinainen puu-urakka alkaa sitten parin viikon päästä. Suunnittelin ja katselin. Keräsin paikalle kaikki ehjät trukkilavat. Valitettavasti niitä on aivan liian vähän. Jotakin pitää keksiä sijalle.
Puhdistelin pikkulintujen ja telkkien pöntöt. Olikin syytä. Parissa oli tiaisen raato. Yhdessä kuolleet poikaset. Kissako tappanut emolinnut. Monessa kosteata moskaa. Ja liki kaikki jo aukkoa myöten täysiä. Yksi, väärin sijoitettu pönttö oli täysin käyttämätön. Sijoitin sen parempaan paikkaan ja eiköhän sekin ala kelpaamaan.
Vappupäivänä valmistin laavulla lounaan. Aino sanoi, että se oli käsittämättömän hyvää. Hyvää se olikin. Mutta rivien välistä lueskelin toiveen, että kokkaisin hieman useammin.
Jäällä en ole käynyt pariin viikkoon. Rantaporeita ei vielä ole, mutta hiljakseen nouseva vesi nostaa järven selällä jäätä matkassaan ja rannoilla jään päällä on vettä, kun jää on pohjassa kiinni. Jäälle tietenkin pääsisi. Mutta kun ei ole ollut asiaa. Joku vielä pilkki. Pari poroa pälkki Palkimensaareen. Palkimaan.
Ilmat siis yhä koleita. Öisin pakkasta 5-7 astetta. Päivisin plussaa 3-4 astetta. Pääsiäisen seutuun lenteli joitakin sääskiä. Nyt niitä ei ole näkynyt. Pihalla yhä jäätä. Kesärenkailla siitä lähtö teetti hieman ylimääräistä puuhaa.
Aamut olivat poikkeuksetta selkeitä. Iltapäivisin hajanaisia pilviä. Perjantaina taivaalta leijaili harvakseltaan lumihiutaleita. Lauantaina sateli ensin keveitä lumipalleroisia. Sitten oikeaa lunta niin, että maa ja metsä valkeni. Sunnuntaina lumikuuroja kotimatkan aikana. Ihan piti hiljentää, kun lumisohjoa alkoi kertymään tielle ja alla kesäkiekot. Torniossa sade jatkui niin, että lumi iltapakkasen saapuessa oli yhä maassa.
Kädet alkoivat viikon kortisonitauon jälkeen taas hieman huononemaan. Paska juttu. Ei muuta kun taas voitelua. Naamassa jatkuva punoitus ja kihelmöinti. Siihen ei tunnu kortisoni auttavan.
Viikonloppu 25.4. - 27.4.2014
Kevät edistynyt hieman. Mökkimatkan alkupäässä peltoaukeat liki lumettomia. Vasta loppupuolella jotkut pellot olivat lumen peittämiä. Vaarojen itä- ja pohjoissyrjät täysin talvisia. Hiihdellä voisi, jos ei välitä upottavuudesta. Lohijärvellä Tengeliöjoen rannalla kauden suurin joutsenparvi.
Mökillä +8 astetta. Tällä kertaa tasapuolisesti ulkona ja sisällä. Olin viikolla ostanut pikku pussukan varhaisperunan siemeniä. Ne ja aiemman puikot laitettiin itämään. Ei niitä paljon ole yhteensä. Ehkä vajaat puolet viime vuotiseen verrattuna Maistiaisia vain.
Viikonlopun aikana aloimme heittää talvelle hyvästejä. Ja tekemään kesää. Pihajäätikkö on alkanut sulamaan. Paikoin oli jo mahdollista haravoidakin hieman. Hiekoitushiekka on nyt haittana. Kantautuu kenkien matkassa. Koko ajan putsattava jalkineita ulkosalta tullessa. Hajoittelin pihäjäitä ja hiekkaisimmat lohkareet heittelin syrjemmäs. Paksulti oli vielä luntakin. Linkosin 70 senttiä paksun kinoksen kauemmas. Isompi työmaa oli kelkkareitin kohdalla. Siinä kun lumi oli erittäin kovaa ja jouduin sitä ensin rautalapiolla möyhentämään. Aino vain totesi, että onkohan tuossa hommassa mitään mieltä. Eipä kai, mutta tulipa tehtyä. Katolta tulleita lumiläjiä en alkanut hajoittamaan. On rautakankihommaa. Ja olat kipeytyivät jo näistäkin puuhista. Jos on lämmintä, sulavat itsestään noin kolmessa viikossa. No, juhannukseen mennessä kuitenkin! Lintujen talviruokinta on tuottanut melkoisen määrän siemenien kuoria. Aino läjäsi tuota mössöä jään päältä. Joku kärryllinen taisi tulla.
Muutin myös kelkkavajan järjestyksen kesän suuntaiseksi. Kelkka, reki, latukone ja linko ovat nyt pois tietä. Sukset, kola ja lumentyöntimet paikoillaan. Ruohonleikkuri hollilla. Sen osalle tuli pieni haveri. Ottaessani sen päällä levännyttä silpunkeräyspussia syrjään, katkesi ilmanputsarin varsi. Voi jumapama! Oli muuten aika heppoinen muovikötystys. Ihme, että kestänyt tähänkään asti. Mahtaakohan tuota saada varaosana mistään. Korjauksen mahdollisuus on, mutta korjauksen kestävyys on vähintäänkin kyseenalaista.
Olin muuten jostakin syystä saanut kuningasajatuksen. Sama puku ja kengät ovat olleet mökillä päällä koko talven. Ja pärjätty on. Nyt kaivoin esiin hieman keveämmät varusteet. Ja tarkenin silti. Ja mikä parasta: en hikoillut! Vähästä se hyvä olo oli kiinni.
Lauantaina kiertelin muutaman minuutin kenturoita. Paikoin lumi on metsästäkin kadonnut vähiin. Auringon puolelta. Tietenkin. Sain saaliiksi jonkun verran pakurikääpiä. Puhdistin ne ja paloittelin pienemmiksi. Sunnuntaina takan sisällä 48 astetta. Jätettiin murikat sinne kuivumaan. Vapun seutuna kuivatus jatkukoon.
Nyt ei enää lisätty linnuille eväitä. Automaatti saakin kulua tyhjilleen ja sitten sekin joutaa varastoon. Peippoja on tosi paljon. Ihmettelin, kun järripeippoja ei ole näkynyt. Eipä mennyt kuin muutama hetki, kun sitten niitäkin ilmestyi penkojaisiin.
Nyt voisi jo varmaan vaihtaa autoon kesärenkaat. Jäätikköpätkät mökkimatkalla ovat huventuneet muutamaan kymmeneen metriin. Saattavat nekin sulaa Wappuun mennessä. Tiet ovat pysyneet varsin hyvässä kunnossa. Kuoppia on, mutta rapaisuutta ja upottavuutta ei.
Jäät järvessäkin heikkenevät vähitellen. Vielä näkyi kuitenkin pilkkiporukoita. Rantaporeita ei juurikaan ole. Vesi on hieman nousussa, mutta kunnon tulvaan asti se ei tänä keväänä yllä.
Henkiset matala- ja korkeapaineet vuorottelevat. Syystä jos toisestakin. Jaksojen pituudet vain vaihtelevat. Se on vähän niinkuin noiden käsienkin kanssa. Tällä hetkellä ne näyttäisivät jälleen paremmalta. Jopa niin, että loppuviikosta lopetin kortisonin imeyttämisen niihin. Tauon paikka. Kaksi viikkoa vahvaa kortisonia näytti parantavan kouria. Kortisonitauko on paikallaan. Toivoisin edes parin viikon rauhaa.
Viikolla olin kotosalla hajoittanut takapihan paksua jäätikköä. Sunnuntaina palatessamme jääkamit haihtuneet. Wäylän jäänlähtömerkki seilasi Haaparannan puolella.
Keskiviikkona taas paluu mökille. Luvassa hieman koleampaa. Saapi nähdä, vietämmekö työn juhlaa kahdestaan, vai onko muille mökeille tulossa ketään. Tuskinpa vaan.
Pääsiäinen 2014
Hommien mielekkyys ei ole aina kaalissani oikein täysin selvillä. Kuljetusongelmien vuoksi otin torstain vapaaksi ja tulimme mökille jo keskiviikkoiltana. Ruokatarvikkeita ja monenlaista juttua olimme tuoneet mökille jo aiemmin. Nyt oli vuorossa pakasteet ja muu tuoretavara. Pakasteet päätyivät kellarin jääkylmään eteiseen isoon, eristettyyn ruuansäilytysboxiin. Muu kylmää säilytystä vaativa kellarin hyllyille. Olikohan nyt kaikesta huolehdittu?
Kolme plusastetta sekä ulkona, että kämpässä. Sisälämpö oli helppo nakki nostettavaksi. Päätin hakea vettä saunaan koko pääsiäisen tarpeiksi. Tiskiinkin kun nyt tulee menemään aika suuri määrä. Vesiavannossa pyörteili roskaa. Yritin sitä lappaa pois, mutta sekaisemmaksi vesi vain muuttui. Parinkymmenen metrin päässä vanha verkkoavanto. Jostakin syystä siinä vesi oli täysin puhdasta ja kirkasta, joten ämpäröin siitä tarvittavan vesimäärän. Ämpärit ja saavit eivät aivan täysinä mökille noustessa kelkan reessä pysyneet, mutta riittävän paljon sitä jäi vielä saunaan kannettavaksikin.
Torstaina lähinnä sekalaista puuhaa. Osin pääsiäiseen valmistautumista. Osin jotakin, ettei tuntisi oloaan laiskaksi. Kuten se, että pärräytin lingolla lunta pois paikasta, johon toukokuulla ehkä kasautuu muutama motti pilkkeitä. Enin lumi on nyt siitä pois. Sain osan pihalaatoista näkösälle. Liukkausongelmat alkavat olla ohi. Kevät hoitaa loput. Iltapäivällä kotimatkalle. Kahvit ensin Pessalompolossa ja matkaan pussukka puikon siemeniä. Omiksi tarpeiksi.
Iltajunalle sitten Tiinaa ja Jania vastaan. Torniosta lähtiessä pouta, mutta Kemissä rankahko vedentulo.
Mökille lähdimme perjantaina aamupalan jälkeen. Illalla olikin aikamoinen väsymys. Silloin pimeässä ja sateessa emme onneksi liikkeelle lähteneet. Alkumatkalla vielä hieman sadetta, mutta aika pian harmaus katosi ja tilalle tuli komea paiste. Mökillä iltapäivällä Tiinan synttärikahvit, vaikkakin pari päivää myöhässä.
Illalla porukkaa koolla, mutta sopivasti. Jopa yllätyksenomainen parikin. Tarkoitan siis sitä, että harvoin Tarralla nähty. Osa pelaili pelejä. Osa lurautti muutaman karaoken. Merkillepantavaa oli, että ilta ei jatkunut lähellekään keskiyötä!
Niin, lauantaina olikin edessä työntäyteinen ja pitkä päivä. Lämmitin saunan aamusta. Ja kävin heti ennen muita peseytymässä. Vaikka minulla tuota ihoa piisaa, suoriudun silti pesuhommista aika näppärästi. Ja kun en oikein voi löylyäkään ottaa, ei aikaa kulu kuin muutama minuutti. Enemmän sitä tuhraantuu hanskojen asennukseen ja saunan jälkeiseen rasvaukseen.
Sisätilassa alkoi potun kuorinta ja leipien teko naisvoimin. Aktivistit aktiivisina. Kuljetin laavulle puhdasta vettä, käsienpesuvettä ja kaikki loput keittoon tarvittavat ainekset. Pakasteet olivat yhä umpijäässä! Kari esivalmisti lihat. Myöhemmin keitokseen lisättiin muut osat. Kohta Lapin Äijän Keittoa porisi kahdessa kattilassa. Siinä samalla oli käynnissä muut viimeistelyt.
Ruokailu oli sovittu aloitettavaksi klo 16:00. Keitto kypsyi hieman etuajassa ja pääsimmekin aloittelemaan nälän karkoitusta parikymmentä minuuttia aiemmin. Kello alkoi lähestymään jo puoli viittä ja viimeiset eivät olleet saapuneet paikalle. Soittaa piti. Keitto oli kuitenkin hyvää. Hyvät suunnittelijat ja kokit. Menekki oli n. 0,7 litraa/hlö. Poislukien aivan pienimmät. Lisäksi leipiä/rieskanpaloja n. 3/lurjus.
Ruuan päälle muutama kisa. Pienimmille lapsille omansa. Isojen sarjassa vähitellen pudotin pois porukkaa. Viimeisen tietokilpailun olin suunnitellut vaikeaksi. Jotta lyhyellä matikallani osaisin laskea loppupisteet. Voittaja kuitenkin löytyi Tampereelta. Ei kuitenkaan Tiina, niinkuin vuosi sitten. Onnea.
Lapsille narun veto. Narujen päästä löytyi jotakin mukavaa. Sitten arpajaiset. Olin vielä viikko sitten luottavainen siihen, että voittoja kertyy enemmän. Petyin kuitenkin. No, arpajaiset saatiin pidettyä ja kaikki voitot saivat uuden omistajan. Joillakin kävi varsin käsittämätön arpatuuri. Omat tuurit olivat tällä kertaa hukassa.
Tapahtuma oli loppumassa. Muutamat lähtivät Ainolta puolisalaa pesemään astioita. Useat keräilivät roskia ja muukin rekvisiitta poistettiin. Isolla porukalla homma sujui nätisti. Ei jäänyt loppuraivaus ongelmaksemme. Mökkiterassilla istuin lopulta vähän ennen iltayhdeksää. 11 tunnin aikana olinkin vain piipahtanyt mökillä, kun olin hajamielisenä jotakin sinne unohtanut. Näkyikö turhautumiseni? Vai oliko muutkin turhautuneita? Joku siinä kuitenkin kysyi, entä ensi vuonna? Oletin, että kysymys oli minulle. Sanoin, että jos nyt pitää vastata, niin ei! Jäämme varmaankin odottamaan uusia tuulia ja kuvioita. Vuoro lienee vaihtunut!
Pelattiin vielä neljästään yksi lautapeli. Ei olisi kannattanut. Lopussa olimme aika väsyksissä. Loppuisi jo tämä peli! Loppuihan se ja pääsimme ansaituille unille. Virta ei muuhun kertakaikkiaan riittänyt.
Aamulla hain kaikki paljut vettä täyteen. Luulin, että sitä olisi vielä vähän jäljellä, mutta kun tiskiryhmä oli illalla tiskannut reikäpaljussa, vähiksihän se oli käynyt. Onneksi kuitenkin pikapesuun riittänyt! Nyt kun saattoi olla viimeinen kelkka-ajelupäiväni, oli viisasta hakea vettä niin paljon, kun vain astoita löytyi. Viikon kuluttua voi piha ja tiet ollakin jo sulat.
Mietimme, miten kuluttaa iltapäivää. Päätimme lähteä pikku retkelle. Vähän pilkittiinkin. Ilman tulosta kuitenkin. Saaressa syötiin eväät ja tutkittiin luonnon ihmeitä. Ja opittiinkin jotakin. Eikös vain? Oppimisesta otettiin opiksi ja nyt olemme oppineempia.
Jäällä oli aamusella turhan liukas keli. Päiväksi pehmeni ja kelkalla hyvä hööri. Tuosta itsenäisyyspäivän aikaan kertomastani railosta: se pohottaa nyt tummana ja todennäköisesti siihen tulee pitkä ja kapea sula alue jo hyvissä ajoin ennen jäiden lähtöä.
Tornioon lähtö illan suussa. Tarran pelto-ojat täyttyneet vedestä. Kotona suihku maistui! Maanantaina Tiina ja Jani sitten lähtivät paluumatkalle aamupäivän junassa. Jälleen satoi vettä. Nuorilla matkassa pääpalkinto ja voittoja. Vähän pakkasestakin jotakin. Voi, tulettehan taas pian! Ehdimme kaiken hässäkän keskellä olla omissa porukoissa turhan vähän. Ensi kerralla toisin!
Jos oli aihetta ärtymykseen, oli pääsiäisessä paljon hyvääkin. Totta kai on aina mukavaa, kun nuoret tulevat piristämään vanhusten elämää. Mutta ne kelit! Kahden sateen väliin mahtunut pääsiäinen oli niin hienoa keliä kuin vain voi olla. Aurinko paistoi ja aika lämmintäkin oli. Lauantaina pelipaikoilla 11,5 astetta! Olihan tuo jotakin. Hyvää on kuulunut myös kämmenrintamalta. Viikon aikana on tapahtunut hienoista paranemista ja ehkä uhkakuvat eivät nyt toteudukaan. Parempi kuitenkin nuolaista, ennen kuin tipahtaa! Sillä juuri nyt tuntuu kutina palanneen!
Nyt sitten suunnitelmat kohti loppukevättä ja alkukesää. Lomaa, sitä vanhaa, on muistaakseni vielä pari viikkoa. Kesäkuun loppuun mennessä se on pidettävä, mutta kai pidän siitä valtaosan jo toukokuulla. Ellen kaikenkin. Puut on saatavat pilkotuksi ja varastoon. Uudet pinot metsään. Suunta siis eteenpäin!
Viikonloppu
11.4. - 13.4.2014
Huh, huh... huhtikuu jo liki puolessa. Kylmää vain on yhä pitänyt. Kevään tulon huomaa kuitenkin lisääntyneestä valosta ja muuttolintujen määrästä. Peippoja on jo runsaasti. Isoja ja pieniä valkolintuja myös. Vesilintujakin, vaikka seisovat vedet ja jokisuvannot ovatkin vielä paksun jään peittämiä.
Alkuviikolla kovia yöpakkasia. Päällystetiet liki täysin sulia. Sorateillä vaihtelevaa. Lähempänä mökkiä tiet jäisiä. Saunassa vesiämpäreissä riite. Roiskin kauhalla irtokuraa autosta. Tuli melko puhtaan näköinen. Sitten vasta kehtasi aukaista perälunkan ja kantaa kampekuorman sisälle ja kellariinkin. Olipas taas tavaraa!
Naapurimökillä savu nousi jo piipusta. Ulko-ovi auki. Nuoripari harjoitteli mökin lämmitystä? Aino haki Mäkipirtiltä pyykkikuorman. Autoin vähän kelkalla. Joni oli leikkonut uudet keittolevyjen aluset laavulle. Syksyllä ne mittailimme ja piirrettiin paperille. Eivät olleet puheet parasta. Thanks!
Hiekoitushiekka loppui. Hain muutaman ämpärillisen. Rantatörmiä on paljastunut ja sieltähän sitä liukkauden estoa sai. Metsän puolella paksu lumikerros. Yli puoli metriä.
Lauantaina komea keli. Lähdimmekin porukalla pilkkihommiin. Joku kalakin tarttui pyydyksiin. Oli tarkoitus tulistella saaren rannassa, mutta suunnitelmia piti muuttaa. Tuuli yltyi iltapäivällä kovaksi ja saaren rantavarvikko olisi ollut vaarassa syttyä. Makkaran paistot ja iltapäiväkahvit hoidettiin sitten laavulla. Parempi niin. Päivällä peräti +7 astetta. Yöksi viileni ja satoi vähän luntakin.
Sunnuntaina pientä tihkua. Siivosin laavulla tulipesän tuhkat. Poltin kertyneet roskat. Nuoripari pilkillä. Merkkejä paremmasta syönnistä.
Naama paremmassa kunnossa. Aurinkorasva ja uudet kintaat vaikuttaneet? Uusi pesukonekaan ei taida jättää pulverijäämiä vaatteisiin, koska kehollakin tilanne parempi. Kädet yhä arvoitus. Siirryin nyt vahvimpaan kortisoniin. Toivottavasti alkaisi paranemaan. Se, mikä käsien osalta on nyt lohdullista, on sormenpäiden kunto. Ei haavoja eikä pahempaa paksunahkaisuuttakaan. Joten tällä hetkellä pystyn jotakin tekemäänkin.
Marjat ovat päässeet loppumaan. Viimeiset puolukat syötiin jo helmikuussa. Ensi kesänä pitää olla ahkerampana. Vaikka kyllä ne pakastimet kesän jäljiltä taisivat olla aika täysiä marjoista.
Pääsiäinen vastassa. Näyttää ainakin vielä tällä hetkellä keväisemmältä. Ainakin yöpakkaset lieventymässä. Vaimoväki järjesteli pääsiäiskisojen ja arpojen palkintokasaa. Vaikka sponsoreita ei ole, mukavasti alkaa tavaraa kertymään. Ja puolet osallistujista ei vielä ole ehtinyt kantaa korttansa kekoon. Pääsiäisenä sitten.
Viikonloppu
4.4. - 6.4.2014
Nyt se on sitten tapahtunut. Nimittäin olen saanut uuden koneen käyttööni. Ja onnekseni koneessa on nämä tarpeelliset työkalut, joita olen tottunut käyttämään. Joten sen puolesta päiväkirjat jatkuvat.
Viime viikolla jälleen pärstävärkissä tapahtui jotakin. Laikuittain punoitusta, kutinaa ja pieniä kesimisiä. Johtuivatko auringosta vai pihkasta? Punoitusta ja kutinaa on nyt hieman muuallakin, joten eivät nuo arvailuni aivan selkeitä ole. Oli miten oli, ostin upouudet kintaat. Entisiin kelkkarukkasiin on tarttunut pihkaa ja kintaan selkämyksellä tulee aina puolivahingossa pyyhkäistyä naamaria. Ostin myös apteekista aurinkovoidetta suojakertoimella 50+. Näillä toimenpiteillä siis varustauduin viikonloppuun. Nyt, sunnuntai-iltana, naama vaikuttaisi olevan liki ongelmaton. Muualla kuitenkin kutinat ja punoitukset vanhaan malliin. Helmikuun alusta lähtien ovat kädet menneet koko ajan hiljalleen heikompaan suuntaan. Tosi hiljalleen. Tilannetta ei vähääkään ole helpottanut ajoittain iskevä mieletön kutina. Viikon-parin aikana ovat muutokset kourissa alkaneet nopeutumaan. Kutinan tyrehdyttäminen raapimalla ja rappaamalla tuottavat selvästi tulosta. Vääränlaista tietenkin. Tilanne ei ole vielä katastrofaalisen esiastetta pahempi, mutta jos tätä vauhtia kehittyy, niin pääsiäiseksi ehtii mennä murheeksi. Voi tulla todellinen piinaviikko. Ja sitten luonnollisesti useitakin. Toivon, että ennustajalahjani ja päättelykykyni pettävät. Aika pianhan tuo nähdään. Lääkärille kontrolliaika vasta syyskuulle. Voipi olla, että joudun tuolle esittämään aikaistamista.
Perstaina normaaliaikaan mökillä. Sen verran kevät edennyt, että matkan varrella näkyi teiden varsilla töyhtöhyyppiä. Pikkutiet yhä liukkaita. Öisin ollut koviakin (-20) pakkasia ja päivisin liki nollaa. Niin nytkin. Vedet sisällä ja saunassa eivät olleet jäätyneet.
Hakkasin hieman jäätä portaan edestä. 15 sentin ohennuksen jälkeen porraskivi alkoi erottumaan. Kellarin ovella sama juttu. Tosin selvisin hieman vähäisemmällä työmäärällä. Viikon takaiset hiekoitukset eivät olleet kadonneet jään sisään.
Verkkojen kokemiseen menee oma aikansa. Jos kalansaalista kertyy, tulee hieman askaretta siitäkin. Tapanani kun ei ole viedä ruotoja kotiin, vaan korjaan kalat annospakkauksiin aina mökillä. Päätinkin nyt lopettaa verkkokalastuskauden. Olin saaliiseen varsin tyytyväinen tällä kerralla. Kelien puolesta kalastuskausi voisi jatkua, mutta käsien kuntokin arvelluttaa. Ja onhan sitä kalaa nyt kai avovesikauteen asti pakastimessa. Ja kaupasta saa lisää.
Joutsenet liikkeessä. Samoin maakotkat. Ja korpit. Vanhoista kalan perkeistä ja jäälle jätetyistä huonommista kaloista ei näkynyt jälkeäkään. Nuo jälkimmäiset + kettu ovat pitäneet asiasta huolen.
Aino ja Jaana lähtivät käymään kyläreissussa. Päätin yrittää parin pöllin parkkaamista. Petkeleellä, jotten pihkaisi itseäni. Varustauduin myös visiirillä, mutta sitä en sitten tarvinnutkaan. Pihka ei roiskunut, kuten touko-kesäkuussa kaadettujen laita olisi. Koukulla ja puusaksilla kannoin ja pyörittelin pöllejä, joten pihka ei kintaisiinkaan tarttunut. Olisin ollut tyytyväinen, jos olisin saanut muutaman eli edes kolmasosankaan parkattua. Riemullani ei ollut rajaa, kun kaikki tulivatkin kuorettomiksi. Eihän niitä ollutkaan lopulta kuin 34 metriä. Ja tällä kertaa työn tarkkuudella ei niin hirmu isoa väliä ollut.
Olin ajatellut jättää pöllit sinne laavun laitaan kuivumaan. Aurinkoiseen paikkaan. Tulipa sitten mieleen, että onhan ne sitten jossakin vaiheessa saatava lopulliselle sijoituspaikalleen. Matkaa 60-70 metriä. Joten hikinen urakka tulisi olemaan. Niinpä sitten sunnuntaina tein niistä rekikuorman ja suoritin siirron. Olinpas kerrankin kaukaa viisas! Kelkkakelit kun loppuvat jossakin vaiheessa. Tänäkin keväänä!
Vaimoväki teki suksimiskierroksen. Keli suorastaan loistava. Tyyntä, aurinkoista, hieman pakkasta. Harkkasin parkkuun jäljiltä kuoret vielä läjään. Ja juuri ennen lähtöä poistin grillikatoksen ympäriltä muovit. Eipä tänä talvena tuiskuttanutkaan grilliä lunta täyteen!
Kylmä jakso on nyt jatkunut jo kolme viikkoa. Eikä 10 päivän ennuste juuri muutosta lupaa. Eipä lumet lähdekään pääsiäiseksi. Pääsiäisenä paikalla lienee sakkia normaaliin tapaan. Odotettavissa aika lailla vanhat kaavat.
Viikonloppu
28.3. - 30.3.2014
Siirryin
joitakin viikkoja sitten uuteen työpisteeseen. Ihan
eri rakennukseenkin. Muuttokuorma oli varsin vähäinen.
Ei siinä lämmin juuri tullut tavaroita siirtäessä. Hankalin
siirrettävä oli tuoli. Siitä en ole aikonut luopua vaikka
mikä olisi. On niitä harvinaisia jakkaroita, joissa
selkäni ei kipeydy. Pääsin pitkästä aikaa huonetilaan,
jossa on ilmastointi. Ja minkälainen. Viileätä ilmaa
puhalsi niskaan niin, että kurkku oli koko ajan karheana.
Laitettiin pahvia ohjaamaan viimaa sivummalle. Pahin
veto loppui. Mutta silmistä valuu vesi! Toivon mukaan
tuloilma ei kesällä muutu lämpimäksi. Voi helteillä
olla ihan ok paikka.
Mökillä perjantaina
normaaliaikaan. Sisällä nollakeli. Viikolla ollut sen
verran yöpakkasia, että ne ovat tuon verran vaikuttaneet
sisällekin. Ulkosalla +4. Matkassa oli vielä linnuille
evästä. Viimeiset varmaankin tälle keväälle. Ainakaan
siemensäkkejä ei enää lisää tuoda. Nyt tuotu riittää
loppukevään. Jää ehkä siemen syksyllekin.
Viikko sitten
runsas ahterivalikoima oli hajottanut veskin kannen.
Korjailin sen heti alkuunsa, kun matkassa oli sopivat
työkalut. Ja tarvikkeet. On siinä vain taasen soma istuskella.
Aino hiekoitti pihaa. Portaatkin!? Illalla rakensimme
ennen pelisessioita muutamia tarvikkeita pääsiäiseksi.
Ongelma ratkaistu!
Lauantaina
aamusta pikkupakkanen. Aurinko paistoi ja nopeasti lämpö
kohosi plus kuuteen. Lumen pinta soseentui. Aino ja
Maarit lähtivät hiihtelemään. Keli hyvä ja taisivat
kiertää normaalia pidemmän pätkän. Olivat havainneet
hiihtäessään vesiavannon suojaksi laittamani eristelevyn.
Levy oli karannut tuulessa muuan viikko sitten. Painolumi
oli sulanut lämpöaallon myötä sen päältä. Käväisin noukkimassa
sen talteen. En kuitenkaan enää avannon suojaksi.
Märän lumen
vuoksi jätin puiden hakemisen sikseen. Laiskotellakin
voi! Aino oli vihjaissut, että laavulle pitäisi saada
lisää ripustuskoukkuja. Minulla oli valmiita aihioita.
Olivat jääneet aihioiksi käsien surkean kunnon vuoksi.
Nyt sain ne jotenkin tehtyä valmiiksi ja asennettua.
Poistin portailta jäätä ja hiekat. Jouduin mekaanisen
poistamisen lisäksi käyttämään runsaasti kuumaa vettä.
Laavulla
nautiskelimme iltapäivän aluksi niin runsaan välipalan,
että päivän pääruokaa ei tarvinnut laittaa ollenkaan.
Illalla saunan kiukaalla lämmitimme makkarat ja siinä
se oli.
Verkoissa
ei ihmeitä ollut. Vähät fileoinnit suoritin jälleen
metsässä. En halunnut rannan tuulisissa olosuhteissa
sitä hommaa tehdä.
Lauantaina
pölähti paikalle keltasirkkuja. Osittaismuuttajana sen
ilmestyminen ei mikään suuri ihme ole. Mutta äärimmäisen
harvinainen se on ruokintapaikallamme, koska sen herkkua,
kauraa, ei meillä ole pidetty tarjolla. Ensimmäiset
peipot ilmestyivät myös. Taisivat erehtyä kuusta. Tai
puolesta. Vaikka yöllä kesäaikaan siirryttiinkin.
Vaikka en
ollut tällä kertaa puunteon kanssa missään tekemisissä,
alkoi lauantai-iltana kasvoja kihelmöimään. Samoista
paikoista kuin ennenkin. Ja tuttu näppylöinti ja punoitus.
Aurinkoallergiaa? Vai mikä ihme mökillä on sen syynä?
Siksipä sunnuntaina uskaltauduin kaatamaan muutaman
männyn. Metsurin kypärä ja naamavisiiri kuitenkin suojana.
Sahasin puut 2-4 metrin täsmäpölleiksi. Ja lukumääräkin
oli tiedossa. Pieni tarve oli näille ja kun kelikin
oli hyvä. Hieman pakkasta koko päivän. Vielä parkkaus
olisi edessä. Ei mikään iso homma, mutta pihkaisuus
hieman arvelluttaa.
Tällä hetkellä
kevään eteneminen on katkennut kokonaan. Ennuste tulevalle
ei vielä muutosta lupaa. Jokin aika sitten epäilimme,
että pääsiäinen on lumeton. Nyt lunta on vielä yli puoli
metriä.
Piiiitkä
viikonloppu 18.3. - 23.3.2014
Pariksi työpäiväksi
piti välillä mennä Tornioon. Tiistaina sitten palasimme
Miekojärven rantaan. Matkassa riittävästi useamman päivän
oleskeluun vaadittavaa ruoka- plus muuta tavaraa. Myös
arpajaisvoittoja oli jälleen völjyssä. Pakkanen oli
jo aloittanut hiipimisen kämppään, mutta vasta viiden
asteen verran. Joten vesikään ei ollut vielä jäässä.
Ulkosalla pakkanen jatkunut. Tällä kertaa mittarissa
-8 astetta.
Tuli siis
otettua kolme lomapäivää. Vanhat kun on pidettävä määräaikaan
mennessä ja nyt sattui sopiva hetki ja sopivat olosuhteetkin.
Ohjelmassa oli jonkun verran puuhommia. Heti keskiviikkona
saapuivat Kari ja Maarit. Ja sehän tarkoitti sitä, että
ne puolenkymmentä kuusta saivat lähdöt. Itse en niihin
juurikaan ryhtynyt. Pöllit siirrettiin pinoon ja oksat
poltettiin. Vaimot haravoivat vielä hangen pinnankin!
Jo vain! Ehdittiin hakemaan hieman koivujakin. Myöhemmin
hain sahan pois metsästä ja tietenkin oli vielä koivukuormakin
reessä. Rannalla taannoin kaatamani haapa rumensi näkymää.
Ja jäniksille oli evästä muuallakin, joten korjasin
puun oksineen muualle. Keli oli puun kaatoa ja ajamista
ajatellen loistava. Perjantaina tuli muutos uuden lumen
myötä ja tyydyinkin sitten kiertelemään arvioimassa
tulevia kaatokohteita. Uusi lumi maassa ja oksilla olisi
kastellut kamppeet, jos olisin ryhtynyt puuhommiin.
Ja vaikka en saisi enää haettua kalikkaakaan, ei siitä
olisi haittaa. Kasassa on jo nyt puuta poikkeuksellisen
paljon. Ei silti lisä haittaa ja voin olosuhteiden salliessa
vielä jotakin tehdä.
Viikonloppuna
oli koolla hieman enemmän naisväkeä. Ei kuitenkaan haitaksi
asti. Sukset sujahtelivat. Korttia löivät. Ruokailuun
ja lautapeleihin oli minullakin osallistumisoikeus.
Kaikki olivat panostaneet eväspuoleen, joten siivellä
olo oli suorastaan mahtavaa.
Alkuun piteli
kunnon pakkasia. Aamuseitsemän maissa miinusta runsaat
20 astetta. Ihan talviset olosuhteet siis. Päivälläkin
useita pakkasasteita. Torstai-iltana alkoi lumisade,
joka kesti perjantai-iltapäivään asti. Toistakymmentä
senttiä tuli uutta lunta. Vielä lauantainakin pakkasta
oli aamulla kymmenkunta astetta. Yöllä oli paljon kylmempää.
Lauantain aikana lauhtui sitten jo peräti plussalle.
Vielä sitten lievä yöpakkanen ja sunnuntaina taas lauhaa.
Tuo perjantain
lumi vaati vain vähäistä lumen poistoa ja vaivannäköä.
Enemmän se oli positiivinen asia. Sain pitkästä aikaa
ajettua ladut. Kelkkojen liukujen sulaminen loppui,
kun voitelu pelasi. Kelkkakelit olivatkin parhaimmillaan
ja useat porukat retkeilivät reiteillä ja muuallakin.
Lumi peitti myös roskaisen hangenpinnan. Kylläpäs tulikin
puhtoisen näköistä.
Laavulla
on alkanut olla käyttöä. Vaihtelun vuoksi käväisimme
muuallakin kahvin keitossa ja makkaran paistossa. Samalla
reissulla uitettiin pilkkejäkin, mutta varsin vaisulla
menestyksellä. Verkoista kuitenkin muutama ruokakala.
Tällä kertaa jopa yksi suolasiika.
Sunnuntaina
Fannia ei näkynyt missään. Itse asiassa ei koko yönä.
Ilves oli sen yllättänyt ja syönyt? Haeskelimme jälkiä.
Sillä aikaa Fanni palasi mökilleen. Oli kai yön seurannut
jänisten touhuja. Niitä kun jäljistä päätellen taas
on alkanut olla.
Viikonloppu
14.3. - 16.3.2014
Tiistaina
se lekurin syyni. Tohtoro oli tyytyväinen labran tutkimaan
verenkuvaan. Kun kädet eivät kuitenkaan tip-top -luokkaa
olleet, päätti jatkaa lääkitystä. Alkuun puoli vuotta.
No, siinä menee pääsiäinen. Siinä menee vappu. Ja juhannus.
Ynnä koko kesä. Onhan tuohon jo tietenkin alkanut tottumaan.
Vettä kuluu niin paljon, että kai se näkyy jo vesilaskussakin.
Lämpöaalto
on jatkunut. Liki koko Suomi Oulun eteläpuolella menetti
lumensa. Kemin lumilinnakin joutui sulkemaan ovensa.
Mökkimatkalla torniolaisten maajussien pellot olivat
sulamisvesien vallassa. Loppupätkillä varsin liukasta.
Jäisen tien pinnalla vettä. Viilentymässä. Plussaa parin
asteen verran. Kuten mökissäkin.
Aivan ensimmäiseksi
sirottelin pihan jäätiköihin ämpärillisen hiekkaa. Sillä
saatiin vain jonkunlainen ensiapu tärkeimmille poluille.
Liukkaita paikkoja jäi vaikka millä mitalla. Ei sitä
hiekkaa riitä joka paikkaan. Varovaisuutta siis pitää
harrastaa. Ja jaloissa oikeanlaiset kengät.
Kun luvassa
oli reipasta pakastumista, lähdin siitä sitten kiireen
vilkkaa polkemaan sohjoiseen lumeen kelkalla koivikkoreittejä.
Kerran ajetut reitit upottivat kovasti. Vanhat puureitit
olivat kuitenkin aivan jäisiä. Kuten latupohjatkin.
Jossakin kannonpiikki muljautti kelkan kyljelleen. Putosin
selälleni lumeen ja kelkka oli tulla päälleni. Ehdin
saada jalan kelkkaa vasten ja vältyin vahingolta. Olisi
saattanut viedä tovin, ennen kuin olisin päässyt kaivautumaan
esiin kelkan alta. Tuli muuten reittien ajamisessa hiki.
Ei ole poikasten hommaa. Soselumessa kelkan kääntäminen
kysyi voimia. Tahtoi väkisellä puskettaa suoraan. Samaten
ponnisteluja vaati kelkan pitäminen tasapainossa. Oman
tahtonsa mukaan kun halusi kallistella epätasaisessa
maastossa.
Lauantaina
pakkasen puolella. Muutaman asteen vain. Kovahko pohjoistuuli.
Kämpän etelänpuoleiset ikkunat kostuivat vesihöyrystä.
Kahvinkeitto, ruoka ja etenkin kaminan päällä oleva
vesiastia tuottavat sisäilmaan kosteutta, joka harvassa
kämpässä menee tuulen mukana, vaikka ei sitä tuulta
onneksi sisällä tunne. Käväisin verkoilla. Vähäiset
kalat korjasin metsässä tuulen suojassa. Aino hiihtää
päkitti Viitasaaressa asti. Jäinen keli. Ei oikein suotuisa.
Puolukoitakin oli kuulemma mättäiltä syönyt. Illalliset
reittini olivat kovettuneet vähintäänkin koviksi. Kaatelin
muutaman koivun ja ajoin pöllit mökille.
Työ oli raskasta.
Kelkkauran viereinen lumi oli kovettunut vain pinnasta.
Ei se kantanut vähääkään. Jalan nousu ei ole enää nuoruusvuosien
veroista. Lähellekään. Välillä jouduin nostamaan jalkaa
kaksin käsin, jotta se nousisi hangen päälle tai risujen
yli. Selän vuoksi taukoja oli jatkuvasti. Joskus kelkkauralla
konttaaminen oli kävelyä helpompaa. Ja tuskin koskaan
olen leikkonut 30-senttiä paksuja puita niin lyhyiksi.
Lyhyimmät taisivat jäädä metrisiksi.
Toisilla
verkkomiehillä oli minua parempi kalatuuri. Ilmeisesti
paikka on parempi, vaikka en siihen keksi mitään järkevää
selitystä. Jostakin syystä muuten omat verkkoni ovat
olleet kokiessa vihreässä limassa! Mistähän moinen johtuu?
Sisälipposet
ovat väärä valinta iltakusireissulle. Rakon tyhjennyttyä
paluumatka kämppään katkesi sananmukaisesti lennokkaasti.
Takaraivo kolahti jäähän, mutta pää onneksi oli kovempi.
Otsalamppu lensi kauas, mutta valo ei sammunut ja se
löytyi heti. Lipposet löytyivät myös. Sieltä sun täältä.
Sunnuntaina
pakkasta jo kymmenen astetta. Tuuli teki kelistä aika
purevan. Ainokaan ei suksia enää käyttänyt. Vesurin
otti. Ja sahan. Ja karsiskeli aiemmin kaatamani männyn
paksuimpia oksia ja latvuksen haaroja. Jatkoin koivusavottaa
muutamalla rungolla. Yritin hakea paksuja, pitkiä ja
vähäoksaisia kohteita, mutta eihän jänkässä sellaisia.
Nyt alkoi hankikin olla jo melko kantavaa ja toi hommaan
edes hieman mielekkyyttä.
Lauantaina
oli satanut aivan pikkuisen lunta. Etelään enemmänkin.
Paluumatkalla tiet olivat petollisia. Mutta ei enää
niin liukkaita, kuin perjantaina. Maajussien pellot
olivat muuttuneet luistinradoiksi. Luvassa parinkympin
pakkasia. Potun istutukseen ei kiirettä.
Bensaa saa
kantaa kelkkaan joka viikonloppu. Puuhommassa sitä palaa
ja kitku haisee. Laskin keskikulutuksen. Oli hulppeat
64,3 litraa sadalla kilometrillä! Joskus mennyt kuitenkin
enemmänkin.
Nyt edessä
vain kaksi työpäivää. Jo tiistai-iltana tarkoitus palata
mökille. Loppuviikko lomaa. Tai puuhommia. Muutakin
ohjelmaa tiedossa.
Viikonloppu
6.3. - 9.3.2014
Tyhmyydestä
sakotetaan! Viikko sitten huitelin havupuita nurin.
Jo silloin alkoi naamavärkkiä kihelmöimään. Vaikeutti
nukkumistakin. Kotosalla, kun uskalsin vilkaista peiliin,
minua tuijotti sieltä varsin punakkakasvoinen ja pöhöttynyt
miehenkuva. Minulle tuntematon. Punoitus ulottui otsan
hiusrajasta kaulaan asti. Alkuviikosta nahkat kuoriutuivat
oikeasta poskesta, otsasta ja hieman kaulastakin. Puita
sahaillessa ilmassa lienee pihkaista pölyä ja sehän
ei minun herkälle hipiälleni passaa. Tällä haavaa näyttää
siltä, että minun osaltani kuusien ja mäntyjen kaato
on entistä elämää. Ja muukin varomaton käsittely. Viikossa
tilanne on parantunut liki siedettäväksi. Peilistäkin
mulkoilee tuttu ja turvallinen äijänköriläs.
Torstaina
oli aamulla verikokeen otto ja sen jälkeen pääsimme
mökkireissuun ja parin lomapäivän viettoon. Matkalla
aikaa tuhraantui hieman tavanomaista kauemmin. Puolimatkassa
oli noin 30 kilometrin osuus, joka oli varsin jäinen
ja urainen. Hieman joutui käyttämään keveämpää kaasujalkaa.
Puomilla
jo yhdentoista aikoihin. Puomi auki. Jahas, hiihtoloman
viettäjiä on paikalla. Jaana saapui jonkun verran meitä
myöhemmin. Nollakeli. Lumitöitä viikon aikana ei ollut
satanut. Aino viritteli tulet kaminaan. Puin haalarit
päälle kun oli hieman tuulista ja käväisin kokemassa
verkot. Kun edelleenkään en voi kastella käsiäni, laitoin
puuvillasormikkaiden päälle kirurgin hanskat. Sitten
vielä neopreenisormikkaat suojaamaan muuten vain. Verkot
oli nopeasti koettu. Kaksi lyhyttä niitä vain olikin
pyytämässä. Kalaa varsin tyydyttävästi. Ensimmäinen
verkko oli melkolailla sotkussa. Varaverkkoa ei ollut
matkassa, joten jätin sen sellaisenaan pyyntiin. Vaihdoin
sen vasta perjantaina. Kumma kyllä siinä oli silloin
taas pari kalaa, vaikka pyyntipinta-ala ei 100-prosenttinen
ollutkaan.
En siis ollut
aikeissa kaataa kuusia, vaikka olin ne aiemmin tuominnut
kaadettaviksi. Perjantaina ja lauantaina oli lisäksi
niin märkää, että en lähtenyt hakemaan koivujakaan.
Tyydyinkin latuhommiin ja joutessani ajelin koivikkoja
jälkiä tehden. Kierroksen aikana huomasin, että ei niitä
hiihtolomalaisia sitten ollutkaan?? Lumilingolla lisäksi
poistin pihalta jo muutenkin hupenevia kinoksia. Laavun
puolella lumi on vielä vähempänä. Sieltähän se loppuu
alta aikayksikön, jos kevät on aikaisessa. Hakkasin
portailta paksun jääkerroksen rautakangella. Olat pitävät
moisesta liikunnasta! No, jälleen yksi liukastumisen
paikka vähempänä.
Perjantai-iltana
alkoi pyryttämään. Yöllä sade kuitenkin muuttui vedeksi.
Aamulla joka paikka oli loskan vallassa. Päivällä lämpö
nousi leppoisiin lukemiin. Aurinkokin kiilahti. Todella
hieno keli. Paitsi että iltaa kohden tuuli yltyi melkoisesti.
Onneksi viima ei käynyt järveltä.
Sunnuntaina
pikku pakkanen. Koin verkot, mutta sain tyytyä vain
neljään kalafileeseen. Latupohjat kivikovia, joten Aino
ja Jaana päätivät suksia Kuusisaareen. Päätin kokeilla,
olisivatko ajamani kelkkaurat kovettuneet niin, että
voisin hakea jonkun koivun. Ajamani reitit olivat jääneet
paikoin ahtaiksi ja ihan teknisistä syistä olisi puita
kaadettava. Heti ensimmäisen puun kohdalla huomasin,
että parin tunnin aamupakkanen ei ollut riittänyt. Upposin
välillä haarojani myöten lumeen. Miten sitä saattoikin
olla näin paksulti. Parin koivun jälkeen olin valmis
lopettamaan. Eihän hommassa ollut mitään mieltä. On
vain pakko luottaa, että tulevina viikonloppuina saisin
paremman tuloksen. Ja ennen kaikkea helpommalla.
Teiden liukkaat
kilometrit olivat kolmessa vuorokaudessa vähentyneet
merkittävästi. Pikitie oli paikoin melko sula. Sihtuunan
sorapätkä kuitenkin jäinen. Torniota lähestyessämme
lumi väheni. Paikoin pelloilla kynnöksien harjat näkösällä.
Pellot vesillä, kun ojat eivät vedä.
Ensi viikoksi
luvassa edelleen lauhaa. Vasta viikon kuluttua on pieniä
merkkejä aavistuksen kylmemmästä. Saisi nyt ainakin
maaliskuun loppuun pitää talvea. Seuraava lomanpätkä
parin viikon kuluttua. Silloin voi olla viimeisiä mahdollisuuksia
panostaa viimeisten puiden hakuun. Vaikka tuntuuhan
tällainen kevään tulon aikataulu aika kaukaa haetulta.
Nyt olen
kulkenut töissä parin kuukauden ajan. Käsien kunto on
kohtuullinen, mutta yhä joudun käyttämään puuvillakäsineitä
koko ajan. Öisin olen onneksi voinut olla paljain käsin,
sillä rasvan käyttökin on nyt vähempää. Vesi on yhä
pahasta. Lääke on vaikuttanut niin, että nahkat eivät
enää ole paksuuntuneet. Eikä tule haavoja eikä kesimistä.
Lääke kuitenkin aiheuttaa mm. huulien halkeilua ja muita
pikku juttuja. Sisäiset näkyvät vasta verikokeissa.
Helmikuun alusta alkaen on lisäksi alkanut sormien ja
kämmenten kutina ja ilmaantunut ikäänkuin pieniä vesirakkuloita
syvälle ihon alle. Tänään sunnuntaina olen ottanut viimeiset
pillerit lääkkeestä. 6 kpl lääkettä + 5 kpl haittojen
torjumistabuja. Ensi tiistaina lääkäri. Jokohan lopetetaan
nämä pillerihommat ja aletaan elämään? Vai onko edessä
uusi muutaman kuukauden kuuri?
Viikonloppu
28.2. - 2.3.2014
Välillä
tuntuu, kuin olisi jo kevät tullut. Alkuviikolla Nuuskakairassa
puhalteli leppoisat tuulet ja lämpöasteita oli parina
päivänä peräti 6 - 7 astetta. Puut ovat nyt lumettomia
ja valtaosa peltikatoistakin paljaina. Hanki on tiivistynyt
ja sen paksuus on nyt puolisen metriä. Varsin vähän
siis normaaliin verrattuna.
Loppuviikolla
hieman alkoi kelit tasoittumaan, mutta paria astetta
kummempia pakkasia ei tullut. Viikolla peilijäälle sulaneet
tiet saivat myös sentin lumen pintaansa. Paikoin oli
lumi tarttunut jäähän, mutta paikoin ei ja tuollainen
yhdistelmä oli arvaamattoman liukas. Onneksi mökkipihalla
hiekoitettavia paikkoja ei ollut kuin pari pientä plänttiä.
Niistä selviydyin käden käänteessä. Ja vaaranpaikat
hoidettu.
Mökin pihalla
on viime aikoina vilahdellut joitakin hiirulaisia. Viikko
sitten sunnuntaina viritin kaikki löytämäni hiirenloukut.
Seitsemän niitä kertyi. Ja kahteen ulkovarastoon ne
asensin, jotta pikkulinnut eivät menisi syötiksi laittamiani
leivänpalasia nokkimaan. Perjantaina tarkistin saldon:
vain yksi loukku oli tyhjä. Eli kuusi siimahäntää vähempänä
sikiämästä. Porasin uuden vesiavannon ja hain hieman
vettä. Jäätä kuutisenkymmentä senttiä. Lunta jäällä
vain vajaan vaaksan verran.
Lauantaina
aamusta sama nollakeli, kuin illallakin. Poutaa, tuulen
tohinaa puiden latvuksissa. Illalla oli joku kynttilä
päästellyt steariinipuron virtaamaan. Sohvatyynyille
tietenkin. Aino nosti tyynyt pihalle ja viilenneet tahrat
lähtivät onneksi hyvin pois. Pitäisi kai uskoa, että
on pysyttäydyttävä tutuissa, turvallisissa kynttilöissä.
Ajoin ladut. Tällä kertaa ajoin koko kavavan varren
rannasta asti, sillä Emma ja Miro olivat tulleet Sampan
matkassa hiihtämiset mielessään. Lopulta kuitenkin Miro
jäi kämppään pelaamaan tabletilla, kun hiihtämisen aika
tuli.
Viritin verkot.
Kaksi kappaletta. Sen verran kun oli valmiita naruja
pohjassa. Aivan lopussa ei kalat pakastimessa vielä
ole, mutta avattin kalastuskausi näin maaliskuun ensimmäisen
päivän kunniaksi.
Mökkipihan
reunassa ainakin pari kuusta on vielä vaarassa poistua
estämästä maisemien katselua. Toinen taitaa vaatia kaveria
kaatotehtävään. Siksi jätin kuuset vielä pystyyn. Laavulla
tilaa on ja niinpä otin kohteeksi aukon reunassa olevan
kuusen. Kaatosuunta aukolle. Kunnon kaatolovi ensin
ja sitten katkaisemaan vastapuolelta. Oliko painopiste
sitten kuitenkin vastapuolella vai puhalsiko juuri sopivasti
pieni tuulenpuuska kaatoloven suunnasta, koska puu alkoi
kallistumaan väärään suuntaan. Onneksi myös kuului napsahdus
ja puu kaatui ja sain sahan vetäistyä ehjänä pois. Arvaatte
varmaan miksikä en yksin ryhtynyt kaatamaan isoa pihanlaitakuusta,
joka väärään suuntaan kaatuessaan tekisi jonkunlaista
tuhoa. Tavallaan olikin hyvä, että nyt tuo kuusi kaatuikin
metsään päin. Ei ole niin hoppu hoitaa pois oksia, sillä
ne eivät jääneet kulkuväylille, eikä pääsiäisen pelipaikoille.
Meitä oli
sitten pienoinen sakki laavulla turisemassa, kun koko
vähäinen Tarran väki vahvistettuna Airilla ja Pentillä
istuimme siellä kakkukahvien merkeissä. Joku makkarakin
tirisi kuumien liekkien loisteessa. Tauon jälkeen kaadoin
pienemmän kuusen ja lopuksi aikamoisen männyn. Mänty
oli kaksihaarainen ja haaroittumispaikan alapuolelta
halki. Vain alimmainen metri oli vielä jotenkuten yhtenäinen.
Halkeamassa oli jäätä, joka varmaan olisi tulevina vuosina
halkaissut puun tyveen asti. Männyn tyvipölkyt katkaisin
aika lyhykäisiksi. Oli niissä silti punnertamista, ennen
kuin ne olivat reessä ja lopulta lyhyen ajomatkan jälkeen
pinossa.
Lapset laskivat
pulkkamäkeä. Hauskaa oli. Ennen pimeää hain saunavedet.
Syötiin ja saunottiin. Samppa otti kelkalla lipat. Jalaksen
ohjausrauta petti jäällä ajaessa ja suksi irtosi. Toinen
kääntyi alle ja kelkka teki voltin. Samppa pari. Onneksi
ainoat vammat kohdistuivat kelkkaan. Varsin hauskan
näköinen oli kelkan tilapäiskorjaus. Vähän kierretankoa,
laudanpätkä ja nauloja! Olipa hyvä, että olin viikko
sitten kaivanut peräkärryn esille. Nyt sille oli käyttöä.
Iltasella pelailtiin jälleen kahdestaan. Perjantain
tuurit olivat menneisyyttä. Olin jälleen vähintäänkin
alakynnessä.
Koko yön
sateli lunta. Mutta niin heikosti, että aamusella kertymää
ei tarvinnut kolailla pois. Pakkasen puolella asteen-parin
verran. Lintuja ollut nyt erittäin vähän. Nytkin aamulla
vain pari tiaista ja palokärki. Totesimme, että lauhat
kelit alkavat näkyä polttopuun kulumisessa. Kalikoita
on mennyt viikonlopun aikana vain neljä pientä kopallista.
Ja saunottukin on. No, laavulla kului myös puuta, mutta
se on sitä luksusta!
Aamupalan
jälkeen tarkistin loukut. Yksi hiiri vain enää raudoissa.
Poistin toisen suurista siemenautomaateista. Vieläköhän
pitää ostaa siemensäkki? Läheltä liippaa. Kuormasin
pihan laidalta rekeen viikon takaiset oksat ja ajoin
ne metsän siimekseen. Paluumatkan tein kanavan laitaa
rantaan. Samppa oli käynyt sahaamassa aukkoa saikaraviidakkoon
ja nyt läpikulku oli helpompaa. Kesällä sitten vielä
loputkin, niin alkaahan siinä jatkossa olla hyvä latu-uran
paikka. Hienoa! Mökillä ajoin sitten vielä ne viikon
takaiset puutkin varsinaiseen pinoon. Rannalta kaadoin
loppuhommikseni kookkaan haavan. Jäi konkeloon ja jouduin
pätkimään tyveä muutaman kerran, ennen kuin sain sen
lopulta pitkälleen. Jäniksille taas purtavaa. Tyvipätkät
tietenkin myös ajoin pinoon. Paksuparkkisia, ei ne olisi
jännyille kelvannut. Pikku hiljaa alkaa puuta taas kertymään.
Pitäisi kuiten tahtia kiristää, sillä jos kevät tulee
varhain, jää tavoite täyttymättä. Selkä kylläkin voisi
olla hieman nykyistä yhteistyöhaluisempi. Toisaalta
ei se mikään katastrofi ole, vaikka en enää hakisi ainuttakaan
puuta.
Pääsiäiseen
on aikaa enää 6,5 viikkoa. Voi tuntua kaukaiselta, mutta
ihan ovella se kohta on. Ruuan suhteen on alustavia
suunnitelmia. Arpajaisetkin. Paljon on kuitenkin tekemistä
ja suunnittelemista ja olisi hienoa, jos mahdollisimman
moni osallistuisi jo etukäteen. Arpajaisten osalta on
mietitty, josko pitäisimme omat arpajaiset lapsille.
Arvan hinta mitätön, mutta kaikki arvat voittaisivat.
Kilpailuissa voisi olla kolme sarjaa: alta kouluikäiset,
alta rippikouluiän ja sitten loput katsottaisiin aikuisiksi.
Ikähaitarin yläpäähän emme kai sentään suunnittele omaa
sarjaa, vaikka ehkä tarvetta olisi. Oli miten oli, tarvitsemme
aktiivista porukkaa kilpailuihin ja järjestelypuolelle.
Tarvitsemme myös arpajais- ja kilpailupalkintoja. Viime
vuoden ylijäämästä on hankittu ja vielä hankitaan joitakin
arvokkaampia voittoja. Lisäksi tarvitaan panostusta
kaikilta voitto/palkintopäydän kartuttamiseksi. Sitä
tilannetta ei saa tulla, että joku lapsista jää ilman.
Etenkin lapsiperheet varmaan asiantuntijoina panostavat
hieman tähän puoleen ja myös lasten kisoihin. Lasten
toivepaketit ja sopivat ohjelmanumerot kun ovat meille
vanhuksille jo hieman kaukaisia muistoja ja aikakin
muuttunut.
Paljon on
siis vielä avoimia kysymyksiä. Vielä kaiken lisäksi
pienenä peikkona se tuleva operaatio. Huonolla tuurilla
se sijoittuu pääsiäisen aikaan ja me Ainon kanssa emme
pääsisikään paikan päälle. Siksi vastuun jako ja mahdollinen
varasuunnitelma olisi oltava, sillä eihän meidän poissaolomme
saa pääsiäisperinnettä estää. Ajatellaanpa tilannetta
10 vuoden päästä. Vaikka jostakin syystä olisimme vielä
olemassa, tuskin kuitenkaan järjestelypuolella. Rollaattoreiden
kanssa kömyäisimme valmiisiin pitoihin ja iloihin!
Maaliskuu
alkanut ja päivässä mukavasti pituutta. Täällä pohjoisessa
on käsillä koululaisten hiihtolomaviikko. Viimeistään
nyt alkaa porukkaa kertymään mökeilleen. Viitteitä siitä
näkyikin. Lauhaakin on edelleen tarjolla, joten sekään
ei ole este. Mekin säntäämme takaisin maisemiin viikolla.
Torstaina käväisen aamulabrassa ja välittömästi sen
jälkeen tien päälle. Ottaisiko ämyrit ja mikit taasen
matkaan? Olisi torstaina tai perjantaina jotakin muuta
kuin pelailua. Lauantaihan on pyhitetty täysin sunnuntain
lääkkeen ottoon valmistautuen. Jokohan ensi pyhänä on
viimeinen suullinen tabuja?
Viikonloppu
21.2. - 23.2.2014
Tuossa tiistaina
jämähti selkään kumma kipu. Vasemmalle puolelle kyljestä
hieman selkäruodon suuntaan. Kylläpä taas meni asiat
vaikeiksi. Jokainen liike tuotti tuskaa. Illalla petiin
mennessäni laskeuduin selälleni. Ja siihen asentoon
olin jäädä. Ei kärsinyt liikahtaakaan. Kun sitten oikein
jännitin keskikehoa ja pidättelin hengitystä, pystyin
vaihtamaan asentoa. Keskiviikkona kipupiste oli vaihtanut
paikkaa. Nyt tuntui siltä, että se onkin maha joka on
pipi. Vaikka minulla selkä ja maha ovat todella kaukana
toisistaan. Tuosta vasemmalta vihloi kylkiluun alta.
Vähitellen kipu katosi. Torstaina siitä ei ollut merkkiäkään.
Ilmeisesti jonkunlainen kyljen venähdys oli kyseessä.
Ehkä viikonlopun lapiointien jäljiltä. Kumma vain, että
tuli noinkin viiveellä.
Aino pääsi
perjantaina Jaanan kyydillä mökille jo päivällä. Kun
oli minun vuoroni saapua Tarranlinnan pihaan, oli kämppä
lämmin ja lunta siirrelty syrjään. Autonkin sain ajettua
pihaan irtolumesta puhdistettuun paikkaan. Lunta oli
viikon aikana tullut muutama sentti. Ei siihen olisi
kompastunut, mutta kantautuuhan se jalkineiden mukana
terassille ja sisällekin. Joten hyvä se on poistaa.
Pakkasta kahdeksan astetta.
Olin roudannut
matkassani karaokevehkeet ja iltasella sitä sitten virittelemään
pelikuntoon. Vaimoväki asetteli aikansa johtoja. Suoritin
tarkistuksen. Ihan kuin en luottaisi syntyneeseen viritykseen.
No, ei siinä paljoa pielessä ollut. Yksi virtajohto
puuttui. Ja kaksi johtoa oli löytänyt tiensä vääriin
paikkoihin! Olin jo hieman aiemmin tankannut agrekaatin
ja tarkistanut öljyt. Nyt edessä vain nykäiseminen käyntiin.
Neljän kuukauden tauon jälkeen oli käynnistäminen pikkuisen
tiukassa. Polttoaineen kulku sylinteriin asti tulpan
tienoille ei tahtonut pelata. Pari kertaa piti lorauttaa
bensaa tulpanreiästä, ennen kuin homma onnistui.
Luvassa oli
lauantailla lauhempaa. Ja lunta. Lauantaina aamusta
-4. Lunta kuitenkin tullut vain hiukan. Sekin vähäinen
sade lopahti aamuyhdeksän maissa. Hyvä juttu. Kiersin
latukoneen kanssa reittini ja hiihtäjille tuli tällä
kertaa aika hyvä baana. Kelikin suosi. Kokosin uutta
lunta vanhoihin kasoihin. Oli myös alueita, joita vielä
eilen ei oltu putsattu. Työmaata piisasi ennen kuin
linkosin lumet pois. Peräkärryyn oli kertynyt lumikuormaa
ja lapioin sen tyhjäksi. Liekö turhaa? Eipä ainakaan
jouset veltostu jatkuvan painon alla. Ajelin vielä kelkalla
alueita, joista puita pitäisi ottaa. Puuhastelua sekin.
Haa... Kari
ja Maarit toivat pikku kuorman kattopeltejä. Kiitän
ja kumarran. Mittailin pellit ja vaikka ne ovat käytettyjä,
ovat ne minulle varsin hyödyllisiä. Saatan jopa jatkaa
puuvarastoa 3-metrisellä lisäsiivellä. Näin saisin puille
suojaista varastotilaa noin 20 kuution edestä. Ainakin
pinojen päällisinä ne ovat oivallisia. Katsotaan, miten
ne otan käyttööni. Mutta takuuvarmasti otan.
Juotiin puoliviralliset
synttärikahvit. Peltikuskit palasivat vielä mökilleen,
mutta palasivat illan viettoon. En osallistunut korttipeliin,
mutta loppuillasta hoilasin muiden matkassa. Vaikka
vesilinjalla olinkin. Tyttöjen aloitusbiisi Kukkurukuu
herätti muistoja. Ei niin haikeita, vaan ehkäpä vähän
hauskoja!
Iltasella
oli pari pakkasastetta. Pyhäaamuksi meni nollaan ja
jopa hieman plussallekin. Puista alkoi lösähdellä alas
lumipaakkuja. Ilman huppua saattoi saada niskaansa mukavan
mällin. Huppu päässä nykäisin pari kertaa moottorisahaa.
Käynnistyi aivan toisella tavoin, kuin agrekaatti. Kaadoin
kokeeksi jänishaavan. Teräkin tuntui olevan iskussa.
Ok! Pihalla lapioin grillin laidalta koivun ja kuusen
tyvet näkösälle. Kaadoin, karsin ja katkoin ne. Pikku
saikaroita olivat. Yhdelle suuremmalle tein samoin.
Ei sekään jätti ollut. Puita kertyisi pilkottuna muutaman
saunomisen verran. Kokosin pölkyt pinoon ja oksat omaan
kasaansa. Mutta siinä se nyt on: alku. Totesimme myös,
että siltä suunnalta kaadammekin ehkä vain kuusen tai
pari lisää. Pitää muistaa olla maltillinen. Kaadetun
puun tilalle ei uutta noin vain saada. Maisemointi tuntuu
olevan tarkkaa puuhaa. Katsoin vielä kaatouhan alla
oleville puille kaatosuunnat ja ajoin kelkalla hankea
tasaiseksi. Aiemmat vastaavat toimet olivat tehneet
sen, että alueella pystyi kävelemään ilman hangen pettämisen
pelkoa.
Näyttää taasen
siltä, että lauhaa on jatkossakin. Jopa useita asteita
plussan puolella. Ei kai nyt vielä lumi ala hupenemaan?
Vastahan talven selkä on taitettu. Polttopuita kuitenkin
säästyy näillä keleillä. Tässä olen myös miettinyt,
jospa pitelisin vanhoja lomiakin pois. Silloin tällöin
parin päivän putkia. Sattuisipa silloin mukavia kelejä.
Saisin vielä hoidella kämpille jonkun puun karahkan.
Viikonloppu
14.2. - 16.2.2014
Mökillä perjantaina
normaaliin aikaan. Alkaa olla jo päivässä sen verran
pituutta, että mökkioven avaimenreiän löytämiseen ei
kummoisia keinovaloja tarvittu. Nollakeli. Tasapuolisesti
sisällä ja ulkona. On se vain somaa keliä!
Viikolla
lunta tullut kymmenisen senttiä. Aurakin taas käynyt.
Aurausvalli ei estänyt pihalle pyörähtämistä. Aino laittoi
kaminaan tulet. Minä hain lingon ja aloin sen kanssa
kävelemään. Aino ehti ulkoilemaan myös, ja putsasi alapihan
niin, että minulle jäi vain lingota pihan reunalta kasat
kauemmas. Välillä juotiin ystävänpäiväkahvit. Vaikka
arvelimme, ettei muita ole Tarranmaahan tulossa, käväisin
putsaamassa naapuripihaan autotien. Samaa kuumaa tein
polut tarpeellisiin paikkoihin.
Iltasella
istuttiin ja pelailtiin. Ystävyydet oli unohdettu. Varsinkin
ensimmäinen peli oli meikäpojalle aika rankka. Vähintään.
Lauantaina
aloitin päivän ajamalla puomille. Aura oli ummistanut
lapioimani kolot ja aukaisin ne uudelleen. Paluumatkalla
puhkaisin pariin paikkaan aurausvalliin aukkoja, joista
pääsen sitten kelkan kanssa hieman helpommin. Myös latukoneen
kanssa. Alkaisi muuten minulle tuo lumi tälle talvelle
jo piisaamaan. Vaikka sitä ei olekaan kuin runsaat puoli
metriä. Vallit ovat paikoin korkeat. Ja kovat.
Kävin ajamassa
ladut. Eipä niistä oikein hyviä tullut. Kelkan tela
painoi kosteaan lumeen sen verran syvän painanteen,
että laduntekoterät eivät tehneet joka paikkaan kunnon
piirtoa. Kosteassa lumessa myös kelkka tahtoi puskea
mutkapaikoissa. Ihan tosissaan sai tangosta vääntää,
että ei aivan umpiseen päädyttäisi.
Katsottiin
läppäristä naisten viesti. Aino siitä sitten innostui
tekemiäni latuja kiertämään. Minua mitali ei hetkauttanut.
Jäin pihahommiin. Hieroin katolta tulleita lumimassoja
lingolla. Paljon piti heilutella rautalapiotakin. Valli
kun oli sisältä jäätynyt aivan umpuriin. Pihalle tuli
vähitellen miellyttävä väljyyden tunne. Lisähommana
puhdistin kuusiaidan tauksen. Muuten vain. Tai mahtuupa
siihen tarvittaessa vaikka autokin. Nollakeli oli kostuttanut
pintalunta, mutta pinnan alla lumi oli kuivempaa. Tällainen
yhdistelmä tahtoi takertua lingon teriin ja niitä piti
aina välillä puhdistaa.
Iltasella
pimeässä kulki järvellä pitkä kelkkasafari. Jostakin
syystä kääntyivät sitten takaisin. Ajoivatko ohi määränpäästään?
Kelkkoja onkin alkanut viime aikoina näkymään. Isommissa
ja pienemmissä ryhmissä. Viikko sitten oli liikkeellä
myös koiravaljakoita. Olivat tauolla Orhinselän kodalla
ja yli järven raikui aika mahtava koirien ulina. Liikkeelle
kai halusivat.
Aino hiihteli
vielä sunnuntainakin. Virtaa tuntui piisaavan, vaikka
tällä kertaa keli oli tainnut olla aika kehno. Parin
asteen pakkanen ja heikko lumisade ei ollut oikea yhdistelmä
nanogrippien kanssa. Minä jatkoin seurustelua lingon
kanssa. Meillä tuntuukin olevan aika läheinen suhde.
Kun ajatuksenani on kaataa vielä joitakin puita, puhdistin
valmiiksi lumesta pienen alueen pinon pohjaksi. Tälle
viikonlopulle olin jo hieman ajatellut puun tai parin
kaatamista, mutta muutin suunnitelmia. Lumi oli sellaista,
että se olisi tarttunut kuin nasta pölkkyihin. Ja kun
tarkoitus on ajaa oksat pois välittömästi kartanolta,
olisivat ne olleet aika hankalia käsiteltäviä. Odotellaanpa
otollisempia olosuhteita. Laavulla poltin vielä hieman
roskia ja lapioin ulkopöydän ja penkit näkösälle. Pian
varmaan alkaa laavukin toimittamaan virkaansa. Lingolla
yritin avata joitakin polkuja, mutta kelkkaurat olivat
kovia ja homma ei onnistunut. Vasta linkoa varastoon
viedessäni hoksin, että sokkahan se oli toisesta terästä
kaputt. Laitoin heti uuden, jotta seuraavalla kerralla
pääsen välittömästi harrastamaan.
Verkkohenkilöt
kokivat pyytönsä. Kalan tulo se vain ei osoita heikkenemisen
merkkejä. Juotiin kahvit. Pääsiäisestäkin poristiin,
vaikka siihen onkin aikaa vielä vähän yli kaksi kuunkieroa.
Menyy lienee selvillä. Arpajaisetkin jälleen järjestetään.
Joku parempi voittohomma hoituu viime vuoden ylijäämästä,
mutta kaikilla on mielestäni velvollisuus täydentää
voitto- ja palkintopöytää.
Äksön Äijästä
ei ole taas kuulunut mitään. Räplää kai tietokonettaan,
joka sillä on ollut vasta parisen vuotta. Ja päivittelee
ja ihmettelee niitä sosiaalisen median juttuja. Kylläpäs
ihmisillä meneekin hienosti. Ainakin kirjoittamiensa
juttujen perusteella. Niin.. kolikoissakin on kaksi
puolta.
Se on muuten
tuo Äksön Äijä harvinaisen hyvä jutunkertoja. Tässä
taannoin jutustelimme. Tai oikeammin hän puhui ja minä
enimmäkseen kuuntelin. Ja myhäilin. Ja eläydyin. Pitääpä
tässä joku juttu yrittää muistella ja kirjoittaa. Vaikka
tiedän, että ei se sama ole. Puolet niistä jutuista
kun on sitä eläytymistä ja hyvää esitystä. Nyt en jouda
kirjoittamaan. Palataan juttuun parempana aikana.
Viikonloppu
7.2. - 9.2.2014
Torstaina
oli jo kolmas yt-lain mukainen neuvottelupäivä. Illalla
intraan ilmestyi tiedote. Sen mukaan perjantaina yhteen
mennessä työantaja ilmoittaa, ketkä se on valinnut jatkamaan
entisissä tehtävissään. Lopuille aukeaa joukko tehtäviä,
joihin voi hakea. Minuutin yli yhden lävähti sähköpostiin
viesti. Siinä oli lueteltu henkilöt, jotka saavat jatkaa
tehtävissään. Heikolta näytti. Jouduin toteamaan, että
pikalukutaitoni kaipaisi petrausta, sillä tarkempi tekstin
kahlaaminen nosti myös minun nimeni esille. Työura siis
vielä tämän kierroksen jäljiltä jatkuu. Kateeksi ei
käy niitä kymmeniä työtovereita, joille sanottiin: "olette
vaarassa pudota". Tsemppiä vain!
Loppuvuodesta
tuntui, että joudun jäämään sairaseläkkeelle. Tilanne
kuitenkin koheni ja töissä olen ollut jo kuukauden verran.
Kun yyteet iskivät, olin aika saletti, että poishan
minut tuupataan. Väärässä olin. Tunnustan. Kummankin
asian johdosta kuitenkin yhä saa olla varpaillaan, vaikka
jatkoaikaa onkin myönnetty. Siinä mielessä jatkoaika
on todella hyvä asia, että se koko ajan parantaa edessä
häämöttävää eläkettä. Tässä vaiheessa tilanne olisikin
ollut lähellä toivotonta. Niin näyttivät laskelmani.
Äksön Äijän
oli saanut sitten kuitenkin alustavaa tietoa niistä
kuhaistukkaista. Sinnikäs kun oli. Ja jatkossa tulevat
kuulemma nettiinkin kaiken kansan ihailtaviksi. Kyselin,
että mitäpä ihmettä niillä luvuilla teet? Väitöskirjaako?
Naureskeli vaan. No, kai se jotakin iloa niistä saa!
Kerron, kun saan lisää informaatiota.
Viikon pidellyt
pikku pakkasta. Välillä aurinkokin kiilahti. Tosi hienoa
talvikeliä. Mökille saapuessamme ulkomittarissa -7.
Liekö viikon kylmin lukema. Sisälläkin vain hieman pakkasen
puolella, joten kämpän lämmitys tapahtui sutjakkaasti.
Uutta lunta
pihalla muutama sentti. Ei oikein työmaaksi asti. Aura
kuitenkin putsannut tien, joten linkosin muutamasta
paikasta vähäiset aurausvallit. Kiersin latukoneen kanssa
reittini. Eipä jäisi aamuun sekään homma. Yhdessä paikassa
tielle saapuminen tökkäsi. Aura oli siinä hieman levittänyt
vanhaa vallia, ja siihen jäin kiinni. Onneksi lapio
oli matkassa. Sain lapiolla kelkan kulman putoamaan
45 asteesta vaakasuoraan ja pääsin jatkamaan.
Lauantaina
aamulla kolme pakkasastetta. Iltaan mennessä nousi nollaan
asti. Koko päivän sateli heikosti lunta. Pureuduin kiinni
viimeiseen rankakasaan. Se tuli tietenkin siirrettyä
mökille. Kohtalainen pino mökille kertyikin. Viimeisen
kuorman purku oli kesken, kun rakentamani pino romahti.
Jouduin sitä purkamaan lisää, ennen kuin sen malli oli
kelvollinen ja sain viimeisetkin rangat peiton alle.
Selkäkivun vuoksi homma käytti jälkeen tosi hitaasti.
Jospa nyt hetkeksi helpottaisi. Mutta kun... Vaatteet
kastuivat satavasta lumesta. Hanskojakin piti välillä
vaihtaa. Selkeä pakkaskeli olisikin ollut paljon parempi
työilma.
Kylmempää
ehkä toivoivat Aino ja Jaanakin, jotka kiertelivät latujani.
Osan ladusta tuhosin puunajon vuoksi, mutta jäi niitä
latuosuuksiakin vielä hiihdettäviksi asti. Jatkossa
latuverkosto pysyykin hiihtokäytössä.
Aurauksen
haitaksi torkistuneille koivuille tuli kaatajat. Sanoivat,
että eihän ne koivut olleet juurikaan aurauksen haittana!
Se, että koivut nyt olivat kohtalaisen pystyssä, johtui
kahdestakin asiasta. Ensiksikin viime sunnuntaina verkkomiehet
olivat paluumatkalla ottaneet nelimetrisen riu'un ja
riuku pystyssä ajaneet kelkalla kaarikujasta läpi. Vauhdilla
vaan, niin ei lunta tullut niskaan. Aura oli sitten
käydessään ajanut leveälti ja kolistellut laitapuita.
Nut kuitenkin enimmät haittapuut on nurin. Ja ensi kesänä
kuulemma parannellaan. Hyvä homma!
Ihmeen kestäviä
kyllä nuo koivut ovat. Aika vantteratkin koivut kaartuvat
latvat maahan asti katkeamatta. Männyt eivät moista
kestä. Kun lumet varisevat koivuista, nousee ne etenkin
lauhalla säällä nopeasti pystyyn. Tässä mallia sunnuntai-aamun
koivukujasta puureitin varrelta:
Puiden ajon
jälkeen oli hetki touhuskella muutakin. Lähdin kelkalla
puskettamaan laavulta välireittiä pellon laitaan. Tulihan
se. Parit ojat vaativat riuskempaa lapiotyötä, jotta
edes jonkunlainen lumisilta syntyisi. Ennen pimeyttä
vähensin puuvajan kattolappeelta lumimäärää. Lingolla
hoitelin sitten pudotetut ja aiemmin pudonneet pois.
Kun ilma
illalla meni 0-keliksi, lämpeni kämppä varsin tehokkaasti.
Vaikka puuta ei ylenpalttisesti poltettukaan. Emme kuitenkaan
avanneet yläkerran luukkua. Yöllä kylmä ilma putoaisi
kuitenkin alas. Puolen yön maissa havahduin ääniin.
Käveleekö joku terassilla? Menikö Aino vielä käymään
pihalla? Ei, siinä se veteli hirsiä punkan pohjalla.
Kuuntelin istualtaan. Olinko kuullut väärin? En ollut.
Taas alkoi kuulumaan ääniä. Ikäänkuin yläkerrasta. Jokohan
täälläkin on alkanut kummittelemaan? Asia valkeni sitten
pian, kun räystäältä putosi ensimmäinen lumilätty. Hetken
taas kuului "kummituksen kävelyä" ja isompi
lumipaakku suistui pian alas. En ole aiemmin havainnut
tuollaista esivaihetta. Kerralla on lumet tulleet maahan
ilman esileikkejä.
Sunnuntaina
nousimme varhain. Kämpässä yhä yli 20 astetta. Puolet
kattolumista tullut alas. Ne tärkeimmät, eli portaiden
ja kulkureittien kohdalla olevat olivat yhä paikoillaan
katolla. Avasin yläkerran lunkan. Aika lämmintä oli
ylhäälläkin, viisitoista astetta. Kävin ennen aamupalaa
katolla ja sain kattotikkaiden reunasta lumet alas.
Kevyt aamupala perään ja latukoneella hiihtoreitit.
Sitten pääsin pudottamaan jäljelle jääneet lumet maahan.
Työmaa ei aivan helppo ollut, sillä pudonnut lumi oli
tiivistynyt lähes kivikovaksi. Vaimoväki hiihteli ja
keli eilistä parempi. Ennen kotimatkaa vielä pieni linkous
kurvista, joka on pihamaalta tielle ja ylämäkeen. Siinä
kun ei kärsisi paksua lumikerrosta olla. Kotiinlähtökahville
ehtivät verkkomiehetkin. Emme taaskaan jääneet katsomaan
saaliin määrää. Tulee sitä kuitenkin.
Kotiinlähdön
aikaan putoili lumia myös joistakin "kylmistä"
katoista. Alposlahden tie taas hieman kehnolla aurauksella.
Auki kuitenkin, loppuun asti. Vaikka välillä olikin
hieman epäselvyyttä. Kotimatkan puolivälissä äärimmäisen
hienot lumipuumaisemat. Maasto on siellä korkeampaa
ja olosuhteet erilaiset.
Puupinot
ovat nyt mökillä. Vuoden tarve, hyvinkin. Pari mottia
on parin metrin pölkkyinä. Noin nelinkertainen määrä
on 4-metrisiä rankoja. Kahdessa läjässä. Joukossa paljon
pilkottavaa. Olin ajatellut, että nuo rangatkin menisivät
nyt uuden pilkkomasuunnitelman myötä keväällä keveästi
pieniksi. Mutta eipä se ihan niin menekään. Voihan nenä!
Taisinkin tehdä itselleni vain ylimääräisen urakan.
Olisi pitänyt jakaa nuo rangat jo nyt vahvuuden nukaan
kahteen pinoon. Onko käytävä tässä vielä ennen pilkkomishommia
molemmat rankakasat läpi ja eroteltava joukosta ohuimmat?
Jotka siis vain pätkitään. Samallahan ne sitten laittelisi
renkun päälle ja sahailisi moottorisahalla kapaleiksi.
Lisäpuita (en varmasti rankoja) haen vielä. Näistä kaikista
kertyy puutavaraa sen verran, että sisälle puuni eivät
tule mahtumaan. Mahtuisiko nämäkään, jotka paikalle
olen haalinut. Onneksi ulkona näyttäisi kuitenkin olevan
tilaa.
Tässä muuten
on lähiviikkojen aikana läppärin vaihto edessä. Yritän
saada ikivanhan weppi-editorini pelaamaan siinä. Takeita
ei ole. Loppuuko nämä päiväkirjat sitten siihen? Kuukauden-parin
sisällä tämä nähdään. No... onhan tässä jo höpistykin
aivan nokko.
Viikonloppu
31.1. - 2.2.2014
Otin perjantain
vapaaksi, kun pitämättömiä lomia olisi ja mökilläkin
pikku touhuiluja riittäisi. Emme kuitenkaan menneet
vielä torstaina, vaan lähtö valkeni vasta perjantaina
heti aamupalan jälkeen. Mökillä olimme aamupäivän viimeisinä
hetkinä. Mittarissa -15. Sisällä -11. Viikolla sadellut
lunta viitisen senttiä. Vesiarvo tosin tällä lisälumella
oli olematon. Kerros oli kuin hellävaroen pudotettuja
untuvia. Jos olisi päästänyt peruspierun, olisi lahkeen
suun luona lumi pölahtänyt. Hernekeitot ja mämmit ovat
kuitenkin puuttuneet viime aikojen eväslistoilta, joten
sysin keveää lunta kolalapiolla hieman syrjemmäksi alapihan
valtaväylältä. Yläpihaltakin hieman. Eihän tuollainen
määrä hötyä kulkuun olisi vaikuttanut. Mutta kenkiin
se tarttuu, kun joutuu sisältä tulemaan ulos vaikkapa
puukopppaa täyttämään tai käydäkseen pihan perällä.
Olin muistanut
ostaa linkoon uuden tulpan. Pari varatulppaakin. Kun
viikko sitten en saanut linkoa pelaamaan, oletin syyn
olevan tulpassa. Oikeastaan nyt toivoinkin sitä. Toinen
selkeä syy kun olisi ollut vesi bensassa ja kaasarissa
ja sehän tietenkin olisi jäässä. Ja sulattamisessa olisi
omat kommervenkkinsä. Onneksi tulpan vaihto riitti.
Aluksi suuntasin
lingon keulan kohti luodetta ja pörryytin pihan auki
noin sadan metrin päässä. Yhtä levikettä levensin myös,
kun auran jäljiltä sitä ei levikkeeksi enää voinut sanoa.
Lähellä myös yksi parkkipaikka menetti lumikuorrutuksensa.
Mökkipihalla oli lumikasa, jonka linkosin syrjään. Ulkovaraston
laidasta hieroin katolta aiemmin tulleen vallin. Katolta
vähensin lumikuormaa myös. Kaikki hommat kotiinpäin.
Valoisan
aikaan sain vietyä nuolukivet tolppiensa nokkiin. Kelkan
kanssa homma oli helppoa. Ei tarvinnut painavia möhkäleitä
kantaa ja kelkan päältä ulottui hyvin laittamaan kivet
parin metrin korkeuteen. Ajoin vielä puureitin kertaalleen.
Uudessa lumessa näkyi jäniksen jälkiä. Ja repolainenkin
oli kierrellyt samoilla seuduilla.
Viiden maissa
pimeys saavuttamassa ja siirtyminen sisätiloihin edessä.
Olin viikolla korjannut kotosalla mökkikellon, josta
olivat viisarit luiskahtaneet paikoiltaan. Liimattu
oli ja liimaukset oli pitänyt availla. Siis se puoli,
josta pääsi viisareihen lasin alla käsiksi. Toisesta
kellosta oli jo kauan sitten simahtanut koneisto. Se
oli odottanut syksystä lähtien toimenpiteitäni kotona.
Viikolla hain Haaparannan Ööbistä kynttilöita ja silmiini
sattui seinäkellotarjous. Ostin kelloja pari ja siirsin
muovisesta lelusta koneiston mökkikelloon. Nyt ei ole
mökillä epätietoisuutta ajan kulumisesta, kun kellot
käyvät normaalisti. Made in China -tahtiin. Aikavyöhyke
kuitenkin kotimaasta.
Syötiin.
Aino oli kehittänyt poikkeuksellisen tavan ruuan tarjoiluun!
Saako jatkossa kannatusta? Pelailtiin. Kahdestaan, kun
putsaamani piha ei saanut pintaansa tassun jälkiä. Illalla
pakkaspiikki. Taisi minun mittarissa käväistä -23 astetta.
Eihän tällaista ollut luvattu!
Lauantaiksi
pakkanen onneksi hellitti. Aamusella enää -17. Päivällä
sitten -14 ja illaksi lämpeni vielä asteella. Koko päivän
sateli lunta, mutta varsin heikosti. Puupinoja oli metsässä
vielä kolme kappaletta. Tavoitteenani oli ajella kaikessa
rauhassa kaksi pienintä mökille. Näin teinkin. Selkäänhän
se sattui ja etenkin lopussa tahti oli vähintäänkin
rauhallista. Viimeinen kuorma oli yllättävän suuri.
Vaikka nämä puut olivat ns. rankoja, oli niistä puolet
varsin vantteria. Mökin rankaläjälle oli alkanut kertyä
korkeutta ja nelimetrisiä puita oli jo tosi hankala
nostella pinon päälle. Ei piisannut voima, ei piisannut
kunto, ei piisannut Matilla pituus. (ja joku vielä väittää,
ettei pituudella ole merkitystä). Kun yksi superpino
oli vielä metsässä, päätin aloittaa mökillä uuden pinon.
Mutta mihin? Jonkunlainen paikka löytyi, mutta vaati
hieman perustamishommia. Hain lumilingon. Oli eilisiltä
jäljiltä kellarin kulmalla. Käynnistyi ihan hyvin, mutta
kierroksia se pentele ei ottanut ollenkaan. Juuri ja
juuri sain sen alapihalta nitkutettua paremmalle hollille.
Jos vaikka joutuisi sen toimittamaan lääkärille. Arvelin
vian olevan jäätyneessä kaasuvaijerissa. Annoin koneen
putputtaa ja kopistelin irti jäätä, jota oli kertynyt
siihen, kun en ollut sitä lumisateelta illalla suojannut.
Vähitellen käynti palautui normaaliksi. Olin arvannut
syyn oikein. Pitääpä nyt sitten huomioida tämäkin aina
linkouksen jälkeen. Ei saa jättää peittämättä. Tai pitää
ajaa suojaan talliin asti. Lingolla ja lapiolla paljastin
uudelle pinolle pohjan. Vielä pinolle aluspuut ja rekikuorma
lopulta uuteen paikkaansa. Ja tietenkin peitto sekä
pinon, että lingon suojaksi. Viiteen meni ährätessä.
Pimeys juuri tulossa. Selkä sanoi myös, että piisaa
tälle päivälle.
Sunnuntaina
enää -8 astetta. Onkos tullut kesä? Lauantaina Aino
oli hiihdellyt ja valitellut tihmeää keliä. Voitelu
oli tainnut mennä pieleen. Sunnuntaina samat voiteet
pohjissa ja keli olikin sitten loistava. Auttoi hieman
sekin, että aamuvarhaisella kiersin puulenkin latukoneen
kanssa. Kettu oli jälleen liikuskellut reitin varrella.
Jäniksen jälkiä ei enää ollut. Reitin varrelta löysin
neljä kyydistä pudonnutta rankaa. Nostin ne jotakin
puuta vasten nojolleen odottamaan rekikyytiä. Aikataulun
mukaan se tapahtuu ensin lauantaina.
Hoitelin
yläpihan lumityöt. Alkuun vähän kolailin ja siirtelin
kolalapiolla lumia lingon ruuaksi. Pihan hoidettuani
siirryin satakunta metriä. Tällä kertaa etelään. Tuli
jälleen yksi kääntö- ja parkkipaikka. Käväisin lingon
kanssa ihan portaan edessä asti. Verkkomiehet saapuivat
pyynnöille. Emme jääneet kihottamaan, vaan poistuimme
vähitellen kotimatkalle.
Äksön Äijäkin
on heräillyt talviunestaan. Soitti viikolla. Porisimme
kauan, mutta sitten siltä loppui akku. Ihmetteli tätä
kotimaista musiikkimakua. Se lepakkomiehen kamukin.
On levymyynnissä kärkisijoilla, vaikka ronkkuu kuin
nälkäinen korppi. Sanoi aika tuhmasti niistä sen ihailijosta.
Piimän mainitsi ja muutakin. Pientä. Oli myös saanut
metsähallinnolta kyselyn Miekojärven kalastusjutuista.
Oli vastannut parhaan kykynsä mukaan. Mikä ei ole kovin
vähän. Oli yrittänyt etsiä netistä Miekon kuhaistutuslukuja.
Ei löytänyt. Kysyi jollakin asiantuntijapalstallakin.
Ei saanut vastausta. Salatiedettä. Kai.
Alkavalle
viikolle luvassa varsin lauhaa keliä. Vain pikkupakkasta
tulossa. Jos nyt ei ala Tarralla näkymään muita, alan
todella menettämään uskoni. Tiekin aurattuna. Voi olla,
että aura ei pääse kohta koko matkaa hoitelemaan, kun
koivut ovat taipuneet tien päälle. Lumi niitä painaa.
Siinä hajoavat traktorista peilit ja lamput. Kolistelu
auttaa tilapäisesti. Kaataahan ne pitäisi.
Pakkasten
jälkeen ovat mökkien ikkunat umpijäässä. Hetki menee,
ennen kuin läpi näkyy, mutta kun kaminassa on tuli ja
aurinkokin aina vain korkeammalla, toiveita on!
Viikonloppu
24.1. - 26.1.2014
Sain sitten
viikolla kuskattua vanhan PC:n ja näytön kierrätykseen.
Eipä ole ikävä iskenyt. Näyttö oli sellainen melko kookas
putkinäyttö, jonka kantaminen tuotti tuskaa. Ei tehnyt
hyvää raihnaiselle selälleni, josta ruoto on luiskahtanut
paikoiltaan ja hermot ja selkäydinkin ovat pikkuisen
pinteessä. PC olikin sitten vain muutaman kilon laitos
ja siten helppo nosteltava. Terve menoa!
Ne ovat mielenkiintoisia
seurattavia nämä talviset säätilat. Maanantaina lämpeni
20 astetta. Ensin tunnissa 10 pykälää ja sitten toiset
10 hieman hitaammin. Viikolla lukemat vaihtelivat 10
- 15 pakkasasteen välillä. Keskivikkona Lappi oli Suomen
lämpimintä aluetta, jos ei huomioida saaristoa, jossa
meri vielä velloo vapaana. Etelä- ja Keskisuomessa oli
jonkunlaiset pakkaskelit ja jokiin muodostui hyydepatoja.
Niitä räjäyteltiin ja availtiin konevoimin. Ennusteet
viikonlopuksi muuttuivat alkuviikosta sellaisiksi, että
perjantain ja lauantain välinen yö olisi kylmä, noin
-30. Sitten taasen helpottaisi. Viikon mittaan ei ennusteessa
tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Mietimme
perjantaihin asti, lähdemmekö vieläkään mökille. Annoin
Ainolle päätösvallan. Kun tulin työpäivän päätteeksi
kotiin, oli vesipänikät täytetty ja muutkin kamppeet
koolla. Aino totesi, että on se kuitenkin niin erilaista
olla mökillä. Jospa se ennuste ei toteudukaan. Torniossa
lähdön hetkillä -17 ja Meltosjärvessä hyvän matkaa kolmattakymmentä.
Matkan aikana Aino totesi, että olikohan viisasta lähteä,
kun auton mittari vakiintui näyttämään lukemaa -29!
Eroja on
näissä mittareissa, kun mökkiterassin "virallinen"
näyttikin vain -25. Sisämittarissa -15. Viikkohan oli
ollut melkoisen lauhoissa lukemissa ja pakastuminen
ei ollut vielä ehtinyt sisätiloihin. Vasta pienellä
viiveellä olisi vaikutus näkynyt. Nyt alkoi sisällä
lämmetä ja jo tunnin kuluttua oli leppoisa 0-keli. Kahvit
juotiin vielä pakkaskelissä. Vaikka kämppä saatiin asumislämpöön
normaaliin tahtiin, ei ikkunoiden ulkopinnoissa oleva
kuura antautunut. No, kukapa sitä pimeydessä ikkunoista
ulos vahtaisikaan.
Ennen illan
kortti- ja lautapelisessiota asensin seinän naulaan
virallisen, vuotta 2014 näyttävän kalenterin. Eipä enää
tarvitse pläräillä epäkurantteja versioita!
Aamulla -26.
Ikkunoista näkyi kuitenkin taas läpi. Meltosjärvi -29.
Aamupalan jälkeen ajattelin lämpimikseni käväistä lingon
kanssa aukomassa naapuripihaa. Linko ei kuitenkaan lähtenyt
tulille. Merkit viittasivat tulppaongelmaan. Varatulppa
minulla on. Mutta missä? En tulppaa löytänyt koko viikonloppuna
sitkeästä etsintäoperaatiosta huolimatta ja niinpä ystävällinen
eleeni jäi toteutumatta.
Kireä pakkanen
ja taas kipua olkapäissä ja selässä! Ei auta! Pinoille
oli päästävä. Ajattelin sitten niin, että jospa vain
lapioin lumet jäljellä olevien pinojen päältä ja jätän
ajamisen lauhempaan. Ehkä sunnuntaihin. Olisi kuitenkin
hyötyliikuntaa ja siinä ehkä hieman voisin paremmin
varoa paikkoja kipeytymiseltä. Lapiohommissa menikin
hyvän aikaa. Käväisin puomillakin siirtämässä puolen
kuution lumimöhkäleen syrjään. Palasina toki. Aura oli
sen siirtänyt vallista ja se oli hieman haittana puomia
aukaistessa. Aina välillä yritin käynnistää linkoa.
Uutta tulppaa en löytänyt ja kokeilin vanhoja, käytettyjä.
No arvaahan sen, miksi ne oli poistettu käytöstä. Valmista
ei vain tullut.
Kalamiehet
verkoilla. Saalista jälleen ja yksi matikka ja kuha
päätyi kyytiini. Onnekseni löysin kuivat neopreenit
käsiini ja sain jopa kalat korjattua. Kuivin käsin ja
ilman haavoja ja sormien paleltumia. Hurraa!
Päivän aikana
lauhtui merkittävästi. Mökillä puoli viiden maissa enää
-15. Selailin nettilukuja. Meltosjärvessä vain -9,8,
ja Pellossa -23. Kyllä taas vaihtelut olivat melkoisia
pienellä alueella. Illalla meilläkin oli sitten vain
-11.
Aamuksi pakastui
vain asteen verran. Lähialueella lukemat tasoittuneet.
Vieläkin yritin olla mies ja saada linkoon eloa. Yritykseksi
jäi. Ajelin kelkalla laavun seutuvilla kierrellen puita,
jotka ovat kaatoluettelossani. Kun olen saanut pinot
mökille, voin niitä yksitellen kaataa ja ajella oksat
jonnekin. Roskapussit tuli siinä ohessa poltetuiksi.
Ajoin väylän nuolukivipaaluille. Pitäisi muistaa taas
käväistä hakemassa uudet kivet. Vaikka jo kesän mittaan
itse kivet olivat liuenneet, on tolppiin imeytynyt suolaa
ja jänikset ovat niitä käyneet vieläkin imeskelemässä.
Ajoin Saajon läpi samalla reitin, mutta aikamoista risukkoa
siellä on. Mahtaako sinne saada latua? Ajelin myös vanhoja
puureittejä. Tarpeen tullen sieltä saatan kaataa jonkun
koivun.
Kotimatkalla
maisemat olivat silmiinpistävän koneita, niin talvisia.
Olisi luullut, että pakkasta olisi ollut paljon, mutta
ei sitä mittarissa ollut kuin 12 astetta. Tornion päässä
vähemmänkin ja tuuli oli huitonut lumet ja kuurat oksilta.
Olin ollut
siinä uskossa, että leipätyöhommissa pääsen "valmiiseen
pöytään" eli muutoksen vaikutukset ovat selvää
pässinlihaa. Eipä se ihan niin olekaan. Tekemistä piisaa
yhä ja kaikkea ei ole edes pystytty etukäteen suunnittelemaan.
Ja yhden asian ratkaisuyritys voi poikia useampia uusia
tehtäviä. Tässä tilanteessa väen vähentäminen tuntuu
vähintäänkin oudolta.
YyyTeet alkaneet,
mutta mitään tietoa niiden edistymisestä ei ole tullut.
Onko se hyvä, vai paha - mene ja tiedä! Sairauslomani
aikana on sattunut jotakin, joka pistää hieman miettimään.
En tässä vaiheessa osaa kuitenkaan muuta, kuin olla
iloinen käsieni kunnosta. Eivät ole huonontuneet enää
ollenkaan. Nahka on yhä heikko ja kastuminen on myrkkyä,
mutta hienosti nyt pärjään. Vaaroja vältellen.
Paluu
arkeen
Niin, nyt
se tapahtui. Nimittäin se paluu arkeen ja työelämään.
Kun edellisen kerran istuin työpöytäni ääressä syyskuun
parina ensimmäisenä päivänä ja kun työnantajakin oli
muuttunut oppilaitosten yhdistymisen ja jakautumisen
myötä, oli tehtävänkuva hieman hakemisissa. Uudella
pomolla oli vain hetki aikaa kertoa, mitä minulta tullaan
odottamaan. Myöhemmin asiaan saatiin hieman lisävalaistusta
ja eiköhän se ala siitä sujumaan. Kaikilla vain tuntuu
olevan niin kovin kiire. Hommaa on paljon. Perjantaina
oli sitten tiedotustilaisuus henkilökunnalle. Olihan
se odotettavissakin. Vaikutuksia jäämme odottelemaan.
Kuka levottomin, kuka rauhallisin mielin. Kaikilta ei
sitten työrintamalla paljoa enää odotetakaan.
Viikko on
jatkunut kylmissä merkeissä. Ulko- ja sisälämpötilojen
ero Tornion seudulla on ollut koko viikon noin 45 astetta.
Viikonlopuksi ei helpotusta ollut tiedossa. Päinvastoin.
Pitkän lämpimän jälkeen talvi on iskenyt toden teolla.
Arvattavasti ei mökille menty kärvistelemään. Kyllähän
kämppä oltaisiin saatu kuumaksi, mutta neljän seinän
sisällä olisi sitten pitänyt olla. Ja auton kanssa tulipalopakkaset
on se varsinainen ongelma. Ja ihan iiiiiso! Joskus kuitenkaan
tällaiset pakkaslukemat eivät ole estäneet mökille menoa.
Useita asteita alle 30:n on ollut jo mennessämme. Mutta
silloin oli jokin erityinen syy mennä. Vaikkapa pyytöjä
jään alla ja pakko käydä ne kokemassa. Nyt ei ole, enkä
laitakaan vähään aikaan. Ei muuten käy kateeksi Karia
ja Markkua. Eikä muitakaan verkkomiehiä. Kovat ovat
olosuhteet. Toivottavasti kalaa tulee. No, kyllä nuoret
ja hyväkuntoiset jaksavat ja pystyvät. Tätä pätkää kirjoittelen
perjantaina, kello on vaille iltakymmenen. Meltosjärvi/Ilmatieteen
laitos näyttää lukemaa -32,0. Lähialueella pari pykälää
kylmempääkin. Ja tosiaankin: pakastuvaa luvassa! Torniossa
kuitenkin lauhaa: noin -24.
Aino ja Jaana
laulavat karaokea. Yritän olla tärkeän näköinen tässä
läppärin kimpussa. Pakko kai kohta osallistua itsekin.
On esitysten taso vähitellen nousemassa niin korkealle,
että jotakin pitäisi tehdä!
Tänään (yhä
pe, 17.1.) viimein Utsjoellakin nousi sitten aurinko.
Pitkä kaamos päättynyt koko maassa. Vasta helmikuun
lopulla alkaa oikeasti päivässä olla sillä lailla pituutta,
että sillä jo on jotakin merkitystä. Yleensä niihin
aikoihin alkaa aurinkopanelin latausvalokin palamaan
ja kevät on ovella.
--
Nyt jo sunnuntai.
Aamupäivä. Pohjois-Suomen mittareissa laajoilla alueilla
karvan verran vaille -40 astetta. Ehkä joissakin paikoin
kylmempääkin. Monessa paikassa pakkanen vielä kiristymässä.
Ja naapuri-Ruotsin puolella junatkin seisautettu asemille.
Asumattomille seuduille ei uskalleta lähteä. On hengenvaarallista,
jos pakkanen aiheuttaa junan pysähtymisen. Etelässäkin
pakkanen paukkuu. Routaa syntyy ja kasvit ihmeissään,
kun lunta niukasti ja juuri on ollut lämmintä ja sateista.
Ylitornion
lauantaipäivänä pakkanen käväisi -20:n kieppeillä. Sunnuntai-aamuksi
taas -32. Torniossa vain -25, illalla -28, mutta vilpoisia
ovat takapihan pössäkkähetket. On onneksi liki tuuletonta.
Viikonloppuna
TV:n urheilulähetykset ovat saaneet meidät olohuoneen
sohvien vangeiksi. Välipaloiksi sain irroitettua ikivanhan
koti-PC:n kiintolevyt varmistusten ottoa varten. Olin
auttamattomasti unohtanut kauan käyttämättömänä olleen
koneen salasanan ja lainasin nyt töistä laitetta, jolla
sain vanhat levyt toisen koneen ulkoisiksi muisteiksi.
Joitain tekstejäni ja skannattuja kuvia olikin ainoastaan
noilla levyillä, mutta nyt ne ovat tallella. Vanha PC
näyttöineen siirtyy nyt kierrätykseen. Uusiokäyttöön
tuskin menee, koska laite on vuodelta 1999!! Tulostinta
harkitsen vielä. Tulostus ei pelaa, koska kirjoituspäät
ovat tukossa. Uudet patruunatkin olisi ostettava. Maksaisivat
satkun verran. Laitteessa on kuitenkin laadukas skanneri,
joten voisihan sillä olla vielä käyttöä. Mietintään
meni.
Viikonlopun
mittaan olen mietiskellyt tulevaisuutta. Olen hakenut
netistä tietoa ja laskeskellut. Ei ne laskelmat oikein
hyviksi muuttuneet, vaikka miten yritin vääntää. Maata
on kuitenkin jalkojen alla, aivan tyhjän päällä ei tulevaisuus
tule olemaan. Tulevat viikot paljastavat sitten totuuden.
Ja realisoituvatko aavistukseni. Kaikesta kuitenkin
selvitään. Kunhan vain terveysongelmat eivät aiheuttaisi
taas takaiskua.
Sunnuntai-iltana
seurailin vielä säätietoja ja ennusteita. Kuuden maissa
-40 rikkoutumassa taas. Tielaitoksen mittarissa Enontekiöllä
alittunutkin. Muonion Laukukerolla tuulta 21,7 m/s.
Pakkasta kuitenkin vain 14,7. Lähistöllä Alamuoniossa
-37,2. Jos tunturin laella olisi tuo Alamuonion pakkanen,
olisi pakkasen purevuus enemmän kuin -62 astetta!
Tulevaksi
viikonlopuksi luvassa pakkasta enää 11 - 13 astetta.
Jos tuo toteutuu, eiköhän sitä jälleen yritetä lähteä.
Tuollaiset lukemat olisivatkin leppoisia tämänhetkisiin
verrattuna.
Viikonloppu
10.1. - 11.1.2014
Viikolla
toteutin asian, joka on ollut mielessäni varsin kauan.
Ainon suosikkilistalla minun tehtävistäni se on ollut
varmaan 30 vuoden ajan! 1970-luvun loppupuolella olin
aloittanut Erä-lehden tilaamisen. Vuosituhannen vaihteessa
tai aiemminkin myös Metsästys ja Kalastus -lehti alkoi
olla kuukausittain postipojan laukussa ja putosi meidän
laatikkoon. 2012 lopetin molempien tilaamisen. Joka
ainoa lehti oli kuitenkin talletettu hyllykköön. Hyllymetrejä
oli aika monta. En niitä koskaan selaillut ensimmäisen
lukukerran jälkeen. Ja itse asiassa useammatkin viimeisimmistä
olivat jääneet kokonaan avaamatta. Nyt siis oli vihdoin
tunnustettava tosiasit ja aika heittää lehdet paperinkeräykseen.
Luetut ja lukemattomat. Tuollainen määrä saattaisi täyttää
taloyhtiömme keräysastian kerralla, ellei se ole juuri
tyhjennetty. Siksi päätinkin viedä lehdet jäähallin
keräyslaatikkoon, sillä junnut saavat niistä papereista
jonkun lantin kilolta. Kasasin lehdet kohtalaisiin nippuihin
ja sidoin niput. Niput täyttivät auton peräkontin. Mahtuivat
kuitenkin. Paperinkeräysastia sai aika lailla kiloja
mahaansa.
Lehtiä niputtaessani
silmäilin osoitetarroja. Siinä samalla vilisi silmissäni
valtaosa elämänpolustani. Etelän metropolista Kuopion
kautta Tornioon. Vain lapsuus ja hullu, ihana nuoruus
jäivät ulkopuolelle. Hyvä. Ehkä niiden muisteluaika
tulee sitten myöhemmin.
Torstaina
sitten se lääkärikäynti. Labratulokset ok. Ja kädet
ovat nyt varsin hyvässä kunnossa. Pientä punoitusta
muutamassa paikassa ja lievää kutinaa. Lääkäri kysyi
mielipidettäni saikun jatkosta. Sanoin, että töihin
vain, on tässä tätä joutokäyntiä ollut ihan nokko. Näin
päätettiinkin. Jos työni olisi likaisempaa tai fyysisempää,
ei tohtori olisi minua vielä töihin laskenut. Vähän
mietti nytkin. Olen ihopoliin yhteyksissä, jos tilanne
alkaa heikentymään. Lääkitys jatkuu ainakin pari kuukautta.
Seuraava labra vasta maaliskuun alussa samoin kuin kontrollikäynti
lääkärillä.
Kun muistelee
kulunutta 1,5 vuoden jaksoa, ei voi kun olla onnellinen.
Vihdoinkin kädet hyvät. Vartalokin ok, pärstässä kuitenkin
punoitusta. Käsien kanssa pitää yhä noudattaa varovaisuutta.
Ei saa kastella, ei liata ja tulee välttää ihon mekaanista
rasittamista. Hanskat ovat kaiken A ja O. Tosin jo parin
viikon ajan olen öisin ollut käsineittä. Ei tautia ole
vielä välttämättä kokonaan nujerrettu. Ja oikean nahkan
syntyminen kestää jonkun aikaa.
Jos kädet
eivät olisi alkaneet parantumaan, olisi minusta todennäköisesti
tehty vähitellen eläkeukko. Ei se ajatus ollut itselläkään
kaukana. Mutta mitäpä minä eläkkeellä olisin touhunnut,
kun kädet olivat sellaiset. Tuskaa ja piinaa olisi tuottanut
koko vapaaherruus. Kyllä näin on hyvä ja olen asiantilasta
äärimmäisen onnellinen. Toivottavasti tämä vaihe on
pysyvää ja takaiskuja ei ole vastassa.
Viikon mittaan
viikonlopun pakkasennusteet lupailivat varsin kylmää
keliä. Torstaina kuitenkin vain -18 astetta tarjolla
lauantaiksi, kunnes illemmalla ennuste pyrähti -23:een.
Ei tulisi lähtöä. Liian kylmää hiihdellä ja ajaa kelkalla
puita. Perjantaina aamusta ennuste oli muuttunut viidentoista
asteen pakkaseksi. Vasta tiistaille -17. Mainitsin Ainolle,
että nyt olisi viimeinen mahdollisuus lähteä mökille
perjantai-aamuna. Työt alkamassa ja jatkossa pääsemme
aloittamaan mökkireissun vasta perjantai-iltaisin työpäivän
päätteesi. Lunta varmaan paljon ja lumitöitä joutuisi
tekemään koko pimeän illan. Lähdin käväisemään parturissa,
kun kuontalo oli loman aikana päässyt epämääräiseen
kuntoon. Lattiamoppikin oli ihmismäisemmän näköinen.
Katsottaisiin sitten hiusten siistimisen jälkeen, josko
kampausta voisi esitellä mökin seinille ja irtaimistolle.
Parturista tultuani Aino oli täyttänyt vesiastiat ja
alkanut eväiden pakkaamisen. Siis lähtö mökille edessä.
Torstaina
säätyppi oli muuttunut. Aamulla yhdeksän maissa lähtiessäni
Kemiin lääkärille oli plus 1 aste ja märkä tie. Paluumatkalla
muutama pakkasaste ja lumituisku. Ja kolari Kemi-Tornion
moottoritiellä. Pyry jatkui ja illalla pakkastakin oli
jo kymmenkunta astetta. Napapiirillä lunta oli sadellut
hiljalleen jo viikollakin, kun Torniossa sade oli ollut
silkkaa vettä. Meltosjärven mittapisteessä vahvuus 45
senttiä. Mökille matkatessamme sade oli tauonnut, mutta
vihainen tuuli liikutteli pakkaslunta sakeanaan ilmassa.
Pakkasta 12-15 astetta. Kun saavuimme Sirkkakoskentielle,
havaitsin, että se oli aurattu siten, että siitä vain
jotenkin pääsee läpi. Esim. ohituslevikkeet olivat auraamatta.
Pieni pelko hiipi mielessä. Pelkoni osoittautui todeksi
saapuessamme puomille: Tarrantie auraamatta! Ei edes
vähäisintä levennystä, johon voisi auton sijoittaa,
jotta muut autot voisivat paikan ohittaa.
Samalla ensimmäinen
auto olikin jo lähestymässä pohjoisesta peräkärry hinauksessa.
Kysäisin pariskunnalta, josko heillä olisi lumilapiota
matkassaan. Ei ollut. Minullakin vain kenttälapio, jolla
aloin melkuttamaan aurausvallia. Hoksimme, että matkassa
on myös muovipalju, jolla pehmeään valliin saatiinkin
sen verran koloa, että auton sai siihen ja tielle jäi
autoille ohitustilaa.
Lähdimme
saapastelemaan umpista mökille. Paikoin pehmeää, uutta
lunta oli 30 senttiä. Ehkä enemmänkin. Lopussa, missä
tie kulkee puustoisessa maastossa, lunta oli hieman
vähemmän. Liikaa oli sekin. Kummallakaan meistä kun
ei kävely ole helppoa. Etenkin Ainon kulku oli vaikeaa.
Mökiltä soitin
auraajalle. Jos olisi ihan niillä hetkillä tulossa,
voisin odotella. Eipä ollut vielä tulossa. Lunta joka
paikka täynnä ja mökkiläiset juuri nyt tulossa viikonlopun
viettoon. Sanoin, ettei meillä mitään hätää. Kyllä pärjäillään.
Ville lupaili kuitenkin lauantaina tulla auraamaan.
Hain kelkan
ja laitoin reen perään. Rekeen ajoin lumilingon. Ja
ajoin sitten kuorman auton luo ja aloin töihin. Lumi
oli pehmeää ja linko puri hyvin. Aika helposti sain
risteykseen tilaa ja sain siirtää auton tieltä syrjään.
Laskeskelin, että aurakin tuosta raosta mahtuu ja pääsee
puhdistamaan väylän mökille. Paluumatkalle lastasin
rekeen lingon lisäksi kaikki kamppeemme. Iso kuorma
oli pian mökillä.
Aino oli
ehtinyt poissaollessani lapioimaan polkuja aika lailla.
Kämpässäkin lämpö vastasi. Tuuli puhalsi järveltä voimalla.
Ja kylmästi. Poskia ja nokkaa kihelmöi. Suunnittelin
työjärjestyksen tuulen ehdoilla ja käänsin lumitorven
pystyyn kohti taivasta. Lumi lensi komeasti ylös. Viima
tarttui kevyeen lumeen ja pöllyytti sen kauas metsään.
Olikin melkoinen pölinä. Sitten kuului PÄTS... linkon
pakoputkesta sinkoili kipinöitä ja tuli hiljaisuus.
Ainolla oli sopivasti ruoka valmiina ja siinä välissä
kävin syömässä pikku mahallisen. Linko oli ollut käytössä
nyt kolmisen tuntia ja olihan aina sellainen mahdollisuus,
että bensa vain yksinkertraisesti oli loppunut. Koskaan
polttoaineen loppuminen ei kuitenkaan ole tapahtunut
noin dramaattisesti ja kerralla. On vain kone ensin
hieman nikotellut ja sitten simahtanut. Tarkistin säiliön.
Tyhjältähän se vaikutti. Tankkauksen jälkeen kaikki
pelitti niinkuin tyhjää vain. Pian oli lumityöt tehty.
Tietäkin puhdistin sen verran, että aura tullessaan
ei saisi aikaan lumivalleja mökin kohdalla pihaliittymiin.
Kävin sitten
vielä kelkalla kiertämässä puulenkin. Muistin laittaa
hupun, kun aivan varmasti muuten saisin lunta niskaani.
Ratkaisu osoittautui viisaaksi. Reitin varrella koivut
olivat lumen painosta painuneet kaarelle. Jopa 10-metrisillä
koivuilla oli latva maassa. Miten sitkeitä ne voivatkaan
olla! Viima ei ollut päässyt metsän sisuksiin. Ympärillä
täysi pimeys. Kelkan valoissa näkymät olivat suorastaan
ihastuttavia. Pakko oli kuitenkin kopistella reittiä
tukkivia puita. Koivut nousivat sen verran, että ali
alkoi päästä. Useammankin kerran päälleni putosi roppakaupalla
lunta. Sylistä ja kelkan istuimelta ropistelin lunta
jatkuvasti. En halunnut vaatteitani kastella. Kestää
aikansa, ennen kuin koivut suoristuvat kokonaan. Lauhtuakin
pitäisi.
Illalla pelailtiin.
Aino oli ottanut uudet strategiat ja keskittyi nyt vain
omiin peleihinsä. Muutos tuotti heti tulosta ja hallintaputkeni
oli katkaistu.
Lauantaina
pakkanen kirinyt pariin kymppiin. Pahin viima hellittänyt
ja tuulen suuntakin muuttunut suosiollisempaan suuntaan.
Enää ei puhaltanut suoraan järveltä. Tankkasin kelkan
ja lähdin hakemaan puukuormia. Nyt eivät vaatteet kastuneet.
Pakkanen meinasi hieman tuntua varpaissa. Muuten ei
hätää. Aino hiihteli muutaman kiekan ja valitteli myös
varpaitaan. Mutta kehui maisemia, kun aurinko tarttui
reitin varrella lumisten puiden latvuksiin.
Puolen päivän
jälkeen päiväkahvit. Ja paluu seuraavalle pinolle. Tätä
pinoa en ollut aiemmin puhdistanut lumikuormasta ja
aikaa hieman tärvääntyi, ennen kuin pääsin pinoa siirtämään
rekeen. Oli muuten tuolla kohtaa paljon lunta. Varmaan
60-70 senttiä! Vähän ihmettelin, että enkö osaa enää
lastata kuormaa niin, etteivät puiden hännät vastaisi
lumeen?? Silloin hoksin, että olin ottanut pois reen
takaosasta siihen veistämäni lankunpätkän ajaessani
linkoa rekeen. Lankunpätkän tarkoitushan oli korottaa
kuorman takaosaa, jotteivät pitkät puut osuisi lumeen.
Etenkin ojien kohdalla saattaa kuorma jopa purkautua,
jollen sido sitä kiinni. Tietenkin sidoin. Vähemmällä
pääsen näin.
Olin saanut
mökillä kuorman melkein kokonaan pinoon, kun Ville saapui
auran kanssa. Nopeasti heittelin viimeiset rangat pinoon
ja laitoinpa korotuspalikankin reen takaosaan. Villen
kyydissä pääsin puomille. On muuten arvaamattoman leveä
tuollainen kärkiaura. Mielestäni olin jättänyt reippaasti
ohitustilaa autoa sijoittaessani, mutta osin ojan kautta
Ville oli joutunut auton ohittamaan. Auton lasit umpijäässä
ja ikkunat eivät auenneet. Avasin oven ja siitä kurkistellen
sain auton ajettua syrjään. Ville pääsi jatkamaan matkaansa.
Rappasin silmän kokoiset reiät tuulilasiin ja ajoin
auton mökkipihaan. Kello oli jo kolme ja hämärä hiipimässä
kairaan. Nopeasti lähdin vielä hakemaan pinonpohjan.
Hyvin näin. Kuormastakin tuli nyt oikean mallinen korotuspalikan
ansiosta. Neljältä kuorma mökillä pinossa ja pino peitetty.
Aino sanoi, että ruokakin olisi valmista. Vasta silloin
huomasin, että nälkäkin oli. Touhutessa nälkää en huomannutkaan.
Olen nyt
ajanut pois molemmat pölliristikot ja puolet rankapinoista.
Ne pienimmät. Puita näyttää kertyvän mukavasti. Ja kun
lisäksi olisi tarkoitus kaataa muutama pihakuusi ja
laavullakin maisemointisyistä olisi joku ylimääräinen
puu poistettava. Kyllä puita siis tulee olemaan aika
reippaasti pilkottavaksi. Pinoissa riittää ajettavaa
pariksi päiväksi. Tällä rauhallisella tahdillani ja
näinä lyhyinä pohjoisen päivinä. Sitten puureitit saavatkin
ladut, kun alan niitä latukoneen kanssa höyläilemään.
Vai tuleeko Ainon lonkanfiksaus niin, että latuja ei
tarvitsekaan tehdä. Muita hiihtelijöitä ei näillä kulmilla
taida ollakaan.
Olin ajatellut,
että sunnuntaina en puita enää aja. Pinot metsässä lumikuorman
alla ja aikaa tuhraantuu lapiohommissa. Ja avattu pino
pitäisi ajaa sitten joka tapauksessa kokonaisuudessaan
pois. Pakkasta yhä parikymmentä. Reilumpaa helpotusta
ei luvassa aamuksikaan. Päätimmekin lähteä kotimatkalle.
Ei vaikuttanut enää jäädä yöksi. Pari kopallista säästyisi
puitakin, vaikka ei puutilanteemme tietenkään moisesta
olisi kiinni. Ja mitään synergiaetua ei yöksi jääminen
olisi antanut. Mukava olikin ajella pitkillä valoilla
läpi lumisen kairan.
Maanantaina
siis paluu arkeen ja töihin. Mitenkähän outoa homma
on ja mitä muutoksia uudet kuviot ovat tuoneet tullessaan?
Eiköhän hommat hoidu, kunhan vain saan uudet työnkuvat
selviksi. Heti alkuviikoksi onkin sovittuna useampiakin
palaverituokioita.
Lomia
on säästynyt saikun vuoksi kai kolmisen viikkoa. Ne
on pidettävä tässä kevään mittaan. Enköhän saa ne kulutettua.
Viikonloppu
ja Loppiainen 3.1. - 6.1.2014
Torstaina
jälleen labra. Valitettavasti en ole saanut mitään tietoa
tuloksista. Lomilla ovat hoitsutkin. Varmasti ansaituilla.
Jos jotakin huonoa olisi ilmennyt, uskoakseni olisin
kuitenkin saanut sieltä tietoa. Torstaina myös hain
jatkopiikitykset olkapäihin. Nyt oli eri lääkäri ruutan
varressa ja hän piikitti hieman eri paikkoihin. Itse
asiassa täysin eri paikkoihin. Nyt tuntuu, että jälkimmäiset
piikit osuivat paremmin, koska kivut ovat alkaneet kadota.
Eka setti ei täysin kipuja vienyt.
Perjantai-aamuna
oli vielä hämäränkuhjaa, kun lähdimme kohti mökkiä.
Nollakeli. Mökillä uutta lunta oli tullut sentin / vuorokausi
edellisestä. Ei siis lumitöihin asti.
Virallinen
lumenvahvuus perjantaina 28 senttiä. Ei vaikuttanut
riittävältä puunajoreittien tekemiseksi. Päätin kuitenkin
lähteä jalkapatikassa kiertämään reittiä. Lumilapio
matkassa. Saisin ehkä hieman täytettä ojiin ja muihin
hankaliin paikkoihin. Olin pahnostanut umpista parisenkymmentä
metriä, kun jo havaitsin homman mielettömyyden. Lunta
paikoin yli polven. Ja aikalailla tiukkaa. Ei kuitenkaan
niin tiukkaa, että olisi kävelijää kannattanut. Mutta
kelkalla kannattaisi yrittää. Kelkan kanssa aukaisinkin
sitten ensimmäisen yhdysreittipätkän. Olisikohan 150
metrin matka. Ihan hyvin meni. Lunta oli aivan riittävästi
täyttöpaikkoihin lapioitavaksi. Ei kuitenkaan ehkä niin
runsaasti, että täyden rekikuorman saisi siitä näppärästi
läpi. Tuntinen siinä kului. Toinen tiima meni reitin
takimmaisen osan avaamisessa. Se on mitaltaan kolmisensataa
metriä, mutta osin aikalailla tasaista. Aiemmin olen
jo ehtinyt pohjustamaan osan puulenkistä ja kierroksen
kokonaispituudeksi tuli 1300 metriä.
Aino käveli
päiväkävelyt osin vanhoja kelkkareittejä hyödyntäen.
Kun Tarralla oltiin jälleen vain kahdestaan, kului iltamme
korttien ja lautapelin ääressä.
Lauantaiksi
teki parin asteen pakkasen. Aino hiihteli kelkkauria
pitkin ja kehui keliä. Puureitin varrella oli kaksi
pölliristikkoa ja kuusi rankaläjää. Päätin aloitella
puunajoa. Aluksi nuo koivupölliristikot. Normaalisti
olisin ajanut yhden ristikon kahdessa erässä, mutta
nyt päätin ajaa ensimmäisen pinon kolmessa osassa. Siksi,
että reitin pohja ei pahoin pettäisi ja voisin paikkailla
vähitellen väistämättäkin syntyviä painumia. Kun olin
aloittanut aika myöhään puunajon, oli iltapäivä jo jonkun
matkaa menossa, ennen kuin sain ensimmäisen pinon mökille.
Päivä jatkui kahvistelulla, kun Pessalompolosta saimme
kahden mökkikunnan porukat vieraiksemme. Iltapäivän
viimeiset valoisat minuutit käytin reitin parantamiseen.
Samalla lapioin toisen ristikon ja parin rankaläjän
päälliset paljaiksi lumesta.
Sunnuntaina
meni taas aavistuksen plussan puolelle. Ainolla hiihtohommat
tyssäsivät parin kierroksen jälkeen. Lumi tarttui suksien
pohjiin. Ajoin alkuun jäljellejääneen pölliristikon.
Kolmena yksikkönä. Peitin mökillä pinon pressulla. Sitten
rankaläjän kimppuun. Siinä oli ehkäpä lähes saman verran
puuta, kuin pöllipinossa, mutta päätin ajaa sen kahdessa
erässä, kun iltapäivä alkoi olla jo lopuilaan. Tein
pienen arvionitivirheen ja jälkimmäisestä kuormasta
tuli aika julma. Kun oli jo hämärä, en halunnut jättää
pinon pohjaa ajamatta. Reki on noin metrin levyinen.
Kuormasta taisi tulla leveyttä korkempi. Kovan painon
alla reitti petti useammassa paikassa ja aina ainoastaan
toisen jalaksen alta. Pelkäsin kuorman kaatuvan ja yritin
ajaa mutkat varoen, ettei keskipakoisvoima kaada kuormaa.
Onnekseni ei kaatunut. Oli liki pimeä, kun olin mökillä
ja puut pinossa ja pino peitettynä.
Pikapikaa
sitten kaivoin moottorikairan varastosta. Testasin sen
hereyden pihamaalla. Hyvin pelasi. Hain saunavedet kelkalla.
Syötiin. Saunottiin. Iltavieraiden kanssa pelailtiin
Kingdom Builderia. Lauha keli ja lämpimän kämpän lämpövuodot
alkoivat pudottelemaan katolta lumisohjoa.
Maanantaina
Loppiainen. Edelleen plussalla, tosin aivan niukasti.
Ainolla ei haluja enää hiihtokokeiluihin. Kävin paikkaamassa
reitin painumat. Pahoja olivatkin. Ihme, että en kaatanut
eilisen viimeistä pirriksi lastattua kuormaa. Loppuviikoksi
luvassa alle -20:n kelejä, joten luulisi reitin kovettuvan
vähintään lujaksi. Olin taas varsin tyytyväinen, kun
olin saanut puuhommat käyntiin. Ja kun nyt viimein näyttää
kädetkin olevat kunnossa.
Lauantain
pikku pakkasessa hommat sujuivat hyvin. Vaatteet ja
etenkin hanskat pysyivät kuivina, mikä onkin käsilleni
ensiarvoisen tärkeää. Sunnuntaina sain vaihtaa rukkasia
tiheämpään. Sunnuntaina sateli hieman räntää ja tihkua
ja sade kasteli pressujen alta kaivamani puut. Selkä
oli parhaimmillaan silloin, kun käsittelin painavia
pöllejä. Rankojen kanssa oli heikompaa. Rangat tuli
pinottua toukokuussa "vastakarvaan" ja nyt
lastatessa puita rekeen tuli väkisellä kiertoliikettä.
Vastakarvaan: näin vähäisen lumen aikaan en voikaan
ajaa kuorman kanssa mökille kuin toista reittipuoliskoa
pitkin. Olkapäät hyvät piikkien ansiosta. Kämmenet pelottavan
hyvässä kunnossa! Tuo selkä on omituinen. Raskaita pöllejä
voi huoletta nostella. Lapiointi on myrkkyä, samoin
kuin puukopan, vesiämpärin, kassin tms. kantaminen.
Kun lopetin
aikoinaan parit aikakausilehtitilaukset, huomasin nyt
vasta erään asian, jota jäin myös paitsi: seinäkalenteri.
Lehden matkassa sellainen aina tuli, nyt se menee hankintaan.
Kun pääasiallinen tarve on nähdä kalenterista pikaisesti
esimerkiksi monesko päivä on ensi viikon torstaina,
kelpaisi joku vanhakin kalenteri tilapäisesti. Tutkailin
vanhat kalenterit, joita olikin vino pino tuoreimman
alla. Ei kuitenkaan sellaista, jossa tammikuu alkaisi
keskiviikkona, kuten tänä vuonna. Käänsinpäs sitten
näkyville helmikuun sivun vuodelta 2012. Kelpaa hetken.Kuun
lopussa edessä uusi selaus, ellen sitä ennen muista
ostaa virallista versiota.
Tässä pian
on sitten edessä iso muutos. Tulevana torstaina lääkäri
arvioi tilani ja samalla siis työkykyni. Marraskuun
lopussa jo luulin, että pääsen töihin. Lääkäri ei silloin,
syystä tai toisesta, minua vielä työelämään palauttanut.
Uskon, että nyt päästää. Oikeastaan nuo lääkkeen sivuoireet
ja haitat voivat olla vielä esteenä työhönpaluulle.
Torstaina keskustellaan, mutta lääkäri päättäköön. Oireet
ovat lieviä, ja johtuvatko lainkaan näistä lääkkeistä.
Alkuviikolle
luvataan säätyypille jatkoa. Eli nollan vaiheella pyöritään.
Sateista. Torstaina alkaisi sitten pakastumaan ja muuttumaan
talviseksi. Lauantaille jo liki -25 tulisi ennusteen
mukaan olemaan. Saatammekin jälleen jäädä kotosalle
odottelemaan lauhempia viikonloppuja. Päivä on jo pidentynyt
runsaaseen kolmeen tuntiin. Viikossa valoisa aika pidentyy
49 minuutilla, joten hyvään suuntaan ollaan menossa.
Silläkin rintamalla.
1.
Esittely ja Taustaa 
