Viime käyntejä

Viikonloppu 8.12. - 10.12.2006

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Vielä tuli kuitenkin käytyä mökillä. Päivä on jo niin lyhyt, että ulkona ei näe hommailla kuin muutaman tunnin. Meni vielä tämä talvenalku tällaiseksi yritykseksi. Lunta satoi perjantaina, mutta lauantain lämpö ja vesisade kuluttivat sen vähiin. Ehdin kuitenkin kävellä jäniksen jäljillä tunnin-pari. Mutta lopulta hukkasin jäljet, kun jussi oli keksinyt nousta tielle.

Nyt kun pari viikonloppua jää käymättä, laiteltiin linnuille reilusti evästä tarjolle. Vaikka näin lyhyinä päivinä ruokaa ei kulukaan kovin runsaasti. Vielä oli yksi peippokin lintujen joukossa. Tarvinneeko sen edes lähteäkään etelän maille, kun talvea ei taida tullakaan.

Lopuksi vielä pieni kertaus kaudesta.

Yhteenvetoa vuodelta 2006:

Jälleen yksi mökkivuosi alkaa olla päätöksessään ja on tilinteon paikka. Mitään mullistavaa ei tälläkään kaudella sattunut, käytännössä pitkälti samoissa merkeissä on menty aiempiin vuosiin nähden.

Mökillä on tullut käytyä yhtä viikonloppua vaille joka pyhänseutu + lomat. Tuo yksi tahra tuli kovan pakkasen vuoksi. En näin jälkikäteen muista mittarilukemia, mutta kylmää kai on ollut, kun en käynyt. Kun helmikuun alussa kuitenkin olin mökillä vaikka oli pakkasta melko nätisti! Pari viikonloppua todennäköisesti jää joulun seutuna vielä käymättä, mutta näkyypähän.

Kun vuosi alkoi, kantoivat puut raskasta tykkyä ja vahinkoja syntyi. Puita katkeili ja kun maa ei ollut jäässä, suuria puita kaatuili juurineen. Vaikka ennen tammikuun puoliväliä käväisi suojan puolella ja lumet putoilivat puista, ei hankea syntynyt. Lumi olikin kauan puuteria ja vaikeutti kelkkahommia. Jäät pysyivät myös heikkoina johtuen lumen satamisesta ohuehkolle jäälle.

Alkuvuodesta jouduin tekemään poroaitaa, kun yksi poro majoittautui lintulaudan alle. Toukokuulla sitten metsästä löytyi kuollut poro, liekö minun ruokavieraani?

Tiet olivat huhtikuulla tosi huonossa kunnossa ja autoja jäi kiinni savikkoon. Jäät järvestä sulivat lähes paikalleen jo kohtalaisen aikaisessa vaiheessa. Vaikka vapun jälkeen oli tosi lämmintä, tuli kesä vasta kesäkuun puolen välin paikkeilla. Ja millainen kesä! Kuivuutta jatkui yhtäjaksoisesti 2,5 kuukautta ja pihamaa kasveineen ja kukkineen vaativat jatkuvaa kastelua. Mökillä kasvimaat pelastuivatkin kastelun myötä, mutta pottumaasta ei saatu juuri ollenkaan satoa. Samoin metsämarjoja sai hakea aivan eri paikoista, kuin normaalisti. Järvessä vesi laski kaikkien aikojen ennätykseen (76,30m). Onneksi alkukesällä oli runsaasti korvasieniä. Syksyn sienisato kun oli olematon. Kuuman kesä jälkeen oli lievä yllätys, kun järvi jäätyikin normaalia varhemmin, jo loka-marraskuun vaihteessa. Tuli kuitenkin vielä takapakkiakin, kun marraskuun jälkipuolisko oli lauha ja lumet kävivät vähiin. Jääkin heikkeni hieman, mutta ei onneksi lähtenyt kokonaan, kun välillä kuitenkin kävi pakkasenkin puolella.

Sain vuoden aikana aikaan myös jotakin näkyvää, kun värkkäsin kelkalle ja veneelle jonkinlaiset suojat. Tietenkin polttopuuhommat veivät kaikkinensa myös runsaasti aikaa. Lukemattomia pikkuhommia tuli myös tehtyä. Selkä vain temppuili ja on vasta nyt loppusyksystä asettunut. Toivottavasti ei jatkossa vaivaa.

Kalassa on meidän perheessä pysytty. Kesällä tuli runsaasti kookkaita ahvenia katiskoista, joten muu kalastelu avovesikautena jäi vähille. Tietenkin muikut vielä otettiin syksyllä. Viimevuotiseen tyyliin verkoilla. Muikut ovat nyt tosi suuria ja nuoret ikäluokat vähissä. Omat kalaennätykset paranivat kahdessa lajissa: Kuha 3,120kg ja lahna 2,860kg. Suurin hauki painoi 4,160kg ja suurin made 2,880kg. Isoimmaksi ahveneksi jäi tasan puolikiloinen. Kalalajeja kertyi 12. Kuhien keskipaino nousi edellisestä vuodesta 0,300kg ja oli näin ollen 1,750kg. Viisi suurinta sai keskiarvon 2,850kg, kun vastaava edellisenä vuonna oli 2,460kg. Kokonaiskalamäärä oli lähes sama, kuin edellisenä vuotena. Paljon enemmänkin olisi kalaa tullut, vaan kun ei jaksa syödä! Nytkin osan olen antanut mökkinaapureille tai muille Tarralla pistäytyneille. Metsälläkin kävin. Muutama lintu tuli saaliiksi. Sain myös kaksi jänistä. Lienee jokin vuosi kulunut edellisestä jäniksestäni. Lintukannat jäivät runsaiksi, jonka syystä jäi hyvä mieli.

Nämä sivustotkin tuli syksyllä uusittua. Kun laitoin ennen muutoksia tiedustelun sivujen käyttäjille, sain peräti 5 vastausta! Joten se siitä lupaamastani tilastosta. Keskimäärin uusilla sivuilla on päivittäin käynyt 8,4 kävijää.
Kiitokset näille vastaajille, nimet anagrammeina:

poimujen alkuaine
korpilampien nuuka
maakansa prologi
trimmeri ankkuroi
mekko nilkkaan

Kehitystoiveet ovat edelleen tervetulleita. Etenkin kaipaisin tuonne ruokapuolelle sopivia ohjeita.

Uusi kausi taas pian koittaa. Ensi kaudelle on jo joitakin ”projekteja” mielessä, ei kuitenkaan tällä kertaa mitään isompaa. Ensi vuosi myös näyttää, miten Alposlahden tien käy. Millainen hoito sille järjestyy?

Nyt ei muuta kuin Hyvät Joulut ja Uudet vuodet!

Viikonloppu 1.12. - 3.12.2006

Tulin pitkästä aikaa yksinäni mökille. Ainolla oli työpaikan pippalot ja lisäksi mielessä leipomukset. Perjantai-iltana sateli vettä ja alkumatka oli tosi liukas. Loppupuolikas olikin jo tihmeämpää, mutta paksussa sumussa ei vauhti päässyt päätä huimaamaan. Mökillä pakkasta oli juuri ja juuri. Vettä kuitenkin sateli. Sade muuttui sitten rännäksi ja jatkui aamuun asti.

Aamusta kuitenkin alkoi kirkastumaan. Kävin hämärissä kävelemässä mutkan metsällä. Jäniksiä ei näkynyt. Pyitä ripisteli useampiakin. Eivät tienneet, että en nyt ollut niiden perässä. Haukkakin niitä vahtasi. Korjailin sitten jälleen turvonneita ovia. Kelkkavajan osalta jo toisen kerran muutaman viikon sisään. Hirsien painuminenkin voi osaltaan olla syypää ovien käynnin loppumiseen. Mutta kun varaston ovikin oli mennyt yhtä kokoa liian suureksi?

Lähdin sitten jäälle laittamaan verkkokepit pystyasentoon. Viime pyhänä kun veden suurentamat avannot pakottivat jattämään kepit makuulle. Viikon pikkupakkaset olivat jäädyttäneet jään taas lähes ennalleen. Pinta oli sileä ja avannoissa jäätä viitisen senttiä. Yön jäljiltä jään päällä oli sosetta sentin verran. Ilma oli todella hieno, ja otinkin joitakin valokuvia hienoista maisemista. Paluumatkalla mökille nostelin pystyyn myöskin kaatuneet viittakepit. Iltapäivällä ehdin vielä valoisan aikaan paikkaamaan korkean verkon, johon näin talvikalastuksen johdosta oli tullut molempiin päihin melkoinen repeämä.

Sunnuntaina aamusta olikin sitten pikku pakkanen. Kävelin taas hämärissä jännyjä tapaamassa. Mutta jaloissa kun rouskui lumi ja jäätyneet sammalet, oli tehtävä toivoton.

Vesi on noussut sitten järven jäätymisen vaaksan verran. Rannoilla on vettä, joka ei ole täysin jäätynyt. Nousu vaikuttaa jatkuvan edelleen. Ojat metsissä ovat sulat ja vesi virtaa. Jäät olivat viikon aikana turvonneet ja työntyneet rannoille. Iso railo oli nostattanut jäitä Koijusaaren ja Palkimensaaren välille. Jäätilanne vaikuttaa nyt kohtuulliselta. Ellei vesisateita tule enempää, on tilanne hallinnassa.

Viikonloppu 24.11. - 26.11.2006

Jos viime viikonloppuna talvi otti hieman takapakkia, oli se nyt laittanut peruutusvaihteen kunnolla päälle! Tosin perjantai-iltana satoi vielä lunta, mutta sitten hieman lämpeni. Lauantaina oli poutakeli ja juuri plussalla mutta sunnuntaina vettä tuli taivaan täydeltä ja lämpöä useita asteita. Tietäähän sen, että lumet vähenevät kovaa kyytiä ja jäältä ne sulivatkin kokonaan.

Lauantaina aamulla kävin ensin tutustumassa jäätilanteeseen. Sahasin koepalan ja vahvuutta oli 18 senttiä. Siis riittävästi kelkalle. Laitoin vielä jääpiikit saappaisiin, liukasta kun tuntui olevan. Pääsin kelkalla vain rannan karheamman osuuden. Tela ei pitänyt vähääkään märällä jäällä. Hyvä että sain kelkan työnnettyä takaisin rantaan. Jääpiikeistä oli apua. Verkkoreissu piti tehdä jalkaisin, mutta onneksi ei sitä matkaa ole kuin 600 - 700 metriä yhteen suuntaan. Paluumatkalla oli kuitenkin kuormaa vesikelkassa, kun varsinkin kuhia oli verkoissa hyvin. Lisäksi hauki ja lahna. Tällä kertaa eivät ennätykset paukkuneet, sillä suurin kuha jäi 300 grammaa jälkeen viime viikonlopun isomuksesta.

Sunnuntain verkkoreissulla olosuhteet olivat melkoiset: kova etelätuuli ja kaatosade. Menomatkalla tuuli kävi selän takaa. Vesikelkkaa ei tarvinnut tällä kertaa vetää, sillä tuuli piti kelkkaa koko ajan edessäni. Näytti varmaan siltä kuin kelkka taluttaisi miestä! Jäällä oli nyt vettä ja aallokkoa. Siellä täällä oli 5 - 20 senttisiä reikiä, joista vesi virtasi jään alle. Kyllä jääkin tuolla menolla heikkenee. Verkoista sain vielä runsaan 2 kilon kuhan. Kauden viimeisen, sillä otin verkot pois ja jätin narut pohjaan. Kalaa pitäisi riittää nyt pariksi kuukaudeksi.

Olin odottanut paljon lauantai-illan Love Records -toivekonsertilta, mutta jouduin pettymään. Eipä sieltä juuri tullut mieleistä musiikkia. Toista oli iltapäivällä Juicen muisto-ohjelmassa. Sitä kuuntelin hartaasti kaloja savustaessani ja sitten myöhemmin sisällä.

Viikonloppu 17.11. - 19.11.2006

Talvi otti askeleen - pari takapakkia. Koko viikonlopun ajan pysytteli vähän plussan puolella. Vähän sateli vettäkin ja oli melko sumuista. Tuulet onneksi mietoja. Maanteillä melko liukkaat kelit ja niinpä mökkimatka kesti poikkeuksellisen pitkään tullen mennen. Lumet putoilivat peltikatoilta ja jäältä ne kävivät jo melko vähiin.

Leikkimökistä oli mennyt ikkuna rikki. Milloin, siitä ei ole varmuutta. Aino siihen löysi pleksin peitoksi, ettei tuiskuta lunta tupaan. Loskakeli kun oli, ei Ainokaan nyt hiihdellyt, kuten edellisenä pyhänä. Kävi kuitenkin pari kävelylenkkiä.

80-milliset verkot pistivät omat kalaennätykset lauantaina uusiksi peräti kahden lajin osalta. Sunnuntainakin tuli vielä pari kuhaa. Sunnuntaikuhien keskipaino oli vain 1,71kg, kun lauantaina keskipainoa oli 2,78kg!

Viikonloppu 10.11. - 12.11.2006

Oli mukava yllätys odottamassa kämpällä: sisällä 20 astetta lämmintä! Taimi oli saapunut naapuriin jo päivällä ja lämmittänyt meidänkin mökkiä. Päästiin suoraan asumaan ja kahvistelemaan ilman värjöttelyä.

Lauantaina heti päivän valjettua läksin verkoille. Nyt jo uskaltauduin tekemään reissun kelkalla kun viime viikonloppuna en vielä tohtinut. Jäätä olikin nyt jo 15,5 senttiä. Ja lunta jäällä vain muuan sentti. Verkoista tuli kalaa mukavasti. Kuhia ja mateita. Suurin kuha oli 2,780 kg, mutta yksi matikka oli vieläkin julmempi. Vaihdoin "taajat" verkot (60-milliset) 80-millisiin. Voi tapahtumat verkkorintamalla hieman vähentyä, mutta ovatkin sitten sitäkin mielenkiintoisempia. Sunnuntain koku antoi sitten vielä yhden peruskuhan.

Kun annoin enimmät kalat naapuriin kiitokseksi kämpän lämmityksestä, jäi lauantai-iltapäivällä aikaa touhuta muutakin. Latukonetta piti hieman entrata. Kelkkavajan ovia piti hieman pienentää. Olivat sen verran turvonneet, että niitä oli jo vaikea saada kiinni. Kun lunta on vielä vähän, ei metsään ole vielä kelkalla asiaa. Mutta pellon reunaan tekemäni rankakasat olivat sopivalla hollilla ja sainkin ne ajettua mökille. On se mielenkiintoista, kuinka vähästä sitä voi saada hyvän mielen, kun katselin mökille ajamiani rankoja! Niitä kun kertyi melkoinen kasa.

Kelit olivat mukavat koko viikonlopun ajan. Perjantaina oli pakkasta toistakymmentä astetta mutta siitä sitten muutamalla pykälällä lauhtui. Sunnuntaina pakkasta oli enää 7 astetta.

 

Viikonloppu 3.11. - 5.11.2006

Matkassa oli tällä kertaa myöskin kummipoika Jaakko. Kämpässä odotti perjantaina 14 asteen pakkanen, ulkona vähän kovempi. Kämppä kuitenkin alkoi nopeasti lämpenemään ja päästiin asumisen alkuun. Taivas oli selkeä ja kuu pientä vaille täysi. Niinpä jo illalla Aino ja Jaakko pistivät luistimet jalkaan ja luistelivat kuun valossa jonkin aikaa. Järvi kun oli viikolla saanut jääkannen ja jäätä oli noin 10 senttiä. Yöllä pakkanen kiristyi ja aamulla mittari näytti jo lähes 25 astetta miinusta.

Harvoin loppujen lopuksi sattuu sellaiset olosuhteet verkkojen laitolle jään alle kuin nyt lauantaina. Jää vahvistui perjantai-illasta 1,5 senttiä, joten sitä oli sopivasti, ettei homma käy työstä. Jää oli kirkasta ja lunta oli jään päällä vain vähän. Uittolauta näkyi mainiosti. Monesti ehtii ohuelle jäälle sataa lumen joka sitten painaa jäätä ja kastuu ja muuttuu kohvaksi ja/tai lunta ja sohjoa on 20-30 senttiä ja kulkeminen raskasta. Jään läpi ei näe ja varsinkin yksin lautaa uittaessa on joskus lauta hieman hukassa. Mutta ei nyt! Tosin Jaakko ja Aino olivat luistelemassa ja seurasivat laudan kulkua, kun vetää nylkytin sitä sopivalle etäisyydelle. Laitoin 3 verkkoa ja sitten vielä kahteen paikkaan narut pohjaan odottamaan mateenpyyntiaikaa. Tuli siinä kävelykilometrejä vesikelkan kanssa. Kun näin ensi kerralla pitää tutustua jääolosuhteisiin, en vielä kelkalla uskaltautunut jäälle. Olisihan se jo varmaan kestänyt, mutta kun tilannetta ei tiedä. Aino ja Jaakko luistelivat varmaankin 15-20 kilometriä. Iltapäivällä ruoka maistui ja lyhyet päikkäritkin otettiin. Saunassa sitten vielä pestiin hiet ja illalla pelattiin korttia ja Trivial Pursuittia.

Sunnuntaina verkoissa oli mukava kuha, jonka sai sitten Jaakko kotiinviemisiksi. Luistelijat valittelivat lauantain jäljiltä kipeytyneitä ja hiertyneitä jalkojaan ja luistelut jäivätkin vähiin. Pakkanen oli lauhtunut jo hieman 10 asteen lämpimämmälle puolelle, joten olosuhteet olisivat olleet mainiot. Kotimatkalle ehdittiinkin sitten jo heti puolenpäivän jälkeen.

Pikkulintuja oli syöttöpaikalla runsaasti. Lähinnä tiaisia ja punatulkkuja. Oli kuitenkin vielä peippoja , järripeippoja ja mustarastaskin. Eiköhän niillä olisi jo kohta aika lähteä hiukan leppoisimpiin keleihin!

Viikonloppu 27.10. - 29.10.2006

Perjantaina yritteli vähän myrskytä, kun saavuimme mökille. Lunta tuiskusi ja rannassa loiske oli melkoinen. Mökki oli kuitenkin lämmin, sillä Pekka oli tullut jo keskiviikkona Tarralle Jannen ja Markuksen kanssa ja lämmittänyt meidänkin kämpän. Tarja ja loput pojat tulivat sitten perjantaina. Kaima oli iltapäivällä soutanut tuulessa saareen, moottori kun oli tietenkin jäässä. Urakkansa siinäkin. Lunta ei kuitenkaan kertynyt lopulta montaakaan senttiä. Liekö sitä nyt kymmenkunta senttiä. Lauantaina tuuli oli vielä kohtalaista. Lämpötila nollan maissa. Kävimme Pekan kanssa lintumetsällä, mutta vain jänis tuli saaliiksi. Pekalle. Lintuja kyllä näkyi ja kuului. Pentti ja Airikin saapuivat lauantaina. Tarralle jäänyt väki poltteli Mäkipirtillä roskia. Varastot siistiytyivät kovasti. Varsinkin pojilla oli ollut erityisen hauskaa roskanpoltossa.

Sunnuntaina lähdimme jälleen metsälle. Viimeinen mahdollisuus linnustaa tälle vuodelle. Saaliitta jäätiin taaskin, mutta lintujen määrää voi vain ihmetellä. Hyvillä mielin saa sen vuoksi olla.

Lumi riitti ainakin pojille kelkalla ajamiseen. Metsiin ei tietenkään ole vielä asiaa, mutta tasaisilla paikoilla lumi riitti kelkkailuun. Sunnuntaina pakkasta oli jo toistakymmentä astetta. Järveen alkoi tulla riitettä. Jos pysyy tyynenä, voi ensi viikonloppuna olla jo kunnon jääkansi järvessä.

Niin, sitten yksi mielenkiintoinen juttu! Viime heinäkuussa Vesku löysi hillareissulla sinisen ilmapallon, jossa oli lipuke matkassa. Toi minulle, että mikähän tämä on? Siinä kerrottiin kyseessä olevan kilpailu, ja pyydettiin palauttamaan lipuke. Vesku sanoi, että lähetä sinä jos viitsit. Kisan järjesti Skotlannissa sijaitseva vanhusten hoitokoti, Drumdarrohc. Otin ensin spostitse yhteyttä, koska lapussa ei ollut mitään mainintaa kisan ajankohdasta. Liekö edes tältä vuodelta. Sieltä pyydettiin palauttamaan lipuke, kisa on ratkaisematta. Palautin lipukkeen ja nyt perjantaina tuli vastauskirje. Ensimmäinen sija ja palkintona 40 euroa! Pallo oli matkannut 1066 mailia. Kannatti siis palauttaa. Päätinkin, että summa menee aurauskassan pohjiksi.

Syyslomalla 6.10. - 22.10.2006

Takana 2-viikkoinen syysloma. Muikun perässä tietenkin oltiin. Ensimmäisellä viikolla Ainokin oli lomailemassa. Tarralla muutenkin väkeä. Toisella viikolla sitten olikin Keke, Aku ja Jussi jo perinteiseksi käyneellä reissulla etelästä.

1.viikko

Kelit vaihtelivat. Välillä pikku pakkasta, välillä lämmintä toistakymmentä astetta. Paksuja sumuja monena päivänä, välillä satoi vettä rankasti. Melkoista myrskyäkin väliin sattui. Vesi oli selvässä nousussa koko ajan. Kaaraneksen turbiinit kun alkoivat jauhaa sähköä lokakuun alusta.

Nuottakalastus ei tahtonut tuottaa tulosta. Puhtaita vesiperiä usein ja kunnon pusseja ei näkynyt eikä kuulunut. Verkoilla kuitenkin muikkuja tuli viimevuotiseen malliin. Niitä sitten Ainon ja Taimin kanssa plokattiin verkoista ja kiilattiin. Mätiä ei kuitenkaan kertynyt läheskään siihen tahtiin, kuin sellaisesta kalamäärästä normaalisti ollaan saatu. Vähän kuitenkin. Purkitin jonkun purkin ja annoimpa Veskullekin kymmenkunta kiloa perattua muikkua. Nuottakaloja kun ei kuulunut.

Ehdittiin vähän muutakin touhuta kalahommien lomassa. Karpaloita käytiin keräilemässä ja metsälläkin käväisin. Sain pari pyytä ja jäniksen.

2. viikko

Pojat saapuivat myöhään lauantai-iltana. Nuotalla ei kalaa juuri tullut joten muikut otettiin edelleen verkoilla. Mätiä vielä heikommin, kuin ensimmäisellä viikolla! Kalaa kuitenkin tuli ja purkkejakin syntyi. Tuulet kääntyilivät alkuviikon suotuisista tuulista väärään suuntaan ja kotiinviemistä ei pojille tuoreen kalan muodossa juurikaan kertynyt. Valitan. Alkuviikolla kyllä kalaa olisi tullut enemmänkin. Jos olisi sähköt, voisi kalaa pakastaa ja kalan viedä jäisenä. Mutta kun ei ole! Kaasupakastimet ovat taas niin arvokkaita, ettei oikein innosta.

Myös poikien kanssa kerättiin vähän karpaloita. Malliksi. Ja käveltiin vähän Tarran metsissä. Sain kohtalaisen kokoisen jäniksen joka oli jo lähes täysin valkoinen, kun viikon takainen oli vielä melko harmaa.

Torstaina nostettiin kaikki veneet, nuotta ja laituri maan puolelle.Pojat lähtivät sitten paluumatkalle perjantaina varhain. Pakkasta piteli jo ihan mukavasti. Perjantai ja lauantai kuluivat 2-viikkoisen työleirin purkamisessa ja talveen varautumisessa. Lauantai-iltana satoi lumen maahan. Sunnuntaina käytiin Pekan kanssa muutama tunti metsällä, mutta saalista emme saaneet.

Huomioita:

Muikut ovat suuria. Pikkumuikut puuttuvat kokonaan. Onko kanta vähenemässä ja jos on, miksi? Miksi kutu tai kuoriutuminen ei ole onnistunut pariin vuoteen? Lintukannat ovat kuitenkin korkealla. Metsoja, teeriä ja riekkoja näkyi runsaasti. Pyitä tavanomaisesti.

ps. Laitan kuvagalleriaan loman kuvat myöhemmin. En ehdi nyt ja viikollakin taitaa olla tiukkaa.

 

Viikonloppu 29.9. - 1.10.2006

On se syksy pitkällä, kun kalenterissa lehti kääntyi jo lokakuun puolelle! Kelitkin ovat kalenterin mukaisia. Tarralla ei kuitenkaan vielä lunta, kuten torstaina Torniossa. Plussan puolella kuitenkin oltiin vielä päivällä, sopivasti 3 - 5 astetta. Yöllä nollan vaiheilla.

Perjantai-iltana tuuli kävi idän puolelta. Laskin jonkun muikkuverkon tuulesta huolimatta omalle rannalle. Kyllä muikut kai moittivat keliä, kun eivät oikein tarttuneet verkkoihin. Paistikalat ainoastaan saaliina. Lauantaiksi käänsi tuulen kaakkoon. Keli ei juurikaan paremmaksi muuttunut mutta laskin silti taas verkot. Yön aikana kuitenkin muikkuja oli liikkunut selvästi enemmän ja sunnuntaina oli jonkun verran askaretta. Verkot limottuivat molempina öinä varsin paljon, liekö sekin osaltaan syynä heikohkoon kalan tuloon. Muikkujen lisäksi ensimmäisenä yönä verkoissa oli muutama salakka, toisena yönä särki, salakka ja norssi. Jos joku pelkää, että muikkuverkoilla pyydystetään kuhan poikaset pois, voin vakuuttaa, että näin ei ole. Muikun verkkopyynti on täsmäkalastusta jos mikä!

Lauantaina ei siis muikkushow:ta tullut, joten pistin repun selkään ja haulikon olalle ja lähdin vähän kävelylle. Lintuja en nähnyt sillä reissulla ollenkaan, mutta puolukoita keräsin jonkun verran. Illempana, ennen verkonlaskua, kävelin vielä Tarranmaassa ja vähän saalistakin sitten kertyi.

Niin, taasen on tulossa syysloma. Viimeinen työviikko vielä ja sitten kahdeksi viikoksi mökille. Ensimmäisellä viikolla Tarralla lienee porukkaa muillakin mökeillä, toisesta en tiedä. Toisella viikolla tulevat taas pojat H:linnasta perinteeksi muodostuneeseen kalanpyyntiin. Viime syksy oli varsin antelias, tämä syksy on vielä kysymysmerkki.

Palataanpa sitten näissä merkeissä lomien jälkeen!

Viikonloppu 22.9. - 24.9.2006

Olin jo etukäteen päättänyt vaihtaa harrastusta tuonne muikunpyynnin suuntaan ja niinpä heti perjantaina mökille päästyämme laskin jonkun muikkuverkon. Luoteinen puhalsi turhankin kovaa ja kulppoväli meni välillä turhan pitkäksi. Lauantaina tuuli oli kääntynyt 180 astetta ja oli vieläkin kovempi. Ei siis ihan parhaat muikunpyyntikelit. Kuitenkin muikkuja tuli jonkun verran. Muikut ovatkin nyt Miekosen muikuiksi suuria: pituutta noin 14 senttiä ja keskipaino 17 grammaa. Takavuosina keskipaino jäi 7 grammaan! Mätiäkin oli jo vähän, mutta parempaa on luvassa jonkin viikon päästä.

Perjantaiyönä oli vähän pakkasta ja lauantaina aamupäivästä koleaa. Tuuli kääntyi lounaaseen voimistuen vähän ja iltaa kohden keli lämpeni 10 asteeseen. Päätinkin, että en laske toiseksi yöksi verkkoja. Jos aamulla on lämmintä 10 astetta, ovat muikut turhan pehmeitä päästeltäviä. Lauantaiyönä ei lämpö laskenut lainkaan iltapäivästä ja olin iloinen päätöksestäni. Sunnuntaina ennen puolta päivää sitten tuuli taas nopeasti pyörähti luoteeseen ja keli viileni muutamalla asteella.

Syyspäivän tasauskin siinä koettiin. Kun sattui mustan kuun aika, oli perjantai-illan tähtitaivas tosi upea. Lauantaina Taimi piti pienimuotoiset juhlat, kun oli tullut taas sopiva rajapyykki vastaan. Ostimme lahjaksi sellaiset silmänjatkeet, että nyt näkee vastarannalla makkaranpaistajien paketeista viimeisen myyntipäivän.

Puolukkaakin ehdittiin saamaan ja kaikki myös putsattiin. Pikkupojat halusivat ottaa maasta porkkanoita ja se heille sallittiin. Juksu taisi löytää isoimman. Ei ole noin suuria porkkanoita meillä ennen ollutkaan. Nyt alkaa kasvilavoissa olla öyheet kohdallaan. Potutkin kasvilavoissa olivat kasvaneet paljon paremmin, kuin varsinaisessa pottumaassa. Johtuu tietenkin runsaasta kastelusta, kuivaneethan ne olisi muuten.

 

Viikonloppu 15.9. - 17.9.2006

Tämän viikonlopun ohjelmaan kuului päällimmäisenä kävelyä ja sitten toiseksi kävelyä! Pekka oli tullut perjantaina jo aikaisin ja Jaakko tuli sitten meidän kyydillä. Lauantaina teimmekin pitkän kävelyn haulikoiden kanssa. Jaakkokin jaksoi reippaasti kulkea koko päivän. Evästä oli riittävästi matkassa ja sopivan mittainen tulistelutauko piristi. Lintuja löytyi lopulta enemmänkin, kunhan ensin oli kävelty tyhjät pois. Jälleen oli Viivistä apua. Sunnuntaina vielä aamulla uudet kävelyt. Näyttää siltä, että Jaakosta tulee erämies. Ainakin nyt on into kova.

Kelit varsin hienot. Lämmintä viitisentoista astetta. Viikolla oli jo reippaasti yöllä pakkasta ja osa mustikoista oli mennyt huonoksi. Puolukoille tietenkin pakkanen on vain hyväksi, kunhan vain niitä olisi. Aino jonkun verran niitä keräili, joten alullaan sekin homma. Katiskoissa ahvenia yllättävän vähän. Verkkomiehilläkin lahnat ja säyneet tällä kertaa saaliskaloina.

Pihlajanmarjoista tein sitten viinihapolla mehua. Sitä kun lantraamatta kurpasee, niin kyllä hymyt hyytyvät!

Selkä taas vaihteeksi hieman parempi. Kävelyt kuitenkin hiersivät pikkuvarpaasta mukavan palan nahkaa!

Viikonloppu 8.9. - 10.9.2006

Poikkeuksellisen viikonlopusta teki se, että en käynyt vesillä lainkaan. Perjantaina oli kova tuuli ja vesisadetta. Lauantaiksi poutaantui mutta tuuli puolestaan vaan yltyi. No, tekemistähän on silti, vaikka ei tullutkaan kalasteltua.

Taisi olla nyt ensimmäinen kerta, kun kokeilin lihan savustamista. Possunfileestä tuli melkoisen maukasta. Lopputulos oli ehkä kuitenkin liian murea. Opeteltavaksi jää lämpötilan pitäminen alhaisempana ja/tai savustusajan lyhentäminen. Pitää jatkaa kokeiluja myöhemmin. Keräilin sitten lauantaina joutessani pihlajanmarjoja. Ison ämpärillisen puhtaana. Katsotaan viikon päästä, mitä siitä valmistui!

Sunnuntaina alkoi kanalintujen metsästys. Kävelin lähimaastossa runsaan parituntisen ja lintuja näkyi jonkun verran. Kuitenkin vain pari pyytä pääsi reppuun. Pekka sentään narutti metson. Tai itse asiassa Viivi, Pekan koira sen teki. Ei se ollut puhdasoppinen lintuhaukku, mutta Viivi kuitenkin oli kiinnittänyt metson huomion itseensä ja pudotus seurasi.

Selkäkipu on pysynyt sitkeästi matkassa koko kesän. Mikään ei tunnu siihen tehoavan, vaikka konsteja on koitettu hevoslinimentistä akupunktioon. Voimakkailla särkylääkkeillä saa helpotuksen muutamaksi tunniksi mutta usein vaatii uuden pillerin turhankin nopeasti. Jotkut päivät ovat helpompia, mutta täysin kivuttomia päiviä ei ole ollut muutamaan viikkoon. Milloinkahan mahtaa helpottaa?

Viikonloppu 1.9. - 3.9.2006

Kalenterin lehti kääntyi jo syyskuun puolelle. Lopulta myös kuivuus ja hellekelitkin loppuivat ja palattiin kalenterin edellyttämiin keleihin: päivällä lämpöä 13 - 15 astetta ja ajoittain sadetta. Kesän kuivuus kuitenkin on tehnyt tehtävänsä ja ainakaan pottuja ei näillä näkymin kannata kellariin kuokkia lainkaan. Syksyn myötä voi tietenkin viikonlopun ruokaperunat löytyä. Pysyvät tuoreempina pellossa ja kuka tietää, vaikka vielä vähän kasvaisivatkin. Lähteet ovat myös kuivilla. Ja vesi järvessä hyvin lähellä kaikkien aikojen alhaisinta lukemaa. Nyt saisi olla sateinen syksy, että tilanne vähääkään palaituisi ennalleen.

Laskin perjantai-iltana yhden 65-millisen verkon. Lauantaina pari nättiä kuhaa. Sunnuntaina sitten yksi muikku! Ei kuitenkaan silmäkoon mukainen vonkale. Metsälläkin käväisin, mutta ei näkynyt jäniksiä eikä sorsia.

Viikonloppu 25.8. - 27.8.2006

Pouta jatkuu yhä. Varsinaista sadetta taidettiin saada viimeksi heinäkuun puolessa välissä. Yritin saada vaimoväkeä pelastamaan tilannetta, mutta eivät he näköjään kanna minkäänlaista vastuuta! Nepalissa muorit sentään päättivät mennä alasti peltotöihin ja sadetta tuli heti. Ne on eri muoreja ne!

Katiskat antoivat jälleen komeita körmyniskoja. Otin lähes ämpärillisen verran suurimpia talteen ja ymmärrettävää on, että kotiintuomisiakin oli. Kun vielä mökkinaapurien verkot olivat osuneet kalojen kulkuväylille, niin olipa tosi kalaisa viikonloppu.

Vihannessatoa korjattiin myös talteen. Eipähän ole niin paljoa kasteltavaa jatkossa. Sorsiakin käväisin katsomassa, mutta hiljaista oli. Aino käväisi keräämässä mustikat, jotka olin bongaillut sorsaretkellä.

Saapi muuten nähdä, ehtivätkö metsäpalovaroitukset loppua ennen talvea?

Viikonloppu 18.8. - 20.8.2006

Ei viekäkään sadetta ja kastelut jatkuvat Tarralla. Vesikin on jo järvessä matalalla, kun pumppaan sitä jatkuvasti pihamaalle.

Jatkoin rannan kiveämistä. Sain sitten sen homman valmiiksi ja laitoin laiturin paikalleen. Onkin aika pitkällä tällä kertaa. Vedelle jätin kuitenkin nousuvaraa. Eihän tämä vähävetisyys voi jatkua loputtomiin.

Laskin ensimmäisen kerran tälle kaudelle muikkuverkot. Vähän niinkuin testimielessä oikean silmäkoon löytämiseksi. Muikkuja löytyi ja ovatkin melko vonkaleita. Leikkoperseitä itse asiassa! Niitä sitten lauantaina syötiin paistettuina ja kotiintuomisiakin jäi. Katiskoista taas komeita ahvenia, muttei niin lukuisasti, kuin viikko sitten. Sunnuntaina käytiin Jarmon ja Villen kanssa pilkillä, mutta menestys oli heikko.

Perjantaiyönä hälytys pisti lähtemään yönselkään järvelle. Tiirapaasi tuli myös ja saimme jättää ensiaputoimet ammattilaisille. Hyvin tuntuu päivystys pelaavan. Jokohan jatkossa jätän itse lähtemättä? Mutta.....

Viikonloppu 11.8. - 13.8.2006

Helteet ja kuivuus senkun jatkuvat. Kastelu muodostuikin viikonlopun tärkeimmäksi tehtäväksi. Lisäksi, kun vesi on todella alhaalla, oli hyvä vähän siirrellä kiviä rannalla mieluisampaan paikkaan.

Kun Tiinakin oli matkassa, vietimme aikaa myös Orhinselän hiekalla. Pakko oli käydä uimassakin. Kun tahtoopi muuten tulla kuuma.

Katiskat antoivat kauden ennätyssaaliin. Kookkaita ahvenia kertyi kilotolkulla. Suurimmat yli puolikiloisia. Kun muutkin olivat saaneet hyvin kalaa verkoista ja katiskoista, tuoksui palvikala ympäri kenturoiden.

Niin sitten kävi, että Alposlahden tie poistuu tielaitoksen kirjoista. Arvasihan sen, ettei mökkiläisten valitukset vaaassa paina. Saapi nähdä, miten auraukset ja muu hoito järjestyy 1.10.2007 jälkeen, kun nykyinen ylläpito lakkaa.

Kesälomalla 7.7. - 6.8.2006

No niin! Nyt on sitten kesäloma takanapäin ja paluu arkeen edessä. Neljä viikkoa mökillä kului vauhdilla, kun tekemistä tahtoi piisata liiankin kanssa.

Pientä ja vähän isompaakin askaretta tuli tehdyksi kolme viikkoa putkeen. Viimeisellä viikolla saattoi jo ottaa rennommin ja vähän lomaillakin. Mihin se aika sitten oikein tuhraantui? No, kelkalle syntyi kömmätti, johon saa lisäksi reen, latukoneen + muuta tarviketta suojaan. Venettä varten syntyi talas ja iänikuinen pressukatosvärkkäys on historiaa. Avasin jonkun metrin talvilinkousta varten uutta tienpätkää. Nyt lienee talvella piha puhtaampi saapua, kun lingolla voi ajaa pihan läpi. Maalausta harrastettiin leikimökin, grillikatoksen ja venekatoksen osalta. Vene tuli tervattua ja varastoon tein uden oven. Korjailin leikkimökkiä ja veneen vetovaijeria ja vaihdoin telarullat. Nuohosin piipun ja kiinnitin kiukaasta irronneen vaihtoehtoisen savupiippuliitännän sulkuluukun. Kaivoin sitten vielä lopuksi kuopan tuhkia varten. Sitä lajia kun tahtoo varsinkin talvella syntyä.

Kun jotakin touhuaa tahtoo se aina poikia uusia hommia. Pari puuta jouduin kaatamaan linkousta ajatellen. Siitäpä sitten juolahti mieleen halkaista muutama parin metrin pätkä ja sain kaserrettua uuden grillipöydän, perkauspöydän ja -penkin ja yhden pitkän penkin. Lisäksi loppupuista pilkoin toista kuutiota polttopuita. Uusi venekatos jätti vanhat aihiot käytettäviksi muualle ja niistä syntyi katos syksyksi muikkujen päästelemiseen verkoista. Ahtaus venekatoksen kulmalla vaati lapiohommia, jotta talvella kelkalla pystyisi kulkemaan vanhaa reittiä. Nuohotessa hoksin, että kattotikkaat ovat hengenvaaralliset, joten ne piti uusia. Kelkkavarastoon siirsin myös kompostikäymälään keräämäni purusäkit. Ne piti lajitella märkiin ja kuiviin ja laittaa uusiin säkkeihin. Samoin niiden alustana olleet vanhat ovet siirrettiin odottamaan vappukokkoa tai ehkäpä jo aiemmin tapahtuvaa polttamista varten. Samoin vietiin puiden karsimisjätteet. Kaikki pienet rakennustouhut jättivät jälkeensä runsaasti grillipuuta kuten myös uuden sijoituspaikan saaneiden kamppeitten alta paljastuneet rakenteet.

Hillassa ja mustikassa käytiin tietenkin myös. Hillat kypsyivät ennätysaikaisin. Ei niitä niin paljoa löytynyt, kuin ennusteet lupailivat mutta riittävästi kuitenkin. Jaakko ja Jannekin olivat meillä viikon päivät ja saivat hekin hillaa. Mustikoita ei kuivuudesta johtuen löytynyt vanhoilta paikoilta. Löytyi kuitenkin runsaasti ja maku on erinomainen. Mansikkaa saatiin myös mukavasti omasta mansikkamaasta. Saapi nähdä, miten tulee sitten syksymmällä puolukkaa ja karpaloita.

Kuivuus on ollut tänä kesänä iso ongelma koko valtakunnassa. Niin Tarrallakin. Potut eivät kasva ja nurmikot kuolevat. Koivikot paikoin keltaisina kuin syksyllä. Pumppasin kasvimaille kuitenkin vettä melko annokset ja vihreää riitti runsaasti aterioiden lisukkeiksi. Vain kaksi sadepäivää sattui lomalle. Yleisesti oli lämmintä, jopa hellettä, mutta välille sattui kylmä jakso ja päivälämpö nousi juuri ja juuri yli kymmenen asteen. Pihakoivu pudotti siemenet ja terassi kylpi roskassa. Pihalla on paksu keltainen siemenmatto. Vesi on myöskin älyttömän alhaalla ja karikot pinnassa.

Kaima siirtyi kävelykeppikymmenille ja sitä juhlittiin Kummelissa. Tarjottavat maistuivat ja jotkut ihmiset tapasivat toisensa ensi kertaa sitten lapsuusaikojen. Karaoket soivat ja tanssiparit pyörähtelivät.

Lomalle sattui myös järvipelastustehtävä. Hälytyksen saatuani haalin matkaani Pentin ja lähdimme puurtamaan kovassa vastamyrkyssä Alposlahteen. Siellä sitten me, pelastusvene Tiirapaasi sekä pelastushelikopteri Aslak saimme seurata Yrjön liitovarjonautiskelua hyvässä tuulessa. Onneksi hälytys oli aiheeton ja ketään ei ollut vaarassa. Samalla reissulla teki startti taas tenän ja alkoi toimimaan taas aivan loman viimeisinä päivinä??!!

Kalaruokaa syötiin tasaiseen tahtiin. Katiskat antoivat runsaasti ahvenia. Muuten kalastelin sitten vasta viimeisen lomaviikon lopulla. Pilkillä Ainon sisko Taimi sai kiloiset kuhan. Liekö ensimmäinen 2000-luvun pilkkikuha? Sainpa kuhan myös uistimellakin, kun ehdin lopulta käymään lyhyen reissun uistattamassa. Loman lopuksi tuli myös verkkokuha ja 1,38 kg painoinen lahna.

Viimeisenä lauantaina kävin vähän kävelemässä ja keräilin mustikoita. Silloin kimppuuni hyökkäsi ukko. Se varmaankin ajatteli, että nyt tuli reviirille niin viriili äijä, että se polkee kaikki kaksijalkaiset ja se pitää häätää näistä maisemista. Siinä se hyökkäili pyrstö leveänä ja siivet maata viistäen ja kopsautti välillä nokalla poimuriin. Kymmenkunta minuuttia se uhitteli ja haastoi riitaa. Totesi sitten, ettei tuosta ukosta taida olla mihinkään ja poistui naksutellen ja suhisten takavasemmalle.

Viikonloppu 30.6. - 2.7.2006

Viimeinen viikonloppu ennen kesälomia. Hellettä lähes 30 astetta. Varjoon teki mieli. Vettä tuli pumpattua kasveille satoja litroja. Saisi vettä tulla taivaaltakin, jää muutoin kasvu heikoksi. Helteestä huolimatta aloitin kelkkavajan tekemistä. Sain perustan, lattian ja ensimmäisen hirsikerran paikalleen. Lomalla sitten lisää. Sunnuntaina terassi sai uuden maalipinnan.

Katiskat antoivat taas ahvenia. Tarvinneeko koko kesän aikana muuta kalastusta harrastaakaan, kun näin on pysynyt hyvin kalassa!

Juhannuksen seutu 22.6. - 25.6.2006

Juhannus tuli ja meni, ei mitään ihmeellistä sattunut. Kokkoa poltettiin, kun metsäpalovaroituskin sopivasti poistui hetkeksi.

Kelit kesäisiä, muttei helteisiä. Jokunen sadekuuro, rankkakin pyyhki seutua. Navakkaa tuulta, joka sitten sunnuntaita kohti jo leppyi. Sääskiä jonkun verran, ei kuitenkaan haitaksi asti.

Luotin Miekojärveen ja en ostanut kalaa kaupasta. Kuhaa ja ahventa tulikin sitten sopivasti ja kalassa pysyttiin. Korjasin vesipumpun ja lopulta alkoi alkukesän toimimattomana ollut veneen starttikin pelaamaan. En tiedä, mikä oli lopullinen vika, mutta ainakin se alkoi toimimaan.

Viime jäiltä lähtien olen kummastellut erästä asiaa. Sain siihen nyt vastauksen ja kylläpä hieman hymyillyttää. Että semmosia!

Viikonloppu 16.6. - 18.6.2006

Nyt oli ensimmäinen kerta, kun ei tarvinnut lämmittää kämppää. Ulkolämpötila varsin kesäinen, huiteli päivällä parissa kympissä. Viikolla käynyt lähes kymmenen astetta lämpimämpänä. Satanut ei ole ja piha halkeilee kuivuuttaan. Niinpä pumppasin tuntikausia vettä kasvimaille, kukille ja nurmikolle. Etteivät kuole heti noustuaan.

Pihlajat ja kuusi kukkivat. Kuusten siitepölyä joka paikassa. Aino siivosi juhannuksen alussiivousta. Värkkäsin pienen, tiheäsilmäisen katiskan. Jospa vaikka hakisin kesällä syöttiruutanoina suolammelta.

Sunnuntaina taas hyvissä ajoin maalaamaan Tornioon. Selkäkin parempana, kun sain siihen oikeat reseptilääkkeet.

Viikonloppu 9.6. - 11.6.2006

Pikku hiljaa kääntymässä kesäksi ja lämpötilat olivatkin jo viidentoista likellä. Kun kotona odottaa maalattavaa rivitaloa, olin päättänyt etukäteen, että ryskähommat saavat jäädä tältä viikonlopulta. Tuo selkä kun vihoittelee, ja vahvaa särkylääkettä on pitänyt syödä ja hevoslinimenttiä voidella selkään.

Lauantaina kävin kävelemässä ja keräsin joutessani korvasieniä melko annoksen. Kun itsellä on jo riittävästi, annoin koko annoksen naapuriin. Järjestelin sitten varastoa ja tilaa alkoi syntymään. Homma kuitenkin keskeytyi yllättävästi. Varaston nurkassa on vanha oravanpesä. Otin sen pois ja vein grilliin. Hyvä syttökasa. Kun grillissä oli vanhoja tuhkia niin laitoin pesän ensin lattialle. Mutta silloin alkoi pesä liikkumaan kun sisällä olikin poikasia. Pieniä, silmät vielä ummessa. Vein pesän takaisin paikalleen ja toivoin, että emo ei hylkäisi poikiaan. Sunnuntaina tarkistin asian ja pojat olikin kuljetettu muualle. No, sainpa risukasan sitten pois ja siivousta voi jatkaa ensi pyhänä.

Katiskoissa oli taas kalaa ja niitä paisteltiin iso läjä. Syötiin jonkun verran ja kotiinviemistäkin jäi.

Viikonloppu 2.6. - 4.6.2006

Vielä ei ole kesä täysimittaisesti alkanut. Koivussa lehti ei ole täysi, eikä ruohoa tarvitse vielä leikata. Eipä ole myöskään sääskiä ja työilmat ovat mitä parhaat.

Niinpä aloitinkin lauantain lyhyehköllä puumetsäreissulla. Sain aikaiseksi mukavan pinon ja sekin homma on lähempänä valmistumistaan. Tulin sitten kässehtimään pihamaalle, jossa Aino touhusi kukkapenkkien kimpussa. Pätkin muutamat mökin vieressä katkeilleet tykkymännyt ja pilkoin ne pieniksi - vaihteeksi kirveellä. Vielä osasin. Grillille ajamani rankakasa tuli myöskin hienonnettua ja kaikki puut vielä laitettua suojaan grillipuupaikalle. Aika olikin juuri sopiva, sillä iltapäivä kääntyi sadekuuroihin. Rakeita tuli välillä maa valkoiseksi. Korviin kävi kipeästi ja radiota ei kuullut kun istuimme ruuanlaitossa grillikatoksessa.

Sunnuntaina kävin tyhjentämässä katiskat. Ahvenia oli lujasti ja korjasin niitä melkoisen annoksen matkaan. Kotona sitten jatkuikin talon maalausurakka. Alkaa olla mukavalla mallilla, 1. kerta on kohta valmis.

"Lomalla" 19.5. - 28.5.2006

Jo jonkinlaiseksi perinteeksi on tullut toukokuussa viettää viikko puuhommissa. Niin nytkin. Muutakin toki viikon aikana ehtii harrastamaan. Aino oli tietenkin touhussa mukana ja Tiinakin palasi viimein kotisuomeen ja oli peräti 3 vrk mökillä ja touhusi samaa kuin mekin.

Ensimmäiset 3 vuorokautta olivat kesäisen lämpimiä. Sitten tiistaina viileni kertaheitolla ja alkoi satelemaan. Poutaa oli sitten uudestaan jälkimmäisenä viikonloppuna, mutta lämpö ei palannut.

Puut tulivat pikotuiksi sateesta huolimatta. Tein pressusta katoksen pilkkomapaikalle ja pysyin kuivana. Tosin kylmä tuuli oli haittana. Ja kun koneella pilkkoo, ei siinä lämmin tule millään, päinvastoin. Pinojakin kertyi metsään. Korjailin pois tykkylumen kaatamia ja katkomia puita ja raivasinpa taas pellolla ojan laitaa. Sateesta johtuen tavoite ei täyttynyt ja puumetsään on vielä mentävä.

Jonkun verran ehdittiin kävelemään myös vaaramaisemissa. Korvasieniä löytyi vuoden keitto- ja kastiketarpeiksi. Katiskat antoivat kalaa perinteiseen tahtiin. Yhden yön olivat verkotkin järvessä, mutta saaliiksi tuli vain melkoinen matikkamörkö. Metsäkauris pomppi pottumaan laidassa ja jäniksiä näkyi paljon. Käki oli keksinyt uuden tavan laulella. Kun se ennen on kukkunut kuk-kuu -tahtiaan oli se nyt muuttanut malliksi kuk-kuk-kuu! Liekö tuolla rytmin vaihdoksella positiivisia vaikutuksia käki-neitokaisiin? Lähtöpäivän aamuna laitettiin potutkin maahan. Toivottavasti kasvavat paremmin, kuin viime vuonna. Nyt onneksi selkä saa levätä hetken. Olikin välillä melko kipeänä.

Viikonloppu 12.5. - 14.5.2006

Kun perjantai-iltana saavuimme mökille, lainehti Miekojärvi vapaana jäistä. Tosin irtojäitä oli vielä reippaasti, mutta nekin hävisivät lopulta. Ei uskoisi, että 12 vuorokautta aiemmin ajettiin vielä kelkalla jäitä pitkin! Mutta lämmintä on ollutkin ja jäät ovat pääosin sulaneet paikalleen. Lunta on vielä ojien pohjalla ja joissakin varjoisissa paikoissa. Nyt sitten taas viileni lähemmäs normaalilukemia. Lauantaina lämpö nousi noin kymmeneen ja sunnuntaina juuri ja juuri nollan yläpuolelle. Sunnuntaina sateli lunta räntää ja vettä, lauantaina piteli poutaa.

Lauantaina tuli tehtyä pitkä rumeama polttopuiden parissa. Ihan sairaan pitkä itse asiassa. Innostiko uusi pilkkomakone tällaiseen itsensä ylittämiseen? Puitakin kertyi päivän aikana ennätysmäärä. Kirveen heiluttaminen on tietenkin raskaampaa ja työpäivät siksi lyhyempiä. Joten ihan tyytyväinen pitää hankintaan olla. Aino pinosi puut ja harkkasi loput alueet pihalta. Lumet kun olivat häipyneet. Illalla vielä laitettiin kasvimaat kuntoon ja kylvettiin sellaisia siemeniä, joita näin kylmään maahan voi laittaa.

Sunnuntaina käytiin katsomassa korvasieniä. Jonkun verran niitä oli jo noussut, mutta montaa keitollista niistä ei kertynyt. Merkillistä oli se, että yhdeltä hyvältä korvasienipaikalta löytyi vain yksi sieni, joka olikin sitten jättikokoinen. Muita, edes pieniäkään ei sieltä löydetty.

Viikon kuluttua jäämme viikon lomalle, joten 2 viikon kuluttua sitten taas seuraavat merkinnät!

Viikonloppu 5.5. - 7.5.2006

Ilmat sen kun paranevat. Hellerajakin jo likellä kun meinailee tehdä kesän jo näin toukokuun alussa. Jäät heikkenevät ja lumi on jo tosi vähissä. Lapioin isompia kinoksia levälleen, että sulaisivat ensi viikon aikana. Voisi lopettaa haravahommat, joita Aino jo aloittelikin. Katiskan kävin heittämässä uintiavantoon. Vielä sen verran jäästä löytyi kantavia kohtia, että avannolle pääsi menemään. Varsinaisia rantaporeita ei vielä ole. Koivut puskevat jo hiirenkorvaa. Onkohan liian aikaista? Kyllä taitaa vielä tulla kylmätkin kelit ja saattavat lehdet paleltua. No, paleltuisivat siinä myöskin sääsket, jotka ovat myös ilmestyneet. Ne suuret, lypsyjakkaran kokoiset.

Sain viimeiset kymmenkunta tukkia parkattua. Siinähän nyt kevenevät kesää varten. Tasoiteltiin taas pätkä tietäkin. Ei olisi enää pitkää pätkää tasoiteltavana niin olisi koko mökkimatkan kohtalainen tie. On vain niin raskasta hommaa, ettei jaksa kauaa kerrallaan puurtaa. Urat saviseen tiehen alkavat kuivaa ja ovat kuin betonia.

Kun lauantaina käveltiin metsässä, törmäsimme tammikuiseen lintulautavieraaseemme. Oli kisura kokenut kovan kohtalon ja makaa nyt kuusen perseellä puoliksi syötynä. Liekö ollut valmiiksi sairas vai saanut ähkyn lintujen eväistä? Poropoika kävi siitä veistämässä korvat talteen, kun ilmoitin isännälle. Saapahan joku merkitä kirjanpitoonsa tappiotilille.

Vappuviikonloppu 28.4. - 1.5.2006

Eipä juuri voisi toivoa parempia kelejä näille tienoille kuin vapun seudun säät olivat: ei pilviä missään ja päivällä lämpöä lähes 15 pykälää. Tottahan siinä kevätkin edistyy silmissä. Lumi hupenee ja jäät haurastuvat. Viikonloppu olikin eräänlainen kauden vaihtaminen talvesta kesään. Otin verkot jään alta, sukset laitettiin varastoon ja kelkka siirrettiin kesäsäilytykseen. Lumet ovatkin paikoin jo vähissä. Metsän varjoissa tietenkin vielä on reilustikin, mutta muualla jo suuria paljaita alueita. Jäät kestivät vielä kelkkailla, mutta paksua se ei ole. Paikoin on kohva sulanut kokonaan ja paljastuneessa teräsjäässä on reikiä, jotka laajenevat nopeasti. Vesi on lähtenyt voimakkaaseen nousuun ja ihme on, jos jäät pysyvät enempää kuin kaksi viikkoa.

Kaloja oli verkoissa mukavasti. Kauden suurin haukikin (4,16kg) potki verkoissa. Kalaa riittää nyt avovesikauteen asti. Muutaman viikonlopun saa harrastella muita juttuja. Aloitinkin jo moiset harrastelut. Parkkasin lähes kaikki hirret, jotka lomaviikolla sain haalittua kämpille. Yhdeksi työpäiväksi jäi vielä sitä hommaa. Korjailin myös tietä parin tunnin verran. Siitä vain mökin kohdalta.

Vappua tietenkin otettiin vastaan. Vappukokoissa poltettiin monenlaista epäkuranttia tavaraa. Laulettiin ja nestetasapaino ei myöskään järkkynyt. Juhlinta oli kuitenkin kohtuullista ja pääasia oli se että hauskaa piisasi.

Viikonloppu 21.4. - 23.4.2006

Viikonloppu alkoi kerrassaan loistavasti, kun auto juuttui savikkoon pottumaan laidassa. Onneksi kaima sattui ajelemaan Tarralla ja auttoi sen verran, että auto irtosi.

Kävin sitten jo heti illasta verkoilla. Oli uskomatonta, että viikolla ei ollut yhtään kalaa uinut verkkoihin. Samoin oli uskomatonta, että lauantain pilkkimiset eivät antaneet kuin pari ahventa. Samoilta paikoilta viikko sitten tuli runsaasti mukavia kaloja. Kovasti vaihtelevat kalojen käyttäytymiset. Lauantain aurinkoinen ja lämmin keli kuitenkin oli kuitenkin positiivista ja ei se kalojen puute niin häirinnyt. Viikonloppu kuluikin ilman rehkimisiä. Haettiin kuitenkin yksi kuorma kuivia saikaroita vappukokkoa varten ja korjasin portaan josta oli tukipuu lahonnut. Aino hiihteli tapansa mukaan melkoisesti.

Viikonlopun kohokohta sattui sitten lauantai-illalle, kun Kerho voitti ensimmäisen kultansa kautta aikojen. Onnea! Sunnuntaina kalaonnikin palasi: sain päästellä verkoista kaksi kaunista kuhaa. Sunnuntaina pilveili ja tuuli oli melko voimakas. Eikä lämpökään noussut lauantain lukemiin.

Lomalla 7.4. - 17.4.2006

Alkupätkä pe-ma

Niin alkoi viikon loma mökillä. Kelit suorastaan surkeat. Lunta räntää ja vettä on tullut taivaalta. Vasta tänään, maanantaina aurinko on paistanut ja lämpökin nousi plussan puolelle 6-7 astetta. Mutta keleille tämä ei ole plussaa. Tiet pettävät ja järvi menee paikoin pahoin vesille. Sain tänään lapioida kylläkseni kelkkaa järvellä soseesta. Ja Timo oli puurtanut kauppareissulla, kun lumipolanne on pehmennyt ja auton renkaat tekevät 20 senttiä syvää uraa ja pohja vastaa lumeen!

Pekkakin sitten lopulta siirtyi kelkanomistajien kööriin. Toi kelkan myöhään perjantaina Jaakon ja Mikon kanssa. Olimme soimentaneet kämppää jo illalla ja pääsivät aika lämpimään Mäkipirttiin. Kelkka saikin sitten viikonlopun ajan kyytiä, kun pojat muistivat polttaa bensaa.

Kävin lauantaina hakemassa kuorman puita. Jätin yhteen kuormaan, kun edes vanha kelkan polanne ei kestä kunnolla. Ainakaan kävellä. Verkoista on tullut mukavasti kuhia. Suurin peräti 2,72 kg. Pilkki antoi vain kirveensuuttimia. Jarmon kissalle fileitä!

Olen kolannut ja lapioinut lumia. Vielä on "jonnii verran" siirtämättä, mutta pitää antaa keväällekin mahdollisuus hoitaa tehtäviään. Nyt toisaalta kaipaisin kipakoita yöpakkasia, että saisin hoidettua muutaman (50kpl) tukin kaadon ja metsästä ajamisen. Vielä näyttää huonolta!

Muuttolinnuista ovat saapuneet ainakin laulujoutsen ja punarinta.

.. ja sitten loputkin

Jostain syystä mökkipäiväkirjaa päivittäessäni viikko sitten mökillä on siirto palvelimelle epäonnistunut ja sivukin kadonnut kokonaan. No, tässä tätä taas on.

Kelit olivatkin sitten koko loppuloman ajan varsin hienot. Yöpakkaset olivat heikkoja ja päivisin lämminta 6-7 astetta ja usein aurinkoista. Sain ajettua ennen pääsiäistä tarvittavan määrän puita, vaikka pakkasia ei tullutkaan. Nyt vain edessä olisi niiden kuoriminen.

Pääsiäiseksi saimme vieraiksi Keken, Leenan, Annin ja Roopen Hämeenlinnasta. Pääsiäinen kului retkeillen, pilkkien ja muiden askareiden parissa. Ja tietenkin HPK:ta kannustaen. Lauantaina kokoonnuimme joukolla Tarran rantaan. Lapsille pidimme kilpailuja ja palkinnot olivat ruhtinaalliset. Suurkiitokset palkintojen lahjoittajille! Aino paistoi valtavan läjän räiskäleitä. Makkaraa paisteltiin ja kahvia keiteltiin nuotiolla.

Kalaa kertyi lopulta todella hyvin. Viimeisen päivänä kauden kuhaennätys parani edelleen ja on nyt 2,8 kg! Myös pilkillä alkoi tulla mukavia ahvenia ja palvipönttö sai hoidella virkaansa. Peipotkin saapuivat viikolla ja linnunlaulu täyttää metsät.

Viikonloppu 31.3. - 2.4.2006

Niin vaihtui jo huhtikuulle tämäkin kevät. Vaikka kevään merkkejä ei vielä juuri näy, tulee se kyllä jossakin vaiheessa. Lunta tuli jopa lisääkin, kun koko lauantain sateli. Pakkasen puolella oli kelit koko ajan. Sunnuntaina aamulla viitisentoista astetta. Ja komea auringonpaiste. Pekka ja Tarjakin olivat ensimmäistä kertaa käymässä tälle talvelle. Ensimmäisen kerran tälle talvelle näkyi myös viherpeippoja ja urpiaisia. Jälkimmäisiä peräti melkoisesti.

Laitoin lauantaina kaksi verkkoa jään alle. Aion viikon päästä jäädä kevätlomalle ja mikäpäs sen mieluisampaa evästä on kuin kala! Jatkoin sitten tykkypuiden korjuuta. Liekö kunto kohonnut, kun ei enää ottanut niin lujille lumessa tarpominen. Tietenkin itsellänikin on kevyempi olo, kun olen pari kuukautta tiputtanut painoa ja läskit ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Toki vielä on varaa pudottaa lisääkin!

Sunnuntaina koin verkot ja 2 parin kilon kuhaa potki verkoissa. Käytiin vielä Pekan kanssa pilkillä, mutta syönti ei ollut kehuttava. Otin kuivat lihat pois roikkumasta. Alkoivat olla makeimmillaan, ei liian umpikuivia. Suolauskin oli onnistunut.

Viikonloppu 24.3. - 26.3.2006

Tällä kertaa olikin tiedossa erilainen viikonloppu, kun otimme matkaan Jaakon ja Markuksen. Puuhommat saivat jäädä ja keskityttiin muihin asioihin.

Lauantai kului pilkillä ja nuotiolla. Pilkkiahvenet olit tiukassa. Pieniäkin ne olivat. Vain yksi kookkaampi oli joukossa. Notskilla paistoimme makkaran sijasta tällä kertaa räiskäleitä. Onnistivat hyvin ja katosivat nopeasti tuulen suojaan. Illalla pojat innostuivat saunan yhteydessä juoksentelemaan hangessa. Oli siinä naurussa pitelemistä.

Sunnuntaina hiihdimme mutkan vaarassa. Markus meinasi menomatkalla väsyä, mutta perille kuitenkin päästiin. Paluumatka alamäkeen olikin sitten jo helppo nakki. Vaarassa pojat kiikkuivat aihkin latvaan. Siellä istuivat kuin metsot mustissa vaatteissaan.

Kelit olivat koko ajan pakkasen puolella. Sunnuntaina aamulla jopa parikymmentä pykälää. Aurinko paistoi melkein koko ajan molempina päivinä. Tosin lauantaina illan suussa yllätti raju lumentulo. Ilma oli sakeana lunta ja tuuli tohisi. Kuuro oli kuin kesäiset rankat sadekuurot. Onneksi se ei kestänyt kuin muutaman minuutin ja lunta kertyi vain tuuman verran.

Viikonloppu 17.3. - 19.3.2006

Perjantaina oli kevään lämpimin päivä ja lämpötila Länsi-Lapissa pyöri 6-7 asteessa plussan puolella. No, katoilta putoili lumet ja askaretta piisasi. Lauantai valkeni sitten vesi- ja räntäsateessa, kunnes päivän mittaan kirkastui ja alkoi vähän viilenemään. Sunnuntaina olikin muuten hieno keli, jos ei ota huomioon kovaa pohjoistuulta!

Aino jäi mökille paistamaan munkkeja, kun lähdin sateen sekaan. Sain lauantaina ajettua viimeiset pinot. Aloittelin sitten tykkypuiden korjaamisen. Täytyy sanoa, että onpas raskasta hommaa! Märkä lumi ei keventänyt mieltä. Monet katkenneet puut ovat ovat lähes kokonaan lumen peitossa ja hiukkasen työläitä kaivaa esiin. Olisi tietenkin ehkä viisainta jättää homma kesään ja ajella puut pois vasta seuraavilla lumilla.

Veskukin oli pitkästä aikaa kämpillä. Vähän polkuja lapioimassa. Pian alkaa muutkin mökit saamaan miehitystä. Viimeistään pääsiäisenä. Lauantai-iltana käväisi harvinaisia vieraita, kun Janne ja Lea käväisivät kahvilla.

Viikonloppu 10.3. - 12.3.2006

Vihdoin kovat pakkaset väistyivät ja lämpötilat normalisoituivat kalenterin edellyttämälle tasolle. Hieno auringonpaiste molempina päivinä. Lauantain vastaisena yönä kova tuuli ja aamulla kinokset sen mukaiset.

Aloitin lauantai-aamuna puunajon jo varhain aamulla. Keskipäivällä käytiin vaarassa retkellä. Paistettiin makkarat ja keitettiin kahvit. Yön myrsky oli laantunut ja suojaisessa nuotiopaikassa oli suorastaan lämmin. Aurinko lämmitti kallion reunamaa niin että lumikin suli ja vesi valui. Iltapäivällä jatkoin puunajoa ja kolasinpa vähän lumiakin ennen saunaa.

Sunnuntaina kiertelin metsässä kelkalla tykkylumen katkomia puita etsien. Kylläpä niitä onkin melkoisesti. Ensi pyhänä valmiit pinot metsässä loppunevat ja pitää alkaa korjaamaan vahinkopuut pois. Onpahan pohjat taas ajettu. Jatkoin myös lumien kolaamista. Sitäkin hommaa tuntuu riitävän.

Viikonloppu 3.3. - 5.3.2006

Niin se vain vaihtui jo maaliskuuksi. Aurinko pysyttelee näkösällä jo toistakymmentä tuntia, joten päivässä alkaa olla mukavasti mittaa. Lämpötiloissa auringon läsnäolo ei kuitenkaan vielä näy. Öisin melko kipakka pakkanen ja iltapävälläkin vielä reilusti toistakymmentä pykälää. Saisi jo hiemen heivata.

Kovan pakkasen vuoksi en aloittanutkaan lauantaita puunajolla. Pudottelin varaston ja puuvajan toisen puolen lappeet puhtaiksi lumesta ja siirtelin kolalla lumet kauemmaksi. Nämä peltikatot kun kelien lauhtuessa pudottavat lumensa juuri kulkuväylille. Ja ei ole enää niin kevyttä siirrellä kuin nyt pakkaslumi. Iltapäivän puolella ajoin sitten vähän rankoja. Ainokin uskaltautui hiihtelemään. Ruuan jälkeen nostettiin lihat kuivamaan. Jonkun viikon päästä on taas herkkua tiedossa. Ennen pimeää kolasin vielä tien varteen ylimääräistä parkkipaikkaa. Vähän jäi kesken, mutta jatketaan ensi pyhänä.

Sunnuntaina kävin vaarassa. Lapioin retkipaikaltamme istumapuut näkösälle. Hiki virtasi ja paluumatkalla oli tulla kylmä! On se muuten kumma, kun jotkut tekevät latukoneella latuja, niin toiset tulevat ja ajavat ne kelkalla sileiksi. Näin oli käynyt taas kaiman tekemälle vaaraladulle. Niin kuin ei olisi kelkalla tilaa ajella muuallakin kuin valmiilla laduilla!

Viikonloppu 24.2. - 26.2.2006

Vaihteeksi itsekseni. Lauantaina talvi näytti parhaita puoliaan: pakkasta 5 astetta ja hieno, aurinkoinen keli. Sunnuntai-aamuna jo -25 astetta.

Lauantai kuluikin ajamalla rankoja. Pitkän rupeaman saldona melkoinen kökkö puita. Lunta ei ole metsässä niin paljon kuin vuosi sitten. Lieneekö noin 60 senttiä. Myös suojakelit ovat olleet niin pikaisia, että lumi on käytännössä aivan puuteria. Pudottelin ennen pimeää lumia puuhäkin katoksen päältä, ettei vielä sorru päälle, kuten lehdessä oli uutisoitu tapahtuneen. Valmistelin lihat ja häkin kuivalihoja varten. Sekin aika taas käsillä. Selvittelin iltamyöhään vielä sotkut edellispyhänä nostamistani verkoista.

Telkkarista tuli vahdattua kisoja. Ei mennyt kaikki aivan putkeen, mutta ei kai ihan kehnostikaan. Otin hiihtovälineet Tornioon. Jospa aloitan valmistautumisen seuraaviin olympialaisiin. Enhän ole silloin vielä kuuttakymmentäkään!

Viikonloppu 17.2. - 19.2.2006

Pakkaskeli koko viikonlopun. 15 - 20 astetta kylmän puolella. Päätin vaihteeksi lopettaa höpöhommat ja alkaa vähitellen hommiin. Otin verkot muutamaksi viikoksi tuulettumaan. Nätti kuha tällä kertaa. Ajelin kelkalla puupinoille jotokset ja seuraavina pyhänseutuina pitää alkaa ajelemaan rangat ja vähän paksummatkin pöllit kartanolle. Kolasin ja lapioin myös puupinoja varten valmiiksi paikat. Lunta kuitenkin kohtalaisen paljon ja en haluaisi jättää kinoksia puukasojen alle.

Tuossa verkkohommassa tahtoo mennä aikaa varsinkin jos on kala liikkunut. Lauantai on jo pitkällä iltapäivässä kun kalat on korjattu. Ja kyllä kalaa on sen verran pakkasessa, että kalastustaukoa voi pitääkin.

Päivässä alkaa olla pitutta jo ihan mukavasti. Aurinko ei vielä juuri päivällä lämmitä, mutta kirkkautta riittää. Akkukin oli latautunut täyteen viikon aikana. Aggrekaatti sai kuitenkin pakuttaa sähköä telkkariin. Tuli otettua TV:kin matkaan, että voidaan todistaa Suomen kisamenestystä!

Viikonloppu 10.2. - 12.2.2006

Pakkanen ei enää paukkunut viikon takaisissa lukemissa. Lauantaina piteli vajaata kahtakymppiä ja sunnuntaina lauhtui jo alle kympin! Kämppäkin lämpeni hyvin perjantai-illan -10 asteesta ja lämpö myös pysyi tasaisena. Lunta ei ollut satanut viikolla juuri lainkaan.

Verkoista mukavat kalat. Jopa 85-millisessä verkossa oli kuha! Ei mikään ennätyskala, mutta kala kuitenkin. Parin kilon matikasta mukavasti mätiä. Lauantain kalasoppa oli suorastaan herkullista.

Aino hiihteli tavanomaiset kilometrit molempina päivinä. Lauantain pakkaskeli oli tihmeä, mutta sunnuntaina jo suksi luisti.

Viikonloppu 3.2. - 5.2.2006

Sääennustukset TV-ssä kertoivat viikolla kylmästä viikonlopusta. Netistä taas sai vaikutelman, että pakkanen vaihtelee 20 asteen kahta puolta. Kyllä lopulta oli varsin yksipuoleista!

Perjantaina saapuessani kämpässä oli jo 8 astetta plussaa. Kaima oli käynyt sopimuksemme mukaisesti laittamassa pari kertaa kaminaan tulia. Lunta oli viikolla tullut vajaan vaaksan verran, mutta linko oli putsannut enimmät alueet. Joten mukava alku viikonlopulle, kun ei tarvinnut palella pakkaskämpässä tai teutaroida lumien kanssa koko iltaa. Mutta, mutta... Pakkanen alkoi ulkona kiristämään otettaan parinkympin lukemista. Ja kova pohjoinen pani metsän humisemaan. Kämppä ei meinannut sitten millään ilveellä lämmetä ja +20 asteen raja ei rikkoontunut sisällä. Kannoin joulukuiset verkot sisälle sulamaan, olivat yhtenä könttinä paljussa.

Tarkenin kuitenkin yön ihan hyvin ja nousin aamulla 6:30 kanvinkeittoon. Pakkasta ulkona n. 30 pykälää. Tietenkin kaasu loppui alkuunsa ja piti käydä aamureippailuna lapioimassa polku kaasupullokaapille ja pullo vaihtoon. Ennen päivän valostumista selvitin 65-millisen, korkean ja pitkän verkon ja aamupalan jälkeen laitoin sen jään alle. Iltapäivällä laitoin vielä kaksi 85-millistä rannemmaksi. Oli aika yllättävää, että jäätä oli 50 - 60 senttiä keppien kohdalla!

Korjasin sitten vielä iltapäivällä latukoneeseen edellisenä lauantaina tulleet vauriot ja kävin lapioimassa puomin painon alle pakkaantuneet lumet. Nousee puomikin taas kunnolla pystyyn. Illalla vielä puhdetöinä parin verkon selvittely. Sisähommina onneksi, kun pakkanen kiristyi yhä.

Sunnuntaina heräsin 5:30 ja menin laittamaan auton käyntiin, kun tuntui niin kolealta. Auton lämpömittari osoitti lukemaa -38. Oli siinä ehkä vähän lapin lisää, kun muut mittarit eivät aivan siihen yltäneet. Reilusti kuitenkin yli kolmenkymmenen asteen oli pakkaslukemat. Aamupäivällä sitten kävin tarkistamassa, oliko kalat liikuneet näin pakkasella. Jäät paukkuivat, kun railoja syntyi ja tulihan verkoistakin nätti kuha. Puoli kahdelta ehdin kotimatkalle ja mittarissa vielä -32 astetta.

Tulia tosiaan sai pitää koko viikonlopun kaminassa. Jos antoi tulen vähänkään hiipua, alkoi lämpötila sisällä nopeasti laskemaan. Ulkona ei pakkasesta huolimatta palellut vähääkään, kun oli kunnolla vaatetta päällä. Jopa verkoilla tarkeni paljain käsin tekemään pikku hommia. Sunnunai-aamuna kelkka oli hiukkasen jäykkä ja hivenen hidas käynnistymään. Aurinko pastoi kirkkaasti ja aurinkopanelin varausvalo syttyi ensimmäisen kerran lokakuun jälkeen.

Viikonloppu 27.1. - 29.1.2006

Viikon takaisista pakkasista ei tietoakaan. Mukavaa pikku pakkasta koko viikonlopun. Lunta oli tullut viikolla 20 - 30 senttiä ja kolailtavaa piisasi. Vaikkakin Ville oli viikolla ottanut lingolla puhtaaksi noin 60 neliötä enemmän kuin aiemmin.

Avasin ladun vaaraan. Reitin valinta onnistui ja jyrkkyys ei ole liian kova. Aino ja Taimi sitten jo testailivatkin ladun.

Kelkkareitti järvellä oli avattu. Jäätä oli nyt noin 35 senttiä ja välivesiä ei ollut. Eikä myöskään vettä jään päällä. Pakkaset olivat tehneet tehtävänsä! Lunta kuitenkin nyt jäällä paikoin jään paksuutta enemmän.

Poro pysytteli nyt piilossa koko viikonlopun. Vielä perjantaina se oli ollut paikalla, kun Taimi oli laittanut meille tulet kaminaan. Poroaita oli pitänyt ja ehkäpä poron kiinnostus oli lopahtanut, kun ei päässyt lipomaan herkkuja lintulaudoilta.

Viikonloppu 20.1. - 22.1.2006

Menipä hieman lällärihommiksi viikonloppu! Pakkanen pyöriskeli suolaisissa lukemissa ja niinpä sitä jäätiin Tornioon vakiasunnon lämpimien seinien sisälle. Mökkihommat olisivat jääneet vähän väkiselläkin vain kämpän lämmitykseen, niin säästyihän sitten ainakin puita muutama kopallinen. Eihän siellä mökillä ole varsinaisia pakollisia hommia odottelemassa, kun ei ole verkkojakaan pyytämässä.

Sen verran kutenkin Miekojärvi oli mielissä Torniossakin, että tuli hieman jo hahmoteltua ensi kesän pikku askareita. Ja tietenkin järven kuhaa oli sapuskana. Ja olipa sitten hyvin aikaa käydä antamassa toisenkin kierroksen ääni.

Viikonloppu 13.1. - 15.1.2006

Ei ollut poro häipynyt pihasta. Tietenkin näin poron omistaja säästää rehuissa, kun toinen syöttää. Jouduinkin sitten rakentelemaan poroaitaa siemenautomaattipuiden ympärille. Laipioin myös lunta kellarin päälle, kun kisura oli kaivanut sen osittain paljaaksi. Ettei pakkanen menisi kellariin, ja palelluttaisi siemenpottuja. Sunnuntaina poro sitten vielä herätti meidät aamuyöllä tömistelemällä terassilla. Helvetin elukka!

Suuri luuta oli viikolla pyyhkinyt kairassa ja puhdistanut kärsivät puut tykystä. Paikoin metsässä on kuin keskityksen jäljiltä, mutta onneksi vain siellä, täällä. Katolta oli lumet myöskin vähentyneet ja toimintaa riitti sitten silläkin saralla.

Jatkoin myös latuprojektia, mutta valmista ei vielä tullut. Lunta on puolisen metriä ja se on hötyä. Metsässä puista pudonnut märkä lumi on jäätynyt puiden alle ja hankaloittaa liikkumista, kun välillä on pehmeää ja välillä kovaa.

En tutkinut vieläkään jään vahvuutta. Pahoin se ei enää ole vesillä ja voi olla että viikolla luvatut pakkaset parantavat tilannetta jäällä. Nyt viikonloppuna piteli vain pikku pakkasia. Katsotaan viikon päästä uudestaan.

Loppiainen 5.1. - 8.1.2006

Siitä olikin kulunut aikaa runsaasti, kun olin viimeksi ollut aivan yksin mökillä. Nyt kuitenkin näin. Kun kalaa on vielä pakkasessa ja siksi ei ole vielä tarvinnut laittaa pyytöjä veteen, on aikaa muullekin harrastukselle.

Lähdin ensin ajamaan vanhan latupohjan kuntoon, mutta oli vielä palattava hakemaan moottorisaha, kun tukkipuu oli juurineen kaatunut reitin yli. Myös maantielle oli kaatunut ohuehko mänty ja se piti poistaa. Sitten ryhdyin tekemään latupohjia keväisille hiihtoreiteille. Otin vesurin kouraan ja lähdin umpihankihiihdolle kesällä tekemääni uraa pitkin. Koivunsaikarat olivat kaatuilleet reitille ja niitä sai poistella tämän tästä. Lunta on melkoisesti ja hiki virtasi, kun suojakelejä ei ole ollut ja utukassa sai tarpoa pohjia myöten. Kahden päivän valoisa aika riitti kuitenkin ensimmäisen kilometrin raivaamiseen ja sain ajettua sen osan jo kelkalla kovettumaan. Loppu pätkä onkin sitten väljää ja enää ei vesuria tarvita. Mutta näissä puuterikeleissä on pakko hiihtää ensin pohjat, ennen kuin uskaltaa kelkalla mennä varsinkin vinoihin rinteisiin.

Linnuille tekemäni siemenautomaatit olivat houkutelleet paikalle suursyömärin. Sille tuntuivat kelpaavan hyvin auringonkukan siemenet, joita se ensin kaivoi maasta automaattien alta, mutta pian se keksi työntää kielensä siemenaukkoon ja siinä alkoi siemenet saada kyytiä! On se kumma, että nuo porot saavat temmeltää vapaasti yksityisten pihoilla. Siinä on nyt piha kaivettuna kuopille ja mustanaan papanoita ja näyttää se poronkusemakin olevan varsin lyhyt matka. Poro lienee kesy, kun se ei juurikaan välittänyt minusta, vaikka yritin kuinka sitä hätistellä. Aina se ilmestyi heti takaisin apajille. Nukkui jopa yönsä automaattien alla! Tekisi mieli siirtää mokoma kisura ravintoketjussa pykälällä eteenpäin, mutta en perusta poron lihasta. Laitoinkin tilapäisen esteen nuoleskelijalle ja ensi viikonloppuna pitää tehdä lisää esteitä. Ilmoittin poroisännällekin, että noutavat häirikön pois. Saapi nähdä, mikä on tilanne jatkossa.

Järvi edelleen vesillä. Viimeaikaiset uutiset jään heikkoudesta ja murheellisista tapauksista (muualla) pistävät varovaiseksi. Ennen parempaa tutkimista en aio lähteä järvelle kelkkailemaan. Kelkkareittejäkään ei ole vielä merkitty. Odotellaan vielä jäiden vahvistumista.

Uusi Vuosi 2006

Jälleen vuosi vaihdettiin uuteen mökin maisemissa ja samalla alkoi uusi mökkivuosikin. Meidän lisäksi paikalla oli Taimi ja pitkästä aikaa Timo porukoineen. Lunta oli tullut reippaanlaisesti ja perjantai-ilta oli pitkällä, ennen kuin lumet oli kolattuna.

Tinat tuli valettua ja raketit ammuttua. Tulitus olikin tällä kertaa näyttävä. Kumisaappaat vain piti olla jalassa, kun jäällä oli vettä reippaasti. En mitannut jään vahvuutta, mutta kun lunta ja vettä on jään päällä reilusti, ei liene jääkään juuri vahvistunut. Ainakaan joka paikasta.

Lisääntynyt lumimäärä salli nyt ottaa latukoneenkin käyttöön. Tein vanhan perusreitin valmiiksi ja Aino sitä sitten kierteli. Puut olivat taivuksissa ja vesuri piti olla matkassa. Jopa moottorisahaa tarvittiin kun pari suurta mäntyä oli kaatunut reitin yli. Sunnuntaina sateli hiljalleen lisää lunta. Taimi ehti juuri lähteä kotimatkalle, kun mänty parkkipaikan vierellä ei kestänyt lumen painoa vaan katkesi ja kaatui siihen paikkaan, missä auto oli ollut koko viikonlopun.