Viime vuosina mökkiharrastuksista kalastus on noussut merkittävään asemaan. Tarkoittaa siis kotitarvekalastusta. Kyllä tietenkin eräskin kala on siirtynyt mökkinaapureillekin. Kalaruuassa on pysytty mutta taimenen väheneminen yksittäisiin sattumiin pistää meikäläisenkin marketin kalatiskille joulun kynnyksellä. 90-luvun jälkipuoliskolla tilanne oli vielä toinen ja punalihaista sai todella hyvin.

Taimenen hiipuessa on kuitenkin kuha onnistuttu palauttamaan Miekojärveen. Alkuperäinen kuhakanta katosi joskus 70-luvulla. Oliko syynä voimalan rakentaminen Kaaraneskoskeen vai apulantatonnistojen uppoaminen järven syvyyksiin? Vai molemmat. Joka tapauksessa jo 2005 vuoden lopulla ensimmäiset uuden sadon kuhat ylittivät jo 3 kilon rajan. Kun vielä saataisiin varmuus kudun onnistumisesta, voitaisiin lopulta huokaista helpotuksesta. Kuhaistutukset voitaisiin lopettaa ja aloittaa puolestaan taimenen kotiutus.

Hauki- ja ahvenkannat ovat vahvat, samoin mateita on piisannut. Muikku on asia sinänsä. Sitä riittää ja sen kalastusta voisi ymmärtääkseni lisätä merkittävästi. Siika sen sijaan on pientä ja niin ollen sen kalastus ei ole kannattavaa.

Tarran Matin kalavuosi

Katson, että kalastusvuoteni aloituskohta on alkutalvella, jäiden vahvistuttua miehen kantavaksi. Yleensä se tapahtuu marraskuun aikana, mutta meneehän se silloin tällöin joulukuun puolellekin. Ja toisaalta kerran muistan laittaneeni verkot jään alle jo lokakuun 24. päivänä. Siinä siis tulikin esille homman juju: heti verkot jään alle, kun vain olosuhteet antavat myöten. Pari verkkoa yleensä riittää. Kalaa ehtii tulla 2-3 viikon aikana niin paljon, että sitä riittää syötäväksi muutamaksi viikoksi. Ensijäillä on myös hyvä laittaa naruja pohjaan etenkin kevättalven matikkapaikoille. Joulun alla otan verkot pois ja narut jäävät odottelemaan pohjaan.

Kalastus jatkuu sitten tammi-helmikuun vaihteen kieppeillä. Pakkaset ovat vielä kiusana, mutta päivä on jo jatkunut yli 4 tuntia joulun seudun pimeimmästä ajasta. Kuhaverkot vien normaaliin paikkaan ja mateille viritän ansat matalampaan. Joskus rysänkin olen virittänyt pyyntiin. Helmikuun päätyttyä on mateen kutu ohi ja lopetan niiden pyytämisen. Kalatilanne pakastimessa määrää myös muiden verkkojen liottamisen ja yleensä keväällä on pitkä jakso ilman verkotuksia. Silloinpa joutaa vaikka ajelemaan puita mökille. Viimeistään huhtikuulla kuitenkin pilkkireissut yleistyvät. Ahventa tulee joskus hyvin, joskus huonosti. Suurin pilkkiahveneni on 700-grammainen ja muitakin isomuksia on vuosien mittaan kertynyt.

Jäät lähtevät toukokuun puolenvälin paikkeilla. Tässäkin on tietenkin vaihtelua. Muistan, kun eräänä vuonna, taisi olla 1985, viimeiset hileet kulkuivat näkösältä vasta kesäkuun 13. päivänä. Joskus olen verkottanut jo jään reunamilta pienellä riskillä. Tahtoo vain jäiden liikkuminen olla arvaamatonta ja tappioita on syntynyt. Toisaalta silloin on mahdollisuus myönteisiin ylläreihin.

Varsinaisina kesäkuukaisina on viime vuosina ahventa tullut katiskoista niin hyvin, että muu kalastus on jäänyt vähälle. Malliksi kuitenkin olen silloin tällöin laskenut pari verkkoa ja tuleepa kesäisin käytyä pari reissua pilkillä, mato-ongella ja jopa uistelemassa. Ahven on mielestäni ykköskala voissa paistettuna ja menee se tietenkin muutenkin.

Viimeinen jakso kalavuodessani alkaa syksyllä syys-lokakuun vaihteessa. Silloin muikuilla alkaa mahat pullistelemaan sukutuotteista ja on aika vaihtaa kalastustyyliä. Nuotat tulevat mukaan kuvioihin ja verkot vaihdetaan pienisilmäisiin muikkuverkkoihin. Syksy 2005 oli ensimmäinen syksy, jolloin kokeilin verkkopyyntiä. Se oli alkuun opettelua, mutta pelasti lopulta koko muikunpyynnin. Nuotalla ei tahtonut saada mitään, mutta verkoilla saalista tuli tasaisesti. Toki lopulta nuotallakin alkoi saamaan, mutta silloin olikin jo meikäläisen kiintiö täysi ja välineet joutivat varastoon. Syksyn muikkusaaliista osan laitan purkkeihin ja osa menee pakastimiin. Jo pitkä perinne on sillä, että muikun häihin tulevat kuokkavieraiksi myös Keke, Aku ja Jussi Hämeenlinnasta. Kauankohan jaksavat, kun ikää alkaa kertyä ;-)

Joskus, kun nuotat ovat jo ladossa, tulee vielä säiden salliessa laskettua harvoja verkkoja. Päivät ovat kuitenkin niin lyhyitä marraskuulla, että homma ei ole mielekästä. Kun kalaa on tallessa ja viimeiset viikonloput ennen talvea ovat yleensä parasta retkeilyaikaa.

 

Ennätyskalani Miekojärvellä:

Taimen: 4,6 kg
Hauki: 8,0 kg
Kuha: 3,50 kg Kuha: 3,36 kg
Siika: 1,2 kg
Ahven 1,0 kg
Made: 3,36 kg
Lahna: 2,86 kg
Säyne: 1,080 kg

Lisäksi olen saanut ainakin seuraavia lajeja:

Kirjolohi, harjus, särki, kuore, seipi, säyne, kiiski, muikku, ja salakka.

Lisäksi syksyllä nuotalla jokin tunnistamattomaksi jäänyt kala.