Tarranlinna

Mökkipäiväkirja 2000

Viime käyntejä

Löysin kaapista vanhoja muistiinpanojani mökkikäynneiltä. En ole aivan varma, kuinka monta vihkoa minulla on tallella. Aika näyttää. Ajattelin käyttää aikaa tallentaakseni noita muistojani nettipäiväkirjan yhteyteen. Nuo siniset, sisennetyt ovat näitä uusia. Lisäilen lisäosia epäsäännöllisesti.

Tässä lisäykset / 20.8.2025. Koko vuosi 2000.

Viikonloppu 16.12. - 17.12.2000

Tilinpäätös

Perjantai-iltana oman työpaikan pikkujoulussa. Maltillisesti. Vähintäänkin. Lauantaina mökillä vasta klo 13 jälkeen. Lauhaa, nollakeliä. Lunta noin 15 senttiä. Autolla pihalle asti. Verkoista 5 matikkaa ja 2 haukea. Otin verkot pois ja laitoin narut kevääksi.

Vuosi kulunut muuten normaaleissa merkeissä, paitsi etten ole tehnyt mitään varsinaista "projektia". Jollei lasketa runsaampaa polttopuun tekoa. Hillaa ja mustikkaa tuli heikosti. Ei pakasteet pullistele. Muuten marjasato ihan hyvä. Jopa mansikkamaakin antoi hyvän sadon. Kalaa on tullut odotetusti. Taimentakin muutamia. Kuhat ovat kasvamassa pyyntikokoisiksi. En tosin itse saanut merkkiäkään, mutta kuulopuheiden mukaan. Muikkukin oli ihan kohtalaisen kokoista Miekojärven muikuksi ja keväällä kuoriutunut vuosikerta ehti syksyksi jo niin suureksi, että ensi kesänä myös on odotettavissa hyvän kokoiset muikut. Ainakin 7-grammaiset. Metsällä en juurikaan käynyt. Kunhan malliksi. Ja mielen virkistykseksi.

Nyt onkin taas hyvä jäädä odottelemaan juhlapyhien jälkeistä aikaa. Syksyn lauhan jälkeen tietenkin kovat pakkaset saattavat tulla esteeksi kulkemiselle. Mutta koittaa se kevätkin...

Viikonloppu 9.12. - 10.12.2000

Perjantai-iltana pikkujoulun viettoa Kemissä. (Minä kuskina!) Lauantaina heti aamusta mökille. Pakkasta toistakymmentä. Lumet vähentyneet, muttei kuitenkaan kaikki ole sulanut. Verkoille jo aamupäivästä. Saldo: 8 matikkaa, 3 haukea ja taimen. Kalaa lähes 20 kiloa. Jätin vielä verkot pyyntiin. Jäätkin ovat nyt hieman vahvistuneet pakkasten myötä. Päivän pituus Tarralla enää 2t 47 min. Alkaa ulkotöiden tehollinen aika olla melko vähissä ja kynttilöitä kuluu. Sunnuntaina pakkasta 8-9 astetta ja heikkoa lumisadetta.

Viikonloppu 1.12. - 3.12.2000

Parin asteen pakkasessa jälleen Ainon kanssa kahdestaan. Kämppä kuitenkin lämpeni nopeasti. Lunta muutama sentti. Jäät pysyneet. Eivät kuitenkaan vahvistuneet. Laitoin jälleen verkot jään alle. Veskukin saapui lauantaina. Pari joulukuusta matkaan. Sunnuntaina maan peitti parinkymmenen sentin kerros uutta lunta. Lumitöitä. Verkoissa vain pari matikkaa. Onneksi todellakin vain. Nyt kaivattaisiin pakkasia. Muuten taitavat jäät jäädä arvaamattomiksi.

Viikonloppu 24.11. - 26.11.2000

Jälleen Ainon kanssa. Pekka oli tullut Mäkipirtille jo aiemmin. Järvi 3 tuuman jääkannessa. Lämpöasteita. Lauantaina laitoin verkot jään alle. Sunnuntaina 8 matikkaa. Otin kuitenkin vielä verkot pois, kun säähän ei ollut luvassa muutosta kylmempään.

Viikonloppu 17.11. - 19.11.2000

Ainon kanssa perjantai-iltana kahdestaan. Pakkasta pari astetta. Timo ja Hannu olivat tulleet hieman aiemmin. Lauantaina selvittelin matikan sotkut verkoista. Ja laskin viisaasti (?) verkot rantoja pitkin pyyntiin, jottei mateet löytäisi niitä, vaan verkot pyytäisivät taimenia. Ei ollutkaan montaa matikkaa, muttei taimeniakaan. Tuuli oli sunnuntaiksi kääntynyt melkoiseksi vastarannaksi, ja koimmekin verkot kimpassa Matin kanssa. Matilla oli matikat keksineet verkot "kiitettävästi". Lauantaina hyvin muikkua nuotalla. (30+30kg). Sateli sentin lunta. Sunnuntaina pakkanen pysytteli 5-6 asteessa. Vesi noussut kuukaudessa n. 65 senttiä. Vielä ei olla kuitenkaan kevättulvan korkeudella.

Pe 17.11.

Kahdestaan Ainon kanssa. Saavuimme 8 maissa. Sisällä –1, ulkona –3. Puomi oli auki ja yhdet autonjäljet kuurassa: Timo oli tullut. Porisemme Ainon kanssa vanhoista ajoista: On täällä ollut leipä lujassa. Lapset ovat joutuneet tekemään osuutensa. Ainokin oli joutunut hoitamaan lehmiä, vaikka pelkäsi niitä. Kytkysiin saaminen ei tahtonut onnistua, kiulut kaatuilivat ja joskus rikkoontuivat. Kun laittoi maissia ottosiksi pilttuuseen, oli lehmät rauhallisempia ja homma käytti paremmin. Maissiksi kutsuttiin jotain saraa, josta lehmät erityisesti pitivät.

La, 18.11.

Pari astetta pakkasta. Sataa hiljalleen lunta. Lasken verkot rannan myötäisesti. Viimeksi kun taimen oli aivan rannassa ja mateet syvemmällä. Tuomas tulee ja raapaisemme kerran. Saamme 30 kiloa muikkua. Veskukin saapuu. Aino ja Vesku kiilaavat pari, kolme kiloa. Minä selvittelen viime pyhäiset verkot. Käväisen vielä kolmelta, ennen pimeää, selkäämässä verkot. Mutten saa saalista. Jätän kuitenkin verkot yöksi, vaikken mateita kaipaakaan. Mutta jospa taimen sattuisi uimaan rantavesissä.

Su, 19.11.

Ei ollut verkossa taimenia. Kävimme Matin kanssa kimpassa kokemassa verkot. Oli niin kiihkeä koillistuuli, ettemme olisi todennäköisesti yksin saaneet verkkojamme koetuksi repimättä. Ja minut olisi myrsky todennäköisesti paiskonut rantakiville. Matilla oli verkoissa 12 matikkaa, minulla onneksi vain yksi.

Viikonloppu 10.11. - 12.11.2000

Vaihteeksi yksin. Pari-kolme lämpöastetta koko viikonlopun. Verkoista lauantai-iltana taimen 1,5 kg, sunnuntaiaamuna taimen 2,6 kg, hauki 2,1 kg ja 15 matikkaa keskipainoltaan vajaat 2 kiloa! Onneksi Timo ja Tuomas ottivat enimmät. Korjasin vain 3 matikkaa itselle. Ja hauen ja tietenkin taimenet. Uistelin, ilman saalista. Kävin metsällä, ei tapahtumia. Sunnuntaina ehdin vasta pimeässä isänpäiville Tornioon.

Pe, 10.11.

Saavuin taas vaihteeksi yksin. Viime viikonloppuna olinkin Ainon kanssa. Oli pyhäinmiestenpäivä. Käväistiin Meltosjärvessä haudoilla laittamassa kynttilöitä. Viime pyhänseudun lumista ei ele nyt tietoakaan. Lämpöä on viisi astetta. Tiet ravalla. Sumua. Tulomatkalla eräs asuntoautokuski peräkärryineen ei havainnut Mellakosken pakollista pysähtymismerkkiä. Ennen kuin vasta kohdalla. Hätäinen jarrutus ei vaikuttanut ja niinpä tyyppi ajoi vauhdilla risteyksen läpi. Onneksi ei ollut pääväylällä kulkijoita. Olen itsekin kerran sakeassa pyryssä ajatuksissani ajanut risteyksen läpi pysähtymättä.

Päivä alkaa jo olla melko lyhyt. Sunnuntaina vain 6 tuntia ja 9 minuuttia Tarralla. 6 viikkoa enää aikaa lyhyimpään päivään. Aurinko on silloin näkösällä vajaat 2 tuntia. Juuri ennen Joulua. USA:ssa oli pressan vaalit viikolla. Pitäisi tulla niitten tänne Suomeen opettelemaan vaalijärjestelmää, kun ei vieläkään tulos ole selvä. Selvinneekö ilman uusintoja?

Viime sunnuntaina oli hyvä hööri jäljittää jänistä. Pari tuntia olin jäljellä. Kerran näinkin jussin. Mutta kyllä jänis tunsi Tarran pahimmat tiheiköt. Tiesin ne minäkin ennestään ja osasin pelätä. Jäljellä kyllä pysyin, mutta hitaasti. Kastuin vielä läpimäräksi lumen sulaessa oksilta. Muutaman kerran näin jäljistä jäniksen pysähtyneen jonkin mättään nokkaan vahtaamaan minua. Että vieläkös se Matti on tulossa. Pysynyt jäljellä. Lie jussi naureskellut itsekseen. Lopulta se sitten keksi Kuusilahdenojan tiheiköt. Ojassa oli saapasvarsi vettä, paikoin vähemmän, paikoin enemmän, oja pari metriä leveä. Junnu keksi ruveta loikkimaan ojaa yli sieltä täältä. Näki varmaankin, että ojan ylitys tuotti minulle vaikeuksia. Muutaman ylityksen jälkeen kyllästyin ja lähdin mökille vaihtamaan kuivat vaatteet. Olen joskus jänistä jäljittäessäni paksun lumen aikaan suksipelissä joutunut luovuttamaan juuri samassa paikassa.

La, 11.11.

Päätalon 81:s syntymäpäivä. Suomalainen soppatykki on päivälleen 10 vuotta nuorempi. Nousen puoli seitsemältä kahvin keittoon. Onhan se näin pimeän aikaan turhan aikaista, mutta kun tuli mentyä illalla aikaisin nukkumaan. Käväisin suorittamassa ”päivän avauksen” puuceessä. Aukesi ihan kohtuullisesti. Vettä satelee. Tuleeko taas toimistopäivä. Olisi ikävä istua sisällä koko päivän. Nyt USA:n presidentinvaalit ovat vielä kiharaisemmassa tilassa, kun Uudessa Meksikossa tarkistuslaskenta on kaventanut tilanteen lähelle tasalukemaa ja Floridassa aloitetaan käsinlaskenta.. Oravat ja linnut temmeltävät ruokintapaikalla. Yhdeksältä alkaa olla jo niin valoisaa, että käyn laskemassa muutaman verkon. Käsiä palelee siinä touhussa.

Käväisin metsällä kierroksen. Puolitoista tuntia. Ei riistahavaintoja. Vain yksi hippistiitiäinen. Vähän sateli vettä ja räntää, mutten pahasti kastunut. Osaltaan auttoi sadelahkeet. Iltapäivällä, vaikka sataakin, tai ehkä juuri siksi, käyn soutamassa uistinta. Soutelen rauhallisesti tunnin, pari, etten sadekamppeissa hikoilisi. Kalat eivät olleet syönnillään. Tultuani takaisin selätän verkot. Saan sieltä iloisen yllätyksen: 1,5 kiloinen taimen on tarttunut rannimmaiseen verkkoon. Harvinaista herkkua! Tiinalle, jolla on alkanut ilmetä kasvissyömärin oireita, (tai ainakin välttelee nelijalkaisten lihaa) tämä on herkkupala. Vesku ja Timo saapuivat myöskin. Vetäisivät hiekalta 30 kiloa muikkua.

Su, 12.11.

Isänpäivä. Paksu sumu, tyyntä, lämmintä pari-kolme astetta. Vesku lähti jo yhdeksältä Kemiin päin. Lähden hakemaan verkot pois. Sumu on niin sakea, ettei verkkokukkua näy, vaikka se on vain viiden verkonmitan päässä rannasta. Kun soudan rannasta ulospäin, tulee onea olo. Ranta on juuri katoamaisillaan, kun havaitsen kukun. Verkoissa odottelee melkoinen yllätys: 15 parin kilon matikkaa, runsaan 2 kilon hauki ja 2,6 kilon taimen. Onneksi Timo suostuu ottamaan 6 matikkaa. Itse fileoin 3 ja Tuomas lupasi ottaa loput. Onneksi soitin Tuomaalle. Olisin muuten jättänyt loput mateet ketuille. Verkot jäävät sotkuisiksi. En niitä jouda selvittelemään, sillä pitää pikkuhiljaa lähteä isänpäivän viettoon.

Viikonloppu 3.11. - 5.11.2000

Kahdestaan Ainon kanssa. Pikku pakkanen vaihtui usean asteen lämpöön. Viikolla satanut lumi hupenee. Veskukin ilmestyi lauantaina. Sunnuntaiaamuna muikkuja nuotalla. Tuomas ja Matti ja Vesku nuottamiehinä. Kävelin jäniksen perässä metsällä. Näin vain kerran, mutten päässyt ampumaan. Kastuin läpimäräksi. Jänis tuntui tietävän Tarran pahimmat ryteiköt. Paluumatkalla Alposlahden tie peilinä.

Viikonloppu 27.10. - 29.10.2000

Pitkästä aikaa yksikseen Tarralla. Tosin Vesku porukoineen tuli lauantaina puolilta päivin. Kävelin muutamia kertoja haulikon kanssa metsällä, mutten nähnyt jäniksiä. Lumi oli sulanut alavilta paikoilta, ja en päässyt jäljelle. Vaarassa oli kuitenkin viitisen senttiä. Laitoin muutaman verkon sunnuntaita vasten yöksi ja sain matikan ja pieni taimen oli myös takertunut verkkoon! Istuttaako joku vielä taimenta, vai onko luonnon kutua? Pakkasta päivällä vähän, yöllä lähenteli kymmentä.

Pe, 27.10.

Tulen mökille. Yksin pitkästä aikaa. Sisällä 0, ulkona –1. Matkan varrella, varsinkin Sorvasessa, oli hieman lunta, mutta täällä ei ole milliäkään. On kova pohjoistuuli. Taivas kuitenkin tähdessä. Siemenet riittäneet koko viikon. Otan kuitenkin säkistä ämpärillisen valmiiksi ja suljen yläkerran luukun. Olin toivonut lumikeliä, jotta voisin jäljittää jänistä. Mutta toisaalta, kun jänis on jo valkoinen, on pieniä mahdollisuuksia saada poukkojänis ammuttua. Kunhan vain kohdakkain osuttaisiin. Myrskylyhdyt pitää sytyttää suojan puolella. Kun saan ne syttymään, ne palavat kuitenkin hyvin. Sisällä pidän tulta kolmessa kynttilässä, joista 2 valaisee kirjoituslehtiötä. Onkin taas aikaa siitä, kun olen viimeksi pystynyt kirjoittamaan muuta, kuin parin rivin mökkipäiväkirjat.

Illalla, 22:30. Tuntuu, että tuuli ulkona vain yltyy. Käväisin hetki sitten hiekalla tarkistamassa nuottaveneen kiinnipysymistä, koska vesi on noussut aika paljon. Tallessa oli ja onneksi se oli ollut hyvin kiinnitettynä, sillä aallokko oli syönyt hietaa melkoisesti perän alta. Söin pari kanan jalkaa iltapalaksi. Oli tuhti annos. Istuskelen ja kuuntelen radiota. Katselen takkatulta. Mitäpä täällä muutakaan, kun olen vienyt tv:n pois jo pari viikkoa aiemmin, varkailta piiloon. Kamina syö puita, mutta on jo lämminkin. Tällä hetkellä liiankin, mutta kyllä taas aamuksi viilenee. Varsinkin tällä tuulella.

La, 28.10.

Klo 7:30. Yöpuut eivät ole palaneet ja lämpöä on vain +13 astetta. Ulkona tuuli on hieman asettunut. Pakkasta 3 astetta. Aamukahvin jälkeen kävelen lyhyen kierroksen metsällä. On vielä hämärää ja jäiset oksat ja lehdet rutisevat. Jäniksiä en näe. Lintulaudan tienoilla ahertaa parikymmentä tiaista. Ja vain yksi orava. Hömö- ja talitiaisten joukossa on yksi lapintiainen. Koko viime talvenakaan en havainnut kuin yhden.

Toinenkaan reissu metsällä ei tuota mitään. Teeriä, metsoja ja pyitä kyllä olisi mutta ei ainuttakaan jussia. Kolmannella kierroksella, puolenpäivän jälkeen, en sitten nähnyt lintujakaan.

Vesku saapui puolilta päivin. Matkassa koko sakki. Laskin verkot juuri ennen pimeää. Tuuli kun oli sopivasti asettunut. Vesku ja Arto näkyivät olevan nuotalla. Käväisin vielä iltahämärissä metsällä. Tyhjää! Vesku pyörähti kylään. Maksoin kauden kalaluvat. Arto ja Mairekin pistäytyivät. Kymmenen maissa Veskukin lähti omalle mökille. Ulkona pakkasta 4-5 astetta. Sisällä on kuuma ja avaan lunkan yläkertaan. Revontulet loistavat itä-länsi –suuntaisina suoraan yläpuolelta. Lämpö ei tahdo siirtyä yläkertaan ollenkaan. Ylhäällä 14 ja alhaalla reilusti yli kahdenkymmenen. Ehkä tasaantuu sitten, kun saan takasta pellin kiinni.

Su, 29.10.

Kelloja siirretty taaksepäin. On siis talviaika. Ulkona tyventä, -5 astetta. Yöllä käynyt hieman kylmempänä. Yhdentoista maissa olen kokenut verkot ja korjannut kalat. Parin kilon matikka ja pieni taimen. Onko luonnonkantaa, vai istuttaako joku vielä taimenta? Olen ollut siinä uskossa, että kaikki osapuolet istuttavat nykyään vain kuhaa Miekojärveen. Vesku lähti kohti Kemiä vartin yli 11. Jätti pienen pussillisen siikoja. Perkasin siiat. Saa niitä sitten kotosalla paistella.

Viikonloppu 20.10. - 22.10.2000

Edellisenä viikonloppuna tuli jo laitettua kiilausastiat ja -paikat kuntoon talvea varten, mutta vielä kuitenkin piti ryhtyä! Vesku oli Urhon kanssa vetänyt pussillisen muikkua ja ei muuta kun töihin. Perjantain ja lauantain välisenä yönä käväisi kylmän puolella, mutta sen jälkeen taas loppuviikonlopun n. +10 astetta. Lauantaina hieno ilma, sunnuntaina vesisade. Tulee mieleen eräs syksy, kun laitoin verkot jään alle 21.10. Nyt ihme, jos saa edes marraskuussa. Vaikka nopeasti keli muuttuu, kun vain kääntää tuulen pohjoiseen päin. V & U lähtivät jo lauantai-iltapäivänä, joten oltiin kahden Ainon kanssa koko loppuviikonloppu. Karsin jokusia rankoja ja katseltiin lintuja ja oravia.

Kalalomalla 6.10. - 15.10.2000

Työntäysi viikko muikkujahdissa. Keke, Aku ja Jussi H:linnasta päin olivat lauantaista perjantaihin. Ahkeria nuottaajia. Jussikin Leviltä piipahti. Saalista kertyi purkitettavaksi ja tuoretta kalaakin kotiinviemisiksi. Ja kohtalaisesti mätiä. Kelitkin olivat kohtuulliset. Parina päivänä kuitenkin piti mennä yli järven etsimään suojaisempia nuottarantoja. Aino tuli torstaina ja vielä samana iltana nyrjäytti nilkkansa pimeässä. Nostelimme loppuviikolla pikku hiljaa veneitä ja laitureita ylös törmälle. Pikku soutuvene jäi vielä odottamaan verkkokelejä.

Syyslomalla 6. – 15.10.2000.

Pe, 6.10.2000

On jälleen koittanut yksi vuoden kohokohdista: lokakuinen syyslomaviikko, jolloin on tarkoitus häiritä muikun hääpuuhia ja ottaa osuutemme sadosta. Mädistä ja itse muikuista. Tulemme perjantai-iltana mökille. Minä ja Aino. Muita ei näy. Lämpöasteita on useita, mutta kaminaan on kuitenkin pakko virittää tulet. Tarrassa olisi hyvä nuottailma, mutta kun ei ole kaveria, kenen kanssa vetää. Aino kyllä tarjoutuu inakaveriksi, mutta tiedän, ettei hän 50-kiloisella varrellaan pärjää nuotanvedossa. Valoisaakin olisi sen verran, että ehtisi vielä heitolle. Timo tulee illemmalla, mutta on jo niin pimeää, ettei kannata ryhtyä nuotalle. Muikut ovat jo pois rannalta ja kiisket ja kuoreet eli rökhäät ja norssit ovat apajalla. Huomenissa kuitenkin on tarkoitus alkaa toden teolla. Pakko aloittaa loma muikunpyynnillä heti alusta pitäen, kun on kiilaajia vielä viikonlopun ajan. Keke, Aku ja Jussi tulevat huomenna illansuussa Hämeestä. Ovat viikonpäivät täällä. Parina syksynä ovat aiemminkin olleet nuottahommissa joten tietävät, mihin ovat taas ryhtymässä.

La, 7.10.2000

Aamulla saapuu Tuomas Pessalompolosta. Heti päivän vähän sarastaessa hän lähtee Timon kanssa inalle. Tarraan, koska keli on mitä parhain. Näen omasta rannasta hyvin, milloin pussi alkaa olla lähellä rantaa. Kävelen tuon parisataametrisen ja olen nostimella sopivasti. Tällä kertaa ei tullut saalista kuin merkki. Kolmisen kiloa. Olikohan aavistuksen liian aikaisessa veto? Tuomas kokoaa nuotan veneeseen, viskoo sitten verkoista valuneen veden pois veneestä ja lähdemme juomaan kupit kahvia. Päätämme Tuomaan kanssa yrittää heti uusiksi. Kävelemme takaisin apajalle ja Tuomas äyskäröi vielä loput vedet veneestä. Lähdemme viemään rantapään pukkia lähtöpaikalle nostimelta, missä se odotteli kahvistelun ajan. Minä soutumiehenä, Tuomas perässä. Käännän veneen perän maita kohti ja huopaan rantaan. Tuomas asettaa pukin suuren laattakiven päälle ja tarkistaa suunnan. Suurin piirtein Kirkonveräjän reikää kohti. Vielä kelu pukille ja päästään lähtemään liikkeelle. Soutelen satakunta metriä. Tuomas pitelee narusta kiinni kun sitä purkautuu kelulta. Emme heitä aivan täysille naruille. Koko ajan veneen ympärillä kaloja pistelee pinnassa. Lienevät kuitenkin viime vuoden kutua, keväällä kuoriutunutta vuosikertaa. Toivomme että vanhempaa ikäluokkaa olisi pohjan tuntumassa. Kun arvelemme, että narua on jo riittävästi, käännän veneen 90 astetta kohti etelää ja jatkan soutamista. Tuomas alkaa lappaa nuottaa järveen ja neuvoo välillä minua kääntymään hieman selemmäksi. Olin menossa hieman liian matalalle. Kun pussi on käsillä, joudun hetkeksi pysähtymään, jotta Tuomas saisi sen oikaistua. Pääsen taas jatkamaan, kun pussi on järvessä suorassa ja oikein päin ja peräkulppo narun päässä heitetty veteen. Veneen pohjalle tulee koko ajan lisää tilaa, kun nuotta soljuu järveen. Pian se on siellä kokonaan ja käännän keulan rantaa kohti. Laitamme venekelun paikoilleen ja soutelen rantaan. Satakunta metriä lähtöpaikasta etelään. Rannalla hyppään hietikolle ja sidon veneen keulaköyden muutaman sentin paksuiseen koivuun. Jätän narun niin pitkäksi, että Tuomaan kelatessa vene pääsee vapaasti kääntymään. Menen sitten rannalle jättämällemme kelulle ja aloitamme kelaamisen. Vauhtia ei saa olla liikaa kelatessa. Ja pysäyttääkään ei saa. Mutta kaikki nuottamiehet näillä rannoilla osaavat oikean tahdin. Ongelmia ei tule edes pimeässä. Pikkuhiljaa nuotta lähenee. Alkuun näkyy vain pussin perässä oleva kulppo, koska nuotta on näin syksyisin viritetty pohjassa kulkevaksi. Vähitellen kuitenkin alkavat näkyä myös siuloissa olevat kohot. Vedämme nuotan näin melko lähelle rantaa, ennen kuin alamme siirtyä nostimelle. Tässäkin vaiheessa on hyvä pitää nuotta liikkeessä koko ajan. Muuten kalat saattavat uida läpi harvoista siulaverkoista. Pääsemme nostimelle. Asetan pukin ja kelun uuteen paikkaansa ja Tuomas vetää veneensä rantakiville. Ensin hän kuitenkin laittaa veneen alle kahdesta muovikanisterista aivan lyhyellä narulla yhteen sidotun ”kötöstyksen” lasikuituveneen keulapään alle. Ei polkeennu vene rikki kivikossa. Kelaamme loput narut. Lopulta joudumme tarttumaan verkkoihin käsin. Tuomas vetää omaa puoliskoaan suoraan veneeseen ja minä rannalle aivan vesirajaan. Vähän veden puolelle. Olen paljain käsin, kun on vielä melko lämmintä. Vesi on noin 7 – 8 asteista. Tuomas on kuitenkin laittanut kumikintaat käsiinsä. Tulen vähitellen, koko ajan verkkoa vetäen, hieman lähemmäksi venettä. Kun perä on vain noin kymmenen metrin päässä meistä, tulee Tuomaskin pois veneestä maihin. Asetumme lähekkäin ja ahdistamme saaliin niin, että kalat menisivät pussiin. Aivan lopussa vedämme myös alaset ja homma on tehty. Tuomaan nuotassa pussin perä on mustasta langasta, kun muu verkko on valkoinen. En näe pussin perällä liikettä. Alamme keräämään pussia auki ja koko totuus valkenee. Vain kolmisen kiloa muikkua. Kaadamme kalat koriin ja Tuomas alkaa oikomaan pussia. Hän etsii pussin peräkulpon ja vetää pussin suoraksi veteen. Sitten hän nousee veneeseen ja vetää nuotanpuoliskon sinne. Lopuksi laitan pukit ja kelut nuotan päälle. Käytän kuitenkin ensin pukkia järvessä, ettei matkassa menisi hiekkaa veneeseen. Päätämme kokeilla vielä heti perään Syvän Tarran. Tuomas äyskäröi vedet pois ja lähden soutamaan muutaman sadan metrin matkan. Vaikka Syvä Tarra on näinkin lähellä, en ole siinä useinkaan vetänyt. Siksi katsonkin tarkkaan, mistä lähdetään heitolle ja mihin heitolta rantaudutaan. Tiedän sitten varmasti, jos poikien kanssa vedämme siitä. Tällä kertaa saamme saalista parikymmentä kiloa. Mutta jo hajusta tiedämme, että norssia on joukossa. Kun kalat ovat korissa näemme myös sinisen vihreästä väristä niiden määrän. Melkein pelkkää norssia! Palaamme takaisin Tarralle. Eipä oikein hyvin alkanut kalastus. Tuomas nostaa kalat auton perään ja lähtee kotiinsa niitä plokkailemaan.

Puoli kolmelta yritämme Timon kanssa jälleen. Tällä kertaa otamme minun nuottaveneen. Mietimme, että olemmekohan hiukan liian aikaisessa. Mutta päätämme vetää kuitenkin. Ehdimme vetää uuden kerran, jos kalaa ei tule nyt. Minun nuottani on raskaampi vetää, kuin Tuomaan. Tai tarkalleen sanoen nuotta, vene ja moottori ovat puoliksi minun, puoliksi Pentin. Ostimme joskus Martilta –85 tai –86, kun Taimi ja Martti erosivat. Tulee pieni hiki pintaan kiskoessa. Mutta saalistakin saadaan nyt jo parikymmentä kiloa. Lapan nuotan veneeseen ja äyskäröin vedet. Nostamme kalapaljun kyytiin ja ajelemme omaan rantaan. Kello on jo varttia yli neljä ja Hämeenlinnan vieraat ovat juuri saapuneet perille. Ovat selviytyneet matkasta jonkin verran ennakoitua nopeammin. Kuulumiset vaihdetaan nopeasti. Pojat eivät ole edes nälissään joten leikilläni ehdotan nuotalle lähtöä. Keke vain tuumaa, että sitä vartenhan tänne on tultu ja niinpä pojat alkavat etsiä kalastuskamppeita päälleen. Olen hiukan yllättynyt moisesta virkeydestä mutten laita hanttiinkaan. Pojat saavat kamppeet päälleen ja lähtevät vedolle. Minua ei tarvita matkassa, koska homma on heille tuttua. Ainoastaan moottorin käytössä on hieman alkuun ongelmia.

Sillä aikaa aloitamme Ainon kanssa kiilauksen. Järjestän grillikatokseen paikat ja asetan kiilauslaudan. Aino hakee varastosta astioita muikkuja, suljuja ja mätiä varten. Aino on nopea kiilaamaan. Niin on myös Timo, joka jää myös hetkeksi. Ehdimme kiilata kaikki muikut siihen mennessä, kun pojat palaavat. 25 kiloa muikkua paljussa. Nyt kuitenkin on jo niin pimeää, että tarvitsemme valot. Olen jo aiemmin vetänyt roikan sisältä grillille ja valo tulee nappia painamalla. Kirkas, 12 volttinen lähinnä sisäkäyttöön tarkoitettu lamppu. Se roikkuu katosta suoraan kiilauslaudan päällä, joten se antaa parhaan mahdollisen valon. Öljylamppuja, kaasareita ja kynttilöitä ei tahdo saada millään oikealle hollille. Eikä valokaan oikein riitä. Haen saunasta lämmintä vettä käsien pesua ja lämmittämistä varten. Samoin sytytän grillin pesään tulet, vaikkei nyt niin kamalan kylmä olekaan. Joskus näiltä vuosin on pakkasia ja olen joutunut vuoraamaan grillin muovilla lämmön pitämiseksi sisällä. Alamme kiilaamaan näitä uusia kaloja. Kauaa ei mene tässäkään annoksessa kun on nopeita kiilaajia. Turisen enimmäkseen poikien kanssa. Laitan vähän iltapalaa ja saunomme. Katson vain välillä, että kiilaajilla on kaikkea tarvitsemaansa. Ja välillä pesen korjatut kalat ja laitan valumaan. Illalla kaikki on valmista. Pesemme kala-astiat ja laitan muikut jäihin ja kellariin. Istumme melko myöhään, otamme jonkun kupposen ja alamme yöpuulle.

Su, 8..10.2000.

Sunnuntaina jatketaan heti aamusta. Pojat käyvät heti kahvin jälkeen vetämässä ensimmäisen kerran. Saalista kertyy 20 kiloa. Alamme Ainon kanssa kiilaamaan ja pojat lähtevät uudestaan. Nyt kertyy enää vain kilokymmenen ja ryhdymme kaikki kiilauspuolelle. Pojiltakin kiilaus käy kohtalaisen hyvin. Ei tarvitse pitää juuri kertauskurssia. Muikku vain vasempaan käteen pää osoittamaan oikealle ja vatsa taivasta kohti. Sitten oikean käden keskisormella ja peukalolla rintaevien kohdalta kurkku auki ja peräsuolen veto vatsasta. Mahdollinen mäti puristetaan kurkun kautta ulos etusormen ja peukalon päälle ja roiskaistaan mätikippoon. Sitten vielä puristetaan pää irti. Kiilaus on siksi normaalia hitaampaa kun mäti on otettava talteen ja muikut kiilataan päättömiksi purkittamista varten. Normaalistihan pää jätetään kiinni kalaan ja vain peräsuoli poistetaan. Saamme hyvissä ajoin kalat korjattua ja jäihin kellariin entisten seuraksi. Aino pesee mädin ja ottaa mukaansa Tornioon valumaan ja lopullisesti puhdistettavaksi.

Ma, 9.10.2000.

Maanantaiaamuna jälleen pojat lähtevät nuotalle heti aamusta. 15 kiloa muikkua. Sitten taas vähän vastustaa. Kahdella seuraavalla vedolla ei tule sintin sinttiä. Sitten puolenpäivän jälkeen soittaa Sillanpään Jussi Akulle. Jussi on ikään kuin ohimenomatkalla Kittilän suuntaan ja on aikonut pistäytyä Tarralla. Pojat ovat antaneet yksiselitteiset ajo-ohjeet Jussille. Jussi on melkoisen lähellä, mutta silti niin kaukana. Nimittäin toisella puolella järveä! Matkaa linnuntietä 4 kilometriä, mutta tietä pitkin 30. Aku neuvoo loppureitin salat. Jonkun ajan kuluttua tulee mieleen se kauppareissu, joka oli tarkoitus tehdä. Aku soittaa Jussille ja Jussi sattuu juuri olemaan Tommin kaupalla Pessalompolossa ja muonatäydennys hoituu näin yksinkertaisesti. Tuomas on myöskin kaupalla sattumalta ja lähdössä Tarralle joten enää ei ole pelkoa, että Jussi eksyisi. Senkun vain seuraa toista lava-Mazdaa. Molemmilla kun sattui olemaan samanlaiset autot. Meillä on muikunkiilaus käynnissä, kun Jussi saapuu. Jussi istuu viidenneksi kiekeröön ja porinaa piisaa. Jussi on samojen hämäläisten kotiseutujen miehiä kuin me muutkin. Muutaman vuoden vanhempi vain. Ollut kuitenkin jo kauan Lapissa. Joskus luontaistilallisena Inarissakin. Nyt Levillä turistimaisemissa pitämässä huolta, että ihmisillä piisaa vesi ja lämpö ynnä muut hoidot. Saamme muikut korjattua ja pesen ne. Pestessäni huomaan kuitenkin laadun muuttuneen. Nyt ei ole suoli irronnut kaikilta kaloilta ja joudun ylimääräiseen työhön. Katselinkin jo Jussin kiilaamistouhuja, ettei tainnut olla tuttua puuhaa. Pesen kalat uudestaan nypittyäni suolet.

Pistän lihan palasia kiehumaan kaminan päälle. Samalla pilkon sekaan porkkanoita ja heitän perään vähän mausteita. Saavat muhia sopivasti sen aikaa kun olemme nuotalla. Nyt on vuorossa Syvä Tarra. Jussi ei alkuun tunnu tohtivan lähteä veneeseen. Kestääkö viittä miestä? Mutta kyllä tuo vene kestää. Enemmänkin. Näytän pojille paikat ja niin taas on homma käynnissä. Mutta saalista ei kerry nytkään kolmea kiloa enempää. Palaamme mökille, kun ilta jo hämärtää. Määrään pojille työt: potut kuorittava ja kalat kiilattava. Touhuan sillä aikaa keittiössä ja kohta saankin kuoritut ja pestyt potut. Lisään ne lihojen sekaan. Puikot kypsyvät nopeasti. Tarkistan mausteet ja syömme koko padallisen soppaa. Jussi lähtee vielä ennen pimeää Leville. Olin luullut, että hän jää ainakin aamuun asti.

Illalla väännämme muikut purkkeihin. Taas syntyy annos sitä kuuluisaa ”Aitoa Tarran Muikkua”, ei aivan maailmankuulua, mutta ympäri Eurooppaa se on kulkeutunut pikku lahjoina. Välillä purkitus tahtoo epäonnistua, jos on malttamaton kaveri avustajana. Yksi tärkeimmistä asioista on kalojen huolellinen asettelu purkkiin. Niitä ei saa heitellä ristironkkeliin, siten että purkkiin jää ilmaa, vaan kalat on aseteltava tiiviisti. Ja siten, ettei pyrstöt jää yli reunojen. Tietenkin mausteiden oikea suhde ja määrät ovat tärkeät myös, sillä keitettäessä mausteiden maku voimistuu. Kannen prässääminen on myös yksi asia, jota kaikki eivät osaa. Mutta nyt tapahtui hyvin. Minä otin itselleni muikun latojan roolin. Ruokojoen Jussi tili kaveriksi. Maustoimme yhdessä ja Jussi hoiteli purkit kiinni. Neuvoin kuuntelemaan äänestä milloin ensimmäinen stanssaus on hyvä ja vaihdetaan toiseen. Samoin ääni muuttuu silloin kun kansi on lopullisesti kiinni. Jussi oppi kerrasta ja yksikään purkki ei jäänyt tästä satsista epämääräiseksi. Huonommin oli käynyt parina aiempana viikonloppuna. Nyt kuitenkin laadukasta työtä ja purkit valmiina aamun keitoksia varten.

Tiistai, 10.10.2000.

Olemme päättäneet pitää tämän päivän vapaata nuottahommista. Pojat aikovat uistelemaan. Varustamme veneen ja kahvivehkeet. Tarkistellaan bensat ja öljyt. Pojat lähtevät ja minä alan askareisiini. Nostan kaksi isoa, teräksistä savustusastiaa grilliin. Ladon purkit niihin ja täytän lopuksi vedellä. Tulet vielä alle ja kannet päälle. Kestänee pari tuntia, ennen kuin alkavat kiehua. Mutta onneksi päivä on vasta puolessa. Haen kellarista pestyt ja valuneet mädit. Veistän terävän tikun ja alan poistamaan mädin joukosta sinne kuulumattomia asioita. Hidasta hommaa ja niskat kipeytyvät. Mutta ei auta. Tämä vaihe on elintärkeä lopputuotteen kannalta. Enemmän yksi ylimääräinen maksa (n. 5x5mm) mädin joukossa haittaa, kuin peräsuoli muikkupurkissa! Puhdasta mätiä alkaa kertyä. Käyn välillä lisäämässä puita pasojen alle. Pikkuhiljaa saan myös mädit puhdistettua. Laitan ne kylmälaukkuun jäiden kera ja vien kellariin. Haen lisää puita grillille. Pistän myöskin saunan pesään tulet, että saan sieltä kuumaa vettä lisättäväksi purkkien kiehuessa. Otan kaasujääkaapin pakasteesta jauhelihaköntin antautumaan ja täytän pakastimen 2-3 desin vesipusseilla. Tällaisia jäitä on hyvä käyttää kala-astioissa, sillä ne sulavat hitaasti ja vesi pysyy pussissa sisällä, eikä kastele kaloja.

Purkit alkavat kiehua hieman kahden jälkeen. Elikkä virallisesti kuuden tunnin perästä voisi lopettaa. Pidän kuitenkin aina aika paljon pitempään. Varsinkin nyt se on helppoa, kun ei tarvitse yötä valvoa. Pojat saapuvat kuuden maissa. Tuuli on alkanut voimistumaan ja saalista ei uistelijoilla ole. Ei ole kuulemma nykäissytkään. Valmistan Italianpadan, koska olen aiemmista syksyistä viisastunut ja teen vain sellaisia sapuskoita, jotka eivät vaadi työtä. Ettei jää sellainen tunne, että on vain kauhan varressa ollut! Syömme, saunomme, istumme. Välillä käyn hoivaamassa purkkikeitosta. Pojat painuvat nukkumaan jo aikaisin. Puolilta öin käyn vielä laittamassa pari kosteata kalikkaa grilliin ja alan minäkin unten maille.

Ke, 11.10.2000

Keskiviikkoaamuna kello soi kuudelta. Keitän kahvit 2 litran pannulla ja pikku hiljaa, harvakseltaan pojat kömpivät yläkerrasta. Mietimme kahvin lomassa päivän strategiaa. Tänä iltana Tarralle saapuu ainakin Taimi ja Anja ja he odottavat, että olisi muikkuja törmällä. Pääsisivät kiilaamaan ja saisivat mätiä. Vaikka tuuli hieman epäilyttääkin, lähtevät pojat kahdeksan maissa vedolle. Saaliina kohtuulliset 15 kiloa. Mutta ei riitä. Paljon pitäisi saada lisää. Keitän toisen pannullisen kahvia ja otamme kahvin kanssa palasta. Puoli kymmeneltä uusi yritys. Nyt saaliina vain mutaa. Tuuli on liikaa kaakon puolelta.

Uusi yritys heti perään Syvästä Tarrasta. Tyhjää! Johan on. Nyt näyttää huolestuttavalta. Saadaanko ollenkaan illaksi kiilattavaa. Päätämme kuitenkin lähteä vastarannoille etsimään suojaisempia paikkoja. Vaihtoehtoina Raako ja Viitasaari. Valitsemme Viitasaaren. Sinne on jonkin verran parempi kulku tällä tuulella. Kahden jälkeen olemme perillä. Viitasaaren ja Vaarasaaren välisessä salmessa käy mahdoton aallokko. Miten mahtaa onnistua veto kun venepää tulee melkein myrskyyn. Pärrässä ei ainakaan nyt ole mahdollisuutta vetää. Lähden itse heitolle Akun kanssa. Pojat eivät ole tätä apajaa koskaan heittäneet. Heitto menee mielestäni hyvin, ei mennä liikaa tuuleen. Silti pussi on tyhjä! Johan nyt vastustaa. Vetää vähän mietteliääksi. Jos ei ole illaksi kunnon paljullista kalaa, se on sitten munat pataan! Keräämme kamppeet ja lähdemme järvelle suuntana Raako. Heti alussa toteamme matkanteon mahdottomuuden. Vene on hieman keulapainoinen ja vasta-aallokko on lähes älytön. Keula sukeltaa aaltojen sisään ja etupenkillä istuvat Keke ja Jussi ovat ihmeissään. Varsinkin Keke, jolla kumihousuissa melkoinen reikä istumaosastolla. Joudun hiljentämään vauhdin lähes tyhjäkäynnille. Veneeseen on tullut ämpäritolkulla vettä ja Aku ja Keke äyskäröivät sitä pois. Vähänkin huolimaton ajo vasta-aaltoon pitää äyskäröijät työssä. Päätämmekin sitten ainakin näin aluksi ottaa suunnan kohti Tarraa. Alkumatkalla kun saamme tuulensuojaa Kuusisaaresta. Ja varsinkin Keken kasvojen valkoinen väri ja ympyrkäiset silmät tekevät luopumispäätöksestä helpon. Tarraa lähestyessämme joudumme kuitenkin ajamaan melko selältä, sillä Vesku ja Tuomas näyttävät olevan nuotalla Syvässä Tarrassa. Ihmettelemme, miten siinä pystyy tällä kelillä vetämään. Myöhemmin saamme kuulla, että vaikeaa oli. Ja kalatonta. Aku sitä sitten lopulta ehdottaa: jos kuitenkin yritettäisiin Raakoon. Pieniä mutinoita kuuluu etupenkiltä, mutta lopulta päätös on kuitenkin yhteinen. Matkaa on kolmisen kilometriä ja alkumatkalla Koijusaari antaa vähän suojaa, vaikka onkin noin kilometrin päässä. Mutta kolmasosan kuljettuamme, joudumme jälleen aallokon riepoteltavaksi. Nyt ollaan menossa poikkiaaltoon ja vene keinuu melkoisesti ja suurimmat aallot lyövät laidan yli isoja pärskeitä tuulen matkassa. Otankin sen vuoksi loppumatkalle sellaisen käytännön, että otan suurimmat aallot vastaan keula edellä ja tyhjäkäynnillä ja muut ajan täysillä poikkiaaltoon. Matkanteko etenee suhteellisen joutuisasti ja lopulta pääsemme Raakonniemen suojaan. Ohjaan veneen niemen juureen kivikolle josta aloitamme tämän reunan apajan heiton. Toisen puolen ehdimme juuri ja juuri heittää, jos nyt emme saa kalaa. Aku ja Jussi lähtevät heitolle. Emme tee rannalla tulia lainkaan, sillä meillä ei ole kahvisteluvehkeitä matkassa. Ja Raakonhiekalla on tyyntä ja siksi aika lämmintä. Pojat saavat nuotan veteen ja palaavat rantaan. Heitto meni vähän pitkäksi ja naru loppuu. Neuvon Akua jättämään kelulle kymmenkunta metriä narua ja vetämään konevoimalla nuottaa rannemmas vielä kun potkuri ei vastaa pohjaan. Sitten lähellä rantaa vasta kone seis ja Jussi saa soutamalla veneen rantaan. Soutamalla ei nuottaa tahdo oikein jaksaa vetää pesässään. Pojat vetävät nuottaa hiljoksiin kun paikalle saapuu vene. Eivät aja nuottaan, joten kokeneita kalamiehiä ovat. En tunne tulijoita ennen kuin he tulevat hieman lähemmäs. Janne, Eero ja Ilmari olivat päättäneet lähteä inalle. Joutuvat nyt vain odottelemaan vuoroaan. Ilmari kantaa veneestä kuivia polttopuita ja tekee tulet. Kun nuotta on lopulta saatu jo niin lähelle, että verkot kohta ovat rannassa, se tarttuu perän kohdalta pohjaan kiinni. Joskus auttaa se, että toisesta päästä annetaan löysiä ja toisesta yritetään vetää. Tämä ei nyt auta, vaan lähdemme Keken kanssa veneellä nuotan perälle. Nostelen nuotan perää ja se irtoaa pohjasta. Nämä nuotta-apajat on vuosia sitten vesipiirin toimesta puhdistettu, mutta näillä rannoilla, missä tasainen hiekkapohja äkisti syvenee, vesi kuluttaa uusia kiviä jatkuvasti näkösälle. Nuotta kulkee vain pienen matkan, kun se puuttuu uudelleen. Olemme onneksi valmiiksi paikalla ja nytkin nuotan irti. Näissä pysähtymisissä ja nosteluissa on mahdollisuus menettää koko saalis. Joko verkon läpi tai nuotan alta tai päältä. Nyt nuotta ei enää takertele ja menemme rantaan. Lapamme jo rannalle kertynyttä verkkoa veneeseen ja pääsemme lopulta päiväjärjestykseen ja Akukin voi nousta veneeseen vetämään verkkoa. Saalista tulee lopulta kuitenkin parikymmentä kiloa. Päivä on pelastettu. Ja ainoat! Toiset aloittavat nuotan heiton ja poistumme Tarran suuntaan. Olemme apajan sisällä ja joudumme ajamaan narun ali. Tai paremminkin nostamme narua alittaessamme sen. Tarralla muikut kelpaavat. Taimi ja Anja kiilaavat ne melko nopeasti. Osaksi johtuu siitä, että he kiilaavat vain mätikalat. Olen hieman murheissani siitä, sillä ainakin Veskulla olisi tarvetta muikulle

To, 12.10.2000

Torstaiaamuna pojat aloittavat viimeisen kalastuspäivänsä jo puoli kahdeksan aikaan Tarrassa. Vain 7 kiloa tällä kertaa. Tuuli on jo hieman liian kova Tarraan. Aamupalan jälkeen lähdemmekin taas Raakoon. Heitämme 3 kertaa. Keittelemme kahvia ja paistamme makkaraa. Kalaa kertyy näillä vedoilla vain 3 kiloa yhteensä. Palaamme Tarralle jo neljän maissa. Ainokin on sillä aikaa tullut paikalle. Vähät kalat saadaan kiilattua nopeasti. Syömme ja saunomme. Istumme takan ääressä. Aino lähti Anjan mökille saunomaan. Illemmalla käväisen siellä kylässä. Aino on saunasta tullessaan nyrjäyttänyt pimeässä nilkkansa. Siitä lopulta tuli muutaman viikon juttu, vaikkei murtumia ollutkaan. Käyn hakemassa pojatkin tänne ja ilta menee melko pitkäksi.

Perjantai, 13.10.

Vesisade. Kaakkoistuuli. Pojilla lähtöpäivä. Nostamme kuitenkin ensin Yamarinin ylös. Pojat lähtevät 11:40. Pekan ja Jarmon kanssa nostamme Pekan veneen iltapäivällä. Pekkakin oli jossakin vaiheessa ilmestynyt. Pihalla on iltapäivällä peräti 8 oravaa. Lintuja kymmenittäin.

La, 14.10

Lauantaiaamuna lähdemme Pekan kanssa heitolle puoli kahdeksalta. Saamme vain 10 kiloa. Alamme niitä Ainon ja Taimin kanssa kiilaamaan. Jarmo ja Timo lähtivät heti perään heitolle. Jälleen 10 kiloa plus viiden kilon hauki. Siihen väliin ehtii Bergmanin porukka vetämään Tarran ja Syvän Tarran saamatta kalaakaan. Nostamme minun nuottaveneen ja nuotan talviasemiin. Iltapäivällä Jarmo ja Timo ehtivät vetää kahdesti ja molemmilla kerroilla 10 kiloa muikkua. Me muut saamme kalat sitä mukaa korjattua. Tässä vaiheessa päätämme Ainon kanssa lopettaa lopultakin tämä muikku-show. Pesemme kala-astiat, laudan ja lopulta grillin lattian. On sinne hiukan putoillut kaikenlaista kalan moskaa. Aamuksi jää enää muikkujen pussitus Timolle, Pekalle ja itselle. Pekka ja Jarmo käväisevät vetämässä vielä kuuden maissa, mutta ovat jo auttamattomasti myöhässä: roskakalaa ja joukossa vain pari kiloa muikkua. Nostamme sen jälkeen Taiminkin nuotan latoon ja veneen rannalle. Seitsemän maissa alkaa kuu nousta Raakon suunnasta. Täytenä. Hieno päätös lomaviikolle. Sauna on lämpiämässä. Istuskellaan Ainon kanssa takan ääressä.

Viikonloppu 29.9. - 1.10.2000

Lämmintä. Yölläkin kymmenkunta astetta. Sumuista. Jo hieman yriteltiin muikkua saada, mutta kuudesta vetokerrasta vain yksi tuotti jotain, eli n. 35kg. Siinä riittikin lauantaille ohjelmaa. Sunnuntaina kotimatkalla keräilimme pari kiloa karpaloita.

Viikonloppu 22.9. - 24.9.2000

Varsin rauhallinen viikonloppu. Melko lämminkin. Verkosta hauki, matikka ja pari ahventa. Nuotalla ei juuri mitään. Haimme vähän kaarnikoita mehuksi. Kävelin hieman metsällä, mutta oli varsin hiljaista.

Viikonloppu 15.9. - 17.9.2000

Vaihteeksi koko perhe ja lisäksi Tiinan kaveri, Annukka Liakasta. Lauantaina kova etelämyrsky, mutta mökille se ei onneksi vastannut. Puolukkaa ja pottujen siirtämistä ja pussittamista kellariin. Illan suussa Jarmo ja Vesku nuotalla. Muikkua 2-300 kiloa. Ja pari kilon siikaa. Illan ohjelmasta ei epäselvyyttä. Tulisipa vastaavia pusseja syyslomaviikolla. Sunnuntaina lämmintä 17 astetta. Torniossa kuitenkin vain 12.

Viikonloppu 8.9. - 10.9.2000

Viikon pakkasyöt vaihtuivat perjantain syysmyrskyyn ja sateeseen. Lauantaina ja sunnuntaina kuitenkin hyvä ilma. Vähän puolukkaa ja pottua. Nuotalla paistinkalat, verkosta ei mitään. Kaminaakin piti jo käyttää, tosin onnistui vasta pienen tuhkashow:n jälkeen.

Viikonloppu 1.9. - 3.9.2000

Potun nostoa. Hyvin on puikot kasvaneet. Lauantaina illansuussa rankasti vettä. Muutoin nätti ilma. Yöllä jo melko kylmää. Nuotalla heikko saalis.

Viikonloppu 25.8. - 27.8.2000

Lämmin viikonloppu. Parikymmentä astetta. Pikku hommia mökillä. Kässehtimistä lähinnä. Välillä näinkin.

Lomalla 28.7. - 20.8.2000

Kolme viikkoa mökkeilyä takana. Puuhommia, maalausta, pikkuaskareita. Ei tullut aika pitkäksi. Kelit suosivat alkupäivien helteiden jälkeen. Päivälämpötilat keskimäärin 16 astetta, öisin n. 10. Pari sadepäivää. Mustikoille käynyt kuten hilloille: etsimisessä on. Kalaa syödä asti. Viimeisenä päivänä pari sinikkoa, kun kausi pääsi alkamaan.

Kesäloma 2000

Alkukesä on mennyt olemattomin muistiinpanoin. Ei montakaan sanaa paperilla. Aino piti lomansa jo kesäkuulla. Kävimme kuitenkin koko perhe + Tiinan serkku Annukka viikon reissun etelämpänä Hämeessä asti. Lähinnä katsomassa äitiä, joka alkaa jo olla huonokuntoinen. Perjantaina lähdettiin jo aamupäivästä. Menomatkalla pistäydyimme siinä Suomen suurimmassa kyläkaupassa. Minä tietenkin viihdyin kalastustarvikeosastolla melkoisen pitkään. Käväisin välillä jopa viemässä ostokset autoon. Ei sen takia, että en olisi niitä jaksanut kantaa vaan siksi, että jos Aino olisi ne nähnyt ennen maksamista, olisi hän saattanut todeta, etten tarvitse niitä! Keskiseltä löytyi myös uusi rankinen mökille. Entisestä sääsket jo pääsivät paikoin läpi ja sitä oli pitänyt paikkailla mm. teipillä. Hämeenlinnassa olimme seuraavan yön. Edellinen nukuttiin Töysässä Ponnenjärven rannalla mökkikylässä. Juttelimme iltamyöhään äidin kanssa. Aamulla varhain kävimme isän haudalla. Olisi tietenkin äiti pitänyt pitempäänkin, mutta kyllä se on vanhalle ihmiselle raskasta vieraiden pito, vaikka miten yrittäisikin hoitaa niin, ettei äidin tarvitsisi touhuta kerrassaan mitään. Mutta jo pelkkä valvominen rasittaa, kun ei malta mennä nukkumaan. Sunnuntaina oli Riihimäen erämessujen viimeinen päivä. Helle oli mahdoton. Messuilla minulla aikaa olisi kulunut enemmänkin. Tyttäriä vain hieman alkoi kyllästyttämään. Joten ei muuta kuin Kuopiota ja Rauhanlahtea kohti. Maanantaiaamuna pakollinen Kuopion tori ja ostoskäyntejä keskustan liikkeissä. Muutama kiertely entisessä kotikaupungissamme. Siitä sitten hyvissä ajoin liikenteeseen Juukaa ja Tuopanjokea kohti. Ville-enon ja Tuulikin luona pistäytymään. Liki 20 vuotta olikin edellisestä käynnistä. Joki oli kasvanut enemmän umpeen. Pensaikot kaatuilivat joen päälle. Joki ei ollut niin kaunis kuin ennen. Illaksi jatkoimme Ilomantsiin Möhkön Karhumajoille. Ilma oli muuttunut viileäksi ja tuuliseksi. Otin kalaluvan ja kävin koskella. Sain puolen kilon säynävän ja kyljestään tarttuneen särjen. Jalommat kalat kadoksissa. Alkoi melkoinen sade ja kiiruhdin kortteerille.

Tiistaina ajoimme Hattuvaaran tien kautta Nurmekseen Bomballe. Ei ollut vielä sesonki käynnissä, koska vain pari myymälää oli auki. Siitä sitten jatkoimme Kajaaniin. Tarkoitus oli yöpyä siellä, mutta ruuan jälkeen jatkoimme pohjoista kohti Pudasjärvelle asti. Nykäsille. Seuraavana päivänä sitten taas tuttuun Tornioon.

Lomallaan Aino oli aloitellut mökin maalaamista. Saikin hyvälle mallille elikkä ne paikat, mitkä eivät vaatineet kiikkumista. Juhannus sujui perinteisesti ja rauhallisesti.

Kesälomalla

Su, 30.7.2000. Illalla.

Onpa ollut hellettä! Lauantaina 27 ja tänään 26 astetta. Pikku hiljaa alkaa kuitenkin tuntua lomalta. Maalasin tänään muutaman tunnin varjon puolelta. Paisteen puolelle ei ollut asiaa. Kun Aino lähti Tornioon, kävin katiskat limottumasta ja uistelin hetken. Sain vain ahvenia. Katiskassa sentään pieni hauki. Sopiva iltapala.

Ma, 31.7.

Heräilen ensi kerran jo auringonpimennyksen aikaan. En kuitenkaan ala sitä ihailemaan vaan nukun vielä pari, kolme tuntia. Noustuani jatkan maalaamista ja saan pohjoispuolen melkein kokonaan maalatuksi, ennen kuin Timo ja Samppa tulevat noutamaan Pellon reissulle. Olen luvannut lähteä mukaan ostamaan nuottalupaa. Edelleen lämmintä, +22. Pilveilee kuitenkin vähän ja ukkonen jyrähtelee. Ei kuitenkaan sada. Ei ainakaan iltaseitsemään mennessä. Illan päälle maalaan vielä ovet ja puolet terassin lattiasta. Puoli 12 valmista. Ukkonen jyrisee, mutta onneksi ei sada.

Ti,1.8.

Ei ole satanut pisaraakaan koko yönä. Lämpöä ennen kahdeksaa 13 astetta. Tuuleskelee, puolipilvistä. Olen maalaillut aamusta puoli kuuteen asti. Nyt on jäljellä enää vain yläkerran terassin osuus. Lämpöä 22 astetta. Käymme Veskun kanssa kävelemässä läpi vaaran puolen rajat. Tarkoituksena kun on suorittaa hieman harvennushakkuita. Kuusilahdenojan varressa on hieman epäselvyyttä rajan paikasta, muuten löytyy yllättävän hyvin. Markku ja Tapio lainaavat venettä ja laskevat muutamia verkkoja.

Ke, 2.8.

Pojat tulevat verkoille klo 5:50. Keittelen kahvit verkkomiehiä odotellessa. Saaliina pojilla ahvenia, särkiä ja mittataimen. Päivä menee vähän odotellessa: Pitääkö lähteä hankintamiehen kanssa kiertämään metsät? Ei tarvitse lopulta sittenkään. Lämmintä tänään 17 astetta. Olen seulonut ja kuivattanut purukunttaa kompostikäymälää varten. Käymälä lienee ensi kesän projekteja. Lasken verkot ja vien katiskat. Sais nähdä, saattoi verkot mennä tuulessa, ainakin osittain väärille vesille. No, ei kai se niin tarkkaa ole. Illalla kämpässä on viileää. Poltan takassa roskat ja pari tervasta. Samoin tekaisen työluettelon loman ja syksyn hommia varten. Yritän siihen koota kaikki pienetkin asiat. Kelistä ja mielialasta riippuen niitä voi sitten toimitella. Muuten niitä ei välttämättä muista, jos eivät ole paperilla. Tulipa aika pitkä lista. 23 kohtaa, joista maalaus vienee useita päiviä ja vähäisimmät kohdat tunnin pari. Muut siltä väliltä. Jo toisena vuonna peräkkäin on kuusissa kuusensuopursuruoste. Tuore kuusiaitani on lujilla. Mutta jos tämän kestää, kestää mitä vain. Paitsi ei ehkä kolmatta ruostekesää!

To, 3.8.

7:30, harmaata, sateen uhkaa, +12 astetta. Ennen kahdeksaa alkaakin tihku. Kiire tarkistaa purujen peitot. Vesku ja Timo kokevat verkkonsa: ahvenia, särkiä ja hauki. Lähden itsekin verkoille sateesta huolimatta. Saaliina 900 gramman siika. Hyvä suolakala. Katiskoissa olisi muutama ahven, mutta jätän ne siemeniksi. Sade loppuu puolilta päivin. Saan maalatuksi yläkerran terassin seinät. Menee 5 tuntia. Vielä on jäljellä maalausta muutama tunti. Mökin osalta. Nuohoan vielä savupiiput. Alkaa saunakin vetämään tohinalla. Hyvä, että puut pysyvät pesässä!

Pe, 4.8.

Aamulla kahdeksan aikaan jo 15 astetta lämmintä, eilen parhaimmillaankin kävi kuudessatoista. Saan maalauksen mökin osalta valmiiksi ennen puolta päivää. Olkapää on maalauksessa tulehtunut kipeäksi. Käväisenkin uistelemassa, siinä ei käsi pääse rasittumaan! Vain oli sekin väärin arvioitu. 2,8 kilon hauki tarttuu Smeds 17:ään. Ja vapana pikku Ryobi ja siinä haspeli. En pysty millään puristamaan oikealla kädellä vavasta. Niin kipeästi käy. On pakko vaihtaa vapa vasempaan käteen ja kelata oikealla ”vastakarvaan”. Onneksi seuraava hauki, 3,3 kg, tarttuu Ugly Stick – Ambassadeur –yhdistelmään (Joonas siiman päässä). Saa kelata luonnostaan ”terveellisesti”.

Illalla Aino tulee kummipoika Jaakon kanssa. Käväisemme Sojosessa Anjan mökillä. Matkassa myös Taimi ja Airi. Pikku-Jaakko saa isolta Jaakolta koivupuisen löylykauhan. Katselemme myös Jaskan muita käsitöitä. On se Jaska vain melko maakari.

La, 5.8.

Lämmin päivä, 22 astetta. Käymme toteamassa myös mustikkasadon huonoksi. Hillasatohan oli todella surkea. Illansuussa kotiviinin tekoa mansikoista. Niitä sentään tulee yllin kyllin. Illalla makeat saunat. Testaamme Jaakon uutukaisen löylykauhan.

Viime maanantaina alkoi tilapäisesti kiinnitetty etuhammas liikkua ja kohta se oli jo irti. Eilisellä Sojosen reissulla se putosi kaksi kertaa veneen pohjalle, joten laitoin sen yöksi kuppiin, jotten vahingossa nielaisisi sitä. Aamulla en enää saanutkaan sitä paikalleen, joten on oltava ilman.

On muitakin ongelmia: pumppu on alkanut taas takomaan omia aikojaan. Tylyn tuntuista. Olen joskus 24 vuotta sitten ollut rytmihäiriöiden takia tutkittavana, mutta sain silloin puhtaat paperit: ei ole vaarallista. Sen jälkeen ei oikeastaan olekaan ollut mainittavaa oireilua. Ennekuin nyt. Johtuu ehkä maalaamisesta, kun joutuu pitämään kättä ylöspäin. Onneksi on disperiiniä. Muistaisi vain ottaa joka aamu neljäsosan pilleriä.

22:45 soittaa Kuoppalan Sauli: pelastustehtävä Orhinselässä! Lähdemme siitä paikasta Taimin kanssa järven yli. Siellä oli vene kaatunut ja kaksi miestä joutunut veden varaan. Toinen oli jaksanut uida rantaan, toinen oli hukkunut. Tapahtunut jo noin tuntia aiemmin. Hinaamme veneen Orhinselkään. Se oli pystyasennossa keulailmatankin varassa kellunut tuulessa Palkimensaaren pohjoispään tasalle.

Su, 6.8.

Ainon ja Jaakon lähtöpäivä. Jaakko ei millään haluaisi lähteä. ”Kun ei olla käyty retkellä”! Käymmekin siten Pieskässä näköalaretkellä. Sen jälkeen Jaakkoakin väsyttää niin, ettei vastustele kotiin lähtöä. Kymmentä vaille kahdeksan illalla Matti soittaa, että hukkunut on lopulta löytynyt. Hyvä niin. Ei jää mieliin kummittelemaan.

Ma, 7.8.

7:15, +13, harmaata, kosteaa. Viini on äitynyt iloiseen pulputukseen. Lähdemme Anjan vävypoikien, Jarmon ja Pasin kanssa puumetsään. Kahden aikaan alkaa satamaan aivan tolkuttomasti ja joudumme lopettamaan. Illan suussa sade kuitenkin lakkaa. Käväisemmekin vielä illan päälle pari pientä kuormaa. Illalla saunomme ja otamme parit terävät.

Ti, 8.8.

6:30, puolipilvistä, +11 astetta. Olisi hieman vielä nukuttanutkin, mutta olimme sopineet puuhommiin lähdöstä kahdeksalta. Pojat nukkuvat vähän yli ja pääsemme liikkeelle vasta ennen yhdeksää. Kahden maissa lopetetaan, koska illaksi oli päätetty lähteä Pessakoskelle kalaan. Jarmo kun on innokas perhostelija. Emme kuitenkaan saa saalista. Matti on jättänyt verkot järveen ja pyysi minua käymään kokemassa ne jos vain keliä piisaa. Iltasella tuuli rauhoittuukin ja käväisen verkoilla. Ei hassummin, verkoissa on nätti taimen, 4 kg, 70 cm.

Ke, 9.8.

8:00, sumuista, tyyntä, selkeää. Pilkon hiljakseen tervaksia omaan pinoonsa ulos. Syksyllä niistä saa takkaan kirkkaat tulet. Pasi ja Jarmo lähtevät puolilta päivin. Iltapäivällä ukkonen jyrähtelee, välillä sataa ravakan kuuron, välillä päivä paistaa. Lämmintä 20 astetta. Tervaksia kertyy kuution verran.

To, 10.8.

9:15, +12 astetta, puolipilvistä, heikko tuuli. Päivällä lämpö kohoaa 16:een. Saan varaston täyteen puita. Samoin varaston ulkoseinustan. Vielä olisi pari mottia pilkkomatta. Olisipa huomenna samanlainen keli! Samppa on ajanut Petrin kanssa hiekkaa pihalle. Piha kun on märkää, entistä jänkkää. Veskukin saapuu iltapäivällä ja Timo illalla. Pumppu ei ole hakannut kertaakaan ohilyöntejä, kun olen ottanut disperiiniä joka aamu. Olen nyt pitänyt annoksena puolta pilleriä. Otanpa vielä illan päälle lääkkeeksi tujauksen konjakkia. Minulla on nyt pilkottuja puita enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Noin 14 kuutiota. Mutta pitää ollakin, koska ensi kesänä on tarkoitus jättää puusavotta väliin ja touhuta vaikkapa kompostikäymälän ja grillinkorjauksen parissa. Todennäköisesti tulee kuitenkin tehtyä rankoja, jos niitä harvennuksen jälkeen metsässä riittää. Ja tekisi mieli putsata ojien laitoja. Mutta kun jako ei ole selvä, osaanko ottaa oikeilta paikoilta, etten vie toisten pajukoita? Vai liekö sen niin väliä?

Pe, 11.8.

7:50, +10, selkeää, melkein tyyntä. Pätkin, pilkon ja pinoan viimeiset puut. Sipe kiiruhtaa ilmoittamaan, että Vesku ja Arto ovat soittaneet järveltä, että bensa on loppunut. Ovat käyneet veneellä kauppareissulla Pessalompolossa. Käväisen viemässä bensaa ja jonkun aikaa joudun hinaamaankin, kun moottori ei ota käynnistyäkseen. Lopulta kuitenkin syttyy ja ajelemme Tarralle.

Aino tulee jo ennen seitsemää. Mikään ei tunnu olevan hyvin: ruoho on leikkaamatta, varasto maalaamatta, jopa mehupullot ovat pesemättä. Kamalaa kerrassaan! Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta. Itse kun olin jopa tyytyväinen viikon aikaansaannoksiin. Onneksi olin muistanut tyhjentää kahvipannusta sakat. Mihin olisi muuten jouduttukaan?

La, 12.8.

7:50, melkein tyyntä, sadetta. Välillä rankkaakin vedentuloa. Sadetta kestää kahteen asti iltapäivällä. Illalla kukkapenkin tekoa. Ilmari, Helena, Eero ja Lea pistäytyvät kyläilemässä. Matkassaan heillä on Sirkkakoskentien osuuksien jakoperusteluettelo. Tiemaksut kohonneet roimasti.

Su, 13.8.

Puolipilvistä, lämmintä +18. Siirrämme kalliokilvet uusille paikoilleen. Aino lähtee jo kahden maissa Tornioon. Katselen formulat. Häkkinen voittoon ja samalla pistejohtoon! Matti pistäytyy Orvokin kanssa. Pyytää käymään jälleen katsomassa viikolla verkkoja, josko taimen uisi niihin. Viiden jälkeen lähtevät Timo ja Tuulikki. Nyt ei Tarralla olekaan enää muita kuin minä. Käyn myrkyttämässä mansikkamaan laidoilta ruohikoita. Mäkäröitä on siellä miljoonittain. Jäävät kuitenkin sinne, kun kävelen takaisin mökille. Vaihtelin vielä illan päälle joidenkin kasvien paikkaa. Puolenyön aikoihin seuraan useita minuutteja lepakon lentoa. Se kiertää mökin yläpuolella lähes samaa reittiä koko ajan hyönteisjahdissa.

Ma, 14.8.

6:05, 10 astetta, heikko tuuli, puolipilvistä. Pyyhin kellarin hyllyistä kosteutta ja siivoan kellarin eteisen. Laitan aggregaatin ja porakoneen valmiiksi ja aloitan kellarin ovien sovittamista. Karmit ovat hieman turvonneet ja varsinkin sisempi ovi ei mene kunnolla kiinni. Mutta pian on homma valmis! Ilman sähköä olisi kestänyt aika paljon pitempään. Iltapäivällä hion puulautasen, kaksi leikkuulautaa ja ylitöiksi teen snapsilasin katajasta. Ennen saunomista käyn suorittamassa toisen myrkytyksen mansikkamaalla. Heinät ovat jo melko korsimaisia, joten myrkytyksen onnistumisesta jää pieni epävarmuus. Ensi kesänä pitää muistaa myrkyttää aiemmin.

Ti, 15.8.

8:00, +11, melkein selkeää, heikko pohjoinen. Vatsassa vääntelee, pitkä istunto vessassa. Olen päättänyt tänään maalailla pois loput maalit. Epäilen kuitenkin maalin riittämistä koko varastoon, joten heitän sekaan kauhallisen vettä. Sitä ei olisi kuitenkaan pitänyt tehdä, sillä nyt maalia jäi taas yli. Maalaan lopulta vielä puolet grillikatoksestakin. Ja olkapää kipeytyy jälleen. Syönnin päälle käyn selättämässä Matin verkot. Saaliina on 4,9 kilon taimen, mutta pilalla! Haisee kuin ketun syöttä! Harmittaa. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin peittää se kompostiin. Illalla käytän loput lattiamaalit leikkimökin terassiin. Sitten päätän laskea verkot syvänteeseen. Sopivaa tuulta odotellessani laitan valmiiksi riittävän pitkät narut. Tuulta vain ei tahdo kuulua. Lopulta tulee heikko viri idän puolelta. Saan juuri ja juuri verkot laskettua, vaikkei tuuli paljon autakaan. Katiskoista saan hauen ja ahvenia. Puolen yön jälkeen itätuuli alkaa voimistua.

Ke, 16.8.

7:30, pilvistä, koillistuulta, harmaan oloista, muttei kuitenkaan sada. Tuulee kuitenkin melkoisesti ja terassilla on koleata. Järjestelen aamupäivällä pihamaalla kamppeita. Ovat lomailun jäljiltä hujan hajan. Työkaluja ja tarvikkeita. Alkaa tuntua ikään kuin valmistautuisi jo talven varalle. Otan palasta puolilta päivin. Lämpö edelleenkin vain 12:ssa ja tuulee kohtalaisesti. Sisälläkin vain 16 astetta joten laitan takkaan pienet kyhyt. Raivailen iltapäivällä grillipuita ja pilkon vanhoja juurakoita. Syöpäsen vähän ennen kuutta. Teen sen jälkeen katajasta munakuppi-, pikari- ja kuksa-aihioita. Käsiä palelee. Niemeen menee kahdeksan maissa auto. Ilmeisesti Petri ja Tuulikki. Lämmitän saunan, mutta saunominen viivästyy, koska radiossa kovan päivän ilta tarjoaa mieleistä kuultavaa 60-70 lukujen taitteesta. Myöhempään illalla alkaa koillisen suunnalta näkyä kirkkaampaa taivasta. Kerran, pari jopa aurinko pääsee pilkahtamaan. Mutta mitä vielä! Alkaa satamaan ja illasta tulee tosi kurja ja pimeä. Toivottavasti vain eivät taimenet ole uineet verkkoihin, kun ei ole oikein ollut pääsyä järvelle. Klo 24:00, sataa, tuulee on tajuttoman pimeää. Olen vuoleskellut pikariaihioita. Sormet hellinä. Säätiedotus povaa huomiselle samanlaista keliä.

To, 17.8.

7:00, märkää, muttei juurikaan sada. Tuuli jatkuu voimakkaana. Käväisen nurkan takana ja laitan vielä pitkälleen. Nousen yhdeksältä. Ei sada, mutta keli on tuulinen ja harmaa. Kuivaan terassin mopilla. Uusi maalipinta on tiivis ja vesi ei katoa puuhun, kuten aiemmin. Tuuli on kääntynyt eilisestä lähemmäs kaakkoa, joten terassi ei enää kastu lisää, vaikka ajoittain vähän sataakin. Haen verkot pois. Ei ole kuolleita taimenia. Ei tosin eläviäkään! Yksi rekkitankoilija vain. Martti, Taimin ex-mies antoi joskus norssille tuon nimen. Verkossa kun ne roikkuvat joskus kuin voimistelija tangosta. Tuuli oli sen verran kova, ettei selkäämisestä olisi tullut mitään. Siksi otin verkot pois kokonaan. Jos tuuli vielä yltyisi, voisi nosto olla jo turhan työlästä. Kastuin tihkussa vain hieman. Eniten polvet veneen penkillä. Otan pienen aamupalan ennen puolta päivää. Satelee jonkun verran. Näyttää tulevan toimistopäivä. Juuri kun ehtii alkamaan jollekin hommalle ulkona, pyyhkii sadekuuro yli. Ei mitään kovin rankkaa sadetta, vaan paksua, kastelevaa tihkua. Ennen neljää sade pitää kuitenkin pienen välipään. Kuokin siinä välissä uuden kasvimaan paikkaa kellarin takana. Kun päätän pitää ensimmäisen tupakkatauon, alkaa taas tihku. Toivottavasti ei kestä pitkään. Lämpöä on 13 astetta. Melkein. Iltaseitsemältä sataa edelleen. Olen terassilla hionut pikarit ja munakupit. Kuksien kaivertamista varten pitää kehitellä jokin parempi työkalu. Hioessa tulee melkoisen kylmä olo. Lämpimikseni taas kasvimaata kuoputtamaan. Mutta se sade… Puoli kymmeneltä saan kuin saankin kasvimaan valmiiksi. Ja vanhat lautakehikot purettua. Jotain valmistakin kelistä huolimatta. Huomiselle luvassa edelleen samanlaista säätä. Alankin saunan lämmitykseen.

23:00. Olen saunonut. Sataa vieläkin, mutta tuuli on asettunut. Nyt voisi muuten mennä selkäämään Matin verkot, mutta kun on lähes säkkipimeää! Katsotaan, mikä on keli aamulla. Takassa tervastulet valaisevat kirkkaasti ja lämmittävät. Elävä tuli on kuin liikkuva vesi: periaatteessa aina samanlainen, muttei kuitenkaan. Aina löytyy uutta katseltavaa. On ihmeellistä, miten tulta ja virtaavaa vettä voi tuijottaa lakkaamatta. Rentouttavaa.

Pe, 18.8.

9:00, +13 astetta, tyyntä, puolipilvistä. Ei tietoakaan eilisestä harmaudesta. Nukun melko pitkään, sillä vahtasin myöhäisillan elokuvan. Käväisen selkäämässä Matin verkot: tyhjää. Eipähän kuolleet taimenet kummittele mielessä. Haen pois myös 2 katiskaa. Ne uudemmat. Eivät ole olleet kovin pyytäviä. Puran pois tuuligeneraattorin. Se ei ole antanut virtaa juuri ollenkaan, sillä se vaatii lähes myrskyn toimiakseen. Ja masto pitäisi rakentaa niin korkeaksi, että ylettyisi puiden latvojen yli. Pitää vain muistaa hankkia akkulaturi, jotta syksyllä riittää akussa virta muikkuloman aikana. Ja ettei akku jäädy pakkasten tullessa.

Tiskaan vähäiset astiat. Viimeinen varsinainen lomapäivä. Alkaa olla jo hieman kässehtimisen makua. Leikkailen vielä kuitenkin nurmilaattoja seinustalta ja viskon kellarin päälle lisätäytteeksi. Seinustalle on tarkoitus tehdä kukkapenkki.

La, 19.8.

Aika hyvä keli koko päivän. Käväisee jopa 16:ssa. Puolipilvistä ja tuuleskelee pohjoisesta. Laitamme mansikkamaata. Sieltä turpeikkoa kellarin kumpuun. Tulee matkassa jokunen mansikantaimikin. Kukkapenkki valmistuu myös.

Su, 20.8.

Aamulla +9 astetta, puolipilvistä. Yöllä käväissyt kuudessa asteessa. Loman kylmin yö. Päivällä lämpö kuitenkin kohoaa 15:een. Käyn hakemassa pari sorsaa, ennen kuin lähdemme Tornioon.

Viikonloppu 21.7. - 23.7.2000

Lämmintä. Hillastelua, muttei juuri menestystä. Hillasato lähes täydellisesti menetetty. Ukkossateet sääskien ohella kiusana metsissä ja jänkillä. Taitaa loma viikon päästä ainakin marjastelun puolesta ollakin lomaa. Ellei sitten joihinkin korpipilkkoihin tule jokunen hilla.

Viikonloppu 14.7. - 16.7.2000

Lämmin heinäkuinen viikonloppu. Lähes hellettä, muttei onneksi aivan. Osallistuin minäkin poikkinaintiuisteluun. Siihen karvalakkisarjaan. Kahden television pääpotti jäi harmikseni runsaan 300 gramman päähän. (Posarissa tulokset väärin 2 ensimmäisen osalta). Olin viides. Kolmas sija jäi 105 gramman päähän. Olisiko tulos ollut parempi, jos olisin edes kerran käynyt harjoittelemassa?

Sunnuntaina käväistiin ongella. Pekka Mikon, Jannen ja Markuksen kanssa ja minä otin kolmosista kummipoika Jaakon (5v) mukaan. Saimme kohtuullisesti kalaa ja mikä parhainta, pojat saivat monta kalaa. Jaakko jopa n. 300 grammaisen ahvenen. Oli luonnollisesti hiukkasen polleata poikaa.

Naapurin kissa nappasi meiltä pihasta aljun oravan! Tekisi mieli ryhtyä tiettyihin toimenpiteisiin!

Lomaan vielä pari viikkoa. Toivottavasti ilmat hieman viilistyvät siihen mennessä.

Viikonloppu 7.7. - 9.7.2000

Sateinen, koleahko lauantai. 12 astetta. Sunnuntaina hieman lämpöisempää. Pottumaan putsausta. Maalausta. Vähän sakkia Tarralla. Mansikoita taitaa tulla tälle kesälle paljon kukista ja raakileista päätellen.

Viikonloppu 30.6. - 2.7.2000

Torniossa lämpö oli 30:ssä perjantai-iltana mökille lähtiessä. Mökillä vain 17,5. Lauantaina ja sunnuntaina 13 astetta. Nykäsetkin vaihteeksi käymässä. Pelailimme marjapussia normaalin tupen sijaan. Vähäsen pihahommia ja katiskasta ahvenia fileiksi ja kissalle. 3,5 kilon hauki oli myös eksynyt katiskaan.

Juhannus 21.6. - 25.6.2000

Perinteinen Juhannnus. Aika rauhallinen. Hiukan sateli, välillä paistoikin. Laitoin veneen vesille vasta nyt. Ajeltiin Sirkkakoskella asti. Aattoiltana käytiin lipunnostossa ja myöhemmin poltettiin kokkoa Tarralla.

Viikonloppu 16.6. - 18.6.2000

Kesälomareissu tuli tehtyä ja nyt päästiin taas Tarralle. Lauantaina kolea ilma, sunnuntaiksi lämpeni noin kuuteentoista asteeseen. Pistelin loput puut sisään ja Aino aloitteli mökin maalausta. Pihlajat alkavat pikkuhiljaa kukkia. Hilla kukilla myös.

Viikonloppu 3.6. - 4.6.2000

Lyhyt viikonloppu johtuen päättäjäisistä. Tiinalla hyvä todistus. Potut olivat jo maassa päästyämme Tarralle. Sadetta, harmaata, tuulta. (vastaranta). Ensi viikonloppu jääkin väliin pikku kesälomareissun vuoksi.

Olen parhaillaan lomalla Puuhommissa. Ei taida olla viisasta päivittää näita sivuja gesmin varassa. Loppuu akkukin kannettavasta. Toistaiseksi, hyvää: ennätysahven, 1 kg, pahaa: kuumaa, välillä yli kahdenkymmenen! Jäät lähtivät lauantaina, lunta vielä paikoin. Viikon päästä lisää!

Niin, nyt taas arkimaailmassa. Viikko hurahti puun pilkonnassa. En saanut aivan urakkaa valmiiksi, mutta onhan tässä aikaa. Koko kesä. Alkuviikon lämmöstä palautui vähitellen normaalikeleiksi: +7 ja sadetta. Lunta vieläkin, mutta vain totaalisissa varjopaikoissa. Koivussa lehti 50-pennisen kokoista ja vihreys alkaa voittaa vähitellen.

Kevätlomalla 19.5. - 28.5.2000

Pe, 19.5.2000.

Tulemme illalla seitsemän maissa. Lämmintä viisitoista astetta. Matti tuo uutukaisen puuveneen ja kastaa sen asianmukaisin menoin. Jolle puolestaan hakee oman veneensä pois. Ero Jaanan kanssa teki jaon tavaroista. Ja mökillä kulkemiset loppuvat. Lasken verkot, kun jäitä näkyy vain vastarannalla

La,20.5.2000.

Lauantaiaamuna verkot siirtyneet parisataa metriä. Jäälauttoja oli sittenkin yön aikana kulkenut ohi. Verkoissa on parin kilon hauki ja peräti kiloinen ahven. Ennätykseni lajissaan. Käyn pari peräkärryllistä puita, kun olen ottanut puuluvan metsävaltiolta. Turhan kuumaa työskentelykeliä: +23 astetta. Aino haravoi ja istuttelee kasvien siemeniä. Olen vetänyt veneen rannalla vielä olevan lumikinoksen päälle. Siitä se tietenkin luistaa näin helteellä järveen. Onneksi Aino ja Taimi huomaavat sen ja noutavat talteen. Istutan pottuja laatikkoon istutettavaksi myöhemmin peltoon.

Su, 21.5.

Edelleen +23 astetta. Käyn kärryllisen puita. Iltapäivällä katselen telkasta formulaa. Auton akulla, kun varsinainen akku alkoi pätkiä. Koivuihin alkaa tulla lehti aivan silmissä.

Ma, 22.5.

Nousen kahdeksalta. +10 astetta. Yöllä käynyt seitsemässä. Jarmo ja Vesku ovat myöskin jääneet Tarralle. Jarmo lähtee Sojoseen veneellä ja Vesku verkoille. Aloittelen puiden pilkkomista. Saha vaatii alkuun säätöä ja teroitusta. Saan pilkottua vain motin verran. Lämpöä 20 astetta. Selvästi liikaa ryskätöihin. Tervaan nuottaveneen tervan, tärpätin ja pellavaöljyvernissan seoksella. Vene on kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että jo mietin, kannattaisiko tervata ollenkaan. Muutamat suuret sääsket tahtovat iskettää kiinni. Kutiavia paukamia alkaa nousta iholle. Illalla laitan verkot järveen. Ei sitä mielellään toista päivää peräkkäin olisi purkkirokan varassa.

Ti, 23.5.

7:30. Tyyntä, +10 astetta. Puolipilvistä. Muutaman kahvikupillisen jälkeen käväisen verkoilla. Ei kalan kalaa! Ryhdyn taas puuhommiin. Ihmettelen, kun Veskun kämpältä ei kuulu ääntäkään. Käväisen oikein vilkaisemassa. Vesku ja Sipe ovat lähteneet jo aamusta. Kävelen samalla hiekalla asti. Vesi on korkealla, muttei aivan kuitenkaan ennätyslukemissa. Keräilen metsästä kaatamani haavat ja kuusen ja pienin nekin. Yhden maissa päätän pitää ruokatauon. Ei kuitenkaan hernesoppaa, vaikken kalaa saanutkaan. Kuorin pienen lantun ja pottuja ja laitan lihan kanssa kypsymään. Lopuksi vielä kuivattua persiljaa. Hyvää on. Ja riittää huomisellekin. Ruokatunti nokosineen kestää peräti puoli neljään. Pilkon puita vielä kuuteen asti ja alan muihin askareisiin. Ja pikkuhiljaa saunan lämmitykseen.

Saunan jälkeen on päivällä puhaltanut tuuli tyyntynyt. Kävisinkö selkäämässä verkot? Käynpä tietenkin. Lokit pyörivät ympärillä kuin ennustaen saalista. No, tuleehan sitä: Yksi kiloinen matikka! Korjaan sen talteen. Laitan sen kellariin torstaita varten. Kellarissa lämpö nyt +2 astetta. Sopiva lämpö kalalle pariksi päiväksi. Jääkaappia en saakaan niin kylmäksi. Päivän maksimilämpötila on ollut 13 astetta. Sopiva työilma. Käytän takassa tulta, koska sisällä on viileähköä. Lunta on edelleenkin varjoisimmissa paikoissa. Muuten on sulaa ja kankaat kuivia.

Ke, 24.5.

Herään vasta kahdeksan jälkeen. Tyyntä, +8 astetta. Verkoissa ei mitään. Keitän poikkeuksellisesti teetä. Pääsen hyvään pilkkomisvauhtiin, vaikka olkapää on kipeä. Mutta sitten yhden jälkeen alkaa satamaan kuuroissa. Pidän ainakin ruokatauon. Pilkon vielä puita viiteen asti ja alan saunan lämmitykseen. Matti tulee sopivasti kun sauna on kuuma. Saunomme ja porisemme tovin. En ole ollenkaan tyytyväinen pilkkomieni puiden määrään! Vuosi sitten pilkoin puut kolmessa päivässä. Mietin syitä. Oliko silloin puita vähemmän. Todennäköisesti olin pilkkonut puita osan jo ennen lomaviikkoa. Vai alkaako ukko heikentyä? Sekin on mahdollista. Puutkin ovat nyt koivua, kun vuosi sitten oli vain ohutta mäntyä. Pilkkomista ei silloin paljoa ollutkaan. Illalla testailen akkuja. Ei oikein hyvältä näytä.

To 25.5.

Nousen vasta puoli kymmeneltä. Sataa vettä, +10 astetta. Näyttää tulevan vapaapäivä puunhommista. Ei kyllä haittaisi, koska paikat ovat niin kipeänä. Varsinkin oikea olkapää on kuin tulessa. Verkot jälleen tyhjät! Yhdentoista maissa kirkastuu vähän. Pitänee kai ryhtyä taas puupinon kimppuun. Olisi kyllä muutakin tekemistä, mutta kun on niille töille tänne tullut. Pilkon pikkuhiljaa puita. Ajoittain sataa heikosti, mutta enemmän kastun hiestä. Lämpötila sopivasti +13 astetta. Tuulee reippaasti kaakosta. Kolmen maissa alkaa satamaan tappina. Keskeytän pilkkomisen ja ala ruuan laittoon. Sateeseen tulee välipää ennen kuutta. Laitan saunan pesään tulen ja pilkon vielä runsaan tunnin. Tiskaan vähäiset astiat ja saunon. Käyn vielä kokemassa tyhjät verkot. Jarmo käväisee kysymässä letkukiristimiä. Löytyihän niitä. Päätän paistaa räiskäleitä aamukahville hieman vanhahkosta maidosta. Ensimmäisestä räiskäleestä tulee perinteisesti rääpäle. Tarttuu pannuun. Toisesta lähtien onnistuu hyvin ja kääntyy heittämällä. Syön iltapalaksi sen rääpäleen.. Ihan hyvää on. Mietin, voisiko sitä näin yksinäisillä aikuiskekkereillä maustaa taikinan konjakilla? Pitänee joskus kokeilla. Olisi tehnyt mieli myös tehdä koivusiirappia, mutta miten sitä kaikkeen ehtii. Lättyjen kanssa olisi varmaan maistunut. Nyt pitää tyytyä sokeriin, kun hilloakaan ei ole matkassa. Tiskaan vielä lopuksi kauhan, haarukan, pannun ja kulhon, jotka likaantuivat räiskäleiden paistossa.

Lunta näkyy enää vain parissa paikassa. Käsityö on kuivumassa takan reunalla. Pahkasta tehty leipälautanen. Yhdessä koivussa oli sopiva pahka ja leikoin sen siivuiksi. Niistä saa useampia lautasia tai muita esineitä. Tuuletan vielä enimmät käryt sisältä. Siihen on vara, koska olen pitänyt kaminassa pientä kyhyä. Tyhjennän vielä kahvipannusta sakat kompostiin, ettei aamulla tarvi siihen ryhtyä. Ties vaikka sataisi.

Pe, 26.5.

Nousen 8:40. +9 astetta, puolipilvinen poutakeli. Tyyntä. Verkot jälleen tyhjät. Mutta paistihauki tulee kuitenkin, kun Matti pistäytyy. Oli saanut verkosta 2,5 –kiloisen ja nyt, kun oli lähdössä käymään Rovaniemellä, ei halunnut alkaa korjaamaan. Puunteko on maullaan, mutta katkeaa varttia vaille kolme sateen ryöppyyn. Teen ruuan ja syön, mutta sade vain jatkuu. Ainokin tulee illan suussa.

La,27.5.2000

Sade vain yltyy ja jatkuu koko yön. Lauantaina aamupäivällä Matti pistäytyy kehukalan kanssa: ahven, 43.5 cm, 1,2 kiloa, vaikka mäti olikin jo valunut.

Viikonloppu 5.5. - 7.5.2000

Käväisin jälleen Tarralla. Samalla pistäydyin kalastuskunnan ja tiekunnan kokouksissa. Veskukin tuli lauantaina. Otin verkot pois. Ei kaloja. Vesi hieman noussut viikon aikana, mutta varsinaisia rantaporeita ei vielä ole. Teräsjäätä runsaat 20 senttiä jonka päällä sekalaisesti vettä, kohvaa ja sosetta. Lumi alkaa huveta. Pälviä paljon, mutta paikoin lunta puolisen metriä. Pääsin vielä puomilta kelkalla mökille, mutta ei enää jatkossa. Pidän tässä taas lomaa joko viikon 20 tai 21.

Pe, 5.5.2000. Klo 19:30.

Katselin kotona Suomi – Kanada –ottelun. 1 – 5 ei oikein tyydyttänyt. Viime viikonloppuna olin vielä jättänyt kelkan tien päähän. Hyvin pääsin tulemaan. Mutta on viimeinen viikonloppu kelkkakeliä! Ei polannetta riitä enää viikon kuluttua. Ulkona +7, sisällä +5. Käyn kokemassa verkot: tyhjää. Kovaa jäätä 20-30 senttiä. Sen päällä epämääräistä sohjoa, kohvaa ja vettä 30 senttiä. Jos tulee yöksi kunnon pakkanen, kelkkakeli on aamulla hyvä. Kunhan vain meneskelee valkoisia kohtia pitkin. Mustissa voi olla hankala mennä ja kulkusuunta voi kääntyä pystysuuntaiseksi. Kolaan pihalle lunta jonkinlaisen kerroksen, että voin ajaa tarpeen mukaan järvelle. Tarkoitus olisi jäädä viikon päästä viikon lomalle. Puuhommiin. Saatan vielä kuitenkin siirtää viikolla eteenpäin. Eilen iski työpaikalla rakkauskirje. Tietokonevirus nimittäin. Onneksi meistä vain yksi on Outlook-käyttäjä. Muuten olisi hässäkkää todennäköisesti riittävästi.

Soittelen kotiin. Ilmoitan olevani hengissä. Soitan myös Matille saareen ja porisemme keleistä. Tuomas oli soittanut kotiin ja soittelen myös Tuomaalle. Huomenna olisi tieosuuskunnan ja kalastuskunnan kokoukset Jussan tykönä. Katohan, ensimmäistä kertaa minuakin pyydetään mukaan! Enhän tietenkään omista täällä neliötäkään maata tai vesiosuutta. Kaikki on perikunnan nimissä ja vaimo on osakas.

Laitan iltapalaa. Vuorossa on tulisesti maustettuja kanan koipia. Niistä riittää vielä huomisellekin. Vähän roiskuu kaminan päälle rasvaa. Mutta onneksi olen yksin. Ei haittaa pienet kitkut. Yhdentoista aikaan on vielä vähän kitkua. Avaan luukun yläkertaan, jotta kitku ja lämpö vähän tasaantuisivat.

La,6.5.2000.

Aamulla taivas on selkeä ja on kova luoteistuuli. Käväisen kalastuskunnan ja tiekunnan kokouksissa. Ei siellä mitään erikoista. Tuli kuitenkin käytyä. Illalla istumme Veskun kanssa kahdestaan. Saunomme. Paistamme makkaraa. Otamme olutta. Vesku on jo hieman kumarassa. Enköhän saa hänet kohta nukkumaan.

Su, 7.5.2000

Yöllä on ollut pakkasta muutama aste. Hanki rapisee. Edelleen selkeätä. Linnut ja oravat ovat vähissä syöttöpaikalla. En enää tuonutkaan tälle pyhälle lisää evästä. Pitää kai luontokappaleidenkin taas tottua etsimään ruokansa metsästä. Vesku käväisee viemässä veneen ja verkkopaljun Kuusilahteen. Kelkalla. Odottamaan kevätsulia. Otin verkot pois jään alta. Ei kaloja. Vesku lähtee jo ennen yhdeksää Kemiä kohti. Tuskin minäkään enää kauaa olen.

Ennen Vappua 28.4. - 29.4.2000

Käväisin pikavisiitillä. Sirkkakosken tie kohtuullisessa kunnossa. Lunta maassa 4-50 senttiä. Ei vielä pälviä. Verkoista pari parin kilon haukea, pilkillä keittoahvenet. Keli järvellä hyvä. Tulin jo lauantaina Tornioon. Vappua vastaanottamaan.

Pe, 28.4.2000

Saavun Tarralle kymmentä vaille seitsemän. Yksin. Sirkkakoskentie suhteellisen hyvässä kunnossa. Autokaan ei kunnolla edes rapautunut. Lumi vähentynyt jonkin verran. Pihalta kuitenkin lumi oli jo loppunut ja kolaan kelkanmentävän väylän pihan halki. Etteivät liu’ut kärsisi. Ja piha. Laitan vielä 5 kg:n pussin siemeniä linnuille. Kun on vielä puolisen metriä tuota lunta ja pälviä ei näy pelloillakaan. Vasta nyt näen kevään ensimmäisen naaraspeipon. Koiraitahan oli jo pari viikkoa sitten. Kelkan jälki jäälle kestää hyvin kävellä mutta jäällä humpsahdin pintakerroksen läpi nahkasaappaissani. Ei onneksi ollut paksu vesikerros ja nahkasaappaat pitävät. Olen käyttänyt niihin rasvaa melkoisesti. Ei ne kuitenkaan aivan kumisaappaiden asiaa aja! En malta olla käymättä verkoilla. Kun kiinnitän vetonarua, tunnen kalan jumputuksen. Arvelen haueksi potkujen terävyydestä päätellen. Voisi olla taimenkin, muttei ainakaan matikka. Saan vetää verkkoa kokuavannolta aivan loppuun asti. Jos hauki olisi uinut puoli metriä syvemmältä, se olisi mennyt verkon ohi. Suolistan ja fileoin parikiloisen heti jäällä. Varis syö kalantähteitä Reijon verkkoavannolla. Käväisen siellä katselemassa. Reijo on jo ottanut verkot pois ja korjaan pois avannolle jääneet verkkokepit. Vettyvät ja painuvat vielä pohjaan. Nuotta-apajaan! Samalla otan talteen pitkän kossupullon. Tyhjän – miten muutenkaan. Hakkautuu kuitenkin rikki jossakin rantakiviin jäiden lähdettyä.

Haukkaan parit voileivät ja kello ehtii jo yhdeksään. Nyt vain olemista. Kämpässä lämpöä jo 16-17 astetta, vaikken isommin olekaan tulistellut. Ulkona saattaa mennä kuitenkin pakkaselle vaikka vielä on puolenkymmentä lämpimän puolella. Kaksi punatulkkukoirasta tulee syöttöautomaatin alle maahan etsimään pudonneita kokonaisia siemeniä. Toinen hätistää toista pois, ikään kuin ruokaa ei riittäisi molemmille. Sitten tulee vielä naaras, joka pistää edellisen machon kuriin. Liekö alakynteen jääneen puoliso, vai vallitseeko punatulkkupopulaatiossa akkavalta. Käväisen kellarissa hakemassa pari olutta. Kellari on toiminut suorastaan yli odotusten. Pakkasen puolella ei ole käyty. Salaojan päästä noppasee muutamia pisaroita. Kellari on sisältä täysin kuiva. Siis jos niin maakellarista voi koskaan sanoa. Kosteutta ei vain ole havaittavissa. Keke on sillä aikaa soittanut ja soittelenkin Parolaan. Siellä istuskelevat nuotiolla pihalla. Jäät ovat siellä lähteneet ja ruohikon leikkuu alkaa ensi viikolla. Täällä pitää vielä pitää huolta, että lumikolat ja lapiot ovat toimintakunnossa!

Eilen saatoimme Unton hautaan. En oikein osaa vieläkään ymmärtää tapahtunutta. Mutta pakkohan se on. Aamulla Puuluodossa, ennen hautajaisia, oli kahvitilaisuus läheisille. Pihalle oli tehty pikku kuusista ja havuista paikka arkulle. Ennen kirkolle lähtöä arkku avattiin ja läheiset kävivät hyvästelemässä Unton. Oli ihmeellisen näköistä, kun juuri ennen arkun sulkemista aurinko nousi sen verran korkealle, että sen säteet valaisivat Unton kasvot. Ainoastaan kasvot.

Puoli yksitoista illalla. Sisällä jo +25 astetta. Aurinko on painunut mailleen, mutta ulkona on vielä täysi valkeus. Mietin huomista ohjelmaa. Lähdenkö pilkille? Jos pakastaa yöllä, saatan mennäkin. Vienkö Veskun sinisen veneen Kuusilahteen odottamaan rantaporeita? Ryhdynkö puuhommiin? Olisi puolenkymmentä mottia koivua odottamassa pihalla. Olen kuitenkin päättänyt pilkkoa ne toukokuussa lomalla, joten unohdan sen vaihtoehdon. Uskallanko vielä jättää verkot viikoksi? Käväisen kokeilemassa kelkkahööriä. Upottaa vain hiukan. Sisällä on lämpö kohonnut jo 28:aan. Avaan luukun yläkertaan, jotta lämpö tasaantuisi. Mietin vieläkin Untoa. Miksi en ole pystynyt itkemään? Surrut kyllä olen. Teennäiset purkaukset eivät passaa minulle. Pari kertaa on kuitenkin silmät olleet sameina. Lähinnä Annukan vuoksi. Ehkä miehen rooliin kuuluu kuitenkin olla jämäkkä ja minä noudatan sitä. Toisaalta haluaisin kuitenkin purkaa suruni itkun tulvana. Aika näyttää!

Kello tavoittaa puolen yön. Laitan kaminaan vielä puita ja alan koisimaan.

La, 29.4.2000.

Aamulla edelleen hieno ilma. Ei pilveäkään! Yöllä ollut 3 astetta pakkasta. Olisi mahtava keli istua pilkillä. Lähdenkin lopulta pilkille. Ajelen Palkimenkarille. Tai ainakin yritän. Ei ole helppoa löytää karia, kun aiempia avantoja ei löydy. Saan kuitenkin pari ahventa ja etsiessäni matalikkoa saan eräästä reiästä peräkkäin 9 nättiä kalaa. Sitten syönti loppuu kerrassaan. Ei nykäystäkään, vaikka poraan useampia reikiä. Ilmarikin saapuu porisemaan. Oli istunut Palkimensaaren päässä ja sanoi saaneensa pannukarkeita. Käväisen vielä sielläkin, mutten löydä kaloja. Käyn vielä Vaarasaaren laidalla ja Kuusisaaren takana, mutta tulos ei parane. Palaan ennen yhtä ja koen samalla verkot. Hieman eilistä suurempi hauki on uinut verkkoon. Korjaan sen samoin tein, kuten ahvenetkin. Lähden sitten jo ennen iltaa kohti Torniota. Vapun viettoon.

Viikko 14.4. - 23.4.2000

Viikko lomalla. Lomatunnelmaan pääseminen ei oikein onnistunut, koska Unto nukkui pois 12.4. Unto ei enää tule naapurimökille! Kelit olivat heikohkoja. Ei yöpakkasia. Ajoittain vesisadetta. Kelkkakelit olemattomia. Järvellä vettä, sohjoa ja mikä pahinta: välivesikerroksia. Ei pilkkimenestystä ja verkoistakin vain yksi matikka. Lumet vähentyneet vauhdilla. Kuitenkin vielä ehkä 60 senttiä jäljellä. Sirkkakosken tie ravalla. Henkilöautolla kulku onnistui juuri ja juuri. Muuttolintuja alkanut saapua näihin maisemiin.

Murheissa mielin

Pe, 14.4.2000

Tulemme Ainon kanssa kahdestaan. Sirkkakoskentie pahassa kunnossa Piekkolanvaarantiehen asti. Siitä eteenpäin tie jäinen. Plussan puolella reilusti. Yölläkin. Kelkalla pääsee juuri ja juuri viime pyhäisiä jälkiä. Jäljen ulkopuolelle ei ole enää asiaa. Järvellä kuitenkin hyvä hööri. Lunta parikymmentä senttiä. Laitoin verkot. Olin joulukuussa jättänyt narun valmiiksi jään alle, kun olin ottanut verkot pois. Verkkoavannolla 3 jääkerrosta. Lauantaina kävelin Sirkkakoskentien eteläpään ja päästelin vesiä tieltä lapiolla valumaan ojia kohti. Sunnuntaina minun piti ajaa Sirkkakoskentie, kun Aino ei uskaltanut. Vaaran laidassa auto meni ylämäessä lähes poikittain, muttei onneksi pysähtynyt. Loppupään rapakossa pari pahaa paikkaa. Paluumatkalla kävellessäni lapion taas kulkureittejä vedelle pois tien päältä. Onneksi Aino oli ajanut Lynxin Piekkolanvaarantien risteykseen asti. Minähän jään siis viikoksi lomailemaan.

Ma, 17.4.2000

Käväisin aamusta pilkillä. 1 karkasi ja toinen nyppäsi. Keli järvellä huononee, kun ei ole käynyt pakkasella. Välillä kelkka putoaa sohjoon ja vauhti on pysähtyä. Onneksi vettä on vain vähän jään päällä, kuten luntakin. Kolaan iltapäivällä lumia pois pihasta. Lapioin reitin kompostille, leikkimökkiin, keinulle ja grillikatokselle. Neljältä alkaa sade, ja rankkana. Sade kestää pari tuntia ja jatkuu illemmalla tihkuna. Joudan saunan lämmitykseen.

Ti, 18.4.2000

Koen verkot. 1 parin kilon limaniska. Jätän korpeille. Lapioin kellarin suuaukolta lumia pois, ettei sulamisvedet yrittäisi ovesta sisään. Kaivan myös salaojan alapään näkösälle. Ei vielä vesi noppase. Iltapäivällä alkaa taas vesisade puoli kolmen maissa. Viiden aikaa kuulen jonkin koneen ääntä Sirkkakoskentien suunnasta. Onkohan metsähallitus ryhtynyt korjaamaan pilaamaansa tietä. Lähden tarkastuskäynnille. Ei ole MH paikalla: Tirroniemeläisille avataan vain mökkitietä. Markku, Anja ja Ilmari seuraavat vierestä. Palaan takaisin jo melko rapaista tietä. Viimeinen kerta kelkalla. Paikoin joudun ajamaan liejussa. Puhkon vielä muutamasta paikasta vedelle menoreittejä.

Ke, 19.4.2000

Tasan viikko sitten heräsin kotona itkuun. Tiina itki ja säikähdin kamalasti: mitä Ainolle on tapahtunut? Kysyn Tiinalta: mikä hätänä? Vastaus oli järkyttävä: Unto on kuollut! Samalla vasta huomaan Ainon, joka istuu portailla ja itkee myös. Unto oli ollut jo hyvän aikaa pitkän työttömyysjakson jälkeen etelässä töissä. Nyt viimeksi Imatralla. Aaron kanssa kulkeneet Torniosta ja parin viikon välein käyneet kotona. Aaro oli tuona aamuna herännyt viideltä kahvin keittoon ja ihmetellyt, kun Unto ei nouse kahville. Unto oli ollut rauhallisen näköinen. Ei ollut tiennyt lähdöstään mitään. Ambulanssimiesten vietyä Unton pois, Aaro löysi Veskun numeron ja ilmoitti tapahtuneesta. Vesku ei tiennyt Anja puhelinnumeroa – tätä kännykkäaikaa – ja soitti meille jo ennen seitsemää. Meiltä Anjan numero löytyi. Anjalla ei kuitenkaan ollut puhelin päällä, eikä Annukallakaan –onneksi, joten Vesku soitti meille uudestaan. Ja töihin lähdön sijaan tuli lähtö Puuluotoon murheviestiä viemään. Veimme Tiinan ensin koululle. Käskin mennä heti rehtorin puheille ilmoittamaan tapahtuneesta. Ilmoittavat sitten Annukalle ja hoitavat kotiin.

Lähdimme pois Puuluodosta kun molemmat tyttäret olivat tulleet kotiin. Olen aina pelännyt viedä tällaista viestiä kellekään. Mitä siinä tilanteessa osaa sanoa.

Nyt täällä mökillä teen omaa surutyötäni. Pusken lunta, teen pikku askareita ja muistelen Untoa. Unto ei tule enää tuohon viereen mökille. 40 metrin päähän. Ei tule illalla istumaan. Raatailemaan, porisemaan. On kuitenkin ymmärrettävä, että tämäkin kuuluu elämään.

Pari kuukautta sitten lähti Rantamaulan Matti. Tapaus kosketti sekin paljon. Matti oli pari vuotta Untoa vanhempi. Unto ei ehtinyt täyttää viittäkymmentäkään.

Koen verkot heti aamusta. Ei mitään, vaikka olin eilen vaihtanut puhtaat ja ehjät verkot. Eilinen matikka vielä koskematta. Ryhdyn kolaamaan lumikasoja sellaisiin paikkoihin, joissa ne eivät enää kulje pihan kautta sulaessaan. Kuuden maissa illalla lämmitän saunan. Keitän potut vasta saunan päälle. Kellarissa on kuin onkin vielä iso säkki niitä pottuja, jotka saivat liikaa valoa kuivatusvaiheessa tallissa. Hyviä kuitenkin ovat, vaikka punertavia kuoreltaan. Avaan potuille seuraksi syksyllä tekemäni lihapurkin. Keitän pottuja myös huomista varten. Iltapäivällä harmaalokkipariskunta kiertelee jäällä matikan läheisyydessä. Arkoja ovat. Nälkä kuitenkin voittaa ja lokit aloittavat herkuttelun. Peippokoiraita on tullut jo lukuisasti. Välillä kuulen joutsenen ääntä, mutten onnistu näkemään ainuttakaan.

Illansuussa alkaa kuivahtamaan. Saattaa mennä asteen pari kylmän puolelle. Huomenissa tulee Aino ja ehkä Tiinakin. Voi olla Pekkakin matkassa. Pookut sitten Tarjan kanssa myöhemmin, kun mäkipirtti on lämmennyt. Pitänee käydä vielä päivällä kävelemässä tiellä ja päästellä vesiä tieltä.

Kelkka on yllättäen alkanut pelaamaan. Kaksi viikonloppua sitten jouduin vaihtamaan uuden tulpan, ennen kuin sain molemmat pytyt pelaamaan. Samalla vaihdoin tulppien johdot keskenään. Omituista. Oliko vika johdoissa? Saiko jostakin kosketuksen runkoon?

To, 20.4.2000

Ohtamaan Jakke soittelee yllättäen Kuopiosta! Milloinkahan ollaan nähty viimeksi? Lienee parikymmentä vuotta. On löytänyt yhteystietoni netistä. Mustarastas ilmestyy syömään siemeniä. Niitäkin täällä harvakseltaan näkee. Käväisen verkoilla. Nollatulos jälleen. Pakkasta on ollut juuri sen verran, että vesipaikkoihin on tullut kolmen-neljän millin riite. Käyn taas kävelemässä Sirkkakoskentien. Alkaa eteläpää olla hyvässä kunnossa, mutta tämä meidän puoli on rapainen ja osin jäinen. Ei ole kirsi antautunut vielä kokonaan. Menee melkein 2,5 tuntia kävellessä ja lapiota heilutellessa. Lämmitän edellisen päivän pottuja. Kylläpä laskee syönti jäseniin!

Illansuussa alkaa mökeille saapua porukoita. Keskusteluissa on vakava sävy Unton poismenon johdosta. Mutta jatkettava on. Kukahan on meistä seuraava?

Viikonloppu 7.4. - 9.4.2000

Edellisenä viikonloppuna Tornion suurpilkeissä,(ei menestystä) nyt taas mökillä. Toimme Jampan kanssa kelkan, jonka hän oli vaihtanut Bemarilla.

Mitenhän sen sanoisi, ettei tuntuisi liiottelulta. Sanon siis vaan, että lunta on tullut lisää lähes puoli metriä. Nyt mielestäni riittäisi. Järvi on kuitenkin tasoittunut, ja kohta on hiihtokelit parhaimmillaan. Tein lumitöitä lauantaina 9 tuntia. En ihan ehtinyt saada samalle rajalle kuin aiemmin. Mutta onhan sitten viikolla 16 aikaa, kun olen lomalla koko viikon. Kerrassaan hieno ilma koko viikonlopun. Lauantaina lämpö kipusi peräti +7:ään, kun yöllä vielä oli -16.

Pe, 7.4.2000.

Miten sen sanoisi, ettei tuntuisi liiottelulta? Lunta on nimittäin tullut paljon. 2 viikkoa sitten, kun kolasin ja lapioin – lähes nuollen – paikat kuntoon, ajattelin, että oli viimeinen kolaus tälle keväälle. Mutta toisin kävi. Lunta oli tullut kahloa asti. Tälle pyhälle riittää töitä.

Tulimme Jarmon kanssa kahdestaan. Jarmo oli vaihtanut Bemarinsa moottorikelkkaan ja toimme kelkan mökkimaisemiin. Oma kelkka ei tahdo pelata. Pimentää yhäkseen toisen tulpan. Taitaa kelkka vetää viimeisiään. Lienee kuitenkin sylinterissä vikaa, vaikka Samppa sanoi toisin. Lapioin myöskin ikkunan takaa vallia matalammaksi, jotta näkisin aamulla oravat.

Kaminan kanssa taistelua. Kesti tunnin, ennen kuin alkoi vetämään.

La, 8.4.2000.

Aamulla vain kaksi oravaa. Komea ilma. –15 astetta. Lumitöitä 9-18.00. Vain pari lyhyttä taukoa. Siltikään en saanut kenturaa yhtä siistiksi, kuin viimeksi käydessä. Mittari näytti iltapäivällä jo +7 astetta. Illansuussa tuli yksinäinen pyrrhula pyrrhula –koiras syömään siemeniä. Viime kerralla oli viisi carduelis flammeaa.

Su, 9.4.2000

Sunnuntaina lähdimme jo hyvissä ajoin Torniota kohti. Tie hyvässä kunnossa, paikoin jo sorakin pilkistää.

Viikonloppu 24.3. - 26.3.2000

Pari viikonloppua meni sairastellessa. Nyt Ainon kanssa kahdestaan. Muita ei ollut. Lunta tullut vain muutama sentti kolmessa viikossa. Järvellä lumi melkoisilla kinoksilla. Pikku pakkasta. Pudottelin lumet katoilta. Kävin pilkillä, mutta syönti oli heikko. Enkä löytänyt edes ihan parasta paikkaakaan. Kymmenkunta oravaa siemeniä syömässä.

Viikonloppu 3.3. - 6.3.2000

Koko perheen voimin hiihtolomaa aloittelemassa. Penttikin oli Harrin kanssa, sekä Timon porukka niemessä. Kova pohjoinen hillitsi hiihtohaluja. En käynyt edes pilkillä. Rannoille ajatti korkeat kinokset ja järvi jäi möykkyiseksi. Maanantaina -28 aamulla. Tulimme maanantaina Tornioon uuden lumipyryn alta.

Pe, 3.3.2000.

Tulimme mökille vähän seitsemän jälkeen illalla. Tiina, Aino ja minä. Huomaa. Tiina matkassa. Taitaa olla puoli vuotta edellisestä käynnistä. Pakkasta 9 astetta, sisällä ja ulkona.

Edellisenä viikonloppuna olin Cebit-messuilla Hannoverissa. Oli porukkaa lujasti liikkeellä. Asuimme Hampurissa ja käväisimme päiväseltään messuilla. Matka sujui vauhdikkaasti – saksalaiseen tapaan. Rellun Espacen digitaalimittari näytti parhaimmillaa 214 km/h. Edellä ajavat olivat saaneet pari pykälää enemmän. Väitimme mittarivirheeksi. Iltaohjelmassa oli käynti Reperbahnilla. Liha oli heikkoa, ja näkyipä siinä suoranaisia reikiäkin! Tosiasiassa olimme ihan kiltisti. Kävimme näyteikkunaostoksilla ja katsoimme yhden ohjelmiston eräässä tunkkaisessa kapakassa. Ohjelmistossa esiintyi vähäpukeisia naisia, joilla lopulta tuntui silti olevan liikaa päällä. Riisuivat loputkin. Sitten vielä esiintyi mies ja nainen yhdessä. Nainen tahtoi lämmintä sisäänsä. Sai tahtonsa läpi.

Sunnuntaiksi teki kovan pohjoistuulen. Ajatti komeat kinokset rannalle ja järvi oli töyssyinen.

Viikonloppu 18.2. - 20.2.2000

Jälleen Ainon kanssa kahdestaan. Ei tullut työporukan matikkapilkkireissusta mitään. Kaikki peruuttivat, kuka mistäkin syystä. Päteviä syitä kuitenkin. Lauantaina siisti keli. Pakkasta 6-7 astetta ja iltapäivällä aurinko pilkisteli ajoittain. Sunnuntaina -17 ja kirkas paiste. Lumen pintakerrokset sen verran tiiviitä, että kelkalla melko hyvä keli. Launista pari matikkaa. Ensi viikonloppuna olen Hannoverissa, joten ainakin sen verran tulee taukoa.

Viikonloppu 11.2. - 13.2.2000

Ainon kanssa kahdestaan. Lauantaina mahtava keli: pari astetta pakkasen puolella ja aurinkoa. Laittelin lisää launeja. Sunnuntaina räntää. launissa soppamatikka. Sitä sitten Tornioon keittelemään! Ensin kuitenkin kolasin katolta pudonneet lumet. Lunta on reiluhkosti, ehkä n. 70-80 senttiä.

Pe, 11.2.2000.

Klo 19:30 kämpällä Ainon kanssa. Kelkka matkassa. Sisällä –5, ulkona –2. Lunta tullut 15 cm viikon aikana. Aino moitiskelee kaminan savua. Puoli yhdeksältä +8 astetta. Ulkona kuutamo. Puolikas. Nousussa. Revontulet. Puoli kymmeneltä +14 astetta. Porisemme vanhoista ajoista, kuinka täällä on pitänyt olla jos minäkin.

”Ainon tekstiä”:

Todellakin. Turtolan ja Pellon rajalla koko perhe. Parkkasimme pöllejä. Luultavasti olimme omassa metsässä, lapset kilpailivat pöllien lukumäärästä, kuinka saa ja joka antaa. Arvelisin ajan olleen n. 1960-63. Se oli savotta ja tärkeää oli, että lapset ryhtyisivät vaikka ei työn teko ja panos olleet tärkeää vaan oppiminen, työ, työtä on tehtävä. Ja me lapset oltiin myös mukana pöllien veteen panossa. ”uitossa”.

22:30 Arto ilmestyi morsmaikkunsa kanssa naapuriin. Käväisimme kylässä. Puolen yön aikaan: Aino on mennyt jo nukkumaan. Lämmitän vielä kämppää ja mietiskelen ensimmäisiä muistikuviani kalastuskokemuksistani.

1. muistikuva kalareissusta: Oltiin Lehijärvellä isä, äiti, Eikka ja Jenny, kummini. Olimme kokemassa pitkää siimaa. Myrsky yllätti lännen suunnasta. Puuveneestä murtui laita hankaimen kohdalta ja ajelehdimme lähimpään rantaan. 1 aapo oli saaliimme!

2. Aholan laiturilta Lehtilän porukka veti lahnoja mato-ongella. Oli melkoinen vastaranta.

3. Samaiselta laiturilta sain ensimmäisen ahveneni. Vapa oli metrinen tappi, siima saman mittainen. Samaa sarjaa minäkin.

00:10. +23 astetta. Laitan vielä kaminaan tulet, ja painun pehkuihin.

La, 12.2.2000

Kirkas ilma. –2 astetta. Aino siivosi kämppää. Laitoin 10 launia silakkasyöteillä. Illalla saunoimme ja kävimme kylässä naapurissa.

Viikonloppu 4.2. - 05.2.2000

Lauhan kelin vallitessa (-6 - -7). Peräkärry matkassa. Otin kelkan kärryyn ja pajalle Tornioon. Hiljaista. Tein oikeastaan vain lumityöt ja sen mitä ähräsin kelkan kanssa. Palasin jo lauantai-iltana Tornioon. Sunnuntaina lumipyry ja presidentin vaalit.

4.2.2000, perjantai

Saavuin klo 19:20. Lunta tullut noin 10 senttiä lisää viime sunnuntain jälkeen. Paikoin kuitenkin ”ajatuksen” voimalla paksultikin. Pakkasta nyt vain –7 astetta, sisällä –10. Ripustin viime pyhänä possun ”valkeaa” aivan ikkunan taa ränniin roikkumaan. Nyt siinä on kärppä nakertelemassa. Viisi sisäpuolella olevaa kynttilää valaisee sen täysin, noin metrin päästä. Istun pöydän ääressä ja katselen kärppää. Vain ikkunan ruutu on välissämme. Kärppä kuitenkin valosta ja minusta välittämättä jatkaa nakerteluaan. Välillä se saa pienen palan irti ja katoaa. Olemme monesti katselleet ikkunasta ruokintapaikan elämää. Ikkuna on kuin iso tv-ruutu, josta tulee jatkuvasti luonto-ohjelmaa.

Olen unohtanut viime pyhänä kaataa veden ämpäristä. Ei ole onneksi ämpäri haljennut, vaikka onkin umpijäässä. Onneksi oli vain puolillaan vettä – täysi olisi haljennut helpommin. Ämpärin pohja on kuitenkin pyöreä kuin pallo. Pitää vielä vahtia, ettei ala vuotamaan.

Tulin eilen illalla työmatkalta Kuopiosta. Olin mennyt jo keskiviikkoiltana. Palaverissa oli mukana melkoinen joukko taiteilijoita – ihan oikeita. Jo ulkonäönkin perusteella. Matkalla oli mukana Esko Torniosta sekä nuori professori Olli Rovaniemeltä. On se autolla ajelu tylsää talvella, varsinkin pimeällä. Mutta onneksi nyt oli juttuseuraa ja kohtuullisen hyvä ajokeli.

Klo 21:00. +8 astetta. Olen lapioinut aina välillä polkuja auki. En ole vielä kuitenkaan käyttänyt kolaa. Takan pelti ei aukea. Huononmallinen kääntöpelti. On tuiskutellut pellin päälle lunta melkoisen kökön. Lisään vielä puita kaminaan, jos vaikka takan pelti sulaisi auki.

Puolen tunnin päästä vaihdan kelkkaan uudet tulpat. Kelkan virta-avain on kuitenkin sisällä ja haen sen. Nyt saa nähdä, oliko vika vain tulpissa, vai onko kyseessä vakavampi vika. Kelkka lähtee hyvin käyntiin. Vaihde on päällä ja kaasu hirttänyt kiinni. Lähdetään ja lujaa! Jarrua painaen mennään 150 metriä. Mietin onnistunko jossain tekemään käännöksen tässä vauhdissa. Käännän kuitenkin virran pois ja päätän miettiä asiaa. Vaihdan vaihteen vapaalle ja nykäisen. Kone ei ala pyörimään. Aivan jumissa. Pitää jättää tutkiminen aamuksi.

Takan pelti oli tällä välillä sulanut auki. Takkaan latomani puut syttyvät hetkessä, kun heittelen sinne hiiliä kaminasta. Syön iltapalan. Olen tällä kertaa ottanut kolme kanankoipea ja ne ovat paistuneet kaminan päällä pannussa. Kaminasta tulee hieman savua sisälle. Suljen kaminan luukun ja pienennän takan pellin pienimmilleen. Savuaminen loppuu. Oli takasta turhan kova imu piippuun. Lämmintä klo 22:30 +13 astetta. Ei paljon mitään. Pitää piakkoin saada takan pelti kiinni, ettei lämpö karkaa kämpästä.

Lisään kuitenkin kohta vielä puita takkaan, koska on vielä melko aikainen ja muurin kylki ei ole lämmin. Yhdentoista jälkeen vien kuitenkin hiilet pois takasta ja saan pellin kiinni. Lämpö on noussut +18:aan. Ulkona on –9. Haen vielä korit täyteen puita yötä ja aamua varten. 23:40 sammutan kynttilät. Öljylamppu kuitenkin palaa vielä ulkona ja käyn sammuttamassa sen. Kärppä on jälleen läskinpalan kimpussa. Se ei häiriinny vähääkään, vaikka osoitan sitä kirkkaalla lampulla ja kopistelen ikkunaan. Kello on 23:45, kun alan nukkumaan.

La, 5.2.2000

Ennen kahta herään ja täytän kaminan. Käyn myös pihan perällä. Ulkona –12, sisällä +22. Klo 5:30 lisään taas puita. Sisällä +18. Herään lopulta kahdeksalta. Puut eivät olleet syttyneet ja nyt on vain +15 astetta. Ulkona –6 ja selkeää. Keitän pannun täyteen kahvia ja juon muutaman kupillisen. Lintuja vähänlaisesti: vain kaksi hömötiaista ja tikka on saapunut. Yksi orava myös. Käväisin kelkalla. Kaasu ei ollut enää jumissa, mutta kone oli. Jumissa mikä jumissa. Soitin Matille. Hän onneksi tulee mökilleen ja lupasi auttaa kelkan viennissä tien varteen ja peräkärryyn. Soitin myös Sampalle. Hän neuvoi laittamaan öljyä tulpanreikiin ja jättää ässehtimään. Jos on vain lämpöleikannut, niin saattaa lähteä hyvinkin pyörimään.

14:45. Kävimme juuri viemässä kelkan peräkärryyn. Kone lähti kuin lähtikin käyntiin, mutta voimattomana. Se kuitenkin pelasi sen verran, että sen sai ajamalla tien varteen. Taidankin lähteä illan päälle ajelemaan kohti Torniota.

Viikonloppu 28.1 - 30.1.2000

Yksi viikonloppu jäi väliin. Pelkäsinkö pakkasta vai mikä oli vikana. Nyt taas Tarralla. Perjantai-iltana ulkona -23, sisällä -15. Lauantaiaamuna -31 ja sunnuntaina jo -1. Siis lämpeni vuorokaudessa 30 astetta. Laitoin pari launia, mutta sain vain yhden pikku matikan. Kelkka koirii. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä melkoinen pyry. Torniossa odottikin sitten varsinaiset kinokset.

Pe, 28.1.2000

Mökillä kahden viikon tauon jälkeen klo 19:20. Ihmettelin puomilla autoa. Ilmeisesti niemessä porukkaa. On ollut jo pitempään, koska auto oli kuuroittunut. Toinen kelkka on myös tien päässä! On sen verran lumen peitossa, etten tunnista. Saan juuri tavarat kelkan rekeen, kun tiellä näkyy auton valot. Auto pysähtyy kohdalle. Onkos tuo Sampan auto? On se. Autosta purkautuu Samppa porukoineen sekä Timo ja Petri. Tuulikki on kuulemma Pasin ja Annen kanssa jo mökillä. Tulleet keskiviikkona. Veskukin on ollut viime pyhänä ja viipynyt tiistaihin asti. Veskunhan se oli kelkkakin tien päässä. Pasin pitäisi tulla hakemaan matkalaisia, mutta saaneeko Unton kelkkaa käyntiin. Otan Minnan ja Iidan kyytiin ja samassa näkyy kelkan valot ja Pasi on tulossa noutamaan niemeen porukkaa. Minun ei siten tarvitse tulla tekemään uutta reissua. Vien Minnan ja Iidan niemeen ja tulen sitten omalle mökille.

Pakkasta –22, sisälläkin -15. Otan ensin kamiinasta vanhat tuhkat pois ja alan kämpän lämmitykseen. Menee puolisen tuntia, ennen kuin putki alkaa punoittamaan, vaikka avustin syttymistä kynttilänpätkällä.

20:50. 0 astetta sisällä. Vanha taulukko pitää yhä: 10 astetta tunnissa nousee lämpö. Lattianrajassa on kuitenkin kylmää! Milloinkahan saan uusittua lattian? Ei tahdo muhaeristys pitää lämpöä. Puolen tunnin päästä laitan kamiinasta hiilet takkaan ja lisään puita perään. Lisään puita myös kamiinaan. Nyt alkaa vaihe, jossa kämpän lämpö ei juurikaan nouse, mutta muuri alkaa lämpenemään ja se toivottavasti tuntuu aamulla. Toisaalta ulkona pakkanen kiristyy: on jo –25 astetta. Kymmenen jälkeen kämpässä on + 7 astetta – vasta. Muuri ei vielä tunnu lämpimältä. En kuitenkaan enää lisää puita takkaan. Pitää kohta sulkea takan pelti ja viedä savuavat hiilet saunan pesään. Näiltä vuosin ei tämä kämpän lämmitys ole kovin helppoa. Toivon, että helmikuun 19 päivänä, kun olemme tulossa työporukan kanssa matikkapilkille, keli olisi lauhempi. Kyllähän tietenkin minä pärjäilen, mutta miten vieraat, jos on tällainen pakkanen? Olen tehnyt pilkkejä valmiiksi ja tuonut mökille. Huomenna, jos kelit suosivat, voin kokeilla. Toisaalta, näillä leveysasteilla, matikan kutu ajoittuu tuonne helmikuun loppupuoliskolle, joten vielä ei oikein saa oikeaa tuntumaa.

22:30. Kämpässä +10, ulkona –27. Taidan laittaa takan pellin kiinni ja käydä häkää paossa niemessä.

Tulen takaisin 23:30. Kämpässä +18, ulkona edelleen –27. Otan takasta hiilet ja tuhkat pois ja vien saunanpesään. 00:20 menen nukkumaan.

La, 29.1.2000

Herään 02:30. Lisään puita kaminaan. +18 edelleen. Uudestaan petille.

Klo 6:30 nousen lopullisesti. Kylmän tuntuista. Sisällä +10 ja ulkona –30. Yksi mittari näyttää –32, toinen –30 ja kolmas –28. Kokemus käskee uskoa keskimmäistä. Keittelen kahvit kohmeisin ottein. Kahvia juodessani laittelen Kekelle tekstiviestinä syntymäpäiväonnittelut. Pikkuveli täyttää 41 vuotta. Muistan melko hyvin Keijon syntymän – olen kuitenkin sen verran vanhempi. Oltiin isän kanssa Parolan asemalla vastassa äitiä ja Keijoa, kun he tulivat synnytyslaitokselta. Haimme sitä ennen meijeristä 5 litran peilarin maitoa. Sitä en kuitenkaan millään muista, kävelimmekö parikilometrisen Peppulaan, vai otimmeko peräti taksin.

Puoli yhdeksän aikoihin käyn autolla. Annan auton käydä muutaman minuutin. Yhdeksän jälkeen alkaa satamaan pakkaslunta. Pakkanen kiristyi välillä asteen, mutta nyt on jälleen –30. Oravat ja linnut ahkerina. Pötkötali ei ole kahdessa viikossa juurikaan kulunut. Tikka sitä nyt yrittää vähän hakata. Iltapäivällä, klo 13:30 pakkasta –20. Sisällä +23. Avaan lunkan yläkertaan, siellä on vain +3 astetta.

Käväisin vielä ennen pimeää laittamassa pari launia mateille. Kelkka kuitenkin hyytyi avantojen vierelle. Epäilin tulppaa. Varatulppakaan ei auttanut. Vanha ja rikkinäinen se tietenkin olikin. Kävelin varastolla ja mökissä tutkimassa josko löytyisi varatulppia: ei ollut. Putsailin tulppia ja vaihtelin niitä. Kun nykäisin käyntiin, kuului mahtava pamaus. Ja uudestaan nykäistessä ihmeellinen hörinä. Oli pakoputki lentänyt paukun voimasta pois paikoiltaan. Sain kuitenkin lopulta kelkan käyntiin mutta vain yhdellä pytyllä. Kelkka kuitenkin liikkui juuri ja juuri eteenpäin ja pääsin omaan rantaan, johon reki kuitenkin piti jättää. Kelkka nousi törmän ylös vain työntöapua käyttäen. Peitin sen siihen. Mökin viereen.

Puhuimme eilen illalla Sampan kanssa kelkkaremontista. Kaikki jouset pitäisi vaihtaa. Oikeanpuoleinen etujousi on poikki ja muut kuoleentuneet. Sehän tietää sitä, että hangessa tahtoo kelkka jäädä astinlautojen varaan ja ollaan jumissa. Soitin Keijolle. Olin muistanut syntymäpäivän väärin: se olikin jo eilen. Äiti alkaa olla jo kuulemma paremmassa kunnossa. On ollut jonkun päivän sairaalassa. Matti käväisi porisemassa, samoin Timo. Unto soitteli Imatralta.

Su,30.1.2000

Sunnuntai-aamuna –1 astetta. Siis ulkona. Vuorokaudessa lämmennyt 30 astetta. Lunta satanut yön aikana 10-15 senttiä. Kolaan lumia tunnin verran. Launissa pikkuinen matikka, ”kirveensuutin”. Jätän korpeille.

Viikonloppu 14.1 - 16.1.2000 Tulin perjantaina seitsemän korvilla. Ulkona -17, sisällä -10. Lunta tullut pari senttiä lisää, joten lumitöihin ei tarvinnut ryhtyä. Ajelin puupinot metsästä lauantaina ja sunnuntai-aamuna. Oravia runsaasti. Samoin pikkulintuja. Lauantai-iltana kävin saaressa saunomassa. Sunnuntaina aamusta pyryä ja lauhtuvaa.

Pe, 14.1.2000

Tarralla klo 19.00. Pakkasta ulkona –17, sisällä –10. Matkalla Torniosta mittari sahasi –11 ja –22 asteen välillä ylös, alas. Taitaa olla merkki lauhtumisesta. Siemenautomaatti toiminut: siemeniä kulunut 1-2 litraa. Reijo ilmeisesti käynyt tien kautta verkoilla. Taitaa pilvistyä. Ei, kuu onkin puiden takana piilossa ja taivaalla on vain muutama pilven lonka. Laitoin uudenlaisen tali-siemenseoksen roikkumaan. Illalla syön kalakukkoa. Soitin kotiin. TV:ssä alkanut viimeinen ”rypistys” pressan vaaleissa. Kumpiko on tuleva kansan johtaja: Tarja vai Esko? Harmi, ettei sir HH lähtenyt mukaan, vaikka yritin s-postitse agitoida. Olisi ollut paras ehdokas.

Akussa edelleen normaali varaus! Nyt, kun valoisa aika pidentyy, ei ole huolta akun jäätymisestä: paneli alkaa kohta työntää virtaa lisää akkuun. Vajaasta 2 tunnin päivästä ollaan päästy jo lähes 4,5 tunnin päivään. Ja kevään aikana valoisa aika jatkuu lähes tunnilla viikossa. Tarkistin juuri tekemästäni taulukosta. Sydänkesää taulukossa täytyy vielä korjata, koska allakasta en saanut Sodankylän vertailuarvoja, sillä siellä aurinko pysyttelee taivaalla ympäri vuorokauden. Toisaalta, haittaako mitään, onko sitten aurinko ylhäällä heinäkuun alussa 24 tuntia vai 23 t 57 minuuttia vuorokaudessa? Valoa silloin riittää. Mukavampi on tähän pimeään aikaa seurata päivän pitenemistä. Ja hyödyllisempi.

Kymmenen kieppeillä haukkasin muikkukukkoa iltapalaksi. –Omaa tekemää tietenkin. Kävin vielä ajamassa kelkalla puureitin läpi. Olen harrastanut hiilishowta. –Kukahan muu tähän ryhtyisi: Kamiinasta hiilet takkaan, takassa hetki tulien pitoa ja lopulta hiilet saunan pesään. Saan näin parhaiten talteen kaiken lämpöenergian. Puista saattaa tulla ongelma: lähes pelkästään mäntyä jäljellä. Ei tuohipuuta joukossa ja puiden kokokin on turhan suurta. Pienemmällä pilkkeellä Upon kamiina 2 lämpenisi paremmin. Hiilishowkin on siksi pakollista, koska kamiinassa ei ole tuhkapesää. Muuten tehokas kamina.

Alkaa nämä muistiinpanot olla yhä pitempiä ja pitempiä. Mutta henki on jotenkin lakooninen. Kuten Leevi Karsikkaan kirjoissa. Ehkäpä siihen suuntaan vie minunkin elämäni. Mutten ehkä aivan samaan ekototalismin ihannointiin hairahdu. Vaikka mistäpä sen tietää. Idea on sinänsä oivallinen, mutta pitäisi kuitenkin ottaa huomioon nykyelämän realiteetit. Olen jopa harkinnut aggregaatin hankintaa. Aino ei vielä tiedä asiasta mitään. Mutta olisiko paras aggregaatti diesel-käyttöinen? Ja automaattikäynnistyksellä? Taitaa vain maksaa messinkiä. Kyllä kynttilän valo olisi tietenkin edelleen in, mutta saisi kesällä käyttää joitakin sähkötyökaluja ja syksyllä muikkuaikaan valo olisi poikaa. Oikeat sähköt tulisivat hintoihinsa: Kolme kilometriä linjaa a 61.500, muuntaja 23.000. Siitä vielä lähiverkko ja mittari seinään. Tulisi maksamaan 3-40.000 / kämppä. Ja ottaisiko muut?

Välillä miettii asioita siihen malliin, että voisiko täällä elää koko lopun elämänsä? Kyllä ensin pitäisi saada Tiina koulutetuksi ja omaan elämään kiinni. Mahtaako Tarra olla silloin Tiinalle rakas? Nyt ei oikein tahdo kiinnostaa. En osaa moittiakaan. Kyllä 15-vuotias kaipaa ikäistään seuraa. Minä puolestani viihdyn hyvin aivan yksinkin. ”Parempi yksin, kuin huonossa seurassa” sanoin Tuomaallekin 98-syksyllä, kun hän ihmetteli verkoilla käydessään, että miten minä täällä pärjään ilman porinakaveria. Ainon kanssa on toinen asia. On mahtavaa, että on saanut puolisoksi samanlaiset elämänarvot omaavan naisen. Usein olemme Tarralla aivan kahdestaan. Kovimmilla pakkasilla hän ei ole halukas kuitenkaan tulemaan. Mutta silloin, kun olemme kahdestaan, on mukavaa. Miten voikaan kahdella eri leveysasteelta olevalla ihmisellä käydä jutut niin yksiin? Ja kun sitten tulen tänne yksikseni, ei moitteen sanaa! Joka tapauksessa tuntuu siltä, että vain täällä pääsemme nauttimaan kunnolla elämästä. Monessakin mielessä. Ainolle tämä paikka on syntymäkoti, minulle elämä. Olen nytkin varmaan ainoa ihminen kilometrien säteellä. Jotkut ihmettelevät: mitä siellä on tekemistä? Tulisivat katsomaan! Ei tahdo aika riittää tekemään kaikkea, mitä on mielen päällä. Aamulla on tarkoitus lähteä ajamaan puita; siksi, että voisin tulla uudestaan ja polttaa niitä! Lämmittää mökkiä ja saunaa. Grillata kesällä kalaa tai kaupan lihoja. Pitää pimeinä iltoina valkeaa takassa. Vaikka ihan huvikseen. Moittikoon ken haluaa. Ymmärtäjiäkin löytyy.

Helmikuun puolen välin tienoilla on tarkoitus tulla Mikan, Tonyn ja Jannen kanssa kokeilemaan matikkapilkkimistä. En olekaan aiemmin kokeillut. Pakkasrajana noin 15-20 astetta. Pitääkin alkaa etsimään sopivaa materiaalia pilkeiksi, jotta voi kotosalla askarrella.

Klo 23:45 Laitan vielä kaminan täyteen puita ja alan nukkumaan. Lämpöä vain +19, koska olen pitänyt takassa tulta ja se tahtoo imeä sisältä lämpimän ilman pihalle. Toisaalta muuri on ehtinyt hieman lämmetä.

La,15.1.2000

Herään 5:45. Laitan taas kaminaan puita. Lämpö kämpässä pudonnut 12 asteeseen. Pitäisi tietenkin tehdä se lattiaremontti, jotta saisi lämmön pysymään paremmin sisällä. Olen kuitenkin päättänyt nukkua kaiken väsymyksen pois ja menen vielä uudelleen nukkumaan käytyäni laskemassa pohjavesiä.

Nousen kymmeneltä kahvinkeittoon. Yhdentoista maissa alan puunajoon. Tankki on kuitenkin tyhjä, joten se on ensin täytettävä. Sattuu onneksi olemaan öljyäkin riittävästi. Parin pinon jälkeen haukkaan vähän palasta. Jatkan puunajoa. Jossakin vaiheessa kuuluu ”Ämmin” pärähdys. Matti on kuitenkin lähtenyt mökille saareen! Vähän ennen kolmea Matti tuleekin pistäytymään, kun olen juuri tulossa mökille puukuorman kanssa. Toteaa vain että: onpas liikennettä! Puramme kuorman ja haemme vielä tälle päivälle viimeisen pinon puolikkaan. Jäi vielä 2 pinoa metsään. Istumme mökillä pikku tovin. Matti lähtee laittamaan puita kaminaan. Sovimme, että lähden saareen kuudeksi saunomaan.

On pidellyt sopivaa pakkasta koko päivän. Siinä 15-17 astetta. Ei tule kovin hiki, eikä lumi tartu vaatteisiin ja kastele niitä. Soitan kotiin. Aino pyytää tuomaan pottuja kellarista. Nyt sitten näkee – ehkä lopullisesti – kellarin toiminnan. Olen joulukuussa viimeksi käynyt, kun pakkasta oli –29. Lunta ei silloin ollut kovin paljoa mutta kellarissa kuitenkin oli plussan puolella. Nyt on lunta puolisen metriä kellarinkin päällä. Saa nähdä miten on lämmöt kellarissa. 16:45 saa jo laittaa öljylamppuun tulen terassilla. Puolikuu kuitenkin alkaa valaista tienoota.

Soitan äidille Hämeenlinnaan. Toteamme, että olemme pitkälti samanlaisia sieluja.
19:50. Olen tullut saaresta saunareissulta. Kuun valo on niin voimakas, ettei ulkona tarvitse enää pitää öljylampussa tulta. Kämpässä lämpöä +25 astetta, ulkona –14.

Illalla: olen pyytänyt kotiväkeä nauhoittamaan kaikkien aikojen iskelmiä Radio Suomesta. Saapi nähdä, mitä on tarjolla. Kun kuuntelen radiosta ohjelmaa, olen hiukan pettynyt: kappaleita jätetään soittamatta ja tuntuu, että vain huonoimmat soitetaan.

Su, 16.1.2000

3:15 herään lisäämään puita kaminaan. Lämpöä +15. Nousen lopulta ennen kahdeksaa. Ulkona –12 astetta, pimeää ja pilvessä. Ajan loput puut ja ne ovat puoli yhdeltätoista pinossa ja pressun alla mökillä. Sataa melkoisesti lunta ja kiirehdittävä kotimatkalle. Kellarissa edelleen plussan puolella. Kyllä näyttää toimivan. Lunta alkaa kertyä nopeasti ja lähden jo puolilta päivin Torniota kohti.

Loppiaisen seutu 5.1. - 9.1.2000

4 viikkoa vierähti taas Joulua ja vuosituhannen vaihtumista juhliessa. Keskiviikkoiltana kuitenkin takaisin Tarralla. Lunta oli tullut lisää n. 30 senttiä. Jouduin jättämään auton Tarran risteykseen. Sinnillä vedin pulkassa kaikki kamppeet kerralla mökille. Normaaliruokien ja -juomien lisäksi 10 litran pänikkä vettä ja kourassa 10 kilon pussi auringonkukan siemeniä. Pakkasta ulkona -22, sisällä -10. 3 tunnin kuluttua toinen hiki pinnassa kun kämppä oli lämmennyt. Ensimmäinenhän tuli jo pulkkaa kiskoessa. Ainon antama joululahja, metsurin välipusero, siirsi kuitenkin hyvin kosteuden ulompiin vaatekerroksiin. Aamulla kahdeksalta -14 ja yhdentoista aikaan enää -6. Loppupyhänseutu lauhaa, jopa plus-asteita. Tein uuden ruokinta-automaatin, kun entinen oli pudonnut ja syöty rikki. Lumitöitä riittävästi. Olkapäät kipeinä. Perjantai-illaksi Tornioon ja lauantaiaamuna takaisin Ainon kanssa. Sain ajettua kelkalla pohjat puupinoille. Sunnuntaina Reijo kävi kokemassa verkot ja pistäytyi Matin kanssa kahvilla.

Tauon jälkeen, Loppiaisaatto, 5.1.2000

Laitan pulkan aurausvallin päälle ja nostan siihen autosta kassini ja 10 litran vetoisen vesipänikän. Kassi painaa kuin synti. Siinä on eväiden lisäksi kaksi sixpackia ja vähän vaatteita. Otan vielä kouraani ison muovikassin, jossa on 10 kiloa auringonkukan siemeniä. Lukitsen auton ovet ja otan kassista taskulampun. Aloitan vajaan kilometrin matkan mökille. Aurausvallin jälkeen nahkasaapas uppoaa varren mitalta uuteen lumeen. Menen puomin alta ja saan annoksen lunta niskaan. Pulkka ei tahdo millään luistaa kunnolla paksussa lumessa. Lampussa on patteri lopussa ja valo hiipuu alkuunsa. Laitan lampun kassiin, josta vetoketju on mennyt jo aikaa sitten rikki. Halpa viidenkympin ostos. Autonvaloihin tottuneet silmät eivät ole vielä asettuneet pimeyttä varten. Tien reikä kuitenkin hahmottuu selvästi ja painan etukumarassa eteenpäin. Jalkojen alla tuntuu välillä selviä kohoumia. Porot ovat liikkuneet tiellä ja jäljet ovat pakkasessa kovettuneet polanteeksi. Välillä pulkka kaatuu ja kassi sekä pänikkä muljahtavat lumeen. Yritän tarkistaa, ettei kassin sisällöstä jää mitään ja aloitan uudelleen kiskomisen. Siemenpussi tahtoo laahata lumessa ja joudun pitämään kättäni koukussa. Molemmat kädet väsyvät ja vaihdan yhäkseen niiden tehtäviä. Aina hetken helpottaa. Alkaa puskemaan hikeä, vaikka ilma tuntuu purevan kylmältä. Joudun pitämään tämän tästä taukoja kun alan hengästymään. Tupakoitsijan riesoja.

Kun olen edennyt parisataa metriä, suurin piirtein Tuomaan ladon kohdalle, alkaa peltoaukea molemmilla puolin. Vai voiko mistään aukeasta puhua, kun ojanvarret ja osin pellotkin ovat pajukon ja koivujen vallassa. Taivas on kirkkaassa tähdessä ja revontulet loimuavat. Nyt on silmä alkanut jo hieman tottua näkemään. Avarampi maisema ja taivaalta tuleva kajo selvästi auttavat näkemään paremmin. Näen myös paremmin kiertää poronjäljet, jotka ovat kuitenkin lumen peitossa. Pulkka ei enää niin useasti kaadu. Mutta matkan jatkuessa joudun levähtämään yhä useammin. Varsinkin kun hirvikaltiolta alkaa loivahko ylämäki. Hirvikaltio on saanut nimensä onnettomasta tapahtumasta, jossa hirvi hukkui kaltioon. Pikku matkan kuljettuani peltoaukea loppuu myös oikealta, vasemmalta puolelta se loppui jo ennen kaltiota. Vaikka tie jatkuu metsän suojassa, näen eteeni melkoisen hyvin. Vasemmalle jää Mäkipirtti, Tarran vanha pirtti, jota Pekka, nuorin vaimoni sisaruksista pitää nykyään mökkinään. Vanha navetta, sauna ja lato on muutamia vuosia sitten jouduttu purkamaan, mutta vielä on jäljellä lätti, talli, puuhuone ja puoji sekä toisessa rakennuksessa ryskihuone ja lato. Niitä on yritetty pitää kunnossa etteivät lahoaisi ja lumi kaataisi. Hyviä varastotiloja. Jatkan eteenpäin ja ryskihuoneen jälkeen alkaa toinen loiva ylämäki. Oikealle jää Tarran uusin mökki, Jaanan ja Jollen. Jaana on vaimoni sisarusparven toiseksi vanhimman eli Taimin tytär. Jolle hänen miehensä. Kun olen ohittanut mökin alkaa helpottaa. Alkaa viimeinen pätkä ja se on loivaa alamäkeä. Taimin mökille johtavan polun kohdalla on ohuet koivut painuneet lumen painosta kaarelle. Kopauttelen niistä lumet pois ja latvat alkavat hitaasti kohota kohti taivasta. Ehtivät huomiseksi nousta niin ylös, etteivät ole kelkalla kulkiessa haitaksi. Loppumatkalla ei ole enää niin paksulti lunta, sillä vasemmalla olevat puut, etenkin suurimmat männyt ovat keränneet sataneen lumen oksilleen. Lopulta avautuu tie vasemmalle oman mökin pihaan. Ohitan puuvajan ja oikealle jää pari isoa kuusta. Vielä viimeiset kymmenen metriä ja olen perillä. Vedän pulkan samaa kuumaa terassille asti ja lasken siemenpussin terassin seinustalla olevalle pitkälle penkille. Terassille on myös satanut lunta, mutta onneksi vain muutamia senttejä. Etsin avaimen ja avaan oven. Nappaan valokytkimestä oven pielestä valon päälle, että näkisin jotakin. Sitten sama juttu keittiön valolle. Puut ovat perinteisesti valmiina sisällä ja ladon niitä kamiinan puolilleen. Tuohia vielä sytöiksi ja raapaisen tulen. Tuli syttyy ensi yrittämällä. Jätän kamiinan luukun auki ja sytytän muutaman kynttilän. Voin sammuttaa nyt valot, ettei akusta virta turhaa vähene. Menen takaisin ulos. Sytytän tulet öljylamppuihin terassille ja lakaisen lumet. Otan kassini pulkasta ja tyhjennän siitä enimmät lumet sisältä. Vien kassin ja vesipänikän sisälle ja aukaisen olutpullon. Tarkistan lämpömittarit. Sisällä –10, ulkona –22. On loppiaisaatto. Keskiviikko, 5. tammikuuta 2000. Kello on tasan 7 illalla. Riisun toppatakin ja hiestä kostean villapuseron ja vaihdan naulasta päälleni jouluna saamani metsurin välipuseron. Aino, vaimoni oli sen minulle lahjaksi löytänyt. Puen toppatakin takaisin päälle. Mökin ikkunat huurtuvat nopeasti kun ilmaan tulee kosteutta vaatteista. No, ei ulos nyt näkisi muutenkaan kun on pimeätä. Yläkerran lunkka on kiinni. Se on vain pelkkä panelista tehty luukku. Se estää kuitenkin melko tehokkaasti lämpimän ilman nousun yläkertaan. Otan korituolista alusen penkille, sillä penkit ovat jääkylmiä. Ei kannattaisi tässä iässä liikaa urheilla kylmän kanssa. Kämppä alkaa lämmetä. Vauhti on 10 astetta tunnissa, ellei laita myös takkaan tulia. Se kun on suoravetoinen niin se vetää sisältä ilmaa. Sitä lämmennyttä. Toisaalta siihen kannattaisi laittaa tulet sen vuoksi, että muurit lämpiäisivät. Ja pitäisivät myös lämmön pitempään. Iltakymmenen aikaan lämpö on noussut jo kahteenkymmeneen. Alkaa olla aika vaihtaa jo hieman keveämpiin vaatteisiin, koska alkaa tulla uusi hiki pintaan. Otan tyhjentyneet puukorit kouraan ja yritän saada valon syttymään mökillä olleeseen lamppuun. Onnistuu, mutta lamppua ja kahta koria on hankala käsitellä yhtä aikaa. Pääsen kuitenkin puuvarastolle. Laitan lampun palamaan pinon päälle, jossa se sopivasti osoittaa valoa siihen paikkaan, josta otan koreihin puut. Paluumatkalla lamppu putoaa lumeen, mutta en jää sitä poimimaan. Vien ensin puukorit terassille ja vasta sitten käyn hakemassa lampun. Mietin, että voisi sitä käydä puita hakemassa myös kopan kerrallaan, jolloin jäisi toinen käsi vapaaksi lamppua varten! Asetun pikkuhiljaa yöpuulle. Laitan kaminaan paksumpia puita ja varaan aamuksi hyviä syttöjä.

To, 6.1.2000

Aamulla kahdeksan aikaan heräilen ja sytytän pari kynttilää. Lämpöä on sisällä + 13 astetta. Ulkona pakkasta –14. Laitan kamiinan hiilloksille puita ja laitan vettä kahvipannuun. Raapaisen tulen ja yritän sytyttää kaasun. Ei syty! Olen unohtanut käydä avaamassa hanan kaasukaapista. Kahlon avaamassa hanan ja saankin sitten tulen kaasulieteen. Polttelen terassilla tupakan samalla kun kahvi on kiehumassa. On lähes tyyntä ja taivas on selkeä. Lunta on puolisen metriä. On täysin hiljaista vielä melkein pimeää. Palaan pössäkän jälkeen takaisin sisälle. Kaminassa puut ovat syttyneet ja lisään pari kalikkaa. Ääni kahvipannussa alkaa muuttumaan ja otan kaapista kahvipaketin. Vesi kiehahtaa ja laitan sakat. Tasan seitsemän mitallista. Sekoitan pikkulusikalla ja jätän hautumaan pannumyssyn alle.

Kolmena edellisenä viikonloppuna en ole ollut täällä. Pyhänseudut on viisainta viettää perheen kanssa. Ja silloin näkee vaimon sukulaisiakin. Vaikka täällä sisaruksilla on kaikilla mökit, eivät kaikki kuitenkaan kulje täällä talvisaikaan. Minä vain enimmäkseen. Sitten on eri asia, kun päivä pitenee ja kovimmat pakkaset väistyvät. Tarra on melko hiljainen paikka lokakuun lopulta pääsiäiseen. Mökkejä ei ole alun perin suunniteltu varsinaiseen ympärivuotiseen käyttöön. Ja päivän lyhyys täällä napapiirin pohjoispuolella rajoittaa talvella tekemisiä. Ei haluta istua vain mökissä, neljän seinän sisällä. Kynttilän valossa.

Kahvi on hautunut ja selvitän sen. Kaadan kupillisen ja laitan loput termoskannuun. Ryypiskelen mustaa, kuumaa kahvia. Ulos ei vielä näe. Jonkunlainen valoisuus tulee vasta joskus kymmenen kieppeillä. Toisen kupillisen jälkeen on merkit tutut: pitää käväistä vessassa. Onneksi lunta ei ole enempää ja pääsen toimittamaan asiani. Palattuani juon vielä kupillisen ja lähden pihalle lumitöihin. Alkaa olla jo sen verran hämärää, että pihalla näkee touhuta. Olen joulukuussa peittänyt kelkan terassin viereen ja aloitan lumityöt siitä. Kolaan lumet hieman kauemmaksi. Lumi on niin hötyä, että uppoan tämän tästä paksuneviin lumikerroksiin. Polanne ei näin pakkasella kovetu, että kantaisi minut. Kun olen saanut kelkan ympäriltä lumet pois, käynnistän kelkan ja siirrän sen toiseen paikkaan, koska se on vähän tiellä. Kelkka käynnistyi yllättävänkin hyvin. Vaikka on pakkanen ja on seisonut viikkoja. Käväisen välillä juomassa kupin kahvia ja yhdentoista maissa otan pari voileipää. Ilma on lauhtunut kovasti. Enää on vain –6 astetta. Vähän tuuleskeleekin. Saan päivän aikana mökin yläpuolelta lumityöt suurin piirtein tehtyä. Siirryn sitten siirtämään lumia rannan puolelle.

Lumessa näkyy poron jäljet ja joitakin pienempiä jälkiä. Ilmeisesti kärpän. Kolaan aivan ensimmäiseksi kuitenkin polun kellarille, kompostille ja vessaan. Piha ei ole kovin suuri, joten pimeyden saapuessa, ennen neljää, on lumityöt kutakuinkin tehty. Oikea olkapää on taas kipeytynyt. Vanha vamma, jota ilmeisesti saan kantaa mukanani aina.

Lämmitän hernekeittopurkin ja syön. Laitan takkaan tulet ja tulee raukea olo, kun olen sohvalla pitkälläni. Jos nyt jäisin tähän köllöttelemään, saattaisin ryyppäytyä uneen. Mutta en malta olla viittä minuuttia pitempään, sillä olisi tähellistä hommaakin. Joulukuussa nimittäin viimeisen kerran käydessäni tein vanhasta 20 litran vesipänikästä linnuille siemenautomaatin. Se on kuitenkin pudonnut maahan ja oravat ja muut pikkueläimet ovat jyrsineet sen hörsmitättömäksi. Siemenet on kuitenkin kadonneet. Viime kesänä, kellaria tehdessäni jäi yli hyllyjä varten hankkimaani vesivaneria. Tuon levykappaleen sisälle ja alan suunnittelemaan uutta automaattia. Piirtelen, mittailen, sahailen ja naulailen ja lopulta teos on valmis. Vien sen vielä illalla paikalleen männyn kylkeen, josta se näkyy hyvin sisälle pöydän ääressä istuessa. Täytän sen vielä siemenillä. Niitä mahtuukin siihen mukavasti, runsaat pari ämpärillistä.

Olen antanut takan hiipua yötä vasten. Muurin kylki on melkoisen kuuma. Kun viimeisetkin hiilet ovat sammuneet, suljen takan pellin. Sisällä on mukavan lämmin. Ulkonakin lähellä nollaa. Laitan ison, pyöreän puun kaminaan yöpuuksi ja laitan vedon kiinni. Painun nukkumaan.

Pe, 7.1.2000

Aamulla nollakeli. Tuulee, muttei sada. Kämpässä sisälläkin parikymmentä astetta lämpöä. Laitan silti pari kalikkaa kamiinaan. Ajelen kelkalla mökeille polkujen pohjia. Kyllä keväämmällä on taas kulkijoita. Kelkalla on melko hyvä ajaa, kun hangen pinta alkaa olla kosteaa. Ajelen Mäkipirtin kautta rantaan ja samaa jälkeä ylös. En uskalla lähteä jyrkempiin ylämäkiin puhdasta lunta pitkin. Saattaa iskeä hikinen työmaa. Mäestä pyöräytän Taimin mökin kautta alas jäälle ja omasta rannasta ylös. Käännyn jälleen mäkeä kohti, mutta käännynkin Airin ja Pentin mökin kautta rantaan. Rannasta taas ylös mäkeen ja käyn kääntymässä pellon reunassa asti. Sitten taas Mäkipirtin kautta samaa jälkeä ja Airin ja Pentin mökille toista kautta ja jatkan sitä reittiä Taimin kautta jäälle ja taas omalle mökille. Sitten vielä toinen suunta. Ajan Jäljet Unton ja Anjan mökille, Veskun ja Sipen mökille niemeen ja vielä Timon ja Tuulikin mökille Koivusaarenhiekalle. Sieltä palaan lopulta omalle mökille. Kolaan ja lapioin vielä lumia mökin seiniä vasten. Lämpö pysyy paremmin sisällä, kun seinien alaosissa on suojaa. Ei pääse tuulikaan niin puhaltelemaan kämpän alle.

On jo kääntynyt iltapäivälle. Laitan kaminaan isohkoja puita ja vedon kiinni. Lukitsen ovet ja lähden kelkalla autolle. Ja Tornioon.

La, 8.1.2000

Lauantaiaamuna, ennen puoltapäivää tulemme kahdestaan Ainon kanssa. Kämpässä on lämpöä kymmenkunta astetta. Hiilet ovat mustia, joten on käytettävä syttöjä ja tikkuja tulien saamiseksi. Kämppä lämpenee nyt nopeasti, kun peruslämpö on valmiina. Otan reen irti kelkan perästä ja lähden ajamaan reittiä metsään puupinoilleni. Olen viime toukokuussa kaatanut koivuja ja pinonnut ne seitsemään kohtalaisen suureen pinoon. Samalla olen katsonut reitin, mitä pitkin ne saan helposti kelkalla pois. Viimetalvisesta tupeksimisestani viisastuneena otan lumilapion matkaani. Olin nimittäin vuosi sitten lähtenyt vastaavaan puuhaan ja uponnut kelkalla pajukossa paksuun lumeen. Siinä oli tekemistä, ennen kuin sain kelkan irti ja käännettyä paluujäljelle. Nyt kuitenkin lunta on vähemmän ja onnistun melko hyvin jäljenteossa. Yhden ojan kohdalla kuitenkin humpsahdan syvälle lumeen ja kiinni ollaan! Kaivan hetken aikaa lapiolla ja saan kelkan irti. Lapioin vielä reilusti lunta syntyneeseen kuoppaan. Ajelen reittiä pari kertaa läpi ja otan viimein myös reen matkaan. Lapioin yhden pinon päältä lumet ja otan muutaman puun kyytiin. Reki hieman uppoaa parissa paikassa mutta vauhti ei pysähdy. Teen vielä pari puunhakureissua keveillä kuormilla ja samalla paikkailen pahimpia uppoamiskohtia. Lopetan, kun alkaa jo olla melko pimeää.

Ajan kelkalla saunavedet avannolta. Aino sytyttää tulet saunan pesään. Istumme takan loisteessa. Porisemme. Saunomme.

Su, 9.1.2000

Sunnuntaiaamuna keittelemme kahvit. Kahvia juodessamme voimme seurata lintuja ja oravia. Ovat löytäneet uuden ruokinta-automaatin. Paikkahan on ennestään tuttu. Reijo tulee Pessalompolosta verkoille. On Tuomaan kanssa pidellyt verkkoja jään alla syksystä alkaen. Mutta uuden vuoden aikoihin Tuomas teloi jalkansa portaikossa ja kulkee nyt kipsin kanssa. Ei ole pääsyä verkoille. Käymme katsomassa verkonkokijaa. Mattikin tulee saaresta paikalle kelkallaan, ”Ämmillä”. Taimenet ovat olleet kateissa jo parina talvena ja saaliiksi kertynyt vain mateita ja haukia. Niin nytkin. Aino lähtee keittämään tälle päivälle toiset kahvit ja menemme kaikki kahvistelemaan. Päivä ehtii puoleen. Kahvien jälkeen Aino tiskaa vielä astiat ja kokoilemme kamppeet. Lopuksi vielä puukopat täyteen puita valmiiksi sisälle. Seuraavaa kertaa varten. On aika lähteä Tornioon.

Top

	Home \|
	Tarranlinna


	Last updated: 18.8.2006