Viime
käyntejä
Yhteenvetoa kaudesta 2015
No niin … vuosi jälleen vierähtänyt. Eipä kuluneesta vuodesta osaa oikein nostaa esille mitään sen kummoisempaa. Samankaltaisia ovat vuodet noin pääpiirteissään.
Jos jotain poikkeuksellista haetaan, voisi toukokuinen jäiden lähtö olla sellainen asia. Jäät puskivat voimalla rantatörmistä yli ja rannoilla olleet rakenteet kärsivät. Syksyllä puolestaan jäiden muodostuminen ei tahtonut onnistua. Nyt, joulun pyhinä, on takuuvarmasti alueita, joilla liikkuminen on vähintäänkin tuurin peliä. Joulupäivänä lämpöasteita ja sadetta. Sitten pakkasta, joten mahdollisuudet jäätalveen ovat nyt olemassa.
Kesä oli mieluinen meikäläisen vartalolle. Ei helteitä! Huono puoli tietenkin oli se, että koleassa kelissä jäi marjasato heikohkoksi. Tai ainakin myöhästyi. Lopulta sitkeys ja hyvä tuuri kuitenkin palkitsivat. Marjat saatiin pakkaseen. Taidettiin säilöä jopa ennätysmäärä. Kuusensuopursuruoste kuitenkin kukoisti. Olihan se aika komea näky, etenkin sopivassa ilta-auringossa, kun kuusikot loistivat kultaisina.
Kalastuksen osalta kausi oli hyvä. Merkkejä muikuistakin saatiin syksyllä, mutta pientähän se pääosin oli. Kauden lopussa jään alta sain ennätyskuhani. Olisiko alkanut paino nelosella, jos olisin punninnut sen ennen veren laskua? Metsällä kävin vain kaksi reissua. Saaliitta jäin.
Kivut selässä, olkapäissä, polvessa ja ranteessa rauhoittivat tekemisiäni. Ja lisänä iho-ongelmat, etenkin kämmenet ja sormenpäät. Varsinainen projekti puuttui kokonaan. Terassin sentään hioin ja tekaisin tuliaislahjaksi puukopan. Jo perusharrastusten läpivieminen oli ajoittain hankalaa, mahdotontakin. Nyt on menossa joulutauko, mutta mitään oleellista petrausta ei ole tapahtunut. Osin jopa päinvastoin.
Puuhuoltoa harrastimme vaikean kautta. Ollaan siivottu metsäkoneen jättämiä jälkiä. Tuntimäärää ei uskalla edes arvioida. Rankoja palkinnoksi muuan kuutio. Enimmäkseen kuitenkin siistausta ja hakoläjien polttoa. Vieläkin tekemistä jäljellä. Olisi ollut monin verroin helpompaa kaataa koivuja pystystä takametsissä, joissa risuista ei tarvitse välittää.
Lumitöitä on tuntunut piisaavan. Välillä olen lingonnut koko Tarrantien ja naapuristoakin olen vähin muistanut. Latuhuoltoa myös ei saa unohtaa. Vaikka jotkut sitten parhaansa mukaan ajavat ladut kelkalla pöperöksi. Alkaneen lumitalven osalta Tarrantien auraus on järjestetty.
Lintuja on ruokittu koko pitkä talvikausi. Oravien kanssa olen taistellut. Hienoista virityksistäni huolimatta ne ovat päässeet lintulaudalle lyhytaikaisen hämmennyksen jälkeen. Nyt vaikuttaa, että olen lopultakin voittanut. Viimeisen muutoksen/korjauksen jälkeisinä viikonloppuina ovat oravien yritykset menneet suhkuksi. Pieni muutos voisi kuitenkin olla taas paikallaan, sillä närhet ovat nyt alkaneet lentää hamuamaan siemeniä suoraan kaukalosta.
Käytiinpä sitä matkailemassakin. Peräti Hämeessä asti. Ja tietenkin Juuassa. Sieltä jäikin mukavia muistoja. Tein yllätysjuhliin pari sanoitustakin. Reino: HalooHelsingin Beibi ja Tuopanjoen rantamilla blues, Juicen loistavan laulun pohjalta. Esittäjiä sitten enemmänkin ja esitykset mieleen painuvia.
Loppuvuosi oli suurten päätösten aikaa. Lopetin nimittäin tupakan polton. Kolmas kuukausi on jo alkanut ilman tervaa ja häkää ja savua. Keuhkojen puhdistumisprosessi on käynnissä. Toivon mukaan päätös pitää ja kunto kohenee yhä! Toinenkin päätös on tehty ja sen osalta olen käynyt neuvotteluja, kirjeenvaihtoa ja puhelinkeskusteluja eri osapuolten kanssa. Vuoden vaihduttua on vielä hoidettava eräs viranomaistaho kuntoon.
Vaikka olemme nahoissamme saamme kärsiä joistakin asioista, jää kauden saldo varmaankin reippaasti plussalle. Ensi kautta jo odotellaan innolla. Vuoden vaihtumista jo juhlitaan mökillä.
Hyvät uudet vuodet muillekin!
Viikonloppu 18.12. - 20.12.2015
Viime sunnuntaina alkanut pakkasjakso jatkui torstaiseen aamupäivään asti. Perjantaina käynti Rovaniemellä Pohjanhovin joulupöydässä. Mennessä matkan varrella poron raatoja bussipysäkillä. Mutta viimeistään joululounaan alkupalakalat saivat tragedian unohtumaan. Paluumatkalla pyry. Lumisadetta vielä mökkimatkallakin, mutta pian mökille päästyämme ilma asettui. Kämpässä -10, ulkona juuri ja juuri pakkasen puolella. Alkuviikon pakkaspeikko oli jäänyt kämppään asumaan! Kevyttä lunta pihalla kymmenisen senttiä. Lumitöitä kahdestaan käsityökaluilla ja lingolla. Mukavaa puuhastelua. Puuhastelujen loputtua sisällä jo normaali KB-lämpö!
Voisi sanoa, että lauantaina nukuttiin pommiin. Ei voi mitään! Aamupalan jälkeen kävelin jäälle ja tekaisin testireiän. Jää oli vahvistunut alkuviikon kylmyydessä. Senttitolkulla lisää teräsjäätä. Niinpä uskalsin tehdä verkkoreissun moottorikelkalla. Pari kelkkaa näkyi jäällä kauempanakin. Perhanan uskallikot! Kari ja Markku tulivat myös verkonlaskuun, noin parin sadan metrin päähän. Siellä jäätä vain 5 senttiä. Ja jäällä vettä reippaanlaisesti. Avannon teon jälkeen nilkkaan asti. Pakkanen ei siellä ollut päässyt ollenkaan vahvistamaan jäätä. Toista oli minun reitilläni, joka on vahvistunut jatkuvasta talsimisesta johtuen. Eli jää edelleen kuitenkin vähintäänkin arvaamatonta. Otin verkot pois ja jätin narut odottelemaan kevätsesonkia. Kalaa jälleen mukavasti. Kaksiviikkoinen talvikalastus onnistui yli odotusten. Sormenpäille kalastustauko on ensiarvoisen tärkeää. Pienet haavat saavat kerrankin olla rauhassa. Toivon mukaan lumityöt vain pysyisivät vähäisinä.
Pikku pakkasta piteli. Aino avasi hiihtelykauden ja kehui keliä. Latuja en vielä ollut ajanut, mutta olihan niitä vanhoja kelkkauriakin, joilla oli jonkunlainen kantavuus. Ehdin iltasella linkoamaan naapuriin autopaikan. Aurausvalli oli sen verran pehmeä, jotta homma käytti napakasti. Vuoden vaihteessa tiedossa sinnekin asukkaita.
Verkkojen päätykepit sain jätettyä koholleen jo päivällä. Illalla tein saman kokuavannon kepille. Näin toiveissa, että poikkikepit eivät jäätyisi jään sisään, kun kuitenkin lumi tulee painamaan jään vesille ja vesi jäätyy kohvaksi jään päälle. Nyt poikkikepit ovat noin 30-40 senttiä jään yläpuolella ja tuo vara ehkä tulee riittämään. Varmuutta ei ole. Vaatisi kai sen, että vesi nousisi lumen pintaan joka paikassa ja kohva ja teräsjää tulisi yhtenäiseksi koko alueella. Kunnon vesisade voisi olla nyt poikaa ja päälle pakkaset ennen lunta.
Sunnuntaina ajelin puomilla ja lapioin hieman auran tekemää penkkaa. Pääsee taas paremmin aukomaan ja sulkemaan puomia. Verkkokepeille vein jatkopätkät, joissa on heijastimet. Laki ei niitä vaadi, koska avannot ovat niin pieniä. Mutta ovatpahan pimeässä paremmin nähtävissä. Aino hiihteli. Nanojen pohjat eivät olleet nollakelissä ja yöllisessä muutaman sentin tuoreessa lumessa parhaimmillaan. Kuntohiihtoa kuitenkin sen varsinaisessa olemuksessa!
Joululoma alkanut. Onpas mukava, kun saa aamuisin nukkua hieman pidempään. Lepäillään. Tiinakin jo saapunut joululomalle.
Levollista joulua vain muillekin!
Viikonloppu 11.12. - 13.12.2015
Noin viikko sitten oli minulla 40-vuotispäivä. Ikää taitaa olla jonkun verran enemmän, mutta tulipa 40 vuotta täyteen siitä, kun aloitin urani ATK-alalla. Muutoksia on matkan varrella tapahtunut reippaanlaisesti ja onpa ATK:kin muuttunut IT:ksi! Urani alkuvaiheessa ATK-laitteet lymysivät visusti piilossa kellareiden viilennennetyissä konesaleissa. Meiltä ohjelmoijilta ja suunnittelijoilta oli tietokoneiden viereen pääsy kielletty. Käyttöliittymämme olivat silloin reikäkortit ja -nauhat. Sitten myös magneettinauhat. Palautteet saimme suurten rivikirjoittimien jatkolomaketulosteina. No joo .... tuosta ihanasta ja surkeasta ajasta voisi kirjoittaa nostalgiaa tihkuvaa tarinaa sivutolkulla, mutta annetaanpa olla. Ensimmäisiä isompia muutoksia oli IBM PC:n tulo markkinoille. Ja tietokone saatiin näin käyttäjän käsiin. Muita valmistajia seurasi tietenkin perässä. 1990-luvulla siirryttiin sitten IT-maailmaan. Puhelimet kehittyivät ja uusien verkkojen myötä alkoi olla mahdollista langattomilla kännyköillä tehdä temppuja, joista sentraali-santrat eivät olisi voineet kuvitellakaan. V. 1992 lähetettiin ensimmäinen tekstiviesti kännykästä kännykkään! Sitten alkoi tapahtua. Pari vuotta myöhemmin Internet teki läpimurron, kun merkkipohjaisuus unohtui ja graafiset käyttöliittymät valtasivat alan. ATK-ajan moniosaajat (joihin minäkin silloin kai kuuluin) harvenivat ja IT-maailma avasi putkia joka suuntaan uusille työurille. Loppu tuosta eteenpäin on sitä nykyaikaa. Parikymppiset nuoret ovat koko elämänsä ajan olleet mukana nykyisessä tietoyhteiskunnassa. He eivät varmaan edes käsitä, että on ollut aika ilman kännykkää, ilman läppäriä, ilman nettiä! Äschhch........ ei siis ollut tarkoitus kirjoittaa historiaa. Sen joku on tehnyt kuitenkin.
No miksikäs sitten aloin aiheesta kirjoittamaan? No kun 40 vuoden kokemuksesta huolimatta olen nykylaitteiden kanssa aika tumpelo. Työssä käyttämäni laitteet ovat keskitetyssä ylläpidossa. Ongelmatilanteissa riittää, kun osaa ottaa yhteyttä helpdeskiin. Läppärin kanssa pärjään kohtuullisen hyvin. Windows-puhelin on kulkenut matkassa vuosia. Ja nyt sitten myös tämä uusi Android. Sen salat avautuvat vähitellen, joten ei kai tässä hätää. Oikeastaan suurin ongelma on käytössä. Mitä oikeastaan tapahtuu, kun liikuttelee sormea kosketusnäytöllä? Olen ainakin onnistunut tahattomasti tykkäämään joitakin juttuja, joita ei ollut tarkoitus. Siinäpä ihmettelette! Hanskavirheitä on tullut monessakin paikassa. Tulee kai jatkossakin. Ikäkin sen tekee! Pienenä puolustuksena sekavuuteeni haluan tuoda julki seuraavaa: 3 vuotta puuvillahanskat käsissä. Yötä päivää. Luettakoon se edukseni, ennen lopullisia tuomioita. vaikka olenkin välillä pihalla kuin ⛄.
Yksi viime päivien uutinen on ollut se, että Suomen ilmatilaan saapui tunnistamaton helikopteri. Kävi 9 kilometriä Suomen puolella ja palasi takaisin. Itärajan taakse. Mutta tunnistamatta jäi. Heh heh! Olisihan tuollainen pitänyt tietenkin ampua alas. Turkkilaiset eivät epäröineet, vaikka loukkaus lienee kiistanalainen. Venäjä vastasi Turkille mm. laittamalla turkkilaisia tuotteita boikottiin. Jospahan kopteri jäi ampumatta siksi, että Suomessa AKT:n nykyjohto on torpannut yhteiskuntasopimuksen. AKT:han käyttää nykysuomessa ylintä päätösvaltaa? Oliko nyt Sipilällä hoksottimet kohdillaan ja älysi kieltää alas ampumisen? Eli teki sen, mitä tässä tilanteessa oli vielä vallassaan. Näin Suomi saa toimittaa mandariineja, luumuja ja muuta mukavaa itänaapuriin. Näin se on nähtävä!
No jaa... mökille kuitenkin taas. Lensi kopterit missä lensi! Tällä kertaa menin yksin. Ainolla oli teatteri ja naisten ilta. Mökillä 3*5. Eli uutta lunta ja pakkasta sisällä ja ulkona. Aukaisin polut, mutta isompia lumihommia en tehnyt.
Nousin lauantaina vähintäänkin aikaisin. Ennen kuutta jo hörpin ensimmäisiä kahvikupposia. Kun eletään lyhyen päivän aikoja, ei aamuja saa nukkua valoisaan asti, jos tuota luonnon valoa on käytettävä muihin juttuihin. Pakkasta vain kaksi astetta. Otsalampun valossa keräsin vähitellen vesikelkkaan verkkohommissa tarvittavat kamppeet. Eipä niitä paljoa ole, mutta välttyy ylimääräiseltä kävelyltä, jos kaikki kerralla matkassa. Vaille yhdeksän suuntasin verkoille. Lumi jäällä märkää, ja kelkan vetäminen raskasta. Oli vielä niin pimeää, että en nähnyt kaukaa verkkokeppejä. Niinpä kulkuni kaartui hieman oikeaan. Lopulta olin kuitenkin sen verran lähempänä, että rannimmainen keppi hahmottui jotenkin. Aika lailla oli ohi menossa. Pienestä viimasta johtuen oli vedet silmissä. Kai nekin hieman haittasivat.
Aikaa verkoilla tuhraantui reippaanlaisesti. Ei mitään ongelmia ollut, mutta kun kalaa oli tällä kertaa mukavasti, meni niitä päästellessä tunti jos toinenkin. Räntäsade aiheutti sen, että paluumatka oli vielä raskaampi, kuin järvelle meno. Lisäksi vesikelkkaa painoi palju, jossa makoili verettynä nätti saalis. Komeimpana 75-senttinen kuha! Jestas, mikä possu!
Kaloista oli veret laskettu, joten nyt en enää hirmu kiirettä niiden kanssa pitänyt. Palastakin sain hieman haukattua. Kalojen kimppuun taas kuitenkin. Viimeiset fileet jouduin vetelemään otsalampun valossa. Taisi mennä sitten yli kuuden, kun valutuksen jälkeen sain fileet annospusseihin.
Lumisadekin loppui pimeän tultua. Taas 5 senttiä lisäystä. Keli alkoi kuivahtamaan. Kolailin hieman kasoihin ja lingolla loput. Siinä meni samalla perjantai-illan kasat. Lopulta takkaan tuli ja pääsin rauhoittumaan. Aika työntäyteinen päivä. Ihana lopulta vain istuskella.
Sunnuntaina makoilin herroiksi. Vasta 7:00 pomppasin pystyyn. Oli muutamia pakollisia kämppähommia. Tein ne alta pois ja verkoille vasta vähän yhdeksän jälkeen. Pakkasta 17 pykälää. Vain 1 kuha verkoissa. Odotin kahta, jopa kolmea, sillä lauantaina kalat olivat niin virkkuja, juuri uineet verkkoihin. Korkeapaineen saapuminen kai teki stopin kalojen liikkumisesta. Kotimatkalle pääsinkin sitten mukavasti heti puolen päivän jälkeen. Pakkanen kirimässä, nyt mittarissa jo -23.
Vaikka pakkanen kiristyi sunnuntaiksi, ei se ehtinyt jäädyttämään lumen ja jään välissä vaanivaa vesikerrosta. Sen kun se tekisi ennen uusia lumisateita, olisi paremmin toiveita jään vahvistumisesta. Jää kun on yhä varsin ohutta. Teräsjäätä lumisilla paikoilla vain 5cm. Paikoin kohvaa lisänä. Ja paikoin ei!
Viikko vielä töitä. Sitten alkaa 3 viikon jakso, jolloin olen töissä vain kolmena päivänä. Ainakin ensi viikon loppuna mökkikäynti. Verkot silloin pois ja narut odottamaan kevätsesonkia. Päiväkirjapäivitykset... katsotaan. Eiköhän jotakin vielä tule!
Viikonloppu 4.12. - 6.12.2015
Mökkimatkalla autoradiosta kuului tällaista. Siis komea tango! Siinä heti alkuun mainitaan baari ja jukeboxi. Kun emme ole asian harrastajia, mietiskelimme, mikähän mahtaisi olla viimeksi soittamamme jukeboxi-levy. Ja missä ja milloin. Ensimmäisen levyautomaattikokemukseni kuitenkin jotenkin muistan Se sattui Parolannummen lentokentän lähettyvillä joskus 1950-luvun loppuvuosina. Isot veljet ja siskot taisivat jotakin soittaa. Mitä, se on arvoitus! Ehkä se ei silloin niin kiinnostanutkaan.
Tiistaina sateli lunta. Meltosjärven mittakeppi näytti jo 30 sentin lukemaa. Eli lisäystä peräti 16 senttiä. Mökille päästyämme havaitsimme, että lisäystä oli vain kymmenisen senttiä. Ehkä ei sitäkään. Pakkasta asteen verran, sisällä -4. Puolisen tuntia lumihommia. Kolalla ja lapiolla. Käväisin tutustumassa jäätilanteeseen. Valitettavasti jäällä lunta. Jään vahvuus viitisen senttiä. Lumi paikoin kastunut. Kaivattaisiin kovempaa pakkasta, jotta jää vahvistuisi.
Vuosikaudet minua hyvin palvellut peruskännykkäni on kesästä alkaen alkanut näyttämään omituisia vinkeitä. Viikko sitten se temppuili uudella tavalla, kun se ei löytänyt enää operaattoria. Kaksi muuta kännyä pelitti hyvin, joten ongelma oli tuossa puhelimessa. Viikolla käväisin sitten puhelinkaupassa. Uuden puhelimen tärkeimpiin ominaisuuksiin määrittelin akun keston. Löytyihän sellainen. Android on nyt opettelussa. Kotosalla jo sainkin monet asiat hallintaani. Mökillä iltasella ihmettelin sitten, kun eihän se mennyt ollenkaan nettiin. Kotona pelasi oman langattoman verkon kautta, mutta nyt valitti, että kapula on Off-line -tilassa. Lauantai-iltana sitten - varmaan vahingossa - löysin jonkun asetuksen ja asennuksen. Ei huolta, homma alkoi toimimaan!
Olin jo perjantai-iltana käynyt jäätä tunnustellen varsin kaukana rannasta. Lauantaina suunnitelmissa siis verkkojen laitto jään alle. Pari viikkoa sitten olin ostanut kaksi uutta verkkoa. Aamusta laittelin niihin puikkarit. Keräsin tarvittavat vermeet vesikelkkaan ja kuljin illallisia jälkiäni sopivalle paikalle. Lumen seassa oli vettä ja vesikelkan kulku takkuista. Sain kuitenkin verkot uitettua. Huomasin vain, että halvat verkot eivät taida montaa kokemista kestää. Laatu oli näille pyydöille vieras käsite!
Aino oli poltellut yhtä suurta risukasaa. Onneksi ei yrittänyt yksinään useamman polttoa. Iltapäiväteen jälkeen vielä vähän kohentelua. Minä käväisin lingon kanssa naapurin liittymän seudulla ja pihallakin. Vaikka pariin viikkoon ei siellä ole kai asukkaita, on helpompi tehdä parit helpot lumityöt, kuin yhdet isot!
Alkoi tuuli tohisemaan. Ennen kolmea tuli pyry. Kertymä jäi kuitenkin vähäiseksi. Ennen illan pelisessiota kävin lapioimassa reippaan kerroksen lunta kuumaan tuhkakasaan.
Sunnuntaina verkoille. Kuun sirppi taivaalla, auringon nousuun vielä aikaa. Kai puolitoista tuntia. Varmistuin verkkojen heikkolaatuisuudesta. Kauden ensimmäiset kalat plakkarissa. Odotukset kuitenkin olivat korkeammalla. Jään vahvuus hieman huolettaa. Teräsjäätä max 5 senttiä. Paikoin sen päällä parin sentin kohva. Paikoin kuivaa lunta, paikoin sohjoa. Pahinta, mitä nyt voisi tapahtua, on lumisade. Parin asteen pakkaset eivät paranna tilannetta. Kyllä kunnon lukemia nyt tarvittaisiin.
Siemeniä menossa kolmas 25 kg säkki. Nyt päivän pituus, paremminkin lyhyys, vähentää menekkiä. Kolmannen säkin kanssa päästään varmasti vuodenvaihteen yli, ehkä jopa helmikuulle.
Nyt viikonloppuna oli iltapaloiksi tekemääni kaalipiirakkaa. Täytyy sanoa, että niiden teossa olen ylittänyt itseni. Nam. Sunnuntaina kotona päiväkahville Aino kaivoi puolukkapiirakkaani kinuskikastikkeen kera. Meinotteli samaa jopa joulunakin. Aikamoinen kunnia minulle! Itsenäisyyspäivän pääruokana syötiin tekemiäni pihvejä, joille haetaan nimeä. Olen joskus tehnyt Lindströmin pihvejä. Näissä pihveissä korvasin punajuuren lanttusoseella. (Luomu, 0,5kg). Viikko-pari sitten tekemistäni pitsoista jäi yli aurinkokuivattuja tomaatteja. Ne murskasin 1,2 kg jauhelihamassaan mukaan samoin kuin liemessä olleet kaprikset. Sipulikeittopussi ja puoli teelusikkaa Sambal Oelek-chilitahnaa. Puoli kahvikuppia korppujauhoa ja pari kananmunaa. Kokeilkaapa ja nauttikaa!
Viikonloppu 27.11. - 29.11.2015
Viikon takaiseen pohdintaani sain ehkä jonkunlaista ratkaisua, ainakin teoreettisen mahdollisuuden. Instagram on sosiaalisen median muoto, joka on tarkoitettu käytettäväksi mobiililaitteilla, Android ja iOS. Nyttemmin myös Windows-laitteille saa Instagramin. Meikäläisen tarpeisiin vastaa parhaiten kuitenkin se mahdollisuus, että kuvia ja tekstejä on mahdollisuus lisätä myös tietokoneella. Friikkien mielestä tämä on varmaan väärin, mutta olkoon. Harkintaan menee, onko ok vaihtoehto!
Olen tässä jonkun kerran palauttanut mieliini leivontaa. Vähän ruuan laittoakin. Ja tietenkin kokeillutkin. Tulokset vähintäänkin rohkaisevia. Telkkarin Top Chef -sarjat kalpenevat herkkujeni rinnalla.
Alkuviikosta päivän mittainen pakkanen. Viikolla sekalaista keliä. Perjantaina maa mustana. Kolme lämpöastetta, mutta tiet paikoin erittäin liukkaita. Mökkimatkalla ei onneksi liukkautta ollut. Mökillä 0-keli, pari senttiä uutta lunta vanhan seurana. Sisällä aste pakkasella. Husoin polut auki ja silppusin kuusenoksista liukuestettä pahimpaan paikkaan veskinpolulla. Katolta tullut lumisohjoa, hyvin lähti lumilapiolla.
Tarralla tiet jäisiä ja liukkaita, joten lauantaina rankojen ajamista ei kannattanut harkitakaan. Otettiin hommaksemme risukasojen vähentäminen. Poistin peiton palasen erään kasan päältä. Kasan sydän oli varsin kuiva ja ei vaatinut isompia ponnisteluja saada se syttymään. Hetkessä lieskat löivät monen metrin korkeuteen. Ainokin ehti paikalle ja ihmetteli komeaa kokkoa. Haettiin kelkalla sitten tähän ahjoon pari muuta risukasaa. Ne olivat luonteeltaan sellaisia, että niiden poltto ei olisi tainnut onnistua itsenäisinä. Ilma oli hieno. Olimme jo lopettelemassa, kun alkoi sitten hieman satelemaan. Ei enää haitannut.
Illalla kävin pariin otteeseen tarkistamassa ja kohentelemassa hiipunutta tulta. Aivan viimeiseksi ennen yöpuulle asettumista tasoittelin tuhkan ja heittelin lumilapiolla päälle reippaanlaisen kerroksen. Aamusella tarkistus osoitti, että kokko oli hiipunut. Lumetkaan eivät päältä kadonneet.
Vaikka sain pidettyä käteni kuivina ja puhtaina koko lauantain, eivät ne aivan vaurioitta selvinneet. Sormenpäät, melkein kaikki, ovat pienillä haavoilla. Kipeät tietenkin. Menee taas pari päivää, mutta eivätköhän ennen seuraavaa viikonloppua parane. Olkapää kuitenkin on niin kipeä, ettei taida parantua. Oikeassa polvessa omituinen kipu, joka tulee vain tietyissä tilanteissa. Kylläpä taas niin raihnainen olo!
Jotakin hyvääkin kuitenkin tässä elämässä. Hirvenlihat järjestyivät sittenkin, vaikka emme itse ostamaan päässeetkään. On se vain!
Tuo maanantainen pakkanen oli sitten kuitenkin jäädyttänyt järven umpijäähän. Mutta jäätä on vain noin 3 senttiä, joten asiaa ei jäälle ole. Viikolla luvassa pientä pakkasta. Riittääkö se lisäämään jään vahvuutta parilla sentillä? Aika tiukalle vetää, saanko tulevana viikonloppuna viritettyä verkot. Lauantaina istuessani terassilla, kuului vakipaikallani istuessani vasemmalta ääntä. Aivan kuin jäät olisivat liikkeessä. Käppäilin rantaan. Katselin, kuuntelin. Ei mitään merkittävää. Palasin terassille. Sama ääni palasi korvaani. Ääni tuli rännistä, johon lirutteli hiljakseen vettä.
Viikonloppu 20.11. - 22.11.2015
A. Hauta-Aho oli soittanut 11.11. ja jättänyt soittopyynnön. Huomasin kännyviestin vasta iltamyöhään. Keken mainitsema ohjelma pääsee tuohon lintupohdintaan tunnin vaiheilla. Ei tarvitse välttämättä koko ohjelmaa kuunnella. PPP ei ollut oikein perillä kuvan lähettäjän nimestä, mutta eihän tuo haittaa 😏
On taasen pitänyt sekavia kelejä. Satanut lunta, satanut vettä. Perjantaiksi lopulta asteen-parin pakkanen. Maa mustana Torniossa. Mökillä viitisen senttiä uutta lunta. Vanhaa vähintään tuplasti. Pakkasta neljä. Tie aurattu. Sora näkösällä. Saisi tulla hieman lumipolannetta. Kelkkakelit hankalia, jos noin tarkoin aurataan! Pihalta en lunta poistanut muuta kuin vähäsen poluilta.
Kesän jäljiltä tien laidoilla on tekemiämme rankakasoja ja risukasoja. Risuja kymmenkunta kokollista, rankoja puolenkymmentä kasaa. Ainolla oli suunnitelmissa polttaa pari risuläjää lauantain aikana. Laitoin reen kelkan jatkeeksi. Siihen lastasin syttökimppuja ja tuohisäkin. Ynnä muuta tarpeellista. Kamppeet vein lähelle risukasoja. Kohta saapui Aino ja aloitteli pyromaanitouhuja. Minulla puolestaan suunnitelmissa rankojen ajamista mökille. Kaksi pinoa ajoinkin. Olin kesällä suojannut pinot kevytpeitteillä ja rangat olivat kuivia ja aika keveitäkin. Reessä oli nyt ensimmäistä kertaa paikoillaan uudet tapit. Ne olivat vanhoja aika lailla pitemmät ja sainkin ajella melko julmia kuormia. Metsässä ei noin isoja satseja uskaltaisi ehkä kuskatakaan. Kuorman korkeus voisi keikata reen kyljelleen. Nyt ajelin tasamaata ja tuota ongelmaa ei ollut. Risujen syttymisen kanssa oli ongelmia ja minäkin lopetin rankahommat. Iltapäiväteen jälkeen olin kokkohommissa ja saimme molemmissa risukasoissa pysymään kunnon tulen. Lopetimme kolmen maissa. Hämärä jo alkoi hiipimään maisemiin. Illan aikana kävin pari kertaa vielä kohentelemassa reunarisuja hiillokseen. Päivällä leppoisa 7-8 asteen pakkanen. Ei kastuneet vaatteet eikä hanskat.
Sunnuntain hommaksi jäi kokkopohjien tarkistus. Lapioin varmuudeksi tuhkan päälle melkoiset lumikuormat. Ennen pois lähtöä ilmestyi pihalle kettu. Kuunteli aina välillä, josko olisi myyriä lumen alla. Kettu sai pitää henkensä. En sitä kehdannut portaille ampua. Aika kesyltäkin vaikutti. Ei juurikaan reagoinut metelöintiini.
Lunta on parikymmentä senttiä. Paikoin vähemmän, paikoin enemmän. Kivet niin lämpöisiä, että teillä ja pihoilla kivien kohdat sulia. Ajoin kelkalla kanavanlaitalenkin. Siellä painanteet vesillä. Järvi sula. Jos olisi ollut tyyntä, olisi voinut jo jäätyä umpeen. Nyt tuuleskeli reippaanlaisesti pohjoisen puolelta. Rannalla kulkui leveä jäähile- ja sohjolautta etelää kohti. Pohjoispää järvestä saattaa olla jo jäässä. Maanantaiksi luvassa tyyntä ja kireää pakkasta. Voihan se järvi silloin jäätyä, mutta luvassa heti perään lauhaa, jopa plussaa. Ensi viikonloppuna siis järvi lienee yhä vapaa jäistä.
Kotimatkalla juttelimme jouluhommista. Olin netistä katsonut aikanaan, että Eliassonin rekka tulee Haaparantaan ensi sunnuntaina ja silloin pitää käydä hakemassa hirvipaistia. Lehdessä oli mainos, jossa kerrottiin rekan tulevan lauantaina, 23.11. Tuollaista paria kun ei ole, tarkistin netistä. Lauantai oli ok. Mutta päivä on 28.11. Eli jäämme ilman hirvipaistia, ellei sitten arpaonni joulukuussa ole kohdallaan.
Lopun alkua …
Vuosi on kääntymässä kohti loppuaan. Tässä on tullut mietiskeltyä monenlaisia. Yhtenä mielen päällä olevista asioista on näiden sivujen tulevaisuus. Sen olen tiennyt jo vuosikaudet, että eläkkeelle jäädessäni loppuu myös päiväkirjakin. Se vain on niin ja se on minunkin pakko hyväksyä. Muista puhumattakaan. Eläkepäivät eivät vielä ihan ovella kolkuta, mutta kaikkeen pitää osata varautua riittävän väljällä aikataululla. Päiväkirjan loppuminen ei sitten viime kädessä olekaan iso juttu. Kävijämäärä hiipuu jatkuvasti ja on enää vain puolet parhaista vuosista.
Olen hunteerannut kuitenkin myös jonkunlaista jatkumoa. Sen muoto vain ei ole minulle vielä valjennut. Naamakirjaa kokeilin joku vuosi sitten. Ei ollut minun juttu. Maisemakuvia löytyy Google Earthin kautta. Nyt avasin Instagram-tilin ja sitä ehkä testailen. Jospa se on minun loppuelämäni kanava?? En osaa sanoa. Ja tarvitaanko minkäänlaista kanavaa?? Jotenkin vain tuntuu, että myös Instagram jää pois laskuista.
Kaikki riippuu kaikesta. Minulla ei esimerkiksi ole minkäänlaista ajatusta siitä, tuleeko jatkossa käytössäni olemaan lainkaan edes tietokonetta. Räpläänkö älykännykkää, jolla voin korvata läppärin?
Voi hyvät ihmiset.. neuvokaa, miten toimin!
Viikonloppu 13.11. - 15.11.2015
Viikon puolivälissä alkoi eri puolille Lappia kertymään lunta. Oli vielä sopimatta tämän talven auraukset, joten huoli oli käsin kosketeltava. Huhuja olin kuullut Alposlahdentien ja Sirkkakoskentien auraajasta. Lopulta torstaina sain auraajan yhteystiedot ja soittelin. Sovittiin Tarrantien aurauksesta. Hieno homma! Yksi huoli taas vähempänä.
Torniossa emme runsaista kinoksista päässeet nautiskelemaan. Kertymä taisi jäädä kahteen senttiin. Perjantaina lähdön hetkillä heikkoa vesisadetta, joten oli selvää, miten tuolle 2-senttiselle kerrokselle tulee käymään. Arpelan jälkeen maisemat muuttuivat talvisiksi. Loppumatkalla lunta oli maastossa reippaanlaisesti. Ja mikä parasta, tie
Tarralle aukaistu. Märkää lunta oli minimissään ainakin 15 senttiä. Paikoin selvästi enemmän. Ilman auraamista emme olisi perille päässeet.
Linko pääsi pihalla töihin. Käväisin naapurissakin tekemässä parkkipaikat. Lumi oli satanut sulaan maahan ja linkouksen jälki ei kovin kaunista ollut. Taisi mennä paikoitellen nurmikot ja sammalet maan pinnasta.
Lauantaina aamukuudelta alkoi katolta tulla lumet maahan. Oli pakko sitten päivän valossa jälleen ottaa linko töihin. Rouvat päättivät aloittaa risukasojen polton. En oikein uskonut kasojen ottavan tulta, mutta väärässäpä olin. Hain kelkalla lisäsyttöjä. Pihapihlajakimput olivat kohtalaisen kuivia ja virittivät risukasan kunnon liekkeihin. Hain hangon laavulta, jotta hiipuvaa kokkoa pystyisi hieman laidoilta kohentelemaan. Oli näköjään roskanpolttopönttö kaatunut. Päälle kertynyt lumi tehnyt tehtävänsä. Ari oli saanut vanhan aggrekaattini toimimaan. Ne on tekijämiehet erikseen!
Illalla kauden viimeinen mökkikaraoke. Tulevina viikonloppuiltoina lienee sitten KB pääosissa. Sateli vettä. Lumi hiipumassa täälläkin.
Sunnuntai ei ihmeempiä uutisia aiheuttanut. Aino kuitenkin kävelyreissulla huomasi, että nuottamiehillä oli jäänyt viimeisellä kerralla pukki järveen. Oli kai kiire tullut, vai mikä syynä?
Marraskuukin jo puolessa. Kunnon talvesta ei vielä tietoakaan. Milloinkahan järvi saa jääkannen ja saan viritettyä verkot pyyntiin? Nyt ennusteissa povataan viilenemistä viikon kuluttua. Joko kahden viikon kuluttua onnistuu, vai meneekö joulukuun puolelle? Se olisikin jo aikalailla harvinaista. Mutta ei tavatonta.
Viikonloppu 6.11. - 8.11.2015
Kelit vaihdelleet. Perjantaina mökille tullessamme pari pakkasastetta. Sisällä nollassa. Puomi oli kiinni, joten kahdestaan ollaan. Pimeää on ja hiljaista. Lauantaille luvassa huonompaa keliä. Sadetta ja vastarantaa. Siksi haimme jo nyt saunavedet. Vesi järvessä melko kirkasta. Saapui naapurit. Saapui myös lumisade.
Aamulla 0-keli. Lunta pari senttiä. Eipä taaskaan ollut mitään ennakkosuunnitelmia viikonlopuksi. Jotenkin sitä kuitenkin aina jotakin kehittelee. Hain moottorisahan ja vesurit. Kaatelin rannasta max ranteen vahvuisia koivuja. Alkoi syntymään aukkoa. Ja terassilta uusi näköyhteys järvelle. Karsittiin ja läjättiin rangat. Aino sitoi oksat narulla kimpuiksi. Kimput kuusen alle suojaan. Lumikelillä ajelen ne sitten kokkoon.
Viikko sitten hakkasin poikki juuren yhdestä kannosta. Nyt katkaisin toisen juuren. Kangella väänsin juuret irti. Vaikka juuret olivat melkoiset, irtosivat ne yllättävänkin helposti maasta. Ehkäpä osa juuristosta oli jo lahonnut. Kanto kun on vuosia vanha. Taisin tuon kuusen kaataa toukokuun lopulla 2008. Lapiolla tasoittelin kulkuväylän sileäksi. Niin... miksi en poistanut koko kantoa? Siksi, että on vielä kohtuullisen terve ja saa toimia pilkkomispölkkynä. Kun olin saanut tuon homman tehtyä, alkoi silmä sairastamaan parin metrin päässä olevan kannon kohdalla. Iso patti maassa kannon vieressä, ilmeisesti kivi. Kanto sahattu lyhyeksi, joten mitään virkaa sillä ei enää ollut. Joten ei muuta, kuin poistamaan sitä. Olikin männyn kanto ja pääjuuri oli työlään tukeva. Pois kuitenkin sen sain. Iso kivikin löytyi. Nyt paikka on sileä. Kelpaa siinä tallustella.
Aino oli voittanut arpajaisissa isäinpäiväkakun. Pienellä porukalla möyhensimme sen iltapäiväkahvilla aika lailla vähiin. Hyvä kakku, ei liian makea.
Ennen syöntiä ja saunaa ehdittiin pelaamaan parit KB:t. Illan päätti karaoke. Vesisade alkoi sulattelemaan vähäisiä lumia.
Sunnuntaina ei lumesta tietoakaan. Ajelin autolla puomille. Rautakanki aseena kävin jänkkään painuneiden pinonpohjapuiden kimppuun. Irtosi pöllit! Nostelin niitä melkoisen annoksen niin, että ne on nostettavissa talvella kelkan rekeen eivätkä jäädy sammaliin kiinni!
Kotimatkalla muutama soratiepätkä peilipinnalla. Enimmäkseen kuitenkin ravalla. Kotosalla tuskailin kipeytynyttä olkapäätä. Eikä nuo kämmenetkään olleet riemuissaan viikonlopun harrastuksista. Etenkin märät hanskat aiheuttivat ongelmia. Minkäs teet, ei sitä malta olla aivan toimettomana!
Vaikka päivä kerrallaan mennään, on takana jo kolmas viikonloppu ilman tupakkaa. Itse asiassa ei ole lainkaan tehnyt tänä aikana edes mieli pistää pössäkkää palamaan. Se on jotensakin omituista entiselle ketjupolttajalle. Olenko huomannut mitään muutoksia itsessäni? Ehkäpä. Olen aiemmin mielestäni hengästynyt helpommin. Karaokessa vetelin joitakin kipaleita oktaavia ylempää, kuin aiemmin. Onko kuvitelmaa vai totta? Totta on kuitenkin se, että kunnon falsetti on yhä kadoksissa. Se kun palaa, niin uskottava on!
Viikonloppu 30.10. - 1.11.2015
Talviset kelit antoivat merkkejä viikolla. Tulossa ollaan! Läntisessä Lapissa käväisi pakkanen aika kipakoissakin lukemissa. Paikoin sateli lunta. Mökillä perjantaina mennessämme pakkasta 3-4 astetta. Sisällä ja ulkona.
Harvemmin on niin, että viikonlopuksi ei ole juuri minkäänlaista suunnitelmaa. Kerta se ensimmäinenkin. Sen verran olin etukäteen ajatellut tekeväni, että peittelen talveksi venevinssin ja samaa kuumaa laitan pressua venevajan keulapäähän. Sen teinkin, ei montaa minuuttia aikaa tärväytynyt.
Lauantaina varsin varhain aamulla päätin kokeilla onneani ja kuntoani. No, ehtihän se jo valostua, ennen kuin oli reppu pykälässä ja haulikko kourassa ja saapastelin metsällä. Pakkanen oli vaihtunut parin asteen suojaksi. Kuura alkoi kostumaan. Tiet jäisen liukkaita. Käppäilin 2,5 tuntia. En nähnyt mitään merkkejä riistaeläimistä. Kuntokin kesti, kun pidin riittävästi istumataukoja. Vähintäänkin kolme kertaa tunnissa istuin lepuuttamassa selkää. Näin pärjäsin ja olen asiantilaan vähintäänkin tyytyväinen.
Palattuani kävin tarkistamassa kanavan suun. Vesi laskenut metsässä vähiin. Veden virtaus kuihtunut pikkuiseksi noroksi. Onnistuimme tavoitteessamme! Koska tuo homma meni niin putkeen, käväisimme aukaisemassa metsässäkin yhden padon. Metsäkone oli tukkinut ojan ja alue oli veden vallassa. Saimme patoon hyvänlaisen aukon ja hetkessä alueen vesipinta aleni 30 sentillä. Jää vain rutisi, kun vesi sen alta pakeni alamäkeen.
Kelit suosivat. Ainoa sadehetki sattui sunnuntain vastaiseksi yöksi. Kun aikaa oli, kaivoin yläpihan puolella porraskiven ja laattakiven reunoja siisteiksi. Vaikuttaa keväällä myöskin sulamisvesien juoksuun. Mietin myöskin talvisia ongelmia. Reitillä taaemmalle puuvarastolle on pari kantoa ja niissä mahtavia, maanpäällisiä juuria. Kanto on hyvä pilkkomispölkky, mutta juuret ovat kulkuväylällä haittana. Katkaisin pikkukirveellä ensimmäisen juuren. Homma jatkuu kuitenkin myöhemmin, sillä olikin jo kotiinlähdön aika!
Naapureissa harrastettiin puuhommia. Olosuhteet otollisia niihin puuhiin. Kalakelitkin olisivat olleet kohdillaan, mutta järvi on hiljentynyt. Jäitä kai odotellaan. Taidamme saada odottaa aika kauan. Sellaiset ovat tällä hetkellä merkit. Sunnuntainakin lämpöasteita lähes 10!
Mustapäätalitiaista ei ole näkynyt sen koommin. Muita tiaisia on senkin edestä. Pupeltaneet ensimmäisen 25kg säkillisen siemeniä. Oravia ilmestynyt jokusia. Yksikään ei ole onnistunut pääsemään lintulaudalle. Aika vähissä ovat olleet oikeat yrityksetkin. Jospa tämän hetkisillä oravilla ei ole edes käsitystä siitä, että lintulaudalla on kaukalo, jossa on siemeniä pilvin pimein.
Nyt takana jo toinen viikonloppu ilman tupakkaa. Olen syystäkin riemuissani. Takki auki ei kannata kuitenkaan kehuskella. Mennään vain päivä kerrallaan.
Viikonloppu 23.10. - 25.10.2015
Niin ... tuossa viime tiistaina puolilta päivin alkoi elämässäni varsin merkillinen ja toivon mukaan merkityksellinen vaihe. Asia vaikuttaa monella tavalla elooni. Aikanaan seuraa toinen vaihe, jonka tulisi jäädä sitten pysyväksi. Nyt on ensimmäisestä mökkiviikonlopusta jo selvitty ja kaikki ok. En oikeastaan näe syytä, miksi homma ei toimisi haluamallani tavalla. Verottaja tietenkin vuodattaa kyyneleitä, mutta vuodattakoon.
Viikolla kalastus yhä jatkunut Tarran seutuvilla. Muikkua tullut jonkin verran ja mätikalojakin vielä joukossa. Perjantaina ei kukaan enää nuotannut, kun saavuimme. Kalamiehet vähitellen häipyneet. Plussaa pari pykälää. Pohjoistuuli, pientä tihkua. Laittelin talipalloja roikkumaan ja täytin siemenboxin. Puolilleen oli viikon aikana kulunut.
Eipä ollut mitään isompaa suunnitelmaa lauantaipäiväksi. Kunhan vain vähitellen korjata syrjään viimeisetkin kalaloman jutut. Muikkuverkot olivat roikkuneet viikon grillissä. Laitoin ne paljuihin ja paljut varaston perukoille. Muikkuverkkokatoksesta pressu pois. Harvojen verkkojen läpikäyntiä. Sutteja oli. Ainokin ehti siihen hommaan ja neljin käsin homma käytti. Välipalana entrasin kotoa tuomani pölynimurin suulakkeen sopivaksi putkeen. Raahasin soutuveneen talvisijoille ja airot suojaan. Tutkailin perämoottorin vesiletkua, mutta en löytänyt sellaista kylmän veden knööliä, jonka uskoin sieltä löytyvän. Laitoin venevajan ovilunkat kohdilleen.
Mukava poutakeli. Yöllä vähän pakkasella, päivällä nollassa. Lehtipuut kutakuinkin paljaat. Siispä jokasyksyiseen rännien puhdistamiseen. Ränneissä veden ja jään lisäksi lehteä ja nokimössöä. Syöksytorvet melko lailla tukossa. Homma käytti hitaanlaisesti. Tuli katkeinkin, kun hirvipeijaiset majalla neljältä. Pessiksessä kahvit päälle. Viimeisen rännipätkän jouduin putsaamaan otsalampun valossa.
Lauantaina myös naapurissa nousi nuotta ja vene kuiville. Vesillä ei Tarralla ole enää ainuttakaan paattia. Voisi kai virallisesti julistaa Tarran avovesikauden päättyneeksi. Ainakin veneilykauden. Toivon mukaan kaikki saivat pakkaseen muikkua edes kohtuullisen määrän. Tiedän, että enemmänkin olisi saanut tulla, mutta parempihan tämä syksy oli kuitenkin viimeaikaisiin syksyihin verrattuna. Muikku tosin onnettoman pientä.
Välillä pitää keksiä tekemistä. Ihan niinkuin sitä ei löytyisi muutenkin. Kunhan vain pitää silmänsä auki! No, sunnuntaina läksimme aamusta avaamaan kanavan päätä lapion ja ison kuokan kanssa. Hiekka tukkinut kanavan suun ja vesi noussut metsään. Hetki huhkittiin ja väylä aukesi. Kova vesipaine alkoi nopeasti kuluttamaan hiekkapatoa.
Keräsin vielä grillille menevän sähkökaapelin pois. Pesin vähän autoa ja lapioin perämoottorin alle tyhjää tilaa. Ei siten routiessa koske potkuriin. Nyt jäi enää tietääkseni yksi pieni asia seuraavalle viikonlopulle. Muuten kalasyksyn jäljet korjattu ja ollaan valmiina talveen. Ja muihin harrastuksiin.
Sunnuntaina oli taas varsin lämmintä, n. 8 astetta. Viikolle luvassa kylmenevää. Pikkupakkasia päivisinkin. Vesi ollut nyt hieman laskusuunnassa. Hiekkarantaa meillä paljastunut neliömetrin verran. Kissa oli sen sen havainnut ja vääntänyt siihen paskan. Ja peittänyt. Kynnenjäljet hiekkakasassa kuitenkin paljasti rikoksen. Kissakin nyt lähtenyt talveksi pois. Varmaan moni muukin odottaa keväthankia tai jopa kesää, ennen kuin palaa. Mekin lähdimme lopulta kotiinpäin, palaamme kuitenkin yhä ja yhä. Poislähdön keskeytti tielle yöllä kaatunut kuusi. Pekka sen ystävällisesti poisti ajotieltä. Auto rapaantui sorapätkillä, mutta viimeisen soraosuuden jälkeen pari pänikällistä järvivettä kylkiin ja perään teki ihmeitä.
Tuo aluksi mainitsemani juttu tarkoittaa sitä, että lopettaa pätkäytin pössän polton! Kova juttu, vai mitäpä olette mieltä? Jos oltaisiin Some:ssa, olisi tässä peukun paikka. Jos toisenkin! Etenkin mökillä on tupakkaa kulunut aivan liian paljon. Tuo kahden viikon mittainen kalaloma kulutti tupakkaa runsaat neljä punttia. Eli noin 50 pössää päivässä! En käytä laastareita tai purukumeja. Onpahan kuitenkin apunani eräs Eetu Pakki! Syy lopettamiseen on terveydellinen. Sivutuotteena huomasin, että säästyyhän tuossa rahaakin. Aika merkittävästikin. Kaikki kuitenkin sillä edellytyksellä, että kaikki menee, kuten olen sen ajatellutkin.
Ja vielä se outo lintu. Tiettyjä ajatuksia oli, sillä sen ulkoasu ei sopinut mihinkään tunnettuun lintuun sellaisenaan. Varmuuden sain Birdlife:sta. Laitoin sinne spostia ja vastaus oli seuraavanlainen: Lintu on talitiainen, jolla on väripoikkeama. Kyseisen linnun väritys on tosiaan hyvin erikoinen ja harvinainen ja termi on ns. "melanistinen".
Syyslomalla 2.10. - 18.10.2015
Lomalle lähtö tapahtui hyvillä mielin. Olin saanut työasiat mieleiseeni kuntoon ja niitä ei tarvitsisi isommin murehtia. Torniossa kirkas ilma. Tuulinen vain. Arpelan jälkeen tilanne muuttui. Jouduimme sukeltamaan pikimustan pilvirintaman alle. Siellä sitten vettä taivaan täydeltä. Olisi saanut sade jatkua hieman pidempään. Nyt se nloppui samaan aikaan, kuin soratiekin Sihtuunassa. Pikitiellä sateessa auto olisi puhdistunut aika hyvin. Nyt se jäi rapaiseksi. Mökillä +4 astetta. Kovahko luodetuuli. Vesi noussut reilusti. Onneksi vedin veneet korkealle viikko sitten.
1. Lomaviikko lauantaista perjantaihin.
Viikonloppuna muutamia nuottauksia siellä sun täällä. En itse nuotannut, mutta kihona välillä matkassa. Saaliit olemattomia. Sen verran kuitenkin, että Tarrasta nousi kotirannan ensimmäiset muikut. Oliko kiloakaan norssien seassa? Lauantaina laskin myös 4 verkkoa. Siihen näkösälle, kun paikka oli vapautunut. Sunnuntaina kelvollinen saalis, maanantainakin jotakin. Maanantaina turhan kova luoteinen. Sain tehdä tosissani töitä, että sain verkot pois. Toisen pään lippusalkokin oli karannut ja jouduin puikkaroimaan verkot varapuikkarilla vastakarvaan. Oma moka, kun en ollut tarkistanut narujen terveyttä. Tiistaina sievä keli, joten iltasella muikkuverkkoja testipyyntiin. Sähköperämoottori oli ekaa kertaa testikäytössä. Olin laittanut sähkön oton varastosta löytämälläni kaapelikenkä/johtosysteemillä. Siinä myös sulake. Sulake tietenkin liian pieni, joten se kärähti heti alkuunsa. Sain kuitenkin verkot järveet ja keskiviikkona otin ne pois. Yhdessä verkossa oli 32 muikkua. Lopuissa yhdeksässä yhteensä vähemmän, kuin tuossa superverkossa. Pannullinen yhteensä kuitenkin. Laskin, että aikaa käytin pannullisen saalistukseen kaikkinensa noin 8 tuntia!
Sunnuntaina raekuuro. Maa valkoisena. Vihaisia tuulenpuuskia. Yöpakkaset alkoivat. Meltosjärvessä reippaasti toista kymmentä miinuksella perjantaina aamusella. Järvessä kuitenkin vesi 8-9 asteista, joten rantamilla pakkaslukemat jäivät noin puoleen. Toihuilimme Ainon kanssa kaksistaan, kun viikolla väki oli vähissä. Pihalla aina riittää puuhaa. Kaikki lehdet eivät olleet tulleet alas puista, mutta pakkohan niitä oli välillä maasta vähentää. Kelikin kylmenemässä... liekö talvi jo tulossa? Pätkin laavulta sinne keväällä ajamani oksakasan. Aino kärräsi ja pinosi laavun puukoppiin. Motin verran syntyi löyhähköä pinoa. Maanantaina käytiin karpalossa. Saatiin kohtuullisesti, vaikka jänkällä sammal kohmeessa ja karpalot pieniä kuin puolukat. Toista oli samalla paikalla vuosi sitten. Yhtenä päivänä pistäydyin metsällä. Kolmen vartin pikavisiitti, ei selkävaivaisen puuhaa! Vesiletku jäässä, joten aukaisin saunasta pumpun ja keräsin järvestä letkun toisen pään rannalle. Korjasin nuottaveneen toisenkin airon. Viritin lintulaudan. Oravat vailla mahdollisuuksia :D! Torstaina Tornion reissu. Menomatkalla hiekkatiet pölisivät pakkasessa. Paluumatkalla rapa roiskui teiden sulettua. Pikkulammet jäässä matkan varrella. Perjantaina siivousta ja erinäisiä muita juttuja. Muikkupojat Keke ja Aku saapuivat illalla.
2. Lomaviikko lauantaista perjantai-aamuun.
Viikonloppuna porukkaa oli Tarralla reippaanlaisesti. Sunnuntaina paikka hiljeni, kun arki oli vastassa. Kalastelu tietenkin koko ajan merkittävässä asemassa. Viikonloppuna oli merkkejä paremmasta parin hyvän nuottapussin myötä. Muikut vain pääosin pikkuista poikasta. Kaikki kuitenkin korjattiin. Purkkejakin sitten keitettiin. Uusia särkipurkkeja ei tehty, sillä särkien määrä oli oleellisesti vähentynyt saalisapajissa. Viikolla myös pilkittiin ja harvoja verkkoja koettiin. Loppuviikosta myös muikkuverkot uudestaan kehiin. Ankkurinarun katkaisin, kun vedin juuttunutta ankkuria. Jälleen oma moka, kun en ollut tutkinut narujen terveyttä. Saaliit vaihtelivat. Torstaina iltapäivän nuottaus kuitenkin yllätti. Palju nimittäin tuli miltei täyteen. Isoja ahvenia nimittäin. Enpä ole moista pussia ennen nähnyt. Pojat lähtivät paluumatkalle perjantaina 6:50. Kalaakin jonkun verran matkassa.
Loppulomailua.
Poikien lähdettyä kasailin vain erinäisiä juttuja koolle. Laitoin saunaan tulen siivousvesiä varten. Illalla laskettiin Keken kanssa kaksi muikkuverkkojataa. Valitsin ensimmäisen jatan paikan hieman huonosti, sillä toiselle jatalle en löytänytkään enää samalta rannalta sopivaa paikkaa. Mukana oleva ankkurivarustus ei sitten täysin vastannutkaan paikkaa, johon toisen jatan laskimme. Jäi hieman pahat aavistukset. Perjantaina aamusta kokemaan verkkoja. Ensimmäisestä jatasta mukavasti muikkuja. Toisen jatan löysin kilometrin päästä sen laskupaikasta. Tyhmä mikä tyhmä! Onneksi kuitenkin löysin. Muikkuja ei arvattavasti montaakaan ollut. Palasin mökille. Aino oli saapunut juuri Torniosta ja ankara siivous käynnissä. Aivan tarpeellinen toiminto - sattuneesta syystä!
Iltasella Kari ja Ari lähtivät vastarannan laavulle extreme-yökylään! Palasivat lauantaina puolilta päivin. Muikkuja tuomisina puolenkymmentä kiloa. Minulla verkkomuikkuja puolenkymmentän kiloa enemmän. Vetivät kuitenkin vielä Tarrasta kymmenisen kiloa ja siinä se oli: meidän nuotalle järvestyi talvilepo. Nuottavenekin maille. Samoin moottorivene. Muikut kiilattu 16:15. Sauna, syönti ja iltakaraoke, joka hieman häiriintyi. Sunnuntaina vielä vähän työleirin purkua, mutta jäi onneksi tekemistä tulevaksikin viikonlopuksi.
Siinä se oli pähkinänkuoressa. Kelit alkupäiviä lukuunottamatta hienoja. Päiväkaupalla välillä täysin tyyntä. Välillä pakkasia, lopuksi huippulämmintä, paluumatkalla jopa +12. Uskallan todeta, että kaikki osapuolet olivat lopulta tyytyväisiä kotiinviemisistä. Ja uskaltaisiko jopa olettaa, että muikkukantakin olisi vihdoin nousussa? Opittavaa on myös ensi kaudeksi jäänyt. Myös nuottaveneen moottori heikossa hapessa. Pikkuvika vai uuden hankinta? Moottoriveneen moottori ei nostanut vettä viimeisellä reissulla. Ilmeisesti töhnämälli putkessa.
Kädet kestivät. Olka kipeytyi ja selkä paheni sunnuntaiksi niin, että ajaminen oli suorastaan tuskallista. Ylimääräinen venyttelytaukokin oli pidettävä.
Lomaan mahtui 2 tunnistamatonta lintua. Iltahämärissä istahti syöttöautomaatin yläpuolelle suuri pöllö. Huuhkaja se ei ollut. Sarvettomalta näytti. Pituutta ainakin 50 senttiä, ehkä jopa 60. Siipien väli pitkälti toista metriä. Oli liian hämärää tarkempien tuntomerkkien etsimiseen. Toinen tunnistamaton oli syöttöpaikalla muutamana päivänä. Sitä on ehditty hakemaan netistäkin, mutta täysin tuloksetta. Luonto-iltaan laitoin kysymyksen ja kuvan, mutta sitä ei ohjelmassa käsitelty. Tässä siis pieni pähkinä, eli mikä lintu kuvassa. Noin talitiaisen kokoinen, ei ainakaan suurempi.
Viikonloppu 25.9. - 27.9.2015
Sateet jatkuneet. Välillä vähäisiä taukoja. Yhtenä iltana viikolla hyödynsimme tällaisen tauon. Käväisimme puolukassa. Karttapaikan karttoja olin tutkaillut. Ja apuna siellä ne ilmakuvat. Sopivan näköinen hakkuuaukko löytyi ja sinne suunnistimme. Alueella oli selvästikin kerätty. Marjaa niukasti, maahan varisseita puolukoita mättäillä. Alkuun vaikutti, että puolikin ämpärillistä olisi kova juttu. Sitten kuitenkin pian tuli vastaan selvä raja. Edelliset kerääjät olivat saaneet kyllikseen. Joko ajallisesti tai määrällisesti. Tai fyysisesti. Alkoi miellyttävä ruopimisvaihe ja hetkessä ämpärit täyttyivät. Toisetkin. Mukava sessio ja mielet iloisina. Puolukatkin nyt tallessa.
Rajalla on poliiseja, tullimiehiä ja rajamiehiä. Ajoneuvoja joka lähtöön. Keltaisia liivejä ja sinisiä vilkkuvaloja. Kävin minäkin Ruotsin puolella. Ei palatessa pysäytetty. Yksin olin liikenteessä. Peräkontti niin pieni, etteivät halunneet sitä tutkailla.
Perjantaina poikkeuksellinen reittivalinta mökille. Veimme pari ämpärillistä puolukkaa mökkipitäjän kirkonkylälle. Tämän vuoden marjahommat nyt ok. 12 ämpärillistä itsellä pakkasessa ja hovitoimittajan mieluinen tehtävä suoritettu. Karpaloita voisi keräillä, mutta erityistä tarvetta tai pakkoa ei ole.
Alkuviikosta Tarran rannat oli kuulopuheiden mukaan täysin miinoitettu verkoilla. Nuotta-apajia myöten. Useita jatoja, kymmeniä verkkoja. Puskaradio kertoi myös, mitä verkoille sitten tapahtui. Siis käsittämätöntä tuollainen verkkohomma. Ei siinä järki paljoa päätä pakota. Eihän tuollainen toiminta ole millään tavalla puolusteltavissa!
Lauantaina aamusta aurinkoista ja täysin selkeää. Leppoisa lounainen puhalteli. Porukkaa oli aamupäivän viimeisinä hetkinä lähdössä veneretkelle. Nuottakin matkassa. Fanni oli lähdön hetkillä nulpposissaan. Näki sen naamasta. Se ei millään käsittänyt sitä, miksi sille oli kötystetty sellainen oranssi vaatekappale, joka kaiken epämukavuuden lisäksi ei sen mielestä ylpeälle koiralle kuulunut!
Katselin kuntoon seosbensat. Oli ollut suunnitelmissa kesällä rakentaa kelkkavajaan uudet luiskat. Olin ollut saamaton ja homma yhä tekemättä. Nyt tein kosmeettisen operaation ja eiköhän ensi talvi sillä hoidu. Tehdään parempi sitten joskus.
Pihlajat, jotka kaadoin kesällä, olivat yhä rankoina. Koska talvi on vastassa, aloin niitä hienontamaan. Kärräsin palikat takimmaiseen varastoon ja Aino niitä pinosi. Paksuimmat kapaleet oli pilkottava. Tulihan nekin nyt hoidettua. Taisi tulla kuusi kottikärryllistä. Takavarasto alkaa olla täysi. Etenkin kun siellä on viimeisellä vapaalla lattiapilkalla muutama säkki tuohta ja syttöpilkettä. Pari pressuakin. Uutta varastoa en kuitenkaan suunnittele. Nykyisten on piisattava!
Sade alkoi puoli neljältä. Soppelisti, sillä puut oli saatu jo suojan puolelle. Retkeilijät olivat saaneet puoli ämpäriä muikkuja. Nyt on ensimmäiset muikut siis nähty. Tarrassa vetivät vielä kertaalleen. Muikkuja ei ensimmäistäkään. Oli kuitenkin jokusia siikoja, haukia, ahvenia ja kuhia.
Vesi on voimakkaassa nousussa. Noin viisi senttiä vuorokaudessa. Ennusteen mukaan nousu jatkuu pari-kolme viikkoa. Nuottailuun se tietää haastetta. Meidän nuottavene kellui viime viikonlopun jäljiltä. Oli kuitenkin vielä pysynyt teljon rullien välissä. Onneksi viikko sitten oli sitonut sen paremmin ja vahinkoa ei ollut syntynyt. Soutelin veneen Tarran rantaan. Siellä toinen teljo kellui poikittain rantavedessä. Laitoin teljon kohdilleen ja vetäisin veneen nokan sen päälle. Sain näin äyskäröityä vedet pois. Sitä muuten olikin reippaanlaisesti. Nuottamiesten kanssa kiskottiin vene sitten melkoisen korkealle.
Iltasella laulettiin hetki kahdestaan karaokea. Retkeilijöillä oli tainnut olla rajumpi päivä, sillä heitä ei laulut tällä kertaa innostaneet. Lauluvuoro vaihtuikin nyt tiuhaan. Ja myöhään ei siten valvottukaan.
Sunnuntaina tuuli pohjoisessa. Muuten aivan kiva ilma. Vedin soutu- ja moottoriveneen ylemmäs nousevan veden pelossa. Mootorivenettä en ole hetkeen käyttänyt vesillä. Siellä kalapaljussa oli peräti 20 senttiä vettä! Voiko olla sadekertymää, vai onko pärskinyt myrskyssä veneeseen asti?
Harrastimme hetken pihan harkkausta. Aino kärräsi lehtiä kauimmaiseen mahdolliseen paikkaan eli laavun takamaille kokkopolun tasoitteeksi. Entrasin vielä lintulaudan. Olen aika varma tällä kertaa, että nyt tuli oraville lopullinen niitti. Tosin olen ollut aiemminkin aika varma. Ja ollut väärässä. Ja pahasti! Vielä en laitosta virittänyt paikalleen. Odotellaan talven merkkejä.
Alposlahden tie surkeassa kunnossa. Hirvimiehiä passissa tien varrella ja käsiä nousi tervehdykseen. Ramppa-vaarikin tyylikkäänä muiden joukossa. Toivottavasti jahdit onnistuvat. On muuten nuo uudet säännökset noista hirvimiesten asujen väristä paikallaan. Oranssi erottuu selvästi. Entiset punaiset eivät. Punaista kun saattoi olla montaa sävyä. Ruskan seasta ei välttämättä erottunut ollenkaan.
Meillä kotosalla talonmiesvuoro. Siksi paluu tapahtui hieman normaalia aiemmin. Leikattiin ruohot. Leikoin Terijoen salavasta kläppien taittamat oksat. Syreenipuskasta poistin tuoreet tyvikasvut. Koville otti, mutta vuoro päättyi kunnialla. Olipa sitten illan suussa makeaa mahan täydeltä. Aino paistoi pannullisen tuoretta Miekojärven muikkua. Olimme saanee pussukan, vaikka emme kalastusrupeamaan osallisia olleetkaan. Kiitän ja kumarran!
Syksyn odottettu kalaloma edessä. Viikko töitä, sitten se koittaa. Harmi vain, että suunniteltu miehitys ensimmäisellä viikolla ei toteudukaan. Ennuste olisi loman alkupuolelle suosiollinen. Tosin aikaa on ja paljon ehtii tapahtumaan. Sadekaan ei aivan mahdoton haitta olisi, mutta kovia tuulia ei kaivattaisi. Sää viilenee hieman. Pitääkö tällä viikolla jo vaihtaa talvirenkaat? Voi olla viisasta. Seuraava mahdollisuus kun voi olla niin myöhään kuin lokakuun loppupuolella. Silloin seuraava päivityskin päiväkirjaan!
Viikonloppu 18.9. - 20.9.2015
Viikonlopun kauppareissu tehtiin jo keskiviikkona. Torstaina poutaa ja käväistiin iltapuolukassa. Löysimme sattumoisin kohtalaisen paikan ja näyttääkin siltä, että saamme epäilyksistäni huolimatta talven puolukatkin. Viikonloppuna voimme yrittää, jos sade ei vaivaa. (Vaivasi kuitenkin, ei puolukkahommia viikonloppuna)
Tornio on ollut viime aikoina uutisissa jatkuvasti. Ruotsin läpi pukkaa pakolaista junalasteittain pohjoiseen. Luulajassa vaihto busseihin ja sieltä Tornioon. Meiltä sitten edelleen ympäri Suomen. Ei nuo matkalaiset kaupunkikuvassa näy. Perjantaina kuitenkin heitä kulki jalkapatikassa sateessa tilapäiseen vastaanottopisteeseen ja silloin oikeastaan ainoan kerran heitä näin.
Harvassa on ay-pomot, jotka ajattelevat työttömiä! Sukset ovat pahasti ristissä hallituksen kanssa. Se tietenkin oli odotettavissakin, kun on yksi Lyly ja monta Kalhua!
Perjantaina vettä kuin Esterin pe.. eiku päivänä. Sorateillä roiskui rapa. Päällysteteillä vesi. Isoja lätäköitä ja renkaiden pito ei parhainta laatua. Mökillä rannan puolen terassi märkä ikkunoita myöten. Vein litimärän maton roikkumaan sateen suojaan. Rannassa kunttavalli, jota aallot piiskasivat. Iltasella karaoke. Aggrekaatti puoliteholla. Sen ääni kuin kuiskaus.
Aamulla tuuli heikonlainen. Rannan kuntat huuhtoutuneet järveen. Eipä saatu talteen. Hiekansekainen kuntta on oivallista tasoitusainesta pihamaalle. Passaa myös kasvimaan höysteeksi.
Paistoin aamiaispekonit grillissä, jotta sisälle ei tulisi kitkua. Kun läskit ja muut eväät oli pupellettu, rakentelin tukikaiteen luiskaan, joka on huussin ja kompostilaatikoiden lähellä. Talvella siihen aina muodostuu vaarallisen liukas paikka ja tuki voi pelastaa. Ainakin housujen sotkeentumiselta. Kaide syntyi paripuoliairosta. Airo sai näin uuden elämän.
Aino lähti käymään Pessiksessä ja haudoilla. Ajattelin laitella kelkkavarastoa uuteen uskoon. Ruohonleikkuri on viettänyt pihalla koko kesän monimuotoista elämää. Vain kaksi kertaa olen sen eloa häirinnyt. Nyt vielä päräytin sen käyntiin ja leikoin pihänurmikosta yhden nurkkauksen, jossa ruohoa jonkun verran oli. Puhdistin leikkurin ja se sai siirtyä talven ajaksi omaan nurkkaukseensa vajassa. Siirsin ulos latukoneen ja reen. Latukonetta vääntäessäni venäytin selkääni. Piti hetkosen ojennella kroppaa, ennen kuin helpotti. Linko ja kelkka käynnistyivät kumpikin nöyrästi. Oli suunnitelmissani vaihtaa kelkkaan vaihteistoöljyt, mutta sade muutti suunnitelmia. Sisällä vajassa niukanlaisesti tilaa ja sateessa en aikonut ryhtyä millekään. Tulipa kuitenkin vaja laitettua talvijärjestykseen.
Kari oli hitsannut minulle loppukeväästä reen tappeihin lisäosat. Katkaisin rälläkällä kaksi vanhaa tappia. Ne oli tarkoitus laittaa uusien putkien sisään, mutta ne oli vain ensin pultattava yhteen. Porakone temppuili. Toimi, ei toiminut, toimi! Joku kosketushäiriö, joka oli jo kesällä vaivannut konetta. Jouduinkin turvautumaan akkukoneeseen. Ensimmäinen akku sippasi ensimmäisen putken kohdalla. Toisessa kuitenkin voima riitti ja sain kaikki neljä naplikasta valmiiksi.
Nuottamiehet lähtivät Tarraan vedolle. Olin avannut iltapäivän aikana porakoneen jo pari kertaa ja yrittänyt paikallistaa vikaa. Nyt päätin yrittää vielä kerran. Jostakin kumman syystä sain vian paikallistettua ja osasin jopa korjatakin! On se vain! Nuottamiehillä roskakalaa saaliina. Mitään parempaa ei matkassa. Toinen veto hiekalla ei parannusta tuonut. Ensimmäistäkään muikkua ei ole vielä syksyn nuottauksissa noussut! Leivän päälle laiteltiin viikon takaista särkisäilykettä. Hyväksyviä myhäilyjä. Jopa kehuja!
Enää kaksi viikkoa syysloman alkuun. Jatkoin lomavalmisteluja laittamalla muovit grillin ympärille. Kiilauspaikka ainakin nyt ok, eri asia, tuleeko kiilattavaa! Aino lähti vielä kuokkimaan pottuja, kun sadekin oli tauonnut. Muistin siinä grillin suojissa istuessani, että pojilla oli illalla katkennut airon lapa. Soutaessa kuulemma... heh-heh. Airojen olisi oltava viikon kuluttua kunnossa, joten tallustelin Tarran rantaan niitä hakemaan. En vain löytänyt airoja. En koko nuottavenettä! Marssin takaisin mökille. No siellähän se oli. Pitää vain toivoa, että veden nousu ei jatku! Vesivaneri vähissä. Jouduin purkamaan ensimmäisen versioni sähköperämoottorin telineestä. Siitä sain vanerinpalan. Akussa oli virtaa yhä. Uusi pala tuli muotoiltua ja asennettua. Sekin nyt kunnossa. Pitäisi muistaa joskus askarrella airoihin paremmat lavat. Aamupäivän päätteeksi Valmistelin vielä katoksen, jonka alla ollaan poistettu muikkuja verkoista. Vaikkakin viime vuosina katoksen käyttö on ollut todella vähäistä. Aino palasi pottumaalta. Myyrät jo siellä ottaneet osansa. Nyt loppupotut pelastettu.
Tein viikolla tosi suuren päätöksen. Se tulee vaikuttamaan keväästä alkaen merkittävästi elooni. Hyvän olon tunne on vallannut mielen. Palaillaan myöhemmin asiaan!
Viikonloppu 11.9. - 13.9.2015
Yhteiskuntasopimus kaatui liittojen jyrkkään vastustukseen. Niinpä hallitus pistikin pöytään listan, jolla korvataan tuon tavoitellun sopimuksen hyödyt. Lista on kova. Niin on vastustuskin. Eräitä kohtia on hyvin vaikea niellä. Kreikkalaisilta olemme vaatimassa sopeutumista koviin toimenpiteisiin, mutta omat saavutetut edut ovat pyhiä? Mihin unohtuivat muuten pekkaspäivien poisto?
Kuluneen pariviikkoisen aikana olen saanut leipätyössä painiskella minulle passelin tehtävän parissa. Mukava rypistys. Kerrankin homma, joka on mieluinen ja missä olen parhaimmillani.
Mökkimatkalla pidimme pössätauon. Se vain on niin, vaikka matka ei niin pitkä olekaan. Ihmetytti siinä hyönteisten määrä. Näyttivät siivekkäiltä muurahaisilta. Joko mustamuurahaisilta tai mauriaisilta. Miten häälento näin myöhään? No, onhan tämä kesä ollut muutenkin poikkeuksellinen.
Kärräsin uutukaisen aggrekaatin pelipaikalleen. Laitoin öljyt ja tankkasin. Yritin käynnistää. Ei merkkiäkään toiminnasta. Sitten laitoin on/off -kytkimen toiseen asentoon, joka mielestäni oli nyt off. Käynnistyi. Olipa hämäävä tuo kytkin. Laitoin eco-kytkimen päälle. Jo ennestään sievä käyntiääni vaimeni merkittävästi. Missään spekseissä ei vain mainita, paljonko säästötila antaa tehoja. Jos vaikka puolittuu, riittää se valtaosaan tarpeistani.
Oli perjantaina tarkoitus kokeilla nuottausta. Keli suosiollinen Tarrassa. Tyhjensin nuottaveneen. Vesi oli pysynyt veneessä. Turvotus siis onnistunut. Täälläkin lentomurkkuja. Rantavesi sakeanaan! Soutelin paatin likemmäs rantalatoa, jossa oli nuotta oheistarpeineen ja veneen pohjalavat ja takapenkki. Nuottaa lukuunottamatta vein kamppeet veneeseen. Käppäilin siitä sitten mökille odottelemaan.
Odottelu hieman kesti, joten ryhdyin jotakin tehdäkseni tyhjentämään huussin alustaa. Tuli sitten Arikin ja lähdimme vedolle. Nuotta ensin ladosta ja toimeen. Vaikka toisessa päässä oli märkäkorva, oli kokemusta kuitenkin jo parin vetokerran edestä ja kaikki meni mallikkaasti. Saalistakin saatiin. Pikku kuhia ja lahnantumppeja paiskottiin järveen kasvamaan. Kookas kuha ja pannullinen siikoja talteen. Ja poikkeuksellisesti minulle kelpasivat nyt myös särjet. Perkasimme Ainon kanssa särjet. Meikäläinen uhkarohkeasti paljain käsin, sillä särjet eivät tahtoneet pysyä paksujen kumihanskojen peittämissä käsissä. Pesin kalat ja jätin yöksi valumaan. Oli vielä laitettava huussi täyteen iskuun, jotta aamun avauksen voi suorittaa normaaliolosuhteissa. Huh... 23:50 ennätti kelloon, ennen kuin hommat ok!
Pohdin siinä tuota ammattikalastajien röyhkeyttä. Verkot nyt entistäkin hankalammin meidän kannaltamme. Jospahan minäkin alkaisin jääräpääksi ja röyhkeäksi. Silloin vain ensin pitäisi kai ryhtyä ammattikalastajaksi. Kävisi luonnostaan siten tuo kukkoilu!
Lauantaina ryhdyin palvaamaan särkiä. Mahtuivat kerralla pönttöön, kun laitoin tuplaritilät. Kypsistä kaloista napsin pyrstöt poikki. Viritin grilliin purituskoneen. Toin paikalle purkit ja mausteet. Väänsit purkit. Olkapäähän sattui. Illan nuottaus sen jo kipeytti. Iltapäiväteen jälkeen latasin kattilan ja keitin purkit. Keiton jälkeen annoin paineen tasaantua ja löysäsin pultit, ettei jäähtymisen johdosta syntyvä alipaine jumita kantta.
Aino oli koko päivän puuhaillut kaikenlaista. Rantakunttaa kerännyt ja kantanut. Pottuja kuokkinut. Ja kaivellut sitä sun tätä. Lepohetki jo kai paikallaan? Pihalle oli ilmestynyt muutama pienoinen kangasrousku. Syönnin päälle kävin tutkailemassa sienitilannetta varsinaisilla satomailla. Näyttihän niitä olevan. Ei mahtimääriä, mutta kuitenkin. Puolukoita katsastin myös. Turhaa oli katselu ainakin siellä, missä käväisin.
Pumppailin bensat vanhasta aggrekaatista. Menipä vaatteet vaihtoon. En huomannut, että poistoletku oli luiskahtanut pois pöntöstä ja kippurassa olevasta putkesta roiskui bensaa mukavasti päälleni. Eipä onneksi ollut pössäkkä huulten välissä!
Iltasella avattiin purkki, johon olin tukkinut kaikkein suurimmat särjet. Paikalle kokoontunut raati kehui lopputulosta. Ruodotkin sulaneet. Minulla kuitenkin jäi jokin kaivelemaan. Parantamisen varaa jäi. Keinot tiedossa!
Akoilla oli sunnuntaina suunnitelmissa käydä oikeilla puolukkamailla. Me ukot saisimme kerätä sieniä. Lähdimme matkaan. Päätavoite puolukat. Sieniä saamme jos saamme. Kiertelin ja kaartelin. Sienet harvassa. Sain kuitenkin lopulta niitä sen verran, kuin oli tarkoituskin. Talven rouskut kasassa! Puolukkamuorit vaihtoivat kohteen nopeasti mustikaksi. Puolukkaa ei löytynyt, mutta mustikkaa piisasi. Puolukat lisäksi vielä vähän raakojakin. Alkaa huolestuttavasti näyttämään siltä, että talveksi emme puolukkaa saa. Tuleekohan karpaloitakaan? Lämmintä yhä ja mäkärät ja polttiaiset kiusasivat.
Puolukkahuolista riippumatta olen varsin tyytyväinen. Nuotta asennettu veneeseen ja tuli testattua tuo särkihommakin ja pienellä säädöllä saamme melkoista herkkua. Hyvä onkin varautua, jos muikkua emme saa. Taitaapi olla vuosi 2007, kun olemme viimeksi saaneet hyvin muikkua syksyn sesongilla. Selkä terveesti kipeä, olkakin saattaa parantua viikon aikana. Ja mikä mahtavinta: kourat yhä kunnossa. Historian valossa kannattaa kuitenkin olla maltillinen, eikä vielä kannata liikaa tuulettaa. Syysloma lähestyy. Toivon hartaasti, että homma ei muutu huonoon suuntaan!
Viikonloppu 4.9. - 6.9.2015
Nyt jo yöpakkasia. Auton lasit jäässä torstai-aamuna. Viikonloppua kohti kuitenkin sillä rintamalla helpotti. Pottumaassa kuitenkin kylmä oli ehtinyt nipistelemään lehtiä.
Runsaat kaksi kuukautta on mennyt siitä, kun viimeksi tein mökillä minkäänlaisia muistiinpanoja. Nyt sitten taas tein. Eipä silti.... ei siinä kynä juuri kulunut eikä paperia tuhraantunut. Ihan sama kai!
Aino halusi imuroida auton. Minulla oli vesipumppuroippeet valmiina nuottaveneen täyttämiseksi, joten ei muuta, kuin kone pörräämään. Pörräystä piisasi parinkymmenen minuutin ajan. Tuli hiljaisuus. Arvelin, että öljyvahti sammutti koneen. Eipä kuitenkaan ollut öljy vähissä. En saanut konetta käyntiin ja päätin antaa sen jäähtyä rauhassa.
Laskin verkot. Siihen ammattikalastajien jatojen ja rannan väliseen rakoon. Valtion vesillä kun alkoi silmäkokorajoitus, oli arvattavissa, että vastuulliset ammattilaiset tulevat taas mökkirannoille pikkukalan pyyntiin! Palasin nykimään aggrekaattia. Ei vain innostunut tulille. Kipinä hyvä, mutta näytti siltä, että tulppa pysyi kuivana.
Aino kantoi rannasta hiekansekaista kunttaa tasoittamaan pihapolkuja. Ryhdyin terassilla rakentelemaan välivesikulppoja säätönaruineen. Soitin Reiskalle välillä. Oli juuri kuunnellut Bluesia Tuopanjoen rantamilla. Mukavaa, että hetken intuitiosta piisaa vieläkin iloa! Jatkoin kulppojen valmistelua. Tuli mukava puhelu sitten. Eipä haittaa, vaikka pimeys sitten tulikin ja kulppoilut siirtyivät lauantaille.
Aamulla selkäsin verkot. Nopea toimitus, kalaa ei ollut! Ennen kymmentä alkoi sade. Olipa hyvä, että olin ehtinyt käydä verkoilla jo aamusta. Valmistin loput kulpot. Viritin myös pari lippusalkoa ja laitoin niihin nimet ja puhelinnumerot. Näinhän taitaa laki vaatia. En lähtenyt testaamaan uusia virityksiä, sillä saderintama oli yllä. Välillä kuurot olivat aika voimakkaitakin. Ukkonenkin jyrisi.
Aloin purkamaan aggrekaattia sen verran, että pääsin käsiksi kaasariin. Siellä oli iso roska, jonka poistin. Kasasin koneen, mutta apua ei yrityksestäni herunut. Istuin hetkisen terassilla sateen suojissa. Poltin pössäkän. Tuli mieleen vielä yksi juttu, jonka kävin tarkistamassa. Vika paikallistui. Valitettavasti vain sellaisena, että minun tekniset taitoni eivät tule riittämään korjauksen tekemiseen. Uuden hankinta siis edessä. Voi, voi! Taas rahanmenoa. Olisikohan entinen pörissyt vasta arviolta parituhatta tuntia!!
Iltapäivällä värkkäsin pari sukankuivaustelinettä kotiin. Tuli varsin siistit. Pikkuruinen oravanpoika tutki terassia. Puraisi Ainon saappaan reunaa, mutta totesi epäkelvoksi syötäväksi. Kuuden jälkeen poutaantui. Kävin selkäämässä verkot, mutta petrausta aamuiseen ei juurikaan tullut. Vesi pysynyt aika hyvin nuottaveneessä. Lapoin veneeseen lisää 74 ämpärillistä. Melkein laitoja myöten nyt vettä sisällä.
Illalla karaoke. Lainasähköllä. Yleisesti ottaen sanat olivat tuttuja, mutta sävelet outoja. Muutenkaan ei kaikki sujunut mieleni mukaisesti, mutta toivon mukaan muilla oli sitäkin hauskempaa! Suosikikseni nousi tällä kertaa tämä!
Sunnuntaina kävin hakemassa verkot pois. Pohjoistuuli oli turhankin kova pikku veneelle. Kalansaalis ei lauantaisesta parantunut. Koska puuvene oli yhä täynnä vettä, keräilin pois vesipumpun, letkut ja johdot. Aino lähti pikku kipon kanssa keräämään vähän mustikoita laavun takaa. Korjasin saunan kiukaan luukun, josta kahvan pultti oli kahlonut läpi. Illalla aloitin pihlajan juurakon irroittamisen keskipihalta. Apuvoimiakin oli, mutta pois ei vielä silloin lähtenyt. Sunnuntaina jatkoin operaatiota ja antautuihan se. Viisaampana luovutti! Aino kiikutti komeita mustikoita kukkuriastiallisen.
Kädet nyt likimain normaalit. Tässähän taitaa vielä joutua nuottaushommiin. Ei haittaa! Kunhan vain sitten olat ja selkä kestäisivät.
Viikonloppu 28.8. - 30.8.2015
Lämpöjakso, ainakin pahin, on tainnut taittua. Toki vieläkin on varsin lämmintä, mutta ei enää hellettä. Pitkän metsäpalovaroituskauden jälkeen tuli se kaivattu sadekin. Jopa runsas. Tornion kansainvälistä markkinahumua se varmaan rauhoitti, ainakin perjantaina. Iltahämärissä sade sai sammakotkin liikekannalle. Niitä loikki pihamaalla sinne sun tänne. Yhtä paikallaan olevaa luulin poron paskaläjäksi. Sitten se hyppäsi, ja ymmärsin, että paska ei hypi!
Onneksi sade loppui lauantaina aamuyöstä. Viikonloppua vietettiinkin siten varsin sievässä kelissä. Vastarantakin loppui ja tuuli kävi maan puolelta. Aino haravoi rannassa aallokon tuomaa kunttaa läjiin. Käyttökohde sillekin tiedossa.
Olin lupautunut kokkivuoroon ja heti aamusta kävin virittämässä laavun tulipesän päälle sopivat levyt. Vaikka olen sen tehnyt kai kymmeniä kertoja, on pohjaritilän, aluspeltien ja levyjen asentaminen aina yhtä vaikeaa. Aina kuitenkin olen onnistunut. Pitäisiköhän väsätä asennusohje?
Kun oli odotettavissa, että kauden ensimmäiset nuottaukset tapahtuvat kuluvan päivän aikana, havahduin minäkin. Jossain vaiheessa kalaa voikin sitten tulla ja kaikki normaalijärjestelyt tekemättä. Vedinkin sitten taas grillille valopiuhan. Järjestelin tilaa valutuspaikalle ja kaivoin varastosta pesu- ja valutusastiat. Karin kanssa hoideltiin nuottavene meidän rantaan. Nuottaukset hoituivat vielä muulla kalustolla. Kalaa tuli runsain mitoin, mutta joukossa ei ensimmäistäkään muikkua kolmella vedolla! En isoja odottanut, mutta että ei yhtään!!
Tornion markkinoilta ostimme muutaman kalasäilykepurkin ja saimme maistiaisia useamastakin laadusta. Savusärki taisi olla makunystyröiden mielestä ykkönen. Varovasti siinä viikonloppuna jo suunnittelimme syksyn purkkihommia. Jospa mekin sitten laittaisimme särkikalat talteen? Etenkin jos muikkukato jatkuu.
Muikkusaaliit ovat ainakin näin harrastelijakalastajien näkökulmasta laskeneet kuin lehmän häntä jo usean vuoden ajan. Asiasta keskustelin viikolla erään MH:n viskaalin kanssa. Mukava porinatuokio. Hyvässä lykyssä voi käydä niin, että ensi talvena tulee testiporukka tutkimaan muikkukannan laatua. Onko muikku niin pientä, ettei se jää pyydyksiin, vai onko muikut kuhien mahoissa?
Niin sitten iltapäivällä tein keitokset. Raaka-aineet olivat pääosin minulla jo ennestään. Viikolla ostin muutamia purkkeja papuja ja tomaattimurskaa sekä sipulit ja paprikat. Keittoa tuli runsaanlaisesti ja pienellä porukalla emme saaneet sitä aivan kaikkea syötyä. 12 litrasta ei kuuteen henkeen paljoa kulunut, mutta ei se ollut ideanakaan. Nytpä Fejoadaa on syksyn piristykseksi pakastimessa moneksi, moneksi kerraksi!
Iltakuuden maissa täräytin agrekaatin päälle ja annoin vesipumpun suoltaa veneeseen vettä. Hitaanlaisesti täyttyi, rakoja siellä sun täällä. Samalla viriteltiin karaoket ja uudet levytkin tulivat illan aikana raiskattua. Toki meni useat kappaleet aivan hyvinkin. Siinä se ilta kuluikin. Vesi virtasi ja laulu raikui! Sunnuntaina pumppasin taas veneen täyteen ja nyt ei enää kauaa kestänyt. Raot vähitellen umpeutumassa. Karaokea ei myöskään nyt harrastettu.
Kun oli poutakeli, lähdimme hakemaan viimeisiä mustikoita. Oli nätti homma, kun kunnon paikka oli tiedossa. Olisi siitä kerännyt ämpäritolkulla, mutta taisi nyt tulla oma tarve tyydytetyksi. Syksyllä sitten puolukat ja karpalot. Saaneeko niitä, kunnon merkkejä ei vielä ole! 3,5 ämpärillistä pitäisi niitä olla, jotta 12 ämpärillisen tavoite tulisi täyteen ja vuoden aamupalamarjat olisivat kasassa. Mäkärät jälleen piinasivat. Silmän ympäryksiin sattuneet puremat aiheuttivat pientä turvotusta. Kaulassa punaisia kutinapisteitä rivissä.
Nyt kädet eivät suuttuneet mustikkahommista. Kuivinakin pysyivät. On jopa niin, että haavat ovat pääosin umpeutuneet ja toivonkipinä ei ole hiipumassa. Käytännössä kämmenistä ja sorrmista kaikki nahka on kuoriutunut ja uusi iho vaikuttaa varsin terveeltä. Hurraa! Tosiasia kuitenkin on, että jo päivässä voi tapahtua paljon. Toivon mukaan parempaan suuntaan.
MM-kisat saatu päätökseen. Ei mennyt pohjoismaisittain kovinkaan kaksisesti. Pitkämäen pronssi taisi jäädä ainoaksi mitaliksi. Tuli onneksi se! Edes!
Viikonloppu 21.8. - 23.8.2015
Speciaalilla käynti ei juuri käsien tilanteeseen vaikuttanut. Voiteita kyllä nyt piisaa. Antibiootit olen syönyt loppuun, mutta selvää apua ei niistä ole ollut. Saikun arvoisia eivät käteni olleet. Näillä siis jatketaan! Välillä hammasta purren.
Viikolla käväisimme mustikassa. Ihan ulkomailla asti! Marjapaikat eivät olleet tiedossa, joten suuntasimme vain johonkin. Saaliissa ei kehumista. Sekä määrä, että laatu oli aika heikkoa. Nähtiin kuitenkin iso kyy. Ja eväsleivät maistuivat älyttömän hyviltä! Kannatti siis käydä!
Viime päivät olleet lämpimiä, jopa helteisiä. Aamuisin sumu ja sumupilvet ovat hidastaneet päivän lämpenemistä. Mutta sitten iltapäivän aikana sumut ovat hälvenneet ja lämpö päässyt kipuamaan korkeuksiin.
Näin perjantainakin. Saavuimme mökille päivän kuumimpaan aikaan. Ja lähdimme heti mustikkaan. Edes kahvia ei tällä kertaa keitetty. Vanha mustikkapaikka ei ollut enää totutun veroinen. Jotakin saatiin, mutta laatu oli hieman heikohko ja olisihan ämpäreihin enemmänkin mahtunut. Alku kuitenkin viikonlopun rypistykselleja siihen tyytyminen. Tappiopuolelle voi kirjata poimurikäden etusormen, josta nahka irtosi isoina lättyinä ja peukalon, johon tuli kipeä halkeama. Hanskoista huolimatta.
Iltasella pelailtiin. Myöhemmin tuli vieraita. Katsottiin pätkät Tuopanjoelta. Suunniteltiin syksyä.
Lauantaina lähdin yksin mustikkaan. Aino jäi putsaamaan illan mustikkasaalista. Seikkailin puolisumuisessa kelissä ja etsin lähes turhaan kunnon mustikkapaikkaa. Löytyihän se lopulta ja hetkessä oli ämpäri täysi. Keräsin sen niin kukkuroilleen, että taisipa siitä osa jo vieriä maahankin. Poimurin keräsin myös vielä täydeksi. Autolla laitoin ylijäämät tyhjään ämpäriin. Virtaa olisi ollut sen toisenkin ämpärin täyttämiseen. Aino oli kuitenkin jo myös mennyt Jaanan kanssa mustikkaan. Eiköhän sieltäkin tule marjaa. Päätös mökille palaamisesta johtui kuitenkin hirmuisestä mäkäräpaljoudesta. Kerätessäni kiroilin mäkäräpilviä ja kyllä viimeistään silloin taivasosuuteni karkasi saavuttamattomiin. Punaiset puremajäljet kihelmöivät yhä. Pystyisi vain olemaan raapimatta.
Mökillä vein loppuun viikko sitten kesken jääneen asennuksen. Tuli hyvä. Mustikkarouvat palasivat, mutta hieman vaisummalla saaliilla. Olivat tehneet johonkin paikkaan hukkareissun. Toisaalta olivat sitten löytäneet kohtuullisen maiseman.
Syönnin jälkeen kävin läpi varastossa olevat ruuvi- ja pulttipussukat. Kun ostelen niitä lisää, on ne laitettava kaupassa pusseihin. Ja pusseja kertynyt varaston hyllylle erinäinen määrä. Olin ostanut uuden säilytyslokerikon, jonka nyt täytin. Lähes 20 pussin poistuminen hyllyltä voi olla alku varaston järjestämiselle?
Sunnuntaina lähdimme Jaanan kanssa pilkille. Ainolla oli marjojen puhdistus kesken ja muutakin puuhaa. Oli mieleenpainuva kokemus sukeltaa sumun sekaan. Näkyvyyttä ei ollut kovinkaan runsaasti, ja pian rannat katosivat näkyvistä. Oikea paikka löytyi puhelimen GPS:n ystävällisellä avustuksella, mutta kalat eivät olleet erityisen yhteistyöhaluisia. Sen verran kuitenkin saatiin, että kahdessa taloudessa päästiin syömään sunnuntaina paistettua ahventa ja kuhaa.
Kotimatka Ylitornion kautta. Jätimme pari ämpärillistä mustikkaa perinteiseen pudotuspisteeseemme. Kahvit juotiin ja sitten kotiin ja arkea kohti.
Arki ei vie meitä kuitenkaan mustikkamaille. Viikonloppuna sitten keräillään itselle se kolmaskin ämpärillinen. Ellei sitten neljäskin, sillä puolukkasato on vielä suuri arvoitus. Jos puolukkaa ei tulekaan, on se korvattava ylimääräisellä mustikalla. Muuten jäädään pahasti jälkeen kauden marjatavoitteesta.
Viikonloppu 14.8. - 16.8.2015
Olihan se mentävä tietenkin lääkärin pakeille. Sain lähetteen erikoislääkärille ja antibioottikuurin, jonka kuitenkin yleislääkäri kehotti jättämään käyttämättä. Jotta erikoislääkäri näkisi, kuinka huonot käteni ovat. Mutta aikaa oli viikko ja tuntui, että jokainen päivä oli edellistä tuplasti pahempi. Joten välttääkseni tiedossa olevan katastrofin ja varman sairasloman, aloitin kuurin.
Perjantaina taasen mökille. Aino oli kaivanut kotoa kukkapenkin leviäviä kasveja ja alkoi niitä istuttelemaan kellarin päälle. Siellä saavat lisääntyä rauhassa. Minä lähdin ämpärin kanssa Sammakkokorpeen. Hillasteluhanskat kourissa. Hillareissusta tuli kauden parhaani laadullisesti ja määrällisesti. Korpihillat parhaimmillaan.
Lauantaina jouduin aamusta sitomaan vasemman käden kämmenen seudun. Olin yöllä raapinut sen hajalle ja tuosta ranteen ja kämmenen yhtymäkohdasta oli nahka kadonnut usean neliösentin alalta. Sain aika hyvän sidoksen aikaiseksi. Kaadoin kaksi pihapihlajarypästä. Niitä alettiin vetämään syrjempään karsittaviksi. Aino joutui keskeyttämään karsimisen, kun tuli lähtö marjaan. Sanoin, että et sitten kerää raakoja! Raahasin ja karsin loput pihlajat. Kämppä muuten valostui kummasti. Yläkerrassa vaikutus oli häikäisevän silmiinpistävä.
Olin ostanut Tamppiksen rautaosastolta sekä autotarvikeliikkeestä tarvikkeita. Rakentelin niistä ja mökiltä löytyneistä tarpeista telineen sähköperämoottoria varten. Viime kesäinen versio ei ollut riittävän kätevä, ja en sitä itse asiassa edes kokeillut käytännössä. Porakoneen akut tyhjenivät, joten asennus jäi puolitiehen. Järvellä seilasi ennätysmäärä uisteluveneitä.
Rouvien mustikkareissun saalis oli niukka. Mustikat eivät vielä aivan parhaimmillaan, siitä niukkuus. Aino teki pihapihlajan oksista kimppuja. Kuivanevat talveksi, jolloin taasen poltetaan laavun takamaille kertynyt rovio. Kelkalla lisukkeena nuo kimput myöhemmin.
Iltamyöhällä laavulla mölkyt. Viimeinen erä jo niin hämärissä, ettei numeroita enää erottanut. Makkarat paistuivat ja maistuivat.
Sunnuntaina hieno ilma, jälleen. Aamusella täysin tyven. Meltosjärvessä yöllä hieman miinuksen puolella! Käväisimme päiväpilkillä. Ruokakalat saatiin, vaikka syönti ei aivan hurja ollutkaan. Aino kävi hakemassa vähät mansikat. Pienehköjä olivat. Olikohan viimeiset kotiin pakkaseen menevät?
Luvassa vuoden lämpimin viikko. Jopa helteinen. Jokohan ne mustikatkin sitten lopulta kypsyvät? Karhujahti alkaa torstaina. Jää nähtäväksi, kaatuuko meidänkin kairojen kunkku.
Kesäloma 2015
Niin, neljä viikkoa on nyt tässä lomailtu ja aika palata normaalikuvioihin. Olisihan tuo lomailu maistunut pitempäänkin, mutta tämä nyt tällä kertaa.
Ensimmäisellä lomaviikolla harrastimme pienimuotoista kotimaan matkailua. Heti perjantaina suuntasimme matkamme sellaisille teille, joiden varsilla villit lupiinit kasvoivat. Iltasella löysimme itsemme Kukkian rannalta. Pari yötä olimme Keijon ja Leenan vieraina. Rennoissa merkeissä. Kiitokset vielä vieraanvaraisuudesta.
Kolme seuraavaa yötä sitten Tampereen Meesakadulla. Tiinan ja Janin kanssa harrastimme vähän shoppailua ja kierreltiin kaupungilla. Ihasteltiin uutta asuntoa. Rento meininki edelleen ja kiitokset myös Manseen.
Keskiviikkona kännykkäherätys aikaisin. Sirkka-sisko oli haettava yöjunalta 5:45. Pikainen aamupala Meesakadulla ja menoksi kohti Juukaa. Kahdella autolla, sillä jatkosuunnitelmat olivat erilaiset ja eipä oltaisi yhteen autoon mahduttukaan. Tavaraa oli autoissa nimittäin vähintäänkin karseasti. Oli telttaa ja makuupussukkaa ja -alustaa. 15 litran pataa ja karaokevehkeitä. Soittimia ja kylmäboxia. Lisäksi kaikkea tarpeellista. Meitä siis viisi matkalaista Tampereen suunnasta. Kolinportilla treffit muiden yllätyshyökkäykseen osallistuvien kanssa. Keijon ja Leenan kyydissä tuli Pirkko-sisko. Eteläisestä Ruotsista matkaan lähtenut. Anni ja Pekka Veikko-pojan kanssa myös. Tankattiin hieman itseämme ja lähdettiin sitten neljän auton karavaanina kohti Tuopanjokea. Veijo-veli oli mennyt jo pari päivää aiemmin. Tieto saapumisestamme oli epäilyksistäni huolimatta pysynyt salassa, joten pääsimme yllättämään vanhimman veljen, Reinon, 70-vuotispäivänään. Kasassa olimme koko sisaruskatras: Reino, Veijo, Sirkka, Pirkko, minä ja Keijo. Puolisoita Ainon ja Leenan verran. Ja lisäksi Anni, Pekka ja Veikko + Tiina ja Jani.
Ilta sujui rattoisasti. Oli pientä ohjelmaakin. Musiikkivoittoista. Osa sellaisia, joita ei tulla koskaan toistamaan. Paitsi ehkä videolta. Liikutuksen kyyneleitä, iloa, hauskanpitoa ja kaikenlaista. Karaoketkin matkassa, joten kaikki pääsivät esiintymään. Pieni visailukin. Jossakin välissä kaivettiin auton peräkontista iso pata ja kiehautettiin kunnon keitos, Fejoada. Juniori-osasto poistui iltasella varaamiinsa majoitustiloihin, mutta tulivat taas torstaina paikalle. Perjantaina aamulla haikeat jäähyväiset ja kotimatkat. Meillä matka ensin Rovaniemelle, jonne jätimme Sirkan viimeistä etappikyytiä odottelemaan. Jatkoimme Tornioon. Siellä suihku, kauppareissu ja lähtö mökille loppulomaksi.
Lauantaina illan viettoa järven eteläpäässä. Hauskaa oli ja tarjottavat parasta A-luokkaa. Toisella viikolla otimme urakaksi terassin maalauksen. Penkit oli purettava ensin. Isolla hiomakoneella vanhan maalin hinkkausta. Aino pyyhki sitten uuden maalin pintaan ja hieno tuli. Jonakin päivänä kävin parilla jänkällä katsomassa, tuleeko hillaa. Kaikki raakoja, mutta määrää kohtuullisesti. Muutaman viikon ajan jatkunut käsien kunnon heikkeneminen ylitti torstaina sietokykyni. Varasin iltapäiväksi lääkäriajan. Tuli siis kauppareissukin kotipuoleen lähikaupan sijaan. Pillereitä määrättiin. Kortisonia ja antibioottia.
Kolmas viikko loppui, kun sain kuurit valmiiksi. Tiina ja Jani tulivat viikolla muutamaksi päiväksi. Vaikka kesäkeleistä ei ollut vieläkään tietoa, saatiin kalasteltua ja retkeiltyä. Tihkusta huolimatta käveltiin jopa Haukkavaaran laavulla. Kuinkahan monta kertaa ollaan sanottu, että pitäisi sielläkin piipahtaa. Nyt sekin asia hoidettu. Poikkeuksellisten retkieväiden voimin. Käsien tulehdustilakin parani. Perjantaina mentiin Tornioon. Lauantaina nuoret paluumatkalle. Me vanhukset takaisin mökille. Neljättä ja viimeistä viikkoa lomailemaan.
On tavatonta, että ensimmäinen hillareissu oli vasta elokuun puolella. Muutaman reissun saldona tarvittava määrä hillaa. Kädet jälleen heikkenemässä. Kestivät kuitenkin. Loman jälkeen katsottava tilanne uudestaan. Keijo ja Aku palailivat Inarinjärveltä Tarran kautta. Käytiin iltapilkillä ja kotiinviemisiä järjestyi. Uudet pilkit pelasivat. Valitettavasti yksi jäi lopulta pohjaan ja toisesta irtosi välttämätön osanen.
Siinäpä se loma noin aikajärjestyksessä. Mielenkiintoista on vaihteeksi tuo kuusensuopursuruosteen määrä. Torniossa asti sitä on hieman, mutta pohjoisempana varsin runsaasti. Järvelläkin ajelehtii oransseja lauttoja. Kuin pahaan havupuiden siitepölyaikaan!
Kasvun suhteen kesä ei ole ollenkaan normaali. Viileys ja sateet haittana. Tosin meikäläiselle aivan huippukesä! Salaattipenkki kuitenkin rehottaa ja varhaispottua on syöty. Muut ovat jopa viikkoja myöhässä. Mansikkaa saatu vasta pari litraa. Viekö home loput? Hilla-aika parhaimmillaan. Korpihillat vielä aivan raakoja. Mustikat vasta kypsymässä. Ei vielä tulevanakaan viikonloppuna asiaa niitä hakemaan. Puolukasta ei vielä kunnon havaintoa. Mahtaako niitä tulla? Sieniä näkyy, osittain jo pilallakin. Olikohan kangasrouskuaika siinä? Syyspottuihin en usko, vaikka niillä aikaa onkin vielä viikkotolkulla.
Pilkkireissut olivat riittävän anteliaita. Tuoretta kalaa syötiin aina, kun sille oli tarve. Aika usein siis. Vasta viimeisellä reissulla ahvenet olivat pääosassa. Niitä olisi varmaan kertynyt enemmänkin, mutta lauantainen ukkosrintama käski poistumaan järveltä. Hyvän sään aikana.
Jokaisessa paikassa jossa vierailimme, ja myöskin mökillä, pelailtiin monenlaisia pelejä. Ulkona peruspelejä, sisällä lauta/pöytäpelejä. Korttiakin. Pari uuttakin peliä tuli kokeiltua. Voitin jopa yhden uutukaisen, mutta kun säännöt selvenivät, jäin statistiksi.
Jotakin aina tapahtuu, josta ei voi olla mielissään. Kuitenkin toisinkin on. Olin iloisesti yllättynyt joidenkin tarttumisesta elämään. Ja jo aiemmin tarttuneiden määrätietoisesta etenemisestä. Nuorissa olisi mallia meille hieman vanhemmille.
Sattui sellainen juttu, että laavun kaappi piti laittaa loman päätteeksi lukkoon. Tikkaulu oli vain vielä laitettava kaapin hyllylle. Avasin ovet ja ihmettelin ampiaisten määrää. Tutkailin hyllyjen alustoja, mutta pesää ei löytynyt. Olin hieman ihmeissäni. Jos ei pesää ole, minkä perässä ne ampiaiset sinne kaappiin olivat menneet? Sitten näin sen: se pesä olikin siinä ovessa! Onneksi vain nyrkin kokoinen. Aika lähellä korvaa se oli, kun kaappia tutkailin. Poistin pesän. Olisi voinut olla vähemmän miellyttävä kokemus myöhemmin, kun kaappia avatessa pesä olisi repeytynyt ja pään kokoisesta pallosta olisi purkautunut miljoona ampparia piikkeineen. Ainakin olisi laavuhommat saanut unohtaa sillä kertaa.
Olikohan perjantai-ilta, kun olin menossa koisimaan. Putosi kännykkä ja kuori ja akku irtaantuivat puhelimesta. Kun laitoin kamat kokoon, tuli yhden äkin 12 tekstaria. Vanhimmat jo ajalta ennen lomaa. Kummallista, kun loman aikanakin silti viestejä tuli. Sorry, jos olen jättänyt vastaamatta! Jatkossa muista pudottaa kännykän silloin tällöin, jotta viestit ovat luettavissani. Ja vastailenkin, jos tarvetta.
Viikonloppu 3.7. - 5.7.2015
Seurailen päiväkirjani ja vieraskirjani kävijämääriä. Pitäisiköhän nyt vihdoin vetää lopullisia johtopäätöksiä? Aktiivisuus on ollut tällä tasolla viimeksi joskus 7 vuotta sitten. Toisaalta.. eipä tässä minullakaan ole juuri annettavaa. Samaa joutavaa, viikosta toiseen.
Loppuvuodesta laitoin joitakin kuvia Google Earth:iin. Osa kuvista löytyi heti kartalta, mutta osa ilmestyi sinne vasta noin viikko sitten. Samoin menivät paikalleen jotkut kuvat, jotka olin alkujaan sijoittanut väärään kohtaan. Pitänee tarkistaa nyt muutkin. Menevät näköjään kohdilleen, joskin puolikin vuotta saa odottaa!
Perjantaina Torniossakin liki helle. Alkumatkalla ilmastointi piti auton sisäilman sopivana. Ennen puolimatkaa alkoi sade. Ulkolämpö alkoi putoamaan ja loppumatkalla taisi olla enää +16 astetta. Pysähdyimme ottamaan vettä kaltion letkusta. Sade kasteli, mutta isompi haitta oli sääskiarmeija, joka odotteli meitä nälkäisenä.
Selvittiin mökille. Siellä ulkosalla odotteli loput sääsket. Sääskisavuspiraalit kuitenkin karkoittivat pian enimmät verenimijät terassilta. Huuhtelin autosta ravat ränninalustan ämpäreissä olleilla vesillä. Ränni hieman tukossa, putsailin ja vesi alkoi tulla alas oikeaa reittiä, eikä reunan yli.
Lauantaina pouta, yön sateet ohitse. Aamupäivän aikana viimeistelin viikon takaisen askareeni. Antiikkivahaa vielä pintaan. Iltapäivällä kiillotin rätillä. Lopputulos ok, ainakaan toista samanlaista ei tältä pallolta löydy.
Kun ilma oli hieno, (liki tyven, aurinkoista, +16 astetta) lähdettiin pilkille. Mittakalaa ei saatu. Pari aapoa vain. Miinuspuolelle yksi pilkki hauen kitaan. Alkoi tuulemaan kylmästi, joten parempi lähteä mökille kahvin keittoon. Kahvit kuitenkin juotiin naapurissa, synttäreiden kunniaksi. Leikkasin ruohon. Lämpöä +13. Tyyntyi kuitenkin. Illemmalla toinenkin kalareissu. Taas yltyi keli kovaksi. Nyt ei tullut tappioita, jos ei voittojakaan.
Illan karaoke taisi olla menestys. Aamupäivän Tarra oli aika hiljainen. Me kuitenkin keräilimme jo kamppeita ja suuntasimme Torniota kohti kohta puolen päivän jälkeen.
Tillit alkaneet hurjan kasvun. Samoin toinen salaattilajike, jota Aino keräilikin voileiville. Persilja alkutekijöissään. Mustikat raakileilla. Joissakin varvuissa runsaasti vihreitä mollukoita.
Viikonloppu 26.6. - 28.6.2015
Kesäkuu kääntyy jo lopuilleen ja päivät lyhenevät. Helteet antavat odottaa itseään. Minun puolesta niitä ei tarvitsisi tulla ollenkaan. Sateisuus saisi kuitenkin vähentyä. Pellot paikoin kuin Kauko-Idän riisipeltoja. Oras kohta tukehtuu. Joillekin pelloille ei kylvökoneiden kanssa ei ole ollut lainkaan asiaa.
Meillä mökkiviljelykset eivät ole veden vallassa. Yleensä päin vaistoin eli suinpäin. Harvinaisen hyvä lähtö tällä kertaa kosteuden puolesta, mutta viileys ei juuri edistä kasvua.
Mökissä perjantaina +11. Ulkona pari astetta enemmän. Tihkua. Myöhemmin oikeaa sadettakin. Kaminassa pakko taas pitää pientä tulta. Terassilla sääskiä. Liian tyyntä, tuuli ei riittänyt syöpäläisiä karkoittamaan.
Lauantaina aamusta kuitenkin riitti. Tuuleskeli pohjoisen puolelta. Aallot loiskuivat rannassa. Vähitellen poutaantui. Vaihteemmaksi aloitin askartelemaan. Kuivista haapapuista alkoi löytymään uusia muotoja. Välillä syönti laavulla. Jotkut jäivät pelaamaan mölkkyä, minä jatkoin omiani seisemään asti, jolloin saunakin oli jo lämpimänä ja sain huuhdella pölyt iholta.
Tarran kentura hiljeni varsin aikaisin. Taisi olla puoli yksitoista, kun lähdimme pilkkireissuun, kun kahdestaan emme viitsineet pelailla yhtä peliä enempää. Aamun tuulista ei enää merkkiäkään. Pikkukuhat kiusasivat, mutta tällä kertaa saatiin myös reipas mittakuha. Miinuspuolella yksi pilkki. Ja hattu, joka putosi menomatkalla. Emme sitä löytäneet, vaikka palasimme heti sen pudottua jäljillemme. No, onneksi ei pää ollut sisällä.
Aamusella tyyni keli, aika selkeää. Lauantain askartelu ei jäänyt paljoa paitsi, mutta päätimme kuitenkin käydä taas pilkillä. Jälleen mittakuha. Mutta mikä oli se, jonka karkuutin? Sähläsin sen kanssa, kun kela irtosi puolen metrin vavasta kesken noston. Plussapuolelle jäi myös hattuni, joka löytyikin. Oli onneksi tarttunut moottoriin. Kumma vain, etten sitä illalla huomannut.
Syötiin ruoka mökillä. Meinasin ensin jatkaa askartelua, mutta onhan noita viikonloppuja. Kerättiin kamppeet ja lähdettiin Torniota kohti.
Pihlajat mökillä nyt täydessä kukassa. Pihapihlajan ohi kulkiessani höristelin korviani. Ajaako vene? Niin kova surina kävi, kun kukat olivat täynnä kimalaisia ja pienempiä hörhiläisiä. Kirjosiepot syöttävät poikasiaan. Taitaa kaikissa ehjissä pöntöissä olla pesueet. Käki kukkui aivan naapurissa. Rantakuusikossa! Männyn siitepölyä joka paikassa. Sateisuus on sitä hieman hillinnyt, mutta poutapäivinä sitä alkaa heti kertymään joka paikkaan.
Juhannus 18.6. - 21.6.2015
Kaupinginlahden joutsenet saivat viikolla perheenlisäystä. Lukumäärästä ei varmuutta. Sen verran kaukana tiestä uivat. Ja ajaessa ei oikein ehdi niin tarkasti katselemaan. Muitakin untuvikkoja uiskentelee emojensa vanavedessä. Silkkiuikku ainakin vielä torstaina hautomapuuhissa.
Torstaina piti saamani perämoottorin varaosat aamupäivän aikana. Sain vasta kolmen jälkeen. Jos olisin saanut osat aamusta, olisin varmaankin Pyytänyt huoltopuolta laittamaan laakerit ja stefat paikoilleen. Kyllähän ne mökillä melkoisen taistelun jälkeen sain, mutta sittenpä jäi vielä koko asetelman asentaminen paikoilleen. Pientä viilausta vaati ennen kuin kaikki kohdillaan ja sain laittaa peräöljyt. Siis oikean viilan käyttöä. Lauantaina puolilta päivin koeajolle. Kaikki meni hyvin. Vene taas iskussa! Meikäläiseltä epämekaanikolta kelpo suoritus!
Täytyy sanoa, että kelit olivat juhannuksen ajan melko kohdillaan. Aattona lämmintä runsaat 15, lauantaina ja sunnuntaina lähenteli jo kahtakymmentä. Oikeastaan jo niin kuumaa, että piti etsiä varjopaikkoja ja istua siellä hiljaa. Etenkin lauantai oli aivan tyyni, sunnuntaikin enimmän osaa.
Aattoiltana kokoonnuimme Tarran rantaan kokolle. Kokossa ei kovin suurta määrää materiaalia ollut, mutta äkkiä poltettavaa alkoi löytymään sieltä sun täältä. Pelastin yhden ravistuneen ja kärsineen kiulun entisöitäväksi. Uskoisin, että kuntoon tulee. Tuuli kävi järveltä, ja tietty puoli kokosta ei kerännyt istujia. Nautiskelimme illasta. Kukin omalla tavallaan! Vähitellen porukka alkoi palaamaan mökeilleen. Minäkin. Minut kuitenkin vielä kertaalleen herätettiin ihailemaan aamuyön aurinkoa.
Mitään isompaa operaatiota ei tullut tehtyä. Aika paljon tuhrautui aikaan moottorin kimpussa ja eihän sitä nyt juhannuksena kummoisia. Leikkasin kuitenkin nurmikon. Ainolle kärräsin muutaman kiven. Pakattiin pilkkomani syttöpuut irtosäkkeihin. Viritin moottoripumpun ja Aino sai pestä grillin.
Järvellä oli liikkujia runsaasti. Ja monenlaista kulkupeliä kanooteista purjeveneisiin ja vesijeteistä moottoriveneisiin. Keskimoottorikin puksutti. Etenkin lauantaina oli keli purjeveneelle varsin haasteellinen. Käväisin minäkin järvellä. Kun koeajo oli tehty, kävimme kahdestaan pilkillä, vaikka tuoreet tiedot kalojen aktiivisuudesta eivät oikein innoittaneet. Reissumme todisti huhut oikeiksi. Samoin iltareissuni ja sunnuntainen aamuretki. Saldona 3 alamittakuhaa, vajaa puolikiloinen hauki ja ahven. Muilla tarralaisilla samat kokemukset, kuhat vain puuttuivat. Eli ei mitään otettavaa. Tuuletkin liian olemattomat. Ja mäkärät kimpussa. Tulipa kuitenkin yritettyä! Pintavesi tyynestä ilmasta johtuen jopa yli +16 asteen!
Kasvimaalla vihertää. Viimeisenä työnsi persiljakin sirkkalehtiään ilmojen puolelle. Potuissakin kasvu jo pyrkinyt esiin.
Viikonloppu 12.6. - 14.6.2015
Tornionjoessa vesi on on ollut viitisen viikkoa korkealla. Välillä laskenut, välillä taas noussut. Sivuhaaroissa on ollut vaikeuksia, mutta itse pääuoman vahinkoriskiraja ei ole ylittynyt. Kaupunginlahden pintaa säännöstellään, mutta joka vuosi se ei oikein toimi ja lintujen pesintä ei onnistu. Tällä hetkellä tilanne on aika vakaa ja joutsen on vakiopaikallaan ollut hautomispuuhissaan jo viikkoja. Myös silkkiuikku on hautonut nyt kohta pari viikkoa kelluvassa pesässään. Kauempaa katsottuna näyttää siltä, että munat ovat aika likellä veden pintaa. Niin matala pesä on. No, kaipa se lintu tietää, miten pesä rakennetaan. Pitäköön kukin huolen munistaan.
Yhä koleahkoa. Pikku kyhyt pakko laittaa. Luonto ei kummempia muutoksia viikossa ole saanut aikaan. Kasvimaalla kuitenkin aavistuksenomaista viheriöintiä. Vesi laskenut ja rantatörmä paljastunut. Sain siirtää letkun päätä kohti keskijärveä. Tosin vain puolen metrin verran. Melkoinen etelätuuli, mutta sehän ei onneksi meidän rantaa vaikuta.
Korjasin veneteljon ja laitoin paikoilleen vesirajaan. Pekan kanssa kiskottiin vene sen päälle. Asensin akun ja työnsin veneen vesille. Käynnistyi ensimmäisellä yrityksellä, vaikka bensa viimevuotista. Mutta vaihteet eivät sitten pelanneetkaan ja melkutin veneen rantaan. Arvelin, että vaihteensiirtäjä, jota viime kesänä yritin huonolla menestyksellä säätää, oli irronnut nyt kokonaan. Päätin jättää virittelyt aamuksi, koska pienet sadekuurot alkoivat kastella paikkoja. Nostettiin peräkärryyn meiltä vanha kiuas ja Mäkipirtin risa hella. Grillin suojissa porailin pyöröpolttimen suuttimet ruosteesta auki.
Lauantaina vastaranta, mutta onneksi erittäin leppoinen. Koska perämoottorin oletettu vikakohta piti korjata selinmakuulla, raahasin laiturinpätkän veneen perän taakse. Muutaman tuen avulla sain sen irti vedestä, joten sain aloittaa tutkailut kuivana. Olin hieman yllättynyt, kun vika ei ollutkaan vaihteensiirtäjässä. Nousin tarkastelemaan moottoria päällisin puolin ja huomasin karmaisevan murtuman perässä. Vettä jäänyt perään syksyllä jä murtanut metallia. Voihan paskaläjä! Uusi kone maksaa 4-5 tonnia. Tulikohan sellainen kesä, että vene pysyy mailla?
Pessikseen lähti kuormallinen metalliromua. Samalla reissulla haudan laittoa ja kylästelyä. Keräsin työkaluja ja aloin toimenpiteisiin eli perän purkuun. Olin kaikesta harmista huolimatta hieman onnessani. Murtuma ei ollutkaan niin laaja, kuin päällepäin oli näyttänyt. Onneksi kaksi pulttia oli mennyt poikki ja murtuma ei näin ollen ulottunut runkoon asti. Kävi vielä sen verran säkä, että katkenneista pulteista oli jäänyt muutama milli näkösälle ja sain tyngät väännettyä pihdeillä pois. Rikkinäinen osa sitten matkaan ja toivon mukaan saan sen uusittua ennen juhannusta.
Syksyllä venettä käytettiin viimeisen kerran silloin, kun oli jo reilusti pakkasta. Vesi ei ehtinyt kokonaan poistumaan eräästä kammiosta, mistä se normaalisti valuu pois. Vaan jäätyä jämähti. Ja rikkoi turvotessaan metallin. Vahingosta viisastuu... ehkä?
Leppoisa keli jatkui. Soutelin pikkuveneellä katiskan pois. Ahvenia runsaasti, mutta minkä kokoisia! Plokkasin 20 suurinta. Korjasin. Ämpärin pohja tuli juuri ja juuri peittoon. Sitten vain kässehdin. Sinisorsa ui rantavedessä neljä poikasta imussa. Telkät lentelivät siivet vinkuen. Koskelopari kiipesi ison kiven päälle. Raaviskelin kutiavaa päänahkaa.
Laskin verkot illalla. Tuuli oli kääntynyt luoteeseen ja en saanut verkkoja laskettua toivomallani tavalla. Aamulla kokiessani vaikutus näkyi. Jotakin kuitenkin sain, mutta filettä kertyi varsin niukasti. Paistoinpa sitten eiliset ahvenet ja ruodoin. Hieman työlästä, mutta lopputulos mainiota kamaa. Mittarissa peräti +16. Ennen kotimatkaa väänneltiin levätessään muutamia kiviä penkkaan, jota Aino on rakennellut kasvimaan laitaan.
Viikonloppu 5.6. - 7.6.2015
Otin viikolla kolmen vuoden tauon jälkeen maniskan pussistaan. Viritin ja aloin kokeilemaan. Täytyi myöntää tappio. Nahka sormissa ei kestä kielien painamista. Näin se vain on. Katsotaanpa uudestaan kolmen vuoden päästä.
Aino oli päässyt mökille puuhastelemaan jo keskiviikkona. Minä sitten jälkijunassa perjantaina. Matkalla synkkiä kuuropilviä, mutta reitille ne eivät sattuneet. Mökille päästyäni kaivoin esille verkkovehkeet. Keli näytti varsin soveliaalta verkon laskuun. Leppoisan tuntuinen länsituuli. En aivan onnekseni ehtinyt järvelle, kun myrskypuuskat piiskasivat järven vaahtopäille ja alkoi satamaan rankasti. Puolen tunnin odotuksen jälkeen keli oli taas kohdillaan ja sain verkot laskettua. Muutaman pisaran kuuro ei kastellut ja tuulikin yltyi vain vähän. Oikeastaan sopivaksi, että sain laskea verkot tuulen viedessä venettä.
Lastattiin sitten siemenpotut auton perään ja kuskasimme ne pottumaan laitaan. Porukkaa sopivasti ja istutustalkoot ei juuri ketään rasittanut. Penkkejä tuli hieman aiempaa vähemmän, mutta toivon mukaan siemenet olivat laadukkaampia. Naapurien kanssa kävelimme istutuksen jälkeen tarkastamassa vaaran laidan puutilanteen. Hakkuutähteitä on paikoin paljon. Pinon pohjiakin. Kylläpä olisi hommia!
Iltasella karaoke. Tällä kertaa ei oikein ollut isompaa intoa lauleskeluun. Joskus toiste sitten!
Lauantaiksi käänsi tuulen eteläiseksi. Verkot eivät isompaa saalista antaneet. Eivät tyhjiä kuitenkaan olleet. Katiskassa kalaa kuitenkin sen verran, että korjattavaa piisasi. Katiskakalat survoin myllystä läpi ja paistoin laavulla muutaman pannullisen pihvejä.
Vesi laskusuunnassa ja järvi ei enää pyri kohdallamme rantatörmän yli. Viritinkin sitten saunaan vesipumpun. Pari ämpärillistä meni alkuun harakoille. Letkussa ässehtinyttä vettä ja pumpusta aina aluksi tulee ruostevettä.
Olin ostanut Buffalo-maustettua kanaa grillattavaksi. Tai paremminkin pannussa paistettavaksi. Paketin kyljessä luki "tulisesti maustettu". Ei ollut valetta. Suu oli aika lailla tulessa pitkään. Hyvää kuitenkin oli. Iltasella alkoi sade. Ennusteen mukaan jatkuisi yli sunnuntain.
Sunnuntaina sade oli kuitenkin enää hyvin heikkoa. Välillä ei tullut pisaraakaan. Tuuli pohjoisen puolella. Näytti, että järvellä olisi hyvä keli, mutta totuus paljastui pian. Normaalisti päästelen kalat pois verkkoja nostaessani. Nyt kuitenkin katsoin parhaaksi nostaa verkot kaloineen kyytiin ja jättää rannalle kalojen poistamisen. Kalaa kohtuullisesti. Filettä kertyi taas muutaman nälän poistamiseksi. Ennen kotimatkaa vein laavun vesipänikkään räystäänalusämpäreistä vettä. Saapi taas tiskata kouria, jos tuhertaessa sotkeentuvat.
Kotimatkalla vähäistä sadetta. Tornion päässä pellot paikoin veden vallassa. Yöllinen sade oli ollut jotakin aivan erilaista mökin sateisiin verrattuna.
Aikalailla koleaa on yhä ollut. Luonto jo alkaa vihertämään, mutta aika hennosti. Koivuissa lehti aika pientä, paikoin peräti hiirenkorvilla. Mustikka kukkii, mutta viekö halla? Tulikin mieleen tuo marjahomma. Alkavalla viikolla loppuu pakastimesta viime kesäiset marjat. Vaikka niitä sinne tungettiin 10-11 ämpärillistä. Eli vieläkin enemmän olisi pakastimeen niitä kerättävä. Menee vielä oma aikansa, ennen kuin marjahommiin päästään. Toivottavasti marjoja tulee. Aina niitä on tullut, joskus paremmin, joskus heikommin.
Viikonloppu 29.5. - 31.5.2015
Mökkimatkalla pysähdyimme paikassa, jossa joskus on ollut korvasieniä. Nyt ei niitä näkynyt. Onko liian aikaista, vai eikö siihen sitten enää niitä tulekaan? Havupuutukkipino kadonnut puomin luota. Koivut yhä jäljellä. Tie hyvä, ei ollut painunut rekan painon alla. Pottumaat aurattu. Märin kohta auraamatta. Eipä tainnut kestää traktoria. Mäessä ei ollut auto pihassa. Joko lomalaiset lähteneet?
Laitettiin siinä kasvilavat iskukuntoon ja kylvettiin siemenet. Katsotaan, tuleeko tänä kesänä mitään. Aino laitteli loppumultaa kukkapenkkeihin. Kannoin puretut kasvilavalaudat sahapukille, mutta en vielä alkanut sahailemaan. Lähdettiin arvioimaan lauantain rankatyömaata. Pakko näköjään tehdä uusi pino kauemmas tiestä. On rankaa sen verran, että vanhaan pinoon raahaaminen on turhan työlästä. Talvella ajelen sen sitten kelkalla pois. Muut saan vaikka peräkärryllä, jos tulee kesällä hommista pula! Mäessä auto, lomalaiset olivatkin käyneet päiväseltään jossakin.
Yöllä vähän vesisadetta. Aamulla vielä harmaata, mutta pian alkoi kirkastumaan. Viisi tuntia rankasavottaa. Urakka valmistui ja ja alue tuli kohtalaisen siistiksi. Bonuksena rankoja. Niitä onkin nyt sen verran pinoissa, että talvella ei tarvi pystystä kaataa. Eikä nyt kesälläkään ole tarvetta enää puumetsään. Sen verran kuitenkin on puuhommaa, että laavulla oleva epämääräinen oksakasa on hierottava pätkiksi ja siirrettävä laavun puukoppiin, jossa yksi osasto ammottaa tyhjänä. Savotasta palatessani pätkin renkulla olevat laudat, kun oli saha kourassa ja puuntekokamppeet yllä. Kohta vielä pilkoin laudat säleiksi pikkukirveellä. Ja kuivumaan puuvajan terassille. Hyviä syttöpuita silloin, kun puuvajan pinorintama koostuu vain suurista pilkkeistä.
Laavulle lohen paistoon. Tehtiinkin tällä kertaa hieman toisin. Torstaina ostettiin isompi file, josta otimme muuhun käyttöön valtaosan. Nahkaa ei irrotettu ollenkaan. Se nyt vain käännettiin suojaamaan loppufilettä, eli tehtiin paketti, joka on nahkan ympäröimä. Seuraavaksi kerraksi tuli hieman kehittelytarvetta. Mutta idea oli loistava ja kala hyvää.
Kun Tarranmaassa jökötti joitakin yksittäisiä korvasieniä, lähdin syönnin päälle vähän kauemmas koluamaan hakkuuaukkoja. Rankapäivän jälkeen turhan raskasta puuhaa. Lämmintäkin oli. Oliko peräti +15 astetta! Kävelin turhautuneena eri ikäisiä hakkuita koluten. Ämpärin pohjalle ei kertynyt sellaista määrää, että kannattaisi mainita. Näin kuitenkin metson ja siitä tuli hyvä mieli. Käki kukkui. Sauna reissun jälkeen oli vähintäänkin perusteltu.
Sunnuntaina varsin lämmintä. Aamulla heikohko tuuli idästä. Käväisin tyhjentämässä katiskan. Kutupuuhissa kisaavia aapoja oli ämpärillisen verran. Keskikoko kuitenkin niin pieni, ettei niistä fileitä oikein olisi irronnut. Korjasinkin ne siihen malliin, että ne jauhetaan ja paistetaan pihveiksi. Kahden tunnin korjausrupeama, vaikka en ole niitä hitaimpia perkaajia. Onko muuten joku suomustanut vasta mätinsä purkanutta, kookasta ahventa? On aika hankalaa hommaa. Aino sillä aikaa stailasi kasvimaan seutua. Tulee siitä vain hieno! Tulisi vielä sitä oikeata kasvustoakin!
Paluumatkan alkupuolella auton lämpömittarissa peräti +23. Kyyt heränneet. Niitä koiterteli tiellä muutama. Pitivät henkensä. Tornion päässä hieman sateisempaa ja lämmintä vai 10 pykälää.
Viikonloppu 22.5. - 24.5.2015
Viikolla auton katsatus. Meni tietenkin kerralla läpi. Vaihdoin rispaantuneen pyyhkijät uusiin. Ne olivatkin yksi ja ainoa asia, josta olisi voinut pompata.
Puulomaviikolla jotkut hommat olivat fyysisesti ankaria keholleni. Selkä on onneton ja ei kestä pitempää rasitusta. Onneksi se aina palautuu viimeistään seuraavaksi päiväksi, että taas sen voi kipeyttää. Pihka-allergia...se on pysyvä harmi. Kyllähän sitä pihkalle altistuu väkipakolla, kun kuusia ja mäntyjä joutuu käsittelemään. Ensimmäinen rankapäivä oli vaikein. Märkyys ja pihkapuiden runsaus näkyi naamassa ja kourissa. Myös muualla alkoi kutinapisteitä olemaan. Ne osin ainakin johtuivat hikoilusta. Tuossa rankahommassa en alkuun onnistunut suojaamaan täysin ranteita. Keksin siihen kuitenkin paremman ratkaisun. Sen ja kortisonin ansiosta alkoi heti paraneminen ja nyt homma aika hyvin hanskassa. Olen myös nyt alkanut kämmenien siedätyshoidon. Puhtaalla vedellä. Tulokset rohkaisevia. Vinyylit käsissä kuitenkin aina pesuaineita käsitellessä. Ja puuvillakäsineet muutoin päivin ja öin. Ja ryskähommissa alushanskoina. Montakohan paria olen kuluttanut parin vuoden aikana? 100, 200, 300?
Alposlahdentie lanattu. Loistavaa! Sirkkakoskentie suolattu. Mahtavaa! Mökissä +8. Ulkona peräti +13. Kasvimaahommissa ollaan lyöty yleensä päitä Tarran mäntyihin. Jos ei aina, niin ainakin monesti. Tänä vuonna jos lyödään, niin lyödään ainakin eri tavalla. Purettiin vanhat kasvilavat. Tein uudet. Myllättiin maata. Routa 20 sentin syvyydessä, joten kylvöt vasta ensi viikonloppuna. Multasäkkejä ei vielä avattu.
Kova etelätuuli. Järvi yhä kovassa tulvassa. Monenlaista puuta ja risua kulki rantavesissä. Kauempana myrskyssä melkoinen latvuskin. Jos olisi päivystänyt rannalla ja poiminut vedestä kohdalle sattuvat puut, olisi niitä kertynyt melkoinen läjä. Ei kuitenkaan vuoden tarpeiksi. Alkoipa sitten satamaan. Suunnittelimme siinä sitten sisätiloissa pihalle uutta ilmettä.
Lauantaiksi oli ennustettu vesisadetta. Valitettavasti ennuste toteutui. Vettä satoi välillä jopa rankasti. Välipäätä ei ollut. Onneksi ei tuullut järveltä. Piti keksiä siis jotakin, kun rankametsään ei päässyt eikä toimistopäivä innostanut. Haa... loman aikana jäi verkot selvittämättä. Nyt kannoin verkkopaljut terassille ja aloin hommiin. Jatkoin ja jatkoin samaa hommaa melkein koko päivän. Mutta lopulta sain verkot selviksi.
Kolmen maissa sade alkoi lopulta hellittämään. Mietiskelin, laskisinko verkot. Vedessä kulkuva roskapaljous ei asiaa puoltanut. Ja ei isompaa tarvettakaan vielä ole. Katiskan kuitenkin kävin viemässä järveen. Poistettiin naulat vanhoista kasvilavalaudoista. Laudat joutavat polttopuiksi.
Illalla vielä sateli vähän. Räntääkin, kun tuuli oli kääntynyt kylmälle puolelle. Olin ottanut matkaan sadepäivän askarteluksi työsandaalini. Ja siihen vaihtopohjalliset. Olikin aika helppo operaatio. Olin luullut, että liimallahan ne tietenkin on kiinnitetty. Eipä ollutkaan. Eihän ne ollut muuta kuin vaihtaa!
Sunnuntaina +2 ja selkeää. Puumetsään lähtö. Sadekin taas yllättäen saavutti. Iltapäivällä sauna ja kotiin lähtö. Yksi samanlainen työpäivä vielä, niin tarvittava puumäärä on kasassa. Eipä siis tarvitsisi talvella kaataa puun puuta! Pekka poltti pihan laidalla risuja. Savut melkoiset. Pihan laidat alkoivat siistiytyä.
Puulomalla 8.5. - 17.5.2015
Viikko mökillä vaihteeksi. Pääohjelmana puuhuolto. Ja oheishommia siinä sivussa. Aloitettiin lauantaina koivupalttien pilkkomisella. Sadekeli, mutta pilkkomisen sai tehdä puuhuoneen katoksen alla, johon olin paltit kerännyt. Tuohet irtosivat hyvin. Tuohia on vanhastaan monta säkillistä. Nyt parhaita paloja varasin muihin juttuihin. Sunnuntaina ja maanantaina kuusipaltit ja rangat. Tiistaille jäi aivan pikkuinen annos, johon sateesta johtuen päästiin käsiksi vasta illan suussa. Aino pinosi varastoihin joka ainoan kalikan. Tulihan niitä taas. Täytin pilkkomisen päätteeksi pilkekoneen öljysäiliön. Olikin päässyt hieman turhan vajaaksi. Kaatokoneen jälkiä perkkasimme kolmena päivänä. Työlästä puuhaa. Rangat polkeentuneet suurtenkin hakoläjien alimmaisiksi. Osa tyvestä vielä kiinni. Kaatuneet vain koneen telojen edestä. Monin verroin helpommalla olisi puita kertynyt marssimalla koivikkoon ja antamalla sahan soida. Mutta kun kyseessä oli ympäristön siistaus, teimme nyt vaikeimman kautta. Tarkoittaa myös sitä, että lisää puuta on haettava, jotta vuoden puut olisivat taas pinoissa. Saha ja kunto jotenkin kestivät. Terä piti sahaan kuitenkin kerran vaihtaa, kun sahasin sen pahoin kiveen. Rankasavotan päätteeksi tasasin pinojen päät. Sunnuntaina kävin sitomassa pinot, jotta eivät hyllää. Traktorikärrylle näytti tulleen noutaja. Myöhemmin laitan pinoille peitot ja ajan mökille vasta seuraavilla lumilla.
Kari ja Maarit siirsivät perjantaina pellon reunasta koivunsa traktorin kärryyn. Kyllä se käy nuorilta! Ehtivät vielä kaveriksi meillekin. Isot hakokasat syntyi. Lumen aikana sitten poltettavissa. Täytyy sanoa, että me Ainon kanssa olimme aika väsyksissä. Helpompaa saisi puuhomma olla!
Naapurit tulivat myös loppuviikoksi ja puuhomma käytti heiltäkin. Kantoivat rankoja ylämäkeen mätikössä ja kuormasivat auton peräkärryyn. Kovaa hommaa, onneksi saappaat oli jaloissa!!
Säät eivät isommin suosineet. Joukkoon sattui muutama sadepäivä. Torstaina räntääkin. Alkupäässä sunnuntai ja maanantai olivat kohtalaisen lämpimiä, mittareissa peräti yli kymmenen plussaa. Tuulet kääntyivät sitten kylmälle kantille ja moisia helteitä ei enää ollut. Hyvä, jos joskus päästiin edes viiteen asteeseen. Joinakin aamuina lätäköt riitteessä. Koleus-tuuli-raskas työ: vaikeutta valita sovivaa vaatetusta. Työssä hiki, tauolla paleli.
Yhtenä sadepäivän kuivempana hetkenä kävelin Tarrantietä lapio olallani. Vuosia sitten olen avannut pahimpiin vedenkertymäpaikkoihin naverot ojiin. Ne ovat menneet umpeen ja nyt niitä taasen auoin. Muutaman sentin pinnanlasku pienensi lätäköitä neliömetreittäin.
Lunta oli pihanlaitakinoksissa reippaanlaisesti mennessämme. Sitä lingottua ja osin myös suurten luonnonkinosten jämiä. Viikon aikana ne hupenivat lähes kokonaan. Koskematonta lunta on yhä etenkin pohjoisilla varjorinteillä. Ja tietenkin on kasattuja läjiä ja ojia lumi yhä peittää. Samoin kuin räystäiden alusia. Meillä kuitenkin piha lapiollista vailla lumeton. Jäät alkoivat mustumaan. Myös veden nousu alkoi kiihtymään. Kun tiistaina satoi tappinaan vettä ja keskiviikoksi luvattiin tuulen kääntyvän ja voimistuvan, arvelin jäiden lähtevän keskiviikkona. Maanantaina jäät nytkähtivät hieman pohjoiseen. Keskiviikkona tuulen käännyttyä hieman etelään. Siinä se, eivät vielä lähteneet. Torstaina tuuli jatkoi pohjoisesta entistäkin kovempana. Olin varma, että jää ei painetta kestä. Puolilta öin nukkumaan. Siinä olivat vielä jää paikallaan. Perjantaina aamulla tilanne olikin hieman toinen. Jäät olivat lopulta liikkuneet ja rannoilla melkoiset kasat. Liikkuminen oli kuitenkin loppunut. Illan suussa jäät lähtivät uudestaan matkalle etelään ja selkä alkoi tyhjentymään. Lauantaina otin tämän mallikuvan jääröykkiöistä:
Enpä muista, että näin massiivisia kasoja olisi aiemmin rannoillemme tullut. Rantatörmästäkin yli puiden sekaan. Jäitä seikkaili järvellä sitten vielä sunnuntainakin. Koijusaari pidätteli yhtä suurta lauttaa. Koillistuuli painoi jäitä koko ajan samaan suuntaan ja jäät eivät päässeet lopullisesti lähtemään. Veden korkeus melkoinen, mutta nousu loppumassa. Hiekalla kuitenkin saunan seinä kastui ja pihalla vettä kymmenisen senttiä. Ensimmäiset veneet liikkuivat järvellä tarkastellen tilannetta.
Muutamaan viikkoon en ollut enää laittanut siemeniä tarjolle. Lauantaina otin automaatin pois. Siemeniä jäljellä puoli kahvikupillista. Karistelin maahan, jossa pieni lintujoukko etsi murusia. Punatulkkuja, peippoja, viherpeippoja, järripeippoja ja vihervarpusia. Tiaiset harvassa, yksi rautiainen kuitenkin. Kirjosiepot tulleet ja valtasivat pöntöt. Hyönteismaailma vain vielä varsin olematon. Pari sääskeä näkyi lämpöisimmillä keleillä ja muutamia kimalaisia pörräsi. Rantasaunan puuladon alta karkasi lentoon lehtokurppapariskunta. Kuikat, koskelot ja telkät uiskentelivat ensimmäisissä sulissa. Lokkeja runsaasti. Sammakot hoitelivat kevään hommansa.
Tiistaina, sadepäivänä tein kauppareissun Piimätien puotiin. Poikkesin matkalla silmäilemässä remontin edistymistä. Hyvin näytti edistyvän. Pakisjärven tielle leviteltiin suolaa. Onko sadekelin puuhaa? Voi tietenkin ollakin. Tuntuu vain, että suola huuhtoutuu pois kovalla sateella. Palatessani puomilla tukkirekka. Löin vilkun päälle, antoi tietä, jotta pääsin mökille. Ei ehkä ole oikea ajankohta pahimmalla sateella tuotakaan puuhaa harrastaa. Onneksi yksi kuorma piisasi tällä kertaa ja tiekään ei mennyt pilaan.
Loppuviikosta kärräsin purut laavun pelipaikoille. Samalla poistin sieltä kolme pientä kantoa. Ainolla varmaan ei ollut haravatonta päivää, vaikka syksyn haravoinnit olivat olleet varsin tarkkoja. Poistin laavulta muovit, jotka tällä kertaa olivat olleet paikoillaan koko talven. Yritin pariinkin otteeseen selvitellä sotkuja verkoista. Tiukassa oli ja on vieläkin. Tulikohan ostettua vääränlaiset verkot syksyllä?
Viimeisinä kelkkailuhomminani olin hakenut avannosta reippaasti saunavesiä. Ne riittivät koko viikon puhtaanapitotarpeiksi. Enää ei jäälle ollut asiaa ja vesi rannassa nyt roskaista ja tummaa. Taitaa itse asiassa saunavesiä olla vielä pariksikin kerraksi.
Loman päätteeksi karaoke. Bensaa vielä riitti, vaikka agrekaatti oli pörissyt tunteja. Pilkkomisen ja MM-kisojen vuoksi.
Wappu 30.4. - 3.5.2015
Viikolla viimeinen hammaslekurikäynti. Nyt ei hampaankolossa pitäisi olla yhtikäs mitään?
Kolea viikko takana. Kuitenkin Wäylässä jää heikkeni ja Tornion jäänlähtömerkki lähti liikkeelle keskiviikkona. Pari viikkoa siis Miekojärven avautumiseen, jos ilmat palailevat normaalimpaan suuntaan.
Tiet aika hyvässä kunnossa. Mökillä olisin odottanut hieman runsaammin paljastunutta maata, mutta ei näillä lämmöillä kesä tule. Öisin pakkasta ja päivisin juuri ja juuri plussalla.
Iltaa istuttiin laavulla lähes pimeään asti. Grillattiin, pelattiin mölkkyä ja pidettiin vappu-hauskaa. Kolmen pariskunnan sitkeä iskujoukko. Loppuilta sisätiloissa karaoken merkeissä.
Vappupäivänä ajoittain sadetta. Pahempaa oli ennustettu, nyt sateli vain hieman kuuroina. Puolilta päivin menin virittämään laavulle tulet. Joutessani kärräilin puukopista laavun sisälle kuution verran puuta. Puukopista tyhjeni yksi osasto ja se jäi odottamaan täytettä. Iltapäivällä grillaus ja vappumieli jatkuivat. Grillattavaa olikin aikamoinen pläjäys. Vaikka meitä nälkäisiä oli taas koolla, emme jaksaneet kaikkea pureskella. Hukkaan ei kuitenkaan mitään heitetty. Pelit pelattiin aaton tapaan. Kahden päivän sankariksi taisi nousta Maarit. Tuplavoitolla. Muut saivat tyytyä vähäisempään menestykseen. Illalla taas karaoke. Jaksaminen ei ollut aaton luokkaa. Lopetettiinkin jo perjantain puolella.
Olin ehtinyt vappuaamuna huoltamaan linkoa. Öljyt vaihdoin ja kiristin telan. Siinäpä sitä. Lauantaina päätin sitten käydä kelkan kimppuun. Kylmä viima järveltä. Pihamaalla ei huvittanut käppäillä. Pähkäilin, että millähän opilla tuo vaihdelaatikko tyhjennettäisiin öljystä? Ratkaisematta jäi, kai tuohon tarvittaisiin jonkunlainen imevä pumppu. Siirretään siis syksyyn tuo vaihto. Sain kuitenkin rasvattua lukuisan määrän liikkuvia osia, joista löytyi nippa. Vastaisuudessa pitää vain asettaa kelkka parempaan paikkaan voitelua varten. Nyt jouduin konttailemaan lumessa ja sammalikossa. Huollon päätteeksi sain jälleen sitten laittaa vajan kesäjärjestykseen. Pitäisiköhän tehdä yksi vaja lisää, jotta ei tarvitsisi tuota ruljanssia tehdä keväisin ja toista syksyisin?
Olin lauantaina ennen saunaa hajoitellut lumipolannetta kelkkailujen jäljiltä. Räystäänalusjäitä hajoittelin myös. Sunnuntaina jatkoin. Suurimpana työnä yläpihan räystäänalus, jossa lämpimästä puolesta huolimatta oli suuri kinos. Luvassa lämpenevää, joten jokohan päästään haravoimaan puulomalla? Joku pörräsi vielä kelkalla jäällä. Pilkkireissulla kai.
Niin, viikko töitä ja sitten puuloma. Lumitilanne hieman huolettaa. Pellolla ei ole vielä pälviä. Metsässä tilanne vaihtelee. Varastossa marraskuun alussa aloitettu vajan puolisko on liki tyhjä. Melkein 5 pinoa mennyt puolessa vuodessa. Olisikohan vajaan kuution pinoja. Siihen osastoon on nyt sitten saatava täyttö, kuten myös laavun puukopin tyhjään osaan. Ihan ensimmäisenä kuitenkin kuusipaltit pilkottava ulkopinoon. Niitä lienee kuution annos. Pilkkomisen jälkeen yritettävä puumetsään. Jos en pääse lumitilanteen vuoksi, ei se ole katastrofi. kylläpä sitä vajan täyttöä tuntuu silti vuosittain syntyvän.
Tietovisa päättyi viikolla. Kisa oli kärjen osalta äärimmäisen tiukka. Tässä mitalikolmikko:
1. Sancho Panza
2. Tao Tao
3. Walrus
Kisan tiukkuutta kuvaa se, että jos Tao Tao olisi saanut Jampen kysymyksistä yhden pisteen enemmän (esim. siitä viimeisestä), olisi Sancho Panza pudonnut kakkoseksi. Muista kysymysseteistä voittoon asti nousu olisikin ollut kiven takana. Pientä hauskanpitoa kisan ja etenkin joidenkin kysymysten kierouden vuoksi viikonloppuna saatiin harrastaa. Syyllisiä kun paikan päältä löytyi. Seuraava kisa... tuleeko sitä? Valmiutta voisi olla. Onko aikaa? Nyt sunnuntai-iltana kuitenkin ihan mukava, kun ei ole kysymyksiä pohdittavana.
Viikonloppu 24.4. - 26.4.2015
Torstaina käytiin saamassa kulttuuriannos. Täytyy myöntää, että Iso joki tulvii -esitys oli jokaisen euron arvoinen. Voin tosin olla siinä mielessä jäävi arvostelemaan, sillä nuo laulut ovat olleet aikanaan suuria suosikkejani.
Joutsenet karkasivat alkuviikosta Kaupunginlahdelta. Sulia alkaa tietenkin löytymään jo ympäri laajan Lapin maan. Ja pellot paljastuvat vähitellen. On ruokailupaikkoja mistä valita. Tornion puolessa lumi jo melko vähissä. Ojat alkaneet vetämään. Loppumatkalla lumisempaa. Paikoin jopa täysin talvista. Suurin muutos näkyy teillä. Vai hieman jäätä näkyi Tarrantien alkupäässä. Muut tiet sulia ja jopa yllättävänkin hyväkuntoisia. Paikoin kaipaisivat kuitenkin kevään ensimmäistä lanausta. Talvirenkaat alkavat näillä keleillä olla liioittelua.
Puut viimein ajettu vaaran laidasta. Syvät urat ajon jäljiltä märässä korvessa. Mökillä vielä lumihommia. Pihan liki metrin vahva kerros oli sula ja siksi jotensakin pehmeä, joten sain sen jotenkin siirtymään muualle. Koville otti kuitenkin. Aino keräsi kuorikunttaa säkkeihin ja hinasi ne pöhelikön painanteisiin. Naapuriin oli tullut kissa. Taisi valitella polttopuiden vähyyttä.
Yöllä muutama aste pakkasta. Lumi kovaa, nyt ei lingollakaan olisi saanut mitään irti. Päivän mittaan sahailin viikko sitten hakemani koivut pätkitsi. Kärräsin paltit puuvajan terassille. Siinä ne ovat kätevästi käsien ulottuvilla, kun alan niitä hieromaan pilkkeiksi. Pihalta kaatamani kuuset pätkin omaan kasaansa. Sahatessani niitä pidin päässä visiirikypärää, jotta en saisi naamalleni pihkapurua. Suojaus taisi pettää, sillä nyt on naama ja kaula aika punaisena ja kihelmöinti melkoista. Kädet ja ranteet samoin. Voi minua poloista! Toivottavasti pilkkominen sitten ei enää aiheuta pölinää.
Aino hiihteli järvellä. Keli oli hyvä. Rantojen läheisyydessä kuitenkin vesipaikkoja. Yksittäisiä hiihtäjiä ja kelkkoja näkyi liikenteessä. Illan suussa pieni roskanpoltto-operaatio. Savut olivat hyvät. Taisi olla tyroxia joukossa. Järveltä ei kuulunut teerenpeliä.
Illalla jännitettiin Tapparan puolesta. Tappio tuli, mutta ei se haittaa! Manseen kun kuului muuten hyvää. Vielä iltasella nukkumaan mennessä olin tosi iloinen!
Aino hiihteli myös sunnuntaina. Oli hiukan lämpimämpää, mutta ei lumet siitä kunnolla huvenneet kylmän yön jäljiltä. Otin ohjelmaan keväisen olkapäiden kiusaamisjutun. Hakkasin alapihan puolelta räystään alle kertyneet lumikasat. No, jääkasoja olivat osittain. Pihalle kertyi melko kerros epämääräistä jäämössöä. Ei takuulla vapuksi sula, vaikka onkin nyt sulamiselle edullisemmassa paikassa.
Niin... vappu edessä. Pitkä viikonloppu. Jää nähtäväksi, mikä on vapun miehitys Tarralla. Kesärenkailla pääsee, se ei ainakaan ole este. Ellei ala pyryksi. Luvassa viikoksi tasaista keliä: päivällä +5, yöllä -5. Sateet melko vähissä. Lumi ei kyllä kyytiä näillä keleillä saa.
Viikonloppu 17.4. - 19.4.2015
Kevät edistyy. Tornion Kaupunginlahden sulat ovat vesilintujen valtaamia. Näkyvimpinä tietenkin laulujoutsenet. Hyvänä kakkosena kanadanhanhet. Pienempää lintua sitten vaikka millä mitalla. Mökkimatkalla haukkoja. Ja mökillä viimein kevään ensimmäinen mustarastas.
Valkeilla pelloilla tummia laikkuja. Vettä! Osin vesi on vallannut pellot kokonaan, kun ojat eivät vielä vedä. Pälviä ei. Tietkin vähitellen avautuvat lumen ja jään kahleista. Enää murto-osa sorateistä vapautumatta. Tarrantie lähes koko matkan jäinen. Pottumaan laidassa kuitenkin jää puhkesi renkaan alla ja pari kertaa oli pakko pakittaa, jotta päästiin pienoinen mäki ylös. Puomin puoleinen pää varmaan pahimmillaan ensi viikonloppuna. Vappuna lienee sitten väylät vapaat!
Ostin viikolla vähän potun siemeniä. Aino latoi ne nyt ämpäreihin ja kantoi yläkertaan. Käväisin polkemassa kelkalla jälkeä metsään. Jospa yöllä tulisi pakkanen ja aamusella olisi jälki kovettunut. Lumi aika soseista. Pohjia myöten ei kuitenkaan upottanut. Ojat tulvivat. Puureitit kuitenkin kohtuulliset.
Kävin taluttamassa linkoa pellon laidan lumisoseessa. Sohjo lensi kauas. Siinä mäkiosuudella oli rapaa noussut jään päälle, kun rengas oli mennyt jään läpi. Ja matkassa joku kivikin. Niinpä sokka karahti poikki. Varasokkaa ja työkalua ei tietenkään matkassa. Toispuoleisella lingolla onnuin mökille. Lähti sitä sohjoa näinkin. Liekö hommassa mitään järkeä. Mutta tarviiko aina ollakaan?
Illalla korttirinki. En malttanut pelailla, vaan tein alapihalla kesää. Linkosin keinun ja leikkimökin edessä olevan alueen lumettomaksi. Grillin puolelta samoin. Mökin terassin kulmalta menevää kelkkauraa pudotin metrisen alemmas. Kovaa oli, mutta lopulta viisaampi antautui.
Lauantaina plussalla heti aamusta. Kelkkajälki ei ollut jäätynyt, mutta aika tiivis se oli. Kari ja Maarit olivat tuoneet kelkan kärryllä ja olivat työn touhussa, kun käväisin ajelemassa. Isompaa lisäpuun tarvetta ei meillä ole. Lähdin silti minäkin hakemaan paria koivua, joiden sivulle olin reittejä ajanut. Avoimilla paikoilla lunta haaraperiin asti. Metsässä selkeästi vähemmän. Sain kohtuullisesti kaadettua koivut niin, että sain sahailla ja karsia kovalla kelkkauralla. Välillä kuitenkin oli astuttava uralta sivuun ja kuoppaisessa maastossa aika syvällä oli välillä saapas. Mutta kun asento oli tukeva, ei kiirettä ollut pois. Jälkeenpäin havaitsn, että kuopassa oli parikymmentä senttiä vettä. Kumma juttu, nahkasaapas ei kastunut läpi!
Puolilta päiviltä kahvit laavulla. Oli tarkoitus kaataa vielä yksi koivu ja pätkiä se rekeen ennen kahvia. Sen kanssa kävi kuitenkin jonkunlainen arviointivirhe. Tein ensin kaatoloven. Sitten vastapuolelta sahaamaan. Terä meni jo kokonaan piiloon, kun koivu alkoi hojeltumaan. Ja tietenkin väärään suuntaan ja saha jäi siihen jumiin. Hain terävän pikkukirveen ja sain sahan irroitettua. Onni onnettomuudessa oli se, että koivu jäi konkeloon. Hankalampi hakattava olisi ehkä ollut muuten. Ja sahan laippa ja teräketju vaarassa.
Kahvin jälkeen takaisin. Sahasin koivun tyvestä parikin palikkaa, mutta konkelo ei lauennut. Oli siis kaadettava iso koivu, joka sitä pidätteli. Onneksi juuri sillä kohtaa lunta ei ollut saapasvarren mittaakaan, joten pakoreitti oli helppo suunnitella. Kaatuihan ne. Kuin dominopalikat. Mutta kauas kelkkauralta. Karsin ja pätkin puut. Samalla Kaadoin pusikot ja pari pienehköä puuta. Näin sain tilaa uudelle kelkkauralle. Kantamaan en niin paksuja pöllejä alkaisi. Vähitellen uusi reitti valmistui ja sain päivän puuhastelut päätökseen.
Kun piha ja tie alkavat pian olla lumettomia, oli taas aika hakea muutaman viikonlopun saunavedet kelkalla. Kylläpä sitä vettä tulikin! Ja millaista! Nyt kun vesi järvessä ei sekoitu, se on pintakerroksessa kuin lähdevettä. Eipä uskoisi, kun ajattelee kesäveden väriä.
Laavulla aika makoisa soppa. Tiistai-illalla olin sen hauduttanut. Muutama annos jäi pakkaseenkin. On sitä herkkua siis luvassa vastakin! Myös metsuripariskunta sai maistiaiset. Heillä päivän urakka oli likimain tuplannut pellon reunan puukasan. Pois lähdön hetkenä Karin kelkka ei käynnistynyt. Ei sitten millään, ei pilottikaan auttanut. Kipinä tuli ja bensaa sai. Käsittämätön juttu. Päätimmekin hinata kelkan peräkärryn luo. Hyvin tuli Pantteri Ilveksen perässä. Takaa alkoi kuulumaan jossakin vaiheessa ääntä, ikäänkuin hinattava kelkka olisi käynnistynyt. Tiesin, että ei ole mahdollista vetää kelkkaa käyntiin, joten pidin ääntä kuuloharhana. Mutta sitten alkoi kuulumaan huhuiluja ja katsahdin taakse. Pantteri oli kuin olikin käynnissä. Oli lähtenyt vetämällä käyntiin! No, ollaan me sellaisia suhareita, että teemme mahdottomasta mahdollisen!
Päivän päätteeksi maistui sauna. Vaikka kohdallani se aina jääkin vain pikapesuksi. Kuumaa kun iho ei kärsi. Ilta meni lepäillessä. Vaikka en päivällä pitänyt kummoista työtahtia, tuntui puolinainenkin toimeliaisuus kropassa.
Sunnuntaina yhä plussaa yön jäljiltä. Aamutuimaan Aino harkkasi muutaman säkillisen kuorikunttaa lintulaudan lähistöltä. Jää ei tahdo sulaa, jos kuntta sitä suojaa. Paskamakasiini alkoi olla 2/3 täynnä. Talvella eväät kuluneet ilmeisen hyvin. Nyt oli oiva hetki laajentaa aamutoimien kuittauspaikan kaikupohjaa. Plussakeli ja paska tuoretta! No, nätti homma. Aino katosi suksien kanssa jäälle. Eipä tainnut juuri kiinnostaa hommani.
Nyt sitten on kelkkailut kelkkailtu tälle keväälle. Ainolla ehkä hiihdotkin. Viikolla 20 tarkoitus olla puulomalla. Voisi tietenkin aloitella pilkkomisia jo tulevinakin viikonloppuina. Ja jospa kauden päätteeksi tekisi kelkan ja lingon huollot. Öljyt ja muut olen hankkinut jo syksyllä. Vappu ovella. Keskittyisiköhän silloin kuitenkin simaan ja tippaleipiin. Ja serpentiineihin ja ilmapalloihin.
Tietovisaa jäljellä kymmenisen päivää. Kohdallani mukavasti alkanut kisa heittäytyi hankalaksi toisella kierroksella. Muutama paha moka taisi pudottaa minut niin, että terävin kärki ei enää ole saavutettavissa. Ja kun viimeisissä vihjeissäkin on sellaisia, jotka eivät saa mieleeni järjellisiä vastauksia. Sellaista se on!
Viikonloppu 10.4. - 12.4.2015
Huhtikuu lähestyy jo puoliväliä. Keväisiä merkkejä alkaa näkyä enemmän ja enemmän. Tosin perjantaina oli melkoinen lumipyry ja mökkimatka oli varsin talvinen. Lumet ovat alkaneet vähitellen hiipumaan, mutta vasta vain kymmenisen senttiä. Pikitiet pääosin sulat. Soratiet vielä lumi- ja jääpolanteilla. Paikoin jääpinta puhjennut ja rapa roiskuu. Muuttolintuja tullut lisää. Töyhtohyyppiä, lokkeja, peippoja, telkkiä, pulmusia. Mökillä runsaasti urpiaisia ja vihervarpusia. Urpiainen ei ole varsinainen muuttolintu ja vihervarpusiakin talvehtii meillä.
Mökillä niukasti plussaa sisällä ja ulkona. Latujen teossa on se hankaluus, että kelkan tela painuu syvälle ja latukone ei höylää kunnon jälkeä. Viritin latukoneeseen pienen patentin. Se ei kuitenkaan pelannut sohjon vuoksi, joten ladut ajoin ilman sitä. Varmaan voisikin toimia kuivan ja jopa jäisen kelin vallitessa. Meneekö ensi talveen moinen testi? Lapioin taas paljaaksi laavun takaa kokkopaikan. Illemmalla otin pakkauksesta uuden uutukaisen telkkarin. Yhdistin akusta virran. Näimme vain muutaman vilkkuvan ruudun ja sitten vallitsi pimeys. Tunsin itseni varsin saamattomaksi. Räntäkuuro löi mielialaa yhä vain alemmas.
Lauantaina varhain -4. Selkeää, mutta tuuli tohisi jostakin luoteen suunnasta. Kerättiin kokkoon kaikenlaista poltettavaa. Hakoja sekaan. Isoimpana oli vanha vaahtomuomipatja. Lopuksi kylkeen nojolleen kahdet suksiparit. Kokko paloi iloisesti loppuun aika nopsaan.
Loppupäivä jäällä. Rantanuotiolla evästauko. Pilkittiin ja saatiin joitakin ahvenia. Ja rusketusta, vaikka olinkin laittanut pärstääni 50+ aurinkovoidetta. Aino hiihti ja talven vaivannut siteen narskuminen sai selityksen. Illalla poistin rikkinäisen osan. Onneksi side toimii ilman sitäkin.
Telkkari alkoi toimimaan, kun virta otettiinkin agrekaatista. Akusta ei vieläkään ollut teholähteeksi. Testasin sitten sillä pikku boosterilla. Pelasi hyvin!!?? Olikos akku sippi, vaikka varauksen mittaus näytti toista? Vein sitten telkun akun viereen ja ohitettiin näin kaksi 3-metristä tupsut-jatkojohtoa. Pelasi!! Vika siis paikallistui. Onko kyseessä viallisia johtoja/liitoksia, vai onko liian pitkä johto ja tulee tehohäviötä?
Iltasella ajoin taas kelkalla koivikossa. Vanha polanne upotti paikoin. Aamukylmäsellä voisi tilanne olla toinen.
Olin lauantaina lapioinut puupinon pressun päältä pois lumet. Sunnuntana sitten vihloi selkää. Päätinkin, etten nyt lähde koivun kaatoon. Kunnon pakkastakaan ei yöllä ollut. Toivottavasti ensi viikonloppuna on. Linkosin kuitenkin mahdollisille koivupölkyille hieman tilaa. Lumi melkoisen kovaa, mutta tilaa syntyi. Pihamaalla levensin myös avointa aluetta. Irtolauta hangessa katkaisi sokan. Aino taas hiihteli. Monot pelasivat, keli ja ladut ok.
Viikkoon ei uusia älynväläyksiä visassa. Viikonloppunakaan en ehtinyt edes miettimään. Nyt sunnuntaina vastattu. Uudet vihjeet pian.
Sormissa kivuliaita haavoja. Ei muuta kuin: voi paskaläjä!
Pätkä lomaa + pääsiäinen 26.3. - 6.4.2015
Pääsiäisviikko oli varattuna lomaksi. Sitä edeltävä perjantai oli kuitenkin vietettävä työn vuoksi Rovaniemellä. Jotta perjantai-illan suunnitelmat eivät mutkistuisi, menimmekin mökille jo torstaina. Puuhaakin taas piisasi. Eniten aikaa meni kamppeissa ja lumitöissä. Hain myös vedet avannosta. Illan pimeydessä ajoin vielä ladutkin.
Perjantaina siis Rovaniemen keikka. Pari edellistä yötä tiukkaa, liki 25 asteen pakkasta, nyt vain kymmenkunta. Aino jäi lämmittämään kämppää paremmin, nyt kun yläkertakin piti saada iltaan mennessä lämpöiseksi. Odotteli hetken, sillä naapuriin oli luvassa aamusta kämpän lämmittäjiä ja ehkä hiihtokavereita. Ehdin työpäivän jälkeen jo palata mökille, kun naapurin lämmittäjät vasta saapuivat. Aamu on venyvä käsite.
Saimme pian saavuttuani myös Maaritin vieraaksemme. Iltaa istuttiin ja loppuillasta karaoke. Porukkaa pirtissä jo kohtalaisesti. Olipa joukossa myös saman sukunimenkin omaava. Ei kuitenkaan sukua. Tiettävästi.
Lauantaina lunta ja räntää. Lumitöitä piisasi taas. Pelko etupihan muuttumisesta plus-kelien vaikutuksesta liukkaaksi pisti minut myös puhkaisemaan lumivalliin aukon. Sain näin uuden kulkureitin, jossa ei ole juuri epätasaisuuksia ja lipeämisvaara väheni.
Oli luvassa, että sateet vain yltyvät. Laskin, että jos kaikki ennustettu sade keskiviikkoon asti toteutuu ja sataa lumena, määrä olisi noin 30 senttiä. Onneksi aivan näin ei käynyt, taisi jäädä hieman vajaaseen puoleen. Markku linkosi maanantaina aamupäivällä ja tiistai-iltana kävin minä puomilla asti pikkulingon kanssa raiteita putsaamassa. Pihan putsausta riitti. Välillä latujen aukomista. Räystäiltä tippui lumimössöä ja läjiä piti olla yhäkseen madaltamassa, jotta ikkunoista näkisi ulos. Pariin otteeseen tein hetken leipätyötä etänä. Verkot otin lopullisesti pois tiistaina. Viikonlopun saaliit jaoin muille. Yhden keiton tarpeet vain jätin itselle. Kokonaisuudessaan kevätverkotus oli varsin onnistunut. Kalaa pakkasessa avovesille asti.
Vaikka ulkoilukelit olivat epäsuotuisat, tuli totakin näkyvääkin tehtyä. Katkoin nimittäin muutamasta lähimmästä kuusesta pois alaoksia. Keittiön ikkunasta alkoi valoa tulla kämppään heti toiseen malliin. Osan haoista silppusin pieniksi ja niitä leviteltiin pihan ja vassapolun liukkaisiin kohtiin. Parantelin myös sunnuntaina illasta lintulautaa. Uusi katto pleksistä ja samoin uudet kyljet. Maanantaina olivat linnutkin ihmeissään. Lopulta hoksivat asian jujun ja siemeniä alkoi kulumaan normaalisti. Oraville uusi malli oli tekemätön paikka. Yritystä kuitenkin riitti ja sisällä aamukahvilaisilla hauskaa. Tiistaina kuitenkin yksi kurre onnistui mahdottomassa. Pari kertaa sen jälkeenkin. Ehkä noin yksi sadasta yrityksestä tuotti onnistumisen. Pääsiäisenä ensimmäinen onnistuminen tuli myös maan suunnasta. Jouduinkin lapioimaan automaatin alta pois paksun kerroksen lunta ja siemenkunttaa.
Keskiviikkona Tornion reissu. Kaupassa käynti, laskujen maksu ja pakkasesta sinne pääsiäiseksi varatut ruuat. Uutta lunta taivaalta. Tornion päässä älytön loska ja paikoin vettä tiellä, kun aurausvallit eivät päästäneet sitä ojien puolelle.
Torstaina sain hakattua jäät portailta. Samoin kuin yläpihan terassille tulon kohdalta. Parinkymmenen sentin kerroksen poistaminen onnistui, mutta ne olkapäät! Illan suussa saapuivat Tiina ja Jani. Ensimmäistä kertaa omalla autolla.
Pääsiäisenä retkeiltiin. Järvellä ja ajamillani laduilla. Ladut aika hyviä, mutta kelkkapojat möyhensivät jälleen kerran niistä suuren osan. Suksia viriteltiin kelin mukaan. Jani hiihti monot poikki. Melko uudet vielä. Ostettu joskus 35 vuotta sitten. Makkaroita paisteltiin. Vähän pilkittiin ja yhdestä avannosta nousi hetken komeita ahveniä ja Kari sai hauen toisesta. Lauantain välipala laavulla osoittautui tuhdiksi. Kelit ennusteita paremmat. Iltaisin vähän karaokea tai tietovisoja. Myös Kingdom Builderia. Karaoket osin varalaitteilla, kun TV sanoi sopimuksensa irti. Vanhahan se olikin. Kaksi vuotta sitten hankittu.
Sunnuntaina iltapäivällä lähtöä tekemään. Nuoret ensin, me tunnin päästä. Muitakin autokuntia alkoi jättämään Tarran ja pääsiäisen vieton. Loppumatka Ahvenjärven risteyksestä Arpelaan paikoittain hurjassa kunnossa. Tiinalla ja Janilla vielä yö meillä. Maanantaina pitkälle paluumatkalle.
Pääsiäinen siis hieman toisenlainen, kuin aiemmat. Katsotaan jatkossa, löytyykö nuoremmista puhtia, mitä meistä vanhoista ei löydy. Epäilen. Vaikutti siltä, että eipä oikeastaan kukaan vanhaa mallia kaivannutkaan, vaikka hetken..... No, pikkulapset kuitenkin olivat menneet laavulle ja keränneet pari risua tehdäkseen makkaratulet laavun viereen. Ei siitä mitään tullut. Onneksi!
Pääsiäisen seutu toi lopulta kevään makua Tarralle asti. Keskiviikkona vielä virallinen lumilukema oli talven korkein, mutta kyllä se taisi jäädä tämän talven maksimiksi. Tiet loskaantuvat, kohta soratiet ravalla. Pian pettää järvellä kohvakerros. Teräsjäätä ehkä noin 25-30 senttiä alimmaisena. Joutsenia jo lenteli. Peipot vielä puuttuivat. Jäniksiä liikenteessä. Joko parin etsiminen käynnissä?
Tietovisa ei odotetusti oikein edistynyt. Pari ajatusta syntyi, mutta johtaako ne mihinkään? Toiset vihjeet ovat vielä aika vaikeita. Yksistään jopa ensimmäisiä vaikeampia. Ensi sunnuntaina tehtävien palautus. Voi minua poloista! Haluttu ykkössija taitaa olla karkaamassa!
Mitäpä tulevina viikonloppuina? Luvassa kohtalaisia päivälämpöjä viiden asteet kieppeillä, mutta öisin pikku pakkasia. Ei ne lumet aivat pian noilla keleillä katoa muualta kuin teiltä. Jospa hakisi muutaman hyvän koivun. Niitä jo kävinkin silmäilemässä ja ajamassa kelkalla niiden vieritse. Pihalla olisi kolme kuusta tuomittuna. Niistä nyt en ole aivan varma, tuleeko kaadettua. Voihan sitä kuitenkin retkeillä ja pilkkiä, jos kelit jatkuvat ja säät suosivat. Menee se aika niinkin. Itse asiassa varsin mukavasti.
Viikonloppu 20.3. - 22.3.2015
Auringon aktiivisuus sai aikaan viikolla komeita revontulia. Hieman poikkeuksellista oli tällä kertaa se, että ajoittain ne loimusivat eteläisellä taivaalla. Perjantaina sitten osittainen auringonpimennys. Torniossa oli täysin selkeää, joten halukkaat saivat sitä tiirailla. En kuulunut tiirailijoihin. Sen vain huomasin, että puolen päivän jälkeen oli kuin olisi paistelasit päässä. Eli sen verran himmentyi.
Tulossa vaalit. Kumma, kun nettiäänestys ei ole meillä mahdollista. Pitäisi olla mahdollista, ellei jopa pakollista. Äänestyksen voisi oikeastaan yhdistää vaalikoneeseen. Kukin joutuisi vastaamaan kysymyksiin ja kone valitsisi sen ehdokkaan, joka on vastannut lähimmäs samoin! Vaihtuisi monella vähintään ehdokas, useilla puoluekin. Ollaan me niin pääkköjä!
Uusia lakeja on suunnitteilla. Kalastuslakiin olisi näillä näkymin tulossa muutoksia, joista olen vähintäänkin eri mieltä. Mitenkäs sitten se etunimilaki. Sen mukaan sitten Matit, Paavot ja Akselit voivatkin olla tyttöjä. Mantat, Eevat ja Josefiinat poikia. Mitäs tuumitte? Voi ihmisen käsi!
Kauniita kevättalven kelejä on piisannut. Öisin pakkasta ja päivisin selkeää ja aurinkoista. Ja useita asteita plussan puolella.
Torniossa Kaupunginlahdella muuan sulapaikka. Siellä lutakossa kun kulkee jos mitä putkea mudan seassa. Alkuviikosta ohi ajaessani katsoin, että mikä joukkokokous on siinä sulan reunalla. Siinä oli porukan keskellä piisami. Muu sakki koostui variksista. En jäänyt vahtaamaan mahdollista surmaa. Myöhemmin en alueella raatoja nähnyt. Taisi piisami pitää nahkansa.
Perjantaina mökillä talonmiespalvelu Pekan avustuksella +22 astetta tullessamme. Ulkosalla -4. Pikaiset kahvit ja sitten kokemaan verkkoja. Kalaa aivan mukavasti. Talonmiespalvelun edustajalle annoin lämmityspalkkiota, itselle korjasin jotakin. Vaikka eletään kevätpäiväntasauksen aikaa, tulee se pimeäkin vastaan. Leipätyön jälkeen kun vasta päästään matkaan. Ja liukaskin oli, matkaankin tuhrautui aikaa.
Illalla Aino meni kortille. Hoitelin sillä aikaa parit puhelut. Viikolla vallinnut matalapaine helpotti. Hyvä alku viikonlopulle!
Lauantaina aamusta -11. Edessä pilkintää ja nuotiotulia. Tällä kertaa pilkkituurit olivat sen verran kohdillaan, että reissu oli saaliinkin suhteen kannattava. Pienen hetken ajan isot ahvenet ottivat pilkkiin aina heti, kun sen vain ehti edellisen kalan jäljiltä pudottaa avantoon. Komeita körmyjä. Yhdestä avannosta. Hajakaloina kaksi perusaapoa muualta. Makkarat ja kahvit maistuivat nuotion ja auringon lämmössä tyynellä rannalla. Jäällä kävi kylmä viima, pakkasta 5 astetta, joten notskitauon jälkeen emme kauaa jaksaneet pyytää tyhjää. Syönti oli ja meni. Ahvenet ilmeisesti pikkumuikkujen perässä, sillä yksi puklautti jäälle lähes potkivan muikunpennun.
Linko oli käynyt tietä putsaamassa päivän aikana. Kovat ajourat varmaan haittana, joten kaikkialla ei linko päässyt pureutumaan kunnolla polanteeseen. Korjasin kalat metsikön puolella laavun takametsissä. Siellä kun oli riittävän tyyntä. Syötiin kuhakeitto. Tuoreesta kalasta tietenkin. Ennen pimeää kävin lapioimassa laavun takamaisemissa risunpolttopaikan vapaaksi kinoksista. Lomalla pitäs tehrä jotakin. Hanki aika tiivistä. Varovainen kun oli, kesti se kävelijää. Jopa minuakin.
Olin iltapäivällä jättänyt matorasian lattialle oven pieleen. Iltasella madoille oli kai tullut kuuma, kun joukolla pyrkivät purkista ulos. Keräsin lierot takaisin purkkiin. Ja laitoin purkin pussiin ja pussin solmuun. Pari pientä ilmareikää pussiin. Aamulla valtaosa madoista pussissa purkin ulkopuolella. Taas purkitus ja koko hoito kellarin viileyteen. Taitavat siitä hieman asettua.
Sunnuntaina aamuyöstä -17. Meltosjärvellä virallisesti -22. Koin taas verkot. Kalaa oli jälleen uinut verkkojen silmiin. Alkaa jo meikäläisellä olemaan likimain se tarve, jonka olen laskenut piisaavan kesän alkuun asti. Siksi annoin nämä kalat Pekalle. Jätin vielä verkotkin veteen. Viikon päästä jäädään lomalle ja varmaan loman aluksi sitten otan verkot lopullisesti kuiville.
Otin lihat roikkumasta. Maltoin olla maistelematta, vaikka näyttivät täydellisiltä. Pari kamuraa jätin pääsiäisviikon hiukapalaksi.
Paluumatkalle jo ennen puolta päivää. Paikoin tie erittäin jäinen ja urainen. Alkava lumisade teki kelin mielenkiintoiseksi. Huomasi muuten selvästi, missä kohtaa tien hoitaja vaihtui. Uraisuus loppui kuin seinään! Mökillä vessapolulla myös liukasta. Jo perjantaina heitin siihen (järvi)vettä ja lunta. Hetkessä lumi jäätyi kiinni ja pinta jäi karheaksi. Kotosalla Aino heitti komeat lipat. Jään päälle satanut lumi oli tehnyt pihan pikkuisen liukkaaksi.
Tietovisa on saavuttanut vaiheen, jossa ensimmäisen kierroksen vastaukset ovat saapuneet. Pieniä yllätyksiä havaitsin, mutta pääosin vastaukset odotusten mukaisia. Toinen kierros alkamassa ja jännitys tiivistyy!
Viikonloppu 13.3. - 15.3.2015
Olin ottanut perjantai-iltapäivän vapaaksi. Lounas syötiin kotosalla ja heti sen jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Mökissä pari astetta pakkasta. Ulkona +4. Juotiin päiväkahvit. Aino laittoi sivakat jalkoihin ja suksi jäälle. Minäkin menin jäälle mutta verkon nostoon, tietenkin. Iloisia yllätyksiä potki pian paljussa. Viideltä kalat fileinä ja pussitettuina. Mukava satsi, aika monta kertaa saadaan niistä evästä.
Ennen pimeää ajoin ladut. Vaikkakin oli aika todennäköistä, että kukaan niitä ei tulisi hiihtelemään. Pelailtiin parit pelit. Sitten soitti Pekka. Tarrantie on kohtalaisilla polanteilla ja auto oli muljahtanut jäljeltä aurausvallin reunaan ja siihen jäi. Saatiin se siitä pois, kun vähän autoin kelkalla.
Lauantaina aamusta -1, selkeää yhä. Oli suunnitelmissa pilkit ja notskit. Laitoin aurinkorasvat naamariin ja olin pilkillä jo yhdeksän maissa. Vähitellen tulivat muutkin tarralaiset, joita olikin eniten tälle talvelle. Kari ja Maarit tulivat suksilla Pessalompolosta asti. Pilkki ei oikein kelvannut kaloille. Nautimme kuitenkin auringosta ja lämmöstä, jota olikin 7-8 astetta varjossa. Haalarivarustus tuntui hieman ylimitoitetulta. Varmaan Pessiksessäkin sauna maistui. Kuuden tunnin reissun jälkeen mökille. Sauna meilläkin. Naapureissakin rantasaunojen piipuista nousi savukiehkuroita.
Iltasella vieraitten kanssa parit pelit. Ja henkevät keskustelut.
Sunnuntaina -8. Verkkojen kokeminen oli taas mieluista. Näyttää siltä, että tavoitteeni täyttyy varsin pian. Jääpähän sitten aikaa muille harrastuksille, kun verkkohommissa ja perkauksessa menee yleensä tunteja.
Makkarat saaressa. Kahvitkin. Jotkut pilkkivät. En havainnut isompaa menestystä. Plussalle meni jälleen, mutta ei lauantain lukemiin.
Täytin saavin siemensäkillisellä. Automaattiin meni se perusämpärillinen. Muuttolinnut eivät vielä näy maisemissa. Tiaisia paljon ja nyt punatulkkujakin reippaanlaisesti. Lauantaina taivaalla liiteli iso lintu. Oliko maakotka vai merikotka, ilmeisesti peräti jälkimmäinen.
Lihat ovat roikkuneet nyt viikon verran. Ja olosuhteet ovat olleet kutakuinkin täydelliset. Kuivumista on tapahtunut melkoisesti ja lihojen pinta tosi komean näköinen. Mieli teki jo maistella, mutta odotellaan vielä viikko.
Ilveksiä nähty maisemissa. Kumma, että helmikuun lopussa päättyneessä jahtikaudessa ei ole tilastoitu yhtään kaatoa Ylitorniolla eikä Pellossa. Tuopanjoella kaadettiin karhu, joka oli puraissut jotain muoria persauksiin. Ei se sitten ollutkaan velipoika, koska soitti lauantaina täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Viikonloppu 6.3. - 8.3.2015
Tässä alkuvuoden aikana olen käynyt pari kertaa hammaslääkärillä. Joku reikä, mutta pahimpana kuitenkin on ollut pari lohkeamaa. Nyt perjantain käynnin jälkeen alkaa homma olla lähes valmis. Kun reiät ja lohkeamat ovat vaatineet paikka-ainetta, on pään paino lisääntynyt. Oli siis vielä pakko leikkauttaa hiukset lyhykäisiksi, jotta niskat eivät kipeytyisi.
Lunta tullut viikolla sentin-parin verran. Sirkkakoskentie kuitenkin juuri aurattu. Myöhemmin kuulin, että ei se aivan koko matkalta ole samassa kunnossa. Puun ajoa varten on eteläpää putsattu kuntoon. Nollakeli. Sisällä kuitenkin +17. Lomalaiset touhunneet. Pihalla polutkin putsattu!
Viimeiset viikot ovat olleet kaikkea muuta, kuin talvisia. Enemmänkin harmaata ja sateistakin on ollut. Kuivalihan valmistajille ajat ovat siis olleet hankalia. Kun ennusteet lähitulevaisuuteen ovat lupailleet yöpakkasia ja aurinkoisia päiviä, laitoin minäkin sitten hieman lihaa suolaan ja perjantaina häkkiin roikkumaan. Vähän vain. Eipä tule iso vahinko, jos menee homma suhkuksi.
Lauantaina aamulla -6. Selkeää. Luvassa kuitenkin pyryä ja vaarallisen voimakasta tuulta, joten suoriuduin verkoille varsin aikaisin. Aurinko ehti mennä pilveen. Kova tuuli heti reissun alusta. Lunta ei vielä tullut taivaalta, mutta jään pinnassa irtolumi liikkui ja pölisi. Avannot täyttyivät välittömästi lumesta. Muutama sutti jäi verkkoihin. Ei ollut aikaa eikä halua niitä selvitellä. Hyvä kun sain kalat pois. Niitä kertyikin sopivasti. Lumisade alkoi samalla hetkellä, kun aloitin korjaamaan kaloja. Ensimmäisinä tunteina lunta ei juurikaan kertynyt. Viimeinen tunti eli neljästä viiteen oli toista. Näkyvyys liki nollassa. Sade katkesi kuin seinään. Keli oli mennyt plussalle ja puut itkivät silkkaa vettä.
Olin päivällä kalat korjattuani avannut vanhan vesiavantoni. Olipa pikkuisen hurjan näköinen. Avannon kohdalla päällimmäisenä lunta 15 senttiä. Sitten kohvaa vajava 10. Sen ja jään välissä vettä puolisen metriä ja avanto laajentunut. Kävin taittamassa nuoren männyn avannon merkiksi. Jalkamiehelle olisi jo aika vaarallinen paikka.
Pessiksen porukat kävivät päiväkahvilla. Olivat heittäneet romukoppaan hiihtoretken. Kelkoilla tulivat. Viisas valinta.
Ennen saunaa tein lumityöt. Olisikohan 6-7 sentin märkä kerros. Puiden alla ei sitäkään. Tulipahan kuitenkin kutakuinkin kaikki poistettua.
Sunnuntaina -1, melkein selkeää. Verkkoreissun aikana selkeni lopullisesti. Leppoisa tuuli lännestä. Aino hiihteli järvellä. Olipa pilkkijätkin hoksineet hienon kelin. Olin lauantaina tuulessa vaihtanut 80-millisen verkon taajempaan. Kannatti.
Ajelin pelloilla suunnitellen uusia latuja. Lumi nyt melkoisen tiivistä ja kelkka ei juurikaan uponnut. Jäällä myös kova pintakerros ja aiemmin haittana olleet kinostumat tasoittuneet. Avantojenkin ympäristöt kantoivat nyt. Myöhemmin keväällä menevät kuitenkin mielenkiintoisiksi paikoiksi.
Siemeniä kulunut vähemmän, kuin edellisinä viikkoina. Viikko sitten laittamani muovi vaikeuttaa oravien pääsyä lintulaudalle merkittävästi. Pehmeänä materiaalina sekään ei kuitenkaan toimi haluamallani tavalla. Selvisi, että lumikinosten takana olisi odottamassa sopivaa materiaalia. Ensi talveksi sitten luvassa lopullinen niitti.
Kotimatkalla +6 astetta. Aurinko paistoi ja kirkasta paistetta piisasi tietenkin. Paikoin tiet alkaneet paljastumaan lumen ja jään alta. Tornion päässä äkillinen lämpö saanut teille isoja lätäköitä.
Tietovisa on täydessä käynnissä. Mukaan lähti seuraavat henkilöt/parit: HiekkaSet, Walrus, Tao Tao, Pessis, Sancho Panza ja Jampe. Hienoja kysymyksiä, monen tasoisia, monenlaisia. Kisan loppuaikataulu on vielä epäselvä. Ennen kesälomia kuitenkin valmistuu. Tuntuu siltä, että ensimmäisen kierroksen vastaukset ovat kohdaltani pohdittu. Liian moneen jää kokonaan vastaamatta. Liian monta jää myöskin epävarmoiksi. Varmoja pitäisi olla enemmän. Toivottavasti muillakin on hankaluuksia!
Sattuneesta syystä jouduin vaihtamaan vieraskirjan toiseen. Kukapa ehtii ekana kirjoittamaan?
Viikonloppu 27.2. - 1.3.2015
Mökkimatkalla paikoin hieman liukasta. Kova tuuli hioi etenkin peltoaukeilla jäätä tien pinnassa sileäksi. Tuuli meinotteli myös ottaa auton ohjaksia hallintaansa. Ei onnistunut. Sirkkokoskentietä levennetty. Aurausvallien väli oli avartunut kummasti. Tarrantien risteyskin putsattu. Jopas nyt jotakin! Ainon jätin Mäkipirtin kohdalle sytyttelemään hellaan valkeata. Meillä mökillä kaikki mittarit nollassa. Katolta tullut viimeinen lumikasa, jonka linkosin syrjään.
Yöllä pari senttiä lunta. Aamulla yhä tuulista. Roudasimme pienellä porukalla uuden hellan peräkärrystä Mäkipirtin oven eteen. Jätin muut polttamaan öljyt kaminasta ja suorittamaan vaihtoon liittyviä askareita.
Ajoin ladut. Lumi kosteaa ja paakkuuntui latukoneeseen. Taisipa olla taas turhaa puuhaa. Vaikka olikin nollakeli, oli verkkoreissulle syytä laittaa vaatetta kunnolla. Tuuli oli kohtalainen. Ei kuitenkaan aivan yöllisissä lukemissa. Yhden avannon vieressä vettä oli jään päällä niin paljon, että saapasvarsi riitti vaivoin. Viikolla olin suorittanut paikkauksia ja jalat eivät nyt kastuneet. Saalista tuli nytkin. Enemmänkin olisi kuitenkin mahtunut. Olipahan kiiskikin takertunut. Ei kuitenkaan siksi, että verkon silmäkoko olisi osunut kohdilleen.
Laavulla söimme erinomaisen keiton ja päälle kakkukahvit. Tarjottavat riittivät, vaikka porukkaa oli enemmän, kuin aikoihin. Pihalle oli kertynyt lumitohmeroa, jonka linkosin pois. Ajoin kelkalla pinojen luona. Alkaa olla jo aika hyvä rata. Illalla ihastelimme Mäkipirtin uuden lämmönlähteen tulivoimaa.
Sunnuntain verkot tyhjät. Tuuli taas koventunut ja lumi viuhui ilmassa, vaikka nollakeli. Päiväkahvin jälkeen kotimatkalle. Paikoin tiellä melkoisia kinoksia. Nollakelin vuoksi kinokset älyttömän kovia.
Maaliskuu jo alkanut. Pohjoisessa hiihtolomaviikko. Lomalaisia jäi lomailemaan. Hiihtelemäänkin. Ja puunajoakin harrastamaan. Järvelläkin näkyi nyt poikkeuksellisen runsaasti kelkkoja. Hiihtelijät siellä vähemmistöasemassa. Ja puunajajat.
Viikonloppu 20.2. - 22.2.2015
Torniossa lähdön hetkellä pari-kolme astetta plussaa. Matkalla kylmimmillään -3. Tiet jäisiä, mutta ei liukkaita. Torstain vesitateessa tilanne varmaan oli ollut aivan toinen. Alposlahdentie vihdoin lanattu. Aiemmin ollutkin melkoinen tärinäbaana. Mökillä 0-keli. Sisällä pari astetta pakkasta.
Katolta tullut parin kolallisen verran lunta. Tiukkaa, mutta onneksi ei jäässä. Hajoittelin kasan petkeleellä. Lapioin sivuun yhdelle koolle. Linkosin kauemmas. Seinän viereen ei kärsinyt kasata. Päin vastoin, siinäkin kasaa piti madaltaa, etteivät ikkunat nyt aivan pimentoon jäisi!
Herättelin moottorikairaa. Hyvin lähti, kun oli näin lauhaa. Joskus pakkasilla vaatinut hieman takan loisteessa lämmittelyä. Viilasin hieman jääsahaa. Aamuksi valmiiksi.
Aamusella -6. Kiri vielä asteen auringonnousun hetkellä. Liki selkeää, mutta tuuli hieman tohisi puissa. Oravilla turhia yrityksiä päästä lintulaudalle. Jätin ladut ajamatta. Viikolla lunta tullut vain sentin verran, joten höyläyksestä olisi vain haittaa. Päivällä Aino totesikin saman. Hyvä oli vanhoja latuja hiihdellä. Kokoilin verkot ja muut tilpehöörit rekeen. Vasta sitten vaihdoin päälle haalarit ja vedin huopavuorikumpparit jalkoihin. Markku linkosi tietä. Jo vain!
Jäälle pääsin kymmenen seutuvissa. Jostakin etelän ja lounaan välistä tuuleskeli puolivihaisesti. Olin hieman yllättynyt, kun lunta oli niinkin reippaasti jäällä. Olin kuvitellut, että sitä on vain 10 - 15 sentin verran. Lapioin esiin kauimmaisen kepin. Vettä ei ollut jään päällä juuri nimeksikään. Kun kairasin kepin irti, tuli jään päälle vettä vain parin sentin vahvuudelta. Kokuavannon kohdalle lapioin 2x2 metrin alueen puhtaaksi. Vettä oli sillä kohdalla jään päällä kolmisen senttiä. Kun kairasin reiän, alkoi siitä pulppuamaan märkää Miekojärveä melkoisella paineella. Hetkessä jään päällä oli 15 senttiä vettä. Ensimmäinen keppiväli tuli uitettua. Toiseen tuli vahingossa otettua turhan harva verkko. Solmuväli 80 mm. Eipä kannata suuria odotella. Tai suuria nimenomaan?
Yhden maissa verkot ok. Aika raskas otatus etenkin lumen vuoksi. Muut hommat niinkin sujuivat. Oikea kumisaapas tihkui vettä sukkaan. Sukat oli vaihdettava. Aino oli purkanut punkasta vanhan patjan. Uutta siis suunnitteli. Kahvin jälkeen kävin ajamassa verkkojen seutuvilla ristiin-rastiin. Jospahan polanteet kovettuisi ja myöhemminkään ei isompia vesiongelmia olisi. Kävin vielä pudottamassa Mäkipirtin piipun nokasta lumihupun. Sitten sisätiloihin ja radion ääreen.
Sunnuntaina -2, yöllä pari milliä lunta. Melko harmaja keli. Hymyilimme oravien turhille yrityksille. Kunnes... jotakin käsittämätöntä tapahtui! Varastosta tuoreet saappaat jalkoihin. Ajelin verkoille. Ajoin turhan likeltä kauimmaista keppiä. Lumi vesittynyt pahoin ja petti kepin vieressä. Olin ajaa keppiin pahki. Lumessa saapastelu sai aikaan loiskuntaa. Vanha jälki kuitenkin kantoi enimmäkseen. Verkot olivat nopeasti koettu. Olin vähintäänkin tyytyväinen kaloihin, jotka myös heti fileoin. Saappaisiin en ollut tyytyväinen. Tästa parista vuoti vasen. Onkohan minulla yhtään pitävää paria?
Heti puolen päivän jälkeen kotimatkalle. Sirkkakoskentiellä lana kulkenut etelään. Kuormuri tulikin pian meitä vastaan. No niin, nyt kaikki väylät mökille priimakunnossa!
Nyt pitää vain parannella kipeytynyttä selkää ja sormia. Tilanne ei ole paha kourien osalta, mutta vaatii nyt tulevalla viikolla pieniä hoitotoimenpiteitä. Ja pitää keskittyä myös visakysymysten lopulliseen valmistamiseen.
Viikonloppu 13.2. - 15.2.2015
Olikin vaihteeksi varsin lauha viikko. Suojakelejä maanantaista torstaihin. Perjantaina vasta hieman pakkasella. Poutaakin piteli. Mökille saapuessamme -7. Sisällä vain -3 ja vesitilkka ämpärissä ei ollut ehtinyt jäätymään. Katolta oli tullut hieman lumia portaille. Hoitelin ne pois. Naapuritkin saapuivat ja iltaa vietettiin Miekojärvi-pelin parissa.
Lauantaina -11. Ajelin aluksi ladut. Taisi vain käydä niin, että ladut vain heikkenivät tällä kertaa. Tulipa kuitenkin kierrettyä. Mökin katolta lumet olivat tulleet vain osittain alas. Kiikuin katolle ja sysin siellä olevaa lunta maahan siltä kohdalta, josta se sitten tippuisi portaille. Pieni kasa tuli lapioitavaksi ja lingottavaksi. Joutessani kävin naapurissa linkoamassa polkuja ja parkkipaikkaa. Tieltä linkosin ajourien kohdalta pahimpia irtolumia. Kinoksiakin. Tullessa olin ajaa penkkaan, kun pottumaan laidan ylämäessä rengas lipesi vanhalta jäljeltä. Nyt kulku helpottuu. Tyhjensin vielä peräkärryn lumesta. En siksi, että sitä olisin tarvitsemassa. On se vain nyt jousilla ja renkailla somempi olla, kun ei ole paksua lumimassaa painona.
Naapurit kävivät pilkkimässä. Pannulle pantavaa ei tainnut kertyä. Illansuussa sain varsin miellyttävän ystävänpäiväpuhelun. Yllättävän. Hyvää mieltä riittikin koko illan tarpeiksi! Iltasella meitä oli koolla kuusi henkilöä. Emme tällä kertaa pelailleet. Pienimuotoista visailun esikisaa kuitenkin harrastimme. Illasta pakkanen ulkona kiristyi. Kun katsoin mittaria viimeisen kerran, oli jo 22 astetta pakkasta.
Sunnuntaina sitten jo -27. Meltosjävessä aamuvarhaisella jopa -32. Olin lauantaina viritellyt jälleen oravaestoa siemenautomaatin toiseen reunaan. Nyt näytti tepsivän. Rakensin samanlaisen virityksen myös toiseen reunaan. Jokohan nyt sain lopullisen voiton?
Vähitellen pitäisi alkaa miettimään verkkojen laittoa jään alle. Taitaa olla niin, että oman järven kalaa on pakastimessa enää yhden muikkunyssäkän verran. Minulla on grillillä verkkokamppeet syystalven jäljiltä. Linkosin grillille polun ja edustaakin vähän laajemmasti. Ei ainakaan lumi ole esteenä kalastuksen aloittamiselle.
Tietovisaan lähti mukaan viisi rohkeata. Kevään aikana ratkaistaan, kelle kunnian kukko laulaa!
Viikonloppu 6.2. - 8.2.2015
Vielä hieman toissaviikon lumisateista. Torniossa lunta satoi torstaina 33,9 senttiä. Kuorma-autot ja traktorit ovat kuskanneet lumikuormia jatkuvalla syötöllä, mutta vieläkin on tekemistä. Kotona takapihan puolelle oli räystäälle muodostunut melkoinen lumilippa. Sain sen sysittyä pois, kun avasin yläkerrasta ikkunan ja nousin karmin päälle seisomaan.
Nyt viikolla lisälunta ei kovin kummoisia määriä ole satanut. Sen verran kuitenkin, että aura oli pukannut Tarantien kohdalle vallin. Lapioin sitä vähemmäksi sen verran, että pääsimme sujuttelemaan mökkiä kohti. Tarantiellä lunta kymmenisen senttiä. Hyvin siitä päästiin.
Päivässä alkaa olla jo niin paljon pituutta, että mökille saapuessa ei tarvitse enää otsalamppua eikä muutakaan valoneuvoa, että löytäisi avaimenreiän. Pakkasta tasapuolisesti yhdeksän astetta sisällä ja ulkona. Pihalle oli tuuli pöllyyttänyt irtolunta melkoisiksi kinoksiksi. Tie eteenpäin myös nietosten puoliksi tukkima. Aino lapioi alapihalle polun veskiin ja kellariin. Minä hoitelin lingolla yläpihalta valleja. Autokin saatiin siten normiparkkiin. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin pääsin sitten minäkin sisätiloihin. Lämmintä kämpässä jo parikymmentä ja Aino viritteli takkaa.
Iltayöstä alkanut lumisade oli loppunut. Ei montaakaan sentiä kertynyt lisähommaa. Pakkanen lauhtunut -1:een. Muilla mökkiläisillä oli suunnitelmissa kyläreissut Pessalompoloon. Minä en sinne ollut lähdössä. Olin jo aiemmin päättänyt tänä viikonloppuna pudotella katoilta lumikuormaa. Näin teinkin. Aluksi tyhjensin laavun yläkaton ja sytytin tulet. Lämpö toivon mukaan hoitaisi pleksikaton tyhjentämisen puolestani. Mökin lännen puoleiselle kattolappeelle oli pyöritellyt lunta reippaanlaisesti. Harjan tuntumassa varmaan metrin paksuudelta. Vähitellen sain ne pudotettua maahan ja lingottua kauemmas. Välillä käväisin laavulla. Siellä lumi oli alkanut valumaan alas. Jouduin lapioimaan ja linkoamaan lunta pois, jotta kaikki lumet tulisi katolta alas asti. Puiden oksilta tipahteli silkkaa vettä.
Iltapäivällä käväisin puraisemassa jotakin pikaisesti. Jatkoin sitten varaston lappeen kanssa. Siinä lunta oli vain noin 60 senttiä. Mutta todella tiukkaa sellaista ja aikaa ja energiaa kului. Pimeys oli kaatumassa päälle, kun sain sen homman hoideltua. Lopuksi vielä tein alapihan muut lumihommat pois. Kello oli jo 17:45, kun lopulta siirryin sisätiloihin. Jonkin ajan kuluttua palasivat kyläluudatkin.
Sunnuntain vastaisena yönä virisi kunnon tuuli. Lunta satoi myös hiukan. Joka paikka oli aamulla täynnä neulasta ja pieniä, kuivia puun oksia. Pakkasta 7, tuuli yhä tohisi, mutta ei enää yöllisellä voimalla. Ajoin ladut. Kiersin myös viikon takaisen takalenkinkin. Kolmikko lähti sitä kiertämään ennen puolta päivää. En ainakaan nyt alkanut puhdistamaan mökin järven puoleista lapetta. Lunta ei siellä ollutkaan kuin ehkä 30 senttiä. Mutta puuvajan lappeen putsasin. Se on saman kokoinen kuin illan kova urakka, mutta tästä selvisin noin kolmasosalla aikana mitaten. Ja keveys oli varmaan kymmenesosa, sillä tässä lumi ei ollut lainkaan niin kovaa. Määrää oli kuitenkin saman verran.
Kotimatkalle päästiin hieman normaalia myöhemmin. Kelkkojen taherrukset haittasivat hieman menoa. Pellon reunassa oli myös yöllä ajattanut. Päästiin kuitenkin ilman isompia manaamisia. Viikolla ei ole luvassa tuulia eikä sateita. Näin ollen varmaan ensi perjantainakaan ei ongelmia tule olemaan.
Tietovisan hoituminen on kiikun-kaakun. Määräaika ilmoittautumisille menee umpeen viikon kuluttua eli 15.2.2015 klo 18:00. Jos saamme sopivan porukan kokoon, niin hieno juttu. Muistakaa myös laittaa minulle sähköpostiosoite, johon vastaisuudessa tähän liittyvät jutut laitetaan.
Viikonloppu 30.1. - 1.2.2015
Alkutalvesta satoi vettä. Pähkäilimme, että jos se kaikki sade olisi tullut lumena, niin kuin kalenterin mukaan olisi pitänyt, olisi tänä talvena lunta kerrassaan reippaasti. Sitten saimme juuri ennen joulua hieman lunta. Ja vähitellen sitä kertyi lisää. Viikko sitten sitä oli jo saman verran, kuin koko viime talvena. Torniossa reippaasti enemmänkin. Kunnes sitten loppuviikosta hanat aukesivat ja sitä lunta todella tuli. Tuli, tuli ja tuli. Aurauskalusto ei oikein ehtinyt mukaan. Autoja oli kiinni kinoksissa siellä ja täällä.
Meltosjärven mittari ei näyttänyt aivan niin isoja kertymiä, kuin Tornion. Silti soitin Sirkkakoskentien auramiehelle perjantaina aamupäivällä. Jotta onhan varmasti tie illalla aurattu. Lupasi, että on. Hyvillä mielin siis mökille lähdimme. Puomille päästäisiin. Kun sitten käännyimme Sirkkakoskentielle, oli pettymys suunnaton. Tie auraamatta. Auton jäljet kuitenkin... ehkäpä ajettavissa. Jälki loppui puolentoista kilometrin päässä. Pysähdyimme. Arvelin, että pääsemme loppupätkänkin. Lumi oli pehmeää ja ei sitä niin kamalasti ollut. Aurattu varmaan joskus viikolla. Lopputaival oli hieman tihmeää. Lunta pukkasi keulan yli. Lievässä ylämäessä vauhi hyytyi kokonaan. Oli peruutettava ja puskettava uudelleen. Mutamankin kerran. Mäen päällä Ainokin huokaisi helpotuksesta. Puomille päästäisiin.
Päästiinkin. Tarrantiellä lunta saapasvarren verran. Oli lapioitava auton kokoinen paikka pienellä lapiolla. Aino lähti käppäämään etukäteen. Otsalampun valo loittoni varsin hitaasti. Kovaa puurtamista on taivallus. Sain auton tien sivuun ja aloin talsimaan mökkiä kohti. Puolen kilometrin päässä otsalampun valo oli juuri kadonnut, sillä tie teki siellä mutkan. Kyllä oli raskas kävely minullakin.
Aino oli ehtinyt laittamaan tulet kaminaan ja lakaissut terassin lumesta. Istuin hetken penkillä ja puhalsin. Sitten hain kelkan ja reen. Rekeen vielä lumilinko. Ja takaisin puomille. Linkosin sen verran lisätilaa autolle, että aamulla traktori mahtuu ohittamaan. Käytin rekeä irti kelkasta ja ajoin lingon kyytiin. Sitten autosta kamppeet ja suunta kohti mökkiä. Vilkaisin 20 metriä ajettuani taakse varmistaakseni, että tavarat pysyvät reen kyydissä. Olivathan ne pysyneet. Reki kun oli 20 metrin päässä! Olin unohtanut kiinnittää sen kelkkaan.
Aino oli ehtinyt lapioimaan alapihan polut. Linkosin jonkun aikaa yläpihan puolta. Vasta 21:30 aloitimme pelailemaan. Lumisadekin kutakuinkin loppunut.
Lauantaina tuli Markku, tuli traktori, tuli linko. Tarrantie puhdistui. Traktorin kyydillä pääsin puomille ja sain ajettua auton pihalle, jonka olin jo iltasella lingonnut väljemmäksi. Sirkkakoskentie oli juuri myös aurattu. Onneksi emme jääneet illalla odottamaan aurausta tien päähän. Päivä kului enimmäkeen lumitöissä. Naapurissakin. Karin kanssa käväisin kelkoilla pinoja kiertämässä. Utukkaa riitti. Tulisi suojakelejä, jotta saisi kunnon radan aikaiseksi. Ajoin myös ladut. Poutaa kun piteli. Illalla pelailtiin vähän vieraiden kanssa.
Sunnuntaina -8, melkoisen reipas pohjoistuuli. Ajatti lunta. Myöhemmin sitä tuli myös taivaalta. Kun lunta nyt piisaa, lähdin kelkalla polkemaan pohjia uusille laduille. Vanhoja puureittejäni hyödyntäen. Lunta oli paikoin älyttömästi. Ojiin jouduin sitä lapioimaan kuitenkin lisää. Kelkka teki syvää uraa lumeen. Kiersin ringin pariin kertaan. Latukonetta en nyt vielä käyttänyt. Viikon kuluttua sitten.
Ennen kotimatkaa linkosin vielä polun laavulle. Siellä katolla on valtaisa lumikuorma. olisikohan syytä ensi viikonloppuna sitä keventää? Mökinkin katolle on tehnyt yläpihan puolelle mahtavan kinoksen. Hommia taitaa piisata siinäkin.
Lumisessa metsässä oli pitkästä aikaa hirven jälkiä. Viime vuosina hirvet ovatkin olleet alueella aika harvinaisia. Porojen jälkiä myös. Yksi tepasteli aivan pihapiirissäkin. Pihakoivussa vieraili tilhiparvi. Ei tainnut löytää syötävää. Katosi pian paremmille maille. Myyrä oli vaikeuksissa tierännissä. Yritti kiivetä pystysuoraa lingon jälkeä. Ei tainnut onnistua.
Kotimatkalla kinostumia tiellä. Yllättävissäkin paikoissa. Varajärven paikkeilla tie aika pahoin tukossa. Läpi kuitenkin päästiin. Pelotti Sihtuunantie. Siellä muutamilla peltoaukeilla on joskus ollut tosi suuret kinokset. Onneksi siellä oli juuri kulkenut aura-auto. Torniossa lumitöitä.... riittäisi jo! Loppumatkasta teiden varsilla runsaasti tykkylumen katkomia puita. Torstaina sade oli märkää ja takertui puiden oksiin.
Tuo lumisade ja lumen paksuuden mittaaminen ovat mielenkiintoisia asioita. Kilpisjärvellä virallinen lukema on viikossa pudonnut melkoisesti. Ja nyt samoin lauantaista lähtien Torniossakin. Vaikka lunta tulee hieman koko ajan. Sopivilla tuulilla kun viima vie lumet mittauspisteistä jonnekin muualle. Ainakin yksi pysäkki on meidän takapiha.
Tietovisan kiinnostus näyttäisi olevan minimaalista. Asetetaanpa kuitenkin määräaika: mukaan ilmoittauduttava viimeistään 15.2.2015 klo 18:00. Eli kahden viikon kuluttua sunnuntaina. Jos ei enempää tule mukaan lähtijöitä, en enää palaa asiaan.
Viikonloppu 23.1. - 25.1.2015
Tässä parin viikon aikana olen käynyt pientä vääntöä sähkösopimuksestani. On ollut varsin hankalaa edes saada sellaista tietoa, että milloinka voimassa oleva sopimus päättyy. Selvää on, että toimittaja on jatkanut sopimustani ilman lupaani. Nyt en kuitenkaan ala asiasta enää kiistelemään. Nyt tähdätään vain siihen, että tuossa kevään korvalla sähköyhtiö tulisi vaihtumaan. Toivottavasti onnistuu!
Talvinen pakkasviikko takana. Tällaisissa ilmoissa on se hyvä puoli, että lunta ei satele. Mitä nyt vähäistä pakkaspöperöä vain. Niinpä mökillä ei ollut tällä kertaa lumitöitä odottamassa. Kämpässä -17, ulkona -21. Lämmitys sujui hyvin, kunnes lämpömittari näytti +12 asteen lukemaa. Silloin kaminaan oli kertynyt niin paljon kekäleitä, että vain muutamaa kalikkaa oli mahdollista polttaa kerrallaan. Eikä sellainen tulistelu riitä kohottamaan lämpötilaa. Normaalisti nostamme kämpän lämmön liki 20 asteeseen ennen kuin sytytämme takan. Nyt vähensimme kaminan hiilikuormaa takkaan ja sytytimme senkin. Kaminaan tietenkin myös uutta kalikkaa. Kamina kuitenkin on se, jolla ensimmäisenä iltana lämpö tuotetaan. Alkuun tietenkin kämpän lämpö laski, kun takka veti kitaansa jo lämmennyttä sisäilmaa. Loppuillasta kuitenkin lämpöä piisasi. Vähintäänkin!
Pakkanen kiristyi. Taisi olla jo -26, kun Kari ja Maarit pörhälsivät kelkalla kylään. Istuttiin iltaa. Seurusteltiin ja poristiin. Tällä kertaa ei pelattu mitään. Iltamyöhään mittarissa jo -29. Järvellä varmaan vielä kylmempää. Paluumatka vierailla oli varmaankin vähintäänkin melkoinen??
Lauantain kuitenkin enää -19 astetta. Ilma kuin linnun maitoa iltaiseen verrattuna. Kävin näppäämässä muutaman ämpärillisen vettä. Käväisin verkkokepeillä asti. Kepit olivat saaneet viiden sentin kuurakuorrutuksen. Raaputin kuuran pois ja heijastimetkin paljastuivat.
Lunta oli maastossa sen verran, että päätin tehdä muutaman sadan metrin pätkän uutta latulinjaa. Muutamassa paikassa oli käytettävä lapiota. Muualla homma sujui ajamalla. Ajoin sitten ladut ja Aino niitä hiihtää päkitti. Kävin myös ajelemassa Karin puupinoille jälkeä. Lunta tuntui olevan vähintäänkin riittävästi. Pinojakin oli vaikea havaita. Löytyiköhän kaikki?
Syötiin tuliset fejoadat. Viikolla olin pitänyt kokkailuillan ja sitä herkkuruokaa saamme maistella useammankin kerran. Valoisan päivän viimeisinä hetkinä päätin tankata kelkan. Mutta en millään löytänyt pänikän putkea. Kolmea mallia oli, mutta ei sitä neljättä, joka olisi sopinut siihen täyteen pänikkään. Venevajastakin etsin, sillä kesällä se oli ollut siellä. Muutaman litran sain laittettua litran kannun avulla. Jätin homman siihen.
Siemeniä kulunut ämpärillinen, Eli samaa tahtia aiemman kanssa. Uusi säkillinen saaviin. Pimeä saavutti. Oli siirryttävä sisätiloihin. Pelailtiin. Illalla pakkasta vain 12 astetta.
Sunnuntaina sitten vain -11. Yöllä pölissyt hieman lunta. Tuuman verran ehkä. Putsasin polut kolalapiolla. Ajoin ladut Ainolle. Tällä kertaa osin jäällekin. Kanavan varressa lunta päälle puista. Huppu taas pelastajana. Hiihtokeli kohtuullinen. Poltin tämän vuotiset roskat tynnyrissä. Ettei ala kertymään.
Oli pakko ryhtyä tankkaamaan kelkkaa. Tai käväisi siinä jo mielessäni, että ostan samanlaisen pänikän, että saan sen torvenkin. Mutta vielä sitä etsimään. Otin oikein taskulampun, jotta näkisin varaston kaikkiin sopukoihin. Ja jippii, torvi löytyi ja tankkaus onnistui!
Nyt luvassa varsin siedettäviä pakkasia. Jopa lauhaa. Ei kuitenkaan plussakelejä. Luntakin luvassa. Toivon mukaan ei haitaksi asti. Minulle jo riittäisi.
Tietokilpailua tässä yritetään nostaa jaloilleen. Olisikohan mukaan lähtijöitä? Etusivullani on ollut viikon ajan linkki alustaviin suunnitelmiin. Hieman heikosti havaittavissa?? Löytyy myöskin nyt tästä.
Viikonloppu 16.1. - 18.1.2015
Alkuviikosta tosiaan piteli pakkasia. Maanantaina Meltosjärvessäkin -37 astetta. Puolessa vuorokaudessa reippaasti lämpenevää ja tiistaina enää -17. Siitä sitten viikonloppua kohden yhä lauhtuvaa. Sateli pakkaslunta. Loppuviikosta ihan pyryäkin. Takana työviikko, josta ei vastuksia puuttunut. Muutakin vastusta maailmassa. Olikin aivan paikallaan lähteä taas viikonlopun viettoon.
Lunta oli siis tullut hieman jatkuvasti huippupakkasten loputtua. Hieman se arvellutti, vieläkö mökille päästään, vai joudummeko kävelemään puomilta. Puomi sitten olikin auki ja auton jäljet kertoivat jonkun jo tulleen. Auton pohja oli piirtänyt jälkeä lumeen, mutta meno oli jatkunut keskeytyksettä. Ei tökkinyt meilläkään. Jaanan mökin ohittaessamme näimme siellä valoa. Mukava juttu, emme siis tällä kertaa ole aivan kahdestaan kairassa.
Virallinen lumitilanne oli viikossa kasvanut vain 3 senttiä. Mutta kyllä sitä oli tullut kymmenkunta senttiä. Pakkasta vain pari astetta. Alkuillan ohjelmana siis leppoisaa lumen siirtelyä. Loppuillasta seurustelua ja tietovisailua.
Lauantaina ajoin aamusta ladut. Aino niitä hiihteli. Naapurit eivät ehtineet, talven ensimmäinen mökkireissu vaatii aina omat kuvionsa. Tyyni keli, pakkastakin vain asteen verran. Saatoin päivän aikana lumityöt loppuun. Vähän avustin naapurissakin. Ajelin jäällä kelkalla pari mutkaa. Rantamaisemissa jäällä ei ollut vettä, mutta hieman kauempana sitä riitti. Varoitin naapuriakin. Heillä suunniteltu pilkkireissu kohdistuikin siten aivan lähialueelle.
Iltahämärissä ruokahommat. Kusiluistimet jaloissa kävin sitten pihan perällä. Nyt tiedän, mistä kengille moinen nimitys. Lennon jäljiltä oli taskutkin lunta täynnä. En onneksi tärvännyt itseäni. Iltasella samaa ohjelmaa, kuin perjantainakin. Nyt lisukkeena pari lautapeliäkin. Tarran ensikertalainenkin pääsi juoneen mukaan!
Sunnuntaina -4. Tuuli puhalteli pohjoisesta. Suunnitelmat hiihtohommista ja pilkkireissuista oli haudattu. Markku kävi linkoamassa tien puhtaaksi. Lauantain aamuhämärissä olimme seuranneet oravan yrityksiä päästä lintulaudalle. Ei onnistunut. Aina pudota mätkähti maahan. Sunnuntaina kuitenkin lopulta onnistui. Jo toisella yrityksellä. Tein pienen lisäosan, joka saattaa olla lopullinen niitti oravan yrityksille. Katsotaan jatkossa, olinko oikeassa.
Kotimatkalla hieno ilma ja hyvä ajokeli. Matka joutui. Nyt on jälleen luvassa pakkasia. Viikonlopun seutuvilla lauhtuvaa. Toivottavasti lauhempi ilma ehtisi jo lauantaiksi. Valoisampia ja jossain vaiheessa lämpöisempiäkin aikoja kohti ollaan menossa kuitenkin. Ja pitempiä päiviä.
Viikonloppu 9.1. - 11.1.2015
Lunta sadellut lisää. Tiet perjantaina pääosin aurattu. Sirkkakoskentietäkin Piekkolanvaaran risteykseen asti. Sinne oli aura suunnannut. Vaaraan. Tukin ajoa kai sieltä suunnasta on. Edellisen aurauksen jälkeen uutta lunta oli tullut kymmenkunta senttiä, joten ei se kulkua pidätellyt. Mökissä -6, ulkona -7. Ilkeä tuuli suoraan järveltä. Tein kahvia odotellessani pääosan pihan lumihommista. Iloisesti lensi lumi metsään, kun suuntasin lumitorven kohti taivasta!
Lauantaina koko päivän noin -12. Tuuli yhä järveltä. Iltasella heikkoa lumisadetta, mutta se ei kerryttänyt kinoksia lumihommiksi asti. Sentti-pari! Ajelin latukoneen kanssa kanavanlaitalenkin. Rannasta alkava osa risukkoista. Pusikot lumen taivuttelemia. Onneksi olin laitanut hupun kunnolla pään ja niskan suojaksi. Pehmoisessa lumessa kelkan tela painui syvälle, joten monin paikoin latu jäi syntymättä. Aino kuitenkin kehui latua. On tietenkin kelkan jälki parempi hiihtää kuin umpinen.
Päätin kokeiilla selän kestämistä ja suuntasin matkani lingon kanssa puomille. Puolimatkassa piti istua. Ja tietenkin myös puomilla. Linkosin tienhaaran puhtaaksi. Sirkkakoskentie yhä auraamatta. Olin puomille tullessani lingonnut renkaan piirtämän jäljen. Paluumatkalla vuorossa toinen jälki. Näin mökiltä puomille asti tuli väylä renkaiden kohdilta lumettomaksi. Nyt saa tulla lunta jonkun verran, ennen kuin siitä on haittaa. Paluumatkalla linkosin lisäksi polun Jaanan porraspäähän. Mökillä myös parit lumikasat illan jäljiltä.
Tuli siis testattua selkä. Kestihän se, mitä nyt normaalit kivut. Samalla tuli otettua aikaa, paljonko mutka puomille kestää. Nyt lingottavaa oli vain kymmenisen senttiä, joten sain hurjastella maksiminopeudella. Joka näyttäisi olevan 2,5 km/h.
Viikko sitten laitoin siemenautomaatin päälle lisäkannen. Hirmu painava ja paksu muovilevy. Epäkäytännöllinen, kiinnitys narulla. Orava oli viikolla puraissut narun poikki. Oli varmaan saanut mukavat lähdöt, kun naru oli katkennut ja levy pudonnut. Ilo se on pienikin vahingonilo! Varaston uumenista löysin muovinpalan, jonka ruuvasin kannen päälle kiinteäksi. Kansikokonaisuus on nyt 20 senttiä leveämpi, kuin itse pönttö. Pitää olla aika fakiiri, jos tuon kannen päältä onnistuu puikahtamaan siemenkaukaloon. Iltapäivän hämärissä odottelimme oravia, jotta saisimme nauraa. Eivät tulleet.
Sunnuntaina paikalle saapui fakiiri. Pari kertaa se epäonnistui ja mätkähti maahan. Lopulta onnistui. Ei naurattanut.
Pakkasta niukasti kahdenkymmenen kylmemmällä puolella. Aamupalan jälkeen kävin hakemassa avannolta tiskivesiä. Viima jäällä nipisteli poskipäitä ja läpäisi ohuehkon puvunkin.
Eipä Ainokaan lähtenyt hiihtelemään. Joten aloimme valmistelemaan kotimatkaa. Nyt oli Sirkkakosken tie aurattu. Matkan varrella myöhemmin tuuli ajattanut kinoksia tielle. Lumi pölisi ja aurinko paistoi.
Nyt ei Kingdom Builder ollut unohtunut kotiin. Sitä siis illat pelailtiin. Loppiaisena haudutin uunissa pitkän kaavan mukaan hirven lihoja. Aino loihti niistä taas herkkuruuat lauantaiksi. Voi herranjestas!
Lunta nyt virallisesti 42 senttiä. Alkuviikoksi luvassa koleaa. Pohjoisessa tälläkin hetkellä paikoin -40. Loppuviikoksi lauhtuvaa. Ja hieman lisälunta. Jos lauhtuu, järjestynee taas mökkireissukin.
ps. kuvagallerian pääteeksi laitoin linkin Google Earthin panoramioon. On ehkä helpompi tapa löytää kaikki kuvat.
Viikonloppu 9.1. - 11.1.2015
Lunta sadellut lisää. Tiet perjantaina pääosin aurattu. Sirkkakoskentietäkin Piekkolanvaaran risteykseen asti. Sinne oli aura suunnannut. Vaaraan. Tukin ajoa kai sieltä suunnasta on. Edellisen aurauksen jälkeen uutta lunta oli tullut kymmenkunta senttiä, joten ei se kulkua pidätellyt. Mökissä -6, ulkona -7. Ilkeä tuuli suoraan järveltä. Tein kahvia odotellessani pääosan pihan lumihommista. Iloisesti lensi lumi metsään, kun suuntasin lumitorven kohti taivasta!
Lauantaina koko päivän noin -12. Tuuli yhä järveltä. Iltasella heikkoa lumisadetta, mutta se ei kerryttänyt kinoksia lumihommiksi asti. Sentti-pari! Ajelin latukoneen kanssa kanavanlaitalenkin. Rannasta alkava osa risukkoista. Pusikot lumen taivuttelemia. Onneksi olin laitanut hupun kunnolla pään ja niskan suojaksi. Pehmoisessa lumessa kelkan tela painui syvälle, joten monin paikoin latu jäi syntymättä. Aino kuitenkin kehui latua. On tietenkin kelkan jälki parempi hiihtää kuin umpinen.
Päätin kokeiilla selän kestämistä ja suuntasin matkani lingon kanssa puomille. Puolimatkassa piti istua. Ja tietenkin myös puomilla. Linkosin tienhaaran puhtaaksi. Sirkkakoskentie yhä auraamatta. Olin puomille tullessani lingonnut renkaan piirtämän jäljen. Paluumatkalla vuorossa toinen jälki. Näin mökiltä puomille asti tuli väylä renkaiden kohdilta lumettomaksi. Nyt saa tulla lunta jonkun verran, ennen kuin siitä on haittaa. Paluumatkalla linkosin lisäksi polun Jaanan porraspäähän. Mökillä myös parit lumikasat illan jäljiltä.
Tuli siis testattua selkä. Kestihän se, mitä nyt normaalit kivut. Samalla tuli otettua aikaa, paljonko mutka puomille kestää. Nyt lingottavaa oli vain kymmenisen senttiä, joten sain hurjastella maksiminopeudella. Joka näyttäisi olevan 2,5 km/h.
Viikko sitten laitoin siemenautomaatin päälle lisäkannen. Hirmu painava ja paksu muovilevy. Epäkäytännöllinen, kiinnitys narulla. Orava oli viikolla puraissut narun poikki. Oli varmaan saanut mukavat lähdöt, kun naru oli katkennut ja levy pudonnut. Ilo se on pienikin vahingonilo! Varaston uumenista löysin muovinpalan, jonka ruuvasin kannen päälle kiinteäksi. Kansikokonaisuus on nyt 20 senttiä leveämpi, kuin itse pönttö. Pitää olla aika fakiiri, jos tuon kannen päältä onnistuu puikahtamaan siemenkaukaloon. Iltapäivän hämärissä odottelimme oravia, jotta saisimme nauraa. Eivät tulleet.
Sunnuntaina paikalle saapui fakiiri. Pari kertaa se epäonnistui ja mätkähti maahan. Lopulta onnistui. Ei naurattanut.
Pakkasta niukasti kahdenkymmenen kylmemmällä puolella. Aamupalan jälkeen kävin hakemassa avannolta tiskivesiä. Viima jäällä nipisteli poskipäitä ja läpäisi ohuehkon puvunkin.
Eipä Ainokaan lähtenyt hiihtelemään. Joten aloimme valmistelemaan kotimatkaa. Nyt oli Sirkkakosken tie aurattu. Matkan varrella myöhemmin tuuli ajattanut kinoksia tielle. Lumi pölisi ja aurinko paistoi.
Nyt ei Kingdom Builder ollut unohtunut kotiin. Sitä siis illat pelailtiin. Loppiaisena haudutin uunissa pitkän kaavan mukaan hirven lihoja. Aino loihti niistä taas herkkuruuat lauantaiksi. Voi herranjestas!
Lunta nyt virallisesti 42 senttiä. Alkuviikoksi luvassa koleaa. Pohjoisessa tälläkin hetkellä paikoin -40. Loppuviikoksi lauhtuvaa. Ja hieman lisälunta. Jos lauhtuu, järjestynee taas mökkireissukin.
ps. kuvagallerian pääteeksi laitoin linkin Google Earthin panoramioon. On ehkä helpompi tapa löytää kaikki kuvat.
Uusi vuosi 2015
Joulut juhlittu ja vuosikin päättyi. Tiistaina oli aika etelän vieraiden aloittaa paluumatka. Yöllä oli tullut lunta, mutta aamusella pyry ohi. Minulla lomaa oli keskiviikko ja sitten perjantai. Mökille lähdimme kautta avaamaan keskivikkoaamuna. Melko pimeässä jo. Mökillä oltiin ennen yhtätoista. Koska joulun seutuna oli kova pakkanen ja nyt vain hieman miinuksella, tervehti meitä kuurainen mökki. Sisällä pakkasta oli vielä 10 astetta. Onneksi kuura oli ulkopinnassa. Mökin lämmetessä kuura ikkunoissa alkoi antautumaan Ainon suosiollisella avustuksella. Lyhyen valoisan ajan vietin pihalla. Lumitöissä lähinnä.
Syötiin suorastaan erinomainen keitos. Selvä merkki siitä, että edellisestä käynnistä oli kulunut kauan, oli se, että perusajanvietepelimme unohtui kotiin. Vuoden vaihtumista odotellessamme kulutimmekin aikaa korttien parissa. Kello 24:00 ammuimme raketit. Jälleen olosuhteet suosivat, kun lumiset puut kylpivät rakettien valossa. Hetken vielä istuimme laavulla. Nautimme olostamme. Pikkupakkanen ja vesisade eivät haitanneet!
Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli hieno. Oli tyyntä ja aurinkoista. Eihän se aurinko tosin kauaa taivasta kiertänyt, mutta kiersi kuitenkin. Pari astetta plussaa. Aino hiihteli ja kehui keliä. Minä hakkasin katolta aiemmin tulleet lumikasat. Loputkin lumet sitten tulivat alas. Hain saunavedet, vaikka saunominen olisi ohjelmassa vasta perjantaina.
Perjantaiksi oli luvassa lumisadetta. Joku hiutale lenteli pitkin päivää, mutta ei niistä sateeksi ollut. Kaadoin pienehkön koivun, jotta saisin kaadettua sen takana olleen kuusen oikeaan suuntaan. Hienosti meni. Kapaleet hoitelin pinoon. Oksat ajettiin laavun taakse kesäisen kasan päälle. Kun aikaa oli, kaadoin vielä toisenkin kuusen. Lumi oksista oli pudonnut tai sulanut, mutta kuivia hanskoja oli vaihdettava useammankin kerran. Päälle maistui sauna. Ja tuhti syönti. Jo kahden maissa lumisade ilmoitteli tulostaan. Mutta iltayhdeksältä se sitten todella alkoi.
Lauantaina aamusta lumitöihin. Lunta oli yön aikana kertynyt aika lailla. Aino käppäili tietä pitkin. Tuli sitten huolestuneena sanomaan, että lunta on niin paljon, että olisikohan viisainta viedä auto puomille. Sade kun vain jatkui. Ajeltiin autolla puomille. Hyvin vielä kulki, vaikka pohja piirsikin lumeen jälkeä. Ajoin sitten vielä parikin reissua. Ja päätteeksi kelkalla keskipolanteen matalaksi. Kärsii taas tulla useammankin sentin lisäys, ennen kuin takkuilee.
Poltettiin hakokasa lumen putoamista samalla seuraten. Kuivaa risua oli sen verran syttöaineiksi, että tuoreetkin haot paloivat. Lumisade hellitti viimein kahden maissa. Neljältä suoritin viimeisen kohentamisen kokolla. Viideltä pimeää ja kuu alkoi näkymään ohenevan pilviverhon takaa. Yöllä vielä hetkittäin heikkoja lumisateita. Meltosjärven mittauspisteessä 40 sentin vahvuus. Perjantaina lukema oli 24 senttiä.
Iltasella tulivat Kari ja Maarit. Kun Kingdom Builder oli kotona, pelasimme Miekojärvi-peliä. En pärjännyt!
Sunnuntaina en enää isompia juttuja touhuillut. Korjailinpahan vain lintulautaa. Orava kun oli hieronut älynystyröitään ja keksinyt jälleen uuden tavan päästäkseen siemenlaariin. Useat yritykset epäonnistuivat ja kurre mätkähti tantereeseen. Mutta lopulta sinnikkyys palkitiin. Tiedän tasan, millainen automaatti olisi oravavarma, mutta vanhan korjaaminen olemassaolevilla materiaaleilla ei oikein tahdo onnistua. Pitäisiköhän tehdä kauppareissu, jotta kilpajuoksu olisi lopullisesti ohi?
Tarran muut mökit olivat vielä hiljaisia. Järvellä näkyi hieman liikennettä ja vastarannoilla valojakin. Huhut kertoivat, että verkkojen lupia ja silmäkokoja oli viranomaisten taholta syynätty.
Aamulla olin saanut mieluisan tiedon: hirviarpani oli osunut arvottujen joukkoon! Paluumatkalla käytiin pussukka noutamassa. Tarrantie oli jälleen kuin tiaisen pää. Kiitos Markun, joka oli jälleen ollut asialla. Autoiluni ja kelkkailuni eivät linkousta olleet haitanneet. Sirkkakoskentie oli kuitenkin auraamatta, vaikka iltapäivää oli jo kulunut jonkun verran. Mitenkähän sen auraus on oikein järjestetty?
Mökkikausi siis avattu. Ja varmaan jatkuukin tasaiseen tahtiin, ellei hirmupakkasiksi ala. Voisi kai jatkaa kuusten kaatamista. Puu viikonlopussa olisi sopivat tahti. Latujakin voisi alkaa höyläämään. Paikoin lunta olisi jo riittävästi.
1.
Esittely ja Taustaa 
