Viime
käyntejä
Loppuvuotta kohti
Keskiviikkona, 14.12. palasi ihopolin lekurit lomilta. Soitin ja kerroin tilanteen. Kädet aika hyvät, mutta muu keho kutisee ja punoittaa. Sain yllättäen ajan torstaille. Vuorokauden ajan oli jo kämmenetkin taas kutisseet. Odotin sisäistä kortisonikuuria. Voiteilla kuitenkin jatketaan. Kämmenet ne vain jatkavat huononemista. Kropan tila kuitenkin paranemassa ja palelu loppunut.
Tiina saapui keskiviikkona. Hain junalta. Eipä huomannut, että auto on vaihdettu. Vasta moottoritiellä ihmetteli eri näköisiä mittareita. Naurattaa meinasi. Minullakin vapaata nyt reippaanlaisesti. Kaikenlaista jouluostosta loppuviikko. Viikonloppukin osittain. Oleilua. Maanantaina, 19.12. vuoden viimeinen työpäiväni. Sitten vapaalle!!
Nyt ei muuta kuin Hyvät Joulut!
Joulun aikaa:
Niin... katselin tuossa kulunutta vuotta. Kylläpä se mökkeilyn kannalta on sujunut pitkälti vanhaan malliin. Kauriin vierailu alkuvuodesta oli vain hieman poikkeuksellista. Isompi asia kuitenkin oli se, että helmikuusta lähtien olen ollut osa-aikaeläkkeellä. Se on mahdollistanut pitkien viikonloppujen pitämisen. Pitempien vapaidenkin välillä. Lyhyen päivän aikaan olemme menneet mökille aamupäivästä. Illan pimeyteen emme ole menneet. Mökin lämmittäminenkin mukavampaa valoisassa!
Kämmenten osalta koin kolme pahaa aallonpohjaa. Kesäkuussa olin jopa neljä yötä sairaalassa Oulussa. Kahdesti koko keho lävähti punaiseksi. Nuo tapahtumat samaan aikaan kämmenten hajoamisten kanssa. Loppuvuonna menossa taas huonoon suuntaan hyvän vaiheen jälkeen. Neljäs aallonpohja lienee selviö. Oulun reissun sattumusten johdosta olen sitten joutunut syömään beetasalpaajia ja verenohenteita. Marevanin kanssa meni vaikeaksi, joten se muutettiin Pradaxaksi. Azamuniakin söin, mutta se räjäytti maksa-arvot pilviin. Kolesterolilääkitys on jäissä. Siinä vuoden terveysraportti.
Tämän päiväkirjan kohtalo on auki. Olen näin mielessäni ajatellut, että päivitykset loppuvat kun jään lopullisesti eläkkeelle. Näillä näkymin se ajankohta olisi ensi vuonna lämpöisten kelien vallitessa. Mitään en ole vielä virallisesti päättänyt, mutta ei kai tuota enää kannata venyttää mihinkään. Silloin siis saisi loppunsa myöskin yksi Suomen vanhimmista nettipäiväkirjoista. Liekö peräti vanhin... kukapa ottaisi tuosta selvän?? Niin kauan se on vanhin, kunnes toisin osoitetaan. Oikeasti tuo selvittely olisi mukava jostakin/jotenkin saada! Takuulla moni odottaa pv-kirjan loppumista. Siinä mielessä jatkaminen olisikin hyvä vaihtoehto. Nenäherneitä kun olisi vielä pussissa. Facebook-tilin palautin voimaan joskus keväällä. Instagram on ollut käytössä toista vuotta. Kumpainenkaan ei minua vakuuta. Millekähän tässä ryhtyisi? Mikään ei kannusta yhdenkään jatkamista. (Pv-kirja, FB, IG).
Tiina aatonaattona Kälviälle. Jäimme kahdestaan. Aatto hiljainen. Lumisadetta ja iltaseitsemän jälkeen lumihommissa. Joulupäivänä sitten Tiina ja Jani Kälviältä Tornioon. Tuli hieman eloa pirttiin, mutta eipä se meno rajuksi ryöstäytynyt. Karaoket kuitenkin pelasivat. Ja tietenkin KB oli vahvasti esillä. Sellaista tällä kertaa!
Nyt Tornio hiljenee, Hyvää Uutta Vuotta!
Viikon lomalla 2.12. - 11.12.2016
Vuoden vaihteeseen mennessä on meikäläisen pyrittävä sovittaa kohdilleen vapaat ja työpäivät. Vapaita on aika lailla pitämättä ja työpäiviä siksi enää 4 tälle vuodelle. Viikko siis nyt vapaata. Mökille taas jo perjantaina aamusta. Matkalla nähtiin metsäkauriita. Ensin yksi, muutaman kilometrin päässä sitten vielä 3. Poroja emme niinkään nyt havainneet. Mökillä uutta lunta 4 cm. Aura silti käynyt. Voi-voi! Pihapolut hoituivat lapiolla ja kolalla. Käytin linkoa sitten vain naapurustossa. Vähän parkkipaikkaa ynnä muuta.
Kädet olivat menossa tosi surkeaan kuntoon. Muutakin vaivaa ilmeni. Aloitinkin jo ehdotella pikaista paluuta Tornioon. Jäätiin vielä kuitenkin, kun oli hieman suunnitelmiakin.
Pyrin välttelemään isompia askareita. Ongelmilta en kuitenkaan välttynyt. Pärjäsin silti. Kai näihin juttuihin on alkanut jo tottumaan. Liikaakin. Sain laitettua toisen lintulaudan paikoilleen ja siihen loput kaurat. Nyt ne eivät vielä kulu, mutta jos käy niin, että jää viikonloppuja käymättä, loppuu peruseväs. Silloin saavat linnut pärjätä kauralla.
Sunnuntaina lumipyry. Testasin tekemäni auran. Pelasi aikalailla mukavasti, kunhan pidin kunnon vauhtia. Tuli kokon polttajat ja iltapäivä kului Tarran rannassa. Pakkasta kymmenisen astetta, mutta vaatteiden kastumiselta ei voinut välttyä. Kokon lämpö ja lumisade tekivät tehtävänsä. Mahduimme meillä pöydän ääreen ja pistelimme makoisat käristykset tuulen suojaan.
Maanantaina vetelin auralla irtolumet tieltä. Soitin ihopolille kertoakseni tilanteestani. Meni vastaajaan. Takaisinsoitto tuli kuitenkin vielä aamupäivän aikana. Hoitsu lupasi sitten soittaa ennen neljää. Keskustelee lekurin kanssa.
Ajeltiin kotiin. Lomaa olisi viikko, mutta tiistaiksi luvassa huippupakkanen. Ja muutenkin. Illan suussa sain ihopolilta soiton. Lääkäri ei ollut ehtinyt käsitellä asiaani. Jäi lisäksi lomalle ja paikalla vasta 14.12!! Tutkailin Terveystalon varausaikoja. Ensimmäinen vapaa Kemissä/Torniossa 14.12. Siinä se! Odotellaan.... en lähde päivystyksen kautta ainakaan asiaa hoitamaan.
Tiistaina tuli ennustetun kova keli. Alle -30. Makoiltiin. Keskiviikkokin siinä meni. Hoitsu oli suositellut keittosuolaliuoshauteita. Ja etenkin Bepanthenin käski jättämään pois käsienhoito-ohjelmasta. En hauduttanut liuosksella, mutta rasvailin käsiä reippaanlaisesti perusvoiteella. Aivan kuin olisi auttanut!!!
Torstaina yritin mitata kuumetta. En onnistunut. Paleli, iho jouluisen punainen. Mentiin kuitenkin mökille. Siellä sisällä -5, ulkona -7. Uutta lunta oli tullut nyt vain hiukkasen. Lakaisuhommia poluilta. Kun kourat tuntuivat aika lailla paremmilta, Linkosin parkki-, ja kääntöpaikkoja. Meiltä hiekalle oli tiellä lunta pari tuumaa. Viimeisen mökin pihalla 15, jopa 25 sentin kinoksia. Mutta ihme ja kumma: kelkan perään tekemäni aura hoiti tuon paksummankin lumen. Tien reunat linkosin. Jälki oli mitä parhain. Pottumaan kulmassa oli aurattu tie siirtynyt ulkokurvin suuntaan. Mutkassa pitkän koneen perässä oleva linko vauhdikkaassa menossa kai mennyt aina ulompana ja ulompana. Linkosin tien kohdilleen. Metrin verran sain sisäkurvista pois kinosta. Kalamiehet olivat pyrkineet ajamaan hangessa turhankin pitkälle. Lapiohommiin olivat joutuneet. Heillekin linkosin sentään kääntöpaikan. Rantaan oli turhan pitkä matka aukaista väylää.
Oli muuten perjantaina aikasen kolea luoteistuuli. Jäälle ei ollut juurikaan asiaa. Olin aukaissut ladun jo aamupimeässä. Aino sitä kiersi. Jääosuuden sujutteli myötätuulessa. Saunavesien hakemisen hoitelin mahdollisimman joutuisasti. Puuvajan suojassa laitoin jälleen pinoon tuen. Yksi pino kulunut kuukaudessa. Kuluuhan sitä, pakkasilla!
Lauantaina edelleen selkeää, tuuli hieman alentunut. Paikalla ollut naisväki hiihteli. Testasin korjaamaani lumenpudotuslaitetta. Lumen määrä katolla ei vaatinut toimenpiteitä, mutta halusin kokeilla, kestäisikö viritelmäni. Kestihän se ja lape tyhjeni. Ajoin kelkalla pellolla yhden rajalinjan läpi. Pellolla lumimäärä oli riittävä ojienkin kohdalla. En jatkanut metsän puolelle. Siellä lunta on vielä aivan liian niukasti.
Sunnuntaina ilmassa pakastumisen merkkejä. Olikin ollut tasaista -7:ää pari päivää. Kotimatkalla auton mittari haki oikeita lukemia. Ei löytänyt, heilui -12:n ja -22:n välillä.
Kämmenet nyt sunnuntaina poikkeuksellsisen hyvässä kunnossa. Käsittämätön juttu! Punanahkaisuus kuitenkin huolettaa. Ja kutina ja palelu.
Viikonloppu 25.11. - 27.11.2016
Pessimistinen realismini .... kuinkahan päin tuota ajattelisi? No, aurauksesta on nyt sovittu. Sovittu on myös pääosin kustannusten jakoperusteista. Jos on vielä joku, joka aikoo tulevana aurauskautena tietä käyttää, ilmoittautukoon nyt. Laskut tulevat minulle. Vastuu maksuista urakoitsijalle on minulla. Perin sitten käyttäjiltä sovitun osuuden. Olen yhteyshenkilö auraajaan päin ja vain minä saan/voin tehdä muutoksia. Kannattaa varmistaa minulta tien auraus esim. pyhien aikaan. Taukoja voi olla. Muutoin tietenkin auraus jatkuu läpi talven.
Onpas taas tuo aika kulunut sutjakkaasti. Jouluun aikaa enää vajaa kuukausi. Lahjat hankkimatta. Miettimättäkin. Onhan tämä vaikeaa aikaa, kun ei millään keksi mitään soppelia lahjaksi kelpaavaa.
Perjantaina mökillä jotakuinkin 20 yli kymmenen. Savu nousi piipusta ja lumityöt pihalla tehty. Aurakin käynyt. Mikäpä aloitellessa mökkiviikonloppua. Kahvisteltiin rauhassa. Sitten lähdettiin pellolle polttamaan sinne syksyllä ilmestyneitä pajukasoja. Matkassamme syttöjä jokunen säkki. Emme silti saaneet toista kasaa palamaan kunnolla. Jätettiinkin se myöhempään. Laavulla pressujen suojassa ollut risukasa puolestaan syttyi ja paloi kunnolla. Ei tarvinnut ylimääräisiä syttöjä eikä kommervenkkejä. Laavulla pikku evästä. Ja lättykahvit.
Yöllä lumisadetta ja lauantaina uutta lunta viitisen senttiä. Aamupäivä kului pihalla lumitöissä. Ensimmäinen laajempi lumenpoisto-operaatio. Ihan lingolla. Aurakin saapui, kun viiden sentin raja oli ylittynyt. Porisimme tärkeitä asioita. Hommat mallillaan! Ja 13 tonnia painava peli... Olihan se!
Alkuviikosta satoi vettä. Heikensikö se jäitä? Ehkä, mutta ei merkittävästi. Sade ja lauha oli kuitenkin sulattanut verkkokepeille laittamani lumikasat. Niiden kasojen oli tarkoitus pitää kepit sen verran korkealla jään pinnasta, ettei poikkipuu ole keväällä jään sisässä. Lähes joika vuosi kun tapahtuu niin, että jää painuu lumen painosta ja jään päälle tulee reippaasti vettä. Se jäätyy ja jos poikkipuut ovat alkuperäisen jään pinnassa, voi olla kovempi työmaa keväämmällä niitä esiin hakatessa. Kun nyt oli pakkasta, kävin nostamassa kepit haluamaani korkeuteen.
Ajoin ennen pimeää kanavanlaitalenkin läpi. Vielä on liian vähän lunta, jotta saisi ladun aukaistua. Virallinen lukema 19 senttiä. Sen yhden syksyllä pätkimäni koijun voisi kuitenkin jo hakea. Pellolla on sen verran tasamaata ja luntakin. Pidin kuitenkin kiireellisempänä laittaa kelkkavajaa hieman toiseen järjestykseen. Työmäärä oli kaikkinensa hyvinkin kohtuullinen, ja lopputulos erittäin tyydyttävä!
Sunnuntaina kotimatkalle melko varhain. Aurinko alkoi tulla esiin, pakkanenkin kai kiristymässä. Jossakin Kaisajoen jälkeen pelloilla satoja poroja. En muista noilla korkeuksilla tuollaista tokkaa nähneeni.
Tuossa viikonlopun aikana tuli tietooni yksi mukava asia ja toinen vähemmän mukava. Jollain tapaa asioissa on jopa yhtäläisyyksiä. Mutta kuitenkaan ei. Tuon mukavan asian johdosta olen vilpittömästi iloinen. Toisen vuoksi harmissani. Ja jopa vihainen.
Kolmisen viikkoa sitten tilasin mökille pelivalon. Lumenit kohdillaan. Samoin akun koko ja toiminta-aika. Ja sokerina pohjalla usb-lataus. Jo vuosi sitten olin tästä unelmoinut. Ihanneratkaisu. Nyt sitten lopulta halpuivat myös Powerbank-laitteet ja tein hankinnan. Valon + 2 varavirtaa. Valo vain harmikseni alkoi välkkymään ensimmäisenä viikonloppuna. Sain takuuseen uuden ja nyt viikonloppuna paistattelimme kirkkaassa pelivalossa. Valo pelasi samoin kuin latauskin. Olen onnesta mykkä!
Viikonloppu 17.11. - 20.11.2016
Niin, jo toissa viikollahan oli se lääkärikäynti Kemin ihopolilla. Lääkäri aikoi neuvotella sisätautilekureiden kanssa, voidaanko mahdollisesti aloittaa Trexan-lääkitys?? Viikolla oli määrä jonkun sitten soittaa. Ei tullut soittoa asian tiimoilta. Tulikin yllättäen soitto Oulusta. Oli sinne lähete, jonka mukaan pitäisi käydä siellä valotesteissä. 5 peräkkäistä päivää!! Ohhoh. Johan tuli ruljanssi. Aikatauluongelmien johdosta menee kuitenkin tammikuun lopulle.
Mökille torstaina aamusta. Menomatkassa oli jotakin ainutkertaista, poikkeavaa. Siitä sitten joskus tarkemmin. Mökillä uutta lunta viitisen senttiä. Hieman polkujen aukomista. Pari kertaa ajoin tien autolla. Kerran kelkalla. Niemessä jo hieman kinostanut.
Verkoille yhden maissa. Jäällä vesikelkka kulki aika mukavasti, kun vettä ei ollut jään päällä kuin paikoin. Ja sielläkin niukasti. Odotukset saaliista olivat kohtalaiset. Kuhien paljous kuitenkin yllätti. Tulipa ainakin selväksi, että lauantaina otan verkot pois. Saaliista riippumatta. Perattiin kalat kimpassa. Pussitettiin. Meni peräti otsalamppuhommiksi. Vaikka oli leuto ilma, alkoi siinä ulkosalla jo hytisyttämäänkin.
Ruoka maistui. Maistui saunakin. Ei iltakahvikaan väkinäistä ollut. Pelailtiin illalla. Tuurit jakaantuivat, kuten aina!
Perjantaina vesisadetta. Pörräsin kelkalla puomilla. Tie tuli varsin tasaiseksi. Hyvä alusta lingolle ja auralle. Rakentelin lankuista auran, jota voin vetää kelkan perässä. Testaaminen jäi, sillä tuo peli pelaa vain pehmeässä lumessa, max 15 senttiä. Varsinainen auraus on yhä hieman auki. Sirkkakoskentien auraaja on selvillä. On olemassa suunnitelma. Pientä hienosäätöä vielä ja lopullinen sopiminen edessä. Olen luottavainen. Mutta kuitenkin pessimistinen realisti.
Lauantaina lumi- ja räntäsadeaamu. Loppui onneksi aamun sarastaessa. Pimeä juuri väistyi, kun lähdin verkoille. Nyt vettä ja sohjoa jäällä. Olin unohtanut matkasta pari tärkeää tarviketta ja jouduin pahnostamaan sohjossa mökillä mutkan. Kuhat olivat jatkaneet verkkoihin uimista. Laitoin narut verkkojen paikalle. Vesikelistä johtuen en saanut verkkokeppejä kunnolla koholleen. Seuraavilla pakkasilla sitten. Kalat yhteisvoimin fileiksi ja annospusseihin. Tuli taas iso kassillinen filettä. Viikon kalastus jään alta toi pakastimeen 27 kuhan fileet. Kaupasta ostettuna olisin köyhtynyt satoja euroja. Monta kertaa olisi pitänyt aamusella lähteä sorvin ääreen siihen määrään!
Olimme jo perjantaina päättäneet sen, että lauantaina lähdemme kotimatkalle kalahommien jälkeen. Niin tehtiinkin. Tie puomille oli sateessa pehmennyt. Yön sade oli lisäksi kerryttänyt uutta soselunta 5-6 senttiä. Sirkkakoskentiekin auraamatta. Olisi jo sielläkin saanut aura käydä. Jonnekin Kapustan korkeuksille asti tie oli pahoin sohjoinen. Vauhti oli pidettävä max 60-70:n tietämissä. Loppumatkalla helpompaa. Lopulta lumetontakin. Kotona talonmieskolaukset ennen sisälle menoa. Eihän se käsille hyvää tehnyt. Nyt talonmiesvuo ohi. Samoin verkkokalastuskin. Joten käsillä voisi olla nyt hieman aikaa parantua.
Viikonloppu 11.11. - 13.11.2016
Perjantai viikon ainoa eläkepäivä. Kotoa lähdettiin liikekannalle, kunhan ensin hieman valostui. Pyrytti. Mökillä lunta kymmenisen senttiä. Pakkasta yhdeksän, sisällä ja ulkona. En alkanut lumitöille. Polkuja kuitenkin vähän aukaisin. Heittelin lunta mökin reunustoille. Muualla lumi saa polkeentua.
Ajoin kuitenkin kelkalla hiekan ja puomin väliä pariin otteeseen. Saisi muodostua jonkunlainen polanne pohjimmaiseksi. Vaikka voi olla, että turhaa työtä tein!
Järvi oli mennyt umpeen tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Lähdin tutustumaan uuteen jäähän. Suunnaksi otin idän. Ja paikan, johon ajattelin laittaa verkot. 50 metrin päässä rannasta jäätä oli 11 senttiä. Verkkopaikalla 7 senttiä. Alkuviikolle luvassa jopa vesisadetta. Nyt illalla pakastuvaa kuitenkin ja pimeässä kävin kolaamassa verkkopaikalle nasti kaksi rinnakkaista uraa. Tarkoituksena paljastaa jäätä, jotta kulkureitin kohdalla jää vahvistuisi näillä pakkasilla ennen viikon lauhoja.
Lauantaina aamukahvivieraita. Puheltiin aurauksesta. Puheltiin kalahommista. Puheltiin niitä ja näitä. Koko lauantain liki 20 astetta pakkasta. Äkiksestään tuntui kolealta! Keräsin verkonlaskuarsenaalin vesikelkkaan ja hinasin kuorman järvelle. Onneksi oli täysin tyyntä. Ainokin saapasteli paikalle ja avusti muutamissa paikoissa. Asioita nopeuttava apu olikin tervetullutta. Laitettiin kaksi 60-metristä verkkoa. Jälkimmäinen elää viimeisiä hetkiään. Menee vaihtoon heti kättelyssä. Jää vahvistunut tuuman verran vuorokaudessa.
Sunnuntaina kävin tietenkin kokemassa verkot. Olin vähintäänkin tyytyväinen. Tuoretta filettä kertyi kilotolkulla. Epäkurantti verkko tuli vaihdettua uuteen. Alkavalla viikolla mennään mökille jo aiemmin. Ja verkot koetaan heti. Todennäköisesti lauantaina sitten verkot pois ja narut odottamaan kevätsesonkia.
Sunnuntaina aamuyöllä alkoi lauhtuminen. Aamusella pakkasta enää kymmenkunta. Kotimatkan alkaessa viitisen pykälää ja illalla nollassa. Lauhaa luvassa koko viikoksi. Paljonko tulee lunta?? Muuttuuko suunnitelmat? Ikävää, että emme ole saaneet aurausta millekään mallille.
Viikonloppu 4.11. - 6.11.2016
Kämmenten kunnon kanssa olen saanut edelleen tuskailla. Kyllähän tässä pärjäillään, mutta tekemiset on valittava ja välillä hammasta purtava. Sormien päissä halkeamat tulevat ja menevät muutaman päivän syklillä. Enpä muista, milloin kaikki 10 sormea on ollut viimeksi yhtäaikaa terveitä. Kohta isompana haittana pidän kämmenkuppeja. Ankarasta kutinasta johtuen olen raapimalla saanut kipeitä paikkoja aikaiseksi. Nahka lähtee aika paksuina paloina. Aina kun nahkan lähtö tavoittaa elämänviivan, alkaa sillä kohdalla pitempiaikainen prosessi. Sileän ihon kohdalla parantuminen tapahtuu yleensä muutamassa päivässä. Ensi keskiviikkona aika ihopolille. Uskon, että vain sisäinen kortisonikuuri auttaisi. Mutta olisi jo kolmas tälle vuodelle, joten eihän se aivan hyvä vaihtoehto olisi. Apu kuitenkin olisi tarpeen!
Verotiedot ja ansiot julkistettiin tiistaina. Eipä jaksa kiinnostaa. Jotkut ovat ärsyyntyneitä, kun heidän tulonsa on kerrottu julkisuuteen. Se on niitä julkisuuden kiroja. Päivää kutsutaan kateellisten päiväksi. Minä en osaa olla kateellinen. Kyllä nuo suurituloiset ovat palkkansa ansainneet. Harva heistä on 40-tuntisella työviikolla ja kuinka paljon he työllistävät? Kieroudella hankitut tulot.... niille on omat vahtinsa ja ei kai ne välttämättä edes näy virallisina tuloina.
USA:n pressanvaali muuttuu loppua kohti aina vain mielenkiintoisemmaksi. Äänestäjillä on tiukka valintapaikka: kumpi ehdokkaista on vähemmän haitaksi maailman ykkösvaltiolle? Pitäisi varmaan olla mahdollisuus äänestää vaihtoehtoa: ehdokkaat vaihdettava! Olisi ehkä voittava vaihtoehto?
Jälleen olin töissä neljän päivän ajan. Perjantaina mökillä heti aamukymmenen jälkeen. Pakkasen puolella pari astetta. Sisälläkin. Maa valkoisena. Tuuman verran ensilunta. Vastaranta, aikalailla voimakas sellainen. Hain lumityövälineitä hollille, vaikka vielä niitä ei tarvittukaan. Pikku askareita ennen talvea oli oli yhä tekemättä. Joihinkin pureuduin. Oli vaihdettava välillä talvisemmat vaatteet ylle. Tuuli järveltä käsin kun sai sukatkin pyörimään jaloissa.
Tullessamme havaisimme jäniksen jälkiä maantiellä. Ketun myös. Kävelin lähimaastossa pienen haulikkolenkin. Ei riistaa, ei jälkiäkään. Heinikossa lunta tuntui olevan reippaanlaisesti. Harhaa, hötylumi oli vain takertunut korsiin.
Yläkerran lunkka oli auki, joten kämppä lämpeni aikalailla hitaasti. Kamina oli kuitenkin kuuma ja kaminan päällä vesiämpäri höyrysi. Tuuli järveltä aiheutti sen, että vastapuolen ikkunat olivat umpihuurussa. Hatara kämppä, tuuli kulkee läpi. Ja vie höyryn ikkunoihin.
Illan suussa hetki karaokea. Siitäkin hommasta kiihkein vaihe ohi. Jätimme homman sikseen muutaman kappaleen jälkeen.
Lauantaiksi hieman viileni. Tuuleskeli yhä reippaanlaisesti järveltä päin. Lämpimän veden ääressä pakkasta oli 8 astetta. Meltosjärvessä 4-6 astetta kylmempää. Puupinot vajuneet ja seuraava oli nyt vaarassa sortua. Korjasin asian, kuten olin tehnyt aiemminkin. Turvallista taas asioida puuvajassa. Laitoin talaksen ylälaitaan pressun. Moottoriveneen keula ja vinssi pääsivät suojaan talvelta. Kaikkein uusimmassa puuvajassa on verkko toimittamassa seinän virkaa. Virittelin sinnekin pressuja seinille. Eipä lumi tuiskua sisälle pinoihin. Hiekalla oli erään veneen suojapressu pois paikoiltaan. Rouvat olivat sinne menossa hoitamaan asiaa kuntoon. Kiiruhdin perässä, mutta otin ensin matkaani narukelan. Pressu saatiin paikoilleen, mutta olisi se saanut olla hieman kookkaampi. Ei jättipersaustakaan stringeillä peitetä!
Rajalinjalla, johon vedän talvella yhden laduistani, on pariin kohtaan kasvanut reippaanlainen pajukko. Porukalla lähdimme hoitamaan asian. Kolme vesuria ja yksi moottorisaha. Asia hoidettiin ja nyt latukoneella on hyvä ylittää nuo paikat. Olettaen, että lunta tulee. Sunnuntaille ei tainnut jäädä muuta, kuin muuttaa kellarin ilmanvaihto talvitilaan. Sisälämpö siellä nyt kohdillaan.
Kotimatkalla saimme ajella kirkkaassa paisteessa. Vasta jäätyneillä järvillä ja joilla lumipeite ja kuura kimalteli auringossa. Miekojärven jäätymistä saanee odottaa. Tulevaksi viikoksi luvataan kyllä kylmää, mutta myös samaa pohjoisen puoleista, reipasta tuulta. Loiske käy. Suojarannoilla jäätymistä kyllä tapahtuu, mutta Isoselkä pysyy avoimena viimeiseen asti. Meillä mökkirannassa loiskeet jäätyneet rantakivikkoihin.
Viikonloppu 28.10. - 30.10.2016
Enpäs ollut muistaakaan: 20.10.2016 oli vuosipäivä. Eli tuli täyteen vuosi ilman tupakkaa. Olen varsin yllättynyt, kun olen tähän asti selviytynyt. Tosin olen toki harrastanut sähkötupakan imeskelyä. Alkuun aktiivisesti. Sitten siirryin keväällä kokonaan nesteisiin ilman nikotiinia. Lisäksi nykyisin laitteet ja nesteet ovat vain mökillä. Aika vähiin on käyttö supistunut. Saisi loppua tuokin vähä! On monia tapoja, joilla tupakoitsijoita ahdistetaan nurkkaan jos toiseenkin. Mitä ihmeellisempiä asioita pössyttelijöiden pään menoksi. Joku raja näissäkin asioissa pitäisi olla. On toki selvää, että esim. autossa tai sisätiloissa, joissa muut saavat savua nokkaansa, ei polttaa saa. Tupakkatauot työpaikkoillakin sallittava asianmukaisesti järkätyissä paikoissa. Meneehän sitä aikaa muuhunkin joutavaan. Eikä kukaan laske niitä minuutteja. Omakohtaisesti voin sanoa, että on käynyt niinkin, että pössätauolla on syntynyt joskus kuningasajatuksiakin. Joskus, ei tietenkään aina.
Mökille lähdettiin tällä kertaa vasta perjantaina aamupalan jälkeen. Yöllä oli satanut vettä, joten sorateillä auto sai melkoisen rapakuorrutuksen. En mitenkään kaahaillut, ajelinpahan vain reippaasti. Saavutin sitten hitaammin ajelevan koslan ja lähdin ohitukseen. Kappas vain... löytyipä kaasupoljin ohitettavaltakin! Meikäläisen kottura ei ole terävimmillään ohituksissa. Oikeata poljinta tiukasti painaen pääsin kuitenkin k...päästä ohi. Kummasti matkanteko alkoi sillekin maistua. En kuitenkaan aivan puskuriin päästänyt, vaikka menohaluja tuntui nyt olevan.
Mökillä ennen puolta päivää. Kostea ilma, ei kuitenkaan sadetta. Auton kylkiin rapa oli kuivahtanut, joten veden roiskiminen kauhalla ei kaikkea poistanut. Viritin lintulaudan ja täytin sen viimetalvisilla siemenillä. Eli 2,5 ämpärillistä. Uuden säkin tyhjensin siemensaaviin. Aino viritteli uusia talipalloja. Olivat muuten aika tympeän hajuisia tällä kertaa. Hain kymmenkunta ämpärillistä sopivan oloista maata. Laitoin sitä täytteeksi puun juurien väliin pihalletulotielle. Päälle neulasia. Katsotaan lopputulos myöhemmin ja tehdään jatkopäätelmät sen perusteella.
Tein lauantaina jonkunlaisen kävelyn haulikon kanssa. Sain liikuntaa ja raitista ilmaa. Riistaa en havainnut. Aamusta hieman pakastui ja sammalikko alkoi jäätymään ja lätäköt riittyivät. Lokit yhä päivystämässä kalastuskauden aikaisia perkeitä ja roskakaloja. Metsästä löysin syödyn lokin. Olikohan kettu vai lintupeto sen saanut saaliikseen kalaläjiltä ja mättään nokassa nauttinut ateriakseen. Sopivasti palasin metsältä, sillä rouvilla oli laavulla tuoreet lättykahvit. Olisi ollut peijaisetkin majalla, mutta emme sinne tällä kertaa innostuneet menemään.
Sunnuntaina kävelin ympyrää ja huomasin jatkuvalla syötöllä asioita, jotka pitäisi hoitaa. Kun samaa kehää pyörii, samat asiat sattuvat silmiin toistuvasti. Kun oli kotiinlähtöpäivä, en meinannut mihinkään isompaan ryhtyä. Lähinna poistin listalta asioita, jotka on hyvä tehdä ennen talviolosuhteita.
Niin... talvi se tulee. Viikko sitten otin kotiin teleskooppivartisen lumenpudottajan. Halpa ei voi olla hyvä sanotaan. Pitää paikkansa ainakin tässä tapauksessa. Liimaukset pettivät. Jonkunlaisella kovalla liimalla oli alumiiniputkeen kiinnitty muoviset osat. Niiden päälle kuuluu muoviset vastakappaleet. Molemmissa kierteet ja päällimmäistä kappaletta kiertämällä kiristys höltyy tai tiukkenee. Poistin kotona vanhat liimat. Hioin alumiiniputkien päät ja porasin alumiiniin kuoppia, mutta en läpi asti. Liimattavaan muoviholkkiin porasin reikiä. Liimasin holkin metalli-epoksilla. Toivon, että reikiin ja koloihin kovettunut metallinen liima pitää palaset yhdessä.
Niin... talvi se tulee... tarvitsenko kuitenkaan lumen pudottajaa?? Tuli nimittäin mutkia matkaan aurausten kanssa. Viime talvinen auraaja ei auraa jatkossa mitä suurimmalla todennäköisyydellä Alposlahden ja Sirkkakosken tietä. Ei siis myöskään Tarrantietä. On kuulemma kotipuolessa niin paljon työmaata. Etenkin kun se toiseksi viimeinen auraaja oli jättänyt hommat viime kauteen. Kaikkien teiden osalta tilanne on auki. On mahdollista, että "päätiet" jollakin tavalla auki pidetään, mutta entäpä Tarrantie? Aika moni muuten on jäämässä ilman aurauspalvelua. Olisi yrittäjähenkiselle paikkakuntalaiselle tuhannen taalan paikka. Tarrantietä tietenkin voisi yrittää pitää auki pikkulingolla. Pari kertaa tien laidassa... ehkä paremminkin kolme. Kolmen tunnit kävelyt! Voisi tuo onnistua, mutta homma kaatuu sitten siihen, kun joku ehtii ajamaan tietä kelkalla. Tai autolla. Kertyneen lumen määrä tietenkin on myös oleellista. Meidän mökiltä eteenpäin.. se onkin jo sitten eri asia. Pitäisi rikastua, vähintään lakata köyhtymästä. Voisi silloin hankkia mönkkärin ja siihen lingon. Eipä taida nykyisellä vauhdilla olla mitään saumaa! Aikaa niinkin alkaisi olla.
Lauantaina Tarralla kävi outo auto. Viipyi muutaman minuutin. Kävin katsomassa, mutta sen suunnan mökkeihin ei oltu kajottu. Kävikö tutkailemassa paikkoja ja missä mielessä? No, rekkari on tiedossa ja kamerat vireessä.
Täytyy ihmetellä, mitä aineksia nykyään laitetaan leipiin niiden säilyvyyden parantamiseksi. Sattumoisin jäi leipiä, eri merkkisiä, vaaleita ja tummia. Parasta ennen jo 2 viikkoa sitten, mutta leivät yhä hyviä. Näköjään voin ostaa kuukauden leivät ja poistua mökille niitä puremaan.
No joo... Paluumatkalle hyvissä ajoin. Etenkin, kun kelloja siirrettiin. Vuorokauden keskilämpötila alkaa olla jo aika matala, joten pienikin pakkanen on alkanut jäädyttämään pikku lampia. Onneksi tyhjensin saunasta vesipumpun ja nostin letkun järvestä. Luvassa yhä vain pakastuvaa, joten ainakin yksi vahinko on näin estetty.
Lomanviettoa 5.10. - 23.10.2016
Alkupätkän tunnelmia:
Aloitettiin syysloma 5.10. Parina päivänä tuli haravoitua viimeisiä lehtiä. Käytiin parikin eri karpalosuota, mutta heikolla menestyksellä. Edelleen! Saimme kuitenkin noin 1,5 litraa ja siihen on tänä vuonna tyytyminen. Keskiviikkona kävelin pienen lenkin haulikon kanssa. Ei lintuja, ei jäniksiä. Koukkusaran yli oli kaatunut kohtalainen koivu. Ladun kohdalta se oli metrin korkeudella. Joten perjantaina läksin sitä poistamaan. Pätkin sen ja asettelin pieneen nippuun. Enköhän sen löydä lumien aikaan. Koko kesän on mieltä kaihertanut. se, että en ollut saanut itseäni puumetsään. Varastoissani on toki monen vuoden kuivat puut, mutta onhan vuosittainen kulutus täytettävä varastoon. Siksipä tuon tuulenkaadon hoideltuani jatkoin jonkun satametrisen matkaa ja aukaisin metsään parin sadan metrin pätkän uutta uraa. Talvella siihen saan yhdysladun entisten lenkkien välille. Vähän monipuolisuutta reitteihin. Reitillä ei puuta paljoa ollut. Siksi kaadoin reitin toisessa päässä koivuja sen verran, että sain kootuksi pienen ristikon. Aino oli vesurin kanssa hyvänä apuna. Kahvit ja voileivät... voi että miten ne metsässä maistuivatkaan.
Illalla nuottamiehillä saaliina paljullinen petokaloja. Muikut yhä kateissa. Mäkäröitä ja sääskiä niinkin!
Päätimme tehdä Tornion keikan tulevana tiistaina. Ihan yömukin. Siksipä käväisin lähikaupassa maito-ostoksilla pyhänä. Illalla laskin 6 muikkuverkkoa kahteen eri jataan. Tyynessä kelissä sähkömoottorilla oli tärkeä asema. Odotin maanantaina hieman parempaa. Saaliina kuitenkin vain 20 muikkua ja kilon verran pikkuruisia särkiä. Meinasin korjata särjet, mutta kolmen kalan jälkeen totesin, että menee aikaa älyttömästi. Kumikintaissa ne eivät pysyneet ja paljain käsin ei ollut mitään tehtävissä. Nahkat taas menossa! Onko viikon jatkuneet tyynet kelit syynä muikun piileskelyyn?
Olen onnistunut karttamaan tiettyjä asioita. Tämä tietoinen toiminta tulee ehdottomasti jatkumaan. Sitä ei valitettavasti voi välttää, että saan aikaiseksi itsellenikin hieman epätoivottua tilannetta. Se on minun murheeni. Mutta minun murheeni on todella pientä joidenkin vastaavaan. Ainakin tänä päivänä.
Jatkoa, eli alkaen ke, 12.10.
Pakkasyö. Palattiin Tarralle 13:10. Ennen pimeää laskin 4 muikkuverkkoa. Eri solmuvälisiä. Eli testasin, olinko täysin hukassa muikkun koon arvailussa. Olinko laskenut aivan vääriä verkkoja pyyntiin. Illalla saatiin vieraat, mutta emme pimeään lähteneet tuohustamaan. Aamuhämärässä torstaina kuitenkin. Norssia nousi ja kuha. Pari kiloa seassa muikkuakiin. Muikkuverkkojen osalta olin kantanut turhaan huolta. Saldona 18 muikkua, joista 2/3 suosikkisilmäkoolla olevassa. Kovassa ovat muikut. Torstaina illalla saapui naapuriin terveempiä inamiehiä. Perjantain aamuveto aloitti session, joka kesti lauantaihin asti. Kari ja Ari vetivät voimiensa tunnossa eri apajoita. Yöreissunkin tekivät. Perjantai-illalla hain kertyneen saaliin mökille. Vaimoväki sai kiilattavaa. Pelisessio katkesi. Minä yritin saada muikkuja kiinni verkoilla. kelit aivan tyynet ja kokeilin eri paikkoja. Hot Spotteja ei löytynyt. Lauantain verkkosaalis noin puoli kiloa. Lauantai-iltana saapuivat legendaariset muikkupojat.
Muikkupojat
Aamulla olotilat vaihtelivat. Illan konjakkimyssyt ynnä muut poikkeukselliset nautintoaineet ja muutkin asiat heikensivät tajuntaa. Muikkupojat kuitenkin Tarran apajaan heitolle. Näinhän sen pitää mennäkin. Jos jotakin varten tullaan, ei aiheesta tingitä? Muikkua kuitenkin vain pari kiloa. Sivusaaliina ahventa, haukea, kuhaa. Muutama kilokymmenen! Norssia ei laskettu!
Tarra hiljeni. Varsinkin, kun mekään emme enää elämöineet. Jatkettiin kalastuskaavaa. Norssisaaliit valitettavasti hallitsivat nuottahommissa. Kyllä muikkuakin tietenkin joka vedolla saatiin. Verkoilla peli hieman parempaa, mutta parhaaksi saaliiksi jäi 333 muikkua / 6 verkkoa. Keskipaino 7,5 grammaa. Mätimuikkuja tietenkin. Nuotalla ei muikkua myöskään isosti löydetty. Mutta tulipa sitten taasen pikkuisen parempi petokalapussi.
Totuus on tuskallinen, mutta kaikki on hyväksyttävä ja otettava vastaan. Torstaina nostettiin nuotta latoon ja hilattiin vene maille. Tehtiin vesireissu ja laittelin muutaman laudanpätkän pitkoksien alle. Käytiin pilkillä moottoriveneen kyydillä. Ei mittakalaa ja palattiin kotisatamaan.
Vetäistiin vene talakseen. Mietittiin aikatauluja. Syönti? Sauna? Pojat sanoivat lähtevänsä heti kotimatkalle. Kalaa niin paljon, että ei kannata aamuun lähtöä jättää. Ok. Ymmärrän ja en ymmärrä! Söin ja saunoin. Huollon pelaaminen pakollista.
Loppukaneetit.
Pojat siis lähtivät pitkälle kotimatkalle. Perillä yöllä. Onhan se niin, että tavallaan säästyi yksi matkapäivä. Ja säästyivät minun seuraltani ;--) Kalaa matkassa aika mukavasti etenkin ison kalan ansiosta. Muikkusaalis jäi niukaksi, mutta eiköhän kaikki asiaan vihkiytyneet syö muikkuakin tulevina aikoina. Ja joulumädit tietenkin omasta takaa.
Perjantaina saapui Aino ennen puolista. Alkoi muutaman tunnin jynssäys. Minä yritin kuluttaa aikaa ulkosalla. Aikaa oli kun jatkoin lauantaina. Olihan sielläkin puuhaa työsiirtolan jälkiä raivatessa. Soutuveneenkin kiskoin maille. Ja puhdistin rännit ja syöksytorvet lehdistä. Muistinpas senkin! Keräsin jätesäkkiin yhdet vanhat kumpparit ja valtavat määrät epäkurantteja käsineitä. Iso säkki tuli puolilleen hanskoja. Käsien kunnon takia en noin likaisia voi käyttää, parempi koota ne talven rovioon. Josta ei muuten taatusti savua tule uupumaan. Sunnuntaina nousi Tarralla viimeinenkin vene törmälle. Kausi lienee virallisesti vaihtunut.
Siinä se siis oli. Vajaan 3 viikon rupeama. Alkuun perinteisiä syyshommia. Loppupäästä muikun tavoittelua. Muikkua ei kaiken kaikkiaan kovin runsaasti saatu. Ne saivat hieman, jotka asiaan vähän enemmän panostivat. Jäi hieman ihmetyttämään se, että oli huonosti suunniteltua ajan käyttöä. Itse asiassa suunnittelua ja sopimuksia ei ollut lainkaan. Eikä yritystäkään. Yksi nuotta lojui käyttämättömäna koko ajan. Nuottaajat aivan muualla! Pihalla?
Käsieni kunto oli heikkenemässä loman alkaessa. Ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt nuottaukseni sysäsi tilannetta pahemmaksi. On ollut haavaa ja reipasta nahkan kesimistä. Verkkohommat onnistuivat jotenkin, koska siinä puuhassa kourat eivät ole kovilla samalla tavalla kuin nuotatessa. Nyt sunnuntaina, kun edellisestä kalastustapahtumasta on jo muutama vuorokausi, on näkyvissä heikkoa petraamista. Etenkin sormet hieman paremmat. Kämmenissä yhä ongelmia. Samoin kuin kehossa, jossa paikoin punaisia läiskiä.
Sateet olivat hyvinkin vähissä. Yhtenä aamuna (17.10.) Romakan vaaroilla lunta. Päivällä jokunen hiutale Tarrallakin. Vesi hieman laskussa. Tuulet vähäisiä, etten sanoisi olemattomia. Välillä päivätolkulla tyyntä. Viimeisenä veneilypäivänä pintaveden lämpö 6,7 astetta. Ilman lämpö harvoin miinuksella.
Koirat ovat harjoittaneet vierailuja mökkimme alla. Harmikseni hajoittaneet myös paikoin tyroksisen valesokkelin, jonka olen asentanut tuulen suojaksi. Jottei pohjoinen puhaltaisi kämpän alle. Kaivaneet myös lisätilaa ahtaisiin paikkoihin. Laitoin verkkoa esteeksi alustaan pääsylle, mutta jostakin oli hurtta taas päässyt. Conibear avuksi??
Sähkömoottori oli joskus apuna verkon laskussa. Kun käytössäni oli ohjaukseen ja hallintaan jatkovarsi, käytti homma aika mallikkaasti. Välillä vain näytti, että akussa virta oli vähissä. (Pari kertaa käytössäni olikin Aku, jolloin virtaa piisasi.) Heräsi siinä myös ajatus hankkia jämäkkä soutuvene ja peräprutku. Kun varsinainen moottorivene on saatu talliinsa, olisi usein vielä kalastusaikaa jäljellä. Uuden veneen kanssa voisi kautta jatkaa sillä sen sitten saisi maille itsekseenkin. Nykyinen soutuveneeni on kiikkerä ja vaarallinen. Sillä hukittee itsensä. Parempi pikkuvene toimisi verkkohommissa muutenkin. Ehdotuksia verkkoveneeksi?
Loppusyksystä koskelot muodostavat suuria parvia. Nyt en ole vielä nähnyt suurparvia. Jonkunlainen joukkio oli, mutta siinä oli vain pari-kolmesataa yksilöä. Silloin kun lintuja on koossa ehkä tuhansin ja ne esittävät kalastusnäytöksen, on etuoikeus saada olla aitiopaikalla katsomassa. Lokkeja päivysti rannan tuntumassa noin 30 yksilön parvi. Pintaverkoista napsivat muikkuja. Söivät rannalta norssia ja muuta kalaa ja perkeitä. Ovat niin lihavia, etteivät jaksa lähteä muutolle!
Onko muuten kukaan tutkinut, kuka on valmistuttanut Johaugin käyttämän huulivoiteen? Oliskohan Norjan hiihtoliitto? Jotta olisi selitys valmiina.
Viikonloppu 30.9. - 2.10.2016
Pitkästä aikaa tein peräti nelipäiväisen työviikon. Ihan hyvä että tein, sillä näin ennen lomaa oli jostakin syystä kovastikin hommaa. Sain ruuhkan hyvälle mallille ja alkavalla viikolla taidan olla huolia vailla työn suhteen. Loma saa alkaa!
Tiistaina iltahommina kävin läpi lääkevarastoni. Sain heittää pois melkein muovikassillisen tavaraa, vaikka pakkaukset poistin heti kättelyssä. Osa epäkurantista lääkearsenaalista oli mennyt vanhaksi. Osaa en saa enää käyttää johtuen uusista linjanvedoista lääkitykseni suhteen. Torstaina tungin lääkkeet apteekin keräyspisteeseen. Olipas pikkuinen kolo, josta piti lääkkeet työntää. No, eipä sitten mahdu kenenkään käsi etsimään mahdollisia herkkuja.
Kun olen näitä eläkepäiviä pitänyt, emme nyt syksyllä ole lähteneet mökille yötä vasten. Aikaa kun on, olemme siirtäneet lähdön aamuksi. Nyt lähdimme siis perjantaina aamupäivällä. Sateli vettä. Pakisjärventiellä ojien perkaus loppunut. Täytyy sanoa, että onpa konemies tehnyt siistiä jälkeä. Ojan taakse siirretyt maakasatkin tasoitettu sileäksi. Alposlahdentiellä käynnissä myös sama homma. Ojien viistämisen jälkeen kun saataisiin tielle lanaus, olisi tuokin osuus vihdoin ok!
Mökillä ennen puolista. Ulkona +6, sisällä kymmenkunta. Pihamaalla enää iso koivu pidättelee lehtiänsä. Haravoitiin lehtiä kasoihin. Meikäläisen haravointi ei aikaansaanut kehuja. Syönnin jälkeen laskin muikkuverkot kahteen jataan. Jälkimmäistä vei tuuli melko ihmeellisesti. Onneksi jätin reippaasti väliä. Muutoin olisi mennyt jatat ristiin. Lokit heti päivystämään. Odottamaan, meneekö pintaperkkoihin kalaa, jota voisi yrittää sukeltaa.
Lauantaina verkot pois. Oletin, että saan yhteensä 60 muikkua. Ekassa jatassa oli 11 muikkua. Toisessa 9. Työtä kaikkinensa noin 6 tuntia. Revi siitäkin huumori! Hiki tuli nostopuuhissa kuitenkin, kun sadekamppeet olivat päällä.
Iltapäivällä vaihdoin nuottaan vetonarut. Uutta valkoista lienee noin 130 metriä. Jatkeeksi sinistä 70 metriä. Venepäässä parikymmentä metriä vielä oranssia. Meni vain tuossakin oma aikansa. No, aikaahan minulla on. Ainakin sitä, jos ei muuta!
Yritin viikolla etsiä Tornion liikkeistä sitä juuri oikeaa kumihanskamallia. Ei löytynyt. Alkuviikosta pelastuksen on löydyttävä Haaparannalta. Nyt jouduin touhuamaan hieman vuotavilla hanskoilla ja se näkyi ja tuntui. Minulla sormet verkkohommien jäljiltä sen verran huonossa kunnossa, että jätin nuottahommat terveemmille. Kaksi vetoa lauantaina ja saman verran sunnuntaina. Muikut kateissa. Sekakalaa jonkun verran.
Lauantaina viritin karaoket. Muut olivat vielä nuottahommaa kihottamassa. Ehdin käymään läpi yhden uutukaisen ulkolaisen levyn kolmen neljäsosan edestä. Eli 45 kipaletta. Olin positiivisesti yllättynyt, kun joukossa oli vain pari oudompaa. Muut sujuivat hyvin!
Sunnuntaina hieno ilma. Poltin roskanpolttopöntössä kassillisen reseptejä ja epikriisejä ynnä muuta vastaavaa. Tiistain lääkeselvittely poiki melkoisen kasan tällaista paperia. Myöhemmin katsoin, joko kaikki oli palanut. Metsän reunassa vettä heittäessäni pörähti pyy aivan viereen. Kun pätevämpää pyssyä ei kourassa ollut, ei pyy ollut vaarassa. Ja rauhoitettuhan se tänä vuonna on, henkensä olisi pitänyt muutenkin. Kehittelin verkkohuoneeseen yhden lisäpidikkeen. Muikkuverkkojen käsittely tulee helpottumaan. Nuottahommien vuoksi kotiin lähtö hieman viivästyi. Akkuporakoneen viimeisten virtahippusten avustuksella tekaisin nopeasti ultrakevyen puunkantotelineen. Saunassa ollut kolho ja suuri saa siirtyä laavulle miehisimpiin olosuhteisiin ja tämä uusi saa korvata sen.
Nyt olisi suunnitelmissa alkuviikolla lyhyt työrupeama. Pari päivää ehkä. Loppuviikko sitten eläkettä ja päälle parin viikon syysloma. Mökille tietenkin ja kalahommiin. Joku kerta on käytävä kotosalla paitaa vaihtamassa. Päivät tarkentuvat jossakin vaiheessa. Paidan likaisuudella ei ole vaikutusta.
Viikonloppu 21.9. - 25.9.2016
Olin jo keskiviikonkin vapaalla. Tuli hoidettua aamupäivällä joku tärkeä asia ja mökille päästiin lähtemään heti puolen päivän jälkeen. Kymmenkunta plussaa, vähäistä tihkua, tyyntä. Puista pudonnut jo paljon lehtiä. Osa koivuista paljaita. Suuri pihakoivu lähes kokonaan vihreä. Aino harkkasi maasta enimpiä lehtiä. Laskin muutaman harvemman verkon, kun keli oli niin mahtava. Pikkumuikkua pinnassa. Lokit hanakoina niiden kimpussa. Värkkäsin grillikatokseen parit hyllyt. Järjestin samalla samalla pientä lisähommaa. Ruuvilokerikkoni lukitus petti keskellä pihaa. Järjestyksessä olleet ruuvit olivat pihamaalla aivan uudessa järjestyksessä. Voihan ...
Torstaiksi tuuli voimistui. Normaalisti otan kalat verkosta verkkoja nostaessani. Nyt tuuli vaikeutti asiaa ja päästelin valtaosan kaloista mailla. Valtaosan!!?? Tarkoittaa siis sitä, että kalaa nousi runsaanlaisesti. Omaa pyytämää järvikalaa taitaa nyt piisata talvikalastuskauteen asti. Mahtava juttu! Olisin saanut lihaakin, jos olisi ollut pyssy matkassa. Koppelo kun laskeutui parinkymmenen metrin päähän.
Juotiin teet ja päätettiin lähteä vilkaisemaan karpalotilannetta. Täytyy todeta, että näyttääpä heikolta. Aiemmin superpaikkana toiminut alue oli lähes täysin marjaton. Kolusimme muitakin jänkän tapaisia, mutta tulos sama. Karpaloita ei taida olla! Perjantaina saimme asialle vahvistuksen, kun kiertelimme toisilla "hyvillä" soilla. Sain vain kipeän selän palkakseni.
Mökillä pikku hommia. Kesällä jäi vanerin kappaleita, kun tein grilliin uuden oven. Sain tehtyä jämistä muutamaan muikun valutuspaljuun kannet. Listalla oli seuraavana kiinnittää talviverkkojen päätykeppeihin heijastimin varustetut jatkopalat. Ne kun ovat olleet vähän niinkuin lapsipuolen asemassa ja vain rautalangalla ja nippusiteillä kiinni. Nyt ovat kiinni ruuveilla ja taatusti lujassa. En ollut muistanutkaan, että keskimmäinen keppi oli myös huoltoa vailla. Itse asiassa tein sen liki täysin uusiksi. Tulipa jämäkkä! Kelpaa lähteä talvella verkkoja laittamaan ja ei ole silloin korjaukset käsillä! Kahdestaan korjasimme vielä kuusiaidan aukossa olevan rappusen. Vanhat osat kokkoon ja uusi porras laattakivestä. Eipähän taida lahota.
Bensaa ei ole viime aikoina juurikaan kulunut. Olin nyt tullessamme tuonut matkassa lisää viitisenkymmentä litraa. Edelliset gallonat vielä täysiä. Veneen ja agrekaatin olin jo aiemmin tankannut. Täytin kelkan ja lingon tankit. Löpöä jäi astioihin niin reippaasti, että ei heti tarvitse olla lisää ostamassa! Kelkan tripin nollasin. Tuleekohan talvella kilometrejä sata vai kaksi? Laitoin samalla kelkkavajan talvijärjestykseen. Olikin helppo nakki, kun reki ja latukone olivat pihalla. Latukoneesta poistin muutamat leikkuuterät. Katsotaan, onko vaikutusta ja mihinkä suntaan.
Olin aiemmin tänä kesänä uusinut kelkkavajan sisääntuloluiskan sieltä takapuolelta. Nyt siellä touhutessani huomasin, että vanhat ja lahot rampin osat olivat yhä sammalikossa. Vein ne kottikärryllä kokkoon. Poistin suojapressut ja sain paikalle kertyneet muutkin lahopuut kokkoon. Samalla huomasin, että vesaikko on alkanut nousta. Hain tarpeellisen työvälineen, ja hoitelin homman. Tällaistahan tämä tahtoo olla: yksi homma poikii aina uuden työn!
Terassin vierellä oli kuoppa. Juuri kottikärryreitillä. Joskus 30 vuotta sitten sillä paikalla oli maahan kaivettuna vanha jääkaappi hoitamassa omaa virkaansa, tosin ilman sähköä. Kun se tuli tarpeettomaksi ja kaivettiin pois, ammottava kuoppa täytettiin osin eloperäisellä aineella. Maatumisen myötä aineen määrä on vähentynyt ja maa painunut. Poistin varovasti ensin päällä olevan ruohomaton. Hain rantahiekkaa ja täytin kolon. Päälle taas turpeet ja hyvä tuli. Oli aika ihme muuten se, että turpeessa oli kastematoja. Madot kun meillä ovat suorastaan harvinaisia. Ravistelin pihapihlajaa, jotta Ainolla olisi jotakin tekemistä! ;-). Pihlajan alle kertyi 10 sentin kerros lehteä. Kahdestaan tarkistimme öljylyhdyt. Aino putsasi lasit. Täytin öljysäiliöt ja taas tuli valoa pimeään syksyyn. Hyvä homma. Kiireessä ei tuotakaan olisi mukava tehdä.
Lauantaina illasta aukaisin kellarin oven. Oli pitkästä aikaa tulossa viileämpi yö. Aamusella suljin, kun lämpö alkoi olla kuuden kieppeillä. Verkkohuone on ollut jo tarpeen. Verkkoja ja muuta kampetta olen siellä valuttanut ja kuivattanut. Nyt puhdistin viimeksi käytössä olleet verkot roskista. Käytännössä roskat olivat koivun ja haavan lehtiä. Niitä tähän "hirveän lehden aikaan" kulkuu järvessä tavattomasti. Ennen kotimatkaa laitoin paikoilleen aurausmerkit, jotka ohjaavat auramiestä mökkimme kohdalla. Laitoin keppeihin reilun kokoiset heijastinnauhat. Ainakin näkyvät!
Olen joskus kiertänyt mökin liki kauttaaltaan valesokkelilla, joka on tavallista tyroksia. Tuuletusaukot tietenkin olen jättänyt. Viime aikoina olen ihmetellyt, kun yksi pala aina irtoaa. Laitoin sen viikolla kunnolla kiinni. Ei ainakaan tuuli sitä siis heiluttelisi. Viikonloppuna istuimme sisällä, kun jostakin talon alusesta kuului ääntä ja kolketta. Sitten kuului isompi pamaus. Ja näimme ikkunasta, kun Viiru ja Viivi juoksivat vauhdilla pois paikalta. Meni ulos katsomaan. Tyroksi oli paukahtanut halki. Piskit eivät näköjään pidä siitä, että yritän estää tuulen pääsyn talon alle! Ulos tultiin väkisin tyroksin läpi. Jostakin syystä niille ei tullut mieleen palata tuloreittiä pitkin.
Kädet ovat olleet sen verran heikossa kunnassa, että suojaustoimet ovat olleet välttämättömiä. Hanskat taas kourissa päivin ja öin. Saunassa ja suihkussakin. Pian alkava muikkuloma on arvoitus. Toivon mukaan ainakin nuo sormien päät paranisivat hieman.
Syysloma alkaa kohdallani varsin pian. Kylläpäs tämä aika kuluu nopsaan! Tarkoituksena silloin kalastella muikkua. Nuotalla ja verkolla. Tarralla on kolme nuottaa. Yhtä ei ole taidettu käyttää muutamaan vuoteen. Toinen ollut tämän syksyn mailla. Harmi, jos käyttämättömyys merkitsee perinteen hiipumista. Ainakin nuotta siinä loppuu. Ja loppuu muikun syönti.
On pidellyt varsin lämpöisiä ilmoja. Punarinta viihtyy yhä varaston laitamilla. Ei malta lähteä etelään. Mäkäröitä vielä haitaksi asti. Vähäisessä määrin sääskiäkin. Onneksi hirvikärpäsiä ei meillä ole. Vaikka Merilapissa niitä jo tavataan.
Näin yhtenä yönä untakin. Useampanakin, mutta eihän ne aamulla enää mieleen tule. Olin unessani lähdössä ulkomaille. Amerikkaan peräti. Lähtöselvityksessä naishenkilö kysäisi nimeäni ja pyysi henkilötodistusta. Annoin ajokortin ja sanoin Puumalainen. Nainen pysäytti siihen paikkaan matkustamiseni. Ajokortissa kun luki sukunimen kohdalla USA. Muut tiedot olivat kohdillaan. Kuva tosin ei ollut minusta. Rumasta ukosta se kuva oli. Veli Matti Usa... voi ihmisen käsi!
Muistutuksena: Kuvia en ole viime aikoina päiväkirjan yhteydessä julkaissut. Facebookissa ja Instagramissa niinkin.
Viikonloppu 14.9. - 18.9.2016
Edellinen viikko lopetettiin sunnuntaina puolukkahommiin. Kuluva viikko aloitettiin puolukkahommilla. Maanantaina päivällä Aino puhdisti sunnuntain puolukat. Sunnuntai-illan sade oli sopivasti ohi. Maanantaina iltasella ajelimme viimevuotiseen puolukka-apajaan. Olipa paikka jälleen maininnan arvoinen. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun olimme saaneet nelisen ämpärillistä. Tiistaina Aino ne putsaili. Ja pakasti. Keskiviikkona sitten mökkimatkalla toimitettiin puolet perinteiseen paikkaan Ylitorniolla. Mökillä jo 12:30. Ulkona +13, sisällä selvästi viileämpää. Kyhyt kaminaan. Niin se on!
Matkassa merkittävä määrä kampetta. Niille paikat löytyivät nopeasti. Kahvin paikka, kuten aina heti mökille tultuamme. Lajiteltiin sitten potut ja vietiin ne kellariin. Tyhjäksi jääneet laatikot vietiin talliin. Samaa kuumaa käytiin kaltiolla vesireissussa. Olipa turvallista ylitttää oja uutta siltaa pitkin.
En ole mökillä pitänyt minkäänlaista lautavarastoa. Tarpeen tullen olen laskenut tarvittavan puutavaran määrän ja hakenut täsmäkuorman. Vähäiset laudan ja lankun pätkät olen yrittänyt varastoida lähes 30 vuoden ajan samassa paikassa. Eli ensimmäisen tekemäni puuvaraston räystään alle järjestämässäni paikassa. Aika on tehnyt tehtävänsä ja tapulintapaisen tukirakenteet lahonneet. Purin torstaina koko systeemin ja rakensin uuden. Nyt lautaa mahtuu huomattavasti enemmän. Ja pätkät helpommin otettavissa, sillä tukia on enemmän ja uusi hyllytasokin syntyi. Sain valmista aikaiseksi kello 14:30. Alkoi sopivasti reipas sade ja räystään alla työskentely loppui. Kuuro ei ollut pitkäaikainen, joten sain viimein paikoilleen myös kaikki laudat, rimat ja lankut. Luulin muuten, että homma olisi pikku juttu. Menikin aika paljon enemmän aikaa. Tässä hitausmomentti taisi ottaa valtaansa!
Tuuli oli jälleen saanut laavukokon peitteen siirtymään pois paikoiltaan. Laitoin painopuut paremmin, jospahan nyt pysyisi. Mittasin veden lämmön. 12,5 astetta. Tietää sitä, että muikkuverkoissa ei muikku kauaa tule säilymään syötävänä. Jos nyt verkkoja tulee pidettyä tai jos muikkua saa! Tein uusia reikäpaljuja. Ehjiä tuntui olevan, mutta reiälliset vähissä. Paljuja on mieletön määrä, mutta aina liian vähän! Kummallista! Iltasella saapuivat sitten vieraat.
Perjantaina Ari ja Kari vetivät nuottaa hiekalla. Apajassa hyppi isompikin kala, mutta ei sitä pussista löytynyt. Muutama pikku siika ja pari muikkua vain. Ja tietenkin ne ainutkertaiset: päästäinen ja lepakko. Kuolleita, miten lienee järveen joutuneet. Päivällä vähähiedasta 4-5 kg. Koko sellaista, että tikkuaskiin mahtuisi kai 10-15 tällaista. Laitoin kokeeksi neljä muikkuverkkoa. Odotukset eivät kuitenkaan korkealla.
Pojat lähtivät hyvissä ajoin järvelle yöreissuun. Vaimot kiilailivat vähät muikut pois. Laittelin verkkohuoneen räystään alusiin tukkeet muovista. Rannan puolelle. Maan puolen tilkitsen tarvittaessa. Voipi olla, ettei kaipaa tuketta. Juuri ennen pimeää kävin näppäämässä poikien nuottaamat muikut. Tuplasti päivän saaliiseen verrattuna. Kalat eivät ainakaan aiempaa isompia olleet. Kiilatuiksi tulivat kuitenkin. Kuu pyöreä kuin pallo. Järvi tyven. Pakkanen tulossa.
Pojilla iltaveto ja aamuveto olivat pettymyksiä. Minulla aamulla verkoissa 7 muikkua ja 2 salakkaa. En pettynyt. Sellaista olin ounastellutkin. Sakea sumu. Ryhdyimme päivällä laittamaan vähät muikut purkkeihin. Iltapäivä sujuikin sitten rattoisasti painetta ja lämpötilaa tarkkaillen ja säätäen.
Sunnuntai. Lähtöpäivä. Korjailin hajonnutta oven kahvaa. Siirsin pestyt ja valutetut paljut verkkohuoneeseen. Hakkasin muutamat naulat kurkihirteen, ja sain käytössä olleet verkot sopivasti roikkumaan. Ajatus lensi. Kehittelin jo ainakin neljä uutta askaretta. Pieniä, mutta hyödyllisiä. Jäävät kuitenkin seuraavaan kertaan.
Yöt välillä jo varsin kylmiä. Olen aukonut kellarin ovea yöksi, jotta kylmyys tarttuisi siellä sisätiloihin. Kohta ollaan ajankohdan optimissa.
Kotimatkalla Raumon takamailla lintubongarit pellon laidalla. Siellä kurjet ruukaavat levätä ja syödä puiduilla pelloilla. Ajaessani en ehtinyt itse bongailemaan. Viikko sitten maanantaina puolukkareissulla ilma oli kurkia sakeanaan. Ainakin satoja, ellei runsaamminkin.
Viikonloppu 7.9. - 11.9.2016
Vielä ei ole aivan selvyyttä, milloin julkaisen sen täysin viimeisen päiväkirjakirjoitukseni. Vai jatkuuko päiväkirja jossakin laajuudessa. Sittenkin! Joku tietenkin toivoo, että loppuisipa jo. Harvassa lienee jatkon kannalla olijat. Kovin harvassahan on lukijatkin. Jos lopettaminen tapahtuu, on lähtölaskenta alkanut. Se kestää yhtä kauan, kuin lehmän tiineys. Yhteystiedotkin osin muuttuvat, ainakin s-posti. Etusivulla jo nyt voimassa oleva osoite. Muistutuksena, että tuoreita kuvia IG:ssa ja vähän myös FB:ssa.
--
Keskiviikkoaamusta mökille. +12 astetta. Puomi lukossa, joten ketään ei Tarralla ollut. Kaasujääkaappi oli unohtunut sunnuntaina päälle. Kun ovi oli auki, oli kerryttänyt mukavasti jäätä pakastelokeroon. Sain ansaittua huomiota asian johdosta.
Survotut variksenmarjat olivat muhinoineet viinihapon kanssa. Nyt laitoin mössöt valumaan harson läpi. Juotiin päiväteet. Ainolla oli suunnitelma ja aikataulu pottujen noston osalta. Sotkin hieman suunnitelmaa lähtemällä kuokkavieraaksi pottumaalle. Ensin kuokittiin Siiklit. Purettiin samalla kevytrakenteinen aitaus, joka oli ajanut asiansa: pitänyt porot pois pottumaalta. Sitten kuokittiin viimeiset Timot. Siikleissä oli sitä lukumäärää / kaali. Timossa olla möllöti vain pari-kolme pottua. Mutta sitäkin suurempia. Laitettiin potut laatikoihin ja nostettiin leikkimökkiin kuivumaan. Ennen illan sadetta ja pelirupeamaa keräsin sähköpumpun ja vesiletkun pois pihalta. Kastelujen aika auttamattomasti ohi.
Torstaina leikkasin ruohot. Aamutuimaan. Jokohan oli kauden viimeinen leikkuu? Siinä ja siinä, viime vuonna leikkasin viimeisen kerran 19.9. Monet ovat varmaan törmänneet maitokärryyn, jota maatalouskaupat kauppaavat. Hintaan 99,00 tavallisimmin. Kauppaa niitä muutkin, omani ostin kesällä Motonetistä. Kärryissä on ongelma. Ennen vanhaan maitokärryissä oli metallinen käännettävä tukijalka. Tämän päivän mallissa on kaksi kiinteää jalkaa. Mitä lie insinööri ajatellut. Ei ainakaan kärryjen käyttöä. Tasamaallakin hankala työntää, kun joutuu kannattelemaan. Epätasaisessa maastossa sitten täydellinen katastrofi. Niinpä poistin kärrystä nuo kiinteät jalat. Laitoin tilalle oman patentin: hienon, puisen kääntöjalan. Ainolta sain 10 pistettä. Miettikääpä sitä! Aino lähtikin heti testaamaan kärryä. Puikkojen kuokinta mielessä. Laiton varastossa puupinoon tuen. Edellinen pino oli sortunut, nyt sama ei pääse toistumaan.
Rakentelin sillanpätkän lankuista, jotka oli sosialisoinut kokosta. Vein sillan vaaran taakse peräkärryllä. Kun oja on tieremontin jäljiltä syvä ja vuosia vanha silta ajan haurastuttama, laitoin uuden tilalle. Kestää taas muutaman vuoden ja kukaan ei itseänsä siinä loukkaa. Pitäisi vielä olla aikaa ja puutavaraa laittaa pitkokset kuntoon loppumatkallakin. Se on kai enemmän mukavuuskysymys. Paluumatkalla otin Ainon kuokkimat puikulat peräkärryyn. Puikulahommat puolessa välissä.
Perjantaina harmaa aamu. Sadetta ei onneksi tullut. Heti aamusta käytiin kuokkimassa loput puikot. Hieno juttu. Potut on nyt kaikki kuivumassa. Timot myös lajiteltu siemeniin ja syömäpottuihin. Muista potuista ei siemeniä oteta, mutta pieni lajittelu lienee paikallaan.
Rauli-myrskyn vuoksi kaatamani männyn oksat siirrettiin kokkopaikalle laavun taakse. Siistasin sitten vähän tien laitaa. Poistin lähimmät katajat, pikkukuuset ja lehtipuiden vesat. Niistä tuli kokkoon melkoinen määrä lisuketta. Ja mikä parasta, kuusihakojen vuoksi kokkoon saatiin oikeanlainen ryhti ja muoto. Ainokin oikein innostui kehumaan. Lopuksi sadesuojat päälle. Kokon poltto joskus lumien aikaan. Iltahommina mehun sokerointi, pastörointi ja pullotus. Pullot juuri ja juuri riittivät. En ollut hoksinut aloittaa juopotteluputkea, ja meinasi käydä vanhanaikaisesti...
Yöllä sadetta, mutta lauantai-aamuksi poutaantui. Käytiin aamupilkillä. Tuuli oli yllättävänkin kova ja jouduimme hakemaan uusia pilkkipaikkoja. Aika nopeasti saimme kuitenkin paistinkalat ja palattiin poikkiaaltoon takaisin. Kalat fileiksi vielä aamupäivän puolella. Kun ilma oli 7-8 asteen kieppeillä, oli järvellä aika koleaa tuulessa. Saikin miettimään sellaista, että alkaa olla aika varautua hieman lämpimämmin vaattein syksyyn.
Teetauon jälkeen sekalaisia mutta tarpeellisia askareita. Sellaisia piisaa. Joskus syönnin päälle illan suussa ennen kuutta päätin lähteä katsastamaan puolukkapaikkoja. Sain yllytettyä Ainon kaveriksi. Meinasi kerätä matkaan astioita ja poimureita. Stoppasin sellaiset ajatukset heti alkuunsa. Kierreltiin muutamalla hakkuuaukolla. Puolukoita ei juuri lainkaan! Taisi ottaa ohranen! Mistäpä nyt saadaan napattua ne tarpeelliset ämpärilliset? Kun näytti, että litrakin olisi lujassa.
Kuulin sunnuntaina huhuja jostakin suunnitelmista. Koskien seuraavaa viikonloppua. Huhut ovat huhuja niin kauan, kunnes ne paljastuvat tosiksi. Ok! Joka tapauksessa syksy etenee kohti huipennustaan, eli muikkuhommia. Kun aikaa oli, laittelin valmiiksi grilliin valot. Kiersin ikkuna-aukot muovilla. Kaikki valmiina, mikään ei pääse yllättämään. Kai??
Kun puolukkatiedustelumme antoi niinkin surkean tilannekatsauksen, päätimme kotimatkalla poiketa jollakin aukolla. Saisimme edes jonkun litran, olisi kaikki eteenpäin. Pysäytin pienehkön hakkuuaukion kohdalla. Lupaavaa ei ollut siinäkään. Aino oli jo jossakin parinsadan metrin päässä. Menin sinne minäkin. Molemmilla vasta litran annokset. Mietimme, kuinka lujassa marjat ovat. Saadankohan nyt yhteensäkään puolta ämpärillistä? Siitä sitten alkoi vähitelleen näkymään pienehköllä alueella mukavia mättäitä. Ja kuinka ollakaan: saimme 2 ämpäriä täyteen. Stressi ja huoli kaikkosivat. Kyllä tämä tästä. Huonoja vuosia on aina silloin tällöin. Koskaan ei kuitenkaan olla ilman marjaa jääty. Turha oli oikeastaan huolehtiakaan.
On niitä huolenaiheitakin. 1. Ihottuma melko lailla hallinnassa, mutta molemmissa käsissä peukaloiden ja keskisormien päät hajalla. 2. Joku viikko sitten laittamaani kyselyyn ei ole tullut minkäänlaista vastausta/selitystä. Olkoon puolestani siinä sitten! 3. Soratiet ovat paikoin pahoilla kuopilla. Alposlahden tiellä kuoppa, jonka laidalla lisäksi terävä kivi. Tiet kaipaisivat mursketta ja lanaa. 4. Kotieläimet ovat suloisia. Kunhan pysyvät omilla pihoillaan. 5. Vesi nyt laskussa, mutta ennuste kertoo nousun alkavan uudelleen. Vietonen kohta täyttyy ja portit aukeavat. Ainoa pelastus olisi sateettomuus. 6. Pitäisikö murhepuolelle laskea myös se, että hävisin viikonlopun KB-pelit. En onneksi aivan tullen-mennen joten en sitä sitten murehdi. Eli viiteen pysähtyi tällä kertaa. Eikä kovin kummoisiakaan!
Nyt pitäisi aika pikaisesti saada loput puolukat kasaan. Vapaita onneksi riittää. Osuisi vain kohdille silloin soppelit kelit. Pitäisi jo aloitella muikkuverkoilla pyynti. Ainakin sen verran, että selkenisi se oikea silmäkoko. Sesonki kuitenkin on sen verran lyhyt ja haavoittuvainen, ettei huteja saisi kovin hirviästi tulla.
Viikonloppu 1.9. - 4.9.2016
Tällä kertaa odotimme torstai-aamuun, ennen kuin lähdettiin mökille. Aamupäivällä siis jo mökillä. Lämmintä yhä. Mittarissa +16 astetta. Lähdettiin vesireissuun. Vesipänikät täytettiin. Kerättiin myöskin puoli ämpärillistä puolukoita. Sekä ämpärillinen variksenmarjaa. Puolukat hyytelöksi, kaarnikat mehuksi. Vesi noussut yhä. Käppäilimme rantoja ja teimme tilannearvioita. Onneksi viikonloppu vastassa. Veneitä on syytä nostella tulvalta suojaan. Radiossa kerrottiin, että Miekojärvellä jollakin oli vene lähtenyt kulkumaan. Talteen oli otettu, toivottavasti omistaja löytyy.
Perjantain vietin laavulla. Yhdeksän maissa laitoin tulet uunin pesään. Kohta myös siihen päälle ja sivupesään, joka lämmittää uunia alta. Keittelin ison kaalin. Paistoin jauhelihat ja tein pariin uunivuokaan kaalilaatikot. Paistoin. Keittelin puolukkahyytelöt. Pyörittelin 16 kookasta lihapiirakkaa. Omatekoinen taikina. Täytekin omatekoinen. Ohjeet toki netistä! Kello oli iltaseitsemän lopettaessani. 10 tunnin urakka!
Lauantaina jatkoin siitä, mihin olin perjantaina jäänyt. Tulet uuniin 7:50. Nyt oli vaimoväellä päärooli, kun alkoi rieskan paisto. Toimin vain luukun avaajana. Niiden jälkeen pesään meni Maaritin nyyttejä. Lopuksi laitoin 3 tunniksi hautumaan pari vuokaa. Lihaa ja juureksia. Siinä välillä syötiin moninainen ruoka. Kaikki osallistujat toivat jotakin. Pelailtiin mölkkyä. Viideltä lihat uunista ja pakasterasioihin.
Sunnuntaina raivattiin hieman Tarran apajaa pusikoista. Vesi on nin korkealla, että hiekkaa ei ole nostimella näkösallä lainkaan. Nyt ainakin pääsee kävelemään törmällä!
Täytyy tunnustaa, että enpä oikein muuta viikonloppuna harrastellut. Kaksi päivää laavulla ruuan laitossa vei parhaimman terän. Kari ja Ari kuitenkin nuottasivat pariin otteeseen. Muikut liki kateissa. Siianpentuja ja särkikalaa kuitenkin hiekalta. Närhet alkaneet verottaa pottumaan satoa. Sunnuntaina ennen pois lähtöä käytiin laittamassa rastasverkot pottumaan suojaksi. (!). On tämäkin!
Niin ... kaksi päivää laavulla ... olipa itse asiassa suunnitteilla tehdä lisäksi lanttukukkoja, mutta unohdin taikinapaketit kotiin pakastimeen. Keitin laavulla kuitenkin lantut ja nyt sunnuntai-iltana kotosalla ne paistoin. Lisäksi oli tarkoitus tehdä kokeilumielessä muffinssivuokiin (tarttumaton muffinssipelti) vähän suolapalaa. Tapahtui vain niin, että ehdittiin laittaa kaikki munat kiehumaan ja kokeilu siirtyi. Oli muuten tosi hyvä että siirtyi.
Viikonloppu 24.8. - 28.8.2016
Jooo... pitkiähän nuo viikonloput ovat.....
Keskiviikkoiltana mökille. Aika kesäiset kelit. Lämpöä 17-18 astetta. Tyyntä. Rannassa hiekkaa näkösällä neliömetrin verran. Kissa siihen paskonut. Vesi nousussa.
Aino on istuttanut mökillä vanhaan kasvimaahan koeluonteisesti mansikkaa. Havaittiin, että olipa ainakin porolle kelvannut. Tarralla onkin nyt useampiakin poroja vahinkoa tekemässä. Pari poroista on suuria sarvipäitä. Rykimäaikana ainakin on niitä ehkä syytä väistellä. Tai varustautua kunnolla. Varsinaisesta mansikkamaasta on verkko otettu pois jo joku viikko sitten. Kävelimme katsastamassa, onko siellä vierailtu. Eipä onneksi oltu. Ympärysaita vaatii kuitenkin korjauksen.
Päätimme käydä hakemassa puoli litraa puolukkaa. Vaaran takaiselle tielle oli alettu ajaa mursketta. Hyvä juttu. Keräsimnme puolukat eräältä aukolta. Ei siinä puolukkaa hyvin ollut, mutta ei ollut tarvekaan iso. Poimurihommissa emme olisi viihtyneet siellä sekuntiakaan. Puolilitrainen tuli. Tuli toinen ja kolmaskin. Hieman saisivat vielä kypsyä. Kiirehdimme pois, sillä murskeauto tulisi pian ja estäisi pois pääsyn joksikin aikaa.
Torstaina sadepäivä, kuten oli ennustettukin. Sateen suojassa eli uudessa verkkokopissani selvittelin joitakin verkkoja. Oli sateessa välipäitäkin. Sain laitettua jossain välissä pressun kopin katolle. Muovinaruilla vahvistettu muovi ei ollut sittenkään riittävän vahvaa ja vuotokohtia löytyi. Ehkä tällä korjauksella selvitään tämä kausi. Jatkossa laitettava kunnon valokate päälle.
Poltin taas vähän roskia. Lohen savustumista odotellessani. Käytiin hiekalla katsomassa ojan juoksua. Juoksihan se. Hieman syvennettiin sitä samalla. Ihmettelimme, kun pilkkeet ovat sateessa ja märässä maassa. Nyt imevät kaiken saatavissa olevan veden ja tälle vuodelle ei enää kuivumista tapahdu, vaikka miten ne suojaisi.
Perjantaina sitten se viimeisen päälle hieno ilma. Keräsimme kahteen kottikärryyn työkaluja ja tarvikkeita ja kahden kärryn jonossa mansikkamaalle. Oli tarkoitus laittaa uusia tolppia ja pienentää aitausta. Aino alkoi irroittamaan verkkoa vanhoista tolpista. Minä aloin tekemään uusia tolppia. Eli toistametriseen puupaaluun istutettiin metallinen aitatolppajalka. Joitakin oli valmiina mansikkamaan laidalla jo odottamassa ja joitakin oli vanhassa aidassa. Pian pääsimme rakentamaan uutta aitausta. Vain 3 tolppaa vanhasta aitauksesta sai jäädä paikoilleen. Hienoa, että nyt kaikissa tolpissa on se metallijalka. Tolppien uusimisväli pidentyy nyt aivan oleellisesti. Verkko asennettiin ja kiristettiin. Nyt aita on melkoisen hyvä. Vähintäänkin ok. Alkukesästähän tehtiin kunnon kehikko, jonka päälle vedimme rastasverkon. Mansikkamaahommat nyt rakenteiden osalta kunnossa ja mielet ovat iloisia!
Iltapäivällä pilkkihommiin. Tyyni keli. Kalat kutakuinkin kateissa. Sauna ja syönti. Päivä pulkassa, kunhan muutamat KB:t pelattu.
Lauantaille luvattiin kovaa keliä. Ennusteet vain heikkenivät ajan kuluessa. Aina eivät ennusteet oikein tahdo toteutua. Ei olisi ollut väliksi nytkään. Oli luvassa kovaa sadetta ja tuulta suoraan järveltä. Perjantai-iltana tyhjensimme terassilta kastumiselle arat kamppeet. Pihalta irtokamppeet tuulen suojaan. Veneeseen jätin ämpärin sademittariksi. Lauantaina tuli sitä, mitä oli tarjottukin. Vettä sademittariin noin 80 mm. Eli ämpärin muodosta johtuen todellinen määrä noin 50 mm. Tuulta niin, että yksi pihamänty jäi nojolleen. Oli katkaistava. (Oli muuten melkoisessa jännityksessä ja pamaus kova, kun katkesi sahatessani). Joitakin tuulenkaatoja siellä-täällä. Ei onneksi pihalla. Hakkuuaukot ja harvennushakkuualueet etenkin vaaravyöhykkeessä. Pahimman sateen aikana ajelin vaaratiellä. Onpahan nyt komea baana kulkea! Illalla karaoke. Uudet levyt mukana kuvioissa.
Sunnuntaina taas hieno ilma. Yöllä jo kylmää. Miinustakin. Viimeistelin viikon takaisen lankkutyömaan. Kävelin katsastamassa rannan veneet. Nuottavene täynnä vettä. Yksi verkkovene poikittain rannassa. Täynnä vettä. Verkot ja liput sikin - sokin. Tyhjensin paatiin vedestä. Arin kanssa vedettiin korkeammalle. Vesi on nyt selvässä nousussa. Nousu tulee jatkumaan loppukuun ajan. Sitten Kaaranes voidaan sulkea ja Vietosen annetaan täyttyä ylärajaan asti. Eli veneet todellisessa vaarassa. Vedennousun ja myrskyn ansiosta kissan paskannuspaikka huuhtoutui järveen. Jotakin positiivista asioissa.
Puolukat tosiaan ovat vielä hieman raakoja. Hyytelömarjoiksi kuitenkin sopivia. Saatankin ryhtyä toimenpiteisiin. Sieniä joka paikassa. Vain vahverot puuttuvat. Havaitsin perjantaina komean herkkutatin. Sunnuntaina päätin katsella, josko niitä olisi enemmänkin. Ei ollut. Eikä ollut sitä yhtäkään. Ilmeisesti menneet porojen suihin. Sieniäkö ne Tarralta hakevatkin?
Ensi viikonlopuna olisi Torniossa markkinat. Ihan kansainväliset. Tarjolla saksalaista makkaraa ja englantilaista karkkia. Emme mene, sillä taidamme paistaa mökillä rieskat! Tarvitseeko voin lisäksi muuta päällystettä? Katsotaan!
Viikonloppu 18.8. - 21.8.2016
Olen ollut varsin tietämätön siitä, milloin aloitan tietyt lääkkeet. Ja mikähän on se taho, joka näistä päättää. Lopulta, useiden soittojen ja soittopyyntöjen jälkeen, sain asioihin selvyyden. Kolesterolit aloitetaan hamassa tulevaisuudessa, mutta Pradaxa heti. Ja vastuu on Tornion tk:n, josta minulle on osoitettu lääkäri, joka saa tutkittavakseen viikottaiset labratulokseni.
Olin viikolla eläkkeellä vain perjantain. Joten torstai-iltana mökille. Tuuli oli varsin heikko, joten käväisimme pilkkihommissa. Itätuuli, emme saaneet kattilaan pantavaa. Alamittaiset vain häiriköivät. Illalla käveltiin mökin ympäristöjä. Joltakin mättäältä kerättiin pari desiä puolukkaa. Aika raakaa oli, vaikka yritettiin ottaa vain punaisimpia!
Perjantainakin pilkille, kun tuuli ei ollut kummoinen. Pohjoisen suunnalta kuitenkin. Järvelle päästyämme tuuli yltyi ajoittain aika kovaksikin. Uusia, suojaisempia paikkoja oli etsittävä. Pienen hapuilun jälkeen löysimme parven ahvenia. Saimme hetken nauttia kovasta syönnistä ja paljuun siirtyi muutama kookas raitapaita. Mökillä korjasimme kalat. Vesikuuro vähän kasteli. Onneksi aika lämmin ilma. Veden lämpökin 16:n hujakoilla.
Lauantaina aivan tyyni järvi. Taasen kalahommiin. Aino sai yhden kookkaan aapon. Näimme, että Tarralle meni vene. Aino soitti ja venekunta varmistui. Mekin lopetimme kalastuksen ja siirryimme mökkirannoille. Saatiin siirrettyä nuottavene rantaviivalle. Heiteltiin siihen vähän vettä (ämpärillä) ja näytti muuten aika hyvin pitävän. Joten nuottailun voisi varmaan aloittaa vaikka heti!
Paistettiin laavulla makkarat ja juotiin kahvitkin. Vähän mietittiin syksyn aikatauluja. Muitakin ajatuksia tuli jo parin viikon päähänkin. Järvellä seilaili runsain mitoin veneitä. Uistellen - pilkkien - sekuvaan.
Lauantaina olin pelastanut polttoroviosta joitakin lankkuja. Sunnuntaina kiskoin niistä kai kilotolkulla nauloja. Nauloja lankkuihin jäi yhä, mutta kyllä lankut johonkin paikkaan kelpaavat.
Kesä kääntymässä lopuilleen. On asioita, jotka ovat selkiintyneet kesän mittaan. Valitettavasti aina tulee myös vastaan juttuja, joihin vastauksia ei vielä ole. Annetaan ajan kulua. Toivon mukaan asiat hoituvat. Asioillahan on tapana hoitua, eikös vain?
Viikonloppu 10.8. - 14.8.2016
Mentiin mökille nyt torstaina päivällä. Tiinakin matkassa. Kesäloman loppupäiviä kuluttamassa. Täytyy sanoa, että tälläkään kertaa eivät säähaltijat olleet kovin suosiollisia. Päivälämmöt kympin luokkaa. Sateli useampaankin kertaan. Oli kuitenkin poutaisiakin jaksoja, jolloin uskaltauduimme ulkosalle. Kävimme jopa Leukumavaaran laavulla makkaran paistossa. Menomatkalla Piimätien Puodista korvapuustit, jotka nautimme kahvin kanssa. Siisti pieni laavu. Kiitämme kyläyhdistystä, joka paikkaa ylläpitää. Kurkipari yllätti meidät olemalla metsikössä. Pessakosken yllä lenteli satoja pääskyjä ahmimassa hyönteisiä.
Pelailtiin pelejä. Sateesta johtuen neljän seinän sisällä, mutta joku pihapelikin saatiin vietyä kunnialla loppuun. Yksi karaokekin. Ja sitten niitä mökkihommia ja tietenkin hyvää ruokaa. Järvelle emme päässeet, mutta eipä se oikeastaan haitannut.
Paluumatkalla ajoimme Ylitornion kautta. Raitti siellä ollut merkittävässä remontissa ja lauantaina oli ollut avajaiset. Pääesiintyjänä J. Ei kuitenkaan Miina eikä F.E. Aivan kaikki ei ollut avajaisiin valmistunut.
Tässä yhtäkkiä tuli havaituksi, että elokuu on jo puolessa ja vähitellen on katseet ja ajatukset käännettävä lokakuun sesonkiin. On päätettävä, milloin on syysloman aika. Samoja ajatuksia varmaan muillakin. Mitenkähän kukin on vapaitaan pystynyt syksyyn säästämään? Minullahan tuota ongelmaa ei pitäisi olla. Lomia on jäljellä kolmisen viikkoa ja eläkepäiviä reippaasti.
Yöt alkavat olla melko pimeitä. On aika alkaa tarkistamaan, että lampuissa paristot ovat ok. Venetsialaisten aikakin kohta, valoa kansalle!
Kesälomalla, loppuosa 30.7. - 7.8.2016
Lauantaina käväistiin tiekunnan kokouksessa. Naapuritiekunnan. Ovat päättäneet laskuttaa Sirkkakoskentien alkupään osakkaita läpiajosta. Oikeutta siihen en kiistä. Kustannuskin aika kohtuullinen, joten näillä mennään.
Maanantaina Tornion reissu. Paluumatkalla kännykkään parit viestit. Yksi lääkärin vastaajaan sanelema. Puhelua ei koskaan muuten tullut !!?? Sanelu jätti epäselvyyksiä, joten tiistaina soittelin osastolle. Hoitaja selvitteli lisää asiaa ja soitti iltapäivällä. Labrat taas viikolla. Ja maksan levättävä, jätetään kolesterolilääkekin pois 2-3 kuukaudeksi. Labran hoitelin torstaina Ylitorniolla. Tuloksista ei tietoa.
Sain pienprojektin valmiiksi. Ig:sta ja Fb:sta löytyy kuvat. Siivosin jälkeni lopuksi. Meni ok, kun en aivan pahimpina hellehetkinä touhunnut.
Loppulomasta Aino keräsi käsin vähän mustikkaa. Oli sen verran hyvän näköistä tavaraa, että lähdimme kokeilemaan poimurilla vaarojen takaa. Viimevuotisessa paikassa ei nyt ollut mitään, mutta uusi paikka oli tiedossa ja sieltä haimme ne perus-neljä-ämpärillistä. Laatu hyvä, kunhan vain valitsi oikeat mättäät. Sunnuntaina veimme parit ämpärit perinteiseen paikkaan. Olipa tosi hyvä asia, että saimme mustikkamme nyt loman päätteeksi. Eivät olleet veden pilaamia, vaan 1-luokkaisia. Lisäksi alueella näkyi kaukomaiden tehokerääjiä. Peräkärryn kanssa, kärry täynnä saaveja ja muovilaatikoita. Alkaa olla tienvarsipaikat pian koluttu!
Eipä tuossa viimeisellä viikolla mitään isompaa. Vähän vääntelin kiviä ja juuria. Rantaportaan entrausta. Ruohon leikkuuta. Ihan vaan mökkihommia. Kalaa tuli taas pilkillä. Kunnon puolituntinen torstai-iltana kesken Kingdom Builderin! Kävin noutamassa muutaman kilometrin päästä verkkolipun, joka oli viime syksynä minulta karannut. Kannatti laittaa nimi ja puhelinnumero lippuun.
Lomat siis pidetty. Täytyy sanoa, että ilmat eivät olleet meikäläisen mieleen. Hetkittäin lämmöt olivat kohdillaan, kun yhtenä päivänä oli noin 15 astetta. 21-22 astetta oli hankalaa, sen lämpimämpi tuskaisaa ja valtaosahan oli tuota viimeksi mainittua. Sateita saatiin hetkittäin ja yleensä rankkoina kuuroina. Ukkosen äänet yleisiä, mutta kunnon keliä ei kohdille sattunut. Keleistä huolimatta saatiin loman tavoitteet täyteen.
Hieman on uskoani horjutettu sairaanhoidon ammattilaisten tasosta. Toinen määrää jotakin ja henki on mennä. Toinen toteaa, että lääkkeellä on tuo tunnettu vaikutus. Silti on luotettava. Katsotaan taas maanantaina, kun on Oulun reissu. Ihopolilla käynti vaihteeksi.
Kesälomalla, kolmas viikko 23.7. - 29.7.2016
Kolmannella viikolla ei mitään isoa kummaa. Yksi kauppareissu ruokakauppaan, toinen rautakauppaan. Perjantaina karaoke, fiilis hukassa. Helteen vuoksi ei olla hillasteltu eikä pienprojektini ole kovasti edistynyt. Vähin kuitenkin. Ja käväistiin lopulta pikapikaa hillassakin, kun perjantaina oltiin varhain hereillä ja kelikin kohtuullinen. Järvessä vesi lämmintä. Saunaa ei siten viikolla lämmitetty. Vatsakivut hiipuivat. Sormet vaihteeksi paranemassa. Lääkärin piti soittaa torstaina. Ei soittanut. Onneksi kaikki ok.
Pääskyn pojat, 2kpl, päättivät sitten ottaa pesäeron pesästä lauantaina. Yritin ensin palauttaa niitä pesäänsä. Sunnuntaina olivat kuitenkin taas pihalla. Aino nosti toisen pihakoristeen päälle. Nostin toisenkin, mutta se ampaisi lentoon ja päätyi grillin ja järven väliseen mäntyyn. Tilanne vakiintui. Paitsi, että huomasin yläkerran terassin lattialla vielä 2 poikasta. Ja että syöttöpuuhissa oli 3 emolintua. Ellei neljäkin. Mittasin ir-mittarilla lämpöjä: pesän alapinta 50 astetta, kattopelti 70. Ei liene ihme, että pojat halusivat pois! Tilanne jatkui pääskyjen osalta samanlaisena. Keskiviikkona oli tulossa saderintama, joten laitoin linnunpojalle sadesuojan. Eli heinäseipään piikkiin styroksisen kalalaatikon ylösalaisin. Pääsky ei hermostunut. Pysyi paikallaan ja pysyi kuivana. Torstaina taivaalla liihotti ainakin 10 pääskyä. Välillä samalla männyn oksala istui 6 pääskyä, puolet poikasia. Styrox-loovan alla poikanen alkoi virkistymän. Se alkoi räpytelemään siipiään ja kipusi seivästä ylöspäin, kunnes se katosi nurinpäin olevan laatikon alle. Ei osannut tulla alaspäin ja emot eivät päässeet syöttämään. Otin riskin ja nostin loovan pois. Poikanen spurttasi lentoon ja lensikin naapurin puolelle. Vielä muutaman päivän emot syöttivät poikiaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kalasteltu on. Siihen tahtiin, että kalaruoka on aina vaihtoehtona. Kuhaa tullut mukavasti. Valitettavasti menekki kahdestaan on rajallinen. Olisi niin hauskaa ajanvietettä. Harmittaahan se välillä, kun kuhaa tulisi, mutta pois on lähdettävä.
Kesälomalla, toka viikko 16.7. - 22.7.2016
Toinen viikko alkoi sateisena. No, pidin lauantaina toimistopäivän. Päivitin päiväkirjaa ja tein jos mitäkin pikku hommia koneella. Sunnuntaina lähdin hillareissuun. Eväiden kanssa oikein! sain pari kiloa, vaikka jänkkä oli talsittu joka puolelta. Koko ajan toivoin, että avautuu alue, jolla ei ole kerätty. Turhaan toivoin. Oli ollut ammattilaisia, ei kesäturisteja. Pari kerääjää ilmestyi samalle jänkälle, mutta olin jo poistumassa auton suuntaan. Jänkällä kävi reipas tuuli ja se helpotti oloa lämmön ja syöpäläisten osalta. Sateinen kesä tuntui pohkeissa. Oli pikkuisen raskasta. Joka askel upposi syvälle ja takajalan saaminen mukaan teetti töitä. Lääkityskin heikensi kuntoa. Muut tarralaiset olivat tehneet samaan aikaan iskut hillajänkille. Kiloiset kaikilla. Lujassa on hillat!
Maanantaina mentiin Tornioon. Pyykkivuorta louhimaan ja kaupassakin piti käydä. Tiistaina labrat kahdeksalta. Joo, 16 putkea verta ja vielä pisara sormen päästä. Tiistaina Pessiksen reissu. Sankari ei paikalla. Kahvit naapurissa. Pikku projektissa kurkihirsi paikalleen. Harjannostajaisia en järkännyt. Naapurimökille asukit. Vene ja rengas saivat kyytiä, vaikka illalla oli jo viileää, +11 astetta. Vesi sentään vähän lämpimämpää.
Tiistaina iski kipu vatsaan ja päähän. Kuuma ahdisti. Oli lopetettava melko nopsaan pikkuprojektin edistäminen. Keskiviikkona jatkoin samaa hommaa. Vastaan tuli yllättäviä vaikeuksia. Jotenkin niistä selvisin. Vähän kerralla vain teheskelin. Illalla petankkia ja mölkkyä. Voi-voi, viilenisi nämä kelit. Torstaina olin tosi sippi. Projekti ei juurikaan edistynyt. Makoilin liki koko päivän. Huonosti nukkunut yölläkin. Sama, pyöreä uni, jolle en osaa antaa tarkempaa kuvausta.
Tukalan sään ja pienien kipujen lisäksi olin hermostunut, kun en saanut LPKS:ta soittoa, joka oli luvattu. Ei ollut minkäänlaista tietoa, miten maksa on reagoinut kahden lääkkeen tauottamiseen. Perjantaina ennen aamukahdeksaa soitin sitten Länskään. Onnistuin kuin sattumalta pääsemään ilman odotuksia yhteyteen oikean ihmisen kanssa. Alat: 234, Afos 137!! Ainakin siis selvisi, että maksa ei ole sanonut POKS, vaan syy on lääkkeissä. Uutinenhan on tosi loistava. Toisaalta oliko positiivinen tieto liian myöhäinen? Miettikääpä? Kunnossa kuitenkin ollaan, sen vakuutan. Saataisiin vain nuo lääkkeet jonoon: mitä oikeastaan tarvitaan ja kuinka paljon?? Oikeastaan aika hurjaa, mitä on tapahtunut kuluneen puolentoista kuukauden aikana. No joo ... joudun yhä odottamaan gastronomin ... eikus gastrologin soittoa. Jatko on täysin auki, no saatana, jospa ei soitakaan niin saadaan elellä ilman pelkoja muutoksista!
Päivällä porukoita meni Orhinselkään. Kuumalle sannalle makoilemaan. Ainokin minut sinne houkutteli. Lupasin olla hetken, olenhan todistetusti auringolle yliherkkä ja tunnetusti kuumalle arka. Ja muutenkin hankala tapaus! Oltiin vajaa tuntinen. Tuskainen tuntinen, vaikka varjossa istuinkin. Porukkaa ja veneitä älyttömästi. Autoillahan ei tuonne pääsekään. Pintavesi 22,2 - 23,0. Meltosjärven virallinen ilman mittaaja 26,6. Mökillä sain piikkuprojektin puuvalmiiksi. Pulikoin järvessä itseni puhtoiseksi. Kari ja Maarit tervasivat veneen. Minun homma, mutta allergisena apu oli ok! Illalla naapurissa karaoke. Liikaa porukkaa, käännyin nopeasti omalle mökille.
Pääskysten käyttäytyminen ihmetyttää. Kiertelevät ja sirkuttavat. Joko ne yrittävät saada poikaset pois pesästä?
Kesälomalla, eka viikko 9.7. - 15.7.2016
Loman ensimmäinen viikko oli sisällöltään ja keleiltään hieman sekalainen. Lauantain ilma oli viileähkö ja käväistiinkin katsomassa hillatilannetta. Raakaa, raakaa, niukasti ja tyhjää. Eipä siis hoppua vieläkään. Vaaratien remontti lähestymässä loppuaan. Ojat kaivettu ja jyrkkä törmä saanut kiertotien. Sorastus vielä, niin hyvähän siitä! Iltapäivällä saapuivat K&M rappaamaan venettä. Inapaatti sai myös rakoihinsa uudet silikonit. Tervaus sitten, kun kelit kohdillaan. Pressu laitettiin toistaiseksi suojaksi ja illalla sade tulikin ja oli tämän kesän malliin rankka.
Sunnuntaina pitkästä aikaa hienompi ilma. Kuumensin laavulla rautalapion varren, joka oli pari viikkoa sitten vääntynyt vahvoissa (?) käsissä. Varsi oikesi, mutta ei se enää uuden veroinen ole. Kaivaa sillä jotakin, mutta ei sen kummempaa. Päivällä pilkit ja ihan tyydyttävät saaliskalat. Iltasella tirat kuohua, kun paikalle osui peräti kaksi syntymäpäiväsankaria. Kolmen viikon hanskattomuus päättyi. Kauanpa sitä kestikin! Tiistaina havaitsin ekat merkit.
Maanantaina labra Torniossa. Liikkeelle lähdin jo varhain. Käväisin työpaikallakin, mutta odottamiani paketteja ei ollut. Maanantaina vaivasi poikkeuksellinen velttous ja ruokahaluttomuus. Tiistaina käväisin Ylitorniolla peräkärryn kanssa. Vähän lautaa, lankkua ja harkkoja paluukuormassa. Helle vaihteeksi. Sain kuitenkin kuorman purettua. Keskiviikkonakin +23. Aloittelin pikkuprojektia pohjan muokkauksella. Alkutyöhön oli työvoimaa palkattuna, nyt on selvittävä itsekseen. Jotkut hommat osoittautuivat yllättävän työläiksi, mutta kiirettähän minulla ei ole.
Jo tuossa ehdinkin mainita, että puuvillahanskat jälleen vakiovarusteena päivin ja öin. Sormista pikkurillit ehjät, muut hajoamassa. Peukut eniten. Kutinaa ja punoitusta siellä sun täällä. Jalkapöydässä puutiaisen pureman näköinen rengasmuodostuma. Voi-voi! Ikäänkuin iho-ongelmissa ei olisi riittävästi, soitti ihotautilääkäri Oulusta heti aamulla. Azamun turvakokeet otettu maanantaina. Alat-arvo 602!! Heh-heh. Arvo on ollut lähellä viitearvojen ylärajaa nyt lääkityksen aikana. Mutta nyt on ohi juhannus ja nyt on ohi hurjempi karaoke, olin ollut varma, että arvo putoaa sinne 30-40 tietämille. Nyt unohdetaan iho. Azamun-kielto voimaan välittömästi. Samoin Pradaxalle toppi. Käskettiin lähteä Kemiin sairaalaan. Siellä olisi sinne saapuessani lähete odottamassa.
Kotona suihku. Vahingosta viisastuneena pakkasin kassiin kalsareita ja hammasjuttuja ja puhelimen laturia ynnä muuta. Tiedä häntä, vaikka määräisivät osastolle. Sairaalassa minua tutkittiin ja hutkittiin. Väänneltiin ja käänneltiin. Otettiin sydänfilmiä. Verta vuodatettiin sormesta ja kyynärtaipeesta. Mitattiin verenpaineita. Aikaa kului. Ultraäänellä tutkittiin maksaa. Ajattelin, että täälläpäs ollaan huolehtivaisia. Nimittäin ultran suorittaja kyseli, milloin olen viimeksi syönyt. Ajattelin jo sairaalan ruokia ja että huolehtivat siitä, että olen merkitty ruokailuvahvuuteen. Paskat! Tajusin ajaessani mökille, että asia kiinnosti ultran johdosta. Jotakin moskaa oli tietenkin suolessa matkalla kohti valoa ja siksi hoitaja oli kiinnostunut syönneistäni. Lopputulos ainakin toistaiseksi: maksaa on säikäytetty lääkkeillä. Uusia testejä ensi viikolle. Nyt mainitut lääkkeet tauolle. ps. labran Alat-testi näytti nyt jo arvoa 767!!
Kauppareissu ja illaksi mökille. Eilen puupinon pesässä oli enää 2 poikasta. Nyt ei yhtään. Korppi vai kissa vai luonnollinen juttu?
Kyllä tuo netti on oivallinen asia täällä mökillä. Sen turvin lähdimme perjantaina aamusta hillaan melkoisen sateen takareunalle. Jouduimme istumaan autossa vartin verran ja sitten pilvet väistyivät ja siirryimme jänkälle. Poimimme pikkuruisia hilloja parisen kiloa. Kuumuus ja ötökät haittasivat ja poistuimme mökille. Mökillä jatkoin pikkuprojektia. Pohjat valmiina. Nyt sitten suunnittelemaan jatkoa.
Viikko 4.7. - 8.7.2016
Maanantai siis duunipäivä. Rehellisesti sanottuna niin rikkonainen päivä, että voiko sitä duunipäiväksi edes kutsua? Tiina ja Jani pörhälsivät Tornioon iltaviiden maissa. Syötiin ja lähdettiin kohti Tarraa. Liakan kautta tietenkin. Me uteliaat. Oli siellä vain vielä mielettömästi porukkaa! Koko ajan autoja ja vaunuja lähti tien päälle. Näyttipä jopa siltä, että pellot aika hyvin kestivät autopaljouden.
Nuorten kanssa touhuilimme ja lomailimme perjantaihin asti. Sattuipahan vain kesän ehkä kurjimmat kelit. Kovat tuulet ja ukkospuhurit olivat syynä vähäiseen veneilyyn. Sateita tuli harvakseltaan, päivittäin kuitenkin, mutta kuurot olivatkin sitten sitäkin rajumpia. Helteitä ei ollut. Ukkonen vieraili alueella miltei koko ajan, mutta päälle se ei tullut. Kerran pääsimme Janin kanssa kalaan. Tuuli yltyi kuitenkin varsin nopeasti ja pois oli lähdettävä. Ehdimme kuitenkin saamaan mukavat paistinkalat neljälle. Yhtenä päivänä autoiltiin sen verran, että pääsimme kävelemään Ison Harjuvaaran huipulle. Kävelymatka oli lyhyt, mutta tuskallinen. Vaaran tyynen puoleinen rinne oli pilvenään sääskiä. Kumma kyllä, eipä se helpottanut juuri huipullakaan. Näkötornissa sääsket olivat onneksi aika vähissä. Eväät ja kahvit nautiskeltiin kodassa. Onneksi tällä kertaa retken kohdevalinta osui tähän. Ilman kotaa olisi päiväkahvihetkestä tullut väärällä lailla ikimuistoinen.
Päättipä nuoret pilkkoa kelon, jonka olin kaatanut ja pätkinyt. Kärräsivät laavun pilkkomapaikalle ja homma käytti. Toista kunnon kirvestä kaipailivat. Jonakin päivänä oli kai sen verran lämmintä, että naisväki pesaisi parit matot. Iltaisin jalkapalloa ja kerran karaokekin. Perjantaina ajelimme Tornioon. Siellä hetken tauko ja pakollinen mahan täyttö. Vieraat etelän suuntaan, me palasimme mökille.
Lääkäri soitti torstaina. Kyseli kuulumisia. Erittäin hyvän vaiheen jälkeen sormien päissä kovettumia. Eli kädet menossa taas huonoon kuntoon. Lääkäri ei ollut oikein millänsäkään. Kertoi kuitenkin, että niskasta otetusta koepalasta oli löytynyt jotakin. Jos ei kummoisempaa, niin ainakin se, että ihoni on hyvin herkkä auringolle. Olisi siis aika tarkoin suojattava. Vaatteilla ja voiteilla. Niinpä tietenkin!
Viikko 27.6. - 3.7.2016
Alkuviikko hieman poikkeuksellinen, sillä olin töissä ma-ke. Mikäpäs siinä, sain tekaistua sellaisia juttuja, jotka muuten tulisivat työllistämään elokuulla. Heti loman jälkeen. Keskiviikkona päätimme mennä mökille normaalireittiä, vaikka Liakassa voisi olla suviseurojen vuoksi tukkoista. Ei vielä ollut, mutta yhdellä pellolla oli jo matkailuautoja ja asuntovaunuja melkoisesti. Mutta koko alueeseen (220ha) verraten paikalla oli vasta murto-osa tulevasta.
Mökillä tuttu vastaanotto. Kiehkurat ja muut häätivät komitean. Jonkun aikaa sadetusta kuivaan pihaan. Siinä se, pääsimme pelailemaan.
Torstaina kävimme lähteellä. Pitkospuut alkavat lahota. Lähteessä vesi kirkas, niinkuin pitikin. Sammalta pinnalla vain hieman. Viikon takaisen operaation vaikutus oli näkyvä. Käytiin käppäilemässä eräällä avosuolla. Hillat kateissa. Paikoin kuitenkin jotakin tulee. Mutta kiirettä ei ole!
Aino lähti harkkaamaan pottumaan rikkaruohoja. Päivälämpö kohoamassa helteeksi. Mietiskelin omaa ohjelmaa. Mitään pakottavaa ei ollut. No... päätin kaataa laavun lähellä olleen kelon. Nurin vain! Tyvestä sahailin pari toistametrin pituista ja toista tuumaa vahvaa lautaa. Näistä aihiot laavulle työpöydäksi. Lopun kelon pätkin kapaleiksi. Tervas haisi, toivon mukaan iho ei reagoi!
Laavulla ruoka. Miten maan päällä voi olla jotakin niin taivaallista?
Tiedän, että joillakin ihmisillä on minua vastaan asioita hampaankolossa. Osittain syystäkin, osittain kuitenkaan ei. Onhan minullakin joitakin kohtaan vähintäänkin varautunut tilanne, eipä siinä mitään. Joskus tekisi mieli kertoa kaikki asiat minun kannaltani. Kerronko? Annan kuitenkin vihjeen: uskokaa se, minkä itse näette ja koette. Tiedän myöskin, että hammassärkyä liennyttääkseen hamemiehiä kulkee kertomassa OMAA näkemystään asioista. Eivät he minulle mitään puhu. Koska minähän tiedän asioiden koko tilan ja pääsisin silloin sanomaan oman kantani!
Tulipa kuitenkin yksi poikkeuskin. Positiivinen. Sain torstai-iltana soiton ja moitteita. Ihan asiallisia ja aiheesta. Päiväkirjassani aikanaan mainitsemastani asiasta, jossa en ollut välttämättä terävimmilläni. Mitään ohjeita/kieltoja/neuvoja ei kuitenkaan ollut näkynyt, joten kuka tahansa olisi voinut tehdä saman asian. Ja itse asiassa pienimuotoisesti oli tehnytkin! Jatkoin vain asiaa, jotta tilanne olisi sitten ok. Muistutan, että en kirjoittaisi sellaisista asioista päiväkirjaan, jossa teen koiruutta tai tahallista vahinkoa. Siitä siis ei ollut kyse. En voi tästä asiasta täysin syytä itselleni kirjata, mutta silti pahoittelen ajattelemattomuuttani.
Tämä tapa (yhteydenotto, jotta molemmat osapuolet saavat puhua) on kuitenkin se ainoa, jolla tavalla asiat hoidetaan. Ja tässä tapauksessa minullakin oli mahdollisuus kertoa, miksi näin tein. Ja toivon mukaan asian opetus on muistissa myöhemmin. Puolin jos toisinkin. Iso käsi täältä soittajalle! Kerrankin mies eikä hiiri!
Perjantaina rauhallinen päivä. Kukaan ei tullut kimppuuni enkä edes kuullut uusista uhkista. (turha kevennys, mutta tällaistahan se välillä tahtoo olla). Höyläilin parit laudat ja tein laavulle apupöydän. Se on viimeisen päälle sellainen, kuin tarvitaan. Aino ei sanonut mitään. On tietenkin toista mieltä. Tekaisin hampparit. Eipä tullut suosikkeja niistäkään. Ei mene kaikki kuin Strömsössä! Vieläkään!
Yöllä sadetta. Aamulla Aino alkoi siivoamaan yläkertaa. Haarapääskyt ehkä hieman häiriintyivät, mutta ei voi mitään! Leikkelin ruohot. Kosteutta on piisannut, joten kasvua tapahtunut. Ämpäri-kylvöt ovat menestyneet paremmin, kuin kasvimaan. Kummassakaan ei kuitenkaan persilja ole oikein voimissaan. Hieman omituista!
Poikkeuksellisesti lähdimme kotimatkalle jo lauantaina. Ajoimme Liakan kautta. Vaikka tie kulkee siellä vain suviseura-alueen laitoja, näimme osan vieraspaljoudesta. Onneksemme kulkusuuntaamme ei liikenne haitannut. Vastaan tuli kuitenkin mateleva ja pysähtelevä autojono. Aika pitkä sellainen.
Sunnuntaina harrastimme sen verran kotimaan matkailua, että aamusta ajelimme nelisen tuntia etelän suuntaan ja illaksi takaisin. Päivällä lounas Ravintola Kulossa. Päälle kahvit sitten sillä määränpäässä, kotioloissa. Nuoriso pääsi hieman puun takaa yllättämään, mutta kyllä kai pienet juhlat saadaan pystyyn viikolla. Paluumatkalla huomasimme, että myöskin suviseuraväki oli samoissa puuhissa. Kuivaniemeltä se alkoi. Lähelle Kemiä se päättyi, kun moottoritie alkoi. Asuntovaunuja ja asuntoautoja jatkuvassa jonossa yli kuudenkymmenen kilometrin matkalla. Seassa tietenkin rekkoja ja henkilöautoja. Useaan otteeseen oli jono seis. Jopa kilometrin tai parin matkalta kerrallaan. Meillä kaista veti kohtalaisesti, mutta sen verran rekkoja oli edellämme, että ei juuri kahdeksaakymppiä päästy ylittämään.
Töissä enää maanantain. Sitten eläkepäiviä ja kesälomaa. Aivan varma en ole seuraavan päivityksen ajankohdasta. Meneekö peräti elokuulle?
Viikko 20.6. - 26.6.2016
Maanantana iltapäivällä taas INR-poli. Veri oli turhan löysää, sillä inr-lukema oli 5,4. Tiistaille uusi aika ja maanantaina ei Marevania saanut ottaa. Hoitsu varoitteli, että äläpä sitten vain kolhi itseäsi! Seuraukset voivat olla vakavat. Tiistaina arvo yhä korkea. Kuitenkin vain 3,9. Hoitaja oli jo varaamassa uutta aikaa torstaille. Hei! etkös muista, että tänään menen mökille!! Ylitornion aukiolot olisi kai selvitettävä. Hoitsu käväisi kysymässä lääkäriltä neuvoa. Lekuri saapastelikin paikalle. Asiallinen mies. Ehdotti lääkkeen vaihtoa, johon suostuin suoralta kädeltä, vaikka lääkkeen kk-kustannus huitelee liki satasessa. Jestas, miten hieno homma. Ei enää labroja, ei vältettäviä ruokia tai juomia. Kansantaloudellisesti viisasta, kokonaiskustannukset putoavat! Pitää nyt vain odottaa viikonloppuun. Vasta sitten saa uutta ohennetta alkaa ottamaan.
Mökille siis jo tiistaina. Mökillä sääskiarmeija oli järjestänyt näyttävän, kuuluvan ja etenkin tuntuvan vastaanoton. Terassille hyttyskiehkurat ja Thermacell. Tilanne rauhoittui ja sain koottua maitokärryn, jonka olin hankkinut heräteostona Tornion Motonetistä. Aino sanoi, että heräteostoni ovat harvoin yhtä onnistuneita.
Keskiviikkona siisti keli. Lämpöä 17 ja tuuli siitä suunnasta, että Tarralla suojarannat. Aamusta pilkille. Suojarannoilta ei saalista. Tuulessa sitten Ainolla täräytti vapaa oikein kunnolla. Irtosi, mutta kala iski sitten minun pilkkiini. Nätti hauki. Fileitä keksilaatikollinen. Vaikka käsissä oli peratessa kunnon hanskat, sain otteen herpaantuessa hauen hampaasta reiän sormeeni. Veri lensi, vaikka reikä oli kuin neulalla tehty! Sellaista se on ohennetun veren kanssa.
Torstaina käväisin lähteellä. Poistin pinnassa kelluneen sammalmaton heinäharavalla. Vesi hieman sekoittui, mutta nopeasti se alkoi kirkastumaan. Viisaana ukkona olin täyttänyt pänikät ennen putsaustoimenpiteitä.
Olin käynyt aamulla pilkillä, mutta huonolla menestyksellä. Illemmalla lähdettiin molemmat. Naapuritkin omalla veneellään. Pienet kuhat kiusasivat. Lopulta saimme pari mittakuhaa ja pääsimme palaamaan. Naapuriveneeseen nousi hauki, joka hakkasi minun eilisen haukeni painossa noin 2,5 kertaisesti. Melkoinen tukki! On niitä siis isojakin.
Aattoaamuna leikkasin ruohot ja kastelin pihamaan. Aino keräili Juksun kanssa kasveja. Helppoa nykyään, kun voi vain valokuvata kännykällä. Iltapäivällä kokeilin pilkkiä. Tuulessa se ei ollut mukavaa ja saalistakin vain hauen pulikan verran.
Iltapäivän päätteeksi paukutteli ukkosen kanssa. Ympärillä se pyöri, mutta kohdalle ei sattunut. Sen verran satoi, että maa kastui. Illalla kokko. Pistäydyin siellä minäkin. Ihan vain pikaisesti.
Ei sitten kuitenkaan käynyt kaikki kuin Strömsössä. Kuulinpa tällaista, että eräässä keskustelussa oli nimeni tullut mainituksi. Eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Oli vihjattu lähettämiini...... hetkinen... Tämän asian johdosta ja tähän väliin olin kirjoittanut aika pitkän ja varsin asiallisen tekstin. Joku kuitenkin takuulla ottaisi siitäkin lisäherneitä nenäänsä, joten tänään saatte tyytyä tähän. Julkaisen sen sitten joskus, jos asia alkaa vaivaamaan. Hereillä olen asian johdosta.
Lauantaina kenturat hiljaisina. Aiheutin äänimaailmaan täytettä leikkaamalla ruohonleikkurilla polun mansikkamaalle. Samalla kiersin mansikkamaan reunoja. Tarkoituksena vähentää sylkikaskaille soveltuvia paikkoja mansikkamaan reunalla. Näkyi muutama kypsä marjakin uusissa taimissa. Vanhoissa kukkia. Illemmalla menin taas pilkille, kun keli näytti mukavalta. Järvellä kuitenkin oli aikamoinen myrsky ja pilkkimisestä ei oikein tahtonut tulla mitään. Sitten Ainolta tulikin soitto, että työmies on saapunut. Palailin mökille työnjohtotehtäviin.
Työt pääsivät illalla vain hieman alkuun. Aamulla jatkuisivat. No joo... aamu on lavea käsite. Rapea parituntinen huhkittiin. Minäkin ja kaksi nuorta miestä. Urakka valmistui. Kotiin lähtö harvinaisen myöhään. Kädet muuten tällä hetkellä aivan järkyttävän hyvässä kunnossa. Nahka kuitenkin ohutta edelleen jatkuvan kortisonin johdosta, mutta muutos on silti ollut valtava. Nyt jo olen osan ajasta hanskoitta. Neljä vuotta sitä onkin kestetty, yötä päivää.
Viikko 13.6. - 19.6.2016
Maanantaille oli järjestynyt muutamia hoidettavia asioita. Jo ennen aamuseitsemää painoin vuoronumerolappupainiketta Tornion TK:n labran aulassa. Nettivaraustilanne näytti siltä, että eka varattavissa oleva aika olisi ollut vasta 13:30 ja testit ravinotta, niin pakko tehdä näin. Sisään kutsuttiin klo 7:40. Ei ollenkaan paha. Hieman jänniti, kun lähetettä ei ollut olemassakaan. Vain OYS:n kotiuttamispaperi, jossa oli mainittu labratarpeet. Iloinen yllätys oli se, että labrat hoituivat. Kaikki muutkin, kuin se aamun todella tärkeä koe. Ja luvattiin olla yhteydessä tarpeen vaatiessa.
Labran jälkeen käväisin työmaalla. Sain aamun ensimmäisen kahvikupin ja porisin muutamien kanssa. Sanoivat, että onpahan ihossa muutosta. Aika jännää, sillä mielestäni nuo kaikki eivät viimeisintä akuuttia vaihetta olleet edes nähneet. Mutta tautihan oli jyllännyt jo koko alkuvuoden, joten kai se oli jo naamassakin näkynyt.
Tankilla käynti ja kotiin kovasti kaivatulle aamupalalle. Ja sitten taas uudelle kierrokselle. Ensin Terveystaloon varaamaan aikaa tikin poistoon. Samalla pysäköinnillä apteekki ja isännöitsijä. Ekasta muovikassillinen lääkkeitä ja uusi verenpainemittari, tokaan vein taloyhtiölle ostamani bensan tositteen suoritusta varten. Sitten Soneraan korjauttamaan virheellistä kaapeliteeveelaskua. Pitkä jono, en jäänyt setvimään. Vielä tankille ja sitten taas kotosalle. Lounasta ja uudestaan liikenteeseen. Nyt kahdestaan. Vaatekaupassa käynti ei aiheuttanut rahallista menetystä. Taas kotiin. Pian uusi reissu TK:een. Ainon testit nyt. Välillä kävin tikin poistossa, siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ainon piti vielä odottaa soittoa ennen apteekkia ja lääkkeitä. Joten kotiin taas. Välillä reissun aikaan setvittiin pianohommiakin, joiden piti olla ok, mutta eipä olleetkaan. Kotosalla alkoi soittorumba. Oys soitteli useampaankin otteeseen. Kukaan ei ollut ilmoittanut minulle aamulabran tuloksia. Oulukaan ei niitä netistä nähnyt. Enkä minäkään Kanta.fi -palvelussa. Sovittiin Oys:n kanssa lääkeannos tälle päivälle. Sitten lopulta soitti Tornion TK. Muuan arvo korkeahko, joten leikattiin kahden päivän annosta ja uusi testaus keskiviikkona. Oys soitti taas ja vähitellen alkoivat asiat kohdallani loksahdella kohdilleen. Aino ei saanut vielä viimeisiä tietoja labrasta. Tilanne ainakin muuttui sen verran, että mökille emme pääse lähtemään pariin päivään. Teinkin enää vain yhden leppoisan kauppareissun lähimarkettiin. Kiire oli mennyt ohi.
Tiistaina ei ollut isompaa kiirettä. Aamusta odoteltiin soittoa labrasta, sitä ei kuulunut. Aino soitti automaattiin ja vastapuhelu tuli joskus tunnin - parin päästä. Kauppareissulla silloin jo oltiin. Pääsimme kuitenkin sitten lopulta käymään apteekkireissunkin ja liki kaikki asiat alkoivat olla lähes kohdillaan. Soneran laskukin setvitty. Minullekin tuli vielä soitto TK:sta. Jopas sitä nollaan nyt suosittuja! Tiistaille siirtynyt pianon nouto tapahtui viiden jälkeen. Hienoa, sekin valmista. Iltasella ruohon leikkuu ja kuuma suihku. Myöhemmin rasvaus. Iho sai hengittää välillä tunnin ja toisenkin.
Keskiviikkona aika 8:45. TK:n INR-polilla. Otettiin sormenpäästä pieni pisara punaista ja suunniteltiin loppuviikon lääkitystä. Pilleri / päivä, siihen tulokseen päädyttiin. Hoitsun oli tarkoitus ottaa oikeaakin labratestiä varten putkiloon verta, mutta kiireissään kehotti ottamaan jonotuslapun. Ei ollut labraan mielestään juurikan jonoa. Kesti puolitoista tuntia se jonotus. Ainokin jo huolestuneena soitteli. Että mihinkä se on torkistunut! Iltapäivällä hoitaja soitti. Lääkäri oli muuttanut annostusta niin, että lauantaille tulee otettavaksi 1,5 pilleriä. On se vain tarkkaa.
Mökillä vihdoin yhden jälkeen. Sisällä vain +10 astetta. Ulkona +13. Kyhyt kaminaan, kuten talvella.Tuuli lännessä, sääskiä terassilla pikkusen runsaasti. Satanut melkoisesti, sillä piha-altaassa vettä reilusti, vaikka pohjatulppa puuttui. Ampiainen rakentamassa pesää yläkerran terassille. En suostunut. Pääskypari sittenkin pesänrakennuspuuhissa. Veneen alle pakkautunut runsaasti rantahiekkaa. Vesi laskenut. Naapurien avustuksella vene ja teljo 3 metriä keskijärveä kohti. Iltapilkillä ei kalaa.
Torstaina tyyntä. Tekaisimme aamusta pilkkireissun ja Ainolle tarttui hieno kuha. Tuuli yltyi kohtalaiseksi ja paikanvaihdon reitti oli kuoppainen. Ainakin etupenkkiläisen mielestä. Korjasin mökillä kalan. Mäkärät haittana. Leikoin nurmea ja Aino ruiski vettä grilliin ja terassille. Siitepölyä joka paikassa. +24 astetta, joten tahti pidettävä rauhallisena.
Perjantaina kunnon sadepäivä. Ajelin vaarateitä ja tein mielenkiintoisia havaintoja. Onkohan jotakin näkyvää pian tekeillä? Iltapäivällä paistoin ja grillasin lavulla lihaa. Puolipitkän kaavan mukaan. Illan suussa sauna. Olen riemuissani, sillä voin vaihteeksi kertoa hyviäkin uutisia. Kädet ja keho paranemassa vauhdilla. Saunareissu taisi olla ensimmäinen tai toinen liki neljään vuoteen hanskattomana. Ei ole kourat kestäneet vettä pesuaineista puhumattakaan. Se edellinen kerta oli testiluonteinen ja katastrofin ainekset silloin käsillä. Nyt kätöset ovat lähes täysin ehjät. Viimeisetkin haavaumat umpeutumaisillaan ja nahka terveen oloista, tosin ohutta ja vähän arkaa. Ihon punaisuus haalistunut. Näin jos mennään jatkossakin, ovat näkymät vähintäänkin mielenkiintoiset.
Lauantaiksi oli tiedossa pieni ohjelmanumero. Sitä ei sitten tullutkaan. Kului se aika muutenkin, eipä silti. Aamulla tyyni. Katiskan kokeminen tehtävä, sillä edellisestä kerrasta jo kolme viikkoa. Pitäisi vain tuulen yltyä, että rannalla voisi mahdolliset aapot korjata. Lopulta klo 9:40 virisi tuuli. Kävin katiskalla, heitin aivan pikkuruiset aapot järveen. Suurimmat 25 kappaletta perkuuseen. Tuulikin tyyntyi soppelisti !!! Kahdestaan selvittiin kuitenkin, mutta mäkäräpaljous oli merkittävä haittatekijä. Kalat kellariin. Kotona sitten myllyyn ja pihveiksi. Kilon verran, joten ehkä 40 grammaa tuli keskipainoksi. Pienimmät kai 10 gramman vonkaleita.
Kävin läpi pilkkivehkeet. Laitoin hieman mielestäni parempia pilkkejä pyyntivalmiiksi. Sohjokauhan ja muutamat pikkupilkit saivat paikan varastosta. Valmiina ollaan taistoon!
Käveltiin hiekalla ja avattiin taas kanavan suu. Aino oli eilen käynyt jo, mutta ilman asetta. Metsässä silti vesi vuorokaudessa alentunut. On sillä ainakin terveet kourat. Ainolla.
Sade alkoi puoli viiden maissa. Aika leppoisana ja pätkittäisenä. Yöllä se muuttui rankkasateeksi ja joka paikka oli vettä tulvillaan. Meillä karaoke, joka tällä kertaa jatkui pikkutunneille.
Kotimatkalla kuulimme radiouutisista, että Jukolan viestin parkkipellot olivat sateessa vettyneet ja autoja yritettiin pikku hiljaa hinata pois pelloilta. Tuli siinä mieleen, että tuossa parin viikon päästä on Tornion Liakkkaan pelloille tulossa 75000 suviseuravierasta. Ajoimme nyt siitä ohi. Pelloilla vettä rankkasateen jäljiltä. Onnistuukohan täällä asiat Lappeenrantaa paremmin?
Jotkut ovat havainneet, että olen taas vaihteeksi kokeilemassa Facebookkia. Vähän niinkuin testimielessä, eli onko siitä minulle jotakin sellaista, jota elämääni kaipaan. Etenkin työuran päättymisen jälkeen. Matalalla profiililla etenen. Oma aktiivisuus Fb:n käytössä on ainakin toistaiseksi pois kuvioista. Vajaan viikon kokemuksella uskallan sanoa, että Fb ei ole oikein puhelimiin tarkoitettu. Mitä mieltä muut? Voi tietenkin olla, että olen sormineni hieman poikkeustapaus, mutta en usko.
Viikko 6.6. - 12.6.2016
No joo... maanantaina taas töihin. Sunnuntaina olin viimeistellut talonmiesvuoroni leikkaamalla ojan laidat jo toiseen kertaan viikon aikana. Tiina oli meitä avustanut viikolla laajemminkin. Apuna raihnaisille. Välillä tuntuu, että valitan milloin mistäkin. Kuitenbkin joskus on ehkä hieman aihettakin. Esimerkiksi nämä kourat. Niiden vuoksi olen juossut lääkärissä neljän vuoden aikana kymmeniä kertoja. Osin tietenkin muunkin kehon osien pintavikojen johdosta. On ollut avoimena myös mahdollisuus kääntyä Oulun puoleen. Niinpä työterveyslääkäri oli laittanut minulle lähetteen OYS:in ihopolille. Sattumalta viikko ennen Ouluun menoa koko hela kroppa lehahti melkoisen joulun väriseksi. Tiistaina aika jo klo 8:00. Olin ajoissa varhaisesta ajasta huolimatta. Tarkoitus oli vain käydä lääkärillä, mutta lääkärillä oli muita suunnitelmia. En ollut varautunut sellaiseen, että paluu kotiin tapahtuikin vasta lauantai-iltana. Muutama päivä ja yö kului hyvässä hoidossa. Uusia ajatuksia syntyi ja jopa koepala otettiin tutkittavaksi. Valitettavasti siitä ei vielä tuloksia ole saatu. Tosi surkeat kourat alkoivat parantumaan sekä vanhojen, että uusien lääkkeiden voimasta. Ihon punotus alkoi hellittämään. Kouranahkaa kuoriutui parin A4:n verran. Kerros kerrokselta. Yhä ja yhä. Lauantaina siis kotiutus, mutta jatkossa viikottaiset labrat. Eli toiveita on!!
Ihotautien vuodeosastolle ei kai riittänyt potilaita ihopuolelta, sillä makoilijoita oli jos minkälaisen asian vuoksi. Tuli varsin selväksi, että monet olivat hieman jopa ymmällään. Miksi minä? Eihän näin olisi pitänyt käydä! Olen rikkoutumaton! Monet pääsivät jo kotiinkin, mutta matkassaan monenmnoiset reseptit ja uudet elämäntavat. Elinvuosia ehkä tulee lisää, mutta ovatko ne sitten millaisia, jos joutuu luopumaan monista asioista?
Nyt sunnuntai-iltana käsien kunto yhä parempi. Nahkat näyttävät pysyvän ja haavat umpeutumassa. Viimeinkin! Saikkua ensi viikko, mutta mökille meno epävarmaa. Labraa on tiedossa. Itse asiassa sitä voipi olla useampanakin päivänä, joten ainakaan vielä ei voi minkäänlaisia suunnitelmia lyödä lukkoon. Koepalareiän tikin poistokin aikaisintaan tiistaille. Muutakin järjesteltävää ja hoitamista on kertynyt. Alkuviikolle sadettakin luvassa, joten mikäpä hoppu mökillekään. Voi mennä viikon lopulle sinne meno.
Viikko 30.5. - 5.6.2016
Ainon vatsatauti oli historiaa jo viikon vaihtuessa. Tiina oli tullut sunnuntai-iltana ja maanantai-iltapäivällä erinäisten kierrosten jälkeen mökille. Helle ankara. Syötiin ja pelattiin sitten Kingdomia. Iltamyöhällä helle hieman helpotti. Päätimmekin illan päälle kylvää varhaispotut Mäkipirtin peltoon. Se oli sen verran näpäkkä homma, että hain siiklit myös ja ne istutimme vanhaan pottumaahan. Emme laittaneet niitä Mäkeen, ettemme valtaisi parasta maapaikkaa muilta. Nätti homma niidenkin kanssa. Lauantaille jäi vain puikot!
Tiistaina varsin pilvistä ja siten toiveissa edes hieman viileämpi päivä. Ja näin ollen uskaltauduimme mansikkamaalle tekemään kehikkoa rastasverkoille. Ainekset olimme paikan päälle vieneet jo aiemmin. Kävi sitten niin, että ilmojen haltija tai Mr Murphy oli päättänyt, että aurinkoa ja hellettä sen olla pitää. Pilvet häipyivät ja armoton aurinko alkoi polttelemaan niskaa. Onneksi varasimme matkaan vesipulloja ja varjoa löytyi melko läheltä, joten saimme homman tehtyä. Tiina nuorena tehopakkauksena jaksoi meitä kahta vanhusta paremmin. Käyttipä jopa moottorisahaa! Iltasella maistui sauna. Myöhemmin karaoke. Ja sadetus voimaan niinkuin maanantainakin.
Keskiviikkona aamuyöllä sadetta. Aamusella mukavan raikas ilma. Oli aikomuksenani tehdä lähteelle reissu. Päädyimme siihen, että lähdettiinkin reissuun kolmestaan. Käytiin hieman vaaroissa kävelemässä. Tulikin ilmi, että tuon suunnan maisemat olivat Tiinalle vieraita. Pitääpä yrittää korjata tilanne jossakin vaiheessa.
Laavulla loistoruoka, kuten kahtena edellisenäkin päivänä. Oli ne vain hienot sapuskat! Ainoa varjopuoli oli varjon vähäisyys. Laavulla aurinko pääsee räköttämään ja helle on helteellä tosihellettä.
Pari päivää sitten poristiin Veskun kanssa, että ei enää näy haarapääskyjä. Maataloutta ei ole lähistöllä, joten haarapääskytkin muualla. Eikös sitten tullutkin pääskypari etsimään pesäpaikkaa. Siitä yläkerran terassin päältä katon rajasta. Kerran haarapääskyt yrittivät siihen rakentaa pesää. Musta peltikatto taisi kuitenklin lämmittää pesää liiaksi ja se putosi keskeneräisenä. Eivät alkaneet tekemään uutta. Eikä alkanut tämä uusikaan pari. Pois katosivat!
On jälleen se aika vuodesta, jolloin muurahaiset meinottelevat vallata mökin. Ei mitkään sokerimuurahaiset vaan punamurkut. Niitä pyrimme vähentämään parhaamme mukaan. Keskiviikkona Tornioon lähtö. Muurahaisille jätimme reippaan annoksen myrkkyä.
---
Palailtiin perjantaina alkuiltapäivästä. Tiina oli kotimatkalla kohti Mansea. Alkumatkasta oli pidettävä auton ilmastointi kovalla. Loppumatkasta koleaa joten ilmastoinnin sai sammuttaa. Henkensä menettäneitä murkkuja mökin lattialla. Muutama henkitoreissaan. Virkeitä ei. Saatoimme saada selkävoiton.
Tosi kylmä ilma. Älytön tuuli jostakin lännen-luoteen suunnalta. Kaminaan pakko laittaa kyhyt. Käväisin laittamassa aidantapaisen vanhaan pottumaahan laittamiemme penkkien ympärille. Tiedämme nyt, mistä syksyllä etsiä pottuja. Ja eivät porotkaan pääse tallomaan. Iltasella istutimme Arin kanssa vielä kaikki puikot. Potut meidän puolesta nyt maassa.
Koko viikonlopun jatkui kova tuuli. Suunta asettui kompassin punaisen neulan suuntaan. Lauantaina Aino lähti käymään Pessiksessä ja haudoilla. Leikkailin sillä aikaa vähäisiä ruohoja ja kastelin kuivaa pihaa. Taivaalta heikkoja kuuroja, rakeitakin. Lämpötila heilui välillä 5 - 7 astetta. Mitenkähän mahtaa käydä lintujen pesinnän? Mitenkähän mahtaa käydä kukkivan hillan ja mustikan?
Kova keli sunnuntainakin. Kävelylenkki lämpimikseen. Palasin mökille, Aino jatkoi vielä mansikkamaalle. Tuli pian hänkin. Naama valkoisena: kyy! Kävin poistamassa haitan. Mänty rojahtanut myrskyssä maahan. Toinen sitten vielä lähempänä puomia.
Viikonloppu 25.5. - 29.5.2016
Tulipa alkuviikosta tilattua valtion vesien verkkoluvat. On ainakin mahdollisuus hakea sopivaa verkotuspaikkaa, tuulia ja mahdollista ahtautta paeten. Kun selailin nettiä kaikenlaista tietoa etsien, en saanut yhteen kysymykseen vastausta: saako kalastonhoitomaksun-2016 maksanut henkilö uistella Miekojärvellä yhdellä vavalla/uistimella? Sain nopean vastauksen Metsähallitukselta: kyllä saa! Löytyy siis kuitenkin ainakin yksi asia, joka uuden kalastuslain myötä on paremmin.
Tarrantien aurauksen kustannukset viime talvelta on jaettu parhaimman ymmärryksen mukaisesti. Joillekin maksua enemmän, joillekin vähemmän. Meni melko hienosti tuo jako, vaikka meillä ei mitään tiekuntaa Tarrantiehen olekaan. Osuudet tietenkin voisi jatkossa sopia ennen talvea ja ennen ensimmäistäkään aurausta. Ja jos ei aio aurattua tietä hyödyntää, ei maksuakaan tule. Talvikulkijoita ei joka mökillä käy. Kaikki kulkijat arvostavat sitä, että autoa ei tarvitse jättää Sirkkakoskentien varteen. Ja sieltä käppäillä umpista tai kelkan jälkeä. Tärkeää on myös se, että ilman kyselyjä ja varmistamisia tietää, että perille pääsee. Harvemmin käyville tämä tieto on tosi tärkeä. Varmuudestahan tässä on kyse ja siitä kannattaa hieman maksaakin. Voipa tulla eteen niitä yllätyskäyntejäkin, vaikka ei ole aikonut käydä koko talvena lainkaan. Ja vielä mahdollisten yllätysvieraiden kanssa. Kehityskohteitakin ilmeni. Lähinnä kyse on toimeksiannon laajuudesta ja työjäljen tasosta. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, että määrä ja laatu maksavat. Jos pihat ja parkkipaikat putsataan ja aura käy aina pyyhkäisemässä paikat puhtaiksi, kun tulee vähäinenkin määrä lunta, on siitä oltava valmis maksamaan. Menneenä talvena lunta satoi poikkeuksellisen tasaisesti. Aurauskertoja tuli ennätysmäärä. Jopa noin kolminkertaisesti parhaisiin talviin verrattuna. Toivomme vähälumisempia talvia, mutta siihenhän emme voi vaikuttaa. Auraus on hintavaa ja on ikävää, jos raha pääsee vaikuttamaan talviseen mökkeilyyn!
Osa-aikaisuudesta johtuen jälleen keskiiviikkona mökille. Lämpöä jo +14, joten kelit aivan kesäiset, vaikka pohjoisesta tuuleskelikin. Salaattipenkeissä jo hieman vihreää, muut kylvöt eivät vielä itäneet. Oli jälleen kukkivia mansikan taimia matkassa, joten Aino taimiloovat kainalossa mansikan istutukseen.
Meikäläinen testaamaan keksintöäni, jolla tarkoituksena jäykistää lurpsahtanut poistopumpun imuletku. Onnistui ja sain kelkan vaihdelaatikon tyhjennettyä. Ja tietenkin sitten uudet liemet tilalle. Laitoin kelkan kesäpaikalleen. Aloittelin reen ja latukoneen siirtoa sisätiloihin. Onneksi juuri silloin Aino tuli paikalle ja neuvoi laittamaan ko. vermeet siihen lavan päälle ulos. Ok, hienompi juttu! Huonompi juttu oli se, että joku syönyt edellisistä mansikoista alkuviikolla kaikki kukkavarret! Melkein itku tuli!
Torstaina kova koillinen eli vastaranta. Rannalla koleata. Talon suojaisemmalla puolella istutin tolpat tolppajalkoihin. Laitoin peräkärryn auton perään ja kärryyn kaikkea tarpeellista ja ajettiin mansikkamaan suuntaan. Laitoin pari aitatolppaa lahonneiden tilalle. Poistettiin nauloja riuuista, joita kertyi tyrnimaan puretusta aitauksesta. Tyrnihommat eivät menestyneet. Laitettiin tilapäinen verkko nyt kukkiville mansikoille suojaksi.
Perjantaina oli tarkoitus kalastella. Laitoin veneeseen akun ja muutkin jutut kohdilleen. Syksyllä kone ei nostanut vettä. Nyt nosti, joten taisi olla syksyllä vain vähän jäässä. Siirryttiin pilkkihommiin. Alku ei näyttänyt ollenkaan hyvältä. En löytänyt kaloja mistään. Lopulta onnistui. Saimme nopeaan tahtiin muutaman mittakuhan ja homma hiljeni sitten täysin. Vaihdettiin paikkaa ja saatiin kuitenkin vielä pari. Hyvä kauden avaus! Alamittaisia kävi veneessä vain yksi. Kävin viikonloppuna yksin vielä pariin otteeseen, mutta en enää saanut ainuttakaan mittakalaa!!??
Viikonloppuna tyyntä. Ainakin liki. Lämmintä alkoi olemaan vähintäänkin tarpeeksi. Lapissa hellerajat paukkuivat sunnuntaina. Vesi kuitenkiin vain noin 10-asteista, joten ei järvellä aivan kesähepeneissä voinut olla. Kuivasin säkittämääni muhaa WC:n kuivikkeeksi. Levitin pressun ja sen päälle purut. Paisteessa kuivuivat kuin kahvinpavut Keniassa. Lauantaina säkitin uudestaan viimeiset. Kylläpä sain keveitä säkkejä!
Kesäistä siis. Haarapääskypari etsi meiltä pesäpaikkaa. Ei kelvannut. Vesku aurasi pottumaat. Traktori temppuili. Sunnuntaina perkasimme puoli ämpärillistä pieniä katiska-ahvenia. Jauhaminen ja paistaminen sitten kotona. Kotiin on taas mentävä. Ainakin käväisemään. Vaikka alkava (helle)viikko onkin vapaata! Ja miten Tiinan aikataulut ja Ainon kunto, kun pientä vatsatautia on päällä!
Viikonloppu 18.5. - 22.5.2016
Torniossa Kaupunginlahdella on ollut käynnissä melkoiset keväiset lintunäytelmät. Ajan siitä päivittäin työmatkallani ohi ja en ratissa isommin ehdi parhaita paloja näkemään. Jotakin silti. Joutsenparikin on vallannut perinteisen pesäkumpareen. Liekö jo haudonta käynnissä, kun toinen makoilee siinä pesäkumpareella jatkuvasti.
Keskiviikko jälleen, kun mökille ajeltiin. Alkuilta kului mökillä pihamommissa. Oli portaan valua, nurmen siemennystä ja multausta. Tasoittelua ja kastelua. Illalla KB, jossa olin täydellinen vastaantulija.
Olin käväissyt viikolla puutarhamyymälöissä etsiskelemässä mansikan taimia. Lopulta onnistuin niitä löytämään. Olipa peräti kahta eri lajiketta. Lajien nimet olivat minulle ennestään outoja. Outoa oli myöskin se, että toisessa lajikkeessa oli jo runsaasti raakileita. Osa marjoista peräti liki kypsiä! Toinen lajike oli täydessä kukassa. Hieman arvellutti kumpainenkin. Otin kuitenkin jälkimmäistä laatua parinkymmenen taimen annoksen. Ei tule iso tappio, jos homma epäonnistuu. Torstaina Aino kävi istuttamassa taimet mansikkamaalle. Tuli ainakin yksi komea penkki muuten niin karuun mansikkamaahan. Laittelin kasvilavat kuntoon ja kylvin siemenet. Tällä kertaa laitoin multaa ja siemeniä myös kolmeen ämpäriin. Tarkoituksena hakea näille aina se sopivat paikka!
Viritin sähköpumpun ja annoin tulla järvestä vettä etenkin nurmen siemenille. Iltapäivällä alkoi sade. Sadetta piisasi ja piisasi. Kolea päivä. Lämpimimmillään +6. Voi mansikkaparkoja!
Päivän uutisia oli lentokoneen katoaminen Välimerellä. Radiossa kerrottiin Trafin ottaneen kantaa tapahtuneeseen. Että sen mielestä on käynyt pahasti. No joo ..., hyvä arviohan tuo ... asiantuntijataholta!
Perjantaina aamulla vain +1 aste. Lintujen ruokinta on lopetettu jo aikaa sitten. Aamulla kuitenkin tepasteli sepelkyyhky kenturalla. Komea lintu. Kävin kokemassa katiskan: 2 pientä matikkaa!! Vein pyydön hieman matalampaan. Taisi olla huonoissa syvyyksissä. Illalla laskin verkot paremman toivossa. Tuuli kääntyi juuri laskun aloitettuani. Meni verkot taas mihin sattui!
Päivällä kaadoin tasan yhden männyn. Tolppia mansikkamaalle! Niitä sain hoikasta puusta 8 metrin pätkää ja 2 vajaan parin metrin mittaista. Kuorin ne, kuivavat nopsaan. Iltapäivällä loistoeväät laavulla, illalla karaoke.
Lauantaina hain verkot kuiville. Eipä ollut kehumista. Vanha kansa sanoi, että kalat järvessä menevät sinne, minne jäätkin. Onkohan nyt pohjoispäässä hyvät apajat?? Vesi alkanut laskemaan ja tutkailin, josko saisin veneen venetallista ulos. No en tietenkään saanut! Kannoin vihannesämpärini laavun puolelle aurinkoon. Kun oli suorastaan lämmintä (+17), peruutin kelkan ulos tallistaan. Tarkoituksenani vaihtaa vaihteistoöljy, joka olisi näillä keleillä notkeaa. Sormenpäät auki ja kipeät joten puristuskyky niissä olematon. En pystynyt vetämään mittatikkua ulos. Tein apuvälineen ja homma onnistui. Mutta pumpun letku meni sylttyyn, enkä saanut imettyä öljyä kuin hieman mittatikun reiästä. Mietin, miten saisin letkun jäykistettyä. Keksin sen liian myöhään, kun oli jo siirryttävä jääkiekon ääreen. Erätauolla kiskaisimme veneen Arin kanssa hollille ulos vajastaan.
Sunnuntaina aamusta sadetta, +8 astetta. Kylmät yöt ohi?? Aivan tyyntä. Siinä vain kulppoiltiin, ei mitään ihmeellisempää. Nyt alkaa vihreys voittamaan. Koivun lehdet sentin kolikon kokoiset. Mustikoissa kukannuppuja. Harmaus ja ruskeus peittyvät lehtivihreän taakse. Korvasienet putkahtelevat pintaan. Pönttölinnut ahkeria. Jäniksillä kiima ja värinvaihto. Kissa tullut lipomaan kieltään. Kanada mestariksi.
Viikonloppu 11.5. - 15.5.2016
Jälleen mökille jo keskiviikkoiltana. Lämpötilan puolesta palailtu kalenterin edellyttämiin lukemiin. Eli noin 10 asteeseen. Mökkimatkalla maaseutukylien halki saimme havaita, että kyllä polttopuiden tekoa harrastavat muutkin. Mittakaavat vain vaihtelevat tarpeiden muuttuessa. Myös ammattimaisuus on havaittavissa joidenkin kohdalla.
Mökillä haravointi jatkui. Kukkapenkin laidassa vielä lumikinos, jota hajoittelin lapiolla. Kylläpäs osasin työntää silmäni kipeästi pihlajan oksaan. Onneksi mitään vahinkoa ei tullut. Aluksi vain säikäytti.
Torstaina hieno auringonpaiste. Ja kova etelätuuli! Jäät eivät pystyneet tuulen painetta vastustamaan. Liikahtivat ensin joitakin kymmeniä metrejä. Sinnittelivät sitten paikoillaan muutaman tunnin, kunnes jännitys laukesi ja suuri jäänlähtö oli tosiasia. Iltasella tuuli alkoi asettumaan ja jäänlähtökin keskeytyi. Väljää vettä oli jo paljon ja vein katiskan soutuveneellä pyytämään. Samalla näin, että kyllä sitä jäätä on vielä kilometrien matkalla etelän puolellakin. Pohjoisesta puhumattakaan.
En oikein pystynyt alkamaan isommille ryskätöille. Lääkärin piti soittaa torstaina ja ainakin moottorisahahommissa en puhelimen ääntä varmaan kuulisi. Vasta neljän jälkeen sain soiton. Labra-arvot yllättävän hyvät. Ainoastaan yhden arvon kohdalla olisi selvästi tekemistä. Sen nousu korreloi painon nousua, joka alkoi pössäkän heitettyäni. Nyt vielä poltan jonkun verran mökillä e-tupakkaa. Mutta nesteen nikotiinipitoisuus on tasan nolla!
Soiton jälkeen käväisin puumetsässä. Matkassa vain vesuri. Kävelin ja merkkailin reitin, jonka olen aikonut aukaista. Ei ison puumäärän toivossa vaan latuverkoston vuoksi. Kävin myös katsastamassa valtavia haapojani. Niissä olisi aihioita askarteluille. Saisi vain ne pois metsästä! Hirmuisen kokoiset sääsket heti kimpussa, kun istahdin selkää lepuuttamaan.
Perjantaina aamusta metsä märkänä yöllisen sateen johdosta. Ei huvittanut lähteä puumetsään. Lähdinkin siitä Ylitornioon rautakauppaostoksille. Paluukyydillä peräkärryssä pihalaattoja ja muutama multasäkki. Pihapolkuja on ollut tarkoitus kesän mittaan uusia ja nyt oli loistava tilaisuus tehdä parin tunnin reissu kylille. Näitä osa-aikaeläkeläisen ajankäyttöetuja! Olisi saanut peräkontissa tuoda aika monena viikonloppuna. Painavat noin 11 kg / kpl.
Kaivoin varastosta muutaman ahvenverkon. Illalla ne laskin järveen. Tulivat tuulesta johtuen hieman väärin lasketuiksi, mutta minkäs teet. Järveen kuitenkin! Pohjoisessa ja koillisessa näkyi yhä jäitä. Lauantaina kävin hakemassa verkot pois. Jäitä ei näkynyt kuin rannoilla kasoissa. Ahvenia heikosti.
Aino oli sillä aikaa kantanut laattoja pihalle. Jahas ... lauantain ohjelma siis tiedossa! Siinä mielessä kesä siis tullut!!?? Päivä siinä touhuttiin. Aino pomona ja pääsuunnittelijana. Ensi viikonlopuksi jäi portaan korotusbetonointi ja nurmen siemenet. Eihän niihin ollut tarvikkeita, kun homma tuli niin yllätyksellisesti.
Ihmettelimme tällä kertaa sellaista, että mikä kumma kaivaa kukkapenkkiä? Yön aikana, mutta lauantaina taisi päivälläkin näin tapahtua, kun touhusimme talon toisella puolella. Uskoisin, että kyseessä on närhi tai rastas. Ainakin mustarastaat liikkuvat iltamyöhään.
Naapurilla sunnuntaina parempi kalaonni kuin minulla vuorokausi sitten. Meinattiin ensin lähteä jo lauantai-iltana kotiin. Sadetta kun vain luvassa. Jäätiin kuitenkin aamuun ja hyvä niin. Päästiin työntämään liejuun juuttunutta autoa ja avustamaan kärrykuorman kanssa.
Lumi on jo tosi vähissä. Ojissa ja räystäiden alla sitä paikoin on. Harvassa enää paikat, joista löytyy ns. satanutta lunta. Pienoista vihertämistä alkaa olla havaittavissa. Veden nousu taittunut.
Vaikka miten yritän olla varovainen, kyllä käsien kunto ei pääse mökillä paranemaan. Nahkat kuoriutuvat ja halkeilevat kipeästi. Olkapäät, etenkin oikea, vihoittelee. Lapio ei ole minun työkaluni! Ainolla sama vika. Olkapää mennyt heikkoon kuntoon haravan kanssa. Onneksi ei ole kiirettä. Maltettaisiin vain hieman höllätä.
Muutaman viikon ajan on minulla ollut hiirenloukkuja pyynnissä. Nyt tuntuu siltä, että loukut pyytävät tyhjää. Parikymmentä tuholaista loukuilla sain. Kun katsoo nurmikoiden tuhoja, luulisi, että myyriä vilisee joka puolella. Kumma, kun niitäkään ei ole. Olisikohan pikku jyrsijöitä kohdannut joku tauti? No, eipä minua haittaa!
Viikonloppu 4.5. - 8.5.2016
Ensimmäinen mökkireissu tälle vuodelle, kun alla kesärenkaat! Kelitkin aika kesäiset. Matkalla auton mittarissa jopa +20 astetta. Mökillä +18. Sisällä +10. Sihtuunan tie vihdoin lanattu. Pakisjärvi-Alposlahti -tiet kaipaisivat lanaa, niin kuopilla ovat. Sirkkakoskentie ok. Lanalla korkeintaan muoto kuntoon. Tarrantie lähes kuiva ja henkilöauton kantava! Eli kohtuullisella mallilla on tieasiat. Aurauslaskutkin maksettu.
Niin, keskiviikkona jo mentiin. Illan päälle kävelin mansikkamaalla. Mittomassa kokoa. Jospahan parantelisin rastasverkkokehikoita. Nosteltiin siemenpotut itämään. Kolmea eri laatua. Mites muilla?? Otin linnunsiemenautomaatin pois. Viikolla ei juurikaan ole siemeniä kulunut. Aino harkkasi ja pesi automaatin. Nostin aurinkopaneelin katolle kesäpaikalleen.
Torstaina pihahommat jatkuivat. Kärrättiin puruja ja harkkauskunttaa pois silmistä. Aino tarttui haravaan. Käväisi välillä mansikkamaallakin. Illalla käydessäni siellä ihmettelin myyrien töitä. Aino totesi, että taitaa olla mansikat entisiä! Kaikki syöty! Toivon mukaan kuitenkaan ei. Tosiasia on, että vihreätä ei näy. Nyt kun lumen alta paljastuu koko ajan lisää aluetta, paljastuu myyrien talviset pidot koko karmivassa laajuudessaan. Jopa on heinää ynnä muuta kasvustoa silputtu! Haravajätettäkin pihan muutamalta neliömetriltä kärrytolkulla! Siis myyrien jäljiltä. Muut kuntat lisäksi.
Riittävän ihmettelyn jälkeen selvittelin talvella pyynnissä olleet verkot. Nytpä vasta kekkasin, miten käsitellä korkeat (5m) verkot. Jospa sen kunniaksi hankkisi korkeita muikkuverkkoja?? :)
Perjantaina tehtiin aamupäivän kyläreissu Pessikseen. Palattuamme Aino jälleen haravanvarteen. Otin sahan ja kaadoin 3 ohutta mäntyä. Niistä kuorin 7,5-metriset saikarat mansikkaverkkojen pitkittästuiksi.
Jäät alkoivat hienoisesti liikahtelemaan. Eli ehkä viikon sisään jo lähtö käsillä. Tulva on melkoinen. Vesi nousee yhä vauhdilla ja on vain 20 senttiä vuoden takaista isoa tulvaa alempana. Ennusteet kertoivat aivan toista.
Viimeisetkin mainittavat muuttolinnut saapuneet. Eli punarinta, västäräkki ja kirjosieppo. Ehkä käki vielä puuttuu. Pääskyjä ei meillä olekaan muuten kuin poikkeuksellisesti. Ensimmäinen korvasieni oli noussut vanhaan paikkaan. Välillä suuriä sääskiä pörrää kimpussa haitaksi asti. Kimalaiset pitivät etenkin sini-valko-keltaisesta verkkatakistani.
Ennen perjantai-illan jääkiekkoa testattiin, toimivatko vesipumppu ja pölynimuri aggrekaattisähköllä. Olin satavarma, etteivät pelaa. Ja siis toisen voimakoneen hankinta edessä. Testi osoitti kuitenkin toista. Olipa mukavaa olla väärässä. (taas vai kerrankin??)
Lauantaiksi järjestyi vahingossa hieman hommaa. Puuvarastossa uuden pinon tukipuu petti ja tapahtui sortuminen. Ainoa se taisi säikäyttää. Sen verran valkoisena tutisi. Sain asiantilan korjattua parissa tunnissa. Pinon osalta. Nyt kun pinoissa on pelkkää pyöreätä palikkaa, ei normaaleja pinon päätyjä saatu tehtyä. Paine onkin nyt aivan toinen. Pitääpä muistaa laittaa tukia, kun uuden pinot taas paljastuvat. Siinäpä sitä lauantain duunit. Päivällä kävelin katsomassa maaston lumitilannetta. On sitä vielä, mutta vain totaalisissa varjopaikoissa. Iltasella kulotin pihalta muutaman ruohotupsun.
Sunnuntaiksi käänsi sen verran tuulta, että Koutusjoen kohina kuului mökille. Käväisimme aamutoimien jälkeen siellä suunnassa ajelemassa. Kaikki auraamattomat sivutiet vielä lumen vallassa. Koutusjoen suulta pelästytimme lentoon muutaman joutsenen. Kuikka ei ollut moksiskaan. Olihan siellä melkoinen virtaus ja kohina. Instagrammissa video virran juoksusta. Käytiin vielä katsomassa Luomalanjoen virtauksia. Vesi suistossa korkealla, joten virtaus ei niin selvästi näkynyt.
Koska vesi on korkealla ja yhä nousussa, vedin soutuveneen hieman ylemmäs. Ei sitä tulva olisi vienyt matkassaan, mutta jäät siihen olisivat voineet osua. Tuli mieleen myös nuottavene. Se on korkealla mutta kaipaa tervausta. Tervaus voisi olla seuraavan käynnin hommia. Voisi myös olla jo mahdollista käväistä puumetsässä. Mielessä on tehdä lyhyehkö pätkä kelkkauraa, josta samalla tulee jatketta laduille. Päivän tai parin juttu. Tarve puulle kun ei ole kovin iso.
Aino on ollut ahkerana haravan kanssa. Kutakuinkin koko pihamaa on yhtä laitaa lukuun ottamatta on lumeton. Ja paljas maa on harkattu. Puut pilkottiin varastoon jo huhtikuun puolella. Pantiin merkille, että kokematta isompaa kiirettä ollaan hyvässä vauhdissa kevään perusasioiden osalta. Nyt alkaa selvästi vaikuttamaan nuo ylimääräiset vapaat. Vaikka käteni ja selkäni rajoittavat tekemisiäni, johonkin kuitenkin yhä kykenen ja onhan nuo mökkipäivät Ainollakin lisänä nykyään!
Lämmintä ollut jo yli viikon. Nytkin päivisin lähenneltiin kahtakymmentä. No, ainakin ylitettiin se 15! Öisin kuitenkin koleaa ja rantaporeet aamuisin riitteessä. Rannalla jäät viilentävät. Hieman kauempana jopa tuskallisen lämmintä. Viilenevää tulossa ja sateitakin. Passaa sekin!
Viikonloppu 28.4. - 1.5.2016
Kevään tulo on ollut aikalailla sitkaan oloista. Silti se edistyy. Päivisin on kuitenkin ollut hieman plussan puolella. Ja välillä sadettakin. Sitten rävähti: torstaina alkoi puskemaan lämmintä ilmaa. Yöpakkasetkin olemattomia. Alkoi suhina kuulumaan, kun lumet sulivat. Perjantaina Rovaniemellä peräti +19. Kyllähän kaupungissa lämpö nousee, kun lumet viety autoilla pois. Meillä Tarralla vielä lunta. Ja Miekojärvessä jää. Lumi huvennut 5 vuorokaudessa 20 senttiä. Järvessä vesi noussut huhtikuussa puolisen metriä. Luvassa edelleen lämmintä. Parin viikon kuluttua lumi jo aika vähissä. Ja tiet pölisevät! Jäiden lähtöön menee lähes 2 viikkoa enemmän.
Mentiin mökille jo torstaina. Terassilla oli matot kasassa ja lumityökalut siellä täällä. Olipahan ollut melkoinen puhuri! Poistin kuolleet hiiret loukuista. Uudestaan viritys, nyt myös 8 uutta loukkua pyyntiin! Ajoin etupihan puolelta lingolla kelkkareitin matalaksi. En enää sitä tarvitse. Jäät rannassa vielä pohjassa kiinni. Järvellä jää nousee tulvaveden mukana. Alkaa olla hankalaa mennä jäälle, vaikka se vielä kestäisikin. Parista paikasta levensin vielä pihaa. Aino haravoi. Muutamasta paikasta jo pystyi harkkaamaan.
Perjantaina taas lämmin päivä. Ei kuitenkaan Rovaniemen lukemia. Mutta kun touhuiltiin rankoja puusuojaan, oli paisteessa työskentely hikistä puuhaa. Onneksi puuhailimme aamupäivän tunteina, joten pahimmalta vältyttiin. Kolmen tunnin rupeama - varaston tyhjä puolisko viimein täynnä. On muuten ensimmäinen kerta, kun jo huhtikuun puolella näin kävi. On aina mennyt aiemmin toukokuun puolelle. Rankoja jäi sahaamatta kolmisen mottia. Olkoon alkupääomana seuraavaa kevättä varten. En niitä ala mihinkään välivarastoon hieromaan! Iltasella karaoke, tällä kertaa naapurissa.
Vappuaattomaamuna 0-keli. Sankka sumu. Siitä sitten selkeni ja lämpeni. Vielä käytin linkoa. Aukaisin reitin laavun takaiselle kokkopaikalle. Saa taas viedä kampetta ja parannella polkua. Viritin uutukaisen konesahan, johon olin saanut nyt yhden oikean osan väärän tilalle. Nyt pysyy vetopyörä paikallaan. Myös käynnistäminen sujui mallikkaasti.
Siinäpä aaton ryskähommat. Iltapäivällä viritin laavuun tulet. Laittelin kanaa kahdella eri reseptillä. Molemmat satsit kävivät ensin savustumassa. Lopputulokset hyviä, vaikkei savu niissä maistunutkaan. Oliko syy tervaleppäpurussa, vai voimakkaissa mausteissa? Raikas salaatti ja pariisinpotut kananpalojen kyytipoikina... vähintään onnistunut valinta. Iltasella karaoke, nyt meillä.
Sanomattakin on selvää, että sunnuntainakin hieno ilma. Hyönteismaailma herännyt eloon. Sääskiäkin jo muuan. Ja päiväperhosia, vaikka lumi on vielä maassa. Värikkäät järripeipotkin jo saapuneet. Metsäojat purkavat vesiä maastosta voimalla. Purot ja pikku joet ja järvet tulvassa.
Tuossa juuri ennen vappua ympäristöaktivistit sytyttivät poliisiauton tuleen. Tampereella anarkistit heittelivät poliiseja maali-ilmapalloilla. Tuollaiset touhut eivät millään tavalla aja tarkoitettua asiaa. Päinvastoin. No, kyllä isi maksaa. Jälleen kerran.
Viikonloppu 21.4. - 24.4.2016
Viikko sitten sunnuntaina pähkäilin sitä kolmatta ehdokasta lisäkuluiksi. Kun laitteet hajoavat tai on monta muuta ongelmaa. Pilkkomapuolesta oli oma suunnitelmansa. Sahan vein huoltoon maanantaina ja se luvattiin toimivana keskiviikkona. Samalla reissulla neuvottelin sahasta, joka olisi jämympi rantehommissa. En vielä tehnyt päätöstä. Tiistaina meinasin sahan tilata. Aamusella lunta ja sohjoa. Töihin lähtiessä auton mittaristotaulussa ylimääräisiä kuvia. Moottori ja liukas keli -merkit sinne ilmestyivät. Häippäsivät, kun välillä pysäytin ja sammutin auton. Päivällä kuitenkin taas samat, ja nyt ne eivät kaikonneet. Kemiin testeriin. Puolakasetti sökö. Suomessa ei varaosaa??? Punaisella Skodalla Tornioon! Heh, heh! Kaksi päivää sitten Octavia-kyytiä. Ihan ok-menoa. Torstaina sain Ooppelini, mutta pörssi keveni melkoisesti.
Torstaina vielä mökille. Viikolla oli tullut reippaanlaisesti lunta. Loppupätkän soratiet olivat siis lumisen rapavellin vallassa. Hyvin kuitenkin läpi puskettiin. Tarrantiellä vielä hieman jäätä. Katolta uudet lumet pudonneet valliksi. Poistin esteen.
Perjantaina sahailin muutaman renkullisen rankoja. Aino ne pinosi jälleen. Vähän päivässä. Enemmän kuukaudessa. Eipäs meillä mitään hoppua.
Kuusipaltteja kartanolla pari mottia ja halkomakone ei pelannut! Siihen järjesteltiin ratkaisu. Uusi ja parempi laite. Ja mikä mainiointa, laitteen mukana tuli käyttäjä ja apumies. Lauantaina pistimme pystyyn 3 tunnin talkoot. Kuusipilkkeet siirtyivät vajan ulkoseinustalle. Muutamassa viikossa kuivavat käyttökuntoon. Tuli myös sahailtua muutama renkullinen rankaa. Varaston vasen puoli alkaa täyttymään. Ehkäpä 1,5 mottia vielä tilaa eli muutaman hetken työ leppoisaan tahtiin.
Sunnuntaina kunhan vain ajelin kelkalla pelloilla ja metsässä. Yöllä oli ollut reipas pakkanen ja hanki kantoi. Ojista vedet olivat menneet alamaita kohti ja ylityksissä ei enää ongelmia. Aino kuitenkin hiihteli järvellä, kuten aiempinakin päivinä. Kehui hiihtokelejä talven parhaimmiksi. Järvellä hiihtäjiä enemmänkin. Samoin pilkkijöitä kelkkoineen.
Uusien laitteiden osalta oli havaittavissa alkukankeutta. Käynnistyivät kuitenkin lopulta. Toiseen oli laitettu väärä osa. Vahinkoa ei kuitenkaan syntynyt, vaikka mahdollisuus siihenkin oli. Selvitellään taas Torniossa asioita.
En ole muistanut hankkia lisää hiirenloukkuja. Pitäisi varmaan, sillä saalista kertyy, kunhan vain vähät loukut syötitetty ja vireessä. Suuria hiiren rötkyjä poistetty tästä elämästä jo melkomoinen määrä.
Viikonloppu 14.4. - 17.4.2016
On harvinaista herkkua tuntea itsensä viisaaksi. Niin harvinaista, että enpä taida tällä haavaa edes muistaa. Suinpäin! Tässäpä esimerkki. Kävin alkuviikosta kaupassa. Mitä nyt muutamaa maitopurkkia ja jotain muuta vähäistä hakemassa. Olin juuri aiemmin tyhjentänyt pörssin kolikkopuolen laatikkoon, johon hiluja keräilen. Normaalitilanteessa lompuukissa on aina rahaa perusostoksiin. Tällä kertaa kuitenkin jostakin syystä siellä piileskeli vain yksinäinen kympin seteli. Ostosten yhteishinta oli €10,15. Eli piti maksaa pankkikortilla. Näpyttelin tunnusluvun. Ei kelvannut. Uudestaan. Ei kelvannut. Aloin jo hermostumaan. Käsittämätöntä, että en muista tunnuslukua!! Mikäs nyt eteen? Muistin, että yleensä minulla on kolikko pusakan taskussa. Cittarin ostoskärryjä varten. Nyt olin Supermarketissa, jossa kärrykolikkoa ei tarvita. Eli taskusta löytyi tarvittava kolikko ja sain ostokset maksettua. Myöhemmin samana päivänä menin pankkiautomaatille. Pyörittelin mielessäni koodeja, mutta päädyin siihen samaan, jota tarjosin aluksi kaupassakin. Haa... automaatti sanoi, että kortti on vanhentunut! Joo, kortissa lukikin että voimassaolo päättyy 3/2016. Nyt mietiskelin, että en kyllä muista saaneeni uutta korttia kotiin. Pankilta tuli kyllä kirje poikkeuksellisessa kuoressa joku aika sitten. Se oli minulla yhä avaamatta. Oletin nimittäin sen liittyvän työpaikan luottokorttiin, joka oli myös menossa vanhaksi. Kotona sitten selvisi, että kirjeessä oli se minun oma kortti. Että silleen!
Torniossa kevät on sen verran pitkällä, että hiekoitushiekkojen ja -sepelien harjaus on hyvässä vauhdissa. Meillä taloyhtiön pihalla ja parkkipaikalla oli poikkeuksellisen paljon sepeliä. Tällä kertaa nekin poistettin koneellisesti. Torstaina töiden jälkeen taas mökille. Matkan varrella kevään edistyminen ei juuri näkynyt. Etenkään loppumatkalla. Paikoin soratiet siellä vielä jään vallassa. Pälvistä ei tietoakaan. Mökillä peräti uutta luntakin maassa. Tosin vain sentin verran. Viime sunnuntaina laittamissani hiirenloukuissa hiiriä. 25% loukuista löytyi kauempaa, 75% oli paikoillaan ja hiiri saaliina niissä. Pitäisi näköjään hankkia lisää loukkuja. Hiiria ja myyriä kun näyttäisi piisaavan.
Etenkin loppuviikolla olivat yöt koleita. Taisipa olla kylmän puolella jopa 15 asteen verran. Perjantaina Tarranlinnan virallisessa -9. Ajattelin ryhtyä rankahommiin. Harjasin sataneen irtolumen jäätikön päältä ja toin paikalle sahauspukin. Sitten vain siihen rankoja kuormaksi ja sahailemaan. Olin viilannut terän. Ei se purrut. Teräöljyä ei tullut, terä kuumeni. Puru liki pölyä tai jopa savua. Viilasin terän uudestaan, mutta ei apua tullut. Bensaakin kului suorastaan älyttömästi saavutettuun tulokseen nähden. Lopetettava oli jo muutaman tunnin rupeaman jälkeen. No, oikeastaan aivan sopiva kuntoilu. Aino laittoi palikat kottikärryyn ja pinosi varastoon. Minä siinä välissä kärräsin ne sinne. Saatiinhan sitä kuitenkin peräti pari pinoa varaston perälle. Ihan tyydyttävä aloitus. Koivupurua saatiin kuivikkeeksi muutaman ämpärillisen verran.
Tulipas haettua jälleen rekipelillä saunavesiä useamman pesukerran tarpeiksi. Ensin hain 24 ämpärillistä. Isompiin saaveihin. Sitten vielä 14 ja viimeisellä reissulla 6. Eli yhteensä tasan 44 kpl 8-litran ämpärillistä. Syyhän tähän on tietenkin se, että kelkkakelit menevät ja puuntekoa tiedossa. saunavesiä siis syytä hakea. Kovat pakkasetkin näillä näkymin ohi, joten terassilla nyt kunnon vesiannos.
Lauantaina ei enää pakkasta. Yritin vielä korjata sahaa, mutta ei minun tietämys ja taito olleet riittävällä tasolla. Korjaamolle tai uuden sahan hankinta! Paskempi juttu. Tiedossa jo kuluja sen pilkehommankin myötä. Mikähän on sitten seuraava ehdokas hankintalistalle? Aino vielä hiihteli. Jäällä. Paluumatkalla kova vastainen. Vartin yli keskipäivän alkoi sankka pyry. Aino ehti sen alta juuri ja juuri. Lunta oikein kertyi, mutta iltapäivän mittaan se suli. Sunnuntaina jatkuvaa vesisadetta. Lumet saavat kyytiä.
Kelit hieman rajoittivat ulkoiluja. Aikamme kuluksi keräilimme pyykkiä, jota pilkkireissut ja notskeilut ovat synnyttäneet. Iltaisin pelailtiin Kindomia. Jälleen olin pahasti alakynnessä.
Parina päivänä näimme pihalla punatulkun, joka oli selvästi vaivainen. Olikohan lentänyt ikkunaan, kun siinä oli jälki ja linnulla ikään kuin pää painunut hartioiden sisään. Tosiaan päätä ei oikein erottanut vartalosta. Ajoittain kuitenkin se sai hieman kaulaa venytettyä ja alkoi ikään kuin kakominen. Loppui kuitenkin pian ja alkoi taas vaisu murjottaminen. Käsin sen olisi saanut halutessaan kiinni. Lopulta se katosi. Söikö joku, vai tuupertuiko johonkin vajan alle?
Sunnuntaina ihmettelin, kun naaraspeippoja ei vieläkään paikalla. Mainitsin ihan ääneenkin. Pitäisi jo olla niitäkin, sillä koiraat ovat olleet jo parikin viikkoa. Silloin pyrähti paikalle ensimmäinen naaraskin. Kaikki siis, kuten ennenkin. Kotimatkalla havaittiin, että Tarralla pelto-ojat olivat alkaneet vetämään. Torniota kohti loppuivat sorateiden jäät. Peltoaukeat varsin vähälumisia.
Viikonloppu 7.4. - 10.4.2016
Perjantai tämän viikon ainoa eläkepäivä. Viikolla hieman sateista, mutta mökille silti torstai-illaksi. Rapa roiskui matkalla. Hain heti mökillä saunavedet ja roiskin auton pintaan pari ämpärillistä. Olipa muuten avantovesi nyt lähes täysin kirkasta!
Kevään tulon huomaa. Peippokoiraita on runsaasti. Uusina lajeina nyt sepelkyyhky ja töyhtöhyyppä. Pelloilla vesilintuja. Pellot ovatkin nyt kuin järviä, kun ojat eivät vedä. Tarrallakin ojat veden vallassa. Ainon hiihtelyt alkavat olla rajallisia. Järvellä kelkkahöörit parantuneet, mutta rantojen tuntumassa vettä jäällä.
Oli vähän tarkoitus pilkkoa sahatut kuusipaltit. Ja pinota ne vajan laitaan. Viikko sitten hakkasin siitä jäät ja paikka oli nyt sula. Kun olin saanut pilkkomispaikan viriteltyä, Kävin käynnistämässä aggrekaatin. Ensimmäinen pölkky ja moottorin käynnistys: eipä käynnistynyt! Aggrekaatissa kierrokset putosivat ja ylikuormituksen varoituspunainen vilkkui. Uudet yritykset eivät tuoneet muutosta. Johtopäätös: Uusi, hieno aggrekaattini on niin hieno, että se ei jaksa käynnistää ainakaan tuota moottoria. Halkomakoneen teho on 1500 wattia, mutta kuka osaa sanoa, paljonko moottorin käynnistyminen vie. Ja invertteri tai ylikuormasuoja ei päästä läpi. Hauskempi juttu!
Pilkkomatta jäivät palikat. Kirvestä en alkanut nyt heiluttelemaan. Käsien kunto on romahtanut. Se siitä. Sahasin kuitenkin pätkiksi ne kuuset, jotka olivat katkomatta. Katselin ja kuuntelin kuinka lumi suli. Tekaisin KB:iin neljä nappulaa puusta. Lisäosan myötä oranssit olivat jääneet uupumaan. Väriä vaille vielä jäivät. Perjantain ankarassa räntäsateessa kiersin tyhjentämässä kaikki linnunpönttöni. Raatoja ei ollut, mutta aikamoista märkää kompostimaista mössöä sitäkin enemmän. Sattumaa vai ei, mutta jouduin vastaamaan puhelimeen kaksikin kertaa. Harvoin sitä puhelee puhelimessa kun vesi alkaa valumaan selkää pitkin. Välillä linkosin lunta pihalta. Vallit ovat vielä korkeita. Lumen määrä kuitenkin vähentynyt liki 30 senttiä pahimmasta.
Niinkuin aina, iltaisin KB oli varsin ahkerassa käytössä. Ehdittiin kuitenkin myös laulamaan. Yksi ilta meni poristessa vieraiden kanssa.
Olen nyt ollut pientä vaille puoli vuotta ilman tupakkaa. Kova saavutus, vaikka itse sanonkin. Pari kuukautta meni niin, että imeskelin sähkötupakkaa. Sitä höyrystin ajasta ja paikasta riippumatta. Sitten jäi pois tästä harrastuksesta työaika ja kotiolosuhteet. Nykyisin polttelen e-tupakkaa vain mökillä. Jotenkin tuntuu, että siellä irti pääseminen on sitkaan haasteellista. Onneksi varsinaista tupakkaa en ole himoinnut. Muiden tupakointi ei myöskään häiritse. Säästöjä nykyinen järjestely on tuonut. Syksyllä ostin laitteita ja nesteitä vajaan 200 euron edestä. Osa laitepaketeista ja nestepulloista on yhä avaamatta. Varmaan ainakin kesään menee, ennen kuin tarvitsen täydennystä. Pitäisi vielä päästä lopullisesti eroon tuosta sähkösätkästäkin. Vaikeaa, vaikeaa... Päinvastoin kun se ajoittain hiipii mieleen ja kuiskuttelee, että eikös pistetä putki höyryämään! Voih... Nyt viikonloppuna siirryin höyryttelemään nestettä, jossa nikotiinimäärä on nollassa. Ei oireilua nikotiinin puutteesta. Jotenkin tuntuu, että pitäisi jättää koko tapa pois.
Joskus tulee pienoinen himo laitella ruokaa tai leipoa jotakin. Mielessä silloin myös mökille sopivat iltapalat. Maanantaina töiden jälkeen laitoin lihaa uuniin. Vähän juureksiakin joukkoon ja varsinainen maustaminen sitten täysin uudella tavalla. Tunnin kovemman lämmön jälkeen vielä pari miedompaa tuntia. Tiistaina lounaalla sitten sitä söimme pottujen kanssa. Oli varsin hyvää ja mureaa. Pakkaseen riitti kuusi tupla-annosta. Kun teen, teen aina reippaanlaisesti, jotta ns. pakolliset ruuanlaitot olisivat joskus helpompia. Testi onnistui ja poiki toiveen/luvan/määräyksen pakkasessa olevan lihaköntin käsittelystä kutakuinkin samaan malliin. Ei kuitenkaan ihan vielä. Tiistaina oli sitten leipomis-ilta. No, valmistaikinoilla tein, mutta sovelsin reseptejä varsin vapaamielisesti. Puolukkapiirakasta tuli mukiinmenevä makuelämys, vaikka ulkonäkö ei silmiä hellikään. Kyllä kai sitäkin syö, ennen kuin selkäämsä ottaa! Viikonloppuna oli matkassa näitä tuotoksiani. Mukavaa, kun kelpasi!
Joskus kauan sitten tuli markkinoille normaalien paperinäästyykien rinnalle mini-pakkaus. Taisi kuitenkin olla niin, etteivät nuo rätit pienempiä olleet. Niitä oli vain vähemmän?? Mutta äläpä huoli. Talouspaperin tekijät keksivät tehdä ylimääräisen perforoinnin arkin keskellä. Siihen puoliarkin kohdalle. Onko vain tottumiskysymys, mutta tuntuu vaikealta käyttää. Aina kun haluaisi palan isompana, saa nysän. En tiedä. Kauhuskenaarioissa on sitten tuon vessapaperin kehityssuunta. Tuleeko puoliarkkeja vai peräti mini-lappusia? Ihmiset vain lihovat ja tuottavat töynää entistä voimallisemmin, joten toivottavasti moinen kehitysprojekti on saanut punaista valoa.
Pääsiäisen jälkeen 28.3. - 3.4.2016
Tehtiin sitten niin, että maanantaina palattiin taas Tarralle. Nuoret ensin Torniosta paluumatkalle. Käväisin pikaisen kauppareissun ja jo kahden maissa mökillä. Alkamassa tällä kertaa ihan normaali loma! Kauriille olin ostanut toiveekkana pussillisen kauraa. Laitoin sitä tarjolle muutaman kauhallisen.
Pari päivää kului harmaan kelin vallitessa. Tein "kesää" linkoamalla lunta metsän puolelle. Paljastui liki kesämaalle kymmeniä neliöitä pihaa ja sen reunamia. Ilman halki lensi siis kymmeniä kuutioita suhteellisen raskasta lunta. Mökki kun on loivasti itään viettävällä metsäisellä rinteellä, ei kevään aurinko ja lämpö ole ensimmäisenä lunta sulattamassa. Siksi tällainen apu kevään tulolle! Aino hiihteli. Heti ensimmäisen reissun jälkeen kertoi, että sunnuntain puolenpäivän jälkeen oli joku taas ajanut ladut pilalle kelkalla. Nyt sen hienon holvikaari-pätkän muun ladun ohella. Latua ei enää saanut korjattua. Että silleen.... Sanomattakin on selvää, että minäkin pahoitin mieleni.
Kerättiin vanhoja vaatteita kaapeista ja komeroista. Saatiin aikaiseksi mukava after-easter-fire! Hakkasin jäät alapihan puolen portailta. Tyhjensin peräkärryn lumesta. En siksi, että sitä tarvitsisin. Tuopahan vain helpotusta renkaille ja jousille. Harrastin liukkauden estoa pihamaalla. Varottava oli silti!
Keskiviikkona yhä harmaampaa. Aamusta alkoi satelemaan vettä. Ei rankasti, mutta ei huvittanut sateen alla ulkosalla mitään touhuillakaan. Aino alkoi siivoamaan. Vaikka edellisestä siivouksesta ei kauaa ollutkaan. Hyvin olisi voinut valvoa siivousten välisen ajan! Meinasin selvitellä verkot, jotka ovat olleet paljuissa grillikatoksen suojissa. Jäi meinaamiseksi. Jäässä olivat! Raivasin naruja ja yleensä talviverkotuksen kamppeita pois. Iltapäivällä poutaantui. Käväisin uittamassa pilkkiä ja en aivan saaliitta jäänyt. Paluumatkalla olin jäädä soseeseen kiinni. Vähältä piti. Mökille tuli reen kyydissä sohjoa melkoinen annos.
Vielä torstaina aamulla oli harmaata. Pian selkeni ja siitä alkoi kirkkaan kelin putki, joka ei ollut päättynyt vielä sunnuntainakaan. Tuli istuttua pilkillä ja tulilla. Tuli vähän saalistakin, vaikka ei se niin tärkeää ollut. Viranomaisvalvontaa loppuviikosta ja viikonloppuna. Poristiinkin siinä pilkillä istuessamme. Poliisimies oli juttumiehiä. Ei selvästikään mikään tyhjän intoilija. Selkeyden myötä tulivat yöpakkasetkin. Järvellä kelkkakelit petrasivat kertaheitolla. Hiihtokelitkin, kunhan vain ei aivan aamusta baanalle pyrkinyt.
Perjantaina Aino oli lähdössä kyläreissuun. Ei vain päässyt pihalta autolla mihinkään. Avustin hieman, mutta kun havaitsi Tarrantien jäisyyden, muutti suunnitelmia: ei reissua! Lauantaina käytin jonkun tunnin aikaa tien liukkauden poistoon. Tie olikin aivan peililiukas. Kelkalla kokeilin ylämäkeen, vauhti hiipui nopeasti ja oli pyöräytettävä kelkka alamäkiluisuun.
Kevät se edistyy. Mistäpä sen huomaa? Ainakin kalenterista. Ollaan jo huhtikuulla. Kellot siirrettyinä kesäaikaan ja kevätpäiväntasaus ohitettu. Toki huomaahan sen muutenkin. Pikitiet mökkimatkalla 99-prosenttisesti sulat. Soratiet puhkeilleet sieltä-täältä ja rapa roiskuu. Lumi tiivistynyt, vähän sulanutkin. Jousenia on nähty ja kuultu jo parin viikon ajan. Loppuviikosta tulivat koiraspeipot. Ensimmäinen mustarastas sunnuntaina. Jopa keskijärven jäälakeuksilla pörräsi joitakin hyönteisiä.
Olen aina murehtinut kävijämäärän hiipumista näillä sivuilla. Hiipuu mikä hiipuu. On kuitenkin yksi tullut lisääkin! Päiväkirja tulee kuitenkin vastaisuudessa tyrehtymään, joten en enää isommin murehdi. Instagrammia olen harrastanut jonkin aikaa. Onhan se sellainen, että vähäisiä tapahtumia voi kuvapohjaisesti laitella. Jotkut näyttävät laittavan aika laajojakin juttuja. Käyttötapoja ja -tarkoituksia on monenlaisia. En kuitenkaan ole vakuuttunut, onko sekään meikäläisen tulevaisuutta. En ole oikein kotonani tällaisten parissa. Välillä tuntuu, että olisi järkevintä tyytyä olemaan hiljaa.
Kelit tosiaankin olivat loppua kohti hienot. Järvellä pilkki- ja kelkkakelit jatkuvat. Maalla ongelmat ilmestyvät sulavan lumen ja jään johdosta. Kelkalla kulku teillä ja pihoilla estyy. Siksi tein jo hieman etukäteishommia, jos/kun kelkkakelit loppuvat. Kaivoin lumet ja hakkasin jäät varaston laidalta. Teroitin moottorisahan terän. Saatan sopivan kelin vallitessa pilkkoa pois kuuset, jotka on tarkoitus pinota tuohon varaston laitaan. Siinä kuivuvat nopsaan ja riittävät syksyyn asti.
Kauris pysynyt piilossa. Jyvät joutanevat istutettaviksi, kunhan maa alkaa olla sula.
Pääsiäisen seutu 23.3. - 27.3.2016
Pääsiäisviikon torstain pidin eläkepäivää. Mökille siis jo keskiviikkoiltana. Sisällä -6, ulkona -4. Alkuviikolle sattui tällä viikolla kylmempää, yöpakkaset jopa -24:n luokkaa. Torniossa oli uutta lunta, mökillä ei. Eipä ollut myös lumitöitäkään! Kauris oli jälleen vieraillut. Linnut vierailleet harvakseltaan. Kuorittuja siemenia kulunut niukasti. Laitoin niitä kauhallisen hangelle. Hämärissä tuli kauris ja nuoleskeli ne naamariinsa!
Torstaina aamusta -9. Uutta lunta tuuman verran. Kauris makoili polulla. Säikkyi ja karkasi metsään. Polulle jäi pieni lumeton pläntti. Ajoin ladut. Tuli kohtalaisen hyvät, vaikka uutta lunta olisi saanut olla enemmänkin. Kun olin innoissani hyvästä ladusta, ajoin samaa kuumaa ladun Kuusisaareen ja ympärikin. Aamupäivää vielä, kun ajelin saunavesiä ihan melkein urakalla. Useamman saunomisen tarpeiksi. Iltapäivän mittaan kävin laittamassa mäessä puita hellan pesään. Aino oli ensityön tehnyt mallikkaasti. Tiina ja Jani saapuivat neljän maissa.
Aikaa vietettiin monella tavalla. Pienimuotoista retkeilyä, hiihtoa ja pilkkihommia. Eli ulkoilua ulkoilun vuoksi. Iltaisin vähän karaokea ja tietokisoja. Ja rentoa oloa. Mitäpäs siihen olisi lisäämistä? Pilkkihommat sujuivat varsin kehnosti. Meidän osaltamme. Maarit kuitenkin kiskaisi jäälle komean kuhan. Onnea! Välille sateli vähän lunta. Lauantaina oli hieman selkeämpää ja plus-asteitakin ilmassa. Kova tuuli kuitenkin lähes jatkuvasti pienenä riesana. Lauantain lämpöasteet aiheuttivat sen, että kova lumipinta järvellä alkoi pettämään. Oli siinä kelkoilla jo hieman hankaluuksia!
Tietenkin kaikenlaista muutakin ehdittiin harrastamaan ja puuhastelemaan. Miinuksena oli se, että kaurista ei enää nähty, kun mökit torstaina täyttyivät. Koiria kai pelkäsi. Plussana se, että ainakaa sunnuntain puoleen päivään mennessä ei kukaan ollut ajanut latureittejäni pilalle. Tultiin sunnuntaina iltapäivällä Tornioon. Toinen lämmin päivä peräkkäin. Teillä sohjoa ja vettä. Ajoin vauhdillä isoon lätäkköön ja sisälokari irtosi ja jäi rappaamaan renkaaseen. Kotona sain sen paikoilleen. Huomiselle jo uudet suunnitelmat!
Viikonloppu 16.3. - 20.3.2016
Keskiviikkoiltana jo mökille, kun loppuviikon sitten olin eläkkeellä. Tiistaille sattui hurjat kelit, kun Pellossa mitattiin +11,3 astetta. Lämmintä oli ympäri seutukuntaa. Torniossakin 10,5. Keskiviikkona mökillä +6. Matkalla sohjo roiskui ja rapa auton kyljistä jäi matkan varrelle. Tarrantie aurattu, loskat tien reunoille. Tie kapea! Kämpässä melkein 30 plussaa. Talonmiesvuorolainen oli ottanut tehtävänsä varsin vakavasti.
Lähdin verkoille. Tällä kertaa en ottanut matkaan vetonarua. Olihan tarkoituksena ottaa verkot kokonaan pois. Saalis jälleen hyvä. Pidin yhden pienehkön kuhan. Loput annoin kämpän lämittäjälle. Kun nyt verkot on poistettu ja rangat ajettu mökille, ei ole enää enempiä hommia mielen päällä ja etenkään mieltä painamassa. Lopputalven/kevään saa touhuskella muita mieleisiä asioita.
Viritin karaoket. Kokeilin aggrekaatin herkkyyttä. Ei ollut kovin herkkä. Käynnistyi vasta 35. nykäyksellä. Hetken koekäytön jälkeen sammutin sen. Ei ollut vielä kauden avajaisten aika.
Torstaina -3. Kahden varaston lappeet olivat tyhjentyneet lumesta. Niitä linkoamaan. Lumet lähtivät varsin helposti. Pinta oli hieman jäässä. Sisältä märkää. Lähdin ajamaan ladut. Eipä niistä hyviä tullut. Jäiseksi mennyt baana. Lisäksi osa ladusta oli jälleen viikonlopun aikana ajettu kelkalla. Heh-heh! Pörryytin lingolla grillin edestä lunta muualle. Laavulla lapioin ulkopenkit ja pöydän näkösälle. Myöhemmin viikonlopun mittaan kopistelin vielä niiden pinnasta jääkerrosta ohuemmaksi.
Loppuviikolla muutamia retkikäyntejä makkaran paistossa ja kahvistelussa nuotiolla. Pilkilläkin, mutta ei tuuria. Jäällä torstaina ja perjantaina kova tuuli. Teinkin pressusta ja kepeistä tuulen suojan. Lauantaina, kun Pessiksen vieraat olivat paikalla, tuulikin oli jo sopivan leppoisa. Sunnuntaina jo suorastaan liki tyyni.
Lauha alkuviikko oli sulattanut pihan liukkaaksi. Kokeiltiin hiekoittaa, mutta eihän se hiekka tahtonut pysyä jään pinnassa, vaikka hiekkaämpäri oli ollut sisällä lämpimässä. Hiekka kantautui jaloissa terassille ja kai sisällekin. Lakaisin etupihalta irtohiekat syrjään. Tilalle lunta ja vettä. Pahimpin paikkoihin hakomursketta, jota olin aikanaan tehnyt talteen pari ämpärillistä. Pakkasta oli jo mukavasti ja liukkauden esto onnistui.
Nyt ei poikkeuksellisesti pelattu KB:tä ollenkaan. Pelikassi kun oli unohtunut kotiin. Miekojärvi-peli tuurasi, korttipakatkin. Lauantaina lisäksi karaoke. Oli vain sekin jäädä toteutumatta. Sain kyllä voimakoneen käytiin... 29. vedolla. Mutta olin unohtanut sekä telkun, että soittimen kaukosäätimet kotiin. Onneksi tv:n inputit olivat kohdillaan. Pystyimme käyttämään itse soitinta ilman kaukosäädintätin, vaikka hieman hankalaahan se oli. Komeat oli illan vedot. Pienoisena huippuna kunnon Suomi-rockit. Torstaina oli päivällä -3 astetta. Loppuviikolla päivisin samaa mallia, mutta öisin oli todella kylmää. Hämähäkki se vain kuitenkin käppäili hangella. Ei sillä varpaita palellut.
Kauris ei enää ollut ilonamme. Varmaan koirat ajattaneet sen muille maille. Ehkä hyväkin näin. Linnut kuluttaneet siementä todella vähän.
Tänään kevätpäiväntasaus. Viikon päästä siirrytään kesäaikaan. Niin se vain aika kuluu. Kolme työpäivää. Sitten pääsiäinen. Pyhien päätteeksi käynti kotosalla, mutta palataan mökille sitten pikimmiten koko viikoksi. Lomailemaan.
Viikonloppu 9.3. - 13.3.2016
Kuukauden mittaisen saikun viimeinen päivä oli torstaina. Perjantaina olin eläkkeellä, joten matkasimme mökille jo keskiviikkopäivänä, heti aamusta. Lomalaiset häipyneet. Lauhan ilman johdosta katolta tullut massiivinen lumiannos. Pureuduin siihen sen verran, että välttämättömimmät polut avautuivat käyttöön. Uutta lunta pihalla. Aino alkoi sitä sysimään, minä kiiruhdin jo verkoille. Olin positiivisesti yllätetty. Filettä kertyi ja varmuuden vuoiksi laitoimme jääkaapin päälle, jotta saamme kalat pakkaseen. Aino oli verkkoreissuni aikana saanut koottua pihan irtolumet reunustoille. Mahtavaa! Annoin lingon soida ja pian nuo kasat olivat metsässä. Jatkoin vielä yläpihan puolella maahan tulleen kattolumikinoksen kimpussa. Ennen iltapimeää sain sen kohtuulliselle rajalle.
Mäkipirtille oli viikonloppuna tulossa lomalaisia. Kävin torstaina aamusta sen verran talkkarin hommissa, että kiikuin katolle pudottamaan piipun päällä olleen lumiknöölin. Lapioin oven edustaa ja ajoin kelkalla hieman jälkeä sinne sun tänne. Ajelin sitten latuverkoston läpi latukoneen kanssa. Puolet reitistä oli ystävällisesti ajettu kapeatelaisella kelkalla sileäksi. Eihän siihen latua saa, ellei sada uutta lunta riittävästi. Onko maisemissa vielä joku, joka ei ymmärrä sitä, että laduilla ei kelkkailla?? Vahingoksi asiaa on turha väittää. Tahallista se on, onko jopa tarkoituksellista, kiitos jostakin?
Laavulla pitelin tulia. Sain siellä katolla olevat lumet alas siististi. Laitettiin sitten siellä päivän ruokakin. Iltaa vasten sain alapihaltakin lingottua kattolumet. Sanoisin, että hirmu määrä, mutta lauhan kelin ansiosta kohtuullisen helppo työmaa. Pehmennyt oli kummasti. Jäälle menevään kelkkareittiin tein noin metrisen leikkaukksen. Pysyy vesi paremmin saaveissa ja ämpäreissä kun reellä sitä haen.
Perjantaina aamusta taas verkoille. Ja taas kala liikkunut. Kalat korjattuani ajoin saunavedet. Eipä paljon läikkynyt, kun kinkama oli tasainen. Mietiskelin päivän ohjelmaa. Päädyin lopulta siihen, että olisi tietenkin syytä saada viimeiset pari rankakasaa mökille. Toisen saisin vaikka auton peräkärryllä, mutta toinen oli sen verran kauempana tiestä, että oli kelkkakyydin varassa. Olin joskus jo lapioinut pinot näkösälle. En tiedä, oliko hukkaan mennyttä energiaa. Lunta kun oli pinon päällä taasen vähintäänkin paljon. Meni hyvinkin tuntinen, ennen kuin sain lapiohommat tehtyä ja pinoa peittäneen pressun kuorittua pois. Olipa muuten fiksu homma tuo pressu! Ennen pimeää pino oli mökillä. Oli pikkuisen työlästä, kun lunta on paljon ja puut oli nostettava kuopasta rekeen. Reessä vielä 70-80 senttiset tapit eli naplikkaat.
Lauantaina sain sen toisenkin pinon mökille, jonne kertyikin aika julma rankaläjä. Kuvat Instagrammissa. Loppuiltapäivän otinkin jo hieman löysemmin. Ja katselin, kun pikkulapset tulivat mäenlaskuun ja pitivät hauskaa. Päivällä Aino oli heitä hiihdättänyt. Tai he Ainoa?
Jotkut ovat päättäneet ottaa verkot pois pyynnistä heikkojen saaliiden vuoksi. Sunnuntaina koin taasen verkot. Kalan tulo vain parantui. Verkot olleet pyynnissä 8 vuorokautta. Neljä kokemiskertaa ja lähes ennätyssaalis. Käykin niin, että viikolla tai tulevana viikonloppuna otan pyydöt pois. Ei ole tarkoituksenani pyytää ylimääräistä. Näillä jo päästäneen avovesikauteen. Tuo verkkokalastuksen lopettaminen ja se, että sain rangat mökille, tulee jatkossa antamaan väljyyttä tekemisiin. Jospa tässä vielä pääsisi pilkkihommiinkin. Kelien salliessa. Nyt onkin tullut pakerrettua välillä itsensä sippiin. Hyvää kuntoilua kuitenkin.
Kevään merkkejä ei isommin näy eikä kuulu. Ellei siksi lasketa runsastuneita mökkeilijöitä. Hanget ovat paksut. Luonnollinen painuminen on niitä tiivistänyt. Kelkan kantaa aika hyvin. Järvellä avannot paikoin aika hurjia. Vaarallisiakin. Joitakin luonnollisia uhkureikiäkin.
Kauris yhä paikalla. Vaikuttaa siltä, että se on hieman alkanut tottumaan mökkiläisiin. Näyttäytyy usein, eikä säntäile niin herkästi pakoon. Hangella miljoonamäärin hyppyhäntäisiä. Mikähän ne ajaa kesken talven lumelle hyppelemään?
Saikku siis ohi. Tuo saikku sotki eläkesuunnitelmiani. En siis ollut lainkaan innoissani siitä. Monta eläkepäivää jäi sairausloman alle ja etukäteislaskelmani pitemmistä vapaaputkista menevät kokonaan uusiksi. Tulevalla viikolla olen eläkkeellä kuitenkin torstain ja perjantain. Kädet nyt viikon muuttumattomat. Eivät huonontuneet, mutta eivät kohentuneetkaan. Varsin hyvin pärjään, joten jatkoa saikulle en tarvitse.
Viikonloppu 3.3. - 6.3.2016
Joskus metsävaatteitakin pitää pestä. Pari viikkoa sitten oli vuorossa puku, jota talviaikaan pidän mökkihommissa päällä. Aino käski tyhjentää taskut ja tein työtä käskettyä. Kun puku oli pyörinyt määränsä, Aino otti sen pois koneesta. Otti sitten myös webaston kaukosäätimen, joka oli pudonnut koneeseen takin taskusta. Otin patterin pois ja putsasin sen ruskeasta mönjästä. Kaukosäädin takuulla entinen! Vajaan viikon kuluttua sitten laitoin patterin paikalleen. Ällistys oli valtava, kun säädin olikin täysin kunnossa. Kukapa olisi uskonut! No, tulipa säädin pyykättyä!
Tiina oli hiihtolomalla puolisen viikkoa. Kävivät Ainon kanssa ihan hiihtämässäkin. Oli tarkoitus, että etsimme sellaisen paikan, josta löytyisi laavu sellaisesta paikasta, johon pääsisi autolla paikan päälle. Aika harvassa muuten ovat tuollaiset. Onhan se luonnollistakin. Jos saavutettavuus on liian helppo, paikat sotketaan ja jopa polttaminenkin uhkaa. Löysimme paikan. Tiina ja Aino hiihtelivät, minä päivystin laavulla. Sovitun soiton jälkeen sytyttelin tulet. Puut kun olivat matkassa ja auton kontissa. Paistettiin makkarat ja juotiin kahvit. Mukava reissu.
Torstaina vein lomalaisen junalle. Sitten pikkuhiljaa lähdettiin mökkireissuun. Kauris mökin pihalla vastassa. Ei jäänyt sen kummemmin tervehtimään. Pakkasta 7 astetta, sisällä asteen verran vähemmän. Poutaa pidellyt, joten lumitöihin ei tarvetta. Pakastimesta oltiin syöty viimeinenkin kuhan palanen. Joten tarkoitus pitkästä aikaa virittää verkot pyyntiin. Testasin moottorikairan pihalla. Viime keväänä käytetty viimeksi, mutta nöyrästi se lähti pelaamaan. Avasin verkkoavannot, mutta en ryhtynyt verkon laskuun. Pimeä kun oli saavuttamassa. Saunaan ajoin vesiä ja tarkistin kuitenkin, että löytyy selvitettyjä verkkoja!
Iltasella aloittelimme hämärän kuhjassa pelisessiota. Ikkunasta ketselimme, kuinka kauris tuli pariin otteeseen möyhentämään luppoa. Illalla viikonlopun pakkaspohjat: -12 astetta.
Perjantaille oli ohjelma tiedossa. Puuhasteluille sopivat olosuhteet, pakkasta 8 astetta. Kävin aivan aluksi lapioimassa laavun takamaaston kokon esiin. Pressujen alla suojassa oli kuivaa kampetta. Ajoin rannasta sinne syksyllä keräämämme risukasan. Reellinen puolikuivaa kamaa. Savottaan saapuivat Pessiksen superjätkät. Kaadettiin pihasta muutamat kuuset. Pätkittiin ja karsittiin. Puut kasattiin ja haot ajettiin kokkoon ja kokko poltettiin. Sivutuotteena saatiin luppoa runsain mitoin. Sain ylläpitää helppoa roolia. Allergian ja käsien vuoksi. Mutta ruuan ja saunan edestä kai minäkin olin mukana?? Ei ainakaan kielletty! Iltasella pari erää Miekojärveä.
Lauantaina -5, heikkoa sadetta. Ajoin ladut. Aino pääsi niitä päkyttelemään. Minä menin vaihtamaan kymmenkunta viikkoa pohjassa olleet narut verkkoihin. Jäälle noussut vettä. Rylläsin illemmalla kelkalla avantojen ympäristöä. Toivon mukaan pakkanen jäädyttää näkösälle tulleen veden. Käväisin latukoneen kanssa kiertämässä osan latua. Reitti kulkee parin kuusen kyljestä. Lumi on jäänyt kuusten oksille ja hanki on syvillä kuopilla puiden alla. Törmäyksen estämiseksi oli syytä lapioda lunta kuoppiin. Hyvä tuli, nyt pärjätään kevääseen.
Katolle on taas kertynyt aika paksusti lunta. Kinokset edellisen suojakelin jäljiltä räystäiden alla pääosin paikoillaan ja kivikovia. Rautalapiolla niitä murentelin. Sitten linkosin ja taas murentelin. Pikku hiljaa räystään alle tuli tilaa. Jatketaan tuota urakkaa joskus myöhemmin! Kokon tuhkakasaan lapioin reippaasti lunta. Jospa ahjo siitä hiipuisi.
Sunnuntai-aamuna pakkasta enää 2-3 astetta. Koin verkot. Huhut kertoneet kuhasaaliiden vähentymisestä. Voi ollakin. Malli kuitenkin saatiin vuorokauden pyynnillä. Kotimatkalle hyvissä ajoin. Hiihtolomat pohjoisessa alkaneet. Monet talven ummessa olleet mökkitiet avattu. Tornion puolessa asfaltti alkaa paljastua. Vähäinenkin auringon kiilahtaminen tekee tehtävänsä.
Viikon takaiset pakkaset ohi. Tulevalla viikolla varsin lauhaa. Heikkoja sateita. Hiihtolomalaisia jäi Tarrallekin. Kevät alkaa tarjoilemaan parastaa, joten eiköhän pian lämpene muitakin mökkejä.
Minulla vielä neljä päivää saikkua, perjantaina eläkepäivä. Kädet lievästi viikossa huonontuneet. Toivon mukaan suunta kääntyy ennen kuin kovin surkeaksi menee. Mökille mennään johonkin aikaan viikosta. Ehkä keskiviikkona. Lepäillään tässä kotosalla pari päivää.
Viikonloppu 25.2. - 28.2.2016
Torstaina mökillä puolen päivän aikaan. Ulkosalla -8, sisällä -5. Pihalla tuoretta lunta 15 senttiä. Tunnin linkous, helppo nakki. Ostin viikolla 10 kg pussin auringonkukan siemeniä, kun sain halvalla. Vitosen kustansi. Oli yllätys, kun kaadoin ne saaviin entisten seuraksi. Olivat nimittäin kuorittuja! Hinta/laatu kohdillaan! Jälleen kauriin jälkiä. Aino keräsi luppoa.
Aamulla -19. Kauris mutustellut yöllä luppoja. Vihdoinkin selkeää ja kirkasta. Ajelin ladut ja silmiä häikäisi. Husoin kepillä lumisia puita, jotta minimoisin päälleni putoavan lumen määrää. Kävin tekemässä lumitöitä vähän muuallakin. Kun pohjat on tehty aiemmin, ei niissä kauaa mennyt. Päiväteen aikana oli kauris kulkenut tiellä. Emme sitä huomanneet, kun aurausvalli on niin korkea. Vakipaikalle illalla lisää luppoa ja pari näkkäriä.
Lauantaina -25. Kauriille kelvannut luppo, ei leivät. Oravia runsaanlaisesti. Siemenautomaatin kannessa kovaa lunta. Orava hyödynsi sitä. Se tuli kannen reunalle ja jäi roikkumaan pää alaspäin. Takavarvas jossakin jään raossa. Alkoi siinä heilumaan ja irroitti otteensa oikeassa vaiheessa heilahdusta. Ja niin vain sai etujalkansa syöttökaukalon reunaan ja homma oli paketissa. Poistin lumen ja jään ja ei enää sitten onnistunutkaan!
Poistin muutaman kuution aurausvallia ja kertynyttä kinosta tien laidasta. Nyt näkyvyys tielle ok. Pessisläiset verkoilla ja kahvilla. Ja siilloin lopultakin näimme kauriinkin. Tuli luppoa maistelemaan, mutta ei kauaa viipynyt. Sain kuitenkin otettua joitakin kuvia. Iltasella Miekojärvi-peli neljästään. Olipas pitkästä aikaa mukavaa!
Sunnuntaina -21. Pakkaslunta pilvettömältä taivaalta, kuin timantteja sataisi. Häikäisevän kirkas ilma. Kotimatkalle varsin aikaisin.
Alkuviikosta eli maanantaina oli kädet liki parhaassa mahdollisessa kunnossa. Hienoa! Tiistaina alkoi hienoinen kutina. Jahas... Nyt on ilmestynyt pari haavaa. Nähtäväksi jää, mihin tämä nyt johtaa.
Viikonloppu 18.2. - 21.2.2016
Kädet sitten alkoivat paranemaan. Jopa niin paljon, että torstaina lähdimme aamulla mökkireissuun. Pärjäämisen resepti mökillä: runsaasti rasvaa, hanskoja ja kintaita päällekkäin, tekemiset valikoiden! Taktiikka meni nappiin. Kädet eivät huonontuneet. Päinvastoin! Nyt sunnuntai-iltana saan olla varsin tyytyväinen, kun kämmeniäni tutkailen. Paranemisprosessi etenee. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, ettei tässä vielä kannata alkaa pöydillä tanssimaan!
Edellisenä viikonloppuna emme olleet mökillä. Pihalla olikin siten odottamassa tuhdit lumityöt. Kaipa sitä uutta lunta oli minimissäänkin 30 senttiä. Sellainen määrä tarkoitti sitä, että lapio ja kola olivat turhia työkaluja. Onneksi! Eivät ne minun käsiini nyt oikein passanneetkaan. Linko kuitenkin oli soppeli. Sehän on itsevetävä, joten töpöhanskoillakin hallittavissa. Oli iltapäivä aikalailla pitkällä, ennen kuin piha oli siedettävässä kunnossa. Katolta tullutta ja paikalleen jäätynyttä kasaa en alapihalta kokonaan saanut pois. Yläpihan puolella Aino avusti jääsahalla ja saimme kulkuväylät ainakin auki.
Viikonlopun mittaan täydensin pihan lumityörupeamia. Naapurissa kävin linkoamassa pihatien ja polut. Männikössä märkää lunta oli pudonnut hangelle ja oli tiukkaa lingottavaa. Pari parkki/kääntöpaikkaa putsasin myös. Ne olikin aika helpot, kun pehmeää lunta oli vain se 30-senttinen. Vähän kovempi työmaa oli sitten toisessa naapurissa. Aurausvallia poistin melkoisen pätkän ja laajensin siihen P-paikan. Paksusta lumesta huolimatta käväisin lingon kanssa pihan puolella asti. Hiihtolomat eivät aivan vielä täällä ole käsillä, mutta pohjatöitä on tehty!
Torstai-iltana kävin lapioimassa korkeiksi kohonneita aurausvalleja matalammiksi kohdissa, joissa latuni ylittää tien. Perjantaina aamusta ajoin ladut. Mittariin kertyi kierrokselta 3,7 kilometriä. Aino kehui taas latuja. Tällä kertaa vain nanot eivät olleet paras mahdollinen valinta. Taisivat pelittää vain kerran.
Pikkulinnut syöneet viimeisen kolmen viikon aikana siemeniä vain parisen ämpärillistä. Lintuja on ollutkin varsin vähän. Jäniksen jälkiä harvakseltaan. Teeriä näkyi useammankin kerran. Tarran rannassa isohko parvi pelmahti kiepeistä, kun ajoin siitä ohitse. Mutta kaikkein mielenkiintoisimman havainnon tein omalla pihalla. Ihmettelin pihalle ilmestyneitä ketun tai koiran jälkiä. Kun aloin niitä tarkemmin tutkimaan, totesin ne sorkkaeläimen tekemiksi. Pituus jäljellä vain 5-6 senttiä, joten metsäkaurishan se oli siinä tepastellut. Joka aamu oli havaittavissa tuoreita jälkiä. Oli kuljeskellut rantapensikoissa ja kuusikossa. Ruokaa etsinyt. Kurotellut kuusen alaoksia. Luppoako etsinyt? Aino keräsi muovikassillisen luppoa. Kaivoin varastosta ikivanhan vastan. Luppoa oli seuraavana yönä kulunut, vasta oli koskematon. Meillä ei oikein ollut ruoka-apua. Ja hieman epäillyttää sekin, että alkaisi tässä vaiheessa ruokintaan. Voi olla jopa pahasta. Valitettavasti emme kaurista nähneet. Pimeän aikaan aina liikuskeli.
Pakkasia ei pidellyt. Suurin pakkaslukema oli torstain -6 ja sekin sisällä saapumishetkellä. Lämpimimmillään ulkona -1. Lähes jatkuvasti tuli vähän lunta. Vähän sellainen ikävänpuoleinen keli. Lumisade jatkuu yhä. Kyllä todella jo piisaisi sitä lajia.
Loppuviikosta taas mennään mökille, tuli lunta tai ei. Jokohan pelataan Miekojärvi-peliä, kuten ollaan hieman ajateltu. Ensi viikonloppuna päivän pituus lähentelee jo kymmentä tuntia. Kumma, jos ei ala mökeillä tilanne näkymään. Jos mökkeily ei vielä kiinnosta, etusivulta on Instagramiin linkki. Tuoreimmat kuvat aina siellä.
Viikonloppu 12.2. - 14.2.2016
Arvoituksen ratkaisin jo torstaina: emme suunnittele mökille menoa! Lunta luvattu liki poikkeuksellinen määrä ja jatkuvalla syötöllä läpi viikonlopun. Kädet eivät tule kestämään. Kestämistä oli torstaisessa kauppareissussakin aivan nokko. Ja sillä reissulla ei lumihommiin tarvinnut ryhtyä. Auramieskin soitti perjantaina. Kyseli, josko olen mökille menossa. Sanoin, jotta emme nyt mene. Saikin näin ollen helpotusta kiireeseen, kun Tarralla ei tarvinnut tällä kertaa pyörähtää ollenkaan. Eipähän tuolla muitakaan kulkijoita ole näkynyt!
Ensi viikolla pakastuvaa. Jos kädet paranevat jonkin verran, voi avautua mahdollisuus mökkireissuun. Pääsee Aino siellä harrastamaan runsaampia lumihommia. Pieni edistyminen ja paksut, ja pehmeät hanskat: meikäläiselläkin mahiksia pikku hommiin! Nyt käsistä on mahdoton sanoa mitään. Hieman huolettaa tuo terveisiin paikkoihin syntyvä paksu panssarinahka.
Keskiviikko 10.2.2016
Maanantaina päätin jäädä etätöihin. Meni perään tiistaikin. Rasvaa kului tuubitolkulla. Keskiviikkona sitten se lääkäri. Kädet nahkattomat ja veriset hurjan yön jäljiltä. Hauteita, kylpyjä, kortisonivoiteita ja antibiootteja. Kuukausi saikkua. Niillä pitäisi hoitua. Sais nährä!
Osan lääkkeistä saan vasta perjantaina. Onneksi korvaavaa on vanhastaan, joten ei siihen asti tyhjän päällä olla. Viikonlopun tilanne täysi arvoitus. Mennäänkö ollenkaan?
Viikonloppu 4.2. - 7.2.2016
Mökille pyyhkäistiin jo torstai-illaksi. Perjantaina kun oli minun elämäni ensimmäinen eläkepäivä. Hurraa!! Tosin olen eläköitynyt vain osa-aikaisesti, mutta kuitenkin! Jatkossa tulee olemaan pitkiä viikonloppuja ja välillä pidempiäkin vapaita. Palkkaa on tietenkin leikattu, mutta kyllä tässä kai pärjäillään.
Pärjäily talouden puolesta onnistunee, mutta entäpäs tuo käsihomma. Alkuviikosta olin huolissani. Varasin lääkäriajan. Sain sen vasta ensi keskiviikoksi. Kädet menneet rumaan kuntoon. Nahkat liki kokonaan lähteneet. Veresliha halkeilee. Sormet ja kämmenet turvoksissa. Peukut muistuttavat kanan koipia.
On varsin selvää, että en oikein pystynyt parhaimpaani. Latuja ajelin. Pihalla kolasin lunta ja linkosin. Lingon kanssä kävin kauempanakin töissä. Kohtuulliset kelit, tosin luantaina -20 aamupäivällä. Eli samaa, kuin ennenkin. Kirjoittaminen nyt hankalaa, joten palataanpa asiaan myöhemmin.
Viikonloppu 29.1. - 31.1.2016
Olen ollut nyt tupakkalakossa runsaat kolme kuukautta. Tupakan himoa olen tyydyttänyt sähkötupakalla. Tammikuun alusta olen onnistunut vähentämään tuon hätäavunkin minimiin ja höyryytellyt vain viikonloppuisin. Silloinkin aika minimaalisesti. Kun nuo vermeet eivät ole jokapäiväistä elämää, en niitä osannut lähdön hetkellä perjantaina pakata matkaan. Matkalla muistin. Mökillä taitaa olla vajaa puntti ihka oikeata pössäkkää. Ihan pikku hätään en niitä halua poltella. Joten oli pyöräytettävä takaisin hakemaan Eetu Pakit. Onneksi olimme vasta lähellä Raumon koulua, joten kallista aikaa tärvääntyi tyhmyyteni vuoksi vain 12 minuuttia.
Aamupäivällä Meltosjärvessä -24 astetta. Alkoi lauhtumaan ja mökillä saapuessamme vain -14. Sisällä -11, joten viikon takaisiin verrattuna leppoisat kelit. Uutta lunta tullut likimain 15 senttiä. Meni siinä tunti jos toinenkin, ennen kuin piha vapaana irtolumesta. Pääosin lingolla, uusi lumentyönnin apuna. Aino sillä antoi lumelle kyytiä.
Lauantaina nollakeli. Heti aamusta kaasupullon vaihto. Kahvit saatiin kuitenkin, eikä niin myöhässäkään. Vein kaksi nuolukiveä paikoilleen. Kelkan päältä sain ne helposti paikoilleen. Höyläsin ladut kuntoon. Pohjustin sitten vielä sen viimeisen takalenkin. Ajoin kelkalla muutaman kerran ja lapioin pahoihin paikkoihin täytettä. Lunta paikoin jo liikaakin. Vaikka kelkkani on varsinainen lumessa pärjääjä, oli paikoittain matkan tyssääminen likellä.
Vaatteet litimärät. Puista lunta päälle, siihenhän se suli. Iltapäivän pörryyttelin lingolla lunta. Naapurissakin. Aino hiihteli, mutta ei kuulemma ollut nano-keli!
Sunnuntaina aamulla pari pakkasastetta. Lumisadetta, päivemmällä lähes nollassa. Ajoin taas ladut, kun lunta oli tullut joitakin senttejä. Takalenkkikin nyt latuna. Ladut suorastaan upeat. Ainon hiihto kuitenkin takkuamista olosuhteista johtuen. Kolailin lunta pihalta reunoille. En niitä nyt lingonnut, katsotaan sitten, kun tulee lisää.
Teeriä koivikoissa runsaasti. Jäniksen jäljet viikon takaista harvemmassa johtuen lumisateista. Siemeniä kulunut tasan neljä säkillistä. Eli sata kiloa. Uuden säkin tyhjensin taas saaviin. Tällä hetkellä siemeniä kuluu hiljaisemman vaiheen jälkeen noin puolitoista ämpärillistä viikossa. Pähkinöitä ei tälle talvelle ole annettu. Talipalloja kuitenkin kymmenittäin, ellei sadoittain.
Kädet jälleen tosi kipeät. Kortisonipillerit ja antibiootit eivät tällä kertaa auttaneet. Tulehdus jyllää, kutina melkoinen, uusia haavoja syntyy.... Ei hauskaa! Lääkäriin meno edessä??
En tiedä, kuinka hauskat ajat ovat toisaalta edessä. Huomenna, eli 1.2.2016 alkaa elämässäni uudenlainen vaihe, joka tulee kestämään 1,5 - 3 vuotta. Millainen tuon vaiheen vaikutus sitten tulee olemaan? Positiivista odottelen, tuskin turhaan!
Näyttäisi siltä. että kovimmat pakkaset pysyttelevät edelleen muualla. 10 vuorokauden ennusteessa pakkasta 10 - 15 astetta. Melko poutaistakin. Vähitellen odottaisi niitä aurinkoisempia kelejä, kun päiväkin pidentymässä. Lumi riittäisi jo, Meltosjärven virallinen rikkoi jo 60 sentin lukeman.
Viikonloppu 22.1. - 24.1.2016
Joulukuussa laitoin puhelin- ja dataliittymiä hieman uuteen uskoon. Jäi silloin hyvä mieli, kun asiat tuntuivat luistavan hienosti. No, tuntui, mutta siihen se jäi. On se vain kumma, että asiakaspalvelijat eivät voi kertoa kaikkea, mitä asiat pitävät sisällään ja mitä kaikkia kustannuksia asiakkaalle tulee. Kaksi kertaa olen käynyt jälkikäteen asioita selvittämässä. Viikolla käväisin laskun kanssa. Lyhyt neuvottelu ja laskusta lähti turha 38 euron erä. Toivon mukaan nyt hommat kunnossa.
Talvi jatkunut entistä kylmempänä. Jos nyt eivät jäät vahvistu, niin eivät milloinkaan! Nuuskakairan viralliset mittarit näyttäneet melkein koko viikon kolmosella alkavia miinuslukuja. -36 taisi olla maksimi. Yksityismittareissa vielä hurjempia lukuja. Puhumattakaan muun Lapin lukemista. Torstain aikana alkoi osin helpottamaan. Tosin Pellon mittarissa yhä runsaat 30 miinuksella perjantaina aamupäivällä, kun Meltosjärvessä kesäiset -23. Perjantaina iltapäivällä Meltosjärvi näytti enää -15, Pello -26.
Torniossa lähdön hetkillä -17. Matkalla jo -14, mutta Tarralla taas -18. Koska mökin sisälämpömittari ei ole tarkoitettu mittaamaan kovin kylmiä lukemia, oli matkassani infrapunamittari. Sisällä ilma tuntui kirpeältä. Mittari näytti -27 ja muutamat kymmenykset päälle! Alkoi tiukka lämmitys. Lämpimiksemme teimme pihalla olemattomia lumitöitä. Hain saunavedet ja laitettiin kiukaan pesään tulet. Lämpenee mökki näin siitäkin suunnasta. Parissa tunnissa lämpö jo nollassa. Sitten olikin jo olosuhteet ok! Ensin kahvit ja sitten KB.
Lauantaina aamusta -13. Päivän aikana lauhtui muutamalla asteella. Suunnitelmissani oli jatkaa puunajoa. Syksyllä jänkästä irti nostamiani puita oli arviolta muutaman reellisen verran. Vaarana oli, että metsäkone saattaisi tulla vielä töihin, ja polkisi nuo puut uudelleen jänkkään. Eipä ehtinyt näin käymään, sillä sain kaikki nuo irtopuut ajettua päivän aikana. Kovaa kuntoilua ja komea pino määränpäässä. Viikon päästä sitten voisikin jatkaa omien rankapinojen ajamista itselle. Kuntoilua sekin, joskin hieman leppoisampaa.
Ajelin ladut nyt ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Aino on saanut hiihdellä kelkkauria. Toki parempia nekin, kuin umpinen. Laduista tuli mallikkaat. Nähtäväksi jää, kuka saa kunnian ne pilata kelkalla! Vaaran rinteeseen voisi tietenkin myös ladut tehdä. Olisi hieman monimuotoisempaa maisemaa. Taidan kuitenkin tyytyä ylläpitämään niitä normaaleja reittejä. Joka paikka täynnä jäniksen jälkiä. Lunta ei ole juurikaan satanut viime aikoina. Joten jo yksikin jänis tekee mittavan määrän jälkiä.
Lauantaina mökkinaapurit pistäytyivät tuomassa peräkärryllisen muuton yhteydessä kertynyttä tavaraa. Pessisläiset käväisivät kelkalla. Parit Kingdomit pelattiin ja istuttiin alkuiltaa.
Sunnuntaina teinkin sen yhden väliladun laavulta pellolle. Ojien lisäksi jouduin lapioimaan täytettä jylhän kuusikon siimeksessä. Jospa sitten tekisi vielä sen yhden puolen kilometrin pätkän, niin latuverkosto olisi minun puolestani valmis. Aino hiihteli ja kehui latuja. Minä vielä pärräsin hieman lingon kanssa. Sain katkottua kaksi sokkapulttia. Enkä oikein etenkään toista ymmärrä. Viimeinen varaosa käyttöön, kauppareissu edessä!
Sunnuntaina pakkasta viitisen astetta. Leppoisa keli. Kymmenen vuorokauden ennuste povaa varsin kelvollisia pakkaslukuja. Jokohan hirmupakkaset olivat siinä? Luulisi, että vähitellen alkaa mökeillä käydä porukoita. Päivässäkin jo mukavasti pituutta. Viikon kuluttua noin 6:15. Auringon noususta auringon laskuun. Kotimatkalla hieman alijäähtynyttä vettä. Tuulilasia se meinasi jäätää.
Viikonloppu 15.1. - 17.1.2016
Kylmiä kelejä on pidellyt. Koko Suomessa. Luntakin sadellut, etenkin etelämpänä. Oikean talven tuntua. Mökille uskaltauduimme, sillä luvassa ainakin lauantaille lauhaa. Perjantaina siis mökille, -13, sisällä ja ulkona. Kylmä viima järveltä.
Lauantaina aamulla -7. Heikkoa lumisadetta. Ryhdyin jatkamaan viikon takaisia harrastuksiani. Tutkailin heti kärkeen sen yhden ojanseudun. Lumi alueella kastunutta, mutta en huomannut upottavia kohtia. Siksipä uskaltauduin kelkalla ylitykseen ja poljin hieman reittejä tulevaa ajatellen. Puita aloitin kuitenkin ajamaan siitä tien laidasta. Lumilapiolla lumet pois pinon päältä, sitten rautakangella puut irti toisistaan. Kuorma rekeen ja menoksi. Iltapäivällä ehdin sitten jo sinne taaimmille puille. Lunta turhankin paksulti. Ja puut turhankin paksuja. Täytyy tunnustaa, että oli välillä usko mennä. Puiden pinnassa jäätä jopa viitisen senttiä. Kovaa lunta myös. Rekeen ne kuitenkin nousivat. Ja siirtyivät uuteen pinopaikkaan entisten seuraksi. Alkaa olla jo mukava kasa. Ja lisää jatkossa tulee, jos voimia ja kelejä riittää.
Iltapäivällä pakkasta vain 4 astetta. Lumisateessa vaatteet kastuivat. Ei onneksi läpi asti. Ainolla kuitenkin hyvät hiihtokelit.
Sunnuntaina aamusta jo reippaasti yli 20 pakkasastetta. Ja kylmempää koko ajan tulossa. Ajoin kelkalla pihlajakimput laavun takaiseen kokkoon. Kuivaa kamaa, poltto sitten joskus. Nyt vielä peiton alla suojassa. Oli siis aika kylmää, joten päätimme lähteä ajoissa kotimatkalle. Auton mittarissa paikoin -30.
Utsjoella päättyi kaamos. Meillä päivän pituus jo yli neljä tuntia. Pian on päivässä pituutta mukavasti. Pakkaset vain saisivat asettua tuonne 10-15 paikkeille. Miksei pienempiinkin lukemiin. Lunta maastossa on runsaat 40 senttiä. Sekin piisaisi. Routii jos routii. Routa on hieman liikauttanutkin mökin kulmaa. Oven lukitseminen meni mahdottomaksi ja jouduin asian johdosta pieniin korjailutoimenpiteisiin.
Kotimaasta ja ulkomailta on kantautunut tietoja siitä, kuinka turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat (miehet) ovat ahdistelleet paikallisia naisia. Viimeisimmät uutiset Suomesta puolestaan .... miettikääpäs vähän ... Jos suomalaiset miehet tekisivät niin, kuin nyt muutamissa uutisissa se toinen sukupuoli on tehnyt, nousisi asiasta kai melkoinen älämölö. Yleistäminen ei tietenkään ole sallittua. Ei puolin, eikä toisin. Kaikenlaista porukkaa mahtuu joukkoomme lahkeiden lukumäärästä riippumatta!
Viikonloppu 8.1. - 10.1.2016
Lomaa oli itse asiassa jo tiistai-illasta alkaen. Pakkaslukemat kuitenkin kipusivat viikon puolivälissä Ylitorniolla noin -35 asteeseen. Emme siis lähteneet mökille kärvistelemään. Perjantaina kuitenkin alkoi voimallinen lämpeneminen ja lähdimme aamupäivästä liikenteeseen. Mökillä yhden maissa. Ulkona -15. Sisämittarissa -20. Itse asiassa se on sisämittarin miinusmaksimi. Enempää se ei voi näyttääkään! Tapissa oltiin!
Ankaraa kämpän lämmitystä. Viimeisinä valoisan hetkinä ajoin kelkalla jotoksen kanavan varteen. Ojiin reippaasti lunta. Kävin lapioimassa myös viikon takaisen reitin ojapaikkoihin täytettä. Kämpässä muurin kylki kimmelteli jäisenä useita tunteja. Lopulta saimme selkävoiton ja illalla kämpässä kunnon lukemat.
Lauantaina pakkanen noin parissa kymmenessä. Aamulla tein avannon ja hain vesiä. Kun huippupakkasien jälkeen tapahtui huomattava lauhtuminen, lämpenemistä jopa 20 astetta, alkoi lämpölaajeneminen. Jäät alkaneet turvota. Paikoin nousseet rannalla pystyy. Etelämpänä nousseet poikki järven suuntaisessa railossa pystyyn. Vaaran paikka kelkkailijoille. Kari ja Maarit merkkasivat tikkatietä ja laittoivat tuohon kohtaan muutamat ylimääräiset kepit ja heijastimet.
Kävin puomin takana ja lapioin Pekan nojolleen nostamia koivuja näkösälle. Toisen pinon ajoin naapuriin, sinne Pekan sulan maan aikana ajamien viereen. En vielä mennyt kelkalla ohi ojan, josta padon purimme syksyllä. Siinä vesi huilaa yhä lumen alla. Paikalla on upottava mutakko, ja siihen ei kannata jäädä kiinni. Jollakin opilla se paikka olisi saatava kantavaksi! Ojan takana olisi odottamassa aika lailla koivua, jotka syksyllä nostin kangen kanssa irti sammalikosta.
Kari ja Maarit saivat verkot koettua ja saalistakin mukavasti. Keli täysin tyyni. Siisti kalailma! Juotiin kahvit mökillä. Saimme todeta, että vanhuus ei tule yksin. Vähän se naurattaakin... ei vain voi mitään!
Sunnuntaina pakastumisen merkkejä. Päätimmekin lähteä kotimatkalle pian aamutoimien jälkeen. Tornion päässä pakkasta vain 12, Ylitorniolla liki tuplasti. Illalla näköjään taas kirivaihe.
Olen polttanut edellisen tupakkani lokakuussa. Ja korvannut peruspössyttelyn sähkötupakalla. Viime maanantaina päätin jättää aamusähköisen vetämättä. Jäivät sitten seuraavatkin. Keskiviikkona tein kotosalla ruokia ja piirakoita. Selkään sattui ja taukoja oli pidettävä. Silloin kävi mielessä, että pitäisiköhän imeä vähän mietoa nikotiinihöyryä. Jäi kuitenkin ajatuksen asteelle. Viikonloppuna sitten, molempina iltoina, retkahdin. Muutamat imuttelut tuli tehtyä. Mutta vain iltaisin, kun otin hieman viiniä. Minulla ei ole minkäänlaista suunnitelmaa tai tavoitetta asian suhteen, joten en ole lainkaan huolissani tilanteesta. Tapahtuu mitä tapahtuu, sen otan vastaan!
Käsien tulehdustilan vuoksi päätin viikolla ottaa käyttöön tällaista tilannetta varten minulle määrätyt pillerikuurit. Kyllä tilanne on tältä osin taas hieman parempi. Millaiseksi lopullinen tilanne sitten muodostuu? Sekin on otettava vastaan, mutta en povaa mitään hyvää.
Uusi vuosi 2016
Joulu tuli, oli ja meni. Leppoisissa merkeissä vietettiin, eipä siinä sen kummempaa. Ruuat maistuivat ja seura miellyttävää. Luppoaikaa piisasi. Pitkästymistä torjuttiin pelaamalla eri pelejä. Joukossa yksi täysin uusikin, johon rahkeeni eivät kertaakaan riittäneet. Tiina ja Jani lähtivät kohti etelää Rauhan päivänä. Pistäydyin silloin iltapäivän tunteina töissä, samoin kuin seuraavana aamunakin. Sitten vain uudelle lomalle!
Mökillä oltiin siis keskiviikkona jo valoisan aikaan. Ulkona leppoisat -4, sisällä -10. Joulun seutuna oli vesikelit, ja katolta oli lumet pudonneet. Sitten perään kunnon pakkaset. Olihan taas pikkuisen tyämaata tippuneiden lumien kanssa. Jaanalla käväisin sitten linkoamassa pihatien puhtaaksi. Oli sata kertaa helpompi operaatio, vaikka työmaata monikertaisesti!
Uuden vuoden aatto oli lauha. Ehkä asteen verran pakkasella. Tuuli kuitenkin tohisi. Saunavesiä hakiessani oli syytä huolehtia, ettei tyhjät astiat lähde tuulen matkassa. Aino hiihteli metsän suojissa. Tuuli ja jäinen järvi eivät innostaneet järvelle menoon.
Tuntui, ettei päivä nouse ollenkaan. Onhan se valoisa aika lyhyt, mutta tuntui, ettei se kunnolla tullut ollenkaan. En ryhtynyt puun ajoon, koska odottelin hieman kylmempää keliä. Kävin kuitenkin lapioimassa lumet pinojen päältä. Välillä käväisin ajamassa kelkalla Ainolle lisää hiihtokelpoista jotosta. Ilman latukonetta kuitenkin. Pieniä korjausoperaatioita värkkäsin. Mökillä ja vähän puomillakin. Laavulla lumitöitä ja valmisteluja iltaa ajatellen. Iltasella sitten purtavat ja tinat, sitten raketit keskiyöllä. Komea oli näytös.
Perjantaina urakoitiin kolmen risukasan ryhmä savuiksi ilmaan. Lauantaina sitten pakkasta 7 astetta ja ajelin vähän rankoja. Pari rankaläjää jätin myöhemmäksi. Mökillä kun oli jo ryhdyttävä pohjustamaan uutta paikkaa lopuille rangoille. Ensimmäinen kun oli kasvamassa turhan suureksi.
Sunnuntaina kävin vielä tarkistamassa nuotion pohjan. Lisäsin vielä varmuudeksi lunta. Oma kokko on vielä polttamatta. Lapioin sen päältä enimmät lumet ja suojapressu paljastui. Toisaalla on niitä kesäisiä pihlajakimppuja pressun alla. Lapioin nekin näkösälle. On ollut suunnitelmissa parin pihakuusen kaato. Nyt vain saattaapi käydä niin, että en siihen ryhdy. Käsien kunto kun on vaihteeksi menossa vauhdilla heikommaksi, että hyvä jos saan ajettua nykyrisuni kokkoon. Kuusen hakoja en nyt taida saada lisukkeeksi. Eipä sen väliä. Jospahan sitten tulevina vuosina.
Olisi kaksi työpäivää. sitten taas loppuviikko vapaata. On vain tuo ennuste turhan julma, kun keskiviikolle ja torstaille povataan Ylitorniolle jopa -33 asteen lukemia. Tuleekohan rokulia mökkihommista? Todennäköisyys hipoo sataa...
1.
Esittely ja Taustaa 
