Viime käyntejä

Yhteenvetoa kaudesta 2017

Vuosi jälleen kulunut. Oliko 2017 mitenkään erikoinen? Miten sen nyt ottaa... ehkä oli, ehkä ei. Katsotaanpas!

Säätilat ainakin poikkesivat jonkun verran keskimääräisistä. Lunta oli hieman vähemmän. Kesän tulo viivästyi. Kasvien kukinta ja kasvuunlähtö takkusivat. Linnuilla poikueet kärsivät. Onneksi kärsivät myös sääskikannat. Mäkäröitä kuitenkin lenteli ihan kiusaksi asti. Kuusensuopursuruoste väritti maiseman ja sotki terassit ja harvat varastot sisältäkin. Joulukuussa lumen määrä oli liki samaa luokkaa, kuin kevättalvella. Tapanina 56 senttiä.

Talvilintuja oli alkuvuodesta todella niukasti. Meni välillä viikkoja, ennen kuin oli tarvetta täyttää siemenautomaatti. Kaksi kaurista vieraili pariinkin otteeseen, mutta häipyivät. Saukko vieraili myös, kerran alkuvuonna, kerran syystalvella.

Bongasin sataa lintua. Pääsin 72:een lajiin. Mielestäni se on asiaa harrastamattomalle erittäin kova tulos. Petolintuja näin monenlaisia, mutta vain 3 lajia tunnistin. Aivan tavallisia tuttavuuksia jäi uupumaan, esim. kuukkeli. Nykytietämyksellä sataan lajiin pääsy ei ehkä olisi ollut mahdotonta. Olisi kuitenkin vaatinut panostamista asiaan ja matkailua hyviin kohteisiin. Ja  todennäköisesti lisäopiskelua.

Luonnon antimia hyödynnettiin. Kalaa pyydystin sekä kevättalvella, että syystalvella jään alta. Voisin kehua, että hyvällä menestyksellä. Kesällä kalat saatiin pilkillä. Ahvenia tuli heikosti, mutta kuhasaaliit olivat ajoittain hyviä. Marjoja kerättiin talvivarastoon ämpäritolkulla. Sieniä vain hieman. Omasta maasta kohtuullisesti mansikkaa. Perunoista puikulat jäivät pieniksi. Tilli, persiljat ja salaatit menestyivät kasvihuoneessa, samoin kuin laavun takaisessa koepenkissä. Jäi kuitenkin ensi kesäksi petraamista.

Joillekin vuosille on järjestynyt selkeitä projekteja. Isompia tai pienempiä. Kuluneen vuoden projektit eivät mitään mahtijuttuja olleet. Ensimmäinen mainittavampi asia oli laavun lattian uusiminen. Parin-kolmen päivän juttu ja sivutuotteena kuution verran kuivahkoa kuusipuuta. Niitä poltettiin saunassa ja takassa kesän ja syksyn aikana. Toisena projektina kasvi/verkkohuoneen lattian teko. Tuli siisti hoito. Katon uusin myös valokatteella. Fyysisesti kovin projekti oli laajentaa laavun takana neliömetrin kokoinen kasvimaa 30-kertaiseksi pottumaaksi. Yhden kuusen kaatamisen jälkeen poistin alueelta sammalkerroksen ja juuret. Sen jälkeen oli kivien vuoro noin 30-40 sentin syvyydeltä asti. Joukossa oli pari isompaa pulteria, joihin homma oli tyssätä. Alue kuitenkin tuli pehmitettyä ja ensi kesänä toivon hyvää pottusatoa.

Lumikelien aikaan pidin latuja yllä. Pikkuinen linko on myös laulanut ja lennättänyt lunta omaksi ja muiden iloksi. Loppuvuodesta saimme mursketta tielle.

Elokuun alkupäivinä tehtiin pikainen autoreissu. Pikaisuuteen oli useampiakin syitä. Tampereella asti käytiin. Ja Juuassa.

Terveystilanne on ollut ennallaan. Välitöntä hengenvaaraa ei ole ollut, mutta iho yhä temppuillut. Käsien kunto välillä liki katastrofaalinen. Syyskuulla peräti pari yötä Oulussa osastolla. Testejä ja uusintatestejä ja röntgeneitä piisannut. Taistelu jatkuu myös ensi vuonna. Tupakkalakko pitänyt 100-prosenttisesti.

Iso muutos elämässä tapahtui kesällä, kun jäin eläkkeelle. Osa-aikaeläkkeellä tosin olin ollut jo 2016 helmikuusta alkaen.

Nyt ei muuta kuin Hyvät Uudet Vuodet. Joulut jo menivätkin.

Joulun alla ja Jouluakin, 18.12. - 25.12.2017

Joulun alusviikko ja vähitellen Joulukin nyt takana. Ihopoli oli viikolla yhteyksissä. Keuhkotautilääkäri oli antanut luvan Trexanin käyttöön. Ensimmäisenä arkena on vielä labrat. Eli aloitus lääkkeelle menee vuodenvaihteen yli. Jokohan sitten alkaa iho lopullisesti paranemaan ja hylätään kortisoni? Tornion terveyskeskuskin kutsui vastaanotolle heti alkuvuodesta. Joitakin asioita on vielä tutkittavana ja saatava tasapaino aikaiseksi. Sais nähdä!

Taloyhtiön vesivuotoa ei ole paikallistettu. Ei kai tutkittukaan. Yhtiökokous keskiviikkona. Lienee pakko osallistua. Ajoittain kämpässä ollut viileää. Lisäpattereita on harvakseltaan käytetty. Terveenä pysytty.

Joulun alla ja Joulunakin pakkanen kiristyi välillä kireisiin lukemiin. Välillä lauhtui ja satoi vähän luntakin. Ei mitään isompaa määrää kuitenkaan. Pikku hiljaa valmistaudutiin Joulun viettoon. Jani saapui perjantaina. Kauppareissut pian tehty. Tuli jouluaatto. Tuli joulusauna. Tuli jouluruoka. Tuli joulupukki. Tuli joululahjat. Tuli joulurauha.

Joulupäivänä palattiin tavallaan jo arkeen, kun nuoret lähtivät paluumatkalle. Seuraavaan Jouluun on vuosi, mutta onneksi tapaamme sentään aiemmin!

Vuodenvaihde tarkoitus viettää mökillä. Lumitöitä siellä varmaan piisaa. Pakkastakin, mutta ei aivan kahtakymmentä. Kun keskiviikolle on järjestynyt tekemistä, menemme loppuvuodeksi mökille vasta torstaina. Palaamme ensi vuonna.

Tällä kertaa ei sen kummempaa. Pieni yhteenveto kuluneesta vuodesta valmistumassa. Ehkä saan sen tällä viikolla tehtyä!

Viikko 50, viikonloppu, 16.12. - 17.12.2017

Lokoisa viikonloppu kotosalla. Talonmiesvuoro päättyi sunnuntai-iltaan. Viikonloppuna ei satanut lunta, joten viikon pienet sateet jäivät ainoiksi mainittaviksi hommiksi. Olivatko maininnan arvoisia nekään? Harvoin itse asiassa talonmiesvuorolla joutuu huhkimaan. Pahinta lienee helteellä nurmikon leikkaaminen. Taikka sitten tulee se vuosisadan lumimyräkkä.

Nyt sunnuntaina pakkasta iltamyöhään Torniossa 17 astetta. Luvassa vaihtelevaa. keskiviikkona jopa plussakeliä. Jouluun aikaa viikko. Leppoisaa valmistelua siihen asti. Tuskin viikolla mökille lumihommiin. Pitää sitä jättää vuodenvaihteeksi tekemistä.

Viikko 50, alkuviikko, 11.12. - 15.12.2017

Kun sunnuntaina tulimme mökiltä Tornioon, ei lumitöitä ollutkaan aivan odottamaani määrää. Sade oli muuttunut vedeksi ja sulattanut osan maahan tulleesta lumesta. Kun keli lauhtunut, oli sisälläkin siten likimain normaali lämpö, vaikka lisäpattereista oli kaksi sammutettuna ja kaksi aivan pienellä.

Tuossa alkuviikossa ei sen kummempaa. Tulipa kuitenkin tiistaina Tiina joululomalle. Ulkoilua, askartelua, kauppoja.... Kävivätpä katsomassa jopa Pähkinänsärkijän! Ja niin, ostimme meille pienen keyboardin. Sitä Tiina testaili ja peräti hyväksi kehui. Ainakin ok se oli. Mistäpä hänen tietää, vaikka minäkin vielä sekaantuisin siihen!

Sattui taas talonmiesvuoroviikko. Tiistaina alkoi pyry, joka kesti liki vuorokauden. Hötylunta kymmenkunta senttiä. Eihän se raskasta ollut. Torstaina aamusta lunta puolta vähemmän. Kolan kanssa kävelyä, eivät hikihommiksi kelvanneet. Kumpainenkaan.

Keskiviikkona tuli soitto. Kaipaamani yhteydenotto ihopolilta. Hyviä uutisia ja huonoja uutisia. Huonot ensin: Tubi-testit jälleen pilalla. On se kumma, kolme kertaa otettu verikokeet, kolme kertaa epäonnistuttu.  Hyvät uutiset: Biopsia-näytteissä ei löydetty mitään vierasta. Uusia tubikokeita ei vielä määrätty. Pyytävät keuhkotautilääkäriltä lausuntoa, voidaanko nykyisellä tietämyksellä aloittaa se Trexan. Sain kuitenkin ohjeen jatkaa kortisonin popsimista vanhaan tahtiin. Iho on sillä mallilla, että kortisoni ylläpitää jonkunlaista kuntoa. Lopullista petrausta kaivattaisiin.

Nyt se sitten tapahtui: vuoden alusta saavat kaupat myydä peräti 5,5 -prosettista alkoholijuomaa. On varsin todennäköistä, että kyseinen huikea muutos ei tule vaikuttamaan meidän taloutemme käyttäytymiseen. Vaikea myös ajatella, että tuollainen muutos aiheuttaisi ongelmia. Kyse on niin pienestä muutoksesta. Jos ruokakauppoihin sallittaisiin miedot viinit 11-12 prosenttiin asti, voisi tilanne olla toisin. Voisin minäkin tutkailla silloin valikoimaa. Lakimuutoksessa on tietenkin muutakin, kun tuo prosenttiraja. Jotkut asiat saattavat aiheuttaa ongelmia.

Mökillä riittäisi lumitöitä. Lähtömme jälkeen siellä on tainnut sataa toistakymmentä senttiä. Ja kun viimeksi jäivät kolailut ja muut vähemmlle. Vasta Uudeksi Vuodeksi ollaan menossa. Mutta pitäisiköhän käydä jo ennen Joulua päiväseltään?

Suomi 100 vuotta -viikko, loppuviikko 7.12. - 10.12.2017

Torstaina aamupäivästä liikenteeseen. Tievanpään sillasta päästiin pitkästä aikaa yli. Piimätien kiertoreitti on muisto vain. Mökillä ennen puolista. Ilma lauhtumassa. Ulkosalla -19, sisällä -16. Pihalla irtolunta 6-7 senttiä. Tosi kevyttä hötyä. Lähilumityöt nopeasti tehty. Laitoin sitten auran kelkan perään ja ajoin tien puomilta hiekalle muutamaan kertaan. Pölinä kävi ja tasaista tuli. Lingon kanssa käyskentelin vielä kääntöpaikkoja urakoimassa etelän suunnassa. Pimeä alkoi saavuttamaan ja lopetin ulkohommat.

Syötiin Fejoadat. Vaikka yläkerran lunkka oli kiinni, oli kolmen maissa lämpöä ainoastaan 11 astetta. Piti hieman keskittyä lämmitykseen ja kyllähän se lämpö viiden aikaan oli jo parissa kympissä ja jatkoi yhä nousuaan.

Perjantaina ulkosalla -4 ja reipas pyry. Sade piti parin tunnin hengähdystauon kymmenen maissa. Saatiin siinä piha taas puhtaaksi. Lapioin ennen päiväkahvia lumet kokon päältä. Iltapäivällä poistettiin pressut ja alkoi kokon poltto. Risut olivat hieman kosteita ja kesti aikansa ennen kuin tuli alkoi ruokkimaan itseään. Varastoon saatiin tilaa, kun sinne kerätyt roskasäkit  saatiin mukaan rovioon. Aura kävi viiden jälkeen. Illemmalla käväisin vielä penkomassa kokon jämiä. Viimeisetkin palamattomat ainekset syttyivät vielä liekkeihin.

Lauantaina parin asteen pakkanen. Notski hiipunut. Ajoin kelkalla kanavanlaitalenkin. Aino hiihteli kelkan jälkeä. Kohta voisi laittaa jo latukoneenkin perään, on sitä lunta niin paljon. Vedin kelkalla venetelan nuottaveneelle. Kaivoin latukoneen esille, vaikken vielä latua avannutkaan. Mutta kun reki oli latukoneen takana ja sille oli hommaa. Hakkasin avannon. Jäätä 8 senttiä. Roudasin saunavedet. Verkkomiehiä alkoi näkymään. Rannan tuntumassa myös kelkkailijoita. Autolle teräsjäätä pitää olla 25 senttiä, kelkalle 15. Ihmiselle 5 senttiä on riittävä. Toivottavasti kaikki tajuavat, missä ja miten voi kulkea.

Syönti ja sauna menivät pimeähommiksi. Ennen iltaa kävin vielä kuitenkin linkohommissa. Nyt kävin pohjoisen puolen pari parkkia. Lisänä nujersin muutamat vallit paikoissa, joissa kelkalla on ylitettävä tie.

Lunta on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen paljon. Lähes puoli metriä. Nyt tuli paljon lisää ja en läheskään kaikkea haluamaani saanut priimakuntoon. Ei aika tai voimat riittäneet. Sunnuntaina lumi oli märkää ja kotiinlähtö painoi päälle. Ei tullut edes oma piha kunnolla putsatuksi. Nyt olen saanut putsata lingolla "neitseellistä" lunta. Eli ei ole minkäänlaisia jälkiä kovettamassa lunta. Joskus jopa poron jäljet haittaavat lumitöitä. Pahinta tietenkin autolla tai kelkalla tai jollakin muulla poljettu alue. 

Suomi 100 vuotta -viikko, alkuviikko 4.12. - 6.12.2017

Alkanut vähitellen pitelemään pakkasia. On vain sellainen juttu, että jo muutama viikko sitten  todettiin, että taloyhtiömme lämmitysverkostossa on vuoto. Vuotoa ei ole jostakin kumman syystä saatu paikallistettua. Pieni varapatteri on saanut tuottaa meillä hieman lämpöä, sillä vesikiertopatterien teho on hiipumassa. Maanantaina sisälämpö alkoi selkeämmin hiljalleen laskea. Jopa minä tunsin sen ja laitoin joksikin aikaa pitkähihaisen paidan päälle. Tiistaina aamulla alkoi olla jo ihan viileän tuntua. Maanantaista lämmön laskua vähintään kaksi pykälää. Soitin isännöitsijälle. Että missähän tässä asiassa mennään, kun ei olla saatu minkäänlaista informaatiota asian hoidosta ja kämppä vain kylmenee. Hallituksella kokous iltapäivällä... ratkeaako mitään... jää nähtäväksi. Isännöitsijä kuitenkin lupasi patistaa huoltofirmaa. Laastaria haavoihin? Päivän mittaan ei asiantilaan parannusta tullut. Illan suussa huollon auto kuitenkin saapui. Tunnin-parin päästä soi ovikello. Huoltomies kertoi, että pattereihin ei lämpöä saada. Kehotti menemään ostamaan lisäpattereita. Tulevat pian tosi tarpeeseen. Tilanne on liki katastrofaalinen. Lähdimme siltä istumalta Motonettiin. Siellä lämpöpatterihyllyn paikkeilla olikin pienimuotoinen tungos, kun yhtiöstämme oli useampikin osakas patteriostoksilla. 

Itsenäisyyspäivän aamuna viileää, mutta ei herätys mitenkään rajun kolkolta tuntunut. Asteella eilisestä kylmentynyt sisällä. Ulkona paukkuva pakkanen. Ilman lisälämmitystä olisi sisällä palellut eri lailla. Päivällä kävin hakemassa vielä yhden patterin. Toivon mukaan pärjäillään. Lauhtuvaa luvassa torstaina. Taloyhtiön muihinkin asuntoihin kulkeutui päivän mittaan lisää pattereita. Mitenkähän yhtiön sähköpääkeskus ja johdotus pärjäilevät, jos kulutus lisääntyy 20000 - 50000 watilla tunnissa??? 

Linnan jatkot jo menossa. Torniossa pakkasta n. 22 astetta. Mökillä mittarissa -27. Aamusta sinne syyhkäisemme. Lämmittelemään.

Viikonloppu 2.12. - 3.12.2017

Pitkästä aikaa koko viikonloppu kotosalla. Sen verran oli tähdellistä tekemistä, että käväisin heti lauantaina aamupäivästä ulkomailla hakemassa liharekasta vähän hirvipaistia. Muuhun ei ollut tarvetta ja eipä pakkasessa olisi liiemmästi tilaakaan ollutkaan. 

Iltapäivällä katkaisimme jälleen meille jo tavaksi tulleen löhöilyn/surffaamisen/sanaristikot. Taasen lähdettiin ulkomaille. Tällä kertaa joulumarkkinoille. Ei tarttunut mitään liiveihin. Itse asiassa emme löytäneet mitään kiinnostavaakaan. Olemmeko ronkeleita? Mielestäni emme. Mutta jos myyjillä jää pöydät notkumaan villasukkia ja rihkamahelyjä, kannattanee miettiä myyntiarsenaalia hieman vakavammin.

Viime aikoina, lisääntyvissä määrin, on uutisoitu seksuaalisesta häirinnästä. En nyt sillä ota asiaa esiin, että minä olisin ollut kohteena. (Ja haittaisiko edes?) En myöskään liene häirikkö (?) näissä asioissa enkä tällä hetkellä tiedä muutenkaan tällaisia tapauksia. Asia vain mietityttää. Mikä on seksuaalista häirintää? Mihin eri ihmiset vetävät rajat häirinnän ja hyväksyttävän käytöksen välillä? Joku ahdistuu katseestakin, jollakin ei tule edes mieleen, että häirintähän tuossa on meneillään. Se on vähän niinkuin huumori. Tai huumorintaju. Asiat käsitellään aivan eri tavoin eri ihmisten mielissä. Onko flirttailu enää sallittua? Kärsiikö työilmapiiri? Miten syntyvät uudet parisuhteet? Hidastuuko väestönkasvu? Meneekö uskallus tehdä ehdotuksia? Onkohan menty jopa liiallisuuksiin, kun kaikki on kiellettyä. Kyse kun ei ole sentään hyväksikäytöstä!  Laki ei pysty tarkoin yksilöimään kiellettyjä asioita. Varminta on, kun ei reagoi millään lailla muihin ihmisiin. Mieluummin jopa karttaa pienintäkin kanssakäymistä!??

Nyt sunnuntaina hieman pakkasta. Ja yhä pakastuvaa luvassa. Lumisateet vähissä. Talven tuntua. Mökille kai vasta torstaina. Keskiviikkona kuulemma telkussa tähellistä katsottavaa!

Viikkoa 48, Ke-Pe 29.11. - 1.12.2017

Ihopoli soitti keskivikkona, Heti aamusta, hyvä että olin ehtinyt pyyhkimään yörähmät silmistäni. Pitäisi kuulemma kuitenkin ottaa tubikokeet. Sanoin, että ne otettiin uusiksi silloin aikanaan. Ai jaa.... tutkitaan. Soitto tuli pian uudestaan. Uusintanäytekin sählätty. Voi ihmisen käsi! Ei muuta kun tilaamaan aikaa labraan. Mikähän tuossakin. Alkaa jo tuntumaan ihmeelliseltä. Sain ajan vielä samalle iltapäivälle. Tornion labraan. Toivottavasti nyt riitti.

Torstaina lepopäivä. Niitäpä tuntuu piisaavan. Mikäpäs meikäläisellä makoillessa. Tehtiin kauppareissu ilman kummoisempaa tarkoitusta. No miksipäs ei. Jotakin tekemistä sekin. Aino leipoi jotakin. Maistiaisia en saanut.

Perjantaina kuitenkin taasen asiaan. Eli biopsian uusintaan. Kutsu toimenpidehuoneeseen tuli vartin verran myöhässä varatusta ajasta. Sitten sain makoilla punkassa. Lääkäri kun vielä puuttui. Tulihan sekin lopulta. Tutki ultralla. Oli hieman hämillään. Eli mistäköhän pallukasta näyte pitäisi ottaa? No enhän minä tiedä sen kummoisempaa, kuin että siitä isoimmasta kai, 12-millisestä. -No miten se on todettu? -No CT-kuvauksessa. Kävi siten ilmi, että Kemissä ei niitä kuvia ollut. Tilattiin Oulusta. Kuvia sitten odoteltiin. Aloin varautua pitkään odotukseen. Jopa toimenpiteen siirtoon seuraavalle viikolle. Harmitti tuollainen odottelu, kun odotushuoneessa jono tietenkin kasvoi. Kuvat kuitenkin tulivat kohtuullisessa ajassa ja päästiin hommiin. Tämä lääkäri jopa puudutti! Eipä sitten tuntunutkaan miltään. Vastauksia odotellessa voikin taas löhöillä!

Viikkoa 48, alkuviikko 27.11. - 28.11.2017

Maanantain vastaisena yönä heräsin hikisenä. Olin nähnyt varsinaista kauhupainajaista. Pitkään olin sekaisin ja en tiennyt, olenko unessa vai hereillä. Kylmät väreet vain puistattivat kroppaa. Siinä oli jo aineksia menestyskirjan tekoon. Stephen King tulisi kalpenemaan menestykseni rinnalla. Vähitellen palasin täysin tajuihini. Puistatti yhä, mutta sain uuden unen päästä kiinni aika helposti. Vanha ei enää antanut menestystoiveita, eikä muutakaan.

Päivällä kauppareissu. Päälle juotiin pullakahvit. Sunnuntaina olimme ihmetelleet, kun parkkipaikalta pihakäytävälle johtavalla väylällä oli mahtikasa lunta.  Iso pyry oli jo monta vuorokautta sitten ja silloin oli koneella puskettu jalankulkureitti umpeen. Kukaan ei ollut alkanut poistamaan kasaa, vaan jäljistä päätellen lumiläjää oli alettu kiertämään molemmilta puolilta. Olivatko kaikki odottaneet, että taloyhtiön iäkkäin ja ehkä raihnaisin ukko tulee mökiltä, niin tekeehän se. Mitäpä siihen nuorempien ja vahvempien tarvitsee puuttua! Maanantaina pullakahvien jälkeen lähdettiin pihamaalle. Aino sai kasaa lumilapiolla sen verran hajalle, että sain kolalla lohnastua kuupallisia. Ja siirtelin niitä kolallisia syrjemmäs. Tulipa tehtyä, kun muista ei siihen ollut.

Ihopolilta tuli tuli soitto. Olin jo käynyt tuplasti verikokeissa sählinkien vuoksi. Nyt sitten biopsiakin on uusittava. Pitäisiköhän palata OYS:n siipien suojaan? Sanoivat, että ohutneulanäyte oli otettu huonosti. Mistäpä tuon tietää. Usein toisen kokeen ottamisella vain halutaan varmistaa aiempi testitulos. Aika on ensi perjantaille ja vastauksen saamiseen viikko. Onneksi oltiinkin jo päätetty, ettei tehdä viikonlopun mökkireissua.

Aino leipoi tiistaina Joulun varalle jotain makeaa. Päiväkahvilla saatiin maistiaiset. Odottelin koko päivän ihopolilta soittoa. Hoitsu kun oli ihmetellyt myös verikokeita. Ilmeisesti tuplana antamani näytteet piisasivat, kun soittoa ei enää kuulunut. Pitkästä aikaa pakkasta mukavasti. Alkaa jääolosuhteet paranemaan.

Viikkoa 47, loppuviikko 22.11. - 26.11.2017

Keskiviikkona lähdettiin mökkireissuun jo ennen auringonnousua. No, ei se mikään ihmesuoritus ole, kun aurinko nousee niin myöhään. Torniossa -11. Matkalla auton mittarissa paikoin -19. Mökillä -17, sisällä vain -6. Alposlahdentie oli aurattu kapeaksi ja mutkitellen. Oli kuitenkin aurattu ja läpimenossa ilman vastaantulijoita ei ongelmia. Sirkkakoskentie oli auraamatta. Joku oli kuitenkin ajanut ja samaa jälkeä puurratettiin mekin. Pohja piirsi omaa uraa ja kulku oli tihmeää. Tarrantietä päästiin juuri ja juuri  ykkönen-pakki-ykkönen-pakki -systeemillä parisataa metriä. Siihen jäi auto ja loppumatka sitten kävellen. Mökillä laitoin kelkan perään aurani. Ajoin ja aurasin. Aura turhan kevyenä ei pyyhkinyt kaikkia lumia. Sen verran se kuitenkin raapi kerrosta ohuemmaksi, että sain ajettua auton mökille. Soitin auramiehelle. Sanoi tulevansa iltapäivällä. Hyvä juttu! Pihamaalla riitti lumitöitä. Lingon käynnistäminen takkuili, kunnes avasin bensahanan! Heh-heh! Kävelin verkkokepeillä. Paikoin vettä jäällä. Saukko ja kettu vieneet vanhat perkeet. Korpitkin saaneet osansa.

Torstaina aamusta verkoille. Kokuavannon kepistä katkesi tai oli katkennut naru. Jouduin kävelemmään mökille noutamaan naaran. Sillä sain ongittua verkot käsiini. Rantapään verkko oli matikkavoittoinen. Selkäpään verkko kuhavoittoinen. Se oli yläpaulasta poikki mutta onnistuin saamaan sen repeämättä ylös. Ja solmittua yläpaulan. Sitten vetäessäni verkkoa takaisin, muuttui vastus kevyeksi ja verkko ei enää liikkunut. Voihan paskaläjä! Olipas yksi solmu löysännyt ja homma tyssäsi siihen. Iso vahinko! Ja omaa huolimattomuuttani. Vanhuus tässä näköjään tullut. Puolet verkoista pois pelistä! Aino oli virittänyt grilliin tulet ja sain korjata mahtisaaliin tuulelta ja pakkaselta piilossa. Mahtavaa! 16:20 pääsin sisähommiin. Alkoi lumisade.

Perjantaina piisasi taas lumihommia. Lunta oli tullut viitisentoista senttiä. Lumi työllisti minut iltapimeään asti. Kannoin saunavedet. Maistui keitto. Katolta alkoivat lumilaatat liikahtelemaan. Linko ei oikein pelannut, kun lumi oli pakkaslumen ja soseen sekamelskaa. Maistui sauna lumioperaation päätteeksi. Sippi olo. Jaana ja Ari saapuivat illalla. Alposlahdentie yhä auraamatta. Hetkinen.... kyllä sen, joka lupautuu tien auraamaan, tulee asia hoitaa. Jos ei pysty jostain syystä, hankkikoon tuuraajan.

Lauantaina kuulin huhuja, että jäätä olisi vain 2 senttiä. Vaikea uskoa, kun omat mittaukset näyttivät kuutta. Kun sunnuntaille ja edeltävälle yölle oli luvassa 6-7 asteen pakkasia, päätin pelata varman päälle ja käydä verkoilla vasta pyhänä. Kolailin hiljakseen katolta tulleet lumet. Taisi mennä muutama tunti. Pientä lumihommaa piisasi muutenkin. Koko päivän hieman plussalla. Ajoittain taivaalta sateli räntää. Nyt en naapurustoon ehtinyt lumitöihin.

Lupaukset olivat katteettomia. Yöllä vain niukasti pakkasella. Siksi aamulla verkkoreissun asuvalinta meni kelluhaalaripuolelle. Kaulaan varolta jäänaskalit. Vesi on  jatkuvassa nousussa. Etenkin rannan tuntumassa jään päällä vettä jopa parikymmentä senttiä. Paikoin pinnassa ylimpänä jäätä, paikoin pelkkää lunta. Varoen etenin pulkkaa vetäen selälle päin. Välillä pintakerros petti. Mutta ensimmäistä kertaa alapuolen teräsjää rusahti vasta lähellä rannimmaista verkkokeppiä. Eipä kuitenkaan pettänyt. Sidoin painotetun narun verkon rantapäähän. Käppäilin kokuavannolle. Puikkaroin verkon ja otin kuhat talteen. Matkassani oli uittolauta, mutta en sitten kuitenkaan alkanut uittamaan narua selälle päin. Jään läpi ei ollut oikein hyvää näkyvyyttä. Olisi saanut olla joku kaverina, niin olisi onnistunut. Korjasin kalat rantajäillä. Sain olla tyytyväinen. Alkutalven kalastussesonki onnistui loistavasti. Sesonki kesti 8 vuorokautta. En ole muita nähnyt verkkohommissa. Ei niin hulluja taida olla näillä main. Mukava oli riisua kellupuku pois. Melkoinen hikihöyry tuprahti ilmoille. Henki säilyi rutinasta huolimatta. Jälleen kerran.

Päästiin kotimatkalle vielä aamupäivän puolella. Alposlahdentie nyt aurattu. Poroja runsain mitoin. Juoksivat edellä. Yksi päästi melkoisen papanaryppään. Koparasta singahti nokare tuulilasiin. Siihen levisi. Linnut paskovat usein tuulilasiin, mutta että poro!

Kun nyt ei ole enää pyytöjä järvessä, ei myöskään ole pakollista käydä mökillä aivan yhtä ahkeraan. Itsenäisyyspäivän seutuna mennään. Ja vuodenvaihteessa. Muuten voi olla aika epävarmaa. Ensi lauantaina olisi hieman kotipuolessakin tehtävää. Joulun alla ja jouluna oman kuviot. Joten....

Viikkoa 47, maanantai - tiistai 20.11. - 21.11.2017

Sunnuntaina kotosalla laitoin ruodottomat kuha- ja madefileet pusseihin ja pussit pakkaseen. Tuli vähintäänkin mieluinen määrä pussukoita. Maanantaina kävin kohmeisen jäniksen kimppuun. Erottelin puhtaat paistilihat ja tekaisin niistä käristykset. Vähempiavoiset lihat ja muut roippeet luineen laitoin hautumaan isoon kattilaan. Kun sitten myöhemmin erottelin luut lihoista, sain kastikkeeseen hyvän pohjan. Valmistin kevyesti suurustetun kastikkeen. Kun otin talteen kaiken tarkoin, kertyi käristystä 3 ja kastiketta 3 tupla-annosta. Siis 12 kerta-annosta. Tottahan potut ym. lisukkeet sitten ruokaa laittaessa, mutta ajatelkaapas!! Täysi jänis... ei se aivan olematon saalis ole!

Moni ei varmaan ymmärrä meikäläisen touhuja. Tässä kohtaa tarkoitan luonnon antimien hyödyntämistä. Kala, pienriista, marjat ja sienet. Miksei oman kasvimaan satokin, lähinnä potut. Kun on kuitenkin jossakin elämän vaiheessa nähnyt ja kokenutkin jonkunlaista puutetta, tai ehkä paremmin sanottuna yltäkylläisyys ei ole aina ollut itsestään selvää, osaa arvostaa nykytilaa ja mahdollisuuksia, joita se on tullessaan tuonut. Pulleasta mahasta voi tietenkin päätellä, että mahdollisuudet on hyödynnetty tosi "tyvekkäästi". Tulee syötyä "kasoon".  Onko alitajunnassa pelko, että ruoka on loppumassa? No joo... Tuo luonnon hyödyntäminen on vain jotenkin verissä. Ilman sellaista harrastelua saattaisinkin olla liikuntakyvytön. Ehkä jopa pari metriä mullan alla.

Mökillä tuli perjantaina ihan mukavasti lunta. Torniossa oli tullut tuplasti. Sunnuntaina ja maanantaina sitten lisää. Maanantaina aamusta Tornion virallinen lukema oli jo 32 sentiä. Meltosjärvessä vain 18. Illalla sielläkin 22.  Pääsinpä kotonakin hieman lumitöihin. Perjantain seutuville luvassa seuraava pyry. Jopa yli 30 senttiä tarjolla! Huoli aurauksen järjestymisestä oli alkanut kasvamaan. Muutaman puhelinsoiton jälkeen asia järjestyi. Jälleen uusi auraaja. Jatkuvuutta hommaan kaipaisi. Se on takuulla molemminpuoleinen toive! Ja etenkin etu!

Tiistaina oli auton vuosihuolto. Ei yllätyksiä, ei ongelmia. Pari ominaisuutta on mietityttänyt. En ihmettele enää, kun sain asiat selville. Katselin joutessani hienoja 4-vetopelejä. Jotenkin ne kiinnostivat taas nyt, kun luvassa kinoksia mökkiteille. Aamulla saa kai vaihtaa lakanat punkasta. Vähemmistäkin himotuksista aiheutuu märkiä unia!

Viikkoa 46, torstai - sunnuntai 16.11. - 19.11.2017

Torstaina aamutoimien jälkeen tosiaankin taas mökille. Siellä sisällä -6, ulkona pakkasta tuplasti. Jäätä järvessä 2 cm. Lunta maastossa sentti. Valoisa aika on varsin rajallinen. Tehtiin pieniä kävelylenkkejä ja nautittiin ulkoilmasta. Jäniksen jälkiä joka paikka täynnä. Joukossa yhdet isommatkin. Uskaltaakos täällä ollakaan ilman pyssyä?

Perjantaina lumisade alkoi aamuseitsemältä. Heti valoisan tultua juoksi pihan läpi saukko. Pohjoiseen oli matka. Seurasin jälkiä, jotka lumisateessa nopeasti olivat aina vain vaikeammin luettavissa. Naapurirannassa oli saukko siirtynyt jäälle. Aivan rantaa seuraten mennyt Tarran apajaan asti. Siinä nuuhkinut kalan hajuja. Polkua pitkin sitten liikkunut pohjoiseen 10 metriä. Siihen kadotin. Ainon kanssa tehtiin uudempi jäljitys. Oletin, että saukko oli jatkanut mökkipihan läpi, mutta jälkeä ei pihalla tai pihatiellä näkynyt. Mentiin vielä nostimelle, jossa olin vielä jäljillä ollut. Tarkoin katsoen jälki löytyi. Saukko oli palannut jäälle ja juossut pohjoista kohti. Olikohan talvi ja etenkin jäät pakottaneet elukan liikekannalle etsimään avoimia kalavesiä. Ovatko Koutus- ja Luomalanjoki soveliaita, vai jatkuuko matka kauemmas?? Jäätä viitisen senttiä. Aivan rantaviivan tuntumassa kulkien ei jää rusahdellut. Mutta kun meni hiemankin ulommas, alkoi rutina kuulumaan ja piti tehdä itsensä hyvin keveäksi.

Parin viikon takainen korjaukseni ei sitten ollutkaan täysin kunnollinen. Käyttämäni laasti oli alkanut murentumaan ja lattialle kertyi silkkaa hiekkaa. Oli aivan ilmeistä, että tuo laasti oli menettänyt tehonsa. Vuosia se on varaston hyllyllä ollut. Ronkin meisselillä kaikki nuo pois. Olisi lähtenyt vaikka hammasharjalla. Niin mitätöntä se oli. Tein uuden paikkauksen. Olihan minulla toistakin laastia. Tällä kertaa laasti oli ok ja tuo korjaus kestänee pitempään.

Lähdimme päiväkävelylle. Tällä kertaa kumpikin omille tahoilleen. Minulla haulikko matkassa ja ei ehkä järkevää kulkea kahdestaan. Kiertelin melkoisesti mutta en nähnyt jäljen jälkeä. Lumi oli peittänyt öiset ja vanhemmatkin jäljet. Tiesin, että jos jälki löytyy, on jäniksellä hengenlähtö lähellä. Kuljin sellaisiakin alueita, joilla en aiemmin ole juuri liikkunut. Ne ovat liki läpipääsemättömiä tiheiköitä ja mieluummin olen ne kiertänyt. Nyt tuollaista kulkiessani löysin pienen lähteen. Siinä se pulppusi, mutta vesi ei oikein vaihtunut. Hämmensin sitä kepillä ja yritin poistaa lehtiä ja muuta moskaa. Mudan haju pelmahti ilmoille. Keskellä lähdettä oli syvälle ulottuva reikä. Jollakin putkella lähteestä voisi siis saada toimivan. Jatkoin tutulle rajalinjalle. Siinä ne sitten olivat: isot jäniksen jäljet. Olikohan Aino tien reunasta karkoittanut? Aikataulu sopisi, sillä jälki oli vain hieman sateessa peittynyt. Seurasin jälkeä pellolle. Sitä oli todella helppo seurata, sillä muita jälkiä ei ollut ja lunta oli kertynyt useita senttejä. Löytyi makuupaikka ja jälki muuttui kuumaksi. Löytyi lyhyt paluuperä. Löytyi jänis. Jaloista lähti. Pokka sillä petti. Suojaväri melkein sen pelasti. Vihelsin. Se jäi vihellystä ihmettelemään. Pam!

Olin aamupäivällä ajanut autolla muutamaan kertaan Tarrantien läpi. Aina eri jälkeä. Tein samoin illan suussa. On hyvä, että tien pintaan tulee kova kerros. Ainakin tulevaa linkousta ajatellen.

Lauantaina aamusta jatkoin tien polkemista. Lunta oli eilisaamusta kertynyt kymmenisen senttiä. Auton lisäksi ajoin nyt kelkallakin pariin otteeseen. Hyvä siitä tulee! Lumisade oli lakannut. Pihalla hieman kolaamista poluilta. Jostakin oli kantautunut pyyn raanisko tien reunaan???

Teki hieman mieleni päästä laittelemaan verkkoja jään alle. Piti vain ensin saada jonkunlainen varmuus jään kantavuudesta. Menin jäälle ja avasin reittiä lumettomaksi kolalapiolla. Tuuralla tein kokeita ja jää osoittautui tasavahvuiseksi. Noin 6-senttiseksi.  Riittävän vahvaa, joskin välillä rusahteli painoni alla. Arvioin veden syvyyttä ja tein mittauksen. Ok, runsas 6 metriä. Siinä sitä. Palasin mökille, olikin jo teeaika. Sitten kamppeita kasaan verkkoreissua varten. Otin paketista uudet verkot. Meni aikaa, ennen kuin sain toisen verkon selväksi! Siinä ei ollut ollenkaan yläpaulassa kiinnitysnarua ja jouduin puikkaroimaan koko 60-metrisen verkon puikkarille. (jota ei paketissa myöskään ollut). Loppupäässä oli ihmeellinen sotku, jota selvittäessä aikaa tuhraantui. Lopulta kaikki kunnossa ja pakattuna isoon pulkkaan. Tuuli oli ajattanut väyläni umpeen. Verkonlaskussa uittolaudan naru katkesi kerran. Muutoin meni ok. Meni nejään asti ja olin aika sippi.

Sunnuntaina jää hieman paukahteli 10 asteen pakkasessa. Tietenkin verkoille heti kun ennätin. Saalis aika hyvä. Puhdasta filettä pakkaseen. Edelliset taisivatkin olla jo lopussa.

Viikkoa 46, tiistai - keskiviikko 14.11. - 15.11.2017

Olen muistaakseni (?) kirjoittanutkin, että olen laitellut nauhoituksia voimaan silloin, kun olen mökillä. Kyseessä ovat maksukanavat ja peruspalveluna jälkikäteen niitä ei voi netistä katsella. Sunnuntaina katsoin nauhoituksiani selkäni kipeäksi. Taisi olla 12 tuntia lähetystä, josta pari oli sellaista, jotka olin aiemmin nähnyt ja ne sai ohittaa. Yhden tunnin pätkän olin epähuomiossa unohtanut kokonaan. Tiistaina sitten rakensin tietokoneelle Excel-taulukon. Kokosin siihen suosikkiohjelmani. Päivät, kanavat, kellonajat. Ohjelmia on 8 kpl kahdella eri kanavalla. Laskin, että tiistaista perjantaihin näiden sarjojen lähetyksiä on 32 tuntia. Lisäksi aamuöisin uusintoja, joita en kirjannut. Noiden 32 tunnin joukossa on myös runsaasti uusintoja. Lisäksi näytetään muutamista sarjoista samanaikaisesti ainakin kahta tuotantokautta. Etukäteen on lähes mahdoton päättää, mitkä pätkät olisi nauhoitettava. Etenkin kun ohjelmatiedot eivät anna kaikista lähetyksistä minkäänlaista vihjettä. Torstaina ja perjantaina, joille todennäköiset nauhoitustarpeet iskevät, on ohjelmalähetyksiäni 14 tuntia. Aivan kaikkea ei tarvita, kun on uusintoja. Ylimääräistä tietenkin voi aina nauhoittaa. Voihan sellaiset sitten katsoessa ohittaa.

Käytiin hieman kaupoissa. Peräti joululahjahankintojakin tehtiin. Ja muuta tarpeellista. Mökin lintujakin muistettiin. Siellä ensimmäinen säkki alkaa olla aika tyhjillään. Joka viikko auringonkukkaa on mennyt noin 10 litraa. Tahti hiljenee, kun päivät lyhenevät.

Keskiviikkona taas keskussairaalaan. Röntgenosastolle, ultraääneen. Ja biopsiaan. Homma sujui mallikkaasti. Ei isompia kipeitä tuntemuksiakaan. Neulakin niin olemattoman ohut. Alta millin. Tulokset tulevat noin viikossa. Nyt sitten ei olekaan mitään aikoja varattuna. Odotan yhteydenottoa. Että mitenkä edettäisiin. Vai tuliko taas mutkia matkaan?

Kauppareissujen jälkeen perehdyin hetkeksi noihin tv-ohjelmiin. Sain rajoitettua tallennettavat torstain ja perjantain ohjelmat 10 tuntiin. Saattaa olla vielä päällekkäisyyksiä, muttei se haittaa. Torstaina aamutoimien jälkeen varmaan mökille. Pakkaslukemat parantuneet. Järvikin saattaa olla jäässä?

Viikkoa 46, maanantai 13.11.2017

On se kumma, kun olisi mahdollisuus nukkua pitkään, niin eipä sitten enää nukutakaan. Vaikka aamut ovatkin pimeitä pitkälle päivään. Toisaalta oli aika Kemiin ihopolille kymmeneksi, niin eipä sitä maanantaina puolille päivin voinutkaan löhöillä. Kun vaihdettiin hoitovastuu Oulusta Kemiin, arvelin, että pitää tarkistella henkilötietoja. Ei tarvinnut, turhaan olin 10 minuuttia aikaisessa. Ilmoittautuessani  minulle kerrottiin, että ajat ovat ainakin puoli tuntia myöhässä. Viittä vaille kymmenen jotakin henkilöä kutsuttiin sisälle huoneeseen. Häntä ei näkynyt ei kuulunut, joten sainkin sitten yllättäen kutsun. Juuri silloin haettu henkilö kiiruhti paikalle ja en päässytkään hänen "vuorollaan". Olisi tarvittu viisi sekuntia.... Minut komennettiin istumaan odotusaulaan. Sainkin istua siinä seuraavat 55 minuuttia.

Oma vuoroni ei kauaa kestänyt. Käytiin läpi parin asian ohjeita. Olivat itse asiassa jo aiemmin selostettuja. Joten selviydyin ajoissa labran puolelle. Aika oli varattuna kellonajaksi 11:20. Aika monta putkellista hurmetta otettiin. Kotiin palattuani nälkä kalvoi jo mahassa.

Teimme kauppareissua puoli kahden maissa ihan ulkomaille asti. Tuli soitto. Kemistä, sairaalasta. Labrasta. Säikähdin, että verikokeista oli paljastunut jotakin epämiellyttävää. No jotain oli paljastunut. Nimittäin sellaista, että jotakin oli mennyt pieleen ja minun oli palattava antamaan muutaman putken verran näytteitä uudemman kerran. Onneksi labra oli nyt Kemissä eikä Oulussa. Täydennysten antaminen olisi kestänyt eri tavalla.

Nyt Torniossakin on maa saanut ohuen lumivaipan. Kyllähän olisi mukavaa saada pysyvä lumi maahan. Etenkin mökillä se karkottaa pimeyden ja ankeuden. Eikä pahaa tekisi järven jäätyminenkään. Kuhafileet vähissä. Pääsisi taas verkkohommiin. Ja pakastinta täyttämään.

Viikkoa 45, lauantai/sunnuntai 11.11. - 12.11.2017

Tähänkin huomautus: tämä on jo kolmas päivitys tällä viikolla. Tahti voi jatkossa vaihdella. Aikaa jos on ja asiaa, miksipä ei!

Kaarlo Alvar Päätalo viettäisi 98-vuotisipäiväänsä, jos elonpäiviä olisi piisannut. Komeaa keliä ei olisi juhlan kunniaksi ollut. +1 astetta ja harmaja ilma. Sopiva tuuli poltella pöntöllinen roskaa. Katku ei kulkeutunut mökeille.

Aivan aamusella tunsin selässäni, että on sitä eilen jotakin harrastettu. Paikat kuitenkin vetristyivät nopeasti. Kun Tarrantie oli nyt komeassa kunnossa, ajatelin käydä tarkistamassa, ovatko aikanaan tekemäni naverot kunnossa. Kun tiehen oli tullut korkoa, oli monet ojani aivan sopivalla korkeudella. Osaa en paksusta heinikosta edes löytänyt. Ja yllätyksekseni maa oli niin jäässä, että lapiohommat oli viisainta jättää parempaan hetkeen. Kevät näyttää, poistuuko vesi tieltä vai onko meillä silloin puolen kilometrin mittainen allas. Ei tietenkään. Nyt tien pinta on hyvinkin tasainen ja kuopaton. Ensi kesänä lumien ja jään sulamisen jälkeen tie tulee olemaan yhä kuopilla. Nyt lätäköt ja kuopat olivat jäässä. Ja päälle tuli murske. Olisi poikaa kunnon lanaus ensi kesänä.

Tuuli oli perjantain etelästä kääntynyt likemmäs kaakkoa. Järven selällä seilasi iso jäälautta. Kävelin hiekalla tiirailemasa, josko lauttoja on enemmänkin. Eipä näkynyt. Eilisen jälkeen oli ilmaantunut uudet auton jäljet. Yölläkö?? Olipahan kääntyessään ollut lähellä mennä ojan puolelle! Auton jälkiä myös Tarran rannassa. Missä välissä?? Kamerat uusiin kohteisiin!

Ennen Enskaa olin parituntisen liikenteessä haulikon kanssa. Ei jäniksiä. Jossakin etelämpänä tien varren suunnassa haukkui koira. Fanni peesasi mökin terassilla. Sitten kaira hiljeni. Olin tulossa pitkää linjaa peltoa kohti, kun kauempana edessäni juoksi iso hirvi linjan yli koira kintereillään. Arvelin, että menevät Tarrantien yli. Väärin arvelin, sillä yhtäkkiä hirvi seisoi 30 metrin päässä minusta ja koira yritteli taas alkaa haukkuaan. Yritin nopeasti ottaa puhelimen taskusta ja kuvata eläimet. En ehtinyt. Hirvi otti taas jalat alleen ja molemmat elukat juoksivat peräkanaa puomin suuntaan ja ties minne sieltä. Haukkua en enää kuullut.

Ilta hiljainen. Kirjoittelin vähän ja katsoin lätkän. Aikaisin pötkölleen.

Sunnuntaina sitten vastaavasti varhainen herääminen. Hetken ajattelin vain löhöillä ja kuunnella radiota. Vaan ei se auta. Monenlaiset aamutoimet edessä. Ei ollut Aino passaamassa, joten töihin vain. Meni kymmenen kieppeille, ennen kuin olin valmis. Paitsi että kotimatkalla tajusin, mitä kaikkea olisi pitänyt vielä muistaa. Ei onneksi mitään, mikä aiheuttaisi vahinkoa tai sellaista. Ei edes korvamakeaa.

Kotimatka alkoi jonkunlaisessa lumisateessa. Järven rannalla kuitenkin plussan puolella, joten ei siitä kertymää tullut. Olin hieman yllättynyt, kun Alposlahti oli yhä jäässä. Aivan silmänkantamattomiin asti. Varmaan pohjoispäässäkin on jäitä. Siellä on suojaa tuulilta ja aalloilta enemmänkin. Kun aloin päästä järven rantamilta kauemmas ja etenkin korkeampiin maastokohtiin, alkoi sitä valkeaa luntakin näkymään. Porotokat olivat paluumatkalla pienentyneet muutaman yksilön suuruisiksi. Kuitenkin yhä olivat teillä ja ojan penkoilla.

Alkava viikko tuo taas tutkimuksia ja näytteen ottoja. Viime viikot ovat menneet aika sekavasti ja varsinaisia edistysaskeleita ei ole tullut, kun aina ilmenee uutta tarkistettavaa ja uusia epäilyä. Jokohan tämän viikon jälkeen saadaan asiat edistymään, vai kaatuuko kaikki suunnitelmat? Kohta alkaa tuntumaan, että aivan sama!

Viikkoa 45, perjantai, nenäpäivä

Tällä viikolla useampia päivityksiä. Huomaa myös nuo alkuviikon jutut! Jatkossa päivityksiä useita / viikko. Mahdollisesti.

Näistä minun juopotteluista ei enää nenää saa punaiseksi. Tekee tenää! Ei maistu vanhaan malliin, eikä saisikaan, kun eri asteiset terveysasiat ja lääkitykset pitää huomioida. Illan puhelinlangat laulaa -ohjelmassa esitettiin The First -yhtyeen kappale Perjantai. On mielestäni poikkeuksellinen käännöskappale. Siis erittäin onnistunut. Sama kahden muun, vuonna 1967 julkaistun singlen osalta. 60-luvun käännösiskelmistä voi harvoin sanoa samaa.  Valitettavasti nuorilla miehillä oli armeijat ja opiskelut. Kokoonpano olisi ansainnut vakaan jatkon. Yhteys nenään ... kuunnelkaa tuo kappale.

Timo ja Vesku lähtivät kotimatkalle jo varhain aamulla. Olisiko toinen mennyt jo illalla. Jäätkin tosiaan menneet. Olin taas yksin, mutta minulle se ei ole ongelma. Kävelin hiekalla. Parisataametrinen tienpätkä oli parantunut murskeen voimalla huomattavasti. Toinen kuorma ei olisi ollut noitumista. Keskitien savikko näkyi ja oli korkeammalla kuin rengasurat. Tilanne kuitenkin 100 kertaa parempi, kuin ennen!

Murskekuski neuvoi minua illalla ennen pois lähtöään hankkimaan konevoimaa murskepuolikuorman siirtämiseen. Vaikka olen jo vapiseva vanhus (no en ehkä kuitenkaan), käyttää minulla yhä ryskätyöt. Kortisoni on jälleen tekemässä tehtäväänsä ja kämmenten kunto sallii melkoistakin työtä. Tietenkin koko ajan kämmenten suojaus tärkeää. Ja pitää tietää, missä mennään. Oli onneksi poutakeli. Kärräsin kymmeniä kärryllisiä mursketta oikeisiin paikkoihin. Osan sain heitellä lapiolla suoraan lopulliseen paikkaansa. (Vältin tuota aika lailla, koska selässä tuntui ajoittain vihlovaa kipua). Ennen pimeää oli kuorma levitetty ja tasoitettu. Tiivistin autolla vielä sen, minkä autolla pystyi. YES .. Homma selvä. Olisihan minulle riittänyt puoli kuormaa. Allekin. Tulipa nyt kuitenkin laitettua koko kuorma, josta noin puolet yhteiseen hyvään. Lisäksi tietenkin osuus jänkkätiestä. Ei se kuitenkaan niin kallista ole. Puolikuormien kanssa aina on joku mittomassa määriä. Etten vain saisi liikaa ja muut maksavat minun sorasta! Viisainta ottaa koko kuorma!

Hain saunavedet ja täytin puukopat. Ihopoli soitti. Joku oli saanut aikaan päätöksen, että Pradaxa tauotetaan kaksi päivää ennen biopsiaa. Ok! On muuten käsittämätön määrä työtä, mitä nyt tehdään vuokseni. Siinä joutuu moni ammattilainen tutustumaan tilanteeseni. Ja ajattelemaan asiaa. Sellaiselle työlle pitää antaa kunniamaininta.

Illalla sauna. Saunan jälkeen mahtava olotila. Takka. Puhelinlangat laulaa. Nettisivujen päivitystä. Iltapala.

Viikkoa 45, torstaihin asti

Innostuin maanantaina kokkailemaan jotakin herkullista. Perusaineina kilo lämminsavustettua possun kylkeä siivuina ja kilo lähes rasvatonta naudan paistijauhelihaa. Sekoitin jauhelihaan yhden sipulikeittopussin (K-menu). Lisäsin 100 grammaa tomaattipyrettä ja kananmunan. Ja teelusikallisen Sambal Oelekia. Lisäksi ihan vähän (rkl?) korppujauhoa, ja jonkun verran kuivattua suppilovahveroa. Rakentelu: otin yhden pekonisiivun, ja laitoin sen työalustalle poikittain. Siitä tuli T-kirjaimen vaakasuora osa. Sitten laitoin 5 tai 6 siivua T:n pystysuoraksi osaksi. Vieri viereen, oikeastaan limittäin, ettei rakoja jäänyt. Leveyttä kertyi noin 12 senttiä tuolle varrelle. Yritin ottaa lihamössöstä noin kymmenesosan ja pyörittelin käsieni välissä siitä noin kymmensenttisen, päistään ohenevan pötikän. Sen asetin siihen T:n poikkiosan päälle ja käänsin pekonin päät peittämään pötikän päitä. Rullasin sitten paketin kasaan niin, että lopputuloksena oli siisti, pekonilla peitelty pakkaus. Ja uunipellille. Sama sitten toistui vielä kymmenen kertaa. Sen verran heitti arvioni kymmenesosasta. Uunissa annoin olla tuntisen. Lopussa lämpöä kai 200 astetta, kun aloitin 170:llä. Piti vähän kokeilla, kun ohjetta ei ollut. Lopputulos kuitenkin ratkaisi. Pekoni muuttui rapeaksi ja tummanruskeaksi. Uunipelliltä sai poistaa melko annoksen sulanutta rasvaa. Alkuvaiheen hurjan ulkonäön korvasi nyt hieman kutistunut, tiivis paketti. Ei tarvittu sidontaa eikä hammastikkuja. Terveysvaikutuksetkin lähtötilanteeseen nähden paranivat. Noihin kului n. 70 pekonisiivua. Pakettiin jäi vielä 11 siivua. Laitoin kahdenlaista juustoa ruisvuokaleipäsiivujen väliin ja kietaisin parit pekonisiivut ristiin päälle. Sopiva aika uunissa. Otin pois kun näytti hyvältä. Tällä kertaa leivinpaperi jäi kuivaksi eli sain talteen leivän sisuksiin maittavat rasvat. Kuvat Facebookissa.

Laitoin kotosalla nauhoituksia kanaville 202 ja 251. Suosikkiohjelmani ovat hyvässä vaiheessa ja en haluaisi jäädä paitsi yhdestäkään jaksosta. Ajelin sitten kohti mökkiä. Heti alkuun piti pysähtyä tarkistamaan, tuliko pörsi varmasti matkaan. Olihan se laukussa. Sitten soitti ihopoli. Olin saanut kirjeen, jossa oli ohjeita mm. biopsiaa varten. Piti ottaa yhteyttä, jos käytän verenohennuslääkettä. Käytänhän minä, ja larvasin vastaajaan tarvittavat tiedot. Soitto tuli tuntien kuluttua ja nyt tulikin tenkkapoo. Pitää kuulemma saada kardiologin lausunto, voiko biopsian tehdä / tauottaa Pradaxa. Tie paikoin liukas. Sihtuunan pääväylällä käveli 42 poroa vastaani melko siistissä jonossa vasenta laitaa. Hieman myöhemmin pikitien varrella säikähdin, kun poroja oli molemmin puolen tietä tien reuna-alueella. Vasta melko lähellä huomasin. Pikkuruinen tokka. Ennen Mellakoskea eräässä mutkassa vastaan tuli paku ja perässä henkilöauto+peräkärry. Vasta sitten huomasin porot. Paku taisi törmätä yhteen. Poro oli perseellään tiellä ja paku työnsi sitä eteenpäin. Törmäys oli kai olematon, koska kohta poro liukasteli pystyyn ja pakeni metsään. Raajat näyttivät ehjiltä.

Ohitin paikan, jossa sattui muutama päivä sitten erittäin ikävä tapahtuma. Rip. Huh, huh!  Me yritämme olla häkäkaasun kanssa tarkkana. Mutta niin varmaan kaikki muutkin. Vahinkoja kuitenkin sattuu. Häkä on savuton, hajuton ja mauton kaasu. Mökkiteillä todella liukasta, matkan varrella aavistuksen helpompaa. Jaa, varovainen sai olla pihallakin!

Kun viime sunnuntaina lähdettiin kotimatkalle, jäi Nuuskakaira talviseen olotilaan, joskin sumuiseen. Lunta hieman ja jäätäkin hieman. Elättelin mielessäni sellaisia toiveita, että jospa isosta sula-alueesta huolimatta jäät pysyisivät paikoillaan ja vieläpä hieman vahvistuisivat, että pääsisin jo viikolla virittelemän verkkoja. Ohut jää ei kuitenkaan kestänyt alkuviikon vesisadetta ja puolenkymmenen asteen plussakeliä. Sen sain havaita, kun tulin pitkästä aikaa aivan yksinäni mökille keskiviikkkona iltapäivällä. Valtaosa mökiltä näkyvästä järven osasta lainehti reippaassa tuulessa. Meidän kohdalla sula oli ehkä noin 400 metrin päässä rannasta. Sula jatkui etelään ja pohjoiseen näkyvyysrajan taakse. Kävelin hiekalla mutkan. Oli jo aika hämärää, mutta sula näytti jatkuvan kauas, kauas. Ehkä koko järven mitan. Meiltä pohjoiseen en pysty muuta toteamaan, kuin en, että sulaa oli Vaarasaaren ja Kuusisaaren väli. Itäranta Vaarasaaren taa ei näy meille.  Meiltä etelään ja itään oli auki siis koko itäinen puoli järvestä. Tuulta luvassa. Saattaa aamusella olla jäät vähissä!

Niin... miksi olin keskivikkona jo mökillä? Kuulin sitten lopulta toivomani uutisen: murskeen ajo torstaina aamusta! Otin siis matkaani loppuviikon evässäkin ja kylmälaukun. Ja ajelin kämpän lämmitykseen. Pettymys oli tuo jäätilanne. Viime sunnuntaina olin jo kerännyt kokoon talviverkkovälineistön. Verkkokopissa siirtelin epäkurantit syrjään. Tarpeelliset hollille.  Eipäs näytä olevan kiirettä jäälle. Voi olla, että en sitten aivan koko loppuviikkoa täällä olekaan.

Torstaina aamulla veden loiskuminen kuului jo 50 metrin päästä. Aamuhämärissä saapui Vesku. Hieman myöhemmin Timppa. Odoteltiin murskeukkoja. Tulivathan ne. Meni vain ensin muuan tunti, kun piti hiekoittaa koko väylä murskekasalle. Voi että, kun olisi ollut tämä hoito viikko sitten. Ensimmäisen murskekuorman saimme Tarrantielle yhden maissa. Kolmen jälkeen jänkkätie valmis ja sai oman, perskohtaisen kuormani. Aika iso kasa jäi työstettäväkseni. Enemmän olisi tielle saanut jäädä tästä osuudesta. Oli jo aika pimeää, kun viimeinenkin kuorma eli Timon henkilökohtainen tiemurske oli tuotu. Pimeässä lapioin ja kärräsin kasaani. Olin melko märkä, kun iltapäivän oli vettä valunut taivaalta. Lopetin viideltä ja lämmitin ruuan ja sytytin takan. Jäät liki kadonneet! Oli kaikenkaikkiaan tosi hyvä homma tuo murskeen ajo. Jänkkätie taas pärjää jonkun vuoden. Kun minun tilaukseni oli toimitettu, jäi kohdalleni tielle sorakasoja. Seuraavalla kierroksella kuorma-auto tasoitti kasat alaterällä. Muuten hyvä, mutta kun terä oli ala-asennossa työnsi soran tien reunaan ja ojaankin. Jäätikön päälle ei jäänyt juuri mitään. Paluumatkalla levitti soraa yhä kauemmas. No, minkä konemies mokaa, sen Tarranmatti korjaa. Eli kaavin rautaharavalla soravallia takaisin tielle. Ojasta en koukkinut. Hyvä se on. Kaipa minä, nuori ja terve, tarvitsen noita lisäduuneja.

Jatkoa viikolle 44 eli tiistaista sunnuntaihin

Se oli tiistai tai keskiviikko, kun joltakin asialta palatessani kotiin entisen Mämmärin kioskin kohdalla, kantoi varis maantielle kokonaista talipalloa. Tuli heti mieleen yksi luontodokumentti. Taisi olla Intiasta. Siinä varikset toivat kadulle pähkinöitä. Usein sattui niin, että auto ajoi pähkinän yli ja kuori murtui. Varikset heti paikalla nokkimassa sisällön suihinsa. Olikohan näkemäni varis katsonut saman dokumentin, kun selvästi halusi kovan pallon murusiksi!

Alkuviikolla reippaat pakkaset. Ihan kaksinumeroisia lukuja, mutta aivan ei toinen kymppi täyttynyt. Torstaina jälleen mökin suuntaan. Ilma oli lauhtunut nollan tuntumaan ja sehän näkyi kämpän ikkunoissa, kun sisällä pakkanen viivytteli vielä kuuden asteen voimin. Melkoiset kuurankukkaset estivät valon pääsyn sisätiloihin. Aluksi kunnon läpivetotuuletus ja lämpö sisällä alkoi nousemaan. Nousihan se sitten kaminan ja myöhemmin takan voimalla hyviin lukemiin ja ikkunoistakin kukkaset kuivuivat.

Perjantaina ja lauantaina ilmojen haltijat pistivät parastaan. Tuuli siltä suunnalta, joka ei meitä häiritse. Kirkas auringonpaiste. Lämpö nollan vaiheilla. Lunta maassa sen verran, että yöllä täysi kuu teki melkein päivän. Oli muuten tasan vuosi sitten liki täsmälleen samanlaiset olosuhteen ja säätilat. Paitsi silloin järvi oli vapaa. Nyt järven selän peitti noin kolmen sentin vahvuinen jääkansi. Hieman liian hento minun kulkea. Lisäksi noin mailin päässä koillisen suunnassa oli laaja sula. Pituutta sillä oli 3-4 kilometriä. Leveyttä..... mahdoton sanoa. Kuitenkin satoja metrejä Kirkonveräjänreiän kohdalla. Luvassa vaihtelevia ilmoja. Maanantain jälkeen tulossa parin päivän pakkanenkin. Muutoin huolestuttavan lämmintä ja sateista. Tiistain-keskiviikon pakkaslukemista riippuu, saanko lähiaikoina verkot pyyntiin.

Olin siis vihdoin saanut sahani halkaisulaippaan sitä vastaavan ketjun. Perjantaina sen asentelin ja kiinnitin sahaan myös Timmerjiggin. Sopivaa puuta ei ollut läsnä, joten jätin testaamisen myöhempään ajankohtaan. Jäin miettimään, että tulikohan asennus sittenkään aivan viimeisen päälle kohdilleen. Kun mielestäni sillä ei voinut sahailla tietyllä sahaustavalla riittävän ohkaisia siivuja. Yön nukuttuani palasin asiaan ja korjasin tilanteen. Taitaapi nyt tarvittaessa tulla 10-12 millin vahvuisiakin, täysleveitä lautoja. Riittää loistavasti tarpeisiini.

Olen vuosikymmenten aikana toteuttanut mökillä kymmeniä erikokoisia projekteja. (Instassa lisää kuvia). Jotkut pieniä, mutta tärkeitä. Jotkut suurempia ja tärkeitä. Kahteen tekeleeseeni olen erityisen tyytyväinen: varaava takka ja maakellari. Kun ammattitaidoton tekee ammattimiehen töitä, ei kaikki asiat aina loksahda kohdilleen, ja joutuu tekemään korjauksia. Niin nytkin. Takan luukun kiinnitys oli alkanut höltymään. Varastosta onneksi löytyi korjaukseen tarvittavaa ainesta. Lauantaina käytin luukun irti. Neljästä kiinnikkeestä sain kolme kohdilleen. Sunnuntaina, kun nuo kolme olivat kuivuneet, paikkasin sen neljännenkin. Kestää taas aikansa. Voisi ottaa joskus kesähommiksi vielä paremman kiinnityksen. Katsotaan kuitenkin aluksi. Jospa vaikka korjaus olisikin pitkäikäinen.

Oli toinenkin korjauskohde, jonka lopulta sain värkättyä kuntoon. Yläkerran parvekkeen oven kahva oli aikanaan hajonnut. Käänsin silloin kahvan niin, että sisäpuolelle tuli ehjä osa ja ulos ei sitten riittänyt kahvaa ollenkaan. Ongelmana oli tietenkin se, että jos menit parvekkeelle ja työnsit oven kiinni, ei sen reiän kautta enää ollut paluuta sisätiloihin. Uuden kahvan löysin Tamppiksen rautaosastolta. Aino valitsi värin. Oli asennuksessa hetken kaverinakin, kun 2-kätisenä oli minulla omat ongelmani. Peukalot lisäksi keskellä kämmentä sormi suussa. Asennus sitten onnistui. Tulipahan vielä siirrettyä karmissa oleva vastinlevykin muutaman millin verran alemmas. Nyt ovi menee sitten lukkoonkin, joka on ollut aina tarkoituskin.

Perjantaina oli naapurissa hautajaiset. Karvakorva oli loppunut olemasta ja sai viimeisen leposijansa turpeen alta. Jälkeen jäi ainoastaan kynttilä palamaan kertomaan monivuotisesta kaveruudesta.

Pariinkin eri otteeseen kävelin lähimetsissä haulikon kanssa. Lunta on avoimilla paikoilla ja poluilla sen verran, että jänisten jäljet näkyivät. Kuusikossa katosivat kuitenkin täysin ja vahingossakaan en hyppyjänikseen törmännyt. Tulipahan kuitenkin askelmittariin lukemia. Ja sen myötä roppakaupalla raitista ilmaa ja hyvää mieltä.

Yhdellä metsäreissulla alkoi kännykkä taskussani hälyttämään. Soitto tuli Kemin keskussairaalan ihopolilta. Maanantaisella Oulun reissulla oltiin sovittu, että jatketaan tuota ihon hoitamista jatkossa Kemistä käsin. Lääkärikin oli itse asiassa Kemistä. Oulussa käynti näkyy kilometrimittarissa 266 kilsan verran. Mutka Kemissä on noin 50. Hoitaja kertoi, että nyt hän ilmoittaa minulle aikoja lääkeopastuksiin, ultraääneen ja ohutneulabiopsiaan. Sanoin, että olen keskellä metsää... Kertoi kuitenkin. Kysyi, saitko ylös. Vastasin, että olen yhä täällä keskellä metsää. -Eikös sulla ole kynää ja paperia? Vain haulikko, vastasin. Sovittiin, että saan vielä tekstarilla nuo kellonajat. Labraan piti varata aika itse.

Olen odottanut tietoa teiden auraajasta. Vaikeata on. Ja menikö kelit nyt lauhojen myötä murskeen ajoa ajatellen? Toivottavasti ei.

Näyttäisi siltä, että kuluneen 2 kuukauden aikana on polttopuuta kulunut 2 kuutiota. Takavuosina puita kului vuosittain kymmenisen mottia. Uusi takka pudotti menekkiä merkittävästi. Nyt, kun olemme mökillä paljon enemmän, ollaan kai palattu alkuperäiseen kulutukseen. No, onneksi metsä kasvaa polttopuuta että kohina käy!

Viikkoa 44 eli ma, 30.10.2017

Piti tietenkin muuttaa kellot kotosallakin viime sunnuntaina mökiltä palattuamme. Eipä siinä mitään. Herätyskelloa en ole tarvinnut ainakaan viiteen kuukauteen. Vekkarin virkaa on kevääseen asti toimittanut vanha kännykkäni. Otin sen yöksi käyttöön, sillä maanantaina oli aikainen herätys. Mielestäni käyttöönotossa kaikki meni oikein. Herätys kuitenkin havahdutti minut jo klo 4:20, eli tuntia liian aikaisin. Olisikohan kuukausia kiinni ollut kännykkä muuttanut itse vielä kellonaikaa avaamisen jälkeen?

Uusi herätys, oikeaan aikaan. Kahvia ja aamupalaa. Ja ei muuta kuin Ouluun. Oulussa asioita alkoi selviämään. Ja onnekseni positiiviseen suuntaan. Ei minusta vielä päästy! Jäi kuitenkin pieni juttu, josta jatkotutkimus pian. Sitten keskitytään ihon lopulliseen parantamiseen. Syön jälleen sen kunniaksi kuurin kortisonia, jotta tämän hetkinen epätoivottava kehitys katkeaisi ja iho alkaisi rauhoittumaan.

Aino paistoi muikut. Mahdottoman hyvää! Käväisin apteekista hakemassa uudet lääkkeet. Ja vanhojakin lisää. Moottorisahaliikkeessä todettiin, että saamani teräketju oli tosiaan 2 lenkkiä lyhyt. Uusi tilalle. Hommat taas hanskassa. Odottelemaan vain uutta mökkireissua......

Viikko 43 eli 23.10. - 29.10.2017

Enpä ollut muistaakaan... tuli joku päivä tai noin viikko sitten täyteen kaksi vuotta edellisestä tupakastani. Tekisi mieleni sanoa, että viimeisestäni. Vielä alkukesästä tuli ajoittain hetkiä, jolloin tupakka tuli mieleeni. Tuli tilanteita, joissa aiemmin olin pistänyt pössäkän tulille ja huulille. Sitten kuitenkin heti tajusin, ettenhän minä polta. Ja homma sillä selvä. Jatketaan harjoituksia! Kuukausiin en ole enää tupakkataukoja muistellut. Eli sen puolesta on asiat hyvin. En näillä näkymin enää aloita sitä hauskaa uudestaan.

Maanantaina oli se keuhko-CT. Tulevana maanantaina (30.10.) lekuri. Mitä tuloksia röntgen antaa? Oikeastaan tämä nettiaika on  pahasta, kun lueskelee erilaisia mahdollisuuksia. Ja odottelu. No... odoteltava on. Tuota kuvausta varten laitettiin varjoainekanyyli kyynertaipeeseen. Oli vain laskimo hukassa ja piti vaihtaa hoitajaa välillä. Kerran suonta etsittäessä kävi samoin. Suoni kuulemma karkaili ja näytteiden ottoa varten käsivarteen tuli useita reikiä. Silloin mustelma-alue oli varsin laaja. Nyt aivan mitätön.

Torstaina mökillä ennen puolta päivää. Sisällä pari pakkasastetta, ulkona yksi. Taas alkoi tämä larvaaminen! Lunta pari senttiä, joten lumityöt pihalaatoilta hoituivat harjalla. Aurinkopaneli oli vielä katolla ja sekin lumen peitossa. Hain sen talvipaikkaansa. Johdolle naputtelin uuden pidikkeen. Olen mietiskellyt aurinkojärjestelmän päivitystä. Se on yli 30 vuotta vanha ja etenkään panelin ei pitäisi enää toimia. Toimii kuitenkin. Ja on riittävä tämän hetkisiin tarpeisiin, joten toistaiseksi mennään näillä.

Olin tilannut moottorisahaan teräketjun suojuskotelon. Ilman tuota ei Logosolin Timmerjack asentunut sahaan. Ostin samalla halkaisulaipan ja -terän. Teräntekijällä oli tullut laskuvirhe ja terä oli jäänyt lyhyeksi. No voi sun... Taas viikon viive ennen koekäyttöä. No, laitoin sitten jotakin touhutakseni molemmat kottikärryt ja maitokärryn katon alle. Talviteloille.

Perjantaina käveltiin kahdestaan jonkunlainen lenkki. Minulla haulikko jänisten varalta. Aino ei vainunnut mitään eikä iloinen haukku raikunut. Saaliiksi vain raitista ilmaa ja liikuntaa. Ja jäniksen jälkiähän kuitenkin oli runsaasti. Mökin luona pyyn ja kauriinkin jäljet tunnistimme. Keräsimme hieman talteen naavaisia oksia. Jos kauris tulee talvella, on ainakin pieni hätävara pahimpaan nälkään. Laavulla 20 litran vesipänikät olivat jääneet käyttämättä. Olivat melkein umpurijäässä, mutta eivät aivan. Otin korkit pois ja sain puukolla tehtyä aukot ydinveteen asti. Ja sitten vain pänikät ylösalaisin. Pelastusoperaatio suoritettu.

Lauantaina lämpöä jopa 3 astetta. Yön sade sulattanut lumen. Ajelimme vaaran taakse lähteelle. Paluumatkalla poikkesimme pariin otteeseen tutustumassa tuoreisiin hakkuisiin. Pienehköjä aukkoja ilmestynyt vaaran rinteisiin. Siemenpuut törröttivät aukoilla.

Olisi ollut vaihteeksi kohtalainen kalakeli. Ennuste kuitenkin lupaili iltapäivälle voimistuvaa pohjoista ja sadetta. Siksipä vedin soutuveneenkin maille. Tarvittaessa sen saa kohtuullisella vaivannäöllä vesille. Kolmen maissa tuuli oli jo pohjoisessa ja sateli hieman.

Olin raahannut nuottaveneen telakka-aihiot lähemmäs. Kannoin myös ylijäämärungot paikkaan, jossa vastaavaa puuta oli jonkun verran odottamassa kohtaloaan. Valmistin telakan. En sitä lähtenyt raahaamaan veneen luo. Kelkalla ja reellä sitten aikanaan, kun saamme kunnon lumet. Illalla sade oli jo räntää, ehkä luntakin.

Sunnuntaina kellojen siirto. Talviaika käsillä. Sade ei sittenkään jatkunut kovin kauaa, joten talvi alkoi varsin vähälumisena. Kotimatkalla paikoin lunta kymmenenkin senttiä. Teitä aurattu. Ihmetytti se, kun Kapustan paikkeilla oli parin kilometrin auraamaton pätkä. Olikohan auraajille jäänyt epäselväksi hoitoalueen rajat?

Mikähän on muuten tilanne Alposjärven ja Sirkkakosken teiden aurauksen osalta? Ja mökkiteiden? Kuka auraa? Vihjeitä otetaan vastaan osoitteeseen tarranmatti(at)gmail.com.

Tarrantie odottelee mursketta. Vesku jo laittoi joitakin merkkejä tien varteen. En tiedä tarkkaa ajankohtaa murskeen toimitukselle. Pitääkö odottaa talveen? Kesällä tie kuitenkin kesti Arin kuorman. Ensi viikko on pakkasviikko joten loppuviikko voisi olla todella viisas ratkaisu. Tiistain ja keskiviikon aamuöiksi luvassa pakkasta jo toistakymmentä astetta. Jos lumi ehtii satamaan, voi käydä niin, että kuormuri ei enää pääse hakemaan kuormaa. Ja kovin paksun lumikerroksen päälle ei mursketta ehkä kannata levittää.

Viikko 42 eli 16.10. - 22.10.2017

Loppuviikkoa:

Torstaina kalan jaon päälle normaaleja syksyn mökkihommia. Poistin veneestä akun ja kaadoin maston. Lauantaista talliin siirtoa valmistellen. Lehtipuut olivat siis ravistelleet lehdet pois. Olikin loistava aika putsata rännit. Plussakelillä se onnistui hyvin. Sain lehdet ja moskat korjattua pois. Huuhtelin lopuksi vedellä. Pumppu vielä toiminnassa, joten pumppailin hieman runaammin vettä. Osan käytin pihalaattojen huuhteluun. Paikkasin kasvi/verkkohuoneen seinässä olleen pienen reiän. Miten lie olen sen saanut puhkaistua. Viime talvena siitä tuiskutti sisään lunta, vaikka reikä ei suuri ollutkaan. Ruoka iltapäivällä nosti vaihteeksi energiatason pilviin. Talkoilinkin itsekseni, ilman ulkopuolisia voimanlähteitä, veneen talvilatoonsa. Tai koppihan se vain. Naapurustoon valmistumassa se lato. Tai halli paremminkin. Saunan jälkeen laittelin vielä lintujen siemenautomaatin vanhaan paikkaansa. Iltayöstä paksu räntäsade ja lennokas ripuli.

Perjantaina maa musta. Ei siksi, etten olisi ehtinyt yöllä veskiin asti, vaan vähäinen lumi oli sulanut. Linnut arkailivat siemenautomaattia. Kesti aikansa, ennen kuin ensimmäiset tiaiset löysivät luukulle. Kävin kierroksen metsällä. Kumpareen takana lunta oli hieman sulamatta. Muuta havainnoitavaa ei kertynyt. Vaarat pohottivat aivan valkoisina ja käytiinkin sitten Ainon kanssa vaarojen takana ajelulla. Kerrassaan hienoa! Aino halusi imuroida auton. Kauan käyttämättömänä ollut voimakone oli estää moiset aikomukset. Taipui lopulta suunnitelmaan.

Lauantaiksi oli sovittu veneiden nostot törmälle. Pakkasta 7 astetta, kerrassaan hieno ilma. Kellään ei enää haluja nuottaukseen, joten kausi oli siinä. Olin punnertanut oman moottoriveneeni jo aiemmin maille, mutta nuottaa ja nuottavenettä en millään jaksa yksinäni siirrellä. Ei siihen oikein riitä kaksikaan. Arikin oli saanut moottoriveneensä trailerille ja törmän päälle. Kun nostoporukka oli koolla, saimme hommat hoideltua. Kaksi nuottavenettä ja nuottaa, yhdet rantaportaat, veneranturi..... Pitää vain muistaa, että oma nuotta on kaadettava kantotelineeltä veneeseen. Se kun nyt lapettiin veneestä ritkolle. Ja ritko nostettiin latoon.

Pienenlaisesta, peltisestä lintulaudasta, loppuivat lopulta siemenet. Jopa alkoi käymään säpinä isommalla automaatilla. Talitiaisia oli touhussa kymmeniä. Hömö-, ja sinitiaisia pari kumpaakin. Tuli myös puolenkymmentä punatulkkua, mutta ne lennähtivät pian saamaan lauantaiannoksensa pihlajanmarjaa.

Usein joku homma poikii uuden. Niin nytkin. Nuottavenettä maille vedettäessä sen puinen venetela hajosi lopullisesti ja kappaleet päätyivät juhannuskokon rakennusaineiksi. Otin moottorisahan ja käppäilin laavun taakse talvikokon luo. Siitä, suunnitellulta maisemalinjalta, kaadoin kaksi pienehköä mäntyä. Karsin ja kasasin oksat kokon viereen omaksi kasakseen. Varsinaisen kokon polton yhteydessä heitellään sitten tuleen. Niin, otin varsinaiseen hyötykäyttöön arviolta nelimetriset, samanvahvuiset pätkät. Parkkasin ja jätin kuivumaan. Viimeistään ensi kesänä, mutta todennäköisesti aiemmin, valmistuu uusi alusta venholle.

Illalla ja sitten vielä sunnuntainakin touhusin kauden vaihtoon liittyviä asioita. Avasin saunassa vesipumpun ja se tietenkin tyhjeni. Kuten määrä olikin. Järvestä vedin letkun maille talven ajaksi. Keräsin kiepille ja varastoon grillin valojohdon. Kiilaukset on kiilattu. Rannalla oli vielä yksi laiturinpätkä. Sekin pois talven tieltä. Alkaa olla hommat siinä.

Syyskuun puolenvälin paikkeilla alkoi jakso elämää, jolloin sain olla ja mennä ilman hanskoja. Saunaankaan ei tarvittu vinyylihanskoja. Eikä öiksi puuvillasormikkaita. Ihanuutta kesti kuukauden päivät. Nyt on palattu arkeen. Ei käsiä kalastushommat tai muut fyysiset työt pilanneet. Se on vain tämä taudin kierto sellaista. Kortisoni vaikuttaa hetken ja siten vaivat palaavat. Toivottavasti ei kuitenkaan täysillä. Ja toivottavasti tulevat kaksi maanantaita tuovat positiivisia ajatuksia. Huomenna siis se CT-kuvaus ja viikon päästä lääkäri. Nykyinen tilanne tyydyttävä. Kunpa vain ei pahenisi.

Kun kelit muuttuivat talvisiin suuntiin, oli renkaiden vaihto ennen mökille menoa ehdottomasti hyvä homma. Tänään palatessamme oli tiet paikoin jäisiä. Ei kesärengaskeli. Joutsenilta pikkulammet ja -järvet kai umpeutuneet, koska Raumon/Liakan seutuvilla oli pelloilla sadoittain joutsenia. Olisi saanut Y. Kokko slaakin!

Viikko 42 eli 16.10. - 22.10.2017

Alkuviikkoa:

Maanantaina maininnan arvoinen etelätuuli, joka illaksi käännähti lännen ja luoteen suuntaan. Lähti pihapuista lopulta viimeisetkin lehdet. Verkonlasku ennen illan pimentymistä melkoisen kipeässä tuulessa. Tiistaina sainkin laskea verkot aivan täysin tyynessä. Helpompi oli maanantaina laskea. Alkuviikon nuottailut käytännössä turhia. Lienee niin, että nuotalla ei ole tullut koko syksynä edes ämpärillistä muikkua. Verkotuksella (ahkeralla) kuitenkin sain muikkua tyydyttävästi. Viikon saalis nousi peräti 17 kiloon. Niistä valtaosa tiistaina ja keskiviikkona. Kaikki osalliset saivat jotakin. Meille Ahti oli suosiollinen jo syyskuun lopulla, joten emme olleet nyt jaossa kyynerpäinemme mukana.  Tilanne muikun ja mädin saamisessa olisi ollut aika katastrofaalinen, ellen olisi verkottanut ollenkaan. Ahti suosi myös keskiviikkona minua yllärikuhalla. Oli sen verran kookas, että riittää filettä enemmän kuin kerralla saamme alas menemään. Ihme, että pysyi taajassa verkossa.

Jotkut naapurustossa ovat muikkuverkkohommia joskus kokeilleet. Ovat lopettaneet ensimmäisten kokeilujen jälkeen. En ihmettele. Menee aikansa, ennen kuin on saanut olosuhteet rannalla tyydyttäviksi ja verkkovalikoiman riittäväksi. Kaikki muut tarvikkeet lisäksi. Aikaa menee myös kokemusta kerätessä. Ammattilaiseksi ja kaikentietäväksihän tässä puuhassa ei voi tulla. Menisi turhan helpoksi.

Vieraat lähtivät tiistaina. Iltapäivällä loppusakki einehti laavulla. Jämäpäivän vietossa. Kylläpä ne jämätkin olivat herkkua, sellaisia nuo meidän vaimot ovat! Tiistai oli ensimmäinen selkeä päivä miesmuistiin. Todella komea keli. Ja tuuleton.

Keskiviikkona kalahommien jälkeen Piimätien puodissa ostoksilla. Viikko mökillä ja muukin kuin maito lopussa. Tievanpään silta yhä käyttökiellossa. Siksi koko reissussa tärväytyikin peräti 50 minuuttia. Ai niin, kävin ensin jelppimässä Aria puun kaadossa. Oli pakko kaataa ja puu kallellaan väärään suuntaan. Ammattimies asialle ja homma selvä! Keskiviikko oli myös kohdallani kauden muikkuverkotukseni päätöspäivä. Mäti alkaa olla vähitellen menossa ja kelit kylmenemässä. Eikä ollut halukkaita kiilaajia loppuviikolle. Ja tarpeetkin ilmeisesti näiltä osin tyydytetty. Viikonloppuna voi joku vielä nuottailla. Iltapäivällä kuitenkin kokosin jo suojaan verkotusvermeitä. En kuitenkaan purkanut koko leiriä, jos vaikka lauantaina tulisi kunnon pussi.

Nyt siis keskiviikkoilta. 22:00. Järkyttävän pimeää. 0-keli. Sataa kevyesti jotakin, mutta maa ei ole muuttunut valkoiseksi. Parina yönä käynyt hieman miinuksella. Tiistain 9-asteen lämmössä kömpöili ampiaisia talvikoloistaan. Parhaimmat nousivat siivilleen. Sääsket ja mäkärät kadonneet. Paarmoista puhumattakaan. Nyt loppuviikolle hieman kylmenevää. Tervetuloa talvi! Vuodenajan vaihtuminen innostaa aina. Käsillekin taukoa nyt, kun tekemiset alkavat olla vapaaehtoisia. Veneennostot vain enää.

Viikko 41 eli 9.10. - 15.10.2017

Käsien tilanne huononi yllättävän nopeasti. Tiistaina jo alkoi kämmenistä irtoamaan nahkapalasia. Sormenpäät haavaisia. Jotenkin asian kanssa on oppinut olemaan ja elämään. Tulee, mitä on tullakseen. Kipukynnys ainakin on noussut. Lääkäriaika vasta liki kolmen viikon päästä.

Heti alkuviikosta renkaan vaihtoon. Seuraava mahdollisuus vasta kahden viikon päästä ja välillä reissu Oulussa CT-kuvauksissa. Kyllä lokakuussa on aina  talven merkkejä näkynyt. Joskus pysyviäkin. Keskiviikkoaamuna labra. Aika varattu klo 9:30. Saavuin odotusaulaan noin 8 minuuttia etuajassa. Kappas vain. Vuoronumeroni oli jo taululla ja saapastelin suoraan tutkimushuoneeseen. Harvoin etuajassa pääsee. Taisi kohdallani olla toinen kerta. Kiitokset hyvästä palvelusta, Nordlab!

Syötiin hieman aikainen lounas ja lähdettiin mökille. Mökillä 12:30. Aino haravan varteen. Minä mielipuuhaani, eli vessan alusen tyhjennykseen. Tavaran määrä ei siihen pakottanut, mutta hetki tuntui otolliselta ennen muikkuviikkoa. Ennen pimeää muikkuverkot saaren suojaan. Suojaan pohjoisilta tuulilta.

Torstai-aamun muikkusaalis oli onneton. Paistikalat kuitenkin. Kolmeksikin kerraksi. Ainolla siivousurakka päällä. Kärräsin rannalta viisi kottikärryllistä rantahiekan ja vesikunttaroskan-mitä-se-nyt-onkaan sekoitusta. Tasoitteeksi seinän viereen, johon oli jäänyt epämääräinen ja varsinkin liukas alue pihlajan kaadon jäljiltä. Laskin taas verkot. Hoitsu Tornion TK:sta soitti verkoilla ollessani. Parit arvot hieman koholla, ei hälyyttävää. Hg kohonnut yli anemiarajan! Yes!

Perjantaina eilisen kaltainen muikkusaalis. Nyt oli lokeilla osuutensa. Toisen jatan verkoissa yläosa oli tyhjää. Tai puolimuikkuinen paremminkin. Miten ne lokitkin ovat niin hyviä sukeltajia! Pieni parvi oli nytkin työn touhussa. Loppui herkuttelu. Lensivät perässä Tarralle odottamaan laihahkoa suljusaalista.

Tehtiin vesireissu. Kari ja Maarit saapuivat vieraiksemme jo iltapäivällä. Karin kanssa raapaistiin Tarrassa. Virta vei nuottaa etelään kymmeniä metrejä. Saalista kilo tai puolitoista. Puhdasta muikkua kuitenkin, eli toiveita on!

Lauantaista alkaen nuottauksesta vastasivat Ari ja Kari.  Kävivät päivällä kauempanakin. Kuhat parasta antia. Iltapäivällä lähtivät sitten vuorokaudeksi nuottailemaan. Tällä kertaa saalis jäi kehurajan alapuolelle, vaikka vetokertoja riitti. Veto sunnuntaina Tarrassa ennen säkkipimeyttä ei parantanut kalamiesten mainetta. Suorastaan ihmeellistä, sillä huhuja hyvistä saaliista on kuulunut! Verkkohommatkin hieman takkusivat. Sunnuntainakin vain pari kiloa muikkua ja sorsanpoikauistin. Yhdessä verkossa iso reikä!

Lauantaina oli aikaa tehdä pikku askareita. Lukemattomia. Tekemistähän piisaa, kunhan vain pitää silmät avoimina ja kävelee ympyrää. Kävihän siinä pieni juttu, jonka perusteella viimeistään epäilen täysjärkisyyttäni. Kiinnitin purkituskoneen vanhaan paikkaansa. Kun aloin laittelemaan lisäosia paikoilleen, meni sormi suuhun. Olin asentanut laitteen ylösalaisin. Olin kiinnittänyt laitteen käsityökaluilla. Nyt harmi oli sitä luokkaa, että hain porakoneen, jolla irroitin ja kiinnitin purkittajan. Sadattelua.....

Nyt jäädään vielä viikoksi. Osa kalaporukasta palaa keskiviikoksi kaupunkimaihin. Osa jää paikalle. Perinteiset muikkupojat ovat tänä syksynä muilla rannoilla. Hyvät ja hyväksyttävät selitykset. Muistaakos joku, montako muikkupoikareissua on takana?

Viikko 40 

Ihan mukavaa oli olla välillä kotosallakin muutama päivä putkeen. On sitä kotipuolessakin aina jotakin puuhasteltavaa. Ja ainahan voi suorittaa hankintoja seuraavia mökkireissuja ajatellen. Tällä kertaa ostimme erilaisia kynttilöitä ja ulkotulia. Lisäksi uusia kulppoja, pikakiinnikkeitä ja narua. Aino leipoi ja laitteli käristyksiä. Aika kului tosi nopeasti.

Tuli myös soitto Tornion terveyskeskuksesta. Osin sinne päätettäväksi jättämäni asiat menevät mieleni mukaisesti. Verenohennuslääkkeen Kela-korvaus jää kuitenkin edelleen saamatta. Taidan siis puolittaa annoksen. Säästänpähän 540,00 vuodessa. Oulussa lääkäri sanoi, että saisin korvauksen. Mutta Torniossahan nämä sisätautihommat ratkotaan!

OYS on muistanut kirjeillä. Epikriisien lisäksi tuli lähetettä labraan ja CT-kuvaukseen. Lääkäriaikakin jo varattu. Vanhat kortisonit syöty. Muuan päivä kuurin loppumisesta ja selvät merkit palanneet. Kutinaa. Näppyjä. Perinteisesti on kestänyt viikkoja, enen kuin tilanne todella pahenee. Eli varmaankin selvitään muikkusesongista. Nyt viikon loppupuolella sormenpäät kuitenkin jo hajoamassa. Muitakin ikäviä muutoksia tullut.

Mökillä torstaina puolen päivän aikoihin. Ulkona 8 astetta ja sateista. Sisällä 6 ja poutaa. Ulkona heikkoa tuulta, sisällä tyyntä. Haravoitiin aina, kun sateelta pystyimme. Sateella sisähommiin. Oltiin ostettu naulakkoon uusia koukkuja, jotka eivät sitten olleetkaan sopivia. Pienen pähkäilyn tuloksena ratkaisu löytyi ja naulakko on nyt vanhaa parempi.

Tälle pidennetylle viikonlopulle oli tarkoitus hoitaa kaksi asiaa. Ensimmäisenä laavun takana olevan kokon rakentaminen. Eli kokoon koko kokko. Kärrättiin aluksi kokon luo Ainon sitomia oksakimppuja. Niitä oli parisenkymmentä ja kerralla kärryyn meni 3-5 kimppua. Aino siirtyi ikkunan pesuun. Aloitin sitten kokon rakentamisen. Alkua siinä oli jo jonkun verran kesän jäljiltä. Ensin laitoin syttökimput. Ne olivat jo likimain kuivaa tavaraa. Lehdet mukana, hyviä syttöjä. Seuraavaksi viime sunnuntaiset pihlajan oksat. Tuoreina olivat aika painavia. Viimeisenä oli kuusen haot. Uuden pottumaan tieltä olin karsinut kuusen. Aino oli raahannut aiemmin haot kokon läheisyyteen. Asensin ensin kokolle ikäänkuin hameen. Työsin hakojen tyvet lähelle kokon puoliväliä. Hakojen latvat eivät aivan koskettaneet maata. Sitten ladoin hupun. Muoto tuli juuri sellaiseksi, kuin halusin. Lopuksi peittelimme kokon pressuilla. Poltellaan sitten se pois, kun lunta on riittävästi. Silloin lisätään myös muuta roipetta, jota onkin odottamassa jokunen säkillinen.

Toinen etukäteen suunniteltu homma oli mansikkamaan reunamilla. Sahasin pajukkoa etelän ja lännen puolelta matalaksi. Näin kosteina kesinä mansikkamaan tuuletus pelaa ja kosteuden aiheuttamat vaivat vähenevät.

Laittelin muikkuverkkojen kohot iskuun. Sidoin kohot ja kiinnikkeet. Poltin narujen päät, etteivät solmut purkautuisi. Lopuksi kaikki omaan patenttilaatikkoonsa. Siistiin järjestykseen. Tätä siis lauantaina aamusta. Sitten päälle veneellä retkihommiin. Ari ja Kari nuottasivatlkin. Siikaa ja pari haukea ... missä muikut? Mökillä puhdistin rännit. Ok... tiedän, että lehteä vielä tulee. Teinpähän välipuhdistuksen. Ränneissä ol paljon koivun siementä. Ihan mössönään. Tuo massa oli jo aloittanut tekemään patoja ränniin, joten hyvä käydä rännit läpi ennen pakkasia.

Alkuviikoksi taas kotosalle. Tällä kertaa onkin normaalikuvioiden lisäksi monenlaista muistettavaa ja tekemistä. Kun on tarkoitus pitää varsinaista kalastuslomaa puolentoista viikon verran. Ei ole suuria tavoitteita. Jospa vähän muikkua saataisiin.

Olen katsellut mökkireissuilla peltoja, joilla viljat ovat yhä puimatta. Osa pelloista peräti aivan vihreitä, joten puimakoneita ei tänä syksynä niillä näy. Onhan tämä tietenkin ollut melkoinen kesäkausi. Kasvu myöhässä, jos kasvua ollutkaan.

Viikko 39 eli 25.9. - 1.10.2017

Käväistiin maanantaina Torniossa. Vaikka miten oli tarkoitus tehdä pikavisiitti, menihän siihen reissuun aikaa kuusi tuntia. Paikkasin mökillä vuotavat saappaani. Liimaa en saanut tuubista normaalia kanavaa pitkin. Lienee niin, että seuraavaa paikkausta varten on hankittava uusi liima. Varmasti kuivaa tuubi, kun avasin sen väärästä päästä. Varastosta hain aivan tuliterät Kontiot. Liima kun oli hitaasti kuivuvaa, ainakin vuorokausi kuivumisaikaa. Iltasella saapui naapurimökkiinkin asukkaita. Ensimmäisen kerran tälle vuodelle!

Oli tarkoitus aamusella vetää nuottaa. Illan pimeässä lähdin hieman entraamaan nuotan pussia. Aivan peräosaa on paikkailtu ja paikkauksille oli lisätarvetta. Päätin lyhentää pussia noin 30 sentillä. Otin varastosta kelalta narua sopivan pätkän. Sitä aloin otsalampun valossa pujottelemaan pussin silmistä läpi. Päältä ja alta. Noin 4 läpiviennin jälkeen narun pää oli kuin rispaantunut pulloharja. Eihän se enää suostunut menemään 8 millin silmästä. Ja ei tietenkään sytkäriä taskussa. Rantasaunalla oli onneksi tikkuaski, josta käytin 2 tikkua. Sain narun molemmat päät teräviksi kuin naulat. Siten vain vielä runsas 200 pujotusta ja narun kiinntys. Naru muuten riitti juuri sopivasti. Oikeastaan ei senttiäkään liian lyhyt tai pitkä. Hieman tuurintynkää. 

Tiistaina nuotattiin. Parikin kertaa. Muikut kateissa. Sekakalaa hieman, ei isommin otettavaa. Tasoittelin uuden pottumaani sellaiseksi, ettei siinä ole kokkareita eikä harjanteita. Saan keväällä huoletta käyttää siinä linkoa lumen poistamiseksi. Ja kevään edistämiseksi. Laskin illan suussa muikkuverkkoja. Jospa niillä alkaisi muikkua nousemaan. Keskiviikkona olin peräti yllättynyt. Muikkua kun oli yllättävän paljon. Hyvä avaus verkkokaudelle. Naapuri lähti tiistaina. Veneelle vain tuli ensin noutaja.

Viikolla muikkuverkot olivat pyynnissä vielä parina yönä. Muikkua nousi ihan mukavasti. Toki oli vasta syyskuun loppu, joten eivät saaliit aivan mahtaviksi kasvaneet. Kuitenkin ensimmäiset pyyntipäivät antoivat toivoa pian alkavalle sesongille. Torstaina oli aivan vietävä kertynyt saalis kotipakkaseen. Ei siksi, että kalaa olisi ollut älyttömästi. Mutta kun mökkijääkaapin pakastelokero on pieni ja kellarissa +7 ja ulkona kymmenkunta.... Tällä kertaa Tornion reissu kesti vain kolme tuntia. Kotona en turhia aikaillut. Tankilla piti kuitenkin pyörähtää. Tievanpään silta oli käyttökiellossa, kiertotie Piimätien kautta.

Nuo kalastukset onnistuivat hyvin siksi, että olosuhteet pysyivät samoina. Tuuleskeli kevyestä päivätolkulla samasta suunnasta. Ja kun heti kättelyssä onnistuin paikan ja silmäkoon valinnassa, niin helppo oli jatkaa. Lokit ovat tehokkaita perkeiden ja suljujen siivoajia. Mutta aiheuttavat ne ongelmiakin. Pintapyynnissä ne asettuvat verkkojen ylle. Ne sukeltavat yli metrinkin syvyyteen ja repivät verkosta muikkuja. Lisäksi ne nokkivat styrox-kukut hajalle. Nytkin menee toistakymmentä vaihtoon.

Minulla on ollut usein lista hommista, jotka olisi hyvä kauden aikana saada tehdyiksi. Kaikki eivät ole aivan kiireellisiä eikä edes välttämättömiä. Nytkin lista on. Ja aina joskus teen jonkun pikku homman, jota en ehkä muuten tekisi. Lista kun muistuttaa. Tälle kaudelle kuitenkin jäänee pari asiaa toteuttamatta. Siirtyvät seuraavan vuoden listalle.

Oli vielä ämpärillisen verran vajausta puolukoissamme. Käytiin täyttämässä tuo vaje. Viikonloppuna Aino käväisi vielä rouvaporukalla hakemassa lisää, joten nyt on pakkasessa tunkua! Käväisin minäkin vilkaisemassa yhdellä jänkkäpahasella karpalotilannetta. Onnetonta supuraa. Ja vähän. Taitaa olla marjastelut ohi.

Viikonloppuna tuli nuottahommiin tuoreita voimia. Muikkusaaliit vain eivät siti parantuneet. Hiekalta tuli peräti valtava mutapussi. Se lopetti myös kaihoisat suunnitelmat nuottahommista. Jätettiin sikseen. Ehtii sitä myöhemminkin. Sen sijaan kokoilin rannalta ja veneestä ja verkkokopin tienoilta erilaisia juttuja oikeille paikoilleen. Kalastuksessa nyt useamman päivän tauko. Kauempana nuotalla käyneet sanoivat, että Kuusisaaren nuotta-apajalla oli jonkun verkot! Olisivat siinä vetäneet, mutta vallattu mikä vallattu.

Sunnuntaina Aino sitten hermostui lopullisesti. Koko kesän oli miettinyt ja pähkäillyt. Aamukahvilla kertoi, mihin ratkaisuun oli tullut. Eli viimeinenkin mökin kyljessä oleva pihapihlaja on kaadettava. Marjoja on hirmuisesti ja hirmuisesti niitä on maahankin varissut. Kantautuvat väkipakolla terassille ja sisällekin. Aamupalan jälkeen hommiin. Oli hieman mietittävää, kun runkoja oli useampia toisiinsa kiertyneinä. Sain kuitenkin laskelmoitua järjestyksen ja sahauskohdat ja vahinkoja ei tullut. Kaikki kaadettava kaatui vapaisiin väleihin. Pätkin rungot ja vahvimmat oksat. Aino täydensi vesurilla. Sitoi sopiviksi kimpuiksi narun pätkillä. Osan kannoin, osan kärräsin välivarastoon. Kimput päätyvät pikapuoliin kokkoon. Puut klapeiksi.

Viikkoa 38 eli 20.9. - 24.9.2017

No joo.... keskiviikkona piti iholekurin soitella iltapäivällä. Odottelin soittoa kotosalla. Jospa sieltä uutta reseptiä pukkaisi? Saisi ennen mökille lähtöä hakea lääkkeet  apteekista. Klo 16:30 aloin jo hermostua, kun soittoa ei kuulunut. Soitin osastolle ja sain lääkärin linjan päähän. Jotenkin olivat pasmat menneet sekaisin ja lääkärillä ei ollut tietoa soittoajasta. No, eipä ollut löytynyt sitä vanhaa rtg-kuvaakaan, jonka piti mennä Kemistä Ouluun. Eli ei mitään valjennut. Lääkäri lupasi soittaa perjantaina iltapäivällä.

Mökillä siten vasta 18:30. Kiersimme Piimätien kautta, kun Tievanpään sillalla koneet eivät väistyneet, vaan jatkoivat sillan reunan purkamista. Silta siis remontissa. Hietanokalla mettäkone. Mökillä +7 ja taas vastaranta. Kylymä!

Torstaina +6. Aamupalan jälkeen laavulle pottumaan tekoon. Poistin viimeisetkin pintaturpeet ja kärräsin ne laavun reunoille. Iltapäivän puolella käänsin lapiolla tulevaa pottumaata. Hidasta hommaa, kun pintamaassa on vieri vieressä kiviä. Neljää ennen ruoka. Täydellä vatsalla vielä laavulle. Siellä oli se kivi, jota piti siirtää 3,5 metriä. Arvioin kiven painoksi n. 250 - 300 kiloa. Tulipas siirretyksi, kun keksin ensin helpon konstin. En olekaan aivan mitätön jätkä! Sain olla päivän töihin varsin tyytyväinen. Perjantaina jatkoin samaa harrastusta. Paljastui joku isompikin kivi. Aino oli kaverina yhden nostamisessa. Se oli kuitenkin alta satakiloinen, joten aika helppo pyöriteltävä. Sain ilman kommervenkkejä syrjään. Illalla vielä touhuilin. Yksi iso kivi jäi mietityttämään. Kaivanko, vai jätänkö siihen??

Tuli se odotettu soittokin. Rtg-kuvat löytyneet . Ja muitakin testejä valmistunut. On mentävä yhä kuvauksiin. Yksi uusi reseptikin odottaa. Tuota lääkettä olen itse kaipaillut 4 vuotta, nyt sitten vihdoin lääkärikin samaa mieltä!

Lauantaina aamusta lähti se viimeinenkin kookkaampi kivi. Ja koko pelto valmistui. Konevoimaa (moottorisaha) käytin vain kuusen kaatamiseen ja karsimiseen. Muutoin kauramoottorivoimin. Apuna lapio, rautakanki ja lumikola. Mihin muuten lumikolaa tarvitsin? Arvauksia. Ajoittain haittana tihku, jota ei edes sadetutkassa näkynyt. Haittana myös mäkärät ja polttiaiset.

Sunnuntaina liki tyven. Käytiin pilkillä. Ainolle tarttui hieno kuha. Veden lämpö 9,8 astetta. Ilman lämpö samaa luokkaa. Kannoin päivällä nuottaveneeseen kaikkea tarpeellista. Illan suussa raapaisimme Pekan kanssa. Heikko saalis. Nuotta oli syksyn jäljiltä väärin. Vaikea uskoa, mutta näin oli.

Viikko 37 eli 11.9. - 18.9.2017

Alkuviikko oltiin kotosalla. Kelit olivat vaihtelevia. Välillä sateli, välillä ei. Ja lämmintä liki 15 pykälää! Ei kiirettä minnekään. Maanantain poutaisena hetkenä lähdettiin tutkimaan alueen puolukoiden kypsyyttä. Totesimme, että puolukoita on. Mutta pieniä ja punaisuudesta huolimatta kypsyysaste melko vajaa. Joissakin paikoissa oli hieman kypsempää, aika makeaa ja mehukasta marjaa. Mutta niin vähän raakojen seassa, että oli viisainta odotella loppujenkin kypsyvän. Tehtiin joitakin kauppareissuja. Peräti Kemissäkin, mutta pettymykseen siellä päädyttiin. Torniosta kuitenkin tarttui jotakin hyödyllistä ja yllättävääkin matkaan, vaikka ei se Torniokaan mikään satunnaisen ostelijan Mekka ole.

Kädet jatkoivat paranemistaan. On oikeastaan aivan käsittämätöntä, miten nopeasti kaikki tapahtuu, kun on tapahtuakseen. Eron ja paranemisen huomaa tuntien kuluessa. Vuorokaudessa muutos on paikoin valtava. Näin se on aina ollut. Pysyväisyys vain on sitten toinen juttu. Valitettavasti.

Mökille torstaina aamusta. Tuuleskeli pohjoisesta. +8 astetta. Kaminaan tulet. Puut hieman kai kosteita, kun sytyttäminen takkuili. Tänä kesänä ei kuusipuu ole kuivunut ulkona räystään alla normaaliin tahtiin. Ok, ei väkisin. Kuskasin loput kesän vanhat kuuset varastoon. Sinne keväällä pilkottujen koivujen jatkeeksi. Näin ollen aloitamme nyt, 14.9.2017, takavaraston vasemman puoliskon kuluttamisen. Seurataan menekkiä, siksi kirjataan päivämääräkin.

Käveltiin nuottaveneellä. Vein sinne airot, joita olin parannellut. Käväistiin poistamassa mansikkamaan rastasverkko. Pari kypsää mansikkaa vielä, tosi makeita.  Mökillä vedin valojohdon grilliin. Laitoin muovitkin. Hyvinkin etuajassa, mutta eipä sitten joskus aikanaan tule hoppu. Keittiöön laitoin kuivauskaapin alareunaan led-nauhan. Ollut paketissa pari-kolme vuotta, aika siirtää hyötykäyttöön. Naapuriin tullut asukas. Paksu savu piipusta.

Perjantaina tihkua ja +4 astetta. Kylmä pohjoinen puhalsi. Kuivatettiin kellaria. Rätein ja tuulettamalla. Menin kasvimaatyömaalle. Kaivoin kiveä enemmän näkösälle. Sitten lopulta sain sen kunnolla liikahtelemaan. Kädet vain loppuivat kesken. Onneksi Aino saapasteli paikalle. Liikuttelin kiveä ja aina kun kiven alle tuli tyhjää tilaa, työnsi Aino sinne pölkyn päätä. Lopulta kivi nousi tasaiselle maalle. Oma hommansa vielä saada se kauemmas. Tarvitsenko peräti apujoukkoja?

Meinasin jatkaa poistamalla turpeita, mutta aina välillä ropautti isoja vesipisaroita. Niinpä vaihdoin kelkkavajassa järjestyksen talviseen. Viikko sitten jo käynnistin kelkkaa aika hyvällä menestyksellä, eli käynnistyi toisella yrittämällä. Nyt käynnistyikin siten heti laakista. Nyt siis odottelemaan lumikelejä.

Iltasella sauna. Peseytymisessä oli tällä kertaa jotakin sellaista, jota ei ole tapahtunut vuosikausiin. Peseydyin nimittäin ilman suojahansikkaita. Käsissä ei ole enää avohaavoja, joten mennään näin. Yökin ilman kintaita. On se vain. Ajatelkaapa: neljä vuotta hanskat kädessä. Yötä päivää. Teit mitä teit! Ei silti auta kulkea takki auki. Historia kertoo karua tarinaa.

Kellari on saatu kuivaksi. Oven auki pitäminen oikeaan aikaan on saanut sisälämmön myös liki kohdilleen. Kun käsissä on tällä haavaa oikeanlainen nahka, lähdin laavun kasvimaatyömaalle. Poistin sammalikkoa ja turvetta aika laajalta alueelta. Kärräsin turpeet laavun laidoille täytteeksi. Ennen teetaukoa putsattiin laavun peltikatolta pois männyn neulaset. Tulikin suuri kottikärrykuorma, jonka Aino kuskasi tasoitteeksi ja pintakerrokseksi grillin ja kasvihuoneen edustoille. Mitään ei laiteta hukkaan!

Teen jälkeen kuusen kannon kimppuun. Siinähän se jökötti, kasvimaan keskellä. Kun konevoimaa ei ollut, oli kokeiltava käsipelillä. Oli kuitenkin sen verran tyyni paikka, että mäkärät ja polttiaiset kiusasivat. Lähdimmekin siitä katsomaan puolukoita. Siellä tuulessa eivät syöpäläiset haitanneet. Eipä ollut puolukoitakaan, joten palasimme mökille. Kahdelta taas kannon kimppuun. Kolmelta kanto irti! Nuottamiehet korkkasivat Koijusaarenhiekan. Ei siitä syntynyt paljoa kerottavaa.

Ei myöskään Tarran aamunuottailusta. Muikut kateissa, muuta kalaa hieman. Hieno ilma. Karistelimme kuivumassa olleista potuista irtomullat. Laitettiin laatikoihin ja säkkeihin. Ja nostettiin kellariin. Riittävät aika pitkäksi aikaa.

Puolukkareissu tehtiin nyt eri suuntaan, kuin eilen. Saatiinkin aivan mukavasti, mutta laatu ei ole parhaiden aikojen tasoa. Kypsyydessäkin toivomisen varaa. Moneen kertaan oli jätettävä hyvännäköinen paikka keräämättä. Alkoi valkokylkistä olemaan häiriöksi asti. Aino urakoi putsauksen parissa jonkun tiiman. Laskin verkot, kun tuulikin oli sopivasti kääntynyt etelään. Aika syltyssä olivat verkkopoloiset. Joutanevat polttorovioon.

Maanantaiksi käänsi taas tuulen tuttuun suuntaan. Kosteaksikin se muuttui, vaikkei kunnon sateeksi alkanutkaan. Ennen isompaa tuulen viriämistä kävin hakemassa verkot rannalle. Myttyjen seurassa oli sen verran pyytävää verkkoakin, että sain mieluisaa saalista muutaman kalan verran. Korjasin kalat ja Aino sai putsattua viimeiset puolukat. Toiset aamukahvit maistuivat.

Saunottiin. Kotimatka Ylitornion kautta, jonne jätimme puolukkaa parin ämpärin verran. Tämän sesongin marjat saatu toimitettua.

Tuossa taannoin joku oli pahoillaan, kun hänestä tuntui siltä, että hänelle kerrotaan asioista viimeisenä. En nyt ole aivan varma, olisiko jonkun pitänyt tiedottaa tilanteesta ja missä vaihessa. Asia kun sinänsä ei kuulunut kenenkään tiedotusvelvollisuuden piiriin. Mutta sitten kun jää paitsioon asioista, joista pitäisi ehdottomasti olla tietoinen..... On tylyä, kun tieto sitten lopulta mutkien kautta tavoittaa sen, jonka ratkaisuvaltaan asia kuuluu. Silloin voi jo olla vaikuttamisen mahdollisuudet vähissä, muut ovat ottaneet asian hoitoonsa! Tekisi myös mieleni ottaa rankasti kantaa asiaan, jossa joku säälimättä käyttää hyväkseen toisen hyväntahtoisuutta. Tiedossani on useampiakin tapauksia. Ovat saattaneet johtaa ikäviin asioihin ja oheiskärsijöitäkin piisaa. Voi minua, kun tuollaisista asioista olen pahaa mieltä tuntenut!

Kotosalla ollaan ainakin keskiviikkoon asti. Silloin iltapäivällä saattaa ratketa asioita, jotka muuttavat hoitomuotoani. Voipi olla, että mökille päästään vasta viikonlopuksi.

Viikko 36 eli 4.9. - 10.9.2017

Keskiviikkona siis Ouluun. Ottivat vuodeosastolle, kuten ounastelinkin. Jotta akuutti ärhäkkyys saataisiin taittumaan, määrättiin tietenkin sisäiset ja ulkoiset kortisonit. Jatkona suunniteltiin uutta lääkitystä, joka annettaisiin piikkinä kerran viikossa. Ennen tuota hoitomuotoa piti kuitenkin selvitellä veriarvoja ja tutkia keuhkokuvia. Molemmissa oli jotakin, joka vaati lisäkokeita ja -selvityksiä. Lisät nyt otettu ja tutkittavina. Tulevat päivät ratkaisevat, olivatko piikitysharjoitukset turhia. Kaksi yönseutua olin tällä kertaa OYS:in kirjoilla. Ihottuma parantumassa niinkuin pitääkin. Jospa saataisiin tuo uusi lääke käyttöön, niin voisi hyvässä lykyssä pysyäkin poissa. Olisi se vain. Enemmän kuin sata jänestä! Jo vain!

Mökille mentiin perjantai-iltana, heti kun olin kotiutunut. Hieman sateista oli, muttei pahasti. Lauantaillekin oli povattu sadetta liki koko päiväksi. Ei sitä kuitenkaan tullut. Välillä joku pisara ilmassa. Siinäpä se sade! Aino keräsi aamulla vähän mustikkaa ja metsä- ja puutarhamansikkaa aamiaisen lisukkeeksi. Päivällä pari kourallista puolikypsää puolukkaa kaalilaatikon kyytipojaksi. Kylmä tuuli järveltä. Tarkenin kuitenkin pihalla ja keräsin kasteluletkun ja vesipumpun pois pihalta ja rannasta venymästä. Kyllä ne ovat tältä kesältä tehtävänsä hoitaneet. Kävelin vanhalla pottumaalla. Siellä oli siiklit vielä maassa ja narusta tekemäni poroaita paikoillaan. Keräsin narun talteen ja kannoin tolpat puun alle. Tulevaa kautta odottelemaan.

Iltasella leikoin kasvihuoneessa persiljaa kuivattavaksi melkoisen annoksen. Moneskohan satsi?? Ei kuitenkaan vuoden viimeinen. Sitä saadaan tuoreena vielä pakkasille asti. Tillit leikoin kokonaan pois. Tilliä on kertynyt varmaan pariksikin vuodeksi. Ensi kesänä sitä ei tarvitse viljellä. Leikatut tillit sidoin nippuihin ja nostin kuivumaan. Voi olla, että niille ei ole käyttöä, koska kuivattua lehteä on runsasti. Kasvihuone saa vähitellen muuttua loppukaudeksi verkkohuoneeksi. Toivottavasti sekin puoli hoituu hyvin.

Sunnuntaille oli luvattu liki takuuvarmaa sadetta heti aamusta. Aamu valkeni harmaana mutta poutaisena. Katsoin päivitettyä ennustetta ja sadetutkakuvia. Takuuvarmaa sadetta luvassa, muttei aivan heti. Lähdettiin noutamaan sitten ne siiklit sateen alta. Jätin kuokkimiset pääosin Ainolle käsien vuoksi. Hommaa piisasi sopivasti siltikin. Kun lopetimme, hienoinen tihku alkoi paksuuntumaan. Potut saimme onneksi kuivina talteen. Isoja, komeita pottuja!

Alkoihan se siitä. Sade. Jatkuikin. Ja jatkui iltaan asti. Syötiin Fedoajat. Saunottiin. Lähdettiinkin siitä kotimatkalle kuitenkin jo päivällä. Jahas ... meni viimeinen Fedoaja, joten alkuviikolle on ohjelmaa. Muistin ottaa mökiltä 15 litran kattilan, joten saan keitellä sopan yhdessä padassa. Muutakin laitettavaa on järjestynyt, joten kotosalla hella on alkuviikosta punaisena.

Syksyn merkit alkavat vihdoin näkymään. Luonnossa on värit vaihtumassa. On aika yllättävää, kuinka paljon kova tuuli sai irroitettua koivuista lehtiä. Keltaisia. Pääosin koivut vielä vihreitä, mutta koska valo on vähissä, muutos tapahtuu pian. Juuri nyt lämmintä kovastikin. Saisi viilentyä jo merkittävästi.

Viikko 35 

Oltiin Torniossa peräti 2 yötä. Sunnuntaina hoitelin alta pois parit kauppareissut. Maanantaina sitten laittelin kaalilaatikkoa sen verran, että valmista pöperöä on useammaksi kerraksi. Harjoittelin myös voileipägrillin käyttöä ja itse asiassa opin paljon. Ihan päivittäin ei tuota laitetta tule käytettyä, joten odottelemme vielä  varsinaisia huippusuorituksia.

Niska on ollut hieman kivulias. Parannusta tuli, kun kävin parturissa. Eipä ole enää niin painava pää niskalihasten kannateltavana. Tiistaina sateista. Illaksi ajelimme mökille.

Viikolla säät vaihtelivat. Parhaimmillaan +17 ja aurinkoista. Heikoimmillaan alta kymmenen ja sateista. Meikäläisellä kourat oikeastaan tosi surkeassa kunnossa. En siis pystynyt panostamaan juuri mihinkään työhön. Puuhailuksi meni. Yrittämiset jäivät lyhytkestoisiksi. Sain kuitenkin joitakin pieniä asiota hoidettua. Mielen päällä olleita. Aluksi sain kellarin oven toimimaan. Oli hieman turvonnut ja lukkomekanismi jäykkä ja ruosteinenkin. Höylää ja CRCeetä! Rakensin sitten nuottaveneen airoihin kunnolliset lavat. Käsittelin sitten koko airot tervan, vernissan ja tärpätin seoksella. Jännä muuten, että en meinannut keksiä, miten jyrsimeen asennetaan terä! viimeksi käyttänyt vuosia sitten. Käväisin pari kertaa kasvimaatyömaallani. Kaivoin suurta kiveä enemmän näkyviin. Nyt kivi liikkuu kangella vääntäessä muutaman millin. Tehtävä ei siis olekaan mahdoton. Muokkasin haapapulikasta nuijan, jolla marjojen survomisen pitäisi olla lasten leikkiä. Matkaradiolle värkkäsin hyllyn. Radion kuuntelu sadekelin hommana käyttää nyt paremmin. Sadepäivinä katsottiin jotakin myös katsomosta. Sateessa tehtiin vesireissukin. Ainon puuhastelut: ei riitä aika kertomaan. Jossakin välissä lisäksii kuokki potutkin!

Välillä siis satoi ja välillä paistoi. Virallisilla asemilla pakkasöitäkin. Sunnuntaiksi heitti kunnon sumun maisemien peitoksi. Öisin pimeää. Alkaa syksy olla jo ovella.

Juhannuksena mainitsin pohdinnoistani. .......

Tulevana keskiviikkona Oulun reissu. Ihopolilla katsotaan, miten tilanteeni on kehittynyt. Saattavat yllättyä. Saattavat ottaa osastollekin. Jaa.... pitääpä kerätä survival pack, jotta pärjään siellä tarvittaessa muutaman yönseudun.

Viikko 34 eli  jakso 22.8. - 27.8.2017

Tiistaina aamusauna. Käytiin sitten kylillä ja toimitimme maanantaina keräämämme mustikkaämpärilliset perille. Pikavisiitti tällä kertaa. Nopea kauppareissu vielä ja kotiuduimme reissusta liki ennätysajassa.

Kiireessä olimme siksi, että olin aamulla luvannut paikalla olijoille jotakin pikku purtavaa. Lämmintä sellaista. Olin nimittäin vasta hankkinut leipägrillin ja sitä teki mieleni testata. Siinäpä juhlalle syytä kerrakseen! Täytyy sanoa jälleen, että onnistuin yli omien odotusten. Leivät maistuivat ja lättykahvit myös. Ehkäpä vieläkin tärkeämpi anti oli saada kokemusta. Tiedän, mihin grilli pystyy, ja nyt jo suunnittelen kaikenlaista maistuvaa.

Viikko varsin tuulinen. Tietenkin puhalsi järveltä. Myös sadetta saatiin. Ja ennenkaikkea oli melkoisen koleaa! Kaksinumeroiset päivälämpötilat painuivat unholaan. Kamina sai alkaa vähitellen hoitaa virkaansa. Hillitysti ja hallitusti. Ulkohommat jäivät vähiin. Parhaimpina hetkinä Aino jatkoi mansikkamaan entrausta. Minä väsäilin Logosoliin lautatuet ja -ohjaimet. Aloin sitten perjantaina asentamaan itse Timmerjiggiä moottorisahaan. Tuli probleema, joka esti käytön. Täytyy marssia pikimmiten  myyjä/huoltoliikkeeseen neuvoja saamaan. Toivottavasti ratkaisu löytyy ilman isoja rahanmenoja. Lauantaina kaadoin laavuntaustan kasvimaan laidalta kuusen. Karsin ja pätkin.  Yritän kuitenkin tehdä kasvimaasta niin suuren, kuin alun perin olen ajatellut. Eli 30 kertaa suuremman, kuin koeala. Mahtuu siihen kaikenlaista. Aiemmin käsittelemälläni alueella on iso kivi. Nyt lisäosalla tuore kanto. Katsotaan, saanko ne käsipelillä pois, vai mikä niiden kohtalo on?

Viikko tosiaankin oli sään puolesta kehno. Lomalaisille, joita oli useammassakin mökissä, tämä oli etenkin kurjaa. Niin kyllä vähän meille eläkeläisillekin. Meillä kuitenkin vapaaviikkoja on viikko viikon perästä. Joskus sattuu ne hyvätkin kelit kohdalle. Sunnuntaina tultiin kotosalle. Viikolla taas mennään takaisin. Tarkka päivä ei vielä tiedossa.

Tarrantie on hieman kuoppaisessa kunnossa. Olisin sitä mieltä, että siihen tulisi ajaa vaihteeksi mursketta. Puomilta 500 metrin matkan verran eli suoran osuuden pätkä. Tuohon pitäisi kuitenkin saada kaikki mukaan. Minulla on riittänyt ja riittää jatkossakin puuhaa aurauksen kanssa, joten jonkun muun tulisi asia selvitellä. Kuka ottaisi tehtäväkseen? Minulta saa yhteystietoja toimittajasta.

Elämä jatkuu.... 18.8. - 21.8.2017

Tässä pätkässä ei mitään kummoisempaa. Sen verran kuitenkin, että saimme kuhaa taas pilkillä parin päivän tarpeiksi. Saimme myöskin maanantaina kerättyä mustikkaa sen verran, että voimme toimittaa perinteisen satsin maalikyliin. Heti tiistaina todennäköisesti. Mäkäräiset yrittivät estää harrastuksemme, mutta vielä selvittiin.

Mansikkaa saatu lisää, sunnuntain myrskyssä kävin hakemassa vähän mustikkaakin aamupalamansikoiden seuraksi. Aino uusinut mansikkamaata. Minä yritellyt laajentaa uutta kasvimaata. Heikolla menestyksellä.... ne kädet...

Ihottuma on alkanut syödä miestä. Kun kutina on tolkuton ja verenohennuslääkkeet käytössä, valuu veri raapimiskohdista ajoittain solkenaan. Tällä hetkellä kourat nahattomat, mutta onneksi pahoja haavoja ei. Vain peukkujen päät halki. Sääret ehkä hankalin alue. Runsaan 2 viikon päästä OYS:aan aika. Joulunpunaisen ukon saavat käsittelyyn. Veikkaan, että ottavat osastolle, jotta saataisiin perusväri taas esiin! Siihen asti sinnitellään. Mitään isompaa työmaata ei olekaan edessä.... ainakaan aivan tulenpalavan kiireellistä... tai ehkä... paskaläjä...

Viikko mökkeilyä 11.8. - 17.8.2017

Mökillä jälleen perjantaina jo aamuyhdeltätoista. Kuuset oranssinkultaisia. Samoin vesistöjen pinnat.  Kuusensuopursuruoste on jälleen tuoreimman kasvun riesana. Ruosteen vaivaamat neulaset tulevat putoamaan, mutta kyllä kuusi sen kestää. Haittaa on, jos siitä tulee jokavuotinen vaiva. Mutta senhän pitäisi olla suopursussa vuorovuosittain??

Metsäpalovaroitus nyt ainoana koko Suomessa. Ylitorniolla ja Pellossa. Pyhänä kastelin hieman pihaa. Ruiskutin vettä peltikatolle sekuvaan. Alas tuli koskena 
"keltaista Jaffaa". Hauska näky.

Viikon jakson aikana ollaan hieman kerätty talteen luonnon antimia. Kauden paras hillareissu tehtiin heti kättelyssä. Omat mustikat kerätty. Mansikkaa saatu omasta maasta yllättävän runsaasti. Salaatit alkavat jo hiipumaan, mutta persiljaa ja tilliä olen laittanut kuivumaan jo kolmannen kerran. Ja niitä tulee yhä. Laavuntaustan kokeilupotut kuokittu. Tulos varsin hyvä. Kalastus kuitenkin sujunut varsin nihkeästi. Parit pilkkireissut nollatuloksella. Laskin 4 verkkoa, mutta tulos onneton. Ei päästy syömään. Oli tehtävä kauppareissu, kala vaihtui lihaksi.

Metsäautoteiden varsille on tullut niitä kaukomaiden uupumattomia marjastelijoita. Transitit ja Kleinbussit tupaten täynnä. Kuomulliset peräkärryt hinauksessa. Hirveät haravat vierailla aseinaan. Poistumisen jälkeen tielle jää vain suuret kasat varpuja.

Muutoin aika kulunut normaalisti. Saunavesiä pumpattu. Saunottukin. Vanha komposti tyhjennettiin säkkeihin. Menee mansikkamaan ja uuden kasvimaani höysteeksi. Hillat roudattu maalikyliin.

Mäkipirtin pihalle lennähti kaksi valkoista kyyhkyä. Mikähän laji?? Nopea etsiminen ei tuottanut tulosta. Symboliikkaa niinkin löytyi.

Torstaina käynti kotona. Mansikat ja mustikat pakkaseen. Pyykit ja kauppareissu. Laskut. Perushommaa.

Tien päällä 7.8. - 10.8.2017

Tehtiinpä lyhyt suomikiertue. Vaikkapa 100-vuotisjuhlan merkeissä. No, ei nyt  kuitenkaan! Maanantaina nollasin Focuksen trippimittarin. Tankkaus siihen ja suunta etelään. 7,5 tuntia ja 630 kilometriä myöhemmin löytyi parkkipaikka Tampereen Niemenrannan kaupunginosasta. Kamppeet sisälle. Ihan heti ei asetuttu taloksi. Käväistiin puraisemassa ja Lielahden Prismassa. Silmiini osui kalatiskillä kuhafile. Etenkin hinta: 34,90/kg. Kappas vain. Olipas mukavan arvokasta Miekojärven tuliaista, jota hetki sitten siirsimme jäisenä Tiinan pakastimeen.

Tiistai shoppailtiin. Janilla oli jo töitä loman päätyttyä, mutta me kolme olimme vapaat käyttämään aikamme löytöjen tekemiseen. Suunnistimme aluksi Pirkkalan MotoNettiin. On Torniossakin toki vastaava, mutta kalastusosaston valikoima Pirkkalassa on laaja juuri sellaisten juttujen kohdalla, joita tarvitsemme. Tarpeemme tulivat tyydytetyiksi. Ylikin, tietenkin! Jatkoimme siitä Lempäälän Ideaparkkiin. Se olisikin sitten jo eri tarinan arvoinen käynti. Sen verran voin paljastaa, että jopa minä, henkilökohtaisesti, ilman painostusta, ostin muutamia vaatekappaleita itselleni! Illan suussa käytiin nelistään uittotunnelin kahvilassa lättykahvilla. Varis tarkkaili meitä.

Keskiviikkona Juukaan Tuopanjoelle Reiskan luo. Sieltä ei ostosparatiiseja löydy, joten istuimme, porisimme, turisimme. Katsoimme kisojakin. Torstaina aamusta paluumatkalle. Airi tarjosi Oulussa lounaan ja kotiin selvisimme ennen iltaneljää. Mökille emme enää illaksi menneet. Monenlaiset puuhat toimitimme siten aivan rauhassa.

Kiertomatkalle kertyi pituutta 1658 kilometriä. Eläkeukolle ihan nokko noinkin lyhyessä ajassa. Kelit paluumatkan loppuosaa lukuunottamatta kuivat. Peltipoliiseja aivan liikaa ja väärissä paikoissa. Toivottavasti selvisin puhtain paperein.

Viikko 31/2017 eli 31.7. - 6.8.2017

Näyttää muodostuneen hieman tavaksi  yöpyä kerran viikossa Torniossa. Niin nytkin. Mökille sitten maanantaina puolilta päivin. Olin ostanut sunnuntaina  kanta-asiakastarjouksesta polttomoottorikäyttöisen ruohotrimmerin. Maanantaina, viimeisen lomapäiväni aikana, kasasin sen ja suoritin ensimmäiset testit. Vaikutti lupaavalta, vaikka hinta ei päätä huimannutkaan.

Tiistai, 1.8.2017. Tärkeä päivä meikäläiselle, sillä tällä päivämäärällä valkeni aivan ensimmäinen eläkepäiväni. Onhan tässä jo harjoiteltu, osa-aikaisena ja pitkällä lomalla, mutta silti! Sateli vettä. Käsipumppu temppuili, joten pumppasin sähköllä saunasaavit piripintaan. Aino Pessikseen kyläreissuun. Sain yllärivieraita ja yllätyksekseni myös melkoisen survival-packin. Kyllä nyt oloneuvoksena olon alkutaival helpottui!! Suuret kiitokset. Jossakin vaiheessa saatan vastavuoroisesti tarjota kevyen evään laavulla. Ainakin makkarat. Eläköitymisen kunniaksi, työuran muistoksi.

Tein tiistaina Ainon kotiuduttua laavulla kauan suunnittelemani hampurilaisaterian. Se oli extrakevytversio normaalista Tarranlinna-burgerista. Siinä oli 2 pientä salaatinlehteä ja 2 tomaattiviipaletta. Kevyt-versiossa niitä on yksi, perusversiossa ei ollenkaan. Täytyy kehua. Oli nimittäin sairaan hyvää. (kuvat Instagrammissa). Kuitenkin vastaisuudessa tekisin hieman paremmat etukäteissuunnitelmat ja valmistelut. Kahden hampparin tekemiseen meni 1,5 tuntia!! Ja sipulit oli sentään jo aiemmin pilkottu. Varsinainen erikoisuus oli kerros, johon ensin paistoin rapeaksi amerikanpekonia pilkottuna. Liimasin sitten pekonimurut pihviksi juustoraasteella. Raasteen sulatus/kuumentaminen kaasupolttimella.

Viikolla käytiin hillareissuilla. Pakkohan se oli, kun täällä hillajänkkien keskellä oltiin. Varsin heikkoja olivat tulokset. Parasta reissuamme olisi kunnon hillakesänä pidetty tyhjänä harrasteluna. Kaikki pitää kuitenkin sopeuttaa olevaan tilanteeseen ja olla vähempäänkin tyytyväinen.  Omat hillat saatu.... Ylitornion maistiaiset toivon mukaan saamme toimitettua viikon kuluttua.

Keskiviikkona pilkittiin viikon kalaruuat. On se vain! Aina vain on syytä vahtia sateiden ja ukkosten saapumisia. On se mobiilinetti vain mahtava! Torstain rae- ja vesikuuron aikana oltiin turvallisesti mökillä.

Loppuviikolla tuulet suoraan järveltä. Lauantaina siinä ja siinä, että laittaisiko kaminaan tulet! Kävin päivällä trimmerin kanssa siistaamassa mansikkamaan seudun. Siellä koleudesta ja tuulesta ei tietoakaan. Mansikka alkanut kypsymään. Corona yllättänyt ajamalla nyt muista lajikkeista ohi. Makeus ja kokokin kohdillaan. Metsässä mustikat sinertävät. Varjorinteillä kuitenkin vielä aivan vihreitä. Aurinkopaikoilla aika sinisiä. Ainakin pari viikkoa... kolme pikemminkin satokauteen. Puolukka raakileilla. Uudet potut otettavissa. Ainakin Timot. Siiklit pettymys. Kuuset keltaisia. Kuusensuopursuruoste iskenyt jälleen.

Niin .... olen nyt auttamattomasti pihalla työelämästä. Eläkeläinen, jolla ei ole minkäänlaista poliittista valtaa. Eikä siis yhteiskunnallisia painostukeinoja. Esim. lakko-oikeutta.  Niin se vain on! Viikolla katsastin, että paljonkos se eläkelaitos oli taskuuni sujauttanut. Ei se ruskea kirjekuori paksu ollut. No, selväähän se on, että eläke on työtuloon verrattuna pieni. Tasan tarkkaan olen tämän tiennytkin ja päätökseni silti tehnyt. Oikealla tavalla jatkaen ei ongelmia tule olemaan. Leivän päällysteet vain ohennettava. Ei kai!!! Jostakin muusta luovuttava??

Sunnuntaina kotiin jo varsin aikaisin. Alkuviikolle taas selkeät suunnitelmat.

Viikko 30/2017 eli 24.7. - 30.7.2017

Maanantaina palailtiin mökille heti alkuiltapäivästä. Lämpöä +20, mutta onneksi tuuleskeli järveltä ja olo oli siedettävä.

Sitten autuus loppui ja tuli tilalle tuska. Puski loppuviikon hellepäiviä. Ja kelit jämähtivät tyyniksi. Sääsket ja mäkärät innoissaan ja ötökkätakki sai testistä positiivisen arvion. Varhain aamuisin oli aavistuksen viileämpää. Viimeistään 10:30 oli kuitenkin jo niin kuumaa, että oli unohdettava hikisimmät työt loppupäiväksi. Pistin käyntiin laavun takaisen koekasvimaan laajennuksen. Oli alkuun tarkoitus suurentaa se 30-kertaiseksi. En kuitenkaan ainakaan vielä halunnut haukata noin suurta kakkua, sillä joutuisin kaatamaan kuusen ja kaivamaan sen kannon ylös maasta. Toistaiseksi tyydyn 15-kertaiseen laajennukseen. On siinäkin lapiolle ja kangelle aivan nokko tehtävää. Käsipelillä siis, kuten vanhat äijät aikanaan. Aluksi poistettava noin 10-senttinen turvekerros. Paljastuneesta sorasta puiden juuret ja kivet. Sain tuon työmaan erittäin hyvälle mallille. Kiviä on poistettava vielä ja sitten enää möyhennys.

Käytiin eräänä aamuna hillassakin. Koluttiin parikin jänkkää. Saatiin pari desiä. Toisella jänkällä kato liki täydellinen. Toisella raakaa jonkun verran. Takaisin mökille jo 8:30. Lämmintä silti, vaikkei helle vielä ollutkaan. Loppuviikosta ja sunnuntaina etenkin aloimme kuulla muiden hillastelijoiden kommentteja. On selvää, että hillasato on erittäin heikko. Kyllä kukinta-aikaan olikin kylmät kelit!

Pilkillä kalaa aiempaa heikommin. Kahden päivän paistikalat kuitenkin saatiin. Lauantaina puolisen reissu jä suutariksi, kun ukkosrintama ajoi meidät mökille jo vajaan tunnin päästä.

Laavulle olen suunnitellut pientä muutosoperaatiota. Se alkaa olla jo päässä hyvin suunniteltuna. Tarveainemenekki laskettuna. Kohta ryhdyttävä toimenpiteisiin. Hommaan liittyen kasvimaan tieltä poistamani turvepalat asensin laavut reunoille täytteeksi. Olin laavun lattiaa tehdessäni epävarma ruuvien riittävyydestä. Laitoin silloin ruuveja hieman harvakseen. Nyt laitoin ruuvit paikkoihin, jotka muutoin olisivat jääneet liian vähälle huomiolle. Tasaisen tukeva lattia. Seinäpressut nostin ylös. Viileyttä haeskelin. Ei se paljoa auttanut, kun ilma oli tyyni.

Lämpö on kypsyttänyt ensimmäiset minitomaatit. Herkullisia. Toivottavasti satoa tulee. Nyt kilohinta on vielä satumainen. Lämpö kypsytti myös meikäläisen ja pisti pulahtamaan veteen. Pintavesi lämmennyt helteissä jopa yli 20 asteen.

Viikko 29/2017

Maanantaina iltaviiden maissa taas mökillä. Sateista, ei mitään ihmeempää.

Alkuviikon piteli aika turhia kelejä. Liki jatkuvaa sadetta ja kohtalaista pohjoistuulta. Poro kenttäsi laavun laitamilla. Yritin sitä hätistellä pois, mutta aina se tuli takaisin. Halusi kai leikkiä kanssani. Sateesta huolimatta Aino istutti kellarin päälle vuorenkilpiä, joita oli kotoa repinyt vähemmäksi. Minä tyhjentelin huussin alustan. Olisi sinne sontaa mahtunut vielä toinen mokoma, mutta näin parempi. Koivusta pudonneet urpujen suomut olivat tukkineet alapihan puoleisen rännin. Sateella vesi tuli ränni reunan yli, joten oli noudettava tikkaat ja hoidettava asia. Keskiviikkona käytiin peräti ylitorniolla. Kahvilla. Ja pikkupuodissa. Edes ruokakaupassa tai alkossa ei käyty. Sateesta huolimatta päivittäinen eväs laavulla.

Ylitornin pikkupuodista ostin ötökkätakin. Ihottumatilanne on tällä hetkellä hieman arka. Iho ei mitenkään sallisi sääskien tai mäkäröiden pistoja. Pito- ja vuodevaatteet ovat jatkuvasti verisiä. Tieten ja tietämättä kynsin nahkani rikki. Lääkkeistä johtuen veri huilaa varsin herkästi. Siksi tuo takki, jotta kutinan aiheita ei olisi. Tositoimiin se ei ole vielä päässyt.

Vasta perjantaiksi hieman poutaantui. Tein laavulla vähän vedenohjaustöitä. Ja rallit molempiin sisääntuloihin. Suunnittelin laavuprojektille jatkoa. Hyvät ovat suunnitelmat. Vähintäänkin. Joko ensi viikolla toteutukseen?

Lauantaina yhä sadekuuroja ja viileää. Kuten koko viikon, oli taaskin laitettava hienovaraiset tulet kaminaan. Aloitin laavun takaisen kasvimaakokeilun laajentamisen. Sääsket hieman kiusasivat ja sadekin tuli, joten jätin asian tuonnemmaksi. Laavulla kuitenkin paistoimme ison lättyvuoren ja keitimme kahvit isolla pannulla. Sunnuntaina jonkun verran jatkoin kasvimaaprojektia. Irroittelin pintaturvetta tulevan kasvimaan reuna-alueilta. Reunat kun on irroitettu, on helpompaa edetä keskiosia kohti.

Kävimme viikolla hillassa. Kyllä oli kylmä purrut testijänkän hillat. Löytyi pikkuruisia suppuja, jotka olivat sisältä mustia. Metsän reunassa yksittäisiä marjoja. Niin niukasti, että niitä ei kannata lähteä myöhemmin etsiskelemään. Paluumatkalla näimme tutun näköisen poron. Oliko meidän alju, kun mökillä sitä ei ollut näkynyt pariin päivään. Ja lähtikö meidät nähtyään mökille peräämme. Viikonloppuna kun se taas oli ilonamme.

Sunnuntaina koti-Tornioon. Paijanvaihetukseen!

Viikko 28/2017

Maanantaina siis päiväseltään kotona. Palattiin illan suussa. Elelemme kiireettömiä aikoja. Niin kiireettömiä, että päätimme tiistaina käyttää aikaa kalastamiseen. Suuntasimme vanhaan, tuttuun paikkaan ja laskimme pilkit. Saimme muutamia, tuhteja tärppejä ja lopulta kunnon kuhankin. Juteltiin, jotta olisi pitänyt varustautua retkieväin. Sellaisia poristessa tuli tietenkin nälkä, joten oli lähdettävä mökille. Taukoa joku tunti. Syöntikin, tietysti. Uusi pilkkireissu. Tuuli oli tauon aikana yltynyt, joten päätimme etsiä suojaisemman paikan. Vahingossa kokeilimme ennen suunniteltua päätepistettä vanhoja paikkoja. Tärppejä, ei tarttumisia. Paitsi pohjaan. Lopuksi ajauduimme paikkaan, josta emme ole koskaan saaneet saalista. Oli aikamoinen yllätys, että kuhia alkoi nousta veneeseen. Ja millaisia! Nyt olivat alamittaiset päiväunilla ja aikuiset syöntivuorossa. Olihan hauskoja minuutteja. Oli vain maltettava lopettaa melko lyhyeen. Vasta viikon päähän oli suunniteltu Tornion reissu ja mökkijääkaapin pakastelokero niin pieni. Nyt kuitenkin saamme syödä kalaa useamman kerran! Sepäs passaa.

Keskiviikkona vihdoinkin jääkaapin kaasupullo päästi viimeisen henkosensa. Kesti aika lailla kaiemmin, kuin ennen, joten säädöllä on todella merkittävä vaikutus. Aloitin keskiviikkona kasvi/verkkohuoneen lattian uusimisen. Vanhat betonilaatat ensin pihalle.  Sitten hieman pohjan kaivuuta ja maat pihalle tasoittamaan kuoppia. Lautalattia paikoilleen. Valmista torstaina ennen puolta päivää. Tekaisin vielä seisomakorokkeen, jotta me yläpäästä lyhyeksi jääneet yltäisimme ottamaan muikut syksyllä verkon yläosastakin. Olen äärimmäisen tyytyväinen kahden päivän aikana tekemääni hommaan. Ulkopuolinen ei välttämättä asiaa ja sen hyötyjä ymmärrä. Eipä tarvitsekaan.

Kasvihuonekäytössä koppini pelaa loistavasti. Salaattia saa kerätä päivittäin tienoon jäniksillekin. Tilleistä olen korjannut yhden sadon kuivumaan. Loput tillit  virkosivat ja pörhistyivät, joten odotan jo pian uutta satoa. Laavulla peruna ja salaatit menestyvät koepläntissäni. Ensi kesänä tiedän tarkkaan, miten ja mihin mitäkin kylvän. On ollut hieman yllättävää, että eri vihannekset vaativat aivan erilaisen mullan. Ja paikan.

Perjantaina Aino rappasi porraskivistä sammalta jo aamuvarhaisella. Luvassa sadetta, joten leikkasin nurmikon vielä poudan aikana. Sade saapui ja iltapäivällä aikaa vaikkapa kirjoitella muistioita puhtaaksi.

Olemme saaneet kaveriksemme poron. Tai ei se kaveri ole.  Ei se välitä meistä ja paskoo pihalle. Jos se ottaa ruokapöydäkseen kasvimaani, saatamme pian kohdata minun ruokapöydässäni.

Perjantai-illan karaoke: no eipä siitä osaltani paljoa positiivistä jäänyt kellekään kerrottavaksi. Minua kuitenkin saa yhä arvostella vapaasti. Arvostaakin!

Lauantaina aamulla koleahkoa. Lähdettiin kuitenkin pilkille, kun tuuli taisi hieman alentua. Välillä aurinko kiilahti pilven raosta ja lämmitti kivasti. Saalis tyydytti. Tappiopuolelle jäi kaksi pilkkiä. Toinen kalan kitaan, toinen pohjaan. Likellä oli kolmaskin. Aino ei ehtinyt irroittaa pilkkiään haavista kuhan haavituksen jälkeen. Minulla iski kauden suurin kuha ja se oli vedettävä sukkana veneeseen. Siima katkesi nostaessa, mutta kala pilkki suussaan putosi syliini. Iltapäivällä kävin yksinäni. Tuuli oli kääntynyt, mutta kalan syönti silti ok. Hyvä alku, kun kasaamme pakettia Niemenrantaan!

Sunnuntaina aika kova tuuli etelä-lounaasta. Lähdimme silti pilkkireissuun. Löysimme sopivan paikan ja löysimme kalat. Iltapäivällä lähdettiin Tornioon ja saimme kalat pakkaseen. Maanantaina vielä lohifilettä mukaan ja paketti on hienosäätöä vaille valmis. Mansikkaakin laitettiin pakastimeen yhden laatikollisen verran. Suonenjoen herkkua oli sopivasti tullut kauppaan. Laatu AAA+, kuten yleensä aina ensimmäisien kohdalla.

Ihminen hiipuu loppuaan kohti. Joskus kaikki sitten loppuu ja jäljelle jää vain muistot. Aina ei senkään vertaa. Päiväkirjan lukijämääräkin hiipunut. Onko niin, että silläkin puolella on tapahtunut poistumaa? Vai lukeeko joku aiemmin vieraskirjaan kommentoinut yhä, vaikka on jotenkin muuten kyllästynyt? On edelleen minulle ikävää se, etten saa vieraskirjan kautta palautetta. Se kun olisi minulle ensiarvoisen tärkeää. Hyvässä ja pahassa. Kaikki tietävät minun tekemiseni, mutta eivät sitten kerro omista jutuistaan mitään. Millään foorumilla. Toisaalta eipä tässä olla sillä lailla kiinnostavia ja tärkeitä  ihmisiä, jotta se tuottaisi seuraajia.

Parin viikon kuluttua olen sitten virallisesti eläkeukko. Jotakin tullee tapahtumaan omassa SoMe -käyttäytymisessäni. Lasken tämän päiväkirja-asiankin SoMeksi. Hyödytöntä porinaa. Helmiä tosi niukasti ja siat teurastettu matkan varrella?

Viikko 27/2017

Maanantaina kuuden tunnin poissaolo mökiltä. Tornion keikka. Pyykkiä + kauppa-asiat. Laskujen tsekkaus. Aurauslaskua ei vieläkään. Jääkaappi yhä toiminnassa. Alkaisi olla hetket, jolloin pullon paihto edessä. Aino on kuitenkin säätänyt tehoa pienemmälle, kun kamppeet olivat meinotelleet jäätyä. Kuuma päivä. Mittarissa +23.

Tiistaina aamusta siivousta. Osallistuin minäkin. Huitelin ruiskulla mökin terassilta siitepölyt hemelettiin. Seiniltä hämähäkkien taidonnäytteet myös. Taasen päivällä 23 astetta. Iltapäivän päätteeksi kunnon ukkosmyräkkä. Vettä kaatamalla ja jatkuva pauke ja salamointi. Lämmöt puolittuivat. Tulivat myös Tiina ja Jani.

Nuorten kanssa saimme olla tällä kertaa sunnuntaihin asti, jolloin heti puolen päivän jälkeen heillä alkoi paluumatka. Parin ensimmäisen päivän lämpötilat olivat sopivia retkeilylle. Hyvä kun viiteen asteeseen ilmojen haltija heltyi. Tuuli kovaa pohjoisesta, mutta sade heikkeni keskiviikkona oleellisesti ja loppui kokonaan. Teimme pienet retket sekä keskiviikkona, että torstaina. Ensin noustiin Piekkolanvaaraan. Märästä maastosta huolimatta Tiina sai viritettyä tulet. Torstaina kävelimme Sompasen luontopoluilla. Siellä emme tulia tehneet. Retkilätyt paistuivat retkikeittimellä. Vuosi sitten oli haittana syöpäläiset. Nopeasti raikastunut ilma oli tällä kertaa kaverimme ja sääskistä ja mäkäröistä ei ollut haittaa.

Pilkkireissu tuotti palvikalat. Laavulla ne saivat pintaansa väriä. Laavu toimi muutenkin keskuskeittiönä. Siellä pelailtiin myös  muutamat petankit. Sisällä iltaisin lautapelejä ja vähän karaokeakin. Miekojärvi-peliäkin pitkästä aikaa pelailtiin. Päivisin paljon liikuntaa ja sauna tietenkin lämpeni päivittäin. Syntyi mukavia muistoja lieventämään ikävänpoikasta.

Yritin välillä asentaa verkkohuoneen/kasvihuoneen katolle valokatelevyjä. Ristilankamuovin päälle olin vuotojen takia joutunut syksyllä laittamaan lisukkeeksi kevytpeitteen. Lumen ja jään paino ei talvella hajoittanut peittoja, mutta lähellä kai oli. Siksi oli katetta paranneltava. Tiistaina ehdin levyt puolittamaan. Ja pesemään siitepölystä ja kurasta. Viikolla edistyminen takkuili. Aikaa olisi välillä ollut, mutta sääskien ja mäkäräisten paljous oli minulle liikaa. Iho kun ei vain kestä pistoja. Eikä aurinkoa. Eikä kuumuutta. Eikä kai siitepölyäkään, sillä naamari on nyt melko puna-laikukas. Punainen on tuttu väri muualtakin kropasta. Sunnuntaina iltapäivällä lopulta katto valmistui. Oli sääskiäkin, mutta sinnittelin. Tikkaiden asettelu tuotti melkoista päänvaivaa, mutta lopulta keksin turvallisen ratkaisun.

Sääsket siis piilossa koleina päivinä, mutta kyllä ne loppuviikosta taas löysivät meidän luoksemme. Kyitä myös jonkun verran. Muutamia aivan pihapiirissäkin. Valtavat paarmat pörräävät kimpussamme. Nyt on laaja kaveripiiri.

Kun aurauslaskua ei edellisellä Tornion reissulla näkynyt, piti aivan soittaa perään. Lopulta sain laskun sähköpostiini. Maksoinkin samaa kuumaa. Lasku oli odotetun suuruinen, ei yllätyksiä. Olisi ollut satkun-pari isompi, ellen olisi itse auraillut ja lingonnut tietä välillä. Pitää nyt sitten vain saada omaa maksuosuutta jonkun verran kuoletettua. Asiaan palataan, vaikkei sillä nyt isompaa hoppua olekaan. Niin, ensimmäiset "avustukset" jo saatukin. Hyvin menee!

Kumma tuo jääkaappi. Siinä kun kaasu alkoi piisaamaan ja piisaamaan. Oli sitten  maanantaina lähdettävä kauppa- ja pyykkireissuun ja yhä poltin tuotti kaappiin kylmää. Sammutimme ja tyhjensimme kaapin. Ja läksimme Tornioon. Illan suussa päätimme palata mökille.

Viikon pätkä loppuelämää 26.6. - 3.7.2017

On varmaan ymmärrettävissä se, että en nyt, enkä jatkossakaan enää niin mahdottoman paljon kerro perusasioiden tekemisistäni. Jos vähänkään ymmärtää mökkiläistä ilman mukavuuksia ja sähköä, tajuaa silloin myös sen, että on koko ajan pientä tekemistä. On puuhommaa, on veden hakua. Paikat rapistuvat, on vähän korjailtava. On harrastettava pienimuontoista viljelyä ja kasvien kasvatusta. Talvella lumitöitä ja latuverkoston ylläpitoa. Kalastusta kaikkina vuodenaikoina. En todellakaan tarkoita sitä, että en enää näistä asioista kirjoittaisi. Tietenkin kirjoitan. Mutta jatkossa olisi tarkoitus pohtia muitakin asioita. Koskien elämää, ihmissuhteita, yhteiskuntaa.... katsotaan!!

Kun palasimme Torniosta kauppa- ja pyykkireissulta, oli yhä vain sadetta ja tuulta.  Ja tosi koleaa. Vasta torstaina alkoi tuntumaan kesältä. Sadekelit olivat keränneet laavun takaiseen koeviljelmään etanoita. Poistin 16 etanaa noin metrin mittaisesta salaattipenkistä. Koko koealan koko on noin neliömetrin luokkaa. Kuinkahan taajassa keskellä metsää etanat oleilevat? Eli kuinka kaukaa tulivat salaattia möyhentämään?

Keskiviikkona käveltiin sekä etelän, että pohjoisen suunnassa. Havaittiin juttuja, joille pitäisi kai tehdä jotakin. Tarvittaessa olen valmis osallistumaan korjaustyöhön. On kyse ihmisistä, poroista ja hirvistä, joilla saattaa olla vaaran paikka!!

Alkoipa sitten kelit tasaantumaan. Torstaina käväistiin liki tyynessä ja lämpimässä kelissä pilkillä. Saatiin paistikalat. Enemmänkin olisi ollut toivelistalla. Perjantaina Piimätien puodissa. Perusjuttuja ja kuumat pullat mökille.

Väliaikoina väkästin laavulle pieniä pöytiä. Jos katoksen ulkopuolella sataa vettä, on sisällä mahdollista hyödyntää näitä pöytiä. Kun laavussa on nyt hieno lattia, on myöskin virinnyt  muutamia kehitysajatuksia.

Lauantaina liki helle. Painin melkein koko päivän kattotikkaiden kimpussa. Sääsket ja mäkärät painivat minun kimpussa. Poutailmasta johtuen olin päättänyt nyt rakentaa terveet tikkaat harjalle. Valmista tuli. Jopa ehkä viimeisessä tipassa. Oli siinä ja siinä, pääsinkö vanhoilla tikkailla harjalle. Meni siinä poikki sitä sun tätä. Onneksi raajat säästyivät. Kun laskin vanhat tikkaat katolta maahan, meinasivat ne murentua aivan kokonaan. Olipahan vähintäänkin korkea aika korjata tikkaat.

Sunnuntaiksi jäi tikkaiden purkaminen. Poistin naulat. Pätkin palasiksi. Osan hienonsin ohuiksi syttötarpeiksi. Tulipa taasen kolmisen kopallista kuivaa puuta. Samaa kuumaa pätkittiin Ainon keräämä oksakärryllinen. Isommat moottorisahalla. Pienempiä Aino hakkasi kantoon ja säpäleitä syntyi. Oli liki helle, mutta sinnittelin silti leikkurilla ruohot mataliksi.

Tässä pohdiskellut  sitä, paljonko oikeastaan on kuhan alamitta Miekojärvellä? Veneseura kertoo, että se olisi 40 cm. Virallinen lienee 42 cm. Ainakin veneseura saisi päivittää tämän sivuilleen. Ja tietenkin taimenen alamitan.

Maanantaina aavistuksen raikkaampaa. Parit vesikuurotkin. Tornion keikka. Pyykkiä, kauppoja....

Epävirallinen lintubongaukseni on tavoittanut jonkunlaisen kyllästymispisteen. Pariin viikkoon en ole päässyt kirjaamaan listalleni uusia lajeja. Osa tutuimmista menee pian aika mahdottomiksi havaita. Käkikin hukassa ja kai lopettanut kukkumisensa. Vaikka mistä sen tietää, kun kaikki on niin myöhässä.

Juhannuksen seutu 19.6. - 25.6.2017

Venemiehenä hallitsen soutamisen ja huopaamisen. Tulipa tuota harrastettua hieman toisessakin mielessä. En oikein osannut päättää, lähdenkö käväisemään pikavisiitillä Kanta-Hämeessä. Ratkaisu oli kuitenkin tehtävä ja huopaaminen jäi voimaan. Nyt, noin viikkoa myöhemmin, päätös on osoittautumassa entistäkin oikeammaksi.

Purin kärrykuorman vasta tiistaina. Kolmensorttista lautaa ja kolme valokatelevyä. Painekyllästettyä terassilautaa oli eniten. Valitettavasti ne laudat oli juuri kannettava kaikkein pisimälle. Laavulle asti. Vähitellen ne sinne sain. Painekyllästetty tavara oli ollut Torniossa tarhalla ulkovarastossa. Useat laudat olivat niin syntisen raskaita. Vettyneitä. Kuivat sitten tosi keveitä. Tuntui, että sade voi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Siksi peittelin syntyneet tapulit pressuilla.

Syönnin päälle jälkiruuaksi lähdin laavulle. Vein mennessäni yhden trukkilavan. Aloin irroittelemaan lattiasta kuusipuisia kiekkoja, joiden välit olin täyttänyt hiekalla. Pölyistä puuhaa. Ja työlästäkin. Pulikoita taisi olla noin 750 kappaletta. En olisi yksin saanut sillä haavaa hommaa päätökseen. Mutta Aino ehti kaverikseni ja alkoi ryty käymään. Lavalle kertyi kuution verran kuutisen senttiä vahvoja kiekkoja. Kelpaavat poltettaviksi, muuta käyttöä niillä ei ole. Yllättäen osa oli kosteita ja alkava laho iskenyt.

Oli pidellyt koleita ilmoja. Keskiviikkona ei muutosta. Laavulla kylmyydestä ja pohjoistuulesta ei ollut mainittavaa haittaa. Otin aluksi lattiasta mitat. Tajusin, että mitat olisi pitänyt ottaa ennen lautatarhakäyntiä. Olin nimittäin satavarma, että lattia on 4x4 metriä. Virhettä kuitenkin toiseen suuntaan 38 ja toiseen 17 senttiä. Voihan rietas! Kun olen vielä sellainen materiaalin ostaja, että en juurikaan halua ottaa ylimääräistä. Lasken menekin ja ostan vain sen verran. Siksipä aamusta tuhraantui hieman aikaa, ennen kuin pääsin aloittamaan. Lautatarhareissua ei tullut. Uusi suunnitelma oli vähintäänkin kelvollinen.

Sain päivän aikana pätkittyä uudet laudat. Ne olin asetellut tuleville paikoilleen. Näin varmistuin riittävyydestä. Lautojen päälle pätkin halkaisemistani painekyllästetyistä sopivat aluspuut. Sateinen päivä, +6 astetta.

Torstaina vaihdoin lautojen ja aluspuiden paikat. Kun korot olivat kohdillaan, sain nyt tehdä viimeiset hienosäädöt. Aamupäivän päätteeksi ruuvasin kolme lautaa paikoilleen. Iltapäivällä siitä oli hyvä jatkaa. Valmista tuli ajoissa ja ihan mukavan näköiseksikin sitä voi sanoa. Perjantaiksi jäi enää pikku kivien asentaminen läpivientien koloihin.

Aattoilta sujui pitkälti perinteisin menoin. Kokossa paloi useampikin sohva. Oli mölkyt ja karaoket. Ja henkevät keskustelut. Uusia muistoja. Vanhoja unohdettiin.

Juhannuspäivänä pilkkireissu. Pari rautaista tärppiä. Vain yksi aapo veneeseen. Lämpöä jo liki 15 astetta. Pintavesi +13. Kun aurinko meni pilveen, ei mitenkään lämmin ollut. Muutaman sadan metrin päähän tuli toinenkin vene. Ei tainnut olla tuttu, kun ei käynyt juttusilla. Niin... kun kalaa ei tullut, oli pakko syödä hummerikeittoa!

Lauantai-iltana alkoi vähitellen näkymään autojen perävaloja Tarrantiellä. Meillä ei ollut kiirettä. Ei myöskään mitään kiireellistä tai välttämätöntä tehtävää. Sunnuntaina kuitenkin irroitin laavun apupöydän. Höyläsin siitä noet pois ja kirkas puu tuli esille. Ruuvasin pöydän paikoilleen ja Aino pyyhkeli pintaan parafiiniöljyt. Siisti homma, jälleen!

Harvemmin käy niin, että sitä tahtoopi olla väärässä. Nyt kuitenkin näin on. Olen katsellut ja kuunnellut. Haistellut ja tunnustellut. Arvioinut ja hunteerannut. Jossakin mättää. Vai mättääkö? Olenko vain sekaisin?

Viikonloppu 15.6. - 19.6.2017

Alkuviikko oltiin kotosalla. Tiina oli puoleen viikkoon asti ja mökille mentiin vasta keskiviikkona.

Otin askeleen kohti lopullista pesäeroa. Maanantaina käväisin nimittäin työpaikalla. Palautin läppärin ja avaimet. Vanha sähköposti on voimassa elokuun alkuun asti ja se on ainoa seitti, mikä minut vielä yhdistää työelämään.

Niin, tässä ollaan viettämässä viimeisiä lomia. Sitten eläkkeelle ja töihin en enää mene. Eivät nämä päivät entiseen verrattuna mitenkään poikkeavia ole. Samaa hommaa mutta uudessa virassa. Lämmintä on piisannut ja metsäpalovaroitus on ollut voimassa. Sadetusta ja kasvien kastelua on harrastettu. Mansikkamaalle vietiin verkko. Vuosi sitten Aino uudisti noin puolet maasta. 17.6. -mennessä siinä osassa (Corona) ei näkynyt nuppujakaan. Toisessa puolikkaassa nuput. Vuorokaudessa kuitenkin nuppuja alkoi ilmaantumaan. Joten ei huolta siinä mielessä. Mutta kun kukinta menee juhannuksen jälkeiseen aikaan, on marjojen kypsyminen erittäin epävarmaa. Kaikki kasvisviljelmät muuten hyvällä mallilla. Laavun kokeilupottumaassakin taimet pilkistävät. Yhtenä kuumana päivänä seuloin talteen ottamistamme puruista isommat ainekset sivuun. Enimmäkseen oksanpätkää ja kaarnaa. Puhtaan purun levittelin suuren pressun päälle. Siinä näpsäkästi kuivahtivat, kun muistin niitä haravalla sekoitella. Päivän pääteeksi Säkitys ja varastointi. Saattoi tulla parin vuoden huussikuivikkeet.

Viikko sitten kiskaistiin vene tallistaan vesirajaan. Lauantaina päätin käväistä kokeilemassa pilkkiä. Meni yllättävän paljon aikaa, ennen kuin pääsin vesille. Suurimman hidasteen oli aiheuttanut laskenut veden pinta. Sai siinä kiskoa paattia aivan tosissaan. Teljoakin sai siirtää mittansa järveä kohti. Itse pilkkiminen tuotti muutamia kalakontakteja. Suurin kuha valitettavasti karkasi aivan veden pinnasta.

Lauantaina illalla kauan kaivattu sade. Janoinen maa on sitä jo epätoivoisena itkenyt. Sade päättyi vasta sunnuntaina iltapäivällä. Ajoittain rankkanakin ja niinpä metsäpalovaroituskin päättyi.

Meni siinä sää epävakaisemmaksi ja kuurosateiseksi muutenkin. Ukkostakin ilmassa. Maanantaina tehtiin reissu vallan kotiin asti. Pyykkireissu ja tietenkin kaupat. Laskujen tarkastus. Paluukyydillä jonkunlainen peräkärrykuorma lautaa ja valokatetta. Jospa taas jollekin alkaisi?

Viikonloppu 8.6. - 11.6.2017

Tässä nyt sitä lomaillaan ja lesotetaan. Sain kuitenkin alkuviikosta työläppärin siivottua mielestäni luovutuskuntoon. Luovutuksen hoitanen vielä ennen kuukauden puolta väliä. Samalla jätän avaimetkin. Niin se tapahtuu. Rytmin vaihto.

Emme olleet hopussa viikolla lähtemään mökille. Tiina saapui Tornioon keskiviikkona, ja mökille lähdimme vasta torstaina. Jo keskiviikkona Tiina toi matkassaan kesäkelit. Torstaina lämpeni totaalisesti ja hellerajat paukkuivat. Vaikka lauantaina ja sunnuntaina olikin pari astetta viileämpää, voidaan sanoa silti kesän saapuneen Nuuskakairaan.

Tornioon palattiin sunnuntai-iltana. Vaikka taistelimme mökillä hellettä vastaan, oli Tiina silti nuhainen. Voi poloista! Ruuanlaitot hoidettiin laavulla ja grillillä. Saunan lämmitys ja kylpeminen... emme niihin käyttäneet liikaa aikaa. Kämpän lämmittäminen oli syytä minimoida, että saataisiin yöllä nukuttua.

Viikko takaperin viritin saunaan käsipumpun. Nyt tein saman sähköpumpulle. Joskus nuo hommat ovat vastustaneet. Kokemuksen myötä homma on alkanut käyttämään. Yksi tärkeimmistä asioista on saada liitokset pitäviksi. Etenkin imupuolella. Kun vesi alkoi virtaamaan, alkoi sille löytyä käyttökohteita. Oli grillin ja veneen pesua. Nurmikon kastelua. Tuntikausiksi vesihommaa. Levätessämme vedettiin iso vene tallistaan rantaveteen. Vaihdoin epäilyksenalaisen regulaattorin uuteen. Jokohan toimii, niinkuin pitää!

Lauantaille oli oikein hommaakin. Potut oli idätetty ja nyt laitoimme ne ojennukseen pottumaan vakoihin. Toimin hevosena. Tiina hevosmiehenä. Aino, Jaana ja Maarit laittoivat lantaa, piilottivat potut ja penkkien sulkemisen jälkeen levittivät vakoihin viime syksynä talteen haravoituja lehtiä. Pääosin istutimme Mäkipirtin maahan. Pikku erän laitoimme vanhaan pottumaahan.

Veneen akku kulkee mukavasti matkassa omassa kotelossaan. Kotelon ympäri on laitettu 4cm leveä nailonhihna, josta akkua on helppo kantaa yhdellä kädellä. Kantaessani akkua hihnan liitos petti ja akku  putosi. Varpaani onneksi pelastuivat. Ompelin hihnan kuntoon. Asensin akun veneeseen. Koeajo jäi vielä suorittamatta. Akusta katseli vihreä silmä, joten virtaa olisi.

Torstaina laavulla oli penkillä laudanpätkiä ja niiden päällä palanen pöytäliinamuovia. Aino muovia siirtämään eri paikkaan. Alla oli kuhisemalla muurahaisia. Niitä kekomuurahaisia. Hakivatko paahteelta suojaa?? Perjantaina aamulla mietittiin, etä milloinkahan muurahaiset tekevät perinteisen hyökkäyksen sisätiloihin. Eipä tarvinnut kauaa odotella. Iltapäivällä niitä oli sisällä jo kymmenittäin. Lauantaina sama juttu. Nyt sitten vain odottelemaan keskikesän lentomuurahaisia. Juhannuskesän mieliharmi!

Sääskiä onneksi niukasti. Mikä vaikutus oli menneellä, tosi kylmällä jaksolla? Jotakin positiivistä pakkasista. Kasvini pitävät alkaneesta lämmöstä. Kokeiluni ovat menestyneet rohkaisevan hyvin.

Haarapääskyt ovat pyörineet kenturoita etsien pesäpaikkoja. Jo viikkoja sitten laitoimme yläkerran parvekkeelle roikkumaan peitteen. Tarkoituksena estää lintujen pesintäaikeet. Otin sen nyt pois ja laitoin kattokannattajiin muovia estämään pesän rakentamisen. Pesän rakennuksen haluamme estää, sillä paikka lämpenee helteillä yli 70-asteiseksi. Pesintä ei onnistu. Nyt linnut kiertelivät mökkejä. Meillä kävivät sisälläkin yläkerran ovesta ja saunan puolellakin..

Laavun luona oli kolme korvasientä. Sunnuntaina ajelin kauempana etsien niitä lisää. Jonkun verran löysinkin. Mökillä ne putsasin ja keitin kahteen otteeseen. Eipä niistä moneen kastikkeeseen makua tule. Onpahan kuitenkin yritetty!

Sienireissulla näin kauden ensimmäisen kyyn. Kotimatkalla nähtiin toinen. Kotimatkalla pysähdyimme taas ihmettelemään hullua metsoa. Kukahan siihen ensimmäisenä hermostuu?

Viikonloppu 1.6. - 4.6.2017

Keskiviikkona oli viimeinen varsinainen työpäiväni. Alkoi parin kuukauden mittainen loma. Elokuussa loman päätyttyä jatkan eläkeläisenä. Tosin tässä välissä on käytävä yhtenä päivänä luovuttamassa viimeisen työvälineet. Viimeisen työpäivän iltapäivällä vietimme pienimuotoisen kahvihetken. Paikalla it-väkemme Merilapista mukaanlukien Lappian it-hemmot. Siihen olikin hyvä päättää liki 42 vuotta kestänyt ATK/IT-urani. Paljon ehti tuona aikana asiat muuttumaan!

Torstaina mökille puolilta päivin. Multaa säkkikaupalla kontissa. Ja kaasupullo. Muutakin liki tarpeellista. Lämmintä +5. Jäät lähteneet alkuviikosta. Kova pohjoistuuli. Lunta näkyy vielä räystäiden alla ja ojissa. Osa kukkapenkistäkin linkoamani lumen alla. Mutta aivan viimeisiä jo viedään.

Kasvihuoneessa salaatit pienellä taimella. Vaikka pohjoispuhurit lennättivät lumikuuroja, jatkoin vihannesharrasteitani. Kasvihuoneeseen laitoin kolmeen ämpäriin multaa ja siemeniä. Pihalla laitoin vain yhteen kasvilavaan siemeniä. Amppelitomaatin laitoin kasvihuoneeseen roikkumaan.

Perjantaina yhä kova tuuli. Lämpö juuri ja juuri plussalla. Nyt kuultiin radiosta ensimmäiset tuulivaroitukset. Vähän niinkuin jälkikäteen, kun puita oli mennyt nurin ympäri Lapin maan illan ja yön aikana. Pihalla ei huvittanut ryhtyä millekään. Olin torstaina aloitellut laavun laitamaisemissa mieltäni kiihottavan projektin. Nimittäin kasvimaakokeilun. Jatkoin nyt sitä. Poistin aluksi pienehköltä alueelta sammalkerroksen. Sen alla oli 20-senttinen valkea hietakerros, jossa oli kiviä. Suurimmatkin alle 10-litraisia, ei siis mitään jättejä. Poistin kivet ja puiden juuret. Möyhensin maan. Hiekan alta paljastui tumman ruskea maakerros. Sekoitin mukaan pussimultaa ja vähän lannoitetta. Istutin 10 varhaispottua ja kolme metrin penkkiä salaattia, persiljaa ja tilliä. Jo koe onnistuu, on lapiolle ja rautakangelle tulossa töitä.

Ajeltiin vaarassa. Seku-vaan. Siellä oli vielä paikoin luntakin. Sitä koskematonta. Vilkaistiin lähdettä. Pintasammal vallannut kokonaan. Pitäisi poistaa....? Tie loistavassa kunnossa viime vuotisen perusparannuksen johdosta.

Lauantaiksi pahin tuuli hellitti, mutta vain hieman. Kylmäää....yhä!  Aino lähti käväisemään hautuumaalla.  Kasvi/verkkohuoneessa kävin läpi parit talviset verkot. Tuulelta suojassa, muttei kovin lämpimässä.

Kesä ei tullut vielä sunnuntainakaan. Oli kuitenkin hieman tyynempää ja kateissa olleet pikkulinnut tulivat vähitellen piiloistaan. Vesi kääntynyt jo laskuun. Viritin pumpun. Kelkalla tuomaani vettä oli vielä yhden saunallisen verran, mutta nyt on vedet saatavilla seuraaviin jäihin astin pumppaamalla.

Ruuat laiteltiin jälleen laavulla. Siellä kova pohjoinen ei tuntunut. Ja tuli pesässä lämmitti hieman.

Olimme tulomatkalla yrittäneet nähdä metson, joka terrorisoi ohikulkijoita. Emme havainneet. Sunnuntaina kotimatkalla silmä tarkkana ja niinpä se löytyi. Pysähdyimme ja sain Instagramiin videopätkän. Kun lähdimme ajamaan pois, seurasi se juosten vielä hetken aikaa. Kerran aiemminkin olen kohdannut hullun metson. Silloin marjametsässä. On se vain!

Niin... siis... totanoin.. Olipa aikasen kylmää. Oikein nauratti, kun pukeuduin ulos mennessäni samaan toppapukuun, kuin talvellakin. Eikä tullut hiki. Talvella saattoi olla 30 astetta kylmempää, mutta tyyntä. Kaminassa sai olla pikku kyhyt useammankin kerran. Mutta eipä ollut sääskiä ja jääkaappia ei tarvinnut virittää. Ruuat säilyivät terassilla. Kesä kuitenkin tulossa. Heti keskiviikkona.

Vapaalla 18.5. - 29.5.2017

osa 2: 23.5. - 29.5.

Tiistaina taasen mökillä. Puolilta päivin. Matkassa viikon eväät ja pyykkikoneessa käyneet vaatteet. Jo kuivatettuina. Ulkona +7, sisällä +15! Kolea tuuli pohjoisesta. Jäät alkaneet mustumaan. Keräsin kärryllisen haavan kuivia oksia. Siistasin jälkiäni, kun oksat olivat hieman näkösällä. Ja hyötykäyttöön menevät. Joskus pikkukyhytkin riittävät, niin pikkusälälle on silloin tarvetta. Kävelin Tarrassa pienen lenkin. Sitten teimme kahdestaan hieman pitemmmän kierroksen. Hiekalla hieman avovettä rannassa. Vesi huilasi kanavasta järveen. Ojissa veden pinta laskenut. Monin paikoin vahva jääkansi ja veden vain kuuli. Suunnitelmissa puunkaatopäivät. Katsastimme potentiaalisia alueita. Lumi lähes kokonaan häipynyt pelipaikoilta ja maasto ei veden vallassa. Eli esteitä ei sen puolesta olisi.

Keskiviikkoaamuna rantaporeet riitteessä. Lähdin reippain askelin puumetsään 8:45. Kaadoin pieneltä alueelta koivut minimiin. Oli tosi julmiakin puita ja tanner tömisi. Vastaavasti pienempääkin kaadoin. Pakko vähentää niitäkin, jotta pystyimme liikkumaan ja tekemään pinoja. Kun Aino saapui, olin jo husonut tunnin ja työmaata oli järjestynyt. Aino vesurin kanssa latvusten ja rankojen kimppuun. Minä sahailemaan pöllejä ja kantamaan niitä pinoihin. Tulipa heti kättelyssä ongelma. Nuoruusvuosia muistellen olin pätkinyt paksuja koivuja melko rohkeisiin mittoihin. En sitten millään jaksanut nostaa suurimpia pöllejä pinoon. Oli tehtävä häpeällinen päätös ja puolittaa pahimmat pöllit. Ja jatkossa paksut suoraan minimittaisiksi. Niissä oli siltikin painoa aivan riittävästi. Määrääkin oli, sillä paksuille pötiköille tein 2 omaa pinoa. Lisäksi syntyi se peruspino ja yksi rankaläjä. Ennen kolmea mökille. Zombikävelyä se oli. Aamuinen reippaus tipotiessään. Jäät liikahtaneet päivän aikana viitisen metriä pohjoiseen. Who cares!

Torstaina yllättävänkin reippaana puumettään. Aino taas vähän myöhemmin, mökkiaskareiden jälkeen. Muutama koivu oli eiliseltä nurin. Karsin, pätkin ja pinosin. Istumatauolla jänis oli juosta syliin. Ei se minua huomannut, juoksi kohti, kääntyi hieman ennen kohtaamista vasempaan ja katosi metsään. Ainokin ehti paikalle ennen kuin siirryimme satametrisen eteenpäin. Suurten sääskien seurassa toimimme eiliseen malliin. Syntyi komea pino. Taasen oli joukossa isojakin koivuja, mutta ei enää eilisen kaltaisia leskentekijöitä. Yksi kaatui huolimattomuuttani valtion puolelle ojan taakse. Kävin sen karsimassa ja pätkimässä. Oksat jätin valtion hyväksi. Muut omalle puolelle pinoon.

Mökille jaksoimme nyt kävellä aivan eri tahtiin, kuin eilen. Vaikka matkassa oli työvälineet ja polttonesteet ja reput. Jäät siirtyneet taas etelän suuntaan. Lämmin päivä, +15 kai!

Huonokuuloisuuteni on hieman haittaava tekijä. Ainonkin jutuista jää yli puolet kuulematta. Jos sanon että mitä?.... , on varmaa, että silloin kohta kuulen! Joskus oletan, että ei tuo smalltalk ole mitään ja en ala pyytämään toistoa. Entäpä jos kyseessä olikin tärkeä asia? Taidanpa senkin kuulla tuossa tuokiossa! En halua mökillä pitää kuulolaitteita. Hiostavat vain ja kun päin vastoin näissä harrastuksissa yleensä pitäisi estää melun menoa korviin. On tuossa huonokuuloisuudessa joskus hauskatkin puolensa. Olen joskus kuullut jonkin nimen niin totaalisen väärin, kuin vain on mahdollista. En nyt muista, mitä nuo nimet olivat. Mutta jotenkin mallia Lenita Airisto ja Paavo Väyrynen. Torstaina puumetsän jälkeen radio oli auki ja sieltä tuli selostusta Manun viimeisestä matkasta. Aino siinä kysyi, että jaksoikohan pelle kulkea mukana koko ajan? Olin tapani mukaan vaiti. En ymmärtänyt alkuunkaan. Mutta tällainenhan minä olen. Joskus kyntää pahasti. Sitten kirkastui. Ei se ollutkaan pelle vaan Telle! Olin hyvilläni, kun saatoin jatkaa sivistynyttä keskustelua!

Perjantaina pakkasin reppuun narua ja viisi pressua. Kävin peittämässä pinot. Noudan puut mökille vasta talvella kelkkakelien tultua. Ovat siihen asti suojassa lumelta ja vedeltä. Kuivavatkin vähän. On joskus aikanaan käynyt niin, että pinon päälle on satanut lunta. Kovat pakkaset syväjäädyttänyt puut. Sitten tullut vesikeli ja lumi sulanut. Ja vesi tukkinut pinon rakoihin ja jäätynyt kylmiin puihin. Tuntui, että olisi oltava rautakanki, että saisi pinosta puut erilleen. Siksi tuo peittäminen. Ja onhan talvella tosi lysti noutaa puita, joita ei lumi eikä jää peitä. Paluukävely kevyttä hommaa, kun repusta oli peitteet pois. Ihmettelin niityllä komeaa mätästä, kun puhelin soi. Terveyskeskuksesta. Olinkin ihmetellyt, kun soittoa ei ollut kuulunut. On aikaa, kun toimitin verenpainetilastoni lääkärin arvioitavaksi. Nyt "langan" toisessa päässä hoitsu. Lekuri oli tutustunut ja  tehnyt muutoksen lääkitykseen. Resepti odottaa. Aika hauskaa oli se, että lääkäri oli kirjannut erityiskiitokset minulle tilastoinnista ja tavasta, millä itse analysoin lukuja. Mitähän tohtori olisi tuumannut, jos olisin laittanut sepustukseni paperin sijasta / lisäksi muistitikulla? Eipä olisi tarvinnut hänen käyttää aikaa kirjoittamiseen, kun kaikki suurin piirtein oli minulla Word-tekstinä.

Käytiin iltapäivällä ajelemassa pohjoisen suunnassa. Koutusjoen suulla vapaata vettä yllättävän vähän. Luomalanjokisuusta Pieskänsaareen iso sula. Kyllä se siitä. Illalla meillä karaoke. Ei oikein sytyttänyt.

Viikonloppua kohti menivät ilmat koleiksi. Sunnuntaina sateli peräti lunta ja oli vain +1 aste. Sade kyllä oli tervetullut. Siinä luonto peseytyy talven jäljiltä. Routa ja järven jää joutuvat lopulta antautumaan. Matalapaineita on tullut ja mennyt ja tuulet siksi pyörineet. Vesi ei ole enää noussut. Jäät liikahtelevat aina tuulen kääntyessä ja rannalle jää jokaisessa törmäyksessä vähän jäätä. Pian väljää on niin paljon, että kunnon rytinä alkaa.

Hain kelkalla runsaasti saunavesiä avannosta 2 viikkoa sitten. Terassin perälle peitin roskaantumiselta ison läjän 20- ja 30-litraisia astioita. Luonnollisesti saunassa kaikki asiat täysiksi ja ämpäreitä lisäksi. Emme ole himosaunojia. Eli sauna ei lämpiä päivittäin. Saunomme kuitenkin tarpeeseen ja nyt tarvetta on puuhommien vuoksi ollut jatkuvasti. Siirsin jo loput vedet saunan puolelle. Pariin saunakertaan varmaan vielä riittävät. Kolmeenkin. On kuitenkin jo käsien ulottuvilla se aika, että saan pumpun veteen. Selvittiin jälleen vesien kantamisilta.

Sunnuntain heikko keli oli tiedostettu jo lauantaina. Päätimme jo silloin, että sunnuntaina menemme kotiin, vaikka lomaa olikin vielä maanantainakin. On nähkääs niin, että on jotakin tekemistä kotosallakin. Aina ei voi vain löhöillä mökillä!

osa 1: 18.5. - 22.5.

Maanantaina jäänlähtö Torniossa. Jäitä oli sahattu, joten maltillahan ne lähtivät. On jo hieman yli kolme kuukautta, kun sanouduin irti työpaikastani. Työsuhde jatkuu kuitenkin vielä yli kahden kuukauden ajan. Toukokuun lopulla on vielä kaksi työpäivää, yksi joskus kesällä. Muuten lomaa. Viime tiistaina laitoin eläkehakemukseni eläkeyhtiöön. Jo keskiviikkona tuli myönteinen päätös. Kerrankin tapahtuivat asiat vauhdilla.

Alkamassa perinteinen puuntekoloma. Tällä kertaa lomaa ja eläkepäiviä, joten vapaalla mittaa liki 2 viikkoa. 12 päivää taitaa kertyä. Mentiin torstaina ja mökillä oltiin ennen puolta päivää. Torniossa kova sumu ja +4 astetta. Mökillä aurinkoista ja +10 astetta. Sisällä vain +4. Hirrrrmuinen määrä kampetta siirtyi paikoilleen.

Kun oli tulossa jääkiekkoa, emme aloittaneet puuhommia vielä torstaina. Valmisteluja kuitenkin. Pilkkomakoneesta oli rengs tyhjä. Minulla oli mökillä kaksikin pumppua, mutta en saanut renkaaseen ilmaa. Pumput kai risoja. Tai rengas kunnolla rikki. Siirsin koneen kuitenkin sille varatulle paikalle puupalttien laitaan. Ohjekirja oli talvella kylpenyt öljyssä ja sivujen tekstin pystyi lukemaan kerralla molemmilta puolilta. Sivut olivat kuin kaksipuoleisesti tulostettuja piirtoheitinkalvoja. Löysin kuitenkin tarpeellisen tiedon ja aloin testaamaan konetta. Pelasi ja jopa ilman isompia houkutteluja. Luvassa aamuyölle sadetta ja peitin koneen pressulla. Putsailin perussahan. Vuosi sitten ostin paremman sahan, jossa oli silloin alkukankeutta ja pieni vikakin: väärä osa, joka aiheutti vetorattaan irtoamisen. Lisäksi sen käynnistäminen ei ollut lainkaan helppoa. Pahaa peläten aloin sitä nykimään. Yllätys, yllätys: käynnistyi todella hereästi! Jopa sitä passaa aamusella alkaa hommiin.

Perjantaina +5 astetta, vesisade, jään päällä paksu usva. Havaitsin, että lääkkeet eivät sattuneet matkaan ja tulisi Tornion reissu. En oikein voinut hajamielisyyttäni käsittää ja tein uuden tarkistuksen. No olihan ne kuitenkin. Olin vain laittanut ne kassin keskimmäiseen osastoon, kun ne normaalisti olivat päädyssä.

Sade loppui aamupalaa syödessämme. Sitten seitsemän tuntia puuhommaa: Palttien pilkontaa, rankojen sahausta, kottikärrylogistiikalla varastoon ja lopulta pinous. Päivän saldo vähintään tyydyttävä. Vuoden vanha saha oli elementissään. Siinä on pitkä laippa liki Amerikan malliin ja se katkoi kerralla turpean renkullisen. Eipä tarvinnut enää kierrellä ja pyöritellä. Kelikin kohdillaan, kun lämpöä oli päivällä +11 astetta.

Lauantaina saman mittainen otatus. Kolmelta paikat siistattu. Pihalla ei enää pilkottavia pinoja. Hieno homma. Päivällä +7, rantaporeita ilmestynyt. Kylvin kasvihuoneeseen ämpäreihin hieman kesävihreää. Toivottavasti onnistun viljelyksissäni. Lintujen automaatti varastoon. Aino sen ja taustalevyt oikein tiskasi.

Sunnuntaina peräti +13 astetta. Kelkkailut kelkkailtu, joten siirsin kelkan kesänviettopaikalleen. Varastossa oli yksi renkaanpaikkausspray, mutta en sillä saanut rengasta pitäväksi. Mennyt ehkä pilaan, kun on ollut kesää talvea varastossa. Kelkkavajan takana pilkotti honka ja kelottunut haapa. Sahasin ne poikki pitkiin kantoihin. Pätkin pulikoiksi. Pilkoin kirveellä kantojen toimiessa pilkkomapölkkyinä. Varastoon taas muuan kärryllinen pilkettä. Viimeinenkin pino  puolivälissä!

Maanantaina taas lämmin päivä. Aamulla pihalla kurppa ja kärppä. Oli vielä puolenkymmentä haapaa aika liki mökkiä. Vuosia sitten niitä kolonut ja kuivaneet pystyyn. Kaadoin ja pätkin nekin. Nyt kuitenkin kärräsin ne pilkkomapaikalle, enkä alkanut metsässä hienontamaan. Totesin heti kättelyssä, että suuri osa palteista vaatii konevoimaa. Kirves toimisi, mutta taitaisi vaatia julmemman äijän varren jatkeeksi. Sammutin koneen yhden maissa. Se oli viimeinen pilkkominen tälle kaudelle. Viimeinen pinokin sopivasti täyttyi. Pilkkeitä olemme tehneet noin 10 mottia, josta likimain puolet kirveellä. Onneksi olen muutamia kertoja aloitellut puuhommia. Ei nyt niin älytön urakka ollut.

Söimme ja saunoimme. Ja lähdettiin käväisemään kotosalla. Alun perin oli tarkoitus käydä vuorokautta myöhemmin. Mutta kun lumi on nyt sulamassa vauhdilla, päätimme käydä nyt. Puumetsä odottaa heti, kun vain lumelta pääsemme. Toivottavasti heti keskiviikkona.

Lumi tosiaan sulamassa. Torstaina pellolla näkyi ensimmäiset pälvet. Maanantaina oli jo hankalaa nähdä lunta samoilta paikoilta! Jäät heikkenemässä. Maanantaina hydrokopteri kuitenkin kalastajien liikkumavälineenä. Usein ei jään kestäminen selkävesillä ole ongelma. Vaikeudet ovat rannoilla, joissa veden nousu näkyy ja tuntuu. Pieni sula-alue rannalla voi estää jäälle menon. Vesi nousee nyt voimakkaasti, mutta ennuste ei povaa isoa tulvaa.

Toivon mukaan lumien sulaminen jatkuu nopeana. Loppuviikolla olisi saatava puupinoja metsään. Ensi talvena sitten ajaisin ne mökille. Mökillä on eri varastoissa pilkettä useaksi vuodeksi. Mutta vuosittain on aina tehtävä kulutusta vastaava määrä. Niin kauan, kun on pontta pytyssä. Tällä hetkellä tuntuisi olevan, vaikka askel ei enää niin pitkä ja reipas olekaan.

Viikonloppu 12.5. - 14.5.2017

Vaikka kesäkelit antavatkin odottaa, ovat tiet kuitenkin jo sulia. Siis sellaiset, joita on talvella pidetty auki. Siksipä vaihdatin alkuviikosta kesäkiekot alle. Jonkun verran rengasäänet heikkenivät. Ja onhan ne mukavammat.

Oli tarkoitus pitää viikolla torstai ja perjantai vapaana, mutta kävikin niin, että minun oli osallistuttava torstaina IT-kehittämispäiville Rovaniemellä. Yksi ohjelmaan kirjattu osa kun oli kakkukahvit eläkkeelle jäämiseni kunniaksi. Puheen pitäjä oli löytänyt ansiokseni mainetekoja. Olikohan kaikki ihan niinkään. Kehuja tuli kuin hautajaisissa ikään. No, jotain kai on tullut tehdyksi 42-vuotisen ATK/IT-työuran aikana.  Läksiäislahja sitten: se sopi kun suutarin näppi sian per......n. (sanonta on varsin positiivinen, ettet tajuaisi väärin). Kiitän ja kumarran!

Mökille siis vasta perjantaina aamusta. Varsin viileää. Sisälläkin nollakeli. Keräsimme jonkun verran roipetta kokkoon. Risua ja oksaakin oli tarjolla. Kokon polton jälkeen menimme Tarrantien varteen. Lumityökone oli siirtänyt ojan penkalla paria rautalankavyyhtiä, jotka olivat jääneet siihen varsinaisen käyttötarkoituksensa jälkeen. Ovat nyt ojan vastapenkalla ja yhdessä kohdassa. Ei enää haittana raivaussahallekaan!

Lauantaina yhä nollakeli. Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna lapioin grillin takaa pienen mäntyrankapinon lumesta paljaaksi. Syysmyrsky väänsi männyn kenoon ja se oli kaadettava. Vilpitön tarkoitukseni oli kuskata kelkalla rangat paikkaan, jossa muukin puunteko tapahtuisi. Enpähän muistanut. Grillin suuntaan alkaa kelkkakelit olla mahdottomat. En alkanut pöllejä kantamaan, vaan sahailin ja pilkoin ne paikan päällä. Ja kärräsin sitten varastoon kottikärryllä. Alkumatka hangen päällä kelkkauraa pitkin, loppumatka pihalla paljaalla maalla.

Aino pinosi puuvajassa pilkkeet. Viikon takaisia olikin kohtalaisen paljon. Kaadoin sillä aikaa varaston takaa kaksi pitkää ja ohutta mäntysaikaraa. Täsmäsin pituudet 5,5 metriin. Kuorin ne ja jätin kuivumaan. Ne tulevat pian palvelemaan osaltansa kattotikkaiden tapaisina. Nyt katolla olevat ovat poikkivikaiset ja lahot. Pitää vielä kehitellä askelmat. 

Iltapäivällä jopa +3 astetta. Pilkoin kirveellä joitain kymmeniä kappaleita koivupaltteja. Pieniä, vain halkaisua kaipasivat pääosin. Käytin ne varastossa Ainon aloittamaan pinoon, sen keskitukeen nojaavaan päähän. Pinosin sen niin korkeaksi, kuin ylsin. Tuo pääty pinotaan aina ristiin. Se ottaa vastaansa pinon painetta. Etenkin, jos pino koostuu pääosin pyöreistä palikoista, on sillä taipumus painaa pinoa reunoja kohti. Ristiin pinoaminen keskitolppaa vasten pitää pinon olemuksen jämäkkänä. Mitä leveämpi pino, sitä suurempi ongelma. Lisäksi käytämme narua, jolla sidotaan pinojen keskikohdilta viereiset pinot toisiinsa. Nuo kaksi asiaa kun huomioi ja tekee huolella, pysyvät pinot paikallansa.

Lunta on paikoin vielä paljon. Pelloilla ei ole pälviä. Metsässä puiden, etenkin kuusten aluset ovat paljaita. Ajoin sunnuntaina aamulla pienen lenkin kelkalla. Veden pinta ojissa laskenut johtuen kylmyydestä. Ojista pääsi aika helposti yli. Etenkin kun vesi ja lumi olivat jäässä. Ja kun meni yli vanhoja kelkkareittejä pitkin. Nuo kovettuneet kelkkaurat saattavat kestää kauankin. Nyt kuitenkin parin päivän kuluttua yöpakkasten pitäisi päättyä. Hellettä ei ole tulossa, mutta jatkuva plussakeli tekee tehtävänsä. Kolmen työpäivän jälkeen vielä töitä 30 ja 31.5. Tuossa välissä pitkä vapaa, joilloin pilkkomisen lisäksi tarkoitus tehdä metsään pinoja. Katsotaan, siirtyykö kesäkuulle, jolloin vapaata sitten alkaakin piisaamaan.

Muuttolintuja on tullut kylmyydestä huolimatta reippaasti. Kahden viimeisen viikon aikana olen havainnut lähes 20 uutta lajia. Viikon mielenkiintoisin oli ehdottomasti meriharakka. En ole aiemmin sitä nähnyt, nyt näin kahtenakin päivänä. Haukkainvaasio jatkuu. Mahdottomasti havaintoja. Mökillä pikkulintujen ruokintapaikasta on tullut haukkojen ruokintapaikka. Ruokintapaikalla oli myös vierailulla neljä sepelkyyhkyä. Yksittäisiä on näkynyt aiemminkin, mutta että ihan porukalla!

Olen nyt ollut ilman tupakkaa reilut puolitoista vuotta. Täytyy sanoa, että olen hieman yllättynyt homman pitävyydestä. Toisaalta voin sanoa, että kai se roikkuu aika ohuen langan varassa. En tiedä. Jatkuvasti tulee eteen tilanteita, jolloin olisin pistänyt aiemmin tupakaksi. Tupakka siis tulee ajatuksiin, mutta sitten tulee mieleeni, että enhän minä polta. Jos tuolloin ottaisin henkoset, taitaisi se olla menoa. Uskon kuitenkn, että kanttini kestää. Olenhan kuitenkin niin vakuuttavasti asennoitunut.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen vanhin (?) nettipäiväkirja jatkuisi, vaikka elämässä tapahtuukin suuri muutos. Päivittäminen ei välttämättä jatkossa tapahdu viikonloppukeskeisesti. Vaikka mistäpä sen tietää.

Viikonloppu 4.5. - 7.5.2017

Mökillä torstaina jo 10:20. Matkalla runsaasti muuttolintuja. Sihtuunantiellä laulujoutsen tepasteli keskellä tietä. Antoi kuitenkin tietä suosiolla. Tiet alkavat olla sulat. Oikeastaan vain Tarrantiellä oli enää jäätä. Kesärenkaat saa vaihtaa alle!

Aino lähti kahvin jälkeen hiihtelemään. Minä otin lingon ja puhdistin enimmistä lumista leikkimökin ja grillin välisen alueen. Jäänkova kelkkaura keskellä sai vielä jäädä paikalleen. Hain ennen illan pelisessiota saunavesiä. Alkaa olla niitä hetkiä, ettei pihan läpi enää kelkkailla, joten viisainta hakea vettä nyt useamman saunomisen tarpeiksi.

Perjantaiksi oli luvattu kevään lämpimintä päivää. Yöpakkasta ei ollut ja jo varhain aamulla oli +7 astetta. Ja selkeää. Varustauduin normaalia kevyemmin varustein. Hiki tuli silti. Aluksi pätkin sahalla kuusipaltteja. Ja pilkoin kirveellä. Pinosin varaston ulkolaidalle. Siinä kuivuvat nopeasti käyttökuntoon. Kun räystään alunen täyttyi, lopetin pilkkomisen. Jatkoin pätkimistä. Ohuet kärräsin tyhjään varastoon odottamaan pinoamista. Pilkottavat säilöin trukkilavojen päälle ja suojasin pressuilla. Lämmintä 12 astetta. Hyönteiset lentelivät. Joukossa sääskiä ja nokkosperhosiakin.

Jatkoin puuhaani lauantaina. Oli vuorostaan liki nollakeli, joten vaatteet talvisemmiksi. Aino lähti tyttöporukassa Rovaniemelle käsityömessuille. Oma käsityöni kesti vähän yli keskipäivän. Hiipui se pino, jonka olin ottanut päivän tehtäväkseni. Pakollisen henkivakuutuksen uudistamisen jälkeen aloin jälleen tekemään kesää. Linkosin varsin vahvaa lumirintamaa mökin eteläsyrjältä muille maille. Kerros oli niin paksu ja tiivis, että sitä oli pakko lohkoa lumilapiolla, jotta saisin taas laidasta siivun pois. Lopulta kävi niin, että karautin kukkapenkin laitakiveen ja katkaisin sokan. Uusin sokan, mutta olikin jo aika lopetella. Saunominen oli kuluttanut osan vesivaroista, joten hain täydennykset. Siirsin kelkan likemmäs kelkkavarastoa. Voi olla, että vesireissu oli sen viimeinen palvelus tälle kaudelle.

Sunnuntaina yhä kylmä ilma. Yöllä pakkastakin. Vein lingon varastoonsa. Jokohan riitti linkoukset? Hakkasin rautalapiolla räystäänalusia. Jäistä lunta vielä jäikin, mutta aina vain ohuemmin. Kylmää luvassa. Emme taida päästä harkkaamaan pihoja vielä ensi viikonloppunakaan. Keräsin säkkeihin valtaosan purusta, jota on syntynyt sahailuistani. Kesäkuumalla kuivaan ne paremmin ja erottelen isot roskat. Juuri parempaa huussin kuiviketta ei ole, ainakaan tähän hintaan. Arvioin puuviikon työmäärää. Ollaan jo hieman aloitettu puu-uurastusta. Eipä urakkaa kovin runsaasti ole. Etenkin pilkottavaa on varsin niukasti. Eiköhän näistä selvitä. Voisi lisäksi kaataa hieman koivuja ja pinota niitä odottamaan seuraavan talven kelkkakyytejä.

Viikko sitten urpiaisilla oli jokin pielessä. Nyt oli rouva punatulkku ongelmissa. Olikohan lentänyt ikkunaa päin? Oli ainakin kärsineen näköinen: harmaan selän jatkeena oleva valkoinen yläperä oli selkään nähden 90 asteen kulmassa! Kaulaa ei oikeastaan ollut, pää hartioiden sisällä. Kyllä se lenteli ja söi. Mutta yksinään. Puoliso katseli kummissaan oksalla. Ja ihmeellistä oli se, että kun linkosin lunta, tuli se aivan viereeni pihlajan oksalle. Ja seurasi lumisuihkua, hyvä ettei lentänyt ryöppyyn sekaan!

Uutisissa sanottiin, että Merilapin alueella on runsaasti petolintuja. Voin allekirjoittaa minäkin tuon. Varpushaukkoja näkyi nytkin useasti päivittäin. Tunnistamatta jäivät ne vaaleat, korkealla ympyrää kiertäneet haukat. Niitä oli peräti 6 kappaletta. Liian korkealla olivat. Nythän on menossa se Suomi 100-bongaus. Sen lisäksi, että en ole kovin hyvä tunnistamaan lajeja, ovat olosuhteetkin epäedulliset. Noin puolet havaitsemistani lajeista on havainnoitu mökin ikkunan läpi. 99 % lopuista autoillessani. Autoa ajaessa ei kummoiseen lajitunnistukseen yllä. Usein rastaat ovat vain rastaita ja sorsat sorsia. Eli aika lailla jää lopullinen tunnistus tekemättä. Nyt kuitenkin lintuja näkyisi ja lajimäärää voisi kasvattaa. Liekö näissä puuhissa bongarit, joita oli runsain mitoin Liakan ja Raumon peltoaukeilla. Runsaasti oli lintujakin. Valtavat lokkiparvet pääosissa. Oli kotimatkalla muutakin elämää. Muotkavaaran seutuvilla pieni porotokka hidasti matkantekoamme. Suuri porotokka tuli meitä vastaan Lohijärvellä. Niitä piisasi ja piisasi. Jolkuttivat siististi vastaantulevien kaistaa. Eivät kovin menoa hidastaneet.

Nyt tosiaankin luvassa koleaa ja kevät ei edisty. Olikin jo viikon jakso, jolloin lumi suli 18 sentin verran. Mutta nykytahdilla taidetaan mennä kesäkuulle, ennen kuin lumet sulaneet. Potut kuitenkin itämässä ja parempaa odotellaan.

Wapun seutu 27.4. - 1.5.2017

Testing.....

Testaan nyt uutta konetta ja uutta ohjelmistoa. Työkoneen aika hallinnassani on käymässä vähiin. TJ 12 laskujeni mukaan. Ja tietenkin tolkuttomasti lomapäiviä. Pitää saada tämä toimimaan hyvissä ajoin.

Mökille jälleen torstaina aamupäivällä. Ilma oli siisti, joten alettiin puuhommaan. Eli siirtämään puita varastosta toiseen. Pohjoisesta kova tuuli, mutta eipä se noihin hommiin vaikuttanut. Perjantaina jatkoimme kesken jäänyttä urakkaa. Aino pinosi, minä kärräsin. Vaihdettiin hetkeksi osia, kun oli pinottava kalikat korkealle. Kuuset eroteltiin varaston laitaan. Ylipitkiä oli joukossa, ja ne pätkin sopiviksi urakan lopuksi. Ennen yhtä oltiin valmiita. Ei enää kahta puolitäyttä varaston osaa, vaan yksi täysi ja yksi tyhjä. Aino lähti hiihtämään. Minä viimeistelin asioita ja hain sitten saunavedet. Sauna maistuikin pölyisen homman jälkeen.

Lauantaille saapui tolkuttoman hieno ilma. Päätin käyttää lauantain puuhommissa.  Muut lähtivät pilkkihommiin ja notskille. Ennen aamuyhdeksää lähdin hakemaan pois yhden kelottuneen kuusen. Pari vuotta olen sitä katsonut ja aikonut kaataa pois, mutta nyt lopulta ryhdyin toimenpiteisiin. Puu oli parin metrin päässä kelkkareiteiltäni, joten en joutunut hirmuisiin kahluuhommiin hangessa.  Puu kaatui aavistuksen väärään suuntaan ja jäi konkeloon. Sahasin tyvestä noin 60 sentin pätkän eli kaksi klapimittaa. Jatkoin 90 senttisillä ja vasta noin kymmenennellä kerralla puu oli niin kevyt, että sain sen tyvestä hinaamalla jotokselle pitkälleen. Rekeen tuli melko hyvä kuorma. Mökillä pätkin ja pilkoin kuusen ja siitä tulikin uskomattoman paljon puuta. Täysin kuivaa, lukuunottamatta sitä ensimmäistä 60 sentin pätkää. Jatkoin puuhommaa tuoreilla kuusilla. Kylläpä muuttui homma raskaaksi. Kyllä kirveellä pitäisi aina saada pilkkoa kuivaa, pystyyn kelottunutta  puuta! Ainakin, kun kyseessä on havupuut. Kuusipuuta jäi pilkkomatta melko vähäinen määrä. Ehkä parin-kolmen tunnin hieksi.

Illalla karaoke. Saunapuhtaana. Aino lauloi minulle "sä kuulut päivään jokaiseen.." Aivan positiivisin ajatuksin! Kiitokset kauniit! Moni oli polttanut naamavärkkinsä järvellä. Melkein saattoi haistaa palaneen nahkan käryn.

Vappuaatolle luvattiin koko päiväksi lumimyräkkää. Aamulla näyttikin huonolta. Pyrytti ja tuuli suoraan järveltä. Tuuli koko päivän, mutta lumisade muuttui harveneviksi kuuroiksi. Aattoa ei isommin juhlittu. Juhlan kunniaksi laitettiin ruoka laavulla ja siellä myös syötiin. Siellä ei tiedetty tuulestakaan mitään. Iltamyöhällä  alkoi tihkusade.....

..... joka kesti aamuyöhön saakka. Sunnuntaina melkoinen tuuli, mutta aurinko paistoi kirkkaasti ja lämmöt kohosivat mukaviin lukemiin. Rouvat hiihtelivät. Metsikön latupohjat vielä kestivät. Sivuun ei enää kannata poiketa. Kelkallakin ajo umpisohjossa on pian "miesten hommaa".  Kun yöpakkasta ei nyt ollut, vietin parituntisen lumilingon kanssa. Poistin mökin pohjoispuolelta paksun sohjolumikerroksen. Yläpihan puolelta vähensin merkittävästi katolta pudonneen lumen vallia. Pieniä kosmeettisia kinoksia sieltä ja täältä. Ensi kerralla lisää, jos siltä tuntuu.

Pikkulintujen määrä automaatin tienoilla vaihtelee. Liekö syynä varpushaukka, jonka näin siinä lentelevän. Kiinnitimme huomiota kolmeen urpiaiseen. Oliko niillä joku tauti, vai olivatko lennelleet ikkunoita päin. Vaivaisia olivat. Sitten katosivat. Ja kaksi löytyi sitten kuolleina.

Olin tyytyväinen puuhommiin, joita tuli tehdyksi. Nyt saamme alkaa täyttämään yhtä, vapautunutta varaston osastoa. Ja sillä siisti. Pelit menivät iltaisin Ainolle ja vieläpä varsin vakuuttavaan tyyliin. En muutenkaan ollut aina parhaimmillani ja penaalin terävimpiä kyniä. Mutta näitäpä sattuu.

Tiet jo kohtalaisen sulia. Tarrantie soralla vanhan pottumaan kohdalta, muuten jäinen. Pieniä jäisiä pätkiä Alposlahden ja Pakisjärven teillä. Jopa Sihtuunan soratiellä. Tornion päässä ojissa hieman jo vettä, mutta pelloilla ei edes pälviä.

Viikonloppu 20.4. - 23.4.2017

Torstaina ennen puolta päivää taasen mökillä. Nollakeli. Lumisade alkoi miltei heti tultuamme. Olin toivonut sen viivästyvän, mutta kun ei! Olin nimittäin päättänyt tyhjentää puuceen alustan ja siinä hommassa räystään alla on mukavampaa, jos on poutakeli. Sade oli onneksi vähäistä ja säilyin käytännössä kuivana. Olin myös melko nopea. Eipä se himohomman maineessa ole, joten turha siinä oli pitempää suhdetta muodostaa. Edellisen kerran tyhjensin alustan vajaa kolme kuukautta aiemmin. Silloin oli talvi kovimmillaan ja en saanut könttiä nujerrettua ja homma jäi puolitiehen. Olisi hajonnut koko säiliö. Nyt tilanne oli toinen ja entinen ruoka sopivan mureaa.

Ennen illan pelejä (jotka menivät Ainolle), pilkoimme kilon sipuleita ja puolitoista paprikoita. Hienonsin myös paprika-chorizo -salamin puolen sentin kuutioiksi.

Perjantaina aamulla heikkoa pakkasta. Aamupäivällä siirryin laavulle valmistamaan Fejoadaa. Aino lähti Pessikseen suksimaan ja kyläilemään. Olen usein tehnyt Fejoadaa. Olen hieman vaihdellut etenkin reseptin lihapuolta. Tällä kertaa valitsin jauhelihan. Oli erittäin hyvä valinta muuten! Ensin 15 litran kattillaan puoli desiä oliiviöljyä. Siinä paistoin jauhelihan (1,9kg) kypsäksi. Loppu sitten kutakuinkin ruokaohjeissa mainitulla tavalla. Chili-valkosipuli -töhnän vaihdoin Sambal Oelek:iin, sillä sitä sattui olemaan ennestään. Valkosipuliksi riittäköön chorizon sisältämä. Suolaa, muita mausteita ja voita en käyttänyt. Terveellinen eväs, jota tuli 24 kerta-annosta. Laitoin 2 annoksen rasioihin ja vein kellarin eteisen 0-keliin. Oli Ainokin iloinen ja suorastaan ylisti makuakin. No olihan se hyvää ja jatkossa valmiina pakasteena helposti valmistettavissa.

Iltasella sauna ja pelit jälleen Ainolle. Voi minua!

Lauantaina -1. Vetelin ladut, sillä viikolla oli tullut hieman uutta lunta. Pääsiäisenä siipeensä saaneet latuosuudet paranivat hieman, mutta eivät entiseen loistoonsa. Meillä on auringonkukan siemeniä varten varastossa 80 litran saavi, joka oli ennen saunasaavina ja kerran jäi tyhjentämättä viikoksi ja pakkanen halkaisi sen pohjan. Halkeaman reinat olivat liki sentin verran korkeussuunnassa erillään toisistaan ja siemeniä valui hiirten iloksi raosta. Jotenkin hiiret olivat mahtuneet saavin alle ja olivat vielä jyrsineet reikää suuremmaksi. Porasin pareittain reikiä molemmin puolin halkeamaa. Pujottelin nippusiteitä reikiin ja kiristin. Sain halkeaman kohdilleen ja umpeen. Poran reikiä tuli useita, mutta ei niistä taida siemen mahtua.

Sitten töihin! Sahailin pressun alta puutavaraa palteiksi. Pilkoin kirveellä ja vedin pulkalla varastoon. Pinosin myös. Alkaa olla tuossa varaston osastossa puuta jo aika mukavasti. Loppu on vain suupala? Pihalla pilkottavaa paljon enemmän. Seuraavana vuorossa kuuset, joille on tila valmiina varaston ulkolaidalla. Olemme nyt nelisen kuukautta ottaneet polttopuut toisen varastorakennuksen järven puoleiselta reunalta. Siitä osastosta on kulunut nyt noin puolet. Loput pinot ovat sortumaisillaan. Joten ne on poistettava. Nyt tulee mieleen ajatus, että nuo loput siirtäisin vajaan, johon olen jo puita pinonnut. On selvää, että se on kaksinkertaista työtä. Mutta on myös kaksinkertaista työtä pilkkoa puita ulkopinoon, josta siirtää ne sisälle joskun ensi talvena tai syksynä, kun tila varastossa vapautuu. Olisi kuitenkin liki pakollista pilkkoa nyt pihalla olevat puut pilkkeiksi toukokuussa. En haluaisi jättää hommaa kesäksi tai jopa myöhemmäksi. Kuivaa puuta olisi takuuvarmasti siinä aivan naapurissa. Ei tarvitsisi kosteita polttaa, vaikka järjestys menisikin hieman sekaisin.

Illan pelirupeamassa pärjäsin, lopultakin!

Sunnuntaina raottelin silmiä aamukuuden maissa. Ihmeissäni näin, kun puiden oksilla oli uutta lunta melkoisen paksulti. Aamuyön tunteina oli ollut melkolailla sankka pyry. Ja melkolailla pienellä alueella. Koko viikonlopuksi oli itse asiassa luvattu sadetta. Tämä öinen sade oli kuitenkin ainoa kertymä torstain jälkeen. Jos jäi mökkireissu tekemättä sääennusteiden vuoksi, oli peruste aiheeton. Päivät olivat suorastaan hienoja perjantaista alkaen. Päivisin plussaa 4-5 astetta. Uuden lumen johdosta ajoin taas ladut. Nyt on verkosto palautunut kouluarvosanaan 10-.

Kevät ei ole juurikaan edennyt. Sorateillä kuitenkin iltapäivisin rapa roiskuu. Näin 5.4. pari töyhtöhyyppää. Seuraavat hyypät näin vasta tänään eli 23.4. Kuvan linnnut kuitenkin koko ajan runsastuneet. Ja toipa viikonloppu peräti kaksi uutta lajiakin bongaukseen.

Pääsiäinen 2017

Keskiviikko, 12.4. oli vapaata. Päätimme, että mökille lähdön kanssa emme hoppuile. Muutamat kauppa-asiat hoidettuamme lähdettiin liikenteeseen. Mökillä kuitenkin heti puolen päivän jälkeen. Auto aika täynnä kampetta, vaikka olimme jo aiemmin vieneet paljon tarpeellista. (?) Hain kämpän lämmetessä reippaanlaisesti saunavettä. Pohjoisen puoleinen tuuli oli melkolailla kova. Kirkas paiste ja sankat lumikuurot vuorottelivat. Niiden ja tuulen ansiosta silmät valuivat vettä ja näkökyky melko olematon.

Torstaina Aino siivosi yläkertaa. Sain agrekaatin käyntiin 7. nykäyksellä ja imurikin pelasi. Ajoin ladut. Uutta lunta oli paikoin ajattanut aivan ladut umpeen. Hyvä, että joka paikassa näki, missa ladun pitäisi olla. Laduista tulikin nyt paremmat, kuin vähään aikaan, kun uutta latumateriaalia oli mukavasti. Pihalla joissain paikoin oli tuulen kasaamaa lunta. Poistin kinokset kolalla pahimmista paikoista.

Iltapäivällä saapuivat Tiina & Jani. Visiitti kesti tällä kertaa noin 3 vuorokautta. Onhan se aikalailla lyhyt aika, mutta hyvä, kun edes sen verran! Tuulet jatkuivat navakoina, mutta ei se estänyt ulkoiluharrastuksia. Oli hiihtoa ja kävelyä. Pilkkiä ja kelkkailua. Notskiretkeilyä. Leijan rakennusta ja lennätystä. Minäkin kävelin ja hiihdin pisimmät matkat aikoihin. Montakohan vuotta oli jo edellisestä oikeasta hiihtolenkistä? Iltaisin vähän visailuja tai lautapeliä. Kerran karaokessa mukana. Tuo leijahomma sai aikaan sen, että pikkutytöt Inka ja Oona viihtyivät meillä kohtalaisen pitkän rupeaman. Seuraavana päivänä myös, vaikka leijaa ei lennätettykään. Tiinan synttäreitä vietettiin myös, joskin hieman vääränä päivänä. Onnea kuitenkin vielä kerran. Sunnuntaina sitten edessä väistämätön. Eli nuorilla alkoi paluumatka ja me ei niin nuoret jäimme kahdestaan. Kun heillä matka olisi Tornion ja sieltä löytyvän pakastimen (ja boxillisen kuhafilettä) kautta, varoitimme Sihtuunantiellä ennen Sattajärveä olevasta pahasta kuopasta. Päättivätkin sitten mennä Ylitornion kautta. Sihtuunan soratie kun voi olla rapainen ja huonossa kunnossa.

Aino siitä hiihtämään. Meinasin minäkin ensin, mutta kun olisi tekemistäkin. Oli niitä keloja pätkimättä ja pilkkomatta. Sahailin siis ja pilkoin. Ja lopulta oli kaikki hienonnettu! Tahti ei kummoinen ollut. Mutta eipä sen väliä. Vedin pilkkeet isolla pulkalla liiteriin. Pinosin valtaosan, mutta väsy ja nälkä jo kolkuttelivat. Rouvat kertoivat, että olipa jälleen ajettu kelkalla pitkin latuja. Eikös olekin mielenkiintoista?

Maanantaina pinosin loput klapit. Puunteossa jo ihan hyvä alku. Ajelin kelkalla hankia pitkin. Tutkailin, näkyykö vahinkopuita tai keloja. Ja onko paikkoja, joissa tulisi suorittaa pikaisempaa harvennusta. Ei oikein sellaisia näkynyt. Samaa tiheikköä se vain on. Totesin minäkin kelkan jäljet ladulla. Oikein vasiten kierretty se hieno metsälenkkikin! Eihän näitä saisi moittia, mutta kai minä niin kauan mainon, kun näin tapahtuu. Joka vuosi, ellei oppi mene perille.

Vuosia sitten kuorin pystyssä olevia haapoja mökin läheisyydessä tyvestä vajaan metrin matkalta. Neljä mäntyä sai saman käsittelyn. Haavat kuolivat pystyyn, mutta männyt eivät. Kävin moottorisahalla tekemässä näihin mäntyihin uran, joka ulottuu kaarnakerroksen alle. Tein saman eräälle suurelle kuuselle. Katsotaanpa, alkaako vaikuttamaan. Kaivoin lumet erään itsestään kuolleen männyn tyveen. Samoin noiden murhaamieni haapojen. Saattaapi olla, että kaatelen ne pois näillä lumilla.

Kotimatka tultiin Sihtuuna-Singapore -tien kautta. Sorapätkä oli vain hieman rapainen. Sattajärven kuoppaan osasin tietenkin varautua. Havaitsin, että siitä alkoi melko mittava öljyvana. Mutkassa sitten varoituskolmio ja mutkan jälkeen auto tien poskessa. Oli tömäyttänyt öljypohjan hajalle.

Tällä hetkellä tuo selkä tuntuu olevan kohtuullisessa kunnossa. Hiihtäessä eniten vaivasivat vasen ranne ja oikea olkapää. Kävellessä hengästyin, kun lääkitys estää sykkeen nousun ja siten hapen saannin. Iho punoittaa ja kutisee. Kädet siedettävässä kunnossa. Eli kaikki aika hyvin.

Viikonloppu 5.4. - 9.4.2017

Mökkimatkalle lähdettiin keskiviikkona työpäivän jälkeen. (TJ 18) Tarralla talonmiesvuoro oli vaihtunut ja perillä oli lämmin mökki odottamassa. Kevään lämpimimpiä päiviä ja pikitiet liki täysin sulia. Sihtuunan soratie rapainen. Pohjoispään sorapätkät jäisiä ja sohjoisia. Lämpö tuonut teiden varsille töyhtöhyyppiä. Peltoja peittää vielä paksu hanki eikä pälviä ole, joten aurausvallin reunassa ne tepastelivat ja paljastuneiden heinänkorsien seasta etsivät jotakin. Tarralla pottumaan laidasta pelmahti ilmoille parvi pulmusia.

Mökillä säntäsin oitis verkoille. Jäällä kymmenkunta senttiä sohjoa. Verkoista ihan mukava saalis. Filettä alkaa taas olla syötäväksi asti!

Torstaina aamusta pilkkireissuun. Heikkoa oli kalan tulo. Tulin pois jo 10:30. Alkoi lumisade, joka kesti iltaan asti. Puuliiterin laitaan räystään alle ollaan vuosittain pilkottu tuoretta kuusipilkettä. Nytkin sama ajatus. Kuusi kuivuu nopeasti ja kesän saunapuut ovat kohtalaisen likellä. Jossakin vaiheessa katolta oli pudonnut lunta, vaikka olen yrittänyt pitää lappeen lumettomana. Aina ei ole paikalla hoitamassa asioita. Valli oli tietenkin jäätynyt. Nyt pienen lämpimän jakson jälkeen lumi oli hieman pehmennyt ja sain sen rautalapiolla hajotettua. Ja kuskasin lumet sitten kolalla 30 metrin päähän. Nyt aurinko pääsee paistamaan paikkaan ja sulattaa hetkessä jäätikön seinän vierustalta. Eihän jään päälle voi alkaa pinoamaan. Ja kuusipilkkeitä saattaa alkaa tulemaan jo ihan pikapuoliin!

Illalla karaoke. Meinasi kuitenkin jäädä viisut veisaamatta. Puolen vuoden käyttämättömyys meinotteli pitää agrekaatin hiljaisena. Yli 50 mutta alle 100 nykäisyä, ennen kuin pamahti käyntiin. Kannatti sinnitellä, meno oli iltasella sen verran kovaa!

Perjantaina sateli koko aamupäivän. Lunta tietenkin. Entrasin lumiauran vetokettingin. Olin aiemmin ostanut jatkopaloja, mutta kun ne eivät passanneet. Kumma kyllä nyt passasi! Mitähän olin aikanaan tuhertanut? Iltapäiväpilkille tuulensuojapressujen kanssa. Ei tapahtumia.

Lauantain pilkkireissu ihan eväiden ja notskipuiden kera. Hiljaista jään alla. Olin kokenut verkot päivittäin ja perjantaina vain olivat tyhjät. Nyt päätin ottaa verkot pois, sillä kalaa riittää pakkasessa jäiden lähdön ylitse. Viimeinen vuorokausi olikin kaikkein parasta nyt kevätkaudella. Mukava päätös sesongille.

Ajelin sunnuntaina ladut. Sen verran oli tullut uutta lunta, että kunnostus oli paikallaan. Ilves oli juuri nähty Tarralla. Katselin hankia jälkiä etsien. En havainnut, vaikka hiljaa ajelin. Aino hiihtolenkillä oli tarkempi. Olihan niitä jälkiä. Ennen kotimatkaa hakkasin jäätä rappusilta. Suoritin poluilla liukkauden torjuntaa. Pihat paikoin varsin liukkaita. Riippuu hieman kengistäkin, mutta varovainen saa olla. Kotimatkalla rapatiet jäisiä. Muuttolinnut piilossa.

Aika talviseksi muuttui sää keskiviikon jälkeen. Öisin reippaat pakkaset. Päivisin nollan vaiheilla. Lunta satoi hieman lisää ja se jäi maahan. Uusi lumi ei ollut tällä kertaa vanhan surma. Pääsiäisviikolle luvassa vallitsevalle säätyypille jatkoa. Ensin hieman lumisadetta ja sitten pakkaspoutaa. Hiihto- ja kelkkakelit senkun jatkuvat. Nyt keskiviikon jälkeen sohjo järvellä jäätyi ja kun pintaan satoi vähän lunta, oli höörit kohdillaan.

Viikonloppu 29.3. - 2.4.2017

Illat ovat aika pitkään valoisia. Jonnekin yhdeksän kieppeille pystyy ulkohommissa olemaan. Vaikka yöpakkaset ovat kovia, lämpenee iltapäivisin usein nollan tuntumaan, joskus plussankin puolelle. Nyt keskiviikkona tultiin mökille alkuillasta. Pakkasta 2 astetta. Uutta lunta oli tullut puoli senttiä. Lumessa auton jäljet ja kääntöpaikalta kalamiehen jäljet. Mökillä kiiruhdin verkoille, jotta ehtisin korjata kalat ennen hämärää. Kalaa tuli ja ehdin hyvin perata ja fileoida ne. Vanhat perkeet olivat kadonneet rannalta. Paikalle oli jäänyt lumeen syvät kuopat. Mikä oli noin kaivanut... en saanut asiaan valaistusta.

Torstaina tosi kylmä aamu. Meltosjärvessä -22,8. Meillä onneksi niukemmin. Oli jäänyt polttamatta yksi pajukasa pellolla. Ajelin aamulla kelkalla sen viereen. Lapioin siitä toisen puolikkaan esiin. Toinen puolisko jäi paljastamatta, sillä pajut olivat pahoin sojottamassa joka suuntaan.

Ajelin ladut. Muutaman päivän takainen lämpöaalto ja myrskytuuli aiheuttivat molemmat hieman ongelmaa laduilleni. Oksaa ja roskaa oli oli laduilla merkittävä määrä. Ladut jääkomuraiset. Laitoin useita metrin pöllejä latukoneen painoksi. Näin höylä mursi paremmin jäätä ja mureni kuivat risutkin. Latu tuli, mutta ei kovin kaksinen.

Tankkasin sahan ja nostin sen kelkan kyytiin. Kokolle tarkoitus. Matkan varrella karsin pari "kauriskuusta", jotka oli kaatanut luppoisina evääksi. Parturoin kokon siistiksi. Sain myös lapioitua koko ympäryksen auki.

Ajelin hieman. Samaa kuumaa vein polttopönttötuhkat maisemiin. Kävin nuolukivillä. Tolppien päässä suolakivet vielä ok. Talvellahan ne uusin. Jänikset kalunneet tolpat melko hoikiksi. Jossakin vaiheessa laitettava kivet uusiin tolppiin. Kuusen alla heinät koskematta. Omituista.

Perjantai-aamu, pakkasaamu. Poikkeuksellisesti teinkin pienen kävelylenkin. Sitten otin pari lapiota ja jääsahan ja aloin aukaisemaan Mäkipirtin puuhuoneeseen kulkuaukkoa. Liki parimetriseen, katolta tulleeseen kinokseen. Räystään ja kinoksen välistä olisi tietenkin mahallaan päässyt ryömimään, mutta olisi se ollut hankalaa puukoppien kanssa. Jääsaha oli aika hyödytön, lapiohommiksi meni. Pistolapiolla jäiset osuudet, lumilapiolla suopeammat. Aino laittoi pirtin kaminaan tulet. Puita sisällä oli sen verran vähän, että en aivan turhaan tuota koloa nakertanut.

Kaadoin laavun seutuvilta muutaman pienen kuusen. Keräsin haot kasoihin ja ajoin pöllit mökille. Mäessä iltapäivällä muutaman kerran puita lisäämässä. Nuotiokahvit ja lätyt... kiitokset niistä. Verkoista muuan kala, siinä sitä perjantaita.

Lauantaina yhä kireä aamupakkanen. Vein pajukokolle sinne kerrytettyä roskaa ja 3 heinäsäkkiä. Jospa sytöksi kelpaisi, muuhun kun ei! Tukin heiniä ja roskia eri puolille pajurytöä. Tuli Kari ja Maarit ja siirrettiin eiliset haot kokkoon. Ja kokko tuleen. Kaadettiin "maisemasuunnasta" pari pientä kuusta ja mänty. Niistäkin oksat kokkoon ja pöllit mökille.

Iltapäivällä oli aikaa sahailla vähän paltteja ja pilkkoa ne kirveellä. Iltasella vedin kelkallani kaksikin eri kelkkaa syvästä lumesta. Ne nuoret, ne nuoret! Ennen pimeää porukat kaikkosivat karaokeen. Poltin takassa parit pesälliset. Mietiskelin. Syvällisiäkin. Rauhassa. Ei niiden mietteiden vuoksi verenpaineet nouse. Käväisin karaokessa, mutta tulin aika pian jo pois. Ei ollut tälläkään kertaa minun juttuni.

Sunnuntaina taaseen pakkaskylmää. Verkoissa nyt vai yksi kehukala. Oli myös järvimalmia. Sitä irroittaessani tunsin verkossa potkivan suuren kalan painon ja raskaat potkut. Se kuitenkin valitettavasta pääsi irti, ennen kuin sen ehdin näkemään.

Mitä nyt olen viikon tai parin aikana kuullostellut, ovat saaliit olleet heikohkoja. Oikeastaan saan olla aivan tyytyväinen osuuteeni. Verkot, jotka minulla ovat pyynnissä, olivat syksyllä uudet ja silloin viikon verran pyynnissä. Nyt ovat olleet hieman yli viikon järvessä. Ja hajoamispisteessä. Viime talvena saman valmistajan verkot levisivät käsiin. Eli vesiin. Voi arvata, onko ensi talven verkot saman merkkisiä!

Kun talvella verkottaa, jää avannolle joskus perkeitä, joskus kokonainen kalakin. Ne menevät yleensä parempiin suihin melko nopeasti. Perjantaina verkkoreissulla katselin, kun viisi varista seurasi hommiani. Kun tulin mökille, ne eivät suinkaan lentäneet heti avannolle tutkimaan tilannetta. Satojen metrien päästä ne alkoivat ryhmässä kävellä kohti mahdollista ateriaa. Tai kai ne jo silloin tiesivät, että jotakin mukavaa siellä olisi. Noin sadan metrin päässä avannosta varikset pysähtyivät. Kohta yksi alkoi jatkamaan tepasteluaan. Se ehti kulkea parikymmentä metriä, kun sen perään lähti kaksi varista. Kun ne puolestaan olivat tassutelleet parikymmentä metriä, lähtivät viimeiset kaksi perään. Noilla välimatkoilla mentiin perille asti. Oliko kyseessä varotoimenpide vai nokkimisjärjestys? En tiedä, mutta hieman hauskan näköistä se ainakin oli.

Piteli siis aikamoisia yöpakkasia. Virallinen Meltosjärvi näytti nyt sunnuntaina aamulla vain -18,1 astetta. Muut 3 mökkiaamua oli alle -20:n. Huomisaamuksi yhä kirpeitä lukuja. Sitten tasoittuu ja voi olla, että päivisin lumikin nuoskaantuu. Nyt kevään edistyminen on ollut täysin seis. Pikiteilläkin vielä paljon jääosuuksia. Kunhan öisinkin alkaa pysymään plussalla, sulaa jäät teiltä. Ja päästään odottelemaan, millainen kelirikko on vastassa.

Kunnallisvaalit käsillä. Mietiskelin, kannattaako tuoda omaa kantaansa esiin, jos ei ole itse ehdokkaana? Joku aina närkästyy liiallisesta intoilusta. Näinhän se menee monessa muussakin jutussa. Jollet ole puolellani, olet minua vastaan!

Viikonloppu 23.3. - 26.3.2017

Torstaina mökille jälleen heti aamusta. Kevät alkaa olla jo käsillä. Sen huomaa siitäkin, että en laittanut ollenkaan torstain lämpötiloja ylös. Vedet ämpäreissä kuitenkin sisällä jäättömiä. Alkaa olla sellainen aika! Viikolla uutta lunta sentti tai 2.

Olin päättänyt, että tänä viikonvaihteena laitan verkot pyyntiin narujen paikalle. Kokosin rekeen tarvittavan arsenaalin ja syyhkäsin jäälle. Kyllähän siinä oma aikansa kului. Päätyavannot olivat helppoa kauraa, mutta kokuavannon kanssa vähän puhallutti. Etenkin vielä tuo lääkitys, joka estää sykkeen nousun ja näin myös enemmän hapen saannin. Homma kuitenkin valmistui ja sitten vain odottelemaan mukavia saaliita.

Hain saunavedet, kun oli valmiiksi sopiva vaatetus saappaineen. Järvi ei ole pahoin vesillä, mutta kannattaa varoa. Paikoin uutiset ovat olleet heikompia ja kannattaakin ajella vanhoja jotoksia, jos mahdollista. Hiihtokelit kuitenkin parasta A-luokkaa!

Mökille tullessamme olimme juuttuneet minuutiksi lumikoneen taakse köröttelemään. Se viisti tien reunan lumivalleja ojaan ja jopa ojan taakse. Hieno homma. Seuraavalla levikkeellä pääsimme pujahtamaan ohi. Järvellä ollessani sain soiton: josko Tarrantiekin viistettäisiin? Mietin sekunnin. Tottahan toki. Mutta vain pelto-osuudelta. Annetaan sillekin tienpätkälle tasavertaiset mahdollisuudet kuivua nopeasti. Iltasella kävin kurkkaamassa jälkeä. Tulipas komea. Siinäpä taisi tulla niitettyä tien laidan vaaraimet, pajut ja heinätkin!

Perjantaina pikku pakkanen. Tankkasin lumilingon. Lähdin päkyttelemään sen kanssa Mäkipirtille. Huitelin lingolla noin 70 senttisen hangen kauemmas oven edustalta. Polku veskiin myös valmistui. Lumitorvi ja työvalo hieman olivat tiukassa lumessa hieman tiellä, mutta homma hoitui. Kävin myöhemmin lumilapion kanssa hieman viimeistelemässä joitakin paikkoja. Paluumatkalla tutkailin tarkemmin viikolla siihen ilmestynyttä saunaa. Hain pressun ja narua. Aino sattui juuri sopivasti paikalla ja laitettiin vähän lisäsuojaa lumelta ja vedeltä. Paketti hattaa liikennettä ko. mökille. Olisin tehnyt lingolla parkkipaikan, mutta ei siihen linko pystynyt. Taherrettu jaloin, kelkalla, ja vielä jollakin isommallakin. Kunnon suojakeleillä voisi taas onnistua.

Käväisin kokemassa verkot. Turha oli vaivannäköni. Kala liikkunut heikosti, siis ei liikkunut lainkaan. Haalarin sisällä tuli tolkuton hiki. Vaatetus ei ollut aivan sopiva. Vähensin vaatetusta myöhemmin ja saunomisen pukeutumistaso ainakin löytyi. Jatkoi vain riisumista riittävästi.

Oli sunnuntaiksi luvattu varsin lämmintä säätä. Lauantaina aloin poistaa ja siirtää lunta, joka voisi haittaa tehden kostua ja sitten jäätyä uudelleen. Aloitin helposta. Grillin puupaikalla oli muutama ranka. Syysmyrskyn korjuita. Lapioin paljaaksi, peittämättä kun olivat. Peruutin kelkan muovihuoneen laitaan ja sain pudotettua katolta enimmät lumet. Katon kestäminen lienee nyt selviö. Aika vähän siinä muuten lunta olikin. Aiemmin olin jo poistanut ja jostakin syystä siihen ei vahvalti ole kertynytkään. Sitten tien vierustan puupino. Sen pressu lumen alta esiin. No joo... siinä tuli sitten laajempikin linkous, kun tienoo oli puhdistettava lumesta. Seuraavana pikkupino keloja, lumet pressun päältä sekä alueen putsaus lumesta. Viimeisenä ja kovimpana rankaläjän esille kaivaminen. Pressupinta-alaa n. 3x5 metriä. Lunta aika vahvalti. Ja kun aiemmat suojakelit pudottaneet puista märkää sohjoa. Lumi oli osin niin kovaa, etten lumilapiolla oikein siihen pystynyt. Jotenkin onnistuin. Jäähdytelläkseni kävin hakkaamassa laavun penkeiltä ja pöydältä viimeiset jäät.

Kevätpäiväntasaus oli juuri. Nyt siirrettiin kellot kesäaikaan. Aamupalalla istuttiin kellon mukaan kuitenkin samaan aikaan muiden aamujen kanssa. Lähdin kokemaan verkot. Tuuli haittasi verkkojen kokemista, kun selän takaa tahtoi puhaltaa verkot avannon toiselle puolelle. Siinä tuiverruksen tuoksinassa otin talteen ohikiitävät kuhat. Tyhjän perjantain järkytyksen jälkeen nyt kävi paljon paremmin. Siirryin korjaamaan kalat rannan suojiin. Kotimatkalle yllättävänkin nopsaan. Lämpömittarissa +9 parhaimmillaan. Kova tuuli heitteli kulkuväylälle oksia, käpyjä ja kaikenlaista roskaa.

Lintubongaus tuotti viikonloppuna 2 uutta lajia. Jo menomatkalla olin aika varma yhdestä havainnosta. Mökille se tuli aivan kuin varmistamaan: V. I. Herpe-Ippo

Viikonloppu 16.3. - 19.3.2017

Kotosalla yritin kaivaa netistä pakarin hintaa. Alkoi nousemaan hiki, kun hinnat vilisivät silmissäni. Löysin lopulta osanumeron ja kuvan. Mutta en hintaa. Maanantaina paikalliseen liikkeeseen. Hinta oli suolainen. Ei onneksi kuitenkaan aivan pahinta mahdollista. Netissä kun jotkut putket olivat hintaluokkaa 1500 euroa. Tiistaina oli labra. Samalla vein lääkärin pyytämät verenpainelukemani kolmen viikon ajalta. Soitto tuli mökkimatkalla torstaina. Verikokeet liki ok. Paineet kuitenkin kovia, ja täydentävä lääkitys aloitetaan. Seurantaa jatkettava.

Mökillä lumitöitä pariksi tunniksi. Sitten asentamaan pakaria. Uusi putki oli kaksi senttiä lyhyempi, kuin vanha. Sentti tai kaksi lyhyempi ei olisikaan ollut enää käypänen. Tämä meni kuitenkin. Käynnistin koneen. Ruputus melkoinen. Koeajon aikana jouset vetivät putken kuitenkin kohdalleen ja ääni tasaantui. Tärkeintä tietenkin se, että noki ja häkä menivät nyt maisemiin pakokaasuille tarkoitettua reittiä. Ladut sain höyläillä normaalin raikkaassa ilmassa.

En välttynyt lumitöiltä perjantainakaan. Yöllä oli tullut lunta useampia senttejä. Pihalla käytin kolaa ja kolalapiota. Siirtelin lunta sellaisiin kohtiin reuna-alueilla, joista kasat on helppo lingota kauemmas. Tuulen suuntakin huomioiden. Linko sai vielä odotella. Kyllä jo mahtui pihalla kulkemaan. Laitoin kelkan perään hienon aurani. Varsin vauhdikkaasti kävin puomilla ja sitten hiekalla. Lumi lensi. Oli hieman plussan puolella ja sen näki aurauksen jäljestä. Aivan sileäksi ei lähtenyt. Mutta ei sitä lunta silti juurikaan siihen jäänyt. Aurauksen jälkeen linkosin tien reunamilta sinne auraamani vallit. Nuoskakeli meinasi tukkia lumispiraalin ja kerran jouduin putsaushommiin. Tuli käveltyä tien molemmat päät. Ja parkkipaikat. Hieman helpotusta aurauslaskuun. Lopuksi vielä pihan lumikasat hiiteen. Täytyy sanoa, että sauna maistui. Iltasella karaoke naapurissa. Nukkumaan tulin kuitenkin ajoissa.

Lauantaina taas ladut kuntoon. Edellisellä latureissulla olin saanut koivun oksasta kipeästi oikean käden pikkurilliin. Muistin tuon oksan. Palautui heti mieleen, kun iski taas saman sormen littanaksi. Oli pikkukirves matkassa, joten nyt saanen unohtaa sen oksan.

Peltikatot ovat osittain lumettomia. Minullakin, kun olen hieman avustanut. Huomasin lauantaina poistaessani jäätä kattotikkaista, että ne ovat poikkivikaiset. Pakko tehdä uusi, hengenvaara on ilmeinen. Kun satelee uutta lunta ja välillä paistaa aurinko, tulee lähes päivittäin katolta märkää sohjoa. Maahan pudotessaan se jäätyä jämähtää. Poistin kulkureitiltä kolakaupalla jäätä ja kuskasin syrjään. Jääpatti alkoi sekin näyttämään hengenvaaralliselta, joten asia oli hoideltava. Ennen kesää näitä saa poistaa useammankin kerran.

Loppuvuodesta otin verkot jään alta 19.11. Nyt 4 kuukautta myöhemmin alan suunnitella niiden laittamista uudelleen pyyntiin. Maukasta Miekojärven kalaa on vielä pakastimessa, mutta alkaa olla aika pyydystää uutta. Kävin siksi läpi syystalvella pyynnissä olleet kaksi verkkoa. Sutit selvitelty ja roskat poistettu. Parin viikon sisään alan pyyntipuuhiin.

Oli pidellyt hyvinkin lauhoja kelejä. Leppoisia tuulia. Päivisin 3-4 astetta plussalla. Öisin nollaa tai pikku pakkasta. Sateet lumena. Lauantaina iltapäivällä tuli muutos. Kova tuuli toi tullessaan pakkasen ja sakean lumisateen. Lumen tulo loppui pian ja illaksi tuulikin asettui. Pakkanen ja selkeä keli yöksi.

Aamulla -14. Aino silti vähän hiihteli. Tein laavulla jonkun verran lumihommia. Lähdettiin melko varhain kotimatkalle. Jotta ehtisimme telkun ääreen heti puolen päivän jälkeen alkavaa ampumahiihtoa vahtaamaan. Marin esitys perjantaina ja lauantaina oli tosi kova, mitähän sunnuntaina edessä?

Viikonloppu 9.3. - 12.3.2017

Talvi jatkuu. Voi olla, että pahimmat pakkaset ovat ohi, mutta lunta satelee silloin tällöin. Lumen määrä ei ole kuitenkiaan ehkä edes keskimääräistä luokkaa. Vesiarvosta puhumattakaan. Tiivistymistä ei ole tapahtunut, kun kunnon lauhoja tai vesisateita ei ole ollut. Torstainakin menomatkalla hieman lisää lunta.

Edellisen käynnin jälkeen lumimäärä oli lisääntunyt noin 10 sentillä. Tarrantie varsin tohmeroinen. Joku oli siinä kelkkaillut ja autolla kulku sen mukaista. Pihalla piisasi lumihommia muutamaksi tunniksi. Naapurissa helpompi rupeama. Pakkasta 3 astetta.

Perjantaina -8. Ajelin kaikki ladut ja hyvät tuli. Tein ladut myös järven yli saareen, kun lauantaiksi oli sovittu sinne meno. Ihan kutsu oli tullut. Menomatkalla pakoputki rikki. Ääni sen mukainen ja käryt melkoiset. Tuulilasi mustui ja päätä alkoi kivistämään. Iltapäivällä -3. Linkoilin laavun seudun ja etelän puolen parkkipaikat. Illalla kävi jyty, kun kopteriharjoituksen osallistujat harrastivat pimeässä matalalentoa. 5 kopteria säikytteli Miekojärven kaloja. Arimpia mökkeilijöitäkin.

Lauantaina retkihoimmissa. Oli keitot, oli kahvit. Kala ei ollut syönnillään. Järvellä kohtalaisen kolea tuuli. Pakoputkeen tilapäinen korjaus, joka kuitenkin irtosi heti paluumatkan aluksi.

Illalla Sauna. Olin juuri saanut saunottua ja pallistinen ohjuskin kuivattu, kun katolta tuli lumia alas. Oli pakko vielä hoitaa pudonneet lumet pois. Onneksi alapihan lape tyhjeni vain puolittain ja määrä ei hikihommiksi riittänyt.

Sunnuntaina -9. Päätin odottaa hieman lauhempaa keliä pakarin korjaukseen. En ole lainkaan varma korjaamisen saamisesta pitäväksi ja pysyväksi. Pitää siksi viikolla tiedustella uuden putken hintaa ja saatavuutta. Pahaa pelkään.

Luvassa lauhtuvaa. Siksipä pudotin katolta hallitusti lumet alas. Lingolla sitten huitelin ne kauas myötätuulen suuntaan. Sitten enää grillin seudun lumet ja kotia kohti.

Herkät vaistoni ovat havainneet heikkoja signaaleja. Koodinpurkajani on hieman hämillään. Pitänee alkaa seuraamaan tilannetta tarkemmin, etten tee hätäisiä päätelmiä. Suuntaan tai toiseen.

Kevät tuloillaan, vaikkei vielä rytinällä. Kalenterissa kuitenkin päivät jo pitkällä. Savu tuprutti kolmesta mökkipiipusta. Se lienee varmimpia kevään merkkejä.

Bongaa 100 lintua: Taitaa olla koossa 12 lajia tälle vuodelle. Vilkaisin lintuluetteloa. Totesin, että hyvä jos puoleen pääsisi. Sekin vaatisi piipahtamista etenkin vesilintupaikoilla jäiden lähdettyä. Kodin takapiha ja mökkiranta eivät anna eväitä lajipaljouteen. Myös petolintuosasto vaatisi tuntomerkkien selvitystä. Nyt tietämykseni on suurin piirtein tasolla haukka ja pöllö. Mission Impossible?

Viikon 9/2017 lomalla

Pidinpä kokonaisen viikon lomaa. Pysyin erossa töistä ja pysyin erossa mökistäkin. Tiina kun oli viikon hiihtolomalla. Lähti paluumatkalle lauantaina. Emme olleet innostuneita lähtemään silloin mökille enää yhdeksi yöksi. Telkkarista kun tuli kaiken lisäksi urheilua liki aamusta iltaan.

Alkuviikon kelit eivät parasta tarjonneet. Tiina ja Aino kuitenkin hiihtelivät jonkun kerran. Olin minäkin pari kertaa matkassa. Kerran kuskina ja kerran, kun liikuttiin ilman suksia. Polttopuut olivat silloin matkassa ja paistoimme makkaratkin.

Olinhan minäkin ottanut mökiltä matkaan sukset ynnä muut varusteet. Tällä kertaa en niitä kuitenkaan käyttänyt. Ongelmat käsissä ja muallakin ihossa olisivat vaivanneet. Tuo kävelykin kun aiheutti ongelmia, joihin joudun nyt kiinnittämään erityistä huomiota.

Kingdom Builder oli iltakäytössä varsin paljon. Osallistuin muutamaan peliin, mutta lomaa pidin siitäkin hauskuudesta enimmän ajan. Eppujen elokuva katsottiin. Se olikin enemmän kuin maineensa veroinen.

Loppuviikolla komeat kelit. Sunnuntaina paisteen puolella jo +15, vaikka varjon puolella pakkasta. Pakkanen ja auringonpaiste jatkunevat pari päivää. Ensi viikonloppuna kai vanhat kujeet. Sään ja menemisten puolesta.

Suomen vanhin bloki (nettiblogi) on löytymättä. Ruotsin todennäköisesti vanhin löytyi googlettamalla. On kutakuinkin saman ikäinen kuin oma mökkipäiväkirjani. Mihin mökkipäiväkirjani sijoittuisi omassa sarjassaan täällä kotimaassa? Ei ehkä aivan kärkeen, mutta ei kovin paljon vanhempaa voi olla. Kuka olisi riittävän taitava ottamaan haasteen ja tutkimaan??

Viikonloppu 23.2. - 26.2.2017

Harrastin jälleen alkuviikolla leipomista. Tällä kertaa suolaista ja onnistuin mielestäni hyvin. Viikonloppuna kahvipöydässä maistuivat makealle!

Torstaina Partiaffärin liharekalla, sitten matkaan. Pyrytti. Sen verran oli huonoa tuuria, kun tukkirekka, tosin ilman lastia, ajeli edessä. Ei mitään mahdollisuutta päästä edes lähituntumaan. 35 hidasta kilometriä, sitten onneksi rekka kääntyi pois sivutielle. Loppumatka sujui normaalitahtiin.

Mökillä sen verran lunta, että pihalla riitti kolmeksi tunniksi töitä. Lumi todella kevyttä. Pakkaslukema kymmenen silmässä. Heilui lapio, sujui kola, pärräsi linko. Lopuksi vedin kelkan perässä auraa Tarrantien päästä päähän. Iltapäivän päätteeksi maistui tulinen Fejoada.

Perjantaina sateli lunta hiljalleen koko päivän. Jälleen lumitöitä. Ajoin ladut pihahommien jälkeen. Nyt peittyivät jää ja neulaset ja oksanpätkät. Ladut loistokuntoon. Saunavesien jälkeen aurasin Tarrantien. Kävin perään lingon kanssa puomilla asti poistamassa tekemäni vallit tien reunoista. Paluumatkalla linkosin perinteiset parkkipaikat ja pihan.

Ruuan jälkeen Aino laittoi saunan lämpiämään. Jonkin ajan päästä lähdin lisäämään puita pesään. Olin hieman yllättynyt, kun vesipasan kylki olikin varsin kuuma. Ei muuta kuin varustautumaan saunaan. Eli kumisormikkaat käsiin ja kuminauhat ranteisiin estämään veden ja saippuan meno käsiin. Vaatteet pois ja saunomaan. Ihmettelin saaveissa olevan veden määrää. Jahas... pasassa ei vettä ollutkaan. Kylmällä en ala pesemään, joten pasan täyttö ja vaatteet päälle ja odottamaan parempaa.

Perjantaina kävin lingon kanssa puomin suunnassa, lauantaina vastakkaisessa. Samat kuviot ja lisäosat. Onhan se niin, että auraus ja linkoaminen vähentää aina hieman sitä isoa laskua, joka jossakin vaiheessa on tulossa. Aikaa ja bensaa kuluu, mutta kuntoiluahan tuo myös on. Mökillä jatkoin lumitöitä laavulla. Kiikuin sitten leikkimökin katolle ja pudotin sieltä lumet. Olikin reipas kerros ja melkoisen kovaa lunta.

Lintumäärässä ei ole juuri petrausta tullut. Siemeniä on kulunut niin vähän, että nyt viikonloppuna laitoin automaattiin täytettä ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Oli kulunut vain noin 1,5 ämpärillistä 2,5 kuukauden aikana. On menossa bongaushaaste, jossa olisi tunnistettava juhlavuoden kunniaksi 100 lajia. Olisikohan minulla nyt koossa 7 lintulajia! Kovin, kovin nuukasti niitä on.

Puhalteli koko viikonlopun ajan kylmä tuuli. Pakkasta kymmenkunta. Aurinko paistoi pyryjen päätyttyä. Nyt en tehnyt puuhommia. Lumen kanssa riitti puuhailua. Viime aikojen runsastunut liikunta tuntuu tehneen selälle eetvarttia. Ennen käynti puomilla lingon kanssa vaati monta istumataukoa. Nyt ei ensimmäistäkään.

Viikonloppu 16.2. - 19.2.2017

Tiistaina ystävänpäivä. Päätin paistaa vähän puolukkapiirakkaa päivän kunniaksi. Heti kärkeen alkoi minulle valjeta, etteivät asiat ole menossa alkuunkaan oikeaan suuntaan. Vaihdoin hätäpäissäni suunnitelma kakkoseen. Katsoin huolestuneena uunissa pullistuvia marjapiirakoita ja aivan viime hetkellä ehdin laittamaan vuokapellin alle ison pellin. Puolukka sai vapaasti tursuta yli, kun aluspelti pelasti uunin sotkulta. Olisi kai viimeisetkin ystävät karanneet, jos tuotoksiani olisi jollekin yrittänyt tarjota. Toisen pellillisen teinkin jo pykälän viisastuneena. Siitäkään ei kaunis tullut, mutta hyväähän siitä tietenkin tuli. Keskiviikkona olin iltapäivän vapaalla. Tein muutaman annoksen eräänlaista kanarisottoa/pastaa. Mökkievästä taas matkaan otettavaksi.

Nykypäivänä pystymme hoitamaan moninaisia asioita netissä tai kännykällä. Kai kohta synnytyksetkin ja sairaanhoito ovat verkkoasioinnilla hoidettavissa. Netissä tutustutaan ja rakastutaan, tekstarilla erotaan. Keskiviikkoiltana hoitelin minäkin netin kautta asian, jonka olen aina aiemmin tehnyt puhumalla pomon kanssa kasvot vastakkain: sanouduin irti toimestani! Pois jään vasta kesällä, mutta lomien ym. vuoksi on ystävällistä kertoa asiasta ajoissa. Loppuvuodesta mainitsemani lähtölaskenta on siis edennyt suunnitelmieni mukaisesti. Katastrofeja ei ole tullut, vaikka välillä olenkin ollut ihmeissäni ja vähän säikähdyksissäkin. Tiedon puute ja sen saamisen hitaus... siinä syytä kerrakseen. Nyt alkaa realisoitumaan myös tämän päiväkirjan kohtalo ja muutenkin olemiseni mitenkään Somessa tai näkösällä. En ehkä kuitenkaan piileskelemään ryhdy. Ehkä löydän jopa uuden innon ja tavan jatkaa. Kun nyt on vapaa mieli ajatella, ei tiedä mitä se tuottaa.

Maanantaina Föhn puhalteli läntiseen Lappiin 7,5 asteen lämmöt. Lumet putoilivat katoilta. Olin onneksi ehtinyt poistaa strategisilta lappeilta lumet ja maahan oli pudonnut vain jäätä. Muutaman sentin paksuiset jäälautat olivat tulleet märkinä, ja jäätyä jämähtäneet. Etenkin alapihalla riitti työmaata, kun siivosi kulkureitit auki. Pihalla -3 astetta. Kämpän -2 kohosi varsin nopeasti t-paitalukemiin.

Viikko sitten kävin polkemassa polkuja kelojen tyviä kohti. Nyt perjantaina kävin noutamassa kelot pois. Tamppaamani jäljet kantoivat pääosin hyvin. Kauimmainenkin kelo oli vain kymmenisen metriä kelkkaurasta, joten työmaa ei ollut siitä pahimmasta päästä. Sopivaa puuhastelua meikäläiselle. Ei joutunut koville puuma eikä ilves. Ajoin vielä päätteeksi kelkalla jotoksen kolmelle kelolle. Kun jälki kovettuu, taidan käydä nekin noutamassa pois. Aamulla -4, päivällä nollassa. Kävin myös polkemassa kelkalla Arin työmaalle uusia uria. Samoin pajukokon ympärille.

Aino hiihteli. Ladut olivat kopuraiset ja sukset saivat kohta jäädä. Kilometrejä taisi tulla sitten jalkamiehenä iso liuta. Alkaa olla kuukausi jonkunlaisesta lumisateesta. Ei haittaisi, jos vaikka sataisi muutamankaan sentin. Saisi nuo ladut jälleen kuntoon. Ja muualtakin jäätiköt piiloon.

Lauantaina aamuyöllä klo 4:40 minut herätti kova moottorin ääni. Ikkunasta ei valo välähdellyt. Mikä ihme? Hurina loppui yllättävän pian ja kuin veitsellä leikaten. Oliko se Aslak? Selvitystä en ole saanut.

Lauantain Aino vietti Pessalompolossa. Oli oikein suksetkin matkassa. Kovaa kyytiä oli ollut... ei sellaista meillä Tarralla! Pureuduin edellisen päivän keloihin. Pätkin ja pilkoin. Vein pulkalla ja isolla puukopalla varastoon. Pinosin. Hieno päivä työhommiin. Aurinko paistoi, pakkasta muutama aste. Viidessä tunnissa sain melko lailla asioita aikaiseksi. Ja mikä parasta: itselle monipuolista liikuntaa. Ja enää paikatkaan eivät kipeytyneet. Tässähän alkaa olla pian hyvässä kunnossa. Saisi vielä painoa pois edes 20 kiloa! Tai 30!

Sunnuntaina -16. Selkeää. Ajoin kelkalla muutamat uudet urat. Pakkanen pisteli poskissa. Koivujen oksat löivät naamaan ja kivussa pakkaspistely jäi kakkoseksi. Olimme miettineet, että jospa katsoisimme ampumahiihdon mökillä. Kireähkö pakkanen... lähdimmekin aamusta kotiin. Viisas ratkaisu.

Etelässä hiihtolomat aluillaan. Järvellä kelkkailijoita runsaasti, liekö kauempaa tulleita. Ei ainakaan kaikki, sillä yhden mökin terassi tuli aukaistuksi lumesta. Kohta kai kämppäkin siellä lämpiää.

Sirkkakoskentien hakeroskaläjät oli työnnetty ojaan??? Kuinka suuri osa kasoista on lunta ja kuinka suuri puuroskaa? Vaikea sanoa, mutta kun joukossa on paksua puutakin! Toivottavasto rummut eivät tukkiudu keväällä. Kotimatkalla havaitsin, että puusavotat vain lisääntymässä. Oli aukaistu metsäteitä ja lanssin pohjia. Oli aukaistu myös lomalaisille väyliä mökeille.

Usein mökkimatkalla katselen tienvarren rakennuksia. Pientaloja ja maatiloja lähinnä. Vanhempien rakennusten kohdalla on vuosikymmenten mittaan tapahtunut tietynlaista kehitystä. On tullut jos minkälaista lisäsiipeä ja laajennusta. Parhaimmillaan tai pahimmillaan on laajennuksen laajennusta ja kai lisääkin. Osa lisäosista istuu hienosti alkuperäisen pytingin kylkeen. Jotkut puolestaan muistuttavat kääpiä pökkelökoivun kyljessä. Irstaudessaan itse asiassa aika hienoja. Vähintäänkin ainutkertaisia!

ps. olen jossakin määrin itsekin syypää moiseen lisärakentamiseen ja ymmärrän pääosin asian.

Viikonloppu 10.2. - 12.2.2017

Tällä kertaa mentiin vasta perjantaina. Olin vapaalla kuitenkin jo torstaina iltapäivän. Vähän pitettiin pakkasta, kun emme jo torstaina mökkihommiin lähteneet. Olipahan siten aikaa käydä peräti ulkomaan reissu! Perjantaina mökillä 10:40. Pakkasta pihalla 15 astetta. Sisällä asteen verran lämpimämpää. Aamusella Meltosjärvessä oli -24. Neljän tunnin kuluttua oli kämpässä jo asumislämpö. Avasin luukun yläkertaan. Siellä olikin raikasta keliä -10 asteen edestä. Illalla lämpeni... kohta turhankin reippaasti. Iltapäivän mittaan sahailin ja pilkoin hieman koivuja. Iloisesti halkesivat. Ei juuri tarvinnut voimaa käyttää. Kunhan vain sai kirveen osumaan kohdilleen.

Lauantaille säämiehet lupailivat melko kylmää kyytiä. Mistiksi meni, onneksemme. Pakkanen pysytteli koko päivän noin 8 asteen lukemissa. Illalla selkeni ja täydenkuun mukana tuli jo -17 lukema. Päivällä jatkoin puuhommaa. Pinosin lopuksi pilkkeet varaston perälle. Mukava alku. Selkä kuitenkin vaivana ja vasen rannekin. Ja vähän nämä kouratkin koirivat! Ajelinkin sitten metsän umpista. Muutamia keloja olisi tarjolla... jokohan niihin ryhdyn? Iltasella karaoket naapurissa. Käväisin minäkin vaihteeksi.

Sunnuntaina tein sellaisen tempauksen, että ei paremmasta väliä! Kävin hiihtämässä! Otin orrelta alas eräsukset. Mallia Ruotsin armeija. Pituutta 150 senttiä, mutta leveyttä aika lailla. Oikeastaan ne ovat hiihdettävät lumikengät. Jalkaani olin löytänyt eräsidekelpoiset Nokian Kairat. Siteet olivat jonkun muun kengän jäljiltä, varmaan jatsareiden, ja jouduin suorittamaan reippaanlaista säätöä. Vielä alumiinivartiset sauvat ja menoksi. Homman nimi oli tehdä kelkan jotoksesta pistoja kelojen juurelle. Saatan myöhemmin käydä kaatamassa kuivaa puuta. Jomottunutta jälkeä saan pölkyt reitin varteen olkapäällä. Siitä rekeen. Olen hiihtänyt Finlandian viidesti. Nyt vanhoilla meriiteillä ei ollut minkäänlaista painoarvoa. Vasen ranne ja oikea olkapää haittasivat. Mutta selän vuoksi olin jäädä metsään. Vaikka olin maksimissaan vain 300 metrin päässä mökiltä.

Viikko sitten vein heinää nuolukivien lähistölle. Olivat ruohot yhä koskematta. Kauriit yhä kateissa. Niin linnutkin. Poromiehen jättäneet heinää Sirkkakoskentien varteen. Poroille heinä kelvannut. Tie mustanaan pipanoita. Haketuksen jätteet korkeina kasoina tien reunassa. Eikös hakettajan kuuluisi siistiä paikat? Ei kai se jää maanomistajan tai tiekunnan tehtäväksi?

Alkuviikolla kotosalla tein vaihteeksi valmisruokia. Mökille mukava ottaa valmista tai puolivalmista. Täytyy kehua, että maukasta oli. Ja riittää moneksi viikonlopuksi!

Viikonloppu 2.2. - 5.2.2017

Tavaksi on muodostunut tulla mökille torstaina aamusta. Niin nytkin. Autoradiossa matkan kuluessa uutismies kertoi, että eduskunta on palannut joulutauolta. Huh, näinkös lähellä se kesä jo onkin!

Uutta lunta oli sunnuntain jälkeen tullut pari senttiä. Ei siis kunnon lumitöitä. Vähän irtolunta kolalapiolla poluilta ja kulkureiteiltä. Joka paikassa kauriin jälkiä. Myös kaukana mökistä latuverkostolla, jota kävin ajamassa höylän kanssa.

Tyhjensin huussin alustan. Olihan siellä syötyä leipää taas jonkun verran. Ja umpijäässä. Arvokasta työtä. Kun pusken jossakin koiranputkea ja horsmaa, lienee pidätyskyky tärkeä ominaisuus. Muillakin kuin poliiseilla. Suolasin kuivaa heinää vahvalla liemellä. Heinät nostin tarjolle, niinkuin annoksen kauraakin. Lintuja tajuttoman vähän. Viikkokausiin ei ole tarvinnut lisätä automaattiin siementä. Ei nytkään. Saunavedet vielä ennen syöntiä. Sitten tulikin jo hämärä.

Perjantaina ihmettelin, kun kauriiden eväät olivat koskematta. Uusia jälkiäkään ei ollut. Itse asiassa kauriista ei nähty vilaustakaan koko viikonloppuna. Oliko peto tai metsämies keittänyt? Vai vaihtoivatko vain maisemaa? Lopullisesti?

Otin latukoneen kelkan perään. Kyytiin myös moottorisaha. Koivuvaltaisella osuudella irroitin latukoneen ja ajelin kelkalla jälkiä reitin reunoille lähelle koivuja. Kun jäljet jomottuvat, on siinä hyvä kaataa reitille puuta. Aivan ladun vierestä kaadoinkin jo joitakin pienehköjä koivuja. Latukoneen kyytiin mahtuu vain vähäinen määrä puuta. Ja lyhyttä pölliä sekin vähä. Muutaman koivun ajamiseen piti käydä useampi reissu. Ei siinä mökille isoa pinoa syntynyt, mutta kun ei ole oikeastaan tarvettakaan. Puuta on, joten aikani kuluksi värkkäilen! Kun kerta jaksan, osaan ja pystyn.

Naapuri ajeli lauantaina koivupinonsa mökille. Tikkatiekin valmistui järven eteläpäästä Tarralle. Molemmissa tapauksissa paljastui myös tarvikekaupan vetokoukun laatu. Eipä tahtoneet reet pysyä perässä. Kun jo alustavasti suunnittelin puiden pilkkomistakin, poistin kyseiseltä työmaa-alueelta lumet. On mahdollista, että kaadan muutaman pienen kuusen. Ovat kasvaneet turhan lähekkäin ja väärään paikkaankin. Oksien polttoa ajatellen lapioin kokkopaikan paljaaksi. Saatoin kuitenkin tehdä turhaa työtä, kun tuli ilmi toinen polttopaikka, jossa saataisiinkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Sunnuntaina otin yhden heinäsäkin kyydille ja ajoin Saajoon umpista. Nuolukivitolppien juuret jänisten taherruksia täynnä. Haavat nuoleskeltu melkoisen hoikiksi. Jätin heinät siihen likelle ison kuusen perseeseen. Kelpaisiko jäniksille? Jotenkin en usko. Ei ole heiniä maistelleet nytkään, kun kauriille olen niitä tarjoillut. Ajoin vielä päivän päätteeksi umpilumessa pätkän laavulta lounasta kohti. Siihen voisin tehdä uuden reitin, joka olisi rajalinjaa tasaisempi. Alkupään kuusten ja mäntyjen poistaminen avaisi samalla näkymät vaaramaisemiin.

Kelkan trippiin tuli perjantaina näillä lumilla ajettuna 117,3 kilometriä. Tuon matkan taittamiseen bensaa on palanut 72 litraa. Kulutus / 100km siis muhkeat 61,38 litraa. Eipä siinä mitään. Kelkalla on pian ikää 12 vuotta ja mittarissa 3500 kilometriä. Kyllä useimmilla tuon ikäisillä kelkoilla on kulutettu löpöä paljon enemmän. Hyviä puoliahan kelkassani onkin sitten enemmän. Esimerkiksi nykyinen lumitilanne on sellainen, että aivan kaikilla kelkoilla tuolla metsiköissä ei puita kiertele. Lumi on kauttaaltaan hötyä ja kunhan kelkan pitää suorassa eikä anna kallistua, menee se mistä vain. Bensaa olen siis kuskannut mökille lähes jokaisena viikonloppuna. Linkoon olen käyttänyt varmaan pari-kolmekymmentä litraa, joten eiköhän ensimmäinen satalitrainen ole jo tälle talvelle kulunut.

Säät suosivat, vaikka aurinko ei näyttäytynytkään. Heikkoa pakkasta koko ajan. Noin 4-6 astetta. Satoi ajoittain hienoa tihkua. Auton pintaan muodostui jääkalvo. Ohut kuitenkin. Vaimot kehuivat latuja ja kelejä.

Sunnuntaina illalla maikkarin uutisissa näytettiin nettilööppejä, mm: naisen pään sisältä poistettiin elävä torakka. Hmmm... miksi vain yhdeltä? Parasta poistaa kerralla kaikilta?

Viikonloppu 26.1. - 29.1.2017

Auramiehen kanssa oltiin sovittu, että linkous on vasta torstaina aamulla. Näin sitten olikin. Mökillä oltiin ennen puolta päivää ja tie puhdas! Pihalla +2, sisällä -5. Lunta oli satanut reippaat 10 senttiä. Kohtalainen lumityö siis edessä. Lumen kanssa touhusin kolmena päivänä. Meni siinä naapurustossakin lunta metsään. Lisäksi yhtenä päivänä pudotin kattolumet. Kolme rakennusta, mutta vain neljä lapetta. Nyt saa taas tulla lunta, ennen kuin putoavat lumimassat ovat haitaksi tai vaaraksi.

Vesi on jälleen hieman haittana jäällä. Useita uhkureikiä rannan tuntumassa. Ajoin ladut, mutta jääosuuden jätin tekemättä. Onpahan noita reittejä ja valikoimaakin. Etenkin kun ajelin umpiseen parit uudet reitin ja niihin lopuksi ladut. On tosiaan nyt reittivaihtoehtoja mitä harrastaa!

Ajelin joutessani ilman latukonetta myös "vieropinoilla". Jomottuvat nekin reitit. Kerran otin sahan matkaan ja kaadoin latukoneen kyytiin pari pientä koivua. Joskus rekeen tarttui pieniä luppokuusia. Ne toin kauriille. Lupot kelpaavat, kuten kaurat ja potutkin. Heinä vain ei kelpaa. Kelpaisikohan, jos sumuttaisi ne vahvalla suolaliuoksella? Nyt ei ilveksen jälkiä näkynyt. Onko ollut jahti käynnissä ja tehonnut?

Nyt oli vaihteeksi elämää naapurissakin. Onhan se mukavaa, kun on muitakin kulkijoita. Viikon kuluttua aurinko on horisontin yläpuolella jo 7 tuntia. Valoa alkaa olla. Lumikin piisaisi. Pahoin pelkään, että lunta kuitenkin saadaan vielä puoli metriä lisää.

Vuoden vaihteessa loppuivat puut varaston puolikkaasta. Siirryimme ottamaan puuta toisesta varastosta, sen järven puoleisesta osastosta. Ne on pilkottu 2014 keväällä, kaadettu toukokuussa 2013. Muutama kopallinen nyt kulunut ja takuukuivaa puuta. Hain 3 kopallista puuta nyt viikonvaihteessa takavarastosta, joka on vähän niinkuin vara-varasto. Ajatuksena tyhjentää sitä tuon juuri aloitetun sijaan. Olisi nyt keväällä siten vain yhden varasto-osaston täyttö. Puut olivat kuitenkin märkiä. Vasta syksyllähän sinne vietiin liskumärkää tavaraa. Sitä olisi useampi kopallinen siinä heti ensimmäisenä, joten peli seis. Pitää miettiä uudemman kerran.

Valtavan valtameren takainen valta on saanut valtaistuimelleen uuden valtiaan. Mitäpä mieltä olette maahantulokiellosta ja etelärajan muurista? Veikkaan vaikeita aikoja uudelle hallinnolle. Olisiko akkavalta sittenkin ollut parempi? Mitä sitten aiheuttaa NATO-kiemurat ja aikomus lopettaa puuttuminen selkkauksiin ulkomailla? Tuleeko alueellisia tyhjiöitä? On varmaa, että auringon polttamissa päissä nousee haluja pistää aluejako naapurustossa uusiksi. Mitähän seuraavaksi?

Olen nyt sitten todennut, että olen päässyt eroon tupakasta. Olen myös päässyt eroon sähköisestä korvikkeesta. Kovia väiteitä, mutta luottamus on kova. Jäi jonkun verran laitteita ja nesteitä. Aivan avaamattomia paketteja. Nesteissä on parasta ennen -päiväykset, lienee jo ohikin. Onko merkitystä?? Jos joku haluaa päästä eroon tupakasta ja noutaa edullisen eli ilmaisen aloituspaketin, olkoon yhteyksissä.

Viikonloppu 19.1. - 22.1.2017

Olen pöristellyt uudella autolla jonkun aikaa. Viikko sitten taisi tulla kaksi kuukautta täyteen. Kilometrejä ei ole vielä mittariin juurikaan kertynyt. 2000km täyttyi viikko sitten Lohijärvellä mökille mennessä. Hauska sattuma, kun sata metriä myöhemmin tuli 50 tuntia mittariin. Ei toistaiseksi voi keskinopeudella kerskua. Eipä ole tarviskaan.

Torstaina aamuyöllä jopa +4 astetta. Mökillä olimme jo 10:35 ja nollakeli. Sisällä -5. Alapihan puolelta tullut puoli lappeellista lunta portaille ja pihalle. Joka paikassa alkuviikon myrskyn jäljiltä neulasia ja kuivia oksia.

Lapioin ja linkosin katolta tulleet lumet ensi töikseni. Lumi ei onneksi ollut jäätynyt. Nätti homma siis. Uutta lunta ei nimeksikään, sentti tai pari. Kauriin jälkiä runsaasti. Harmiksemme saimme havaita, että heinät eivät olleet kelvanneet. Toin matkassani säkillisen kauraa ja laitoin sitä tarjolle muutaman kauhallisen. Ripottelin hieman suolaa sekaan. Vein kelkalla nuolukivet Saajoon tolppiensa nokkiin. Toisessa tolpassa oli vähän vielä materiaalia, mutta toinen oli kokonaan kulunut. Ajelin lapioimassa lumet pinojeni päältä. Oikeastaan oli vain yksi pino. Lisäksi yksinäinen tuulenkaato pikku kasana ja toisessa paikassa muutama pieni ranka. Viimeiselle saralle ajoin lyhyen pätkän yhdistääkseni kaksi reitin osaa. Mökillä pudottelin liiterin katolta lumet. Lumimatto oli jo metrin verran valunut räystään ohi. Kohta olisi pudonnut itsestään.

Perjantaina tutkailin kauratilanteen. Olipa yöllä kulunut kauraa. Hyvä homma. Hain saunavedet. Moottorikairakin pelasi. Olin viikko sitten nostanut sen saunaan hetkeksi. Vika oli vedessä, joka oli johonkin jäätynyt ja käynnistyslaitteen kynnet eivät auenneet. Kävin hakemassa puuni pois metsästä. Tein kolme reissua. Olisivat tulleet kahdellakin ja kevyesti, mutta mikäpäs hoppu minulla.

Ajoin latukoneella kaikki ladut. Tulikin todella hyvät. Kierros teki tasan neljä kilometriä, mutta osin jouduin menemään jo kerran ajettua osuutta. Kävin sitten kaatamassa luppoisen kuusen. Aino siitä kävi nyhtämässä muovipussin täyteen naavaa. Rungon pätkin ja ajoin mökille.

Ajaessani latuja näin runsaasti jänisten jälkiä. Sitten oli isommat jäljet. Ilves! Oli seurannut jäniksen jälkeä. Oli seurannut myös mökeillä kauriita. Aivan mökin vieressä yöllä kulkenut. Kauriit olivat viettäneet aikaa jäällä. Olivatko avoimella ilvestä paossa? Kuoppia kaivaneet ja paljastaneet jään päältä veden. Eikö lumi kelpaa, että aivan vettä pitää saada? Iltahämärissä molemmat kauriit tulivat syömään. Kului kauraa, luppoa ja potun kuoria. Viipyivät liki tunnin. Ikkunasta oli niihin suora näköyhteys. Arkoja ovat, mutta selvästi rohkeentuneet. Kauriit olen rauhoittanut metsästykseltä. Syötän mieluummin kuin syön. Toivottavasti ilves ei saa kauriitani kiinni.

Meinasin ensin lauantaina hakea puun tai pari. Jätin tuonnemmaksi. Onhan tuota poltettavaa. Pitäisi kai sitä viimeksi tehtyä vajaakin välillä tyhjentää. Voisi pitää vaikka vuoden tai pari vapaata puuhommista. Peitin siis puut, jotka olin mökille haalinut. Tankkasin lingon ja aukaisin parkkipaikkoja ja polkuja naapurustossa. Pariksi tunniksi riitti omallakin pihalla hommia. Ennen pimeän laskeutumista ajelin jälkiä puupinoille, jotka ovat puomin lähellä. Nyt kaikille tiedossani oleville pinoille on ajettu jäljet. Kai se jotakin helpottaa, en tiedä. Tarpeellisia polkuja ajelin myös naapurimökeillä.

Sunnuntaina pakkanen hieman kireämpää. Pari päivää pitelikin mukavaa 7 asteen pakkasta. Lupot, potut ja kaurat yön pimeydessä kadonneet. Uudet tilalle ennen kotimatkaa.

Viikonloppu 12.1. - 15.1.2017

Mökille mentiin torstaina. Loppukilometreillä savottameininkiä. Puomilla oltiin puolilta päivin. Tarrantie auraamatta. Mutta 10-senttisessä lumessa päästiin perille mallikkaasti. Edellisen käynnin jälkeen oli aura käynyt kuitenkin kertaalleen. Tiellä siis kulki, mutta pihalla olikin lunta reippaanlaisesti. Autoa ei ollut syytä yrittää puskea aivan perille.

Pakkasta 5. Sisällä ja ulkona, tasapuolisesti. Viikon takaisten huippupakkasten jälkeen oli tapahtunut merkittävä, noin 30 asteen lauhtuminen. Siksipä ikkunat olivat paksussa kuurassa. Meni yöhön, ennen kuin kuura laseista antautui. Lunta siis reippaanlaisesti. Nyt oli vain linkohommia. Kolalle nietokset olivat liian paksuja. Kolmen tunnin hikoilun jälkeen oli piha puhdas. Naapurissakin. Aurakin kävi nuohoamassa tien jossakin välissä. Jäi minulta huomaamatta lingon kanssa hurjastellessani.

Illalla jo havaitsimme, että paikalle oli ilmestynyt metsäkauriin jäljet. Kävin perjantaina aamulla hakemassa rantaladosta heinäsäkit, jotka oli sinne säilötty kauriita varten. Illalla huomasimme, että kauriita olikin kaksi kappaletta. Ne kävivät pimeän tultua penkomassa heinää. Oliko heinä liian karkeaa, väärää lajia vai häiriintyivätkö? Heinä ei kuitenkaan kelvannut juurikaan.

Yöllä oli satanut muutaman sentin verran pumpulilunta. Päätin aurata Tarrantien omatekoisella aurallani: viiden tuuman lankuista kyhätty neliö. Aurausleveys jotakin 215 sentin paikkeilla. Pelaa yllättävän hyvin, kunhan muistaa pitää kelkalla riittävää vauhtia. Ainoa menoni nauratti. Että mikäs tuolle on tullut? Normaalisti kun köröttelen kelkalla maksimissaan pappavauhtia. Nyt sitä mentiin ja lumi pöllysi.

Varustauduin hakemaan saunavedet. Jouduin palaamaan mökille, sillä varusteisiini kuulunut moottorikaira meni veltoksi. Käynnistysnarua kiskoessa ei kynnet tarttuneet mihinkään. Käsikairassa ei tuollaista ongelmaa, joten vedet sain haettua.

Lunta maastossa nyt 46 senttiä. Puu- ja latureittini olisivat nyt ajettavissa kuntoon. Etenkin isojen kuusien alustat ovat liki paljaita, mutta puista raivatut reittini ovat saaneet maksimimäärän lunta. Ajelin kaikki reittini. On muuten hyvää kuntoilua, kun sekalaisessa maastossa yrittää pitää kelkan suorassa. Sukset kun ovat kapealla ja painopiste kovin korkealla. Onneksi koko lumikerrostuma on pehmeää, joten meikäläisen toistasataakiloisessa ruhossa riitti vastapainoa. Sain hommat kohtuudella hoideltua.

Kävin sitten iltapalaksi linkoamassa yhden parkki/kääntöpaikan ja pottumaan kurvin. Siinä kun linko kulkee kerta kerralta enemmän ulkokurvia. Sisäkurvista leikkasin taas metrin verran tietä näkösälle.

Lauantaina laitoin aamusta roskapönttöön tulet. Etenkin vuodenvaihteen pakkauksia ja kuoria oli kertynyt. Sitten vielä kertaalleen kelkkaurien kimppuun. Lapioin pahimpia vinokohtia ja painumia tasaisemmiksi. Ojia täytin myös. Nyt alkaa olla mukavan tasaista. Samalla ajelin reittejä vähän leveämmiksi. Latukone höylää sitten entistäkin paremmin.

Linkosin laavun seudulle perusrakenteet. Aikaa illan pimeyteen oli vielä pari-kolme tuntia. Aloitin siis pudottelemaan katoilta lunta. Kyllä nuo katot lumikuorman olisivat kestäneet, mutta mieluummin hoidin asian näin. Suojakelistä pakkaseen... tiedättehän. Pari pahinta lapetta putsasin ja linkosin. Pari jäi vielä.

Ollaan joulusta asti ajoittain seurattu mittareilla askeltemme määrää. Lauantaina taisin saada mittariin alle 4000 askelta, kun Ainolle niitä kertyi moninkertainen määrä. Silti kuusi tuntia hikoilin ja jälkikäteen paikat olivat kipeinä. Olin varsin tyytyväinen 4000 pisteen saldoon!

Torstaista lauantaihin ilmat ja kelit suosivat. Pakkasta vain 5-7 astetta. Hieman lumisadetta ajoittain. Todella talvisäät kohdillaan. Sunnuntaina aamulla -13. Nopeasti alkoi kylmenemään ja päätimmekin lähteä ajoissa kotimatkalle. Matkalla talvinen päivä tarjosi parastaan. Aurinko paistoi ja ajoittain sumuisuus teki valaistusolosuhteet komeiksi. Pakkasta parhaimmillaan/pahimmillaan 24 astetta.

Olen ollut osa-aikaeläkkeellä nyt 11 kuukautta. Tuossa menneellä viikolla jouduin pähkäilemään, jotta katkaiseekohan KEVA nyt eläkkeen maksun. Luin kirjeitä ja tiedotteita ja ei hyvältä näyttänyt. Onneksi kyseessä on ns. ensimmäisen vuoden "syndrooma". Ongelma on KEVAlla tiedossa ja tässä tapauksessa eläkkeen maksua ei katkaista. Täytyypä alkaa selvittelemään, tuleeko viimeisenä vuotena ongelma. Tarkoitus kun on ollut, että nämä lumet ovat viimeiset, joilla työmatkoja kuljen.

Viikonloppu 6.1. - 8.1.2017

Nyt täytyy tunnustaa, että mökkireissua emme tehneet. Ei siihen oikeastaan mitään syytä ollut. Jäätiinpähän vain kotiin loppiaisen viettoon. Olipahan onneksi telkkarissa urheilua ja pientä menestystäkin Suomeen saatiin. Viikolla oli aika kylmä. Se ei kuitenkaan suoranaisesti vaikuttanut mökkeilypäätökseen, sillä perjantain aikana sää lauhtui merkittävästi. Tiistaina oli Torniossa n. -23. Tuuleskeli ja tiistai olikin viikon kylmintä säätä. Sitten tyyntyi. Mittari painui n. -33:een, Meltosjärvessä -37:ään. Ei se enää pahalta tuntunut. Perjantaina aamuyöstä vielä reippaasti yli -30. Sitten se nopea lämpeneminen.

Viikonlopun aikana sateli pariin otteeseen vähän lunta. Ei nuo sateet lunta kovasti kerryttäneet. Antoipahan vain hyvän tekosyyn käydä ulkona. Pihahommissa. Mökilläkin tullut joku sentti lunta. Lauhaa viikkoa tiedossa, joten varmaankin mökille mennään jo hyvissä ajoin. Ja pidän samalla vuoden ensimmäiset eläkepäivät.

Uusivuosi 2017

Koitti joululaulujen jälkeinen aika. Keskiviikkona 28.12. Tiina ja Jani paluumatkalle etelää kohti. Meillä sitten lähtö mökille torstaina aamusta. Kolmen viikon tauon aikana uutta lunta oli kertynyt vain 6-7 senttiä. Aura juuri käynyt. Tehtiin pihalla lumihommia. Kolalla, kolalapiolla ja lingolla. Linkosin naapurissakin, kun iltasella sinnekin oli tulossa asukkaat. Viikonloppuna sateet olivat aika vähäisiä, vetisiäkin, joten kolaukset ja linkoukset jäivät varsin vähiin. Perjantaina pyörähti plus-asteille, muuten pikku pakkasta. Sunnuntaina jopa 17 pykälää.

Aattoiltana saimme yövieraita. Vieraita... no ei aivan niinkään. Vuosi saatiin vaihtumaan 100-vuotisjuhlavuodeksi perinteellisin menoin. Laavulla iltapalaa ennen H-hetkeä. Sitten skumppa poksui, poksetta taivaallakin. Hieman poikkeuksellista oli osallistujien määrä. Enemmänkin olisi mahtunut, mutta milloinkahan viimeksi on ollut tuonkaan vertaa vuoden vaihtajia Tarralla?

Saimme molemmat joululahjaksi askelmittarin. Päivällä se kulki matkassa osan aikaa. Olipa muuten melkoinen yllätys, kuinka monta askelta tulee aivan perushommissa tehtyä! Tuhansia ja taas tuhansia. Eipä se kuitenkaan sitä näe, onko puukopat kannettavina tai lumikola työnnettävänä. Lingon kanssa myllääminenkin on hikihommaa. Ei kuitenkaan ole tarkoituskaan mitata askelten raskautta. Raskaammaksi ne näillä köppäkymmenillä ovat muutenkin muuttuneet.

Niin... edellisen kerran lähdimme mökiltä 11.12.2016. Silloin viikonloppuna imeskelin edellisen kerran sähkötupakkia. Kotosalla en ole sitä harrastanut enää miesmuistiin. En myöskään nyt viikonvaihteessa höyrytuubia imeskellyt, joten jokohan se oli tuossa? Mitään päätöstä tai lupausta en ole tehnyt. Mennään vain näin. Mikäpäs tässä!

Nyt vain alkanutta vuotta kohti!