Viime käyntejä ja muita juttuja

Joulun jälkeen, 27.12.2018 

Arki koitti, kun oikein odotti! Heräsin seitsemän maissa ja ponkaisin heti pystyyn. Avasin telkun ja laitoin kahvin valumaan. Nuorten kiekossa menossa toinen erätauko. Ei hyvältä näyttänyt. Lopputuloskaan.

Kävin suihkussa ja olo virkistyi huomattavasti. Sitten tunkeuduin autoon jonka kävin tankkaamassa. Jatkoksi Lidl, josta mukaan muutama vastapaistettu riisipiirakka. Lopuksi Motonet. Sieltä pari tarpeellista pikkukalua.

Kotona 11:00 aloin vahtaamaan Päätalo-elokuvaa. Olen sen joskus katsonut ja kirjat tietenkin lukenut, mutta "repetitio est mater studiorum". Etsin kuulokojeet, jotta ei tarvitsisi niin kovin isolla ääntä pitää. Oli patteri vain toiseen, joten ei se oikein hyvin mennyt. Elokuvan jälkeen kauppareissu. Jääkaapissa oli jotakin sopivaa ja esim. rasvoja+juustoja ei tarvinnut ostoslistaan kirjoittaa.

Tällä viikolla akkojen peli-ilta kutistui liki olemattomiin. Sekoilut uuden puhelimen kanssa saivat aikaan kuitenkin jotakin hauskaa asiaan liittyvää.

Perjantaina lähtö mökille. Varmaan liikenteeseen päästään jo aamupäivän puolella. Luvassa on varsin talviset säät. Lauantaina lauhaa ja lumisadetta, muuten kireääkin pakkasta. Ok, kyllä me selvitään. Muitakin on viikonloppua ja vuodenvaihdetta viettämässä tällä kertaa. Taitaapa joku kämppä olla nytkin jo lämpimänä. Laitetaan tähän loppuun vielä perinteinen yhteenveto. Itse päiväkirja päivittyy sitten vuoden 2019-kaudella, vaikka muutama päivä tätä vuotta onkin jäljellä. Joulut ovat ohi, kortteja ei tänä vuonna lähetetty. Toivotanpa tässä sitten hyvät uudet vuodet. Tavataan alkavan vuoden puolella!

Yhteenvetoa vuodesta 2018

Vuosi 2018 alkoi meillä Torniossa flunssankourissa. Minulla siirtyi sen vuoksi jopa uuden lääkkeen aloittaminen. Määrättiin myös ottamaan influenssarokotus, vaikka romoska oli jo totta. Vähitellen olomme alkoi helpottua ja pääsimme taudista eroon. Olisimmeko välttyneet taudilta, jos kotona olisi ollut normaali asumalämpö? Tuskin sillä oli lopulta vaikutusta. Totuus kuitenkin oli se, että olimme pitkän tovin ilman taloyhtiön toimittamaa lämmitystä. Vaikka meillä oli lisälämmittimiä, säästösyistä ne eivät olleet koskaan täysillä ja pitkät ajat ne olivat kylminä. Silti lämpö riitti perustarpeisiin. Viileämpään tottui yllättävän helposti.

Uusi lääke, Trexan, saatiin aloitetuksi. Se vaatii jatkuvaa seurantaa, sillä se saattaa vaikuttaa mm. maksaan. Toistaiseksi arvot ovat pysytelleet kohtuullisina. Muutokset ovat olleet pieniä. Ihottuman osalta en pysty sanomaan, onko lääkkeellä ollut vaikutusta. Tilanne on vaihdellut jonkun verran. Aivan huonoksi se ei ole kuitenkaan mennyt lainkaan. Muita vaivoja on ollut hieman. Pahimpana nykyisin tuo olkapää, joka ei salli kummoista toimintaa. Lisäksi testeissä paljastui uusia allergioita. Testauksia jatketaan alkuvuodesta.

Mitäpä luontoäiti meille tarjosi vuonna 2018? Vuosi alkoi paksun, 60-senttisen lumikerroksen myötä. Parissa viikossa tuli 20 senttiä lisää. Vahvimmillaan lumipeitto oli metrin luokkaa. Tykkytuhoja tuli jonkun verran. Aurausvallit kasvoivat kapeikoissa hallitsemattoman korkeiksi. Piteli ajoittain kovia pakkasiakin ja jäätiin välillä kotiin piiloon kylmältä. Kevät tuli ehkä jonkun verran myöhässä. Lumien ja jäiden lähdettyä oli toukokuulla jopa hellettä. Sitten jälleen viileni. Kesän alussa raekuuroja. Heinäkuussa alkoi helleputki joka jatkui pitkälle elokuuhun. Ja kun sateet osuivat muualle, vaivasi ankara kuivuus Tarraa. Vesi alhaalla. Syksy oli kutakuinkin normaali, paitsi että se ei meinannut muuttua talveksi. Järven jäätyminen otti välillä taka-askeleita. Ja kun se lopulta jäätyi, oli lopputulos hyvin epätasainen. Lumen vielä siihen satoi….

Harrastin tietenkin sattuneesta syystä melkoisesti lumitöitä. Oman pihan lisäksi kohteinani oli koko tie puomilta hiekalle + monien mökkien autopaikat. Osa ei tainnut edes noteerata tekemisiäni. Osa kuitenkin ymmärsi työn arvon. Ladut aukaisin vasta helmikuulla, kun pahimmat pakkaset olivat ohi. Lopputalven niitä ylläpidin. Varsinainen projektini oli kuitenkin laavun reunusten laudoitus. Talvella kaadoin puut, keväällä sahasin ne laudoiksi ja kesällä kopistelin ne laavuun korvaten ne epämääräiset pressut. Tuli tosi siisti homma. Ehkä maalaan vielä, ehkä en.

Kalastusta harrastin niin kuin aina. Kun järven rannalla viettää suuren osan ajastaan, on luonnollista hyödyntää järven antimia. Pilkkiminen jäi syystä tai toisesta normaalia vähemmälle. Sekä talvella, että kesällä. Maaliskuun alussa laitoin verkot jään alle. Kalat eivät suurissa parvissa liikkuneet mutta saalista tuli kuitenkin jonkun verran. Täyttyi pakastimessa Tiinalle ja Janille menevä kylmälaukku. Lisäksi filettä kertyi niin paljon, että se piisaisi avovesikauteen. Kesällä muutamat verkotukset. Katiskalla pikku ahvenia. Syksyllä muikkuja verkosta. Nuottaa en laittanut lainkaan vesille. Talviverkotukseen pääsin aivan marraskuun lopulla. Jäät olivat tosi heikot mutta osin tuurilla selvittiin. Kolmen vuorokauden pyynti riitti. Kevääseen päästään, kahdessa taloudessa.

Marjavuosi oli surkein, mitä minä muistan. Tuurilla saatiin ämpärillinen mustikkaa. Muut luonnonmarjat jäivät saamatta. Mansikkaa kuitenkin saimme omasta maasta vähän ja kaupasta ostimme lisää. Potut kärsivät kuivasta. Pieniksi jäivät. Kasvihuoneessa salaatit ja persiljat kukoistivat. Tilli oli pettymys.

Keväällä vielä ruokittiin lintuja. Lumien sulamisen jälkeen melkoinen siivous. Kuluihan auringonkukkaa joku säkillinen. Syksyllä päätimme, että emme enää ota vastuuta linnuista. Helpommalla päästään monestakin syystä, kun emme enää ruoki lintuja.

Pääosin kuljimme mökillä torstaista sunnuntaihin. Joskus oltiin pitempiäkin jaksoja ja vain pistäydyttiin kotosalla. Parin pakkasviikonlopun lisäksi oltiin pois mökiltä aika harvoin. Kerran kuitenkin elokuun lopulla, kun käytiin viettämässä pientä juhlan tapaista. Tulipa siinä uusia tuttavia ja ”melkein sukulaisia”.

Ikääntyminen tuo pieniä rajoitteita fyysisiin ponnisteluihin. Mutta vielä kuitenkin pärjätään. Liekö muillakin samaa vaivaa, kun mökkikäynnit ovat harvinaistuneet? Ja kahdella viereisellä mökillä molemmin puolin, ei ole kuluneen vuoden aikana käyty ollenkaan!

Joulun aika loppuun, 25.12.2018 - 26.12.2018

Joulupäivän aamupäivällä sateli kevyttä lunta. Pakkanen oli vaihtua plussakeliksi, mutta virallinen lukema jäi 0,1 astetta vaille. Aamupäivän päätteeksi alkoi hiljalleen pakastumaan ja sää selkeni. Lunta ei todellakaan kertynyt haitaksi asti, mutta näinä vähäisen liikunnan aikoina kävin pihalla kolaushommissa. Ei siinä hiki tullut. 4 senttiä pumpulihötyä! Olikin sitten varsin ihmeellistä, että illalla kävi kone puskemassa nuo jäljelle jääneet untuvat jonnekin.

Tapaninpäivänäkään ei ollut vielä tarvetta kauppareissuun. Vaikka jouluruuat olivat herkullisia ja riittäviä, oli tänä vuonna määrät osuneet kutakuinkin kohdilleen ja tähteitä ei jäänyt jääkaapin hyllyille. Joskus on jäänyt kaikenlaista ja lopulta niiden kohtaloksi on tullut joutua biojätteisiin. Nyt kaikkea oli sopivasti. Torstaina varmaan kauppareissu tehdään. Etenkin jos tulee viikonlopuksi/vuodenvaihteeksi lähtö mökille.

Jo joulupäivän iltana pakkanen hieman kiristyi. Jonnekin kympin paikkeille. Tapanina Nuuskakairassa reipas yli -20:n asteen pakkanen. Torniossakin -17. Yötä vasten alkoi helpottamaan.

Joulun aikaa, 23.12.2018 - 25.12.2018

Aatonaattona eli sunnuntaina oli kireä pakkaskeli. Ajeltiin Kukkolankoskelle katsomaan avoimen veden huuruja. Oltiin varauduttu lämpimin vaattein, mutta emme kuitenkaan viipyneet ulkosalla tarpeettoman kauan. Aattona aaton herkut. Ne kala- ja mätipitoiset alkuruuat etenkin... Ei ole nyt pitsat vankeina vaan vatsat pinkeinä. Illemmalla lahjojen avaus. Ja myöhemmin tietovisa omaan tyyliimme. Voito lipui ohi suun, mutta lipukoon. Hauskaa oli ja kysymykset olivat tosi hyviä.

Tiistaina eli Joulupäivänä oli Tiinan ja Janin lähdettävä etelän suuntaan. Kaikki hauska päättyy aikanaan. Niinhän se on. On se ollut joskus kovaa se kulkeminen, kun ei heillä ollut autoa. Junaan oli kannettava pakettia ja nyssäkkää. Nyt kunhan vain sulloo peräkontin täyteen niin sillä hyvä.

Nyt, tiistaina, joulukuun 25. päivänä, klo 11:35, katkaisen tämän kirjoittelun ja alan suunnittelemaan kauden yhteenvetoa sekä sivujen vuodenvaihteen vaatimia juttuja.

Hyvää joululaulutonta aikaa kaikille!

Lauantai, 22.12.2018 

Oli tänään vielä tarkoitus käväistä pikainen kauppareissu. Ei sen vuoksi, että pitäisi kuluttaa ja kuluttaa. Olipahan vain pari asiaa ostoslistalla. Kummasti kauppaanlähtö viivästyi. Päästiin kuitenkin matkaan vielä aamupäivän puolella, vaikka suihkussakin taisi jokainen viettää hetken aikaa. Saatiin reissu tehtyä ja palattuamme aloimme valmistamaan päivän ruokaa. Aino teki esivalmistelut, Tiina jatkokäsitteli ja minulle jäi osa loppuvalmisteluista. Ruoka alkoi olla sopivasti valmis, kun Mustikka kurvasi pihalle ja joulukööri oli koossa.

Ruuan jälkeen leppoisaa oleskelua. Pelailua ja visailuja. Telkkua ja elokuvakin. Väsymys näkyi vähitellen kaikista. Jatketaan aamulla!

Perjantai, 21.12.2018 

Vuoden lyhyin päivä. Tähän aikaan on mielenkiintoista seurata, kuinka melko vähäiset kilometrierot pohjoisesta etelään vaikuttavat päivän pituuteen. Tässä tämän päivän pituuksia malliksi: Tornio 2:55, Pello 1:53, Kolari 38 min, Kittilässä aurinko nousee vasta 30.12! Päivät kuitenkin alkavat tästä pidentymään. Helmikuun loppuun kun päästään, on valon määrä lisääntynyt niin paljon, että aurinkopaneelit tuottavat sähköä. Onhan sinne vielä aikaa, mutta onhan minulla aikaa. Odotella!

Sunnuntai-aamulle on luvassa pakkaspiikki. Lauantaina aamukahdeksalta alkaa kylmenemään. Kylmeneminen kestää vuorokauden. Siitten vuorokauden lauhtuminen ja palaudutaan normaaliin talvilukemiin maanantai-aamuksi. Eli noin -12 asteeseen. Kunnon pakkasista on jo aikaa, joten vesistöjen jäätymiselle pakastuminen tekee eetvarttia.

Ei ollut tarkoitus perjantaina käydä ollenkaan kaupassa. Minulla oli kuitenkin pari pikku asiaa mielessäni, joten mentävä oli. Keittiön pöydällä oli lista. Eli matkaan pari kassia. Kai nuokin on sama ostaa tänään.

Torstai, 20.12.2018 

Neljä päivää aattoon. Eipä tässä sen osalta mitään erikoista. Naisväki siivosi kämpän, joka mielestäni oli aikalailla siisti jo valmiiksi. Kävin kaupassa, vaikka jääkaapi oli melko täynnä. Maustehyllyssä oli kuitenkin tarkistamisen jälkeen hieman vajausta, joten siinäpä jo syytä kauppareissuun. Jouluruuhkaa ei hirveästi ole. Lähinnä se näkyy paikoitusalueilla. Kauppakeskuksen parkkihalli on ollut tällä viikolla jo hieman täydemmän oloinen.

Rouvilla taas peli-ilta. Vaihteeksi meillä. Voi sitä yletöntä riemua! Liekö siinä enää pelitkään pääosissa? Minulla aika kului leppoisasti telkun ääressä. Ei paremmasta väliä!

Keskiviikko, 19.12.2018 

Taas naapurin metsätyöt alkoivat seitsemältä. Kaksi konetta töissä. Tällä kertaa työmaa sulkeutui jo tunnin kuluttua. Isot läjät puuta ja pusikkoa tien laidassa työn tuloksena.

Jossakin vaiheessa aamupäivän loppupuolella lähdettiin asioille. Pakkasta 5, kevyttä lumisadetta. Oli useita paikkoja, joissa käytiin. Kuluihan siinä aikaa. Olisi kulunut paljon enemmänkin, mutta kun asiat ja niiden järjestys oli hanskassa, ei aika mennyt hukkaan.

Alkuviikosta ei akoilla ollut peli-iltoja. Kellään ei oikein ollut aikaa eikä mahdollisuutta. Keskiviikkona molemmat tyttöni lähtivät viikon ensimmäisiin istujaisiin. Minä sillä aikaa pääasiassa löhöilin, kun siinä olen aika haka. Kevyt lumisade oli loppunut ja maahan kertynyt 4 senttiä pumpulilunta. Kävin oman osuuteni pihalta kolaamassa. Eipä siinä hikeä pintaan saanut. Ei ollut väliksikään, sillä olin jo tuoreesti suihkun raikas.

Tiistai, 18.12.2018 

Naapuritontin metsätyöryhmä aloitti tasan seitsemältä. Työt jatkuivat iltapäivään asti, mutta ei valmista vielä tullut. Kaatui siinä kuitenkin isojakin puita ja luokoa tuli pusikoista. Jatkuu kai huomenissa. Aamupäivällä ohjelmistossani käynti apteekissa ja kaupassakin. Ehdin myös istahtamaan parturin tuolille. Kyllä tuo hiuskuontalo menetti taas suuren määrän harmaita hiuksia. En silti yhtään nuoremmalta näytä! Ehkäpä jopa suinpäin.

Puolilta päivin labrat. Saapi nähdä, tuleeko nyt perään soittoja. Ei kai. Verinäytteiden jälkeen laitoin ruuan. Onnistuin mielestäni tälläkin kertaa. Muidenkin mielestä näin oli. Onhan se niinkin, että kun ainekset ovat priimaa, on vaikea epäonnistua. Mokaaminen olisi aika käsittämätöntä.

Illan suussa taloyhtiön kokous. Talous on onneksi kunnossa, vaikka viime keväänä tilanne ei ollut lainkaan selvä. Nyt kämpässä lämpö vastaa ja paikat vaikuttavat olevan kunnossa. Kokous ei osakasmassoja liikkeelle saanut. Niinpä sitten olikin edessä hallitukseen meno, kun en ole vähään aikaan minkäänlaisessa virassa ollutkaan. Olen aikanaan ollut paljonkin hallituksessa ja enimmän ajan vielä puheenjohtajana. Muutaman vuoden myös isännöitsijänä. Siinä mielessä olisin mielelläni ollut sivussa. Nyt paluu vastuuseen oli edessä. Uusi hallitus kokoontui heti yhtiökokouksen jälkeen ja niinhän siinä taas kävi että...

Tiina odotti meitä kauppakeskuksessa. Meilläkin auto oli siellä parkkihallissa. Kokous kun oli aivan ääressävieressä. Tiina oli ehtinyt asioimaan haluamissaan paikoissa. Mentiin vielä puhelinoperaattoriliikkeeseen. Varsinaisia ostoksia ei tehty, mutta viriteltiin Ainon liittymä vastaamaan tätä päivää. Minulla oli pollopenkissä laatupuhelin ja Aino oli nyt valmis ottamaan sen käyttöön ja joulu tuli ennen aikojaan. Illalla käyttöönotto ja loppu onkin jo historiaa!

Maanantai, 17.12.2018 

Heräsin aamulla siihen, kun kaihtimien raoista kirkas valo välkkyi vastakkaiselle seinälle. Ihmettelin, kun ei tieltä aiemmin ole autojen valot noin osuneet. Sitten muistui mieleen, että naapuritonttia on raivattu ja siellä varmaan on taas kone töissä. Nousin ja katsahdin. Oli jopa kaksi konetta. Aamupäivän aikana toinen kone katosi. Jäljelle jäi toinen, jossa oli vain pienehkö koura. Lisäksi työmaan vahvuuteen kuului yksi metsuri sahoineen. Suurin osa tontista oli jo aiemmin raivattu ja pusikot viety tien varteen. Metsuri katkoi sahalla pajukkoa katkoi harvassa kasvaneita koivuja. Konemies yritti kerätä risuja kasaan ja kuskata tien laitaan. Molemmat näyttivät olevan väärässä paikassa. Tuli mieleen ne Trumpin mainitsemat haravoijat. Aino vertasi konetyötä pesää rakentavaan harakkaan. Tikku kerrallaan!

Aamupäivällä käytiin kauppareissu. Ei mitään ihmeellisempää. Palauduttiin kotiin yhdentoista kieppeillä. Jahas .. Tiina lienee jo aloittanut junamatkan tänne pohjoiseen.  Kohta kuitenkin mesetys kertoi, että lähtö myöhästynyt liki tunnilla. Laitoin läppäriin päälle "junat kartalla" -sivuston ja totesin saman. Eikä mennyt kauaakaan, kun juna pysähtyi keskelle ei mitään! Näyttäisi myöhästyminen vain parantuvan! Oulussa oli vaihto, mutta se jatkoyhteysjuna ei jäänyt poloisia odottelemaan. Tilalle oli järkätty bussikuljetus. Se oli Kemissä lopulta kaksi tuntia myöhemmin, kuin aikataulun mukainen juna olisi ollut.

Viikonloppu, 14.12.2018 - 16.12.2018

Perjantaina läntinen Lappi oli yhä pakkasen kourissa. Torniossa lähdön hetkillä kuitenkin vain -6. Auton mittari näytti mökkimatkan puoliväliin eli Sorvaseen asti samat -6 astetta. Sen jälkeen pakastui aste asteelta. Mökillä hieman ennen puolta päivää ja lämpötila mittarissa -16 astetta. Sisällä -10.

Viime sunnuntaina pois lähtiessämme oli lumityöt tehty. Katolle jäivät siihen mennessä sataneet lumet. Oli 0-keli. Nyt maassa oli uutta lunta 6-7 senttiä. Ja katolta oli tullut alas suurin osa siellä olleesta lumesta. Kolasin pihaa sen verran, että sain autolle irtolumesta vapaan paikan ja ajoin auton siihen. Ryhdyin sitten asentamaan linkoon uutta vaijeria. Se työmaa ei kovin suuria vaikeuksia tuottanut. Suurin ongelma johtui pakkasesta. Välillä oli touhuttava paljain käsin ja sormia meinasi siinä hieman palella.

Linkosin sitten loput pihamaan alueista. Aino oli kolalapiolla työnnellyt lunta reuna-alueille. Siinä oli lumikasat lingolle mukavasti tarjolla. Katolta tulleet lumet olivat kivikovaa kamaa ja vaativat avukseen rautalapiota. Vähitellen piha oli tyydyttävällä tasolla. Oli yhä valoisaa ja ennen pimeää kävin hoitamassa naapurin pihan.

Kämpän lämmitys oli pikkuisen työlästä. Kyllä jatkossa on jätettävä yläkerran lämmitys pois tuloillan ohjelmasta. Siis jos on näinkin kova pakkanen sisällä. Nyt kului viisi koppaa puita ja vasta sitten oli ylhäälläkin sopiva lämpö. Naapurissa oli sama ongelma. Ehkäpä jopa kovempanakin.

Lauantaina jatkoin linkohommia. Olin alkanut juuri puhdistamaan "varaparkkiani", kun Vesku saapui. Käväisin siis ensin linkoamassa siellä kääntöpaikkaa. Palasin sitten takaisin ja viimeistelin alueeni. Aura oli tehnyt pois mennessään levennyksiä sopivilla paikoilla. Käväisin pohjoisen suunnalla linkoamassa levennyksiin syntyneet 40-50 senttiä korkeat vallit. Hieman myös laajensin alueita. Kun kauimmaiseen paikkaan oli matkaa aika lailla, vanhasta vahingosta viisastuneena otin taskuuni neljä varasokkaa + työkalun. Aiheellista olikin. Yhteen kohtaan oli valliin piiloutunut Y-kirjaimen muotoinen oksan pätkä. Sehän tietenkin katkaisi sokan. Sokka on tietenkin hieman komeasti sanottu, sillä sokkana toimii parisenttinen pultti, joka kiinnitetään reikäänsä mutterilla. Vanha, katkennut pultti oli yhä kolossaan, mutta ei onneksi lujassa. Otin uuden pultin oikeaan käteeni ja työnsin sen koloonsa. Vasemmalla kädellä aloin pyörittämään mutteria pultin päähän. Ei tahtonut millään onnistua. Aloin jo epäilemään, että mutteri oli liian pieni. Jätin pultin koloonsa ja otin taskusta toisen. Tarjosin siihen mutteria. Ja hyvin sopi. Otin sitten pultin pois kolostaan vaihtaakseni sen. Jospa se kuitenkin oli väärän kokoinen tai pää räsmääntynyt. Katsoin pulttia. Voihan hemeletti! Pultista puuttui kierre kokonaan! En olisi uskonut, että ongelma ratkaistiin näin. Pääsin siis jatkamaan linkousta. Meni vielä toinenkin sokka, mutta siihen en enää tarjonnutkaan sileätä pulttia. Tienvarsipaikat sain tehtyä, käväisin sitten vielä laavulla tekemässä siellä pienen alueen. Siinä viikonlopun linkoukset!

Lunta on nyt keskimäärin parikymmentä senttiä. Paikoin tietenkin enemmänkin. Vesku sai ajettua kaikki puunsa. Onnistui, kun vain lyhyt pätkä oli mättäikössä. Kannot kiertäen. Minulla ei ole vielä asiaa pinoille. Eipä tosin kiirettäkään, kun pressut ovat pinojen suojana. Ajoin kuitenkin kanavanlaitalenkin. Pelto-osuus oli tietenkin tasaista menoa. Itse kanavan viereinen osuus metsässä oli hieman vaikeampi tapaus. Etenkin rannan päästä 150 - 200 metriä on paha. Pusikkoa piisaa ja möykkyinenkin se on. Sille pätkälle tuskin höylään talvella latua. Parempia reittejä löytyy riittävästi muualta.

Ei tullut käydyksi jäällä ollenkaan. Paikoin näkyy, että railosta on purkautunut vettä ja tumma pohottaa lumen pinnassa. Miten ne heikot jäät ovat sitten noin yleisesti ottaen vahvistuneet, sitä en pysty sanomaan. Ja kun yleistäminen voi olla hengenvaarallista. Kukin liikkukoon omalla vastuullaan.

Nuo viikonlopun pakkaslukemat olivat melko omituisia. Niiden jakautuminen etenkin. Rovaniemen lukemat pyörivät 3 - 4 pakkasasteessa. Pellossa liki 20 asteessa. Meltosjärvi siinä puolessa välissä. Ja Tarra kylmempänä kuin Meltosjärvi, muttei niin kylmänä kuin Pello. Ja kun kummoisempaa muutosta ei ollut!

Tässä joulua odotellessa kuulimme ikävämpiä uutisia. Lähialueella oli vieraillut kutsumattomia vieraita. Ilmeisesti varkausyritykset olivat epäonnistuneet, mutta se hajottaminen! Kun tuota tapausta mietin, tulee pakostikin mieleen sellainen, että tekijät ovat olleet tekemässä täsmäiskua. Voin olla tietenkin väärässäkin. Niinkuin usein olenkin. Kyllähän tuollaiset roistot pitäisi saada kiinni. Turvakameroita vaan lisää. Eihän ne lopulta mitään välttämättä estä, mutta kiinnijääminen on todennäköisempää.

Loppuviikon alkua, torstai, 13.12.2018 

Jouluaattoon on aikaa enää 11 vuorokautta! Paljon vielä halutessaan ehtii tekemään. Minäkin valmistauduin jouluun aamupäivän päätteeksi. Tein lyhyen ostoskeikan ja kumma kyllä löysin joitakin lahjoiksi kelpaavia juttuja. Jotakin löysin itsellenikin. En tosin lahjaksi vaan muuten ihan tarpeeseen. Iltapäivällä tehtiin kahdestaan normaali kauppareissu. Tai ei se normaali ollut, kun ostoslista oli tosi lyhyt johtuen aiemmista käynneistäni.

Kotosalla kun istuskelen ja makoilen telkkua vahdaten, olen t-paidassa ja jalkoihin olen kiskaissut collegehousun tapaiset. Nuo housut olen pitänyt aika heikkoon kuntoon. Kangasmateriaali on kulunut ja ohentunut. Fysikaalisesti ja ehkä kemiallisestikin. Ensin hajosi vyötärön seutu. Sen ohut kiristysnauha oli kuluttanut kankaan ja kahloi läpi monestakin kohtaa. Olen nuuka ihminen ja pikkuviat eivät saa haitata. Housut lopulta kuluivat niin paljon, että kohta se oli hajota kahdeksi erilliseksi osaksi: kiristysnauhaksi ja sitten kankaaksi. Sehän ei tietenkään enää toimisi. Sen paikkasin kangassuikaleella, jonka lisäsin vyötärolle. Kiristysnauha jäi uuden kaistaleen sisälle. Viritys toimi tosi hyvin. Sitten myöhemmin housut alkoivat ratkeilla. Haarojen sauma aukesi takaa. No, sehän on helppo ommella. Sitten se ratkesi uuden ompeleen kohdalta. Taas korjaus. Lopulta sauma oli jo siirtynyt jonkun matkaa. Ja perseen ympärys kasvanut. Joten housuissa alkoi jo olla ahdasta, jopa tukalaa tietyiltä paikoin. Piti istahtaa varoen. Silti kuului tuttua rutinaa ja sauma aukesi taas. Tverkkaukset sai unohtaa. Oli lopulta uskottava, että intiimi suhteemme on lopussa.

Viime yönä pakkanen oli melko kireää. Aamuyöllä (5:00) oli Meltosjärvessä vielä -22 astetta. Tunnissa lämpeni sitten kymmenisen pykälää. Torniossa ei aivan vastaavaa näkynyt. Oli kuitenkin jännä tapaus, kun äkillisesti ikkuna meni ulkopuolelta huuruun. Sehän monesti tarkoittaa lämpötilan nousua. Katsoin lämpömittaria. Takapihan puolella -3,1. Torpin virallinen vajaan kilometrin päässä näytti -11,6. Hetki aiemmin autoillessani auton mittarissa 13 - 14 pakkasella! Perjantaina mökille. Tällä hetkellä pakkanen ei ole kova. Huomenna kaikki voi olla toisin.

Iltapäivän päätteeksi soi puhelin. Soittajan nimi näytössä: Ihopoli. Jahas ... Jotkut jutut viimeisissä labroissa olivat hieman väärällä tasolla. Ensi viikolla uudet kokeet. Ja tammikuulla lisää.  Tuskinpa nämä nyt mitään sen kummempaa ovat. Tarkkoja vain ovat.

Keskellä viikkoa, keskiviikko, 12.12.2018 

Keskiviikolle ei ollut suunnitelmissa yhtikäs mitään. Siinä sitten alkoi paikat kutisemaan siihen malliin, että johonkin oli lähdettävä. Siis suihkun kautta liikenteeseen. Oli keskiviikko ja aamupäivä. Joulu liki kahden viikon päässä. Ei näkynyt jengiä liikenteessä. Meillä oli kuitenkin joulu jonkun verran mielessä ja etsimme hapuilevasti jotakin. Emme tienneet kuitenkaan mitä. Jotakin pientä kuitenkin löytyi ja mieli tuli iloiseksi. Jatkettiin Suomen puolelta ulkomaille ja Haaparannan Jyskiin. Kyllä sieltäkin jotakin suunniteltua löytyi. Pöytäjuoksija jäi kuitenkin ostamatta. Ja stringivalo. En olekaan nähnyt stringeissä valoja. Olisikohan sittenkin pitänyt ostaa?

Tiistaista kahden kaalin pataruokaa oli tarkoituksella tullut tehtyä hieman reippaammin. Sitä syötiin nytkin päivällä ja pakasteeseen sain parit annokset. Iltapäiväkahvin jälkeen pistäydyttiin jälleen kauppakeskuksessa. Minä asioin Cittarissa, Ainolla oli muuta mielessä. Huomiselle jää joitakin pikku juttuja. Mökille vasta perjantaina. Nuuskakairassa nyt keskiviikkoiltana -23,1 astetta. Meneekö pakkasennätykset puhki?

Alkuviikkoa, tiistai, 11.12.2018 

Tiistaina, jonkun aikaa aamupalan jälkeen, alkoi keittiöstä leijailemaan pullan tuoksua. Hunajointi jatkui likelle puolta päivää. Keittiö on sen verran ahdas, että ei sinne kahta ihmistä mahdu kunnolla työskentelemään. Olin aikonut kokeilla jälleen sitä yhtä ruokaa, johon oikeat raaka-aineet oli nyt koossa. Pilkkomistehtävät jouduin aloittamaan keittiön pöydän päällä. No, siinä itse asiassa sain istua tukevasti. Laittelin ..... noo ... itse asiassa laitoinkin reseptin tuonne ruokaohjeita -osastoon. Eli se siitä. Hyvältä maistui ja maistui myös iltapäivän pullakahvit.

Pirkko kirjoitti tuonne vieraskirjaan lumitöiden ihanuudesta. Vastaan ja kommentoin täällä. Muun homman ohella näin on järkevämpää!


Pitäisiköhän minunkin välillä takertua johonkin ajankohtaiseen?  Niitähän juttuja piisaa, jokaiselle jotakin. Aloitetaan Brexit:istä. Minusta näyttää, että tilanne on ajautumassa umpikujaan. Veikkaan, että Brexit peruuntuu ja Britannia jatkaa EU:ssa. Toiseksi herra USA:n presidentti. Heikompi ukko olisi jo sysätty syrjään. Joutaisi vain. Mutta siellä presidentillä on poikkeukselliset valtaoikeudet. Veikkaan, että taistelusta tulee entistä julmempi, mutta erottamiseen se ei johda. Uusi kausi jää kuitenkin haaveeksi. Kolmanneksi: etiketti. Kun puhutaan Suomen itsenäisyyden juhlistamisesta ja kunnioittamisesta, kuuluu asia ottaa riittävällä arvokkuudella. Ainakin kun mennään Suomen tasavallan presidentin vieraaksi linnan juhliin. Niitä juhlia koskee tietty säännöstö ja ohjeisto. Ei sinne mennä miten sattuu. Asuvalinta ei ole yksityisasia. Itseään saa toteuttaa, mutta ei tennareissa ym. muissa epäkuranteissa asuissa. Frakki ja iltapuku, siinä oikeat asusteet. Musta pukukin. Lisäksi kansallispuvut ja erilaiset virkoihin ja tehtäviin liittyvät juhla-asut. Ovella pitäisi olla portsari, joka pyöräyttäisi oman tiensä kulkijat muihin bileisiin.

Alkuviikkoa, maanantai, 10.12.2018 

Pitäisi olla näitä "ravinnotta" -labroja useammin. Maanantaina minulla sellainen oli. Klo 8:10 oli aika varattuna. Illalla meinasin vielä ottaa myöhäisen iltapalan, mutta sitten muistin, että olin missannut viimeisen syöntimahdollisuuteni. No, join lasin vettä ja hyvin pärjäsin aamuun.

Olin laittanut kellon soimaan varmuuden vuoksi. Heräsin kuitenkin jo hieman ennen äänimerkkejä. Kun aamiainen oli siirrettävä myöhempään, käväisin pihalla aamureippailulla. Märkää lunta oli satanut ja piti kaivaa auto esiin. Löytyi se. En laittanut lämmitykseen, kun ilma oli hieman plussalla. Olin suhteellisen keveissä vaatteissa ja siksi hikoilut jäivät hikoilematta. Tuli oma osuus kolattua taas siistiksi.

Labrassa normaaliksi tulleet turvakokeet. Lisäksi joitakin vitamiinitutkimuksia ja rautavarastotilanne. Toivon mukaan nuo uudet ovat ok. Kun tilanne vanhojen juttujen kanssa on kutakuinkin hallinnassa, ei enää kaipaisi uutta mietittävää.

Käytiin kauppareissu. Aino keräsi kärryyn monenlaista leipomiseen viittaavaa. Minä laitoin kärryyn halpaa lenkkimakkaraa ja kananmunia. Olisin ottanut huomisen varalle myös sitä samaa tuotetta, jota en silloin kerran aiemmin Cittarista saanut. Nyt oli kaksi yksikköä. Toinen oli 30 prosentin alennuksessa ja epäilyttävän laikukas. Terveempi oli aivan liian pieni. Joten paikkasin puutteet myöhemmin muualta. Samalla reissulla hain lumilinkoon sen vaijerin. Löytyihän se. Olisi siihen hintaan saanut bensaa kolmisenkymmentä litraa.

Heikkoa tihkua ja räntää pitkin päivää. Lumikertymää ei juuri tullut. Iltapäivällä katsoin, että sade vain heikkenee. Joten päätin käydä hoitamassa alkaneeseen talonmiesvuoroon liittyvät lumityöt. Täytyypä tunnustaa, että olipa pikkuisen raskaita kolallisia. Asfaltin päältä tuli kolaan välillä kolan täydeltä harmaata loskaa. Ei meinannut liikkua meikäläisen voimilla. Kipeä olka siinä vielä mieliharmina.

Viikonloppu 7.12.2018 - 9.12.2018

Vihdoinkin meillä on talvista. Perjantaina aamusta Meltosjärvessä jo -20,5 astetta. Ja lunta mökillä 15-20 senttiä. Kun päivällä mentiin mökille, oli ulkona onneksi enää -14 astetta ja sisällä -8. Sisällä riitti lämmittämistä, ulkona lumitöitä. Tiet onneksi aurattu. En saanut linkoa käyntiin ja kola sai siksi kyytiä. Välipalan jälkeen otin taskuun valolaitteen ja varmistelin, missä asennossa bensahana on. Oli se auki ja lähtihän se lopulta, kun aikani nyin. Kun lumi oli pehmoista, olisi lingolla saanut helposti ruohot ja sammalet lentoon. Olikin syytä muistaa pieni säätö, ettei rouskuta aivan maan pintaa. Tuli silti vahinkoa, kun meni yksi säätövaijeri poikki. Se, jolla nostetaan/lasketaan lumitorvea. Onneksi se ei ollut näillä tuulilla oleellinen toiminto. Lumitöiden jälkeen yritin irroittaa vaijeria, mutta tuli pimeys ja olisi pitänyt noutaa lisää työkaluja, joten jätin huomiselle.

Lauantaina suunnistin jäälle heti aamuhämärissä. Ahkioon vain lumilapio ja kouraan jääsaha. Kun viikko sitten lauantaina jätin narut pohjaan, oli jään päällä vettä ja kova virtaus. Verkkokeppien tukemiseksi jouduin laittamaan makuulleen kaksi lautaa / keppi. Muuten oli pelko, että kepit katoavat jään alle. Avannot kun laajenevat väkisinkin ja kepit imevät vettä. Ja oli vielä se virtaus jään alla. Kepit olivat liki vaakasuorassa. Satanutta lunta oli parin sentin vahvuisena kohvana lautojen ja jään päällä. Se oli melko helposti kopistelu. Nostin kepin pystyyn ja lumella ja jäämurulla muurasin tyveen kunnon patin. Nostin keppiä niin, että poikkipuu jäi nelisenkymmentä senttiä jään yläpuolelle. Näin menettelin kaikkien kolmen kepin kanssa. Sain lopussa lapiointiapua, kun Kari saapasteli katsomaan touhujani. Vesiavannolla uutta jäätä ei ollut tullut viikossa oikeastaan lainkaan. Siinä oli vain hieman jäätynyttä lumikohvaa. Se meni kevyesti saappaalla rikki. Jään päällä oli kymmenisen senttiä uutta lunta. Se suojaa jäätä tehokkaasti ja viikon aikana ei jään paksuus ole päässyt missään kasvamaan. Ehkä jopa päinvastoin. Eli suuressa osassa järveä jää on vaarallisen ohutta!

Juotiin torttukahvit. Käväistiin sitten näppäämässä joulupuu. Tälläkin kertaa mänty saa toimia kuusena. Vuoden takaisesta kun jäi hyviä kokemuksia. Läheltä kokkopaikkaa saimme valikoida parhaan. Vesku oli tullut myös mökille ja ajeli mökille pinojaan. Meikäläisen pinot saavat vielä odotella lisälunta. Kyllä sitä tulee. Aivan varmasti.

Poimin taskuun muutamanlaisia työkaluja ja marssin tapaamaan linkoa. Yksi pikkuruinen sokka teetätti töitä. Oli kai liian pieni! Oli muutenkin kaikki vaijerit niputettu tiukasti yhteen ja tukittu ahtaaseen koloon. Sain ne kuitenkin höllennettyä ja viallisen vaijerin pois. Ennen mopojen vaijerit olivat helppoja korjata itse. Tämä tapaus on hankala, ellei mahdotonkin. Uusi maksaa tietenkin messinkiä.

Melkein koko päivän pari astetta pakkasella. Iltasella sateli lunta heikosti. Yöllä sade aavistuksen voimistui ja aamulla lunta oli taas useita senttejä. Ei kuitenkaan kymmentä. Lumitöihinhän siinä taas jouduttiin. Päivän mittaan lauhtui liki nollaan.

Kotimatkan lopulla meni jopa plussan puolelle. Mökkimatkalla tullen ja mennen nähtiin merkittäviä määriä teeriä. Paikoin koivikot mustanaan. Pitkästä aikaa porojakin tienvarsipelloilla. Olivat mökkiäkin kierrelleet.

Tällä hetkellä eli sunnuntai-iltana heikkoa lumisadetta ja varsin lauhaa. Torniossa peräti niukasti plussalla. Maanantaille luvassa samaa. Sitten tiistaille jo pakastuvaa. Ja poutaantuvaa. Ja pitkän ajan ennusteessa sama jatkuisi. Hyvä juttu. Se jää vain huolettaa. Pitäisi mennä kunnolla vesille, että alkaisi jäätymään. Pelkkä pakkanen ei riitä, kun lumi on suojana.

Itsenäisyyspäivä, torstai, 6.12.2018 

Viime viikonloppuna oli sekä Tornion, että Tarran kenturat lumettomia. Vähitellen pakastui hieman ja koko ajan jatkunut heikohko sade muuttui lumeksi. Tarrantien auraajalla ei ole puomiin avainta. Soittelikin eilen päivällä. Mietittiin ongelmaa ja keksittiin ratkaisu. Tänään, itsenäisyyspäivänä, viralliset lumilukemat Meltosjärvellä 16, Pellossa 21. Tarra on siinä välissä, lähempänä Meltosjärveä. Eli siellä lunta voisi arvioida olevan 17-18 senttiä. Torniossa lunta 11 senttiä. Yöllä tullut niistä viitisen senttiä. Soppeli aamun lämmittely ennen pientä kuntotuokiota. Yön jälkeen selkeni ja aste asteelta painoi luoteinen virtaus mittarissa tolppaa kylmempään suuntaan.

Itsenäisyyspäivää vietettiin ilman sen kummempia muodollisuuksia. Sen verran olen isänmaallinen, että en ymmärrä enkä hyväksy kaikkea, mitä Helsingin kaduilla tapahtui. Ajat muuttuvat. 60-luvulla moinen ei ehkä olisi ollut mahdollista. Joku olisi älähtänyt. Hiuksenkaan värähtämättä. En ole oikeastaan koskaan katsellut linnan juhlia telkkarista. En sen kummemmin nytkään. Väkipakolla kuitenkin nyt jouduin toisella silmällä vastaanottoa vahtaamaan. Olihan siellä väriä ja loistoa. Monen sortin edustajaa. Henkisen ja ruumiillisen lajin harrastajaa. Minusta siellä oli paavikin. Mutta Trump puuttui. Onneksi.

Huomenissa mökille. Siellä tie perille on aurattu. Pihalla riittänee kuitenkin puuhaa, vaikka lunta ei vielä niin hirmuisesti olekaan. Pakkasta siellä kuitenkin lienee aamulla parisenkymmentä pykälää.

Välipäiviä, keskiviikko, 5.12.2018 

Keskiviikoksi oli sovittuna se pytyn vaihto. Oli siis syytä olla ajoissa jalkeilla eikä nukkua koko päivää. Odoteltiin. Odotellessamme laitettiin rasioihin ja pakastimeen eiliset käristykset. Odoteltiin lisää. Kymmeneltä tuli soitto. Postista. Tilauksemme toimitetaan iltapäivällä kahden ja viiden välillä. Ai niin.. sekin tänään. Tekaisin vähäiset lumityöt. Yhdentoista maissa käväisin kauppareissun. Puolen päivän jälkeen saapui pönttö. Ja kaksi asentajaa. Kahteen mennessä homma selvä. Kyllä kannatti ottaa "avaimet käteen" -periaatteella. Vanhan irroitus ja etenkin betonin piikkaus olisi vaatinut sellaisia työkaluja, joita minulla ei ole. Nyt kaikki tapahtui ja homma toimii kuin junan vessa. ;-)

Kolmen jälkeen tuli se postipakettikin. Kannatti sekin ottaa kotiovelle toimitettuna. Purin paketin. Itse tuote oli palapeli kuin Ikean hylly. Ohjekaan ei pitänyt kaikessa paikkaansa ja kokoamiseen meinasi tulla stoppi. Heitin ohjeen pois ja jopa minun järjenjuoksullani asennus tuli valmiiksi. Testiajot suoritettu. Runtu alkakoon!

Alkuviikkoa, maanantai-tiistai 3.12.2018 - 4.12.2018

Jälleen meni maanantain vastainen yönseutu melko keveillä unimäärillä. Hieman samaa vikaa Ainollakin. Heräsi kuitenkin siihen, kun kolistelin kahvinkeittimen kanssa. Pari viikkoa sitten käväisin LVI-alan liikkeessä. Tarkoitus vaihtaa alakerran wc-istuin. Sovittiin, että joku pistäytyy katsomassa paikan päällä, jottei tilata vääränlaista pönttöä. Soitin nyt uudelleen ja ihmettelin, kun mitään ei ole kuulunut. Kysynkö muualta? Ei mennyt kauaa, kun asentajia saapui kaksin kappalein paikalle. Tutkivat ja mittailivat. Poistuivat ja lupasivat soittaa pian. Lupaus piti ja asennus sovittiin keskiviikolle.

Eteiskaapin laatikostosta yhden laatikon etulevy oli irronnut. Liimailin sen paikalleen. Jotenkin jäi tunne, että ongelmia tulee vielä esiintymään. Laatikko jäi väljänlaisesti koloonsa. Onko koko systeemi hieman levähtänyt?

Päivällä valmistin pannulla ja uunissa paistikimpaleen. Kimpale oli hirveä, tietenkin. Tiistaina jatkanen toisenlaisen lihapaketin kimpussa. Saadaan vähitellen valmiita annoksia pakkaseen.

Nyt on pikku hiljaa alkanut satelemaan lunta. Maanantaina aamuyöllä luulin jo aamun koittaneen, kun ulkona oli eri tavalla valoisaa. Pilvisellä ilmalla katuvalot loistavat valonsa pilvistä takaisin ja lumen ansiosta valomäärä tuntuu moninkertaistuvan. Tiistaina aamulla lunta oli jo sen verran, että lumikone oli käynyt putsaamassa pihatien ja parkkipaikan. Kävin ulkoilemassa sen verran, että parantelin kolalla paikkoja omalta osaltani. Ulkoilun jälkeen laitettiin pakkaseen eiliset, kylmässä olleet annokset.

Paistettuja muikkuja lounaaksi. Ei niihin voi kyllästyä. Jossakin vaiheessa iltapäivällä tein hirvikäristystä. Olin sunnuntaina rekasta tuonut laatikollisen pakastettua käristyslihaa ja se oli ollut yön ulkovarastossa antautumassa. Ulkona muutama pakkasaste. Varastossa varmaan nollan kieppeillä. Liha oli sopivan kohmeista leikattavaksi. Olihan se siivuina valmiiksi, mutta halusin vielä pienempää materiaalia. Paistoin lihaa ensin paistinpannuissa ja sen jälkeen laitoin ne kahteen kattilaan hautumaan. Lopputuotetta tuli kai 7 litraa. On talveksi loistavaa käristystä. Normaalikäytön ohella se on mahtava ainesosa esim. keittoihin ja pata- ja laatikkoruokiin. Perästä kuuluu!

Päivän aikana sateli heikosti lunta. Jätin käristykset hautumaan vähäiselle lämmölle ja kävin taas lumihommissa. Sitten suihkuun ja lopulta sammutin levyt. Yöksi kylmään ja huomenna rasioihin.

Sunnuntai 2.12.2018

Tuosta eilisestä kotimatkasta vielä vähän. Pimeys oli päällekaatuvan synkkä. Satoi siihen vielä jotakin tihkua ja räntää. Onneksi porot ja hirvet pysyttelivät pois teiltä. Jouluun on yllättäen aikaa vain kolmisen viikkoa. Täytyy myöntää, että en ole suonut vielä pienintäkään ajatusta asialle. Jotkut kuitenkin ovat. Monenlaiset valot koristavat pimeydessä rakennuksia, pensaita ja pihapuita. Muutamin paikoin on menty jopa lähelle amerikkalaista valohurmosta. Matkan varrella jotkut talot ja pihat olivat täysvalaistuksessa. Ja sitten naapurissa oli pistetty vähän vielä paremmaksi. Vaikka valot ovat mielestäni vuosien mittaan lisääntyneet, on yksi asia niiden suhteen parantunut. Nimittäin se, että ollaan palattu normaaleihin väreihin. Eli valkoiseen tai tulen keltaiseen. Räikeät, silmiin sattuvat punaiset, siniset ja jotkut muutkin ovat aika harvinaisia. Ne kuuluvat paremmin sinne Hampurin kaduille, ei jouluun.

Syystalven jäätilanne on usein melko vaikea ja arvaamaton. Niin nytkin. Ja sanon sen, että älkää tehkö niinkuin minä, ellette ole takuuvarmoja tilanteesta. Vaan olkaa varovaisia. Nyt ohuelle jäälle on satanut lunta ja lisää on tulossa. Minun kulkiessa pystyin näkemään kirkkaalla jäällä koko ajan jään paksuuden. Lumi peittää nyt jään ja tuo etu on menetetty. Jää ei välttämättä vahvistu ennen kovia pakkasia. Mietityttää myös se outo asia, että jään alla kävi kova virtaus. Siellä virtaus kulki etelään. Jään päällä pohjoiseen. Eli virtaus kulutti jäätä molemmilta puolilta. Jos lunta tulee 10-20 senttiä jäänpäälle, painaa se jään veden sisään ja vesi alkaa hauduttamaan jäätä. Minulla oli kelluntapuku päällä ja jäänaskalit kaulassa verkoilla kulkiessani. Eli en minäkään aivan huoleton ole, vaikka välillä voi saada sellaisen kuvan!

On tässä eläkeukkona olemisessa se iso hyöty, kun voi kulkea ja harrastaa siloin, kun olosuhteet ovat kohdillaan. Eipä olisi sydäntalven kuhafileet pakastimessani, jos olisin työelämässä ja mökille pääsisi vain viikonloppisin. Näin se on. Nyt oli hyvä jakso vaikka olosuhteet olivatkin surkeat.  Kylläpä sitä työelämässä tulikin tuskailtua. Nyt on leppoisaa, vaikka kyllä nämä säätilat hieman paineita tahtovat aiheuttaakin!

Kolmen vuorokauden kalastusrupeama kipeytti hieman selkää, olkapäitä ja jalkojakin. Jalat varmaan kipeytyivät osin siksi, että äärimmäisen liukkaalla jäällä joutui kovin varomaan ja jännittämään. Sunnuntain vastaisena yönä en meinannut saada unta. Loputa sikeä uni saavutti ja aamulla nukuin herroiksi. Eli nousin vasta yhdeksän maissa. Kiireellä hörppäsin aamukahvit ja otin palasta. Ja sitten menoksi ja kerralla ulkomaille asti. Siellä jo W Eliassons Partiaffär AB:n liharekka odottikin ja sain ostetuksi haluamani lihat. Nyt on pakastimessa lihatilannekin ok! Onpas mukavaa!

Päivän mittaan katselin toisella silmällä telkkarista urheilulähetyksiä. Ei suomalaisilla kovin paljon jakoa ollut. Illemmalla parani hieman, kun Mari ja Kaisa näyttivät muille taivaan merkit ja Antti teki parhaan suomalaissuorituksen viiteen vuoteen. Itse tuli vain löhöiltyä. Iltapäivällä, naisten mäkihypyn aikana, käväisin kuitenkin kauppareissun. Jospa nyt alkuviikosta jalostaisi osan aamun ostoksista lopputuotteeksi.

Nyt on luvassa heikkoa pakkasta ja lumisadetta. Viikonloppuna sitten pakastuvaa. Missä vaiheessa mennään taas haukkaamaan raitista ilmaa, en tiedä. Kun lunta sataa vähintään parikymmentä senttiä, odottaa pihakoivu kaatamistaan. Lunta odotellaan maan suojaksi ja reen jalasten alle. Voi mennä projekti ensi vuoteen ja ilman muuta meneekin. Johan tässä tämän vuoden käynnit ovat kohta paketissa.

Loppuviikkoa, keskiviikko-lauantai 28.11.2018 - 1.12.2018

Lähdettiin keskiviikkona mökille liki hämärissä. Mökillä siis jo reippaasti ennen puolta päivää. Pakkasta 9 ulkona ja sisällä 6. Nyt järvi näytti olevan umpijäässä. Viime lauantain tilanne oli siinä mielessä jämähtänyt paikalleen, että ne jäät, jotka lauantaina olivat järvessä, olivat nytkin. Lisäksi avoimina olleet paikat olivat nyt jäässä. Tein vesiavannon 10-15 metrin päähän rannasta. Paikkaan, jossa oli yhteen ajautunutta ja jäätynyttä jäälauttaa. Jään paksuus noin 12 senttiä. Keräsin verkkokamppeet vesikelkkaan. Lähdin sitten verkkaisesti etenemään syvemmille vesille. Kun jäälauttakenttä päättyi, oli sen takana kiintojäätä. Mutta siinä välissä olikin kaksi metriä leveä alue jäätä, joka oli syntynyt lauantain jälkeen. Ehkä aivan viime päivinä. Sillä kohdalla jään paksuus oli vain nelisen senttiä. Huh! Paikoin tuossa parin metrin "railossa" näkyi jäälauttoja pinnan alla jopa puolen metrin syvyydessä. Sinne tuulessa kasautuneena. Yhdessä kohdassa nuo lauttakasaumat olivat sen verran kiinni neljän sentin pintajäässä, että uskaltauduin siitä yli. Jää, joka oli viime lauantaina parisenttistä, oli nyt ainakin 10 senttiä paksua. Oli muuten aika hyvää tuuria minulla. Oman rannan kohdalla oli niitä yhteenjäätyneitä jäälauttoja. Siitä pääsi jäälle. Mutta sitä ohutta jäätä oli tuon lauttakentän molemmilla puolilla. Etelässä noin 10 metrin leveydeltä. Pohjoisessa koko selkävesialue Tarrasta Kuusisaareen ja Vaarasaareen. Hyvän tuurin myötä käppäilin parisataa metriä eteenpäin. Koko ajan testaten jään vahvuutta. Samanlaisena pysyi. Mittasin kertaalleen syvyyden. 7 metriä ... etenin vielä joitain kymmeniä metrejä ja sahasin sitten siihen verkkojatan rantapään reiän. Uitin narun, uitin verkon. Sitten kokuavannolta vielä saman verran eteenpäin. Kokuavannolla vettä 10 metriä. Jään vahvuudeksi mittasin mukavat 12 senttiä. Tuo verkon uittaminen saukolla sai mieleeni flossauksen. Liki samanlainen liikerata. Mutta jätetään viemättä kädet selän taa.

Torstaina aamulla 6-7 astetta pakkasta. Vesiavantoon syntynyt 1,5 sentin jääkansi. Tuuli ei mökille vastannut mutta puiden latvustoista kuului melkomoinen tohina. Kävelin siinä muutamat pakolliset kävelyt. Hain jopa lumentyöntimetkin terassille, vaikka maassa oli vain hieman valkoista kuuraa. Otin rannalta puolen neliömetrin jäälautan ja kävelin paikkaan, josta eilen ylitin sen heikomman paikan. Hajotin jääpalan ja rakensin siitä pari jäätornia. Merkkasin niillä sen turvallisen oloisen ylityspaikan.

Päiväkahvin jälkeen verkoille. Kävellessäni rantaa kohti kuulin ääniä pohjoisen suunnasta. Oksien raosta havaitsin, että joku oli siellä jäällä! Verkkohommissa. Otin muutaman pikaisen askeleen ja aikomukseni oli rannalta huutaa ja varoittaa heikosta jäästä. En kuitenkaan huutanut. Olivat ilmeisesti tietoisia, sillä olihan heillä vene matkassa turvana! Keskiviikkona pakkasessa jää ei aivan älyttämän liukasta ollut. Silti jo silloin laitoin liukuesteet saappaiden alle. Nyt satoi heikosti lunta ja tuuleskeli kovaa lounaasta. Liukuestot olivat aivan välttämättömät. Etelän suunnasta kuului kaksi kovaa pamausta. Kuin tykillä ammuttaisiin. En päässyt selvyyteen äänen lähteestä. Edes valistunutta arvausta en saanut aikaiseksi. Jää soitteli omaa sinfoniaansa. Vähitellen ilma lämpeni ja lumi muuttui rännäksi. Samalla liukkaus katosi. Toinen liukueste irtosi, enkä laittanut sitä enää takaisin. Verkoista sitä, mitä olin odottanutkin. Mahtavaa! Saaliin sai perattua juuri ennen pimeää.

Perjantaina asteen-parin verran plussalla aamusta. Ylitorniolla auringon nousu 10:14, lasku 14:14. Lyhyehkö on päivä. Hain saunavedet aamulla otsalampun valossa. Sateli jotakin, vesitihkua kai. Vähäinen kuura alkoi kadota. Jäältä kaikki valkoinen oli kadonnut jo aiemmin. Jäällä keli oli vähintäänkin haasteellinen. Tuuli etelän puolelta ja minkälainen! Jäällä oli vettä parin sentin verran. Se oli vihaisessa liikkeessä pohjoisen suuntaan. Aallot eivät tietenkään korkeita olleet. Vedin verkkoreissulla vesikelkkaa perässäni. Mutta pianpa kelkka oli vasemmalla puolellani kello kymmenessä. Onneksi oli taas ne liukuestot jaloissa. Olisin takuuvarmasti muuten ajautunut heikoille jäille. Verkoilla oli mietittävä tarkoin, miten jättää kelkan ja paljut ja muut kamppeet. Jotenkin onnistuin säilyttämään kaiken. Jälleen hyvä kalansaalis. Alkaa filettä kertymään. Ihmettelin välillä omituisia railoja. Niitä oli tullut kymmenittäin. Niitä oli ristiin rastiin joka suuntaan ja ne olivat merkillisiä. Aiemmin eli keskiviikkona niitä ei ollut. Railot eivät olleet läpi jään, vaan ne kulkivat jään pinnasta neljän tai viiden sentin syvyyteen. Ja sitten railo muuttui vaakatasoon. Se kulki sillä syvyydellä pystyrailon alapinnassa. Railossa oli ilmaa, veteen se ei ollut yhteydessä. Tuumin, että tulisikohan tuollaisia railoja lämpenemisen yhteydessä?

Olimme jo aiemmin päättäneet sen, että lähdemme kotiin lauantaina. Suunnitelmissani oli ottaa verkot pois pyynnistä seuraavalla käynnillämme eli ensi viikolla. Loppuviikosta. Olosuhteet jäällä saivat minut epäröimään. Lähtevätkö jäät? Heikentyvät ainakin ja verkot järvessä. Olisi palattava mökille heti viikonlopun jälkeen. Kalaa oli tullut hyvin joten päätinkin ottaa verkot pois lauantaina. Se olisi viisas ja turvallinen ratkaisu. Lauantaina näin toiminkin. Kalaa jälleen hyvin. Syyskauden verkotus jään alta onnistui yli odotusten. Kolmessa vuorokaudessa sain kauppakassillisen kuhafilettä. Se on jotain se! Lauantaina tuuli oli mielestäni entistäkin kovempi jäällä. Heitin verkoissa olleen pienen matikan jäälle ja hetkessä se katosi näkymättömiin. Kokoamani jäätornit olivat tyystin kadonneet. Rannalla jäälautat hiipumassa. Joitakin reikiä oli tullut jäähän rannan tuntumassa. Sitä ihmettelin kovasti, kun verkkoja pois ottaessani huomasin sellaista, että jään alla kävi melkoinen virtaus. Se oli aika ihmeellistä, kun tietääkseni sula-alueita ei ollut. Olisiko sittenkin jossakin??

Kotimatkalle päästiin 20 minuuttia auringon laskun jälkeen. Oli jo liki täysi pimeys. Pimeää oli koko reissun ajan. Onneksi tuli niitä kuhia. Kun se oli kaikkein tärkein tavoitteeni, jäi reissun anti roimasti plussan puolelle.

Alkuviikkoa, maanantai-tiistai 26.11.2018 - 27.11.2018

Eipähän alkuviikko tarjonnut mitään sen kummoisempaa. Maanantaina pähkäiltiin aamusta, että milloinkahan mentäisiin mökille. Esitin myös sellaisen mahdollisuuden, että menen yksikseni katsastamaan tilanteen. Käväisin aluksi pienellä kauppareissulla. Otin tällä kertaa ainoastaan jotakin tuiki tarpeellista plus painavia ruokatarpeita. Kuten maitoa. Olin kallistumassa sille kannalle, että lähden tiistaina illaksi mökille. Kämpän lämmitykseen. Keskiviikkona sitten laitan verkot pyyntiin, jos jäätilanne sen sallii. Ja Ainon niin halutessa haen hänet keskiviikkoiltana. Päätettiin sitten lopulta toisin. Eli lähdetään yhtä matkaa, mutta vasta keskiviikkona. Selvä pyy. Kauppa-asiatkin sitten vasta tiistaina.

Olin maanantaina hakenut viisaasti painavat ostokset. Tiistaina tein helpon kauppareissun heti aamupalan jälkeen. Olin saanut luvan tehdä tiistaille ruuan ja nyt ostosreissulla huomioin senkin vaatimat asiat. Kaksi asiaa vain, muut löytyivät valmiiksi kotoa. Cittarissa ostoslistan mukaiset ainekset olivat nopsaan kärryssä. Paitsi... Ruuan varsinainen pääraaka-aine oli hukassa. Hyllyn reunasta löytyi hintalappu, mutta tuotetta ei missään. Kaupan henkilökunta ei piileskele hyllyjen takana vaan heidät löytää helposti. Työasuista heidät tunnistaa jos ei muutenkin. Ei tarvitse etsiä. Nyt kysäisin lähimmältä. Ei ole ko. elintarviketta. Huomiseen kuormaan saadaan. Kohdallani se tarkoitti sitä, että pitäisi mennä vielä johonkin toiseenkin kauppaan. Kun keräilin loppuja kamppeita, tajusin lopulta, että onhan minulla valta käyttää myös vaihtoehtoisia tuotteita. Reseptin muunnos pyöri hetken päässäni ja pian oli kärryssä soppelit ainekset.

Kotosalla käytin pari tuntia aikaa ruuan valmistukseen. Tuntuu työläältä, mutta ei se niin ollut. Lopussa oli kolmen vartin haudutus ja alusta lähtien sai pata porista omiaan aina tovin kerrallaan. Sitten välillä uutta ainesta matkaan ja taas odottelua. Ennen yhtä ruokailimme. Täytyy vaihteeksi taas kehua. Olisi sillä pöperöllä voittanut Master Chef -titteleitä, ainakin makunsa puolesta. Pikkuisen pelkäsin sen korvaavan raaka-aineen olevan hieman turhan väkevää. Ei ollut kuitenkaan. Toki otin sen rinnalle hieman toisenlaistakin juttua ja laitoin siirappia ruokalusikallisen enemmän, kuin alkuun ajattelin. Lisäksi vaihdoin oreganon meiramiksi. Loistavaa Matti. Ainokin kehui. Useampaankin otteeseen. Ja kun tein suurella kattilalla, saamme maistella tuota herkkua myöhemminkin. Ainakin kolme kertaa! On tämä elämä joskus mukavaa!

Iltasella taas jokatiistainen akkojen peli-ilta. Tällä kertaa ei meillä. Tiistai on sinänsä tosi hyvä valinta, sillä sille illalle sattuu minun lemppariohjelmiani ja saan ne katsella rauhassa. Pelin äänetkään eivät minua häiritse, vaikka meillä pelipaikka on aika likellä telkkukatsomoa.

Huomenaamuna, keskiviikkona, siis mökille. Huomiselle vielä luvassa kunnon pakkasta. Loppuviikolle lauhaa. Mikähän lienee tilanne keskijärvellä? Eteläpäässä Vuonossa on tuoreen tiedon mukaan toistakymmentä senttiä jäätä. Pohjoispäästä ei ole tuoretta tietoa, mutta sielläkin jäätä lienee. Aukeniko keskiselkä lauantaina? Jos näin kävi, palaamme mökiltä varmaankin aika nopeasti. Muutenkin paluu viimeistään lauantaina. Sunnuntaille kun on jo mietittynä jotakin muuta.

Viikonlopun loppua sunnuntai 25.11.2018

Talvikaudella 2011/2012 en saanut verkkoja ujutettua jään alle. Se on ainut kerta, kun näin on päässyt käymään. Hieman tuskallista oli nyt kotosalla arvailla jäätilanteen kehitystä. Netin tuuli- ja lämpötilalukemat eivät paljon toiveita ole herättäneet. Ei tietenkään saisi heittää kirvestä kaivoon, mutta näillä näkymin talvikausi 2018/2019 on menetetty. Seuraava käynti tulevalla viikolla kertoo paljon. Pikkuruista toivon kipinää sunnuntai-ilta tarjosi, kun Pello-Ylitornio kylmeni jälleen Suomen kylmimmäksi kolkaksi. Klo 18:25 Meltosjärvessä -12,5. Pari tuntia myöhemmin jo alle -14. Vartti edellisestä -15,5. Ja kun tuuletkin asettuivat niin.... Ehkäpä kuitenkin! Kun vielä sitten ennusteetkin muuttuneet myötämielisiksi. On tämä jännää!

Maassa on hieman kuuraa. Lunta ei laisinkaan. Tulisipa nyt lunta edes jokunen sentti. Vuoden lyhyin päivä on vajaan kuukauden kuluttua. Nyt päivä on 4,5 tunnin luokkaa. Vähäinenkin lumi tekisi valoisuuden kannalta paljon. Ja etenkin soratiet tarvitsisivat lunta katteekseen. Nyt hiekka pölisee ja auto on kuin ravan peitossa. Pakkaskeleistä huolimatta olen joutunut käyttämään autoa pesupaikalla enemmän, kuin koskaan.

Emme ole vielä päättäneet seuraavan reissun lähtöpäivää. Maanantai se ei ole. Eikä perjantaikaan. Jotakin siltä väliltä. On tietenkin hieman turhauttavaa, jos kiirehtii mökille ja jäälle ei pääsekään. Tuo narujen uitto ja siten myös verkkojen laitto kun ovat nyt liki ainoat tekemiset mökillä. Ainakin tärkeimmät. 

Viikonlopun alkua perjantai - lauantai 23.11.2018 - 24.11.2018

Oltiin mökillä perjantaina jo reilusti ennen puolta päivää. Ulkona -8. Sisällä -5. Meltosjärven virallinen ulkomittari lukemassa -14. Yläkerran lunkka laitettiin kiinni. Ja tulet kaminaan.

Kävelin rantaan. Näytti siltä, kuin koko selkä olisi jään peitossa. Otin koepalan. Olihan sitä jäätä. Puolitoista senttiä. Kun katsoin tarkemmin, oli Orhinselän eteläpuolinen alue tummempi. Hain kiikarit ja terassilla suuntasin okulaarit itään. Aallokko näkyi selkeästi. Selvä homma!

Kun jäälle ei ollut asiaa, pääsin tekemään muita juttuja. Eli veskin takaa luukut auki ja paskamakin tyhjennykseen. Edellisestä tyhjennyksestä oli kulunut vasta vaille kolme kuukautta, joten emme olleet ampuneet pönttöä kovinkaan täyteen. Oli vain hyvä aika tehdä tyhjennys nyt, kun pakkaset eivät olleet jäädyttäneet ammuskasaa. On aivan eri asia lähteä talveen, kun ei ole pelkoa jääpilarista.

Haukattiin pientä välipalaa. Laitoin kahteen 1,5-metriseen keppiin heijastinnauhaa. Toisen kepin asensin rautakangen avulla ojan reunaan siihen mökin kohdalle. Siitä viime talvena aurausmerkki katosi valtaviin valleihin. Toista keppiä varten otin pari naulaa ja vasaran. Käppäiltiin hiekalle. Siellä puupinon muutamat pöllinpäät olivat aika hankalasti tiellä, jos aura tulee käymään. Naulasin aurausviitan ja auraaja osaa kiertää lumen alle hautautuvat puut. Katseltiin järven jäätilannetta siltäkin kantilta. Hiekan seutu oli ok, mutta sen vasemmalla eli pohjoispuolella oli sula, joka jatkui Koijusaaren koilliskulmaan asti.

Myöhemmin iltapäivällä katsoin rannalla pohjoisen suuntaan. Näytti, että Koutusjoen suulla olisi iso sula. Luvassa aamuyöksi kovaa tuulta, joten aamuksi voi ennustaa laineiden liplatusta. Illan pimeyden laskeuduttua saimme ihailla poikkeuksellisen komeaa kuutamoa. Jää peilasi kuvajaisen ja oli se vain komeaa katseltavaa.

Lauantaina aamuyöllä kova tuuli. Aamulla tilanne oli jo rauhoittunut. Kun katselin rannalla jäätilannetta, olin arvannut melkolailla kohdilleen. Meidän kohdalla rantavedessä oli kymmenien metrien matkalla pieniä jäälauttoja. Niitä oli myös rannalla korkeissa kasoissa. Pohjoisen suunnalla avointa. Tarrasta olisi päässyt veneellä Vaarasaareen.

Viime viikonloppuna asensin uutta hälytintä. Pois lähtiessämme jätin sen kuitenkin off-asentoon. Ihmettelin nimittäin erästä piirrettä, joka niin pelatessaan ei ollut oikea tapa toimia. Sain sen nyt rauhassa testattua. Suurin vika oli siinä, että en täysin ymmärtänyt laitteen tapaa toimia. Ja olin hieman malttamaton. Nyt ymmärrän ja asia on hallinnassa. Kun tein sähköisiä asennuksia, vaihdoin samaa kuumaa yhden lukuvalon. Oli siinä uudessa vain omituinen asennusohje! Sillä ei ollut minkäänlaista tekemistä todellisuuden kanssa. Itse valolaitteessa lisäksi oli kokeiltava plussan ja miinuksen paikat. Niitä ei oltu merkitty mitenkään. Kaikissa 12 voltin systeemeissä ei napaisuudella ole väliä, mutta tässä oli. Kun sain valon asennettua, en voinut muuta kuin ihastella. Vanhassa oli 5 watin hehku. Uudessa 4 watin ledit. Uusi oli kai 5-10 kertaa kirkkaampi. Jo vain sen valossa lukee pienempääkin pränttiä.

Verkkoja ei voinut laskea ja aiotut askareet tehty. Oltiinkin jo aamusta tehty sellainen päätös, että lähdetään kotimatkalle iltapäivällä. Käytiin kuitenkin vielä pikku kävelyllä hiekalla. Sieltä katsottuna ei suurta muutosta eiliseen ollut. Siis jäätilanteessa. Ennen kotiin lähtöä syötiin vielä fejoadat. Kotimatkalla kuunneltiin Rukan kisoja.

Heikolta hieman näyttää tuo jäätilanne. Pakkanen on nyt heikkoa ja on turhan tuulista. Sunnuntaiksi tilanne ei parane. Jos tämän aamun (lauantaiaamun) tilanne olisi saanut jatkoksi tyyntä ja kunnon pakkasta, olisi tilanne aika hyvä. Vallitseva sää kuitenkin saa aikaan sen, että pohjoisesta tuleva sula jatkaa laajentumistaan ja pyyhkäisee selkävedet avoimiksi. Luvassa ei ole kunnon pakkasia, joten jäätön tilanne saattaa jatkua kauankin. Viikon puolivälissä taitaa pakkasetkin loppua ja alkaa satelemaan. Pääsiköhän tälle syksylle lainkaan verkkohommiin?

Ennen viikonloppua 21.11.2018 - 22.11.2018

Olen lähes sairaalloisesti vahdannut tällä viikolla Nuuskakairan lämpötiloja netistä. Ja olen ollut ihmeissäni. Meltosjärven lämpötilat ovat aaltoilleet noin 10 asteen pakkasista vähän nollan yläpuolelle. Vaihdelleet moneen otteeseen. Hieman merkilliseksi tuon asian tekee kolme piirrettä. Yksi: Lämpöisin hetki on ajoittain ollut keskellä yötä. Kaksi: Naapuri-Pellossa samanlaista heijausta ei ole ollut. Kolme: Tiistai-aamuna lämpeni 20 minuutissa lukemasta-7,1 lukemaan -1,1 20 minuutissa! Kaikkein tärkein informaatio minulle oli se, että pakkasta tuskin on ollut riittävästi siihen, että järvi olisi mennyt jäähän. Perjantaina sen näkee, mutta melkein voisin asiasta vedon lyödä. Toista tietenkin toivon.

Torstaina käytiin Kemissä. Moottoritiellä ohitsemme ajoi pelastuslaitoksen kaksi autoa. Paloauto ja mikähän-se-onkaan-auto. Jälkimmäisen hinauksessa peräkärry ja kärryssä vene. Olikohan joku joutunut veden varaan? Piipa-autot kääntyivät Rovaniemen suuntaan. Me jatkoimme suoraan. Iltapäivällä kotona kuulimme uutisista, että kyseessä oli väärä hälytys. Joku oli viskannut Kemijoen jäälle polkupyörän. Ja joku toinen arvellut, että siinähän on fillaristi mennyt jään kosteamalle puolelle. Melkoista hevosenleikkiä! Nuo väärät hälytykset saattavat koitua jonkun kohtaloksi, kun apua oikeasti tarvitseva ei saakaan sitä. Miettikääpä sitä!

Elämä kulkee normaalia rataansa. Ilman sen kummempia kommervenkkejä. Joskus lievää myötämäkea, joskus vastaista vastapainoksi. Epätietoisuuden viljalaariin saatiin tänään pienoinen positiivisuuden siemen. Ei mitään radikaalia, mutta ihmiselle sellaisella pikku jutulla voi olla suuri merkitys. Sillä taas jaksaa jonkun aikaa.

Tätä kirjoittaessani torstaina klo 23:59, on Meltosjärvellä -12,2 astetta ja pakastumassa. Suomen kylmin paikka muuten sillä hetkellä. Mukava keli! Huomenna taas mennään. Varmaan nyt kannattaa alkuun pitää yläkerran lunkkaa kiinni. Mökissä on varmasti pakkasta ja saamme alakerran nopeasti lämpimäksi, kun lämmitettävää kuutiotilavuutta rajoitetaan liki puoleen. Iltapäivän mittaan voidaan lunkka ottaa pois, mutta ei välttämättä kannata.

Alkuviikkoa 19.11.2018 - 20.11.2018

Sunnuntaina mökkireissun jälkeen käväisin postilaatikolla. Olin kovastikin jo odotellut kirjallista epikriisiä ihopolilta. Kyllä minulla oli aika varma ajatus siitä, miten minun oli määrä hoitaa paikkojani kortisonilla ja takrolimuusilla. Nyt, 12 vuorokautta lekurikäynnin jälkeen, sain kaipaamani varmistuksen. Ihan oikein olin ymmärtänyt. Ainakin pääpiirteittäin. Saisi tietenkin nuo ohjeet tulla hieman nopeammin. Vaikka jo matkaan annettaisiin. Tässä kun vähän vielä aikaa kuluu, liekö kaikki asiat enää niin hallinnassa tuolla nupissa? Pian pitää kädestä pitäen ohjata.

Tuntuu kovin mukavalta, kun pikku pakkanen on vieraanamme ja harmaus on tipo tiessään. Saisipa hienoista ilmoista imettyä virtaa itseensä. Joillakin se onnistuu, joillakin ei. Omassa itsessäni en juuri havainnut mitään fyysistä muutosta. Henkistäkään en kai. Ainakaan isommasti. Tehtiin maanantainen kauppareissu kahdestaan. Sellainen alkuviikon satsi. Lisäksi Aino valikoitsi vähän torttuaineksia.

Tiistaina Aino paistoi tortut naisten peli-iltaan. Uusi muotoilu, sama tuttu maku. Käväisin pikkuasioilla lähikaupassa. Jatkoin Motonetin kautta lvi-liikkeeseen. En ensin meinannut löytää koko paikkaa. Katuosoite oli netin mukaan oikea. Netin kuvan mukainen rakennuskin löytyi. Mutta talossa olikin aivan väärän lajin yritys. Lähdin kiertämään paikkaa ja reunalta löytyi kyltti jossa nuolet osoittivat yhdelle ovelle. Ja ovessa etsimäni liikkeen nimi. Ja ovi lukossa?? Soitin ja tiedustelin, että ollaankos sitä niinkuin milloin auki vai mitä? Tyttö ihmetteli ja tuli avaamaan oven. Joku kai vahingossa laittanut lukkoon. Pääsin toimittamaan asiani sellaiseen vaiheeseen, kuin sillä hetkellä oli mahdollista. Jatkoa seuraa.

Illan pelikööri ei niitä kaikkein hiljaisimpia ollut. Katselin siinä samanaikaisesti telkkaria, mutta suomeksi puhutun ohjelman kuuleminen oli sula mahdottomuus. Ei sillä, että se olisi minua haitannut. Pistin nauhalle, katson vaikka huomenissa!

Viikonloppu 16.11.2018 - 18.11.2018

Oltiin perjantaina mökillä jo puolilta päivin. Sumua koko matkan. Etenkin peltoaukeat olivat paksun sumun vallassa. Onneksi poroja ei ollut tien tukkona. Mökillä ikkunat ulkopuolelta vesihöyrykerroksen peitossa. Sisällä +2, ulkona +4. Etelätuuli. Putsattiin ikkunat, jotta pimeä päivä hieman valostuisi. Olihan sillä pieni, kosmeettinen vaikutus. Terassin reunalla maassa oli laudan säpäleitä. Joku oli nakertanut yläkerran parvekkeen kaidetta. Ilmeisesti orava oli yrittänyt tehdä uuden sisäänkäynnin. Oli kuitenkin jäänyt homma kesken. Jatkaakohan, kun viikolla on hiljaista? Parin viikon kuluttua orava on lainsuojaton ja saa silloin varoa nahkaansa.

Kävin kävelemässä lyhyen lenkin. Haulikon kanssa. Selkään vastasi ja istumapaikat kosteita.... tulin aika pian pois. Olkapääkin kipeä. Vaikea löytää haulikolle oikeaa paikkaa, miten sitä kanniskella.

Kolmen maissa jo melko hämärää. Pelailtiin melkoisen monta peliä. Tällä kertaa aika tasavertaisesti. Myöhemmin illalla karaoke naapurissa.

Lauantaina aamulla maa kuurassa. Selkeää. Vihdoin aurinkokin näyttäytyi. Tosin päivä on jo niin lyhyt, että ei siitä auringosta kovin kauaa saa nauttia. Käytin likimain koko valoisan ajan asennustöihin. Viime maanantain ostokseni yhdistyivät kokonaisuudeksi. Tulipas sekin homma hoidettua.

Sunnuntaina mökillä nollakeli. Järven vaikutuksesta! Laavulla -3. Heikko pohjoinen. Pohjoisvirtauksen myötä alkoi ilma aamun tunteina hieman pakastumaan. Tiet olivat kuivat. Joku viikko sitten pakkaskelillä soratiet pölysivät raskaasti. Auton peräluukkuun tiivistyi sentin vahvuinen hiekkapölykerros. Nyt hiekkatiet eivät pölisseet. Sihtuunan soratien jälkeen sitä vastoin päällystetie pölisi. Vanha hiekoitus sai kyytiä.

Kun marraskuun alkupäivinä todettiin muutamat uudet allergiat, olen luonnollisesti pyrkinyt välttämään ja väistelemään ko. aineksia. Kuinkas ollakaan, nyt kokonaistilanne on varsin hyvä. Sormia kiusanneet haavaumat ovat 99-prosenttisesti kadonneet. Huulet ehjät ja uusia kutinaoireita ei ole juurikaan ollut. Nämä ovat hyviä uutisia. Tässähän olen jo varovaisen toiveikas!

Vastapainoksi selkä ja olkapää aiheuttavat ongelmia. Ja täytyy myöntää, että iän myötä on tahti hiipunut ja voimat vähentyneet. Tupakanpolton lopettaminen aiheutti painon kohoamisen. Joku ilkeämielinen sanoisi, että massiivisen lihomisen. Oli miten oli, vyötäröllä on joutilasta ja ylimääräistä ainesta parinkin ylisuuren joulukinkun verran. Senhän arvaa, että moisen lisäpainon kantaminen on raskasta. Olisi tietenkin syytä tehdä jotain, mutta on se niin vaikeaa.

Luvassa pakkasviikko. Tätä kirjoittaessani sunnuntai-iltana, on Meltosjärvellä jo -8,5 astetta. Kotona ulkomittarissa -6,2. Ei taida vielä jääkansi tulla järveen, kun viikolle ennustettu vain heikkoja pakkasia. Välillä plussakeliäkin. Lahdelmat tietenkin jäätyvät, mutta keskijärvi on eri asia. Olisipa todellisuus kylmempi kuin ennusteet. Päästäisiin kohta asiaan!

Muistakaa sitten kaikki mennä haravoimaan metsää. Jäi minulla tällä kertaa hieman vähemmälle!

Keskellä viikkoa, 14.11.2018 - 15.11.2018

Keskiviikkona sää oli hieman poikkeava vallinneeseen nähden. On ollut harmaata, sumuista, vähän sateistakin. Muutaman asteen plussan puolella. Keskiviikkona muuttui sen verran, että lämpö laski nollan vaiheille. Ja pysyi siellä vuorokauden ajan. Torstaiksi taas sumu ja +4 astetta.

Eipä tuossa parin päivän aikana ehtinyt mitään sen kummempia tapahtumaan. Parit kauppareissut vain, niinkuin joka viikko. Kauppakeskuksessa törmättiin tuttuihin. Tuli mieleeni eräs juttu. R: meillähän on ollut aikeissa istua rantakivillä jalat järvessä. Nauttien ranskalaista , kullanruskeaa lientä, poristen ummet ja lammet. Ehkä tältä(kin) vuodelta mahdollisuudet ovat menneet. Ainakin, jos olosuhteilla on yhä nuo vaatimukset. Mutta ehkä joskus??

Tutkailin netistä Nuuskakairan vedenkorkeuksia. Kesähän oli lähes ennätyskuiva ja Miekojärven vedenpinta tosi alhaalla. Syksymmällä sateita on saatu. Syyskuun alusta on vesi noussut kolmisenkymmentä senttiä. Vietonen on jo melko täynnä. Vähän sinne vielä mahtuu. Missä vaiheessa sitten tulee tarve avata Kaaraneksen portit jauhamaan sähköä? Vesi Miekojärvessä on kuitenkin edelleen alamaissa. Altaaseen kyllä mahtuu merkittävä määrä märkää. Talvella vedenkorkeuden vaihtelu hankaloittaa kuitenkin jäällä liikkumista. No, tulisi ensin ne jäät, valitetaan sitten!

Nyt on luvassa vielä pari lauhaa päivää. Sitten lopultakin sunnuntaina pakastuisi. Ja pitkien ennusteiden mukaan pakkaset jatkuisivat ja vain kiristyisivät. On siis pieniä mahdollisuuksia siihen, että järvi jäätyisi. Mitä pikemmin, sen parempi. Lumisateita ei myöskään tiedossa, joten kerrankin on jotakin mukavaa odoteltavaa.

Huomenissa eli perjantaina jälleen mökille. Eli likimain normaali viikonloppu. Tällä hetkellä kun ei ole sen kummempia tekemisiäkään. Tulisi vain nyt se talvi!

Alkuviikkoa, tiistai, 13.11.2018

Olin maanantaina tuonut kauppareissuilta mm. kanan leikettä ja kanapata-aineksia. Viime viikonloppuna veimme takaisin mökille sen isomman, 15 litran kattilan. Nyt piti tyytyä 5 litran pataan eli kolmasosa aineksista sai jäädä odottamaan tulevaa. Pilkon ja paistoin ensin kanat. Lisäsin ohjeen mukaisen määrän vettä ja sen alkaessa kiehumaan, lisäsin patapussit. Ajattelin antaa ruuan hautua hieman pitempään ja lisäsin hieman vettä. Kyllä se tasoittuu haihtuessaan. Tai pienellä riisilisäyksellä, jos ei odottele haihtumista. Taisi kuitenkin nälkä viedä voiton, kun kauhoimme pataruuan keiton olomuodossa lautasille. Molemmat ihastelimme lopputulosta. Olihan loistavaa keittoa! Takuuvarmasti tehdään vastakin. Ehkä kokeilemme toisiakin pata-aineksia. Eli vettä käytetään 20-25% ohjetta enemmän. Pakastimeen pääsi jälleen muutama tupla-annos ruokaa. Etenkin mökillä on mukava päästä helpolla ruuan valmistuksesta. Harvemmin siellä valmistetaan herkkuja pitkän kaavan mukaisesti.

Viime viikolla akkojen peli-ilta oli meillä. Keskiviikkona. Nyt tapahtuma oli muualla ja Aino lähti puoli kuuden aikoihin menemään. Minäpä järjestin silläaikaa äijien karaoket. Olin tosin itsekseni, kun en ketään ollut paikalle kutsunut. No, kyllä minussa piisaa äijäenergiaa useammankin edestä. Meinasi aluksi äkki iskeä, kun edellisestä käyttökerrasta oli ehtinyt kulua melkoinen tovi. En meinannut saada biisejä soimaan ollenkaan. Tajusin sitten, että yritän käyttää karaokelaitetta telkkarin kaukosäätimellä. Vanhuus ei tule yksin! En itse asiassa laulanut kokonaan kuin pari kipaletta. Äänetkin kovin hiljaisella. Keskityin tsekkaamaan, miten minulla on ajan tasalla nuo kappale/esittäjäluettelot. Niissä on viimeisten hankintojen osalta paljonkin puutteita ja vaatii hieman ajankäyttöä saada ne kuntoon.

Nuo paperityöt teen kunhan sopiva hetki tulee. Illalla en sitä alkanut toimittamaan. Katselin mieluummin telkusta parit suosikkini. Ohjelmien välissä ehdin tekemään pienen pikatestauksen. Toimi loistavasti, mökillä sitten homma hanskaan.

Alkuviikkoa, maanantai, 12.11.2018

Maanantaina oli lähdettävä aamusta jo Motonettiin. Sieltä tarttui matkaan uusi akkulaturi. Oli listalla muutakin pientä tarviketta ja laitetta. Löysin ne kohtalaisen helposti, sillä olin jo kotosalla netistä hakenut niiden hyllypaikat. Nopeutti asiointia, tosi hyvä juttu. Palvelua parhaimmillaan. Sitten oli suuntana Cittari. Aivot raksuttivat ja suunnittelivat matkaa tehdessäni niiden Motonetin pienostosten asentamista käyttökuntoon. Siinä sitten huomasin, että olin yhtäkkiä jo Ruotsin puolella. No, olihan minulla sinnekin tänään asiaa, mutta ovatko kaupat jo auki? Olihan ne ja sain parit pikkuasiat Ica-Maxista. Paluumatkalla sitten kauppakeskuksen kautta ja homma selvä.

Päivällä Aino paistoi muikut. Kyllä se on vain. Ei paljon parempaa voisi olla!

Päivän aikana myös testailin uutta laturia. Veneakun kanssa kävi niinkuin pitikin. Kutakuinkin välittömästi syttyi lataus valmis -valo. Toisen akun kanssa meni joitakin tunteja. Niin oli määräkin. Laitteitahan aina välillä hajoaa. Tällä kertaa uuden hankinta ei onneksi kovin kalliiksi tullut. Ja olihan se entinen kai kymmeniä vuosia vanha!

Pahoitin lähes viimeisen päälle mieleni. Olin töpännyt ja aivan itse. Ketään muuta en voinut syytellä. Mutta en myöskään käsittänyt, missä olin tunaroinut. Mitä olin tehnyt, että tuollaiseen lopputulemaan päädyttiin. Mutta, mutta... Iltakahdeksan aikoihin rupesin pyörittelemään asiaa mielessäni. Ja olin yhä vain enemmän ymmälläni. Eihän niin pitäisi olla mahdollista. Joku tässä mättää. Päätin tehdä uuden tarkastuksen. Ja, niinpä niin. Ei hätää, en ollutkaan tupeksinut. Isoin töppäys taisi olla se, että muistini oli tehnyt tepposet. Siinä omat huolenaiheensa, mutta pääasia on, että pääasia on ok. Tuo pääasia on sitten asia erikseen.

Viikonloppu, 9.11.2018 - 11.11.2018

Mökillä oltiin perjantaina jo yhdentoista aikaan. Tihkua tai paksua sumua, kummin vain! Lämmintä kolme astetta. Ei yhtäkään poroa matkan varrella?? Lumivalkoinen jänis saattoi meitä katseellaan viimeiselle sadalle metrille.

Olin aikonut jättää venevajan oviluukkujen uusimisen ensi kesälle. Viikolla tuli mieleeni ostaa pari pientä panelinippua rakentaakseni uudet lunkat. Päädyin kuitenkin korjaamaan vanhat. Ja vieläpä nyt heti. Entisistä ei voinut sanoa varmaksi, kestävätkö paikoillaan ensi kesään asti. Työmäärä oli varsin vähäinen. Nyt luukut pysyvät varmasti paikoillaan!

Muikku- ja avovesikauden päätteeksi olin laittanut erinäistä välineistöä ja tarviketta grilliin kuivumaan. Oli joutilasta aikaa nyt laittaa ne lopullisesti paikoilleen. Rikkinäisen airon ja siitä irronneet osat vein mökin yläkertaan kuivumaan.

Lauantaina otin käsittelyyn tuon airon. Airosta oli irronnut lavan reuna. Noin 3 - 4 senttiä leveä kappale, 70 senttiä pitkä. Lisäksi aivan lavan kärjestä sellainen kapea ja ohut poikittainen puukiila. Valikoitsin sopivat ruuvit ja poranterät. Porasin ruuveille reikiä siihen reunapalaseen. Laitoin liimaa ja asensin kappaleen tiukasti ruuveilla. Lopuksi liimalla se kärkikiila. Näytti hyvältä. Ruuvien kannat eivät jääneet näkösälle, koska olin hieman kovertanut niitä kohtia puukolla. Liimaa pursusi juuri ja juuri saumasta. Parempaan en pystyne. Jätin teoksen kuivumaan.

Katselin yhtä pyynnissä viimeksi ollutta verkkoa. Siinä oli omituinen sotkos, jota en järvellä saanut millään selvitettyä. Aina vaan se oli siinä samassa kohtaa, pari metriä päästä. Nyt kun rauhassa tutkailin, huomasin. että verkon pää oli puikinut yhdestä silmästä läpi. Sain sen silmän eristettyä ja vedettyä/työnnettyä verkon pois. Tarkistin muutamat muutkin verkot ajatellen talvea. Yksi oli ollut kauan muovikassissa varaston perukoilla. Olin takuuvarma, että siinä oli sutteja. Siksi otin sen käsittelyyn. Lienee aika pitkä aika edellisestä kohtaamisesta, sillä muovikassi alkoi hajoamaan käsiin. Kerrankin olin mieluusti väärässä. Verkko oli täysin ok ja todennäköisesti se pääsee hommiin, jos jäätä tulee.

Vaihdoin turvakameraan paristot. Tarkistin asetukset. Suunnittelin vielä lisäturvaa ja sain jopa hienon ajatuksen. Sen toteuttaminen saattaa tulla ajankohtaiseksi piankin. On muutenkin hyvä asia, että mökkiläiset yhä laajenevalla rintamalla ovat alkaneet varustaa mökkejään valvontakameroilla ja muilla systeemeillä. Se palvelee yhteistä etua, kun valvottuja paikkoja alkaa olla vähän joka mökillä. Turvallisuutemme paranee enemmän, kuin pelkästään laitteiden summalla. Väittäisin, että moninkertaistuu!

Sunnuntaina +1 aste. Illallisesta räntäsateesta maassa paikoin valkoista muistoa. Pikkulinnut ja oravat vähissä. Ollaan päätetty, ettemme tulevana talvena ruoki lintuja. Lopputuloksen huomaa keväällä, kun pitää alkaa siivoilla paikkoja. Talvella ei tarvitse olla huolissaan rehun riittävyydestä.  Sen takia ei ainakaan tarvi mökille mennä.

11. marraskuuta. Isänpäivä. Päätalon synttäripäivä. Ensi vuonna jo Kallen sadas. Tosin oli itse juhlimassa vain 81 kertaa. Lienen lukenut koko Päätalon tuotannon. Aloitin vuonna 1976, kun olin nilkan vuoksi kevättalvella kauan sairaslomalla. Åmanin Martti lainasi minulle nipun Päätaloja. Sen jälkeen hain kirjastoista loput. Välillä odotellen uuden teoksen ilmestymistä.

Viritin turvakameran uuteen paikkaan. Kotimatkallakaan ei ainuttakaan poroa?? Eikä sitä lumivalkoista jänistäkään. Kotona laitoin mukaan ottamani akun lataukseen. Ikivanha laturi taisi simahtaa. Lataus ei alkanut valmistumaan. Laturi kuumeni ja aavistuksenomainen tuoksu kertoi mahdollisesta viasta. Testasin veneakulla, jonka oli kolmisen viikkoa sitten tuonut kotiin ja ladannut. Sama juttu. Vihreän merkkivalon olisi pitänyt syttyä välittömästi. Olihan se täynnä virtaa.

Torstai, 8.11.2018 

Tutkailin tilastojani Miekojärven jäätymisestä ja siitä, milloin olen laittanut talviverkot pyyntiin. Tein tilastot vuosilta 1998 - 2017. Olipa aika surkeita lukuja. Vuodelta 2011 ei lukemia ole, sillä silloin en päässyt verkkohommiin ollenkaan ja en myöskään tiedä varmuudella järven jäätymisajankohtaa. Ehkä umpeutui joulukuussa, ehkä ei! Tämä syksy on yksi pahimmista. Pitkän ajan ennusteissa ei merkittävää muutosta ole näkyvissä. Tässä tilastoni menneistä:

Vuosi: Jäätyi/verkot jään alle

1998: 4.11/7.11
1999: 18.11/27.11
2000: 21.11/25.11
2001: 6.11/10.11
2002: 29.10/2.11
2003: 19.11/22.11
2004: 16.11/20.11
2005: 24.11/3.12
2006: 31.10/4.11
2007: 16.11/24.11
2008: 13.11/16.11
2009: 25.11/5.12
2010: 10.11/23.11
2011: nn.nn/nn.nn
2012: 9.12/1.12
2013: 13.11/22.11
2014: 1.11/8.11
2015: 23.11/5.12
2016: 9.11/11.11
2017: 15.11/18.11

(ennen kuin aloin kaivamaan esiin näitä lukuja, olin aivan varma, että nuo tapahtumat olisivat olleet lähempänä marraskuun alkua)

Joskus 1990-luvulla sain verkot jään alle peräti 24.10. Se on ennätys, jota tuskin enää ehdin tässä elämässä lyömään. Tuossa 20v -tilastossa keskimääräinen jäätymisajankohta on marraskuun puolivälin paikkeilla. Tuo jäätymisajankohta tarkoittaa päivää, jolloin Isoselkä on jäätynyt kokonaan umpeen. Joinakin vuosina siinä voi olla päivän tai parin heitto suuntaansa. Enhän aina ole ollut viikolla paikan päällä toteamassa asiaa. Nuo verkkojen uitot jään alle pitävät kuitenkin kutinsa. Kun niitä päivämääriä silmäilee, voi joku helposti olla eri mieltä. Että eihän tuolloin vielä ollut kantavia jäitä! Silloin pitää ottaa huomioon se, että aika hilkulla se on todella joskus ollut. Kelkalla en minäkään ole uskaltautunut avannoille. Enkä raskaan kuorman kanssa muutenkaan. Joskus olen pikku hiljaa jäädyttänyt reittiä ja kulkiessani olen pysytellyt tällä reitillä. Heikoimpina hetkinä päälläni on ollut kelluhaalari tai vähintään kelluntatakki. Monesti muita verkkomiehiä on näkynyt jäällä vasta 2 - 4 viikkoa minua myöhemmin. Usein olen jo silloin lopettanut pyynnin syystalven osalta.

Summa summarum: 20 vuoden aikana ei ole havaittavissa muutosta jäätymisen ajankohdassa. Se on tietenkin lyhyt ajanjakso muutoksia etsiessä. Enempää ei minulla ole omakohtaisia tilastoja muistiin merkittyinä.

Jäät tulevat todennäköisesti tänäkin talvena. Turhan usein on käynyt niin, että tulee tuuman verran jäätä tai 3 - 4 senttiä. Sitten sataa lumen ja ei tule kunnon pakkasia. Se on se kaikkein ikävin tilanne. Ei voi ollenkaan tietää, mitä lumipinnan alla on. Onko lumi painanut jään veteen, jolloin jää saattaa oheta lumen alla. Paikoin saattaa lumi kastua pintaan asti. Pienelläkin pakkasella se voi jäätyä siltä kohtaa kantavaksi kohvaksi. Mutta epätasaisuus on pelottavaa. Kaikkein parasta olisi jos: a) ennen lumisateita tulisi vähintään 15 sentin teräsjää, b) sataisi ensin kunnolla lunta ja järvi jäätyisi vasta sitten ilman uusia sateita.

No niin. Paatokselliset puheet jätetään, muttei aivan huomiotta. Tuossa iltapäivällä käytiin kauppareissu ja tankilla. On suunitelmissa aamupäivällä huomenissa taas matkata mökille. Luvassa ehkä syksyn pimein ja surkein sää. Reippain ja iloisin mielin kuitenkin lähdetään! Onhan se eri juttu olla mökillä luonnon helmassa, kuin kotona sohvalla.

Keskistä viikkoa, keskiviikko, 7.11.2018 

Viikonloppuna tein pientä listausta mökille tarvittavista hankinnoista. Listasta tuli erittäin lyhyt. Siinä oli vain neljä asiaa ja niistäkin yhden olin jo maanantaina hankkinut. Keskiviikkona tein pienen ostoskierroksen. Käväisin Tamppiksessa ja mökkilistan kamppeet tulivat ostetuiksi. Köyhdyin pari kymppiä maanantaiset mukaan lukien, joten isoista investoinneista ei tälläkään kertaa ollut kysymys. Mutta pakko hankkia, muuten jotakin jää tekemättä tai hyvinvointi ei ole taattu!

Sitten apteekkiin. Jotkut pillerit olivat finito. Itselääkitystavarakin kelpasi. Sitten lisäksi pikku tuubi reseptivoidetta. Vähän päälle 83 euroa! Kylläpä on kilohintaa! Kelakortin koodit eivät oikeuttaneet korvauksiin. Apteekin jälkeen Cittariin. Jääkaappi oli jo aika tyhjä. Perustäydennyksiä. Hyvä vain, että kaappi välillä menee aika tyhjäksi. Hoksii ne viimeisetkin jutut ja ei tule hävikkiä.

Illalla naisten peli-ilta. Nyt meillä. Iltapäivällä pistin uuniin pannarin, jonka höystin kuivatulla nokkosella ja meetvurstisilpulla. Kelpasi mallikkaasti. Oli oikeastaan hyvää, kun suolainen ja makea taistelivat keskenään.

Minkäänlaista kylmenemistä ei ole näköpiirissä. Järvi siis ei jäädy ja lunta ei ole tulossa. Harmi, että tuulet taas hieman väärin verkkokalastusta ajatellen. En aio tuota olkaa ja selkää loppusyksyn vaikeissa olosuhteissa lisää tärvätä. Ennemminkin saisivat nuo vaivat hieman helpottaa. Kalastetaan, jos keli on suosiollinen.

Tarrantien aurauskin lopulta on järjestynyt. Viikonloppuna jo itse asiassa varmistui. Viime kauden tapaan menee tien auraus ja laskun jako. Lienee ok? Omien kulkemisten määrä on täysi kysymysmerkki. Niinkuin ehkä muidenkin. Mutta kaikkien pitää voida luottaa siihen, että tie on tarvittaessa auki. Tarve voi tulla yllättäenkin, milloin vain. Kova homma on tällä kunnolla  tuo oman pihan ja parkin lumityöurakka. Useammin jos käy mökillä, ei ole niin tiukkaa. Jos tulee mökillä käymisessä  taukoja, hiki virtaa toiseen malliin. Pitää vain purra hammasta ja pärjäillä. Eihän tämä aivan uutta ole. Jospa tulisikin vähäluminen talvi!

Alkuviikkoa, tiistai, 6.11.2018 

Helmikuussa 2013 testit osoittivat, että olen allerginen kolofonille. Kolofoni on luonnonhartsi. Käytännössä pihka. Kolofonia on kuitenkin vähän joka asiassa. Väriaineissa, liimoissa, maaleissa, paperissa.... Vaikeasti vältettävissä oleva aine. Todennäköisesti sain allergian, kun 2012 loppukesällä käytin surutta pihkavoiteita ja jopa pikiöljyä. Mökkiläisen on liki mahdoton täysin estää kosketuksia havupuiden kanssa. Yritettävä kuitenkin on. On kalvanut epäily, että olen allerginen jollekin muullekin. Pihkan väistelystä huolimatta tulee reaktioita. Käsiin ja kasvojen alueelle lähinnä. Siksipä viime perjantaina laitettiin selkään aineksia, joilla voidaan paljastaa joitakin allergioita. Kolofonia ei nyt testattu. Se on ja pysyy.

Iholääkärille oli aika tiistaina puoli yhdeksitoista. Ajat olivat hieman myöhässä, mutta ei pahasti. Selän tutkailu alkoi. Reaktioita oli ja paikat kirjattiin ylös. Pieni asiantuntijatiimi tutkaili tuloksia naapurihuoneessa. Pian lääkärini palasi luokseni ja alkoi selostaa  minulle, missä mennään. Oli löytynyt aineita, joille olen enemmän tai vähemmän allerginen. Voimakkaimman reaktion aiheutti mehiläisvahakitti. Sitä käytetään mm. hammastahnoissa ja monissa voiteissa. Lisäksi allergisoivia aineita ovat: hydrokortisoni, myosiini ja koboltti. Kahdelle ensimmäiselle hälytyskellot pirrasivat. Arsenaalistani löytyy useampiakin tuubeja, joissa noita aineksia on. Nyt edetään seuraavasti: en saa käyttää mainittuja aineita sisältäviä voiteita. Uudet ja entistä tarkemmat jatkotutkimukset tammikuussa. Näin me toimimme!

Alkuviikkoa, maanantai, 5.11.2018 

Joku ehti jo kuuluttamaan, että Miekojärvi jäätyi 2.11.2018. Kuitenkin eteläpäässä vain Vuono jäässä ja pohjoispäässä jäätä jonkun matkaa. 90 - 95 % järvestä velloo yhä vapaana. Pitää nostaa ahteri kannolta ja nousta seisomaan. Silloin voi nähdä kauemmas! Jäät tulevat, kun on sen aika. Milloin sitten voi sanoa, että jäät lähtevät? Lahdelmat ja virtapaikat avautuvat paljon suuria selkiä aiemmin. Olen joskus kuullut jäiden lähteneen, vaikka meillä vielä kuljetaan pilkillä! Jään päällä, ei veneellä. No, kukin näkee asian omalta kantiltaan. On selvää, että keskijärvi elää eri tavalla, kuin eteläpää ja pohjoispää. Se voi olla jopa pelottavaa. Monesti olen nähnyt sen, että pohjoisen suunta on jäässä. Raja jään ja sulan välillä kulkee Vaarasaaren eteläkärjen tietämillä. Selkävedet eivät pääse jäätymään, kun tuuleskelee jonkun verran. Kun tuulet jatkuvat ja pitelee pakkasia, jäät pohjoisessa vahvistuvat kantaviksi. Jopa kelkalla mentäviksi. Sitten joskus, jopa vasta viikkojen kuluttua, jäätyy keskijärvikin. Tulee tuuman jää. Sataa hieman lunta ja vahvan ja heikon jään raja hukkuu lumen alle. Sitten joku ajelee pohjoisesta kelkalla uudelle jäälle. Ja plumps! Nykyennusteiden valossa ei näy vielä aikaa, jolloin järvi jäätyisi. Varmasti mennään ainakin kuun puoliväliin. Melko todennäköisesti selvästi ohikin. Jopa loppukuulle?? Tulisipa kuitenkin kunnon jäät kerralla, ettei tarvitsisi arastella.

Toin sunnuntaina mökiltä kattilan, jolla on kokoa hieman enemmän, kuin normaaleilla keittokattiloillamme. Eli sillä pystyy loihtimaan 15 litraa kerralla vaikkapa makoista keittoa. Nyt oli mielessä tekaista puoli kattilallista Fejoadaa. Maanantaina pistäydyin parissa lähikaupassa hakemassa tarveaineita. Ajattelin tällä kertaa käyttää kokolihan sijasta vähärasvaista naudan jauhelihaa. Rasvaa kun tarvitaan muutenkin ja jauheliha on helppo kypsentää.

Aloitin puoli kahden aikaan. Runsaan kahden tunnin värkkäyksen jälkeen homma oli pakasteastioihin laittamista vaille valmis. Roskatkin vietyinä roskiksiin. En tehnyt sentään koko kattilallista soppaa. Isossa kattilassa on vain sata kertaa kätevämpi valmistaa ja sekoitella keittoa. Pienet maistiaiset jo otettiin. Oli luonnetta, mutta ei liikaa! Rasioihin saatiin 12 kahden hengen annosta. On taas mukavaa pakkaskelin keittoa. Nautitaan tulisena.

Huomenna tiistaina taas meno Kemiin. Lekuri tutkailee hartiat. Onko uusia allergioita havaittavissa? Kutina on melkoinen. Liekö tuo teippaus, joka niin kiusaa?

Viikonloppu, 2.11.2018 - 4.11.2018

Perjantaina, Kemin keikan jälkeen, kävin tankilla. Kemissä ihopolilla laitettiin selkään monenmoista mömmöä. Alue merkittiin ja aidattiin ja kaikki peitelttiin teipeillä. Siellähän muhivat, tuskin mitään uutta paljastuu.

Aamusella melkoinen sumu. Ilman kiireitä irtauduimme sumusta ja mökille iskeydyimme puolen päivän maissa. Pakkasta pari astetta. Tiet jäisiä, mutta pakkasnihkeitä. Mökillä ei niin jäätikköistä, sillä lumisateen jäljiltä eivät tiet eivätkä pihapolut olleet polkeentuneet. Lumi vain rapisi jalkojen alla.

Viikonlopun tärkeimmäksi tehtäväkseni olin päättänyt  ottaa rännien putsauksen. Kiikuin tikkaita pitkin katsomaan alustavasti tilannetta. Umpijäässä! Lauantaille luvassa lauhaa, joten jatketaan tätä sitten. Venevajan oviluukut piti laittaa paikalleen. Totesin, että siinä on ensi kesälle uusi projekti. Sain luukut hädintuskin paikoilleen. Niin lahoja ne jo olivat. Uudet ensi kesän tehtävälistalle! Pelailtiin aika monta peliä. Aino kehräsi tyytyväisenä. Ei ollut minun iltani. Oli vielä valoisaa, kun siitä aivan ikkunan vierestä hiipi kaksi poroa. Otin kuvat kulkijoista. Vilkaisin eteläpuolen ikkunasta. Siellä kymmenkunta poroa kukkapenkissä. Ryntäsin hätistämään paskanroiskijat. Yllätyin, kun etupihalla laidunsi kymmenkunta kisuraa. Lähtivät, kun ääneen komensin. Pitäisiköhän seuraavalla kerralla ottaa yksi maksuksi laitumen kulumisesta?        

Yöllä tuli vettä kuin aisaa. Peltikatto pärisi. Lauantaina aamulla +2 astetta. Selässä teippaukset kutittivat. Tuskin kuitenkaan ne allergiamömmöt syyllisiä. Kävin rännien kimppuun. Yläpihalla työmaa oli helpohko. Ja turvallisempi. Kun laitoin tikkaat nojaamaan räystääseen, oli tikkaiden alaosa maata vasten niin, että poispäin talosta oli ylämäki. Vaikka maa oli heman jäinen, oli tikkaille turvallista kiikkua. Alapihalla terassin osuus oli helppo. Rappusten kohdalla saikin sitten hieman varoa. Rappusissa on laattakiviä betonin pinnassa. Koko komeus oli jäässä ja äärimmäisen liukas. Tikkaille kuitenkin löytyi jonkunlainen paikka ja hyvin varovasti nousten pääsin räystäälle ja sain rännin siltä kohdalta puhtaaksi. Jatko olikin hieman helpompaa. Siinä se. Tikkaat säilöön ja vielä kahden varaston rännit, jotka sain puhtaaksi maasta käsin. Pääurakka hoidettu. Voisi vaikka kotiin lähteä. Ensi vuonna taidamme saada rännien puhdistukseen melkoisesti helpotusta. Alapihan suuri koivu kun on saanut kaatoluvan. Sen lehtiä ja siemeniä oli ränneissä varmaan 95 prosenttia. Koivu hoidettaneen lumien aikaan. Tulee vähemmän pihavahinkoja. Tulee muuten valtavasti polttopuutakin. Vai ottaisiko sahatavaraksi?

Pari kautta sitten otin suunnittelupöydälle talviverkotukseen tarkoitetun kokuavannon verkkokepin. Hieno suunnitelma, toteutus suunnitelman mukaisesti. Tuotantokäytössä virheet ja viat kuitenkin paljastuivat. Nyt päätin sitten tehdä uuden ja paremman. Teinkin. Toivon mukaan sain eliminoitua nuo maankaatovirheet. Älkää muuten ihmetelkö, miten tuon kepin voi tehdä väärin. Voi sen, sen takaan! Minulta onnistuu!

Talvi on ovella ja pihamaalla on välillä pikkuisen liukasta. Liukkauden estoon on varastossa kuivaa hiekkaa. Hiekan huono puoli on sen kulkeutuminen sisälle. Ollaankin tehty kuusen haoista silppua, jota on levitelty pahimpiin paikkoihin. Hain muutamia kuusen oksia ja istuttiin terassille niitä pilkkomaan. Tuli 20 litran ämpärillinen liukastusestoa. Tiiviiksi sullottuna. Tuli siinä mieleen yksi juttu. Katsomme aika paljon telkkarista alaskalaisia tosi-tv -juttuja. Kanadalaisiakin. Monet näistä ovat käsikirjoitettuja, joten ei-tosi-tv sopisi ehkä paremmin. Niissä, etenkin talvea ennen on joitakin asioita, jotka tulee saada tehdyiksi ennen lunta ja pakkasia. Muuten ei talvella pärjätä! Jos noiden sarjojen tuottaja seuraisi meidän mökkielämää, olisi tuota silppuamistuokiota todennäköisesti kommentoitu näin: talvi tulee, on viimeinen hetki silputa oksia. Muuten he eivät selviä talvesta!

Nostelin vielä valoisan aikaan molemmat kottikärryt ja maitokärryn puuhuoneterassille. Nyt lienee niin, että ollaan tehty talven alta kaikki tarpeellinen. Eiköhän taas selvitä!

Säät ovat mitä ovat ja talven tulo voi olla pitkässä puussa. Nyt viikonloppuna (kuten aina muulloinkin) seuraan sääennustuksia netistä. Tällä kertaa perjantain tuulet ja lauantai-aamun pakkaset heittivät häränpyllyä. Vaikka sama se minulle, en ollut riippuvainen ilmoista tekemisissäni. Tällä kertaa.

Mökillä yläkerrassa on seinällä kello. Sillä on ollut sellaisia vinkeitä, että se jätättää ja aika usein on sitä saanut vääntää oikeaan aikaan. Syksyllä se muutti tapansa ja alkoi koko ajan näyttämään oikeaa aikaa. Nyt tahti muuttui ja se on alkanut edistämään! Ei voi näköjään siihenkään luottaa.

Minulle ei soittele juuri muut, kuin lehtimyyjät. Siis puhelimella. Nyt viikonloppuna sain kaksikin puhelua. Olinpas suosittu. Toinen puhelu tuli Padasjoen synkistä aarniometsistä. Hyväntuulinen herrasmieshän sieltä soitteli. Oli ollut tähtäimen säätö kohdillaan. Toinen puhelu tuli paljon lähempää. Mökkikunnasta peräti. Tuon puhelun sanoman seuraukset tulevat näkymään tulevina kuukausina. Toivon mukaan kuitenkin aikalailla harvoin.

Sunnuntaina Aino sai aamutehtäväkseen poistaa selästä osan teipeistä. Sapluunateipit piti jättää paikoilleen. Tiet ja piha jäisempiä, kuin lauantaina. Parin asteen pakkanen oli jäädyttänyt sateen jäljet ja valkoista lumipintaa oli aiempaa huomattavasti vähemmän. Kotimatkalla Sirkkakoskentie ja Alposlahdentie olivat hieman urilla ja jäisiä. Onneksi pikku pakkanen tihmensi pintaa. Porolaumatkin taisivat jäädä Tarralle, kun kotimatkan varrella näkyi vain pari yksilöä.

Olimme tällä kertaa Tarralla aivan kahdestaan. Jatkossa taas muitakin kulkee, tämä viikonloppu vain meni näin. Jotkut pitävät hieman taukoa mökkeilyssä ja tulevat taas sitten, kun kevätaurinko on jo kohtalaisen korkealla. Kulunut vuosi on ollut sen verran poikkeuksellinen, että parikin naapurimökkiä on jäänyt ilman käyntejä. Eihän se mökin kunto niin ainakaan parane. Kaipaisivat tuuletusta ja lämmitystäkin. Kohta oravat ja hiiret ja tupajumit tekevät mitä haluavat. Vuosien kuluttua eivät kelpaa edes polttopuiksi!

Torniossa plussaa neljä astetta. Vilkaisin kääntöpeileistä selkää. On siellä muutos yhdessä, ehkä kahdessakin testikohdassa. Kolofoniahan ei nyt testattu. Oliko niin, että yhteen kohtaan aina laitetaan ainetta, jonka pitäisi varmuudella aiheuttaa reaktio? Tiistaina tuo ratkeaa, kun lääkäri tutkii selän.

Torstai, 1.11.2018

Keskiviikkona märkää. Illalla lämpöasteita jo 6,0. Yöksi poutaantui, mutta ei pakastunut. Aamulla selkeää ja paikat alkaneet kuivahtamaan. Hieno syksyinen aamu.

Tuossa puolitoista viikkoa sitten tuli kolme vuotta edellisestä syöpäkääryleestäni. Silloin alkuun loivensin tupakanhimoani sähköisellä versiolla. Alkuun nesteessä oli pieni nikotiinipitoisuus. Pian siirryin nollaan ja kun ei kehossa tuntunut lainkaan nikotiinin puutteesta aiheutuvia tuntemuksia tai vaikutuksia, lopetin koko homman. Jonkun aikaa tuli hetkiä, jolloin tajusin tilanteen olevan sellainen, että ennen vanhaan siinä tilanteessa olisin polttanut pössäkän. Nyt näitä takaumia tai ajatuksia ei ole tullut enää aikoihin. Näyttää siltä, että olen päässyt tupakasta eroon lopullisesti. Ja olen siitä hyvin onnellinen. Toihan se päätös kuitenkin vyötärölle lisämassaa. Kumma, että mielenlujuutta riitti tupakoinnin lopettamiseen, mutta syöminen jatkuu kuin syöttöpossulla!

Teimme päätöksen: perjantaina lähdetään mökkireissuun, ilman kiireitä, allergiatestieni jälkeen. Aamuksi luvassa kunnon pakkanen, mutta lauantaille plussakeliä. Jospa saisi ainakin ne rännit silloin tyhjiksi. Iltapäivällä teimme kauppareissun. Ei mitään erikoista, ruokahommat viikonvaihteeksi vain. Tankilla käyn huomenissa Kemin keikan jälkeen. 

Lokakuu loppuun, 30.10.2018 - 31.10.2018

On pidellyt ihan reippaitakin pakkasia. Meltosjärvessäkin alle miinus 18 asteen. Torniossa toistakymmentä pykälää miinuksella. Viikon puoliväliin oli ennustettu melkoinen muutos. Tiistai-iltana tuli sitten säärintama, joka toi kosteampaa ja lämmintä ilmaa Lappiinkin. Sade tuli osin vetenä ja tiet jäätyivät peilikirkkaiksi. Seurauksena kymmeniä ulosajoja. Keskiviikon edetessä tuli uusia sateita. Torniossa silkkaa vettä ja jää teiltä ja pihoilta alkoi antautumaan. Pohjoisempana taisi lumipeite hieman vahvistua. Iltapäivällä, kun kävin autoilemassa, oli aikamoinen sohjokeli. Ja rapa roiskui. Ikävä ilma. Kaupan pihalla kävellessäni hoksasin, että sandaalit olivat väärä valinta.

Tässä ollaan mietiskelty, mennäänkö viikonloppuna mökille ollenkaan. Aina olisi jotakin hommaa. Nyt kun lauhtui, olisi viimeinen mahdollisuus puhdistaa rännit lehdistä. Muutakin mielessä ja onhan se eritoista olla mökillä, kuin Torniossa. Miinuspuolella mökkipihan mahdollinen liukkaus. Nyt ei olisi liukastelut suotavia. Ei tietenkään koskaan, mutta nyt erityisesti. Perjantaina aamulla Kemissä allergiatestit, joten vähintään se hoidettava ennen mökille lähtöä. Viimeistään perjantaina asia ratkotaan.

Talven lumenauraajista ei vielä ole hajuakaan. Tiehoitokunnat karkoittavat mahdolliset tekijät kilpailuttamalla aurauksen vuosittain. Jos sopimukset olisivat pitempiä, voisi yrittäjiä kiinnostaa asia eri tavalla. Henkilöstön ja kaluston hankkiminen ja ajan tasalla pitäminen voisi pitempien sopimusten myötä kiinnostaa jotakin. Alposlahdentien ja Sirkkakoskentien auraus ei silti välttämättä vaikuta siihen, saadaanko Tarrantie talvella aurattua. Näiden kahden tiekunnan vaikutuspiirissä on yksi tiekunta ja kymmenitäin mökkejä, jotka ovat tarralaisten lailla liririssä. Tiedän, että joidenkin osalta seuraava käynti mökillä olisi vasta joskus helmi-maaliskuulla. On pienestä kiinni, onko silloin kulkua Tarralle muuta kuin kelkalla. Toivotaan parasta, mutta valmistaudumme pahimpaan. 

Välipäivämietintöjä, 29.10.2018 

Tulipa tänään mieleen nuo verkkohommat viikonloppuna. Oli hieman riskialtista ja ehkä uhkarohkeaakin harrastelua. Jos en olisikaan saanut sitä airoa takaisin järvestä, mihin olisin ajautunut, kun olisin joutunut liki yksikätisenä melkuttamaan. Ehkä olisin löytänyt itseni Sojosenniemestä noin viiden kilometrin päästä. Ja kun ihan oikeasti tuntuu välillä siltä, että oikea olka on lonksahtamassa kuopastaan! Vakavissaan puhuen kyllä olisi syytä hankkia hieman turvallisempi soutuvene. Tuo nykyinen kun on äärimmäisen kiikkerä. Kapea ja lyhyt. Verkkoja kokiessa on minun painoisen istuttava keskipenkillä. Muuten tulee vesi laitojen yli, jos istun perässä tai keulassa. Keskipenkilläkin on käännyttävä poikittain. Tämä valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että vene on silloin poikkiaallossa ja vähänkin isompi aalto pärskähtää yli laidan veneeseen. Pakkasella ja syyskylmällä on lisäksi varustauduttava runsaammin vaatetuksen puolesta. Se tekee liikkumisesta äärimmäisen vaikeaa. Etenkin kun ikä on tuonut jäykkyyden polviin, lonkkiin ja selkään. Lämpimässä kämpässäkin istumisen jälkeen liikkeelle lähtö on vähintäänkin tihmeää. Ahtaassa moottoriveneessäkin joutuu joskus konttaamaan jotta pääsisi perästä keulaan. Soutuveneessä se olisi jo aika paha juttu. Pitää varmaan ottaa järki käteen ja lopettaa tyhmänrohkeat jutut. Ja odotella, että tulisi jäätä tuuma tai pari!

Viikonloppu, 25.10.2018 - 28.10.2018

Torstaina, kun olimme jo kantaneet kamppeemme autoon, porisin hetken pihalla huoltomiehen kanssa. Naapuritaloyhtiössä vesivuoto. Ei vielä paikallistettu. Onnea vaan. Vuosi sitten meillä, aiheutti melkoisen operaation. Tuli siinä mieleen, että kun meillä asennettiin lämpöputket pintaan ja laitettiin uudet patterit, ei kylppärin patteriin ole tullut lämmintä vettä ollenkaan. Viikolla ilmasin sitä, mutta en saanut tulemaan muuta kuin vettä. Mainitsin asiasta huoltomiehelle. Lupasi vilkaista iltapäivällä, kun asennusfirman mies on tulossa myös paikalle.

Lähdimme ajelemaan. Torniossa 0-keli. Matkalla hieman viileni. Mökillä hieman puolenpäivän jälkeen. Ulkona ja sisällä -3 astetta. Saunassa ja sisällä vedet sulia. Ulkona räystäänalusämpäreissä paksu jää.

Kävin kävelyllä. Viime lauantaina lähtömme jälkeen oli vielä tullut veneen nostajia. Viikolla siitä kuulin, nyt totesin saman itse. Jänis säikähti minua ja juoksi metsän suojiin. Valkoista oli jo turkissa suurin osa.

Täytin välillä puukopat. Otin nyt varastosta viimeiset, paksut pihlajat. Ohuetkin jo liki lopussa. En ole hyljeksinyt polttopuuna mitään puulajia. Kaikki tielle osuneet kaatopuut ovat kelvanneet polttopuiksi. Pihlaja on kuitenkin kaikkein hankalin poltettava. On turha kuvitellakaan, että siitä saisi vaikkapa pienet kyhyt kaminaan. Ei oikein onnistu. Kyllä se palaa, jos on valmiiksi hyvä tuli ja kunnon veto. Takassa ja muuallakin palaa isommatkin puut, kunhan ei niitä ensimmäiseen pesälliseen tarjoa. Ohuet oksat ovat tietenkin eri asia.

Kannoin saunaan varastoidut juomavesipänikät kellariin. Huomasinpas sitten, että kellarin hyllyllä oli pari viikkoa sitten valmistettua muusia ja lihapataa!!! Kompostiin täytettä. Voihan...

Perjantaina tuuleskeli yhä. Ja samasta vanhasta suunnasta. Eli luode-pohjoisesta. Ja yhä melko voimakkaasti. Lähdin silti verkon laskuun. Ei kovin hauskaa hommaa pakkasessa. Tuuli vei venettä turhan nopeasti. Sain kuitenkin homman tehtyä ilman pahempia sotkuja. Kerran putosi airo aallokkoon, mutta sain sen ongittua ylös. Tuulen suunta sai aikaan sen, että verkot tulivat 90 astetta väärään suuntaan. Mutta minkäs voit!

Päiväkävelyllä näkyi vähäisessä lumessa tien päällä runsaasti tuoreita jäniksen jälkiä. Hoksin myös yhden lehtikasan, joka oli minulla jäänyt kärräämättä. No, kärräsin nyt. Laitoin kellarin tuuletusventtiilit talviasentoon. Vaihdoin myös kuivikkeet. Vanhat olivat vain hieman enää imeneet vettä. Hyvin on asiat. Kävin selkäämässä verkot ennen pimeää. Vain yksi kuha! Syönti ja sauna, illalla naapurissa karaoke.

Lauantaina yhä sama tuuli. Välillä järvi aivan vaahtopäissä. Odottelin tuulen asettumista, mutta turhaan. Kävin kuitenkin selättämässä verkot. Ei mitään!! Verkot kuin vihreätä panssariaitaa. Mitä ihmettä tuo mönjä on, joka tukkii verkot? Ei ihme, että kalat karttavat verkkoja. Ei voi Miekojärven vettä kovin puhtaaksi mainostaa!

Sunnuntaina näytti tuuli asettuneen. Edessä siis kerrankin helppo verkkoreissu. Niinpä! Sopivasti tuuli yltyi ja pakkastakin liki 10 astetta. Sain kuitenkin kiskottua venettä kohti päätyankkuria ja sain verkot veneeseen. Yritin huuhtoa rapaa verkoista, mutta turhaan. Verkot painoivat kuin synti, mutta kalat eivät sitä painoa saaneet aikaiseksi. Aika vahva oli tuoksukin.

Vein verkot verkkohuoneeseen roikkumaan. Alkuun ainakaan tuskin kuivuvat, kun pakkasta oli niin paljon. Keräsin veneestä pois kaiken irtonaisen. Kiskoin veneen maille ja kumosin sen talvipaikalleen. Se oli siinä. Avovesikausi. Se oli viimeinen Tarran vene, joka nousi maille. Vesku nosti lauantaina omansa, joten vesillä ei ole enää paatteja. Ei muuten näkynyt veneitä järvelläkään. Näin pakkasilla veneily ei kovin hauskaa ole. Satamatkin osin jäässä ja moottorit on tarkoitettu kesäkäyttöön. Putsasin lopuksi kumivaatteista niiden pintaan jäätyneet rapakerrokset. Veneen rapakuorrutus jäi odottamaan ensi kesän toimenpiteitä.

Oli kyllä ihan oikein vetää vene maille ja lopetella kalastuskausi. Oikea olkapää kun on äitynyt pahaksi. Koko lapa on kipeä ja vihlonta yltää kyynerpäähän asti. Välillä tuntuu, että on pakko jännittää lihaksia. Muutoin koko käsi muka putoaisi maahan. Ihmeellistä lonksumista olkanivelestä kuuluukin. Yritä siinä tuollaisen olan kanssa soutaa ja repiytyä verkkojen kanssa.

Kotimatkalla kohtasimme jälleen suurehkon porotokan. Tällä kertaa kisurat marssivat vastaan kymmenkunta kilometriä aiempia tapaamisia pohjoisempana. Toinen iso tokka oli pellolla muutamaa kilometriä etelämpänä. Hieman poikkeuksellista, en muista aiemmilta vuosilta, että teiden varsilla olisi ollut viikkojen ajan isoja porokarjoja.

Kotona lämpöpatteriongelma korjaantunut. Onhan se mukava, kun lämmitys pelaa kylppärissäkin. Poistuuhan se kosteuskin paremmin. Ulkona saadaan kylmää kyytiä vielä parin päivän ajan. Sitten on luvassa lämmin jakso, jonka mittaa ei kukaan osaa arvailla eikä ennustaa. Huhutaan jopa valkean joulun menettämisestä. No, kaukanahan tuo vielä on.

Viikolla näin kahtena eri yönä kaksi erilaista unta. Molemmat olivat vähintäänkin omituisia. Toinen, jossa olin yhä työelämässä, oli poikkeuksellisen kummallinen. Pitääpä tutkailla merkityksiä. Vaikka enhän minä niihin selityksiin usko!

Välipäiviä, 23.10.2018 - 24.10.2018

Tiistaina perinteisesti rouvilla peli-ilta. Nyt meillä. Osallistuin tilaisuuteen sen verran, että tein päivällä pikkusuolaista purtavaa. Onnistuin kohtuullisesti, kun ottaa huomioon mielikuvitukseni rajallisuuden. Reseptiä ei ollut, mutta kokonaisuus ja maku miellyttivät silti ainakin minun aistejani. Aina ei näin ole käynyt.

Keskiviikkona aamusta Kemiin. Auto huoltoon. Ei havaittu piilo-ongelmia. Olihan siinä mukava katsella uudenkarheita autoja. Vaihtoon ei kuitenkaan ole vielä iän tai mittarilukeman puolesta tarvetta. Ja nykyauto pelaa, niin kuin sen odotetaankin. Mutta kun on vanhempi ja viisaampi, olisi tarjolla myös hieman uusia, hyödyllisiä ominaisuuksia. Taitavat kuitenkin unelmat karata tällä kertaa käsistä.

Nyt keskiviikkona ei mittari mennyt lainkaan plussalle. Torniossakaan. Meltosjärvessä yöllä jo -11,2 astetta. Aletaan pian olla niissä lukemissa, että jääkantta alkaa syntymään vesistöihin. Pienet ovat jo jäässä, isommissakin suojaiset lahdenpoukamat. Kohta viimeisetkin joutsenet ovat pakotettuja lentelemään etelän maille. Meltosjärvessä jo myös lumipeite 2cm netin mukaan. Tämä on hyvä merkki viimeisille kesärenkailla ajeleville.

Meillä talvirenkaat on ollut jo jonkun aikaa. Voi olla, että huomenissa lähdemme katsomaan lumitilannetta.

Maanantai, 22.10.2018 

Aamulla vilkaisin netistä säätietoja. Ihmettelin, kun Torniossakin aamukahden maissa oli vielä lämmintä melkein 8 astetta. Ja käyrä nopeassa laskussa sen jälkeen. Labraan oli aika 9:30. Kun menin autolle, oli tuulilasi jäässä! Vaihtelut voivat olla nopeita.

Labraan pääsin hieman etuajassa. Se on oikeastaan nykyisin paremminkin sääntö eikä poikkeus. Täydet pisteet siis Nordlabille. Nytkin otettiin taas vain kaksi putkiloa. Ihopolin turvakokeita. Maksajuttuja. Neulat ovat nykyisin niin ohuita, että pistos ei tunnu ollenkaan. Vain katsomalla tietää, milloin neula puhkaisee nahan. Olen aika varma, että näytteen ottajien koulutuksessa korostetaan sitä, että on hyvä porista niitä ja näitä, jotta asiakas olisi rento ja pelot kaikkoaisivat. Sen huomaa etenkin nuoremmista, joilla koulutus on suhteellisen tuore asia. Nytkin tyär jutusteli ja kertoi hankkineensa ruokatermoksen. Ja keittäneensä siihen nakkisoppaa. Pojille evääksi kouluun. Kun nyt on kaksipäiväinen JHL:n lakko ja laitoskeittiöt kiinni. Nuorimmat ja vanhimmat jäävät ruuatta. Parturien koulutuksessa todennäköisesti samat ohjeet. Asiakasystävällisyyttä, tuskinpa kukaan hiusten leikkuuta pelkää!

Paistoin päivällä pannullisen maivoja. Tein korvasienikastiketta. Oli aika hyvää. Päiväkahvilla vieraskin. Tuoreehko eläkeläinen.

Sunnuntai, 21.10.2018 

Tuntui jotenkin oudolta tulla kotiin ja lauantaina. Oltiin molemmat aikalailla sunnuntaissa, joka oli se normaali kotiintulopäivä. Sunnuntaina aamulla kävin suihkussa ja tein pienen kauppareissun. Käännyin Länsirannalta kohti Cittarin ramppia, mutta punaisen liikennevalon nähtyäni keskeytin kääntymiseni. Pääsisäänkäynnin luona seinässä oli totuus: Aukeaa klo 11:00. Eli tunnin päästä. Ajoin Supermarket Ykkösen luo. Parkkipaikka tyhjä, seinässä sama klo 11:00. Lidlin parkkipaikka tyhjä, Tamppiksen parkissa autoja. Ajoin kuitenkin Prismaan asti. Se oli auki ja sain maidot ostettua.

Oli kova tuuli ja vettä sateli aamusta reippaanlaisesti. Oli oikea päätös tulla kotiin jo lauantaina. Nyt sunnuntaina oli aikaa parannella kipeitä paikkoja. Ja tehdä sitä lupaamaani Top-20 yhteenvetoa. Pitemmittä puheitta, se avautuu tästä. (pahoittelen mahdollisia krijotusvihreitä)

Viikonloppu, 19.10.2018 - 20.10.2018

Perjantaina aamun ohjelmassa aamiaisen jälkeen oli Tiinan vienti junalle Kemiin. Touhu-Tiina oli iltapäivällä ja illalla pyykännyt ja pesaisi ikkunoitakin. On meidän taas hyvä olla, suurkiitokset! Mökille lähdettiin pian Kemin reissun jälkeen. Yhden maissa perillä. Lämmintä liki 10 pykälää. Sisällä kai ylikin.

Katselin kokoon muutamat verkot. Huonostipa katsoin. Osa verkoista liki uusia, mutta, mutta... Sähläsin verkot veteen reippaassa luoteistuulessa. Yksi verkko oli kutakuinkuin pelkkä mytty. Voihan nenä! Milloin minä uskon? Auringon lasku oli noin 17:45. Kävin ennen pimeyttä selkäämässä verkot ja reissun jälkeen suoritin vähäiset perkuut.

Lauantaina mahtisumu. Muutama aste pakkasta. Veneen moottori käynnistyi hyvin, mutta kaasu/vaihdekahva oli jäässä. Samaten ohjaus. Verkon merkkilippuja ei sumun seasta näkynyt. Sain tekniikan toimimaan muutaman väännön jälkeen. Tuuli kävi heikkona lännestä ja sen avulla suunnistin sumuun. Löytyi ensimmäinen lippu. Ja pian sen perusteella toinenkin. Saalista kohtuullisesti.

Korjasin kalat. Huuhdoin ja jätin valumaan. Kuukkeli perkeiden kimpussa. Lokit päivystivät rantavesissä. Joutsenet lensivät etelään rantaviivaa seuraten. Aloin poistamaan veneestä irtoroippeita. Ari & Jaana tulivat käväisemään. Kiskottiin moottoripaatti talliinsa. Sesonki sen myötä ohi. Soutuvene vielä hollilla, jos tulee vielä sulan veden verkkohommia. Muutama vene näkyi vielä olevan nostamatta talviteloille. Ennusteen mukaan ensi viikon puolivälin jälkeen on pakkasen puolella päivälläkin. Voi olla ja onkin niin, että viimeisetkin veneet ovat pian hoidettu talveksi törmien taakse.

Lähdimme kotimatkalle lauantai-iltapäivän ensimmäisen tunnin päätteeksi. Tarra tyhjeni. Sunnuntaille oli luvassa heti aamusta voimakasta tuulta, joten ei ollut intoa jatkaa nyt kalastusta. Sumua piisasi yhä. Etenkin peltoaukeat olivat tajuttoman paksun sumun peitossa. Lämpöasteita 1 - 2. Valtava porotokka oli jälleen tien tukkona. Tällä kertaa oli liikennettä molempiin suuntiin ja porot olivat hetken ihmeissään. Pyörähtivät siitä viereiselle pellolle ja päästiin jatkamaan. Yli-Liakassa lämpeni sitten kerralla ja sumukin haihtui. Torniossa jo +8 astetta.

Kotona paistoin iltapäivällä pakastimesta pannulisen muikkua. Voissa tietenkin paistoin. Arvatkaapa, oliko hyvää!

Omalta osaltani tämän kauden muikut on pyydetty. Jos vesi pysyy auki, saatan siis harrastaa harvoilla verkoilla pyytämistä. Jäiden tuloa odotellessa. Syksyn kalastus sujui ihon puolesta melko hyvin. Sormet ovat vain vähän haavaumilla. Tämä johtuu siitä, että olen pystynyt välttelemään käsien kastelua kalahommissa. En ole kiilannut muikkuja montaakaan. Enkä päästellyt verkoistakaan. Kumihanskat ovat olleet käsissä päivittäisissä kalastusaskareissani. Tuntikaupalla. Olkapää on tosi kipeä, vaikka en ole vetänyt nuottaa lainkaan. Verkkohommissakin kipeytyy riittävästi. Olisin todennäköisesti ollut täysin olematon osapuoli minkäänlaisissa kalahommissa, jos olisin erehtynyt nuottaamaan. Onneksi joka hommaan oli omat spesialistinsa. Nuoremmat ja terveemmät. Selkäkään ei näissä puuhissa pääse parantumaan. Mutta se kipu menee levolla ohi. Pieni vahinko tuli kuitenkin muikkuja pussittaessa. Olin saanut solmittua muikkupussit. Leikoin lopuksi solmujen "hännät" lyhykäisiksi. Leikoinpas siinä peukalonkin lyhyemmäksi. Onneksi vain parin millin verran, mutta aluksi veren tulo ei ollut loppua. Kalustopuolella tuli takkiin veneen airon verran. Lavasta irtosi kolmasosan kokoinen siivu. Voi olla, että onnistun sen korjaamaan. Annetaan osien ensin hieman kuivua.

Torstai, 18.10.2018 

Oli päätetty, että lähdemme torstaina hyvissä ajoin kohti Torniota. Ehdin kuitenkin aamulla polttaa pömpelissä roskat. Keräsin veneestä pois turhat kamppeet. Muikkuverkotus on kohdallani ohi. Harvoja voisi vielä kokeilla kuhien toivossa. Aamusella lämmintä kolme astetta. Lämpeni kuitenkin 8 asteeseen jo aamupäivän lopuksi. Kotimatkalla porotokka hidasti matkantekoa.

Nyt sitten seuraa Grande Finale. Eiköhän ykkösesittäjät ole ennalta arvattavissa. Biisivalinta tietenkin kymmenien hyvien joukosta ei niinkään helppoa. Minullekaan. Saatika muiden arvattavissa.

Kultamitalin arvoisia siis nämä:

Ulkolaiset, sija 1.

Kotimaiset, sija 1.

Teen pikapuoliin laajemman yhteenvedon listoista. Saatan myös avata sitä arkkua, jossa ovat ne kymmenet esittäjät, jotka eivät tällä kertaa Top-20:een mahtuneet.

Muikkulomalla, 12.10.2018 - 17.10.2018

Olipa perjantaille varattuja aikoja erinäisiin juttuihin. Siksi oli mökille lähtökin suunnitelmissa vasta myöhään iltapäivällä. Aamuinen puhelinsoitto pyöräytti suunnitelmat. Ajat siirretty maanantaille! Joten lähdimme mökille siltä istumalta.

Ilmassa heikkoa tihkua tai paksua sumua. Soratiet rapaisia. Lämmintä kymmenkunta. Mökillä järjestelin grillin ja verkkohuoneen sesongin vaatimusten mukaisiksi. Syönnin päälle kävin laskemassa muikkuverkot. Vieraamme saapuivat. Myös naapurit. Sovittu kööri kasassa. Viikonlopun aikana harrasteltiin kalastusta. Kahden nuotan voimalla, kun mökkiläisiä oli enemmänkin paikalla. Minä olkavammaisena tyydyin verkkohommiin. Saaliit eivät päätä huimanneet. Yritystä kyllä oli, joskin jokin oli heitellyt pariinkin otteeseen unihiekkaa. Pariinkin kohteeseen.

Maanantaina tehtiin Tornion reissu. Mutka Kemissäkin oli ohjelmassa. Vietiin siihen mennessä kiinni saadut muikut pakastimeen. Haettiinpa sitten Tiinakin junalta ja illan päälle hämärissä ajeltiin mökille. Hirviä näimme läheltä ja kaukaa. Poroja myös. Kun valot oli vaihdettava kaukokiiluiksi, nähtiin myös niitä pöljiä jäniksiäkin.

Tiistaina nuottamiehillä tuurit paranivat vihdoinkin hieman. Sain myös laskettua muikkutaajat niin hyvään paikkaan, kuin mielestäni on mahdollista. Keskiviikkona kauden paras muikkusaalis. Etenkin verkoista. Aamupäivän aikana kalat korjattu. Paljut pesty. Iltapäivän aluksi pussitin kalat ja suoritettiin jako. Vieraat poistuivat kahden maissa. Järjestelin pestyt paljut ym. tilpehöörin kalastuksen jäljiltä. Muikkusesonki on kohdaltamme ohi. Torstaina eli huomenissa lähtö Tornioon.

Alkuvaikeuksien jälkeen muikkua saatiin ihan kohtuullisesti. Keskiviikon jaon tulos ilmeisesti tyydytti kaikkia kolmea porukkaa. Muikkuverkot rapaantuivat aivan älyttömästi. Olisiko saalista tullut enemmän, jos vesi olisi kirkasta? Viikonlopun +14 asteen lukemista tultiin päivälämmöissä noin puoleen. Öisin jopa hieman miinuksella. Tuulet hieman vaihtelivat, mutta onneksemme ei myrskylukemia mitattu. Ensi viikolle luvassa edelleen viilenevää, mutta talven tulo antaa odottaa.

Välitilanne nro 2: 17.10.2018 

Tällä kertaa vain toisiksi sijoittuneet.

Ulkolaiset: sija 2

Kotimaiset: sija 2

Välitilanne 15.10.2018 

Käymässä pikavisiitillä kotosalla. Mökkipäiväkirja päivittynee viimeistään torstaina, ehkä ennenkin.

Tällä kertaa vain toiseksi viimeiset listapäivitykset ilman sen kummempia kommentteja.

Ulkolaiset: sija 4, sija 3

Kotimaiset: sija 4, sija 3

Ennen muikkulomaa, torstaina 11.10.2018 

Torstaina päivälämmöt ja sää vastasivat keskiviikon tilannetta. Etelässä kai sumuista ja siellä jäätiin eilisestä merkittävästi. Huomenna päästään liikenteeseen vasta iltapäivällä. Tehtiin kuitenkin pakolliset ja puolipakolliset kauppareissut jo tänään. Huominen päivä kun voisi käydä turhankin kiireiseksi. Kaikenlaista menoa!

Cittarissa katsoin kauppalistaa ja näytin Ainollekin. Mitä tässä lukee ... ruiskipää? Mitä se on? Aino vilkaisi ja kurtisti kulmiaan. Kunnes hoksi: l ja e olivat ikäänkuin tehneet symbioosin ja niistä oli tullut k. Nauratti niin, että oli tulla tuhmat ja pikkutuhmat pöksyihin. Joskus muinoi listassamme luki: flooraa. F ja l olivat silloin ikäänkuin H. Ihmettelin että mitä kumman Hooraa? No, lukihäiriöitä tahallaan tai vahingossa.

Poikkeuksellisesti siis mökkireissuun vasta huomenissa, iltapäivällä. Sitten kalastelua viikon ajan. Pari Tornion reissua kuitenkin viikolla. Toivottavasti tuulet ovat kalaisia ja tasaisia, jotta nuottailu ja verkotukset sujuisivat. Jos ei ensi viikon aikana saada muikkuja, on tyytyminen ostomaivoihin. Joulumätikin ostossa! Ensimmäisen kerran!

Sitten biisilistaan. Tuo eilinen T-Rexin kappale muuttui aivan viime metreillä. Olin siihen sijoittanut kappaleen Get It On. Mutta se sattumoisin tuli päivällä radiosta ja se riitti vaihtamiseen. Ei siksi, että se olisi jäänyt toiseksi, vaan se alkoi tuntumaan matkimiselta, jos sen valkkaisin. Olisi toki ollut muutama muukin pätkä valittavissa, mutta tällä mentiin. Kotimaisista tuo Kirkan aivan varhaisinta tuotantoa oleva kappale on elokuvasta Takiaispallo. Kirka oli yksi ensimmäisiä kotimaisia suosikkejani. Kalkkosilla, vanhan saunan pukuhuoneessa, nukuin kesäöitä. Siellä tuli lauletuksi tätä jos muutakin Kirkan tuotantoa. Tutumpia ja oudompia. Dorista laukeskelin noin 34 vuotta sitten pikkuyleisölle. Unimusiikiksi, yleisön pyynnöstä. Ulkolaisten nro 8. Se tietenkin on luku sinänsä ja ei kaipaa selityksiä.

Tulevista: ulkolaisten viides (kappalevalinta) ja kotimaisten kuudes saattavat ihmetyttää, mutta katsotaan.

Eli näin jatketaan.

Ulkolaiset: sija 6, sija 5

Kotimaiset: sija 6, sija 5

Keskiviikkoa 10.10.2018 

Päivä taas kulunut edellisestä. Arvaatte varmaan, että eipä tässä vuorokauden aikana ole mitään merkittävää meikäläisen elämässä sattunut/tapahtunut. Oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen päivä. Torniossakin rikkoutui 10 asteen raja. Eteläosassa maata tietenkin reippaasti lämpimämpää. Oli siten meikäläisenkin vähä-niinku pakko käydä pihahommissa. Rappasin kuollutta kasvustoa kukkapenkeistä. Leikoin syreenin muotoonsa. Haravoin lehtiä ja kuskasin ne pöhelikköön. Ihan paikat kipeytyivät. Lehtiä on vielä puissa hieman, mutta onpahan nyt valtaosa pois kevätharavoinnista, jos talvi tänäkin syksynä tulee.

Viikonloppuun vielä aikaa. Vasta perjantaina päästään mökille. Tässä on vielä hetki aikaa jatkaa TOP-listoja. Jännitys tiivistyy?

Ulkolaiset: sija 8, sija 7

Kotimaiset: sija 8, sija 7

Alkuviikkoa 8.10.2018 - 9.10.2018

Viikon alkupuolella ei tapahtunut mitään oleellista. Tekaisin kuitenkin pakkaseen ruoka-annoksia ja niitä tietenkin myös syötiin "tuoreeltaan". Ihan ok hommaa ja tällä(kin?) kertaa onnistuin säveltämään nautinnolliset sapuskaoopperat. Maanantaina käytiin kumpainenkin parturissa ja niillä hetkillä myös taittui kylmyys lämpimäksi syksyksi. Ensin satoi vettä ja sitten tuli auringonpaiste. Yöpakkaset muisto vain. Näyttää, että lämmin jakso tulee jatkumaan melko kauan. Meneeköhän marraskuulle asti?

Tuossa kaksi-kolme viikkoa sitten kerroin, että vesi lähti reippaaseen nousuun Miekojärvessä. Nousu ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Ja sateetkin ovat vähentyneet. Vietosen ylärajaan on vielä kymmeniä senttejä. Sieltä ei hetkeen juoksuteta vettä. Eli näillä tiedoilla vaara oli ja meni.

Eli alkuviikolla tavallista arkea. Hyvä hetki jälleen siis jatkaa listoja. Päästäänkin jo kymppikärkeen. Enpäs osaa sanoa, miltä nuo aiemmat ovat kuulijoista vaikuttaneet. Kun kommentit puuttuvat alkua lukuunottamatta. Tunteeko niistä minut, vai onko listat yllättäviä? Joitakin pieniä ylläreitä voi olla loppuun asti. Mutta ei maata kaatavia. Samaa meikäläisen pimeän sielun esiintuomista.

Listoihin:

Ulkolaiset: sija 10 ja sija 9.

Kotimaiset: sija 10 ja sija 9.

Ja viikko loppuun, 6.10.2018 - 7.10.2018

Lauantaina otin rennosti. Perjantain rypistys oli ottanut koville ja tuntui se palautuminen olevan lujan takana. Puhalteli pohjoisesta iltaan asti ja jätin verkotkin laskematta. Vesikin yhä sekaista.

Sunnuntaina aamusta tosi hieno ilma. Yöllä taas reilu pakkanen. Nyt terassin vesiastioissakin vähän riitettä. Nostin ne turvaan, kun seuraavaksikin yöksi tarjolla kovaa pakkasta. Oli mietinnässä, jäädäkö vielä yöksi tai pariksi. Sääennuste lupaili kuitenkin jälleen kerran uutta tuulen suuntaa ja voimaltaan kovaa. Joten minun päätöksellä emme jääneet alkuviikkoon. Järjestelin kuitenkin valmiiksi verkkohommat seuraavaa laskua varten. Vaikka tällä kertaa siihen on poikkeuksellisen paljon aikaa. Kävin myös hakemassa vajaisiin puukoreihin täytettä. Eipä tarvitse heti takaisin tultuamme olla menossa liiteriin puunhakuun.

Vajaa pari viikkoa sitten kehuin ihon tilannetta. Ollaan tultu vuoristoradalla eri paikkaan ja tilanne on muuttunut. Kropassa paikoin kutinapisteitä. Sormet haavoilla. Naama punoittaa. Ja mikä pahinta: huulet halkeilevat. Kutiavat ja kirvelevät. En ole nyt sahannut, en hionut. Olen hieman ihmeissäni taas puhjenneista oireista. Ei hauskaa.

Kotimatkalla yöllä jäätyneet soratiet alkoivat paisteessa sulaa. Vasta-aurinkoon ajaessa häikäisy oli mahdoton. Tie näytti peilijäältä. Rapa kuitenkin roiskui. Pienen vesistöt olivat jo jäässä. Sorvasessa vielä hieman luntakin. Alkuviikon jälkeen luvassa huippulämmintä. Talven merkit katoavat.

Pienet fyysiset ongelmat sään lisäksi ovat häirinneet  kalastusta. Mutta jotenkin henkinenkin puoli on epävireessä. Ei ole ainakaan vielä tullut normaalia paloa muikkuhommiin. Ehkä se sieltä viikon kuluttua alkaa nostaa päätään. Kuitenkin.

Sitten TOP-20. Tämänkertaisen jälkeen ollaan jo puolivälissä ja 10 enää jäljellä. Lauantaisen Entisten Nuorten Sävellahjan soittolistalla oli sattumoisin kaksi listoiltani löytyvää biisiä. Molemmilta listoilta yksi ja aivan kärkipäästä, molemmat. Se kertoo jotakin meikäläisen musiikkiaikakaudesta.

Tässäpä nämä:

Ulkolaiset: sija 12, sija 11

Kotimaiset: sija 12, sija 11

Loppuviikkoa, 4.10.2018 - 6.10.2018

Torstaina Meltosjärvessä aamulla -9,5. Nyt huolestutti todella. Torniossa vain -7. Aamupalan jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Mökillä ryntäsin heti saunaan katsomaan pumppua. Sula! Hienoa. Vesiastioissakaan ei riitettä. Terassilla puhdasvesiastiat myös sulat. Räystään alla ämpäreissä riite. Takaiskuventtiili rannassa myös sula. Letku hieman ritisi sammalen päällä. Keräsin pumppuhommat pois. Kiitos Miekojärvi. Pidit systeemini sulana, vaikka itse olin asian tyriä.

Oli ennustettu tuulen suunnan muuttuvan. Pohjoisesta pois 180 astetta. Kolmelta tuuli jo lännessä. Kokoilin veneeseen muikkuverkot ja kaikki oheistarvikkeet valmiiksi. Sain odottaa iltaan asti, mutta tuuli ei etelää saavuttanut. Aamulla luvassa reipasta kaakkoa. Laskin kuitenkin 8 verkkoa kahteen eri jataan. Kumpikaan jata ei mennyt niin, kuin halusin.

Perjantaina sadetta ja kova kaakkoistuuli. Luvassa parempaa keliä myöhemmin päivällä. Puoli kahdeltatoista hermoni pettivät ja lähdin verkon nostoon. Virtaus oli muuttanut jatan paikkaa. Ei ollut mitään mahdollisuutta saada lipusta kiinni puikkaripäässä. Olisin saanut verkot moottoriin ja olisipa ollut myrskyssä pahempi juttu. Veneessä oli varapuikkari ja suuntasin verkon toiseen päähän. Verkko kerrallaan varapuikkarille ja verkon vaihtuessa puikkarin vaihto. Jo ensimmäisen verkon jälkeen oli tuuli vienyt veneen niin, että jata oli tuulen suuntainen ja jouduin kiskomaan venettä vastamyrskyyn. Lunta tuli vaakasuorassa ja silmiin kävi kipeästi. Oikea jalka meinasi krampata. Olka tulessa. Olin lähellä jättää homman sikseen. Mutta virta olisi saattanut tehdä tepposet verkoille, kun toisessa päässä ei enää olisi ollut ankkuria. Ankkuri ja lippu oli nimittäin jätettävä jatan kireyden vuoksi sinne lähtöpäähän. Lopulta sain verkot kyytiin ja otteen lippusalosta. Siinä vetäessä meni vielä yksi naru poikki, mutta sain ankkurin tuurilla veneeseen.

Toin verkot mökille. Ja pidin pienen lepotauon. Tuuli alkoi laantumaan ja sain 100 kertaa helpommalla toisen jatan maille. Virtaus yhä kova. Mökillä korjasin muikut. Kaikki 8 kappaletta. Verkot aivan ravassa ja roskaiset. Kun laskee työtunnit tarkoin, kertyi niitä 7,5. Eli lähes 1 muikku tunnissa! Ei lyönyt leiville.

Lumi oli saanut vaaramaisemat valkoisiksi. Iltaa myöten valkoisuus katosi illan harmauteen ja pimeyteen.

Lauantaina aamupäivällä ajoittain heikkoa sadetta. Meinasin lähteä metsälle, mutta olisin saattanut kastua. Kun ensilumi on nähty, muutin kelkkavajan talvijärjestykseen. Uusin verkkolipusta poikki menneen narun. Kun muut lähtivät kyläreissuun, otin pari voileipää ja avasin läppärin. Ja tässä sitä ollaan.

Jatketaanpas tässä noita TOP-20 juttuja.

Ulkolaiset: Sija 14, sija 13

Kotimaiset: Sija 14, sija 13

Keskellä viikkoa, 3.10.2018

Meltosjärvessä aamulla -2,5. Tuo ei vielä ole paha, etenkin kun mökillä järven rannassa on lämpimämpää. Pumppu saattaa olla yhä terve. Tutkailin netistä pumpun saatavuutta. Saatavilla on ja ei niin suolaiseen hintaankaan, kuin pelkäsin. Varaosiakin saa, joten emme pumpun vuoksi lähde vieläkään mökille. Tuulet hankalia, kalastus olisi epävarmaa. Torstaina suunnitelmissa lähtö. 

Torstaina siis varmaan lähdetään. Siksi keskiviikkona iltapäivällä kauppareissut. Johtuiko lakosta vai mistä, kun Lidlin paistopisteestä ei löytynyt tavallisia piirakoita kuin muutama.

Illalla pakkanen alkoi kirimään. Torniossakin kymppiuutisten aikaan jo neljä astetta. Huh. 

Mennään taas asiaan eli 20 kärjessä listaan. Kommentit edellisistä. Kotimaisten osalta tuntui siltä, että en millään voinut jättää kaksikkoa Johnny/Danny listan ulkopuolelle. Tiettyyn aikaan varhaisessa nuoruudessani he olivat kovastikin esillä. Sävelradio oli aloittanut ja telkusta tuli ensimmäisiä musikkiohjelmia. Meille asti ei kulkeutunut sen aikaisia musiikkilehtiä, joten se siitä. Mutta, mutta... kuka muistaa  purukumipaketit, joissa oli matkassa joku kuva? Aiheena löytyi jääkiekkoa, autoja, uusia aseita, ulkolaisia ja kotimaisia pop-sankareita. Varmasti oli paljon muitakin. Nuo listojeni kaverit olivat tietenkin mukana noissa kotimaisissa artisteissa. Ja niihin aikoihin nuoriso kiisteli, kumpi heistä on parempi! Danny taisi saada selkävoiton.

Hhmmmm...ulkolaiset. Purkkaa ja jytää vuodelta 1973. Sweet taisi olla tuota kaksikkoa suositumpi, mutta ei tällä kertaa päässyt lainkaan listoille. Liiankin makeaa. Biisimaakarikaksikko Chinn-Chapman höyläsi juustoa leivän päälle. Paaaaksuja siivuja. 

Tässä sitten seuraavat listojen jäsenet. Kotimaisella listalla numerolle 16 sijoittuu Reijo Karvonen & Ikaros kappaleella "Tunteet ei muuttua saa". Valitettavasti en saanut tuosta kaivettua videota. Korvaavaksi tuotteeksi voi kuunnella sen originaalin, eli : Simply Red: If you don't know me by now. Hieno biisi, sekin. Sijalle 15 sijoittuukin siten tämä.

Ulkomaisten puolella numero 16 on tämä ja viidestoista on tämä.

Alkuviikkoa, tiistai, 2.10.2018 

Muistin eilen illalla, että mökillä vesipumppu on yhä täynnä vettä. Se on saunan puolella ja kestää pienen pakkasen. Olisihan tuo pitänyt muistaa sunnuntaina. Jos tulee kova pakkanen, vahinko on turhan kallis. Tekisi mieli mennä mökille jo tiistaina, mutta se ei onnistu. 

Tsekkasin aamusella lääketilanteeni. Varmistaakseni, että minulla on kaikkea kolmeksi viikoksi ainakin. Metotreksaatti ei täyttänyt vaatimustani. Amlodipin oli siinä rajoilla. Käväisin kauppareissun. Samalla pistäydyin apteekissa. Amlodipinin osalta olin sen verran aikaisessa, etten olisi saanut Kela-korvausta. Vasta keskiviikkona saisin. Jätin ottamatta, käyn siten myöhemmin. 

Kahden maissa renkaiden vaihdossa. Talvi saa sen puolesta tulla.

Eilen siis aloitin purkamaan noita levylistojani. Silloin huomasin, että oli jo heti kättelyssä tapahtua virhe. En ollutkaan muistanut erään kipaleen esittäjää oikein. Jouduin pienen muutoksen eteen, kun samalta esittäjältä olisikin tullut kaksi biisiä kahdenkymmenen joukkoon. Noita aloituksia kommentoin tässä ja nyt parilla sanalla. Nuo, jotka ovat bändien esityksiä, ovat liki ainoita heidän esityksiään, joita tiedän. Yhtyeinä eivät niin suuria suosikkejani. Jostain syystä niistä vain pidän. Ja tuo kotimainen punk-veto on jäänyt minulle ikuiseksi korvamadoksi. Alkuun en tunnistanut edes yhtyettä. Jos sitten ajatellaan tuota Alataloa, voisi hänen kappaleitaan olla listoillani useampakin. Kaikenkaikkiaan hänen tuotantoaan olen aikoinaan ostanut selvästi eniten. Ei mitään "Syksyn Sävel-rallatuksia", vaan paremminkin niitä lauluja siirtomaa-Suomesta. Ja tietenkin noita herkempiä. Ero ulkolaisissa ja kotimaisissa on sellainen, että ulkolaisissa tekstin sisältä ei merkkaa paljoakaan. Kotimaisissa niinkin. 

Sain vastanyt illalla hitit jollakin tavalla jonoon. Aiemmin ne olivat vain kasa biisejä. Kuin madot matopurkissa. Mikään ei sen kummempi. Ihmetteli oikeastaan lopputulosta. Miksi tuo on ennen tuota ja miksi tuota ja tätä ei ole ollenkaan. Päätin epäjohdonmukaisuuksista huolimatta olla muuttamatta enää mitään. Se johtaisi vain ikuiseen kaaokseen ja valmista ei tulisi koskaan. Voisihan sitä sitten vaikka tehdä uudet listat. Vanhojen listojen esittäjät ja biisit boikotissa. 

Tässä kuitenkin jatkoa listoihin. Kotimaisista sijalle 18 pääsi tämä ja sijalle 17 tämä.

Ulkolaiset tässä, sija 18 ja sija 17.

Alkuviikkoa, maanantai, 1.10.2018 

Luiskahdettiin jo lokakuun puolelle. Aamupakkasta Torniossakin. Kun auto ei ollut yöllä lämmityksessä, sai laseja hetken sulattaa. En kuitenkaan ollut liikenteessä aivan aamuvarhaisella, joten -1 asteen lukemissa jää suli aika nopsaan. Oli jotenkin outoa laittaa pitkähihaista päälle. Olisi varmaan ollut kuitenkin oudompaa liikkua pakkasessa lyhythihaisessa. Aluksi kävin rengasliikkeessä varaamassa renkaiden vaihdoin. Sain tiistaille, mikä oli toiveissanikin. 

Oli suunnitelmissa heti alkuviikosta laittaa jotakin valmiimpaa muikkuviikoille. Kauppa nro 1: Ei löytynyt paistia. Kauppa nro 2: Ei myöskään paistia. Muuta oli kertynyt kahden kaupan kierroksella (kauppa)kasseihin, joten piti välillä käväistä kotona ja suunnistaa kauppaan nro 3. Paistia löytyi.

Kotosalla paloittelin soppeleihin annoksiin kaupan 2 lohifileet. Kun oli tultu lounasaikaan, huuhtelin ja jaoin kolmeen erään muikkuannoksen, jonka sain 1-kaupasta. Muikut ovat perämeren satoa eli maivaa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun ostin maivaa. Paistoin voissa pannullisen pottujen lisukkeeksi. Olipa aivan kerrassaan hyvää. Koko on reippaasti Miekojärven muikkua suurempaa, mutta eipä noita silti tarvinnut ruotoa. Eivät kurkkuun jumittuneet ja kalsiumin tulivat  talteen otetuiksi. Hintakaan ei pilviä hiponut, joten jos itsellä jää muikut pyytämättä, saa talven herkut kaupasta. 

Maanantaina illalla laitoin uunin tulille ja pilkoin ostamani paistit. Aino pilkkoi porkkanaa ja putsasi kasvattamani sipulit. Hillosipulitkin olisivat hieman isompia, kuin oma satoni. Kunnon hauduttaminen ja lopputulos mainio!

Nyt sitten heti alkuviikosta niihin lupaamiini suosikkeihin. Ulkolaisiksi sijoille 20 ja 19 sijoittui 2 yhtyettä, jotka saattavat olla nykynuorille oudompia. Aika kaukaa tuolta suloisesta menneisyydestä, etenkin toinen. Tässä numero 20 ja tässä 19.

Kotimaisista numerolle 20 sijoittuu tämä, ja numerolle 19 tämä.

Jatkoa tulee piakkoin. Vieraskirja odottelee kommenttejanne!!

Loppuviikkoa 27.9.2018 - 30.9.2018

Mökkimatkan jälkipuoliskolla jouduimme ajamaan porotokan perässä. Sitten keskellä. Lopulta viimeinenkin poro väsyi juoksemaan pikitiellä ja poistui ojan laitaan. Katsoin peruutuspeilistä paikalleen jähmettynyttä porokarjaa. Siinähän huohottivat. Jalat harittaen. Kieli tavoittelemassa asfaltin pintaa. Ja kuinka helppoa olisi ollut vain heti siirtyä syrjään. 

On ollut jo toista kuukautta sellaisia kelejä, että mökille mennessämme on pitänyt laittaa tulet kaminaan. Niin nytkin. Sisämittarissa lukema +4 astetta. Ulkona tällä kertaa kaksi astetta lämpimämpää. Kellarissa +7. Luvassa hieman reippaampia yöpakkasia, joten kannoin pottulaatikot leikkimökistä kellarin suojiin. Viikonlopun aikana sain alennettua siellä lämpötilaa hieman. Vaihdoin vielä myöskin kuivikkeet ja kuivaa siellä alkaa ollakin. Takkatuli illalla yöpakkasten myötä vähän niinkuin pakollista.

Juotiin kahvit. Etsin käsille grillikatoksen suojamuovit. Naputtelin ne paikoilleen pahvinauloilla. Nyt on grilli tuulelta suojassa. Jospahan sitä kuitenkin tällekin syksylle olisi kiilattavaa!

Joku viikko sitten kaadoin laavun taustalta joitakin pieniä puita. Perjantain aamukuurassa saapastelin siistimään jälkeni. Karsin ja pätkin. Kannoin puut pariin pieneen kasaan, joista ajelen ne sitten lumien aikaan kelkalla pois. Tein myös sillan tapaista läheisen ojan yli. Kun lunta tulee riittävästi, pääsee siitä kelkalla helposti ojan yli toiselle puolelle. Siinä vieressä on myös kokkopaikkamme, jossa kerran vuodessa lumien aikaan poltamme roskakokon. Hain varastosta sinne välisäilöön laitettuja pussukoita ja laitoin kokkoon. Päälle keräilin risuja ja oksia. Kuusen oksilla muotoilin kokon lopullisesti tasapuolisen siistiksi. Päälle vielä pressut ja hyvä tuli. Illalla karaoke. Arpaonni ei suosinut!

Odottelin suotuisia tuulia, jotta voisin laskea kokeeksi pari muikkuverkkoa. Ei aivan sopivaa tuulta sattunut. Suunta vaihteli pohjoisen ja etelän välillä. Ja sitä voimaakin tuntui piisaavan. Ihan varoituksiin asti. Eli jäi kokeilut kokeilematta. Pojat vetivät lauantaina nuottaa, mutta pussiin ei eksynyt ainuttakaan otettavaa kalaa. 

Yöpakkasia piteli. Parhaimmillaan Meltosjärvessä oli lauantaina aamulla -9 astetta. Tarralla vain pari, kun järvi siinä on yhä aika lämmin. Torstai - lauantai, päivisin 4-5 astetta plussaa. Syksy on menossa ja talvea jo odotellaan.

Tuo perjantainen puuhomma näkyy jälleen naamasta. Ja kourista. Välillä tuntuu, että ei tarvitse muuta kuin katsoa havupuiden suuntaan, kun jo alkaa kutina, kirvely ja punoitus. 

Mietiskelin luppohetkenä omaa top-10 musiiikkilistaa. Ulkolaista ja kotimaista erikseen. Sellaisia kipaleita, joilla on ollut jonkinlaista merkitystä tai suosikkiasemaa taipaleellani. Päätin hyväksyä ainoastaan yhden kappaleen / esittäjä. Olisi voinut kymppilistalle pääsy jäädä joidenkin kohdalla mahdottomaksi. Jäihän se nytkin. Huomasin heti kättelyssä, että kymmenen biisiä on liian vähän. Joten tuplasin määrän. Ei ollut vaikeuksia löytää kahtakymmentä esitystä. Vaikea on kuitenkin asettaa niitä mihinkään paremmuusjärjestykseen. Toisena päivänä lista muuttaisi muotoaan ja kai sisältökin vaihtuisi, ainakin osittain. Julkaisen molemmat listani ihan piakkoin. Linkit kaivan esiin, niin niitä voi halutessaan kuunnella. Olen varma, että aivan kaikkia ei tule netistä löytymään. Ainakaan minun kyvyilläni. Melkein kaikki kuitenkin. Ehkä jo viikolla julkaisen molemmista listoista sijat 20 ja 19.

Alkuviikkoa 24.9.2018 - 27.9.2018

Maanantaina hieno poutapäivä. Mukavan viileätä ja raikasta syksyä. Keväisen lämmityskatastrofin jälkeen on ollut lämmöt tarpeettomia. Sunnuntaina avasin patterit. Pattereihin tuli haalea lämpö, mutta sekin oli hieman liikaa. Yöllä oli nukahtaminen vaikeaa. Pyörin ja pyörin, mutta onneksi ei hiki valunut. Maanantaina käänsin termostaatteja hieman pienemmälle. Tarkoituksena vähitellen löytää sopivan viileä asumislämpö. Kyllä se aikanaan löytyy. Lopullinen totuus paljastuu vasta kunnon pakkasilla.

Maanantaina aamulabra. Turvakokeet tälläkin kertaa. Veikkaan, että kaikki on ok. Kun tuossa katselin syksyn aikataulua ja siihen ilmestyneitä varauksia, olen jopa hieman huolissani. Menee aikalailla pirstaleiseksi. Joutaako sitä heittäytymän kalahommiin ollenkaan? Ainakaan täysillä. Varattava on vielä renkaidenkin vaihto, ja se on sovittava varmaan kai ensi viikon alkuun. Eikä se aiheuta haittaa. Sesongin jälkeenkin on vielä ainakin auton huolto ja uudet allergiatestit. Päivämäärät jo varattu. Tällä hetkellä juuri on ihotilanne aivan sairaan hyvä. Naamavärkki on normalisoitunut, ihottumaa ei ole. Huulten reunat ilmeisesti parantuneet. Kyynärpäät ja -varret liki kunnossa. Ja muuallakaan ei enää mitään merkittävää. Pikku haavoja vain sormissa. Ilmestyvät viikonloppuisin ja paranevat parin päivän aikana. Voi olla, että nuo allergiatestitkin ovat turhia. Kannattanee ne kuitenkin käydä tekemässä.

Maanantai vaihtui tiistaiksi. Aamusella pakkasta Lapissa, hieman etelämmässäkin. Tutkailin sääennustuksia. Nyt juuri olisi oikea aika olla pyytämässä muikkua. Huomisesta alkaen muuttuu tilanne. Tuulet pyörivät ja ovat aika kovia. Voi olla, että viikonvaihde tuo hetkeksi hieman parempaa. 

Alakerran veskistä paloi loisteputki. Siis lopetti palamasta. Olikin jo vilkutellut muutamaan otteeseen murheitansa. Käväisin ostamassa uuden. Lisäksi otin varalampun. Muita kauppa-asioita oli niukasti. Iltasella rouvien peli-ilta. Tällä kertaa hieman normaalia enemmän porukkaa. Ilo ylimmillään, vaikka kahvi oli vahvinta ryypättävää!

Keskiviikkona reippaanlainen sadepäivä. Vasta illaksi helpotti. Päivän ehdittyä iltapäivän kolmannen tunnin lopuille, tein tarvittavat kierrokset tarpeellisissa kaupoissa: Lidl, Cittari ja huoltoasema. Ruokatarviketta ja bensaa. Torstaina lähdetään mökille. Kauppa-asioiden puolesta pääsemme liikkeelle varhain. Kiirettä ei kuitenkaan ole, kunhan valoisan aikaan ollaan mökillä.

Nyt viimein jo torstai. Sataa ja tuulee pohjoisesta. Länsirannikko ja eteläinen Suomi myrskyn kourissa. Tänään lähdemme mökille, mutta päätimme vielä syödä puolisen kotosalla. Lähdemme siten vasta itapäivällä. Ennusteen mukaan silloin sade heivaa ja tuulikin jo vähän helpottaa. Tuulet kääntyvät kunnolla perjantai-iltana ja nyt on kovat odotukset ensimmäisille muikkukokeiluille.

Viikonloppu 20.9.2018 - 23.9.2018

Tiskikone tiskasi vähäiset astiat. Pääsimme matkaan ja Raumon koulun kieppeillä Aino sai puhelun. Laitoin radion kiinni ja ajelin hiljalleen. Kuuntelin keskustelua ja hyvissä ajoin ennen sen loppua käänsin keulan takaisin. Käväistiin aivan Tornion keskustassa asti ja paluumatka tultiinkin siten Vojakkalan puolelta. Kun saavuimme puomille, alkoi kunnon sade. Ehdotin Ainolle, että olisikos sun vuoro avata puomi. Ei tullut vastausta... vitsi vitsinä. Mökillä huuhtelin sateessa auton perän ja kyljet ravasta. Kastuin hieman, mutta olipa sitä vaihtovaatetta.

Oli vaihteemmaksi mökin lasit huurussa. Ei kuitenkaan tietenkään kuurassa, kun lämpöasteita oli toistakymmentä. Sisällä kuitenkin kylmempää, joten siinä huurun syy. Vesihöyry tiivistynyt kylmemmän ja lämpimämmän rajaan. Pyyhkäisin lastalla kosteuden pois. Joitain omituisia läiskiä jäi laseihin, joten pitipä sitten pestä ikkunat oikein pesuaineiden avulla. Saunavesi oli räystään alla, saunapuita liiterissä. Ilta pääsi alkamaan.

Täytyy tunnustaa, että enpä tänä viikonloppuna saanut juuri mitään aikaiseksi. Kelien puolesta perjantai ja sunnuntai tarjosimat syksyn parasta. Aurinko paistoi tosi kirkkaasti. Lauantai oli pääosin sateista. Jatkuvat kuurot rummuttivat peltikattoa ja keräsin talteen kirkasta saunavettä enemmänkin. Jatkuva kova, liki myrskyisä tuuli, vaivasi kuitenkin. Ei ollut asiaa järvelle. 

Poutahetkenä käväisin rannassa. Vesi on alkanut nousemaan. Todella matalalla se on ollutkin. Nostin venettä ylemmäs. Viikon päästä taas tarkistettava. Vietosesta ei tällä hetkellä ole portit meille auki. Vedenvähyyttä sielläkin. Mutta on tuota valuma-aluetta muualtakin ja näillä sateilla pinnan kohoavat hyvää vauhtia. Nyt onkin korkea aika käydä tarkistamassa veneen paikka ja kiinnitys, jos vene on viimeksi jätetty aivan veden rajaan. Veden nousun ohella on yllätyksiä luvassa, kun aallokko alkaa syödä hiekkaa veneen alta. Tuulen suunnan vaihtuessa näin käy helposti.

Poutaperjantaina kolistelin potuista hiekat ja laitoin ne säilytyslaatikoihinsa. En kuitenkaan vielä vienyt kellariin. Kellarista poistin kosteat ilmankuivaajat ja vaihdoin kuivat tilalle. Eli sanomalehdet. Aika kuivaa siellä jo oli. Viileämpi saisi olla.

Sadepäivä ei mennyt ihan hukkaan, vaikka ensin näin meinasi käydä. Kun ostin loppukesällä hieman lautatavaraa, jäi 5-senttistä rimaa yli. Ne siirsin talteen puuvajan räystään alle. Ne olivat kuitenkin pitempiä kuin räystäs, joten vesi pääsi niitä kastelemaan toisesta päästä. Ja olivat myös hieman tiellä. Päätinkin siis lyhentää rimoja. Ja pätkistä sirklasin ja höyläsin ainekset kahteen puukoriin. Tulipa näpsäkät kopat. Painoa vain kuutisensataa grammaa / kappale. Sähköhöylä siinä kyllä hajosi, mutta taisteluissahan tulee ruumiita.

Perjantaina pitkästä aikaa karaokea harrastamassa. Ihan mukava ilta. 

Kesällä Aino laittoi etupihalle hieman ruohon siementä. Apilaa noussut runsaasti ja jänis on siihen tykästynyt. Minulla olisi oikeus pistää se lihoiksi, mutta jotenkin se ei tunnu oikealta ampua aljua. Kyllä minun pitää mennä etsimään saalista eikä päinvastoin!

Sääennuste alkavalle viikolle tietää, että ilma tulee hieman viilenemään. Syyskuuta jäljellä enää viikko. Kyllä pitäisikin viiletä. Pian olisi alkamassa muikkusesonki ja missäpäs sitä saa kalat säilymään, jos on paljon lämpöasteita. No, tulisi niitä muikkuja ensin!

Alkuviikko 17.9.2018 - 20.9.2018

Alkuviikon rutiinit vanhan kaavan mukaisesti. Eipä siinä mitään! Tein kauppareissuja maanantaina aamusta ja lopuksi päädyin Rajalla -kauppakeskukseen. Auton ulkolämpömittari oli näyttänyt tullessa +7 astetta. Meikäläinen hihattomassa paidassa ja ei mitään koleusongelmaa. Kun nousin liukuportaita paikoitushallista ylös, vilkaisin äijäparkin suuntaan. Kaikilla vähintään syystakit, joillakin toppaa ylävartalon suojana. Vaikka minäkin alan olla jo ikäukko, ei lämpötalouteni vaadi vielä näillä asteilla pitkähihaista. Kesävaatteet ja sandaalit ovat aivan ok. Mökille olen kuitenkin jättänyt jo kevätkauden päätteeksi kerrastoa ja paksumpaa päällivaatetta. Varmuuden vuoksi. Kylmä saattaa yllättää milloin vain. En ole kovin karvainen ja tarkenemiseni ei ole siitä kiinni. On kuitenkin kertynyt jonkun verran ihon alaista rasvaa kuin hylkeellä ja sillä lienee merkitystä.

Radio on ollut elämässäni hyvinkin oleellinen asia, jos ajatellaan musiikkia. Joitakin televisio-ohjelmia ja elokuvia olen katsonut ihan musiikin vuoksi, mutta radion musiikkiohjelmia olen kuunnellut jopa säännöllisesti vuosikymmenien aikana. Alkaen jostakin 60-luvun kaleidoskoopista ja kahdeksan kärjessä ohjelmasta. Ohjelmat ja juontajat ovat tulleet tutuiksi matkan varrella. Monenlainen musiikki kelpaa, mutta kyllä brittivoittoinen pop ja rock noin jaksolta 1963 - 1973 on yhä sydäntä lähellä. Ainakin lämpimät muistot juontuvat niistä ajoista.

Olemme saaneet pakastimesta kulutetuiksi likimain kaikki valmisruuat. Maanantaina tein sitten jo jotakin uutta. Eli tekaisin ison padallisen kanarisottoa. Taisi tulla pakastimen täytettä tusinan verran annoksia. Tiistaina leivoin 16 pita-leipää. Lisäksi paistoin 16 jauhelihapihviä. Laitoin nuo neljän ryhmissä pakkaseen. Mökille iltapaloiksi. Siellä pihvi lämpimäksi ja halkaistun leivän väliin mahdollisine lisukkeineen. Taas mennään hieman eteenpäin. Ja ai niin ... oli sitä jauhelihaa sen verran, että siitä valmistui vielä parisen litraa paksuhkoa kastiketta, "tiivistettä"!

Keskiviikkona oleskeltiin kotosalla. Käytiin kuitenkin sen verran kaupoissa, että eväät piisaavat viikonlopuksi. Jospa vaikka torstaina lähdettäisiin taas mökille. Hieman on epävakaista ja tuulista säätä tiedossa. Kova tuuli on kuitenkin lopulta se, jota ei kaivattaisi. Sitäkin luvassa, jopa maa-alueille annettiin varoitus. Sadekaan ei haittaa, mutta myrskytuuli kyllä vaikeuttaa kalastusta. Estääkin.

Nyt torstai-aamuna näyttää yhä heikolta tuon tuulen osalta. Matkaan silti lähdetään. Nauhoitukset määritelty. Tiskikonetta tässä vain odotellaan!

Loppuviikko 13.9.2018 - 16.9.2018

Mökille mennessämme matkan varrella neljä ukkometsoa pilkkasi ohiajavia metsästäjiä. Linnut olivat minullekin luvallisella alueella, mutta nyt ei ollut aika lähteä jahtiin. Mökillä jälleen tulet pesään. Sisällä vain kymmenkunta astetta. Ulkona pari astetta lämpimämpää. Kämpän lämmetessä syötiin keitto, joka lämmitti kehoa sisältäpäin.

Keräsin vähän laatikoita auton perään ja suuntasin Mäkipirtin pottumaan laitaan. Siellä oli meillä Timoa ja Siikliä vielä nostamatta. Sade oli uhkana ja teki mieli saada potut kuivina talteen. Ainokin saapasteli paikalle ja pian oli potut tallessa. Muutama ämpärillinen, ehkä neljä, ei siis mitään huippumäärää. Ja kokoa olisi saanut olla enemmän, samoin kuin saatu lukumäärä / istutettu siemenperuna.

Perjantaina marssin laavun pottumaalle. Siellä lajikkeena vain Siikli. Keskikoko oli siellä selvästi suurempi, mutta ei kehumisen arvoinen sielläkään. Molemmilla pottumailla oli käynyt pottuvarkaita. Närhet nimittäin ovat vuosikaudet olleet perunavarkaissa. Kaivavat kaalin viereltä niin kauan, kunnes pottuja alkaa löytymään. Onneksi tappio ei ole merkittävä.

Kävelin iltapäivällä pyssyn kanssa aivan vain lähimaastossa. Riistaa ei näkynyt. Kanahaukka taas kuitenkin lenteli. Muutama vaisu sadekuuro. Illemmalla enemmänkin vettä ja ukkosta.

Lauantaina kävin haravoimassa molemmilta pottumailta niille mahdollisesti jääneet kaalet. Laavun maan tasoitin mahdollisimman siloiseksi. Keväällä jos taasen linkoaisin siitä päältä lumet nopeuttaakseni maan lämpenemistä. Jos pellossa on jäisiä harjanteita, joutuu sokkia vaihtamaan lingosta yhtenään.

Kanahaukka vieraili taas pihalla. Siinä se istuskeli ja vahtaili silmä tarkkana. Toisten vieraiden kanssa istuttiin sisällä. Juotiin kahvitkin. Käväisin vaihteeksi lenkin haulikko kourassa. Onkohan kuuloni jo niin huono, etten kuule lintujen lentoonlähtöpyrähdyksiä. Näkö onneksi kuitenkin pelaa ja jotakin sain kuitenkin reppuuni.

Sunnuntaina taas sateista, ainakin aamuvarhaisella. Kirkkaat sadevedet otettiin talteen saunavesiksi. Saunassa parissa saavissa hetken seisoneet järvivedet kaadoin puhtaisiin astioihin. Tahtoo saavien pohjalle kertyä hieman sakkaa, kun vesi kauan seisoo. Hain vielä valmiiksi puita seuraavaa kertaa varten. Kämpässä alkoi jo viileys tuntumaan. Päätimme jättää lämmittämisen sikseen ja lähteä kotimatkalle. Matkan varrella runsaasti metsämiehiä autoineen. Kelikin alkoi suosimaan.

Ensi vuonna ilmeisesti loppuu tämä kesä/talviaikasekoilu. Ihan järkevää, aiheuttaa turhaa hankaluutta monissa paikoissa. Etenkin joukkoliikenteessä. Kumpi sitten saisi jäädä pysyväksi? Kesäaika vai talviaika, joka on se vanha ennen ollut aika? Kumpikin on puolestani ok. En osaa liputtaa kummankaan puolesta. Molempia olen kuullut kannatettavan. Eli käännetäänkös kelloja vielä kerran vai kaksi?

Alkuviikko 10.9.2018 - 13.9.2018

Niin, ollaan jo hyvä matkaa syyskuulla. On tämä kesä vaan mennyt nopsaan. Vaikka kunnon talvi on todennäköisesti vielä jossakin kaukaisuudessa, voi kuukauden kuluttua olla jo lumi maassa ja päivälläkin pakkasta. Kyllähän se on niin, että talvirenkaiden vaihtokin on varattava tuohon lokakuun alkupäiville. Kun lokakuinen kalasesonki alkaa, ei siihen haluaisi järjestää mitään viivykkeitä. Kun kerta on mahdollisuus hoitaa asioita etukäteen.

Kaikki varmaan tietävät legendaariset juupas-eipäs kinastelut aiheina: 1. miten päin wc-paperi asetetaan telineeseen, irtopää alle vai päälle? 2. laitetaanko makkara vai juustosiivu leivällä päällimmäiseksi. Minulla on asioihin selkeät mielipiteet: 1: irtopää päällipuolelle 2: aivan sama! Tuli kolmaskin tenkkapoo: miten aterimet asetellaan tiskikoneen aterinkoriin, kahva/varsi (kiinnipitopää) alas vai ylös? Piti oikein netistä etsiä, mitä viisaat ovat asiasta päättäneet. Siellä asiaa oli käsitelty aivan kiistoiksi asti. Oli molempien mallien kannattajia. Joukossa asiaa ja vähemmän asiaa. Viisaimmat ajatukset löytyivät keskitien kulkijoista: tärkeintä on se, että vesi pääsee kulkemaan joka välistä. Esim. samanlaisia lusikoita  tai haarukoita ei saa laittaa samoin päin toistensa viereen. Siellä nipun sisällä ei aterin kunnolla puhdistu. Jos koriin laittaa teräviä esineitä, eivät ne saisi olla pystyssä terät ylöspäin. Oli mainittu, että olisi jossakin lapsi kaatunut auki vedettyyn pesukoriin, jossa aterinosastossa terävä veitsi pystyssä. Henki pois! Omituisin puheenvuoro sen puolesta, että kaikki varsipuolet alas, oli seuraava: "Hyi, minä en ainakaan mene kylään sellaiseen paikkaan, jossa aterimet laitetaan koriin suuhun menevä pää alas. Nehän eivät puhdistu, kun ovat siellä ruokamoskassa! Eihän sellaisia voi laittaa suuhunsa! YÖK!". Hei ... hetkinen. Kuka laittaa kiinteätä ruokaa tiskikoneeseen? Toivottavasti kuitenkin putsaa moskat ainakin muutaman tiskikerran välein. Vai tekeekö hän näin "puhdasta ruokaa"? Tiskikoneiden koreissa on tietenkin eroja. Voi olla, että joissakin malleissa asiat on osattu hoitaa jo suunnitteluvaiheessa. Ja vaaralliset/pitkät esineet saa usein mahtumaan sinne juoma-astiahyllyyn muiden väliin.

Nyt menossa torstai ja aamupäivä jo pitkällä. Sateisemman jakson päätteeksi paistaa aurinko. Vähitellen tästä ollaan taas lähdössä mökkireissuun. Kunhan tiskikone on pessyt pestävänsä.

Loppuviikko 6.9.2018 - 9.9.2018

Päätettiin syödä sittenkin vasta mökille päästyämme! Kotona lähdön hetkillä kurkkailin viime näkymän jääkaappiin. Olisiko vielä kylmälaukkuun laitettavaa? Alkuviikolla Aino oli laittanut ostoslistaan porkkanaa. Ostinhan minä, kun listassa oli. Nyt ihmettelin, kun jääkaapissa oli porkkanaa kaksikin pakettia. No olihan sitä!! Ei tullut silloin asiaan kiinnitettyä huomiota sen kummemmin. Huomasin kuitenkin, että avoimessa tiskikoneessa oli makkarapaketti. Nappasin mukaan, oli väärään paikkaan luiskahtanut. Mökillä Aino sanoi, ettei löydä porkkanapussia mistään. Sanoin että kaksipa oli jääkaapissa Torniossa. (Aino oli jakanut ostoksen kahteen osaan.) Voihan rähmä! Pelastaakseni huomiselle tarkoitetun keiton, menin korjaamaan kasvihuoneesta porkkanasatoni. Otin kaikki keittoa varten. Olihan siinä .... satoa. Max pituus tuuman verran ja paksuus 5 milliä. Kourallinen lilliputtiporkkanaa. Tulipa kokeiltua tuokin.

Perjantaina jälleen pakkasaamu Meltosjärvellä. Kuten niin usein näinä päivinä. Meillä +5. Kuokin Mäestä siikliä pienen ämpärillisen. Tosi surkean kokoisia. Kananmunatkin ovat isompia. Ja vain muutama aina kaalissaan. Ehkä 2 keskimäärin.

Öisin jo hyvinkin pimeätä. Kynttilöitä pitää muistaa tuoda. Samoin pattereita. Muutamaan valovehkeeseen vaihdoin nyt uudet.

Vesi laskenut reippaasti edellisestä veneilykerrasta. Sain kuitenkin veneen yksin vesille. Venetelaa sai siirtää yli kaksi metriä järveä kohti. Tein testikierroksen. Kesti hetken ennen kuin sain koneen tulille. Kuivaa piti sekin. Lähti kuitenkin, kunnon ryypyt saatuaan. Venetelan muoviputki luistaa tosi hyvin. Karille kiitokset. Olisinko itse hoksinut? Se oli omituista, että molemmat ruuvit, joilla putki oli kiinni telassa, olivat katkenneet parin sentin kohdalta. Putki oli juuri ja juuri kiinni, mutta irtosi heti kättelyssä. Kevyessä kättelyssä!

Kävelin moottorisaha kourassa laavun takaista "maisemalinjaa". Raivasin pienempää puustoa ja pensaikkoa jonkun verran. Jäljelle jäi puolenkymmentä suurempaa mäntyä, jotka peittävät näköalaani. En niitä vielä kaatanut. Sahan kärjellä leikoin kuitenkin tyvikohtiin melko syviä haavoja. Toivottavasti puut ottavat ja kuivavat. En siihen oiken usko. Luulen, että saadakseni maiseman kuntoon, on nuo männyt kötistettävä voimakeinoin. En ole noissa kuivatushommissa oikein onnistunut aiemminkaan. Haapoja lukuunottamatta.

Lauantaina aamulla +6, päivällä +16. Keräilin kartanolta sähkövesipumpun, letkut ja johdot. En saanut imuletkua irti pumpusta, joten ne siirsin yhtenä pakettina maille. Kuivattiin kellaria. Pyyhittiin irtopisaroita ja jätettiin sanomalehtiä imupapereiksi. Kosteus tulisi poistaa ennen pottujen laittoa. Viileämmäksikin pitäisi kuoppa saada.

Käytiin pilkillä, muiden perässä mentiin. Jäimme ilman saalista, vaikka nypyjä olikin. Naapuriveneissä asiat hieman paremmin. Ari ja Kari vetivät nuottaa. Kauden ensimmäinen veto ei muikkuja haalinut. Jotakin muuta kuitenkin. Iltasella Arin tarjoamat ruotsalaisbileet. Kokossa paloi muuan sohva ja muuta huonekalua. Sinne lensi myös kovin moni surströmming-leipä. Laattakin oli siinä kinthaalla! Pidin pääni ja en suostunut maistamaan.

Viimeisen runsaan viikon aikana on tapahtunut paljon, kun ajatellaan lokakuista muikun pyyntiä. Yhdestä suunnasta kuului sitä, toisesta tätä. Sitten vielä muuttuneet sitä sun tätä. Meille aikataulut ovat joustavat näissä ruumiin ja sielun olotiloissa pysyessämme. Työelämässä oleville muutokset ovat hankalia. Jos vapaa on sovittu, voi sitä olla vaikea muuttaa. Tällä hetkellä tilanne lienee vakiintunut uuteen järjestykseen. Sesonkiin on vielä viikkoja aikaa, joten näiden suunnitelmien toteutuminen on kuitenkin epävarmaa. Toivoisin kuitenkin tulevalta sesongilta sitä, että muikkuja tulisi myös nuotalla. Viime syksy kun oli liki puhtaasti verkkojen varassa.

Sunnuntaina jälleen kolea aamu ja pakkasta virallisissa mittauspisteissä. Miekojärven pintavesi oli lauantain 16 astetta, joten ei meillä rantojen asukkailla vielä pakkasia ole. Kellari oli kuitenkin yön auki. On yritettävä näillä poutakeleillä hyödyntää yön viileys. Aamulla kellarissa +7, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa. Pihakoivusta putoilee jatkuvalla syötöllä siemeniä. Nitä lentelee terassille asti. Kasteiselta pihalta ne kulkeutuvat kengissä sisälle asti. Vein matot pihalle ja tamppasin. Samaa kuumaa terassin matot. Aino moppasi sisällä, minä lakaisin terassin. Eihän näillä keleillä paikat kauaa pysy siisteinä. Ehkä vain siihen asti, kun palataan viikolla mökille.

Ilmat ovat nyt suosineet kaikenlaista ulkoilijaa. On ollut tyyntä ja aurinkoista. Yöpakkasia, mutta päivällä harvinaisen lämmintä. Ensi viikolle luvassa muutosta. Tuulta ja sadetta ainakin. Siksipä käytin venettä järven puolella ja vedin venetelaa hieman korkeammalle. Ja vene siiheen. Mahdollisilta myrskyiltä suojaan.

Talveakin olen ajatellut. On ollut tarkoituksenani rakennella lumikengät mallia "Nato" tai "Alaska". Käytännössä siis suurelta osin luonnon materiaaleista. Olen tutkaillut mökin ympäristön puustoa, mutta en ole vielä sopivaa materiaalia löytänyt. Pitäisi kai lähteä talsimaan pitemmälle. Tai jättää etsintä kelkkakeleille. Onhan minulla tietenkin ne omatekoiset Äyräpää-sukseni. Voisin muokata niistä mieleiseni. Loppuisi ainakin materiaalin etsintä.

Ihan tuossa viikko sitten taisin mainita pienriistan runsaista havainnoista. Havainnot vain lisääntyneet. Lajitkin monipuolistuneet. Tarran osalta voi tulla hieman taantumaa. Nimittäin kanahaukka on alkanut lennellä etsien makupaloja. Paikkalintuna se saattaa putsata pöydän muutamassa viikossa.

Alkuviikko 3.9.2018 - 6.9.2018

Lähinnä siksi, että ostimme kesällä normaalia enemmän mansikkaa ja saimme mukavasti lisuketta omasta mansikkamaasta, laitoimme pari viikkoa sitten virrat päälle tyhjilään olleeseen pakastimeen. Kun tuli vielä se mustikkaämpärillinenkin. Nyt otin tehtäväkseni sulattaa se käytössä ollut, ennen kuin sinne alkaa kertymään liikaa kampetta. Kalaa ehkä lähinnä. Hyvin mahtui sisältö muihin pakastimiin ja sain jäät putsattua ja pakastimen kuivatettua. Sitten oli tyhjennysvuorossa jääkaappipakastimen alakerta, pakastinosa. Siinä ei ollut aivan älytöntä kuurakerrosta, mutta tulipahan tehtyä. Nyt kaikki kolme pakastinta ovat jäästä ja kuurasta vapaita. Tuli samalla tehtyä inventaario ja koottua yhdelle koolle samantapaiset asiat. Valmisruokia on yritetty syödä vanhimmasta päästä ja nyt tilanne alkaa olla erittäin hyvä niidenkin osalta. Ensi viikolla voisi jo halutessaan alkaa tekemään uusia annoksia.

Sattuneesta syystä olen myöskin ottanut aiempaa isomman roolin kaikenlaisissa kotihommissa. No mikäpäs siinä. Eihän mulla ole muuta kuin aikaa! Pyykkihommaa, ruuanlaittoa, siivousta. Ja kauppa-asioita. Kun toin mökiltä persiljansilput kotiin, levittelin ne alkuun paperin päälle kuivumaan. Huoneilma on kuitenkin liian viileää tuollaiseen kuivattamiseen. Uunissa en ryhtynyt kuivaamaan. Niinpä tein useita vuosia mielessäni olleen hankinnan eli ostin kuivurin. Olen aivan takuuvarma, että käyttöä tulee olemaan. Kovastikin. Tiistai-iltana testasin laitetta persiljoihin. Utami kun olin, en uskaltanut laittaa tehoja eli lämpöä edes viiteen kymppiin. Siksipä ilta loppui kesken ja ryydit eivät kuivuneet. Keskiviikkona jatkoin 50 asteen tehoilla. Aamupäivän aikana yrtit kuivuivat rapsakoiksi.

Pähkäilin kerran itsekseni seuraavaa. Jos ihminen on kynnetön, tarkoittaa se sitä, että on aseeton jotakin asiaa vastaan. Tuo sanonta on varsin helppo ymmärtää. Mutta mietitäänpäs hetki. Kuin Havukka-Ahon ajattelija! Kynsi. No, kaikille kynnetön on tuttu. Toisille enemmän, toisille vähemmän. Mistäpä tulee sitten sanonta "kyetä kynnelle"? Tai "olla alakynnessä"? Kukapa noista selvän ottaa. Ei ainakaan se, jonka juoksu on yhtä kynsilaukkaa!

Ilmat ovat jonkun verran vakiintuneet. Päivisin +15, poutaa. Ei yöpakkasia tällä hetkellä. Eli leppoisaa syyssäätä. Nyt torstai ja aamupäivä. Tästä kai päivän mittaan lähdetään mökille viikonlopun viettoon. Syödäänkö ennen lähtöä vai vasta mökillä? Kohta se on ratkaistava.

Loppuviikko 29.8.2018 - 2.9.2018

Keskiviikkona mökillä puolen päivän aikoihin. Ulkona ihan mukava, 16 asteen kuulas syyssää. Sisällä +11, joten muutama kalikka pesään. Kasvihuoneessa yrtit olivat olleet yksinään kymmenisen vuorokautta. Siis myöskin kastelua vailla. Ilmat ovat kuitenkin viilenneet sen verran, etteivät kasvit olleet kuivaneet kuoliaaksi. Nyt saivat kuitenkin kunnolla kostuketta.

Välipalat syötiin ja juotiin. Ryhdyin poistamaan siten huussin alta runsaan neljän kuukauden ajalta syötyjä välipaloja. Jos pääruokiakin. Eipä säiliö ollut lähelläkään täyttä, ei edes puolillakaan. Tulipahan vain sellainen päähänpisto. Ja voipahan taas hyvillä mielin syödä mökkieväitä.

Aino saapasteli laavun kasvimaalle ja nosteli sipulit maasta. Kävin sillä aikaa kuokkimassa pottuja muutamalle aterialle. Kumpainenkaan laji ei isoja kehuja kaipaa. Kuivaa pitäneet.

Torstaina varsin poikkeuksellisesti aamusauna. Keskiviikkona illansuussa tuli soitto ja meillä torstaille järjestyi pikavisiitti Kemiin. Paluumatkalla ryypiskeltiin pullakahvit Kuksassa.

Kasvihuoneesta olemme saaneet koko kesän ajan salaattia ja persiljaa. Tillit ehtivät kerran kuivahtamaan, joten ne menivät siinä. Viime vuotista on onneksi reilusti. Leikottiin iltasella melkoinen määrä persiljaa kuivamaan. Paljon sitä jäi vielä kasvamaankin. Koko syksyksi. Pikku pakkasetkaan eivät niitä pilaa.

Kolmen vuorokauden ajan minua vaivasi melkoinen huimajainen. Nopeahkon liikkeen jälkeen oli kuin olisin katsellut pyykkikoneen ikkunaa. Sisältäpäin. Pyöritys meni aina ohi muutamassa hetkessä. Perjantaina kuitenkin pyörittäjä oli kaikonnut. Lieneekö ollut apua niistä liikkeistä, jotka löysin netistä.

En ole muistanut käynnistellä kelkkaa tälle kesälle. Nyt sen tein. Hyvin starttasi. Hereästi. Annoin koneen käydä minuutin tai pari. Talvella sitten lisää. Ryhdyin sitten käynnistämään ruohonleikkuria. Tälle kesälle viimeisen kerran. Kylläpä sain nykiä kipeän olkapään vieläkin kipeämmäksi. Käynnistyi vasta noin viidennelläkymmenennellä vedolla, ehkä ylikin meni. Leikoin mökin eteläsyrjän nurmet. Siinä ruoho kasvoi paksuna turkkina. Muualla ei ollut samanlaista kasvua ollut. Illemmalla ajeltiin metsäautoteitä. Silmä tarkkana katseltiin ja etsiskeltiin puolukkamättäitä. Turhaan. Kato on likimain täydellinen.

Kolofoni-allergiani on ollut rauhallisessa vaiheessa. Olen vältellyt pihkapuita ja muita ärsykkeitä. Lauantaina kuitenkin tein sellaisia asioita, joita ei pitäisi tehdä. Ensiksi sahailin laavulla kevättalvisen lautaurakkani pintalautoja pätkiksi. Niitä mitäänsanomattomia kaarnapintoja. Pilkoin ne sitten pikkukirveellä ohuiksi säleiksi. Tuli kottikärryllinen erittäin hyvää syttötikkua. Tuo homma ei niinkään ehkä ollut kovin vaarallista iholleni. Mutta kun jatkoin harrastelua tekaisemalla käsipyyhetelineen. Olen netistä etsinyt sellaista. Löytänytkin. Mutta maksaa hunajaa. Leikoin tarvittavat palaset yhdestä omatekoisista laudoistani. Leveyttä 21 senttiä. Agrekaatti ollut kutakuinkin virattomana koko kesän. Siksi oli sen kanssa melkoinen ja kivulias työmaa. Käynnistyihän se lopulta ja sain hiottua palikat. Pohjaosastoon vielä iso reikä. Siitä käsipyyhe on otettavissa yksi kerrallaan. Kasasin luomukseni ruuveilla ja asensin sen grilliin. Ei se liian komea ole, mutta varmaankin tarkoituksenmukainen. Pölyä lensi etenkin hioessa ja niinpä naama ja kädet kukkivat. Voi, voi.

Ryhdyin sunnuntaina - jälleen kerran - selvittelemään erästä kalaverkkoa. Sen sutti on työllistänyt minua tuntikaupalla kesän mittaan. Raivostuttavaa. Nyt alkoi tuntumaan, että tapahtuisi edistystä. Aino saapui myös paikalle ja neljä kättä tehosi: sutti oikeni. Vihdoin!

Tuossa muutaman päivän aikana näin ehkä hieman poikkeuksellisen paljon riistaeläimiä. Useita kyyhkyjä, useita koirasmetsoja, pyitä ja jäniksiä. Ovatko kannat kasvussa?? Toivottavasti näin on.

Syksyn merkkejä alkaa jo olla maisemissa. Yöpakkasia oli viikolla Pellossa ja Ylitorniolla. Parinakin yönä. Miekojärvi isona lämpöpatterina piti Tarran plussalla. Puut alkavat saada väriä. Lehtiä jo putoileekin. Muutolintuja on poistunut etelään, osa kerääntymässä parviin. Kuten kurjet. Kuitenkin jopa pääskysiä on vieläkin paikalla. Pitkin kesää olemme havainneet, kuinka pikkulintuja on kymmenittäin mökkimatkalla tietyissä paikossa maantiellä. Taitavat olla paikkoja, joissa lähellä on karjataloutta. Onko tiellä kärpäsiä tai muita hyönteisiä? Kukaan tutkinut? Oli miten oli, ihmetyttää se, kuinka linnut osaavat väistää autoja. Paitsi pari viikkoa sitten. Normaalivuonna auton alle jää nolla lintua. Pari viikkoa sitten kotimatkalla jäi alle peräti viisi lintusta!

Alkuviikko 27.8.2018 - 28.8.2018

En yleensä nuku älyttömän pitkään aamuisin. Maanantaina kuitenkin uinuin liki yhdeksään. No kun väsytti! Normaalisti nukun noin 7 tuntia vuorokaudessa. Päikkärit harvinaisia. Joskus kuitenkin olen päivälläkin hetken pitkälläni ja harvakseltaan ryyppäydyn jopa unten maille. Yleensä vain muutamaksi hetkeksi, mutta siinä onkin riittävästi. Lihaksisto on rentoutunut riittävästi ja voi taas jatkaa päivän ohjelmaa. Mitä se sitten onkaan.

Aino pesi pyykkiä. Koska Ainolla on hieman polvessa harmia, vein minä pyykit langalle kuivumaan. Katsoin netistä tutkakuvia, jotten päästäisi sateen tullessa pyykkejä kastumaan. Aivan kunnon sadealue oli hivuttautumassa lähemmäs, mutta se näytti kulkevan niukasti meidän pohjoispuolelta ohi. Lännestä itään. Pohjoisella taivaalla mustat pilvet kertoivat, että netin tutkakuvat olivat aivan oikeassa. Olin lähdössä kauppareissulle, mutta kastuisiko pyykit sillä aikaa? Kyllä pokka petti ja hain pyykit sisälle. Kuiviakin jo olivat. Ehkä jossakin pyykkipoikien alla oli hieman kosteutta. Eipä tarvinnut kauppareissulla pelätä. Eikä kiirehtiä.

Puolukka-aika on syyskuulla käsillä. Illemmalla lähdin käymään tutkailemassa etukäteen puolukkamaisemien tilannetta. Siellä oli maa ja pensaikot märkänä sateen jäljiltä. Puolukka täysin kateissa. Paikka ollut takuuvarma puolukkamaa useiden vuosien ajan. Pelot ovat käymässä toteen: taidamme jäädä ilman puolukkaa! Ellemme sitten saa ostettua.

Sain aamupäivällä luetuksi Pentti Linkolasta kertovan kirjan. Kyllähän siinä on monenlaista asiaa. Linkolan mielipiteet ... no ne ovat hänen. Konstit, joilla luonto ja koko maailma saadaan pelastettua.... en millään voi sitä kaikkea hyväksyä, tuskin ymmärtääkään. Sitkeä askeetikko, luettakoon kunniakseen!

Tiistaina ei mitään sen kummempaa. Paitsi että minulla muuan kide oli ilmeisesti lipsahtanut väärään paikkaan. Tai asentoon. Ja se aiheutti omituisia tuntemuksia. Netistä löysin ohjeita kiteen kaatamiseksi takaisin. Ei vielä onnistanut, huomenna uusi yritys.

Ei vielä keskiviikkonakaan onnistunut. Mutta tosi hienoa loppukesän säätä luvassa. Siksipä ollaan taas lähdössä Tarran suuntaan, kunhan saadaan puurot pupellettua!

Viikonloppu 25.8.2018 - 26.8.2018

Eipäs lähdettykään tällä kertaa pohjoisen suuntaan. Vaan lauantaina aamusta lähdetttiin Oulua kohti. Mentiin hieman ohikin. Tunti ja 50 minuuttia ja 145 kilometriä myöhemmin oltiin perillä. Kohteessa Säikkäranta 88. Tiina ja Jani siellä jo olivatkin. Laittaneet paikan suurin piirtein valmiiksi. Myöhemmin tulivat Janin äiti ja veljet perheineen. Syötiin ja seurusteltiin. Leppoisa tuokio naimisiinmenon kunniaksi. Nelistään jäätiin sitten illaksi ja aamusella kokosimme kamppeet ja loppusiivous. Kotimatkalle sitten, kumpikin porukka suuntaansa. Meillä samat kilometrit ja minuutit kuin mennessä. Liikennettä vähän. Tietöitä vain malliksi Oulun päässä.

Alkuviikko ainakin ollaan kotosalla. Katsotaan sitten, mille mallille maailma kääntyy. Vai kääntyykö millekään?

Viikon varrelta 20.8.2018 - 24.8.2018

Oli taas maanantaille varattuna labra. Turvakokeita lääkkeen johdosta.Tiistaina sitten se lekuri. Nyt iho on ollut vaihteeksi parempi. Kämmenetkin liki ok. Suurin vaiva huulten reunamilla. Kirvelyä ja kutinaa. Kun maksa-arvot edelleen loistavat, jatkuu Trexan. Huulille uusi voide ja syksyllä uudet allergiakokeet. Loistavaa!

Ikää kun kertyy, kaikenlaiset vaivatkin lisääntyvät. Eivät ne ole välttämättä henkeä uhkaavia. Ovatpahan vain todisteena siitä, että taakse on jäänyt vuosi jos toinenkin. Tuo ikääntyminen ja vaivat tulevat joskus kaikilla vastaan. Kaikki ovat vuorollaan dinosauruksia. Antakoon se aihetta ajatteluun.

Viikko meni hieman risaisissa merkeissä, silä myös alkuviikon jälkeen oli silloin tällöin varauksia ja menoja. Labravarauksia tein syys- ja lokakuullekin asti. Oli sitten myös aikaa löhöillä ja parannella haavojansa. Minulla takareisi ei vielä loppuviikollakaan ollut ihan ok. Uusia suonenvetoja ei kuitenkaan tullut, vaikka välillä tuntui olevan lähellä.

Perjantaina kauppareissuja. Viikonlopun suunnitelmat hieman ainutkertaiset tällä kertaa. Lähdin etsimään kaupoista myös jotakin pitkän tähtäimen asioita. Arvelin, että löytäminen on vähintään haastavaa. Ei se kuitenkaan ollut. Juuri sellaista ei löytynyt, mitä olin ajatellut. Mutta muutin päässäni suunnitelmia kamppeita kloniessani. Lopputulos on varsin selkeänä mielessäni!

Viikonloppu 18.8.2018 - 19.8.2018

Lauantaina aamulla silmät vielä sikkarassa vedin jalkaani sukkia. Iskipä silloin vasempaan reiteen karsea suonenveto. Sukan veto jäi puolitiehen. Yritin oikaista jalkaa ja hieroskella reiden takaosaa. Ei vain jumi antautunut. Meinasi päästä tuskan parahdus. Joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Alkoi nimittäin tuntua reippaanlaista painetta takaliston suunnassa. Siinä taistelin kahta asiaa vastaan. Väänsin jalkaa suoraksi ja puristin takalihaksia. Suureksi riemukseni onnistuin molemmissa taisteluissani. Ja pääsin ontumaan veskiin suorittamaan aamun avauksen. Suonenveto johtui varmaankin perjantaisesta urakoinnista. Kesä maattu varjossa ja nyt oli kunnon ryhtyminen. Suolakin hikoiltu vähiin. Tätä kirjoitellesani sunnuntai-iltana reidessä yhä lievää kipua. Varoittelee ja muistuttelee. Edellisestä suonenvedosta on pari-kolme viikkoa. Silloin sain sen torjuttua helposti. Mahtivääntö on ollut joskus vuonna 1974 armeijassa. Teltassa illalla marssin jälkeen veti molemmat jalat reisistä koukkuun. Tarvittiin kaksi sotamiestä vääntämään jalkoja, jotta helpottaisi. Helpottihan se.

Lepäillessäni seslongilla seljälläni seurasin aurinkosähkön ohjausyksikön näyttämiä tietoja. Auringon ja varjon vaihdellessa lataustehokin vaihteli. Asentamani akut olivat tehtaalla täyteen ladattuja. Kauanko lie seisseet varastossa ja olivatko enää täysiä. Näytössä viiden tolpan pitäisi olla täyden akun merkki. Nyt se vaihteli ihmeellisesti kahden ja neljän välillä. Auringon mennessä piiloon, muuttui näkymäksi kaksi tolppaa. Hieman illempana taas neljä, seuraavana aamuna kolme. Ota siitäkin selvää!

Välillä on näkynyt jäniksen poikasia. Vähälukuisista vesilinnuista on ainakin isokoskeloilla poikueita. Pyypoikue tuli kyläilemään laavulle. Poikaset ovat jo isoja. Emolintu hyppäsi kannon nokkaan. Pörhisteli ja räpytteli. Siitä irtosi tuuleen melkoinen pölypilvi. Oli rypenyt pottumaassani ilmeisesti poistaakseen syöpäläisiä.

Annoin vanhan akun Pekalle. Se saattoi olla sittenkin hyvässä iskussa. Ohjausyksikön näyttö kun on hämäävä. No, nyt kuitenkin on uudet akut ja tuplatehot aiempaan verrattuna.

Sunnuntaina aamuyöstä vesisadetta. Osuipas se vihdoin kohdalle. En tiedä, oliko siitä enää millekään apua. Ehkä hieman potuile, jos välttyvät pakkasilta. Pussitettiin aamulla mustikat. Lähdettiin kotimatklle jo kymmenen kieppeillä. Aikaiseen lähtöön pätevä syykin.

Olen seurannut aika tarkkaankin sivujeni kävijämääriä. Ovat nyt jonkun aikaa olleet aikalailla vakiintuneella tasolla. Mutta määrät ovat kuitenkin niin vähäisiä, että yksikin pois jäänti aiheuttaa pienen notkahduksen määriin. Kun päiväkirja on jatkunut yli 20 vuotta, on matkan varrella tullut joitakin uusia seuraajia ja vastaavasti joitakin jäänyt pois. Kannan hieman huolta muutamista tapauksista. Sillä he ovat kokonaan poistuneet vieraskirjan kommentoijien harvoista joukoista. Onko kiinnostus lopahtanut vai onko taustalla jotakin vakavampaa, peruuttamatonta?

Loppuviikkoa 15.8.2018 - 17.8.2018

Oltiin varustauduttu mökkimatkalle saappain, ämpärein ja poimurein. Pysähdyttiin tiistaina löytämiämme mustikoita poimimaan. Olivat yhä tallessa. Kiersin hieman laajemmalti, mutta sen kummoisempaa marjapaikkaa ei löytynyt. Saimme kuitenkin ämpärin verran ja sen riittää tälle kesälle. Puolukan osalta ei uskalla edes toivoa. Niin heikot ovat näkymät. Jatkettiin mökille. Kuijasjoentie lanattu. Kaipaisi suolausta. Alposlahdentien korjauspaikka kaipaisi kuorman-pari soraa. Ei hyvä auraajan kannalta, jos jäätyy tuollaiseksi, kuin nyt on.

Mökillä asensin uudet akut ja nostin vanhan syrjään. Siinähän saa alkaa pelaamaan. Sisällä vain +13. Edellisenä yönä Meltosjärvellä pakkasta. Pakko laittaa kyhyt kaminaan.

Torstaina virallinen Meltosjärvi +2 astetta. Taas kyhyt kaminaan, sisällä viileähköä. Seurasin akkujen latautumista. Eipä juuri latautuneet. Paksut pilvet taivaan peittona. Eipä sitä virtaa saatu meille asti, kuin hivenen.

Perjantaina tehtiin vesireissu. Matkan varrella varpushaukka ajoi takaa pientä lintua. Olipas hurjia käännöksiä. Siivet kuitenkin kestivät. Kannoin järvestä pari ämpärillistä vettä kasvihuoneeseen ja tein kunnon peruskastelun. Sovittiin, että illan suussa saunotaan. Siksipä uskalsin ottaa hommakseni poistaa ruksilistalta eräs homma. Oli ikävästi näkösällä pari tykky- ja tuulivahinkopuuta. Kaadoin ja pätkin ne. Kolme mäntyä ja kaksi haapaa. Kannoin parimetriset pöllit tien varteen. Siitä kärräsin ne maitokärryllä pinoon vanhalle totutulle paikalle. Samalla kärräsin grillin luota yhden tykkymännyn. Laavulta lisäksi monta kärryllistä sinne kasaamaani puuta. Tulikin mökille hyvä pino, ainakin motti. Aino kärrsi laavuun kärrytolkulla pilkettä. Kylläpäs sauna maistui, molemmille hikihommien jälkeen.

Olen nyt saanut kaikki suoritukset koskien Tarrantien talviaurausta. Kiitokset kaikille. Eipä se kokonaissumma niin älytön ollut. Ja onneksi on jakajia. Jonkun verran loppusummaa alensi se, että olen muutaman kerran itse aurannut tietä kelkkavetoisella aurallani. Ehkä kolme aurauskertaa säästyi. No ainakin kaksi. Olen lisäksi auraukseni jälkeen lingonnut tien reunaosat. Kaikille lisäksi olen tehnyt vähintään parkkipaikat.

Hetki kotosalla 14.8.2018 - 15.8.2018

Tiistaina mökiltä lähdettyämme oli Alposjärven seutuvilla metso tien varressa. Se väistyi ojan taakse, joten se tuskin oli vanha tuttavamme eli hullu metso. Emme pysähtyneet tervehtimään. Kuijasjoen tielle oli ajettu soraa. Hyvä ettei auto hajonnut, kun tielle oli pudotettu sellaisia sorakasoja, että moisia nähnyt missään. Pahasti tömähti satasen vauhdissa. Pysähdyimme kerran se-ku-vaan. Ihmettelimme marjaisia mustikanvarpuja. Saatammekin paluumatkalla poimia siitä hieman mustikkaa.

Ajattelimme olla kotosalla pari yön seutua. Heti tiistaina iltapäivällä käväisin kuitenkin akkuliikkeessä. Matkaan sieltä tarttui hieman akkukapasiteettiä ja myös tietoa. Käväisin myös ruokakaupassa. Noin niinkuin ensiapumielessä. Mökillä oltiinkin syöty eväät melkolailla tarkkaan. Kerrankin! Kotonakin jääkaapissa oli vain valo, ei paljon muuta. Aino pesi pyykkiä ja kun ilma oli sievä, pyykit kuivahtivat ulkosalla aika nopsaan. Katseltiin parit nauhoitukset ja oleskeltiin aivan rauhassa.

Keskiviikkona mökille lähtö olisi ollut kauppareissua ja huoltoasemaa vaille valmis. Ei ollut isompaa tekemistä, mutta emme silti vielä lähteneet. Mikäpä kiire mökillekään.

Paitsi.... Aino käväisi suihkussa ja totesi virkeänä, että jospa kuitenkin mentäisiin. Hoidettiin tankkaukset ja kauppa-asiat. Juotiin vielä kahvitkin kotona. Ja lähdettiin sitten ilman sen kummempaa kiirettä.

Viikonlopun yli 12.8.2018 - 14.8.2018

Olen kesän mittaan maininnutkin, kuinka useimmat sadealueet onnistuivat aina kiertämään Tarran seudun. Monet olivat ne sateet, jotka menivät järven takaa lounaasta koilliseen. Meillä kuivuus on koetellut rankasti kaikkea kasvustoa. Nuo vastarannan sateet ovat siellä suunnalla hieman pelastaneet tilannetta. Mustikka on kuulopuheiden mukaan siellä saanut sen verran vettä, että paikoin sitä löytyy. Tarran muorit kuitenkin lähtivät sunnuntaina paikallisille apajille. Saalis odotettu. Olisi kai pitänyt ajaa kilometritolkulla etsimään marjapaikkoja. 

Jatkoin laavulla hommiani. Kyseessä nyt viimeiset fiksaukset. Sain ne valmiiksi iltakuudeksi. Olin vähintäänkin tyytyväinen. Paikasta tuli niin siisti, että päätin antaa lopputuloksen ansiosta laavulle sen ensimmäisen Michelin-tähden. Loppusilaus ikäänkuin laajensi sisätilaa. Ja teki siitä valoisemman. Aino sanoi, että sehän on hienompi kuin mökki! Ei nyt sentään, vaikka vaikuttava se on! Kesän helteet olivat pistäneet projektit "jäihin". Nyt vihdoinkin oli viilentynyt sen verran, että työhommat olivat siedettäviä.

Maanantaina viileys jatkui. Päivälläkin vain 11 astetta. Pohjoistuuli lisäsi viileän tuntua. Ei kuitenkaan alettu laittamaan tulta kaminaan. Tein laavulla loppusiivouksen. Jossakin lähistöllä mustikoita oli, sillä rastaiden mustikkapaskoja oli joka puolella. Lähdimme kaikesta huolimatta lyömään päitämme alueen mäntyihin. Kohteena paikka, josta eräänä erittäin heikkona mustikkakesänä saimme kauden ainoat mustikat. Kolmisen litraa / lurjus. Nyt paikassa ei ollut mitään. Paluumatkan varrella pysähdyimme erääseen kosteikkoon, josta löytyi joku marja. Aino olisi siitä keräillyt, mutta minulla jo kiinnostus oli hiipunut. 

Tiistaina sitten Tornioon. Yön tai kahden reissu. Ennen mökille paluuta vielä päivitys. Ke tai to.

Loppuviikkoa mökillä 8.8.2018 - 11.8.2018

Mökillä ennen kuutta. Juotiin tulokahvit. Pelailtiin. Alkuun Aino hallitsi suvereenisti tyyliin 100-0. Sitten tuurit kääntyivät ja loppuilta meni minun piikkiin. Voi kai sanoa, että pitkällä aikavälillä pelit ovat menneet ja menevät jatkossakin tasan. Taitoeroja ei ole. On vain hyvää ja huonoa tuuria. Nuo voitto/tappioputket vain ihmetyttävät.

Torstaina pähkäilin aurinkosähköjärjestelmän ominaisuuksia. Paneelit eivät ole ihanteellisissa paikoissa. Voisi olla asiaa laittaa vielä kolmaskin paneeli. Sitäkään ei saa huippupaikkaan, mutta aika hyvä minulla on ajatus. Pitäisi kaataa radikaalisti puita, jos haluaisi takuuvarman lopputuloksen. En taida olla siihen valmis. Tuskin Ainokaan. Toinen asia on tuo akkukapasiteetti. Nyt on käytössä yksi 105 Ah geeliakku. En muista hankintavuotta, mutta on se kai 6-8 vuotta vanha. Kun olen seurannut uuden lataussäätimen tietoja, en ole aivan vakuuttunut akun kunnosta. Päivällä kun akku näytti täyttä, niin illalla putosi yksi "tolppa", vaikkei kulutusta ollut ollenkaan. Tuolainen akku maksaa lähes 300 euroa. Ei huvittaisi sijoittaa niin kalliisiin amppeereihin. Kun vapaa-ajan akkuja saa esim. 80Ah hintaan 80,00. Jos niitä laittaisi 3 kpl, olisi virtaa jo hieman enemmän varastossa. Voisi jo silloin harkita 1-2 kilowatin invertteriä lisukkeeksi. Silloin voisi käyttää imuria tai jotain muuta sähkölaitetta lyhytaikaisesti. Kapasiteetin nosto voi tietenkin olla tilaongelma. Ehkäpä pitäisi rakentaa kunnollinen paikka akuille, säätimelle, invertterille, sulakkeille, kytkimille ja kaikelle muulle.

Sain siinä testaillessani ohjausyksikön sellaiseen tilaan, että se ei antanut enää virtaa ulos. Ihan vain painelemalla set- ja menu-näppäimiä. Löysin onneksi käyttöohjeen. Olin jo ehtinyt huolestua. Että rikkikös tuokin!

Perjantaina Aino pesi terassin maton. Olin hetken kaverina. Lähinnä kantoapuna. Päähommanani oli kuitenkin kypsentää ostamani lihatönkki. Olin päättänyt kypsentää sen palvipöntössä pitkän kaavan mukaan. Kolmen tunnin paiston jälkeen aloin antamaan sille savuaromia. Jossain vaiheessa käänsin sen ja laitoin uudet purut. Täytyy sanoa, että lopputulos oli hieno ulkonäöltään ja maultaan. Varsinaista nyhtöpossua.

Paistamisen ohessa aloitin kesän isoimman projektini. Tietenkin olin aloittanut jo talvella, kun kaadoin mäntyjä ja sahailin niitä laudoiksi. Eli tarkoitus korvata laavun reunoilla olevat tuulensuojapressut laudoilla. Perjantaina iltapäivän lämpö lopetti työskentelyn yhden seinämän jälkeen. Mutta homma oli aloitettu ja nyt tiesin, miten edetään.

Lauantaina aamuviideltä 20 astetta. Sitten: jippii! Alkoi kova lounaistuuli ja tuli viileys. Palkimensaaressa pärskeet rantakiviltä kohosivat korkeuksiin. Jä lensivät kauas metsään. Päivän aikana muutama vähäinen sadekuuro. Ilma raikastui merkittävästi ja jonkun sadekuuron aikana oli jo +13 astetta. Sade ei juuri haitannut, vaan sain kuuteen mennessä laavun seinämät rakennettua ja asennettua paikoilleen. On siinä vielä tekemistä, mutta tärkein on tehty. Porakoneen pääakku sippasi, mutta vara-akku riitti. Kuittaan projektin valmistuneeksi. Tuo pääasia kun kerran on valmistunut. Lisähommat ovat fiksauksia, joilla peitän rumia kohteita.

Ollaan mökillä varmaan yli viikonlopun. Käväistään kuitenkin kotosalla, ehkä ti-ke. Yömukin. Seuraava päivitys kai silloin. Aurauslaskun jaosta olen muuten saanut suorituksia. Kiitän. Toivon, että saan kiittää vielä vastaisuudessakin, kaksi kertaa. Tällä hetkellä "minun osuuteni" on turhan kova.

Kahdestaan kotosalla 7.8.2018 - 8.8.2018

Oli sitten se lekuri keskipäivällä. Vilkaisi kyynärpään limapussia. Siisti ja rauhallinen, ei toimenpiteitä! Olin hieman pettynyt. Mutta lääkäri on ammattilainen ja turha on mutista. Oikeaan olkaan sain kuitenkin kortisonipiikin. Ensiapua kipuihin, toivon mukaan toimii ja apua on kuukausiksi.

Ollut nyt muutaman päivän ajan hyvinkin siedettäviä ilmoja. Helteitä ei ole ollut. Selkeitä päiviä, harvakseltaan kuitenkin vähäisiä sadekuuroja. Yöt jo aika viileitä. Ja iso muutos on siinä, että yöt ovat jo melkoisen pimeitä. Helteiden poistuttua on myös ilman kosteusprosentti pudonnut. Öinen 100 prosentin aika on lyhentynyt. Se osaltaan on ollut helpottamassa oloa. Loppuviikolle luvassa 23-25 asteen lämpöjä, mutta vain kolmeksi päiväksi. Jokohan alkaa olla tuskat tuskailtu?

Keskiviikkona aamulla aivan rauhassa aamupalat. Katsoin illalla nauhoittamani ohjelman. Suorana kun vahtasin illan EM-kisoja. Muutamat kauppa-asiat hoidettiin. Kun ei ollut itse asiassa mitään kiirettä, hoidimme myös päivänälän kotosalla. Mökille lähdimme vasta myöhään iltapäivällä. 

Kolmistaan kotosalla 4.8.2018 - 7.8.2018

Kotimatkan alkupäässä poroja runsaasti tiellä. Aina vasoja mukana. Mistä moinen käyttäytyminen? Oliko vielä paarmoja? Hieman ennen Torniota otin puheeksi marjatilanteen. Hillaa ei saatu. Mustikan tilanne erittäin heikko ja puolukankin kohdalla ei ole mitään odotettavissa. Että pitäisikö ostaa vielä laatikko mansikkaa? Niin päätettiin ja laatikko saatiin Ykkösen pihalta. Hinta ei ollut kuukaudessa juurikaan halpunut. Tehtiin Tiinan kanssa kauppareissu. Aino oli palatessamme hyvässä vauhdissa mansikoiden puhdistamisen ja pakastamisen kanssa. Pian oli se homma klar ja ruokakin valmis. Tiiina valmisti lentävän Jaakopin kaltaista ruokaa. Oli todella hyvä ruoka ja jatkossa pysynee ohjelmistossa.

Iltasella ajelulla Kukkolaforsenilla. Syötiin jopa kevyet iltapalat. Niin kevyet, että oli syytä kotosalla haukata hieman tukevammin. Sunnuntaina Tiina nautiskeli ruuat Umpitunnelissa. Meillä vanhuksilla kotona pyttipannu. Periaatteessa vaatimatonta, mutta olipas kerrassaan hyvää!!

Maanantaina rouvat päättivät käydä Ikeassa. Tiina oli määrännyt minut käymään terveyskeskuksessa. Paria pientä tulehdusta ja olkapäätä näyttämässä. Noita tulehduksia olisi syytä jonkun vilkaista, etenkin kun on se Trexan! Ajattelin, että Ikea on neljän tunnin reissu. Ehtisin hyvin viemään rouvat ja sitten menisin jonottamaan pikapolille. Kuinka väärässä olinkaan. Minulla vuoronumero oli 18 pykälää isompi, kuin juuri sisään päässeen numero. Laskin, että kolme tuntia saan sen hetkisellä vauhdilla odotella. Rouvilla menikin sitten vain tunnin verran. Jäi siinä eräskin hylly hypistelemättä. Kävin välillä heittämässä Ainon ja Tiinan kotosalle ja palasin jonoon. Lopulta minulla meni kokonaisuudessaan vain kaksi tuntia, sillä ruokatunnilta palasi toinenkin vastaanottaja kehiin. Sain ohjetta ja lääkäriajan tiistaille. Silloin mahdollisesti punkteerataan ja laitetaan kortisonit. Antibiootit tässä tapauksessa unohdetaan, joten Trexan jatkuu normaalisti. Kotona oli herkut pöydässä palatessani. Voi tätä autuutta!

Tiistaina siis normaalit lääkkeet. Sitten valmistautuminen Tiinan lähtöön. Ja ennen yhtätoista Kemiin junalle. Nyyh!

Tuo Tiinan kyläily on yleensä mukavaa. Tällä kertaa se oli kuitenkin kerrassaan loistava juttu. Monissa tavallisemmissa asioissa isona apuna. Ellei jopa päällepäsmärinä. Piti huolta meistä vanhuksista. Henkisesti ja fyysisesti. Minut jopa patisti terveyskeskukseen hakemaan apua vaivoihini. Lopuksi riitti vielä kärsivällisyyttä opettaa tabletin käyttöä Ainolle. Minulla varmaan olisi puhti loppunut jo alkutekijöihinsä. Kiitos! Tule hopusti takaisin!

Viikon 31 loppupuolta eli 1.8.2018 - 4.8.2018

Kemistä ajeltiin mökille. Matkassa siis sen niminen ihminen, jollaista ei aikaisemmin ollut ollutkaan mökillä. Eikä kyydissäkään. Vaikka sama ihminen olikin ollut kyydissä ja mökillä satoja kertoja. Ihmeellistä on elämä, eikös vain. Jäsen J liittyi seuraamme ja ilta sujui korttia pelaten. Rinki siirtyi ulos pihapöydälle, sillä sisällä oli niin tolkuttoman kuuma.

Torstaina yhä kuumaa. Käväistiin mansikkamaalla ja otettiin pois lintuverkko. Mansikoita enää reilu kourallinen. Paluumatkalla kuokittiin pottuja. Järvi sitten kutsui. Rypeydyttiin lämpimässä rantavedessä.

Iltapäivällä ukkosen tuntua. Kuuden maissa jyrinää riitti, mutta jälleen kerran kunnon sateet kiersivät meidät tai kuivuivat. Rintama oli leveä. Kaukaa Ruotsin puolelta Venäjälle asti. Korkeutta 50-70 kilometriä. Hiljalleen se siirtyi etelää kohti ja saavutti Tornionkin. Meiltä poistuessaan se jyrisi ja murisi mennessään tuntikausia. Tuulen suunta oli muuttunut pohjoiseksi. Raikas virtaus saapui viimeinkin ja helle oli selätetty.

Perjantaille oli luvassa sateita ja ukkosia. Pieniä kuuroja ja pisarointeja osuikin kohdalle. Jyrinää jossakin. Käytiin toteamassa mustikkasadon heikkous. Toista litraa kolmeen pekkaan. Huonoja, osin raakojakin. Sunnuntaina Koti-Tornioon jo aamupäivästä.

Alkuviikkoa 31 eli 30.7.2018 - 1.8.2018

Huomasin juuri, että nythän olen ollut virallisella eläkkeellä vuoden päivät. Tosin kun pitelin viimeisiä lomia, on edellisestä työpäivästä jo toista vuotta, vahvastikin. Mietin, että tulisiko minun tehdä jonkinlainen yhteenveto eläkeajasta. Enpä tee. Sillä eipä tämä aika sen kummoisempaa ole ollut. Ei ole ollut huippuhetkiä enkä ole yltänyt huippusuorituksiin. Ainakaan positiivisiin.

Samaa tukalaa hellettä yhä. Kauankohan tämä on jo jatkunut ja kauanko jatkuu? Henkihän tässä alkaa olla katkolla, kun pakoon ei pääse!

Ihmisillä on usein voimakas kilpailuvietti. On lyötävä ennätyksiä, on oltava toista parempi. Mitenkä tämänkin siten ottaa. Kun kovat luut ottavat yhteen, että kalina käy! Kuka jää tappiolle, kuka voitolle? Onko häviäjiä/voittajia?

Tiistaina meni illan suussa some sekaisin. Tapahtui jotakin, joka oli meillä tiedossa etukäteen. Usealla muullakin. Satoi viestiä tiettyyn suuntaan. Eipä muuta, kuin onnea, edelleen!

Keskiviikkona yhä tukalaa. Viikonlopusta alkaen kuitenkin muutosta tulossa. Voi ihmisen käsi! Katkeaako helleputki lopultakin? Tänään iltapäivällä Kemin kautta mökille. Kyytiin sieltä some-vilinän aiheuttaja. Siten mökille muutamaksi päiväksi.

Pitempi viikonloppu 25.7.2018 - 29.7.2018

Tultiin keskiviikkona puolilta päivin mökille. Lämmintä 27 astetta. Voi meitä poloisia! Käväistiin mansikkamaalla. Alkaa jo sato hiipumaan. Saatiin kuitenkin maistiaisia ja jokunen rasia pakastelokeroonkin. Paluumatkalla pottumasta uudet potut. Ei isoja, mutta ehkäpä parhaimmillaan.

Torstaina aamulla ennen seisemää ukkosta ja sadetta. Lämmintä ulkona +18. Ikkunat yön levällään, joten olotila sisällä liki siedettävä. Ukkonen ja sade vetivät hetken henkeä. Tuli sitten pimeys. Tuli kaatosade. Tuli ukonilma. Tuli saunavettä ränneistä.

Tuli sitten pouta ja käväisin hillassa. Lämmintä yhä +18, mutta liialta sekin tuntui. Ei tullut hillaa. Hiki vain ja väsy. Kukahan on keksinyt sanonnan: "ei lämmin luita riko". Ihan perseestä koko sanonta. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ei kylmäkään riko luita. Mutta helle vie hengen heikommilta. Pumppu pettää. Lämpötalous heittelee. Kylmää, sadetta, lunta ja räntää vastaan voi suojautua vaatetuksella. Lämpöä vastaan loppuvat keinot viimeisten vaatteiden myötä. Etenkin sisätiloissa ja julkisissa paikoissa.

Perjantain vastainen yö oli jopa viileähkö. Olisiko ollut astekymmenen mittareissa. Minulla lasi auki ja aamulla kurkku kipeä. Olin saanut vinkin. Neuvottu paikka, johon oli jäänyt hillaa. Suurin toivein aamuviileässä matkaan. Jassoo. Ei kertakaikkiaan mitään. Kävin vielä erään syrjäisemmänkin paikan. Mönkijän jäljet sielläkin. Eli hukkareissu. Leikkasin pihalla ruohon, kun en muuta osannut.

Pähkäilin aurinkopanelijärjestelmän toimivuutta. Oli mielessäni itänyt epäilyksen siemen. Pitkän testailun ja pähkäilyn jälkeen totesin kaiken olevan ok. Olin jo päätyä epätoivoiseen ratkaisuun, mutta kaikki oli kuitenkin kunnossa.

Lauantaina Aino alkoi siivoamaan autoa. Kun tuli imurin vuoro, kaivoin sen esille ja käynnistin agrekaatin. Kesken imuroinnin imuri hiljeni. Tulipa jälleen asiaa kierrätyskeskukseen ja kodinkonekauppaan.

Helteiden vuoksi on minulla moni asia pahasti vaiheessa. Lämmintä nytkin oli, mutta päätin silti kokeilla jotakin. Malliksi. Sahasin moottorisahalla muutaman riman halki ja vein ne laavulle. Siellä pätkin kevään lautaurakkani tuotoksia 90 sentin mittaisiksi. Aloin tekemään laudoista ja rimoista aitamaista seinäelementtiä. Laavulla tolkuttomat olosuhteet ja lopetin lyhyeen. Lisäksi varaamani naulat on vaihdettava pieniin ruuveihin. Rautakauppareissukin siis.

Sunnuntaina taas mansikkamaalla. Puolisen litraa enää. Laatukin heikentynyt. Laavun pottumaasta eväspotut kotiin. Aika pieniä olivat siiklit. Ja vain muuan / kaali. Kesän tuotos kun on tätä. Hyvä, että jotakin saadaan. Ennen kotimatkaa käytiin järvessä. Hetkeksi raikastusta.

Epävirallisen tiekunnan osakkaat eivät ole juuri pistäytyneet mökissä. Oikeastaan koko kesänä. Poikkeuksena Vesku, joka on viikko viikon jälkeen kysellyt aurauslaskun perään. Nyt kun vihdoinkin sain sen laskun, oli minulla myös kuitti maksusta eli dokumentti aurauskustannuksista, jos joku haluaisi sitä vilkaista. Yritin olla tasapuolinen ja rehellinen, kun arvioin laskun jakamista. Pidin myös huolen, ettei kenenkään osuus nouse minun osuutta isommaksi. Laitoin viikonloppuna kaikille tiedoksi, mitä auraus kellekin maksaisi. Vesku tietenkin osansa jo maksoi. Muut seuraavat sitten aikanaan perässä. Toivon ja uskon näin.

Välipäiviä 24.7.2018 - 25.7.2018

Tuli tuossa mieleeni avainasia menneiltä viikoilta. Katsottiin tarpeelliseksi teettää kakkoskappale yhdelle vanhanmalliselle avaimelle. Katsoin netistä. Neljällä eurolla (+postikulut) saisi tilata aihioita. Niistä viilailemalla voisi saada oikeanlaisen avaustyökalun. Päätin arkana poikana kuitenkin ensin kokeilla alan ammattilaisia. Pikasuutari nosti kädet pystyyn, kuten olin arvellutkin. Neuvoi menemään lukkoliikkeeseen. Lukkoliikkeessä tyär nosti tiskille kolme puhelinluettelon kokoista kirjaa. Kirjojen sivut täynnä erilaisia avaimia ja aihioita. Mutta sopivaa vain ei tuntunut löytyvän. Minun mielestäni monikin olisi käynyt, mutta ammattilaisen silmä oli tarkempi ja löysi jokaisesta jotakin, joka poikkesi originaalista. Kädet nousivat täälläkin pystyyn, mutta sain hyvän neuvon mennä siihen maahan, jossa avain oli valmistettu. Liikekin oli tiedossa. Siellä palveltiin sujuvalla Suomen kielellä. Avainaihioita oli nauloissa melkomoinen määrä ja kuinka ollakaan, oikeanlainenkin joukossa. Siitä sitten avain koneeseen jonka avulla muoto siirtyi aihioon. Avaimesta tuli hyvä, lukko aukeni ja sulkeutui sillä liukkaasti. Kiitokset. On tämä elämä ihmeellistä!

Tukalaa on. Ennuste radiossa kertoi juuri, että tilanne muuttuisi vasta noin neljän viikon kuluttua eli 19.8. Tässä oikein tiedä, kummassa olisi helpompaa, kotona vai mökillä. Sitä on mietitty. Päätimme mennä keskiviikkona eli huomenna. Eilen oli labra joten nyt ei ole tiedossa kuukauteen mitään terveyspoliittista käyntiä tai testiä. Vasta kaksi vuorokautta tuon oletetun viilenemisen jälkeen on minulla seuraava labra ja perään lääkäri. Niin, tuo lämpö on alkanut lämmittää kotosalla betonirakenteita niin, ettei yön viileimpinäkään hetkinä asunto jäähdy juuri yhtään. Ulkona parikymmentä öisin, tyyntä. Liesituuletin öisin päällä. Ei tuo riitä tuomaan helpotusta. Mökillä ei ole liesituuletinta. Lautarakenteisena se jäähtyy helpommin. Ja auringon lämpövaikutus loppuu puuston vuoksi aiemmin. Ja: sieltä löytyy teltta! Siis mökille.

Viikonloppu 20.7.2018 - 22.7.2018

Perjantaina mökillä hieman ennen puolta päivää. Laitoin pikaisesti jääkaapin tulille ja tyhjensin kylmälaukun sisällön sinne. Ulkona jo +30. Päättelin, että ei odottaminen paranna tilannetta vaan mansikkamaalle on mentävä. Menin peräti autolla. Jätin auton käyntiin ja ilmastoinnin päälle. Mansikoita aivan mukavasti. Eikä niitä pilamarjoja tai ylikypsiä juurikaan ollut. Paluu mökille (300m) sujui mukavan viileässä autossa mukavasti. Marjat oli nopeasti putsattu ja laitettu rasioihin. Rasiat mahtuivat sopivasti pakastelokeroon. Kasvihuoneessa pari istutusämpäriä oli kuivamassa lopullisesti. Yritin suorittaa pelastusoperaatiota runsaan veden avulla.

Syönti. Luvassa viikonloppuna sadekuuroja, joten kaadoin rännien alta ämpäreistä vedet pois. Näytti sääsket munineen niihin ja melkoinen vilinä siellä kävi. Avasin ikkunat. Sääskiverkon takaa ei ilmaa sisälle tullut. Liian tyyntä. Helteen vuoksi sääskiä niukasti. Kukatkin kuolleet. Käväisin järvessä virkistäytymässä. Kylläpä virkistikin, mutta kohta oli sama tukaluus päällä.

Lauantaina helleraja ylittyi jo varhain. Kasvihuoneessa pelastusoperaatio oli tepsinyt, ainakin pääosin. Avasin molemmat ovet, jotta siellä pystyi olemaan.  Otin talteen ison osan persiljasadosta. Pilkoin ja laitoin kuivumaan

Päivällä seurasin netistä tutkakuvia. Jonkunlainen sadealue oli lähestymässä kaakon suunnasta. On se kyllä kumma, kun jälleen se hiipui ennen meille tuloa. Meltosjärven kohdalla se oli jo kuivunut. Pilvialue kuitenkin saapui ja lämpötila putosi muutaman asteen 24-25 asteeseen. Käytin hetken hyväkseni tekemällä pienen hillareissun. Kävelyä tuli kilometri tai puolitoista. Ihan liikaa. Etenkin kun hillaa en saanut. Tällä kertaa en kuullut käen kukkumista. Kuten esim. 7. heinäkuuta. Kun pilvialue oli meidät ohittanut, alkoi se taas pudottaa vettä ja ukkonen virisi.!!! Käväisin taas järvessä. Oli vastaranta ja jonkinlainen aallokko sekoitti vettä. Aivan rantavesissä en viitsinyt paikkoja peseskellä.

Olen aiemmin epäillyt, että hillaa kypsyy tänä kesänä kahdessa vaiheessa. Siten se kukkikin. Hillareissulla osa marjoista oli pudonnut jo aikaa sitten. Ehkä kolmisen viikkoa taaksepäin olivat jo kypsiä. Eli kyllä näin sitten taisi käydä. Ei se kuitenkaan sadon määrää selitä. Heikko mikä heikko.

Sunnuntaina aamuyöllä osui kohdalle sadekuuro, mutta räystäsalusämpärit tulivat vain puoliksi täyteen. Ennen puolta kahdeksaa tuli toinen samanlainen kuuro ja ämpärit juuri ja juuri täyttyivät. Katsoin tutkakuvat netistä. Olisi lyhyt rako seuraavaan sadepilveen. Joten kiirendin mansikkamaalle keräämään vajaan kahden vuorokauden tuoton. Oli sitä vain kypsynyt! Olin juuri poistumassa mansikkamaalta, kun se alkoi: vihdoin kaivattu sade. Nyt sai Tarranmaakin vettä. Turhan myöhään se tuli ja tuliko edes riittävästi. Metsäpalovaroitus päättyi, mutta kun kuumaa ja poutaa luvassa, pelkään pahinta.

Sunnuntaista ei sen kummoisempaa. Kotimatkalla hieman sadetta, kunnes Arpelan seutuvilla taivaat aukenivat. Pysähdyin siksi aikaa, että sade pesi takalasin puhtaaksi. Kotona mansikat pakastimeen. Iltamyöhään sain spostitse aurauslaskun. Se oli aiemmin sovitun sisältöinen. Tulen esittämään asianosaisille kohtuulliset osallistumispyynnöt.

Viikkoa 29, 16.7.2018 - 20.7.2018

Vaikutan varmaan valittajalta ja niin varmaan olenkin. Mutta tämä helle! Kirjoitan näitä rivejä kotosalla torstai-iltana noin 19:30 ja esim Meltosjärvessä yhä +30,4 astetta. Torniossa hieman alempi. Tämä tarkoittaa sitä, että kämppää/asuntoa ei saa viileäksi edes yöllä. Eipä ole ollut himoa lähteä mökillekään. Tässä meren läheisyydessä on aika usein jonkun asteen viileämpää kesäisin. Kuitenkin 30 asteen raja meni täälläkin rikki. Ja se on tukalaa se!

Tässä viikon aikana on tietenkin tullut käväistyä useammassakin paikassa, vaikka kotona kaihtimet ja ikkunat kiinni onkin ollut lähes siedettävää. Parturikäynti oli surkein tapaus. Sisällä lasikopissa 34 astetta. Hiki virtasi ja hiuksenpätkät liimaantuivat naamaan. En ole juuri ulkona näyttäytynyt. Onkohan vaikutusta sillä naamaan, kun nyt se on viikonloppuun verrattuna parempi. En ole juurikaan voiteita käyttänyt. Käsihuuhteella vain pyyhiskellyt näppyjä ja rikkoumia.

Viikonlopulle on ehdotettu sateita ja ukkosia. Painopiste kuitenkin etelämmässä ja suuria toiveita ei elätellä. Huomenna, perjantaina on kuitenkin pakko lähteä mökille mansikoiden takia. Ja tultava pois sunnuntaina pois. Maanantaina kun on taas labra. Hillaan en taida ennättää ja tuskin on halujakaan. Saatikka kuntoa näin kuumalla. Ikä tuo omat ongelmansa. Mutta tämä lämpöallergia on jo kovin vanha asia!

Viikonloppu 11.7.2018 - 15.7.2018

Keskiviikkona kaupassa käynti. Ennen mökkireissua myös suihkussa käynti ja syönti. Ei mitään kiirettä, joten vielä tiskit ja päikkäritkin. Hellettä pukkasi ja sitä ei päässyt karkuun, vaikka siirsimme lähtöä. Ei auttanut, kuumaan autoon oli pakkauduttava. Onneksi ilmastointi pelasi ja matkanteko oli siedettävää.

Torstaina aamun viileämmässä ilmassa käveltiin mansikkamaalla. Ruohikkopolku oli kasteen vallassa ja hämähäkkien verkot näkyivät hyvin. Saimme mansikkamaalta ensimmäiset maistiaiset. Makeita olivat, totta kai!

On varmaankin tullut lukijoille selväksi, kuinka kärsin liian kuumasta ilmasta. Olen jo vuosikymmeniä sitten sanonut, että ilma ei saisi olla 17 astetta lämpimämpää. Ja silloinkaan ei saisi olla aurinkoista. Nykyisin nuokin asteet tuntuvat ylimitoitetuilta. Aino ei ole asterajoja määritellyt, mutta ei helle häntäkään miellytä. Aikanaan työpaikalla sisäilman noustua yli 24 asteen, loppui minulla puhti. Nyt on jatkuvasti tuollaista. Yöt hikisiä ja unettomia. Luvassa tukalaa hellettä ainakin ensi viikon yli. Kunnon sadetta ei ole ollut sitten lumihankien. Muutama kuuro, kaikki eivät ole poistaneet edes metsäpalovaroitustakaan. Ihmiset juovat vettä päivittäin litratolkulla, mutta kasvit saavat riutua paisteessa ja kuolla janoon. Ruskea onkin pihamaiden pääväri.

Kun nyt hellekausi on jämähtänyt päälle, on pitänyt olla hieman tekemisissään tarkempana.  En nyt mitenkään mikään ahkeroija ole, mutta kun hiki tulee jo töitä ajatellessakin, on pitänyt tyytyä vähempään. Torstaina käytiin peräti kyläreissulla, kun ei oikein keksitty muuta järkevämpää. Sieltä palattua tekaisin eräänlaisen "markiisin". Keittiön ruutua vasten. Suojaamaan ruokapöytää suoralta paisteelta. Perjantaina oli veneen tervauksessa apuvoimia. Tervauksen aloitus siirtyi hieman, kun suojapressun alle oli ampiaiset keksineet tehdä pesänsä. Ylimääräinen työmaa oli järjestetty nuottaveneen viereen. Siihen oli ilmestynyt melkoinen kattopeltikasa, joka piti siirtää ensin pois. Nuottavenettä ei olisi saanut käännettyä ja siirrettyä rantaan. Viikon takainen verkkojen kokeminen oli jättänyt verkkoihin parit pienet sutit ja järvimalmilaatat. Verkot olivat kuivaneet, joten laitoin ne pyyntikuntoon. Lauantaina kylvin viimeiset salaatin siemenet. Salaattia olen hakenut pöytään joka aamu lautasellisen. Sunnuntaina kävin puristelemassa silikonia nuottaveneen pariin rakoon. Pieniä raot olivat, mutta nyt turvottaminen hoituu sukkelaan.

Viikonloppuna alkoivat ukkosrintamat kierrellä seutukuntaa. Lauantaina aamuyöllä satoi hieman, mutta varoitukset eivät muuttuneet. Sen jälkeen 100 kilometrin säteellä salamoi, jyrisi ja satoi rankkojakin kuuroja. Tutkakuvista näkyi hyvin, kuinka ukkoset pyörivät ympärillä. Mutta eipä me saatu niitä kaivattuja sateita. Eikä sunnuntai-iltaan mennessä poistuneet varoituksetkaan.

Helle ja kuivuus vaikuttavat negatiivisesti myös marjasatoon. Vain mustikalle on ennustettu keskinkertaista satoa. Hillalle ja puolukalle heikkoa. Alkava hillakausi taitaa kuitenkin jäädä näillä lämpötiloilla meiltä väliin. Jäähtyykö ennen mustikka-aikaa?

Mökkimatkoilla en yleensä ole tien tukkona. En nyt hirveästi kaahailekaan. Kunhan kuljeskelen joutuisasti. Joskus sitten niillä hiekkateillä tavoitan edelläni ajavan auton. Joskus se on tavallinen pikkuauto. Joskus hinaa kärryä tai venettä. Joskus se on matkailuauto tai paku. Yhteistä näille on se, että he eivät halua päästää nopeampaa ohitse. (ehkä 5% päästää). Kapeilla teillä on runsaasti merkittyjä ohituspaikkoja. Ei merkitystä. Mukava kiusata muita seuraavat 5 tai 15 kilometriä. Nautintonsa kullakin. Yksi nautinto matkan varrelta kuitenkin löytyy. Se on eräs talo ja piha-alue lähempänä Tornion päätä. Vanhat rakennukset ja pihapiiri on pidettu moitteettomassa kunnossa. Ilo silmälle. Ja mielelle.

Tiistai, 10.7.2018

Tänään tällaista:

Viikonloppu 5.7.2018 - 9.7.2018

Torstaina mökille kärry hinauksessa. Irroitin kärryn jo pihaliittymän yläpäässä ja ajoin auton pihalle. Tyhjensin kärryn laudoista ja rimoista. Pieni oli kuorma. Kiskoin kärryn käsipelillä omalle paikalleen kuusen alle. Aino oli ehtinyt purkamaan autosta enimmät kamppeet. Minulle oli jäänyt joku painavampi kylmäboxi. Käveltiin kasvimaakierros. Mansikat näyttävät tosi hyviltä. Punaista ei vielä näy, mutta vaaleaa raakiletta rutkasti. Illemmalla aikani kuluksi laitoin yhteen ongelmalliseen ikkunaan tiivisteet. Olin hiukan ihmeissäni, kun ikkunan tiivisteet olivat uudehkot ja ehjät. Tutkailin hetken. Hoksasin, että tiiviste on asemoitu hieman väärään paikkaan. Tein korjauksen vastapuolelle ja tiivistä tuli.

Hieman kovahkojen tuulien jälkeen oli perjantaina järven pinta sileämpi. Ja rantavesi ei ollut puuroa. Siksipäs pumppasin kertalaakilla vettä reippaamman annoksen saunaan ja terassin saaveihin. Kävin kastelemassa pottumaan. Kasvihuoneen yrtitkin. Leikkasin ruohon ja trimmerillä muutamat reunaheinät. Hikihommaa, kun oli jo aika lämmintä. No, saunaanhan saatiin vettä joten saunomaan vain! Palvasin vielä laavulla lohta. Norjan puolelta palaavat nuoremme saivat nyt turskan sijasta jotakin muuta.

Välillä kovahko tuuli. Lauantainakin. Mietimme soppelia retkikohdetta. Veneilyreissu hylättiin selvällä äänten enemmistöllä. Kunnon nousu vaaroihin hylättiin ikämme tuoman veto-oikeuden voimin. Ja oli varmaan meidän vaarat kesyjä nuorille Norjan vuorten jälkeen. Liian kuumakin oli. Retkelle kuitenkin mentiin. Löytyi tuulinen (sääsketön) kallioalue, jossa varjoakin. Eikä liian kaukana tiestä. Kahvit ja viinerit maistuivat. Tulta emme tehneet, olihan metsäpalovaroituskin. Paarmat hieman pörräsivät, niinkuin aiemmin vesireissullakin.

Sunnuntainakin tuuleskeli, mutta jo aamupäivän aikana tuuli aleni merkittävästi. Ylitornion puolella oli metsäpalovaroitus. Pellossa ei. Mietimme Pellon kohteita, joissa makkaran paistokin onnistuisi. Mutta kun nuotiohommat eivät nousseetkaan välttämättömiksi, suunnistimme Orhinselkään. Siellä jollakin paloi nuotio ja puuvajan vieressä pilkottiin lisää puita. Aivan siinä punakeltaisen varoituksen edessä. Siitä muistutetaan, että tulenteko on kielletty metsäpalovaroituksen aikana myös rakennetuilla tulipaikoilla. Me etsimme sopivan tuulisen paikan, johon saimme kuitenkin trangian tuulen suojaan. Lätythän siinä paistettiin. Kahvit termarista. Olimme tulomatkalla kokeilleet pilkkimistä. Saaliina muutama tärppi, hiukan alamittainen kuha ja katkennut siima ja pilkin menetys. Paluumatkalla hiljaisempaa.

Laskin iltasella verkot. Aivan tyyntä. Miljoona mäkäräistä kimpussa. Maanantaina heikko tuulenvire ja mäkärät harvemmassa. Kuhat olivat uineet mukavasti verkkoihin. Rannalla perkaushommat sääskihuppu päässä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tiina ja Jani lähtivät paluumatkalle. Mekin siitä miettimään kotiin lähtöä. Päätimme lähteä heti, kunhan vain saamme asiat ja kamppeet oikealle tolalle. Pariksi päiväksi kotioloihin. Pyykille ja kauppaan. Paluu ehkä keskiviikkona.

Näimme parikin pientä jänön poikasta. Muutamia lentokyvyttömiä linnun poikasia myös. Linnun poikaset ovat olleet kesäisin harvinainen näky. Nyt asia on paremmin. Toisen kuolema on toisen elämä.

Välipäivä 4.7.2018

Tiistaina iltapäivällä se labra. Kaupasta samalla reissulla purkki maitoa. Pyykkiä joku koneellinen. Siinäpä tiistaita kerrakseen. Keskiviikkonakaan ei kovin kummoisia. Käytiin sentään kauppareissu. Illemmalla kävin tekemässä kärrykuorman. Kävin etukäteen kysymässä hinnat ja varastopaikat. Oli tarkoitus ottaa kärryn pohjalle kaksi filmivaneria. Kokoa 125x250. Kärry on 125x275, joten hyvin menisi. Tarkoituksena rakentaa levyistä liittämällä uusi pohja kärryyn. Odotin palvelua. Löysin jo itse oikeat levyt hyllystä. Olivat kuitenkin liian korkealla minulle. Jos olat olisivat terveet, olisin ehkä saanut levyt alas. Pitkän odotuksen jälkeen sain jonkun varastohemmon kaveriksi. Oli sitten hieman yllättävää, että levy ei mahtunutkään kärryn laitojen sisälle. Jäi pienestä kiinni, mutta se riitti. Jätin levyjen hankinnan tuonnemmas ja lastasin kyytiin tarpeellisen määrän lautaa ja rimaa. Etten olisi tukkeena, ajoin ulos hallista ja sidoin kuorman ulkosalla.

Suunnitelmissa on lähteä mökille torstaina aamupäivästä. Ennen lähtöä vielä käytävä näppäämässä kaupasta muutamat tuoretuotteet. Luvassa lämmintä, mutta ei aivan hellettä. +15 olisi sopiva maksimilämpötila. Alempikin, jos aurinko paistaa.

Viikonvaihde/kuunvaihde, 29.6.2018 - 3.7.2018

Perjantaina pääsimme lähtemään puolen päivän silmään. Kuijasjoen silta ei käytössä, kiertotie onneksi melko lyhyt. Koleanlainen, navakka pohjoistuuli. Eli kyhyt kaminaan. Kastelin kasvihuoneen vihanneksia. Siellä tilanne ok. Kuin myös laavulla. Siellä potut ja sipulit vauhdissa. Mäkipirtin pottumaa heikolla mallilla. Kuivuus kai vaivaa. Mansikkamaalla komeaa kukintoa ja raakileitakin. Naapurista oli raivattu talven jäljiltä kaksi pientä tykyn kaatamaa mäntyä. Tuulenpuuskat melko railakkaita. Ilmassa aineksia uusille tuulenkaadoille.

Oli odotettavissa, että Tiina ja Jani saapuisivat sunnuntaina illansuussa. Heitä odotellessa lauantai ja sunnuntai kuluivat hieman odottavissa tunnelmissa. Pikku askareita, isompiakin, jos laskemme mukaan sunnuntaiaamuisen supersiivousrupeaman. Sen päätteeksi pumppasin reilut annokset saunavesiä.

Muutamaan otteesen yritin selvitellä sitä yhtä moittimaani verkkoa. Käytin aikaa useampia tunteja, mutta en saanut aivan valmiiksi. Vielä jäi tekemistä. Eipä ihme, etten saanut laskettua tätä verkkoa kunnolla silloin kerran. Sain paikattua reiän laavun kattopleksissä. Se ei ollut vaikea asia. Sitä ei kuitenkaan pystynyt tekemään yhtä soittoa. Piti antaa liiman hieman jämähtää, ennen kuin sain viimeisen paikan paikalleen. Eiköhän se nyt kelpaa.

Keräilin hieman romuja kierrätykseen. Kahteen parinkymmenen litran ämpäriin alkoi kertyä kamaa. Toiseen metallia, toiseen sähkölaiteita. Jatkuu, kunhan välillä saan ämpärit tyhjennettyä.

Sunnuntaina vihdoin odoteltiin vieraita. Minulla vielä tehtävänä laittaa uunilohi laavulla. Kannoin valmiin kalan mökille samaan aikaan, kun T&J kurvasivat pihaan. Ainolla samanaikaisesti kermaperunat. Joten ei muuta kuin pöytiin.

Maanantaina jo oikea helle. Jani silti lenkille. Ja saunaan. Ohjelmassa muutakin pesuhommaa. Yksi matto ja soutuvene saivat oikein painepesurikäsittelyn. Grilli selvisi normaalilla letkuvedellä. Oli vähintäänkin positiivista se, että painepesuri ei tarvinnut pumppuvettä letkusta, vaan se imi astiasta vetensä. Ja mieluinen yllätys oli se, että painepesurin (1400W) ja vesipumpun (900W) yhteiskäyttö ei ollut liikaa aggrekaatille (2200W).

Mietittiin hellepäivälle iltapäiväksi ohjelmaa. Tyyni järvi houkutteli, mutta ei siltikään ollut hyvä ratkaisu. Lopulta haettiin Piimätien puodista jäätelöt ja keiteltiin kunnon kahvit.

Tiistaina aamuvarhaisella korjailin kellarin luukun saranan. Vierailla lähtö kohti pohjoista. Heti kättelyssä tuli matkantekoon mutka, kun oikeasta eturenkaasta oli ilmat pihalla. Vararenkaan vaihto alle ja rengasliikkeen kautta matkalle. Vaikka navigaattori opasti rengasliikkeeseen pitemmän reitin kautta, oli uusi rengas alla jo kahden tunnin päästä mökiltä lähdöstä!

Illat menivät tällä kertaa jalkapalloa vahdatessa. Suosikkeja putosi ja suosikkeja pääsi jatkoon. Sääskien poistaminen elävien kirjoista sisätiloissa oli mielenkiintoista. Leluksi luulemani sähköinen kärpäslätkä toimi yllättävän hyvin. Säkeneet lenteli ja paistunut itikka haiskahti.

Mekin lähdimme Tornioon. Matkassa peräkärry. Tarkoituksena tuoda muutama lauta ja pari levyä mökille. Takaisin mökille joko keskiviikkona tai torstaina. Mikäpä kiire tässä.

Viikkoa 26, 25.6.2018 - 28.6.2018

Kun tulimme pois mökiltä, ei meillä ollut aivan selvää suunnitelmaa paluun aikataulusta. Mitään kiirettä ei kuitenkaan ollut. Vähitellen alkoi tuntua parhaalta lähteä mökille perjantaina. Silloin aamupäivällä oli vielä jotakin menoa, jota ei haluttu missään nimessä siirtää tuonnemmaksi. Alkuviikolla saimme hoidettua useampiakin asioita, jotka ovat olleet mielen päällä. Osa hoidettiin s-postilla. Osa puhelimitse. Osa käymällä siellä sun täällä. Osa alkoi järjestymään ikäänkuin vahingossa. Esimerkiksi mansikat. Huomasimme , että mansikkaa alkoi jo olla myynnissä. Ostimme laatikollisen. Perkasimme ja laitoimme pakkaseen. Päätin toimia vapaaehtoisena apumiehenä, sillä kuivan alkukesän vuoksi marjat olivat pieniä ja siksi hitaita putsattavia. Joitain pienehköjä asioita lisäksi hankittiin. Pikku helpotuksia tai muuten tarpeeseen. Kuten valtion verkkoluvat. Tarve ehkä vasta syksyllä, mutta mistäpä hänet tietää.

Ensi viikonlopun ja seuraavan viikon ohjelmaan valmistauduttiin myös. Ainakin niitä vähän suunniteltiin. Tiistai on minulla aina Trexan-päivä. Toistaiseksi turva-labrat maanantaisin kahden viikon välein. Huomasin lääkettä ottaessani, että ensi maanantainahan on labra varattuna. Ja suunnitelmissani olla aivan jossakin muualla. Siitä soittamaan ihopolille. Sain luvan muuttaa lääkepäivää. Sain myös vaihdettua labra-ajan tiistaille, jotenka kaikki taas hyvin. Sain myös ohjeen kokeilla uutta voidetta kasvoihin. Etenkin huuliin, poskiin ja korvalehtiin. Uusi voide on kuulemma haka suojelemaan valolta. Trexan kun on se pahis, joka herkistää. Valoa kun tuntuu piisaavan, vaikka päivät jo lyhenevätkin. Ja kun minulle se aurinko ei oikein passaisi.

Olen yrittänyt saada auraajaa laittamaan laskua talven töistä. Lopulta sain tietoa. On selvillä käyntikerrat ja a-hinta. Loppusumma myös. Lasku tulee myöhemmin, joskus heinäkuulla. Sovitun mukaisesti meni kaikki. Maksan laskun pois heti, kun se on käsissäni. Ja kerään sitten kymmenykset osakkailta. Kenenkähän vuoro olisi järjestää ensi talven hoito? Olisin valmis luovuttamaan vastuun muualle. 

Pidellyt nyt vaihtelevia kelejä. Vähän sadellutkin ja ollut kesäisen viileähköä. Toki auringon päästessä näyttäytymään pilvenraosta, on ainakin auton sisätiloissa kuumaa. Jäätelöä ei kannata autossa syödä. Nyt luvassa poutaa. Ja sitten vielä pari viileää päivää. Sitten rävähtää. Saattaa olla jo jopa kolmenkympin helteitä, kun heinäkuuta menty viikko. Voi - voi.. joskus toivoisi, että ennuste ei ihan toteutuisi.

Juhannuspäivä + sunnuntai, 23.6.2018 - 24.6.2018

Nyt oltiin siis saatu taivaalta vettä. Aika reippaastikin. Lauantaina tyyni aamu ja marssin laavun taa polttamaan roskapöntön sisällön. Yksi ruksilistani tehtävistä on paikata reikä, jonka sain tehtyä talvella laavun pleksikattoon. Tutkailin reikää, ja mietin, millaisen paikan siihen keksisin. Ja mistä aineesta. Siitä mättäiköstä näin pienen kimalluksen. Siinä oli se irronnut palanen. Siitä puuttui pieni osa, mutta 90% reiästä tulee sillä hoidetuksi. Olin ostanut kunnon liimaa tiistaina tähän paikkaustarkoitukseen. Etsin joka paikasta, mutta en löytänyt. Paikkaus siirtyi, kun olin niin toppapää, että hukkasin liiman johonkin. Olikohan jäänyt kotiin. Vesikuuro kuittasi vielä pettymyksen.

Käytiin vesireissu. 40 litraa raikasta lähdevettä. Taas vesikuuro, mutta onneksemme se kuivui kokoon ennen lähdettä. Lähteellä useampia asiakkaita. Sääskiä muutama enemmän.

Sunnuntaina päätin ryhtyä entraamaan venetelaa. Sen luistamattomuus on alkanut totisesti käydä voimilleni. Sain kuitenkin lahjoituksena materiaalia, jonka avulla luiston pitäisi parantua. Oli kuitenkin ensin saatava vene pois telan päältä. Helpommin sanottu kuin tehty! Veden poistotulppa oli paikoillaan ja veneessä ylimääräistä painoa vähintään 100 kiloa. Rutina kuului luista ja jänteistä. Vene siirtyi kuitenkin veden väljään. Leikoin ensimmäisen apulaisen ja kiinnitin sen ruuveilla. Aloin miettimään jatkoa, mutta jätin työn toistaiseksi siihen. Tela on niin kapea, että on hyvinkin mahdollista, että jo tuo lisäys riittää. Useammat jopa haitaksi. On todennäköisesti tehtävä kokonaan uusi tela, jos tuo ei pelaa. Vedin veneen sitten telalle. Olikin tosi helppo vetää, vaikka veneessä sitä vettä piisasi. Sain sitten tulpan vielä pois ja vene tyhjeni. Olikohan siinä?

Oli tietenkin soutuveneessäkin vettä. Otin siitäkin tulpan pois. Kun vene oli tyhjentynyt, hain pois katiskan. Siellä ahvenet olivat hieman vähentyneet ja tilalla pikkuinen hauki. Kaikki saivat vapautensa. Olipa katiskalla tällä kaudella taas heikko esitys!

Ihmettelin yhä sitä, että ostamani liima oli kadonnut. Olin mökillä kolunnut kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat. Kuitenkin olin aika varma, että kotiin se ei ollut voinut jäädä. Tuli kuitenkin yksi paikka mieleen. Bingo! Tyhmä mikä tyhmä! Ei kuitenkaan enää aikaa korjauksiin, seuraavalla reissulla sitten. Ellen kadota taas liimaa!

Ilmeisesti kuivuus on hidastuttanut pääpottumaan kasvua. Laavulla olen kastellut perunamaata muutamaan kertaan ja siellä onkin selvästi vireämpää. Sipulitkin terhakkaita. Nyt on satanut niin runsaasti, että kuivuus ei vaivaa eikä lisäkastelu ole heti tarpeen. Hieman koleahkoa on myös ollut mutta luvassa lämpenevää.

Juhannusta, Juhannusaatto, 22.6.2018 

Aamulla aika kova tuuli pohjoisesta. Ei vielä kuitenkaan myrskynnyt. Iltapäiväksi luvassa sadetta ja kovempaa vastarantaa. Leikoin ennen sadetta nurmet. Nyt liki kaiken, vähän jäi käymättä, kun ei oikein ollut mitään otettavaa.

Iltapäivällä alettiin valmistella ruokailua. Sade oli jo ovella. Laavulla oli aluksi sääskiä liki tuhottomasti, mutta ilmeisesti savupölläykset karkoitivat ne pois. Pian alkoi sade. Se ei meitä haitannut. Ruuat laitettiin ja syötiin. Kämpille palattiin kolmen maissa. Sateessa ja kovassa tuulessa. Suora vastaranta. Terassi ui!

Nuoret jaksavat bileillä. Ei sitä enää jaksa sillä tavalla. Kokko kai nyt tulessa. Ei oikein kiinnosta. Sade kuitenkin loppunut, joten hauskaa iltaa!

Juhannuksen alla, keskiviikko-torstai, 20.6.2018 - 21.6.2018

Oltiin mökillä puolilta päivin. Lämmintä 13 astetta. Ikkunan molemmilla puolilla. Kiitokset muuten JK:lle hyvästä selvityksestä aiheesta teräs. En olisi moista osannut ajatellakaan! No niin... kaminaan kyhyt. Kahvit tulelle. Käväisin näppäämässä tuoreet salaatit ja persiljat leipien höysteeksi. Vaikuttaa siltä, että vihreää saamme syödä mökillä nyt päivittäin. Ensimmäinen kylvö tuottaa pupellettavaa kai niin paljon, kuin vain ehdimme syödä. Toinen kylvö hyvällä alulla. Viikon/kahden päästä nekin hyödynnettävissä. Salaattia kylvän seuraavan kerran kahden viikon kuluttua. Persiljaa kylvin jo nyt. Ensimmäinen annos oli aika niukka. Toinen valmistuu kohta. Nyt kylvetty parhaimmillaan heinäkuun jälkipuoliskosta eteenpäin. Valmistelin seuraavalle kylvölle multaämpärin valmiiksi.

Kävin alkuviikosta lasiliikkeessä. Hommasin muovisen ikkunanlasin kokoa 107x30. Asensin sen pokaan ja laitoin paikoilleen varaston seinään. On taatusti merkittävästi vahvempi. Ei sitä pikkulinnut enää hajoitakaan ja strutsit ovat täällä vähemmistönä! Olin hetken punkassa kötälläni. Ihmeellinen mahakipu vaivannut jo viikon. Tuossa vasemmalla nivusen reunassa. Joy Stickistä 15 cm yläviistoon. Säteilee sen puolen lonkkaan ja koko reiteen. Helpottaa, kun saa olla hetken selällään. No, ollaan sitten välillä selällään. On mulla aikaa!

Torstaina kesäpäivän seisaus. Päivät alkavat siis lyhenemään. Ei tämä onneksi ole kesän loppu. Paras kesä vasta tulossa. Nokkoset olivat yläkerrassa kuivuneet. Murentelin ne sormillani (vinyylihanskat kourissa) murusiksi. Tuli litranen. Muovikassillisesta!

Tutkailin varaston hyllyltä silikonituubeja. Sain yhden toimivaksi kaivamalla meisselillä (ruuvi-, ei omalla... huono vitsi... öhh.. pitää yrittää tsempata) suuttimen tyhjäksi. Olin syksyllä irroittanut yläkerrassa pohjoisen puolen ikkunasta sääskiverkon. Laitoin sen nyt kiinni silikonilla. Rakoja ei näkynyt.

Kotoa oli kaapista löytynyt paketin pohjat ikkunatiivistenauhaa. Toivoin, että se riittäisi yhteen ikkunaan, jonka falskaus talvella ja muutenkin kylmällä haittasi sohvalla istujia. Ehkä päikkärin ottajiakin!!?? Riittihän se. Olin kuitenkin hieman yllättynyt vanhan tiivisteen kunnosta. On syytä ostaa uusi paketti tiivistettä ja tarkistaa alakerran ikkunoiden tiivistys. Yhdestä olisi jo tilaus. Aino on havainnut vuotoa koillisen puolen ikkunassa. Kuivaan aikaan eli kesällä nämä on tehtävä. Kosteus ja kuura.. ei silloin voi näitä tehdä.

Tankkasin polttomoottoritrimmerin. Käppäilin mansikkamaalle. Leikoin sinne 20-metrisen polun. Mansikkamaan ympärillä on vajaan metrin korkuinen muovitettu aitaverkko. Sen sisällä mansikkamaa on ympäröity lintuverkolla. Aitaverkon ja lintuverkon välissä on noin metrin kaistale. Leikoin sen heinättömäksi. Leikoin myös aitaverkon ulkopuolelle noin metrin kaistaleen ruohottomaksi. Tuon polun raivaus on tietenkin selviö kaikille. Mansikkamaan alueen ja ympäristön leikkaan siksi, että liika kosteus ei vaivaisi mansikoita. Samalla "villin pohjolan" ja tuotantoalueen väliin jää demilitarisoitu alue ja kaskaat ja hillakuoriaiset pysyvät loitolla. Aino on mansikkamaan pääoperaattori, mutta teen sellaisia pikku juttuja, joilla voi myös olla lopputulokseen positiivisia vaikutuksia.

Kuuntelin iltapäivällä Ylen uutisia. Siinä kerrottiin, että Etelä-Korea on kieltänyt koirien tappamisen ruuaksi. Sanottiin lisäksi, että tämä voi johtaa koiranlihan syöntikieltoon. Onko siis nyt menossa välivaihe, jolloin koiria saa syödä elävinä??

Alkuviikkoa 25, maanantai-tiistai, 18.6.2018 - 19.6.2018

Ihan mukavaa jälleen olla hetki kotosalla. On aina pyykkiä, ruuan laittoa, ostettavaa.... Ja muutenkin! Labrakin oli maanantaille. Aino valtuutti minut tekemään lihapataa pakkasessa olevasta lihaköntistä. Minä kun olen "hyvä sellaista tekemään". No, ei minua tarvitse aiheettomasti kehua, vai oliko jopa peräti aiheellista. Tuon tyyppiseen hommaan alan aivan mielelläni.

Alkoi näkymään, kuulumaan ja tuntumaan merkkejä sateista. Tiistaina ihan oikein kunnolla ja tuntikausiksi. Etenkin aatoksi on ennustettu lisäsateita. Ei haittaa, on tässä kuivuudesta kärsitty aivan tarpeeksi. Jotakin pelastusta sade saattaa vielä tuoda kasvustolle. Tuskin kaikkea on vielä menetetty.

Saatiin taas hankittua mökille muutamia pikku juttuja. Osa niitä ruksilistan tarvikkeita, osa muuta vähäistä. Mitenkä niitä läheltä mökkiä saisi? Täältä kaupunkipaikoista ne on löydettävissä. Juhannuksen seuduksi varmaankin tekemisiin riittää materiaalit. Jossakin vaiheessa on kuitenkin käytävä peräkärryn kanssa lautatarhalla. Tarve ei ole suuri, mutta luokitus: pakollinen. Kevättalvella sahaamani laudat eivät tämänkertaista tarvetta täysin tyydytä. Toki käyttötakoitus niillekin on selvillä. Tarve on muutamalle pitkälle laudalle. Ja rimalle. Levyjäkin tarvitsisin.

Kesälomakausi on parhaillaan menossa. Käynnistynyt jo aikaa sitten. Ensimmäiset pian jo palaavat töihin. Minulla edellisestä työpäivästä (palkallisesta) on kulunut jo yli vuosi. Kyllä aika on kulunut ihan mukavasti. Ei ole pakottava ikävä työmaalle. Lomakausi alkaa näkymään järvellä. Veneitä liikkuu. Hiekkarannoille kertyy auringonpalvojia, jos toukokuiset helteet vain palaavat.

Keskiviikkona paluu mökille. Ainakin sunnuntaille asti ollaan. Tuskin kauempaa.

Viikonloppu 16.6.2018 - 17.6.2018

Lauantaina kohtalaisen lämmin päivä. Iltapäivällä taisi olla +21 astetta. Veden lämpö noin 12 astetta. Käytiin päivällä pilkillä. Rannalta katsoen keli järvellä ol leppoisa. Totuus oli kuitenkin hieman toisenlainen. Puuskissa tuuli oli kova. Oli haettava riittävän tyyntä paikkaa. Osassa kiinteitä pyydyksiä, joten vähän suhkuksi meni. Pari ahventa nousi, mutta saivat eväiden ja kahvin jälkeen vapautensa takaisin ja alkoi kuoppainen paluumatka. Eväät eivät kauaa nälkää pitäneet ja oli jotakin puraistava. Täytyy sanoa, että herkkua saatiin. Ahvenpihviä korvasienikastikkeella + paistinperunat. Minullakin prosessissa sormeni hieman pelissä.

Talvella oli joku lintu lentänyt varaston ikkunaan ja särkenyt sen. Laitoin silloin palan muovia nauloilla peittämään rikkinäisen lasin. Taas näitä ruksilistan pieniä asioita. Irroitin pokan ja siitä viimeiset kiinni olevat lasinpalat. Lasi oli ollut kiinni listoilla joten nekin poistin. Putsasin puut. Ja otin sitten mitat, jotta saan ostaa lasiliikkeestä käypäsen kappaleen.

Sunnuntaina aamupalalla Ainon katse kohdistui tien takana olevaan haapaan. Että onkos tuo ollut tuollainen jo kauankin? Vääntäydyin minäkin niin, että näin kohteen. Tosiaan, pitkä ja hoikka haapa oli kaarella, kuin jousipyssyn kaari. Oli aika ihmeellistä. Puu oli suhteellisen tiheässä paikassa. Miten juuri tuohon oli puhuri sattunut? Ja haapaan, yleensä kärsivät männyt ja kuuset!

Viikkoa 24, loppuviikkoa, 13.6.2018 - 15.6.2018

Tultiin taas keskiviikkona. Sihtuunan tiellä joutsenpari ymmärsi väistää autoa. Mökillä kahden maissa. Oli ohjelmassa jotakin, joka esti varhaisemman lähdön.

Mökillä tarkistin kasvihuoneen istutukset ja laavun pottumaan. Kaikkialla edistystä. Salaatit peräti syötävissä. Kastelin pottumaan ja sipulit. Kasvihuoneessa kosteudet ok. Ulkolämpö +11. Pakkasin reppuun 5 pressua ja narukerän. Jätin vielä viemättä pinoille, kun vasemmalla puolella nivus, lonkka, selkä ja reisi antoivat signaaleja jostakin.

Ollaan taas jouduttu torjumaan muurahaisia. Edellisellä kerralla lähtiessämme suihkautin ongelmakohtaan myrkkyä. Nyt saapuessamme ei murkkuja näkynyt.

Torstaina käveltiin puupinoilla. Leviteltiin peitot pinojen päälle. On se muuten mahtava asia talvella, kun on pinot valmiina ja peitot päällä. Lapioit vai lumet pinojen päältä ja lappaat kuivat puut rekeen. Nyt vielä joka ainoa puu on meikäläisen voimille kohtuullinen. Älyttömiä ei ole! Palasimme mansikkamaan kautta. Koleaa, kukinta ei edistynyt. Marjapensaissa ei runsasta satoa odotettavissa. Mäessä potuissa kuitenkin jo hienokseltaan elämää.

Mökillä leikoin ruohon. En vieläkään voinut leikkoa koko laajuutta. Kuivuus hidastuttanut kasvua. Vesi laskenut, joten vedimme pumppua ja letkua parempaan paikkaan. Eli sinne, missä on vettä. Imuletkusta oli ilmeisesti vesi vähentynyt, kun alkuun ei vesi noussut. Lisäsin litran verran siemennestettä, ja ongelma ohitettu. Kastelin pihaa 20 minuutin pätkissä. Menihän siinä aikansa. Ainolla suunnitelmissa saunan pesu, joten pumppasin liki sata litraa pesuvesiä saaveihin, jotka Aino oli hakenut terassille.

Mietiskelin seuraavaa hommaa. Listalla oli yhden ikkunana tiivisteen päivittäminen. Etsin ja etsin. Olin varma, että nauhaa on jossakin. Eipä vain löytynyt. Kotona kaapissa on, joten ei hätää. Muurahaisongelmaan olin aiemmin löytänyt U-kirjaimen muotoisen rautapalan. Se oli laitettu jääkaapin ja seinän väliin. Tarkoituksena vähentää seinän lämpiämistä, joka oli kerännyt seinään muurahaisparven. U:n pohja oli ok, mutta pystyosista leikoin rälläkällä pois useamman sentin. Näin saatiin jääkaappi paikoilleen. Ja eristelevy estää seinän lämpenemisen. Kun värkkäsin rälläkän kanssa, tein myös aivan mahtavan laitteen. Uskokaa tai älkää, minulla on Digi-TV-antenni, joka on 15 senttiä pitkä piiska. Se vaatii rautaisen "lautasen", johon piiska kinnitetään magneetilla. Meiilä käytössä on ollut kattilan kansi ja lähetysten näkyvyys tosi hyvä. Meinasin vapauttaa kattilan kannen kun minulla oli teräksinen pyöreä kiekko olemassa. Hioin sen siistiksi. Ja aloin kokeilla oikeaa paikkaa. Olin aivan ymmälläni, kun magneetti ei tarttunutkaan teräkseen. No, oppia ikä kaikki!

Perjantaina kova etelä ja iltapäiväksi paheni liki myrskyksi. Puolen päivän aikaa kelpo kuuro. Ei kuitenkaan uhkana metsäpalovaroitukselle. Kävin keräämässä nokkosia muovikassillisen. Sellaisia 20 senttisiä. Kussakin 2-4 lehtiparia. Irroitin lehdet ja levittelin yläkertaan kuivumaan. Meikäläisen HG: lle hieman potkua.

Siinäpä sitä. Aino pesi saunan. On se vain! Hain vielä puuvarastosta 40 senttiä korkean "keittiötikkaan". Nyt yletyin poraamaan kasvihuoneen alaräystäälle yhden ruuvin. Kovalla pohjoisella "lepatti", ja sekin pikkuasia korjattu! Aino oli saanut joskus talvella pilkin. Olin ostanut aiemmin pilkille vavan. Laitoin vapaan siiman. Laitoin leikarin. Kiinnitin pilkin leikariin. Lisäpainot vielä hakusessa.

Sääskiä ja mäkäräisiä on nyt ollut aivan haitaksi asti. Tosiaan mäkäräisiäkin! Muurahaisia yritetään torjua Raidilla. Näyttää, että on onnistuttu.

Viikkoa 24, alkuviikko 11.6.2018 - 12.6.2018

Oikeastaan mukava oli olla hetki kotosallakin. Mökillä ollaankin oltu taas aika ahkeraan. Kotosalla aino pesi pyykkiä oikeastaan sunnuntain ja maanantain liki kokonaan. Kone tietenkin suorittaa itse pesun, mutta onhan siinä oma hommansa. Oli aurinkoinen ja poutainen ilma, joten pyykit saivat kuivua pihalla. Normaalit kauppareissut, ruokakaupoissa. Oliko muutakin mielessä?

Tiistaina harrastettiin ruuan laittoa aavistuksen laajemmin. Eli jotakin valmista, etenkin mökille. Varsinaiset kauppareissut myös. Keskiviikkona tarkoitus lähteä mökille. Ellei mitään ihmeempää satu. Joskus päivällä varmaan.

Viikkoa 23, loppuviikko 8.6.2018 - 10.6.2018

Perjantaina jälleen puumetsään. Kävelyä suuntaansa puolisen kilsaa. Repussa kahvit ja leivät. Olin eilen vienyt sahan, bensan ja tarvikkeita uuteen paikkaan. Siellä oli muutamia puita nojollaan. Hoitelin maisemaa pilaavat nojopuut ja kaadoin kekoon tuoretta koivua. Perjantain työpäivä jäi neljän päivän rupeaman lyhyimmäksi. Rakensin kuitenkin suuren pinon. Lieneekö pinoissa nyt viime talvinen määrä, vaikea sanoa. Voihan sitä kaadella tarvittaessa talvella jonkun koivun. Tai olla kaatamatta. Katsotaan ensin, millainen pino mökille nousee, kun kelkkakelit jälleen tulevat. Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että päätimme tulla puuhommiin melkein koko viikoksi. Oli etukäteen luvattu viileätä ja viileätä olikin. Tuuli piti sääskistä huolen. Sain tavoitteen täyteen, ainakin työpäivien osalta. Hieno homma! Toukokuun lämpötilat jo ehtivät hieman säikyttelemään. Eli pääseekö kunnon olosuhteissa ollenkaan puita kaatelemaan ja pinoamaan?

Vesi on laskenut korkeimmasta jo reilut 70 senttiä. Venettä on saanut siirtää märkää kohti useamminkin. Ja useampia metrejä joka kerta. Metsäpalovaroitus jatkuu. Lyhyet kuurot eivät ole kastelleet maastoa juuri ollenkaan. Tekemäni pottupelto laavun takana on pitänyt aika hyvin kosteuden. Siellä siiklit vihdoin tulossa taimelle. Kasvihuoneessa kehitys alkaa näkymään. Ensi viikolla varmaan saamme ottaa salaatin lehtiä leivälle. Ainakin maistiaisia pitää saada.

Käytiin iltapäivällä vesireissu. Laskettiin, että kauppaan asti ei tarvitse mennä, leipäkin piisaa viikonlopun ajan. Muotkavaaran laidassa oli hirvitornissa merkillinen ilmestys. Piti aivan peruuttaa ja tarkistaa, näinkö oikein. Aika oikein näin. Siinähän oli iso musta korppi. Nokassa sillä oli joku värikäs esine. Näytti joltakin pahvirasialta. Kaivoin kameraa esiin, mutta korppi otti ja häippäsi. Pudotti aarteensa, mutta emme menneet tarkistamaan sen laatua.

Lauantaina vihdoin oli tuuli kääntynyt lämpimän puolelle. Päätimmekin käväistä pilkillä. Laitoin tietenkin veneeseen ensin toimivan akun. Entisestä ei enää ollut palvelijaksi. Ensimmäisessä pilkkipaikassa oli verkkoja sen verran, että pilkintä oli turhan rajoitettua. Palkimenkarin seudulla yksi tärppi. Sitten Ainon pilkki tarttui johonkin. Pilkkivapa taipui 90 astetta ja jäi siihen. Pohjassa! Irtosi onneksi. Samalla tarttui minun pilkkiin jotakin valtavaa. Ilmeisesti Ainolla oli jättikala joka irtosi ja iski heti perään minun pilkkiin. Hauet nimenomaan tekevät näin. Pilkkikela rutisi hetken. Kala onneksi karkasi minultakin. Olisihan se tietenkin voinut olla ennätyskala!

Taisi olla pari vuotta sitten, kun ostin mansikan taimia, joissa oli jo kukkia. Ja nuppuja. Silloin jänikset tulivat ja herkuttelivat kukkaset ja nuput mahoihinsa. Verkkoa emme silloin ehtineet/tajunneet laittaa. Nyt mansikoissa on jo kukkia, joten viritimme rastasverkon paikoilleen. Estää se jänistenkin menoa. Olemme tosin tuon aiemman vahingon jälkeen korjanneet mansikkamaata kiertävän aidan. Jo se pelkästään on ehkä pitämässä jänikset loitolla.

Illan suussa käväisin laskemassa pari verkkoa. Askartelin jotakin ja sain ruksattua työlistaltani pari pikku juttua pois.

Aamulla verkoista mukavan kokoinen kuha. Tuuli oli illasta ottanut ja kääntynyt vastakkaiseksi. Sepä tietenkin hieman hankaloitti verkon nostoa. Lisänä hauskuudessa oli yksi tuliterä verkko. Se meni jo laskiessa sellaiseen kuntoon, että taitaa joutaa roviolle. On se vaan, että Torniosta ei saa tänä päivänä kunnon kalaverkkoja!

Ihmettelenpä suuresti tuota Amerikan Trumppia. Tekee mitä tykkää ja ei tunnu arvostavan ketään. Jälkikäteen haukkuu sitten vaikka miksi. Luotettava yhteistyökumppani?? Mitähän dramaattista saamme kuulla pian, kun tapaamislistalla on pian Kim Jong-un ja Putin?

Viikkoa 23 eli 4.6.2018 - 7.6.2018

Mökillä maanantaina iltapäivällä klo 17:00. Kova pohjoinen, +8 astetta, yksittäisiä vesipisaroita. Kyhyt kaminaan. Kahvin jälkeen Aino naapuriin pelailemaan. Tein seoksen pikku gallonaan ja saapastelin sen ja sahan kanssa talviseen puuhastelupaikkaani. Eli paikkaan, josta noudin mäntypöllejä lautatarpeiksi. Latvathan jäivät sinne. Niin jäi myös sekalaista siljoa. Osin syynä lumi, osin minun tekosiani. Matkalla katselin tykkylumen vahinkoja. Siellä-täällä puita poikki, mutta on joinakin talvina ollut enemmänkin. Kanavan laidassa pienehköt kuuset kuolemaisillaan. Märkä paikka? Perillä kaadoin muutamia koivuja. Ei ollut pelkoa, että puut olisivat kaatuneet väärään suuntaan. Tuuli niin kovaa, että suuntaus oli varsin helppo tehdä. Paluumatkalla kävelin hiekan kautta. Kyllä olisi työmaata kanavan eteläpuolella rannan ja meidän alueen välissä. 

Iltasella katselin listaani tekemättömistä töistä. Voi-voi! Tuntuu, että se vain kasvaa ja kasvaa. Osa hommista on ehdottoman pakollisia, kiireellisiäkin joukossa. Osa vähemmän tärkeitä. Eipä taida tulla eteen tilannetta, etteikö olisi mitään tekemistä!

Tiistaista torstaihin: Kuljin kolmena päivänä tekemässä pinoja. Oli koleaa, joten mahtavat ilman tehdä töitä. Aamuisin, kun lähdin raahautumaan työmaalle, mittarissa sentään plussaa. Neljä - kuusi astetta. Kova pohjoinen piti itikat vähissä. Se toi kuitenkin rae- räntä- ja vesikuuroja. Olin kastua, kun suojapaikkoja ei oikein ollut lähistöllä. Onneksi sade ei ollut jatkuvaa. Pinoja alkoi syntymään. Aika julmiakin. Torstaina Ainokin kävi kävelylenkin varjolla rankahommissa. Metsäpalovaroituksesta johtuen en voinut tehdä makkaranpaistotulia. Repusta suoraan oli syötävä. 

Hilla oli kukalla. Mustikka myös. Näytti siltä, että mustikan kukinta olisi jo pääosin ohi. Kylmästä huolimatta kimalaisia pölyttämässä. Torstaina työpäivän päätteeksi vein välineet valmiiksi seuraavaan kohteeseen. Eli vielä ainakin perjantaina tarkoitus käydä metsässä. Puita ei pinoissa ole mielestäni viime talvista määrää. Välillä työ on hitaanlaista, kun vahinkopuut ovat hajallaan. En ole tällä kertaa ottanut ollenkaan jättikokoisia puita. Vain sellaisia, joita jaksan parimetrisinä kantaa. Ja kun keskityn paikkoihin, joissa on tykkypuita. Parhaasta koivikoista olisin tehnyt vuoden puut nopeammin.

Vasen polvi on hieman kipeytynyt. Iltaisin suonenvedot yleisiä. Selkä ja oikea olka vaihteeksi huonommassa jamassa. Kävely melkoista töpöstelyä. Silti perjantaina on mentävä hoitamaan kesän kiintiö pois! Pikku vaivoista huolimatta olen aika tyytyväinen kuntooni ja voimiini. 

On siis ollut kylmää. Ensimmänen peruna kuitenkin putkauttanut lehteä näkösälle. Sipulin laella pilkottaa vihreää. Kai siis jotakin silti tapahtuu.

Maanantai, 4.6.2018 

Olisi ollut hyvä mahdollisuus nukkua oikein herroiksi, mutta eipähän tuota osaa. Kyllä aamulla uni loppuu liki vakioaikaan, vaikka illalla olisi kukkunut yli puolen yön. Eipähän ollut kiirettä. Aamupala nautittiin rauhalliseen tahtiin. Puhalteli pohjoisesta melko voimakkaasti. Ja tietenkin koleasti. Tein alustavan kauppareissun. Etsin erästä asiaa useammastakin paikasta, mutta turhaan. Parkkipaikoilla meni tukka sekaisin ja pöly lenteli. Reissun tuloksena oli täytetty tankki ja kassillinen leipää. Ja roskia silmissä. 

Labrareissusta ei mitään erikoista. Sen jälkeen syönti ja kauppareissu. Ja mökille!

Viikonloppu 1.6.2018 - 3.6.2018 

Mökillä oltiin iltakuuden maissa. Helteet tällä kertaa ohi, joten Aino laittoi kaminaan pikku kyhyt. Kävin loppuviikolla Keminmaassa asti hakemassa mansikan taimia. Toivottua merkkiä ei ollut, mutta eiköhän tuo ottamani Frida ole kelvollinen. Aino lähti tulet saatuaan pikku-Fridojen kanssa mansikkamaalle. Meikäläinen antoi kasvihuoneen kasveille vesiannokset. Laavun takana maa sai puolestaan reippaasti vettä. En huomannut siellä ollenkaan elonmerkkejä. Menivätköhän suutariksi hyvät harrastukseni?

Usein käy niin, että kun aikoo tehdä jotakin, on sitten ensin jonossa yksi tai useampikin homma. Kuten nytkin lauantaina. Mökin etelälaidalla oli ruoho jo leikkaamisrajassa. Toki vain muutaman neliön alalta, mutta kuitenkin. Jotta saisin ruohonleikkurin ulos kelkkavarastosta, oli kelkka ensin ajettava pihalle. Samalla tietenkin oli muutettava varasto kesämoodiin. Eli kelkka ja muut talvikamppeet sivussa ja ruohonleikkuri ja muut kesäiset jutut keskellä ja helposti saatavilla. Aloitin ruohonleikkuun peruuttamalla kelkan pihalle. Ulos kannoin myös paljon muuta kampetta. Leikkuri löytyi yhdestä nurkkauksesta. Ennen ruohon leikkuuta järjestin varaston. Ihan ensimmäiseksi oli laitettava kelkka paikoilleen. Ennen sitä oli kuitenkin entrattava tuulilasi. Olin ostanut pari viikkoa sitten kiilloketta/naarmunpoistajaa ja nyt oli oikea aika käyttää sitä. Lopputulos oli yllättävänkin hyvä. Kelkka siis sitten varastoon. Kun tilaa oli lattialla ja liikkuminen helppoa, kannoin veskimuhia pari säkkiä hyllylle. Yhden jätin lähemmäs vessaa. Kesällä varmaan tarvitaan. Sain sitten laitettua muut roippeet kohdilleen ja pääsin ruohon kimppuun. Leikkuri käynnistyi helposti. Toivoin oikeastaan muuta. Haluttaisi ostaa keveämpi laite. Nykyinen kun on melkoinen hyökkäysvaunu! Itse leikkuu ei montaa minuuttia kestänyt. Myös trimmeri käynnistyi oitis ja leikoin reunoilta sinne jääneitä pitkiä heiniä. 

Ei ole satanut viikkokausiin. Kuivuus halkoo pihamaan pintamaata. Tiet pölisevät. Koivun siitepölyä ilmassa. Haitaksi ja vaivaksi asti. Viritinpä siis sähköpumpun. Siemenvettä piti tällä kertaa laittaa poikkeuksellisen paljon ja kauan. Mikähän vaivasi? Alkoi kuitenkin vesi nousemaan ja annoin aluksi kukkapenkeille kunnon kylvyn. Sitten laitoin letkun päähän sadettajan. Parinkymmenen minuutin välein siirsin sadettajan paikkaa. Vähitellen oli piha saanut tarpeeksi vettä. 

Kastelu ei vaatinut jatkuvaa huolenpitoa. Minulla oli tuuman silmällä teräsverkkoa, josta meinasin tehdä katiskan. Enpäs ollutkaan huomannut, että se oli niin pahoin myttääntynyt, että katiskaksi siitä ei enää ollut. Suuri osa jouti metallin kerykseen. Yhdestä palasta tein korin, johon keräsin puusilppua kuivumaan. 

Alkujaan oltiin suunniteltu olla maanantai-aamuun asti. Minulla maanantaina labra, mutta vasta klo 13:00. Muutettiin kuitenkin suunnitelmaa ja päätettiin lähteä sunnuntaina illalla. Aamupäivästä kärräilin Ainon keräämiä ja harkkaamia roskia laavun nuotiopaikalle. Puuntekopaikalta kertyi vielä iso kärryllinen sekalaista puuroskaa. Peitin kokon parilla peitteellä. Kuusen tyvellä oli muutama naulalauta. Pari pätkää sai kyydin kokkoon. Muut hoitelin naulattomiksi ja tein niistä syttöpuita. Aino vielä levitteli vasiten kerättyä kuusen neulasta pihatielle murskeen päälle. Alkaa olla vähitellen pihahommat hanskassa. Toki on muutama puu, jotka on pätkittävä ja pilkottava. Pieniä, eli kirveshommia. Taidan odottaa niiden kanssa siihen, että saan haettua männyt, jotka talvi on katkonut tai painanut vinoon. 

Käväisin katiskalla. Vain yksi aapo. Sekin meni verkosta läpi nostaessa. Olikohan katiska sattunut pahasti kiven päälle, kun viikko sitten kaloja kuitenkin oli reippaasti. Koska suurta perkuuoperaatiota ei tullut, otin työlistaltani seuraavan sopivan tehtävän. Lumi oli talvella painanut mansikkamaalla verkkokehikon harjapuun pahoin notkolle. Olihan se murtunutkin. Keräsin maitokärryyn sopivat aineet ja työkalut ja työnsin ne mansikkamaan laitaan. Tein uuden tolpan ja toivon mukaan ensi talvi on helpompi. Ja kun tolppa on paikoillaan, voi verkon jo laittaa paikoilleen. Kukintakin alkamassa. Jos jänikset pääsevät ulkoaidan yli, syövät ne kukat ja ehkä nuputkin. 

Muurahaiset jälleen löytäneet mökin. Kaasujääkaappi lämmittää seinää ja siinähän ne pesivät. Listan alta kulkevat sisälle. Aino laittoi käyttämättömiä kahvin poroja seinän viereen ja kyllähän siinä kuhina alkoi. Seuraavalla käynnillä tarkistus ja mahdolliset tuhotoimenpiteet.

Syötiin iltapäiväruoka. Ei lämmitettykään saunaa, vaikka ajatus oli ollut sellainen. Kotiin suihkuun! Aivan oikea päätös.

Maanantaina siis labra. Viikolle tarjolla hyvinkin viileää ilmaa. Päivällä alle 10 pykälää lämmintä. Pakkasvaroitus ja pohjoiseen räntää. Olisi loistava sää käydä puumetsässä. Jospa lähtisi mökille ahkeroimaan. Kolme 5-6 tunnin työpäivää saattaisi riittää. Ja päivä mökin lähellä tykkypuiden kimpussa. Viikon päästä näyttäisi lämpenevän. Eli nyt voisi olla korkea aika hoitaa puuhommien viime vaiheet. Ja siirtyä nauttimaan alkaneesta kesästä.

Ennen viikonloppua 30.5.2018 - 1.6.2018 

Tuossa ennen viikonloppua vietettiin muutama päivä enimmäkseen leppoisaa oleilua. Käytiin sentään peräti ulkona syömässä. Ravintolassa, ei missään metsässä tai puistossa. Tuo Telian ilmoitus kotisivupaikan loppumisesta pisti meikäläisen töihin. Onneksi irtisanomiskirjeessä oli kerrottu eräästä vaihtoehdosta jatkoon. Tartuin tilaisuuteen ja homma tai katastrofiuhka näyttää nyt valoisammalta. Alkuun olin hieman ulalla, mutta jotenkin alkoi joitakin asioita palailemaan mieleen ja siinä se.

Torstaille ei ollut mitään ihmeempää suunnitelmaa. Järjestyi kuitenkin jotakin. Pientä listanpätkää johonkin ja muutamaan paikkaan maalia. Kun oli jäänyt hieman maalia pönttöön ja sopivia kohteitakin löytyi. Ja meillä Tiina vapaaehtoisena maalarina! Perjantainakin vielä liimasi porrasmaton, joka minulla on ollut hetkisen tekemättä.

Perjantaina erinäisiä asiointeja. Kauppaa jos muutakin. Iltapäivän päätteeksi Tiina Kemiin junalle. Meillä matkan jatko sitten Miekojärven suuntaan. 

24.5.2018 - 29.5.2018 

Torstaina illalla siis mökillä. Ulkona +15, sisällä +11. Heikko länsi. Pikku kyhyt kaminaan. Pieni iltakävely ja illan pakollinen pelisessio.

Perjantaina aamusta soppeli ilma aloitella puuhommia. Aamun +9 muuttui kuitenkin liki helteeksi päivän mittaan. Pilkoin ja sahailin puita kuin miehet. Kun työkohteeseen alkoi aurinko porottamaan, sahailin paltteja ja rankoja varjon puolella. Ja sinne kun alkoi puolestaan paistamaan, siirryin pilkkomapaikalle. Näin sain pääosin touhuilla ainakin puolivarjossa ja jotenkin pärjäilin. Aino ja Tiina pinosivat puut varastoon. Välillä ehtivät laavulla siivoamaan kevättalvella sinne sahaamiani puruja. Mansikkamaallakin ehtivät pyörähtää. Vesku näytti auraavan pottumaita, kunnes traktoriin tuli joku ongelma. Toivottavasti selviää ja voimakone tulee kuntoon!

Lauantaina kovanlainen luode-pohjoinen viilensi ilman liki siedettäväksi. Istutettiin potut aamupäivästä. Eli kaksi viikkoa viime vuotista aiemmin. Ja laitoinhan koe-erän jo 10.5. Nyt pottua istutettiin viime vuotista vähemmän. Vuoden päästä varmaan vielä vähemmän. Iltapäiväksi taas puuhommiin. 15:30 kaikki pilkottu, pinottu, paikat siistattu! Siinäpä se!

Olin ruuanlaittovuorossa, mutta Tiina laittoikin sen puolestani. Minun laittamana olisi siirtynyt turhan paljon. Nyt valmistus alkoi ajoissa ja pääsimme siten Ainon kanssa valmiiseen pöytään. Iltasella vielä makkarat. Oi-voi, olipas hieno päivä!

Tärkeimmät/pakolliset asiat olivat tuleet hoidetuiksi. Eli pilkkeet ja potut. En lähtenyt sunnuntaina enää viemään tyttöjä puumetsään. Hoitelen sen puolen myöhemmin, jos tunnen tarpeelliseksi. Lepopäivä itsellekin itse asiassa maistui. Puuhommien jäljiltä oli vielä jotakin pientä hommaa. Puumetsään menon sijaan naisväki puki linnunpelättimelle uudet kuteet. 

Viritin vesipumpun. Käväisin sitten katiskalla. Siellä pikkuruisia ahvenia kymmenkunta kiloa. Plokkasin talteen 30 suurinta. Korjasin ne. 15 pienintä näistä oli sellaisia sormen mittaisia. Vein kellariin. Tiina jälleen kokkina: täytetyt ohukaiset, eriomaista!! Kävelin korvasienimailla. Joku muu oli samat kävelyt tehnyt jäljistä päätellen. Sain kuitenkin minäkin jotain ja mökillä keittelin sienet myrkyttömiksi. 

Tehtiin maanantaina aamulla päätös, että oltaisiinkin tiistaihin asti mökillä. Tiinan kanssa käväistiin sitten kaupassa hakemassa jotakin elintärkeää. Sillä aikaa Aino oli jauhanut kalat ja sienet. 

Teimme pienen päiväretken. Ajeltiin vaarojen takana ja vietettiin kahvihetki Kuusijypykän laidalla. Katseltiin joutsenia. Muita lintuja niukasti. Olisi ollut toinen juttu lähteä kulkemaan Riivinvuomaa pitkin lammen suuntaan. Mekkala ja kohti syöksyily olisi pakottanut poistumaan demilitarisoidulle vyöhykkeelle. Ajeltiin sitten Isovaaraan asti. Tie perusparannettu viime vuonna, joten hyvä oli ajella. Mukava reissu, vaikka liikunta jäikin velipuolen asemaan. Matkalla nähtiin pienriistaa enemmänkin. Jänikset lienevät kiimassa. Olivat kerääntyneet pieniin porukoihin. Ohi ajaessamme hauskanpito katkesi hetkeksi. Palattuamme paistoin kalapihvit. Viisi paistinpannullista. Kannatti vain ottaa talteen. 

Tiistaina istutin sipulit. Olin maanantaina suorittanut kasvihuoneessa lisäkylvöjä ja nyt jatkoin samaa. Kahdenlaista salaattia on vielä kesän täydennyskylvöihin. Aamuyöllä oli satanut hieman vettä. Vain hieman. Kastelin laavulla pottupenkit. Siellä ei vielä potut kaalella, vaikka iäisyys kylvöstä. Saattoivat silloin tulla syvään. Muutoin kaikki aiemmat kylvöt alkaneet. Porkkanatkin ämpärissä, niitä odotan innolla.

Puuhommat siis mökillä valmiit. Metsään olisi ehkä mentävä pinoja tekemään. Välivuoden tietenkin voisi myös pitää, mutta vaaransa siinäkin. Tuleeko laiskottelusta tapa? Tuossa pilkehommassa saatiin sivutuotteena 5-6 säkillistä koivun tuohta. Maailman parasta syttöainesta. Tuli myös kolme säkillistä koivupurua. Erinomaista kuiviketta veskin alle. Talteen tuli haravoitua myös epämääräinen määrä epämääräistä kalikkaa ja puun pätkää. Kuivauksen jälkeen grilliin, jos ei muuallekin. Kaikki siis talteen!

Kotiin tultuamme luin kirjeen Telialta. Ilmoittivat, että kotisivupalvelu päättyy kesäkuun lopussa. Varmaa siis on, että Tarranlinnan sivut eivät heinäkuussa näy nykyisessä osoitteessa. Missä näkyvät, vai näkyvätkö missään? Tilanne on täysin avoin!

Alkuviikko 21 eli  21.5.2018 - 24.5.2018 

Kesä alkaa olla lähellä Torniossakin. Omalta pihalta suli viimeinenkin lumikasa ja vihreä valtaa harmauden. Leskenlehdet ovat kukintansa loppuvaiheessa. Voikukat ja rentukat pitävät huolen, että keltainen on alkukesän kukkaväri. Kullero jatkaa sitä. Paikoin on vielä sulamattomia puskulumia, mutta eivät ne mitään voi auringolle. Ruohonleikkurit on herätetty talvihorroksesta ja pörräys kuuluu joka suunnasta. Tulvat laskevat ja vahinkoja ei tullut.

Maanantaina taas labra. Tiistaina lekuri. Maksa-arvot paranevat koko ajan!!?? Lienevät nyt parhaimmat koskaan!! Nostettiin lääkeannosta jälleen. Nyt puolitoistakertaiseksi. Käsien kunto vaihdellut siedettävän ja melko hyvän välillä. Ongelmallisimpina kohtina nyt huulet, päänahka, naama ja niska. Katastrofi kuitenkin kaukana. Näillä mennään.

Aino siivosi yläkertaa. Tamppasin matot ja nyt on oikean olan vuoksi vaikeuksia pukea pusakkaa. Kiinnitin eteisen vaatetelineen.
Menneinä vuosikymmeninä meitä poloisia höynäytettiin hankkimaan tietosanakirjasarjoja. Minutkin saatiin sellainen hankkimaan. 17-osainen Spectrum on pölyttynyt hyllyssä ilman käyttöä. Yli 30 vuotta viimeisen osan ilmestymisestä. Nykyään netistä löytyy kaikki tarpeellinen. Ja nopeammin ja helpommin. Siksipä tuhansia markkoja maksanut kirjasarja sai tuomion. Revimme kannet pois. Sisus paperinkeräykseen. Vein urheiluseuran keräykseen. Luulisin, että junnutoiminta saa jonkun lantin keräyksestä. Ei se paljoa voi olla, mutta kuitenkin.

Keskiviikko oli varsinainen kauppapäivä. Torstaina vielä täydennykset. Sitten vain neljän maissa Tiina Kemistä junalta. Syönti. Ja illaksi kohti Tarranlinnaa.

Välillä, oikeastaan useinkin, iltapäivälehdistö yrittää kerätä lukijoita houkuttelevilla otsikoilla. Siitä ei välitetä, antaako uutisointi tai ehkä vain otsikko harhaanjohtavaa tietoutta. Iltalehden toimituksella lienee jotakin hampaankolossa portsareita vastaan. Pari päivää sitten kun oli otsikoissa: Portsarille ehdotonta vankeutta raiskauksesta ja pahoinpitelystä. Miksi oli mainittava ammatti? Kun ei se eikä työpaikka millään tavalla liity asiaan. Ehdotan Iltapäivälehdille seuraavaa: Kysykää T. Kansalta, onko hän raiskannut K-Helenan. Sitten seuraavaan lehteen: T. Kansa kieltää raiskanneensa K-Helenan! Tämän tyyppisissä jutuissa on joiltakin meinannut  mennä maine. Sanottu sana on ammuttu nuoli. Sitä ei saa tekemättömäksi. Eräät syyttelytkin aiheuttavat sen, että ihminen on leimattu loppuelämäkseen, vaikka on täysin syytön asiaan.

Loppuviikko 20 eli  16.5.2018 - 20.5.2018 

Tulla pätkähti täyteen 20 vuotta tätä Suomen vanhinta (?) nettipäiväkirjaa. Kovin paljon on sattunut ja tapahtunut matkan varrella. Parempaa ja pahempaa. Niin jatkossakin tulee olemaan. Riippumatta päiväkirjan jatkuvuudesta. Päiväkirjan kävijälaskuri kertoo tällä hetkellä karua kieltä. Kävijämäärä on alkanut vähenemään. Kahdessa kuukaudessa muutos on ollut merkittävä. En osaa sanoa syytä enkä siten korjata tilannetta. Ollaanko tulossa tien päähän?

Keskiviikkona mökillä 15:40. Jälleen kuuma päivä. Lämmintä 24 astetta. Sisällä sopivan vilpoista. Siellä +18. Lehtisalaatin alut pilkistivät mullasta. Muut kylvöt vielä piilossa. Kylvin vähän porkkanaa kokeeksi ämpäriin. Maan otin laavun pottumaasta. Vaikutti sopivan hiekkaiselta. Levittelin pihan viimeistä lumikinosta. Lähes toivotonta puuhastelua. Kovaa lunta, kovaa hommaa!

Torstaille oli luvassa viilenevää. Tällä kertaa lupaukset pitivät myös. Kovanlainen pohjoistuuli ja lämpöä kokonaista 8 astetta. Sellaista koko päivän. Asensin halkomakoneelle ensin tukevan alustan. Siihen sahattujen palttien kylkeen. Sopivasti niin, että saan pilkottua suoraan kottikärryyn ja kärry on helppo työntää puuvajaan. Pilkoin, pilkoin, pilkoin. Aino pinosi, pinosi, pinosi. Pilkkominen on sen verran hitaampaa puuhaa, että aina ei ollut riittävästi pinottavaa. Aino siten levätessään harkkasi pihan viimeisiä nurkkia! Monta tuntia jaksettiin. Lopulta oli ymmärrettävä lopettaa. Selkään sattui, olkaan sattui. Kämmenongelmat näkyivät sormenpäiden haavaumissa. Lisäksi löin vasemman etusormen raudan kulmaan. Oikean keskisormi jäi puristuksiin kalikan rakoon. Meinasin jo huutaa Ainoa apuun, mutta onnistuinkin vetämään kalikan irti. Oli onnekkaasti paksuhko hanska kourissa.

Perjantaina lämpeni hieman, mutta onneksi ei yli 13 asteen. Kun aurinko paistoi selkään, oli sekin aivan liikaa. Eilinen palttikasa oli hiipunut loppuun. Nyt pilkkomakoneen viereen oli paltit kuskattava 10 metrin päästä. Se hieman hidasti hommaa. Iltapäivästä venytin hieman työaikaa. Silti pilketyömaa ei tada olla edes puolessa! Muutama yksittäinen pisarakin kiiteli alas taivaan harvoista pilvistä.

Lintujen siemenautomaatti on otettu pois käytöstä jo jokin aika sitten. Linnut harvalukuisina silti yhä käyvät etsimässä purtavaa. Turhaan. Näin talven jälkeen siementen kuoria on maassa melkoiset määrät. Onkin käynyt mielessä lopettaa kokonaan tuo ruokinta. Jäisi ainakin pois kuvioista tuo keväinen kuorien siivous. Ja pelastuisi siinä muutama lintukin. Niitä nimittäin lentelee ikkunoihin talven mittaan muutamia kappaleita. Nytkin vielä lensi yksi lintu lasiin. Tuossa tapaturmassa oli kuitenkin kaksi poikkeuksellista asiaa. Ensinnäkin ikkuna. Nyt lintu lensi eteläisen terassin puolella olevaan lasiin. Eka kerta siihen. Toiseksi lintujaji. Punakylkirastas. Talvella tietenkään niitä ei ole, mutta ei muulloinkaan ole se, eikä muutkaan rastaat laseihin lennelleet. Vainaja siitä tuli. Oli muuten yllättävä pieni lintu. Mitätön räkättiin verrattuna. Vähän punatulkkua isompi.

Lauantaina puuhomma jatkui. Nyt vain oli sahattava kaikki pilkottava, kun valmiita paltteja ei ollut. Pinossa oli myös pari renkullista rankaa, jota ei tarvinnut muuta kuin pätkiä. Ja pinota tietenkin. Lämpöä jo +17. Puut pölisivät. Välillä aurinko paahtoi selkään. Lopetimme työpäivän hieman edellisiä aiemmin.

Illemmalla Ari oli kaverina, kun kiskoimme veneen tallistaan. Pähkäiltiin pientä bensavuotoa. Akku oli hengetön. Lähti kuitenkin käyntiin narusta.

Sunnuntaina ei enää hikihommia. Vieläkin hieman lunta pihanurmella. Poistin grillin ympäriltä syksyllä siihen laittamani muovit. Syksyllä kääritään taas grilli uudelleen muoviin. Ja kiilataan muikkuja lämpimässä. Muikkupoikien saapuminenkin varmistui. Naapurissa aamulla kelpo kalasaalis. Laitoin soutuveneen minäkin vesille ja vein katiskan märän puolelle. Mökkirannoilla katiskoita jo aiemmin pyynnissä. Järvellä vielä hyvin rauhallista. Vesi jo laskussa, tulvaa ei tullut. Torniossakin tulva kuivahti. Tosin Heinijänkäntien varrella pellot järviä. Ja vesilintuja tolkuttomasti.

Olisi ollut töitä riittämiin. Vaikka jäädä vielä pariksi päiväksi. Mutta ei kaksi työpäivää vielä niitä kiireisimpiäkään hommia olisi kattanut. Pakko oli lähteä käväisemään kaupunkimaissa. Maanantaina kun on labra ja tiistaina lekuri. Niitä ei voi hetken mielijohteesta syrjäyttää. Viikolla sitten paluu. Lisääntynein voimin!?

Ja lopuksi: Onnea Sveitsille hopean johdosta.

Alkuviikko 20 eli  14.5.2018 - 16.5.2018 

Sunnuntaina tein äitienpäivän kunniaksi ruuan. Päivällisen, noin niinkuin hienommin lohkaistuna. Meni tavallaan grilliruuaksi, sillä paistoin lopuksi esivaiheiden jälkeen kaiken uunissa. Varrastettuina. Halloumit toki jätin pannuun, ilman keihästämistä. Sortimenttiä oli muutamaa erilaista ja tein itse mausteseoksen oliiviöljyyn. Yksi aines oli kuitenkin valmista tavaraa ja laitoin siitä sellaisenaan tikkuun. Jotakin jauhelihapullan korviketta tai vastiketta. Meni komeasti roskiin maistiaisten jälkeen. Ainakin se tuote on pysyvässä boikotissa.

Maanantaina kannoin ylimääräiseksi jääneen pöytälevyn alas ja samaa kuumaa ulos takapihalle. Herranjestas, miten painava se olikaan. Miten olenkaan saanut sen aikanaan yläkertaan? No nuorena on ollut nuoren voimat. Eipä tämän ikäisiä vanhuksia näy enää noissa urheilujutuissakaan. Paitsi katsomoissa ja veteraanisarjoissa. Ellei jopa paralympialaisissa. Asensin mökillä tekemäni jalat pöydän kanteen. Siinäkin sai hieman pähkäillä, mutta lopulta onnistuin. Kiinnitysruuvit, 8 kpl, olisivat saaneet olla puoli senttiä pitempiä ja millin paksumpia. Voi olla, että joudun ne vaihtamaan.

Ryhdyin takapihalla sahaamaan pöytälevyä pienemmäksi, jotta sen saisi mahtumaan autoon sisälle. Minulla oli ollut tarpeeksi aikaa miettiä, olisiko levystä johonkin muuhun käyttöön. En keksiny, joten toimeksi vain. Mökiltä olin tuonut sähkökäyttöisen sahan. En oikein ollut tyytyväinen sen tehoon ja vaihdoin tilalle normaalin kirvesmiehen sahan. (Vaikken ehkä olekaan normaali kirvesmies.) Sillä sahasin osan ja osan taas sähkösahalla. Levy oli noin 4 senttiä vahva, jossa molemmilla ikilevypinta. Ydin lastulevyä. Aurinko räkötti ja hiki virtasi. Ja levy lopulta halkesi.

Nostettiin levyn puolikkaat autoon. Nostettiin vanha konttorituolikin. Ynnä muuta kaatopaikkatavaraa. Ajeltiin Riukkajänkälle ja jätettiin kamppeet niille varatuille paikoille. Samalla saatiin asiakaskortti. Eli neljä vuosittaista reissua saadaan käydä maksullisen kaatopakkajätteen viennissä. Max peräkärryllinen / kerta. Liakanjoki oli nousussa ja pellot siellä Yli-Raumon takamailla laajalti veden alla. Kierreltiin paluumatka kaupungin kautta. Siellä tulva ehkä rauhoittunut. Vesi tietenkin nousussa, mutta nousu hidastunut.

Tiistaina kannoin eteisen vaate/kenkätelineen takapihalle. Kun eteisen lämpöpatteri uusittiin, se oli entistä jonkun verran paksumpi. Joten tällinkiä oli hieman modifioitava. Korjauksen jälkeen se jäi Ainon vastuulle. Muun touhuilun lomassa ruiskutteli pintaan maalia. Iltapäivällä teline valmis. Sai kuitenkin tuulettua rauhassa ulkona, kun ei olllut mitään vesiohenteista. Maalasin yläkerran pikku huoneesta ikkunaseinän. Poistin ensin kukkalaudan ja paklasin ruuvien reiät. Lauta tuskin enää palaa paikalleen.

Ennen lounasta kävin ulkohommissa. Lumikone oli talvella ottanut lunta turhan paksulti ja siirtänyt runsaan neliön palasen nurmikkoa lumikasaan. Ainolla oli jo soppa tulella, joten en voinut aikailla. Menin hakemaan kottikärryä. Sen pyörä kuitenkin retkotti vinossa. En ryhtynyt korjaamaan, kun en edes ollut varma onnistumisesta. Siirsinkin nurmikon palasen paikalleen lumikolan avulla. Nurmipaakku oli lumikasan päällä. Lumikasa hiipunut jo metriseksi. Paikattava alue parinkymmenen metrin päässä. Nurmea pitkin vedin palasen paikoilleen. Tulipa omalta osalta niitä pihahommiakin.

Omituisen makuista Suomen osalta tuo lätkä. Saksalle ja Tanskalle niukat tappiot, mutta USA ja Kanada voitetaan reilusti. Torstaina vastassa Sveitsi. Lopputulos täysi arvoitus menneiden perusteella. USA-pelin jälkeen kävin parit kauppareissut. Sunnuntaina maaseudulla koivut jo vihersivät. Nyt Torniossakin alkoi olla hiirenkorvia. Veden nousu rauhoittumassa. Vahinkoraja (3,80) on ylittynyt. Ollaan lukemassa 3,93. Tulvapenger ylittyy lukemassa 4,15. Korotettuhan sitä kuitenkin on, joten ehkä hätää ei ole. Kauppakeskuksen ympäristössä oli myös rakennettu hieman valleja. Lisäksi oli teiden varsilla suojattu muovilla harmaita kaappeja. Liittynevät tele- ja datayhteyksiin. Palasin kauppareissuilta vähäisten ostosten kanssa. Aino rappasi pihalla kukkapenkkiä.

Keskiviikolle vielä luvassa hellettä.Torstaiksi viilenevää. Päätimme lähteä mökkireissuun jossakin vaiheessa keskiviikon iltapäivää. Puuhommia ei helteellä, joten alkakoon vasta torstaina hikihommat. Käväisin aamupäivästä joitakin asioita hoitelemassa. Parturissakin käväisin. Rakensin lounaan ja se väännettiin naamareihin. Tällä kertaa kehut olivat vähissä. Iltapäivällä ruokakauppa. Jä mökille illaksi.

Loppuviikko 19 eli  9.5.2018 - 13.5.2018 

Keskiviikkona mökille. Eurooppapäivän kunniaksi liput liehuivat. Lipputangoissa. Mökillä puolipäivän aikaan. Ilman lämpö kohonnut jo 13 asteeseen. Kolealla ilmalla terassi toimii jääkaappina. Nyt oli pakko avata kaasupullo ja laittaa jääkaappi tulille. Matkassa oli meillä multaa ja lannoitetta. Siemeniä myös. Pienempää ja suurempaa. Kärräsin laavun pottumaan laitaan lantaa ja multaakin.

Käveltiin mutka mansikkamaalla. Mäkipirtin pottumaa vielä puolen metrin lumikerroksen alla. Vanha pottupelto vapautumassa lumesta. Nyt liejuinen, mutta aurinko kuivattaa. Mansikkamaalla täytettiin tynnyri lumisohjolla. Kasteluvesiä alkukesän mahdollisille istutuksille.

Olin ottanut kotoa matkaan aihiot, joista muokkaamalla pitäisi tulla yläkerran pöytään jalat. Periaatteessa helppo homma, piti vain lyhentää molempia vekotuksia toistakymmentä senttiä. Sain ensimmäisen valmiiksi. Toisen kohdalla jäi vajaaksi. Sahaukset sain tehtyä, mutta poraukset ja kiinnittämiset jäivät aamuun. Katsottiin lätkä. Oli mennä usko suomalaiseen kiekkoiluun.

Helatorstaina sain jalat valmiiksi heti aamusta. Oli muuten kokonaisuudessaan aika työmaa. Käppäiltiin hiekalla. Viimeisellä pätkällä syksyn murske olisi saanut jakaantua myös pidemmälle matkalle. Rengasraiteet edelleen aika syvät. Keskikohta koholla. Hiekalla vesi ei vielä uhkaa mitään. Eikä muuallakan.

Teen jälkeen jo +16 astetta! Laitoin kasvihuoneessa multiin persiljaa ja kahdenlaista salaattia. Vähäiset määrät, jatketaan näitä istutuksia myöhemmin. Otin pikku pussukallisen siiklin siementä ja pottuvakokuokan ja poistuin laavun maisemiin. Olin laskenut pottulukumäärän ja sen mukaisesti avasin kuokalla neljä vakoa. Laitoin vakoihin ohjeen mukaisen määrän lannoitetta. Lisäksi lisäsin vakojen pohjalle hieman pussimultaa. Suljin vaot ja potut jäivät piiloon. Milloinkahan pääsen avaamaan? On muuten jotenkin käsittämätöntä, että olin näin aikaisessa. 10. toukokuuta potun kylvössä! Uskalsin laittaa, kun sääennusteet lupaavat tosi lämmintä. Milloinka laitan loput maahan? Jätänkö jopa kesäkuulle? Tuskinpa. Päivän aikana jäähän alkoi syntyä pieniä aukkoja. Tummat kohdat ottivat auringon lämmön vastaan.

Perjantaina sahailin pari renkullista rankoja. Aino niitä pinosi. Kun halottuja ei vielä ole, ei kannata pinoja vielä sen kummemmin rakentaa. Meillä on ollut sellainen malli, että seinää vasten saa olla pyöreitäkin, mutta pinon toisessa reunassa on tolppa, jota vasten ei pyöreitä laiteta. Siihen ladotaan klapit ristikkäin, jolloin pinosta tulee mahdollisimman tukeva. Oli aika kuumaa ja ei oikein ollut puhtia jatkaa kovin myöhään. Kokosin kuitenkin purut säkkiin. Sihtasin katiskaverkolla pois lehdet ja isommat risut.

Jäät alkoivat liikkumaan kohti pohjoista. Jää oli jo aikalailla puikkoa. Siksi vastarannalle ei juurikaan syntynyt kasaumia. Iltasella kotirannan puoli oli jo aika avoin.

Lauantaina tyyntä. Järvellä tummat jäälautat hiipuivat paisteessa. Ensimmäiset veneetkin vesillä. Aloitin sahailemaan puita suuremmasta pinosta. Alkuun jonkun verran rankaa, sitten kunnon paltteja. Suunnittelin pilkkomispaikan, jonka viereen laitoin trukkilavat. Siihen keräsin paltit. En saanut pinoa vajumaan edes puoliksi. Hyvä alku kuitenkin ja seuraavaksi jatkuukin palttien pilkkomisella. Ja pinoamisella. Illan lätkäpeli muutamaa astetta edellistä parempi.

Sunnuntaina peittelin reen ja latukoneen samaan paikkaan, kuin viime kesänä. Etsin paikat talvisille lumityövälineille. Tarkistin polttoaineet ja öljyt. Hetki niillä pärjäillään. Grillin yläpuolella kaatui syyspuolella mänty. Siitähän otettiin latva joulupuuksi. Nyt lumi oli sulanut jo niin paljon, että koko puu oli paljastunut. Ja lunta enää saapasvarren verran. Joten siirsin puun syrjään. Yhä tyyntä ja yhä jäälauttoja selällä.

Aino harkkasi päivittäin pihamaata ja kärräsi roskat pois. Siemenautomaatti otettiin varastoon ja niistä ei enää lisää roskaa tule.

Niin... loppuviikolla päivälämmöt liki hellelukemissa. Isot sääsket siitä riemuissaan ja heti verta kuppaamassa. Lumille lämpö tiesi lähtöä. Virallinen 0 cm saavutettiin Meltosjärvessä lauantaina. Pihalla linkolunta on paikoin yli metrin. Aurausvalleissa myös paljon. Mutta maastosta lumi on hiipunut olemattomiin. Pohjoisrinteet ja varjoisat alueet poislukien. Miekojärvellä ei ole uhkaa tulvasta, mutta Torniossa pelätään tulvavallien ylittymistä. Nyt vedenkorkeus on noin 3,60. Tulvapenger on 4,15. Vesi nousee nyt 30 cm/vrk. Ennustettu, että nousee vielä metrin. Kyllähän saattaa käydä, kuin New Orleansissa Katrinan aikoihin.

Alkuviikko  7.5.2018 - 8.5.2018 

Maanantaina jälleen labra. Turvakokeet vain tällä kertaa. Kuitenkin sitä ennen, heti kahdeksalta, marssin rengasliikkeeseen. Sain palvelua, sain uuden renkaan, sain asian kuntoon. Mahtavaa! Labran jälkeen, samalla reissulla, käväisin vielä kaupassa. Ihan vain peruskampetta. Iltapäivällä oikein kunnon vesikuuro. Teki hyvää pölyisille kaduille, lumelle ja meille, jotka olimme liikenteessä. Remontin jälkeisiin viilauksiin kuuluu myös hieman kalusteiden järjestelyä. Yläkerran pikkuhuoneeseen piti saada pienempi pöytätaso. Mökiltä otinkin sunnuntaina matkaan sahan, jolla yrittäisin nyhrätä olemassa olevaa pienemmäksi. Tiesin, että ei se ihan pikku juttu olisi, joten ehdotin kauppakierrosta. Löysimme kelvollisen. Ja halavalla! Säästyin työltä, jonka lopputuloksesta ei mitään takuuta.

Tiistaina odottelin taas ihopolin soittoa. Sain odotella tyhjää. No sitten jatketaan entiseen malliin. Jo varhain aamulla aloin kiskomaan kylmälaitekaappiyhdistelmää pois kolostaan. Oli tarkoitus sen takaa maalata seinää. Jostakin syystä tuon laitteen liikutteleminen on yllättävänkin hankalaa. Rako, jossa se makaa, on ahdas. Olisipa alla kunnon pyörät! Ennen, kun jääkaappi-pakastin oli hieman matalampi, oli siinä alla omatekoinen lava, jossa pyörät. Olipa näppärä siirrettävä! Saatiin nytkin silti siirrettyä. Rako maalauspaikalle kaapin taakse oli meikäläisen pullukkamahalle aivan liian kapea. Siksi taustan maalaaminen olikin Ainon homma. Meni raosta eikä edes hiponut reunoja. Kun tausta oli maalattu, työnsin kaapin paikoilleen. Se olikin helppo homma. Tarkistin, että jääkaapin ovi aukeaa kunnolla ja minulle on siinä riittävästi tilaa hyöriä ja pyöriä. Maalailin vielä seinää keittiön kaapiston yläpuolelta. Ja ikkunaseinän. Aino alkoi ikkunan pesuun yläkerrassa.

Kello oli jo puoli kymmenen. Pesin välineet ja astiat. Maalaus jatkuu ehkä ensi viikolla. Aloitin ruuan valmistuksen. Suunnitelmissa hieman muunneltu makkarakastike ja uuniperunat. Tarkoitus, että tulee useampikin annos vielä pakastimeenkin. Kuorin aluksi 16 kpl 100-grammaista Rosamundaa. Suolaa veteen ja kiehumaan. Pilkoin parisataa grammaa porkkanoita kiehumaan. Keitinvedessä suolaa ja ihan reippaanlaisesti sokeria. Pilkoin ja paistoin pannussa kaksi pakettia grillimakkaraa. Kuullotin 200 grammaa sipulisilppua. Pakasteesta. Paistoin keittämäni porkkanat. Yhdistin isoon kattilaan sipulit, makkarat ja porkkanat. Potut olivat kypsyneet ja kuitenkin yhä kokonaisia. Laitoin ne uunipellille. Öljysin niitä hieman ja ripottelin grillimaustetta. Ja uuniin, kahteensataan. Aloitin ruskeakastikkeen valmistuksen. Pannulle n. 50 grammaa voita. Ja sitten 3 roimaa ruokalusikallista vehnäjauhoa. Roima on noin 2 kukkurallista. Voin määrä piti kai tuplata, muutoin jäi kuivaksi. Kun jauho oli sopivan ruskeaksi paahtunutta, otin pannun pois hellalta. Lyhyeksi hetkeksi, että kipakka kuumuus hieman hellittäisi otettaan. Sitten kylmää vettä ja sekoitusta, kunnes kastikkeen paksuus oli kohdillaan. Olin varannut ruokakermaa nesteeksi, mutta unohdin nälissäni sen kertakaikkiaan. Maustoin. Lihalientä, suolaa, pippureita, tomaattipyrettä ja chilitahnaa. Lopuksi tämä kastike muiden herkkujen sekaan isompaan kattillaan ja kiehautus. Sitten potut uunista ei muuta kuin syömään. Meni yli yhdentoista, mutta kannatti odottaa.

Iltapäivällä kauppareissut. Puutarhamyymälästä pottulantaa ja pari multapussia. Nurmen siementä. Oli myös pikku pussukoissa siiklin siemeniä. Pikku iduilla jo. Tempaisin sellaisen matkaan. Keskiviikkona ne ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä maassa. Omat idätykset eivät ehkä vielä ole valmiita multiin. Muut kauppareissut siinä sitten päälle. Aino saattaa muistaa jonkun aikaa tuntemukset sittarin kassalla;-)

On hyvinkin paljon mahdollista, että tällä viikolla porukkaa näkyy Tarralla. Voi olla, että jo nyt, tiistaina, joku mökki siellä lämpenee. Huomenna jo useampikin. Meilläkin jo aamusta sinne lähtö. Näyttää varmalta, että Tarran tämänvuotiset lämpöennätykset rikkoontuvat. Lumet ja jäät vähenevät. Viimeisetkin muuttolinnut palaavat. Ja ..... sääsket heräävät.

Viikonloppu  4.5.2018 - 6.5.2018 

Tällä kertaa mentiin mökille vasta perjantaina. Tieäänet olivat hieman hiljaisemmat, sillä alle oli vaihdettu kesäkiekot. Rengasliikkeen laskussa oli lisärivi, jonka tarkistin netistä. Jassoo... on näköjään rengaspaineille anturit ja niille tehty joku nollaus. Ok. Vähän ennen Sihtuunaa tuli varoitus rengaspaineista. Pysähdyin tarkistamaan renkaat. Näyttivät ja tuntuivat olevan ok. En huomannut ongelmia. Arvelin, että liittyy renkaiden vaihtoon ja kyseessä on häiriö järjestelmässä. Jatkettiin matkaa. Ei päästy pitkälle, kun alkoi kuulumaan ihmeellinen ääni. Pysähdyttiin. Oikeanpuoleinen takarengas oli melkein tyhjä. Ja tyhjeni siinä silmien edessä kokonaan. No niin, sitten vain hommiin. Olin kahdesta asiasta tyytyväinen. 1. Minulla on autossa vararengas. Edellisessä kun ei ollut rengasta, ei tunkkia, ei edes rengaspulttien avaajatyökalua. 2. En ollut täyttänyt peräkonttia multasäkeillä ja lannalla. Takakontin kamppeet oli nopeasti otettu pois ja vararengas ja työkalut kaivettu esiin. Ihmeellinen patentti tuo työkalu. Onneksi yllä oli mökkikuteet. Ykköset päällä olisi ollut hiukan hankalaa. Ja onneksi ei ollut talvi ja jää eikä säkkipimeys. Rengas tuli asennettua. Selkenipä siinä muutama asia. Tien päällä en olekaan joutunut koskaan vaihtamaan rengasta.

Pakisjärventiellä tuli auto vastaan. Hidasti pysähdyksiin asti ja huiskutti minullekin stopit. Oli menossa kylille kettingin ostoon. Roistot olivat katkaisseet puomista edellisen. Hieman jännitti, mikä on meillä tilanne. Tällä kertaa puomi oli ok. Mökillä tutkailin tyhjentynyttä rengasta. Löysin vikakohdan. Pieni viilto, kuin puukon kärjellä pistetty. Tutkin viiltoa tarkemmin. Siinä näkyi jotkin metallilta vaikuttavaa. Poistin ylimääräisen esineen. Se oli jonkun tyyppinen terä. Minulla on harrastelukäyttöön tarkoitettu pieni talttasarja ja tuo palanen oli täsmälleen kuin yhden taltan kärki. Jos olisi epäluuloinen, voisi epäillä sabotaasia. Tuntuu kaukaa haetulta se, että Sihtuunan tiellä olisi tuollainen terä vaanimassa. Tuo metalli on voinut olla renkaassa jo viime syksynä. Nyt sitten sopivassa töyssyssä painahtanut läpi asti.

En ollut lauantaiksi etukäteen suunnitellut mitään erikoisempaa. Mutta kun tulin ulos aamupalan jälkeen, tekemättömät työt huusivat luokseen. Olen aiemmin ohentanut lumikerroksia paikoissa, joissa tulen tekemään polttopuuhommia. Siis pilkehommia tarkoitan, en puiden kaatamista. Tekemättömiä puita minulla on kahdessa pinossa. Ryhdyin nyt pienempään. Siihen huutoon vastasin. Pätkin paksuimmat puut. Eli sellaiset, jotka on halkaistava ainakin kerran, jotkut moneenkin kertaan. Pinoon jäi pari renkullista rankoja. Sahasin paltit noin 33 - 35 senttisiksi. Järjestelin ne siistiin pinoon trukkilavan päälle. Pystyasentoon, vieri viereen. Kun kolmas kerros valmistui ja aloitin seuraavaa, olin huolissani pinon kestävyydestä. Syystäkin. Kyllähän se sitten levisikin, kuin Jokisen eväät. Kaksi reunaa jäi kutakuinkin ehjiksi. Tyydyin tilanteeseen ilman kiroiluja. Sellainen ei tapanani ole muutenkaan. Kauemmas kierineet paltit siirsin pinon laitaan. Samoin kuin ne loput, jotka vielä sahasin. Väsy tulee nykyisin jo 5-6 tunnin puuhommista. Sama se, jatkuu joskus myöhemmin. Oli mukava kuitenkin taas saada asiaa eteenpäin. Ja ruoka tulossa. Sitten sauna. Katsottiin lätkä. Illan KB:t menivät Ainolle kutakuinkin vastaavin voittonumeroin perjantaina, nyt tasaista.

Nyt ollut viikon verran melko koleaa. Lumen sulaminenkin hidastunut liki puoleen. Lauantaina kuitenkin jo +8. Kirjosieppokin löysi jo paikalle. Nyt sunnuntaille luvassa +15, mutta silti lähdimme ajoissa kotimatkalle. Kotosalla paikkasin alakerrassa kolmen läpiviennin kohdalta tapettia. Tuli itse asiassa aika siistit fiksaukset. Ainonkin mielestä. Ja sehän teki minut iloiseksi. Kuin Hangon keksi.

Torstaina helatorstain vapaa. Noin niinkuin työväestöllä. Meillähän sitä vapaata piisaa ilman pyhiäkin. Ei olla vielä päätetty, mennäänkö jo keskiviikkona. Keliennusteet puoltaisivat. Kunhan saisin sen renkaan hoidettua, voitaisiin minun puolestani palailla. Puuhommiin tietenkin. Ja muutenkin.

Vapun jälkeen eli  2.5.2018 - 3.5.2018 

Kun mökiltä tultiin vappupäivänä, emme ihan heti olleet menossa takaisin. Varasin renkaanvaihdonkin peräti torstaille. Onhan se hyvä antaa kropankin toipua muutaman päivän mökkirasituksista. Juuri tällä hetkellä kädet ovat taas hieman paremmat. Ihottuma pärstässä kuitenkin kirvelee ja huulilla se suorastaan ajoittain räjähtää kivuliaaksi. Ja se ihana kutina.... Muutama päivä menee lihasten ja jänteiden vetreyttämiseen alkuviikosta. Ikä alkaa osoittamaan, että vähempikin voisi piisata.

Pohjolan Sanomat muuttui aikaa sitten Lapin Kansaksi. Muuttui koko, muuttui hieman sisältökin. Vuosi sitten lopetin lukemasta koko aviisia. Aino aamukahvilla sitä on selaillut. Viime aikoina on lehti muutaman kerran tullut myöhemmin ja ei ole aamukahville ehtinyt. Torstaina Aino kävi seitsemän maissa jo toisen turhan reissun laatikolle. Oli vihdoin hänkin sitä mieltä, että tilaus kannattaa lopettaa. Tein sen välittömästi netissä. Onhan se niin, että jos lehti on ns. aamukahvilehti, on hinta/kahvit aika suolainen. Meillä useimmat aamukahvit juodaan mökillä. Sulan maan aikana menee niin, että Torniossa vain piipahdetaan. Nettilehti ei ole meidän juttu.

Tuli postissa taas uusi kelakortti. Edellinen oli ehtinyt vanhentua parisen viikkoa. Pradaxan korvattavuus yhä vain parantunut. Apteekkireissu torstaina ja selvisin siitä jälleen edellistä edullisemmin. Alkuvuonna kuukauden annos maksoi runsaat 90 euroa. Nyt samalla rahalla saa kolmen kuukauden lääkkeet!

Kotosalla emme ole vielä remonttia sen kummemmin aloittaneet. Paklasin kuitenkin keittiössä seinää kaapin yläpuolelta. Tasoitteen menekki hieman yllätti. Riitti kuitenkin ja jätin varalle ihan pikkuisen. Rautakaupasta hain liisteriä ja nauloja. Naulat jatkavat matkaa mökille. Ne yhdistyvät vasta sahaamiini lautoihin. Eli laudat yhdistetään näillä nauloilla.

Loppuviikko 17 ja Vappu eli  26.4.2018 - 1.5.2018 

Muutamat lämpimät päivät ovat vauhdittaneet kevättä ja samalla lintujen saapumista. Kun lumi ja jää ovat valta-asemassa lintujen oleskelupaikoilla, tapaa muuttajia nyt poikkeuksellisissa paikoissa. Kun paikat sulavat, katoavat pian näkyvät lintuparvet pesimäpaikoilleen.

Torstaina mökkimatkalla soi puhelin. Pysähdyin, mutta en ehtinyt vastaamaan. Se oli ihopoli, joten soitin heti perään. Maksa-arvo oli parantunut reippaasti edellisestä ja tuli lupa lääkeannoksen nostoon. Lääkkeen ohjeessa mainitaan, että pitäisi pysyä erillään alkoholista. Maksa-arvot voivat heiketä. Jännä juttu, kun pitemmän raitisputken jälkeen lukema heikkeni. Jos viikonloppuna tuli sitten otettua hieman enemmän, laski lukema. Pitäisi kai alkaa ryypiskelemään reippaammin?? Terveyden nimessä!

Lämmenneet päivät ovat saaneet ojat vähitellen täyttymään sulamisvesistä. Harvoin on vesi kirkkaanpuoleista. Enemmän kahvia muistuttaa. Menomatkalla oli Alposlahdentien lopussa tulva noussut tielle. Rumpu tukossa. Tarrantien rumpu myös ummessa, mutta vesi ei vielä noussut tielle. On ennusteltu vaikeaa kelirikkoa. Ainakaan vielä ei siitä ole merkkejä. Kaikki soratietkin yllättävän hyvässä kunnossa. Tarrantiekin. Siihen pelto-osuudelle ajettiin myöhään syksyllä murske. Se kantaa hyvin ja tiivistyy. Kun mursketta ajettiin, olivat lätäköt silloin umpijäässä. Nyt jää on sulanut ja tilalla on kuopat. Olisipa kunnon lana!

Mökillä oltiin ennen puolta päivää. Sisällä +3, ulkona +7. Kun matkassa oli oikeantyyppiset liittimet, sain paneelin asennettua paikoilleen. Johdonkin, mutta toisen pään jätin vielä liittämättä. Aino laittoi ostosiikit ja kellarista timot idätysämpäreihin. Pottumaani oli täysin sula, ei vielä alettu kuitenkaan kylvöpuuhiin. Ajoin saunavesiä liki 400 litraa. Tulevien saunomisten varalta. Kelkkakelit ovat kohdaltani ohi. En enää aio levittää lunta pihan poikki kelkalla kulkua varten. Alapihan puolella reitillä lunta vielä piisaa. Liiaksikin. Ensimmäistä kuormaa tuodessani jotos petti kelkan alla. Jouduin lapioimaan reitin auki liki pohjia myöten. Muutaman metrin matkan ja alle metrin paksuudelta. Ihmettelin, mitenkä niin kova jotos saattoi pettää!

Perjantaina leikkasin kahdesta 200-litran muovitynnyristä kannet pois. Vielä kertaalleen lisäsin yläpihalle kelkkareittilunta. Pesin tynnyrit ja vein pottumaani laitaan. Sitten ajoin muutaman reissun avannolla ja lopputuloksena 400 litraa kasteluvettä. Kompostin kannen saranat hajosivat talven jäiden puristuksessa. Uudet ovat odottaneet jään sulamista. Olihan se sulanut jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta nyt hoksin korjata tilanteen. Käväisin Tarrantiellä. Vesi tuli nyt yli tien. Lapioin tien pohjoisreunaan pari pientä naveroa. Helpompi veden mennä. Illemmalla muutin ja korjailin aurinkosähkösysteemin liitäntöjä. Liittimet kävivät vähiin. Häätyy päivittää varasto.

Tuli eteen pari kysymystä. Kukahan minulle osaisi antaa käypäset vastaukset? Ekaksi: ohjausyksikössa voi valita kolmen eri akkutyypin kesken sen oikean akun. Minulla on geeliakku ja sen tietenkin olen asettanut järjestelmän dataan. On myös parikin muuta perusakkua. Jos lataan niitä välillä tällä aurinkosysteemillä, kuinka tärkeää on muuttaa akun tyyppi?? Ennen ei valintoja voinut tehdä. Tokaksi: onko olemassa 12 voltin järjestelmään aivan omia automaattisulakkeita? Vai pelaavatko 230 voltin 10A sulakkeet tasavirtapuolella?

Lauantaina irroitin isommasta sahastani sen lautasahauksen lisälaitteen. Timmerjiggin. Teroitin samalla halkaisuterän, joka olikin toiselta puolelta tosi huonossa kunnossa. Poistin sitten teräketjun, laipan ja vetopyörän. Kiinnitin kaarnapiikit, joita ei lautahommissa voinut käyttää. Sitten asensin varsinaiset osat eli alkuperäiset vetopyörän, laipan ja ketjun. Kone on nyt valmis piakkoin alkavaan klapisirkukseen. Sunnuntaina vietin hetken aamupäivästä verkkohuoneessa. Pyynnissä viimeksi olleet verkot olivat valuneet kuiviksi. Kävin ne läpi etsien sutteja. Olin positiivisesti yllättynyt, kun sotkut olivat vähissä. Järvimalmia oli hieman ja yksi kunnon sutti. Antautuihan lopulta. Mietin samalla ammattikalastajia, joilla on verkkoja kilometrikaupalla. Hankitaanko uudet verkot vai selvitelläänkö sutteja?? Loppupäivä kului laavulla. Poistin sahaamistani laudoista parkit. Osassa parkki oli jo kuivahtanut ja oli tiukassa. Oli korkea aika toimia. Tein siistin tapulin ja saavatkin nyt kuivahtaa keveiksi.

Vappuaattona touhuiltiin laavulla. Grillattiin ja syötiin. Olipa syksyn mätisatoakin vielä hieman. Pelailtiin petankkia ja mölkkyä. Taisipa naiset olla päivän "kunkkuja". Illemmalla sauna ja karaoke. Siinäpä se, vappuaatto.

Vappupäivänä pakkasin isoon pulkkaan puolenkymmentä tyhjää ämpäriä. Kiskoin kolme kuormaa vettä korvaamaan käytetyt vedet. Taas on puhtautta luvassa. Käväisin pottumaallani ja tein pienen kuopan. Oletin maan olevan jäässä, mutta eipäs ollutkaan. Se oli mitä parhain uutinen ajatellen varhaisperunaa. Kymmenisen päivää oli siitä, kun linkosin melko paksun lumikerroksen pois. Kesän tekoa tehokkaimmillaan. Pihalla myös tein kesää. Lapiolla ja lingolla. Lunta on yhä paljon, mutta vähenee vähitellen. Kotimatkalla todettiin, että Tarrantien rumpu oli auennut. Tulomatkan tulva ei ollut poistunut Alposlahdetien päästä, vaikka rummun päätä oli koneella kaivettu esiin. Metsämaisemissa mättäitä ja kantoja ja kiviä jo paljastumassa. Pellot lumisia, mutta Tornion seudulla osin jo järvinä. Kyllä se kesä tulee, vaikka hitaanlaisesti. Takkaakaan ei olla käytetty enää pariin viikonloppuun.

Tuota roudattomuutta hieman mietiskelin. Lumi tuli syksyllä varhain ja sitä tuli heti paljon. Voi olla, että routaa ei yksinkertaisesti juuri olekaan. Voi olla, että tulvatkin jäävät pelättyä pienemmiksi, kun vesi imeytyy maastoon. Miekojärvessä vesi ei ole aloittanut nousua, mutta ojat ovatkin vasta avautumassa. Vesi on vielä maastossa.

Keskiviikko,  25.4.2018 

Ylitornion Meltosjärvellä on lumi sulanut pikku hiljaa parin viikon ajan. Alkuun hitaammin, mutta viimeisen viikon aikana tahti on ollut 3-4 senttiä vuorokaudessa. Tuollaisella tahdilla lumi olisi kolmen viikon kuluttua nollilla. Eli toukokuun puolessa välissä. Ilmoissa ei ole tapahtumassa kummoisempaa lämpenemistä. Ehkä päinvastoin. Joten sovitaan mielellään se toukokuun puoliväli!

Käytiin tekemässä ruoka- ym. ostokset. Olipas kantamukset runsaat ja raskaat. Käytiin myöskin hakemassa hieman siikliä siemeniksi. Puikkoja emme ottaneet, sillä tarjolla ei ollut sertifioitua siementä. Oli vain ruokaperunaa, johon oli tussilla kirjoitettu "siemenperunaa". Joku oli kiertänyt lakia, sillä siemenperunan tulee olla siemeneksi sertifioitua. Mitähän sanoisi Evira?

Katselin illan päälle ohjelmaa rajavalvojista. Tiedättehän, ohjelmassa seurataan lentoasemien ja postin maahantulotarkastuksia. Välillä paljastuu huumekätköjä. Sitten ilmoitetaan, että katukaupassa arvo olisi ollut tietyn verran. En ole koskaan nähnyt tuota katukauppaa. Missähän sellainen puoti sijaitsee?

Alkuviikkoa 17 eli  23.4.2018 - 24.4.2018 

Tänään, eli maanantaina aamulabra. Sain syödä aamupalat normaalisti. Pari viikkoa sitten oli toisin. Silloisissa testeissä sokeri ja kolesteroli kelvolliset. Hyvätkin olosuhteisiin nähden. Nyt siis vain Trexanin turvatestit. Uutisissa kerrottiin aivan vasta metotreksaattien vaaroista. Sitähän on otettava kerran viikossa ja kun muita lääkkeitä yleensä otetaan päivittäin, on yliannostuksen vaara ilmeinen. Jopa kuolemaan asti johtaneita virheitä esiintynyt. Minulla lääkepäivä huomenna. Odottelen ohjetta tämänpäiväisten testien perusteella. Jos ei muuta kuulu, jatkan entisellä annoksella.

Labran jälkeen käväisin pikaisesti sittarissa. Viikonlopun jälkeen oli tarve täydentää ihan perusjuttuja. Äijäparkissa jo runsaasti eläkepappoja. Pitäisiköhän minunkin alkaa kulkemaan siellä kuulemassa paikkakunnan tuoreet aamu-uutiset??

Iltapäivällä käytiin rautakaupassa ihan kahdestaan. Putkiremontin jälkeen olisi hieman fiksattavaa. Kun hieman lämpenee, alamme paikkailemaan joitakin kohtia. Saapi sitten rauhassa tuuletella. Kävin vielä itsekseni Motonetissä ja Prismassa. Ensinmainitusta löysin aurinkopaneelin johtoliittimet. Sieltä löysin myös ihan omin voimin kaipaamani jakorasian. Hieman omituista, että netistä en moista löytänyt. Pääasia kuitenkin, että sain tarvitsemani kamppeen. Prismaan menin hakemaan puuvillahanskoja. Tuotemerkki on tunnettu siivousalan merkki. Ei puna, ei valko vaan se yksi taivaan värinen. Ostin 10 paria. Kotona huomasin, että ovat yhä tiukkoja. Viime kesänä tein aiheesta jopa tuotevalituksen, kun muuttuivat yhtäkkiä tiukoiksi. Silloinen vastaus oli: höpötät, eivät ole muuttuneet millään lailla! Tosiasia kuitenkin on, että ranteen ommel on nykyään joustamaton. Nyt leikoin ompeleeseen 5-6 katkeinta. Venyttämällä sain ympärysmittaa lisää sentin/katkein. Pärjätään sitä näinkin!

Hoksin tuossa päivällä, että viikon kuluttuahan olisi Vappu. On hyvinkin mahdollista, että ollaan silloin mökillä. Milloinka oltaisiin menossa... näkyypähän.

Odottelin tiistaina soittoa ihopolilta. Turhaan, joten iltapäivällä otin entisenlaisen annoksen. Pihatie ja parkkipaikka ovat pääosin sulat. Pihan reunustalle pusketut lumikasat ovat muutaman metrin korkuisia. Satoja kuutioita. Varovasti arvioiden. Päivällä kävi pihan auraajamme kevätpuuhissa. Oli kuitenkin vaihtanut lumikoneen lakaisukoneeksi. Murske lähti kertaheitolla. Onneksi huomasin työkoneen pihalla ja ehdin siirtämään auton pois. Ei tarvitse siis paikata jälkiä katuharjalla.

Katseltiin ja arveltiin niitä fiksauskohteita. Osa on pieniä ja mitättömiä. Helppoja korjailla. Osassa joutuu tekemään vähän enemmän. Sen verran peräti aloitettiinkin, että imuroin keittiön kaappien päällystät. Purua ja betonipölyä pois.Siellä suunnalla myös osa tapetista poistuu ja tilalle maalaus. Kastelin pari vuodan pätkää ja tapetti irtosi siististi. Siinä tuli samalla kuningasajatus: Tapetinpätkillä voi ehkä korjata parissa paikassa olevat vauriot. Jos ei onnistu, menee maalaushommiksi. Paklasin yläkerrassa vielä parit ruuvinreiät. Uusi asennus tulee olemaan eri, kuin entinen!

Jääkiekossa pelataan finaaleja. Näytti siltä, että eräs oululainen porukka veisi finaalit puhtaasti. Vaikka Tappara ei olekaan suosikkijoukkueeni, on hämäläissakki piristänyt kummasti finaaleja. Tie mestariksi asti saattaa olla liian kivinen, mutta toivotamme kaikki kuitenkin menestystä Manseen! Eikös vain?

Viikkoa 16 eli  18.4.2018 - 22.4.2018 

Kuten olin uumoillut, palattiin mökille jo keskiviikkoaamuna. Sunnuntaina alkanut hyvin lämmin jakso oli yhä päällä ja mittarissa toistakymmentä astetta. Sihtuunan soratie yllättävän hyvässä kunnossa. Loppupään sorabaanat vasta sulamassa ja rapa roiskui.

Aloitin tämänkertaiset puuhasteluni WC:n takana veden valuessa niskaan räystäältä. Lapioin moskaa jätesäkkeihin. Tällä kertaa möykky antautui lapion edessä ja sain kaiken pussitettua. Ja pääsin pois suihkun alta. Edellisestä vastaavasta toimenpiteestä oli vain kymmenisen viikkoa, mutta silloin en saanut alustaa tyhjäksi. Sydäntalvella kaikki niin jäässä. Eihän nytkään täyttöaste ollut puoltakaan, mutta kaikki, jotka joutuvat ko. hommaa tekemään, tietävät, miksi mieluummin nyt, kuin kesähelteellä. Muitakin etuja löytyy, mutta en tästä aiheesta tämän enempää nyt ryhdy makustelemaan.

Ajelin uhkarohkeasti kelkalla vanhoja reittejäni maastossa. Reitit olivat kestäneet julmatkin puukuormat, mutta nyt aina välillä kelkka humpsahteli hieman syvempään. Kieli keskellä suuta menin, ja toivoin, että pysyisin reitillä. Turha toive. Pellolla oikea suksi haukkasi. Siinä sitä oltiin. Kelkka kyljellään. Lunta liki metri. Meni aikansa, ennen kuin olin saanut lapioitua ja poljettua väylän polanteen päälle. Kun pääsin takaisin jäljelle, pidin huolen, että pysyin myös siinä. Joku perhonen lenteli pellolla. Olikohan kuitenkin liian aikaisessa. Metsän puolella muurahaiskeko oli paljastunut lumen alta ja auringonpaisteessa sen pinta kuhisi murkkuja. Vieressä lumi, joten kauemmas ei niillä ollut asiaa. Onkohan niin, että ne saavat paisteesta jotakin energiaa? Mitään muuta tarkoitusta en tuollaiselle kuhinalle käsitä. Tulivat naaraspeipot. Pari viikkoa koiraiden perässä. Mihin lie matkalla jääneet juoruamaan? Lämpimän päivän illalla putoili yhden puuvajan katolta lumet. Muutamia rakennelmia vielä Tarralla on, joissa katon loivuus pidättelee lunta. Joillakin katoilla lumet näyttävät sulavan paikoilleen.

Torstaina viileää. Johan sitä hellettä piisasikin. Sahailin lautoja. Tosi hidasta ja hieman raskastakin puuhaa. Yritin suojata itseni muhalta. Iltasaunassa paikkasin epäonnistumiset. Kolmen asteen lämmössä ei päivällä hiki päässyt pintaan. Iltasella sepelkyyhkypari tutkimassa ruokatarjontaa. Mustarastaalle tuli morsian.

Perjantaina aamuyöllä ja aamulla lumisade. Muutama sentti ehti tulla, kunnes päivällä se muuttui tihkuksi ja taisi loppuakin. Heti aamulla tein ratkaisun, että pysyn perjantain erossa lautahommista. Olin ostanut uuden paneelin ja ohjausyksikön. Lisäksi johtoja ja muuta tilpehööriä. Vaihdoin aluksi ohjausyksikön. Paneelin vaihto jäi seuraavaan kertaan, sillä paneeli oli varustettu liittimillä, joihin ei minulla ollut vastakappaleita. Muutakin parantelua harrastelin. Suuri pulma syntyi siitä, kun piti jakaa virtaa yhdestä liittimestä useaan eri kohteeseen. Hoitelin asian sokeripalakiskolla, mutta se ratkaisu ei minua tyydytä ja yritän etsiä parempaa vaihtoehtoa. Jakorasiaa tai jakokiskoa. Iltasella vedin sähköt telkkarin taustaseinälle. Minulla oli sattumoisin ylimääräinen tupsutti-johto telkkariin. Laitoin tupsutin tilalle 12V-pistotulpan. Jopas nyt helpon lykkäsi!

Koleus jatkui lauantaina. Koko päivän sateli heikosti lunta. Vein silti loppuun lautamies-urakkani. Lopputuloksena oli noin 60 kappaletta lautoja. Paksuus 12mm, pituus 180 cm. Leveimmät runsaat 20 cm, kapeimmat 15 sentin luokkaa. Aivan loppuvaiheessa työ hidastui merkittävästi. Sahan terä osui rautaiseen puristimeen ja sillä selvä. Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Parhaimmillaan tuo lautakone on pienien määrien teossa ja toinen hyvä kohde on poikkeukselliset koot. Pitäisi vain sitten olla kunnon paikka ja teline valmiina. Ja tietenkin sopivaa puuta paikan päällä kuivumassa. Aivan Ex Tempore ei sahurihommat onnistu.

Siivosin työmaani. Puruhötyä valtavasti. Levätessäni sitten linkosin viime vuonna tekemäni pottupellon paljaaksi lumesta. Onnistui hyvin, sillä lumi oli kauttaaltaan sosetta ja hangen paksuuskin jo siedettävä. Yöpakkaset olemattomia, joten sulamista tapahtuu. Illalla yritin ujuttaa toisen paneelin johtoa vanhasta reiästä seinän läpi. Oli porattava uusi, ei se toiminut. Punarinta tuli kuuruilemaan. Hauska veikko!

Sunnuntaina tein paneelille telineen... ei vaan pidikkeen. Kun saan ne liittimet, on loppuasennus helppoa, kuin heinänteko.

Olen vähintäänkin tyytyväinen saavutuksiini. Sain hyvinkin tehtyä ne asiat, jotka olivat mieleni päällä. Hieman enemmänkin. Kyllähän se tahtoi iltasella vävy iskeä. Ja kun taas on ainakin kuusi sormenpäätä haavoilla ja halki. Pitää pari päivää kotona yrittää elpyä.

Viikonloppu  12.4.2018 - 15.4.2018 

Jälleen torstaina aamusta mökkireissuun. Satasen rajoitusmerkit olivat vaihtuneet talvisten kasikymppisten paikalle. Sihtuunan tiellä muutama pilkka paljastunut soralle lumen alta. Yön jäljiltä pakkasella, joten rapa ei vielä roiskunut. Varajärven seutuvilla pieni pulmusparvi. Pulmunen  on yksi mielilinnuistani. Kuten punarinta ja pyrstötiainenkin. Mökillä pari senttiä pakkaslunta. Ei aiheuttanut toimenpiteitä.

Aino hiihtelemään. Minulla tähtäimessä kaataa mänty, josta aioin sahata lautoja Logosolilla. Tähän aikaan vuodesta on haittana paksu lumikerros. Puun tyvi piti kaivaa esiin, jotta pääsisi kaatamaan puun juuresta asti. Ja jos/kun ei aina onnistu kaatamaan puuta kelkkapolanteelle, saa kahloa lumessa kyllästymiseen asti. Nytkin sain, vaikka puu meni vain niukasti jäljeltä ohi. Pätkin puun 180 senttisiksi pätkiksi ja ajoin ne laavulle. Ennen iltapakkasta kävin polkemassa kelkalla pehmeään lumeen kunnon polanteen. Leveyttä piisasi. Saisi kaatua seuraava mänty eräänkin asteen pieleen. Ja silti olisi polanteella.

Perjantaina 10 astetta aamupakkasta. Ajoin metsäladut. Ajoin myös ladun Palkimensaareen. Järvellä meinasi naama paleltua viimassa. Sitten hakemaan mäntyä, jonka piti olla läpihuutojuttu. Polanne kovettunut kivikovaksi. Tein kaatoloven ja sahasin vastapuolelta puuta poikki. Taituroin homman niin, että puu kaatuikin päinvastaiseen suuntaan, kuin olin tarkoittanut. Ja jäi konkeloon. Ja saha jäi jumiin. Mites nyt?? En ihan ekaksi halunnut hakea mökiltä toista sahaa, koska siinä oli kiinni se Timmerjigg. Pienen (?) voimailun ja kirveen avulla sain kuitenkin sahan irti. Kävelin umpiseen ja poljin reittiä seuraavaan kohteeseen. Mänty oli kallistunut noin 30 asteen verran ja nojasi koivuun, jonka paksuus oli kymmenisen senttiä. Lapioin sen tyven paljaaksi. Lapioin myös hieman pakoonjuoksutilaa. Näistä kun ei koskaan tiedä. Ennen koivun katkaisua vilkaisin vielä kokonaisuutta. Oho! männyn alla oli vielä kaarella koivu, joka männyn kaatuessa tulisi suoraan kohti ja sitä en ehtisi väistämään. Siellähän oltaisiin kuin hiiren kirpassa. Poistin sen häiritsemästä. Sitten sahaamaan sitä konkelon aiheuttamaa koivua. Terä oli juuri menossa läpi, kun se jumittui siihen. Voihan nenä! Meni taas aikansa,ennen kuin saha oli irti. Ja sain työnnettyä koivua niin, että se kaatui ja vapautti männyt. Vaaratilanne ohitettu! Palasin männyn tyveen ja sahasin siitä 180 senttisen pätkän. Ei kahta ilman kolmatta! Saha jälleen jumissa. Kaivoin lunta ja väänsin puukangella. Lähtihän sekin lopulta. Sain rungon lopulta pätkittyä. Ajoin kelkalla pariin kertaan pöllien vierestä. Sitten reki perään ja pölkyt kyytiin. Ja mökille. Läpihuutojuttu oli läpi huudettu. Menihän siihen jokunen tunti!

Paikkaan jäi molempien mäntyjen latvukset ja sellaista "apupuustoa". En kyllä nyt niitä alkanut enää kahlomaan ja repimään rekeen. Käyn siellä lumien sulettua tekemässä pinon tai pari. Koivua kun on läsnä aivan poltettavaksi asti.

Vaikka selkään kävi hieman kipeästi, ajattelin testata lautojen sahausta. Laavulla oli sopivalla korkeudella kinoksen reuna ja nostin pöllin siihen. Kiinnitin päätytuet ja ohjurin. Ja tein ensimmäisen sahauksen. Irtosi lauta. Irtosi myös ohjurirullat Timmerjigistä. Olisi pitänyt muistaa tehdä tarkistus! Löysin kuitenkin rullat ja pultit. Kiinnitin ja tällä kertaa lujasti! Kunnon teline olisi poikaa, mutta näillä on nyt mentävä. Pöllistä lähti mukavia lautoja. Testi ohi, huomenna jatkot!

Lauantaina vain -4 aamulla. Hain saunavedet. Sitten jatkamaan sahurin hommia. Ohjurin kiinnityksessä kuluu aikaa. Harjoitelu tekee kuitenkin mestarin, joten siitä vain. Pintalautaa sahatessani jotakin meni sitten aivan pieleen. Saha ei pysynyt ollenkaan oikeassa suunnassa ja pölli meni puoliksi pilalle. Huomasin maassa pultin. Jassoo. Pultille löytyi paikka. Ja ymmärsin, miksi saha "pikkuisen" puolsi. En saanut urakkaa ihan puoleen väliin. Piti lopetella, kun vastasi niin selkään. Lautoja kuitenkin tuli pieni tapulillinen. Raivasin kamppeita. Lapioin puruja koolle. Purut olivat sellaista pehmeää hötyä johtuen halkaisuterästä ja -laipasta. Oli illemmalla nautinto pestä saunassa pölyt naamalta. Pelkäsin peiliä!

Sunnuntaina oli alkuaan tarkoituksenani käväistä pilkillä. Mutta kun on aina jotakin tähellistä tekemistä! On suunnitelmissani päivittää aurinkopaneelisysteemiäni. Se on kokonaisuudessaan yli 30 vuotta vanha ja eihän sen, etenkään paneelin, pitäisi enää toimiakaan. Postista tuli jo tekstari, että tilaamani ohjain on noudettavissa. Osa vanhasta kokonaisuudesta pelaa ja säilyy ennallaan. Jotakin haen paikallisesta liikkeestä. Nyt siirsin paneelin uuteen paikkaan. En enää siirtele sitä kesä- ja talvipaikkaan, kuten olen tehnyt. Toiselle paneelille on paikka tiedossa.

Viikon loppua kohden alkoivat päivälämpötilat nousemaan. Lauantaina oli jo 6-7 astetta, mutta sunnuntaina selvästi enemmän. Nuuskakairan viralliset mittarit selkeästi kaksinumeroisilla lukemilla. Saunaan jääneet vedet saivat jäädä astioihinsa. Eivät enää jäädy. Kotimatkalle varasimme vettä pari viiden litran pänikkää. Sihtuunan soratien jälkeen auton perästä huuhdoimme paksun rapakerroksen. Mökillä muuttolintuja lisää. Mustarastas ainakin ja peippoja paljon. Kotimatkalla se pakollinen töyhtöhyyppä ja myös laulujoutsenpari. Joutsenet lumipellolla. Pälviä ei vielä näy. Raumolla tien varsi täynnä bongareita. Lumipellolle kiikaroivat, mutten siinä rattia vääntäessä havainnut kiinnostuksen kohdetta.

Luvassa lämmintä viikkoa. Alkavat hanget painumaan, etenkin kun yöpakkasetkin loppuvat. Olisi pari hommaa, joista selviää helpommin, jos on vielä lunta. Voi siksi olla syytä palata mökille jo keskiviikkona.

Alkuviikko  9.4.2018 - 11.4.2018 

Maanantaina labra. Turvakokeiden lisäksi tällä kertaa otettiin sokeri- ja kolesterolikokeita. Aamupala siis vasta labran jälkeen. Terveyskeskuksen pihalla oli eiliset lätäköt jäätyneet. Aamuinen lumisade teki pihan luistinradaksi. Jalka luiskahti, mutta onnekseni ei käynyt pahemmin. Myöhemmin luin uutisista, että ensiavussa oli maanantaina runsaasti liukastuneita. Oli mennyt rannetta ja nilkkaa. Kun ei kuulunut mitään, otin tiistaina aamulla normaaliannoksen lääkettä. Mietin illalla, että jokohan olisi ollut määrä ottaa enemmän. No, otan viikon päästä. Keskiviikkona iltapäivällä lekurilta tuli tekstari: arvot koholla, älä nosta annosta! Ok sitten. Seuraava labra kahden viikon päästä. Täytyy kuitenkin sanoa, että vielä 3-4 vuotta sitten P-Alat:in yläraja oli 70. Tällä hetkellä olen ihan reippaasti alle, mutta siis nousussa. Lääkärien varovaisuus johtuu siitä, kun Azamun-lääkkeellä P-Alat nousi aikanaan yli 800:n.

Hieman jännittää se, kun kevään alkaminen viivästyy ja viivästyy. Aletaan olla pikimmiten huhtikuun puolessa välissä ja lumen sulaminen ei ole vieläkään alkanut. Toki teiltä ja kaduilta näin kaupunkimaissa on lumet vähissä. Täällä koneet ovat puskeneet lunta pihoilta ja väyliltä jatkuvalla syötöllä. Mutta ne vallit! Näkyväisyys joissakin risteyksissä olematon. Pihoilla valtavat lumivuoret ja pihatiet kuin lumimassoihin upotettuja kuruja. Kun sulaminen toden teolla alkaa.... on se ... on se.... mielenkiintoista! 

Viikonloppu  5.4.2018 - 8.4.2018 (torstai - sunnuntai)

Pääsiäisen jälkeiset alkuviikon päivät kuluivat ilman mitään sen erikoisempaa. Tapahtumat vähissä! Sellaistahan se nykyään tahtoo olla. Aamupäivällä lukee netistä uutisotsikot. Iltapäivällä vähän rauhallisempaa!

Torstaina sitten aamupäivän puolella mökille. Siellä uutta lunta viitisen senttiä, ilma aavistuksen kylmän puolella. Teimme lumityöt pikaisesti. Lumi kun oli melkoisen kevyttä, ei siinä todellakaan kauaa mennyt. Varustauduin sitten nopsaan verkkohommiin. Verkoilla etenkin kokuavanto oli peittynyt kunnolla lumeen. Oli tuuleskellut aika vihaisesti lumen kanssa ja kertynyt lumi oli kivikovaa. Nostin avantoa peittävän suojan pois. Vesi ei ollut jäätynyt. Sen pinta oli jäähän nähden  korkeammalla kuin viikonloppuna. Saalista tuli, mutta heikohkosti. Päätin, että seuraava kokukerta tulee olemaan kauden viimeinen. Siksipä en lapioinut enää lunta avantojen päälle. Suojalevyn kuitenkin laitoin.

Perjantaina aamusella jälleen uutta lunta. Paikoin jopa kymmenen senttiä. Olipa tosi talvinen näky! Ilma hieman plussalla, joten puiden alla sulava sohjo putoili alas mätkähdellen mukavasti. Lumentulo päättyi kymmenen maissa. Kun aloitimme lumen poiston, tajusimme sen raskauden. Kosteana lumi tarttui työvälineisiin. Jos lumi olisi ollut vähänkään märempää tai kuivempaa, olisi linko suoriutunut siitä hyvin. Tuollaisena se oli pahinta mahdollista mössöä. Meni pitkälle iltapäivään, ennen kuin lopetin. Vielä olisi löytynyt työmaata, mutta olkoon. Auramieskin lupaili tulla vasta illalla. Joten siinäpä se lumihomma osaltani.

Lauantaina aamulla pikku pakkanen. Hangen pinnalla parin sentin kova kerros. Siksi laduista ei tullut meikäläisen höylällä aivan viimeisen päälle hyviä. Jäniksetkin yön aikana juosseet urat melkoisiksi poluiksi. Tuli kuitenkin höylättyä. Ajoin saunavedet iltaa varten. Sitten verkoille. Vetonarun sain nyt siis jättää pois kyydistä. Verkot olivat tyhjät. Ei kaduttanut yhtään ottaa ne pois pyynnistä. Jää oli painunut kahdessa päivässä kymmenisen senttiä, eli vettä jään päällä sen verran enemmän. Tuolla tahdilla kun nousee, alkaa avantojen läheisyydessä olla pikapuoliin mielenkiintoiset olosuhteet. Verkot laitoin verkkohuoneeseen roikkumaan. Selvittelen myöhemmin.

Oli suunnitelmissa lähteä pilkille ja notskille muiden perässä. Oli huolena se, että ko. paikkaan ei ollut latua. Olin myös epäilevä lumen kantavuuden osalta. Käväisin kuitenkin umpisreissun ajaen paluumatkalla aivan menojälkien vieressä. Varsinainen reissu sitten siitä keskeltä latukoneen kanssa. Ei mennytkään vesille ja ladusta tuli hyvä. Kala nirsolla syöntipäällä. Käväisin hieman sivummassa ja kun hyppäsin kelkan päältä jäälle, yllätyin. Lunta nimittäin oli melkoisesti. Oli jopa pienoisia hankaluuksia kiikkua takaisin kelkan päälle. Onneksi ei ollut vesillä, jatkossa kuitenkin on!

Nuotioressun jälkeen palasimme mökille. Muut jäivät vielä hetkeksi!!?? Oli saunaa, oli syönti. Oli pelailua. Syöttöpaikalla peippo ja urpiainen vanhojen lisäksi. Ja jänis!!

Sunnuntaina käväisin puomilla. Matkan varrella heittelin isoja jäämurikoita vallien taakse. Auran jäljiltä tielle valuneet. Katsoin, että "Tuohmaan lato" oli rösähtänyt. Ympäri Itä- ja Pohjois-Suomen on viime aikoina painon alla sortunut muitakin merkittäviä rakennuksia. Voi-voi! Jäikö mitään pelastettavaa? Laudan pätkiä tai kattopeltiä? Puomilla lapioin penkkoihin sen verran reikiä, että puomin saa käänneltyä. On/Off. Itse Tarrantie aurattu niin, että sora pilkottaa muutamista kohdista. Eli soseeksi ei pitäisi mennä.

Puuvajan katolta oli tullut alas vähäinen määrä lunta. Lauantaina olin kolaillut sitä sen verran sivuun, että autolla ohi pääsee. Nyt linkosin loput ja eilen siirtämäni kasankin. "Hiekoitin" ennen kotiin lähtöä muutamia paikkoja hakomurskeella. Sitä olin varannut liukautta varten ison ämpärillisen jo syksyllä. Alkuviikon suojakeleissä saattavat pureutua pihamaan jäätikkökohtiin.

Kuinka mukavia juttuja tuokaan sitten mukanaan alkava kevät? Nyt päivälämmöt ovat käväisseet 4-5 asteen lukemissa. Ensi viikolla lukemat tuplautumassa ja käyrä nousee yhä vain. Jos lumi lähtee vauhdilla sulamaan, kestää aikansa, ennen kuin ojat pääsevät purkamaan vesimassat puroihin, jokiin ja järviin. Täällä periferiassa tulee monet tienpätkät tulvimaan. Kun rummut ovat jäässä, saattavat vesivirrat kuluttaa teitä poikki. Näitä on nähty. Eräänä vuonna kauan sitten Kuusilahdenoja katkaisi Sirkkakoskentien. Kolo oli viisi metriä leveä. Ja kaksi metriä syvä. Kyseinen tie on peruskorjattu muutamia vuosia sitten ja ollut sen jälkeen hyvä. Nopea lämpeneminen voi kuitenkin tehdä tepposia. Nyt ei olla vielä edes kelirikkovaiheessa. Sorateillä ei rapaa, pikitiet melko lumettomia.

Olen arvellut, että pärstän ja huulten ongelmat saattavat johtua jostakin, jota tungen suustani alas. Vaivat ovat monesti voimistuneet mökilläolon jälkeen. On pari asiaa, joita en kotosalla juurikaan syö tai juo. Aloitin testiohjelman ja jätin nyt viikonloppuna pois yhden epäilyksen aiheen. En saanut kutenkaan aikaan kunnon muutosta. Eli ko. aine se ei ainakaan tainnut olla. Katson vielä muutaman päivän ja ehkä ensi kerralla jätän jotakin muuta pois. Tai jatkan samaa linjaa toisenkin viikon. Takareisi jatkaa paranemistaan mutta oikea olkapää vaivaa varsin pahasti. Kuten selkäkin, joka eli hiljaiseloa kai parisen vuotta.

Lopuksi vielä toivotan tsemppiä niille, jotka tsemppausta eniten tarvitsevat. No niin... miksei vähän muillekin!

Pääsiäisen seutu  28.3.2018 - 2.4.2018 

Tällä kertaa menimme mökille jo keskiviikkoaamuna. Vaikka olimme kuskanneet etukäteen monenmoista kampetta ja tarviketta, oli auto silti taas tupaten täynnä tavaraa. Takapenkkiä myöten. Uutta lunta vain sentin verran, joten pääsimme helpolla. Kahvin jälkeen lähdin toiveikkaana verkoille. Nyt lumi oli suojannut avannot ja selvisin jäälläkin helpolla. Verkoissa ei kalaa, joten selvisin helpolla perkaamisestakin! Johan nyt helpon lykkäsi!

Ajelin hieman reittejä. Samalla tutkailin mahdollisia haettavia puita. Tarran rannassa melkoinen koivusiljo. Isot rantakoivut on lopulta kaadettu, karsittu ja pätkitty. Valtaosa tykkylumesta on pudonnut puista. On toki poikkeuksiakin. Reittini yli on jopa kaatunut pari päivää sitten mänty. Poikki mennyt lumen painosta. Jokohan oli viimeinen tykkyvahinko?

Torstaina aamulla katsoin mittariin: -32! Hieraisin silmiäni ja vilkaisin uudestaan. Pilkku välissä! Hain saunavesiä koko pääsiäisen ajan tarpeiksi. Aino aloitti siivousrupeaman. Päivällä lämpeni niin, että mittari nousi pari pykälää plussalle. Iltapäivällä sitten luisteli rantapuolen kattolappeelta valtaosa lumista pihamaalle. Terassiosa piti vielä lumensa. Katolta tulleen lumen seassa oli jonkun verran jäätä, mutta linko ei sitä isommin moittinut. Kun sain lumet pois, oli yläpuolinen katto tyhjentänyt kuormansa. Ei muuta kuin lingon siirto ja töihin. Ylälappeella jäätä oli vähemmän ja työ käytti nopeammin. Katolle jäi vielä parin - kolmen metrin levyinen lumialue alapihan puolelle, terassin päälle. Se ylitti harjan puolen metrin verran ja siksi pysyi katolla. Kiikuin sitä ylimenevää osaa tökkimän ja tulihan ne loputkin. Lopultakin katto tyhjä, jo tätä oli hieman odoteltuin. Viimeisessä annoksessa oli 5 senttiä vahvaa jäätä. Se ei hajonnut pudotuksessa pieniksi laatoiksi ja lingon kanssa oli hankalampaa. Kelkkauraan rantaan sain kuitenkin metrin syvyisen kolon ja homma sillä kertaa ok.

Hieman ennen viittä saapuivat Tiina ja Jani. Ehtivät olla perjantain ja lauantain. Kunnes sunnuntaina aamupäivällä koitti lähtö paluumatkalle. Ehdittiinhän tuona aikana olla monessa mukana ja tekemässäkin. On selvää, että hiihdot ja kävelyt ja retkeilyt kuuluivat asiaan. Pienellä porukalla pidimme pienet kisailut, joista Tiinalle erityiskiitokset. Iltaisin korttipelit harrasteina. Perinteisen pääsiäismunan etsinnän järjestin nuorille tällä kertaa hieman uudella tavalla... taisi olla ok! Hieman etukäteen vietimme myös synttäreitä. Tasakymmeniä ei kuitenkaan.

Sunnuntaina nuorten lähdettyä kävin kokemassa verkot. Tällä kertaa sain saalista, joka tyydytti. Paremmat kuhat olivat liikkuneet. Pari kuhaa vielä, niin lopetan jään alta verkotuksen. Kuhakiintiö on täyttymässä ja pärjäillään siten avovesikauteen asti.

Mökeillä reippaanlaisesti porukoita. Enimmäkseen vapaata ja pääsiäistä viettämässä. Joillakin kuitenkin ihan oikeaa tekemistäkin. Ja lapsukaiset kiersivät pääsiäisämmeinä pannu kourassa jakamassa vitsoja ja niiden myötä iloa.

Olen aikaisemmin maininnut, että lintusia on ollut poikkeuksellisen niukasti. Pientä viriämistä olen nyt havainnut. Tiaisia enemmän. Punatulkut tulleet pihapiiriin. Ja kuukkeli. Taivaalla liiteli majesteetillinen kotka. Eläimistö muutoin normaali, paitsi että ilves on tullut katsomaan, onko koirat sopivia välipaloja. Toistaiseksi koirat kuitenkin hengissä.

Eräänä yönä näin omituista unta. Siinä tietyt henkilöt toimivat täysin väärässä ympäristössä ja ammatissa. Minulla oli omat epäilykseni. Omituiseksi asian teki se, että taisin olla puoliksi valveilla. Olin harmistunut, kun piti katsoa sellaista unta, joka ei voinut olla totta. Meni ikäänkuin unien katsominen hukkaan. Heh-heh!

Maanantaina jälleen parinkympin pakkasaamu. Muutaman lauhemman päivän jälkeen. Kotimatkalla katselin, kuinka teiden lumi on paistepäivinä vähentynyt. Ajaminen oli nyt huomattavasti parempaa, kuin tulomatkalla. Takareisi on nyt alkanut pikku hiljaa paranemaan. Kotosalla kuitenkin liukastuin aivan oven edustalla. Vihlaisi pahasti, muttei onneksi sen kummempaa. Kämmenten osalta ollaan menossa hiukan huonompaan. Ihottuma naamalla alkaa näkymään. Huulet halkeilevat ja kirvely liki sietämätöntä.

Alkuviikko  26.3.2018 - 27.3.2018 

Loppuviikolla oli asunnossamme käväissyt putkimies laittelemassa pattereihin paikoilleen termostaattiventtiilit. Havaitsin myös, että saunan ja kylppärin patterit oli ilmattu, koska olivat lämpiminä. Yhdessä kohdassa oli harrastettu vesipesua. Betonin porauksen jäljiltä kaikki pöly ei ollut lähtenyt imuroimalla. Tuo kaikki merkitsee sitä, että koko talossa on nyt lämmöt päällä. Voisi alkaa siis itse tekemään mahdollisia fiksauksia ja paikalleen siirtoja ja järjestelyjä.

Alkuviikolla Torniossa ei mitään sen kummoisempaa. Maanantaina aamulla labra. Jos arvot olisivat pielessä, saisin soiton tiistaina. Soittoa ei kuulunut, joten sain ottaa seuraavan lääkeannoksen. Tehtiin tarpeellisia kauppareissuja. Edessä jälleen pitempi mökkeily ja tällä kertaa emme ole vain kahdestaan.

Ilmat olleet yhä pakkasella. Loppuviikon kaltaisilta yöpakkasilta on kuitenkin vältytty. Päivällä pikku pakkasta, mutta auringon vaikutus tuntuu ja näkyy iltapäivisin.

Loppuviikko  20.3.2018 - 25.3.2018 (tiistai - sunnuntai)

Oltiin mökkihommissa liki koko viikko. Tiistaista sunnuntaihin. Näin siksi, että porukkaa oli lomailemassa enemmänkin. Alkupäivinä olivat ilmat kohtalaisen lauhoja. Yöpakkaset maltillisia ja iltapäivisin pikkuisen pakkasen puolella. Yleensä näin lämpimillä keleillä saadaan sateita, mutta nyt oli toisin. Loppuviikolla kylmeni. Öisin pakkanen oli kireää. Yli kahtakymmentä jopa. Iltapäivisin myös pakkasella, vaikka aurinko jo lämmittääkin. Päästiinhän sitä jo kevätpäiväntasauksestakin ohi.

Olipahan sitten niin, että lumitöitä ei taivaalta sadellut. Tervetullut vaihe tänä talvena. Linkosin kuitenkin muutamissa paikoissa vanhoja kinoksia. Laavulla räystään alusia ainakin ja mökillä puupinon alustaa. Katolta lumet eivät ole vieläkään tulleet. Siinä linkousta vielä piisaa aikanaan.

Puuhuollon osalta edistyin kiitettävästi. Olin saanut lapioitua juuri parin pinon päällykset esiin paksun lumen alta. Torstaina aamusta otin konesahan kyytiin ja suuntasin pinoille. Poistin kevytpeitteen. Sahailin paksuimpia koivuja paremmin käsiteltäviin pituuksiin. Kyllä ne aivan riittävän raskaita silti olivat! Toisessa pinossa oli pelkkää rankaa. Oli keveydessä ero kuin yöllä ja päivällä. Rankojen jälkeen peitin mökillä pinon. Riitti tuolle päivälle. En minäkään mikään hevonen ole, vaikka tielle paskannankin! Vielä oli yksi pino hakematta. Perjantaina kävin sen lapioimassa esiin. Iso pino, paljon lapiohommaa. Pino sijaitsi hiihtoladun varrella, joten jouduin pilaamaan latua ampumahiihdon sakkokierroksen verran. No, yritetään hoitaa kuntoon myöhemmin. Jotta pääsisin lastaamaan puut suoraan rekeen, jouduin tekemään 15 metrin verran mutkaa pinolle. En tarvinnut sahaa, vesurilla vain huitelin kuusista alaoksia vähemmäksi. Pariin kertaan ajoin tämän uuden reitinosan. Samoin poljetin kelkalla ees-taas pinon laitaa. Saattaa kovettua lauantaiksi kävelykuntoon. Niinkuin sitten sain todetakin. Jälki oli kovettunut. Poistin pressun ja tein ensimmäisen kuorman. Pari kerrosta pinoa, sekalaista koivua. Olin aloittelemassa toista kuormaa, kun tärväsin hieman itseäni. Reki oli vielä tyhjä. Pinon yläreuna parikymmentä senttiä ylempänä kuin kovettamani hanki. Olin pinon päällä ja aloin poistumaan hangelle. Oikea jalka jäi pöllin päälle, vasenta ojensin eteenpäin lumelle. Taherrukseni oli kai heikentänyt lunta ja vasen jalkani sujahti lumesta läpi. Jalan matka jatkui reippaaseen polvensyvyyteen asti. Siellä oli ja pysyi. Jalka ei enää liikahtanutkaan. Mutta yläkroppa polvesta ylöspäin, joka sisältänee noin 100 kiloa raavasta lihasta ja muutaman jänteen ja luun, se jatkoi matkaansa. Kireys alkoi tuntumaan polvessa ja takareidessä. Sitten reidessä lihas antoi hieman periksi. Onneksi lihas eikä polvi! Sain sitten käsillä hieman tukea lumesta ja en sen pahemmin tärväytynyt. Kyllähän se hidasti puuhommaa. Kun pelkkä istuminenkin sattuu. Puhumattakaan kävelystä. Irvistelin ja kirosin. Viimeiselle rekikuormalle otin sahan matkaan. Pinon pohjimmaiset neljä pölliä oli pakko pienentää. Etenkin tässä tilanteessa. Puut sain kämpille. Niitä ei ole yhden vuoden tarpeiksi, mutta en välttämättä nyt enempää tarvitsekaan. Takavarastoa pitäisi tyhjentää. Siellä lienee hyvinkin parin vuoden puut. Se, että sain puut ajettua mökille oli iso juttu minulle. Pääsiäisenä en ehdi puuhommiin. Ja varsin pian koittaa aika, jolloin ilmat lämpenevät ja hanget ja kelkkaurat pettävät. Voi mennä ajamiset vaikeiksi.

Verkot ovat lionneet järvessä jonkun aikaa. Nyt viikon saldo oli hyvinkin vaatimaton. Tuoretta kuhaa kuitenkin nytkin syötiin. Heikohkoa tulosta olen toki ennustanutkin. Syksyllä kun meni naru poikki ja järveen jäi vain se heikoin lenkki. No, ei se niin vakavaa ole. Pilkillä en ole vielä käynyt. Jotkut ovat ahkeroineet sillä saralla, mutta kalavaleetkin jääneet vaisuiksi.

Eräänä päivänä ajelin kelkalla umpista metsän halki. Oli ajelulla toki joku merkityskin, mutta ei siitä sen enempää. Mökillä menetetyksi luulemani mänty on suoristunut ja kestänee taas normaalitalven. Mansikkamaan verkon kehikko ei ole kestänyt lumen painoa. Kehikko on ranteenvahvuisesta männystä ja siihen on nyt tarttunut lunta noin 50-60 sentin vahvuudelta. Kumma, kun ei ole pudonnut, vaan kerännyt lisämassaa ja lopulta katkennut.

Lintuja ollut poikkeuksellisen vähän. Jokavuotinen poikkeus?? Vain talitiaisia ja sinitiaisia. Yhtenä päivänä tätä ääneen ihmettelinkin, kun normaalisti hömötiaisia on paljon. Seuraavana päivänä tuli sitten 1 tai 2 hömötiaista. Aino oli lisäksi nähnyt pari pikkulintua. Vihervarpusia tai urpiaisia.

Pääsiäinen tulossa. Jos huhut pitävät paikkansa, lämpiää Tarralla useita mökkejä. Toivottavasti ilmat suosivat. Takavuosien yhteisruokailut ynnä muut ovat historiaa. Vastuu oli aina samoilla.. kuka sitä jaksaa. Vaikka Palmusunnuntai onkin virallinen virpomispäivä, enpä yhtään ihmettelisi, jos pääsiäisen seutuna trullit liikkuisivat Miekojärvellä! Varokaa!

Pari päivää  18.3.2018 - 19.3.2018 (sunnuntai - maanantai)

Sunnuntaiksi lauhtui hieman. Aamusella -5, mutta päivällä käväisi lyhyen hetken 4 asteen paikkeilla. Jostakin kummasta sään haltija kehitti pitkän ja kapean pilvirintaman. Se tuli sopivasti koko ajan päälle luoteesta ja jatkoi kaakkoon. Tutkakuvan perusteella sade- ja pilvirintaman leveys oli kymmenisen kilometriä. Huono tuuri meillä.

Vaikka olkapää on taas äärettömän kipeä, lähdin lapiohommiin. Menin kelkalla puupinoille. Sinne, mistä jo olin hakenut kaksi pinoa. Kaksi jäljellä. Sillä kohdalla. Kaivoin pikku hiljaa pinon esiin. Puut tuossa kasassa ovat paksuja ja lähellä maata. En niitä ollut jaksanut nostaa ylös toiseen pinoon. Lienee varmaa, että en jaksa niitä nostaa sellaisinaan rekeen. Metri nostomatkaa ..... ei onnistu! Pakko ottaa saha ja pätkiä pöllit ensin tuttavallisempiin mittoihin. Taisi mennä tuntinen lapiohommissa. Käväisin välillä juomassa huikan vettä. Palattuani kaivoin toisen pinon esiin. Siinä oli puut toisenlaisia. Noin kolmimetristä rankaa. Kamalista pöllipaksuuksista ei nyt haittaa. Jätin puiden ajamisen myöhempään. Pitää käväistä bensakaupassa ennen puuhommia.

Kun ilma lämpeni nollaan ja hieman plussallekin, sytytin laavulle tulet. Toivoin, että viime tyhjennyksen jälkeen satanut lumi tulee lämmityksen myötä katolta alas. Kyllähän ne alas tulivat pleksikatteilta. Ylin kate kovin loivana piti lumet paikoillaan, joten kävin ne sysimässä alas. Pääsin katolle, kun räystään alla oli tekemäni lumikasa räystäälle asti, eli noin 130 senttiä paksulti. Alas tullessani tein lähes spakaatin, kun oikea jalka upposi yllättäen kinoksessa maahan asti. Vasen jäi mäen päälle. Ei onneksi käynyt kipeästi, mutta oli alkuun hankala päästä pois tilanteesta. Pleksikatteet tyhjenivät lopullisesti, kun vähensin lunta räystään alta. Ympäröivä metsä pudotti oksiltaan jopa valtavia lumipaakkuja ja piti hauskaa ääntä. Samalla putosi risua ja roskaa mielettömät määrät. Mökin katto ei tyhjentynyt. Olin säästellyt tankillisen linkobensaa, mutta sitä en tarvinnut.

Aino soitti iltapäivällä Tornioon naapurille. Meillä kotelointi tehty. Suunnittelimme lähtevämme pistäytymään heti maanantaina. Keräsimme tyhjät vesiastiat ja käväisimme hakemassa lähdevettä putken suusta. Olisi pitänyt olla lapio matkassa. Kapea silta ojan yli oli aika vaarallinen. Lunta olisi syytä pudottaa ennen kuin joku suistuu ojaan pää edellä.

Maanantaina aamusta verkoille. Muut näyttivät lähtevän pilkkihommiin. Joko usko on luja tai saalista tullut hyvin, kun päivästä päivään jaksavat. Kyllähän minäkin vielä pilkille... on vain noita muita askareita vielä. No joo, ei verkotkaan nyt paljoa tuottaneet. Pari filettä tällä kertaa. Aino vielä hiihteli. Söimme sopat ennen kotiin lähtöä. Voi, kun oli kirkas ilma! Hetken! Kotona työmiesten jäljiltä ei isoja haukkuja. Hieman kauppa-asioita. Huomenissa kai mökille!

Viikonloppu  15.3.2018 - 17.3.2018 (torstai - lauantai)

Remonttireiskat eivät vielä ehtineet meille kotelohommiin. Torstaina aamupäivällä normaalitapaan liikenteeseen. Mökillä puolilta päivin. Aura oli käynyt keskiviikkona. Vallit jälleen suuret ja liittymissä ilkeän laiset. Mökki kuitenkin tällä kertaa lämmin. Heti kättelyssä tehtiin pihan lumihommat. Sitten verkkohommiin. Verkoissa 2 ahventa ja kuha. Kannatti vaihtaa edellisellä kerralla harvemmat verkot, sillä kaikki nuo kalat olivat kauden isoimpia. Myös Ironsilk-merkki/laatu on vähintään tyydyttävä talvella. Kestävä ja näkyy hyvin kaloja päästellessä. Korjailin kalat grillin suojassa. Syönnin jälkeen ajoin ladut. Lunta edellisen aukaisun jälkeen tullut melkoisesti. Illemmalla vielä vähän linkohommia pihalla.

Perjantaina aamusta -20. Ei se pakkanen juuri tuntunut, kun aamupäivällä linkosin pohjoisen juttuja. Yhdeltätoista kahville. Pakkasta enää 13 pykälää. Tankkasin lingon ja putsailin lumet laavun taistelukentiltä. Kävin sitten eteläpään kimppuun. Lopuksi avasin polkua kasvihuoneelle ja putsasin grillin etupuolen. Illan suussa -7. Päivän aikana menin kaksi kertaa kunnolla nurin. Vanhuus ei tule yksin! Selvisin kuitenkin vähäisillä sielullisilla hiertymisillä.

Lauantaina aamuyöllä -17, aamulla enää -12. Ari käväisi  lainaamassa kaasupulloa. Tohoon sopivaa mallia ei löytynyt muualta. Oli kelkka saanut viime pyhänä alustan täyteen sosetta ja siihen jäätyä jämähtänyt. Oppia ikä kaikki! Hain saunavedet. Avanto 30 sentin jäässä suojauksesta huolimatta, joten kairahommiksi meni. Porasin 4 reikää ja sahasin välit. Mahtuu taas pistelemään vettä suoraan ämpärillä. Peitoksi taas Finnfoam ja paksu lumikerros. Loppuviikosta avataan ja tavataan.

Lapioin laavulla näkösälle ulkopenkit ja pöydän. Huh... kuutiokaupalla lunta. Ei ollut olkapää iloinen. Kevätauringossa jää pinnoista sulaa ja kalusteet pääsevät oikeaan käyttöön. Ehkä jo pääsiäisenä.

Järvellä liikennettä. Kelkkailijoita, pilkkijöitä, retkeilijöitä, verkkomiehiä. Minäkin koin taas verkkoni ja sain kauden ennätyskuhan ja ennätysmateen. Aino ja Sari hiihtelivät latujani. Pari astetta pakkasella. Nanot eivät oikein pelittänet.

Alunperin oli tarkoitus kotiutua sunnuntaina. Voi kuitenkin olla, että paluu menee alkuviikkoon. Minullakaan ei ole labraa eikä lääkäriä, joten ei sen puolesta estettä. Tarralla lomalaisia, siksi mahdollinen muutos. Pitää siis ainakin käväistä kotipuolessa. Bensa vähissä ja ruokahuoltokin ontuu, jos kauan täällä laiskoina makoillaan. Viimeisiä bensatippoja en ole uskaltanut tuhlata. Jos lauhtuu, tulee katolta muutamaksi tunniksi lingottavaa.

Alkuviikkoa 12.3.2018 - 14.3.2018

Maanantaina jälleen labra. Taasen pääsin käyttämään vuoroni muutamaa minuuttia etuajassa. Kiittelin siitä näytteen ottajaa. Kunnia niille, joille se kuuluu! Ei ollut juuri kauppa-asioita, mutta kävin kuitenkin hakemassa alkuviikolle sopivan määrän maitoa. Päivän aikana kelailin viimeiset  viikonlopun ajan nauhoitukseni. Lauantaina muuten paljastui, että Sampalla on samoja suosikkiohjelmia! Sinne pohjoiseen Amerikkaan ja Kanadaan sijoittuvia!

Tiistaina aamuyhdeksältä soitin ihopolille. En ollut mielestäni saanut ohjeita lääkeannostuksen nostosta, vaikka siitä oli puhetta helmikuun lopussa lääkärikäynnilläni. Hoitaja lupasi selvittää tilannetta. Lääkäriltä ja maanantaisten labrojen perusteella. Vasta neljän jälkeen tuli soitto. Hoitsu kertoi, että minullahan piti olla jo korotettu annos! Olin eri mieltä. Tarkistukset linjan toisessa päässä vahvistivat kantani. Tiistai on minulla lääkkeen ottopäivä ja sovittiin nyt illan korotetusta annoksesta. Huomenissa saan vielä soiton koskien jatkolabroja.

Taloyhtiössä remppa edistyy. Täytin tiistaina aamusta lapun, johon merkkasin ne paikat, joihin haluamme putkia peittävät koteloinnit. Kaikkiin paikkoihin kotelointi ei oikein käy. Kun lämmöt ovat päällä ja lisäpattereita ei enää tarvita, pakkasin 3 uusinta laatikoihinsa. Jääköön yksi vanhempi varalle. Otin kuvan paketeista ja laitoin nettiin myynti-ilmoituksen. Kun laskeskelin sopivaa hintaa, oli huomioitava seuraavaa: 1. Kesä vastassa, huono aika myydä. 2. Juuri eräs liike ilmoitti, että kaikki patterit nyt -30%! 3. Tarve minulla ohi. 4. En halua varastoida. Ei siis kannattattanut asettaa isoja tavoitteita. Jotakin kuitenkin, kun olivat liki uusia ja takuutavaraa. Yllättävän nopeasti olin saanut kaupat sovittua. Kaikki menivät yhteen osoitteeseen. Jo iltapäivän alusta kävi noutaja ja toi rahan. Olin positiivisesti yllättynyt. Olisikohan muuta myytävää?

Keskiviikkona aamusta juttelin ihopolin kanssa. Siinä sitten vähän mietittiin. Päästiin yhteisymmärrykseen. Ulkona pikku pakkanen. Vietin hauskan puolituntisen etupihan lumihommissa. Päälle tuntisen takapihalla. Kun vielä harrastin tupakan polttoa, lapioin pössäköidessäni takapihan terassia puhtaammaksi. Röökihommat ovat nyt Ainon vastuulla. Samoin päivittäinen lumen harjaus. Lunta on takapihalla valtavasti, kun tuulenpyörteet tuovat sitä joka suunnasta. Eniten katolta päin. Vallit ovat nousseet Ainolle turhan korkeiksi. Siksi ajoittain käyn lapion tai kolalapion kanssa laajentamassa tepastelualuetta. Nyt on myös hyvä paljastaa painekyllästetyt laudat. Ne ovat jään peitossa ja auringon paistaessa alkavat sulamaan.

Eilen auringon paisteessa näytti mittari niukasti plussaa. Tänään, keskiviikkona siis, lukema oli jo +12,5. Kauppareissulla itapäivällä teillä lätäköitä, vaikka varjolämpötila olikin viitisen astetta miinuksella. Selkeästi nyt on sellainen aika, jolloin muutosta alkaa tapahtumaan. Sinne odotettuun suuntaan.

Viikonloppu  8.3.2018 - 11.3.2018

Torstaina aamulla putkimies kävi kiertämässä asuntomme kaikki 10 patteria läpi. Oli tarkoituksena suorittaa koeponnistus ja jättää siten lämmöt päälle. Yhdessä asunnossa kolme suurta koiraa ... ei pääsyä sisälle. Toivon mukaan asukas saadaan hälytettyä paikalle. Olimme mökillä jo yhdentoista maissa. Matkalla emme nähneet hullua metsoa. Ulkosalla -10, sisällä -13. Puuta kuluu. Uutta lunta muuan sentti. Lisää tulossa taivaalta. Pikaiset lumityöt.

Kokosin varusteet verkkoreissuun. Otin myös vaihtoverkkoja kaksittain. Olin edellisenä sunnuntaina peittänyt avantoni paksulla lumella, mutta pakkanen oli päässyt jäädyttämään rannimmaisen kepin. Oli haettava kaira, jolla porasin kepin viereen reiän. Sahasin kepin irti. Neljässä vuorokaudessa avantoon oli tullut jäätä 40 senttiä, vaikka lunta oli reippaasti suojana! Voi olla, että keppiin oli jäänyt jäätä "siemeneksi". Puikkaroin verkot kuiville. Olin hiukan hämmästynyt, kun isot aapot olivat valtalajina. Mutta olinkin epähuomiossa laittanut turhan taajat verkot ja tulos sen mukainen. Uuden ahvenparven toivossa en vaihtanutkaan vielä verkkoja.

Perjantaina aamusta ladut. Sitten aurinkopanelin pikakorjailujen jälkeen pienimuotoisia lumihommia. Lingon kanssa pyöriskelin siinä pihapiirissä. Kiikuin sitten katolle, vaikka toisin olin ajatellut. Lapioin kattotikkaat näkösälle. Vasaralla kolkuttelin niihin kertyneen jään. Tulipa heti turvallisempi olo. Tikkailta kurkottelin lumet irti lapionmitan etäisyydelle asti. Lingolla sitten lopuksi maahan pudonneet kellarin taakse.

Lauantaina oli sitten hieman synttärimeininkiä. Tarjottavat olivat loistavat ja maha iloinen vielä sunnuntainakin. Karaokea illemmalla. Minäkin vaihteeksi osallistujana. 

Lauantaina sateli heikosti lunta liki koko ajan. Sunnuntaina aamulla kertymää oli yllättävänkin paljon. Aino enimpiä ehti jo aamusta siirtelemään pihan laidoille. Minä kiiruhdin aamupalan jälkeen verkoille. Tällä kertaa vaihdoin korkeammat ja harvemmat verkot pyyntiin. Olin jälleen saaliin johdosta ihmeissäni. Ahvenparvea ei ollut kulkenut. Eikä juuri muutakaan. No lykkäsi helpon perkauspuolella. Helpotus olikin tervetullut, sillä katolta oli tullut lunta ja jäätä kulkuväylälle. Arvasin jo aiemmin, että tuo osa liukuu pian alas. Kaikki siis ei vielä onneksi tullut. Oli tuossakin hieromista, kun oli jäätä paljon matkassa. Sinne vain nämäkin, kellarin taakse. Kellarin ilmastointiputki on kohta kokonaan peitossa.

Tällä kertaa Tarralla lämpeni kaksi kämppää ensimmäistä kertaa syyskauden jälkeen. Pikku hiljaa alkaa siis elonmerkkejä olemaan. Ovat vain nuo ilmat hieman epämukavia. Vuosi sitten saimme nauttia hienoista, aurinkoisista ilmoista. Nyt sellaiset ovat olleet harvassa. Sen sijaan ovat jatkuvat lumisateet. Ei mitään hirmuisia pyryjä, vaan heikkoa, jatkuvaa lumentuloa. Kovilla pakkasilla kuin untuvaa, pikkupakkasilla tiivistä ja raskasta. Kuten nytkin. Lumihan jo riittäisi. Ensi viikolla taitaa mennä metrin haamuraja rikki. Enää puuttuu pikkusormen mitta. Mikähän muuten lienee paikkakunnan ennätys? (löytyi tällainen: Tilastoissa kaikkein rankin lumitalvi on ollut vuosi 1981. Maaliskuun 24. päivänä lunta mitattiin Meltosjärvellä 118 senttiä.)

Sunnuntain kotimatkalla emme hullua metsoa nähneet. Hieman myöhemmin se taas uhitteli ohikulkijoille. Kotitorniossa sisälämmöt runsaassa kahdessakympissä. Jopas jotakin!

Keskiviikko, 7.3.2018

Kello oli 7:30, kun remppakolmoset saapastelivat kämppään. Pääsivät heti työn alkuun, kun pelit ja rensselit olivat yöpyneet meillä. Ja huonekalut ym. siirreltyinä. Ruokatunnille tultaessa eli klo yhdeksitoista olivat koonneet pelivehkeensä ja siirtyminen seuraavaan asuntoon edessä. Syötiin. Siivottiin se, minkä remontti oli aiheuttanut. Kiinniteltiin seinä- ja jalkalamppuja. Hyvinkin ennen yhtä oltiin valmiita. Aivan kaikkea ei voitu tehdä. Myöhemmin koeponnistuksen jälkeen asennetaan patteriventtiilit ja tehdään koteloinnit ja mahdolliset viimeistelyt. Niiden jälkeen sitten loppusiivous. Ja muut loppuhommat.

Iltapäivällä hyvät kahvit ja suihkussa käynnit. Kaiken kaikkiaan remontti on stressannut hyvin vähän, jos ollenkaan. Ollaan oltu kotosalla, mutta vain runsaan vuorokauden aikana on ollut hässäkkää. Se ei ole paljon se!

Ikää on jo sen verran, että sen alkaa huomata. Vauhti ei ole entinen ja kaikkiin juttuihin ei enää taivu. Tämän remontin aikana olen huomannut taas yhden jutun. Kiikkuminen korkealle alkaa olla huteraa. Keittiöjakkara alkaa ola niillä rajoilla, jotta uskaltaa nousta ilman tuen ottamista muualta. Kyllä itse asiassa katolle nousutkin ovat jo haasteellisia. On otettava kädet lisäjaloiksi, jottei satu ylläreitä. Puihin kiipeilyn olen lopettanut jo kauan sitten!

Käytiin kauppareissu. Oli määrä käydä myös apteekissa. Putaalla näytti olevan asiakkaita pirtti pullollaan ja ajoin siitä ohi. Keskustan apteekin luona katu oli liki tyhjä ja parasta toivoen astuin sisään. Pääsinkin asioimaan liki välittämästi. Jonossa ei ollut ketään ja vuoroni tiskille tuli hetkisen päästä. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kuukauden pilleripaketti oli 40 euroa aikaisempaa halvempi. Kelan hoputus korvauspäätöksen nopeuttamiseksi oli tepsinyt. Suurkiitokset KELAlle. Hienosti hoidettu. Ps. on mukava joskus antaa kehuja hyvästä suorituksesta. Eikä aina vain urputtaa!

Alkuviikkoa 5.3.2018 - 6.3.2018

Maanantaina oli remonttireiskojen määrä porailla meiltä reiät seuraavaan asuntoon. Ei toteutunut. No, sellaista sattuu. Toivon mukaan yllätyksiä ei ole tullut eikä tule. Rempan kokonaiskustannus on kuusinumeroinen kustannuserä ja kyllä jo siinä on meille osakaspoloisille maksettavaa. Saa onneksi maksaa vastikkeen yhteydessä, ei ole pakko kerralla pärräyttää!

Laitoin netin kautta kysymyksen Kelalle. Siitä aikataulusta, että kauankohan Kelalla menee korvattavuudesta päättämiseen. Lääkkeet kun ovat finito! Vastauksen sain jo tiistaina. Nelisen viikkoa! Laittoivat kiiremerkinnän tehtävän saatteeksi. Voi siis tulla piankin, jos prioriteetti nousi. Mutta viimeistään keskiviikkona olisi minun päätettävä, jätänkö ostamatta vai ostanko kalliimmalla. Torstaina todennäköisesti ajellaan mökille.

Tiistaina Reiskat saapuivat ennen aamukahdeksaa. Kaksi putkihemmoa aloitti vetämään putkia pattereille. Hieman myöhemmin ilmestyi timanttiporari, joka alkoi puhkomaan neljää, noin neljän sentin reikää naapurin puolelle. Vastassa oli taloyhtiömme ainoa tuplavahvuinen betoniseinä. Palosuojaraja kai. Porarilla meni koko lopputyöpäivä tuplaseinää puhkoessa. Putkityökin edistyi, mutta jäi hieman kesken. Huomenissa meidän osalta varmaan ok. Loppuviikolla ehkä jo puolivälin krouvin koeponnistus ja lämpöjen saaminen puolikkaaseen taloyhtiöön.

Olen ollut hieman kusessa mökillä johtuen heikkolaatuisista kalaverkoista. Muutamat viimeaikaisista hankinnoistani ovat olleet edullisia, mutta erittäin heikkolaatuisia. Tiistaina päätin hakea ulkomailta 1-2 sopivaa ja laadukasta pyytöä. Torniossa Tamppiksen valikoima on hiipunut ja muuttumassa halpiskamppeiksi. Kertakäyttöverkot tulevat kalliiksi. Siispä Haaparannalle. Olen takavuosina ostanut Kungsfiskaresta paljonkin kalastustarpeita. Verkkoja myös. Liike oli aikanaan Suomen puolella, mutta ollut naapurissa jo kauan. Eri kiinteistöissä. Kun en nyt löytänytkään liikettä entisiltä paikoiltaan, jouduin turvautumaan nettiin. Osoite löytyi ja kurvasin sinne. Pihalla tuttu mainoskyltti: "Allt inom fiske". Menin sisälle. Kiersin liikkeen ympäri ja vahtasin hyllyjä. Ei verkkoja? Kysäisin myyjältä että missä verkot? Ei meillä verkkoja. Kysyin tuleeko? Ei kuulemma tule. Pihalla meinasin potkaista mainoskyltin hankeen. No, pitänee kai tilata Kivikankaan nettikaupasta. Muistankohan käyttäjätunnustani?

Viikonloppu  2.3.2018 - 4.3.2018

Perjantaina vein Tiinan Kemiin junalle. Loma päättymässä. Ennen mökille lähtöä kääntelin sähköpatterien tehoja hieman pienemmälle. Mökillä puoli yhden maissa. Pakkasta vain 3 astetta. Sisälämpö -12:ssa. Uutta lunta 2-3 tuumaa. Heikkoa lumisadetta. Normaalit kuviot voimaan. Ei kovin kummoinen operaatio ollut lumien siirtämisessä. Varaston ikkuna mennyt rikki. Lintu ilmeisesti lentänyt pahki. Laitoin muovista tilapäisen paikan. Saattaa mennä kesään uuden lasin laitto.

Aino moitti jälleen, että kamina savutti. Täytyy tunnustaa, että itse en asiaa nähnyt enkä haistanut. Kun Aino mainitsi savutuksesta, näin minäkin valoa vasten hieman sameutta. Paksumpaa sameutta nähtiin naapurissa. Itse asiassa oli pysyteltävä suhteellisen kaukana ulko-oven ulkopuolella välttyäkseen savumyrkytykseltä.

Meillä on lämmönlähteenä kamina. Siinä ei ole sen kummempia sytytystemppuja. Ovien pitää olla kiinni ja pesään laitettava reippaanlaisesti tuohia ja ilmavasti pientä kalikkaa. Puuhellat on hieman toinen juttu. Niillä on omat omituisuutensa. Vaikeudet moninkertaistuvat, jos ulkona on selvästi lämpimämpää, kuin sisällä. Aina helloissa on saatava ensin aikaiseksi kunnon veto. Jossakin röörissä on poltettava sanomalehteä reippaanlaisesti, jotta syntyy kunnon imu ylöspäin. Sitten nopeasti tuli pesään, joka on ladattu lempeällä kädellä ilmavaksi hyvien syttöjen kera.

Ajelin muutamaan kertaan verkkokepeillä. Matkalla nousi vesi paikoin kelkan uraan. Kaivoin kepeiltä lunta pois. Arvioin, että poikkipuut eivät ole kovin syvässä ja huominen verkkourakka on helppo.

Lauantaina -8. Höyläsin ladut. Ukkoteeri säikäytti, kun ponnahti kiepistä. Kieppilumet ovatkin mitä mahtavimpia. Olin verkkokeppien suhteen puoliksi oikeassa. Rannimmainen keppi oli helppoa kauraa. Selän puoleinen eli kokuavanto teetätti. Keppi oli muljahtanut marraskuun lopussa vinoon ja jäätynyt siihen asentoon. Jostain syystä toimintani oli myöskin ponnetonta ja aikaa kului. Lopulta kuitenkin verkot pyytöhommissa.

Pilkkijät olivat saaneet vihdoinkin jonkunlaisen yhteyden kaloihin. Välillä istuivat tulilla makkaran paistossa ja kahvin keitossa. Minäkin ehdin lämmittämään makkaran kylkeä.

Sunnuntaina kokemaan verkkoja. En ottanut reissuun ollenkaan kairaa enkä tuuraa. Kirveellä olin ajatellut hoitaa reiät. Virhearvio. 12 asteen pakkasessa jäätä oli syntynyt jonkin verran ja kokuavannon keppini ei sittenkään ollut onnistunut. Poikkipuut olivat liian leveät ja niiden alle jäi kuollutta kulmaa. Hain mökiltä pätevän työkalun ja homma hoitui. Verkoista odotettu saalis. Ei hyvä, mutta jotakin kuitenkin. Pää on kuitenkin avattu ja ensimmäiset fileet pakkasessa.

Vähitellen on seutukunnan mökeille puhkaistu teitä näkösälle lumen alta. Pohjoisen hiihtolomaviikko aluillaan Liikehdintää on ollut ja aivan lähiympäristössä taisi 3 mökkiä lämmetä nyt ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Siitä se lähtee. Kevät virkistää. Virkistynyt oli se hullu metsokin, joka viime kesänä uhmaili ohikulkijoita. Juurikin samalla paikalla esti liikennettä sujumasta hyökkäilemällä autojen kimppuun.  On siinä itseluottamus kohdillaan!

Talvilomailua  26.2.2018 - 1.3.2018

Helmikuun viimeinen viikko alkoi yllättävänkin lauhana. Kyllä sitten taas pakastuikin kunnolla ja sellaista se oli sitten jatkossakin: välillä 25-30 pakkasta, välillä vain 5-10. Tiina saapui hiihtolomailemaan, mutta tällä kertaa hiihdot jäivät väliin. Lauhempina hetkinä kuitenkin muuta ulkoilua.

Meille oli ilmoitettu, että vasta loppuviikosta tapahtuu meidän kämpässä jotakin remontin osalta. Ei tarvinnut odottaa loppuviikkoon vaan maanantai-aamuun, kun työmies tuli kalujensa kanssa ja alkoi sahaamaan putkia poikki ja irroittelemaan pattereita. Tiistaina ennen kahdeksaa remontti jatkui keittiössä kotelon purkamisella. Pattereihin lisättiin 10 sentin pätkät, joista toisessa on paluukierron kuristin, toiseen asennetaan termostaattiventtiili. Kun asennukset oli tehty, saimme jäädä odottelemaan jatkoa. Eli ensi viikon maanantaita, jolloin jatkuu reikien poraus meiltä eteläpään suuntaan. Ymmärtääkseni 6 pohjoisinta asuntoa kytketään myös pikimmiten lämpöverkkoon ja koeponnistetaan. Testauksen/korjausten jälkeen lämmöt jäävät päälle ja odottelemme enää viimeistelyjä. Lähinnä kotelointeja. Voihan vitsi! Toivottavasti ei ole vitsi, sillä kuulumme tuohon 6 pohjoisimman joukkoon! Sinänsä nyt viikolla sisälämmöt ovat oleet ihan siedettävät. Vähintäänkin. Onko syynä lauhemmat ilmat vai Tiinan sytyttelemät lämpökynttilät?

Maanantaina vakiolabra. Tiistaina soitto ihopolilta. P-alat aavistuksen korkealla. Kuitenkin alle v. 2014 viitearvojen. Mitään paranemista ei ole tapahtunut. Ehkäpä kortisonin poistaminen lääkevalikoimasta on aavistuksen heikentänyt tilannetta.  Keskiviikolle sovittiin heti aika lääkärin luo. Siellä ei kovin kummoisia muutoksia hoitoihin. En ole enää aikoihin mitään merkittävää odottanutkaan.

Viime päivien aikana on onneksi tuo köhä selvästi helpottanut. Hengitys kulkee ja muutenkin tuntuu paremmalta. Tiina lähtee kotimatkalle perjantaina. Onkin varsin todennäköistä, että mekin sitten menemme vaihteeksi mökille. Lumitöitä siellä ei ilmeisesti juuri ole. Muuta hommaa kuitenkin senkin edestä.

Viikonloppu  24.2.2018 - 25.2.2018

Lauantaina aamuvarhaisella katselin Lapin pakkaslukemia netistä. Eipä yhtään kaduttanut, että istuin kotisohvalla läppäriä näpytellen, enkä mökillä. Nuuskakairan pakkaslukemat olivat suolaisia. Useita asteita kolmenkympin kylmemmällä puolella. Kuun alussa Meltosjärvessä oli liki yhtä kylmää. Silloin virallinen Pello ja "virallinen" Tarranlinna näyttivät noin kymmentä astetta lauhempaa. Nyt Pellossakin kireää pakkasta. Tästä voisi tehdä sellaisen arvion, että mökilläkin on ollut yli 30 astetta pakkasta.

Iivo teki sen, mitä oli etukäteen asettanut ainoaksi tavoitteekseen: olympiakultaa 50 km: hiihdossa. Se on jännää, että kisojen aikana asiasta ei puhuttu. Hyvä varmaan niin. Iivo pääsi koko ajan keskittymään rauhassa hiihtoon. Kuninkuusmatkan voitto palautti hieman uskoa suomalaisiin. Mitalitavoitteet joutavat romukoppaan, ne ovat syvältä. Ja tavoitteet on asettanut väärät ihmiset. Iivolle lämpimät onnittelut!

Kun raikas pakkaskeli jatkuu ja jatkuu ja lämmitys ei toimi, hiipii kylmä yhä varmemmin sisätiloihin. Neljä sähköpatteria, yhteisteholtaan 5500W, eivät tuota tarpeeksi lämpöä kokonaisuutta ajatellen. Patterin vieressä on lämmintä. Kauempana kylmää. Lattiat seinivieruksilla kylmät. Keittiössä noin 7, veskissä noin 11 asteessa. Näillä näkymin me saamme lämmöt päälle 3-4 viikon päästä. Villasukat ja pipo ovat jatkuvassa käytössä. Ja niiden välimaisemissa vaatetta, jota normaalisti käytän talvella ulkona! Alimmaisena/väliasuna. Ne eivät kuitenkaan paranna tätä romoskaa. Päätäkin vähän särkee. Korvaa vihloo. Sairastuminen on kiellettyä, joten pitää tsempata.

Sunnuntaina hieman lisälohtua olympialaduilta. Torniossa yhä pakkasta ja omat urheilut minimissään. Saunan lämmitys lämmitti hiukan muutakin kämppää. On tämä merkillistä...

Näyttää aavistuksen lauhemmalta tuo ensi viikko. Otetaan kiitollisuudella vastaan. Jos tästä vielä nuo oireet poistuisivat, voisi taas ensi viikonloppuna harkita mökkeilyä. Muuten ei ole kiirettä.

Välipäivä  23.2.2018

Ei siis lähdetty vielä normaaliaikaan mökille ja perjantaina aamulla päivitimme tilanteen. Peukut alaspäin, eli Tornioon jäätäisiin! Kohdallani suurin syy oli kai yskä-nuha-köhä-korvakipu -syndrooma. Ei taatusti parane kipakassa pakkasessa. Ja sitähän oli tarjolla.

Katseltiin telkusta Suomen rypemistä. Ampumahiihtoviestissä jännitimme Ruotsin puolesta. Päivän jääkiekot hämmensivät. Ehkä positiivisesti. Iltapäivällä jätin ensin Ainon kauppakeskukseen. Menin sitten Kelaan ja nappasin jonotuslapun. Voi-voi, istujia piisasi, milloinkahan minä pääsen asioimaan? Yllättäen vapaa virkailija tuli luokseni ja kyseli asiani laatua. Kerroin, että minua on kehoitettu tulemaan tekemään hakemus uudesta kortista, johon sisältyy se erityslääkekorvaus. Uusi voi-voi, mutta positiivinen sellainen. Virkailija selosti, että ei mitään hakemuksia tarvi täyttää. Kela hoitaa asian automaattisesti lääkärin lausunnon perusteella! No jestas. Hieno homma! Eipä tarvinnut jonottaa turhaan.

Ajelin kauppakeskukseen. Soitin rouvalle ja treffattiin sittarissa. Illan mittaan pakkanen kiristymässä vauhdilla.  Mökillä sisällä varmaan olisi jo hyvät lämmöt. Toista kotosalla. Täällä tosin ei tarvitse ravata puuvajassa täyttämässä puukoppia. Eikä pihan perällä seisoskelemassa.

Pakkasta ja lämmitysremontin odottelua  19.2.2018 - 22.2.2018

Viime viikon perjantaiksi oli kehoitettu tekemään seinivieriin tilaa. Remontti aloitetaan silloin merkkaamalla asuntojen välisiin seiniin paikat, joihin porataan reiät uusia lämpöputkia varten. Sunnuntaina emme merkintöjä löytäneet. On varmaan niin, että merkinnät tehdään vain joka toiseen kämppään. Ei niitä reikiä tarvitse kahdesta suunnasta aukaista. Alkuviikosta porausääniä alkoi kuulumaan ja vähitellen ne alkoivat lähenemään. Kuorma-auto rahtasi paikalle patteria ja putkea. Keskiviikkona ajattelimme, että poraajat tulevat jo meille. Tavallaan tulivatkin. Tuli porari ja laittoi suojauksen kahteen paikkaan. Naapurin puolelta sitten porasi seinään reiät. Siinä se. Meidän osalta jatkuu aikaisintaan viikon kuluttua. Pohjoispää remontoidaan nyt ensin liki valmiiksi. No joo. Siellä pohjoisessa se kylmä kai on.

Pakkasta pitelee. Nuuskakairassa kolmenkympin lukemia. Meillä runsaat 20. Kämpässä aika koleaa ja uudelleen herännyt nuha ja köhä ei pääse paranemaan. Alkanut epäillyttämään viikonlopun mökkireissu. Torstaina kävin kolkuttelemassa Kelan ovea. Lääkäri oli lähettänyt sinne lausunnon, jotta saisin sitten Pradaxan lääkekorvauksen piiriin. Kelassa ovi pysyi lukittuna. Kurkistelin ikkunoista. Hiljaista näytti olevan. Tutkailin oven lippusia ja lappusia. Löysin selityksen. Torstaina ei normaalipalveluja, vain ennakkovarauksia.

Ettei reissu menisi aivan hukkaan, hoitelin parit kauppa-asiat ja kävin tankilla. Ykkösestä ostin kolme parin kilon kirjolohta. Kylmälaatikko pakastimessa sai ensimmäiset täytteensä. Maaliskuulla vielä kuhat! Ne tietenkin järvestä. Torstain mittaan alkoi varmistua, ettemme mene mökille. Lopullinen päätös jää kuitenkin perjantaille. Muutaman tunnin aikana illalla on lämpö kohonnut monta astetta joten....

Olympialaisia jäljellä enää pari päivää. Suomalaiset pohjamudissa, ruotsalaiset pärjänneet jälleen meitä paremmin. Harmittaa Suomen tappio Ruotsille. Siis jääkiekossa. Takki auki ei silti naapurissakaan kiekkofanit kulje. Eikä johdu pakkasista!

Viikonloppu  15.2.2018 - 18.2.2018

Torstaina jälleen mökille meno. Tuohon kaavaan ollaan kangistuttu. Tällä kertaa pakkaslukemat olivat kohdillaan, sillä sekä sisällä, että ulkona oli -2 astetta. Niinpä kämpän lämmityskin tapahtui sukkelaan. Uutta lunta oli satanut kymmenkunta senttiä. Aura ei ollut vielä kulkenut, mutta hyvin päästiin tulemaan. Kun ilman lämpö oli noinkin lähellä nollaa, oli lumi kohtalaisen tiivistä ja raskasta. Kolalla tai kolalapiolla käsiteltynä vähintäänkin työlästä. Aino kuitenkin tapansa mukaisesti työnteli lunta syrjempään. Minulla työkaluna linko. Varsin näppärästi oli oma piha putsattu ja siirryin muihin kohteisiin.

Tarrantie kulkee osan matkasta peltojen halki, osan metsämaata pitkin. Puuston keskellä on pätkä tietä, jonka reunalla ei ole minkäänlaista ojaa. Jotkut puista ovat turhankin lähellä tietä ja haittaavat auraamista. Valleista tulee korkeat ja keskellä kapea ränni! Torstaina iltapäivällä auramies kävi niittämässä siipikauhalla valleja nurin. Kiitettävää jälkeä, vaikka puusto haittana olikin. Myöhemmin illalla vielä normaalin auran kanssa käynti. On taas hyvä kulkea.

Perjantaina yhä lauhaa. Ei kuitenkaan plussalle kivunnut, taisi asteen tai puolitoista olla pakkasella. Ajelin ladut. Täytyy todeta, että loistokuntoon ne olen saanut. Ainokin sen hiihtämällä totesi. Jatkoin lumihommia. Meni iltapäivän puolelle, kun tein huolellisemmin ja isommat aukot valleihin. Lapiohommissa kävin puomilla. Siellä vallit haittasivat jo puomin liikettä.

Lauantaina aamusta hain saunavedet. Jäätä vesiavannossa ei juuri nimeksikään. Kun reki oli veden noudon jäljiltä valmiina kelkan perässä, ajattelin lähteä hakemaan jokusen puun. Viikko sittenhän olin lapioinut pari pinoa näkösälle. Ennen puureissuja lapioin lanssille tilaa. Aloitin matalimmasta pinosta. Matalassa pinossa oli lyhykäiset puut. Mutta paksut! Osoittautui hiukan työlääksi nostaa tukevia patukoita rekeen. Reki kun oli hangen päällä ja etenkin alimmaiset puut paljon rekeä alempana. Sain kuitenkin punnerrettua. Iltapäivällä aloitin toisen pinon. Siinä oli kokoa ja näköä. Ajoin sen mökille useammassa erässä. Aivan hirmu julmia kuormia en halunnut ajaa. Ajoura ei ehkä olisi kestänyt. Ojien kohdalla oli jo nyt murtumisen merkkejä. Mökille ilmestyi melko mukava pino puuta. Olin vähintäänkin tyytyväinen.

Katseltiin silloin-tällöin olympialaisia. Kovin kummoisia esityksiä eivät suomalaiset ole ainakaan tähän mennessä saanet aikaiseksi. Ruotsilla on mennyt paremmin, mutta heikot hetket sielläkin riesana. Jonkunlainen asennevamma ja etukäteen antautuminen paistaa läpi, kun sanotaan että roikutaan matkassa niin pitkään kuin mahdollista. Pitäisi nyt olla jotakin tavoitetta!!

Viime tiistaina tein pari uunillista mökkievästä. Pääraaka-aineina broilerin jauheliha, riisi, vihannekset ja mausteet ja juustot. Ynnä muut. Tällä kertaa käytin mausteita hieman rohkeammin. Kannatti. Liian tulista ei tullut, mutta sopivasti maku kasvaa ja voimistuu lautasen tyhjetessä.

Puuvarastossa on vielä noin pinon verran puuta siinä osastossa, jota olemme talvella tyhjentäneet. Pilkkeet ovat sen verran kookasta kamaa, että olemme joutuneet hakemaan seuraavaksi aloitettavasta paikasta muutaman kopallisen verran pienempää puuta. Onneksi on vara valita!

Kelkalla kulkiessani näin tuoreessa lumessa melko runsaasti nisäkkäiden jälkiä. Jäniksen jälkiä näkyy aina runsaasti. Nytkin latuja avatessani olin todennäköisesti karkoittanut joitakin liikkeelle. Ketun jälkiä risteili siellä sun täällä. Hirvi oli ruokaillut vasta hiekalla rantapajukossa. Tarran rannassa oli minkki juoksennellut. Oravia tietenkin joka paikka täynnä.

Talvi jatkuu taas kovempana. Onneksi pakkaset tuovat myös poutakelit. Omalta osalta talvi jatkuu puuhommissa. Joku pino on haettava mökin nurkille. On pian myös aika virittää verkot. Oli kuulemma tänään viimeinen kuhapala pannulla. Muikutkin liki syöty.

Alkuviikko  12.2.2018 - 14.2.2018

Maanantaina aamusta jälleen labrat. Olin paikalla jo 11 minuuttia ennen varattua aikaa, mutta vuoronumeroni hehkui jo taulussa. Odotussali oli tupaten täynnä ja istumapaikka olisikin ollut hakusessa. Nyt otettiin myös s-korsol. Jatkokokeita ei ole vielä tiedossa. Ihopoli lupasi soittaa tiistaina, mutta soittoa ei kuulunut.

Onhan kerrassaan pidellyt mukavia ilmoja. Aurinko tosin on pysytellyt pääosin piilossa, mutta lauha ilma ja miedot sateet ovat meitä hellineet. Paljon emme ole ulkoilleet, mutta tiistaina halusin ottaa kunnon hiet ennen suihkua. Kolailin pihan vähiä lumikertymiä. Autopaikankin. Siitä jouduin auttamaan lapiolla, kun kone oli tehnyt vallia autonkin paikalle. Jouduin myös puhkaisemaan kolalla laitavalliin reiän. Siihen sain aikaiseksi luiskan, jota pitkin pystyin kolaanaan lumikuormia ylämäkeen ja kauemmas kulkuväyliltä. Joskus lihasvoima hakkaa konevoiman!

Keskiviikkona heti aamusta soitteli ihopoli. Labrat melko hyvät. Sovittiin uudet. Kortisonin jatkosta ei lääkäri ollut antanut ohjetta eikä määräystä. Sovittiin, etten jatka, ellen saa siitä määräystä. Hoitsu selvittää asian. Lääkärille aika viikko ennen pääsiäistä.

Ulkolämpömittarissa plussaa. Kävin pihalla kolailemassa. Ei tarttunut hiki puseoon, vaikka lumi tarttui kolaan. Kävin reissun tankilla ja parissa kaupassa. Parturissakin. Alkaa päästä lähtemään nykyään melko harmaavoittoista kamaa. Löytyy myöskin joku laikku täysin harmaata muuten tummassa pehkossa. Kuin dalmatialainen suinpäin! Varsinainen kauppareissu sitten iltapäivällä. Joidenkin tarvikkeiden löytäminen jopa hieman mahdotonta.

Taloyhtiössä remontti ei ole vielä alkanut. Tarvittavat yhtiökokoukset ja päätökset kuitenkin saatu tehtyä. Lauhahkot ilmat onneksemme jatkuneet joitakin päiviä ja sisälämpötilat pysyneet yllättävänkin korkeina. Pitäisiköhän jatkossakin pitää lämpöjä päällä vain kovimmilla pakkasilla?

Viikonloppu  8.2.2018 - 11.2.2018

Torstaina jälleen mökille. Ennen puolta päivää jo oltiin. Pakkaslukemat tasaisesti -14:ssä. Sisällä ja ulkona. Uutta lunta tullut viitisen senttiä. Sellaista pakkaspumpulia. Peruskauraa, nopsaan hoidettu. Lähdin kelkalla puun kaatoon. Reitillä seissyt mänty oli kallistunut lumen painosta 45 asteen kulmaan. Riittävästi aiheuttamaan estettä normaaliväylällä. Mänty ei ollut koolla pilattu. Olisikohan vain kuutisen metriä. Mutta latvaltaan se poikkesi muista. Oksia vain puolenkymmentä ja ne sojottivat samaan suuntaan. Siksi kaatuikin, kun paino oli latvassa vain toisella puolella. Jätin latvapätkään oksantynkiä. Saisiko tuosta jotakin naulakkoa? Reitin sain oiottua. Hain latukoneen hinaukseen ja pian olivat latupohjat käyttövalmiita! Illalla ennuste lupasi yöksi jäätävää tihkua. Siksipä hoitelin kelkan ja lingon suojiinsa. Etteivät pahoin jäätyile. Ensin kuitenkin, jo valoisan aikaan, aurasin tien sileäksi.

Latuverkosto on vielä keskeneräinen. Jouduin torstain höyläyksessä käymään tiellä kääntymässä. Välillä piti irroittaa latukonekin. Kävin perjantaina aamusta kiertämässä pohjat tarvittavalle lisäpätkälle. Yön vähäinen sade tuli kuitenkin lumena ja kävin kaikki ladut kertaalleen läpin. Hienot ovat taas hiihtobaanat. Kolusin lingon kanssa pohjoissuunnan hommiani. Ei kauaa mennyt, kun oli valmista sillä suunnalla. Kello vasta vaille puolen päivän.

Kahvin jälkeen tein uutta latua 150 metriä. Jottei tarvitsisi rikkoa höylää tiellä. Toisen oikoladun tein menemään rantaan. Jääköön siten Mäkipirtiltä Tarran rantaan menevä osuus muun kelkkaliikenteen käyttöön. Noissa puuhissa olin ensimmäistä kertaa hieman kiinni. Yhden koivun latva oli lumen sisässä. Olin varma, että se irtoaa ja nousee pahki ajamalla. Olin väärässä. Latvus jäi kelkan alle. Pakki kaivatti kelkkaa vain syvempään. Kuten sitten ykkönenkin. Onneksi matkassa oli käsisaha. Katkaisin puun ja sain sen vedettyä pois kelkan alta. Talloin kelkan edessä lunta tiukemmalle. Onnistuihan se sitten.

Loppuiltapäivän vietin laavulla. Lumihommissa. Laitoin aluksi kohtalaisen isot tulet. Lyhyen natinan jälkeen painovoima voitti liukkaalla pleksillä. Lape kerrallaan tuli alas. Siirtelin tulen painopistettä seuraavalle kantille. Linkosin ja lapioin pudonneet lumet. Katos turvassa toistaiseksi.

Lauantaina aamulla katsottiin naisten hiihtoa. Hain sitten saunavedet. Avannossa paljon aiempaa enemmän jäätä. Kävin lingon kanssa etelän kohteet. Hiekalla älytön etelätuuli kinosti lunta. Ei tarvinnut oikeastaan suunnata torvea muuta kuin ylös. Lumi löysi sen jälkeen itsensä kaukaa metsästä. Kun metsäreittini ovat nyt latuja, ajoin umpiseen jotosta pinoilleni. Vähän muuallekin. Sunnuntaina lapioin parin pinon päältä lumet. Pressut tulivat näkösälle. On sitä lunta tosiaan tolkuttomasti. Onneksi muistan, missä pinoni ovat. Ainakaan matalimpia ei erota mättäistä.

Oli varsin kohtuulliset säät. Pakkasen puolella, mutta vain niukasti. Ajoittain tuuli tohisi ja ajatti lunta. Puista putoili kunnon lumiannoksia. Etenkin kuusista. Muutenkin maisemat hieman tummuneet tuulen ansiosta. Sorvasessa oli kuitenkin pari tuoretta männyn latvaa hangella.

Aino ja Jaana hiihtelivät uutukaisia latuja. Hienot ne jälleen ovatkin. Vahva lumikerros piilottanut risut ja kannokot. Ari kokeili pilkkiä. Ei isompaa menestystä. Omalla kohdallani hiihto ja pilkki vielä tältä kaudelta kokeilematta. Voisi oikeastaan ajella seuraavaksi puut mökille, jos lumentulo on vähäistä ja lumityöt sen myötä.

Alkuviikko  5.2.2018 - 7.2.2018

Alkuviikosta ei kovin kummoisia juttuja saada aikaiseksi. Sitä kuitenkin, että ulkosalla piteli reippaita pakkasia. Se tiesi sitä, että sisältäkään kylmä ei halunnut väistyä. Tiistaina saunottiin ja sen ansiosta alakerrassa oli jo hieman yli +18 astetta. Ylhäälläkin lämpesi hieman. Koko ajan kuitenkin villasukat pakollisina varusteena. Välillä pipokin. Jos haluaa löytää jotakin positiivistä asiassa, löytyyhän sitä. Tiistaina kävi kosteudenmittaaja ja asunnossamme ei ongelmaa ollut. Emme ainakaan joudu kaivamaan lattioita auki.

Pakkasista johtuen sateet olleet minimissään. Muuan sentti on tullut sellaista untuvapumpulia joka auton päältä lähti puhaltamalla pois. Tuulisella ilmalla lähtee taatusti pölisemään. Keskiviikkona tätä hötyä satoi peräti niin paljon, että pihalla kävi aura. Oli käväistävä siten kolan kanssa vähän huiskimassa lumia syrjään.

Iltapäivällä terveyskeskuksella lääkärissä. Oli vain sellainen peruskäynti. Lääkitykset pidetään nykyisellään. B-lausunto lähtee Kelaan ja kalliin verenohennuslääkkeen korvaus alkanee. Lääkäri oli samaa mieltä kanssani siitä, kenen velvollisuus on laittaa labrat Kantaan. Samoin oli maanantaina NordLabin laborantti.

Viikonlopulle luvassa kohtalaisen lauhaa. Jopa liki nollan lämpöä. Parempi juttu. Luvassa luntakin, joka ei niin hyvä juttu ole. Päivän pituus rikkoo jo 7 tunnin rajan. Se tarkoittaa myös vähitellen sitä, että Tarrallakin piipuista alkaa savut tuprahtelemaan, useistakin. Alkaa varmaan olla minullakin aika laittaa latukone kelkan perään ja laitella peruslatuja kuntoon. Kohtahan ne ovat hiihtolomatkin!

Viikonloppu  1.2.2018 - 4.2.2018

Alkuviikolla oli kohtalaisen lauhaa. Kun sitten koitti lähtöpäivä eli torstai, keksi luontoäiti kääntää ilmat koleaan suuntaan. Torniossa mittarissa -18. Katsoin netistä Meltosjärven tilanteen: -26! No voihan! Onneksi Meltosjärvi on eri kuin mökki. Siellä kylmä on kylmempää ja helle kuumempaa. Hyvin valittu sääaseman paikka! Mökkimatkalla vaihtelevaa. Perillä kuitenkin onneksi vain -18. Sisälle kylmä ei ollut vielä kunnolla ehtinyt. -10 sisämittarissa. Alposlahdessa vilkaisin tulomatkalla jäälle kelkkareitin suuntaan. Siellä oli lippusiima poikittain reitillä. Eli väylä suljettu.

Mökillä oli aika ryhtyä lapioimaan syötyjä leipiä säkkeihin. Makasiinissa tilaa kyllä olisi ollut. Reilustikin. Mutta paukkupakkasilla tahtoo keko muodostua piikkimäiseksi ja sitä saa olla jatkuvasti sysimässä nurin. Muuten käy hassusti. Kirpeästä ilmasta huolimatta lapio pystyi materiaaliin aivan kohtuullisesti. Homma oli varsin nopsaan suoritettu. Hain lopuksi vielä uuden purusäkin. Näytti olevan purut sen verran jo vähissä.

Suuntasin laavulle. Lapioin itselleni nousureitin laavun takaa katon harjalle. Pudottelin ylimmäiseltä katolta varovasti massat alemmas. Osa jäi pleksikatolla olevan lumen lisämausteeksi, osa meni maahan asti. Lopuksi pudotin lapiolla valtaosan valokatteen päälle kertymeestä lumesta. Lauhalla laitan tulet ja loput lumet tulevat itsekseen alas. Käväisin myöhemmin linkoamassa niille lumille putoamistilaa. Ennen kuin pahoin jomottuu.

Sain illemmalla mielenkiintoisen soiton. Lapin poliisilaitos minua halusi lähestyä. Aikalailla pian alkoi selviämään, että en ollut syyllinen. En ollut itse asiassa lainkaan se henkilö, joksi luulivat. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, mistä hommassa oli oikeastaan kysymys. Sitähän ei minulle tietenkään kerrottu.

Perjantaina Meltosjärven mittauspiste heltyi -31,5 asteen lukuihin. Mökillä kuitenkin ainoastaan -21 astetta. Matkaa linnuntietä vain 10 kilometriä. Venyin kymmeneen asti sisätiloissa. Sitten oli jo jotain muuta kehiteltävä. Hain alapihalle lingon ja pari erilaista lapiota. Vähitellen oli muodostunut rappusten molemmille puolin melkoiset lumikasat. Katolla odottaa vielä toistaiseksi kuutiokaupalla lunta. Pudotessaan se hakee luonnollisia monttupaikkoja. Rappuset ensimmäisenä tulevat mieleen. Joten lapioin ja linkosin. Lapioin ja linkosin. Osa lumesta kovanlaista ja olkapäässä alkoi tuntua pahalta. Jatkoin grillin edessä. Siellä kovaa lunta ei ollut. Lapiohommiin jouduin vain pöytien ja penkkien puhdistamisessa.

Yksi hieman yli 10 metrinen mänty oli vääntynyt kaarelle. Latva oli taipunut puuvaraston yli ja oli osittain katolla lumen seassa. Oli selvää, että se puu ei enää pelastuisi. Oli myös selvää, että se oli syytä poistaa nyt, eikä odottaa lumien poistumista. Säästellään kattoa. Syyspuolella oli katolta tullut sen hetkiset lumet ja seinivierustan kasa kesti hyvin kävellä. Sain osan oksista katkaistua samoin kuin pienen osan latvaa. Lapioin pois lunta ja sai lopulta puun irti. Se nousi ehkä metrin latvapäästä. Koska puu oli jännityksissä (widow maker), oli syytä miettiä tarkkaan miten ja miltä kohtaa puu oli katkottava. Onnistuin loistavasti. Ja vaikka puu halkesikin paukahtaen, ei siitä koitunut vaaraa. Vinopuita ja vääntölatvoja ja kaariholveja näkyy runsain mitoin. Ihme, kun poikkinaisia näkyy vain harvakseltaan. Toisaalta  ei ole haluja joka paikassa liikkua. Katsotaan keväämmällä, jos kelit alkavat suosimaan. Ainakin osa katkenneista puista on jo hautautunut lumen alle.

Lauantaina Meltosjärvessä 12 astetta mökkiä kylmempää. Onneksi noin päin. Päätin hakea saunavedet heti aamutuimaan. Viikko sitten olin suojannut vesiavantoni Finnfoamilla ja lumella. Arvelin nyt, että uutta jäätä on vain noin 10 senttiä ja en ottanut kairaa mukaan. Olin aika lailla väärässä. Onneksi. Olisikohan ollut vain sentin verran jäätä!

Olemme saaneet aikaiseksi kuusiaitaa noin 15 metriä pihan ja tien väliin. Lumisateet ovat kerryttäneet sen päälle mahtavasti lunta ja sitä ei enää ole aidaksi tunnistanut. Keskiosalta viiden metrin matkalta lumet putosivat pari viikkoa sitten itsestään. Nyt päätin päästää kuuset ahdingosta. Samalla oli pakko puhdistaa p-alue, joka oli syntynyt aidan ja tien väliin. Menihän hommassa aikansa. Heikoimmat kuuset vaativat vielä oman aikansa toipuakseen. Toivottavasti toipuvat!

En ole vielä ajanut latuja. On ollut aika lailla pakkasia hiihtämiseen. Pohjia olen kuitenkin vähän ajanut. Aino on kävelyreissuilla hyödyntänyt reittejä, mutta kaipasi välireittiä laavulta kanavan laitaan. Lähdin sitä kelkalla aukaisemaan. Otin mukaan retkisahan ja se olikin aika viisas ratkaisu. Tehtävä osoittautui ajattelemaani  haasteellisemmaksi. Näkyvyyttä ei paikoin ollut. Pienet puut kaarella ja lumen vallassa. Suurempia puita nojollaan. Vaikka oli edettävä linjaa pitkin, jouduin pujottelemaan ja välillä olin ohi oikeasta suunnasta. Jouduin kiertämään erään kuusen väärältä puolelta ja olin jäädä jumiin sen oksien alle. Kelkka nojasi puuta vasten ja oli pieni ihme, että sain sen irti ilman lapiohommia. Siitä eteenpäin vain perushommaa. Joitakin saikaroita oli vielä sahattava. Ajelin vanhat reitit läpi, kun kerran olin päässyt reitistön varteen. Sain sahailla paikoin koivuja ja pajuja. Hirvi oli myös ruokaillut pelloilla. Sitä ei paksu lumi näyttänyt  pidättelevän. Ajoin paluumatkalla uudestaan tekemäni yhdyspätkän. Olin taasen jäädä kiinni. Lienee käytävä konesahan kanssa paikalla, että saan vinopuun pois ja suoristettua reitin oikeaan uomaansa.

Sunnuntaina -21. Aino testasi uuden reittini. Oli kuulemma kestänyt hyvin kävelyt. Mukavata! Kummallakaan ei ollut haluja isompiin operaatioihin, joten jo kymmenen maissa lähdimme paluumatkalle. Kotosalla alakerrassa +16,5, ylhäällä +15,4. Patterit täysille ja toivomaan parasta.

Torstaina olin aamusella soittanut ihopolille. Vastaajaanhan siellä on asiansa kerrottava. Ihmettelin hieman, kun Kantaan ei ole mennyt mitään labratuloksiani talven osalta. Mökkimatkalla sain soiton. Ei ole kuulemma heidän asiansa laittaa tietoja rekisteriin. Vaan Nordlabin.  Olen kyllä eri mieltä ja tarkistan asian keskiviikkona. Tulokset sain ja ihan ok olivat.

Olihan se melko hauskaa katsoa telkusta viikko sitten vaalivalvojaisia. Eräskin julistautui monta kertaa voittajaksi, vaikkei saanut puoluetukea eikä  miljoonalahjoituksia yksityishenkilöiltä. Muutamaa päivää myöhemmin sitten on suunnittelemassa asettua ehdolle puheenjohtajakisaan. Pilkkana pitoa parhaimmillaan! Nyt perjantaina lähti porukkaa liikekannalle suurin joukoin. Maan ääriperukoilta asti. Töitäkö hakemaan? Ei, vaan marssimaan sen puolesta, ettei tarvitsisi kauas kotoa lähteä! Sorry, olen asiassa hieman jäävi. Asiassa tuntuu olevan ainakin kaksi eri puolta.

Alkuviikko  29.1.2018 - 30.1.2018

Maanantaina melkoisen lauha päivä. Ulkomittarissa iltapäivällä kolme pakkasastetta. Aamukymmenen maissa labra. Maksa-arvojen testausta. Onko lääke nostamassa arvoja? Samalla reissulla kauppakeskuksessa. Aino suunnitteli pitsan leipomista. Minä makaronilaatikon tekoa. Tarpeet löytyivät cittarista. Parkkihallissa valtaosa lumesta ja jäästä ehti sulaa pois. Vanteet vaativat hieman mekaanista auttamista. Mökiltä tullessa lumi ja jää saivat pyörät melkoiseen epätasapainoon ja etenkin alkumatkasta jo 90 km/h aiheutti melkoisen tärräämisen. 

Iltasella laitoin sen makaronilaatikon. Otin reseptin suhteen melkoisia vapauksia. Mutta niinhän ne joskus parhaat jutut syntyvätkin, kun uskalkaa poiketa totutusta. Periaatteessa nytkin kaikki onnistui hyvin. Maustetta olisi saanut olla vain tuhdimmin. Kokonaismäärä kun paisui hieman yllättäen kahdeksi uunilliseksi. Pitää laittaa syödessä kunnon ketsupit lautaselle! Uuni toimi puoliluonnollisena lisälämmittimenä. Illalla alakerrassa olikin jo enemmän, kuin 20,5 astetta lämmintä.

Näin seuraavana yönä mielenkiintoista unta. Keksikääpä te viisaammat sille selitys! En ollutkaan täällä Niinistön Suomessa, vaan Trumpin mailla Amerikan Yhdysvalloissa. Unessa nuo mainitut herrat eivät toki esiintyneet. Työnantajani oli Us Army. Toimi upseerien neuvonantajana/kouluttajana. Kaikilla virkapuvut beigen värisiä. Kauloissa kravatit. Tehtäväni ei ollut antaa sotaoppeja, vaan autoin mentaalisissa asioissa. Neuvoin, miten tiettyjä asioita pitää mielessään käsitellä. Oli kuitenkin tehtävä testi, soveltuvatko kaikki ryhmäni jäsenet 100-prosenttisesti sotatoimiin. Miten sitoutunutta porukka on. Ryhmä oli koottu tietyltä alueelta, vankka käsitykseni eli hajanainen muistikuvani on Minneapolis. Siellä siis olivat upseerien perheet, läheiset ja ystävät. Laadittiin sellainen sotaharjoitussuunnitelma, jossa lähtötilanne ryhmälle olisi karmea: Koko Minneapoliksen seutu tuhoutunut vihollisen iskussa! Selvitellään harjoituksen tuoksinassa stressinsietokyky ja asennoituminen. Mielenkiintoinen uni. Siinä osuuteni ei millään lailla kuvaa vahvoja alueitani. Ehkä mieluummin päinvastoin.

10:45 saapui lumisadealue. Ei olisi ollut väliksi. Onneksi sade oli vähäistä ja hajanaista. Olisipa jo mukava edes kerran päästä mökille niin, ettei tarvitsisi tehdä pihalla kulkuväyliltä lumitöitä. Ainakaan isommin. Torniossa alkuviikolla lumimäärä kasvoi vain parin sentin verran.

Keskiviikkona muutamat kauppajutut. Etsin aamupäivällä jotakin erityistä, mutten ainakaan vielä löytänyt. Pistäydyin ruokakaupassa hakemassa osan viikonloppueväistä. Puolen päivän jälkeen tekaisin silakkapihvejä. Uunipellillisen. Lähinnä kai mökkiruuaksi ne tarkoitin. Myöhemmin varsinainen kauppareissu. Ostettavaa ei paljoa kuitenkaan enää ollut.

Oli superkuu ja kuunpimennyskin. En vaivautunut vahtaamaan. Aika lailla oli harmajaa ja naapuritalokin edessä.  Parempi valmistautua vähitellen mökkireissuun.

Pressanvaali toi sivutuotteena mielenkiintoisen uutisen. Sen, että Sauli pelailee huutopussia ajankulukseen sopivina hetkinä. Marjapussi ja etenkin huutomarjapussi olivat nuoruuden suosikkipelejä. Marjapussia olen pelannut jo kauan ennen sitä, kun osasin lukea. Joskus oli kiekerö vajaa ja pääsin (tai jouduin) mukaan. Eli jo 50-luvulla. Huutopussin suosio oli meillä korkeimmillaan 70-luvun alkuvuosina. Kodin lisäksi nuorina miehenalkuina vallattiin Kukkosen vintti, jossa illat kuluivat rattoisasti. Pojat varmaan muistavat. Vieläkö perinne on voimissaan? Tuo marjapussi ja sen variaatiot on aika mielenkiintoinen peliperhe. Variaatioita on runsaasti ja peliin voi osallistua 2, 3, 4 tai 6 pelaajaa. 5 taisi olla mahdottomuus. Pohjoisessa marjapussi on harvinaisuus. Vaikka kai sitä jonkun verran täälläkin pelataan. Kun tupelta joudetaan!

Viikonloppu  25.1.2018 - 28.1.2018

Torstaina taas lähtö mökille. Ei meillä ollut mitään aikarajaa asetettuna. Nukuin kuitenkin turhan pitkään ja pihalla oli annos lunta lumitöitä varten. Mökillä siksi noin tuntia tavallista myöhempään. Tarrantie oli vielä auraamatta ja uutta lunta ainakin 15 senttiä. Otin luistoneston pois ja painoin kaasua. Menoksi! Vaikka oli nollakeli, ei lumi ollut vielä ehtinyt nuoskaksi. Joten kyllä mökille päästiin ilman katkoja. Kämpässä -10 ja fönsterit paksussa jäässä. Ulkopuolelta. Siihenhän se kuura syntyy, kylmän ja lämpimän rajapintaan. Kaminaan tulet. Ja normaalit lievät savutukset, kun kaikki on kylmänä. Piippu ja kamina paljonkin ilmaa kylmemmät.

Nyt lunta oli sen verran vahvalti, että kolalapion kanssa ei kannattanut itseänsä liikaa väsyttää. Lingolla homma käytti yllättävänkin nopsaan. Kuiva lumi ja lauha ilma, paremmasta ei väliä. Olin kutakuinkin valmis, kun aura tulla purruutti tarrantietä pitkin. Porisutin kuskia. Totesimme lumimäärän aiheuttamat vaikeudet. Sain myös tilaisuuden selventää antamaani ohjetta. Nyt ei väärinkäsitys enää ole haittana! Vähän oli harmittanut aiempi heikko ulosantini. Viimeisten linkousteni jälkeen ajelin kelkalla, lähinnä niitä meidän teitä. Niin.... mitäs ne ovat? Aura on pystynyt paikoin työntämään valleja syrjemmäs. Joka paikassa se ei oikein onnistu, kun tien reunan puut ovat haittana.  Tilanne on kuitenkin olosuhteisiin nähden erittäin hyvä. Lunta sateli iltaan asti. Uutisissa mainittiin keliongelmista Meri-Lapissa. Huippupakkasten jälkeen vesisade...... Senhän tietää, että liukkautta piisaa.

Perjantaina palattiin parin lauhan päivän jälkeen jälleen talvilukemille. Aamulla -17. Tie kun oli juuri aurattu ja uutta lunta ehti tulla vain tuuman verran, en kantanut huolta tien lumista. Sitä vastoin kävin linkoamassa viisi paikkaa tien varrella. Ne vakiot. Lisäksi laavun "pelikentän". Jäi vielä aikaa ennen pimeän tuloa. Ajoinpa pitkästä aikaa kelkkaurani. Edellisen ajokerran jälkeen lunta oli satanut kymmeniä senttejä. Paikoin väylää ei erottanut ollenkaan ja olin ajaa jopa harhaan. Ajaminen oli kuin ajelisi mateen selkää. Tai paremminkin valaan. Ei passannut pudota sivuun baanalta. Lumen painosta painuneet puut, etenkin nuoret koivut, tukkivat tien monin paikoin. Vastaisuudessa pitäisi olla pieni retkisaha matkassa. Huppu oli ehdoton apuväline. Niska ja selkä pysyivät kuivina ja lämpiminä. Pellolla meinasi teerimuori jäädä alle. Nyt onkin kieppiolosuhteet mitä parhaimmat.

Lauantaina jo -22. Päätin aloittaa ulkotyöt lihasvoimin. Sitä kun sattumoisin piisaa, vaikka ikä jo tekee tehtäviään. On alkanut todella huolettamaan kattojen lumikuormat. Paikoin ovat suvikelien tullessa putoamassa kulkuväylille. Paikoin voivat rakenteetkin olla lujilla. Aloitin lapiohommat grillin ja kasvihuoneen muodostamasta kokonaisuudesta. Sain länsipuolen lappeet aika tyhjiksi maassa ja etenkin vallien päällä seisoen. Lopuksi oli noustava grillin katolle ja savupiippuun tukeutuen  ulotuin liki joka nurkkaan. Vain valokatteisen kasvihuoneen kauimmaiseen nurkkaan jäi muuan lapiollinen. Ne sainkin sitten alhaalta käsin lapioitua. Tärkeä oli tuo kasvihuone. Pleksi oli jo nyt taatusti lujilla. Kun olin parin metrin päässä venevajasta, poistin samalla sen eteläpuoliselta lappeelta lumet. Kelkkareitille pudotessaan tekee yleensä reitistä vinon.

On ollut mökillä varsin hiljaista. Päivällä kuitenkin pistäytyi vieraita. Peräti hellyimme keittämään kahvitkin. Oli kuulemma Metsähallituksen kelkkareitti suljettu nauhoin. Voi olla, että lumi on painanut järven vesille. Minulla mökkirannassa ei tällaista ongelmaa ole, mutta tuoreet viestit kertovat muualla olevan toisin. Viikko sitten reitillä vielä kulki kelkkoja pitkässä jonossa. Yksittäisiä kalamiehiä harvakseltaan.

Iltapäivää jo mentiin. Hain saunavedet. Kylläpä oli avanto jäätynyt paksuun jäähän viikossa. Moottorikairan käynnistys kovassa pakkasessa vaati tällä kertaa noin 40 nykäisyä! Valoisaa aikaa oli vielä runsaasti. Pudottelin sitten kulkureitin varren puuvajan lappeelta lunta. Otin avuksi tekemäni jakkaran ja ulotuin sillä noin 2/3 matkan. Miten keksinkin? Jakkaran olen tarkoittanut puuvarastoon, jossa pinojen ylimmät klapit ovat aika korkealla. Pudotetut lumet sitten lingolla maisemiin. Pihavaraston ylälape sai samanlaisen käsittelyn. Vaikka noille  kahdelle lappeelle jäi molemmille noin kolmasosa lunta, lähti niiltä kuutiokaupalla haitaksi tulevaa massaa. Tuo kolmasosa muuten harvoin liukuu alas. Se yleensä aikanaan sulaa pois.

Sunnuntaiksi lauhtui 8 asteella lauantaisesta. -14 siis, tosi leppoisa keli! Sen verran vielä ehdin puuttua lumitilanteeseen, että tyhjensin leikkimökin katon. Siinä on huopakate ja lumi ei siis itsekseen sieltä alas tule muuten kuin vetenä. Vielä pitäisi hoitaa laavun valokate ja sen yläpuolinen peltikate. Ehkä laavun puuvarastokin. Viimeiseksi jääköön mökki. Sen kuorma on tosin välillä jo keventynytkin ja lunta siellä on tuskin puoltakaan metriä. Jos tulee alas itsekseen, toivon mukaan olen paikalla valmiina! Muutama rakennelma saa olla sellaisenaan. Ne eivät ole sortumavaarassa eikä lumi tule putoamaan haittapaikoille.

Auringonkukan siemeniä ja talipalloja on kulunut viime aikoina tosi vähän. Viimeksi ostimme Tokmannista keltaverkkoisia ja ne tuntuvat jotenkin olevan linnuilla boikotissa. Vihreäverkkoiset olivat aiemmin ok. Aino vei sisältä lämpimässä olleita palloja tarjolle. Heti alkoi kelpaamaan paremmin. Olisiko niin, että menevät esim. rasvan laadusta ja määrästä johtuen niin koviksi pakkasilla, etteivät lintupoloiset saa niistä mitään irti? Nuo auringonkukan siemenet puolestaan ovat suhteettoman suuria. Mitä lie geenimanipuloituja. Tiaisten tulisi olla variksen kokoisia, jotta kokoluokat kohtaisivat onnistuneesti. Tilhikin oli kuulemma käväissyt, mutta eipähän se ymmärtänyt minkään hyvän päälle!

Mielenkiinnolla odoteltiin, onko kotosalla lumitöitä ja paljonko sisällä on lämmintä. Ulkolämpötila oli 8 asteessa. Ei onneksi ollut lumitöitä, vetenä oli pääosin sade tullut. Patterit oli torstaina jätetty alle puolitehon. Sisälle tullessamme olimme hyvin tyytyväisiä ja iloisia. Sekä ylhäällä, että alhaalla oli n. +18 astetta! Kun pressanvaalien ennakkoäänet julkaistiin, näytti mittari jo +19,6. Alakerran vessan lattia +14 astetta. Kaikki varsin hyvin eli onnea Sauli! Ja onnea Keijo!

Välipäivä  keskiviikko, 24.1.2018 

Lauhtuipa sitten mukavasti. Kun iltakymmeneltä pakkasta oli ollut 27, niin aamukymmeneltä enää 7 astetta. Puolessa vuorokaudessa lämpeni 20 asteella! Hieman tuo muutos vaikutti sisätiloihinkin. Aamukymmeneltä alakerrassa 17,6 astetta. Lattianrajassa kuitenkin yhä koleaa ja oli laitettava villasukat jalkaan. Yläkerran "kylmässä" huoneessa nyt peräti 16,9 astetta!

Onhan tuossa lämpenemisessä huonotkin puolensa. Toi mukanaan lumipyryn. Kyllä lumi jo piisaisi. On sitä jo joka paikka tulvillaan. Vähän olisi suunnitelmissa, että torstaina ajeltaisiin mökille. Siellä lumityöt edessä. Tosin netin mukaan vähäisempinä, kuin Torniossa. Pyry loppui noin klo 19 ja illan päälle kävin hieman kolailemassa. Aamuyöksi ja aamuksi luvassa uusi annos lunta.

Illalla kotosalla alkoi tuntumaan jo lämpimältä. Mitäs sanotte: sisällä jo 18,7, ulkona -3,5!

Välipäivä  tiistai, 23.1.2018 

Aamulla pakkasta vain hieman yli 21 asteen. Herätti pieniä toiveita siitä, että lauhtuminen olisi tapahtumassa jo tiistain mittaan. Eipähän niin kuitenkaan käynyt. Kutakuinkin kahteen asti ei muutosta ollut, mutta siitä iltaa ja yötä kohti alkoi kylmeneminen. Iltauutisten  alkaessa (20:30) oli jo -26,3. Sisällä alakerrassa n. 17. Pari kymmenystä tuli välillä lisää, kun päivällä oli sauna päällä. Sauna on yläkerrassa ja yläkerran mittari sai nostetta saunomisesta. Aamun 15,4:stä nousi liki 18:aan. Hiphurraa! Iltaa kohti taas laskeva käyrä. Alakerrassa saatiin kymmenyksen nousupiikki, kun tein uunissa lämpimiä voileipiä. Alakerran veskin lattia nyt 11,4 asetta. Tuo yläkerran 15,6 on mitattu huoneessa, jossa ei ole ollut lisälämmitystä. Eikä siinä nukuta. Nukkumatiloissa on pieni patteri. Ja öisin täysin riittävän lämmintä. Oikeastaan tässä pärjäisi loistavasti, jos alakerran lattian tasossa olisi hieman lämpöisempää!

Enpä uskaltautunut ulos kertaakaan. Keskiviikkona kai jo olisi pikku pakko. Pitänee käydä kauppareissuja siellä sun täällä. Mökkijuttuja. Mökille olisi päästävä. Siellähän hommat kasaantuvat.

Välipäivä  maanantai, 22.1.2018 

Aiemmin oli tapanani kertoa lämmöistä ja pakkasista mökillä. Sisällä ja ulkona. Nyt kun kotosalla on lämpö poikki ja eletään talven kylmimpiä viikkoja, kiinnostaa nämä kotilämmötkin. Ainakin minua. Maanantaina ei yön jäljiltä ollut lämpöä yhtäkään kymmenystä sunnuntai-iltaa enempää. Päin vastoin. Sisämittarissa 16,9 astetta. Ulkona saman verran, mutta edessä poikkiviiva. Sisällä päivän mittaan vaihteli muutaman kymmenyksen sisällä. Ulkosalla tuli sitten ihan oikea pakkanen. Aamusta miinusasteet lisääntyivät liki kymmenellä. Veskin lattia illalla 11,7. Sais nährä, mitä tästä seuraa!

Maantaina en isompiin urotekoihin yltänyt. Pistäydyin kuitenkin kaupassa. Oli jotkut ruoka-ainekset käymässä vähiin. Pitäisi käydä myös rautakaupassa. Ja ostamassa linkobensaa huoltoasemalta. Aino sunnuntaina katsoikin, kun otin mökiltä matkaan 30 litraa tyhjiä astioita. Että meneekö linkohommissa noin paljon viikonlopussa? Rauhoittelin... kymppi saattaa mennä eli noin litra tunnissa.

Tekisi jo mieli mökille, vaikka eilen sieltä tultiin. Toisaalta siellä on nyt pakkasta noin 33 astetta. Ja yhä  pakastumassa. Taidetaan odotella sään lauhtumista. Eli siis ainakin keskiviikkoon. On siltikin taasen kämpässä lämmittämistä näiden kovien pakkasten jälkeen. Hetki menee ja puita kuluu. Mutta siksipä kuivaa pilkettä on varastotolkulla!!

Huomenna eli tiistaina alkaa uuden lääkkeen ottaminen. Alkaa sitten myös jatkuva labrarumba. Vaikutuksia voi odotella parin kuukauden päästä. Sinänsä jännä juttu, että tämän hetkinen ihotilanne on kertakaikkiaan hyvä. Etenkin kämmenten osalta. Oikeastaan kovin isoa muutosta en osaa edes odottaa! Eli liekö turhaa höpötystä?

Viikonloppu  18.1.2018 - 21.1.2018

Torstaina aamulla viritimme lämpöpatterit jollekin mallille ja lähdimme pois kärvistelemästä. Mökillä olimme siis jo aamupäivän puolella. Pakkasta 12 astetta sekä sisällä, että ulkona. Pihalla suuresta männystä oli katkennut  iso oksa. Tykky asuu yhä puissa. Lunta tullut viikossa sen verran, että oli jälleen ryhdyttävä sitä siirtelemään. Aino puski kolalapiolla, minä kolalla. Onneksi lumi oli todella kevyttä ja melko nopsaan sain alkaa linkoamaan tekemiämme lumivalleja. Ja siinähän ei kauaa mennyt. Jatkoin harrasteita. Laitoin auran kelkan perään ja kävin puomilla ja hiekalla. Reipasta kyytiä ja reipasta lumen lentoa! Sitten vielä lingon kanssa puomilla. Auraamani hötylumivalli kauemmas ison lumivallin taa. Puomilla lennätin aurausvallit tasaisiksi. Puomin juohevaa käyttöä on estänyt korkeat lumikasat. Nyt saa taas tulla lunta ja sen myötä uutta vallia. Olen sen verran viisastunut vahingosta, että kun menen mökiltä kauemmas lingon kanssa, on taskussa varasokkaa ja työkalua. Nytkin työnsin lingon johonkin pajun kantopiikkiin ja sokka poikki. Vältin vajaan 2 kilometrin kävelyltä! On tuota liikuntaa muutenkin!

Perjantaina menin ensin linkoamaan tien eteläisen pään pihan. Viikolla lumikertymä oli vain noin 7 senttiä, mutta kova tuuli oli tuonut melkoisia kinoksia. Korkeampia kuin linko ja kovia kuin betoni. Päällä pystyi vaivatta kävelemään. Haittana tuolla on lisäksi muutamassa paikassa murskeläjät, joita syksyllä jäi kuorma-auton jäljiltä. Pieni kalikkakin löytyi ja katkaisi sokan.  Hyvin kuitenkin meni! Takaisin tullessa normaali parkkipaikka. Siellä viimeksi portaan päästä ravistelemani pihlajat olivat hieman nousseet. Järvelle olisi reitti auki mutta puuvajan suuntaan ei.

Oli jo teeaika. Kolme aluetta olisi vielä tarkoitus tehdä. Lingon lumitorvi oli pakkasessa jäätynyt hieman väärään asentoon. Ruuttasi lunta liki vaakasuoraan. Laitoin vaijeriin CRC:tä ja yritin torvea nitkutella. Käytin lopulta melkoista väkivaltaa ja sain lopulta torven pystyyn. Sitten pudotin hieman asentoa ja annoin jäädä siihen. On keskimäärin hyvä asento. Katsotaan suojakelillä, oliko vika pakkasessa ja liikkuuko normaalisti!

Aino oli käynyt naapurin pihalla kolalapiohommissa ja myös lakaissut terassin lumesta. Kaikki on helpompaa, kun välillä vähentää työkuormaa! Vaikka nyt ei olekaan varmuutta heidän seuraavasta saapumisesta. Kävin linkoamassa syntyneet lumikasat. Oli vielä tarkoitus käydä veskin polku. Rupesi sitten lingon moottori toimimaan omituisesti. Jos irroitin otteeni kahvoista, kierrokset nousivat. Kun laitoin laitteen liikkumaan tai lingon pyörimään, meinasi moottori tukehtua. Säikähdin, että hajosiko kone! Siinäkö oli tämän talven linkoukset? Käänsin kulkusuunnan tien varteen, jotta raahaaminen olisi minimaalista, jos linko leviää. Jotenkin meno alkoi kuitenkin petraamaan ja suunnistin putsaamaan seuraavan kääntöpaikan. Hyvin pelitti, olikohan pakkasongelma? Tilapäinen juttu kuitenkin. Kääntöpaikka tuli putsattua. Jatkoin vielä viimeiseen pisteeseen ja sekin hoitui. Peltojen reunamilla aurauksessa  piisaa leveyttä. Paluumatkalla pellon reunasta ryskihuoneen taakse reikä on kapea. Yritin sitä leventää, mutta ei siihen pikku linko oikein pystynyt. Ennen mökille paluuta linkosin sen tekemättä jääneen vessanpolun. Mökillä käväisin vielä ennen ruokaa laavulla. Muutaman minuutin linkous. Näyttipä jänis käyneen laavulla kylässä. Pakkaspäivän (-17) liikunnat vähitellen ohi.

Lauantaina yhä samat pakkaslukemat. Aamupalalla katseltiin ulos ikkunasta. Näkyi paljon valkoista, kun kinokset mökin laidalla ovat pikkuhiljaa kohonneet. Kinokset jo itse asiassa pimensivät kämppääkin. Lumi haittasi valon tulemista jopa siitä kapeasta ikkunasta, joka on seinän yläreunassa. Päätinkin poistaa yläpihan puolen kinoksesta suuren osan. Siinäpä touhusin. Linko ei pystynyt etenkään alimmaiseen puolikkaaseen ja lumilapiokin oli vähän lelu. Rautalapiota käyttäen kinos antautui. Lingolla sitten paakut pölyksi ja kellarin taakse. Kämppä valostui!!

Olen jo vähitellen katsonut kattojen lumikuormaa sillä silmällä. Ei vielä olla katastrofin partaalla. Päätin kuitenkin aloittaa pihaliiterin katosta. Se kun on yksi niistä, joka luo lumensa jossakin vaiheessa kulkureitille. Olin hieman yllättynyt, kun alimmainen kerros eli 25-30 senttiä oli kivikovaa. Sain ostolaitteella valtaosan pintalumesta alas. Otin sitten sen omatekoisen vempeleen, mutta en siltikään kokenut hommaa niin helpoksi, jotta kannattaisi jatkaa. Ilmeisesti syynä on kova pakkanen, joka on kovettanut kinokset. Palataan asiaan lauhemmalla.

Yöllä oli taas tullut lunta  ja Aino kolalapion kanssa ahkerana. Ja minä sitten taas linkomiehenä. Muutamaa paikkaa parantelin myöskin. Esim. kellarin edus oli käynyt aika ahtaaksi. Hioin Tarrantien auralla. Puomilla heiluttelin myös kolalapiota. Kun auraaja kulkee ohi ja Tarrantie on lumeton, on se signaali siitä, että aurauskierrosta ei tarvitse siellä tehdä. Rahansäästöä.

Oli tarkoitus saunoa illemmalla. Katsottiin ampumahiihtoa ja kahviteltiin. Kaivoin esiin moottorikairan. Bensaa näytti olevan ja aloin nykimään narusta. Alkuun oli varsin nihkeää, mutta noin 30. nykäyksellä kaira käynnistyi. Ei muuta kuin rekeen kaira + saha + vesiastiat. Ja poraamaan avantoa. Tein neliön muotoon 4 reikää ja sahasin välit auki. Vaikea sanoa jään paksuudesta mitään, kun oli välivesiä. Avannosta tuli kuitenkin sen verran iso, että sai suoraan ämpärillä pistellä, eikä tarvinnut kauhalla lipota. Olimme päättäneet lähteä sunnuntaina hyvissä ajoin kotimatkalle. Siksi jo iltasella touhuiltiin asioita järjestykseen. Eivät ole aamulla hidastamassa.

Sunnuntaina tutkailin, onko veskin takaluukku avattavissa. Näytti olevan. Hommia tiedossa tuleviksi viikonlopuiksi. Pistäydyin laavulla. Poistin pleksikaton reunoilta lunta. Kovaa oli sielläkin. Siemeniä meni automaattiin tosi vähän, ei puolta ämpärillistä.

Syyspuolella korjasin takan luukun kiinnitykset. Samoin höyläsin kellarin ulko-ovea. Molemmat korjaukset ovat nyt toimineet halutulla tavalla. Nyt hajosi kompostin kannen sarana. Aina uutta korjatttavaa.

Kotiin tultiin ennen puolta päivää. Kämpässä lämpöä tasaisesti 15 astetta. Veskin lattia +13, jopa kymmenyksen alle. 12 tunnin lämmittäminen sai sisäilmamittarit nousemaan 2 asteella. En ole ennen tarvinnut niin paljon vaatetusta kotona sisällä, kuin nyt. Pitäisikö palata mökille lämmittelemään?

Keskiviikko  17.1.2018

Keskiviikkona kipakka pakkanen. Ylitorniolla parinkympin tienoilla. Torniossa muutama aste lauhempaa. Torniossa alkoi lauhtuminen puolilta päivin. Pohjoisempana neljän maissa. Illalla ja yöllä oli kovan tuulen matkassa lumi liikkunut vihaisesti. Ei sitä juurikaan taivaalta tullut. Tuuli sitä irrotti sopivista paikosta. Aamupäivällä tein hetken lumihommia. Ei tullut hiki. Lämpötila ja homman vaativuus sopivaa tasoa.

Suihkun jälkeen käytiin näyttäytymässä julkisesti. Aluksi pistäydyttiin Lidlissä. Sitten viime käynnin siellä oli hieman remontoitu. Järjestys oli muuttunut, mutta tarpeelliset asiat löytyivät. Sitten äänestettiin. Olipa väkeä kaupungintalon ala-aulassa. Tuollaista tunkua en ole äänestyspaikalla ennen nähnytkään. Toivottavasti äänestyslappuja ja kyniä on varattu riittävästi. Cittarista noudettiin loppuviikon eväät. Kotimatkalla tankilla. Olisi taas valmius lähteä mökille.

Toinen vuorokausi lämpöjen sulkemisesta. Veskissä lattialämpö pudonnut puolisen astetta vuorokaudessa. Sisälämpö huoneissa laskenut ehkä saman verran. Sähköpattereita on pidetty päällä koko ajan. Samalla teholla. Tällä menolla lienee selvää, että lämmitystehoa on lisättävä. Ollaan sellaisissa sisälämmöissä, että jokainen kymmenyksen putoaminen tuntuu hartioissa ja jaloissa. Villasukkia ei minulla vielä ole, mutta hupparin laitoin suojaamaan hartioita, niskaa ja päälakea.

Tiistai  16.1.2018

Vaikka pihalla on pakkasta vain kymmenisen astetta, alkaa kylmä pakostakin hiipimään asuntoon sisälle. Sunnuntai-iltana laitoin kaikki neljä sähköpatteria päälle. En läheskään täysille, mutta kuitenkin. Yö meni ihan hyvin ja aamulla saimme sammuttaa osan pattereista. Aika viileään ollaan totuttu. Talon lämpöputket kulkevat lattian alla aivan ulkoseiniä vasten. Pikku hiljaa alkaa lattia viilenemään reunustoilta. Alakerran veskissä tiistaina +14,6 astetta. Nyt on vasta ensimmäinen vuorokausi takana lämpöjen katkaisusta. Menee mielenkiintoiseksi tämän jatko. Ei tässä kuitenkaan minkäänlaista remppaa ala ainakaan tässä kuussa.

Minulla piti olla terveyskeskukseen lääkärille aika 3.1. Hyvissä ajoin ennen tuota sain soiton ja aika peruttiin. Lääkäri sairastunut. Tiistaina sain soiton ja tarjottiin uutta aikaa. Kelvollinen aika löytyi. Lääkäri tosin vaihtui, mutta samapa sille. Aika on kuitenkin vasta kolmen viikon päästä. Paljon ehtii tapahtumaan ennen sitä!

Sunnuntai - maanantai 14.1. - 15.1.2018

Kun tultiin mökiltä jo lauantaina, oli pyhänä aikaa köllötellä. Kävin kuitenkin aamusta kaupassa ja ennen iltaa ja Kaisan loistosuoritusta värkkäsin pari pellillistä lämpimiä voileipiä. Resepti oli poikkeuksellinen ja aavistuksen työläs. Työläs siksi, että pellit oli puolessa välissä otettava uunista pois jatkokäsittelyä varten. Poikkeuksellisuuden aiheutti se, että käytin yhdessä kerroksessa räiskäletaikinaa. Onkohan kukaan muu kokeillut moista?? 

Perjantaina oli talomme asunnot käyty läpi ja etsitty lämpövuotoa. Olihan se suurinpiirtein löytynyt. Ilmeisesti kosteus levinnyt jo neljään asuntoon. Voihan... Olen ilmannut pattereita vaihtelevalla menestyksellä. Välillä olen saanut yhden patterin pysymään lämpimänä useamman tunnin ajan. Maanantaina aamulla sain patterin lämpimäksi, mutta päivällä huomasin, että se oli kylmä. Aloin ilmaamaan, mutta mitään ei tapahtunut. Arvelin, että järjestelmä on syystä tai toisesta pois kytkettynä. Postilaatikossa olikin iltapäivällä kuulakynällä kirjoitettu viesti: Lämmöt katkaistaan tänään 15.1.2018. Mitään muuta tietoa ei ollut. Nyt olemme siis omien lisälämmittimien varassa. Toivokaamme lauhaa talvea!

Viime torstaina oli Ihopoli yrittänyt soittaa. Olihan minulla kännykkä taskussa, mutta enpä soittoa tuntenut enkä kuullut. Lingolla vain huristelin lunta näkymättömiin. Tekstari seurasi sitten ja siinä luvattiin soittaa maanantaina. Soitto tuli. Kerrottiin, että nyt on sitten kaikki selvää ja voin aloittaa Trexanin ottamisen. Käytiin läpi aikataulut. Käytiin läpi tulevat labrat. Käytiin läpi muut lääkkeet. Lopuksi sitten kysyin, että pillerillä vai piikillä tämä hoidetaan? Oli langan toisessa päässä yllätys, että eihän minulla ollut reseptiä vielä. Meni pari-kolme tuntia ja uusi soitto tuli. Nyt kaikki valmista ja pillereihin päädyttiin. Ensi viikolla aloitetaan. Hoitsu sanoi, että tapaukseni (Trexanin aloitus) on ollut kaikkein hankalin hoidettava. Sanoin, että sama mulla. Ei ole ennen ollut Trexanin aloitus näin vaikeaa!

Viikko 2/2018 torstai - lauantai 11. - 13.1.2018

Päivän pituus alkaa hipomaan jo neljää tuntia. Torstaina oltiin mökillä yhdentoista maissa, joten ennen auringon nousua oltiin jo liikenteessä. Tällä kertaa pakkasta tasaisesti sisällä ja ulkona kymmenen astetta. Edellisen käynnin jälkeen oli uutta lunta kertynyt hyvinkin 20 senttiä. Aino työnteli kolalapiolla polkua alapihalla. Minä huseerasin lingolla. Ensin yläpihan, sitten alapihan puolen. Tankkasin välillä lingon ja menin putsaamaan pohjoispuolen parit kääntöpaikat. Lisäksi tein reippaan aukon aurausvalliin kelkkaa ja puukuljetuksia varten. Kolmen jälkeen, hämärän jo hiipiessä maille, lopetin lumihommat ja siirryttiin sisätiloihin katsomaan telkkarista päivänsankarin otteita. Onnea Kaisa! Nuo vallit muuten ovat paikoin jo aika massiiviset. Aura ei enää jaksa nostaa lunta vallin taakse, vaan lumipaakut putoavat takaisin tielle. Pitäisi välillä niistää vallia hieman ylempää syrjään.

Perjantaina aamusta pakkasta 9 astetta. Pikku hiljaa pakastui, mutta illalla toppasi -15:n lukemiin. Koko valoisan ajan linkosin eteläpään autopaikkoja. Lopuksi vielä laavun alueen ja polun sinne. Aika lailla nopeammin olisin selvinnyt kahden ääripään putsauksesta, jos .... Onneksi ei ole ollut suojakelejä. Olisi ollutkin tekemätön paikka.

Lauantaina pakkasta jo liki 20 astetta. Aamupalalla mietimme päivän ohjelmaa. Aloimme tulla siihen tulokseen, että jospa lähtisimmekin jo lauantaina kotiin. Pakkasessa ei ainakaan rajuja rypistyksiä haluttanut tehdä. Sattuneesta syystä olimme ihan kahdestaan. Ei ollut muista seuraa. Linkosin vielä polttopuille tilaa. On pian aika hakea pinot metsästä ja mökillä paksut hanget pelipaikoilla. Kotiin siitä pian lähdettiin. Pyörähdimme Pessiksen kautta ja ryypiskelimme siellä kahvit.

Poliisi on varoittanut, että Lounais-Lapissa on erittäin suuri vaara tällä hetkellä osua tielle samaan aikaan hirvien kanssa. Sumua oli, mutta hirviä en ole nähnyt teiden varsilla vuosiin. Marras-Joulukuun vaihteessa poroja oli tolkuttomasti. Sittemmin häipyneet kuin pieru Saharaan.

Pihlaja ei kahta kuormaa kanna. Niin paljon tulee lunta kuin on marjojakin. Lisäksi vastakkaisten sanontojen vivahde-erot. Ja alueelliset vaihtelut. Meillä tuo jälkimmäinen pitää nyt paikkansa. Syksyllä oli marjoja tolkuttomasti ja nyt paljon lunta. Pihlajille tämän hetkinen tilanne on raskas. Marjat ovat pudonneet tai syöty. Marjaterttujen raaniskot ovat yhä kiinni oksissa. Lumi on takertunut oksiin ja terttuihin kuin nasta. Oksat ovat taipuneet maahan asti ja peittyneet lumeen. Pihlajapuistikoissa kelkkailu ei enää onnistu. On vaikeuksia muillakin puilla. Itärajan tuntumassa tykkytuhot ovat laajat. Tarralla puita on kaarella. Muutamat kaatuneet. Naapurissa mänty katkennut ja rojahtanut saunan viereen. Kun lumi on todella tiukkaan takertunut oksiin, ei se putoa sieltä millään muulla kun kunnon vesilauhalla. Tarkoittaa silloin sitä, että kun vesilauhoja ei ole tulossa ja lumisateita on, alkaa kuorma puissa kasvamaan ja etenkin männiköissä alkaa pauke käymään. Rungot katkeilevat kuin tulitikut. Toivottavasti katkenneet puut jäävät ainoiksi vahingoiksi, eikä mitään pahempaa satu.

Jos on lunta maastossa, on sitä järvelläkin. Ajoin lähialueella muutamat ringit. Kelkka ei oikeastaam uponnut ollenkaan, vaan kulki kevyesti lumen päällä. Varsin nopeasti kelkan jälki tummui, kun siihen nousi vesi. Pian pakkanen jäädytti jotokset ja ranta-alue alkaa olla mukava liikuskella.

Viikko 2/2018 keskiviikko

Keskiviikkona soittelin neuvolaan heti aamusta. Löytyi peruutusaika varttia vaille kymmeneksi. Varasin sen ja kävin sitten piikillä. A-tyypin rokotetta oli .... B olisi voinut olla parempi vaihtoehto, mutta kun rokotteet tilattu joskus kauan sitten! Tuli samalla reissulla otettua jäykkäkouristuspiikkikin. Sehän on voimassa 10 vuotta ja edellisestä on tuo aika kulunut aivan varmasti!

Ei lähdetty mökille. Aikaa tuhraantui muissa askareissa ja liekö kuntokaan vielä riittävän pitävä! Laitoin iltapäivällä uunipottuja. Olin ostanut broileripekonisiivuja ja koska päiväys alkoi olla käsillä, paketoin potut pekonilla. Täytyy tunnustaa, että en taida kokeilla toista kertaa. Makuaistia ei vielä ole, ei siinä mitään. Mutta siivut tuntuivat suussa muovimaisilta. Taitaa olla pitkässä puussa seuraavat kokeilut. Ja löydettävä uusi luottamus, joka nyt on tipotiessään.

Jaa, näyttäisi vähän siltä, että huomenissa eli torstaina lähdetään Tarralle kämpän lämmitykseen ja lumitöihin. Johan tässä onkin alkanut homehtua sohvan pohjaan kiinni.

Viikko 2/2018 maanantai ja tiistai

Kyllä oli maanantaina yhä kalsea keli. Oli jälleen aamulla napsautettava lisälämmittimetkin päälle, jotta tarkenisi kömpiä peiton alta ja laittaa sukat jalkaan. Yhdeksän kieppeillä uskaltauduin sen verran pihalle, että sain auton töpökkään. Aino ei ollut viikkoon käynyt postilaatikkoa kauempana, mutta nyt tehtiin päivällä pieni kauppareissu. Vielä ei ole kaikki röörit kunnossa, joten apteekista haettiin yskänlääkettä. Tuskin auttaa muuten kuin henkisesti! Tai mistä sen tietää. Apteekin ikkunassa näytti pakkaslukemaa -11 astetta. Auton mittarissa -17. Kauppakeskuksessa pistäydyttiin ensin Tokmannilla. 60 kynttilää, 25 kg auringonkukansiementä ja talipalloja muuan paketti. Nuo keltaverkkoiset talipallot eivät ole lintujen mieleen, mutta paremman puutteessa niiden on vain kelvattava. Sittarista sitten perusjuttua, muttei vielä varsinaisia mökkieväitä. Ruokatarvikkeet kiikutettiin kotona sisälle. Kävin sitten vielä yksinäni tankilla ja hakemassa kaasupullon. Eli vähäisiä tuoretuotteita puuttuu.... muuten olemme valmiita kamppeitten puolesta vaikka mökkireissuun! Siellä on odottamassa reippaasti lumitöitä. Puunajonkin voisi aloittaa ja latuja polkea. Ja saisi pitkästä aikaa oikeanlaista liikuntaa tälle kropalle, joka on sitä huutanut kuukauden päivät.

Iltapäivällä tuli konemies pihalle puskemaan lumikinoksia hieman syrjempään. Hyvä homma, vasta eilen olin asiasta jo hieman huolissanikin. Tilaa tuli kummasti lisää. Siirsin omaa autoa, jolloin koneella sai puhtaaksi kahden mittaritolpan välisen alueen. On se hyvä, että kone kävi. Nyt on taas hetkeksi tilaa, mihin kolalla voi pukata kinoksia.

Tiistaina kävin labrassa. Tuli taas tuoretta verta, josta ottaa nykyhetken lukemia. Iltapäivällä soitti ihopoli. Aiemmin oli minulle suositeltu influensa-rokotuksen ottamista. Nyt se vaadittiin. Alkaa jo käymään rasittavaksi koko hoito. Tekisi mieli unohtaa koko sairaanhoitopiiri. No, jospa vielä aamulla soittaisi neuvolaan. Siellä tapahtuvat rokotuset. Ympyrä sulkeutuu  ?? ... heh, heh!

Kävin päivällä kaupassa. Ostin tarvikkeet sille mallille, että voimme tarvittaessa lähteä aamupäivällä mökille. Oiskohan tilanne nyt se kuuluis fifty-sixty siihen suuntaan, ettei lähdetä. Ostin muutaman kilon karjalanpaistilihoja ja illalla valmistin kastikkeet. Lihojen ohella pääraaka-aineita olivat sipuli, lanttu- ja porkkanasose sekä tomaattipure. Muutamanlaiset mausteet ryydittämässä. Saadaan taas pottujen kanssa kymmenen kertaa laittaa tarjolle. Veikkaan, että kelpaa!

Loppiaisen seutu 2018

Torstaina oli ilmassa pieniä merkkejä tautien nujertumisesta. Minulla yskiminen yhä sattui ja olo oli sekava ja tukkoinen. Ainolla petraus vähäisempää, mutta silti havaittavaa. Perjantaina Aino laittoi jo ruuankin. Oli kai pakko alkaa parantumaan, kun raukka joutui pärjäämään minun pöperöilläni. Minulle maistui toki torstainen matikkavuokakin. No.... mikäpä ei minulle painuisi!

On ollut toistaiseksi tuurintynkää, kun on pitänyt näinkin lauhaa. Ajatellen siis tuota meidän lämmityskatkosta. Alkaneen vuoden puolella ei Torniossa huippupakkasia ole ollut. Nytkin loppuviikosta max -12 astetta. Mutta se lumihomma! Sitä piisaa ja lisää tulee. Jo nyt ollaan määrässä normaalitalven lukemissa. Ja kun tähän aikaan on yleensä satanut vasta puolet talven lumista! Pääsiäisen paikkeilla olisi odotettavissa hurjat lumilukemat. Lämmöt kämpässä pysyneet siedettävällä tasolla yllättävänkin vähäisellä lisälämmityksellä. Remontin alku menee varmaan helmikuulle. Toivottavasti pakkaset pysyvät yhä loitolla.

Lauantaina vaihteeksi ilmasin kaikki patterit. Ilmaa oli kertynyt etenkin yhteen alakerran pattereista. Kaikkein suurimpaan. Se riemuksemme alkoikin kierrättää kuumaa vettä ja sähköpattereista sai vetää töpselit pois. Muista pattereista ilman tulo oli vähäistä. Jonkun patterin nurkka taisi hieman tulla haaleaksi. Eput-elokuvaa katsellessa sitten havaitsin, että patteri oli muuttunut jääkylmäksi. No joo ... ei vielä näköjään heitetä sähköpattereita hukkaan.

Illalla loppui parin vuorokauden mittainen pyry. Odottelin, että tulisikos se kone pukkaamaan kulkuväylät auki. Tuli vasta aamulla ja aamupalan voimin kävin kolailemassa omat osuuteni pois. Etenkin parkkipaikalla autojen välissä oli lunta aika paksulti. Kone on puskenut jo melkoiset vallit pihan reunoille. Alkaa olla kohta paikoista uupelo. Suurella koneella kasoja voisi siirrellä ja lisätilaa tulisi. Vai joudutaanko ensimmäistä kertaa ajamaan lumia lumenkaatopaikalle?

Laitoin lauantai-iltaisen Saimaa-ilmiön nauhalle ja sunnuntaina iltasella sen katsoin. Ei aivan huippua, mutta osin varsin viihdyttävää. Kaivoin runsaan 7 kuukauden jälkeen kuulolaitteet korviin. Parin tunnin rupeaman jälkeen kaivoin ne pois. Kuulin ohjelman tekstit aika hyvin ja volume-säätöjen ei tarvinnut olla läheskään täysillä. Kuuloni on heikentynyt ja lienee terveellistä käyttää kuulolaitteita tietyissä tilanteissa.

Nyt sunnuntai-iltana kuiva pakkaskeli. Länsilapissa paikoin liki -30. Torniossakin -22. Olen päivän mittaan ilmannut pattereita, mutta ongelma väistyy aina vain hetkeksi. Yöksi ehkä laitettava lisälämmittimiä, ainakin pienelle teholle. Pakkanen taittumassa maanantaina. Mielihalut mökille lähtöön kasvavat. Tautitilannekin väistynyt, ainakin minun osaltani. Palataan päiväjärjestykseen!

Alkuvuotta 2.1.2018 - 3.1.2018

Vuoden 2018 ensimmäinen arkipäivä ei hauskoja muistoja saanut aikaan. Romoskan kourissa molemmat. Minulla ensimmäinen pikainen vessaan lähtö jo aamuyöllä. Ehdin silmiä availlessani ja uudestaan sulkiessani tuskailemaan että voi ei.... Onneksi nahka ei ollut niin tiukalla,  että silmien sulkeminen olisi kiristänyt nahkaa niin, että se olisi väärästä kohtaa sitten raottunut. Tajusin vielä unenpöpperössä, etä kotona ollaan ja ei tarvitse lähteä talvikelien sekaan pihan perälle. Viisi metriä vain vaakasuoraa jalkaparin vuoroliikettä. 6 metriä olisi saattanut olla jo muuten liikaa. 

Soitin ihopolille heti, kun siellä alkoi olla linjat auki, eli yhdeksältä. Kerroin, että jos keuhkojen pitää olla ok Trexania aloitettaessa, niin estääkös tällainen aloituksen? Kyllä estää!! Kehoittivat hakeutumaan terveyskeskukseen! 

Aino minuakin heikommassa kunnossa. Eikä aikonut hakeutua lekuriin. Netissä kerrottiin: Ehkä jo viikossa alkaisi tauti itsekseen parantumaan. Ja kun tarjolla on hoitona ainoastaan oireita lievittäviä mömmöjä, ei mitään parantavaa. Eli mitä järkeä? 

Minä parempikuntoisena tein vahvanmakuisen kasvissosekeiton. Ainekset löytyivät kaapeista. Pottua-porkkanaa-sipulia: soseutus. Tomaattipyrettä-chilikastiketta-kasvisliemikuutioita mauksi. Lisäksi työvaiheen mukaan: oliiviöljyä-olympiajuustoa-ruokakermaa. Onnistuin mielestäni loistavasti. Makuaistia ei juuri ole, mutta sain sopasta aavistuksenomaisen, täyteläisen vainun. 

Viime yönä nukuin jo kohtalaisesti. Univelkaa on silti ja siksipä kokeilin olla hetken pitkällään. Pertana. Nukuin 1,5 tuntia. Lähdin siitä pikaisesti hoitamaan parit kauppa-asiat. Siellä vilkaisin kännykkää: Pahus, ihopoli yrittänyt tavottaa minua nukkuessani. Toivottavasti ei mitään kiireistä asaa!

Keskiviikkona ihopoli soitti jo ennen yhdeksää. Puhelin oli jossain ..... en odottanut niin aikaista soittoa. Jäi siis vastaamatta. Tuli viestikin. Muutamia ohjeita. Rokotustakin suositeltiin. Kun olen tervehtynyt, sitten labran kautta Trexanin aloitukseen. Rokotusta?? Tautihan on jo tavoittanut!

Keskiviikko on jo liki illassa. Alkaa olla selvyys, että emme viikonlopuksi mene mökille. Minä jo iltapäivällä tein puoli tuntia lumitöitä, mutta Ainolla pystyasento on turhan vaativaa. Parempi on tehdä päätös ajoissa eikä sinnitellä viimeiseen asti.

Uusivuosi 2018

Vuoden 2017 päivistä vain rippeet jäljellä, kun ajeltiin mökille. Kylmää on pidellyt ja saapuessamme torstaina ulkosalla -17 ja sisällä -14. Ari oli tullut jo keskiviikkona. Siellä mökki jo lämmin, meillä urakka alkamassa.

Perjantaina kävin tuttuun puuhaan: Linkosin pihaa ja käväisin niemessä asti lingon kanssa. Laavulla myös. Yhdentoista maissa alkoi pyry ja kiirehdin ennen sitä hakemaan saunavedet. Järvi hieman vesillä, mutta ei ainakaan kulkemistani kohdista mitenkään erityisen pahoin.

Ajoin kelkalla jotokset puupinoille. Palvelevat sitten myös latupohjina. Lunta maastossa hyvinkin 60 senttiä. Kun ei ole ollut vesikelejä, on koko lumimäärä utukkaa eli pulveria eli hötyä. Kelkka menee syvällä ja pienetkin mättäät  saavat kulkupelin kallistumaan. 300-kiloinen kelkka määrää kulkutavan. Onneksi omalla elopainolla pystyn vääntämään sarvista kelkan taas oikeaan asentoon. Kaasua hyväksi käyttäen. Muutamiin ojiin lapioin täytettä. Pohjalla virtasi vesi, mutta onneksi jatsarit olivat pitävät. Illalla naapurissa karaoke.

Lauantaina kelkkailin puomille. Aura tehnyt melkoiset vallit ja lapioin esteet pois. Jatkoin pitkälle rajalinjalle. Ajoin sen läpi ja yritin husoa pahimpia lumipajuja ja -koivuja. Pellolla kohtasin ukkometson. Jäljistä päätellen oli napsimassa pikku männyistä neulasia. Kun siinä kelkan selässä katkoin pikku oksia, päätti se lähteä paremmille neulasmaille. Joskus suurilla vesilinnuilla on lentoon lähtö vedestä melkoinen voimanponnistus. Kuvitelkaapa tuota metsoa, jonka jalat eivät juoksussa oikein maahan asti ulottuneet. Mutta siitä lumisesta urasta alkoi sen nousukiito kuitenkin.

Mökillä oli 0-kelissä tipahtanut kapeahko kaistale lunta räystäältä. Kävin poistamassa kattotikkaiden reunamilta lumet, jotka pitivät kiinni isompia lättysiä. Yksi iso laatta tulikin alas ja sen linkosin syrjään. Oli tarkoitus poistaa lunta myös alapihan puoleiselta lappeelta. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että en jaksanut. Siinä ja siinä, että sain itseni sisätiloihin ja punkkaan pitkälleni. En kuitenkaan saanut unta, vaan lojuin puhkikuluneena odottaen jotakin. Se jokin tuli 17:00, kun alalape tyhjeni ja oli vielä mentävä. Sauna sitten maistuikin, mutta olinpahan sippi!

Sunnuntaille pakastui pari astetta. Ylälappeelle oli jäänyt sinnittelemään. parinkymmenen neliö kokoinen alue lunta. Ja eihän se enää pakkasella sieltä tulisi, joten apuvälineilläni poistin ongelman. Helppo homma, kun lumi oli kuivaa. Laavulla lumityöt iltaa ajatellen. Ampumistuetkin. Rakettien. Ajelin vielä avaamani metsäreitit. Käyttöönottoa vailla ovat. Naapurit kokeilivat pilkkimista, mutta kehnolla menestyksellä. Tikkatie valmistui.

Viimeistään illan suussa oli tunnustettava, että meihin oli iskenyt joku pöpö. Ainoon vielä paljon minuakin rankemmin. Molemmilla takana olemattomat yöunet. Huonovointisuutta siivittivät kiputilat. Ainolla kivisti mm. päätä. Minulla mahaa ja keskivartaloa muutenkin. Eli isoja kipuja mahtui. Alkoi olla selviö, ettemme olisi puolilta öin parhaimmillamme viettämään vuoden vaihtumista. Joten jo yhdeksän maissa ammuimme vähäiset raketit ja  laitoimme yöpuulle.

 1.1.2018!! Uusi vuosi. Loppuipas kaasu ja Aino keitti aamukahvit kaminan päällä. Kun retkikeittimestäkin oli kaasu finito! Yöllä oli ollut vähäistä lumisadetta, kertymää 5-6 senttiä. Pihalta lumityöt aamulla. Aurasin tien puomilta hiekalle. Kylläpä lumi pöllysi iloisesti.

Niin se pyörähti uusi vuosi käyntiin. Toivottavasti pöpöt ja muutkin elämän karseudet pysyttelevät sivuosissa. Kotona yläkerran 15,0 astetta kohonnee lisäpatterien avustuksella. Pitää heti arkena soittaa ihopolille. Trexanin aloittaminen vaatii terveet keuhkot. Mielestäni nyt tilanne on toisin.