Viime käyntejä ja muita juttuja

Uudenvuodenaatto, tiistai, 31.12.2019

Kaikki loppuu aikanaan. Niin loppuu tämäkin vuosi. Ei ollut tarkoitus lähteä mihinkään koko päivänä, mutta pitihän se aamusta piipahtaa kaupassa. Oli hienosokeri lopussa! Tälle päivälle ei todellakaan mitään suunnitelmia. Aino kuitenkin leipoi. Ruuaksi oli eilen valmistamiani pihvejä. Hyvää oli, tietenkin.

Katsottiin iltapäivällä myös niitä urheilulähetyksiä. Menestys hangilla odotetunlainen. Iltakuuden maissa alkoi ulkoa kuulumaan hätäisimpien rakettipommitusta. On kymmenisen vuotta siitä, kun olemme viimeksi kuunnelleet Uudenvuoden ääniä Torniossa. Mökillä ollaan oltu. Raketit yleensä matkassa. Ajat muuttuvat! Ja urheilut jatkuivat jäälläkin mollivoittoisesti. Jatkoon nuoret pääsivät. Nyt ei sitten tappio tule enää kysymykseenkään.

Tänä vuonna en sitten enää päivitä paiväkirjaa. Sai olla viimeinen kerta. Ensi vuosi on toinen juttu. Pitäisi ehkä ihan oikeasti hieman vähentää ajankäyttöä tähän. Kuluneena vuotena olen käyttänyt kirjoittamisiin varovasti arvioiden kahden kuukauden verran 8-tuntisiksi työpäiviksi muutettuna. Eli jokaisena päivänä keskimäärin tunnin. En tiedä kuitenkaan, mihin olisin käyttänyt säästyneen ajan, jos olisin sitä vähemmän käyttänyt.

Vuosi 2019, muistikuvia

Säätä ja jäätä

Tammikuussa oli kipakoita pakkasia ja mittareita vahdattiin muutamana viikonloppuna kotosalla. Sen jälkeen alkuvuosi oli siitä ikävää aikaa, että lumipeite vahvistui pikkuhiljaa ja jatkuvasti. Mökillä sai likimain joka reissulla kolata ja lingota lunta. Kotona tietenkin myös lumityöt. Vasemmassa lavassa pesi sinnikäs kipu. Ei se helpottanut lumihommia. Onneksi tuo vaiva vähitellen hiipui jonnekin. Helmikuun puolella oli vähän suojaa. Maaliskuun puolenvälin jälkeen rikkoontui jo metrin rajakin hangen vahvuudessa. Kevätjäillä teräsjään osuus oli vähäinen. Kelit jäällä muuttuivat vaikeiksi, kun paksu lumikerros oli painona. Vesikerros jään päällä oli vähintäänkin merkittävä. Lumet ja jäät lähtivät normaalin vaihtelun rajoissa. Alkukesä näytti hyvältä. Oli lämpöä ja oli kosteutta. Raju sade ja kylmä rintama tulivat parhaaseen marjojen kukinta-aikaan. Sääskiä ne eivät tuhonneet ja juhannuskesällä niitä tukki jostakin sisälle sadoittain. Heinäkuussa alkoi pitkä ja kuiva hellejakso. Syksy jatkui melko leppoisan lämpimänä. Järvi jäätyi lokakuun lopussa. Kunnon pakkasia ei oikein alkuun pidellyt. Sateli välillä lunta. Järvi jäätyi taas vaarallisen epätasaisesti. Joulun aikaan lunta oli jo 48 cm.

Metsästys, kalastus ja muut luonnon antimet

Syksyllä käväisin metsällä kovin niukasti. Ammuin kuitenkin yhden laukauksen. Metsoa ollaan sitten syöty muutaman kerran. Hyväähän se on, ei käy kiistäminen. Kalastusta harrastin sen verran, että Miekojärven valkolihaista kalaa on syöty kutakuinkin säännöllisesti. Kahdessakin perheessä. Pääosin kuhaa ja muikkua. Jään alta olen verkottanut kuhaa keväisin ja syksyisin. Sulan veden aikaiset verkkosaaliit myös merkittäviä. Ja kaikki muikkuni olen saanut myös verkoilla. Kesällä tuli pilkittyä veneestä enemmän, kuin talvella jäiltä. Saaliskin oli parempi. Nuottaamiset ovat kohdallani ohi. Kunhan vain kohtuullisia ilmoja pitelee, saan muikkuni jatkossakin verkkopyynnillä. Suosittelen!

Kesäkuinen (9.6.) rankkasade ja perään tullut lumi veivät marjoista kukinnot. Toinen kesä peräkkäin, kun emme saaneet marjoja. Oman maan mansikkakin tuotti heikon sadon. Kuivuuttako piti. Laavun pottumaasta saatiin kohtalainen perunasato. Mäkipirtin maasta heikko. Kasvihuone tuotti hyvin vihanneksia. Lisäksi keräsin ja kuivatin reippaan annoksen nokkosta.

Projekteja

Kuluneelle vuodelle ei minulla ollut suuria projekteja. Näkyvin taisi olla laavulla lautaseinämien maalaus. Tai lanssinpohjan teko. Monia pieniä asioita joukon jatkeeksi. Mieluisimpina varmaan muutamien kalusteiden rakentelu. Kotona remontoin yhden huoneen ja kalusteet tuottivat pientä lisähommaa. Taloyhtiökin vaati omat aikansa. Yksi iso asia oli kuitenkin mökillä ison pihakoivun kötistäminen. Sillä oli vapaata kaatosuuntaa noin 30 asteen sektori. Muut suunnat olisivat aiheuttaneet suunnasta riippuen isompaa tai pienempää vahinkoa. Jokainen vahinko kuitenkin turha, kun vältettävissä oli. Apuvoimat vetivät apuna, joten kaatumissuunta oli oikea. Kesän aikana kaadettiin myös lisää pihapihlajia. Avaruutta. Lähelle! Loppusyksystä rysäytin ison, kuivattamani kuusen tien varresta.

Polttopuut

Tuo kuusi oli myös osa syksyn polttopuusavottaa. Alkukesällä pilkottiin varaston suojiin vuoden puut. Oltiin kuukauden verran myöhässä. Turhan lämmintä piteli. Ja ötökät kimpussa. Uusia pinoja emme tehneet metsään. No tietenkin muuan ranka uuden välireitin paikalta ja sitten joku tuulenkaato- ja tykkypuu. Ne ajoin mökille vuoden viimeisenä lauantaina. Ollaan oltu taas aika pikkutarkkoja. Olemme nimittäin ottaneet talteen melko pientäkin silppua ja polttaneet milloin missäkin pesässä. Onhan tietenkin silppu korvannut koppatolkulla 1-luokan polttopuuta. Pari–kolmesataa litraa. Kevättalvella on kai kaadettava jonkun verran koivuja ja ajettava mökille. Ettei tule kovin suurta poikkeamaa vuosittaiseen urakkaan.

Talviruokinta

Talvella 2018 – 2019 emme enää antaneet linnuille syötävää. Talvisin linnut kuluttivat auringonkukan siemeniä säkkitolkulla. (a 25kg) Lisäksi talia, talipalloja ja pähkinöitä. Keväällä lumien jälkeen alue oli sottainen. Siemenien kuoria laajalla alueella ja puiden kyljet ulostetta valkeanaan. Tuo sotku oli pääsyy ruokinnan lopettamiseen. Muitakin hyötyjä asiasta seurasi. Alueen hiiret ja myyrät katosivat. Oravatkin kävivät vähiin. Ja tietenkin ei ole enää huolta siitä, onko automaatti jo tyhjä ja onko pakko mennä mökille pakkasista tai muista esteistä huolimatta.

Luopumisia

Elämänpolun varrella on matkaan tarttunut kaikenlaista. On hyviä hankintoja, ja vähemmän hyviä. Kuluneena vuonna poistin omistuksestani pari asiaa, jotka ovat paikkansa täyttäneet hienosti. Molemmat palvelleet minua noin 35 vuoden ajan. Tietenkin poliisiasemalle toimittamani haulikko on pölyttynyt kaapissa suurimman osan tuosta ajasta. Toinen kohde oli vain puolittain omistamani. Sen puolikkaan luovuttaminen oli myös merkki muutoksesta, joka on tehnyt jo kauan tuloaan. Tällä olkapäällä nuo ajat on siirretty muistojen joukkoon.

Terveystilanne

Olkapää kelvannee aasinsillaksi tähän kohtaan. Oikea olka on mitä on ja yritän vain pärjäillä sen kanssa. Ihon tilanne on vaihdellut, mutta kovin heikko se ei ole ollut kertaakaan. Alkuvuodesta Trexan oli tauolla ja silloin ongelmat olivat laajimmillaan. Kun palattiin sen käyttöön, vähenivät vaivatkin. Mökkiolosuhteissa pihka ja jotkut muutkin ainekset pistävät naamaan punaväriä ja sormiin haavaumia. Vaikka miten yrittää välttää haitta-aineita. Iän myötä on tullut kolotuksia joka puolelle. Se on luonnollista näillä köppäkymmenillä. Niin kuin myös yleinen voimien ja kunnon hiipuminen. Valitettavasti.

Sitä sun tätä

Vuoden/parin aikana on kauppojen einestiskeihin ilmestynyt runsain mitoin valmisruokia. Laatikoita on ollut kauan, mutta nyt ovat lisääntyneet monenlaiset keitot, puurot ja ruokasalaatit. Muutakin tietenkin. Emme näitä juuri harrasta. Harrastamme kuitenkin valmisannoksien tekemistä itse. Mökille on mukava ottaa pakkasesta sopivat annokset lämmitettäviksi. Ei tarvitse käyttää siellä aikaa ja energiaa ruuan laittoon. Minulle tämä tapa on paikka osallistua ruokahuoltoon mökillä.

Iloisia uutisia

Loppuvuonna saavutimme sitten mekin isovanhemmuuden. Ei se meidän osaltamme mikään iso ponnistus ollut. Kaikki kunnia Tampereen suuntaan. Pitkästä etäisyydestä huolimatta olemme päässeet ihanaa Ailia katsomaan. Jatkoa tietenkin seuraa myöhemmin. Pienen ihmisen ensi viikot ja kuukaudet ovat huimaa kehityksen ja muutoksen aikaa. Onneksi on nämä sähköiset välineet kuvien ja liikkuvan kuvan siirtoon. Voi, voi …ikävä on kova!

Lopuksi

Lehmän häntä. Sellainen on tällä hetkellä kävijämäärien kuvaus. Laskee ja on jo aika kriittisillä rajoilla. Tuleeko konkurssi, jos kurssi ei muutu? Vai riittävätkö Yt-neuvottelut ja lomautukset. Entä irtisanomiset. Mitään erityisiä suunnitelmia tai lupauksia ei vuoden vaihtuminen tuo tullessaan. Pyrkimys on jatkaa entiseen malliin ja vain pärjäillä!

Maanantai, 30.12.2019

Iltamyöhään eilen katsahdin pihalle. Vesi oli alkanut täyttää kuoppapaikkoja. Sadevesikaivot jäässä. En yöllä alkanut millekään, kun uutta sadetta ei ollut lähestymässä. Aamulla pistin kumpparit jalkoihin ja kävin vähän hakkaamassa kohdallamme olevaa kaivon kohtaa. Vesi lähti putoamaan alas sadevesiviemäriin. Kahta muuta kaivoa en yrittänyt etsiä. Niiden tarkka sijainti ei ole tiedossani. Ja tämä olka ei ole sopiva tuohon puuhaan. Hyvä kun tuon yhden sain.

Jouluiset eväät alkoivat olla lopussa ja tuoretta piti jo hakea. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Oltiin liikenteessä niinkin varhain, ettemme olleet satavarmoja, onko kauppakeskus edes vielä auki. Kyllä se tietenkin oli. Mutta hyllyt olivat vielä melko tyhjiä. Käytävillä kuitenkin oli jo odottamassa hyllyihin pääsyä lavatolkulla kampetta.

Otin aamulla pakastimesta pari kiloa hirven jauhelihaa sulamaan. Kolme pakettia. Iltapäivällä neljän maissa ne vihdoinkin olivat sulia. Tein taikinan ja aloin pyörittelemään pieniä pihvejä. Aino lähti viikon peli-iltaan. Paistoin kaksi pellillistä. Maistoin kaksi. Kappaletta.

Tänään vuoden toiseksi viimeinen päivä. Huomenna Uudenvuodenaatto. Emme ole vuodenvaihteeksi menossa mökkihommiin. Tuskin moni muukaan. Töissä kulkijoillekin vuoden vaihtuminen tuo vain yhden vapaapäivän. Tuleehan ainakin telkusta talviurheilua, vaikka suomalaisten menestysodotukset saattavat jäädä jäille. Ei laduille. Olisipa joskus mukava olla väärässä ja yllättyä positiivisesti.

Katselin jonkun aikaa ohjelmaa nimeltä Paiseklinikka. Siinä ihotautilääkäri hoitaa erilaisia ihon sairauksia. Ei aina vakavia, mutta usein ikävän näköisiä. Joo ... pitäisi olla valittamatta näistä omista iho-ongelmista. On nimittäin asiat kuitenkin ihan mallillansa!

Sunnuntai, 29.12.2019

Illalla käytiin laulamassa. Saman vuorokauden puolella vielä takaisin, joten ei nytkään mennyt överiksi. Aamuyöllä tupsautti vähän lunta. Ilma lämpeni nollan vaiheille. Joskus klo 9:20 alkoi olla sen verran hämäränkuhjaa, että ulkona alkoi olla lumitöille riittävästi valoa. Lunta ei ollut kovin paljoa. 2-3 senttiä satanutta kai. Mutta eilisen aikana puista oli tullut toinen mokoma. Siksi vähentelin lunta malliksi. Kotiin lähtö oli kuitenkin edessä, joten homma jäi hieman vajaaksi.

Normaalit lähtötohinat. Liikkeelle päästiin vielä aamupäivän puolella. Puoli tuntia ennen. Aurat kulkeneet hieman vaihtelevasti eri kunnossapitoalueilla. Teillä vain pientä kinostumaa. Odotin hieman pahempaa. Torniota kohti tultaessa jo +1 astetta. Paikoin parikin. Illemmalla vesisadetta. Yöksi ja huomiseksi luvassa lämmintä. Lumi taitaa lähteä, Tornion seudulta ainakin.

Uutistenlukija kertoi, että suomalaiset syövät keskimäärin 80 kiloa lihaa vuodessa. Aloin tuota ihmettelemään. Voiko olla tosi? Sehän on noin 1,6 kiloa viikossa. Ei meillä mene lähellekään tuollaista määrää, vaikka laskettaisiin makkaratkin matkaan. Aloin sitten tutkimaan nettiä, löytäisinkö sieltä jotakin tarkennusta asiaan. Ja löytyihän sieltä. Tuo 80 kg on ruhopainoa. Siitä noin kolmasosa on sitä syötäväksi tulevaa lihaa. Noin 25 kg siis. Nyt alan uskoa. Tuon tutkimuksen (Luken ravintotasevertailu) uutisoinnista oli jäänyt kokonaan pois kala. Sitä kuluu keskimäärin noin 14 kiloa / nuppi. Filepainona. Meillä tuo määrä ylittyy takuulla. Henkilovaakalukemien mukaan meillä taitaa itse asiassa ylittyä lähes kaikkien tuoteryhmien keskimääräiset kulutusluvut.

Lauantai, 28.12.2019

Kovin oli kylmä yö. Ennen aamuneljää alkoi kuitenkin lauhtumaan. Ja tuulikin nousi. Eilinen runnominen oli saanut paikat kipeiksi. Siksi nyt aamulla nukuin hieman tavallista pitempään. Aamulla ei niin pahalta enää tuntunutkaan. On se ihmiskeho hyvä toipumaan, kun ei mistään vakavasta ole kyse. Pakkasta enää 8 astetta. Lähdin eilisille reiteilleni. Lapioin muutamiin paikkoihin täytettä. Joissakin kohdissa ura oli turhan kapea ja vielä kallellaan puun puolelle. Kelkka siitä meni, mutta reen kanssa olisi ollut tiukkaa. Sahailin parin kannot ja mättäät mataliksi. Oikaisin parit turhan tiukat mutkat. Kuorman kanssa ulkokurvin puolelta oltaisiin kai menty metsään molemmissa.

Kun reitistä tuli jo ihan kohtalainen, ajattelin ajaa mökille ne pikkuiset rankakasat. Kolme kappaletta niitä oli. Kaksi läjää oli aika vaatimattomia ja ilman peittoakin. Ne tulivat yhdellä reellisellä. Hieman oli lumi takertunut päällimmäisiin. Ei kuitenkaan pahasti. Olisi se kolmaskin tullut muuten kerralla, mutta juuri tekemäni oikaisu olisi voinut koitua kohtaloksi. Siksi katsoin parhaaksi tuoda ne rangat kahdella kerralla.

Kahden maissa puut mökillä. Peittelin pinon pressulla ja laitoin parit saikarat peitoksi. Kova etelämyräkkä siivosi lunta oksilta. Onneksi oli huppu päässä. Käväisin sitten vielä avannolla. Siihen oli tullut jäätä jo viitisen senttiä. Puhkoin sen auki ja laitoin Finnfoam-eristyslevyn päälle. Lapioin vielä suojaksi jonkunlaisen lumikasan. Ajoin vielä mutkan verkkokepeille. Oli näköjään kelkkareitti vedetty tällä kertaa puoli kilometriä edellisiä lännemmäs. Ehkäpä haluttiin välttää Palkimensaaren ympäristön heikohkot paikat. Oppia ikä kaikki! Alkoi jo hämärtymään. Ajoin kelkankin jo talliinsa. En sitä varmaan enää tälle viikonlopulle tarvitse.

Muorit illalla pelailemassa. Katselin lätkää ja näpyttelin tällaisia. Aikani kuluksi. Pelikööri hajaantui karaoken puolelle. Kutsu kävi meillekin. Pitänee käydä! Saisi vain vielä tuon takan hiipumaan!

Torstai - perjantai , 26.12.2019 - 27.12.2019

Oltiin puomilla tasan klo 12. Joku oli siinä käynyt ja tutkinut, onko puomi lukossa. Mökillä 3 astetta miinuksella. Sisällä ja ulkona. Pihalla lingottavaa kolmisenkymmentä senttiä. Kola ja kolalapio hyödyttömiä. Kova pohjoinen, joka välillä yltyi älyttömiksi puuskiksi. Puista lenteli lunta niin, että näkyväisyys meni nollaan. Linkous valmis 15:30. Onneksi lumi oli kuivaa. Linko toimi hyvin, lumi ei yrittänytkään tarttua ropelleihin.

Illalla katseltiin Ain kanssa kiekkoa. Vaimot pelailivat. Takkiin tuli, kiekossa!

Perjantaina -11 astetta. Kymmenen aikoihin oli päivä valostunut sen verran, että painuin pihalle. Ensin moottorikairatesti. En saanut sitä starttaamaan. Oli otettava esille käsikäyttöinen kaira. Sillä sain olkapään kunnosta huolimatta reiän jäähän. Jääsahalla sitten sahailin piirtoja ja hakkasin jäästä irti lohkareita. Saunavesiä tuli riittävästi. Ämpärikaupalla.

Syksyllä tehtiin uutta reittiä laavulta Koukkusaran päähän. Lähdin sitä nyt kelkalla kokeilemaan. Virallinen Meltosjärvi sanoo lumen vahvuudeksi 45 senttiä. Ei meillä taida kuitenkaan aivan niin paljoa olla. Pääsin kuitenkin reittini läpi. Pariin ojaan sai lappaa lunta reilusti. Kuusikossa kannot ja  mättäät haittaavat hieman kulkua. Lunta saisi tulla vielä 30-40 senttiä, niin sitten voisi olla jo aika hyvä. Nykyinen lumikerros on aika kantava. Kelkka ei uponnut aivan pohjia myöten.

Linkosin mökin kohdalta aurausvallia vähemmäksi. Tie leveni. Varaparkin hoitelin myös. Valli antautui helpolla. Se ei ollut juurikaan ehtinyt kovettumaan.

Klo 18:30 oltiin jo saunottu. Ulkona -20. Meltosjärvessä -24. Tolkuttoman kirkas tähtitaivas. Kuun pimeä aika käsillä. Kylmä yö tulossa. Puita varattuna sisälle aamuksikin.

Joulupäivä, 25.12.2019 

Viime päivinä ovat radiokanavat purkaneet soittolistoiltaan jouluista musiikkia. Joululauluja siis. Suomeksi sanottuna. Ennen vanhaan ainakin peruskanavilla, (Radio Suomi) joulupäivänä soitettiin niitä hartaimpia joululauluja. Ennen joulupäivää saatiin kuunnella keveämpiä joululauluja pukkeineen ja tonttuineen. Hieman samalla tavalla se on ollut tänäkin jouluna. Telkkarista on tullut myös joululauluja paljon. TV:n tarjonta kuitenkin on ollut pettymys. Osin radionkin. Oikeiden, perinteisten joululaulujen osuus on ollut häviävän pieni. Vasta tänään Ainonkin mielestä laulut alkoivat olla radiossa jotensakin kohdillaan.

Nuo vanhat joululaulut ovat peräisin jo kouluajoilta. Kauempaakin tietenkin. Kouluaikoinahan ne löytyivät jo laulukirjoista. Jos ajatellaan taaksepäin 40 vuoden jaksoa, kuinkahan monta uutta joululaulua on sinä aikana noussut pinnalle? Kyllä niitä itse asiassa on jonkin verran. Ei ehkä varsinaisia joulun superhittejä nouse edes vuosittain, mutta silloin tällöin kuitenkin. Nyt pitää taas odotella 11 kuukautta. Kuunnellaanko silloin vanhaa ja tuttua, vai onko uutta ja menevää?

Kotosalla oltiin taas melkein koko päivä. Syötiin lounaaksi eilisiä jämiä. Vaikka miten vähän niitä olevinaan laitettiin, jäihän niitä tietenkin ylikin. Iltapäivällä käytiin kahvivierailulla, kun kutsu oli käynyt. Liikenne oli melko vähäistä, mutta olin kuvitellut menoa vieläkin hiljaisemmaksi. Menomatkalla tankattiin auto. Paluumatkalla haettiin parit maidot kaupasta.

Olen tässä parin viimeisen päivän aikana ottanut loppukirin päiväkirjani lukemisessa. Viiden maissa iltapäivällä pääsin loppuun. Olipas urakkaa. Yhteenvetoa pääsen suunnittelemaan ehkä ensi pyhänä. Tiukalle menee, kun vuodenvaihde on melkoinen työmaa muutenkin. Tehtävä saattaa olla tällä kertaa mahdoton ajanpuutteen vuoksi. Valmistuu sitten, kun valmistuu. Ei tämä niin vakavaa ole.

Etenkin mökillä kirjoittamani pätkät sisältävät kirjoitusvirheitä. On niitä tietenkin kotosallakin kirjoitetuissa osissa. Mökillä oikoluku jää kuitenkin näköjään vajavaiseksi. On olevinaan kiire. Yritän aina selviytyä päivityksestä nopsaan, ettei läppärin akku sippaa. Kotona teksteihin jääneet virheet ovat liki anteeksiantamattomia. Toivon mukaan ne eivät kuitenkaan estä ketään ymmärtämästä asioiden juurta.

Mökillä ollaan oltu viimeksi Itsenäisyyspäivän aikoihin eli kolmisen viikkoa sitten. Huomenna aamusta mennään jälleen, siksi tankkaus ja maitokin, jottei huomenna aamusella tarvitse. Tosi huolenaihe on lumimäärä. Eiköhän siitä kuitenkin jälleen kerran selvitä. Toivottavasti pakkanen olisi kuivattanut märän lumen, jotta linko pelaisi täysillä!

Jouluaatto, 24.12.2019 

Kylläpä oli säätilat peräkkäisinä päivinä kuin identtiset kaksoset. Yöllä ei tosin enää sadellut juuri mitään. Ja iltaa kohti alkoi olla lieviä viilenemisen merkkejä ilmassa. Muutoin sellainen sumuinen ja kostea päivä.

Pitkästä aikaa ollaan koko joulun aika kahdestaan. Joitakin kahvistelujuttuja lukuunottamatta. Joulun ruuat kuitenkin noudattavat pitkälti viime vuosien, jopa vuosikymmenten perinteitä. Poikkeuksena kuitenkin se, että tälle joululle jäi se punaviinipullo ostamatta. Trexan-päivä sattui sopivasti näin aatoksi. En sitä punkun puuttumista edes hoksinut ennenkuin nyt iltamyöhään. Kaikkeen tottuu melkolailla nopsaan.

Maanantai, 23.12.2019 

Aatonaatto. Säätilassa ei uutta kerrottavaa. Aamupalan jälkeen kävin kolaamassa yön aikana sataneen tolskukertymän. Tuuman verran tai vähän toista. Suihku paikallaan, vaikka ei hiki pihalla tullutkaan.

Kävin Motonetistä hakemassa muutamia tarvelistaan kirjaamiani asioita. Sen päälle varsinainen kauppareissu. Kauppakeskuksen parkkihallin poistulopuolella tukos. Tukos alkoi jo haittaamaan sisään menoakin. Päästiin kuitenkin puikahtamaan välistä ja löydettiin p-paikkakin tutulta paikalta. Ostosten myötä pitäisi pärjätä Tapaniin asti. Etenkin kun paikkasin vielä viimeiset puutteet Lidl-reissulla.

Loppuviikosta meno mökille. Hieman pelottaa sataneen lumen määrä. Märkää lumikinosta saattaa olle aivan työmaaksi asti. Ei auta. Jossakin vaiheessa se on kohdattava. Siinäpä ne kinkut ja muut synnit sulavat!

Olen päässyt nyt iltayhdeksään mennessä päiväkirjassana niukasti yli puolen välin. Ehtinenkö lukea kaikkea, jotta saisin yhteenvetoon kaiken oleellisen mukaan? Päivittäiset päivittämiset tulevat kuitenkin ihan normaalisti.

Tässä vaiheessa kuitenkin toivotan kaikille lukijoilleni

Hyvää ja Rauhallista Joulua & Hyvää Uutta Vuotta!

Sunnuntai, 22.12.2019 

Vietetään viimein vuoden lyhyintä päivää. Torniossa auringon noususta auringon laskuun aikaa kului 2 tuntia 55 minuuttia. Jos auringon noustessa lähtisi mökille ja sieltä heti kääntyisi paluumatkalle, ei rajoitusten mukaan ajaen näin talvikelillä ehtisi matkaa tekemään. Tarralla päivän pituus on 2 tuntia 7 minuuttia. Sodankylässä aurinko laski torstaina ja nousee vasta joulupäivänä klo 12:03. Nuorgamissa aurinko laski 25.11. ja nousee 18.1.

Pohjoisessa kaamoksen tuskaa helpottaa lumi. Selkeinä öinä jopa tähdet ja revontulet valaisevat jonkun verran. Asutuilla seuduilla piha- ja tievalot ja ikkunoista loistava valaistus helpottavat pimeydestä kärsivien elämää. Kaikkein pimeintä tällä hetkellä lienee etelässä ja lännessä. Lumettomilla alueilla. Nykyisin led-tekniikka, aurinkopaneelijärjestelmät ja kehittyneet akustot ja muut virtalähteet ovat helpottaneet alueita, joihin sähkölinjoja ei vielä ole saatu vedettyä. Päreitä tuskin missään enää käytetään valaisuun. Kynttilät ja öljylamputkin harvinaistuneet. Meillä mökillä kynttilöitä kuluu pimeään aikaan. Ja tietenkin erimuotoiset 12V systeemit valojen perustana. Osaa ladataan kotosalla käyntien yhteydessä.

Jotta vuoden pimein päivä olisi todella ollut maineensa veroinen, ei aurinko varmuuden vuoksi näyttäytynyt ollenkaan. Pisteeksi i:n päälle päivä oli vielä varsin sumuinen. Ja aavistuksen plussalla koko päivän. Taas menivät hiekoittamattomat paikat liukkaiksi.

Kymppiuutisissa kerrottiin, kuinka vihreiden silmäätekevät eli ministerit ovat saaneet melko hyvät arvostelut toiminnastaan. Minusta tulos oli juuri toisin. Kyselyhän oli tehty vihreiden omalle väelle. Eikä sielläkään ruohonjuuritasolle. Kyllä tuon kyselyn olisi pitänyt tuottaa likipitäen 100-prosenttinen kannatus. Uutistoimitus saisi olla hieman paremmin hereillä, olisi pitänyt uutisoida, miten valtaosa vihreistä ei pidä ministeriensä toimintaa onnistuneena. Sitähän tuo uutinen tarkoitti!

Lauantai, 21.12.2019 

Lunta sateli hiljakseen koko yön. Sade kuitenkin päättyi juuri ennen pimeyden väistymistä. Lämpötila kääntyi suojaiseksi. Ennen aamupalaa käväisin pihalla aloittelemassa lumihommia. Lumi tarttui pahasti kolaan ja tyydyin puhdistamaan vain sen verran reunoilta, että koneen tullessa kaikki on ok. Takapihan putsasin myös. Raskasta lunta, onneksi sitä oli tullut vain kymmenisen senttiä. Aamupalan jälkeen putsasin vielä autopaikkani. Aika harvat näin tekevät, mikä on minusta aika käsittämätöntä.

Käytiin kaupassa. Kotona kahvit. Ennen keskipäivää käväisi kone putsaamassa väylät. Telkkarista yhdistetyn mäki. On jotenkin mielenkiintoista sellainen asia, kun tuonne kauas lähdetään kisailemaan, niin sitten hylätään hyppypuvun vuoksi. Sen ymmärrän, että asia ei ole aivan yksioikoinen. Ahosen Janne sitä kerran selvitteli. Rajat ovat tiukat ja lipsumisia ei sallita. Mutta silti.... Mäki meni niinkuin meni. Sen jälkeen kävin vielä pihalla lapioimassa pätkän aurausvallia, jonka kone oli jättänyt tuohon kohdallemme.

Tämän hetken tv-ohjelmatarjonnassa on useitakin sellaisia ohjelmia, joissa seurataan jonkun maan rajavalvojien ja tullin toimia. Nyt "täyteohjelmana" katsoin pari jaksoa sarjasta Australian rajalla. Tuntuu vähintäänkin uskomattomalta, minkälaisia toppapäitä sitä maailmalla matkustelee. Katsoisivat näitä ohjelmia, että tietäisivät maahantulon edellytykset ja mitä maahan saa tuoda. Paljon on niitä, jotka pyrkivät maahan vääränlaisella viisumilla. Huumeiden salakuljettajat ottavat isoja riskejä rahatukun vuoksi. Nuo yllämainitut tekevät nuo yrityksen tahallisesti. Vahinkoja on harvemmin. Mutta sitten ne biologiset hasardit! Etenkin Kauko-idästä kotoisin olevat kuljettavat matkassaan elintarvikkeita välillä kapsäkkitolkulla. Joskus kyse on vain matkaeväistä, joskus jostakin aivan muusta. Sitten jäädään kiinni laittomista tuliaisista ja ollaan niin tietämättömiä että. Vaikka ovat täyttäneet kortin, jolla ilmoitetaan erilaiset tuliaiset. Joskus virhe on siinä, että ei ole ilmoitettu ollenkaan sellaistakaan, joka olisi sallittu. Silloinkin voi rapsahtaa sakko.

Joulu on jo ovella. Vielä kuitenkin siellä ulkopuolella. Avataan sille sitten ovi aikanaan. Olemme kaikin puolin valmiita. Kaupastakaan emme tarvitse enää juuri mitään. Maitoa tai leipää ehkä.

PPP oli pyytänyt anteeksi myös romani-yhteisöltä. Aikanaan Aaken kanssahan myös he olivat sketsien kohteena. Saamelaiset saivat anteeksipyynnön joku aika sitten. Minusta nuo sketsit eivät olleet pilkkaa vaan ihan viihdettä. Muistatteko, kun eräässä Neil Hardwickin suosikkiohjelmassa ryhmä vammaisia osasi ottaa huumorilla heihin kohdistuvaa nimittelyä? Noista ajoista on jo kauan. Sen jälkeen vasta on Suomeenkin tullut reippaammin muualta erilaisista etnisistä lähtökohdista olevia ihmisiä. Aluksi rasismi voi olla rankkaa, mutta yleensä ajan myötä se helpottaa. On aika lailla eri asia tuo Yhdysvaltojen murros, kun orjuus lopetettiin. Ikivanhoja asioita ei helpolla muuteta. Paraneeko tilanne lopullisesti koskaan? Entäs Etelä-Afrikka ja Apartheid? Muutosta tapahtuu, mutta hitaasti. Lopuksi (huono) vitsi: Etelä-Afrikassa oli juuri luovuttu rotusyrjinnästä. Se oli laitonta. Bussiinkin sai nyt astua sisään niin mustat, kuin valkoisetkin. Ennen oli molemmille eri bussit. Bussiin tuli sitten kerran nuorisoa, tummaa ja vaaleata iholtaan ja tappeluksihan se meni. Bussikuski suuttui ja päätti ottaa tilanteen haltuun. Ajoi kaikki pihalle ja huusi että minun bussissa ei tapella ja nyt ette ole enää mustia ja valkoisia. Olette vaikka kaikki vihreitä. Menkää te tumman vihreät tuonne takaosaan!

Perjantai, 20.12.2019 

Laitoin auton töpökkään. Pakkanen oli lauhtunut keskiyöstä jo toistakymmentä astetta. Auton lasit silti vahvasti jäässä. Aamupalan syötyäni imuroin kämpän. Halusin tehdä sen nyt, sillä oli aivan sellainen tunne iholla, että suihkukin olisi tänään paikallaan. Imuroidessa tulee kuitenkin pieni lämmin ja hikikin. Hyvä hoitaa asioita oikeassa järjestyksessä.

Suihkun jälkeen olikin kahvin aika. Ja päivä jo liki puolessa. Kahvin jälkeen käväisin hieman liikenteessä. Ilma oli lauhtunut jopa hieman plussan puolelle. Löysin jälleen edullisia pattereita kuulolaitteisiin. Edellisellä reissullani ne olivat loppu. Nyt niitä taas roikkui esillä riittävästi tarpeisiini. Otin pari pakettia. Muitakin paristoja otin vähän. Nyt taas pärjäillään. Ei ollut tällä kertaa kummoiset tarpeet.

Syksyllä, kun metsän henget antoivat minulle poikametson, en olisi uskonut, kuinka monesti siitä  riittäisi meille syötäväksi. Kun valmistin sen ruuaksi, erottelin syönnin jälkeen loppuraaniskosta luut pois ja lihat talteen. Uunivuoka piti sisällään myös aavistuksen verran juureksia ja vähän possua. Ja tietenkin paistolientä. Pakkaseen laitoin silloin viisi kahden hengen annosta. Olemme ajoittain kolikkapottujen kanssa niitä laittaneet. Hieman ruokakermalla höystettynä. Voi taivas, kun on ollut hyvää! Ainut huono puoli on se, että vain yksi rasia on enää jäljellä! Tänään syötiin se toiseksi viimeinen. Muita valmisjuttuja on kuitenkin vielä moniksi kerroiksi. Ja selvää on, että jouluna ei näitä lämmityksiä syödä. Emmeköhän saa aikaiseksi jotakin - jos vain mahdollista - vieläkin parempaa.

Iltapäivän päätteeksi jälleen ampumahiihtoa telkusta. Toivoimme, että Kaisa saisi vihdoin hyvän ammunnan. Nähtäisiin, missä mennään, onko mahdollisuuksia menestymiseen. Ei osunut Kaisa. Valitettavasti on luisunut sakkiin "ynnä muut". Ohjaaja ei näyttänyt edes maaliin tuloa! Jos ammunta pelaisi, olisi vielä jotakin saumaa. 

Torstai, 19.12.2019 

Tulipahan nukuttua taas melko pitkään aamusella. Aino yleensä meillä nousee minua ennen. Niin nytkin, mutta aika myöhään hänkin nukkui. Eipä kyllä ollut mitään syytä eikä velvollisuutta aikaiseen nousuun. Ei ollut kalenterissa aamuksi merkintintöjä eikä muutenkaan mihinkään menoa. Kunhan vain ehtisi syödä aamupalan ennen lounasta, etteivät mene sapuskatuokiot päällekkäin!

Tänään pitkästä aikaa jonkunlainen pakkaspäivä. Keskipäivän lämpöpiikki nosti asteet -7:ään. Ei ollut eikä tullut aihetta auton käyttöön, joten lämmitysjohto sai olla koko päivän kytkemättä. Aika harvakseltaan se muutenkin minulla toimittaa virkaansa.

Aino halusi, että halkaisen liharekasta ostamani hirvenpaistin. Joulupaistin kokoluokka kun saisi meillä olla selvästi pienempi. Eikä ole tarkoitus päivätolkulla paistia mussuttaa. Kaikki varmaan ymmärtävät, millainen operaatio on puolittaa umpijäinen paisti, vaikka se ei mikään mahtimöykky olisikaan. Mutta tättärää (<--fanfaari), nou hätä! Joskus jo vuosi sitten olen varautunut moiseen asiaan. Ostin silloin akkukäyttöiseen puukkosahaani vasitun terän. Terä oli hieman normiteriä pitempi ja pakkauksessa oli oikein hirven kuva, joten nythän sillä oli paikka päästä siihen työhön, jota varten se oli tehty. Tuoteseloste väitti, että se puree luuhun ja jäiseen lihaan. Aino piteli lihasta kaksin käsin kiinni ja minä päästelin menemään. Ja kyllähän se halkesi. Nätti homma jopa. Olisi muuten tuolla komeaa vetää roikkuva kokonainen hirvi keskeltä halki.

Pitkin päivää olen taasen lueskellut päiväkirjaani. Olen suoriutunut nyt vasta ensimmäisestä kolmanneksesta. Eli siellä vappu käsillä. Hieman alkaa vaikuttamaan turhalta puuhalta. Mutta jos jaksan puoliväliin asti, menee sitten kai se loppukin! Välillä on tullut tunne, että kuka hullu näitä yleensä oikein lukee? Melkoista sillisalaattia. No, lukijan vastuulle jätän kaiken.

Saimme vuoden aikana maksamistamme vesilaskuista taloyhtiöltä palautusta noin puolentoista kuukauden maksun verran. Kun olemme paljon mökillä ja kyllä sielläkin on monesti sauna lämpimänä, jäämme kotosalla hieman alle arvioidusta kulutuksesta. Mökkeily ajoittain lisää kotona vaatepyykkiä. Puu- ja kalastusjaksojen jälkeen pyykättävää piisaa monen koneellisen verran. Mökkiaikoina päivittäiset kulutukset juoksevasta vedestä jäävät pois. Siitä se säästö!

Keskiviikko, 18.12.2019 

Aamulla sähköpostiviestttely jatkui. Sain lopullisen vastauksen. Olin ymmärtänyt asian aivan oikein. Sitä vain en silti ymmärtänyt, miksi asia oli sillä tavalla suunniteltu. Jotakin parempaa olin toivonut. Palataan asiaan loppiaisen jälkeen. Eli 7.1.2020.

Kauppareissu tehtiin tänäänkin. Jätin Ainon kauppakeskukseen ja jatkoin Haaparannalle. Minulla ei naapurissa kauaa kulunut, kun tiesin tarpeeni. Palasin kotimaahan ja kauppakeskukseen. Ainokin oli jo löytänyt etsimänsä ja odotteli aulassa. Cittarista hieman täydennystä kotiin. Joitakin juttuja jo jouluksikin. Kotosalla kahvit & pasteijat. Myöhemmin kuhaa kuorrutettuna. Olipa taasen vähintäänkin kelvollista!

Ennen iltaa oli Ainolla parturi. Olimme paikan päällä etuajassa. Jätin kuitenkin Ainon parturille ja jatkoin Lidliin. Sieltä tuoreita, lämpimiä riisipiirakoita. Kylmäsavulohtakin pari pikkuista pakettia. Päiväystä piisaa ensi vuoden puolelle, joten jälleen on jouluksi jotain hyvää. Oli vain pakko ostaa jotakin väliainetta kauppakassiin. En halunnut pakata kuumia piirakoita ja kylmiä kaloja vierekkäin. Ostinkin sitten vähän pikkuleipiä eristeeksi. Aino olikin päässyt heti parturituoliin istunnolle. Oli juuri tullut pihalle, kun pöräytin paikalle. Olipas säkä.

Holmenkollenin ja Lillehammerin kastemadoista on löytynyt tolkuton määrä fluoria. Tämän talven vielä saavat suksihuoltajat käyttää fluoripulveria suksien voiteluun. Ensi kaudella ei. Tuo fluori on ympäristömyrkky. Kun nuo kastemadot olivat hengissä, tarkoittaa se sitä, että myrkky siirtyy vähitellen ravintoketjun huipulle. Ihmisiin asti. Kannattaa siis olla syömättä isoja määriä kastematoja!

Tiistai, 17.12.2019 

Tänään päivä meni osittain ratkoen joitakin teknisiä ongelmia. Homma käytti hitaasti, sillä olin pitkin päivää sähköpostiyhteydessä tavaran toimittajaan. Ja silloinhan tulee hetkiä, jolloin toinen puhuu äidistä ja toinen tyttärestä. Siellä vastapuolella on olemassa työajat, joten sain tuosta työstä lopuksi vapaaillan. Jatkuu huomenissa.

Loppuvuodesta on ollut tapanani tehdä päiväkirjan yhteenveto. Muutamana päivänä olen jo lueskellut tämän vuoden kirjoituksiani. Olen vasta huhtikuulla menossa. Voi taivas, on näköjään tullut valehdeltua muutaman ruudullisen verran tänäkin vuonna! Olen minäkin urakan ottanut!

Illalla muorit pöydän ääressä iskemässä korttia. Meikäläisellä siis vapaus hallita tv-kanavia. Tiistai onkin minulle viikon paras tv-ilta. Olen sen aiemminkin todennut. Jouluaattoon viikko. Lauhaa pitelee. Pari päivää saattaa olla välillä viileämpää. Ei huippupakkasia kuitenkaan. Vajaan viikon kuluttua vuoden pisin yö. Sitten alkaakin päivä jo pitenemään. Kyllä tämä tästä!

Maanantai, 16.12.2019 

Aamupäivällä jälleen perinteinen alkuviikon kauppareissu. Jälleen perusjuttuja. Eniten kertyi painoa hedelmäosaston tuotteista. Iltapäivällä käytiin kahdestaan. Nyt ei ruokapuolta kotiin kiikutettu. Muuta pikkujuttua.

Tilasin jo hieman yli kaksi viikkoa sitten jotakin tarviketta autoon. Oli jo tilatessa tiedossa, että toimitus tapahtuu myöhemmin. Ok, se oli selvä juttu. Perjantaina alkoi tapahtumaan ja tilaus siirtyi toimitukseen. Viikonlopun aikana se pikkuhiljaa lähestyi Torniota ja lopulta tavoittikin. Odotin vain saapumisilmoitusta jotta pääsen paketin noutamaan. Kun tulimme iltapäivän reissulta kotiin, vilkaisin kännykkää. En ollut kuullut viestiä, mutta siellä se oli. On aika mielenkiintoista se, että toimituspiste ei ollut se, minkä mielestäni olin valinnut. Ei siitä kuitenkaan suurta haittaa ollut. Paketin sain ja sillä hyvä! Illalla availin pakkauksen. Niinpä tietenkin! Yksi lisäosa oli väärä. Ei minulla asian kanssa mitään kiirettä ole, mutta aina turha värkkääminen harmittaa. Onneksi nykyään reklamaation tekeminen netissä on helppoa. Yhtä helppoa, kuin tilaaminenkin.

Viron hallitus vapisee ... en sitä osannut ennustaa. Postijupakka saa näköjään yhä puntteja tutisemaan. Monet poliittiset ennusteeni ovat kuitenkin toteutuneet. Olen senkin huomannut, että minussa olisi poliitikkoainesta. Siinä vain kävisi niin, että ura voisi katketa lyhyeen. Varmaan joku kaivaisi menneisyyden huonot hetket esille ja siinä se. Ellei sitten onnistuisi vain kuittailemaan: entäs sitten!

Telkkarista tulee aika paljon ohjelmia niin, että ensiesitykset tulevat joltakin kanavalta ja myöhemmin ne tulevat aikojen kuluttua toiselta. Kanavat ovat samaa kokonaisuutta ja nuo ensiesitykset tulevat joltakin maksulliselta kanavalta. Yksi tälläainen kanavapari on Discovery ja Kutonen (kavavapaikka 10). Olen vuosia seurannut Discoveryn "The Last Alaskans" -sarjaa. Siitä taitaa olla esitettynä 4 tuotantokautta. Nyt tänään Kutosella alkoi ensimmäisen tuotantokauden esittäminen.  "Alaskan erakot" esitetään arkisin, Kutosella, klo 19:00. Suosittelen.

Sunnuntai, 15.12.2019 

Ei se sääennuste pieleen mennyt. Pitkin päivää niukasti plussalla ja ilmassa koko ajan jotakin märkää. Hieman valkoista kertymääkin maahan. Ei kuitenkaan aiheuttanut kolauspaineita. Sade jatkunee huomennakin. Ja muuttuu kuivemmaksi. Eli kyllä ne lumityötkin siellä jossakin odottavat.

Nämä talviset viikonloput ovat siitä mukavia, että telkkarista tulee paljon urheilua. Ihan vakiona hiihtoa, ampumahiihtoa, mäkihyppyä ja yhdistettyä. Nyt viikolla ja viikonloppuna lisäksi EHT-turnaus ja naisten salibandy. Kun lajeja on paljon ja ne tapahtuvat monesti samoihin aikoihin, tulevat lähetyksetkin sitten saman aikaan. Pahimmillaan oli meilläkin seurannassa kaksi tv-kanavaa ja netin Areenasta kaksi eri kisaa/lähetystä. Eihän siitä mitään tullut.

Päivällä jäi pahimoilleen katsomatta naisten ampumahiihto. Oli jo aikaa sitten varattu hotellista pitkä pöytä. Tänään yhdeksi. Sinne tietenkin mekin joukon jatkona. Vuodesta 1975 viime vuosiin asti on tullut syötyä erilaisia joululounaita tai pikkujouluaterioita työnantajan kustannuksella. On siinä tullut vuosien mittaan pupellettua jonkinlainen sian persaus ja lanttulaatikkoa niin, että jälkeenpäin on silmiä kirvellyt. Nyt oltiin omilla kustannuksilla ja vähän niinkuin kauden päättäjäisiä viettämässä. Olihan se mukava päästä kunnon valikoiman eteen. Maltoin jotenkin mieleni ja en tukkinut mahalaukkua aivan ruokatorven suuta myöten täyteen. On tässä elämässä ainakin sen oppinut, että ei pidä ahmia naamaansa ruokaa niin, kuin kyseessä olisi viimeinen ateria pitkiin aikoihin.

Tuleville päiville ei ole juurikaan suunnitelmia. Tapaninpäivään asti varmaan tässä vain ollaan ja kulutetaan aikaa. Joulusiivous vielä edessä, mutta varmaan vasta ensi viikonvaihteessa. Kymmenen vuorokauden ennusteeseen ei mahdu mökkihommia. Sen jälkeen tilanne onkin aivan toinen. Kunhan nyt saataisiin tuo joulu sivuutetuksi.

Illalla oli Suomen Selviytyjien viimeinen jakso. Ennen voittajan äänestystä tuomarineuvosto hiillosti kahta finalistia. Aika raakaa menoa. Jäi sellainen tunne, että jos Caramoanissa syntyi ikuisia ystävyyssuhteita, olivat ne nyt haihtuneet savuna ilmaan. Ei noiden kesken joulukortteja lähetellä.

Tuosta tuli mieleeni joulun kortit. Minä en ole enää vuosikausiin kirjoittanut ainuttakaan korttia. Aino on jonkun aina laittanut, mutta kyllä nykyajan sähköiset viestimet ovat silläkin suunnalla valtaamassa tilaa. Toisaaltahan suuntaus on  hieman harmittavakin, mutta ainakin minä olen sen omakohtaisesti hyväksynyt.

Lauantai, 14.12.2019 

Eipä kovin kummoisiin mittoihin kohonnut tämän päivän aktiivisuus. Vein sentään roskat. Ja toin postin. Samalla reissulla, etten liikaa rasittuisi. Menisivät vain pian nämä seuraavat kymmenkunta päivää. Alkaisi vähenemään tuo joutava mainosposti.

Alkuviikosta oli vielä kunnon pakkasiakin. Keskiviikkona muuttui ja edes öisin ei ole mennyt enää miinukselle. Tänään Torniossa koko ajan +0,7 astetta. Aivan kuin mittari olisi jumiutunut siihen. Sunnuntain muutos tulee olemaan sade. Lunta-räntää-vettä. Jotakin noista tai kaikkia kolmea.

Kun ajattelee, minkälaisia muutoksia lakeihin ja määräyksiin koskien rasistisia sanomisia on viime vuosina tullut, ei ihan kaikkea ole helppo ymmärtää. Jos tässä nyt joudun mainitsemaan kiellettyjä sanoja, en sillä tarkoita pahaa. Joitakin asioita on vain mahdotonta kierrellä, jos haluaa asiasta mainita. Tämä asia nousi nyt mieleeni, kun luin tiernapojista. Että Murjaanien kuningasta pitäisi kutsua Maurien kuninkaaksi ja naamaa ei saisi mustata. Voi herranen aika! Neekerinpusut ja Laku-Pekat taidettiin pakkonimetä joskus uudestaan. Samoin kafferipuhveli. Melkoisia ylilyöntejä. Niinkuin EU:n käyrät kurkut ja tervapastillikiellot. Niin monessa asiassa olisi tilaa pienelle järjenkäytölle. Jos isommallekin!

Katsottiin iltasella elokuva. Perikato nimeltään. Aika synkkä tarina Hitlerin viimeisistä hetkistä. Melkolailla käsittämätöntä oli se arjalainen fanaattisuus ja uskollisuus aatteelle ja johtajalle. Toisaalta onhan vastaavaa nykyäänkin. On kaikenlaista terroristia ja uskonkiihkoilijaa. Rotua tai ihonväriä mainitsematta.

Perjantai, 13.12.2019 

Jassoo ... perjantai ja 13. päivä! En ole taikauskoinen. Toivon kuitenkin, etten ole sitä tämänkään päivän päättyessä!

Satanut taas yöllä hieman loskaa. Vähän sitä kolailin etupihan puolelta ja autopaikaltamme. En tiedä, tuleeko tästä talvesta yhtään mitään. Ainakaan lähiaikoina. Tällä hetkellä tilanne on hieman heikko. Ajeltiin mutka Kemissä asti. Loskaa oli tiellä hieman. Moottoritiellä aura-autot tulivat menomatkalla vastaan ja niiden perään muodostui jonoa. Komeasti lensi sohjo. Ei onneksi meidän kaistalle. Samalla reissulla pikavisiitit Motonetissä ja apteekissa.

Kotona kahvit. Vieläpä makoisat. Sitten viikonloppuostoksille. Sellaista pientä ostajien lisäystä alkaa vähitellen näkymään. Vielä kuitenkin hyvin sekaan mahduttiin, mutta parkkihallissa "oma" vakiopaikka oli jollakin lainassa. Joki on keskeltä sula pitkältä matkalta kaupungin kohdalla. Avoin alkaa vanhan sillan ja uuden sillan väliltä, kulkee hieman Miukin rannan puolella aina Alatornion kirkon läheisyyteen asti. Kovatkaan pakkaset eivät ole tuota kapeaa aluetta jäätäneet. Virta on kovanlainen. Voi, voi ... varovaisuutta!

Time-lehti valitsi naapurin tytön vuoden henkilöksi. Onhan hän esillä ollut paljon, mutta en tiedä olisiko juuri noin pitänyt käydä. Tietyissä piireissä arvostus on tosi kova. Kuitenkin Trumpin kommentit ovat täysin ala-arvoisia. Kehtaakin! Solvatkoon kokoisiaan ja ikäisiään. Eikö ne saa sitä kuriin?

Jouluisia tuoksuja on meillä leijaillut vasta vähäsen, milteipä olematon määrä. Ainon joulutortut ovat ainoa sellainen tuoksun tuoja. Jouluun on toki vielä aikaakin. Laatikoiden ja kinkun aika ei vielä olekaan. Ja kun tänä jouluna olemme kahdestaan, eri jouluruokien menekki on vähäistä. Ei ole montaakaan asiaa, jota kannattaisi alkaa itse valmistamaan. Kaupasta voi tietenkin ostaa miniannoksia, jos haluaa. Jotakin, kuten laatikoita, voi laittaa pakkaseen myös aivan pieninä kerta-annoksina. Ei kaikkea kannata kuitenkaan hankkia. Vaara hukkaan menemisestä on suuri.

Tietyillä ruoka-aineksilla on hyvinkin voimakas ominaistuoksu. Etten sanoisi mieluummin, että haju. Yksi pahimmista on varmaan valkosipuli. Sillä on vielä se huono tapa, että sitä syöneen hengitys haisee määrittelemättömän ajan. Onneksi valkosipuli ei kuulu perinteiseen jouluun. Olen kerran joutunut vatsaoireiden vuoksi turvautumaan lääkärin apuun syötyäni mm. valkosipulilla maustettua kanaa. Nyttemmin pelkkä valkosipulin haju saa aikaan päänsäryn. Joskus kaupoissa on tuote-esittelijöitä ja hirmuinen hunajointi täyttää koko liikkeen. Silloin ei voi jäädä miettimään mitä ostaa, vaan on poistuttava mahdollisimman nopeasti. Matkaan tarttuu se mikä tarttuu. Parempi tuuri seuraavassa kaupassa. En oikein ymmärrä sitä, että valkosipulia tungetaan nykyään vähän joka paikkaan. Valmispakkausten tuoteselosteet ovat niin pienellä präntillä, että eihän niitä millään näe lukea. Hyvä apu on kännykkäkameran zoom. Onkin sitten eri juttu, mitä tuoteseloste kertoo. Joskus valkosipulia ei mainita ollenkaan. On mainittu vain "mausteet". Ei ole kauan siitä, kun ostin jotain leikettä. Siinä oli juuri tuo "mausteet" tuoteselosteessa. Kotona avattiin paketti ja ilmoille pölähti mahtava valkosipulin haju. Oli heitettävä roskikseen hela paketti. Ja roskapussi ulos roskasäiliöön. Toinen "herkku", jota en tässä maailmassa kaipaa, on surströmming. Onneksi sitä ei lisätä joka paikkaan mausteeksi!

Viikko sitten siipeensä saanut jalka on parantunut kutakuinkin kokonaan. Hyvä asia. Huulten osalta olen varovaisen optimistinen. Tilanne on hieman helpompi kuin viikko sitten. Ajoittain kuitenkin vieläkin tulee kutinaryöppyjä. Kuitenkin aiempaa lievempinä ja harvemmin.

Allergisuus joillekin hajuille on ihan yleistä. Joskus kyse ei ole allergiasta, vaan yliherkkyydestä. Joulun kukista hyasintit lienevät kaikkein voimakastuoksuisimpia. Olen niille aika arka ja nytkin tänään hankittu kukka alkoi illalla kirvelemään nokassa ja karseeraamaan kurkussa. Joulutähti olisi varmaan meillä paras kukkavaihtoehto.

Perjantai ja 13. päivä on nyt lopussa ja meillä kaikki ok! Mitenkähän muilla?

Torstai, 12.12.2019 

Kylläpä oli aamulla taas harmaata. Lämpöasteita n. 2,5. Ajoittain heikkoa sadettakin. Piha mennyt jäätikölle. En tiedä, kenen talonmiesvuoro nyt on, mutta hiekoitin tuota lähintä välipolkua. Ei kukaan katko jalkojaan ainakaan siinä silmieni edessä.

Päivällä käytiin Tamppiksessa. Siellä taisi olla joku tarjoilu, kun ihmisiä oli aivan sikanaan. Ja autoja parkkipaikalla. Parkkialueella pysäköintiruudut ovat niin, että siinä kaksi autoa voi pysäköidä vastakkain. Rivi jatkuu sitten vasemmalle tai oikealle. Ja tällaisia tuplarivejä on sitten aika monta. Olisikohan 6-8 kappaletta. Ainakin. Jollakin oli sitten liian pitkä matka käppäillä autolta liikkeeseen. Olisi joutunut pysäköimään parkkialueen reunamaille. Oli sitten keksinyt laittaa autonsa kolmanneksi tuohon 2 auton "jonoon". Sitten siihen oli tullut seuraava ja taas seuraava jne. Siihen muodostui sitten mukava rypäs, jonka keskeltä eivät autot päässeet minnekään. On se vain viisas tuo ihminen!

Tamppiksesta löytyivät etsimämme. Kotona asensin pakkaslampun ulkovaloksi kupunsa sisään. Sitten paistoin ne pastat. Paistoin ensin pannussa jauhelihat ja sekoitin joukkoon hieman parsaa. Ja Creme Fraichea ja sipulia ja chiliä ja muutakin maustetta. Jaoin täytteet 2 lautaselle. Jaoin kummankin annoksen vielä 16 osaan. Taikinaa oli kaksi puolen kilon tönkkiä. Kummastakin paketista tuli näppärästi 16 pasteijaan sopiva palanen. Aika juohevasti sitten homma käytti. Ja maistiaisten perusteella homma onnistui.

Britit äänestävät tänään. Kai siellä viimein brexit toteutuu, sellaiset ovat ennusteet. Meillä poliittinen keskustelu al-Holin leirin suomalaisten kohtalosta jatkuu. Kotiutetaanko, vai ei? Kiistelyssä on kolme linjausta: Ei kotiuteta ollenkaan, kotiutetaan sekä äidit että lapset ja kolmantena että kotiutetaan vain lapset. Nykyinen poliittinen sekopäisyys vaatisi vielä neljännen vaihtoehdon: kotiutetaan vain äidit!

Keskiviikko, 11.12.2019 

Jo hyvin varhain aamuyöllä melkoista pyryä. Ennusteen mukaan pyry jatkuisi iltaan asti. Toisaalta tutkakuvien mukaan pahin sade olisi loppu pian puolen päivän jälkeen. Aamupäivä poudan odottelua. Pääsisi sitten lumihommiin.

Eilen, kun porisin ihopolin hoitsun kanssa, mainitsin tuosta huulien kutinasta/kirvelystä. Sitä on nyt jatkunut viikkoja, kun se aiemmin oli jo kadonnut. Protopic ollut nyt ylläpitotasolla. Palautimme sen uudestaan jatkuvaksi hoidoksi. Toivon mukaan siitä löytyy apu. Kyllä on raivostuttavaa tuo huulten vaiva.

Pahin sade tosiaankin loppui yhden maissa. Tuuli oli kuitenkin kova ja vähäinenkin sade tuntui kovalta pyryltä. Käväisin lumitöissä. Aino lapioi takapihan terassin. Illaksi luvassa plussakeliä. Silloin lumityöt käsipelillä turhan raskaat. Parempi keventää asioita nyt.

Pistäydyin kaupassa. Viimeksi eli maanantaina ostamani klementiinit olivat homeessa. Muutakin pientä ostettavaa löysin. Olen alustavasti suunnitellut leipoa pasteijoita ja siihen hommaan keräsin kaiken tarpeellisen. Kauppakeskuksen tuntumassa tuon kovan tuulen ja pyryn havaitsi selkeästi. Äkkiä vain pois liikenteestä!

Rouvilla peli-ilta. Nyt Kemissä. Ainolle tuli kyyti jo ennen neljää. Käväisin suihkussa ja aloin odottelemaan iltaa.

Seitsemän aikoihin sade loppui kokonaan. Mittari oli siirtynyt aavistuksen plussan puolelle. Kävin vielä lumitöissä. Uutta lunta oli tuuman verran. Märkää päältä, kuivaa alta. Tarttui lahjakkaasti lumikolaan. Vähän myöhemmin harjasin lumisohjon auton laseista. Oli jo jäätymässä. Aamulla olisi ollut melkoinen poistettava. Lumikone tuli vartin yli yhdeksän. Pyyhkäisi pääväylät. Tälle päivälle taisi riittää!

Tiistai, 10.12.2019 

Labrojen tulokset menevät omakantaan vasta kuukauden kuluttua testeistä. Jos hoitaja tai lekuri kirjoittaa jonkun ohjeen tai epikriisin, se kyllä menee heti ja siihen kirjoittaja monesti laittaa myös keskeiset koetulokset. Jos tulokset ovat ok, ei kukaan automaattisesti ota potilaaseen yhteyttä. Näin myös kohdallani. Eiliset turvakokeet kuitenkin kiinnostivat minua ja siksi soitin aamulla ihopolille. Kaikki arvot olivat ok. Maksan poks-arvokin oli pudonnut jo viitearvorajojen sisälle. Ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Ennen viitearvon yläraja oli 70. Sen alle p-alat on ollut koko Trexan-lääkityksen ajan. Joku vuosi sitten viitearvoa muutettiin lukemaan 50. Nyt oli minulla arvo pudonnut jo tuonkin alle. Alle sadan lukemat lääkityksen aikana eivät ole pahoja. Kerran minulle kokeiltiin Azamun-lääkettä ja se pompautti arvon yli 800:n! Tuli häläri mökille ja komento Kemiin tutkimuksiin.

Käytiin kauppareissu. Tällä kertaa emme olleet vailla elintarvikkeita. Kävimme ulkomaillakin mutta Haaparannan dollariputiikista en löytänyt etsimääni. Käytiin kauppaliikkeessä siinä liki naapurissa. Aino ensimmäisen kerran elämässään. Minä olen siinä käynyt kerran todella kauan sitten. Suomen puolellakin pyörähdettiin, kauppakeskuksessa ja Tamppiksessa. Jälkimmäisestä löytyi se katajanmarjakin, joten hirvipaistiin tulee oikeaa makua.

Netistä selailin uutisia. Iltalehdessä oli tällainen juttu. "Nasa sai valmiiksi kaikkien aikojen suurimman kantorakettinsa - tällä viedään ensimmäinen nainen Kuuhun". Tuosta otsikosta kyllä saa sellaisen käsityksen, että aiemmilla raketeilla ei ole naista voinut kuuhun lähettää. Ne ovat olleet liian pieniä. Jospahan nyt on sellainen laitos, että mahtuu.

Illalla taloyhtiön kokous. Paikalla normaalia hieman enemmän sakkia. Syysyhtiökokouksen asiat menivät nopeasti. Muita asioita oli kuitenkin porukoilla mielessä jos vaikka kuinka. Hyviä asiakysymyksiä joiden hoitamiseen kannattaa vähän panostaa. Yhtiön kunto on varsin hyvä ja isoja remppoja ei ole lähivuosina tiedossa. Onkin hyvä näin helppona aikana laittaa pienempiä asioita kuntoon.

Maanantai, 9.12.2019 

Niinhän se on, että hallituksessa tuli niitä ministerivaihdoksia. Osa odotettuja, osa ihmeellisiä sumplimisia. Entinen kunta- ja omistajaohjausministeri sai jo hiukan aiemmin lähteä. Saiko hän potkut vain jälkimmäisestä, kun hän astuu taas kuntaministerin virkaan? Pienenikö palkka puoleen? Tuskin. Ja nimitetäänkö jälleen myös uusia avustajia ja/tai valtiosihteereitä? Valtapeli on ollut tiukkaa kulissien takana. Vain osa asioista on tihkunut tavallisen kansan kuultavaksi. Osaa näyttämön takaisesta pelistä tullaan varmasti käyttämään taas jossakin vaiheessa, kun joku asia alkaa vastustamaan ja asioiden penkominen auttaa omien tavoitteiden läpivientiä. Tuossa sumplimisessa oli joku ehdottanut, että luottamuksen menettänyt pääministeri olisi voinut jatkaa jonakin muuna ministerinä. Hei hetkinen! Ei meno sentään niin hulvattomaksi voi mennä. Keskustakin vaihtoi ministeripestejä päikseen. Nyt olisi ollut hyvä aika vaihtaa myös vihreä ulkoministeri toiseen henkilöön. Veikkaan, että nyt käynnissä oleva myllytys jatkuu. Johtaako se Haaviston eroon. Ehkä ei. Kaikki tämä ja viime viikkoiset tapahtumat satavat kannatuksena persujen laariin! Kohta läikkyy jo yli!

Pääministeripuolueessa tuli vallan vaihto ja uusi kuningatar näytti heti kaapin paikan. Apupuolueessa prinsessa otti sen, mitä ei vielä alkukesästä uskaltanut. Kruunajaisten jälkeen iskee karu totuus ja en kyllä mitenkään pysty povaamaan kummallekaan ruusuisia aikoja. Kyllä jäi muutamilla käsittelemättömiä asioita hampaankoloon ja saattaa löytyi niitä herneitäkin sieraimista.

Oli taas aika käydä labrassa. Odotusaulassa oli tällä kertaa väkeä poikkeuksellisen paljon. Lääkärille menijöitä. Labrajonoja ei juuri synny. Se puoli pelaa jouhevasti. Onkohan influensakausi alkanut, kun lekurille oli niin paljon sakkia menossa? Labran jälkeen pistäydyin kaupassa. Täydensin hieman päivittäisten elintarvikkeiden osastoa. Maustehyllystä etsin katajanmarjaa. En tällä kertaa löytänyt. Pitääpä laajentaa hakua.

Tänään on tuolla pohjoisessa ollut kylmää. Utsjoen Kevojärvellä oli vielä eilen illan suussa viideltä -4,8 astetta. Tänään illalla jo yli -35 astetta. On aika harvinaista, että kylmenee näin paljon ja näin nopeasti. Toisinpäin eli lämpeneminen on paljon tavallisempaa. Ja paljon nopeampaakin. Joskus 20-30 asteen lämpeneminen tapahtuu parissa-kolmessa tunnissa.

Tällä viikolla saattaa sadella lunta. Mökillä hyvinkin jopa 15 sentin verran. Torniossa aika lailla enemmän. Taitaa mökin lumihommat kuitenkin nyt päästä hieman kasautumaan. Kunhan ei niin paljon kasaantuisi, ettei linko enää pysty. Seuraavan käynnin ajankohta on vielä täysi arvoitus. Ehtisikö käymään vielä ennen joulua??

Sunnuntai, 8.12.2019 

Onhan se mukava katsella telkusta urheiluja. Vaikka Suomen menestys voisi parempikin olla. Itsellä on urheilut urheiltu. Hyvä kuitenkin, että jaksaa katsoa muiden menoa!

Kun joulu lähenee päivä päivältä, olen minäkin alkanut osaltani mietiskelemään kaikenlaista siihen liittyvää. Netistä olen tarkistanut muutamia asioita joidenkin syötävien osalta. En nyt ole lainkaan varma, toteutuuko joku mietinnöistäni, mutta ei se haittaa. Kuluupahan tässä aika!

Olen vuosien mittaan tehnyt ja nähnyt erinäisiä kokeiluja liittyen ruuanlaittoon. Joskus kokeilut ovat olleet onnistuneita, joskus ei. Kun kokeiluilla on siis myös mahdollisuus mennä pieleen, olen sen verran oppinut läksyni, että kovin radikaaleja kokeiluja en tee silloin, kun on juhlan aika. Esimerkki: ajattelin kerran, että joulun seutuna jonakin päivänä laitan kuhaa paneroiden/friteeraten. Miksei vaikka aattonakin, jos ajatuksena on laitella pikku määriä useampiakin ruokalajeja. Onneksi testasin valmistuksen pari viikkoa aiemmin. Kyllä kalapalat olivat kauniita ja maukkaita, mutta kämpässä leijui käry monta päivää. Tuollainen ruuan valmistus vaatisi ulkokeittiön! Ja jouluna pitää olla joulun tuoksu. Ei pikaruokagrillin rasvankäryn!

Tämän päivän liikunnat ovat jääneet kohtalaisen vähiin. Pisin kävelymatka on suuntautunut varaston pakastimelle. Hain sieltä aamupäivällä muikkupussukan. Kaikkein rankimmat reissut ovat kohdistuneet yläkerran puolelle. 15 porrasaskelmaa. Hui! Kävin pariinkin otteeseen läpi tuon nousun. Muuten oleskelin enimmäkseen alakerrassa. Pientä kruisailua alakerran eri kohdepisteiden välillä. Tuo liikkuminen olikin sitten yllättävän tuskatonta. Jalkavamma ei sitten todellakaan kovin kummoinen ollut. Kohta pystyn varaamaan jo päkiäpuolellakin. Ja ainoa merkki loukkaantumisesta on mustunut jalkapöytä. Sekin näyttäisi vaalenevan. Kyllä ihmiskeho joskus korjaa vammojaan yllättävän nopeasti!

Nuo puuhommat mökillä luonnollisesti kipeyttivät taas tuon hauraan olkapään. Naamassa punaiset läiskät merkkinä vääristä kasvokosketuksista. Kämmenet ja sormenpäät tällä kertaa erittäin hyvässä kunnossa. Kaikkein pahin iho-ongelma on nyt huulissa. En saa sitä armotonta kutinaa ja ajoittaista kirvelyä pois millään voiteella. Onneksi huulet eivät ole kovin pahoin rikki. Huuliongelma on jatkunut nyt joitakin viikkoja. Edellisen ihopolikäynnin aikaan ei ollut tätä vaivaa.

Lauantai, 7.12.2019 

Illalla pakastuminen oli tilapäistä. Virallinen Meltosjärvi oli lämmennyt aamuun mennessä 13 asteen verran. Juotiin aamukahvit. Syötiin aamupala. Otti vielä aikansa, ennenkuin täysi pimeys alkoi vähitellen väistymään. Oltiin jo aamupalan aikana suunniteltu, että voitaisiin vaikka ajella illaksi kotiin. Minulla oli ohjelmassa vain vähäisiä asioita. Ja tuon jalan kanssa ei ehkä olisi viisasta mökille jäädä.

Oli vielä suhteellisen pimeää ulkona, kun Aino aloitteli sisällä hieman siivoilua. Vettäkin kun oli tullut haettua torstaina hiukan enemmän, kuin saunomiseen kului. Kävin lapioimassa eilisen nuotion tuhkille lunta. Notskipohjan ytimessä oli yhä hehkua. Lumen myötä se kuitenkin alkoi siitä sammumaan.

Otsalampun valossa tarkistin yläpihan räystään aluset. Sieltä löytyi pari sellaista paikkaa, joissa oravaverkko oli huonosti. Leikkasin pahimpiin paikkoihin paikat. Jossakin kohtaa kiinnitin olemassa olevan verkon kunnolla kiinni.

Pikku hiljaa valostui. Aino kävi lyhyen kävelylenkin siivouksen päätyttyä. Päätettiin vielä ennen kotimatkaa syödäkin. Syötiin ja alettiin varustautua lähtöön. Liikkeelle päästiin vielä ennen puolta päivää.

Jalka oli aika kipeä, mutta kyllä nahkasaappaat kuitenkin mahtuivat jalkaan. Ei siinä onneksi murtumaa ole. Kipeämpi olisi ollut. Hyvin pystyin kävelemään, kunhan vain en varannut päkiällä vaan kantapäällä. Kotimatkalla on noin 20 sellaista paikkaa, jossa joutuu vaihtelemaan vaihteita. Kytkimen polkeminen sattui, mutta huutaa ei tarvinnut. Iltapäivän ja illan ajan sai jalka ansaitsemansa rauhan. Illalla alkoi jo tuntumaan, että pakottava kipu alkaa haihtumaan. Parin päivän kuluttua varmaan jalka on jo normaali. Varmaan kannatti tulla jo nyt kotiin ja saada jalka lepoon.

Kotimatka alkoi 4 asteen pakkasessa. Pikkutiet hiekoittamatta, mutta tihmeitä. Myös tie 932 hiekoittamatta. Aavistuksen liukas. Tie 929 Kapustaan asti hyvin kevyesti hiekoitettu. Pito jonkunlainen. Siitä loput pätkät paremmin hoidettuja. Sorvasessa -2 astetta. Sitten viileni. Liakassakin vielä -10 astetta. Ihan lopussa lauhtui vielä puolella. Illalla meni jo plussalle. Posti oli viimein tuonut kuulolaitteen vahatulpat. Kaksi viikkoa kesti. Ei mielestäni paha koska lakko sotki aikatauluja.

Vuosi lähenee loppuaan. Joulu jo runsaan kahden viikon kuluttua. Pikkujouluja meneillään arkea ja pyhää. Kun emme ole enää työelämässä, ei meillä vanhan mallisia pikkujoulujakaan ole. Jonkunlainen joulu on kuitenkin tulollaan. Joulu tulee joka vuosi. Niinkuin synttärit tai nimipäivät. Joulussa kuitenkin on aina sitä jotakin.

Ensi viikonlopun reissu on vielä epävarma. Onko epätodennäköinenkin? Nyt ei mikään pakota mökille menemään, kun asiat eivät ole sillä tavalla kesken. Päivätkin niin onnettoman lyhyitä, että ulkosalla ei kauaa näe mitään touhuilla. Sama tilanne jatkuu tietenkin joitakin viikkoja. Pitää katsella ja harkita, onko meistä menijöiksi. Näin vanhemmiten kun on myös mahdollista jäädä kotiinkin! Toisaalta kun tiedossa on lumisateita, onkohan malliksi käytävä lumihommissa!

Perjantai, Suomen itsenäisyyspäivä, 6.12.2019 

Aika mukavassa säässä aloiteltiin tätä 102. itsenäisyyspäivää. Pakkasta 7 astetta, poutaa ja tuuletonta. Oikein innolla lähdin kymmenen maissa hommiin.

Tankkasin sahan. Tankkasin toisenkin, sen isomman. Päivän tehtävänä kaataa se suuri kuusi, jonka olen saanut kuivatettua. Oksat lisäksi hoidettava polttopaikalle. Poltettavakin, ehkä. Jouduin aivan ensimmäiseksi kaatamaan yhden koivun. Se tulisi olemaan kaadon tiellä ja olihan se muutenkin joutava. Ja tuleehan siitäkin polttopuuta! Koivun jälkeen kuusen kimppuun. Se oli mielestäni aavistuksen kallellaan pohjoiseen, kun kaatosuunta olisi juuri tasan vastakkaiseen suuntaan. Tein siksi poikkeuksellisen syvän kaatoloven. Jospa sen syvyys ohittaisi puun painopisteen ja kuusi kaatuisi haluamallani tavalla. Iso saha oli tämän puun kanssa ehdoton kapistus. Puu kaatui, mutta vajaan metrin liikaa vasemmalle. Jäi tietenkin konkeloon kolmen männyn ryppääseen. Alla oli lisäksi muutamanlainen kuusi. Poistin sen, mutta ei konkelokuusi siitä kaatunut. Männyistä yksi oli liki sahapuukokoa ja mielestäni juuri se oli saatava pois, jotta kuusi kaatuisi. Varovasti, houkuttelemalla, tarkkaavaisena ... sahailin mäntyä. Mänty kallistui hieman ja kuusikin vaikutti liikahtelevan. Lopulta mänty lähti kaatumaan. Hyppäsin kauemmas. Kuusikin kaatui, joten homma hanskassa!

Ainokin tuli ja päätettiin polttaa oksat siinä lähellä. Löytyi hyvä paikka, josta oli kauimmaisiin oksiin 15, enimmillään liki 20 metrin matka. Säästymme isolta urakalta, kun emme vie oksia laavun taakse. Karsin ja pätkin. Pätkin ja karsin. Ajoin kelkalla pöllejä puulanssiini. Aino raahasi oksia nuotiopaikalle. Apuna iso kevytpeite, jonka päällä kulki aina melkoiset kuormat kevyesti lumen päällä.

Juotiin välikahvit. Sytytettiin nuotiokin, ettei kasa liian valtavaksi ehdi. Sain vähitellen kaikki moottorisahahommat valmiiksi. Viimeiset kuusen pätkät jätin lyhyemmiksi. Kolmen polttopuukalikan mittaisiksi. Tyvipaltti oli likimain 40 senttiä paksu. Painoa siinä silti oli, vaikka se oli kuivuessa keventynyt oleellisesti. Kun nostin sitä reestä ja olin nostamassa sitä pinon päälle, ei vasemman käden ote pitänytkään. Luiskahti ja pölli putosi pystyasennossa vasemman jalan jalkapöydän päälle. Pikkusen muuten sattui!

Puut olivat lopulta lanssissa. Aloin sitten toisena kuskaamaan oksia nuotioon. Kuusi oli kasvanut valoisalla paikalla ja oksia oli paljon. Ja melko vahvoja ja pitkiä. Onneksi ne olivat kuivia eikä ollut enää neulasiakaan. Lopulta oli viimeinenkin karahka kuumassa paikassa. Vein vielä kamppeet suojiinsa. Peitin pinon pressulla. Kello oli juuri tulossa kolme. Hämärä oli jo saapunut. Olipahan mukava tulla sisälle ja istahtaa! Ruoka oli tuloillaan ja kävin vielä ennen syöntiä kohentamassa nuotion reunoilta viimeisiä oksanpäitä hiillokseen. Olipa muuten kaikenkaikkiaan yllättävän kova urakka! Onneksi sää suosi. Ja puulanssiin taas annos puuta. Illalla pakkanen alkoi olla jo kipakkaa! Kunnes alkoi nopea lauhtuminen. Tunnissa 6,5 astetta.

Syönnin jälkeen selän lepuutusta ja sitten kahvit. Sauna vielä ja viritin sitten telkun, jotta Aino sai katsella paremman väen bileitä. Aloin sitten suunnittelemaan keittiössä yhden laatikon liukujuttuja. Jostakin kumman syystä se tökkii. Tein pientä säätöä. Taas se pelaa, mutta aika näyttää, joudunko tekemään radikaalimman ratkaisun.

Siipeensä saanut jalkapöytä on saanut illan mittaan tummaa väriä ja turvonnut. Ja kipeähän se on. Mitenkähän saan aamulla jatsarit jalkaan ja miten onnistuu sitten sunnuntaina autolla ajelu? Murehditaan sitä myöhemmin. Ei tänään, tänäänhän on itsenäisyyspäivä!

Torstai, 5.12.2019 

Niin sitä sitten lähdettiin mökille. Tällä kertaa oli viisainta käydä aamulla vielä suihkussakin ennen tien päälle menoa. Mökillä ennen puolista. Vaikka mittarissa oli niukasti plussaa, oli tien pinta pääosin kuiva. Tie tietenkin miinuksella ja jäädytti pintakosteuden. Eipä liukkaus haitannut. Tarralla oli tullut lunta kaksi senttiä. Satanut päälle vettä ja sitten jäätynyt. Rapsakka keli siis. Linkosin viikon vanhat kasat. Aino teki alapihalla vähän uuttakin lingottavaa Ei kauaa mennyt lumihomissa. Lumi oli jäisen pintakerroksen alla vetistä. Ilma pakastumassa, joten oli hyvä tehdä hommmat pois ennen kuin kaikki jäätyy.

Meinasin tehdä vesiavannon hieman kauemmas rannasta. Testasin moottorikairan vireyden. Joskus alkutalvella on ollut tiukassa, mutta nyt ei ollut ongelmia. Pakkasin kelkan rekeen kairan, jääsahan ja riittävän määrän astioita. Jäällä ajoin 30 metriä entistä avantoa kauemmas. Porasin neljä reikää ja sahasin välit auki. Poistin jääpalan, joka oli 30 senttiä paksu. Teräsjäätä 20 senttiä. Ämpäröin astiat rekeen ja toimitin saunalle.

Poistin terassilla seinän viereisen välikattolaudan. Kiinnitin siihen kaistaleen verkkoa ja asensin laudan takaisin. Viimeistelin asennuksen nitomalla verkon helmat vielä seinään kiinni. Otsalamppu oli jo pakollinen apulaite. Oravasulku toiminee nyt! Pitää vielä tarkistaa valoisan aikaan yläpihan puoli. Viritin telkun. Katseltiin ampumahiihtoa. Illemmalla pelailtiin. En ollut terävimmilläni.

Farssi pääkallopaikalla jatkuu. Aika uskomatonta vääntöä. Nyt on jo aika mahdotonta ennustaa, mitä tuosta touhusta valmistuu.

Keskiviikko, 4.12.2019 

Kyllähän tämä on tavallaan hauskaa aikaa, kun hallitukselle kävi niinkuin kävi. En ole politiikan asiantuntija. En sitten niin vähääkään. Tilanteessa on kuitenkin muutamia piirteitä, joista ei ole selkoa asiantuntijoillakaan. Ei siis ihme, että pöljä kansa ihmettelee. Loan heitto on alkanut, kun kisaillaan vapautuneesta pääministerin pestistä. Vai ovatko kaikki salkut uusintajaossa?? Persut pysyvät yksiselitteisesti uudenkin hallituksen ulkopuolella. Kannattaako Orponkaan laittaa kiilaa väliin? Tilanne on eri, jos Keskustan ja SDP:n välinen konflikti estää heidän yhteistyönsä. Nyt tärkeintä olisi saada aikaan toimiva hallitus. Mistä löytyisi riittävä määrä viisautta? Kilautetaanko kaverille vai kysytäänkö yleisöltä?

Piti pistäytyä kaupassa. Ostoslista oli kuitenkin tosi lyhyt. Ja heräteostoksineen tavarat mahtuivat reippaasti ostokassiin. Oli kuitenkin tankattava auto ja oli käytävä apteekissa, joten olihan se reissu tehtävä. Oli plussan puolella pari pykälää ja loska roiskui. Lounaaksi syötiin metsoa. Wau ... oli parempaa, kuin silloin ensimmäisellä kerralla.

Iltasella oli vaihteeksi rouvien peli-ilta. Viiden maissa tuli Ainolle noutokyyti. Telkkarista alkoi ampumahiihto ja jäin sitä vahtaamaan. Vilkaisin kännykkää ja enpäs ollut huomannutkaan: oli tullut viesti saapuneesta paketista. Ampumahiihto jo ratkesi ja lähdin noutamaan pakettia. Oliko kyseessä ne vahatulpat? Eri lähetystunnus kuitenkin, joten olin hiukan ihmessäni. Olisiko sitten kyseessä Telian paketti, jota en kyllä vielä osannut odottaa. Kun vasta elen se tilattiin. Sehän se oli. Kotona avasin paketin ja sain sen toimimaankin. Telialla myyntihenkilö kertoi tuotteen olevan toisenlainen. Lähettävä pää Toijalassa kuitenkin tiesi, millainen minulla kuuluu olla!

Tänään on ollut lämpimän puolella ihan reippaanlaisesti. Pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Välillä sadellut. Sitä sun tätä. Lämmin jatkuu vielä hetken, mutta torstaina alkaa pakastumaan. Iltapäivällä jo miinuksella. Voi olla, että tiet menevät liukkaiksi. Pitää ajella varoen!

Tiistai, 3.12.2019 

Ei ollut mikään uutinen se, että pääministeri jätti hallituksen eronpyynnön. Kun nyt alkaa hallitusneuvottelut, olisikin mielenkiintoista, jos Kokoomus tai Perussuomalaiset hyväksyisivät nykyisen  hallitusohjelman. Tai sen, mitä tunnustelija esittää. Eihän näin käy, mutta olisipa hauska veto!

Ehdotin Ainolle reissua peräti ulkomaille. Ei ollut kyllä varsinaista asiaa. Siksi emme niin kauas sitten menneetkään. Toppasimme matkanteon kauppakeskuksen tienoille. Käväisin operaattorin puheilla. Ja sitten pistäydyin Cittarissa. Sieltä ostin vain hieman tarvikkeita pitsoihin. Ainolla oli jotakin muuta ostosta mielessään.

Kotosalla paistoin broilerin jauhelihasta pihvejä. Hyvää oli ja annoksia riitti taas pakkaseenkin. Illalla valmistin pitsat. Mökille iltapaloja muutamaksi viikonlopuksi. Nyt on tilanne noiden pakasteiden osalta sellainen, että enempää ei kannata tehdä valmisannoksia. Niitä pitää nyt alkaa kuluttamaan. Kalaruokaa olisi määrä syödä 2 tai 3 kertaa viikossa. Niinä päivinä ei valmisruuat kulu. Kohtahan tässä ei auta muu, kuin alkaa syömään 2 tai 3 lämmintä ruokaa päivässä! Pitänee ostaa myös teollisuusvaaka. Ei meikäläisten painoa enää neuvolavaaoilla pysty punnitsemaan.

Mökille menoa ollaan suunniteltu torstaiksi. Kuten sanottu, on siellä aina tekemistä. Nyt olisi mielen päällä pari asiaa, joiden puitteissa saisin varmaan kulumaan parin päivän valoisat ajat. Oravien pääsy eristeisiin on estettävä. Pääosin rautaverkot ovat kunnossa. Oravat ovat kuitenkin etsineet uusia paikkoja ja käyttäneet hampaitakin päästäkseen villoihin käsiksi. Hommia piisaa. Voisin sitten myös kaataa yhden kuivattamani kuusen. Nyt on sopivan vähän lunta. Puu on tien reunassa ja se on helppo kaataa, pätkiä ja siirtää lanssiin. Samoin kuin sen oksat kokkopaikalle laavun taakse. Sisällä pitäisi lisäksi laittaa yksi tiskipöydän laatikko kuntoon. Siinä on turhan heppoiset liu'ut ja se lievästi sanoen tökkii.

Maanantai, 2.12.2019 

Meikäläinen ei niin kovin hirmuisesti saa nykyään puheluja. Työelämässä puhelin oli vielä suhteellisen tarpeellinen. Nykyään puhelimen käyttö on ihan muuta, kuin puhumista. 99-prosenttisesti. Puhelimessa on koko netti. Ja sitten tietenkin kamera ja erilaiset viestipalvelut. Tänään kuitenkin minua on muistettu puhelimitse poikkeuksellisen runsaasti. Ja kaikki soittajat ovat olleet myymässä jotakin. Ei kuitenkaan lehtiä. Vuosi on loppumaisillaan. Ja myyntihenkilöt yrittävät saada tavoitteitaan kasaan tai muuten vain lisätienistiä tämän vuoden puolelle.

Ja tuo viimeviikkoinen Black Friday! Se oli monessa tapauksessa "niinku pikkuse" pitempiaikainen käsite. Jatkuu yhä mainostajien kampanjoissa mutta vain uusilla nimillä. 

24.11.2019 tilaamani kuulolaitteen vahatulpat ovat vihdoin tänään päässeet jo Ouluun asti. Ei paha! Huonomminkin voisi olla. Postin lakko ehti kuitenkin kestää sen verran kauan, että ruuhkaa ehti syntymään. Etenkin kun joulusesonkikin oli aluillaan. Toivottavasti lähetyksiä ei ole mennyt hukkaan.

Käytiin päivällä kauppareissu. Tällä kertaa jääkaapin sisältö ei reissun jälkeen juurikaan lisääntynyt. Enemmän kauppareissulla oli vaikutusta muuhun tavaraan. Välillä näin. Ruokaostoksille sitten, kun nälkä vaatii!

Itsenäisyyspäivä lähestyy. Onnistuuko Rinne säilyttämään paikkansa, jotta kutsu linnan juhliin olisi voimassa? On ollut mielenkiintoista seurata orastelevaa hallituskriisiä. Päättyykö jupakka pääministein eroon?  Näinhän tietenkin pitäisi käydä. Kuka sitten sijalle? Voi herranjestas! Kuka tosiaan sijalle? Eilen oli meillä kotona puhetta hallituksen ministereiden pätevyydestä. Mielestäni siellä tehtäviensä tasalla olevat ministerit ovat hakemisissa. Mainitsin poikkeuksena Haaviston, jota pidin paikkansa ansainneena. Uusi aamu toi sitten uudet jupakat. Haaviston tekemisistä ministerin ominaisuudessa on joku löytänyt huomautettavaa. Olisikohan jo viisasta järjestää uudet vaalit? Ja päästää persut vastuuseen. Mutta eiväthän he halua vastuuta???
(Ylläolevan kappaleen kirjoitin n. klo 19:10. Illan mittaan voi tapahtua vielä vaikka mitä)

Viikonlopun ohjelma ei ole vielä täysin selvillä. Selvää lienee kuitenkin se, että ei siellä mökkiteillä juuri muihin mökkiläisiin törmäile. En voi moittia ketään. Eletään pian vuoden lyhyintä päivää. Nyt aurinko näkyy kirkkaalla ilmalla 3,5 tuntia. Juuri ennen joulua tuo vielä puolittuu. Siis jouluun mennessä. Valoisa aika ulkona ei kovin pitkä ole, joten ei kannata mitään kummoisia projekteja suunnitella. Onneksi ei kalastus enää määrää päiväajan tekemisiä. Aina on kuitenkin jotakin tekemistä. Miten sitten tuo into riittää?

Sunnuntai, 1.12.2019 

Laitoin auton töpökkään hieman kahdeksan jälkeen. Harjasin laseista hentoisen lumikerroksen. Ettei lumi sula ja sitten jäädy laseihin. Hieman yhdeksän jälkeen lähdin liikenteeseen. Pakkasta mukavat -5 astetta. Auton laseista oli kuura haihtunut. Ensin oli tarkoitus käydä Lidlissä hakemassa muutamat piirakat ja vähän maitoakin. Sunnuntain aukiolot ovat kyllä takuulla olleet tuossa kesällä toiset. Nyt vähän kauppa kuin kauppa avasikin ovensa vasta kymmeneltä. Selvä pyy. En lähtenyt kotiin istumaan ja odottelemaan. Ajoin Haaparannalle. Liharekka oli jo paikan päällä, mutta ovet vielä kiinni. Kymmenkunta henkilöautoa oli jo odottelemassa. Rekkaan tuli vielä kahden suuren peräkärryllisen verran täydennystä. Luulajalaiset olivat ainakin sen verran eilen vajuuttaneet kuormaa. Pian päästiin sisään. Keräsin kuormaani toistakymmentä kiloa hirveä ja hieman poroakin. En mitään superlihoja keräillyt koriin. Ihan perusproteiinilähteitä. Kun kalaa jo oli valmiina, lienee prosessoimattoman kalan ja lihan tarve nyt tyydytetty pitkäksi aikaa. Kanaa varmaan tulee vielä aika-ajoin ostettua. Rekan jälkeen palasin Lidliin, joka oli juuri auennut. Maitoa ja paistopisteestä piirakoita ja kaurasydämiä.

Talviurheilut jälleen tänään teeveen ykkösohjelmia. Kyllä pahalta näyttää se, että uuden kauden alkaessa ei paljoa muutosta edelliseen ole tullut. Sama maa, samat naamat. Mäkimiehillä taso ei ole noussut. Yhdistetyssä ollaan pudottu kauas maailman laidalle. Kai sieltä pian pudotaan jo ohi jonnekin lopullisuuteen. Keväällä vielä alkoi jo näyttää toiselta. Ampumahiihdossa ei menestys osunut kohdilleen, vaikka Marin suoritukset hieman ilahduttivatkin.

Varsin kelvollinen sää tänäänkin. Aamuyöllä pakkasta oli toistakymmentä astetta. Illalla lähestyttiin jo nollaa. Tuleva viikko ei lupaile sateita. Ei kovia pakkasiakaan. Plussakelejäkin tiedossa keskiviikko-torstai -paikkeilla. Sekin tietenkin passaisi. Parempi kuitenkin olisi pikku pakkanen.

Itsenäisyyspäivän myötä ensi viikonloppu on päivää normaalia pitempi. Tarkoittaako se työssä kävijöille pitkää mökkiviikonloppua? Monille varmaan tarkoittaa. Tarran mökkeilijöistä en osaa sanoa. Vielä emme itsekään ole päättäneet ensi viikonlopun ohjelmaa. Mikään ei estä menemästä mökille, mikään ei estä jäämästä Tornioon.

Lauantai, 30.11.2019 

Oli se kyllä vaihteeksi viisas ratkaisu tulla kotiin jo eilen. Tottahan toki mökillä viihtyy, loistavasti, mutta jotenkin tuntui tänä aamuna mukavalta, kun veskiin saattoi mennä paljain jaloin ja ilman toppavaatteita. Eikä ollut minkäänlaista lähtöhässäkkää. Lisäksi nyt saavat sormenpäät aikaa parantua haavoistaan. Etenkin kalahommissa noita haavoja syntyy. Tietenkin sitten kaikessa sellaisessa askareessa, jossa joutuu puristamaan sormilla tarttuakseen johonkin. Ja sellaisia hommia mökillä piisaa. Kotosalla on nyt olkapäälläkin hetki aikaa levähtää. Mökillä kun liki kaikki asiat sattuvat oikeaan olkaan. K...lla käydessäkin tuntuu, että olka lähtee sijoiltaan. Puukorien kantaminen on toinen raskas ja rasittava homma. Verkoilla kaikki sattuu olkapäähän.

Päivä on kulunut pääosin TV:n ääressä. On melko harvinaista herkkua saada jännittää suomalaisten mitalistien vuoksi. Se vain on murheellista, että harvassa ovat nämä sankarimme olleet viime vuosina. No, hyvä että joitakin kuitenkin löytyy.

Hieno ilma ollut koko päivän. Pakkasta 7-9 astetta, aurinkoista. Urheilussa tuli jossakin vaiheessa sen verran taukoa, että pistäydyin takapihalla heiluttelemassa kolalapiota. Mökillä ollessamme oli täälläkin tullut muutama sentti lunta. Illalla urheilut alkoivat loppua. Vielä kuitenkin riitti telkussa viihdettä. Huomenna samanlainen päivä. Toivottavasti ilman lumitöitä!

Perjantai, 29.11.2019 

Eilen olin poikkeuksellisen sippi päivän puuhista. Silloin nousin turhan varhain aamulla ja väsymys kulki harteillani koko päivän. Vielä viime yökin meni väsymystä karkoittaessa ja nousin  vasta yhdeksän jälkeen. Suunnitelmissa oli varhainen verkoille meno, mutta pääsin järvelle vasta myöhään. Olikohan peräti melkein 11 kellossa? Mutta olipa askelkin vihdoin keveä ja vire aivan erilainen kuin eilen.

Sää oli eilistä mukavampi. Pakkasta oli enemmän, mutta tuuli oli armeliaampi ja lunta ei enää satanut. Yön ja eilisen aikana sitä oli kertynyt viitisen senttiä. Juuri sen verran, että pitäisikö kolata vähemmäksi! En alkanut lumitöihin. Ainakin on ensin käytävä hakemassa ne verkot pois.

Pakkasin vesikelkkaan nyt myös tyhjää verkkolaatikkoa ja uppoavaa narua. Satanut lumi ei haitannut kulkua ollenkaan. Jotkut verkkomiehet olivat olleet minua virkeämpiä ja jo lopettelemassa hommiaan, kun minä vasta olin aloittelemassa. Puolenkymmentä poroa siirtyi järven yli itäisiltä selkosilta länteen. Verkkojen kokeminen sujui nopeasti. Yön aikana oli kuitenkin taas kala liikkunut. Korvasin verkot painonaruilla. Lopuksi nostin verkkokepit niin, että poikkipuut jäivät 35-40 senttiä jään yläpuolelle. Ymmärrätte varmaan miksi! Aino oli sillä aikaa puskenut pihalla lunta. Lumen alla liukas jää. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Juotiin kahvit. Ehdotin siinä niinkin kerettiläistä asiaa, kuin että jospa lähdettäisiin jo illaksi kotiin. Niin. Oltiin Tarralla kahden - mikään homma ei pidättelemässä - aamulla kuitenkin jo lähdettäisiin kotimatkalle .... Niin päätimme. Turhaa oikeastaan jäädä huomiseen. Ja poltella muuan kopallinen puita. Mukavampi vaikka katsella Rukan kisoja telkusta! Ja ampumahiihtoakin jo tulee!

Korjasin kuhat ja pussitin fileet. Kalaa on nyt vähintäänkin riittävästi. Passaa syödä kotijärven herkkuja ihan säästelemättä! Aura kävi putsaamassa tien. Syötiin ruoka ja Aino vielä tiskasi. Kannoin parit puukopat sisälle. Kolasin hieman auton edestä pientä kinosta. Aurausvalli oli olematon, mutta poistin senkin.

Pimeän painaessa päälle lähdettiin kotimatkalle. Alposlahdessa iso puupino ei enää ollut eilisestä pienentynyt. Eilen siinä oli tukkirekka ja jäätiin odottelemaan sadan metrin päähän ohituslevennykselle. Kuski sitoi juuri viimeisiä kuormaliinoja. Näytti se ohitustila varsin kapoiselta, ei hetken odottelu haittaisi. Kuski kuitenkin viittoi tulemaan, joten menoksi. Tilaa ei tosiaankaan ollut ylimääräistä, mutta kuskin opastuksella päästiin rekasta ohi. Kuski sanoi, että tarvitsee ylämäkeen mahdollisimman kovan vauhdin. Meidät olisi pitänyt ohittaa varoen, siksi tehtiin näin. Nyt kotimatkalla Pakisjärvessä seisoi auto mutkassa ja pitkät päällä. Kun pääsimme kohdalle, oli toinenkin auto tiellä. Kaksi ukkoa seisoskeli vieressä. Ohi en päässyt. Kysyin, mikä hätänä. Olivat hipaisseet toisiaan jostakin syystä. Sitä pähkäilivät. Ei mitään vakavaa. Keskellä tietä seissyt auto siirrettiin laitaan ja päästiin jatkamaan.

Lähestyvä joulu on laittanut jotkut pistämään parastaan ulkokoristevalojen osalta. Kun pimeässä teimme matkaa, ihastelimme valojen parhaimmistoa. Paikoin oli onnistuttu hyvin. Oli pitäydytty valkoisissa valoissa, eikä räikeitä ohilyöntejä ollut. Runsaat valoryhmät eivät aina ole onnistuneita, mutta nyt oli pari poikkeusta. Paikoin liiallinen pihavalaistus haittasi.

Keskiviikkona mainitsin epäileväni kahden ministerin yöunia. Nyt toinen ei enää ole ministeri. Lähtölaskenta on alkanut toisellakin.

Torstai, 28.11.2019 

Jotenkin tuntui, että aamu käynnistyi melkoisen tihmeästi. Siksi oli jopa aavistuksen yllättävää, että mökillä oltiin keskipäivällä. Ihan tasan. Ulkona enää -9. Aamuyöllä oli ollut  jo -20. Sisälle pakkaset eivät olleet täysimääräisinä ehtineet tunkeutua. Sisällä kun oli aste-pari lämpimämpää kuin ulkosalla.

Pyrytti hiukan. Tuuli tietenkin pohjoisen suunnasta. Vaihdoin päälle pilkkihaalarit. Päällä ollut keveähkö toppavaate ei olisi pitänyt tuulta. Lähdin verkoille ja heti oli laitettava huppukin kunnolla niskaa ja korvia suojaamaan. Keskellä Isoselkää ammattimies oli virittämässä ammattiverkkoja. Oli ammattivälineet ja ammattikulkuneuvotkin! Aloitin kokuhommat. Rannan puoleisesta jatasta ihan kelpo saalis. Verkkoon jäi muutama sutti, mutta ei haittaa. Ei ollut isompaa kiinnostusta nyt pakkasessa, tuulessa ja pyryssä selvittelypuuhiin. Syvemmässä päässä olleen verkon puikkaroin matkaan. Laitoin kuitenkin tilalle toisen, hieman helpommin käsiteltävän verkon. Saalista sain myös syvemmästä päästä mukavasti.

Kello oli jo puoli neljä, kun löntystelin kuin viimeisillä voimillani mökille. Ainolla oli onneksi keitto jo kuumana ja energia alkoi virtaamaan lihaksiin. Korjasin kalat normaalilla perkuupaikalla, vaikka siihen osuikin tuuli ja pyry. Pussitin fileet verkkohuoneessa tuulen suojassa. Aijai, kun tulikin mukava määrä filettä.

Avasin vesiavannon. Uutta jäätä kymmenisen senttiä. Kannoin mökille pari ämpärillistä. Kannoin vielä hieman puita sisälle. Yläkerrassa oli +11 astetta. Lepäilin siellä peiton alla hetken, mutta en saanut unen päästä kiinni. Viileääkö pelkäilin? Kahvin tuoksu sitten kutsui minut alakertaan. Takkaan tulet ja sitten parit KB:t. Huomenna verkot kuiville ja narujen uitto. Pitää mennä heti aamun valjettua, ettei päivä lopu kesken. Tänään niin tuppasi käymään. Ruuan jälkeen meni aivan otsalamppuduuniksi kaikki ulkohomma.

Keskiviikko, 27.11.2019 

Tälle päivälle ei minulla ollut kovin kummoisia suunnitelmia. Aamupalan ja suihkun jälkeen kuitenkin kävimme kauppareissut ja tankattiin auto. Kun alkuviikosta suunnittelimme loppuviikon mökille menoa, katsoimme parhaaksi mennä vasta torstaina. Alkuviikoksi oli luvassa vesikeliä. Myöhemmin sitten pakkasia, jolloin jää olisi vihdoin aika turvallinen. Keskiviikkoillaksi rouvat sitten ehtivät sopia peli-illan. Keskiviikkona, siis tänään, on ollut kipakka pakkanen. Olisikin ollut jo ihan hyvä päivä mennä mökille. Huomenna kuitenkin mennään.

Postilakko sitten otti ja päättyi. Tukilakkoja alkoi kertymään ja niiden vaikutus oli jo moninkertainen postilakkoon verrattua. Ilman noita tukiaisia lakko olisi ollut pitkäikäisempi. On siinä saattanut muutama isokenkäinen nukkua hieman heikompia yöunia. Pari ministeriäkin on varmaan miettinyt, olikohan sittenkään viisasta valita valta. Kun oli toinenkin vaihtoehto!

Iltapäivällä katseltiin telkkarista uusintaa, kun emme eilen sitä pystyneet muun ohjelmiston vuoksi katsomaan. Arktiset vedet oli ohjelma ja 10-jaksossa kohteena meidän oma Miekojärvi. Uusinnat tulevat vielä perjantaina kutoselta ja lauantaina vitoselta. Dplay:ltä katsottavissa myös. Unelma esteiden poistamisesta nousukalojen tieltä oli vahvana mukana myös Miekojärvijaksossa. Veikkaisin, etten tässä elämässä ehdi näkemään Miekosella nousukaloja. On se sellaista touhua!

Huomenna siis nousukalattomalle järvelle. Pakkanen on siellä ollut koko päivän 16 asteen kieppeillä. Yötä vasten tullut pari astetta lisää. Huomiselle verkkoreissulle on syytä pukea  pilkkihaalari suojaamaan pakkaselta ja viimalta. Takaisin tullaan Tornioon jo lauantaina. Toivon mukaan kotiintuomiset tyydyttävät. Uskon vahvasti niin!

Tiistai, 26.11.2019 

Tuo sää on minulle pieni pakkomielle. Ei se kuitenkaan minua ainakaan haittaa. Ja lopetan siitä mussuttamisen kai sitten, kun tilanne vakiintuu ja oikea jäätalvi ja sitten lumitalvikin on päällä. Pienet merkithän ovat jo ilmassa, kun pikku pakkanen on tullut iloksemme.

Käväisin pikku reissun kaupassa. Oli tarkoituksenani tehdä tänään parin päivän sapuska. Täysin hatusta vedetyin reseptein. Eilen ostin siihen ainekset, mutta jäin sitten kuitenkin miettimään sitä riittävyyttä. Eli varmistusreissu oli tämänaamuinen. Jotakin muutakin sitten otin. Olisi ollut kauppakassi muuten nolon tyhjä!

Miten se muuten onkin tuollainen tuo meikäläisen ajatusmaailma. Onko kellään samanlaista? Kun kauppaan mennään, pitää sitä ostettavaa olla kassillinen. Yhtä tai kahta pientä juttua ei kehtaa mennä hakemaan. Ainakaan tutusta kaupasta. Onneksi on aina jotakin, mitä voi ostaa kotiin, vaikkei tarve niin akuutti olisikaan. Tuoretta elintarviketta ei kuitenkaan voi määrättömästi säilöä. Mutta ainahan on papereita ja pesuaineita ja kaikkea muuta mukavaa.

Aino leipoi päivällä jotakin joulun makuista. Maistiaisia saatiin heti kahvin seuraksi. Kun uuni vapautui, oli minun vuoroni. Kulinaristinen proge-kokeileva-rokkaava laatikkoruoka onnistui yllättävän hyvin. Pientä hienosäätöä jäi seuraavaan kertaan. Rakenne olisi saanut olla hieman mehevämpi. Poikkeukselliset ja minulle jopa uudet raaka-aineet hieman yllättivät. Seuraava kerta hipookin sitten jo täydellisyyttä?

Postin lakko jatkuu yhä. Huomenna aamukymmeneltä kai jälleen joku vastaus odotettavissa osapuolilta. Vahatulppani ovat siirtyneet myyjältä Postin kuljetukseen kolmen maissa iltapäivällä. Ihan mielenkiintoista seurata, milloin toimitus on postilaatikossani! Huomista tavallaan jännittääkin postilakon osalta, vaikka minulle taitaa olla aivan sama, kuinka kauan lakko jatkuu. Seuraan uutisia ja seuraan myös, kuinka pakkanen on kiristymässä Nuuskakairassa. Loppuviikon verkkohommat lienevät turvallisia jään vahvuuden puolesta, mutta liukkautta saanee varoa.

Maanantai, 25.11.2019 

Minullahan on huono kuulo ja siihen vaivaan kuulolaitteet. Käytän niitä harvakseltaan. Jotkut kotimaiset TV-ohjelmat kaipaavat kuulon tehostamista. Palaverit olivat aikoinaan töissä tuskaa ilman kuulokojeita. Nykyään palaverit ovat harvassa. Taloyhtiön puitteissa vain. Hallitusta ja yhtiökokousta. Eilen illalla huomasin, että minulla oli loppunut kuulolaitteiden vahatulpat. Tilasin nettikaupasta uusia. Milloinkahan saan nuo tulpat? Postin lakko saattaa jatkua hyvinkin kauan, vaikka tänään iltapäivällä oli jo huhuja sovusta. Takavuosilta on huonojakin esimerkkejä lakoista, joilla työntekijäliitot pyrkivät kohottamaan palkkojaan vetoamalla alansa menestymiseen. Tässä nyt tarkoitan etenkin 90-luvun alun lakkoja. Vienti alkoi vetämään devalvoinnin vuoksi, ei sen vuoksi, että työntekijät olivat niin hyviä. Postilakossa kyse on ihan muusta. Kyllä siinä työnantaja menetteli väärin, kun siirti 700 työntekijää eri sopimuksen piiriin. Postin johdon pitää taipua! Ja lopettaa syyttömien (meidän) kiusaaminen.

Tänään iltapäivän alkutunneille oli sovittu taloyhtiömme hallituksen kokous. Vein sinne menomatkalla Ainon kauppakeskukseen kiertelemään ja ostoksillekin. Kokouksessa ei mitään mullistavaa. Menin sitten minäkin kauppakeskukseen ja aulassa soitin Ainolle. Ei vastausta. Käväisin raottamassa pohjaventtiiliä. Soitin uudestaan. Ei vastausta. Kohta puhelimeni soi, mutta soittava numero oli outo. Vastasin ja Ainohan siellä. Aika omituista. Kotona testailtiin ja puhelimet ja numerot olivat ok. Kaikkea vain ei oikein ymmärrä.

Joskus, kun olen huolestunut jäiden kantavuudesta, kirjoitan tilanteesta ja sen vakavuudesta. On vaikeaa kertoa asia niin, ett siitä varmasti saa oikean kuvan. Kun kuljen itse jäillä ja neuvon muita olemaan menemättä! Jossakin vaiheessa tekisi mieleni sanoa, että nyt jää kestää. Mutta sehän vasta olisi vastuutonta. Järven jäätyminen kun tapahtuu eri osissa eri tahtiin. Pahaan aikaan satava lumi estää jäätymistä. Joskus lumi painaa jään veden alle ja haurastuttaa syntyneen teräsjään. Sitten on virtapaikat. Järven molemmissa päissä on pahat paikkansa. Sitten on Kaaranes. Noista alueista ja niiden ongelmista minulla ei ole kokemusta, mutta paikalliset kyllä tietävät. Kokemusta ja näkemystä on kuitenkin keskijärveltä. Isoselkä jäätyy yleensä paljon myöhemmin, kuin järven päädyt ja lahdet. Yllättävän voimakkaat virtaukset vievät vettä Palkimensaaren molemmin puolin etelää kohti. Vaarallista aluetta on koko saaren lähitienoo: Kirkonveräjä - Kurukka - Orhinselänniemi - Raakonhieta ja Raakonniemi. Tuo eri aikoihin ja epätasainen jäätyminen voi erehdyttää luulemaan, että kaikkialla on vahvaa. Näin ei ole ja siksi olen aina huolissani. Tuo eilen mainitsemani kelkkailija muuten tiesi mitä teki. Joten yksi huolenaihe vähempänä. Turvallista alkutalvea vaan kaikille muillekin!

Tänään Nuuskakairassa päivälämpötila oli vain niukasti plussan puolella. Iltapäivän lopputunneilla painui jo vihdoinkin miinuksen puolelle. Taisi nyt alkaa prosessi, joka pikku hiljaa tekee jäästä turvallisemman. Se asia selviää vielä ennen viikonloppua!

Sunnuntai, 24.11.2019 

Jos illalla meinasi ulkona lämpötila hiipiä kylmän puolelle, ei se vaikuttanut sisätiloihin. Pikkutunneilla sisällä oli lämpöä 26 astetta. Siinä sai illan lämmitysoperaatio kunnon kruunun päähänsä. Pari tuntia meni hereillä pyöriskellessä. Hyvä etten aukonut ovia ja ikkunoita tuulettaakseni ylimääräistä lämpöä harakoille.

Ei se illan pihapakkanen sitten kuitenkaan jatkunut. Plussallehan se jo yöllä pyörähti. Pitkin aamua ja päivää lisäksi sateli kaikenlaista. Lunta, räntää ja vettä. Sade oli kuitenkin hyvin heikkoa. Ensin luulin, että jäälle on laitettava päälle sateen pitävää varustetta. Onneksi sade siinä aamuhämärissä oli korkeintaankin heikohkoa, joten en alkanut tukkimaan päälle kohtuutonta pakettia. Hiki olisi tullut ja liikkuminen hankaloituisi. Tuulikin oli kahta edellistä päivä heikompaa, joten vaatetukselle ei ollut isoja vaatimuksia.

Verkoista sain hyvän saaliin. Ihmettelin vain sitä, että syvemmästä en saanut ensimmäistäkään kalaa. Vaikka siellä pyytäviä neliöitä oli lähes tuplasti rannimmaiseen päähän. Mutta kalat liikkuivat nyt hieman matalammalla. Vaikka verkkopyynti vaikuttaa välillä satavarmalta teurastukselta, ei se niin mene. Varma saalis ei olekaan varma. Pieni jännitys pysyy verkkohommissakin.

Kun laskeskelin toiveissa olevaa kuhamäärää kokonaisuudessaan, jäi saalis vielä noin puoleen tavoitteesta. Tai miten sen nyt laskee. Tarkoitus on nyt ottaa verkot kuiville heti, kun saan pakkaseen sen verran kuhafilettä, että se riittää tuonne maaliskuulle asti. Kyse onkin vain siinä, paljonko aiomme kuhaa syödä. Näyttää joka tapauksessa siltä, että jo ensi viikolla otan verkot pois pyynnistä ja jätän narut pohjaan odottamaan maaliskuuta. Syömme kuhaa sitten sen verran, kuin sitä on. Muikkuahan on pakkasessa mukavasti, joten kyllä Miekojärven kalaproteiiniin saanti on turvattu pitkälle kevääseen.

Verkoilla katselin ihmeissäni, kun joku ajeli kelkalla jäällä. Ei kelkka selkävesiä mennyt ja vauhdista ja tyylistä päätellen oli kuski aika epävarma jään kestävyydestä. Syystäkin. Veikkaisin, että jos minä tekisin verkkoreissut kelkalla, olisi kelkan uppoamisen riski suuri. Sanoisin, että uppoamisvaara olisi todennäköinen. Sama äijälle, mutta kun menisi hyvä kelkka! Kävellen etenkin vesikelkan kanssa tuo verkkomatkani on kohtalaisen turvallinen. Silti minulla oli päällä kellutakki ja kaulassa jäänaskalit!

Kotimatkalle lähdettiin heti, kun olin ottanut fileet talteen. Liukkautta oli vain yhdessä paikassa matkan varrella. Sumuista reitin korkeimmilla kohdilla. Tornion puolessa lumi hakemisissa. Lämmintä pari pykälää. Kotona pullakahvit. Myöhemmin paistettua kuhaa ja kermaperunoita!

Tuli illalla mieleen tuo kalan pyytäminen ruuaksi. Jotkut ovat C&R -hemmoja, mutta minä en. En tietenkään! Noin laajemmin ajateltuna edustamme varmaan hupenevaa kansanosaa. Olemme muinaisjäännöksiä, jotka pyrkivät ottamaan luonnosta talteen ruuan jatketta. Lihapuoli tulee kuitenkin ostettua kaupasta tai Eliassonin rekasta. Pienriistasaaliistani ei ole kuin maistiaisiksi. Kahtena viime kesänä marjasato on ollut onneton. Hedelmiä onkin tullut ostettua ja popsittua senkin edestä. Kaikilla ei ole kuitenkaan yhtä hyviä mahdollisuuksia kalastukseen. Monilla kuitenkin olisi, mutta asia ei kiinnosta riittävästi. Kallistakin se on. Kun hankkii riittävän määrän pyydyksiä, voi vastaavalla euromäärällä ostaa sitä kalaa kaupasta. Vaikka ahven- tai kuhafilettä. 35 euroa / kilo. Veikkaisin, että aika harva Miekojärven mökkiläinen ostaa villiä  järvikalaa kaupasta. Kasvatettua lohta pääasiassa. Omatoiminen kalastus on edullista siinä vaiheessa, kun on kasassa muutama verkko. Viitseliäisyydestä se taitaa olla vain kiinni. Tai voimista.

Lauantai, 23.11.2019 

Jälleen kerran lämmin yö. Pakkaset ovat tiukassa. Aamulla verkoille. Vettä jään päällä ja jään alla. Alla enemmän. Kun eilen laskin verkot juuri ennen pimeää, ja vain kaksi perusverkkoa (3m/30m), en luonnollisesti mitään odottanut kalarintamalla tapahtuneen. Jotakin kuitenkin sain. Ja kuha palaa ruokalistallemme lyhyen tauon jälkeen. Hienompi homma!

Päiväkahvit yhdentoista aikoihin. Sen jälkeen kokoilin taas verkkokamppeita matkaan. Nyt löysin melko ehjän, hieman korkeamman verkon mukaani. Ja lähdin täydentämään pyytöhommani minua tyydyttävälle tasolle. Pyynnissä minulla oli siis kaksi 30-metristä perusverkkoa. Kokuavanto keskellä puolivälissä. Yhdistin aluksi nuo verkot toisiinsa ja poistin kokuavannolta kepin ja narut kokonaan. Loiskuttelin syvän pään kepille. Otin verkon näkösälle ja lisäsin siihen päähän puikkarin. Nyt siinä verkossa on puikkari molemmissa päissä! Uitin uittolautaa ja narua selkävesiä kohti. Olin tarkkana sen suhteen, etten kadottaisi lautaa näkyvistäni. Tein 7-8 metrin uittoja ja kävin aina välillä paikallistamassa laudan. Valoa oli eilistä enemmän ja lauta pohotti hieman paremmin jään läpi. Näin etenin vajaan 30 metrin matkan. Otin siinä uittonarun jään päälle ja vetelin jälleen lautaa toiset 30 metriä. Uittolauta esiin ja vielä vetonarun uitto ja verkon uitto lopuksi. Kokosin narut ja roippeet ja tallustelin rantaan. Tuo vesikelkka on muuten oiva apuväline jäällä kulkiessa, kun jään vahvuus ei ole aivan välttämättä riittävä. Sitä työntäessä voi osan kropan painosta jakaa kelkalle. Tulee äkkiä neliöitä auttamaan jään kuivemmalla puolella pysymistä.

Ennen kahta olin takaisin mökillä. Käväisin heti vielä kokolla. Aamulla siellä loimusi pienet liekit, kun Aino oli käynyt siellä hieman soortamassa tuhkakasaa. Nyt liekkejä ei enää näkynyt. Lapioin melkoisen annoksen lunta tuhkan päälle. Eiköhän se ole nyt valmis! Laitoin moottorikelkankin jo varastoon. Tälle viikonlopulle ei enää sillä käyttöä. Maistuipa ruoka ja maistui pieni köllöttelykin. Paikat vähän kipeinä ja muutenkin puhti jo kateissa.

Illan mittaan lämpötila lopultakin painui hiukan miinukselle. Sunnuntaille kuitenkin vielä luvassa plussaa, mutta sitten olisi tarjolla vähitellen oikeaa pakkasta. Loppuviikosta jopa -20. Jos nyt malttaa olla satamatta lunta alkuviikosta jään päälle, on kunnolliselle jäätilanteelle hyvät näkymät. Nythän järvi on kauttaaltaan vesillä. Tuohon kun pakkaset tulevat niin hyvin taas menee!

Perjantai, 22.11.2019 

Koko yön plussalla. Päivän vielä perään. Suunnitelmissani oli kokeilla kuitenkin jäiden kestävyyttä. Aamupalalla Aino kuitenkin ehdotti kokon polttamista. Passaa sekin. Nyt on siihen hommaan mainio sää. Luntakin maastossa vielä sen verran, ettei palon leviämisestä ole vaaraa. Rannan tuntumassa jää on jo melko vahvaa. 20-30 senttiä aivan varmasti. Pyöräytin kelkalla rantaan ja käänsin jäällä heti takaisin maalle samaa jälkeä. Laitoin kelkan perään hinaukseen vesikelkan ja siihen lastasin rannasta leikotut risut, neljä hyvää kimppua. Ajoin ne kokon lähelle. Seuraavalla kierroksella laitoin perään reen. Kokoilin sieltä sun täältä kyytiin kokkoon tarkoitettuja kamppeita ja ajoin nekin hollille. Poistettiin kokon päältä peitteet ja peitteiden tukena olleet risut ja pöllit. Pöllit ajoin pöllilanssiin. Kokko oli todella kuiva ja paloi hetkessä loppuun. Vaikka siinä oli vahvaakin tavaraa ja lisää tuli koko ajan tulen nieltäväksi! Juotiin kahvit kokon äärellä, 10 metrin päässä kuitenkin. Kello 12 kaikki oli jo ohi.

Vaihdoin jatsarit kumppareihin ja laitoin naskalit kaulaan. Olalle jääsaha. Kävelin rannasta poispäin ja pian olin niillä kohdilla, joissa olin jo kaksi viikkoa sitten käynyt. Teräsjäätä siinä nyt noin 8,5 senttiä. Jatkoin eteenpäin jäätä tunnustellen ja kokeita tehden. Lopulta olin paikalla, johon saattaisi jo verkot laskea. Teräsjäätä 5,5 senttiä.

Hain mökiltä verkonlaskuvempaimet + verkot ja narut ja kepit ja kaiken tarpeellisen ja palasin jäälle. Kohtuullisesti sain uitettua ensin narut ja sitten verkotkin. Oli tietenkin hieman haastavaa nähdä uittolauta kohvaisen jään läpi. Ja vielä se, että kauimmaisessa jatan päässä jäätä oli 3-4 kertaa enemmän, kuin kokuavannolla. Molempia, kohvaa ja teräsjäätä. Pimeä alkoi jo käymään päivänvalon kimppuun, kun olin valmis ja palailin mökille.

Oli tarkoitus laskea neljä verkkoa, mutta helpotin ajan puutteen vuoksi asiaa ja laskin vain kaksi. En kovin kummoisia tuosta paikasta nyt odota, sillä jata on lyhyt ja mittansa verran liian rannassa. No, taisi tehdä helpon kalatalven. Tai vaikean, kun kalastuskausi saattaa venyä saaliin vähäisyyden johdosta. Nyt vielä lopuksi hyvä neuvo: älkää menkö jäälle! Jäätä on erittäin epätasaisesti. Välillä teräsjäätä 5 senttiä, välillä toistakymmentä. Teräsjään päällä oleva kohva on pehmentynyt paikoin kokonaan. Monessa paikassa se on irti teräsjäästä. Se ei kanna enää mitään. Hyvien varoen ja askel askeleelta jäätä testaten voi paikoin liikkua, mutta en suosittele. Eli älkää tehkö niinkuin minä, vaan niin, miten neuvon! Tosi on!

Torstai, 21.11.2019 

Ilmatieteenlaitoksen mukaan Torniossa lunta oli aamulla 0 senttiä. Varmaankin mittauspiste oli sattumalta lumeton, kyllä lunta oli vielä vähän joka puolella. Kuten oli sanottu, aamulla mökkireissuun. Perillä yhdentoista aikoihin. Ajokeli hyvä. Ei liukasta missään. Ulkona +1, sisällä -3. Naapuri oli viime viikonloppuna lingonnut yläpihalta ja aurausvalleista lumet, joten pääsimme autolla suoraan pihalle. Linkoamista kuitenkin oli järjestynyt sen jälkeen, kun katolta oli tullut kohtalaiset lappeelliset molemmin puolin taloa. Alapihalla hiukan lisäksi polkuhommia. Ja laavulla käynti. Siinä tämän päivän ryskähommat. Raskasta sosetta oli lumi.

Järven jää näytti täydellisen värikirjon valkoisesta mustaan. Paikoin myös okran väriä, kun järvivettä oli puskenut railoista jäälle. Vanhassa vesiavannossa oli vahvanlainen jää. Otin parit ämpärit vettä pahimpaan hätään. Hävittäjät lensivät kaksi kertaa yli niin matalalta, että meinasi tulla tuhmat housuihin. En alkanut vielä tutkimaan laajemmin jäätä. Jääköön vähintään huomiseen.

PPP on pyydellyt anteeksi viime vuosituhannen puolella Aaken kanssa tekemiään sketsejä. Ihan turhaan! On täysin eri asia viljellä huumoria, kuin haukkua tai kiihottaa kansanryhmää vastaan. Aika heikko itsetunto pitää olla, jos joku asiasta on ottanut herneitä nenäänsä. Kyllä vastaavia ja paljon pahempiakin asioita on ollut esimerkiksi laulujen sanoituksissa. Jos kaikki pitäisi anteeksi pyydellä niin johan on! 

Keskiviikko, 20.11.2019 

Koko yön jatkunut tihkusade ja parin - kolmen asteen lämpötila: siinä syytä siihen, että aamulla lumi oli jo melko vähissä. Illan virallisista lukemista oli lunta lähtenyt jo 12 senttiä. Aamun valjettua satoi sitten kolme tuntia ihan oikeasti. Oli siinä sateessa se hyvä puoli, että jäät kulkuväyliltä alkoivat saada kyytiä. Lumetkin vähenivät entisestään. Kymmenen vuorokauden ennuste ei pakkasia lupaile, joten saamme heittää hyvästit lumille. Ja ehkä jäiden rippeillekin. Nuuskakairaakaan eivät pakkaset tule hätyyttelemään. Keski- ja Etelälapin lumet ja jäät uutisten mukaan hiipumassa. Eipä tainnut tulla verkkojen laittoa.

Olemme palanneet normaaliin viikkorutiiniin ja huomenna on lähtö mökille. Kauppareissu tehtiin iltapäivällä juuri ennen pimeää. Tankattiin autokin. Jos lumet hupenevat, palataan jälleen vuoden pimeimpiin hetkiin. Pari viikkoa sitten, edellisellä mökkireissullame, oli yölläkin tosi valoisaa, vaikka pilvessä olikin. Kuu oli kuitenkin silloin sopivan suuri ja valaisi pilvet ja sitä kautta lumisen maan. Nyt ollaan menossa kuun pimeintä vaihetta kohti ja suuri juustomollukka ei enää valaise Nuuskakairaa.

Verkkohommat siis saattavat jäädä tekemättä edelleenkin. Jokohan sitä sitten polttaisi kokon sijaishommina? Vai hakisinko jonkun koivun saroilta. Metsässä lumi ei vielä riitä. Voi olla, että tie on lumeton jolloin puiden ajonkin saa unohtaa. No, pääseehän sieltä poiskin kotiin makoilemaan, jos mökillä aika käy pitkäksi!

Tiistai, 19.11.2019 

Eilen iltasella pakkasmittari käväisi tekemässä piikin -8 asteen kohdalle. Sitten suunta muuttui. Aamulla jälleen plussakeli. Parisen astetta kai viivan yläpuolella. Hain ensitöikseni kohmeisen metson sisätiloihin. Hieman myöhemmin huuhdoin sen ja laitoin mausteita pintaan. Sian kylkisiivuilla vuorasin. Pilkoin uunivuokaan lanttua, porkkanaa ja sipulia. Metsopoika juurespetin päälle ja uuniin. Aluksi lämpöä sopivat 200 astetta. Tunnin päästä alensin neljäsosalla.

Lauha ilma sulatti hieman lunta. Takapihalla rännit olivat jäätyneet umpeen ja vesi alkoi valumaan ylitse. Otin varusteita matkaan ja kumihanskat kourien suojiksi ja kiikuin katolle. Kamppeitten kanssa tikkaita nouseminen ei ole tässä iässä ja tässä kunnossa mikään suosikkilajini. Onneksi matkaa ylöspäin oli vain kuutisen metriä. Pahnostin kattoa oman räystään kohdalle. Poistin pienen lumilipan. Kopistelin rännin vapaaksi jäistä syöksytorven kohdalta ja vähän siitä sivuunkin. Vesi tekee sitten homman loppuun. Loppui kuitenkin ylivuoto ja sehän tässä oli tärkeintä.

Kermaperunat pannulle ... metso uunista .... täkkää pari annosta lautasille ... juurekset ja kermapotut myös. Hyvää oli. Ja jäähtymisen jälkeen erottelin loput lihat luista. Saamme syödä metsoa jonkun kerran myöhemminkin. Yllättävän riittoisa otus!

Olemme olleet isovanhempia nyt pian neljän viikon ajan. Saimme ensialkuun pahimpaan ikävään kuvia ja tilannekatsauksia kunnes vihdoin viime viikolla pääsimme käymään ihan paikan päällä. Nähdä ja tuntea. Face-to-face. Jännä juttu, miten tuo henkilökohtainen kontakti on vaikuttanut. Jos mahdollista, on se tuonut koko asian vieläkin lähemmäksi. Mahtavaa se oli aiemminkin, mutta mitä se nyt on ... sitä on vaikea selittää. Kyllä vanha äijänkääkkänäkin saa olla mukana. Vaikka nyt vain näin etänä. Jotenkin muuten tulee mieleen Heimo ja Edna Korth ja Colbyn syntymä ja ensitapaamisen odotus.

Illan mittaan lämpötila vain nousi. Sadekuurot pesivät Tornion seutua. Mökilläkin plussan puolella ja sielläkin alkaa kai lumi sulamaan. Rouvilla peli-ilta vaihteeksi Kivirannan puolella. Pihat ja jalkakäytävät liukkaita. Hiekoituksen on nyt pelattava. Huomiselle luvassa viikon lämpöisin päivä. Lumipolanne mökkiteiltä sulaa ja jää paljastuu alta. Teitä siellä ei kukaan hiekoita, mutta pihapoluille olen varannut mursketta ja rantahiekkaa. Huomenna ei vielä mennä niitä polkuja tallaamaan, mutta torstai kai on jo melko selvä tapaus. Onko jää vahvistunut, siitä pitää ottaa selko. Saisiko uitettua ne verkot jään pyytävälle puolelle? Se selviää vain tarkistamalla. Aino tuli peli-illasta ja oli saanut jotakin infoa jään heikkoudesta. Ei siis vahvuudesta. Eli ei sinne suinpäin auta verkkohommiin sännätä! No, en minä suinpäin olisi tietenkään mennytkään.

Maanantai, 18.11.2019 

Oli tarkoitus pistäytyä kaupassa, kun ei eväspuoli niin hurraata huudellut. Ei tilanne kovin paha tietenkään ollut. Ei paha ollenkaan, jos vaikka vilkaisi kokovartalopeiliin. Voisi siirtää kauppareissuakin ... vaikka aluksi parilla kuukaudella! Laitoin kuitenkin aamupalan jälkeen auton töpökkään ja lakaisin lasit hennosta lumikerroksesta. Oli oikeastaan pakko se reissu tehdä, kun yksi reseptilääke oli loppu. Eli apteekkireissuhan siitä tuli myös. 4 - 10 päivän sisällä oli loppumassa kolme muutakin pillerisettiä. Apteekin jälkeen sitten kauppaan. Kertyihän sitä ostettavaa kaupastakin, mutta apteekki sai rahallisesti huomattavasti suuremman hyödyn käynnistämme.

Olihan sitä kaupasta aivan tähdellistäkin ostettavaa. Huomisaaamuna kun meinottelin alkaa metson paistoon. Siihen hommaan tarvitsin pientä lisuketta ja parempi hakea ne jo tänään. Huomenna saan rauhassa valmistella harvinaista herkkua, kauppaan ei tarvitse mennä. Illalla otin jo linnun pakastinesta ulkovarastoon. Aamulla vasta huoneenlämpöön. Ihan innolla odotan huomista. Ja onhan siitä jäämäänkin asti. Ei se metso kerralla meillä kulu!

Olen aika paljon juonut vettä parin viime vuoden aikana. Varsinkin sitä soodavettä, jota saa itse hapotettua siihen tarkoitukseen tehdyllä laitteella. Makutiivisteitä en ollut käyttänyt, ennenkuin joku aika sitten huomasin "sugar free" ja "kaloriton" -tekstit tiivisteen yhteydessä. Kokeilin ja yllätyin. Ja pari 440:n millilitran tiivisteannosta on tässä tullut nautittua. Ihmettelin kuitenkin juomisen jälkeen sitä makeuden tunnetta suussa. Tiivistepullon reunasta myös tarttui jotain tahmeaa sormiin. Olen mitannut parin viikon aikana veren sokeriarvoja ja kovasti, kovasti ovat korkealla. Tänään illalla tarkistin sitten tiivistepullon kyljestä tekstit. Voihan paskakasa! Olen litkinyt sokerilientä pullotolkulla. Ei tuo ostamani tiiviste ollutkaan sokeritonta. Viimeiset menivät sitten heti viemäriin. Eipä ihme, että sokerimittari näytti huimia lukuja!

Sunnuntai, 17.11.2019 

Tampereen puolessa oli maa mustana. Mitäs se, kun esimerkiksi perjantaina satoi vettä kaatamalla ja lämpöä oli 10 astetta. Pohjoisessa lumi on pysytellyt. Suojakelejä on ollut, mutta kovat vesisateet ovat pysytelleet poissa. Jäätilanteet vaihtelevat. Viitasaarelta etelän suuntaan mennessä alkoivat vedet olemaan sulia. Pienet vesistöt ja suojaisat lahtivedet poikkeuksena. Oli hiukan yllättävää, että jossakin Viitasaaren seutuvilla oli jäällä rypäs kalamiehiä. Siinä taisi olla kapea lahdenpoukama, joka oli päässyt jäätymään kunnolla. Seuraavassa hetkessä näkyi, kuinka aallot pyyhkivät yli vesien. Jäiden kantavuutta on mahdotonta todeta yleisesti. Joka paikka on testattava erikseen. (Jos haluaa mennä jäille)

Lumisadealue pyyhkäisi keskisen Suomen yli. Jos olisimme tehneet matkaa tänään, olisimme ainakin osan matkasta joutuneet ajamaan pyryssä. Ja etenkin pimeän tultua se olisi ollut ikävää. Väsyneille silmille etenkin. Joten taisi olla hyvä päätös ajella kotiin jo eilen. Tänään saderintaman vasen siivenkärki hipaisi meitä keveästi. Pohjoisempana piteli poutaa. Keskiselle viikolle luvassa plussakeliä. Sadetta vain nimeksi. Vielä emme ole päättäneet seuraavan mökkireissun osalta mitään. Katsellaan tässä, kun joudetaan.

Tänään ulkoilut jäivät vähiin. Hieman kuitenkin lapioin takapihalla jäätynyttä lunta. Se taisi olla keskiviikkoaamun lumikasoja. Silloin en ehtinyt tekemään moisia asioita loppuun. Olkapää on kipeä, joten onneksi lunta ei ollut merkittävästi. Sormien pienet haavat saavat nyt myös parantua. Toivon mukaan lunta ei muutamaan päivään satelisi ja seuraavat lumityöt olisivat vasta aikanaan mökillä.

Joko Joulu alkaa näkymään tai tuntumaan ihmisillä kotioloissa? Pikku hiljaa ovat alkaneet mainokset vaikuttamaan jouluisimmilta. Lahjojen ja Joulun ruokapuolen merkeissä sitä tiedotusta on alkanut näkymään. Omalta osaltani voin sanoa, että suunnitelmat ovat samassa vaiheessa, kuin keskikesällä. Eli ei mitään sinne päin suuntautuvia ajatuksia liiku harmaiden aivosolujeni harvenevassa joukkiossa. Kyllä sitä liikettä saattaa vielä kuitenkin löytyäkin. Täysi seniiliys saa toivon mukaan vielä odottaa vuoroaan. Vuoronumeroakaan ei ole vielä saanut!

Perstai ja lauantai, 15.11.2019 - 16.11.2019

Perjantaina siis liikenteeseen ja auton keula kohti Tampereen Ikeaa. Illalla oltiin mallistoa selailtu ja löydetty sopiva laatikosto. Ruutupaperille tuotenumerot, hyllyt ja lokerot. Navigaattori auttoi perille. Olin paikalla juuri, kun ovia availtiin. Lunttilappu auttoi keräämään kamppeet. Lopputuote koostui 13 eri paketista, joilla oli hyllyn reunassa a-hinta. Olin sitten aika vakuuttunut siitä, että kyytiin tuli kaikki osat, sillä loppusumma oli juuri se, kun tuotteella piti ollakin. 

Palasin takaisin 10:45 ja aloitin kasaamisen. Kun paketteja oli 13, en edes odottanut kovin nopeaa operaatiota. Vähitellen kuitenkin paljastui koko totuus. Jokaisen paketin sisällä oli muutamanlaisia levyjä. Ja pussi, jossa oli miljoona ruuvia ja jos minkälaista asennustarviketta. En halua antaa sellaista mielikuvaa, että moittisin asiaa. Kun asiakkaan tehtäväksi jää kokoaminen, näkyyhän se hinnoissa. Lisäksi tämä laatikosto oli sellainen, että samoihin perusasioihin pystyi käyttämään monenlaisia vaihtoehtoja ja samaten näitä osia saattoi käyttää moneen eri lopputuotteeseen. Joten työtä piisasi. Mutta sitähän varten minä olin seikkailuun lähtenyt!

Iltapäivän puolella asennus katkesi siihen, kun olin ruuanlaittovuorossa. Aino oli hieman aiemmin auttanut minua ja pilkkonut kanat ja paprikat, joten tunnissa olin valmis ja päästiin tappamaan nälkäämme. Minä jatkoin täysin vatsoin kokoamista. 19:00 alkoi jalkapallo-ottelu telkasta ja viime hetkillä ennen sitä oli työ valmis ja pahvit viety pahvikeräyslaatikkoon. Jes! Pelikin meni vielä toivotulla tavalla. Toisen kerran siis Jes!

Vierailla on kaksi tapaa: tulla ja lähteä. Lauantaina siis kotimatkalle heti aamuyhdeksän jälkeen. Kelit hyvät. Alkumatkasta kuivaa ja aste pakkasta. Loppumatkasta nollan vaiheella ja tie hieman kostea. Välillä muuan heikko lumikuuro. Kahvipysähdyksien lisäksi seisautettiin Pihtiputaalla kahden puolituntisen ajaksi. Syötiin ensin. Olemme mainoksen uhreina joskus hyvin monta vuotta sitten erehtyneet syömään eräässä tienvarsiruokalassa. Seisovan pöydän paras anti oli silloin nopeus. Kaikki ruokalajit olivat ikäänkuin samaan soossiin rakennettuja. Olin sitä mieltä, että kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden. Ja niin mentiin nauttimaan seisovan pöydän antimista. Lämpimän ruuan osalta ei parannusta ollut juurikaan tapahtunut. Kyllä meikäläinen syö melkein mitä vain, mutta saattoi rouvalle jäädä nälkä. Ok, emme enää pysähdy siinä paikassa. Opittu on. Kultakeramiikassa käväistiin sitten. Aino löysi jotakin, minulla jäivät ostokset tosi vähiin.

Kotipihalla 18:20. Ihan hyvin tällaiselta vanhalta papalta. Pyrin ajelemaan rajoituksia noudattaen. Poliisilla kun oli tehovaltontaviikonloppukin. Navigaattori varoitteli etukäteen peltisistä poliiseista. Jopas jotakin! Varoitteli tietöistäkin. Aivan kaikkea ei tietokantaan kuitenkaan oltu saatu. Hyvä näinkin. Kun pitkän istumisen päätyttyä nousin autosta, pääsi minulta 2-päinen röyhtäys. Helpottipas. Vietiin kamppeet sisälle. Hetken päästä käväistiin pikainen kauppareissu. Jääkaappi kun ammotti tyhjyyttään.

Oli mukava reissu, vaikka lyhykäisiähän ne meidän reissumme tahtovat olla. Pikku-Aili on nähty. Oliko hänessä jotakin meistä? Jos oli, niin toivottavasti se on tuosta Ainosta! Tulevaisuus näyttää. Tampereen Rahola oli alueena uusi tuttavuus. Vaikka olin liikenteessä paikan päällä vain muutamaan otteeseen, alkoi tietynlainen paikkatieto tarttua kaaliin. Olihan käytössä joskus navigaattori, joskus opas. Ja luontainen kiinnostukseni pisti selailemaan netistä vapaina hetkinä karttoja. Kyllä se siitä!

Keskiviikkoa ja torstaita, 13.11.2019 - 14.11.2019

Keskiviikkona heräiltiin ihan ajoissa. Ulkona aikamoinen pyry. Ei auta. Matkaan piti varustautua. Niin, ja käväistä vielä pieni kauppareissukin. Katsoin netistä tutkakuvia. Niiden mukaan sadealue oli menossa ohi. Niin oli myös luonnossa ja 8:55 päästiin liikkeelle. Kahvisteltiin Pulkkilassa. Syötiin possunleikettä Viitasaarella. Jaloiteltiin Jämsässä. Perillä Raholassa, kun matkaa oltiin tehty hieman vajaat 9 tiimaa.

Olin tietoinen, että Kemi-Oulu -välillä oli tietöitä. Viimeisimmät käynnistetty vasta maanantaina. Silti selvittiin tuosta etapista yllättävän hyvin. Seuraavat tietyöt vasta lähempänä Jyväskylää. Alkumatkasta piteli pääosin poutaa. Jossakin Oulun eteläpuolella alkoi vesisade. Satoikin sitten koko loppumatkan. Viime kulkemisien jälkeen olivat ohituskaistat lisääntyneet. Matka tosiaan joutui talvinopeuksista huolimatta. Peltipoliisit vähentyneet. No, lopullinen varmistus huonosta näkökyvystä voi tulla jälkikäteen postissa!

Mukava oli saapua perille ja nähdä pieni tyttärentytär ensimmäistä kertaa. On se vain! Ei meistä isovanhemmista vielä mitään muistoja lapselle jää, mutta kyllä meille asia oli merkittävä!

Torstaina ei isoja kiireitä mihinkään. Käytin Tiinaa hieman asioilla ja sillä aikaa Aino laitteli ruuat. Myöhemmin iltapäivällä käytiin kiertelemässä Lielahden alueella tietyissä liikkeissä, mutta sitä pääasiaa emme löytäneet. Muuta tarpeellista kyllä löysimme. Jani sai olla kotosalla, kun me muut oltiin shoppailemassa!

Ruoka oli hyvää. Maistui kaikille, ja muutama annos ritti pakkaseenkin. Niin oli tarkoituskin. Illemmalla päivitettiin vajaaksi jääneen ostosreissun tiimoilta tilannetta. Lienee meikäläiselle siunaantunut huomiselle hieman ajelua. Onneksi on navigaattorit. Ei tarvitse ajaa koko tankillista tyhjäksi Mansea kiertäessä!

Tiistai, 12.11.2019

Johonkin aikaa yöstä lumisade loppui. Kaikenkaikkiaan Torniossa satoi kymmenkunta senttiä ja mökillä ehkä hieman vähemmän. Meltosjärven virallinen lumivahvuus tältä aamulta on 21 senttiä. Siellä oli jo jossakin vaiheessa 22 sentiiä, mutta hötylumi ehti tiivistyä 13 senttiin ennen näitä uusia sateita. Eilisen kolaukseni jälkeen täällä kotitorniossa kertymä oli vähäinen ja kävin sen hoitelemassa keveissä kuteissa.

Tuosta aiemmin mainitsemastani reititinsekoilusta uutta ja yhtä outoa asiaa. Minulla reititin pelaa sillä vanhalla ja tutulla nimellä. Mutta nyt minullakin näkyy reititinluettelossa se uusi nimi. Katsotaan, pitääkö jossakin vaiheessa minunkin ottaa se käyttöön.

Käytiin kauppareissu aamupäivästä. Kun eilen jo tehtiin jonkun verran ostoksia, riitti tämänkertaisiin ostoksiin yksi peruskassi. Minulla oli vielä mielessäni pari pikku juttua ja kävin ne hoitamassa varsinaisen kauppareissun jälkeen. Sainkin ne asioitua ja tankkasinpa vielä autonkin.

Iltasella rouvien pelikööri kokoontui, tällä kertaa kaupungin puolella. Sillä aikaa hoksin viime tipan tarkistuksissa, että jotakin nyt puuttuu. Mikäpäs siinä. Oli minulla aikaa käydä paikkaamassa asia. Nyt ei puutu!

Huomiselle jälleen uudet suunnitelmat. Suuri osa Suomesta tulee valitettavasti olemaan lumipyryn kourissa. Etelämpänä tulee vettä. Koko pitkä maa saa jotakin. Muutkin, paljon kaukaisemmat suunnitelmat ovat nytkähtämässä eteenpäin.

Tänään on ollut jo varsin lauhaa. Torniossa pakkasta pari-kolme astetta. Mökillä asteen tai kaksi kylmempää. Kun siellä satoi vuorokausi sitten lunta, saa jää nyt hautua rauhassa lumen alla. Sataisipa nyt hetken vettä, että lumi jään päällä kastuisi. Sitten taas kunnon pakkaset niin mikäpäs siinä.

Maanantai, 11.11.2019

Jos Kaarlo Alvar Päätalo eläisi, täyttäisi hän tänään 100 vuotta! Ei kuitenkaan elä, mutta monien mielissä hänen tuotantonsa kuitenkin elää. Minä yhtenä Päätaloni lukeneena muistelen useinkin monia sattumuksia. Joiltakin osin jopa tunnen samanhenkisyyttä.

Heräilin varhain. Aino oli tietenkin herännyt vieläkin aiemmin. Vieläkin aiemmin oli alkanut satelemaan lunta. Tällä kertaa kävi tuuri, kun talonmiesvuoromme juuri ehti päättymään. Pakkanenkin alkoi sitten jo aavistuksen hellittämään.

Värkkäsin valmiiksi yläkerran pikkuhuoneeseen TV-tason. Yksinkertainen juttu. TV ja digiboksi ovat olleet pöytätasolla vierekkäin. Tilaa vallanneet aivan ansiotta puolet huoneen leveydestä. Nyt kun sain tehtyä tuon lisäosan, vapautui pöytätilaa liki metrin verran. On siihen taas hyvä kerätä kaikenlaista roinaa?? Vai yrittäisinkö pitää siistinä?

Vielä aamulla vaikutti siltä, että lumisadealue menee nopeasti ohi. Syötiin paistetut muikut ja muusit puolilta päivin. Pyry vain jatkui ja kohta lunta oli lähes haitaksi asti. Katsoin netistä sadetutkaa ja kyllä vaikutti sateiselta. Iso sadealue ja tuntui vain kasvavan. Kolmen maissa sade hieman heikkeni. En enää malttanut olla sisällä vaan laitoin ulkovaatetta ylle ja lähdin kolailemaan lunta vähemmäksi. Auton puhdistin myös lumesta. Siinä samalla puhdistui muutama autopaikka ja pihaa muutaman asunnon kohdalta. Sitten takapihalle lapioimaan. Aino oli kuitenkin ehtinyt heiluttelemaan lapiota, joten ulkoilut olivat siinä.

Käytiin kappareissukin. Oltaisiin tietenkin huomiseenkin asti pärjäilty, mutta parempi näin. Nyt kun heti alkuviikosta on tehtävä hieman tavallisuudesta poikkeavia hankintoja. Wäylä paljolti ummessa. Siellä ja täällä kuitenkin virtaavia sulapaikkoja. Lumisadekin alkoi uudestaan. Kai se yöllä loppuu. Mittarissa illalla vain nelisen astetta pakkasen puolella.

Sunnuntai, 10.11.2019

Pakkasta reippaat 15 astetta ja kova pohjoinen. Yöllä piti jo lisätä puuta kamiinaan, kun tuuli puhalsi läpi ohutseinäisen mökin. Samaa säätilaa on nyt jatkunut vähän aikaa. Harvoin on näinkin kova pakkanen ja kova tuuli samaan aikaan. Onneksi polttopuita piisaa. Ja jo aamusella laitoin yläkerran lunkan kiinni. Ei sinne enää kannattanut päästää lämmintä ilmaa.

Ennen kotimatkaa perinteiset toimet. Sekalaisia pikku askareita. Ja kävelyitä. Ja pähkäilyjä, mitä tällä kertaa otettava mukaan kotosalle. Mökille kun palataan vasta viikolla 47. Loppuviikosta ilmeisesti. Pari viikkoa siis kuluu, etten ole tutkailemassa jään vahvuutta. Ja jos sataa taas reippaan lumen jäälle, tutkailenko silloinkaan? Oli miten oli, kyllä odotan suurella mielenkiinnolla tulevia päiviä, vaikka mökki jääkin hetkeksi paitsioon.

Kotimatkalle lähdettiin jo joskus yhdentoista maissa. Minulla oli kotona odottamassa tietotekninen ongelma, ja en halunnut jättää sen miettimistä illaksi. Auton lämpömittari näytti lähdön hetkillä -17, Torniossa se heltyi jo -9:n lukemaan. Sihtuunantiellä hirvi seisoi ojan ravin takana, mutta päätti sitten ylittää tien edestämme. Isosarvinen poro pällisteli tiellä. Se ei liikahtanut siitä mihinkään. Isosarvisen oikeudella kai!

Kahvin jälkeen kotisohvalla sitten valmistautuminen Ainon läppärin ylläpitoon. Ennen mökille lähtöä se oli kadottanut kokonaan yhteyden reitittimeen. Koko reititin oli itse asiassa hukassa. Minulla se näkyi niinkuin aina. Molemmat läppärit näkivät useita tukiasemia. Naapureilla kun on myös langattomia reitittimiä. Yksi oli nimeltään vähän saman kaltainen. Varmaan naapurin. Sitä testattiin meidän reitittimen avainkoodilla torstai-aamuna heikoin tuloksin. Nyt aloin valmistautumaan jo käyttöjärjestelmän päivitykseen. Jospa vika oli vanhassa versiossa. MS-tunnuksien osalta päivitin omaa tietouttani. Ennen päivitystä kuitenkin tein vielä uuden yrityksen sen ihmeellisen reitittimen kanssa. Omassa reitittimessä avainkoodi on 16-merkkinen ja hankala. Virhenäppäily on hyvinkin mahdollista. Ellei jopa todennäköistä. No, kokeilin tuota omaa koodia tuohon outoon. Kas kummaa, sehän passasi. Jostakin aivan käsittämättömästä syystä Ainon läppäriin on tuon reitittimen nimi muuttunut toiseksi. Minulla se vanha nimi on yhä voimassa. Syy ei ole selvillä, mutta tärkeintä on se, että homma pelaa. Huh!

Aino panosti ongelman ratkaisun johdosta ruuan laittoon. Vai oliko isänpäivällä osuutensa. Niin kai! Kiitän ja kumarran! Ja onnea myös kaikille muillekin isille. Tuoreille ja vanhoille.

Tarkistin netistä, missä hyllyssä ja loossissa on levy, jonka halusin Ikeasta ostaa. Sattumoisin löysin valikoimasta vielä paremman. Ei tarvitse edes sahata lyhyemmäksi. Suihkun jälkeen kävin sen näppäämässä. Otin myös kruunukyttilöitä pari laatikkoa, a 50 kpl. Olivat niin edullisia ja mökillä tuollaisia kuluu. Pienet olivat minulla ostokset. Toista oli joillakin. Varastossa seikkaili eräs muori, jolla oli ostoskärry ylipursuvan täynnä sekalaista pikkutavaraa. Kassalla oli edessäni mies, jolla oli kahdet kärryt. Toisessa oli pikkusälää, toisessa pariksi päiväksi rakennussarjaa. 

Lauantai, 9.11.2019

Koleat kelit jatkuvat. Aamulla -16. Tiukanlainen pohjoistuuli vielä siihen. Käväisin vesiavannolla. Kahdessa yössä oli jäätä tullut avantoon lähes 10 senttiä. On se vain kumma, kun jääkansi ei kuitenkaan vahvistu selenpänä. Vai vahvistuuko? Kävin taas näppäämässä jäänaskalit kaulaani ja lähdin kokeilemaan. Tummat alueet laajentuneet. Eli lumi kastunut ja alkanut jäätymään. Näytti hyvältä. Meni sitten ilman ennakkovaroituksia jalka kohvasta läpi. Vesi roiskahti. Kohvan alla oli vettä noin viisi senttiä. Ja sitten noin 3-senttinen teräsjää. Onneksi olin etenemässä varoen ja en ehtinyt aivan täydellä painolla saapastelemaan. Jäivät kokeilut siihen.

On se muuten aivan käsittämätöntä tuo jään muodostuminen. Eli että sitä ei muodostu. Takuuvarmasti on jää paikoin vahvaa. Parikymmentä senttiäkin, veikkaisin. Sitten on noita kohtia, joissa jäätä ei ole nimeksikään. Tulevalle viikolle on luvassa sateita ja lauhaa. Tilanne ei ainakaan tästä parane. Voi käydä niin, että tälle talvelle en laita verkkoja lainkaan jään alle. Vain kerran on näin käynyt aiemmin.

Kun jäällä ei ollut hauskaa eikä mitään tekemistäkään, laitoin reen kelkan perään ja otin matkaan sahan ja kanisterin ja ajelin Koukkusaran päähän. Siellä irroitin reen, jotta saisin kelkan käännettyä. Palasin kävellen parikymmentä metriä ja kaadoin ja pätkin muutamat koivut. Ajoin kelkan sitten hollille ja lastasin puut rekeen. Isoa kuormaa en tehnyt, sillä jouduin ajamaan muutaman satametrisen tietä pitkin ja tie on aurauksen jäljiltä kutakuinkin lumeton. Mökillä lapoin puut lanssiini. Pitelin sisällä pientä taukoa ja palasin sitten ulos. Peitin puut. Ajoin kelkan varastoon ja laitoin reen odottamaan seuraavaa kertaa. Ei se lanssi juuri pullistele puistani, mutta vähäinenkin määrä on ihan hyvä asia!

Pian alkoikin olla ruuan aika. Ja tuli pimeys. Huomiseen asti se kestää!

Perjantai, 8.11.2019

Yöllä lapselliset pakkaset. Aamuyöstä pakkanen alkoi kirimään. Huh. -17. -18. Teki mieli kuitenkin ulkohommiin. Laitoin latukoneen ja reen lähtökuoppiin, vmaikka tuskin tänään vielä niillä käyttöä olisi.

Ajelin kelkalla Koukkusaralla asti. Oli niin kylmää, että en enää ajatellutkaan puun kaatoa. Lapioin aurausvalleja tasaisiksi niiltä paikoilta, joista kelkkaurat poikkeavat teistä.

Käväisin jäällä. Uuden railon kohdalla oli tullut lisää jäätä. Lumen alla tilanne paha. Käveltiin kohtallaisen pitkä lenkki. Ehkä liiankin paha etenkin loppuosalta. Oli meille molemmille kova kierros.

Illalla Ari ja Jaana Tarralle. Ja kylästelemäänkin. Ihanien ihmisten kanssa on hienoa suunnitella tulevaa!

Torstai, 7.11.2019

Mökillä puolen päivän aikaan. Hieno ilma. Selkeää, -9 astetta. Sisällä saman verran. Otin heti kättelyssä jääsahan ja lähdin testaamaan jään vahvuutta. Rannan tuntumassa vesi oli noussut jäälle. Ja jäätynyt siihen. Näyttipä hyvältä. Kai tämä on ok! 30 - 40 metriä rannasta tulin lumiselle alueelle. Alkoi rutina. Tein koereiän. Hups, jäätä näytti olevan vain pari senttiä, ja sekin pelkkää kohvaa! Palailin varovasti vahvalle jäälle ja tein lähemmäs rantaa vesiavannon, 40x40 cm. Siinä kohtaa jäätä oli 4+8 cm, eli teräsjäätä+kohvaa. Nostin palan pystyasentoon ja sen päälle vielä palasen kohvaa sieltä syvemmältä. Tulitikkulaatikko vielä vertailukohteeksi. Otin kuvan Instagrammiin.

Kämpässä kamiina alkoi jo hieman saamaan lämpimän tuntua ja juotiin kahvit. Kamiinapuhallin on aika hyvä keksintö. Paljon nopeammin alkoi lämpö jakaantumaan. Kävin laittamassa tulet roskapönttöön. Joka paikka jäniksen jälkiä täynnä. On sitä taherrusta tullut muutamassa päivässä.

Ajattelin kokeilla pilkkimistä tekemästäni reiästä. Sohjokauhalla otin avannosta hileet ja sohjot. Laskin pilkin. Oho, se jäi kirkkaan jään päälle muutaman sentin syvyyteen. Onko sittenkin kohvan alla teräsjää? Kävin pukemassa kellutakin ja laitoin jäänaskalit kaulaani. Ja testaamaan. Ei, kyllä ensimmäinen havaintoni oli sittenkin ok. Joku ohut jääpala oli vain kääntynyt sopivasti avantoon. Kokeilin jääsahalla tökkiä jäätä ja jokaisella kevyellä iskulla jää puhkesi ja vesi pulpahti reiästä. Se siitä. Kokeilin pilkkiä, kaloja ei kuulunut, ei näkynyt, ei tuntunut. Ei edes haissut kalalle!

Käytiin kävelyllä, kun ei tullut verkkohommiakaan. Kävelyn jälkeen takkaan tuli ja syönti. Hieman yli kopallinen puuta, ja takkaan ei enää lisäpuuta. Kaminassa kulunut saman verran. Ei paha. Joskus seitsemän maissa pelit pöytiin. 

Keskiviikko, 6.11.2019

Nuuskakairan kylmyyspisteeseen varmaankin osui joku pommi, kun aamulla kylmiä paikkoja oli vähän siellä sun täällä. Läntinen ja eteläinen Suomi olivat jääneet ilman räjähdyksen roiskeita. Itä- ja Pohjois-Suomeen oli kuitenkin osumia tullut ja yksittäisiä kylmiä paikkakuntia oli laajalti.

En ollut aikoihin käynyt pannuhuoneessa. Kun nyt sattui olemaan talkkarivuoro, päätin siellä käväistä. Hyvä, remonttimiesten asentama wc-istuin oli poistettu. Taisi olla virhe sallia sen asentaminen. Jäi kävelyt aika vähiin, mutta touhusin kuitenkin hetkisen takapihalla. Raikas ulkoiluilma. Alumiinisella lumilapiolla rappasin pois lumikerstelettä. Terassilavalle jäi jääkerros. Vaatii kunnon suojakelit, ennen kuin se antautuu.

Pistäydyttiin kaupassa. Perusjuttuja. Paluumatkalla tankki täyteen. Sunnuntaina mökillä kävi aura. Täällä lienee aurattu jo lauantaina pahimpia sohjoja. Jäiset vallit siitä on vain muistona teidenreunoilla. Alkuviikosta näin, kun joku nuorukainen tarkoituksella vähän luistatteli autolla. Ensilumi sai pojassa aikaan vähän samanlaisen ilmiön, kuin lehmien päästäminen ensimmäistä kertaa talven jäljiltä ulkosalle. Pöljyys huipussaan.

Illalla muorikööri meillä. Katsoin telkkaa ja suunnittelin pikku juttuja. Uutisten ajaksi oli laitettava volumea plussan suuntaan. Hain netistä vinkkejä ja löysinkin. Menee ensi viikon alkuun toteutus, mutta eipä se haittaa. Huomenissa kun ollaan menossa kämpän lämmitykseen. Taatusti on talven tuntua. Olen aika varma, että pääsen myös verkkohommiin. Pettynyt olen, ellen pääse.

Tiistai, 5.11.2019

Tänään on taas vaihteeksi ollut välipäivien välipäivä. Pakkasta ollut toistakymmentä koko päivän ja ulkoilut jääneet vähiin. Ei tietenkän pakkasen vuoksi, muuten vai laiskotti. Eipä ole sisälläkään hiki tullut touhuiluista. Jospahan sitten huomenissa liikahtaisi sen verran, että ainakin kauppaan pääsisi!

Presidenttimme puoliso sai Kiitos eläimiltä -palkinnon. Se annettiin jossakin eläintensuojelugaalassa. Palkinnon myöntäjä on jäänyt minulle epäselväksi, mutta se nyt ei ole lainkaan oleellista. Oleellista on, mitä hän sanoi kiitospuheessaan. Ajattelin, että tuohonpa otan tällä estraadilla kantaa. Oli se puhe niin harkitsematon. En tietenkään ehtinyt avata sanaista arkkuani, kun netti jo tulvi pöyristyneitä kannanottoja. Kyllä Jenni-rukka on saanut vastaansa melkoisen ryöpyn. Eikä siinä mitkään selittelyt enää tilannetta muuta. Osa palautteesta on ala-arvoista sekin. Olisipa mukava olla kärpäsenä katossa, kun Sauli ja Jenni asiasta keskustelevat. Vai onko Saulin oltava vain hiljaa?

Tässä on viime aikoina alkanut muutamista suosikkisarjoistani uudet tuotantokaudet. Onhan siten mukava niitä katsella ikuisten uusintojen sijaan. Parhaimmasta päästä nämä uudet jaksot ovat ohjelmistossa tiistaisin ja keskiviikkoisin, joten tällä viikolla saan niistä kaikista nautiskella.

Aamulla Sodankylä oli Suomen kylmintä aluetta. Nyt illempana kovimmat pakkaset ovat hellittäneet. Meltosjärvessä kuitenkin pakkasta parikymmentä ja Suomen kylmyyspiste siirtynyt sinne. On taas polttopuulla menekkiä, kun seuraavan kerran mennään!

Maanantai, 4.11.2019

Aika mukavat pakkaslukemat nyt aamusta Nuuskakairan suunnassa. Tiran verran jäi -24 asteesta. Torniossa 10 astetta lämpöisempää.

Oli Kemiin aika kymmeneksi. Ihopolille välitarkastukseen. Tällä kertaa tilanne hyvä. Nuo naaman ja sormien pienet ongelmat ovat ns. itse aiheutettuja. Oma vika. Jos en olisi sahaillut puita enkä kastellut käsiäni, olisi ihotilanne 99-prosenttisesti ok. Nämä mainitsemani paranevat taas ennen seuraavaa reissua. Parissa päivässä. Edellinen ihopolin reissu oli 16.9. Silloin oli huulissa kirvelyä ja iho rikki. Kämmenselät, ranteet ja käsivarret ongelmakohtia. Nyt nuo pääosin parantuneet. Kun pilleri-Trexan ei ole saanut aikaa sivuvaikutuksia ja kun ihotilanne on parantumaan päin noinkin selkeästi, ei sitten vaihdetakaan lääkitystä injektiomuotoon. Se passaa tietenkin minulle. Säästöäkin tulee merkittävästi, kun tämän hetken koodit eivät oikeuttaisi edes kelakorvauksiin! Seuraava labra viiden viikon kuluttua. Sen jälkeen ilmoittelevat jatkosta.

Kemiin mennessä moottoritiellä auto tärräsi kuin pahassa horkassa. En siitä hermostunut. Tuttu juttu. Eilen kotimatkalla vanteisiin pakkautui lunta. Kun sitten kotosalla lämpimät jarrut ja muut sulattivat hieman lunta vähemmäksi, vesi valui alaspäin ja jäätyi vanteen alapuoliskoon. Siitä epätasapainosta se tärräys. Meisselillä tökin Kemissä ennen paluukyytiä pahimpia lumi- ja jääpaakkuja. Tärinä väheni ja kotosalla kolistelin vielä viimeisiä möykkyjä.

Juotiin kahvit ja lähdettiin käymään kaupassa. Tornionjoessa oli siltojen välissä paksua ahtojäätä. Joskus kauan sitten tilanne oli hieman samanlainen. Keskiväylä meni ahtojäästä tukkoon pohjaa myöten ja virtaus jakautui joen reunoille. Suurpilkeissä joen keskiosaa ei voinut kalastaa silloin ollenkaan.

Seuraava mökkireissu loppuviikosta. Jos järvessä jää on riittävän vahvaa, taitaa homma mennä verkkojen uitoksi. Jos ei, olisikohan kokon poltto jo edessä? Ja ainahan voi mennä puumetsään harrastelemaan, kun luntakaan ei ole niin kovin älyttömästi. Ja onhan aina mahdollista vain pötkötellä! Vai onko sellaista mahdollisuutta?

Sunnuntai, 3.11.2019

Hieman kuivempi keli nyt aamusta. Lunta kuitenkin sateli läpi yön ja olihan sitä sitten pihalla entisten lisäksi jopa 15 senttiä. Paikkakunnan virallisissa mittauspisteissä mentiin jo yli 20 sentin rajan. Se on vähän miten sen mittaa ja tulkitsee. Ennen tätä päivää olin vain hieman sysinyt lumia kulkureiteiltä syrjemmäs. Nyt sain huhkia kolan kanssa noin 2,5 tuntia, ennen kuin piha oli likimain ok. Linko sai vielä huilata. Ehkäpä seuraavat lumet poistan jo konevoimin??

Tämänpäiväinen lumien kolaus, eilinen kävely haulikon kanssa ja torstain ja perjantain puusavotat .... kylläpä sitä on tullut kuntoiltua tämän reissun aikana. Eipä tässä kaipaa kuntosaleja eikä juoksulenkkejä. Aikamoista jumppaa tämä on ollut. Hieman muistona näin jälkikäteen tervettä kipua siellä sun täällä. Epätervettä kipua olkapäässä. Ja sormissa haavaumia. Märistä hanskoista johtuen. Naamassa muuan pieni läiskä havupuiden käsittelystä johtuen. Eli hyvin pärjäsin!

Tänään aamusta oli -8 astetta ja siitä sitten hieman lähti viilenemään. Eilistä lukuunottamatta pakkanen on ollut aikalailla noissa lukemissa. Eilen hangella käveli joku kärpäsen näköinen. Kahtena edellisenä päivänä näin useita hämähäkkejä. On niitä vain sinnittelijöitä. Eivät ne ihan pikkupakkasiin menehdy.

Luvassa ihan tuntuvia pakkasia. Joten pikku ötököillä alkaa tehdä tiukkaa. Ollaan usein jätetty vesiastioihin hieman vettä. Pieni määrä ei jäätyessään halkaise astiaa. Riippuu kuitenkin paljon myös astian muodosta. Totesimme kuitenkin, että on aivan turhaa jättää pisaraakaan. Juoma- ja ruokaveden tuomme tullessamme ja pesu- ja tiskivedet haetaan ensi töikseen järvestä. Mihin sitä jäätä enää tarvitaan? Ehtii jano tulemaan, jos sen sulamista pitää odotella!

Todella hienot kelit kotimatkalla. Aurinko paistoi kirkkaasti ja lumiset maisemat voimistivat kirkkauden. Lumi pölisi autojen vanavedessä ja välillä sai olla hieman tarkkana. Torniossa oli ollut märempää ja paikat nyt pakkasessa karhean jäisiä.

Avasin telkkarin, kun kutoselta oli alkamassa ihan mielenkiintoista ohjelmaa. Mikä siinä oikein on, kun suomalaisissa ohjelmissa äänitysten taso heittelee. Tai paremminkin niin, että jos kuulet puheen kohtuullisesti, tulee samoilla säädöillä välimusiikit niin kovalla, että korviin vastaa. Saisi olla kotimaisissakin ohjelmissa tekstitys. Suomeksi. Voisi pitää äänen silloin minimillä.

Verotietojen julkaiseminen puhuttaa taas. Aika outoa on se, että on tullut mahdollisuus kieltää omien tietojen julkaisu. Minkälaisin perustein .... otapa siitä selvä. Minusta se olisi paras olla on tai off. Julkaistaan tai ei, mutta kaikille samalla tavalla.

Kymmenen vuorokauden ennusteessa pakkaset paranevat ja poutaa pitelee. Näillä näkymin voisin yrittää uittaa uittolautaa jään alapintaa pitkin jo seuraavalla mökkikäynnillä. Vaikka jään päällä onkin lunta, on jäähän tullut railoja ja lumi jään päällä kastunut. Näinkin jää vahvistuu, mutta epätasaisesti. Siksi jäälle menon kanssa pitää olla äärimmäisen varovainen.

Välillä suunnitelmat ovat muuttuneet. Välillä ne muuttuvat takaisin alkuperäisasentoon. On aina mukava suunnitella jotakin. Se pitää mielen virkeänä ja aivot hereillä. Eikös vain?

Lauantai, 2.11.2019

Tänään tosi lauhaa. Jo aamulla -1 aste. Heikkoa lumisadetta. Kellarissa sopiva +3,5. Meneehän se sydäntalvena lähelle nollaa. Nyt pottuja on kellarissa vain kourallinen. Vähiin käy ennen kuin loppuu!

Kun lunta oli kymmenisen senttiä, otin kelkan esiin ja ajelin aluksi Tarrantien keskipolanteen matalaksi. Tein sitten reissun sarkojen heinikossa ja kävin koukkusaran päässä asti. Siitä eteenpäin ei ollut mitään asiaa. Mätiköt, kannokot, traktoriurat ja rannalla hiekka. Siinä järkisyitä kääntymiselle. Pihalla tamppasin vielä kelkalla lunta. Vielä ei ollut lingon aika. Sekin vielä tulee ja ihan riittävän rankkana varmaan. Kelkka takaisin talliinsa.

Viilasin jääsahan. Hyvä tuli. Testasin sitä keskiviikkoiseen vesiavantooni. Uutta teräsjäätä oli kertynyt pari senttiä. Muita testejä en lähtenyt yrittämään. Veikkaisin, että kastunut olisin.

Kun aamusella ajoin kelkalla laavunkin kautta, näin siellä aivan tuoreet jäniksen jäljet. Otinkin sitten haulikon matkaan ja lähdin etsimään Jussia. Olin valitettavasti sotkenut taherrukset ja en päässyt kuumille jäljille. Teinkin sitten laajemman kierroksen. Olin palailemassa laavulle, kun yllättäen näin aivan tuoreet jäljet. Aloin niitä seurailemaan. Näinkin sitten jälkien jättäjän, mutta en päässyt ampumatilanteeseen. Jänis kierteli alueen pahimpia pöhelikköjä. Ja varmaan naureskeli minulle. Lopulta olin jo valtion rajalla ja lumisade sakeni sakenemistaan. Olin aikalailla puhki, mutta jäniksen loikat olivat pitkiä ja vain paranivat. Eli nokka kohti mökkiä ja kuivattelemaan kamppeita. Kyllä jaloissa ja selässä tuntui lumisessa mätikössä pahnostaminen. Kunto kai tässä kohisten kasvaa. Sitäkö se kohina korvissa onkin?

Maistui kuitenkin ruoka ja ei kai tässä laihtumaan pääse. Kämpässä lämmin ja masu täynnä. Mukava ottaa pikku tirsat. Oikeammin kuunnella poppikoulua ja enskaa. Kävin kuitenkin horroksessakin ajoittain. Kai siihen on oikeus ja lupa?

Ilta on vielä nuori, mutta vaikuttaa siltä, että lumikertymä ei tälle päivälle kovin kummoinen tule olemaan. Alle viiteen senttiin se jää.

Tarrantien auraus viimevuotiseen malliin. Samoin kuulemma Sirkkakoskentienkin. Alposlahdentien osalta ei ole tietoa. Käsittämätöntä!

Perjantai, 1.11.2019

Ennusteen mukaista yöpakkasta ei sitten tullutkaan. Jäi puoleen eli alle kymmeneen asteeseen. Samat kuviot kutakuinkin, kuin eilisaamuna. Matkaan löysin kalkkavajasta kuitenkin oranssin keltaiset talvikintaat. Laavun kokolta otin ojiin nähden noin 80 asteen suunnan. Saajon jälkeisen ojan ylitettyäni taivutin 3-metrisen koivunsaikaran ja laitoin toisen kintaan latvaan. Hyvin näkyisi. Talsiskelin eteenpäin. Oli tarkoitus osua koukkusaran päähän, mutta menin hieman oikealta sivuun. 90 astetta olisi ollut ok. Koukkusaran päähän metsän reunaan laitoin toisen rukkasen merkiksi. Ensimmäinen näkyi siihen hyvin, kun havupuuta ei ollut välissä. Kävelin kinnas nro 1:n luo ja jätin repun siihen ojan taakse. Jatkoin sitten sahan ja kanisterin luo ja siellä hoitelin sen nojomännyn. Talvella kelkalla ajaessa se olisi muuten soppelisti otsan korkeudella!

Takaisin repulle. Siihen kohtaan oli tarkoituksenani perustaa tämänpäiväinen retkileiri. Kaadoin kuivaa jos tuorettakin puuta. Niitä hörsmitättömiä. Ainokin tuli pian paikalle ja asentopaikka alkoi valmistumaan. Ei ollut tarkoitus koota isoa puumäärää. Oli vain aikomuksena avata kelkkaura laavulta koukkupellon päähän. Siitä jatkot olisivatkin ok. Itse linjoilta rankaa tulikin vain vähän. Aino  karsi vesurilla isoimpia. Nuotiomakkaran, kahvin ja leipien jälkeen paikan viimeistelyt. Hömötiaista ei nyt näkynyt. Paluumatkalla laavun suuntaan tein kelkalle aukkoa. Ei siinä montaakaan saikaraa tarvinnut kaadella. Taas mukava muutaman tunnin rupeama. Tavoitteet eivät olleet isot, joten ne olikin aika helppo täyttää.

Iltapäivällä ajelin autolla Tarrantien muutamaan otteeseen. Tasaista polannetta tein. Huomiselle luvassa lunta ja +1 astetta lämmintä. Jopa 10 senttiä saattaa tulla valkeaa.

Hallituksella se on homma hanskassa. Tuetaan sohvalla köllöttelyä ja kai pian on hamppuviljelyksiä talossa kuin talossa. Rahaa käytetään nyt aika omituisesti ja veikkaan, että talous menee pahasti kuralle!

Torstai, 31.10.2019

Sateli yön aikana lunta. Aamun pieni lumikuuro täydensi. Kertymää kuitenkin vain viitisen senttiä. Vanhan päälle. Pakkasta neljä pykälää. Näytti siltä, että vastarannalla ei enää ole joutsenille avovettä. Kiikarillakin tähtäilin, mutta kaikki oli valkoisen lumen peitossa. Kyllä taisi taas käydä niin, että hyvät jäät jäivät tulematta. Lunta tuli ohuen jään päälle ja jää ei pääse pikku pakkasilla vahvistumaan. Luvassa kuitenkin ajoittain pakkasiakin. Valitettavasti lauantaille luvassa nollakeliä ja lunta viitisen senttiä. Tulisi niin märkänä, että menisi järvi vesille. Sunnuntaille kun luvassa jo -20 astetta.

Hämärän väistyttyä pakkasin repun. Vähän vettä juotavaksi. Varahanskat. Kirves ja vesuri. Kevytpeite ja narukerä. Syttöpuuta ja tuohen kämyröitä. En laittanut kumppareita jalkaani, luotin jatsareihin. Niillä hyvin pärjäsinkin, vaikka paikoin syvissä mätikköpainanteissa vesi näkyikin. Ne yritin kiertää. Marssin sahan ja kanisterin luokse. Pienellä alueella oli kaatuneita ja katkenneita puita. Muutama kuiva pystyssäkin. Sopivaan kohtaan perustin tulipaikan. Kelon asensin mättäiden varaan istuimeksi. Polttopuuta nuotiota varten sahailin valmiiksi.

Kohta tuli Ainokin. Matkassa eväät. Ja pyytämäni avain, jonka olin unohtanut matkasta. Touhuiltiin rauhassa, ei ollut paineita eikä hoppua. Välillä paistettiin makkarat. Juotiin kahvit ja haukattiin palasta. Hömötiainen oli seurankipeä. Voi, kun ehdimme kaikki leivät mussuttaa! Retkipäivän saldona hyötyliikuntaa ja raitista ilmaa. Sivutuotteena muutaman viikonlopun puut pinossa. Pinon peittelin ja sidoin kiinni. Mökille tallusteltiin ennen yhtä. Haettiin siinä samalla reittiä, jonka saatamme huomenissa aukaista.

Vaikka päivä ei ollutkaan mitenkään liian raskas, kyllä köykistelyt ja kantamiset tuntuivat myöhemmin etenkin ristiselässä. Tervettä kipua. Eipä tässä ole oikein kummoisia treenejä ollutkaan. 

Keskiviikko, 30.10.2019

Kylmänlainen aamu. Meltosjärvessä -16, Torniossa -12. Jotakuinkin. Lähdettiin kotosalta kymmenen pintaan. Ilma kirkas. Maassa lunta sen verran, että sen juuri huomasi. Sorvasen paikkeilla tiellä vähän jäätä. Sihtuunan hiekkatie pölisi. Loppupätkän hiekkateitä peitti parisenttinen lumivaippa. Järvet matkan varrella jäässä. Miekojärven Alposlahtikin jäässä. Kaukana pohotti jotakin mustaa. Sulaa vettä vai uutta jäätä?

Mökillä -8, sisällä ja ulkona. Oravat pöllyyttäneet villoja. Rautaverkoissa näkyviä reikiä. Hommaa olisi taas. Ensivilkaisulla näytti järvi olevan umpijäässä. Peräti sentin vahvuisessa. Kannoin saunaan vedet. Samalla katselin, kun pari joutsenta lenteli toisella rannalla. Kurukan kohdalla pudottautuivat veteen. Siis ei ollutkaan koko järvi ummessa. Iso sula oli Kirkonveräjän-Palkimensaaren-Orhinselän-Raakonniemen seutuvilla. Vanha tuttu paikka. Aina tuo alue jäätyy muuta järveä myöhemmin. Vaaran paikkahan se on!

Vein moottorisahan + bensa/teräketjuöljykanisterin metsään. Paikkaan, jossa rytöä oli runsain mitoin. Huomenissa jos jaksaisi ryhtyä! Paluumatkalla näin kaksikin isoa lintua. Jotenkin jäi tunne, että olivat haukkoja. Jäniksen jälkiä joka paikka täynnä. Illaksi luvassa lunta. Sataa se sen myös jäälle. Voihan paska!

Tiistai, 29.10.2019

Kun olemme päivisin paljon kotosalla, tulee tv:tä katsottua paljon. Tai ainakin se on auki ja vaihtelevalla mielenkiinnolla sitä seurataan. Parikin mielenkiintoista ohjelmasarjaa kertoo eläinlääkäritoiminnasta Kanadassa ja USA:ssa. Etunenässä Dr. Pol Michiganista. Olen tiettyyn rajaan asti eläinystävällinen. Se näkyy mm. siinä, että en koskaan ottaisi eläintä itselleni. Muut tehkööt mitä haluavat. On melkolailla jännä asia, kuinka ihmisille voi tulla läheinen ja rakastava suhde eläimeen. Oli eläin sitten pieni tai suuri, kissa, koira, käärme tai pupu, voi se olla se maailman tärkein asia. Olkoon näin. 4H -toiminta on lähtöisin USA:sta. Sarjoissa ollaan päästy tutustumaan 4H-toiminnan kasvattieläinkilpailuihin. Niissä nuoret esittelevät kasvattejaan ja parhaat palkitaan ja myydäänkin. En liene paljoa väärässä, jos sanon että kyse on perinteisistä maatilojen hyötyeläimistä. Hevosista, nautaeläimistä, sioista, vuohista ja lampaista. Olin purskahtaa nauruun, kun yksi pikkupoika , jolla oli kaksoisveljensä kanssa porsaita hoidossa, lausui niin realistisen kommentin. Possuja, tai olivathan ne jo sikoja, vaivasi joku silmähomma. Sikoja oli neljä, joista kaksi oli menossa kilpailuun ja juuri niillä oli silmissä ongelmia. Pojat kuitenkin hoitivat samalla tavalla kaikkia neljää. Kun lääkäri kysyi, pitääkö tuonkin silmät tutkia, toinen poika sanoi vain tyynesti: Ei tarvitse, se syödään!

Itasella oli satanut sentti lunta. Koska emme olleet heti aamusta menossa minnekään ja oli tulossa aurinkoinen ilma pikku pakkasineen, kävin harjaamassa lumet pois auton laseista. Ettei paisteessa sula ja taas jäädy. Päivällä laitoin auton töpökkään. Kolme varttia myöhemmin kauppareissuun. Vaikka olisi huomenissa ilmeisesti lähtö mökille, ei kärryyn kertynyt mitään hirmuista kuormaa. Sunnuntaisella Prismakäynnillä oli sellaiset vaikutukset.

Tänään lähes koko Suomi on hytistellyt pakkasen puolella. Etelässä vain vähän, pohjoisessa reilummin. Lähipäivien ennusteessa Nuuskakairaan lupaillaan jo liki 20 asteen pakkasia. Ja tyyntä. Vetäähän noilla keleillä järvet riitteeseen, sehän on selvä. Etenkin kun edellisistä plussakelipäivistä on jo päiviä. Ensimmäiset jäät eivät välttämättä vielä jää pysyviksi. Toivottavasti kuitenkin, kun jäiden on aika tulla, ne saisivat vahvistua riittävästi ennen kuin päälle sataa lunta! On niin monta vaikeaa jäätalvea koettu.

Huomenna siis tarkoituksena mennä mökille lyhyen tauon jälkeen. Jos säätila pysyy ennustetun kaltaisena, voisin kävellä sahan ja eväsrepun kanssa hoitamassa pois niitä katkenneita ja kaatuneita puita, joita edellisellä reissullamme havaitsimme. Eli todellisia hyötykävelyjä ne metsäretkemme olivat. Ei ole tarkoitus kaataa puita ja tehdä pinoja tai ristikoita. Tarkoitus on vain avata reittejä ja hoitaa kaatuneet kokoon. Kun työmaat ovat hajallaan, tulee näinollen pikkuisia puukökkösiä harvakseltaan reittien varteen. Pitää ne yrittää laitella puitten alle nojolleen, että ne löytäisin sitten aikanaan lumen peittäessä tienoot.

Maanantai, 28.10.2019

Olemme Ainon kanssa saaneet eri tavoin tulleita onnen toivotuksia isovanhemmuudesta. Kiitokset tässä kaikille yhdellä kertaa ja tasapuolisesti. Mukanaeläminen on aina niin tervetullutta. Meiltäkin vielä kerran onnentoivotukset sinne kauas. Mukana eletään täälläkin ja vielä sitten nähdäänkin!

Olin laittanut kellon soimaan riittävän aikaisin, jotta ehtisin varmasti labraan ilman erityisempiä kiireitä. Heräsin kuitenkin jo tuntia ennen herätysaikaa. Olihan se arvattavissa. Varmuuden vuoksi vain kuitenkin se herätyskello. Labrassa odottelemassa vain muutamia asiakkaita. Hieman aiemmin oli kuulemma ollut ruuhkaakin, niinkuin maanantaiaamuisin yleensä tuppaa olemaan. Kotimatkalla käynti Cittarissa. Aino suunnitteli lounaaksi pizzaa ja toivoi, että haen auramurua lisätäytteeksi. Sitähän tuli. Ja tuli jotakin muutakin, mitä tällä viikolla olisi muutenkin ostettava.

Tornionjoessa jääsohjo kulkui etelää kohti. Joen molemmilla reunoilla jää oli jo hieman rantoihin kiinnijäätynyttä. Keskellä Wäylää hidas virtaus kuljetti lauttoja ja sohjoa. Viime viikolla tapahtunut pihan hiekoitus meni hieman hukkaan. Asfaltti ehti kuivua, ennen kuin pakastui. Meillä aamulla pakkasta kuutisen astetta. Mökillä tuplasti. Pohjoisempana vielä siihen tuplaus. Ihan talvisia lukemia siellä.

Pitsoista tuli mahtavia. Täytteitä oli niin runsaasti, että syötävää piisaa toiseksikin kerraksi. Nam. Pitkästä aikaa tällaistakin! Ruuan jälkeen olisi tehnyt mieli olla pötköllään, mutta en tehnyt niin. Netistä huomasin, että Motonetissä loppuu erään tuotteen myynti. Se oli laitettu alennukseen samoin kuin sen oheistarvikkeetkin. Etenkin oheisia oli hyvin vähän enää varastosaldon mukaan. Eli äkkiä liikenteeseen. Laitteita oli hyllyssä vielä muutamia. Oheistarvikkeista toisen ostin viimeistä myöten pois, toisenlaatuista jäi pari pakkausta. Kävi tuuri, kun sain nuo ja sain edullisesti. Jo keväällä olisi ollut syytä tehdä hankinta! Katsoin illalla uudestaan netistä ja kyllä oli varastosaldot muuttuneet ostosteni verran.

Illalla hieman kevyttä lunta. Pakkasen puolella koko päivän. Lapin huippupakkaset hieman hellittivät. Vaimoväellä peli-ilta. Nyt Kivirannalla. Touhusin illan omiani. Eli katselin telkkua!

Sunnuntai, 27.10.2019

Kellot on taas siirretty talviaikaan. Illalla pimeys lyö vasten kasvoja entistä varhaisemmin. Sellaista se on, ei voi mitään! Pouta-aamu. Sadetta ollaankin saatu nyt vähän jatkuvalla syötöllä. Järvikylien isoilla järvillä vesi nousee kohisten. Nyt alkanut pouta saattaa pelastaa yliläikkymisiltä. Pakkaset hiipivät pohjoisen suunnasta. Pian pakkasen puolella koko Suomessa. Viimeiset vesilinnut kääntävät nokkansa etelää kohti.

Tuo kellojen siirto on aika turhaa puuhaa. Tulikos siitä päätös, että se loppuu lähitulevaisuudessa? Nykyään suuri osa kelloista osaa muuttaa itsensä oikeaan aikaan. Ne saavat oikean kellonajan verkosta tai radioaaltojen kautta ja itse asiassa pitävät oikean ajan aina kohdillaan. Perusmalliset, vanhat kellot on eri juttu. Hieman tämän aamupäivän ohjelma oli mennä sekaisin, kun lähdettiin kauppareissuun. Aikaisessa oltiin. Muistin kuitenkin heti liikkeelle lähdettyämme, että kauppakeskus ei olekaan vielä auki. Joten suunnistimme Prismaan. Tarve oli vain maidolle ja hedelmille, mutta hetken kierreltyämme oli ostoskärry puolillaan!

Mukavia pakkaskelejä nyt luvattu ensi viikoksi ja enemmänkin. Ei siinä isot järvet vielä jäädy, kun pakkaslukemat jäävät kuitenkin liian miedoiksi. Sadetta luvassa vain hieman. Kylläpä olisi tulevalla viikolla hienot ulkoilu- ja työilmat. Viikko kuitenkin on huomenna aloitettava labrakäynnillä. Mökille mennään sitten jossakin vaiheessa. Se asia tulee eteen sittten kun tulee!

Lauantai, 26.10.2019

Torniokin sai lunta aamuyöstä alkaen. Tosin se suli kutakuinkin heti pois. Mutta kuitenkin. Kun päästiin iltapäivän puolelle, sateet olivat ohi. Plussalla pari astetta. Siitä sitten vähitellen viilenemään.

Tuo harmaantuva kuontalo yläosassani on ollut leikkaamatta jo 2,5 kuukautta. Hoitamattomuuden näkee ja tuntee ja siksi katselinkin netistä, onko parturiliikkeeni näin lauantaisin auki. Olihan se. Yhdeksästä kolmeen. Käväisin kymmenen tienoilla kurkkaamassa paikan päällä, mutta en mennyt sisälle asti. Pari ihmistä oli jonossakin parturintuolissa istujien lisäksi. Joten palasin kotiin. Uuden vakoilureissun tein tunnin kuluttua. Tilanne oli muuttunut sen verran, että odottajia oli yksi enemmän. Ok, jätetään tuonnemmaksi.

Oli suunnitelmissa käväistä Haaparannan puolella. Joissakin kodintekstiilikaupoissa. Ainolle tuli ennen lähtöämme puhelu ja treffit kauppakeskukseen. Ehdimme kuitenkin käväisemään Hemtexissä ja sieltä pikimmiten takaisin Suomeen ennen tärskyjä. Palasin ulkomaille ja menin käymään melko tuoreessa liikkeessä. Olin varma, että ostokseni tulevat mahtumaan kouriini ja siksi en ottanut kärryä. Toinen mahdollisuus oli sellainen vedettävä kori. Suuri kuin mikä. Joten en ottanut koria enkä kärryä. Nopeasti kuitenkin hoksasin, että kyllä tässä joku kori pitäisi olla. Palasin tuoreita jälkiäni, mutta kärryt ja korit olivat portin takana ja vastakarvaan en siitä päässyt. Menin kassoille ja sieltä löytyikin se perinteinen kori. Ei mikään sadan litran jätti!

No joo .... äkkiä se kori oli aika täysi. Eivät olisikaan kourat piisanneet. Ei taskutkaan. Monenmoista pientä tarpeellista. Olivatko kaikki tarpeellisiakaan. Maailma on pieni. Tuttuja oli samassa puodissa. Soitin Ainolle, että jokos olette ehtineet juoda kahvit. Juuri lopettelemassa kuulemma, mutta ehdimme mekin vielä nisukahville. Koti alkoi jo vetämään puoleensa ja uusille kierroksille ei ollut haluja. Jätin Ainon kotosalle ja päätin vielä tehdä viimeisen yrityksen parturiin. Jonossa ei ketään ja aukioloakin toista tiimaa jäljellä. Hienoa! Vartin päästä pääsin pu.. eikun penkille. Siistittiin reippaalla otteella. Tuli niin komea, kuin tästä aihiosta on mahdollista saada! No, katseenkestävä .... melkein!

Tässä kahden vuorokauden ajan on saanut röyhistellä rintaa. Isoisänä. Ja nyt sitten vielä kerran sinne 483,3 kilometrin päähän sydämelliset ja ansaitut onnen toivotukset. Suomessa isovanhemmille löytyy kohtalaisen paljon erilaisia nimityksiä. Jotkut ovat yleisiä, koko kansan käyttämiä. Toiset alueen tai murteen tuomia. Mitähän me tulemme olemaan??

Perjantai, 25.10.2019

Illalla tauolle mennyt sade palasi aamuyöllä entistä voimakkaampana. Kyllä oli viisas päätös jäädä kotiin! Hammastahnatuubini oli tyhjentynyt eilen. Otin uuden ja otin samalla uuden hammasharjankin käyttööni. Eikös nyt ole hammasharjan vaihtovuosi?? Kumpikohan se oli syypää, kun etuhampaasta lohkesi pala hampaita harjatessani? Uusi tahna vai uusi harja?

Autoon sitten kipitettiin niin, että vesi roiskui lätäköistä. Emme aivan pahoin kastuneet. Käytiin ostosreissu, mutta elintarvikkeet eivät tällä kertaa kuulunut ohjelmaan. Viikonloppuostoksethan ruuan osalta tehtiin jo keskiviikkona.

Taas satoi koko valoisan ajan ja ajoittain aika rankastikin. Kyllä taas vesien pinnat nousevat. Illalla sade muuttui ajoittaiseksi. Ja tihkuksikin. Pihalla lämmintä 8 astetta. Mökillä puolet siitä. Kyllä lumet ovat menneet keskilappia myöten. Iltamyöhään sateet taas yltyivät. Keskilappi menossa pakkaselle. Saattaa olla siellä aamulla melkoinen keli! 

Torstai, 24.10.2019

Jassoo ... kaksi kuukautta jouluaattoon! Toisikohan se pukki lahjoja, jos vasta tässä vaiheessa alkaisi kiltiksi? Vieläkö ehtii? Aamuyöllä aivan heikkoa pakkasta. Ja poutaa. Yhdeksän jälkeen lämpeni monta astetta. Alkoi pian vesisade. Oltiin tutkittu ennusteet tarkoin ja jo ennen sadetta olimme päässeet samaan lopputulokseen: jäämme Tornioon! Aika helppo päätös. Sunnuntaista eteenpäin on luvassa pakkaskelejä. Eli ensi viikolla voitaisiin mennä mökille vaikka jo aiemmin viikolla. Seurataan tilannetta!

Alkuiltapäivästä Nuuskakairan puolellakin lämpeni. Siellä heikko lumisade muuttui märemmäksi. Rapakelit! Kodin lämpimässä juotiin päiväkahvit. Rasvasin minkkiöljyvoiteella nahkasaappaani ja talvikenkäni. Näin kaupunkioloissa olen kauppareissuilla pärjäillyt vielä sandaaleilla. Ensi viikosta en tiedä, joten siksi tuo talvikengkähuoltokin ohjelmassa. Nuo nahkasaappaat ovat vielä kohtuullisessa kunnossa, vaikka ovat vuosia vanhat. Voi silti tulla uusien hankinta eteen. Jos jossakin tulee vastaavat tai samanlaiset tarjoukseen, on hankinta selvä.

Kahden maissa havahduin, kun pihalla käväisi työkone. Vesisade, 3-4 astetta lämmintä ja pihan hiekoitus meneillään! Mitä järkeä? No, vettä luvassa pari vuorokautta putkeen. Mutta kun sunnuntaina saapuu pakkasrintama, saapuu myös liukkaus. Nyt liukkaus on torjuttu jo etukäteen. Kyllä kai siinä oli järkeä!

Paistoin pannullisen Miekojärven muikkua. Oli pikkuisen hyvää! Vaikka kuha on hyvänmakuinen kala, kyllä muikku hakkaa sen maittavuudessaan tullen - mennen!

Kun ilta alkoi pimenemään, loppui sateen tämä vaihe Merilapissa. Pohjoisempana sade vielä jatkui. Sohjoa siellä maassa. Saatiin myös uutisia. Niitä mahdollisimman mieluisia. Voi että! Juotiin sen kunniaksi kahvit.

Yöksi ei pakkanen tule ainakaan Tornioon. Tuskin mökillekään. Huomiselle sadetta ja tuulta. Niinkuin lauantaillekin. Pärjäillään! Mitenkäs muutenkaan!

Keskiviikko, 23.10.2019

Jostakin syystä nukuin aamulla melkein yhdeksään asti. No, vaikka se on harvinaista, on se kuitenkin sallittua! Ehkäpä tuollaisella aamun nukkumisella kuitattiin lyhyempiä yöunia.

Aamupäivän ohjelmistossa kauppareissut. Kahdestaan käytiin ensin perustarvikkeiden perässä. Sitten itsekseni pistäydyin Motonetissä ja tankilla. Eli näinhän se meillä tapahtuu yleensä mökille lähtöä edeltävänä päivänä.

Lauantaina ostamani puhelimen pidike oli yhä asentamatta. En sitä ollut asentanut, kun varsinainen tarve hieman siirtyi. Pidikkeessä oli teippi kojelautaan kiinnittämistä varten. Parantelin kuitenkin kiinnitystä ja eiköhän asennukseni nyt kestä niin talven pakkaset, kuin kesän helteetkin. Jälkimmäinen etenkin oli vaaravyöhykkeessä ennen parannuksiani.

Illalla rouvien peli-ilta meillä. On se. Pitäisi joskus nauhoittaa sitä sirkusta. En siis mitään pahaa tarkoita. Sehän on vain mukavaa, kun on hauskaa! Katselin pelin aikana välillä telkkua, välillä surffailin netissä. Perjantai ja lauantai: kyllä näyttää sää tosi kehnolta. Vettä tulee. Torstainakin sataa. Aluksi ehkä lunta kunnes sade muuttuu vedeksi. Sunnuntaina saattaa sataa aluksi lunta. Sitten tulee pakkanen, joka muuttaa kaiken. Olisi suotavaa, että sateessa olisi kunnon taukoja. Jos mökille ollaan tosiaan menossa, saa ainakin metsurihommat unohtaa kaatosateessa. Kyllähän se hieman mietityttää. Tulevat pari vuorokautta ..... jännitys tiivistyy!

Tiistai, 22.10.2019

Eilinen antoi jo hieman talvista tunnelmaa. Tänään vesisade oli pyyhkinyt tuntumat tiehensä heti aamuyöstä. Tiedossahan se oli. Mutta silti ...

Tälle päivälle päätin tehdä sen Fejoada-keiton. Se ei ole monimutkainen tehtävä, mutta kun tarkoituksena on tehdä sitä 10 litraa, joutuu siinä touhuilemaan hieman pitempään. Yksi työläämpi vaihe siinä on lihan kypsytys. Tällä kertaa käytin kaksi kiloa naudan jauhelihaa. Kahden kilon könttiä ei oikein voi paistaa yhtenä annoksena, vaan se on kypsennettävä osissa. Viisaana kokkina olin ostanut sipulit valmiina silppuna. Ei muuta kuin aukoa muutama 200-gramman pakaste ja antaa kuullottua. Paprikat pilkkoi Aino. Se olikin varsin ystävällinen teko, sillä meikäläisen sormihaavat eivät olisi tykänneet paprikan väkevyydestä. Paprikasalamia pilkkoessani oli minulla vinyylisormikkaat suojana. Aino ehti siinäkin apuun. Meni kaksi tuntia aloituksesta siihen, kun kaikki ainekset olivat jo 15 litran kattilassa ja keitto sai alkaa hiljaisen haudutuksen. Aurinkokin sitten jo kiilahti.

Annoin hiljalleen keiton kiehua. Tunnin kuluttua syötiin. Hyvää oli, niinkuin ennenkin. Ei jaksettu ihan kaikkea syödä. Pakkaseen laitettavaa riitti 13 tupla-annosta. Mökille tosi maukasta pakkaskelien ruokaa! Nyt meillä on valmiina niin paljon valmisruokia, että on pidettävä taukoa, ennen kuin uusia valmistetaan. Nyt pitää keskittyä vähäksi aikaa syömiseen!

Iltapäivällä satoi aika lailla. Huomiselle eli keskiviikolle luvassa poutaa. Siitä eteenpäin sitten vesisadetta. Runsastakin. Tässä pitää pian ratkaista, mennäänkö torstaina tai perjantaina mökille. Eli makoillaanko sateelta suojassa kotona vai mökillä. Ensi viikolle tarjolla sitten pakkasia. Kokemuksesta kuitenkin tiedetään, että mihinkä voi luottaa: ei mihinkään. On kuitenkin selviö, että kyllä mökillä tulee liikuntaa säästä huolimatta. Ei siellä oikeasti sadettakaan pelätä.

Päivällä järjestelin hieman pakastimia. Vapautin tilaa keitoksille, jotka olivat ulkovarastossa esijäähtymässä. Ennen puolta yötä laitoin keitot pakkasen puolelle. Hyvin ne mahtuivat. Mutta ei todellakaan nyt kannata valmistaa uusia annoksia, ennen kuin saamme nämä entiset kulutettua likimain lopuilleen. 

Maanantai, 21.10.2019

Vaikka pakkasäijällä onkin nyt aika tiukka ote, näyttäisi se viikolla lipeävän. Luvassa ihan pohjoista myöten plussakelejä ja vesisateita. Tietenkin on niin, että jos todellisuus onkin 3 astetta ennustetta kylmempää, talvi vain paranee. Siis pohjoisessa. Tornioon luvataan 6-7 astetta lämmintä. Tämän aamuinen talviselta näyttävä hieno maisema muuttuu taas mustaksi. Voi rumuuksien rumuus!

Siivouspäivä. Minun tehtäväkseni määräytyi imurointi. Teinkö sen huolella, kun Aino kehui sen olleen vuosisadan imurointi. Vai oliko tarkoitus saada minut jatkossakin helposti letkun varteen? Imuroinnin jälkeen tarkistin sivuiltani Fejoadan ohjeen. Raaka-aineluettelo on melko lyhyt, mutta kirjoitin kuitenkin paperille ainekset, joita aioin käyttää. Vuosien mittaan olen tehnyt Fejoadaa monen monituista kattilallista. Niitä 10 litran annoksia. Olen vaihdellut raaka-aineita hieman. Etenkin lihoja ja lihajalosteita. Joskus olen käyttänyt kanaakin. Kelvollista varmaan tulisi myös niin, jos vaihtaisi lihan kokonaan korvaaviin tuotteisiin. Niihin papu- ja kaurajuttuihin. Lihan maulla tässä ruuuassa ei ole valtavaa merkitystä. Maku kun tulee muista osasista.  Tämän keiton keittelen vasta huomenissa. Tälle päivälle oli eri sapuskat.

Tuuletusikkunat olivat yläkerrassa auki siivouksen aikana. Myös aika kauan jälkeenkinpäin. Ikkunoissa ei ole sääskiverkkoja. Eikä lintuverkkoja. Talitiainen olikin jossakin vaiheessa tullut sisälle ikkunan raosta. Huomasimme sen vasta, kun se tuli alakertaan. Sain sen aika helposti kuitenkin pihalle takaovesta. Jätöksiä ei löytynyt. Entä jos olisi jäänyt sisälle silloin, kun lähdemme mökille tai reissuun? Joskus naapurin kissa on pärähtänyt sisälle avoimesta takaovesta. Se kyllä tajusi aika nopeasti tulleensa väärään asuntoon. Entä jos kissa sattuisi jäämään kämppään useammaksi päiväksi??

Sunnuntai, 20.10.2019

Olikin pohjoisessa jo ihan oikeat pakkaset. Ylälapissa parikymmentä. Torniossa 7-8, 100 kilometriä pohjoisemmassa eli Pello-Ylitornio -seutuvilla kymmenkunta. Noilla lukemilla alkaa olla jo vaikutusta. Ylälapissa pakkaset ovat jatkuneet jo kauemmin ja lunta on siellä sadellut. Talvi lienee siellä saapunut nyt jäädäkseen.

Tuossa päivän mittaan selvisi, että lähipäivien osalle tehtyjä suunnitelmia on muutettava. Yllätys se ei ollut. Enemmän olisi ehkä yllättänyt se, että suunnitelmat olisivat toteutuneet. Suunnitelmat eivät toki peruuntuneet. Niiden toteuttaminen vain siirtyi jonkun verran.

Olen etsiskellyt mökiltä ja kotoa yhtä kirjaa. Ei se vain ota löytyäkseen. Olenko sen lainannut jollekin? En muista, ainakaan varmaksi. Etsintäkuulutan sen kuitenkin: Teo Sorri: Nuuskakairan tarinoita.

Itapäivällä pistäydyin kauppakeskuksessa. Tokmannin kierrettynä ostoskassi oli yhä tyhjä. Cittarista löysin hieman yllättäen etsimäni. Otin sieltä lisäksi maitoakin. Kiinnitti kauppakeskuksen käytävillä huomiotani sellainen asia, että siellä pyöri aikaansa viettämässä runsaasti lapsia. Noin 10 - 12 -vuotiaita. Liekö sunnuntain iltapäivä kauppakeskuksessa heillä normaali ajanviettopaikka? Jollakin taisi olla ikävä kotiin pelikoneen ääreen. Oli jumittunut Cittarin tyytyväisyyskyselykosketusnäytön ääreen. Kehuiko vai haukkuiko, en alkanut vahtaamaan. Kun kauan naputtelee, ehtii siinä vaikuttamaan asioihin??

Lauantai, 19.10.2019

Yön sateet olivat lähes silkkaa vettä. Auton tuulilasilla aamulla kuitenkin vielä merkkejä kylmemmästä. Keskisessä Lapissa lumipeite vahvistui reippaasti. Oltiin päätetty jo ennen mökille tuloamme, että lauantaina palaillaan kotiin. Niinpä touhuilimme asioita järjestykseen siinä mielessä. Mahdollista on myös, että pakkaset voivat olla kireitäkin ja siksi minimoimme vesien määrät, mitä jätimme. Pikku määrät jäätykööt. Eivät riko astioitakaan. Kyllä sa talvi jo ovella kolkuttelee. Ja järvessä vesikin taas nousussa. Mikähän poikkeama se taannoinen oli?

Käytiin pieni kävelylenkki. Nyt kun minullakaan ei ollut tälle visiitille isompia työsuunnitelmia, ollaan tehty lyhykäisiä kävelylenkkejä. Kotosalla lenkille lähtö on haasteellisempaa. Monestakin syystä. Tärkeä syy mökille lähtöön onkin aina se, että tulee oltua ulkona ja liikuttua. Kyllä kannattaa mökkeillä, vaikkei olisikaan mitään erityistä tekemistä. Nyt kuitenkin kävellessämme tutkailtiin laajemmin tykkyvahinkoalueita. Ja myös mahdollisia ensi talven koivunkaatoja. Hyötyliikuntaa.

Kotimatkalle laitoin puhelimesta navigaattorin päälle. En ole tainnutkaan sitä käyttää, sillä siellähän kirkasääninen nainen ilmoitteli käännöksistä. Englannin kielellä. Uutuuksia minulle. Ohjelmisto reagoi hyvin nopeasti tilanteisiin, kun valitsin eri reitin kuin laite. Lopussa sillä tuli kuitenkin pikku moka, kun neuvoi pitemmälle reitille. Kauan sitten olen ostanut sellaisen halvan pidikkeen, jolla puhelimen saa kiinni tuuletusritilöihin. Se ei ollut laatukamaa. Lisäksi sille ei meidän auton ritilöistä löytynyt hyvää paikkaa. Aina oli ratti edessä. Ja toisessa reunassa se haittasi muita toimintoja. Siksi kotosalla iltapäivällä kävinkin hakemassa toisenlaisen pidikkeen. Testaillaan sitä varmaankin ensi viikolla. Sain myös laitteen puhumaan suomea! Hyvä Timo!

Täytyy tunnustaa, että kyllä tämä lauantain vietto kotosalla on ollut ihan mukavaa. Kotiin tulolle jo nyt lauantaina on omat syynsä ... niistä hieman myöhemmin viikolla. Näyttäisi siltä, että nyt on mukavan kylmää hetken. Sitten päivä tai kaksi lauhempaa, mutta sen jälkeen hönkäykset käyvät taas pohjoisen suunnalta ja alkaa olla miinuksen puolella yötä ja päivää. Ja sadetta. Lumikolille töitä!

Perjantai, 18.10.2019

Nollakeliä. Heikkoa lumisadetta. Maa sula, ei pääse lumi kertymään. Eipä ole kummoisia nämä loppusyksyn askareet. Kokoilin rantatörmältä ja -kivikosta sinne pätkimiäni pusikkorisuja. Aino sitoi niistä kolme kookasta kimppua. Kelkalla sitten kokkoon, kun on sen aika. Viimeiset (?) veneet vielä pörräilevät järvellä. Hyvä kelihän siellä vielä oli.

Käveltiin aamupäivän metsälenkki. Saajon ja Isoladon sarkapellon välissä paljon kaatuneita ja katkenneita puita. Lumen jäljiltä. Sellainen keskittymä. Eilen toisen reitin varrella ja nyt nämä ... kylläpä olisi reippaalle miehelle hommaa. Jospa ensi kesäksi virkistyisin....

Käytiin kahvin jälkeen Isovaaran tiellä. Olin luullut, että puut oli sieltä jo ajettu, kun rekan jälkiä ei ollut tullut vaaratielle enää vähään aikaan. Erehdyin pahasti. Tien varsi oli täynnä puupinoja 3-4 kilometrin matkalla. Konemies kuskasi lisää puita rekkojen ulottuville. Käännyttiin takaisin, ettei jäädä mottiin. Olikohan kauempana vielä kaatohommatkin käynnissä? Kolme-neljä vuotta sitten tuo tie peruskorjattiin kunnolla. Nyt käytettyjä kymppitonneja kuoletetaan korkojen kera. Näinhän se menee. Jättäisivät kuitenkin maat ronkkimatta!

Käytiin toinenkin kävelyreissu. Vein samalla aluksi jotakin jonnekin, minne se kuuluu. Tälläkään reissulla emme havainneet minkäänlaista riistaa. Teiden varsilla etenkin lintuja on ollut runsain mitoin, mutta täällä nyt hiljaista. Eipä kyllä ole ollut haulikkokaan kävelyreissuilla matkassa.

Koko päivän sadellut heikosti lunta. Illemmalla muuttui vedeksi. Meni asteen-pari plussallekin. Hieman pohjoisempana oikeaa lumisadetta ja pakkasta. Siellä talvi jo hyvällä mallilla.

Torstai, 17.10.2019

Mökillä oltiin puoli kahdentoista aikaan. Loppumatkasta näytti jonkun verran talvisemmalta, kun maassa oli aavistuksen verran lunta. Perillä pakkaskeli, -2 astetta. Sisällä +1. Tyyntä. Kalakelit parhaimmillaan! Sisällä ja saunassa vedet sulia. Vrkkohuoneessa ämpärissä riite. Matkalla pikkulampia jäässä. Saattoi olla siinä rengashommassa perää, sillä nyt en tuntenut mitään outouksia ajossa. Hyvä juttu!

Juotiin kahvit. Käveltiin kanavan takaisessa metsässä. Arvioitiin tulevia polttopuukohteita. Sulan maan aikaan pitäisi käydä yksi reitti perkaamassa. Koivut ovat jääneet lumitalvien jälkeen kaarelle. Monin paikoin katkenneitakin. No, kyllä puumme saamme jälleen kerran. Jostakin.

Kärräsin laavulle suojaan puuvajan terassilta siihen kasatut kokkoainekset, joita on kertynyt kokon rakentamisen jälkeen. Sain sitten siihen terassille tilaa. Ja sijoitin molemmat kottikärryt ja maitokärryn vapautuneeseen paikkaan. Hain kolalapiot terassille. Kyllä se lumi joskus tulee, vaikka iltapäivän aikana lumikerros pihalta katosikin. Järjestelin verkkohuonetta talviseen järjestykseen. Pihalla verkkokepit ja vesikelkka lähtöviivalle. Jäätkin vielä tulevat. Toivottavasti.

Käytiin toinenkin kävelylenkki. Sakeahko lumikuuro kävelyn jälkeen ei saanut maahan lumikerrosta. Märkää oli. Hämäräksi alkoi muuttua. Takkaan vain tuli ja pelihommiin.

Keskiviikko, 16.10.2019

Vaiheeksi lauha yö. Ei tarvinnut laittaa autoa lämmitykseen aamulla. Tuo lämmitys onkin jäänyt aika satunnaiseksi toimenpiteeksi eläkkeelle jäätyäni. Jos olen pakkasilla kotosalla ja en ole lähtemässä autolla liikenteeseen, en turhaan lämmitä autoa. Jos tulee tarvis, laitan lämmityksen tuntia ennen päälle.

Nyt siis lähdimme ilman lämmitystä liikenteeseen. Tällä kertaa suuntasimme Tokmannille. Siellä oli Juhla Mokka tarjouksessa. Kaksi pakettia kuudella eurolla. No, vitsi vitsinä, ei kahvitarjous ollut syynä. Toki kahvikin kelpasi, mutta ihan muute etsimme ja sitten löysimmekin. Cittarista lisäksi vähän perusjuttuja viikonlopuksi.

Kotona kahvit. Lähdin vielä pieneen reissuun. Huoltoasemalta bensaa tankki täyteen. Lidlistä paistopisteen piirakoita ja tuoretta lohta sekä kylmäsavukirjoa. Sitten sinne rengasliikkeeseen. Suhteellisen nopsaan oli takapyörien pyörimissuunnat vaihdettu. Keväällä sitten tutkitaan, ehtikö tuo virhe aiheuttaa haittaa. Eli irtoaako nastoja poikkeuksellisen paljon. Rengasliike lupasi korvata vahingon, jos näin käy. Nastojen irtoamisen lisäksi on muitakin asioita, miksi pyörimissuunta pitää olla oikein. Renkaat on yleensä suunniteltu niin, että niiden urat syrjäyttävät veden ja loskan tarkoitetulla tavalla vain pyöriessään oikeaan suuntaan. Renkaat voivat olla myös rakennettuja niin, että jos ne ovat väärällä puolella, ajo-ominaisuudet huonontuvat. Viime mökkireissulla hieman moitin, että renkaat käyttäytyivät omituisesti. Oliko oikeasti näin, vai kuvittelinko vain?

Huomenna eli torstaina taas mökille. Luvassa aavistuksen talvisempaa. Pakkanen voittamassa taistelun lämpötilaherruudesta ja luntakin jo luvassa. Useampia senttejä, muttei ihan lingottavaksi asti. Tiettävästi. Mukavalta se tuntuisi, jos maa alkaisi olla pysyvästi valkoisena tälle syyspuolelle.

Tiistai, 15.10.2019

Aamulla aika kelpo pakkanen. Jotakin -7 Torniossakin. Laitoin joskus puoli kymmenen aikaan auton töpökkään, sillä olin varannut aamutuimaan sen katsastuksen. Kello yhdeksitoista sen sain. Olin hyvissä ajoin liikenteessä. Pankkiautomaatin kautta katsastusaseman pihaan. Menin sisälle jo varttia ennen aikaani, mutta auto pääsi heti tarkastukseen. Ei ollut ruuhkaa. Olihan siinä yksi juttu, jonka ansiosta auton olisi voinut hylätä. Takarenkaat kun oli asennettu suinpäin. Sanoin, että menenpähän tästä samaa kuumaa rengasliikkeeseen. Saavat vaihtaa ja korjata virheensä!

Niin sitten meninkin. Sain ajan huomiselle iltapäivälle. Tuli sitten vahvistus tekstarina. Olikin ylihuomiselle! Soitin, ettei se käy! Palautettiin se huominen. Muutettiin kellonaikaa.

Päiväkahvin jälkeen käytiin ulkomaan puolella parissakin puodissa. Toisesta löysimme ostettavaa mutta toisesta emme. Olisihan siellä jotakin tietenkin ollut, mutta tällä kertaa ei sitä, mitä haimme. Palattiin kotosalle. Syötiin ja alkoi rauhallinen loppupäivä.

Iltasella katselin taas joitakin mieliohjelmiani. Meikäläisen laitteissa pääosin kanavilta 167, 251 ja 292. Välillä muiltakin. Osa ohjelmista on uusia jaksoja. Osa vanhoja uusintoja. Se vain on ihme ja kumma, kun eivät osaa laittaa ohjelmatietoihin, mikä tuotantokausi ja mikä jakson numero. Sama ohjelmatieto vain kulkee kerrasta toiseen mukana. Liian iso asia palvella kunnolla??

Näyttäisi siltä, että vesi on lähtenyt hienoiseen laskuun järvellä. Sille en löydä syytä tai en osaa lukea alueen järvien juoksutuksia ja muita tilastoja. Voi olla niin, että sade on ollut vain niin vähäistä. Ei sen pitäisi lumenakaan olla satanut valuma-alueella. Lumitilanne on vaihdellut. Idässä ja pohjoisessa lunta on ollut ja osin mennytkin. Talvi ei kuitenkaan ole ihan vielä näille kulmille tullut. Ei se kuitenkaan paljoa vaatisi. Voi se tulla nopeastikin jos on tullakseen.

Maanantai, 14.10.2019

Silloin viikko sitten tiistaina, kun pistäydyimme päiväseltään kotosalla, laitoimme lataukseen puhelimet, powerbankit, reitittimen ja läppärin. Kaikki ehtivät latautua täyteen käyntimme aikana. Sama juttu eilen, eli kaikki nuo latautumaan. Lisäksi oli parit akkukoneakut. Ja noiden lisäksi latausta kaipasi kolme perusakkua. Yksi on veneakku, kaksi keittiön pöydän (peli)valoakkua. Toinen niistä oli itse asiassa varalla sitä varten, jos tulisi isommat kiilaukset grillissä. Se toimisi virtalähteenä kiilausvalolle. Systeemi on nykyään siis toinen, en enää tuo mökistä roikalla virtaa grillivalolle. Nuo laitteet latautuivat suhteellisen sukkelaan. Akkujen kanssa oli hieman toisin. Veneakun laitoin ensimmäiseksi laturiin kiinni. Onkohan se jo taipaleensa loppuvaiheessa, kun sen täyteen lataaminen kesti peräti 16 tuntia. Viimeinen 25% 8 tuntia. Eli vasta tänä aamuna se oli täysi. Kesällä oli ehkä luotain jäänyt kerran päälle, kun virtaa ei eräänä päivänä akusta löytynyt. Sen jälkeen käyttö on ollut sen verran vähäistä, että se ei ole koskaan tullut kunnolla ladatuksi. Mene ja tiedä.

Toinen akku oli latautumassa 4,5 tuntia ja kolmas noin 4 tuntia. Melkein koko aika oli tuota viimeistä 25 prosentin latausta. Eli ne vaikuttavan olevan ok. Illalla laitoin vielä veneakunkin uudelleen lataukseen. Ei se aivan sökö olekaan. Oli se pitänyt virtansa ainakin sen 10 tuntia!

Käytiin pieni kauppareissu. Mökilta tosin tuotiin melkoinen määrä ruokatarvikkeita takaisin, mutta aina on jotakin pientä hankintaa. Joku käy vähiin ja loppuminen harmittaisi, vaikkei katastrofi olisikaan. Ja kyllä kotona jääkaapin valikoima poikkeaa mökin vastaavasta.

Kauppareissulta palatessa oli lämpötila jo sen verran plussalla, että viimeisetkin lumenrippeet olivat katoamassa. Se siitä talvesta tällä kertaa.

Vaimoilla peli-ilta Kivirannan puolessa. Touhusin sitten siinä joutessani 30 jauhelihapihviä pakkaseen. Pienehköjä, mutta takuulla sitäkin maukkaampia. Eilisiltana meikäläisellä sama harrastus mutta eri raaka-aineet.

Ollaan tehty pieniä suunnitelmia tuleville päiville ja ensi viikonkin osalle. Ei mitään täydellä varmuudella tapahtuvaa, mutta onhan kuitenkin mukavaa välillä jotakin pähkäillä. Tässä pitää pähkäillä myös auton katsastamista. Ihan sattumoisin se tuli mieleeni. Parisen viikkoa on mennyt niin nopsaan, että en ollut muistanut koko asiaa, vaikka olen tiennyt sen tulevan eteen.

Sunnuntai, 13.10.2019

Viikolla oli meidän eläkeihmisten lisäksi paikalla niitäkin, jotka vielä joutuvat työelämässä leipänsä hankkimaan. Eli lomilla tai muilla vapailla viettivät nyt kalaviikkoa. Lauantai-iltana kalalomat olivat jo päätöksessä. Viikonloppun viettäjiä puolestaan saapui sitten vielä yhdeksi yöksi. Ei siis ihan iso ihme ollut, että ilta päättyi karaokeen. Minäkin sakissa mukana ja peräti myöhään. Jotkut kuitenkin löivät ajankäyttöni peräti 150 minuutilla. En olisi jaksanut. Kyllä eläkeläiselle riitti vähempikin. Olipa joukossa yksi ensikartalainenkin Tarran kävijä. Siitä se lähtee?

Aamulla nollakeli. Löysä tuuli lännen ja luoteen väliltä. Olisi vihdoinkin Tarrassa kalailma. Mutta nuotta oli jo talviteloilla. Ja itse asiassa viimeinenkin vene nousi Tarran törmälle. Järvellä kuitenkin vielä liikennettä. Harvenemaan päin kuitenkin. Minulla ei juurikaan ollut enää mitään siirreltävää tai raivattavaa. Ne jutut olivat hoidossa jo aiemmin. Kyllähän siinä oli jo jonkunlaista lopullisuuden tuntua. Ja kyllä olokin oli jo helpottunut ja tyytyväinen. Niin se on aina, kun kausi vaihtuu tai jotakin merkittävämpää on saanut päätökseen.

Muikun kalastus ei aina ole helppoa. Nuotalla muikkua ei tavoitettu. Olkavammaisena en siihen lajiin edes osallistunut. Verkkokalastukseen pystyin, siinä kun pystyin tekemään hankalimmat asiat vasemmalla kädellä. Ja se homma kun onnistuu yksin. Joissakin tilanteissa olisi muikkuverkkohommissa kaverista apua. Mutta ahtaassa veneessä haitta taitaisi olla suurempi. Verkoilla myös tavoitin muikkuja omiin tarpeisiin. Olihan se jonkunlainen lohdutuspalkinto luontoäidiltä, kun marjastus meiltä meni täysin pieleen. Mustikkaa: ei, puolukkaa: ei, karpaloa: ei, hillaa: muutama rasia. Ensi kesänä katsotaan jälleen marjatilanne. Tuskin sentään tulee kolmatta heikkoa marjakesää. Syksyn muikkuhommista oli jo myös puhetta. Ajankohdasta ja käytettävän ajan pituudesta. Välineistäkin.

Nyt kun uusi aikakausi on alkamassa, odotellaan samalla jo talvisia olosuhteita. Kyllä lumi maassa olisi poikaa. Silloin pimeys hellittäisi ja kaikki olisi puhtaampaa. Toisaalta olisi mukavaa, jos poutakelit vallitsisivat. Voisihan sitä käydä vaikkapa sahaamassa ristikon tai pari koivua. Jäätä ja lunta odotellessa. Torniossa lunta satelikin malliksi ja illalla maa pohotti valkeana.

Perjantai - lauantai, 11.10.2019 - 12.10.2019

Perjantaina vastaranta. Pojat saaneet eilen illalla vajaan kilon muikkua. Ensimmäiset nuottamuikut! Aamulla menin hakemaan verkkoni kuiville. Vastaranta verkoillakin, illalla ja pitkälle yöhön oli aivan tyven. Pohjoisen suunta luminen / kuurainen. Sinne ei isojen järvien lämpöpatterit päässeet vaikuttamaan. Onnistuin saamaan ankkurinarun potkuriin. Moottori oli tyhjäkäynnillä, mutta naru oli kiertynyt 2-3 kierrosta potkuriakselin ympäri. Kokeilin vetää, mutta naru katkesi. Onneksi sain airolla narun kiinni potkurin ja ankkurin välistä ja sitten myös irti potkurista. Ja sain ankkurin pelastettua. Verkot taas aivan ravassa. Oli jälleen työmaata saada verkot pestyä. Kalaa niukasti, mutta kannatti kuitenkin kiilata. Mätiä erittäin heikosti.

Laitoin verkot roikkumaan sillä mielin, että nyt oli viimeinen muikkuverkotus tälle kaudelle. Kannoin veneestä myös liput ja ankkurit venesuojaan. Iltapäivällä pojat palasivat kalareissulta. Uutta muikkua ei ollut saaliina eilisen jälkeen.

Iltasella porukkaa kämpässä reilumminkin. Siinä vietettiin synttäriä ja muutenkin pidettiin hauskaa. Vaihteeksi tällaista!

Lauantaina 0-keli. Pitkin päivää lumikuuroja. Yhä vastaranta. Moottoriveneen ylös vetämisessä vieraamme olivat isossa roolissa. Kyllä kävi napakasti. Talvi kun on tulossa niin vedin soutuveneenkin jo maille kumolleen. Keräsin kaikki kala- ja verkkopaljut grilliin ja verkkohuoneeseen. Tyhjensin saunassa vesipumpun. Otin vesiletkun pois järvestä ja valutin sen tyhjäksi. Laavulla tyhjensin viimeiset vedet pottumaankasteluvesitynnyreistä. Rannalta kiskoin siellä olleen laituripätkän maille ja omaan säilöönsä.

Puolilta päivin pojat nuottasivat hiekalla. Jokunen muikku, ei sen kummempaa. Ennen pimeää uusi veto. Tuloksena muikkupäivien paras saalis: parisen kiloa muikkua! Se oli Arilla veto nro 19. Eli noin kolmen kilon muikkusaaliseen sai vetää niin monta kertaa. Nuottauksen osalta kaikkein surkein syksy. Toki kausihan todennäköisesti paranisi ja ensi viikko vasta olisi sitä parasta aikaa. Toisaalta vesi on jo kylmää ja kutu jo alkanut. Verkkosaalis oli hyvä pari viikkoa sitten. Sen jälkeen heikkeni, kun tuulet alkoivat pyöriä ja kääntyivät lopulta väärään suuntaan. Minä sain muikkuja kuitenkin hyvin. Kuten viime usein viime vuosina. Kyllä verkkopyynti on poikaa! Uskon aika vankasti, että tulevina syksyinä verkkopyytäjät runsastuvat. Meinasin kirjoittaa, että lisääntyvät. Se olisi tainnut kuitenkin olla väärä sanavalinta.

Torstai, 10.10.2019 

Olisi ollut Tarrassakin nuottakeliä aamusta. Niinkuin vähän joka puolella, kun järven suuntaan katseli. Oliko liiankin tyyntä? Koko päiväksi samaa keliä luvassa. Huomiselle luvassa vastaranta. Voihan .....

Päivä meni hieman odottavissa tunnelmissa. Pieni tihku ja räntäsade pitivät ilman harmaana. Tihku oli todella heikkoa, sillä sain saunavesiä räystään alta vain muutaman ämpärillisen. Kaikenlaista pikkuasiaa sisältyi päivän ohjelmaan, muttei juuri mitään mainitsemisen arvoista. Poltin kuitenkin pömpelissä roskia. Ja poistin muutamia pikkukiviä siitä vierestä. Saattavat olla lingotessa tiellä. Tankkasin vielä veneenkin. Uusin yhteen verkkolippuun narun, kun se oli niin kuluneen näköinen. Vettä grillille, takkapuita mökkiin .... päivä kului näinkin.

Neljän maissa aloin varustamaan venettä. Laitoin sitten vielä sadekamppeet ja poistuin järvelle. Laskin kaksi lyhyttä jataa. Nyt ensimmäistä kertaa tuohon kohteeseen. Mielessä hieman se aamuinen tuuli. Olikohan viimeinen verkonlasku tälle avovesikaudelle? Taisi olla.

Pojat vaihtoivat tulevaksi yöksi leiripaikkaa. Tulisipa nyt vihdoin sitä muikkuakin. Menee muuten ihan hänekseen! Tätä kirjoittaessani n. klo 19:30 toivo yhä elää! Huominen lienee Tarralla kalastuspäivä, jos joku vielä jaksaa nuotata. Lauantaina jo veneet nostetaan maille.

Alkuillasta laitoin takkaan tulet. Parina iltana jäänytkin tuo väliin. Eilen illalla ei käytetty tulia edes kamiinassa. Sen kyllä aamuyöstä tunsi, vaikka tälläinen pitempi asumisjakso pitääkin mökin aika hyvin lämpimänä. Nyt huomista odottelemaan!

Keskiviikko, 9.10.2019 

Aamulla ei rantamaissa ainakaan lunta näkynyt. Plussalla pari pykälää ja tuuli yhä pohjoisen puolella. Aino hieman siivoili ... hieman? Kai se nuohosi joka paikan! Verkot olivat kuivuneet verkkohuoneessa. Laitoin ne paljuihinsa odottamaan kohtaloaan, mikä se nyt sitten onkin.

Päätin sitten pistäytyä puomilla. Vaarassa näkyi hieman lunta ja pellollakin sammalikko oli heikon lumikerroksen peitossa. Routa on vääntänyt tolpan vähän vinoon ja se vaati oikaisua. Kun puomin laittaa paikalleen, vinous haittaa jo lukon sulkemista. Otin matkaani rautakangen ja retkilapion malli SA-Int. Totesin pian, että: a) lapio on liian pieni, b) Matti on liian raajarikko lapiohommiin. Lepotuen tolpan sain sopivaan asentoon. Se ei vaatinut kaivuuhommia. Minkähänlainen tuo tolppahomma on? Joku sen tietää. Toivottavasti vielä ensi talven pelaisi. Pienellä metallin työstölläkin saisi hieman asiaan apua. Minulta ei sellaisia välineitä kuitenkaan löydy. Ja tuo suoristus olisi se hyvä vaihtoehto.

Kun en saanut tuota asiaa hoidetuksi, oli mökillä kuitenkin pari kevyttä lapiohommaa. Ensimmäinen on liki vuosittain tehtävä kohennus. Mökin vieressä oli aikanaan juomakellarina maahan haudattu jääkaappi. Kun oikea kellari valmistui, täytettiin tuo kuoppa eloperäisellä aineksella. Siellä mössö lahoaa ja mätänee ja paikka painuu hiljalleen kuopalle. Kesällä oli hankala jo leikata ruohoakin. Otin lapiolla pintanurmet syrjään ja toin paikalle kottikärryllisen maata. Laitoin pintanurmet sitten takaisin. Siisti homma, pärjätään ainakin yksi vuosi. Varaparkin laidassa laitoin täytemaata kuoppiin, jotka sain joku viikko sitten aikaiseksi poistettuani kiviä ja kantoja. Ei vielä hyvä, mutta parempi kuitenkin.

Puuntekoaikaan laitettiin havupuupilkkeitä varaston ulkolaitaan kesäaikaista käyttöä varten. Osa oli jo silloin täysin kuivaa. Vähänkään tuoreemmat pilkoin normaalia pienemmiksi, jotta ne kuivuisivat nopeasti. Kesä ollaan nyt siitä puut otettu. Saunaan ja kaminaankin. Näin syyspuolella takka ja kamiina ovat kuluttaneet suurimman osan puista. Nyt hain viimeiset kopalliset mökille. Oli sopiva aika ulkopuiden loppuakin, kun lumikin pian sataa ja saattaa  mennä pinoa kastelemaan. 6 koppaa on sisällä eli vasta loppuviikosta tarvitaan täydennystä varastosta.

Tänään virallisesti kalastusviestin kapula siirtyi eteenpäin. K+2xAri eli toiveikkaat (ei toivottomat) kalamiehet lähtivät nuottareissuun. Paluu ilmeisesti vasta perjantaina. Välillä korkeintaan muikun tuontia kiilauspaikoille, jos sellaista saalista tulee. Alku kuullostaa vain hyvinkin heikolta.

Rouvat pelipöydän ääreen. Ilta siinä kuluu mukavasti. Tein juuri ennen pimeää kävelylenkin haulikon kanssa. Hiljaista, hiljaista. En nähnyt edes pikku lintuja. Jokohan jäniksillä on alkanut karva vaihtumaan?

Tiistai, 8.10.2019 

Aamuyöstä hieman vesisadetta. Plussalla parisen astetta. Vastaranta. Kolea keli! Illalla olin mennyt pitkälleni aikaisin, yhdeksän maissa, mutten heti saanut kuitenkaan unta. Kolmen tunnin unien jälkeen oli noustava ja käytävä pihan perällä. Nouseminen oli kuitenkin varsin hankalaa. Aivoilla kun ei ollut minkäänlaista komentovaltaa oikeaan käteen. Se oli kokonaan tunnoton ja täysin voimaton. Vasemmalla kädellä käänsin sen kyljen päälle. Tuntui, kuin se olisi kiinni olkapäässä vain nahkan varassa. Vähitellen alkoi pistely. Ja tunto palautui. On tuota tunnottomuutta ennenkin ollut, mutta nyt tunne oli omituinen. Suorastaan!

Aamiaisen jälkeen pikavisiitille Tornioon. Pika ja pika ... 8h 40min! Näinhän se on, ei sitä niin vain pistäydytä. Oikeasti, jos olisimme halunneet, olisimme selviytyneet 2-3 tuntia nopsemmin. Mutta kun ei ollut hoppua, sai käydä suihkussa ja syötiinkin ja muutenkaan ei hoppuiltu. Tuli vielä tekstarikin, että puhelimen akku on saapunut. Siinäkin meni tuntinen ylimääräistä. Kävin yhteensä yhdeksässä liikkeessä. Kahdesta en löytänyt haluamaani. Eli seitsemästä tuli jotakin otettua. Pientä, mutta tärkeää kaiken kaikkiaan.

Matkan varrella metsälintuja. Tällä kertaa eniten teerikukkoja. Lohijärvellä oli pari viikkoa sitten valtaisasti joutsenia. Nyt niitä uiskenteli Liakanjoessa. Paljon.

Kämppä ei ollut viilentynyt montaakaan astetta reissun aikana. Vaikka oli vastaranta ja ulkolämpö lähellä nollaa. Illalla sade jo kolkuttelemassa. Luntahan se on, kun paikkakunnat miinuksella.

Maanantai, 7.10.2019 

Melko navakka luode-pohjoinen ja +2 astetta. Siinä olosuhteita, kun aamulla työnsin veneen vesille ja lähdin verkkoreissuun. Verkot olivat niin painavat, että meikäläisellä oli täysi työ nostaa niitä veneeseen. Muikkua oli jopa eilistä vähemmän, vaikka olin palauttanut silmäkoot kohdilleen. Mutta se rapaisuus! Ennen muikkujen päästelyä laitoin saunaan tulet. Eihän tuollaisia verkkoja saa puhtaaksi kylmällä (+6,5) vedellä. Aino ja Jaana päästelivät vaatteet liitassa verkoista muikut. Minä yritin huljuutella järvessä enimpiä rapoja muikuttomista verkoista. Ei tahtonut tulla mitään. Kokeilin sitten seuraavaa: laitoin yhden verkon kerrallaan laatikkoon ja siihen vettä. Saappaillani talloin ja sotkin verkkoa. Tuli mieleen viinirypäleiden polkijat. En sentään alkanut paljain varpain tuohon hommaan. Voisi viimeisetkin muikut väistellä verkkojani! Mutta noin mekaanisesti lähti rapa aika hyvin irti. Lopuksi huuhdonta järvessä. Ei tarvinnut lipuvesillä lotrata!

Huomenissa tehdään pikavisiitti kotosalle. Nostin siksi verkot verkkohuoneeseen roikkumaan ja kuivumaan. Ken tietää, oliko viimeinen verkotus tälle kaudelle? Loppuviikon ennuste kääntelee tuulia liki holtittomasti. Laske siinäkin verkkoja, kun aamulla on aivan eri tuulet ja aallokot, kuin illalla laskiessa! Sormenpäätkin taas haavoilla, joten tauko on vähintäänkin paikallaan. Lyhyt tai pitempikin.

Pistäydyin sitten aikani kuluksi karpalosuolla. Tuon sanan "karpalo" voi tänä vuonna jättää pois. Joskus ollaan saatu tuosta jänkkäpilkasta isoja karpaloita litroittain. Nyt löysin yhden. Matkalla hirvi pyörähti tienlaitapusikosta metsään. Valtavilla sarvilla ja muillakin syksyn välineillä välineillä varustettu poro vahti pientä laumaansa. Väistyi lopulta autoani. MH oli eräällä hakkuuaukiolla suorittanut maisemointia. Kuva Fb:ssa. Voi ihmisen käsi! Ruman maiseman lisäksi iski kohdalle vesi/räntäkuuro. Onneksi olin jo suolta tullut pois.

Syönnin päälle nyljin roikkumassa olleen metsopojan. Hyvin olivat täkkälihat säästyneet hauleilta. Parantelin roikkumassa olleiden verkkojen asettelua. Jaana kävi pussittamassa vähät muikut. Pieni korvaus osallistumisesta. Korjasin rannalta siellä lojuneet narut ja muut kamppeet. Veneestä otin maille lippusalot ja selvittelin ankkurit. Tilanne nyt selkeä. Vene liikkuu seuraavan kerran joko maallepäin tai järvelle. Valmius hyvä molempiin. Koleaksi meni sää. Ajoittain tihkua. Tuleeko lunta tai pakkasta yöllä?

Sunnuntai, 6.10.2019 

Aamusella pari astetta plussalla. Heikko tuuli, luode-pohjoinen. Verkoista heikohko saalis, kolmisen kiloa. Silmäkokokokeilu meni pieleen. Verkot tosi rapaiset. Muorit napsimassa muikkuja verkoista. Ja kiilaamassa. Pojat hiekalla nuottaa: 1 mateen liero! Arilla kai jo nuottaus nro:7. Eikä ensimmäistäkään muikkua! Lujassa on! On tiettävästi jo suunnitelmissa verkkohommatkin. Yes! Verkoilla kalaa saa kohtuullisen varmasti. On se työlästä, mutta olkoon. Verkoilla muikut on kuitenkin viime vuosina pääsääntöisesti saatu.

Laskin ennen pimeää muikkuverkot ja tällä kertaa jätin kokeilut sikseen. Palasin vanhaan. Tuuli oli kuitenkin kova, liki navakka, ja jouduin laittamaan verkot aivan uuteen ja outoon paikkaan. Aamuksi ei oikein osaa odottaa mitään. Vesi +6,9 astetta. Ilma samaa luokkaa. Vesi nousussa.

Illalla katseltiin Arin kanssa telkusta viimeinen kisailta. Lassi oli yllättäen (?) koko kisojen paras suomalainen. Aino ja Jaana pelasivat. KB on kova peli!

Lauantai, 5.10.2019 

Aamusella ämpäreissä riitettä räystään alla. Kun rouvia on useampia naapurustossa, järjestyy korttihommat luontaisesti. Niin nytkin ja heti aamupäivästä. Mietiskelin, että mihinkähän sitä itse ryhtyisin, kun havaitsin ikkunasta jotakin tummaa. Siristin vähän silmiäni ja tottahan se oli. Metso! Varovasti hain haulikon kouraani ja menin ulos. Pian roikkui poikametso varastossa suolistettuna. Olen harrastanut metsästystä noin 35 vuoden ajan. Viime vuosina harvemmin ja pitkät kävelyt jääneet unholaan selkäongelmien vuoksi. Koppeloita olen saanut saaliiksi runsaammin, mutta mustat metsot ovat harvinaisempia. Niistä kaksi olen saanut aivan mökin läheltä. Kiitos metsä, kiitos metsän tontut!

Kävin laittamassa roskapömpeliin tulen, kun tuuli oli sopivalta kantilta. Ja hajut ja käryt suuntautuivat metsään. Pilkoin ne pari kantoa, jotka sahasin tien laidasta aurauksen tieltä. Kyllä tervas tuoksui. Laittelin muikkuverkot valmiiksi. Silmäkokoja mietin ja teinkin hieman erilaisen valinnan, kuin viikon takaisissa kalastuksissa. Ilmassa lumihiutaleita. Sateeksi asti niitä ei leijunut.

Ari ja Pekka hiekalle nuotan kanssa. Pari vetoa: ei otettavaa! Olisi nyt tullut se 100 kiloa, kun sakkia oli paikalla! Syötiin potut ja kastikkeet. Vähän kuunneltiin radiosta kisoja. Sitten lähdin verkoille. Tuuli oli yllättävän mieto. Nyt on vaikea ennustaa huomista saalista. Tulisi nyt edes joku kilo! Illan hämyssä vielä nuottaus. Rökhäitä. Kuulemma.

Perjantai, 4.10.2019 

Vaihteeksi yöllä vain nollassa. Mökillä klo 11:50. Ilman kiirettä. Reipas vastaranta. +2 astetta sisällä ja ulkona. Olin jo kotosalla päättänyt, miten alan aikaani mökillä kuluttelemaan. Eli aloinpahan tyhjentämään veskin alustaa. Kaksi kuukautta ollaan käyty rykäisemässä reiän päällä, joten tilaa kyllä oli alustassa vielä reippaasti. Halusinpa vain nyt tuon tehdä. Tyhjennyksen jälkeen annoin paikkojen olla auki ja tuulettua pari tuntia. Aino haravoi. Lehtipuita ollaan pihasta poistettu raa'alla kädellä, mutta kyllä sitä lehteä silti riittää. Kärräsin lehdet kauemmas. Värkkäsin pikku hommiani. Raahasin laiturin pätkän rantaan astioiden alustaksi. Vein katiskan talvisäilytykseen ja peittelin sen. Tuuli oli saanut grillin muovin repsottamaan joten kiinnitin sen kunnolla. Olin ostanut harjan varsia ja harjoja Torniosta. Kiinnitin harjat varsiinsa. Vaihdoin rappurallista kaksi kulunutta harjaa. Vein veskiin uuden purusäkin.

Syötiin sopat jossakin välissä. Katsoin ohjausyksikösta ja hieman oli yllättävää, kun virtaa tulikin taivaalta. Ihan kunnolla peräti. Järjestelin kelkkavajan talvimoodiin. Koekäytin kelkkaa, linkoa ja aggrekaattia. Kaikki ok! Suljin WC:n alustan ja lapioin pohjalle reippaasti kuiviketta. Kahvin edestä olikin tullut asiaa. Kahvin jälkeen vielä venevajaan uudet liu'ut. Jospa vene olisi nyt helpompi saada pois keväällä vajastaan. Ylös sen kyllä aina saa helposti.

Kun aallot löivät rantaan ja lämmintä vai pari pykälää, Oli etenkin alapihan puolella tosi viileää. Toppaaatteet olisivat olleet paikallaan. Oli kuitenkin minullakin jo pitkät kalsongit!

Torstai, 3.10.2019 

Ympäri Lapin pakkasen puolella. Nuuskakairassa yli 5 astetta. Torniossakin -3. Jo ennen aamupalaa lausuin ääneen päässäni virinneen ajatuksen: jospa ei mentäisikään tänään mökille! Kun en kuitenkaan laske verkkoja tänään, en ehkä pariin päivään, niin miksi mentäisiin sinne vain odottelemaan ja istumaan? On aina tekemistä, mutta jospa tällä kertaa toimittaisiin näin! Aino hyväksyi, oli mielissäänkin. Asioita voisi hoitaa pois näin yllättävänä "vapaapäivänä".

Ainolla olikin yksi pikku juttu mielen päällä. Tärkeäksikin tulkittava. Se vaati käyntiä esimerkiksi kauppakeskuksessa. No joo, minullakin olisi sinne asiaa, joten matkaan vain. Olen pitkälti sellaista sakkia, joka maksaa ostoksensa käteisellä rahalla. Yleensä niillä pienillä seteleillä. Kun lompakon kolikkotaskuun kertyy jonkun verran kolikoita, tyhjennän sen kotona niitä varten varaamaani laatikkoon. Nyt oli aika tyhjentää laatikko. Kauppakeskuksessa on automaatti, jossa rahaa voi tallentaa tilille. Sinne vain ja kolikot helisivät tilille. Yksi euron kolikko ei kelvannut. Eikä yksi äyrin kolikko! Mistähän sekin oli minulle tullut? Telialla hoitelin yhden asian liittyen mobiilivarmenteeseen ja sitten kysymään puhelimeen akkua. Telia ei niitä näissä myymälöissä myy. Gigantissa akkuja myydään, mutta ei minun puhelimeen käypästä. Se kun vaatii huoltomiehen akun vaihtoon. Neuvoivat kuitenkin naapuriliikkeeseen, jossa asia nytkähti eteenpäin. Akku tulee joskus ensi viikolla. Vaihdatan, kun sitten ehdin. Hommat sen myötä hoidossa, Ainollakin, joten kotiin päiväkahville.

Päivästä tuli odotetusti välipäivä. Huippukohtana päivällä paistetut muikut. Niissä olikin kehumista kerrakseen. Aamun reissulla ei ruokaostoksilla käyty. Iltapäivällä tuli mieleeni pari asiaa, jotka voisi hakea. Niin sitten teinkin. Niillä tarve on myöhemmin, mutta ihan viisasta hankkia ne jo nyt.

Tässä kun on päivän laiskotellut, on tullut mieleen useitakin asioita, joita olisi voinut tänään mökillä tehdä. Onhan se päivä tietenkin huomennakin. Ja niitä päiviä riittää huomisenkin jälkeen. No (nou) hätä!

Näyttäisi siltä, Miekojärven pinta on jo lievässä nousussa. Vielä ei puhuta kuin senteistä, mutta kuitenkin. Yläjuoksulla raotellaan luukkuja, jottei siellä mentäisi rajojen yli. Lienee tarkkaa puuhaa ja riskirajoille ei mielellään mennä. Vesi on meillä melkoisen matalalla ja hiekkaisia rantoja nyt joka puolella. Auringonpalvojat kuitenkin kadonneet ja tilalla kalamiehiä muikkujen perässä.

Dohaa on tullut tänäänkin seurattua. Rajua on kisailu. Rajua on kisailu myös kilpailutapahtumien jälkeen. En oikein voi hyväksyä sitä, että mitaleita jaetaan valitusten perusteella. Yleensä kolme parasta saa mitalin. Moukarissa mitalin sai neljä parasta ja kaikki eri tuloksilla. 110 metrin aidoissa mitalin sai kolme ensimmäistä ja viides! Nyt kannattaisi olla muidenkin aktiivisina. Voisi tulla valituksen jälkeen vaikka mitali! Mikähän tällaiseen mitalijahtiin olisi se määräaika ja takaraja?

Keskiviikko, 2.10.2019 

Aamusella koleaa. Ei kuitenkaan Torniossa pakkasella. Kova tuuli, merellä myrskyä. Pohjoisemmassa pakkasen puolella. Talvi hiipii selän takaa! Tuuli riipinyt valtaosan puista lehdettömiksi. Näyttää siltä, että haravoitavaa ei takapihalle jää. Tuuli on nyt niin suopea apulainen!

20.10. tulee täyteen 4v tupakatta. Kyllä sen huomaa keuhkojen toiminnassa. Happea saa sen, minkä lihakset tarvitsevat. Tupakoinnin lopettaminen toi lisäkiloja ja Bisoprolol estää sykkeen nousun - siinä pari estettä koville kuntosuorituksille. Mutta näiden puolesta pärjäillään hyvin. Ei tässä lujempaa tarvi mennäkään!

Huomenissa mökille. Kai? Aamupäivällä tehtiin kauppareissu. Perusreissun jälkeen käväisin tankilla ja Lidlissä. Nyt on suunnitelmissa olla mökillä koko ensi viikkokin. Alkuviikosta on käytävä kotosalla täydennyksillä. Ja tuomassa muikkuja pakkaseen, jos pyyntiin on päässyt ja saalista tullut. Hirmuisia paineita ei sattuneesta syystä nyt olekaan. Paineet on aivan muilla! Tai liekö sitten. Kalastustahan se vain on. Harrastelua. Kalaa tulee jos on tullakseen. Yrittää kuitenkin pitää, jos saaliin makuun haluaa.

Muorit jälleen kortilla, nyt meillä. Katselin MM-kisoja siinä joutessani. Suomeen ei hyviä sijoituksia heru, mutta onhan se mukava kuitenkin seurailla urheilevaa nuorisoa. Ihmeteltävää on koko ajan. Jotakin en kai ymmärrä, mutta nuo ranking-jutut tuntuvat välillä omituisilta. No, ei minun tarvitse kaikkea ymmärtääkään!

Tiistai, 1.10.2019 

Niin se vain tämäkin vuosi kääntyi jo lokakuun puolelle. Talvi kolkuttelee ovella, vaikka lämpömittarissa on toistakymmentä astetta lämmintä. Eilen olin pakastanut paistilihat sellaisiin annoksiin, että niistä olisi mahdollisimman helppo sitten vuolla siivuja, kun valmistuksen aika on. Tänäänhän se aika sitten oli. Jos olisin tiennyt, että tätä syötäisiin jo tänään lounaalla, olisin ehkä älynnyt ottaa lihat hieman aiemmin pois pakkasesta. Ilman isompia rakkoja sain kuitenkin lihat leikottua ja käristettyä. Annoin käristyksen vielä hautua kunnolla kypsäksi. Aino siistasi takapihalla kukkapenkeistä ylimääräiset lehdet ja varret. Talven tulo voi yllättää ja lumien ja pakkasten tultua kaikki on hankalampaa.

Pihalla aikamoinen tuuli. Nuuskakairassa netin mukaan myös. Siellä mökillä melkoinen vastaranta. Tuuli siis viikonlopun jälkeen nyt kääntynyt. Tuollaisessa kelissä ei tarvitse näin harrastelijan järvelle lähteä. Itse asiassa vesille pääsy yksin kovassa tuulessa ja aallokossa ei onnistu. Eipä olla onneksi vielä mihinkään menossakaan. Ehtii se tuuli varmaan vielä alenemaankin. Mutta pyörityksen jälkeen voi muikku olla etsimisessä!

Kirjoitan tähän nyt pätkän kirjoittamisen vaikeudesta. Minulla oli valmiina jo ihan mukava kappale, joka päättyi huumoripitoiseen toteamukseen. Kun sitten lueskelin tuottamaani tekstiä, jouduin koko kappaleen poistamaan. Olisi kuitenkin käynyt niin, että joku ei olisi ymmärtänyt. Ei siinä ollut mitään sellaista, mikä olisi voinut kohdistua keneenkään. Mutta silti. On tämä siis joskus hankalaa. Ja välillä niin turhan tuntuista.

Näyttäisi siltä, että jo huomenissa sää tulee viilenemään. Kun katselee Nuuskakairan ennusteita viikon 41 lopulle asti, kolealtahan se näyttää. Tuulet ovat koko jakson ajan pohjoisessa tai siinä ihan naapurissa. Molemmin puolin. Päivisin lämpötilat hieman plussalla, öisin hieman pakkasella. Ja hieman sitten sateleekin ja kyllä: luntakin luvassa. Ei tullut se renkaiden vaihto ilmeisesti yhtään liian aikaisin. Kohta on ruuhka ja rumba rengasliikkeissä!

Maanantai, 30.9.2019 

Vaihteeksi sellainen maanantai, ettei ollut labraa eikä muutakaan terveyden/sairauden hoitoon liittyvää menoa. Aamusta kuitenkin olin liikkeellä. Peruselintarvikkeet eivät juurikaan vaatineet vielä täydennyksiä. Jotakin kuitenkin siltäkin sektorilta hamusin. Paistilihaakin pari kiloa käristystä varten. Motonetistä tärkeintä oli USB-C -johto Ainon puhelinta varten. Alkaa olla piakkoin aika, jolloin taivaalta ei mökillä virtaa enää akkuihin kerry. Joten puhelimet on ladattava powerbankeilla. Ainon puhelimeen yksi johto oli, mutta olkoon se pysyvästi kotona verkkovirran ääressä. Matkaan tarttui myös rappuralliin vaihtoharjoja. Yksi kolmesta kun alkaa olla kaputt. Pari katuharjaa otin myös, kun olivat sopivasti hollilla. Kävin rengasliikkeessä varaamassa ajan renkaiden vaihtoon. Kun nyt loppuviikosta mennään mökille, voi mennä parikin viikkoa, ettei juuri kotosalla kuljeta. Jos talvi antaa merkkejään ennen 21.10, ollaan lirissä, jos kesärenkaat ovat alla.

Kahdeksi sain ajan ja käväisin renkaat vaihdattamassa. Kaksi rengasta uusittiin sopimuksen mukaisesti. Kyllähän tämä auton pito tulee hintoihinsa. Viikossa mennyt nelinumeroinen summa ja bensat päälle. Vaikea vain olisi meikäläisten pärjätä ilman autoakaan. Mökkiläisen näkökulmasta melko mahdottomuus. Jos mökillä ei kulkisi, olisi tilanne toinen. Taksilla kauppareissu kerran viikossa. Olisiko se sitten tyydyttävää elämää?

Katselin tuossa hieman edellisten syksyjen muikkusaalistilastoja. Kaksi vuotta sitten syyskuun loppu oli samanlainen, kuin nyt. Silloin kuitenkin hyvää kauden aloitusta seurasi kato. Parin viikon aikana muikut väistelivät verkkoja ja nuottaa. Verkkosaaliit lopulta palautuivat tyydyttäviksi, mutta nuottaus ei onnistunut. Toivottavasti nyt nuottakin pelaisi.

Dohan MM-kisoja katselin vähän eilen ja niin tänäänkin. Stadionilla ja kuvauksissa on satsattu valotekniikkaan ja erilaisiin grafiikkatehosteisiin. Öljymiljardeista huolimatta ei kaikkea ole saatu kuntoon. Tulospalvelu tökkii. Virheellisiä mittauksia. Esittelyt epäselviä. Naisten keihään karsinnassa virtuaaliset viivat pielessä. Ja mikä omituisinta: ne muuttivat paikkaa kisan edetessä! Tuli silti täällä kotikatsomossa kilpailuja vahdattua. Stadionhan oli melko tyhjä. Ja illan kuluessa kannustamaan suomea puhuvaa Danielia! Eikä turhaan.

Sunnuntai, 29.9.2019 

Sunnuntain tekemiset olivat pääpiirteittäin selvillä heti, kun pään sain irti tyynystä. Hyvin se irtosi, en sillä valinnut tuollaista sanamuotoa! Katsoin ennustetta ja etelätuulta oli luvassa 6m/s puolilta päivin. Siksipä aamiainen kiireen vilkkaa tuulen suojaan ja menoksi. Eilinen ennuste povaili sadetta iltapäivästä alkaen. Meni jokusen tunnin pieleen, kun sade oli kohdallamme heti aamusta. Sade ei vaikuttanut asuvalintaani. Kumipuku olisi ollut valintani muutenkin. Verkkojen matkassa kun nousee rapaa ja limaa ja vettä, niin valinnan ymmärtää.

Suuntasin verkoille. Tuuli järvellä ei onneksi kovin paha ollut. Aika sopiva oikeastaan. Verkot olivat kahdessa jatassa. Molemmat sain veneeseen ilman ongelmia. Vaikka verkkojen nosto on periaatteessa hyvinkin yksinkertaista puuhaa, on siihen vuosien mittaan tullut omia toimenpiteitä, joiden tarkoitus on helpottaa, nopeuttaa ja keventää muikkuverkoilla kalastusta. Toimenpiteiden lisäksi olen miettinyt varusteet ja tarvikkeet. Oppia ikä kaikki ... kyllä alkuaikoina tunsin olevani aivan väärällä asialla ja väärässä paikassa. Kuin kirahvi Piekkolanvaarassa!

En ollut kovinkaan toiveikas saaliin määrästä. Pidin tuulta liian kovana. Sain  kuitenkin yllättyä ja vieläpä reippaan positiivisesti. Muikkua oli tuplasti eiliseen nähden. Joukossa ei ollut tällä kertaa mitään muuta kalalajia. Pelkkiä muikkuja. Oli verkoissa tietenkin puolikkaita muikkuja. Lokkiparvi oli ollut tarkkana ja tullut osille. Vaikka lokit eivät ole sukeltajia, kyllä ne vain sukeltavat, kun on ruuasta kysymys. Ainakin puolitoista metriä. Kyllä kalaa silti jäi minullekin. Onneksi Jaana tuli kolmanneksi nupomaan muikkuja verkoista. Ja kiilaamaan.

Normaalisti sunnuntaisin lähdemme kotimatkalle selkeästi aamupäivän puolella. Nyt meni pitkälle iltapäivään. Viivästyminen oli kuitenkin mieluisaa. Syötiin ruokakin, jottei tarvitse nälissään kotimatkalle lähteä. Pussitin muikut. Edelliset kalat olivat osin pakastimessa ja osin jääkaapissa. Kaikkiaan pussukoita olikin sitten jo varsin mukava määrä. Ei ole joka syksy ollut tuoretta muikkua näinkään paljoa kotiin vietäväksi. Ja sesonki oikeastaan vasta aluillaan! Iltapäivällä lämmintä 10 astetta. Pakkohan se oli lähteä kotiin viemään muikkuja pakkaseen. Olisi se kaasupakastin poikaa!

Otin mökiltä matkaan kolmet kumihanskat. Ne ovat olleet käytössäni tämän syksyn, ehkä kauemminkin. Niihin oli pesiytynyt melkoinen haju. On saattanut jonkun kerran mennä kalakäsi hanskaan ja eihän se muuta kaipaa. Näin syksyllä hanskat eivät kuivu sisäosiltaan ulkosalla. Ja arvatkaapa, kannattaako niitä tuoda lämpöiseen kämppään kuivumaan! Olin mökillä lauantaina kääntänyt ne valmiiksi nurinpäin. Nyt kotosalla pesin ne pulverin ja harjan kanssa. Kyllä nyt taas kelpaa!

Parin päivän ajan lienee vielä näitä lämpimiä ilmoja. Sitten lokakuun alusta tilanne muuttuu. Päivisin silloin max 5 astetta, öisin pakkasia. Se parantaa tilannetta kalan säilymisen suhteen, mutta raja siinäkin tulee vastaan. Muikku on arka kala. Nollakeli olisi sille paras mahdollinen säilytyslämpötila. Eikä siinäkään tietenkään määrättömästi säily.

Tätä kun kirjoittelen, on telkkari tuossa vieressä tietenkin päällä. Tuli juuri kalamestarimainos. Punalihaisen kalan ostamme kaupasta. Ei olla sattumakalaa saatu Miekoselta vuosikausiin. Taitaa olla lähellä se aika, että hylkäämme ko. mestarin. Kaksi edellistä kalatiskiostostamme kun on ollut ala-arvoista. Toinen kirjolohta ja toinen Norjan lohta. Kotona kun avasimme paketit, oli haju melkoinen. Harmittaa, kun emme vieneet fileitä takaisin. En ole hirmuisen kranttu, mutta nyt alettiin olla rajan väärällä puolella.

Joku yö taas Torniossa. Keräämässä voimia?? Ei ihan niinkään, mutta tuo olkapää saa kuitenkin hetken lepoa. Olen onneksi verkoilla pystynyt käymään. Nuottaaminen ei sujuisikaan. Kestäisi olka vielä muutamat verkotukset, niin kausi tulisi kunnialla loppuun viedyksi. Kun on luvassa kylmenevää ja seuraavalta mökkireissulta ei palatakaan aivan tuossa tuokiossa muuta kuin korkeintaan muikkuja tuomaan, lienee aika jo vaihtaa talvikiekot alle. Äkkiä tämä aika kuluu. Vastahan sitä tuskailtiin helteessä!

Perjantai-lauantai, 27.9.2019 - 28.9.2019

Koko perjantain täysin tyven järvi. Aamun verkot antoivat ruhtinaallisen muikkusaaliin: peräti 33 muikkua! Verkot älyttömän rapaiset. Jotakin levää se taitaa olla. Järven pinnallakin sitä kellui. Kävin kierroksen metsällä. Metson näin, mutta kaukaa ja ampuminen oli mahdotonta. Raivasin rantatörmästä leppää, pajua, pihlajaa ja koivua. Sellaista metrin korkuista.

Illan suussa laskin verkot. Tyynessä kelissä se oli aika työläs operaatio. Iltasella karaoke naapurissa. Jäi siksi päiväkirjan päivityskin!

Lauantaina tuuli etelässä. Ihan kohtuullinen. Verkoille kun lähdin, arvelin saalista kertyvän nyt 40 muikun verran. Saalis: 1 ahven, 1 hauki, 1 norssi, 1 seipi ja 2 särkeä. Ai niin, meinasi unohtua: 700 muikkua! Tulipas yllättävän nätti potti! Hyvä alku muikkusyksylle. Päästeltiin muikut verkoista kahdestaan. Aino aloitti sitten kiilaamaan ja minulle jäi viimeinen verkko. Pesin verkot ja ehdin vielä mukaan kiilaushommaan. Yhdeltä homma valmis. Myöhemmin pussitin valuneet muikut ja nostin kylmään. Iltasella ennen pimeää verkot taas veteen. Hiukan kovanlainen tuuli. Muikut saattavat huomenna olla harvemmassa. 

Torstai, 26.9.2019 

Ennen mökille lähtöä olimme liikenteessä. Näimme, kuinka Parkki-Pirkko jakeli autojen tuulilaseihin lappusiaan. Välillä otti kuviakin. Paikassa oli selkeästi merkitty, että kiekkoa on käytettävä. Silti asiassa oli toinen puoli, joka pisti miettimään. Onko laki aina niin, kuin se luetaan?

Iltapäivällä vielä syötiin kotosalla. Tiskit koneeseen ja niiden valmistuttua liikenteeseen. Pitkästä aikaa tosi lämmintä. Jopa +13 astetta. Mökillä klo 15:50. Sisällä +5, ulkona +11. Juopastiin kahvit.

Olipahan mukava, kun oli ne verkkohoidot valmiina. Kävin laskemassa kaksi lyhyttä, kolmen verkon jataa. Hieman eri paikkoihin, suunnitelmallisesti, koeluontoisesti. Veikkaan, että huomenna saan niistä 30 muikkua. Viikon takaista muikkumäärää ei kukaan muuten ole halunnut (osannut?) arvata. Oli turhankin tyyntä. Jouduin lopuksi kiskomaan veneellä jataa oikoiseksi. Naruhan siinä tietenkin katkesi. Olisi moni naru vaihtokunnossa!

Aino oli verkkoreissuni aikana käväissyt kävelemässä. Oli säikyttänyt metson. Pariinkin otteeseen. Minä tietenkin hauliruiskun kanssa paikkaamaan jälkiä. Eipähän näkynyt mitään eikä ketään. Yksi mahdollinen kuulohavainto kuitenkin. Mutta eihän näihin korviin pysty enää luottamaan!

Keskiviikko, 25.9.2019 

Olikohan nyt viimeinen pakkasyö vähään aikaan. Ennusteen mukaan näin on. Tosin nyt yöt ovat olleet paljonkin ennusteita kylmempiä. Viime yönäkin Meltosjärvessä -5,9. Torniossa vähän lauhempaa.

Aamun saavuttua vilkaisin takapihalle. Siellä melkoinen tilhiparvi oli viimeisten viinimarjojen kimpussa. Siinä meni niin omat kuin naapurinkin marjat parempiin suihin. Hyvä kun kelpasivat, linnuille ne oli siihen jätettykin. Kun pensaat oli putsattu marjattommiksi, siirtyivät linnut parkkipaikan taakse naapuriyhtiön takapihalle. Kun lähdettiin kauppareissuun, oli siellä eräs pihlaja kaluttu yläosiltaan puhtaaksi. Alaosa oli vielä täynnä marjaa. Marjaisia pihlajia ei Tornion seutuvilla juurikaan ole näkynyt. Pian varmaan tilhet lähtevät vaeltamaan. Joutuvatko menemään aivan Välimerelle asti? Puolen päivän aikaan käytiin toinen pieni reissu. Parturia ja huoltoasemaa. Apteekkiakin. Siihen mennessä naapuritalon pihlajat olivat menettäneet satonsa käytännössä kokonaan.

Pohjoisesta oli lähestymässä saderintama. Hieman hopussa kauppareissun jälkeen ryntäsin takapihalle. Oksaleikkurit aseenani kävin syreenimme kimppuun. On jo muutama vuosi siitä, kun leikkasin sen liki maahan asti. Se oli kasvanut aivan hurjaksi ja peitti suuren osan takapihasta. Taisi mennä naapurinkin puolelle. Kukinnan jälkeen se roskitti lautaterassin. Talvellä lumi painoi sen oksat vaakasuoraan. Kinosten vangiksi. Siksi päätimme poistaa sen häiritsemästä. Ja päätettiin jättää pieni, parimetrinen pilari, jota pitää leikata joka vuosi. Nyt oli sopiva hetki leikkuulle. Tuollainen pensaanraanisko pukkaa tolkuttomasti uutta oksaa vuosittain. Yksikään vuosi ei saa jäädä väliin hoidossa! Sadetta ei sitten vain kuulunut. Oksaoperaation jälkeen tutkailin sadetutkaa. Pitäisi sataa tutkan mukaan. Joskus paksu pilvipeitto näkyy tutkassa heikkona sateena. Pohjoisempana kuitenkin sääasemien mittarit rekisteröivät myös oikeaa vesisadetta.

Huomisillaksi tarkoitus taas vaihteeksi siirtyä mökille. Jos ilmat sallivat, on tarkoitus kokeilla muikkujen verkotusta. Siihen toimintaan on hieman uusia ajatusiakin. Edes pitkän ajan sääennuste ei nyt lupaa  yöpakkasia. Ei kovia tuuliakaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä alkaisi sitten sade. Se ei ole este. Tuuli olisi hankalampi kukistaa.

Tiistai, 24.9.2019 

Tälle viikolle oli luvassa nollasta kahteen pakkasastetta pariksi yöksi. Tänä aamuna katsoin hieman huolestuneena lämpötilalukemia. Torniossakin reipas pakkanen, mutta Meltosjärvessä peräti -7,8 astetta. Mökki ei ole kuitenkaan Meltosjärvellä. Huolettaa silti, kun vesiletku on pihalla ja pumppu saunassa. Järvi lämmittää, mutta riittääkö se pitämään paikat sulina eli ehjinä. Jo iltakahdeksalta päivän hetkellinen lämpö oli taas vaihtunut pakkaseen. Luvassa taas reipas pakkanen. Ei se mitään, jos hieman pakastaa, mutta saisi se pakkanen jäädä vielä maksimissaan viiteen.

Huomenna emme ole vielä lähdössä mökkireissuun. Siksi tänään ei ollut vielä aika suorittaa loppuviikon ruokaostoksia. Teimme kuitenkin hankintaiskun kahteen paikkaan ja ostimme mökillä laatimamme inventaarin mukaisesti kynttilää, kertakäyttöastiaa ja pehmoista paperia. Niiden puolesta pärjäilemme varmaankin vuoden loppuun asti.

Iltapäivällä oli aika varattuna auton vuosihuoltoon. Paikan päällä oli muitakin Miekojärven mökkiläisiä. Kuka töissä, kuka huollattamassa autoa. Vuosihuolllon lisäksi laitatin moottorin alle metallisen suojan sen muovisen lerpun tilalle. Loppuvat nyt muutamat murheet. Kesäiset sekä talviset. Tulihan siitä luonnollisesti kustannuksia, mutta auton vaihto saa nyt odottaa epämääräisen ajan verran. 

Maanantai, 23.9.2019 

Pakkasaamu Torniossakin. No, eipä tarvinnut tällä kertaa värjöttää pihalla. Sisällä lämpöä piisasi. Aamupalan jälkeen ennen yhdeksää hain hernekattilan varastosta, jossa se oli yön yli ollut. Hyvin olivat herneet turvonneet. Iso pata ja jääkylmä vesi ... kesti aikansa ennen kuin vesi alkoi kiehumaan. Annoin rauhassa muhia ja lisäsin sitten ison jöötin possun niskaa palasina sekaan. Mausteen perään. Puolen päivän jälkeen syötiin. Hyvää oli. Ei aivan koko padallinen mennyt. Laitoin loput eli 11 tupla-annosrasiaa pakkaseen. Taas hetki pärjätään. En mitenkään tähdännyt halpaan ruokaan, mutta eipä tuota voi kalliiksi moittia. Annoksen hinta noin 65 senttiä!

Miekojärveä ei säännöstellä. Vedenkorkeuteen vaikuttaa kuitenkin yläpuoliset säännöstelyt ja niistä välittömänä Vietonen. Vietosen säännöstelyn vaihteluväli on kolmisen metriä. Miekojärvessä vesi on nyt matalalla, kun Vietosen suunnalta ei vettä juoksuteta lainkaan. Vietonen on kuitenkin melkein täynnä ja nykyisellä vedennousutahdilla luukut on avattava parin viikon kuluttua. Riippuu vähän sademääristä. Syksyn kalastuskausi (avovesi) voi parhaassa tapauksessa jatkua vielä kauankin. Lokakuun puolella kannattaa varautua veden nousuun ja huolehtia siitä, että veneet vedetään riittävän korkealle. Viikossa voi tapahtua jo paljon!

Syyspäiväntasaus tänään. Eli päivä ja yö ovat yhtä pitkät kaikkialla maapallolla. Pohjoisella pallonpuoliskolla yöt pitenevät. Mitä pohjoisemmassa, sen nopeammin. Pohjoisessa sitten tulee se kaamoskin ja tosi pitkä yö. Vaikka meillä kotona ja mökillä ei kaamosta tulekaan, on se syksyn aika todella pimeää. Hieman tulee helpotusta lumipeitteen myötä. Itse asiassa paljonkin. Pitkä ja lumeton syksy on syvältä!

Sunnuntai, 22.9.2019 

Yöllä jälleen kylmää. Aamulla reipas pohjoisen puoleinen tuuli. Eilen jo tällaista luvattiin ja siksipä en laskenut verkkojakaan. Nyt ennuste osui kohdilleen. Ihan aina näin ei ole käynyt.

Käsillä taas lähtöpäivän aamu. Samat kuviot toistuvat aina lähdön hetkillä. Näin viileämpien ilmojen myötä pitää taas muistaa, että mökissä on valmiiksi klapeja. Normaalien puunkantotelineiden lisäksi toin sisälle myös pari ämpärillistä niitä pikkukalikoita. Tulevat nekin nyt hyötykäyttöön.

Muutaman yönseudun verran ollaan alkuviikolla kotosalla. Kun sitten aikanaan joku päivä palataan mökille, on todennäköisesti iltapäivä jo pitkällä. Hyvä ettei mene iltaan asti. Jos silloin kelit ovat kohdillaan, on tietenkin lähdettävä laskemaan muikkuverkkoja. Se muikku kun on lähiviikkoina pääosissa ainakin minun toimissani. Siksi laittelin kaiken valmiiksi kuntoon verkkojen laskua varten. Ei sitten mene aikaa turhiin selvittelyihin, kun aika on käsillä.

Aino käväisi normaalilla sunnuntain aamukävelyllä. Sillä aikaa sain järkättyä nuo pyytöhommani kondikseen. Venevajan luona keksin sitten uuden homman. Eli aloin suunnittelemaan kunnon liukualustaa veneelle. Etenkin veneen ulos saanti on talven jälkeen lujassa. Materiaalit jo muotoilin. Viimeistelyt sitten myöhemmin.

Oli tarkoitus tuoda kotoa jo tälle viikonlopulle toppavaatetta. En tietenkään muistanut. Onneksi olin jo aiemmin huomioinut saapuvat kylmät ilmat ja vienyt vaatekaappiin pitkiä kerrastoja. Yritän muistaa ne toppavaatteet seuraavalla reissulla. Loppuviikolle on luvassa useita asteita tämänhetkistä lämpimämpää. Uusi viileneminen kuitenkin alkaisi jo perjantain jälkeen. Joten kassiin vain! Toppikset siis!

Tuleville käynneille ei voi oikein laatia kovin tarkkoja aikatauluja. Kyllä mökillä kuljetaan ja sieltä Tornioon palataan, mutta voi olla vähitellen sellaista enemmän sattumanvaraista toimintaa. Minun mielestäni ainakin. Samalla voivat nämä päivityksetkin viivähdellä. Mutta loppua niihin ei kai tule. Tässä vaiheessa on tärkeää, että mökiltä ei puutu mitään oleellista. Tulitikuista lähtien tehtiinkin sitten inventaariota tärkeistä tarvikkeista. Ostoslistaan tuli ranskalaisia viivoja. Osa pakollista asiaa, osa varmuuden vuoksi ja pitemmän tähtäimen tarpeisiin.

Kotosalla paistettiin pikkuiset kuhapalat + kauden ensimmäiset muikut. Kyllä kuha on hyvää, mutta muikut löivät ne laudalta lukemin 100-0. Niin ... eiliset laskelmani ... montakos muikkua sain muuten saaliiksi?

Kotimatkan aikana ehdotin, että voisin tekaista muutaman annoksen hernesoppaa pakastimeen. Mökille ja/tai kotiin. Ihan miten vain. Ehdotus hyväksyttiin. Käväisin iltapäivällä kaupassa ostamassa tarvikkeita ja laitoin herneet likoamaan. Huomenna sitten keittelyä. Ei olekaan huomiselle mitään aikataulutettua juttua!

Lauantai, 21.9.2019 

Nyt kun tuuleskeli selän takaa eli maalta, oli räystäänalusämpäreissä riitettä. Heikonlainen tuuli. Nollakeli. Meltosjärvessä -3,9.

Verkkoreissun tein heti aamupalan jälkeen. Ennen reissua sanoin, että todennäköisin saalis on kymmenen muikkua. Pannullinen ylittäisi jo uutiskynnyksen. Tuli enemmän kuin kymmenen, mutta alle uutiskynnyksen. Ihan hyvä testi. Selkeni hieman tuo verkon silmäkokokin. Viikko sitten sain vain yhden muikun. Jospa tällaisella kertoimella muikkumäärä viikottain paranisi, olisi niitä kolmen viikon kuluttua 130321 kappaletta. 7 gramman keskipainolla 912 kiloa ja 247 grammaa. No, tuskinpa noihin lukemiin aivan päädytään! Aamuiset muikut päästelin verkosta itse. Korjasinkin. Ei siinä tarvinnut sen kummoisempaa kööriä koolle kutsua. Meni reipas parituntinen värkätessä. Kaikenkaikkiaan tuntikaupalla hommaa ja kalaa kourallinen! Mutta odotellaan 2-4 viikkoa. Alkaapa kuulumaan ihan muuta! Eikä nämä kokeilut hukkaan heitettyä aikaa ole.

Kari tuli Arille inakaveriksi. Muikut olivat uineet apajalta syvempiin vesiin. Ensimmäinen kokeilu on kuitenkin tehty. Hienoa.

Käväisin iltapäivän päätteeksi puolukkakävelyllä. Ei tarvinnut köykistellä marjojen vuoksi. Olipahan mukava kuitenkin katsella maisemia ja nauttia raikkaasta ilmasta. Mökillä poistin tien reunasta kiviä. Kaksi juurakkoakin sain irti. Tuli hieman jo talvea ajateltua. Nuo mainitut kun ovat olleet lingon kiusana talvisin, kun olen tehnyt tien reunaan parkkipaikan levennystä. Nyt kulkee linko ja kulkee ruohonleikkurikin. Kuoppiin pitää vielä laitella jostain hiukan täytemaata.

Näiden iltojen pelit Ainon piikkiin. Ei ihan 100-0, mutta kuitenkin. Orhinselässä taas tulet. Kalaa kai tulee tai ainakin usko on luja!

Perjantai, 20.9.2019 

Jälleen viralliset mittarit yöllä miinuksella. Meillä rannassa järven lämpö vaikuttaa ja +2 oli kylmintä keliä aamulla. Selkeä sää. Tuuli pohjoisen puolella. Illaksi luvassa länttä. Nuottailijat meinanneet aloittaa kokeilut. Taidan minäkin tehdä verkkopyyntikokeen, jos tuuli tosiaankin illaksi kääntyy. Hain hienon aamun kunniaksi tilliä ja persiljaa kasvihuoneesta. Kasvukausi alkaa olla ohi. Vielä kuitenkin sain persiljaakin. Tilliähän on, vaikka hevosille syöttäisi.

Vara-puu-varasto ... siihen olen aikanaan nostanut rappuseksi pari Leca-harkkoa. Värkkäsin uuden rappusen puusta. Mäntyä jouduin hieman kuoriskelemaan ja halkaisemaan. No, vapautuihan siinä parit harkot. Mihinkähän käyttäisin? Kasvihuone on tästä eteenpäin taas verkkohuone. Järjestelin sen niillä mielin ja kokosin kahta jataa varten muikkuverkot. Laitoin myös hollille kohot, liput, narut ja ankkurit. Poro oli sotkeutunut rannalla yhteen naruun, mutta oli ryökäle karannut!

Käytiin mansikkamaalla. Laitettiin muovi uusimaamme penkkiin. Tuotiin lättykiviä mökiltä painoksi, kaksi ämpärillistä. Niitä kun sattumoisin oli siellä aikalailla. Puuvarastosta otin tyhjenneisiin ämpäreihin niitä pikkukalikoita. Poltetaan takassa illalla.

Syönnin päälle lyhyt lepo, ei torkkuihin asti kuitenkaan. Värkkäsin pientä käsityötä. Laitoin sitten grilliin muovit aukkojen peitoksi. Kukapa sen tietää, milloin muikkuja on kenturalla ja tarvitaan suojaista kiilauspaikkaa. Aino pinosi pihlajat varastossa. Siivoili minun vanhoja kukkuja ja naruja kuusen perseeltä. Viideltä kahvit.

Kahvin jälkeen totesin tuulen kääntyneen niin paljon, että verkonlasku onnistuisi jotakuinkin. Tuuli oli lännen ja luoteen välissä ja jatat tulivat kohtalaisen hyvin. Eli 50-50, hyvin ja huonosti. 90 minuuttia kului järvellä verkonlaskussa. Täysi länsituuli olisi ollut poikaa. Veden lämpö +11.

Naapurissa nuottavene yhä kuivilla. Voi-voi! Takassa hyvät kalikkatulet. Pocahontas laitteli minulle viestejä järvelle! Puolen tunnin kuluttua kuitenkin nuottavene olikin vesirajassa valmiina. Olin siinä tarkkana, milloin pojat lähtevät korkkaamaan Tarran apajan. Odotin ja odotin. Turhaan. Toinen nuottaaja oli kuulemma nuotannut elämässään aivan tarpeeksi! Oho! Olin luullut, että nuottauksesta oli sovittu, mutta eipä sitten kai. Toisen käden tietoa. Ei siis luotettavaa. Orhinselässä illalla tulet. Nuottamiehiä siellä on tulistellut useampanakin viikonloppuna. Onkohan saalista tullut?

Torstai, 19.9.2019 

Mökkimatkaa oltiin ajeltu 63 kilometriä. Siihen sitten pysähtyi matka. Hetkeksi. Pomppasimme ojan yli pieneen kumpareeseen ämpärit ja poimurit ahneena käsissämme. Äkkiä oli kumpare tutkittu. Ei marjan marjaa. Siis yhtä hyvä, kuin eilinen reissu Ruotsin puolelle. Missä sitä marjaa oikein on, kun Suomi ja Ruotsi ovat tyhjät?

Yöllä oli satanut. Mökillä oltiin keskipäivän aikaan ja paikat kuivahtaneet. Lämmintä neljä astetta sekä ulkona, että sisällä. Juotiin kahvit ja haukattiin leivät. Aino ryhtyi siirtämään pottuja kellariin. Muutaman keitollisen verran, ehkä syksyn tarpeiksi. Sahailin pihlajat pätkiksi. Ne viimeksi kaatamani pihapihlajat. Heittelin kalikat varastoon. Sahasin tien varresta kaksi kantoa mataliksi. Aura niitä on kolistellut. Jospahan nyt ovat vähemmän haittana. Jouduin teroittamaan sahan. Olihan se arvattavissakin tuollaisen pöyryytyksen jälkeen!

Ennen kolmea muutama kevyt lumikuuro. Vesikuurot siihen jatkoksi. Illan suussa takkaankin tulet. Olikin ensimmäinen kerta muutamaan kuukauteen. Yöksi kuurot kuivuivat. Pakkasyö tulossa.

Keskiviikko, 18.9.2019 

Aamulla katsoin taas netistä seutukunnan lämpötiloja. Torniossa autojen lasit kuurassa ja mittari käväissyt niukasti pakkasella. Pellossa kylmimmillään -1,3, mutta Meltosjärvessä jo -4,8. Syksy se tulee ja onkin jo. Toki aika lämmintäkin voi ensi viikolla taas olla.

Kauppareissu tehtiin aamupäivän päätteeksi. Niillä mielin, että jospa huomenna ajeltaisiinkin mökille. Kotosalla ajateltiin kauppareissun jälkeen ensin juoda kahvit, mutta laitettiinkin ruoka. Olihan jo hyvinkin lounasaika. Ja tarkoituksenamme lähteä pikapuoliin tutkailemaan erästä vanhaa puolukkapaikkaa. Syötiin siis ja lähdettiin liikenteeseen. 32 kilometriä myöhemmin parkkeerattiin tuttuun vaaran laitaan. Paikka oli tuttu, mutta maisemat muuttuneet. Puut olivat suurempia. Polut hukassa. Noustiin hakkuuaukion laitaan. Milloinkahan täällä oikeastaan ollaan viimeksi oltukaan? Hakkuuaukea ei enää ollut aukea. Puut kasvaneet melkoisesti. Kyllä alueella puolukan varpuja silti kasvoi. Mutta marjan marjaa emme nähneet. Ei ollut mustikkaakaan. Eikä kaarnikkaa. Valtavia tatteja olisi ollut. Rouskuja myös. Palasimme autolle, mutta poikkesimme matkalla vielä viereiselle suolle. Mättäillä oli harvakseltaan karpaloita. Mutta kuinka pieniä! Ei niistäkään ollut kerättäväksi. Ajeltiin kotia kohti. Kanalintuja oli tien varressa useampiakin. Vaikka emme saaneet ämpäreihin mitään, ei minua harmittanut lainkaan. Eilinen löhöily raivostutti ja oli todella mukavaa käydä pienellä kävelyllä luonnon helmassa. Ei se matka ja sen rasitukset kummoisia olleet. Ei pistänyt kumpaakaan edes puuskuttamaan. Risukossa kerran kaaduin ja löin tuon kipeän polveni. Taisin selvitä lievillä tuhmilla sanoilla.

Kotona sitten vihdoin ne päiväkahvit. Meni iltapäiväkahviksi. Käväisin sitten tankkaamassa auton. Sen jälkeen vielä yksi juttu. Ei ole kauaa akaa, kun mökillä leikkasin ruohon. Se oli edessä meilläkin täällä kotosalla. Koivut jo pudottelevat lehtiään, joten leikkauksen jälkeen paikan päällä oli melkoinen mössö. Haravoin massan pois nurmikolta. Tuollainen määrä olisi tukahduttanut ruohon.

Ihan mukava päivä siis. Aikaa on jäänyt mietiskelyynkin. En ole tuohon budjettiin perehtynyt, mutta on siinä yksi asia, joka lämmittää mieltä. Se on tuo yliopistoille ja ammattikorkeakouluille myönnetty lisäraha. Nyt soudetaan. Sitä huopaamistakin ollaan nähty ja saatu keskiasteen ja ylemmän asteen koulutus hankalaan tilanteeseen. Kuinka monta avustajaa ja valtiosihteeriä lisää tuli muuten uuden hallituksen myötä? Eikös se kerro jotakin porukan lähtötasosta? Eniten huolettaa tuo työllisyyden ja talouden kytkykauppa. Nouseeko työllisyys, jotta budjettiin riittäisi rahaa?

Yötä vasten lämpötilat laskivat jo alle nollan monin paikoin. Ei kuitenkaan vielä Torniossa. Polvi oli ihan ok, mutta olkapää hieman otti haravoinnista nokkiinsa.

Tiistai, 17.9.2019 

Tuossa ilman kiirettä ja tohinaa mietiskeltiin mökille menoa. Näytti siltä, että menisimme vasta torstaina. Aikaisintaan. Tällä kertaa kun ei ole mitään kummoisempaa mielen päällä, mikä edellyttäisi aikaisempaa mökille menoa. Toki on niin, että kyllä mökillä tekemistä löytyy jatkuvasti. Siihen tekemisen tahtiin on jo niin tottunut. Kotosalla päivä kuluikin enimmäkseen makoillen ja telkkua katsellen. Se mikä oli hyvä juttu, oli noin tunnin päivätorkkujen onnistuminen. Sellainen ei minulta aina onnistu. Nyt tuollainen oli minulle todella paikallaan jostain kumman syystä. Olisikohan väsyttänyt?

Tässä olen eläkeukkona oleskellut pitkiä aikoja myös kotosalla ja tietenkin hieman puolipakostakin päivällä katsellut telkkaria. Paljolti kanavat, joita seuraan, esittävät luontodokumentteja tai sitten eräänlaisia (puoli)tositeeveesarjoja. Kalastusta ja kullankaivuuta esimerkiksi. Muutakin tietenkin. Australiasta Alaskaan. Muualtakin. Ihan mielenkiintoista seurattavaa. Mutta valitettavasti uusintavoittoista. Yleensä kuitenkin menossa on vähintään yksi ohjelmasarja, jossa jaksot ovat uusia. Iltasella kanavat vaihtuvat pääosin tuttuihin peruskanaviin. Uusintoja tulee silti, tosin vähemmän. Uutisten osalta uutiset vaihtuvat päivittäin, mutta yhden illan aikana nekin ovat kertausta edellisestä uutislähetyksestä. Eipä tietenkään muutaman tunnin sisään ehdi maailmalla pahoja paljoa tapahtumaankaan. Ja hyvät uutisethan eivät ole uutisia!

Sunnuntaina uutisoitiin sellaista, että Norjassa satoi 40 senttiä lunta. Tänään uutissoitiin, että Ruotsin Värmlandissa satoi myös lunta. Onko noista kumpikaan niin ihmeellistä? Norjan sateet tulivat lähes kilometrin korkeudella vuoristossa. Ruotsissa noin 600 metrin korkeudessa. Tälle viikolle on meille luvattu yöpakkasia suureen osaan Suomea. Lumisadekin mahdollista etenkin aivan pohjoisessa ja tuntureilla. Tuskin alavilla mailla on muuta kuin se perinteinen hallanvaara! Loppuillasta pakkasta alkoi olla ympäri laajan Lapin maan.

Maanantai, 16.9.2019 

En yleensä nuku kovin pitkään aamulla, vaikka nukkumaan menenkin puolilta öin. Varmuuden vuoksi laitoin iltasella herätyksen aamuseitsemäksi. Kymmenen yli kahdeksaksi kun oli labraan aika. Heräsin kuitenkin ilman kellon soittoa. Yön jäljiltä oli autojen lasit kuurassa. Otin parin minuutin lisämarginaalin lasien putsaamista varten. Löyhässä oli jää. Pääsin labraan ilman myöhästelyjä. Etuajassakin itse asiassa.

Lääkärille aika Kemiin 12:30. Veriannokset oli kuskattu Torniosta Kemiin ja siellä analysoitu. Hyvin olivat tiedot jo koneella. Ja tiedoissa ei mitään vikaa, kaikki ok. Ihotilanne laajasti ajatellen hyvä. Tohtori otti valokuvia hieman sieltä sun täältä. Huulissa kirvelyä piisaa. Ja kämmenselät, ranteet ja käsivarret kyynärpäihin asti huonot. Viime yönä rappasin pitkästä aikaa vasemman kyynärpään verille. Siksi laitettiin hoiturien toimesta molempiin käsivarsiin sinkkisukat. Niiden annetaan olla muutaman päivän ajan. Huuliin ja ympärille vaihteeksi Protopic. Muuten ei muutoksia. Kontrolli marraskuun alkuun. Silloin saatetaan muuttaa Trexan pistoksiksi. Pistoshoitoihin olenkin saanut jo aikanaan opastuksen. Jostakin syystä sitä ei sitten otettukaan käyttöön.

Kovasti oli herättänyt jupinaa tuo pankkien muuttunut nettikäytäntö. Että ei toimi, etenkään OP:n kohdalla. Testasin aamulla, kun oli sopivasti pari tuoretta laskuakin. Kyllä OP pelasi loistavasti. Pikkuinen viive on tullut haitaksi. Tekstiviesti kun ei aivan juuri sillä samalla sekunnilla pärähdä kännykkään. Haitta ei ole iso. Kai se on pienempi, kuin uudistuksesta saatu hyöty.

Parin vuoden ajan on vasen polvi vihoitellut. Kipu on ollut siinä mielessä omituista, että se on tuntunut vain vasemmalla kyljellä maatessa. Siten, että oikea polvi on vasemman polven päällä. Istuessa tai seisoskellessa kipua ei ole tuntunut. Ei edes polven seutua tunnustelemalla.Tilanne on kuitenkin nyttemmin muuttunut. Tarkkana kun on, kipupisteen saattaa löytää. Ja polvillaan ei pysty enää olemaan kuin oikean polven varassa. Makuuasennossa kipua ei enää ole? Oikea olka on sekin aika surkea. Ennen paitojen, puseroiden ja takkien pukeminen ja riisuminen sattui. Nyt kipu on tullut mukaan housujenkin osalta. Eli yhä useammat olan asennot vastustavat. Ja välillä tuntuu, että olkanivel putoaisi kuopastaan.

Rouvien peli-ilta tänään. Vaihteeksi meillä. Tein voileipägrillillä muutamia lämpimiä juttuja. Olikohan muuta evästä paljon, kun eivät leipäni oikein kuluneet? No, ei se haittaa. Jäipähän itselle sitäkin enemmän! Täydellä mahalla on hyvä alkaa suunnittelemaan loppuviikon ohjelmaa.

Sunnuntai, 15.9.2019 

Jälleen kylmä yö. Kellarille se tekee hyvää. Aamulla sadealue hiipi etelästä Keski-Lappia kohti. Sielläpäin muuan pakkasaste. Alkaa näiltä vuosin olla mahdollista lumi ja liukas keli. On se aika yllättävää, kuinka nopeasti kesästä siirrytään seuraavaan vaiheeseen.

Viime päivinä pihalla on ollut poikkeuksellisen paljon pikkulintuja. Osa niistä lähtee pian etelän suuntaan. Pihamaan tuttavuuksista ainakin rastaat ja punarinnat. Talitiaisia ei ole näkynyt koko kesänä, mutta nyt niitä tuntuu piisaavan. Näihin aikoihin syksystä ne aina ovat tulleet mökin lähelle. Viime talvena emme enää ruokkineet lintuja. Emme tulevanakaan. Tulivatko tiaiset odottelemaan siemenien ilmestymistä? Tuskin vain. Kai niillä vain oli tarve hetken aikaa tässä piipahtaa.

Sopivaa lähtöpäivän puuhaa oli vaihteeksi jatkaa varaston siivoamista. Siellä siirryin jo toisen osaston puolelle. Vapautui hyllytilaa. Vapautui lattiatilaa. Taas yksi tiaisten hakkaama laatikkokin kokkokuormaan, joka on alkanut yllättäen paisumaan. Yhdessä muovikassissa oli muovisia, styroxisia ja korkkisia pyydyskohoja. En ollut muistanutkaan. Edesmenneen Supermarket Ykkösen kauppakassi oli niin hapras, että se mureni käsiin. Eikä ollut edes mikään biologisesti hajoava! Ihan mukavasti edistyy varaston / kahden varaston järjestely. Kerta kerran jälkeen tilaa vapautuu. Seuraava kohde on jo mietinnössä. Olen sen paikan rakentanut ja suunnitellut pöljästi. Ryhdynkö aivan remontoimaan, vai tyydynkö järjestelemällä parantamaan tilannetta?

Aamulla huomasin, että viileätä on. En vielä laittanut pitkää kerrastoa enkä toppahousuja. Mutta paksumpi pusakka oli mukava heittää harteille. Keväisin ja syksyisin sitä hoksaa aina vasta pienellä viiveellä, että lämpötila on muuttunut. Ja että muutoksen johdosta olisi syytä vaihtaa vaatetusta sopivammaksi.

Laitoin vielä kasvihuoneessa vettä tilli- ja persiljaviljelyksille. Tilliä olen kuivattanut tälle kesälle tolkuttomasti. Enää en kuivata ollenkaan. Kuivattuna jo kai vuosikausien tarve. Muutama tillin lehdykkä kuluu nyt viikonloppuisin tuoreena. Suuri määrä menee pian hukkaan. Ken haluaa tuoretta tilliä, nyt sitä olisi!

Lauantai, 14.9.2019 

Täyskuun aikaa. Yöllä se loisteli aika kirkkaasti. Ja veti yönseudun koleaksi. Illalla kun sateli, niin vasta aamusella availin kellaria. Verkoista kelpo saalis. Nostin nyt verkot ylös, kuhaa riittää joksikin aikaa!

Kasvihuoneessa alkaa olla sellainen tilanne, että vain tillit ja persiljat ovat voimissaan. Salaatit heitin lopullisesti pois. Viimeiset kelvolliset keräsin nyt aamulla. Hyvin ovat piisanneetkin!

Keräilin kokoon kolme muikkuverkkoa ja pitempinaruiset välikohot. Ja pitkänaruiset ankkurit. Liput olivatkin veneessä valmiina. Laskin väliveteen viiden metrin kohonaruilla kolme muikkuverkkoa testimielessä. Eri harvuuksilla. Muutaman tunnin kuluttua kävin ne nostamassa pois. Ei testi antanut sellaista tulosta, kuin olin toivonut. No, tulos sekin! Kaikki verkot, aamullisetkin, sain nyt valumaan ja odottamaan seuraavia kertoja.

Rakennuksen pohjoiskulmassa oli orava kovertanut lautaan reikää. Paikkasin sen uudella laudan palasella. Alhaalta reikä näytti paljon suuremmalta. Liekö kurret edes siitä mahtuneet? Ruma  reikä tuli kuitenkin paikattua. Varastossa tein lautahyllyille pystytuen. Eipä hyllyt sorry ja kantavat nyt painavankin kuorman.

Uusi kuutamo illalla. Ja kylmä taas tulossa. Nyt aukaisin kellarin ovet jo illalla. Tyven. Taitaapi mennä pakkaselle.

Perjantai, 13.9.2019 

Aamulla liki tyven. +7 astetta. Olipahan kerrankin hieno ilma nostella verkkoja. Ei tuuli heitelllyt eikä sade kastellut. Otin verkot pois, sillä ennuste oli lupaillut tuulen kääntyvän päivän mittaan. Olin vähintäänkin tyytyväinen saaliiseen. Kuhat olivat olleet syöntihommissa. Muikkuja mahat pullollaan. Aino siivosi mökillä ja tamppauksen ääni raikui järvellä ja kai kairassakin.

Siivoilin kahtakin eri varastoa. Satoi, joten hyvä työvalinta. Hieman alkaa jo näkymään järjestelyni vaikutukset. Jonkunlaista selkeyttä ja väljyyttä havaittavissa. Pientä pahvilaatikkoa myös vapautui kokkotarpeiksi. Muutakin roskaa. Nuo pahvit varastoissa ovat murheenkryyni. Syksyllä ja talvella tiaiset hakkaavat niitä ja pahvinmurusia on sitten joka puolella. Hyvä korvata pahviset laatikot muovisilla. Ikkunanpesijällä oli lämpömittarin kiinnikkeet katkenneet. Värkkäsin patentin ja hyvä mittari saa jatkaa elämäänsä.

Satoi - ei satanut -satoi - ei satanut. Siinä se muuvasi. Eipä siinä sen kummempaa. Laitoin sadepuvun päälle ja lähdin verkon laskuun. Tein yhden pitkän narun ja valitsin ankkurit, joissa narua myös piisaa. Tuuli oli luoteessa ja verkonlasku sen mukaisesti. Välttelin matalan veden. Aamusella toiveet taas korkealla. Vesi +14, ilma +9.

Perjantai ja 13. päivä. Oli ihan hyvä päivä.

Torstai, 12.9.2019 

Vähän sellainen tihkuaamu. Päivälläkin sateli ajoittain. Välillä päiväkin kuitenkin paistoi. Aamun verkkoreissulla turhankin kova tuuli. Pientä taisteluahan se oli kipeällä olkapäällä. On se kumma, kun nykyään tulee noita lahnan pentuja verkolla. Jossakin päin lienee niitä kunnon leipälapioitakin. Vai tulevatko lahnat jokea ylös Lohijärvestä? Ei kai! Tuli lättyjen ohella onneksi joku kuhahin. Osin yllättäen, kun verkot tulivat niin heikkoon paikkaan. Jätin verkot vielä pyyntiin. Korjasin kuhat. Pussitin ja laitoin fileet pakkaseen.

Eilen Aino kaatoi männyn tyveen pari litraa huonoja ja pieniä pottuja. Tänään pottuja ei siinä ollut ollenkaan. Nyt epäilen poroa. Tuskin närhet ovat niin paljoa ehtineet hotkimaan. Eikä jänis, joka illalla kuukkaili pihalla. Kaikki täällä katoaa parempiin suihin, jos jotakin jätät ulos. Ja perkeet rannalta vei tänään varispari. Lokkiparvi tuli liian myöhään.

Sateen lomassa värkkäsin vanerisen naulalaatikon. 4-lokeroisen. Lienee siitäkin joku hyöty. Ja se liittyy myöskin varaston siistausprojektiin. Saan osittain pahvilaatikoita roskiin ja käyttönaulat esiin.

Kuuden maissa selkäsin taas verkot. Otettavaa ei ollut. Olipahan kuitenkin neljä kalaa. Niin pieniä, että ei niiden olisi pitänyt verkkoon jäädä. Suu auki uineet. Hölmöt!

Keskiviikko, 11.9.2019 

Ei mökille mikään tolkuton kiire ollut. Ihan rauhassa tehtiin lähtöä ja mökillä oltiin varttia yli puolen päivän. Vielä ei ollut päivä kuumimmillaan ja kyhyt kamiinaan oli tietenkin laitettava. Haukattiin voileivät teen kanssa.

Vähitellen hiippailtiin laavun pottumaalle. Takaisin lähdettiin runsaan tunnin reissun jälkeen. Potut saatiin kuoputettua ylös. Ei mikään huippusaalis. Puikot olemattomia, siiklit kasvaneet kohtalaisesti. Pientä rupisuutta. Jotakin maassa on liikaa tai jotakin puuttuu. Lämmin se tuli, kun aurinko alkoi paistelemaan. Kärräsin pottukuorman mökille. Saavat kuivahtaa laatikoissaan. Käväisin vielä tasoittelemassa rautaharavalla kuokkimiset tasaisiksi. 7 kuukauden kuluttua taas olen siellä linkoamassa ja jos on kovin jäisiä harjanteita pottumaassa, menee sokkia turhaan poikki.

Tein verkkohuoneessa pienimuotoista verkkoinventaaria. Heitin roskiin kaksi heikkokuntoista verkkoa. Niitä helkkarin halpistuotteita. Yhteen umpipaljuun porasin muutamat valumareiät. Muutamat sadekuurot ajoivat laittamaan potut katoksen alle. Sen verran oli kuitenkin poutaistakin, että sain laskea verkot kuivin vaattein. Verkonlasku myötätuulessa ei aivan täysin oikeaan paikkaan mennyt, mutta näin tällä kertaa.

Tiistai, 10.9.2019 

Yöllä Torniossa 5-6 astetta. Meltosjärvessä lähellä nollaa. Syksy saapuu! Kauppareissulle emme kuitenkaan pukeutuneet syysmuodin mukaisesti. No, emme kai minkään muunkaan muodin! Ehdittiin pistäytymään kolmessa eri paikassa, ennen kuin matkan pääkohde kauppakeskuksessa oli tavoitettu. Kaupassa normaalikuviot muuten, mutta porisimme tuokion tuttujen kanssa. Olisi muuten kaiken kaikkiaan todella valtavasti keskustelun aiheita. Milloinka näemme Tarranlinnassa??

Iltapäivällä päätin tehdä toisen reissun. Ainolle löysin oikeanlaisen ämpärin. Vaikka ämpäri on vain ämpäri, tuo "vain" -sana on liian vähättelevä. Ei ole pahasta, jos kuhunkin tarkoitukseen on sopiva tuote!

Mökillä meillä on Sodastream. Kävin näppäämässä sellaisen kotiinkin, kun oli kerran netin mukaan tarjouksessa. Hyllyn reunasta en löytänyt tarjoushintaa. Ainoa tarjouslaite oli esittelylaitteena. Sain ottaa sen. Siinä oli pullo paikallaan ja sain hiilihapon myös, kun se kerran kuului pakettiin. Varapullosetin ostin myös. Entiset eivät ehkä koeponnistusta enää kestäisi. Kyllä soodavettä on minulla kulunut melkoiset määrät. Viileilläkin keleillä litra päivässä. Lämpiminä päivinä sitten enemmän.

Loppusyksystä joudun viemään auton katsastukseen. Ennen katsastusta käytän autoa vuosihuollossa. Aika huoltoon on jo varattu. Tilattu on myöskin metallinen levy moottorin alle. Alkuperäinen levy on jonkunlaista muovia ja eihän se ole kestänyt. Siinä on reikää ja repeämää. Riekaleet pöllyyttävät soratiellä keskikaistaleen kiviä ja hiekkaa. Talvella se kerää lunta ja jäätä ja maavara on sen kohdalla olematon.

Tuli sopivasti myös tekstari rengasliikkeestä. Olivat kuulemma tutkineet hotellissa renkaita. Kaksi rengasta on kuulemma heikommassa kunnossa. Kulutuspintaa vielä olisi hieman, mutta kun puuttuu melkoinen määrä nastoja. No jopas nyt. Hoidettavahan sekin on ennen katsastusta.

Tänään ollut tosi lämmintä. Etelämpänä hellettäkin. Huomenna Nuuskakairaankin luvassa +21 astetta. Sitä kai pitää mennä katsomaan Tarranlinnan perspektiivistä. Ihan paikan päältä. Huomisen jälkeen sitten viilenee. Ilmeisesti jossain määrin lopullisesti.

Maanantai, 9.9.2019 

Niinkuin viimeaikoina ollaan totuttu, on maanantaina aamusta syytä varautua jonkunlaiseen kauppareissuun. Niin nytkin. Toki aamiaiselle kaikkea oli vähintään riittävästi, mutta lounaalle oli hyvä hakea ainakin maitoa. Maitokissoja kun ollaan. Kaksi kassillista oli kaupasta palatessani kampetta. Hedelmiä toinen kassi kai.

Oli myös jauhelihaa, josta tein aamupäivällä pihvitaikinan. Pari tuntia myöhemmin paistoin pihvit. Tällä kertaa pakastimeen. Mökillä on joksikin aikaa perunaa, joten sen kyytipojaksi on tällaisia tehtävä. Täydellisiä valmisruokia ei näihin aikoin kannata niin kovin hirmuisesti tehdä.

Iltapäivällä koko päivän ollut hieno sää innoitti meidät kevyeen puolukkaretkeen. Olin jo etukäteen vakuuttunut siitä, että saalista emme tule saamaan. Ajetttiin tuttuun osoitteeseen. Huippupaikka se on ollut useiden vuosien ajan, mutta toinen peräkkäinen katovuosi on tehnyt tehtävänsä. Nämä seutukunnat ovat marjattomia. Aina on niitä pieniä alueita, joista marjaa löytyy, mutta emme ole sattuneet sellaisille paikoille. Emme tosin ole niin aktiivisesti yrittäneetkään. Syödään vaikka niitä hedelmiä!

Se on jo syyskuukin aika pitkällä. Kolmasosa mennyt. Pari viikkoa syyspäivän tasaukseen. Ja siitä kolme kuukautta Jouluun! Sitä ennen on kuitenkin vastassa monenmoista juttua. Syksylle ohjelmaa piisaa, vaikka välillä suunnitelmat ovatkin hieman muuttuneet. Tietyt jutut eivät kuitenkaan poistu suunnitelmista kokonaan. Ja on niitä asioita, joita ei edes suunnitella sen kummemmin. Kuten nyt loppuviikolla pottujen ylös kuokkiminen laavun pottumaasta. Innolla sitä odotan. Ehdittiinkö sato pelastaa verkolla, vai veikö närhet kaiken? Pientä sateen uhkaa koko ajan on, mutta ei välitetä siitä. Sateen sattuessa työskennellään sateessa.

ps. Joko hirviporukat ovat saaneet saalista?

Sunnuntai, 8.9.2019 

Nyt yöllä sateista, joten lämpötilakin sen mukainen. Aamulla +10 astetta. Ja sateet vaihteeksi ohi. Aino pistäytyi aamukävelyllä myös mansikkamaalla. Linnut eli närhet kaivaneet siellä pari uusinta istutusta penkistä ylös. Eikö potut maistuneet, kun piti mansikan taimetkin repiä? Paikallisia närhiä lienee 1-2 poikuetta eli ehkä kymmenkunta siivekästä. Kun viljelmät, niin potut kuin mansikatkin, ovat minimaalisen pieniä, tekee 10 linnun rosvoryhmä suurta vahinkoa. Pitäisi laajentaa omat viljelmät hehtaariluokkaan, niin ei silloin harmittaisi.

Kun torstaina aamulla etsiskelin sopivaa vaatetusta parkkauspuuhiin, tiesin, että olin jättänyt keväällä pitkiä kerrastoja vaatekaappiini. Erityisesti kaipasin nyt bambukerraston paitoja. Ne ovat sopivan viileitä ja olen niihin tehnyt oman viritykseni. Niissä on kohtalaisen pitkät hihat ja olen tehnyt hihansuihin peukalon mentävät reiät. Pihka-allergiselle tosi hyvät ranteen suojat. Valitettavasti vaatekaapista ei löytynyt lainkaan bambukerrastoja. Tavallisia kerrastohousuja oli useampiakin mutta niihin vain yksi paita. Paidan otin käyttöön. Onneksi minulla oli laittaa ranteiden suojaksi sellaiset joustojutut, joita käytetään haavasiteiden pysymiseen paikallaan. Siis raajoissa. 30 senttiä pituutta ja niihinkin olen tehnyt peukaloreiät. Torstain ja perjantain sain pärjätä näillä. Lauantain kokkoa kootessani ei suojaa ranteille ollut. Sen sitten huomasi lauantaina illalla. Mahdoton kutina ja kihelmöinti. Sormenpäistä kainaloihin asti. Ja naamassakin. Oli sitä kuusen ja männyn oksaa niin paljon. Pihka saattoi tihkua hanskoistakin läpi, sillä sormiin kutina ja kirvely tuli myös voimakkaana. Siksipä sunnuntaina koppasin matkaani pussillisen työhanskoja. Kotosalla liotin niitä ensin pulverivedessä. Sitten harjasin kämmenpuolet puhtaaksi liasta ja pihkasta. Lopuksi laitoin ne pesukoneeseen pyörimään. Ilman pesuainetta. Helpompi olisi tietenkin ostaa aina uudet, kun entiset likaantuvat. Mutta laadukkaat hanskat maksavat jopa kympin. Ei niitä voi pois heittää heti, kun likaantuvat. Tämä hanskaongelma on varsin henkilökohtainen. Kouriintuntuva. Ennen minullekaan ei merkinnyt mitään, jos olikin vähän likaisemat hanskat. Nyt ovat asiat toisin.

Tuo lanssipaikka .... sitä voisi helposti pitää aivan turhana asiana. Se tuli viimeisenä kohteena työlistalleni ihan loppukesästä. Joka tapauksessa jotakin olisi pitänyt tehdä sille vanhalle trukkilavajoukkiolle. Minulla jalan nousu ei ole enää entisenlainen. Trukkilavoissa on rakoja ja osa niin huonossa hapessa, että jalka meni läpi. Vähintäänkin purkuhommiksi olisi mennyt. Mutta tulipahan tehtyä. Samalla se ilmentää sitä, että usko omiin voimiin ja pystymiseen jatkaa puuhommia on vahva. Ensi talveksi ei ole metsässä pinoja. Ainakaan vielä. En varmaan ehdikään. Mutta ei se mikään katastrofi ole. Puuvarastot ovat kuivaa puuta täynnä. Ja talvella voin kaataa hieman koivuja helpoilta paikoilta. Kyllä se siitä!

Sunnuntaina kotimatkalla vaihtelevaa keliä. Sateen lomassa paistoi aurinko. Itäisellä taivaalla mustia pilviä, kun etelän suunnassa tosi kirkasta. Välillä satoi liki tappinaan. Radiossa miesääni luki uutisia. Ei ollut mikään Närhi vaan joku Harakka, joka oli ehdottanut, että valtio lisäisi palkkatuen käyttöä. Että valtio maksaisi puolet esim. järjestöissä työllistetyn palkasta. Näin voitaisiin saada jopa kolmasosa eli 20000 henkilöä työllistettyä budjetin vaatimasta 60000 työllistetystä. Osaisikohan joku laskea, paljonko tuolla tavoin pitäisi työllistää, että se vastaisi 60000 normaalisti tuottavaan työhön työllistettyä? Veikkaisin Hi-Ve -arviona 180000 ihmistä. Vaikka otetaan huomioon työttömyyskorvausten ja sosiaalietuuksien poistuminen. On muuten varmaan joskus uutistenlukijoilla vaikeuksia pitää pokka kurissa. Pakko kuitenkin lukea, kun lappu tuodaan eteen.

Kotosalla laitoin ahvenet myllystä läpi. 1,2 kiloa niitä puntarin mukaan oli. Sekaan sekoitin Pirkka-sipulikeittopussin ja desin korppujauhoa. Sai ässehtiä jääkaapissa parituntisen verran. Sitten paisto voissa. Ja oli takuulla hyvää!!

Maailmalla on taas ollut monenmoista luonnonmullistusta. Isompaa ja pienempää. Alaskassa on tänä kesänä palanut 2,5 miljoonaa eekkeriä metsää. Brasilian kyhyt eivät ole pinta-aloja vertaillessa mitään tämän rinnalla. Pohjoisen hitaasti kasvavaa metsää on palanut 200 kertaa Miekojärven pinta-alan verran. On siinä savu haissut.

Lauantai, 7.9.2019 

Jälleen melko kolea yö. Kellarin ovet yön selällään. Siellä sisälämpö hiipii hiljalleen alaspäin. Aukaisin kaikki tuuletusventtiilit, joten poissa ollessamme tuuletus jatkuu, toki vaimeana. Kuivatus on pelannut. Aino on saanut koskeuden kuriin sanomalehdillä.

Olipahan vielä yksi kärryllinen oksan silppua kokolle kuskattavana. Kuivattamani suuren kuusen alaoksat olin eilen sahannut irti. Pätkin niitä nyt lyhyemmiksi, jotta paremmin mahtuvat kärryyn. Ja kokossakin olisivat liian pitkinä. Vein kokkopaikalle kaiken muunkin sinne tarkoitetun ja aloin rakentelemaan kokkoa. Tuo rakentelu on oikeastaan yksi rakennustaiteen laji. Leveyden ja korkeuden suhteen pitää toimia. Muoto pitää viimmeistellä sopivilla oksilla. Iso ja komea tuli minunkin kokosta. Peittelin sen lopuksi pressuilla ja isolla muovilla. Myöhemmin iltapäivällä hoksin hakea ne puolenkymmentä rankaa, jotka ovat vuoden verran odottaneet siinä parikymmentä metriä kauempana. Niillä lopuksi sain muovit tuettua niin, ettei myrsky niitä pelmuuta.

Syötiin yhden maissa. Aurinko paistoi. Lämpöä 12 pykälää. Aurinkopaneeli pukkasi virtaa akkuihin yllättävänkin reippaasti. Lähdettiin pilkille. Kalat vaisuina. Syvästä muutama ahven. Arilla katiskassa reippaasti aapoja. Saatiin niitä pari kiloa. Perattiin kahdestaan pihvikaloiksi. 36 kalaa, noin puolitoista kiloa perattuina.

Porailin reikiä tuomaani paljuun. Verkkpalju siitä tuli. Aikalailla ohutta muovia oli, kestääköhän kuinka kauan? Kasvihuoneessa siivosin yhden salaattilaatikon. Siitä olin aamulla ottanut viimeisetkin salaatit. Illalla rouvat KB:n kimpussa. Käppäilin laavulle. Kuuntelin radiota. Paistoin makkarat.

Perjantai, 6.9.2019 

Aamulla +10. Harmaata, mutta sateet ohi. Työmaa kutsui minua. Parkkasin pöllejä yhteen asti. Aino kävi kuokkimassa Mäessä ruokapotut. Närhiparvi pottumaassa. Olivat kuokkineet suuren osan maasta. Aino kuokki pois kaikki pottumme sieltä. Ei ämpärillistäkään yhteensä! Kyllähän se hieman harmittaa, kun näkee vaivaa pottujen kanssa ja sitten käy näin. Onneksi laitoimme laavun pottumaahan verkon. Sieltä toiveissa hieman parempaa satoa.

Syönnin jälkeen asentelin pölkkyjä kohdilleen. En kolonut pöllejä, vaan liitin ne toisiinsa kulmista pystypuilla. Vasempaan reunaan tein metriset pystytolpat. Oikeassa reunassa onkin kasvavat kuuset. Viiden maissa tuli valmista ja saatiin keräillä kamppeet kokoon. Tuli siisti laitos! Kokon viereen kärrättiin mäntyjen oksat. Olisikohan huomenissa koko kokon kokoaminen? Oli miten oli, sauna maistui toisena päivänä peräkkäin.

Kyllähän tuo parin päivän rupeama tuntuu nyt illalla kehossa. Vähän joka paikkaa kolottaa. Kyllähän tuon ikääntymisen tuntee ja näkee. Mukava kuitenkin on jotakin tehdä. Eihän näillä hommilla niin kiirettä ole. Vähän päivässä ... vähän viikossa ... vähän enemmän vuodessa!

Torstai, 5.9.2019 

Eilen iltamyöhään avasin kellarin ovet. Lämpötila oli mukavasti laskussa ja ensimmäistä kertaa saattaisin saada kellariin hieman viilennystä. Hieman sainkin. Näin se toimii. Kun vain olet paikalla ja muistat hyödyntää viileät yöt!

Tälle torstaille oli suunnitelmissa vain yksi tehtävä. Eli mökkilanssin tekeminen. Eilinen ennuste lupaili iltapäiväksi sadetta. Tuore aamuinen kertoi, että sade alkaisikin vasta viideltä. Kelpaa meille!

Tuo pinonpohjan rakentelu ... ei se niin simppeliä välttämättä ole. Vaikka äkiksestään tuntuisi. Ennen kuin saatoin aloittaa rakentamisen, oli vanha hoito purettava. Eli kuuden trukkilavan systeemi oli aikansa elänyt. Se oli tuettu osittain maahan. Tai korkeintaan sen alla oli laudanpätkiä tai pöllin palasia. Kosteus ja laho olivat nousseet maasta ja alkaneet tehdä tekosiaan. Hyvän muhimispaikan oli varmistanut päältä varisseet parkit, koivunlehdet ja karike. Ja tuottamuksellisesti puru. Tuossa nyt selvisikin, miksi vanha systeemi piti vaihtaa. Vanhan lavaryppään päällä oli kuitenkin vähän tavaraa. Tein puuvaraston etuosaan sen verran tilaa, että sain siirrettyä sinne lavojen päältä parit koivuntyvipaltit. Pihakoivusta, askarteluaihioita. Laavun kokon viereen kärräsin kimput, 19 kpl. Olivat lavojen päällä välivarastossa. Kokolle matkaa satakunta metriä, osin polutonta väylää, mutta maitokärry on nöyrä värkki!

Sitten hajoittamaan trukkilavoja. Päältä sahailin melko terveitä lautakappaleita ja Aino ne kärräsi takavarastoon. Pinosi ne vielä siististi, kuten pihlajapätkätkin, jotka lojuivat lattialla. Tuli useampia kopallisia polttopuuta lavojen terveistä osista. Lahot ja naulaiset lavojen osat kuskattiin sinne kokkopaikalle. Aino raaputti lanssipohjan puhtaaksi kaikesta kuntasta. Alkoi satelemaan heikosti ja päiväruuan jälkeen peitin kokon laitaan kärrätyt kamppeet pressuilla.

Sade jatkui, mutta aikalailla heikkoa tihkua se oli. Minulla oli kymmenkunta kappaletta 40x40x5 cm omatekoista betonilaattaa, jotka olivat odotelleet oikeaa käyttökohdetta. Nyt saivat sijoituspaikakseen lanssin ja siellä aluspuiden tukena maata vasten. Aikamoinen punnerrus oli työntää ne kasvihuoneen edestä ylämäkeen lanssille. Kolme reissua vaadittiin. Sitten oli taas sahailun vuoro. Kaadoin kaksi mäntyä tien varresta ja aika läheltä työmaatani. Karsin ne ja pätkin niistä ne tarvitsemani 7 pölliä. Raahasin pöllit työmaalleni. Sanoisinko, että viimeisillä voimillani ... en sano, vaikka etenkin yksi tyvipölli oli sairaan raskas.

Sade yltyi. Kaakkoistuuli voimistui. Kolme orpoa koskelonpoikaa uiskenteli rantavedessä etelään. Kahvin jälkeen en enää jatkanut hommaa. Hyvälle mallille tuo tulikin. Jatkuu sitten huomenna, jos on jonkunlaista poutaa. Sauna tietenkin oli poikaa, kun taas muhat olivat lentäneet. Istuttiin terassilla ja katseltiin puiden huojumista. Olisi kymmenkunta järeää mäntyä kaatouhan alla. Saman verran isoja kuusia. Etteivät myrskyllä kaatuisi mökin tai auton tai varaston päälle. Huh, mikä työmaa tuossa olisi. Pitäisi olla moto, mutta ei se taida olla hankintalistalla mukana. Ainakaan kärjessä! Lautaa ja lankkua kyllä niistä saisi tolkuttomasti. Polttopuiksi ne ovat liian laadukkaita.

Keskiviikko, 4.9.2019 

Mökkimatkalla pari tihkupisaraa. Siinäpä se. Mökillä +12/+12. Kamiinaan kyhyt. Kantelin kamppeet sinne, minne ne kuuluivat. Muovilootat varastoon, gallonat toiseen, muut kämppään.

Juotiin teet ja haukattiin leivät. Olin aiemmin päättänyt, että ruohoa ei enää leikata. Mutta viimeaikaiset sateet ja lämpimät säät suunnittelivat muuta. Ja kunnon syksyä ei ole vielä näköpiirissä. Joten ei muuta kuin leikkomaan! Pihan jälkeen leikkasin vielä kelkkavajan takaa telttapaikkaa hieman laajemmaksi. Eteläpään narut olin joutunut laittamaan paksuun varvikkoon. Nyt tilanne korjattu!

Parin männyn kaatoa olen suunnitellut. Pinonpohjapuiksi. Löysin lanssin läheltä sopivat ja ne ilmeisesti huomenissa kötistän. Ovat sopivan hoikkia ja 70-80 metriä aiemmin katsomiani lähempänä. Oksilla tosin on pitempi matka kokkoon, mutta nehän ovat kevyttä kamaa. Oksia noissa männyissä onkin mukavan niukasti.

Käytiin "mustikassa". Löysin kaksi mustikkaa, joista toinen oli puolukka. Oli kuitenkin vaaran rinteessä istumapaikkoja. Viime talven tykkylumien jäljiltä paikoin melkoinen siljo. Kun marjahommat eivät lyöneet leiville, käväistiin pilkillä. Saaliitta jäätiin. Vaikka tuuli oli aika leppoisa, oli järvellä silti aika koleaa. Illalla pelailtiin ja vaihteeksi pelit tasan. Viime aikoina onkin ollut varsin tasaväkistä.

Tiistai, 3.9.2019 

Aamulla lämpötila oli jo toiveita herättelevä. Eli vain hiukan korkeampi kuin +11. Se ei kummoiselta tunnu, mutta se oli viileintä, mitä on ollut aikoihin tarjolla. Loppuviikko näyttää hieman paremmalta, mutta aika epävarmaa sekin on.

Olisi jälleen tarkoitus lähteä mökkireissuun keskiviikkona. Mökille lähtöä edeltävän päivän kauppareissusta on tullut kutakuinkin vakiokäynti. Peruseväitä vain. Harvassa ovat ne käynnit, jolloin matkaan tarttuu mitään erikoisempaa. Ei tarttunut tälläkään kertaa. Ellei sitten lasketa erikoisuuksiksi joitakin puhdistusaineita, joita harvakseltaan pitää olla ostamassa.

Kävin eri reissulla tankilla ja täyttämässä varagallonat. Sitä ennen löysin itselleni viimeinkin sopivan oloiset verkkahousut. Etsiminen lienee kestänyt kauan, kun edelliset verkkarini olivat yli 30 vuotta sitten hankitut. Silloin kun pelailin vielä lentopalloa. Vielä tänä aamuna puin ne housut jalkaani. Niiden takaosastossa oli jo aika hyvä ilmanvaihto, joten roskis oli niiden kohtalona. Hyvästi, rakkaat verkkarini! Ikävä voi tulla, muttei itku! Verkkatakki palvelee yhä. Kun ei yritä punnertaa vetoketjua kiinni, palvelee se vielä ihan mallikkaasti! Ostin sitten myös parit muovilaatikot. Olisin kaivannut yhtä hieman toisen mallista. Mutta näillä on nyt pärjättävä ja varaston tultava järjestykseen.

Illalla muorien pelikööri meillä. Tuota touhua voi kai pian alkaa kutsumaan perinteeksi. Onhan se kestänyt jo ... hetkinen ... no vuoden ainakin. Vai kaksi? Vai mikähän se mahtaisi olla tällaisen perinnejutun raja?

Maanantai, 2.9.2019 

Koko päiväksi, kutakuinkin, oli luvassa Tornioonkin koko läntistä Suomea viilentävää sadetta. Kävi niin, että sade lopultakin saapui Tornioon, mutta vasta illan suussa, kuuden-seisemän maissa. Sadealue kulki hauskasti hieman lännempänä eikä vaikuttanut torniolaisten päivään. Haaparantalaisten elämään kyllä.

Minulla oli käymässä vähiin ja osin loppumassakin parit lääkepillerit ja yhdet vitamiinit, joita on kehotettu ottamaan päivittäin. Liekö niistä vitamiineista enemmän hyötyä vai haittaa, en tiedä. Määrät ovat vain niin hihasta vedetyn tuntuisia. Niin pillereillä, kuin vitamiineilläkin. Ainolla saattaa olla määrättynä moninkertainen annos minuun verrattuna, vaikka elopainoa ei ole puoltakaan minuun verrattuna. Näin mm. D-vitamiinin kohdalla. Toki tarvekin johtuu aivan eri syistä eli en väitä vakavissani, että ohjeet ovat väärin.

Apteekin jälkeen pistäydyin kaupassa. Kyllä vain viikossa yksi jos toinenkin asia loppuu. Etenkin jääkaappi huutaa aina alkuviikosta tyhjyyttään. Tasapaino palautui käynnin ansiosta. Poikkeuksellisin ostokseni oli lukulasit. On hieman hankalaa, kun on mökkiä ja kotia, molemmissa kaksi kerrosta. Ja kaikissa neljässä paikassan olisi lukulaseille tarvetta. Olisi tietenkin satunnaisesti muuallakin. Kaukolaseja en ole tarvinnutkaan vuosiin. Niin ... palataan sinne kauppaan. Oli ostoslistalla kirjolohta. Ja sitä kalatiskissä fileenä tarjolla. Palvelu pelasi ja sain paketin matkaani. Kotona paketti avattiin. Eihän se aivan raikkaalta tuoksunut. Tilanne parani jonkun verran, kun poistin vatsarasvat ja nahkan. Niiden joukostahan se härskein kala taitaa löytyä. Kypsensin kaiken punaisen lihan. Osa syötiin, osa meni pakkaseen. Ei ole lohi iltaan mennessä pyrkinyt uimaan takaisin vastavirtaan. Eikä sitten enää paistettuna tuoksahtanutkaan pahalta.

Aino oli kauppareissuni aikana aloitellut siivoushommia. Jopa ikkunat olivat hieman kirkastuneet. Sanoin, ettei kaikkea ole pakko sentään kerralla käydä läpi. Illemmalla imuroin yläkerran. Yllättävän vähänlaisesti oli pölyä. Tuuletuksen yhteydessä oli kuitenkin tullut ikkunoista koivun siementä. Ja joku vaaksiaisen raatokin löytyi. Villakoirat olivat käytännössä kateissa.

Tämänpäiväinen sadealue on siirtymässä itään. Samalla pitäisi ilman viilentyä. Syytä olisikin. Päivät ovat viime aikoina olleet yhä kesäisen lämpimiä. Mutta ne yöt ovat nyt olleet kesäöitäkin lämpimämpiä. On jo syyskuu ja pian pitäisi potut saada kellarin viileyteen. Miten tässä viilentää muka kellaria, kun öisin on 15 astetta lämmintä. 0-kelejä kehiin, niin alettaisiin saada oikea tuntuma!

Sunnuntai, 1.9.2019 

Jälleen kostean lämmin aamu, vaikkei satanutkaan. Aino oli jo aamuvarhaisella sitonut viimeiset kimput. Minä ne sitten kärräsin sinne, missä entisetkin olivat. Peitin pressulla estääkseni liian kastumisen. Kun hieman kuivahtavat, (ehkä jo ennenkin) ne kuskataan kokkopaikalle. Pihlajan runkopätkät kärräsin myös omaan pinoonsa. Pätkin ne sitten joskus parempana aikana polttopuiksi. Olin tuonut keskiviikkona parit bensa-astiat täysinä mökille. Tyhjensin ne nyt minkä minnekin. Tärkein hoksaamani oli veneen tankki. Oli se kai likimain puolillaan, mutta ei vara venettä kaada! (Heh heh). Alle puolillaan oli myös tuorevoiteluöljy. Kyllä nesteiden puolesta nyt uskaltaa käväistä kauempanakin järvellä.

Sunnuntai ... lähtöpäivä taas käsillä. Näille muutamille päiville ei oikein osunut kunnon kalatuureja. Jos matkassa ei olisi ollut kunnolla ruokatarvikkeita, olisi nälkä kalvanut suolissa. Toki olisin sellaisessa tilanteessa ottanut kalastuksen paljon vakavammin. Nyt meni hieman harrastellessa. Liekö sitten retkeilijöitä vai nuottamiehiä, kun Orhinselästä kiilui pimeän tultua tulet. Useampanakin iltana. Miksikähän muuten pimeässä nuottailu on meillä selvästi vähentynyt siitä, mitä se oli joitakin vuosikymmeniä sitten? On tietenkin muukin nuottailu vähentynyt. Pimeällä nuotatessa oli tärkeää, että matkassa oli kunnon lamput, joilla seurattiin nuotanvedon edistymistä. Se oli aikaa, ennen otsalamppuja. Nykyäänhän otsalle saadaan lumeneita sellainen määrä, että kai vaaksan lumikerroskin sulaa edestä sellaisen otsalla palaessa. Eli olisipa helppoa tuo pimeäkalastus, kun lamppua ei tarvitse pitää nykyään kädessä.

Viime päivien aikana ovat monenlaiset sienet nousseet joukoittain pihoille ja teiden varsille. Voitatit taitavat olla meillä enemmistönä. On ilmaantunut paljon muitakin tatteja ja haperoita ja rouskujakin. Sienet voitatteja lukuunottamatta ovat sitten nopeasti kadonneet. Syyllisiä ovat porot. Niitä on nyt aivan haitaksi asti. Naisväki niitä pelkää. Uhittelevat kuulemma miehillekin. Milloinkas se alkaa se poron metsästys?

Hirven metsästys alkoi meillä Lapissa tänään keskipäivällä. Lähdimme kotimatkalle kuitenkin niin aikaisin, että emme nähneet teiden varsilla oranssinpunaisia asuja. Voi olla, että moni porukka siirtää aloituksen myöhemmäksi. Helle hirvestyksessä ei ole terveellistä ikääntyvälle metsästäjäkunnalle. Ei se hyvää tee lihoillekaan!

Ei siis ollut oranssia tien poskessa, mutta keltaista piisasi. Tänä viikonloppuna on ollut Torniossa kansainväliset suurmarkkinat. Ensi viikolla ne ovat Rovaniemellä. Niiden mainoksia oli tien 929 laitamilla mielestäni aivan tolkuttoman paljon. Joku ottanut mainostamisen vakavissaan. Tuskin tie 929 edes on se valtatie, jonka varrelta mainokset tuovat runsain määrin kävijöitä markinoille. Isoja plakaateja oli molemmin puolin tietä muutaman sadan metrin välein. Nyt toki oli Tornion tapahtuman mainokset jo kerätty pois. Varsin mielenkiintoista siis! Kotona postilaatikossa oli se kadonnut avainnippu. Juhalle siitä kiitokset!

Tämän kesän marjasato on ollut kaikin puolin surkea. Ainakin täällä Nuuskakairassa. Puolukkaakaan ei kuulu tulevan. Tuskinpa sitten karpaloitakaan. Vitamiinit ja hivenaineet saadaan talvella hedelmistä ja juureksista ja vihanneksista. Niitähän nykyisin on tarjolla läpi vuoden. Jopa kotimaistakin.

Lauantai, 31.8.2019 

Lämmintä taas heti aamusta. Harmaata, mutta silti poutaa. Tuuli lounaan puolella. Ainolla oli tarve saada kompostimultaa mansikkamaalle. Lähdin hommiin. Olen kauan, kauan sitten värkännyt kompostilaatikkoparin maatilavanerista. Toinen puoli on aktiivinen ja toinen muhii muhimistaan. Lienee muutaman vuoden ollut nyt toinen ässehtimässä. Sen lapioin säkkeihin. Kyllä oli hyvän näköistä kompostimultaa. Ihme vain, kuinka vähän meillä tulee kompostoitavaa talousjätettä. Kuivikeaineena käytetään haravointijätettä, eli käytännössä koivun lehtiä. Vähäinen määrä kompostoitavaa ... sehän tarkoittaa sitä, että hukkaprosentti on lähellä nollaa. Kompostiin kun menee lähinnä kahvinporoa ja juurikasten ja hedelmien kuoria. Ei oikeastaan muuta kuivikkeiden lisäksi. Nyt vasen laatikko saa jäädä muhimaan ja oikeanpuoleiseen aletaan keräämään täytettä.

Haravoin eilisiltaiset kuusiaidan oksasilput. Niitä kertyi niin paljon, että yksi jätesäkki ei olisi piisannut. Oli kuitenkin säästynyt yksi suuri pahvilaatikko, johon tamppasin hakosilpun. Laatikko menee aikanaan laavun takaiseen kokkoon. Laatikon sijoitin puuvajan terassille ja laitoin samaan läjään muutakin kokkoon menevää.

Aino lähti mansikkamaalle. Huikkasin kuitenkin, että odota hetki, tulen täältä minäkin. Pusketin kärryllä kompostia + työkaluja + tarvikkeita. Mansikkamaalla revin apuna vanhoja muoveja ja peitteitä. Toisena kuokin rikkaruohon valtaamia mansikkapaakkuja. Rakensin penkkiä kompostimullalla ja pussimullalla, jonka olin aiemmin jo sinne vienyt. Aino istutti uusia alkuja. Aino oli aiemmin ohjannut parhaita rönsyjä turvepotteihin. Niihin juurruttanut. Niistä penkki täyttyikin. Kastelin penkin reippaalla vesiannoksella. Ensi viikolla luvassa sateita. Vasta sitten laitetaan uudet muovit.

Kävin moottorisahan kanssa uusintakierroksen niillä puilla, joihin olen sahan terällä piirtänyt uria puun kuivattamiseksi. Lisäsin uria. Joistakin kuusista otin viisi senttiä leveän "kauluksen" pois. Muitakin erilaisia testejä tein. Mitkähän kuivuvat parhaiten. Tien varressa yksi vanhempi kohteeni on nyt pudottanut kutakuinkin kaikki neulasensa. Alkaa olla keveä käsiteltävä.

Pelailtiin parit pelit. Ennen Selviytyjiä Aino vielä leikkoi muutamia kimppuja. Minä mittailin vähän puulanssini pohjan vaatimia pöllimittoja. 3x300 cm ja 4x270 cm. Siinä tärkeimmät, eli jospa kuitenkin .... Jos en ota älyttömän paksuja, saatan jaksaa vetää ne kohteeseensa kauempaakin. Huh! Kellään hevosta?

Perjantai, 30.8.2019 

Tosi lämmin yö. Aamulla hieno paiste. Kävin "kokemassa" laavulla pottumaan verkon. Ei saalista. Ei sitten hirven hirveä! Ei poron puolikastakaan. Paluumatkalla tankkasin sahan. Käväisin sitten kaatamassa vielä ne neljä pientä pihlajaa, jotka eilen jäivät pystyyn venevajan kulmalla, kun sahasta loppui bensa. Karsin vielä uudet ja vanhat pihlajat ja paksuimmat rungot pätkin.

Tutkakuvien mukaan oli pian alkamassa sade. 10:40 se alkoi. Ja sepäs olikin sitten kunnon sade, ei mikään tihku. Kovaa sadetta kesti tunnin ja 40 minuuttia. Sen ajan olin varastossa ja lajittelin ja järjestelin tavaroita. Tein ihmeellisiä löytöjä. Paljon jouduin tekemän niin, että tavarat menivät "välivarastoon". Lopullinen järjestely sitten hieman myöhemmin. Pari lisälaatikkoa ei olisi noitumista. Voisivat olla viimeksi hankkimiani pienempiäkin. Perusnaulat (2,5, 3, 4 ja 5") minulla on 10 kg:n pahvilaatikoissa.  Niille värkkään "käyttölaatikon". Tai jos löydän valmiin jostakin, voin sen ostaakin. Lisäksi pienempiä nauloja ja erikoisnauloja on pikku rasioissa. Niiden käyttö on satunnaista. Osan olen siirtänyt lokerikkoihin, loput saavat olla pikku laatikoissaan.

Sade muuttui tihkuksi. Pidettiin ruokatauko. Palauduin takaisin varastoon. Olen ostanut suurimmat erät ruuveja, pultteja ja muttereita Tamppiksesta, jossa laitan ne tarjolla oleviin muovipusseihin. Kilotavaraa! Samanlaisiin pussihin ne laitetaan, kuin markettien hedelmätkin. Monet pussit ovat jääneet hyllylle sellaisinaan. Nyt vihdoin siirsin pussitolkulla ruuveja ja pultteja lokerikkoihin. Siisti homma. Näköjään lumilingon  sokkapulttejakin on vähintäänkin loppuelämäkseni. Niitä oli kolmessa eri pussissa. Olen yrittänyt välttää "miljoonalaatikoita". Väkisin niitä vain tulee. Tärkeintä on vain se, että tiettyjä kokoja on paljon, kun alkaa jotakin rakentelemaan. On tärkeää suunnitella etukäteen tekemisensä. Ruuveja esimerkiksi on niin älyttömän monenlaista, että vain hyvällä tuurilla niitä löytyy oikeaa kokoa ja riittävästi, kun tosi tarve tulee.

Lajittelin sitten sekalaista kampetta omiin ryhmiinsä. Oli sakkelia, klemmaria, sähkötarviketta, kaasutarviketta, lv-tarviketta, leikareita, rakennuskulmarautoja ja -levyjä, saranoita, lukkoja, vetimiä, ja siis yleensä ottaen kaikkea huipputähdellistä tavaraa. Työkaluista puhumattakaan! Oli niiden lisäksi myös tavaraa, jonka kohtalona oli laatikko "puoletroskiin". Osa lienee kuranttia siinä lootassa, mutta keräykseen menevää pienmetalliakin on. Poltettavaa tuli pusukallinen.

Lähdin kokeilemaan pilkkiä, vaikka oli kohtalainen tuuli. Tihkukin oli muuttunut jo hyvin heikoksi. Veneessä oli ollut vedenpoistotulppa paikallaan, joten se oli ensin avattava. Vesi alkoi juoksemaan vauhdilla. Kannoin pilkit veneeseen. Irroitin vetoköyden ja pukkasin veneen vesille. Moottori käynnistyi laakista, niinkuin oikeastaan aina. Istuinpenkki oli kuiva, mutta lattialla oli märkää. Hetkinen ... takaisin äkkiä rantaan ja vene teljolle. Minuuttien kuluttua se tulppa sitten paikoilleen ja taas menoksi. Toinen kerta tässä elämässä, kun oli toppo unohtunut! Kokeilin ensin pilkkiä Tarrasta. Muutama nyky. Menin Kuusisaaren taakse, mutta siellä paras paikka olikin miinoitettu. Sain 30-grammaisen ahvenen, mutten alkanut millekään sen kanssa. Läntisellä rannalla aallokko oli sen verran vaisu, että mökkiä kohti sain ajaa täydellä kaasulla.

Oli jo pieni hiukajainen ja otin voileipää. Ainokin saapasteli pelien erätauolla paikalle. Voileivät maistuivat. Aino kiepautti kahvinkin. Tulinpahan minäkin sopivaan aikaan järveltä! On se vain hyvää tuo kahvi!

Aino palasi pelihommiin. Käväisin laavulla, mutta verkko oli koskematon. Palattuani katsoin kuusiaitaa. Kyllä siinä silmä sairasti. En nyt muista aivan satavarmasti, mutta tuskin leikkasin aitaa viime vuonna. Leikkasinko edellisenäkään, kun tuollaiseksi oli päässyt? Otin oksaleikkurin ja ryhdyin hommiin. Pieni tihku ei haitannut, mutta itikat häiritsivät. (Tulisivat ne pakkaset!) Aidasta tuli siisti. Haravoinnin ehtii huomenissa.

Nuoriso-osasto ei ole tarttunut täkyyni. Nuotat yhä kuivilla. Olen kyllä vankasti sitä mieltä, että nyt voisi jo raapaista! Omasta nuotanvetokyvystä en pysty sanomaan mitään. Jos jännitän olkalihaksia (?), saatan kyetä vetohommiin. Välillä vain tuntuu, että olkanivel on niin löysä, että nivel on luiskahtamassa kuopastaan. Ja se kipu!

Torstai, 29.8.2019 

Aamulla piha ja joka paikka aivan märkänä. Ei ollut satanut. Eilisenä keräsin sähköpumpun ja letkut pois, enkä myöskään sadettanut viime töikseni. Oli vain niin tolkuton kaste. Betoniportaan kuopassakin vettä. Harvoin tuollaiseen olen törmännyt!

Aamutuimaan lähdettiin mansikkamaalle. Ei marjoja keräämään, vaan kerimään rastasverkko pois. Pari täysin kuivaa lintua löytyi verkon helmasta. Lajia ei pystynyt tunnistamaan. Vietiin sitten toinen verkko laavun pottumaan suojaksi. Olin sitä mieltä, että närhet ne kaivavat pottuja. Niin on ennenkin käynyt. Aino arveli, että porot ovat kuopineet. Katsotaan, jospa jompikumpi tarttuu verkkoomme.

Ryhdyimme tympeän hajuisen puulajin vähentämiseen. Nimittäin pihlajan. En pidä ollenkaan pihlajan kukkien tuoksusta, mutta itse puun sisus haisee todella pahalle. Parkkipaikan laidasta oli tarkoitus poistaa monirunkoinen pihlaja niin, että vain yksi runko kuudesta jää olemaan. Oksat ja rungot olivat kietoutuneet toisiinsa kuin mustekalan lonkerot ja niitä piti katkoa vähän kerrallaan. Joskus aloittaen jopa aika ylhäältä. Kolmen katkaistun rungon jälkeen oli lopetettava. Jäljelle olisi jäänyt melko onneton saikara, jos olisimme pitäytyneet alkuperäisessä suunnitelmassa. Katsotaan ensi kesänä, otammeko silloin puun kokonaan pois. Aino sitoi oksista kimppuja. Minä pätkin moottorisahalla rungot parimetrisiksi. Kärräsin sitten kaikki kauemmas odottamaan toimenpiteitä. Olimme molemmat aika puhki, kun lämpöäkin oli liki helteen verran. Ei tällaista pitäisi näillä keleillä tehdä. Sahailin kuitenkin grillin alapuolelta vielä muutamat pihlajat. Poistin kuusesta alaoksia. Näkyvyyttä järvelle päin parantelin. Raahasin roippeet syrjenpään, mutta kimpuiksi teko sai jäädä tältä päivältä.

Sauna teki poikkeuksellisen hyvää. Hiki kirveli ihoa ja kyllä oli nautinto huuhtoa hiki pois. Iltasella käväisin kokeilemassa pilkkiä, kun kelikin muuttui suopeaksi. Saalista en saanut. Oli kuitenkin mukava jutella paikalle sattuneen, uuden mökkiläisen kanssa. Tervetuloa!

Keskiviikko, 28.8.2019 

Maajussit ovat niittäneet heinää luokoon. Kuivasta kesästä huolimatta heinärehua on tainnut tulla ihan hyvin. Näihin aikoihin korjataan viimeisiä satoja. Mökkimatkan varrella oli kuitenkin vielä niitettävääkin. Mökillä +16 astetta, sisällä ja ulkonakin. Sen verran vielä harrastin puuseppäjuttuja, että nakersin uusimmasta pöydästäni yhtä jalkaa pari milliä lyhyemmäksi. Loppui se klenkkasu! Ei se pöytä silti kelvannut siihen, mihin olin sen tarkoittanut. Tuolla se nyt odottelee yläkerrassa vedet silmissä kohtaloaan. Älä huoli, kyllä se paikka vielä löytyy. Niittasin oven reunasta irtoamassa olevan tiivisteen. Kesällä sen siihen laitoin, mutta liima ei tunnu pitävän.

Aika pian mökille saavuttuamme aloin etsiskelemään yhtä kolmen avaimen avainnippua. Ei löytynyt. Sitten kihahti se kuuluisa kylmä rinki muutaman paikan ympärille. Olin viimeksi laittanut ne avaimet mökkifarkkujen taskuun. Mökkifarkut olivat kulkeutuneet kotiin. Ja korjauskelvottomina ne olivat saaneet tuomion: roskiin! Ainolta kyselin, jotta olikohan hän mahdollisesti ehtinyt viedä ne jo roskikseen. Olipa tietenkin! Voihan.... Meillä kotosalla on Molok-syväkeräysjärjestelmä. Eli jäteastia kaivetaan maan sisään ja vain pieni osa astiasta on maan päällä. Astian sisällä on suuri säkki, joka nostetaan nosturilla auton jätelavalle. Pussin pohja aukeaa ja niin se sitten tyhjenee auton kyytiin. Pussi suljetaan ja laitetaan sitten takaisin monttuunsa. Eli siellä Molokissa on housut ja siellä on avaimet. Kuinkahan tyhjä se oli? Ei muuta kuin soittamaan naapurille. Sopivasti hän olikin pihalla ja kurkkasi Molokkiin. Siellä näkyi se keltainen ämpäri, johon Aino oli farkut sullonut. Aika syvällä olivat. Muutaman minuutin odottelun jälkeen sain soiton: avaimet pelastettu! Hieno homma!

Vaimoväkeä näytti pelihommat taas kiinnostavan. Ajattelinpahan sitten luistaa järvelle kokeilemaan pilkkiä. Olipahan muuten veneessä hirmuinen määrä jotakin lentomurkun tapaista ötökkää. Järvellä vauhti karisti niistä valtaosan. Ei niitä muutenkaan haitaksi asti ollut, joku tuhat vain! Tällä kertaa sain yhden ääpättömän aapon. Ja onneksi pari mukavaa kuhaa. Mahdollisuuksia oli enempäänkin, mutta muutamat tuhdit tärpit päättyivät karkuutukseen.

Korjasin kalat ja laitoin fileet pakkaseen. Rouvat olivat reissuni aikana lisääntyneet. Haukkasin pikaisesti valmiit voileivät. Käppäilin laavulla. Pottumaa oli nyt hieman kuopilla. Linnut, ilmeisesti närhet tehneet pahojaan!

Tiistai, 27.8.2019 

Aamulla loppuviikon sääennuste poikkesi eilen julkaistusta. 8 metriä sekunnissa oli muuttunut kolmeksi! Ulkoilukelit olisivat siis liki kohdillaan. Jossakin vaiheessa tilanne taas muuttui ja kovaa tuulta luvassa taas koko loppuviikoksi. Voi olla mahdollista, että kalahommat saa unohtaa tulevalle viikonlopulle. Sadettakin on luvassa. Eniten perjantaille. Toisaalta on kyllä niinkin, että ei kannata liikaa tuijottaa ennustuksiin. Ainakin sateen osalta ne heittelevät turhankin usein. Useampi päivä tässä vielä välissä.

Jos olen suunnitellut jotakin, joka perustuu säätilaan ja sitten sää estääkin sen tekemisen, ei se yleensä ole iso asia. On ihme ja kumma, jos en keksi silloin jotakin muuta puuhaa. Jo tässä vaiheessa on mielessäni ajatuksia sadekelien varalle.

Tässä onkin tällä haavaa poikkeuksellisen pitkä jakso, ettei ole labroja eikä lääkärikäyntejä. Vasta 16.9. on minulla labra aamulla ja iltapäivän puolella sitten lekuri. On vaikeaa uskoa, että tästä ihosta muka terve vielä saataisiin. Kyllä se kukkii koko loppuelämäni. Välillä se on parempana, välillä heikompana. Omat toimet vaikuttavat suuresti, mutta en kyllä ala kädet taskussa kulkemaan. Alkaneen jakson pitäisi olla suotuisa paranemiselle. Se olisi hyvä juttu, jos ajattelee myös lokakuista muikkusesonkia

Maanantai, 26.8.2019 

Enpä muistanut eilen mainita: kun oltiin lähestymässä Torniota, oli taivaalle muodostunut sellainen pilvimuodostelma, jollaista en koskaan aiemmin ollut nähnyt. Telkkarissa olen erikoisia pilviä nähnyt. En aivan tällaista kuitenkaan. Yhdestä suunnasta se näytti pottumaalta, jossa penkkien harjat oli pyöristetty. Penkkejä jatkui ja jatkui. Hieman toisesta kulmasta katsoen ja pilven reunaa kohti, vaikutti pilviverho myrskyävältä mereltä. Aallokko oli hyvinkin tasalaatuista ja joka aallossa toistuivat samat piirteet. En alkanut pysähtymään kuvatakseni taivasta. Kotosalla se ei olisi onnistunutkaan. Oltiin jo hieman ohi ja puuston vuoksi näkymät olivat rajoitettuja.

Labrakäynnin jälkeen tehtiin kauppareissu. Hieman jo ajatuksissamme valmisruokien teko. Siis annosten,  joita otamme matkaan mökille vähentääksemme siellä ruuanlaittotarvetta. Kotona juotiin kahvit ja käväisin sitten pikku reissun. Aino on paikkaillut mökkifarkkujani. On kuitenkin niin, että kuluttavat hommat ja happamat tuulahdukset ovat ohentaneet ja haurastuttaneet kankaan paikoin mitättömäksi. Siksi kävin farkkukaupassa hankkimassa aivan uudet. Joko nämä uudet tai joku vanhempi farkkuversio saa siirtyä mökkikäyttöön. Pistäydyin tankillakin. Ja täytin samalla varagallonat. Kyllä nyt taas passaa pörrätä!

Olin jo eilen sunnuntaina laittanut tyhjillään olleen pakastimen päälle. Nyt päivällä tyhjensin pikkupakastimen sisällön siihen. Iltapäivällä laitoimme uunin päälle. Meillä molemmilla oli jotakin uuniin laitettavaa. Myöhemmin jäähdyttäminen ja lopulta pakastus. Hyvä aloitus, hyvä tarkoitus!

Nuo puutyöt mökillä saivat tietenkin ihon reagoimaan. Naamassa ja ranteissa se harrastelu näkyy parhaiten. Huulissa se tuntuu eniten. Aika lailla se tuntuu myös sormenpäissä. Haavoja ja halkeimia piisaa. Sormenpäissä kuitenkin paraneminen on melko nopeaa. Jo vuorokaudessa kipeä ja hieman tulehtunut halkein alkaa umpeutumaan ja kivut vähenevät. Siksipä nyt ihan mielellään sitä lajin vaihtoa suunnittelen.

Tänään hieno kesäkeli. Ja viikolle tarjolla samanlaista, jopa lämpimämpää. Viikonloppuna aletaan kuitenkin palaamaan päiväjärjestykseen. Sadetta ja kovaa tuulta. Tuo ennusteen mukainen sade ja 8m/s on jo sellainen keli, että mukavuudenhaluinen ihminen ei ulos vilkaisekaan. Vähiten järvelle!

Joku viikko sitten mainitsin, kun rastaat söivät pensaasta puoliraakoina punaisia viinimarjoja. Mutta sitten linnut katosivat jonnekin. Nyt marjat ovat kypsiä, mutta rastaita ei näytä kiinnostavan. Olisikohan niin, että kun sateet alkoivat, alkoivatko lierot pelastautua maan pinnalle märistä koloistaan ja joutuivatkin surman suuhun? Sateita on riittänyt. Siksiköhän marjat ovat saaneet olla rauhassa? Rastaat ovat viimeisimpiä muuttajia, se ei siis ole syy.

Sunnuntai, 25.8.2019 

Sadetta, poutaa, tihkua, poutaa .... ihan mukavaa kesäaamun keliä siis! Lähtöpäivä, lähtöpäivän perusaskareet. Sen verran poikkesin kesän kaavasta, että otin kotimatkalle kaksi akkua. Niitä olen kuskannut viime talvena mökille antamaan virtaa pelivalolle. Kun koittaa pimeä aika, ei aurinkopaneeli enää tuota virtaa joten aurinkoakun varaus heikkenee. Kun varaus on alhainen, ei akku kestä kovia pakkasia. Kun aurinkojärjestelmän akkuja ei tule talveksi kannettua kotiin, kannattaa silloin huolehtia siitä, että niiden varaus on riittävän korkea. Virtaa tulee nyt vielä taivaalta, mutta viedäänpähän nyt akut jo lataantumaan.

Otin kotimatkalle myös parit bensa-astiat. Bensaa kului tällä reissulla vain aggrekaatissa. Se ei syö paljoa polttoainetta, mutta kuluu sitä siinäkin. Venettä en käyttänyt ollenkaan. Edellisestä käyttökerrasta vesi oli noussut aavistuksen. Veneen vedenpoistotulppa oli kiinni. Veneessä vettä sateiden ansiosta melkoisesti. Päätin vetää veneen  ja venetelan ylemmäs. Ensin jouduin työntämään veneen vesille. Olipahan muuten aallot tuoneet pohjakasvillisuutta rannan ja teljon täydeltä. Kiskoin teljoa vajaan metrin ylemmäs. Venettä kiskoin ensin osan matkaa. Otin sitten vesitulpan pois ja annoin veneen keventyä jonkun aikaa, ennen kuin vedin sen kunnolla teljon päälle.

Nyt on siis siirrytty aikaan, jolloin unohdetaan liimat ja hiomapaperit ja viilat ja raspit ja höylät ja hiomakoneet ja millimetrimitat ynnä muut huonekalupuusepän värkit. Moottorisaha ja lapio taitavat sopia käsiini paremmin. Olen pariin kertaan harmitellut ilman kosteutta. Nyt on päiviä, jolloin päiväsaikaankaan ei prosentti putoa kuin 10-15 pykälää öisestä satasesta. Vaurioita tulee ja mikään ei kuivu! Kosteus hiipii sisällekin ja kun on vielä kohtalaisen lämmintä, ei kamiinaan voi isoja kyhyjä laitella. Jonkun verran olisi tiedossa niitä perinteisiä mökkiläisen hommia. Pihalla tietenkin. Kalastuksen osuus ajankäytöstä kasvaa varmasti. Metsästyshommat jättänen pakkaspäiviin. 

Olen odotellut, että milloinkahan Tarran nuoriso-osasto (50v+) ottaa nuotan esille ja alkaa kokeilemaan muikun pyyntiä. Ei sitä kannata pelätä, että kalaa tulee! Kyllä 10-20 kiloa menisi jakamalla eikä tuntuisi missään. Lisää vain pyydettäisiin. Vai pitääkö seniorien (+/-70v) olla mallina ja ryhtyä toimenpiteisiin? Ei kai! No, ystävällistä haastetta tässä vain esitän!

Lauantai, 24.8.2019 

Aamusta vielä verstaalle. Jospa saisin tänään valmista. Aloin pikku hiljaa liittämään aikaansaannoksiani yhteen. Kun lopputuote tulee olemaan kevytrakenteinen, varmistin hennoimat liitokset liimalla ja ruuveilla. Aggrekaatti lähti hyvin pelamaan kylmänä ja sain laudat höylättyä ja hiottua. Panostin myös kannen kiinnitykseen. L-rautaa, liimaa, ruuveja. Muorikööri syyhkäsi jossakin vaiheessa pelireissuun Pessikseen. Tie ei pölissyt, kun on välillä sadellut. Lopulta minulla oli homma siinä vaiheessa, että kevyet viimeistelyt olivat enää jäljellä. Varovaista höyläystä, pientä hiontaa. Lopuksi koko paketin öljyäminen. Pääsin ottamaan voileipää ja kuuntelemaan Enskaa! Annoin pöydän tuulettua ulkosalla terassilla. Parin tunnin päästä nostin sen sisälle yläkertaan. Ilma oli niin kostea, että liimakaan ei ollut tuntien aikana ulkosalla kuivunut.

On ollut pitkästä aikaa mukava tehdä noita puusepän hommia. Etenkin, kun suuri osa materiaaleista on itse pystystä kaadettua. Siitä sitten eri tavoin jalostettua. Pihakoivukin säilyy näin hengissä jonkun aikaa. Tiedossa on, mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Ruksilistalla on vain yksi tekemätön asia tälle kesälle. Prioriteetti on sillä kovin alhainen. Voi olla, että jätän sen ensi vuoteen. Projekti vaatii muutamia kunnon pöllejä ja niiden nouto on viisainta hoitaa kelkalla.

Perjantai, 23.8.2019 

Komea aamu. Vasta illemmaksi oli luvassa vesisadetta. Mietiskelin, jotta alkaisiko mökkeilemään, vai jatkaisiko korpipuuseppänä. Jälkimmäinen vaihtoehto voitti. Osittain syy tähän valintaan oli siinä, että vielä lumien aikaan olin kuorinut muutamia kaadetun pihakoivun oksia ja laittanut kuivumaan. Samaten olin kantanut verstaalleni parit priimakuntoiset laudat. Joten uuden huonekalun tekoon!

Aluksi leikkasin 25x50mm rimasta neljä pätkää. 2x45 cm ja 2x65 cm. Höyläsin ne sileiksi. Oksat olivat olleet terassihyllyllä kuukausia. Kuiviahan ne olivat. Parkkijäämät olivat kuivuneet tiukkaan puun pintaan. Elokuun ilmankosteus oli alkamassa tekemään omia temppujaan. Muutamassa paikassa oli jo merkkejä homeesta, mutta onneksi vain aivan pinnassa ja tosi vähän. Vaikka apuna oli sähkötyökalu, jolla hioin oksien pinnat kirkkaiksi, ei homma aivan helppo ollut. No, aikaa ainakin kului! Sahasin leveästä laudastani kolme 80-senttistä pätkää. Aloitin niitä höyläilemään, mutta Aino kutsui kahville ja homma jäi odottamaan. Aggrekaatin sammutin tauon ajaksi.

Kahvin jälkeen käynnistämään  aggrekaattia. Käynnistyihän se, mutta huippukierroksilla. Taas kerran! Tankkasin aggrekaatin välillä ja laittelin bensat kuljetusastiasta pienempiin käyttögallonoihin. Nykäisin aggrekaatin taas tulille. Yhä vallan kauhiat kierrokset. Kumma peli. Toivottavasti kylmänä taas sitten pelittää!

Jatkoin hommia. Onhan onneksi olemassa akkukoneitakin. Porailin isoja reikiä paksuimpiin oksiin. Ei läpi kuitenkaan. Vuoleskelin pienempiä oksia niin, että ne sopivat timmisti tekemiini reikiin. Viiden maissa alkoi vesisade. Touhuilin katoksen alla, joten no hätä! Ainolla oli kuitenkin sauna lämpimänä, joten oli hyvä siihen jo lopettaakin. Vaikka sateensuoja onkin hyvä, on jotenkin kornia työskennellä, kun puolen metrin päässä sataa tappinaan vettä. Aino kyseli, että mikähän se nyt mahtaa minulla valmistua? Vastasin epämääräisesti että valmistuneeko mitään. Näkee myöhemmin. No, Aino kyllä arvasi, mitä nyt puuhastelen. Vaikka kaikki oli vielä palasina, oli helppo ajatella asia loppuun. Ja etenkin, kun ko. kamppeelle on ollut tarve. Ja sehän on yhtä kuin tilaus!

Sade jatkui iltamyöhään asti. Aino lähti naapurin peli-iltaan punainen sadeviitta hulmuten. Kannoin puhdasta sadevettä sauna-astiat täpötäyteen. Vara-astiatkin. 20 litran ämpäri räystään alla täyttyi aina uudestaan tuossa tuokiossa. Pimeyttä odotellessani kaivoin esiin kynttilöitä ja niille jalkoja. Aino oli viime talven jäljiltä puhdistanut jalat huolellisesti steariinista. Leikoin alumiinifoliosta palasia suojaamaan kynttilänjalkoja steariinilta. Hyvä konsti. Talven mittaan foliopalaset tahtovat hajota. Jos sitä ei huomioi, joutuu pian askartelemaan.

Näyttäisi siltä, että sade jatkuu aamuyölle asti. Huomiseksi luvassa siistiä keliä. Useammallekin päivälle. Ja kesäisiä lämpötiloja. Kyllä se passaa, kunhan vain pysytään alle 20:n lämmöissä.

Torstai, 22.8.2019 

Päivä meni jälleen askarrellessa. Oli entisen jatkoksi sahaamista ja maalaamista. Liimailua ja ruuvaamista. Hiomista ja veistelyä. Kaikenlaista koko päiväksi. Mutta mikä tärkeintä: senkit nro 2 ja 3 valmistuivat. Illan suussa sain ne nostaa yläkertaan. Maalaukset ja liimaukset kuivuvat paremmin sisällä, kuin ulkosalla.

Olen hyvin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Vaikka työn jälki on paikoin laatua moottorisaha, ei se haittaa. Pikemminkin päinvastoin. Siinä on tekijänsä leima! Instassa kuva.

Huomiselle hommat vaihtuvat. Jatkanko uuden huonekalun parissa vai alanko mökkeilemään? Sääennuste näyttää hyvää säätä. Mahdollisuudet siis vaikka mihin!

Keskiviikko, 21.8.2019 

Mökille ehdittiin jo yhdeksitoista. Olipahan pieni auto taas melko täynnä. Kun oli ylimääräisenä se lipasto ja puolenkymmentä muovilaatikkoa. Ulkosalla +17, sisäilman lämpö +15. Olihan se lopulta taas laitettava pienet tulet.

Olin ostanut pari ruukkusalaattia ja ne piti istuttaa kasvihuoneeseen astiaan. Romaine-salaatissa oli jotakin mustaa. Liekö mädäntymässä koko hoito? Huonot kohdat oli pakko leikellä pois. Sais nährä, mitä tulee?

Uutta maalia matkassa. Maalasin senkki nro 3:n sivulevyt. Spraymaalilla helppo ruiskia. Sitten pensselihommina 2-senkin puupinnat. Paklasin molempien kansista pahimmat kolot umpeen. Öisin 100-prosenttinen kosteus. Päivisinkin 70-prosenttinen. Kuivuminen on nyt hidasta.

Ruuan jälkeen vaihdoin yläkerrassa vanhan laatikoston sisällön uuden laatikoston kätköihin. Hieman tuli roskaakin ja ne erottelin ja lajittelin. Vanhan laatikoston pudotin parvekkeelta pihanurmelle. Samalla siinä tuli aloitettua puolivahingossa lipaston hajoitus. Raaniskot kärräsin moottorisahan ulottuville. Irroittelin kovalevyt ja pistin talteen. Hajoittelin muutenkin. Leikkasin lipaston rungosta E-kirjaimen muotoisen osan. E-kirjain muuten, mutta keskimmäinen poikkiviiva puuttui. Tuon konsvärkin vein varastoon. Tuli ikäänkuin 84 senttiä leveä välihylly. Korkeutta sen verran, että uudet laatikot mahtuvat alle. Hetken aikaa mietiskelin ja hieman järjestelinkin kamppeita. Siitä se alkaa!

Uudet asiat poikivat helposti lisähommia ja aloinkin jo suunnittelemaan mielessäni pieniä lisäyksiä. Toteutus jääköön vielä auki.

Oli luvassa tälle päivälle ukkoskuuroja. Kiersivät kuitenkin Tarran. Mitenkä huomisena?

Tiistai, 20.8.2019 

Huomenna taas vaihteeksi suunta mökille. Kun lähtö tapahtuu heti aamutoimien jälkeen, on tiistai se päivä, jolloin on viimeistään käytävä kaikki kauppa- ja muut reissut. Aikaa kuitenkin on koko päivä. Ja sadekin tipotiessään.

Tein aluksi reissun itsekseni. Apteekista ensin pilleripurkki. Kolmen kuukauden satsi. Huoltoasemalta bensaa tankin täydeltä. Sitten Tamppikseen hakemaan viimeiset tarvikkeet. Ai niin ... siinä matkan varrella Lidlistä vähän piirakoita. Tamppiksessa menin muovilaatikko-osastolle. Erilaisia muoviastioita tuntui olevan joka lähtöön. Minullekin sopivia. Mökille varaston hyllyille järjestystä valvomaan otin muutaman laatikon. Ei noilla laatikoilla vielä siistiä tule, mutta alku se kuitenkin on. Kun laatikot olivat ostoskärryssä, suunnistin alakertaan. Mikäs kompassisuunta se muuten on?? Mökillä parafiiniöljyä jäi enää lusikallinen. Täydennystä siis hamuamaan. Ei muuten löytynyt. Myyjäkin tutkaisi sähköisestä rekisteristä, uskottava oli. No, Motonetistä löytyi ja näin pääsin palaamaan kotosalle.

Kotona odoteltiin seuraavaa reissua sen aikaa, että kello alkoi tulla 11:n paikkeille. Sitten lähdettiin. Jätin Ainon kauppakeskukselle ja jatkoin itse ulkomaille asti. Meillä on mökillä kaksi Ikean lipastoa. Yhden maalatun laatikoston paikalle oli määrä hankkia kolmas samanlainen, mäntypuinen lipasto. Olin siihen tarpeeseen ajatellut tehdä itse laatikoston, mutta jossakin sen rajan on taas kuljettava. Iho on ollut riittävän kovilla. Pitää taas rajoittaa näitä ärsykkeitä. Hyllyt ja lokerot olivat tiedossa, netistä opiskeltu, joten paketti löytyi nopeasti. En pujotellut koko Ikeaa läpi, vaan menin vastakarvaan kassojen läpi suoraan noutovarastoon. Matkan varrelta nappasin kärryyn roskakorin, jota vailla olen ollut. Yhtään palvelukassaa ei ollut toiminnassa. Joten oli mentävä itsepalvelukassoille. Olihan siinä opastajatkin. Olisi kai silti muutenkin onnistunut.

Kello oli varttia vaille 12, kun ajelin Suomen puolelle. Kaupunginahdella hiljaista. En nähnyt ensimmäistäkään sorsaa. Metsästyksen alkuun 15 minuuttia. Saattaa pian Kaupunginlahdella olla turvapaikanhakijoita. Ajoin parkkihalliin ja nousin yläkertaan. Yritin soittaa Ainolle, mutta hälytysääntä ei kuulunut. Eikä vastausta. Uusi yritys ... sama juttu. Lähdin kävelemään ympäri käytäviä ja kurkkimaan liikkeiden ovelta, jos vaikka tuurilla näkisin Ainon. Heti toinen kauppaliike toi tulosta. Hyvä näin, kasseja alkoi jo näköjän kertymään kainaloihin. Ne kauan kaivatut saappaatkin olivat sitten löytyneet. Äkkiä Cittariin ja sitten kotiin.

Syötiin. Yhden maissa aloin purkamaan Ikean pakettia. Laatikoston kokoamiseen meni melkolailla tasan kaksi tuntia. Sisältäen kahvitauon ja ihan rauhassa puuhaillen. Pieni hiki tuli silti pintaan. Suihkuun ei siis tarvinnut komentaa.

Maanantai, 19.8.2019 

Labrassa käynti aamulla. Ei kuitenkaan ravinnotta. Ihan vain nämä tavalliset turvakokeet. Alkuviikolle olin ajatellut useampiakin pikku hankintoja. Tällä reissulla labran jälkeen pistäydyin kuitenkin vain ruokakaupassa suorittamassa välttämättömät täydennykset.

Lähdin sitten uusintareissuun ilman sen kummempia aikailuja. Vähän maalia, vähän tarvikkeita. Hajonneelle Torxille korvaaja. Paristoja. Maalikaupassa kyselin, josko meidän terassimaalin värikoodi olisi muistissa? 2016 maalailtiin terassia ja vanhaa maalipurkkia ei näy. Emme ole oppineet ottamaan talteen koodeja. Vai olemmeko sittenkin?? Jos olemme, emme ole oppineet muistamaan, missä koodit ovat! Minulla nimittäin on sellainen mielikuva, että joku maalikoodi on jossakin talteen laitettuna!

Vettä on tänään satanut aamusta asti. Pitkälle iltapäivään. Torniossa määrät ovat olleet runsaita ja ulkona on pitänyt tehdä nopeita liikkeitä, välttääkseen kastumisen. Pisaroita väistellen.

Yhden kieppeillä syötiin päivän lämmin ruoka. Aino sanoi silloin, että puhelin soi. Nousi jo etsimään luuria. Minä en kuullut mitään. Vilkaisin kuitenkin puhelintani, joka oli kolmen metrin päässä. Siihen oli juuri tullut puhelu ihopolilta. Syönnin jälkeen katsoin taas ja nyt oli tullut viestikin, jota en myöskään ollut kuullut. Verikokeet ok, seuraava koe 3-4 viikon päästä. Nopsaan tulivat kommentit tällä kertaa.

Tuo minun kuuloni on mennyt aika heikoksi. Noin kolme metriä on normaaliäänellä puhuttuna aikalailla takaraja. Hiljaista ääntä en kuule lähempääkään. Kuulolaitteilla tilanne hieman paranisi. Mutta pidän niitä vain tosi tarpeessa. Hiostavat, ei niitä ole hauskaa pitää korvissa.

Päivä on lyhentynyt jo kahden kuukauden ajan. Vaikka loka-marraskuulla ennen lumien tuloa on se vuoden pimein ja synkin aika, kyllä nytkin näin äkiksestään yön sydämenä aika pimeää on. Mökillä se tarkoittaa kynttilöiden esiin kaivamista. Ulkolyhtyjen ripustamista. Otsalamput onkin kaivettu naftaliinista jo aikaa sitten.

Sunnuntai, 18.8.2019 

Heti aamusta varsin harmaata. Sadetta oli luvassa illaksi ja yöksi, mutta näytti siltä, että kohta jo sataisi. Ei sittenkään vielä alkanut satelemaan. Leikoin kotiin vietäväksi viimeisiä salaatteja. Persiljaa myös ja sitähän kyllä piisaa. Tutkailin ja mietiskelin, mitä olisi laitettava ostoslistalle ja mitä olisi muistettava tuoda kotoa. Joskus näitä hyvä miettiä etukäteen. Silti joskus jotakin puuttuu. Tärkeääkin.

Kotimatkalle lähdettiin ennen puolta päivää. Kyytiin kirstu nro 1. Toiveena ajatuksissa, että sade ei vielä alkaisi. Sateessa auto rapaantuisi vain. Sihtuunan soratien loppuvaiheilla alkoi pisaroimaan. Onneksemme vain todella pisaroimaan. Tie ei ehtinyt kastumaan ja auto pysyi puhtaana.

Meillä talonmiesvuoro, mutta ruohonleikkuun olemme ulkoistaneet. Pitäisi olla talonmiesvuoroissa yläikäraja ja meille vapautus! Kun pääsimme kotosalle, oli pettymys melkoinen, kun tienvarsi rehotti villinä. Tällä kertaa joudumme leikkaushommiin itse. Harmi! Juotiin kahvit. Vilkaisin netistä sadetutkaa. Ei kahtakaan tuntia poutaa näköpiirissä, joten ei muuta kuin nurmen leikkuuseen. Varastossa tunnustelin jalalla tönäisemällä bensa-astioita. Jaa. Tyhjiä olivat. Reissu Motonettiin. En löytänyt pienkonebensa-astioita siitä, missä ne viimeksi olivat. Myyjä neuvoi: nykyään ovat paloturvakaapissa! Kotona tankkaamaan leikkuria. Oli sen tankki melko täynnä, ja olisi ehkä riittänytkin nurmien leikkaukseen. Aloitin leikkuun ojan laidasta. Se on kerrassaan omituisen vaikea tapaus leikattavaksi. Joku jättää tien reunan leikkaamatta. Joku jättää ojan pohjan koskemattomaksi. Osa ei leikkaa rajalle asti. Nyt ei ollut edellinen talonmiesvuorolainen käynyt siinä ollenkaan. Leikoin alueen ja nyt voisi muut käydä ottamassa mallia. On siisti, kerrankin! Kun on ollut kuivaa, ei keskipihan ruohikko ole oikein kasvanut. Harvakseltaan siinä oli jotakin maitiasen kaltaista keltakukkaa. Jätin keskialueen virkistymään ja voimistumaan tulevissa sateissa. Pohjoispäässä kuitenkin oli pitkä ruoho, milloinkahan leikattu viimeksi? Pannuhuoneen takana oli hieman leikattavaa. Vihdoinkin homma selvä!

Hiki poltteli ihoa joten pihalta sitten kiireen vilkkaa suihkuun. Aino oli sillä aikaa paistanut potut ja leikkeet, kylläpä maistui makealta! Vesisade oli alkanut juuri. Olipahan ajoitukset kohdillaan.

Vesisadetta on nyt luvassa ihan reippaanlaisesti. Se on toivottavaakin. Myöhäiset perunalajikkeet ovat vasta hiljan päässeet kasvun alkuun. Kasvuaikaa olisi vielä. Kuivan kesän jälkeen vesi on todella tarpeen. Tarranmaassa pottujen osalta kaikki näyttää aika hyvältä. Mutta matkan varrella on muutamat pottumaat ruskeina. Pakkanen vai rutto? Kuivuutta se ei ole.

Lauantai, 17.8.2019 

Aamulla hain aamiaispöytään kasvihuoneesta viherjuttuja. Istuttamani salaatit alkavat olla finito. Tarkkana kun on, saattaa jotakin vielä saada, mutta lujassa alkaa olla. Ongelmana on liian taaja kylvö. Ensi vuonna pitäisi ottaa oppia näistä virheistä. Ja nyt ostaa joku ruukkusalatti, joka voisi kestää syksyyn asti. Yksi kesällä ostettu ruukkusalaatti meillä onkin isoon astiaan istutettuna ja siitä otin muutaman lehdykäisen leiville. Pikku silpun lisäksi.

Aino ehdotti, että jospa jauhaisin kalat myllyllä ja paistaisin heti kättelyssä aamiaisen jälkeen. Päivällä, kun nälkä iskee, ei tarvitse kuin keittää potut ja lämmittää pihvit. Suostuinhan minä. Niinkuin pitääkin. Kyllähän siinä tietenkin aikansa meni. Taisi kello olla jo 10:30, kun pääsin jatkamaan muita puuhia.

Aivan ensimmäisenä rivinä vihkossa kesän työlistallani on laavun tulipesän reunatiilien tuenta. Olen muurannut tiilet niin, että ne ovat vain puoliksi tuen päällä. Toisen puolikkaan alla on vain ilmaa. Lämpövaihtelut ovat tehneet rakoja muuraukseen. Lopulta pari kiveä on irronnut ja pari tiiltä lisäksi siinä huulilla. Kun tein siltaa varten puutavarat, leikoin samalla tukipuut laavulle. Näitä siis nyt asentelemaan. Meni niinkuin aina joskus, liian usein: mokasin! Leikkasin yhden laitatuen toiseen päähän kulmat väärin. Yksi neljästä puusta oli siis hörsmitätön. Suureksi helpotuksekseni hoksasin, että minulla oli kuin olikin yksi aihio. Se oli kuorimatta, mutta tuurilla se oli jäänyt pilkkomatta. Mutta nyt sen jälkeen ei ollut enää särkymävaraa.

Ruoka 12:30. Kyllä oli taivaallisen hyvää. Kalapihviä ja uusia pottuja! Jatkoin kolmeen asti ja silloin paikat jo siistattu. Tuet kohdillaan. Halutessani voin laastilla vielä parantaa lopputulosta, mutta nyt ei niin kiirettä. Riville yksi sai laittaa ruksin: homma hoidettu.

Enskan jälkeen siirsin omatekoiset sahalautani laavun sisälle. Ovat olleet ulkosalla toista vuotta ja pressun alla saaneet kosteutta. Sinistyneet. Seuraavaa projektiani varten tarvitsisin hieman priimaa lautaa. Tuurilla sitä löytyi juurikin riittävä määrä.

Taisin tuossa joku päivä sitten kehua torx-kantaisia ruuveja. Täytyy peruuttaa puheitaan (kirjoituksiaan) hieman. Ruuvit olivat kai ok, mutta aivan tunnettu ruuvauskärkimerkki petti. Onneksi oli toinen setti ja sain silloin hommat tehtyä.

Perstai, 16.8.2019 

Kun jotakin on kesken, ei sitä kovin helpolla ala keksimään muita hommeleita. Eli kirstun kimppuun heti aamusta. Päätyjen pintalaudat olivat aluksi ohjelmassa. Ne oli hiottu ja höylätty valmiiksi, joten äkkiä ne olivat paikoillaan. Lyhensin vain sopivan mittaisiksi. Välipuhelun ansiosta tuli jokin asia päätetyksi ja tiesin sitten, miten jatkan hommaa. Pihakoivusta oli leikottuna vielä sopivia lättysiä kansiksi ja höyläilin ja hioskelin siksi niitä parit kappaleet.

Nyt on seuraavana vastassa maalaukset. Toinen työn alla oleva saa viimeistelyn ja toinen pohjustuksen. Sitten ovat nämä kaksi laatikkoa valmiit ja harrastuksen kohde tulee vaihtumaan. Kesää olisi vielä jäljellä. Parikin kohdetta mielessä. Katsotaan, mihin mieli suuntaa! Nyt kuitenkin raivasin työmaalta työkalut ja puutavaran. Siivosin purut ja lastut ja kärräsin muualle. Mukavaa seuraavalla kerralla, kun saa alkaa sotkemaan siivottua paikkaa!

Lämmitettiin ja syötiin savulihakeitto. Oli sitä vain vähintäänkin riittävästi. Jostakin kumman syystä pidin keittoa tuimana (=suolattomana) ja jouduin lisäämään suolaa. Hyväähän se kuitenkin oli. Osaisikohan muuten joku kertoa, miksi hyvin moni ruoka aina vaan paranee lämmittäessä? Joskus on tullut mieleen, että valmistaisi ruuan ja jäähdyttäisi sen. Sitten lämmittäisi ja alkaisi nauttimaan.

Illan suussa oli pelimuorien määrä tulla meille pelaamaan. Tuli tuollainen kokoontuminen vähän yllätyksenä, eikä oltu varauduttu mitenkään etukäteen. Aino kuitenkin valmisteli pientä pureskeltavaa. Kun pelihetki koitti, pelit olikin sitten siirretty naapuriin. Koirat syynä siirtoon. Aino nappasi eväät matkaan ja sinne katosivat herkut. Voi, voi ... ehdin nappaamaan vain yhden!

Päätin lähteä pilkille, kun tuli minullekin näin vapaailta KB:stä. Ennen vesille lähtöä käytin veneestä perätulppaa auki. Aika lailla oli vettä ehtinyt viikon aikana kuuroista kertymään. Suuntasin tuttuun paikkaan. Jälleen kävi niin, että pilkki ei ehtinyt edes pohjaan, kun se oli jo ahvenen suussa. Syönti ei kuitenkaan mitenkään hurjaksi alkanut. Välillä kaloja tuli muutama putkeen, välillä piti taukoa. Otin talteen aika pieniäkin, mutta ihan pikkuiset päästin takaisin veteen. Kuhia ei noussut yhtään. Parituntisen jälkeen mökille perkuuhommiin. Perattuja aapoja kertyi mukava annos. Huominen näyttää, väännänkö pihveiksi vai paistanko sellaisina. Selvää on, että kotiin vietävääkin tuli. Kerrassaan hieno juttu!

Torjantai, 15.8.2019 

Lautahyllystä puuvajan ulkolaidalta kaivoin esiin haapaa. Siellä oli muutama pätkä haapapuun pinnasta sahaamiani "lautoja". Paksuutta 3-4 senttiä. Olen tällainen hienopuuseppä, joten irroittelin muutamia 30-40 senttisiä pätkiä, jotka halkaisin kahtia. No moottorisahalla tietenkin! Eli syntyi yhdestä laudasta kaksi, joista toinen sellainen pikkuinen pintapuupala ja toinen siitä vierestä, hieman leveämpi. Yhteensä halkaistavia pätkiä oli 8, halkaistuna siis 16 kappaletta. Seuraavaksi parantelin mittavirheen vuoksi väärin sirklaamani L-rimat. Yhden sirklasin taas väärin, menee sitten jatko miettimiseksi. Voi minua hosujaa!

Käynnistin aggrekaatin ja hioin haapapätkien pinnat puhtaiksi. Sammutin tauon ajaksi voimakoneen ja käynnistin sen uusiksi höyläystä varten. Mutta hups ... kone otti aivan tolkuttoman hurjat kierrokset. Sammutin nopeasti koneen. Räjähtäähän tuo! Käynnistin uudestaan. Sama vika. Jätin koneen jäähtymään ja höyläilin helpoimpia haapalautoja akkuhöylällä. Kun vain pahimmat olivat jäljellä, kokeilin aggrekaattia jälleen. Nyt kierrokset kohdillaan ja sain höyläillä kunnon höylällä ja ladata akkukoneen akkua laturilla.

Iltapäivän loppupuolella aloin littämään aikaansaamiani palasia yhteen. Taas mokasin ja jouduin purkamaan yhden tekeleistäni. Ennen ruokaa sain yhden arkun liki valmiiksi. Huomiselle jä vielä tekemistä. Jatkossa vielä toisen arkun pohjamaalaus ja loppukäsittelyt. Siihen kamppeet ovatkin kutakuinkin kasassa. Viimeiset maalaukset aivan lopuksi. Ja kansien teko. Niihin minulla pari vaihtoehtoa. Työläämpi vaihtoehto taitaa voittaa, sillä lopputulos on taatusti komeampi.  

Ajoittain ropsautti vettä ja jouduin sulloutumaan puuvajan terassille kamppeineni. Ahdasta siinä on, mutta juuri siinä mahduin työskentelemään. Onneksi nyt teon alla olleet kamppeet eivät olleet kovin kookkaita. Metriluokkaa jos olivat, olisi mennyt ulkohommiksi kokonaan.

Käytiin Ainon kanssa hakemassa potut. Olin keitellyt kotona niitä savulihoja ja otettiin matkaan sellainen annos, joka on soppeli kahden päivän keitokseen. Siiklit olivat kasvaneet tosi hyvin laavun pottumaalla. Ja juurakossa oli myös lukumäärää poikkeuksellisen runsaasti. Kolmas kaali oli jo liikaa. Ei mennyt kaikki enää 2 päivän keitokseen. Keitto oli hyvää, vaikka siihen ei enää lisätty mitään mausteita. Huomiseen lämmitykseen hakaisin kasvihuoneesta vähän basilikan lehtiä.

Pihan reunamilla puiden alla ovat oravanmarjojen lehdet aivan keltaisia. Pihanurmi, jota Aino yrittää saada virkoamaan, on hätää kärsimässä. Apilat ruskeita. Ei ehtinyt sade ajoissa. Torniossa kauppakeskuksen kohdalla Länsirannalla koivut keltaisia ja pudottavat jo lehtiään. Jo on menneet pasmat jos muutkin sekaisin.

Keskiviikko, 14.8.2019 

Mökille tuli tietenkin lähtö. Torniossa poutaa, mutta matkalla vesikuuroja. Mökillä poutaa sielläkin. Ennen puolta päivää saavuttiin. Ulkona +17, sisällä +15. Olihan se laitettava pikku kyhyt, vaikka siinä kintaalla se oli. Kahvit juotiin alkuun, kuten tavallista.

Oli rehellinen tarkoitus alkaa teheskelemään uutta pikkuarkkua. Kahtakin samaa kuumaa. Puutavara oli hieman hakusessa. Verkko/kasvihuoneessa oli kuitenkin kakkosvitosesta väsäämäni koroke, joka oli hyödytön. Sen hajotin. Sain kaksi 80-senttistä lankkua. Sahasin ne moottorisahalla halki ja viimeistelin syntyneet rimat höylällä. Leikkasin vanerista 8kpl sivulevyjä arkkuihin. Maalasin niitä, mutta maali tietenkin loppui kesken. Jyystin sirkkelillä tekemistäni rimoista neljäsosan pois, jolloin rimoista tuli L-listoja. Aikaa kulahti yllättäen viiteen asti. Välillä kuitenkin lyhyt ruokatauko. Alkoi sade ja lopettelin tältä päivältä. Jossakin välissä käynnistin kelkan ja annoin sen puksutella muutaman minuutin. Hereästi käynnistyi. Minua varmaan odotellut... milloinkahan se tulee?

Sateli toista tuntia. Välillä ihan kunnollakin. Vaikka sunnuntai-illasta alkaen vesikuuroja on tullut, ei maa ole vieläkään alkanut kunnolla kastumaan. Maan pinta on kuin betonia, ja kuoppakohtiin syntyy lätäköitä. Illalla taas tyven. Pelattiin pakolliset KB:t. Pelien jälkeen Aino lähti naapuuriin katsomaan pelimuoreja. Minulla hyvä hetki kirjoittaa nämä rivit!

Huomenna puuseppähommat jatkuvat. Jos on hieno ilma, voisihan sitä hieman kalastellakin. Kalastaminen kannattaa aina. Vaikkei saalista aina tulekaan!

Tiistai, 13.8.2019 

Varmaa on vain se, että kaikki on epävarmaa. Ollaan ajateltu näin, että jospa mentäisiin mökille keskiviikkona aamusta. Näin ollen välttämättömät ja tärkeät kauppa-asiat olisi hoidettava nyt tiistaina. Olin luvannut keitellä tänään savuluita  ja sitten kunnon haudutuksen jälkeen erotella luut lihoista. Porkkanat muhikoot luiden seurassa kypsiksi. Lopputuloksen voi sitten jakaa sopivan kokoisiin rasioihin. Mökille voi siten ottaa haluamansa määrän tätä savulihan ja porkkanan seosta. Mökillä siitä on nätti tehdä keittoa. Muutakin. Potut vain mukaan pataan ja niiden kypsennys. Helppo tapa valmistaa mökkiruoka. Ja kannattanee tehdä kahden päivän satsi. Tuollainen soppa vain paranee lämmittäessä. Savuluut olivat siis yksi tärkeä kauppa-asia tälle päivälle. Toinen asia oli 2x2 tuuman höylätty, pyoreäkulmainen puutavara.

Lähdin aamusta hoitelemaan nämä poikkeustapaukset ennen varsinaisia loppuviikon eväsostoksia. Tankilla kävin siinä aluksi. Eilen postissa tullut pankkikortti pelasi niinkuin pitääkin. Ajoin sitten Lakkapäälle. Jätin auton tässä vaiheessa parkkiruutuun ja kävelin hallin puolelle katsomaan, millä kohtaa kaipaamani puutavara sijaitsee. En löytänyt moista kampetta. Kysyin henkilökunnalta ja vastaus oli tyly: ei löydy, ellei sisällä rimojen seassa sattuisi olemaan. Ei sattunut. Ok, jatkoin K-Raudan lautatarhaan. Siellä sama juttu. Olen joskus ostanut Torniosta kyseistä puutavaraa. Olikohan Puukeskuksesta. Sitä ei vain enää ole. Selvä pyy, sahailen ja höyläilen mökillä nuo vähäiset määrät vaikka kakkosnelosesta.

Suuntasin sitten Tamppikseen. Ensiksi oven pielessä olevalle pankkiautomaatille. Automaatti sanoi, että korttini ei kelpaa. Sanoi saman toisellakin yrittämällä. Johan nyt! Kolmas kerta toden sanoi ja sain setelit. Tamppiksessa tutkailin, josko siellä olisi sattumoisin savuluita. Ei ollut, mutta otin pienen paketin savustettuja minipotkia varalle. Oli sitten positiivinen yllätys, kun löysin hyllystä sitä Atrian tuotetta, jota näin kesällä siellä Lankojärven kaupassa. Se nyt ei tähän savuluupulaan apua tuonut, mutta lämmitti kuitenkin mieltä. Otin kolme pakettia kättelyssä! Jatkoin sitten Prismaan, joka on ollut takuuvarma paikka savuluiden ostajalle. Pettymyksen tuotti nyt Prismakin. Voihan olla, että kesä ei ole savuluusesonkia. Tyydyttävä tähän. Otin sitten yhdenlaista savulihaa korvaavaksi tuotteeksi. Katsotaan, mitä siitä saan aikaiseksi.

Iltapäivällä varsinainen kauppareissu.Kylläpä oli ostoskassi keveä, kun olin ottanut maidot jo Prismasta. Ja eilen otimme hedelmät ja kermat Cittarista. Kevyt oli todella kassi. Paketti WC-paperia ei juuri lisäpainoa tuonut.

Myöhemmin kotona aloin keittelemään savulihani. Pilkoin lihat pieniksi samoin kuin muutamat porkkanat. Luuta oli vain hieman niissä minipotkissa. Ei se lopputulos nyt aivan sitä ollut, mitä ajattelin. Mutta varmasti tulee tuokin padallinen syödyksi. Jonkunlaisina ruokalajeina.

Alkuviikolla on sadellut siinä mielessä jännästi, että vierekkäisillä sääasemilla on kirjautunut eri määriä sadetta samalle ajalle. Esimerkiksi Pello ja Meltosjärvi. No, saatatte olla oikeassa, onhan sitä välimatkaa nelisenkymmentä kilometriä. Onhan ne kuitenkin aika vierekkäisiä, eikös vain. Tarra on siinä välimaastossa, hieman lähempänä Meltosjärveä. Sunnuntai-iltana juuri ennen puolta yötä Meltosjärvi sai vettä reippaanlaisesti. Heti puolen yön jälkeen sai Pello puolestaan aimo annoksen vettä. Sateet tulivat eri pilvistä ja kumpikaan pilvi ei satanut toisen aseman alueelle. Täältä Torniosta käsin ei saa aivan tarkkaa kuvaa siitä, satoiko kumpikin pilvi myös Tarralla vai eikö kumpikaan. Toivottavasti molemmat. Suomi-laajuisesti vettä on joka tapauksessa tullut niin, että metsäpalovaroitus on voimassa enää paikoin. Nyt alkaa öisin olla jo niin kosteaa, että varoitus jatkossa on epätodennäköinen, vaikkei sataisikaan.

Maanantai, 12.8.2019 

Näyttää välillä siltä, että menevät päivät ja päivämäärät sekaisin. Varmaan joku on huomannut. Mutta mitäpä sillä on väliä. Ei kukaan kai virallisena kalenterina tätä sivustoa pidä??

Aamupäivällä oltiin liikenteessä. Apteekkireissulla en saanutkaan toista lääkettä, jota vailla olin. On minulla sitä yli viikoksi, eli kyllä resepti ehditään uusia sitä ennen. Lääkkeen ehdin hakemaan ensi viikollakin. Cittarista perusjuttuja. Vilkaisu parturiin: ei jonoa! Kotona nopeasti kahvit ja ei kun tukan leikkuuseen. Jonossa nyt 3 asiakasta! Voi rähmä! Ei helppoa taaskaan!

Suuntasin Tamppikseen. Rautaosaston ruuvihyllylle. Ostin kahdenlaisia pieniä ruuveja. 3,5x16 ja 3,5x30. Kumpaakin kukkurakourallisen verran. Torx-kannalla. Nykyisin ristipäät ja talttakannat ovat jäämässä vähemmistöön. Saattaa olla ja onkin hyvä asia. Torx-kantaruuviin käy vain ja ainoastaan yhdenlainen meisseli tai ruuvauskärki. Muihin ruuveihin voi tarjota useampaakin vaihtoehtoa. Ja helposti juuri sitä väärää. Silloin helposti ruuvin kanta vaurioituu ja homma tyssää siihen. Helposti siinä vaurioituu myös työkalu. Sitten ollaankin jo aika hukassa. Kun viime viikolla ruuvailin ruuveja kymmenittäin, taisi joissakin olla vieni valuvika. Pienissä ruuveissa ei virhettä näe paljaalla silmällä. Vasta ruuvin vääntäminen paljastaa vian. Olen aika varma, että Torxeissa ongelma on olematon.

Ruuvihyllyn jälkeen käväisin Prismassa. Siellä etsin erästä Atrian tuotetta, jota en ole vielä Torniosta paikallistanut. Kesällä sellaista ostettiin Lankojärven kaupasta. Siitä jäi sen verran hyvä maku mieleen ja kieleen, että taas ostaisin, jos vain löytäisin. Ei ollut Prismassakaan, palasin autolle ilman ensimmäistäkään ostosta. Parturin odotusjonossa kolme henkilöä. Suuntasin kotiin.

Kahden jälkeen iltapäivällä alkoi olla sellainen kutina aivoissa, että oli siltä istumalta alettava ottaa suuntima parturiliikkeeseen. Pitkin aamua ja päivää oli välillä sadellut. Enimmäkseen heikkoa tihkua. Nyt sade muuttui reippaanlaiseksi. Ajattelin, että onkohan sateesta hyötyä minulle, onko liikenteessä vähemmän porukkaa? Parturiin menijöitäkin niukasti? Odotuspenkillä oli vain yksi vuoroaan odotteleva. Siirryin lyhyen jonon jatkoksi. Vaikka siihen samaan sattui toisen parturin kahvitunti, oli odotteluaikani lyhyt. Vihdoinkin! Miten nautinnollista olikaan, kun tyttö höyläsi päästäni paksuja hiustupsuja. Tässä elämässä on hyvä iloita aina, kun siihen vähänkään on aihetta.

Illemmalla vaimojen peli-ilta meillä. Koska pelit olivat meillä, tiesi se samalla minullekin normaalia parempia iltakahvitteluja. Pelisession alkuvaiheilla sade Torniossa yltyi jo kohtalaiseksi. Sadealue siirtyi pohjoiseen samalla heikentyen. Mökille osui sitten myös sateita, mutta kovien sateiden aika oli jo mennyt. No luvassa lisää. 10 vuorokauden ennusteessa vesisateita olisi päivittäin valtaosassa maatamme. Eiköhän arpa osu joskus kohdallekin!

Sunnuntai, 11.8.2019 

Ollaan ainakin hetkeksi palattu hyvinkin kesäisiin lämpölukemiin. Yöllä ei yrittänytkään mennä koleaksi. Ja päivällä jäätiin (Meltosjärvi) hellerajasta vain hieman yli kaksi astetta! Elokuusta on mennyt vasta kolmasosa, joten eipä tämänpäiväiset lukemat mitään maankaatoihmeitä ole. Vuosi sitten näihin aikoihin päättyi tuskallisen kuuma hellejakso.  Samalla kosteusprosentit tekivät olon epämukavaksi. Nyt ollut kymmenisen päivää lämmöt kohdillaan. Kosteudetkin. Sadetta vain puuttunut. Vettä kuitenkin luvassa jo illalla. Päättyykö viikkoja kestänyt koettelemus vihdoinkin?

Sunnuntaina aamun askareet niitä normaaleja lähtöaamun rutiineja. Aika paljon olin raivaillut jälkiäni jo lauantain aikana. Joten jos lähtö valkenee nopeasti, olen minäkin valmiina. Rouvat olivat illalla sopineet, että aamusella vielä voitaisiin pelailla. Aino kävi aamulla kymmenen maissa kierroksella. Eipä ollut oikein osallistujia tarjolla. Lähdettiinkin siitä sitten ajoissa kotimatkalle.

Tuo kalan pyydystäminen ja onnistuminen siinä on yleensä tuuripeliä. On tietenkin selvää, että kokemus parantaa mahdollisuuksia. Kyllä pitkässä juoksussa kokenut saa aina vähitellen kalaa. Kokemuksella en välttämättä tarkoita vuosien tai jopa vuosikymmenien kokemusta. Kun vain muistaa kalastella ahkeraan eri paikoissa ja erilaisissa keleissä, kyllä se oikea tuntuma sieltä löytyy. Minusta voi jollakin lailla ajateltuna sanoa, että olen kokenut kalastaja. Ainakin näissä omissa kuvioissani. Silti joskus kalan saaminen voi olla kiven takana. Joskus puolestaan kalaa tulee enemmän kuin tarpeeksi. Aktiivikalastus on siinä mielessä mielekästä, että jos kala on otillaan ja saalista alkaa kertymään, voi kalastuksen lopettaa sillä kertaa. Ylipyyntiä ei tarvitse pelätä. Pyydyskalastuksessa tilanne on toinen. Saalis voi olla hurja. Ja joskus taas kala ei ui pyydyksiin, vaikka kuinka yrittäisi. Kun lähdemme mökille, on aika harvinaista, että luotamme kalan tuloon. Takuita saaliista ei uskalla antaa. Kyllä kotoa on otettava matkaan reissun syömiset. Entäs jos ajattelisi niin, että pitäisi syödä kalaa joka päivä! Voisihan se onnistua, mutta voi tulla nälkäkin. Jos kalaa ei ala kertymään tuleville päiville, on pyydysten määrää lisättävä ja/tai lisättävä aikaa aktiivikalastuksen parissa. Alkaa silloin tulla ajankäyttöongelmia, kun pitäisi muutakin saada mökillä tehdyksi. Omat kokemukset + naapureiden kuulumiset kuluneelta viikonlopulta todistavat edellä sanomani. Kalastaminen on ihan mukavaa. Tyhjän pyytäminen on kuitenkin syvältä. Tekisi lopuksi mieli sanoa, että C&R on vielä syvemmältä, mutta enpäs sanokaan;-)

Tuo puutyö harrastuksenani on hyvin mieluisa. Siinä on kuitenkin joitakin asioita, jotka rajoittavat ja jopa osin estävät harrastukseni. Siis täysipainoisen. Vaikeaksi asian tekee tilakysymys. Tilaa tietenkin on, mutta olisi hyvä olla sitä katettua sisätilaa! Nyt touhuan ulkosalla. Sateen sattuessa voin jotakin tehdä puuvaraston terassilla katon alla. Jos olisi oikea verstas, olisi tilanne toinen. Homman keskeytyessä sitä voisi jatkaa samasta tilanteesta myöhemmin, eikä tarvitsisi olla huolissaan sateesta. Samoin olisivat työkalut verstaassa lukkojen takana silloin, kun en ole paikalla. Sähkön puute on toinen juttu. Aggrekaatti tuottaa sähköä, mutta kun nuo askartelut ovat luonteeltaan sellaisia, että menee aina aikansa, ennen kuin seuraavan kerran tarvitsee sähkötyökalua. Ei voi jatkuvasti juosta käynnistämässä ja sammuttamassa aggrekaattia. Akkukoneilla pystyy hieman parantamaan tilannetta, mutta niiden teho ei tahdo riittää vaativimpiin hommiin. Kolmas vaikeus kohdallani on se allergia. Mäntyä ja kuusta kun ei kärsisi käsitellä ollenkaan. Pakkohan se on kuitenkin ja se sitten näkyy ja tuntuu. Ei kuitenkaan kuulu eikä haise.

Harrastukset tulevat kuitenkin jatkumaan. Alkuviikosta on varmaankin käytävä hakemassa ainakin ruuveja ja hieman tietynlaista puutavaraakin. Luonnon materiaaleista saisi taiteellista ja komeaa lopputuotetta, mutta aina ei ole sopivaa puuta tarjolla. Eikä sopivien materiaalien hankkiminen luonnosta ole lainkaan simppeliä. Ei edes valtion mailta saa mennä hakemaan materiaalia, vaikka joidenkin mielestä valtio = me! Mökillä jotakin on. Ulkovarastossa vain niillä on taipumus ottaa hometta. Ja sinistyäkin, jos lumi tai vesi niihen pääsee iholle.

Sunnuntaina illan mittaan saapui Tornioon sade. Alue jatkoi matkaa pohjoiseen ja tavoittihan se Tarrankin. Sanoisin, että olihan se alku. Jos sataisi pari päivää putkeen tuohon tahtiin, alkaisi maa ottamaan vettä vastaan. Tämä vain nyt hieman kiusasi. Lisää tätä kiusaa, please!

Lauantai, 10.8.2019 

Yöllä taas varsin koleaa. Ei pakkasta kuitenkaan. Nopeasti ilma lämpeni ja pääsin taas harrastelemaan. Höyläilin ja hioin pihakoivulättyä. Lopulta olin tyytyväinen. Se ei tarkoita sitä, että jälki olisi priimaa. Ei todellakaan! Kun värkkään näitä juttujani, pitää niissä näkyä kätteni jälki. Hyvänä esimerkkinä voisin mainita nämä keittiön kaapistot. Mittatarkkuus on toissijaista, persoonallisuus on sitä mitä haluan! Öljysin lopuksi höyläpintaiset osat. Jännää, miten koivu ja mänty ovat käsittelyn jälkeen niin erilaiset! Lopuksi hoitelin kamppeet taas kohdilleen. Olivatkin aika levällään kuin eräät eväät!

Ennen kuin Aino lähti pelaamaan naapuriin, kävi hän mansikkamaalla. Ei enää saalista litraakaan. Ja niin pieniä. Mutta kuitenkin makeita. Maisteltiin vähän ja pari rasiaa saatiin pakkaseen. Milloinkas se oli, kun otin talteen tillisatoa? Ja jäljelle jääneet korret pörhistyivät. Nyt otin talteen toisen erän samasta kasvatusastiasta. Tilliä tuli aiempaa paljon enemmän. Ja kun vielä pääsato on toisessa astiassa koskemattomana!

Alkuviikolla on sateen mahdolliuus. Sehän ei ole uhka, vaan toive. Kaksi puukoppaa oli tyhjillään ja siksipä täytin ne sillasta saamillani kalikoilla ja toin sateen suojaan. Niitä olen kantanut mökille nyt 4 kopallista, 2 on vielä jäljellä kantamatta. Kopallinen menee aina kerrallansa saunan lämmitykseen. Eli pikkuruinen silta antaa meille lämmön kuuteen saunomiseen. Siksi vain sanon, että olisi helppoa viedä tuollaiset epäkurantit tavarat kokkoon. Pienellä vaivannäöllä kuitenkin saadaan oikeaa hyötyä. Puusavottaan helpotusta / ei tarvitse vinguttaa visaa!

Käväisin pilkillä, kun pelimuorit tuntuivat olevan meno päällä. Veden lämpö 15,2 astetta. Kun laskin pilkkiä ensimmäisen kerran, tarttui siihen heti mukavan kokoinen ahven. Hyvä alku, jatkuuko? Leppoisa tuuli kävi etelän puolelta. Vene kuitenkin siirtyi pian turhan syvälle ja siirryin takaisin aloituskohtaan. Muutaman kerran tein näin. Otettavaa kertyi viiden ahvenen verran. Muutaman pienen heitin pois. Samoin, kuin pienen kuhan. Mutta huomisen kalafileet ovat koossa. Enempää en kaivannutkaan. Kokeilin kahta muuta paikkaa, mutta en saanut niistä nypyäkään.

Iltasella katseltiin selviytyjiä telkkarista. Sen päälle aloin näitä taas kirjoittelemaan. Aino käväisi katsomassa meininkiä kenturoilla, mutta varsin rauhallista siellä oli. Tuli takaisin. Ei siellä ollut mitään meikäläisille tarjottavaa. No, eipähän tarvitse itsekään lähteä enää käppäilemään.

Tuossa kun päivällä etsin nauhahiomakoneen nauhoja, huomasin, että ovatpahan hyllyt hiukan sekaisin. Pahvipakkaukset, joissa on ostohetkellä ollut joku höylä tai rälläkkä tai hiomakone tai joku muu laite, niihin ovat linnut iskeneet nokkansa. Pahvinmurua joka puolella. Kopistelin pihalle muruset. Löysin nauhat. Löysin muutakin hukassa ollutta. Olisi aiheellista tehdä tai ostaa jonkinlaisia laatikoita, kamppeille, että järjestyksen voisi alkaa palauttelemaan!

Tuo ensimmäinen tekoseni eli pieni sukka/kenkälaatikko/istuin, on nyt valmis. Projekti saa jatkoa. Voi olla, että taiteellisuus vähenee, mutta laatu paranee. Näkyypähän!

Perjantai, 9.8.2019 

Perjantai ei juuri mitään monipuolisuutta tarjonnut elämään. Heti aamupalan jälkeen nimittäin jatkoin eilistä askarteluani. Kyllähän se tietenkin oli siinä mielessä monipuolista, että joka ainoa lauta ja kalikka oli omanlaisensa. Olin arvannut ihan oikein sen, että aikaa tulee tuhrautumaan. Liitokset piti muotoilla vastakappaleen mukaisesti ja kun en ole todellakaan viimeisen päälle kätevä käsistäni, oli ajan kuluminen selviö. Pitkän työpäivän tuloksena sain kuitenkin sen verran valmista aikaiseksi, että saatan saada huomisena jo valmista. Kuva nykytilanteesta on Instagrammissa. Vaikka kyhäelmä ei täytä huonekalupuusepän ammatin laatuvaatimuksia, olen silti melko tyytyväinen tulokseen. Onhan lopputulos kuitenkin ainutlaatuinen. Toista samanlaista ei ole missään.

Projekti siis jatkuu viimeistelyillä. Pihakoivusta muotoilemani kansilevy tuli ohjelmaan vasta tänään. Alunperin suunnitelma oli toisenlainen. Kukapa sitten tietää, vaikka tekisinkin sitten vielä toisen tai kolmannenkin. Osa materiaaleista on olemassa, osa ei. Tulee varmasti eteen uudet ongelmat, kun tulevat materiaalitkin poikkeavat entisistä. Sattumoisin oli varastossani tarpeellinen määrä erilaisia pikkuruuveja. Ne niukasti riittivät, mutta jatkoa ajatellen on ruuvikaupassa käytävä.

Torstai, 8.8.2019 

Aamuyöllä kävin pihalla. Mikä ihana ilmiö: satoi vettä! Aamullakin pieni kuuro. No, eipäs innostuta liikaa. Ei sade mitään ainakaan näillä kulmilla pelastanut. Metsäpalovaroituskaan ei poistunut. Pitäisi sataa ihan oikeasti. Ei pikku tihkut missään näy eikä tunnu! +10 lämmintä. Yöllä ei nyt pakkasia.

Nyt alkaa yösydämen aikoihin olla jo aika hämärää. Pian tulevat säkkipimeät yöt riemuksemme. Jo nyt öisen liikkujan kannattaa varustautua otsalampuin.

Maustoin aamulla lihapalat. Vein laavulle pari säkillistä puupalikoita, jotka ovat nyt rutikuivia. Päivällä grillasin lihan hiilloksella. Pikku jänis pomppasi jostakin katsomaan touhujani. Siirtyi sitten muutaman askeleen päähän syömään heinää. Maustaminen olisi voinut onnistua paremminkin. Onneksi oli uusia pottuja ja tuoresalaattia. Ei mennyt ruokailu pakkopureskeluksi.

Kun olin hetken lepuuttanut selkääni, aloin toteuttamaan askartelusuunnitelmaani. Olin aika lailla yllättynyt, kun sahasin moottorisahalla 5-6 senttiä paksusta kelosaikarasta neljäsosasektorin pois. Saha nimittäin ei repinytkään puun pintaa, vaan jälki oli tosi hieno. Joskus kahvin jälkeen leikoin kovalevystä muutamia kappaleita. Maalasin ne osittain. Sitten ruuvasin ja naulasin kaikki ainekseni ja aihio alkaa olla liki tunnistettavassa muodossa. Huomenna jatkunee. Ja tiedän jo valmiiksi, että tuskallisen hitaaksi homma muuttuu. Riittääkä pinna? Se nähdään, kun jatkan projektia. On aika mielenkiintoista tuollaiset rakentelut luonnon materiaaleista. Ei ole mahdollista tehdä tarkkoja piirrustuksia ja mittoja. Eteen tulevat väärät ja käyrät on aina käsiteltävä tapauskohtaisesti.

Keskiviikko, 7.8.2019 

Aamulla Torniossa oli poikkeustilanne päällä. Eivät hälytyssummerit kuitenkaan soitelleet, ei sentään. Poikkeustilan aiheutti vesikuuro. Pieni pilvi pyyhkäisi yli ja pudotti hieman vettä.Asfaltti tuli kosteaksi, mutta ei sateesta mitään hyötyä ollut.

Mökille lähtö ihan ajoissa. Kuivuus ja ruohikoiden tuska ovat vain syventyneet sunnuntain jälkeen. Aika toivottoman näköistä monin paikoin. Radiossa juuri kerrotaan aiheesta. Sateet eivät enää pelasta viljasatoa. Loppumatkalla on muutamat pottumaat tien lähellä. Kahdessa perunapellossa oli kaalet menneet ruskeiksi. Halla vai rutto? Kuivuus taitaisi kellastaa pottukasvuston. Viimeisillä hiekkateillä tuli vastaa koirantaluttelijoita. Kahdessakin eri erässä. Osoitin pohjatonta ystävällisyyttäni pudottamalla vauhdin sellaiseksi, etteivät taluttelijat tukehdu pölyyn. Piskeillä ei niin väliä!

Mökissä lämpöä 10 pykälää. Ulkosalla 12. Tuuli järveltä. Tosi heikko ja muutamaksi tunniksi tyyntyi sekin vähä kokonaan. Kamiinaan kyhyt. Normaalit tulopäivän kuviot. Ja peräti lepäilyä. On se vaan, kun voi hyvillä mielin olla pötköllään ja ajatella mukavia. Täytellä ristikoita ja suunnitella huomista. Eikä todellakaan tule huonoa omaatuntoa.

Näyttäisi siltä, että pohjoisen suunnalla, ihan likelläkin, kulkee heikkoja sateita luoteesta kaakkoon. Saisi rintama siirtyä muutaman kilometrin etelämmäs, jotta meillekin ripauttaisi!

Tiistai, 6.8.2019 

Olin ottanut asiakseni tälle päivälle leikkauttaa hiukseni. Kyllä jossakin vaiheessa kai on sen verran hiljaista tutussa parturiliikkeessä, että odotusaika jää kohtuulliseksi. Ensimmäisen yrityksen tein aamulla heti kuontalonkeritsijäpuljun auettua. Pitkällä odotuspenkillä istui neljä seuraavaa potilasta. Yksi parturi leikkoi hiki hatussa ensimmäistä hiuspehkoa. Ei passaa odotus nyt minulle. Joten jatkoin huoltamolle ja sitten  maitokauppaan ja tarttuihan sieltä yhtä sun toista tarpeellista.

Varsinainen kauppareissu tehtiin kahdestaan. Ensin haettiin täysi kaasupullo auton perään. Sitten apteekkiin ja samalla tutkailin parturitilannetta. Ei muutosta. Oli siinä kai joku uusi päässyt käsittelyyn ja toinen leikkaajakin tullut. Ainolla meni apteekissa kauan, kun oli jotakin häikkää järjestelmissä. Jatkettiin siitä Cittariin ja tehtiin loppuviikon ostokset yhtä vaille ... on käytävä vielä jossakin.

Minullahan sitä oli sitä liikehdintää. Jonkin aikaa kotona oltuamme lähdin taas reissuun. Parturin tsekkaus ensi. Tilanne muuttumaton pitkän penkin osalta. 50% partureista saapasteli lounastunnille. Käväisin minäkin kadun toisella puolella kaupassa. En löytänyt sieltäkään hakemaani. Menin Prismaan ja sieltä sitten sain haluamani. Kauppa-asiat hoidettu!

Kotosalla sitten syönti. Ja taas kahden jälkeen parturin ovelle. Penkillä nyt viisi vuoroaan odottelevaa. Yksi parturi työn touhussa. Onhan tämä nyt vaikeaa. Taisi mennä ensi viikkoon tukanleikkuu. Onneksi tukalla on tilaa kasvaa!

En enää iltapäivällä lähtenyt tutkimaan parturitilannetta. Mietin, mikähän on oikeastaan syy siihen, että parturipalvelut ovat nyt niin suosittuja. No, koulut alkamassa, lomat päättymässä muillakin. Miksipä minä, jolla on aikaa, olen tukkimassa siihen samaan hässäkkään? Pahana vielä pitävät.

Eukoilla peli-ilta. Nyt kaupungilla. Minulla hyvää aikaa suunnitella harrastuksia. Kun pahimmat helteet ovat ohi ainakin toistaiseksi, voisi sitä vaikka näpertää joitakin asioita, joihin olen jo kamppeetkin pääosin hankkinut. Näyttää poutaakin pitävän ja marjastustakaan ei ole, niin miksi ei. Sahaamista ja höyläämistä olisi varmaan moneksi päiväksi. Muutakin. Oli hyvä nyt ajan kanssa miettiä, mitä pitää tehdä ja missä vaiheessa. Hieman piirtelyä ja palaset loksahtivat kohdalleen. Mökillä on taas helppo alkaa puuhastelemaan.

Mökille näillä näkymin mennäänkin jo huomenissa. Hellettä ei ole luvassa. Kohtuullisen mukavaa kesäkeliä kuitenkin. Näköpiirissä on vesisadetta, mutta vasta viikon kuluttua. Eipä haittaisi, vaikka sade tulisi heti. Valtaosa Suomesta kärsii nyt kuivuudesta. Ja haitan mittasuhteet maanviljelysalueilla aivan toisenlaiset. Yritetään pärjäillä. Omissa ympyröissämme.

Maanantai, 5.8.2019 

Viileä yö jälleen, mutta näillä kulmilla vältyttiin pakkasilta. Oliko edes hallaa, en ole tietoinen. Labra-aamu jälleen. Eipä nytkään neulan pisto tuntunut yhtään. Lienevät kipuanturit kyynärtaipeessa jo kaikki tuhoutuneet, kun reikiä on tehty melkoiset määrät vuosien mittaan.

Kotimatkalla pyörähdin Cittarin kautta. Täydentämässä peruselintarvikkeiden vajausta. Mökkireissun jälkeen ainakin maito on yleensä vähissä. Vaikka parasta ennen -päiväys ei aina tarkoitakaan aivan tasan sitä ilmoitettua, ei joissakin tuoteryhmissä voi kovin monen päivän ylitystä tehdä. Monet rasvattomat/vähärasvaiset säilyvät kuitenkin kohtuullisesti. Tieteellistä tutkimusta tai tilastollista analyysiä en ala kuitenkaan tekemään. Maalaisjärki riittäköön.Tuo kauppareissu oli siinä mielessä liian varhainen, että viikonlopun jäljiltä ei hyllyt vielä notkuneet tuotteista. Vaalean leivän jouduin esimerkiksi vaihtamaan toiseen, kun totuttua laatua ei ollut vielä saapusalla. Vahingossa meinasin ottaa yhtä mukavan oloista leipää. Onneksi huomasin: valkosipulia! On se vain kummaa, että sitä pitää tukkia joka helskutin paikkaan. Jokohan sitä pian löytyy mansikkahillosta ja piimästäkin?

Kotimatkalla ajoin partuliikkeen ohi, vilkaistakseni, miltä jonotuspenkin täyttöaste näyttää. Pahalta näytti. Ei ihan heti kannata olla menossa. Penkin päähän siellä joutuu. Kotosalla oli vieraita. Ohikulkumatkalla. Kahvisteltiin. Poristiin hetki.

Päiväruokana Miekojärven kuhaa ja Tarran uusia pottuja. Kovin olivat maukkaita. Mikähän siinä on, kun noinkin simppeli ruoka on niin hyvää? Ei erikoisia mausteita, ei erikoisia valmistusmenetelmiä. Puhtaita, luonnollisia makuja.

Iltapäivällä käväistiin suorittamassa pienet maalausoperaatiot tuolla talon pohjoispäässä. Alkukesän talkoiden jäljiltä jäi pari asiaa tekemättä. Piti ne käydä hoitamassa pois, kun ei muita kiinnosta. Ei edes niitä, jotka talkoopäivänä eivät pystyneet osallistumaan.

Aino kaivoi vaatekaapistani yhdet vanhat housuni. Sanoi, että tässähän on hyvät ja siistit housut mökillle varahousuiksi. Kokokin sopiva, 38 tuumaa. Kokokin sopiva? En ole vuosikausiin mitannut vyötäröäni. Muistelisin kuitenkin, että silloin, kun olin aika sutjakassa kunnossa, oli vyötäröni mitta noin 43 tuumaa. Eli nuo housut olivat minulle pienet jo silloin. Olisihan noissa housuissa kuitenkin yksi hyödynnettävä juttu. Nimittäin niissä on irtolahkeet. Polven alapuolella on lahkeissa vetoketjut. Voihan niitä lahkeita käyttää vaikka säärystiminä!

Sunnuntai, 4.8.2019 

Jälleen tosikylmä yö. Meillä terassilla pari astetta plussaa aamuyöllä, mutta Meltosjärvessä peräti -2,7. Se on jo sellaisia lukemia, että siinä alkaa pakkasvahinkoja syntymään, jos viljelyksille osuu. Yöllä tuuli oli alentunut olemattomaksi. Aamulla se virisi uudelleen ja kun suunta oli vanha tuttu, oli pihalla vilpoisaa.

Kun käsillä oli sunnuntaiaamu, tarkoitti se jonkunlaista hiljaiseloa hommien osalta. Vaikka eipä näiden päivien aikana ollut kovin kovaa menoa muutenkaan. Tärkein askereistani oli ehdottomasti kasvihuoneessa yrttien kastelut. Kun kasvit ovat olleet hyvässä hoidossa toukokuulta lähtien, olisi se murheellista näin loppuvaiheessa mokailla. Kova tuuli oli heitellyt paljuja pois paikalta, johon olin niitä jättänyt. Niitä kokoilin.

Kun sahailin niitä koivulättysiä torstaina, tuli niistä melkoinen määrä nauhamaista lastua. Sellaistahan syntyy, kun sahaa puuta pitkittäissuunnassa. Poikkisyyhyn sahatessa tulee sitä normaalia muhaa. Samaan läjään oli tullut myös höylälastua. Säkitin nuo koivulastut kahteen säkkiin. Tuskin niillä mitään kovin järkevää käyttöä on. Sytykkeiksi talvikokkoon varmaan menevät.

Vanha siltani ojan yli oli saanut muutaman viikon kuivua kapaleina trukkilavojen päällä. Niissä palikoissa kuitenkin oli viiden tuuman nauloja ainakin joka toisessa. Kymmeniä siis yhteensä. Istuin trukkilavan kulmaan ja laitoin pilkkomapölkyn eteeni. Varustuksena pikku kirves ja vasara, aloin poistamaan nauloja. Naulat eivät lähteneet vetämällä, vaan palikat oli halkaistava naulan kohdalta. Osa puista oli melko hötyä ja naulan sai pois helposti. Toisissa kalikoissa oli terve ja kova sydänpuu. Kun naula oli siitä läpi, sai töitä tehdä lujasti, ennen kuin naula irtosi. Irtosivat kaikki kuitenkin. Muutama kopallinen saunapuuta. Miksei muuhunkin käyttöön. Joku nyt voi ihmetellä, että miksi poistaa nauloja. Löytyväthän ne sitten tuhkan seasta. On kuitenkin niin, että naulat saattavat hitsautua tulipesän rautaseiniin tai -arinaan. Silloin voi myös syntyä vahinkoa tulipesään. Emme myöskään ole aikoihin polttaneet muovia kamiinassa tai kiukaan pesässä. Säästää tulipesää sekin ennenaikaiselta tuhoutumiselta.

Tarkistin vielä hiirenloukut. Omituista. Ei saalista. Harvakseltaan pihan poikki juoksentelee hiirulaisia. Normaalisti niitä olen saanut puuvajasta. Tällä kertaa en. No, kanta lienee sopiva!

Tällä kertaa ei Tarranmaassa juuri muihin törmäillyt. Liekö nämä koleat tuulet säikäyttäneet mökkiläisiä pysymään kotosalla. Osalla muutakin menoa. Tietenkin. Sunnuntaina lämpötila alkoi jo olla kohdillaan. Tuleva viikkokin jatkaa samaa rataa. Valitettavasti sitä vettä ei ole luvassa vieläkään.

Pihanurmella valkoapila alkoi kukkimaan. En kuitenkaan alkanut ruohon leikkuuseen. Tässä kuivuudessa voi nurmikonkin tappaa leikkaamalla sen liian lyhyeksi. Kotimatkalla katselin peltoja ja talojen pihoja. Keltaisen ruskeaa, auringon polttamaa oli. Hiekkateiden varsilla kukkaloisto vaihtunut harmaaseen pölyyn. Pikiteiden varsilta tienlaidat niitetty. Poikkesimme kerran reitiltä syrjään. Paikassa, josta olemme joinakin vuosina saaneet hieman mustikkaa, kun muualla on ollut heikkoa. Eipä näyttänyt tämäkään paikka hyvältä. Itse en ole mustikan suurin ihailija. Saa sitä hieman olla. Ja piirakkaan se on loistavakin. Tulisi vain sitten sitä puolukkaa, niin kaikki olisi ok!

On se vaan merkillinen juttu, kuinka suomalaiset samaistuvat noihin rallikuskeihin. Melkoinen määrä varakuskeja on taas tien päällä törttöillyt ja kaahannut itselleen rangaistuksia. Pahimmilta kortti pois. Sakkoja jaettu varmaan pienen kunnan vuosibudjetin verran.

Lauantai, 3.8.2019 

Sää ja kelit eilisenlaiset. Koleahkoa. Vastaranta. Viralisesti käytiin toisella kymmenellä, mutta tässä rannassa se ei siltä tuntunut. Laavulla ja muutenkin suojaisissa paikoissa oli jopa lämpöisen oloista. Tuli kamiinaan aamulla ja illallakin!

Pari vuotta sitten poistettiin tuosta alapihalta siihen valamani 40x40 cm betonilaatat ja korvattiin polut ostolaatoilla. Betonilaatoista tein lattian kasvihuoneen kulkuväylälle. Korvasin kuitenkin betonilaatat lautalattialla. Kun kasvihuone on samalla verkkohuone, halusin siistimmän lattian. Muikkuja päästellessä verkoista lautalattia on jotenkin hygienisempi. Siltä ainakin tuntuu. Laatat ovat odottaneet uusiokäyttöä siitä lähtien. Nyt nostelin neljä laattaa kottikärryyn ja työnsin kuorman laavulle. Meinasi muuten käydä kertasuorituksena voimille! Isoja laattoja. Laavulla kaivoin roskanpolttopömpelin alustan tasaiseksi. Turpeetkin pois ja viimeistely hiekalla ja sitten laatoilla. Hiekkaa ja vettä vielä väleihin ja pönttö siihen päälle. Ja tulet pönttöön. Turvallisuus parani selvästi, vaikka ei vanhakaan systeemi paha ollut. Oli alta palanut kutakuinkin kaikki palava materiaali.

Kun polttelin roskia, kastelin siinä samalla pottumaata. Kuivaa on, mutta kyllä edellisen kastelun jäljetkin olivat havaittavissa. Toivo elää! Hain sitten peräkärrystä siihen väliaikaisesti sijoitetut pihapihlajakimput. Maitokärryllä ne kuskasin laavun takaiseen kokkoon. Peittelin jälleen kokon huolellisesti. Kuivaa oli sielläkin.

Aino haki potut Mäkipirtin maasta. Siellä kasvusto on todella hätää kärsimässä. Potun kaalet jo maata myöten. Onneksi meillä on siellä pottua hyvin vähän. Kyllä uudet potut maistuivat, vaikka pieniä olivatkin. Ehkä juuri siksi!

Otin moottorisahan ja kaulasin jälleen muutamia puita. Kelkkareitin varrelta pari kuusta. Kompostin takaa lisäkuusen. Laavukokon luota pari kuusta. Sitten jatkoin mäntyjen kanssa. Laavun näköalalinjalta työstin puolenkymmentä mäntyä. Lisäksi parantelin vuoden vanhoja tekosiani samalla suunnalla viiden kookkaan männyn osalta. Ne eivät ole vielä kuivaneet, niinkuin kelkkavajan lähellä olevat. Siinä neljä mäntyä on jo ilman neulasia ja hyödynnettävissä. En nyt ole aivan vielä varma, teenkö tänä kesänä ollenkaan metsään ristikoita. Vai kaadanko talvella rekeen. Nämä tämän kesän kaulaukset tuskin ovat vielä ensi vuonna käytettävissä.

Perjantai, 2.8.2019 

Olipa kerrankin oikein ajoitettu tuo mattopyykki eilen. Tänään nimittäin oli aamupäivän +9 astetta, eikä iltapäivälläkään juuri lämmennyt. Ja kun koko päivän puhalsi navakasti, oli rantamme aika sakeana mudasta ja roskasta. Pese siinäkin mattoja. Likaisemmiksi vain tulisivat!

Tekaisin vielä sellaisen helpon hillareissun. No, kun jänkkää tarvotaan, liekö se koskaan helppoa? Sain niinkin reippaasti hillaa, että Aino kun ne plokkasi ja laittoi rasioihin, tuli niitä peräti kolminkertainen määrä viime vuotiseen verrattuna. Viime kesänähän saimme rasiallisen. Hillastelukelit olivat jälleen kohdillaan.

Höyläilin eilen sahaamiani koivulaattoja hieman tasaisemmiksi. En oikein niitä alkanut viimeistelemään hienoiksi. Saattavat nimittäin vielä kuivuessaan vääntyillä. Ja ovat silloin hörsmitättömiä.

Sahailin konesahalla valikoimiini kuusiin pihkanvalutusuria. Eli kaulasin. Kaikki nuo valintani ovat tässä likellä mökkiä tien alapuolella. Käsittelyyni pääsi 8 melko suurta puuta. Tulee niistä sitten aikanaan keveää käsiteltävää. Paino putoaa kai alle puoleen, jos annan niiden olla pystyssä parikin vuotta. Harventamisen tarvettahan tässä on. Kovastikin.

Näyttäisi, että helteet ovat menneet. Niinpä käväisin hakemasta teltan pois. Annan sen + makuualustan + makuupussin tuultua yläkerrassa ennen paketoimista. Vaikka kuiviahan ne tietenkin olivat. Millonkahan muuten on Tarralla viimeksi satanut? Lienee viikkoja. Järvessäkin vesi on karannut kauas. Joet ovat vain pieniä liruja. Eipä taida edes kalat niihin enää mahtua.

Torstai, 1.8.2019 

Elokuun myötä tuli kesän ensimmäinen yöpakkanen. Meltosjärven mittarissa aamuyöllä viiden kieppeillä tosin vain -0,2, mutta siitä se saattaa lähteä. Joskus aikanaan oli kuiva kesä ja kasvu perunoilla lähti onnettoman hitaasti liikkeelle. Sitten elokuun alussa vihdoin puikot alkoivat pääsemään kukalle. Silloin myös alkavat mukulat kehittymään. Tuli elokuun kymmenes päivä ja pakkasyö. Kaikki potun kaalet paleltuivat ja pottusatoa ei saatu sinä vuonna ollenkaan.

Aino kävi jo anivarhain mansikkamaalla. Vieraat olivat luvanneet tulla tänään ja kahvin kanssa olisi muutakin kuin kääretorttua. Minä lähdin varhaiseen hillareissuun. Kävelin kaksikin jänkkää. Käytännössä nuo suot olivat tyhjiä hilloista. Ei niille ollut tälle kesälle tullutkaan mitään. Että eivät ne kerääjien vuoksi tyhjillään olleet. Kävellessäni katselin myös mustikan varpuja. Milloin mustikoita oli, olivat ne pieniä kuin nuppineulan pää. Eivät tartu poimuriin, eivät pysy putsarissa. Sellaista se on tänä kesänä. Muutama hyvä hillapaikka olisi aika lähellä tietä. Olen tuollaiset paikat jättänyt niille, joilla kulku on heikompaa. Mutta herranjestas ... kyllähän tällainen ukonraato saisi jo kulkea helpommilla paikoilla. Eikös vain? Jos joku asia oli mallillaan hillareissullani, niin se oli sää. Tuulinen ilma ja lämpöä +13 astetta. Näitä kelejä lisää! Huomenna?

Päivällä odoteltiin yhä vieraita. Turhaan. Sahailin pihakoivusta säästämäni 50-senttisen paltin levyiksi. Tulee niistä ainakin leikkuulautoja, ellei muuta. Syötiin ruoka, kun vieraita vain ei kuulu. Todettiin sitten, että turhaan odotetaan. Juotiin torttukahvit tuoreiden mansikoiden ja vaniljakastikkeen kera.

Oli pari mattoa otettu kotoa matkaan. Mattopyykkiä varten. Vesi laskenut viikossa niin paljon, että oli haettava kolmaskin roikka. Pumppua oli siirrettävä pari metriä rantaa kohti ja vanhat johdot olivat jo ennen siirtoa kireällä kuin jousen jänne. Iltapäiväksi lämpeni ihan kohtuullisiin lukemiin. Eikä vesikään ollut kylmää. Mattopyykin jälkeen täytin taas erinäisen määrän vesiastioita. Saunassa ja pihalla. Sitten annoin sadettajan roiskia vettä pihamaan nurmille kukkapenkeille. Parituntisen annoin soida, paikkaa välillä vaihdellen.

Välillä tuntuu, että elämä ei ole oikeudenmukainen. Minulle on täysin sama, mitä minusta ajatellaan ja puhutaan. Asia ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla samalla lailla. Muiden puolesta murehdin enemmän, kuin omasta! Sitten tuli se isompi paukku, joka viimeistään pisti asioita tärkeysjärjestykseen. Kun ollaan jo aikalailla iäkkäitä ihmisiä, on aika selvää se, että pikkuhiljaa alkaa ystävistä tai tuttavista aika jättämään. Kun tällaisen viestin sitten saa, on se melkoinen järkytys. Etenkin, kun kyseessä on minuakin vuosikaupalla nuorempi tapaus. Samaa kuumaa tuli viesti kahden muunkin entisen työkaverin poismenosta. Jotenkin tämä on niin käsittämätöntä. Kyllä nämä asiat pyörivät varmaan mielessä joitakin aikoja. Tällaiseen ei koskaan totu eikä näihin voi varautua etukäteen!

Keskiviikko, 31.7.2019 

Oli päivällä hieman suoritettavana tiettyjä velvollisuuksia, jotka kuitenkin tuottivat iloa. Ei kyse ollut mistään pakollisesta. Vaan miellyttävästä etuoikeudesta. Kyseisen asian jatkolle toivotan kaikkea hyvää. Nyt kun on tähän vaiheeseen päästy, alkaa seuraava ja edessä on uudet riemut ja murheetkin. Esteet kuitenkin on tehty voitettaviksi.

Kaiken muun homman ohella oli aikaa myös lepäillä. Käydä suihkussa ja kaupassa. Syödä. Kun sitten vihdoin päästiin mökille, oli kello jo varttia vaille kuusi illalla. Tuuleskeli järveltä. Lämpöä 13 ulkona ja 11 sisällä. Lämmityspuuhiin jouduttiin.

Edellisestä veskin tyhjäyksestä oli kulunut aikaa jo neljä kuukautta. Kun oli näin viileää, päätin jälleen ryhtyä hommiin. Hellepäivän hommaa se ei ole. Olin kuvitellut, että moskaa on enemmältikin. Mutta ei. Ollaan ilmeisesti oltu aika heikoilla eväillä. No, sitä helpommalla pääsin.

Tarkistin hiirenloukkuni. Häh ... ei mitään! Loukut syötteineen olivat koskemattomia. Eipä sitten hiiritiheys olekaan niin suuri. Loukut jätin pyyntiin. Lehtokurppa jälleen tuossa likellä. Kävin kastelemassa kasvihuoneen viljelykseni. Aika kuivaa oli, vaikka mielestäni kastelin kaikki aika hyvin viimeksi ennen lähtöämme. Se on kuitenkin sellaista taiteilua. Liika vesi tappaa, samoin kuin kuivuminen. Viime kesänä tillit taisivat kuivua paikoilleen. Nyt ei vahinkoja ole ainakaan vielä sattunut.

Illalla KB. Taisin voittaa vain yhden erän. Paremmin sitten toisena päivänä. Harkitsen aamuksi hillareissua. Katsotaan, mikä on mieli ja mikä on kunto!

Tiistai, 30.7.2019 

Vaikka aina ei olisi niin tarpeellistakaan, tulee ruokakaupassa asioitua useampanakin päivänä viikossa. Meilläkin ainakin kahtena, vaikka saatetaan olla valtaosa viikosta mökillä. Muistan varhaisimmat kauppakäyntini 50-luvun loppupuolelta. Enemmän muistoja lienee kuitenkin sitten 60-luvun puolelta. Parolan kauppoihin oli matkaa Peppulasta parisen kilometriä. Maito haettiin Meijeristä. Omat astiat , peilarit, piti olla matkassa. Vasta myöhemmin tulivat valmispakkaukset: pussit ja purkit. Vaatteita sai Räntilästä. Leipomotuotteita Lumpeen leipomosta. Pääkauppa meille oli kuitenkin Taivaisen sekatavarakauppa. Ei ollut siihen aikaan valmispakkauksia. Kauppias tai apulainen palveli tiskillä. Siivutti käsikäyttöisellä koneella halutun määrän lauantaita. Berliininmakkaraa, jos oltiin juhlatuulella.  Katkaisi Suomimakkarasta tai hampparin väärästä jonkunlaisen jöötin. Leikkasi palan lihaa. Ynnä muuta, ynnä muuta. Kun olin jo täyttänyt 5 vuotta, muutettiin Kalkkosille. Muutto tapahtui syksyllä 1959. Asuinpaikka muuttui, mutta kaupat ja kauppamatkan pituus eivät. Yksi uutuus kuitenkin tuli: maitotinki. En ainakaan muista maitotinkiä olleen aiemmin. Lähitilalta haettiin kolmen tai viiden litran peilarilla maitoa. En muista millään, pitikö reissuja tehdä useammin viikottain. Ehkä, kun jääkaappeja ei ollut ja porukkaa meilläkin 8 henkeä. Tulihan se tietenkin toinenkin muutos. Myymäläauto. Pari kertaa viikossa se käväisi kylän reunalla.  Etenkin meille lapsille se oli iloinen asia. Helteellä saatoimme saada siitisoodan tai jäätelöpuikon.

On kuitenkin niin, että varsinaisista kaupassakäynneistä on minulla liki olemattomat muistikuvat. Kenen kanssa, mitä ostettiin, miten matkattiin? Kun ei ollut autoa, voi olla, että lapset saivat olla kotosalla. Mopon tai polkupyörän tarakalle ei pentuja otettu.

Muistan hyvin elämäni ensimmäisen pistäytymiseni kaupassa. Siis ihan yksin. Toki äiti oli odottamassa ulkosalla Toivosen Jennyn kanssa ja pisti minut asialle. Rouvat saivat juoruta rauhassa pihalla. Piti ostaa puntti tulitikkuja Lumpeelta. Oli jäänyt ostamatta Taivaiselta ja kotimatka jo käsillä. Olin neljän, ehkä viiden. Tuo "puntti" tuntui höpöhommalta, narutukselta ja ostin siis askin. En siitä isompia toruja kuitenkaan saanut. Vuosia myöhemmin, olin jo koululainen, isä laittoi minut hakemaan apteekista lyijyvettä. Antoi tyhjän viinapullon ja käski hakemaan puolikkaan pullo lyijyvettä. Johonkin vammaan hauteeksi. Apteekissa ihmettelivät, kun halusin puoli pulloa lyijyvettä. Kotosalla ärräpäät sitten lentelivät. Tuo puolikkaan pullo ... sehän tarkoitti tietenkin puolen litran pulloa.

Moni ei tietenkään muista aikaa, jolloin joitakin asioita saadakseen piti matkassa olla oma astia. Onhan nuo kaupat muuttuneet muutenkin. Jossakin vaiheessa tulivat valintamyymälät. Ei ollutkaan enää palvelutiskiä, jonka takaa myyjät huutelivat että kenenkäs vuoro? Hieman noista ajoista on jäänteenä liha- ja kalatiskit, joissa yhä myyjä pakkaa asiakkaalle halutun määrän jotakin. Valtaosa tuoretuotteista myydään kuitenkin nykyään valmispakkauksissa.

Nykyajan valikoimat ovat käsittämättömiä vanhoihin aikoihin verrattuna. Maitoa oli vain tavallista ja kurria. Lisäksi piimää. Tietenkin oli jalosteita kuten voita ja juustoa ja kermaa ja sen sellaista. Mutta ei ollut juuri muita maitotuotteita. Kun menee nykyään kauppaan, kuinkahan monenlaista maitoakin on jo olemassa? Maitojuomat ovat tulleet maidon ohelle. Nehän ovat tavallista maitoa, mutta prosessoitu niin, että ne ovat ominaisuuksiltaan tasalaatuisia. Tavallisessa maidossa luontaisia pitoisuuksia rasvaa lukuunottamatta ei säädellä. Jotakin vitamiinia voidaan lisäillä. Torniossa Cittarissa ja Prismassa on melko reippaasti hyllymetrejä maitotuotteille. Mukaan lukien rasvat, juustot, jugurtit, viilit.... Kyllä valikoimat ovat monipuolistuneet muutenkin. Kyllä on nykyisin leikkele- ja makkarapuolellakin valikoimaa. Jotkut pienet valmistajat sinnittelevät hyllyillä isompiensa puristuksessa. Erikoisuuksilla saattaa pärjätä, mutta suurten menekit ovat vain unelmaa.

Jos alkaisi mainittujen lisäksi pohtimaan muiden tuoteryhmien muutoksia, voisi aika loppua kesken. Ja netissä tila. Eli lakaistaan ne nyt heti hyllyjen taakse piiloon. Pari juttua kuitenkin ansaitsee maininnan. Gluteenittomat, laktoosittomat ja lihatuotteiden korvaajat. Kaksi ensinmainittua ovat tietenkin tulleet siksi, kun moni saa eriasteisia ongelmia gluteenin ja laktoosin nauttimisesta. Ennen vanhaan ongelmia ei samassa määrin ollut. Tai niitä vain ei tunnistettu. Sitten on nuo vihreät tuotteet. Niiden käyttö taitaakin sitten perustua vaihtelevimpiin asioihin. Syyt ovat enemmänkin eettisiä. Voi tietenkin olla myös perusteltua välttää punaista lihaa ja prosessoituja lihatuotteita. Ihan noin terveysmielessä. Olen kokeillut jotakin lihan korvaajaa joskus. Jäi meillä molemmilla lautaselle! Mutta kun tarkemmin ajattelee, eihän lihan korvaajien kai tulekaan maistua lihalle! On kai se turha ajatuskin. Olen kerran ostanut myös purkillisen kaurasta tehtyä maitoa. Maistui kauralle. Niinkuin varmaan pitääkin.

Nyt puolilta päivin on tämän viikon kauppa-asiat hoidettu. Alustavan suunnitelman mukaan keskiviikkoillaksi päästäisiin mökille. Varmuutta tuohon aikatauluun emme saa ennen kuin huomenna alkuiltapäivästä.

Pirkko se oli tiitterä ja kaivoi jostakin sen toukan tiedot. Sepäs oli isohangokas eli haarukkakehrääjä. Kyseinen laji löytyy hyönteiskirjastani. Toukankin kuva siinä on. Mutta aivan erilainen. Se on noilla perhosilla näköjään joskus niin, että normaalien muodonmuutosten lisäksi toukilla voi olla useita värivaiheita. Normaali väri toukalla on vihreä. Ennen koteloitumisvaihetta toukan väri muuttuu ruskeaksi/viininpunaiseksi. Nyt kun laji on tunnistettu, löytyy netistä paljonkin tietoa ko. perhosesta. Lajitietokeskukseenkin tuo oli näköjään tunnistettu joskus puolilta öin.

Meillä on takapihalla yksi pensas punaista viinimarjaa. Pensas oli aikanaan käsittämättömän suuri ja siitä sai marjaa kerralla jopa neljä ämpärillistä. Olen sittemmin leikkonut pensasta voimakkaasti ihan tilanahtauden vuoksi. Marjaakin tulee vain maistiaisiksi. Muuhun ei ole tarvettakaan. Tällä hetkellä marjoissa alkaa näkymään vähäistä punoitusta. Aivan häviävän vähän, mutta rastaille se tuntuu jo kelpaavan. Ne napsivat kirpeitä marjoja kupuunsa. Jotkut oksilta, osa pomppii maasta saadakseen alaoksilta marjan tai pari. En taida alkaa verkkoa laittamaan moisen määrän vuoksi. Sadetta kaipaavat rastaatkin. Tulisivat madot esiin ja alkaisi linnuilla toisenlaiset pidot!

Aino paistoi iltapäivällä kääretorttua. Leivinpaperi on ollut suullisella ostoslistalla jo kauemmin. Paperilistalle se ei ollut päässyt. Siksi se ei ollut koskaan kauppakasseissa ostosreissuista palatessamme. Vielä riitti tortulle paperi, mutta nyt meni viimeinen. Ajattelin tehdä asiaa ja käydä hakemassa paperia, vaikka nyt juuri tarvetta ei olisikaan. Huomasin, että olisihan sitä muutakin asiaa: tukan leikkuu. Lähdin liikenteeseen parturin kautta. Siellä oli parin asiakkaan jono odottamassa parturintuolille pääsyä. En jäänyt odottamaan. Voin aivan hyvin leikkauttaa hiukseni vaikka ensi viikolla. Päätin käydä Tamppiksessa. Leivinpaperin lisäksi oli pari muuta tarvetta. Pääosin löysin haluamani. Yksi jäi jälkitoimitukseen. Paperit hain viimeisenä. Jaa ... nekin oli siirretty sille puolelle, josta juuri tulin. Selkä jo pakotti mutta sain homman hoidettua. Kun ostoksien joukossa ei ollut elintarvikkeita, ajatelin tutkailla, josko parturin asiakasjono olisi purkautunut. Eipä ollut. Siirretään keritseminen tuonnemmas.

Tuli mieleeni vielä yksi juttu noista farkuista, jotka Aino eilen paikkasi. Jos tuppaavat housut hajoamaan, niin melko heppoisia ovat vyötkin. Minulla ei ole ampiaisvyötäröä. Ei tainnut tulla yllätyksenä? Vatsa ei siis ole persauksen seutua kapoisempi. Siksi vyöllä on selkeä rooli. Ja se ei suinkaan ole koristeena, vaan sen tehtävänä on pitää housut jalassa. Vyötä on syytä kiristää niillä ajatuksin, että housut pysyvät paikoillaan. Eli housun vyötärö kaivautuu silloin päärynävartalon paksuimpaan ja pehmeimpään osaan. Ja vyö on silloin lujilla. Parista vyöstä on hajonnut soljen piikki. Parissa vyössä ko. piikki on kahlonut vyöhön pitkulaisen reiän. Mistä saisi kunnon vöitä?? Norsunnahkaisia.

Maanantai, 29.7.2019 

Kyllä meitä lappilaisia nyt hellitään, kun helteet ovat ohi. Päivälämpötilat ovat jääneet alle 10 asteen idässä ja pohjoisessa. Vain Lounais-Lapissa on ollut hieman toistakymmentä astetta. Kun on kauemmin lämmintä ja vastaavasti talvella kylmää, on ihmisellä taipumus vähitellen alkaa sietämään vallitsevaa tilannetta. Mahdoton on kuitenkin mahdotonta. Kyllä se sietäminen on marginaalista. Ja jos on tiettyjä terveydellisiä riskitekijöitä, ovat ääriolosuhteet aina vaaranpaikkoja.

Tuo toukkahomma kiinnostaa niin paljon, että laitoin kuvan ja kysymyksen Lajitietokeskukseen ja Luontoiltaan. Seuraava luontoilta on vasta 21.8. Lajitietokeskuksen määritykset ovat harrastajien varassa. Voi hyvinkin olla, että kysymykseni jää huomioimatta. Saadaanko moista matoa koskaan tunnistettua?

Aikalailla heti aamusta käväisin pienen kauppareissun. Tälläkin kertaa vain perusjuttuja ja niitäkin aika niukasti. Oli ensin tarkoituksenani ostaa myös pari purnukkaa kuivayrttejä varten. Ainolta kuitenkin jotakin löytyi ja en niitä sitten tarvinnutkaan. Iltapäivällä aloin purkittamaan basilikaa ja pinaattia ja tilliä. Kyllä menee pieneen tilaan kaikki, kun vertaa tuoreisiin ennen kuivausta. Tillisadosta tulee aivan käsittämättömän hyvä. Persiljastakin. Viimeiset ryytimaan tuotteet kuivailen kuitenkin vasta myöhemmin. Kuivaushommien suhteen on vielä paljon opittavaa. Jotakin on tietenkin opittukin. Kaikkea ei kannata kasvattaa itse kuivattavaksi. Ja luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin kannattaa tutustua.

Aino paikkasi vanhat farkkuni. Kovan käytön johdosta niihin oli syntynyt pari repeämää. Toinen oli sellaisessa paikassa, että osa minusta oli pääsemässä ulkopuolelle tuulettumaan. Vaikka olen jo ikäloppu ukko, ei Aino sallinut sellaista tapahtuvan vaan ystävällisesti paikkaili reiät umpeen. Olen minäkin harrastanut vähin paikkaushommia, mutta kyllä työni laatu ei kehuja kaipaa. Ja jos lankaa pitää jostakin syystä pujotella rullalta neulansilmään asti, jää se minulta tekemättä. Pitäisi saada siihen hommaan kuvalliset ohjeet!

Rouvat eivät hevillä luovu viikottaisista peli-illoistaan. Tänä iltana vuorossa pelit Kivirannalla. Vaikka on lomia ja vaikka on mökkikausi kuumimmillaan ja vaikka kesällä on menoa jos minkälaista, kokoontuu kööri jossakin kokoonpanossa kerran viikossa. Herpaantumista ei ole näköpiirissä.

Päivän aikana on kulkenut kuuropilviä vinhaa vauhtia. Koillisesta lounaaseen. Pilvet ovat olleet pienehköjä ja ei niistä ole vettä juurikaan varmaan herunut. Tuuli on ollut kovanlainen. On varmaan ollut hillajänkillä raikas ja sääsketön päivä. Hieman käypi kateeksi! Mutta sellaista tämä nyt tällä kertaa on!

Sunnuntai, 28.7.2019 

Eilen iltamyöhään käväistiin siis naapurissa. Näyttäytymässä. Ollaan olemassa ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Aino ehti menemään hieman minua ennen. Karaoket olivat kuumimmillaan. Ehdin minäkin mukaan. Paikalla meidät mukaan lukien 6 ihmistä. Se onkin kotikaraokeissa liki max määrä osallistujia, jos kaikki haluavat laulaa. Väki hieman vielä lisääntyi, mutta mikkiin tarttujat eivät kovin paljoa runsastuneet. Olimme juuri pois lähdössä, kun portaille ilmestyi jostakin toukka. Eikä mikään tavallinen toukka. Pituutta sillä oli 6-7 senttiä. Paksuutta toista senttiä. Viittaisi suuriin perhosiin, etenkin kiitäjiin. Minulla on hyönteiskirja, jossa on mm. satoja kuvia perhosista toukkineen. Eipähän vain vastaavaa löytynyt. Netissä niitä kuvia vasta löytyykin. Mutta yhä olen vailla vastausta. Kukapa osaisi auttaa?



Oli aikamoinen tuuli. Koillisesta puhalteli ja sehän on meillä tasan vastaranta. En mennyt karaoken jälkeen telttaan. Sisällä kämpässä pärjäisi nyt, kun ikkunoita ja ovia on pidetty auki. Yöksi jätin viereisen ikkunan vain hieman raolleen. Tuuli kuitenkin puhalsi sen auki ja kylmä viima tunkeutui peiton alle asti. Viisainta laittaa kiinni toisenkin, vastakkaisen päädyn ikkuna.

Aamulla lähtöpäivän valmisteluja. Muutakin. Käväisin laavun pottumalla. Siellä pottumaan penkit ovat noin viiden metrin mittaisia. Vaot viettävät loivasti. Heittelin eräitäkin ämpärillisiä vettä vakoihin. Molemmista päistä. Liekö apua kuivuuteen, tuskinpa vain. Pikkuruinen sänkipoika ilmestyi jostakin ja luikki metsään. Olikohan lehtipojan sisaruksia? Tuntevatkohan sisarukset toisensa tai tietävätkö yleensä olevansa sisaruksia?

Käppäilin pienen lenkin. Oikeastaan katsoakseni, oliko yksi vene hyvin maissa. Olihan se. Tien laidassa olen kaulannut yhtä isoa kuusta. Tarkoituksenani kuivattaa se pystyyn. Olen ollut aiemmin huomaavinani neulasten haalistumista. Harvenemastakin. Kun katsoin latvaan, oli se sitten jo täysin ruskeana. Eli kuivaus etenee hyvä vauhtia. Sanoin Ainolle, että minulla olisi suunnitelmissa kaulata mökin likeltä lisäksi muuan iso kuusi. Että näyttäisin, mitkä ovat uhan alla. Sainkin yllättäen luvan toimia omin päin. Ok, niinhän sen pitää toimiakin. Ei tänään kuitenkaan vielä hommaan kiinni. Seuraavalla reissulla ehkä.

Pihalla on silloin-tällöin näkynyt jokunen hiiri tai myyrä. Poikki pihan juossut. Rakennuksen alta toisen alle. Kun viime talvena emme enää ruokkineet lintuja, ovat jyrsijähavainnot kuitenkin harvassa. Tietenkin yksikin on liikaa. Ei jyrsijöitä halua pihapiiriin. Siksipä viritin varastoon muutaman loukun. Nyt ei ole kai kummoinen jyrsijävuosi. En siis odota hirmusaalista. Jos en aivan väärin muista, olen jonakin vuonna loukuttanut noin 80 otusta. Sellainen määrä jo nurkissa näkyy! Ja sellaisen määrän väheneminen.

Aino oli käynyt mansikkamaalla. Hieman pakkaseen, hieman tuoreita maistiaisia tuliaisina. Kotimatkalle vielä aamupäivän puolella. Lämmintä noin 15 astetta. Parilla pykälällä noussut aamusta. Vihdoinkin lappilaiset lämpöluvut! Meltosjärvi menetti Emäsalon mittausasemalle kesän lämpöennätyksen. Kaksi päivää vanha ennätys kaatui 0,4 asteella ja on nyt 33,7.

Lauantai, 27.7.2019 

Ei se sisälämpötila parantunut yöksi. Olikin varsin helppo päätös mennä telttaan nukkumaan. Eikä tarvinnut teltassa pukea lämmintä päälle. T-paita ja lyhyet kalsarit. Silti oli lämmintä, liki hikeen asti.

Aamupalalle hain jälleen kukkuralautasellisen salaattia ja persiljaa. Sitä lajia on syöty ja jatkossakin tullaan syömään lisukkeena. Vihreätä päällystää riittää lautasellisesta koko päiväksi.

Aamiainen oli suhteellisen varhain. Ennen kuin päivän lämpötila nousisi tappiinsa, halusin suorittaa laavulla pikku urakan. Olin ostanut pienen pänikän ruskeaa puuöljyä. Viime kesänä tein laudoituksen pleksikatoksen seiniksi. Seinää on yhteensä 12,7 metriä, lautakorkeus 90 senttiä. 2,7 litran annoksen pitäisi riittää. Aloitin maalauksen kaakkoiselta syrjältä. Kun se oli valmis, maalasin vastapuolen. Öljy näyttäisi riittävän. Viimeksi pisin, lounainen laita. Öljy riitti hyvin. Johonkin pikku hommaan jäi vielä tiran verran. Sävy olisi saanut hieman vaaleampi, mutta hyvä noinkin. Aurinko ei juurikaan ehtinyt haittaamaan hommasteluani. Silti hiki virtasi. Olin valmis 10:30. Hellerajakin jo ylittynyt.

Piti lähteä veteen kurpomaan. Aika kauan viihdyttiinkin. Aikanaan rantaan on koneella kaivettu uima- ja venepaikat. Ne ovat aallokossa saaneet kunnon hiekkakerroksen. Kivistä rakennetut "karkot" ulottuvat hiekkarantojen reunoilla muutaman metrin päähän rannasta. Jostakin syystä karkkojen päihin järven pohjaan kertyy mutaa ja muuta eloperäistä ainetta. Vähitellen paikkaan on alkanut kasvamaan jotakin vesikasvia. Palpakkoa luulisin. Nyt tuota kasvillisuutta niitettiin ja pohjaa haravoitiin. Pitäisi tehdä säännöllisesti, että vaikutusta olisi.

Aino käväisi pottureissussa. Timot Mäkipirtillä pieniä. Laavulla siiklit hyvän kokoisia. Kuivaa pitävät. Timo-siemenet olivat heikkoja jo keväällä. Eivät itäneet kunnolla. Siiklit ostosiementä. Sellaista sen olla pitää jatkossakin.

Kello tätä kirjoittaessani 22:19. Yhä hellettä. Päivällä jäätiin hieman eilisistä lukemista. Tuuli kääntynyt iltapäivällä pohjoiseen, joten järvi hieman toimii jäähdyttimenä. Huomenna muutos?? Sais nährä!

Veneitä on ollut liikenteessä runsaasti. Orhinselän hiekkarannalla porukkaa. Tarraltakin melkoinen kööri. Iltasella vasta palasivat, kun tuuli alkoi yltymään. Pitänee vielä käydä kurkkaamassa, miten naapurissa pärjäillään.

Perjantai, 26.7.2019 

Ensimmäinen vieras saapuivat jo varhain. Ei vieras tullut jäädäkseen, vaan tiedusteli, onko tuossa nuotta-apajan reunassa jollakin verkko ja mihin suuntaan? Kerroin, että katiska siellä vain on. Voitte laskea verkot sen mukaan.

Kenturat litimärkinä kasteesta johtuen. Aino käppäili mansikkamaalla ja kasteli jalkansa. Mansikkaa hieman astiaan.

Olin aika aikaisin itsekin verkoilla. Katselin, jokohan kyselijät olivat ehtineet laskea verkkonsa. En havainnut lippuja. Olihan ne kuitenkin sitten siellä. Olivat vain syvemmällä kuin luulin. Ja liput pienehköjä. Kaukanakin minusta. Päätin jättää verkkoni päivän ajaksi järveen. Koin siis verkkoni selättämällä. Tuuleskeli etelän/lounaan suunnasta ja kokeminen oli helppoa. Kuhia sain sopivat kolme kappaletta. Saalishimoni oli tyydytetty! Taisi olla ensimmäinen verkotukseni tänä vuonna sulan veden aikaan. Ja olikin. Ei ainakaan ryöstökalastukseksi ole mennyt. Veden lämpö pienessä tuulessa nyt 19,3. Eilen tyynessä 22,3. 

Hillastelijat saapuivat ja pistäytyivät kahvilla. Kun vain jaksaa pahnostaa, aina jotakin saa. Tällä kertaa ei tulos ollut kaksinen. Hillaa kuulemma heikosti. Mustikkaa samoin. Kumpaankaan ei minulla ole pakottava himo. Mutta puolukkaa saisi olla muutama ämpäri pakkaseen. Kahvit olivat loistavat, kun oli hyvät lisukkeet. Ne tuoreet mansikat mustikkapiirakan ja vaniljakastikkeen kanssa kelpasivat. minullekin. Nam!

Kävin katsomassa, miten kala oli uinut hillastelijoiden pyydyksiin. Aika heikosti, mutta kalan makuun pääsivät. Kävelin pois Mäkipirtin ja laavun kautta. Huomenissa varmaan alettava ottamaan potut maasta. Vettä vain pitäisi alkaa tulemaan taivaalta.

Helle pistää jo huokumaan. Ulkosalla on iltapäivän varjopuolella 4 lämpömittaria. Pienin lukema oli 31 astetta. Se on myöskin se minun "virallinen" mittari. Eli sen muutoksia seuraan ja kirjaan. Ilmatieteenlaitoksen Meltosjärvi pisti paremmaksi, niinkuin virallisen mittarin pitääkin. Iltapäivällä napsautti tauluun hakulismaiset numerot eli 33,3. Veikollahan tuo lukema oli 3,33,33. Oli pakko minunkin jo luovuttaa ja käydä pulikoimassa rantavesissä. Shampoot ja saippuat matkassa ja niinpä hetken olo oli ihan ok.

On sanottu, että meillä on nyt käristyskupoli. Missähän päin se oikeastaan on? Minun piti alkaa paistamaan kuhaa ja pottuja, mutta oli pakko ottaa paistinpannu ja mennä grillille käristämään. Ei ottanut kupolista. Tulihan se Trangiallakin hyvä. Tuo ulkosalla paistaminen on varsin järkevää. Sisälle ei tule käryä. Näillä keleillä tuulettaminenkin on käytännössä mahdotonta.

Päivän aikana alkoi autoja pörräämään Tarralle. Välillä tuntui, että mihinkähän nuo mahtuvatkaan. Jossakin yövyttäväkin! No, sopu sijaa antaa.

Olin aamusella päättänyt, että haen verkot kuiville ennen yötä. Näin sitten aloinkin touhuamaan joskus viiden maissa. Verkoille otin paljun, jossa ei ollut reikiä. Kaikki reikäpaljut olivat varattuja. Paljuja kyllä piisaa, mutta nyt oli tosiaan huono tilanne. Verkko- ja kalapaljuja minulta löytyy liki ammattilaismääriä. Samoin verkkoja. Milloinkahan olen viimeksi käynyt läpi verkkokokoelmani? Aivan varmasti palju tai useampikin voisi vapautua parempaan käyttöön. Jos ei läpikäyntiä tee, pitäisi kai ostaa pari uutta paljua ja porailla reikiä. Ei tietenkään minkäänlaista järkihommaa tuollainen. Mutta mikäpä se olisi. Minulla!

Niin ... menin siis verkkoja poistamaan. Yksi syy oli se, että olin varannut verkoillani naapurin vakiopaikan. Ei vesiä ole jaettu, ei siellä ole rajoja. Jotenkin vain ei halua alueelle, joka tavallaan on toisen reviiriä. Takuuvarmasti en olisi asiasta moitteita saanut, mutta se on vaan näin. Iso, musta pilvi oli peittänyt auringon jo jonkin aikaa. Mutta jo ensimmäistä verkkoa nostaessani pilvi väistyi ja aurinko räkötti päivän kuuminta lämpöään. Olin riisunut kellutakin ja pelkäsin käsivarsieni puolesta. Kun se aurinkokin on minulle pahasta. Nousi pikkuinen ahven. Oli uinut suu auki ja jäänyt verkkoon. Oli kuitenkin virkeä, kun laskin sen veteen. Nousi sitten kuha. Kesän suurin verkkokuha. Vetää ehkä vertoja Ainon pilkkikuhallekin. Nousi vielä ahvenkin, joka kooltaan vähintäänkin talteenottokelpoinen. Veden lämpö nyt yli 21 asteen. Korjasin kuhan ja ahvenen. Mäkärät hieman kiusana. Terassillakin. Peratessa kellutakki oli suojana. Mutta olipa takin sisällä kuumakin. Ainakin sata astetta.

Tätä kirjoittaessani ennen oikolukuja on kello juuri tulossa 21:00. Kohta jo ohi mennään. On tyventynyt. Ulkona 28 astetta lämmintä. Yläkerrassa 29,8. Alakerrassa 27. Voi meitä poloisia. Huomiselle on luvassa tämän päivän jatkoksi samaa hellettä. Pitäisi jaksaa sunnuntaille, kun sinne on ennustettu enää 22 asteen päivää. Ja lopullinen pelastus olisi alkuviikko, jolloin asteita 11 tai 12. Se olisi jo Amerikkaa!

Minulla kului tätä kirjoitellessani 3 tai 4 olutta. Edellisistä olikin aikaa. En ole lopettanut alkoholin käyttöä, mutta leikannut kulutusta ainakin 90 prosentilla. Viinikaupassa olen käynyt viimeksi joskus maalis-huhtikuun vaihteessa. Vieraille on varattu olutta. Niiden purkkien kimppuun nyt kävin. On se ihmislapsi heikko!

Torstai, 25.7.2019 

Olihan se alkuyöstä siinä rajoilla, lähdenkö telttaan nukkumaan. Aina silloin - tällöin kuitenkin keveä ilman liikahdus hyväili ikkunasta tullessaan poskeani. Aamuyöstä olikin sitten jo ihan kohtalaiset olosuhteet. Yläkerta oli viilentynyt 6 asteella ja lämpöä enää runsaat 23 astetta.

Aamupäivällä mattopyykkiä. Meikäläiselle ei mäntysuopa passaa allergian vuoksi. Ei passaa edes käsien kastelukaan, jos tarkkoja ollaan. Aino hankasi juuriharjalla. Meikäläinen varrellisella katuharjalla. Vettä ei tarvinnut kantaa, kun letkusta saimme sitä niin paljon, kuin vain halusimme. Tosi iso apu tuo letkuvesi! 6 mattoa pyykättiin. Kirkastuivat sen mitä tarpeen oli.

Yhdentoista aikaan olivat kaikki matot kuivumassa. Annoin pumpun yhä laulaa ja sadetin pihaa. Aika kosmeettista tuo kastelu on. Pelastaakohan sillä itse asiassa yhtään mitään. Ainakin on yritetty.

Tulipahan sitten Tarralle vieras biili. Naapurin rekkarissa. Kaksi neitokaista pyörällä i huvudet etsimässä reittiä Orhinselkään. Oho ... mites se noin? Yritin neuvoa reittiä toiselle puolelle sjöötä. Sieltä pääsee kyllä patikoimalla Orhinselkään. En ole koskaan sitä polkua vandrannut, joten en pystynyt antamaan viimeisen päälle tarkkoja ohjeita. Olikohan matkassa sopivia varusteitakaan, vai oliko tarkoitus retkeillä sommarklänningissä ja piikkikoroissa? Selvisi, että joku on tulossa med båt myös sinne hiekalle. Treffit sitten siellä. Herranjestas. Neuvoin soittamaan venekuskille ja sopimaan paikan, mistä fröökynät pääsisivät veneeseen. Ilmeisesti tytöt saivat asian ordninkiin. Että halleluja ja heissan vaan!

Iltapäivällä jälleen kuumuuden tihentymä kimpussamme. Kastelin yläpään vähäistä karvaesiintymää. Helpottihan se. Kun pakastelokerossa on nyt tilaa, ajattelin kokeilla kalastusta ihan puolitosissani. Sääkin näyttäisi suosivan ainakin vuorokauden ajan sopivine tuulineen. Keräsin sopivaksi katsomani verkot paljuun. Samoin veneeseen liput ja ankkurit. Narujakin. Ajoin sopivalle paikalle. Oli käytännössä aivan tyyntä. Otinkin siksi käyttöön airot ja soutaa melkuttelin samalla kun laskin verkkoja. Lasku onnistui loistavasti. Kerran toinen airo lipsahti järveen, mutta sain sen noukittua ylös. Verkot tulivat juuri siihen, mihin olin tarkoittanutkin. Jos kalaa ei tule, ei ainakaan verkon laskua voi syyttää. Olisin tyytyväinen kolmeen kuhaan. Ahti vain ei aina ole suosiollinen ja on tyydyttävä siihen, mitä sattuu saamaan. nollatuloskin on aivan mahdollinen.

Verkonlaskun jälkeen taas iltapelit. Tasaista edelleen. Riistalinnut pihalla senkun suurenevat. Nyt havaitsin, kun kookas koppelo meni melko haipakkaa puuvajan alle. Ja sinne jäi. Kettuako karkuun??? Vajan alta ei ole poistumismahdollisuuksia takapuolelta, joten odottelin ja odottelin, milloin lintu tulee pois. Ei vain tullut. Lopulta se pujahti ulos juuri silloin, kun olen menossa heittämään pikku kepillisen vettä. Lensi tien taakse matalalla niin, että hiekka tiestä pölisi.

Keskiviikko, 24.7.2019 

En nyt ala sen kummemmin moittimaan tai haukkumaan, mutta ei aina osu yhteen tarpeet ja tarjonta. Nämä kesäloma-ajat sotkevat monien alojen sujuvuutta. Monilla aloilla tietenkin pystyy hieman odottelemaankin, mutta on tehtäviä, joita ei voi siirtää. Esimerkkeinä sosiaalipuolen jutut ja sairaanhoito. Niiden on pelatava ilman katkoja. Eipä tässä meillä mitään hätää ole. Mutta tulipahan vain mieleen tosijuttujen pohjalta.

Aamusella sekalaisia hommeleita. Tuntui, että pää räjähtää helteessä. Suihku hieman viilensi ja kai aivojen turvotuskin siinä väheni. Pitkin päivää on kuitenkin saanut kastella päälakea vedellä ja hetkisen helpotuksenhan se antaa.

Mökille kuitenkin tultiin, vaikka Torniossa olisi merituuli hieman antanut lohtua kaipaavan syliin. Ei ollut mikään kummoisempi hoppu ja perille tultiinkin vasta ennen yhtä. Ulkona tukala 27 asteen helle. Mökissä alakerrassa ihanan viileältä tuntuva 22 asteen lämpö. Yläkerrassa reippaasti lämpimämpää. Molemmissa kerroksissa lämpö päivän mittaan vain nousi. Vasta myöhään illalla ulkolämpö laski alle 26 asteen ja saatiin availla ikkunoita. Ulkona vähäistä tuulta. Olisi nyt saanut tuulla järveltä. Mutta ei kun ei!

Vein kellarin eteiseen kylmälaukussa sellaista tarpeistoa, jolle ei oikein passaa helle eikä jääkaappikaan. Lähinnä hedelmää ja vihannesta ja sen sellaista. Kellarin pohjoissyrjästä pölähti silloin lentoon lintu. Se lenteli epämääräisesti mättäitä hipoen parikymmentä metriä. Yritin sitä seurata, mutta kyllä se pääsi katoamaan. Havaintoni oli kuitenkin niin huono, että en pystynyt tunnistamaan lintua. Omintakeinen lentotapa kuitenkin viittasi lehtokurppaan. Olisikohan tuo nyt se lintu, jonka Aino oli havainnut viikko sitten?

Olisi ollut ohjelmassa kuulemma maton pesua. Oli helteen vuoksi hieman vaikea ja huono olo. Onneksi Aino ehdotteli mattopyykin siirtoa aamulle. Jospa silloin olisi hieman viileämpää. Otin tarjouksen helpottuneena vastaan. Ei kai sitä tarvitse heti ensimmäisinä tunteina itseään kiduttaa hengiltä! On sitä aikaa huomennakin!

Iltapäivä menikin sitten leppoisasti. Ristikoita, ruoka, päivätirsat, kahvit ja taas ristikoita. Sitten jossakin vaiheessa pelilauta esiin ja menoksi. Joskus iltakymmenen aikaan aloimme lopettelemaan. Tasaista oli tällä kertaa. Vilkaisin sitten pihalle, kun joku siellä hyppeli. No lehtokurppahan se. Ainokin sanoi, että kyllä passaa. Outo lintu nyt tunnistettu. Se on jotenkin jännää, kun tässä meidän pihan laidalla olemme tehneet kurppahavaintoja useina vuosina. Jaskus poikueitakin. Eipä tehnyt tämäkään kesä poikkeusta. Myös pikku jäniksemme on yhä hengissä. On varmaan helpottunut, kun hurtat huitelevat nyt muualla.

Tiistai, 23.7.2019 

Yön viileydestä on jo turha puhua. Torniossa kylmimmillään oli aamuyöllä 12,7 astetta lämmintä. Kun ei käy minkäänlaista tuulenvirettä, ei ikkunoiden auki pitäminen ehdi kämppää jäähdyttämään. Päivän aikana kämppä lämpenee sitten entisestään. Alkaa vähitellen tuntumaan siltä, että mökillä voisi sittenkin olla mukavampaa.

Soitto ihopolilta tuli aamulla yllättävänkin aikaisin. Maksa-arvoissa vain pikkuruinen nousu. Nousua kuitenkin ja labrat siten jatkuvat 2 viikon välein. Varasin sitten heti seuraavaa aikaa. Hoksasin heti tuoreeltaan, että tulipas varattua aika Kemiin eikä Tornioon. Ilmoitus varatusta ajasta ja korjausavaimet eivät tule aivan sillä siunaamalla. Joten korjaustoimenpidettä oli odoteltava.

Ainolla oli varattuna aika hiusten leikkuuseen. Lähdin kuskiksi. Sen vuoksi lähdin, kun voin samalla hoitaa pari juttua. Pakollinen ohjelma oli käydä täyttämässä auton tankki. Siinä ei aikaa paljon tuhraantunut. Muistin sitten, että perusvoidetta voisi olla yksi 200 gramman tuubi lisää. Viereisestä apteekista sen hain.

Kotosalla muutin labravarauksen Tornioon. Varauksen muutokseen tarvittavat tiedot olivat tulleet reissun aikana. Varasin myös seuraavankin labran. Se onnistui kerralla. Taito näköjään karttuu! Kuinkahan monet labrat olen tässä viime vuosien aikana varannut?

Aino loihti makoisat laatikot päiväruuaksi. Ulkouuni olisi nyt luksusta. Oltiin kämpässä hellelukemia piilossa. Iltapäivällä aloin jo hermoilemaan ja lähdin kauppaan. Ei ollut ostoslistaa, mutta keräsin valtaosan loppuviikon ruokakamppeista. Ainoastaan oikeastaan tuoretta leipää on sen verran vähän, että mökkireissuun ei niiden siivujen varassa voi lähteä. Ehkä jonkun hedelmänkin voisi ostaa.

Rouvilla peli-ilta. Toisella korvalla kuuntelin välillä jutusteluja korttiringistä. Joku oli kuulemma tavoitettu itse teossa. Ei siitä lehdet kirjoitelleet, mutta sana voi kiiriä. Eli parempi olisi varmaan jättää ne hillanraakileet kypsymään sinne jänkälle. Sieltä kypsinä kerättyinä ne ovat ok. Muuten ei niillä tee mitään!

Tämä ilta ei ole tuonut vielä päätöstä mökille lähdön ajankohdasta. Ilmeisesti kuitenkaan ei esteitä enää ole. Aamulla voidaan hyvinkin päättää, joko keskiviikko olisi ok, vai siirretäänkö myöhemmäs. Huomista veikkaan, miksi siirtää loppuviikolle? Pieni lukijakunta saa tiedon viimeistään illalla. Jos ei päiväkirjaan tule päivitystä, ollaan menty mökille. Jos päivitys tulee, kertoo se tilanteen.

Tuo päivitysten tekeminen on minua mietityttänyt suuresti. Pari viime vuotta on mennyt niin, että pääsääntöisesti olen päivittänyt päiväkirjaa joka ilta. Onko se hyvä, vai onko se paha? Siis lukijan kannalta. Se ainakin on selvää, että mökkipäiväkirjamaisuus siinä on kärsinyt. Tilalle tullut paljon yhtä-tyhjän-kanssa-hölynpölyä. En ole vielä päättänyt, jatkanko tällä linjalla. Mielipiteensä saa toki kukin kertoa, mutta päätös on silti minun.

Maanantai, 22.7.2019 

Tähän aikaan kesästä on pohjoisen luonnon kukkaloisto parhaimmillaan. En ole niittyjä enkä peltoja kuljeksinut, mutta näkyyhän tuo tieltäkin. Alkukesän keltainen värimaailma on monipuolistunut. Nyt värien kirjoa on aivan laidasta laitaan. Juuri näihin aikoihin kesästä alkavat tienpitäjät leikkoa pientareita matalaksi. Sääli tavallaan. Mutta ymmärrettävää. En ole mikään kasvitieteilijä ja ainakin autolla ajaessa useat hienot lajit jäävät vaille tunnistusta. Jotkut ovat kuitenkin melko selviä ja koulun kasvioppituntien opit ovat yhä osittain muistissa.

Kun keltainen kausi alkoi vaihtumaan kirjavuuteen, aloin oikein työkseni etsimään matkan varrelta kissankelloja. Niitä reitillämme kasvaa muutamassa paikassa. Ne kirkkaan sinisinä kiinnittävät ohi ajaessa selvästi katseet niihin. Etenkin, kun ne kasvavat rajattuina tuppaina. Usein niiden vieressä on valkoisina päivänkakkaroita ja saunakukkia. Siinä ainekset Suomen lipun kunniaksi. Muita kukkia en hae vasiten. Mutta tokihan jotkut kasvustot pistävät silmään. Ohdakemaailma on paikoin taaja. Ohdakkeet peittävät pientareet paikoin hyvinkin pitkiltä matkoilta. Violettiä riittää. Peltojen reunamilla alkaa tällä hetkellä valtaa pitämään kermanvalkoinen mesiangervo. Hakkuilla horsmat pääosissa. Yksittäisiä kirkkaansinisiä hiirenvirnamättäitä on myös alkanut näkymään. Ja tietenkin kultapiiskut erottuvat kirkkaine väreineen. Pietaryrtit myös. Lupiineja on täälläkin. Mutta kun on ajellut Keski- ja Etelä-Suomen teitä, on parempi vaieta. Täällä lupiineja on pihapiirien laitamilla tien poskessa. Ei pitkien korpitaipaleiden valtalajina, niinkuin etelämpänä.

Aamulla labrakäynnit. Sen jälkeen kauppa-asioille. Ei vielä sen kummempaa varustautumista uuteen mökkireissuun. Kunhan kuitenkin hankittiin niitä asioita, joita mökin ostoslistaan oltiin saatu aikaiseksi. Tänään Nuuskakairassa on lämpöä piisannut. 29,7 Meltosjärvessä. Luvassa aina vain lämpimämpää. Perjantaille ennustetaan 32 astetta. Hiukan epävarmoina tässä ollaan. Kotonakin yöt alkavat olla tuskallisia. Tänään Torniossakin "mukavat" 26,9 astetta.

Kävin päiväkahvin jälkeen vielä pienellä tarvikereissulla. Sain tarvitsemani nopeasti ja vieläpä yhdestä paikasta. Lisäksi oli pistäydyttävä apteekissa. Yksi pillerisetti oli niin niukkana, ettei se riittäisi viikonlopun yli. Asia nyt korjattu.

Maanantai oli sovittu ihopolin kanssa labrapäiväksi. Tiistaina joku hoitaja katkaisee lomansa päiväksi ja soittelee verikokeiden tuloksia niitä odottaville. Minullekin. Oli muutenkin hyvä olla nyt Torniossa. Tuli nimittäin pientä askartelua skannausten kanssa. Kun vanha skannerini on odottanut kaapin uumenissa hyllyn perällä vuosia, ei sen asentaminen nykykoneelle ollutkaan peruskauraa. Sain sen kuitenkin asennettua jollakin yleisellä ajurilla ja sain sen toimimaan. Ihmeellistä mutta totta. Ja mikä tärkeintä, saatiin yksi asia hoidettua niin, kuin se näissä ympyröissä vain on mahdollista.

Aino kysäisi alkuillasta, että milloinkas sitä mentäisiin mökille. En pystynyt päättämään. Pikaisessa menossa ja kotiin jäämisessä oli molemmissa puolensa. Illemmalla totesimme, että keskiviikkona aikaisintaan oltaisiin menossa. Torstaina kai vimeistään. Onhan sitä siinäkin. Suunnitelmaa.

Sunnuntai, 21.7.2019 

Alkaa todella lähestymään kesän ehkä kuumimmat päivät. Jo aamukahvin aikaan oli +17 astetta. Sen tietää, että millään tuuletuskonstilla ei enää kämpät viilene. Yösydämen aikana pitäisi olla aukomassa ovia ja ikkunoita. Ja paimennettava sääskiä. Mikä se sitten lie hyvä keskitie? Vielä kuitenkaan ei helle vienyt yöunia. Miten jatkossa? Telttahommiksi varmaan menee!

Se on meillä niin, että ei tarvitse mennä itse metsään, huomatakseen että mustikat alkavat kypsymään. Kyllä rastaat ja kai muutkin linnut tuovat siitä tiedot. Pihalle, portaille ja terassille alkaa ilmestymään sinisiä linnunpaskoja. Nyt juuri se riemu on alkamassa. Ensimmäiset viestit oli kirjoitettu pihalaatoille. Ensimmäiset hillat ovat myös kypsymässä. Nyt taitaa vain olla niin, että näissä lämpötiloissa jätämme hillastelut väliin. Viime vuonna saaliimme oli noin 250 - 300 grammaa. Ja se riitti koko talveksi. Käväisimme mansikkamaalla. Näkymä oli aneeminen. Puolet maasta on Coronaa. Raakileita oli tuhottomasti. Pikkuruisia. Ei hyvä. Toinen puolikas oli hieman lohdullisempi. 15 mansikkaa saimme. Jonkun verran näkyi oikeita raakileita.

Mökki on paikka, jossa tulee touhuiltua monenmoisten asioiden parissa. On isompaa ja pienempää juttua. Tärkeää ja vähemmän tärkeää. Kiireellistä ja kiireetöntä. Joskus on aikaa ihan vain olla ja ihmetellä. Silloin voi täytellä ajan kuluksi ristikoita. Muuan vuosi sitten ostin Ainolle joululahjaksi kahden ristikkolehden vuosikerrat. Ja tilaus on sitten jäänyt pysyväksi. Etenkin Punaisen Pelikaanin jälkipään ristikot ovat vähintäänkin haastavia. Vaikeita suoraan sanottuna. Lehdet ovat kulkeutuneet mökille ja etenkin Aino on niitä ratkonut joutoaikoina. Minä olen aina pitänyt ristikkolehtien piilosanoista. Nyttemmin on Ainokin innostunut näistä. Ja nyt viimeisen reissun aikana ollaan täytetty kymmeniä piilosanaristikoita. Vaihdamme lehtiä toiselta toiselle, kun alkaa hinnertämään. Monesti ristikot täyttyvät näin vaihtaen tuossa tuokiossa. Ikääntyvän ihmisen on hyvä saada fyysisen liikunnan lisäksi töitä aivoillekin. Ristikot ovat siihen hyviä, mutta piilikset kunkkuja!

Mökkireissulla oltu nyt kymmenisen päivää putkeen. Oli aika kerätä pyykit ja kamppeet ja suunnata kotia kohti. Matkan puolivälin paikkeilla kiinnitin huomiota lätäköihin. Niitä alkoi olemaan reippaanlaisesti. Arpelaan tultaessa vihjeet sateesta alkoivat kadota. Olisipa satanut Tarrallakin, mutta kun ei! Kuivuus tuhoamassa kasvustoa ja helteet vasta aluillaan.

Käytiin ennen kotiutumista Mäenalasella. Kauppa lopettaa toimintansa kuun vaihteessa ja se näkyy jo nyt tavaramäärässä. Hyllyjä on tyhjillään ja kokonaisia hyllystöjä puuttuu. Ennen vanhaan paikka oli suosittu ja hyvin menestyvä. Mutta sitten tuli Tornioon kauppakeskus. Tuli Prisma. Tuli Lidl. Ei siinä pienehkö yksikkä pärjää isompien jaloissa. Poljetuksi tulee, sehän on selvä. Jotakin omaperäistä pitäisi olla tarjolla, jotta asiakkaat palaisivat.

Kotosalla Aino pyöritti pyykkirumbaa. Ulkona ensimmäiset koneelliset olivat jo kuivia, kun viimeisiä vielä vietiin langalle. Ryytini kuivuivat kuivurissa pyykkejä paljon verkkaisemmin. Kaikki latausta vaatineet elektronisten laitteiden akut tulivat myös nopsaan ladatuiksi.

Lauantai, 20.7.2019 

Alkaa tuntumaan niin lämpimältä, että on vaikea keksia sopivaa tekemistä. Yölläkin oli laitettava viereinen ikkuna levälleen, jotta pystyisi nukkumaan.

Hain pois katiskan. Arvasin sen, että ei siinä juuri kalaa ollut. Pari pikkuista aapoa pääsi vankeudesta väljään veteen. Houkuttelin sitten Ainon pilkille. Kaksin on tuplasti tehokkaampaa. Kannatti, sillä Ainon kuha pelasti meidät hernesoppalounaalta. Jännää, että kaikki tämän kesän pilkkikalat ovat tulleet yhdellä ja samalla vieheellä. Muihin on tullut vain satunnaisia tärppejä, yhtään ei ole noussut niillä veneeseen.

Osa kuhasta oli tarkoitus paistaa ja seuraksi keitettäisiin uusia pottuja. Halusin kasvihuoneesta pois ämpäriin istuttamani kolme Timo-pottua. Varret olivat pitkät ja rehevät, joten oli arvattavissa, että pottuja ei juurakoista löydy. Muuan pikku pottu oli. Kourallinen yhteensä. Suurimmat vajaan tuuman halkaisijaltaan. Käytin kuhafileiden paistamiseen erästä juoksevaa rasvaseosta. Eipä ollut mikään makuelämys. Jatkossa käytän tuon kaltaisiin paistamisiin vain ja ainoastaan oikeaa voita! Oppia ikä kaikki.

Leikoin kasvihuoneessa yrttejä vietäväksi kotiin. Kuivurin sisuksiin. Basilikaa ja pinaattia tällä kertaa. Tuoretta jätin hieman. Nuo molemmat olivat oikeastaan astioissaan tiellä, kun niissä on hieman muutakin kasvamassa. Vasta leikkaamani tillit ovat sisällä liki kokonaan jo kuivuneet. Lakoontuneet varret ovat kasvatusastiassa oienneet ja alkaneet puskea uutta lehteä. Näin pitikin. Kaksi satoa saadaan.

Huomenissa kotiin ja pyykkikone laulamaan. Maanantaina labrat. Kun luvassa on tolkutonta hellettä, ei siksi olisi mitään kiirettä palata mökille. Kotosalla voisi istua kylmän suihkun alla ja hakea välillä pakkasesta jäätelöä.

Perjantai, 19.7.2019 

Monta yötä on mennyt teltassa nukkuen. Nyt viime yönä pitkästä aikaa sisällä omassa punkassa. Teltassa olisi tarjennut kohtalaisesti, mutta tilojen vapauduttua päätin nukkua sisätiloissa.

Järvellä liikennettä niukasti, vaikka on paras loma-aika ja kelit kohdillaan. En minäkään kartuttanut veneilijöiden määrää. Sitä vastoin touhusin osin sisällä. Vasta korjaamani tiskipöydän alalaatikko alkoi taas temppuilemaan. Höyläsin toisen puolen liukukiskon alle ohuen laudan. Menihän siinä aikaa, kun lautaa oli käytävä ohentamassa asennustestien välillä useampaan kertaan. Lopputuloksesta ei 100-prosenttisen hyvä tullut nytkään. Perusongelma on se, että laatikossa on paljon painavaa tavaraa. Kilotolkulla kai. Kun laatikon aukaisee auki asti, tulevat liukujen rullat alle viiden sentin päähän toisistaan. Ja painon vuoksi vääntö on hirmuinen. Liu'ut eivät pysy aloillaan vaan ruuvit kahlovat läpi. Saattaa olla, että seuraava korjaus tehdään ilman liukuja puurimoilla. Ei ole aukominen keveää, mutta kestävyys paranee.

Kävin viemässä laavun polttopömpeliin roskapussin. En sytyttänyt vielä kuitenkaan, kun poltettavaa oli tosi vähän. Vilkaisin pottumaata. Yksinäinen pyy karkasi kuusen oksalle potun kaalten seasta. Katsoin vakoja tarkemmin. Olihan siellä peherretty. Linnut ovat kylpeneet hiekkaisessa maassa. Syöpäläisiäkö karkoittavat?

Amerikan kävijäkin saapui illan suussa pelailemaan. Minulle tulikin siten sopiva hetki ryhtyä vesihommiin. Sähköpumpulla täytin ensin sauna-astiat. Sitten pihamaan kasteluastiat. Lopuksi sadettajalla nurmikon kastelua ja samalla vettä kukille. Kuiva maa ei oikein imenyt vettä ja paikoin alkoi syntymään painanteisiin lammikoita. Vaikka parituntisen pumppauksen vesimäärän voi laskea olevan tuhansia litroja, on se vain ensiapu kuivuvalle pihamaalle. Kovasti kaivattaisiin sitä oikeaa sadetta.

Torstai, 18.7.2019 

Vaihteeksi kolea yö, mutta tarkenin silti teltassa. Meltosjärven 1,7 astetta oli pari astetta meitä kylmempi. Aamupäivällä valitettavasti lähtövalmisteluja. Kello oli puoli 11, kun meidät taas jätettiin kahden. Sellaista se on. Milloinkahan nähdään seuraavan kerran?

Kun vieraat ovat menneet ja perinteinen hiljaisuus alkaa, tulee aina hetkeksi sellainen pöljä olo. Siis ihan normaaliakin vielä pöljempi. Ei oikein osaa tarttua mihinkään toimeen vaan sitä vain pyöriskelee kädet taskussa. Mutta kyllä tämä tästä. Toipuminen on jo alkamassa.

Päivä oli lämpimin aikoihin. Mentiin jo 20 asteen kuumemmalle puolelle. Ja mikä huolestuttavinta, jatkossa rikotaan hellerajoja ja ties kuinka lämmintä ensi viikolla on. Lepäilyksi taitaa mennä, vaikka fyysinen kunto jaksamisen puolesta tuntuu nyt olevan parempi kuin vuosiin. Olisipa vain nämä kädet ja iho yleensä kunnossa, niin tässähän pystyisi vaikka minkälaisiin ihmesuorituksiin.

Keskiviikko, 17.7.2019 

Jälleen aivan kelpo lämpötila yöllä. Meillä +7, Meltosjävessä +5. Teltassa tarkeni. Tälle päivälle oltiin suunniteltu täydentävä kauppareissu. Siihen samaan yhteyteen voitaisiin tehdä lyhyt kävelylenkki, jos löytäisimme sopivan kohteen. Löytyihän se. Eli ajettiin mökiltä 30 kilometriä Lankojärven taakse. Siellä oli ns. Eeron polku. Polku kiertää Pallistaja-vaaran laelle. Siellä seisoo näkötorni ja laavu sen vierellä. Paluupolku toisen kautta. Matkan varrella esitellään Mr. Seefeldin saavutuksia ja asioita elämäntien varrelta. Polku oli meille sekakuntoisille viimeisen päälle hyvä. Ilmakin suosi. Eli reissulle saatiin kiitettävä arvosana. Paluumatkan jyrkällä osuudella oli portaat. Eipä tullut laskettua portaiden lukumäärää. Paljon niitä oli. Veikkaisin 250 - 300 askelmaa. Mistähän tuo nimi Pallistaja on peräisin? Olisikohan sillä jotakin tekemistä poron purijoiden kanssa? Eli poromies, joka puree pallit mäskiksi!

Paluumatkalla pistäydyttiin Lankojärvellä kaupassa. Hieman elintarvikkeita oli hakusessa. Porot söivät matkan varrella tien laidasta pölyisiä lehtiä. Kivennäisaineita rutkasti. Pikku joet ja purot melkoisen kuivia. Mökillä ruokailut ja saunat. Jani käväisi myös laittamassa jalkaa toisen eteen sukkelaan tahtiin. Vaarareissu ei kuntoilusta käynyt, niinkuin meillä muilla.

Nuoremmat ovat veskireissujensa aikana kuulleet jotakin outoa ääntä. Se nyt ei ihme ole, jos niillä reissuilla ääniä kuuluu ja tuoksuja hunajoi. Mutta kun ääni on on ollut rapinaa tai jotain vastaavaa, ei se siis ole millään voinut olla ihmisperäinen. Aino sitten näki, kun vajan alta karkasi jokin lintu. Räpisteli kuin loukkaantunut. Väriltään punaruskean oloinen, kooltaan kuin kuukkeli. Silti vaikea uskoa sitä kuukkeliksi. Jotakin vesilintua voisi veikkailla, kun matkaa veteen ei ole kovinkaan paljoa. Uusi näköhavainto olisi tarpeen.

Sunnuntaista tiistaihin, eli 14.7.2019 - 16.7.2019

Tiina ja Jani saapuivat klo 00:46. Aikalailla lyhyeen jäivät seurustelut matkustamisen jälkeen. Yö oli kohtalaisen viileä, mutta teltassa oli silti ihan riittävän lämmintä. Tai täytyy tunnustaa, että olihan se hieman kylmääkin. Meltosjärvessä +0,6. Meillä todennäköisesti parisen astetta lämpimämpää. Teltassa on hellekesinä ihan miellyttävää nukkua. En vain ole varma, milloin viimeksi olen teltassa viimeksi nukkunut.

Kun oli vieraat paikalla, ei ohjelmassani ollut mitään töitä. Enempi oleskeluun ja seurusteluun hommat painottuivat. Sen verran osallistuin myös ruuan laittoon, että palvasin laavulla kirjolohta. Ruuat olivat vähintäänkin ok. Lohen lisäksi uutta pottua, tilliä ja voita. Kasvissalaattiakin juustomurulla höystettynä.

Kylmä yö ei saanut toista samanlaista jatkoksi. Teltassakin tarkeni aivan eri lailla. Tein kymmeneltä täydentävän kauppareissun. Kastelin sitten kunnolla kasvihuoneen ryydit. Jopa liiankin kunnolla, kun uudempi salaattiviljelmäni oli kuin riisipelto. Joiduin pistämään astian kylkeen reiän, jotta eivät kasvit hukkuisi veteen. Jani heitteli rannasta virvelillä hauen. Hauki kuitenkin sai vapautensa.

Klo 16:18 saapui herrasväki Hiekkalat. Ensi alkuun ujous oli nuorimmilla päällä, mutta kyllä se siitä. Kevyenä iltaohjelmana laavuilua makkaroineen ja lättyineen. Päälle sauna.

Tiistaina käveltiin hiekalla. Rohkeimmat uskaltautuivat märän puolelle polskuttelemaan. Pienimmät etenkin ja Pekka tietenkin. Tilliviljelmäni oli lakoontunut. Siksipä leikoin pääosan lehdistä kuivamaan. Ensimmäinen vierasauto lähti 12:45. Mukavaa oli. Aina vain turhan lyhykäisiä nuo käynnit. Mitään ei kunnolla ehdi harrastamaan.

Tiinan ja Janin kanssa käväistiin pilkillä. Oli soma keli! Janin pilkkiin tarttui ääpätön kuha. Sitten hauki. Kumpaakaan ei otettu talteen. Monessa vanhassa ottipaikassa ehdittiin käymään. Ei se parituntinen kuitenkaan hukkaan mennyt. Mukavaa oli!

Viime yönä tarttui kameroihin kahden auton käynti. Oliko varkaita vai eksyneitä? Rekkarit ovat tallessa. Eläköön kulunvalvonta!

Lauantai, 13.7.2019 

Nyt yö oli jo aika lämmin, peräti 4,1 astetta edellistä kuumempi. Päivän aikana lämpö kipusi 14 asteen pintaan. Ihan hyvä lämpö, mutta kun tuuli kävi järveltä, tuntui se aika kolealta. Sahailin vanhat siltapuut kapaleiksi. Olihan ne aika lahoja, mutta kukapa tietää, vaikka kuivuttuaan olisivat kelvollisia poltettaviksi. Roskapömpelin käväisin polttamassa. Oli siihen sopiva tuuli. Savut ja käryt leijuivat metsään päin.

Korjailin hieman grillin pihalla olevaa pöytää. Se on vain ja ainoastaan kala-astioita varten. Saa se silti olla kunnossa, ei se ole väheksyttävä lainkaan. Syksyisin sen päällä on valutettu merkittävä määrä muikkuja. Joskus satoja kiloja, nyttemmin muutaman kymmenkiloisen verran kaudessa.

Yläkerrassa oli hauska naulakko. Se pelasi oikein hyvin niin kauan, kun se oli tyhjä. Jos siihen menit laittamaan jotakin roikkumaan, sillä oli tahto pyörähtää ja vaate oli suuressa vaarassa mätkähtää lattialle. Korjailin sen. Ei se vaatinut muuta, kuin toisen naulan.

Teimme kauppareissun. Menomatkalla otettiin kaltiovettä 60 litraa. Kaksi 10 litran pänikkää ja 8 viisilitraista. Kun astiat ovat tuon kokoisia ja itse asiassa korkeita leveyteen verrattuna, olen värkännyt laudasta parit kehikot auton perään. Kehikkoon menee kolme astiaa. Kehikko ja sen astiat tukevat muita, kun kehikon laittaa sopivasti. Astiat eivä pääse kaatumaan. Joskus on korkki ollut huonosti ja astiasta on vesi valunut peräkonttiin astian kaaduttua. Kaasupulloa varten olen muuten kasertanut myös kuljetustuen. Lautakehikko, jonka vastakkaisista reunoista on veistetty kaasupullon muotoinen puolikuu pois. Eipä kolise pullo tyhjässä kontissa! Kauppaan meillä oli varaus muutamia asioita varten. Ne olivat siellä meitä odottamassa kylmähuoneessa. Viimeiset viinerit vielä paistumassa, kun oltiin vähän etuajassa. Täytyy kehua palvelua. Lisäksi tuotteissa parasta ennen -päiväykset olivat kaukana edessäpäin. Suuret kiitokset!

Mökille palattuamme joimme 35-vuotishääpäivän kunniaksi kunnon leivoskahvit. Maistui todella hyvältä. Mökillä se kahvi on vain niin makoisaa! Voisiko sitä ilman olla? Olisi sitten juhla tai arki!

Tuli eilen teltta laitettua hieman huonosti. Pääpuolessa jatkona oli mätäs ja pääty jäi hieman roikkumaan. Sisäteltta olisi hiponut tyynyä. Siirsin telttaa metrin verran etelään.  Ei siellä lämpöisempää ole, mutta teltan ryhti parani kerralla.

Tarralla tällä kertaa neljässä mökissä asukkaita. Nuorukaiset tuossa tulomatkan suunnalla ensin parissa mökissä. Sitten me loput. Niin ... me ja muut .... loput! On jotenkin käsittämätöntä, että keski-ikä meillä hännän huipuilla on yli 70 vuotta. Ei se kyllä välttämättä niin kovasti näy ainakaan henkisellä puolella. Eikä fyysiselläkään puolella mitään katastrofia ole. Selvää se on tietenkin, ettei meitä voi nuorukaisiin vertailla. Kiire meiltä on ohi, mutta jatkamme sitäkin kauemmin.

Näillä hetkillä alkaa vuorokausi vaihtumaan. Vajaan tunnin päästä saamme vieraita ja kylläpä se keski-ikäkin hieman siitä sitten pienenee. Hyvät yötä taas ja huomenna jatketaan!

Perjantai, 12.7.2019 

Oli aika kolea yönseutu. En tiedä, mitä meillä oli lämmintä, mutta Meltosjärvessä kävi lähellä nollaa. Eli +1,1 asteessa. Ainolla ohjelmassa yhä vain siivousta. Yläkerran terassia ja alakertaa. Meikäläisellä kohteena siltatyömaa.

Alkuun oli purettava se vanha komistus. Ihme, ettei ollut sattunut vahinkoja. Sen verran lahoa ja mätää vanha silta näytti olevan. Ensi laittelin tukipuut ja sitten kantta veistämään. Yksi lankunpuolikas piti parkata vielä. Olihan se valmiiksi halkaistuna, mutta olin oletttanut, ettei sitä tarvita. Välipalaan mennessä siltalankut olivat kiinni naulattuja. Iltapäivän puolella tasoittelin laidat ja naulasin reunapuut. Sitten vain hieman täytettä kulkureitin keskiosaan, jotta kottikärryn kanssa on helppo mennä sillalle. Siistasin työmaan ja olen aivan tyytyväinen tekosiini!

Pystytin teltan. Kauaa ei siinä nokka tuhissut. Enemmän taisi mennä aikaa makuualustojen kanssa. Itsetäyttyvä oli todella hankala ottaa pois suojapussistaan. Toinen oli puhallettava. Iltapäivän auringon lämmittämässä teltassa meinasi hiki virrata. 

Jänis on vieraillut pihalla aamuin ja illoin. Ei se meitä kovasti pelkää, mutta ei se kesykään ole. Hauskaa vain seurailla sen syömäpuuhia.

Torstai, 11.7.2019 

Olipahan vaihteeksi melkoinen annos kampetta matkassa. Evästäkin niin, että osa oli vietävä kellarin uumeniin. Siellä oli onneksemme vielä aivan jääkaappilämpötila. Kämpässäkin melkein, muttei aivan. Jossakin vaiheessa pikku kyhyt olivat paikallaan. Joku ruukkuyrtti laitettiin kasvihuoneen multiin. Jospa se siellä pärjäisi.

Leikoin ruohon. Tällä kertaa leikkasin sieltäkin, missä se kasvoi vain epäämääräisinä tuppaina tai yksittäisinä korsina. Autonkin siirsin, jottei jäisi huolimatonta leimaa.

Laitoin vesipumpun pärräämään. Pumppasin ensin vettä saunaan ja sitten piha sai sadetusta pari tuntia. 20 minuuttia paikkaansa. Ruuan päälle oli otettava pikku oikoset. Lähdin sitten virkistyneenä siltatyömaalle. Varsinaista siltaa en vielä aloittanut. Sainpahan kuitenkin ojan takaa maatyöt valmiiksi ja kaapelin upotettua hieman syvempään. Huomenissa pääsen siltahommiin.

Keskiviikko, 10.7.2019 

Tälle päivälle oli suunnitelmissa kauppareissut. Ehkäpä normaalia perusteellisemmat. Joskus kymmenen jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Vihdoinkin sopiva lämpötila ulkosalla eli +12 astetta. Autossakaan ei tukahtunut kuumuuteen. Cittarissa ostoskärry oli liki puolillaan, kun lähdimme pois. Lista ei ollut vielä valmis, mutta ei meillä ollut tarkoituskaan kaikkea ottaa kerralla.

Kotosalla kahvit. Minulla oli yksi asia listalla ja ajattelin sen käväistä toimittamassa. Tarpeen mukaan samalla reissulla muutakin. Keinäsellä sain asiani toimitettua. Puoliksi himoiten katselin pihalla veneitä. Yksi soutuvenemalli näytti tukevalta ja turvalliselta. Eipä voi meidän pulkkaa edes verrata tuohon!

Jatkoin huoltoasemalle. Sekin asia tämän viikon osalta hoidossa. Jatkoin sitten vielä ruokakauppaan. Jospa sieltä osaisin ottaa osan viimeisistä tarpeellisuuksista. Osasinhan minä. Vähintäänkin! Eiköhän se ollut nyt tässä.

Eilen jo hehkuttelin ratkaisseeni Ainon nettiongelmat. Tänään kuitenkin ongelmat ovat jatkuneet. Onhan tämä käsittämätöntä. Ymmärrys ei riitä!

Huomenna tarkoituksena lähteä mökille. Tällä kertaa tuntuu hieman siltä, kuin alkaisi kesäloma. Vaikka lomaahan tässä koko ajan vietetään, on jatkossa luvassa jotakin muuta, kuin muuten tänä kesänä. Varmaan jälleen on puita poltettava kamiinassa. Koleaa on ollut, on se kylmä tunkeutunut sisälle kämppäänkin. Varsinaista kylmyyttä on luvassa alkuviikon päiviksi. Pitää se sääsket rauhallisina etenkin tuulisilla paikoilla.

Tiistai, 9.7.2019 

Aamu ole eilistä harmaampi ja kosteampi. Illalla narulle viedyt pyykit eivät vielä olleet alkaneet kuivumaan, kun lähdettiin liikenteeseen. Kemiin asti tällä kertaa. Vaikka ei satanutkaan, emme sopivan värisiä tai mallisia saappaita löytäneetkään. Viisainta palata Tornion tarjonnan ääreen. Hetken kiertelimme matkan varrella Keminmaan Citymarketissa. Varmaan vuosia edellisestä käynnistä ja kauppa tuntui niin uudelta ja valikoima monipuoliselta. Vaikka järjestystä lukuun ottamatta ei kai siellä mitään uutta ollut.

Muikut uusien perunoiden kanssa .... tarvitseeko sitä edes mainostaakaan? Tein joitakin määrityksiä ja päivityksiä Ainon läppäriin. Hieman hakuammunnalta ne tuntuvat, mutta toisaalta on niissä hieman järjen hitusiakin. Päiväkin lämpeni ja kosteusprosentti puolittui. Pyykit siinä kuivahtivat.

Iltapäivällä jossakin vaiheessa käväistiin vielä saapaskaupassa. Saappaita oli, mutta ei oikeanlaisia. Kierreltiin vielä ja hankimme pullon kaasua, porrasmaton ja kitkaa mökille maton alle.

Ei vielä huomenissakaan olla menossa mökille. Torstaina sitten jo eri asia. Huomenna hoidettava ruokaostokset. Muutakin pientä voi olla hankintalistalla.

Iltamyöhä käsillä. Ja Ainon läppäri ei ole tökkinyt enää ollenkaan. Miksi se ei ole tökkinyt, siitä ei valitettavasti pysty sanomaan yhtikäs mitään. Onko asiaan vaikuttanut jokin päivällä tekemäni asia? Jos on, niin mikä? Vai onko Telian päästä puskettu reitittimeen uutta ohjelmistoa? Tai määrittelyä. Minulla itsellä on asiasta sellainen mielipide, että jos sen lausuisin ääneen Telian virtuooseille, minut naurettaisiin kumoon! Jotenkin vain siltä tuntuu. No, oli miten oli, pääasia on se, että laitteet toimisivat. Ei ole tärkeää tietää, miksi ne toimivat!

Maanantai, 8.7.2019 

Verenpainelääkkeet ovat olleet arkeani jo ties kuinka kauan. Ajoittain tulee seurattua paineita pistokokein, kun sekä kotona, että mökillä on mittari. Paineet ovat lääkityksen seurauksena pysyneet hyvinä. Otan lääkkeet aamulla. Lääke pudottaa yläpainetta 30:lla ja alapainetta 15:llä yksiköllä. Mitä millimooleja ne nyt onkaan. Elämäntapaintiaanin rooli ja muuttuneet nautintoainekuviot ja vähentynyt suolan käyttö näkyvät siinä, että verenpaineen perustaso on alentunut selvästi. Voi jopa olla niin, että lääkitystä voisi alkaa vähentämään. Jos vähennän ilman lääkärin lupaa ja määräystä, voi vaikutus olla muuta, kuin oli tarkoitus. Nyt ei olla vielä lähelläkään hälytysrajoja paineiden kanssa, joten katsellaan tilannetta.

Telkkari oli auki nyt aamusta ja olen katsellut toisella silmällä Outdoor Channelin Wardens-ohjelmaa. Se kertoo Montanan riistapoliisien työstä. Ihan mielenkiintoista asiaa useimmiten, mutta yksi asia antaa huonon kuvan valvojien toiminnasta. He nimittäin käyttävät usein tekoeläintä saadakseen tiellä kulkevat metsästäjät pysähtymään ja ampumaan houkutuskuvaa. Rapsut ovat sitten kovat, kun joku erehtyy ampumaan. Vaikka eläin olisikin oikea, tilanteessa kuitenkin on yleensä monia asioita, jotka tekevät ampumisesta laittoman. Houkutuseläinten käyttö on mielestäni arvelluttavaa, jopa epäeettistä. Se on houkuttelua rikokseen, jota ei muuten ehkä edes koskaan tapahtuisi. Hyi!

Pistäydyin kaupassa. Ihan vain perusjuttuja täydentämässä. Kumma, kuinka jotkut jutut joskus niin pääsevät loppumaan. Ihan yllättäen. Eikö muilla koskaan käy niin? Otin joitakin tarvikkeita pitemmällä tähtäimellä. Heräteostona otin kilon Päijänteen muikkuja. Kotona ne kiilasin. Niitä oli tasan 45 kappaletta. Jaoin muikut kolmeen erään. Kuhunkin annospussiin 15 kalaa. Huomenna paistan pannullisen. Minulle 8, Ainolle 7. Muut laitoin pakkaseen.

Maanantai on ollut meillä lämmin mutta tuulinen. Olisikohan 20 astetta mennyt rikki? Ei ehkä, mutta ainakin autossa oli kuin saunassa. Huomiselle povailtu hieman samanlaista säätä. Sen jälkeen palattaisiin sinne 15 asteen päivälämpöihin. Se onkin sitten liki sitä paratiisia.

Sunnuntai, 7.7.2019 

Sama säätila vallinnut nyt muutaman päivän. Onneksi nyt ei satanut. Aamulla +12 lämmintä. Tuuli pohjoisesta. Tuuli oli sen verran maltillinen, että päätin lähteä kokemaan katiskaa. Yllättäen moottori ei käynnistynytkän startista. Akku sippi! Olisikohan luotain jäänyt päälle edellisellä kerralla? Aloin nykimään konetta käynnistysnarusta. Jouduin melkuttamaan välillä venettä hieman kauemmas rannasta, johon tuuli sitä koko ajan painoi. Sain kuitenkin sitten koneen käyntiin. Ja pääsin katiskalle. Eipä ollut maailmanmestari tehtäviensä tasalla. Paranneltu venetela oli kuitenkin toistaiseksi hommiensa tasalla. Veden lämpö nyt 14 astetta.

Kun siis tarkoituksenani on tehdä uusi silta ojan yli laavun suuntaan ja kelkkavajalle hajoamispisteessä olevan tilalle, on samalla huomioitava yksi asia. Vanha silta on kapea. Kelkalla saattaa luiskahtaa ohi sillasta, jos suunta ei ole suoraan tien yli pihaan. Teen leveämmän sillan, jotta ongelma poistuisi. Eikä vähän lumen aikaan tarvitsisi kolata lunta ojaan sillan molemmin puolin. Mutta ojan takana menee maakaapeli sammalikon sisällä. Se pitää ensin etsiä ja kaivaa kunnolla maan sisään parin metrin matkalta. Siltamuutoksen jälkeen se jäisi muuten kelkan suksien ohjainrautojen viillettäväksi. Etsin sammalikon sisään uponneen kaapelin tarvittavalta matkalta. Aloitin lapioinnin, mutta kun Aino palautui päiväkävelyltä, alkoi olla jo kotiinlähdön aika.

Kotimatkalla pistäydyimme Piimätien puodissa. Ensi viikolla kun mennään mökille, emme viikonloppuna palaakaan näillä näkymin Tornioon. Teimme tuota silmällä pitäen pienen tilauksen ensi lauantaille. Tärkeimpinä tuoreet, uudet perunat. Suoraan maasta. Ja tietenkin ne lämpimäiset uunista.

Vaikka kesäkelit ovat vain ehkä toiveita, tapahtuu ympärillämme silti koko ajan kesäisiä asioita. Kasvit rehottavat ja eläimet lisääntyvät. On mukavaa, kun pikku jänis on yhä säilyttänyt henkensä petojen seassa. Se pyöriskelee mökin kulmilla ja syö ruohoa. Voi olla, että se kenttää meillä siksi, että pihapiirissä on useita rakennuksia, joiden alle se pääsee suojaan vaanivilta hampailta. Jossakin likellä lienee leppälinnun pesä. Olen linnun muutaman kerran havainnut. Minulla ei ole sille sopivaa pönttöä. Naapurissa voi olla ja voihan se pesiä muuallakin kuin pöntössä. Joka kesäinen lehtokurppa on taas paikan päällä. Kun kissaa ei taida enää olla, on kurpan poikasilla paremmat mahdollisuudet. Kirjosiepoilla on poikasia useammissa pöntöissä. Ruuan riittävyys voi olla ongelma. Rastaita on poikkeuksellisen paljon. Niillä pesiminen on sujunut eri tahtiin. Joillakin on isot poikaset, jotkut vielä hautovat. Sitten on vielä yksi lintu, jota en ole tunnistanut. En ole itse asiassa nähnytkään sitä. Mutta tien laitaan on ilmestynyt muna. Se on valkoinen. Kooltaan se selvästi pikkulintujen munia suurempi. Mittaustulos: pituus 38 mm. Olisikohan lukijakunnassa ketään muniin perehtynyttä, joka osaisi tunnistaa? Näppituntumakin voi auttaa!

Lauantai, 6.7.2019 

Pitipä aloittaa uusi muistivihko, sää kuitenkin pihalla entinen, ei mitään uutta! +8 astetta. Vastaranta. Sade juuri loppunut. Harmaata. Ei olisi oikein meikäläisen hommaa pihka-allergisena, mutta kuitenkin ryhdyin parkkuuhommiin. Kärräsin laavulle ensin siellä tarvitsemani puut. Olin eilen tylsyttänyt sahan johonkin ja se oli ensin teroitettava. Sahalla siistasin oksien kannat ennen parkkausta. Onneksi männyt eivät olleet oikein nilallaan joten pihka ei roiskunut. Säästyin pahimmalta. Jouduin alkuun jopa teroittamaan rälläkällä petkeleen, jolla huitelin männyn kyljestä nahkasiivuja. Aamupäivä siinä meni hyvinkin. Kun oli niitä teroitushommiakin.

Puolen päivän aikaan välipala. Katsoin nettiä. Sadealue oli lähestymässä idästä. Olisi siinä ja siinä, osuisiko kohdalle vai menisikö pohjoisesta ohitse. Jatkoin petkeleen heiluttelua tuossa ojan takana. Käsittelyssä nyt siltaan tarvittavat puut. Puoli kolmen maissa sadepilven reuna alkoi olemaan kohdilla. Sade oli kuitenkin niin heikkoa, että ei sen vuoksi kannattanut työtä lopettaa. Ja pian sainkin kaiken parkattua. Järjestelin puut jonkinlaiseen pinoon irti maasta.

Ruoka-aika. Ahvenpihviä. Uusia pottuja, tilliä kasvihuoneesta ja voita. Taivaallisen hyvää! Ruuan päälle pieni lepotuokio. Sitten käväisin pienessä tihkusateessa keräämässä maasta parkit ja kärräsin ne pois silmistä omaan paikkaansa.

Kulutettiin aikaa ristikoiden, etenkin piilosanojen parissa. Niinkuin monesti muulloinkin. Illempana KB, niinkuin monesti muulloinkin. Hienoinen hallintakauteni päättyi ja nyt olin aivan vastaantulija.

Mökeillä porukkaa ihan kohtalaisesti. Joka mökillä jokin projekti meneillään. Kuului sirkkelin vinkumista ja vasaran pauketta. Sahan pärräystä. Olikin poikkeuksellisen passeli työsää. Happirikas ilma. Hyvä jos kymmenen astetta lämpöä. Sadetta vain nimeksi. Rastas asettunut pihlajapesäänsä. Poikiaan lämmittää. Hyönteisiä ei juuri ole. Sääsket ja mäkärät eivät kelpaa. Eilen lensivät päivänkorennot häälentojaan ja silloin oli linnut hopussa.

Perjantai, 5.7.2019 

Sellainen harmaan kuhjake aamu jälleen. Oli kuitenkin poutaa, kun hain kasvihuoneesta salaattia ja yrttiä voileivälle. Basilika on kasvanut tosi niukasti. Aloin ihmettelemään, kun vihreys näytti kerrassaan vähentyneen. Tautiko? Kun otin silmän käteen ja katsoin lähemmin, huomasin kaksi vihreää toukkaa basilikanalkujen kimpussa. Sato varmuudella menetetty basilikan osalta. Toukat olivat mahdollisesti yökkösten toukkia ja lensivät komeasti, vaikka siipiä ei vielä ollutkaan.

Pitkin päivää ajoittaista sadetta. Mutta heikkoa. Käväistiin mansikkamaalla ja laitettiin verkko kehikon päälle. Raakileita alkaa näkymään. Satotoiveita ei kuitenkaan kannata vielä kummemmin elätellä. Alkoi tulla mökeille jo porukoita, vaikka päivä oli vasta puolessa.

Ollaan katseltu leikkimökin edessä olevia pihlajia sillä silmällä, että niillä koittaisi pian lähtö. Ryhdyttiin toimeen. Pikku jänis karkasi leikkimökin alta jonnekin. Kohta Fanni perään!! Kaadoin aluksi pari oheissaikaraa. Toisessa pihlajassa oli linnun pesä 3 metrin korkeudella. Kaadoin ensin sen viereisen ja hain tikkaat. Perskules! Pesässä oli vasta kuoriutuneet poikaset. Pesä oli kai räkätin. Poikasena niitä taidettiin tuhota melkoisesti, mutta nyt en siihen ryhtynyt. Kaadetaan pihlaja vasta sitten, kun poikaset ovat lähteneet. Vietiin pihlajan oksat ja rungot kauemmas. Aino sitoi oksia kimpuiksi. Minä sahailin loput polttopuiksi. Emolintu tuli heti pesälle. Jäi lämmittämään poikiaan. Aivan sokeita ja karvattomia vielä olivat.

Tien takana oli yhä pystyssä ne kaksi tykkylumen katkomaa mäntyä. Latvan olin jo aikanaan karsinut. Nyt kaadoin puut. Sahasin siltalankuiksi 4 kahden metrin pätkää ja halkaisin ne. Tukipuiksi kolme toistametristä pölliä. Laavulle tarvitsin vajaan puolitoistametrisen pöllin, jonka halkaisin puoliksi ja sitten vielä ne puolikkaat puoliksi. Lisäksi otin parimetrisen pöllin, josta poistin yhden neljäsosan kokoisen sektorin. Siinä tarvepuuni tällä kertaa. Raaka-ainetta oli aika soppelisti. Taisi jäädä parin metrin verran polttopuuksi tehtävää. Olipahan hyvä, kun en keväällä laittanut hyviä lankkupuita klapeiksi. Sauna olikin poikaa sahauksen jälkeen. Kuoriminen ja jatkokäsittely joskus aikanaan. Nyt ei enempää haluttanut! Olihan sitä siinäkin.

Keskiviikko - torstai, 3.7.2019 - 4.7.2019

Keskiviikkona tehtiin aamusella päätös: mökille joskus iltapäivän päätteeksi. Tein aamupäivällä reisuun: Tamppis-Motonet-Prisma-Neste. Matkaani sain monenmoista tarpeellista. Pienen työmaan saimme, kun napsimme kirjolohifileistä pystyruodot ja laitoimme sopivissa annoksissa pakastimeen. Cittari-reissun jälkeen syötiin. Varttia vaille neljän lähdettiin matkaan. Jälleen kämpän lämmitystä. Tavallaan se on hyvä. Liika kuumuus olisi pahempi asia.

Torstaina harmaa aamu. Onnea USA ja onnea Ari! Ajoittain heikkoa sadetta. Ei kuitenkaan niin voimakasta, että se olisi ehtinyt kastelemaan. Aino säntäsi laavun pesuun. Onhan se nyt melkein metsälaavu ... ei kai niin tarvitsisi? Laavun kaapissa parit ampparipesät. Tänä kesänä on ollut sen verran kosteaa, että ampiaiset eivät pesi mättäissä ja kantojen alla. Voipi olla, että varastoista ja puuvajoista löytyy pesiä. Kannattanee hieman katsella.

Korjasin venetelan. On se nyt entistä parempi, mutta lienee silti vain välivaihe. Saapas näkee!

Kasvihuoneessa alkavat kasvit kukoistaa. Salaattia ja persiljaa ollaan käytetty jo kauan päivittäin. Tänään myös hieman pinaattia ja tilliä. Niitäkin oltaisiin saatu jo aiemminkin, mutta ei ole ollut oikein sovivaa tarvetta.

Ennen iltaa Aino käväisi kitkemässä Mäkipirtin pottumaastamme roskakasvit pois. Sillä meillä on hieman Timoa ja puikkoja. Laavun pottumaalla ei kasva rikkakasveja. Siiklit siellä hyvässä kaalessa ja puikotkin virkeänä. Eipähän ole tarvinnut kertaakaan siellä kastella pottumaata. Perunan osalta saattaakin olla paras vuosi pitkiin aikoihin. Ulkolaiset marjanpoimijat tulevat muuten ensi viikon lopulla Lappiin. Joko muka hillaa alkaa silloin löytymään? Mustikkaa ei ainakaan.

Tiistai, 2.7.2019 

Sain tänään kaupungilla asioidessani ja muutenkin hieman todisteita siitä, että vaikka joidenkin pitäisi olla ammatti-ihmisiä ja toimia sen mukaisesti, eivät kaikki silti ole ajan tasalla ja osaa toimia. Erilaiset ohjeet ja käsitykset haittaavat meitä pieniä asiakkaita. Ymmärrän lait ja asetukset, niiden puitteissa on toimittava. Mutta asiakas on kuningas. Palveluun pitää panostaa. Oikeastaan aina. Kun asiakkaat katoavat, on oma työpaikka menossa myös.

TV vaikuttaisi nyt toimivan niinkuin se pitää. Mutta yksi ongelmakin löytyy: Ainon läppäri. Se kadottaa usein yhteyden verkkoon. Olen sitä yrittänyt päivän mittaan tutkailla, mutta kun en ole sen alan guru, en ole päässyt asiassa eteenpäin. Alkuillasta laitoin erään testin päälle. Tulokset ovat olleet ällistyttäviä. Testaus jatkuu huomenna.

Vieläkään ei olla mietitty mökille menoa. Vääjäämättä sekin hetki koittaa. Ihan hyvä tietenkin välillä olla kotosallakin. Ollaan imuroitukin ja olen värkännyt reitittimelle seinätelinettä. Enemmän varmaan näin kesäaikaan olisi tekemistä mökillä. Isoja pakkohommia ei ole, mutta pikku pakkoja on ja saahan sitä harrastellakin. Nuo harrasteluni eivät ole lainkaan työlistallani riveinä. Mielessäni vain. Tärkeitä ne kuitenkin ovat ihan mielen ja siis henkisen kantin kannalta. Jonkunlaisen vireyden säilyttäjinä.

Maanantai, 1.7.2019 

Vuoden alkupuolisko on jo taakse jäänyttä elämää. Loppuvuotta siis jo mennään. Suomi EU-puheenjohtajamaana. Joulua odotellaan. Milloinkahan ensilumi sataa?

Näin alkuviikosta emme ole vielä päättäneet, milloin mökille mentäisiin. Joko viikon puolessa välissä vai meneekö aivan loppuviikkoon? Oli miten oli, yksi asia kuitenkin piti tänään hoidella pois päiväjärjestyksestä. Se TV-homma. Kymmenen jälkeen astelin liikkeeseen. Nopeasti pääsin kertomaan ongelmistani tv:n kanssa. Pitkälti omaan piikkiin menivät ne kanavapuutokset. Toki ongelmat lähtivät siitä, kun lähetys katkesi kokonaan ja jouduin kirjautumaan järjestelmään. Käyttäjätunnusten ja salasanojen ja pin-koodien viidakossa olin antanut väärän koodin. Sen koodin takaa puuttuivat nuo kaipaamani kanavat. Maalaisjärjellä ajatellen on hieman merkillistä, että on mahdollista kirjautua tällä tavalla eli väärillä tunnuksilla. Nyt kuitenkin kanavat näkyvät eikä telkkarikaan ole takkuillut. Ainon läppäri on kadottanut kuitenkin verkon pari kertaa??

Iltapäivällä käväisin reissun, jolta odotin tarttuvan matkaan jotakin mökillä tarvittavaa. Lakkapään rimojen ja listojen keskellä meni aikaa muutama hetki. Ja sormi suuhun. Molemmat aivosolut raksuttivat vuoron perään, mutta eivät päässeet yhteisymmärrykseen. Vaikuttaakin siltä, että joudun palaamaan jo kerran hylkäämieni vänkkyräpuiden pariin. Hankaluudet lisääntyvät, mutta jossakin kaukaisuudessa siintää hienompi lopputulos. Tämä rautakauppa ei hyötynyt minusta nyt mitään. Toisesta liikkeestä ostin retkikeittimeen varakaasun ja ruokakaupasta maitoa. No vähän muutakin. Banaaneja.

Näinä epämääräisinä aikoina ovat hyvät uutiset harvassa. Jostakin suunnasta kuitenkin tänään niitä kuului. Kaksin kappalein peräti! Hienoa! Kivaa, että saa iloita toisten puolesta. Maailmalla positiiviset asiat ovat uutisten mukaan hakemisissa. Näinhän se tietenkin tuppaa olemaan. Vain huono uutinen on oikea uutinen.

Olen mietiskellyt sen kummemmin politikoimatta Keskustan syksyistä puoluekokousta. Silloinhan puolueelle valitaan uusi puheenjohtaja. Onkohan silloin käsillä jonkinlainen dilemma? Kun ilmeisesti on niin, että puheenjohtajasta tulee uusi valtionvarainministeri. On hyviä puheenjohtajaehdokkaita. On hyviä ehdokkaita rahaministeriksi. Mutta onko molempiin tehtäviin sopivaa? Jääkö hyvä ministeriehdokas pois kisasta, kun ei halua puheenjohtajaksi. Ja päinvastoin. Huono kytkös Suomen kannalta, eikös vain!

Perjantai - sunnuntai, 28.6.2019 - 30.6.2019

Perjantain aamuohjelma liittyi vesipumppuun. Sähköpumpulla oli tarkoituksenani toimittaa saunaan saunan pesuvesiä + kylpyvesiä. Lisäksi pihan puolelle astioihin kasteluvesiä ja sadettajalla vettä myös Ainon nurmikon parannuspaikalle. Edellisten pumppausten jälkeen oli vesi järvessä laskenut ja alkuun olikin laitettava imuletku kunnolla veteen. Vesi oli mukavan kirkasta. Siitepölytkin kadonneet. Vedin ruiskuletkun terassille ja kytkin roikan pumppuun. Käynnistin aggrekaatin. Kävelin takaisin pumpulle ja napsautin kytkimestä virrat päälle. Ei tapahtunut mitään. Edes valo ei syttynyt katkaisijaan. Ahaa ... unohdin kytkeä johdon aggrekaatin päästä. Takaisin aggrekaatille ja sitten takaisin rantaan. Nyt katkaisijaan tuli valo, mutta pumppu ei käynnistynyt. Ahaa ... aggrekaatti on puoliteholla. Virta ei ehkä riitäkään. Marssin aggrekaatille, laitoin kytkimestä täystehot päälle ja takaisin rantaan pumpulle. Ei pelannut. Ahaa ... pumppu sökö.

Kopistelin pumppua. Jos vain olisi pikku jumi. Ei auttanut. Pumpussa sähköt tulevat keltaiseen muovikoteloon. Ajattelin, että avaan sen ja tutkailen. Mutta olihan kotelossa merkilliset ruuvit! Kolmesakaraiset ristipääruuvit! En ole moisia ennen tavannutkaan. Pikku ruuvarilla meinasin kokeilla aukaisua, mutta meisselit eivät olleet siellä, missä pitäisi. Löytyihän ne lopulta. CRC:n avulla sain lopulta kaksi ruuvia auki. Kahden kohdalta murtui muovikotelo. Kokeilin johtojen liittimiä, mutta en havainnut vikoja. Kun laitoin virrat päälle, oli pumppu yhä hiljaa. Irroitin tuulettimen kotelon. Pyöräyttelin tuulettimen siipipyörää. Hereästi pyöri. Laitoin taas pumpun testiin. Ahaa ... toimi vihdoinkin. Menihän siinä aikaa, mutta sain tavoitteet täytettyä ja lopuksi laitoin paikoilleen pumpusta irroittamani kotelot.

Pistäydyin katiskalla. Jospahan siellä olisi muutama kelvollinen ahven. Vältyttäisiin lauantain purkkihernekeitolta. Vaikka onhan sekin hyvää. Katistan kokeminen oli erittäin yllättävää: ei yhtään kalaa! Siirsinkin sitten pyydyksen aivan toiseen paikkaan. Välttääksemme purkkikeiton, houkuttelin Ainon kanssani pilkille. Se kannatti. Kesän ensimmäinen pilkkireissu antoi nopeasti kolme mittakuhaa. Tulimmekin sitten heti pois. Tuulikin oli kylmällä puolella ja ajoittain turhan voimakas. Pintaveden lämpö 14,7 astetta. Ilman lämpö samaa luokkaa. Perkasin kuhat heti reissun jälkeen. Huomisen hernesopan saa unohtaa.

Ruuan päälle otin kalapihdit käsittelyyn. CRC irroitti vähitellen ruosteet ja voiteli nivelet. Veistelin sopivasta rimasta ikkunanpesimeen käypäsen jatkovarren. Nyt ikkunanpesinongelma on lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Iltasella perinteisesti pelit ja vähemmän perinteisesti karaoket. Kahdestaan.

Lauantaina varhaisaamun tunteina hieman vesisadetta. Osittain harmaata muutenkin. Syksyllä veneilykauden päätyttyä entrasin hieman venevajan oviluukkuja. Ovena toimii kolme päällekkäistä lunkkaa, jotka nostetaan paikoilleen. Vajan ovipielissä on naulat ja luukuissa on reiät nauloja varten. Talveksi luukut nostetaan paikoilleen. Kesällä ne lojuvat siinä ulkosalla. Ovat sitten saaneet kosteutta ja turvonneet. Poistin luukkujen alareunasta pienen siivun. Testasin. Nyt sopii, niinkuin pitääkin!

Kasvihuoneessa yrtit ja vihannekset kasvavat astioissa. On pesuvatia ja ämpäriä. Sivuseinien penkit alkavat olla täynnä astioita. Siksi rakentelin yksinkertaisen hyllyn toiselle seinustalle. Nostin uudelle hyllylle muutaman astian. Tuli penkeille pari perseenleveyttä istumatilaa.

Työlistalta sain ruksattua tehdyiksi pari asiaa. Eihän nuo minun listalleni päässeet tai joutuneet asiat kovin kummoisia ole. Ovatpahan vain tehtäviä, joita ei välttämättä muuten hoksi tehdä, ellei niitä ole listalle laittanut. Joskus tekemisen puutteessa otan listan käsiini ja saatan jonkun asian sieltä tekaista.

Aamupäivän viimeisen tunnin alkaessa katsoin netistä tutkakuvia. Ruotsin puolelta oli lähestymässä pilvi, josta putoaa vettä ja salamat sinkoilevat. Otin hieman välipalaa ja sitten arvioin, että menee toista tuntia, ennenkuin rintama on meillä päällä. Toki rintama oli aika reippaasti yliammuttu sana, sillä pilvellä ole leveyttä vain satakunta kilometriä. Tunnissa ehtisin todennäköisesti käymään trimmerin kanssa mansikkamaalla. Niinpä matkaan. Tankkasin trimmerin. Testasin, että saan sen käyntiin. Hyvin toimi. Käppäilin mansikkamaalle ja laitoin sääskihupun päähän, kun etenkin mäkäräisiä näytti olevan pilvenä. Ruohonleikkurilla en ollut saanut joka paikkaa koluttua. Nyt trimmerillä sain leikottua tupsut ja mättäät, jotka olivat jääneet leikkaamatta. Tuli varsin siistiä jälkeä ja ruohikon puolesta voisi rastasverkon nyt laittaa kehikon päälle. Palasin mökille. Meni varttitunti, kun sade alkoi. Ukkonen paukutteli parastaan ja sade yltyi välillä merkittäviin mittoihin.

Sunnuntaina aamuyön tunteina oli aika viileää. Virallinen Meltosjärvi puoli viideltä vain +1 astetta. Pikku kyhyt kamiinaan oli aamulla paikallaan. Tällä reissulla taisi käydä niin, että ne kyhyt olivat jokapäiväisiä. Pienet, mutta tarpeelliset. Aamiaisen jälkeen normaalit lähtöpäivän kuviot. Vaikka ollaan oltu paikalla vain neljä päivää, on sinä aikana moni kampe siirtynyt paikasta A paikkaan B. Etenkin terassin nauloista löytyi käyttämiäni puseroita. Muutakin pikku juttua oli palautettava paikalleen. Jälkien korjaamisessa menee aina oma aikansa. Tarkistin myös polttoainetilanteen. Lopputuloksena kotiin lähti pari tyhjää pänikkää. On pahempi juttu, jos bensa onkin yhtäkkiä finito. Moni asia voi silloin mennä pieleen.

Käväisin katiskalla. Siinä oli jonkun verran ahvenentirrejä ja pieni hauki. Saivat vapautensa. Siirsin katiskaa yhä kauemmas. Ja pari metriä syvempäänkin. Lisäsin hieman naruakin.  Kaiku oli paikasta samaa mieltä kanssani. Kalaa olisi ....

Rannassa vedin veneen 15 senttiä liian pitkälle. Veneen perä putosi poikkipienalta. Ei muuta kuin yrittämään saada veneen perä takaisin poikkipienan päälle. Mutta ... kävikin niin, että piena irtosi. Ruuvit jälleen poikki. Tein korjauksen, mutta ei se tule sen kummemmin kestämään. Työlistalle siis taas yksi asia. Suunnittelu on jo käynnistynyt.

Iltapäivän kuluessa ajeltiin kotiin. Telkkari avattiin, koska huomenna huollosta soitettaisiin, onko tv:n vika jatkunut. Oli melkoinen yllätys, kun laitoin telkun neloselle. Tuli ilmoitus:  "Ei jakelulupaa, tilaa tallennuspalvelu". Kanavilla Liv, Jim ja Hero aivan sama asia. Huominen käynti Telialla sai näköjään pientä lisävivahdetta. Pätkimisvikaa ei kuitenkaan enää tullut. Jotakin positiivistäkin joskus.

Keskiviikko-torstai, 26.6.2019 - 27.6.2019

Ihopolin oli määrä soittaa maanantaina tai tiistaina. Ei kuulunut mitään! Soitin sitten itse keskiviikkona. Automaattiin, mutta takaisinsoitto tuli nopeasti. Maksa-arvot yhä petraantuneet. Tietenkin, näillä elämäntavoilla. Seuraava labra vasta kuukauden kuluttua.

Mökille siitä ponnistettiin. Perillä 12:20. Ulkona lämmintä 18, sisällä vain 14, joten ihan pienet kyhyt paikallaan. Sääskiä oli tarttunut teipin liimoihin. Kamiinan lunkan suojateipit kyseessä, eli kamiinasta niitä sääskiä tulee.

Aino alkoi imuroimaan ja siistaamaan autoa. Pärryytin leikkurilla ruohot. Ainon nurmenparannus alkaa pikku hiljaa tepsimään. Ja pihakoivun kaato parantaa pihanurmen elinmahdollisuuksia. Leikkuria hakiessani oli jalka mennä sillasta läpi. Työlistalle siis uusi rivi. Silta taisikin kestää noin 14 vuotta ilman isompia ongelmia.

Torstaina aamulla taas pikku kyhyt kamiinaan. Aamuyöllä taas muutamia sääskiä riesana. Vaikka niitä ei näe eikä kuule, tuntuu niiden siipien aiheuttama ilman liike kasvoilla. Hienoisena puhalluksena, kuin Helinäkeijun suukkona. Aamupäivän ohjelmassa käynti mansikkamaalla. Leikkasin leikkurilla polun sinne auki. Mansikkamaan aitauksen sisäpuolen ehostin ja ulkopuoleltakin leikoin pari koneen leveyttä. Tarkoituksena pitää sylkikaskaat ja hillakuoriaiset loitompana ja mansikan taimet saavat tuuletusta eikä marjat homehdu ihan helpolla. Aino toi verkonkin. Ei vielä laitettu paikoilleen. Taidan käydä trimmerin kanssa ensin poistamassa joitakin heiniä.

Ajelin autolla hieman kauempanakin. Etsin sopivaa ohutta kelopuuta, mutta heikoin tuloksin. Ainolle löysin kiven, josta hän tulikin varsin iloiseksi. Tuuli oli kovanlainen ja ajattelin, että mäkärät eivät pääse iholle. Väärässä olin.

Syönnin päälle aloin suunnittelemaan senkkiä. Sahaukseen tarvitsin parit puristimet, mutta ne tuntuivat olevan hukkateillä. Lopulta ne löysin. Omilta jäljiltä olivat. Kuinkas muuten. Vänkkyräisten puiden sahaukset olivat niin vaivalloisia, että tuskinpa pyrin jatkamaan samaan malliin. Tulee lautatarhalle reissu. Värkkäämiseni aikana Aino siivosi leikkimökin ja saunassakin kolisteli. Aika kuluu, kun ei kulje kädet taskussa.

Koko päivän on voimakas tuuli käynyt pohjoisen-luoteen suunnasta. Illan päälle tuuli asettumassa. Onkohan huomenissa jo kalailma? Saisipa ainakin katiskan koettua! Illalla kamiinaan jälleen pienet tulet. Kesän kunniaksi.

Tiistai, 25.6.2019 

Päätettiin, ettei ainakaan nyt tiistaina vielä lähdetä mökille. Keskiviikko olisi jo aika todennäköinen vaihtoehto. Kauppareissu tehtäisiin iltapäivällä. Täysin vatsoin.

Tein kuitenkin aamupäivällä yhden reissun. Poikkeaisin mansikanmyyntipisteissä katsastamassa, josko marjaa myytäisiin jo 5kg laatikoissa. Ensimmäinen paikka myi 4kg laatikoissa mansikkaa, joka ei liian hyvältä näyttänyt. Toisessa paikassa tärppäsi. Ja millaisia mansikoita! Suuria, tasakypsiä ja makeita. Otin laatikollisen. Kotona laitettiin mansikat rasioihin. Käytti nopsaan, kun marjat olivat todella kookkaita.

Kohta mansikkaoperaation päätyttyä aloin ruuan laittoon. Ei taaskaan ollut reseptiä, ja suoriuduin tehtävästä vain rimaa hipoen. Riisiä keittelin melkoisen määrän ja sävelsin sille pasta-kastikkeen. Hieman jotakin se jäi kaipaamaan. Annoksia meni pakkaseenkin useita ja silloin voi lisäillä sopivia mausteita, kun niitä ottaa syötäväksi ja kuumentaa.

TV oli päällä ja iltapäivällä se pätkiminen alkoi. Huoltomies soitteli, että passaiskohan nyt vai huomenna. No heti nyt tietenkin. Teknikon saavuttua selvisi, että hän se oi niitä katkoja aiheuttanut jossakin kulmilla räpeltämällä kytkentöjä. Poika mittaili ja mittaili. Käväisi välillä taloyhtiön pääjakamossa. Meillä sitten vaihdettiin reititin uuteen paikkaan ja uudelle pistokkeelle. TV oli sitten illan päällä ja toimi moitteettomasti.

Oli hieman suunnitelmissa että kauppareissu voitaisiin tehdä vasta huomenissa. Päätin kuitenkin tehdä reissun nyt. Halutessamme voimme siten lähteä mökille hyvinkin varhain. Reissulla tankkasinkin. Sekin hoidettu. Kotosalla aloin katsomaan telkkua. Pettymys oli suunnaton, kun kadoksissa oli useita suosikkikanavia. Että sekin vielä! Tutkin laskua ja näyttikin siltä, että nuo lisäkanavat olivat määräaikaisessa paketissa. Kuvittelin, että jatkuvassa. Selvitellään viimeistään ensi maanantaina ja palautetaan tilanne kuntoon.

Maanantai, 24.6.2019 

On varmaan tässä matkan varrella tullut selväksi, että teemme aika useinkin niin, että mökille otamme pakkasesta sinne tekemiämme ruoka-annoksia. Yleensä emme halua, että mökillä käytetään aikaa ruuan valmistukseen. Mahdollisimman nopsaan siitä on selvittävä. Nyt oli aamusella vaihteeksi labrassa käynti ja samalla reissulla käytiin Prismassa. Katsottiin sieltä sitä oikeanlaista ikkunapesintäkin. Jotakin siinä hyväilimme ja päätimme jo ottaakin, mutta jätettiin kuitenkin ottamatta. Ruokapuolelta laitettiin kärryyn sitten vähän sellaista, josta voitaisiin tehdä päivän ruoka ja muuan annos jäisi pakastimeenkin. Kotona valmistuikin sitten huippueväs ja pakastimeen saatiin neljä tupla-annosta.

Kolmen jälkeen iltapäivällä tehtiin toinenkin kauppareissu. Kauppakeskukseen. Tokmannilta löysimme ikkunanpesimen ja kuivaimen, joiden ominaisuudet tyydyttivät. Teen niihin lyhyehköt vaihtovarret, ellei mökillä ole valmiiksi sopivaa, josta pätkäistä. Käytiin Cittarissakin. Osittain siksi, että mökille lähdetään ehkä viimeistään keskiviikkona ja jotakin hankintoja voisi jo tehdä. Meinasin myös huomenna aamupäivällä tehdä muutamat annokset ruokia. Niihin löytyi tarvikkeet.

Eilisilta oli nykyisen tv-järjestelmämme historian surkein esitys. Pätkimistä hyvinkin tiheään. Jopa muutaman sekunnin välein. Välillä sitten se totaalinen jumi. Kaukosäätimellä off ja on, ja hetken helpotus. Laitoin tekstarin, jossa ilmoitin vian yhä olevan voimissaan. Aamulla tuli paluutekstari: asia siirretty huoltomiehelle. Mahdollista toimenpideaikaa ei ilmoitettu. Tänään jatkuva pätkiminen haittasi vähintään eilisen lailla. Kun tuli jumi, käytiin digiboxia kiinni kaukosäätimellä. Kuva palautui, mutta ääni ei. Vedin virtajohdon kokonaan irti digiboxista. Kun boxi latautui, on se nyt pelannut oikein tuntikaupalla.

Mökille ehkä huomenna tiistaina, ehkä keskiviikkona. Ehkä vasta torstaina. Jos lämpötila sallii ja ötökkäparvet eivät haittaa, löytyisi kyllä tekemistä aivan riittävästi. Minulla kulkee matkassani mökillä vihko, johon kirjoittelen aina muistaessani jotakin. Tavanomaista tai erikoisempaa. Sitten myöhemmin poimin vihkosta jotakin päiväkirjaan. Vihkon loppupäässä minulla on yleensä joka vuotinen tehtävälista. Tämän kesän listan kirjoittamisen aloitin vasta eilen. Aloitin nimittäin uuden vihkon. Vanhaan en enää halunnut listaa tehdä, sillä se jää arkistohyllyyn. Uuteen listaan alkoi heti kertymään asioita. Aika moneksikin päiväksi.

Sunnuntai, 23.6.2019 

Keskiöinen sade oli varsin rankka. Aamulla tuli seuraava kunnon kuuro. Vaihtelevaa sadetta jatkossa. Jäniksenpoikanen näyttää jääneen meidän mökille. Se on nyt parina aamuna kulkenut pihalla. Sen mielipaikkoja on kellarin takana oleva ruohikko. Se on koskematon paikka ja kasvillisuus pitempää. En tiedä, vieläkö emo imettää sitä vai joko se osaa syödä itse. Emoa ei ole näkynyt, joten toivottavasti se puree jo heinää!

Jo melko aikaisin alkoivat ensimmäiset autot liukenemaan pois. Kun aamun perusjutut oli tehty ja sateista päivää tiedossa, oli helppo meidänkin tehdä päätös lähteä kotiin. Keskiviikkoiset nokkoseni olivat olleet yläkerrassa levällään ja alkaneet kuivumaan. Kokosin ne kuitenkin pussiin kotiin vietäväksi. Kotona kuivurissa ne olivat hetkessä rutikuivia ja sain murskata ne hienoksi rutistelemalla muovipussissa.

Kastelin kasvihuoneen yrttini. Salaattia tosiaan ollaan syöty jo monena päivänä. Lehdet vielä pieniä, mutta tosi maukkaita. Kasvihuoneessa ämpäriin kylvämäni 3 timoa ovat kasvattaneet isot kaalet. Ulkona kaalet ovat olemattomat. Kuten puikoillakin. Vain ostosiemenet ovat alkaneet itämään hyvin. Meilläkin laavulla siiklit hyvällä alulla. Vettä on tullut riittävästi, aika lämmintäkin on ollut, joten kyse lienee laadusta. Idätyskin on voinut mennä pieleen.

Kotiinpäin ajeltiin tihkusateessa. Lämpöasteita 7-8. Jälleen oli matkassamme pari viiden litran vesipänikkää. Sihtuunan soratien jälkeen huuhtelimme niillä irtonaiset ravat auton kyljistä ja perästä. Puhdasta tuli, kuin pesukoneen jäljiltä.

Poikkesimme loppumatkasta maitokauppaan. Näytti Ainolla olevan muutakin kassissa. Ainakin hedelmiä. Kotosalla perinteisesti tulokahvit. Suihku. Se nokkosten kuivaus ja syöntikin. Eli normaalit kuviot ennen uutta viikkoa.

Lauantai, 22.6.2019 

Niin huomasitteko? Lauantai oli eilistä päivää jo hieman lyhyempi! Syksy se saapuu!

Tuuli on päivän aikana ollut kohtalaisen voimakasta. Välillä voimistunutkin, kun alueen ympäristössä on kiertänyt sade- ja ukkosrintamia. Eivät vain ole osuneet kohdalle. Iltapäivällä yksi kunnon alue oli Oulun seutuvilla noin klo 13-15. Se pyörähti Rovaniemen ja Sodankylä-Kittilä-Kolarin kautta ja alkoi kiertymään näille seutuville. Kello 22:30 sen etureuna pudotteli jo harvoja pisaroita, mutta rankkasateen alue oli vielä noin tunnin päässä pohjoisessa, Pellon puolella.

Hyvä se vain, ettei päivällä satanut. Aino oli kerännyt puuntekoaikaan suuren pahvilaatikollisen (Yli 100 litraa) pätkimisessä syntynyttä hukkapätkää. Pahvilaatikossa eivät kuitenkaan pääse tuultumaan ja pysyvät märkinä. Otin satsin uusintakäsittelyyn. Kaikki vähänkään kosteammat ja tuoreemmat palaset pilkoin pikkukirveellä hienoksi. Laitoin lopputuotteen vanhoihin pottusäkkeihin, joita tuli 5 kappaletta. Olisihan nuo voinut laittaa johonkin kuoppaan täytteeksi. Mutta ovathan ne nyt hyvää materiaalia grillatessa ja syttöinäkin ok. Ainolle leikoin kynttilälyhtyihin koivusta ohuet lätyt. Pakkasella jäistä metallia vasten muovikuoriset kynttilät eivät pala kunnolla. Puualusta on aivan toinen juttu. Sääsket ja mäkärät olivat nyt hieman hukassa. Ei iso vahinko.

Nyt viikon aikana ei lämpömittarissa ole hellelukemia ollut. Mutta niin lämmintä on kuitenkin ollut, että kämpän lämmityksen on saanut unohtaa. Puuta ei juurikaan kulu. Saunominen pitää suorittaa nopeasti, ettei kämppä myös lämpene. Nyt ei olla grillailtukaan. Ollaan tehty ruokahommista sen verran yksinkertaista ja helppoa, ettei ruuanlaitto käy työstä. Grillaillaan sitten kun on sen aika. Nyt tosiaan puuta säästyy, vaikka se ei ole itsetarkoitus. Puuta on, vaikka polttaisi pihalla päntiönään nuotiossa! Kuukausikaupalla yhteen putkeen.

Tarralla on ollut nyt Jussina kohtalaisen vilkasta. Vanhempi, meikäläisen ikäinen perussakki, on jo vuosia sitten rauhoittunut seuraamaan nuorempien juhlintaa. Viisissäkymmenissä oleva jo liki aikuistunut nuoriso vielä jaksaa valvoa. Siitä nuoremmat lapsukaiset odottavat omaa vuoroaan. Ja alta 2-kymppiset on oma lukunsa. Kouluikäisistä ja vieläkin nuoremmista puhumattakaan.

Eilen jo ehdottelin tätä päivää kotiinlähtöpäiväksi. Huomiselle kun oli luvassa sateisempaa. Jäätiin kuitenkin ja lähtö vasta huomenissa. Tätä kirjoittaessani kello ehti jo 6 minuuttia yli yhdentoista ja ensimmäinen kovempi sadekuuro saapui. Kohta tulossa uutta, mutta pimeää on jo nyt! Ihan syksyistä!

Torstai/perjantai, 20.6.2019 - 21.6.2019

Yöllä jälleen sääskiä kämpässä. Rankinen on oiva keksintö. Tuossa mietiskelin asiaa, miten sääsket ulkoa löytävät sisälle niin sankoin joukoin. Tietenkin hiilidioksiidi ja ihmisen hajut muutenkin huokuvat pihalle pienistäkin raoista. Mutta onko sääskillä lisäksi oma feromoni tai muu sellainen, jota ne levittävät "apajapaikalle"? Kulkuväylille ja myös hyviin pistokohtiin. Kun näyttää olevan niin, että kuppaajat keskittävät toimintaa tietyille ihokohdille.

Käytin torstain poutapäivästä parituntisen puruja siivilöiden. Sahatessa olimme säkittäneet muutaman pussukan kaikkine roskineen. Nyt poistin seasta isoimmat risut ja kaarnan palat. Säkki kerrallaan kaadoin purut kottikärryyn. Tuuman teräsverkon, neliömetrin kokoisen, laitoin toisen kärryn päälle. Rikkasihvelillä sitten ripottelin verkolle käytännössä kuivaa purua. Verkon alta kärrystä pussitin sitten valmista lopputuotetta eli veskin kuiviketta. Tarkoitukseensa erittäin hyvää ja toimivaa ja maksaa vain vaivan.

Aino maalaili punaisella spray-maalilla muutamat kynttilälyhdyt. Tuli komeat, hienommat kuin originaalit. Oli pakko laittaa saunaan tulet jo päivällä. Ihottuman sivuoireet kiusasivat niin, että liikkuminen oli hankalaa. Oli pakko peseytyä ja rasvata paikkoja.

Keittiössä rakentamani tiskipöydän alin laatikko oli alkanut reistailemaan. Jokin vastusti pahasti. Välillä toimi, välillä ei. Syyksi paljastui liukukisko, joka oli osin irti. Ja tietenkään se ei ollut se laatikon kyljessä oleva, vaan kaappirungon sisällä oleva. Olipahan pikkuisen taas työläs korjattava. Olen aikanaan rakentanut kaapin ja laatikostot ulkona ja asentanut kiskotkin silloin. Oli nätti homma. Nyt jouduin tekemään korjauksen lattian rajassa, ahtaassa tilassa. Pari lisäkättä olisi pitänyt olla. Että voivat yksinkertaisetkin asiat olla vaikeita! (Hetki... onkohan tässä jo toistoa?)

Kasvihuoneen yrtit ovat aika hyvässä kasvuvauhtissa. Suoritin toisen kylvön uusiin astioihin. Ensimmäiset salaatit ollaan jo syöty. Pieniä, mutta tosi maistuvia.

Perjantaina aamulla aivan tolkuton vesisade. Rummutus peltikattoon herätti takuulla, ellei jo ollut valmiiksi valveilla. Sääsket eivät tällä kertaa haitanneet. Päivä meni tällä kertaa aika pitkälti ristikoiden parissa. Kävin kuitenkin pistämässä roskapömpeliin tulet. Fanni ajatti pikkuruista jäniksenpoikaa. Pelikiekerö jonkun aikaa keittiön pöydän ääressä. Seitsemän jälkeen kokolle. Tulin kutakuinkin heti pois. Mäkäräpaljous oli käsittämätön. Kaikille riitti muutamia tuhansia. Kukaan ei jäänyt paitsi. Sopiva hetki minulla taas päivittää tätä pv-kirjaa.

Kaikki kalastusta harrastavat sen tietävät, mutta muistutanpa silti uudesta kalastuslaista. Kyse on uhanalaisten lajien suojeluarvoista. Siis rahallisista korvauksista, jos kalastaa esim. väärään aikaan tai alamittaisia. Miekojärven lajistosta tuo uusi laki koskee jokirapua ja taimenta. Tuo taimenen suojeluarvo on esim. 3260 euroa. Miekojärvellä rasvaevällisen alamitta on 60 cm, rasvaevättömän 50 cm. Kuha ei kuulu uhanalaisiin. Alamitta on kai 42 cm.

Keskiviikko, 19.6.2019 

Yöllä taas kämpässä muutamia sääskiä. Ei ihan pilvenä, mutta kuitenkin. Varmaan viikko tai parikin menee niiden kanssa. Toivottavasti ei kauempaa.

Sain pohjaventtiilin imuletkun alapäähän ja kaadoin kauhalla vettä siemeneksi pumppuun. Pumppu alkoi nostamaan vettä, niinkuin sen tehtävä onkin. Pihalta räystään alta kaadettiin keltavesiämpärit maahan. Pumppasin ämpärit täyteen kasteluvettä. Rantavesi oli nyt normaalia. Pestiin ruiskuttamalla terassi ja seinien alaosat. Kyllä lähti keltaista siitepölyä mahdottomat määrät. Samalla sai seinien hämähäkit kyytiä verkkoineen.

Ruiskuvettä sai myös leikkimökin terassi. Ja sitten etenkin grilli ja se edustan puulavat. Toivon mukaan siitepölykausi on nyt ohi.

Suoritin pienoisen ompelutehtävän. Sääskihatun verkossa kun oli joku reikä, niin aloinpahan niitä ummistamaan. Neljä paikattavaa löytyi. Kaksi oli sormen mentäviä, kaksi hieman pienempiä. Paikkasin reiät samoin, kuin villasukatkin parsitaan. Eli neulaan lankaa ja sitten kierretään neulalla soppelisti reiän ympärys ja TSUP, vedetään tiukalle ja solmitaan! Simppeliä, eikös vain.

Kaivoin malliksi esiin myös hirvikärpästakinkin. Siinä verkon silmäkoko on vieläkin pienempi. Katsoin netistä, että luoteesta saapuu sadealue suoraan kohti ja on arviolta kuuden maissa kohdalla. Niillä mielin päätin lähteä hakemaan eilisen sateen huuhtomia nokkosia. Sille reissulle laitoin sen hirvikärpästakin. Muutama mäkärä pääsi verkon alle. Kaulan kohdalla yhdistyy kaksi vetoketjua ja siihen taitaa jäädä pieni reikä. Pitääpä tarkistaa. Nokkosia keräsin muovikassillisen. Mökillä siivosin ne ja otin talteen vain lehdet. Levittelin yläkertaan kuivumaan. Todennäköinen loppukuivaus Jussin jälkeen kotona oikealla kuivurilla.

Niin se sade... Kun pilvi alkoi olla aika lähellä, se alkoi jakaantumaan kuin Punainen Meri joskus kauan sitten Mooseksen edessä. Rintama jatkoi matkaansa mutta me jäimme kahden sadepilven väliin. Ei ollut muuten läheskään ensimmäinen kerta, kun noin kävi. Viime kesänä vastaava tapahtui monesti. Silloin vain rintamat saapuivat lounaasta. Ja sateetta jäätiin.

Tiistai, 18.6.2019 

Tiistaina ei nukuttu eikä kukuttu turhaan, vaan noustiin ylös ihan ihmisten aikaan. Mökkimatka aloitettiin bensa-aseman kautta. Ja poikkeuksellisesti ajettiin sitten Vojakkalan kautta Arpelan tielle. Mökillä vielä reilusti aamupäivän puolella. Ulkosalla oli yli +20 astetta, mutta sisällä miellyttävä +19. Kamiinaan ei kyhyjä tällä kertaa.

Rantavesi paksussa siitepölykarstassa. Kevyt tuuli koillisesta puski keltaista mössöä lisää kotirantaa päin. Eipä tuossa nyt pumpattavaa ole. Kasvihuoneessa kastelin hieman yrttejäni. Hyvältä näytti. Laavun pottumaalla Siiklit alkaneet puskettaa penkin pinnasta läpi.

Ryhdyin irrottamaan vanhasta pohjaventtiilistä adapteria, joka muuttaa 32-millisen putken tuumaiseksi. Tai päinvastoin. Ihan miten vain. Työkalut hain terassille. Siinä tuntui olevan lentäviä vihollisia vähemmän. Etenkin kun Aino laittoi parit hyttyssavut käryämään. Että voikin olla työläs asia irrottaa kaksi kierteellä kiinnitettyä messinkiesinettä toisistaan. Työkalut eivät luistaneet, mutta voimaa en saanut riittävästi aikaiseksi. Yritin käyttää painoanikin hyväkseni, mutta ei tuo kompleksi antautunut murskaavan ylivoimankaan edessä. Päätin laittaa kierteelle hieman CRC:tä. Ei ollut helppoa sekään! CRC ei ollutkaan siellä, missä se normaalisti vapaa-aikaansa viettää. Muutaman harha-haahuilun jälkeen löysin sen kelkkavajasta. Talvellä olin sitä käyttänyt lingon vaijereihin ja se oli jäänyt sille tielleen. Ruiskautin ainetta kohteeseen ja jätin ässehtimään. Siinä välissä kävin myös veneellä laittamassa CRC:tä ohjauksen tankoon, joka saattoi olla pääsyyllinen temppuiluun. Nitkuttelin ohjausta, mutta varmaksi en osannut sanoa mitään. Auttoiko eli ei? Palasin pääprojektin pariin. Ei tuntunut CRC auttavan. Ajattelin sitten hoitaa asian lämmöllä. Aloin etsimään, mihin olin talvella jättänyt pikkutohon. Olin sillä sulattanut jotakin jääpattia, lingosta kai. Laavulla se oli talvella ollut, mutta ei se ainakaan siellä nyt ollut. Hain kaikki todennäköiset paikat, mutta ei sitä löytynyt. Uusintakierroksella se löytyi puuvarastosta muutaman kamppeen alta. Ennen kuumennuksen aloittamista yritin vielä irrottaa venttiilin osia toisistaan. Laitoin venttiilin toisesta päästä alasimen leukoihin. Jakoavaimen laitoin toiseen päähän sille tarkoitettuun paikkaan. Aloin vasaroimaan ja milli milliltä se alkoi aukenemaan. Menihän siinä aikansa, mutta valmista tuli.

Syötiin kellarikeitto. Päälle pienet päivälevot. Ukkosen jyrinää alkoi kuulumaan lännen päältä. Ja taivas alkoi pimenemään. Netistä katsoin tutkakuvaa ja melkoinen rintama sieltä olikin saapumassa. Siksipä en kiirehtinyt pumpun ja sadettajan virittämistä. Kohta alkoikin sade. Ja tällä kertaa sitä tuli ajoittain taivaan täydeltä. Alkoivat keltaiset katot muuttua muun värisiksi. Peseytyi metsäkin. Tuulen pyöriessä alkoivat toiveet  rantavesitilanteestakin nousemaan. Ei tuntunut vaikuttavan. Ehkä huomenissa. Illalla uusi ukkosrintama. Sitten hiljaisempaa silläkin rintamalla.

Maanantai, 17.6.2019 

Oli vaihteeksi varsin mukava nukkua vähän pitempään. Lisäksi kun päätettiin, ettei mökillekään ole mitään kiirettä. Hoidellaan päivän rutiinit pois ihan rauhassa ja mökille ehdimme illemmallakin. Nämä ajatukset ohjenuorina lähdettiin päivään. Meinasi alkuun mennä vain makoiluksi, mutta lähdettiin siitä kuitenkin kauppareissuun. Viikon ruokaostokset olivat tietenkin tarvelistalla, mutta ensin pistäydyimme kauppakeskuksessa aulan toisella laidalla olevassa liikkeessä. Ja siellä etenkin taloustavarapuolella ja siivousosastolla. Löytyihän sieltä monenlaista juttua, mutta oikeanlainen ikkunanpesusarja jäi uupumaan.

Kotona juotiin kahvit. Lähdin sitten uuteen reissuun. Ensin Tamppikseen. Sieltäkään en löytänyt oikeanlaista pesusettiä. Kyllä se vielä jostakin löytyy, joten no hätä! Löysin kuitenkin monia asioita, joita puutelistaan oli kirjoitettu. Oli vielä sitten lähdettävä hakemaan pohjaventtiiliä. Viisaan valinnan jälkeen löysin itseni Vesi-Pisteestä. Siellä homma hoitui tuossa tuokiossa. Tankkaus tältä reissulta jäi, mutta se on nätti suorittaa mökille lähtiessä. Alkoi pisaroimaan. Ja satamaankin.

Syötiin pitsat. Mökillä kellarikeitto odotelkoon tiistain nälkää. Iltapäivän tunteina tuli mieleen, että jospa mentäisiin mökille vasta tiistaina. Mikäpäs siinä. Tuleepahan samalla testiaikaa sen tv-homman vuoksi. Mökillä lisäksi noin 8 astetta lämpimämpää Tornioon verrattuna. Iso etu Torniossa oleskelun puolesta. Iltapäivällä postissa sain lisäksi verkkoluvat. Jos oltaisiin lähdetty päivällä, olisi mahdollisuus verkkokalastaa valtion vesillä vasta joskus seuraavalla reissulla juhannuksen jälkeen. Vaikka en todennäköisesti ihan vielä lupia käytäkään.

Sormenpäät ovat taas aika lailla paremmat, kuin puuntekopäivien tuloksena. Kehokutinaa kuitenkin piisaa. Huulet edelleen hankalat ja kourien rystypuolet tulehtuneet. Naamassa punaisia laikkuja. Ne todennäköisesti ovat saaneet sahatessa ja pilkkoessa purusta ja pölystä oman osansa. Onko osuutensa myös männyn siitepölyllä? Ei pitäisi, mutta siitepölyaika on aina aikalailla hankala.

TV on ollut päällä koko ajan periaatteessa. Pois lukien viime yön. Ei ole pätkinyt. Emme ainakaan huomanneet. Olikohan nyt jotakin päivitystä tapahtunut?

Sunnuntai, 16.6.2019 

Aamulla jo melko varhain +16 astetta. Päätimme niin, että joskus iltapäivän puolella lähdemme kohti Torniota. Helle tulossa meitä kiusaamaan. Tuskaillaan mieluummin kotona, kun olisi jotakin hommaakin sielläkin päässä.

Aino jatkoi alkukesän siivoushommia. Tällä kertaa kohteina kellari ja leikkimökki. Kun oli oikeastaan pikku pakko, lähdin kokemaan katiskaa. Pikku pakko sen vuoksi, että edellisestä kokemisesta tuli lauantaina jo kolme viikkoa. Kalat kuolevat katiskassa melko nopeasti. Kylmä vesi pitää ne hengissä kauemmin. Järvi pientä vaille tyyni. Kone käynnistyi niinkuin sen pitää. Mutta se ohjaus takkusi taas. Se pitää ottaa työn alle pikimmiten. Katiskalle pääsin mutkien kautta. Alkuun oli melkutettava airolla, sillä konevoima halusi puskea takaisin maalle. Kääntö oikealle alkoi sitten jotenkin pelailemaan. Katiskassa ahvenparvi ja toistakiloinen hauentuppi. Erottelin jo vesillä ahvenista 20 suurinta. Olivathan ne tietenkin naurettavan pieniä! Hauen kolkkasin ja otin senkin matkaan. Kaikki ahvevet hengissä ja olihan niitä varmaan sata, jotka saivat vapautensa. Kalanperkauspaikkani on varjossa. Silti hiki virtasi, sillä päälläni oli kelluntatakki, joka ei aivan hellevaate ole. Päähän laitoin sääskihatun. Yritin pitää kiirettä perkaushommassa. Jossain kohtaa sääskiverkkoa oli varmaan reikä. Molemmille korvallisille kun oli koko ajan menijöitä. Husomista kesti puoli tuntia. Siinä ajassa sain ahvenet korjattua. Hauki menikin sitten hetkessä. Jauhettavaksi tuli tuoretta kalaa 1,4 kiloa. Kun etenkin mäkärät tukkivat iholle, muistinkin, että olisihan minulla muitakin varusteita estämään verenimijöitä pääsemästä iholle. Ja kun tarkistin asian, huomasin, että siinä sääskihatussani oli verkossa reikiä. Paikkaushommia olisi vähän tiedossa.

Syötiin nakkisopat. Aino oli keittänyt kahden päivän satsin. Huominen puolikas kellariin vuorokaudeksi. Siellä nyt sopivat +4 astetta. Tiskit ja kamppeiden keräily. Pyykkiäkin 2 pussillista. Kotimatkalle 13:30.

Matkalla hellelukemat rikkoontuivat. Kotosalla suihku teki tosi hyvää. Etenkin kun lopussa käänsin lämpimän melkein kiinni. Jauhoin kalat ja annoin taikinan tekeytyä kylmässä tunnin tai pari. Taikinahommassa havaitsin, että en ehkä olekaan se maailman fiksuin äijänkuvatus. En edes toiseksi fiksuin. Olen valkohanska, niinkuin kaikki tietävät. Eli kutakuinkin aina on käsissä valkoiset puuvillahanskat. Yötä päivää. Kalojen jauhamisessa laitoin puuvillahanskojen päälle vielä vinyylisormikkaat. Kuitenkin vain toiseen käteen. Toiseen en, sillä se ei sotkeentuisi kalaan. Kipot ja mylly kun olivat sellaisessa järjestyksessä. Katsoin sitten parhaaksi muuttaa järjestystä, jottei mahdollinen nestepisara kaloista tipu pöydälle. Aloin jauhamisen. Muutaman kalan jälkeen ihmettelin, kun vasemmat sormet alkivat tuntea kylmää ja märkää. Arvelin, että hanskassa on vuotoja. Hä, joka sormessa? Paljastui se karu totuus: eihän siinä kädessä ollut sitä vinyylihanskaa lainkaan! Pelkkä puuvillakäsine.

Hieman myöhemmin paistoin pihvit pannulla voissa. Olisihan ne voinut paistaa uunipellilläkin, mutta kyllä lopputulos on noin paljon parempi. Pienet maistiaiset otettiin. Oijoi... uskomattomanhyvää.

Jo huomenna olisi tarkoitus palata mökille. Toivon mukaan muutamien välttämättömyyksien etsiminen ei takkuile, vaan ne löytyvät kohtuudella. Listalle kertyi hankittavaa, joita on haettava useastakin paikasta. Ainakin puolessakymmessä liikkeessä on huomenna pistäydyttyvä. No, kunhan illaksi ehdittäisiin keiton syöntiin!

Perjantai - lauantai, 14.6.2019 - 15.6.2019

Perjantaina aamuyöstä herättiin pikkutunneilla puoli kahden maissa. Kämppä oli täynnä sääskiä. Verisiä loisimijöitä oli valkealla muurilla kymmenittäin. Ilma oli sinisenä savusta, joka syntyi kun sähkömailoilla teloitimme syöpäläisarmeijan vahvaa rintamaa. Kitku haisi. Säkeneet lentelivät. Vaikka mailahomma ehti vähentää vastustajan joukkoja sadoilla yksilöillä, ei siitä ollut sodan lopettajaksi. Oli haettava rankiset kaapista ja vetäydyttävä suojaan loppuyöksi. Aamulla kahvit ja puurot hätäisesti. Kun poistuimme molemmat puuhommaan, lopetimme sodankäynnin siirtymällä kemiallisiin aseisiin. Kunnon suihkautukset sekä ylä- että alakertaan ja taistelu oli hetkessä ohi. Mistä ihmeestä tuollainen määrä sääskiä kämppään yhdellä kertaa? Todennäköinen reitti on kamiina. Yö oli tyyni ja sääsket laskeutuivat jäähtyneestä piipusta alas. Nuo vetoreiät luukussa eivät ilmeisesti sulkeudu niin tiiviiksi, ettei sääsket niistä mahtuisi. Aino teippaili reiät umpeen. Eihän se komea kötöstys ole, mutta ajanee asiansa.

Huonosti nukutun yön jäljiltä puuhomma pääsi kuitenkin hyvin vauhtiin. Puolilta päivin ruokatauko. sahaamatta ja pilkkomatta enää 13 parimetristä koivupölliä. Lämmintä 20 astetta ja tauko venähti toistatunnin mittaiseksi. 15:30 se sitten valmistui. Kaikki puut hienonnettu ja pinoissa. Osin lajiteltuina. Puuntekotyömaa suljettiin ja siivottiin niin, ettei päältä päin huomaa, että savottahan siinä on ollut. 16:40 oli kaikki jäljet poistettu.

Puita pilkottiin ehkä noin 9 kuutiota. Talteen otettiin myös maininnan arvoinen määrä kuivikepurua ja syttötuohia. Eivät nekään ihan itsestään tulleet. Aino niitä ehti levätessään kokoilemaan. Kun sahasin moottorisahalla ja pilkoin halkomakoneella klapeja, heittelin pilkkeet suoraan kottikärryihin. Kuorman koosta ja määränpäästä riippuen jompikumpi kärräsi kuormat kohteeseensa. Ja Aino pinosi joka-ainoan kalikan. Tuossa tyylissä meinasi minun osuuteni olla puuhastelua ja Ainolla olisi ollut aikaa istuskeluun. Mutta ei. Säkitti purua, säkitti tuohia. Hoiteli minulle sahattuja paltteja käden ulottuville. Siksipä tuo loppusiivous oli yllättävänkin nopea toimitus. Ja kun työmaalla oli aluspressuja ja iso levykin, ei putsattavaa aluetta niin älyttömästi ollutkaan.

En laskenut tekemiämme työtunteja. Mutta tyhmempikin huomaa, että vuosi vuodelta saman puumäärän hieromiseen kuluva aika kasvaa. Viimeisten päivien lämpötila ja syöpäläismäärät puolittivat vielä tahdin. Ei sitä olla enää siinä iskussa, missä vielä joku vuosi sitten. Mutta vaikka voimia ei enää olekaan, sinnikkyyttä ja sisua löytyy. Jopa liki sairaalloisen paljon. Paras lämpötila olisi siinä viiden asteen tienoilla. Kipurajani on ilmeisesti siirtynyt. Aiemmin olen puhunut 17 asteesta. Nyt raja kulki 14 asteen korvilla. Kaikki siitä yli oli liikaa. Jotenkin kuvaavaa tuota työtahtia ajatellen on se, että ennen pidimme puulomaa viikon verran. Sen viikon aikana pilkottiin vuoden puut ja myös kuljettiin puumetsässä tekemässä vastaava määrä pinoja! Nyt ovat pinot iso kysymysmerkki! Pitääkö odottaa myöhäissyksyyn asti?

Lauantaina aamuyhden maissa katselin, kun yläkerran ikkunan takana lenteli valehtelematta satoja sääskiä. Välillä tuuli hajotti parven, mutta pian se oli taas pallona siinä päätyräystään suojassa. Alkoi sitten tuuleskelemaan. Parvi hajosi. Eipä tullut tuo porukka sisälle! Huh!

Leikoin aamusta ruohon. Sen mikä nyt oli järkevää. Leikkasin myös "Hongankolistajien Majan" seudulla varvikkoa paikalta, johon hyvinkin todennäköisesti laitan kesän kuluessa teltan. Varsinaisten helteiden saavuttua teltta on A-luokan majoite. En aio pyöriä hikisenä lakanoiden välissä, kun on mahdollisuus nukkua yönsä hyvin. Tuo uusi leikkuri lähti melko mukavasti käyntiin. Yllättävää oli kuitenkin se, että lämpimänä käynnistyminen oli nihkeämpää.

Kuivaa ja sateetonta on pidellyt. Siksipä päätin viritellä sähköpumpun ja aloittaa kastelut. Menihän se muuten ihan ok, mutta kun ei toiminut! Takaiskuventtiilistä (pohjaventtiili) oli jousi hukassa. Syksyllä olen sen varmaankin jo kadottanut. Harmittaa, kun olisi ollut myös terassin huuhtelu siitepölystä. Se lienee sittenkin männystä tulevaa. Mutta sitä määrää! Joka paikka on keltaisena. Aino siivosi kämpän, mutta terassin pesu saa odottaa varaosaa.

Mitenkä sitä on pystynyt noita puita tekemään, kun nyt tuntuu, ettei jaksa mitään kevyempääkään? Aino valitti samaa asiaa. Siivous tosin on aikalailla raskasta puuhaa. Matot tamppasin, muutoin en puuttunut siivoukseen. Keittiön ikkunasta katsoen näkyi vielä puuhomman jäljiltä kärräyssilta puuvarastoon. Sen poistin. Ari tuli kaveriksi vetämään moottorivenettä tallista veden ääreen. Moottori se vain lähti laakista pelittämään. Olisipa kaikki tuollaisia. Koeajossa ratti ei kääntynyt juuri ollenkaan. Lopulta se alkoi pelittämään ja homma sillä selvä.

Lauantaina oli akkojen peli-ilta. Pessiksessä tällä kertaa. Siksipä olikin sopiva aikaa taas laittaa päiväkirja ajan tasalle. Tässä on hieman mietitty, milloinka käydään kotosalla Torniossa. Yömukin tarkoitus käydä. Jo pelkästään pyykkien vuoksi. Lisäksi tuli tiistaina Telialta viesti, että nyt on kaksi viikkoa aikaa tutkia, pelaavatko systeemit nyt. Sunnuntai olisi siinä mielessä hyvä ja joutilas reissupäivä, kun luvassa viikon kovin helle. Eihän silloin voi mitään työhommaakaan tehdä. Ruokaa matkassa lienee ainakin kahdeksi-kolmeksi päiväksi. Tiistaina viimeistään mentävä.

Ollaan siis saatu nautiskella mäkäräisistä ja sääskistä. Perjantaina ihmettelin, kun iltasella pienet, valkeat perhoset tukkivat kuivamassa olleisiin saappaisiini. Nehän ovat makean perään. Tuskin niistä saappaista kuitenkaan mitään kovin makeaa mahlaa löytyi. Suolaa ehkä hamusivat. Lämpimät ovat pistäneet myös kyyt liikkeelle. Useampikin koikertelija on kulkenut mökkipihojen läpi etsiessään viileyttä. Teillä niitä on alkanut jäädä autojen alle.

Keskiviikko - torstai, 12.6.2019 - 13.6.2019

Tulipas hosuttua, kun jo tiistaina olin olevinani keskiviikossa. Korjattu on ja nyt siis jatketaan keskiviikkoaamusta.

Heräsin kahvin keittoon kuuden jälkeen. Työn laitaan säntäsin aiemmin, kuin mitä oli tapana leipätyössä. Aamupäivän aikana sain hyvinkin pilkottua eilisillan paltit. Siitä se edistyy. Hitaasti, mutta varmasti. Aamusella pihalla lämpöä oli ollut +4 astetta. Päivällä lämpö nousi 10 asteella. Se oli kerrassaan liikaa! Mäkäräpilvet saapuivat tukkimaan hengitystiehyitä. Hiki alkoi virtaamaan. Sahauspöly tarttui kuin nasta naamaan. Voi ... sanonko! Olemme auttamattomasti 3 - 4 viikkoa myöhässä. Ei auta! Pakko vain puurtaa, vaikka hauskuus hommasta on tipotiessään. Sen päätin tuossa kituessani, että en siirräkään pilkkomispaikkaa mihinkään. Työmäärä ei oikeastaan muuksi muutu. Lisähommana vain olisi se työmaan siirto. Jaksettiin kummasti puoli neljään asti. Sääskihattu hieman helpotti pilkkomisistunnon kärsimystä.

Torstaina homma sai jatkoa. Aloittaessamme lämpömittarissa jo +12. Murheeksi menee, se on varmaa! Eilisen ohjelma toistui tänään hyvin pitkälti. Paitsi että mäkärähyökkäys tuli jo heti aamusta. Ja että lämpötila nousi +18:aan. Se tiesi puusavotalle kuoliniskua. Olimme molemmat aikalailla sippejä iltapäivällä ja oli pakko lopetella jo kahden maissa. Harmi! Mutta kun ei jaksa! Olisi edes tuullut! Tai ollut pilvistä.

Juotiin kahvit ja saunottiin pölyt iholta. Puutyömaa on edistynyt vaivihkaa niin, että havupuupino varaston ulkolaidassa kohta pursuaa yli äyräidensä. Samoin on varavaraston oikea reuna. Siihen mahtuu kolme matalahkoa pinoa ja se kolmaskin on kohta täysi. Vasemmalla olisi tilaa, mutta siellä on potkukelkka. Keksin sille sitten hyvän paikan puuvaraston terassilta. Narulla hinasin sen korkealle katonharjan alle. Siinä se ei ole haitaksi.

Olikohan se peräti vielä huhtikuuta, kun ajoin kelkalla terassille ja saunaan isomman annoksen vettä. Saaveja ja ämpäreitä oli kai liki 400 litran edestä. Tänään saunottiin vielä noilla vesillä. Olin jo aiemmin laittanut pumpun toimintakuntoon. Nyt käväisin siirtämässä imuletkua veden puolelle. Vesi kun on laskenut jo aikalailla kevättulvasta. Pumpussa ollut vesi oli ruosteista, mutta sen jälkeen tulikin yllättävänkin kirkasta vettä. Järvi liki tyyni. Pinnalla keltaista siitepölyä. Kuusen??

Grillissä paistoin alkuillasta pekoniin piilotettua hiillosmakkaraa. Olihan se hyvää. Silti ehkä jopa minun makuuni liian suolaista. Rasvaisuus sopivaa, kunhan kaatoi sen irtorasvan mättäälle.

On vielä aika iso pino pätkimätöntä pölliä odottamassa pilkkojaansa. Huomiseksi luvassa yhä vain lämpenevää. Aamun raikkaina tunteina voisi olla pilkkomakeliä. Vai tuleeko raikkaita tuokioita ollenkaan? Ei kai sitä yöllä ala millekään. Jääkö puut siihen? Juhannuskin tulossa ja hommat kesken ja paikat sekaisin.

Tätä kirjoittaessani noin 20:30 vilkaisin rantaan. Tuuli on edelleen hyvin heikko. Se on kuitenkin kääntynyt puhaltelemaan pohjoisesta. Siitepöly on alkanut kerääntymään rantaveteen ja se onkin nyt melkoista puuroa. Olipahan kerrankin oikea ajoitus, kun pumppailin saunavesiä iltapäivällä. Nyt se olisi täysi mahdottomuus!

Tiistai iltapäivä, 11.6.2019

Mökille ei mikään varsinainen kiire ollut. Itapäivän puolella yhden maissa oltiin mökkipihassa. Ruoho kasvanut pihalla sen verran, että latvoja voisi jo alkaa parturoimaan. Kasvihuoneessa kaikki yrtit taimella. Ulkosalla lämpöä +6 ja tuuli pohjoisesta. Sisällä tyynempää ja lämpöäkin kymmenisen pykälää. Kamiinaan kyhyt tietenkin. Käytiin tervehtimässä lomalaisnaapureita. Siellä rakennusprojekti oli alkanut saada näkyviä muotoja.

Kun oli mahtava työilma ja pontta pytyssä, aloitin jälleen puuhomman. Isossa lanssissa oli vielä kymmenkunta pölliä vailla pätkimistä ja pilkkomista. Ja renkullinen rankaa. Järjestelin pilkkomapaikan viereen pari trukkilavaa niin, että kun siihen laittelen paltteja, ne ovat pilkkoessa käden ulottuvilla selän takana. Sahailin pöllit ja kärräsin ja järjestelin lavoille. Valtaosa näistä palteista oli havupuuta. Niiden määränpää pilkottuina tulee olemaan varaston ulkolaidalla räystään alla. Muut pilkon sitten "varavarastoon". Siirrän pilkkomatyömaankin sinne oven suuhun, kun sen aika on. Varavaraston nurkassa oli muutama kärryllinen kuivaa puuta paikassa, johon viimeiset uudet pilkkeet pitäisi pinota. Jouduin siis siirtämään nuo puut alta pois. Onneksi oli sopiva paikka mihin siirtää: grillin puuvaja. Siellä klapirunsaus ei rehottanut. Tilanne petraantui huomattavasti muutamassa hetkessä. Laittelin sitten rangat renkulle ja sahailin pätkiksi. Täytin kottikärryn ja työsin sen valmiiksi Ainolle tähän lähimpään puuvajaan. Voi olla, että tuo kärry riittääkin tuohon varastoon. Niin vähän se on enää vajaa! Oli jo aika lopetella, kun kaurapuuron energia oli jo kulutettu. Huomenna sitten lisää! Puuroa ja paltteja+klapeja.

Tiistai aamupäivä, 11.6.2019

Varmuuden vuoksi olin laittanut kellon soimaan 20 yli kuudeksi. Olin kuitenkin jo aiemmin virkeänä ja otin herätyksen pois päältä. Kahdeksaksi Kemiin. Kolinan syy löytyi: 3-senttinen kivi moottorin ja pohjapellin välissä. Nopea korjaus. Ja mikä parasta: autossa ei vikaa. Kotona olin jo 8:55.

Käväisin ne pakolliset kauppareissut. Syötiin varhainen lounas. Tiskikone pesemään. Pikkuhiljaa kamppeita kasaan ja menoksi.

Maanantai, 10.6.2019

Tänään oli aika varattuna labraan kello 8:40. Heräsin sopivasti tuntia ennen. Noin pitkään nukkuminen johtui varmaankin eilisestä kolmen tunnin ruohourakasta. Se tuntui hieman selässäkin. Ja paljon olkapäässä. Varsinainen aamupala syötiin vasta labrareissuni jälkeen. Kahvia oli kuitenkin saatava heti herättyä. Kaksi viikkoa sitten näyteneulan pistoskohta mustui vähitellen poikkeukselisen laajalti. Tämänaamuisesta ei osaa vielä sanoa mitään. Mutta verta vuoti tuppolappuun laastarin alla kuitenkin reippaanlaisesti. Näytteitä on elämäni aikana otettu varmaan satoja kertoja, mutta nyt tuli ennätys jälkivuodossa. Puolilta päivin sain soiton ihopolilta. Maksa-arvo yhä hiljaisessa laskussa, joten tästä viikosta alkaen Trexan-annosta nostetaan 50 prosentilla.

TV / datayhteysjärjestelmä jatkaa temppuiluaan. Data pelaa, TV takkuilee. Eilen illalla aika-ajoin telkkarin katselu muuttui painajaiseksi. Jatkuvat jumit ja pätkimiset riesanamme. Joskus jumi aukesi kanavaa vaihtamalla. Joskus oli suljettava digiboksi. Kaukosäätimellä tehdyn digiboxin sulkemisen yhteydessä tapahtuu näissä jumitapauksissa omituinen juttu. Yhteyden palautumisen aikoihin Ainon kännykkä piippaa kun viestin merkiksi. Mitään viestiä ei kuitenkaan tule ???!!!. Soitin jälleen palvelunumeroon. Kirjattiin vikailmoitus. Resetoitiin reititin. Telia tutkii asiaa. Sain pian tekstarin ja siinä vialle annettiin numeron. Olivatko tehneet jo jotakin? Jos ongelma jatkuu, Telia avaa asian käsittelyn uudestaan. TV oli iltapäivän päällä. Eka jumi tuli klo 17:45! Lähetin pyydetyn tekstarin. Puoli yhteentoista TV koko ajan päällä. Uutta jumia ei ole tullut!

Pohjoisessa on satanut lunta. Maa valkoiseksi. Lisää vielä on tulossa. Etelä-Lappi jäänee kuitenkin ilman lumisateita. On tämäkin kesää. Luonnossa eletään nyt herkintä aikaa ja tällaista menoa. Ei hyvä!

Tiistaina herätys aikaisin, kun on lähtö käyttämään autoa huollossa. Löytyykö kolinan aiheuttaja? Tänään päivällä käväistiin kauppareissu. On ollut suunnitelmissa tiistaina lähteä mökille jatkamaan puuhommia. Jos ei esteitä tule, on vielä pistäydyttävä tankilla ja pieni kauppareissukin on tehtävä. Huomenna olemme taas viisaampia. (jos mahdollista?)

Sunnuntai, 9.6.2019

Ihan tarkoin ei eilinen sääennuste vastannut tämän aamun todellisuutta. Eilen luvassa oli vielä viileähkö ruohonleikkuuilma. Nyt kuitenkin jo aamusta lämmöt alkoivat kohoamaan. Ja sateet ja ukkoset olivat Perämerellä tulossa kohti. Tiinalla oli lähtöpäivä ja vein hänet Kemiin 10:45 -junalle. Lämmintä parikymmentä, mustat pilvet taivaanrannalla. Torniossa jo aika pimeää. Päästyäni sisälle, alkoi sade. Ulkona siis. Tuli muuan suuri pisara. Tuli muutamia lisää. Kohta päällä oli kunnon rankkasade. Jonkun kerran jyrähtikin. Sade jatkui neljä tuntia. Taukoja ei juurikaan ollut ja vesimäärä oli melkoinen. Aamulla ennuste sademäärästä oli 3,9 milliä. Toteutuma yli 20 milliä. Lämpötila laski alle 13 asteeseen.

Tuntinen sateen päättymisen jälkeen eli 16:05 menin pihalle. Tankkasin leikkurin. Hoitelin ensin pohjoispään nurmet. Maa ei ollut ehtinyt imemään sadevesiä, vaan useissa painanteissa oli kunnolla vettä. Leikkuri oli nostettava pystyasentoon lutakkojen kohdalla, ettei kone sammuisi. Matkan varrella leikoin omat ruohot, vaikka leikattavaa ei oikeastaan ollutkaan. Tien varren ojan laidat olivat odotetun työläät. Aikaa kului rutkasti. Aino keräili roskaa ja risua. Kun aloitettiin etupihan alueita, Ainokin leikkeli koneella välillä ja sain huilit ja vesihuikat sillä aikaa. Kone pärräsi yhtä soittoa liki kolme tuntia. Kaikki valmistui ja lopputulos tosi siisti. Sormenpäätkin selvisivät urakasta liki vahingoitta. Hieno homma.

Vaikka kävi tosi kolea tuuli, tuli hommassa ihan kunnon hiki. Suihku teki hyvää. Sitä oikeastaan kaipasin jo ilman pihahommiakin. Maistuivat parit voileivätkin. Sitten vain sohvan pohjalle ja katse TV:n suuntaan.

Hieman haikein mielin olen katsellut sadetutkakuvia. Iltapäivän ja illan aikana on käynyt selväksi, että mustikka ja hilla ovat saaneet kovan iskun. Kuinka kovan? Kuolettavan? Ei voi muuta kuin toivoa parasta. Vai pitääkö jättää hyvästit jo toisena vuonna peräkkäin? Tiistaille luvassa pohjoiseen jopa lunta. Ikään kuin varmistukseksi.

Lauantai, 8.6.2019

Olisin saattanut tänään leikata yhtiömme pihanurmet, mutta otin riskin, ja jätin homman huomiseksi. Riskin siksi, että huomiseksi voi tulla ukkosia. Ja jätin huomiseksi, sillä tämän päivän lämpötilat olivat ehkä liian epäterveelliset minulle. Huomenna, viimeisenä talonmiesvuoropäivänämme, huomenna sen on tapahduttava. Pari aiempaa vuoroa on ollut "vaiheessa" ja vuoro vaihtunut vähän myöhässä. Minulla tällaiseen lipsumiseen ei oikeastaan ole mahdollisuutta eikä haluakaan, joten vuoromme loppuu sunnuntaina, niinkuin määrä on.

Mielenkiintoa herättää ensi viikon sääennuste. Meteorologit ovat nuppi sekaisin, kun yrittävät päättää, tuleeko lumisade vai superhelle. Kyllä se ainakin sitten tiedetään, kun aika on käsillä. On se vain jännää, että nykyajan tekniikka ei vieläkään takaa ennustusten tarkkuutta. Tässä tapauksessa tosin vaikeus on tunnustettu jo etukäteen. Eipähän tarvitse jälkikäteen punastellen selitellä.

Tämän päivän kauppareissun teki meillä naisväki. Reissu poikkesi minun vastaavista. Ei siltä retkeltä eväsvarastot juuri täydentyneet. Taisi olla jotakin vaatepussukkaa kourassa kotiin tullessa. Niinhän se on ja niin pitääkin!

Sormet ovat saaneet olla puuhommilta rauhassa nyt viisi päivää. Sen huomaa. Entiset haavat ja halkeimet ovat likimain täysin parantuneet. Vain yksi uusi on nyt kiusana, parissa paikassa pahaenteistä kutinaa ja kirvelyä. Huomisen ruohonleikkuun jälkeen tilanne voi olla toinen. Poikkeuksellista kevätkauden käsi-ihottumassa on ollut se, että nyt ihottuma on kämmenien rystyspuolen asia. Ennen ei koskaan näin ole ollut. Punoitus, kutina ja kirvely ovat nyt siellä. Sormenpäiden osalta vaiva tullee siitä, että kun tarttuu johonkin ja joutuu oikein puristamaan, poksahtaa nahka sormenpäissä halki.

Mökille ja puuhommiin on jo kova palo. Tehdäänkö puita helteessä vai pyryssä? Saapi nähdä. Ennen tiistaita emme missään nimessä pääse menemään. Loppuviikon virallinen ennuste ei lupaile lunta eikä helteitä. Ihan kohtuullista työkeliä vain: melko poutaista ja 12 astetta plussaa. Pilkkomista piisaa muutamalle päivälle. Olisin varsin iloinen, jos saataisiin kaikki tehtyä ensi viikon loppuun mennessä. Säät ja sormet sen kertovat.

Perjantai, 7.6.2019

Kun näisväki eilen illalla oli auton kanssa liikenteessä, kertoivat he reissun jälkeen autosta kuuluneesta kolinasta. Olen minäkin jonkunlaista ääntä välillä kuullut, mutta en niin hirveästi ole asiaa huomioinut. Ajattelin, että siellä vararenkaan syvennyksessä liikkuu peräkärryn adapteri tai joku muu esine. Aamulla kävin testaamassa. En kuullut minkäänlaista kolinaa ajossakaan. Pussitin ja paketoin rengastilassa olleet tarvikkeet, etteivät ainakaan ne aiheuttaisi ylimääräisiä ääniä. Hieman myähemmin käväistiin Tiinan kanssa testaamassa. Nyt ääni taasen kuului. Jo autoa käynnistettäessä. Soitin huoltoon ja sain tiistaille ajan. Kyllä auton siihen asti pitäisi pysyä kasassa! Tein pienoisen kauppareissun. Hieman kolisi alustassa. No hätä!

Nyt rakennellaan tähän asti kesän lämpimintä päivää Suomessa. Eilen oli jo yli kolmeakymmentä (30,9), tänään mennään hieman ohi. Nyt Lapissakin kuumaa. Hillankukinnalle tämä on hyvä. Meille vanhemmalle väelle ei. Oulussa ylitettiin iltapäivällä 32 asteen raja. Kamalaa!

Tiistain kaupareissulla ostin kaksi pussillista juustoraastetta. Keskiviikkona tein kanalasagnea ja käytin siihen Emmental-pussukan. Nyt perjantaina Tiina halusi tehdä uunissa juustokuorrutteisia leipiä. Olikin soppelisti jääkaapissa avaamaton pussi Mozzarella-raastetta. Kuinka ollakaan, raaste oli täysin homeessa. Avaamaton paketti ja parasta ennen 5 viikon kuluttua. Tiina luuli ensin sitä Aura-juustoksi. Onneksi oli varajuustoa. Nuo leivät olivat niin hyviä, että piti illan päälle tehdä vielä uusi kauppareissu. Odotettavissa hyvät iltapalat hyvän (?) elokuvan parissa.

iltapalat olivatkin loistavat. Elokuvakin hyvä. Hieman toisenlainen verrattuna viimeaikaisiin. Niin, elokuva oli vuokraamon ilmaislahja. Uuden TV-järjestelmän kunniaksi. TV:n tämäniltaiset elokuvat olivatkin liki laitaa lukien kakkos-tasoa. Viikolla oli toisin. Monta huippuleffaa, mutta eihän niitä ehtinyt millään katsomaan.

Torstai, 6.6.2019

Oliskos Hanskilla tänään 62-vuotissynttärit? Onnea!

Tornioon ei ole tällä haavaa luvattu hellettä. Pohjoisempaan kyllä. Tässä Perämeren pohjukassa ilman virtaus mereltä päin viilentää alkukesästä aluetta merkittävästi. Syksyllä tilanne on päinvastainen. Meri lämmittää rannikkoseutua, kun sisämaassa jo pakkaset paukkuvat. Tänään taivaan peitti pilviverho. Ei se aivan valoverhon tapainen ollut, ei pimennysverhokaan. Jotakin siltä väliltä, kauempana kuitenkin jälkimmäisestä. Talonmiesvuoromme on tällä viikolla. Huomasin, että edelliseltä jäi talon eteläpääty ja ojan laita huomioimatta. Osin sitä edellisenkin panos oli jäänyt vajaaksi. Tuossa päädyssä kasvaa voikukkaa, koiranputkea ja hevonhierakkaa muun ruohon seassa. Kesäkasvun alussa kasvusto vaurastuu tosi nopsaan. Nyt koiranputket olivat jo lähes metrisiä. Hevonhierakat tuuheita ryppäitä. Voikukat rehottivat ja puskivat uutta lehteä ja kukkaa. Minulle on tärkeää se, että vuoroni jälkeen ei kenelläkään ole sanottavaa vuoroni saldosta. Eli oli pakko käydä leikkaamassa tuo ojanvarsi nyt kertaalleen. Viikonloppuna sitten uudestaan. Nythän käy niin, että tuollainen sakea kasvusto osin vain kaatuu ja päivän - parin päästä se on uudelleen pystyssä ja leikattavissa. Syönnin päälle siis hommiin. Valitettavasti pilvet samanaikaisesti päättivät häipyä ja se tulisi muuttamaan homman tuskalliseksi. No, yksi ojanvarsi sinne tai tänne, tunnissa valmiiksi ja oma takapihakin tulee vielä samaan urakkaan.

Vaihdoin sopivat tamineet ja varastosta saappaat vielä jalkaan. Saapastelin sitten talon pohjoispäätyyn pyörävarastolle. Mitä .... ihmettä! Täälläkään ei ole kaikki nurmihommat kunnossa. Ei muuta kuin hakemaan leikkuria pyörävarastosta. Kuitenkin, vaikka työtä nyt piisaakiin pitemmäksi aikaa. Jahas... varaston ovi yhä jumissa, vaikka olen sen pyytänyt korjaamaan! Kyllähän se repimällä lähtee, mutta eihän se noin ole lähellekään oikealla mallilla! Pyörävaraston oven osalta olen pyytänyt korjaustoimenpiteitä jo aiemmin, tänään uudestaan. Leikkaamattomasta eteläpäädystä mainitsin eilen. Turhaa kai otan herneitä nenään näistä asioista. Pieniähän nämä asiat loppujen lopuksi ovat.

Tankkasin koneen ja aloin leikkomaan pannuhuoneen taustaa. Yllätyin, kun uudessa leikkurissa ei ollut yhdellä vivulla toimivaa korkeussäätöä. Muuten kone oli hyvä lähti laakista pelaamaan. Jatkoin oman takapihan leikkuulla ja siirryin sitten tien varteen. Olipahan paksu turkki vihreyttä ja vaatii todellakin uusinnan, ennen kuin on minkään näköinen. Lopuksi vielä tontin pohjoisraja ja leikkurin alustan putsaus. Kyllä meinasi käydä hengen päälle, kun aurinko paistoi. Muutamat sääsket häiritsivät. Suolainen hiki kirvelsi ihottumakohtia keholla. Etenkin kaulan seutuville ilmestyi punaisia läiskiä.

Tiina ja Aino tekivät ulkoillessani menestyksekkään ostosreissun. Kahvistelun ja lepotauon jälkeen menivät sitten peli-iltaan. Minä touhuskelin omiani ja katselin välillä telkkaa.

Suomi on saanut uuden hallituksen. Kovan väännön jälkeen ministeripaikat on jaettu. Jotenkin tuntuu hassulta se, että ilmeisen selvästi tulee ministerivaihdoksia jo syksyllä. Ja se, että sopu vaati ministeriviran jakamisen kahteen osaan, kahdeksi pätkäviraksi. Näillä kuitenkin mennään ja toivotan onnea menestystä vaativassa työssä.

Keskiviikko, 5.6.2019

Kun tänään varsinaisen kauppareissun jälkeen kävin asioilla, oli ensimmäistä kertaa autossa niin kuuma, että ajamaan lähtiessä oli alkuun avattava lasit ilman vaihtamiseksi ja sitten ilmastoinnilla pyrittävä pitämään sisätila viileänä. Kyllähän se onnistui ajossa, mutta kun auto oli hetken parkissa auringon räköttäessä, kuumeni sisäilma liki sietämättömäksi. Virallinen maksimi tänään Torniossa oli +16,7 astetta. Entäpä, kun tulee sitten oikeasti lämmin? Kuinka kusessa sitä sitten ollaankaan? Viime kesä oli kamala. Aivan samanlaista en kyllä toivoisi uudelleen. Oli toki viime kesänäkin siedettäviä ilmoja. Heinäkuun pitkä hellejakso vain pysyy niin vahvasti mielessä. Ja siihen matkaan se kuivuus, joka poltti kaiken karrelle.

Kävin tuossa omalla kierroksellani Motonetissä. Siellä oli nyt Tornion toimipisteessä vuorollaan työkalukiertue. Jotakin pientä ostinkin, sen verran, että pääsin arvontoihin mukaan. Paikallinen arpaonni ei suosinut, mutta jospa sitten kiertueen päätyttyä olisi parempi mäihä!

Tiina oli vihdoin päässyt matkaan kohti pohjoista. Junan vaihto Oulussa. Katselin netistä että jatkyhteys Oulusta pysähtyi melkein heti ylitettyään Oulujoen. Pysähdys kesti rapeat puoli tuntia. Joku oli kuulemma uhannut hypätä tai juosta junan eteen. Laitettiinko junaan karjapuskuri vai löytyikö sekopää kuitenkin, sillä matka pääsi jatkumaan. Kemissä junasta purkautui monenlaista väkeä. Täytyy rehellisesti tunnustaa, että meidän Tiinamme erottautui edukseen massasta vihreässä mekossaan. Saikohan siinä meikäpoikakin arvonnousua yleisön silmissä? Vierailu on varsin lyhyt. Katsotaan, mihin venymme tällä kertaa!

Hieman liian lämmintä meikäläiseen makuun on nyt luvassa loppuviikoksi. Ensi viikon puolella lämpötilat puolittumassa. Tulisikohan vielä puuntekokelit?

Tiistai, 4.6.2019

Aamu oli hyvinkin sumuinen. Enimmät sateet olivat häipyneet koilliseen yön aikana. Päivällä kuitenkin joku pilvenhäntä pudotti vielä viimeisiä vesiään. Lämpötila nousi juuri ja juuri kymmeneen. Aamukuudelta nousin maalaamaan hyllykköäni. Askartelin hiljaa, etten herättäisi Ainoa. Aino yleensä herää minua ennen. Nyt ehdin maalauksen jälkeen keittämään aamukahvitkin!!

Oli ihan hyvä päätös tulla kotitornioon jo eilen. Tämän päivän pienet sateet eivät olisi innostaneet ulkohommiin. En täälläkään isommin ulkoillut. Mitä nyt kävelin autoon ja autosta takaisin tai kauppaan. Cittarista kävin näppäämässä peruselintarvikkeita hengen pitimiksi. Tamppiksesta hain joitakin Pislan valmistamia heloja. Motonetistä sain parit patterin ja puuvillasormikkaita 12 paria. Niitä minulla kuluukin tolkuttomasti. Vaikka niitä pyörii pesukoneessa muun pyykin ohessa, menee niitä käytössä rikki jatkuvalla syötöllä. Kuuden vuoden aikana olen kuluttanut loppuun satoja pareja näitä alushanskoja. Ja kymmenittäin muita rukkasia, kintaita, sormikkaita ja hanskoja ja mitä niitä kaikkia onkaan. Lisäksi pakettitolkulla (a100kpl) vinyylisormikkaita. Monet asiat ovat hankalia ja mahdottomiakin hanskojen kanssa. Osin se on tottumiskysymys. Aina ei.

Aamupäivän aikana olin viimeistellyt hyllyn maalaamisen. Kyllä sen nyt on vältettävä. Ennen sen asennusta tarkistin varastossa olleen valkoisen kalustelaudan pituuden. Jos se olisi ollut sentin tai pari pitempi, se ei olisi kelvannut. Nyt se sai alkaa palvelemaan hyllynä, kun oli kuin mittatilauksena tehty. Kiinnittelin yhden lampun Ainon toivomaan paikkaan. Lopulta aloin illan suussa laittelemaan omatekoista hyllyäni sille suunnittelemaani paikkaan. Olin muistanut ottaa mökiltä iskuporakoneeni, kun tiesin betoniseinälle tulevasta hyllystä. Siinäpä sitä oltiin. Koneessa ei isku sitten toiminutkaan. Tuliko hankintalistalle taas jotakin?? Koska hylly on äärimmäisen kevyt ja sille ei ole tarkoitus laittaa muuta kuin pari kevyttä juttua, hoitelin kiinnityksen taulukoukuilla. Riittänevät tässä tapauksessa. Taulukoukkuja käytin myös yhden koristeen asentamiseen. Vähitellen tämä projekti hiipuu. Alkaako sitten uusi ... ken tietää ... mutta Ken ei sano!

Sunnuntai ja maanantaikin,  2.6.2019  - 3.6.2019

Sunnuntai oli sään puolesta lauantain kopio. Raekuurot tosin uupuivat. Kuurot olivat silkkaa vettä. Onneksi niitä oli vain pari kappaletta ja ne eivät hidastaneet menoa. Päivä vietettiin puuhommassa. Aamulla aloitettiin ja neljän maissa lopeteltiin. Hiljaa hyvä tulee! Etenkin pihakoivupaltit olivat tosi työläitä. Onneksi ne jo loppuivat ja hommat ainakin siinä mielessä helpottuvat.

Maanantaina pitkälti sama kaava. Sää oli kuitenkin aavistuksen lämpimämpi. Sen huomasi etenkin päivän käännyttyä iltapäivän puolelle. Pikkulinnut olivat myös virkistyneet. Jopa minä huonoilla korvillani kuulin lisääntyneen elämöinnin lähiviidakosta. Puuhommassa sahauksen osuus lisääntyi. Se tietenkin hidastutti kokonaisuutta, sillä pientä rankapuuta ei juurikaan ollut. Lähes kaikki sahattu piti vielä halkoa. Osaltaan työllisti myös lajittelu. Päätettiin pinota kuivat ja melkein kuivat kuuset ja männyt varaston laitaan ulkopuolelle. Siinä seinustalla ollaan kai lähes joka vuosi kuivatettu kuusipilkkeitä kesän saunapuiksi. Nyt kuusia ei ole mökin ympäristöstä kaadettu. Honkaa kuitenkin oli kertynyt niihin metsäpinoihin koivun ohessa. Seinäpinoa suunnitellessani tein virhearvion. Siihen materiaalia löytyykin yllättävän paljon. Ajattelin täyttää seinän laidasta noin neljä viidesosaa. Yhteen viidesosaan olin laittanut sateelta suojaan pari hurjempaa pihakoivupalttia. Niistä olen aikonut askarrella jotakin mukavaa. Niille palteille on kuitenkin haettava uusi paikka ja otettava koko seinusta saunapuukäyttöön. Pilkottavaa on vielä sen verran, että pilkkeet eivät likimainkaan mahdu siihen varastoon, joka nyt on täyttövuorossa. Sinne mahtuu enää kottikärryllinen klapia. Ollaan tässä kevään aikana haettu puut ns. vara-varastosta. Sinne varmaankin sitten kuskaamme viimeiset kuutiot. Onhan se aavistuksen työlästä, mutta ei se haittaa. Kunto siinä vain kasvaa.

Maanantain urakka päätettiin jo kahden maissa. Siivottiin sitten työmaata päällisin puolin. Saunottiin ja syötiin. Ja lähdettiin kotimatkalle. Illaksi oli povattu saderintaman saapuminen. Matkalla jo heti pisaroi. Loppumatkasta satoi jo reilumminkin. Kotosalla illan päälle maalasin uuden hyllyni ensimmäisen kerran. Ei se mikään maailman komein kapistus ole, mutta käyttökohteeseensa aivan verraton!

Nyt en aivan varmuudella osaa sanoa, milloin seuraavan kerran mennään mökille. Käydäänkö loppuviikolla, vai siirtyykö ensi viikkoon. Loppuviikoksi ja viikonlopuksi luvassa jopa hellettä sateiden häivyttyä. Helle on moneen asiaan hyvä, mutta puuhommat se katkaisee. Ja herättää sääskiarmeijat, jotka riemuksemme ovatkin olleet kateissa. Mustikka on aloittanut kukinnan. Helle nostaa satotoiveita. Sama on hillan kohdalla. Muutaman päivän vapautus puuhommasta on paikallaan noiden sormien vuoksi. Sormenpäät ovat aika pahoin halkeilleet, ja "pikkuisen" kipeät. Purraan vain hammasta!

Lauantai,  1.6.2019

Hupsista ... ollaan jo pyörähdetty kesäkuun puolelle! Ja olipahan heti 9 astetta eilistä lämpimämpää eli peräti +13 astetta. Iskeydyin kiinni puusavottaan heti aamupalan nautittuani. Ennen pilkkomista kokosin pilkkomakoneelle jonkunlaisen tasaisen alustan ja vetäisin koneen siihen. Tukevasti asettui. Kahdesta paltista ja parrunpätkästä tein viereen istumapenkin. Kone käyntiin ja menoksi!

En ehtinyt kovin kauaa touhuta, kun tuli lähtö Mäkipirtin suuntaan. Sinne laitettiin viimeiset Timot ja puikot maan alle. Jaanalla oli myös jotakin sinistä (!) lajiketta. Penkkejä tuli yhteensä vajaat 15. Se oli enemmän, kuin oli alunperin tarkoitus. Ei siinä kuitenkaan aikaa mennyt hukkaan tuntiakaan. Olisiko puolituntinen kulunut.

Mökillä pilkkominen jatkui vähän yli neljään. Välillä lyhyt välipalatauko. Pilkoin ja heittelin pilkkeet kottikärryihin. Kärryt työnneltiin puuvajaan ja Aino taas pinosi. Pari kunnon kuuroa pudotti niskaan annoksen vettä ja rakeita. Oikein suojaa oli haettava. Muuten saatiin touhuta keskeytymättä. Palttejakin oli riittävästi valmiina. Huomenna onkin jo laitettava saha soimaan. Pihakoivun paltit olivat todella työläitä pilkottavia. Suuria oksia oli ollut runsaasti ja pilkkeistä tuli kovin epämääräisiä. Aino moittikin, että tulipa melko hatarat pinot. No, onpahan ilmavat ja kuivuvat helpommin. Ja kamiinassa ilma kiertää puiden väleissä ja pesä toimii kunnolla. Saatiin oikeastaan yllättävän hyvin tehtyä, kun ajattelee voimavaroja. On vain maltettava pitää tahti rauhallisena.

Torstai ja perjantai, 30.5.2019 - 31.5.2019

Keskiviikko oli melkolailla totaalinen sadepäivä, joten oli aika helppo valinta tulla mökille vasta torstaina. Mutkasimme Pessiksen kautta. Oli kuulemma jäänyt 30-40 idätettyä puikon siementä ja ne kävimme näppäämässä. Kahvisteltiin hetki ja poristiin. Selailtiin valokuvakirjaa ja sivuilta bongattiin tuttuja vuosikymmenien varrelta. Olin minäkin kuvassa vaikka talon isäntä tunnisti Ainoksi. Lienen ollut aikanaan eräänkin kilon hoikempi, kun tuollainen tunnistusvirhe tapahtui!

Mökillä aloitettiin pottujen istutus. Vedettiin kahdestaan laavun pottumaa täyteen vakoja. Kymmenkunta. Lannoitettiin ja laitettiin lisukkeeksi pussimultaa. Siiklejä tuli kuusi penkkiä. Loppuihin puikkoja. Suljettiin vaot. Ihan hyvä aloitus, kun ottaa huomioon heikot tekijät. Maa oli sopivan kosteaa. Lämpöä olisi saanut olla enemmänkin. Voimakas tuuli lännen päältä.

Perjantaina taas kunnon sadepäivä. Lämmintä 4 astetta. Myrskytuuli, nyt etelän puolelta. Lintupoloisilla taitaa olla lujat oltavat. Hyönteisiä ei missään. Sade muuttui tauottaiseksi. Poistin grillin muovisuojukset, ettei mene aivan kesäkuulle sekin. Samalla järjestelin paikkoja grillissä ja kasvihuoneessakin.

Pisarointi vain jatkui. Erotin keskivikkona ostamastani laudasta 9 pätkää pituudeltaan 10 - 40 senttiä. Siistasin katkaisukohdat viilalla ja porasin 20 reikää. Siinä vaiheessa alkoi kova sade ja tuuli yltyi. Tuli niin vilu, että oli pakko siirtyä kämpän lämpimään ruuvaamaan ruuveja paikoilleen. Ulkona olikin enää vain +2 astetta. Ei ihme, että paleli! Niin, askartelustani syntyi hyllykkö. Kotona se saa maalin pintaan ja pääsee seinälle. 

Sade hieman taas asettui ja muuttui kuuroluonteiseksi. Lämpeni 2 asteella. Saatiin paikan päälle illan suussa se pilkkomakonekin. Huomenissa alkavat paltit halkeilemaan. Muutakin mukavaa tiedossa.

Keskiviikko, 29.5.2019 

Tänäänkin olisi saanut halutessaan nukkua pitkään, mutta kun ei nukuttanut. Seitsemältä ja ennenkin oli jo niin pirteä olo, että oli viisainta nousta pystyasentoon. Olimme sen päättäneet, että mökille mentäisiin vasta huomenna. Oltaisiin sitten siellä jopa yli viikonlopun. Eli tänään kauppareissut ihan rauhassa. Yön aikana pääsin näkemään eilisen hankintani siinä tehtävässä, jonka vuoksi sen osittain olin hankkinut. Eli kelloradio se mainio vehje on. Meillä yläkerrassa ei ole ollut lainkaan toimivaa radiota. Nyt asiantila on korjattu. Vanhassa kelloradiossa toimi kello, mutta ei radio. Yöllä se kello oli sopivalla hollilla. Uusien järjestelyjen myötä tilanne muuttui. Olisi pitänyt nousta sängystä, jotta kellon voisi nähdä. Uudessa mallissa kellonajan voi projisoida seinään tai kattoon. Ei tarvitse kuin silmää raottaa, niin kellonaika on tiedossa!

Oli kuitenkin yksi pieni asia liittyen siihen sänkyyn, jonka ostimme alkukuusta. Sen pääty oli hieman liian korkea. Se peitti osittain valokatkaisija/pistorasia - yhdistelmän. Siksipä irroitin päädyn ja mittasin ja merkkasin poistettavan osuuden. 12 senttiä. Pihalla huitelin tuollaisen siivun pois. Asensin päätylevyn takaisin paikalleen ja liimasin siihen sopivan listan. Myöhemmin illalla sitten vielä pienet meikkaukset.

Tehtiin se suunniteltu kauppareissu. Päälle juopastiin kahvit. Tein vielä uuden reissun jolloin pistäydyin aluksi lautatarhalla. Ostin yhden laudan. Pätkin sen sahalla kolmeen osaan, jotta se mahtuisi kyytiin. Laudan hyödynnän mökillä, kun on sopiva hetki.

Iltasella vaihteeksi eukkojen peli-ilta. Nyt Kivirannalla. Tv ei kovin ihastuttaviin ohjelmiin heltynyt. Jotakin luontodokumenttia katsoin ja jotakin hummerihommaa. Uusintana. Hoitelin ne viimeiset raot siitä sängyn päätylevystä. Sitten myöhempään suihku ja elokuvaa vahtaamaan. Ei mikään laatuleffa. Ajankulua vain.

Tiistai, 28.5.2019 

Jostain syystä aamusella oli mukava makoilla hieman normaalia pitempään. No mikäpäs siinä. Ei ollut tälle päivälle aikatauluja eikä sovittuja menoja. Minulla oli mielessäni kaksi asiaa, jotka halusin tehdä ennen viikonloppua. Ensimmäinen oli sellainen, joka oli pakko tehdä. Eli kun ollaan vaihdettu tv ja netti toimimaan hieman erilaisilla laitteilla ja uusin palveluin, ovat vanhat käyneet tarpeettomiksi. Kuu vaihtuu ja olen maksanut toukokuun osuuden, joten nyt on hyvä katkaisuhetki, jottei kesäkuultakin tule laskuja.

Ainolle sanoin, että minulla olisi asiaa kauppakeskukseen. Eilisestä viisastuneena minun kannattaa varata hieman aikaa. Joten jos on asioita, nyt on hyvä lähteä mukaan. Harva naisihminen varmaan kieltytyisi tarjouksesta päästä ostosreissuun ilman määrättyä aikarajaa. Ei Ainokaan. Niinpä mentiin. Kauppakeskuksessa eriydyimme. Aino meni suuntaansa, minä pistäydyin isännöitsijätoimistossa kadun toisella puolella. Palasin takaisin ja suuntasin Teliaan. Otin vuorolapun ja yllätyksekseni pääsin heti asioimaan. Ja aikaa ei mennyt kuin muuan minuutti. Asia hoidettu!

Tokmannilla kävin pienostoksilla, kun en halunnut vielä hätyytellä Ainoa. Pistäydyin sitten huussissa, etten sotkisi itseäni. Ehdin. Huomasin Gigantin oven ja samassa muistin erään mahdollisen pienoisen hankintatarpeen. Löysin haluamani kohteen. Kotona sen asensin käyttökuntoon. Välillä jo luulin, että laite oli rikki. Alussa pelasi, sitten pimeni. Ahaa-ilmiö kuitenkin palautti tilanteen normaaliksi. Laitteen myötä pääsen myös jatkamaan nukkumapaikan yhteyteen kaipaamani hyllyn suunnittelua. Hiljaa hyvä tulee!

Toinen asia, jonka halusin tehdä ennen viikonloppua ja mökille suuntaamista, oli talonumeron asennus Honkalankadun puoleiseen päätyyn. Olinhan asiaa jo valmistellut jonkin aikaa ja viimeiset maalaukset jo kuivaneet. Onnistuihan se asennus jotenkuten. Akkukoneeseen olisin kuitenkin kaivannut iskua.

Saatin se talonmiesvuorokin vaihdettua. Sattui sinänsä sopivasti, että vaihto kävi molemmille osapuolille paremmin, kuin alkuperäinen vuoro. Ruoho on juuri alkanut kasvamaan. Pikku hiljaa se on joka paikassa leikkuurajassa. Alkukesän epätasaisuus katoaa. Koivussa lehti ei vielä 10-sentin kolikkoa kummempi. Maisemat sellaisia vihertävän vaalean haaleita. Kesä tulossa, muttei vielä kohdalla. Viimeisetkin lumikasat alkavat olla muisto vain.

Maanantai, 27.5.2019 

Illalla lätkää vahdatessa meni yli puolen yön. Aamulla kuitenkin virkeänä labraan. Normaalit turvakokeet taas. Pistäydyin kotosalla ja palauduin heti takaisin liikenteeseen. Sen verran vain tällä kertaa, että sain tukan leikkautettua. Helpotti muuten oloa. Lähdimme sitten kahdestan uuteen pikkureissuun. Ainolla oli jotakin hakusessa kauppakeskuksessa. Minulla apteekki ja pikasuutari. Vein Ainon ensin etsintätehtäviin. Apteekista selvisin tuossa tuokiossa. Pikasuutarista vielä nopeammin. Pyysi tulemaan neljän maissa uudestaan. Soitin Ainolle, joko oli valmista. Ei ollut, joten minäkin ajoin kauppakeskukseen. Ajattelin selvitellä niitä tv-ongelmia. Kuitenkin numerolappujen mukaan olin vasta kuudes jonossa. Ei ... tässähän menee tunti ainakin. Menin istumaan äijäparkkiin ja Aino ilmestyikin heti ostospussukka kourassa. Kotiin vain!

Päivällä soitin asiakaspalvelunumeroon selvittääkseni sitä kautta tv-ongelmia. Heti selvisi, että on siellä kivijalkaliikkeessäkin silti käytävä. Tietyt irtisanomiset eivät onnistu puhelimitse. Itse ongelmaa selviteltiin sitten palauttamalla tehdasasetukset ja asentamalla ohjelmistot ym. tarpeelliset uudestaan. Nyt taas vain testaillaan.

Kello lähestyi neljää, joten oli aika mennä pikasuutarille. Siellä numerolaatat olivat valmiit. Kotosalla liimailin laput autojen lämmitystolppiin. Onnistuin mielestäni asemoimaan laput tasaisen symmetrisesti. Joku toinen voi olla toista mieltä.

Meillä olisi aluillaan talonmiesvuoroviikko. Haluaisin sen vaihtaa, jos vain onnistuu. Vuoro vaihtuu sunnuntaina, mutta naapuri leikkoi nurmet vasta tänään. Hain varastoon bensaa, ettei ainakaan se ole syypää siihen, että joku ei vuorollaan leikkaisi. Tutkailin pohjoispäädyn tilannetta ja laitoin kahteen suuntaan pientä kommenttia.

Aino huomasi, että keittiön ikkunan yläpuolinen verhouslauta oli irtoamaisillaan. Siihen oltiin laitettu aikanaan parilla kiinnikkeellä roikkumaan eräänlainen sisustuselementti. Lauta oli kiinnitetty neljällä neulanohuella naulalla ja aivan alareunasta. Laitoin parit naulat lisäpidoksi ja nyt vaikuttaa olevan tukevasti. Se vain ihmetytti, millaisilla piikeillä laita oli laitettu kiinni. Naulaimella ilmeisesti. Ei tuollaisia piikareita pysty vasaralla naulaamaan.

Vesi Miekojärvessä oli korkeimmillaan viime viikon alussa. Nyt lienee jo lähes turvallista jättää vene rannalle. Vietonen on tosin pientä vaille täynnä. Jos sieltä aletaan availemaan portteja, nousee vedenpinta meilläkin. Tarkkana ja huolellisena pitää yhä olla.

Olemme tehneet alustavia suunnitelmia viikon, jopa kahdenkin ajalle. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, ennen kuin se on toteutunut. Olen aiemminkin käsittänyt asioita väärin, joten turha vielä hihkua sen enempää. On kuitenkin aina mukavaa suunnitella ja toivossa on hyvä elää! Jos kuulostaa sekavalta niin ... niinhän se onkin!

Sunnuntai, 26.5.2019 

Sunnuntai on lepopäivä. Eipä tässä todellakaan hommat painaneet. Hieman kuitenkin jotakin liimailin. Porasin pari reikää ja maalasinkin mökillä värkkäämäni laudan kappaleen. Käväisin sitten kauppareissunkin, kunhan ensin olin virkistäytynyt suihkussa.

Iltapäivän puolella tuli uutisia: Tiinan tulo peruuntui viime hetkillä. Tai paremminkin siirtyi. Ehkä sitten viikon tai parin kuluttua uusi yritys. Kyllähän sen harmittaa, mutta asialle ei voi mitään. Se tietenkin nyt muuttaa omiakin suunnitelmia ja mökille mennään ehkä joskus viikon puolivälissä. Varma ei voi kuitenkaan olla mistään ja vannomatta paras. Toivoahan kuitenkin aina saa!

Tätä kirjoittaessani kello on noin 18:20 ja jääkiekon pronssiottelu erätauolla. Tasatilanteessa 2-2 ja kolmas erä aluillaan. Tänä keväänä on ollut ikävä kuunnella ja lukea jälkipelistä. Että minkä vääryyden vuoksi hävittiin. Yksi iso vääryys taisi sattua naisten MM-finaalissa. Ainakin tuomio Suomen tehtyä "voittomaalin" oli täysin ristiriitainen ja omituinen. Maali hylättiin lopulta. Enemmistön mielestä se oli väärä tuomio. Joku iso kiho kansainvälisestä jääkiekkoliitosta oli myös sitä mieltä. Sanoi kuitenkin, että tämä on jääkiekkoa ja pelissä väistämättä tulee myös vääriä tuomioita. Viisaita sanoja. Kun loppuvihellys on puhallettu, pitäisi pelin silloin olla ohi ja puheet pidetty. Kaikkein surkeinta oli urputus Venäjällä hävityn Suomi-pelin jälkeen. Eipä tuosta jää minkäänlaisia sympatioita venäläistä jääkiekkokansaa kohtaan. Jatkoaikakin nyt ohi. Voi kun Tsekki pärjäisi voittolaukauskisassa. Ihan sen vuoksi, että nähtäisiin, mikä olisi venäläisten selitys tappiosta tällä kertaa! Voi-voi, selityksiä emme saaneet, kun tulos kääntyi hieman väärään suuntaan.

Iltaottelu Suomen ja Kanadan välillä oli sitten jo jotakin käsittämätöntä. Menee hetki, että asian edes tajuaa. Jotain on osattu tehdä oikein, kun kerran tärkeimmät pelit voitettiin.

Keskiviikosta lauantaihin, 22.5.2019 - 25.5.2019

Emme tiistaina illalla uskaltaneet laittaa tiskikonetta päälle. Alakerran lavuaareista ei tahtonut vesi poistua viemärin puolelle. Pulputteli vain ja vesi valui pois hiljalleen. Sama ongelma oli viimeksi tammikuussa. Silloin ongelma yllättäen katosi. Keskiviikkona aamulla huolto paikalle. Välillä vesi tuntui valuvan ihan normaalisti. Välillä taasen ei. Ikäänkuin joku knööli pyörisi viemärissä välillä tukkien ja väillä aukaisten menon. Näin ajattelivat myös huoltomiehet. Ensin töihin imuri. Imuriin ilmeisesti meni joku klöntti, näin huoltomiehet totesivat. Huuhtelu lopuksi olikin enää vain kosmetiikkaa. Vaiva ohi ja päästiin palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen.

Mökkireissuun päästiin vain hieman normaalia myöhemmin. Alposjärven seutuvilla runsaasti jäniksiä. Sielläkin tie viimein lanattu. Ei tarvinnut janisten kuopissa temmeltää ja harrastaa suvunjatkamistoimenpiteitä. Kovahko pohjoistuuli. Pakko laittaa kaminaan kyhyt. Pakko laittaa myös lämpimämpää päälle. Vesi noussut sitten sunnuntain. Salaatti itänyt kasvihuoneessa.

Olimme ostaneen uuden ruohonleikkurin. Entisen olimme jo toimittaneet kierrätykseen. Olipahan helppo paketti laittaa toimintakuntoon. Samaa ei voi sanoa monestakaan viime aikojen hankinnoistani. Lopuksi vain sitten sisään öljyt ja bensat. Käynnistyi kovinkin helposti. Ainokin sai koneen hyrräämään.

Tuntui, että tuuli järveltä vain yltyi. Oli pikkuisen holotna. Kävin lämpimikseni karsimassa parit männynlatvukset. Ne, jotka tykku oli talvella katkaissut 10 metrin korkeudesta. Pätkin ne metsässä klapimittaan. Maitokärryllä sain haettua palikat pilketyömaan ääreen. Kahdella kerralla tulivat, eikä sammalikkokaan juuri haitannut kärräystä. Polttopuuhomman "keveään" aloitukseen tekaisin kärräyssillan puuvarastoon. Sahausrenkun otin esille. Sehän roikkuu joutoaikansa yhden puuvajan etuterassin katosta. Renkun alle keksin laittaa peräkärryn pohjalevyn, jonka olin huonokuntoisena vaihtanut terveeseen. Vielä alkuviikolla minulla oli hieman erilainen käsitys ja suunnitelma tulevan parin viikon ohjelmasta. Mutta ei voi mitään. Pariksi päiväksi nyt vain se-ku-vain -hommia ja vasta kuun vaihteessa kunnolla töihin.

Torstaina +4 ja koillistuuli. Aloitin kevennetyt puuhommat kantamalla pihakoivun oksat renkulle. Pari isoa renkullista. Pätkin ne samaa kuumaa. Aino tuli kaveriksi. Pilkoin kirveellä eiliset männyt. Kannoin sitten pinosta uutta saalista renkulle. Pätkin. Pilkoin ne, mitkä olivat helposti pilkottavissa. Käytännössä koivupaltit ja kuivat kuuset siirsin suosiolla konevoimin pilkottaviksi. Muutamaa kokeilin ja ne eivät kuuluneet kevennyksen piiriin. Rankaa, jota ei tarvinnut ollenkaan halkoa, oli melko vähän. Siksipä Aino ehti aina hyvin pinoamaan tuotokseni. Levätessään harkkasi viimeisimpiä lumen alta paljastuneita alueita.

Sen verran kuitenkin touhuiltiin, että sauna maistui. Ja paikat olivat kipeinä. Lohdutti kuitenkin hyvä peli Ruotsia vastaan. On se aina hyvä voittaa rakas naapuri!

Perjantaina jatkoimme pilkehommaa. Saimme tehtyä valmista pinoa likimain saman verran, kuin torstaina. Palttikasa kasvoi kuitenkin enemmän. Ei ollut tällä rupeamalla tarkoitus touhuta kuin kahtena päivänä. Lauantaiksi sovittiin kotiin lähtö. Hyvissä ajoin päivällä.

Pilkehomman päätyttyä siistasimme työmaan kohtalaisen siistiksi. Pinotkin peiton alle ja työvälineet varastoihinsa. Vessanaluskuiviketta olimme ottaneet säkkeihin aina, kun sitä alkoi kertymään levyn päälle. Säkit nosteltiin vajan terassille sateelta piiloon. Tekaisin sitten joutessani kotitalon päätyyn sen aikomani aluspalikan. Sitten lopulta syönti.

Kyllä olisi lepo jo maistunut, mutta kun ilma oli kohtuullinen, päätin käydä katiskalla. Ninkuin kovin usein, mailta katsoen keli järvellä voi olla jotakin muuta. Tuuli kävi etelästä. Aivan rantavesillä oli siis suoja, mutta 50 metrin päässä tilanne oli aivan jotain muuta. Kyllä siinä pikkupaatilla sai puristaa airoista liki tosissaan. Sain katiskan kuitenkin veneeseen. Samalla tuuli alkoi kuljettaa venettä pohjoiseen. Katiskassa satakunta ahventa. Keskimitta ehkä 11-12 senttiä. Kaikkein suurimmat körmyt olivat venyneet hulppeaan 15 sentin mittaan. Tyhjensin katiskan paljuun. Arvioin kokonaispainoksi kokonaista kaksi kiloa. Semmonen se on minun maailmanmestarikatiska! Tuuli oli vienyt minua melkoisesti kohti pohjoista. Soudin rivakasti rannan tuntumaan. Ja siellä heikossa tuulessa vastatuuleen. Sitten vähän matkaa selälle päin ja plots, katiska järveen. Rannalla katselin onnetonta saalistani. Päätin kuitenkin korjata näitä miljoonaveljiä jonkin aikaa. Myllyllä jauhettaviksi. Eli pois suomut, pää, suolet ja pahimmat evät. Korjasin lopulta 42 "suurinta". Kilon verran korjattuna. Pienin perattu yksilö oli pienempi pikkusormeani. Päästin loput pienokaiset takaisin järveen. Ilokseni kaikki lähtivät uimaan. Huuhtelin ja valutin peratut aapot ja vein kellarin kylmyyteen.

Lauantaille ei siis mitään rajumpaa hommaa. Entrasin kuitenkin vanhaa puutarhakärryäni. Öljysinkin pyörää kitinää poistaakseni. Kärräsin vielä Ainon harkkaamia roskia kokkopaikkaan. Ensi talvelle on siellä jo hieman pesämunaa. Syötiin päivällä lounas vielä mökillä. Kotimatkalle jo ennen yhtä.

Kotona jauhoin ahvenet konemyllyllä. Pirkka-sipulikeittopussi mausteeksi ja aivan niukasti korppujauhoa. Jätin tekeytymään Suomi-Venäjä -pelin ajaksi. Ja Suomi finaaliin. Ruplamiljonäärit tappiovuorossa. Pelin jälkeen pihvien paisto. Ensin "leivoin" pihvit. Laitoin lautaselle jauhoa ja taputtelin sen avulla pihveihin muodon. Pienen leivityksen ansiosta ne pysyivät irti toisistaan, kun ladoin niitä lautaselle ja otin taas paistoa varten pannulle. Voissa paistettuina olivat erinomaisia.

Tiina se tulee huomenissa, eli sunnuntaina. Kun hänellä paluu on jo perjantaina, tuskin käymme siis mökillä. Vasta sitten ensi viikonlopuksi mennään. Viikon tauko saattaa hyvinkin olla paikallaan. Kroppa on ottanut töistä nokkiinsa. Selkäkin tällä kertaa. Ja varsinkin olkapää. Kaikkein ilkeintä on tuo sormenpäätilanne. Molempien käsien "tarttumasormet" ovat rikki. Sormien päät halkeilevat, kun tartut johonkin. Ja niitä tarttumisia puuhommissa piisaa.

Tiistai, 21.5.2019 

Kun oltiin saatu aikaan sellainen päätös, että mökille mentäisiin jo keskiviikkona, tehtiin vielä täydentäviä ostoksia. Ensin kahdestaan Cittarissa. Kun sieltä ei löytynytkään muuatta artikkelia ja maitojen päiväys ei meille kelvannut, tein vielä eri reissun Prismaan, jossa tarpeet tyydyttyivät. Olin ensin menomatkalla kierrellyt ja vilkaissut sisään parturin ikkunasta, josko jono olisi olematon. Joku oli vuoroaan odottamassa joten pyörähdin tankkaamaan. Jono ei ollut huoltoasemakäynnin aikana lyhentynyt, joten hylkäsin tällä kertaa hiustenpoistosuunnitelmani. Harmi!

Uudet langaton reititin ja digiboksi ovat olleet käytössä jo jonkin aikaa. Ongelmana on yhä se, että ajoittain kuva pysähtelee. Kanavaa vaihtamalla kuva palautuu. Joskus on käynyt myös niin, että digiboksista on pitänyt käyttää virrat pois. Olen yrittänyt hakea kummallekin langattomalle laitteelle uutta paikkaa. Ja näin niiden välille mahdollisimman esteetöntä yhteyttä. Ei oikein onnistu. Oli aamupäivällä tarkoitus soittaa Telian palvelunumeroon, mutta eipä ollutkaan sopivaa rakoa. Ihmeellistä on se, että välillä takkuilee kunnolla, välillä ei ongelmaa ole pitkiin aikoihin. Kuten nyt. TV on ollut auki klo 13:sta alkaen ja nyt viisarit näyttävät aikaa liki puolen yön!

Odotin soittoa pikasuutarilta. Numerotarrat eivät kuitenkaan olleet vielä ilmeisesti valmiina, joten ensi viikkoon menee. Mökillä sahailin valkoisesta muovilevystä neliön muotoisen kappaleen, josta meinasin tehdä aluslevyn taloyhtiön seinään katunumeroa varten. Nyt joutessani porailin siihen reiät numeroita ja seinään kiinnittämistä varten. Vielä olisi tekemättä puinen väliosa. "Adapteri". Sen teen ehkä mökillä. Naapuritaloyhtiön remontti häiritsee tällä hetkellä etenkin meidän talon pohjoispäätyä. Kanaali yhtiöiden välillä on avattu  ja lämpöputkiston vaihto edessä. Sitten remppa jatkuu naapurissa isommalla putkiremontilla. Toivottavasti Rööri-Roopet ovat näppäriä käsistään ja siirtävät remontin painopisteen pois meidän puolelta. Ja siistaavat tonttimme entiselleen pikaisesti!

Kun katselee ympäristökeskuksen sivuja, löytyvät sieltä vesistöennusteet ja reaaliaikaiset tilanteet vesien korkeuksien osalta. Jäät ovat lähteneet pääosin Lapistakin, mutta vedenpinnat ovat koko ajan nousussa. Kun veneitä on jo otettu käyttöön, pitää muistaa huolehtia siitä, että ne vedetään käytön jälkeen riittävän ylös ja kiinnitetään narulla. Huolimattomuus voi tulla turhan kalliiksi. Ja vaikkei olisikaan kysymys arvoveneestä, vahinko on vahinko ja voi muuttaa rankasti ajankäyttösuunnitelmia.

Lätkän MM-kisat alkavat olla alkusarjojen osalta ohi. Suomella pelit lähtivät käyntiin hyvin, mutta mitä pitemmälle pelit ovat menneet, sen mollivoittoisimmiksi ne ovat muuttuneet. Voitoista huolimatta. Veikkaan melko heikkoa jatkoa. Jokohan meidän turnaus päättyy seuraavaan peliin, kun vastassa taitaa olla Ruotsi? Toivottavasti kuitenkaan ei!

Tänään oli vaihteeksi muorien peli-ilta. Onkohan jäänyt yhtään viikkoa niin, ettei tilaisuutta ole järjestynyt? Oli ilmeisesti jo eduskuntavaalit ja SM-liigan päätös unohtuneet. Sen verran tasaista oli naurun remahtelu. Ja huulien lentely. 

Aina tulee jotakin .... yllättävää. Mikään ei ole ennalta arvattavaa. Huominen mökille lähtökin on epävarmaa. Se on kuitenkin pienimpiä murheitamme. Päivä kerrallaan taas. Joskus vähemmänkin! Jos mökkeilyt siirtyvät vuorokaudella niin siinähän siirtyvät. Huomenna puolilta päivin olemme taas paljon viisaampia.

Maanantai, 20.5.2019 

Sadetta ei ole näkynyt eikä kuulunut pitkiin aikoihin. Ainakin siltä se tuntuu. Maanantai valkeni kuitenkin harmaana hieman sadetta ennustaen. Kyllähän niitä pisaroita sitten alkoikin tippumaan. Tosin vain harvakseltaan. Ei sitä sateeksi voinut sanoa ennen kuin myöhemmin iltapäivällä.

Käytiin kauppakeskuksessa. Perustarvikkeita ja perusruokaa. Palattiin kotosalle ja juopastiin kahvit. Sitten käväistiin Motonetissä. Ainokin, sillä kun kyse oli oikean värin valinnasta, en millään olisi yksinäni uskaltautunut tekemään päätöstä. Kävin kuitenkin yksin vielä ICA-Maxissa. Ne ostokset olivat minunkin hanskassa.

Aino intoutui siivoilemaan. Minä tamppasin matot, vaikka tiesinkin, mitä siitä seuraa. Toisaalta ... voiko tämä olka enää tästä kipeämmäksi tulla. Olisivat ne matot ansainneet reilusti raaemman käsittelyn. Aikamoiseksi kutittelemiseksi tamppaukseni jäi. Yläkerrassa siirreltiin hieman kalusteita ja lopullinen järjestys alkaa siellä hahmottumaan.

Loppuviikoksi luvassa hieman viilenevää. Siksi olemmekin lähdössä mökille heiluttelemaan kirvestä ja soittelemaan konesahaa. On siis aika aloitella puuhommia. Nämä viileämmät ilmat on syytä hyödyntää, jos vain mahdollista. Kun lämpötila nousee lähemmäs kahtakymmentä astetta, on silloin turha mennä lähellekään ryskätyömaita. Siksi tuo kesä vähän pelottaakin. Jos tulee viime kesän kaltainen hellekesä, saattavat puut jäädä tekemättä. Näin ei ole koskaan aiemmin käynyt. Toisaalta kyllä niitä puita on pilkottunakin, joten ei mökkeily kaadu siihen, että yhtenä vuotena ei tekisi puita lainkaan. Mutta tilanteen kiinni kurominen taitaa olla näillä voimilla tekemätön paikka. Siinä mielessä siis toivoisin tuleviksi viikoiksi koleita kelejä.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että kuluneena vuotena ja etenkin viime kuukausina olen jatkuvasti jäänyt jälkeen tavoitteistani. Kyse ei ole siitä, että tavoitteita olisi liikaa tai ne olisivat liian kovia. Aikakaan ei kulje aiempaa nopeammin, vaikka siltä välillä tuntuukin. Kyse on saamattomuudesta. Sekä fyysisestä, että psyykkisestä. Fyysinen heikkeneminen ... sehän lienee selvää, ettei tässä enää parikymppisen veroisia olla. Viisikymppisenäkin kunto ja voimat olivat ainakin tuplasti nykyistä paremmat. Pari-kolme vuotta sitten tilanne oli vielä varsin siedettävä. Henkisellä puolella ovat useat stressinpoikaset heikentäneet keskittymiskykyä ja sitä myötä vienyt tehokkuuden. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei tämä tästä enää kuitenkaan kovin kummoiseksi palaudu. Näillä mennään!

Viikonloppu, 17.5.2019 - 19.5.2019

Perjantaina päivällä tehtiin matkaa mökille. Hinauksessa peräkärry, peräkärryssä kolmenlaisia levyjä ja 9 multasäkkiä. Ns. koskematonta lunta näkyi vielä harvakseltaan pohjoisilla rinteillä. Ojissa aurattua lunta. Joillakin pihoilla puskulunta. Jäitä ei näkynyt missään. Mökkipihan mahtikinos yhä paikallaan. Miekojärvikin vapaa jäistä. Leppoisan lämmintä.

Jätin auton kärryineen sellaiseen paikkaan, josta oli lyhyin matka raahata levyt puuvajan räystään alle suojaan. Osan multasäkeistä jätin myös siihen odottamaan. Ajoin auton sitten pihaan ja lastasin kottikärryyn viimeiset multasäkit. Multasäkit kärräsin siitä kasvihuoneelle. Peräkärryn työnsin kuusen alle. Purettiin autosta kamppeet. Kärräsin vielä multasäkkejä laavun pottumaan laitaan odottamaan tulevaa käyttöä.

Laavun pottumaan laitaojassa kasvoi useita korvasieniä. Pakastimessa on yhä pari nyssäkkää viime vuotisia, joten annoin niiden olla. Olen joskus rikkonut pintamaata ja vähän kaivellutkin siinä toivossa, että korvasieniä ilmestyisi rikottuun kohtaan. En ole onnistunut. Muualle niitä aina nousee. Kasvihuoneessa vaihdoin mullat kasvatusastioihin. Kastelin, kastelin ja kastelin. Vettä kului, multa oli älyttömän kuivaa. Muutamissa siemenissä ohjeistettiin laittamaan siemenet päiväksi-pariksi likoamaan. Niin teinkin. Yhdessä viimevuotisessa astiassa oli reippaasti vihreää kasvustoa. En tunnistanut laatua. Jätin kuitenkin kasvamaan. Olikohan persiljaa?

Motonetistä olin ostanut sen peräkärryn kiinnikkeen. Poistin vanhan kiinnikkeen aisan päästä. Maahan putosi pikkuinen osa. Se näytti murtuneen irti jostakin. En kuitenkaan nähnyt mistä. Sama sille. Vanha kiinnike toimi huonosti, ei sitä ala korjailemaan. Uuden asensin paikoilleen. Jopas se kiilteli siinä komeasti!

Varhain lauantaina tuuleskeli hieman. Sitten tyyntyi. Tyyntä piisasikin pitkälle iltaan asti. Ajattelin tehdä heti aamusta pienen homman. Mitäpä sitä enää siirtelemään. Viime kesän työlistallani oli peräkärryn pohjalevyn uusiminen. Se oli kovin kulunut, hellan jalka oli tehnyt siihen peräti reiän. Suurin vika siinä oli se, että sitä piteli paikallaan ainoastaan etu- ja takalaidat. Kaikki alkuperäiset niitit ja myöhemmin laittamani ruuvit olivat kahloneet levystä läpi. Reiät vain merkkinä kiinnityspaikoista. Periaatteessa tyhjällä kärryllä kulkiessa olisi pohjalevy voinut pompusta tai ilmavirtauksen ansiosta lennähtää ilmojen teille. Mahdollisuus oli varmaan mitätön, mutta olemassa siis kuitenkin. Tuota siis entraamaan, jotta voisin vielä aamupäivällä aloittaa oikeat hommat. Mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Kärryn sisämitoiksi on ilmoitettu 125 x 270. Olin ostanut filmivaneria 2 kpl 125 x 250. Joutuisin siis tekemään 20 sentin jatko-osan. Ja vahvistamaan jatkoksen alapuolisella levytyksellä. Helppo nakki. Vanha pohjalevy lähti pois vetämällä. Kun ei nostanut kovin ylös vetäessä. Kärryn laidoissa nimittäin oli rautaiset kiinnityslenkit. Levy ei noussut lenkkien yläpuolelle, eli se oli tosiaan vedettävä. Rälläkällä poistin parit kehikossa vielä olevat niitit ja ruuvit. Kun levy oli pois, paljastui alta siis runkorakenne. Siinä oli sellaisia tukirautoja, että alkuperäiset suunnitelmani heittivätkin häränpyllyä. No, ei siinä mitään. Muutetaan suunnitelmaa. Aloin sitten työntämään täyttä levyä paikallensa. Eihän se tietenkään mahtunut! Levyn leveys oli jämpti 125 senttiä, mutta kärryn ei. Keulasta ja perästä mittasin 3 milliä pienemmät lukemat. Eli levyä höyläämään. (Onneksi tajusin ottaa nuo millit höyläämällä eikä sahaamalla). Ensimmäiset millit eivät auttaneet. Puoli senttiä kuitenkin jo riitti. Tiukkaa teki, mutta eipä ole levy ainakaan helposti irtoamassa. Porasin reiät levyihin ja samalla palkkeihin. Väänsin porautuvat ruuvit hieman ahtaisiin reikiin. Tein 20-senttisen jatkopalan. Alle levyjen kappaleet tueksi. Mietin myöskin sitä, että jospa tekisi sen sauman johonkin keskemmälle. Päädyin kuitenkin 20 sentin jatkoon siellä keulapäässä. Sille kohdalle ei todennäköisesti tule juuri koskaan merkittävää painoa. Keskellä sauman kestävyys olisi kovilla. Viimeisten ruuvien jälkeen päätylaudat kiinni ja sillä selvä. Tulihan siitä hieno ja entistä vahvempi. Vanha levy oli ohuempikin! Kello oli jo 14:00, kun lopettelin. Se siitä "pikku" hommasta!

Kylvin kasvihuoneen astioihin viittä eri vihannesta. Ei hengenpitimiksi, mutta jos saadaan jotakin vihreää pöytään, olen tyytyväinen. Viime kesänä onnistuttiin hyvin. Tillit vain olivat heikoilla kantimilla. Sitä lajia oli kuitenkin edelliseltä vuodelta kuivattuna ja menekki kesti välivuoden.

Aino puuhasi pihalla jatkuvasti. Kevätharavoinnin lisäksi taisi yksi kukkapenkki muuttaa kokoaan ja muotoaan. Kannoin jonkun ämpärillisen kasteluvettä lähemmäs työmaata, jossa nurmikkokin sai uutta siementä. Virittelin myös vesipumpun saunaan. Sähköpumppu sai vielä odottaa. Ensi kerralla sitten.

Sunnuntaina vaihdoin muutaman ruuvin peräkärryssä. Ne olivat karvan verran lyhykäisiä ja siksi vaihdettava. Eivät olisi pitäneet kauan. Kastelin eiliset kylvökseni. Eilen vettä kului 20 litraa, jotta sain mullat märäksi. Nyt riitti jo litranen.

Hieno alkukesäinen viikonloppu oli saanut ihmiset hereille. Veneitä alkoi liikkumaan järvellä ja monet kalamiehet virittelivät pyytöjään. En vielä laittanut moottorivenhoa vesille. Soutupaatin laitoin ja vein sunnuntaina katiskan siihen lähietäisyydelle. Tällä kertaa laitoin muutamat havunoksat ahventen riemuksi. Joskus se on tehonnut kutuahvenille. Ei kuitenkaan aina.

Kyllä nyt meilläkin lämpöä piisasi. Ihan liiaksikin. Perjantaina jäätiin vielä niukasti alle 20 asteen. Lauantaina ja sunnuntaina reippaasti yli. Hellerajasta jäätiin asteen verran. Pihan mahtikinos ei ole vaan tietääkseenkään vallitsevista olosuhteista. Sunnuntaina se pullisteli vielä 60 senttiä vahvana. Ja kovana. Kaadetun pihakoivun kanto puskee mahlaa niin, että kannon tyvi on laajalti märkänä. Osin mahla on värjäytynyt pinkiksi. Perhoset siinä viihtyvät, vaikka mahlan sokeripitoisuus on tosi vähäinen. Kesän lähestyminen näkyy myös koivuissa. Parissa päivässä hiirenkorvat ovat tirskahdelleet auki. Pokse vain käynyt. Kotimatkalla näkyi hyvin, kuinka kuivilla mailla lehti jo vihersi kunnolla. Jänkkärannoilla koivut olivat vielä harmaita. Niinkuin Tornion seutuvillakin. Torniossa meren läheisyydellä on suuri vaikutus. Toki meilläkin taloyhtiössä ruoho on jo leikkuurajassa etenkin tien laidassa.

Maailma on täynnä kummallisuuksia. Minä en ole sellainen, vaikka kummajainen voin ollakin. Kummallista oli se, että pois lähtiessämme oli puomi lukossa. Ja Tarralla kolme autokuntaa. Jäimme epätietoisuuteen asian johdosta. Eiköhän tuokin pian selvinne.

Torstai, 16.5.2019 

Oli vielä yksi Kemin keikka. Edestakaisia kilometrejä yli 50, perillä 5 minuutin porinatuokio. Meinattiin käväistä Jyskissä lakanakaupoilla, mutta olimme 50 minuuttia liian aikaisessa. Suunnaksi sitten Tornio ja Intersport. Sekin odotteli vielä klo kymmentä, joten kurvailimme kaupungintalolle äänestämään. Sieltä pyörähdimme kauppakeskukseen. Cittarista viikonlopun eväät ja sieltä Aino löysi myös ne tarvitsemansa lakanatkin. Palattiin vielä kerran Hallituskadulle. Aino asteli Intersportiin. Minulla suuntana pikasuutari. Sieltä sitten lopultakin sain tilattua pieniä numeroita. Isothan hankin jo eilen. Kotimatkalla tankkaus. Yleenä viikon ajot ajan noin 14 litralla. Nyt tankkiin mahtui yli 40 litraa. Viikko on ollut poikkeuksellinen ja ensi viikolla palattaneen normaaliin päiväjärjestykseen.

Juotiin päiväkahvit. Ja eipähän päivän ohjelma ollut vielä läheskään siinä. Lähdin uudelle kierrokselle. Kärry hinauksessa. Ensin Motonettiin. Peräkärryn kiinnike on ollut vuosikaudet melkoinen murheenkryyni. Sattumoisin tuli nyt mieleeni hoitaa asia. Kävin hakemassa varaosan. Eipähän todellakaan kallista ollut! Sitten jatkoin Tamppiksen puutarhapuolelle. Sieltä nappasin kyytiin kymmenen säkkiä multaa. Hoksin myös kaapata kainalooni pikku pussillisen siiklin siemeniä. Tälle kesälle on tarkoitus kylvää pottua minimaalisen vähän. Maistiaisia tuoreeltaan, ei talvipottuja ollenkaan. Potut ovat syksyllä halpoja ostettavia. Turhaa stressata itseään kuokkimisella. Kun lisäksi usein sato on jäänyt onnettomaksi. Sitten vielä viimeiseen paikkaan eli Lakkapäälle. Ihan alkajaisiksi jätin ajoneuvoyhdistelmäni pihalle parkkiin. Ihmettelin, että mitkähän bileet nyt on, kun sopivaa kahden ruudun paikkaa ei meinannut löytyä. Kävin kävelemässä noutohallissa aikomuksenani paikallistaa ne muutamat jutut, joita olin vailla. Nehän löytyivätkin näppärästi, kun minua tuli jelppimään nuori miehenalku. Sanoin, että tulen tuossa tuokiossa kärryn kanssa hakemaan nuo levyt. Poika oli odottamassa ja oli kaverinkin saanut matkaansa. Kamppeet olivat niin nopsaan kärryssä, ettei koskaan!! Hittolainen, meno parantunut täälläkin! Ajoin kuormani pihan puolelle ja ryhdyin sitä sitomaan. Olin järjestellyt alkuun multasäkit niin, että niitä oli hieman enemmän kärryn vasemmalla reunalla. Kun kärryn leveys on 125 senttiä ja leveimmät filmivanerit olivat 125 leveitä, en halunnut levyjen juuttuvan kärryyn. Levyt siis lastattiin hieman vinoon. Lopuksi peräkontista vielä parit säkit levyjen päälle oikeaan reunaan tasapainottamaan kuormaa. Sitten sopivasti liinoja siteiksi. Sisältä hain pikku paketin erikoisruuveja. Siellä näytti olevan makkaratarjoilua. Jopas ilmainen kyrsä oli kerännyt nälkäiset koolle! Ja minä kotiin sitten iltapäivän viettoon. Ainolla oli Puruveden muikut jo paistumassa. Hyviä olivat. Suihku maistui vähintäänkin hyvältä.

Rouvilla taas peli-ilta. Vaihteeksi Kivirannalla. Keksinpä sillä aikaa tekaista sellaista pitsaa, jota voisin väittää peräti ainutlaatuiseksi. Minulla on talvipyynnissä tapana ottaa ahvenen ja kuhan mädit talteen. Nehän ovat etenkin voissa paistettuina suurta herkkua. Pakkaseen oli kertynyt mukava annos moukkuja. Paistoin ne ensin kypsäksi. Sitten pitsan päällysteeksi. Kun pitsaa tuli täysi pellillinen, mahtui muutakin täytettä mädin viereen. Illalla maistiaiset ja hyvää tietenkin oli.

Viikolla, kun maksoin joitakin laskuja, huomasin, että kaikki ovat maksaneet minulle osuutensa aurauksesta. Kiitän ja kumarran. Meillä on nyt ollut kaksi peräkkäistä kovaa lumitalvea. Ja auralla on ollut töitä. Kyllähän se olisi oikeus ja kohtuus, että olisi muutamia vähälumisiakin silloin - tällöin. Tai ainakin niin, että tulisi lunta kerralla eikä jatkuvalla syötöllä.

Huomenna eli perjantaina taas mökille meno. Luvassa lämmintä. Toivon mukaan jaksaisi kuitenkin jotakin puuhastella.

Keskiviikko, 15.5.2019 

Päivän virallisen ohjelman aloitti soitto Kemiin ihopolille. Ei siinä kummempaa, ilmoitin vain, ettei iholla ole testien jälkeen mitään reaktiota. Mitä tuo tieto siellä sitten merkitsee, ei ole tiedossani. Kortisoneja testailtiin. Löytyy nyt ehkä joku kortisonityyppi, jolle en ainakaan ole allerginen.

Ainon kanssa hinattiin peräkärrykuorma Jäkälään. Eilisillan purkulautoja ja haravointijätettä. Koivun oksiakin. Sitten kotiin tekemään uusi kuorma. Se vietiin Työvoimalasäätiöön. Potkukelkoissa oli liikaa puuta ja ottivat pirulauta maksun! Ei paljoa, mutta kuitenkin.

Tein sitten iltapäivän puolella itsekseni pienen kierroksen. Apteekista hain voideseokseni. Käväisin moikkaamassa isännöitsijää. Vierailin lukkoliikkeessä ja K-Raudassa. Jälkimmäisestä sai hankittua ykkösen ja kakkosen. Lukkoliikkeestä sai hyvän vinkin. Asiat etenevät.

Mökille mennään ilmeisesti vasta perjantaina. Torstaina pitää jo alkaa varustautumaan. En ole juurikaan ehtinyt ajattelemaan mökkihommia. Peräkärryyn kuitenkin pitäisi löytää jonkunlainen tarvikekuorma. Mukavaa taas päästä asiaan!

Tiistai, 14.5.2019 

Tulipahan nukuttua ensimmäinen yö uusilla patjoilla. Jo vain se meni yö keveästi. Heräämisen jälkeen oli aikaa melkoisesti, sillä ihopolille oli aika vasta kymmeneksi. Ihopolilla aikaa kului minuutti tai kaksi. Halusivat itse nähdä käsivarren, oliko reaktioita tullut 24 tunnin kohdalla. Eihän niitä ollut. 48 tunnin tuloksen saan sentään hoitaa puhelimitse. Kotiuduin apteekin kautta. Apteekki tekee erään seoksen, mutta en saanut sitä vielä mukaani.

Ainon kanssa pakattiin Jäkälään vientiä varten peräkärryyn  vanhat patjat, laskettelusuksia ja -monoja ja monta muuta asiaa, joiden määränpääksi oli päätetty Riukkajänkkä. Nätti homma. Paluumatkalla kauppa-asiat. Lähinnä talkoisiin kahvistelujuttuja.

Piti odotella viiteen asti, vaikka hyppysiä polttelikin. Sirpa oli jo päiviä sitten aloittanut talkoot. Oli mm. yksinään maalannut kaikki väliaitojen päällyslaudat kahteen kertaan. Nytkin työn touhussa jo päivällä. Mahtava ilma. Siirto tiistaille oli hyvä ratkaisu. Väkeä kertyi paikalle ihan mukavasti, vaikka monelle olikin tullut joku este. Tärkeintä ei olekaan määrä vaan laatu. Olin varsin positiivisesti yllättynyt siitä, miten pieni porukkamme osasi tarttua toimeen ja asiat tehtiin sukkelaan. Kaikille piisasi järkevää tekemistä, vaikka leipätyö ei välttämättä antanut eväitä näihin puuhiin. Poikkeuksiakin oli. Yhtäkaikki ... kiitokset kaikille. Mielestäni tällaisten yhteisten tekemisten summa on enemmän, kuin tehdyn työn määrä. Isompi anti tulee yhdessä tekemisestä ja toisiinsa tutustumisessa.

Pikku hommaa on yhä. Omalta kohdalta talkoot jatkuvat huomenna parin peräkärrykuorman viemisellä. Ensimmäinen kuorma on menossa Jäkälään ja on jo pakattuna kärryyn. Toiseen lastaan nimettömät polkupyörät ja potkukelkat ja rikkinäisen ruohonleikkurin. Se kuorma menee Työvoimalasäätiön keräyspisteeseen. Sitten onkin jäljellä lupaamani numeroinnit. Ihan tulipalokiirettä ei onneksi ole.

Maanantai, 13.5.2019 

Oli vaihteeksi aika iholääkärille. Eipä siellä juuri apuja tarjottu. Enpähän kyllä odottanutkaan. Trexan tuplataan. Maksa-arvot laskeneet jo viisseiskaan. Kuukauden kuluttua saman verran lääkkeen lisäystä, ellei maksa sano sitä ennen poks. Eipä se tietenkään. Jotenkin vain tuntuu siltä, että ei enää jaksa uskoa tilanteen paranemiseen. No, onhan huonomminkin ollut. Mennään päivä kerrallaan. Lääkärin jälkeen oli vielä jotkut allergiatestit. Huomenna vielä mentävä näyttämään testien tuloksia. Eipä kai niissä mitään....

Syötiin. Kantarellikerma sopi muuten loistavasti kanan kanssa. Käytiin parit kauppareissut. Käytiin myöskin Ikean palvelutiskillä varmistamassa miten palautushomma pelaa. Juotiin kahvit välillä ja sitten alettiin pakkaamaan patjaa. Pyöriteltiin se yhdenlaiseen muoviin. Ei siitä komea paketti tullut. Ei ollut tarviskaan. Olin varannut tuliterän kevytpeitteen ja levitin sen peräkärryn pohjalle. Siihen nostimme patjan ja kääntelin pressun reunat sopivasti patjan kyljille. Liinalla paketti vielä löysähkösti kiinni. Palautus Ikeassa hoitui nopsaan. Korvaava patja löytyi myös. Ostettiin sitten - kun vauhtiin päästiin - myös parisänkyyn uudet patjat sekä sijauspatjat. Ja siihen peli poikki. Yllätykseksi itsellenikin, saa Ikea/Haaparanta täydet pisteet. On jopa mahdollista, että käväisen siellä tarvittaessa uudelleenkin!

Oli alunperin suunnitelmissa, että nyt, maanantaina klo 17:00 alkaen, pidettäisiin pienet talkoot taloyhtiössä. Sunnuntaina vilkaisin sääennustusta. Koko maanantaiksi luvattiin sadetta. Talkoot muutettiinkin tiistaille. Lätkäfaneille hyvä uutinen. Ennuste sateesta toteutui. Mukavampi itselläkin katsella Suomen peliä, kuin touhuta sateessa. Hyvä peli, vaikkei täysiä pisteitä tullutkaan!

Viikonloppu, 10.5.2019 - 12.5.2019

Perjantaina aamulla pähkäiltiin vielä sitä uutta sänkyä. Taitaa käydä niin, että patja on käytävä vaihtamassa. On viime aikoina moni asia mennyt niin, kuin ei olisi pitänyt. Useimpien osalta asiat ovat korjattavissa, vaikkakin aiheuttaa turhaa harmia. Jotkut asiat eivät edes ole enää omissa käsissä. Aika näyttää, jos näyttää!

Mökillä puolilta päivin. Ulkona +13, sisällä +4. Eli kamiinaan kyhyt ja jääkaappi tulille. Jäät yhä järvessä, mutta olivat siirtyneet pohjoista kohti jonkin matkaa. Kelkkareittini verkoille pohotti muuta jäätä valkoisempana. Olisikohan ollut parikymmentä metriä eri paikassa talviseen verrattuna. Vastarannan saarissa oli rantakiville kasautunut hieman jäätä. Omalla rannalla rantaporeita. Vähän aukkojakin, kun jääkansi oli liikahtanut.

Kirjosieppoja kuunnellen yritin käynnistää aggregaattia. Eihän se lähtenyt tulille. Vaikka varavirtaakin oli rutkasti. Otettiin pienet välipalat ja jatkoin harrasteluani. Uudella tulppa-avaimellani sain nitkuteltua tulpan irti. Jotakin kertoi se, että tulppa oli täysin kuiva. Minulla olisi ollut pilottia, mutta päädyin ronskimpaan menetelmään. Lorautin bensaa suoraan sylinteriin ja laitoin nopsaan tulpan paikalleen. Kyllähän tila oli tällaisille sormille ahdas ja tulppaa liki mahdoton sormilla pyörittää. Mutka-avaimella homma oli myös työläs, mutta ajan kanssa se onnistui. Parasta oli se, että kone näin käynnistyi. Jostakin olin lukenut vinkin. Jos käynnistäminen on hankalaa, kannattaa laite sammuttaa ryypyllä. Laitoin ryypyn päälle, eipä se aivan sammuttanut. Virta vielä pois ja niin sammui. Ja jatkossa käynnistyi mallikkaasti. Tuohon tulpan vaikeaan avaamiseen ja kiinniitämiseen on suunnitelma, jota voin kokeilla. Tuo nivelavain ... sillä tietenkin avaus käyntiin ja sitten myös viimeinen kiristys. Kun tulppa on kohtuullisen löysässä, voisi ratkaisu olla vahva kumiletku, jonka saisi työnnettyä tulpan valkoisen osan päälle. Sitä pyörittäen voisi homma käyttää nopeammin.

Illalla kiekkoa. Naapurit sen jälkeen kylässä. Oikeastaan mukavat porinat pitkästä aikaa! Alkoi kunnon sade ... jokohan jäille tulee lähtö?

Sade loppui aamuksi. Kaikkialla oli kuitenkin vähintäänkin märkää. En alkanut hanskoja kastelemaan, vaan menin verkkovajaan. On tulossa aika, että se taas muuttuu kasvihuoneeksi. Joten selvittelin siellä roikkuneet talvipyyntiverkot. Ne olivat jo täysin kuivuneet kevään mittaan. Ei niissä kovin pahoja suttejakaan ollut ja sotkut selvenivät kohtuuvaivalla.

Minulla on kaksi varsinaista lumilapiota. Alumiinikuupalla. Toiseen olen aikanaan kötystänyt varren, joka on  parikymmentä senttiä alimittainen. Ja kiinnitysruuvitkin löysällä. Jostakin minulle oli jäänyt kahvallinen varsi. Muutin sen alimittaisen paikalle ja avot: nyt on kaksi toimivaa lapiota. Päivällä max +8 astetta. Jään yläpuolella usvaa. Sieltä se kantautui rannallekin. Oli aika koleaa ulkona. Vaikka lumilapioita nyt olisi, eivät kinokset ole lainkaan lapioille suosiollisia. Ne ovat yhä kivikovia. Ja aika mahtavia. Metsässä on vielä koskematonta lunta. Varjopaikoilla reilustikin. Menee vielä aikaa, ennen kuin kesä tulee. Aino harkkaili lumen alta paljastuneita alueita. Kaikkea ei vielä pystynyt!

Sunnuntaina aamuyöllä tuuli kääntyi pohjoiseen ja voimistui. Tuli myös rankka sade. Olin varma, että jäille tuli noutaja. Eipä tullutkaan. Jäät liikahtivat takaisin sen, minkä ne olivat siirtyneet aiemmin. Mustaa alkoi jää olemaan. Ajan kysymys se on! Jäiden lähtö.

Otettiin peräkärry matkaan Tornioon. Sillä kun olisi viikolla hieman käyttöä ja jotakin mökillekin pitäisi paluukuormassa saada. Vietiin Pessalompolon metallinkeräykseen vähän kampetta, kun kerran oli se kärry hinauksessa. Kyllä oli hieman surullista katsoa, mitä kaikkea ihmiset olivat vieneet metallin keräykseen. Ongelmajätteistä lähtien.

Kun perjantaina ajeltiin mökille, näkyi teiden varsilla useita koppeloita. Kun sunnuntaina ajeltiin kotiin, näkyi koppeloita vieläkin enemmän. Kyllä on vahva lintukanta. En laskenut koppeloita, mutta paljon niitä oli. Lisäksi nähtiin jänis, pyy, fasaani, 2 teertä, 3 sepelkyyhkyä ja iso liuta sorsalintuja. Lisäksi tietenkin elukoita, jotka eivät kuulu metsästettäviin lajeihin. Etenkin kahlaajia pelloilla. Tuo fasaani kohdattiin Raumolla. Siltä puuttuivat kokonaan ne pitkät fasaanikukon pyrstösulat. Täytyy sanoa, että olihan se aika hassu näky tuollaisena töpöhäntänä!

Torstai, 9.5.2019

Keskiviikkona rahtarifirman poikien kanssa sovittiin, että 9-10 välisenä aikana torstaina olisi toimitus. Hieman yli yhdeksältä saapui auto, saapuivat miehet ja saapuivat paketit. Nostin paketit sisälle suojaan. Ei kyllä ollut sadetta tiedossa, mutta sisällähän kokoaminenkin on tehtävä.

Aloitin pakkausten purkamisella. Oli kuitenkin tiedossa, että haemme vielä Ikeasta 90-senttisen petauspatjan. Heti kun aukeaa eli klo 11 Suomen aikaa. Lähtökahvit juotiin ennen reissuja. Ikean reissun voi tehdä nopeastikin. Kunhan vain on varaston hyllyt ja osastot tiedossa. Emme nytkään olleet sisällä Ikeassa kuin muutaman minuutin. Jatkoimme pikku ostoksilla vielä kotimaan puolella. Sitten kotiin.

Ikean huonekalujen kokoamisella on tietynlainen maine. Reippain mielin aloin kuitenkin puskemaan vasten oletettuja vastoinkäymisiä. Ei niitä vastoinkäymisiä tullut. Suurin ongelma taisi olla se, että aikaa kului tolkuttomasti. Osia oli hirmuisesti, etenkin kun laskee mukaan kaikki metalliosatkin ruuveista ja aluslevyistä lähtien. Osin työn hitaus johtuu siitäkin, että joka asiaan ei voinut käyttää akkuruuvinväännintä apuna. Mukana oli oma työkalu. Ohjeet ovat jännät. Ei ole lainkaan kirjallisia ohjeita. Vain kuvia, joilla on järjestys. Joillakin kuvilla pyritään jopa sanomaan, että miksi joku asia tehdään näin tai miksi ei saakaan tehdä noin. Ohjeet ovat globaalit ja ohjeita ei tarvitse kääntää eri kielille. Vain yhdessä kohdassa piti miettiä hetken verran. Tajusin lopulta oikean asennustekniikan. Ja alkuillasta kaikki oli valmista. Ohjeille antaisin kouluarvosanan 9,5. Turhaan ovat huonossa maineessa. Yhtäkään osasta ei jäänyt uupumaan. Ylitse jäi yksi puutappi ja yksi aluslevy.

Sitä saa, mitä tilaa! Kun tuotteet oli valittu netin hinnastoista, oli saadussa kamppeessa hieman yllättäviä piirteitä. Jälkikäteen on helppoa olla viisas. Yöunet voin menettää muista syistä, en tämän vuoksi. Paitsi että ...

Huomenna päästään taasen mökille. Ihan jo alkaa jännittämään, mikä on lumi- ja jäätilanne. Taukoa edellisestä käynnistä on hieman ja muutosta on tapahtunut.

Keskiviikko, 8.5.2019

Kun minihuoneen miniremontti oli eilen valmistunut, ehdotin Ainolle Ikean reissua, jotta saataisiin remontti myös kalusteiden osalta valmiiksi. Passasihan se. Aamulla maa oli ollut valkoinen uudesta lumesta, mutta vielä aamupäivällä lumi oli sulanut ja tiet kuivia. Kun halusimme selvitellä kuljetushommia, mentiin ensin asiakaspalvelutiskille. Netistä ei niin hyvää ja oikeaakaan tietoa saanut, kuin tiskiltä. Ja mikä parasta: reaalimaailmassa kaikki olikin helpompaa ja edullisempaakin. Siinä saatiin samaa kuumaa tehdä tilaus ja maksaakin. Keräily ja toimitus kotiin Ikean toimesta. Torstai-iltapäiväksi eli huomiseksi luvattiin. Illan suussa tuli soitto: kävisikö toimitus aamusta? No, aina vain parempi!

Käytiin pieni kauppareissu. Apteekkiinkin oli asiaa. Kävin vielä erikseen taloyhtiön asioilla, mutta en löytänytkään liikettä. Uusiksi huomenna? Yksi asia on osoittautunut yllättävän hankalaksi toteuttaa. Sain aikaiseksi illan päälle talkootiedotteen. Hommaa on jonkun verran. Ei onneksi mitään kovin työlästä määrää. Ei niissä hommissa kenellekään taida edes hiki tulla. Talkoita ei meillä ole ollut vuosiin, vaikka kevätyhtiökokouksissa niistä aina on puhuttu. Vaikea saada porukka osallistumaan.

Nyt saamme alkaa odottelemaan uuden hallituksen syntyä. Esitys pohjaksi on tehty. Ei tuo nyt aivan vaalitulosta peilaa. Eikä oikein pidä paikkaansa puheet ja lupaukset, joita vaalitaiston aikana ja jälkeenkin on saatu kuulla. Eipä silti, kyllä tuollakin pohjalla politiikkaa tehdään! Se on ainakin varmaa!

Kun huominen on tassuteltu, lienee vaihteeksi aika mennä viikonlopuksi mökille. Kyllähän siellä hommaa piisaa ja taitavat nuo pyrytkin olla ohitse. Lunta ja jäätä siellä vielä on, mutta ovathan tiet ja pihat kuitenkin sulat!

Tiistai, 7.5.2019

Kyllähän se on niin, että kun jotakin aloittaa, niinkuin tuo pikkuhuoneen remppa, ei sen kanssa halua turhia aikailla. Niinpä sitten olin tarkistuspaklaamassa pienelle kuopalle kuivuneita illan tekemisiä jo ennen aamupalaa. Maalailin sitten puolille päiville asti. Siinä vaiheessa vaihtui maalattava seinä ja maali oli melkolailla lopussa. Juotiin kahvit. Kävin sitten hakemassa litran purnukan samaa maalia. Samalla kyselin niitä numerojuttuja, jotka minun olisi asennettava talon päätyyn ja autojen lämmitystolppiin. Pieniä ei ollut ja isoista puuttuivat ykköset. Ei siis tullut kauppoja.

Kaadoin noutamani litran purkillisen aiempaan, 3-litraiseen pyttyyn ja sekoitin vanhat ja uudet sekaisin. Loppu maali näin ollen tasalaatuista. Iltapäivällä maalaamisen keskeytti hetkiseksi mahan täyttäminen. Äkkiäkös tällaisen pikku säkin täyttää! Lopulta maalausurakka valmistui. Kaadoin jämämaalit litran astiaan. Purkki tuli likimain puolilleen. Eli vielä olisi parille neliömetrille pinnoitetta. Pesin työvälineet. Raivasin muutenkin työmaata. Asensin jalkalistat paikoilleen. Ruuvasin peitelevyt pistorasioihin ja katkaisijoihin. Asensin pöydän ja laitoin TV:n ja digiboxin johdot paikoilleen. Nyt vain odottamaan hetkeä, jolloin saan aikaiseksi uuden sängyn noudon!

Suihku helpotti oloa. Liekö hikoileminen vai maalihuurut (lateksi) vai liisterijäämät .... joku kuitenkin laittoi naaman kukkimaan. Muuallakin iho-ongelmia. Onneksi nyt lienee sellainen hetki, että iho saa lepoa erilaisilta altisteilta.

Eukoilla peli-ilta vaihteeksi meillä. Hyvät kahvit sain ohessa minäkin. Maalausurakka meinasi ottaa voimille. Pakko köntsähtää körmylleen normaalia aiemmin.

Maanantai, 6.5.2019

Olipa taasen vaihteeksi labra. Olin sen verran ajoissa valmiina, että ajattelin käväistä lautatarhan puolella rautakauppaa. Sain kuitenkin kaipaamani sijaintitiedon palvelutiskiltä ja vältyin turhalta kiertämiseltä. Otin kotiin silotetta, jolla on tarkoitus piilottaa ruuvien ym. reikiä ennen maalausta. Kassalla korjasin myös taloyhtiön laskutusosoitteen. Siinäpä meinasikin tärväytyä aikaa, kun piti löytyä erilaisia sähköpostiosoitteita ja yhteyshenkilöitä ja puhelinnumeroita. Ehdin kuitenkin jopa ennen varattua aikaa. Ja ennen varattua aikaa olin jo tuolissa luovuttamassa verinäytteitä.

Kotona Aino oli jatkanut aloittamaani tapettien poistoa. Kovaksi hommaksi totesi. Vaihdoimme vuoroa ja jatkoin siihen asti, kun oli ruuan aika. Wapputiedotteessa olin tiedustellut halukkuutta talkookamppeiden noutoon. Nuoria miehiä yhtiössämme piisaa, mutta tällä kertaa en saanut heistä yhteenkään liikettä. Kärry oli kuitenkin luvassa lainaan. Ja kun minun lisäkseni oli kaksi henkilöä, saimme kuorman toimitettua perille. Sahasin sitten väliaitojen päällyspuut määrämittaan. Maalaus voi alkaa.

Kotosalla jatkoin tapetin poistoa. Kovasti teki mieleni saada tapettihomma valmiiksi illan päälle. Niin sitten sainkin. Kahdeksan maissa aloin kittaamaan kuoppia. Homma yöksi tauolle.

Sunnuntai, 5.5.2019

Käväisin pienen kauppareissun aamupäivällä. Olisin käynyt myös rautakaupassa, mutta nythän on sunnuntai ja monet sellaiset liikkeet kiinni. Palatessani kotiin se alkoi. Lumisade. Ajoittain lunta tuli reippaasti. Paksu, valkoinen kerros peitti maata. Ilma oli hieman plussalla, joten sulaminenkin alkoi liki välittömästi.

Päätettiin pikku hiljaa aloittaa ylhäällä rempan valmistelut. Tyhjennettiin huonetta. Laitoin jotakin paikalliseen nettimyyntiin hintaan: ilmainen. Oli vain lievää kiinnostusta. Kohtalona sohvalla ja hyllyllä uhkasi olla kierrätyskeskus. Kävi kuitenkin niin, että jollakin oli sopiva tarve ja hän käväisi kalut noutamassa. Molemmille hyvä mieli!

Lumisadekin siinä loppui. Rupesin poistamaan remonttihuoneesta listoja. Samoin poistin rasioiden ja katkaisijoiden peitelevyt. Seiniin oli ruuvattu lamppua ja naulakkoa, ne poistin myös. Sitten oli aika ryhtyä poistamaan tapetteja. Huoneessa oli systeemi niin, että seinän yläosa, noin 60% oli elefanttikuivioista tapettia ja alaosa hillittyä ja melko tasaväristä. Tapettien rajalla kulki vaakatasossa puulista. Aloitin yläosasta. Suihkutin tapettiin vettä. Annoin hetken ässehtiä. Eipä meinannutkaan irrota. Tapetti ei kastunutkaan läpi niiden vaaleansinisten ja -punaisten elefanttien kohdalta. Norsut piti nirhata väkivalloin pois ja alta paljastunut paperi oli kasteltava uudestaan. Kyllä se lopulta antautui, mutta tiukassa se vieläkin oli. Etenin yläosaa puolentoista metrin verran ja päätin kokeilla alaosaa. Siinä vasta luja vastus oli. Yhden tapettileveyden jälkeen oli jo muista syistä aika lopetella. Hieman myös mietitytti ne liima-aineallergiat. Onkohan liisterissä minulle haitallisia allergeenejä? Oli miten oli, mutta olkapäähän se rappaus yläreunasta kävi kuitenkin kipeästi. Ja varmaa on, että meneehän minulla aikaa noiden tapettien kanssa.

Uusi tv- ja nettisysteemi on ollut käytössä nyt sen aikaa, että voi jo jotakin sen tiimoilta arvella. Onhan siinä esiintynyt muutamia omituisuuksia. Pari kertaa on tv mennyt pimeäksi. Kerran katosi ääni kokonaan. Joskus kuva on pysähdellyt. Ei pitkäksi aikaa. Juuri vain niin, että sen on huomannut. Epäilen suurimmaksi (ja ehkä ainoaksi) syyksi ongelmiin sitä, että reitittimen ja digiboxin välinen langaton yhteys ei pelaa kunnolla. Siinä on yläkerta vastaan alakerta. Ja välissä 25 senttiä teräsbetonia. Hieman ongelmallinen tilanne. Laitteissa on eräs ominaisuus, jota suuresti ihmettelen. Molemmissa purkeissa nimittäin palaa valot melko kirkkaasti. Reitittimen valot valaisevat pimeän huoneen niin, että ei ainakaan tarvitse valoja sytytellä, jos tulee yöllä tarve käydä  jossakin. Kyllä vähempikin kiilu piisaisi niille reissuille!

Lauantai, 4.5.2019

Kun tässä aamusella katselin kämmeniäni, niin eihän siinä paljon ilon aiheita mieleen tullut. Keväämmällä ihotilanne tuntui pikku hiljaa paranevan. Kuitenkin Pääsiäinen teki muutoksen. Alkoi uudet kutinat. Vanhat pahenivat. Pienet haavat sormissa alkoivat aukeamaan. Jo miltei parantuneet ihottumaläiskät alkoivat laajenemaan ja paksuuntumaan. Huulten kutina oli ollut kadoksissa. Naama oli ollut siisti. Päänahka oli ollut ok. Kaikki alkoi nyt uudestaan. Tuo sormien haavahomma estää tai rajoittaa moninaiset toimet. Pelkkä vesikin on pahasta. Kaikkein ikävin asia on kuitenkin nyt nämä huulet. Armoton kutina huulten reuna-alueilla. Pientä haavaumaa. Kirvelyä. Syödessä oikein kunnon kirvelyt, maustetut ja suolaiset etenkin haittaavat. Mökillä yleensä nämä vaivat pahenevat. Toivottavasti tämä vapaa viikonloppu helpottaa tilannetta. Helpottaa tämä ainakin hieman tuota olkapäätä. Siihen kun sattuu vähän asia kuin asia. Jotensakin merkillinen asia sormihaavoissa on se, että haavat ilmestyvät 99-prosenttisesti samanaikaisesti molempiin käsiin. Peilikuvina eli vastaaviin paikkoihin. Tällä hetkellä pahimmat haavat ovat keskellä peukaloiden sormenjälkialueita. 

Keksittiinhän sitä lauantai-aamulle jotakin tekemistä. On ollut mielessämme uusia hieman kalusteita yläkerrassa. Sänkyjä lähinnä. Samalla tulisi hoidettua muunkinlaista järjestelyä. Onneksi on netti. Saimme etsittyä sopivanlaista punkkaa ja patjaa. Eri liikkeistä. Ulkomaita myöten. Samalla alkoi selkenemään muutamia eri toimitusvaihtoehtoja. Tästäpä on hyvä jatkaa!

Ajateltiin sitten, että jospahan käytäisiin ulkona syömässä. Eipähän sellaista toimintaa olla paljoa harrastettu. Kun ei olla mitään kokeneita ruokavieraita ravintoloissa, mietittiin pitäisikö tehdä oikein pöytävaraus. Päätettiin, ettei tehdä. Riskillä mennään. Autoa ei saatu parkkiin ihan lähelle. Saapasteltiin sisälle ja tiskin ääreen tilaamaan. Olin jo kuolaa valuen kuvitellut mielessäni kunnon paksun, verisen pihvin. Tilasin tietenkin härkää, kun se oli yksi kolmesta pihvivaihtoehdosta. Muut kaksi olivat kana ja lohi. Kaikkiin sai valita samat lisukkeet ja kastikkeet. Härkää ei sitten ollutkaan. Eivät kuulemma olleet onnistuneet saamaan??? Aino valitsi lohen. Sitä löytyi. Minä sitten valitsin sen kolmannen vaihtoehdon. Eli 2-jalkaista siipihärkää. Mentiin saliin. Silmäiltiin ja etsittiin vapaata pöytää. Ikkunan vierestä löytyi vapaa, kahden hengen pöytä. Itse asiassa kun katsottiin tarkemmin, olivat kaikki pöydät vapaita. Annoksia odotellessamme tuli toiseenkin pöytään asiakkaita. Ruoka oli ihan ok. Ja eikä kallistakaan. Näköala oli hieno. Ravintolakierroksemme jatkuu kuitenkin jatkossa jossakin toisessa paikassa.

Illan suussa viimeinen ja tietenkin ratkaiseva ottelu. Tätä kirjoittaessani 2. erä ohi ja tilanne 1-1. Kolmannen erän ensimmäinen maali tulee ratkaisemaan. Jos 3. erä maaliton, en osaa arvata voittajaa. Mahdollisuudet tasan. -- Nyt pelattu 60 minuuttia. Molemmilla ollut hetkensä. Kurri-palkinto odottaa, kumpi molari sen saa? -- Ja peli päättyi. Mahtavaa HPK.

Olisi hauska tietää, kuinka iso säde pitäisi piirtää, että alkaisi löytymään muitakin HPK-faneja. Olen yleensä aika yksin täällä fanittamassa Kerhoa. Jostakin käsittämättömästä syystä täällä kannustetaan Kärppiä! Ja Keskustaa. Ota näistäkin selvää!

Pitkin iltaa oli aina välillä aikaa selailla netin kautta Ikea/Haaparannan tarjontaa. Valinnan kohteeksi päätyneitten tuotteiden osalta. Kaikkea tarpeellista löytyi. Yhden kohdalla ei löytynyt hyllytietoja. Käskettiin ottaa yhteys henkilökuntaan. Mitähän sekin tarkoitti? Ikeasta taitaisi saada peräkärrynkin lainaan. Pistetään Ikea harkintaan!

Perjantai, 3.5.2019

Aamulla hyvin heikkoa lumisadetta. Vilkaisin sääennusteet ja tutkakuvat. Sadealueen heikko reunaosa oli juuri saavuttanut Tornion seudun. Idempänä oli lähestymässä se runsaampi pyry. Se oli kuitenkin vielä Rovaniemen takana meiltä katsottuna. Useammankin tunnin päässä. Sade olisi sitten ohi vasta illalla. Uusi lumisade tulisi sitten sunnuntaina aamuyöllä. Ei vieläkään tehty lähtöpäätöstä. Onhan tässä aikaa vaikka kuinka ja paljon!

Illalla olin saanut naapurista sähköpostia. Ei avautunut kuulemma spostin vappuliite. Pitäisi kai tallentaa liiteet Wanhassa Word-muodossa. Tai jossakin yleisessä muodossa. Voihan olla, että kaikilla ei ole edes Wordia. Ko. tapauksen hoidin tulostamalla ja viemällä paperin naapuriin heti aamupäivällä. Samalla reissulla tuli takapakkia lautakuorman kuljetuksen tiimoilta. Luvattu peräkärry on olemassa, mutta autosta puuttuu vetokoukku. Kukaan ei ole myöskään ilmoittanut ainakaan vielä mahdollisuudestaan osallistua kuljetuksiin. Onko vika spostin liitteessäni? Ei ole kuitenkaan kuulunut kuin tämä yksi tapaus, ettei liite olisi auennut.

Puolen päivän maissa alkoi lumisade sakenemaan. Lunta alkoi pikku hiljaa kertymään. Ei kuitenkaan asfaltille, se taisi olla sen verran lämmintä. Lumisade alkoi hiipumaan ennen neljää. Kumpikaan meistä ei ehdottanut mökille lähtöä. Sama siis jäädä pitkästä aikaa kotosalle. Vaikka Meltosjärven seutuvilla ei lunta ollutkaan sadellut. Iltapäivällä tuulilukematkin vaihtelivat alueella kympin kahta puolen. Ja tietenkin: vastaranta! 

Kun olikin luppoaikaa, välitin tiedot kunkin maksuosuudesta Tarrantien auraukseen. Ei näissä koskaan ole kummoisempia omituisuuksia ollut. Vaikka jokainen varmaan pitää kiinni viimeisistäkin ansaitsemistaan euroista, on laskut aina maksettu. Mitenkäs muutenkaan!

Oli oikeastaan ihan ok jäädä kotosalle viikonloppua viettämään. Mökillä ei näissä olosuhteissa ja keleissä olisi ollut mitään sopivaa tekemistä. Lähtökohtaisesti. Ainahan sitä tietenkin löytyy jotakin pientä. Ja onkohan aina tehtävä jotakin? Ei! Ja helpointa olla joutilaana .... kotona! Lauantaille voisi jopa keksiä jotain muuta, kuin sohvaa ja telkkua!

Torstai, 2.5.2019

Se on jännää tuo sään ennustaminen. Vielä jännempää on seurata ennusteita ja yrittää toimia niiden mukaisesti. Eilisiltana ennuste kertoi, että perjantaina olisi se lumisadepäivä. Tänään aamulla lumisade oli siirretty sunnuntaiksi. Puolilta päivin sade oli palautettu taas perjantaille. Ja todennäköisyys vähentynyt. Tee tässäkin nyt suunnitelmia viikonlopulle. Tai taloyhtiön lautakuorman hakemisesta. Laudat kun eivät saisi kastua ennen maalausta. Maanantaille olen ehdottanut kuorman hakua. Vastaukset tiukassa. Ajoittain tuo sään ennustaminen on varmaan vaikeaa. Ahvenet ja sammakotkin kun on unohdettu.

Niin, tuo mökille lähteminen on yhä epävarmaa. Ratkaistaan asia ilmeisesti vasta huomisaamuna. Käytiin kuitenkin kauppareissu sillä mielellä, että kaikkea sitten on, jos mökille mennään. Nyt lämmintä vain hitusen ja tosi kova tuuli. Tuulesta sääihmiset ovat varoitelleetkin. Kun lumialueet alkavat olla vähissä, lentää avoimilla paikoilla lehteä mielettömästi. Ainon harkkaama takapiha on vaarassa saada uuden lehtiannoksen.

Päivä - pari sitten huomasin, että remonttia kaipaavassa pyörävarastossamme repsotti yksi kattopelti. Räystäältä käänsin sen kohdalleen. Nyt iltapäivällä käväisin vilkaisemassa tarkemmin. Piti vain tarkistaa, onko pellit naulattu poimun pohjasta vai päältä. Ratkaisee siis hankittavien naulojen pituuden. Tunnustelin räystään alla ja taisi olla osa pohjasta ja osa päältä. Mutta ainakin siinä reunalla naulat olivat lankanauloja. Voi ihmisen käsi!

Aino lähti muorien peli-iltaan. Minä käväisin katsomassa Lakkapään noutohallissa, miltä kohdalta siellä löytyy meidän tarvitsemat puutavarat ja oikeat harkot. Liikkeen puolelta hain naulat ja kateruuvit. Aloin sitten katsomaan lätkää ja kotijoukkuetta tietenkin kannustamaan. Mahtava juttu. Altavastaaja-HPK vei sarjan seitsemänteen peliin. Raksilasta tulee kultaa... mutta kenelle? Pelit ovat olleet tasaisia ja vähämaalisia. Molemmat ovat voittaneet kerran vieraissa. Tulisikohan taas vierasvoitto?

Keskiviikko, 1.5.2019, vapunpäivä

Aattoillan viimeisenä tehtävänä lähetin tiedotteen asukkaille. Sähköpostin liitteenä. Vappuaamuna tulostin niitä vielä kaksin kappalein. Yhden arkistoon, yhden kiikutin postilaatikkoon. Yhdellä kun ei ole ollenkaan sähköpostia. Aika harvinaista tänä päivänä??!!

Radio on soitellut varsin hartaasti ja tauotta vappumusiikkia. On tullut torvisoittoa, on tullut työläislauluja. Joku huumoripitoisempi kipale on soinut välissä. TV:n vappuspesiaaleja on tullut Ullanlinnanmäeltä, mutta emme niitä vahdanneet. Aamiaiselle avasimme sillipurkin, vaikka ei sille ollutkaan mitään sen kummoisempaa syytä. Ei ollut illan jäljiltä kissanpaskan maku suussa eikä hengitys haissut. Silti maistui paahtis, muna ja silli. Välillä se on niin, että simppelit eväät ovat niitä parhaita.

Päivälläkin ns. simppelit eväät. Vihanneksia, muusia ja voissa paistettua kuhaa. Kuhat luonnollisesti suomustettuina, nahka paikoillaan. Silloin saadaan aikaan kullanruskea paistopinta ja se maku ... mmm! Keittokalat meillä fileoidaan nahattomiksi. Paistinkaloja ei koskaan! Säälittää sellainen asia, että kauppoihin ei toimiteta nahallisia fileitä. Ahventa/kuhaa. Nykyjengi ei saa siis näitä kaloja muuten, kuin nahattomina fileinä. Suuri osa makuaineista on heitetty hukkaan! Tähän kun totutaan, ei oikeanlainen kala enää kelpaakaan!

Aika kolea Vapun keli. Lämmintä parhaimmillaankin vain viitisen astetta. Päivällä tihkua. Reippaanlainen koillistuuli. Liekö ollut marsseja, en tiedä. Ei ainakaan runsaasti marssijoita. Niin ... nyt muistinkin: Tornion kohdalta jäät alkoivat liikehtimään jo viime lauantaina. Tulipahan sekin kerrottua! Tiedoksi siis ja itsellekin dokumentiksi!

Olen minäkin osallistunut yhden kerran vappumarssille. Joskus 1950-1960 -lukujen vaihteessa. Jossakin päin Hämeenlinnaa käveltiin ja päädyttiin juhlapaikkaan. Mistä minulle pätkähti päähän, että paikka oli Idänpään Seurojentalo? Juhlan jälkeen käveltiin tihkusateessa Katrin ja Heikin luo. Tuo Idänpään Seurojentalo on todennäköisesti muistini virhelataus. Kun vilkaisin netistä ko. paikkaa, on se nykyisin Idänpään Torppa. Se on aivan liian pieni muistojeni paikaksi. Oli nimittäin suurehko sali. Korkeuttakin piisasi. Lippuja oli katossa tai katon reunamilla. Minkähän kokoinen sali tuossa torpassa lienee? Mutta mutta... laajahan se on lampi lapsen mielestä. Muistikuvat  ovat jollakin tapaa selkeät, mutta mihin ne liittyvät? Ja kun nyt juuri löysin kuvia sisältä paikasta, onhan se sittenkin mahdollista. Pöytätilaa salissa 150 hengelle ja tansseihin mahtuu 300 henkeä. 

Tänään siis koleata. Luvassa sitten kylmää. Etenkin perjantaiksi. Luntakin luvassa. Voipi olla niin, että mökkireissu jää viikonloppuna tekemättä. Jos kesäkiekoilla tiellä pysyminen on epävarmaa, ei kannata lähteä urheilemaan. Vaikka en pidä itseäni huonona kuskina, en minäkään voi mahdottomalle mitään.

Tiistai, 30.4.2019, vapunaatto

Vappuaatto aikanaan on varmaan merkinnyt meikäläiselle paljon nykyistä enemmän. Kaipa se on nykyisin vain päivä muiden joukossa. Ja kun nykyisin jokapäivä on vapaapäivä, ei pyhiä erota arjesta entiseen malliin. Nytkään, Vappuaattona 2019, ei tiedossa mitään erikoisempaa.

Käytiinpä kuitenkin aamupäivän loppuhetkinä jonkunlainen kauppareissu. Minulla oli jotkut lääkkeet loppumaisillaan, joten ensiksi apteekkiin. Lääkärit kirjoittavat reseptejä johonkin tiettyyn lääkkeeseen ja tietylle valmistajalle. Saavatkohan jotakin provisiota, kun laitaa myöten reseptilääke on kalliimpi, kuin vastaava tuote toisella valmistajalla. Nytkin reseptissäni olleen lääkkeen hinta oli noin 80 euroa. Vastaava, toisen valmistajan tuote, oli hinnaltaan 13 euroa. Arvatkaapa kumpaa otin? Tuollainen ero on käsittämätön. Onneksi apteekin on kerrottava, jos reseptilääkkeelle on halvempi rinnakkaislääke. Usein ero on minimaalinen, mutta tuossa tapauksessa reseptilääke on monta kertaa toista kalliimpi. Käytiin sitten vielä kauppakeskuksessa. Sitä normaalia sieltä!

Juotiin kotona päiväkahvit. Lähdin sitten uuteen reissuun. Tällä kertaa taloyhtiön asioille. Maaliliikkeessä kyselin, jotta mahtaisiko olla tallella takavuosilta maaliemme sekoituskoodit. Tyttö ei pitänyt asiaa mahdottomana, mutta tietoja ei kuitenkaan löytynyt. Värimalleista löysin kuitenkin sävyn, jonka uskoin olevan oikean. Asialla ei kuitenkaan ole hirmu suurta merkitystä. Kun aikaa edellisestä maalaamisesta on monta monituista vuotta, ei samakaan maali enää näytä samalta. Aika ja sää on tehnyt tehtävänsä. Otin maaliämpärin lisäksi parit pensselit ja litran verran valkoistakin maalia.

Jatkoin matkaa rautakauppaan. Siellä tarkistin muutamien rakennustarvikkeiden saatavuuden. Tarkistettiin, olemmeko laskutusasiakkaita. Emme olleet. Mutta onnistuu, kun ilmoitamme laskutusosoitteen. Hupsista ... maalikaupassakin on pistäydyttävä tarkistamassa, onko siellä laskutusosoitteemme oikein. Ainakin se on vuosien aikana muuttunut. Kotona vein ostokset varastoon. Siellä oli jo tullut hieman tilaa. Kehoitukseni on alkanut tehoamaan.

Alkuillasta katosi telkkarista ääni kokonaan. Käytin laitteista virtoja pois. Digiboxin kohdalla se tuotti tulosta. Paitsi, että se alkoi asentamaan ohjelmistojaan uudestaan. Aikaahan siinä kului. Onneksi ei ollut mitään tärkeämpää menossa. Aattoilta jatkui telkun ääressä, sohvan pohjalla. Illan mittaan värkkäsin kuitenkin tiedotetta asukkaille. Missä mennään ja miten jatketaan.

Maanantai, 29.4.2019 

Tässäpä kai vielä kolmisen vuorokautta tätä lämmintä kevättä ja torstaina paluu normaaliin? Hui! Otetaan vastaan, mitä on tulossa. Aamusella tein kauppareissun. Menin Motonetin kautta ja löysin sieltä taittovartisen tulppa-avaimen. Olen pitänyt työkaluja laitaa lukien kalliina. Nyt tapahtui poikkeavaa. Maksoi vain kolme euroa. Kassakin kysyi, että tässäkö kaikki. Sanoin että onhan sitä tässäkin! Kassa hieman häkeltyi, mutta hyväksyi ostokseni. Cittarista hain maitoa ja muuta mukavaa. Huomiselle raaka-aineita isompaa sapuskaerää ajatellen.

Päivällä nakkikeitto. Sattuneesta syystä kyseessä oli todellinen nakkikeitto. Potut ja porkkanat olivat oppositiossa ja nakkisattumia piisasi.

Taloyhtiömme kokouksessa sain hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa tehtäviä. Eivät ne mitään kummoisia ollut. Osin jopa ihan mukaviakin. Se on vaan niin, että asioilla ruukaa olla vähintään kaksi eri puolta. Toimeenpanijan osa vaan ei aina ole niitä herkullisimpia. Herkkuja en ole odottanutkaan. Ja olen varmasti paksunahkaisempi ja kokeneempi ottamaan vastaan mitä tulossa on. Siksi olen ollut tehtävään hyvä valinta. Katsotaan, tuleeko vastaan mitään.

Tässä toukokuun aikana on suunnitelmissa pienimuotoista talkoota. Kävin iltapäivällä sen puitteissa mittailemassa remonttikohteita. Sain mitat otettua ja sain myös tehtyä laskelmat tavaramenekistä. Löysin myös yhden lisäkohteen, joka on ehdottomasti korjattava. Kustannusvaikutus on onneksi vähäinen.

Vaikka loppuviikolle on ehdolla jopa lumisadetta, voidaan mökkitien auraustoiminnan katsoa päättyneen. Kuin sen varmistukseksi, sain tänään vastaanottaa aurauslaskun. Lasku oli tasan sen suuruinen, minkä itsekin laskeskelin. Aurauskerrat täsmäsivät myös. Maksoin laskun. Minunhan vastuulla ja riskillä auraus on ollut. Pyrin tekemään jonkunlaisen jaon laskulle ja ruinaan jonkun suuruisia osuuksia aurauksesta. Vanhaan malliin.

Tällä hetkellä on niin, että jotkut viimeaikaiset hankintani ovat vaikeita tapauksia. Vai olenko minä itse se vaikea tapaus? Tuo langaton pätkä TV-yhteydessä lienee syynä lähetyksen pätkimiseen. Jo se pelkästään on häiritsevää. Isompi haitta on kuitenkin totaalinen stoppi. Pitää huomenissa päivänvalon aikaan kokeiila reitittimelle parempaa paikkaa. Käytännössä mahdollisia paikkoja on kaksi. Molemmat huonoja. Nykyään eivät ole pisteet helpossa!

Viikonloppu, 26.4.2019 - 28.4.2019

Onpahan rutkasti aikaa siitä, kun viimeksi lähdimme mökkireissuun vain viikonlopuksi. Eli malliin perjantai-sunnuntai. Pidennetyt viikonloput ovat olleet tavallisempia. Meno yleensä torstaina tai jopa keskiviikkona. Nyt mentiin siis perjantaina. Puolen päivän jälkeen oli varattuna aika renkaiden vaihtoon. Aika piti hyvin ja liikkeelle kohti Tarranlinnaa päästiin yhden jälkeen. Olihan se mukava ajella sulilla teillä alla kesäkiekot. Siitä onkin aikaa jo melko monta vuotta, kun olen lopettanut omatoimisen renkaanvaihdon. Siihen oli kaksi syytä. Kun vaihdoin joskus autoa, oli rengaskoko hieman edellistä suurempi. Olisin joutunut tekemään varastossa muutoksia, jotta olisin saanut renkaat sinne mahtumaan. Suurempi syy oli se, että auton matkassa ei tullut tunkkia. Ei ollut vararengastakaan. Joten renkaat hotelliin ja vaihto palveluna. En ole asiaa katunut.

Mökkimatkalla saimme havaita suuren muutoksen viime sunnuntaiseen nähden. Jotkut tulvapellot olivat saaneet poisto-ojansa auki ja muuttuneet järvistä takaisin pelloiksi. Kuitenkin useilla paikoilla oli vesi valtaamassa uusia alueita. Vesiväylät tukossa ojista puroihin ja jokiin. Tulvavedet nousseet törmien yli. Kun padot murtuvat ja vesimassat päätyvät rajajokeen, alkaa Wäylän jäänlähtö olla käsillä. Ties vaikka olisi jo nyt (sunnuntai), koska vesi on Tornion kohdalla noussut metrin verran torstaista. Muutamat superlämpimät päivät ovat tehonneet. Mökkimatkan soratiet kunnossa. Sirkkakoskentiekin lanattu. Alposlahdentie olisi vailla samaa käsittelyä. Ja vailla soraa siihen loivaan mutkaan, jota viime vuonna korjattiin. Kivenpiikit piiloon! Parit rummut korjattu. Tarrantie pääosin hyvä. Vanhan pottumaan laitaan siihen mäkirinteeseen saisi laittaa mursketta. Muuallakin on hieman ajouria tullut, mutta onneksi tie on kestänyt. Tarran pelto-ojissa vettä, mutta vesi ei ole noussut tielle viimevuotiseen tapaan.

Kun lämpöasteita oli lähemmäs kahtakymmentä, oli viisainta laittaa jääkaappi tulille. Kylmälaukuissa terassilla olisi pian pyörinyt lämmin kevätilma. Kellarissa olisi ollut kylmää, mutta helpompi ottaa jääkaapista kuin hakea kellarista asti. Pihan kulkualueet sulat. Aino aloittikin touhuamaan haravan kanssa. Minulla oli päähommana saada uusi aggregaatti viritettyä toimintakuntoon. Kuskasin sen maitokärryillä sellaiseen paikkaan, jossa minulla on mahdollisuus istua välillä. No niin, simppeli homma tulossa! Ensin oli asennettava paikoilleen kaksi pyörää, kaksi jalkaa ja kaksi aisaa. Nuo aisat ja pyörät menivät paikoilleen aika kivuttomasti. Mutta sitten ne jalat! Jalka ovat yksinkertaisesti 10 x 6 sentin palanen metallilevyä, joka on pokattu U-kirjaimen muotoon. Lopputulos siis 10-senttinen 4-kulmainen putki, jonka sivut ovat 2 senttiä yhden ollessa avoin. Tuo avoin osa menee 2-senttisen pyöreän putken päälle. Reiät porattuina valmiiksi pultteja varten. Mutta eipäs sattuneetkaan reiät kohdilleet. Tai itse asiassa reiät olivat ok sekä putkessa, että jaloissa, mutta ensin pitikin irroittaa laitteen ulkokuori, jotta jalan saisi kohdilleen. Lisäksi jalasta oli viilattava milli. Putkeen hitsattu korva oli hieman liian iso tai millin pielessä. Näillä toimilla jalka meni paikoilleen. Ja toinenkin. Kuori lopuksi kiinni ruuveilla. Pellin kulma taipui hiirenkorvalle, mutta ei haittaa. Lopuksi vielä akun johtojen kiinnitys akkuun.

Moottoriöljypurkkeja minulla oli mistä valita. Ihmettelin ensimmäistä löytöäni. Mistä kummasta minulla oli tämän valmistajan öljyä? En muista ostaneeni tuollaista purkkia. Mutta kun purkin kyljessä oli sopivat SAE-luvut, päätin ottaa öljyt tuosta. Onnekseni käytin väliastiaa, enkä kaatanut ainetta suoraan aggrekaattiin. Aine oli kuin vettä. Lirmua ja melko hajutonta. Toisesta astiasta otin sitten kunnolliset öljyt. Sitten viimeisenä bensaa tankkiin. Ja starttaamaan. Hörähtelihän se, mutta ei käynnistynyt. Akku tuntui olevan viimeisillään. Joten aloin kiskomaan vetonarusta. Aika nopsaan se sitten käynnistyi. Odotusten mukaisesti uudeksi laitteeksi, eli hieman takkusi. Testailin vielä ja kaikki oli ok. Kaukosäätimellä laite käynnistyi terassilta asti! Bensamittari näytti nollaa, vaikka tankki oli ainakin puolillaan. Se ei ole maankaatojuttu. Tutkailen, onko itse tehtävissä jotakin.

Meni aggregaatin kanssa tuhertaessa sen verran aikaa, että muihin tuotannollisiin toimenpiteisiin en enää ryhtynyt. Palattiin päivä- eiku iltajärjestykseen ja pelailtiin muutamat KB:t.

Yöllä vähän pakkasella. Aamulla jo plussalla ja nostin kellarista kaikkai perunat. Aino niitä plokkaamaan. Yllättävän paljon huonoja seassa. Navakka tuuli puhalteli järveltä. Kalkkavajan seutuvilla oli jo paljon miellyttävämpää ja siellä hetken touhuilinkin. Tyhjensin vajan liki kokonaan. Sain kelkan sitten ajettua ja lopulta työnnettyä aivan laitaan kiinni. Muutkin kamppeet takaisin ja paikoilleen. Vanhasta aggregaatista kuusi litraa polttoainetta talteen. Paketoin vanhan voimakoneen kuljetuskuntoon. Otin ensin kuvan myynti-ilmoitusta varten.

Aino oli koonnut pihalta risua ja roskaa ja pussittanut jätesäkeihin. Välipalan jälkeen kärräsimme kokkoon vietävät roskat perille ja tulet sytytettiin. Kokko paloi iloisesti. Kaikkein kosteinta tavaraa olivat koivukimput, mutta eivät nekään vettä valuneet. Jotakin poltettavaa meinasi unohtua, mutta viimeisille hiilille nekin ehtivät. Yhtä lukuunottamatta.... Selvisi kokkovaiheessa se outo öljykin. Ainakin osittain. Roiskautin sitä ennen kokon sytyttämistä yhteen kangasmyttyyn, joka oli jo kokossa. Näytti seosbensalta. Heitin perään palavan tulitikun. Roihahtipa reippaaseen tuleen. Se oli seosbensaa. Outoa oli sen liki olematon tuoksu. Vielä oudompaa oli astia, jossa se oli. Eli liemi ei ollut minun perujani. Mistä ihmeestä varastooni kulkeutunut?? Saattaa jäädä mysteeriksi.

Tein iltapalaksi ribbsejä. Iltapäivällä ne maustoin. Iltapäivän lopuksi vein ne laavulla palvipönttöön. Ilman savupuruja. Omppusiideriä sekaan ja foliot umpeen. Ei ollut lämpömittaria eikä sekuntikelloa. Pariin otteeseen kävin lisäämässä puuta. Tuli sitten aika, jolloin arvelin olevan sopiva hetki vaihtaa tyyliä. Leikoin ribbsit yksiköihin. Ladoin kaikki halsteriin ja ripautin vielä pintaan maustetta. Pikaisella grillauksella tummensin ribbsien pintaa kahvin väriseksi. Hyviä olivat. Ainokin kehui. Ja riitti vielä sunnuntaillekin ranskanpottujen seuraksi.

Taas hieman yöpakkasta, mutta jo melko varhain auringon vaikutus alkoi työntämään mittaripalkkia ohi nollaviivan. Kävin tutkailemassa kokkoa Ei näkynyt höyryä, ei näkynyt savuja. Ei näkynyt korkeata kasaa, jonka sisällä voisi olla jotakin palamatonta. Tasaista tuhkaa vain. Heittelin lumilapiolla tuhkan päälle kerroksen lunta. Ei tuhissut, ei höyrynnyt. Kuollut oli!

Ei ollut tarkoitus mitään kummoisia operaatioita tehdä ennen kotiin lähtöä. Halusin kuitenkin testata aggregaattia. Miten herkästi se käynnistyy nyt, kun yöllä on ollut hieman pakkasta. Ei käynnistynyt herkästi. Ei itse asiassa ollenkaan. Akku taisi olla finito niinkuin olkapääkin. Ajattelin tarkistaa tulpan. Tulppa-avain vain oli kai b-avain. Tarvittiin vain a-avain. Eli suomeksi: mukana tullut tulppa-avain ei mahtunut siihen, mihin sen piti. Se oli noin sentin verran liian pitkä. Jos tuota avainta pitäisi käyttää, olisi bensatankki ensin poistettava! Lämmin ajatus Kiinan suuntaan! Nyt on mentävä työkalukauppaan ja hankittava sellainen taittomallin avain. Ennen pois lähtöä tarkistin vielä akun. Varmistin, että tottahan se on 12-volttinen. Olihan se, joten apuvirtaa on saatavissa, kunhan tuon kotoa kaapelit! Eiköhän tämä taas iloksi muutu!

Järvi näytti varsin valkoiselta. Sitä laikutti mustat pilkat etenkin kelkkareittien varsilla. Lauantaina asiasta poristiin. Naapuri oli pistäytynyt jäällä. Mustan teräsjään päällä oli sekalaista sohjoa. Kohvaa ei enää ollenkaan. Musta teräsjää sulaa auringon voimasta nopeasti. Ja kun tiedämme sen, että paikoin teräsjäätä ei syntynyt juuri ollenkaan, en enää lähtisi jäälle urheilemaan. Ei ole niin kova halu päästä uutisiin.

Rinkelinmäellä kävi niinkuin hieman pelkäsinkin. Nyt pelit ikäänkuin alkavat alusta ja kotietu vietiin. Sellaista tämä elämä on. Joskus ei onnista vähääkään. Joskus ei senkään vertaa.

Metsissä ja pelloilla on vielä ihan reippaasti lunta. Tiet puhtaat jäästä ja lumesta. Kuten meillä pihakin, koska sitä on talven ajan pidettu vähälumisena. Paksut vallit kuitenkin meillä reunustavat pihaa. Osittain syntyneet tuulen voimasta kinostamalla, osittain linkoni avustuksella. Ovat niin kovaa lumibetonia, että niihin on toistaiseksi turha käyttää energiaa. Ei bensa- eikä kaurakäyttöistä. Kyllä sitä tekemistä löytyy muutenkin, ei sitä etsiä tarvi. Kesän lista on jo aluillaan. Ennen sitä on kuitenkin saatava mökillä pilkehommat tehtyä. Sitten voi ryhtyä harrastelemaan.

Mökille mennessämme näimme ojan varrella fasaanikukon. Onhan se pieni harvinaisuus. Kuin neekeri 50-luvulla. (Sorry, epäasiallinen sana). Vaikka niitä nykyisin tapaa Lapissakin, (=fasaania) ihmetytti paikka: se oli keskellä eimitään! Olen luullut, että se vaatii selviytyäkseen apua talviruokinnan muodossa. Tuolta paikalta oli matkaa lähimpään taloon kilometrikaupalla. Taloryhmiin kymmeniä kilometrejä. Mökiltä palatessamme Tornion puolen pelloilla oli lintuja melkoisesti. Osa jää alueelle, osa jatkaa vielä matkaa. Yli-Liakassa keskellä suurta peltoa poikakuovi hyppäsi tyttökuovin selkään. Miksiköhän? Kai se halusi vain nähdä paremmin!


Ensi viikolla Wappu. Sen verran hankalasti keskellä viikkoa, että työssä kävijöillä ei kuuleman mukaan ole aikomusta ottaa esim. loppuviikkoa vapaaksi. Loppuviikoksi lisäksi on luvassa tosi kylmää ja torstaina mahdollisuus kunnon pyryynkin. Omia päätöksiä ei vielä ole. Taitaa mennä taas perjantaille lähtö. Jos ollenkaan!

Torstai, 25.4.2019

Aikalailla aamusta kävin tankilla. Samalla käytin auton pesukoneessa, kun jonoa ei nyt ollut. Niinhän arvelinkin. Että aamu olisi siihen hommaan väljintä aikaa. Käväisin vielä puhtaalla autolla Ykkösessä hakemassa kauppakassillisen raskaampia elintarvikkeita. Maitoa nyt ainakin. Hieman myöhemmin lähdettiin liikenteeseen kahdestaan. Osoitteena Lidl ja Cittari. Pian olivat viikonlopun tavarat haalittu kokoon. Osa, kuten erilaiset pesu- ja tiskiaineet, kestävät kauemminkin. Koko kesän? Tuolla Citymarketissa naurahdin taas itselleni. Omalle luki-mokalleni. Silmäkulmasta näin kyltin. Kyltissä luki: selibaattitori! Käänsin rintamasuunnan suoraan kohti kylttiä, se kun oli aiheeltaan niin erikoinen. Kyltissäpä lukikin: salaattibaari. Jännitys ja poikkeuksellisuus ... molemmat hetkessä tipotiessään!

Isännöitsijä ei ollut vielä lukenut eilisiä juttujani. Korjasin vielä yhtä tekstiä ja laitoin tekstit vielä uudestaan hyväksyttäviksi. Nyt tärppäsi ja hyväksynnät tulivat. Ihan kehujen kera. Iltapäivällä sitten tulostukset ja paperit jakoon asukkaille.

Pääsiäisen seutuvilla, niinkuin monesti muulloinkin, sain kivuliaan olkapääni entistäkin kipeämmäksi. Moninaiset ovat ne puuhastelut, joita olkapää ei oikein siedä. Olisiko leikkauksesta apua olkavammaan? Tuskin. Voisi viedä myös ojasta allikkoon. Taitaa tämän ikäisille seuraava isompi operaatio olla obduktio. Säästääkseni olkapäätäni edes yhdessä asiassa, tekaisin maanantaina netissä erään tilauksen. Tiistai-iltana sain toimittajalta sähköpostitse Matkahuollon toimitustunnuksen. Olihan sitä mukava seurata, kun se liikahteli ensin Hatanpään Valtatien varrelta Pirkkalaan, sitten Ouluun ja lopuksi Tornioon. Päivällä tuli sitten soitto, että olenko kotosalla. Iltapäivällä olisi paketti meillä kotona. Paketti tuli ja kuskin kanssa nostettiin se suoraan auton peräkonttiin. Kerron sitten paremmin, kun testiajot on suoritettu.

Ei tuollaiset hankinnat koskaan lyö leiville. Etenkin kun omistan jo lähes vastaavan värkin. Mukavuuden nimissä hyväksyn kuitenkin asian ja vanhan pyrin myymään netissä. Siellähän se kaupankäynti nykyään tapahtuu!

Eukot ne vain eivät luovu tavoistaan. Pelikööri oli nimittäin jälleen koossa. Tutkailin muiden pelatessa hieman uutuushankintani ohjeita. Tutkailin myös uuden tv-palvelun tarjontaa. Meille passeleita kanavia on enemmän kuin aiemmin. Bonuksena SM-liigan pelit. Syvennyinkin joksikin aikaa katsomaan kolmatta finaalia. Vierasjoukkuetta kannattaen. Tietenkin! Ja tulihan se sieltä. Rami on ryöstetty ja kotietu palautettu sinne, minne se kuuluu. (Vaikka korttimuorit mitä sanoisivat!). Pitkä matka on vielä lopulliseen ratkaisuun, mutta jo nyt finaalit ovat osoittaununeet miellyttävän yllätyksellisiksi. Vai yllättikö sittenkään?

Huomenna iltapäivällä mökille. Mielenkiintoista nähdä, miten siellä kevät on edistynyt. Huomiselle luvassa neljäs peräkkäinen lämmin päivä. Tiistaista lähtien on nyt päivittäin ollut vähintään +17 astetta. Lumi sulanut 13 senttiä. Siihenkö se sitten kevään tulo pysähtyy? Voi olla. Palataan itse asiassa vain liki normaaliin kevättahtiin. Sitähän jo aiemmin povailinkin.

Keskiviikko, 24.4.2019

Illalla tv:n katsomisen ohessa kirjoittelin niitä taloyhtin juttuja. En saanut niitä ihan valmiiksi ja lopulta oli luovutettava. Aamulla jatkoin. Puoli yhdeksän maissa olin mielestäni valmis ja lähetin tekstit isännöitsijälle hyväksyttäviksi.

Syötiin aamupuurot. Sitten otin asiakseni tv:n digiboksin asennuksen. Fyysinen asennus oli helppo. Mutta kun tuli se hetki, jolloin digiboxin olisi pitänyt saada langaton yhteys reitittimeen, tuli totaalinen pimeys. Laitteet eivät nähneet toisiaan. Oli pakko soittaa asennuspalveluun. Kun digiboxi on alakerrassa ja reititin yläkerrassa, sain liikuntaa kerrakseen yhden päivän osalle. Kun vuoron perään oli resetoitava ja painettava nappia ja vahdittava, mitä tapahtuu ja mitkä valot milloinkin palavat ja vilkkuvat. Asiantuntija on kuitenkin asiantuntija ja lopulta oikea toimintatapa löytyi. Tai paremminkin oikea lopputulos!

Palvelu alkoi pelaamaan, joskin ei aivan täydellä laajuudellaan. Kuitenkin jo toimintaan tulleessa osassa oli riittävästi tutkailua ja määriteltävää. Välillä olin aivan ulalla. Mitenkähän ne takamaiden mummut ja papat selviävät tällaisista hommista? Kaipa heillä on sen verran tervettä maalaisjärkeä, etteivät ryhdy lainkaan tällaisia laittelemaan!

Kun uutta systeemiä on nyt testaillut muutaman tunnin verran, en ole havainnut merkittäviä puutteita. Klo 22:30 sain toimimaan sen viimeisenkin palikan, kun palvelu lopultakin antoi minun perustaa sen vaatiman käyttäjätunnuksen. Tämä palvelu mahdollistaa kanavakirjon näkymisen kaikilla mobiililaitteilla. Eli palvelut mökillä paranevat. Tosin kyllä siellä käyttö jäänee vähäiseksi.

Huomenna torstai. Ja kauppapäivä. Mökille mennään vasta perjantaina iltapäivällä. Renkaanvaihdon jälkeen. Olisi monia juttuja tehtävänä, mutta taitavat vieläkin siirtyä.

Tiistai, 23.4.2019

Oli tiistaille varattuna yhtä sun toista aikaa sinne sun tänne. Toisaalta ihan hyvä, että oli kaikki samalle päivälle. Huonompi vaihtoehto olisi ollut se, että jokaiselle päivälle olisi ollut jotakin. Vaikka onhan sitä aikaa. Kuitenkin näin parempi. Ensiksi aamulla labrareissu. Aika minulla oli 9:40 ja olin aika varma, että odotussalissa on tunkua. Viikon ensimmäinen arkipäivä, pitemmät pyhät takana. Olin väärässä. Pääsin aika tarkkaan varattuna aikana käsittelyyn. Olin odottamassa vuoroani hieman etuajassa. Labraan oli tulossa myös asiakkaita, joilla ei ollut varattua aikaa. Ainakin kaksi pääsi kutakuinkin heti antamaan näytettä otettuaan vuoronumeron.

Välillä oli aikaa kotosalla kahvistella. Ja käydä suihkussakin. Sitten jo riennettiin yhtiökokoukseen. Itse perusasiat menivät joutuin, mutta kun päästiin tuleviin remontteihin ja muihin asioihin, virisi sellainen keskustelu, josta ei tahtonut loppua tulla. Sain kotitehtäviä. Pitää niitä sitten alkaa purkamaan, kun aikaa on sopivasti.

Kokous kesti lähes kaksi tuntia. Tulimme sitten kiireellä kotiin ja lämmitimme päivän ruuan. Hotkaisin annoksen napaani ja sitten lähtö Kemiin. Siellä autohuollossa ohjelmistopäivitys Fordin piikkiin. Ehdin siellä juomaan kupposen kahvia, mutta uusiin autoihin en oikein ehtinyt perehtymään. Sen verran kuitenkin, että pitäisi olla 70 - 100 tonnia löysää rahaa sijoittaa autoon, jotta saisin sellaisen pelin, kuin tarvitsen. Joten se siitä sitten!

Palattuani Tornioon ajattelin käydä varaamassa ajan renkaiden vaihtoon. Rengasliike on lähestynyt minua jo kolmesti tekstiviestein ja ehdottanut aikoja. Vasta nyt mökkireissun jälkeen tiesin olosuhteet mökkimatkalle ja vasta nyt siis olin valmis tekemään varauksen. Liikkeessä oli kuitenkin jono kuin ennenvanhaan itänaapurissa leipäkauppaan. Päätin sitten jatkaa matkaa ja käydä pesettämässä ravat pois auton pinnasta. Jonoa sielläkin, joten palasin kotiin. Kotosalla varasin netissä renkaille vaihdon. Yksi asia taasen hoidossa!

Iltasella aloitin kotitehtävien tekemisen. Vaikka valmista ei vielä tullutkaan, on asian hoito hyvällä mallilla. Hyvälle mallille kääntyi myös sm-liiga. HPK, jatkakaa samaan tahtiin!

Pääsiäisen seutua, toinen pääsiäispäivä, maanantai, 22.4.2019

Vaihteeksi lepopäivä. Aino kuitenkin antoi pyykeille kyytiä. Mökiltä vuodevaatteet ynnä muutkin kamppeet olivat saaneet vuoron puhdistua. Ulkona pyykinkuivatuspaikalle on esteenä monen metrin korkuiset lumikasat. Sisällä on vain rajoitetut mahdollisuudet kuivaukseen. Joten pyykkäys jakaantuu useammalle päivälle.

Tulipa pääsiäiseksi varattua elintarvikkeita hieman reippaanlaisesti. Kauppareissuun pitäisi silti lähteä, sillä maito alkaa olla finito. Muusta ei niinkään ole hetkeen pulaa. Kun on pyhäpäivä, on myös muistettava poikkeukselliset aukiolot. Kauppakeskus aukeaa klo 11:00. Jotkut aiemmin. Lähdin reissuun, mutta en kauppakeskuksen suuntaan. Käväisin Motonetissä katsomassa yhden jutun. Olipa asiakkaita varsin merkittävä määrä. Menin siitä naapuri-Prismaan. Sieltä ostin maitoa varmaankin kolmeksi päiväksi. Juhlamokka oli tarjouksessa, joten nappasin sitä matkaan kolme pakettia. No, tulihan siksikin monipuolinen ostostapahtuma! Pelkän maidon ostaminen olisi tuntunut hassulta?

Tuli katsottua iltapäivällä Päätalo-elokuva. En ollut kyseistä filmiä ennen nähnytkään. Kun elokuvaa vertaa kirjoista saamiini käsityksiin, on niissä mielestäni eroavaisuuksia. Voin tietenkin muistaa väärinkin. Nyttemmin on alkanut olla niin, että ei kannata meikäläisen mitään asiaa kehua varmaksi. Se on varmaa! Illalla yritin katsoa toisenlaista elokuvaa. Tunnin sinnittelin, vaikka Bruce Willis ammuttiin melkein heti kättelyssä. Kymmeneltä käänsin tutumpaan ohjelmaan. Vaikka uusinnoista siinä kyse onkin, on se kuitenkin jollakin tapaa viihteellisempää.

Illalla Lapin yli pyyhkäisi heikko sadealue. Jos olisi ollut kunnon vedenpudottaja, olisi lumenlähtö nopeutunut. Ja aiheuttanut tulvimisriskin. Poikkeavan lämmintä on kuitenkin luvassa. Meren rantamilla voi kuitenkin olla lämmintä vain hieman, kun sisämaassa lyödään lämpöennätyksiä. Eihän tämä voi tällaisena jatkua. Kyllä lyö toukokuulla totuus päin pläsiä!

Pääsiäisen seutua, sunnuntai, 21.4.2019

Sunnuntaina heti aamusta harmaata. Ennusteen mukaan alkaisi hieman satelemaankin. Siksi kävin siirtämässä kelkan katon alle suojaan. Ei ollut tarkoitus enää kelkalla ajella. Alkoi jo kyllästyttää kelkkatien rakentaminen aina vaan uudestaan ja uudestaan. Kun se samaan tahtiin suli aina pois. Pilvet alkoivat vuodattamaan kyyneleitään. Tuli myös aika Tiinan ja Janin lähteä paluumatkalle. Sellaista se on. Jäätiin taas kahden. Jäljelle jäi myös odotus seuraavasta kerrasta.

Vähäinen sade loppui liki alkuunsa. Aino lähti naapuriin ja siellä alkoikin sitten rouvasköörin pelikortit kiertämään. Peippojen luritus täytti metsän. Katsoin, että kelkkahommat ovat ohitse. Siirsin siksi rekeni kesälomille. Saman pressun alle pääsi myös latukone. Eipä siinä hiki tullut eikä sinä aikana kellossa viisarit juuri liikkuneet. Koska olen ajatuksissani pyöritellyt pienehkön pöydän väsäämistä ja minulla on pihan laidalla pinossa koivua ja etenkin sen oksia, ryhdyin tuumasta toimeen. Valitsin sopivat oksat, joista pätkin pöydän alle jalat ja muutkin aluspuut. Vaikka kyse oli tuoreesta koivusta, oli kuori todella lujassa. Eipä silti, parin-kolmen viikon kuluttua olisikin ollut jo lähes tekemätön paikka kuoria nuo oksanpätkät. Vilkaisin koivupaltteja, joista ajattelin ottaa pöytätason ainekset. Olin askarteluja varten varannut kaksikin kunnon pölkkypätkää. Mutta niissä oli jo näkösällä halkeama ja siksi jäin miettimään. Onhan minulla leveää lautaa, joten on mistä ottaa, jos nuo halkeamat estävät käytön. Jätin päätöksen tuonnemmas. Kuorimani oksanpätkät laitoin sopivaan paikkaan kuivumaan.

Lapioin peräkärryä esiin kinosten alta. Ehkä turhaan, tuskin olen sitä tarvitsemassa ennen lumien sulamista. Olipahan siinä lumen lisäksi paljon jäätäkin. Avasin päätylaudan. Eipä ainakaan lisää enää tule jäätä.

Olimme päivän aikana tehneet sellaisen päätöksen, että lähdemme mekin kotimatkalle jo sunnuntaina. Useampikin autokyyti oli jo poistunut maisemista eilisen ja tämän päivän aikana. Kun pahimmat pelihimot oli naisväellä tyydytetty, palasi Ainokin mökille ja aloimme ruuan jälkeen lähtövalmisteluihin.

Lähdettiin kohti Torniota neljän maissa. Tarran pelto-ojiin oli alkanut kertymään vettä. Neljässä vuorokaudessa oli sorateiden kunto parantunut huomattavasti. Vain muutamassa kohdassa oli pehmeämpää ja rapaa ei juuri missään. Yöpakkaset ovat heikentyneet ja lopuksi poistuneetkin ja sehän näkyy heti lumen sulamisena. Puiden tyvet ja mättäät etelärinteillä paljastuvat ja aurinko lämmittää niitä. Sula alue alkaa laajentumaan lämmön vaikutuksesta ja pian pälvet yhdistyvät ja talvi häviää lopullisesti taistelun. Loppumatkasta Arpelan seutuvilla alkoi pelloillakin olla tien varrella sulapaikkoja. Pälvet lisääntyivät siitä ja Yli-Liakassa yksi peltoaukea oli laajana järvenä, jossa uiskenteli isohko sinisorsaparvi. Raumon bongauspelloilla oli hanhiparvi ja monenmoista vesilintua muutenkin.

Kevät siis edistyy kiihtyvällä tahdilla. Mökkipaikoilla on jo puolet lumista sulanut. Torniossa enemmän. Täällä jäljellä on virallisesti vaivaiset 20 senttiä. Jäät heikkenevät näillä paistekeleillä arvaamattoman nopeasti. Senhän me kaikki kuitenkin tiedämme ja ymmärrämme pysyä pois vaaroista.

Pääsiäisen seutua, ke-la, 17.4.2019 - 20.4.2019

Tultiin mökille keskiviikkona heti puolen päivän jälkeen. Sihtuunan tie ok, viimeisillä sorateillä rapaa, mutta tiet kantoivat kuitenkin hyvin. Auto täynnä kampetta, joten meni hetki kuormaa purkaessa. Viikko sitten sunnuntaina lapioin puuvajan katon reunalta lunta vähemmäksi. Viimeinen isompi lumipaakku oli alkanut valua ohi räystään ja sitä halusin pienentää. Jottei aivan niin paljon tulisi väylälle, kun loputkin putoavat. Kun tulimme nyt paikalle, pudonnuthan se oli. Kuitenkin autolla pääsi hyvin ohi ja sunnuntain lapiointi oli asiansa ajanut. Lapioin pihalle lisääkin lunta. Sen verran, että sain haettua kelkalla saunavedet. Aggrekaattia olen käyttänyt viimeksi ennen talvea. Menee ehkä jopa kesäkeleihin vuonna 2018. Lähdin sitä käynnistelemään tietoisena siitä, että tehtävä voi olla mahdoton. Vetelin aika monta kertaa ja jouduin välillä istumaan ja lepäämään. Olkapäähän sattui. Laskin vetokertoja, mutta menin laskuissani sekaisin 60 ja 70 välillä. Sinnikkyys kuitenkin palkitaan. Sain arviolta nykäisy nro 80:llä pelin toimimaan. Annoin hetken käydä ja sammutin sitten.

Torstaina pikku pakkanen. Kämpässä hyvä lämpö illan jäljiltä. Todettiin, että 5 puukoppaa rivissä takan ja kamiinan välimaastossa alkaa olla hätävarjeluksen liioittelua. Saa täysiä koreja olla lisää terassilla, mutta ei enää välttämättä kaikki sisällä. Lähdin käynnistämään aggrekaattia. Nyt tarvittiin 28 nykäisyä. Imuroin yläkerran kohtalaisen huolellisesti. Ainolle jäi alakerran osuus. Puuhastelin jonkun aikaa laavulla. Järjestelin ja valmistelin. Vein lumikolat pois terassilta. Uskoakseni eivät tälle sesongille ole enää tarpeen. Lapioin keinun näkösälle. Kuivahti hetkessä lämpimässä paisteessa. Kolmen jälkeen menin laavulle savustamaan taimenta. 16:15 saapuivat Tiina ja Jani. Päästettiin ruokahimot irti!

Iltasella ihmeteltiin outoa hajua. Oliko kamiinan levylle roiskahtanut jotakin?? Joskus on jääkaapin poltin ollut huonosti paikallaan ja aiheutti silloin käryä. Häkääkin. Nyt poltin näytti olevan ok, mutta liekin väri ei. Turvallisuussyistä sammutettiin kaappi yöksi ja siirrettiin sisältö ulos kylmään.

Aamulla nostettiin jääkaappi paremmalle hollille. Muut lähtivät jäälle kävelemään. Minä aloin tutkailemaan jääkaappia. Nuohoamisen lisäksi kiristin polttimen asennusruuvin. Saattoi olla millin pielessä. Testipoltto osoitti temppujen tehonneen. Liekki oli nyt sininen ja pieni. Ei keltainen ja iso, niinkuin illalla. Käynnistyikin napsauttamalla. Keskivikkona oli käytettävä sytytintä.

Ihan aamuvarhaisella käväisin laavulla. Siellä laavun takamaastoon kuskaamani oksat olivat kelvanneet jäniksille. Paikalta vilahti useampiakin jäniksiä lähestyessäni aluetta. Hangella laajalti pipanoita. Risukasan laidoilla paksuna kerroksena. Päälläkin muutama. Iltapäivällä hangen irtopapanat painuivat auringon niitä lämmittäessä syvälle lumeen.

Tehtiin ruuat laavulla. Päälle lättykahvit. Iltapäivällä jo olisi väsyttänytkin moinen syöminen ja ulkoilu. Tulipa kuitenkin ensin virpojat. Sitten kahvivieraita. No, huilataan sitten ensi viikolla. Illalla käytiin tietovisa, josta nappasin sen verran hyvän sijoituksen, että sain valita palkinnokseni pussitolkulla siemeniä! Kesäksi rehuja.

Lauantaina tosi lämmin päivä. Käväistiin saaressa makkaran paistossa. Jäällä kohvapinta alkoi paikoin pettämään. Yölläkään ei ollut nyt pakkasta. Reissun jälkeen ajoin saunavesiä terassille astioihin 34 ämpärillistä. Saunassa vettä oli valmiiksi jo hieman yli sadan litran. Iltasella oleskelua ja pelailuakin. Huomenna jäämme taas kahden. Sellaista tämä on!

Tiistai, 16.4.2019 

Pääsiäinen lähestyy. Mukavaa odotuksen aikaa, kun mm. tämän päivän synttärisankarikin saapuu pyhien viettoon. Saatiin käytyä kaikki kauppareissut. Kylläpäs taas kertyi kampetta. Evästä enimmäkseen. No, emme ainakaan ravinnon puutteeseen tuuperru, jos joku vain vähänkin osaa valmistaa ruokaa ja laittaa esille! Eiköhän se meiltä onnistu.

Pääsiäisen sääennusteet eivät ole ollenkaan heikentyneet. Päinvastoin. Lämmintä, selkeää, poutaa, tuuletonta. Öisin heikkoa pakkasta. Näillä keleillä lumikerroksen vahvuus pienenee 2-3 senttiä vuorokaudessa. Eli lumet kestäisivät toukokuun puolivälin paikkeille. Varovainen ennuste povaa pääsiäisen jälkeen vähän sateita. Silloin lumen sulaminen nopeutuu vauhdilla. Jäätilanteesta en povaa mitään. Järvi jäätyi niin epätasaisesti, että paikoin teräsjäätä voi olla minimaalisen vähän. Pilkkikelit saattavat olla piankin ohi. Verkothan jo nostinkin kuiville. Olisi aivan hyvin voinut vielä hetken jatkaa verkkohommia, mutta kun ei ole tarvetta. Viimeiset viime joulukuun kuhafileet syötiin eilen. Tämänvuotista onkin runsain mitoin. Ei tarvinne ensimmäisiin jäänlähdön jälkeisiin tulvavesiin viedä verkkoja roskaantumaan.

Huomenna aamusta taas mökkireissuun. En alkanut nyt ennen pääsiäistä digiboksin asennukseen. Jospa sitten pyhien jälkeen. Pääsiäisen jälkeinen tiistai menee vielä kaikenlaisissa asioinneissa, mutta sen jälkeen voisi olla aikaa. Vaikka koko loppuviikko. Vappu on sen viikon jälkeen keskellä viikkoa, joten mökille menijöitä ei välttämättä kovin runsaasti ole. Työläisillä vain yksi vapaapäivä. Nyt pääsiäisenä porukkaa lienee paikan päällä. Ei ehkä entiseen tapaan, mutta kuitenkin. Sukupolvet ovat sen verran muuttuneet, että joka mökissä ei ole lapsiperheitä. Isommat lapset eivät ole kovin halukkaita mökille lähtemään. Tuttua, vai mitä?

Maanantai, 15.4.2019 

Viikon alku oli sellaista, kuin oli ennustettukin: lämmintä, aurinkoista, heikkotuulista. Kun pääsiäisen varalle oltiin laadittu ostoslista pitkän kaavan mukaisesti, päätin tehdä ensimmäisen kauppareissun heti aamusta. Pistäydyin ensin Haaparannalla, ICA-Maxissa. Löysin sieltä yhden pikku jutun, joka oli listalla. Toinen, listan ulkopuolinen asia, olikin sitten hukassa. Myyjä vahvisti asian. En oikein kehdannut mennä kassalle yhden pienen ostoksen kanssa, joten otin kärryyni yhden leivän. Ja kaasusytyttimen. Suomen Cittarista hain peruskampetta. Sekä alkuviikoksi, että myös pääsiäiseksi.

Kun viime torstaina sovin puhelimessa muutoksista TV- ja dataliittymiini, on sen jälkeen Telia muistanut minua monilla teksti- ja spostiviesteillä. Tekstarit ovat enimmäkseen kiitoksia ja ilmoituksia, että asiat etenevät. Sähköpostiin on tullut sopimuspapereita, palvelusisältöja ja käyttäjätunnuksia. Ynnä muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista tietoa. Torstaina Telia-Hemmo antoi puhelinnumeron, johon voin soitella, jos asennuksessa tulee ongelmia/kysyttävää. Tekstari kertoo jossakin vaiheessa sen, milloin laitteet ovat noudettavissa postista. Maanantai-aamun kauppareissun aikana sain sellaisen tekstarin, että palvelu on valmis käyttöönottoa varten. Ajattelin, että onkohan posti toimittanut laitteet suoraan kotiin? Mahtaa se Aino siellä ihmetellä, mitä se on taas mennyt ostamaan! Kotosalla silmäilin paikkoja ja en nähnyt paketteja. Tyhjensin ostoskassit ja laitoin kamppeet sinne, minne mikäkin kuului. Ainolla oli kadonnut verkkoyhteys läppäristä. Käynnistin oman koneeni ja hukassa oli minunkin yhteydet. Aavistelin jotakin, mutta tarkistin kuitenkin ensin omat laitteet. Näyttivät olevan ok. Onneksi kännyssä oli tekstari ja toimintaohje, jos tulee ongelmia. Ongelmana oli se, että Telia oli katkaissut vanhan yhteyden, vaikka en ollut edes saanut uuden yhteyden laitteita. Yhteys palautettiin. Ja vanhaa ei katkaista ennen kuin annan luvan! Näinhän se oli torstaina jo kerran sovittukin.

Iltapäivällä kolmen maissa sain tekstarin. Sekä digiboksi, että reititin ovat postissa. Ok, lähdenpä noutamaan. Kotosalla, kun auoin paketteja, ihmettelin laitteiden pientä kokoa. Kehitys kehittyy! Kai ne pian olisivat sokeripalan kokoisia, elleivät erilaiset liittimet rajoittaisi pienenemistä. Ennen asennusta lueskelin ohjeet löysästi läpi. Sitten hoksasin, että en ole vielä saanut sim-korttia 4G-reitittimeen. Se olisi ehdoton vaatimus, jotta saisin hybridi-reitittimen langattoman puolikkaan pelaamaan. Vanha ADSL varaa tietenkin sen kiinteän verkon, joten sen voi irtisanoa vasta sitten, kun saan simmin ja sen vielä pelaamaan.

Rouvat pelailivat pöydän ääressä. Kahvi tuoksui, ja minäkin sain kofeiiniannokseni. Televisiossa enimmäkseen uusintoja. Lähdin käymään parkkipaikalla. Tuoreimman mökkireissumme aikana oli lakaisukone käynyt keräämässä pihatieltä ja parkkipaikalta talven hiekoitusmurskeita. Parkkipaikkani viereinen auto oli ollut harjan käydessä paikallaan ja paikkani oli osittain putsaamatta. Otin katuharjan ja hoitelin asian. Käväisin vielä postilaatikolla. Ja hupsis, kirje Telialta.

Telian kirje sisälsi kaivatun simmin. Poistin vanhan reitittimen käytöstä ja asentelin uuden. No, paljoa asentelua ei siinä ollut. Suurin työ oli virittää läppärit ja puhelimet käyttämään uutta reititintä. Ai niin, tabletti unohtui. Mutta se ei ehkä tarvitsekaan tätä yhteyttä. Sen käyttö on muualla. Nyt olisi vielä digiboksin asennus. Jääköön päivähommaksi. Jos tulee ongelmia, on apupäivystys tavoitettavissa.

Niin ... hienoa HPK! Me kaikki täällä kannustamme ritareita, emmekä ole massan vietävissä. Uskaltaisikohan lähteä fanibussilla Ouluun omiaan kannustamaan?

Viikonloppu, Pe - Su, 12.4.2019 - 14.4.2019

Perjantaina aamuyöstä ja vielä aamullakin heikkoa pakkasta. Sitä edellisenä yönä pakkasta reippaammin, ja siksipä otin verkkoreissulle tuuran. Ensimmäiselle aamun käynnille en muuta ottanutkaan. Hakkasin kaikki avannot ja kepit irti jäistä. Kun nyt aioin ottaa verkot kuiville, otin päätykepit rekeen ja en enää kiinnittänyt verkonpäätä vetonaruun. Lähdin käymään mökillä. Vein kepit mennessäni maille. Aino oli karsimassa oksia ja oli saanut Jaanan kaverikseen. Palasin jäälle. Kun vetonaru ei ollut nyt kiinni verkossa, oli verkkojen vetäminen puikkarille aiempaa selkeästi kevyempää. 16 vuorokauden verkotussession aikana kuhat ovat jakautuneet melko tasan rantapään ja selkäpään verkkojen kesken. Keskiviikkona niukka enemmistö oli rantapään verkoissa. Haukien ja mateiden osalta suhde on selkeästi rantapään eduksi. Syvyyseroa ei juurikaan ole, mutta  rantapään jatan jälkeen vesi madaltuu melko nopeasti muutamia metrejä. Nyt rantapäässä made ja hauki, selkäpäässä vain kuhia. Korjasin kalat ja tunsin samalla suurta tyydytystä. Monesti tarvittava kalamäärä on tullut nopeammin. Paljonkin! Mutta kun nyt kevään pian kääntyessä lopulleen ovat nuo ilmat olleet suosiolliset tuulia huomioimatta. Eli on ollut miellyttävää ja helppoa harrastella ja tyhjän kokeminen on ollut vähissä. Loppukevään ohjelma ei enää sisällä verkkohommia, joten aikaa voin käyttää muuhunkin.

Vein karsitut oksat ja syntyneet risukimput pois näkösältä. Vähäistä purumäärää lukuun ottamatta piha on nyt aika siisti. Paistoin runsaassa voissa pannullisen haukifilettä. Kyllä maistui hyvältä! Ennen saunaa päätin ottaa pikku hiet lapioimalla kokkopaikan esille. En saanut siinä puuhassa hikeä. Lunta kun olikin sillä kohtaa vain 60 - 70 senttiä. Olikohan vanhat tuhkat siinä jo sen verran kohollaan, että lunta oli ohuemmalti. Ja hetkinen ... olikos meillä alkutalvella nuotion poltto? No olipas tietenkin.

Kotka ilmestyi jälleen avannolleni. Oli päässyt mateen makuun ja uusi limapuikko oli siellä odottamassa. Se istuskeli ja tarkkaili tilannetta aluksi hieman kauempana. Hain digikameran otin siitä kuvan. Käsivaralta. Käytin kameran optiset ja digitaaliset zoomit (yht 48x) tappiin. Kun laitoin kuvan Instagrammiin, zoomasin sielläkin reippaanlaisesti. Juuri hahmosta erottaa, että kotkahan se siinä. Illemmalla kotka oli vienyt saaliinsa hieman kauemmas. Se oli saanut seurakseen puolenkymmentä varista. Näky oli aika hauska. Kaukaa olisi katsoja voinut erehtyä, että siinähän on varis ja varpusia!

Yöllä ei ollut pakkasta, joten lauantaina aamulla eivät jäätiköt jalkojen alla rahisseet. Tiesin, että muut porukat menevät nytkin pilkille ja notskille. Mutta kun kalan tulo on ollut olematonta, en aikonut vieläkään osallistua pilkkihommiin. Ja nuotiolla istuminen .. ei tällä(kään) kertaa! Ja kun itse asiassa oli jo lauantai ja tekemistäkin löytyisi! Aluksi raivasin hieman takimmaisen puuvaraston terassia. Siirsin lumiaurani kesän ajaksi sille sopivaan paikkaan. Kottikärryt herätin käyttövalmiuteen. Kokkoa varten kokosin poltettavaa roipetta pahvilaatikkoon. 

Alkaa pian olla käsillä viimeiset hetket ajella kelkalla teillä ja pihalla. Kun yöpakkasetkaan eivät enää ole merkittäviä, päätin ajaa laavun pottumaan laidassa odottavat tynnyrit täyteen vettä. Ensimmäiselle reissulle otin tynnyrit rekeen. Ohessa ämpäreitä yhteisvetoisuudeltaan 70 - 80 litraa. Arvelin, että saan näillä voimillani kohtalaisen helposti siirrettyä tynnyrit, joissa sisällä on kolme ämpärillistä vettä. Joten kolmet ämpärilliset tynnyreihin ja ämpärit vielä täyteen ja menoksi. Perillä hivutin tynnyrit alustoilleen. Ja kaadoin sitten ämpärit tyhjiksi. Aika onnettomilta näyttivät tynnyrien vesitilanteet. Olivat kai 200 litran astioita. Jouduin ajamaan 6-7 reissua. Reitti oli niin epätasainen, että varmaankin kolmasosa vedestä loiskui polun varren hankeen. Mutta onpahan nyt ajettu ja sillä hyvä!

Aino hiihti katsomaan pilkkiporukoita. Jäin yksin mökille ja yritin pärjäillä jotenkin. Keitin makoisat kakkukahvit. Koko pikku pannullinen siinä meni. Helposti. Pärjäsin siis erinomaisesti. Tarkistin likimmäisen turvakamerani. Olin viikko-pari sitten viikonloppuna unohtanut ottaa sen pois päältä. Tietenkin se oli innostunut kuvaamaan patterinsa tyhjiksi. Vaihdoin paristot. Muutin myös asetuksia. Nyt ihan rauhassa. Normaalisti lähdön hetkillä on hoppu ja lopputulos on ollut mitä sattuu!

Iltasella hyviä jääkiekkouutisia. Kaikki tietenkin riemuitsivat sitä, kun HPK vei kotiedun Tapparalta ja on voiton päässä finaalista. Ja huomasiko joku: Suomi finaaliin naisten mm-jääkiekossa! 

Lauantaina oli koko päivän selvästi plussalla. Sunnuntaina aamulla hieman pakkasen puolella. Ja luvassa aina vain lämpimämpää. Koko pääsiäisviikolle tulossa huippukelit. Aurinkoa ja 10 astetta lämmintä. Lumi alkaa hupenemaan. Mutta on sitä vielä Vappunakin. Pikkuteillä vielä jäätä. Pahin kelirikko vielä edessä. Ja rapahommat.  Sihtuunan väylä kuitenkin oli jo aika hyvä.  

Illalla vaaliohjelmaa ja jääkiekkoa. Tuli jo riemuittua Suomen maailmanmestaruutta, mutta toisin kävi. Onhan se hopea kuitenkin jotakin.Vaalit eivät aiheuttaneet tunteenpurkauksia. Ei tullut juuri voittoa, ei tullut juuri tappiota, oma ehdokas meni kuitenkin läpi!

Torstai, 11.4.2019 

Eilen iltana ehdittiin pelaamaan kolme KB:tä kortiniskijöiden lähdettyä. Kaksi peleistä meni tasan. Se on oikeastaan raivostuttavaa, kun pelataan melko pitkäkestoinen peli ja päädytään tasapisteisiin. Selkeämpää olisi voitto jommalle kummalle. Joskus muistaakseni ollaan päädytty kolmen pelissä kaikki tasapisteisiin. Se on jo hullua!

En aikonut torstaille käydä ollenkaan verkoilla. Huomenna sitten. Aino oli huolissaan kaatokoivun oksista ja hangella ja pihalla olevasta purukerroksesta. Siispä niitä hoitelemaan. Pakkasta aamulla 8 astetta. Aino alkoi karsimaan oksia. Ne olivatkin kuin rankoja. Ohuimmat päät ja pikkuoksat Aino sitoi kimpuiksi. Pikku nippuja on sitten helppo käsitellä ja kantaa nuotioon.

Pihajäätikköön oli jäätynyt kiinni hieman purua. Harjasin ja haravoin sitä irti. Olin jo lauantaina harkannut pihan, mutta vielä siinä piisasi tekemistä. Säkitin aluksi kaksi purukasaa, jotka olin aiemmin tehnyt. Sekaan tuli väkipakolla lunta ja jäätä. Ja risuja. Tarkoituksena kuivattaa nuo säkit ja joskus kesällä laskea ne teräsverkon läpi, jolloin isommat roskat ja tikut saadaan pois. Sitten uusi säkitys ja annos wc:n kuiviketta on siinä. Loppukevään/alkukesän klapisavotta tuottaa muutaman säkillisen koivumuhaa. Lehtipuun muha on monin verroin parempaa, kuin havupuiden. On imukykyisempää ja lahoaa nopeammin.

Aino sai puhelinsoiton. Tuli kutsu lähteä pelaamaan Pessikseen. Kyyti oli. No voihan... Siihen kutistui tämä homma. Ajoin rekikyydillä Ainon työmaan valmiit rankat puuntekopaikalle ja kimput likelle kokkopaikkaa. En uskaltanut aivan kokon ääreen mennä reen kanssa. Uppoaako kelkka? Kävelin vanhaa kelkan jälkeä, ja se ainakin upotti. Myöhemmin kiersin nuotiopaikan kelkalla ilman rekeä. Hyvin se kuitenkin kantoi.

Pihalla jatkoin purusavottaa. Varsinaisen piha-alueen reunalta lapioin muhaisia lumipaakkuja ja lumireunamaa. Pihasta tuli oikeastaan aika siisti olosuhteisiin nähden. Aloin sitten poistamaan hangen pinnasta purua. Purun matkassa tuli aikalailla myös lunta. 20 litran ämpäri ja 40 litran palju olivat hetkessä täynnä. Kävin muutamaan kertaan kaatamassa astiat paikkaan, jossa aurinko saa tehdä tehtävänsä. Voihan sen arvata, että ei piha eikä hanki pihan reunoilla mitään kaunista katseltavaa ole. Mutta ehkäpä valtaosa muhasta on nyt poissa silmistä. Ja viimeistään ensi talvena emme edes muista mitään muhajuttuja.

Sain Telialta puhelinsoiton. Parisen kuukautta sitten sain myös, mutta silloin minulla ei ollut aikaa ja homma jäi siihen. Nyt aikaa oli ja ymmärtääkseni jopa ymmärsin, mistä oli kyse. Palvelukokonaisuus TV:n ja dataliittymien osalta tulee muuttumaan. Säästöäkin tulee. Tämä muutos on ollut ovella jo pitemmän aikaa. Kai se nyt oli sen aika! Mitäpä tässä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, vaikka sitä muuten ehkä harrastankin.

Hain moottorisahan ja pätkin jonkun verran isoimpia oksia. Tein rekikuorman ja ajoin rangat pois. Kylläpä oli hangella mahdottoman paljon jäniksen papanoita. Urpuaihiot näyttivät kelvanneen.

Aino soitti ja käski laittaa ruuan lämpiämään. Nopeastihan ruoka oli kiehumispisteessä, vaikka hetki sitten se oli umpurijäässä. Lisäsin vettä pataan ja kun ei mitään kuulunut, sammutin levyn. Meni vartti, meni toinenkin. Vihdoin Aino saapasteli sisään ja saatiin ruoka uuden lämmityksen jälkeen lusikoitua suihin.

Olin hetkisen yläkerrassa pitkälläni. Jostakin syystä etenkin jalat olivat kipeät. Selkä ja olka vanhastaan, mutta miksi jalatkin? Hetken lepo auttoi ja kömmin alakertaan. Aino oli mennyt naapuriin kortille. Muorikööri oli päättänyt pelata tänään kunnolla. Mikäpäs siinä. Sytytin takkaan tulen. Aloin kirjoittelemaan tämän päivän juttuja. Keitin pienen pannullisen kahvia. Näitä kirjoittaessani pannu tyhjeni huomaamatta. Uutta en kuitenkaan ala keittämään! Takassakin ehti palamaan kopallinen puuta. Soppeli annos.

Tarkistin tietovisakysykseni. Olivat ihan ok. Tein sitten vielä sen kymmenennenkin kysymyksen. Oli jäänyt puuttumaan. Viime maanantaina hankimme molemmat omat palkintomme. Homma puolestani selvä.

Keskiviikko, 10.4.2019 

Keskiviikkoaamuna katselin Torniossa, kun fasaani istui naapurin takapihalla kuusen alla. Kuuseen pesää rakentavat harakat olivat hieman ihmeissään. Ihmeissään olin minäkin. Harakat antoivat fasaanin olla rauhassa ja hakivat risuja pesän rakennustarpeiksi aivan vierestä. Musta kissa juoksi sitten avoimen naapuritontin yli hangen päällä kohti ja silloin fasaanilla pokka petti. Se lensi toisen kuusen alaoksille ja sinne kissa ei sitä seurannut. Olen pariin otteeseen nähnyt Torniossa fasaanin. Pessalompolossakin. Harvinainen otus se silti näillä korkeuksilla on.

Mökille lähdettiin puoli kymmenen maissa. Ilma pakkasen puolella. Sihtuunan soratie pölisi mahdottomasti. Ja en tietenkään päässyt edellä köröttelevästä Volvosta ohi. Pikitiellä sitten. Piimätien Puodista ostin pilkkiarvan. Loppumatkan sorateillä pöly lensi jälleen. Mökillä 11:05. Sisällä -3, ulkona -1. Saunassa vesiastiat riitteessä. Sisällä mökissa sulat.

Lähdin verkoille. Järvellä sairaan kova tuuli, pohjoisesta tietenkin. Ensimmäiseksi nousi kuha. Varsin tyydyttävä aloitus. Sitten seuraavana matikka. Oli pyöritellyt melkoisen sutin, mikä jäi selvittämättä. Sitten heti perään kala, jota ensin luulin myös mateeksi. Hauki se oli. Se oli pyörinut niin, että sitä ei aluksi verkon sisältä tunnistanut. Sen kanssa alkoi kulumaan aikaa. Tein virheen, kun yritin vetää sitä läpi verkonsilmistä, jotka olivat kalan kokoon nähden turhan ahtaat. Sormet alkoivat olemaan turrat pakkastuulessa. Teki jo välillä mieli ottaa puukko ja helpottaa kalan irroittamista. Säälin kuitenkin verkkoa. Olisi saattanut tulla auton mentävä reikä. Lopulta hauki suostui tulemaan läpi. Menetti siinä touhussa valtaosan suomuistaan. Ja henkensä. Sen kokonaan! Jatkoin kokemista ja metrin päässä oli seuraava hauki. Ei voi olla totta! Onneksi kyseessä oli edellisen pikkuveli ja sen pujottelu verkosta oli helppo nakki. Loppujata kaloineen oli myös ok. Samoin syvän pään jata. Kalaa tuli kevään ennätysmäärä. Kuhaa nimenomaan hyvin. Kaikki kalat hengissä. Vaikka kokemisväli oli kolme vuorokautta. Paras kuha rikkoi tämän talven suuruusennätyksen. Sainkohan viime kesänäkään niin suurta. Mielessä alkoi siintämään suunnitelma, että seuraavalla kokukerralla otan verkot kuiville.

Kari otti onneksi yhden hauen nuotiokalaksi. Mateen jätin kotkalle. Juotiin pullakahvit. Normaalisti perkaan kalat jäällä. Myös grillin takana olen niitä teurastanut. Nyt molemmat turhan tuulisia paikkoja. Ajoin saaliineni laavulle, jonna aurinko paistoi ja tuulikaan ei vastannut. Olikin aivan loisto-olosuhteet siellä puuhastella. Suomut lentelivät ja filettä irtosi. Aino tuli kaveriksi kalojen pussitukseen. Kunnioitettava filevuori. Pussituksessa ilmeni yksi epämiellyttävä takaisku. Olen aina pakannut fileet pieninä annoksina pakkaseen. Yhden litran Pirkka-pakastepussi on ollut ainoa laatuaan, joka on minulle kelvannut tähän hommaan. Sen mittasuhteet ovat juurikin olleet oikeat. Ostin tiistaina uusia pusseja. Olivat nyt pahvikotelossa. Ennen olivat muovisessa pakkauksessa. Tätä nykyajan muovikauhua! Mutta ... mutta! Pussit eivät olleetkaan oikean muotoisia. Ne olivat likimain neliön muotoisia, eivätkä pitkulaisia. Kyllä meni hänekseen. Tuollaisia pusseja on laatikossa ennestäänkin pilvin pimein. Pakko oli vain niihin pakata. Hankaluuksiahan se aiheutti, mutta pärjättiin silti. Vastakin selvittävä näillä.

Syötiin nakkisoppa. Kämppä oli jo kohtalaisen lämmin ja lyhyet ettoneet olivat paikallaan. Ja päälle kahvit. Naapurissa retkiväki oli kotiutunut. Rouvat sieltä sitten saapastelivat. Pelikiekerö pystyyn, minä kirjoittelemaan näitä tällaisia. Aikani kuluksi.

Tiistai, 9.4.2019 

Keskisuomen seutuvilla lumipyryalue kurittaa etenkin teillä liikkujia. Tutkakuvan perusteella sadealue pyörittää itseään koko ajan samalla paikalla. Lunta saattaa kertyä paikoin reippaanlaisesti. Ennusteet välillä aika runsaita. Onneksemme meillä aurinko senkun paistelee. Kova tuuli tosin. Koillisesta.

Ennen kauppareissua täytin auton pissapojan. Näyttöön on muutaman päivän aikana tullut ilmoituksia tyhjentyvästä säiliöstä. Ihan fiksua, että tyhjeneminen ei tapahdu yllättäen. Toisesta, hieman vakavammasta asiasta, tiedotti Ford kirjallisesti. Kytkin saattaa sanoa sopimuksen irti ja siksi autoa tulee käyttää huollossa. Korjaus tapahtuu ohjelmistopäivityksenä. Kytkimeen ei kosketa. Aika huoltoon on nyt varattuna. Kaupasta vain kutakuinkin loppuviikon eväshommat. Etukäteen ollaankin paljon jo hankittu ja valmistettu.

On ollut muutamana päivänä hieman koleampaa. Kelkkakuskeille se on hyvä juttu. Ja jäällä liikkujille yleensäkin. Pääsiäistä kohti luvassa hieman lämpenevää. Voi olla, että +10 astetta menee silloin rikki. Tulevana viikonloppuna jäätäneen puoleen siitä. Sekin kelpaa. Loppuisi vain nämä älyttömät tuulet. Huomenissa taas mennään. Mitenkähän siellä kalastus on sujunut? Lomalaisten oli tarkoitus laskea verkot ja tietenkin pilkkimistäkin harrastaa. Minulla suunnitelmissa ottaa verkot kuiville. Sitten voisi itsekin käväistä vaikka pilkillä.

Maanantai, 8.4.2019 

Olihan taas aamusella kirkasta, kun maassa oli hieman uutta lunta. Lähdin ensimmäiseen reissuun joskus yhdeksän jälkeen. Laitoin viikonloppuna viimeiset 2-T -öljyt kelkan säiliöön. Eli täydennystä oli haettava. Huoltoasemalla tankkasin auton. Täytin myöskin bensakanisterit, jotka otin mökiltä matkaan. Ehdin tuoda gallonat kotosalle, ennen kuin oli varattuna aika labraan.

Käytiin äänestämässä. Äänestyspaikalla oli aikalailla sakkia suorittamassa tätä velvoitettaan tai oikeastaan oikeuttaan. Tulipa taasen käytyä. On eri asia, oliko äänestäni mitään hyötyä, mutta olenpa mielipiteeni näin ilmaissut.

Kävin vielä kaupassakin. Tokmannilta löysin yhden pikku jutun. Cittarista taas otin perusjuttuja. Tulipas tovi siellä poristuakin, kun herrasväki R&A olivat myöskin asioilla.

Päivällä paistoin pakastimesta viimeiset muikkumme. Hyviä olivat, kuin vasta pyydettyjä. Milloinkahan saamme uutta muikkusaalista? Taitaa mennä puolisen vuotta.

Illalla paistoin pellillisen pitsaa. Valtaosa aineksista löytyi kotosalta. Osan ostin päivällä kaupasta. Tuli mehevää, josta Aino peräti mainitsikin. Ohut pohja ja runsain mitoin täytteitä - siinä sen salaisuus. Täytteiden osalta sanoisin sen verran, että makua saa olla, mutta yhteen pitsaan ei kannata kaikkea mahdollista tukkia. Mieluummin kaksi pitsaa eri täytteillä, kuin yksi kaikilla mahdollisila.

Viime viikkoina ovat sivujeni kävijämäärät alkaneet hiipumaan. Olen yrittänyt kirjoittaa entistä enemmän, mutta se ei ole auttanut. Määrä ei tietenkään korvaa laatua. En tiedä, mille tässä oikein alkaisi? Alkaisiko uhmaamaan hyviä tapoja ja kaikenlaisia määräyksiä? Tuskinpa sentään. Hiipuu mikä hiipuu!

Viikonloppua, 6.4.2019 - 7.4.2019

Perjantaina iltasella vielä karaoke naapurissa. Vaikka kello kävi palatessa jo hieman puoliyön jälkeisiä hetkiä, ei aamulla ollut vaikeuksia nousta aikaisin. Näin se on ollut jo useamman viikon ajan. Ja tietyissä rajoissa kauemminkin. Aamulla harmaata, mutta poutaa. Lievästi pakkasen puolella. Lähdin askaroimaan trukkilavaa koivupalttien pohjaksi. Torstaina lapioin lavakasan lumen alta. Ei se kasa vielä ollut oikein sulanut, mutta onneksi siinä oli peitto päällä ja sain sieltä välistä lopulta vedettyä yhden lavan. Lapioin sille paikan puupinoni laitaan. Samalla ensimmäiset talkoolaisetkin pöräyttivät paikalle.

Haettiin varastosta parit sahat. Viimeisetkin talkoolaiset saapuivat ja päästiin töihin. Olin jo aamulla kiristänyt taljalla "vika-suuntaan-esto-narun". Kevyt tuuli kävi etelästä, mutta oli todennäköistä, että pelkästään tuo naru olisi hoitanut kaadon oikeaan suuntaan. Ukot kuitenkin varmuuden vuoksi kiskoivat paksummasta köydestä. Puu kaatui sinne, minne pitikin. Vahinkoja ei tullut. Haettiin varastosta vielä kolmaskin saha. Leikoin isolla koneella tyvipuusta alkaen 30-35 sentin paltteja. Tosin kaksi ensimmäistä 60-senttisiksi. Ajattelin niistä jotakin askarrella. Pienemmät sahat saivat katkoa oksia ja pätkiä koivua latvasta tyveä kohti. Vaimoväki kuskasi oksat kokoon ja rouvat karsivatkin jo osan oksista. Ajoin kelkalla paltit trukkilavalle. Olivat muuten riittävän painavia, vaikka niin lyhyiksi sahattuja!

Aikalailla sutjakkaasti homma hoitui. Olisi yksikseen mennyt aikaa varmaan koko päivä. Olisiko riittänytkään? Syötiin talkooruuat. Vähitellen porukat alkoivat varustautua retki- ja pilkkihommiin. Haravoin vielä koolle paksuimpia muhakerroksia. Keräsin varastoihin sahat ynnä muut tarpeet ja kamppeet. Riitti tämän päivän osalta tätä lajia!

Olin alunperin ajatellut kokea verkot vasta sunnuntaina. Päätin kuitenkin kokea ne myös nyt lauantaina. Jos niihin on jo uinut uutta kalaa, on niiden perkaus pois huomisen ohjelmasta. Lähtöpäivälle ei haluaisi liikoja töitä. Kannattaa tehdä etukäteen pois asioita niin paljon kuin mahdollista. Verkkojen tarkistukseen lähdin normaalikaavalla. Kelkalla ensin rantapään kepille. Irroitin kepin ja kiinnitin vetonarun verkkoon. Verkko jäi kuitenkin jumiin jään alareunaan. Naru tietenkin oli vähitellen kokiessa sahannut jäähän kolon. Verkko runsaampana ei luistanutkaan ahtaassa kolossa. Päättelin, että kyllä se irtoaa, kun koen verkkoja ja kokuavannolta kunnolla vedän. Kokuavannolla poistin verkkokepin ja aloin kiskomaan narusta, joka oli kiinni verkon yläkulman puikkarissa. Kiskoin ja kiskoin. Lujassapa oli. Näkösälle tuli puikkari. Ja minkälaisena! Puikkari oli katkennut ja sen puoliskot olivat vain juuri ja juuri toisissaan kiinni. Katkeaminen irti-poikki olisi tarkoittanut sitä, että olisin menettänyt kokuavannolta yhteyden verkkoon ja joutunut vetämään verkon pois jään alta rantapään reiästä. Ja en enää olisi voinut hyödyntää rantapään jataa. Lähdin rantapään avannolle. Sain sysittyä jääsahalla verkon irti jään alareunasta. Hyvä juttu. Kävin näppäämässä mökiltä uuden puikkarin. Palasin kokuavannolle ja hyvin varoen vedin verkkoa ja vammautunutta puikkaria lähemmäs. Lopulta kävi niin, että sain verkon päästä kiinni. Samalla puikkari meni osiin. Olipahan tipalla, mutta nyt tuurit kääntyivät näin päin. Sain puikkarin vaihdettua ja verkot koettua. Parit kuhat olivat pyöritelleet itsensä tiukkaan pakettiin. Olipahan kertakaikkiaan viisas päätös kokea verkot nyt. Olisi mennyt sunnuntaina enemmän aikaa. Kuhat olisivat olleet silloin hengettömiä.

Sunnuntaina kävin vielä tietenkin verkoilla. Heti aamusta aamiaisen jälkeen. Oliko vajaan vuorokauden pyyntiaika, vai joko kaloilla alkoi lepoaika, mutta kuhia ei nyt noussut. Eli selviydyin tästä hommasta nopeasti. Tankkasin kelkan ja tein 10 litraa seosbensaa. Tyhjät gallonat matkaan ja taasen ajoissa kotimatkalle.

Lähdön hetkillä lenteli järvellä lokki. Taisi olla harmaalokki. Mökkimatkalla näimme nyt jälleen muutamia pulmusia. On ollut tänä keväänä ihmeellistä, kun suurin pulmuspalvi on koostunut neljästä linnusta. Normaali pulmusparvi on noin 50 yksilön kokoinen. Mikähän pulmusia vaivaa? Nähtiin ensimmäiset joutsenet ja töyhtöhyypätkin. Kyllä se kesä on tulossa, vaikka viileätä on taas ollutkin.

Nyt onkin luvassa vähän kylmempi jakso. Eihän nyt tähän aikaan vielä lumien pitäisi poistuakaan. Katsotaan tilannetta kuukauden kuluttua. Parisen viikkoa sitten ennustelin järvelle vaikeita kelejä. Säätilassa tapahtui kuitenkin siinä mielessä positiinen käänne, että yöpakkaset palasivat. Välillä oikein roiminakin. Veden pinta on nyt yhtä lumen pinnan kanssa. Eli päältäpäin on syntynyt uutta kohvaa ja jäätä aika paksultikin. Samalla jään noste on alkanut pakottamaan jään päällä olevaa vettä menemään jään alle. Eli höörit järvellä ovat nyt tosi hyvät, ainakin meidän kulmilla. Pinta tosin on aika jäinen, joten hiihtäminen ei ole joka paikassa helppoa.

Pitää näin lopuksi lausua vielä suuri kiitos talkoolaisille. Tuon koivun kötistäminen oli yksi kolmesta suuresta huolenaiheestani tämän kevään työlistalla. Toinen oli se puiden ajaminen metsäpinoista mökille. Ja kolmas kalojen pyydystäminen verkoilla. Niemenrantaan matkaava kylmälaukku pakastimessa on täynnä. Voi siihen pari filepalasta vielä mahtua, mutta käytännössä homma alkaa olla ok. Ehkä jo ensi viikolla otan verkot kuiville. Viimeistään viikonloppuna. Seuraava isompi panostus on sitten joskus toukokuulla, kun lumien jo vähennyttyä aloitellaan polttopuiden pilkkominen ja varastointi. Sitten puumetsähommat. Kai sinne vielä pääsee. Ei tämä kunto niin huono ole. Välillä vauhti vain hidastuu, mutta kai se tässä iässä jo sallitaan. Suurin harmi tällä hetkellä on tuo olkapää, joka otti nokkiinsa siitä, kun nostelin niitä koivupaltteja trukkilavalle. Ei käsi kuitenkaan irti ole, joten kyllä tässä pärjäillään. Sormenpäiden haavoihin on kai alkanut jo tottumaan. Nyt ovat peukut pahimmat. Mutta nyt tämän reissun aikana ei tilanne pahentunut lainkaan. Ehkä jopa suinpäin.

Keskiviikko - perjantai, 3.4.2019 - 5.4.2019

Mökille kerittiin jo yhdeksitoista. Tällä kertaa oli pakkasta kaksi astetta sekä ulkona, että sisällä. Kannoin kamppeita autosta. Painoakin oli, kun matkaan oli sattunut 25 kilon murskepussi. Valutin sisällön isoon ämpäriin ja suoritin pahimpien paikkojen sorastuksen. Käväisin verkoilla. Saalis oli varsin tyydyttävä. Ja se vielä plussaa, ettei yksikään kuha ollut kuollut! Korjasin kalat rannassa. Kuukkeli tuli viereen ahmimaan omaa osuuttaan. Miten siihen niin paljon mahtuikin?

Syötiin. Lyhyt lepotauko päälle. Ryhdyin puuhaan, jota ei kannattanut jättää huomiselle. Eli tyhjensin veskin alusen. Aamuistuntojen jälkeen tilanne olisi ollut erilainen. Nätti homma nyt. Räystäältä noppasi hieman vettä ja siksi laitoinkin hupun päähän. Olisi saattanut jäinen vesi tipahdella paljaaseen niskaan.

Torstaina aloitin ulkoilut hakemalla vesiä. Viikonlopun jäljiltä saunaan ja sisälle jätetyt vedet olivat sulina. Heikko pakkanen ei astioita sisällä ollut jäädyttänyt. Keskiviikkona olin ottanut vesiavannolta suojalevyn pois. Nyt vesipinta oli puolen sentin jäässä. Jään matkassa poistui ennen ämpäröintiä myös vähäiset roskat.

Laitoin latukoneen kelkan jatkoksi ja ajelin reiteilleni. Kiersin ensin vanhat ladut. Sitten jätin latukoneen odottamaan ja kiersin lyhyehköä lenkkiä kolmen kierroksen verran. Yksi oja oli sen verran syvä, että ennen sen ylittämistä lapioin siihen hieman täytettä. Oli aika syvä hanki sillä kohtaa. Kun olin lapioinut riittävästi lunta ojan täytteeksi, oli noustava kelkan päälle takaisin. Helpommin sanottu kuin tehty. Kelkan istuin oli maassa seisoessani naamani korkeudella. Jos lumesta ei olisi löytynyt sopivalta kohdalta puun kantoa, olisin ollut hieman vaikeuksissa. Kiersin siis kolme kierrosta. Pyrin ajamaan aina hieman eri jälkeä. Kun sitten ajoin reitin latukoneen kanssa, tuli ladusta kohtalaisen hyvä, kun kelkkaura oli melko tasainen. Ei telan kohdalla syvennystä, niinkuin kerta-ajolla olisi ollut.

Palataanpas taas vaihteeksi tuohon puuvarastoon ja sen pinotukiin. Aikanaan siis laitettiin tilapäinen tuki yhdelle pinolle. Jatkoin viimeksi sitten korjaamalla kuntoon neljän pinon tuet. Päivälevon aikana mietistelin tuota liiteriä. Tajusin, että minunhan on pakko korjata se tilapäinen tuki ennen puuntekoa toukokuulla. Jouduin purkamaan ko. pinosta noin kolmasosan. Seinästä pönkkäämällä sain tukea siirrettyä hieman. Ihan tyydyttävän paljon. Naulasin lattiaan poikkikalikan. Sain kiskottua lisätukena olleen maatilavanerin palasen pois. Lopuksi kalikat takaisin pinoon. Ei siitä aivan priimaa jälkeä tullut, mutta olosuhteisiin nähden on oltava tyytyväinen.

Lapioin esiin paksun lumikinoksen alta trukkilavapinoni. Luulisin, että lauantaina ainakin yhdelle lavalle olisi käyttöä. Jos/kun tulee se koivun kaato, kasaan palikat trukkilavan päälle. Koivu on sen verran tuhti, etä on viisasta pätkiä se jo pihalla 30 sentin palasiksi. Ihan selänkin vuoksi. Laavulla lapioin parin metrin polun kelkkareitiltä vesitynnyreille. Tulee aika, jolloin ajan kelkalla kasteluvesiä tynnyrit täyteen. Sitten vielä linkosin laavun pottumaalta lumet. Lumi oli siellä muuttunut jo sohjoisen rakeiseksi. Paksuutta hangella oli siinä kohtaa 60-70 senttiä.

Koko päivän heikkoa räntäsadetta. Ja kova pohjoistuuli. Iltaa vasten kylmeni ja sade kuivui lumeksi. Kertymää puolen sentin verran.

Verkoista jälleen kelpo annos kalaa. Jäälle jätin matikan ja yhden kuolleeksi toteamani kalan. Varikset löysivät heti paikalle. Paikalle saapui myös kotka, joka nappasi mateen itselleen ja vei sen kynsissään muutaman sadan metrin päähän. Järvellä ilkeähkö tuuli, joten korjasin kalat mailla grillin laidalla. Kuukkeli jälleen innoissaan.

Ajatellen pihakoivun kaatoa laitoin taas tikkaat maksimikorkeuteen ja koivua vasten. Hirvitti, kun piha oli jäinen. Hakkasinkin siksi kirveellä pienet kolot, joihin sain asennettua tikkaat turvallisen tuntuisesti. Tein spesiaalityövälineen, jolla pitäisi pystyä laittamaan köysi puun ympäri oksien välistä pari metriä itseäni korkeammalta. Apuvälineenä kuokka. Kiipesin näine tarpeineni tikkaiden nokkaan. Sain pyöräytettyä köyden puun ympäri. Kuokalla vedin köyden pään alemmas. Pujotin köyden alapään yläpäässä olevan lenkin läpi. Hiphurraa! Onnistuin tehtävässäni ja pääsin jopa turvallisesti alaskin. Vein köyden pään kauaksi etelään. Samoin kuin aiemmin laittamani narun pään. Viritin narulle taljavinssin, mutten kiristänyt narua vielä äärimmilleen. Kun sen kiristän kaatoa varten, pitäisi sen estää väärään suuntaan kaatuminen. Köysi on varmuudeksi. Siitä vetämällä puu kaatuu sahatessani takuulla oikeaan suuntaan. Ellei sitten....

Ollaan kolmena iltana taas pelailtu. Tilanne voittojen osalta on palautunut normaaliksi. Toppapäävaihe on ohitettu! Älkää huolehtiko!

Tiistai, 2.4.2019 

On mennyt jo useita päiviä kutakuinkin poutaisessa säässä. On tietenkin ollut lyhykäisiä lumi- ja vesikuuroja, mutta ei niistä ole mitään kertynyt. Aurinko on paistanut liki päntiönään. Kadut ja tiet alkavat vähitellen olla puhtaita lumesta ja jäästä. Parkkipaikalla ja pihatiellä meillä sitä kuitenkin vielä on. Torniossa päivällä läheisestä merestä johtuen ei lämpö ole kovin kolmea-neljää astetta kummemmaksi päässyt nousemaan. Pohjoisempana tänään jopa +9 astetta. Silti sulamista ei ole päässyt tapahtumaan muutamaan päivään.

Päivällä teimme kauppareissun. Ihan perusjuttuja. Sen verran kuitenkin poikkeusta normaaliin, että ajattelimme jo Pääsiäistäkin. Tultiin kotiin päiväkahville. Kahvin jälkeen lähdin vielä Ruotsin kuningaskuntaan. Käymme harvakseltaan ICA-Maxissa Haaparannalla ostoksilla. Siellä on hyvä tarjonta ja jotkin tuotteet erityisen mieluisia. Noita marginaalijuttuja tuli hankittua. Kotosalla tein taas inventaarion pakastimen ytimeen. Syksyistä kalaa on kaksi kertaa syödä. Tänään syötiin toiseksi viimeinen muikkuannos. Kuhaa jäi pannullinen. Valmisruoka-annoksia pahimpaan tarpeeseen.

Tänään akkojen peli-ilta Kivirannalla. Kotosalla touhuilin omiani ja katselin telkkua. Viikon paras tv-ilta! Huomenissa jälleen lähtö mökille. Verkkoja kokemaan ja kaatamaan se pihakoivu. Edelleen ennuste se, että lauantaina olisi tuuli etelän suunnalta. Perjantai ja sunnuntai juuri vastapuolelta. Ei vielä voi uskoa mihinkään. Toivon mukaan tuuli on kuitenkin heikkoa, oli sitten mistä suunnasta tahansa. Kova etelä olisi turmiollista. Verkkojen kokemisessa ja koivun kanssa tuhratessa ei saa koko loppuviikkoa kulumaan. Ei huolta. Kyllä saan aikani kulumaan ilman kummoisempia etukäteissuunnitelmia. Aina on mielen päällä joitakin asioita, jotka olisi syytä tehdä pois häiritsemästä. Ja on myös niin, että ei tarvitse kuin ottaa silmä käteen ja pyörähtää, löytyy yleensä heti useampikin asia, joka kaipaisi huolenpitoa.

Vaalit ovat lähestymässä. Puolueet lupaavat toinen hyvää, toinen parempaa. Osa lupaa huonompaa lappilaisille. Meillä täällä periferiassa on pitkät etäisyydet. Talvella on talvi. Ja pakkaset. Ei täällä ihan lähitulevaisuudessa voida luopua polttomoottoreista autoissa. Vaikka elinvuosia olisikin vielä runsaasti, tuskin koskaan ajan millään sähköautolla. Korvaavat polttoaineetkin ovat vielä pitkässä puussa.

Maanantai, 1.4.2019 

Viikko sitten aloitettiin Trexan uudestaan. Varovaisesti, vain 5mg annoksella / vko. Annosta nostetaan sitten vähitellen, jos verikokeet eivät sitä estä. Lääkkeen vaikutusta saadaan odottaa kuitenkin vasta viikkojen, ehkä kuukausien päästä. Apu olisi tosiaan suotavaa. Tällä hetkellähän koko keho on hieman enemmän tai vähemmän punaisena ja kutiaa. Ja raapiminen on syntisen makeaa! Kaikkein hankalinta on kuitenkin noiden sormien kanssa. Menossa on vaihe, jossa sormenpäät, kukin vuorollaan, menevät haavoille. Viime viikolla etusormet ja peukalot olivat pahimmat. Oikeastaan ne eivät vuosikausiin ole olleet sellaiset. Sormenpäistä alkoi lähteä nahka. Normaalisti tällä vaivalla on tietty kierto. Se iskee aina symmetrisesti vasempaan ja oikeaan. Samoihin sormiin ja vieläpä samoihin paikkoihin sormissa. Nyt alkavat etusormet ja peukalot olla hieman paranemassa, mutta keskisormet ovat kipeät. Toivottavasti kierto katkeaa tähän vaiheeseen, niinkuin se joskus tekee. Vasemman käden keskisormen kynnen alle oli oli tunkeutunut jotakin. Oliko kutiavaa ihoa raapiessa sinne joutunut kappale rupea vai peräti tikku? Aloin sitä neulalla aukaisemaan. Mätää sieltä ainakin vähän tuli, lopusta en ole oikein varma. Paine kuitenkin hellitti ja paraneminen varmasti on käsillä. Nahkaa lähti sormen päästä myös ja sormenpää ei ole enää pinteessä.

Tekaisin aikalailla aamusta ostosreissun. Sitä ennen avustin Ainoa paistiköntin pilkkomisessa. Apteekki ja bensa-asema olivat käyntilistallani pikku pakon vuoksi. Tamppiksesta sain kertakäyttölautaset ja murskesäkin. Ja ai niin, paidankin ostin. Cittarista ihan taas peruskampetta. Poissa ollessani oli Aino paistanut lihoja ja laittanut ne lopulta uuniin. Taas selviydytään hetki tässä ankarassa maailmassa.

Olen odotellut pohjoisen puoleisia tuulia lauantaiksi. Eiliset ennusteet lupasivat tosi hyvää. Kuitenkin yksi päivä voi muuttaa kaiken. Tänään ovat ennusteet pyörähtäneet täysin vastakkaisiksi. Ikäänkuin eiliset ennusteet olisivat olleet hihasta vedettyjä. Mitähän huominen tarjoaa??

Loppuviikonloppua 28.3.2019 - 31.3.2019

Torstaina nollakelin aamu. Sakea, mutta pienehkö lumikuuro heti aamutuimaan. Ajelin ladut puureitilleni. Yllätyin. Suurimpaan osaan matkasta tuli aivan kelvollinen latu. Osalle reitistä oli lumi tuiskuttanut "vinon täytön" ja sen kohdan ajoinkin reitin vierestä. Hyvä valinta. Hain reellisen vettä. Pitäisi riittää loppuviikon tarpeisiin.

Sää alkoi siitä paranemaan. Tuulta oli, mutta aurinko paistoi ja lämmitti. Iltapäivällä varjossakin +8 astetta. Järvellä pientä liikehdintää pilkki- ja retkipaikoille. Meikäläisen retki ulottui vain verkoille. Perattavaa nousi palkkioksi ahkeroinnista, mutta toki paljonkin enemmän oli toiveissa.

Välipalan aika. Sitten vasta korjasin talteen otetut järven elävät. Aino hiihteli latujani  ja hyviksi niitä kehui. Tein päivän hyvät työt linkouksen merkeissä. Luulisin, että olivat viimeiset muualla, kuin omalla pihalla. Aurakin oli käynyt vallien nutistamisen jälkeen. Olikin hyvä aika minullekin tehdä tuo linkous.

Perjantain vastaisena yönä nelisen astetta lämmintä! Päivällä taas +8. Alkavat lumet pehmenemään ja painumaan. Pihalla hyvinkin jäätikköistä. Hiekoitin kesällä kerätyllä rantahiekalla muutamia vaaran paikkoja. Rantahiekka vain on liian hienojakoista. Nopeasti sen imeytyi kuoppiin ja koloihin. Ja jään sisään. Pitäisi muistaa ostaa hiekoitussepeliä ja tuoda mökille. Ja liukuesteet syytä asentaa kenkiin varmuuden vuoksi.

Päätin, etten koe verkkoja. Puuhaa riittää muutenkin. Aloitin varaston katosta. Pudotin yläpuoliselta lappeelta liki koko lumikuorman. Paino ei haittaisi, mutta jos sellainen massa tulee omia aikojaan alas, tukkii se väylän tärkeimpiin kohteisiimme. Veskiin, kompostille ja kellariin. Valtaosa rakennuksistamme on rakennettu niin, että katon harja on kaakko-luode -suunnassa. Lappeet siis koilliseen ja lounaaseen. Koillisen puoleiset lappeet järveä kohti. Ja siitä suunnasta kun pyryttää, kertyy vastapuolen lappeelle reilummin lunta. Jopa moninkertaisesti rannan puoleiseen verrattuna. Kun pudottaa valtaosan lounaan puoleisesta lumesta ja jättää harjan koskematta, sulaa tuo loppu paisteen puolella ja ei putoa könttinä maahan. Välillä pudotti melko raskaasti taivaalta vettä. Oli hetki istuttava sateelta suojassa.  Ensimmäisen varaston jälkeen siirryin kasvi/verkkohuoneen kattoa putsaamaan. Ko. huone on grillin jatkeena. Pääsyy siinä oli painon poisto pleksikatteelta. Kun lapioin varoen yläpuolen lapetta aivan harjaan asti, putosi alapuolen lappeelta lumet alas. Rakennuskompleksin yläpuolella minulla on avattuna polku-ura ja estääkseni sen täyttymisen, pudotin leijonan osan myös grillin kattolumesta. Lapioin samaa kuumaa grillin ulkopöydät ja istuimet. Venevaja oli luopunut lumistaan ihan itse, omia aikojaan. Lapioin kelkkareitille pudonneet syrjään. Vielä kävin lähimmän puuvajan kattolumien kimppuun. Siellä lunta olikin kaikista eniten eli varmaan metrin verran. Lohkoin ison osan kulmasta ja linkosin syrjään. Jätin homman sitten siihen. Linko vielä talliin. Ja madesopalle. Kannatti nylkeä, vaikka pienenlainen oli!

Olikos se siinä? Ei aivan. Tuossa aivan hiljan jouduin hätäkorjaamaan puuvarastossa yhden pystytuen. Olen jakanut kaikki puuvajat sillä tavalla, että osastoja on vähintään kaksi. Näin on helppoa pitää yllä sellaista kiertoa, että saa aina ottaa käyttöön kuivaa puuta omasta lokerostaan. Koskaan ei laiteta kuivamatonta puuta kuivan kanssa samaan lokeroon. Tuossa lähimmässä puuvajassa on kaksi osastoa. Olen erottanut ne pystypuilla, joiden yläpäät olen naulannut kurkihirteen ja alapäät lattiaan. Rakentaessani olen kuitenkin tehnyt pienen mokan. Lattian alla on ainakin yksi tukiharkko tullut hieman heikolle perustalle. Kun varasto on täyttynyt puista, on lattia päässyt hieman painumaan. Ja yhden pystytuen alapää irtosi lattiasta. Kiinnitin sen tilapäisesti naulaamalla poikkikalikan lattiaan. Nyt laitoin samanlaiset tuet kaikkiin paljaina oleviin pystyihin. Vastapuolella, joka on nyt aivan täynnä kalikkaa, vastaavanlaiset palikat ovatkin lattiassa.

Lauantaina illallinen ja yöllinen myrskytuuli oli hieman hellittänyt. Puista pudonnutta roskaa hanki harmajana. Mittarissa -2 astetta. Selkeää. Lähdin verkkoreissuun. Sain tällä kertaa vain kokemuksia. Se on talviaikaan äärimmäisen harvinaista kahden vuorokauden verkkoliotuksen jälkeen näillä solmuväleillä. Avovesiaikaan nollatulos on yleisempää. Silloin monesti yksin operoidessa verkot tulevat hieman väärin. Talvella paikka on kuitenkin aina oikein. Kala ei kuitenkaan liiku aina samalla tavalla. Olen varma, että koittaa pian hetki, jolloin kalaa tulee reippaasti useampina päivinä peräkkäin. Aino hiihteli nyt jäällä. Kova tuuli haittana. Pilkkijöitä ei tuuli ole haitannut. On varmaan tullut kalaa eri tavalla, kuin minut onnettomat verkotukseni ovat antaneet. Niin sinnikkoa istumista!

Vaimot taisivat taas iltapäivällä pelailla korttia. Lähdin hieman uhkarohkeasti ajamaan kelkalla umpiseen. Tarkoituksena puhkaista reitti laavulta pellolle "isolle ladolle". Kyllähän aika syvällä käytiin paikoitellen. Jänkällä avoimessa kantoa oli enemmän, mutta kuusikossa upotti enemmän. Sitten tuli vastaa ojien risteys, jossa olen latu-uraa rakentaessani joutunut lapioimaan lunta useampien metrien matkalle. Paha paikka päättyy syvempään ojaan ja sen jälkeiseen hieman korkeampaan ojatörmään. Pysähdyin ja mietin. Arvioin mahdollisuuksiani. Mietin myös, mikä on edessä, jos matka tyssää tuohon viimeiseen ojan törmään. Tiedän nimittäin, että siinä on myöskin kanto. Jos jään siihen kiinni, on vastassa itsekseen aikamoinen työmaa. Päätin, että menen ainakin puoleen väliin, ennen kuin ryhdyn lapiohommiin. Siihen olikin aika helppo päästä. Sitten vastassa vielä oja ja penkka. Tiesin, että jos hyppään kelkan päältä lapiohommiin, olen lumessa napaa myöten. Ei oikein kiinnostanut. Kokeilin, pysyykö kelkka pinnalla kun pakitan hieman. Pysyihän se aika hyvin. Ajoin muutamaan kertaan eteen ja taakse tuota puolentoista metrin matkaa. Siihen tuntui tulevan aika jämäkkä alusta. Ja päätin yrittää. Oli tärkeää, että ei laittanut heti niin kovasti kaasua, että kelkka kaivautuisi niille paikoilleen. Puolentoista metrin kiihdytysalustalla on kuitenkin aika hankala tehdä erikoisempia ja etenkin monivaiheisia lähtöjä. Eli kun kelkka varoen lähti liikkeelle, oli kaasu aika pian pohjassa. Kyllähän se onnistui. Yllättävän helpostikin. Loppu pelto-osuudelle saapuessani olikin sitten pässinlihaa. Ainoa hankaluus oli pudottautua aurausvallin päältä tielle. 90 asteen kulma, metri pudotusta. Töks! Onnistui sekin, eikä mitään hajonnut. Tarran rantakenturalla oli uusi syvä kuoppa. Joku oli taas kaivanut kelkkaa melko syvästä.

Oli vielä aikaa puuhastella. Lapioin kelkkavajan edessä näkösälle parit trukkilavat. Niille nostan jonkun ajan kuluttua latukoneen ja reen. Laavun laidalla kaivoin näkösälle itse sahaamani laudat. Tapulin laudoille on jonkunlaista käyttösuunnitelmaa. Kokosin puupinojen päällä olleet pikkupressut kasaan ja vein varastoon. Olivat jääneet vähän niin ja näin. Sieltä paljastui sitten myös hylkäämäni kokuavannon vaakatason ristikko. Siinä oli monenlaista kalikkaa ja naulaa. Hajotin sen palasiksi ja poistin naulat.

Illansuussa, ennen pelejä, istuin ruokapöydän ääressä. Mietiskelin. Näin liikettä ikkunan ulkopuolella hangen päällä. Siinä oli pikkuinen hiiri ruokailemassa. Mutta mitä? Myrsky oli heittänyt siihen 15-senttisen oksanpalan jossa oli naavaa. Hiiri mussutti sitä naavaa. Lähdin hakemaan kännykkää, jotta saisin videoitua tapahtuman. Hiiri oli kuitenkin hopussa ja sai naavat suihinsa ja katosi koloihinsa, ennen kuin ehdin kuvaamaan.

Yöllä nelisen astetta pakkasta. Sunnuntai-aamuna -2 astetta. Tuuli vieläkin kohtalainen, mutta pahin oli jo ohitettu. Siirrytty kesäaikaan. Verkioille heti, kun vain ennätin. Tällä kertaa verkoista tuli lupaus hieman paremmasta. Korjasin kalat ja päästiin kellojen siirtämisestä huolimatta kotimatkalle vielä aamupäivän puolella.

Tarrantie oli ok. Sirkkakoskentie ja Pakisjärventie ... No joo! Plussakeleillä oli lumipolanne pettänyt autojen alla. Oli tullut syvät urat, kun auto auton perästä oli ajaa hurruuttanut samaa jälkeä. Eikö järki sano, että tuollaisissa olosuhteissa on pyrittävä ajamaan aina eri jälkeä, kuin muut. Nyt kuitenkin polanne oli jäätynyt ja kun etsin oman reitini, oli tiellä ihan hyvä ajaa. Uraan en mennyt.

Ensi lauantaina on tarkoitus kaataa pihakoivu. Sen valtavaan roskittamiseen tulee siis loppu. Pahinta on rännien tukkeutuminen. Lehteä ja siementä saa syksyllä poistaa ämpäritolkulla. Puu on tyvestä noin 40 senttiä paksu. Korkeutta parikymmentä metriä. Ja oksat kuin aisakoivuja. Jos koivussa on lahovikaa, voi se kaatua haluamaansa suuntaa. Kuitenkin vain yksi suunta on oikea. Muissa vahinkoa syntyy. En usko, että puu on lahovikainen. Kaatunee sinne, minne tarkoitan. Etelätuulella kuitenkin homma jäänee tekemättä. Riski väärään suuntaan kaatumisesta on liian suuri.

Laskeskelin, että pelattiin tällä reissulla 33 Kingdom Builderia. Kaksi meni tasan. Minä voitin neljä. Aino voitti vaivaiset 27 peliä. No, aina ei voi pärjätä. Vähän meni nyt heikosti. Niinkuin kalastuksenkin kanssa. Parempia aikoja odotellaan.

Keskiviikko,  27.3.2019 

Tultiin mökille yhdentoista maissa kohtuullisen sakean lumikuuron saattelemana. Nollakeli ulkona. Sisällä kuitenkin talonmiehen ansiosta +12. Aura/vallien nutistaja ei ollutkaan käynyt. Laiterikon vuoksi se ei päässyt sunnuntaina, vaikka näin oli puhe. Onkohan laite yhä rikki? Otettiin hieman välipalaa ja lumikuurokin alkoi siinä hyytymään.

Alkoi tuulikin hiipumaan ja tuli aurinko paistelemaan. Minä verkonlaskuun. Pakkasten ansiosta keppiavannoilla oli jäätä 7-8 senttiä. Missään ei upottanut. Joten olipas olosuhteet ainakin nyt kohdillaan. Otin narut pohjasta ja vedin tilalle verkot. Eli 2*60 metriä on nyt pyytöjä noin 10 metrin vesillä. Huomenissa heti kokemaan!

Ajoin joutessani laavulta kanavan laitaan. Viime pyhäinen jälki oli kovettunut. Hyvin siitä pääsi, mutta latuja siihen ei tule. Vaatisi aika lailla uutta lunta ja sitähän en halua. Olin ostanut maanantaina uuden moottorisahan. Sen korvaajaksi, joka toimii-eitoimi-toimii-eitoimi.... Sahaan pitää voida luottaa. Kasasin koneen. Mutten vielä testannut. Kävin lapioimassa laavulla ulkopenkit ja pöydän lumettomiksi.

Syötiin. Pelattiin Kindomia. En voittanut yhtään peliä!! Aino kutsuttiin akkojen peli-iltaan. Mäkeen kai. Voi-voi! Pureskelin herkkuja ajatellen kuivaa näkkäriä ja omenan. Hain puukopalliset puita ja hoitelin takan lämmityksen loppuun ja suljin hiilet poistettuani pellin. Sitten testaamaan sahoja. Uusi saha pelasi kuin enkeli. Ammattikone samoin. Kuten myös vaihteeksi vanha juupas-eipäs -sahakin. Voisi joku kuvitella, että nyt Mattia harmittaa, kun meni ostamaan sahan. Ei muuten harmita. Kyllä tuolla vanhalla on lopun merkit jo olleet kauemminkin näkösällä. Kun menen puumetsään lumien lähdettyä, pitää matkassa olla työkalu, joka takuuvarmasti toimii.

Iltasella jatkoin vihjetietokilpailun tehtävien laatimista. Yhtä vielä uupuisi. Vallin levittäjä niisti auravalleja yhdeksän maissa. Hyvä juttu.

Tiistai,  26.3.2019 

Viime yönä lopputalven sinnittelyä. Torniossa -12, Meltosjärvessä -15. Ovathan nuo leppoisia lukemia sydäntalven pakkasiin verrattuna. Toivon mukaan nämä lukemat jämäköittävät tilannetta järvellä. Kylmää on ollut yöaikaan enemmän kuin puoli vuorokautta pötköön, joten toiveet ovat korkealla. Toinen kylmä yö vielä edessä. Sitten jäätymiset ovat tainneet tulla nähdyiksi. Kahtena päivänäkin on ollut koleaa. Max asteen plussalla. On ollut kirkas ja aurinkoinen sää ja toki paisteessa auringon vaikutus näkyy ja tuntuu.

Käytiin kauppareissu. Käytiin niillä ajatuksin, että jospa huomenissa eli keskiviikkona suunnistettaisiin taas mökille. Eli piiiitkä viikonloppu edessä. Nämä kauppa-asiat ovat meidän nykysysteemillä suhteellisen helppo nakki. Tarkoitan viikonlopun ostoksia. Ostoskärryyn siirtyy vain sellaista peruskampetta, jota kuluu jatkuvasti. Eli leipää, maitoa, leikettä, juustoa, salaattia, hedelmää, kahvia ..... Mökillä pääruuat ovat niitä annoksia, joita kotosalla värkkäämme aikamme kuluksi. On sitten hieman eri asia, kun kevät edistyy ja voidaan aloittaa grillaus- ja laavukausi. Se onkin sitten ihan oma maailmansa. Toki kyllä valmista saatetaan silloinkin laittaa. Etenkin päivinä, jolloin aika kuluu raskaan ja kuluttavan työn merkeissä, on iso asia, kun ruuan valmistukseen ei tarvitse isosti panostaa. Ruuan lämmitys vain ja syömään!

Siis keskiviikona mökille, näin se on tapahtuva. Tarkoituksena virittää heti verkot pyyntiin. Naruthan ovat valmiina pohjassa. Syksyllä sain marras-joulukuun vaihteessa kolmessa vuorokaudessa kauppakassillisen kuhafilettä ja sain lopettaa verkotuksen ennen kuin se ehti kunnolla alkamaankaan. Toivon samantapaista menestystä nytkin. Liikkuuko kala syksyn lailla .... se on tuurissaan. Syksyllä jäätilanne oli varsin hankala. Vaarallinenkin. Hankalaa tulee nytkin olemaan, kun vettä on paljon jäällä. Siksi ottaisin kalat mielellään nopeaan tahtiin. Nyt pakkasta, mutta ennusteet lupaavat sään totaalista muutosta jo huomisen jälkeen. Teräsjäätä on kohdallamme noin 12 senttiä. Se on vesipintaa noin 60-70 senttiä syvemmällä. Teräsjään päällä on kohvaa 30-40 senttiä. Kohvan päällä vettä ja vesisohjoa 20-30 senttiä. Aivan päällimmäisen vesipinnan päällä 10-20 senttiä lunta. Näin siis viime lauantaina. Silloin avaamani avannot ovat aika hurjan oloisia. Lumi on lapioitu noin neliömetrin alalta pois. Niiden kanssa tulee sellainen ongelma, että ensin vesi pulppuaa jään alta jään päälle ja kuluttaa nopeasti avannon vierestä kohvan. Sitten teräsjäätäkin. Kun järvellä veden pinta ja lumipinta ovat tasan, alkaa vesi pakenemaan avannoista takaisin jään alle. Ja kohvan ja jään kuluminen voimistuu merkittävästi. Saa siinä olla kieli keskellä leipäläpeä, ettei muljahda syntyvästä suppilosta kokonaan märän puolelle kalojen seuraksi. On siis syynsä, miksi toivoisin pakkasia ja lyhyttä verkotusjaksoa. Tilanne muualla, kuin avantojen vieressä, voi pysyä parempana kauankin.  Jäiden lähtö tapahtuu normaalisti lähellä toukokuun puolta väliä. Jos pitää jatkuvia lämpimiä, jäät häviävät tänä keväänä aiemmin. Ei ennen Vappua kuitenkaan. Kai?

Maanantai,  25.3.2019 

Kun pakkaskausi vaihtuu lämpimiksi keleiksi tai lämpimät pakkasiksi, tahtoo molemmissa tapauksissa käydä siten, että päällä on hetkisen aikaa aivan väärän sään kutjut. Tuossa viikonloppuna sen saimme molemmat kokea. Aino tuskaili, kun kävelylenkillä tuli kuuma. Meikäpojalla hiki, kun päällä täsmälleen sama vaatekerta, kuin 30 asteen pakkasilla. Välikaudelle ei minulla taida paljon ollakaan erityisiä puurtamisvaatteita. Kerrospukeutuminen voisi olla ratkaisu.

Torniossa kauppareissuille ei tule koskaan laitettua pitkiä kalsonkeja. Yläkropassakin on vain lyhythihainen paita pusakan alla. Pakkasista huolimatta. Silti tahtoo kaupassa hiki virrata. Nyt maanantaina lähdin aamuyhdeksältä kauppareissuun. Hoksasin onnekseni ottaa käyttöön kesäisemmän pusakan. Yöllä oli pari pakkasastetta, mutta jo aamusta aurinko helotti ja mittarit kääntyivät plussalle. Teille syntyi lätäköitä. Tankkasin ja ajoin Cittariin. Ostin ihan peruskauraa, mutta olin ajatellut tehdä tänään tai huomenna pizzaa, joten keräsin kärryyn vähän sitä sun tätä. Tällä kertaa en kaupassa valuttanut pisaraakaan hikeä.

Eri reissulla hain Motonetistä liimaa, jolla sitten paikkasin mökiltä tuomani saappaan. Olen paikannut sitä ennenkin ja se aina vaan vuotaa. Ei paljon, mutta kun on kumisaappaaksi alkanut, kyllä sen pitäisi pitää vesi ulkopuolella. Tällä kertaa keksin jotakin uutta ja odotan korjauksen pitävän.

Miekojärven kalaa on syyskauden kalastuksen jäljiltä pakkasessa vielä hieman. Kyllä sitä on pyritty syömään, mutta harvemmin ollaan siitä nautittu enempää kuin kerran viikossa. Tänään Aino loihti kuhafileistä kerman kanssa uunissa melkoisen elämyksen. Eipä jäänyt epäselväksi, miksi pyydystämme kuhaa ja muikkua pakastimeen. Ovat ne vain aikamoista herkkua molemmat. Moni muukin kalamme, mutta nuo ne tärkeimmät.

Iltapäivällä aloin pitsan paistoon. Päätin tekaista kaksi pellillistä, toinen lihaisampi, toinen merellinen. Esivalmistelin urakan pilkkomalla erinäisiä kasviksia. Leikoin tomaatteja 6-7 millin siivuiksi ja laitoin ne kahteen isoon paistinpannuun. Haihdutin näin valtaosan tomaattien nesteestä. Sekoitin soossin, joka tulisi taikinan päälle. Paseerattu tomaatti pääraaka-aineena. Lisäksi tomaattipuretta ja Koskenlaskija-Chili sulatejuustoa muutaman ruokalusikallisen verran. Hieman sähköä lisäsin Hot Chili -kastikkeen muodossa. Puoli teelusikallista vain. Paistoin jauhelihan. Valmistin taikinat ja kaulitsin ne valmiiksi leivinpaperien päälle. Täytin molempia samanaikaisesti, jotta kumpaankin tarkoitetut aineet menisivät tasan molempiin. Ensin levitin soossin. Sitten jaoin puolen kilon Emmental-Mozzarella -raasteen tasan molempiin. Sitten ensimmäiseen paistetut jauhelihat ja pussillinen kinkkusuikaleita. Toiseen kaksi purkkia tonnikalaa ja pussi katkarapuja. Sitten jaoin toisen juustoraastepussin molempien kesken. Raasteen päälle sitten tasapuolisesti molempiin ne kuivatetut tomaatit, punasipulirenkaita ja pilkottua keltaista paprikaa. Uunissä lämpöä 225 ja pellit vuorollaan uuniin. 20-25 minuuttia. Ja tuli muuten mehevää ja maukasta. Taikinana oli Pirkka Pizzapohja-ainekset. Paketti/pellillinen.

Illalla alkoi pakastumaan. Alkoi olla Nuuskakairassa jo 2-numeroisia pakkaslukemia. Sehän passaa. Saattaa pelastaa tuota jäätilannetta. Torstaiksi luvassa päivällä +9 astetta. Mitäs se sitten tarkoittaa?

Viikonloppu,  21.3.2019 - 24.3.2019

Torstaina jälleen mökille. Perillä hieman puolen päivän jälkeen. Pihalla nollakeli, sisällä -3. Aura oli pyyhkäissyt tien puhtaaksi. Pihalla oli lumitöitä 10 sentin vahvuudelta. Aikaa meni jonkun verran taas lumihommissa. Laavulla lunta oli hieman pihaa vahvemmalti, kun en viikko sitten siellä ehtinyt viimeistelyjä tekemään. Hain avannolta sauna- ja tiskivesiä. Nyt oli tuura turha työkalu matkassa. Suojalevyn alla vesi oli pysynyt sulana. Ajoin kelkalla verkkokeppien suunnassa. Lumi ei tällä kertaa pettänyt, mutta kelkan uraan nousi hieman vettä. Olisipa pakkaskeli! Iltasella pelit. Ulkosalla hieman räntää ja lunta. Plussakeli ja puista putoili vettä ja sohjoklönttejä.

Tuli ehkä lämmitettyä kämppää illalla turhan voimallisesti. Puolenyön jälkeen oli nimittäin pikkuisen kuuma. Ulkona kova myrskytuuli. Ja hieman heikkenevää sadetta. Aamulla jo selkeää ja 4 astetta pakkasen puolella. Ilman liikekin rauhoittunut. Päätin valmistella hieman pihakoivua sen kaatamista ajatellen. Eilen olin lingonnut tyveä näkösälle. Jäätä oli niin paljon tyvilumen seassa, että sokkakin katkesi. Nyt hain jatkotikkaat ja moottorisahan. Sahaa en saanut taaskaan pelaamaan kunnolla. Liipasinta painaessa meinasi sammua. Kunnon kierroksia ei tavoittanut ollenkaan. Tikkailta sain kuitenkin sahailtua oksia houkuttelemalla. Välillä tulin alas (tahallani) ja jatkoin tikkaita. Lopulta tuli tikkaiden maksimi vastaan ja oli lopetettava. Sinne kuuden metrin korkeuteen sidoin myös narun, jota hyödynnetään sitten puuta kaataessa. Tikkailta laitoin narun. Ohi ovat ne ajat, kun puissa kiipeilin. Suuria oksia kertyi puun alle jonkunlainen reellinen. Vein ne paikkaan, jossa ne sitten aikanaan käsittelen.

Koivun kaato ja jälkikäsittely mielessäni jatkoin päivää. Tarkoituksenani tehdä lingolla jonkunlaista kulku-uraa siihen paikkaan, johon koivu tulee kaatumaan. Linkosin ensin grillin edustan ja sen yläpuolelta reitin kasvi/verkkohuoneen puolelle. Nousin sitten kelkkauraa pitkin kohtaan, jossa jossakin lumen kätköissa kulkee polku meiltä eteläiseen naapuriin. Pudotin lingon kelkkauran päältä hankeen ja aloin selvittämään väylää kohti pihaa ja pihakoivua. Kuuden metrin jälkeen alkoi lumen vahvuus olla lähempänä 1,5 metriä. Ja edelleen vahvistumassa. Tuohon paikkaan oli järveltä ajattanut aikamoisen kinoksen. Lisäksi siinä oli paljon pihalta lingottua lunta. Ja kovaa, kuin kivi. Etenkin keskipaikkeilla. Siinä oli siten pakko käyttää lapiota apuna. Sillä pudottelin hangen pinnasta massaa lingon syötäväksi. Ja murskasin jäistä lumikerrosta. Grillin etuosan tasalla tein 90 asteen käännöksen rantaa kohti. Alamäkeen homma helpottui ja loppui pian se kova välikerroskin. Lopulta väylä puhkesi grillin luona linkoamaani alueeseen. Siinäpä se!

Katolta oli tullut alapihan puolelle aika lailla sohjoa, jonka linkosin pois. Laajensin myös koivun tyven lumetonta aluetta. Lapio tällä kertaa apuna. Tarkoitus on kaataa koivu parin viikon kuluttua, jos tuuliolosuhteet puoltavat. Vaatii tyynen ilman tai tuulen luoteen puolelta. Etelätuuli on siinä hommassa out!

En ollut vielä näille lumille ajanut väylää laavulta kanavan laitaan. Nyt sinne uskaltauduin. Lunta on todella runsaasti ja ojia ei juurikaan huomannut. Normaalivuosina ojiin on saanut lapioida reippaasti täytettä kelkkareittiä varten. Menomatka umpisessa käytti varsin hyvin. Pyörähdin puureitin kierrettyäni takaisin. Pariin otteeseen olin jäädä kiinni, kun kelkka kallistui liki kyljelleen. Kohtalaisella elopainolla varustettuna sain kuitenkin kelkan väännettyä suoraan ja matka ei tyssännyt. Tuota kampeamista voisi verrata hyvin purjehdukseen. Joissakin veneluokissa roikutaan vastapainona laidan ulkopuolella, jottei tuuli kaataisi venettä. Ajoin myös verkkokeppireissut pariin otteeseen. Koko ajan omat kelkanjäljet mustumassa. Vielä kuitenkin kestivät.

Lauantaina aamuyöllä kova tuuli ja lumisade. Viime maanantai-aamuna rikkoontui Meltosjärvessä metrin lumisyvyys. Siitä se taas tiivistyi ja painui vähäisemmäksi. Uutta luntakin välillä satoi, mutta vasta nyt mentiin uudestaan toiselle metrille. Pihalla lunta oli noin 15 senttiä. Lumityöt valmiit 12:30. Työlästä hommaa, kun lumi pahimoilleen oli pakkaslunta ja suojalunta. Linkoon sellainen tahtoo takertua ja koko ajan sai olla poistamassa sitä. Tiellä lunta oli kuitenkin vain runsas tuuma. Etelätuuli oli ilmeisesti pyörittänyt lunta mökkipihaan. Kuten siten myös tielle meiltä etelän suuntaan.

Ajoin taas verkkokeppireissun. Hyvin kesti, mutta käännöksissä koskemattomalla lumella oli jo vähän niin ja näin. Vaihdoin mökillä jalkoihin Nokian Kairat ja suuntasin takaisin jäälle. Lapioin keppien tyvet avoimiksi. Hyvä uutinen oli se, että keppien poikkipuut eivät olleet jäätyneet jäähän kiinni. Huono uutinen oli se, että noin 30 sentin lumikerroksen alla oli noin 20 senttiä vettä. Toki saapasvarret riittivät. Olin 8.12. nostanut kepit siten, että poikkipuut jäivät 40 senttiä jään ja vesipinnan yläpuolelle. Veden korkeus on muutaman sentin sisään nyt sama, kuin silloin. Jää on lumen painosta painunut niin paljon, että poikkipuut olivat vedessä, ainakin pääosin. Tuo painuminen on suurelta osin tapahtunut viime aikoina. Ja jatkuu vielä!! Hain mökiltä sitten kelkan jatkoksi reen. Rekeen moottorikaira, jääsaha, parin metrin kepakko ja kaksi metrin lautaa. Ajoin selimmäiselle kepille. Kairasin kepin viereen reiän. Jääsahalla sitten reiästä sahaus kepin molemmilta puolilta. Erinäinen määrä hakkaamista ja lopulta sain kepin irti. Laitoin verkkokepin takaisin siten, että tuomani lauta jäi estämään kepin ristikon vajoamista veteen. Siirryin kokuavannolle. Siellä kairasin neljä reikää kepin ympärille. Välit sahasin auki. Keppiin jäi kovasti jäätä ja tiukan hakkaamisen jälkeen sain kepin irti. Laitoin tähän kepakon tueksi ja jätin siihen. Sitten vielä rantapään kepille samat operaatiot, kuin selimmäiselle. En laittanut vielä verkkoja. Ei ollut tarkoituskaan. Olipahan vain hyvä irrottaa kepit valmiiksi. Seuraavalle reissulla sitten verkot pyyntiin heti menopäivänä. Onko se torstai vai peräti keskiviikko?

Täytyy tunnustaa, että tuo keppien irrotusoperaatio oli käydä voimille. On tietenkin tullut puurrettua muutenkin voimiensa takarajoilla putkeen jo muutaman viikon ajan. Etenkin tuo sahaaminen ja jäiden hakkaaminen kulutti. Oli istahdettava usein ja loppua kohti istuntojen väli tihentyi. Onneksi oli kelkka, jonka päällä istua. Muuten olisi istumaosasto kastunut!

Sunnuntaina piha rapsakkana, vaikkei mittarissa pakkaslukemia ollut yölläkään. Kova tuuli lännen päältä. Vaikka olin harrastanut linkousta, oli laavu taas käymättä viimeisen sateen jäljiltä. Kävin hoitamassa asian. Räystäiden alusetkin siellä putsasin. Pleksit olivat tyhjentäneet itsensä lauhassa kelissä. Käväisin verkkohuoneessa tarkistamassa tilanteen. Nostin yhden korkean verkon hieman parempaan roikkuma-asentoon. Muutoin näyttäisi tilanne hyvältä verkonlaskua varten. Oikea Kaira-saapas vuotaa pikkuisen. Etsin superliimani, mutta se oli kuivanut ja kovettunut. Otin saappaan kotiin ja yritän hoitaa asian Tornion lämpimissä.

Jälleen kerran saan olla vähintäänkin tyytyväinen viikonlopun tekemisiini. Olen vähitellen pääsemässä kiinni aikatauluihini ja alan olla tehtävieni tasalla. Osittain syynä tähän on se, että nytkin viikonloppuna hoitelin vain omia linkouksiani. Tarve muualla vähentynyt tai loppunutkin. Jatkossa linkoukset vähenevät oleellisesti. Satava lumi sulaa näiltä vuosin aika nopsaan ja pihat ja tiet saavat hoitua itsestään. Tyytymätön olen moottorisahaan. Tuollaisenaan sillä ei tee yhtään mitään. Ei siitä ole edes varasahaksi. Käytin sitä aikanaan huollossa, kun se ei antanut öljyä terään. Ei se anna vieläkään. Kesän lämpiminä hetkinä voisi koettaa avata kaasaria. Mutta kun käyttötarve olisi jo nyt keväällä! Onhan se tietenkin jo ikäloppu ja ollut todella kovassa käytössä. Polttopuita sillä on kaadettu ja pätkitty 100 - 200 mottia. Hirsirakentamisessa se on ollut useamman rakennuksen päätyökalu.

Nämä viimeaikaiset säät ovat olleet mielenkiintoisia. Lumentulo on ollut tolkutonta. Isot pakkaset taitavat olla kuitenkin historiaa. Päivisin nyt ollut muutamia plus-asteita. Jatkossa saman tapaista, paitsi sateet kai vähissä. Kevätkelit alkavat voittaa. Järvellä tilanne voi olla vaikea koko loppukevään. Yöpakkasista tulisi kuitenkin helpotusta. Hieman kylmenevää onkin luvassa. Mutta hieman ... hieman taitaa olla hieman liian vähän. Kun nyt on vettä jään päällä noinkin paljon ja lisää pulppuaa, ei pikkupakkaset saa aikaan muuta, kuin valheellisen turvallisuuden tuntemuksen. Pinta tulee pettämään ja vaikeuksien aste riippuu kulkupelistä.

Keskiviikko,  20.3.2019 

Pitkästä aikaa otti ja nappasi jonkunlaisen suonenvedon reiden takaosaan yöllä. Yleensä suonenveto tulee minulla vasempaan jalkaan. Nyt veti oikeaa jalkaa kippuraan. Kun edellisestä treenistä on jo aikaa, lienee syynä tämä ikä. Krampit yleistyvät. Nyt kyseessä oli mieto kramppi. Eli ei haittaa.

Käsillä kevätpäiväntasaus. Periaatteessa siis päivä ja yö ovat kaikkialla nyt 12-tuntisia. Henkilökohtaisesti tällä päivällä on se isompi merkitys, että pohjoisella pallonpuoliskolla päivät ovat jatkossa entistä pitemmät ja nimenomaan pitempiä kuin yöt. Valoa siis piisaa.

Maanantaina aamusta Meltosjärvellä siis meni metrin raja rikki lumen paksuudessa. Jo samana päivänä kuitenkin suojakelin vallitessa lumi tiivistyi ja painui muutaman sentin. Ja painuu edelleen. Tänään on taas satanut hiljalleen lunta, mutta kertymä on ollut vähäinen. Torniossa asteen verran pakkasta, mutta tiet sulat ja rapaiset. Kauppareissu tehtiin vasta, kun iltapäivällä sade hieman näytti hellittävän. Taas ollaan pähkäilty mahdollista mökille menoa. Lauantaiksi on luvassa 60% todennäköisyydellä 5-6 tuumaa lunta. Voi meitä poloisia. Toisaalta kynnet syhyäisivät....

.... Sormenpäät ovat saaneet levätä muutaman vuorokauden. Muutaman päivän ikäiset halkeimet ovat hieman parempina. Uusia kuitenkin syntyy ja tilanne lienee keskimäärin sama. Pärjäillään, vaikka välillä hammasta purren.

Iltasella sade loppui kokonaan. Käväisin sen verran pihalla, että kolasin muutaman kolallisen sohjoa oven edustalta ja auton ympäriltä. Myöhemmin tuli kone ja hoiteli loput. Onkohan Tarralla käynyt aura?

Tiistai,  19.3.2019 

Yöllä pari pakkasastetta. Luntakin tullut, mutta onneksi vain puoli senttiä. Tänään taloyhtiön hallituksen kokous. Kokouskutsussa oli että kevätyhtiökokous. Naapuri saanut myös kutsun, vaikka ei ole hallituksessa. Sais nährä, ketä tulee.

Aino laitteli pottulaatikkoa uuniin. Kävin ulkona lakaisemassa auton laseista lumet. Nollakeli, ei tarvitse laittaa lämmitykseen. Hakkasin hieman jäätä ovisyvennyksestä betonilaatoilta. Lähti helposti, kun oli vain ohut kerros irtonaista jäätä. Katsoin paikan, missä pitäisi olla lähin sadevesikaivo. Poistin siitä irtolumet. Jää on paksu. Pitänee hakea sulatussuolaa. Pian tulee vettä pihalle, kun lämpöä pukkaa.

Lähdin kokoukseen. Pihalla oli jo porukkaa. Ei se ollut heidän syy, että olivat ihan pihalla. Kerroin, että  isännöitsijän toimisto oli mokannut. Vain hallitus kokoontuu nyt. Lopulta kokouspaikalle ei tullut ylimääräisiä osallistujia. Puolet hallituksestakin pois. Saatiin kuitenkin asiat käsiteltyä.

Paluumatkalla kotiin kävin Lakkapäällä. En ole koko talvena siellä pistäytynyt ja ihmettelin parkkipaikalla lumikasojen kokoa ja määrää. Sisällä oletin, että sulatussuolat löytyvät kassan luota. Oikeassa olin. Trukkilava oli suolan peitossa. Seassa aukinaisia 5 kilon pusseja. Otin kaksi täysinäisimmän oloista ja vein kassalle. Tarkistettiin vaaalla ja molemmat pyöräyttivät numerot muutamaa grammaa vaille 5000:n.

Kotosalla odotti tosi maukas laatikko. Täydet pisteet Ainolle. Tuskin olisin pystynyt vastaavaan. Taisi tulla viikonloppueväisiin neljä tupla-annosta. Nyt piisaa taas hetkeksi sitä lajia. Käväisin pihalla ja etsin petkeleen avulla lähintä sadevesikaivoa. Se löytyi yllättävän helposti. Laakista itse asiassa. Ja jääkin irtosi raudasta. Sen verran oli lauhaa ja jää kosteaa. Laitoin vielä suolaa siihen reunoille. Oven luota sain lisää asfalttia näkösälle. Sisääntulon vaiheille en suolaa laittanut. Kantautuu sisälle. Matoille ja parketille. Parin asteen plussakelissä alkaa sulamista jo muutenkin tapahtumaan.

Tänään akkojen peli-ilta meillä. Aloitus tapahtui harvinaisen aikaisin ikäänkuin kaikki olisivat eläkeläisiä. Tai työttömiä. No, onhan niitä tietenkin vuorotöitäkin. Minä katselin telkkua ja siinä sivussa kirjoittelin kokouksessa sovittua hallituksen tiedotetta asukkaille. Tulostin laput ja vein postilaatikoihin. Pelit pöydän ääressä jatkuivat yhdeksään asti. Joten Ainokin ehti katsomaan tuplajaksoa, joka päätti tämän kauden yhden mielenkiintoisimmista tv-ohjelmista. Ensi talvena sitten lisää?

Maanantai,  18.3.2019 

Olipahan järkyttävää herätä maanantai-aamuun: Lunta ja räntää ilma sakeanaan. Maahan kertyi loskaa senttikaupalla. Torniossa pilviraja siirtyi niin, että sade hiipui jo vähän seitsemän jälkeen. Ylempänä pyry sen sijaan jatkui. Ja päivän mittaan meni  se metrin rajakin rikki Meltosjärvellä. Pääsi Pelkosenniemen, Puolangan ja Ilomantsin kanssa kovaan seuraan.

Eilen kirjoittaessani näitä juttujani mietin, että pitihän se olla joku muu asia, miksi nuo sormenpäät tuottavat vaivaa. Ei pelkkä autoilu voi olla hankalinta. Nyt aamulääkkeitä ottaessani muistin. Ne ovat nyt minulle hankalia nuo lääkkeiden läpipainopakkaukset. On käytettävä kynsiä, kun sormenpäät ovat rikki.

Käytiin kauppareissu. Peruskampetta. Pakastimesta olemme syöneet liki loppuun valmistamamme ruoka-annokset. Ensi viikonlopuksi ei enää valmista ole. Siksipä aloin valmistelemaan päivän lounasta. Niin runsaana, että siitä jäisi annoksia ylikin. Jäikin, kuusi kahden hengen rasiaa. Tälläkään kertaa ei ollut reseptiä. Olipahan vain vähän kuulopuheita ja vähän mielikuvitusta. Se riitti, homma toimi ja ruoka oli vähintäänkin kelvollista.

Viikonloppu,  14.3.2019 - 17.3.2019

Torstaina oltiin mökillä yhdentoista aikoihin. Uutta lunta pihalla pari senttiä. Paikoin järveltä puhaltanut tuuli tehnyt isoja kinoksia edellisen lähtömme jälkeen. Etenkin meiltä eteenpäin oli tien päällä melkoisia lumimuureja. Ulkosalla pakkasta 4 astetta. Sisällä hipoi kymppiä. Meni tuntinen mökkipihan normilumitöissä. Olisi mennyt vähemmänkin ilman niitä kinostumia. Pienen välipalan jälkeen taas pihalle. Terassin kulmalle oli tuuli ajattanut suuren kinoksen. Keskelle kelkkareittiä, joka oli nyt huomattavasti normaalia korkeammalla. Puhkaisin kinoksen lingolla. Jatkoin lingon kanssa peräti järvelle asti. Tuli vaihtelevan syvyistä uraa, mutta sieltä kolon pohjasta tuli näkösällä vanha, kova pohja. Kelkkaradan toinen puolisko kulkee grillin ja venevajan takaa järvelle. Siellä en linkoa käyttänyt. Riitti, kun niitin lapiolla kinoksen huippua matalaksi.

Jatkoin lingon kanssa laavulle. Siellä lunta oli kymmenisen senttiä. Viime sunnuntaina en siellä käynyt ja siksi siellä oli senkin verran lunta. Sitten menin jo naapurin pihalle. Siellä ei viime viikonloppuna asukkaita ollut enkä siellä käynyt linkoushommissa lainkaan. Siellä olikin hyvinkin 30 sentin lumipatja maan päällä. Siinä meni tällä kertaa oma aikansa. Oli enää jäljellä kapea siivu reunaa, kun sain yleisöä. Vieraat tulivat ja menivät. Meillä syönti ja taas hommiin. Laitoin lingon rekeen ja ajelin puomille. Kun puomi oli auki-asennossa, oli aurausvalli niin suuri, että viikko sitten puomi oli jo kokonaan piilossa vallin uumenissa. Linkosin ja lapioin aurausvallin kokonaan pois puomin kohdalta. Myös lukkopään tolpan seudun avasin paljaaksi. Paluumatkalla aukaisin valliin aukon puureittini kohdalla. Saman homman tein toisen kelkkauran kohdalla. Käväisin sitten vielä ajamassa puureitit. Ehkä ehtivät hieman kovettumaan huomiseksi. Tavoitetakaraja näille tämän päiväisille hommille oli klo 18:00. Selviydyin 15 minuuttia etuajassa. Sitten kahvit, ampumahiihdon katselua, kämpän lämmitystä ja tietenkin ilta-KB. Kamiinatuulettimelle uudet testit. Pelasi täysin, ei savua. Ja siirsi tosi tehokkaasti kuumaa ilmaa pelipöydän suuntaan. Ensimmäisenä lämmitysiltana aivan kelpo vehje.

Perjantaina 0-kelin olosuhteet. Asteen verran plussallakin. Koko päivän taivaalta heikkoa lumi/räntäsadetta. Olin päättänyt tälle viikonlopulle ottaa yhteen viimeisten puupinojeni kanssa. Sain ajettua kaksi kolmesta pinostani ja 13:30 ne olivat mökillä pinossa ja peitettyinä. Ajan puolesta olisin ehtinyt ajamaan viimeisenkin pinon. Mutta kun mökillä oli joitakin "perusjuttuja", oli hyvä syy vaihtaa iltapäiväksi ohjelmaa. Ja mukavaa tehdä fyysisesti toisenlaista asiaa. Aloin myös olla aika märkä. Rukkasia olin vaihtanut monesti. Takki alkoi vuotaa läpi.

Aino oli mökillä sysinyt kohti penkan laitoja irtolunta. Minulla tietenkin sitten jatkokäsittely. Viimeaikaiset pyryt kerryttivät lunta mökin katon länsilappeelle. Alapihan puolelle kertyi vain kymmenisen senttiä paksu matto. Siellä se hiljakseeen valui räystään yli ja katketessaan putoili maahan. Niitä sai portaalta lapioida moneen otteeseen. Yläpihan puoleiset lumet eivät noppaisseet, vaan tulivat kerralla ja isolla rytinällä alas. Sain ne pääosin lingolla pois, mutta viimein löytyi ydin, jota en saanut rikki. Olkoon, ei se tielle jäänyt. Aino oli täyttänyt varastossa puukopat. Kannoin ne mökille. Tankkasin kelkan ja lingon. Puuvajassa oli tuettava yhtä pinoa.

Naapuriin oli tulossa porukkaa. Lingon kera, joten perjantain kymmensenttistä kertymää en lähtenyt linkoamaan. Kun siitä ajoin ennen iltaa ohi, olivat naapurit jo lumihommissa. Mutta missä linko? Lingot oli kuulemma myytykin etelään. Lapin ukoille jäi vain lapioita! Iltasella kävi aura.

Lauantaina käväisin aamutuimaan lapioimassa auki auran sulkeman puureitin reiän. Paluumatkalla kävin avustamassa naapuria. Oli illalla jäänyt kelkka syvälle kinokseen. Voihan ne jäädä! Kelkat. Mökillä lapioin vähäisiä lumia, joita katolta oli tullut. Linkosin yhden aurausvallin auran jäljiltä. Siitä mökiltä laavun suuntaan menevältä aukolta.

Porukoita suunnisti pilkkiretkelle. Minulla suuntana puumetsä. Noin viikko sitten olin tyhjentänyt lumet puupinojen päältä. Niin tänään, kuin eilenkin, sain hoitaa lumen pudotuksen uudestaan. Viimeisen pinon sain ajettua mökille aamupäivän puolella. Kesällä olin ollut tavoistani poiketen aika järkevä. En ollut kaatanut pinoihin mitään valtavia puita. Yksikään pölli ei ollut niin painava, ettenkö olisi jaksanut sitä nostaa rekeen. Ja mökillä pinon päälle. Se kun on selvää, että näillä köppäkymmenillä eivät lihakset vahvistu. Toisinpäin ennemminkin.

Välipalan jälkeen hain saunavedet. Vesiavannossa jäätä viitisen senttiä. Kun sain tuon viisisenttisen puhki, pulppusi reiästä vettä. Ensimmäiset ämpärilliset heitin rekeen. Puuroskan pesua! Vesireissun jälkeen vein reen pois. Tälle viikonlopulle sen palvelukset riittivät. Pelkällä kelkalla kävin sitten ajamassa jälkeä verkkokepeille. En ollut sitä tämän vuoden puolella tehnyt. Oli siinä ja siinä, että sain kierroksen tehtyä. Matkan varrella hanki petti ja kelkka oli upota vesikkoon. Paluumatkalla oli jo tosi kysymyksessä, vaikka ajoin hieman eri jälkeä. Oli todella pientä vaille, ettei kelkka pysähtynyt. Meikäläisellä nahkasaappaat. Kuinkahan paljon oli vettä jään päällä?? En pysähtynyt selvittelemään.

Oli jäljellä muutamia viimeistelylinkouksia. Hoitelin ne pois. Sitten muistin sen moottorisahan. Sen, joka alkoi viikko sitten temppuilemaan. Sain sen käyntiin aivan kuin aina. Mutta kierroksia se ei ottanut. Meinasi sammua aina kun painoin liipasimesta. Ravistelin ja kääntelin sitä. Olisiko joku roska jossakin ja se ehkä lähtisi näin liikkeelle. Ei tepsinyt. Tyhjäkäynti oli ok. Jätin sahan käyntiin maahan ja käväisin heittämässä pikku kepillisen vettä. Palasin sahan luo ja kas kummaa: pelasi juuri niin kuin pitääkin! Ihmeellinen on elämä! Luuli kai, että se on hylätty yksikseen kenturalle pörräämään.

Olenkin maininnut, että jänisten jälkiä on paikoin aivan tolkuttomasti. Turvakamerat ovat tallentaneet jäniskuvia. Kun olen puureiteillä liikkunut kelkalla, ei liikkuva kelkka ole paras mahdollinen paikka havaintojen tekoon. Kerran kuitenkin puunajossa näin jäniksen. Aiemmin näin myös jälkiä, joita en tunnistanut. Lumi oli jo päässyt niitä peittämään.

Lauantaina illasta alkoi jälleen sade. Sunnuntaina aamulla se jatkui ja jatkui. Lunta oli taas kohta 10 senttiä. Eipä siinä muuta kuin lumihommiin. Käytin hieman kolalapiota ja sitten enemmän lumikolaa. Sain vähitellen lumet sopiviin läjiin ja sitten hain lingon. Yläpihan lumet oli lingottava kahteen kertaan. Vaikka tuuli kävi pohjoisen puolelta, ei kaikki lumi lentänyt tien yli metsään. Eli oman mökin kohdalta linkosin tienkin puhtaaksi. Jäi sitten vielä laavun seutu. Mutta tulikin sitten jo aika lähteä kotiin.

Kotimatkalla neljän asteen pakkanen vaihtui pikkuplussaksi. Torniossa rapakeli. Lunta oli satanut kotosallakin. Etuoven edessä sohjoa oli kymmenisen senttiä, mutta takapihan terassilla sitä oli vähintään 30 senttiä. Ja miten raskasta!

Nyt runsaan viikon aikana on lunta satanut yhteensä ainakin puoli metriä. Välillä sen on tiivistynyt ja plussakelillä sulanutkin hieman. Kun odotettavissa ei ole kunnon pakkasia, uudistan viikon takaisen ennusteeni: järvi menee pahoin vesille. Saattaa käydä niin, että kelkalla kulkuun tulee taukoa, ellei se lopu kokonaan. Muistutan myös siitä, että paikoin on teräsjäätä minimaalisen ohuesti. Ja kohva sulaa nopeasti, kun se sulamisen päättää aloittaa.

Olikohan se perjantai, kun sain ihopolilta soiton. Maksa-poks -arvo oli pudonnut 10 yksikköä. Se on silti yhä viitearvon päälle. Kuitenkin Trexan aloitetaan jälleen. Ja labrat kahden viikon välein. On aikataulullisa ongelmia, minkä vuoksi lääkitystä ei aloiteta vielä ensi viikolla. Harmi, että korvaavaa lääkettä ei ole löytynyt. Tuli myös joitakin uusia ohjeistuksia. Katsotaan, mitä niiden suhteen tapahtuu. Ihotilanne ei ole hyvä. Kauttaaltaan on ongelmia. Kaikkein eniten nyt aiheuttaa vaikeuksia sormenpäät. Kymmenestä sormestani on pikkurillit ja toinen nimetön jotakuinkin kunnossa. Muut sormenpäät halkeilevat ja kirvelevät kovasti. Autossa oli hankaluuksia saada painettua peukalolla turvavyön avausnapukkaa. Takaluukun saa auki painamalla monella sormenpäällä samanaikaisesti. Meikäläisellä tuokin tuottaa tuskaa. 2-sormijärjestelmä etusormilla menettelee tietokoneen kanssa. Onneksi en ole tehokkaampaa koskaan tullut opetelleeksi.

Se on sanottava, että olen aivan suunnattoman tyytyväinen viikonloppuna tapahtuneeseen hommien edistymiseen. Jatkon määrittelee tulevien viikkojen säätila. Alkavan viikon alkuun ja loppuun on luvassa lunta. 15 cm. Mutta ei kunnon pakkasia. Lisälumi tietää ylimääräistä työtä. Ei hauskaa.

Keskiviikko,  13.3.2019

Aamuyhdeksältä mainitsin, että kello on tosiaankin vasta yhdeksän. Aamutoimet ja -palat olivat aikaa sitten ohi. Yö oli ollut edellistä niukasti kylmempi. Ennusteen mukaan viimeinen kylmä yö. Tällä tiedolla varustettuna päätettiin, että jos ei esteitä tule, lähdetään torstaina mökkireissuun. Lumiennuste ehti välillä pahimmasta skenaariosta pienenemään neljäsosaan. Nyt kuitenkin ennuste runsastui niin, että torstain ja perjantain aikana lunta kertyisi 12,3 senttiä. Pahus! Turkanen! Ei hyvä. Ihannetilanne olisi se, että torstaina saisin tehtyä lumityöni + aurausvallin puhkaisun puureittiä varten. Saisin siten perjantaina ja lauantaina ajaa rauhassa pois puupinoni. Toivon hartaasti, että torstain lumityöt riittäisivät.

Nuo lumisade-ennusteet ... mihinkä tässä oikein uskoa? Nuo mainitsemani ennusteet ovat Meltosjärvelle. Sieltä matkaa Pelloon ja Rovaniemelle on linnuntietä nelisenkymmentä kilometriä. Näiden molempien osalta ennuste jää puoleen tai allekin. Jospa tuo Meltosjärvi olisikin väärin arvioitu?

Käytiin sitten kauppareissu. Mitäpä sitäkään siirtämään iltapäiväksi. Käytiin peräti neljässä paikassa, joista yhdestä otettin vain bensaa ja yhdessä vain hypisteltiin vaatteita. Aikaa kului silti koko reissussa vain hieman toista tuntia.

Ruuaksi laitoin uunissa mantelikuhaa. Ei siinä kuitenkaan juuri manteli maistunut. Olin sen verran runsaasti käyttänyt muuta maustetta. Mutta ihan hyvää se oli muusin kanssa.

Kello kahden tienoilla meinasi alkaa ramasemaan. Ainolla myös luomia painoi. Menin pitkäkseni ja kuinka ollakaan, torkahdin. Eri asteista torkkumista kesti peräti kahden tunnin ajan. Tapanani ei ole ollut ottaa päivänokosia. Mutta kyllä nyt eläkeläisaikoina otan joskus pikku nokoset. Täällä kotosalla. Mökillä aika menee päiväunilla hukkaan. Siellä kun on aina jotakin meneillään.

Katsottiin taasen ampumahiihtoja. Lopputulos hieman yllätti. Ei niinkään se, kuka voitti, vaan se, kuka ei voittanut. Ja se oli positiivinen ylläri.

Nyt yötä vasten voi todeta, että Nuuskakairassa on pakkasta vain 8 astetta. Aamuyöllä sitä oli yli 20 astetta enemmän. Aamulla huomenissa siis matkaan.

Tiistai,  12.3.2019

Eilisiltana oli jälleen rouvien peli-ilta. Tällä kertaa kokoontuminen Kivirannalla. Jäin paitsi herkuista, mutta en minäkään aivan toppapää ole. Osaan pitää itsestäni huolen. Ainakin mitä syömiseen tulee! Muuten on vähän niin tai näin.

Ruuanlaitto oli aamuyölläkin jo mielessäni ja en aamutunteina saanut nukuttua. En kuitenkaan alkanut valmistamaan mitään raskaampaa ennen aamupalaa. Ja varhain aamulla senkään (varhaisen aamupalan) nauttiminen ei ollut järkevää. Tuli kuitenkin aika alkaa tekemään valmisteluja. Päätin tehdä liha-perunakukon. Laitoin parin litran Pyrex-vuokaan tuorekelmun. Valmistaikinasta kaulitsin levyn, jonka laitoin vuokaan kelmun päälle. Se oli niin iso, että se peitti laidatkin ja meni hieman ohikin. Pienemmän levyn kaulitsin myös valmiiksi. Pilkoin kilon verran lihaa taikinan peitoksi. Kuorin parit isot potut ja pilkoin ne lihojen päälle. Välillä muistin sirotella sopivia mausteita. Lopuksi laitoin pienemmän taikinalevyn päällimmäiseksi. Kastelin reuna-alueet vedellä ja käänsin reunat. Hieroin ja taputtelin. Uunipellille laitoin leivinpaperin ja sen päälle ristiin kaksi foliopalaa. Voitelin kukon voisulalla. Uunissa 225 astetta ja 35 minuutin paisto. Sitten kukko pois uunista. Uusi voitelu ja sitten vasta kääriminen folioon. Uuniin 135 lämpöä ja odottelemaan. Kellossa lukema 9:45.

Kun ajelee ympäristössä ja katsoo vaikka omaa kotipihaa, voi taas vain ihmetellä lumen määrää. Monista tonteista poiketen meillä on melkolailla runsaasti tilaa lumelle. Silti alkaa tontti olla melko täynnä. Kasat nurmikolla monimetrisiä. Kävelytie kapenee kapenemistaan. Tontin takaosissa voisi vielä olla tilaa, mutta onkohan yhdelläkään lumiyrittäjällä sellaisia masiinoita, joilla olemassa olevat massat saisi siirtymään sinne? Mielenkiintoinen kuvio tulee olemaan myös tuossa hieman tuonnempana, kun lumet alkavat sulamaan. Jos sulaminen tapahtuu nopeasti, voi vedellä olla vaikeuksia löytää väyliä suurempiin jokiin. Ja tulviihan nekin!

Eilen ihopoli soitti puolen päivän jälkeen. Olin yläkerrassa ja puhelin kerrosta alempana. Huti tuli. Viikko sitten kävin labrassa ja nyt varmaan olisi siitä ollut jotakin kertomista. Odotin koko iltapäivän uutta soittoa. Ei kuulunut. Soitin nyt aamulla soittoajan puitteissa. Vastaajahan siellä vastasi. Takaisinsoiton sain kuitenkin jonkun ajan kuluttua. Maksa-arvo petrannut, mutta ei niin paljon, kuin olisi pitänyt. Oli kuulemma jäänyt edellisissä allergiatesteissä tekemättä yksi testi. Huhtikuulla taas sitten. Epävarmuus vaan jatkuu ja kutina pahenee. Kyllä tässä alkaa hermo mennä, kun mitään sisäistä lääkitystä asiaan ei ole. Ja ulkoiset eivät tehoa.

Kello 13:45 nostin kukon pöytään. Neljä tuntia se sai olla uunissa folion sisällä piilossa katseilta. Hieman se jännitti, kun ei voinut olla varma, oliko tulos soppeli, palanut vai raaka. Ei uunista ainakaan käryä ollut kuulunut, mutta mistäpä sen koskaan tietää. En ollut tyytyväinen. Maku oli hyvä ja kaikki oli kypsää, mutta kuoren rakenteeseen olisin toivonut parannusta. Johtuiko se siitä, että taikina oli ruis-perunataikina? Vai liian kosteasta sisällöstä. Varsinainen pakasteruistaikina (Myllyn Paras) on poistunut markkinoilta pari vuotta sitten. Olisi tietenkin voinut tehdä taikinan itse! Turhan helpolla yritin päästä. Tapani mukaisesti.

Katseltiin sitten hiihtourheilua. Tekisi mieli langettaa synkkä varjo tunturimaan puhtauteen. Kovin vaikea on uskoa, että muista maista ei löydy hyviä hiihtäjiä. En kuitenkaan langeta epäilyksen varjoja. Ei se ole minun tehtäväni. Ilta jatkui sitten ampumahiihdolla. Kun Kaisa on menestynyt viime aikoina heikosti, on Suomen syömähammas irti leukaperistä. Jos jotakin huippuhyvää on etsittävä, on se ehdottomasti siinä, että vihdoinkin katkesi eräs arvokisaputki. Mutta.... täydet pisteet naapurille. Järjestelmällinen työ tuottaa edelleen kovaa jälkeä. Kun olen mielelläni heikompien puolella, tuleeko pian vastaan se, että ruotsalaisten menestys alkaa tympimään ja kannustusta saakin joku muu maa. Vaikka Korea. Ja sieltä Eunjung Ko. Mutta huhuhan kertoo jo, että hän on muuttamassa Ruotsiin. Kehotan kuitenkin pikaisesti vaihtamaan ainakin sukunimeä.

Näihin aikoihin saattaa yön ja päivän välinen lämpötilaero olla hulppea. Selkeillä ilmoilla yöpakkaset ovat kovia. Aurinko on jo melko korkealla päivisin ja lämmittää reippaasti. Viime yönä Meltosjärvessä oli liki -28 astetta. Päivällä pakkasta ei ollut neljääkään astetta. Tällaista jatkunee vielä muutaman päivän. Viikonloppuna säätyyppi muuttuu. Saapuu sateita ja ilma lämpenee. Yöpakkaset ovat heikompia ja päivisin mennään jopa hieman plussalle. Kun noin käy, alkaa valo ja lämpö voittamaan ja varmaan se lämmittää mieltäkin. Polttopuun kulutus vähenee. Puita ei olla kuitenkaan säästelty. Siksihän niitä mökille hommataan, ettei tarvitsisi palella. Kovin juttu siinä on se, että taas on saatu yksi talvi selätettyä. Toivossa on hyvä elää!

Maanantai,  11.3.2019

Mukavaa herätä maanantaina uuteen päivään, jossa lumimyrskystä ei ole tietoakaan. Oulun seutu kärsii hieman pyrystä. Liikenneonnettomuuksiakin tuntuu siellä piisaavan. Mutta se on Oulussa se!

Katsoin jääkaappiin, mutta en keksinyt mitään oleellista vajausta perustarvikkeissa. Tein kuitenkin ostoslistan ja siihen raapustin sellaisia juttuja, joista aion kokata jotakin hieman uudenlaista. Huomenna... ylihuomenna ... ensi viikolla? Kaupassa oli itsepalvelukassojen lisäksi toiminnassa vain yksi palvelukassa. En periaatteessakaan mene itsepalvelukassalle. Ne syövät työpaikkoja. Poikkeuksena tilanne, että ostoksia olisi vain vähän ja palvelukassalla ruuhkaa. Nyt ei ollut sellainen tilanne joten jonotin peruskassalle. Siinä jonoa piisasikin ja melkein kaikilla ostoksia kärry vähintään puolillaan. Tuli suma, kun joku sähläsi pankkikortin koodin kanssa. Suma paheni, kun kaksi peräkkäistä asiakasta ei ehtinyt lappamaan ostoksia kasseihinsa. Kassa ei voinut ottaa uutta asiakasta, kun seuraavankin asiakkaan ostokset olivat jo kyynärtaipeen huomassa. No, minullahan aikaa piisaa, mutta hikihän siinä meinasi tulla.

Lienee vähintäänkin selviö, että olen huonokuuloinen. En oikein haluaisi käyttää kuulolaitteita. Ne hiostavat ja ovat hankalat. Kalliita pattereita kuluu. Monesti kuulen sitten väärin ja se saa aikaan hauskoja tilanteita. Tai sitten ei! Nyt on sitten todistettu, että olen myös huononäköinen. Tuossa kassajonossa oli aikaa katsella hyllyjä, kun siitä ohi etanoin. Siinä luki selvästi, että Kiviuuninlevittäjä. Näin siinä melkein varmasti luki. Omronin tuote.

Edellisen kirjoitukseni lopussa tuskastelin lumen tuloa. Ja ennustetta ensi viikonlopulle. Nyt ennuste on huomattavasti maltillisempi. Katoaisivat vielä ne viimeisetkin tuumat kertymäennusteesta. Olen pyrkinyt pitämään käyttöalueeni mökillä sellaisessa kunnossa, että siinä ei lumen takia tarvitse kompuroida. Mökillä odottaa silti taas useamman tunnin kolaus ja linkous. Tuossa katsoin kalenteria. Ennen pääsiäistä on viisi viikkoa aikaa tehdä mökillä tietyt, pakolliset tekemiset. Olisi ensiksi ajettava puupinot mökille. Kahden päivän työ. Sitten olisi poistettava pihalta se suuri koivu. Kyllä siinäkin puoli päivää menee, ellei päiväkin. Oheishommineen. Olisi myöskin tarkoitus toteuttaa kevättalven kalastukset. Parhaimmillaan siihen kuluu aikaa muutama vuorokausi. Mutta siinä hommassa tuurillakin on sanottavansa. Moottorisahan kunto huolettaa. Tuleeko kuntoon? Se asia minun pitää tarkistaa ennen koivun kaatoa. Koivun kaadan ja pätkin todennäköisesti toisella sahallani, mutta on se karsimiseen ja sen sellaiseen turhan raskas kone. Huolettaa myös oma kunto. Tällä hetkellä tuntuu, kuin flunssa yrittäisi hiipiä kimppuun. Sitä on toisaalta vaikea uskoa, kun en yleensä flunssia sairastele. Tosiasia kuitenkin on se, että pelkät perjantai-sunnuntai -viikonloput saattavat käydä turhan lyhykäisksi. Ja tosiasia on myöskin se, että onhan tässä aikaa vaikka kuinka ja paljon. Kunhan vain käyttää sen hyödykseen eikä enää nahjustele! Niin!

Loppuviikkoa, 7.3.2019 - 10.3.2019

Mukavassa talvikelissä mökille torstaina juuri ennen puolta päivää. Kymmenen asteen pakkanen oli muuttanut asukiksi kämppään. Sen häätäminen päivän pääteemaksi. Uutta lunta ei taaskaan. Silti tartuin linkoon. Vapautin tien reunassa kuusen aluksen lumikerroksen painosta. Siihen tulen ajamaan kolme puupinoani. Rangat menevät eri paikkaan. Hangen pinta oli kuusesta pudonneen sohjon vuoksi kovin jäinen. Paikoin jäätä senttitolkulla. Kaikki lumi ei aivan jaksanut lentää tien taakse. Siksi jouduin paikkailemaan työni jälkeä. Eli putsasin tien toisella linkouksella.

Hain sauna- ja tiskivedet. Avannolla jäätä viitisentoista senttiä. Finnfoamin päällä oli vain kokkareista lunta ja sen lämpösuojauskyky olematon. Ajelin puureittiä. Jätin pinot rauhaan mutta lapioin lumet kolmen rankaläjän päältä. Jospa huomenissa pääsisin aloittelemaan.

Niin se ostokseni. Se oli kamiinatuuletin. (Stove Fan) Se on laite, joka sijoitetaan kamiinan päälle. Lämmetessään sen ropelli alkaa pyörimään ja liikuttamaan ilmaa. Se ei ole lisälämmitin, vaan sen tarkoituksena on saada lämmin ilma kiertämään kämpässä nopeammin. Toimihan se. Mutta jostakin syystä sen liikuttaessa ilmaa, alkoi mökissä savu haisemaan ja näkymään. Nostettiin syrjään. Illemmalla laitettiin kamiinan päälle uunipelti. Ja tuo hökötys sen päälle. Savua ei tullut. Oliko tuo pelti syynä, vai johtuiko kuumemmasta kamiinasta. Tiedä häntä.

Perjantaina aamusta -8 ja kova koillinen. Heikkoa lumentuloa. Ennen yhdeksää rankakasoille. Ajoin mökille kaikki kolme rankakasaa. Rangat lisäsin mökillä olevaan kasaan jatkoksi. Lopuksi peitto päälle. Viilasin moottorisahan terän. Käväisin sitten paikoissa, joista rankaläjät olin hakenut. Yritin sahata pinojen tukikantoja, mutta terän viilaukseni oli mennyt hämärissä totaalisesti pieleen. Terä olikin ehkä korjauskelvoton. Sitten sahakin alkoi niuhottamaan ja homma kaatui siihen. Kiersin kuitenkin kolmen puupinon kautta ja poistin niiden päältä lumikatot.

Aamulla olin katsonut netistä sääennusteita. Lunta luvassa 20,5 senttiä sunnuntaihin puoleen päivään mennessä. Jäimme silti, eiköhän se aurakin käväise sitten meidät pelastamassa. Iltaa kohden lumentulo sakeni. Hieman mietitytti.

Lauantai koitti. Jassoo.... joka paikka täynnä lunta. Koillistuuli oli muokannut  muhkeita kinoksia. Jostakin kohtaa tiellä oli tuuli vienyt lumen muualle. Jossakin toista metrin kinokset. Meni melko pitkä päivä lingotessa. Lumi oli tiivistä ja raskasta ja kolalla tai kolalapiolla ei tehnyt nyt mitään. Harjaa ja kolalapiota tarvittiin terassilla. Jatkuvasti. Koska tuuli kulki läpi pihan järveltä maalle päin, oli linkoussuunnat ja -järjestys suunniteltava etukäteen. Alapiha tietenkin ensin. Terassin lakaisu meni sen jälkeen uusiksi. Yläpihalla oli vain yksi ratkaisu: torvi pystyyn ja menoksi. Tuuli tarttui mukavasti lumeen ja valtaosa lumesta meni ilmateitse tien yli metsään. Laavulla tein päivän päätöslinkoukset. Siellä, täysin tyynessä, oli lunta jopa 30 senttiä. Kyllä piisasi minulle päivän työt. Harmittaa vain, kun oli tarkoitus ajaa puita. Nyt ei ollut siihen aikaa. Seuraavalla reissulla toivottavast ei lumitöitä ole ja saisin puut ajettua.

Saunan jälkeen pelailtiin. Lunta sateli yhä, mutta aika heikosti. Mietittiin, olisikohan syytä soittaa auramiehelle. Ja tiedustella, milloinka tulee auraamaan Tarrantien. Kun olisi toiveena sunnuntaina päästä liikenteeseen jo aamupäivän aikana. On vain hieman vaikea soitella ja kysellä. Se on kuin asiassa patisteltaisiin. Siksi en soittanut. Kuinkas ollakaan, auramies soitti ja kyseli kuulumisia. Kerroin, että jumissa ollaan ja toivotaan aurausta ennen puolipäivää sunnuntaina. Sovittiin, että auraus tapahtuu nyt illalla, tai huomisaamuna. Illalla aura kävi. Eikös meillä vain olekin tolkun auramies! Oli muuten saanut lauantaina useampiakin huolestuneita soittoja.

Sunnuntaina jälleen lumitöihin. Uutta lunta ehkäpä alle 10 sentin verran. Oli kuitenkin aurausvallia ja nietoksia. Ei tullut kaikki alueeni valmiiksi, mutta riittävästi siihen, että päästiin lähtemään ajoissa. Jopa ennen suunniteltua aikaa. Tarrantiellä lunta viitisen sentiä. Sen verran oli puolessa vuorokaudessa lunta tullut. Loppumatkalla tiet vaihtelevissa kunnoissa. Auraajat paineen alla ja eivät joka paikkaan yhtäaikaisesti ehdi. Kotosalla odotti talonmiesvuoron hommat. Pannuhuoneen pää hieman pelotti. Mutta siellä olikin vain 30 sentin lumet. Tunti meni ja sitten sisälle ja suihkuun.

Kun siis perjantaina aamulle ennustettiin 20,5 sentin lumilisää sunnuntaihin keskipäivään mennessä, oli tuo tavoite ylittynyt jo lauantaina. Virallinen lisäys Meltosjärvessä oli 24 senttiä. Sunnuntaille lisää tuli vielä 7 senttiä. Nyt kokonaissyvyys on 91 senttiä. Alkaisi piisaamaan. Torniossakin 73 senttiä. Se on paljon tässä rannikolla.

Tuossa taas vaihteeksi katsoin ensi viikonlopun ennustetta. Ennen viikonloppua kylmää. Sitten lauhtuu lähelle nollaa. Ja sitten: lunta! Tämän hetken oletus: yli 20 senttiä. Jokohan sitä jäisi kotiin lepäämään? Mitä sitten nyt satanut lumi + mahdolliset uudet sateet tekevät järvellä? Ei ole huono arvaus, että vesille menee ja pahoin.

Keskiviikko, 6.3.2019

Taas kylmä yö. Itä-Lapissa etenkin. Siellä päässtiin jälleen kolmosella alkaviin lukemiin. Nuuskakairassa sen sijaan oli leppoisampaa. Pakkasta parikymmentä. Torniossa vain 15. Päivällä Länsi-Lapissa vai hieman pakkasta.  Hieno kevättalven päivä.

Ollaan mietitty, että jospa lähdettäisiin huomenissa mökille. Siksi teimme päivällä kauppareissun. Tarpeelliset ruuat on nyt hankittu. Jos huomenna liikahdetaan mökin suuntaan, ei kauppa-asiat ole ainakaan hidastamassa.

Tultiin kotiin päiväkahville. Kello ylitti samalla puolipäivän. Siitä kellonajasta lähtien oli poliisilaitoksella henkilö, joka päivystäisi asepuolella. Olin jo aamulla täyttänyt luovutuslomakkeen ja kerännyt koolle aseen, panokset ja aseluvan. Nyt lähdin niitä toimittamaan. Rimpautin ovikelloa, jotta pääsisin poliisiaitoksella oikeaan paikkaan. Istuuduin tuulikaapissa olevalle tuolille odottelemaan. Meni viisi tai kymmenen minuuttia. Sitten tuli asemies ja sain hoidettua asian. Ase luovutettu valtiolle. Se ei ole enää minun mieleni päällä. Eikä jälkeeni perunkirjassa!

Jatkoin reissuani apteekin kautta Lidl:iin. Apteekista voidetuubi, Lidlistä mm. aamiaispiirakoita. Apteekin lasku oli alle kympin.  Lidlin oli tasan kympin verran. Sentilleen. Kävin sitten vielä äijätavaratalossa. Viime talvena ostin sieltä parit parit nahkakintaita. Viime viikonloppuna ne nokeentuivat pahoin laavulla tuhertaessani. Halusin samanlaiset uudet, mutta eihän siellä ollut. Otin kokeeksi yhdet hieman erilaiset. Tuskin minua käytössä tyydyttävät. Otin kuitenkin. Lisäksi ostin erään hauskan/hyödyllisen esineen ja siitä lisää viikonvaihteessa, kun olen sitä testaillut mökillä. Motonetin lasku jo yli kympin.

Tuo nyt ostamani juttu ... näin sellaisen toiminnassa eilen illalla, kun katsoin telkkua. Siinä se oli, Heimon ja Ednan (Korth) kämpässä, kamiinan päällä. Toinen mielenkiintoinen telkussa näkemäni ja kamiinan päälle laitettava asia on amissien tekemä uuni. Seldeneiltä sen bongasin. Tuskin löytyy Suomesta ja jos löytyykin, maksanee messinkiä. Useita satasia ehkä. Kukahan osaisi tuollaisen rakentaa? Voisin olla koekäyttäjänä!

Tiistai, 5.3.2019

Alkoikohan nyt jo lauhtuminen, kun Itä-Lapissa oli aamuyöllä pakkasta enää vain hieman 30 asteen kylmemmällä puolella. Nuuskakairassa parikymmentä. Sitten meni 1,5 tuntia ja Naruskassa lämpeni yli 10 asteella. Samaan aikaan Meltosjärvessä lämpeni vain 1,5 asteella. Ei tainnut kevät vielä tulla. Eikä kai tulekaan. Tuore ennuste lupaa tällaisen sään jatkuvan ainakin kuun puoliväliin asti. Yöllä kireää pakkasta, päivisin lauhtuu noin kymmeneen. Parhaina päivinä -5:een.

Labra-aika oli varattuna puoli kahdeksitoista. Tapani mukaan olin paikalla hieman etuajassa. Parkkipaikalla oli autoja vain vähän. Sama niukkuus näkyi myös odotustilassa. Talvilomaviikko! Pääsinkin veren vähennykseen viisi minuuttia ennen määräaikaa. Paluumatkalla ajoin taas parturiliikkeen kautta. Oli jonkun verran porukkaa, joten ajelin kotosalle, jossa juotiin päiväkahvit. En vielä vaihtanut sohvanpohjavaatteita päälleni. Lähdin sen sijaan uudestaan katsomaan, josko parturissa olisi minulle tilaa. Astuin sisään liikkeeseen. Kaikki tukan keritsijät olivat varattuja, mutta lupasivat minun pääsevän tuolille tuota pikaa. Pääsinkin. Vihdoin sain kuontaloon kevennystä. Ja niskakin saa helpotusta.

Parturin jälkeen suihkun vuoro. Liki äärimmäinen nautinto. Aina kuitenkin jää iholle pisteleviä hiuspiikkejä. Niiden huuhtelu on todella mieluisaa puolihikiseltä iholta. Trexan on yhä tauolla. Johtuuko siitä vai jostakin muusta, mutta iho kutisee laajasti. Raapiminen saa alueen punoittamaan ja rikkoo ihoa. Kierre on valmis. Siksi suihkun jälkeen lähes kaikenkattava kortisonivoitelu. Tällä viikolla ihopoli ei mieti tapaustani. Hiihtolomalla hekin! Ensi viikolla toivon mukaan keksitään jotakin. Jos maksa-arvot palautuneet, niin Trexan  varmaan uudestaan. Muutoin on löydettävä joku muu keino.

Tein eilen inventaarion pakastimen sisällöstä. Aluksi halusin tietää kalavarantoni. Niitä oli olettamani määrä ja vielä ei ole siis hoppua verkkohommiin. Sitten laskin valmisateriat ja kastikkeet. Niitä oli hieman enemmän, kuin muistin. Ei ole tarkoitus tehdä uusia annoksia, ennen kuin entiset alkavat olla lopussa. Tänään käytimme hyödyksemme pakastimen antimia. Loppuviikon menu on vielä määrittelemättä. Mökille kuitenkin otamme valmista tavaraa.

Tämän viikon pelirouvakokoontuminen meillä. Onhan siinä se hyvä puoli, että minäkin pääsen siten osille kahvipöydän antimista. Ja heidän keskittyessä peliin, on minulla sillä aikaa täysi vapaus katsella omat tiistain suosikkini. Tosin kylllä Ainokin niitä katselisi, jos ei olisikaan peli-ilta. Ovat ne sen verran kiinnostavia.

Maanantai, 4.3.2019

Yö oli yhtä jäätävä, kuin edellinenkin. Eiliseen oli kuitenkin sen verran poikkeusta, että tänään lauhtuminen alkoi jo aamuyöllä eli noin 6 tuntia eilistä aiemmin. Se ei tarkoita sitä, että päivällä olisi ollut sen lämpimämpää. Ei suinkaan. Ei kuitenkaan kylmempääkään. Ensi yöksi jälleen luvassa tiukkaa pakkasta. Pärjäillään! Tietenkin.

Seuraan melko tarkastikin tuota kävijälaskuria. Keskimääräinen päivittäinen kävijämäärä oli huipussaan melko tasan vuosi sitten. Sitten alkoi loiva alamäki, kunnes se kääntyi syksyllä loivaan nousuun. Hiljainen nousu on jatkunut siitä lähtien. Ei kuitenkaan olla lähelläkään vuoden takaisia lukuja. Eilen alkoi runsaan vuorokauden kestänyt laskurisovelluksen käyttökatkos. Se nousi henkiin uudelleen tänään kello 13:40. Kun on kyse varsin vähäisistä kävijämääristä, tekee tällainen katkos selvän loven kokonaismäärään. Ja se puolestaan pudottaa keskiarvoa. Kyseessä kun on vielä ne tunnit viikosta, jolloin kävijöitä on noin neljäsosa tai viidesosa koko viikon määrästä. Joten pitkään jatkunut nousu katkesi ja tuli pieni notkahdus. Lopullinen vaikutus selviää viikon kuluttua. Tästä vain on noustava. Lienee kuitenkin helpompaa, kuin Suomen hiihtomenestyksen nostaminen!

Kun aamusella tutkailin jääkaappia, oli moni perustarvike vähissä. Mikään tarpeellinen ei ollut lopussa, mutta tasainen vähyys oli selkeästi havaittavissa. Lähdettiin liikenteeseen, kun oli vähän muutakin asiaa. Lunta alkoi satamaan ja aurinko samalla paistoi. Oli kuitenkin pieni yllätys, että ei sieltä kaupasta mitään sen kummoisempia kasseja kotiin kannettu. Tilanne vain näytti heikolta.

Juotiin päiväkahvit. Olin pari viikonloppua sitten tuonut mökiltä kaksi bensa-astiaa. Päätin käydä tankilla ja samaa kuumaa täyttäisin gallonat. Parturissakin voisin käydä, jos ei tarvitse jonottaa. Ajelin osoitteeseen The Parturi. Ikkunasta näin, että jonoa oli. Ei paljoa, mutta en jäänyt odotteleman. Onhan minulla aikaa muinakin päivinä. Ajelin kaupungille ja suoritin saamani "salapoliisitehtävän". Palasin maan puolelle ja tankkasin auton ja astiat. Pyöräytin taas parturin kautta. Turha vaiva. Palataan asiaan vaikka huomenna, kun käyn labrareissulla! Tai keskiviikkona, kun on asiaa poliisille.

Norja oli varsin ylivoimainen päättyneissä MM-hiihdoissa. Onkohan siellä kuitenkin tapahtunut jonkinlainen arviointivirhe? Tarkoitan tulevia euroviisuja. Kun nyt on huomattu se, että Norjan kappale olisi enemmän tai vähemmän kopio Suomen viimevuotisesta. Kannattaisikohan juuri niin kateellinen Suomen menestykselle olla?

Sunnuntai, 3.3.2019

Kun aamusella katsoin kelitietoja, tuntui mukavalta olla kotosalla ja lämpimässä. Meltosjärvellä -30 meni rikki. Paikoin Lapissa yli -37. Torniossa vain -20. Kirkas paiste, niinkuin tähän aikaan vuodesta pakkaskelillä ruukaa olla. Kolmistaan viimeiset aamun hetket. Niin se vain on. Sitten tuli aika viedä Tiina Kemiin junalle. Asemalle oli kertynyt paljon sakkia. Lomalta palaajia. Juna oli hieman myöhässä. Lähti kuitenkin ennen yhtätoista. Tiina mukanaan.

Vielä oli yksi laji MM-kisoista hiihtämättä. Pitihän sekin katsoa, vaikka toivoa suomalaisten menestymisestä ei ollutkaan. Vaikka tämäkin voitto meni Norjaan, oli kisassa kuitenkin hiihtokilpailun piirteitä. Siitä kunnia voittajalle ja kakkosellekin. Ja kyllä se Mattikin oli aivan ok!

Talvi ei ole läheskään vielä loppumassa. Sunnuntai-iltana pakkanen taasen kiristyi ja mihin lie aamusta päätyykin. Alkuviikon jälkeen hieman helpottanee, mutta silti -5 astetta lienee sieltä lämpimimmistä päästä. Eli puunajokelit olisivat parhaimmillaan. Ohjelma olisi selvillä lähiajoiksi.

Ohjelmassa on myös ampumahiihdon MM-kisat 7. - 17.3. Kun kisat käydään Ruotsissa, tulevat lähetykset erittäin sopivaan aikaan. Vain viikonloppuisin on kisoja klo 14:n jälkihetkinä. Muutoin kilpailut ovat silloin, kun esim. mökillä on päivän ryskähommat tehty. Ja asetuttu aloilleen. Tuleeko näistä kisoista mitaleita? No se jää pelkästään Kaisan varaan. Toivotaan parasta!

Loppuviikkoa, 28.2.2019 - 2.3.2019

Kolmistaan lähdettiin torstaina liikenteeseen. Pyöräytetttiin konditorian kautta, josta Aino oli tilannut kakkua + muuta kahvipullaa. Matkalla paikoin liukkaan oloista. Onneksi valaistusolosuhteet olivat loistavat ja liukkaimmat paikat oli helppo havaita ajoissa. Mökillä viittä vaille puolen päivän, eli ei matkalla kulunutkaan normaalia enempää aikaa. Pakkasta pihalla 7 astetta. Kun menossa oli ensimmäinen pakkaspäivä pitemmän plussajakson jälkeen, oli sisällä pakkasta tällä kertaa vain 2 astetta. Aino viritteli kaminaan tulet. Tiinan kanssa kannettiin kamppeet autosta. Osa kämppään, osa kellariin.

Tällä kertaa saatiin nauttia sellaisesta asiasta, että ei ollut lainkaan lumitöitä. Lumitöiden sijasta oli kuitenkin harjoitettava liukkauden torjuntaa. Pahimpia jääpatteja hakattiin pois kulkuväyliltä. Paikoin laitettiin hakoja siinä toivossa, että ne kengän alla lisäisivät kitkaa. Kukaan ei nurin mennyt. Ehkä onnistuimme saavuttamaan tavoitteemme. Kävin vielä samoissa ajatuksissa läpi laavupolun. Se oli kohtalaisessa kunnossa. Siellä ei tarvetta muokkaukseen.

Hain saunavesiä. Katseltiin naisten viesti. Heja Sverige! Suomen tavoitteet karkasivat lopullisesti. Iltapäivällä viiden maissa oli jo niin lämmintä sisällä, että takkaan ei enää laitettu puuta. Yläkerrassa lämpömittari näytti +17,9 astetta. Takan pelti saatiin pian kiinni. Siitä sitten alkoi lämpökäyrä nousemaan ja yöllä oli jopa hieman tukalaakin.

Perjantaina aamusta -15. Vein laavulle muutamia tiiliä ja järjestelin paikat kuntoon lauantaita ajatellen. Lähdettiin kelkkakyydillä sitten saareen retkelle. Järvellä aika jäinen hööri. Tulisteltiin. Juotiin kahvit. Syötiin leivät ja paistettiin makkarat. Nuotiosta huolimatta oli kylmänlaista. Tuuli puhalsi suoraan jäältä nuotiopaikkaan ja vilu ramahteli hartioissa. Lähdettiinkin siten aika nopsaan takaisin mökin lämpimään. Katsottiin miesten viesti. Ei olisi kannattanut.

Lämpimikseni linkosin grillin edustan. Ja lapioin lunta puulanssilta. Sitä jatkoin lauantainakin ja sain sen työmaan valmiiksi. Illemmalla alkoi väki Tarralla lisääntymään. Pelikiekerötkin muuttuivat.

Lauantaina -13 astetta. Kello 8:00 saapastelin laavulle ja viritin tulet. Sen jälkeen aamupalalle. Ja sitten yhdeksän maissa hain kellarista kolme foliovuokaa, joihin olin kotosalla valmistanut tälle lauantaille tähdätyn ruuan. Laavulla laitoin vuoat lämpenemään. Keittolevyjen päälle oli laittanut tiilit. Vuoat sitten tiilien päälle. Näin toivoin ruokien sulavan ja kuumenevan. Myöhemmin lisäsin vielä ritilät vuokien alle. Oli pelko, että saattavat palaa. Kun vuoat olivat olleet kotona pakastimessa, olivat ne yhä umpijäässä. Aikansa lämmettyään, alkoi sulamistakin tapahtua. Kokeilin puukolla, josko alkaisi olla sulaa. Ei ollut aivan, mutta pistin puukon vuoan pohjasta läpi. Onneksi löytyi varavuokia, joihin siirsin rikkomastani vuoasta mössöt.

Olin kuitenkin arvioinut tarvittavan lämmitysajan väärin. Jouduin hieman hillitsemään tulta, kun H-hetki oli vasta yhdeltä. Aivan kaikki kutsutut eivät päässeet tulemaan. Oli meitä silti laavullinen juhlaa viettämässä. Päivänsankari sai olla varmaankin tyytyväinen. Ilma oli aika kylmä ja kova tuuli kävi pohjoisesta. Ei se tuuli laavun sisälle tullut, mutta ei se lämmittänytkään. Ruokaa jäi juuri sen verran, mitä pois jääneet olisivat kuluttaneet. Aika hyvin olin laskenut.

Oli varmaan kaikista tervetullutta se, että kakkukahvit juotiin sitten sisällä mökissä. Iltapäivän päätteeksi viiden maissa lähdettiin kotimatkalle. Liukasta oli yhä ja hämärän tultua sai olla tarkkana. Jotkut pienehköt peltotilkut olivat taivaanrannan viimeisissä kajoissa kuin luistinratoja. Isommilla pelloilla tuuli oli tuivertanut hankea rikki. Pienemmät pläntit olivat säästyneet. Torniossa uutta lunta sentti. Pihan jäätiköt kamalia!!! Kotimatka kesti 10 minuuttia menomatkaa kauemmin.

Keskiviikko, 27.2.2019

Tehtiin päätös siitä, että mökille mennään torstaina aamupäivästä. Jos mentäisiin perjantaina, jäisi vapaan vietto olemattomaksi ja aika saattaisi mennä hässäköimiseen. Kun paluunkin on pakko tapahtua lauantaina. Käytiin kauppareissukin sitten siinä mielessä. Erillisen reissun tein vielä huoltoasemalle ja Lidliin. Aamuksi jäi vielä yksi asia. Se hoidetaan pois mökkimatkalla.

Nyt on käymässä niin, että plussakelit ovat ohitse ja sää alkaa pakastumaan. Vielä illan suussa satoi hieman vettä. Ei päiväkään mikään komea ollut. Tuulinen se kyllä oli.

Olipä päivässä silti jotakin hyvää. Iivo kun järjesti meille melkoisen jännitysnäytelmän. Vaikka kultaa ei aivan tullutkaan, on mitalisija kuitenkin jotakin. Voi olla että jää peräti ainoaksi.

Tiistai, 26.2.2019

Ei moittimista ilmojen puolesta tänäänkään. Kyllä on komiat kelit hiihtolomalaisilla. Kymmeneksi siis Kemiin. Ilmottautumisautomaatti sanoi, ettei minulle ole varattua aikaa. Näin arvelinkin olevan. Että siis minua ei oltu laitettu viralliseen vastaanotto/hoitovarauksiin.  Käsitinkin, että minut pyritään tutkimaan kymmenen maissa jonkun toimesta. Näin kävikin ja kerrankin aikataulun mukaisesti. Harjoittelijatyttö oli saanut ohjeen olla valppaana kymmeneltä ja ilmoittaa asia hoitsulle. Että kun odotusaulaan istahtaa komea nuorukainen, niin silloin hälytys. Pääsin siis tutkittavaksi. Ei mitään reaktioita ihossa. Mikähän nyt jatkona?

Kävin paluumatkalla apteekissa ja kaupassakin. Veren ohennuslääke oli vähissä ja jääkaappiin pientä täydennystä. Leipäkomeroonkin. Keminmaan cittarissa en ollut käynyt vuosikausiin. Jo oli aika. Ja kun samassa on se apteekkikin.

Uusi liikkeelle lähtö vähän kolmen jälkeen. Poliisilaitos ilmoitti, että tilatut tuotteet olisivat noudettavissa. Meni 6 vuorokautta. Sanottiin viime viikolla, että kuukauden päivät menee! Niin on ruuhkaa. No, kortit sain ja siitä taas vaihteen vuoksi Kemiin. Tällä kertaa rautatieasemalle Tiinaa vastaan. Hiihtolomalainen loppuviikon komennuksella Tornioon. Nyt VR kuljetti kyytiläisensä hyvinkin aikataulun mukaisesti. Edellisen kerran meni vähän suhkuksi.

Kotona syönti ja katsoimme telkusta, kun mitali jälleen karkasi käsistä. Nyt mitalitta jääminen ei enää ole kaukana. Onnea Fridalle. Oli jättiyllätys lähellä! Tiina ja Aino lähtivät akkojen peli-iltaan. Jäin kotimieheksi. Onneksi tiistai-ilta, joten oli selvää, millä kanavalla TV oli iltakahdeksasta eteenpäin!

Maanantai, 25.2.2019

Ihan vain varmuuden vuoksi laitoin aamuksi kellon soimaan. Heräsin kuitenkin puoli tuntia herätysaikaa aiemmin ja nousin ylös. Oli hyvin aikaa hoitaa aamutoimet ennen Kemiin menoa. Luulin, että testeissä menisi kolmisen tuntia, mutta selvisinkin puolella siitä. Tehtiin vain kuusi testiä. Mikään ei osoittanut ainakaan heti merkkejä reagoinnista.

Olipa komea ilma ajella takaisin Tornioon. Aurinko paistoi. Sula tie. Lämmintä 7 astetta. Jotenkin merkillistä talvea.

Alkaa olla paikoin aika liukasta. Pihamailla ja pikku teillä. Jos askel ei ole oikein vakaa, voi kenkä livetä ja sattua vahinko. Liukuesteet ovat välillä hyvä ratkaisu. Ulkosalla! Hiekoitin hieman pihalla liukasta välipolkua. Kone kävi lykkäämässä hiekkaa väylille. Paisteessa vain muruset katoavat nopeasti jään sisään.

En huomannut, että ilta olisi tuonut mitään muutoksia noihin testipaikkoihin. Rauhallisia olivat. Tiistaina aamukymmeneksi jälleen Kemiin. Oli reagointia tai ei. Hieman turhalta tuntuu, mutta pakkohan se on mennä. Toisaalta osa testeistä voi reagoida vuorokauden, jopa kahden kuluttua. Keskiviikolle on annettu soittomahdollisuus, mutta ei enää vastaanottoaikaa.

Viikonloppu 22.2.2019 - 24.2.2019

Hieman torstaisesta vielä kylmeni. Aamuyöllä perjantaina Meltosjärvessä -32, Torniossakin -27. Alkoi kuitenkin nopea lauhtuminen. Kun lähdimme kymmenen maissa, oli Meltosjärvessä enää -14. Mökillä siis olimme vielä aamupäivän puolella. Matkalla joissakin paikoin Tornion puolessa -22. Mökillä ulkona -11, sisällä -15. Puuta alkoi kulumaan.

Aura oli käynyt putsaamassa tien. Lunta oli pihamaalla keskimäärin 6 senttiä. Alkuviikolla oli ollut kunnon lumimyrsky ja pohjoisen puoleinen tuuli oli muovannut melkoisia kinoksia. Koviakin. Paikoin viima oli putsannut irtolumen kokonaan ja kova pinta oli paljaana. Aino sysi kolalapiolla lunta pihan reunoille. Minä kolailin ja  jätin myös tuotokset reuna-alueille. Lingolle jäi siis vain kasojen huiskiminen syrjään. Käytiin sitten naapurissa. Aino kolalapion kanssa ja minä taas linkosin. Tuuli oli kova ja linkoussuuntien kanssa tahtoi olla hankaluuksia. Helposti sai lumet päälleen tai puhdistettavalle alueelle. Lopuksi vielä linkous laavulla. Siellä etelätuulen vuoksi aivan erilainen linkoussuunta ja järjestys, kuin aiemmin.

Alkoi satelemaan lunta. Pakkasta enää neljä astetta. Pakkanen ei siitä muuttunut, vaikka lumisade muuttuikin illemmalla vesisateeksi. Lumen pintaan syntyi jääkuori. Auto oli hauskan näköinen. Yläkerta saatiin hyvissä ajoin lämpimäksi. Neljän maissa ei vielä hyvältä näyttänyt.

Lauantaina yhä neljän asteen pakkanen. Päivän mittaan kuitenkin tuli se luvattu lämpöaalto ja mentiin reippaasti plussalle. Järvellä oli viikossa tapahtunut jotakin. Vesi oli noussut taas jään päälle. Finnfoam-levyt avannon päällä olivat nyt veden alla. Vesi oli tuolla kohtaa noussut viitisentoista senttiä. Kumisaapaskeli. Vesi loiskui kävellessä. Vanhat kelkkaurat kantoivat paremmin. Kelkkailu näytti urien ulkopuolella haasteelliselta.

Aloin säätämään linkoa. Siinä oli sellainen ongelma, että kulkiessa eteenpäin täydellä kaasulla tärinä oli hirmuinen. Kiristin telan. Ongelma kutakuinkin poistui. Voisi varmaan kiristää vielä tiran verran. Kun jouduin kallistamaan linkoa ensin puoleen ja sitten toiseen, oli seuraavan käynnistyksen kanssa hieman tehkeätä. Pitääpä muistaa vastaisuudessa, jospa selviäisi pienemmillä kallistuksilla. Kun kerran sain lingon tulille, putsasin puulanssin reunaa sen mitä lingolla pystyin. Lapioin sitten vielä hieman pressun päältä, mutta puhti oli jostakin syystä minimissään.

Ajoin puulenkin. Aluksi oli lapioitava valliin reikä, jotta pääsisin tieltä maastoon ja reitilleni. Tie onkin paikoitellen melkoinen ränni. Paikka, jonne vein ne ylimääräiset kaurat ja auringonkukan siemenet, on jänisten taherruksia täynnä. Hanki on taputeltu täyteen käpälän jälkiä. Polkuja risteilee sinne sun tänne. Useat jäljet johtavat puupinojeni alle. Sielläpä sitä passaakin makoilla öitään. Ja käydä lihottamassa itseään siemenläjässä. Ovat sitten huippuvireessä toukokuulla, kun jäniksille tulee kiima. Ennen pimeää hoksin vierä lingota varaparkkini. Siinä kun oli auran jäljiltä vähän vallia, joka pakkaskelillä sitten jomottuisi.

Sunnuntaina aamuyöstä aste pakkasella, mutta aamulla taas plussaa. Kävin asentamassa avantoon levyt ja peitin lumella. Jäällä ollessani siis kumpparit jalassa. Vaihdoin sitten jalkoihin kevyemmät nahkasaappaat. Olin viikolla ne vaihteeksi kunnolla rasvannut. Edellisenä viikonloppuna niiden päälle kertynyt lumi sulaessaan vedeksi imeytyi nahkan läpi ja sukat kastuivat. Nyt saappaat ja sukat pysyivät kuivina. Kuivin jaloin kävin etelän mailla suorittamassa pikku linkoukset.

Kello ei ollut oikeastaan paljon mitään, kun lähdettiin kotimatkalle. Runsas vuorokausi aiemmin oli vesisade liukastanut teitä. Nyt ei liukkautta juuri tuntenut, vaikka jäisiähän tiet olivat. Korkeita aurausvalleja on alettu kaatamaan. Mellakoski-Pakisjärvi -tiellä oli viistäjä säästänyt oranssiset aurausviitat. Pakisjärven soratiellä oli toinen meininki. Säälimättä nurin moiset merkkitikut! On se vain! Ensi talveksi uudet!

Ehdimme kotiin hyvissä ajoin ennen Suomen mitalivyöryä. Neljän mitalin ennusteeni näyttää olevan aikalailla ylioptimistinen. Henkilökohtaiset mitalit tulevat olemaan kiven alla. Eikä niitä viestejä tai parikilpailuita riitä. Onneksi olemme aina keitelleet mitalikahvit hyvissä ajoin ennen kisoja. Melkoinen suksee, kun suomalainen liikuttaa suksee!

Maanantaina aamuyhdeksäksi Kemiin. Uusia allergiatestejä. Tällä kertaa joudun olemaan sairaalassa paikan päällä muutamia tunteja. Parempi sekin, kuin selkä täynnä kutisevia allergeenikapseleita 3-4 vuorokauden ajan.

Torstai, 21.2.2019 

Tällä kertaa varsinaisia lumitöitä ei ollut. Aamulla kuitenkin kone kävi pyyhkäisemässä vähäiset lumet yhteisiltä alueilta ja sai aikaan lyhyen lumivallin kävelypolun päähän. Kun laitoin auton lämmitykseen, kolasin samalla tuon vallin pois. Joku oli siihen jo jalanjälkensä jättänyt. Virallinen Tornio: -22,3, Meltosjärvi: -30,3. Ensi yöksi luvassa pakastuvaa!

Kun aamupäivällä imuroin yläkertaa, Huomasin, että imurointi oli aivan tarpeen. Edellisestä imuroinnista ei kovin kauaa ollut, mutta tietyissä paikoissa villakoirat olivat villiintyneet lisääntymään roimasti. Aika mielenkiintoista. Syytä siihen, että yhden huoneen tietty osa kerää pölyä, en osaa sanoa. Aina sama huone, aina sama huoneen osa! Jotenkin ilma kiertää yläkerrassa vakiopolkujaan ja pölyhiukkaset kerääntyvät ja asettuvat sitten tiettyyn paikkaan. En tuosta asiasta ala sen kummoisempaa tutkimusta tekemään. Kulkekoon pallot miten haluavat!

Kun jäätiin kotosalle vielä vuorokaudeksi, oli reilusti aikaa ottaa iisimmin. Ja katsella kisoja. Imuroinnin päälle kävin kuitenkin suihkussa ja sitten autoilin tankkaamaan auton. Lidlistä hain aamiaispiirakat mökille. Sitten siis heittäydyimme penkkiurheilijoiksi. Tai paremminkin sohvaurheilijoiksi. Joku ennusti Suomelle mitalisumaa. Hah ... neljä lienee kaikkiaan tulossa, kaikki sen yli on plussaa. Ensimmäinen päivä meni suomalaisittain odotusten mukaisesti. Länsinaapurissa odotukset saattoivat olla hieman korkeammalla, kuin toteuma. Suomea 100 kertaa parempia silti.

Ensi viikko menee hieman sekalaisissa merkeissä. Sitä seuraavalla viikolla ollaan jo maaliskuulla. Alkaa olla pakko ryhtyä silloin puun ajoon. Tuskin kelit menevät ennen huhtikuun puoliväliä, mutta kukapa sen tietää. Puita on metsässä kuusi pinoa. Hyvällä tuurilla ja terveyden kestäessä niiden ajamiseen uppoaa kolme päivää. Ei millään pysty peräkkäisiä päiviä ajamaan. Tai katsotaan. Puunajon jälkeen jossakin vaiheessa olisi kalastuksen aika. Luulin jo tuossa aiemmin, että kuhafileet ovat liki lopussa, mutta olihan niitä pakkasessa vielä pikku pussukallinen. Lumien ja kelkkakelien aikaan olisi myös kaadettava se suuri pihakoivu. Muutakin puuhaa piisaa, joten nyt tuntuu siltä, että olen taas talven vain laiskotelut. On tietenkin kuntokin heikompi kuin vielä viime talvena. Sellainen löysä olo! Sellaista se valitettavasti on!

Huomenna eli perjantaina taas mökkireissuun. Onhan siellä jälleen kylmää, mutta ei auta. Lumihommia lienee tällä kertaa vain hieman. Onneksi. Lunta en enää kaipaisi tälle talvelle. Pikku hommat ja isommatkin aina siirtyvät, jos jatkuvasti pitää olla kolan varressa tai lingon kahvoissa.

Keskiviikko, 20.2.2019 

Yön aikana oli tullut vaihteeksi lunta. Määrää oli vaikea arvioida, kun kova pohjoinen vei paikoin vanhatkit lumet ja paikoin ovensuusyvennykset ja muut kuopat ja poterot tulvivat lunta. Etupihan lumitöissä meni kuitenkin hieman eilistä enemmän aikaa. Takapihalle oli ajattanut etupihaakin reilummin. Katoltakin varmaan pyörittänyt irti vanhaakin lunta. Olipahan taas kuitenkin tekemistä!

Lähdettiin taas asioille. Mietittiin, että missäköhän se poliisilaitos oikein on? Löytyihän se. Vanhasta paikasta. Kai sinne on joskus muinoin ollut asiaa. Henkilökorttiasia tuli kuntoon. Kestänee kuukauden päivät, ennen kuin kortit saapuvat. Henkilöllisyyden tiskin tyttö varmisti kyselemällä kaikenlaista. Päivämääriä, paikkoja, sukulaisia.... Kai hän vakuuttui, kun oli kuitenkin ne ajokortitkin. Samalla reissulla otin lomakkeen ampuma-aseen luovuttamista varten. Annan vanhan haulikkoni ja sen panokset valtion huomaan. Ase ei ole enää kurantti. Epäilen toimivuuttakin. Viimeisen kerran sillä ampuessani tunsin lieskan pyyhkäisevän kämmensyrjääni. Eihän sitä voi kellekään antaa eikä myydäkään. Hyvästi vain!

Ulkosalla aivan karsea tuuli. Viranomaiskäynnin jälkeen pikainen ulkomaan reissu. Siellä myrsky kovempi kuin Suomessa. Isompaahan siellä kaikki. Palattiin kotimaahan ja ajettiin auto kauppakeskuksen parkkihalliin. Olipa mukavan tyyntä.

Joskus löhöily telkkua katsellen tuottaa hyviä ideoita. Katsoin ohjelmaa "Life Below Zero" jossa Sue maalasi keittiön kaapit. Värin hän teki itse jostakin mudasta. Sävyksi tuli vaalean harmaa. Saatanpa ottaa asiakseni tehdä väriainetta värjätäkseni laavun uudet ulkoseinät, jotka viime kesänä rakensin. Patinointi kestänee vuosia. Lienenkö enää olemassakaan, kun väri olisi silmää miellyttävä? Ruskea sävy olisi tavoitteena. Nuo seinät eivät kaipaa mitään puunsuoja-aineita räystäiden alla, joten oma väriaineseos ajaisi asiansa. Nyt vain miettimään, mistä löytäisin ruskeaan väriveteen sopivan aineen. Sen tulisi olla riittävän vahvaa ja sitä saattaa kulua lähes ämpärillinen. Jos joutuu keittelemään, pitää luonnosta uutettavaa materiaalia löytyä helposti. Hyviä ehdotuksia?

On aika mielenkiintoisia jälleen nämä sääkuviot. Luvassa jopa kireää pakkasta päiväksi-pariksi ja sitten viikonlopuksi kuutta astetta plussaa. Mietittiin alkuun, että jospa mentäisiin mökille jo huomenna torstaina. Voipi olla, mutta todennäköisemmin vasta perjantaina. Siellä saattaa olla lumitöitä vain 5-6 sentin verran, joten lumi ei velvoita menemään aiemmin. Tosin linkoon pitää tehdä mitä ilmeisimmin pientä toimenpidettä. Merkit olivat viimeksi sellaiset. Toivottavasti olen ymmärtänyt oireet oikein. Siinä tapauksessa osaan toimia niiden mukaisesti.

Tiistai, 19.2.2019 

Lumikone kävi tiistaina aikaisin. Edes Aino ei ollut vielä hereillä. Minä nukuin hieman yli kahdeksaan. Pitempään, kuin aikoihin. No, mihinkäs tässä kiire. Kävin laittamassa auton lämppäriin. Ikkunat olivat umpikuurassa. Pakkasta kuitenkin vain 6 astetta. Koneen jäljiltä oli pari pientä lumivallia ja kolasin ne syrjään samalla reissulla. Postilaatikollakin pistäydyin. Takapihalla lapioin terassiosuuden. Kyllä sitä lunta eilen tuli yllättävän paljon. Nyt suihkukin maistui.

Lähdettiin liikenteeseen. Aino halusi käydä leikkuuttamassa hiuksia ja vein hänet tutun parturiliikkeen eteen. Ikkunasta nähtiin, että asiakkaita ei ollut ruuhkaksi, tuossa tuokiossa pääsisi tuolille. Sovittiin, että tulen puolen tunnin kuluttua. Se siinä suunnilleen menee. Ehtisin käväisemään sillä aikaa jossakin. Vaikka Motonetissä. Ehdin juuri punaisiin valoihin odottamaan pääsyä Torpin puolelle, kun puhelin soi. Aino ilmoitti, että tule takaisin. The Parturi leikkaa nykyään vain miesten päitä! Pääsin Torpin puolelle ja pyöräytin TB:n risteykseen. Siellä odottelin punaisissa valoissa pääsyä Putaan puolelle, kun puhelin taas soi. "Älä tulekaan. Pääsinkin viereiseen parturiin". Ok!

Pääasia tuli siis hoidettua. Ehdin käydä siinä välillä parissakin paikassa. Jatkoimme kaupungille. Valokuvaamossa meidät ikuistettiin ja kuvat lähetettiin suoraan poliisille. Sormenjälkiä eikä DNA-näytettä vielä otettu. Ilman epäilyksiä pääsimme takaisin kotiin.

Niin ... sehän muuttui tuo laki siitä, mikä todistus kelpaa osoittamaan henkilöllisyyden. Ennen riitti ajokorttikin, mutta ei enää tänä vuonna. Siksi päätimme mekin liittyä tunnistettavien kööriin. Henkilökorttia ei ollut kummallakaan eikä voimassa olevaa passiakaan. En tiedä, kuinka usein vastaan tulee henkilöllisyyden todistamisen pakko. Mutta yksikin kerta on liikaa, jos ei silloin vaadittaessa pysty sitä tekemään. Iltapäivällä täytimme netissä lomakkeita. Pitää vain käydä poliisiasemallakin. Tunnistautumassa ja nimen kirjoituksessa. Mitenkähän ne siellä meidät tunnistavat? Kun emme ole heidän tuttujaan. Emme hyvässä, emmekä pahassa!

Olin viime viikolla laittanut tallennukseen Teemalta ohjelman nimeltään "My Generation". Nyt sen katselin. Ohjelma käsittelee 1960-luvulla alkanutta brittinuorisokulttuurin muutosta. Musikkia, muotia, tyyliä, vapautta .... Juontajana Michael Caine. Mielenkiintoista tarinaa, hyvää musaa, tuttuja artisteja ja yhtyeitä. Samanlaista muutosta tietenkin tapahtui vähän siellä sun täällä. Näin eurooppalaisittain kuitenkin britti/pop/nuoriso -kulttuuri oli meitä lähempänä, kuin rapakon takainen. Tottahan toki sielläkin oli meille jotakin tarjottavaa! Ainakin eräs Elvis.

Maanantai, 18.2.2019 

Kun heräilin, oli mukava poutakeli. Pakkanenkaan ei ollut kova. Kuusi astetta. Vain. Mutta eipä tuota herkkua kauaa kestänyt. Lähdin kauppareissuun kymmenen jälkeen ja lumi oli jo peittänyt auton. Menin suoraan varakauppaan, kun viimeksi siellä oli kiinankaalta ja pääkaupassa ei. Varakauppa osoittautui pettymykseksi. Jatkoin pääkauppaan ja siellä oli kyseistä herkkua juuri sopivasti.

Ennen puolta päivää aloitin keittiövuoron. Parisen tuntia meni hieman kiivaampaa tahtia. Kolme seuraavaa hieman löysemmin. Pelimuoritkin alkoivat jo kokoontua, kun sitten vihdoin sain kannettua uunista viimeiset annokset kylmään. Meinasi siinä päivällä käydä pieni vahinkokin. Minulla oli kaksi kattilaa tulella. Otin sitten joksikin aikaa toisen pois pannunalusen päälle. Tuli sitten aika nostaa se uudelleen levylle. Napsautin levyn päälle ja nostin kattilan levylle. Ihmettelin, kun levyltä alkoi nousta savu. Oliko siinä kiireessä roiskahtanut jotakin levylle? Nostin kattilan ja ei siinä levyllä roiskeita ollut. Olipahan vain se pannun alunen. Oli takertunut tiskipöydällä kattilan pohjaan  mennyt kattilan matkassa levylle. Onneksi olin siinä vieressä. Olisi kohta palovaroitin alkanut kirkumaan!

Illalla meni meillä mittari hieman plussalle. Kahdeksan maissa alkoivat pilvet pudottelemaan viimeisiä hiutaleitaan. Olin ajan hermolla ja kolaamassa omat osuuteni, ennen kuin kone tulee. Näin vältyn lisätyöltä - uskokaa tai älkää. Lumi ei ollut vielä nuoskaa ja hiki ei tullut. Joten nyt sai suihkukin jäädä väliin.

Viikonloppu, 14.2.2019 - 17.2.2019

Torniossa torstaisen pakkasaamun poutakelissä liikenteeseen. Mökillä 11:30. Pakkasta kymmenisen astetta sisällä ja ulkona. Jo matkalla alkoi pyry. Kova tuuli pöllyytti lisäksi puista lunta. Ilma oli paikoin sakeanaan. Mökkipihalla tehtiin lumityöt kahteen kertaan. Ensimmäisen rupeaman aikana pyry vain voimistui. Menimme sisätiloihin ja Kingdomia pelattiin pari erää. Pyry kuitenkin loppui vielä valoisan aikana ja käytiinkin tekaisemassa uudet lumityöt. Ennen viittä yläkerran lunkka auki. Viideltä ruoka. Ruuan jälkeen ylhäälläkin jo +2 astetta. Lunkka sai jäädä auki. Alhaalla lämpö oli vähintäänkin hyvä. Yläkerrasta valuva kylmyys ei haitannut pelailuamme. Joskus on ollut toisinkin. Pelipaikkani kun on liki lunkkareiän alla.

Jo illalla alkoi lauhtumaan. Aamulla sitten jo plussan puolella parin asteen verran. Kahdeksalta tuli katolta alas yläpihan lappeelta iso lumilaatta. Toinen erä samalta puolelta 50 minuuttia myöhemmin. Myöhemmin valtaosa rannan puolen lappeesta koki saman kohtalon. Osa lumesta piti kiinni kattotikkaista ja harjasta. Niitä odotellessa kävin naapurissa tekaisemassa lumityöt. Kun puista oli läiskähdellyt märkää mössöä ja maassa yhä pakkaslunta, oli yhdistelmä hieman haasteellinen. Ei linko tukehtunut, mutta terävispilään lumi tarttui ja se heikensi tehoa.

Kun palasin omalle mökille, oli katolla yhä kuutiokaupalla lunta. Viisasta siis saada kaikki alas ennen pudonneiden pois linkoamista. Nousin kolalapion kanssa tikkailta kattotikkaille. Kattotikkaat olivat paksun lumen peitossa ja molemmin puolin niitä lunta piisasi. Alaosa lumesta oli tullut maahan, mutta ylempänä lunta oli. Oletin, että liikkeelle lähtevä lumivyöry ei tule kattotikkaiden päältä päälleni. Siksi uskalsin niiltä toimia. Lapioin tikkailta lumet pois noustessani ylemmäs. Sivuilta lohkoin sen minkä yletyin. Sitten lähti lopulta kunnon vyöry liikkeelle. Vyöryn reuna osui minuun, mutta ei se onnekseni minua horjuttanut. Loput sitten sai lapioitua pois ongelmitta. Aivan harjan eteläpäätyyn jäi kuution patti. En viitsinyt hakea työkalua sen poistamiseksi. Kai se aikanaan tulee itsestään. Tai sulaa.

Kattopintaa on noin 100 neliötä. Lunta oli katolla 50-60 senttiä. Eli lunta oli noin 50-60 kuutiometriä. Veikkaisin, että putoamisen jälkeen maassa sitä oli alle 10 kuutiota. Eli tapahtui melkoinen tiivistyminen. Oli siinä linko lujilla jos mieskin. Menihän siinä aikansa. Jälkiruuaksi kävin linkoamassa laavun työmaat. Kun päivässä on reippaasti pituutta, huomaa sen varsin hyvin iltasella. Voi-voi. Kyllä oli sippi olo!

Lauantaina yhä lauhaa. Kävin kelkan kanssa puomilla ja lapioin siellä taas hieman vallia. Lapioin vallia myös paikasta, jossa puureittini tulee tielle. Ajoin puureitit pariin otteeseen. Olipa vaihteeksi mukava, kun lumi ei pudonnut niskaan missään kohdassa. Kävin laavulla tarkoituksenani pyörähtää kelkalla umpisen kautta paluureitille. Loivassa ylämäessä, paksussa utukassa... siihen pysähtyi. Että lapiohommiin jouduttiin!  Pakilla kelkka liikkui 20 senttiä taaksepäin. Ykkösellä 25 eteenpäin. Näin vekslaten kelkka poistui kuopasta ja vältyin lapioinnilta. Siitä riemastuneena kävin linkoamassa etelän mailla jotakin tehdäkseni.

Hain saunavedet. Avannossa vain puolen sentin jää. Hyvin ovat suojat toimineet. Testailin muuatta pikku hankintaani. Pelasi hyvin. Tuotantokäyttöön ehkä vasta syksyllä. Aurinkopaneelit alkavat saada valoa. Nyt ensimmäisen kerran tälle vuodelle totesin virtaa tulevan. Hyvä juttu. Tämä talvi selätetty silläkin rintamalla.

Tuuli on ollut kova koko loppuviikon. Sunnuntaina kuivia oksia ja neulasia ja kaikenlaista puuroskaa oli lumen pinta harmajana. Mistä sitä tavaraa riittää, kun vasta oli sama juttu? Isoimpia oksia oli syytä heitellä syrjään. Vaikka ne olivat kuivia, voisivat lingon sokat olla lujilla.

Vaihteeksi tein hieman lapiointihommia. Alkuun lapioin sillä raskaammalla kolalapiolla väylän kasvi/verkkohuoneelle. Verkkotilanne on näköjään kunnossa tulevaa verkkosesonkia varten. Siirryin sitten sama supertool kourassani laavulle. Siellä puhdistin lumesta ulkopenkit ja pöydän. Paistepäivinä ne alkava pian kuivahtamaan. Nytkin sunnuntaina todella kirkas ilma. Pakkasta juuri ja juuri.

Kotimatkan varrella tie oli paikoitellen erittäin jäinen ja urainen. Ei onneksi ongelmia. Joitakin sivuteitä tai mökkiteitä oli aukaistu nyt ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Moottorikelkkojen jälkiä vähän joka puolella. Kelkkailijoitakin näkyi. Oli myös hiihtelijää ja käyskentelijää. Hieno ulkoiluilma, autoilijalle jopa liiankin kirkas.

Keskiviikko, 13.2.2019

Tähän aikaan talvesta alkaa valoa jo piisaamaan. Auringon noususta auringon laskuun on kahdeksan tuntia. Molemmissa laidoissa puolentoista tunnin hämärät. Kun vielä sattuu selkeä pakkaskeli, niin kyllä silmistä vesi valuu. Sanotaan, että talven selkä taittuu Matin päivänä. Jossakin sanotaan silloin Matin heittävän lämpimän kiven veteen. Siihenhän on vain kymmenisen vuorokautta. Voihan lehmä! Niin sitä vain ollaan pääsemässä tämänkin talven pimeimmästä ajasta. Pian kai pakkasistakin. Maaliskuulla yöpakkaset voivat olla koviakin, mutta silloin auringon vaikutus päivisin näkyy ja tuntuu.

Tänäänkin melko kirkasta, vaikka aurinko ei olekaan näyttäytynyt. Sadetta ei ole näkynyt ja pilvipeitto lienee melko ohut. Torstaille luvassa pyryä. Ja illasta lähtien parin vuorokauden lämpöaalto. Ennuste lauantaille nyt +5 astetta. Kyllä noilla asteilla alkaa pintalumi muuttua märäksi ja raskaaksi. Lumityötilanteen tekee haastavaksi se, että alimmaisena on pakkaslunta. Lumi tarttuu kolaan ja linkoon ja muihinkin lumityövälineisiin eikä meinaa irrota. Siksipä keskiviikkoaamuna alkoi herätä ajatus, että jospa lähtisimme mökille jo torstaina. On tiettyjä syitä siihen, että lumitöiden kanssa pitäisi olla nyt hyvin ajan tasalla.

Tehtiin päivällä kauppareissu. Harvoinpa ollaan selviydytty niin vähäisillä ostoksilla, vaikka kyseessä on tarvikkeet viikonlopunkin ylitse. Vähäisyyteen on parikin selitystä. Eilenhän jo jotakin ostin. Ihan viikonloppu jo mielessäni. Ja kun pakasteesta otamme tekemiämme valmisruokia, ei niitäkään tarvinnut nyt ostaa. Niiden raaka-ainekset ovat olleet kauppakassin painona jo aiemmin. Ja pörsin keventäjinä. Käväisin ruuan päälle vielä eri reissun. Tankkasin ja pistäydyin Tamppiksessa. Ruuat sillä reissulla eivät kiinnostaneet. Tarvikepuolella olivat tarpeet.

Vaimoilla oli vaihteeksi peli-ilta Kivirannalla. Hoitelin illalla joitakin taloyhtiön asioita, jotka olivat jääneet vaiheeseen. Laihankapea lumisadealue toi hieman lunta. Jännästi se liikkui, kun tuntui olevan kohdalla koko ajan siirtymisestä huolimatta. Lunta ei kuitenkaan paljoa kertynyt. Näytti tutkakuvista siltä, että mökillä sade olisi ollut vieläkin vähäisempää.

Jokos ne alkavat nyt ensi viikolla Etelä-Suomen hiihtolomat? Sehän tietää sitä, että kolmen seuraavan viikon aikana alkaa tiet aueta monille mökeille, jotka ovat olleet talvilevossa muutaman tovin. Tervetuloa kaikki lomalaiset. Kyllä kairaan porukkaa mahtuu!

Tiistai, 12.2.2019

Hieman jo uskalsin toivoa, että tiukemmat pakkaset olisivat ohitse. Ehkä ovatkin, mutta vielä kuitenkin on kylmää. Eilen illalla -16, nyt aamulla -22. Kävin taas laittamassa auton töpökkään joksikin aikaa. Tänä talvena en ole käyttänyt lainkaan ajastinta auton lämmityksessä. Tarpeen mukaan olen aamusella ennen liikkeelle lähtöä, hyvissä ajoin, laittanut auton lämmitykseen. Samalla olen poistanut mahdollisen lumikerroksen auton päältä ja putsannut alueenikin. Tänä aamuna lumitöitä ei ollut.

Viime aikoina on noussut melkoinen haloo vanhusten palvelutalojen epäkohdista. Hoitohenkilökunnan mitoitus pielessä ja hoidokeilla surkeat oltavat. Muitakin omituisuuksia ja puutteita. Alavudella kuoli kuusi vanhusta vajaan kuukauden aikana vasta toimintansa aloittaneessa hoivakodissa. Tuossa uutisoinnissa ei ole kerrottu, onko tapahtunut laiminlyöntejä tai virheitä. Vai onko ymmärrettävä näin, että on vain luonnollista, että ikääntyneemmät ihmiset kuolevat vanhuuteen? Ota noistakin selvää. Selvää on kuitenkin se, että meidänkin takapihan suunnitelmat varmaan ovat uuden, kriittisemmän tarkastelun alla. Helppo raha ei ainakaan ole kannustimena.

Tekaisin kauppareissun. Peruskauraa. Ulkona sen verran kylmää, että puolen tunnin kauppa-asioinnin aikana parkkihallissa ei auton pinnan lumi ja jää pehmennyt yhtään. Pitäisi tehdä ainakin kahden tunnin reissu näillä pakkasilla, että viimeisetkin jäät - alustastakin - lähtisivät lipettiin.

Runsas viikko sitten kuoli Nykäsen Matti. Huomio ja uutisointi ulottui laajalle, ulkomaita myöten. Matti eli elämäänsä omilla ehdoillaan terveysongelmista huolimatta. Tänään, 12.2. uutisoitiin sitten Olli Lindholmin poismenosta. Uutiset tästä tuskin leviävät samalla tavalla maailmanlaajuiseksi uutiseksi. Mutta Suomessa Ollin kuolema koskettaa takuulla jotenkin suurempaa joukkoa ihmisiä. Vanhempia ja nuorempia. Olihan hän juuri paljon esillä ja suosionsa huipulla. Molemmat olivat suhteellisen nuoria. Ei lähelläkään "normaalia" lähtöikää. Huh ... Kukapa näistä vuoroista olisi selvillä.

Maanantai, 11.2.2019

Sunnuntaina illalla käväisi lämpötila uudestaan nollan vaiheilla. Ja tuprutti lunta. Aamulla käväisin autolla. Se oli lumen peitossa ja alimmainen kerros auton pinnassa umpurijäässä. Kone oli käväissyt jo varhain. Putsailin ikkunoita sen verran, että sain peruutuspeileille hieman näkyvyyttä taaksepäin ja peruutin pois parkkiruudustani. Sain kolattua autopaikkani seudun. Auto sai sillä aikaa käydä ja kun pakkasta oli vain kuusi astetta, ehti lasit sulamaan. Loput lumet harjasin pois.

Olen tietenkin aika fanaatikko. Lumitöiden kanssa. Haluan pitää huolen siitä, että omat alueeni tulevat lumitöiden osalta tehdyiksi ja kunnolla. Ihmetyttää sellaiset asukkaat täällä kotosalla, jotka eivät saa edes asuntonsa ulko-oven edustaa putsattua. Autopaikasta puhumattakaan. Jos kyse olisi iästä tai muusta fyysisestä heikkoudesta, ymmärtäisin asian. Mutta kun kyseessä ovat nuoret ja terveet!

Käytiin sen verran liikenteessä, että voi mainita. Lähinnä kuskin roolissa olin. Sattui entinen työkaverikin kulkemaan pahki. Muutama sana ehdittiin siinä vaihtamaan.

Päivällä tein kalapaistoksen uunissa. Aino kysyi, että netistäkö löysin reseptin. Vastasin, että resepti löytyi jääkaapista. Ynnä muista olemassa olevista. Löytyi sopivia aineksia ja lopputulos herkullinen. Syyskauden kalaa on vielä muutamaksi ateriaksi. Heti maaliskuun alkupuolella on aloitettava taas kalahommat. Kuhaverkot töihin. Miksei pilkkien liotukseenkin.

Viikonloppu, 8.2.2019 - 10.2.2019

Pitkästä aikaa lämpötila siedettävällä tasolla. Mökillä perjantaina hieman puolen päivän jälkeen. Pakkasta pihalla 14 astetta. Sisällä kuitenkin lukema -17 ja kyllähän se haasteita tarjosi. Pihamaalla uutta lunta kymmenisen senttiä.

Siinä sitten kiivaampi kämpän lämpimäksi saattaminen. Ja oheishommana lumityöt. Kun olin saanut oman pihan lumesta puhtaaksi, ryhdyin auraamaan tietä. Kyllähän lumi lensi iloisesti, kun ajelin aikamoista haipakkaa. Lentäisi vielä paremmin, jos aurassa olisi jonkunlaiset siivet. Pelkkä viiden tuuman lankku jää hieman tehottomaksi. Kunnon siivet - niin lumi saattaisi lentää jopa vallien yli. Tien kapeikkokohdissa se olisi kova juttu. Aino sillä aikaa pukkaili naapurissa kolalapiolla lunta laitama-alueille, joista kävi ne lingolla heittämässä metsään.

Iltapäivän päätteeksi viiden aikoihin oli sisällä jo hyvinkin lämmin. Avasin yläkerran luukun. Ylhäällä vielä nollan vaiheilla. Kymmeneltä sielläkin asumalämpö.

Lauantaina koko päivän -11 astetta. Yöllä oli tullut pari senttiä lunta. Vilkasliikenteisimmiltä pihapoluiltamme poistin enimmät lumet, jottemme kompastelisi. Ajelin puureitit. Kaurat olivat huvenneet jonkun verran ja tuoreita jäniksen jälkiä paikan päällä. Niinkuin muuallakin.

Katoilla on paikkapaikoin lumikuormaa kohtalaisen paljon. Eipä tänä talvena suojakelit ole niille mitään voinut. Eihän niitä plussakelejä ole ollutkaan. Milloinkahan viimeksi? Painon vuoksi suurin huolenaiheeni oli laavulla. Yläkatto on ehkä aavistuksen huterasti tuettu. Pleksikate on pleksikate ja siksi arempi. Kun olin lingonnut laavun seudun alueet, hain molemmat lumenpudotustyökaluni. Tehdasvalmisteisen ja omatekoisen. Sillä tehdasvalmisteisella sain yläkaton täysin puhtaaksi. Omatekoisella puhdistuivat pleksikatteet. Kipeä olka ... sehän se meinasi toppuutella muuten hyvin sujuvaa työtä. Onneksi lumi tulee painovoiman vaikutuksesta itsestään alas. Räystäiden alta vain piti välillä poistaa lunta, jotta paakut pääsivät vapaasti tulemaan alas. Aikaa kului kuitenkin enemmän, kuin oletin. Hikikin oli tulla pintaan.

Sunnuntaina -4. Yöllä jälleen uutta lunta. Eilisaamuisen kanssa pihalla nyt ehkä 6-7 senttiä. Tällä kertaa lumenpoiston kohtasi vain piha-alueet. Tielle en tehnyt muuta, kuin lingolla tein renkaille väylät ylämäkiosuudelle. Aura ei ollut vielä käynyt millään alkupään soratiepätkällä. Vasta Pakisjärven pikitie toi vastakkaisesta suunnasta auratun tien vastaamme. Ihan hyvin siihen asti päästiin. Mutta kyllä siellä periferiassa jo aurausta kaivataan.

Naapuri kantoi minulle kymppigallonan bensaa. Kun olen käynyt siellä pihaa aukaisemassa. Onhan se huomaavaista ja olen otettu. Vaikka ei meillä mitään sopimusta asiasta ole. Onhan se tietenkin mukava heidänkin illalla tulla mökille, kun ei ole heti lumityöt vastassa. Pariin otteeseen on lumikertymä sielläkin ollut merkittävä. Ja kun useimmiten tulemme aiemmin ja on hetki aikaa pistäytyä lähistöllä hommissa. Aika monta talvea jaksoin itse kolailla oman pihan. Ikä kuitenkin on tehnyt tehtävänsä. Vähäiset hötylumet vielä kyllä kolaillessa kulkevat, mutta kun kola täyttyy jo muutaman kolanmitan jälkeen, ja kuorma olisi kuskattava 10 - 15 metrin päähän, alkavat vaihtoehdot olla vähissä. Paras vaihtoehto siloin on linko. Toiseksi paras sohvanpohja Torniossa.

Torniossa oli sunnuntaina aamulla ollut hetken hieman plussan puolella. Emme sitä ehtineet toteamaan. Mutta nyt on loppuviikoksi torstaista lähtien luvassa jopa +4 astetta. Siis mökillekin.Tuollaiset lukemat pistävät liukkailta katoilta lumet ja jäät liikkeeseen. Kävisipä tuuri ja tulisivatpa lumet mökkikatolta siellä ollessamme. Ei siis katolla ollessamme vaan mökillä!

Torstai, 7.2.2019

Päivä ei hirmuisesti erikoisempaa tarjonnut. Aamulla vielä kohtalaista pakkasta, joka lumisateen myötä lauhtui 12 asteen paikkeille. Illalla vielä pakastui. Vof:n aikana jo -19:n asti, mihin sitten sen jälkeen? Aamulla siis lunta. Välillä tuprutteli reippaamminkin ja luulin, että nyt sitä tas kertyy. Tutkakuva kuitenkin kertoi, että aivan siinä pilven laitamilla oltiin. (Meinasin kirjottaa että pilven reunalla, mutta siitä voisi saada vieläkin selkeämmin väärän kuvan.) Lumen tulo jatkui pitkälle iltapäivään, mutta lopulta se oli heikkoa ja kertymää vain tuuman verran. Kävin omat osuudet ja hieman laajemminkin kolailemassa omaan rauhalliseen tahtiini. Takapihankin lapioin. Ei taaskaan hiki virrannut, mutta oli suihkupäivä ja siksipä ruiskutin itseni puhtaaksi. En tiedä mistä puhtaaksi, mutta kuitenkin!

Päivällä tuli se odotettu soitto ihopolilta. Jostakin syystä arvot pysyttelevät koko ajan hieman viitearvojen takarajojen takana. Eli takalaiton pesäpallotermillä ilmaistuna. Eipä siinä oikeastaan sen kummempaa. Viikolle 10 taas labra. Sitten katsotaan uudestaan. Lääke pidetään purkin sisällä toistaiseksi.

Suihkunraikkaana käväisin hoitamassa muutamat kauppa-asiat. Duunarit juuri alkoivat purkautua leipätöiden ikeen alta. Ja ryömivät kotikoloihinsa. Kävin peräti neljässä paikassa. Tärkeintä ehkä bensatankin täyttäminen. No, oltaisiin sitä viikonlopun yli pärjätty ilman tankkaamistakin. Niin vähän on ajoa tullut edellisestä tankkauksesta. Oltaisiin aika pitkälle pärjäilty ilman muitakin ostoksia. Maidosta olisi tehnyt ekaksi tiukkaa. Suuri osa ostoksista ei siis lähde mökkireissuun, vaan odottelee ensi viikkoa.

Niin, kyllä kai taas perjantaina aamusta lähdetään. Vaikka kuluisi se aika kotonakin. Jopa yllättävänkin hyvin. Mökillä kuitenkin tulee ulkoiltua ja liikuttua eri lailla. Nyt kun päivässäkin alkaa olla pituutta normaalin työpäivän verran, tulee sitä liikuntaakin vastaavasti enemmän.

Keskiviikko, 6.2.2019

Eipä tuo pakkasennuste aivan osunut kohdilleen. Aamulla Meltosjärvellä oli 0,4 astetta lämpimämpää, kuin ennustettiin. No joo, 35,6, oli se aika lähellä! Ja Torniossa vielä lähempänä. Päivä varsin kylmä. Torstaillekin luvassa vielä koleaa. Sitten se tapahtuu: lauhtuu. Voi mennä sunnuntaina nollaan tai asteen plussallekin. Mutta se paha asia kaiken hienon sivussa: lumisateita luvassa. Sunnuntaina reippaastikin. Jos oltaisiin menossa, olisi ainakin taas tiedossa, mitä tehtäisiin. Edellisen käynnin jälkeen lunta on jo valmiiksi tullut lumitöiksi asti. Mitähän tässä tekisi?

Olen epäillyt, että joku ruoka-aine tekee huulilleni pahaa. Se jotenkin tuntuisi liittyvän mökkeilyyn. Mökillä tietenkin on moni muukin asia toisin, kuin kotosalla. Mutta sitten kävi näin, että kun emme pariin viikonloppuun olleet mökillä, niin silti huuliin tuli kutina ja kirvellys. Ja nyt kun viimeksi oltiin mökillä, ei tullut minkäänlaisia oireita. Olen aiemmin epäillyt muutamaa asiaa. Yhtenä joukossa meetvursti. Ja sen histamiinit. Kun olen laittanut leivälle meetvurstisiivuja, on pian alkanut ilmenemään oireita. Paikasta riippumatta. Tauko meetvurstin käytössä: oireet olivat pois.

Tänään verikokeet. Maksa-poks-testi vain. Ihopoli sitten ilmoittaa, vieläkö Trexan tauolla. Vai onko arvo jo pudonnut riittävän alas. Samalla reissulla kauppa-asioitakin. Ei vielä tarpeeksi viikonloppua ajatellen. Mutta aikalailla lähelle.

Jääkaapissa oli vielä vanhasta tottumuksesta avaamaton paketti siivumeetvurstia. Päätin käyttää sen pitsaan. Osa aineksista oli jo olemassa, osa otettiin kaupasta. Olinko yllättynyt vai odotinko tätä: kai molempia. Näin valmistettuna ei oireita tullutkaan. Silti moinen jaloste saa nyt jäädä pidemmäksi aikaa tauolle. Mahdolliset pitsat teen muista aineksista.

Tiistai, 5.2.2019

Sain nukuttua rohki hyvät unet. Liki 8 tiimaa. Kyllä sellaisella makaamisella on aamulla tiitterässä iskussa. Olin eilen alkuillasta saanut sähköpostia isännöitsijältä. Nyt se selvisi. Nimittäin mitä tuohon naapurin tyhjälle tontille on suunnitelteltu. Siihen olisi tulollaan vanhusten palvelukoti. Yes... seuraavaan muuttoon ei tarvitse tilata lainkaan muuttoautoa? Eiköhän saada lainaksi yhtiön kottikärryt! Tuohon uutiseen liittyen jouduin päivän aikana kyselemään asukkailta mielipidettä. Olemme naapurissa, laki kai vaatii pyytämään naapurilta lausunnon. Lienee muodollinen asia. Ei siihen juuri ulkopuoliset voi vaikuttaa. Tuon asian tiimoilta käytin hieman aikaani. Vähäsen muutakin taloyhtiöön liittyvää. Tulipahan siitä hyötyä itsellekin, kun testasin kauan käyttämättömänä ollutta tulostintani. Pelasihan se.

Aamulla oli vaihteeksi selkeää. Ja pakkastakin parikymmentä astetta. Meltosjärvessä -18. Huomiselle taas luvassa kunnon keliä. Tornioonkin -30, Meltosjärvelle -36. Onhan tämä ihan  oikeaa talvea! Viikonlopulle luvassa lämpötiloja, jotka soveltunevat kaikenvärisille ihotyypeille. Ei olla vielä puhuttu viikonlopun menoista mitään. Lepsu ilma ei kuitenkaan ole koskaan kaatanut mökille menoa.

Iltasella frouvaskööri pelaili korttia pöydän ääressä. Sain rauhassa vahdata tiistai-illan ohjelmani. Sillä aikaa pakkanen pihalla alkoi lähennellä paukkulukemia. Mökkimaisemissa -33, Kemi-Tornion seudulla 3 astetta lämpimämpää.

Maanantai, 4.2.2019

Se, että yksi lääke on nyt boikotissa, on saattanut aiheuttaa iho-ongelmia. Tietenkään ei ole takuita, mistä laajeneva ihottuma nyt johtuu, mutta sopivasti se on käsillä lääkkeen tauotuksen aikaan. Keskiviikkona turvakokeet ja silloin katsotaan lääkkeen jatko. Hoitohenkilöstö on nyt aika tarkkana johtuen taannoisesta arvojen räjähtämisestä käsiin. Sormet taas haavoilla. Iho kutisee nyt lähes kauttaaltaan ja auta armias, kun menet vähänkään rapsuttamaan, äityy alue punaiseksi ja kutina vain kovenee. Ja menee näppyiseksi. Sunnuntaina myöhään illalla raavin hieman vasemmassa käsivarressa ollutta kutinakohtaa. Ilmestyi heti pari kutinanäppyä. Toinen näppy käyttäytyi merkillisesti. Noin minuutin välein oli kuin ampiainen olisi pistänyt. Kipua kesti kerrallaan viitisen sekuntia. Tätä jatkui ja jatkui. Nukkumaan asettuminen ei vaikuttanut parantavasti. Vielä puoli kahden maissa se vaivasi. Sitten lopulta taisin nukahtaa.

Olin aamulla valveilla jo ennen kuutta. Sinnittelin aikani. Ainokin sitte ponnahti valveille ja niin minäkin lopetin tyhjän lojumisen. Lumisadealue oli sitten saavuttanut jo Tornion. Etelän jämiä. Joskus vuorokauden vaihteen kieppeillä se saapui. Satoi taukoamatta eikä tutkakuvien mukaan loppua ollut heti tulossa. Kävin kauppareissun keskipäivällä. Olipa ilma sakeanaan lunta. Lunta oli kertynyt aika reippaasti mutta en sitä vielä alkanut kolaamaan. Kahden maissa kävi lumikone pihalla jo toistamiseen samalle päivälle. Lumisade jatkui, mutta heikompana. Iltaviideltä alkoi tulla pimeys ja heikko sade yhä jatkui. Olin kuitenkin päättänyt mennä lumihommiin vasta sateen jälkeen. Tutkakuvan perusteella oletin, että klo 19 voisi olla se hetki. Eipä ollut. Hermostuin jo ja ennen kahdeksaa menin pihalle. Rauhalliseen tahtiin putsasin autopaikkaa ja oman asunnon edustaa. Paikoin lunta jopa 20 senttiä. Ajattanut tietenkin. Kevyttä kaikki kuitenkin ja hikeä ei saanut pintaan. Ja Aino jälleen reippaili sillä aikaa takapihan kinokset. Sinne olikin pyöritellyt lunta aivan kunnolla. Taisi viimeiset hiutaleet putoilla puoliyön maissa. Olisi siinä saanut odotella.

Pitkä viikonloppu, 31.1.2019 - 3.2.2019

Ei mitenkään leppoisia kelejä ollut luvassa, kun torstaina lähdettiin reissuun. Matkan varrella joissakin painanteissa pakkasta 26 astetta. Mökillä mittarissa kuitenkin vain -22. Sisällä -17. Aura oli käynyt viikolla, mutta sen jälkeen oli satanut lisää lunta noin kolmen tuuman verran. Tarrantie oli hyvä silti ajaa. Hötylumi ei pidättele. Renkaiden jälkien lisäksi piirtyi keskelle tietä lumeen ura. Joku siellä auton pohjassa kerää lunta tai jäätä patiksi ja todellinen maavara on vain muutamia senttejä.

Alkoi ankarampi kämpän lämmitys. Alkoi ankarampi lumen poisto. Kun kaksi viikonloppua oli jäänyt väliin, niin kolmisen viikkoa oli kämppä saanut jäätyä kovilla pakkasilla. Välillä lauhtui hetkeksi ja silloin tietenkin pusketti lunta taivaan täydeltä. Pihalla sitä oli keskimäärin parikymmentä senttiä. Paikoin enemmänkin. Lumityöt olikin se syy, miksi tultiin. Jos haluaa selvitä kohtuudella lumiurakasta, on välillä syytä lumihommissa käydä.

Kun lunta oli niinkin reippaasti, saivat kolat, kolalapiot ja lapiot pääosin huilivuoron. Aino vähän yritti, mutta kyllä oli lopulta tyydyttävä hienosäätöhommiin. Kun olin saanut omat alueet tyydyttävään kuntoon, laitoin auran kelkan perään ja ajoin vauhdilla puomille. Siellä täyskäännös ja vauhdikkaasti hiekalle asti. Ja takaisin mökille. Lumi lensi mukavasti ja tie tuli liki priimakuntoon. Lopun valoisan ajan ja hieman hämärissäkin linkosin naapurissa. Alkoi sille päivälle piisaamaan!

Emme avanneet ollenkaan yläkerran lunkkaa. Säästyi ehkä hieman puuta, mutta tärkeämpää oli kunnon asumalämpö ja ennen kaikkea ajoissa.

Perjantaina aamupakkasta pihalla 19 pykälää. Käväisin linkoamassa laavun polkua ja tasannetta. Pudottelin sitten hieman lunta mökin yläpihan puoliselta lappeelta. Lumi oli varsin kovaa ja kun olkapää on mikä on, en kaikkea alkanut pudottelemaan. Sen sijaan linkosin parkkilevennyksiä. Vallit ovat aika korkeita ja puhkoin muutamaan kohtaan reiät kelkalla ajamista varten. Osaan jouduin käyttämään lapiota ja hommaa olisi vieläkin. Ajoin kelkalla mutkan puomilla. Lapioin siellä valleja matalammiksi. Puomin tieltä. Ja ettei tarvitse kiikkua vallille.

Ajelin jäällä muutamat mutkat. Vesiavanto oli vielä tekemättä. Tutkailin, nouseeko vesi kelkan jälkeen. Ei noussut, pakkanen tainnut selättää välivedet. Ajoin puureitit läpi pariinkin otteeseen. Lunta on nyt yli puoli metriä, joten joka paikkaan alkaa päästä. Lapiointia vaatii kuitenkin paikoin.

Ihopoli soitti ja lateli uusia juttuja. Pakkanen alkoi kirimään. Kun naapurit saapuivat mökille, oli mittarissa jo -26! Mukava keli alkaa mökin lämmitys!

Lauantai oli tämänkertaisen reissun hellepäivä. Pakkasta aamulla vain 17 astetta. Aamupäivällä suunnitelmissa saunavesien haku. Ensin hain varastosta moottorikairan. Tälle talvelle sitä en ollut vielä käyttänytkään. Muutaman kerran on käynyt niin, että sitä on pitänyt käyttää lämpimässä, ennen kuin se on suostunut käynnistymään. Mahdollisesti siinä on ollut vesiherne jäätyneenä kaasarissa tai jotakin muuta hämminkiä. Nyt kone käynnistyi kohtalaisen helposti. Oleellista oli tajuta, milloin ryyppy on auki ja milloin kiinni! Kun päätyökalu jään puhkaisemiseksi oli testattu, viilasin jääsahan. Nettikeskusteluissa se on vaikea asia. Rakettitiedettä. Olen viilannut sen kuntoon varmaan parikymmentä kertaa. Enkä koskaan ole terää pilannut. Aina on purenta tullut kuntoon. Niin nytkin. Pakkasin kelkan rekeen sahan ja kairan. Vesiastioita riittävästi. Kauhan. Risuja. Ja pari Finnfoam-levyn palasta. Jalkoihin Nokian Kairat. Jäällä lunta kolmisenkymmentä senttiä. Lapioin pienen alueen paljaaksi. Porasin neljä reikää, suorakaiteen muotoon. Sahasin jääsahalla välit auki. Poistin palat jäälle. Mittailin vahvuuden. Teräsjäätä alimpana 12 senttiä. Sitten  kaksi kymmenen sentin kohvakerrosta. Ei välivesiä. Tein avannosta sen verran laajan, että ämpäri mahtui siihen poikittain ja astioiden täyttäminen käytti nopeasti. Peitin avannon. Kaksi levyä, sitten lunta. Merkkasin risuilla. Löytyy helposti, vaikka lumi tasoittaisi jäljet. Sain ajettua vesikuorman mökille liki nollaläikkymisellä. Aika hyvin kannettomilla piripintaämpäreillä!

Tuossa noin viikko sitten oli jälleen pihabongaus-tapahtuma. Eli tunnin ajan piti tarkkailla lintuja. Tuli mieleeni, että nyt mökillä olisi tulokseni ollut pyöreä nolla. Linnut ovat kadonneet täysin, kun ruokinta on lopetettu. Paremminkin ruokintaa ei edes aloitettu. Varastoon oli viime talvelta jäänyt isoon ämpäriin kauroja. Kymmenisen litraa. Kävin kippaamassa ne kanavan taakse puureitin varteen. Siellä joku ne syököön. Jos sattuu kohdalle.

Linkosin iltapäivällä vielä sen tekemättömän ilmansuunnan levennykset. Siinä samalla menivät ne omatekoiset aurausvallitkin. Iltaa vasten pakastui. Hellepäivän lopuksi -24 asteeseen. Vein lingon varastoon. Viimeinen tankkaus ensin. Jaa, 8-9 litraa kului kolmen päivän linkojutuissa. Mutta olenpahan saanut tuntikaupalla reipasta liikuntaa. Välillä niin reipasta, etten meinannut päästä liikkeelle, kun paikat niin jäykistyivät.

Sunnuntaina ennen punkasta nousemista pyyhin rähmät silmistäni ja tutkailin kännykästä kelitietoja. Piti pyyhkiä uudestaan. Hemeletti.. onko tosi? Meltosjärvessä -34. Pellossa -29,5. Kun sitten tarkistin Tarranlinnan virallisen lukeman, se oli vain -28 astetta. Kylmä lukema sekin. Jos mittari olisi kokonaan irti rakennuksesta ja virallisissa puitteissa muutenkin, olisi varmaan lukema saattanut alkaa kolmosella.

Aika nopsaan tehtiin seuraavanlainen päätös: Kotimatkalle heti, kun hommat hanskassa ja paikat kunnossa. Onneksi olin jo illalla vienyt lingon säilytyskoloonsa. Vältyin turhalta nykimiselta. Kelkka käynnistyi avaimesta, pienen houkuttelun jälkeen. Ajoin sen talliinsa. Auto käynnistyi laakista. Jätin sen puoleksi tunniksi lämpiämään. Siinä touhuiltiin kaikenlaiset valmistelut ja tärkeät ja pakolliset asiat. Sammutin auton, kun aloin kantamaan kamppeita kyytiin. Aino oli käymässä naapurissa ja odottelin jo lähtöä. Laitoin vielä auton käyntiin, sillä takapenkillä oli pakkasarkaa kampetta. Silloin tuli (en tiedä, tuliko jo aiemminkin) näyttöön ilmoitus: Steering assist malfunction - Service required. Ei se ilmoitus lähtenyt pois, vaikka välillä sammutin moottorin. Kun yritin ajaa, ei ratti meinannut kääntyä millään opilla. Ohjaustehostin ei pelannut siis ja pakkasjäykkyys lisäksi. Siinä jo hätäpäissäni soittelin mahdollista selitystä etsien. Kyllä se selitys oli kovassa pakkasessa. Kohta ilmoitus poistui ja ohjaustehostinkin alkoi toimimaan. Olisipa muuten mahtanut olla melkoinen kokemus ajaa kotosalle, jos tehostin ei olisi palautunut kuntoon.

Keskellä arkea, keskiviikko, 30.1.2019

Viimeksi maanantaina on meillä ja mökilläkin ollut pakkasta enemmän kuin 20 astetta. Pari vuorokautta lukemat ovat olleet lahellä -10 astetta. Aivan mahtavaa! Lumentulo kuitenkin jatkunut. Jo piisaisi. Kuulemma muuallakin lumi alkaa olla riesana. Lunta Suomessa onkin nyt aika tasapuolisesti joka kolkassa. Aamupalan päälle pieni reippailu pihamaalla. Kone oli jo varhain, ennen heräämistäni, käynyt pyyhkäisemässä kulkuväylät puhtaiksi. Karkean työn jäljiltä oli kuitenkin hienosäätöä jäljellä. Ehkäpä viitisen senttiä oli työmaan paksuus.

Ei tullut hiki. Luvassa lumisadetta iltapäiväksikin. Siksi tässä välissä en lähtenyt vielä suihkuttelemaan. Käytiin sen sjaan kauppareissu. Ollaan torstaina lähdössä mökille, joten ostokset sen mukaisesti. Kävin kauppareissun jälkeen samoilla lämpimillä apteekissa ja tankilla. Parikin lääkettä oli niin lopussa, että sunnuntaille ei ollut otettavaa. Sykkeen harventaja oli "siinä kinthaala". Paketti sitäkin pussiin.

Juotiin päiväkahvit. Iltapäiväksi Aino loihti lohisopan. Lohikeitto on aina hyvää, mutta miksi se nyt oli aivan kertakaikkisen loistavaa? Lepohetken jälkeen toiset lumityöt. Lunta sadellut hiljakseen ja kertymää vain tuuman verran. Sitten viimein suihkuun.

Lumisade on tällä erää loppunut. Luvassa pakastuvaa. Vaihteeksi. Huippupakkaset ovat kuitenkin epätodennäköisiä. Jos torstaina kuitenkin kaikesta huolimatta on hirmupakkanen, taitaa mökille lähtö siirtyä. Muutoin on selvää, että aamulla lähdetään. Tekemistä mökillä piisaa. Lumitöitä on nyt hieman vähän siellä sun täällä. Katoiltakin on lumet tiputettava. Voi olla, että lumihommat täyttävätkin aikani niin, että esimerkiksi puun ajoon ei vielä ole aikaa. Ei onneksi ole kova kiirekään. Verkot viritän jään alle mitä ilmeisimmin vasta tuossa maaliskuun puolenvälin lähettyvillä. Siihen asti on kuhafileiden pakastimessa riitettävä. Uskoisin, että riitävätkin. Eikä tarvitse edes säästellä!

Kyllä oikeastaan on jo kova hinku mökille. Kroppa kaipaa tekemistä. Mökillä sitä kaikella todennäköisyydellä järjestyy. Kotosalla parit lumihommat ovat olleet tervetullutta harjoittelua. Mökillä jo pelkkä asuminen vesineen ja puineen ja muine oheishommineen pitää lihat ja läskit liikkeessä ja mielen terveenä. Sinne siis!

Tiistai, 29.1.2019

Aamulla vain -12 astetta. Mahtavaa! Mutta niin kuin yleensä lauhtumisen yhteydessä, alkoi nytkin satelemaan lunta. Aamuyöllä sitä eniten sateli. Päivän valjettua pahin sade taukosi ja lähdin etupihalle lumitöihin. Ja saamaan raitista ilmaa. Keveää oli lumi. Ei tullut kolatessa hiki, vaikka lunta oli kymmenisen senttiä. Sitten takapihaa lapioimaan. En kuitenkaan ehtinyt sinne asti. Aino oli reippaillut takapihan sillä aikaa, kun kolailin etupihaa!

Myöhemmin iltapäivällä ja illalla alkoi lunta taasen satelemaan. Pakkasta enää kymmenkunta pykälää. Lopulta jo alle kymmenen. Aura oli alkuillasta käynyt Tarralla. Keskiviikolle luvassa lisää lunta. Toivottavasti ei aivan älyttömästi. Kyllä Torniossa kuitenkin aamusella pääsee lumihommiin.

Maanantai, 28.1.2019

Yön tunteina oli Etelä-Lapin yli kulkenut heikohko lumisadealue. Sen ansiosta aamulla ulkomittarissa oli pakkasta vain 14 astetta. Milloinkahan on mittari viimeksi heltynyt tuollaisiin lukemiin? Laitoin kuitenkin auton taas tolppaan. Pakkanenkin aamusta kiristyi, kun ilma taas selkeni.

Yhdeksi Länskään. Tohtori tutkaili olkavarren kuvioita. Mietiskeli ja aprikoi. Jotakin outoa ja vaikeasti tulkittavaa siinä oli. Asia vaatii lisäpohdintoja ja muiden asiantuntijoiden konsultointia. Samoin on Trexanin kanssa. Verikokeet eivät tyydyttäneet ja jatko on epäselvää. Joudun nyt odottelemaan uusia ohjeita.

Histamiini-intoleranssi. Se on sellainen asia, että siitä ei oikeastaan tiedetä mitään. Onko sitä edes olemassa? Joidenkin mielestä on, joidenkin mielestä ei. Jotkut, jotka asiaan uskovat, ovat hieman määritelleet siihen liittyviä asioita. Voisin sanoa, että kohdallani moni asia täsmää. Voi olla sattumaa. Mutta on myös varsin helppoa testata muutamia asioita. Jännä juttu. Olen tiettyjä asioita epäillyt itsekin, kun on tiettyjä tuntemuksia tietyistä asioista. Tänään sain kuitenkin ensi kertaa kuulla asiasta. Netistä löysin sitten asialle nimen.

Sunnuntai, 27.1.2019

Meltosjärven asemalla lauhtui yöllä 14 astetta 7 tunnissa. Ei sille jatkumoa kuulunut kuitenkaan. Pakkasta aamulla yhä 20 astetta ja siitä se jälleen alkoi kiristämään otettaan. Maanantaina illalla luvassa sitten lauhempaa. Sodankylä nappasi piikkipaikan aamuyöllä, siellä -38,7 astetta. Kyllähän nämä pakkaset piisaisivat.

Laitoin taas aamulla auton töpökkään. Kauppakeskus aukeaa sunnuntaisin klo 11:00. Kerran sunnuntaina olin menossa sinne etuaikaan, kun en pöljyyttäni ollut ottanut selvää aukioloista. Nyt viisaampana päätin odottaa yhteentoista asti. Käväisen vain sitä ennen Lidlissä ja sieltä syyhkäsen yhdeksitoista kauppakeskukseen. Pöljyys ei ole katoavaista. Se näköjään seuraa kuin varjo. Lidl aukeaa sunnuntaisin myös klo 11:00. No, joku toinenkin siellä veti ovenkahvasta. Ajelinkin siitä samaa kuumaa Prismaan. Sen tiesin olevan auki. Kokemuksesta. Ei tuo kauppareissu nyt aivan välttämätön olisi ollut. Mutta kun maanantaina on se Kemiin meno, niin en oikein halunnut kauppareissun sekoittavan silloin aamupäivän ohjelmaa.

Meille on tullut parisen vuotta kaksi sanaristikkolehteä. Aino niitä pääasiassa täyttelee. Hänelle ne on alunperin lahjaksi tilattukin. Toki ei täyttäminen minultakaan ole kiellettyä. Joskus Aino jopa toivoo, että saisin jotakin lisättyä tai korjattua pattitilanteeseen joutuneeseen ristikkoon.  Se on muuten aika jännä asia. Kun aloitat vaikeahkon ristikon, on joskus alkuun pääseminen kiven takana. Ja kun saat jotakin lopulta rakenneltua, voi stoppi tulla eteen ja tuntuu mahdottomalta saada jatkumoa. Mutta annas olla, kun toinen saa ristikon käsiinsä. Löytyy sana, löytyy toinen. Useampikin. Ja ehkä taas jumi iskee. Ja toinen jatkaa ja jälleen aukeaa uusia vihjeitä. Ja näin jatkuen. Molemmilla on omanlaisensa ajatuksen juoksu. Molemmilla on sellaista tietoutta, jota toiselta puuttuu. Yhdessä olemme tässäkin lajissa aika kova joukkue. Enemmän kuin 1+1!

Ensi yölle ja huomisaamulle yhä luvassa kunnon pakkasia. Ehkä uusia ennätyksiäkin. Mutta kyllä nyt koko ajan ennusteiden mukaan on niin, että maanantain aikana alkaisi lauhtuminen. On se mukavaa. On korkea aika katkaista peräsimestä sohvaan kasvaneet juuristot ja lähteä mökille tuulettumaan. Viimeistään perjantaina. Ehkä jo torstaina??

Lauantai, 26.1.2019

Kyllähän nämä kirkkaat talvipäivät ovat hienoja. Sohvalla kun makoilee ja katsoo telkkua, on vain laitettava kaihtimet kiinni. Ja pysyttävä visusti sisällä, ettei häikäisty! Saatikka palellu.

Eli lauantai sujui pitkälti vaaka-asennossa. Välillä selän kipeytyessä oli mukava istua hetki nojatuolissa. TV:stä koko päivän urheilua. Suomalaisille ei mitallisijoja, mutta mukavahan se on kisoja katsella. Mäkihyppyyn ja yhdistettyyn ei ollut Suomesta osallistujia. Liekö määrärahat jo käytetty vai eikö kannata enää panostaa, kun menestystä ei kuulu?

Kävi vieraitakin. Tai tietenkin oikein sanottuna tuttuja. Vierailut ovat tässä elämässä aika harvinaisia. Yleensä kun itse kukasella on mökkeilyt ja muutkin menot viikonloppuisin. Arkena ei varmaan niin ole haluakaan. Kuka sitä työpäivän jälkeen jaksaa? Nykyaikana ihmissuhteita hoidetaan pitkälti somen ja tekstareiden avulla. Siksipä iltapäivän vierailu oli varsin mieleinen tapahtuma.

Kun olin vieläkin surkeampi hukkapätkä, eli ikää 4-6 vuotta, kuljimme perhekuntana muutamissa kyläpaikoissa. Samoin meillä kävi vieraita. Kylästely ei suinkaan ollut aivan simppeli juttu. Lyhykäisimmät reissut kuljettiin jalan. Polkupyöristä en ole varma, mutta mopoilla pikku porukoissa joskus vaihdettiin maisemaa. Kun kyläreissu suuntautui kaupunkiin eli Hämeenlinnaan, meni kulku jo linja-autohommiksi. Kun ei ollut edes lankapuhelimia, kännyköistä puhumattaaan, olivat vierailut joskus etukäteen suunnittelemattomia. Muistan, eräänkin reissun, kun Hämeenlinnasta piti vielä jatkaa joku kilometri eteenpäin. Bussilla tietenkin sekin jatkoyhteys. Ja sitten määränpäässä ei ollutkaan ketään kotosalla ja saimme odottaa paluukyytiä pysäkillä sateessa. On se some tosiaan tosi hyvä!

Niitä kyläpaikkoja oli kai puolenkymmentä. Samat porukat myös vierailivat meillä. Takuuvarmaa oli se, että korttia iskettiin. Ja tietenkin Marjapussia. Joku lapsi saattoi päästä rinkiin, jos pelaajia oli vain viisi. Minäkin pääsin jo 5-vuotiaana kööriin, vaikken ymmärtänyt pelistä hölökäsen pöläystä. Tänäkin päivänä korttiporukat tapailevat. Marjapussit vain puuttuvat!

Perjantai, 25.1.2019

Vaikka tähän voisi jo kyllästyä, jatkan silti säästä! Nyt on pidellyt reippaita pakkasia reilusti toista viikkoa. Torniossa tämä tarkoittaa jotain pariakymmentä, Nuuskakairassa kymmentä enemmän. Siis miinusasteita. Perjantaina oli lauhtumisen hetki. Illasta aamuun Torniossa lauhtui 4 asteella -24:stä. Ylitorniolla -32:sta -22:een. Eli 10 astetta lämpötilan nousua. Illalla käyrä taas laskevia. Mihin asti? Jää arvailuksi. Itäisessä Lapissa jo kahdeksan maissa liki -34 astetta. Mekin siten jo toista viikonloppua kotosalla. Ja .... tämähän alkaa tuntumaan mukavalta.

Pitkä pakkasjakso on ehkä hieman tavanomaisuudesta poikkeavaa. Vaikka niitä tulipalopakkasia ei olekaan ollut. Niitä kuitenkin koko ajan ennustetaan. Kaikkein hurjimpia otsikoita tarjoavat iltapäivälehdet. Tässä tältä päivältä esimerkkiä: Ennuste hyvin kylmästä tammikuun lopusta toteutumassa karulla tavalla: kansalaisia kehotetaan suojautumaan - koko Suomessa paleltumavaara! Joka talvi on pakkasia. Joskus kovia, joskus vielä kovempia. Vieläkö muka on ihmisiä, jotka ovat vaarassa, jos menee enemmän pakkaselle? Pakkasta voi vältellä ja pakkasella voi pukeutua lämpimämmin! Ps: tuossa kun eilen lähdettiin liikenteeseen, moitti Aino vaatevalintaani: farkut, lyhythihainen kauluspaita, kevyehkö pusakka. Sekin auki. Sandaalin vaihdoin jo jokin aika sitten umpikenkiin.

Päivällä maksoin parit laskut. Maksoin siinä myös kalastonhoitomaksun. Kohdallani se oli sitten siinä. Vastaisuudessa sitä en enää maksa. Muut tarvittavat kalastusluvat tulen maksamaan edelleen mukisematta. Olisipa muuten mielenkiintoista laskea yhteen elämäni aikana maksamani kalastusluvat. Viimeisen 35 vuoden aikana kai keskimäärin satkun / vuosi. Sitä aiemmin hieman satunnaisemmin muita lupia. Kalastuskortin lunastus kuitenkin vuosittain. Halvemmalla olisin kalani saanut kaupasta. Mutta kuinka paljon olisin jäänyt vaille niitä satoja ja satoja hienoja kalastuspäiviä. Ja välillä saaliitakin. Eipä kaduta yhtään moiset maksut!

Puolilta päivin sain repiä epikutaanitestien kapsyylit ja teipit hemelettiin. Jäljelle jäivät sapluunat ja tussimarginaalit, joista selviää testiaineiden paikat. Pientä kutinaa on, mutta ei oikein merkittävää punoitusta. Tällä hetkellä näyttää negatiivisiltä kaikki loossit! Maanantaina se selviää sitten lopullisesti, kun lääkäri ne arvioi.

Torstai, 24.1.2019

Meillä se jatkuu talvi. Ei ole lumi vielä sulamassa. Puoli yhdeksältä auto lämmitykeen. Laseissa aika tiukka jää. Tuo pitää muistaa sitten lähdön hetkellä. Rappaamaan joutuu, ei sula pelkällä lämmittimellä.

Vajaan kahden tunnin kuluttua liikenteeseen. Jäätä sai tosiaankin rapsutella, jotta näkyväisyys ulos autosta täyttäisi lait ja asetukset. Käytiin ensin terveyskeskuksessa. Aika labraan oli minulla puoli 11. Etuajassa olin odotustilassa. Ja 10 minuutin etuajassa sain kutsun näytteen ottoon. Taas niitä turvakokeita. Kovin vähän oli tällä kertaa porukkaa labraan menossa. Lääkäriin myös olematon tunku. Ovatkos ihmiset tervehtyneet?

Käytiin samaa kuumaa cittarissa. Mökille menosta ei olla oikeastaan puhuttu mitään, joten osteltiin vain parin päivän kamppeet. Kotosalla päivän toiset kahvit.

Iltapäivällä katsoimme tietenkin ampumahiihtoa. Mahtavaa Kaisa! Hieno suoritus. Lauantain takaa-ajoon mahtavat lähtökohdat. Ja miksei koko loppukauteen!

Alkuillasta kun katselin sääennusteita teeveestä, kiinnitin jälleen kerran huomiota erääseen asiaan. Sama huomioni koskee sekä Ilmatieteenlaitoksen että Forecan tuottamia säätietoja. Kun meteorologi esittelee kyseisen hetken sääkarttaa lämpötiloineen, ei siihen tietenkään mahdu kuin pieni osa lämpötilahavainnoista. Kaikki varmaan voivat helposti uskoa sen että säätila ja sen seuraaminen ja tutkailu ovat osa elämääni. Jopa päivittäistä askartelua aika-ajoin. Siksi hieman harmittaakin, kun kartalle laitetaan Rovaniemen lämpötilalukema. Meltosjärven asema on 50 kilometrin päässä. Nytkin illalla Rovaniemen lukema oli laitettu karttaan. -22 astetta. Samaan aikaan Meltosjärvessä -31. Kyllä tuo Nuuskakairan lukema edustaisi paremmin aluetta kuin Roi:n keskustan lukema! No, asiasta saa olla toista mieltä. Vastaavia esimerkkejä löytyy ympäri maan. Oma lukunsa on sitten laskettelukeskukset. Tunturissa kun on yleensä huomattavasti lämpimämpää, kuin laaksoissa. Alueen säätiedoitukset ja ennusteet eivät koske tuntureita. Mutta nykyään netti tarjoaakin turisteille hyvää tietoa. Niin tietenkin minullekin!

Ennuste viikonlopuksi ei ole parantunut ollenkaan. Päinvastoin. Jokin hetki sitten enustettiin, että perjantaina voisi olla aiempaa siedettävämpää, ehkä noin -17 astetta. Illan mittaan meteorologit käänsivät kelkkansa ja alkoivat tarjoilla taas kolmosella alkavia lukemia, viimeistään lauantaiksi. En tiedä oliko se viimeinen niitti mökkeilyhaaveisiin. Kyllä kai se oli jo aiemminkin selvää, ettei mökille päästä. Ensi viikolla, aivan jo maanantaina/tiistaina, tämän hetken arvioiden mukaan saattaisi lauhtua oleellisesti. Toivossa on hyvä elää!

Keskiviikko, 23.1.2019

Puoli kahdeksalta ulkosalla -23,1. Ihan kuin päivämäärän mukainen pakkasluku. Meltosjärvessä elettiin näin ajatellen jo siis viikkoa myöhäisempää aikaa. Eli ei lauhtumista eiliseen nähden ole kuin muutamia asteita. No, näillä mennään! Yhdeksän jälkeen auto lämmitykseen. Parkkipaikka oli jo aika tyhjä. Raskaan työn raatajat olivat jo menneet duuneihinsa.

Kuunneltiin laululintua. (Youtube-linkki) Positiivinen ylläri pakkasten keskellä, vaikka olihan sitä odotettukin.

Parin tunnin kuluttua ajelin Kemiin. Suihkunraikkaana. Kemijoki huurusi voimalan alla. Olin vakuuttunut, että selkäni ei kelpaa testien alustaksi. Olin oikeassa. Onneksemme testejä oli vähänlaisesti. Vain 11 kappaletta. Ihoon teipattava liuska oli valmiina odottamassa. Siinä oli lipare, jossa 2x5 testipaikkaa. Kuin disperin-liuska. Reunassa lisäksi se yksi ylimääräinen. Vasemmasta olkavarresta löytyi sopivan kokoinen terve alue, johon testit liimattiin. Selän kutina-alue sai jäädä kutisemaan omaa tahtiaan.

Iltasella ei mitään sen kummoisempaa. Sain laitettua selkään kortisonia. Hetken kutinan jälkeen rapsutin selkää oven karmiin. Teki makeaa. Hetken nahka oli kuin tulessa, mutta yllättäen pian kaikki kutinat ja kirvelyt olivat ohi. Vasen lapakin on jo toista päivää ok. Sen vaivat tulivat ja menivät. Jippii!

Kello 22:00 Torniossa -21,2. Meltosjärvessä -33,1. Alkaako taas kääntymään siihen, että mökkireissu jää tekemättä? Loppuviikon ennusteet eivät aivan lohduttomia ole, mutta eipä paljon toisinkaan! Nämä pitempään jatkuvat/jatkuneet kunnon pakkaset saavat mökin melko kylmäksi. Pakastimessa normaali säilytyslämpö on -18 astetta. Näillä keleillä mökki on syväjäädytettynä. Sisällä kauttaaltaan liki -30 astetta. Ottaa siinä aikansa ja eräänkin puukopallisen, ennen kuin sisäilma on edes nollassa. Kaikki materiaalit lämpenevät huomattavasti ilmaa hitaammin. Jos nyt jäisikin mökkireissu tekemättä, olisi se jo toinen viikonloppu peräjälkeen. Eipä se haittaa, vaikka näin kävisikin. Vaikka tulisi useampikin poissaoloviikonloppu. Ehtiipä tuota palelemaan myöhemminkin!

Tiistai, 22.1.2019

Tänään oli pakko herätä kohtuulliseen aikaan kun oli asiaa naapurikaupunkiin. Käytiin samalla reissulla myös apteekissa ja siinä tämän tiistain liikehdinät. Huomenna taas Kemin reissu. Puolilta päivin allergiatestit. Mitenkähän löytyy paikka teipeille? Hartiaseutu kun on nyt juuri kutinan ja näppyjen vallassa. Ja yleensä laput teipataan sinne! 

Aamulla oli varsin tuima pakkanen. Illaksi se muuttui lempeäksi talvikeliksi. Jotensakin - 16 / -17. Tuollaiset lukemat saattavat jo kelvata mökkeilyynkin. Kaikkeen vähitellen tottuu. Pakkaseenkin.

Iltasella vaimojen peli-ilta. Meillä tällä kertaa. Sain rauhassa katsoa suosikkiohjelmiani. Kovasti vain häiritsi huulten kirvely. Mikähän aine nyt on tuollaisen saanut aikaiseksi?

Maanantai, 21.1.2019

En herännyt aamulla ihailemaan superkuuta. Onhan noita nähty. Vuosi sitten viimeksi. Kun öisin on ollut hieman nukkumisvaikeuksia, tuli nyt aamusella nukuttua hieman normaalia pitempään. Hyvä näin. Ei jää unirästejä. Velat on hyvä joskus maksaa! Kylmää oli ulkona. Torniossakin liki -30. Naruskassa -36,6. En tiedä, oliko se uusi ennätys. Isoja lukemia kun oli vähän siellä sun täällä. Etelää myöten.

Olin ennen aamupuuroa käynyt laittamassa auton töpökkään. Kun puurot oli purtu, käytiin kauppareissu. Tällä kertaa peruselintarvikkeiden lisäksi pesuaineita ynnä muuta sen kaltaista. Jälkeenpäin kotosalla Aino harmitteli, kun oltiin taas menty halpaan. Kaupassa kun oli tarjous: 2 tuotetta vitosella. Kotona kassakuittia tutkaillessa todettiin, että normaalihintaan ostettiin! Yleensä kuitti on tutkailtu jo kaupassa. Nyt jäi tekemättä. Tappio on onneksi pieni. Mutta periaate on tärkeä. Pitäisi voida luottaa!

Nyt ei ollut teeveessä urheiluja. Iltapäivä menikin edellisten päivien urheiluohjelmista toipumiseen. Pakkaslukemat heittelivät valtakunnassa edestakaisin. Nyt ennuste viikonlopuksi on jopa toiveita herättävä. Vuosi sitten oltiin täällä kotosalla ilman keskuslämmitystä. Oltiinkin varsin herkässä lähtemään mökille lämmittelemään. Jos nyt alkaa lauhtumaan, saatamme vaikka viikonlopuksi häippästä periferiaan.

Viikonloppu, 19.1.2018 - 20.1.2019

Tuossa kun lauantaina aamupäivällä vahtasin netissä pakkaslukemia, olin entistäkin tyytyväisempi siihen, että istuimme kotosalla lämpimässä. Pakkaslukemat Ylitornion Meltosjärvellä vaihtelivat -22 ja -23 asteen välillä. Kun vuorokautta myöhemmin tarkastelin lukemia, tunsin suorastaan ylpeyttä, kun olimme päättäneet jäädä kotiin. Ylitornion Meltosjärvi täräytti jo -34 asteen lukeman. Joo ... jos tuohon malliin pakastuu, on viikon päästä jo melko holotna!

Eipä isommin tullut ulkoiluja harrastettua. Torniossa pakkanen pyöriskeli parinkympin kahta puolen. Oli mukavampi katsoa telkasta, kun muut urheilivat. Lauantaina valmistelin urheilun ohessa pikku padallisen kastiketta. Käytin jälleen vapauksia ohi reseptien ja onnistuin. Jatkossa voin tehdä vieläkin jyrkempiä muutoksia. Eikä varmaankaan ole pelkoa epäonnistumisista. Sunnuntaille oli vuorossa paistetut siiat. Täytyy sanoa, että eipä sekään sapuska saanut moitteita.

Kun viikonloppuna istuttiin / makoiltiin tuntikausia katsoen talvilajeja, saatiinpa sitten lopultakin palkinto, kun Iivo voitti Otepäässä. Aivan kaikki maailman huiput eivät olleet paikalla, mutta kova suoritus silti vuoden urheilijalta. Kaisalla sihti on täysin hukassa. On vaikea uskoa, että syksyinen mahtikunto palaisi. Tähtäys pitäisi saada kohdilleen.

Maanantaina aamulla on täydellinen kuun pimennys. Se on ennustettavissa tarkemmin, kuin säätila. Nyt sunnuntaina aamukymmeneltä talven pakkasennätys tehtiin Meltosjärvessä, -34,1 astetta. Päivän mittaan alkoi ympäri Lapin laajan maan näkymään alle -30:n lukemia ja niinpä talven pakkasennätyskin vaihtoi pian paikkakuntaa.

Luvassa ei ole lauhempaa. Ehkäpä päinvastoin. Mitenkähän seuraava mökkireissu? Jos näillä pakkasilla säikyttiin, miten sitten, kun tulee oikeasti kylmä?

Perjantai, 18.1.2018 

Aamulla jäimme kotosalle, niinkuin hieman ounastelinkin. Pakkaslukemat riittävän kovat siihen päätökseen. Mitäpä sitä sen kummemmin selittelemään. Eilen vielä naapuri piti mökkireissuaan varmana. Tänään silläkin suunnalla päätös pyöräytettiin. En ihmettele lainkaan.

Lapa on jo hieman parantumaan päin. Aamulla menee tovi, ennen kuin pistäminen hellittää. Mutta sitten katoavat lähes kaikki ikävät tuntemukset. Jos istuu hieman väärässä asennossa, sen kyllä aika pian huomaa ja asentoa on vaihdettava. Kevyt jumppa on in, lumityöt ja kantaminen out.

Vuosi sitten lunta oli reippaasti tämänhetkistä enemmän. Näyttää siltä, että tällä kertaa lunta on joka puolella Suomea. Pääsevät halukkaat suihkimaan suksilla. Minulla valitettavasti hiihdot on hiihdetty. Olenkin parhaimmillani ladunteko-osastolla.

Loppuviikon alkua, torstai, 17.1.2018 

Aamulla kirpeä keli. Meltosjärvi: -27,9 ja Tornio: -24,2. Kovin kummoista lämpenemistä ei päivän mittaan tapahtunut, vaikka aurinko paistoikin. Eihän se aurinko näiltä vuosin vielä kunnolla lämmitä. Näillä pakkaslukemilla emme ole lähdössä viikonlopuksi mökille. Ulkosalla tekemiset vähissä. Sisällä pitää keskittyä kämpän lämmittämiseen. Aikanaan minulla oli verkot pyynnissä tähänkin aikaan. Oli pakko tulla mökille tuiskuista ja pakkasista välittämättä. Olen nyt vanhempi ja siis viisaampi. No, ainakin vanhempi ja mukavuudenhaluisempi. Ja sopeudun olosuhteisiin omalla tyylilläni. Jos lauhtuu riittävästi, on mökkeilykin vielä harkittavissa. Perjantai-aamun tilanne ratkaisee. Torstaina iltapäivällä näytti kuitenkin huonolta. Mutta illan mittaan lauhtui taas puolenkymmentä astetta. Ota tästäkin selvää!

Käväistiin kauppareissu. Tehtiin ostokset viikonloppuakin ajatellen. Reissun jälkeen vielä toinen reissu. Kävin huoltoasemalla tankkaamassa ja täytin parit gallonat kelkka- ja linkobensalla. Iltapäivällä makoisa kanakeitto. Ja pakkaseenkin kolme tupla-annosta.

Keskiviikko, 16.1.2018 

Pitkästä aikaa pääsi aurinko kiilahtelemaan. Vaikka oli kylmää, tuntui ilma jotenkin keväiseltä. Maanantaisen kolaukseni (lumen) jälkeen oli pihalle kertynyt peräti 2 sentin kinokset. Kävin siis lumen kimppuun. En suurella raivolla, vaan ihan leppoisasti pukkaillen. Ei siinä oikein kunnon kolallisia muodostunut. Tulipahan vaan ulkoiltua. Etupihan jälkeen lapioin ja harjasin takapihan terassin puhtaaksi. Kolmen vartin kevyt reippailu. Jotakin sekin!

Oikeassa olkapäässä nuo lumihommat tuntuivat sähäkkänä kipuna. Rikki mikä rikki ja sillä siisti. Vasen lapa puolestaan ei antanut mitään merkkejä ongelmista. Vähän hassua. Aamuyön taas pyörin ja pyörin, kun en saanut kivuilta nukuttua. Asentokin hakusessa. Aamulla lapa aivan tulessa. Vaikea löytää päivälläkin sopivaa asentoa. Ei löytynyt istuen, ei makoillen. Pahin kipupiste on hieman siirtynyt keskeltä lapaluuta hieman olkapään suuntaan. Arvelisin, että viikon kuluttua se ohittaa olkapään vasemmalta ja olen taas ok! Eikös se näin mene?

Päivä oli kolea. Iltaa kohti sitten oikeasti kylmeni. Meri-Lappi ja Nuuskakaira olivat vaihteeksi Suomen kylmintä aluetta. Ei kuitenkaan ainakaan vielä keskiviikon puolella alle 30 miinusasteen mennyt. Aika lailla tällaista keliä luvassa viikoksi. Etelässä lumimyräkän poikanen. Jopa 20 sentin lumimäärä tulossa. Aurakalusto pääsee töihin.

Viikon jatkumoa, tiistai, 15.1.2018 

Työelämässä ollessani kuukauden viidestoista päivä oli aina kuukausipalkan maksupäivä. Kun työskentelin julkisella sektorilla, ei tilipäivänä pankissa tililläni kovin kummoinen kahina tai kilinä käynyt. Kun jäin eläkkeelle ennen varsinaista eläkeikää, jäi eläkkeeni pienemmäksi, kuin se muuten olisi ollut. Viime viikonloppuna olisi tullut täyteen se laskennallinen eläkeikäni. Pienemmästä eläkkeestä huolimatta en kadu ollenkaan sitä, että jäin puolitoista vuotta sitten jo vapaaherraksi. Hyvin pärjäillään. Vaikka joka hetki ei olekaan varsinaista järkevää tekemistä, on tämä kahdestaan "palloilu" ihan mukava tapa viettää näitä hetkiä. Toivottavasti niitä hetkiä piisaa!

Lumen tulo on ollut tänään kosmeettista. Voisiko sanoa, että kertymää olisi sentin verran. Pakkaslukemat kymmenen kieppeillä. Pohjoista kohden kylmempää. Ja hieman kylmenevää luvassa. Ei kuitenkaan yli 20 asteen lukemia. Ainakaan vielä ei niitä tulipalopakkasia ole ilmeisesti tulossa. Niitä ei tietenkään kaivatakaan. Toisaalta sateetkin olisivat silloin olemattomia.

Varsinainen löhöilypäivä. No, tuli sentään vähän imuroitua ja käytyä suihkussa. Sain Chromecastinkin pelaamaan. Rouvilla illalla akkojen peli-ilta Kivirannalla. Tiskasin astiat. Eli käynnistin tiskikoneen. Viritin erään ostokseni pelikuntoon. Katselin telkkua. Eli olihan sitä puuhaa!

Uutisissa tarjonta varsin ikävää. Parasta suunnitellut lakimuutokset. Koskien raiskauksia ja hyväksikäyttöä. Vähän muutakin kovennusta tiedossa. Britanniassa Brexit-ehdoille tuomio. Järkyttävin uutinen Espanjasta. Se porakaivojuttu. Netti kuitenkin tarjosi jotakin hauskaakin. Aino nauroi silmät vesillä jollekin keskustelupalstalle virinnyttä makarooninkeittojuttua.

Viikon aloitus, maanantai, 14.1.2018 

Nyt kävi niin, että sain yöllä nukuttua ihan kelvolliset unet. Kyllähän se niin menee, että jossakin vaiheessa väsy voittaa ja pieniä kipuja ei huomaa. Maanantai-aamuun siis aivan virkeä lähtö!

Lunta oli sadellut illasta asti. Ei mitään sankkaa pyryä, vaan sellaista jatkuvaa pientä hiutaleiden leijaamista. Oli sitä kuitenkin kertynyt sen verran, että kone kävi aamulla aukomassa pihaväylät. Kävin kolaamassa autopaikkani ja oman osuuden asunnon kohdalta. Merkillepantavaa oli se, että tuo vasen lapa ei antanut kolatessa oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia. Jälkeen kuitenkin taas. Käytiin kaupungilla siinä heti pikku reissu ja kotosalla päälle pullakahvit.

Talviaikana harrasteitani ei kovin monipuolisiksi voi kehua. Varsinkin kotosalla ne tuppaavat jäämään lumitöiden varaan. Mökillä tekemistä piisaa aina, jos vain on keliä ja intoa. Kiinnostaisi kovasti tehdä erilaisia esineitä puusta. Mutta sellaista puuhastelua varten pitäisi olla kelvollinen tila. Vähintään sateen- ja tuulensuoja. Paikka, johon voisi mennä milloin vain ja jättää hommat levälleen, kun jokin vastustaa tai muuten on tauon paikka. Kesällä se voisi olla mökillä. Lauhoilla ilmoilla talvellakin. Tornion asunnon yhteyteen sitä ei pysty järkkäämään. Ja kauempana kämpästä oleva tila ei toimi haluamallani tavalla.

Viimeaikoina on meitä suomalaisia järkyttänyt uutiset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ja tekijöiksi on hyvin usein osoittautunut maahanmuuttajapohjaiset miehet. Irakissa kuulemma raiskaajat teloitetaan. Tarvittaisiin täälläkin kai kovemmat lait. Oman käden oikeutta en kannata. On tietenkin mahdotonta asettautua raiskattujen lähipiirin asemaan. Siellä tunteet ovat syystäkin aivan toiset.

TV:ssä uutisoitiin alkuillasta: ulkomaalaiset tappelivat Levillä. Uutisesta jätettiin tahallaan tai vahingossa pois se tosiasia, että kyseessä oli kai saksalaisten ja hollantilaisten kahakka. Jos ei tiennyt tuosta paremmin, saattoi varmaan joku syyllistää noita maahanmuuttajia tässäkin tapauksessa. Tuo onkin hyvä tapa syyllistää. Ei aina tarvitse valehdella ja puhua muunneltua totuutta. Riittää, kun jättää jotakin oleellista kertomatta tai kertoo epäoleellista. Julkisessa mediassa monesti irroitetaan lausuma tai teko asiayhteydestään ja saadaan asia näyttämään aivan toiselta. Pahinta näissä on usein se, että syylliseksi tehdylle syyttömälle ei anneta mahdollisuutta sanoa omaa kantaansa.

Viikon loppu loppuun, sunnuntai, 13.1.2018 

Kylläpä tuli taasen nukuttua heikosti. Tuo vasen lapa ei antanut löytää kivutonta nukkuma-asentoa ja siinä se yö taas meni. Tulee se kuitenkin vielä aika, jolloin uni maistuu. Oli sitten miten kipeä tahansa. Ei ehkä vielä ensi yönä, mutta joskus.

Päivä meni pääosin urheilun merkeissä. Tietenkin penkkiurheilun, kotisohvalta käsin. Ei suomalaisilla menestystä ollut. No, kyllä Herolan yhdistetyn 7:s sija oli jonkinlainen kohokohta, sillä se taisi olla siinä lajissa parasta tälle kaudelle. Ampumahiihdossa tänään viestit. Tänään olosuhteista johtuen kaatumisia riitti. Olipahan siinäkin sitten oma mielenkiintonsa.

Tutkailin netistä moottorisahan teräketjutarjontaa. En ole oikein koskaan perehtynyt terien malleihin ja ominaisuuksiin. Olenpahan vain ostanut liikkeessä sellaiseen ja tällaiseen sahaan sopivan ketjun. Torniossa naapuriliikkeissä myydään eri valmistajien ketjuja. Passaavat kuitenkin ristiin eri merkkisiin laitteisiin. Kun toinen on kuitenkin merkittävästi edullisempi, taidan seuraavaksi kokeilla sitä halvempaa merkkiä. Siinä listoja selaillessani etsin myöskin ihan pikkuista tarviketta. Katsoin työkaluni niiltä osin ja totesin sen puuttuvan. Ei taaskaan hintaa kuin joku euro, mutta tuiki tarpeellinen muutamaan suunnitelmaani. Nappaan senkin samalla kauppareissullani.

Viikon loppua 10.1.2018 - 12.1.2019 

Oltiin kuultu, että edellisen käyntimme jälkeen olisi lunta tullut 15 senttiä. Toinen tieto tuli viime viikonlopulta. Lunta 10 senttiä ja mökkitie auraamatta. Vaikeuksia päästä autolla läpi. Näitä mietiskelimme, kun lähdettiin liikenteeseen torstaina aamusta. Torstaille luvattu reipasta pyryä. Kertymää jopa 10-20 senttiä. Ketä uskoa? Loppupätkän tiet olivat puhtaat lumesta. Tarrantie auraamatta. Mutta viikolla ei lunta ollut satanut ja viime sunnuntaiset poistumisjäljet näkyivät hyvin. Kun jäljet loppuivat, jatkui tie koskemattoman lumen väylänä. Mutta eihän sitä lunta ollut juuri nimeksikään. Näytti kahden tuuman kerrokselta.

Tiistain seutuvilla oli melko kireää pakkasta. Keskiviikkona aamuyöllä alkoi lauhtuminen. Kun saavuimme mökille, oli pakkanen jo melko heikkoa. Ja yhä lauhtumassa. Sisällä kuitenkin -11. Hieman yllättäen ikkunat eivät olleet vahvassa kuurassa. Lauhtumisesta huolimatta.

Lumityöt hoituivat melko sutjakkaasti. Parissa tunnissa. Pihaan oli pyörittänyt kaikkein vahvimman lumen eli 6-7 sentin kerroksen. Ohuimmillaan lunta oli 3-4 senttiä. Eli puheet olivat taas parasta! Katsottiin ampumahiihtoa: voi-voi! Syötiin ruoka: Nam-nam! On sentään yksi asia, johon voi luottaa: Pääsääntöisesti ruuat paranevat, kun niitä lämmitetään. On tietenkin poikkeuksiakin. Mutta mistä tuo johtuu? Illalla tuuli voimistui. Puista humpsahteli raskaita lumipaakkuja. Tuuli pöllyytti hajoavia paakkuja. Alkoi myös lumisade.

Lumentulo oli aamuksi loppunut. Kertyikö lunta sitten 10 vai 20 senttiä? No ei kumpaakaan! Nelisen senttiä, siinä se. Lumityöt sujuivat eilistä sutjakkaammin. Välipalan jälkeen laajensin hieman paikoin lumetonta aluetta. Kävin myös laavulla keikan. Kelkka oli saanut olla paikallaan toistaiseksi. Järvellä vesi on noussut monin paikoin lumen pintaan asti. Järvenselkä valkoisen ja harmaan kirjava. Kävelin rantaan. Rantajäillä en uponnut juurikaan veteen. Sose oli hieman saanut kuorta. Siksi uskaltauduin kelkalla jäälle. Kiertelin ympyrää vesiavannon ympäristössä. Näin alue jäätyy pintaa myöten eikä mene enää vesille, ellei sada runsaasti lunta.

Lauantaina aamuyöllä tuuli innostui kovaksi. Onneksi suunta oli lännen puolelta. Meille kuului tasainen humina. Onneksi ei ollut puuskia, jotka olisivat saattaneet katkoa puita. Puista putoili roskaa ja hanki oli aivan neulasten, lehtien ja oksanpätkien peitossa. Uutta lunta ei myrsky onneksi tuonut.

Mietittiin, että jospa lähdettäisiin päivällä kotimatkalle. Sen jälkeen, kun olen käynyt kiertelemässä puureitit. Ehtisimme matkaan ennen puolta päivää ja kotiin ennen ampumahiihdon alkua. Näin sovittiin. Ei siis tarvitsisi iltapäivällä hakea saunavesiäkään. Lähdin puureitille. Kolmessa paikassa lapioin ojaan täytettä. Kiersin pinolta pinolle molempiin suuntiin muutaman kerran. Seuraavalla reissulla voin aloittaa puiden ajamisen. Reitin puolesta asia on ok!  

Tarrantietä ei ollut aurattu vieläkään. Mutta miksi olisikaan. Ei ollut minkäänlaista ongelmaa ajella puomille. Etenkin, kun muisti ensin ottaa sutimisen eston pois päältä. Jatko-osuuksilla olikin sitten aura kulkenut torstaisen pyryn jälkeen. Alposjärven rannan tuntumassa oli tielle kertynyt jo melkoiset kinokset. Pölläys vain kävi, kun niistä puskeuduin riittävällä vauhdilla läpi. Sihtuunan tie on hyvin arka kinostumaan. Siksi en kääntynytkään Pakisjärveltä etelään, vaan jatkoin suoraan Wäylän varteen.

Torstaina tulomatkalla olimme nähneet muutaman teeritokan. Parhaassa oli varmaan parisataa lintua. Teeriä nähtiin nytkin. VT 21: varrella oli rauhallista, mutta alkupään tienvarsilla mustia kukkoja riitti. Mutta tullen ja mennen piisasi myös kylmillään olevia taloja. Se on jotenkin sääli. Osa taloista on tietenkin heikkokuntoisia, mutta näyttäisi, että osa on ihan kopakoita. Ei syrjäseuduilla ainakaan asuntopulasta kärsitä!

Viikolla alkoi vihlomaan vasemmasta lavasta. Se ei ole ensimmäinen kerta. Aivan kuin puukkoa työnnettäisiin lapaluun alle. Perjantaina istuessamme pelin äärellä, kipu alkoi tuntua myös etupuolella. Jossakin rintalihaksen ja olkapään välissä. Kun oikea olka on rikki, niin olipa yöllä nukkuma-asento hakusessa. Ihopoli vahvisti Trexan-kiellon. Uusi labra määrättiin ja lääkäriaikahan olikin jo varattuna kuun lopulle.

Nyt lienee niin, että sää kylmenee. Näin ainakin on ennustettu. On puhuttu jopa hirmuisesta kylmyydestä. Vastaavasta, kuin 1999, jolloin Lapissa oli yli 50 asteen pakkasia. Kittilän Pokassa silloin se Suomen ennätys: -51,5 astetta. No joo ... -20 riittäisi minulle ja olisi kai liikaakin. Hyvää kovissa pakkasissa on kuitenkin se, että nyt vesillä oleva järvi saattaa jäätyä kunnolla. Ja lumisateet uupuvat. Tuleeko sitten pakkasen vuoksi väliviikonloppuja mökkeilyyn? Voi olla. Mökkeillään sitten sopivammilla keleillä.

Kun seuraavan kerran mennään mökille, lienee harrasteena puun ajoa. Pinoja taitaa olla puolenkymmentä ja ne ovat aika vauraita. Välttämätöntä olisi myös pudotella lunta alas katoilta. Ennen kuin suojakelit yllättävät. Ajankulua siis piisaa. Onneksi ei ole verkot pyytämässä. Niiden aika tulee vasta viikkojen kuluttua.

Keskistä viikkoa, keskiviikko  9.1.2019  

Illan pakkanen oli taittunut aamuksi. Tornio-Ylitornio-Pello -akseli pyöritti 7-10 asteen pakkashuuruja koko päivän. Varhain aamulla pöläytti sentin verran lunta. Kävin tuon sentin kerroksen harjaamassa auton päältä ennen aamupalaa. Laitoin auton samalla lämmitykseen.

Suunniteltiin, että lähtisimme mökille torstaina aamusta. Kun olisi niitä lumitöitä. Ja pitäisi tehdä puureitin pohja kunnolliseksi. Ei voi syyttää kuin itseään, jos mökkipiha ja -polut ovat tukossa. Kyllä niitä pitää ajoittain käydä avaamassa. Ainakin minun kunnolleni piisaa kymmenenkin sentin lumikerros. Lingon avustamana vähän vahvempikin. Mutta joka paikkaan ei linkokaan mahdu.

Niin ... ennen kauppareissua käytiin suihkussa. Ainon peseydyttyä tuli minun vuoroni. Ehdin vasta hampaiden tiskaamiseen, kun Aino kiikutti puhelintani ja sanoi, että ihopoli soittaa. En ehtinyt vastaamaan. Yritin soittaa takaisin, mutta vastaaja kertoi, että soittoaika on ohi, yritä huomenna uudestaan. Kohta kuitenkin tuli uusi soitto. Eiliset kokeet oli tutkittu ja maksan POKS-arvo oli noussut. Se on ollut hieman kohollaan, mutta nyt se oli yli puolitoistakertainen edelliseen verrattuna. Tuli lääkkeelle ottokielto. Lääkäri miettii sitten jatkon. Tuo lääke on sellainen, että sen kanssa ei alkoholi sovi. Juuri tuon maksa-arvon vuoksi. On aika merkillistä, että tuo arvo nousi juuri nyt, kun en ole taas aikoihin nauttinut pisaraakaan alkoholipitoisia juomia. Tänä vuonna en ollenkaan. Samoin kävi kerran viime vuonna. Pitemmän alkottomuuden jälkeen silloinkin arvo ponnahti ylös. Kun otin sitten hieman viiniä viikonloppuna ja maanantaina testit, olivat arvot taas kohdillaan. Minulle näköjään sopisi pieni tissuttelu!

Kauppareissun päälle juotiin kahvit. Lähdin sitten vielä uudestaan liikenteeseen. Tankilla ja muita juttuja etsimässä. Ei syötäviä kuitenkaan. Löysin bensaa ja löysin muutkin etsimäni. Kotosella sitten pikku hiljaa ruuan ääreen. Jotenkin tuntuu, että meillä annoskoko on vähintäänkin riittävä. Pitää varmaan ottaa käyttöön pienemmät lautaset.

Alkuillasta kokoontui rouvakööri kortinpeluun merkeissä. On se vain.... melekosta..! Yritin siinä telkkua katsellessani asentaa Chromecastia. Oli hieman ongelmia. Harjoitukset jatkuvat ensi viikolla. Sain hyviä neuvoja ja tiedän mitä tehdä.

Aamusella siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä matkaamme mökille. Päivä on jatkunut jo kolmen viikon ajan ja pituus on lisääntynyt liki puolitoista tuntia. Ei se päivästä pitkää tee, mutta onhan se jotakin. Ehtii siis valoisan aikaa tekemään muutakin, kuin makoilemaan.

Alkuviikkoa, tiistai 8.1.2019 

Laitoin aamuksi kellon varmuuden vuoksi herätykselle. 6:50 oli mielestäni soppeli nousuaika. Kuuden maissa aloin vahtaamaan kelloa. Makoilin ja en enää pystynyt nukkumaan. On se kumma. Kun laitat kellon soimaan, heräät ennen soittoa ja siinä sitten odottelet pärinää.

Oli ihan hyvin aikaa touhuskella ennen labraa. Sen aika oli klo 8:30. Tällä kertaa en päässyt etuajassa vaan tasan puolelta näkyi taulussa minun vuoronumeroni. Vuosikausiin verikokeen otto ei ole tuntunut miltään. Nyt hieman pisti, mutta ei siinä tainnut silti silmäkään värähtää. Pari putkea sitten vain otettiin, turvakokeita tälläkin kertaa. Nyt seuraavat ajat onkin varattu ihopolille. Kuun loppupuolella laitetaan jälleen selkään testimömmöt. Viiden päivän jälkeen testien luku.

Leppoisan eilisen jälkeen jälleen hieman kylmempää. Torniossa päivällä -16,5, Meltosjärvi näytti lukemaa -23,2. Illalla kiristyi taas muutamalla asteella.Torstain pyryennuste on kuitenkin loiventunut. Se on helpottunut niin pieniin lukemiin, että eihän tulevaa sadetta kannata edes mainita. Toivon mukaan uusi ennuste pitää.

En ole koskaan oikein ollut kykenevä ottamaan päikkäreitä. Paremmalla puoliskollani se ei ehkä ole niinkään ollut ongelma. Kateeksi on monesti käynyt. Eläkepäivien alettua on alkanut kuitenkin hiukan tapahtumaan sillä rintamalla. Lyhyet unenpätkät päiväsaikaan ovat vähitellen yleistyneet. Useimmiten riittää, kun vain ryyppäytyy uneen. Mutta jopa tunnin mittaisia ettoneita tai päikkäreitä tulee joskus eteen. Tänäänkin. Huonot tai lyhyet yöunet tietenkin iän myötä tuntuvat päiväväsymyksenä ja pienet tirsat ovat aivan paikallaan. Ja mihinkäs tässä kiire!

Alkuviikkoa, maanantai 7.1.2019 

Kohtuullisen leppoisaa talvikeliä tänään. Se tarkoittaa poutaa, tuuletonta, pakkasta selvästi vähemmän kuin 10 astetta. Aamulla vain nelisen pykälää. Myöhään eilen illalla pakkanen oli varsin heikkoa. Mittarissa aste-pari miinuksella. Hetken aikaa satoi jotakin alijäähtynyttä vettä. Nyt aamusella menin laittamaan auton lämmitykseen. Auton pinnassa kerros jäätä. Onneksi kerros oli jäänyt ohuehkoksi ja sain ovet auki. Vajaan tunnin kuluttua lähdin kauppareissulle. Jää irtosi hyvin ikkunoista. Peruskamppeen lisäksi etsiskelin yhtä spesiaalitapausta. En löytänyt. En oikein osannut etsiäkään. Kotona aloin hakemaan tuotetta netistä. Löysin tuotteen ja myös tuotemerkin. Enköhän vastaisuudessa löydä oikealle hyllypaikalle kaupassa.

Melko koleata viikkoa lupaillee tv:n sääennusteet. Netti on armollisempi. Telkussa se -25:n lukema kun helposti näyttäisi olevan laajalla aluella, vaikka tarkoitetaan vai Itä-Lappia. Netissä ennuste kohdistuu paikkakuntaan, joten se on sinänsä tarkempi. Usein kuitenkin se 100 tai 200 kilometriä heilahtaa noissa ennusteissakin ja sää vaihtaa paikkaa ellei jopa valtiota.

Torstaina kuitenkin on tulossa laaja säärintama, joka kulkee lännestä itään. Se tulee osumaan joka kohtaan. Vuorollaan. Viikonlopun mökkireissua ajatellen voisi olla viisainta mennä jo ennen lumisadetta. Mökillä on tällä hetkellä odottamassa noin 10 sentin lumityöt. Torstain pyryn on kerrottu tuovan jopa 10-20 senttiä lisää lunta. Olisi hyvä saada tehtyä vanhat pois ennen uutta lunta. Aurauksen ajankohtakin mietityttää. Jos ei pääsekään mökille ennen perjantai-iltaa, on viikonloppu siinä. Ei ehkä kannata mennä. Lauantaina tietenkin voisi... Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Lisälumi sinänsä on hyvä asia. Puureitin "alustuksen" jälkeen on satanut jo lunta. Lisää tulossa. Pian alkaa lunta olla sen verran, että kannokot eivät haittaa ja pääsen ajamaan puupinoni mökille. Viime vuonna puuhommaan lunta oli jopa liikaa. Muistatteko miksi?  

Jassoo ... meni taas jo tiistain puolelle ja aamulla olisi labra. Joten palataan!

Viikonloppu 4.1.2019 - 6.1.2019

Tässä kotosalla on aika kulunut melko pitkälti TV:n ruutua vahdaten. Jonkun verran katseltu perusjuttuja, mutta kyllä enimmäkseen on vahdattu silmät tapillaan talviurheiluja. Joulun jälkeen lumella ja jäällä on taisteltu monessa lajissa. Hiihdot, mäkihypyt ja yhdistetyt menneet suomalaisilta enimmäkseen kehnosti. Naapurin Muukreenikin neuvoi suomalaisia olemaan huolissaan. Tour De Ski:n naisten kisassa kuitenkin paras ruotsalainen oli heikompi, kuin heikoin suomalainen. Ja Krista peräti kolmas. Miehissä suomalaisia ei ollut enää mukana viimeisenä päivänä, mutta eivät ruotsalaisetkaan hurraita ansainneet. Mäkihyppy on meiltä mennyt penkin alle jo vuosia. Samoin yhdistetty. Mutta ruotsalaiset eivät ole löytäneet edes sinne penkin ääreen? Nuo poisjäännit ja keskeyttämiset Tour de Ski:llä ovat puhuttaneet. Jotkut keräsivät alkuun hieman palkintorahoja ja mc-pisteitä, mutta jättivät leikin kesken, kun lajit hieman muuttuivat. Kaiken kaikkiaan aika noloa, kansalaisuudesta riippumatta. Pitäisi olla joku toisenlainen sääntö siitä, milloin ja miten pisteet ja rahat jaetaan. Jos jättää kesken ilman puolueettoman lääkärin määräystä, jää ilman rahoja ja pisteitä!

Olihan kuitenkin niitä ilon aiheitakin. Kukapa olisi lyönyt jääkiekossa lanttinsa likoon Suomen puolesta ennen nuorten mm-kisoja? Ja vielä alkusarjan jälkeenkään. Pojat kasvoivat miehiksi. Oli hienoa katsoa, miten joukkue toimi joukkueena ja nuppi ei tutissut, vaikka ajoittain tilanne vaikutti pahalta. Onnea Pikku-Leijonat!

Eipä tullut itse harrastettua kovin kummoisia liikuntamuotoja. Tehtiinpä kuitenkin jonkun verran viikonloppuruokia ja niissä hommissahan tahtoo tulla hiki. On kaikenlaista raskasta kuorimista ja seisoskelua. Välillä joutuu ottamaan askelia. Niistä kuitenkin selvittiin ja on taas tässä joku päivä aikaa lepäillä. Voi laittaa sohvalla silmätkin kiinni, kun nuo urheilutkin taas vakiintuvat, eikä niitä tule aamusta aamuun.

Lauantai-iltana pakkanen jälleen kiristyi lauhtuakseen taas nopeasti. Edestakaista liikehdintää lämpömittarin tienoilla on luvassa ensi viikollekin. Alkaako sitten loppuviikosta kunnon jäähtyminen? Toisaalta on ennustettu, että kunnon siperialaiset hönkäykset saavuttavat Suomen tammikuun lopulla. Kyllä se kunnon talvi vielä tulee, joten villahousuja jalkaan!

Toinen välipäivä 3.1.2019

Viime yönä pakkanen kiristyi Torniossa pariin kymppiin. Meltosjärvessä 30 asteeseen. On siellä taas mökissä sisällä kylmä! Torstain aikana lauhtui molemmissa paikoissa likelle nollaa. Samalla satoi lunta. Vahtasin netistä pyryalueen kulkua. Pukeuduin ulkotyövaatteisiin vielä, kun ulkona pyrytti, mutta netti kertoi sateen olevan juuri loppumassa. Näin olikin. Ulos päästyäni muuan hiutale enää leijaili ilmassa. Lunta kertyi vajaa 10 senttiä, 6-7 ehkä. Ei siinä oikein hiki tullut, mutta oli jo aika muuten suihkutella vartaloa. Aino lapioi pihalla ollessani takapihaa. Siellä oli jäätynyttä lunta alkuviikon ansiosta, joten homma oli työlästä.

Ei ollut suunnitelmissa tehdä minkäänlaisia kauppareissuja. Tällä kertaa suunnitelmat pitivät. Oli yhä merkittävää lepäilyvajetta ja aamupäivällä otettiinkin rennosti. Iltapäivällä oli hieman rauhallisempaa. Mitä nyt katsottiin vähän telkusta talviurheilijoita.

Viikonlopulle ei suunnitelmia ole. Aika varmasti se tarkoittaa sitä, että jäädään vaihteeksi kotiin. Mökillä ei juuri hommaa nyt ole. Lumitöitä vain hieman. Ja puun kuskausta sisälle, polttamista ja lopuksi tuhkan kantamista ulos. Hommansa siinäkin!

Välipäivä 2.1.2019

Välipäiviä tulee ja menee. Mikä sitten loppujen lopuksi on se välipäivä? Miettihän se Havukka-Ahon ajattelijakin, että mikähän mahtaa olla se välikäsi? Löytyikö sille paikka jostakin tuosta rintalastan paikkeilta? Mites se meni? No, tätä vuoden toista päivää vietettiin leppoisissa merkeissä. Vähän levätenkin, kun lumitöitä ei ollut. Myrsky ohi. Päivällä pakkasta hieman toisella kymmenellä. Eli noin 13-14 astetta. Nuuskakairassa tuplasti. Kirpeää siellä! Aamusta kauppareissu. Jokapäiväisiä asioita vain. Loppuviikolla ehkä ruuanlaittoa muutamaksi viikonlopuksi eli mökkieväsjuttuja. Ei kummoisia suunnitelmia.

Miekojärven kalaa syötiin eilen. Ja jatkossakin syödään viikottain pariin kertaan. Eli saan odotella päivän jatkumista ainakin kaksi kuukautta, ennen kuin viritän taas verkot. Lunta vielä hieman vähänlaisesti puiden ajoon. Päiväkin lyhyt kaikkeen työskentelyyn. Joten on hyvinkin todennäköistä, että tulee välillä viikonloppuja, jolloin olemme kotosalla. Pahimmat pakkasetkin on hyvä makoilla kotona sohvalla.

Vuodenvaihde 2018-2019

Lähdettiin todistamaan vuoden vaihtumista jo perjantaina aamusta. Viikolla oli ollut taas kylmää ja siksi kämpässä olikin kylmempää kuin ulkona. Lauhtuminen oli ulkosalla sen verran merkittävää, että ikkunat olivat ulkoa paksun kuuran vallassa. Kyllähän kuura siten antautui, kun ensin kaminalla saatiin sisälämpö pariinkymppiin ja sitten lämmitettiin takalla 2300 kiloa kivimassaa. Naapurissa mökki oli ollut lämpimänä jo torstaista.

Aura oli käynyt joulun aikana. Pihamaalla lunta oli nyt 7-8 senttiä. Tiellä siis vähemmän. Lumityöt pihalta totutusti. Käväisin lingon kanssa kauempanakin. Tarkistamassa, en niinkään tavan vuoksi. Kävin ajelemassa kelkalla kanavan laitaa. Aika ummessa on.

Launtaina heti aamusta hain sauna- ym. vesiä. Teräsjää ei ollut vahvistunut  lainkaan joulukuun alun jälkeen. Kohvaa oli tullut 3 cm lisää. Hain kelkalla laavun takaa muutamat puut, jotka olin sinne syksyllä kerännyt. Toinen läjä, se pienempi, jäi odottamaan parempaa lumitilannetta.

Lumitilanne maastossa ei kovin hyvä vielä ole. Mutta Tarran männyissä tuntuu lunta piisaavan. Latvoja on katkeillut ja oksia putoillut lumen painosta. Jotkut männyt heti tien takana olivat aikalailla kaarella. Yritin kolistella niitä, mutta lumi ei niin vähästä pudonnut. Olin hetken muualla ja kun palasin, oli kaksi mäntyä sillä aikaa katkennut noin 10 metrin korkeudelta! Hemeletti! Onneksi ei poksahtanut paikalla ollessani. Ainakin toinen latva oli lentänyt aivan arvaamattomaan suuntaan. Ja yllättävän kauas.

Kun puut paukahtelivat toisaalla, raivasin tien laidasta muutaman puun. Yksi mänty aiheutti minulle sielullisia hiertymiä, sillä se oli likipitäen lumiauran siiven tavoitettavissa. Olihan siihen aura osunutkin. Muutama pienehkö koivu sai poistomääräyksen siksi, että ne lumikuormassa taipuivat tielle. Lisäksi jäi pari karhakkaa orvoiksi tien laitaan joten pois vain. Oksat keräilin tien reunaan kolmeen kasaan. Puut toin kelkalla puutyömaan pinoon. Vähitellen pino on kasvanut jo mukavan kokoiseksi, vaikka varsinaiset polttopuut ovatkin vielä metsässä. Risut ajoin laavun taakse likelle kokkoa.

Tultiin jo sunnuntaihin. Kelkkailijoita kulki jo jäällä. Onneksi vauhdilla. Niinhän pystytän kulkemaan vaikka veden päällä. Kuului myös todisteita jään heikkoudesta. Eli paikoin jään vahvuus on liki olematon. Pojat uittelivat Tarraan jonkun verkon. Sillä kohtaa jään vahvuus riitti. Aika mielenkiintoista yhä tuo jään vaihtelevaisuus.

Pakkanen kiristyi taas illaksi. Ehdin kuitenkin linkoamaan laavun seudun lumityöt. Linkosin myös rantaan johtavalla polulla olevien sementtiportaiden päälle lunta. Se kovettui käytännössä heti ja kelkkareitti rantaan on ok.

Maanantaina eli aattona lapioin lumikerroksen kokon suojana olleen pressun päältä. Lunta oli noin vaaksan verran. Tuikkasin kokon tuleen. Osa oli aika kosteaa ja tuikkaaminen on aika rohkeasti sanottu. Savu kuitenkin alkoi nousemaan ja myyrällä oli hoppu vaihtaa maisemaa. Kun kokko oli syttynyt hyvin, lisäsin siihen vähitellen reellä tuomani tuoreet oksat. Vähitellen kaikki paloivat loppuun. Pari kertaa kävin kyhentämässä. Sitten vain uutta kokkoa rakentamaan!

Kokeilin ajaa kelkalla puupinoillani. Kyllähän siellä metsässä aika ahdasta oli, kun mättäitä ja kantoja piikottaa joka puolella ja kelkka kulkee hötylumessa pohjia myöten. Seuraavalla kerralla lienee viisasta ottaa saha mukaan ja helpottaa kulkua parissa tiukassa paikassa.

Illalla istuttiin neljästään. Valettiin mahdollisesti tämän elämän viimeiset tinamme. Ensi vuonna kun se on jo laitonta. Raketteja ei ammuttu. Loppuuko sekin lysti yksityisiltä? Aivan sama! Iltasella keli oli jo vähintäänkin surkea. Ei ollut ulkoiluhalujakaan kellään.

Aattona jo vähän päivällä mietittiin, josko lähdettäisiinkin jo illaksi kotiin. Päivän päätteeksi oli luvattu pyryä ja myrskyä. Mihin aikaa aura on tiistaina liikenteessä? Päätettiin sitten kuitenkin jäädä. Tiistaina uutta lunta oli noin 10 sentin vahvuudelta. Oli pimeä, kun lähdin lumihommiin. Onneksi lingossa on työvalo. Meni 2,5 tuntia saada pihamaa kuntoon. Tuuli oli illasta pyörähtänyt 180 astetta ja työn kulku oli mietittävä uusiksi. Kylläpä siinä tuulessa lumi sai kyytiä. Tavoitin auraajan puhelimella. Oli auraamassa ja piakkoin tulossa. Tuli peräti aiemmin, kuin lupasi. Pääsimme kotimatkalle heti puolen päivän jälkeen. Alkuun pyrytti, ennen Mellakoskea poutaantui. Katkenneita mäntyjä matkan varrella reippaasti. Ei kuitenkaan tien tukkona.

Hyvää alkanutta vuotta!