Viime käyntejä

Yhteenvetoa vuodesta 2007

Varsin samoja uria edellisiin vuosiin verrattuna on kausi 2007 kulkenut.
Joulun pyhät vain rauhoitetaan mökkeilyltä. Muuten onkin tullut taas kuljettua joka viikonloppu + lomat päälle. Lomalla tosin yhdellä viikolla meni arkipäiviä etelän reissulla. Joten on sitä taas tullut oltua! Aino on ollut myös. Pari viikonloppua on vain jättänyt väliin. Mökkinaapureitakin on ollut yllättävän usein, ja kaima tietenkin kulkenut ahkerasti.

Pariin otteeseen oli vieraitakin käymässä. Kaukaisimpina Belgian tyttäret Kirsten ja Liesanne, Tiinan kamuja. Reiskakin piipahti ja sitten tietenkin oli perinteinen syyskalareissu, jolle mukaan tällä kertaa Aku ei päässyt tulemaan.

Vuosi ei tarjonnut suuria poikkeuksia normaaleihin säätiloihin. Ellei sitten laske tällaiseksi varsin lauhaa syksyä. Lunta oli talvella normaalia hieman niukemmin. Huippupakkasia ei sattunut, mutta eipä lujasti helteitäkään kesällä. Kesä alkoi kuitenkin huonoissa merkeissä, kun sateita ei alkanut kuulumaan. Sateetkin tulivat sitten lopulta ja vesi pysytteli loppuvuoden melko korkealla. Jäät eivät jouluun mennessä ehtineet vielä kovin turvallisiksi. Toivottavasti vielä vahvistuvat ennen kunnon lumisateita. Vuosi sitten lumitilanne oli vielä heikompi joulun aikaan. Nyt sentään paikoin on jopa saapasvarren verran sopivilla paikoilla. Metsissä puitten alla kuitenkin lumipeite vähissä. Kuinka lumitilanne edistyy, sen näyttää aika. Lumisempaa ei ole luvassa. Ehkäpä jopa päinvastoin.

Alkukesän kuivuus ja lämpö saivat aikaan käärmeiden invaasion. Niitä näkyi runsaammin, kuin koskaan oman muistini mukaan. Tilanne parantui kuitenkin sateiden alettua. Toivottavasti niillä suvunjatkohommat menivät suhkuksi. Ei tuollaista määrää koikertajia tarvitsisi olla mökkimaisemissa.

Omat värkkäämiset jäivät melko vähiin. Kohtuullinen työmäärä on kuitenkin puuhuollon kanssa. Monta kertaa siinä saa lähteä työn touhuun, ennen kuin kaikki on selvää: ensin talvella puunajo edellisenä vuonna tehdyistä pinoista, sitten toukokuulla uusien pinojen teko metsään ja samalla viikolla mökille kertyneiden puiden pilkkominen ja siirto varastoihin. Tuli myöskin korjattua vaaralliseksi muuttunut kellarin edusta. Joku pölli meni siihenkin. Samoin kuin uutukaisen grillipuuvaraston tekemiseen. Oma raskas urakkansa oli kellarin edustan kivien siirto uusille paikoilleen. Siinä tahtoivat eritteet hunajoida.

Marjasato kärsi vielä osin edellisen vuoden ongelmakeleistä. Tosin sato oli runsaampi ja laadukkaampi hillan, puolukan, mustikan ja karpaloiden osalta, mutta mansikat ja pihlajat antoivat käytännössä nollatuloksen. Sieniä oli melko runsaasti. Marjojen ja sienien osalta tuli löydettyä monta uutta paikkaa. Onpahan taas vastaisuudessa valinnanvaraa.

Olikohan jo viides kesä peräkkäin, kun sääskistä eikä muistakaan hyönteisistä ollut juurikaan vaivaa. Alkukesänä joku sääski kävi inisemässä, mutta ne katosivat sitten jonnekin. Jonkun verran mäkäröitä oli harvinaisen varhaisessa vaiheessa, mutta jonnekin nekin vain lensivät. Eipä silti, ei niitä niin kaivatakaan. On joskus niistä saatu lähes kyllikseenkin.

Läpi vuoden harrastin kalastusta ja syksyllä kävin jonkun kerran metsälläkin. Muutama pyy tuli saaliiksi ja kolme kappaletta vähän isompaakin lintua. Metso jäi jälleen lentämään, vaikka jonkunlaisia mahdollisuuksia olisikin ollut. Tuli sählättyäkin osa vähäisistä paikoista ja yhden kerran syöttöhäiriö pilasi mahdollisuuden. Mutta jahdissa käynnit, usein Pekan ja Jaakon kanssa, olivat kuitenkin positiivisia kokemuksia, vaikkei aina saalista tullutkaan. Mitäpä se suomalainen kaipaa juuri muuta, kun saada olla luonnossa, haistella tervastulien savuja ja keittää eväskahvit.

Vaikka metsällä käynkin, minkä vähänkään ehdin, on kalastus kuitenkin lähempänä sydäntäni ja siitä harrastuksesta tulee myös ruokapöytään näkyvää. C&R –kalastus kun ei ole minun lajini, vaan syön sen minkä pyydän. Tammikuulla aloin virittelemään pyytöjä mateille helmikuulla tapahtuvaa kutua ajatellen. Mätiä kertyi mukavasti. Siinä sitten vähitellen viritin myös kuhaverkot ja filettä piisasi. Auringon jo lämmittäessä aloin useammin kulkea pilkilläkin. Päiväkin maalis-huhtikuussa on jo niin pitkä, että näihin höpöhommiinkin on aikaa. Hyvä tietenkin, että niihinkin ehtii. Pilkkisaaliit vaihtelivat heikoista aivan meikäläisen mittakaavassa käsittämättömään pääsiäismaanantain saaliiseen. Sellaista syöntiä tuskin enää koskaan pääsen kokemaan.

Kyllä ahvenia niiltä alueilta saivat toki muutkin pilkkijät. Olisiko kuitenkin köriläät käyneet kovin vähiin, sillä normaalisti kesäisin olen saanut sieltä mukavasti isoja aapoja katiskalla, mutta tänä kesänä pannukarkeat olivat harvassa. En silti juurikaan kesäaikaan pitänyt verkkoja, sillä kesän saaliskalat sain yllätys-yllätys pilkillä. Kookkaita ahvenia tuli riittävästi, yksi haukikin, mutta pilkkukuhat olivat se varsinainen yllätys. Kaikilla pilkeillä teho ei ollut hyvä, mutta jotkut mallit olivat ylivertaisia. Pitääpä talvellakin testata. Kuhat olivat pienehköjä, mutta ihan mukaviakin joukkoon mahtui.

Syksyn muikkusaaliista ja muikkukadosta yleensä olen vuodattanut kyyneleitä jo niin usein, etten enää jaksa siitä valittaa. Onneksi kuitenkin uusi vuosiluokka on parin vuoden tauon jälkeen jälleen kasvamassa ja tulevaisuudessa on valoa näkyvillä.

Kaiken kaikkiaan kalalajeja sain 14 kappaletta, pari enemmän kuin edellisenä vuonna. Joukkoon mahtui kaksi lajiennätystänikin, kuha ja säyne. Tälle kaudelle viiden suurimman kuhan keskipaino nousi 3,1 kiloon, kun se vuosi sitten oli 250 grammaa kevyempi. Kokonaiskalamäärä putosi runsaasti heikon muikkusaalin johdosta. Suurimmaksi kalaksi jäi vaatimaton 3,86 kilon hauki. Positiivinen yllätys oli alkutalven nätti taimen.

Digikuvia on tullut harvakseltaan näpsittyä. Aina ei ole kamera silloin matkassa, kun sen pitäisi olla, joskus se taas on repussa turhana painona. Joitakin satoja kuvia kuitenkin arkistoihin vuosittain on kertynyt. Niin myös kuluneena vuonna. Valtaosa kuvista joutaa tietenkin romukoppaan. Oikeastaan harvoin on helmiä. Muutama prosentti on sitten jollakin tavalla onnistuneita. Tai ainakin ne kertovat jostakin asiasta oleellisen ja siksi eivät joudu hylkylistalle. Laitetaanpa tähän yksi esimerkkikuva. Se ei ole taiteellisilta arvoiltaan juuri mitään, mutta tuo minulle mieleen toukokuun lopun retken kummipoika Jaakon kanssa. Siksikin tämä esimerkki on hyvä, sillä uskoisin, että monikaan meistä tavallisista pulliaisista ei ole vasiten kuvannut sammakon kutua! Joulun kunniaksi kuva hieman normaalia isompana.

Alposlahden tie on mietityttänyt monia. Nyt kuitenkin siihenkin on tiekunta perustettu ja huhujen mukaan sitä pidettäisiin auki talven ajan. Tokihan sitä päästäisiin muutakin kautta mökille, mutta perjantai-iltaisin tuntuu, että jokainen säästetty minuutti on tärkeä. Kun pitäisi päästä kämpän lämmitykseen kun sisällä pakkasta voi olla aika nätisti.

Kun tuli elokuulla istuttua auton ratissa se eteläisen Suomen reissu, jätti se vaivan, joka ei ole vieläkään helpottanut. Ehkäpä suinpäin. Se on tuo iskias-tyyppinen vaiva oikealla puolella ristiselästä jalkaterään asti. Liittyy vanhaan vammaan. Että osaa ajoittain olla tuskallinen. Vanhaan olkavammaan hain toukokuussa parit piikit ja se onkin ollut koko vuoden kohtuullisen hyvä. Muut vammat ja vaivat eivät ole olleet aivan älyttömän pahoja, vaikka koko ajan matkassa kulkevatkin ja antavat merkkejä itsestään. Vanhuus se kai alkaa tulla. Mutta näin jos mennään, niin ehkä mökillä kulku vielä jatkuu.

Ensi vuonna toukokuun puolessa välissä on tulossa 10 vuotta täyteen tätä mökkipäiväkirjaa. Siihen olisikin jo hyvä lopettaa, mutta katsotaan. Viimeisen vuoden aikana kävijöitä on sivuilla käynyt 7,17 henkilöä / vrk. Vähennystä siis entiseen verrattuna. Onhan tuo luku aika vähäinen. Mutta laatu korvaa määrän. Kyllähän aika vähän on niitä kävijöitä, joita en tiedä. Vieraskirjaa toivoisin toki käytettävän aktiivisemmin. Uudet kirjoittajat varsinkin: rohkaiskaa mielenne! Ja vaikkapa jopa omalla nimellä. Eiköhän sitä aina löydy jotain jutun juurta!

Kun en harrasta sitä kirkossa kulkemista, on kai tämä mökkiluonto minun kirkkoni ja temppelini. Monenlaiset äänet ovat enkelikuorojani. Ja ne monenlaiset värit ja valot, ne ovat…. niin kertokaa te, jotka tunnette Ison Kirjan. Joka tapauksessa usein vetää hiljaiseksi kairassa kulkiessa, tulee omanlaisensa harras tunnelma. Välillä tuntee itsensä rikkaaksi, välillä köyhäksi. Välillä suureksi, joskus taas pieneksi. Tärkeätä on tuntea, olla yhtä luonnon ja olosuhteiden kanssa. Ottaa vain se, mikä annetaan ja olla siihen tyytyväinen. Mutta paljon olen saanutkin, vaikka repussa, ämpärissä tai kalakorissa joskus pohja näkyykin. Kokemuksia ja muistoja ei kukaan minulta voi koskaan ottaa pois.

Äsch… nyt tuli luriteltua turhan pitkään ja ihan kertausta vuoden jutuista! Ja tunteiltua. Matti, ryhtiä!

Eipä sitten kai muuta, kuin Hyvät Joulut ja Uudet vuodet kaupantekijäisiksi! Tammikuulla taas jatkuu.

Viikonloppu 14.12. - 16.12.2007

Vuosi alkaa kääntyä lopulleen. Niin loppui myös mökkikausi. Joulu ollaan kotosalla, mutta ehkäpä vuoden vaihde otetaan vastaan Tarralla.

Kelit olivat leppoisat. Hieman oli pakkasen puolella, ei satanut eikä juuri tuuleskellutkaan. Sunnuntaina kotimatkalla lämpötila vaihteli plussakelin ja -9 asteen välillä. Useaan otteeseen!

Viikolla oli ollut parinkympin pakkaset. Niinpä järvellä soseet ja vesikot olivat umpijäässä. Jää oli sen verran vahvistunut, että uskaltauduin tekemään verkkoreissutkin kelkalla. Tutuilla reiteillä kun kuljin. Voihan se jää olla heikkoakin jossain päin. Ainakin Palkimensaaren molempien päiden salmet voivat olla vaarallisia. Kun viikolla oli kova pakkanen ja viikonlopuksi lauhtui ja lisäksi kun jää oli lumeton, sai se aikaiseksi mielenkiintoisen ilmiön. Jää nimittäin alkoi laajenemaan ja nousi pystyyn rantojen läheisyydessä. Aika harvoin tämän ilmiön havaitsee, ei läheskään joka vuosi.

Otin tietenkin verkot vois, kun ainakin yksi pyhänseutu jää nyt väliin. Narut luonnollisesti jätin pohjaan odottamaan kevätsesonkia. Mökkirannan verkoissa oli yksi matikka. Sellainen peruskala, 2,24 kg. Kolme viikkoa sitten laittelin verkot pyyntiin. 80-millinen verkko oli aiemmin pyytänyt tyhjää, mutta nyt sain siitä kolme nättiä kuhaa. 65-millisessä oli lisäksi pari kuhaa. Vuoden kuhatilastoni keskipainolle saalis teki hyvää. Nimittäin kolmanneksikin suurin kuha painoi vielä mukavat 3,2 kg! Olisi niitä saanut vesikelkalla hiki hatussa vedellä kohti mökkirantaa.

Linnuille jätimme runsaan joulupöydän. Asensin toisenkin automaatin jonka täytin auringonkukan siemenillä. 3,5 ämpärillistä siihen mahtui. Pähkinät, talipallot ja rasvatangot laitettiin myös. Hyvää Joulua vaan linnuillekin. Sunnuntaina aamuvarhaisella kärppä otti omansa. Nimittäin se ehti kantamaan piiloihinsa muutaman pussukan kuhafilettä terassilta. Onneksi Aino huomasi rosvon ja loput fileet pelastuivat.

Sunnuntaina kävin näppäämässä joulukuusen. Ihan laadukkaalta vaikutti. Kotimatkan teimme Ylitornion kautta. Veimme yhden kuhakörilään Einolle ja Mariannelle. Hyvät Joulut vain sinnekin!

Yhteenvetoa kuluneesta vuodesta saamme odottaa vielä hetken. Ehkäpä viikon päästä joudan laittelemaan.

Viikonloppu 7.12. - 9.12.2007

Pitkästä aikaa olin perjantaina lähdössä mökille yksin. Olikin toiveissa, että pääsen matkaan muutamia minuutteja nopeammin. Se olisi ollutkin tarpeen, sillä odotettavissa oli hidas matka liukkaan kelin vuoksi. Juuri lähdön hetkellä kuitenkin Tiinalta tuli tekstari Reykjavikista. Oli jatkamassa reissuaan New Yorkiin ja tarvitsi joitakin tietoja. Ei muuta kuin tietokone vireeseen ja googlettamaan. Tiedot löytyivät ja pääsin matkaan puoli tuntia myöhässä.

Arpelaan asti keli oli hyvä. Sattajärven jälkeen alkoikin liukas pätkä ja auto oli lähteä käsistä, vaikka vauhtia ei ollut nimeksikään. Sihtuunasta eteenpäin oli pääosin kohtuulinen keli, mutta varsinainen kaljama alkoi heti, kun pääsin Pakisjärventielle. Sai ajella kieli keskellä suuta, että pysyi ojien välissä. En muista koskaan olleen näin liukasta keliä, vaikka luisteltu on ennenkin. Haukkavaaran alamäki meni kohtuullisesti, kiitos ABS-jarrujen. Alposlahdessa sitten ylämäki oli pikkuisen paha. En onnistunut pääsemään urasta tien laitaan karheampaan osaan ja niinpä vauhti hyytyi ennen mäen harjaa. Vaikka laitoin jarrut pohjaan, eivät renkaat pitäneet ja alkoi luisuminen takaisin perä edellä. Toivoin vain, että auto pysyisi jäisessä ajourassa. Mäki senkun jyrkkeni loppua kohti ja vauhti kiihtyi. Sitten loppui tuuri ja auto meni poikittain, oikea takapyörä aurausvalliin. Siihen matka tyssäsi, ei liikkunut mihinkään. Yritin kenttälapiolla saada soraa jäätikköön, mutta melko toivotonta se oli. Pian siihen saapui auto, jonka kuski ja lapset, tyttö ja poika, yrittivät olla työntöapuna. Vähän autoa saatiinkin eri asentoon, mutta lopulta olivat molemmat oikeanpuoleiset renkaat lumessa ojan puolella. Ei auttanut muu, kuin soittaa apua. Lantto-Jouko saapuikin kunnon pelillä ja ooppelin kötäle saatiin tielle. Nyt kun auto oli oikealla uralla, se nousi kuin nousikin mäen ylös. Ajoin mäen päälle ja lähdin kävellen takaisinpäin kiittääkseni auttajia. Olivat kuitenkin ehtineet kääntyä mökeilleen mäen puolivälin sivutietä. Että kiitokset vain! Loppumatka menikin sitten hyvin ja pääsin mökille tehtyäni taivalta runsaat kolme tuntia.

Loppuviikon lämmin keli oli pudottanut lumet katoilta. Aloitin heti tulet viritettyäni poistamaan valleja tärkeimmiltä kulkuväyliltä. Samaa hommaa jatkoin vielä lauantai-iltanakin. Sunnuntaina aamulla oli uutta lunta tullut muutama sentti ja vielä jouduin lumitöihin. En kuitenkaan näistä väsynyt, kun osasin sopivasti hommia jaksottaa.

Olin jo perjantaina myöhään käynyt hakkaamassa rantaverkkojen avannot auki. Naruja kokeillessani molemmissa päissä tuntui jytinä. Toisessa vaimea, toisessa terävä. Veikkasin matikkaa ja haukea. Aamun koku antoi kuitenkin vain yhden 1,5-kiloisen hauen. Se oli aivan verkkojatan toisessa päässä ja oli tuntunut vaimeana toiseenkin päähän.

Poistuin mökille juomaan kahvit perattuani hauen. Olin viikolla ostanut uudet haalarit. Ne jotka minut tuntevat, tietävät, että olen vanhemmiten kasvanut lentopalloilijan mittoihin. Puoliksi! Paino on ok, mutta pituutta puuttuu muutama kymmensenttinen. Niinpä vaatteen ostossa ympärysmitta on usein varsin oleellinen tekijä koon valinnassa. Nytkin haalareissa pituutta oli reilusti liikaa. Mutta koska lahkeiden suissa oli kiristimet, ei liika pituus juuri haitannut. Varsinkin kun keksin laittaa sisälle henkselit. Näin vyötärö nousi mukavasti, eikä persauskaan roikkunut polvissa. Varsinainen hyöty henkseleistä on tauolla. Nytkin kahvistellessa sai pudottaa yläosan harteilta tuulettamista varten. Ja lämpimässä kämpässä olisi hiki ollut hetkessä pinnassa.

Räntää satoi vaakasuorassa, kun tallustelin toisille verkoille. Haalarin alla oli vain ohut kerrasto. Pysyin kuivana ja lämpöäkin riitti. Hiki ei kuitenkaan liikaa vaivannut. Paikoin jäällä oli vettä jopa kymmenen senttiä, paikoin polanne oli jäätynyt ja oli hyvä kävellä. Reitin oikealle puolelle jäi iso vesialue, jossa kävi melkoinen aallokko. Se ulottui melkein verkoille asti. Vahtasin sitä ja yritin katsoa, onko alue sula. Ei kai se sula lopultakaan ollut, mutta ei se jää ainakaan viikossa ollut vahvistunut. Verkoissa potki pari reippaan kokoista kuhaa. Kun viikon kuluttua vielä käydään mökillä, jätin verkot pyytämään. Sitten tuleekin pyytöhommissa muutaman viikon tauko. Ehkäpä helmikuulla jatkan, jos kalaa riittää sinne asti.

Viikon aikana on yleensä pähkinät ja talipallot syöty loppuun. Nyt kuitenkin molempia oli vähän jäljellä. Joko alkaa valoisa aika olla niin lyhyt, etteivät ehdi kaikkea viikossa syömään. Toisaalta näytti siltä, että syöttöpaikalla ei ollut normaalia vilskettä. Mikä lienee syynä. Täytin sunnuntaina ennen lähtöani automaatit. Auringonkukan siemeniä meni se tavallinen ämpärillinen, muita vähemmän. Läskiäkin olin tuonut.

Sunnuntaina keli oli aivan toinen perjantaihin verrattuna. Uusi lumi teki kelin mukavan nihkeäksi ajella. Loppuviikon vesisateet olivat kerryttäneet maastoon vettä. Niinpä ojat teiden varsilla olivat täynnä ruskeaa vettä. Melkoinen kontrasti muuten niin valkeaan maisemaan.

Viikonloppu 30.11. - 2.12.2007

Pikku pakkasessa mentiin tämä viikonloppu. Perjantaina asteita oli puolenkymmentä, lauantaina ja sunnuntaina kymmenkunta. Pilvistä oli ja pari senttiä sateli kevyttä hötyä. Viikolla lunta ei ollut juurikaan sadellut ja isompia lumitöitä ei ollut odottamassa.

Päivän pituus on kolmen ja puolen tunnin kieppeillä. Siitä se vielä lyhenee noin kolmen viikon ajan, ennenkuin taas alkaa valostumaan. Niinpä ulkohommiin on ryhdyttävä heti kun vain se on mahdollista. Muuta hommaa ei ollut tälle pyhälle kuin verkkojen kokeminen. Lauantaina aamusta koin ensin mökkirannan verkot. Ainokin saapasteli kaveriksi. Olipahan kaksi parikiloista matikkaan osunut kohdalle. Korjasin ne samaa kuumaa ruodottomiksi ja nahattomiksi. Tarkoitus kun oli kalasta valmistaa ruoka. Olisikin mennyt hernekeittolinjalle, ellei kalaa olisi tullut.

Toiset verkot kävin kokemassa heti, kun olin saanut mateet korjattua. Niistä nousi ainoastaan yksi reippaanlainen kuha. Kaikki kolme kalaa olivat jopa hengissä. Joskus on huonompi tuuri, mutta harvoin pitää kala heittää pois. Kuha tuli myös nopeasti korjatuksi. Pimeän jo saapuessa söimme matikkasopan. Sen keltaisen. Täytyy sanoa, että olipa taivaallisen hyvää! Sunnuntaina verkoissa ei sitten ollutkaan mitään. Joten kohtalaisen heikko oli kauden avaus.

Jää ei ollut viikossa vahvistunut. Koepala näytti tasan yhdeksän sentin paksuutta. Siksipä tein verkkoreissut jalkaisin, vesikelkkaa vetäen. Varsinkin lauantain kävelyt olivat raskaat. Vanhat jäljet olivat peittyneet lumeen. Paikoin sitä on jäällä viitisentoista senttiä. Sinänsä jo pelkkä lumi tekee kelkan vedon raskaaksi, mutta sitten alkaa varsinainen tökkiminen, kun osutaan soseeseen. Sellaisia paikkoja olikin turhan monta ja meno sen mukaista. Muutamassa kohdassa kuitenkin sose oli jäätynyt ja helpotti etenemistä. Muutama uhkureikäkin sattui matkan varrelle. Ei ollut jää kovin vahvan näköistä niiden luona. Sunnuntain kävelyt olivat jo hieman kevyempiä, sillä lauantainen jotos näkyi hyvin ja oli osin jäätynyt. Vielä kuitenkin muutamassa kohdassa sai vetää kelkkaa melkoisessa etunojassa.

Hieman huolettaa tuo jäätymisen hitaus ja epätasaisuus. Viikollakin oli pakkasta ajoittain parikymmentä pykälää, mutta jäätymistä ei ollut paikoin tapahtunut. Nyt on loppuviikolle luvattu plussakelejä. Sataisipa vähän vettä ja sitten tekisi päälle kunnon pakkaset. Eiköhän alkaisi jäätkin sitten lopulta vahvistumaan.

Viikonloppu 23.11. - 25.11.2007

Auton pakkasmittari näytti perjantaina parhaimmillaan -17,5 astetta. Illan mittaan pakkanen kuitenkin hieman hellitti ja lauantaita vietettiin mukavassa pikkupakkasessa. Sunnuntaiksi yhä lämpeni ja lumi meni jopa nuoskaksi. Lunta oli viikon aikana sadellut ja perjantai-iltana olikin edessä talven ensimmäiset lumityöt. Pakkaslumi oli kuitenkin kevyttä ja hiki ei irronnut. Lunta kuitenkin oli kertynyt runsaat 20 senttiä. Mutta mikä oli kolatessa, kun täysikuu loisti kirkkaana valaisten pihamaan. Tuntui, kuin aina päivälläkään ei olisi niin kirkasta. Vaikka täysikuu on 12 kertaa vuodessa, sattuu kuitenkin aniharvoin näin hienot olosuhteet kuin nyt. Uusi puhdas lumi maassa ja puissa kylpi kuun valossa. Runoilijat varmaankin pistivät parastaan tuollaisessa kuutamossa. Me puolestamme menimme lähes sanattomiksi.

Jäätä tuntui olevan sen verran, että järvelle jo uskalsi lähteä kävelemään. Niinpä lauantaina aamusta pakkasin verkkovehkeet vesikelkkaan ja lähdin touhuamaan. Jäällä oli lunta ja hiki meinasi siinä talsiessa tulla. Varsinkin kun olin varmuuden vuoksi laittanut kelluntahaalarin päälle. Kaima ajeli jo kelkalla jäitä pitkin. Itse en vielä uskaltanut. Taitaa kertyä kelkalle kuskeineen, rekineen ja roippeineen painoa runsaa 500 kiloa. Ja ei se jää niin hirvittävän paksua ollut. Parhaimmillaan sitä oli 9,5 senttiä, ohuimmillaan vain 5,5 senttiä. Paikoin vesi oli tullut jään päälle. Tummia laikkuja näkyi siellä täällä. Laitoin kaksi verkkoa jään alle. 65- ja 80-milliset. Siis aivan pieniä kaloja ei ole odotettavissa.

Sunnuntaina ei vielä kaloja tullut. Laitoin mökkirantaan vielä pari 60-millistä verkkoa. Eiköhän niihin ui ainakin joku made ja hauki. Nekin nyt kelpaisivat, kun pakastimessa ei kalaa ole lainkaan.

Viikonloppu 16.11. - 18.11.2007

Tähän aikaan vuodesta on päivä jo melko lyhyt. Niinpä mökillelähdön aikaan perjantai-iltaisin on jo täysi pimeys päällä. Lumisateinen keli tekee matkasta hitaan. Tällä kertaa kuitenkin sää oli hyvä ja matka joutui. Pakkasta matkalla parhaimmillaan 15 pykälää. Sihtuunan tiellä auton valoissa loikki harvemmin tapaamani petoeläin. Vaikka se ei ehtinyt tieltä pois, ei törmäämistä kuitenkaan tapahtunut. Tuskin silti peltivaurioita olisi syntynyt, sillä kyseessä oli pikkuruinen lumikko.

Kämpässä oli pakkasta 6 astetta. Nopeasti se kuitenkin siinä kahvistellessa alkoi lämpenemään. Lunta ei viikon aikana ollut kertynyt kuin tuuman verran lisää. Kävin rannassa tutustumassa jäätilanteeseen. Pakkasia kun oli pidellyt. Astuin varovasti jäälle, mutta jalka humpsahti heti läpi. Rannassa oli vajaa sentti jäätä. Heitin siitä yhden lohkareen muutaman metrin päähän. Loiskahdus kertoi, että sulana on järvi.

Lauantaina aamusta kuitenkin saimme todeta, että sulavesiä ei ollut enää näkyvillä. Ohut jää peitti järven. Sunnuntaina jäätä oli ehkäpä runsaat 3 senttiä. Vielä ei ollut asiaa verkonlaittoon. Ilmakin lauhtui -4 asteeseen joten jäätyminen ei oikein edisty. Luntakin hieman sateli uudelle jäälle. Saapi nähdä, mitä viikon aikana tapahtuu.

Lunta tosiaankin on vähänlaisesti. Ajelin kuitenkin kelkalla kanavanlaitalenkin. Vähän ikäänkuin pohjaksi laduille, kun lumimäärä vähän kasvaa. Lauantai kuluikin sitten pääosin rautaverkkojen laittamiseen räystäiden alle. Oravat kun tahtovat mellastaa villatäytteissä ja kantavatkin villoja pesiinsä. Ensi kesänä pitäisi tietenkin ottaa urakaksi tukkia raot kunnolla, jottei vahinkoja syntyisi.

Positiivinen asia oli se, että Alposlahden tie oli aurattu. Jospa sitä sittenkin pidetään auki talven yli ja säästymme pitkältä ylimääräiseltä ajolta viikonloppuisin.

Viikonloppu 9.11. - 11.11.2007

Pääsimme lähtemään mökille hieman normaalia myöhemmin. Ainolla kun oli koulutuspäivä Oulussa ja palasi Tornioon vasta kuuden jälkeen. Saimme lisäksi matkaan pari poikaa, kun Pekka ja Tarja olivat tulossa yhdellä autolla kun Pekka pääsi iltavuorosta. Torniossa satoi vettä ja räntää ja keli oli sohjoinen Arpelaan asti. Keli muuttui talvisemmaksi sen jälkeen ja tie oli hyvä ajella. Joku kuitenkin oli autoineen ojan pohjalla mutta apu oli jo tulossa, joten pääsimme jatkamaan matkaa. Meillä olikin jo lämmin mökki odottamassa, joten Aino keskittyi Mäkipirtin lämmittämiseen.

Lauantai oli sateinen. Lämpö lähellä nollaa ja ehkä jopa asteen plussalla. Niinpä lumipeite ei juurikaan vahvistunut. Ei sitä kovin montaa senttiä ollut. Niin paljon kuitenkin, että pojat tekivät mäessä lumilinnoja. Itse katselin valmiiksi kamppeet kokoon talven verkotuksia ajatellen. Vielä ei järvi ollut jäässä, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa. Kelkkaakin käytin sen verran liikenteessä, että sain kelkkavaraston talven vaatimaan järjestykseen. Hyvinpä kelkka pyörähti käyntiin pitkän tauon jälkeen.

Iltapäivän päätteeksi kokoonnuimme koko porukka Timon mökille viettämään isännän synttäreitä. Kaikkea oli runsaasti: tarjottavaa, porukkaa ja lämpöä! Toivottavasti porukalla keräämämme lahja saa käyttöä.

Jos lauantaina oli aste lämmintä, oli sunnuntaina saman verran pakkasta. Koska edelleen sateli, kasvoi lumipeite hiljakseen. Pellolla sitä näytti olevan paikoin viitisentoista senttiä. Sainkin lumella juntattua muutamia saikaroita pystyyn merkkaamaan syksyllä istuttamiani tyrnipensaita. Ettei talvella vahingossa tule ajettua kelkalla niitä matalaksi. Paluumatkalle saimme nyt kolme poikaa. Pekalla lähtö viivästyi, kun Viivi oli lähtenyt tutustumaan alueen jäniskantaan.

Viikonloppu 2.11. - 4.11.2007

Viikossa kelit kylmenivät parikymmentä astetta. Pakkasta oli siis jo aivan tuntuvasti. Lunta ei vielä kuitenkaan ole, mutta sunnuntain aikana riitettä alkoi syntyä tyyneen veden pintaan. Alkuviikoksi on luvassa lauhaa keliä ja tuulta, joten ei taida ihan vielä jäätää järveä.

Olin viikolla saanut hankittua vähän hirven lihaa. Perjantaina illalla väänsin muutaman purkillisen lihasäilykettä ja keittelin sitten lauantaina aamusta. Samaan syssyyn tein myöskin muutaman purkin tuhtia hernekeittoa. Sattumia riittää niissä hieman eri tahtiin kaupan versioihin verrattuna.

Kesällä teimme extreme-retken, jonka puitteissa siirsimme veneen eräälle pikkujärvelle. Olen siellä muutaman kerran kalastellutkin kesän ja syksyn aikana. Odotukset ovat olleet suuret. Lauantaina laskimme taas muutaman verkon sinne. Toiveena jokunen siika. Rannat olivat riitteessä mutta jollakin opilla saimme veneen väljään veteen. Sunnuntaina aamulla kävelin sitten veneelle toistakymmenasteisessa pakkaskelissä. Jää oli vahvistunut ja niinpä jouduinkin vetämään venettä rantoja pitkin jokusia satametrisiä paikkaan, jossa avovesi alkoi jo rannasta. Verkoista nousi kirkkaassa auringonpaisteessa kirkaskylkisiä kaloja mukavasti. Tosin siiat olivat varmaankin illalla juhlineet voimallisesti, koska silmät niin punoittivat!

Sunnuntaina iltapäivällä poikkesimme hirvikäristyksellä Jupon Erän majalla. Kylläpä oli maittavaa. Väkeä oli todella runsaasti seuran 40-vuotisen taipaleen kunniaksi. Onnea seuralle minunkin puolestani!

Viikonloppu 26.10. - 28.10.2007

Viikonloppu oli viimeinen mahdollisuus saada iso musta lintu joulupöytään. Vaikka yritystä oli, jäi kyseinen toive toteutumatta. Lauantaina kävelimme pitkän päivän Pekan ja Jaakon kanssa. Viivi tietenkin matkassa. Pari metso- ja pari koppelohavaintoa saimme, mutta kun Viivikään ei oikein pelannut kunnolla, emme ampumaetäisyyksille päässeet. Haittana oli älytön tuuli, joka heilutti vaarojen lakimaisemissa tukevampaakin äijää. Lisäksi Viivi teki tuttavuutta hirvikoiran kanssa juuri silloi, kun ukkometso olisi ehkä ollut otettavissa. Parasta antia olikin kunnon evästauko kahvinkeittoineen tuulelta suojassa muutamassa kuruntapaisessa. Sunnuntaina olikin edessä lyhyempi reissu ilman parempaa menestystä.

Timo oli tullut mökille jo keskiviikkona. Sen verran oli ehtinyt kalastelemaan, että saimme sitten mekin pari pussukkaa tuoretta muikkua. Niitä paistelin pari isoa pannullista ja söimme pois porukalla.

Kesäaika on ohi ja kelloja siirretty. Öisin oli kuitenkin suhteellisen valoisaa pilvistä huolimatta. Täysikuu kun loisti valoaan pilvien läpikin. Sunnuntaina taas päivälläkin tuntui hämärältä. Oli vähän sumuisen tuhnuinen keli.

Vuosi sitten tähän aikaan talvi oli jo ottanut tukevan otteen. Lumi oli maassa ja reippaasti pakkasta. Nyt ei talvesta ole vielä tietoakaan. Lämpötilat kun huitelevat lähellä kymmentä astetta. Kuun vaihteessa on luvassa kuitenkin hieman kylmempää. Kyllä olisi jo aikakin viilentyä.

Syyslomalla viikot 41 ja 42

Perinteiset syyslomaviikot jälleen takanapäin. Täytyypä näin heti alkajaisiksi sanoa, että mitään maata mullistavaa tai poikkeuksellista ei mahtunut näiden kahden viikon ajalle. Pari sanaa kuitenkin malliksi kuluneista päivistä.

Ensimmäisellä viikolla Tarralla oli porukkaa useammallakin mökillä. Minä Ainon kanssa meidän mökintapaisella. Pääasia oli muikun nuottaus ja verkotus. Täytyy sanoa, että tämä syksy oli pohjanoteeraus molemmilla rintamilla. Saaliit todella vähäisiä. Niinpä oli aikaa iltapäivisin kuljeskella metsällä ja marjassa. Malliksi sain jopa teerikanankin, mutta mukavampi saalis oli kuitenkin jänkkien toinen herkku hillan lisäksi: karpalo. Niitä kerättiinkin mukava annos talven varalle.

Toisella viikolla oli kaverinani sitten perinteisesti velipoika Keke. Aku ei tällä kertaa voinut osallistua, mutta Jussi kuitenkin pääsi mukaan. Muut mökit tyhjenivät, mutta Pekka jäi Mäkipirtille toiseksikin viikoksi. Kalantulo ei parantunut toisellakaan viikolla. Kalastus kuitenkin tahtoo oman aikansa viedä saaliin määrästä riippumatta ja paljon ei jäänyt aikaa muuhun harrasteluun. Ilmakiväärillä kuitenkin ehdittiin puhkoa tauluja jonkun verran. Iltaisin keitettiin purkkeihin vähäisiä saaliita. Varsinaisia kohokohtia ei sattunut viikon aikana, ellei siksi lasketa teerestä ja parista pyystä tekemääni kastiketta keskiviikkona. Pojat lähtivät paluumatkalle torstaina jo aamuhämärissä. Valitettavasti tällä kertaa kotiinviemiset eivät olleet kummoiset. Ehkäpä sitten taas seuraavana syksynä.

Torstaina ja perjantaina käytin molempina aamupäivän metsäreissuihin ja iltapäivän järjestelin paikkoja ja siivosin. Osin jo mielessä talvikin, kun kaikki veneetkin ovat jo törmällä. Kompostikäymälänkin tyhjensin. On se kuitenkin niin mukava, kun ei tarvitse talvella sitä tehdä. Todennäköisesti olisi tyhjennys ollut edessä pakkasaikaan. Aino saapui mökille perjantai-iltana siistiin kämppään. Sain 10 pistettä. Itse asiassa siivous oli aika helppo homma, kun emme olleet viikon aikana sotkeneet pahasti.

Kelejä piteli vaihtelevasti. Ensimmäisellä viikolla tuuleskeli luoteen suunnalta. Kovastikin välillä. Se pisti etsimään uusia verkkopaikkoja kuoppaisen järven muilta rannoilta. Toisella viikolla tuulet olivat pääosin lounaan-lännen puolelta. Olipa välillä täysin tyyntäkin. Sumuja oli muutamina päivinä ja välillä sateli rankastikin, vaikka pääosin olikin poutaa ja jopa aurinkoista. Ensimmäisen viikon loppupuolella oli vähän jo pakkastakin ja lumikin käväisi pyhänä maassa. Toisen viikon alussa lämpö kipusi jopa +8 asteeseen. Loppuviikosta taas viileni ja lauantaina tuli taas lumi maahan. Vesi nousi parissa viikossa 20-30 senttiä. Liekö se osasyynä myöskin verkkojen liittaisuuteen.

Veneen startti temppuili jälleen, mutta palautui taas toimimaan. Liekö joku kosketushäiriö, kun mitään korjaustoimenpiteitä ei tehty. Ikää kun on karttunut, myös itsellä vanhat vaivat tulevat ajoittain esiin. Selkä ja olkapäät eivät tällä kertaa niinkään vaivanneet, vaan ongelmana on pitkin kesää jo ollut vanhan "urheiluvamman" kipuilu. Lieneekö parikymmentä vuotta aikaa, kun pituushypyssä Koijusaaren hiekalla putosin pyrstölleni. Se kesä meni vasemmalla kankulla istumiseksi. Nyt arpeuma vaivaa taas ja aiheutta iskias-hermoon ärsytystä.

Linnuille tuli asennettua syöttöautomaatti. Ensimmäinen säkillinen jo kuluikin auringonkukan siemeniä. Järvellä koskelot pitivät kalastusnäytöksiään. Se on mahtava näky, oletteko päässeet seuraamaan? Harvinaisempina vieraina käväisi pieni parvi pyrstötiaisia. Lienee useita vuosia aikaa edellisistä kohtaamisista. Vedenhakureissulla näimme kanahaukan oravansyöntipuuhissa. Lenteli sitten häirittynä syrjempään jatkamaan ateriaansa. Oravia onkin metsissä runsaasti. Pekkakin siinä jo hermostui, kun Viivi haukkui oravaa ja metso istui puussa parinkymmenen metrin päässä. Olisipa oravannahat taas arvossaan, niin kuin ennen pajatso-aikaa!

Jos nyt näin lopuksi palaisi tuohon heikkoon muikkusaaliiseen. Hieman aiemmin kuului vielä huhuja kohtalaisista (yksittäisistä) saaliista. Muuten kutumuikun pyytäjät lienevät jääneet heikoille saaliille ympäri järven. Pari epäonnistunutta kautta muikkujen lisääntymisessä ei voi jäädä näkymättä. Eihän se muikku niin kovin monivuotiaaksi elä. Joten kookkaiden muikkujen kanta harvenee väistämättä. Olisikohan nuo noin 7-tuumaiset muikut ihmiselämään muutettuna likimain 80 - 100 vuotiaita? Kertokoon joku, joka tietää. Onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että pikkumuikkua nyt ui järvessä. Runsaastikin. Joten ensi syksynä on jotakin parempaa luvassa. Ainakin nuottamiehille. Toki jo tälle syksylle kudun jälkeinen aika voi olla vanhaan malliin parempaa aikaa. Ellei sitten talvi yllätä nopealla tulollaan viime vuotiseen tapaan.

Nyt on siis sesonki osaltani vaihtunut, kun veneet ovat törmällä. Vaikka eipä sitä 100-prosenttisen varma voi olla, ettenkö saata laittaa pari verkkoa rantavesiin pikkuveneellä, jos kelit ovat mukavia. Tuo vene kun on kevyt käsitellä, ja helppo ottaa käyttöön. Paljonpa olisi muutakin asiaa, jota voisi vielä tehdä ennen paksumpia lumia ja järven jäätymistä. Vai jokohan pitäisi joskus aivan lomaakin?

Viikonloppu 28.9. - 30.9.2007

Jälleen heti mökille tultuamme suoriuduin verkonlaskuun. Muikkuverkkojen tietenkin. Laskin pintaan kaksi jataa hieman eri paikkoihin. Hieman mietitytti lähes täytenä mollottava kuu: ei välttämättä eduksi muikun pintapyynnille. Kaimalla oli moottoriongelmia, mutta onneksi ne ratkesivat ja hinaukseen ei tarvinnut ryhtyä.

Aamulla verkoissa oli ainoastaan 93 muikkua. Kuutamo teki tehtävänsä tai sitten kookkaat muikut alkavat olla vähissä. Timon muikkuverkot olivat pohjassa, mutta tulos oli vielä kehnompi. Yksi asia tuli kuitenkin todistettua. Aina nimittäin puhutaan riittävän harvojen silmäkokojen käytöstä. Nyt isosilmäisin verkko oli solmuväliltään 15-millinen. No siihenpä sitten tarttuikin kauden suurin kala, metrinen krokotiili. Että semmosta.

Lauantaina iltapäivällä tein taas muutaman tunnin kävelyn vaaroissa. Saalistilasto ei karttunut. Mutta keli oli mitä hienoin. Aurinko paistoi ja lämpöäkin toistakymmentä astetta. Jokunen sääski ja pieni mäkäräparvi seurasi matkassa. Ruska alkaa kuitenkin jo menettämään parhaan loistonsa. Vaaroissa korkeammalla on vielä runsaasti lehtiä puissa mutta alavammat seudut ovat pian lehdettömiä. Mustikat alkavat olla entisiä korkeimmillakin paikoilla. Viikko sitten olivat vielä hyviä, mutta loppuviikon pakkaset ovat ulottuneet korkeiilekin vaaroille. Puolukat ovat sitä vastoin parhaimmillaan. Karpalotkin paikoin jo kerättävissä.

Lauantaina illan suussa Aino käväisi Taimin kanssa hautausmaalla. Paluumatkalla ajoi pahki poron kanssa. Onneksi vahingot jäivät pieniksi. Porokin lähti juoksuun ilmalennon päätteeksi.

Hirvimiehiä näkyi teitten varsilla värikkäissä asuissaan. Hienot kelit heilläkin jahdin avauksessa. Kotimatkalla metsokin näkyi saapastelevan yhdellä ojan penkalla. Eipä näkynyt saapastelijaa silloin, kun kävelin metsässä haulikon kanssa!

Nyt sitten vielä viikko töitä ja sen jälkeen parin viikon syysloma. Näissä merkeissä tavataan kolmen viikon kututtua. Jos vielä viitsin värkätä.

Viikonloppu 21.9. - 23.9.2007

Joskus asiat eivät suju siten, kun on suunnitellut. Joskus taasen pukkaa tuuria, jollaista ei millään olisi uskonut. Tälle viikonlopulle molemmat ääripäät näyttäytyivät.

Perjantaina ennen pimeää ehdin laskea muikkuverkot. Lauantaina varhain kävin sitten ne hakemassa pois. Eipä sitä ole näköjään viisastunut, vaikka kokemuksestakaan ei luulisi olevan puutetta. Nimittäin olin tuulen puoleiseen päähän laittanut melko lyhyeen naruun ankkurin ja melko lailla läjässähän ne verkot sitten olivat. Muikkuja ei siten paljoa ollut. Kuitenkin 69 kappaletta sain lauantai-iltana paistella.

Muikut oli nopeasti kiilattu ja jo kymmenen aikaan olin menossa metsälle. Pekka ja Jaakko olivat menneet jo varhaisemmin. Olin mielestäni varustautunut hyvin, mutta muistin vasta autoa pysäköidessäni sen että kartta ja kompassi eivät tulleet matkaan. Aamun jälkeen oli noussut melkoinen sumu ja näkyväisyys sen mukainen. Lisäksi valitsin sellaisen paikan alkumatkaksi, jossa en aiemmin ole käynyt. Puolisen kilometriä kuljettuani jänkän laidasta pomppasi kaksi riekkoa ilmaan melkoisen päkätyksen saattelemana. Toinen erehtyi lentämään avoimelle ja päätyi reppuun. Jatkoin eteenpäin ja päätin sitten jonkun matkaa kuljettuani siirtyä tutummille maisemille. Sinnepäin, missä tiesin poikienkin olevan. Siinä sitten tulikin se viikonlopun paras sähläys. Sumussa pyörähdin oudossa maisemassa. Lopulta olin aivan toisessa vaarassa, kuin oli tarkoitus. Puhelin oli kuitenkin matkassa ja soitin Pekalle. Pekka ampui merkkilaukauksen ja kävelin sitten varttitunnin ääntä kohti. Uusi merkkilaukaus paljasti sen, että olin kävellyt toista kilometriä suoraan poispäin pojista. Vaarassa ilmeisesti äänet kaikuvat vähän miten sattuu. Kilometrien harhailun ja useiden laukausten jälkeen päädyin kuitenkin lopulta tuttuun maisemaan. Lintuja ei enää kertynyt, mutta muuta saalista kylläkin. Nimittäin eksyksissä ollessani törmäsin kantarellipaikkaan. En voinut uskoa tuuriani. Tällainen saalis, mutta miten tänne osaa toisen kerran? Loppujen lopuksi kuitenkin paikka vahingossa selvisi minulle. Kun merkkilaukausten ohjaamana olin juuri tulossa tutuille paikoille, kuljin uudestaan tämän sienipaikan kautta.

Ennen pimeää istutin muutamia tyrnipensaita. Mielenkiintoinen kokeilu. Lähtevätkö kasvamaan ja oliko mukana molempia sukupuolia, että satoakin tulisi?

Sunnuntaina kävimme taas metsällä. Kauan saimme kävellä ilman minkäänlaista havaintoa saaliskohteista. Lopulta kutenkin edestäni lähti koppelo pöhelikköön.Tyhjensin haulikon sen perään, vaikka tiesinkin menettäneeni mahdollisuuteni. Sinne meni. Sain laitettua juuri yhden panoksen piippuun, kun Viivi säikäytti kaksi koppeloa lentoon. Hätäilin tietenkin. Lintu lensi päin ja noin kahden metrin päästä yritin ampua vastaan tulevaa koppeloa. Onneksi en osunut, ei olisi tainnut pataan pantavaa jäädä. Jos haulikossa olisi ollut pistin, olisin saanut sen todennäköisesti keihästettyä.

Viikonloppu 14.9. - 16.9.2007

Mökillä ollessamme emme juurikaan valoisaan aikaan istuskele kämpässä sisällä, vaan aika kuluu erilaisissa ulkoharrasteissa. Ulkoharrasteluilla on kuitenkin kolme haastetta: sade, sade ja sade! Nyt näitä kaikkia kolmea piisasi. Perjantai-iltana oli tosin poutaa, mutta sen jälkeen vettä tuli jatkuvasti. Ei tosin rankasti mutta ikävää tihkua piisasi.

Sateesta huolimatta kävelin metsällä haulikon kanssa. Peräti neljä parin-kolmen tunnin reissua. Viime syksynä lintuja jäi metsiin lentelemään runsain mitoin ja talvella näkyi suuria teeriparvia. Siksi olikin hieman yllättävää lintuhavaintojen vähäisyys. Pyitä tosin ripisteli siellä, täällä, mutta niiden perässä en -ainakaan toistaiseksi- ollut. Tosin aiemminkin ovat linnut olleet hukassa kauden alkaessa. Tilanne saattaa nytkin muuttua ruskan mentyä. Muutaman viikon kuluttua. Raakon suunnasta kuului lauantaina kuitenkin melkoinen pauke, kuin sotaa käytäisiin. Liekö linnut siellä? Jotakin sain kuitenkin reppuun vähistä havainnoista huolimatta.

Puolukka-aika on parhaimmillaan. Keräsimme jo viikolla töiden jälkeen tarpeellisen määrän ja osan ehdimme puhdistaakin. Neljä ämpärillistä jäi vielä viikonlopuksi putsattavaksi. Niistä Aino selviytyi helposti. Itselle ei tällaista määrää tietenkään kerätä. Mutta kun on aikanaan saanut perinnöksi kuuden ämpärillisen toimittamisen Ylitorniolle Einolle ja Mariannelle. Yhdestä ämpärillisestä tein viinihapon kanssa mehua. Puolukkaa on paikoin, mutta ei läheskään ennätysmääriä. Karpalot odottavat vielä. Raakoja ovat vielä. Parhaimmillaan ne ovat vasta lokakuulla.

Kalastusta en harrastanut nyt missään muodossa. Edes katiskoilla en käynyt. Kohta alkaa muikkusesonki ja kalastusta saa harrastaa ihan tosissaan. Muuan viikko pitää vielä kulkea töissä ennen syyslomaa.

Viikonloppu 7.9. - 9.9.2007

Syksy etenee. Yöt ovat varsin kylmiä ja eipä ole hellettä päivälläkään. Ruskan merkkejäkin alkaa jo paikoin näkymään. Jotkut ovat ennustelleet varsin komeaa ruskaa. Saapi sitten nähdä, millaista on tulossa.

Laskin perjantaina muikkuverkot. Nyt tuuliennusteet toteutuivat ja sain lauantaina nostaa verkot tyynessä kelissä saaren laidalta. Laskiessa oli vielä jonkin verran sivutuulta. Muikkuja nousi muutaman kilon verran. Muita kaloja ei nimeksikään. Sen verran uusia lajeja kaudelle kuitenkin tuli, että tälle vuodelle lajeja on kertynyt jo 14. Tokkopa kuitenkaan enää tuo määrä kasvaa. Katiskasta sain melkoisen ahvenen. Kauden suurimman katiskasta.

Aino kuokki vähän taas pottuja. Lauantaina kävin sitten ostamassa Pessalompolosta talven perunat. Omasta maasta kun ei talvipottuja kerry. Varsinkin kun pihamaan pottusaalis oli olematon. Kaupantekijäisiksi vein ison rasian muikkuja. Hyvin kelpasivat. Sillä aikaa Tarran naisväki oli mennyt puolukkaan poikien kanssa. Saalis oli heikohko. Itse kävin muutaman tunnin kävelyllä. Iltapäivällä paistelin sitten muikkuja melkoisen kasan. Vaikka niitä porukalla syötiin, jäi niitä vielä kotiintuomisiksikin.

Viikonloppu 31.8. - 2.9.2007

Syksy alkaa olla käsillä. Niin kalenterin kuin kelienkin puolesta. Toista viikkoa on ollut viileää ja öisin jopa miinuksen puolella. Niinpä kämpässäkin oli perjantaina saapuessamme vain 7 astetta lämpöä ja kaminassa piti polttaa pari pesällistä puita. Se hyöty kylmästä kelistä kuitenkin on, että kellariin sai viileyttä pitämällä ovia auki koko viikonlopun. Samalla ylimääräinen kosteuskin sieltä poistui.

Laskin perjantaina neljä verkkoa. Ensin pohjaan 2 harvempaa ja sitten pintaan 2 muikkuverkkoa. Samoihin lippuihin kaikki. Samalla reissulla kävin katiskoilla, mutta huono katiskakausi sai jatkoa. Siirsin katiskat samalla hieman eri paikkaan. Jospa ahvenet ovatkin muualla. Venettä en saanut startilla käyntiin koko viikonloppuna. Onneksi moottori kuitenkin oli nöyrä ja lähti aina helposti käyntiin. Verkkoreissulle lähtiessäni tuuli oli lännestä. Nopeasti se kuitenkin kääntyi luoteeseen ja voimistui melkoisesti. Ei oikein hyvä juttu! Lauantaina aamusta hain verkot pois. Pohjaverkot olivat täysi pettymys. Muikkuverkoissa oli kuutisenkymmetä kalaa. Puolet muikkuja ja puolet erilaisia särkikaloja. Muikut olivat kookkaita, joten niistä kertyi täysi pannullinen (halkaisija 40 cm) paistettavaa. Saalis olisi ollut todennäköisesti parempi, ellei tuuli olisi tehnyt tepposia. Toisaalta kaloja oli ihan sopiva määrä kahden hengen tarpeisiin. Syksymmällä sitten jos tulisi paremmin.

Kiilattuani muikut, lähdin katselemaan, millä mallilla puolukat ovat. Paikoin ne ovat jo täysin kypsiä, paikoin taas melko raakoja. Hyytelömarjoiksi keräsin vajaan ämpärillisen. Siihen tarkoitukseen ne olivatkin juuri sopivia. Olin liikkeellä vähän retkimielellä ja tutkailin myös karpalotilannetta. Niitä näyttäisi paikoin tulevat runsaasti. Joillakin vanhoilla hyvillä paikoilla on kuitenkin lähes totaalinen kato.

Aino kuokki vähän yhteismaasta pottuja. Varsiin on pesinyt rutto, mutta onneksi se ei ole tavoittanut mukuloita. Leikoin omasta pottumaasta varret pois, jottei rutto leviä ja jospa kuoret vähän vahvistuisivat.

Lauantai-iltana kävin etsimässä lampaankääpiä. Jokusen löysinkin. Typäskääpiä olisi kyllä ollut vaikka kuinka. Muutaman sienen olin tunnistavinani matsutakeksi. Johtuuko oravien paljous tästä potenssiherkusta, vai siitä, että ovat kalunneet puuvajan laitaan laittamani poronsarvet tyngiksi? Mene ja tiedä.

Viikonloppuna siirryttiin myös digiaikaan. Meidän kohdalla se tarkoitti sitä, että toin telkun Tornioon lopullisesti. Olenpa tainnut kesän aikana avata sen peräti yhden kerran. Tornioon palasimme sunnuntaina hyvissä ajoin. Katsomaan, saako Suomi Osakasta edes yhtä pistesijaa.

Viikonloppu 24.8. - 26.8.2007

Viikko on oltu töissä loman jälkeen ja tavan mukaisesti taas mökille viikonlopuksi. Aino alkoi välittömästi perjantai-iltana mehustamaan punaisia viinimarjoja. Keräsin viikolla Torniossa takapihan pensaan tyhjäksi marjoista. Puolitoista ämpärillistä tällä kertaa saatiin. Ensi vuonna odotan isompaa satsia, koska pensaan leikkaaminen alkaa vasta silloin tuottaa parhaan tuloksen. Itse lähdin ensi töikseni sieneen ja keräsin ämpärillisen rouskuja. Putsasin ne ja ryöppäsin grillillä heti kun levy vapautui mehumaijan jäljiltä.

Lauantaina aamusta laitoin tulet rosvonpaistikuoppaan. Pitelin ensin tulia 2 ja puoli tuntia ja laitoin sitten eväät kuoppaan: lihaa, lanttua ja naurista. Välillä suolasin sienet kellariin. Kolmeksi kokoonnuttiin sitten Mäkipirtin pihalle viettämään venetsialaisia. Omat valmisteet kannettiin matkassa ruokapöytään, joka notkuikin kaikenlaisesta syötävästä: oli lihaa ja kalaa monessa muodossa, leipiä, piirakoita ja pasteijoita, salaatteja ja paljon muuta. Kun paikalle kokoontui parikymmentä aikuista ja kymmenkunta lasta, tuntui varmalta, että syötävää oli aivan liian paljon. Mutta onneksi väki oli nälkäistä ja iltamyöhällä ei kovin paljoa tähteitä enää ollut.

Tuulikki oli löytänyt niin suuren juhlateltan, että kaikki oleellinen saatiin sateelta suojaan. Penkkejä oli riittävästi ja pitkä ruokapöytäkin oli sisällä. Myös karaokelaitteet mahtuivat yhteen nurkkaan. Pienten teknisten vaikeuksien jälkeen laitteet saatiin toimintakuntoon. Musiikki ja laulu soivatkin koko illan, kunnes viimeisetkin väsyivät juhlimiseen aamuyön tunteina. Rohkeasti ihmiset lauloivat, niin nuoret kuin kokeneemmatkin, vaikka joukosta ei varsinaisia tähtiä löytynytkään. Eipä niitä nyt etsittykään, tärkeintä oli hauskan pitäminen. Vettä tuli välillä rankastikin. Keli iltaa kohden kuitenkin parani ja mölkkyäkin päästiin pelaamaan. Lapsilla oli jonkinlainen rulettikin ja erityisesti tykästyivät kähräämään nuotiolla, joka oli tehty vanhaan saunapataan.

Sunnuntaina oli sitten totuus edessä ja jälkien raivaus. Ei se kaaos aivan mahdoton ulkona ollut. Mutta jonkinlaista kaaosta oli joillakin aamulla pääkopassa. Venetsialaiset lienevät muistissa pitkän aikaa. Tai sitten ei.

Lomalla 20.7. - 19.8.2007

Niin se on valitettavasti taas tällä kertaa lomat ohi ja edessä paluu arkeen. Työt alkavat, ei voi mitään.

Tällä kertaa loma ajoittui pääosin elokuulle. Se tietenkin tarkoitti myös sitä, että otimme osuutemme luonnon antimista talteen. Hillassa kuljimme muutamana päivänä heinäkuun lopulla. Jaakko oli meillä ensimmäisen viikon mukana ja kulki ahkerasti matkassa jänkillä. Hillaa löytyi aivan hyvin. Uusia hillapaikkojakin löytyi. Toisaalta jotkut vanhat pomminvarmat alueet antoivat nollatuloksen. Parhaan hillareissuni tein 8.8. Sekä laadullisesti, että määrällisesti. Mustikoita keräiltiin myös. Tänä vuonna mustikkaa onkin runsaasti ja laatu ainakin vielä hyvä. Sieniäkin keräiltiin. Sato onkin runsas. Vielä pitää varmaankin lisää niitä koota. Herkullisia kun ovat. Vihreitä yrttejä kuivattiin myös. Niin kasvimaalta, kuin luonnostakin. Potut ovat kasvaneet uudessa paikassa hyvin, eikä ruttokaan ole ainakaan vielä iskenyt. Mansikkasato jäi kuitenkin olemattomaksi. Lieneekö kuluneen vuoden poikkeukselliset kelit vaikuttaneet mansikoihin negatiivisesti.

Tänä kesänä kelit ovatkin normalisoituneet. Jopa sateiseksi kesää voisi sanoa. Kuivuudesta ei olla kärsitty kesäkuun alkua lukuunottamatta. Vesi järvessä on korkealla ja jänkät vetisiä. Ojissa vesi virtaa ja sitä tuntuu maastossa riittävän.

Loman ensimmäinen viikko oli kesäisen lämmin ja poutainen. Päivälämpötilat kipusivat yli 20 asteeseen. Vasta sunnuntaina 29.7. jäätiin siitä alle. Viileää ja sateista jaksoa kestikin koko toisen viikon ajan. Kolmannella viikolla olikin sitten taas lämmintä. Kolmena päivänä meni peräti hellerajakin rikki. Neljäs viikko kuluikin sitten pääosin reissun päällä. Etelä-Suomessa hellettä piisasi.

Kesän pakollinen projekti, kellarin edustan kiveyksen korvaaminen hirsillä, oli ainoa suunniteltu projekti loman ajaksi. Se valmistuikin loman toisella viikolla. Aina silloin, tällöin kävin sitä jatkamassa, kun muuta puuhaa ei ollut. Kivillekin löytyi lopulta uusi paikka. Hirsiä jäi vähän ylikin, joten teinpä sitten grillipuillekin oman kopin. Ei tarvitse katsella enää pressukatoksia niidenkään osalta. Pari kertaa käytiin retkelläkin ja keiteltiin notskikahvit. Pikkulintuja muistin sen verran, että värkkäsin uusia pönttöjä ensi kesäksi.

Verkkoja en laskenut Miekoseen kertaakaan. Katiskoista tuli ahvenia heikosti, johtuikohan viime kevään huippupilkkisaaliista. Mutta venepilkkiä harrastelin ja kalaa nousi. Jopa kymmenkunta kuhaakin sain. Ei ne mitään suuria olleet, mutta kilon raja ylittyi kuitenkin. Ahvenista suurin oli puolikiloinen. Kiloinen haukikin iski pilkkiin. Sille pappia tarjotessani mäiskäsin rikki toisen hyvän pilkkini, ja niinpä etelän reissulla pitikin etsiä pakkiin täydennystä. Sitä löytyi ja uudet pilkit saivat kasteensa loman viimeisenä viikonloppuna. Hyvin toimivat.

Viimeisellä lomaviikolla pistäydyimme Hämeenlinnassa asti. Menomatkalla otimme kyytiin Tiinan Jyväskylästä. Äitiä katsomassa käväistiin ja tapasimmepa kahta velipoikaakin. Tuttuja lapsuudenmaisemiakin vähän kierreltiin. Isommilta näyttivät paikat silloin. Paljon on tullut uutta. Vanhat pottumaat ovat ruohokenttinä ja pellot osin metsittyneet. Uudet tiet halkovat soraharjuja. Viimeiseksi viikonlopuksi tultiin kolmestaan mökille. Hieman sateista ja koleaa oli.

Iso koskelopoikue uiskenteli ympäri järveä kalastellen. Emon matkassa oli runsaat kaksikymmentä poikasta. Voiko olla yhden emon jälkeläisiä, vai liekö poikueet yhdistyneet?

Viikonloppu 13.7. - 15.7.2007

Lomat lähestyvät ja viimeinen viikonloppu ennen lomailua on takana. Tietynlaista lomailuahan nämä viikonloputkin ovat, mutta on se tietenkin toista olla muutama viikko pois leipätyön äärestä.

Pitkästä aikaa, itse asiassa ensimmäistä kertaa avovesikautena, laskin pari verkkoa järveen. Saalis ei päätä huimannut, mutta jotakin kuitenkin sain. Katiskoissakin oli joku parempi ahven. Eiköhän sitten lomalla tule kalasteltua useamminkin. Tuore eväs kun odottaa järvessä ottajaansa.

Tein varsin edulliset venekaupat. Mihin sitten tarvitsen uutta venettä, kun kolme on ennestäänkin? Se nähtäneen tulevaisuudessa, jos toteutan suunnitelmani. Ja miksi en toteuttaisi, kun mielessäni se on kaihertanut vuosikausia. Palattaneen siihen asiaan sitten, kun on jotakin kerrottavaa sen asian tiimoilta. Lauantai kuitenkin kului venettä entratessa. Laidat piti vahvistaa ja laitoin letkusta kumireunukset.

Sunnuntaina jatkoin hirsien latomista kellarin edustalle. Lomaksikin jäi vielä tekemistä. Keli oli lähes helteinen, joten kauaa siinä ei jaksanut puurtaa. Aino, Airi ja Pentti käväisivät noutamassa ensimmäiset kypsät hillatkin. Paljon niitä ei kertynyt, maistiaiset kuitenkin.

Nurmikot leikkasin jo kolmannen kerran tälle kesälle. Se on yksi kerta viime vuotta enemmän. Kesäkuun alkupuolen kuivuuden jälkeen vettä on saatu mukavasti, ja keinokastelua ei ole viime aikoina kaivattu. Lämpötilat ovat vaihdelleet ääripäästä toiseen. Käärmeitä ei ole enää näkynyt Juhannuksen jälkeen. Itikkapuolikin on hallinnassa. Potut ovat nupulla ja muutkin kasvit kasvavat vauhdilla. Joten kesä on parhaimmillaan ja mieli on iloinen. Mukava jäädä lomalle. Näissä merkeissä palataan sitten viimeistään elokuun loppupuolella!

Viikonloppu 6.7. - 8.7.2007

Viikon piteli helteitä, mutta viikonlopuksi käänsi tuulen kylmälle puolelle ja jäähtyihän se keli. Koillinen puhkui parastaan ja lämpö taisi nousta parhaimmillaan juuri ja juuri kymmeneen asteeseen. Vettä tuli hieman, mutta ei häiritsevästi. Tuuli vaikutti kalastukseen siten, etten käynyt lainkaan vesillä. Veneen saaminen irti rannasta kun olisi ollut melko vaikeata. Taimillakin verkot odottavat kelin rauhoittumista.

Tein kuitenkin merkkiliput valmiiksi ja aloittelin kellarin edustan hirsiprojektia. Jäi hieman alkutekijöihinsä, kun huomasin tarvitsevani yhtä työkalua, jota ei mukana sattunut olemaan. Perustyöt sain kuitenkin tehtyä ja homma edennee joutuisasti jatkossa.

Kun ilma oli kolea, oli mukava käydä vähän kävelemässä. Katsastelin muutamassa paikassa tulevaa marjasatoa. Paikoin marjoja on tulollaan, mutta menee vielä aikaa, ennen kuin tosikoitokseen päästään. Parin viikon kuluttua alkaa kesäloma ja eiköhän silloin ala ainakin hillat olemaan kypsymäisillään. Kotkankin bongasin reissuillani. Oli se melkoisen uljaan näköistä liitelyä.

Viikonloppu 29.6. - 1.7.2007

Viikko kaiken muuttaa voi! Nimittäin sateita ollaan saatu nyt täälläkin. Metsäpalovaroituskin poistui jo alkuviikosta ja sadealueita on liikkunut pitkin viikkoa. Maa on tällä hetkellä mukavan kostea ja se näkyy heti. Vihreys on lisääntynyt ja kasvu on vauhdissa. Olikin varmaan yhdestoista hetki ainakin pottujen kannalta.

Täytyy myöntää, että nyt tuli laiskoteltua. Eipä hiki tällä kertaa virrannut. Suurimmaksi näkyväksi aikaansaannokseksi jäi muutaman verkkolipun valmistus. Ja nekin jäivät vähän kesken.

Lauantaina ennen katiskojen kokemista kokeilin vähän pilkkiä. Sainkin yllätyksekseni jonkunlaisen kuhan. Ensimmäinen pilkkikuhani. Ahvenia tuli vain jokunen. Katiskat antoivat sen verran kaloja, että sainkin jauhaa pihvejä. Ne valmistin tällä kertaa savustamalla. Suosittelen muillekin. Kaloja korjatessani piti perkuupaikka siirtää katoksen alle. Vettä nimittäin tuli jonkin aikaa melkoisen sakeasti. Pekka oli juuri sopivasti katiskareissulla ja kastui tietenkin. Kelit eivät oikein lämpimiä olleet, mutta sunnuntaina alkoi jo hieman aurinko pilkistelemään ja luvassa onkin lämmin viikko.

Jussina 21.6. - 24.6.2007

Se on taas yksi Juhannuksen seutu takanapäin. Pitkälti se sujui perinteisesti, mutta toisaalta se tuntui vain tavallista pitemmältä viikonlopulta.

Juhannus, hedelmällisyyden ja sadon turvaamisen juhla, Johannes kastajan päivä. Niinpä! Kyllä sai taas olla melkoinen kastaja ja turvata satoa. Kun kuivaa riittää, ovat kasvit janoisia. Metsäpalovaroitus oli poissa viikolla kolme vuorokautta. Muuten se on ollutkin voimassa kai koko kesäkuun. Vesi järvessäkin nopeassa laskussa. Meneeköhän viimevuotista ennätystä alemmaksi. Sääskiä on jonkun verran. Mäkärätkin olleet jo pari viikkoa ilonamme. Normaalistihan ne ovat heinänteon aikaan runsaimmillaan.

Kalaa ei tullut katiskoista juuri lainkaan. Kohta alkaa olla aika käyttää joitakin verkkoja vedessä, ettei kalanmaku pääse unohtumaan. Toki kalaa syötiin nytkin, mutta vaihteeksi kaupan punalihaista. Tietenkin grillissä näin kesäaikaan valmistettuna.

Juhannuksen alusviikko oli aika viileä. Siksipä torstaina saapuessamme mökille, oli pakko käyttää tulia kaminassa. Sisällä kun oli lämpöä vain kymmenkunta astetta ja ulkonakin vain pari pykälää enemmän. Siitä kyllä sitten lämpeni ja sunnuntaina hätyyteltiinkin jo hellelukemia.

Juhannus ja lomien alkaminen näkyi järvellä. Veneitä ja retkeilijöitä oli runsain mitoin liikekannalla. Ensi viikoksi on vain tarjolla hieman viileämpää. Sadekaan ei olisi pahitteeksi. Tarrallakn lomalaisia on ollut jo jonkun viikon ajan. Tahtovat jo ensimmäiset kyllästyä mökkeilyyn. Ainakin Mikko tuntui saaneen jo kyllikseen.

Pientä puuhasteluakin tuli pyhistä huolimatta harrastettua. Kastelua tietenkin, niinkuin mainitsinkin. Kävin kuitenkin välillä tekemässä uusiksi puupinon, joka oli hojeltunut nurin. Kannoin hirret kellarin laitaan odottamaan asennusta paikalleen kellarin edustalle. Sahasin ja pilkoin hirsien aluspuut ja jäniksille talvella kaatamani haavat. Aino pesi mattoja ja veneen. Puhdasta tuli. Juhannuksen taikoja emme sen sijaan tehneet.

Käärmeiden invaasio pahenee. Tällaista kyiden paljoutta en ole koskaan ennen nähnyt. Aino uusi vanhentuneen kyypakkauksenkin. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvita.

Viikonloppu 15.6. - 17.6.2007

Perjantai-iltana aloin heti sähkötöihin. Virittelin puuttuvan pistorasian ja homman piti olla sillä selvä. Tarkistusmittaus osoitti kuitenkin jotakin muuta. Aikanaan maakaapeli on ollut tuulimyllylle kaapelina ja jatkettu puolivälistä. Jatkos olikin tehty yhdistämällä johdot parittain yhteen ja niinpä jouduin tekemään liitoksen uudestaan. Nyt kaapeli oli kunnossa ja sai viikonloppuna toimittaa tehtäväänsä.

Jonkun verran oli viikolla satanut. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönäkin. Metsäpalovaroitus kuitenkin jatkuu yhä. Ilma kuitenkin on viilentynyt ja kuivuus ei ole aivan kamala. Päivällä lämpö kipusi vajaaseen viiteentoista, yöllä oli plussaa muutama aste.

Kalaa tuli katiskoista jonkun verran. Taas oli haukiakin uinut ahventen sekaan. Paistoin kaloja pari pannullista. Täytyy tunnustaa, että hyviäpä olivat.

Omassa perunamaassa potut alkavat puskea lehteä näkyviin. 3 viikkoa ovat olleet mullan alla. Vettä ovat saaneet riittävästi, kun laitoin sen uuden pumpun ja sadettajan. Porkkanat, tillit ja persiljat ovat myös aluillaan. Mutta ihmetystä herätti se, että salaatit eivät ole lähteneet kasvamaan. Kylvin siksi jäljelle jääneen puoliskon siemeniä hieman erilaiseen multaan. Sellaiseen, jossa viime vuonna salaatit kasvoivat lujasti. Taisivat kuitenkin siemenet olla susia. Ruoho oli kasvanut joitakin pitempiä tuppaita ja niitä oli hieman leikattava. Viime kesän kuivuudessa käytin leikkuria vain kahdesti. Mitenkähän tänä kesänä? Poikkeuksellinen vuosi on vaikuttanut ainakin sireeneihin. Niissä on paljon kuivia oksia ja jotkut pensaat ovat lähes täysin kuolleita.

Sunnuntaina heräsin jo neljän jälkeen. Kun uni ei enää ottanut tullakseen, lähdin ulkoilemaan. Kävin katsomassa kevään puusavottamaisemaa. Nyt kun lehti on puussa ja alue raivattu pusikoista, paikka näytti mukavalta. Yksi puupino oli kuitenkin kellistynyt ja se pitää käydä joskus korjaamassa. Olisiko yksi mätäs ollut vielä roudassa, kun toukokuussa käytin sitä korokkeena pinon nurkalle?

Tein sitten loppuun aloittamani urakan. Sen kellarikiveyksen purkuhomman. Tajuttoman kokoisia kiviä ja tietenkin suurimmat kaikkein syvimmällä. Nousivat kuitenkin ja pääsen jatkossa tekemään tukeista paremman systeemin. Nyt olisi tarjolla ilmaisia kiviä pari kuutiota. Noutopalkalla.

Viikonloppu 8.6. - 10.6.2007

Sadetta vaan ei kuulu. Kuivaa onkin siis joka puolella. Niinpä sadettaja saikin ruiskia vettä muutaman litran. Agrekaatin vein päkyttämään vähän kauemmas ja oleilu terassilla olikin inhimillisempää. Viritin myös maakaapelin ja kun ensi viikonloppuna asennan vielä pistorasian, niin eiköhän ala äänikin jo kaikkoamaan lähes kokonaan, kun saan koneen vietyä kauas piiloon.

Käärmeitä runsaasti. Hakevat jo rannoilta viileyttä. Kelikin oli hieman jo viilentynyt. Ei tainnut 20 asteen raja mennä rikki. Välillä tuntui jopa vilpoiselta, kun tuuli puhalteli järven puolelta.

Sieniäkin kävin taas hakemassa. Osa niistäkin on aivan kuivia ja keveitä. Taisikin sitten jo olla viimeinen sienireissu ennen syyspuolen satoa. Jos ei sadetta tule, jää sekin sato tulematta, niinkuin viime kesänäkin. Heikkoa tekee myös marjojen suhteen.

Aloin purkamaan kellarin edustan kiveystä. Onpa kivet melko raskaita. miten olenkin ne jaksanut aikanaan siihen asetella? Vai olinko 8 vuotta sitten niin paljon vankemmassa kunnossa kuin nykyään. Ei kai.

Katiskoissa oli taas miljoona ahventa. Juurikaan ei kookkaita. Vain pieniä sinttejä. 3-kiloinen haukikin oli tunkenut sisään. Veiköhän kevään hyvät pilkkisaaliit isot ahvenet niin vähiin, ettei niitä enää riitä katiskoihin?

Viikonloppu 1.6. - 3.6.2007

Kesäkuuta jo mennään. Lämpötilakin kohosi viikonloppuna jo varsin kesäisiin lukemiin, yli +25:een. Alkaa olla jo turhan lämmintä! Viime kesänä tuskailtiin helteen ja kuivuuden kanssa. Mitenköhän nyt, kun lämpeni jo pari viikkoa aiemmin, kuin viime vuonna. Metsäpalovaroitus on jo voimassa ja kuivuus on iskenyt, ennenkuin luonto kunnolla herää talven jäljiltä. Pihan ja kasvimaiden kuivuminen kun oli uhkana, hankin hieman tehokkaamman pumpun vettä työntämään. Letkun päähän vielä sadettaja, niin johan alkoivat kenturat kastumaan. Pitäisi tietenkin saada agrekaatti vähän paremmin piiloon, kun sitä melusaastetta tahtoo tulla.

Vielä ei osaa sanoa, ovatko kuluneen vuoden poikkeukselliset kelit vaikuttaneet kasvustoihin. Kaikki kun ei ole vielä lähtenyt kasvamaan vartta tai lehteä. Se kuitenkin on jo selvää, että viime vuotista satoa pihlajanmarjoista ei saada. Vain muutamia kukka-aiheita näkyy pihlajissa.

Lauantaina pistettiin potut maahan. Ihan käsipelillä. Kyllä tietenkin siinä hiki virtasi, mutta ei se haittaa. Olisi sitä ainakin meikäläisen hyvä hikoilla ja rasittaa itseään, etteivät nuo kilot tästä enää lisääntyisi. Keväällä kun taas sain kiloja jonkun verran pudotettua.

Katiskoissa oli julmetusti kaloja. Pääosin kuitenkin 10-senttisiä ahvenia. Sen verran oli kuitenkin kookkaitakin, että kalakeittoainekset saatiin. Pari haukea ja yli 3-kiloinen matikkakin oli eksynyt pyytöihin. Perkasin kaloja vielä melkoisen läjän ja paistoin illalla kalapihvejä. Kotiintuomisia.

Lauantaina lähdin sieneen jo puoli seitsemältä. Reissu ei ollut kovin antoisa, mutta jotakin kuitenkin sain. Iltäpäivällä helteessä tein toisen reissun eri paikkaan. Nyt kertyi sieniä jo ihan mukavasti. Oli kuitenkin turhan hikinen reissu. Käet kuitenkin olivat tulleet kukkumaan ja se sai mielen iloiseksi. Myös törmäpääsky-yhdyskunta oli palannut ja ahersi kaivamassa pesäkolojaan.

Viime kesänä oli runsaasti käärmeitä. Vaaran takanakin oli useita käärmeitä jäänyt lyhyellä matkalla auton alle ja raatoja lojui tiellä. Kun ajattelee, miten vähän siellä on liikennettä, voi arvata, että aika paljon niitä on ollut. Nytkin kyyt ovat jo liikkeellä. Tuleekohan käärmeiden puolesta vielä pahempi kesä?

Jostakin kumman syystä tämän sivuston lukijakunta on kutistunut olemattomiin. Vain muutama jaksaa enää täällä piipahtaa. Kymmenes vuosi on näissä merkeissä alullaan ja varmaankin aikanaan täyttyykin. Pitäisiköhän vaihtaa tyyliä, että kiinnostus palaisi!

Viikonloppu 25.5. - 27.5.2007

Niin se on vain kääntymässä kesäksi täällä Nuuskakairassakin. Piteli jo viikonloppuna kohtuullisia kelejä ja talvivaatteet ovat turhia. Sunnuntaina oli peräti 17 astetta plussan puolella. Eipä sitä oikeastaan kuumempaa tarvitsisi ollakaan. Koivut alkavat olla hiirenkorvalla ja pientä lehdenalkua on muissakin puissa ja pensaissa. Veden nousu tuntuu pysähtyneen. Eipä sitä kunnon tulvaa tullutkaan. Oli se lumen määrä talvella melko vähäinen niin mistäpä sitä tulvavettä olisi tullutkaan.

Viikonlopun tavoitteeksi olin asettanut 3 asiaa: Syötyjen leipien makasiinin alusta piti tyhjentää (sitä ihteään kun on taas tullut pukattua solkenaan), vesipumppu piti virittää ja moottorivene piti laittaa vesille. Perjantai-iltana ennen kymmentä vene oli vesillä ja koeajossa. Muut tavoitteet olin saavuttanut jo aiemmin. Talven jäljiltä oli pieni yllätys, että moottori käynnistyi kerta laakista. Joskus on ollut tuskaisampaa, mutta ei se kovin työlästä yleensäkään ole ollut. Pekalla kuitenkin teetätti. Puolenkymmentä vuotta kun vene on ollut käyttämättömänä, ei kone oikein tahtonut lähteä käyntiin. Lienee vika vanhassa bensassa. Niinpä sunnuntaina kaasari irti ja matkaan Tornioon puhdistettavaksi.

Lauantaina aamusta vein katiskat pyyntiin. Päivä kuluikin sitten siitä eteenpäin melko tarkoin lapiohommissa. Tuli käännettyä pihan pottu- ja kasvimaita. Jotakin tuli siinä istutettuakin, vaikka enimmät kylvin jo viikko sitten. Pekka ja Vesku aurasivat ja äestivät traktorilla pottumaita. Aino harkkasi viimeisiä lehtiä pihalta ja meni sitten kiskomaan juuria traktorin jäljiltä uudesta pottumaasta. Illalla meinasi molemmilla olla selkä kipeänä.

Sunnuntaina käytiin Jaakon kanssa katsomassa korvasieniä. Niitä alkaakin jo jonkun verran olemaan. Viikon-kahden kuluttua sato lienee parhaimmillaan.

Lomalla 11.5. - 20.5.2007

Takana viikon työleiri mökillä. Neljä päivää kului metsässä harvennushommissa. Pinoja syntyi taas yhden mökkivuoden tarpeiksi. Kolme päivää meni sitten mökillä yhden vuoden puumäärän pilkkomisessa. Tunteja kertyi puuhommissa yhteensä meillä kahdella noin 80. Nopeamminkin homman olisi voinut tehdä, jos ei olisi harvonut niin huolellisesti. Olisi vain ottanut parhailta paikoilta kunnon puita. Mutta kyllä siinä silmä lepää, kun nyt katselee siistittyä aluetta. Metsässä oltiin eväiden kanssa ja pidettiinpä oikein kunnon tulistelutaukokin joka reissulla. Ei tunnu niin raskaalta työ, kun välillä saa istahtaa. Pilkkomista varten piti heti aluksi tehdä pressusta katos. Olisi muutoin ollut turhan märkää puuhaa. Sateella kun ei haluttu lähteä puumetsään ja kokonaisurakan oli tarkoitus olla valmis ennen lauantaita. Puoli seitsemältä perjantaina olikin sitten viimeinenkin kalikka pinottuna ja viikonlopulle jäi tehtäväksi enää jälkien siivous. Kohtuullisen hyvin jaksettiin tehdä hommat ja paikat eivät pahoin kipeytyneet. Pitää vain ihmetellä, miten ne muut saavat puuhommat tehtyä, kun heillä ei ole sellaista Ainoa, kuten meidän Matilla on!

Lumet hupenivat viikon aikana lähes olemattomiin. Pihalta hajoittelin viimeisiä jäitä ja nekin ehtivät melkein sulaa pois. Päivälämmöt jäivät yleensä alta kymmeneen, kylmimmillään plus kolmeen. Sadepäiviä oli onneksi vain kaksi. Jäät liikahtivat ensimmäisen kerran tiistaiaamuna. Torstaina kaima ajeli railoa pitkin jo saareen. Perjantaina jäät sitten alkoivat rytistellä rannoille ja lauantaina katosivat viimeisetkin rippeet näkyvistä.

Vesireissulla kävin tutkailemassa samalla korvasienitilannetta. Sieniä ei vielä näkynyt. Koppelon olin kuitenkin tallata. Lähti viime hetkellä pesästä hautomasta. Meinasin säikähtää.

Viikonloppu 4.5. - 6.5.2007

Koska kulunut viikko oli kolea, ei kevät Tarralla ole viikossa edistynyt juurikaan. Hieman lumi on sulanut, mutta on sitä vielä paikoin. Pihaltakin hajoittelin taas kinoksia. Tulisi vain sateita, että loputkin lumet ja varsinkin jäätiköt sulaisivat pois. Järvellä jää ei näyttänyt vielä pahalta. Saattaakin mennä pari viikkoa, ennenkuin jäät lähtevät. Vesikin saisi nousta enemmän. Aika vähäistä on nousu ollut tähän mennessä.

Viikon kuluttua jäämme viikon puuntekolomalle. Tarkoituksena pilkkoa pihalta talvella ajamani puut ja tehdä vastaava määrä pinoja odottamaan ensi talven lumia. Sen verran jo aloittelin, että sain sahattua kapaleiksi sen pinon, johon olin kerännyt pilkottavat puut. Lomaviikolla kun saattaa olla niin, että en kehtaa joka päivä tuoda sahaa metsästä mökille. Silloin iltaisin, jos virtaa piisaa, voin niitä levätessäni pilkkoa. Kävin myös kävelemässä metsässä suunnittelemassa paikkoja, missä niitä puita sitten lomalla kaatelee. Löysin sopivan tiheikön, jota pitäisi harventaa ja olipa siellä myös melkoisesti katkenneita ja kumollaan olevia puita. Eiköhän siitä pääse alkuun.

Aino kävi lauantaina pikkupoikien kanssa vaarassa retkellä. Samoin sunnuntaina, mutta sillä kertaa minäkin lähdin matkaan. Valtaosa kävelymatkasta oli mukavaa, mutta paikoin lumi teki taivaltamisen raskaaksi. Keli oli varsin mukava. Jopa perhosia lenteli ja lämmintä oli lähes kymmenen astetta. Eväät maistuivat ja pojilla ei aika tullut vaarassa pitkäksi.

Viikonloppu 27.4. - 29.4.2007

Viikonloppuna kävi kova ja kylmä tuuli pohjoisen puolelta. Niinpä pilkkimiset sai tällä kertaa jäädä. Jään puolesta sitäkin olisi tietenkin pystynyt vielä harrastamaan, mutta jätinpä harrastamatta. Jäässä tosin reiät ovat suurentuneet viikossa melkoisesti ja jää muutenkin heikentynyt. Vesi on noussut jonkin verran, mutta rantaporeita ei vielä ole.

Lumi on myöskin vähentynyt kovasti. Paikoin sitä ei tahdo näkyä lainkaan, mutta paikoin sitä sitten kuitenkin on puolisen metriä. Tiet ovat yllättävän hyvässä kunnossa. Vain paikoin vähän ravalla. Kesärenkaat varmaan voisi jo vaihtaa alle.

Pikkulintuja on saapunut lujasti etelän mailta. Metakka on melkoinen. Yön seuduksi kuitenkin metsä hiljenee. Silloin alkaa kuulumaan teerten kukerrus järveltä. Siellä kukot kiihkoissaan kukkoilevat ja yrittävät päästä kanan lihalle.

Kun pari viikonloppua meni aivan laiskotellessa, oli nyt otettava aikataulua kiinni. Parkkasin pöllit, joita kesällä sitten tarvitsen. Ilma oli sen verran kolea, ettei edes hiki tullut pintaan siinä hommassa. Aino järjesteli ja pinosi puita puuhäkissä. Parin viikon päästä siihen alkaa taas tulemaan täytettä, kun jäämme viikoksi "lomailemaan". Jonkun verran kolasin pihalta lunta. On vain niin kovaa, ettei tahdo valmista tulla. Pihan puolella lisäksi lumen alla on paksu jääkerros. Näillä keleillä kestääkin kauan, ennenkuin piha on sula ja pääsee haravoimaan.

Viikonloppu 20.4. - 22.4.2007

Jo toinen viikonloppu peräkkäin, jolloin en ryhtynyt isompiin työhommiin. No, eiköhän tämä laiska vaihe jossain vaiheessa lopukin ja alan taas jollekin.

Lumet ovat sulamassa. Paikoin aurinkoisilla rinteillä on jo pälviä ja sopivilla paikoilla metsissäkin on lumettomia alueita. Toki varjoisimmissa paikoissa on vielä täysi talvi ja lunta paksulti. Tiet paikoin huonossa kunnossa mutta nekin jo joissakin paikoissa alkavat kuivahtamaan. Jäätä on yllättävän vähän. Kokonaisvahvuus on puolisen metriä. Siitä pinnassa on 15 sentin kohvakerros ja teräsjäätä 35 senttiä. Siellä täällä melkoisia uhkureikiä.

Käväisin hakemassa narut, jotka olin jättänyt matikkasesongin päätteeksi pohjaan. Eipä tullut enää laitettua keväällä niihin paikkoihin verkkoja pyyntiin. Viikko sitten kepit olivat vielä umpijäässä, mutta lämpö oli sulattanut ne irti jäästä eikä työkaluja tarvittu niiden irroittamiseen. Lauantaina iltapäivällä veimme veneen puoliskot Tarran rannasta hiekalle. Niistä saanee pienen katoksen suojaksi syksyä varten.

Pääsiäisen ja viime viikonlopun kaltaista väen paljoutta ei järvellä enää näkynyt. Pekan ja Jaakon kanssa kuitenkin istuttiin pilkillä molempina päivinä. Välillä keitettiin kahvit ja taisipa jotakin käristä nuotiolla. Lauantain hyytävä pohjoistuuli pisti painopisteen nuotiolla istumiseen. Sunnuntaiksi käänsi tuulen vastakkaiseen suuntaan ja päivästä tuli mukavampi auringonpaisteineen ja lämpimine tuulineen. Viivikin otti kaiken irti leppoisasta päivästä. Kalaa tuli malliksi mutta ennätykset eivät paukkuneet.

Viikonloppu 13.4. - 15.4.2007

Viikonloppu oli varsin lämmin. Päivällä lämpö kipusi toiselle kymmenelle eikä yölläkään pakastanut. Niinpä soratiet alkavat päästä jäästä ja lumesta ja alkavat pettää. Kylläpä rapa roiskuikin. Paikoin järvelläkin pintakohva petti ja kelkoilla oli hankala kulku. Pääosin kuitenkin keli oli järvellä loistava.

Otin verkot sitten lopullisesti pois. Pakkasessa on sen verran kalaa, että pärjäillään avovesikauteen asti. Viimeinen kokeminen tuotti pari kuhaa ja lahnan. Ahvenet eivät olleet syöntihurmiossa. Jotakin kuitenkin malliksi pilkilläkin tuli. Lauantaina pilkkimiehet olivat saaneet toistakilon ahvenen ja puolentoista kilon kuhan.

Lauantai-iltana käytiin porukalla saaressa. Kaima näytti pääsiäisenä kuvaamaansa aineistoa.

Metsissä konsertti on melkoinen. Viikko sitten saapuivat koiraspeipot ja laulua piisaa. Joutsenia on myös runsaasti ja toitotus raikaa niiden lennellessä.

Pääsiäinen 2007

Jälleen yksi pääsiäinen takana. Pyhänseudut sujuivat pitkälti perinteiseen tyyliin, mutta tässä kuitenkin joku kommentti:

Pääsimme tulemaan hieman normaalia aiemmin mökille, sillä pidin torstain vapaata ja Ainollakin oli lyhyt työpäivä. Matkassa oli myös Tiina, joka on tullut noin viikoksi Jyväskylästä lataamaan akkuja ja tapaamaan tuttuja. Palvasinkin heti ensi töikseni mökillä kalaa Tiinan kunniaksi. Perjantaina hän sitten palasi eväineen Tornioon maanantaihin saakka, jolloin tuli meitä hakemaan.

Perinteistä pääsiäistä vietimme siis monessakin suhteessa. Retkeiltiin, pilkittiin, nähtiin pääsiäisnoitia ja istuttiin rannassa nuotiolla ja lapset mittelivät paremmuudesta monessa lajissa. Osallistujia oli täysi tusina ja palkintopöytä oli jälleen runsas, josta taas kiitos sitä kartuttaneille. Tosin jotkut jupisivat huonoista palkinnoista.... no, johtaako se palkintojen vähenemiseen tulevaisuudessa, jää nähtäväksi!

Puita ajelin pariin otteeseen. Kaadoin muutamia mäntyjä kesän kellarinedusremonttia ajatellen. Kivirintama kun tahtoo savikossa hyllätä ja se on turvallisuuden vuoksi purettava. Olen aikonut korvata sen hirsiseinämällä.

Viikolla on pitänyt kylmää viime sunnuntain vesisateen päälle. Järvellä paikoin täysi jääkeli, paikoin hieman lunta. Lumisilla kohdilla löytyi ohut välivesikerros, muualla jää oli kiinteää. Maaston puolella täysi lumikeli ja mahtava hankikanto. Teillä hieman rapaa, monin paikoin tiet jäisiä, jopa päällystetyt. Kelit pääsiäisenä olivat varsin hienot, jos ei ota huomioon kylmiä tuulia. Tuulet puhaltelivat luoteen suunnasta melko voimalla koko pyhien ajan. Aurinkoa kuitenkin riitti ja se näkyi joidenkin kasvoista. Suojapaikoissa oli tosi lämmintäkin, nousi jopa reulusti plussalle. Öisin oli reippaita pakkasia.

Kalassa tuli kuljettua. Ensimmäisen kerran heti torstai-iltana. Lähdin silloin tutkaisemaan edellisen viikonlopun verkkovirityksen. Laitoin nimittäin silloin verkot pintaan toisten verkkojen yläpuolelle. Sellaiset taajat. Saalista ei kuitenkaan tullut, joten se siitä. Taisipa olla laitimmainen kokeilu!

Pääverkot koin vasta perjantaina aamusta. Olihan siellä kuitenkin kolme peruskuhaa. Suurin parikiloinen, pienin puolentoista. Koin verkot uudemman kerran sunnuntai-iltana. Kaksi kuhaa tällä kertaa, suuremman ollessa jo noin 2,5 kg.

Pilkkisaaliit tahtoivat olla tiukassa. Ainakin kalojen koon suhteen. Rajun poikkeuksen teki kuitenkin maanantai. Lähdin jo melko varhain toistakymmenasteiseen pakkaskeliin. Vaatetuksessa olin huomioinut kelin vaatimukset. Ensimmäisen tunnin jälkeen oli pakko avata haalareita. Kiskoin kalaa taajaan ja millaisia! Kun entinen pilkkiahvenennätykseni oli 700 grammaa, sivusi yksi vanhaa ennätystä, yksi oli 20 grammaa painavampi. Suurin kuitenkin vei ennätyksen paremmille lukemille, kun kolme suurinta painoi yhteensä 2,240 kg! Tuon ensimmäisen tunnin jälkeen kalan tulo heikkeni, mutta kaloja, niitä mukavan kokoisia kertyi yhteensä 34 kappaletta, kokonaispainoltaan 8,7 kiloa. Täytyy myöntää, että ei taida omalle kohdalle ihan heti sattua samanlaista syöntiä. Mielenkiintoista oli myös se, että kolmasosan sain melko isoilla tasareilla. Aika syvästä ne tulivat myös. Kaikki kalat tuli korjattua ja ennen kotiin lähtöä söimme jo varsin tuoreen kalasopan.

Viikonloppu 30.3. - 1.4.2007

Lähes kaksi viikkoa on ollut hienot kelit. Aurinko on paistanut ja päivälämpötilat kymmenen asteen paikkeilla. Öisin pakkasta on ollut toisella kymmenellä. Eipä siis olekaan ihme, että kuivalihat olivat valmistuneet. Komean tummia niistä tuli ja suolakin sopiva. Ensimmäinen soppakin tehtiin ja maittavaa oli. Pari palasta syötiin sellaisenaan. Olisi kai pitänyt runsaammin laittaa, että piisaisi kauemmin.

Pilkkikalat jäivät jälleen pieniksi. Pekka sentään sai jonkun paremmankin. Järvellä alkaa olla runsaasti uhkureikiä. Paikoin myös on mennyt vesille. Sunnuntain vesisade ei tilannetta paranna. Ensimmäiset joutsenetkin ovat jo saapuneet. Sulia riittää jo monin paikoin. Järven selät ovat kuitenkin vielä paksussa jäässä. Töyhtöhyyppiä näkyi teiden varsilla, joissa oli jo maa paljaana.

Laitoin verkkojakin vaihteeksi pyyntiin. Tällä kertaa tein varsin erikoisen ratkaisun verkkojen asettelussa. Viikon kuluttua näkyy, miten homma pelasi.

Kun pääsiäinen on tulossa, kävin lapioimassa valmiiksi lumia paikasta jossa varmaankin porukalla touhuamme. Istumapaikat paljastuivat ja löytyipä se iso risukasakin lumen alta.

 

Viikonloppu 23.3. - 25.3.2007

Kevät saapuu vähitelen. Kevätpäivan tasaus on ohitettu ja kelloja siirretty. Valoa piisaa jo melko pitkään. Viikonloppu oli tosi lämmin ja jatkoa on luvassa ensi viikoksi.

Matkassa meillä oli Jaakko ja Markus. Lauantaina istuimme pilkillä ja tulisteltiin välillä. Kalan tulo oli nihkeää ja ahventen joukosta ei isompia löytynyt ollenkaan. Kalan tulo jatkui sunnuntaina samanlaisena.

Lauantaina illansuussa ajoin vaarassa latukoneen kanssa. Paluumatkalla oikaisin viimetalvista latureittiä. Meinasi siinä pimeä saavuttaa, kun olin jumissa soseessa useampaan otteeseen.

Vaihteeksi oli mökeillä väkeä enemmänkin. Alkavat hyvät kelit virkistämään mieliä ja aktivoimaan mökkiläisiä.

Viikonloppu 16.3. - 18.3.2007

Kelit vaihtelevat. Pakkasia ei tosin ole enää juuri pidellyt, mutta lunta vielä tuntuu kertyvän. Plussakelit päivällä eivät vielä ole alkaneet alentamaan hangen pintaa, mutta kyllä sekin aika alkaa pian koittamaan.

Perjantaina mökille tulo oli viivästyä Haukkavaaran mäessä. Täysi tukkirekka oli tulossa ylämäessä vastaan ja joutui pysähtymään. Sain kuitenkin tien reunasta renkaille sen verran pitoa, että pakittaminen takaisin mäen päälle lopulta onnistui. Ja onneksi rekassa oli lumiketjut yksissä pyörissä ja liikkeelle lähtö ylämäkeen onnistui. Muussa tapauksessa olisi tullut vaikeuksia. Tarran tie oli tohmeroinen ja soseessa kulkujäljestä tuli melko mutkikas.

Kämppä oli jälleen lämmin Taimin ansiosta ja asumisen alkuun päästiin mukavasti. Pakollisia lumitöitä oli kuitenkin jonkun verran. Sää oli illalla selkeä ja katselimmekin hetken putkella Saturnusta. Nyt putken paikka oli parempi kuin viimeksi ja katseleminen onnistui hyvin. On sillä vaan hienot renkaat!

Lauantai valkeni poutaisena ja pikku pakkasessa. Ville kävi linkoamassa tieltä sohjot jo varhain. Päätin ennen puunajoa tehdä hiihtoladut valmiiksi. Vaarassakin tuli käytyä. Pistäydyin sitten kokeilemassa pilkkiäkin. Syönti oli vartin ajan tosi hurjaa ja ahvenia kertyi mukavasti. Joukossa muutama kookaskin. Annoin kalat Taimille ja yhtään ei mennyt hukkaan, kun hän pisti ne näppärästi fileiksi pienintä myöten.

Puut sain ajettua iltapäivällä. Ei ole sekään sitten enää huolena. Puuta taisi kertyä niin paljon, että välttämättä ei tarvitse enää kaadella pystystä hankien aikaan. Ellei sitten vain jotakin puuhatakseen siihen hommaan ryhdy.

Kaima oli hankkinut uuden menopelin, mönkijän. Hyvin liikkui kelkan jäljillä ja tilanne vain paranee, kun lumi jään päällä vähenee. Nyt sitä vielä on paikoin paksulti ja vettäkin jonkin verran. Tilanne kuitenkin jossain määrin jopa parempi kuin pari viikkoa sitten.

Sunnuntaina kävin taas pilkillä. Lunta satoi taivaan täydeltä ja tuuli oli pureva. Nyt kookkaat ahvenet olivat kateissa, mutta lukumäärää kertyi reilummin. Kaikki kuitenkin tuli otettua talteen ja jauhoin ne kotona pihveiksi.

Paluumatka Tornioon sujui lumisissa olosuhteissa. Lumen tulo kuitenkin loppui ja aurinko paistoi kirkkaasti. Aura ei ollu käynyt kaikilla teillä ja polanteet olivat paikoin melkoiset.

Viikonloppu 9.3. - 11.3.2007

Vaihteeksi Tarralla oli melko hiljaista, kun muut mökit olivat tyhjillään. Eipä sitä tietenkään ruuhkaa ole ollut aiemminkaan. Mutta useammalla mökillä on jo tälle vuodelle savut nousseet.

Keli oli melko lämmin. Plus yhdestä miinus kahteen. Lauantaina sateli räntää lähes koko päivän. Sunnuntaiksi poutaantui. Viikolla lunta oli tullut reippaanlaisesti. Pistikin hieman vihaksi, kun aura ei ollut käynyt! Juuri kuitenkin mökille päästiin soseesta huolimatta. Mutta mökillä kolattavaa piisasi, varsinkin kun katolta oli pudonnut lumet. Pintalumi oli märkää mutta alimmat kerrokset olivat kuivaa pakkaslunta, joten lumi tarttui kolaan ja teki hommasta raskaan.

Lauantaina lähdin jo melko varhain puunajoon. En muista, että homma olisi koskaan aiemmin ollut niin raskasta. Nimittäin syksyllä satanut lumi oli muuttunut jääksi pinoissa. Sai aikansa hakata pinoja, ennenkuin sai puut irtoamaan. Ja sittenkin puihin jäi paksu kerros jäätä ja näinpä ne olivat aika painavia. Pino pinon jälkeen kuitenkin puut siirtyivät uuteen osoitteeseen. Yhdeksän pinoa yhteensä. Osa aika pieniä, mutta isompiakin oli joukossa. Urakkaa ei jäänytkään sitten seuraavaksi kerraksi kuin kolmen pinon verran. Kesällä onneksi olin merkannut pinot muovinauhalla, joten pienetkin kököt löytyvät näin talviaikaan, vaikka lunta olisi paksultikin. Päivä oli hikinen ja räntäsade kasteli ulkoa. Rukkasia sai vaihtaa yhtenään. Vaatteet olivatkin illalla aika raskaat ja ne oli pakko kuivattaa saunassa. Mökkilämmössä ne eivät olisi ehtineet yön aikana kuivumaan.

Sunnuntaina en enää alkanut puunajoon. Ajoin kuitenkin umpisessa latupohjaa vaaran suuntaan. Kelkka kulki paksussa soselumessa varsin nöyrästi. Kunnon työkelkan etuja. Ajoin myös mutkan järven toisella puolella. Vettä ei ollut joka paikassa jäällä. Muutamassa paikassa oli sosetta, mutta riittävällä vauhdilla niistä selvisi helposti.

Ensi viikonloppuna voi olla tilanne, etten työesteen vuoksi pääse tulemaan. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse jäädä viikonlopuksi töihin, vaan pääsee mökille "lepäilemään".

Viikonloppu 2.3. - 4.3.2007

Jälleen oli kämppä valmiiksi lämmin saapuessamme mökille. Tällä kertaa Pekka oli tullut jo päivällä ja toiminut kipinämikkona. Jannen toimme matkassamme ja olipa mukana myös vanhin velipoikakin!

Säät suosivat tällä kertaa. Tosin sunnuntaina aamusta pakkasta oli parikymmentä astetta, mutta muuten oli aika leuto ilma. Lauantaina tehtiin verkkoreissu. Järvellä paikoin vettä reilusti jäällä. Verkot otimme pois ja jätimme narut pohjaan. Jospa myöhemmin keväällä sitten tulisi vielä kalasteltua. Tapahtui ensimmäisen kerran sellainen ihme, että verkoissa ei ollut kalan kalaa! Onneksi kalaa oli otettu kotoa matkaan, joten kalasoppaa kuitenkin syötiin. Samoin palvikalaa. Lihat laitettiin myös kuivumaan. Muutaman viikon päästä saadaan taas sitäkin herkkua jonkin verran. Iltapäivällä siirrettiin vielä yksi pienehkö puupino ulkoa varaston suojiin. Illalla pelattiin korttia ja katseltiin saturnusta. Kuu pimeni yöllä.

Sunnuntaille ei juuri hommia jäänytkään. Rankakasan päältä kuitenkin otettiin lumet pois. Ensi viikonloppuna olisi sitten tarkoitus jatkaa puunajolla. Vaarassa käytiin myös. Ei tosin hiihtämällä, mutta latukone kuitenkin oli perässä.

Viikonloppu 23.2. - 25.2.2007

Viime viikonloppuinen toistui siinä mielessä, että saapuessamme mökille, oli sisällä varsin lämmintä. Timo ja Tuulikki olivat tulleet aiemmin ja pistäneet kämpän lämpiämään. Kämpässä oli ollut iltapäivällä -20 astetta kylmän viikon aikaansaannoksena. Ulkona oli -18. Pakkanen sitten hieman antautui ja viikonloppua vietettiin sitten runsaan kymmenen asteen lukemissa. Lunta kertyi kymmenkunta senttiä, kolasin ne sunnuntaina ennen kotiinlähtöä. Keli oli ajoittain aika tuulinen ja verkoilla piti olla kunnolla vaatetta.

Mateilla on kutu täydessä käynnissä. Otinkin jo matikkaverkot pois. Mätikaloja oli vielä, mutta mäti on jo melko juoksevaa. Mätiä kertyi mukavasti muutaman viikon aikana. Kuhaverkot jätin vielä viikoksi. Ensi viikonloppuna sitten pitää ottaa nekin pois. Kuhia oli jälleen. Yksi peräti 67 senttinen! Kämpän lämmittäjät saivat mukavasti kotiinviemisiä.

Viikonloppu 16.2. - 18.2.2007

Kylläpä oli mukava perjantaina tulla Tarralle, kun puomi oli jo auki. Ei niinkään sen puomin vuoksi, vaan siksi, että Taimi oli tullut naapuriin jo päivällä. Tämä taas tiesi sitä, että meidänkin mökissä oli jo kohtuullinen lämpö Taimin ansiosta. Viikko olikin ollut kylmä ja kämppä sen mukainen. Perjantaina kuitenkin lauhtui ja pakkasta ulkona oli enää vain vähän toistakymmentä astetta.

Yöllä satoi hieman alijäähtynyttä vettä. Lauantai-aamuna keli olikin rapsakka. Koin ensin matikkaverkot. Ensimmäinen jata antoi neljä parikiloista matikkaa. Edellisen viikonlopun iso ahven oli yllätys, mutta se kalpeni tämänkertaisen rinnalla! Verkkoon oli nimittäin tarttunut taimen, 2,48kg. Edellisestä taimenesta onkin aikaa vuosia. Joitakin alamittaisia on tullut nuotalla mutta näitä otettavia ei ole kohdalleni sattunut aikoihin. Yllätyskala odotti myös toisissa matikkaverkoissa. Säyne-ennätykseni parani, ja on nyt 1,08 kg. Muuta ei näissä verkoissa sitten ollutkaan. Kuhaverkoissa oli normaalit peruskuhat. Yksikään ei ylittänyt kahta kiloa, mutta kaikki kuitenkin yli puolentoista kilon. Ilta ehti jo hämärtymään, ennenkuin kalat olivat fileinä. Vaikka ilma oli lauha, noin -6 astetta, meinasi käsiä ruveta paleltamaan, joten olikin järkevää korjata kalat neopreenit käsissä. Niitten kanssa tarkeni hyvin. Kämpän lämmittäjä sai muhkean annoksen filettä, kuhaa ja taimenta. Säyne pistettiin suolaan ja osa mateista päättyi soppaan. Oli hyvää!

Sunnuntaina pakkasta oli taas lähes 20 astetta. Lisäksi tuuli oli pureva ja verkoilla ei ollut oikein hauskaa. Kannatti kuitenkin nekin kokea, sillä pari kuhaa oli taas sattunut kohdalle.

Kuhilla oli ilmeisesti syöntiaika käsillä, sillä lähes kaikki kuhat olivat muikkulastissa. Teeriä näkyi paljon, järvelläkin sunnuntaina noin 30 teeren parvi. Joku viikko sitten kaadoin pari haapaa. Jänikset ovat ne löytäneet ja kuori on alkanut kadota. Linnut ja oravat pitävät melskettä ruokintapaikalla. Päivässä on pituutta jo mukavasti. Kunhan vain pahimmat pakkaset hellittäisivät. Puitakin on kulunut talven aikana melkoisesti. Ensi pyhänä pitänee jo luopua verkkokalastuksesta, ainakin osittain. Kalaa on kertynyt pakkaseen viikkojen tarpeeksi. Ja olisihan se oikeastaan mukavaa tehdä vähän muutakin viikonloppuisin, kuin touhuta verkkojen ja kalojen kanssa.

Viikonloppu 8.2. - 11.2.2007

Menimme mökille jo torstai-iltana. Viikon huippupakkaset lientyivät lopulta, vaikka menomatkalla pakkasmittari näytti kovimmillaan -29,5 astetta. Lopulta mökillä pakkasta oli vain runsaat 20 astetta, sisällä ja ulkona. Perjantaille kuitenkin lauhtui ja päivällä pakkasta enää noin 11 astetta.

Kävin kokemassa aamusta matikkaverkot. Nyt taitavat mateet olla jo matalammassa, koska vain yksi möllikkä potki verkoissa. Oli kuitenkin myös kookas, lähes kiloinen ahven tarttunut verkkoihin. Iltapäivällä laittelin muutaman launin melko matalaan veteen. Jospa kelpaisivat mateille. Välillä ajelin ladut kuntoon. Koukkusaralla oli hauska katsella, kun teeret pakenivat kiepeistään joka puolelta. Oli siinä pölinää. Kävin vaarassakin mutkan, jospa sielläkin tulisi retkeiltyä. Illan päälle ajeltiin sitten takaisin Tornioon!

That was the national part of the weekend. It became a little bit more international later. I drove to Kemi late in the evening to fetch our guests: Tiina from Jyväskylä and two young ladies from Belgium, Tiina's friends Liesanne and Kirsten. After a small evening meal we left Tornio for Tarra. When driving to cottage, the girls got first idea of finnish driving conditions in winter. Snow drove against the car but later it stopped snowing and weather cleaned up. The cottage was warm, because we had heated it in the afternoon quite well. After a long travel the girls were tired and we went to sleep soon.

On saturday morning the sky was bright and the temperature was about -18C. After coffee I went early in the morning to check the hooks I put yesterday. I got one big (2,64kg) female burbot. On the way back to cottage I opened the holes to ice so that it would be easier to check the nets. The girls had finished breakfast when I got back. Pekka had also arrived and so we had two snowscooters in use. We drove the girls to look the net-fishing in wintertime. We catched 3 pike-perches about 1,5kg each. While I took the guts away from fishes, the girls had a chance to try snowscooter.

In the afternoon we made a trip to Orhinselkä, other side of the lake. The temperature was -14C. The athmosphere was international, because there was a tourist group from France and Germany. They had come with huskies from Vietonen. Later came also two couples from France with snowscooters. Of course the tourists were guided. We grilled perch and pike-perch and sausages.

In the evening we had sauna and later we looked stars. The long day out in fresh air took its taxes and so we went to sleep at 22:00 o'clock.

On sunday morning it was still clear. The temperature was -27C but however the girls wanted to try cross-country skiing. It went actually very well although I had thought differently!

At last it came time to leave Tarra. We had seen much but one thing was still missing: reindeers. We drove to Pessalompolo and got a tip where to find them. So we got also that thing performed and continued to Rovaniemi where the girls were going to stay couple of days.

We did many things but there was much we did not have time to do. The cold weather limited some things as well. Anyway I think the girls were very courageous. It is not a simple thing to spend weekend in those conditions. I think, however, the girls will remember some things from this trip!l

 

Viikonloppu 2.2. - 4.2.2007

Olin ajatellut lopettaa tämän päiväkirjan pitämisen. Kymmenen vuotta alkaa kohta olla täynnä tätä hupia. Syynä on saamani palaute, joka ei aina ole ollut kannustavaa. Negatiivista palautetta on myös se palaute, jota ei tule! Eräs tapahtuma sitten lauantai-iltana pyöräytti päätökseni ja tässä sitä taas ollaan.

Viikolla oli tullut uutta lunta kymmenkunta senttiä. Viikonloppuna sateli hiljalleen lisää, mutta ei sitä kovin montaa senttiä kertynyt. Perjantai-ilta oli varsin lauha, vain muuan pakkasaste. Kämpässä olikin pakkasviikon jäljiltä kymmenen astetta kylmempää kuin ulkona. Lauantain pakkaslukemat olivat noin seitsemän tienoilla, sunnuntaina pakkasta oli runsas 10 astetta. Siis melko leppoisat kelit.

Mateet alkavat kerääntyä kutupaikoille. Matikkaverkot olivat sattuneet kulkureiteille, sillä käärmeitä oli tarttunut verkkoihin 9 kappaletta. Lisäksi oli yksi haukikin verkoissa. Laitoin myös kuhaverkon pyyntiin. Jospa tässä nyt helmikuun kalastelisi verkoilla ja maaliskuulla alkaisi muihin hommiin. Lähinnä puunajoon ja vaikkapa pilkkihommeleihin.

Lauantaina Pekkakin tuli Tarralle. Päivämukin Markuksen Ja Helmeri-Kallen kanssa. Siinäpä pojat polttivat bensaa ja innostuivat välillä pulkkahommiinkin.

Viikon päästä viikonloppu onkin hieman erilainen. Palataan siihen sitten jatkossa.

 

Viikonloppu 26.1. - 28.1.2007

Lunta ei ollut tullut viikolla juuri nimeksikään. Hieman se yllätti, kun Torniossa viikolla sitä kertyi kohtalaisesti. Eipähän siten tarvinnut lumia kolailla ollenkaan. Pakkasta kuitenkin piteli parhaimmillaan parinkympin lukemissa. Lauantaina oli lauhempaa, mutta vastaavasti tuuli olikin sitten melko raju.

Viime viikonloppuna en saanut moottorikairaa ollenkaan toimimaan. Perjantai-iltana tutkailin sitä ja totesin viaksi kaasarin jäätymisen. Sain sen illalla sulatettua ja avanto syntyikin taas käden käänteessä.

Lauantaina koin verkot jo aamuhämärissä. Keli oli todella kova. Tuuli pieksi lunta voimalla ja avannot tukketuivat nopeasti. Näkyvyys oli lähes nollassa. Matikkaverkot antoivat pari matikkaa. Mutta yllätys oli se, että kuhaparvi oli liikkunut matalissa vesissä ja muutama oli jäänyt verkkoihin. Sunnuntaina verkoissa oli vielä yksi matikka. Kaikki viisi kevään matikkaa ovat olleet mätimateita, joten sitä herkkua on jo vähän kertynyt.

Käväisin mutkan vaarassa. Latukoneen kanssa ei sinne vielä ole asiaa, kun lumi on hötyä ja maasto kivikkoista. Ajelin myös pohjat viimeisille puupinoille. Jospa kohta alkaisi ajelemaan pinot mökille.

Viikonloppu 19.1. - 21.1.2007

Talvi jatkuu talven tuntuisena. Perjantaina tosin pakkasta oli vain kymmenkunta astetta, mutta lauantaina pakastui jo reippaasti kahdenkympin kylmemmälle puolelle. Illaksi lauhtui hieman ja sunnuntaina aamullakaan ei ollut kuin noin 13 astetta. Siitä sitten alkoi taas pakastumaan. Lunta oli tullut viikolla reippaasti ja hyötyliikuntaa sai harrastaa tuntikaupalla.

Liekö matikkaverkot tulleet väärään paikkaan, kun viikon aikana saldo on vain 2 matikkaa? Vaihdoin 85-milliset verkot perus-kuusikymppisiin, koska syytä voi olla liian harvoissa verkoissakin.

Lunta tosiaankin on jo kohtalaisesti, ehkäpä nelisenkymmentä senttiä. Ajelin kelkalla jotosta puupinoille metsään ja nyt alkoi olla jo eri meininki, kuin loppiaisena. Pahimpia paikkoja piti kuitenkin hoitaa lapion kanssa kuntoon. Mutta nyt onkin rata valmiina. Jos mateen tulo pysyy tämän viikonlopun kaltaisena jatkossakin, on tulevina pyhinä aikaa vaikkapa ajella puita mökille. Jos taas kala on liikkunut, tahtoo siinä hommassa sitten kulua aikaa.

Ajelin tietenkin ladutkin kuntoon. Aino niitä hiihteli ja sai niemestä pikkupojat Kimin ja Aleksin matkaan, tosin pojat kävelypelillä. Tarran rannassa pojat saivat sitten laskea suksen kannoilla alamäen. No tietenkin siinä mentiin mukkelis-makkelis. Kimi vain totesi että hänellä taisi mennä luut sekaisin!

Päivässä on pituutta jo 4 tuntia. Lauantaina touhusinkin ulkotöissä puoli kymmenestä kolmeen. Välillä käväisin sisällä juomassa kahvit. Vaikka pakkasta piteli, ei kylmä vaivannnut. Päivä jatkuu noin 50 minuuttia viikossa. Maaliskuun alussa päivä on jo 8 tunnin mittainen.

Viikonloppu 12.1. - 14.1.2007

Näyttää siltä, että näillä kulmilla on talvi saapunut lopullisesti. Etelässä edelleen vesikelejä, mutta täällä lunta ja pakkasta. Viikon aikana lunta ei ollut kuitenkaan satanut juurikaan. Alkuviikolla suoja oli vieraillut ja pudotellut lumia katoilta. Perjantai-iltana saapuessamme pakkasta oli reilut 20 astetta. Sisälläkin 13 astetta. Lauantaiksi ilma sopivasti lauhtui. Pakkasta oli päivällä vain 2-3 astetta. Sunnuntaiksi pakastui uudestaan pariinkymmeneen.

Mateen kutu on helmikuun lopulla. Kun on vain 1,5 kuukautta aikaa saada mateen mätiä, laitoinkin pyytöjä järveen. Lauantaina 2 verkkoa ja sunnuntaina 2 verkkoa lisää. Syksyllähän olin uittanut narut valmiiksi tätä tarkoitusta varten. Jäätä oli noin 40 senttiä. Luntä jään päällä kymmenkunta. Vaikka sunnuntaina oli kipakka keli, ei järvellä palellut, kun keli oli aivan tyyni. Etelä-Ruotsin myrskyt eivät tänne asti vaikuttaneet.

Lunta on sen verran, että sain jo tehtyä latuja latukoneella. Metsään tietenkään ei ole asiaa, mutta järvellä ja pelloilla ja muilla avoimilla paikoilla on tilanne toinen. Aino niitä sitten hiihteli. Kaksi kuukautta menikin edellisestä hiihdosta. Sellainen on tämä talvi ollut.

Vaikka lunta ei ollutkaan satanut, sain silti tehdä lumitöitäkin. Katoilta pudonneet lumet olivat melko tiukkaa tavaraa. Antautuivat kuitenkin lopulta. Kävin sitten vielä kolaamassa polut naapurissakin. Lunta tietenkin saisi tulla reippaasti, että pääsisi ajamaan pinot metsästä.

Päivän pituus alkaa olla jo 4 tunnin luokkaa. Joten ulkona näkee jo työskennellä ihan mukavasti. Pimeätä kuitenkin riittää ja illat on pitkiä. Lauantaina pelattiinkin korttia lähes koko ilta. Jarikin istui kiekerössä jonkun aikaa.

Loppiainen 2007

Olinkin vaihteeksi käymässä yksinäni. Varsin rauhallista olikin. Talven tuntua alkoi jo olla, kun lunta oli tullut loppuviikolla pari-kolmekymmentä senttiä. Pakkastakin lauantaina jo 15-20 astetta.

Perjantaina menikin myöhään, kun aurakaan ei ollut käynyt ja lunta oli reippaasti pihalla. Perille kuitenkin pääsin, kun onneksi lumi oli pehmeää. Taisi mennä yli yhdentoista illalla, ennenkuin sain kutakuinkin kaikki tarpeelliset kolattua. Mökin seinustankin siinä sain peiteltyä lumella, eipä tuuli alustan kautta pääse enää sisälle.

Nousin lauantaina kuudelta kahvin keittoon. Ulkona ilma oli mitä mainioin. Pakkasta viitisentoista astetta ja selkeää. Kuu valaisi puhtaan valkeat tienoot kirkkaasti, vaikkei ollutkaan enää aivan täysi.

Kun metsässä ei kuitenkaan näkisi vielä pitkään aikaan, järjestelin tietyt asiat lähtökuntoon jo aamusta. Aikomuksena kun oli illaksi palata vielä Tornioon. Hommat valmistuivat ja reilusti ennen auringonnousua lähdin jatkamaan edellisen viikonlopun hommia. Sain loppupätkän kanavan pajukkoa raivattua jo yhdentoista aikaan. Koivurankoja ei nyt kertynyt montaakaan. Lunta kuitenkin alkaa olla sen verran, etten jatkanut enempää. Nytkin todennäköisesti pajuja jäi leikkomatta lumen sisään. Kävin sitten kokeilemassa kelkkareittiä puupinoille. Lunta on vain liian vähän ja sekin hötyä, joten homma meinasi käydä työlääksi. Läpi kuitenkin pääsin, mutta oli sen jälkeen ruokakin maullaan.

Siinä kotiin lähtöä tehdessäni pistäytyi vielä vieraitakin. Pääsin kuitenkin kotimatkalle juuri ennen pimeää.

Uusi vuosi 2007

Niin sitten parin viikonlopun tauon jälkeen alkoi uusi mökkikausi ja uusi sivu mökkipäiväkirjaan. Perjantaina tietenkin jo mentiin. Vanhan vuoden puolella. Päästiinkin taas suoraan lämpöiseen kämppään, kun Taimi oli tullut jo aikaisin ja pitänyt meilläkin kaminan kuumana.

Lunta ei kolmen viikon aikana ole tullut kuin vähän malliksi. Ei sitä ole kuin muutama sentti, sen verran, että maa on valkoisena. Metsissä tosin varvut ovat näkösällä. Voisi vaikka puolukkaan mennä! Pakkasta oli lauantaina aamulla vielä viitisentoista astetta. Sunnuntaiksi tekikin sitten taas lauhan ja sateisen päivän. Aattoillaksi onneksi kuitenkin keli kuivahti ja alkoi hieman pakastamaan. Järvellä on hyvä keli kulkea ja jääkin on vahvistunut.

Kun ei ole niitä verkkojakaan pyytämässä jään alla, päätinkin lauantaina jo ennen auringon nousua lähteä risusavottaan. Keli olikin tähän hommaan mitä mainioin. Perkasin kanavaa, jota kesäkelillä onkin melko hankala putsata. Pajukkoa kaatui ja tulihan siinä sivussa pari rekikuormaa koivurankojakin. Itse asiassa tärkein syy oli hommiin ryhtymiseen se, että joulun seutuvilla ei liikuntaa paljon ole tullut harrastettua. Lopetin hommat vasta auringonlaskun jälkeen. Mutta ei sillä työpäivän pituudella voi oikein pullistella, kun päivän pituuskin oli vain 2,5 tuntia! Sunnuntaina jatkoin samaa puuhaa. Nyt kuitenkin vesi- ja räntäsateessa homma ei ollut ollenkaan hauskaa ja lopetinkin sen yhden rekikuorman jälkeen. Mökille pääseminen ja touhuilu sai myös vatsan toimimaan normaalisti.

Vuosi vaihtui rakettien kera. Tällä kertaa, kun ilma oli hyvä, näkyi ja varsinkin kuului raketteja runsaasti ympäri järven.