Viime käyntejä ja muita juttuja

Torstai, 31.12.2020

Uudenvuodenaatto

Vuoden viimeinen päivä. Aamulla +2 astetta. Vesisadetta. Yöllä oli satanut luntakin ja kävin sen omalta osaltani sysimässä syrjään. Auton päältä myös, jos vaikka alkaa pakastumaan. Ei se kuitenkaan alkanut.

Lähdettiin liikkeelle 10:35. Ennen Arpelaa oli tiellä pari senttiä sohjoa. Siis rauhallisesti ajoa! Loppumatkalla melko ok keli. Piimätien Puodin pihalla autoja melkein kuin Levin Alkon parkkipaikalla. Aura oli käynyt mökkiteillä maanantaina. Ari oli tullut naapuriin tiistaina. Oli käynyt linkoamassa meillekin pihaa. Hieno juttu. Päästiin ajamaan suoraan pihalle. Kello oli jo vartin yli puolen päivän. Viikolla sateli vielä viiden sentin lumet. Iltapäivällä meni täälläkin hieman plussan puolelle. Pahimoilleen. Nuoskan ja pakkaslumen sekoitus tarttui linkoon. Sitä sai pari kertaa veistää irti.

Ajoin kelkalla reitit jäälle. Pyöriskelin siellä hetken. Jää alla, päällä 10 senttiä nuoskaa: kaarrokset tosi laajoja. Olisikohan kelkan kääntösäde ollut jotakin 30 metriä! Kävin verkkokepeillä asti. Nyt kun jäljet kovettuvat, on huomenissa helppo hakea avannolta vettä. Uuden avannon teenkin hieman entistä syvemmälle.

Katsottiin teeveestä Emmerdalet. Sitten iltaa viettämään. Ei juhlakuvioita. Ihan peruspelailut varmaan. Onhan sitä siinäkin! Huomiselle luvassa pientä pakkasta. Huomisen ohjelma täysin auki. Ei sitä aina ole kaikkea valmiiksi suunniteltu!

Keskiviikko, 30.12.2020

Sateli sitten yöllä hieman lunta. 3-4 senttiä. Aamulla piti hetken taukoa, mutta yhdeksän maissa alkoi sade uudestaan. Hieman se huoletti. Etenkin kun kutakuinkin koko päiväksi oli lunta tarjolla. Katsotaan, mikä on tilanne iltasella.

Tälle päivälle oli se kauppatilaus. Perustarvikkeiden määrä tuli tilaukseen näin joulun jälkeen aika vähäisenä. Siksi lisäsin tilaukseen jotakin - ei niin akuuttia. Vaan pitempiaikaista. Eli ajattelin tekaista kunnon annoksen hernekeittoa ja sitä varten laitoin tilaukseen lihaa, herneitä ja puuttuvia lisukkeita. Puolen kilon hernepussista riittää aineksia noin neljän litran keittoannokseen. Viiden litran pata on silloin sopivat keittoastia. Pystyy sekoittelemaan soppaa välillä. Halusin nyt kuitenkin tehdä enemmän keittoa ja siksi laitoin tilaukseen kaksi puolen kilon pussia herneitä. Ja vähän reilummin lihaa. Sain ostoskuitin sähköpostissa ennen puolta päivää. Voi surkeus. Kerätty oli vain yksi puolen kilon pussi. Olipas herneet nyt olleet kortilla. Edes korvaavaa tuotetta ei ollut löytynyt!

Eilen illalla otin pakastimesta hirven jauhelihapaketin. Jääkaappiin sulamaan. Pakkaus oli sen verran iso ja pyöreä, että se ansaitsi riittävän pitkän sulamisajan. Nyt aamulla se olikin sulanut mukavasti. Aino aikoi tehdä laatikkoa ja alkoi kuorimaan pottuja. Minä lupauduin olemaan sen verran apuna että voisin paistaa lihat. Niin teinkin. Jouduin myös auttamaan yhden bataatin hajottamisessa. Joululta oli jäänyt puolikas ja se oli joutava nyt laittaa tuohon laatikkoon. Aika kivikova se olikin. Painon alla murtui! Paistetuista lihoista osa otettiin talteen muuta käyttöä varten. Pääosa siihen laatikkoon.

Puolen päivän maissa syötiin. Laatikko oli hyvää, vaikka Ainon herkkua ei bataatti makeampana juureksena olekaan. Muutamat tupla-annokset pakkaseen. Lähdettiin sitten tekemään viikon kierros: apteekki, tankkaus ja kauppatilauksen nouto. Ei mennyt reissussa kauaa.

Lumisade oli lopulta hiipunut. Oli vielä luonnon valoa ilmassa, kun lähdin lumihommiin. Aino hoiteli takapihan. Lunta oli viitisen senttiä. Olisikohan minulla mennyt tuntinen. Uusia vammoja ei tullut. Mutta eivät vanhatkaan siinä parantuneet. Käväisin yhtiön lämminvarastossa. Siellä oli sellaista kampetta, joka ei sinne kuulu. Lisäksi sieltä oli kadonnut väliovi "maalivaraston" ja mankelihuoneen välistä. Ihmeellistä!

Suihku oli enemmän kuin tarpeen, vaikka en kovin ulkona hikoillutkaan. Olihan se nautinnolllista hoidella tuoreilla aineksilla ihon hankalimpia kohtia, jotka eivät työhommista pidä.

Norjassa Oslon lähellä oli aamulla maanvyöry. Ihmisiä on loukkaantunut ja kateissa on toistakymmentä asukasta. Norjassa maanvyöryjä sattuu ja tapahtuu useammin, kuin naapureissa. Suomessa ei oikeita maanvyörymiä taida juurikaan tapahtua. Ovat lähinnä pieniä siirtymiä, joissa taloja kuitenkin vaurioituu ja asukkaat joutuvat evakkoon. Ruotsissa kuitenkin ovat vyörymät vieneet taloja mennessään. Välillä tuntuu ihmeelliseltä, miten joihinkin paikkoihin on saanut rakentaa. Vaikkapa jokien rantamille, joissa tulvat tai pikkuisenkaan paremmat jäänlähdöt ovat ainaisena uhkana.

Tiistai, 29.12.2020

Pakkasta pari-kolme astetta. Sateli hieman. Vettä! Annoin auton käydä hetken ja olla töpökässä, kun samalla rappasin laseja. Olisikin ollut tiukka rapsuteltava kylmilteen!

Netistä luin, että eräs Deadliest Catch -sarjan vakiohenkilöistä, Wild-Billin kansipomo Nick, on menehtynyt. Kuolinsyytä ei kerrottu, muut ilmeisesti hän ei ollut ravunpyynnissä kuollessaan. Kalahommissa kuitenkin olivat ne 17 venäläistä, jotka menivät laivan mukana syvyyksiin Barentsin merellä. Hui! Kauhea lähtö!

Tänään ei tullut oltua liikenteessä ollenkaan. Iltapäivän aluksi satoi hieman lunta. Puoli senttiä. Saattoi tarttua auton laseihin ja huomenna, kun on käytävä kaupungilla, joudun pieneen rappausoperaatioon.

Tänään on jo aavistuksen verran raotettu totuuden ovea. Kuluneen viikon aikana on maailman rauhallisimman rajan yli kulkenut huoletonta väkeä suuntaan ja toiseen. Salamatkustajina on ollut erinäinen määrä viruksia. Suuntaan ja toiseen. Olikos se nyt pakko pilata hyvin alkanut kehitys? Mennään tästä viikon verran eteenpäin, niin ollaanhan sitä aika liemessä. Tai paremminkin näin: nyt ollaan liemessä ja se huomataan vasta viikon kuluttua!

Mukava asia, kun lunta ei tullut tuon enempää. Olkapää on kipeä. Käsivarsi kuin irti muusta ruhosta. Jokainen vapaapäivä kolaushommista on nyt tarpeen. Muutaman päivän tauon jälkeen sitä teheskelee taas kummia. Kuitenkin.

Maanantai, 28.12.2020

Lunta sitten tuprutteli ihan kunnolla. Aamulla pyry oli kuitenkin jo ohi. Kävin pihalla heti aamusta sen verran, että sain tuosta omalta kohdalta hieman kulkureittiä vapaaksi. Hyvä hoitaa se pois, ennen kuin kone käy pihalla. Takapihan putsailin myös. Klo 8:30 menin ulos uudestaan. Kone ei ollut vieläkään käynyt. Ensin putsailin autopaikkani. Sitten varsinaiset talonmiesvuoron kohteet. klo 9:40 olin valmis. Lunta oli kertynyt vuorokauden aikana parikymmentä senttiä. Torpin mittapaikalla kokonaissaldo yhä se 2 cm. Eli vähennystä 5 cm. Meilläkin talon eteläpäädyssä oli tuuli vienyt kaiken lumen pois. Vihreä nurmikko paljaana. Pohjoispäädyssä ja parkkipaikalla lunta oli kinoksissa puolikin metriä. Lämpötila nollan tuntumassa. Onneksi lumi ei ollut ehtinyt mennä nuoskaksi.

Maistuipa suihku. Maistui aamupalakin. Pikku hiljaa alkaa jääkaapissakin olla tilaa. Ei sitä joulun ajan ylijäämää niin hirmuisesti ollutkaan! Parissa kipossa tai rasiassa jotakin.

Kone tuli varttia vaille yhdentoista. Eilen illallakin se kävi, mutta ei sen käynnistä ollut näkösällä enää mitään jälkiä. Joku lumikasa vain.

Tässä vaiheessa laittelen tähän perään yhteenvedon kuluneesta kaudesta. Ei ole aivan satavarmaa tämä loppuvuoden kohtalo. Mennäänkö mökille ja jos mennään, niin milloin? Vuosi on kuitenkin kolmea päivää vaille valmis. Ihan kiirettäkään ei mökille olisi. Viiden asteen pakkasia ja heikohkoja lumisateita luvassa koko viikoksi. Katsellaan.

Illan päälle poristiin sitten kuitenkin mahdollisesta mökille menosta. Tällä hetkellä suunnitelma on mennä torstaina. Siksipä tein myös kauppatilauksenkin. Keskiviikolle. Monet perustarvikkeet riittävät, mutta maitohan se on kynnyskysymys. Tilaukseen kehitin jotakin uuttakin ja jotakin muuta otin vain varmuuden vuoksi. Viikko tästä eteenpäin pitää pärjätä. Kaikkea emme tietenkään ota mökille matkaan.

Tässä vaiheessa jo kuitenkin toivotan lukijoille Hyvät Uudet Vuodet.
Katsotaan, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

Vuosi 2020, yhteenvetoa

Vuosi 2020 olisi pääosin ollut samankaltainen, kuin mitkä tahansa vuodet viime aikoina. Mutta kun ei ollut. Tuli se korona. Ei se meitä polvilleen saanut, mutta koronan vuoksi – suojataksemme itseämme ja toisia – jouduimme muuttamaan tekemisiämme. Koko kansa siis. Ja vieläpä koko ihmiskunta. Tammikuulla se alkoi. Ja yhä vuoden loppuessa, ei koronalle loppua näy. Kevätkaudella oltiin vielä aika tietämättömiä ja siksi kauppojen hyllyt olivat välillä tyhjillään ja siksi saattoivat jotkut ratkaisut olla turhan rajuja. Välillä taas olisi pitänyt olla ankarampi aiemmin. Korona on kurittanut jokaista omalla tavallaan ja se siitä. Syksyn toinen aalto on hallitumpaa hoivaamista.

Maailmanlaajuisesti ajatellen on meillä ollut muutamia kiinnostavia juttuja. Vaikkapa Brexit. Siinä asiassa vasta viime aikoina on alettu pääsemään jonkunlaisiin tuloksiin. Sitten se tapaus Putin. Hän on lujittanut otettaan naapurimaan vallan kahvassa. Ja hoitanut asiat itselleen edullisiksi myös ajalle, jos joskus joutuu vallasta luopumaan. Sitten on vielä se lännen Putin. Eli Trump. Varmaan jostakin löytyisi kokoelma Trumpin möläytyksistä. Paksu kirja niistä tulisi. Trumpin jatkokausi ei onnistunut, vaikka yritys etenkin vaalien jälkeen on ollut kova. Vieläkö on ässiä hihassa?

Oman pikku maailmani kannalta sitten nämä loput. Vuodenaikoja oli kuluneenakin vuonna neljä. Vai pitäisiköhän sanoa viisi, kun uusi talvi on jo aluillaan? Eteläisessä Suomessa alkutalvi ei hurraita ansainnut. Meillä Merilapissa heiluttiin kahden vaiheilla. Lunta kylläkin oli, mutta lämpötilat heittelivät. Mutta pohjoisessa oli oikea talvi. Lunta runsaasti. Mökilläkin metrin verran. Ja lumitöitähän sitten piisasi. Loppuvuonna satoi ensilumen 18. lokakuuta. 30 senttiä kerralla. Sulihan se pois tietenkin. Sitten tilanne vaihteli ja Torniossa oli joulu jäädä mustaksi. Keväällä jäät lähtivät hieman keskimääräistä myöhemmin. Syksyllä taas se normaali kuvio. Järvi jäätyi, mutta kantavia jäitä sai odotella. Kesällä Oli helteitä vähintään riittävästi. Oli kolme tulvaa. Kevät-, kesä- ja syystulva. Eli vesisateitakin saatiin. Kevättulva oli ensimmäistä kertaa kellarissakin. Se kuitenkin johtui salaojaputken suun hautautumisesta karikkeen alle.

Vuoden kalahommat sujuivat liki normaalisti. Ainakaan kalasta ei isompaa puutetta ollut. Pilkkihommat kevätjäillä ja sitten kesällä veneestä antoivat kehnosti ahventa ja kuhaa. Siksipä sitä tuli harrastettua normaalia vähemmän. Jos oltaisiin enemmän pilkitty, olisi sitä saalistakin saattanut tulla. Katiskasta alkukesällä sormen mittaisia aapoja. Verkoilla muikkuja syksyllä, talven muikut hyvinkin. Heikko jäätilanne viivästytti talviverkotuksen alkua. Kuhaa ehti tulla kohtalaisesti viikon mittaisen pyyntijakson aikana. Narut nyt odottamassa kevätkautta. Metsällä en käynyt ollenkaan.

Marjoja saatiin vihdoinkin kahden surkean kesän jälkeen. Karpaloita en löytänyt, mutta puolukkaa ja mustikkaa saatiin riittävästi. Hillaa olisi ollut, mutta hellekelit eivät antaneet armoa. Kun ei pysty, niin ei pysty. Omasta maasta saatiin mansikkaa jonkun verran.

Tein pienimuotoista remppaa kotosalla. Keittiössä ja alakerran veskissä. Oli aikaa, kun mihinkään ei ollut hyvä mennä. Kävin läpi romukaappini ja vaatekaappini. Kierrätykseen toimitin isot säkilliset vaatetta. Isompi remontti teetettiin ammattilaisella. Saunan ja pesuhuoneen kaikki pintamateriaalit uusittiin. Löytyi alta asbestia ja vanhaa vesivahinkoa, joten jouduimme olemaan kuusi viikkoa evakossa mökillä. Kolmisen viikkoa suunniteltua enemmän.

Molemmille jouduimme hankkimaan uudet läppärit. Ainolla alkoi kone temppuilemaan pahasti heti alkuvuodesta ja uuden hankinta oli edessä. Minun koneeni alkoi temppuilemaan pari kuukautta myöhemmin. Siinä oli vielä takuuta jäljellä, joten lähetin sen huoltoon. Puhdistin Ainon koneen ylimääräisestä ja asentelin sen uudestaan. Varakoneeksi huoltokeikan ajaksi. Oma kone palautui, mutta vika pysyi poissa vain muutaman hetken. En alkanut enää vaivaamaan huoltoa. Otin varakoneen käyttööni. Näppisvika kuitenkin pisti hankkimaan laitteen, joka toimi kunnolla.

Kesän pääprojekti mökillä oli rakentaa turvallinen kulkuyhteys veskin ja kompostin luo. Kesällä se oli liki ok, mutta lumen ja jään aikaan ei. Liukas ja siksi vaarallinen. Kompostit tuli siinä samalla uusittua. Homma onnistui hyvin. Nyt kun on ollut lunta ja jäätä, on kulku sillä suunnalla tosi huoletonta. Pieniä korjauksia, parannuksia, lisäyksiä ja muutoksia on tietenkin tehty paljon. Lisäsin kauden aikana parit kameratkin. Turvallisuutta ajamaan nekin.

Sääskikesä oli melko paha. Mäkäröitä oli myös tolkuttomasti. Juhannuksen alla sääsket alkoivat tukkia sisälle. Sähkömailoilla niitä husottiin. Sisälle tunkeutui myös muurahaisarmeija. Hävisivät lopulta taistelun, vaikka lukumääräisesti olimme pahasti tappiolla. Loppukesästä oli haittaa poroista. Kalkkinokka&Bros etunenässä.

Koko vuosi oltiin akselilla Tornio – Tarra. Kaksi pientä poikkeusta tosin. Tammikuun lopulla pistäydyttiin Tampereella Ailin bileissä. Kesällä hieman lyhyempi retki, kun ajeltiin hellepäivänä reissu ->Koutus ->Turtola ->Aavasaksa ->Tarra. Molemmat mukavia reissuja omalla tavallaan.

Terveystilanne pääosin ennallaan. Ihottuma pysynyt melko lailla hallinnassa. Ikä tuo kuitenkin aina jotakin uuttakin tullessaan. Lisäksi parista hampaasta lohkesi pala. Ja nastahammas luiskahti suusta. Olikin asiaa hammaslääkärille. Koko kalusto laitettiin kuntoon.

Tässäpä nämä. Eli eipä juuri mitään uutta tai omituista. Ahkeraan ollaan käyty. Parina viikonloppuna ollaan mukavuudenhaluisina katseltu kotosalla teeveen urheilulähetyksiä, kun ulkona on paukkunut pakkanen. Tai muuten vain jääty kotosalle. Kun on vara valita!

Sunnuntai, 27.12.2020

Hieman lumisadetta jouluviikon päätteeksi sunnuntaiaamuna. Pahin pakkanen lienee taittumassa. Toki aamupäivällä ainakin oli pohjoisessa vielä hurjia lukemia. Kävin omaa osuutta ja autopaikkaa kolailemassa. Viitisen senttiä hötylunta.

Oli lähtöpäivän meininkiä. Kamppeita kasaan, murua rinnan alle! Aili esitteli toistaiseksi pisimmän kävelynsä. On se vain hirmuista edistystä. Nytkin vierailu kesti nelisen vuorokautta ja jo siinä ajassa tapahtui paljon kehitystä. Parin viikon kuluttua kävelee jo kummasti! Juokseekin kai?

Vähitellen olivat kamppeet pakattu autoon. Valmistelut valmisteltu. Jäljellä vain lähtöitkut ja ikävä. No ei nyt liian konkreettisesti, mutta henkisesti kuitenkin. Täytyy sanoa, että Aili pisti parastaan koko reissun ajan. Ei kätissyt, ei temppuillut, ei itkenyt. Hymyä riitti. Olihan siinä varmaan tietynlaista flirttailuakin ja näyttämisen halua mummulle ja papalle, mutta kyllä se mukavalta tuntui. Ei ujostellut eikä vierastanut pätkääkään. Paluumatkalle lähtö vielä aamupäivän puolella. Milloinkahan nähdään taas? Aiheuttaako korona vielä keväällä rajoituksia?

Lähdön jälkeen paluu arkeen, vaikka sunnuntai olikin. Syöttötuoli, sängyt, muut .... vähitellen kaikki meilläkin järjestyksessä. Siistailua ja pyykkiä sitten myös ajan kanssa.

Olemme sitä sukupolvea, jonka kunnia-asiana on pitää huolta ruuan riittävyydestä. Nyt tilanteeseen toi lisäpaineita se, että on päällä koronaepidemia ja kauppaan ei ollut asiaa joulun aikaan. Ei virusta kauppareissulta kotiin, ei virusta läksiäislahjaksi kotimatkalle. Maito oli pieni kysymysmerkki, riittääkö se, kun kokoontuneena on viisi maitokissaa. Kyllä se riitti, kun hieman sitä säännösteltiin. Muiden elintarvikkeiden osalta saatetaan pärjätä jopa ensi vuoteen asti!

Syönnin yhteydessä saatin vielä ottaa lasilliset maitoa. Käväisin kuitenkin Prismassa hakemassa parin päivän maidot. Parkkipaikka oli melkoisen täysi. Ehdin jo ajattelemaan, kannattaako sisälle mennäkään. Menin kuitenkin. Ei siellä sitten kuitenkaan sakkia hirmuisesti ollut. Olivatko sitten ABC:n ravintolassa vai Prisman vaateosastolla? Ei ainakaan maitohyllyjen ääressä. Nappasin maitoni koriin. Venytin askeleeni kassalle mennessäni niin, että ohitin pari asiakasta, joilla aivan täpötäydet ostoskärryt. Varmaankin palanneet muualta joulun vietosta. Kassoja käytössä monta ja sain asioida maitopurkkieni kanssa ihan rauhassa.

Tänään on raportoitu Suomessa 156 uutta tartuntaa. Joulunpyhinä muutenkin ovat lukemat olleet kovin pieniä. Ne eivät varmaankaan edusta lähellekään totuutta. Nythän nimittäin on niin, että testeihin on ollut vaikeaa päästä. Testimäärät ovat alhaiset. Joulua juhlineet eivät myöskään kaikki ole hakeutuneet testeihin, vaikka oireita onkin ollut. Joko ensi viikolla tilanne räjähtää käsiin, vai vasta seuraavalla? Muutoshan tähän tulee, ei tämä tässä ollut!

illalla kävin putsaamassa enimpiä lumia takapihalta. Jos lämpötila ehtii menemään plussalle, niinkuin näyttää, on lumityöt aina työläämpiä. Lunta oli tuprutellut jo melkoisesti. Lisää tuli tuulen matkassa koko ajan. Katsoin netistä lumen kertymää. Aamun lukema oli 7 cm. Nyt illalla 2 cm. On meillä Tornion Torpissa lumimittari hauskassa paikassa!

Lauantai, 26.12.2020

Tapaninpäivä!

Pakkasta toistakymmentä astetta aamusta. Viilenevää vielä luvassa. Pohjoisessa pakkanen aika rajua. Meneekö -40 rikki? Iltapäivällä ei enää paljoa puuttunut! Ja lopulta menihän se 4-kymppinen puhki.

Enimmäkseen ollaan oltu sisällä. Kolme nuorinta pistäytyi ulkoilemassa, pariinkin otteeseen, mutta eivät kovin kauaa viihtyneet.

Meillä Torniossa huippupakkaset jäivät saavuttamatta. Tulipalopakkaset koskivat vain pohjoisinta Lappia. Pakkasta oli kuitenkin eteläisessäkin Lapissa paikoin parikymmentä astetta. Sehän nyt sitten taitaa jäädyttää sellaiset vesistöt kunnon jääkanteen, jotka normaalitalvisin sen tekevät. Toivottavasti lumipeite ei ole liiaksi suojana ja jäällä liikkujat ovat turvassa.

Joulu alkaa olla ohitse. Ensi viikko on vielä lyhyt työviikko johtuen Uudenvuodenpäivästä. Moni tietenkin on ottanut alkuviikon vapaaksi ja jatkaa pitkää joululomaa. Uusi viikko näyttäisi alkavan lumisateella. Niin tietysti. Kun alkaa talonmiesvuorokin.

Perjantai, 25.12.2020

Joulupäivä!

Nukuttiin yö rauhallisesti. Eilen söimme hyvin, muttemme ähkyyn asti. Aamulla heräiltiin hyvin levänneinä. Aili aurinkoisena, kuten aina. Jännä tyttö, ei kitise eikä itke. Hymyilee ja leikkii.

Eilen kävin rappaamassa auton päältä ryytteet. Sen jälkeen vielä satoi lunta sentin verran. Pakkasta nyt aamusta 5-6 astetta. Kävin pyyhkimässä lumet uudestaan ja laitoin auton käyntiin. Annoin käydä lumien lakaisun ajan. Nyt ryytettä ei ollut. Jätin sisälämppärin puhaltamaan lämpöä hetkeksi. Mutta kävikin heti ilmi, ettei autoa nyt tarvitakaan. Kävin irrottamassa töpökän.

Olen päivän aikana saanut kahlottua tämänvuotiset kirjoitukseni läpi. Aloittanut yhteenvedon rakentelunkin. Eipä kummoinen vuosi ole ollut. Tai toisaalta ....

Aili on jatkuvasti yrittänyt kokeilla kävelyä. Tasapaino on tosi hyvä. On noussut lattialta ilman tukea seisaalleen. Liikuttanut vasenta jalkaa, mutta siihen se on jäänyt. Lopulta tänään illalla alkoi niitä askelia tulemaan. Innostus on hirmuinen ja ilo sitäkin suurempi!

Päivällä Chaplinin Kultakuume. Iltamyöhään Tanssii Susien Kanssa. Laatuleffaa kerrakseen!

Torstai, 24.12.2020

Se on Jouluaatto!

Torniossakin maa valkoisena! Pukki pääsee rekinensä liikenteeseen. Helikopteri saa jäädä Korvatunturille talliin. Aika kinthaalla se valkoinen joulu on täälläkin. Olisiko kolme senttiä lunta. Pakkasta aamulla vajaa kaksi astetta. Se hyvä, että lämpimämpää ei ole tulossa hetkeen. Päinvastoin. Lauantaille luvassa jopa -18. Ensi viikko on taas sitten eri asia.

Rauhallisen mukava päivä. Tai mukavan rauhallinen. Ollaan syöty todella hyvin ja hyvää. Voi kun olisi pystynyt syömään enemmän! Lahjat aukaistiin. Voi suurkiitokset. Pitkin päivää olen ajoittain lueskellut kuluneen vuoden tapahtumia. Jaksoin koluta elokuun lopulle asti. Myöhemmin sitten lisää.

Pohdittiin tällaista: Rajan ylitys: rajakuntien asukkaat saavat ylittää vapaasti rajan. Mutta esim. keminmaalainen, tervolalainen ja kemiläinen eivät saa mennä Haaparannalle. Saako Haaparantalainen mennä Kemiin? Tai Ouluun? Tai torniolainen Luulajaan tai vaikka Tukholmaan asti?

Keskiviikko, 23.12.2020

Jouluaatonaatto


Ihan aluksi: Hyvää Joulua kaikille!

Tämän aamun osalta ei sen kummempaa. Aamupäivällä pieniä valmisteluita. Hain mm. pakkasesta sulamaan joitakin kalajuttuja. Filettä ja mätiä. Huomista varten. Saavat rauhassa hiljalleen sulaa ja illemmalla ne voi sitten maustaa ja suolata. Mikä mitenkin. Valmistelin jo myös pikku-neidin huoneen valmiiksi.

Rokotusjärjestyksestä esiintyy useammanlaisia versioita. Ok, kai meidät sitten aikanaan kutsutaan, kun vuoro jossakin kategoriassa koittaa. Ei pidä hötkyillä. Ettei tule vaikutelmaa, että tässä jonoa oltaisiin ohittamassa.

Mitenkähän se on sitten, kun rokotukset ovat ohi. Poistuvatko kaikki suositukset ja määräykset? Eli saadaanko elää normaalia elämää, kokoontua ja matkustella, niinkuin vaikka vuosi sitten? Toivottavasti ei löydy kuitenkaan sellaista virusmutanttia, johon ei löydy minkäänlaista vastalääkettä. Tuo Britannian pöpö ei kai tykkää näistä nykyisistä rokotteista. Onneksi.

Odoteltiin Ailia. Ja vähän Tiinaa ja Janiakin. Aino valmisteli syötävää. Tuoksut levisivät kämppään. Kolmen maissa vieraiden odottaminen vihdoin päättyi. Jess!

Pari kuukautta on aikaa edellisestä tapaamisesta. Ei Aili unohtanut ollut. Viimeksi meni hetki vierastaen. Nyt ei. Ensimmäisten askelien tavoittelu oli niin hauskan näköistä. Pian tyttö kävelee ja juoksee aivan täysillä!

Päivän on sadellut vettä. Illemmalla lämpötila laski sen verran, että sade muuttui valkoisemmaksi. Sopii meille. Onko tulossa peräti valkoinen joulu?

Tiistai, 22.12.2020

Kun oltiin saatu aamutoimet tehtyä ja vatsakin kohtuulliselle mallille, aloiteltiin siivoilemaan. Ihan rauhassa vain. Ei mitään paineita eikä aikarajoja. Imuroidessa meinasi hiki tulla pintaan. Etenkin huonekaluja siirrellessä. Toivon mukaan villakoiraria ei nyt enää näy. Eivät ne sukupuuttoon tietenkään kuolleet.

Tälle päivälle oli jouluajan viimeinen kauppatilaus. Kun kaupassa tilaus on saatu kerättyä, tulee ostoskuitti sähkäpostiin tuota pikaa. Ehdin jo odottelemaan kuittia, kun tulikin soitto. Jotakin ei ollut. Mitäpä saisi olla sitten tilalle? Sanoin korvaavan tuotteen. Tuli uusi soitto. Ei ollut sitäkään. Halusivat kuitenkin palvella. Annoin vapaat kädet. Kunhan vain ei sisällä valkosipulia!

On meillä Suomessa vain hyvä kaveri tuo Kela. Siis Valtio. Lääketehtaat puskevat liukuhihnalta kalliita lääkkeitä. Ja ne, mitkä eivät ole kalliita, ovat huikean kalliita. Mutta annas olla. Kela korvaa reseptilääkkeistä osan, jos niille on vahvistettu korvattavuus. Korvaus on 40 tai 65%. Joissakin tapauksissa jopa 100%. Sitten on lääkekatto eli vuosiomavastuu. Tänä vuonna se on €577,66. Minulla tuli tuo katto vastaan kuukausi sitten. Sen jälkeen joudun maksaamaan lääkkeistäni €2,50 / lääke / ostokerta. Kävi hyvä tuuri, kun sitten sopivasti 5 pillerilääkettä oli loppumassa miltei samaan aikaan. Mitään niistä ei ollut kotona kolmeksikaan viikoksi. Kävin ne tänään hakemassa. Jos olisin joutunut maksamaan tehdashinnan, olisi satsi tullut maksamaan €471,46. Kaikki oli minulle 65-prosenttisesti korvattavia, eli normaalihinta minulle olisi ollut €165,01. Olipa hyvä päivä, nyt maksoin noista €12,50! Iso muovikassillinen pilleripaketteja. Mietin kolmenkin voiteen ottamista pillerien lisäksi. En ollut kuitenkaan lainkaan varma, loppuvatko minulta alkavan vuoden aikana nuo kortisoni- ja muusivoiteet, joita minulla on. Ei, jätin ostamatta. Miksi ostaa kaappiin sellaista, jota ei ehkä tarvikaan! Vaikka saisin halvalla, kuten Vilenin Sulo!

Aptekkireissulta suoraan noutamaan ostoksia. Kaksi muutakin noutajaa oli paikalla. Eli jouluruuhka oli melkoinen. Millaistahan on huomenna ja aattona? Onkohan noutajia 4 tai 5?

Olen tuossa aina välillä pohtinut termiä riskiryhmä. Kuulunko minä riskiryhmään? Eli nyt viittaan koronajuttuihin ja myös rokotuksiin. Itse ei voi sitä määritellä, kuuluuko varmuudella riskiryhmään. Terveytensä puolesta. Hoitava lääkäri sen määrittelee. Siinäpäs se. Minulla on yksi lääkäri, joka minua hoitaa. Ihotautien ylilääkäri Länskässä. Hän on määrännyt Trexanin, mutta se annos tuskin vie minut riskiryhmään. Entäs nuo sydän- ja verisuonilääkkeet? Ne on alunperin määrätty Oulussa. Vuosien mittaan reseptejä on uusittu. Ei kukaan lääkäri ole minua enää tutkinut eikä hoitanut. Eli ei minulla ole hoitavaa lääkäriä. Uskon, että sama ongelma voi olla monella. Päivän aikana tuli sitten vähän selkeämpi tieto tulevista rokotuksista. Näyttää siltä, että yli 65-vuotiaana tulee sitten jossakin vaiheessa oikeus piikkiin. Ei tarvitse muita riskiryhmäasioita miettiäkään. Ikä riittää!

Maanantai, 21.12.2020

Joskus ollaan vietetty mökillä juhannusta ja ilmassa lenteli räntälättysiä. Nyt, jouluviikon alussa, Torniossa +4 astetta aamulla. Eli lämpimämpää, kuin tuolloin Jussina. Aivan pohjoisimmassa Suomessa vähän pakkasta.

Vuoden lyhin päivä. Talvipäivän seisaus klo 12:02. Päivän pituuksia tänään: (t:min)

Sodankylä: Kaamos
Kolari 0:37
Pello 1:53
Tarra 2:07
Rovaniemi 2:15
Ylitornio 2:28
Tornio 2:55
Oulu 3:34
Tampere 5:21
Helsinki 5:49

Päivä tästä alkaa taas pidentymään. Vaikka Tarra on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, ei siellä tule kaamosta. Yötön yö kuitenkin tulee. Sen kesto on 30 vuorokautta. Helposti voisi luulla, että molemmat Tarralla olisi. Tuo ilmiö johtuu maan akselin poikkeamakulmasta, joka on noin 23,5 astetta.

Pieni kinkku oli ollut ulkovarastossa perjantaista lähtien. Mökiltä tultuamme nostin sen pakastimesta hyllylle. Oletin, että se olisi nyt läpisula, kun varastossakin lämpö oli aavistuksen plussalla. Nyt aamulla siirsin sen sisälle. Poistin pakkausmuovin ja pyyhin sen kuivaksi. Annetaan lämmetä huoneenlämpöön.

Oli tänään hoidettava joitakin kauppa-asioita. Cittarireissu siis. Paistopussi oli yksi tärkeimmistä ostoksista. Savukala myös. Samalla sitten hedelmiä ja vihanneksia. Tuli näköjään heräteostoksiakin. Hyvä reissu oli. Ruuhka vielä olematon.

Kotona suihku. Sitten syönti. Laitoin kinkunkin uuniin. Sitten vielä ennen päivälepoa muokkasimme huomisen kauppatilauslistan. Muutoksia tuli jonkun verran. Juurikin niiden juuri hankittujen hedelmien ja vihannesten osalta. Nyt kauppareissujen pitäisi olla ohi. Paitsi tankilla on käytävä jossakin vaiheessa ja apteekissa vielä tällä viikolla.

Seurasin kinkkumittarin lämpölukemaa. Mittari on sellainen vanhanmallinen, jossa sininen spriijuova etenee, kun lämpö kasvaa. Juova tulee teräsvarren sisältä näkyville vasta jossain 50 asteen paikkeilla. Kinkku oli pieni, jotakin kolmen kilon luokkaa. Kesti kuitenkin yllättävänkin kauan, ennen kuin mittari näytti sitä viittäkymmentä astetta. Sitten siitä eteenpäin tuntui, että meni vain pieni hujaus, kun oli jo yli 70 astetta ja alkoi kohta olla kiire ottaa kinkku pois uunista.

Annoin kinkun hetken aikaa asettua ja otin sitten verkon sen päältä pois. Poistin myös kamaran. Ja sen alta ihrakerroksen. Ihraa olikin lisätty varsin tukevasti. Ihrakerrokset erottuivat lämpimästä kinkusta irrallisina kerroksina. Verkko, nahka, ihra, sula rasva ja vesi .... varmaan puolet alkupainosta oli noissa. Tein kinkun hieman jäähdyttyä vielä sinappikuorrutuksen korppujauhon kanssa. Uuniin vielä hetkeksi. Oli sitten pakko ottaa pienet maistiaiset. Wau! Onnistunutta oli. Tuollaisen pikku murusen voisi hotkia kerralla!

Huomenna siivousta ohjelmassa. Pitää yrittää jaksaa touhuilla mukana. Mitenkähän se onnistuu, kun kauppareissullakin hiki virtasi valtoimenaan?

Sunnuntai, 20.12.2020

Eilen pientä pakkasta ja illalla sitten niukasti plussalle. Tänään sitten plussaa ihan kunnolla. Kolmisen astetta. Välillä tihkua. Taitaa lumi lähteä. Aatoksi näillä näkymin sitten uudelleen hyvin heikkoa pakkasta. Eikö se talvi sitten vieläkään ole kunnolla saapunut? Ehkä se talvi käväisee tuossa perjantai-lauantai -paikkailla. Silloin luvassa lyhyt kylmeneminen. Tornioonkin pakkasta 10-15 astetta.

Läppäri on ollut auki koko päivän. En ole kuitenkaan saanut puristettua  minkäänlaisia ajatuksia päiväkirjaan. Ajatuskatkos on tuossa pääkopassa, ei missään kauempana. Olen välillä selaillut uutisia netistäkin, mutta en sieltäkään saanut mitään kunnon sysäyksiä kommentoitaviksi. Voisihan sellaisena toimia Trumpin poikkeustilasuunnitelma tai Al-Holin leiriltä Suomeen kyyditettävät naiset ja lapset. En kuitenkaan kommentoi. En ole lukenut noista muuta kuin otsikoita. Voisikin olla pian paikallaan rauhoittua joulun viettoon. Ja antaa läppärin olla kiinni. Onnistuisikohan?

Joulu siis alkaa olla jo aika lähellä. Viime joulua vietimme kahdestaan. Tälle joululle odotellaan jotakin parempaa. Korona-aika kuitenkin on vaikeuttanut valmisteluja. Varmaan onkin syytä kaikkien vain pyrkiä välttämään koronaa. Ja iloitsemaan niistä asioista, joita joulu tällä kertaa tuo tullessaan.

Tänäänkin katseltiin tuntien ajan urheiluja. Norja on aikalailla hallinnut moniakin talven lajeja. Ihan kyllästymiseen asti. Laji kuin laji, niin norjalaisia ei meillä nyt kannusteta. Olihan se siksi hauskaa, kun edes joissakin norjalaislajeissa joku muu tänään voitti. Sunnuntain ilta on yksi huonoimmista TV-illoista.  Onneksi ei enää illalla tullut norjalaisurheilujakaan. Paitsi  tulosruudussa.

Lauantai, 19.12.2020

Aamulla heikkoa pakkasta. Pari pykälää. Tekaisin kuitenkin lumityöt omalta osaltani. Lunta satoi illalla tuuman kerroksen. Eivät lumityöt pakollisia olisi olleet. Tulipahan kuitenkin tekaistua.

Näitä enemmän tai vähemmän pakollisia kauppareissuja kuittasin nyt aamupäivällä pois listoilta. Auton pintaan oli lumitöiden jälkeen satanut tihkua. Onneksi rappaamista ei juuri ehtinyt syntymään. En ollut taaskaan laittanut lämmitystä päälle. Turhaa sähkön tuhlausta. Sain ostettua ne pikku jutut, jotka olivat mielen päällä. Kaikkea ei kerta kaikkiaan voi ostaa näkemättä.

Tällä hetkellä näyttää hieman siltä, että koronaepidemia olisi meillä hieman laantumaan päin. Onhan niitä tartuntoja kuitenkin yhä aika paljon, mutta aivan selvää vähenemistä on havaittavissa. Voihan se hyvinkin olla niin, että tämä kierros oli pääpiirteittäin tässä. Seuraava sitten keväällä, ellei rokotuksilla aleta jo saamaan jotakin aikaiseksi. Tuskin vielä. Rokotusten osalta asiassa piilee vaara. Voidaan helposti ajatella, että niiden alettua kaikki on pelastettu. Ja paskat! Kaikkia ei edes rokoteta. Kyllä tauti pysyy otsikoissa vielä kauan. Kirjasinkoko vain vähitellen sitten pienenee.

Pitkin päivää on telkkari tarjonnut latu-urheiluja. Välillä urheilijoilla on pyssy ollut matkassa. Mäkimiehet kilvoittelivat ilman sauvoja. Suomalaisten menestys varsin odotettua. Maastohiihdon puolella suomalaisia ei ollutkaan mukana. Eikä ruotsalaisia eikä norjalaisiakaan. Vuorossa oli sprintit ja etenkin naisten osallistujalista oli aika vieras minulle. Miesten puolella tuttuja nimiä niinkin vilahteli.

Perjantai, 18.12.2020

Muutamalla asteella pakkanen kiristeli otettaan yöllä. Meltosjärvi official käväisi lukemassa 23,9. Eilen pakkanen kiristyi nopeasti. Yöllä lauhtui vielä nopeammin. Meillä kuitenkin oli aamulla vielä -16 astetta, kun Meltosjärvessä enää vain -12,6. Kymmentä vaille seitsemän lauhtuminen liki loppui ja päivällä olikin sitten koko ajan kymmenisen pakkasastetta. Aamulla kämpässäkin aika viileää, mutta peiton alla ei palellut.

Kymmenen maissa verkoille. Saalista oli jälleen. Ensimmäisenä nousi se kadonnut koukku. Oli onneksi takertunut verkkoon. Vähän tuollaista odottelinkin. Nousi myös kalaakin. Ei mitään huippusaalista, mutta parit kuhat kuitenkin. Narut jätin pohjaan. Verkkokepit nostin taas niin kuin ennenkin. Ovathan ne hauskan näköisiä, mutta olkoon. Tarkoitus pyhittää keinot. Verkot olivat tällä kertaa pyynnissä tasan viikon. Kalaa on syysjäillä tullut yleensä hieman enemmän. Olen 3-4 viikkoa kyllä myöhempänäkin verkkoineni. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen viikon antiin. Iso asia on se, että narut ovat nyt odottamassa uutta aloitusta. Katsotaan tammikuun kelejä vähän sillä silmällä.

Korjasin kalat taas grillissä. Ulkona hieman tuuleskeli ja pakkasta päivällä toistakymmentä astetta, joten hyvä paikan valinta se oli.

Syötiin ruoka. Keräiltiin kamppeita kasaan. Saarinaapuri pistäytyi. Oli verkoissa ollut melkoinen krokotiili. Olikohan tuo torpedo uinut aiemmin verkoistani läpi. Metrinen reikä oli nimittäin ilmestynyt alkuviikolla ironsilk-liinaan! Kotimatkalle lähdettiin valvontakameran mukaan klo 13:19. Matkalla jo hieman hämärtyi. Kotona kolmen maissa. Pariin otteeseen körötteli edessä tientukkoja. Poroja tällä kertaa vai kolme.

Kotona aivan aluksi oli hieman sumplittava pakastimen sisältöä. Otin raa'an pikkukinkun pois ja tein tilaa pienelle kylmälaukulle. Yllättäen kaikki taas mahtui ja tilaakin jäi. Järjestys on kaiken A ja O.

Kävikin sitten niin, että minun ei tarvitsekaan kantaa huolta siitä, että saatan KEVA-katastrofin uhrina tulla kaltoin kohdelluksi. Hitsi ... järjen käyttö on näköjään sallittua. Keva ja verottaja ovat nimittäin tehneet yhteistyötä ja sen tuloksena tuo liian aikaisin maksettu eläke kirjataan vasta ensi vuoden tuloksi. Eli 400000 suomalaista eläkkeensaajaa saa nauttia eläkkeestään eikä tarvitse tehdä minkäänlaisia kommervenkkejä. Omalle vastuulle jää vain se, että rahat ei tule tuhlattua, sillä seuraava eläke tulee vasta helmikuussa.

Torstai, 17.12.2020

Aamulla pakkasta 5-6 astetta. Odotimme kovempaakin pakkasta, mutta hyvä näin. Ennuste oli Meltosjärveen, mutta tämä paikka onkin Tarra. Yöllä ja aamulla tuuli vielä melkoisesti. Vähitellen ilma alkoi tyyntymään.

Tälle päivälle oli kaksi pientä asiaa listallani. Aloitin kuitenkin listan ulkopuolelta. Lunta kun on tullut hieman tipoittain, ei kunnon lumitöitä ole tullut tehtyä. Mitä nyt kolalapiolla polkuja. Nyt aloin parsimaan jälkiä. Hain lingon varastosta. Ei ollut minkäänlaista muistikuvaa siitä, paljonko tankissa oli bensaa. Ei huolta, varagallonat ovat kuitenkin aika lähellä. Linkosin ensin auton ympärystää. Ja kääntöpaikkaa. Melko pian alkoi kone pätsähtelemään siihen malliin, että polttoaine oli lopussa. Käänsin lingon kohti varabensoja, mutta 10 metrin jälkeen kone sammui. Käytin paikalla bensa-astiaa ja tankkasin.

Meni likimain kaksi tuntia lumihommissa. Melkein hiki siinä tuli. Lunta oli maksimissaan 15 senttiä. Paikoin pieniä valleja/kasoja. Melkein koko normaalialue oli putsattava. Autonkin siirsin välillä, että sain sen alta lumet pois. Kuntokävelyä kerrakseen.

Sitten päivän varsinaisiin hommiin. Ensiksi tein uuden verkkokoukun kadonneen tilalle. Minulla on varastossa kieppi teräslankaa, 3 tai 4-millistä. Leikkasin siitä sopivan pätkän. Viilasin toisen pään teräväksi. Tein siihen 180 asteen taivutuksen. Lähdin etsimään kahvaosaa. Sattumoisin löysin 15-senttisen palikan, jonka poikki olin joskus porannut reiän. Haa, miten sopivasti sattuikin. Rautalanka mahtui juuri ja juuri reiästä. Haa, miten sopivasti taas sattui. Vähän siinä vääntelin ja kääntelin. Lopuksi laitoin puuosan piiloon jeesusteipillä. Ettei jää tartu puuhun. Homma selvä, tuli melkein originaalia parempi.

Toinen hommani liittyy painonaruihin. Huomenna on tarkoitus ottaa verkot kuiville. Jätän pohjaan painonarut odottamaan seuraavaa kalastussessiota, joka saattaa tulla aika piankin. Minulla on painonaruna ihan tavallinen, uppoava naru. Mutta kun se on kuiva, kestää aikansa, ennen kuin se alkaa painumaan pohjaan. Olen solminut siihen muutaman metrin välein nauloja. Kun narua purkaa kelalta, huomaa helposti, miksi naulat eivät ole ihan niitä parhaita lisäpainoja. Naulojen tilalle laitoin isohkot aluslevyt. Niitä olikin minulla varastossa sopivat 22 kappaletta. Verkkohuoneessa poistin naulat. Terassilla laitoin prikat 6 metrin välein. Narujen päihin sakkelit lisäpainoksi.  Huomisen työmaa painonarun osalta helpottuu selkeästi. Kello kerkisi jo 14:ään. Ulkohommat alkoivat ollakin jo siinä.

Kahden aikaan pakkasta 7 astetta. Pohjois-Lapissa jo -26. Klo 19 meillä jo -16. Vertailun vuoksi se Meltosjärvi: -19,3. Pohjoisessa lähennellään jo 3-kympin rajaa. Nopeasti kylmenee ... toivottavasti se jäähtyminen alkaa olla pian valmis. Takan kylki yhä hieman lämmin eilisen jälkeen. Päätimme, että takkaa ei tänä iltana käytetä.

Tänään kilahti tilille ylimääräisiä senttejä. Eli tuli tammikuun eläke etukäteen. Tammikuussa eläkettä ei siis tipu, ellen sitten palauta tuota vikasuoritusta. Kukahan KEVAssa on saanut kuulla kunniansa? Kyse on 420 miljoonan virheestä. Minulle ei tuo koko summa kuitenkaan tullut. Täytyy myöntää, että eipä olisi monellakaan yrityksellä tuollaista maksuvalmiutta. KEVAlla se on oltava. Joo, häätyy kotona katsoa tarkemmin. Voi olla hyvinkin viisasta palauttaa tuo summa, jotta välttyy verotappiolta.

Kävin vilkaisemassa, ovatko rannan jäällä eiliset perkeet kadonneet. Eivät olleet kokonaan. Paikalla oli yllättäen saukon jälkiä. Jälkijono oli 15 metrin mittainen. Kun järvi alkoi saamaan jääkantta, oli veden pinta noin 30-40 senttiä korkeammalla. Tuli kolmen sentin jää. Kun vesi laski vähitellen, jäi rannoille holveja, kun jäät olivat kiinni rantapenkoissa ja -kivissä. Siellä riittää nyt tunneleita. Sieltä saukko oli tullut ja sinne se oli mennyt takaisin. Aika varmasti se oli siellä hiirenhiljaa, kun kävelin rutisevalla jäällä. Riistakameran paikka??

Keskiviikko, 16.12.2020

Torniossa aamulla +1 aste. Uutta lunta oli kymmenisen senttiä. Märkää sellaista. Takapihan puolella aseena kolalapio. Etupihalla ihan oikea lumikola. Lumi oli onneksi niin märkää, ettei se tarttunut työvälineisiin. Eikä hikikään noussut huokosista.

Lähdettiin ajelemaan. Pitkän aikaa tultiin niin, että pitkistä valoista oli oikeasti hyötyä. Tiet vaihtelevasti aurattuja. Kaikkia osuuksia ei vielä oltu aurattu ollenkaan. Mökillä klo 11:22. Aurinko oli juuri noussut, mutta pilvien taakse.

Uutta lunta mökillä viitisen senttiä. Pakkasta 5 astetta. Tein pikaisesti tärkeimpiä lumihommia samalla kun Aino keitteli kahvit ja laittoi kamiinaan tulia. Sisällä -2. Kahvin jälkeen verkoille. Saalis ei ollut hurja, mutta olin ihan tyytyväinen. Kuhat tietenkin parasta, mutta korjasin tällä kertaa parit mateetkin. Toisella mahtavat mätimollukat. Nam! Kalakoukku katosi mystisesti verkoilla. Lipsahtiko avantoon? Kalat korjasin grillissä. Tuulensuojassa. Etenkin jäällä oli kova pohjoinen. Ja liikkui se ilma maallakin. Silti ramahteli kylmä hartioissa. Kun olin irroittamassa isomman mateen peräsuolta, soitti ihopoli. Olinkin odotellut soittoa jo pari päivää. Ei mitään merkittävää. Joskus maaliskuulle taas labrat. Perkaaminen vaati tällä kertaa otsalampun valot. Kun olin pussittanut kalat, oli kello hiipinyt jo puoli neljään.

Sisätiloissa sitten normaaleja sisätila-asioita. Välillä piti kuitenkin käydä pihan perällä. Pari kertaa piti täyttää puukopat. Huomiselle ehdolla tämän talven pakkashuiput! Pitääkö istua koko päivä takan ääressä lipittäen kuumaa rommia?

Tiistai, 15.12.2020

Eilen illalla satoi taas sentin lunta. Ei onneksi sen enempää. Tänään ei kuljettu missään kodin ulkopuolella. Eivät painaneet hommat muutenkaan. Leikoin kuitenkin käristyksen hirven paistista. Oli sopivasti kilon verran paistikäristystä pakkasessa. Kun oli aikaa, annoin käristyksen hautua hiljalleen pari tuntia. Kyllä olikin hyvää! Aino kuori potut ja kaivoi pakastevihanneksia seuraksi. Eipä tietenkään ihan kerralla menneet. Ei ollut aikomuskaan.

Odottelin, että saisin puhelinsoiton eilisten labrakokeiden vuoksi. Eipä sitä kuulunut. Pitäisihän niiden jotakin ilmoitella. Vaikka tulokset olisivatkin  ihan hyviä. Ainolle kuitenkin tuli kutsu työterveystarkastukseen. Ja sitä ennen labraan. Niin, ihan tosi! Olikohan joku eräänkin vuoden myöhässä? Olivat varmaankin menneet jossakin kohdassa puhelinnumerot pikkusen sekaisin!

USA:ssa taidetaan päästä vihdoin vaalituloksen kanssa sinuiksi. Trump ei siltikään aio myöntää tappiotaan. Tekee vain liukuhihnalta päätöksiä, jotka vaikeuttavat vallanvaihtoa ja uuden kauden alkua. Putinkin jo onnitteli Bideniä. Luulisi sen jo kertovan Trumpille, että luovuta jo.

Kotimaan politiikan pääuutinen oli se, että Haavisto sai eduskunnalta luottamuslauseen. Politiikka ajoi oikeuskäsityksen edelle. Vihreät olisi lähtenyt hallituksesta, jos olisi käynyt toisin. Muut hallituspuolueet näkivät tilanteen liian pelottavana. Kaupat tuli! Voi juku!

Tässä aivan naapurustossa syttyi iltapäivällä tulipalo. Siinä meni joltakin koti ja joulunviettopaikka. Onnettomuus juuri ennen joulua tuntuu aina erityisen pahalta. Mutta katastrofi on katastrofi ajankohdasta riippumatta. Korona varmaan on aiheuttanut eriasteisia katastrofeja pitkin vuotta. Ihmisiä on menehtynyt ja yrityksiä mennyt konkurssiin. Työttömyys lisääntynyt merkittävästi. Rokotukset alkavat joskus ensi vuonna. Jokohan saamme jouluna 2021 huokaista?

Illalla sateli taas lunta. Aamuksi lumitöitä ja maanteille huono ajokeli. Toivottavasti sade ei ole runsasta. Olisi mukava aamulla päästä liikenteeseen ilman hikoiluja ja liikenteestä mökille ilman liukasteluja. Eikä niitä lumihommia kaivata mökilläkään. Olisi mukava ehtiä valoisan aikaan kokea verkot ja korjata mahdolliset kalat. Valoisa aika vain on niin kovin lyhyt.

Maanantai, 14.12.2020

Kun eilen ajeltiin kotia kohti mökiltä, pohottivat tienvarsiojat mustina. Nyt onkin ollut lauhahko syksy ja routaa tuskin on juuri missään. Puukaupalle tällainen sää on paha. Metsäkoneiden työ metsissä ja puiden kuljetus pohjautuu jäätyneeseen maapohjaan, joka kantaa raskaat koneet ja tukkirekat. Kuivat kangasmetsät tietenkin eri asia. Nyt nämä muutaman asteen pakkaset ja nollakelitkin tyrehdyttävät puunkorjuun. Kun lunta tulee vähitellen lisää, menee tilanne aina vain heikommaksi.

Vieläköhän muuten talvisin jäädytetään puunajoväyliä? Ennen näin ainakin tehtiin. Joskus hakkuukohteet ovat kaukana ja hyvin vaikeiden maastojen keskellä. Puumäärät voivat olla suuria, mutta metsäautoteitä ei silti kannata tehdä. Ja uitothan ovat olleet ohi jo kauan. Eri juttu taitaa olla Etelä- ja Keski-Suomen tukkilauttojen hinaukset. Sitä kai vielä harrastetaan??

Vähitellen labrakäynnitkin ovat harvenemassa. Toivotaan ainakin näin. Aamulla kuitenkin oli vielä käytävä luovuttamassa pieniin putkiloihin hurmetta. Ihopolin turvakokeita. Kyynärtaipeet ovat niin umpitaajaan pistettyjä, ettei niissä liene enää tuntohermoja. Ovat ne neulatkin aika ohuita, joten eipä verikokeisiin menoa tarvitse pelätä. Kun ei ole edes poliisisetä taluttamassa! Voisi olla eri juttu. En käyttänyt autoa ollenkaan lämmityksessä ennen labraa. Pakkasta oli kolmisen astetta ja uutta lunta sentti tai puolitoista. Lumen alla oli kuitenkin hieman jäätä. Onneksi sitä oli kuitenkin niin niukasti, että se lähti helposti raaputtamalla ja en myöhästynyt laboratorioajastani.

Olin juuri päässyt labrasta pihalle, kun Cittarista soitettiin. Siellä kerättiin juuri ostoksiani ja pakastepavut olivat loppu. Ok, ei nyt korvata millään toisella. Laitan pavut ensi viikon tilaukseen. Yhden maissa lähdettiin noutamaan laatikoita. Menomatkalla tankkasin. Aino postitti joulukortteja. Kun ihmettelin ostosten noutopisteessä sitä, että olen aina siellä ainoa asiakas, sain selvityksen. Valtaosa haluaa toimituksen kotiovelle. Noutajia on harvassa. Keväällä mekin halusimme toimituksen kotiin. Siinä oli kuitenkin sellainen huono puoli, että tarkka toimitusaika ei ollut tiedossa. Lisäksi joskus meni toimituksia vääriin osoitteisiin. Kun noudan itse, saan tuotteet heti silloin, kun olen niitä noutamassa. Kunhan vain olen hakemassa niitä parin tunnin aikaikkunassa, jolloin kauppa antaa niitä ulos.

Ennen joulua on vielä yksi kauppatilaus. Aino oli jo kovasti huolissaan, kun jääkaappi alkaa olla täynnä jo nyt. Nyt on kuitenkin aika lailla poikkeuksellinen tilanne. On sellainen tavoite, että joulun seutuvilla ei kauppaan mennä. Yleensä viimeistään Tapanina on vähintään maito lopussa. Tai joku muu. Meillä on käytössä vain yksi jääkaappi. Onko tuo nyt sitten jotakin 100 litraa. Ennen joulua jääkaapin sisälltö tietenkin vielä vajuu. Ja ennen joulua voidaan siirtää joitakin tuotteita, joita on hieman runsaanlaisesti, ulkovaraston puolelle kylmälaukkuun. Esimerkiksi kaikki ylimääräiset ravintorasvat voivat olla siellä. Juustot ja leikkeleet myös. Pitää olla aika kova pakkanen, että jäätyisivät. Kyllä tilaa saadaan kaappiin jouluksi.

Tämän viikon torstaille on ennustettu pakkaspiikkiä. Keskiviikolle ja perjantaille ennuste näyttää muutamaa pakkasastetta. Torstaille 20 - 30 astetta. Viikonlopulle sitten plussaa Lappiinkin. Näillä näkymin lähdemme mökille keskiviikkona. Takaisin tultaisiin joko perjantaina tai lauantaina. Sitten tulisikin hieman taukoa. Joko mennään heti vuoden vaihteessa, ei olla ajateltu niin pitkälle. Eletään ensin tuo joulun aika!

Sunnuntai, 13.12.2020

Ollaan aivan pian syvimmässä kaamoksessa. Onneksi on hieman lunta. Siksi jonkun verran aamuyhdeksän jälkeen olisi toivoa ulkosalla nähdä jotakin. Pakkasta neljä pykälää. Sinniteltiin kahdeksaan asti ja vasta silloin haukkasimme aamupalaa. Otsalampun valossa kävin hakemassa parit puukopalliset. Auringon nousu Tarralla tapahtuu nyt yhdentoista tienoilla. Puolitoista tuntia aiemmin eli puoli kymmeneltä alkaa ns. Civil Twilight eli porvarillinen hämärä. Se tarkoittaa hetkeä, jolloin ulkona alkaa näkemään niin, että kauppamiehet pystyivät aikanaan kirjaamaan asioita paperille.

Olin liikenteessä varttia ennen porvarillisen hämärän alkua. Keräsin kamppeet vesikelkkaan ja käppäilin jäälle. Ihan hyvin näin. Etenkin jäällä tuntui jo melko valoisalta. Etelän suunnassa verkkomiehiä. Pian sielläkin sai otsalamput sammuttaa. Tyyni sää. Sain selvitettyä sen yhden sutinkin, jonka matikka oli tehnyt. Ei palellut sormia ollenkaan. Nyt saaliina yksi messinkikylki. Auringon nousua en havainnut. Sen verran oli pilveä horisontissa. Jänis oli käväissyt jättämässä käpälänjälkiä vähäiseen lumikerrokseen. Iso lintu oli syönyt eilisen mateen ja jättänyt ison jätöksen. Varmaan strutsi.

Perkausoperaatio rannan tuntumassa. Fileitä pussittaessani huomioin jouluiset tarpeet. Ainakin sitruunakuhaa luvassa. Ja Pikku-Ailille kuhafilettä, jos kinkku ei maistu!

Kotimatkalle puolen päivän maissa. Alkumatkasta -6, loppumatkasta -1 astetta. Ei erityisen liukasta. Poroja pelloilla Lohijärven paikkeilla. Myöhemmin pariin otteeseen tiellä jalankulkijoina. Ei haittana, siivosti kulkivat tien laitaa jonomuodostelmissa.

Kotona makoisat kahvit. Ja tietenkin laturit pukkaamaan virtaa akkuihin. Telkkari auki ja sieltä lumisia urheilulajeja. Areenasta katsottiin osa. Kyllähän miesten ampumahiihtoviesti oli mukavaa katseltavaa, vaikkei Suomi aivan kärkeen lopulta sijoittunutkaan.

Kun verkot nyt ovat pyytämässä, on mökille mentävä uudestaan aika pian. Huomenna emme varmaan ole sentään menossa, mutta joko tiistaina tai keskiviikkona kuitenkin. Montako yötä sitten sillä kertaa ollaan? Sitä en osaa sanoa. Ollaanko viikonloppuun asti? Jos kuhaa tulee reippaasti, voidaan tulla Tornioon jo ennen viikonloppua. Jos ei kalaa tule, voidaan kai sittenkin tulla melko pian pois. Varmaa on kuitenkin se, että verkot nostetaan kuiville. Ainakin jonkun aikaa pidän verkotuksessa taukoa. Nyt oli tärkeää saada sen verran aikaiseksi, että saisi jonkun kuhan ja etenkin sitten ne narut kevätkaudeksi jään alle.

Tilasin marraskuun viimeisinä päivinä yhden jutun netin kautta. Tänään, hieman yli kaksi viikkoa myöhemmin, sain ilmoituksen paketin saapumisesta Cittarin postipisteeseen. Olin käynyt alkuillasta suihkussa, joten olin hajun puolesta riittävän kelvollinen käymään ihmisten ilmoilla. Oletin myös, että kun on sunnuntai-ilta, ei postissa ole ruuhkasta tietoakaan. Siinä olinkin ihan oikeassa. Kauppakeskuksen aulassa oli joukko teini-iässä olevia nuoria. Taisi mennä kokoontumisrajoituksen suositeltu määrä rikki. Kellään ei tietenkään maskiakaan. Kiersin kaukaa moisen ryppään. Pahvinen pakkauslaatikko oli hieman kärsinyt. Sisältö vaikutti kuitenkin onneksi ehjältä.

Lauantai, 12.12.2020

Aamulla mukavanlainen pakkanen. -7 astetta tosin vain, mutta se on paljon verrattuna viime viikkoihin. Verkoille teki heti mieli. Muutama lumihiutale ilmassa. Jäällä liukasta. Nyt kuitenkin miellyttävän tyyntä.

Olin ollut eilen hieman huolimaton. Rannimmaisen verkkokepin naru oli jäänyt löysälle ja se oli jäätynyt avannon reunaan kiinni. Onneksi huomasin sen. Olisi ollut iso vahinko, jos olisin sahannut sen nyt jääsahalla poikki! Avantojen vaiheilla linnun jälkiä. Korppia veikkaisin. Sen verran oli kokoa varpailla. Nyt jäälle jäi linnuille evästä yhden pienen mateen verran. Muuta kalaa ei ollut. Ei se välttämättä kauhean iso ihme ole, kun verkot olleet vedessä vasta vajaan vuorokauden.

Olin katsellut ympäri järven, mutta en nähnyt muita liikkujia, ennen kuin juuri pois tullessani. Vajaa kilometri pohjoiseen oli liikettä. Verkot pyyntiin tietenkin. Nyt olikin vielä loisto-olosuhteet uitella verkkoja. Tästä eteenpäin lumi alkaa olla haitaksi. Myöhemmin jään paksuuskin.

Usein kuhat uivat verkkoihin pieninä ryppäinä. Nyt ei ollut uintiaika. En muuten ole koskaan kalastanut jään alta tähän aikaan vuodesta. Eli minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa tai tietoa siitä, liikkuuko kala näin vuoden pimeimpään aikaan ollenkaan. Ensi viikko sen näyttää.

Katsottiin ampumahiihtoa. Sen jälkeen vielä ulos. Vaihdoin pääkameran akun. Rakensin porakoneeseen liitettävän rälläkkätyökalun. Puomilla yritin hieman työstää metallia. Kyllä saisi olla enemmän kierroksia. Oikea rälläkkä pitäisi olla. Paluumatkalla ajoin Koukkusaralle ja sieltä kanavan laitaa hiekalle asti. Juuri ja juuri sitä kanavanlaitauraa pystyi ajamaan. Vesi näkyi polun painanteissa. Ei tullut vielä kunnon pohjaa käveltäväksi. Koukkusaralla paljon jänisten jälkiä, mutta kelkan valoihin eivät jänikset tulleet.

Syötiin hernekeitot. Katsottiin ampumahiihdotkin. Hetki pitkällään oloa ja kahvit.  Sitten ... surprise ... KB!

Perjantai, 11.12.2020

Noustiin ... no ihan tavalliseen aikaan. Ainolla uni loppui aiemmin, mutta väsy jäi silti silmään. Lähdettiin pohjoisen suuntaan vähän kymmenen jälkeen. Puolivalot jo riittivät, ei ollut enää säkkipimeää. Torniolaisten maajussien pellot lumettomia. Jotkut heinävaltaiset niityt aivan vihreitäkin. Pohjoisempana jo hieman lumisempaa. Tarralla uutta, karheaa lunta 2-3 senttiä. Pakkasta koko matkan pari astetta, joten mainittavaa liukkautta ei ollut. Kapustan pohjoispuolinen tieosuuskin saanut nyt hieman hiekkaa. Liukkain pätkä oli Pakisjärven seutuvilla tiellä 932 parin kilometrin pätkä. Loppuosa olikin sitten luminen.

Mökissä aste lämpöä. Ulkona täälläkin se parin asteen pakkanen. Laitoin jalkaan kumpparit. Kellutakin niskaan ja kaulaan jäänaskalit. Mukaan pari ämpäriä ja jääsaha. Pääsin rannasta kohtuudella jäälle. Tein avannon muutaman metrin päähän ja täytin siitä ämpärit. Jätin ämpärit siihen ja lähdin tiedustelemaan jään vahvuutta. Vahvuus oli näin pakkaskelillä riittävä. Vesikelillä voisivat teräsjään (4cm) päällä oleva kohvakerros (3cm) ja irrota toisistaan. Silloin kantavuus olisi aivan toista. Nythän jään vahvuus oli tuossa kohdassa hulppeat 7 cm!

Palasin mökille, siellä Ainolla olikin jo kahvit. Vesiämpärit toin mökille. Palasin yhden aikoihin jäälle. Nyt matkassa oli kampetta riittävästi verkkojen laittoon. Vesikelkallinen roipetta ja perässä ahkiokin. Turhan kova etelätuuli pyrki puseron alle. Jäällä meni tasan kolme tuntia. Verkkojen uitto käytti todella hyvin siinä mielessä, että uittolauta näkyi hyvin. Olin valinnut verkkopaikan niin, että sillä kohdalla ei ollut sitä lunta ja läpinäkymätöntä kohvaa ollenkaan. Uittolaudan vetonaru vain saisi olla täysin venymätön. Viimeisten metrien kanssa oli vaikeuksia ja jätinkin avantovälit 2 metriä normaalia lyhyemmiksi. Olkapäät jo muutenkin kipeinä. Ainokin käväisi katsomassa touhujani. Valitti jään liukkautta ja hakikin sitten saappaisiin jääpiikit. Oli jo likimain säkkipimeys, kun palailin mökille. Oli onneksi otsalamppu reissussa matkassa.

Kuin sain siis näin verkot jään alle, ei se tarkoita todellakaan sitä, että sinne vaan kaikki verkkoja laskemaan. Varoen askel kerrallaan se kyllä voi onnistua. Lumi on taas suojannut jäätä ja kun kunnon pakkasia ei ole ollut, on jäätyminen jälleen kerran erittäin epätasaista. Lisäksi virtaukset syövät paikoin ohuen jään altapäin paperinohueksi. Jos nyt pysyttelee miinuksella ja ei sada lunta, alkaa jää vähitellen vahvistumaan. Luvassa onkin nyt pari pakkaspäivää (7-8 astetta), joten eipä taida jäät ihan heti sulaakaan.

Torstai, 10.12.2020

Aamusta heti +3 astetta. Taisipa olla jonkun kymmenyksen ylikin. Tornion talvi on yhä musta. Välillä on lumi käynyt maassa. Mutta aika nopsaan se on taas sulanut. Takapihan jänis ei pysty seuraamaan säätä. Se pysyy valkoisena, vaikka maa on musta. Täällä ei sitä metsämies uhkaa. Irtokoirat vain.

On ollut hyvin tiedossa, että pelkät nettitilaukset eivät tule riittämään, jos joulun aikoo viettää vähänkään suunnitellulla tavalla. Asiasta taisin joskus aiemmin mainitakin. Nyt ollaan jo viikkoja tehty kerran viikossa noutotilaus. Pohjana meillä on vanha ja tuttu lista. Kun viikon välein tekee ostoksia, tulee väkisellä viikkoja, jolloin joutuu jonkun tuotteen yksikkömäärää muuttamaan jompaankumpaan suuntaan. Tilausmääriä on helpompi muuttaa, kuin muutella syöntimääriä. Huomasin nyt päivällä, että ruisleipäannoksemme ei tule riittämään seuraavaan tilaukseen asti. Olin pienentänyt tilausta paketilla. Toisen laatuista varaleipää on pakastimessa, mutta nyt oli hyvä syy käydä pikku reissu ja tehdä samalla noita mainitsemiani hankintoja, joita ei voi tai halua netissä tehdä.

Siispä liikenteeseen. Sainkin hoidettua likimain kaikki ne hankinnat, joita olen pitänyt hankalina tai mahdottomina. On jopa niin, että tuleeko joulun alla enää käytyäkään kaupassa. Yhtä asiaa ollaan vaille, mutta lieneekö se edes pakollista? Kauppakeskukseen menin sellaiseen kellonaikaan, jolloin siellä on yleensä melko hiljaista. Kyllä saapuva joulu kuitenkin jo näkyi asiakasmäärissä. Ei siellä ruuhkaa ollut, ei ollenkaan. Mutta silti sakkia oli etenkin siinä käytävillä. Kaupassa ei niinkään tungosta ollut. Silmiinpistävää oli kuitenkin se, että ilman kasvomaskia oli turhan iso osa ihmisistä. Suojatonta hengailua harrastavat olivat likimain kaikki nuorehkoja, 3-kymppisiä ihmisiä. Sanotaan 20 - 40 vuotiaita. Vaikka Torniossakin tilanne on juuri nyt hyvä, voisi sen maskin laittaa silti suojaksi. Jos tuo kauppakäyntini oli viimeinen ennen joulua, näkyy se myös joululahjatilastoissa. En liene ainoa, jolla on sama ongelma.

Olkiluodossa oli tänään häiriötilanne. Tiippanan mukaan hätää ei ole. Ihmisille ei vaaraa ole ollut. Aina tietenkin kansaa voi sumuttaa ja sanoa mitä tahansa. Suomessa se ei kuitenkaan mene niin helposti läpi. Venäjälläkin Putinin korona-pakoilu on tainnut paljastua. Ainoa asia, mihin voi luottaa, on Pohjois-Korean johto: koko maassa ei ole ensimmäistäkään koronatartuntaa.

Trump taitaa yhä yrittää kumota vaalitulosta, vaikka se taidettiin nyt virallistaa lopullisesti. Trump hävisi vaalit ja on hävinnyt kaikki oikeusjutut. Sinnikko ukko. Saapi nähdä, löytääkö hän vielä uusia temppuja, jotka voisivat estää Bidenin virkaanastumisen. Trump ja republikaanit pelkäävät kommunismia. On sitä syytäkin pelätä. Mutta USA:ssa ei ole koskaan sellaista kunnolla ollut. Kun ajatellaan entistä Neuvostoliittoa ja vanhoja itäblokin maita ja Kiinaa, voitiin silloin puhua kommunismista. Nyttemmin noilla alueilla on talouselämä kehittynyt aina vain enemmän länsimaiseen suuntaan. En usko, että USA:n demokraatit olisivat siirtyneet näiden ohi maailman vasemmalle laidalle.

Illalla myöhään +2,2. Huomenissa mökille. Sääennustukset keventyneet huomattavasti ja 10 asteen pakkaset viikonloppuna jäävät unelmiksi. Todella murheellista. Ennen joulua olisi vielä päiviä kalastella jään alta. Jään päällä pitäisi vain pystyä touhuamaan ja pysyä kuivana. Lienee turha toivo.

Keskiviikko, 9.12.2020

Mäkisellä on tunnetusti eväät levällään. Vähän samaa ongelmaa on meikäläisen kamppeissa. Eväät löytyvät kuitenkin yleensä yhdestä paikasta. Jääkaapista. Eilen aloittelin erinäisten säilömäpaikkojen läpikäyntiä. Tänään olen jatkanut tuota harrastusta. Suuri osa kerätystä sekatavarasta on postin välityksellä tulleita papereita. Omalla kohdallani tärkein (yksipuolinen) kirjeenvaihtotoveri näyttäisi olevan sairaanhoitopiiri. Se on lähestynyt minua kirjeitse viime vuosien aikana satoja kertoja. Kirjemäärän perusteella joku voisi jo luulla, että olen todella pahasti viallinen! Kirjeet on tullut laitettua talteen, eihän niitä heti voi roskiinkaan heittää. Aika kuitenkin tekee tehtävänsä ja nyt oli taas aika laittaa vanhimmat roskiin. Löytyihän sieltä joukosta puoli muovikassillista edellisen läpikäynnin tuloksiakin. Samaan nippuun vain nyt kaikki.

Samaa kuumaa kävin läpi pientavaralaatikoita. Paljon niistäkin löytyi roskiin kuuluvaa tavaraa. Ja löysin sitten vastaavasti parikin sellaista asiaa, joita olen tässä syksyn aikana kaipaillut. Toinen on se oikean kokoinen lyijytäytekynä, toinen on kirjekuori, jossa oli viimeksi tilaamani kuulolaitteiden vahatulpat. Vielä jäi läpikäytävää. Ei kaikkea sentään yhdellä kertaa!

Ollaan tässä hieman tuskailtu näiden kuontaloiden kanssa. Jouluun on aikaa vielä pari viikkoa. Koronatilanne on edelleen erittäin rauhallinen meidän alueella. Parturissa käynti on jo kuukauden myöhässä. Jos nyt ei käy, milloinka olisi seuraava sopiva hetki? Tuskin tilanne tästä heti paranee. Aino varasi itselleen ajan. Lähdettiin sitten menemään. Jospa minä pääsisin siihen  naapuriin, johon mennään ilman varauksia!

Oltiin hieman etuajassa liikkeellä. Aino kuitenkin pääsi heti käsittelyyn. Naapurissa minulla odotteluaika ei ollut pitkä. Kolme varttia kotoalähdön jälkeen oltiin jo takaisin kotona. Kylläpä helpotti oloa. Kannatti käydä. Kotona Ainon tekemä ruokakin valmiina. Kaikki taas hyvin!

Politiikka ja laki .... siinäpä sitä miettimistä, kumpiko noista on tärkeämpää. Tällä hetkellä voi helposti vaikuttaa siltä, että laki jääkin velipuolen asemaan. Poliittinen veljeily on tärkeämpää. Tämä siis tämän päivän uutissatoa. Joskus politiikka toimii painostuskeinona. Nykyinen hallitus on tehnyt vaa'ankielipuolueen mieliksi huonoja päätöksiä. Niskurointi siedetään. Ettei mene oma tuoli persauksen alta.

Britit jo aloittivat korona-rokotukset. Vanhukset ja hoitohenkilökunta ensiksi. En tiedä, kuinka monta ihmistä on jo ehditty piikittämään. Varmaan tuhansia. Jos kahdella on ollut allergisia oireita, niin entäs sitten? Niitähän tulee aina joillekin. Olisiko tuollaisesta edes kannattanut uutisoida. Ketä se hyödytti? Vuorokausi rokotuksen jälkeen nuo kaksi ovat jo normaalikunnossa, ja oireita ei enää siis ole. En silti yhtään ihmettelisi, vaikka hyvää tarkoittava rokote olisi jollekin jopa kuolemaksi. Kun rokote tulee Suomeen ja tulee oma vuoroni päästä rokotettavaksi, menen tietenkin. Rohkeasti vaan muutkin! Ei näistä tällaisista saa pelästyä. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Tiistai, 8.12.2020

Eilen illalla menin nukkumaan tuntia, jopa paria normaalia aiemmin. No kun nukutti! Aamulla vastaavasti heräsin sitten varhain. Ensin siinä pitkälläni katsoin kellon numeroita. Menihän se sentään reilusti yli viiden, kun nousin kahvin keittoon. Sama nousta, kun en enää saanut unen päästä kinni, vaikka vähän yritinkin. Ei ollut suunnitelmissa nousta vielä!

Aamulla asteen suojakeli muuttui puolentoista asteen pakkaseksi. Tuli muuan lumihiutale. Oli lähtö hammaslääkäriin. Lumi ei ollut ehtynyt jäätymään auton laseihin. En ollut edes viitsinyt laittaa lämppäriä päälle. Säästetään sähköä ja pelastetaan maailmaa! Oli hammashuoltorupeaman viimeinen käynti. Yhtä hammasta rakenneltiin ja lopuksi koko kalustolle suoritettiin fluoraus. Olipahan kaikenkaikkiaan melko kallis remontti. Korjausten hinnalla olisi saanut ostettua yli 600 puolen kilon pakettia normaalivoita. Harmi, nyt jäi kunnon rasvat hankkimatta!

Aika hiljaista oli hammaslääkärillä. Koronan vuoksi uusia asiakkaita ei juurikaan ole. Vanhat käyvät hoitonsa loppuun asti. Minullakin sitten vasta vuoden päästä tarkastus. On mukava tunne suussa, kun ei ole kipuja eikä ole hampaista pois puolikkaita eikä pienempiäkään palasia.

Iltapäivän puolella kauppatilauksen nouto. Eipä muuten ole kertaakaan ollut ruuhkaa tuolla noutopaikassa. Taitaa olla niin, että vain kerran on paikalla ollut toinen asiakas. Mahtaako kahden viikon kuluttua olla samoin?

Ilta oli hieman harvinainen siinä mielessä, että silloin tuli tuntitolkulla suosikkiohjelmiamme. Aino laittoi lisäksi jonkun tallentumaan, mutta se jäi ainakin vielä illalla meiltä katsomatta. Nyt alkutalvesta on alkanut muutamien sarjojen uudet tuotantokaudet. Lisäksi on alkanut pari täysin uuttakin mielenkiintoista juttua. Toisesta on tullut vasta esittelyjakso. Vaikuttaa katsomisen arvoiselta.

Maanantai, 7.12.2020

Takana vaihteeksi heikosti nukuttu yö. Sepä somaa. Ei auta, pitää vain punnertaa eteenpäin päivä kerrallaan. Tätä harmautta pitkin. Vettä sataa ja lämmintä neljä astetta. On tämä aamua. On tämä talvea. Lumetkin taas lähtivät. Se tässä on hyvä puoli, että liukkaus katoaa myös. Sata kilometriä pohjoisempana liki sama sää. Siellä lienee nyt pikkutiet liukkaimmillaan. Lähteekö jää järvestä ... voi olla. Ehkä pitäisi vain tuulla kovempaa. Saisi jään päällä olen veden virtaamaan ja virtaus voisi kuluttaa jäätä.

Paikkasin ja täydensin eilisiä tilauksiani. Tulostin tilaukset paperille. Huominen tilaus lienee jo ok. Kaksi seuraavaa pitää vielä tarkentaa, mutta aikaahan on. Ainokin kehui, että onpa hyvät laput! No, tottakai ovat!

Illansuussa yhtiökokous. Kokoukseen oli mahdollista osallistua etänä, mutta sellaiseen ei kukaan ollut ryhtynyt. Paikalla oli reilusti alle kokoontumissuosituksen lukumäärä. Lisäksi kokoustila mahdollisti riittävät etäisyydet. Ja maskit tietenkin kaikilla. Kulunut vuosi on ollut haasteellinen. Korona on ollut vain yksi osatekijä aiheuttamaan noita haasteita. Ollaan asuttu tässä kämpässä 35 vuotta. Tuohon aikaan mahtuu monenlaista asiaa. Olen ollut alkuvuosina jonkun vuoden isännöitsijänä. Sitten aika lailla liki jatkuvasti hallituksessa. Ainokin ollut välillä. Jostakin syystä olen joutunut olemaan lähes aina puheenjohtajan ominaisuudessa. Riviministerinä harvemmin. Vaikka isoimman osan käytännön työstä tekee isännöitsijä, jää puheenjohtajallekin jotakin. Myös vastuuta. Jostakin syystä olen viime aikoina stressaantunut ihan turhaankin joidenkin mitättömyyksien vuoksi. Olikin sitten hyvä päätös jäädä pois hallitustyöstä. Jäi jopa melko luottavainen tunne uuteen hallitukseen. Kyllä muutenkin tehtävien kierto ja tuoreet ajatukset ovat suotavia.

Nämä tulevat sääennusteet kiinnostavat kovasti. On vielä seitinohut mahdollisuus saada verkot hetkeksi pyyntiin. Eilen kolmoskanavan uutisten jälkeen ennuste poikkesi netistä katsomiini verrattuna. Netin ennusteet (Ilmatieteenlaitos ja Foreca) toteutuivat, teeveen ei! Päivä onkin ollut kovin harmaa ja tihkusateinen. Joko lauantaina tulee pakkanen? Luvassa -10. Hui!

Etelä-Suomessa kauriit haittaavat jo puutarhan hoitoa. Mitään ei voi kasvattaa ilman aitaamista. Meillä mökillä haittaeläimiä ovat porot, närhet ja jänikset. Tervetuloa kauriit. Olisihan niissä lihaa enemmän, kuin jäniksissä. Vähemmän kuin poroissa, mutta porojen vapaa metsästys odottaa vielä tulemistaan.

Sunnuntai, 6.12.2020, Itsenäisyyspäivä

Kun nousimme ylös ennen seitsemää, saatiin tietenkin odotella sitä hetkeä, jolloin ulkosalla alkaisi näkemään jotakin. No joo. Pimeässä kuitenkin juotiin kahvit. Pimeässä syötiin aamupalaa. Pimeässä tyhjiksi vajuneet puukopat täyteen. Pimeässä kämpän siivous. Pimeässä hyysikkäreissut. Pimeässä jäiden hakkaamiset portailta ja veskin edestä. Pimeässä keräilin varastoista muutamia pikkuasioita kotiin. Pimeässä kellarissa käyntikin. Otin sieltä nyt matkaan syksyn viimeiset oman maan potut.

Kymmenen maissa alkoi ulkonakin jo näkemään ilman otsalamppua. Eipä minulla kuutenkaan ollut kovin kummoisia tekemisiä. Satoi räntää. Asteen verran plussalla. Eilen järvi oli valkoinen uuden lumen ansiosta. Nyt alkoi lumi vähitellen mustumaan. Viime viikolla oli lumet pudonneet katolta. Nyt uutta oli hieman tullut katoillekin lisää ja se sieltä vähitellen lipui räystäiden yli maahan. Puuvaraston laidalla oli vanhaa vallia 15-20 senttiä. Se oli nyt vesikelissä hieman pehmentynyt ja lapioinkin sen syrjään.

Ei pidetty isompaa hoppua lähdon kanssa. Kello ei silti tainnut keritä aamupäivän viimeisen tunnin puolelle, kun oltiin jo liikenteessä. Keli teillä vaihteli suuresti. Ensimmäiset kilometrit olivat ihan ok ajettavia. Pikitieosuus Pakisjärven päästä Kapustaan oli jäinen ja sohjoinen. Ei se ihan kauhea ollut, mutta kun vastaan tuli auto ja oli ajettava laidempana, sai olla tarkkana sohjossa. Vauhti piti sovittaa sopivaksi. Kapustassa vaihtuu tien hoitaja. Siitä etelän suuntaan tie on yleensä hoidettu kunnolla. Nytkin hiekkaa oli kunnolla ja tie oikeastaan hyvä ajettava. Sihtuunan soratie eli Tervolan kunnan puoli olikin sitten mahtava ajettava. 60 km/h oli saavuttamaton vauhti. Sade oli sulattanut lumen tieltä ja paljastanut kirkkaan jään. Oli todella liukasta, kun vettä vielä satoi koko ajan. Vaikka alla oli hyvät nastarenkaat, oli välillä kitka hakemisissa. Luikerreltiin kuitenkin pätkä läpi. Kun tie Tornion rajalla muuttui päällystetieksi, vaihtui kelikin. Ei päällysteen ansiosta, vaan hiekoituksen vuoksi. Arpelasta eteenpäin oli jo osittain sulat tiet. Ajoin kutakuinkin maksimivauhtiani. Juuri kovempaa en olisi tainnut uskaltaa ajaa. Köröttely piisasi tällä kertaa, kun ei ollut aivan lähiaikoina teeveessäkään mitään mielenkiintoista. Aikaa kului puolisen tuntia normaalia enemmän. Talvikeleillä ilman kaahailuja aikaa menee 1,5 tuntia.

Matkalla Alposlahdessa Alposjokisuussa laaja sula. Kauempana jää aivan mustaa ja näytti tosi heikolta. Hirvimiehiä mieliharrastuksensa parissa. Makkaranpaistossa isojen tulien ääressä. Ja muuallakin teiden varsilla. Poroja pelloilla. Lumet sulamassa, ruoho paljastumassa.

Iltapäivä juhlasta huolimatta ihan arkisissa merkeissä. Ruuanlaitto ja ruokaillu. Suihkut. Pyykkiä koneellinen. Telkkarista hieman ampumahiihtoja. Eri asteista löhöilyä.

Illalla sitten teevee yhä auki ja koronatilanteen vuoksi uusimuotoinen Linnan Juhlat -ohjelma. Eikös tuollainen konsepti voisi jäädä pysyväksi? En kovin tarkkaavaisena ohjelmaa seurannut. Tein nimittäin siinä ohessa kolmen viikon ostoslistat. Taisi mennä kolme tuntia eli tunti/lista. Mutta kannattihan nuo nyt tehdä. On aika paljon helpompi mennä joulua kohti, kun on suunnitelmat selvillä. Hienosäätöä tulee, totta kai!

Lauantai, 5.12.2020

Koko päivän sellainen leppoisa sää. Pari astetta pakkasta. Haettiin joulupuu. Semmoinen männynsaikara. Aino värlkkäsi sille jalankin. En alkuun ymmärtänyt systeemiä, mutta hyvä kai siitä lopulta tuli.

Ajelin mutkan puomilla. Yritin työkaluillani saada metallista millejä pois. Mutta eihän meikäkläisen värkeillä lähtenyt kuin sadasosia. Voi niilläkin olla merkitystä, mutta hui hai .. olen aika pettynyt. En taida enää jaksaa. Hirvikoira käväisi pariin otteeseen katsomassa touhujani. Se nostatti hieman mielialaa, kun nuoriso-osasto vain touhuaa omiaan!

Paluumatkalla koukkasin koukkusaran kautta. Säikäytin koppelon puun alta. Näin isohkot jäljet. Alkuun luulin niitä hirven jäljiksi, mutta kyllä ne sitten hiipuivat poron poluksi.

Koko aamupäivän heikkoa lumisadetta. Ennen yhtä iltapäivällä sade loppui. Käytiin sitten poutakelissä pikkuinen kävelylenkki.

Vaihdoin yhteen kameraan patterit. Illemmalla tutkailin myös kuvia, kun vaihdoin muistikortinkin. Tekaisin vähäiset lumityöt. 3-4 senttiä oli päivän aikana satanut. Polut vain aukaisin.

Katsottiin telkusta ampumahiihtoja. Olipa jännittävät loppuvaiheet. Syötiin hernesopat. Loppuvuoden valmisruuat eivät aivan ole koossa. Varmaan on vielä ainakin kertaalleen keiteltävä jotakin. Hernesoppa vai fejoada??

Pelailtiin muutamat KB:t. Aino halusi sitten katsoa TTK:n huipennuksen.  Välillä naisten viestiäkin. Minulla tämä bloki. Ei tässä taas tämän ihmeellisempää.

Perjantai, 4.12.2020

Tuntui hetken siltä, kuin olisimme lähteneet mökkireissuun todella anivarhain aamulla. Oli vielä hieman hämärää, mutta kello oli kerinnyt jo liki kymmeneen. Ja kun oli hieman pilvipeittoa, niin siinäpäs se. Pari astetta pakkasta koko matkan. Liukasta oli vain joissakin kohtaa jäätyneissä ajourissa. Loppupätkillä auton pohja rappasi koko ajan rengasurien välissä olevaan harjanteeseen. Yritinkin ajaa sivussa ja pohja kosketti jäätyneeseen lumisohjoon vain harvakseltaan.

Puomi oli auki. Naapuri oli tullut jo eilen. Jouduttiin vähäisiin lumitöihin, kun katolta oli lumet valahtaneet alas. Aika jäiset vallit saivat linkokyytiä, mutta alkuun oli pakko petkeleellä pehmittää valleja.

Kelkalla tamppasin lunta tasaisemmaksi, sellaisista paikoista, joista talvella poistan lumet lingolla. Nyt jos linkoaa aivan maata myöten, lähtee sammalikko ja nurmikko jopa vähäinen maakerroskin. Odotellaan talviolosuhteita! Käväisin rannassa. Vesi on viikossa laskenut viitisentoista senttiä. Lähellä rantaa avantoni laajentuneet moninkertaisiksi. Rannanmyötäiset railot myös julman näköisiä. Voi olla, että jostakin kohtaa jäälle pääsisi, mutta tuskinpa se on niin vahvaa, että se meikäläisen kestäisi. Jo alkumatkalla lumpsahtelisi. Vettä siinä kuitenkin vain alle metrin.

Naapurin kanssa poristiin. On aikaa siitä, kun viimeksi on kameraan on tallentunut eläimiä. Viimeinen varma havainto on 22.10. yöllä, kun kettu saapasteli kuvaan. Sen jälkeen on pari kertaa yöllä kamera lauennut, mutta viiveestä johtuen eläin ei ollut tallentunut filmille. Tänään kuitenkin kävelylenkin jälkeen kaksi poroa juoksi täyttä höyryä hiekalle päin. Olikohan Fanni antanut käskyn mennä? Jänisten jälkiä on runsaasti tuolla hieman sivummassa. Jospa kaataisi yhden haavan, niin jopa alkaisivat Väiskit kenttäämään näilläkin kulmilla.

Sunnuntai-illasta maanantaipäivään ennustetaan jopa +4 astetta, ja kunnon sadetta. Jokohan jäät silloin lähtevät? Oikeastaan olisikin hyvä asia, jos jäät nyt lähtisivät ja uusi jää tulisi sitten. Ja kerralla ilman lumisateita. Ei tarvitsisi välttämättä ihmetellä, kestääkö jää vai ei. Kalastus voi olla nyt utopiaa, mutta jospa saisi edes narut uitettua jään alle kevääksi!

Torstai, 3.12.2020

Tälle päivälle ilmoitettiin Länsi-Pohjaan kaksi uutta koronatapausta. Toinen oli kokonaan muualta, toinen karanteenin sisältä. Tilanne siis jatkuu täällä erittäin hyvänä. Ainakin toistaiseksi!

Aamupalan jälkeen tein pikaisen kauppareissun. Kohteen Lidl. Ajattelin, että kun menen aikaisin, saan kuljeskella kaupassa liki yksinäni. Ihan niin ei kuitenkaan ollut. Ei siellä väki toisiinsa törmäillyt, mutta moni oli kai ajatellut laillani ja tullut aikaisin kauppaan. Ensimmäistä kertaa oli jokaisella naamallaan maski. En noin täydellistä suoritusta ollut vielä nähnytkään. Sain koottua kärryyn ostokseni. Kassalla sain olla yksin. Nyt olen siinä käsityksessä, että Lidliin menen seuraavan kerran vasta ensi vuonna. Näin se etenee tämä suunnitelmani, jossa tarkoituksenani minimoida joulunaluskäynnit ruuhkakaupoissa. Hyvältä näyttää.

Hiukkasen huolestuttavaa on se, että koronasta ei näytä saavan immuniteettia. Suomessakin on jo runsaasti tapauksia, joissa jo taudista parantunut on saanut sen uudestaan. On ollut myös epäilyjä rokotteiden tehosta. Eli onko odotettavissa jatkuva kierre? Jos vielä se on totta, että uusiutuva tauti on ensimmäistä kertaa vakavampi, niin eihän se hyvältä näytä. Virus on jyllännyt vasta vajaan vuoden. Rokotteiden toimivuudesta ei ole tietoja. Tiedot monesti täysin ristiriitaisia. Mihinkään ei voi luottaa. Vai voiko?

Huomenna aamusta taidamme mennä mökin suuntaan. Ei siitä olla sen kummemmin puhuttu ennen kuin vasta iltamyöhään, mutta miksi jäätäisiin tänne Tornioon? Ampumahiihtoja katsomaan? Ei sentään. Otetaan ladatut akut matkaan ja katsotaan telkusta kisoja, jos aika käy pitkäksi. Sääennusteet eivät lupaa mitään parannusta jäätilanteeseen. Kello käy. Saattaa olla jo niin, että talviverkkokausi on nyt viimeistään menetetty. Päivän pituus Tarralla on jo alle kolmen ja puolen tunnin. Ja vain lyhenee. Kohta saa olla otsalamput päässä päivälläkin ja ulkosallakin. C'est la vie!

Keskiviikko, 2.12.2020

Olisipa tämän kaltaisia öitä useampiakin, kuten kulunut yö! Meltosjärvellä pakkanen kipaisi lukemassa -17,1. Aamukuuden maissa kuitenkin kovimmat pakkaset ohi. Pikkupakkanen kuitenkin jatkui pitkälle iltapäivään. Torniossa oli lauhempaa. Yöllä kuitenki liki -10 astetta. Aamulla klo 8:20 alkoi lämpenemään ja hetkessä oltiin peräti plussalla. 15 vuorokauden ennuste ei pakkasia lupaa. Tuleeko sitä talvea ... veikkaan ettei tule!

Britannian hallitus on antanut luvan korona-rokotteelle. Lähiaikoina rokoteluvat ovat arkea muuallakin. Aikansa tietenkin menee, ennen kuin tavallinen rahvas voi saada piikin. Jokin aika sitten ihmettelin sitä, että rokote ei ilmeisesti estä sairastumasta koronaan. Lievittää vain oireita. Ja niinhän se onkin. Näin uutisoitiin, viimeksi nyt ihan tuoreeltaan:


Eli noin se menee. Korona voi rokotetuillakin tarttua ja levitä, mutta vakavia oireita ei tule ja sen myötä kuolemantapauksetkin harvenevat. No, hyvä niinkin. Se voi olla muuten yllättävänkin kova tauti tuo korona. Perusterveelläkin ja hyväkuntoisella.

Mietittiin näitä loppuvuoden tarpeita ja tulemisia ja menemisiä. Tehtiinkin sitten joitakin suunnitelmia ja päätettiin käväistä iltapäivällä hieman liikenteessä. Nyt tehtävien ostosten osalta samaa lajia tarvittaneen hankkia seuraavaksi vasta ensi vuoden puolella. Ei ole meillä pelkona, että tuotteet voisivat loppua kaupoista. Tarkoitus on vain minimoida kauppakäyntien määrä mahdollisimman vähiin. Nyt jo toinen päivä ilman tartuntoja täällä Länsi-Pohjassa. Pidetään tilanne tällaisena, eikä aleta ottamaan riskejä! Näin saamme sen joulunkin!

Pari päivää sitten pistin tallentumaan elokuvan Juice. En ole sitä aiemmin nähnyt. Nyt iltapäivällä oli sopivasti aikaa se katsoa. Ihan alkuun oli vähän vaikeuksia suhtautua pääroolin esittäjän persoonaan. Hän kun on tunnettu aiemmin hieman toisentyyppisistä tuotannoista. Samanlainen ongelma oli aikanaan, kun katsoin elokuvaa Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet. Juice-elokuvan anti jäi hieman vajaaksi. Osin se johtui käsikirjoituksen ja ohjauksen myötä tulleista/otetuista erivapauksista. Mukava oli kuitenkin kuunnella kappaleiden pätkiä etenkin kahdelta ensimmäiseltä LP-levyltä.

Kun maailmalla korona leviää, vaikuttaa se kovasti myös urheiluun. Norja, Ruotsi ja Suomi ovat jo ilmoittaneet, etteivät osallistu hiihdon maailmancupin osakilpailuihin. Pariin seuraavaan. SM-Liiga pitää taukoa. Joten kotimaassakin reagoidaan. Joku aina kärsii tällaisista päätöksistä. Mutta kuinka moni pelastuu?

Tiistai, 1.12.2020

Samanlaista säätä näköjään joulukuussakin, kuin marraskuun lopussa. Tylsää! Otin illalla pakasteesta hirven jauhelihaköntin jääkaappiin. Aamulla se oli yhä jäässä. Mitä nyt pinnassa hieman pehmoista mössöä. Annoin paketin sitten olla huoneen lämmössä jonkun aikaa. Syötiin aamupala. Vasta sitten jonkun ajan kuluttua laitoin ison kattilan levylle ja aloin paistamaan lihaa. Pyörittelin könttiä ja aina siitä lähti irti muutaman millin kerros sulanutta lihaa. Pilkoin neljä isoa porkkanaa. Kun liha oli kypsää, laitoin sekaan porkkanat ja vähän vettä. Tunnin haudutus. Ehkä ylikin. Aino kuori pottuja. Otin puolet liha-porkkana -paistoksesta erilleen kahteen puolen litran rasiaan. Sitten potut mukaan kattilaan, vähän lisää vettä ja keitto porisemaan. Vielä mausteiden täsmäytys ennen syöntiä. Ja taas oli hyvää. Monet keittoruuat -toki monet muutkin- vain paranevat  lämmitettäessä. Siksipä heti huomenna syödään lämmitystä.

Käytiin sen verran liikenteessä, että saatiin haettua tekemäni noutotilaus. Ainolla apteekissa käynti myös ja minä tankkasin auton. Katsoin siinä ohi mennessäni parturiliikkeen ikkunaan. Tilaa olisi penkillä ollut. Uskaltaisiko mennä? Leikkaus alkaisi olla jo kohta kuukauden myöhässä! Ainakin kaksi viikkoa.

Valtakunnassa koronatapaukset pysyttelevät korkealla tasolla. Suurimmat kaupungit ovat tietenkin niitä keskittymiä. Aina välillä tulee kuitenkin esiin jopa pienilläkin paikkakunnilla tartuntapiikkejä. Onneksi aika usein niiden tartuntaketjut saadaan selvitettyä ja leviäminen estettyä. Ne kuitenkin ehtivät vaikuttamaan alueen tilastoihin ja nousu kiihtymis- tai leviämisvaiheeseen voi olla edessä. Täällä Länsi-Pohjassa ollaan tilastoteknisesti kiihtymisvaiheessa. Oltiin jossakin vaiheessa jopa aivan HUSsin kintereillä, hyvä ettei ohi menossa. Täälläkin oli muutamia tapauksia, joissa tuli useita tartuntoja. Nyt tapaukset ovat ainakin toistaiseksi hiipumassa. Tänään tapauksia tasan nolla. Menee kuitenkin aikansa, ennen kuin meidät pudotetaan perusvaiheeseen. Tietenkin voi käydä toisinkin. Jouluhuumassa ei jaksetakaan muistaa varoituksia. Ja suosituksia. Jännä juttu vain, kun nuorten harrastuksia rajoitetaan, mutta kapakoissa meno vain kovenee ja viina virtaa ja viruspilvet pöllyää. Puhumattakaan ilmaisen ämpärin perässä tungeksivat. Tai Black Fridayn sokaisemat.

Tuo elintarvikkeiden nettikauppa on tosi näppärä juttu. On kuitenkin selvä asia, että sillä tavalla ei pysty kaikkea tilaamaan. Ei edes elintarvikkeita. Jo pelkästään muutamat joulun speciaalit vaativat tutustumista. Parasta ennen -päiväys on yksi aika tärkeä kaupan syntymiseen vaikuttava tekijä. Pari viikkoa ennen joulua ei voi ostaa sellaista kinkkua, joka pitäisi möyhentää mahoihin viikon kuluessa. Kalatuotteet vielä parempi esimerkki. Ja onko käytävä vielä sellaisissa liikkeissä, joista tullaan pois kassissa joku tonttupaperilla kääritty esine? Entäs joulun konjakki? Tai glögi tai olut? Voi, voi, tässähän joulua alkaa odottelemaan ihan tosissaan ja innolla!

Maanantai, 30.11.2020

Harmaata, harmaata. Välillä märkää räntää. Sellaisena alkoi marraskuun viimeisen päivän aamu. Olemme tottuneet tekemään kauppatilauksen aina tiistaiksi. Eli näin maanantaisin on jääkaappi melko tyhjänä päivittäiselintarvikkeista. Tällä kertaa oli yhdistelmäkaapin alaosan pakastinkin hiukan vajaatäytöllä. Siispä nyt olikin erinomaisen hyvä aika suorittaa kaapin sulatus ja puhdistus. Jääkaapin sisältö lastattiin kylmälaukkuihin ja boxit pihalle. Pakastimen sisältö mahtui kevyesti pariin muovikassiin. Ne sijoitettiin arkkupakastimeen.

Olihan pakastimessa melkoinen kuurakuorrutus etenkin yhden hyllyt pinnassa. Edesautoin jään poistoa muovisilla ja puisilla pelkoilla. Silti aikaa kului 2-3 tuntia, ennen kuin kaikki jää oli sulanut. Jääkaapista irrotettiin lokerot ja ne + kaikki pinnat oli helppo pestä. Meni vielä oma aikansa, ennen kuin laitettiin virrat päälle. Käytettiin tyhjää kaappia pois paikaltaan ja Aino hoikkasempana käväisi imuroimassa ja pyyhkimässä kaappipoteron. Kyllä taas vain tuli hiki. On se kovaa hommaa tuo työnteko!

Tuossapa tuli sitten samaa kuumaa tehtyä jonkunlainen inventaariokin. Jääkaapista sai poistaa jotakin roskikseen. Pakastimet saadaan vähitellen taas tarkoituksenmukaiseen järjestykseen. Näin joulun alla tuo on vielä normaaliakin tärkeämpää.

Jouluaattoon on aikaa enää kolme viikkoa ja pari päivää päälle. Saapi nähdä, onnistuuko joulun kaikki ostokset tilausperiaatteella. Pahoin pelkään, että ei onnistu. Voiko etukäteen suunnitella joka asian niin pilkulleen. Jotain takuulla unohtuu ja kauppareissu sitten edessä. Jos perustarvikkeet riittävät, kannattaako sitten kuitenkaan lähteä altistumaan koronalle? Kannattaa ainakin miettiä tarkoin! Hei hetkinen ... pitääkö lahjojakin ostaa?

Alkaa olla jo jonkun verran aikaa (en tarkoin edes muista) siitä, kun olen tavannut ketään. Lähikontakteja ei ole ollenkaan ollut lukuunottamatta hammaslääkäriä. Ammatin luonteen vuoksi luotto sinne päin on kuitenkin vahva. Ennen korona-aikaa en nähnyt suomalaisten käyttävän maskia. Uutisissa ulkomailta kuitenkin naamamaskit ovat olleet arkea. Lähinnä kyseessä on ollut kuvat Intian tai Kiinan savusumuisista suurkaupungeista, joissa kansa on suojautunut ilmansaasteita vastaan. Samalla ilmansuunnalla maskit sitten lisääntyivät keväällä koronan vuoksi. Vielä silloin se tuntui aika hullulta. Mutta eipä aikaakaan, kun virus levisi meillekin ja maskitkin yleistyivät. Kevät ja kesä olivat vielä melkoista haparointia, mutta nyt syksyllä suojainten käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Minäkin olen jo jonkun aikaa käyttänyt maskia, kun olen jossakin joutunut käymään. Tällä hetkellä maskin käyttö on yleistä. Taitaa maskittomat olla jo vähemmistönä, ainakin liikepaikoilla. Maskinaamoja ei enää katsota karsaasti. Vaaka on tainnut kääntyä toisin päin.

Sunnuntai, 29.11.2020

Onneksi on hieman lunta. Vaikka se ei lisää päivän pituutta, kyllä se muuttaa pimeimmät hetket hieman täyttä synkkyyttä lohdullisemmiksi. Nyt vielä kuu on liki täysi ja vaikka pilvipeitto on vahva, kyllä sen valo tulee lumiseen maahan asti ja avoimilla paikoilla paikoilla pärjää auttavasti ilman keinovaloakin. Kauan kuitenkin istuimme kahvia hörppien keittiön pöydän ääressä ja kynttilöiden palaessa ei ulkoa erottanut yhtään mitään yksityiskohtaa. Syötiin vielä aamupalatkin, ennen kuin ulkosalla alkoi jo vähän näkemään. Kaupunkimaissa tuollainen pimeys on utopiaa.

Suuri osa kotiinlähtövalmisteluista oli tehty jo illalla. Ja loppuja nyt aamulla. Oltiin päätetty niin, että kotiin lähdetään yhdentoista aikoihin. Teeveestä tulee lähetyksiä Kontiolahdelta ja Rukalta. Yhdeltätoista lähtiessämme meiltä jäisi vain pari lajia näkemättä, mutta riittää niitä kisoja siltikin. Alkoi kuitenkin näyttämään siltä, että selviämmekin liikenteeseen reilusti aiemmin. Aino ehti tekemään kävelylenkinkin. Sillä aikaa kannoin kamppeet autoon. Olin vienyt tuhkat ja noutanut pari koppaa puita. Olin myös öljynnyt riippulukot. Perjantaina ne olivat hieman jäässä. Jospa nyt nollakelissä öljy syrjäyttäisi veden ja jatkossa lukot avautuisivat liukkaasti. Kannoin viimeisiä kamppeita autoon, kun Aino tuli lenkiltä. Lämmin oli tullut hänelläkin, minulla aito hiki!

Päästiin lähtemään klo 9:46. Puomilla tuhraantui aikaa. Nuoriso-osasto ei toiveistani huolimatta korjannut puomia sulan maan aikaan. Nyt maan kaivaminen on mahdotonta ja routa vain pahentaa tilannetta talven mittaan. Jäätäkin oli hiukan päässyt kertymään. Sain sen raaputettua pois ja vielä meni lukko siten kiinni. Kohta se ei sitten enää onnistu!

Matkalla en isompaa kiirettä pitänyt. Tie aika hyvässä kunnossa, mutta oli nollakeli ja paikoin kuitenkin uria. Poroja tiellä pariinkin otteeseen. Yhdellä oli sarviin tarttunut lumipaakku. Yritin ottaa kuvaa, mutta en aivan kunnollista saanut. Ja uusintaposeerausta oli turha pyytää. Kotona oltiin 11:20. Viisi minuuttia aikaa päivän ensimmäiseen ampumahiihtolähetykseen.

Saatiinkin sitten katsella kisalähetyksiä tuntikaupalla. Välillä juotiin kahvit. Kahdestikin. Syötiin. Kerran. Suihkussakin piti käydä. Kontiolahti ei ollut suomalaisille antelias. Eipä ollut odotuksiakaan, eipä sen puoleen. Rukallakaan ei suomalaisten mitalihelinä satuttanut kuuloelimiä. Kaikenkaikkiaan avausviikonloippu ei tarjonnut kovinkaan monia yllätyksiä. Aika pitkälti jatkettiin siitä, mihin keväällä jäätiin. Ruotsin ampumahiihtäjättäret ovat kuitenkin saaneet joukkoonsa uusia huippuja. Naapurimaan menestys olikin huippua. Miehetkin osuivat ja jaksoivat. Maastohiihdossa ruotsalaisnaiset odotetun kovia. Miehet hukassa. Onkohan tällä kaudella ainoat suomalaistoivot yhdistetyn puolella? Mäkikunto vain pitäisi saada kohdilleen. Tai puvut!

Oli tällä kertaa enemmän ladattavia akkuja kuin normaalisti, kun oli pääkameran akku ja kaksi energialähdettä pelivalolle ja teeveelle. Akuissa oli virtaa yllättävänkin paljon. Ei tarvinnut iltamyöhään odotella latautumisia. Kunhan vain jaksaa kanniskella näitä akkuja, säästyy aurinkoakkujen virta. Menee vielä varmaan yli kolme kuukautta, ennen kuin paneelit alkavat tuottaa täytettä akkuihin. Tällä hetkellä aurinkoakuista virtaa kuluttaa vain tiskivalo. Muissa kohteissa pärjäillään muilla keinoin.

En siis uskaltanut vielä mennä järvelle verkonlaskuun. Varma merkki siitä on kai tämä, kun yhä kirjoittelen näitä juttuja. Sääennusteet eivät todellakaan lupaa mitään parannusta jäätilanteeseen. Keskiviikolle olisi luvassa pakkasta, mutta kun sitä ennen ennustetaan lumisateita, ei tilanne pääse parantumaan. Keskiviikon jälkeen taas lauhaa. Jopa vesisateen mahdollisuus. Ja lunta sitten sen jälkeen. Eli 10 päivän ennuste on syvältä! Se tarkoittaa pahimmassa tapauksessa sitä, että koko talviverkotus pitää kohdallani unohtaa. Joulu on tulossa ja käynnitkin harvenevat. Kun lumikerros jäällä kasvaa ja jääkin lopulta vahvistuu, minulta loppuvat keinot ja aikakin uittaa verkkoja jään alle. Pitää varmaan ostaa kalatiskiltä jouluksi kuhafile! Ja mitenkä senkin ostat, kun nykyisin ei kaupassa itse käydä?

Lauantai, 28.11.2020

Aamusella heikko pakkanen. -3 astetta Tarranlinnan virallisessa mittarissa. Olisi nyt vain pitänyt muutaman päivän 10 - 20 asteen pakkasia, jotta oltaisiin saatu kohtuulliset jää. Mutta ei. Pihalle syyhkäsin heti, kun ulkona alkoi vähänkään näkemään. Tyhjensin yläkerran roskapussin polttopömpeliin ja sytytin tulen. Ei pönttö ollut läheskään täysi, mutta ei sen aina tarvitsekaan. Illalla oli hakenut kaksi kopallista puuta vajasta. Nyt vein sisään uudet kolme. Heti vain sitä puuta kuluu, kun on pakkaskelit. Eilen vieläpä aivan kunnolliset.

Käväisin kelkalla vanhoilla niittysaroilla. Aivan koukkusaran päässä asti. En ajanut kanavan laitaa hiekalle asti. Hiekkaa ei juuri näy, kun järvessä vesi on yhä tulvassa. Tuskin olisin päässyt sitä kautta pois. Käännyinkin takaisin. Kulkiessani lapioin parista kohtaa aurausvallit pois, jotta en niitä kelkalla koveta. Kun noin tekee heti alusta asti, ei siitä muodostu koko talvena ongelmaa.

Aino jo valikoi joulupuun. Ei sitä vielä kaadettu, mutta minun vastuulla on jatkossa sen löytyminen! Tutkailin, löytyykö puureitille linjaa veskin ja leikkimökin takaa rantaan. Löytyihän se, mutta paljon saa sataa lunta ja jään on vahvistuttava, ennen kuin sieltä voi ajaa.

Käväisin rantajäällä. Löysin kohdan, jossa oli teräsjäätä jo lähes viisi senttiä. Kovasti jää rutisi allani. Railoja syntyi. Enkä uskaltautunutkaan sitten kovin kauas. Ei ollut kelluvaatteita eikä jäänaskaleita. Ne olisivat mitä todennäköisimmin joutuneet testiin, jos olisin jatkanut. Paikoin on vesi noussut jäälle ja kastellut jäällä olleen lumen. Niillä kohdilla jään vahvuus voisi riittää jalkamiehen alla. Mutta nuo lumiset alueet! Väitän, että olen sieltä rohkeimmasta päästä kulkemaan ensimmäisillä jäillä. Nyt jätin menemättä. Viisi metriä rannasta riitti tällä kertaa. Nuo lumipaikat eivät vielä kanna ja tummia paikkoja ei ole riittävästi. Lauhaa viikkoa luvassa, joten heikolta näyttää tulevan viikon tilanne.

Jos menee vesikeliksi, käy yleensä vielä niin, että tuo jään päälle lumen sekaan muodostunut kohva irtoaa alla olevasta teräsjäästä. Pahimmillaan olen laittanut verkkoja jäällä, jonka kokonaisvahvuus on 5-6 senttiä. Puolet teräsjäätä ja kohvakerros siitä irti. Se on jo turhaa haastamista. Kohvakerros kun siitä murtuilee, ei ole enää kuin se tuuman teräsjää. Se ei kanna edes näin hoikkaa poikaa!

Aino lähti käppäilemään. Minulla oli pieniä lumihommia ja en lähtenyt matkaan. Aino olikin lähtenyt hiekalta kanavan laitaa pitkin ja soitteli ja pyysi hakemaan. Ei ole huonojalkaisen keli kulkea umpista, kun lumen alla on pehmyt sammalikko. Ja kelkan jälki ei ole jomottunut. Noutokeikan jälkeen käveltiin vielä kahdestaan ja valittiin hieman tukevammat polkupohjat. Kaipailtiin jonkunlaisia taukopaikkoja sinne sun tänne. Saisi olla istuin, joka pysyisi kuivana. Joko katos tai käännettävä istuin. Niitä saisi olla muutaman sadan metrin välein. Muutama istumapaikka löytyy, mutta 2 - 3 lisäpaikkaa ei olisi haitaksi.

Ei oltu pari viikkoa sitten ajateltu tätä viikonloppua ollenkaan, kun lähdettiin kotiin. En nimittäin ottanut silloin akkuja kotiin lataukseen. Nyt päivällä ollaan katsottu teeveestä ampumahiihtoja. Iltaisin ovat pelivalot olleet käytössä. Onneksi virta on piisannut. Ja pelivalolle on varajärjestelmiä ja -virtaa. Nou hätä!

Mökillä tulee liikuttua ja ulkoiltua melko lailla. Siksi nämä mökkireissut ovat mukavia ja terveellisiäkin. Kotona ei tule liikuntaa likimainkaan samaan tahtiin. Siellä kuitenkin sähköongelmat ovat harvinaisempia. Tällaisissa sääolosuhteissa kuitenkin mökkiolot vievät voiton 100 -0! On se vain niin!

Perjantai, 27.11.2020

Mökkipäivä siis edessä. Laitoin auton töpökkään ja tunnin päästä liikenteeseen. Siinä välissä purtiin puurot. Matkalla pakkasta -14 - -17 astetta. Hieno talvikeli. Mökillä sisällä vain -6 astetta. Kunnon pakastuminen kun oli alkanut vasta aamuyöllä. Tarrantiellä hirvikoira. Se ei oikein tiennyt, lähteäkö peräämme vai jatkaisiko omia hommiaan.

Aura käväissyt helpottamassa kulkua. Järvi näyttäisi olevan umpijäässä. Pihalla hötylunta kymmenkunta senttiä. Kolalapiolla kevyet lumihommat. Vähän polkuja vain. Kellarin ovi monesti pakkasten tullessa jäätyy melko tiukkaan. Nyt ei sellaista ongelmaa ollut. Pyyhkäisin lingolla hieman tien varren aurausvalleja. Etteivät jomotu kivikoviksi. Poljin kelkalla lunta maan pintaan. Ei kannata vielä puhdistaa aivan maata myöten. Ensimmäistä kertaa linkoa sai nykiä peräti  toistakymmentä kertaa. Eikä kelkkakaan startannut aivan ensimmäisellä avaimen väännöllä. 

Kokeilin rantajäätä. Kaksi senttiä. Eipähän ole asiaa jäälle. Voi tuolla kauempana olla kuitenkin vahvempaakin jäätä. Ei nyt vain huvittanut lähteä urheilemaan. Lumi taas satanut ohuen jään päälle. Huonon näköinen on jää nyt. Katsotaan huomenna tarkemmin.

Vaihdoin pääkameran akun. Ei se tyhjä ollut, mutta tulipahan vaihdettua. Muissa kameroissa paristoissa yhä virtaa. Niiden vaihto saa odottaa hetken, ainakin viikon.

Illan peleissä pärjäsin vaihteeksi ihan hyvin. Takassa poltettiin muuan pesällinen ja kyllähän se lämpö alkoi liimautumaan seiniin ja jäseniinkin.

Torstai, 26.11.2020

Aamulla lumisade oli käytännössä ohi. Välillä joitakin pilven häntiä liikkui yli ja joku hiutalekin osui kohdalle. Pihalla lunta oli yön jäljiltä toistakymmentä senttiä. Jopa 15 paikoin. Tehtiin päätös jäädä vielä kotiin. Huomenna sitten mökille.

Aamuohjelmassa oli teeveessä koronatiedotteita. Hallituksen ja THL:n kerma oli hapanta ja tiedotteissa varoiteltiin tulevasta. Ei juuri mitään uutta kuitenkaan. Suosituksia on tullut lisää. Pakotteita ei. Suosituksena kuitenkin taisi tulle sellainen asia, että kauppakeskusten yleistilat tulisi sulkea oleskelukäytöltä. Tornion äijäparkin papat vaarassa saada häädön! Keväällä näissä tiedotustilanteissa oli suuria ääniongelmia. Yllätys, yllätys, nyt ääniongelmia oli ihan samalla tavalla. Noloa kerrassaan. Kenen vastuulla nuo laitteet ovat? Ylen? Tilojen omistajan??

Vastuullisuutta nyt peräänkuulutetaan. Varsinaissuomi neuvoo että vierailut Uudellemaalle pitäisi nyt lopettaa. Olisikohan myös Uusimaalaisten oltava vastuullisia?

Lumikone ei ollut vielä käynyt pihalla. Käväisin niukoilla vaatetuksilla ulko-oven edessä lakaisemassa lunta syrjään. Kolalla pukkasin lunta vielä niin, että kun lumikone käväisee, ei sen jälkeen tässä kohdallamme ole enää kolailtavaa. Aamupalan jälkeen pukeuduin hieman paremmin. Lumikonekin tuli ja meni. Pihalla putsailin auton ja autopaikkani. Lisäksi pukkasin hieman koneen tekemää vallia syrjempään. Aino oli sillä aikaa imuroinut alakertaa. Ennen suihkua imuroin vielä yläkertaa. Se on vain jännää, miten siellä villakoirien keskittymät löytyvät aina samoista paikoista.

USA:ssa vietetään kiitospäivää. Kuinkahan se vaikuttaa koronalukuihin? Ei ainakaan laskevasti. Kiitospäivän merkitys rapakon takana lienee jopa jouluakin suurempi. Mahtaako kiitospäivä hivuttautua Suomeen koskaan? Voi olla, että joskus tulevaisuudessa se tulee. Onhan Halloweenkin kai Amerikasta lähtöisin?

On ollut mielenkiintoista seurata sivuston kävijämääriä. Joskus olen yrittänyt keksiä syitä siihen, miksi ajoittain kävijämäärät hieman kasvavat, ja välillä taas hiipuvat. Kuluneen vuoden aikana oli syvä lamakausi pääsiäisestä noin neljä kuukautta eteenpäin. Kesäloma-aika ei selitä asiaa kokonaan, sillä kuoppa alkoi syntymään huhtikuussa. Syvimmillään oltiin kesäkuussa. Joskus taas on ollut lyhytaikaisempia nousukausia. En niillekään keksi selitystä. No, onko syytäkään? Vuosien saatossa on kuitenkin havaittavissa koko ajan hienoista nousua. Sehän on positiivista. Kävijämäärät ovat yhä maltillisen pieniä, mutta esimerkiksi 1 - 2 vuotta sitten kävijöitä oli 60 - 70 prosenttia tämänpäiväisistä. Tänään iltamyöhällä tuli tilastossa yksi rajapyykki vastaan. Sitä olinkin mielenkiinnolla odottanut. Tuli pari päivää ennustamaani aiemmin.

Eilen uutisoitiin Maradonan poismenosta. Tänään uutinen oli järkyttävämpi: Jari Vesa on kuollut. Kyllähän tuo poismeno menee aikalailla kärkikastiin niiden menehtymisten joukossa, joiden vuoksi olen ollut erityisen murheissani. Ainakin lähelle top-kymppiä. Jopen kuolemasta on hieman yli neljä kuukautta. Hassua, että Elvis-osaston kaksi perushemmoa lähti näinkin lyhyen ajan sisään.

Keskiviikko, 25.11.2020

Yöllä jo tiukkoja pakkasia. Joko ne alkavat vaikuttamaan jäiden syntymiseen? Kyllä ainakin pienemmät vesistöt ja isommissakin suojaisat lahdet alkavat saada jääpeitettä, etenkin jos tyyntä pitelisi. Miekojärvellä pakkanen käväisi 13 - 14 asteen lukemissa. Isoselkä kuitenkin on varmaan vielä auki. Aamupäivällä jo muutama lumihiutale ilmassa. Illemmalla jo oikeaa lumisadetta. Taitaa menna aamuun määrän lopullinen selvittely. Vai sataako huomisenkin? Onneksi on nyt luvassa koko ajan pientä pakkasta. Ainakin toistaiseksi.

Tämän päivän uutismaailmaa on hallinnut korona. Niin meillä kuin muuallakin. Vääntöä ja vastavääntöä on ollut uusista rajoituksista ja myös vanhojen purkamisesta. Jos halutaan, että pandemia saataisiin jonkunlaiseen hallintaan, on oltava hyvin varovainen noissa löysäämisissä. Joissakin maissa näyttää käyvän niin, että viranomaiset taipuvat kansan painostuksen edessä. Siinä ei tietenkään hyvin käy.

Oli sitten se yksi uutinen Diego Maradonan kuolemasta. Argentiinalaiset ovat jalkapallokansaa. Jos en sitä ennen tajunnut, niin nyt ainakin. Argentiinaan kun julistettiin kolmen päivän suruaika. Suomalaisia urheilun supersankareita on ollut lukemattomia. Monenko päivän suruaika julistettiin Paavo Nurmen kunniaksi? Entä Matti Nykäsen? Taitaa olla niin, että jonkunlainen muistomonumentti tai patsas riittää, jotta muistaisimme sankarimme edes jollakin tasolla!

On tullut vietettyä kovin rauhallinen päivä ja eipä kunnon tekemisiä ole karttunut. Aamupäivällä otin kuitenkin pakastimesta lihakastikkeen sulamaan. Iltapäivällä olikin jo hieman hiljaisempaa. Aino kuitenkin leipoi vielä annoksen torttuja, kun minulla oli sattumoisin vielä pakastetaikinaa. Putsasi uuninkin. Koelämmityksessä ei enää käryt haitanneet. Netistä löytyy uunin puhdistamiseen toinen toistaan parempia konsteja. Silloin kun rasva tai joku muu on palanut kunnolla uuniin kiinni, saa varautua aina jynssäysoperaatioon. Pahimmat eivät antaudu pelkillä vaahdoilla tai muilla puhdistusaineilla.

Tätä loppuosaa kirjoittaessani on kello hiipinyt jo vuorokauden vaihteen kynnykselle. Lunta satelee koko ajan. Ja sade vain jatkuu ja jatkuu. Tällä vauhdilla aamuksi on lumitöitä ihan kunnolla. Ollaan enemmän tai vähemmän jo ajateltu viikonlopun mökkireissua. Mahdollista olisi jo sekin, että huomenissa jo mentäisiin. Pitää katsoa tilannetta aamulla. Aivan anivarhain ei päästäisi lähtemään. Lumityöt ja suihku ainakin ensin edessä. Mutta kyllä puolilta päivin jo pitäisi olla kaikki selvää.

Tiistai, 24.11.2020

Pitkästä aikaa pikku pakkanen. Koko pohjoisessa Suomessa pakkasta. Oulun läänin eteläpuoli plussalla. Pohjois-Lapissa 15 - 20 astetta miinuksella. Aurinkoistakin. Eli aika mahtavat kelit tälle päivälle. Iltaa kohti monin paikoin kiristyvää pakkasta. Oishan se, mutta kun ei taida olla. Luvattu taas jatkossa vähän sitä sun tätä! Murheeksi taitaa mennä.

Paistoin päivällä muikut. Aino laitteli kermaperunat. En osaa kylliksi kehua. Olen aiemmin sen verran kehunutkin, että olkoon nyt näin. Olin tälle päivälle tehnyt kauppatilauksen. Sitä lähdettiin noutamaan yhden maissa. Pistäydyttiin menomatkalla apteekissa. Oli tarkoituksenai ottaa kolmen kuukauden kolesterolipillerit, samoin kuin verenohentajatkin. Farmaseuttityttö pleksin takaa kuitenkin alkoi minua neuvomaan. Voi voi, kun en koskaan muista laittaa niitä kuulolaitteita korviini. Sain kuitenkin sen verran selvää hänen ehdotuksestaan, että ei se mikään tuhma ollut. Siksipä otinkin veren laimentajaa vain kuukaudeksi. Kotimatkalla yhdistelin vielä mielessäni joitakin osia tytön selityksestä. Kela-korvaus siellä ainakin vilahti. Keksin sitten sen syynkin. Kotona sen kuitista vielä tarkistin: vuosiomavastuu on tullut täyteen. Kuukauden kuluttua olisi muutenkin tullut seuraava apteekkikäynti. Kun kerralla saa maksimissaan vain kolmen kuukauden lääkkeet, ei siksi kannattanut ottaa nyt kuin yksi laatikko Pradaxaa. Kuukauden kuluttua sitten ne 3 laatikkoa. Eli yhteensä kolmen kuukauden annos silloin. Lisäksi tuohon aikaan on minun ostettava viittä muutakin pilleriä. Eli säästöä saattaa tulla ihan merkittävästi. Harkittavaksi tulee myös muutamat voiteet. Niitä ei kuitenkaan kannata ostaa pelkästään sen vuoksi, kun halvalla saa. Kotiin vanhenemaan niitä ei kannata ostaa!

Maailman rauhallisin raja, eli tämä Norrbottenin ja Lapin läänin välinen raja, on tällä hetkellä koronan suhteen nimensä veroinen. Ruotsin puolellakin raja-alueella on ollut viime aikoina hyvin vähän tartuntoja. Luulaja, Piteå ja Boden ovatkin sitten jo aivan toinen asia. Koko Suomen Lappi on hyvällä mallilla. Norrbotten ja Lappi ovat maittemme äärialueita. Mutta yllättävän siistiä täällä tässä vaiheessa on!

Mistä se tulikin mieleeni hakea netin laajasta tietomäärästä erästä henkilöä. Olen nuorukaisena nähnyt hänen signeeraamia tauluja ja oikeastaan pidin niistä. Olin kiinnostunut, mahtoiko tämä Hattulan vanhalla kirkolla Kirkkolassa majaa pitänyt mies saada minkäänlaista mainetta taiteilijana? En löytänyt ainakaan heti sellaista tietoa ja nopeasti kiinnostukseni siirtyikin muuhun asiaan. Nimittäin 53 vuotta sitten hän on ollut mukana perustamassa LC Parolaa. Ei se niin ihmeellistä ole, mutta kun luin listan perustajajäsenistä, oli joukossa paljonkin tuttuja nimiä. Osan tiesin vain nimeltä, osa oli tuttuja muuten. Osa tietenkin täysin outoja nimiä. Tuli siinä vain sellainen nostalginen hetki, joita aina silloin tällöin ilmaantuu.

USA:ssa taidetaan vähitellen päästä vallanvaihtopuuhiin, vaikka Trump ei vaalitulosta olekaan hyväksynyt. Tärkeää tietenkin on nyt se, että taustakoneistot toimivat yhteiseksi hyväksi. Jopa laajemmin, kuin vain usalaisten hyödyksi.

Maanantai, 23.11.2020

Tälle päivälle oli hyvin niukasti suunnitelmia. Näin joulun alla tekisi mieli kuljeskella ja katsella, mutta kannattaako? Tungosta varmaan joulun alla alkaa olla toiseen malliin ja korona saa vauhtia. Aino kuitenkin paistoi perinteiset tortut. Onhan sitä siinäkin ohjelmaa! Tuore torttu päiväkahvilla, maistui tietenkin. Jopa minulle, joka olen ennemminkin suolaisten leivonnaisten ystävä.

Kahvin jälkeen käväisin pihalla. Olin illalla piirrellyt pohjakuvan pihatiestä. Pihatien reunassa on neljä sadevesikaivoa. Talvella niillä on taipumus piiloutua lumen ja jään alle. Vesikeleillä piha alkaa silloin tulvimaan. Kun kaivojen paikat ovat hataran muistin varassa, joutuu etsijä hakkaamaan jäätä joskus ihan turhaan. Siksipä kävin nyt mittaamassa kaivojen paikat. Merkkasin sijainnit kaavakuvaani. Lisätäänpäs kuva talonmiehenkirjaan, kun se tulee kohdalle. Viime keväänä, kun lumi alkoi sulamaan, oli kansien päällä pahimmillaan kolmisenkymmentä senttiä jäätä. On jonkunlainen etu, jos ei tarvitse aivan turhaa hakata noin vahvaa jäätä.

Pääkaupunkiseudun koronatilanne on surkea. Tartuntamäärät ovat suuremmat, kuin keväällä, mutta testejäkin tehdään monin verroin. Vaikea sanoa, onko tilanne nyt kevättä pahempi. Nyt hallitus sanoo, että valmiuslaki saatetaan ottaa uudestaan käyttöön. Keväällä valmiuslain voimin suljettiin Uusimaa. Jos vastaavaa haluttaisiin tehdä nyt, kannattaisi se tehdä vähin äänin ja yllättäen. Muutenhan koronakansa valuu joulun viettoon maakuntiin ennen rajojen sulkemista. Ja silloinhan peto on irti. Jouluun on aikaa enää kuukausi. Sinä aikana ei tilanne ehdi muuttua parempaan. Huonompaan kylläkin. Muuallakin, kuin Uudellamaalla.

Pitkän aikaa on ollut niin, että tartuntoja on ollut etenkin 20 - 40 -vuotiaiden keskuudessa. Nyt suunta on alkanut muuttumaan ja vanhemmat ikäluokat ovat alkaneet taas sairastumaan. Se näkyy myös heti kuolintilastoissa. Sais nähdä, mihin tämä kaikki johtaa!

Sunnuntai, 22.11.2020

Plussalla koko yön. Iltayön tihkusade loppunut heti vuorokauden vaihduttua. Vasta tiistaiksi ehdolla hieman pakastuvaa.

Illalla otin hirvipaistin pakastimesta jääkaappiin. Aamulla nostin sen leikkuulaudalle. Melkolailla yhä jäässä. Aamupalan jälkeen sitä pilkkomaan. Tavoitteena 6-10 millin lättyset. Poistin lättysistä kaiken mahdollisen valkoisen. Ei sitä epäkuranttia kuitenkaan paljoa ollut. Pilkoin ne hieman epämääräisemmät lihat kuutioiksi. Ja laitoin paistumaan ja sitten hautumaan. Siinä vaiheessa Aino siirtyi hallitsemaan keittiötä. Lihalättyjen paistoa ja hauduttamista.

Käväisin pihalla. Poistin auton tuulilasista paksuhkon lumi- ja jääkerroksen. Se ei aivan umpijäässä ollut. Ei tässä ollut mitään aikomusta minnekään lähteä, mutta päivän aikana helpommin sitten kaikki laseista sulaa pois. Kovettunutta sohjoa oli pihallakin. Ja sitä hieman kolailin osuudeltani syrjään.

Kymmeneltä takaisin sisälle. Jo eilispäivänä katselimme Suomen Cup -hiihtoja. Tänään hiihdot jatkuivat ja tottahan toki niitä katsottiin nytkin. Ihmeteltiin sitä, kun Roposka, 42-vuotias hiihtäjätär, hakkasi kaikki nuorempansa yhtä lukuunottanmatta. Miten 42-vuotias voi olla noin kovassa kunnossa? No, meillä Ainon kanssa on Riitta-Liisaan nähden ikämarginaalia aika reippaasti. Meidän tapauksessa ei siis olekaan ihme, jos välillä vähän kyntää!

Aamupäivän aikana hirvenlihalättyset muhivat mureiksi. Eilen jäi kypsää kaalia parin litran verran ja nyt yhdistin kaalit ja ne epäkurantit lihamykyrät samaan pataan. Sipulia ja porkkanaa hieman lisäksi. Mausteiden täsmääminen myös. Tulipahan loistava kaalikeitto, kun sai muhia pari tiimaa. Keittoa syötiin vielä ennen puolista. Eikä tietenkään kaikkea saatu pikku masuihin tungettua.

Joulu on jo yllättävän lähellä. Jäivätköhän lahjat ostamatta, kun on se koronakin hidastamassa menemisiä. Nyt viikonloppuna laiteltiin ruokapuolta osin jo joulun seuduksikin. Pääosin kuitenkin käytettäväksi ennen joulua. Eläkeläisinä meillä pitäisi olla aikaa arkisinkin. Jotenkin vain kuitenkin tuntui, että nyt oli sopiva hetki laitella kaikkea, kun ei menty mökille. Jotenkin sitä alitajuisesti elää yhä sitä aikaa, kun oli vielä työelämässä.

Tykätään katsella teeveestä urheiluja. Ei kuitenkaan aivan kaikkea. Nyt viikonloppuna aikanaan niin suositut mäkihypyt jäivät kokonaan katsomatta. Suomalaisten menestys on ollut siinä lajissa pohjalukemissa jo vuosia, mutta varmaan oltaisiin nyt katsottu, jos suomalaisia olisi ollut edes mukana. Kyllä se kiinnostus hiipuu näköjään, jos pitää katsella pelkkiä ulkomaalaisia. On eri asia, kun kyse on vaikkapa yleisurheilusta tai ampumahiihdosta. Tapahtumien tahti pitää otteessaan ja on hirmu mielenkiintoista seurata tilanteiden etenemistä.

Presidenttimme Sauli Niinistö on saanut positiivistä huomiota kommenteistaan ja mielipiteistään. Viimeksi tutuksi tuli tuo Tanhupallo -juttu. Nyt hän oli huolissaan siitä, että suhtautuminen lainojen takaisinmaksuun on löysentynyt. Tässä yhteydessä hän tarkoitti valtioiden välisiä lainoja. Sauli oli taas täsmälleen oikeassa. Meitä on jo pienenä opetettu kunnialliseen elämään. On kunnia-asia, että lainat hoidetaan sovitun mukaisesti. Kyllähän siinä alkaa pienen lainanottajan olla vaikea hyväksyä omia lainojaan, kun valtiotasollakaan ei pelata oikein. Joskus aikanaan oli yleistä meilläkin asuntolainojen mahdottoman pitkät takaisinmaksuajat. No, meillä ei kai ihan niin kuin naapurissa. Lainoja sai ottaa pitemmälle maksuajalle, kuin oli elinaikaodote. Eli maksettiin vain korkoja ja ei ollut tarkoituskaan maksaa pääomaa pois. Jotenkin käsittämätöntä jättää asiat hoitamatta. Jälkipolvi hoitakoon!

Uutiset Amerikasta eivät vieläkään ole muuttuneet sellaisiksi, että siellä voisi odotella fiksua vallan vaihtoa. Trumpin yritykset kumota vaalitulos kaatuvat yksi toisensa jälkeen. Onko hänellä kuitenkin hihassaan sellainen ässä, joka kääntäisi tappion vielä hänen edukseen? Parempi olisi tunnustaa tappio eikä joutua loppuelämäkseen naurunalaiseksi.

Lauantai, 21.11.2020

Kyllähän yöllä oli ihan mukava pakkanen, kymmenen kieppeillä täälläkin. Mutta aamuseitsemältä lämpeni ja hetkessä oli jälleen plussakeli. Ei sitä talvea vain tahdo tulla!

Tälle päivälle suunnitelmissa vain hieman ruuanlaittopuuhia. "Vain" on kylläkin aika miedosti sanottu. Ei tarvitse köökissä kauaa seisoskella ja touhuilla, kun jo tekee mieli istumaan. Kyllä se voi olla rasittavaa, jos joutuu tuntikaupalla seisaaltaan touhuamaan. Ainolla oli aluksi köökivuoro. Kaalilaatikko mielessä. Sen verran olin alussa mukana, että pilkoin kaalit pieniksi. Aino hoiteli loput ja hyvää tietenkin tuli. Kun materiaalina oli hirven jauhelihaa, tekaisi Aino siitä lisäksi Pikku-Ailille omat pihvit. Joulun spesiaalit?

Vähitellen tuli keittiöön tilaa. Ja vuoron vaihto. Aluksi laitoin paistinpannuun eilen leikkomani kirjolohen vatsafileet. Oli siinä yksi häntäpalanenkin. Nahkapuoli alaspäin. Voita en laittanut. Rasvaa irtoaa hetken lämmettyään tuollaisista fileistä aivan uimiseen asti. Hieman suolaa. Aika nopeasti sain kääntää palaset ja samalla kuorin nahkat pois. Kun katselin, mitä Ainolta jäi käyttämättä laatikkoon, päätin vasta siinä vaiheessa, mitä aion tehdä. Lopputuloksena kirjolohi-kaali -piirakka. Resepti oli täysin oma. Yllätyin itsekin lopputuloksesta. Hitto, sehän oli tosi hyvää!

Kahden aikaan alkoi se luvattu lumisade. Räntää se ainakin Torniossa oli. Pohjoisemmassa kuitenkin aivan puhdasta lunta. Suurimmat sademäärät jäämässä kuitenkin meiltä idemmäs. Plussakeli yöksi. Lieneekö aamulla edes tuota sohjoa maassa?

Nyt ovat koronalukemat aika kovia tuolla Uudenmaan suunnalla. Niin kovia, että onko enää mitään tehtävissä ilman aivan rajuja määräyksiä ja niihin liittyviä rangaistuksia. Pahalta vaikuttaa. Täällä periferiassa on jonkunlainen suvantovaihe. Ollaan oltu huipputasoa valtakunnallisesti, mutta tartuntamäärät silti vähäisiä. Niitä kun suhteutetaan alueen väestön suuruuteen.

Tuosta koronan keskittymisestä tuli väkipakolla mieleeni yksi Fingerporin juttu. Eli näin se menee: Tippuri on yleisintä pääkaupunkiseudulla. Toiseksi yleisintä on pyöräily!

Perjantai, 20.11.2020

Aamulla tekaistiin jo hyvin varhain se mökkimatkapäätös. Eli että emme mene! Oli se siinä vähän niinkuin "kinthaalla", mutta tähän suuntaan se nyt vain kellistyi. Tarkoitti se ainakin sitten sitä, että aamuinen ohjelma ei kiireeksi päässyt muodostumaan. Olisiko kiire ollut muutenkaan. Ei kai, mutta valmistautuminen olisikin hieman poikennut toteutuneesta. Aamupalakin syötiin rauhassa.

Kävin laittamassa auton töpökkään puoli tuntia ennen liikekannalle kähtöä. Olipahan töpseli jäässä ja en onnistunut. Ei ollut taskussa työkalua, jolla alkaisi rappaamaan jäätä pois. Ok, olkoon. Piti sitten vain varata joku minuutti ylimääräistä aikaa ennen lähtöä. Ei ne lasit kovin pahoin jäässä näyttäneet  olevan.

Sovittu käynti taas ja tällä kertaa runsaan 20 kilometrin päässä. Voihan sitä ajella niinkin kaukana, näin lapsen oikeuksien päivänä! Liput liehuivat. Moottoritiellä hieman loskaa ohituskaistalla. Rekkojen vuoksi sielläkin tuli ajeltua, vaikka kiire ei ollutkaan.

Kotona kahvit. Sitten kiireen vilkkaa kauppareissuun. Kun jäätiin kotiin, tuli mieleen laitella joku ruoka-annos pakkaseen. Ja oli pari muutakin asiaa mielen päällä. Maski jo toisen kerran tänään naamalle. Ja Tamppiksen alakertaan. En vain löytänyt sieltä etsimääni. Yläkerrasta löysin kuitenkin kirjolohifilettä, jota aioin pakkaseen hieman ottaa. 2,7 kiloa lastasin kärryyn. Pari keräkaaliakin ja mausteita. Sitten jatkoin Lakkapäälle ja sieltä löysinkin viimeisen tarvitsemani asian.

Oli jo ruuan aika. Se olikin jo valmistumassa. Leikoin odottaessani ostamani fileet hieman pienemmiksi. Samalla poistin osan vatsapuolen rasvaisesta osasta. Ja annokset pakkaseen.

Syönnin päälle pihalle. Merkkasin hakemallani nauhalla kaikki kaadettaviksi ajatellut puut. 12 koivua ja 7 kuusta. Melkoisia oksaturreja. Kolasin pari kolallista lunta. Hiki noissa hommissa ei tullut, mutta suihkuun oli miehen mieli. Ensin vain laitoin postia isännöitsijlle: puut merkitty! Suihkun jälkeen jatkoin toimistopuolella puuhommaa sen verran, että tein piirroksen kaadettavien puiden sijainnista. Oli tarkoitus se skannata ja laittaa sekin isännöitsijälle. Minulla on kaksi ikivanhaa tulostinta, joista toinen on monitoimilaite. Siinä ei tulostus enää pelaa, mutta olen säästänyt sen skannaushommiin. Nyt vain kävi niin, että en saanut sitä asennettua nykykoneelleni. Kesällähän vaihdoin konetta ja en ole aiemmin skanneria tarvinnut. Otin sitten piirroksestani valokuvan ja viestitin sen isännöitsijälle. Iltapäivällä käytin aikaa uuden monitoimilaitteen etsimiseen. Nyt olisi sauma luopua kahdesta laitteesta ja korvata ne yhdellä. Nimittäin tuo tulostinkin sotkee paperia niin pahoin, että ei sillä mitään, edes puolivirallista, voi tulostaa. Höpöhommiin se vielä hikisesti kelpaa. En vielä saanut tehtyä ostopäätöstä. Enhän edes sopivaa löytänyt. Liikaa valikoimaa. Voisi olla helpompi mennä vaikka paikalliseen Giganttiin ja katsoa valikoimaa.

Torstai, 19.11.2020

Aamuyöllä pikkutunnella lämpötila painui jo aivan nollan tuntumaan. Kymmenen maissa 0-raja rikkoontui. Jo päivän alkaessa valostumaan, oli maassa ohut kerros lunta. Aamupäivän loppuhetkillä olisi käynti piikillä. Ennen sitä, hyvissä ajoin kuitenkin, laitoin auton töpökkään. Oli suositus, että rokotteen ottajat tulevat paikan päälle tasan sovittuna aikana. Ja maski naamalla. Kotoa lähdettiin sen verran ajoissa, että odottelimme autossa pari minuuttia. Lumi tuulilasissa lähti pyyhkijöillä, mutta sisäpuolelta oli hiostuma pyyhittävä pyyhkeellä pois. Neuvolassa päällisin puolin ruuhkatonta ja rauhallista. Hoitaja kuitenkin sanoi, että ruuhkaa on ollut. Käsivarsi ja olkapää kipeytyneet rokotusten tekemisestä. Voimalla ei tyttö kuitenkaan piikkiä olkaan työntänyt. Keveä oli ote. En tuntenut pistosta ollenkaan. Pistiköhän edes, kun ei löytänyt edes pistospaikkaa, johon laittaisi sen pikkuruisen laastarilapun. Sanoinkin, että pistä uudestaan ja paksummalla neulalla, että löytyisi jonkunlainen jälki.

Viideksi piti mennä kaupungille hallituksen kokoukseen. Olihan sitä lunta taas satanut ja olihan se aika lujassa auton laseissa, kun auto ei nyt ollut lämmityksessä. Kokous kesti pari tuntia. Se oli ehkä normaalia pitempi kesto, mutta asiaakin oli aika lailla. Normaalia enemmän. Kokouksen aikana oli pyry loppunut. Rapsutettavaa auton laseissa kuitenkin oli.

Aino oli puskenut takapihalta sinne sataneen lumen. Lumi oli takertunut lumentyöntimeen ja se oli sisällä sulamassa, kun tulin kotiin. Etupihan puolella lakaisin sisääntulon edustan. Olisi ollut hieman kolattavaakin, mutta lunta lienee vain viisi - kuusi senttiä ja lisäksi maata vasten se on märkää. Katsotaan toisella kertaa.

Huomenna on vielä erinäisiä hommia, ennen kuin voimme lähteä mökille. On kuitenkin niin, että sinne meno ei ole lainkaan varmaa. Pitää vielä huomenna miettiä, ollaanko sinne menossa. Niinhän se on kuitenkin, että nyt viikonlopulle ei ole olemassa mitään pakottavaa syytä. Lunta mokille on tullut saman verran kuin Tornioonkin. Ehkä vähemmänkin. Lauantaina iltapäivällä alkaa seuraava lumisade. Voisi olla fiksua jäädä kotiin. Kolailemaan tänne satelevaa lunta.

Keskiviikko, 18.11.2020

Nousin aamulla kohtalaisen varhain. Kun ei nukuttanut enää, niin miksei voisi nousta kahvin keittoon? Ehdin juoda keittämäni kahvit pois, ennen kuin Aino kömpi alakertaan. Paistoin aamiaista varten parit munat. Hain pakkasesta kilon verran käristyslihaa antautumaan. Ja puolukkaakin toin. Tekaisin puolukasta pari purkkia hilloa. Jopas sitä tuli taas touhuttua ja aamupalakin vielä syömättä!

Aamupalan jälkeen leikoin käristykset pienemmiksi. Paistoin ja maustoin alkuun kevyesti. Lisäsin sipulit. Annoin hautua. Aikaa välillä viedä roskatkin. Hautumisen päättyessä vielä hieman lisämaustetta.

Uusi kelakortti tuli minulle eilen postissa. Alkaa siellä kortin takapuolella olla monenlaista koodia. Hyvä tietenkin siksi, että mikään aktiivinen lääkkeeni ei ole täysihintainen. Ilmaisiakaan ei kuitenkaan ole. Tein joku aika sitten Exceliin lääketaulukon. Siihen listasin kaikki reseptilääkkeeni. Inventoin lääkkeeni ja merkkasin taulukkoon lääkemäärät päivittäin. Siis tuleville päiville, viikoille tai kuukausille nyt hallussani olevat lääkkeet. Kalenterimaisesti. Lisäksi laitoin tiedon siitä, milloin resepti vanhenee ja se on uusittava. Lääkkeitä on haettava aina hieman eri tahtiin, kun korvausta ei saa, jos todetaan, että lääkettä minulla pitäisi olla ainakin kolmeksi viikoksi. Korvauksen saa kyllä sitten jälkikäteen eri hakemuksella. Aina kuitenkaan ei saa sitä lääkettäkään. Monissa tapauksissa - ellei kaikissa - lääkettä saa maksimissaan kolmen kuukauden annoksen. Niin, tuo taulukon idea: Siitä näkee yhdellä silmäyksellä sen, milloin on haettava mitäkin lääkettä tai uusittava reseptiä.

Olen aikanaan työelämässä käyttänyt todella paljon Exceliä tehtävissäni. Sanoisin, että valmistui valtavia ja/tai vaativia taulukoita. Excelin käyttö on jatkunut eläkeaikoinakin. Vanhin päivittäinen (aiemmin viikottainen) taulukkoni täyttää vuodenvaihteessa 17 vuotta. Sillä tilastoin vieraskirjan kävijämääriä. Varhaisimmilta vuosilta ei vieraskirjaa ollutkaan. Vilkaisin taulukoitani ja tänä vuonna olen käyttänyt aktiivisesti noin kymmentä taulukkoa ja noin kymmentä hieman tilapäisemmin.

Hieman ihmetyttää sekavuus noiden maskien käytön suhteen. Ruotsissa ei suositella. Suomessa suositellaan jonkunlaisen sekoilun jälkeen. WHO:n johtaja suosittelee ruotsalaisillekin maskin käyttöä. Maalaisjärki sanoo, että maskista voi olla etua. Siihen voi tarttua ulos hengittäessä suuri osa sairaan käyttäjän pöpöpopulaatoista. Osa ilmassa leijuvista muiden tuottamista viruksista saattaa siihen tarttua. Jos viruksia on hyvin harvassa, voi apu olla merkittävä. Mutta jos matkustaa vaikkapa täydessä bussissa, jossa kaikilla on maski ja yhdellä virus, veikkaisin että siinä lähietäisyydellä olleet saavat myös viruksen. Joissakin maissa maski on pakollinen ja virus silti leviää. Oleellista taitaakin olla turvaetäisyyksien noudattaminen ja  käsihygienia.  Onkohan  tehty/julkaistu  tutkimusta, joissa maskien teho olisi selvitetty niin, että kaikki muut tartuntamahdollisuudet olisi minimoitu? Suomalaiseen mentaliteettiin nuo etäisyydet ovat kuuluneet jo ennen koronaakin. Siksi kai meillä niitä tartuntoja on kohtalaisen vähän.

Keskipäivällä kahvit. Lounas syötiin vasta vähän ennen kahta. Olipa käristys onnistunut ja olipa puolukkahillokin onnistunut. Molempia riittää muutamiksi kerroiksi.

Torstaille ja sunnuntaille on ennustettu lumisadetta. Ihan reipastakin. Pahimmillaan lunta voi kertyä samaan malliin, kuin noin kuukausi sitten. Huh! Luvassa nyt myös pakkasia. Pyryjen välissä lauantaina -10 mahdollista. Tuohan voisi tarkoittaa jo talven saapumista. No tervetuloa! Parhaassa tapauksessa järvikin jäätyisi 2 - 3 viikon sisään ja talven kalastus ei menisikään myttyyn.

Tiistai, 17.11.2020

Eiliset ikenien ronkkimiset eivät enää vaivaa. Vaikka iän myötä kaiken paraneminen vaikeutuukin, ainakin tämä murhe oli nopeasti ohi. Suussa vielä jostakin syystä vahingot korjaantuvat näpsäkästi. Tänään olisi ollut Trexan-päivä. Eilisestä antibioottipläjäyksestä johtuen metotreksaatti jäi nyt väliin. Saisi jäädä pois lopullisesti, mutta toisin taitaa olla.

Tälle päivälle piti olla ohjelmassa vain käväisy labrassa. Tuli kuitenkin yksi lisäys, kun muutinkin kauppatilauksen keskiviikolta tälle päivälle. Siihen oli pätevä syy. Ainolla oli suunnitelmissa huomisaamulle hirvikäristyksen valmistus ja siihen ei ollutkaan tarvittavaa määrää sipulia. Nyt sitä on, kun muistin sen tilaukseen eilen lisätä. Kun kerran olimme liikenteessä, tuli autokin tankattuasiinä matkan varrella. Huomiselle ei nyt taida siis ollakaan etukäteen suunniteltuja menoja.

Lokakuun lopulla, kun piti ottaa ylös vesimittarin lukemia, huomasin, että kuumavesimittari oli irti. Itse ei olla moiseen koskettu, mutta kahteen kertaan ovat ammatti-ihmiset olleet asialla. Asialliset kulutuslukemat silti saatiin ja tänään tuli sitten asentaja katsomaan tilannetta. Itse mittari ei ollut rikki. Sitä vain on pidellyt paikallaan jonkunlainen muovirengas. Rengas oli huoltomiehillä hajonnut ja mittari irronnut. Käsittämätöntä, että mittari voi olla niin heppoisesti kiinni.

Pari päivän uutista, joista on pakko sanoa jotakin. Ensinnäkin Sampo Kaulanen ja osingot. Menivätköhän asiat nyt niin kuin oli tarkoitettu? Kaulaselle leipää, mutta sirkushuveja tarjoaa taas herra Paavo Väyrynen. Paavo on hukassa, eikä oikein tiedä, mihin hän kuuluisi ja mininkä ryhtyisi. Nyt suunnitelmissa hakea Helsinkiin pormestariksi. Vapiskaa Helsingin kokoomuslaiset ja vihreätkin.

Kolmosella, Viiden jälkeen -ohjelmassa oli studiovieraana aloitteleva naudanlihan tuottaja. Katselin ohjelmaa kasvavalla mielenkiinnolla. Olin vaikuttunut siitä, miten kerrankin oli tehty ohjelma hyvin. Oheisfilmejä myöten. Mitään tuputtamatta. Mitään haukkumatta. Meinasin Ainollekin mainita asiasta. En vain ehtinyt. Oli tehnyt saman havainnon ja ehti siitä mainitsemaan juuri ennen minua! Olen jonkun verran moittinut telkkariohjelmia, mutta nyt vedän moitteitani hieman takaisin. Tuo pätkä saisi tulla vaikka uusintanakin!

Maanantai, 16.11.2020

Aamuseitsemältä tuli tekstari. Hammaslääkäriajasta. Jaa, onkohan aika peruutettu koronan vuoksi? Eipä ollut. Sanottiin vain että tervetuloa. Yhdeksäksi. Menin yhdeksäksi. Alkuun, jo odotushuoneen puolella, sain kolme antibioottipilleriä. Sain sitten odotella puoli tuntia, että pillereillä olisi jotakin vaikutusta. Oli edessä hammaskiven poistoa ja operaation laajuuden vuoksi tuo lääkitys. Pöpöt kuulemma pelästyvät ja haluavat levitä verenkierron kautta muualle kehoon. Tuollainen antibioottipommi kuulemma tuhoaa bakteerit. Sen kummempaa kuuria ei tule, siinä oli koko homma!

Yläleuan ikeniin tökättiin hieman puudutusta. Siellä kun sitä poistettavaa oli paksulti. Kai vuosikymmenten kertynät. Alahampaista kivi irtosi ilman puudukkeita. Eihän se hauskalta tuntunut. Tarjosi se hammaslääkäri sinnekin piikkiä, mutta päätin pärjäillä ilman. Iltapäivällä puudutusten vaikutus oli ohi. Muutamassa paikassa alkoi tuntumaan sellaiselta, kuin jotakin olisi kaiveltu kunnolla. Hyvän asian vuoksi on pakko välillä kärsiä!

Tänään erityisesti on peräänkuulutettu syyllisiä. On se pari vuotta sitten sattunut linja-autoturma Kuopiossa. Sitten lauantainen onnettomuus Jyväskylässä ja eilinen ratikkaonnettomuus Helsingissä. Ensin miestä tutkitaan, sitten vasta hutkitaan! Onkohan ihan pakko keskeneräisiä juttuja käsitellä julkisesti? Joskus julkisesti jo tuomittu osapuoli onkin lopulta syytön. Syyttely kuitenkin on hänellä taakkana kauan. Jopa loppuelämän. Eiköhän riittäisi sellainen uutisointi, joka kertoisi vain lopputuloksen. Että henkilöä epäiltiin/syytettiin, ja vapautettiin/tuomittiin.

Trumppi se ei luovu virastaan. Joku kirjoitti yhden asian, johon Trump saattaisi pyrkiä. Presidenttikauden jälkeenhän on tulossa massoittain oikeudenkäyntejä häntä vastaan. Jos Trump eroaisi, olisi uusi presidentti hetken Mike Pence. Pence armahtaisi Trumpin, jolloin Trumppia ei saisi enää käytännössä syytteeseen. Eiköhän tuo olisi oiva veto?

Joitakin aikoja sitten mainitsin siitä koronarokotteesta, joka kuitenkin vain lieventäisi oireita. Jälkeenpäin ei ole uutisoitu sen kummempaa. Jos tuo olisi ollut totta, olisihan siitä isompi haloo noussut. Nyt sitten jo toinenkin yhtiö kertoi rokotteestaan. Toivon mukaan näistä rokotteista olisi apua. Aikaa kyllä kuluu vielä varmaan ainakin kuukausia, ennen kuin rokotteet ovat jakelussa.

Täällä Länsipohjassa on tänään ilmoitettu kolme uutta tartuntaa. Kahden viime viikon ilmaantumisluku on kuitenkin maamme korkeinta. Luku johtuu parista yksittäisestä ryppäästä. Jos ne saadaan tai on jo saatu jäljitettyä, ei pitäisi isompaa hätää olla. Rajan takana Norrbottenissa tilanne on paljon synkempi. Sieltä onkin jo tullut testausavunantopyyntö Suomeen. Länsipohjassa ylimääräistä kapasiteettiä ei juuri ole, mutta Lapin piirissä olisi. Ainakin nykytilanne voisi sallia avunannon.

Yksi television sarjoista, joita tulee ajan kuluksi katsottua, on Pawn Stars. Panttilainaamo. Sitä tulee useammaltakin kanavalta. Joku toi yhdessä tämän päivän jaksoista myyntiin kokoelman amerikkalaisia Baseball-kortteja. Tuli vain mieleeni, että mitenkähän tuollaiset kortit, jotka ovat tehty keräilyä varten, voivat olla niin arvokkaita? No, eivät kaikki ole. Edes diMaggiot tai Babe Ruthit. Ymmärrän vanhat rahat ja vielä postimerkitkin. Jälkimmäisissä kuitenkin on ollut jo sitä keplottelun makua jo merkkejä tehdessäkin. Mites meillä Suomessa? Ei taida ihan vastaavaa kohdetta löytyä. Taisi jollakin olla hieno kokoelma tulitikkurasian etikettejä! Onkohan kukaan keräillyt (kaikki varmaan muistavat) purkkapakkauksissa olleita kuvia? 1960-luvun alusta muistan ainakin kolme eri kuvasarjaa. Uudet aseet muistan peräti nimeltä. Yhdessä sarjassa oli luxusautoja. Pääosin amerikanrautoja, mutta oli siettä joukossa myös Zil Limousine. Kolmannessa sarjassa oli kuvia sen aikaisista iskelmäsuosikeista. Pari muistankin: Pat Boone, Ricky Nelson ja Tommy Steele. Tuohon maailman aikaan en paljoa ymmärtänyt ohjuksista, autoista enkä juuri musiikistakaan. Kai luokkakaverit kansakoulussa saivat minutkin keräämään muutaman kuvan. Lisää niitä sai taskuun mahtuvalla pajatso-pelillä. Mahtaako kukaan muistaa sitä?

Sunnuntai, 15.11.2020

Kello oli hieman vaille kahdeksan, kun aamukahvin jälkeen istuttiin ja ihmeteltiin pimeyttä. Säkkipimeys vielä ulkona. Kun oli sadetta ja tihkua, ei koko päivänä valostunut kunnolla. Jos eilen oli vuoden harmain päivä, oli tänään kai vuoden mustin päivä. No, eipä huolta. Ei tällaista jatku kuin torstaihin asti!

Järveltä kuului kohina, puiden latvoista tohina. Oli harvinaisen viisasta minulta ottaa verkot eilen kuiville. Eilen laitoin rännien alle kaksi ämpäriä. Sade oli silloin niin heikkoa, ettei ämpäreihin tullut täytettä juuri ollenkaan. Yöllä jo oli toisin. Nyt otin 10 litraa sadevettä vesipäniköihin. Ämpärillisen vein saunaan ja jaoin sen kolmeen eri ämpäriin. Lopuilla huuhtelin auton päältä rapakerroksen. Vesipänikät nostin auton perään.

Hain kaksi pientä (2x3m) pressua. Asensin ne puuhuoneen "terassin" ja koillisseinän suojaksi. Siltä kohtaa varastoa otamme nyt polttopuumme. Seinähirsien välissä on reippaita tuuletusrakoja ja talvella tuppaa lunta tuiskuttelemaan raoista sisälle. Nyt tulevana talvena ei sitä huolta ole. Klapit pysyvät kuivina.

Lähdettiin kotimatkalle kello 11:00. Jo tulomatkalla olivat etenkin soratiet heikossa kunnossa. Eivät ne olleet parissa vuorokaudessa ainakaan parantuneet! Rapakuoppia, uria, liejua. Paikoin tie oli todella liukas, kun liejukossa ei ollut minkäänlaista ohjattavuutta. Sihtuunantien päällystetyllä osuudella oli karmeita vaurioita. Sai ajella aika varoen. Kun oltiin ajeltu viimeinen sorapätkä, pysähdyttiin sen verran, että sain auton huuhdeltua ravasta. Yllättävän puhdasta jälkeä tuli.

Kotona pullakahvit. Sitten pari tuntia pelkkää oleilua, kunnes piti lähteä pihalle. Hallituksen kanssa selviteltiin aluksi takapihan puolelta tontin raja. Rajan pituus on 83,6 metriä. Tontin kulmat tiedossa. Mutta rajalla on sen verran pensaikkoa, että näköyhteyttä ei ole. Siksi oli tehtävä apuraja kahden metrin päähän oikeasta rajasta. Siitä sitten mittailtiin riskipaikoilta niitä kaksimetrisiä ja saatiin oikean rajan kulku selville. Tuomon "apuvalot" olivat ensiarvoisen tärkeitä, kun hämärä jo hiipi ylle. Saatiin alustavasti katsottua puutkin, jotka ovat kaatouhan alla. Jotkut haluaisivat varmaan kaataa puita enemmänkin, mutta eihän siinä ole mitään järkeä.

Jo maistui ruokakin. Kävin suihkussakin. Ei ollut nauhoituksiakaan, joten TV oli auki muuten vaan. Tuli sieltä kuitenkin hieman myöhemmin pari ohjelmaa, joita Aino tarkemmin katseli. Alkavalle viikolle taitaa olla jokaiselle päivälle jotakin ohjelmaa. Ei sen kummempaa, mutta muistettava vain on varatut tai sovitut ajat. Emmeköhän kuitenkin muista!

Lauantai, 14.11.2020

Ainakaan meidän kohdalle ei eilinen 13. ja perjantai tuonut mitään ihmeellisyyksiä. Mutta aina on niitäkin, joille sattuu ja tapahtuu. Jos sitten aina tuona päivämääränä on vastuksia, silloin helposti voi uskoakin sen olevan noiduttu.

Koko yön taas lämpimän puolella, 2 - 3 astetta. Harmaata, tihkua, pisarointiakin. Illasta tuuli voimistunut. Ajattelin vain selättää verkot ja ottaa ne maille vasta huomenna. Katsottuani netistä tuuliennustetta, tulin toisiin ajatuksiin. Tuuli voimistuu huomisaamuksi 50 prosentilla. Puikkaripuuhiin siis jo nyt. Yksi verkoista oli jo aikansa elänyt. Jo laskiessa oli vaikeuksia saada se oikenemaan ja ei se kunnolla onnistunutkaan. Kokkotuomio! Kaikki verkot rapaisia. Rannimmaisessa kala. Matikka. Sanonko minkä mittainen! Kokosin kamppeet taas sisätiloihin. Verkkohuoneeseen ja grilliin.

Kun eilen olin laskenut verkot, toin veneen poikkeuksellisesti moottorivenevalkamaan yöksi. Tuossa normaalipaikassa kun on erittäin huono paikka tulla vesiltä maille ja toisinkin päin. Veden pinta on ollut nyt muutaman päivän laskussa. Mutta tuossa rannassa on sellainen törmä. Eli veneestä pitäisi astua törmän päälle, vaikka vene keikkuu vielä vesillä. Näillä jalankömyröillä se on vaaran paikka. Kankeuden lisäksi kun on paljon vaatetusta kylmän ja sateen varalta. Plus kelluvaatetta. Toisessa valkamassa on hiekkaa ja siellä veneen pohja kuitenkin tukeutuu siihen ja veneen reunan yli kulku - suuntaan tai toiseen - on kohtalaisen turvallista. Nyt tein myös niin, että vedinkin veneen tuolta kohdalta talviteloille. Uuteen paikkaan. Jos vielä tarvitsen venettä, on se helppo saada tuostakin käyttöön.

Olen viime vuosina miettinyt uuden pikkuveneen hankintaa. Siihen 4 - 5 heppainen kone perään. Eli verkkoveneeksi etenkin näin loppusyksylle. Tuo nykyinen soutuvene on todella vaarallinen. Seisomaan siinä ei voi nousta. Istuessakin on oltava hosumatta. Ei saa tehdä äkkinäisiä liikkeitä. Kiikkerämpää paattia en tiedä. Syksyisin moottorivene on hinattava talliinsa ennen pakkasia. Hinaamisessa apumies on liki pakollinen. Tuon jälkeen tuo miettimäni vene toimisi kalaveneenäni jäiden tuloon asti. Uudet venemallit ovat jämäköitä ja turvallisia. Ja kuitenkin niin keveitä, että ne saa itsekseen maille säilöön ja takaisin vesillekin. Voisi kalareissuja tehdä kauemmaksikin, kuin tähän omaan rantaan. No, saahan sitä ajatella....

Aino oli aamupäivällä touhutessani ehtinyt tekemään jo kävelykierroksen. Iltapäivän puolella käytiin kahdestaan kävelemässä. Polveen pisti, vatsaan pisti. Polvesta pistos parani kävelyn aikana. Vatsapiikki kesti koko illan.

Vuoden "harmain päivä" on pian ohi. Kyllä se on ollutkin nimensä veroinen. Tumman harmaa oikeastaan. Sisälläkään ei ole päivällä nähnyt lukea ilman valoa. Tulisi nyt se lumi maahan. Ja jää järveen. Ensi torstainako kaikki toteutuu????

Perjantai, 13.11.2020

Perjantai ja 13. päivä! En ole onneksi taikauskoinen. Ei muuta kuin täysillä päivään!

Aamulla Aino kysyi, että onkos mulla ollut koronaepäilyä, kun sai sen käsityksen eilisestä päiväkirjastani. No ei tietenkään. Epäily liittyi ihan muihin henkilöihin, mutta epäilyt osoittautuivat aiheettomiksi.

Oli vielä aamuksi joitakin yhtiön asioita. Sain sähköpostit ja tekstarit menemään ja sillä selvä. Asiat nyt hoidossa, niin kuin ne vain voivat tässä vaiheessa olla! Suihku, aamupala ja pikku hiljaa liikenteeseen.

Mökillä vähän puolen päivän jälkeen. Sisällä +2, ulkona +3. Etelätuuli, harmaata, mutta poutaa. Kun oli kohtuullinen ilma, ajattelin kokeilla rantavesiin hieman taajempia verkkoja. Ahvenia ajattelin. Verkkohuoneessa järjestelin roikkumassa olleet verkot paljuihin. Talviverkot omaansa. Sitten löysin niitä taajempia ja laitoin toiseen paljuun. Käänsin veneen oikein päin ja hinasin sen rantaan. Kyydille verkkojutut. Ja tappi + airot tietenkin. Tuuli oli jo hieman parissa tunnissa asettunut, joten verkkoilma oli mahtava. En pitkää jataa nyt laskenut. Kolme verkkoa riitti. Kuusilahdessakin vielä vene vesillä. Oliko Yrjö vai vävy vai kuka?

Mökillä vilahteli sammalikossa jotakin valkoista. Kärppä! Ei sittenkään, kun olikin vain kärpän hännän mittainen. Eli lumikko. Ei se kärppäkään ole jokasyksyinen näky, mutta lumikko on tosi paljon harvinaisempi. Olen lumikkoa nähnyt vain muutamia kertoja elämässäni. Olenkohan tässä mökillä nähnyt koskaan aikaisemmin?

Tuli jostakin mieleeni "siirtomaatavarakauppa". Suomella ei ole ollut siirtomaita. Eli miksi tuollainen sana on ollut käytössä? Onkohan se vain jotenkin tuontituotteisiin liittyvä. Näin veikkaisin.

Torstai, 12.11.2020

Tulipa nukuttua tosi huonosti yöllä. Alkuun kuitenkin sain unen päästä kiinni, mutta parin tunnin kuluttua unet olivat ohitse. Siinähän sitä vain pyörin ja mietiskelin. Kannoin huolta maallisista asioista, joista tieto minulle tuli viime viikolla. Ja jossa koronakin oli jo peikkona. Illalla sposteilin asian tiimoilta. Aamulla sitten soittelemaan. Alkoihan sitä taas tapahtumaan. Siis että oli jo aiemmin alkanutkin. Koronapeikko oli ollut onneksi väärä hälytys. Ja nyt sitten lopultakin asiat liikahtivat eteenpäin. Osa ehkä niinkin hyvin, että sen osalta ei enää tarvitse ottaa kantaa ollenkaan.

Tuo unien menetys, se on ongelmani silloin tällöin. Kun joku asia stressaa tai jää muuten mielen päälle ja hoitamatta, voi vaiva jatkua pitkäänkin. Nyt ratkesi oikeastaan kolmekin asiaa, ja ensi yönä nukun kunnolla. Ehkä jo päivälläkin!

Apteekkireissu oli edessä. En ollut vielä saanut uutta Kela-korttia, mutta luotin siihen, että saan uudesta lääkkeestäni sen täyden korvauksen eli 65%. Onhan se jo Kelan kannassa hyväksyttynä. Oikein olin asian käsittänyt ja sain korvauksen. Otin kaksi pakettia. Oli vaan taas hauska juttu, kun paketin päällä lukee 28 kpl, sisällä oli vain 24 kpl. Kelle tuostakin valittaisi? Tankilla kävin samalla reissulla. Jos mennään huomenna mökille, ei meno ole ainakaan löpöstä kiinni!

Taas tutkin päivällä vanhoja varmistuksiani. Löytyipä sieltä vanhoja videoitakin. Esimerkiksi 5 vuoden ja 3 kuukauden takaa. Niissä oli mm. musikaallisia erilaisia esityksiä ja meikäläinen joissakin jonkunlaisessa roolissa. Olipa mukava katsoa, vaikka omat kyvyt eivät niin kaksisia olleetkaan. Pääpaino olikin sanoituksissa, ei lauluäänessä eikä soittohommissa. Muut kuitenkin ansaitsevat osistaan vähintään kunniamaininnan. Mukavia muistoja!

Luotinko liikaa aamun puhelinkeskustelun lopputuloksiin, kun ei vielä edes kolmelta mitään ollut tapahtunut, ja olin toivonut pikaisia toimia? Oli taas laitettava hätistelyviesti, ja ainakin se tällä hetkellä tärkein asia hoituikin hetken kuluttua. Kaikkea muutakin on vielä tulevina päivinä tulossa, joten ei tässä taida olla aikaa makoiluun. Pikku päikkärit sain kuitenkin otettua! Tuli ihan tarpeeseen.

Itapäivällä kävin vilkaisemassa tontin yhden kulman. Sinnekin oli laitettu viimein keppi rajapyykin merkiksi. Muita merkkejä oli laitettu hieman aiemmin. Nyt pystymme tarkistamaan, mitkä puut ovat omalla, mitkä naapurin puolella. On tarkoitus selvitellä, mitkä puut ovat vaarallisia tai haitallisia ja ryhtyä suunnittelemaan puiden poistoa.

Korona riehuu ympäri Eurooppaa. Suomessa kuitenkin vielä aika vaisuna loppujen lopuksi. Ruotsissa tilanne on ihan toinen. Siellä viimeinen pariviikkoinen on ollut melko hurjaa kehitystä. Ennusteissa kevään huipputilastot kalpenevat tuleville luvuille.  Pitää muistaa, että keväälläkin Suomem tartunnat ja kuolemantapaukset tulivat joitakin viikkoja Ruotsin jälkeen. Eli kyllä Joulu on kohdallamme menetetty. Haluaisin olla väärässä, mutta tuskin vain olen!

Keskiviikko, 11.11.2020

Päätalon syntymästä tänään muuten 101 vuotta! Torniossa meren läheisyys vei yöllä ilman plussalle. Muualla Etelä-Suomea myöten pakkanen ei niin helposti antautunutkaan. Iltaa kohti kuitenkin suuri osa Suomea oli plussalla. Idässä ja pohjoisessa pakkanen vielä sinnitteli.

Tälle viikolle ei olut minkäänlaisia varauksia eikä sovittuja kellonaikoja. Melko harvinaista. Ensi viikolle sitten onkin. Osin jouduttiin jopa siirtämään jotakin, kun päällekkäisyys alkoi olla peikkona. Yhden labran varasin vielä joulukuullekin. Yhdeksältä soitin sitten puhelun varatakseni ne influensarokotukset. Pääsin heti läpi ja sain molemmille varauksen ensi viikolle ja samalla kerralla. Huomautin vielä ristiriitaisista nettitiedoista. Sain peräti kiitokset, kun ilmoitin havainnostani.

Eilen oli iso uutinen koronarokotteen valmistuminen. Jakelu- ja käyttösuunnitelmatkin olivat jo aika pitkällä. Aamulla luin uutisia ja näyttääkin siltä, että tuo kyseinen rokote auttaa vain oireiden poistamisessa. Se ei paranna koronaa, se ei estä sen tarttumista eikä tartuttamista. Siis eikös se silloin ole hörsmitätön tuote? Uutiset ovat mitä ovat. Eiköhän päivän mittaan tästäkin ala asiat selkiintymään.

Edelleenkin ovat koronaluvut kovin sekaisin. Ylelläkin jopa Lapin alueen uutisissa oli tänään peräkkäisissä jutuissa ristiriitaista tietoa. Osin sekaannukset voivat johtua siitä, että on olemassa Lapin lääni ja Lapin sairaanhoitopiiri. Lapin läänissä on Lapin sairaanhoitopiiri ja Länsipohjan sairaanhoitopiiri. Me kuulumme tuohon jälkimmäiseen. On kuitenkin selvää, että tapauksien määrä on kasvussa. Torniota hehkutetaan pahana pesäkkeenä. 600 ihmistä karanteenissakin. Haaparanta tuossa rajan takana on samanlaisessa kurimuksessa. Ruotsin puolella on se ero, että koko Pohjois-Ruotsi on tartuntoja täynnä. Tilanne on paljon Pohjois-Suomea pahempi. No, niinhän se on Ruotsissa muutenkin. Jos katsotaan vielä tarkemmin Tornion / Länsipohjan tartuntalukuja, eivät ne kuitenkaan aivan kauheita mielestäni ole. Mutta jos suhteellisen vähäisessä väestöpohjassa on kahdessa viikossa 50-60 tartuntaa, tulee ilmaantumisluvusta suuri. Ja sitähän ne viranomaisetkin tuntuvat seuraavan.

Tuli illalla mieleeni etsiä yksi keräämäni taulukko tai dokumentti siitä, miten Miekojärvi on jäätynyt ja milloin olen saanyt verkot jään alle. Kun siitä on aikaa jo muutamia vuosia, oletin löytäväni tekeleeni varmistuskovalevyltä. En valitettavasti löytänyt. Sen sijaan löysin erinäisen määrän muita tekstejä ja taulukoita. Aika paljon itse asiassa. Oli mielikuvituksen tuotetta ja oli todellisia tapauksia. Tuoreimmat olivat kuuden vuoden takaa. Muut sitten vanhempia. Joitakin tositekstejä vilkuilin. Ei niistä sen enempää. Olen näköjään viime vuosina ollut aika lammas!

Tiistai, 10.11.2020

Pakkasaamu. Siinä mielessä vielä poikkeuksellinen, että kutakuinkin koko maa oli miinuksella. Turku poikkeuksena, siellä kuutisen astetta plussaa. Paikoin siellä-täällä rannikkoseudulla lämpimän puolella. -10 asteen lukemia muuallakin, kuin Lapissa.

Olen odottanut KELAn päätöstä joidenkin lääkkeiden saamiseksi erityiskorvauksen (65%) piiriin. Lääkäri  oli laittanut B-lausunnon ja hakemuksen Kelaan joskus lokakuun 19 päivä. Kun katsoin sitten muutaman päivän kuluttua Kelan sivuilta hakemukseni tilannetta, oli se käsittelyssä. Saapumispäivä oli 20.10. Arvioitu kesto kolme viikkoa. Viikon kuluttua vilkaisin taas. Tilanne muuten sama, mutta hakemuksen saapumisajaksi oli vaihdettu nyt 27.10. Eilen, eli maanantaiaamuna katsoin taas. Ei muutoksia. Tänä aamuna vilkaisin taas. Hakemus hyväksytty eillisen päiväyksellä. Tänään päätös postitettu. Sujui muuten ihan hyvin, mutta miksi tuo hakemuksen saapumisaika muuttui välillä? Siksikö, että käsittelyaikatilasto näyttäisi paremmalta?

Olin jo aiemmin päättänyt ottaa kausi-influensarokotuksen. Aino oli pitkään epävarma, mutta hänkin sitten päätti sen ottaa. Minä sitten siitä etsimään puhelinnumeroita. Ajat kun on varattava etukäteen ja tietyistä numeroista. Selkeät ohjeet sitten löytyivätkin. Neljä eri numeroa. Soittoajat 9-11 ja 12-14. Soittelin vuorotellen annettuihin numeroihin. Kaksi numeroa ei reagoinut mitenkään. Yksi tuuttasi hetken varatua. Yhdessä vastaaja kertoi monotonisella äänellä: Postilaatikko on täynnä, et voi jättää viestejä! Seuraavilla yrityksillä samat tulokset. Jätetäänpä iltapäivälle!

Oli iltapäivälle tilattu ne nouto-ostoksetkin. Menikin tässä välissä neljä "normaalia" kuukautta. Edellisen kerran olin saanut hakea tilauksen 13.7. On tarkoitus nyt pärjätä näillä ostoksilla kahdeksan vuorokautta. Katsotaan, miten eväät piisaavat. Kyllähän joku voi loppua ennen määräaikaa ja jotakin on varmaan liikaakin. Mutta eiköhän tuo tasoitu aika pian. Onhan sitä kokemusta asiasta.

Se tässä tilaushommassa on hyvä asia, että ei tule tehtyä niitä heräteostoja. Kun noin viikon välein tilaa, tulee väkisinkin koko paketista suuri. Jotenkin tuntuu, että ei siihen haluaisi enää kummoisia lisätä. Maidot, hedelmät ja juurekset, ne ovat niitä raskaita. Leivät vievät tilaa. Rasvat, juustot, muut maitojalosteet, leikkeleet ja muut makkarat .... on niitä kaikkia tottunut käyttämään päivittäin. Pesu- ja puhdistusaineet, ja huushollin paperituotteet, niitäkin on ajoittain ostettava. Auta armias, jos tulee tarve ja jokin noista onkin loppu! Muikkuja on pakkasessa, kuten nyt lihaakin. Pottuja on joksikin aikaa kellarissa.

Kotosalla ajattelin sitten soittaa uudestaan rokotuksen numeroihin. Katsahdin vielä nettiin tarkistaakseni numerot. Oho .... numeroita olikin enää kaksi ja soittoaika vain 8-11. Johan nyt jotakin! Huomenna sitten uusi yritys. Hieman myöhemmin palasin kuitenkin vielä asiaan. Jotenkin jäi asia kaihertamaan mielessäni. Ja niinhän se olikin. Tornion sivuilla oli kaksi eri tietoa. Toinen ajankohtaista, toinen sote-puolen sivuilla. Tutkiva journalisti löysi siis epäkohdan, josta huomenna on mainittava, edellyttäen että saan puhelun läpi. Ja vielä sitten sattui silmiini uutinen: Rovaniemellä on yksityispuolella keskeytetty rokotusaikojen varaukset. Syynä pula rokotteesta. Tuskin meilläkään silloin sitä rokotetta koviin paljoa on. Yritetään huomenissa selvitellä.

Koko päivän piteli pikku pakkasta. Huomenna ei vielä hirmuisesti lämpene. Torstaina sitten kuitenkin. Lämmintä pitelee sitten viikon päivät. Sitten saattaa ilma viilentyä. Tiukoille menee tämän talven talviverkotus. Hieman se harmittaa, jos niin käy. No, pitää sitten keväällä pilkkiä ahvenia ahkeraan!

Maanantai, 9.11.2020

Jollakin tavalla tänään tuntui, kuin olisi uusi alku käsillä. Se johtui siitä, kun korona on alkanut jylläämään etenkin Torniossa ja sen vuoksi on liikut kiinni. On paljon tartuntoja ja satoja altistuneita. Jopa 460 jonkun tiedon mukaan. Kyllähän se nyt taitaa räjähtää käsiin. Ja itse on yritettävä pysyä kaukana räjähdyksen pölypilvistä. Tällä hetkellä tehdyt virheet ovat vastassa myös vielä jouluna. Pikkujouluista puhumattakaan. Nämä koronaluvut ovat kuitenkin aika sekavia. Kuin USAn vaalilaskentanumerotkin. Pitäisiköhän valittaa korkeimpaan oikeuteen, että koronaluvut ovat tahallisen vilpillisiä?

Otin eilen iltasella kaksi hirvijauhelihakönttiä jääkaappiin antautumaan. Tänään olisi sitten vuorossa pihvien teko. Aamupalan jälkeen otin köntit pois jääkaapista ja päästelin ne muovisuojistaan. Olivat vieläkin ihan umpijäässä. Pakastimessa lämpötila on lähellä -25:ttä. Eihän silloin tuollaiset 700-800 -grammaiset tiiviit paketit kovin nopsaan jääkaapissa sula. Sain kuitenkin möykyt sulatettua ja sekoitin mausteet joukkoon. Kaikki muistanevat sen erinomaisen jauhelihapihvimausteen! Annoin taikinan tekeytyä pari tuntia. Kahvisteltiinkin välillä. Ja sitten joskus keskipäivällä pihvit pellille ja pellit uuniin. Aino oli kuorinut valmiiksi potut ja laitoin nekin kiehumaan ensimmäisen pellillisen jälkeen. Pyöräytin muusit. Olipa taasen loistavat sapuskat. Joskus yksinkertaisuus on in! Melkein aina itse asiassa.

Eilen päivällä katsoin loppuviikolla nauhoittamani elokuvan. Tällä kertaa vuorossa Hyvät, Pahat ja Rumat. Olin varma, että olen sen joskus nuoruudessani nähnyt. Mutta tuskin vain. Ei se tutulta vaikuttanut, ainakaan juoneltaan. Vai voiko olla niin, että olen jo niin horisko, että en muista sitä katsoneeni? Se on hyvinkin mahdollista. Parissakin kohdassa oli jotakin sen tapaista, että ne saattoivat olla aivoihini aiemmin syöpyneet. Sitten on huolestuttavaa, jos tässä lähitulevaisuudessa en muista tätä elokuvaa katsoneeni ja törmään tähän tekstiini!

Viime tiistaina näin jo aavistuksen valoa tunnelin päässä. Että joku asia olisi hieman nytkähtänyt eteenpäin. Korona kuitenkin puuttui siihen asiaan ja taas ollaan epätietoisuuden vallassa. Raivostuttavaa! Nyt on taas pelko, että jumissa ollaan. Ja taas pitää itse alkaa kyselemään asioiden perään!

Tänään tuli myös se veloitus perjantain lihakaupoista. Näinhän se oli. Helppoa matematiikka tuo kurssien laskeminen. Suhdeluku 10 kun on vain mielessä! Tänään piti minun myös lukea vesimittarit. On näköjään remonttireiskoilla käpälät tärisseet, kun toinen mittari oli irronnut sulkuventtiiliä vääntäessä. Onneksi meillä veden kulutus on ollut viime vuosina vakio. Vanhan perusteella on kulutus helppo laskea. Lisämarginaalina 1,5 kk:n käyttökatkokin.

Lauantaina kehuskelin, kun en saanut puuhommista minkäänlaisia haittoja ja vammoja. Ne tulivatkin tietenkin vuorokautta myöhemmin. Sormissa melkoinen kutina ja kirvely. Ihmeellisiä näppyjä jotka oikein vaativat raapimaan. Naamassa kutinaa. Tänään jo kuitenkin eilistä vähemmän. Kyllä tuo iho on turhan arka havupuille. Jouluksi ei kuustakaan kanneta sisälle!

Sunnuntai, 8.11.2020

Hyvää Isänpäivää kaikki isit ja papat etc. Takana viikon toinen pakkasyö. Niukasti tosin. Vesiastiassa terassilla aamulla riitettä. Eilen päivällä yli 7 plussaa, joten ei taida talvi olla víelä tulossa. USAssa ääntenlaskenta yhä kesken, mutta edistynyt sen verran, että voittaja on selvillä. Trump joutuu jättämään valkoisen talon. Milloinkahan hän tunnustaa tappionsa?

Viime vuonna tähän aikaan järvi oli ollut jäässä jo toista viikkoa. Jää ei silloin ollut kuitenkaan vielä kulkukelpoista. Eikä vähään aikaan jatkossakaan. Nyt kun katsotaan sääennusteita tästä eteenpäin, niin kyllä heikolta näyttää. Kuun puolivälissä saattaa hieman viilentyä. Viikko ollaan vielä hyvinkin lauhoissa olosuhteissa. Tiistai poikkeuksena. Nyt viikonloppuna kuului vielä moottorien pörinää järveltä. Mennäänpäs taas viikon päivät eteenpäin, niin katsastetaan tilanne uudestaan.

Alkavat päivät olla jo aika lyhykäisiä. Heräiltiin aamulla kuuden maissa ja eihän se aurinko ollut vielä lähelläkään nousemista. Selkeää kuitenkin oli ja kyllähän sitten sää olikin jatkossa mitä parhain. Harmittaa se, kun lunta ja sen myötä valoa oli vaikka kuinka, mutta kaikki suli pois. Kotimatkalle lähdettiin vähän ennen yhtätoista. Eli aika kauan mökillä sitkailtiin, vaikka tekemiset olivatkin jo aika vähissä. Oli sen verran viileätä, että soratiet olivat pakkaskuivia. Kun ei rapa roiskunut, pölisi senkin edestä. Vesistöt tulvassa. Pahemmin kuin monesti keväällä.

Isänpäivä ja Äitienpäivä: miksi muuten jälkimmäisessä on monikkomuoto? Virallisesti kuitenkin noin nuo ovat. Joskus näkee muodon Isäinpäivä. Oli miten oli, molemmat ovat varmaan päivänsä ansainneet. Meidän ikäisinä ollaan jo tietenkin täysorpoja ja omien vanhempien juhliminen menee sinne muistelupuolelle. Tänään kiitokset Isälle.

Täällä Länsipohjassa ollaan koronan kurimuksessa. Etenkin Torniossa on tartunnat nousussa ja lääkärit varoittavat ihmisiä. Sehän on vain niin, että vaikka tunnet itsesi terveeksi, voit silti kantaa virusta ja tartuttaa sen muihin. Kuten minäkin voin. Tarkoittaa tietenkin sitä, että nyt viimeistään on noustava barrikaadeille koronaa vastaan. Eli pysytään kotona. Maskit naamaan, jos on pakko käväistä jossakin. Siten voimme saada tilanteen hellittämään tällä alueella.

Iltasella aloin tekemään kauppatilausta piiiitkästä aikaa. Kevät-korona-kauden tilauspohjat olivat käytössä ja perustilaus olikin helppo tekaista. Huomenna on vielä aikaa korjailla, tilauksen tein tiistaille. Eipä ole kesän ja syksyn aikana makutottumukset muuttuneet. Samoilla mennään. Viime keväänä ei sattuneesta syystä meillä ollut pakastimessa marjoja. Nyt on ja sen vuoksi oikeastaan tulee esiin ne ainoat poikkeamat. Hedelmiä varmaan vähemmän ja marjojen kanssa sopivia oheisjuttuja enemmän.

Kun perjantaina kävin liharekalla, maksoin ostokseni kortilla. Jälkeenpäin ihmettelin sitä, kun jostakin perittiin hintaa enemmän, kuin nettihinnasto kertoi. Kuitti oli tallella ja nyt tarkistin, mitä olin mistäkin lopulta maksanut. Oli onneksi vain yksi laatutuote, jossa oli tuo poikkeama. En valita, laadusta voi maksaakin. Tililtä ei ole vielä ostoksiani veloitettu. Joten kurssi on vielä epävarma. Tai ei oikeastaan. Kyllä tänään eurolla saa 10 kruunua. Ei se siitä montaakaan taaleria heitä.

Lauantai, 7.11.2020

Hieno aamu taas. Selkeää, plussalla 3-4 astetta, tuuli lännessä eli suojaranta. USAssa ei vieläkään tulos selvillä. Ajattelinpa tälle päivälle hoidella tuosta tien takaa nurin muutamat männyt ja yhden kuusen. Ne ovat jo neulasensa menettäneet eli varmaan niin kuivia, kuin ne voivat näillä keleillä olla. Aluksi raivasin hieman katajia ja pikku rankoja suunnasta, mihin oli tarkoitukseni kaataa kolme mäntyä. Samalla siihen laavupolun varteen raivasin paikat tulevalle pinolle ja hakokasalle. Pikku rankojen joukossa oli kaksi kuusta ja männynsaikara, joista kertyi tuoretta oksaa ja hakoa jo melko määrä.

Kun kunto ei niin hirmuinen ole, tein hommia rauhallisesti. Oikeastaan hikeä varoen. Istuin usein ja katselin. Ainokin tuli pian kaveriksi. Kävi alkulämpimiksi raahaamassa risut, joita oli jäänyt kaksi viikkoa sitten paikkaan, josta ajoin sen puupinon pois. Risut olivat pinon alla siksi, etteivät pöllit jäätyisi sammalikkoon kiinni.

Pari männyistä oli aika kookkaita. Olivat kuitenkin niin kuivia, että jaksoin niitä pyöritellä ja kieritellä ja kanniskella, vaikka leikoinkin pöllit noin 2,5 metriä pitkiksi. Juotiin välillä kahvit. Menihän siinä hommassa useampi tuntinen. Kahden maissa loppuhommat jäljellä. Hain lumikolan. Sen päälle levitin vanhan ja risaisen pressun. Ja siihen nostelin oksasilppukasan, jonka Aino oli siitä polulta haravoinut keoksi. Käänneltiin sitten pressun kulmat yhteen ja solmittiin narulla kiinni. Vedin sitten kuorman laavun takamaisemien kokolle. Sinne jätin risut ja pressut. Kokko on jo jonkun kokoinen, kun Aino oli siihen jo hakoja hakenut. Paluukyydillä toin laavulta pari pressua. Niillä peittelin risukasan ja puupinon. Hyvä pino taas tulikin. Nyt odotellaan taas lumia, jotta saadaan päivän tuotteet oikeille paikoille.

Ennen vanhaan tuollainen päivätyön saldo ei olisi ollut hyväksyttävää. Näinä aikoina se on todella hyvä asia. On ne paikat näin illalla silti kipeät, vaikka ei päivällä oikein hikikään tullut. Saunottiin kuitenkin viimeiset saunavedet  pois, hyvää teki saunominen. Tänään eivät hanskat kastuneet ja veikkaan, ettei sormiin tullut kovin kummoisia vammoja. Hiertymiäkään en saanut. Joten kovin, kovin tyytyväinen saan olla! Siksi myös olen niin tyytyväinen tehtyyn työpäivään, kun saatiin yksi kokonaisuus valmiiksi. On aina hieman harmillista jättää etenkin tuollainen homma seuraavaan viikonloppuun. Kun ei tiedä säistäkään. Ennuste ensi viikonlopulle on sadetta ja plussaa. Ei siis herkkukeliä puumetsähommiin.

Perjantai, 6.11.2020

Vieläkään aamulla ei ole tullut selkoa siitä, kuka on USAssa vaalien voittaja. Kyllähän tämä suomalaisista tuntuu omituiselta. Montakohan päivää siihen menee?

Ruotsalaisuuden päivä. Melkein sen kunniaksi pistäydyin aamulla Ruotsin puolella. Ensimmäisen kerran sitten korona-aikojen alun. Hirvi/pororekalla Haaparannalla ei ruuhkaa, kun olin ajoissa. Menomatkalla rajalla ei kukaan pysäyttänyt. Paluumatkalla kysyttiin henkilöllisyystodistusta. Siinäpä ne, rajamuodollisuudet. Rekan asiakkaat valtaosin maskipäisiä. Muutama paljain naamoin. Keräsin ostoskoriin sen verran hirven lihaa, että ei ainakaan tälle vuodelle ole tarvetta asioida hirvirekalla. Voi mennä kevääseen asti. Jospahan vielä välttyi koronalta. Nyt on laitettava portit ja luukut kiinni ja aloitettava uusi elämä!

Mökillä 12:20. Lämpöasteita +2,2. Sisällä/ulkona. Lastuja terassin reunalla ja nurmikolla. Orava nakertanut yläkerran parvekkeen kaidetta. Pyrkinyt siitä välikattoon. Liekö päässyt? Tekipä itsestään ja koko veljeskunnasta lainsuojatonta väkeä, joka tuskin kevättä näkee. Sorry, mutta näin se on!

Järvi tulvassa. Ei olla enää kaukana kevään tulvahuipusta. Poikkeuksellinen kesätulva ohitettiin jo 40 senttiä sitten. Kellarin salaojaputken poistopäässä lammikko. Tarkistin kellarin: kuiva! Siellä vesi ei ole noussut sisälle, vaan salaojitus pelaa niin kuin pitääkin.

Käveltiin pienet lenkit. Märkää. Kaljatölkki tien laidassa. Hyi! Karhua, tyhjä. Vähitellen Tarralle muitakin. Syötiin sopat. Pikku tirsat ja sitten takkaankin tulet. Kahvit vielä ja siitä sitten iltaa kohti. USAssa laskenta kesken. Länsipohja, etenkin Tornio on nyt vaarallinen paikka. Hyvä, ollaan täällä ihan hiljaa!

Torstai, 5.11.2020

Tämän aamun vaaliuutisissa enteiltiin jo Trumpin tappiota. Trump ei kuitenkaan halua tunnustaa tappiotaan, vaan riitauttaa ääntenlaskennan muutamassa osavaltiossa. Vaikuttaa naurettavalta ja lapselliselta. Miten tuollainen toiminta vaikuttaa sitten fanaattiseen kannattajakuntaan? Jos esikuva toimii miten sattuu, voi odottaa perässähiihtäjiltäkin mitä vain. Toivottavasti olen väärässä. Amerikkalainen unelma on saanut pahan kolhun, kun itse presidentti toimii demokratian ajatusta vastaan.

Käytiin kauppareissu. Tällä kertaa riitti Cittarissa käynti. Viime viikonloppuun varautuminen oli yhä voimassa. Oli vielä bensaa ja oli Lidlin piirakoita. Piirakat olivat pakastimessa ja bensa auton tankissa, kun sitten ei mökille mentykään. Silloin syyksi mainitsemani fyysiset syyt ovat nyt likimain muistoja vain. Joten eiköhän huomisaamuna taas yritetä lähteä mökkihommiin. Sääennusteetkin kohdillaan. Tänään myös ilmoja piisannut. Aamusta iltaan!

USAn vaalien tiedotusta hoidetaan useammalta taholta. Julkaistut luvut ovat yhä (to, klo 16:15) jossain määrin ennusteita ja siksi siksi niissä on eroja riippuen siitä, kuka on kulloinkin tiedottamassa. Yhtä vaikeaa on koronasta tiedottaminen. Näyttää siltä, että aina päivän mittaan tippuu uutta tietoa ja luvut muuttuvat. Viisainta onkin, ettei tuijoteta pelkästään tämän päivän lukuja. Torniossa tartuntoja on ollut viime aikoina enenevissä määrin. Onneksi ne ovat enimmäkseen tunnetuista ketjuista. Eli tartunnan lähde on tiedossa ja karanteenit kunnossa. Kun kuitenkin puhutaan kymmenistä tartunnoista parin viime viikon aikana, on se otettava vakavasti. Maskit naamaan, jos on pakko liikkua kodin ulkopuolella. Ja miettiä vakavasti: onko pakko liikkua??

Outokumpu aloittaa yt-neuvottelut. Tavoitteena vähentää n. 10% työntekijöistä. Täällä Kemi-Tornio -alueella tuollaisella on iso vaikutus, 270 ihmisen työpaikka uhattuna. Outokumpu on Tornion suurin työnantaja ja tuollaisen väkimäärän irtisanominen tulee näkymään alueen talouselämässä. Kun Hartwall aikanaan lopetti Lapin Kullan Torniossa, oli se melkoinen isku alueen taloudelle. Työttömyyden lisäksi se vaikutti mm. kaatamalla kuljetusyrityksiä. Kun nyt taas ostovoima vähenee alueella, vaikuttaa se suoraan alueen kauppaliikkeiden myyntiin. Ei hauskaa ollenkaan. Tuleeko sitä kautta lisää irtisanomisia?

Keskiviikko, 4.11.2020

Heräämisen jälkihetkillä laitoin radion auki. Olin hyvinkin hämmästynyt siitä, kuinka gallupit olivat olleet syrjässä todellisilta reiteiltä. Trump olikin pärjännyt huomattavasti ennusteita paremmin. Vedonlyöntitoimistojen kertoimet olivatkin yllättäen hallitsevan mestarin puolella. Käsittämätöntä. Aamuvarhain laskettujen äänien mukaan Bidenillä oli vielä vankka johto. Mutta kun Floridan ja Texasin äänet tulivat mukaan, oltiinkin liki tasatilanteessa.

Trump jatkoi taas uhkailujaan ja syytöksiään. Julistautui jo voittajaksikin hyvissä ajoin. Iltapäivällä ennusteet jälleen paranivat Bidenin kannalta. Lopputulosta on mahdoton ennustaa, ennenkuin nuo kolme ns. vaaankieliosavaltiota saavat tilanteensa selviksi. Se on mielenkiintoinen juttu, miten Trumpilla on puutteistaan huolimatta niin valtava suosio. Talous, isänmaallisuus.... niissä häntä onkin hankala voittaa. Mutta se arvaamattomuus ja äärimmäinen itsekeskeisyys! Ei menisi Suomessa tuollainen kaupaksi!

Eilen julkistettiin taas vaihteeksi verotietoja. En ole kieltänyt omien tietojeni julkaisemista.  Tuskinpa kukaan on niistä kiinnostunut. Julkishallinnon puolelta eläköitynyt ukko. Arvaahan sen, että ei tilipäivänä hurraata huudella. Tuuria on vain ollut, kun on saanut olla kauan töissä. Nuo verolistan isotuloiset ovat niitä, jotka ovat myyneet yrityksensä pois. Se onkin ainoa tapa rikastua. Työntekoa sekin voi vaatia, mutta pelkillä palkkatuloilla rikastuminen on aika harvinaista. Ainakin, jos olet vieraan palkkalistoilla. En ole ollenkaan kateellinen niille, jotka ovat miljoonia tienanneet. Kyllä he ovat tienistinsä ansainneet. Tavalla tai toisella. Joku on voinut työllistää ihmisiä melkoisesti. Ja kun rahaa on ja se liikkuu, kyllä se jossakin näkyy. Se mikä näinä päivinä on hyvä, on tuo verojen määrä. Joku oli tienannut noin 66 miljoonaa ja maksanut veroja 20 miljoonaa. Joku tienasi 30 miljoonaa ja verottaja sai 10 miljoonaa. Ennenvanhaan veroa olisi mennyt puolet. Nykyverotus on kohtuullisempi. Se kannustaa hieman enemmän yrittämään ja sehän on kuitenkin taloutemme pohja.

Asiaan liittyy hieman myös Vesa Keskisen osinkotulot, uusi miljoona-auto Lamborghini ja Tuurin kyläkaupan yt-neuvottelut. Pitäisikö Keskisen tukea 340 ihmisen työllistämistä omasta tilipussistaan? Vaikka sitä työtä ei nyt kaikille olisikaan. Ei näitä asioita niin hoideta!

Eilisiin puhelinkeskusteluihini viitaten, olen tänään hakenut netistä lisätietoa asioihin, sillä olen melkoisen tietämätön kyseisistä asioista. Tietoa hieman löytyikin. Monesti asiat ovat kuitenkin sen verran monisäikeisiä, että mihinkään kunnon lopputulokseen en päässyt. Hyvä kuitenkin, että monenmoista tietoa on saatavilla. Osaanpahan taas hieman paremmin ajatella asiaa. Useammaltakin kantilta.

Alkuviikon vesisateiden vaikutuksia saa nyt tutkailla vedenpintojen korkeuksien muutoksina. Nousussa ovat. Vietosesta on viisaasti juoksutettu vettä jonkun aikaa, 3 - 4 vuorokauden ajan. Siellä taustamaisemissa järvet ovat täyttyneet äärirajoilleen ja pian on portteja auottava sielläkin, jos niitä vai on. Miekojärvessä vesi voimakkaassa nousussa. Pohjoisesta Sirkkakosken kautta tulevissa vesissä ei ole portteja. Siellä veden nousut vaikuttavat suoraan Miekojärven korkeuteen. Ja nousujahan on. Kuukaudessa Miekojärven pinta on noussut noin 80 senttiä. Olisikohan enää kolmisenkymmentä senttiä kevään tulvakorkeuksiin.

Mitenkähän muuten on käynyt laskettelurinteille, joissa kausi avattiin jo kauan sitten viime vuotisilla säilölumilla? Luonnon lumet ovat sulaneet aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Kyllä kai rinnelumetkin ovat menneet?

Tiistai, 3.11.2020

Kylläpä päivät säiden puolesta voivat olla tosi erilaisia. Eilen synkkä sadepäivä. Tänään heti aamusta aurinkoinen ja kirkas syyspäivä. Koko viikoksi itse asiassa nyt luvassa hyvää säätä. Vain torstaina sateen uhkaa, mutta eilisen kaltaista vedenpaisumusta ei ole enää tiedossa.

Kovalevyllä oli jälleen parit tallennukset. Aino jäi niitä katsomaan kun lähdin pistäytymään kaupassa. Taaskaan ei tarve ollut kummoinen. Halusin kuitenkin ostaa hieman kanajauhelihaa, ehkä tavallistakin. Oheen kertyi sitten hieman muutakin tarpeellista.

Kauppareissulta palattuani kävin postilaatikolla. Mainoslehtisiä. Kaksi kirjettä. Toinen kirje ihopolilta, toinen autoliikkeestä. Se on jännä juttu, kun autoliikkeet alkavat laitella tarjouksiaan heti, kun auto on käynyt huollossa. Kyllä muutkin, kuin "oma" huolto/autoliike, tutkailee jotakin kautta huoltotietoja, kun auton ajokilometritkin olivat tiedossa. Yllättävän hyvän tarjouksen sain nyt postissa. Jos lähdetään viemään asiaa eteenpäin, voi tilanne hieman muuttua. Noissa tarjouksissa on uusi auto perusvarustein.  Eroja  saattaakin syntyä  niistä  lisävarusteista.  Aina on viisasta kilpailuttaa.  Samoja automerkkejä  kun voi myydä useampikin  autoliike. Vertailu on helppoa. Eri merkkien väliset vertailut ovatkin sitten vaikeampia.

Kun on joutunut jonkunlaiseen vastuuseen joistakin asioista, eikä aikanaan ole kieltäytynyt sellaisesta kunniasta, ei auta muu kuin yrittää tehdä parhaansa. Tämä vuosi on ollut haasteellinen. Syitä vaikeuksiin on ollut useita. Korona yhtenä, jos jotakin pitää erikseen mainita. Pieniä ongelmia on riittänyt lisäksi ennen koronaa ja koronasta huolimattakin. Minua raivostuttaa suunnattomasti sellainen asia, että sähköposteihin tai soittopyyntöihin ei reagoida. Silloin jää vallalle sellainen tunne, että en ole oikea henkilö hoitelemaan tätä asiaa. Soitin jälleen tiedustellakseni yhtä juttua. Vihdoin sain tavoittelemani henkilön kiinni. Ja jotakin on kuulemma tapahtunutkin!

Olin kuitenkin oikea henkilö korjailemaan eilen räjähtäneet verhotankopidikkeet. Pidikkeitä en tosin korjannut, ainakaan vielä. Illalla jo etsin netistä, löytyisikö vastaavia mistään. Netti ei apua tarjonnut. Voi olla, ettei sellaisia enää ole ollenkaan valikoimissa. Olemme aikanaan, varmaan pian tähän muutettuamme, hankkineet alakertaan verhotangot pidikkeineen. Sitten myöhemmin yläkertaan. Myöhemmin ostetut ovat parempia. Ne eivät hajoa, vaikka kuinka pidettäisiin ääntä. Poistin pikkuhuoneesta ylhäältä verhotangon pidikkeineen. Pidikkeet asensin alas särkyneiden paikalle. Pidikkeiden kiinnikkeet piti myös vaihtaa. Erilainen systeemi. Kohta varmaan särkyy alakerrasta tuo toisenkin ison ikkunan verhotankopidike. Milloin on seuraava peli-ilta? No, ylhäällä taitaa olla toisessa pikkuhuoneessa varaosat.

Tuo ihopolin kirje sisälsi riskitietojuttuja. Kirjeessä oli kerrottu aineet, joille olen allerginen. Nuo tiedot oli niitä aiemmin todettuja asioita. Luetteloon oli lisätty huomautus, että noita aineita, joille olen allerginen, ei saa minulle määrätä minkäänlaisessa muodossa. Viikko sitten, kun lääkäri soitti, oli puhetta tästä, että ne allergiajutut saisi olla kannassa riskitietokohdassa. Tarkistin. Vielä ne eivät sieltä löytyneet, mutta ehkä joskus!

Maanantai, 2.11.2020

USA:ssa vaalit ovat jo ovella. Sielläpäin vaalit tarkoittavat melkoista karnevaalimeininkiä. Ja markkinahumua. Ajankohtaisohjelmat ja uutiset kertovat meille monin keinoin kannattajien vannoutuneesta asenteesta suosikkinsa puolesta. Vastaavaa hurmiota on vaikea löytää edes urheilufanaatikoista. Ehkä julkimopuolelta jotkut artistit saattavat saada ihmiset yhtä sekaisin. Olisihan tuo meilläkin ... jos viime vaaleissa Niinistön ja Haaviston kannattajat olisivat noin mellastaneet niin johan jotakin! Etenkin Trump kuullostaa hieman pelkäävän vaalin lopputulosta. Paremmin sanottuna paniikissahan se on. On uhannut julistautua voittajaksi, jos jossakin vaiheessa ääntenlaskentaa onkin johdossa. Julistautukoon vaikka pyhimykseksi. Ei se taida tällä kertaa auttaa!

Päiväkirjaan ei oikein mielikuvituksen tuotteet sovi. Joskus vähän kokeilin, mutta en saanut ymmärtämystä. Päinvastoin. Aina ei ole helppoa kirjoittaa edes pientä tekstinpätkää. Ei joka päivä läheskään ole tapahtumia, jotka ansaitsisivat jonkunlaista huomiota. Välillä selainen nettiuutisia, mutta ei sieltäkään tartu silmiin kovin kummoisia asioita. Monet uutiset ovat yliampuvia. Rajuilla otsikoilla pyritään vain saamaan mahdollisimman paljon lukijoita. Kuukausikaupalla kestouutinen ollut korona. Nyt syksyllä myös USA:n vaalit. Molemmista riittää asiaa vielä pitkiksi ajoiksi. Mutta se pääasia, eli omat tekemiset ja kokemukset, ne tahtovat välillä jäädä lapsipuolen asemaan. Etenkin täällä kotosalla, kun ollaan useampia vuorokausia putkeen.

Sää on tietenkin sitten se ikuinen puheenaihe. Siten myös uutisaihe. Mistäpä muusta suomalaiset puhuisivat kuin säästä. Tänään on myös ollut säätä. Sateista ja tuulista säätä. Aamupäivällä sade oli enemmän tihkua, iltapäivällä jotakin muuta. Satoi 52 milliä iltakahdeksaan mennessä. Eli kyllä ne ennusteet keskimäärin pitivät paikkansa. Sadetta on tullut runsaasti hyvin laajalla alueella. Myrskytuulet puhaltaneet. Rintama on liikkeellä itään ja koilliseen joten huominen lieneekin jo ihan mukava päivä.

Iltapäivällä katsoin taas yhden vanhan kulttielokuvan. Pulp Fictionin. Olen senkin aikanaan nähnyt, mutta onhan siitä jo aikaa. Niinkin paljon aikaa, että jotkut asiat tulivat ikäänkuin uutena. Vai olinko aikanaan käynyt sopivasti jääkaapilla ja pätkä elokuvasta jäänyt näkemättä? Tosi hyvä elokuva. Taattua Tarantinoa. Välillä samoja piirteitä, kuin joissakin Coenin veljesten elokuvissa. (Heh, ikäänkuin olisin jonkinlainen asiantuntija).

Illansuussa kerääntyi muorikööri pöydän ääreen pelailemaan. Alkoi iloinen kilkatus ja kalkatus. Olette varmaan telkussa nähneet, kun nainen hyvin korkealla äänellä saa lasiesineen hajoamaan. Jollakin oli niin kimakka ääni, että meillä hajosi verhotangon pidike. Alas tuli tanko ja verho, hyvä ettei alla olleet kulhot ja muut hajonneet. Pidikkeet eivät tietenkään ole lasia. Jotakin pakeliittia tai kovamuovia. Sepäs vain tekee hajottamissuorituksesta entistäkin kovemman jutun!

Sunnuntai, 1.11.2020

Aika hurjaa ajatella, että ollaan jo marraskuun puolella. On tämäkin vuosi mennyt nopeasti. Yllättävänkin sukkelaan, vaikka korona onkin muuttanut tapojamme ja tekemisiämme laahustaviksi. Korona jatkuu vielä vaikka kuinka kauan. Ei olla edes puolivälissä, Näin väitän. Ensi kesä lienee seuraava aika, jota odotella ja jolle voi alkaa suunnittelemaan normaaliasioita. Se nähdään jokus keväällä. Ja ei sekään ole pois laskuista, että nykytilanne onkin jatkossa sitä normaaliaikaa. Vuodesta toiseen.

Ei ollut nauhoituksia, mitä katsella. Ei ollut millään kanavalla oikein mitään kiinnostavaa ohjelmaa. Siksipä ehdotin, että lähdetäänpä käymään kaupassa. Ei ollut oikeastaan sellaista tarvetta, että pitäisi ostella jokapäiväisiä elintarvikkeita. Päivittäisistä elintarvikkeista mielessäni olikin vain luonnon jogurtti. Sitä ruukaan syödä marjojen kanssa. Kertyi niitä ostoksia sitten kahteenkin kassiin. Jääkaappi ei juuri täydennystä saanut. Kuivatuotekaappiin meni jotakin. Myös pakastimeen. Saatiinpa kulutettua liki tunti aikaa sateisena sunnuntaina.

Jää nähtäväksi, milloin saadaan jälleen teeveestä katsella kunnon urheilutapahtumia. Talviurheilukausi on alkamassa ja korona sen kun vain jyllää. Voi olla, että talvi on menetetty. Vaikka suomalaisten menestys onkin ollut vähäistä, on kisojen seuraaminen silti ollut mukavaa ajanvietettä. Kaisa lopetti viime kauteen, mutta silti ampumahiihto on yksi mielenkiintoisimmista lajeista. Muutkin menevät, etenkin perinteiset lajit.

Nyt luvassa huomiselle iltaa kohti voimistuvaa sadetta. Yöllä myös. Lämmintä kovasti. Jopa 9-10 astetta. Perjantaille vähemmän vettä, mutta taas liki yhtä lämmintä. Jatkossakaan ei mitään dramaattista kylmenemistä ole ennustettu.

Viime vuonna näihin aikoihin oli hieman kylmempää. Miekojärven Isoselkä alkoi vähitellen jäätymään. Jään syntyminen oli kuitenkin vaikeaa, kun välillä sateli sitä luntakin. Sain verkot lopulta jään alle 22.11. Ja otin kuiville 29.11. Ei jään vahvuus mitenkään vakuuttanut. Sai olla koko ajan tarkkana. Aika toivottomalta näyttää tämän syksyn tilanne. Tuskin ainakaan marraskuulla pääsee talvikalastus alkamaan. Jäätyykö järvikään? Muistaakseni kerran on käynyt niin, etten ole saanut verkkoja jään alle näin syyskaudella. Parina syksynä on ollut tipalla. Eli meni joulukuun puolelle. Päivä on joulukuulla jo niin lyhyt, että silloin menee kalastus väkipakolla pimeähommiksi. Se ei ole ollenkaan hauskaa. Katsotaan nyt, miten tämä marraskuu etenee ennen joulukuuksi vaihtumistaan!

Lauantai, 31.10.2020

Aamukahdeksalta eiliset sade-ennusteet olivat puolittuneet. Iltapäivällä taas nousseet lähelle eiliisiä ennusteita. Sen verran oli muutosta myös, että sade jatkuisikin tiistaipäivänkin. Iltamyöhään ennusteet olivat taas eilisen kaltaisia niin määrällisesti, kuin ajallisestikin.

Tänään ei sadetta vielä ollut. Vasta kun hämärä alkoi olemaan ovella, saapui heikko saderintamakin ja pimeys tuli kerralla. Päivän aurinkoisuutta ei enää muistettu. Eilen illalla oli hieno kuutamo. Mars-planeetta näkyi kuutamosta huolimatta tosi hyvin. Eteläisen taivaan muut kohteet olivatkin vaikeasti nähtävissä. Vain kirkkaimmat näkyivät heikosti, mutta kauempana kuusta alkoi muitakin kohteita jo näkymään. Tänään illan suussa oli täysikuu. Taivas kuitenkin pilvessä. Sadekin hieman yltyi myöhemmin.

Tähtitaivaan tarkkailu on ihan mukavaa puuhaa. Täällä kaupunkiolosuhteissa se ei kuitenkaan onnistu kovin hyvin. Täällä on aivan liikaa valoa ja se haalentaa näkyväisyyden. Lumikin haittaa, sillä se voimistaa kaiken siihen osuvan valon. Mökillä lumi ei haittaa. Kun kävelee 20 metriä mökistä, ei enää vähäiset tuikkumme valota pihaa. Siellä selkeä talvitaivas antaa parastaan.

Joskus vuosia sitten olin pikkuriikkisen enemmänkin kiinnostunut tähtitaivaan jutuista. Innostus ei kuitenkaan muuttunut vakavaksi ja en sen kummemmin alkanut asiaa harrastamaan. Olen myös unohtanut likimain kaiken silloin sisäistämäni. Hyvä kun muistan, kiertääkö maa aurinkoa vai aurinko maata! Hetkinen, mites se ...

Ja noista vanhoista harrastuksista vielä. Lukioaikaan 1970-luvun alussa kisailtiin erään luokkatoverin (Markku H.) kanssa siitä, kumpi paremmin tietää valtioioden pääkaupungit. Hyvin tiedettiin ja voittajaa ei taidettu saada selville. Tuohon aikaan valtioita oli paljon nykyistä vähemmän. Tänä päivänä likemmäs 200, tuolloin muistini mukaan jotakin 115 - 120:n luokkaa. On aika jännää, että muistan kuitenkin noilta ajoilta aika monta pääkaupunkia. Uusien valtioiden pääkaupunkeja en juurikaan tiedä ja jonkun verran on pääkaupungit vaihtuneetkin. Ja kaupunkien nimet etenkin.

Illalla tuli katsottua Halloweenin kunniaksi elokuva. Hohto! Olen sen aiemminkin nähnyt, pariinkin otteeseen kai. Ja kirjankin lukenut kertaalleen. Siitäkään en ihan joka asiaa muista, joten meni sekin kulttielokuvien sarjaan, joita olen viime viikkona jonkun verran katsonut. Stephen Kingin kauhuromaaneja tuli joskus luettua niin monta, kuin Tornion kirjastosta niitä löytyi. Joskun otin niitä mökillekin iltalukemisiksi. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä eikä otsalamppuja. Kynttilän valossa sai lukea. Aika harva tarralainen, ei edes miespuolinen, oli ainakin niihin aikoihin koskaan yksin Tarralla. Jostakin syystä en pelännyt liikulaisia enkä kummituksia. Olin aika usein yksin syksyn pimeydessä mökillä. Muistan kerran iltamyöhään lukeneeni Kingiä ja selkäpiitä puistatti kirjan pahimmat kohtaukset. Yhtäkkiä minua alkoi naurattamaan: kukahan muu mahtaisi lukea täällä pimeydessä ja yksinään tällaisia kauhuromaaneja?

Perjantai, 30.10.2020

Aamulla tehtiin sitten se päätös. Että jäädäänkin kotiin, eikä tällä kertaa mennäkään mökille. Mökkihommissa on aina oma viehätyksensä. Mutta kun tälle viikonlopulle ei todellakaan löytynyt mitään sellaista puuhaa, jota varten olisi ollut mielekästä mökille mennä. Oli jopa pari asiaa, joiden perusteella jätin mökin nyt pois laskuista. Olisihan siellä näin hienon ilman vallitessa voinut kaataa joitakin kuivaamiani kuusia. Karsia oksat polttonuotioon ja kerätä pöllit pariin pinoon. Polttaminen myöhemmin, samoin kuin puiden siirto lanssiin. Mutta kun viime viikonlopulta on yhä vähän haavaa ja hiertymää, niin annetaan niiden kerrankin parantua rauhassa. Niitä vammoja ärsyttämättä eivät mökin puuhastelut onnistu.

Olin nauhoittanut viikolla elokuvan Schindlerin lista. En ole sitä aiemmin katsonut ja nyt oli sopivasti aikaa pistää kovalevy pyörimään. Nauhoituksen kestoksi järjestelmä näytti tasan neljä tuntia. Se kuitenkin loppui jo 10 minuuttia aiemmin. Ja kun kelasin kaikki välimainokset pois, jouduimme istumaan töllön ääressä tasan kolmen tunnin ajan. Niin, oliko elokuva katsomisen arvoinen? Oli ja ei. Välillä se tuntui laahaavan. Välillä ei meinannut vauhdissa pysyä. Ja tietenkin sitten se, ettei siinä mikään yllättänyt. Kaikki oli liian arvattavissa. Mutta silti ihan ok filmi.

Lounas vasta elokuvan jälkeen puoli kahdelta. Eilen uutisoitiin koronaepidemian taittumisesta. Oliko turhan hätäinen arvio, kun nyt taas tänään julkaistiin tartuntojen uusi ennätys! Miksipä meillä Suomessa äkisti tauti hellittäisi, kun jokapuolella, lähellä ja kaukana, tapaukset lisääntyvät vauhdilla? Näilläkin kulmillakin on taas lisäystä. Pistäähän se miettimään. Tornion tartunnat ovat tunnetuista ketjuista, joten leviäminen on tavallaan hallinnassa. Nuo Suomen tämänpäiväiset määrät ovat osittain useamman päivän satoa. On silti hyvä, että päivittäinen tilanne kerrotaan. Mutta liian nopeasti ei voi tehdä päätelmiä muutoksista. Nytkin on niin, että kahden viikon tilasto on aavistuksen aleneva.

Tänään on ollut kovin, kovin hieno ilma. Torniossa nollan vaiheilla ja aurinkoista. Mökillä hieman pakkasella. Nyt ennusteessa aamuyöllä pakkasta aikalailla reippaanlaisesti. Mökille luvassa asteita -13, Tornioon -6. Mutta ei tuo mitään. Kun sitten heti perään lauhtuu, on sen seurauksena tulossa hieman vettä. Sunnuntai-illan ja tiistai-aamuun välisenä aikana sataisi Torniossa yli 60 mm, ja Ylitornion puolella muutaman millin alle. On muuten hurjat ennusteet. En tuollaisia ennustelukemia ole ennen havainnutkaan. Kyllä taas vedenpinnat nousevat melkoisiin lukemiin. Miekojärven yläpuoliset altaat saattavat tavoittaa ylärajansa ja juoksutukset alkavat nostaa Miekojärvelläkin vesipintaa korkealle.

Monesti tänään on tuntunut lauantailta. Se, että ollaan oltu kotosalla koko päivä ja kai TV ollut auki jatkuvasti .... se vain on niin poikkeuksellista. Telkun tarjonta näin perjantaina ei ole kuitenkaan kaksista ollut. Siinähän se on kuitenkin aika kulunut. Jo illalla kotiin jäänti alkoi tuntumaan hyvinkin oikealta ratkaisulta. Jos oltaisiin mökillä, olisi varmaan jo jotakin ollut vääntämässä ja kääntämässä. Ainakin puita olisi pitänyt kantaa mökkiin, vaikka kaikki kopat tulikin viimeksi täytettyä. Nuo pikku haavat ja hiertymät olisivat takuuvarmasti ärtyneet toiseen malliin mökillä. Kun eivät ne helpolla ole minua tänään näissä leppoisissa kotioloissakaan päästäneet. Olen oikeastaan jope hieman yllättynyt!

Torstai, 29.10.2020

Olipa tällekin päivälle vielä käynti Kemissä. Länskässä. Tämä oli taas vain niitä keskustelutuokioita. -Otathan lääkkeesi. -Syöthän terveellisesti. Jne. No, ei nyt ihan pelkästään noinkaan. Tulihan sitä monenmoista infoa. Labratestien tuloksiakin. Niissä ei mitään ihmeellisempää.

Kotimatkalla poikkesin Motonetissä. Mökillä häkävaroittimeen piti ostaa paristo. Ostin paristoja kaksi kappaletta, kun palovaroittimeen menee samanlainen. Varmaan siinäkin virta vähissä. Lisäksi ostin yhteen seinällä roikkuvaan kelloon patterin. Tyyppiä C. Aika monenlaisia paristoja kuuluukin siihen valikoimaan, joita mökillä tarvitaan. Eniten tarvitaan AA- Ja AAA-paristoja. C- ja D-paristojen menekki on vähäinen. Yksi kello käy C:llä, kaksi radiota D:llä. Hälyyttimiin 9V-patterit. Yhdessä otsalampussa on CR2032. Joissakin pikku laitteissa on ollut pienet nappiparistot. Kuulolaitteessa esimerkiksi. Sen on tyyppi 312. AA ja AAA ... niitä pitää aina olla kunnon annos varastossa. Muita tarvitaan niin harvoin, että niitä on turha ostaa etukäteen. Niin, kuulolaitteita en mökillä käytäkään.

Juotiin kahvit ja lähdettiin sen päälle kauppareissuun. Ennen Cittaria ja varsinaista kohdettamme käytiin LIDLissä. Siellä maskeja oli ihmisillä vähänlaisesti käytössä. Apteekin ja huoltoaseman kautta sitten Cittariin. Siellä maskeja näkyikin merkittävästi enemmän. Veikkaisin, että aika pian maskeja on vähän jokaisella. Jo ennen kuin viranomaistahot määräävät maskit pakollisiksi. Kotosalla syötiin Ainon perunalaatikkoa. Olihan taas hyvää. Ja kyllä se syöminen on mukava harrastus.

Nyt uutisoidaan sellaista, että koronan leviäminen Suomessa olisi taittumassa. Sehän on tosi hyvä uutinen. Toisaalta ilmoitettiin, että Länsi-Pohjan ja Lapin sairaanhoitopiireissä on todettu useampiakin tartuntoja. Huolestuttavaa. On hieman hankaluuksia löytää netistä selkeää tietoa tartuntatilanteesta. Uutisoinnin otsikot ja artikkelit kertovat jotakin. Taulukot jotakin toista. Osin erot johtuvat kellonaikaeroista. Pitäisikin olla niin, että tiedot julkistettaisiin aina ja kaikkialla saman kellonajan tilanteena. Haasteensa siinäkin tietysti on. Tähän nykytilanteeseen on varmaankin vain totuttava.

Yöllä sateli jonkun verran. Päivän mittaan joitakin heikkoja kuuroja/tihkua. Koko ajan tasaisesti likellä +7 astetta. Välillä yli, välillä alle. Huomiselle luvassa pakkasta. Samoin lauantaille. Nyt eletään jo torstai-iltaa. Mutta ei ole vieläkään meillä tiedossa, ollaanko menossa mökille huomenna. Päätös siirtyy aamuun. Se lienee selviö, että mökillä ei nyt ole odottamassa mitään sen kummoisempaa tekemistä. Lumikin sulanut pois, joten puuhommatkin ovat seis.

Lauantaina olisi Haaparannalla lihanmyyntiauto (http://sapmirenovilt.se/) Jokkmokkista. Poroa, hirveä ja kalaa ainakin. Viikon kuluttua perjantaina on puolestaan tulossa rekka Karesuvannosta (Eliasson). Jos jäämmekin nyt viikonlopuksi kotiin, jokohan haemme joulupaistimme lauantain autolta? Huolimatta siitä, että siinä tuotteet ovat kalliimpia. Ensi perjantai on puolestaan jo niin lähellä viikonloppua, että jokohan silloin oltaisiinkin mökillä? Tuskin kuitenkaan ja tuskin myöskään viikossa tulee rajan ylittämiseen kieltoa!

Keskiviikko, 28.10.2020

Autoa on tietenkin huollettava määräajoin. Tänään oli minulla siksi varattuna aika vuosihuoltoon. Tekijämiehet osaavat varmaan huolehtia omista autoistaan, mutte en lukeudu heihin. Ja ehkäpä takuun voimassaoloaikana on viisainta saada huoltoliikkeen leima huoltokirjaan.

Aika oli vasta kello kahdeksitoista. Jostakin syystä olin tuollaisen ajan valinnut. Nyt kun se oli käsillä, en keksinyt sille mitään syytä. Ehkä sitten se, että olisi varmaan lounas syötynä noihin aikoihin. Lounaaksi paistoin muikkuja ja tein pottumuusin. Aino oli kuorinut perunat valmiiksi ja suunnitelmissa hänellä oli iltapäivälle tekaista vielä mökkiannoksia. Ei kuitenkaan muusia vaan laatikkojuttuja. Muikut olivat takuutavaraa. Muusikin hyvää. Tänä vuonna tekemäni muikkuannokset pakastimeen ovat just eikä melkein oikean kokoisia. Eivät paistaessa ole pannulla monessa kerroksessa. Helpot käännelläkin ja lopputulos ei ole mössöä vaan kalat ovat irtonaisia.

Kun odottelin auton valmistumista, kävelin autohallia ristiin-rastiin ja katsoin toinen toistaan minulle sopivampia autoja. Laitaa lukien tuplasti liian kalliita. Silti niitä oli mukava katsella ja märät unet kai odotettavissa. Istuin penkilläkin pitkiä toveja ja sopivasti sitten soitti lääkärikin ihopolilta. Veriarvot olivat ok. Ihotilanne meikäläisellä on aika maltillinen. Ehdotteli kuitenkin Trexanin muuttamista injektiomuotoon. Harkintaan taitaa mennä. Alkuun olin enemmän epäileväinen. Pistoksilla on kuitenkin joitakin etuja. Ja kun ilmeisesti ei ole sitä vaihtoehtoa, jonka haluaisin. Eli luopuminen koko myrkystä!

Onko pakko provosoida? En millään ymmärrä niitä, jotka tahallisesti haluavat ärsyttää sellaisia tahoja, joille uskonto antaa luvan tai jopa käskyn taistella uskon nimissä vaikka kuolemaan asti. En hyväksy väkivaltaa tai terroritekoja. En tietenkään. Veikkaan, että tulevina viikkoina tai kuukausina ainakin ranskalaiset saavat miettiä, että olivatkohan pilakuvat sittenkään viisas ajatus!

Tiistai, 27.10.2020

Lunta ei enää aamulla olelut juuri kuin kasoissa ja aurausvalleissa. Sen verran olin aamulla liikenteessä, että sain sen todeta. Harmaata, harmaata! Postilaatikossa pari kirjettä ja lasku. Mitään uutta ei niissä ollut. Omakanta on asiat selventänyt jo aikaa sitten.

Kun minulla on Kemin reissut sekä huomenna, että torstaina, ja olen tälle viikolle meinannut tehdä pari ruoka-annosta, niin sovittiin että hoidan tuon sapuskahomman tänään. Tälle päivälle kun minulla ei olekaan muuta ohjelmaa, kuin odotella lääkärin soittoa ihopolilta. Tietyllä tavalla tuo odottelu kuitenkin haittaa päivän suunnittelua.  Soittoaikaa kun ei ole määritelty sen tarkemmin. Tänään, siinä se! On kuitenkin todennäköistä, että soitto tulee joskus iltapäivän lopulla, kun lääkärillä ei enää ole potilaita paikan päällä. Vai ovatko kaikki tämänpäiväiset potilaat etäpotilaita?

Tasan kaksi viikkoa sitten kirjoitin:


Nyt tuo aika on kulunut ja muutamat huomiot ovat paikallaan. Ensinnäkin sateista. Ennustejaksolle ei kummoisia sateita povailtu. Miten kävikään? Tuli ensin lunta taivaan täydeltä ja nyt jakson päättyessä vettä. Entä lämpötilat: Jakson aikana niitä 6 - 8 asteen pakkasia oli useammankin kerran. Ja enemmän Torniossa. Ja tuo 23.10. ei sitten ainakaan Ylitornion ennusteessa pitänyt ollenkaan paikkaansa. Ja entäs tämä alkuviikko. Näitä lämpötiloja ei ollut ennusteissa ollenkaan. Nollan kahta puolta olivat odotukset.

Loppupäätelmiä: ei kannata ottaa täysin vakavasti ennusteita, jotka ulottuvat huomista kauemmas. Ymmärrän ennustamisen vaikeuden ja en siis halua liikaa laittaa ennustuksia ehdolle. Aika monesti meillä täällä Merilapissa on sellainen tilanne, että säärintamilla on hyvin selvä raja, joka pysyy vielä kauan aikaan samoilla sijoillaan. Tässä oli hiljan (kaksikin eri kertaa) sellainen tilanne, että Kemissä satoi tappinaan, ja Torniossa oli poutaa. Joskus on samanlainen ero lämpötilan suhteen. Tuollaista 10-20 kilometrin heittoa on mahdoton ennustaa kovin aikaisin. On kyse paremminkin tunneista.

Olimme sopineet aamulla, että ruoka on valmista kello 13:00. Kello oli tasan 13, kun kutsuin Ainon syömään. Broilerinkoipia uunissa. Lisukeriisiä kasviksilla höystettynä. Mausteet ilman isompaa etukäteissuunnitelmaa. Ja riisin kypsentäminen hieman omintakeisesti. Lopputulos sai tällä kertaa selkeän hyväksynnän. Ja olihan se tietenkin hyvää. Taas hieman pakkasen puolellekin.

Maailmalla korona leviää nyt melkoisen hallitsemattomasti. Uutisia meiltä ja muualta:
Koronatartunnan saaneita lääkäreitä määrätty töihin Belgiassa – ”Tilanne on katastrofaalinen”.
Espanja ei saa koronahelvettiään kuriin – poikkeustila jatkuu nyt yli puoli vuotta
Italialaisten hermot pettivät – uudet koronarajoitukset johtivat väkivaltaisiin maanlaajuisiin mellakoihin
Suomessakin tapahtuu: Kovat keinot käyttöön Jyväskylässä: koulujen henkilökunnalle maski- tai visiiripakko.
Kaikki on suhteellista. Vielä on aika rauhallista meillä, mutta odottakaa, jouluna kaikki on taas toisin. Nyt olisi aika toimia!

Pelimuoreja ei korona ainakaan vielä juuri hetkauta. Pitäisikö? Joskus neljän maissa tuli Ainolle kyyti. Kivirannan suuntaan tuli lähtö. Odottelin viiteen asti ja aloin jo epäilemään, että muistan lääkärin soittopäivän väärin. Kaivoin esiin kirjepinosta ihopolin ajanvarausilmoituksen. Ja siellä se seisoi ihan selkeästi: ajanvarauksenne 27.10.2020..... Eli tänään sen piti olla. Mikä tässä oikein mättää? Vilkaisin taitetun lapun toista puolikasta. Silmään pisti päiväys: 28.10.2020! Eli huominen päivämäärä. Pitäisi opetella lukemaan kirjeet kokonaisuudessaan. Ajanvaraus olikin peruttu tältä päivältä ja uusi aika on huomenna. Ok. Huominen on ihan ok, mutta silloin on auton huolto ja olen Kemissä osan päivästä. Eiköhän silti onnisti. Vanhuus ei tule yksin!

Tekisi mieleni ottaa kantaa Psykoterapiakeskus Vastaamon tietovuotoon. Sen verran otankin, että törkeä ihminen/ihmisiä, joka yrittää kiristää Vastaamon asiakkaita. Onko yhtään parempi sitten se poispotkittu tj? Tiesi tietomurrosta, muttei kertonut kellekään. Möi osakkeensa yhtiöstä, ennen kuin murto paljastui. Ehtiköhän siirtää miljoonansa Cayman-saarille?

Vastaamo ei henkilökohtaisesti liity meihin, joten se siitä. Isompi harmi tulee olemaan nämä liikenteeseen suunnitellut päästötavoitteet. Etenkin se, että autokannan pitää sähköistyä ja vielä melko nopealla aikataululla. Alkaisivat edes autot toimia sillä sähköllä kunnolla. 50 - 70 kilometrin kulkeminen akkuvoimalla ei paljoa ansaitse mainosaikaa. Lisäksi sitten se, että latauspisteitä pitää alkaa rakentelemaan taloyhtiöissä, joissa on vähintään neljä autopaikkaa. Pohjoisen autokanta ei tule sähköistymään kovin nopeasti. Kyllä pitää yhdellä akuston latauksella pystyä ajamaan talvellakin muutamia satoja kilometrjä. Voi olla, että menee hetki aikaa, ennen kuin tuo unelma on totta!

Maanantai, 26.10.2020

Pikkutunneilla kuului melkoinen kolaus ulkoa. Siihen heräsin. Satoi vettä tappinaan. Varmaankin jäätä tuli syöksytorvea pitkin alas. Ei ollut ensimmäinen kerta. Joskus kolina oli melkomoinen ja aiheutti ihmetystä, kunnes hoksittiin melun lähde.

Mukava taas, kun ei ollut mihinkään kovin kiirettä. Kyllä tähän oloneuvoksen osaan on alkanut tottumaan, vaikka tottahan toki keho kaipaa välillä liikettä ja toimintaa. Kuten viikonloppuna tehtiinkin. Nyt oli labravaraukseni kello kymmeneksi. Ruuhkaa ei odotustilassa näkynyt. Tällä kertaa näyteputkia täytettiin useampiakin. Vaikka hemoglobiini on aina alakanttiin, ei poistunut verimäärä kuitenkaan aiheuttanut hämminkiä.

Kotimatkalla poikkesin kaupassa. Perusjuttuja ja lisäksi hieman sellaistakin ajatusta, että voisi vaikka taas tehdä muutaman annoksen pakkaseenkin. Muutamat tarjoustuotteetkin otin, kun ne sattuivat sopimaan ajatusmaailmaani.

Katseltiin parit tallennukset. Yhden olin laittanut tallentumaan nyt viime yön aikana. Tallennuksen olin asettanut ohjelmaoppaan kautta, eli ohjelman valitsin luettelosta. Jossakin kello oli kuitenkin vielä kesäajassa. Puolentoista tunnin ohjelmasta kun tallentui vain viimeinen puolituntinen. Sen jälkeen tunti vielä jotakin muuta. Toinen ohjelma oli tallentunut ihan ok. Olen joskus aiemmin varmaan katsonutkin Papillon-elokuvan. Tämä oli uudempi versio.

Torniossa päivän mittaan alkoivat lumet olla jo aika vähissä. Pitkin päivää satoi vettä. Välillä enemmänkin. Toki taukojakin oli. Lämpöasteita päivällä yli seitsemän. Eipä silloin lumipoloisilla ole ollut juuri mitään mahdollisuuksia. Mökillä tilanne ei ole vielä tänään ollut ihan yhtä paha. Siellä vesisade on ollut vähäisempää. Ja lämmintä alle neljä astetta. Mutta kun jatkossa on vain viikonlopun lyhyt viileneminen ja alkuviikolle sitten tosi lämmintä, niin kyllä tässä kohta on kai uhattuna valkoinen joulukin!

Nyt kun ehti tulla aivan merkittävä määrä lunta ja ilmat olivat pakkasen puolella, saivat pikkutiet vähitellen kovan lumipolanteen pintaansa. Tuli sitten nämä lauhat. Kauankohan kestää jään sulaminen teiltä? Voi olla, että joillakin teillä aura ei käynyt kovin aikaisessa vaiheessa ja koko lumimäärä polkeentui liikenteen alla. Liukasta siis on jonkun aikaa. Torniossakin hiljaisemmilla katupätkillä on jääkeli. Päivät tekevät tehtävänsä, mutta kyllä tässä saa olla tarkkana hetken aikaa. Niin liikenteessä, kuin pihoillakin.

Sunnuntai, 25.10.2020

Piti olla kylmempi yö, mutta pakkasta ei ollut mökillä astettakaan. Torniossa käväisi kuitenkin 7,2:ssa pakkasasteessa. Aamulla kellojen siirtoa. Patterikellot seinällä eivät osaa siirtyä kesä/talviaikaan automaattisesti. Rannekelloa minulla ei olekaan.

Tsekkasin 3-kameran tilanteen ja vaihdoin sen kellon talviaikaan. Muistikortilla oli vapaata tilaa vaikka kuinka ja paljon! Olin aivan yllättynyt. Virtaakin tuntui piisaavan. Kävin lapioimassa kokon tuhkien päälle paksun kerroksen lunta. Ei siellä enää ollut hiillosta, mutta varma on aina varmaa.

Kotimatkalle lähdettiin ennen yhdeksää. Tulikohan uusi ennätys! No ei sentään. Mellakosken risteyksessä oli jälkiä onnettomuudesta. Kotona tarkistin netistä. Oli ambulanssi ja henkilöauto ajaneet risteyksessä kolarin. Ilmoituksessa jännästi mainittu, että onnettomuus tapahtui 4,1 kilometriä Haarasaajosta Mellakosken suuntaan, Muurolantien ja Lohijärventien risteyksessä. Ikäänkuin Haarasaajo olisi joku isompi ja merkittävämpi paikka. Sorry paikkakuntalaiset, en suinkaan halua vähätellä. Selkeämmin olisi ollut näin: onnettomuus tapahtui Mellakoskella Muurolantien ja Lohijärventien risteyksessä. Piste!

Ajettiin sitten lisää jonkun matkaa ja 3,9 kilometriä Haarasaajosta eteenpäin oli tiellä melkoinen porotokka. Poro porolta päästiin niistä ohi. Ja pari-kolmesataa metriä myöhemmin viimeiset kääntyivän edestämme Kapustan suuntaan. Siinä niitä olikin pellolla melkoinen määrä. Kymmeniätuhansia kiloja. Käristystä ja jauhelihaa. Ja poronsarvijauhoa.

Kotona puoli yhdeltätoista. Kahvit. Kotonakin parit kellot tuntia edellä. Latauksia, kuten aiemminkin. Kameran akku olikin yllättävän täysi. 16 vuorokaudessa virtaa oli kulunut hyvin vähän. Johtuu varmaan osin siitä, että porot ovat nykyään muualla. Kesällä porot kuvauttivat itseään jatkuvasti ja virtaa kului ihan toiseen malliin. Nyt juuri muistui mieleeni sellainen, kun jossakin vaiheessa eilen vilkaisin aurinkopaneelin ohjausyksikköä. Aurinko oli jo hyvin alhaalla, mutta käynnissä oli pieni lataus. Päivällä saattoi virtaa tulla hieman enemmänkin. Kun maa on valkoinen ja lehtipuut paljaat, näyttää sitä virtaa tulevan näinkin myöhään syksyllä.

Ei laitettu viikonlopuksi ollenkaan jääkaappia päälle. Viileätä vaativat ruokatarvikkeet saivat olla kylmälaukussa. Alkuun kylmälaukku sai olla saunan puolella. Siellä ei montaakaan plus-astetta ollut. Kun sitten lauantaina oli saunan lämmityksen vuoro, sai kylmälaukku olla terassilla. Soppeli keli siellä. Tällainen järjestely on meillä vakiona. Jos olemme useita päiviä mökillä, laitamme yleensä jääkaapin päälle. Syksyisin ja keväisin tällaisilla välikausikeleillä siis näin. Talvellakin viikonloppukäynneillä. Silloin huippupakkasilla kylmälaukku voi olla sisällä oven tuntumassa. Siinä on aika viileää talvisin. Kellariin emme yleensä vie sellaista tavaraa, jota pitää päivittäin hakea. Liian hankalaa. Jääkaapin kaasupullon olen vaihtanut viimeksi elokuun alussa. Pullo kestää jatkuvassa käytössä noin viisi viikkoa. Eli ei siinä pullossa kovin pitkäksi aikaa kaasua enää ole. Seuraavilla käyttökerroilla saa olla koko ajan varuillaan. Milloinkahan se seuraava "jääkaappikäynti" tapahtuu?

Tuo kaksipäiväinen risu/puusavotta oli tosi hyvä asia. Nyt ei jatkolla niin kiirettä enää ole. Tärkeää oli saada ne syksyn risukasat ja pöllit hoidettua. Ja tulihan siinä tietenkin lisukkeena kaksi kuustakin hoidettua. Tämänkuntoisille isoja asioita. Pitäisi tietenkin aina vaan tehdäkin jotakin. Muuten ei kohta kykene tuollaiseenkaan. Perjantaina jouduin vaihtamaan hanskoja pariinkin otteeseen. Hanskat menivät hetkessä liskumäriksi. Lauantain vastaisena yönä etenkin sormissa oli aikamnoinen kutina ja kirvelykin. Lauantaiksi laitoin kumihanskat. Eihän ne kättä miellytä, mutta suojavat ne paremmin hansikasnahkan väriaineilta ja etenkin pihkalta. Sunnuntaina sormivaivat yhä haittana. Onneksi nyt on taukoa ja sormet saavat lepoa.

Nyt kun maassa oli vaihteleva määrä lunta ja se tallaantui tiiviiksi, tarkoitti se myöskin liukkautta. Tasaisessa paikassakin oli liukasta, jos kengissä ei ollut kunnon pitopohjaa. Ja onhan se niin, että ei sitä aina laita kunnollisia ulkokenkiä, jos asiaa on vain siihen max 10-15 metrin päähän. Yhdessä asiassa olin kuitenkin kesällä onnistunut. Eli siinä veskin eteen tekemässäni "laiturissa". Liukkaalla kelillä siinä oli ennen vaaran paikka. Nyt paikka oli hyvinkin turvallinen. Jippii!

Olemme nyt viikon ajan saaneet nauttia talvesta. Lumisia olosuhteita tuli hyödynnettyä ja kelkkaan taisi tulla kilometrejä kymmenkunta. Nyt muuten elettäisiin vuoden pimeimpiä aikoja, mutta lumi on kääntänyt tilanteen päälaelleen. On sääli, että tilanne muuttuu jo maanantaina. Vesisateet ovat lähestymässä. Maanantaista torstaihin plus-kelejä. Tornioon luvassa jopa +8 astetta. Ylitorniolle +5. Ensi viikonloppuna tilapäinen viileneminen. Sitten taas plussakelejä. Olisi tämä lumi saanut jäädä maahan.

Lauantai, 24.10.2020

YK:n päivä. Pikku Ailin ensimmäinen syntymäpäivä. Onnea ja iloa Ailille ja vanhemmillekin!

Aamusta tietenkin jatkamaan eilisiä hommeleita. Entiset olivat palaneet hyvin. Ajoin kelkalla ja reellä hakoja, joita emme eilen vielä polttaneet. Kelkkakyytiä tuli 10-20 metriä. Sitten haot sylillisinä kokkoon. Löytyi vielä varastoista roskaa ja pahvejakin. Syötiin välillä voileivät lämpöisten kuppien kanssa. Kaksi hakoläjää oli loppukesän tekosia ja nyt lumen alla. Aika tiukassa olivat risut, kun peittoa ei ollut päällä. Saatiin nekin kuitenkin siirrettyä kokkoon. Niemeen pörhälsi toinenkin auto. Nuorisoa?? Puoli kahdelta välikahvit. Kaikki haot olivat nyt palamassa. Ajoin sitten vielä sen loppukesän pöllipinonkin mökkilanssiin. Yllättävän paljon tulikin mökille jo puuta. Lämpö plussan puolella. Välillä puiden oksilta pläsähti päähän kunnon pommi. Onneksi eivät olleet jäisiä vaan pehmeätä nuoskaa. Peittelin pinon. Sekoittelin kokon pohjaa. Kaikki vaikutti jo palaneen. Ajoin kelkan talliinsa ja talli lukkoon. Vaihdoin pääkameran akun, vaikka ei se ehkä vielä vaihtorajassa ollut.

Muikunpyyntirintamalta positiivisia uutisia. Hienoa. Ja ensi syksynä sitten täysi rähinä päälle! Vai mitä?

Perjantai, 23.10.2020

Joskus kymmenen maissa lähdettiin mökin suuntaan. Arpelan jälkeen eteemme junttautui täysperävaunurekka. Piteli noin 65:n vauhtia, mutta ohitse en uskaltanut syyhkästä. Sen verran levottomasti perävaunu heilui ja ajoittain ohitustilaa ei ollutkaan. Arvelin, että rekka kääntyy vasemmalle Aapajärven suuntaan. Muuten varmaan antaisi tietä. Sinne nimittäin on aika usein ennenkin rekat edestä kääntyneet. Olin oikeassa. Kohta vilkku vasempaan ja jarruvalot alkoivat välähdellä. Oli aika liukasta. Näytti siltä, että kuski olisi jättänyt jarrutuksen hieman liian myöhäiseksi. Kun nuppi oli jo kääntymässä Aapajoen tielle, alkoi perävaunu luisumaan oikealle ojaa kohti. Perävaunussa oli takimmaisena kaksi akselia, molemmissa paripyörät. Molemmat oikeanpuoleiset paripyörät menivät jo ojaan, mutta auton vauhti ja paino nostivat ne takaisin tielle. Ei paljoa puuttunut, että oja olisi imaissut perävaunun. Olisi saattanut meilläkin tulla eteen kiertotien haku.

Sihtuunasta pohjoiseen tie oli hiekoitettu. Näytti niin tuoreelta hiekalta, että arvelin hiekka-auton juuri menneen. Kapustan risteyksessä muuttuu tien hoitaja. Hiekka-auto oli siinä kääntynyt ja tuli meitä vastaan. Jatkossa olikin hieman uraista ja liukasta. Meidän jälkeemme olikin Haarasaajossa sattunut jonkunlainen onnettomuus. Radiossa siitä varoitettiin.

Mökillä ennen kahtatoista. Puomilla lukko auki?? Tarrantiellä pehmoista lunta toistakymmentä senttiä. Viime sunnuntaiset autonjäljet kuitenkin näkyivät ja tie oli helppo ajaa läpi. Pihalla uutta lunta ei kovin paljoa ollu. Johtunee järven lämpövaikutuksesta. Terassilla jäätynyttä sohjoa harmiksi asti. Nollakeli. Noin. Räystäänalusämpäreissä 5 sentin jää. Saunassa ja sisällä ei jäätä vesiastioissa.

Otin kelkan tallistaan ja ajelin Tarrantien päästä päähän pariin otteeseen. Poljetin lumen hieman tiukemmaksi. Lähdettiin kokon polttoon laavun taakse. Kaadoin aluksi kaksi kuusta, joista tuli tolkuton määrä oksia. Valoisassa paikassa kun olivat kasvaneet. Poltettiin ensin kokkoon aiemmin kerätyt kamppeet. Varastoista niihin varastoidut roskat myös. Sitten vielä osa oksista. Katkomani kuuset ajoin mökille lanssiin.

Lunta saisi olla kelkkahommiin enemmänkin. Tiellä ohjainraudat kolisivat soraan. Metsän puolelle ei ole asiaa polkuja lukuunottamatta. Kokkohommat olivat kohtalaisen raskasta puuhaa, kun lunta tuntui olevan varvikossa saappaanvarren verran. Ja alimmaisena pehmeä sammalikko. Siksipä lopetimme sen homman tältä päivältä jo ennen neljää. Hyvä kun tuonkin verran jaksoimme!

Syötiin hernesopat. Katsottiin Emmerdalet. Lyhyt tauko vaaterissa. Takkaan tulet. Kahvit. Ja sitten tätä päiväkirjaa. Niemeen auto. Onneksi poljetin jäljet sinne asti. Aino jo istuu pöydän toisella puolella. Varmaan odottelee, milloinka minulla tulee valmista. KB:t mielessä. Kellarissa olisi varmaan joku olut. Hakisinko pelijuomakseni?

Torstai, 22.10.2020

Lunta tuli vähemmän, kuin oli ennustettu. Aamulla kuitenkin alkupalaksi putsasin takapihan lumet. Olihan siinä 6-7 sentin kerros. Aamupalan syötyämme käväisin kolaamassa etupihan puolta. Sen jälkeen sitten kauppareissu. Viikon ensimmäinen. Ja viimeinenkin. Samalla reissulla käynnit apteekissa ja tankilla.

Tuli vielä mieleeni yksi asia noista potilastietojärjestelmistä. Kun lääkäri määrää jollekin lääkettä, pitäisi järjestelmän tarkistaa mitä lääkkeitä potilas ennestään käyttää. Ja onko uuden lääkkeen myötä tullut joku ristiriita. Myös allergioiden osalta. Lääkäri sitten vastaa siitä, onko haitta suurempi kuin hyöty. Nyt tapauksessani kävi tuuri, kun otin itse selvää asioista ja ilmoitin lääkkeen määränneelle taholle ristiriidasta. Tänään tulikin iltapäivällä se soitto ja tuo lääkemääräys kumottiin.

Joskus jääkaapin lokeroihin jää muutamaksi hetkeksi pieniä määriä esim. juureksia ja vihanneksia. Sen verran mitättömiä annoksia, että on hieman vaikea alkaa tekemään niistä ruokaa. Aino kuitenkin tänään keksi oivan idean. Joitakin raaka-aineita oli enemmänkin, kuten esim. perunaa. Sitä tietenkin suomalaisessa taloudessa onkin aina. Aino loihtikin jämista mahtavan vihannes/juureskeiton. Se ei vamistunut minkään reseptin mukaisesti, vaan raaka-aineet vain löytyivät jääkaapista. Ei minkään reseptin perusteella olisi sen parempaa tullutkaan. Hieno oivallus!

Iltapäivän loppupuolella seurasin toisella korvalla ja puolella silmällä eduskunnan kyselytuntia teeveestä. Hyviä kysymyksiä tuli laidasta laitaan. Ja sujuvia vastauksia ministereiltä. Mutta kyllä selvästi huomasi, että ministerit ovat poliittisen esiintymiskoulunsa käyneet. Aika usein vastauksessa jäi se vastaus antamatta. Tällaisessa tiukasti ohjatussa tilaisuudessa tuo vielä onnistuu. Annapa olla, kun siirrytään vaalikeskusteluihin ja väittelyihin. Niissä yleensä toimittajat tai vastapuoli puuttuu välittömästi asiaan, jos vastauksessa on kiemurreltu muihin asioihin. Siksi näihin piinapenkkeihin valitaankin parhaat puhujat ja väittelijät.

Koko päivän on ollut nollan vaiheilla. Sadealue on sopivasti ollut sen verran sivussa, että poutaa on ollut. Kemistä jonkun matkaa eteläänpäin on puolestaan sadellut koko päivän. Vettä ilmeisesti. Viikonlopuksi luvassa aivan huippukeliä, joten mökille mennään huomenna. Hieman olen ajatellut, mitä aion touhuilla. Pitää vielä paikan päällä katsella olosuhteita. Lumen määrää lähinnä. Illalla kymmenen jälkeen käveli kettu kameran edestä. Lumeen jäi sen jäljet. Näyttäisi siltä, että sunnuntain jälkeen ei montaakaan senttiä ole tullut lisää. Viisi??

Keskiviikko, 21.10.2020

Eilisen kaltainen aamu. Poutaa, pakkasta puolikymmentä astetta. Suunnitelmissani tänään hernekeiton valmistus. Ohjeen mukaisesti herneitä liotetaan yön yli. Riittää se vähempikin, jos hieman pidentää keittoaikaa. Niinpä herneet likoamaan seitsemältä. Yhdeksän maissa laitoin levyn sitten päälle.

En odottanutkaan viikkoa sen lääkehomman vuoksi. Sain puhelimitse kiinni sen henkilön, joka eilen minulle soitti. Keskusteltiin noista allergioistani. Henkilö langan toisessa päässä oli samaa mieltä kanssani. Kannassa pitäisi olla esim. paikassa kriittiset tiedot selostus mahdollisista allergioista. Sieltä kymmenien diagnoosien ja epikriisien joukosta on työlästä ja tuskaisaa etsiä tuollaista tietoa. Sitä kun voi olla siellä sun täällä. Kuten tapauksessani. Nyt kuitenkin tieto on oikeilla henkilöillä ja perästä kuuluu. Jotakin ehkä muutetaan.

Kuinkahan paljon ihmisille määrätään vääriä lääkkeitä? Tämä allergiajuttu on hyvä esimerkki. Kuinka tarkkaan lääkkeen määrääjä tutkii potilaan muun lääkityksen ja siten lääkkeiden yhteisvaikutukset? Minulla kävi lisäksi joskus kauan sitten niin, että lääkäri halusi lisätä verenpainelääkkeen 1,5 -kertaiseksi. Kymmenestä viiteentoista milligrammaan. Kotona tutkin paperireseptiä. Olipa hyvä, että ei silloin ollut vielä sitä sähköistä! Ja onneksi oli jo se netti. Huomasin netistä, että määrätty lääke oli tuplavahvuista aiempaan nähden. Ja sitä sitten määrätty puolitoista pilleriä, viisitoista milligrammaa. Annos olisi näin noussut kolminkertaiseksi. Sain yhteyden lääkäriin. Säikähti hänkin ja sanoi, että hyvä kun hoksasin. Uusi resepti oli nopeasti käsissäni.

Pilkoin lihat valmiiksi. Kun herneet olivat kiehuneet tovin, lisäsin lihat joukkoon. Samaten sipulia ja muuta maustetta. Sitten hiljaiseloa ja vahtimista toisella silmällä ainakin puolille päivin. Kävin välillä suihkussa. Katsottiin jotakin telkusta. Puoli yhden jälkeen alettiin syömään. Ainon mielestä keitto oli liian suolaista. Minusta ei. En lisännyt ollenkaan suolaa. Kaikki suola tuli savulihasta, jonka suolaputoisuus oli 2,4%. Ja pienestä määrästä sinappia, joka on yhtä suolaista lihan kanssa. Ollaan vain totuttu niin suolattomaan ruokaan. Kyllä kai sitä suolaakin pitää välillä syödä, että verenpainelääkkeillä olisi jotakin tekemistä? Kattilallisen kokonaissuolapitoisuus oli kuitenkin kohtuullinen. Jossakin 0,5 - 0,7 prosentin välimaastossa. Laitoin loput taas rasioihin. Viisi tupla-annosta. Olen tyytyväinen.

Viime aikoina on yhdeksi keskustelunaiheeksi noussut alle 18-vuotiaiden poikkeusluvat ajokorttia varten. Pahoja onnettomuuksia kun on ollut, joissa 17-vuotias kuski on ollut aiheuttajana. Tutkijoiden mielestä nämä poikkeuslupakuskit eivät kuitenkaan aiheuta sen enempää onnettomuuksia kuin muutkaan. Oli miten oli, mutta miksi ihmeessä tällainen poikkeuslupamenettely, kun sitten käytännössä kaikki hakemukset hyväksytään? Pitäisi poistaa koko poikkeuslupa-asia ja palata vanhaan. Joku ehdotti, että vanhempien pitäisi olla mukana poikkeuslupahakemusta tehdessä. Haloo .... vanhemmat kuskatkoon nuoria harrastuksiin ja kouluun. Ei mitään poikkeuslupia tarvita!

Illalla alkoi satamaan lunta. Aivan viime viikonlopun kaltaisia määriä ei kuitenkaan ole nyt odotettavissa. Viime pyryn jälkeen sulamista ei ole tapahtunut. Mutta lumi on painunut ja tiivistynyt. Meltosjärven 23 senttinen lumi on nyt tiiviissä muodossa ja 16 senttiä vahvaa. Tornion 18-senttinen on nyt enää 11 senttiä vahva. Molemmissa tiivistynyt 7 sentin verran. Huomenna päivällä sade heikkenee, mutta seuraavana yönä tulee vielä uusi rintama. Torniossa se voi ollakin jo vettä. Maanantaina sitten rävähtää. Lämpenee kunnolla ja vesisateet tulevat. Talvi ei siten vielä tullutkaan.

Nuo säät tietenkin ovat tärkeässä asemassa, kun mietitään viikonlopun mökkireissua. Nyt näyttää siltä, että voitaisiin vaikka perjantaina mennäkin. Pitääkin muistaa taas laittaa lumilapio auton peräkonttiin! Perjantai-aamusta sunnuntai-iltaan on luvassa mukavaa pakkaskeliä ja poutaa. Jos mökille pääsee, olisi kelien puolesta ainakin odotettavissa hieno viikonloppu!

Sattuipas sopivasti, kun illan uutisissa puhuttiin potilastietojärjestelmien ongelmista. Tietoja potilaista kyllä kirjataan järjestelmiin, mutta niitä ei osata hakea tai järjestelmä ei edes pysty antamaan kunnon hakuja potilaan asioista. Potilaat ovat jopa hengenvaarassa, kun aiempia hoitotietoja ei saada käyttöön.

Maailmalla tehdään jatkuvasti uusia ennätyksiä. Korona-ennätyksiä. Meillä Suomessakin tartunnat ovat olleet kovassa kasvussa. Kevääseen verrattuna tilanne on kuitenkin siinä mielessä toinen, kun nyt testejä tehdään ymmärtääkseni paljon enemmän kuin keväällä. Pitäisikin olla tiedossa luku, kuinka suuri osa testatuista on saanut viruksen. Sitähän emme koskaan tiedä, moniko sairastaa koronan tietämättään, oireetta. Sekin olisi hyvä tutkia, kuinka moni maskin vakiokäyttäjä on saanut koronan. Meilläkin maskeja kaapista löytyy. Saattaa olla käsillä se aika, jolloin pitää itsekin laittaa maski naamalle, kun lähtee asioimaan kaupungille.

Tiistai, 20.10.2020

Aamusta mukava pikku pakkanen. Aamuyöllä oli oikeassa jalassa suonenvetoa, mutta se talttui sekunneissa. Kahdeksitoista varattuna aika hammaslääkärille. Kymmenen jälkeen pakkasta neljä astetta ja auton lasit kuurassa. Käväisin laittamassa auton lämmitykseen. Samaa kuumaa päätin tarkistaa renkaanvaihdon jäljiltä pyörien pulttien kireyden. Ihan varoksi. Olin hieman yllättynyt. Kolme pulttia oli räsmätty sellaisiksi, että rengasavain ei sopinut kunnolla. Yksi pultti pyöri helposti vaikka pelkin sormin. Sain kuitenkin taiteiltua siihen hieman kireyttä. Onneksi valtaosa pulteista oli kunnolla kiinni. Päätin, että iltapäivällä hammaslääkärin jälkeen on käytävä esittelemässä asentajan aikaansaannokset. Pitääpä vielä tarkistaa renkaiden pyörimissuunnat. Sama asentaja nyt kuin vuosi sitten. Asensi silloin renkaat väärin.

Hammaslääkärillä remontoidaan viimeisiä ... ei viimeisiä hampaita, vaan viimeisiä vikoja. Mukavaltahan se on nyt jo jonkin aikaa tuntunut, kun ei ole tuntunut pahalta. Pahimmat ongelmakohdat ovat ok. Vielä on hieman tekemistä. Hammaskiven poistoa esimerkiksi.

Rengasliikkeessä oli hirmuinen jono, joten siirsin valittamiseni tuonnemmas. Kolmen maissa sitten menin uudemman kerran. Asentaja kiristi pultit momenttiin. Lupasi uudet pultit keväisen renkaanvaihdon yhteydessä. Sais nähdä, muistetaanko liikkeessä enää. Kokeilin vielä omaa avainta. Tiukka oli. Toivottavasti ei tule renkaan vaihtoa tien päällä.

Päivällä olin juuri istuutunut hammnaslääkärin piinapenkkiin, kun puhelin soi. Kyseessä oli nyt se soitto, jota oli odottanut. Kirje oli se toinen vaihtoehto. Kun olin tuollaisessa paikassa, pyysin soittamaan myöhemmin. Sainkin sitten tuon soiton myöhemmin kotosalla. Olin Kannasta hieman katsonut asioita jotta osaisin tehdä oikeita kysymyksiä. Asiat tulivatkin selviksi. Paitsi: yksi minulle määrätty lääkekuuri .... olen sen vaikuttavalle aineelle allerginen. En sitä onneksi vielä tarvitse. Sen kohtalo odottaa ensi viikon asioita. Ensi viikolle onkin tarjolla monelnlaista asiaa. Maanantaista torstaihin. Joka päivälle jotakin.

Rouvilla peli-ilta tänään. Tällä kertaa peräti Kemissä asti. Minulla ilta meni pääosin teeveen katselussa. Kävin kuitenkin taukojumppana viemässä roskapussit säiliöihinsä. Mietin myös sitä, että mikä ihmeen homma minulla oli mielessä tehdä tänään. Töllössä sitten joku sahasi jotakin ja silloin se välähti mieleeni. Ulkovarastojen ovet ovat meillä yhtiössä niin, että kynnykset ovat noin 30 sentin korkeudella maasta. Siihen eteen on sitten rakennettu irtonainen 15 senttiä korkea porras. Portaan leveys on ok, mutta "syvyys" ei. Porras on rakennettu kakkosnelosista, joita syvyyssuunnassa oli peräti kuusi kappaletta. Lankkujen väleissä vielä parisenttiset raot, joten syvyyttä tuli yhteensä noin 70 senttiä. Porras vei pihatieltä ovelle johtavasta käytävästä isoimman osan. Ja siitä osasta ei lumikola enää mahtunutkaan. Moni on heittänyt tämän alkuperäisrakenteen pois. Olen niitä niitä joskus nähnyt takapihan metsikössä. Minä en heittänyt porrasta pois. Sahasin siitä irti kaksi lankunleveyttä. Jäljelle jäävään osaan jäi neljä. Rakojen kanssa porras on nyt noin 45 senttinen eli oikein hyvä. En kehtaa laittaa jäännöspalaa roskikseen enkä vie sitä naapurin puolelle metsäänkään. Seuraavalla reissulla mökille. Siellä se pääsee syyskokkoon!

Maanantai, 19.10.2020

Vaikka yöllä ei ollutkaan selkeää, oli valoisuus silmiinpistävää. Lunta maassa, lunta puiden ja pensaiden oksilla .... kaikki heijasti kaupungin valoja. Ulkona valoisaa kuin kesäöisin.

Tällä kertaa ei sitten jaksanutkaan sataa aamuun asti. Sateet hiipuivat jo keskiyön maissa. Aamun lumilukemat olivat illan kaltaiset: Meltosjärvi 23 senttiä,Tornio 18. Aamupalan jälkeen käväisin hetkisen pihalla. Takapihalla uutta lunta, iltakuuden jälkeen satanutta, oli lähes kymmenen senttiä. Etupihan puolella oli aamuvarhaisella käynyt kone putsaamassa pääväylät. Kolailin autopaikkani puhtaaksi ja samoin lumet tuosta ulko-ovemme tuntumasta. Poistui siinä vähän naapureidenkin lumia, mutta eipä sellaisesta toiminnasta ole kukaan koskaan valittanut. Otin taas tietokoneella yhteyden mökkikameraan. Ei ainakaan kuvan perusteella ole lunta nimeksikään. Pellon virallinen lukema on vain 6 senttiä, kun Meltosjärvessä se mainittu 23 senttiä. Mökki on siinä välissä, lähempänä Meltosjärveä. Kameraan on kuitenkin uskominen.

Eilen kauppareissulla huomasin, että auton avaimen keskuslukon avausnapin toiminta oli muuttunut. Painikkeella avautui vain kuskin ovi. Katselin netistä vastaavan ongelman ratkaisua. Ratkaisu löytyi kuitenkin auton ohjekirjasta. Homma pelaa taas niin kuin sen pitääkin. Ihmettelen vain, mikä oli asetuksen muuttanut tuollaiseksi!

Vilkaisin Omakannasta, olisiko siellä jotakin mukavaa. No olihan siellä. Loppukesästä/alkusyksystä olin aavistuksen huolestunut joistakin asioista. Samoihin aikoihin olin huolestunut siitä veren sokerihommastakin. Olenkohan tulossa jo hieman vainoharhaiseksi, kun kumpikaan näistä huolenaiheista ei osoittautunut miksikään ihmeelliseksi. Kun kokeita oli otettu ja tutkimuksia tehty, oli Kantaan ilmestynyt nyt viime perjantaina diagnoosit ja tutkimustulokset. Uutta lääkettäkin oli taas tyrkyllä. Soitto tai kirje varmaan on piakkoin tulossa. No joo, jos olisikin kyse jostakin vakavasta, ei Kantaan missään nimessä laitettaisi mitään tietoa, ennen kuin asiasta on erikseen asianomaista potilasta informoitu. Voisi olla katastrofaalista laittaa sellaista tietoa, joka osoittaa ihmisen olevan todella vaikeasti sairas. En minä ainakaan haluaisi lukea netistä sellaista. Tokkopa tietenkään muualtakaan!

Tilasin autolle huollon. Vuosi on taas kulunut edellisestä. Silloin asennutin moottorin alle metallisen suojan. Alkuperäinen oli jotakin muovi/kangas/lasikuituseosta ja kului puhki. Onhan tämä metallinenkin kolissut jopa pikitien kuoppapaikoilla tiehen. Mielenkiintoista nyt nähdä, miten suoja on kestänyt. Kyllä tietenkin mökkiläisellä, joka harrastaa marjasteluakin, pitäisi olla hieman toisenlainen menopeli. Maavaraa riittävästi ja ehkä nelivetokin. Manuaalivaihteet ja bensakone. Nykyinen auto on kuitenkin erinomainen kuljeskella tasaisilla pääteillä.

USA:ssa pressan vaalit lähestyvät. Illan A-studiossa pohdittiin, alkaako Yhdysvalloissa vaalikaaos. Trump on vihjaillut ja uhkaillut käyttävänsä poikkeusellisia keinoja, jos alkaa näyttää siltä, että hän oin jäämässä Bidenin varjoon. Jo tässä vaiheessa syyttää vastapuolta vaalivilpistä. On siellä aika merkillinen demokratia, kun se antaa tiettyjä, jopa arvelluttavia keinoja puuttua vaalin lopputulokseen. Nythän on tilanne helposti menossa sellaiseen vastakkainasetteluun, että kaduilla voi verikin vuotaa.

Sunnuntai, 18.10.2020

Vaikka auton alla oli jo talvirenkaat, oli se silti mukava heräillä Torniossa eikä mökillä. Torniossakin lumi maassa. Toki tiet vielä sulia. Lämpötila nollan vaiheilla. Painumassa miinukselle. Meltosjärvessä ja mökillä talvi. Pakkasta pari astetta. Lunta jo aamusta kymmenisen senttiä. Ja lisää tulee koko ajan. Otin kameralla etäkuvan ja tosi lumiselta mökillä näytti. Kotona hain varastosta lumityökalun takapihalle ja pukkailin terassilaudoituksen näkösälle. Käväisin myös harjaamassa sohjot auton päältä. Tuollainen kuorrutus kun jäätyy, saa sitä rapsutella hetken ennen kuin pääsee liikkeelle.

Kahdeksan aikoihin Meltosjärven lumikertymä oli 10 senttiä. Kymmenen jälkeen jo 17 senttiä. Siellä vielä sentin satoi ja sitten tuli sateeseen tauko. Torniossa päivällä pyry oli sakeaa ja kahden maissa lunta oli kahdeksan senttiä. Yhden maissa lähdin kauppareissuun. Auto oli taas lumen peitossa. Lumi auton päältä pääosin suli kauppakeskuksen parkkihallissa. Sen verran on talven tuntua ja lumista, että vaihdoin minäkin sandaalit umpinaisempiin kenkiin.

Pyöräily on vaarallista. Etenkin maastopyöräily UKK-puistossa. On se jotenkin käsittämätöntä, että pyöräilijä ammuttiin lintuna! Ja lienee vielä varmaa, että tekijä ei kovin raskasta rangaistusta asian johdosta saa. Vahinko se tietysti oli, mutta eihän tuollaisia vahinkoja saisi sattua. Metsästäjän on aina tunnistettava varmuudella kohteensa ja kohteen pitää olla tietenkin sallittu.

Ennen yhtätoista pilvet jakaantuivat jännästi Etelä-Lapin päällä. Merilapin ja keskisen Lapin väliin jäi satakunta kilometriä leveä poutakaistale. Torniossa satoi, mutta Ylitornio-Pello -suunnassa ei. Lunta on tullut hyvinkin vaihtelevasti Nuuskakairassa. Auramiehemme soitteli ja kyseli tilannetta. Otin siinä puhelun aikana snapshotin ja viimeisten Tarralta lähtijöiden jälkeen ei mökkitielle ole lunta tullut. Paikoin kuulemma lunta tullut 30 senttiä. Sellainen määrä vaatii jo auraamista. Vähitellen eteläisempi sadealue siirtyi pohjoiseen. Neljän jälkeen se tavoitti jo Meltosjärven. Kuudelta Tornion lumikertymä oli jo 14 senttiä. Ja näytti siltä, että sataa aamuun asti.

Kuuden jälkeen kävin pihalla. Aluksi lapioin takapihan lumikertymän. Sitten kolasin hieman etupihaa. Kovin oli lumi raskasta. Ilma pari kymmenystä plussalla. Lumi nuoskan ja pakkaslumen sekamelskaa ja tarttui kolaan kuin liimattuna. Hiki ei tullut, koska päällysvaatteiden alla minulla oli vain lyhyet kalsarit ja t-paita. Minun lisäkseni.

Aika harvoin käy niin, että ensilumi tulee tällaisella ryöpyllä. Kyllä yleensä riittää muutama sentti. Nyt lunta on tullut kerralla monen talvikuukauden edestä. Hieman tuuristahan se on kiinni. Monesti näihin aikoihin sataa vettä päivästä päivään ja viikosta viikkoon. Pari astetta kylmempää, niin lumimäärät olisivat olleet valtavat. Käykö nyt niin, että talvella lumiennätykset paukkuvat. Hyvät on lähdöt! Huono puoli tässä pyryssä on se, että nyt satoi lumen täysin sulaan maahan. Sorateillä tämän johdosta on aina vaarana se, että pintasora lentää tieltä lumen matkassa, kun aura heittää lunta. Sorateille pitäisikin lumen päästä polkeutumaan kovaksi polanteeksi ennen auran liikkumista. Aina ei kaikki asiat käy niin, kuin hyvä olisi.

Ajokelit ovat olleet paikoin surkeat. Liikennettä on ollut paljon johtuen syyslomaviikon päättymisestä. Nämä kelit olivat tiedossa viime maanantaina. Sitä ennen lomille lähteneet eivät voineet varmuudella tietää tämän viikonlopun keliä. Mutta tähän aikaan vuodesta mikään keli ei enää yllätä. Parin vuorokauden varoajalla pitäisi pystyä renkaat vaihtamaan. Toivottavasti kaikki lukijat ovat päässeet turvallisesti pois maanteiltä.

Vaikka olen tänään kirjoittanut vain lumesta ja lumesta, aion jatkaa vielä vähän. Kun illan lopuksi katsoin vielä Tornion ja Meltosjärven lumitilannetta netistä, oli Tornion lukema 18 ja Meltosjärven 22 senttiä. Ihan vaikuttavia lukemia ensilumeksi. Kauanko lumet sitten säilyvät? Näyttäisi vähän siltä, että ensi viikonloppuna sataa taas ja paljon. Tornioon luvassa +4 astetta, joten vettähän se sade silloin olisi. Tuonne hieman pohjoisempaan sade tulisi näillä ennusteilla lumena. Parikymmentä senttiä lisää ... huh! Hurjalta näyttää!

Lauantai, 17.10.2020

Aamupalan jälkeen heti auringon noustua pyyhälsin verkoille. Tuulta hieman eilistä enemmän. Ei kuitenkaan haitaksi asti. Verkot tyhjät! Olisi nyt edes yksi kala ollut. Saaren Timo käväisi porisemassa. Muikku uinut hyvin verkkoon yön aikana. Sanovat, että muikun verkkopyynti on työlästä. Näin yleensä sanovat ne, jotka eivät ole sitä koskaan kokeilleet. Onhan nuottaaminenkin työlästä. Ero on kuitenkin siinä, että kutuaikaan eli juuri näihin aikoihin yhdellä verkolla yhden yön aikana voi saada perheelleen vuoden muikut. Tuo "voi saada" on väärin sanottu. Sen voi hyvällä omalla tunnolla korvata sanalla "saa". Mieluummin siis verkoilla täsmäpyyntiä, kuin nuotalla hakuammuntaa. Ja se iso etu tuossa verkkohommassa: sitä voi harrastaa yksinkin!

No joo, Tarran väellä muikkusesonki on ohi. Pakastimet eivät täyttyneet. Minäkin nostin veneen maille. Halutessani voin vielä silti laskea harvoja verkkoja. Vene on tarvittaessa nätti laittaa vesille. Kokosin kaiken oheismateriaalin grillikatokseen ja verkkohuoneeseen. Jos sataa lumen, eivät jää sitten talveksi kenturoille. Verkot laittelin roikkumaan. Ainakin kaksi verkkoa oli sellaisia, joilla todennäköisesti kalastan jään alla. Paljussa ne eivät enää kuivaisi. Ja jäätyisivät yhdeksi paksuksi möykyksi.

Lumen pelossa siivoilin myös puuvajan terassin. Siirsin sinne sitten molemmat kottikärrymme. Toiselle puolelle vielä maitokärryt. Eilen muistin tasoittaa pottumaan. Keväällä siitä on siten mukava lingota lumi pois, kun siinä ei ole epätasaisuudet haittaamassa. Eli senkin puolesta saa talvi nyt tulla. Tällä hetkellä eli päivällä mökillä on +3 astetta. Yöllä tilanne muuttuu ja voi olla, että sen jälkeen plus-kelejä ei enää olekaan.

Kotiin lähdettiin ennen puolta päivää. Saunaan jätettiin vielä ämpäreihin vettä. Teräksinen lämminvesipasa kuitenkin tyhjennettiin. Jos se jäätyy ja hajoaa, on vahinko turhan suuri. Viikolle ei vielä kovin kummoisia pakkaslukemia ole ennustettu, mutta ei vara venettä kaada. Kotimatkalla ostettiin vastapaistetut leivokset Piimätien puodista. Sateli vettä ja auto kuraantui Sihtuunantiellä. Sattajärvellä se lyhyt korjattu pätkä oli viikolla päällystetty. Siinä tehtiin reippaanlainen operaatio perustuksiin ja ehkä nyt se kestää kelien vaihtelut.

Kotona makoisat kahvit. Ja jokaviikkoiset akkulataukset. Ne kuitenkin olivat tällä kertaa normaalia nopeammat, koska olimme niin lyhyen aikaa mökillä. Torniossa sade oli vähäistä. Keski-Lapissa lumisadetta. Lämpötilat alenemassa siellä. Kohta Torniossakin.

Tänä viikonloppuna nousivat Tarran viimeisetkin veneet maille. Se tietää sitä, että myös mökkeilyt vähenevät. Voi olla, että joillakin mökeillä käydään seuraavan kerran vasta ensi vuonna. Joillakin mökeillä kuitenkin kuljetaan läpi talven. Meillä ei varmaankaan tule kovin pitkiä taukoja. Kun saamme pakkasia ja luntakin, alkaa uusi vaihe harrastuksissa. Kuivat pystypuut pitää kaataa. Pöllit kiskottava lanssille. Oksat kuskattava polttopaikoille ja poltettava pois. Laavun kokko on myös poltettava. Siihen on lisättävä myös muutamat säkilliset sitä varten koottuja roskia. Kalastuskausi tulee jatkumaan, kunhan jäät alkavat kantamaan. Säistähän kaikki riippuu. Ei varmaan ainakaan vesisateet innosta ketään mökkeilyyn. Jos on sateen vuoksi istuttava sisätiloissa, voi sen tehdä varsin mallikkaasti kotosallakin!

Perjantai, 16.10.2020

Syyslomaviikko alkaa olla pian lopuillaan. Meillä se tarkoittaa sitä, että Aili + Jani & Tiina alkoivat aamulla kokoamaan kamppeitaan. Liikkeelle sitten yhdeksältä. Ensin Kälviälle. Huomenissa sitten kotiin Manseen. Aili on niin ihana ja söötti, että voi voi! (Menettelee ne vanhemmatkin!). Ailissa on selvästi osia Tiinasta ja Janista. Ja myös kaikista isovanhemmista. Parhaat asiat pakettina. Toivottavasti korona ei muuta loppuvuoden matkustusmääräyksiä ja ohjeita. Jotta ikävä taas sitten helpottaisi runsaan kahden kuukauden kuluttua.

Meillä meni valmistautuessa vielä tunnin verran. Ei mitenkään hopussa oltu. Mökillä olimme sitten 11:30. Noin. Ulkona +2. Sisällä +13. Muoriköörin jäsenet Jaana ja Maarit olivat laittaneet tulia kamiinaan. Iso käsi muoreille! Läps! Kahvit juotiin ja peli alkoi välittömästi.

Kävin tuikkaamassa roskapömpeliin tulet. Tyhjensin soutuveneestä haavan lehdet ja sadevedet. Niiden tilalle kokosin viisi verkkorisaa oheiskamppeineen. Tuohon aivan lähelle ne verkot sitten laskin. Ari ja Kari saapuivat vuorokauden kestäneeltä nuottaretkeltään. Saaliit heikkoja. Veto vielä hiekalta, sekään ei mieltä lämmittänyt. Käväisin tasoittamassa pottumaan. On sitten lingolla tasaisempi paikka keväällä ja sokkamenekki vähäisempi.

Syötiin soppa ja päälle lyhyt lepo. Vielä nuottaus Tarrasta. Ei otettavaa! Pojilla usko loppui. Nuotta nousi maille kauden lopun merkiksi. Jokohan ensi vuonna muikun verkotus alkaa olemaan tosi asia. Puheissa se on ollut vuosia. Ja minä tietenkin sitä harrastanutkin ja muikkuni saanut. Nyt tänään olen vailla isompaa kalaa. Kokeeksi selätin verkkoni. Kiloinen säyne ja puolta pienempi ahven. Ennen vanhaan kelpasi kala kuin kala. Siksipä ahvenen ohella fileerasin nyt myös säyneen. Suolattuna aion sen laittaa tuulen suojaan! Nostalgiaa!

Kun olen nyt syksyllä kalastanut muikkuverkoilla ja harvemmillakin, on tuo olkapää kipeytynyt pahasti. Nuottaaminen ei olisi onnistunut ollenkaan. Verkkojen käsittely ja nyt vähäinen soutu ovat aivan riittävää toimintaa kipeyttämään paikkoja. Nyt oikeastaan toivoisin kahta - kolmea kuhaa huomiselle. Muikkua on pakkasessa, mutta sitten pärjäisin myös kuhan puolesta alkutalveen. Verkot silloin jään alle pariksi viikoksi. Joskus viikkokin on riittänyt. Ja taas taukoa jonnekin maaliskuulle asti. Etukäteen näitä saaliita ei koskaan tiedä. Siksipä se kalastus kiinnostaa aina vain uudestaan ja uudestaan.

Vanhoihin syysnuottauksiin ei ole enää paluuta. Innokkaita nuottaajia oli 10 - 40 vuotta sitten täällä Tarrallakin runsaasti. Oli omaa väkeä, oli kavereita. Tänään tilanne ei enää olekaan se entinen. Tilannetta on muuttanut eniten ikääntymisen tuomat syyt. Nuoria nuottahommat eivät kiinnosta. Ei kaikkia potentiaalisia puolinuorukaisiakaan. On melko varmaa, että jos nuottaa vedettäisiin samalla innolla, kuin aikanaan, tulisihan sitä muikkuakin. Kyllä verkkosaaliiden perusteella muikkua järvessä on.

Huominen eli lauantai on vielä pääosin siisti päivä. Saan todennäköisesti verkkoni ylös ilman sen kummempia vaikeuksia. Vesisadetta sitten illasta. Sunnuntaille on luvassa pyryä. Ja kovaa tuulta suoraan järveltä. Siksipä näyttää selvältä sellainen asia, että kotiudutaan jo huomisen aikana. Meillä on talvirenkaat, mutta kun Tarran kesärenkaiset poistuvat jo lauantaina, samahan se on meidänkin lähteä. Verkot maille, soutuvene kumoon törmän taakse ja menoksi. Näin ainakin nyt illalla ajattelen. Saunasta vedet vielä pihalle. Voisi siten pitää parin viikon mökkitauonkin! Ei kai kuitenkaan? Hyi!

Torstai, 15.10.2020

Tänään eivät lihakset aamulla krampanneet. Tosin pitkin päivää välillä istuessani tuli sellainen tunne, että jokin tuossa vasemmassa jalassa hieman on omituisesti. Juuri tuossa, mistä se kramppi aina alkaa.

Viime yönä ennen kolmea oli kylmyyspiikki, jonka aikana ilma käväisi niukasti pakkasella. Muuten sitten pari astetta plussalla. Päätettiin aamulla, että pikku retkelle mennään. Ei kuitenkaan makkaran paistoon. Kahvit otetaan matkaan. Kävin siksi taas kauppareissun ja hain sopivaa retkipurtavaa. Vähän muutakin peruskampetta. Kun olemme etsineet sopivaa retkikohdetta, ei netti oikeastaan tarjoa täältä Torniosta oikein mitään. Tarkoitan lähinnä laavuja ja huollettuja tulipaikkoja. Ennen netistä löytyi Tornion laavuista kartta. Se on poistettu. Onko laavujakin poistettu? Ymmärrän hyvin, että ei ole mukavaa ylläpitää yleistä laavua. Etenkään juuri liian lähellä kaupunkitaajamaa. Jos ei niitä polteta, niin ainakin sotku on melkoinen. Syrjemmässä laavut pysyvät paremmin kunnossa. Sinne ei nuoriso mene yön tunteina kaljottelemaan. Siellä tulistelijat ovat asiallisia. Yleensä. Laavuja tosiaankin on ollut enemmän. Nykyään kartoista on laavuja poistettu, vaikka ne olisivatkin yhä olemassa. Niihin ei kai haluta kävijöitä. Ok! Suunnistimme siis Pappilan tulipaikalle. Siinäkin on aiemmin ollut laavu. Nyt vain penkki, betonirengas ja puulaatikko. Siis laatikko, jossa oli kuivaa puuta. Tulisteltiin ja juotiin kahvit. Aidan takana oli lampaita. Jos olisivat tulleet ihan siihen viereen, olisi Ailikin päässyt näkemään läheltä. Ihan kiva oli käydä, kiitokset ylläpitäjälle!

Parin päivän retkeilyjen perusteella meidän olisi syytä varautua paremmin. Mökillä meillä on retkireppu, jossa on suurin piirtein kaikkea retkellä tarvittavaa. Polttopuita lukuunottamatta. Samantapainen perusvarustus saisi olla kotonakin. En ihan heti olisi kuskaamassa mökin retkireppua edestakaisin. Tarpeellisia notskivarusteita ei hirveästi olisi. Makkaratikut olisivat ok. Ja ennen kaikkea retkikirves. Tulipaikoilla puut ovat aika karkean kokoisia.

Iltapäivällä tilasin pitsat, nouto kahden ja puolen tunnin kuluttua. Noutoajan lähestyessä viikon viimeinen kauppareissu. Selvisin siitä reissusta niin nopeasti, että ehdin tuoda ostokset kotiin ja hetken istahtaakin. Pitsat hain sitten ja hyviä olivat. Pitsat olivat niitä, mitä porukka oli toivonutkin. Kauppa-asioissa ei mennyt taaskaan kaikki täysin kohdilleen.

Aili lähtee huomenna paluumatkalle etelän suuntaan. Pois alkavan talven tieltä. Näyttäisi nyt siltä, että lauantaina sataa vettä ja sunnuntaina lunta tai vettä. Se pistää tietenkin miettimään jopa sellaisia, että ollaanko menossa mökille lainkaan. Kannattaako sateeseen lähteä? Tuon ratkaisun ehtii vielä tekemään aamullakin.

Keskiviikko, 14.10.2020

Heräsin aamulla ihan normaaliaikaan ennen seitsemää ja hyvin levänneenäkin. Sysäsin peiton syrjään ja olin kierähtämässä istuma-asentoon sängyn reunalle. Silloin se iski. Armoton suonenveto vasemmassa jalassa. Pudottauduin takaisin pitkälleni ja yritin vääntää jalkaa oikoseksi. Ei meinannut millään onnistua liittyä oikosäärisiin. Kun jalka oli lopulta suorana, ei kipu ja polte hellittänyt. Mieli teki huutaa, mutta jos kaikki eivät olekaan vielä hereillä, niin olisihan se vähän hölmöä. Meni joku minuutti. Lopulta kramppi helpotti ja pääsin pois sängystä. Lääketiede ei tunne aivan tarkkaan sitä, mistä suonenveto johtuu. Pahimman suonenvetokohtauksen olen saanut armeijassa. Löhöiltiin teltassa. Takana pitkä marssi. Yleensä kramppi tulee vain toiseen jalkaan, mutta tuolloin se iski samanaikaisesti molempiin jalkoihin. Joku kaveri tuli avukseni ja väänsi jalat suoriksi. Auttoihan se, eikä jälkeenpäin tuntunut miltään. Luulisi nimittäin, että se väkivaltainen takaisinvääntö aiheuttaisi lihasvammoja.

Yöllä pieniä pakkaslukemia ympäri Lapin. Torniossakin pari astetta miinuksella ja autojen lasit kuurassa. Ei ainakaan vielä kulunut yö kovin kylmä ollut. Olikohan edes viittä astetta missään?

Suunniteltiin makkaranpaistoretkeä. Kun joka ainoa retkiväline oli yli 100 kilometrin päässä, käväisin hakemassa Tamppiksesta halsterin. Olisin muuten mennyt Motonettiin, mutta oletin Tamppiksessa olevan hieman enemmän valikoimaa. Ja kun piti ostaa myös kivennäisvettä sitruunalla maustettuna. Olin väärässä halsterivalikoiman suhteen. Tamppiksesta löytyi tasan yksi halsteri. Malli ei ollut parasta A-luokkaa, mutta halsteri kuitenkin. Kivennäisvesissä petyin myös. Olisin mielelläni ottanut jonkunlaisen pakkauksen (12 - 24 kpl) 0,3 litran pulloja. Eipä löytynyt sitruunalla maustettuna. Otin sitten pari kipaletta 0,5 litraisia.

10:25 lähdettiin Alkunkarinlahden lintutornille. Olin ottanut syttöpuita matkaan ja aloin heti perillä värkkäämään tulia. Laavun puuvajassa oli runsaasti kuivaa puuta, joten notski oli hetkessä kunnollinen. Halsteri ei toimittanut kunnolla virkaansa. Pitääpä kotosalla sitä hieman korjailla. Makkarat kuitenkin kypsyivät. Niitä mutustellessamme tuli paikalle 6 nuorta naista ja vauva. Keräilimme kamppeemme ja lintutornin alatasanteella joimme kahvit. Matkalla autolle tuli vastaan rouvashenkilö matkassaan puolenkymmentä lasta. Suosittu paikka. Sopivasti vähän tiestä sivussa. Leveä lankkutie perille. Kulku onnistuu pyörätuolillakin. Ja meillä tietenkin lastenrattaat matkassa. Ei niidenkään kanssa ole helppo joka paikkaan mennä!

Päivällä syötiin paistettuja muikkuja. Kylläpä tietenkin maistuivat. Tarralaisilla muikun tulo on kai ollut nihkeää. Harmi. Kyllä kova yrittäminen ansaitsisi palkkion. Liikenne Tarrantiellä on hieman vilkastunut. Veneen nostoa mökeillä ainakin olisi. Vai onko tulijoilla aikeita kalahommiin. Pakkaset tulevat. Alkaa olla viimeiset hetket kalastella. No, ei nyt sentään, mutta kyllä vedet viilenevät ja sen myötä kädet palelevat. Ja kuuraisissa veneissä liukkaus on vähintäänkin haitaksi. Jopa turmioksi!

Pohjoisessa Lapissa on sadellut tänään vähän lunta. Viikonlopuksi ennustettu ihan pyryäkin. Ainakin koko Lapin alueelle. Jo eilen katselin, kuinka pihoilla miehet vaihtoivat autoihinsa talvirenkaita. Veikkaisin, että ennen viikonloppua tahti tulee yhä vain kiihtymään. Ja rengashotellien ympärillä kuhisee. Onneksi vaihdatin renkaat jo alkuviikosta. Siitä asiasta ei siis paineita.

Illalla pohdiskeltiin huomisen ohjelmaa. Mennäänkö taas johonkin tulistelemaan ja makkaran paistoon? Vai riittääkö kahvit ja voileivät jossakin mukavassa kohteessa? En ole varma, löytyikö jonkinlainen ratkaisu. No, kyllä se huomenna selviää!

Tiistai, 13.10.2020

Tänään pitkälti eilisen kaltainen päivä. Isoin poikkeus taisi olla siinä, että tänään en vaihdattanut talvirenkaita. Eihän sellaista toki jatkuvasti tehdäkään. Olin myös ruuanlaittovuorossa. Uunilohta ja kukka/parsakaaligratiinia vuorossa. Mielestäni ruoka oli ihan ok!

Kävin ruuan jälkeen vielä Motonetissä. Oli tilaukset Tiinalta ja Janilta. Toivottavasti edes Janin tilaus meni ok. Omat heräteostokset onnistuivat kyllä. On tämä kuulo sitten melkomoinen riesa!

Iltapäivällä eräs suunnitelma alkoi hieman rakoilemaan. Oltiin puhuttu jo melko varmoiksi sellainen asia, että keskiviikkona mentäisiin mökille. Oltaisiin peräti yön yli. Olin aika yllättynyt, että tuollainen asia oli päässyt suunnitteluvaiheeseen. Oli aikataulut selvillä. Oli ruuat ja eväät selvillä. Oli monet muutkin asiat selvillä. Taisi Tiinalle sitten vähitellen selvitä se totuuskin. Aili ei vielä kävele. Mökillä odottaisi kylmä kämppä ja kylmä lattia. Lattia on kauan kylmä, vaikka Tarralla joku laittaisikin etukäteen kämppään tulet. Pimeys on tietenkin haitta, vaikka sen kyllä voi kumota erinäisin järjestelyin. Jäi sitten seuraavaksi vaihtoehdoksi se, että käydään päiväseltään. Laavulla makkaran paistossa.

Päätöstä odotellessa kävin kaupassa. Oli sitten huomisen ohjelma mikä vain, maitoa ainakin oli pakko hakea. Vähäisissä määrin muutakin. Ajelin Lidliin. Sain sieltä hyvinkin kaiken tarvittavan. Olin jo liikkeellä kohti kassaa, kun tuli tekstari. Yksi vaihtoehto oli se, että kotoa pyydetään vielä jotakin tydennystä. Yksi mahdollisuus oli se, että turvakamera oli havainnut liikehdintää. Lähettäjä oli kuitenkin Matkahuolto. En ole tainnut mainitakaan, että perjantaina tilasin uudet nahkasaappaat talveksi. Sievin Arktikset. Entiset alkavat olla niin kuluneet, että eivät paljoa lämmitä. Ja mikä pahinta, pinta paikoin puhki kulunut ja rasvauksellakaan ei niitä tahdo saada vedenpitäviksi. Puun pilkkomishommissa ne ovat vielä loppukeväällä asialliset. Niin, sain sen viestin, kengät haettavista Cittarin postinurkasta. Hain ne pois samalla reissulla.

Sitten se huomisen vaihtoehto päiväseltään käynnistä. Sen vaihtoehdon päättävät elimet hylkäsivät lyhyen lähetekeskustelun jälkeen ilman äänestystä. Olisihan siinä omat mahdottomuutensa. Vähintään hankaluutensa. Huomisen osalle alkoi kehittyä retkikohde tästä aika läheltä.

Vaikka vielä ei talvi olekaan, ovat lämpötilat kuitenkin alkaneet hieman tippumaan. Torniossa päivän maksimi on ollut tänään viiden asteen hujakoilla. Mökillä kolmen. Loppuviikolla koko ajan hieman viilenee, mutta kyllä päivisin plussalla pysytään. Öisin voi olla pakkasta. Ensi yönäkin mennään alle nollan. Näihin aikoihin kylmeneminen voi olla nopeaa. Jos tänään on nollakeli, voi huomenna olla -10 ja ylihuomenna -20. Nyt 15 vuorokauden ennusteessa Tornioon on luvassa kylmimmillään -5 yhtenä yönä. Ylitorniolle vastaavasti -7. (Pe, 23.10.) Ennustusjakson päätyttyä eli tiistaina, 27.10. pitää muistaa palata asiaan. Että oltiinko lähelläkään?

Maanantai, 12.10.2020

Leppoisaa löhöilyä ja sen sellaista. Kävin hoitelemassa aamusta kuitenkin yhden teknisen kauppareissun. Alkuun auton tankkaus ja gallonatkin täyteen. Sitten viikon pakollinen Motonet-keikka. Sieltä hieman lisävaloa mökin pimeyteen.

Aamupäivällä varasin myös renkaan vaihdon iltapäiväksi. Olen käytännössä aina vaihtanut/vaihdattanut renkaat ennen muikunpyyntiä. Eli aivan lokakuun alusta. Tämänkertainen on ihan siitä myöhäisimmästä päästä. Loppuviikko on nyt hieman sellainen, että vaihto on viisainta tehdä nyt. Säästä ei osaa vielä varmaa sanoa. Jotkut ennusteet povaavat viikolle roimaa muutosta. Etenkin loppuviikolle.

Rengasliikkeessä oli rauhallista. Ulkona lämmintä, ainakin vuodenaikaan nähden. Yhdeksän astetta. Ajoittain joku kymmenys enemmänkin. Vielä ei ole paniikkia. Luvassa kuitenkin hieman viilenevää. Pakkasöitäkin. Renkaat vaihtuivat nopeasti, 20 minuutissa. Kun lähdin ajamaan pois, ihmettelin, mihin minulla hukkui yksi tunti. Auton kello kun näytti tuntia liian paljon.

Cittarin parkkihallissa laitoin kellonajan kohdilleen. Minulle oli Messengeriin rakennettu muutaman tuotteen mittainen ostoslista. Oman muistin varassa lisäksi kolme pikku asiaa. Kylläpä tuotti tuskaa löytää Mese-listan tuotteita. Sen listan tuotteita kun emme itse ole koskaan ostaneet. Omassa käytössä kun on ihan eri elintarvikkeita. Kun puhelimesta selasin listaa, tuli tietenkin välillä painettua näyttöä väärin ja konrolli siirtyi tuotteen nettisivulle tai Cittarin sivuille. Välillä näyttö pimeni ja lista oli haettava uudestaan. Yhtä tuotetta ei hyllyllä ollut, mutta siihen löytyi korvaava tuote. Seuraavaksi ostoksille käsin paperille kirjoitetun listan kanssa!

Täällä Torniossa ollaan tietenkin hyvin kiinnostuneita, miten mökillä olijat ovat saaneet kalaa. On muikkua hieman tullut lähtömme jälkeen, mutta ilmeisesti ei mitään mahtisaaliita kuitenkaan. Valvontakamerat eivät sijaitse nuotta-apajilla. Mutta joillekin mestoille reitti kulkee kameroiden ohitse ja saamme mekin osaltamme osallistua kalastuksen riemuihin. Tänään pimeän jo tultua jotkut innostuivat peräti jonkunlaiseen foneettiseen iloitteluun. Oliko se Tarzan-huutoa vai Apassien metakointia ... en ihan saanut selkoa.

Sunnuntai, 11.10.2020

Tuo Aleksis Kiven romaanien lukumäärä oli ainakin minulle pienoinen yllätys. Kaikki tietenkin tietävät romaanin: "Seitsemän veljestä". Mutta kukapa tiesi, että se on Kiven ainoa romaani? Lisäksi hän kirjoitti kymmenen näytelmää ja yhen runokokoelman. Kivi kuoli nuorena. Olisihan sieltä muuten saattanut tulla tekstiä vähän enemmänkin!

Aamupäivän askareena imuroin lupaukseni mukaisesti alakerran. Tein mielestäni aivan kelpo jälkeä ja ei siitä moitteita tullutkaan. Aino pyyhiskeli pölyjä ja keskittyi myös kylppäriin ja alakerran veskiin. Katsoin vielä yhden viimeviikolta peräisin olleen tallennuksen. Loogisesti se oli selvästi jatkoa aiemmille. Mutta osa jaksosta oli minulle tuttua. Tähän väliin oli jostakin syystä sotkettu vanhan jakson osia. Tahallaan, vahingossa, vai mikähän hämmennys siinä oli?

Kävin keveän kauppareissun. No, maitopurkkien vuoksi keveys olikin teoreettista. Olin varannut mukaan vain yhden kassin. Kyllä se tulikin aivan pursuavan täyteen, sillä parit tuotteet oli näin viikonlopun päätteeksi hinnoiteltu ulos. Eli kaksi tuotetta yhden hinnalla. En tehnyt juurikaan heräteostoksia, mutta nuo tarjoukset olivat juuri niitä lajeja, joita olin hakemassakin.

Pikku-Ailia odotellessamme tehtiin tarpeellisia valmisteluja. Tilojen, kalustejärjestyksen ja syömisten osalta. Voi-voi, kun aika kului hitaasti! Vihdoin ja viimein sitten odotus oli ohi. Eikä mennyt kauaa, kun oltiin taas kuin vanhat tutut! Aili-kulta, veit taas sydämeni!

Ei ollut oikein ulkoilukeliä. Sateen sattuessa siten sisätiloissa oleskelua. Kyllähän meillä tietenkin tarinaa ja porinaa riitti. Suunniteltiin viikon ohjelmaa. On jopa mahdollista, että käydään mökilläkin ja jopa yöpyminenkin olisi mahdollista. Jo vain se meille passaa. Kyllähän siellä Ailikin pärjää. Onhan niissä olosuhteissa pärjänneet muutkin pikkuiset. Pienempinäkin ja vaatimattomissa olosuhteissa nykyisiin verrattuna.

Nyt vuodenaika on pimeistä pimein. Mökin valaistuksesta oli puhetta. Mietiskelin asiaa ja keksin siihen parikin hyvää ratkaisua. Osaan minulla on tarvikkeet jo olemassa. Osaan sain aikaiseksi nerokkaan suunnitelman. Kyllä se taas hyvin menee. Mutta menköön vaan.

Lauantai, 10.10.2020

Yksi-Nolla-Yksi-Nolla-Kaksi-Nolla-Kaksi-Nolla. Sellainen se on tämänvuotisen Aleksis Kiven päivän päivämäärä. Suomalaisen kirjallisuuden päivä. Pitääköhän tänään pitää huoli, etteivät kirjoitukseni häpäise noin hienoa päivää? Eipä kai ne koskaan niin tee. Tähän sitten lyhyt stop: mieti pari minuuttia sellaista asiaa, että kuinka monta romaania Aleksis Kivi kirjoitti. Älä heti googleta. Kerron vastauksen vaikka huomisessa päivityksessä.

Aamulla se oli totta. Järvi liki tyven. Olisi ollut aivan mahtava kalailma. Mutta vene ja verkot olivat jo mailla. Itse asiassa olihan se juurikin näin hyvä. Ei haittaa, vaikka tuuliennusteella oli osuutensa tähän. Oma vikahan tuo oli. Mutta onni onnettomuudessa. Olimme lähdössä Tornioon ja suunnitelmissa päästä hyvissä ajoin liikenteeseen. Jos olisi ollut kalahommat ja veneen veto maille oheishommineen molemmat, olisi lähtö siirtynyt todennäköisesti reilusti iltapäivän puolelle. Nyt matkaan päästiin jo ennen yhtätoista.

Ennen lähtöä oli tietenkin ne perinteiset lähtöseremoniat. Polttopuut sisälle ja roskat ja tuhkat ulos ja omiin kohteisiinsa. Nyt lisäksi kannoin säkin purua veskin kuivikelaariin. Tarkistin myös bensatilanteen. Kaadoin kelkan tankkiin 20 litran kanisterillisen. Näin sain mukaan Tornioon ne pari astiaa, joissa uskallan kuljettaa polttoainetta auton kyydillä. Eivät vuoda, eivät tuoksu.

Vesi on nyt hieman noususuunnassa. Kaikki varmaan tajuavat, mitä se tarkoittaa, jos vene on vielä rannalla. Vietonen ja Raanujärvi ovat noin kahdenkymmenen sentin päässä ylärajoistaan. Nousussa nekin. Konttajärvessä vesi noussut vuorokaudessa 10 senttiä. Kaikenkaikkiaan aika rajusti on tullut valuma-alueella parissa päivässä vettä, kun kaikkien järvien pinnat ovat noin nousseet. Alkuviikkoon luvassa vielä sateita. Kai se on sitten siinä. Poutaantuu ja viilenee. Ehkä Vietosen ja Raanujärven portit eivät aukea ainakaan liian veden vuoksi.

Kotosalle saavuttiin joskus puolen päivän jälkeen. Heti kättelyssä aloitin lataamaan akkuja. Veneen akku oli täysi. Olin kuvitellut, että se ei niin olisi, kun ajot ovat olleet lyhykäisiä ja luotainta olen käyttänyt paljon. Sähköperämoottoriakin. Puhelimet tietenkin vaativat sitä päivittäistä virtaylläpitoa. Ja näin kotosalla pitää ladata niiden Power Bankit. Mökkeilyn jälkeen myös langaton reititin kaipaa latausta. Läppärikin tietenkin. Tällä kertaa olin tuonut kotiin myös kaikki One+ akut. Ja pääosan laitteistakin. Ne ovat olleet viime aikoina hyvin vähäisellä käytöllä ja akkujen lataukset sujuivat nopeasti. Kaikkein sitkein ladattava oli 6-volttinen kameran akku. Se oli kulunut tyhjäksi filmatessaan poroja koko loppukesän. Latausaikaa kului noin 8 - 12  tuntia.

Vaikka lähdimme kotiin jo aamupäivän puolella, ei Tarran väki lopulta vähentynyt. Päinvastoin. Me olemme muikkumme kalastaneet. Nyt sitten vihdoin illan suussa oli nuottaustakin tapahtumassa. Tätä kirjoittaessani ei saaliista ole tietoa. Toivon mukaan muikkua on tullut. Sää ainakin on ollut mainio. Jaaha ... hetkeä myöhemmin paljastui: ei muikkua. Kaikkea muuta kuitenkin.

Oli tarkoitus iltapäivällä hieman siivota alakertaa. Yläkerta olikin jo ok. Jätimme tuon puuhastelun kuitenkin huomiselle. Huomisen aikatauluun kun tuli tunti tai pari väljyyttä, joten mikäpäs se siinä. Onneksi  viivästys on vain tuota luokkaa. Kyllä sen jaksaa odottaa!

Perjantai, 9.10.2020

Yöllä tosi rankkoja kuuroja. Peltikattoon kävi melkoinen rummutus. Aamun tutkakuvien mukaan uutta oli tulossa jatkuvasti. Etelästä pohjoiseen. Sadealueet muuttavat matkallaan koko ajan kokoaan ja muotoaa, joten oli aika mahdotonta ennustaa pouta- ja sadehetkien kestoa. Toki jo mökille tullessamme oli näin ennustettu. Epävakaista, epävakaista!

Radion sääennustus varoitti lauantain tuulista. Yöllä etelän ja lounaan välinen tuuli voimistuu kovaksi perämerellä. Eli taitaa olla viisainta ottaa verkot pois. Poutaa on nyt turha odotella. Sateen sekaan on mentävä. Oli satanut sen verran kovasti, että veneessä oli vettä ihan kunnolla. Olikin avattava vedenpoistoreiän tulppa. Meni siinä muuan minuutti veden juoksua katsellessa.

Satoi yhä, kun lähdin vesille. Sadepuvun sisällä pysyin kuitenkin kuivana. Selällä melko kuoppainen keli. Oli pakko höllentää kaasua vasta-aallokkoon ajellessa. Verkoista parit kuhat. Näinkin kovan homman vuoksi olisin toivonut hieman anteliaampaa saalista. Kotirannassa perkasin ja fileoin kalat. Vettä satoi yhä, joten kumipuku oli oiva varuste.

Juotiin kahvit. Kahvin aikana hieno poutahetki. Kuitenkin jo ennen ulos palaamistani alkoi sade uudestaan. Pussitin fileet. Rankkaa sadetta jonkun aikaa. Sitten helpotti. Aloin tyhjentämään venettä. Oli siellä lippua ja ankkuria ja naruja. Oli luotainta ja akkua ja airoa. Kolmen maissa hommat ok. Tyhjensin vesipumpun saunassa. Tyhjensin letkunkin ja nostin pohjaventtiilipään vedestä maille. Sadevesiä pitkin päivää saunaan. Pumppua en ole käyttänyt aikoihin. Pumpun sisällä seisonut vesi oli ruosteista. Ja mille se haisikaan!

Syönti. Vartin yli neljä tuli naapuri sovitusti pieneen talkooluonteiseen hommaan. Kiskottiin moottorivene talliinsa. Nätti homma. Tarkistin rännit. Poistin parit tukokset. Hieman oli koivun lehteäkin, mutta enimmäkseen koivun siemenmössöä, kuusen neulasia ja nokea. Soutuvene saa vielä jäädä paikoilleen. Muutoin alkaakin olla hyvällä mallilla talveen valmistautuminen.

Illalla katsoin sääennusteita. Huomiselle taas sadetta. Paskanmarjat mitään kovaa tuulta ole tulossa. Illaksi tuuli jo heikkenikin. Olisi viimeisen päälle muikkukeli omilla apajilla. Jos olisin vielä ilman muikkuja, riipaisisi hyödyntämätön hetki pahasti. Onneksi kotona pakastimessa muikkuja on talven ajaksi.

Torstai, 8.10.2020

Aamupuurot ja suihkut. Ja sitten vähitellen matkantekoon. Arpelan kautta. Tiet nyt hyviä. Soratiet hiukan rapaisia. Mökillä hieman ennen puolta päivää. Sadekuuroja. Ulkona 10,5, sisällä 11 astetta. Kahvit ja voileivät.

Sitten veskin alusen kimppuun. Edellisestä tyhjennyksestä oli melkein kolme kuukautta. Yllättävän vähän oli sitä lopputuotetta. Johtuuko minun ummetuksesta? Kahteen pieneen säkkiin sain helposti mahtumaan kaiken töynän. Säkit vein välivarastoon odottamaan lopullista sijoittamistaan. Kävi sen verran tuuria, että piteli tuon tyhjennyksen ajan poutaa. Työmaa kun on räystään alla, niin pysyin kuivana. Aino sillä aikaa kalkitsi pottumaata. Pitää viikonlopun aikana vielä käväistä katsomassa, pitääkö ennen maan jäätymistä tasoitella, vai tuliko peräti valmista!

Laitoin yhteen ankkuriin pitemmän narun, 25-metrisen. Tein myös pitkän, 17-metrisen narun, joka tulee verkosta merkkilippuun. Vaihdoin yhteen kameraan akun. Tiistaina kamera vielä toimi. Nyt oli virta kuitenkin lopussa. Noin 6 viikkoa meni yhdellä latauksella. Iso koskeloparvi rantavesissä. Kutumuikuilla tiukat paikat.

Ennen kolmea syötiin. Tuli vielä kaatosade ja piti odotella puoli tuntia sen heikkenemistä. Sateen hännät tulivat tihkuna. Verkkoreissuun puin sadevaatteet päällimmäisiksi ja siksipä en kastunutkaan. Järvellä tosi kova tuuli. Juuri tekemäni narut olivat sittenkin vähän sotkussa ja niinpä vene kulki parisataa metriä, ennen kuin ankkurinarua oli niin runsaasti vedessä, että ankkuri tapasi pohjan. Tällä kertaa en laskenut 8-kymppisiä verkkoja ollenkaan. Palasin peruskokoihin. Malliksi jätin jonkun 6-vitosen. Huomenna taas toiveet korkealla! Saisi jonkunkaan kalan, niin pääsisi hilaamaan veneen maille.

Keskiviikko, 7.10.2020

Keskiviikko.... Miksiköhän Suomessa (ja useissa muissakin maissa) keskiviikko on tiistain ja torstain välissä? Eikös kuitenkin sunnuntai ole viikon viimeinen päivä? Ja maanantai ensimmäinen. Joissakin maissa kuitenkin sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Mites se on Jenkkilässä? Luulisi, että USA:ssa, joka on uskoakseni melko uskonnollinen maa, sunnuntai olisi viikon viimeinen päivä. Miksi siellä ei raamattu olekaan tässä asiassa oikeassa. Darvinismi siellä on hylätty kouluissa ja luomisteoria on ainoa oikea syy meidän ja muidenkin lajien olemassaoloon. No, tulihan taas ihmeteltyä, mutta kun aina vaan tuntuu riittävän asioita, joita en oikein ymmärrä!

Yöllä satoi vettä. Rankastikin. Sade alkoi jo loppuillasta ja aamuyön tunteina se oli rankimmillaan. Vielä normaaliin päivätyöhön lähtijät saivat katsella ja suunnitella, miten välttää työmatkalla kastumisen. Sade loppui, mutta meni tunteja, ennen kuin sää selkeni. Viiden maissa iltapäivällä oli pakko laittaa takapihan puolelta kaihtimet kiinni. Teevee näytti ajankohtaisia asioita ja uutisia ja paiste häiritsi pahoin katselua. Monesti sitä ollaan harmiteltu, kun joskus olisi mukava paiste, niin se on rajattava ulkopuolelle.

Ollaan vähin mietiskelty viikonlopun mökkihommia. Tilanne on sen verran poikkeuksellinen, että sunnuntaina ja ensi viikolla on oltava kotosalla. Nyt 99,9 prosentin varmuudella mökille mennään huomenissa ja takaisin tullaan lauantaina. Tärkein tehtävä nyt on moottoriveneen nosto maille. Avovesikausi saattaa kuitenkin jatkua ja tietenkin jatkuukin. Pakkastilanteita vain on nyt seurattava. Talvirenkaidenkin vuoksi.

Teimme kauppareissun olettaen ylläolevan aikataulun toteutuvan. Tulipahan ostoskärry melko lailla pullolleen. Tein vielä lyhyen täydentävän reissunkin. Tarpeellisten tavaroiden ohella ostin myös vihkon ja lyijytäytekynään lyijyjä. Vihkon otin sen verran isomman, että siihen mahtuu varmaan monen vuoden muistiinpanoni. Edelliseen vihkoon mahtui vuoden ja viiden kuukauden tuherrukset. Nyt vihko on isompi. Ja tilaa lienee entiseen tahtiin kirjoitellen kuudeksi vuodeksi.  Jokohan kyseessä on meikäläisen viimeinen muistivihko?

Olen viime vuosina kirjannut muistivihkoni takimmaisille sivuille erilaisia tietoja, lähinnä päivämääriä. Ne liittyvät mökin ylläpitoon ja  juokseviin asioihin ja ovat lähinnä muistilistana ja ohjeenakin meille itselle. Ongelmana on tietenkin se, että muistivihkon täyttyessä vaihdan sen uuteen. Ja miten sitten käy aiempien vuosien seurannoille. No, kaikki vuosia vanhat jutut eivät enää kiinnosta. Yleensä pitää vain tietää, milloin joku asia on viimeksi tehty. Esimerkkinä vaikka milloin jääkaapin kaasupullo on viimeksi vaihdettu. On hyvä osata olla varuillaan, kun kaasu on loppumassa. Aloitinkin siksi nyt muistivihkon vaihtumisen kunniaksi projektin. Perustan mökkimapin, johon näin alkuun teen erilaisia lomakkeita. Juuri näitä päivämääriä kaasupulloille, veskin aluksille ym. Samalla laitan oheen tai lomakkeelle aiheeseen liittyvää tietoa ja ohjetta. Itselle nuo päivämäärät ovat tärkeitä. Mutta auta armias, kun meistä aika jättää! On niistä ohjeista ja päivämääristä kohta enemmän hyötyä silloin. Samaan mappiin on hyvä alkaa keräämään erilaisia ohjeita. On monenlaista laitetta ja järjestelmää, joista on hyvä olla jonkinlainen yksinkertaistettu käyttöohje. Yleensä kaikki ohjekirjat ovat tallessa, mutta monesti peruskäyttö vaatii vain vähän ohjetta. Joskus ohjekirjasta on vaikea löytää tarvittavaa tietoa. Siksi tällainen ajatus! Jos ottaisi tavoitteeksi vaikkapa sellaisen, että vuoden kuluttua olisi kaikki oleellinen kirjattu. Siihen mennessä olisi kutakuinkin kaikkea käytetty ainakin kerran. Toivossa on hyvä elää!

Tiistai, 6.10.2020

Vaihtelevaa säätä. Nyt vaihtelee harmaan ja tosi harmaan välillä. Tosi harmaalla säällä jo satelee. Sadealueita näyttäisi kulkevan tasaiseen tahtiin koko alkaneen viikon. Ja kauemmikin itse asiassa. Ensi viikkokin epävakaista. Ollaan kuitenkin opittu suhtautumaan varauksella ennustuksiin. Jo huominen voi olla ihan muuta, kuin ennustettu. Mutta kyllä minäkin silti tukeudun ennusteisiin, jotka ulottuvat kauemmas kuin huomiseen. Pakkohan se on. Jos on ennustettu hyvää jaksoa ja joku asia vaatii sellaista säätä, on luotettava ennusteeseen. Jos ennuste pettää, ei sille voi mitään. Ilkein tilanne on se, että ei käytäkään hyväkseen ennustettua hyvä säätä. Ja sellainen sää sitten toteutuukin ja hommat jäävät tekemättä. Ikävämpi homma. Sammakoiden ja ahvenen evien tulkitsemistaito ei nyt auta.

Aino leipoi jotakin kakun näköistä, mutta laittoi minulta piiloon. Sillä aikaa lapioin takapihalta viimeisenkin raparperin juurakon metsään. Emme ole hyödyntäneet raparperia ollenkaan, joten sinne jouti. Etuoven ulkopuolelta lakaisin siihen kertyneet koivunlehdet pois. Sisällä imuroin yläkerran.

Suunnittelin myös pientä kauppareissua. Ainakin sen verran, että lista ostettavista elintarvikkeista alkoi muodostumaan. Toteutinkin reissuni. Kävin aluksi tankilla ja sitten Lidlissä. En aivan kaikkea listalta vielä ottanut. On se päivä huomennakin ja katsotaan tilannetta vielä viikonvaihteen paikkeilla.

Elokapinan järjestämästä mielenilmauksesta on uutisoitu. Pitäisi lukea jostakin tarkemmin se, mitä vastaan tai minkä puolesta tuo tapahtuma järjestettiin. Minulle se on epäselvä asia. Mutta on moni muukin. Uutisten mukaan kuitenkin mielipeet vaihtelevat puoleen ja toiseen. En ole itse edes niin vaaleanvihreä, että osallistuisin sellaisiin tapahtumiin, joissa rikotaan lakia. Tässä tapauksessa ei kyse ollut mistään vakavasta rikkeestä, mutta silti se on väärin. Isompi haloo ja mediahuomio on noussut siitä, että poliisi on käyttänyt kaasusumutteita mielenosoittajiin. Mitähän kaasua ne oikein käyttivät, kun sillä ei ollut mitään vaikutusta kadulla istujiin? Näytti viileältä vesihöyryltä. Puhutaan tässä yhteydessä poliisin voimankäytöstä. Aika rankasti tulkittu. En tilanteessa nähnyt mitään ihmeellistä. Jos poliisilla olisi ollut liekinheittäjät, olisi tilanne toinen. Ohisalolla siinä on ollut vähän hankala tilanne. Kun itse on poliisien pomo ja kadulla istujat jonkunlaisia aateveljiä ja -siskoja.

Viiden maissa, iltapäivän loppuvaiheessa siis, saapui takapihalle tilhiparvi. Alkoi siinä sähinä ja kähinä. Meillä ja naapurissakin on ollut punaisessa viinimarjapensaassa vielä marjoja. Ei siinä montaa hetkeä kulunut, kun pensaissa ei ollut enää marjan marjaa. Linnut söivät kaiken punaisen. Niinkuin heinäsirkkäparvet kaiken vihreän. Mitään ei jätetty. Joskus olen katsellut tilhien touhuja pihlajanmarjojen kimpussa. Sama kiihko, sama kiire.

Korona leviää nyt aika nopeaan. Uusi vuorokausiennätyskin saavutettiin tänään. Niin myös monin paikoin muualla maailmassa. Muoriköörikin perui tämän viikon pelisession. Siinä saattaa mennä eräskin viikko ennen seuraavaa peli-istuntoa. Eihän se mukavaa ole, mutta nyt on jokaisen tunnettava vastuunsa. Nyt katsotaan jo Jouluun. Onkohan sekin nyt peruttu?

Maanantai, 5.10.2020

Vaihteeksi herääminen ja aamupala kotosalla. Vielä vain aamiainen ilman maitoa. Tottumiskysymys näköjään. Vähän kuin tupakoinnin lopettaminen aikanaan. Välillä tuli tupakka mieleen, mutta ei sitä kuitenkaan kaivannut.

Ennen puoltapäivää tehtiin kauppareissu. Ei ihan pelkästään maidon vuoksi, mutta kyllä sitäkin ostettiin hieman. Kaupassa vietin tovin lastenruokahyllyn äärellä. Voi tautinen.... Olipahan valikoimaa. Miten me 1940 ja 1950-luvun lapset ollaan selvitty elämämme ensimmäisistä kuukausista, kun ei ollut tällaisia lastenruokavalikoimia? Ollaanko pärjätty pelkällä rintamaidolla ja sitten kun ensimmäiset maitohampaat ovat tirskahtaneet ikenistä esille, on meille heitetty leivänkannikka ja ollaan oltu tyytyväisiä. Ei tietenkään ehkä noin, mutta eipä paljon toisinkaan. Minulla meni jonkun verran aikaa etsiessäni tuota osastoa, josta lastenruuat löytyvät. Tutkailin kylttejä hyllyrivistöjen yläpuolella. Löytyi eläinruokaa ja eläintarviketta. Ja lastentarviketta. Mutta lastenruokakylttiä ei. Päädyin uudelleen lastentarvikkeiden luo ja siellähän ne olivat. Purkit ja purnukat. Niitä oli pitkä hyllyllinen, mutta eivät olleet ansainneet lastenruoka-nimikettä. Hyi! Vastakkaisella puolella oli niitä varsinaisia tarvikkeita. Koko hyllyn mitalta. Valikoimasta päätellen lienee lastenruokamarkkinat aika laaja business. Jo pelkästään noilla hyllymetreillä oli eri valmistajia pilvin pimein. Ja makuja ja raaka-ainevaihtoehtoja älyttömästi.

Tänään söimme ensimmäisen kerran uuden sadon muikkuja. Voissa paistettuina. Tietenkin. Siitä se alkaa. Täytyy kehua, että hyviä olivat. Kyllä kannatti nähdä vaivaa muutaman päivän ajan. Tällä viikolla muikut olisivat vielä helpommin pyydettävissä. Mutta tällä kertaa meni näin ja parempaa ei voinut toivoakaan. Ajankohtakin passasi nappiin. Tässä myöhemmin ei olisikaan ihan sama asia.

Trumpille on syötetty (vai onko peräti vaatinut) monenlaisia lääkkeitä. Tuota deksametasonia sain minäkin kesäkuussa iho-ongelmiin. Silloin vaikutus näkyi heti naamarissa. Mutta kuuri oli vähäinen ja lyhyt ja jo kuurin kolmantena tai neljäntenä päivänä naama alkoi saada takaisin juuri poistuneita oireita. Elokuun puolessa välissä lääkärikäynnillä päätettiin lopettaa kortisonivoiteilla pelaaminen. Ja käyttää jatkossa vain takrolimuusia. Sen jälkeen iho lähti paranemaan. Käsivarsissa on vielä pieniä alueita, jotka sinnittelevät, mutta muuten iho alkaa olla kunnossa. Ja mikä parasta: kämmenet ovat 99-prosenttisesti ok!

Päivän aikana oli aikaa katsoa parit tallennukset. Illalla tuli sitten katsottua yksi elokuva. Useitakin tunnettuja näyttelijöitä, joten odotuksia oli. Elokuva kesti 2h20min, mutta vasta viimeinen 20-minuuttinen oli parempaa. Parituntinen meni odotellessa, onko tästä elokuvaksi.

Sunnuntai, 4.10.2020

Eilen illalla pelailtiin. Tuli soitto, jotta karaokea olisi tarjolla. Ei millään jaksettu. Olin jo vaihtanut päälle oleiluvaatteetkin. Myöhäkin oli. Jatkettiin siis peliä ja jo tunnin päästä pehkuihin.

Yöllä lämpö kävi lähellä nollaa. Aamulla taas +5 astetta. Pilveilyä. Kävin hakemassa verkot pois. Ei ollut verkoissa muikkuja. Ei pieniä, ei isojakaan. Ei ollut kyllä muutakaan. Laskin verkot juuri ennen pimeää. Ja nostin pian päivän valjettua. Olivatko kuhat yöllä pintavesissä muikkuja jahtaamassa? Ja oliko aavistuksen turhan harvat verkot? Taajimmat 65 mm ja harvemmat 80 mm. Solmuväli siis.

Pikku hiljaa sitten kotiinlähtövalmisteluja. Usein on ollut kalaviikon päätteeksi melkoinen operaatio raivata jälkensä. Nyt taisi olla kevyt versio kalalomasta. Olihan sessio aika lyhytkin. Vain viisi vuorokautta. Ja suurelta osin oltiin saatu järjestys aikaiseksi jo ennen tätä aamua. Merkittävin tehtävä taisikin olla viedä laavun roskienpolttopömpeliin normaalia enemmän poltettavaa.

Huomasin ohikulkiessani (aiemminkin olen sen huomannut) että varaston laidalla puupinon pohja kannattattaisi kiinnittää alustaansa. Tein sen. Muutaman naulan se vaati. Keväällä, kun lumi ja jää alkavat sulamaan, ovat pinon pohjapuut heti ok. Talven jäljiltä ne ovat muuten niin, kuin ovat sattuneet jäätymään.

Kun lokakuu on jo menossa, alkaa monin paikoin olla kauden vaihto käsillä. Monessakin mielessä. Kun talvi on tuloillaan, laittaa moni mökkinsä talviteloille. Ja seuraavat mökkireissut sitten joskus kuukausien kuluttua. Keväthangilla tai vasta lumien sulettua. Tässä välivaiheena kiskotaan veneitä maille. Avovesikausi Miekojärvellä voi kestää vielä helposti jopa parikin kuukautta. Veneitä on jo nyt törmille nostettuna. Enin osa kuitenkin odottaa sitä vielä. Oma moottorivene nostetaan maille kahden viikon kuluessa. Ehkä jo alkavan viikon lopulla. Riippuu hieman seuraavista käynneistä. Saan sen hätätapauksessa vajaansa yksinkin. Joskus olen niin tehnyt. Mutta yksi tai kaksi apulaista helpottaa urakkaa merkittävästi. Soutuvene on kevyt. Sen voisi jo nostaa maille. Halutessani sen saa helposti yksinkin takaisin vesille. Talvirenkaiden vaihto alkaa myös olla lähellä. Ensi viikon jälkeen alkaa viilenemään. Onko kylmyyttä tulossa jo niin, että kiekot on syytä vaihtaa? Pitääpä olla tarkkana ja seurata ennustuksia.

Pakattiin kamppeet ja ajeltiin kotiin. Erityisen mieluisaa oli pakata kylmälaukkuihin talven muikut. Se on vaan sellaista meikäläisen kanssa, että kalojen ja marjojen saaminen talveksi on kova juttu. Näitä meillä arvostetaan yli kaiken. Ajettiin Sihtuunan ja Arpelan kautta. Nyt vihdoin oli Sihtuunan soratie lanattu. Pahat kuopat oli peitetty. Arpelan jälkeen tie oli saanut kauttaaltaan uuden päällysteen. Ajoratamerkinnät vielä puuttuivat. Mutta olipa tasaista kyytiä!

Ei lähdetty käymään kaupassa. Melkein kaikkea olikin, vain maito oli kokonaan loppu. Päätettiin pärjätä huomiseen ilman sitä. Tarvitsisikohan sitä maitoa lainkaan? Ja jos ei, niin mikä olisi sopiva korvaava juoma?

Telkkari oli illalla auki. Kyllä siinä varmaan volumet olivat sillä tasolla, kuin normaalikuuloisilla pitää olla. Minä en ole normaalikuuloinen. En lähellekään. Joten etenkin puoliksi hajamielisenä teeveen puheista menee valtaosa ohitse. Jos keskityn kunnolla ja etenkin jos näen puhujan suun liikkeet, on tilanne toinen. Ainollekin olen sanonut joskus, että yllättäen lausutut sanat menevät minulta helposti ohi korvien. Leikkimielisesti sanoinkin, että minua pitää varoittaa, että kohta tulee puhetta. Eihän sellainen tietenkään ole mahdollista. Kuulolaitteita en kyllä ala pitämään jatkuvasti. Ne hiostavat korvia. Ne nykyään toimivat milloin itse haluavat ja haluan säästää niitä esim. kokouksiin tai lääkärikäynneille. Jospa olen kuullut jo kaiken kuulemisen arvoisen?

Joitakin aikoja sitten kirjoitin, että sivujen kävijämäärä oli lisääntynyt melko selkeästi. En keksinyt sille selitystä. Nyt tilanne on taas toinen. Eli ollaan taas palauduttu aiempaan tasoon. Kun suuntaus on ollut laskeva, ei se onneksi voi jatkua tuolla vauhdilla kovin kauaa. Eihän kävijämäärä kai sentään miinuspuolelle voi pyörähtää. Vai voikohan sittenkin?

Lauantai, 3.10.2020

Aamulla taas verkoille. Tällä kertaa hieman tuuleskeli. Kaakon puolesta, kuten illallakin. Ilman liike ei kuitenkaan haitannut. Yöllä olikin aivan tyyntä ja selkeää. Komea kuutamo. Nyt heti verkon alusta pitäen näytti mukavalta. Muikkuja vaikutti olevan ihan toiseen malliin kuin aiempina kertoina. Kahdessa verkossa muikkuja ei paljoa oillut, mutta muissa sitten olikin sitä paremmin. Eli muikut alkavat kerääntyä parviin ja tavoitettavuus paranee. Ensi viikolla saalista saisi varmaan vielä moninkertaisesti tämänpäiväiseen verrattuna.

Jaana oli kolmantena napsimassa muikkuja verkoista. Aino ja Jaana alkoivat kiilaamaan tämän syksyn ennätyssaalista. Minä pesin verkkohuoneen lattian. Pesin verkot. Ja nostin roikkumaan. Muikun pyynti osaltamme oli siinä! Jippii! Muorit saivat kalat kiilattua. Pesin ne ja jätin valumaan. Myöhemmin pussitin muikut ja laitoin ne jääkaappiin. Edelliset olivatkin pakastelokerossa. Päivän saalis oli 5,3 kiloa päättömäksi kiilattuina. 640 kalaa. Kokonaismäärä viiden verkkoyön osalta oli 9,7 kiloa päättömäksi kiilattuina. 1208 muikkua.

Tämän syksyn muikunpyyntini onnistui yli odotusten. Oli pakko aloitella kalastus ihan tosissaan jo alkuviikolla tiistaina. Torstaille asti oli ennustettu hyvää säätä. Hyvät tuulensuunnat, poutakelit. Tottahan tilanne oli hyödynnettävä. Sattumoisin kun sitä vapaatakin nykyisin on, niin voi lyhyelläkin varoitusajalla tehdä tällaisia päätöksiä. Ja kun ollaan pidetty huolta siitä, ettei ole labraa eikä lekureita tai hammashoitoja muikkusesongin aikana. Niin, nyt kävi vielä sen verran hyvä tuuri, että hienot ilmat jatkuivat koko loppuviikonkin. Ja saimme siksi talven muikut kasaan jo tällä viikolla. Ensi viikolle on ollut luvassa tuulta ja sadetta ja sitä seuraavalla viikolla emme tule mökille ollenkaan. Sillä viikolla olisi Tarrallakin nuottaajia, mutta näin tällä kertaa. Siinä syitä, miksi olimme hopussa muikkujen kanssa.

Kuhaa ei ole kotona pakkasessa ollenkaan. Loppusyksyn sulavesien aikana voisi yrittää kalastella kuhaakin, kun muikkuhommat ovat tällä kertaa ohi. Otin nyt varastosta yhden verkkopaljun, jossa näytti olevan harvoja verkkoja. Niitä sitten laskemaan. 65-millisiä näyttivät olevan. Pikkumuikut uivat tuollaisista läpi. Kai isommatkin. Laskin jatan aika syviin vesiin ison kalan toivossa. Nyt olisi saanut tuulla, mutta heikkoa se oli. Pieni viri kävi luoteesta.

Tänään vesiliikennettä on ollut paljon. Verkkomiehiä tietenkin, mutta yllättävän paljon veneitä, joissa oli nuotta matkassa. Kelit nuottaamiselle ovatkin olleet nyt poikkeuksellisen hyvät. Muikkua saattanut nousta törmälle enemmänkin. Hyvä, että innostusta riittää, vaikka Tarra onkin nykyään turhan hiljainen.

Perjantai, 2.10.2020

Täydenkuun aika. Vaikka meillä on päällä paksu pilvipeitto, näkee yölläkin ulkona ilman lisävaloa. On sillä kuulla vain melkoinen valovoima.

Aamulla järvi aivan tyven. Ei olekaan vastaranta, kuten ennuste kertoi. Tällä kertaa ei sumukaan häirinnyt. Verkoille aamulla normaaliaikaan. Kaksi venekuntaa oli jo verkoilla. Toisen verkkojatan päätyankkuri oli luistanut pohjassa ja jata oli puoliympyrän mallinen. Oli siinä silti muikkujakin. Toinen jatani oli se, jota epäilin eilen. Muikkuja siinäkin. Takaisin maille 10:30, kahvit kuten eilenkin. Muikkuhommissa meni puoli tuntia eilistä pitempään. 12:30 oltiin valmiita. Ehdin tänään jopa kiilaamaankin. Laitoin veneen valmiiksi iltapäivää varten. Eilen muistin tankatakin. Vaihdoin kaksi ankkuria. Pitemmät narut ja painavammat ankkurit. Muikkuja oli korjattuna, päättöminä 2,1 kiloa. Tasan 271 kappaletta. Laskin lukumäärän pussittaessani valuneet muikut.

Nyt se sitten se Trumppikin on saanut koronan. Kenenkähän syyksi se nyt sen laittaa? Sillä on kuitenkin keinot selättää moinen pikku vaiva. Ottakoon sitä desinfiointiainetta, jota se kehui keväällä. Trumpin tuntien se antaa sitä ensin Melanielle!

Korona leviää Suomessakin. Kolarin ruskaretkellä on merkittäviä seurauksia. Seuraukset kantautuvat Tornioon asti. Järkän tanssikurssilaiset ovat nyt vaaravyöhykkeellä. Nyt viimeistään vapaaehtoinen järjenkäyttö kunniaan. Ettei tarvitse nuijalla paukuttaa ohjeita päähän.

Syönnin jälkeen verkoille. Nyt tuuleskeli kaakosta sen verran, että en tarvinnut sähkömoottoria ollenkaan. Annoin soljua myötäiseen. Mökillä nostin koko moottorin varastoon. Oliko tänään jo kauden viimeinen muikkuverkkoheitto? Viimeistään huomenna sitten. Ellei aivan outoja satu. Aika usein kuitenkin sattuu!

Torstai, 1.10.2020

Lokakuun ensimmäinen aamu. Sumuinen, kuten eilenkin. Ja toissapäivänäkin. Sumu oli nyt paksumpaa. Se oli liki tihkua, mutta sadetutka ei siihen reagoinut. Kevyt tuuli etelästä hälvensi sumun niin, että Kuusisaari ja Koijusaari tulivat esiin. Vastarannan Palkimensaari jäi piiloon. Puhumattakaan Vaarasaaresta tai Orhinselkänhiekasta.

Nyt ei verkoilla ollut kavereita. Yksi lokki pistäytyi, mutta liiteli sitten jonnekin muualle. Verkoista tällä kertaa 140 muikkua. On se vain, kun saalis pitää ilmoittaa kappaleina. Olisi paljon polleampaa ilmoittaa kiloja. Se on kuitenkin tätä vielä. Toivottavasti ollaan silloin paikalla, kun muikku alkaa rantautumaan.

Mökillä ensin kahvit. Sitten verkot orrelle ja muikut astioihin. Aino taas kiilasi. Kun kyse on noin pienestä määrästä, en ehtinyt perkauspuuhaan taaskaan. Minulla riitti hommaa muutenkin. Verkkojen pesua. Paljujen pesua. Sitten muikkujen pesua. Aino pesi mädin valumaan. Ei sitä paljoa kertynyt. Parille voileivälle kuitenkin. Tasan kello 12 oli homma valmis ja juotiin päivän kolmannet kahvit.

Nyt riittää pimeyttä aamuin ja illoin. Miten sitä aiemmin pärjättiin, kun ei ollut edes otsalamppuja. Aurinkosähköstä puhumattakaan. Oli kynttilöitä kuitenkin ja eri kuntoisia taskulamppuja. Sähköttömissä asuintaloissa Tilleyt tai Petromaxit. Hyvin ollaan täällä mökillä kuitenkin pärjäilty. Ei ole mikään asia jäänyt hoitamatta.

Tuo valohomma tuli aamulla puheenaiheeksi. Vanhoja muisteltiin. Onhan meilläkin ollut aurikopaneeli kauan. Olen järjestelmän kerran jo uusinutkin. Tärkein asia nykyään on puhelinten ja muiden pienlaitteiden lataaminen, silloin kun virtaa piisaa. Ja sitähän piisaa meillä noin puolen vuoden ajan. Toinen puolivuotinen menee sähköä kantaessa. Akkuja ja varavirtalaitteita. Yksi alkuperäisistä valoista on taas temppuillut. Kauan itse asiassa. Nyt sen korjasin. Pääsin oikein osoittamaan sähkömiehen taitojani. Kosketushäiriö siinä oli. Ennenkin oli sama vika. Nyt laitoin oikeat liittimet johtojen päihin eli homma hoidettu pysyvästi?

Pussitin muikut. Mahtuivat hyvin pakastelokeroon. Kun laskee annospusseja, niin alkaahan niitä vähitellen kertymään. Olen laittanut nyt muikkua vähemmän / pussukka. Viimevuotiseen verrattuna. Nykymäärä peittää ison paistinpannun pohjan, mutta päällekkäisyyksiä ei tule. Riittää meille loistavasti, kun keittää oheen parit potut ja vähän vihannesta.

Syönti ja vähän lepäilyä. Sitten taas käyntiin uusi kierros. Eli verkot järveen. Yritin tulkita aiempien verkotuksieni hyviä ja huonoja puolia ja laskinkin verkot nyt hieman eri paikkoihin. Kaksi jataa. Toisen laskussa selvästi epäonnistuin. Huomenna se nähdään, epäonnistuinko sittenkään! Aamuksi tuuli kääntyy itään. Toivottavasti pysyy kuitenkin leppoisana, kuten nyt on parina päivänä ollut.

Sauna maistui poikkeuksellisen makealle. Kyllä se tahtoo hiki olla pinnassa tuossa verkkohommassa. Päällä kun on kellutakkia ja sadevaatetta. Ei silloin oikein välty hieltä.

Keskiviikko, 30.9.2020

Aamulla paksu sumu. Mitenkähän tuolta sumun keskeltä löytää verkkonsa? Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että sumu hälveni sopivasti ja näkyvyys parani riittävästi. Verkot vaikuttivat melko tyhjiltä. Riemunkiljahduksia ei tullut. Ensimmäinen merkki kaloista tuli kerättyäni ensimmäistä verkkoa puikkarille metritolkulla. Muikun pää! Lokit olivat löytäneet verkkoni ja sukeltaneet aamiaista itselleen. Very funny! Saalista ei kummoisesti kertynyt. Osin syynä lokit. Osin sää. Meni niin tyveneksi, ettei muikkujen tarvinnut hakea suojarantoja. Koko järvi oli käytössä planktonin etsintään. Kutu ei ole vielä käsillä, ja muikut eivät siksikään ole niin helposti tavoitettavissa. Tuuria pitää olla tai odotella 1-2 viikkoa! Ehkä enemmänkin.

Mökillä kahvit. Napsittiin muikut verkoista. Aino taas ne kiilasi. Pesin sillä aikaa verkot. Pesin kalat ja jätin hetkeksi kuivumaan. Myöhemmin pussitin ne ja siirsin pakastimeen. Kaikki 71 muikkua! Ei ole taaskaan helppoa. Laitoin verkkohommat taas valmiiksi. Pientä muutosta myös nyt kokeilussa. Testit jatkunevat niin kauan, kunnes lopputulos tyydyttää. Useinmiten kausi loppuu ennemmin!

Syönnin päälle pieni lepohetki. Sitten taas verkon laskuun. Aino jäi haravapuuhiin. Tulin takaisin mökille puoli kuudelta. Taas turhan tyyntä, eli onko aamulla mitään parempaa luvassa? Rantapihlajissa tilhiparvi. Lokit jäivät päivystämään verkoille. Harakka haki kuusen alta muikun perkeitä. Mäkärät vielä hengissä. Hämähäkki veneen reelingillä. Sisällä kahvit ja Emmerdale. Sitten kai KB. Siltä ei taida välttyä.

Tiistai, 29.9.2020

Aamupala ja aamusuihku. Sitten se pieni kauppareissu. Ostoskärryyn kutakuinkin ne, mitä arvelinkin. Lisäksi vain talouspaperia. Mökille siitä siis. Ylitornion kautta vielä tämän kerran. Eiköhän seuraavalla kerralla ole jo tietyöt ohi. Sumua. Paikoin paksultikin. Mökillä 12:20. Kahvit heti alkuun. Kokoilin verkkokamppeet koolle.

Myös viime syksynä sain muikkuni verkoilla. Usein aiemminkin. Vuosi sitten en huippusaaliita saanut. Mutta kun ahkeraan kalasti, aina sieltä jonkun kilon sai. Kertyyhän sitä niinkin. Verkotuksessa on oma vaivansa. Mutta siitä se on mukavaa, kun sitä voi tehdä yksinkin. Ei tarvitse järvellä kaveria. Mökillä on eri asia. Etenkin jos niitä muikkuja alkaa kertymään kilotolkulla. On nuottauksessakin hommansa. Montakohan kertaa nuoriso-osasto veti viime syksynä? Ja tuliko edes paistikaloja? Siis muikkujen muodossa. Pojat silloin miettivätkin, että josko tänä syksynä hekin siirtyisivät verkkohommiin. Saapahan nähdä.

Kaivoin sähköperämoottorin naftaliinistä. Syönnin jälkeen sitä sitten asentelemaan veneen perään. Ja sitten myös verkon laskuun. Laskin kaksi lyhyttä jataa. Sähkömoottorista oli iso apu. Apajallani kun oli liki tyven. Ilma tuoksui kalakeliltä. Aamulla kiljutaan riemusta. Tai sadatellaan pettyneinä.

Maanantai, 28.9.2020

Tänään on ollut varsin erikoinen päivä. Ajatukset ovat harhailleet sinne sun tänne. Mutta kyllä ne taas iltapäivällä löysivät oman kodin jostakin mielen sopukasta. Kyseessä ei ollut mikään mielenhäiriö, vaikka sen käsityksen tuosta voi saada. On vain olemassa asioita, joille ei voi mitään. Ne sitten saattavat ratketa johonkin suuntaan. Tällä kertaa niin, että ainakin sen puolesta saa jokainen nukkua yönsä rauhassa. Minäkin.

Ajattelin aamupäivällä, että eihän tällaisena päivänä kannata edes päiväkirjaa alkaa kirjoittelemaan. Kun sitten alkuillasta muorikööri aloitti pelisessionsa ja aurinko paistoi, totesin, että sama se.

Viime yö oli taas lämmin. Eikä päivälläkään kylmä ollut. Kun olin liikenteessä, ei lyhythihainen paita ollut lainkaan huono valinta. 12 astetta. Kyllä siinä jo tarkenee loistavasti, kun tuulikaan ei ollut mikään kummoinen. Aino kuitenkin hieman moitti asuvalintaani. Tyly se on kuitenkin hikoilla nyt sen vuoksi, kun talvi tulee vasta kuukauden tai kahden kuluttua! Jatkossakin luvassa tätä hieman poikkeuksellistakin lämpöä. Ennusteen mukaan lämmin sää jatkuu vielä ensi viikollakin. Sais nährä! Eivät nuo ennustukset niin vakuuttavia ole olleet.

Iltapäivällä kävin kauppareissun. Loppuviikon ohjelma alkaa vähitellen hahmottua, jo näin aikaisessa vaiheessa,  ja on peräti mahdollista, että jo melkolailla alkuviikosta oltaisiin menossa mökille. On muutamia asioita jälleen, jotka puoltavat mökille menoa. Kotiin jäämisen puoltoäänet ovat vähissä. Joten todennäköisyys mökkihommiin kasvaa hetki hetkeltä. Tälle kertaa Lidlin riisipiirakoiden ja huoltiskäynnin lisäksi hyödynsin Cittarin euronpäivä-kampanjaa. Tarpeellisia tarjoustuotteita kertyi ostoskärryyn ihan reippaanlaisesti. Tietenkin muutakin. Osa tarvikkeista oli pitkäaikaisia sijoituksia, osa lyhyentähtäimen toteutuksia. Ja kohteet valitsin osin niin, että teemme ennen mökkireissua vielä vain pienen kauppareissun. Tuoretuotteita vihannespuolelta ja ehkä voileivälle jotakin leikkelettä ja juustoa.

Kemiläinen huumorimies Jope Ruonansuu kuoli tämän vuoden heinäkuussa. Radio Perämeressä oli 1990-luvun alussa ohjelma nimeltään Elvis-osasto, joka myöhemmin kuului muuallakin Suomessa. Ohjelman alkuperäisjäsenet olivat Jope Ruonansuu ja Jari Vesa. Hieman myöhemmin joukkoon liittyi Tommi Reponen. Noilta alkuajoilta on mieleen jäänyt kolmikon huikea huulenheittotaito. Ja myöskin muutamat hahmot, joita kolmikko esitti. Yksi parhaista sketseistä meni näin:


Rouvat lopettelivat peli-iltansa kymmenen maissa. Pelit päättyivät kuulemma vierasvoittoihin. Aina ei tietenkään voi voittaa. Ei edes joka kerta. Mökillä sitten vuorossa KB. Siellä meidän pelatessa kahdestaan, kotivoitto on varma. Veikkaan, että en tälläkään kertaa pääse helpolla.

Sunnuntai, 27.9.2020

Nousin sen verran varhain, että ehdin verkoille jo ennen kahdeksaa. Eihän tuo nyt mikään hirmu aikainen tietenkään ole. Mutta näin eläkeukkona ei olisi pakko turhan aikaisin nousta. Mutta tällä kertaa näin. Järvellä kohtalainen tuuli. Ja kohtalainen aallokko. Se oli juuri ja juuri sellainen, että siinä pieni vene liukui kuitenkin täydellä kaasulla niin, ettei tärinä aivan älytön ollut. Ei mennyt persaus mustelmille. Veden lämpö noin 9,5 astetta. Aikalailla pettymys oli tämä ensimmäinen verkotus. Oiskohan 85 muikkua yhteensä. Toisessa jatassa 70 ja toisessa 15. Jälkimmäisessä verkot liittaset. Ei ihme, että muikkujakin niin vähän. Muikkuhommat on kuitenkin saatu aluilleen. Hieman kuitenkin lisää tekisi mieli saada. Edes ämpärillinen tai pari!

Plokattiin kahdestaan muikut verkoista. Aino ne kiilasi. Minä sillä aikaa sain verkot pestyä. Rantavesi monin paikoin puurona, mutta yhdessä kohdassa kivikarkon laidalla oli puhdasta vettä sen verran, että sain velkot huuhdeltua. Samassa aukossa huuhtasin muikutkin. Nyt ei tarvittu isoa pesupaljua. Pieni reikäkattila riitti.

Päätimme keittää mökillä puurot. Ennen sitä nostin potut kellariin. Aino valikoi ämpärillisen kotiin. Vetäisin saunan vesiletkua sen verran järvelle päin, että pohjaventtiili meni veteen. Jos tulee kova pakkanen, ei venttiili poksahda halki. Kellariin vietiin sinne kuuluvaa kampetta. Siellä +5 yön jäljiltä. Ovi oli yön auki.

Keittelin sen riisipuuron. Ensimmäistä kertaa oli meillä Kiehu-maitoa. Ei yrittänytkään palaa pohjaan, vaikka kaasulla keittäen se olisi muuten jopa todennäköistä. Oli tosi hyvää, pitäisi harrastaa noita puuroja useammin. Kotimatka Arpelan kautta. Ihan alkukilometreillä parit metsot tien varrella. Arpelasta eteenpäin oli enää vain yksi lyhyt pätkä soralla. No, oli toiseen suuntaan useampikin pätkä. Kyllä se siitä. Pian se on kokonaan valmis.

Ei ollut nyt mitään tallennettua kovalevyllä. Eli aikaa ei tarvinnut käyttää tv-nauhoitusten katseluun. Mökillä katsottiin perjantaina parit ohjelmat ja yksi lauantainen sarja päättyi jo aiemmin. Teeveestä tuli kuitenkin ampumahiihtoa ja sehän tietenkin katsottiin. Kisarata oli sijoitettu jonkun kaupungin keskustaan Saksanmaalla. Ampumapaikka oli rakennettu tätä kisaa varten. Vain yhdeksän osallistujaa sai olla mukana. Sekä miehissä, että naisissa.

Lauantai, 26.9.2020

Olisi ollut iltasella mahtava nuottakeli. Vaan ei tämä nykynuoriso ole nuottahommista kiinnostunut. Tarrassa oli sellainen sadan kilon suoja! Siitä olisi riittänyt kaikille. Ei tarvitsisi kenenkään värkätä. Minulla kuitenkin suunnitelmissa alkaa hankkia vähitellen talven muikut ja lauantai-iltana laskea verkot. Näytti siltä, että illalla ja sunnuntaiaamuna on kutakuinkin saman suunnan tuuli.

Piti vain saada päivä kulumaan ensin. Äkillisessä mielenhäiriössä suunnittelin jopa muutaman pystyyn kuivaamani puun kaatamista. No, mistä sen tietää, mitä milloinkin keksii. Suunnistin kuitenkin ainoalle puupinolleni. Siihen olin nostellut kolme puuta, jotka naapurin toivomuksen mukaisesti olin kaatanut. Laitoin näin ennen lumisateita peiton pinon päälle. Pinon saa ajettua jo vähän lumen aikaan pois. On sen verran polkujen varrella.

Kun saapastelin mökille, saapui samalla hetkellä saarinaapuri pakettivolkkarillaan. Poristiin ja jaettiin siinä samalla tietoa ja vinkkejä kalahommiin. Korvan taakse laitettavaa kertyi roppakaupalla.

Tuskin enää leikkaan mökillä ruohoa. Siksipä päätin laittaa kelkkavajan talvijärjestykseen. Ruohonleikkuri on nyt ihan reunassa. Saan sen kyllä helposti esille, jos tulee tarvetta. Linko lähti nätisti käyntiin. Niinhän se aina. Yhdentoista aikoihin alkoi tihuuttamaan heikosti vettä. Ei se kuitenkaan haitannut.

Mittasin pottumaan peehoot. Viittä näytti. Eli kyllä se kalkkia kaipaisi. Taidetaan tehdä niin, että laitamme kalkin syksyllä ennen lumia. Liika kalkki voi lisätä perunan rupisuutta. Siikli on rupiherkkä. Vaihtanemme ensi vuonna Nicolaan tai johonkin muuhun lajiin.

Kesken päivän oli käväistävä veskissä. Reissu onnistui muuten hyvin, mutta loppusilaus epäonnistui. Housuista nimittäi hajosi nappi. Se on sellainen niittaamalla kiinnitetty metallinen nappi. Vastapuolessa reikä. Tuo nappi oli lähtenyt ennenkin pois. Silloin sain sen puristettua takaisin paikalleen. Nyt en enää siinä onnistunut. Olikin pakko ommella perinteinen nappi metallisen sijaan. Vanha niittiosa lähti yllättävän helposti ensin pois. Nyt on uusi nappi napakasti paikoillaan.

Iltapäivän puolella kokosin veneeseen ankkurit, liput ja narut. Syötiin ruoka. Neljän aikaan lähdin verkkohommiin. Tuuli kävi pohjoisesta. Ajelin myötäaaltoon ja viritin pyyntiin kolmen verkon jatan. Jännä, miten suojaisessa paikassa tuulikin etelästä. Puiden yli puhalsi tuuli, joka järvelle saapuessaan teki pyörteen ja rannan lähellä tuuleskeli veden pinnassa päätuulta vasten. Olihan siinä taas hankala laskea verkkoja. Ajoin sitten pari kilometriä vasta-aaltoon. Selällä oli melkoinen aallokko ja kaasukahvaa oli käännettävä löysemmälle. Laskin taas suojapaikkaan kolmen verkon jatan. Laskussa oli vastaavanlaisia ongelmia. Molemmat jatat sain kuitenkin tyydyttävään malliin lopulta. Vedin nimittäin konevoimalla verkkoja hieman parempaan asentoon. Kaksi tuntia meni aikaa. Ja sain olkapäät tosi kipeiksi. Selkäänkin vihloo. Pullakahvit lohdutti hieman!

Perjantai, 25.9.2020

Harmaata, harmaata. Ja sitten välillä sadettakin. Lämmintä peräti 14-15 astetta heti aamusta. Syksy nyt pitäisi olla. Pikku pakkasiakin!

Joskus kymmenen kieppeillä lähdettiin ajelemaan. Jälleen Ylitornion kautta. Se on normaalioloissa 10 minuuttia hitaampi reitti, mutta nyt jopa nopeampi kuin Arpela-Sihtuuna -reitti. Niin kauan näin, kunnes tietyöt ovat valmiit. Ja aamun vesisade ... sihtuunan soratie takuulla rapainen.

K&M tavoittivat meidät puomilla. Tulivat katsomaan, olisikohan nuottakelejä. Järvellä valkoiset vaahtopäät. Ei hyvää suojaa Tarrassa. Nuottaus vaihtui kahvitteluksi.

Työlistalta sain viimeisen kohdan ruksattua. Pitihän se korjata, kun se oli kokenut kovia viimeisten jäitten aikoihin. Rakensin sitten hieman paremman talvisuojan klapikoneelle. Nyt sillä on hyvä paikka lekotella eikä talven lumikuorma sitä haittaa. Käppäilin kelkkavajalle. Ja käynnistin kelkan. En ole tainnut muistaakaan sitä tehdä koko kesänä. Hyvin käynnistyi. Käväisin laavulla. Porot eivät olleet käyneet laavussa. Itse asiassa kameratkaan eivät ole niistä napsineet kuvia viikkoon. Kelkka sai käydä laavureissun ajan. Muutaman minuutin.

Istuin hetken terassilla. Lämmintä piisaa. Tuulen suojassa mäkäröitä. Mökin eteläreunalla suruvaippa ja ampiainen. Jälkimmäinen hieman pökkyrässä.

Ennen iltaa katsottiin 1,5 tuntia telkkaa. Kamiinaan lisää puuta. Tieliikenne tuossa vieressä vilkastunut. Puhelinlangat laulaa.

Torstai, 24.9.2020

Eipä sitten lopulta suunniteltu tälle päivälle sitä mökille menoa. Huomisaamuna sitten. Kauppareissunkin voi sitten suorittaa iltapäivällä. Näin aamulla asiaa pohdittiin. Tuuliennusteet eivät tarjoa hyviä muikkuverkkotuulia. Pienet mahdollisuudet on lauantai-illasta sunnuntaiaamuun, mutta silloin olisi mentävä kotirantoja kauemmas!

Aino loihti mahtavan paistoksen uunissa. Syötiin se lounaaksi ja kylläpä maistui, vaikka voita ja kermaa ei tällä kertaa ollutkaan joukossa. Tiskikoneen pestessä astioita, kävin tankilla. Samalla reissulla Motonetistä yksi pikkutarvike. Palasin kotiin ja kohta tiskikone oli hoitanut osuutensa ja lähdimme Cittariin. Alkon kautta tällä kertaa. Pitäähän sitä välillä jotakin ostaa sieltäkin, kun välillä kuitenkin heittää kurkusta alas lasillisen, joskus toisenkin.  Ruokakaupasta niitä tavallisia.  Aina ollaan ostettu terveysvaikutteisia. Niin nytkin. Ehkä kuitenkin aavistuksen tarkemmalla seulalla suodattaen tällä kertaa.

Otin eilen kevyesti kantaa niihin valkoposkihanhiin. Ei muuta kuin metsästys käyntiin. Lakipykälät ensin kuntoon. Korona ei ole syypää hanhien poistouhkaan. Korona kuitenkin uhkaa huskyjen ja muiden valjakkokoirien henkeä. Safariyrittäjiltä tulee jo uhkauksia, että koiria joudutaan lopettamaan matkailijoiden puutteen vuoksi. Aasinsiltoja pitkin kaukomaille. Kiinassa ja yleensä Kaukoidässä koirat mahdollisesti syötäisiin. Täällä ei tietenkään. Mutta noin kuriositeetin vuoksi: olisiko se sallittua? Ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen teurastaa koiria ravinnoksi. Mutta missähän se raja kulkee? Mikä on kotieläin, mikä on lemmikkieläin? Jos hevonen, joka on vetänyt auraa tai sontakärryjä, joudutaan lopettamaan, on ollut tavallista se, että se on pantu lihoiksi. Jos ottaa lemmikiksi lampaan, sian, kanan tai kanin, saako sen halutessaan syödä? Aika karseita ajatuksia. Minulla henkilökohtaisesti ei ole koskaan ollut lemmikkejä. Silti uskon aikanaan, noin puoli vuosisataa sitten, syöneeni kanin lihaa. Onkohan olemassa lakia, jossa määritellään se, mitä saa syödä? Siis nimenomaan kotona olevista eläimistä kyse. On ne sitten sisällä, ulkona tai jossakin ulkorakennuksessa.

Tänään on ollut melko tasainen lämpötila, vaikka hieman tihuutti vettäkin. Päivällä enimmillään noin +12, yöllä  noin +8 kylmimmillään. Viikolla on ollut aikalailla samanlaista. On ollut välillä lämpimämpääkin ja öisin kylmempääkin. Minulle nämä säät passaavat. Täällä kaupunkimaissa kuljen yhä reissuni T-paidassa ja sandaaleissa. Hammaslääkärikin sitä hieman ihmetteli. Kun muut kulkivat ulkona toppavaatteissa, niin meikäläinen tallusteli sisään lyhythihaisessa. Eikä taatusti ole ollut vielä kylmä. Tilanne on hieman toinen mökillä. Siellä saatetaan olla ulkosalla melkein koko päivä. Iho pitää suojata naarmuuntumiselta kesälläkin. Ja auringolta. Talvella pitää laittaa paidasta ylimmät napit kiinni. On ihan tosi, että en ole kylmälle arka. En oli hirmuisen karvainen. Ei se  kylmän sieto ole siitä peräisin. Rasvaa saattaa kuitenkin olla nahkan alla keskimääräistä paksummin. Osan se selittää, muttei kaikkea. Tulee ne vielä ne kylmätkin ilmat. Pitää yrittää huolehtia siitä, että mökillä on sellaista vaatetta, joka kelpaa ulkona oleskeluun reippailla pakkasillakin. Tyly se on palellakin.

Keskiviikko, 23.9.2020

Oli tietenkin unohtunut eilen ne kumpparit takapihalle. Ja yöllä tietenkin ropsautti vähän vettä. Onnekseni Aino oli hoksannut kaataa saappaat kyljelleen ja sade ei kastellut niitä sisältä. Thanks!

Ollaan taas vähin mietitty mökile menoa. Säänhaltijat vain eivät halua tehdä yhteistyötä. Tähän aikaan olisi jo syytä päästä virittelemään muikkuverkkoja pyyntiin. Mutta minkäs teet, kun illalla puhaltelee yhdestä suunnasta ja aamulla siitä vastakkaisesta. Ennen viikonloppua ei ole luvassa oikeanlaisia tuulia, joten mökille menoa siirretään todennäköisesti perjantaille. Huomenna pitää vielä tutkailla sääkarttoja. Voidaanhan sitä mennä huomennakin, jos vain intoudutaan!

Tänään rauhallista oleilua. Pääosin. Aamupäivällä petasin sängyn. Iltpäivällä oli vähän hiljaisempaa. No joo .... eipä tuo juuri poikkea totuudesta. Iltapäivällä osoitin kuitenkin varsinaista aktiivisuutta käväisemällä apteekissa. Niin, vastahan kävin maanantaina ja totesin, ettei ole tarvetta käydä aikoihin apteekissa. Tuo olikin ihan totta reseptilääkkeiden osalta. Mutta kun tässä on kaikenlaista juttua menossa, niin päätinkin sitten piipahtaa apteekin puolella. Mahdollisesti ja todennäköisestikin olisin löytänyt vastaavaa peruskaupoistakin. Ja ehkä halvemmallakin. Jokin pisti vain hakemaan tuon apteekista. Siitä myöhemmin tarinaa, jos tarvetta löytyy ja haluan asiaa kommentoida tarkemmin.

Samalla reissulla kävin sitten myös kaupassa. Tamppiksessa tällä kertaa. Loppukesästä ostin sieltä lohifilettä ja se oli todella hyvälaatuista. Nyt otin samanlaisen annoksen. Ja tietenkin, kun kaupassa olin, keräsin kärryyni myös muuta tarpeellista. Tulee jälleen varsinainen tämän viikon kauppareissu kevyeksi, kun olen jo kaksi kertaa ehtinyt käymään ostoksilla ennen sitä!

Illansuussa muorirypäs koolla Kivirannan puolessa. Pelikööri! Minulla siten aikaa touhuta omiani. Heti kärkeen tein lämpimiä voileipiä. Joitakin passeleita aineksia oli jääkaapissa avattuina. Olin enemmän kuin huolestunut niiden kunnosta, joten uhrauduin. Katselin myös sitten televisiota. Olisihan sitä siinäkin ollut riittävästi, mutta muistin sitten, että pitäisi testata yksi läppärin virtalähde. Sen sitten teinkin. Olen sen ostanut jo joskus kesällä. Siinä on inputit sekä 230 V että 12 V. Itse asiassa inputit ovat huomattavasti laveammat. Venyviä voltteja! Nuo voltit nyt mainitsin erikseen, kun noille minulla on käyttöä. Kesällä nopeasti testasin. Jotakin meni kuitenkin vikaan ja lataus epäonnistui. Nyt testasin sekä tasavirralla että vaihtovirralla. Ja molemmilla tavoilla  toimi. Olisi se varmaan kesälläkin toiminut, mutta tulkitsin silloin varmaan jotakin väärin tai tein jotakin huolimattomasti.

Juuri ennen rouvien peli-iltaa tuli harkintaan sellainen mahdollisuus, että menisimmekin mökille jo huomenna. Perjantaina on laskettava muikkuverkkoja, jos vain mahdollista ja muutakin ohjelmaa saattaisi olla tarjolla. Ehtii niihin perjantain hommiin tietenkin sittenkin, vaikka mentäisiinkin vasta perjantaina, eikä torstaina. Aamupäivästä sitä kuitenkin oltaisiin silloin liikenteessä.

Tiistai, 22.9.2020

Yöllä en meinannut saada unta. Kun jotkut asiat selkenevät, tulee aina tilalle uusia asioita, joiden kanssa taas pitää yrittää pärjäillä. Murheiden lukumäärä näyttää olevan vakio! Onneksi nuo hampaat ovat pian hyvässä kunnossa. On ollut hieman reikiä, mutta isoin ongelma on ollut lohkeamiset. Onkohan minulla ollut kalsiumin puutosta, kun kalusto on päässyt lohkeilemaan? Vai onko se sitä iän tuomaa haurautta?

Silmät olivat vielä hiemat rähmäiset, kun ajelin syyspäivän tasausaamuna terveyskeskukseen. Siellä porisin melkein tunnin diebeteshoitajan kanssa. Oli sinänsä aika hauska tapaapinen, että oikeastaan vain poristiin. Ei tullut kehoituksia, suosituksia, määräyksiä, moitteita... Piiiiitkä sokeri on siellä ylärajoilla, mutta  se ei vielä merkitse diabetestä kuitenkaan. Nykyään ei enää myöskään anneta ruokaohjeita. Ilmeisesti tuollaisen käynnin tarkoituksena onkin se, että asiakas itse saa sen ahaa-elämyksen, joka johtaa parempaan lopputulokseen ruuan ja liikunnan kautta. Katsotaan, sainko uutta kipinää.

Kotona päätin leikata takapihan nurmet. Ei ruoho hirmu pitkää ollut. Mutta kun sen joukossa oli aika lailla koivun lehteä. Hankalahan sellaista on haravoidakin. Leikkauksen jälkeen haravoinkin sitten enimmät lehdet syrjään. Jälkiruuaksi leikoin syreenin. Olen jättänyt sen paikoilleen, kun toinen vaihtoehto oli poistaa se kokonaan. Olen leikannut sitä kerran vuodessa, jottei se villiintyisi nykymallistaan: kaksi metriä korkeutta, puoli leveyttä. Eli sellainen pylväs. Se ei koskaan kuki, koska leikon sen vuosittain. Joutaisi oikeastaan pois koko pylväs!

A&P kävivät noutamassa raparperin, joka on meillä jäänyt hyödyntämättä. Vielä olisi nopeille iso juurakkopala. Kyllähän tietenkin tuo loppuosa heitetään tuonne metsikön rapakkokuoppaan. Ilmoitin sitten verottajalle kotitalousvähennykset. Oli nätti homma. Etenkin kun olin eilen jo koonnut kaikki tarvittavat tiedot taulukkoon. Nyt se pelasi leikkaa-liimaa -systeemillä ja verottajan ohjelma päätyi samaan lopputulokseen, kuin minun Excel-taulukkoni.

Varsin mielenkiintoinen on vihreiden käsitys valkoposkihanhista. Että niille pitäisi perustaa peltoja, joilta niitä ei saisi hätistellä. Muuttomatkoillaan kuulemma oppivat nopeasti hakeutumaan oikeille pelloille. Voi ihmisen käsi! Ruotsissa Mikkosen mukaan jo osaavat. Jatkuva hätistely puistoista, rannoilta tai viljelykseltä voi tehota paikallisiin kantoihin aikaa myöten. Mutta ei muuttaviin lintuihin. Aika naurettavaa on sekin, että kun on annettu poikkeuslupa ampua 3555 valkoposkihanhea, ei niitä saa käyttää ravinnoksi. Kyllä pitäisi saada aikaan pikaisesti lakimuutos, joka toisi valkoposkihanhet riistaeläimiksi ja metsästettäväksi lajiksi. Jokohan olisi uusien vaalien aika?

Maanantai, 21.9.2020

Aamulla auringonnousun aikaan oli tosi hieno sää. Syksyiset puiden latvat kylpivät aamuauringon kirkkaudessa. Kauaa ei tuota iloa riittänyt. Tuli pilvet, tuli harmaus, tuli sade.

Keskipäivällä hammaslääkäri. Aamulla katsoin lääketilanteeni ja olihan siellä hankittavaa. Parasta olisi ajoittaa apteekkireissu hammaslääkärireissun kanssa samaan. Voisi käydä kaupassakin. Isompaa tarvetta ei kuitenkaan sinne olisi. Tein kuitenkin jostakin syystä niin, että kävin apteekissa jo aamupäivän puolella. Ja kauppareissun hammaslääkärireissun yhteydessä. Apteekkiin ei olekaan nyt asiaa ihan heti. Ainakaan reseptilääkkeiden osalta. Ellei sitten tule mutkia matkaan ja uusia lääkkeitä.

Iltapäivän päätteeksi kaikki harmaus väistyi ja alkoi taas tekemään hienoa syysilmaa. Tuulikin voimakas, niinkuin syksyisin monesti. Koivuista lehdet lentelivät jonnekin kaukaisuuteen.

Sain viime perjantaina viimeisenkin laskun liittyen kylppäri/saunaremonttiin. Laskua piti oikein karhuta, olihan työ sen osalta tehty jo toukokuun puolella. Maksoin sen pois ja kun kaikki suoritukset olivat nyt ok, aloin kasaamaan kotitalousvähennykseen oikeuttavia laskuja. Tein oikein Excel-taulukon. Tulostin kuitit ja liitin ne laskujen oheen. Verottajan sivuilta sain selville, mitä muita tietoja minun on sitten kaikenkaikkiaan ilmoitettava. Täydensin sitten taulukkoni ja huomenna kai päivitän tiedot verokortille. Kyllä palautusta pitäisi tulla aivan merkittävästi tämän vuoden veroista.

Laskeskelin sitten vielä remontin kokonaiskustannukset. Siinä ei liene mitään ihmeellistä, että remppa maksoi enemmän, kuin alunperin laskettiin. Kyllä siihen oli meillä varsin realistinen näkemys alkujaankin. Ylityksen määrä oli kuitenkin kohtuullinen ja se kuittaantui oikeastaan niillä lisätöillä, jotka teetimme. Kun sitten lasketaan kotitalousvähennyksen tuoma verohyöty, tuli rempasta oikeastaan halpa. Veronpalautus tulee vasta vuoden kuluttua. Mutta lasken sen jo etukäteen eduksemme. Kun pientä remonttia on omaehtoisesti tehty lisäksi vähän siellä sun täällä, voi kai olla erittäin tyytyväinen asunnon kuntoon. Kyllä sen arvo on noussut tämän vuoden toimenpiteiden ansiosta merkittävästi. On kannattanut teettää ja on kannattanut puurtaa.

Viime torstaina mainitsin yhdestä jutusta, joka minua hämmensi ja jolle en ole löytänyt järkevää selitystä. Vieläkään. Ja se näyttää vain jatkuvan. Nyt jo kahdeksatta päivää peräkkäin. Nimittäin kävijälaskuriin on tullut eloa. Kävijämäärät ovat yhä melko vaatimattomia, mutta kasvua on paljon. Ei nyt aivan kaksinkertaiseti, mutta reippaanlaisesti silti. Veikkaukseni on, että joku opiskelijaryhmä on saanut tehtäväkseen analysoida kirjoittelun sudenkuoppia!

Sunnuntai, 20.9.2020

Koleahko aamu. Meillä mökkimittarissa +1 astetta. Meltosjärvellä aamuyöllä -3. Kellari oli koko yön ovet auki. Aamuyhdeksältä suljin ne. Sisällä oli silloin +4 astetta. Tuuli etelässä. Leppoisaa ilman liikehdintää eiliseen verrattuna. Oikein hyvä sää käydä vesillä ja hakea katiska pois. Kyllähän se joutikin pois. Se oli kahdessa viikossa pyydystänyt kokonaista yhden mateen. Oiskohan ollut kolmesataagrammainen. Mailla laitoin katiskan niin, ettei mikään eläin pääse sen sisälle.

Laitoin hieman muikkuverkkojuttuja järjestykseen. Verkkojen ohella ankkureita naruineen, merkkilippuja, metrisiä naruja ja välikohoja varustettuina sopivan mittaisilla naruilla. Lyhyelläkin valmistautumisajalla pääsen halutessani muikun pyyntiin. Joko ensi viikolla? Pintaveden lämpö 10,7 astetta. Vielä pitää jäähtyä, jotta voi alkaa edes odottelemaan muikkusaalista verkoilla.

Kun eilen tein päätöksen, että syrjäytän 2-projektin mielestäni, ja laittelin mm. siihen varaamani tarvikkeet siististi syrjään, väheni ruksilistallani tyhjät, rastittamattomat paikat kahteen. Toinen on tehtävä ennen talviverkotusta. Pikku homma. Toinen on taas sellainen juttu, joka ei ole mitenkään tärkeä. Turhakin se saattaa olla. Eli kyllä jälleen on kauden tavoitteet täyttymässä. Ruksilistojen ulkopuolella on tietenkin mm. marjat ja kalat. Ne eivät ole aina meistä kiinni, vaan onnistumiseen vaaditaan myös hyvät säät oikeisiin aikoihin. Ruksilistan ulkopuolella on myös puuhommat. Ja kaikki sellaiset työt, jotka on pakko tehdä aikanaan, jotta mökkeily toimisi. Ruksilistalle pääsee siis vain kertaluonteisia asioita.

Kotimatkalle 11:15. Matkalla heikkoa sadetta. Tietyöt hieman edistyneet viikossa Vojakkala - Arpela -välillä. Vain hieman. Sihtuunantien kuopat vain syvenevät.

Koronatartunnat ovat jatkuvassa nousussa. Ruotsin rajan avaaminen oli virhepäätös ja varmaan jää lyhytaikaiseksi murheeksi. Kun tartuntaluvut ovat noinkin selvässä kasvussa, on vain ajan kysymys, milloin tapahtuu räjähdys. Syytä olisikin ottaa asia vakavasti, ennen kuin tilanne on niin paha, että viranomaiset päättävät, mitä saamme tehdä. Muistakaa, että kaikille ei koronatartunta ole tyhjänpäiväinen asia. Siinä on kyse ihmishengistä. Kuka olisi se, joka sanoo, ettei haittaa, vaikka korona tulisi ja tappaisi ihmisiä siksi, että en välittänyt? Ei ehkä juuri kukaan noin sano, mutta moni toimii silti ajattelemattomasti.

Nyt ei kotona tarvinnutkaan linnoittautua telkkarin ääreen katsomaan tallennettuja ohjelmia. Torstai-ilta oltiin kotona ja jo silloin selvisimme viikon parhaasta tv-illasta. Mökillä katsottiin parit ohjelmat. Vain yksi kovalevylle tallennettu perjantai-iltainen ohjelma piti tänään katsoa. Mökillä ollaan jo virransäästömoodissa. Pääosa siellä käytetystä virrasta tulee Torniosta akkujen sisällä. Jos olemme mökillä vain kaksi tai kolme iltaa kerrallaan, ei tv- eikä valoakkua tarvi joka viikko käyttää latauksessa. Nyt toin molemmat akut täytettäviksi. Keskimäärin neljäsosa oli kulunut molemmista. TV-akusta hieman reilummin, ehkä vajaa puolet. Kahdessa viikonlopussa.

Kahvisteltiin kotosalla heti tultuamme. Hieman myöhemmin syötiin potut. Ja jauhelihapihvit. Peruna on perusruokaa ja nyt sattumoisin sen osuus on vielä merkittävämpi meidän ruokapöydässä. Illalla keittelin ne eilen rappaamani perunat. Heikkolaatuisimmat aluksi talteen! Näin se menee!

Lauantai, 19.9.2020

Aamulla +4 astetta. Ei sen kylmempää ollut yölläkään. Kämpässä kohtuullinen lämpö. Eilen tuli käytettyä tulta takassakin. Olikin ensimmäinen kerta kuukausiin. Olemme koko kesän ottaneet kamina- ja saunapuut ulkoa varaston laidasta. Kuivaa kuusipuuta pääosin. Vähän honkaa joukosssa. Mökissä on sisällä nyt puolenkymmentä kantokoppaa puuta ja ulkona seinän laidalla vielä parin kopallisen verran. Eli hyvinkin ensi viikonlopun puut vielä jäljellä, ennen kuin jatketaan sisävarastosta. Alkukesästä puuta kului paljon, mutta mehän olimmekin mökillä "etäkaranteenissa" kuusi viikkoa. Remontin vuoksi, ei koronan. Toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun asti. Normaaliolosuhteissa ulkona olevat puut olisivat riittäneet vielä 3-4 viikkoa. Nyt päästään lokakuun alkuun ja se on kova juttu sekin!

Oli pari asiaa tälle päivälle, jotka olin aikonut tehdä: grillin vuoraus muovilla ja katiskan haku. Hain vanhat muovinpalat grillin puukopista. Ja naputtelin niitä paikoilleen. Yhden palan jouduin uusimaan. Se on ollut käytössä varmaan 30 vuotta ja hauras kuin mikä. Onneksi oli varastossa 2x3 metrin pala naruvahvistettua muovia. Siitä sain leikattua sopivan palan eli n. 1,3x3 metriä. Kestää kauemmin kuin minä! Sitten katiskaa hakemaan. Paitsi että hakematta jäi. Päiväksi nousi kova tuuli. Myrsky suorastaan. Järvi oli valkoista vaahtopäätä täynnä. Haetaan katiska joskus toiste. Ei tuollaiseen keliin ole pakko lähteä!

Aino plokkasi pitkin päivää eilisiä pottujamme. Potut ovat saaneet tuultua ja kuivua ulkona tuulessa. Syömäpotut Aino rappasi kattilaan. Minäkin kuorin ja rapsuttelin pahimpia ja rupisimpia. Kotiin vietäväksi, keittelen siellä. Päätin lähteä tutkimaan karpalotilannetta. Kävin ensin paikassa, josta ollaan saatu joku vuosi sitten tolkuttoman hyvä saalis. Nyt mättäillä oli vain muutama marja. Käväisin toisenkin paikan. Sama juttu siellä. Näyttääkin siltä, että kauden marjat on kerätty. Karpaloita emme taida saada.

Syksy on tullut. Se on huomattu. Sen myötä tein myös päätöksen, että unohdan sen 2-projektin, josta kesällä mainitsin. Ensi kesänä sitten, todennäköisesti ei toteudu sillonkaan. Siirtelinkin sitten painekyllästetyt kakkosneloset ja terassilaudat siistiin nippuun puulanssin reunaan. Harkot siirtelin myös syrjemmäs. Pääprojektin alta olin kerännyt pihalaattoja pinoon. Kymmenkunta. Niillekin löysin nyt sijoituspaikan. Harkot ja laatat olivat sellaisissa paikoissa, joissa ne olisivat talvella lumihommien tiellä.

Talvesta tulikin mieleeni se puomi. Kukahan sen korjaisi? Vai jätetäänkö ensi talvena kulkematta? Olen jo aiemmin kertonut, että minusta ei siihen hommaan ole. Näillä olkapäillä ei lapiohommia tehdä. Nuoret (<60v) miehet herätys! Teille se on pikku juttu. Ennen routaa se on korjattava!

Perjantai, 18.9.2020

Ei viime yöstä kuitenkaan pakkasyö sen paremmin tullutkaan. Jo pikkutunneilla yhden ja kahden välillä ilma lämpeni useilla asteilla. Sateita alkoi esiintymään. Torniossa sade alkoi puoli kahdeksan maissa. Soitin sen puhelun 8:15 aikaan. Vastaajaan meni. Vastaajaääni sanoi, että soittavat takaisin neljän tunnin päästä eli 13:10. Soitto tuli kuitenkin ... arvaatteko ... kolme tuntia aiemmin eli 9:15! Ei oltu vielä ehditty lähtemään liikenteeseen. Asiat tulivat selviksi ja niin edespäin.

Mökkimatka tehtiin vaihteeksi Ylitornion kautta. En tiedä, milloin Vojakkalan ja Arpelan välinen pätkä on kunnossa, mutta nyt halusin sen kiertää. Mökillä lämmintä 8 astetta. Sisällä ja ulkona. Kovanlainen tuuli etelän suunnalta. Kävin heti kättelyssä poistamassa viimeisetkin naruaidat laavulta. Juotiin kahvit ja haukattiin voileivät.

Kerättiin maitokärryyn parit laatikot ja ämpärit ja suunnistettiin laavun pottumaalle. Noin puolet maasta oli jo kuokittu makeisiin suihin uusina pottuina. Se yläosa, jossa potut eivät kasvaneet alaosan malliin. Tunti kuokkimista. Pottuja reippaanlaisesti. Ei ollut lainkaan tarkoitus viljellä talvipottuja. Kunhan vain uusiksi potuiksi kesällä. Eli ihan liikaa tuli istutettua. Viisastutaanko ensi vuonna? Kahdelta mökillä ja kaikki hommat hoidossa. Pottuhomman aikana tuuli kääntyi yli 90 astetta. Aika mukavasti puhalteli nyt jostakin luoteen puolesta.

Nettiyhteydessä pätkimistä. Sais nährä, onnistuuko päivitykset!

Torstai, 17.9.2020

Hieno aamu. Joskin aavistuksen verran tuulinen. Myrsky on etelämpänä. Ei se osunut tällä kertaa Kemi-Tornion seudulle ollenkaan. Sadekin ohi. Aurinkoista.

Käytiin peruskauppareissu. Eli sellainen, että pärjäillään viikonlopun yli. Lidl -> Cittari -> huoltoasema. Kotona, kun laitoin ostoksia kasseista omille paikoilleen, ei joukosta löytynytkään lime-hedelmää. Sen johdosta sain ansaittua huomiota osakseni. Vähän vain kuitenkin. Kaupassa olin lappanut kauppatavarat kasseihin ja lime oli ilmeisesti jäänut johonkin varjoon. Kyllä näitä sokeita pisteitä näköjään alkaa olemaan. Mutta sitten myöhemmin Aino totesikin, että onhan se lime tuossa jääkaapin hedelmälaatikossa! Menin katsomaan. Olihan se. Lime ei ollut pussissa. Sen kyljessä oli vaa'an tulostama hintalappu, jonka toinen reuna repsotti. Se oli sitten tarttunut kassissa tomaattipussiin. Tomaattia jääkaappiin siirtäessäni oli pussin ulkopuolella roikkuva limekin päässyt jääkaappiin! Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mietiskeltiin, mitä mökkireissulla nyt tehtäisiin. Jos on sopivat tuulet, voisi tehdä ensimmäiset muikkuverkkotestit. Ennen verkkohommia on kerättävä sen lajin varusteet koolle. Siinä menee oma aikansa. Kun Ainolla oli toiveissa potun kuokinta huomenna, oli ilmassa myös mahdollisuus mennä mökille jo tänään. Ei kuitenkaan sellaiseen päädytty. On meilla aikaa kuokkia pottuja vielä lauantainakin.

Pari päivää olen törmännyt tietokoneella erääseen ilmiöön. Nyt kolmantena päivänä se näyttää yhä jatkuvan. Ainakin vielä iltapäivällä oli aikamoinen meno päällä. Jos se jatkuisi yli viikonlopun, olisi se jo kerrassaan poikkeuksellista. Katsotaan maanantaina, palaanko asiaan vai onko nyt kyseessä joku outo oikku.

Oli sitten hyvä asia, ettei lähdetty aamulla mökille. Sain nimittäin päivällä postissa yllätyspaketin ja kirjeen. Niihin tutustumiseen meni hieman aikaa. Ja huomenna on sitten vielä soitettava, jotta asiat sujuvat niin kuin niiden pitää. Ja kun oltiin illalla kotosalla, ei ollut tarvetta isommin laittaa suosikkiohjelmia nauhalle. Neljä ohjelmaa viidestä katsottiin suoraan telkkarista, yksi oli nauhoitettava mutta jossakin välissä sekin saatiin katsottua.

Tätä kirjoittaessani on kello jo lähellä puolta yötä. Väsyttää jo ja kohta on mentävä nukkumaan. Tulossa kylmä yö. Ympäri Lapin on nyt laajalti pakkasen puolella. Kyllähän se tarkoittaa jo sitä, että mökilläkin on syytä huomeniltana laittaa tuli takkaan. Kamiinalla tietenkin kämpän alkulämmitys, takalla sitten yön kestävä lämpö.

Keskiviikko, 16.9.2020

Tälle päivälle luvassa sadetta. Illemmalla myrskyä. Myrsky kuitenkin jäänee meiltä näkemättä. Ei se taida nousta näin pohjoiseen. Sade kuitenkin alkoi jo kello seitsemän kieppeillä. Hyvä päivä sisähommille.

Eilen jo mietittiin sitä, milloinka mennään taas mökille. Jäi aika varmoille puheille ajatus mennä vasta perjantaina. Tänään ei siis tarvinnut lähteä ollenkaan kauppareissuun. Olin eilen päivällä jo ikäänkuin puolivahingossa huomioinut asian ja ostellut sellaisia päivittäistavaroita, jotka saattaisivat loppua ennen perjantaita. Huomenna, poudan taas saavuttua, tehdään pieni ostosreissu. Jotakin täydennettävää aina on.

Minulla oli ohjelmassa aamupäivällä ruuan laittoa ja leipomista. Laskin, että saan kattilallisen hernekeittoa tehtyä niin, että syömään päästään yhden maissa. Siihen mennessä pitäisi saada valmiiksi myös kaksi pellillistä pasteijoita. Kyllähän se onnistui. Tällä kertaa tein täytteen kilosta jauhelihaa johon sekoitin yhden Pirkka-sipulikeittopussin. Levitin massan uunipellille 20 x 30 kokoiseksi levyksi. Jaoin sitten massan 5x5 sentin ruutuihin. Ja uuniin kypsymään. Lihan kypsyessä kaulitsin kaksi puolen kilon voitaikinakönttiä niin, että niistä tuli 24 ohutta suorakaiteen muotosta palasta. Kooltaan n. 8x16 cm. Sitten asensin kypsät pihvit taikinalevylle ja taittelin sopivasti kiinni. Taittelussa opin kolmen pasteijan jälkeen parhaan tavan. Ensimmäiset olivat hieman epämääräisiä. Tosin paistamisen jälkeen nekin olivat ihan ok! Hakivat kohotessaan siistin muodon.

Syötiin kahvin kanssa yhdet pasteijat heti kuumana. Illalla pelimuorit meillä. Maistiaiset tietenkin jätettiin heillekin. Loput pakkaseen. Hernekeitosta tuli paksumpaa, kuin edellisestä sopastani. En tiedä, oliko ero herneissä. Sama liotusaika kuitenkin ja nyt herneet hajosivat muusiksi heti keittämisen alkuvaiheissa. Oli se silti ihan hyvää. Ja pakkaseenkin joku annos. Nyt pitää taas rajoittaa noiden ylimääräisten ruoka-annosten tekoa. Ei niillä ole tarkoitus pakastimia täyttää.

Katselin illalla töllöä rouvien pelatessa. Yritin keksiä päiväkirjaan jotakin järkevää kommentoitavaa päivän asioista. Jos olisin seurannut budjettiriihen uutisointia, olisi sieltä saattanut löytää asioita, joista pitäisi jotakin sanoa. En kuitenkaan seurannut. Tällä kertaa. Ei ole mitenkään harvinaista se, että minulle tulee henkinen ummetus ja en saa puristettua itsestäni oikein yhtikäs mitään. Tekstiä ei tule. Ajatus ei kulje. Siihen pitää vain tottua. Eivät nämä päivät varmaan kellään ole tasan yhtä tehokkaita. Joskus, kun ajatus seisoo, voi itse mennä pitkälleen. Mökillä usein kirjoitan hyvin lyhyesti. Se tarkoittaa itse asiassa että hyvin nopeasti. Syynä on virran säästäminen. Vaikka nykyisin minulla on keinot ladata läppäriä ilman että kulutan aurinkoakkuja, latailen sitä kuitenkin mieluiten kotona.

Sade jatkui iltamyöhään. Hieman meitä etelämpänä satoi yhä rankasti, vaikka meillä jo poutaantui. Merialueella myrskysi.

Tiistai, 15.9.2020

Eilen olisi ollut erinomaisen hyvä pyykinkuivausilma pihalla. Havahduimme asiaan kuitenkin vasta iltapäivällä, jolloin oltiin jo nukuttu onnemme ohi. Ei kuitenkaan mitään hätää. Tämä päivä kelpasi samaan tarkoitukseen aivan hyvin. Lämpöä tosin oli pari astetta vähemmän ja kosteusprosentti kymmenisen yksikköä korkeampi. Mutta lakanat kuivuivat komeasti raikkaassa, aurinkoisessa syysilmassa. Leppoisassa etelätuulessa.

Aamulla puhelin hälytteli. Ruudussa soittajan nimi: Tornion TK. Eli terveyskeskus. Diebeteshoitajahan se siellä. Olihan se jo minulla tiedossa, että arvot olivat hieman koholla. Ja että sokeritautia ei silti ole. Muutosta on kuitenkin neljässä vuodessa tapahtunut jonkun verran väärään suuntaan. Sovittiinkin sitten ensi viikolle käynti. Elämäntapaneuvontaan. Alkaisikohan tässä elämäntapaintiaaniksi! Mitäs ne aikanaan olivat. Kittilässäkin asuivat metsissä. Iriadamant taisi olla se intiaaniheimo, johon kuuluivat. Ranskalaisia ja belgialaisia enimmäkseen. Pitäisiköhän meidänkin perustaa joku oma heimo? Vaikka Tarradiamond. Yes.

Ainolla oli varattuna aika parturiin. Minullakin kuontalo oli jo häiritsevässä kunnossa. Edellisestä leikkuusta oli kulunut jo kaksi kuukautta + yksi viikko päälle. Lähdin Ainolle kuskiksi. Ja sopivasti olikin naapuriparturissa joutilaita parturityttöjä ja pääsin minäkin heti hellään käsittelyyn. Tulipa keveä olo. Kerta kerran jälkeen on suojaviitan päälle putoava hiussilppu ollut harmaampaa. Leikattavaa kuitenkin yhä löytyy, vaikkakin päälaen paljas läntti laajeneekin, kuin otsonikatoalue pohjoisnavalla.

Aino tekaisi laatikon uuniin. Minä olin myös hieman apuna. Syötiin neljäsosa nälkäämme. Kolmeksi kerraksi vielä tupla-annoksia pakkaseen. Loistavaa sapuskaa. Jatkoa seuraa huomenna. Käväisinkin osin sen vuoksi kauppareissun. Huomisaamupäivälle tarveaineet valmiiksi. Kaupassa oli myynnissä myös Kuusamon muikkuja. En ostanut. Pitää tässä tulevien viikkojen aikana yrittää ottaa itse kiinni talven muikut. Viime syksynä onnistuin siinä hommassa hyvin. Tuurista se on kiinni aika paljon. Säästä ja etenkin tuulista hieman enemmän.

Maanantai, 14.9.2020

Tässä "vapaapäivän" aamuna tutkailin Instagrammit ja FaceBookit. Jo jonkun aikaa minua on kaduttanut erääseen FB-ryhmään liittyminen. Tein nyt sitten pienen ylläpito-operaation ja lopetin ko. ryhmä seuraamisen. Syynä oli se, että ryhmään tuli päivittäin paljon viestejä. Liian paljon. Ja mikä ikävintä, eivät ne jutut sitten olleetkaan minua varten. Mainoksia ja joutavaa valitusta. Epäsosiaalisena tietokoneenkäyttäjänä haluan pitää sosiaalisen median käyttöni hyvin rajallisena. Massojen keskeltä on vaikea löytää niitä kiinnostavia asioita. Joten massat on laitettvava kuriin. Jos minun pitäisi valita ykköskanavani Someen, ei se olisi Facebook. Kyllä se kääntyy Instagramin puolelle. En ole kumpaankaan hamuillut suuria määriä "kavereita". Listat ovat itse hakeneet vähitellen muotonsa. Likipitäen kaikki FB-kaverini seuraavat IG-kuviani. Siksi olen viime aikoina julkaissut harvat valokuvani vain Instassa. Kukin tietenkin taaplaa tyylillään. Käyttäjät hakevat Somesta eri asioita. Minun tapani ei ole ainoa oikea eikä se sovi jokaiselle.

Tulee yhä pienoinen hymynkare naamalle, kun muistelen lauantain tietovisaani. Tietty virne oli suupielissäni jo kysymyksiä laatiessani. Jatkossa varmaan kaikki muistavat missä sijaitsee Paavo Nurmen ratsastajapatsas. Tai laulaako J. Karjalainen kappaleen Tähtilampun alla. ET:n hahmo maitopurkin kyljessä oli lisäkisä, jossa Sari pärjäsi. Työnsä puolesta tuttu tuote?? Loru Onnimannista pisti porukan ihan sekaisin. Järjestyksen löytyminen oli työn alla. Heh-heh! Tapa, jolla vastaukset annettiin, ansaitsisi patentin. Tarralla se oli ensimmäistä kertaa käytössä. Kaiken kaikkiaan sitä käytettiin toisen kerran tässä maailmankaikkeudessa.

Tänään käytiin päivällä kauppareissu. Elintarviketilanne ei sitä tänään olisi vaatinut, mutta huomiselle jos suunnittelisi sen verran laatikkoruokaa, että siitä riittäisi sitten muutamaksi kerraksi myöhemminkin. Tarviketta siis huomisen aamupäiväksi. Prismassa tuli ostoskärryyn hieman muutakin, kuin elintarvikkeita. Motonetissäkin käytiin. Sieltä hieman kovempia paketteja. Ei kuitenkaan näkkäriä.

Ehdin jo hieman iloitsemaan sitä, että porot ovat poistuneet Tarralta. Nuolaisin ennen kuin tipahti. Ei pitäisi etukäteen hyppiä riemusta. Kamerat lähettävät jälleen kuvia poroista. Ensimmäinen poro saapui paikalle heti eilen, kun porukat alkoivat poistumaan mökeiltään. Se oli se iso hirvas, kalkkinokka. Tänään on paikalle palannut vasa emonsa kanssa. Saa taas paskaa lapioida seuraavalla mökkireissulla.

Päivän sää on ollut hieno. Poutaa ja melko lämmintäkin. Tuolla mökin suunnassa on illalla hieman sadellutkin. Huomiselle luvassa taas poutaa. Sitten näyttäisi siltä, että tapahtuu muutos. Keskiviikkona sataa kunnolla. Tuulet voimistuvat. Ilma jäähtyy. Vielä on liian aikaista miettiä viikonlopun säätä. Ennusteet voivat vielä vaihdella ja oikean sään näkee sitten vasta lähempänä. Ainakin sitten viikonloppuna!

Lauantai - sunnuntai, 12.9.2020 - 13.9.2020

Sattuneesta syystä laittelen kahden päivän osuuden kerralla. Lauantaina en päivitystä saanut tehtyä. Pörräsin naapurissa muiden seassa! Sorry!

Lauantaina sade alkoi jo ennen kahdeksaa. Olin oikeastaan sen vuoksi aika iloinen. Aiempi ennuste oletti sateen tulevan hieman myöhemmin. Nyt sade myöskin loppuisi hieman aiemmin. Saderintama olisi ohi puolen päivän aikoihin. Näin se sitten likimain tapahtuikin. Aamupäivän aikana viimeistelin pian tarvitsemiani juttuja.

Iltapäiväksi oli luvassa pientä yhdessäoloa. Purtavaakin. Minun roolini oli järjestää hieman ajanvietettä pelien muodossa. Päädyin erilaisiin visailuihin ja tietokilpailuihin. Seitsemän kisaa. Yhteensä 78 kysymystä. Kisat kolmessa vaiheessa, ettei mene muu hauskuus ohi suun. Tarkan pistelaskun jälkeen kokonaiskilpailun voittajaksi selvisi Airi. Trivial pursuit pelattiin naiset vs. miehet. Me voitimme. Tietenkin. Pimeän tultua laulettiin vielä sisällä karaokea. Kiitokset vielä isäntäväelle.

Illalla ulkona oli jo aavistuksen verran viileää. Yöllä ei kuitenkaan lähelläkään pakkaslukemilla. Tänään sunnuntaiaamuna oli mahtava sumukeli. Yövieraat lähtivät aikaisin. Emme mekään kovin viivytelleet lähdön kanssa. Puimurit viljaa korjaamassa. Ja kurjet heti pelloilla syömässä maahan varissutta viljaa. Kotona oltiin vähän puolenpäivän jälkeen. Sumu hälveni puolimatkassa. Iltapäivä oli aurinkoinen.

Yöt ne vain pimenevät. Saisivat toki viilentyäkin. Ja ihan kunnolla. Jäähtyisi siten vähitellen vesikin järvessä. Kesän jäljiltä lämpötila lienee vielä lähellä 14 astetta. Kun katsoin juuri kalenteria, oikeastaan säpsähdin. Miten lähellä onkaan lokakuun alku. Miten lähellä onkaan talvirengasaika. Miten lähellä onkaan hetki, kun kalastuskausi on ohi ja vene törmällä. Ja jotakin positiivistäkin: kuinka lähellä on aika, kun Aili saapuu kyläilemään. Neljän viikon kuluttua on muikut verkotettu ja sillä hyvä.

Perjantai, 11.9.2020

Viime yö oli kylmä. Meltosjärvessä jopa hieman pakkasen puolella. Meillä hieman plussan puolella. Kylmyys oli jo illalla tiedossa. Siksi annoin kellarin oven olla auki koko yön. Yleensä muutama kylmä yö riittää kellarin saamiseksi sinne noin viiteen asteeseen. Se onkin ok lämpötila syksyllä.

Perjantaina hieno, poutainen sää. Sadetta kuitenkin luvassa lauantaille. Iltaa kohti heikkenevää. Lähdettiin hakemaan vettä Piekkolanvaaran kaltiolta. 55 litran vetoisesti tyhjiä astioita matkassa. Mäkipirtin pottumaasta lehahti ilmoille närhiparvi. Liekö siellä enää pottuja syötäväksi? Sirkkakosketiessä painumia. Raskaan ajoneuvon jäljet johtivat jonnekin kauemmas lähteeltä vaaran takana. Puuta vai mursketta ... veikkaan jälkimmäistä, koskä jäljet johtivat Tarran risteyksestä pohjoisen suuntaan. Vaaratien varressa oli kesällä metsälannoitussäkkejä. Viikko sitten paikalla oli vain tyhjät säkit. Nyt nekin olivat poissa. Millähän ne oikein levittävät ne lannat maastossa? Hain parin päivän potut. Pesin ne rannassa. "Kepitin". Aino rappasi potut käyttökuntoon. Happamassa maassa osa olikin vähän ruvella. Kuin pikkipojilla polvet kesällä.

Pumppasin sähköpumpulla saunavesiä 2-3 kerraksi. Sitten kokosinkin pumppuvehkeet pois. Imuletku ensin irti pumpusta ja tyhjäksi. Sitten hilasin sen rantapuiden luo siiten, että pohjaventtiili oli korkeammalla puun oksilla. Tyhjensi pumpun. Tyhjensin myös vesiletkun. Kaikki lopulta talvisäilöön.

Pistäydyin Ylitorniolla. Muotkavaaran soramontulla ei nyt ollut hirveä. Eilen se siinä seisoi. Odotteli siinä hirvimiesten tulistelupaikan vieressä. Nauroi partaansa. Matkan varrella parilla peltoaukealla melkoiset porotokat. Ihanko ne itsekseen kerääntyvät syksyllä laumoihin? Kesällä kun niitä näkee joka puolella, mutta yleensä vain 1-4 kerralllaan. Tarran irtoporot lienevät myös poistuneet maisemista. Muutamaan päivään eivät ole kameran edessä ainakaan käyneet. Ylitorniolla käväisin pikaostoksilla. Sitten viettämään mukavaa porinatuokiota. Olisihan siinä turistessa mennyt useampikin tiima, ellei olisi ollut pakko lähteä. Puolukat kelpasivat. Piiiitkä perinne oli pari vuotta kovilla, kun marjoja ei ollut edes itselle. Nyt tämän kesän marjat on koottu. Tyytyväinen olen. Karpaloita voi käydä katsomassa muutaman viikon kuluttua. Jos jotakin löytyy, se on kaikki plussaa. Paineita ei ole.

Torstai, 10.9.2020

Aamulla Kemi-Tornio -seudulla sadetta. Kemin puolessa aika rankkaakin. Netin perusteella arvioin sadepilvien liikettä. Rintama alkoi mielestäni selvästi kääntymään itää kohti. Mökillä ei ole satanut. Eikä varmaan sadakaan. Sama juttu matkanvarren puolukkapaikassamme. Näillä eväillä siis matkaan.

Lähdön hetkillä ja alkumatkastakin sateli vielä heikosti. Liakasta jatkettiin Könölän suuntaan. Soratietä parikymmentä kilsaa, mutta vältyttiin tietyömailta. Pysähdyttiin sitten erääseen paikkaan, jonka sattumalta löysimme joitakin vuosia sitten mökkimatkalla marjoja etsiessämme. Saatiin sieltä silloin hyvät puolukat. Muualla oli silloin aika heikkoa. Viime vuonna siinä ei ollut marjan marjaa. Nyt saimme siitä aika helposti parit ämpärit. Olisikohan Ylitorniolle talvivitamiineja.

Mökillä oltiin puoli kahdelta. Lämmintä tasapuolisesti sisällä ja ulkona molemmissa +11,6 astetta. Kahvin jälkeen putsattiin puolukat. Olivat kuivia ja laatu parempi kuin viikko sitten kerätyissä. Hieno homma!

Keskiviikko, 9.9.2020

Aamulla kävin tarkistuttamassa yhden pikku jutun TK:ssa. Oli aikakin sovittuna. Tarkistus tuotti tuloksen: ei mitään hätää. No, loistavaa! Siinä samalla sain udeltua ne sokerirasitustestin tulokset. Siitäkin hyviä uutisia. Ei sokeritautia. Vain heikentynyt sokerin sietokyky. Sitähän se on minulla ollut aina. Tänään en käynyt labrassa. Sormenpäästä otettiin mm. hemoglobiini, joka oli 8 pykälää parempi, kuin elokuussa. Meni jo yli viitearvon alarajan! No nythän hyvin menee!

Odotushuoneessa oli TV auki ja siellä joku aamu-tv-lähetys. Ruudun alareunassa pyöri uutisotsikoita. Yhtä jäin ihmettelemään. Se meni näin: pikkulapsien kuolleisuus on laskenut dramaattisesti. Tuo dramaattisesti lienee tässä tapauksessa turhan dramaattinen sana. Aivan kuin tuohon kehitykseen pitäisi saada äkkiä muutos. Uutisotsikoiden muokkaajat eivät aina ajattele asioita loppuun asti. Kotona tarkistin Ylen sivustolta tuon uutisen. Sielläpä olikin kolme sanaa ja kaksoispiste perässä ennen tuota kertomaani. Netissä uutinen oli näin: Maailmalta hyviä uutisia: pikkulapsien kuolleisuus on laskenut dramaattisesti. Nonni ... muuttui ajatus hieman toiseksi! Joskus vuosia sitten Juhannuskuolemista oli uutinen: Juhannuksena hukkui 12 ihmistä. Valitettavasti vain 3 heistä oli naisia! Mitäs tuosta sanotte?

Siellä vuoroani odottaessani sain puhelun. Yksi remonttifirma kyseli, onko kylppäriremppa vielä ajankohtainen. Oli saanut kevätpuolella käsityksen, että siirrämme remonttia koronan vuoksi myöhemmäksi. Remppa on ok ja olemme tyytyväisiä.

Täällä kotona on suunnitelmissa kaataa muutama puu. Haitallinen tai vaarallinen. Ennen toimeen ryhtymistä vain olisi tarkistettava, missä rajamme kulkevat. On syytä pysyä omalla tontilla. Puunkaatosuunnitelmaa varten saimme isännöitsijältä tontin pyykkien koordinaatit. Kotisohvalla yritin eilen tutkailla, kuinka tarkka on puhelimeni gps.  Veikkasin, että virhe voi olla jopa  kymmenen metrin luokkaa. Meinasikin tulla ongelma, kun koordinaattien esitysjärjestelmä oli hukassa. Puhelimessa oli 7 vaihtoehtoa. Lopulta se oikea löytyi. Se oli tietenkin ETRS-TM35FIN. Tänään testailtiin tarkkuutta tuolla maastossa. Oikeisiin pisteisiin ja lukemiin päästiin, mutta kohta heittoa oli taas muutama metri. Eli ei apua. Vuosia sitten tällä alueella uusittiin kadun varsilla sadevesiviemärit ja ojat kaivettiin. Siinä vaiheessa on kadonnut ojan reunasta metallipyykit. Kokeiltiin nyt rautatangolla tökkiä, josko pyykit vain olisivat ohuen maakerroksen alla. Ei löytynyt. Paremmat gepsit saatava! Tai maanmittari kutsuttava paikalle.

Ennuste (Ilmatieteenlaitos) loppuviikon sateista: torstai ja sunnuntai sadepäiviä. Sunnuntain sade tosin alkaa jo lauantaina heti iltapäivällä. Perjantaina kuitenkin poutaa. Huomenna on ollut tarkoitus mennä mökille. Pitää aamulla vähän katsoa tilannetta vielä. Onko jopa sellainen mahdollisuus, että mentäisiin vasta perjantaina? Foreca ennustelee, että torstain sade ei koske Ylitorniota. Huomenna olemme viisaampia. Kai?

Tiistai, 8.9.2020

Oli vieläkin joku asia työn alla liittyen kylppäriremontin loppusetvimisiin. Kyse on lähinnä siitä, että olen maksanut isomman laskun yhteydessä taloyhtiölle kuuluvia asioita. Samoin toisinpäin. Taloyhtiölle on mennyt yksi lasku, joka kuuluu meille. Aamupäivän päätteeksi pidin isännöitsijän kanssa palaveria. Saatiin asiat järjestykseen ja kulut kohdistuvat sinne, minne ne kuuluvat. Puuttui vielä kaksi laskua, joista isomman sainkin tänään päivällä sähköpostiin. Maksoin pois ja sillä hyvä. Yksi parinsadan lasku on vielä tulossa. Olen sitä yrittänyt hoputtaa. Sen saatuani on koossa kaikki jutut ja päästään ilmoittamaan kotitalousvähennyskulut verottajallle. Joku lantti sitä kautta sitten palautuu meikäläisen pörsiin.

Ikä tuo tullessaan monenlaisia asioita terveyteen liittyen. Eikä tietenkään aina niitä positiivisia juttuja. Selkä on ollut aivan viime vuodet jopa yllättävänkin hyvässä kunnossa. Kipuja ei juuri ole ollut. Marjastelut ovat menneet ok. Jälkikäteen hieman on vain kolottanut. Tervettä kipua! Ihottuman osalta  tilanne on aika vakaa. Kyynärvarret hieman verillä. Muuten aika mukavasti parantunut. Olkapäät ovat todella huonot. Molemmat nykyään. Sokerirasitustesti tehty, mutta en ole saanut mitään tietoa tuloksesta. Soitin ja hoputin. Kuuluupa jos kuuluu. Jotakin pikku juttua aina ilmaantuu, mutta ei kai se ihme ole. Ihmeempi olisi, jos ei mitään koskaan ilmaantuisi. Tutkitaan ja testaillaan. Päivä kerrallaan mennään.

Aino totesi, että kai sitä on parantunut taudeista, kun on taas innostuneempi leipomaan ja laittelemaan. Niinpä. Jo pelkkä positiivinen asennekin auttaa. Eihän sitä kai voi olla toivottomasti sairas, jos suunnittelee innoissaan leipomuksia ja ruokia. Minullakin illaksi hieman suunnitelmia muutamiin paistoksiin. Pasteijoita mielessä. Iltapäivällä kävin pienellä kauppareissulla hakemassa vähän tarpeita. Ainolle ostin myös. Huomenna hänellä uuni kuumana.

Muorien peli-ilta tänään kaupungin toisella reunalla. Jaa, miten tuo olisi sanottava, kun matkaa tulee vain muutama kilsa ja Tornio kuitenkin jatkuu siitä pohjoiseen vielä 40 kilometriä! Minulla voitaikinat olivat sulamassa ja alkuillasta kaulitsin 24 sopivaa palasta. Katsoin jonkun ohjelman välillä ja sitten suoritin loppuhommat. Täytin puolet ja sitten toiset puolet kahdella eri täytteellä. Kaksi pellillistä. Loistava lopputulos, vaikka en etukäteen ollut mitenkään varma lopputuloksesta.

Maanantai, 7.9.2020

Eilen heitin jonkunlaista hetulaa noista sääjutuista. Ennuste ja sen julki saattamiseni meni näin:


Nyt tänä aamuna ennuste oli pitkälti sama. Ainoa merkittävä ero oli se, että nyt myös torstaille luvattiin sateista. Ei ole helppoa tuo ennustelu. Kello 16:00 katsoin ennusteen uudestaan. Nyt sitten vain tiistaina sataisi. Torstai ja lauantai poutaisia. Suunnittele nyt tässäkin jotakin muutamaa hetkeä kauemmas!

Iltakahdeksalta kun taas vilkaisin ennustetta, sadepäiviä olivat tiistai. torstai ja sunnuntai. Heko-heko!

Aamupäivällä labraa. Sitten vaihteeksi apteekkiin. Minulla oli parikin lääkettä sellaisella mallilla, että toista tarvitsisin jo huomenna ja toista viikonloppuna. Olimme apteekissa yhdentoista maissa. Jonoa yllättävän päljon. Onneksi ostokset ovat tyypillisesti sellaisia, että aika / asiakas ei ole pitkä. Enää ei mietitä eikä suunnitella. Ostetaan sitä, mitä reseptissä lukee.

Labran ja apteekin välissä käytiin kauppakeskuksessa. Tokmannilta haettiin ensin pikku tarvikkeita. Minulla tärkeimpänä asiana ostaa lyijykyniä. Meillä kyniä kuluu ristikoita täyttäessä ja minun muistivihkokirjoituksissa, joista illan tullen kerään tänne nettiin jotakin mieleen tullutta. Suunnistin oitis osastolle, jossa oli tussia ja vihkoa ja muuta vastaavaa. Osaston yläpuolella kyltissä teksti: koulutarvikkeet. Etsin niitä lyijykyniä. Toiveissa paketti, jossa olisi kymmenkunta teräväpäistä. Tai jopa tusinan verran. Oli vain yhdenlaista tarjolla. Paketti, jossa oli viivoitin ja kaksi kynää. Herranjestas. Kyllä pisti pikkuisen miettimään. Paketin hinta oli kaksi euroa. Pitäisi siis ostaa viisi viivoitinta, jotta saisin kymmenen kynää. Ja kymppi hintana. En hyväksynyt moista kauppatapaa. Kiertelin vielä ja katselin. Toisessa välikössä oli kyltti: Kansioita ja koteloita. Menin sinne ja etsin yhdentyyppistä mappia, josta voisin tehdä kaupat, jos sellaisen tapaisin. En löytänyt.  Sitten pisti silmääni ihana näky: kyniä. Ja kumeja ja muuta vastaavaa. Ja löytyi paketti, jossa oli 12 kynää. Hinta 1,99. Se oli jo sitä oikeaa hintaluokkaa eli kynien yksikköhinnat kohdillaan.

Cittarista peruskauraa. Tällä kertaa otimme sellaista ruisleipää, jota emme ole koskaan kokeilleet. Vuosikausia ollaan pitäydytty yhdessä tuotemerkissä. Nyt teimme poikkeuksen. Jugurttipuolella teimme myös uuden aluevaltauksen. Maustamattomassakin jugurtissa on hieman sokeria. Nyt tutkailtiin hetki ja löytyi tuote, jossa makeutta ei ollut juuri nimeksikään. Jos se on hyvää, on vain pistettävä merkki muistiin, jotta välttyy tuoteselosteiden plaraamiselta seuraavalla kerralla.

Iltapäivällä katsottiin parit tallennukset loppuviikon puolelta. Ne viimeiset. Mökillä emme pysty kaikkia suosikkeja katsomaan, kun kanavavalikoima on suppea. Aika paljon olemme siellä kuitenkin katsoneet joitakin peruskanavien ohjelmia. Tarkasti valikoiden. Ja virtaa säästellen. Nyttemmin olen kytkenyt teeveen irtoakkuun. Taivaallinen sähköntuotanto alkaa hiipumaan ja niiinkuin olen monesti aiemminkin kertonut, en halua aurinkoakkujen olevan vajaita, kun talvi koittaa. Täysiä niiden on oltava. Käyttämäni vara-akut ovat 62Ah ja siten vielä kohtalaisen keveitä kannettavia, jotta niitä viitsii kannella kotiin lataukseen ja taas täysinä mökille. Aggrekaattivirralla ei ole telkkua tullut katsotuksi.

Säästä eli lähinnä sateista riippuu se, milloin mennään takaisin mökille. Torstaina tai perjantaina varmaan. Keskiviikko lienee liian varhain. Vaikka mistäpä sen milloinkin tietää. Siksi noita ennusteita yritän jotenkin tulkita!

Sunnuntai, 6.9.2020

Lämmin yö. Ja poutainenkin. Eli täsmälleen eilisaamun tilanne. Sanamuotoa myöten! Paitsi että päivällä luvassa ei ollut sadetta. Mutta kun oli kyseessä kotiinlähtöpäivä, oli touhut toteutettava ajoissa. Marjastelureissu täsmälleen samoihin kellonaikoihin, kuin eilenkin. Marjareissu erosi kuitenkin eilisestä siten, että tänään olin liikenteessä yksin. Ja erosi myöskin siten, että nyt keruukohteena oli mustikka. Tavoitteena kuitenkin vain pari litraa. Käytämme 99% marjoista pakkasesta sellaisenaan. Muihin marjoihin sekoitettuna. Viilin tai turkkilaisen jugurtin kanssa. Yksitttäistapauksissa tulee leivottua joku piirakka. Kerran vuodessa ehkä. Näin ollen ei ollut yhtään haittana se, että nyt en hyljeksinyt myöskään puolukkaa. Sitä tuli matkaan varmaan 10%. Olin samassa paikassa, kuin eilenkin. Silloin vaikutti siltä, että tuolla paikalla mustikkaa oli älyttömästi. Jo menomatkalla kuitenkin olin aika varma siitä, että se oli näköharhaa. Kun jotakin lajia kerää, näyttää se toinen marjalaji olevan paikoin runsaampi. Se vain näyttää siltä. En sitä mustikkaa nyt kovin sakeana havainnut. Eipä ollut tarviskaan. Palasin mökille. Aino oli saanut siivottua. Putsattiin marjat ja vielä pussitinkin ne valmiiksi. 3,7 litraa. Nyt riittää mustikatkin.

Kotimatkalle yhdentoista maissa. Muutamaa minuuttia ennenkin. Sihtuunantien sorapätkän viimeiset metrit Kaisajoella ovat aivan kauheat. Hyvä, kun siitä pääsee läpi edes hiljaa pujottelemalla. Pahimmat kuopat varmaan 30 senttiä syviä. Ja teräväreunaisia. Kun kuopat on ohitettu, varoitetaan liikennemerkein kuopista. Lisäkilpi kertoo, että päällystevaurioita 1 km. Saisi olla varoitus hieman aiemmin. Satakunta metriä olisi jo ok, ehtisi tyhmempikin jarruttaa! Sattajärven syherö siis työn alla, niinkuin torstaina jo mainitsin. Maita nyt vaihdettu ja paikkaa on nyt korotettu selvästi. Päällyste toivon mukaan pian. Vojakkala-Arpela väli työn alla. Nyt ei ollut liikennevaloja, kun työmaa vietti viikonloppuvapaita. Pitäisiköhän seuraave menomatka ajaa Könölän kautta?

Kotona oltiin juuri sopivasti, kun tälle kesälle harvinaisia urheilulähetyksiä oli alkamassa. Kahvit juotiin tietenkin kotiin tultuamme. Jauhoin kalat ja tein taikinan urheilun lomassa. Paistoin pihvit tällä kertaa uunissa, 2 pellillistä pihvejä. Marjat pakastimeen. Jätin hieman jääkaappiin lähipäivinä käytettäväksi.

Etukäteen oli Ilmatieteenlaitos määrännyt sateita perjantai-sunnuntai -jaksolle hieman toteutunutta enemmän. Kyllä niitä sateita silti tuli. Ihan kastumiseen asti. Sama sille, jos mökillä kastuu, kun on vaihtovaatteita ja lämmin kämppä likellä. Toistä se on ollut marjastajilla, jos ei ole sattunut sadevaatteita matkaan. Metsästäjillä on yleisesti GoreTexit ym. sateenpitävät kamppeet. Ja hirvimiehethän siirtyvät tulilta autoon sateen sattuessa?? Eikös vain! Nyt oli vielä aikalailla leudot ilmat. Liikkuminen sadekamppeissa on hikihommaa. Oli kuinka hengittävä asu tahansa. Nyt odotellaan seuraava sadetta tiistaiksi. Sen jälkeen kolme vapaapäivää sateista, kunnes lauantaina taas sataa. Ikäviä tietenkin nuo viikonlopuille sattuvat sadekelit. Vaikka tässä ollaan eläkkeellä ja  jokainen päivä on vapaapäivä, on viikonloppu kuitenkin aina toivomuslistalla poutainen. Kyllä mekin keskitämme mökkireissut viikonloppujen yhteyteen. Eiköhän esitetä sellaista, että Ilmatieteenlaitos määräisi jatkossa viikonloput poutaisiksi!

Lauantai, 5.9.2020

Lämmin yö. Ja poutainenkin. Päivällä luvassa sadetta. Siksipä lähdimme puolukkahommiin heti aamusta. No, 8:30 oltiin liikkeellä. 9:30 tultiin jo takaisin. Saatiin hyvinkin ämpärillinen. Aino alkoi mökillä putsaushommiin. Minä aloin varustautumaan katiskalle. Hyvin heikkoa tihkua ilmassa, mutta en kuitenkaan arvioinut sitä sadevaatteiden arvoiseksi. Sade kuitenkin voimistui ja takaisin tullessa ropisi jo kunnolla. Kaasutin turhan äkillisesti, kun pyrin nopeasti sateelta karkuun. Ja kalapalju kaatui veneen pohjalle. Otti aikansa, ennen kuin sain rannassa kalat takaisin astiaan. Kastuin. Kävin vaihtamassa kuivan pusakan. Muuten yritin pärjäillä. Korjailin kaloja kasvihuoneessa. Sateen suojaa + mäkärät muualla! Saalista oli: 1 hauki, 0,8kg, 4 särkeä a 10 g, 73 ahventa a 10 g. 15 pienintä aapoa jäi korjaamatta. Serllaisia lyijykynän paksuisia. Hottamuikun kokoisia. Arvioin, että kalaa kertyi pihvitarpeiksi hieman toista kiloa! Aikaa kului kalahommissa noin 2,5 tuntia. On tämäkin!

Aino sai marjat putsattua. Lähti sitten pelikiekeröön. Pussitin puolukat. Tuli 24 pussukkaa. Kussakin 0,4 litraa marjaa. Aikanaan tällaisille määrille oltaisiin naurettu. Tänä vuonna sanotaan: mahtavaa!

Kalahommien aikana satoi välillä aika reippaasti. Oikea sade alkoi kuitenkin vasta kahden maissa iltapäivällä. Olipahan taas netistä hyötyä. 9:30 kun jo palattiin puolukasta. Olin sadepilvien liikkeistä aika hyvin perillä jo aamusta. Kymmenen jälkeen ei mitään asiaa marjahommiin. Kalahommatkin selvitin nippa-nappa. Sadekuuroista ei tullut loppua illallakaan.

Tuossa aamun puolukkapaikassa oli myös mustikkaa. Sanoin Ainolle, että mustikat saavat putsatessa jäädä puolukoiden sekaan. Roskat vain pois. Aino tekikin sitten niin, että plokkasi mustikoita erilleen mukavan rasiallisen. Illalla, kun taas pelattiin, tuli päähän sellainen ajatus, että Aino huomenna haluaa siivota kämppää, ja minä voisin mennä hakemaan litran-pari mustikkaa. Sitä meillä on aika vähän. Kaikki tietenkin riippuu sateista. Kastumaan tuskin lähden. Ennuste ei hyvää lupaa.

Katsottiin selviytyjien toiseksi viimeinen jakso. Wau! Jännäksi menee. Viikon päästä ratkaisut.

Perjantai, 4.9.2020

Eilen illalla, kun aloitimme pelisessiomme, iski naamaan omituinen polte. Eniten se osui otsaan. Voi sanoa, ette melkein kävi kipeästi. Ihan kuin joku allerginen reaktio olisi ollut. Se meni kuitenkin aika nopsaan ohi ja ei siitä sen enempää. Mikä lie oli kyseessä?

Yöllä jäniksenpoika kulutti kameran virtaa poseerausinnossaan. Aamulla kosteaa. Yöllä lienee hieman satanutkin. Aamiaissalaatit vanhaan malliin. Tämän viikonlopun vielä riittävät. Viikon päästä on tyytyminen pelkkään persiljaan. Kävin pottumaalla. Kuokin loppuviikon potut. Taisi riittää maanantaillekin. Verkon alta oli hieman kaivettu pottupenkkiä. Laitoin verkot lähtiessäni hieman paremmin. Pesin potut järvessä. Aino suoritti loppurappauksen.

Poistin naruja, joista olin tehnyt poroaitoja. Aika hyödyttömiksi ne paljastuivat. Porot menevät ali suurine sarvineen. Ne painavat päänsä niin, että sarvet melkein koskettavat maata. Ja näin livahtavat alta. Nähty on ja videollekin saatu. Hirvikoira kävi tarkistamassa paikat. Niin, metsästys onkin alkanut kuun alusta. Terveyskeskus on kai unohtanut minut. Ei ole tullut kutsua hoitajan tai lääkärin puheille.

Ennen talvea oli työlistalla yksi pakollinen homma, jonka sain nyt tehdyksi. Piti jatkaa sitä maanalaista vesiränniä varaston nurkalla. Siihen päälle tulee polku, kun saan parit kuuset syksyllä kaadettua. Vähän kaivamista ... vähän peltisaksihommaa ... asennusta ... täytemaan lapiointia. Siinä se. Listaan yksi ruksi lisää. Vielä niitä on jokuselle paikka.

Käytiin katsomassa puolukoita. Muutama litra kerättiinkin. Paikoin puolukat olivat niin raakoja, että siinä kohdassa ei voinut kerätä ollenkaan. Paikoin sitten ihan kypsiäkin. Harvassa vain, valitettavasti. Ja mäkärät yhä kiusana. Takareidet kipeytyivät köykkimisestä. Mökillä Aino putsasi puolukat. Minä pussitin. Puolukkaa on nyt paljon enemmän, kuin kahtena edellisenä vuonna yhteensä. Hyvä mielihän se siitä tuli. Alku on hyvä, lisää vain on saatava.

Torstai, 3.9.2020

UKK täyttäisi tänään 120 vuotta, ellei olisi menehtynyt ennenaikaisesti. Arvaamatonta on tämä elomme!

Lähdettiin liikkeelle 10:35. Arpelan tiellä kunnon hidasteita. Tietöitä. Päällyste paikoin rouhittu pois. Karkeaa mursketta. Kahdessa paikassa punainen valo. Piti odotella sen vaihtumista vihreään. Kymppiminuuttinen tuhlaantui odotellessa ja hidastellessa. Sattajärven paha kuoppakohta myös työn alla. Tien pohjaa poistettu. Uutta tilalle. Jokohan korjaus tehdään nyt niin hyvin, ettei joka vuosi tarvi olla korjailemassa. Ja monta kertaa vuodessa. Kun päällyste päättyi muutaman kilometrin päästä, oli valtavat kuopat yhä siinä sorapätkän alussa. Ei ole ollut siihen kiire!

Mökillä hieman puolen päivän jälkeen. Sisällä +11,5, ulkona +12,4. Parilla mökillä jo porukkaa.  Kävelin kierroksen. Pottumaan verkossa ei lintuja. Ei myöskään poroja. Naapuri ahkeroi. Urakka valmistunee tänään. Juuri sopivasti ennen huomisia sateita.

Kohtapuoleen porot kerätään aitoihin. Tervemenoa. Poistin parista paikasta aitanarut. Ei ne mitään pidättele. Porot osaavat painaa sarvensa liki maata ja näin hiippailevat narujen ali. Nähty on ja filmillekin tarttunut.

Iltapäivällä likimain +18 astetta. Viileämpää luvassa. Vihdoinkin. Valitettavasti sateet tulossa myös.

Keskiviikko, 2.9.2020

Viikonlopun sääennuste ei paljon herkkua lupaa. Perjantaina jo satelisi. Ja sateen ennustetaan olevan yleistä jatkossakin. Alkoikohan tästä epävakainen syksy?

Sateen mahdollisuus ei vaikuttanut suuntaan tai toiseen siihen, että päätimme lähteä mökille huomenna. Aamulla vai iltapäivällä, se asia oli vielä ratkaistava. Kauppareissuun lähdettiin heti kun olimme mökkireissusta päättäneet. Eilen olin jo hiukan viikonloppujuttuja ostanutkin, joten kauppakassit eivät taaskaan painaneet tolkuttomasti.

Alkuillasta tai iltapäivän päätteeksi - miten vaan - oli taloyhtiön kevätyhtiökokous. Huom. kevätyhtiökokous. Koronan vuoksi kevätkaudella tuli kokoontumisrajoituksia ja siksi muutettiin myös yhtiökokousten määräaikavaatimuksia. Kesäkuun loppu muuttui syyskuun lopuksi. Kokous meni lain määräämien asioiden osalta nopeasti. Niissä ei ollut mitään epäselvää. Kuten arvelin, ns. muissa asioissa olikin sitten enemmän juteltavaa. Osin hankaliksikin luonnehtimani asiat saatiin aika hyvin setvittyä ja siirrettyä seuraavaan vaiheeseen. Eli ne etenevät, eivät polje paikallaan. Lopulliset ratkaisut todennäköisesti syysyhtiökokouksessa.

Huomenna siis mökille. Ja aikalailla aamusta varmaan. Kokouksen jälkeen katsottiin joku nauhoitus. Illan päälle sitten vielä ohjelmoin loppuviikon tallennettavat. Oli niitä vain. Vaikka mökilläkin jotakin varmaan katsotaan, jäi niiden lisäksi tallennukseen kuusi eri ohjelmaa. Käsittämätöntä, eikös vain!

Tiistai, 1.9.2020

Hui ... sehän on jo syyskuu! Kylläpä tämä kesä on poikkeuksellisuudestaan huolimatta mennyt nopsaan. Jollakin tapaa tämä "syksyn ensimmäinen päivä" tuntui hieman jonkinlaiselta välipäivältä. Tekaisin kuitenkin jonkunlaisen kauppareissun. Vai oliko se juuri sitä välipäivätoimintaa? Muutamat peruselintarvikkeet jälleen mielessäni. Pienenä lisukkeena parit voitaikinapaketit. Jossakin vaiheessa yritän leipoa niistä pikkusuolaista mökille kahvin seuraksi. Miksei kotiinkin.

Yöllä Torniossakin pakkanen aika likellä. Taidettiin jäädä asteen päähän. Järvikylissä oli miinusta pari astetta. Tänään päivällä pari astetta eilistä lämpimämpää. Ampiaisetkin sen olivat havainneet. Muutamia pyrki sisälle, mutta ei pahimman päivän määriä. Sisällä ei meillä ampiaisia hyväksytä. Suurin osa sisätiloihin tulleista on menettänyt ainoansa. Moni on myös saatettu pihalle.

Pienen tauon jälkeen ollaan taas innostuttu ajamaan kuntopyörää. Meidän kummankaan kuntoindeksi ei mahdollista kovia tai pitkiä suorituksia. Siksi emme mene ulos pyöräilemään. Siihen hommaan pitää varustautua hieman tarkemmin ja on turhaa pukea ja laittaa, jos itse suoritus on sitten aivan lyhyt. Kuntopyöräily sisällä on eri juttu. Voi milloin vain istua satulaan ja alkaa polkemaan. Ja erityisen hyvä puoli on se, että voi lopettaa milloin vain, eikä silloin ole 10 kilometriä matkaa kotiin. Kun nousee pyörän päältä pois, voi pyörän jättää siihen ja mennä tuoreen hikisenä suihkuun.

Kun kunto on tätä, on alkuun syytä malttaa mielensä ja jättää suoritukset melko keveiksi. Mieluummin pienempi vastus ja hiukan pitempi aika. Sitten kun asiaan tottuu, voi tehoja hakea kovemmilla säädöillä. Äkiksestään ei kannata itseään kipeyttää. Olen aikanaan nuorena miehenä pyöräillyt kohtalaisia kilometrimääriä kesän aikana. Parhaana puolivuotiskautena taittui pyöräillen 4900 kilometriä. Joskus sitten kovien pyöräilykesien jälkeen seuraavana kesänä sitä oli innoissaan ja lähti polkemaan. Täytä vauhtia 10 kilometriä alkuun. Kun nousin sitten tauolle, eivät jalat meinanneet kantaa ollenkaan. Lihakset kuin pullataikinaa. Lihasmuisti ei aina jatku seuraavaan vuoteen, vaikka talvella tulisikin niitä hiihtokilometrejä. Pahempiakin mokia on tullut tehtyä. Nuoruudessa sitä kai uskoi olevansa hirmu kunnossa vuodesta toiseen. Ilman sen kummempia treenejä.

Meillä tänä iltana muorien peli-ilta. Minä olin jo rauhoittunut katsomaan telkkua. Päivällä olinkin enemmän keskittynyt kirjallisiin hommiini. Taisinkin saada ne valmiiksi. Peilistä katselee välillä tyytyväinen äijänkuvatus.

Koronatilanne näyttäisi kääntyvän aina vain heikommaksi. Viimeksi toukokuussa on ollut tämän päivän lukujen verran tartuntoja. Numerot ovat yhä aika pieniä, mutta joissakin paikoissa on tartuntaryppäitä ja lisäksi paljon altistuneita. Ei tällaisesta menosta hyvä seuraa. Kyllä tämä tästä vielä murheeksi muuttuu!

Maanantai, 31.8.2020

Aika labraan oli varattuna aamuksi. Kello 7:50 oli määrä istua kokeita varten labran penkille. Ravinnotta oli oltava ilasta pitäen. Olin illalla laittanut kellon soimaan varttia yli seitsemäksi. Ehtisin silloin vielä mainiosti, kun ei kuluisi aikaa aamupalaankaan. Kuten olin vähän arvellutkin, heräilin reilusti ennen kellon soittoa. Kylmän yön jälkeen lämpevä aamuilma oli tiivistänyt kosteuden auton laseihin. Kuuraa ei kuitenkaan ollut. Labrassa olin varttia vaille kahdeksan. Numero 326 oli jo taulussa joten heti vain toimenpidehuoneeseen. Ensin putkellinen verta kyynärtaipeesta. Sitten glukoosipaukku naamariin.

Odotushuoneesta ei saanut poistua. Veskissä oli kuitenkin lupa käydä. Aikakausilehdet oli viety pois, ettei kaikki niitä lähmi. Istuin hetken ja ennustin melkoisen tylsää 2-tuntista. Salin nurkassa oli kuitenkin TV ja onnistuin laittamaan siihen virrat päälle. Sain valikoitua sellaisen kanavan, jossa oli tekstitys. Suomenkielisiä aamu-tv -ohjelmia en halunnut katsella. Kuunteleminen olisikin vaatinut volumen säätämistä melko lujalle, ja säälin muita paikallaolijoita. Siinä se aika kului, kun katsoin muun muassa, miten pesäpalloräpylät valmistetaan. Hirveän mielenkiintoista. Muutakin yhtä tärkeää oli tarjolla, mutta eiväthän ne mieleeni jääneet. Lopulta sain kutsun antamaan lisää verta. Nälän puolestä pärjäsin hyvin tuon kahden tunnin odotuksen. Kotona sitten aamupala. Ihan normaalina, ei mitään epätoivoonvajoamis- tai lohtulisää! Testitulokset tulevat sitten aikanaan. Ja mahdollisesti kutsu lääkärin tai diabeteshoitajan puheille.  Kyllähän tässä on aika makea olo. Valitettavasti!

Poliittinen syksy on alkanut vilkastumaan. Nyt jo läiskitään omiakin ja tietenkin vieraita. Pienetkin mokat käytetään nyt heti hyväksi. Pääministerin tilanne ei ole helppo. Oma vika. Vaikeampi paikka on Kulmunilla. Onko Katri lauantain jälkeen vain pelkkä muisto? Oma vika sielläkin!

Vaikka tuo aamuinen odottelu oli tylsääkin tylsempi vaihe elämässäni, oli siitä löydettävissä jotakin positiivistäkin. Kun en jaksanut joka hetki keskittyä teeveen räpyläohjelmiin, pyöri mielessäni monenlaisia ajatuksia. Ja kehittyi suunnitelmia. Jotkut ajatukset veivät minut mökille puuhastelemaan jotakin pikku juttua. Suunnittelin myös hieman ruokapuoltakin ja syntyipä päässäni eräs varteenotettava reseptikin. Kokeiluun menee! Apuna noissa aivovoimisteluissani oli tuo puhelin. Siinä sain heti selailla nettiä ja toisaalta päivitin muistiota, jota ylläpidän muistilistana kodin ja mökin välisen tarvikeliikenteen osalta. Kätevä homma muuten, on aina muistilista matkassa, ei helpolla unohdu mikään kotiin tai mökille.

Eilinen oli lähes viisi astetta tätä päivää lämpimämpi. (+17/+12,4). Siitäköhän sitten johtui se, että eilen taas ampiaiset olivat liikekannalla ja rynnivät sisälle joukoittain. Tänään niitä ei ole näkynyt. Noinkin vähäinen lämpöero voi olla merkitsevä. Tai onhan tuo aika iso ero!

Sunnuntai, 30.8.2020

Eilen tuli katsottua joku tallennukseni. Tälle päivälle jäi vielä pari kipaletta. Sunnuntai on yleensä melko onneton TV-tarjonnaltaan. Luontodokumentteja tulee toki, mutta uusintojahan nekin ovat.

Olen joutessani valmistellut joitakin taulukoita ja dokumentteja. Yllättävän paljon olen saanut aikaiseksikin. Vielä kaipaan sekaan vaihtelevuutta. Sitten saa olla!

Kurkkasin jääkaappiin. Lähinnä maito oli sellainen tuote, joka oli turhan vähissä. Huomisaamu menee labrassa. Verikoetta ja sokerirasitustestiä. Siksipä pistäydyin kauppareissussa. Maidon lisäksi joitakin perusjuttuja taas. Ennen ruokakauppaa kävin puutarhamyymälässä. Olisin ottanut pottulantaa ensi kevääksi, mutta juuri sitä haluamaani ei paikalla ollut. Odotellaan toukokuulle 2021. Otin kuitenkin säkillisen kalkkia. Ja lisäksi PH:n mittaustarvikkeet. Laavun pottumaan tarpeisiin nekin.

Reissussa katselin, kuinka läntinen taivas oli pahaenteisen musta. Siellä oli kapeanlainen ukkosrintama, joka oli liikkeessä kohti koillista. Alueen häntä saattaisi hipaista meitä ja alkupää saattaa tavoittaa Tarran. Tarra jäi kuitenkin tällä kertaa kuivaksi. Meillä hetken satoi. Kuuroalueita on tulossa lisää. Lähes koko Lappi on saamassa osansa. Itse asiassa koko Suomi.

Katseltiin viimeinenkin tallennus. Sitten iltapäivän päätteeksi tein hieman pihahommia. No, olihan tuo aika pontevasti lohkaistu. Rappasin nimittäin tuosta ulko-oven ulkopuolelta pihalaattojen rakoja. Sammalen lisäksi siihen oli pesiytynyt monenlaista ruohokasvia. Kasvusto sitten alkaa keräämään muuta roskaa. Tällä hetkellä lähinnä koivun siemeniä. Niitä onkin nyt joka paikka täynnä. Samaa kuumaa leikoin saksilla laatoituksen päälle pyrkiviä kalliokilven lehtiä. Siistiytyihän se vähäsen. Tulipahan oltua ulkona, vaikka eipä tuo oikein liikunnasta käynyt. Jakkaralla siinä istuskelin. Köykin sitten sen minkä asia vaati!

Iltamyöhään, kun teeveestäkään ei enää tullut mitään mielenkiintoista, jatkoin noita kirjallisia juttujani. Olipahan hyvä, että tarkastin tekemisiäni. Sillä löysin niistä käsittämättömiä virheitä. Ja puutteita. Mutta kyllä se siitä. Älkää huolehtiko! Ihmettelin siinä ohessa sellaista asiaa, kun Excel tökki pahemman kerran. Silloin välähti mieleeni muistikuva ikivanhoilta ajoilta, kun olin vielä työelämässä: älä pidä auki useita Excel-taulukoita. Jätin siis vain yhden auki. Homma tuntuu yhä pelaavan, näin eläkkeelläkin!

Lauantai, 29.8.2020

Yöllä ei nyt pakkasta ollut niinkuin edellisenä yönä. Koleaa silti, +2,2 astetta kylmimmillään. Nämä lämpötilat eivät vielä hyönteisiin paljoa vaikuta. Sääsket ovat tähän aikaan jo luonnostaan vähissä. Mäkäröitä kuitenkin on. Ja paljon. Ihmetyttää vain se päiväperhosten määrä. Pihalla oli tänään lämmin kolkka. Tuulelta suojainen seinän vierus. Aurinko siihen paistoi lämpimästi. Siinä lenteli parvi perhosia. Ilmeisesti herukkaperhosia. Mitähän niillä oli meneillään?

Päätettiin käydä sen verran liikekannalla, että saataisiin 2-3 litraa puolukkaa hyytelöä varten. Ensimmäinen paikka oli hakuammuntaa. Marjoja ei juuri lainkaan. Tuttuun paikkaan pysähdyttiin seuraavaksi. Kun iskin poimurin jonkunlaiseen puolukkamättääseen, sain pettyä. Marjat olivat liian raakoja hyytelöönkin. Yksi kylki saattoi punottaa, mutta muuten marjat olivat valkoisia, jopa vihreitä. Lopetimme marjastelun heti alkuunsa. Ei ole hyytelömarjoillakaan näköjään kiire! Jäi myös mietityttämään, että mistähän ne puolukat tälle syksylle löytää. Ei ainakaan noilta paikoilta, joissa käytiin!

Pari päivää sitten käveltiin Tarralla ja etsittiin muutamaan askarteluun käypästä risua. Risuja löytyi ja mökillä niistä valikoitui se kaikkein käypäsin. Joillakin mökeillä ei ole käynyt asukkaita aikoihin. Näin Suomen luonnon päivänä tuli mieleeni, että luonto ottaa omansa. Jos eivät oravat ja tupajumit ja muurahaiset ole vallanneet käyttämätöntä mökkiä, syö sen kuitenkin vähitellen home. Pistävästä hajusta päätellen prosessi on jo pitkällä.

Katiskakalastajien hyvistä saaliista innostuneena päätin minäkin viedä taas kesätauon jälkeen katiskani pyyntiin. Olin eilen katsonut, kun tuulen voimistuttua alkoi vene teljon päällä liikkua aaltojen tahdissa. Kävin silloin avaamassa vedenpoistotulpan ja pian keinuminen loppui. Veneen painopiste oli siirtynyt lähemmäs perää, kun sadevesi oli valunut peräosastoon. Nyt muistin sulkea tulpan ennen veneilyä. Vesi yhä reippaassa laskussa ja siirsin jo lähdön hetkillä teljoa. Tällä kertaa toista metriä järveä kohti. Vein katiskan aika lähelle muita katiskoja. Yllättävän matalassa ovat ahvenet liikkuneet, kun näillä main oli ahvenet uineet hyvin pyydyksiin. Olisin ehkä muuten vienyt katiskan soutamalla, mutta paluumatkalla olisi ollut melkoinen etelätuuli vastaisena ja nuo olkapäät eivä oikein soutuhommista tykkää. Konevoimin siis parempi. Pintavesi +15 astetta. Vielä eivät muikut rantaudu!

Jo puolilta päivin päätimme, että lähdemme kotiin jo ennen iltaa. Ei mitään hoppua kuitenkaan. Kahden maissa syötiin. Kolmelta oltiin lähdössä. Lämmintä viitisentoista. Sihtuunantiellä rajuhko sadekuuro ja lämpö putosi yhteentoista.

Kotosalla jäätelökahvit. Jo pelkästään sen vuoksi oli mukava tulla kotiin. Emme ole löylyihmisiä. Mökillä sauna on paikka, jossa saa lämmintä vettä ja pesutila on lämmitetty. Emme kaivanneet mökillä saunaa tänään, vaan paremmin asiansa ajoi kotona suihku. Kotona saunominen .... montakohan vuotta on siitä, kun olen kotona saunonut? Eihän tietenkään meikäläisen nahka kestä kuumaa eikä varsinkaan hikeä. Tämän ihottuman vuoksi.

Perjantai, 28.8.2020

Eilen illalla, kun pelailimme Kingdomia, pomppi jänis tuosta ikkunan alta. Kooltaan se ei ollut vielä läheskään täysi. Saattoi olla se Jussi, joka on tässä oleillut kesällä. Nyt pitkästä aikaa tavattiin. Meni hetki, ja ilta alkoi jo selvästi hämärtymään. Silloin jolkotteli kettu tuohon ikkunan alle. Heilutin sille kättäni ja vilkutin valoa. Se perääntyi viisi metriä ja kääntyi vielä katsomaan. Poistui sitten takavasemmalle. Kyllä saa jänis olla koko ajan tarkkana. Kovaa on täällä elämä. Jos muuallakin!

Hain aamiaiselle salaatit ja persiljat kasvihuoneesta. Salaattien osalta saattavat olla viimeiset hetket käsillä. Siltä ainakin näytti. Jouduin poistamaan toisen jääsalaatin kokonaan. Se on antanut koko kesän erilaisiin sekasalaatteihin rapsakkaa ainesta. Ne on kaupasta ostettu ja niissä oli ruukku. Istutin ne ja ne ovat menestyneet tosi hyvin. Normaali lehtisalaattikin vaikutti kärsineeltä. Onhan se niin, että valoisuus vähenee ja lämpö katoaa. Ei ole enää oikein kasvulla edellytyksiä.

Viime yö taisi olla näillä kulmilla loppukesän kylmin. Meltosjärvessä oli jo pakkasta 1,5 astetta. Siis ei hallaa, vaan ihan oikeaa pakkasta. Meillä järvi vielä lämmittää. Tänne rannoille ei pakkanen hevillä tule. Tuossa kumpareen takana tilanne on toinen. Saattoi olla Tarrantien varrella jo kuuraa. Päivällä ei mittari noussut enää edes viiteentoista asteeseen. Lähempänä kymmentä taisi olla. Nämä lämpötilat alkavat vähitellen vaikuttaa asuvalintaan.

Aino putsasi kukkapenkeistä kuivuneita törröttäjiä. Revittiin pois iso osa humalakasvustosta, joka oli terassin reunalla saanut kesän rehottaa ja valita itselleen mieluisimman reitin työntää varttaan. Hirmuisesti siinä oli niitä käpysiä. Eivät olleet vielä kuivia, joten humala ei onnistunut nyt roskittamaan terassia.

Touhuiltiin erinäisten askareiden parissa. Ulkosalla kuitenkin, vaikkakin hieman vähäisellä liikunnalla. Etenkin minä. Mutta saatiin kuitenkin raitista ilmaa ja saatiin myös jotakin hyvää aikaiseksi. Niistä ehkä tuonnempana.

Torstai, 27.8.2020

Aamulla aloimme miettimään mökkireissua. Päätimme tehdä niin, että syömme normaalin aamupalan. Vielä lounaskin kotona. Ja lähdetään sitten ajelemaan joskus puolilta päivin. Jos lähtisimme heti aamupalan jälkeen, jäisi ruoka ja sen tiskit mökille. Näin parempi!

Laittelin loppuviikon suosikkiohjelmia tallentumaan. Jotakin katsotaan mökillä, mutta enemmän meni tallennukseen. On tämä vain pörröä! Kyllä noita ohjelmia tietenkin on mukava katsoa. Ikävä  voisi tulla, jos jäisi jaksoja väliin. Onneksi tällaista ei loputtomiin jatku.

Käväisin asioilla, kun oli hieman joutilasta aikaa. Pikku hankinta mielessäni. Motonetissä alkukesästä näitä tarvitsemiani kamppeita oli pilvin pimein. Moneen eri lähtöön. Nyt hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Kahta teholuokkaa löytyi, mutta ne olivat aivan vääränlaisia minun tarvetta ajatellen. Pyörsin siitä Ojanperälle ja sieltä löysin juuri oikeanlaisen. Pieni ostos, hyvä mieli!

Syötiin ruoka ja annettiin tiskikoneen hoitaa astiat. Ja liikkeelle. Vojakkalan ja Arpelan välillä uutta päällystettä pätkittäin. Olikohan vain laitettu monttukohtiin ja sitten vedetään koko matkalle uusi päällyste? Arpela-Sihtuuna -väli tosi huono parista paikasta. Mökillä joskus kolmen kieppeillä. Kamiinaan kyhyt. Ulkona +11, sisällä +12.

Palokärki tutkaili kuivakuusiani. Lienee niissä hieman proteiinia kuoren alla. Käppäilin laavun pottumaalle. Närhi sieltä ponnahti lentoon. Muutamasta paikasta oli pottuja kaivettu esiin. Ainakin viisi isoa pottua oli raadeltuna ja kaalien tyviä kaivettu auki. Onkohan kellään muulla tällaista ongelmaa? Kahvin jälkeen mentiin viemään rastasverkot pottumaan suojaksi. Kuokin ensin loppuviikon potut ämpäriin. Pesin ja rappasin potut rannassa. Siinä mäkäröitä tuulen vuoksi vain nimeksi. Pottumaalla olikin ihan toinen juttu. 

Keskiviikko, 26.8.2020

Tästä päivästä ennustettiin viikon sateisinta. Sateista ajoittain olikin. Mietittiin mökille menon ajankohtaa. Ei siitä valmista tullut. Tänään ei ainakaan mennä, mennäänkö huomenna vai perjantaina. Vai ollaanko kotosalla koko viikonloppu? Ei kyllä ole mitään pakottavaa tarvetta mennä. Mutta olisihan taas liikunnan puolesta eri asia. Ja kun on siellä paikan päällä, kyllä sitä tekemistä keksii kummasti! Sään salliessa voisi kalastellakin.

Tehtiin kauppareissut. Tankillakin käytiin. Tehtiin kierros niillä mielin, että seuraava reissu ruokaostoksille vasta viikonlopun jälkeen. Eli voimme nyt lähteä mökille halutessamme milloin vain. Pikaisellakin lähtöaikataululla.

Ei kuitenkaan tänään. Valmistin päivällä sen aikomani ruuan. Yhtenä osana laitoin uunissa kiinankaalilohkoja. Mustapippurila maustettuna ja voin ja hunajan seoksella valeltuna. Minun suulle mausteet olivat aika hyvin kohdillaan. Aino vierastaa makeutta ja toivoi jotakin kastiketta. Minä en oikein ole soossi-ihmisiä. Ruskeakastikkeen osaan tehdä. Mutta kastikkeista ymmärrän jopa minä niin paljon, että ruskeakastike ei olisi tähän sopinut. Huomenna vielä samaa kärsittävänä. Eiköhän se mene!

Marinin ja demareiden ehdotus 6-tuntisesta työpäivästä jatkaa sitä täysin ammattitaidotonta talouspolitiikan linjaa, joka alkoi jo kauan ennen koronan tuloa. Olen kai aikanaan muistanutkin ihmetellä Rinteen vappusatasta ja sitä, miten demarihallitus aikoi nostaa Suomen talouden huipputasolle. Demaritempaukset eivät olisi toimineet edes normaalisuhdanteiden vallitessa. Sitten tuli korona ja sen myötä lomautukset ja irtisanomiset. Kestää vuosia koronan jälkeen, ennen kuin saavutetaan tasapaino. Sitä ennen tuhannet ja taas tuhannet ihmiset jäävät työttömiksi. Mitähän mahtaa irtisanottu matkailu- tai ravintolapuolen ihminen ajatella siitä, kun hyvää oloa halutaan demarien toimesta lisätä vain niille, joilla on työtä? Ay-liike ei tule apuun. AY-liike unohtaa jäsenensä sen jälkeen, kun heillä ei enää ole työtä. Palkansaajat ovat etusijalla. Eiköhän muutetakin työpäivä 10-tuntiseksi vanhalla palkalla. Kasvaisi se tuottavuuskin.

Aino leipoi hieman piirakkaa vanhoista mustikoista. Ne muutamat mustikat, jotka kahden edellisen vuoden kesinä saatiin kerättyä, ovat jääneet pääosin syömättä. "Ei olla raaskittu". Näin niitä on yhä kai jäljellä pikku pussukka. Jopa parikin. Leipomuksiin vielä kelpaavat.

Siitä ei ole kovinkaan kauaa aikaa, kun mainitsin loppukesän ampiaisten touhuista. Aika on nyt käsillä. Tänään olen ohjannut sisältä useita ampiaisia ulos. Saman määrän olen joutunut teloittamaan, kun eivät tottele sanaa. Tuuletusikkunoissa ei ole kärpäsverkkoja ja niistä tietenkin ruuan- ja piirakantuoksut ovat hunajoineet pihalle ja houkutelleet orpoja ampiaisia. Pakkohan sitä on tuulettaakin. Ei täällä sisällä kestäisi ikkunat ummessa.

Siitä on nyt reilusti kuukausi, onko pian puolitoista, kun tuo viisaudenhammas revittiin pois. Poistetun hampaan seutu on parantunut hyvin. Ikenessä oleva aukko pienenee vähitellen. Tänään sieltä putkahti vielä kappale leukaluuta. Leukaluu joutui koville ja sitäkin porattiin ja sahattiin, jotta juuret saataisiin kaivettua pois.

Tiistai, 25.8.2020

Tänään ei tuntunut oikein mikään homma lähtevän luistamaan. Toisaalta eipä tässä ollut mitään ihmeellistä menossakaan. Sain kuitenkin yhden puhelun ansiosta lisätietoa ja toivoa asioista, jotka ovat jääneet polkemaan paikalleen. Joku juttu jopa oli lähdössä väärille raiteilleen. No, jospa nyt viimein alkaisi jotakin tapahtumaan.

Olen itsekin aika tupella yhden asian kanssa. Olen sen kanssa painiskellut jo parin viikon ajan, mutta kovin paljon "näkyvää" ei ole syntynyt. Takarajat eivät ole paukkumassa onneksi ihan heti. Eikä homman laajuutta ole mitenkään määritelty. Vapaat on kädet. Kun sitten aloin kirjoittamaan jo miettimiäni asioita puhtaaksi, ei tilanne vaikuttanutkaan enää niin pahalta. Hyvinhän asia on mallillaan. Huono puoli on vain se, että päiväkirja jää näitä tehdessä helposti lapsipuolen asemaan. No, ei kai tämä jokapäiväistä voi olla. Huomenna voi olla jo aivan erilaista! Kävijämäärät ovat hiipumassa. Joten turhaan murehdin.

Iltasella kovanlainen väsymys. Alkaa tuntumaan sellaiselta, että kymppiuutisetkin jäävät näkemättä. Vanhuus ei tule yksin!

Maanantai, 24.8.2020

Luvassa kaksi aurinkoista poutapäivää näin alkuviikkoon. Leppoisaa tuulta. Loistavaa pyykinkuivaussäätä siis. Esimerkiksi. Aino laittoikin siksi liinavaatekoneellisen ja vielä toisenkin pyörimään ja ei muuta kuin langalle kuivumaan. Iltapäivän loppupuolella haimme raikkaantuoksuiset pyykit pois. Lakanatkin sileitä, kuin mankelin jäljiltä!

Tälle päivälle oli taas käytävä apteekissa. Olisipa mahdollisuus tehdä niin, että kolmen kuukauden välein saisi hankkia seuraavan kolmen kuukauden kaikki lääkkeet. Ettei tarvitsisi olla jatkuvasti hereillä, että milloin mikäkin lääke on loppumassa. No, näillä mennään ja apteekkireissu oli selviö. Samalla reissulla pistäydyin kaupassa. Muutamat perusjutut mielessä. Oli kuitenkin suunnitelmissani laitella viikolla erästä ruokaa, jota varten tarvitsin elintarviketta, jota en ole ostanut ainakaan kymmeneen vuoteen. Voi olla 20 vuotta on lähempänä. Löysin neljä eri valmistetta. Ei ne kuitenkaan tyydyttäneet tarvettani. Kännykän kameralla zoomasin tuotteiden raaka-ainelistoja ja kaikissa tietenkin oli sitä valkosipulia. Vaihdoinkin ruokalistalleni sellaisen evään, että ei tarvitse tihrustella, mitä tuote sisältää. Otin vain maustamattomia perusjuttuja ja harkitsen nausteet tarkoin. En ole koskaan tuollaista tehnyt ja en ole reseptiäkään nähnyt. Muuntelen ja yhdistelen muutamia juttuja, joista olen hieman kiinnostunut. Hyvä siitä tulee. Ehkä!

Kotona tutkin netistä, löytyykö valkosipulittomina niitä herkkujani. Ja löytyyhän niitä. Joka kaupassa ei niitä ole, mutta kyllä joskus vielä onni potkii. Eipä tässä niin kauheaa kiirettä ole. Toteutetaan sitten kun asiat sattuvat kohdilleen.

Yhdeksi oli aika dentistille. Jos ei ole käynyt viikkoon, on siellä täytettävä lappu, jossa kysytään neljää asiaa. Koronaan liittyen. 1. Onko sinulla oireita? 2. Oletko alle 2 viikkoa siten ollut ulkomailla? 3. Oletko karanteenissä? 4. Oletko ollut tekemisissä koronaan sairastuneen kanssa? Tai jotenkin tuohon suuntaan ne kysymykset olivat. Täyttelin lapun, kaikki ruksit menivät tietenkin ei -sarakkeeseen. Istuin odottelemaan vuoroani. Käytävän toisella puolella istui joku nainen. Lappu hänelläkin kädessä. Kohdat 2 ja 3 oli ruksattu kyllä -merkkisiksi!!

Paikattiin parit hampaat. Tai paremminkin toinen oli tuo etuhampaan lohkeaman korjaus. On yhä vieläkin tekemistä hampaiden kanssa. Mutta aivan akuutit asiat on nyt korjattu. Uusi vastaanottoaika vasta neljän viikon päähän.

Illalla rouvien peli-ilta toisella puolella kaupunkia. Mietin, että jospa makoilisi ja kävisi aina välillä jääkaapilla. Tai olisihan sitä kai aina jotakin puuhasteltavaakin. Minulla on monia pieniä työkaluja, joista osa on mökillä. Kaikkea ei voi olla tuplana. Olin muistanut ottaa mökiltä matkaani sinkiläpistoolin, joita minulla on vain yksi kappale. Poistin yhdestä taulusta taustalevyn, joka oli sinkilöillä kiinnitetty. Eli likimain sama asia kuin nitojan niitit. Etupuolelta katsoen taulussa oli musta pohja, jonka keskellä oli itse taideteos. Taideteos oli irronnut siitä mustasta pohjasta. Kun olin purkanut taulun, kiinnitin taiteen paikalleen ja niittasin taustalevyn kehykseen. Ripustuslanka vielä ja homma ok. Pikku homma, soppeli aika hoitaa mielen päällä keikkunut asia.

Näitä  sekalaisia asioita, joita sopivana hetkenä on mukava askarrella pois, on niin kotona, kuin mökilläkin. Mökillä minulla on näistä se kauden työlista, joihin lisäilen rivejä aina kun keksin jonkun tekemisen. Ja kuittaan rastilla, kun olen asian hoitanut. Voisi olla kotonakin aiheellinen tuollainen työlista. Pitääpä miettiä!

Sunnuntai, 23.8.2020

Yöt ovat jo muutamien tuntien ajan säkkipimeitä. Täällä kaupunkimaissa ulkovaloja on, ehkä liikaakin, ja pimeyttä ei välttämättä huomaa. Mökillä tilanne on toinen. Vuosien saatossa on kulutettu eräskin paketti kynttilöitä ja pänikkätolkulla lamppuöljyä. Viimeisen 15 vuoden aikana on erilaiset 12 voltin systeemit aurinkopaneleineen tulleet korvaamaan lepattavia liekkejä ja käryäviä lyhtyjä. Led-tekniikan tultua vain harva on enää täysin kynttilöiden varassa. Päreitä ei kukaan taida polttaa. Noin niinkuin sananmukaisesti! Meillä kynttilöitä vielä käytetään. Toki 12 voltin systeemeitäkin. Molemmilla on oma aikansa ja oma paikkansa. Viime sesongilta kynttilöitä on jäänyt runsain mitoin ja ihan heti ei tarvitse niitä mennä ostamaan.

Kirjoitinkin aiemmin, kuinka valmistin vahingossa valkosipulipossua. Maistiaismykyrä silloin karseerasi ruokatorvea ja olin valmis heittämään koko roskan harakoille. En kuitenkaan niin tehnyt, vaikka taloudellinen tappio ei hirmuinen olisi ollutkaan. Valkosipuli oli piilotettu pippurisekoituksen joukkoon. Oli selvää, että sen osuus mausteesta oli aika mitätön. Tänään uskaltauduin ottamaan yhden rasian tätä lihaa ruuaksi. Lisäsin purkillisen ruokakermaa ja kastike oli siinä. Kermalla on neutralisoitu myrkkyjä, joten yritin ajatella positiivisesti. Kannatti, sillä valkosipuli kyllä hetkittäin hieman maistui, mutta ei se enää poltellut sisäkaluja. Tulee ne loputkin varmasti syötyä. Mausteita ei tarvitse lisätä!

Ollut koko päivän upea sää. Auringon ja lämmön vastapainona reipas tuuli jostakin etelän tai lounaan suunnasta. Päätimme sitten mekin käydä hieman harrastamassa liikuntaa. Ehdotin, että otetaan poimurit matkaan ja käydään vanhoilla marjapaikoilla. Tutkaillaan puolukkatilannetta ja kerätään hieman mustikkaa, jos sitä sattuu näkymään. Mustikkaa ei juuri näkynyt. Puolukkapaikoilla kun oltiin. Ei hyvältä näyttänyt puolukoidenkaan osalta. Suon laidassa oli kuitenkin jokunen karpalo kypsymässä.

Helteet taitavat nyt olla ohitse. Kesä jatkunee kuitenkin 15-20 asteen lukemissa, eli syksy ei ihan heti lämpöjen puolesta ole tuloillaan. Öisin pysytellään reilusti plussan puolella. Pikku pakkaset nirhaisisivat mäkäräkantaan loven. Menisi siinä myös potunvarretkin. No, kyllä niitä pakkasiakin vielä tulee. Haitaksi asti! Se on kuitenkin jo uuden tarinan asioita.

Lauantai, 22.8.2020

Tälle päivälle oli ennustettu tuulta ja sadetta. Aamupäivä kuitenkin oli poutainen. Luulajan suunnasta tuli jatkuvalla syötöllä jonkunlaisia sateita meidän suuntaan, mutta ne kuivuivat kokoon ennen tänne asti saapumista. Kova  tuuli kuitenkin oli ja järvellä oli melkoinen aallokko. Tarran ranta kuitenkin oli suojassa.

Kun ei satanutkaan, halusi Aino imuroida auton. Minulla aikomuksena pumpata saunaan vettä. Pumppua sai siirtää kolme metriä koillisen suuntaan, ennen kuin pohjaventtiili jäi upoksiin. Edellisen pumppauksen aikana oli tulva vielä melkoinen. Varaston rännin syöksytorven maanalainen jatko-osa oli tukkeentunut. Sillä kohtaa virtaus on niin hidas, että tukkeuma on päässyt syntymään. Katolta tulee kaikenlaista roskaa, eikä vähimpänä kuivakuuseni neulaset. Neulasia on varissut ämpärikaupalla ja osa katolle. Yritin alkuun paineella saada tukosta auki. Ei lähtenyt. Olin joskus varannut siihen hollille pitkän riu'un rassiksi. Sillä tukos aukesi ja homma ok. Pumppasin sitten saunaan reippaasti vettä. Vesi oli roskatonta. Ei olisi tarvinnut tuulen suunnan paljoa olla toisin, kun vesi olisi ollut sekaista. Saunavesien jälkeen ruiskuttelin vettä auton kumimatoille, jotka Aino oli laittanut nurmikolle.

Aino imuroi auton. Minä jatkeeksi sitten vielä mökin alakerran. Ja etenkin punkan ja sohvan alustat. Ja myös siirtelin kaappeja, jotta alustat ja taustat tulisi myös putsattua. Hikihän siinä tuli.

Torstaina tultuamme asensin uuden kameran. Kuvat ovat hyviä ja kamera täydentää loistavasti aiempia. Ei ollut hukkaostos.

Päivällä heräsi ajatus, että jospa lähdettäisiin kotosalle jo illaksi. Sellaiselle jutulle oli tietynlainen tilauskin ja näin sitten päädyttiinkin sellaiseen ratkaisuus. Käväistiin vielä naapurissa kahvilla. Lämmitettiin sauna ja peseydyttiin. Syötiinkin vielä. Mikäpä oli ajellessa kotiin puhtaana ja kylläisena, kuoppia väistellen. Lähdön hetkillä hetken kestänyt sadekin loppui. Kotona illan suussa ukkonen jyrisi ja salamat sinkoilvat. Iski johonkin ihan viereenkin. Satoi hetken kaatamalla.

Perjantai, 21.8.2020

Yön seutuna ukkosti ja satelikin. Aamulla kaikki oli kuitenkin ohi. Ja ei jyrinä, välähtely eikä sateen ropina unia vienyt. Ehkä päinvastoin.

Pilvistä kuitenkin oli aamusella. Mansikkamaalle lähdettiin siinä toivossa, että pilvisenä myös pysyisi. Uusittiin yksi neljäsosa maasta eli yksi penkki. Vanhat muovit ja mansikkatuppaat pois. Tilalle uutta multaa, kompostia ja uudet taimet. Ja uudet muovitkin, tietenkin. Aika kova homma. Aurinkokin tietenkin alkoi paistamaan. Olin lisäksi unohtanut juomapullonkin mökille. Mäkärät mukana touhussa. Pari tiimaa meillä meni. Nyt koko maa on niin hyvässä kunnossa, että jokohan oli meidän osalta viimeinen kunnostus? Paluumatkalla kuokittiin hieman pottuja. Hienoja ovat siiklit.

Päivällä +23 astetta. Käytiin lähteellä. Huomiselle ennustettu sadetta. Ja viilenevää jatkossa. Jippii! Sen kunniaksi leikkasin ruohikkoakin. Jälleen oli poronpaskalapiolla hommia!!!

Maailmalla korona on selvästi taas viriämässä sellaisissakin maissa, joissa se oli onnistuttu jo melkein nujertamaan. Kohta meilläkin on taas tosi kyseessä. Minkähänlaiset toimet nyt on edessä? Rajoituksia tulee aivan varmasti.

Maailmalla tapahtuu muutakin merkittävää. Jos kysytään Lukasenkalta, että miten menee, on vastaus varmaan, että Valko-Venäjällä kaikki on hyvin. Jos kysytään venäläisiltä lääkäreiltä, että oletteko myrkyttäneet Navalnyin, vastaavat he yhtenä kuorona: emme ole. Meillä on olemassa poronhoitolaki. Jos kysytään poromiehiltä, vastaavat he: sitä ei ole tarkoitettu noudatettavaksi!

Torstai, 20.8.2020

Poutaa on pääosin pidellyt. Arpelan jälkeen lävähti kuitenkin päälle sellainen kuuro, että oksat pois. Aivan harvinaista veden pudotusta. Sattajärvellä asfalttiosuudella yhä se karsea paikka tiessä. Kuopat kuin solttupoikien poteroita harjun rinteessä. On se kumma, ettei tienpitäjä saa parinkymmenen metrin pätkää kuntoon. Aina huonossa kunnossa. Vuodesta toiseen. Paikkaukset kosmeettisia ja kestävät aina vain seuraavaan sateeseen asti. Ei aina siihenkään.

Mökillä 11:15. Ukkosrintama puolilta päivin. Sade kesti pari tuntia. Välillä tauoten. Välillä satoi tappinaan. Kämpässä +13. Kyhyt kamiinaan. Pihalla poron paskoja. Poromiesten lahja mökkiläisille! Alkaa mennä hermot.

Kasvihuoneessa lopetin kahden salaattiastian ja yhden persiljalaatikon temppuilut. Niiden mullat ovat huomenna lähdössä mansikkamaalle. Nyt vietiin sinne jo työkaluja, uusia taimia ja kompostimultaa. Kerättiin rastasverkko pois. Aino keräsi kypsyneet mansikat: 4 kpl! Jänis päässyt verkon alle ja pipanoita siljonaan yhdellä nurkalla. Oli päässyt poiskin. Mäkäröitä miljoonittain.

Lupasi tälle iltapäivälle yli kahtakymmentä astetta lämmintä. Ei siinä ihan niin käynyt. Aurinko ei päässyt lämmittämään ja jäätiin muutama aste alle. Siksipä alkuillasta Aino laittoi toiset kyhyt pesään. Aino keräsi metsämansikoita. Minä vähän mustikkaa. Maistiaisia molemmille.

Keskiviikko, 19.8.2020

Mittasin aamulla veren sokerin ennen kahvia ja ennen aamiaista. Eli ravinnotta, miten se pitääkin tehdä. Olihan se korkeaa tasoa. Niinhän se meillä kaikki on muutenkin. Diabetes on kavala juttu. Kun lukemani huitelivat reilusti viitearvojen yli, päätin ottaa asiasta lopullisesti selvää. Ja sehän tarkoittaa tietenkin virallisia testejä ja tutkimuksia. Siksipä soittelin asian tiimoilta automaattiin. Jonkun tunnin kuluttua sain vastasoiton. Hoitaja olikin jo tutustunut tietoihini ja sokerihistoriaani ja asia eteni nopeasti. Varasin labran ja siitä se homma lähtee liikkeelle. Pelkkä korkea sokeriarvo ei vielä välttämättä tarkoita mitään. Mutta kun vilkaisee kokovartalopeiliin, alkaa lisäpisteitä kertymään vaa'an väärälle puolelle.

Käytiin kauppareissu. Aino ihmetteli hieman sitä, kun kampetta oli niin vähän laittaa kassahihnalla. No, kävinhän minä tietenkin maanantaina kaupassa ja ostin joitakin perusasioita. Kassillisen varmaan! Nyt olisi ostoskassi ollut vielä paljon kevyempi, ellen olisi ottanut liki parin kilon lihakönttiä kärryyn.

Aino laittoi uunissa lohta. Nam, kyllä olikin hyvää. Olin sen verran valmistautunut, että heti kun lohi otettiin uunista, sain laittaa oman liha-annokseni paistumaan. Porkanaa ja mausteita kyytipoikana. Ensimmäisen tunnin jälkeen laitoin hieman vettä lihojen joukkoon. Sekoitin myös lihapaloja niin, että mahdollisimman moni väriä saanut lihapala sukelsi nesteeseen piiloon ja piilosta noustiin pinnalle. Näin liemi saa vahvan, paistuneen aromin, ja liha saa kauttaaltaan paistopintaa. Vajaa tunti jatkoa ja sillä selvä. Monta rasiaa pottujen seuraksi.

Paitsi että .... Jo paistovaiheessa hunajoi uunin paikkeilla valitettavan tuttu haju. Valkosipuli! Oli mahdotonta, että paistoksessani oli sitä. Olin laittanut mausteeksi suolaa, vähän sipulia ja pippurirouhetta. Maistoin valmiista tuotteesta yhden pienen lihamykyrän. Ruokatorvea poltteli. Olenko allerginen vai mitä, mutta nykyisin ruokatorvi ja vatsa eivät siedä valkosipulia. Sitä ei tarvitse olla edes paljoa. Roskiin vaan koko vuoallinen! Kyllä harmitti. Pippurisekoituksen täyttöpussin kyljessä luki selvästi, että valkosipuliakin siinä oli. Roskiin sekin! Vaikka kuinka tarkkaan yrittää välttää valkosipulia, tulee sitä vahingossa ostettua. Monet tuoteselosteet on sen pelossa kaupassa luettu. Jotkut sitten jääneet lukematta. Tai ymmärtämättä. Tai näkemättä pienen präntin vuoksi. No, ei sitä vuoallista kuitenkaan jätteisiin lopulta kannettu. Pitää yrittää ruuanlaittovaiheessa loiventaa sitä kermalla tai muulla. Ei kuitenkaan piimällä. Vaikka sekin voisi parantaa lopputulosta oleellisesti.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä mökille. Olisi ohjelmassa ainakin mansikkamaan laittoa. Sateen ja ukkosenkin uhka on kohtalainen. Jos ei nyt ihan tappina sada, niin ei se sade haittaa. Lämmintä on kuitenkin luvassa jopa yli 20 astetta. Perjantai on hyvä varapäivä. Poutaisempikin kai. Lauantaina sitten sataisi enemmänkin. Toimistopäivä?

Tiistai, 18.8.2020

Kun oli aamupäivän puolella meno sinne Kemiin, niin eipä ennen sitä osannut oikein millekään ryhtyä. Aamupalan jälkeen suihku ja siinäpä se. Useinmiten keskussairaalan parkkipaikka on ääriään myöten täynnä, joten tyhjän ruudun etsimiseen voi mennä aikaa. Siksi olin paikalla muutamaa minuuttia aiemmin. Vapaa paikka löytyi tällä kertaa ilman ylimääräisiä kiertelyitä. Muistin laittaa pysäköintikiekonkin ja heti näinkin Parkki-Pirkon ottamassa kuvia edessä olevista autoista. Kirjoittiko myös jo sakkoja, en jäänyt vahtimaan!

Ihopolin toimistosta sain naamalle maskin. Vastaanotolle pääsin hieman myöhässä. Pari kuukautta kokeillaan ensin kortisonivoiteilla, sitten takrolimuusilla. Jos ei parannusta tule, nostetaan Trexanin annostusta. Ja minä kun kuvittelin pääseväni eroon koko myrkystä! Onneksi jatkuu kuitenkin pillerihommina eikä pistoksiin ainakaan vielä mennä. Ehkä hienoinen yllätys oli se, että veriarvot olivat niin hyviä. Maksa-arvokaan ei ole ollut vuosikausiin parempi. Liekö koskaan, vaikka aikanaan olen kai oman osuuteni nauttinut sitä alkoakin! Hemoglobiini saisi vain olla vähän parempi. 128 on turhan laimea lukema. Anemia suorastaan.

Syötiin sekalaisia lämmityksiä. Nuukina ihmisinä olemme laittaneet pakkaseen aika pieniäkin annoksia. Kyllä on kannattanut. Tämänpäiväiset keräilyerät olivat tosi hyvää syötävää. Syönnin päälle jatkoin evästehtailua. Paistoin eilen ostamani jauhelihat pihveiksi. Usein paistan tällaiset jutut uunissa. Nyt jauheliha oli hieman rasvaisempaa ja uunissa olisi rasva sulanut pellille. Siksi paistoin pihvit paistinpannussa. Ensimmäiseen pannulliseen teelusikallinen voita. Seuraaviin rasva riittikin mainiosti ilman lisäilyä.

Viime yönä klo 2:55  tallentui kettu kameran muistikortille ja kuva tuli myös minulle. Päivällä kettu on pysytellyt sivussa. Porot ovat astuneet puolestaan näyttämölle. Niin meillä, kuin naapurissakin. Oikean järjestyksen palauttaminen olisi tärkeää. Vapaa hilluminen on saatava aisoihin.

Maanantai, 17.8.2020

Lämpötila yöllä painui Torniossa lähelle kuutta astetta. Järvikylillä neljä astetta kylmempää, eli +2,3 astetta. Vaikka päivällä lämpötila nouseekin vielä loppuviikolla kesäisiin, liki helteisiin lukemiin, alkaa kasvukausi vähitellen olemaan ohitse. Täällä Torniossa hyvin monet koivut ovat jo aivan keltaisia. Mökillä ei vielä niinkään. Nämä kylmät yöt tekevät hyvää mäkäröille, polttiaisille ja viimeisille sääskille. Kanta pikkuhiljaa hiipuu.

Joskus viikonlopun jälkeen on hoppu kauppaan. Etenkin pitkän viikonlopun jälkeen. Nyt menimme mökille vasta perjantaina, eli mennyt viikonloppu oli varsin lyhyt. Ei ollut mikään niin lopussa, jotta olisi pitänyt heti aamusta rynnätä kauppaan.

Hammaslääkäriin sitten kello kahdeksitoista. Tikit poistettiin, en saanut sen kummempaa selvitystä sulavista tai sulamattomista tikeistä. Poistetun hampaan viereisestä hampaasta otettiin väliaikainen paikka pois. Tilalle rakennettiin hampaan puolikas. Kyllä siinä hampaassa kuulemma oli vielä sen verran aihiota jäljellä, että ei sitä kannattanut poiskaan kiskoa. Otettiin vielä röntgenkuvia ja suoritettiin lopuille hampaille tarkastus. On siellä tekemistä muutamaksikin kerraksi!

Syötiin keitto, jossa pureminen ja jauhaminen ei ollut oleellista. Uusi hammaspaikka kesti mainiosti. Käväisin sitten kauppareissun. Oli ensin käyntiä Motonetissä. Harrastuksiin pikku juttuja. Kävin ruokakaupassakin, ettei huomenna tarvitse. Huomenna kun on meno Kemiin ja ihopolille. Sieltä jo päivällä soitettiinkin. Kysyttiin koronan varalta terveystilannetta ja annettiin joitakin ohjeita.

Illalla muorien peli-ilta meillä. Katselin löysästi telkkua ja yhtä löysästi tutustuin ostoksiini. Pientä asennustakin siinä harrastin. Pääsin sinuiksi aika helposti. Eipä olleet ostoksetkaan kovin monimutkaisia! Ei aihetta pullisteluun.

Huomenna siis ihopolille. Alkukesästä sain pikkuisen kortisonikuurin. Se helpotti reilusti ihon tilannetta naamassa ja muuallakin. Alkuun siis. Kuuri oli kuitenkin niin heppoinen, että siirryttäessä yhteen pilleriin / vrk, alkoivat ongelmat taas palautua. Ja tilanne on jatkanut heikompaan suuntaan. Ainoa asia, mistä olen iloinen, on se, että kämmenet ovat liki ok. Lääkäri varmaan suosittelee Trexanin muuttamista pistoksiksi. Minä olisin valmis jo heittämään koko Trexanin hiiteen.

Harakka ehdotti, että suorat lennot Skopjesta Turkuun pitäisi lopettaa. Olisihan se alku. Parempi tulos saataisiin niin, että ulkomaille saisi mennä vapaasti, mutta Suomeen ei päästettäisi enää yhtään ihmistä. Kansalaisuudesta riippumatta. Ugh! Olen puhunut!

Sunnuntai, 16.8.2020

Aamulla puhalteli luoteesta aika raikkaasti. Ja railakkaasti. Lämmintä kymmenkunta astetta. Jos tuulen suunta olisi ollut koillisesta, olisi mökkikin jo viilentynyt melkoisesti. Nyt pihalla ihan ok sää. Ötökätkin vähissä, kuten olen toivonut!

Alkukesästä meillä oli monen lajin rastaita. Ja runsaastikin. Poikasvaiheen jälkeen rastaat kuitenkin katosivat. Mustikoiden alkaessa kypsymään, on rastaiden paikallaolon normaalisti havainnut siitä, että niitä sinisiä linnunpaskoja on jokapuolella. Nyt ei ole niitä näkynyt. Ei ensimmäistäkään. Rastaat, etenkin punakylkirastaat, viipyvät pohjoisessa yleensä pitkälle syksyyn. Lähes lokakuulle asti. Jopa pakkasiin asti. Eivät kai ne vielä ole mihinkään muuttaneet? Närhet eivät muuta minnekään. Nyt kuitenkin myös ne ovat kateissa. En niitä tietenkään kaipaakaan. Niillä kun on taipumus näin loppukesästä kaivaa pottupellosta perunoita. Viime kesänä jouduimme peräti laittamaan lintuverkon pottumaan suojaksi. Mikä on vienyt linnut muualle?

Loppukesä on vilkastuttanut päiväperhosten esiintymistä. Niitä on ollut poikkeuksellisen paljon. Ne hakeutuvat viileämpinä päivinä paikkoihin, joihin aurinko paistaa ja on tuuletonta. Pian on sitten ampiaisten vuoro. Ennen pakkasten tuloa yhdyskunnat hajoavat. Kuningattaret vetäytyvät talvihorrokseen ja työläiset jäävät orvoiksi kuin yksinäinen pieru rikkinäisissä villahousuissa. Ampiaisille kelpaa syksyllä vähän mikä tahansa syötäväksi. Makea erityisesti. Jätäpä omenankara tai banaaninkuori ulkosalle, niin kohta se kerää ampiaisia paikalle.

Olimme päättäneet, että lähdemme hyvissä ajoin aamulla liikenteeseen. Ei kuitenkaan mitään kellonaikaa sovittu tai päätetty. Aamupalan jälkeen kävinkin vielä laavun seutuvilla. Siinä on kunnon teräsverkot portteina. Poroisännistä ei ole mihinkään. Aino kävi naapuruston seudulla kävelyllä. Hiljaista, hiljaista!

Kymmeneltä oltiin tien päällä. Ruususen unessa vielä suurin osa. Tarrantiellä juoksi pikkuruinen jäniksen poikanen. Metsästys alkaa kahden viikon kuluttua. Voi poika rukka. Et pääse edes mäyräkoiraa karkuun. Puhumattakaan oikeista jänispiiskoista.

Kotona kahvit. Katseltiin sitten muutamat nauhoitukset. Ja urheilua tietenkin. Tähdet, tähdet alkoi myös. Totesimme yksimielisesti, että jatkossa ei tee haittaa, vaikka jäisi katsomattakin.

Huomenna hammaslääkäri. Itsestään sulavat tikit ovat olleet ikenissä nyt viisi viikkoa. Pitääpä muistaa kysyä, kauanko se sulaminen oikein kestää!

Lauantai, 15.8.2020

Aamuyöllä hieman heikkoa sadetta. Ei siitä ollut maastoa kastelemaan. Tuuli heikko. Lähdin verkon nostoon. Päätin ottaa verkot kuiville, kun luvassa oli jo illaksi voimistuvaa tuulta. Saalis ei päätä huimannut, mutta sain kuitenkin filettä pakastimeen. Pojat varustautuivat nuottahommiin. Jonnekin merten taa olivat lähdössä.

Aino käväisi mansikkamaalla. Vieläkin hieman mansikkaa, jonka Aino keitti hilloksi. Metsämänsikoitakin löytyi 2-3 desiä. Minä käväisin mustikassa. Se-ku-vaan! Tavoitteena litranen. Varustauduin pikku ämpärin kera, jotten innostu liikaa. Tavoite täyttyi ja tulinkin heti pois. Tämän viikonlopun kotiinviemisinä kahta lajia mansikkaa, osa hillonakin, mustikkaa, kuhafilettä ja uusia pottuja. Varsinaisia tavoitteita ei ollut, mutta hyvä näin.

Pojat nuotalle Tarraan 18:30. Täytyypä lähteä kihottamaan ja kyselemään kuulumiset reissusta..... Päivän saldo oli jäänyt vähäiseksi, mutta muikkukin on kuulemma nähty. Reissukalat oli syöty tulilla, Tarrasta sekakalaa muuan kilo. Yksi otettava kuha. Ehkä joku ahvenkin. Oliko siikoja, en äkikseltään havainnut. Kova tuuli ei ainakaan vielä ollut Tarraa saavuttanut. Aamulla tilanne lienee toinen. Säätiedotuksessa luettiin oikein varoituksia. Metsäpalovaroituskin taas astui voimaan. Vasta loppuviikolla jonkunlainen sateen mahdollisuus.

Perjantai, 14.8.2020

Valvontakameran mukaan olimme mökillä 11:13:42. Lämmintä 16-17 astetta.  Ulkona ja sisällä. Emme kuitenkaan laittaneet kyhyjä. Ainolla taisi tehdä mieli. Katsotaan illemmalla!

Juotiin teet. Hain pottuja pariksi syöntikerraksi. Menomatkalla laavulle husoin poron paskoja metsään poronpaskalapiolla. Poroista ei taida päästä eroon muuten kuin kilon kappaleina. Vakuumissa. Jauhettuna puolen kilon erissä. Niin se taitaa olla.

Aika siisti tuuli, joten lähdettiin pilkkimään. Aino sai kuhan. Vihdoinkin kala, joka oli otettavissa. Toista emme saaneet. Hyvä pilkki vain jäi pohjaan kaloille ihmeteltäväksi. Uusia pottuja, voita,  paistettua kuhaa, sipulia: kuka sen parempaa voisi vaatia.

Kuuden maissa kävin laskemassa verkot. Nyt selvästi viime kertaista syvempään. Ihan eri paikkaan muutenkin. Liki tyven, joten ei se verkonlasku ihan simppeliä taaskaan ollut. Veneeseen oli kerääntynyt miljoona lentomurkkua. Sellaista pienempää kokoa. Voi olla, ettei ollut murkku ollenkaan. Elokuu puolessa, aika outo ajankohta. Juhannuskesällä niitä niinkin näkee. Kun istahdin kuumissani verkkoreissun jälkeen terassille, lenteli kimppuuni niitä varsinaisia paholaisia: polttiaisia. Tuulta please. Tai pakkasta!

Muutamasta kuivakuusestani lähtee parkit. Voi olla, että joku kirjanpainaja tai vastaava on töissä. Nuo kuuset ovat taatusti rutikuivia. Kaikkien kuivaamieni puiden viereen ei oikein pääse kelkalla. Ei itse asiassa monenkaan. Pitää tässä hieman alkaa katselemaan, miten puut on kaadettava. Saisi edes kohtuullisella kantamisella kelkkauran varteen! Ja oksat polttopaikalle. Tästä mökin vierestä eli tien alapuolelta haot kootaan viime syksyiseen polttopaikkaan. Laavun takamaiden kokko on liian kaukana. Ja sinne riittää poltettavaa sieltä läheltä muutenkin.

Torstai, 13.8.2020

Päivä kerrallaan syksyä kohti. Syksyiset merkit ovat vielä vähäisiä. Jotkut koivut ovat hieman kellertäviä. Syksyn vai kuivuuden vuoksi? Öisin on jo jonkun aikaa tosi pimeätä. Kesähän se vielä kuitenkin on. Päivisin lämmintä liki 20 astetta. Välillä vähän ylikin. Sateita ei ole pahemmin viime aikoina näkynyt. Mökillä kuitenkin tänään aamupäivän päätteeksi ripautteli hieman vettä.

Käytiin kauppareissu. Tällä kertaa riitti yksi ostelupaikka. Tankkaukset ja muut mökkeilyn ja kodinkin oheistarpeet oli saatu tyydytettyä jo aiemmin. Mansikkaa ja etenkin mustikkaa on nyt paljon myynnissä. Muutakin marjaa. Mansikanviljeljät hoksivat vuosia sitten, että että eri lajikkeita viljelemällä saa satokauden molempiin päihin lisäviikkoja. Tarkoittaa myös tietenkin lisätuloja. Komean näköisiä olivat nyt myynnissä olleet mansikat. Mutta mustikat olivatkin sitten II-laatua, vaikka kyltissä luki toisin. Hinta kuitenkin kova. Kaikki varmaan tulee silti myydyksi.

Kassalle ei ollut jonoa. Tulimme juuri hihnan alkupäähän, kun edellinen maksoi jo ostoksiaan. Aino oli takanani ja aloin tuntea siltä suunnalta tökkimistä ja hiplailua. Noh ... odota nyt kotiin asti! Kyse oli kuitenkin muusta. Maksuvuorossa ollut oli kuulemma pärskäyttänyt aivastuksen ja Aino oli yrittänyt saada minut kääntymään syrjään viruspilven tieltä. Menikö ohi vai osuiko ... se jää nähtäväksi.

THL on antanut suosituksen maskien käytöstä. Julkisessa liikenteessä ja tilanteissa, joissa turvavälien pitäminen tuottaa vaikeuksia. Kaapissa meillä on jonkun verran kertakäyttömaskeja. Pestäviä ei ole. Teeveessä näkyy välillä ihmisillä oikein nättejä kangasmaskeja. Tuli minullakin mieleen tänään kangasmaskit. Kaupassa näin sellaisia, kolmen kappaleen myyntieränä. Joutuu hieman vain ompeluhommiin. Kumma, kun ne oli piilotettu naisten bikini-osastolle! Ja en ollut ollenkaan ajatellut, että naamoja voi olla niin monen kokoisia!

Huomenissa taas sitten mökin suuntaan. Aamupuolella yötä on luvassa sadetta. Kyllä se olisi enemmän kuin tervetullutta. Lämmintäkin luvassa. Sunnuntaiksi saattaa hieman viilentyä. Tervetullutta muutosta sekin.

Keskiviikko, 12.8.2020

Jälleen yksi niistä päivistä, jolloin ei liiat tekemiset paina. Illalla kuitenkin taloyhtiön hallituksen kokous. Valmistauduin hieman siihen etukäteen. Ihan vain tarkistin muutamia asioita netistä. Lompakosta kaivoin yhden kuitin, joka on toimitettava isännöitsijälle. Saa pistää maksuun tililleni. Puhdistin kuulolaitteet. Patterit jo valitsin. En vielä asentanut. Pitäisköhän pestä silmälasitkin?

Pitkin päivää ovat porot tallailleet mökin pihamaata. Tällä kertaa paikalle oli saapunut myös valkonaaman kaksoisveli. Yllättävän samannäköisiä lumenvalkoisine kuonoineen. Mahtaa siellä mökillä olla poronpaskalapiolle hommia.

Aino lähti iltapäivän lopuksi muorien peli-iltaan. Pian sen jälkeen lähdin sitten minäkin sinne hallituksen kokoukseen. Kokous sujui ihan hyvin. On ollut aika haasteellinen tuo kevät ja kesä, mutta nyt ollaan vähitellen pääsemässä asioissa ajan tasalle. Se helpottaa paineita, joita vähän turhaankin olen asioiden vuoksi hartioilleni ottanut.

Loppuviikolle ei ole kalenterimerkintöjä. Alkuviikolle on maanantaille ja tiistaille. Sitten seuraava tiedossa oleva vasta syyskuulla. Eli aikalailla vapaata harrastelua tässä on pian edessä. Puolukatkin tulevat vasta syyskuulla ja muikut niiden jälkeen. Niitä molempia tässä oikeastaan jo odotteleekin. Pienellä innolla!

Tiistai, 11.8.2020

Kalkkinokka oli sivussa päivän tai pari. Tänään se palasi parrasvaloihin heti aamusta. Tai ei aivan varhain, vaan kello 10:35. Ei ollut poromiehistä mihinkään. Onko otettava oikeus omiin käsiinsä? Kalliiksi tulisi sekin, joten siinähän sitten paskoo!

Tälle päivälle ei ollut mitään sovittuja menoja. Mökille menokin ilmeisesti vasta perjantaina. Tehtiin kuitenkin iltapäivän puolella pieni kierros. Hankintahommia, täydennyksiä ja muutakin suunniteltua.

Aika huolestuttava asia on tuo, kun Suomeen palaa lomailijoita paikoista, joissa korona jyllää. Nytkin Skopjesta tuli koneellinen sakkia, joista 26:lla oli virus. Tuo porukka hajosi ympäri maata ennen kuin nuo tartunnat oli tutkittu ja varmistettu. Täällä meillä Ruotsin raja .... niin onko täällä rajaa ollenkaan? Kyllä täällä ainakin kuljetaan vähän miten sattuu. Nämä lepsuiluhommat takaavat sen, että korona tulee jälleen leviämään meilläkin. Tuleeko toinen aalto vai muuten vain tauti alkaa leviämään. Syksyyn mennessä tulee taas rajoituksia. Kevättäkin rajumpia?

Illalla teeveestä harvinaista herkkua: urheilua! Peräti kolme tuntia yleisurheua Turusta. Tulihan siellä suomalaisittainkin ihan hyviä tuloksia. Parhaat tulokset kuitenkin muiden toimesta.

Valkoturpa vieraili kameran edessä viitisentoista kertaa. Hyvää keskitasoa, muttei lähelläkään ennätystahtia. Porot ovat vieraillessaan saaneet aikaan kesän mittaan 500-600 häläriä ja sähköpostiviestiä. Onneksi liittymässä ei pauku rajat rikki. Porot eivät tule liittymän vuoksi minulle kalliiksi.

Maanantai, 10.8.2020

Kiireetön aamu. Puolilta päivin oli labraan aika. Sitä ennen saikin ottaa varsin rennosti. Oli kuitenkin soitettava ja paimennettava kokouskutsua. Kun perusasiat eivät ota onnistuakseen, voiko mitään parempaa edes odottaa. Tulee jo mieleen vaikka millaisia ajatuksia!

Vein Ainon puoli tuntia ennen labraani Tamppikseen. Minä käytin ajan ennen veren ottoa hakemalla kaasua, hiilihappoa ja paristoja. Tämän viikon Motonet-reissu tuli siinä. Labran jälkeen palauduin minäkin Tamppikseen. Aino oli löytänyt etsimänsä. Otettiin sitten vielä uusi paistinpannu ja ruokapuolelta pientä täydennystä.

Eli meillä kaikki hyvin. Menisipä kaikilla edes tällä tavalla. Mutta kun ei. Ennen vanhaan huijattiin puhelimitse, postitse tai Faxilla. Sitten tuli internet. Kukapa meistä ei olisi saanut ns. nigerialaiskirjeitä! Mutta entäs sitten, kun huijari on tullut jollakin tapaa jo sinuiksi kohteensa kanssa. Vedätys on silloin jo aika raakaa peliä. Voihan paskaläjä! Yleisesti vielä ohje, vähän aiheen sivusta: Tässä maailmassa näkee kaikenlaista, kuulee vielä enemmän. Pitää vain muistaa, että ihan kaikkeen puhuttuun ei kannata uskoa. Ihmisillä on niin kova taipumus jättää jotakin kertomatta ja värittää asiat itselleen paremmiksi. Usko vain itseesi!

Sääsket ovat alkaneet harvinaistua. Kyllä niitä vielä lentelee, mutta iholle iskevät ehtii jo läiskimään autuaammille kuppausmaille. Toista on mäkäräparvien kanssa. Ne ovat nyt sakeimmillaan ja vain tuulisilla paikoilla niistä ei ole vaivaa. Niinkuin ei sisälläkään, sisällä lentävät heti ikkunoihin. Se, joka ei ole oikeaan mäkäräparveen törmännyt, ei voi käsittää sitä syöpäläismäärää. Ne täyttävät silmät, nenän ja korvat. Ja mikä ikävintä: ne ryömivät vaatteiden alle ja alkavat siellä nakertaa nahkaan verta tihkuvia lähteitä.

Tänä aamuna kameran muistikortille ja pilvipalveluun tallentui videon pätkä ketusta. Jäniksenpoikaa ei ole näkynyt pariin viikkoon. Liekö repolainen saanut sen saaliiksi. Kävikö poromies noutamassa Petterinsä, kun edellinen kuva poroista on lauantailta?

Viime vuosien projektini ovat olleet luonnollisista syistä varsin vaatimattomia. Ne kuitenkin palvelevat tarkoitustaan ja ovat osoitus innosta ja antaumuksesta. Ja sen hetkisestä kunnosta ja terveystilanteesta. Työ se on pienikin työ! Huomasin sellaisen jutun, että edellinen päivitykseni tekeleistäni oli vuodelta 2014. Päivitin nyt pitkästä aikaa tuoreimmat eli viime vuosien kuvat, tähän kesään asti.

Sunnuntai, 9.8.2020

Mökillä ollessamme olen joka aamu hakenut aamiaiselle kasvihuoneesta salaattia. Milloinkahan saatiinkaan ensimmäiset salaatit? Viime aikoina salaatin ohella olen leikannut myös nipun persiljaa. Toistaiseksi salaattikasvusto voi hyvin. Mutta kuukauden sisään on senkin "parasta-ennen" -ajat käsillä. Persiljaa tulee riitämään vielä ensimmäisten pakkastenkin tultua. Siemeniä keväällä ostaessani sain aluksi huonoja siemeniä sekä salaattiin että persiljaan. Ne eivät itäneet kunnolla ja ostinkin sitten toisenlaisia. Kylvin ne ja ne itivätkin niin hyvin, että ajoivat reippaasti ohi ensimmäisistä kylvöistä. Ensimmäisistä salaateista en ole saanut satoa lehteäkään! Onneksi ostin uudet. On se niin mukavaa, kun jokaisena aamuna on tuoretta vihreää leivälle!

Lähtöpäivä ja lähtöpäivän rutiinit. Jotakin silti muutakin. Mansikkamaalta hieman vielä mansikkaa. Suurimmat enää peukalonpään kokoisia. Eli kyllä se alkaa olla siinä. Putsasin ja mahtuivat 0,75 litran rasiaan. Maistiaisia! Laitettiin mustikkamme annospusseihin ja annospusseja laitettiin sellaisiin muovilaatikoihin, joissa on ollut karkkeja. Toisissa keksejäkin. Kotona sellaisena suoraan pakastimeen.

Ajettiin Tornioon Ylitornion kautta. Kun kirkonkylällä käännyimme kohdetalomme pihaan, havaitsin heti, ettei tälläkään kerralla pihalla ollut autoja. Etäisyydet ovat pitkiä. Paikalla oli  kuitenkin kaukainen vieras. Aikaa kului siinä poristessa ja aiheita riitti. Muutakin kuin tuomamme mustikkaämpäri.

Sanotaan, että sää viilenee. Pyh, jatkossa parikymmentä astetta, jopa 22. Kylmimmillään 10 päivän ennusteessa 19 astetta. Eli kesä jatkuu hyvinkin lämpimänä. TV:ssä Forecan ennuste oli kuitenkin viileämpi. Uskon mielelläni sitä.

Lauantai, 8.8.2020

Kummallakaan ei ollut oikein himoa mustikkahommiin. Siksipä lähdettiinkin uittamaan pilkkiä. Yöllä ja pitkälle aamupäiväänkin peitti vahva sumu tienoot. Kyllä se siitä vähitellen hälveni ja vesille päästiin 10:30. Sinniteltiin järvellä parituntinen. Aivan tyven. Mäkärät kimpussa. Käytiin puolenkymmentä "hyvää" pilkkipaikkaa. Jokunen tärppi ja yksi alamittakuha.

Suurimmat kuivatuskuuseni näkyivät okran keltaisina järvelle. Ne rannimmaiset. Pihassa yksi pienehkö mänty, läpimitta tyvessä vajaat 20 senttiä, näyttää muuttuvan ruskeaksi. Syytä en tiedä. Ei se ole mitenkään edes vahingoittunut. Ei siinä ainakaan mitään jälkiä näy.

Iltapäivällä syötiin taas uusia pottuja. Herranjestas, että pitää olla hyvää. Tuoreet siiklit, voi, sipuli ja kalapihvit. Erittäin simppeliä, erittäin maittavaa. Siinä menikin sitten viimeiset Miekojärven kalamme. Siksi lähdimme hakemaan uutta. Nyt tuuleskeli. Jopa liikaakin. Muuan tärppi ja yksi alamittakuha. Eli nyt on tuleva viikko pärjättävä kaupan kalalla, jos kalaruokaa mielii. Lohilaatikkoa on pakkasessa. Kelpaa kyllä sekin.

Oli tosi lämmin ja hiostava ilma. Taisi virallisestikin ríkkoontua 26 asteen raja. Jatkossa ilmat paranevat, mutta vain hieman. Kahtakymmentä saattaa silti olla mittareissa. No, onhan se alku.....

Perjantai, 7.8.2020

Aamulla kahden tunnin mustikkareissu. Emme vieläkään osuneet kunnon mustikkapaikkaan. Olisikohan 5-6 litraa ollut meillä yhteensä. No, kertyyhän sitä näinkin pikkuhiljaa. Hitaasti tosin. Kämpillä teet. 12:30 - 14:40 omilla mustikkareissuillani. Puolisen ämpäriä sain, eli määrällisesti paras reissumme. Laatu tosin heikko. Aino puhdisti kaikki. Ei kahtakaan ämpärillstä vielä yhteensä. Toinen ämpäri ihan laatukamaa, vajaa ämpäri heikompaa, mutta kyllä se meille kelpaa.

Kuokin uusia pottuja ja putsasin ne järvessä. Voi mahdoton, miten hyviä ne olivat! Onneksi niitä ei keitetty viittä litraa. Olisivat menneet kaikki! Huomisen ohjelma vähän auki, kun Aino ei enää aikonut lähteä mustikkaan. Jokohan minullakin riitti? Hellekin tästä vain pahenee!

Torstai, 6.8.2020

Nukuin aamulla pitkään. Yhdeksään asti. Joskus vain on niin, että on saatava pois väsy, joka on matkaan lyöttäytynyt. Mökillä kuitenkin puolen päivän seutuun. Juotiin teet ja haukattiin voileivät. Lähdettiin tutulle mustikkapaikalle. Sanoin etukäteen, että jos nappaamme puoli ämpäriä / lurjus, on se enemmän kuin loistava tulos. Hellettä, hikeä ja mäkäröitä. Mutta ei mustikoita. Tai olihan niitä, mutta harvakseltaan. Keräilimme hieman eri paikoissa, mutta emme kumpikaan löytäneet hyvää esiintymää. Jäätiinkin reilusti alle epävirallisen tavoitteen.

Syötiin päivän pääateria. Lähdin virkistyneenä ja voimat palautuneena uuteen yritykseen. Tuttu paikka sekin. Ei ollut sinisenä sekään paikka ja tulinkin aika pian takaisin. Aino oli puhdistanut sillä aikaa edelliset mustikat ja jatkoi uuden saaliini kanssa. Ei vieläkään ämpärillistä yhteensä! Ollaan nyt käyty kolmessa paikassa ja on se mustikkakin hakemisissa. Koko ajan vähän sitä kertyy, muttei sillä tavalla, kuin oikeina marjavuosina. Sitten tietenkin törmätään huippupaikkaan, kun olemme saaneet tarvittavan määrän. Ei haittaa, kunhan vain saamme sen tarvittavan määrän.

Illan suussa Aino kävi keräämässä mansikat. Taas vähän pakastelokeroon, mutta nyt jo näkee, että viimeisiä viedään. Pieniä rupuja valtaosa. Aikansa kutakin!

Keskiviikko, 5.8.2020

Aamusella mietiskeltiin loppuviikon ja viikonlopun menemisiä. Päädyttiin sellaiseen ajatukseen, että huomenissa oltaisiin mökille menossa. Luvassa on aika kuumaa keliä. Mustikkaa voisi alkaa jo keräilemään ja hellekelissä marjareissut voisi jakaa useaan lyhyeen sessioon. Ei kävisi liian raskaaksi. Onneksi tarvekaan ei ole valtava.

Päätettiin myös tehdä tämän viikon kauppareissut vasta iltapäivän loppupuolella. Syönnin jälkeen. Siksipä aloitin oitis hernesopan valmistelut. Kiehuminen kaikkine lihoineen ym. tykötarpeineen alkoi yhdentoista maissa. Saa kiehuskella hiljalleen kolme tuntia, kun liotusaika jäi vähäisemmäksi.

Tarran  pääporo on saanut alkuviikon olla rauhassa ja etsiä itselleen sopivaa makoilupaikkaa. Laavun sisälle se ei enää pääse, kun laitoin kulkuaukkoihin rautaverkosta portit. Uusi makoilupaikka on löytynyt naapurin kesäkeittiön terassilta. Uusi ja siisti terassi on mukava paikka kölliä. Kauanko se on siisti ja mukava paikka grillailla ja löhöillä? No, asia on poron omistajan tiedossa ja hän on luvannut asian hoitaa. Hyvä juttu se. Meilläkin joutanee poronpaskalapio varastoon ja voin purkaa laavun portit.

Kahden maissa sammutin keittolevyn ja syötiin sitten tuoreeltaan lautaselliset. Oli tosi hyvää ja rakenne edellistä satsia parempi. Paljonkin. Muutama annos taas pakkaseenkin.

Käytiin kauppareissu neljän maissa. Harvoin ollaan näin myöhään kauppa-asioilla. Niinpä saatiinkin juuri ja juuri listamme ostokset tehtyä. Etenkin leipäosasto oli aneeminen. Lajinsa viimeinen päätyi ostoskärryymme. Kotona kahvit ja kävin sitten omat reissuni. Tankilla ensin ja sitten Motonetissä. Sieltä tarjousakku + kaasupullo. Kaasukaapeilla nuori mies muisti minut. Ei ulkonäöstä, vaan kaasupullolle tekemästäni telineestä. Kehui sitä ja eikä tietenkään suotta. Onhan se pätevä systeemi. Ei pyöriskele pullo tyhjässäkään takakontissa, vaan pysyy paikoillaan. Sanoi poika vielä, että tuollaiselle löytyisi asiakaskuntaa. Varmasti muuten löytyisi!

Minulla on pari akkua, joita käytän pimeänä vuodenaikana mökillä virtalähteinä lähinnä valolle. Niitä latailen kotosalla ja kuskaan taas täytenä mökille. Yksi akku on näyttänyt tulevan tiensä päähän. Viimeksi sitä ladatessani pari viikkoa sitten, se ei enää täyttynyt. Tänään ostin uuden akun ja latasin sen täyteen. Latasin sen jälkeen sitä epäkurantiksi muuttunutta akkua. Yllätyksekseni sen varaus nousikin likimain täydeksi. Pitääpä kuitenkin vielä antaa sille jatkoaikaa. Kyllähän varalaitteena saattaa asiansa vielä ajaa.

Kun tuo viisaudenhammas poistettiin, laitettiiin muutamat tikitkin ikeniin. Tikkien pitäisi sulaa itsestään aikaa myöten. Kohta tulee kolme viikkoa niiden laitosta, mutta tikit sinnittelevät yhä vain. No, kai ne aikanaan lähtevät ja onhan minulla hammaslääkäriaikakin vajaan kahden viikon kuluttua!

Tiistai, 4.8.2020

Oli tarkoitus tänään tehdä vastaavanlainen tempaus kuin eilen, eli laittaa joku ruoka, josta sitten tänään syödään ja pari annosta jää pakkaseen. Aamupalan jälkeen tekaisin pienen kauppareissun, kun raaka-aineet olivat varsin vähillä. Satoi vettä. Ettenkö sanoisi että ihan kaatamalla. Autoon / autosta ei kuitenkaan tarvinnut juosta. Sopivasti sade oli välillä sen verran heikompaa.

Palattuani muistin soittaa ihopolille. Olin hukannut kirjeen, jossa oli lääkärin vastaanottoaika. Tässä elokuun kolmena ensimmäisenä viikkona on monenlaisia asioita sovittuna ja eilen niitä aloin merkkaamaan kalenteriini. Muut muistin tai löysin tiedon muualta, mutta se ihopolin lekuriaika piti kysyä. Kyllä se kirjekin vielä löytyy, se lienee minulla mökillä. Soittoni meni automaattiin, mutta aika pian sieltä hoitsu pirautti ja sain ajan selville. Ei onneksi mennyt minkään kanssa päällekkäin. Kalenterit nyt päivitetty.  Nyt voi taas alkaa suunnittelemaan mökkihommia + muita menemisiä!

Laiteltiin lohilaatikot ja syötiinkin.  Oli hyvää jälleen kerran.  Pakkaseenkin riitti.  Aino paistoi  jo aamulla  jotakin  tortun tapaista. Illemmallla kun olikin  kuukausiin ensimmäinen  muorien peli-ilta.  Siis  näin kaupunkimaissa.  Jääkö hurmio lyhytaikaiseksi, kun  korona alkaa taas osoittamaan viriämisen merkkejä?

Öiden pimentyminen on käynyt hopusti. Vielä ei yöllä ole ihan säkkipimeää, mutta pimeää kuitenkin. Parin viikon kuluttua kohtaamme kuitenkin ne sysimustat yönseudut, joita yritämme jollain tavoin valaista. Täällä kaupungissa se ei ole ongelma. Mökillä tilanne on hieman toinen. Aurinkopaneelien tuottama virta vähenee päivä päivältä. Ei yksi 12 voltin valaisin paljoa virtaa vie. Tv se on mökin virtasyöppö. Toinen kova kuluttaja on läppärin lataaminen. Kautta on jäljellä kymmenisen viikkoa. Ei sen enempää. Virtasyöpöt laitteet pitää jatkossa ladata aggrekaattivoimin. TV:n katseluun käytettävä lisäakkua tai aggrekaattivirtaa. Valaisu kynttilöillä. On äärimmäisen tärkeää, että aurinkoakut ovat talveen siirryttäessä täysiä. Tyhjät akut jäätyvät ja se olisi aika iso rahallinenkin menetys. Ja vaivaakin siitä on, kun pitää hirmuisen painavia akkuja alkaa kantelemaan.

On vasta tiistai, mutta ollaan jo päästy jonkunlaiseen alkuvauhtiin marjojen syömisessä. Ilman pakastusta syötiin ensimmäiset, mutta sitten jo oli siirryttävä pakastettuihin. Olin hiukan yllättynyt, miten hyvältä maistuivat pakkasesta ottamani mustikat. Jos näyttää siltä, että mustikat alkavat poimurilla kerätessä irrota kannastaan, voisi niitä tietenkin pian jo keräillä. Nyt vain on viikonlopulle luvattu hellettä, joten jääkö marjastus siksi väliin?

Kylppäriremontti katkaisi kotosalla oleskelun toukokuulla. Se katkaisi myös muutaman suosikkisarjan katselun. Ne ehtivät loppua, ennen kuin palasimme nykytilanteeseen. Pari hyvää sarjaa on saanut uuden tuotantokauden, joten tappio ei ole suuri. Ja nyt loppuviikosta alkaa kaksikin eri sarjaa uusintana. Eri kanaville tosin, mutta kyseessä on juuri niitä sarjoja, jotkä jäivät toukokuulla kesken. Eli ei hätäpäivää!

Maanantai, 3.8.2020

Vaikka tässä ollaan jatkuvalla syötöllä vapaalla eikä työmaailmassa, tuntui tänä aamuna hieman toiselta. Ei siihen ihan täsmällistä syytä ollut. Oli kuitenkin aamupäivällä tapaaminen ja seköhän sai aikaan sellaisen tuntuman, kuin olisi työpäivä.

Pakastimesta ollaan syöty kaikki valmisruuat. Parit jauhelihapihvit enää jäljellä. Juuri näihin aikoihin ei mökillä ole niin tarvetta täysin valmiisiin aterioihin. Etenkin kun ollaan siirtymässä oman maan uusiin pottuihin. Kotona tilanne voisi olla toisin. Vähitellen siis alamme valmistelemaan näitä annoksia. Ei massatuotantona, vaan muutamia annoksia silloin-tällöin. Syksy ja talvi onkin sitten ihan eri asia! Näillä mielin käväisimme heti aamulla kaupassa.

Aino jäi aamupalan jälkeen laittelemaan ensimmäistä laatikkovuoallista. Minulla oli se tapaaminen, johon otin peräti läppärinkin matkaani. Siksiköhän tuntui, kuin töissä olisi ollut. Kauan eri syistä keskeytyksissä olleet asiat nytkähtivät liikkeelle. Vähitellen olisi jo saatava niille päätös.

Kotona sitten hyvät eväät. Ellei aivan loistavatkin. Nyt alkaisi olla aikaa ja mahdollisuuksia niiden ruokienkin tekoon. Niin maistuvasti lähtivät asiat rullaamaan.

THL on antamassa suosituksen hengityssuojainten käytöstä julkisilla paikoilla ja julkisessa liikenteessä. Tilanteissa, joissa etäisyyksien pitäminen muihin on vaikeaa. Toinen aalto koronaa on tulossa joten lienee asiaa tuo suositus. Meikäläisellä tuo turpavärkki on mennyt entistä rumemmaksi, kun ihottuma kukkii ja allergia rehottaa. Minulle maski olisikin selvästi turvan vuoksi!

Sunnuntai, 2.8.2020

Joskus yön tunteina oli jääkaapin kaasupullo tyhjentynyt. Osasimme sitä odottaakin. Vaihtopäivämäärät kun on minulla ylhäällä. Pakastelokerossa kamppeet täysin umpijäässä. Eikä jääkaapinkaan puolella mitään katastrofia ollut syntynyt. Vaihdoin pullon ja taas pärjäillään. Puolitoista - parikin kuukautta. Käytöstähän se riippuu!

Sää oli mainio. Heikko tuuli ja poutaa. Sateen uhkaa ei ennusteissa. Verkoille heti, kun vatsa oli saatu iloiseksi! Olinkohan laskenut verkot turhan matalaan? Kyllä vettä oli 7 metriä, mutta saaliina taas vain kämmenen kokoisia lahnoja. Kun sain verkkokamppeet kyytiin, pistin kaasun täysille ja suuntasin kotirantaa kohti. Huomasin parisataa metriä ajettuani, että ensimmäistä kertaa käytössä olleet hanskat eivät olleet enää vieressäni. Kiireesti käännyin takaisin. Ensimmäinen hanska löytyi aika nopeasti. Se ei ollut ehtinyt imemään itseään läpimäräksi ja keveänä se oli osin  pinnan yläpuolella. Toista ei näkynyt. Ehti varmaan kastua niin, ettei pinnan yläpuolella enää ollut osaakaan. Liekö peräti uponnut? Harmitti. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun hanskat tai hattu on joutunut veden varaan. Joskus ovat jääneet sille tielleen. Meinasin heittää parittoman hanskan järveen. En kuitenkaan halunnut roskata ja se sai jäädä kyydille. Kun olin rantautumassa, sammutin moottorin. Trimmiä minulla ei ole joten nostin moottorin ylös käsivoimin. Ja siinähän se hanska oli. Moottorikaivossa. Parin euron tappio oli vältetty!

Aino kävi mansikkamaalla. Saalis paljon parempi, kuin minulla verkoista. Kotiin lähdettiin yhdentoista maissa. Tuli sadekuuro, jota ei olisi pitänyt tulla. Poikettiin Piimätien puodissa. Viikon aikana oli muutamat peruselintarvikkeet sen verran käyneet vähiin, että oli haettava hieman täydennystä. Miksei siis voisi hoitaa nämä puutteet täälläkin! Nopeamminkin ja helpommin.

Kotona pakasteeseen hillaa, mansikkaa ja hiukan mustikkaakin. Pariksi kerraksi jääkaappiinkin, jotta saadaan maistella tuoreeltaan. Ja tulihan niitä tietenkin jo maisteltuakin.

Lauantai, 1.8.2020

Hups, ollaan lipsahdettu jo elokuun puolelle. Kesä kääntynyt lopuilleen. Niin se aika taas on lentänyt!

Eilen illalla radion "puhelinlkangat laulaa" -ohjelmassa tuli vanha ja tuttu Pop Corn -biisi. (Hot Butter). Hetken ihmettelin, että onkohan tämä joku uusi sovitus? Ei se ollut. Kuulo vain on mennyt niin huonoksi, että en kuullut niitä korkeimpia poksutuksia ollenkaan. Kuulo  on tosiaan heikentynyt edelleen ja haitta-aste on pian merkittävää luokkaa. Normaalipuheesta kuulen arviolta viisi prosenttia.

Lähdin heti aamusta innolla verkoille. Ennen lähtöä putsasin veneen pohjalta melkoisen määrän männyn neulasia. Päätin vain selättää verkot. Otan pois illalla tai huomenissa. Kun olin jo vesillä, huomasin, että haavi on jäänyt rannalle. En palannut takaisin. Haavi on ollut joskus hyvinkin tarpeellinen, kun verkkoon oli uinut suuri taimen, joka oli vain hieman suusta kiinni. Nyt ajattelin, että taimenen vuoksi haavia ei kannata nykyään matkassa kuljettaa. Verkoissa oli vain yksi lahnan pentu. Olin unohtanut rannalle näköjään myös kalan irroituskoukun. Lahna onneksi irtosi helposti ja pääsi takaisiin uimaan.

Päätettiin tehdä sen verran mustikkareissua, että saamme sitä parin viikon tarpeisiin. Vasta silloin  keräillään talvivarastoa. Otettiin muutama tyhjä vesipänikkäkin mukaan ja täytettiin ne lähteellä. Mustikat yhä osin raakoja, vaikka valitsimme aurinkoisen rinteen. Aino keräsi käsin ja sai plokattua parhaita päältä. Oli aika yllättävää, kuinka pieniä mustikat olivat. Kai ne vielä turpoavat kypsyessään lopullisesti. Mäkäröitä sankka pilvi ympärillä. Tuuli oli kokonaan loppunut. Mökillä Aino puhdisti marjat. Liikaahan niitä tuli, kokonainen litra kai. Olihan ne putsattuina ja plokattuina ihan hyvän näköisiä.

Ukkosta ilmassa iltapäivällä. Kävelin petkeleen kanssa poistamassa kuorta eilen kaulaamistani kuusista. Olin niihin sahalla piirtänyt 2-3 täyttä kierrosta rungon ympäri. Nyt poistin niiden välisen kuoren eli 20-30 senttiä korkean vaipan. Tehokuivatus käyntiin? Kaikista viime vuonna kaulaamistani ei kuori oikein irtoa, vaikka puut eivät ole kuoleman kielissä. Voi olla, että jätän sellaisia syksyllä pystyyn ja kaadan vain täysin kuivat. Niitä näyttäisi olevan ainakin vuoden tarve pystykuivina.

Iltapäivän ukkoset ja sateet menivät ohitse. Vastarannalla satoi ja salamoi. Kuten tuolla Ruotsin rajan suunnassakin. Nyt kello on 19:30 ja uudet ukkoset ja sateet juuri saapumassa. Tutkan mukaan sadealue on kohdallamme juuri NYT! Saman voi todeta katsomalla ikkunasta ulos. Aino on odotellut, että tuleeko sitä pelihommaa. Minä olen odotellut ukkosia ja sateita. Ja että ne menisivät sitten ohi, jotta pääsisin vielä verkoille. Taitaa mennä huomiselle koko verkkohomma! Pelihommatkin menivät muoreilla mistiksi, muttei sateen vuoksi!

Perjantai, 31.7.2020

Näytti illalla, että tuuli asettuisi. Aamulla kuitenkin kohtalainen pohjoinen. KELAlta tuli vasta nyt aamulla ne reseptitekstarit. Menipähän siinä aikaa! Kaulasin muutamia uusia kuusia. Parantelin paria vanhaakin. Viilasin sahanterän, jonka olin meinannut tärvätä rautakankeen, kun keskiviikkona niitin sahalla mustikanvarpuja kelkkavajan ovipielestä.

Kävelin naapuriin. Jokohan siellä oltaisiin herätty. Oltiinhan siellä. Arilla oli kolme puuta merkittynä. Meidän puolella rajaa, mutta varjostamassa hankalasti kesäkeittiön pihaa. Kaadoin puut. Ari oli sen verran työntämässä, että puut varmuudella kaatuivat poispäin kesäkeittiöstä. Päivän mittaan karsin ja pätkin puut. Tein aikamoisen ristikon. Risut kahteen kasaan. Ainokin ehti siihen hommaan. Kelkalla sitten lumien aikaan lopullinen siirto. Varjopuolen mittarissa +18 astetta. mutta tuolla työmaalla aurinko räkötti ja oli aivan tuuletonta. Ennen kolmea pois. Eipä olisi paljoa enempää jaksanutkaan.

On aika varma tapaus, että ensi talvena en kaatele koivuja takametsistä. Nyt tuli iso pino puuta ja pystyyn kuivamassa on puita ainakin 25 runkoa. Kunhan nekin ensin teen klapeiksi, niin katsotaan taas uudestaan.

Katsoin sää- ja tuulitilannetta nyt ja ennustetta aamuksi. Näytti niin hyvältä, että kävin laskemassa neljä verkkoa. Kyllä kala ui neljäänkin, jos on uidakseen. Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle laskin verkot valtion vesille. Monesti näin teen vasta myöhään syksyllä. Useampikin mökkiläinen oli aikeissa nyt laskea verkot. Suosiolla vein pyytöni syrjemmälle, kun kerta olin luvatkin hankkinut.

Kun tulin verkoilta rantaan, seurasi harmaalokki touhujani. Kohta siinä lenteli toinenkin. Ei ollut nyt kalaa! Sitten tuli se kolmas lintu. Lokit olivat kuin varpusia variksen vieressä. Kotkahan se! Kokoerosta huolimatta lokit häätivät koukkunokan muualle.

Sauna arvattavasti maistui tosi makealta. Hiki ja puru ... onneksi vesi pelastaa sen mitä pelastettavissa on.

Torstai, 30.7.2020

Joo, se oli hyvä asia, etten eilen mennyt niitä verkkoja laskemaan. Kova koillinen hakkasi aamulla rantoja. Radiossa jopa varoiteltiin kovista tuulista maa-alueilla. Varoitus oli laajalle alalle, mutta koski meitäkin.

Päätin sitten tehdä vielä pienen hillareissun. Pakastimessa on 11 pientä rasiaa. Saisi muutamankaan lisää, niin olisi loistava asia. Paikaksi valitsin suon, jossa kävin viikko sitten ja johon jäi raakaa marjaa aika tavalla. Viimeksi kävelin vaikeita reittejä välillä hillaa etsien. Nyt kävelin liki kilometrin kuivaa kangasta suoraan hillasuon laitaan. Nyt joku oli kerännyt hyvän annoksen ja kypsät olivat hukassa. Onneksi reuna-alueella oli sen verran, että saatoin olla ihan tyytyväinen tulokseen. Aino putsasi marjat. Kyllä niistä se puolenkymmentä pientä rasiaa tulee, joten hillastelu taisi olla siinä!

Seuraavaksi mustikkaan. Mustikat ovat monin paikoin jo sinisiä. Eli sinisiä raakoja. Niistä puuttuu vielä makeus ja mehukkuus. Odotellaanpa viikko tai pari! Sitten irtoavat kannatkin. Varjorinteillä mustikka on nyt suurelta osin vielä vihreää raakiletta. Eli mustikkaan ei ole mitään hoppua.

Teen jälkeen vähän lepäilyä. Kävelin sitten kokolle ja laitoin siihen viereen kerättyjä juttuja kokkoon lisukkeeksi. Kokon päällä on kolme vanhaa kevytpeitettä, mutta vesi on silti mennyt läpi. Tulee siihen kuitenkin niin paljon oksaa, että kyllä kokko palaa sitten kun sen aika on.

Tutkailin hieman viime kesänä kaulaamiani puita. Yksikään ei tänä kesänä enää tehnyt uutta kerkkää. Osa puista on nyt pudottanut kokonaan neulasensa. Osasta ei kunnolla huomaa mitään  kuivumisen merkkejä. Kohentelin tilannetta petkeleellä. Olisi myös pian aika kaulata ensi vuoden puu-uhrit. Polttopuiksi on tässä ihan kätten ulottuvilla puuta vuosikausiksi.

Keskiviikko, 29.7.2020

Aamulla tuuli hieman kääntyili heikkona pohjoisen ja kaakon väliä. Asettui sitten kaakkoon. Ennen tuulen voimistumista ja veden sekoittumista pumppasin saunavesiä riittämiin.

Veden nousu näyttäisi nyt pysähtyneen. Veneessä vettä melkoisesti. Ja venekin aika syvässä vedessä. Veneessä veden pinta korkeammalla, kuin järvessä. Vesitulppa paikoillaan. Tuollaisena ei mitään asiaa järvelle. Toimenpiteitä: 1. Perätulppa pois. 2. Odoteltava, että vedenpinnat tasassa sekä veneessä, että järvessä. 3. Veneen veto ylemmäs. 4. Sama, kuin kohta 2. 5. Perätulppa paikoilleen. 6. Veneen työntö veteen pois teljon päältä. 7. Teljon veto maalle päin. 8. Veneen veto teljolle. 9. Perätulppa pois. 10. Antaa veden poistua lopullisesti. Eli nyt on vene taas käytettävissä, kunhan muistaa laittaa perätulpan.

Aino ehdotteli, että olisi hyvä olla olemassa sellainen vasittu poronpaskalapio. Jännä juttu, minä olin jo sellaista myös miettinyt. Aino lähti Pessikseen naisten pelikiekeröön. Minulle jäi paskalapiohomma. Tulihan se tehtyä. Testasin polkua laavulla asti ja pihamaalla ja lensihän se. Paska. Pitäisiköhän alkaa hakemaan mallisuojaa? Tai peräti patenttia.

Katsoin tutkakuvia ja siellä näkyi parin  tunnin silmään sadetta. Käytin osan tuosta parituntisesta pilkillä. Kaiku löysi kaloja, mutta eivät ne olleet syöntituulella. Ensimmäisten pisaroiden ilmestyttyä ajelin minäkin kotirantaan.

Pidin hieman taukoa ja haukkasin palastakin. Hetken olin pötköllänikin. Muutama pisara vettä ilmassa. Ei kuitenkaan haitaksi asti, kun lämmintä oli liki 20 astetta. Olin jo lähteä laskemaan verkkoja, kun radion säätiedotus ilmoitti kovasta koillistuulesta. Oli pakko tarkistaa netistä, mihin alueeseen tuo uhka kohdistui. Jos se koskisi Perämerta, voisi minunkin verkotussuunnitelmani mennä uuteen harkintaan. Perämerelle se tietenkin sitten oli. Katsoin vielä paikallisen ennusteen. Reipasta koillistuulta koko huomisen aamupäivän. Eli siirretäänpäs verkkohommia vähän tuonnemmas!

Kesäduunilistalle oli merkittynä vielä 7 pientä tekemätöntä juttua. 15 kohtaa oli jo ruksattuna. Tälle illalle hamusin yhden ruksin lisää. Eli kulkusilta kelkkavajan etuoven eteen. Vanha oli laho ja hieman vaarallinenkin. Kyseessä on vain sellainen lyhyehkö luiska, josta kelkan sa ajettua ulos tallistaan. Kesäaikaan se toimii jalankulkua helpottaen. Sillan päällipuut ajattelin laittaa samoista 120 milliä leveistä painekyllästetyistä terassilaudoista, kuin veskin "siltakin". Lautoja oli vielä kymmenkunta jäljellä. Lisäksi yksi 190-senttinen puolikas. Päätin suuressa viisaudessani tehdä tuosta laudasta kaksi 95-senttistä pätkää. Soppeli sillan leveys. Sahasin laudan puoliksi, mutta onneksi en sahannut lisää 95-senttisiä pätkiä. Ensimmäistä lautaa mallatessani huomasin kardinaalimunaukseni. Kelkan sukset ovat leveämmällä, kuin tuo 95 senttiä. Meni hieman lautaa hukkaan ja se kyllä harmittaa suuresti. Rahallinen menetys on yhtä tyhjän kanssa. Mutta jos nyt jää uupumaan yhtä lautaa muihin tarpeisiin, on vaikea antaa itselleen anteeksi. Lähdepä tästä hakemaan yhtä lautaa kärryllä Torniosta. Asia saakin näin ihan toisen perspektiivin! Onneksi ns. 2-projekti ei ole pakollinen. Ja sen kokoakin voin muutella ennen aloittamista.

Ruksilistalla on vielä 6 ruutua vailla rastia. Kaksi niistä on melko pakollisia. Ainakin se toinen, eli pitää tarkistaa saunan lattian tukirunko. Jo kevättalvella havaitsin, että lattia notkui eräästä paikasta. Minulla on paikalle tuotuna sopivaa puutavaraa ns. 2-projektia varten. Voi olla, että käytänkin sen saunaan ja saunan lattiasta tuleekin se 2-projekti. Päivän-parin homma, mutta sitäkin tärkeämpi!

Iho vaatii tällä hetkellä sellaista olotilaa, jossa hiki ei ole mukana. Sauna on pakollinen jo pienenkin hikialtistumisen jälkeen. Kyllähän se kirvely helpotti nytkin illalla, mutta mitenkä ihmeessä täällä vältät ne hikihommat? Ainokin ehti pelihommista saunomaan. Tiukkaa ollut sielläkin??

Kukaan ei ole tarttunut haasteeseen puomin tolpan oikaisusta. Kyllähän se tilanne on niin, että ensi talvena ei kannata enää aurauttaa tietäkään, jollei puomi pelaa. Minulle kyllä passaa sekin! Nuoret miehet: Käyttäkääpä pari tuntia elämästänne asian hoitamiseen!

Tiistai, 28.7.2020

Otin aamulla viimeisen Pradaxan. Illan kapselin olin jättänyt ottamatta ja olin säästänyt sen täksi aamuksi. Lämmintä ja aivan tyyntä. Hirvitti hieman, mutta lähdin silti hillareissuun. Sammakkokorpeen tällä kertaa. Siellä varjopuolella hillat vielä raakoja. Avoimen reunamilta sain sen verran kypsää, että sain olla tyytyväinen. Hiki oli ja ihottumaa kirveli. Raskasta kulkemista. Silti siinä tauolla istuessani ajattelin: on tämä vain mukavaa. Siinä samalla istuessani tutkailin kännykästä Kantaa. Ja kas, molemmat reseptini oli uusittu. Kumma vain, kun kummastakaan en ollut saanut tekstiviesti-ilmoitusta. Molempiin uusittaviin piti puhelinnumero ilmnoittaa erikseen. Tuskin molempiin onnistuin kirjoittamaan väärän!

Mökillä pikainen siistaus ja vaatteen vaihto. Kahvit ja voileivät. Aino putsasi hillasaaliini ja laittoi hillat eilisiltaisten joukkoon. Ne matkaan, niinkuin parit tyhjät bensakanisteritkin. Hillatoimitus ensin. Marianne keitti kahvit. Tietenkin, vaikka nyt ei ollut tarkoitus kauaa viipyä. Olisihan sitä aikaa saanut helposti siinä kulumaan. Paljon kun on tapahtunut edellisten marjojen jälkeen! Vielä se apteekki ja polttoaineen haku.

Kotona ruoka ja pakollinen selän lepuutus. Uni ei kuitenkaan tullut, vaikka eipä se olisi haitannut! Kun poutaa on ollut nyt sopivasti, käsittelin kompostiboxin näkösällä olevat puuosat tummanruskealla puuöljyllä. Vaihdoin ne tyhjennysluukkujen salpapuutkin. Ensin asensin niihin pyöreät kahvat. Komposti ja kulkusilta vessaan eli kesän pääprojekti ... nyt ne ovat valmiit. Kottikärrypolku ja siihen liittyvää puunkaatoa ja maan muokkausta tulee syksymmällä vastaan. Mutta olkoon se eri projekti.

Maanantai, 27.7.2020

Ennen mökille lähtöä oli mielessäni parikin asiaa, jotka olisi viisasta pistää vireelle nyt heti. Toinen liittyy kotitalousvähennykseen ja toinen taloyhtiön asioihin. Sain molemmat puhelimitse hoitoon sillä tasolla, kuin nyt tarpeellista ja mahdollista oli.

Käyttiin kauppareissu. Ihan perusjuttuja vain, jokaviikkoisia. Kävin sitten erikseen vielä tankilla ja pari muutakin asiaa oli mielen päällä. Laitoin eilen reseptin uusimispyynnön Kantaan. Tänään illalla menee viimeinen verenohennuspillerini. Huomiseksi ei ole mitään, ellei resepti pian uusiudu. Odotin tekstaria, kun kiertelin kaupungilla asti. Ei sitä vain kuulunut. Kylläpä olin huolimaton, kun päästin lääkkeet loppumaan!

Jos on vesi korkealla Miekojärvessä, on se muuallakin noussut. Torniojoessakin jopa 1,5 metriä. Irtoveneille nyt sopivat olosuhteet.

Venytettiin hieman lähtöä. Jospa tulisi se resepti-tekstari ja saisin hakea lääkkeen appteekista matkaani. Katsoin omakannastakin. Jospa syynä onkin Kela. Jospa siellä ei olla hereillä ja tekstari on lähettämättä. Ei ollut näinkään. Ennen kahta oli möyskyt kasattu. Tartuin vielä viimeiseen oljenkorteen ja ajelin Ylitornion kautta. Jos ilmoitus tulisi matkalla, ottaisin lääkkeen Ylitornion apteekista. Olisi liki tuntinen lisäaikaa tekstarille. Ylitorniolla pysähdyttiin jäätelölle. Ei auttanut ja lähdettiin mökkiä kohti. 10 minuutin päästä kännykkä pimpautti viestin. Joo ... ties kuinka monennen kerran tänään poro kävi kuvauttamassa itsensä.

Mökilla sisällä miellyttävän viileää. +18 astetta. Ulkona 4-5 astetta lämpimämpää. Juotiin kahvit. Minua himotti hillahommat. Teinkin sitten niin, että suuntasin sellaiseen kohteeseen, jossa en ole koskaan käynyt. En päässyt aivan perille kohteeseen, sillä hilloja olikin jo siinä matkan puolivälin paikkeilla. Kunto ei ole kovimmillaan, mutta kepitin siitä ihan kohtuullisen tuloksen.

Mökillä saunottiin Arin kanssa. Rouvat pelasivat. Kaikille jotakin!

Sunnuntai, 26.7.2020

Tämän päivän ohjelmistoon ei oikein kuulunut mitään erikoista. Telkkarikaan ei tarjonnut mitään sellaista, että olisimme riemusta kiljuen asettuneet sohvan pohjalle eväiden kanssa vahtaamaan ruutua. Tuli kuitenkin katsottua kolme ohjelmaa, jotka olin laittanut tallentumaan. Lisäksi illempana katseltiin vanhoja olympiajuttuja. Ja tietenkin Agatha Christietä! Urheilusta tuli mukavia muistoja. Pientä jännitystäkin, vaikka lopputulokset olivatkin tiedossa. Pienenä miinuksena se, että koripallofinaalia (1992) näytettiin vartin verran.

Pakastinta penkoessa löysimme kuin löysimmekin vielä hieman kalaa. Olihan se pilkkireissukin vasta tuottanut jotakin. Tällä(kin) kertaa jauhoin kalat myllyllä ja paistoin ne pihveiksi. Riitti pakkaseenkin.

Viikon verran on ollut sen verran viileämpää, että ulkosalla on saattanut tehdä jotakin muutakin, kuin ajella autoa. Meneekö alkava viikko taas ajeluksi? Ainakin jonkun verran lämpenevää on tulossa. Runsaampia sateita vasta torstaiksi. Miekojärvessä vesi yhä nousussa. En ihan heti muista tällaista kesää, että järvi pysyy ja pysyy tulvassa. Vietonen ja Raanujärvi ovat ylärajoilla, joten sateet ratkaisevat paljon Miekojärvenkin tilannetta. Vesi on tosiaankin niin poikkeuksellisen korkealla, että veneiden kanssa voi olla ongelmia. Toivottavasti kellään ei pääse paatti veden vietäväksi.

Josko huomenna mennään takaisin mökille? Kyllä varmaan, ellei mitään merkillistä ehdi tässä tapahtumaan. Eipä varmaan!

Lauantai, 25.7.2020

Pitkästä aikaa koleahko aamu. Kymmenkunta astetta. Olisi oikein hyvä touhuilusää, kun sadepilvetkin onnistuivat kiertämään Tarran. Vesi on kesän alimmasta lukemasta pikku hiljaa  hieman noussut. Parikymmentä senttiä. Jatkuva tulva päällä näköjään koko kesän. Eilen koettiin jonkunlainen tulvahuippu, kun Vietosesta löysättiin vettä Kaaraneksen porttien läpi. Vesi nousi meillä kerralla kymmenen senttiä. Jouduinkin taas kiskomaan venettä kauemmas järvestä. On tämä melkoista kesää!

Ruoho oli märkää ja pitkää. Leikkasin sen lyhyeksi. Märkyyteen en pystynyt vaikuttamaan. Tuuli oli kova, järvellä liki myrskyisä. Silti sääskivaara oli ilmeinen ja päälle oli syytä panna pitkähihaista. Hiki se meinasi tietenkin tulla. Tällä kertaa leikoin sorakolta myös siellä kasvavat tuppaat. Alue näyttääkin nyt siistiltä. Aino pistäytyi mansikkamaalla. Ei ollut taaskaan turha reissu. Oma mansikkamaa näyttää tuottavan tänä kesänä marjaa ihan hyvin. Ainon ponnistukset eivät ole menneet hukkaan.

Kun laitoin laavuun portit molempiin kulkuaukkoihin, loppui porojen kenttääminen sisällä laavussa. Alueelta ne eivät ole kuitenkaan häipyneet. Siitä todistuksena kymmenet ja taas kymmenet videot joka viikko. Ja valitettavasti ne paskovat joka paikan ja pihalla ja poluilla pitää olla tarkkana, mihin astuu. Yksi poro näyttää ottaneen makuusijakseen laavulla sen porttitekeleen vierustan. Maahan on selvästi painunut poron kuva. Muitakin todisteita porosta oli siihen jäänyt.

Tänään uutisoitiin, että Thaimaasta pääsee tulemaan 3000 marjanpoimijaa Suomeen. Hillahommia ajatellen päätös tuli liian myöhään. Lapissa mustikka ei ole vielä kypsää. Uutisissa on toitotettu sitä, että hillasato on ehkä jopa ennätysmainen. Ei meillä kuitenkaan. Monet tutut hillapaikat ammottavat tyhjyyttään. Hillaa on tullut paljon suurille avosoille. Uutisointi on saanut hillahommiin sellaista porukkaa,  jolla ei ole kokemusta marjastelusta eikä luonnossa liikkumisestakaan. Eksyksissä ollaan oltu jos on menty tieltä niin kauas, ettei auto enää näy. Helpot hillapaikat on pian käyty läpi, kun kerääjäarmeijat tonkivat tienvarsijänkät. Vaativissa kohteissa hillaa vielä on. Jaksaisi vain pahnostaa. Avoimilla paikoilla hillat osin jo pilalla. Se hieman huolestuttaa, että korpipaikkoihin ei välttämättä hillaa tulekaan. Kausi saattaa olla nopeasti ohi! Onko meillä jo hillat kerätty?

Syötiin päiväruoka. Aino tiskasi. Minä jo kantelin kamppeita autoon. Kotona iltapäivällä juuri ennen runsaimpia sateita. Kahvit, suihku, pyykkiä.... Hillat ja mansikat pakkaseen. Käväisin kaupassa hakemassa maitoa. Leppoisaa kotona oleskelua.

Perjantai, 24.7.2020

Iltamyöhään luin sähköpostejani. Vihdoinkin olin saanut viestun, jossa oli pyytämäni tiedot. Tiedot olivat sen suuntaiset, mitä olin odottanutkin. Kotosalla täytyy tulostella joitakin asioita ja alkaa tarkistamaan asiat läpi. Kyllä se siitä!

Tulossa vaihteeksi poutainen ja lämmin päivä. Hiki- ja pölyhommat jätin aamulla väliin. Päivällä kun oltiin lähdössä kahvistelemaan järven eteläpäähän. Hain kuitenkin laavun pottumaan viereisestä kivikasasta puoli ämpärillistä pieniä kiviä, sellaisia kananmunan kokoisia veskin kulkusillan yläpään koloon täytteeksi. Kun kerran olin käymässä pottumaan luona, vetäisin yhden Siiklin kaalen penkistä. Pieniä olivat potut, mutta paljon lukumäärää juurakossa. Veskin kulkusillan reunaan ruuvasin peitelaudat. Leikoin konesahan jäljiltä olevat pärsteet pois itse sillan laudoista. Muutamassa paikassa ne häiritsivät. Alkaa olla aika siisti paketti. Sahasin vielä tyhjennysluukkuihin paremmat salpapuut. Ne otan kuitenkin käyttöön vasta sitten, kun olen käsitellyt ne ja kompostin näkyvät puuosat. Pitempää poutaa nyt odottelen.

Puolilta päivin se Pessiksen reissu. Silta remontissa. Isoja puupinoja teiden laidoilla. Edellisestä käynnistäni olikin jo aikaa. Sehän näkyi myös pihalla ja rannassa.

Kotimökillä syönti. Sen jälkeen hillareissuun. Ihan tähän lähelle, jalkapatikassa. Saderintama oli lähestymässä. Silti uskalsin. Joskun lähikorvet ovat antaneet mukavia saaliita. Mutta nyt sain vain liikuntaa.

Tuli se sadekin lopulta. Kyllähän se pisti ulkoilijat miettimään uudestaan illan touhuja!

Torstai, 23.7.2020

Sadetta taas luvassa. Koko päiväksi. Aamulla sateen uhka ei kuitenkaan ollut välitön. Siispä uskaltauduin hillareissuun. Ennen kahdeksaa olin jo tien päällä. Jotkut olivat olleet minua tiitterämpiä. Autoja teiden varsilla. Hillastelijoita jänkillä. Varhainen lintu madon nappaa!

Ajoin muutamanlaisen tien päähän asti. Jatkoin siitä jalkaisin. Reitti muistutti paikoin riisipeltoa. Saavuin jänkän laitaan. Hilloja harvakseltaan. Raakoja pääasiassa. Märkää oli jänkilläkin. Suonvierioja syöksi vettä koskena alavirtaa kohti. Ei ollut onkea mukana. Olisin kai muuten alkanut kalahommiin. Iso kyy luikerteli hillanlehtien alla. Hitaasti käytti sillä kulku. Suo oli aika pian kierretty.

Paluumatkan aluksi lyhyt tauko. Märässä maastossa on ämpäri ollut hyvä istuin. Niin nytkin. Paitsi että tällä kertaa se räjähti painoni alla kappaleiksi. Osa palasista lensi monen metrin päähän. Tunti ja 40 minuuttia kämpältä takaisin kämpälle. Paluumatkalla hieman sadetta tuulilasiin. Vaatteet kuitenkin litimärät. Hiestä ja märistä pusikoista johtuen. Mietin vielä sitä ämpäriä. Oli ensimmäinen kerta, kun sellainen allani hajosi. Ovat nykyään heikosti tehtyjä, tietty!

Hammastohtori soitti, niinkuin oli sovittu. Kyseli kuulumisia. Mikäpäs tässä ollessa. Hommat jatkuvat sitten, kun leukaluu on riittävästi parantunut.

Syötiin eilisen nakkisopan jatko-osa. Kun ei oikein jaksanut sataakaan ja tuuleskeli ja lämmintä 16-17 astetta, ajattelin tutkia pari vanhaa hillapaikkaa. Olisin mielelläni ottanut kartan ja kompassin taskuuni. Karttaa en löytänyt tähän hätään. Kännykässä oli onneksi akku täynnä joten päätin luottaa sen karttaan ja kompassiin. Ja etenkin GPS:ään.

Ajoin noin 2 poronkusemaa. Taisi mennä papanan verran ylikin. Lähdin maastoon vanhasta muistista. Milloinkahan olen täällä viimeksi muuten käynytkään? Vuosia on kulunut paaaljon! Hakkuuaukeakin oli nyt sellainen pöhelikkö, ettei paremmasta väliä. Suo tietenkin oli alamäen suunnassa, joten hiljalleen siihen suuntaan. Tulin suon laitaan metsästä. Mutta minkä suon? Tuon "väärän" suon reunamilla oli kuitenkin hyviä hilloja joten pieni vikaan meneminen ei haitannut. Olin selvittänyt sijaintini ja jatkoin sitten loivaa ylämäkeä seuraavalle jänkälle. Muutaman satametrisen hikoilu. Löysin tavoitteeni. Ja miten valtavasti hillaa! Joku oli kuitenkin juuri kerännyt kypsät päältä pois. Jäljellä valtavan raakilemäärän seassa vain harvakseltaan kypsiä. Tuollaisessa paikassa on tosi hankala kerätä. Ämpäriin ei kertymää paljoa tullut, joten päätin vähitellen lähteä seuraavaan tietopaikkaan. Siellä hillat kypsyvät normaalisti tätä paikkaa aiemmin. Kävely oli äärimmäisen raskasta. Jokaisella askeleella oli takajalka vedettävä irti suosta. Jotta sen sai siirtää etummaiseksi. 20 sentin erolla. Ei helkutti! Seuraavaan kohteeseeni oli puolen kilometrin matka. Päätin mennä sinne mieluummin kuivaa maata pitkin. Alkoi jalannousu olla jo sen verran lujassa.

Poistuin jänkältä. Mäntykankaalla oli huomattavasti kevyempi kävellä. Jostakin syystä (innoissani?) kävelin liikaa oikealle. Muistelisin, että olen tehnyt joskus saman virheen samassa paikassa. Lähes 200 metrin huti 500 metrin matkalla. GPS:ään oli kuitenkin uskominen. Korjasin suuntani ja saavuin melko tuoreelle hakkuuaukiolle. Sitä en ollut ennen nähnytkään. Aukiota ylittäessäni totesin sen, mistä jo aiemmin olin saanut viitteitä: mustikkaa tulee. Myös puolukka oli  raakileilla ja mättäät näyttivät hyviltä.

Saavuin hillapaikkaan. Alue oli aivan koskematon. Hillaa paljon. Liki kaikki kypsiä. Pahus ... jopa ylikypsiä. Ja pienenlaisia. Tosi heikko laatu. En jaksanut kauaa kerätä. Oli vielä jänkän ylitys ja vaaran rinnettä tiheikössä ylämäkeen ennen autolle pääsyä. Kyllä helpotti, kun pääsin auton penkille istumaan. Istuin toki maastossakin ja ämpärikin nyt kesti.

Mökillä kylmää soodakuplajuomaa jääkaapista, pari mukillista näin alkuun. Näillä lyhykäisillä reissuilla en ruukaa pitää matkassa eväitä enkä juotavaa. Joskus autossa on vesipullo, mutta ei aina.

Aino oli käynyt mansikkamaalla ja saanut kesän parhaan tuloksen. Hillanputsaus merkitsi sitä, että kompostiämpäriin meni enemmän hillaa, kuin tähän asti oli talteen saatu. Hillaa ollaan kahtena edellisenä vuotena saatu pakkaseen 4-5 pientä rasiaa yhteensä. Lienee niin, että nyt on enemmän puhdistettuna, kuin kahtena edellisenä vuotena yhteensä! Wautsi!

Sade alkoi melkein heti kämpille tultuani. Hyvä tuuri tänään! Vaikka välillä tuntui tänään, että kovaa tämä homma on, olen silti varsin yllättynyt kunnostani. Jaksoin aika hyvin polkea jänkkiä. Alkuviikosta tilanne oli toinen. Olihan ne liian lämpimät kelitkin. Nyt on pian aika suunnitella kotona käymistä. Mökillä pakastelokero on täynnä. Ja marja-aika parhaimmillaan!

Keskiviikko, 22.7.2020

Aamulla mietin puolivakavissani: hillaan vai jatkanko kompostin rakentelua? Iltapäiväksi luvassa sateita ja ukkosia. Kumpikin vaihtoehto kärsii sellaisista ilmoista. Valitsin kompostilaatikon. Aino oli samaa mieltä. Kyllä sen valmistuminen on tärkeää.

Yhden jälkeen sadekuuro. Kaukaista jyrinää. Sisälle 20 minuutiksi. Vielä sitten hommiin ja puolessa tunnissa oli komposti niin valmis, että kärräsin boxin palvelupaikkaansa, uuden kävelylavan vierelle. Kovaa käyttöä vain! Pari viimeistelyä odottaa, mutta ne eivät estä käyttöä. Poutakin saisi olla, jos paria kohtaa aion suojata puuöljyllä.

Olin sopivasti valmis, kun uusi sade ja ukkonen oli taas päällä. Illemmalla ukkosia tuli ja meni. Rankkojakin sadekuuroja matkassa. Tänään taidettiin jäädä alle 20 asteen ja sen heti huomasi. Olo on ollut 100 kertaa eilistä parempi. (Meltosjärvi +20,4). Ainokin jopa suunnitteli hillastelua! Ja ukkonen tuloillaan! Muutama aste vielä viileämmäksi, niin helkkari, voisi sinne hillaankin yrittää ihan vakavissaan.

Tänään näin vähän asioita. Minkäs sille voit. Tuon kompostin ja etenkin sille ja vessaan johtavan reitin valmistuminen on meille iso asia. Talvella se hyöty on. Olisi jopa juhlan paikka, mutta jääköön myöhemmäksi. Mukava saada jotakin valmiiksi ja mietiskellä muita askareita!

ps. leuka on musta ja turvoksissa, mutta ei kovin kipeä. Kukahan mahtaisi tarvita Panadolia ja Panacodia? Olisi vapaana käytännössä täydet purkit!

Tiistai, 21.7.2020

Illalla menin nukkumaan heti yhdeksän jälkeen. Kun kerran väsytti! Sain unen päästä kiinni kai välittömästi. Uni kuitenkin oli hyvinkin levotonta. Mieltä painavat asiat eivät näköjään antaneet rauhaa yölläkään. Olen tätä kyseistä asiaa yrittänyt selvitellä, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä. Kello 4:20 otin aamun antibioottini. Olin sopivsti hereillä ja aikahan oli lääkkeen otolle mitä mainioin. Nousin kello 6:30 lopullisesti. Otin Panadolin. Taisi kipulääkkeiden otto jäädä siihen!

Aamuyöllä oli sadekuuro pyyhkäissyt yli. Märänlainen aamu pitkästä aikaa. Viime keskiviikkona olin katsastanut parikin hillapaikkaa. Raakoja löysin silloin ainoastaan.  Käytiin nyt Ainon kanssa tarkistamassa tilanne. Muutaman kypsän saimme. Osa oli jo poimittukin. Raakoja olivat hillat vielä enimmäkseen, mutta ei valtavasti niitäkään.  Kun aina väsyttää, laitoin ämpärin mättäälle ja istuin siihen päälle. Mätäs kuitenkin petti ja kaaduin selälleni mätästen väliseen rapakkoon. Menin kuin hidastetussa filmissä. Paluumatkalla poikettiin toisessakin paikassa. Joku oli senkin ehtinyt tyhjentämään! Jäädäänkö hilloitta, kun ne pitäisi löytää ihan teiden varsllta?

Luvassa rajuakin ukkosta. Aloitin siksi hyvän sään aikana kompostilaatikon kokoamisen. Aino entrasi taas nurmikkoa. Vähän välipalan jälkeen eli yhden aikoihin lopetimme hommat. Kumpikin totaalisen puhki. Ja kun oli heittäytynyt tyveneksi, oli sadat sääsket koko ajan kimpussa. Jotakin vielä tehdäkseni pumppasin saunaan reilunlaisesti vettä. Kastelin myös Ainon viimeisimmän nurmikkoläntin.

Oli pakko mennä hetkeksi vaateriin. Saatoin jopa muutamiksi sekunneiksi nukahtaakin. Ruuan jälkeen oli ukkosta ilmassa. Ei ruuasta johtuvaa pauketta kuitenkaan. Vähän satoikin. Tuli siinä lepäillessäni parikin loistoideaa kompostin kokoamiseen. Olipahan hyvä, etten ehtinyt sitä tekemään valmiiksi!

Jaana tuli Ainon kanssa pelailemaan. Se on mahtava juttu, sillä minä en ole kovin innokas pelailemaan. Yksi kunnon peli-ilta Jaanan kanssa ... saankohan parin viikon vapaan pelailuista?

Leuka on eilisen jäljiltä vielä kipeä ja arka. Aikalailla turvoksissakin. Kivut ja haitat ovat kuitenkin yllättävänkin lieviä. Pian tästä ollaan toivuttu ja päästään repimään seuraavia hampaita?

Maanantai, 20.7.2020

Aamulla katselin pois yhden tallennukseni. Laitoin sitten uudet odottamaan tiistain ja torstain iltaohjelmia. Puhetta kun on ollut mökille menosta, ellei hammaslääkärikäynnin seurauksena tule muita ajatuksia. Olin juuri lähdössä siitä rautakauppaan, kun puhelin soi. Minulle soittelee kaikkein eniten energiayhtiöt sähkösopimuksen toivossa. Nytkin mieshenkilö kertoi olevansa jostain sähköfirmasta. Ennen kuin hän ehti tarjoamaan sopimusta, katkaisin keskustelun kertomalla, että minulla on soppari pitkälle ensi vuoteen. Soittajaa hieman nauratti. Eipä hän ollut mitään myymässä. Olipahan vain tulossa vilkaisemaan meidän liesituuletinjuttuja. Jospa tehoa saataisiin hieman lisättyä.

Äkkiä oli asiat tarkastettu. Ainokin piristyi sen verran, että rautakauppareissun sijasta käytiin kahdestaan kauppareissut. Lidl ja Cittari. Juotiin kotona kahvit ja kävin sitten sen rautakauppareissuni ja tankillakin. Ja päivän lounaskin oli muutettu pitsaksi. Olin etukäteen ne tilannut. Ihmettelin pitsoja noutaessani, että mitähän olen taas mennyt tilaamaan! Hinta ei täsmännyt ja toinen laatikkokin oli melko suuri. En ruvennut siinä moittimaan, tällä kuulolla saattaa olla tekemistä asian kanssa. Kotona paljastui, että tilaamani pitsa oli tuplakokoinen. L-kokoa. Tilasin puhelimessa alla-pollon. Linjoilla siihen oli tullut ään pisteet mukaan ja siitä oli tullutkin ällä-pollo. Pöllöksi asti ei sentään pisteitä riittänyt. Pitsoista jäi melkoiset määrät syömättä. Mökille iltapalaa!

Ennen hammaslääkäriä laittelin hieman mökkikamppeitani koolle. Kahdeksi sitten tunnin istunnolle piinapenkkiin. Heti alkuun oli selvää, että viisaudenhammas menee poistoon. Mainitsin, että edellistä hampaanpoistoa yrittänyt nainen ei saanut hammasta pois. Ei riittänyt voima ja  seurauksena oli uusi aika mieskolleegalle. Urhoollisesti alettiin taistoon. Aluksi puudutukset. Ja kipua ei kuulemma tarvinnut sitten tuntea. Lisätään piikkiä, jos käy kipeään. En osaa sanoa, onko minulla korkea vai matala kipukynnys muihin verrattuna. Miten senkin testaat? Hammas oli lujassa. Jouduttiin pilkkomishommiin ja siinä vaiheessä kävi aika kipeästi. Ja jomotus alkoi. Yksi lisäannos puudutusta kuitenkin tehosi. Ei kipu kokonaan loppunut, mutta se oli jo siedettävän puolella. Vähitellen hammas oli juurineen kaivettu pois. Lääkäri sanoi, että olen saanut syntymälahjana poikkeuksellisen suuret luut. Myös alakeukaan. Hampaat onneksi normaalikokoa. Olen aina tiennyt, että luuni ovat suuret. Ja painavat. Luistahan se tämä painokin johtuu, eikä mistään läskistä!

Meni tunti ja 20 minuuttia. Lopuksi tikit ikeneen. Reseptit ja ohjeet matkaan. Toivoin, että en pure kielestä palasia, niinkuin joskus nuorena. Oli nimittäin pikkusen kipeä silloin suuvärkki. Kipulääkkeitä ja antibioottia apteekista. Huuhteluaineen unohdin ja sen vuoksi jouduin tekemään eri reissun.

Kotona hieman odoteltiin. Lähdettiin sitten matkaan. Vartti ajettu ja puudutus alkoi vähitellen loppumaan. Tilalle tuli aika voimakas kipu. Ulottui vielä yllättävän kauaskin alaleuasta. Otin mökillä ensimmäiset lääkkeet ja eiköhän tästä selvitä. Illan Pradaxan ja aamun Trexanin saan jättää väliin.

Sunnuntai, 19.7.2020

Liukkaasti aamupalan jälkeen pihalle. Liukkaastiko .. no ennen yhdeksää kuitenkin. Aurinko ei poistanut. Ilma oli tuhkanharmaa, mutta sadetta ei ollut luvassa. Aika lämmintä kuitenkin. Jotakin 17 asteen paikkeilla. Raikas tuuli puhalteli etelän suunnasta. Ihan piti ottaa paitahihasilleen. Silti hiki valui. Etenkin kun pilvet sitten häipyivät ja aurinko otti virkansa vakavasti. Olen paremmassa kunnossa ollessani selviytynyt leikkuu-urakasta kahdessa tunnissa. Siihen aikaan kuului myös oma takapiha ja nämä yhteiset alueet. Nyt en leikannut omaa ollenkaan ja vasta 12:30 olin suoriutunut takaisin sisälle. Yli 3,5 tuntia! Eivät alueet ole laajentuneet, mutta kulku on hidastunut merkittävästi. Tästä jos vielä hidastuu, niin mitäs sitten? Ainokin kävi välillä kurkistamassa, että jokohan se on torkistunut jonnekin, kun ei takaisin kuulu! Lämpö ehti nousta muutaman asteen aamusta. Kulku alkoi olla kuin zombiella. Onneksi olin lähellä koko ajan. Hillareissulla ei noin saisi horjua! Kyllä jalannousun tulisi olla parempi!

Ihana, kylmä suihku muutti olon jälleen liki normaaliksi. Olin eilen illalla laittanut tyhjillään olleen pakastimen päälle. Tänään aamulla ennen pihahommia sammutin toisen ja siirsin siitä pakasteet kylmenneeseen pakastimeen. Samalla otin sulamaan päiväruokaa varten viimeisen muikkuannoksen. Muutakaan kalaa ei enää pakkasessa ole. Iltapäivän puolella paistetut muikut menivät tuulen suojaan. Kerrassaan hyviä. Maito alkoi loppua, joten pistäydyin pika-pikaa kaupassa. Otin myös vähän näkkäriä, jottei kaupan täti luule, että meillä vaan juodaan!

Telkkaria ollaan vähän katseltu, mutta ei vakavissaan. Kahvia ollaan juotu. On ollut oikeastaan mahtava päivä, jos ei lasketa mukaan sitä ruohonleikkuuta. Ei ole ollut kummoisia paineita tekemisistä. Joutenolo on kuitenkin saanut viriämään joitakin ajatuksia liittyen mökin touhuihin. Eli tällainen parin yönseudun rauhoittuminen voi olla hyväksi muutenkin kuin fyysisesti. En olisi tuota yhtä jippoa keksinyt, jos olisin mökillä jatkanut yhteen putkeen hommiani! Toisenkin hyvän ajatuksen sain.

Huomenna iltapäivällä hammaslääkäri. Voi olla, että lähdetään sitten vielä illan päälle ajelemaan mökille. Siihen on vielä kuitenkin päivä aikaa ja paljon voi tapahtua tässä välissä. Voi olla, että tuota alahammasta kun käsitellään, kieli on turta kauan. Ymmärtääkö Aino minua, ymmärtääkö kukaan?

Lauantai, 18.7.2020

Eilinen päivä tuntui viime yönä iholla. Kutisi naama. Kutisi päänahka. Kutisi sieltä sun täältä. Oliko syyllinen aurinko, vaikka varjossa yritin olla mahdollisimman paljon. Vai oliko syynä kuuset, joiden alla työmaani sijaitsi. Kuusista putoili kuivia neulasia koko ajan hiuksiin ja niskaan. Vai oliko syynä sääsket ja mäkärät. Yön tuskailin. Aamulla naama oli sen näköinen, kuin olisin yön tuskaillut.

Oli oikeastaan yksi pakollinen huoltotoimenpide, ennen kuin kannatti aloittaa uuden kompostin rakentamista: veskin alusen tyhjennys. Hellepäivän himohommaa! Uusi komposti tulee sijoittumaan niin, että se sulkee kottikärryreitin vessan taakse. Reitti avautuu syksyllä, kun kaadan kaulaamani isot kuuset. Tyhjennys oli nätti homma. Edellisestä aikaa 2,5 kuukautta.

Tämä hellekeli ei oikein miellytä. Ei jaksa tehdä kunnolla oikein mitään. Isoilta avojänkiltä hyväkuntoiset ovat kepittäneet hyviä saaliita. Meidän korpimaisemissa hillat vielä pääosin raakoja. Kärräilin vanhan kompostin jäänteet kokkopaikan ääreen. Laavun laidalla mustikat sinertävät. Potut alkavat olla kukalla. Poro odotti laavun portin avaamista siinä ihan vieressä. Oletti kai, että koronarajoitusten löystyminen avaa nämäkin portit.

Aika pian kävi selväksi, että eräs asia tälle päivälle ei toteudukaan. Aivan turhaan olin vähän odotellut. Ja oliko asia niin varmoilla puheilla edes ollutkaan! Teimme sellaisen päätöksen, että ennen iltaa lähdemme Torniota kohti. Aikaa kuluttaakseni aloitin sen kompostisysteemin rakentelun. Välillä syötiinkin. Aino käväisi mansikkamaalla. Komeita mollukoita taas. Sain kompostin runkon kasattua. Levytys jää ensi viikkoon. Kokosin kamppeet suojaan. Aino tiskasi. Ajeltiin kotiin. Alposlahdentie myös nyt lanattu!

Kotiin tullessamme muistutti talonmies-kyltti ovemme pielessä siitä, miksi oli hyvä olla ajoissa kotona. Vuoron päätteeksi huomenna on ruohon leikkuu vastassa. Sen verran pitkää ruoho oli monin paikoin. Muutenkin mukavaa olla pari yönseutua kotosalla. Tuo huominen ruohonleikkuu tulee olemaan hikinen urakka. Muuten tämä parin päivän käväisy on lepoa. Mökillä näillä keleillä pinnassa on jatkuva hiki. Viilenisi nyt hiukan, jotta pääsisi hieman edes hillastelemaan. Saisi edes muutaman litran.

Elämän pelikentillä ei aina ole pelipaikka varma. Kuka pääsee ykköskentälliseen? Kenen paikka on vaihtopenkillä?  Joku ei pääse edes varalle. Vaikka  pelimies olisikin. Katsomopaikkoja kuitenkin yleensä piisaa.

Perjantai, 17.7.2020

Hillakuume kasvaa. Vilkaistiin mekin vesireissulla tilannetta. Ei ole kiire. Ensi viikon puolessa välissä voi alkaa saada muutakin, kuin yksittäisiä hilloja. Keskiviikkoinen ennustukseni on yhä pätevä.

Aloittelin kesän pääprojektia. Merkkasin tulevien rakenteiden nurkkapaikkoja hakkaamalla jonkunlaiset tikut pystyyn maahan. Siinä vaiheessa kysyin myös Ainon mielipidettä. Oltiinhan se paperilla käyty melko tarkkaan läpi, mutta on se ihan eri asia, kun sitä hahmottelee paikan päällä. Muutoksia suunnitelmiin ei tehty.

Aloitin tyhjentämällä kompostin molemmat osastot. Kärräsin ne kuusiaidan laitaan. Siitä olen poistanut kantoja ja kiviä ja tasoitellut paikkaa. Lingolla siitä on jo hyvä mennä. Ruohonlekkurillakin kohtuullinen. Aino vielä tasoitteli ja tamppasi aluetta. Levitti lopuksi kuusen neulasia pintaan. Hyvän näköinen paikka!

Vanhan kompostin olin rakentanut 6 millin vesivanerista. Runko 2x2 painekyllästettyä. Hajoitin rakennelman. Vesivaneri oli kuin paperia. Aika olikin ryhtyä toimenpiteisiin. Osa runkomateriaalista oli ihan kivaa. Heittelin ne erilleen.

Homma jatkui poistamalla alueen kivilaatat ja laattakivet. Vanhan kompostin alla oli myös harkonpuolikkaita. Aloin kaivaa uusille harkoille kuoppia. Alkoi löytymään kaiken maailman roipetta, jota olin aikanaan sata vuotta sitten maahan piilottanut. Aika lailla heti jouduin myös muuttamaan suunnitelmaa. Korkojutut eivät olleet oikein hanskassa. Oli pakko huomioida veskin oven avaus ja siihen väliin vielä pieni lumivara. Eli kulkutien puoliväliin tulikin porras. Se oli itse asiassa tosi hyvä muutos kokonaisuuden kannalta. Nyt "kulkusillan" yläpää on luonnostaan riittävän korkealla.

Ennen kolmea ruoka. Takaisin hommiin. Kuuden maissa kahvit. Lopettelin puoli kahdeksan aikoihin. Tekemistä on vielä paljonkin, mutta kulkusilta on valmis! Kun sen viimeistelen, siitähän tulee pientä vaille hieno! Sippi olo. Sääsket ja mäkärät kupanneet. Liki helle. Hirmuinen hiki. Läskit painavat. Ei tämä ole valkoisen ihmisen hommaa! Mutta sauna ja pari olutta kuitenkin pelastivat paljon.

Tarralle on eksynyt monenlaisia kulkijoita, jotka ovat totelleet navigaattorin ajo-ohjeita. Tänään tuli taas yksi, joka etsi yleistä rantaa. Etsiessään tuli puomista ohi. Eihän puomeja laiteta yleisiin paikkoihin johtaville teille. Asiassa jäi parikin piirrettä mietityttämään. Väärässä olen, toivottavasti. Sellainen on vain niin harvinaista herkkua nykyisin. Sanokoon muut mitä haluaa!

Torstai, 16.7.2020

Kymmeneltä piti olla K-Raudassa minulle kerätty läjä tarveainetta valmiina. Siksipä en aamulla turhia kuhjaillut. Hain salaatit kasvihuoneesta. Syötiin aamupala. 8:30 olin liikenteessä. Ja Torniossa 9:50. Siellä ensin Tamppiksen pakettiautomaatilla. Sitten Lidl. Tankilla ja sitten kotonakin. Vein muutaman rasian mansikoita pakkaseen. Ja kävin kiireellä veskissä. Kyllä kusettikin!

K-Raudan kassalla 10:30. Siinä oli käsketty ilmoittautumaan. Siitä ohjattiin varaston puolelle. Pojilla on siellä oma lappu ja homma hanskassa. Kassa ei antanut tilauslistaa mukaani. Menin varaston puolelle. Ei ollut minulle kasaa. Ei ollut pojiilla lippuja eikä lappuja. Joku haki sitten sen listan kassalta. Pikku hiljaa keräiltiin kamppeet kärryyn. Poika totesi vain, että onpahan haasteellinen sidottava. Kerroin, miten tuollainen pitää sitoa, jotta se pysyy kyydillä ja kasassa. Liinoja vain pitää olla. Olihan minulla. Käytin 10 liinaa. Liikkeelle lähdin tasan kello 12. Alkumatkasta tein kaksi tarkistusta. Ei ollut löyhtymistä. Mikään ei ollut liikahtanut.

Aamulla oli Sirkkakoskentie lanattu. Paluumatkalla myös valtion tie Pakisvaaraan. Alposlahdentie siinä välissä ei ollut sileä. Voi tautinen!

Mökillä Aino ja Jaana olivat pelanneet himoonsa Kingdomia. Peli jatkui iltaan asti. Purin kuorman. Olihan se aika painava. Kyllästettyä terassilautaa ja lankkuja. 25 harkkoa ja kolme maatilavanerilevyä. Puutavara ulkovarastossa sateen liottamaa. Lämmintä oli jo 21 astetta. Jo Torniossa kuormaa tehdessä ja sitoessa tuli hiki. Mutta nyt hiki valui solkenaan ja nokassa alkoi tuntumaan siltä, että pesullakin pitää silloin - tällöin käydä. Kylläpä se sauna illan suussa sitten maistuikin.

Keskiviikko, 15.7.2020 Reiska 75v, onnea!

Sain eilen iltasella puhelun. Mieluisan sellaisen. Olinkin sitä jo hieman odotellut. Ihan tässä jäi odottelemaan, milloinka seuraavan kerran tavataan. Eiköhän 2-3 viikkoa siihen mene.

Edelleen, eilisiltana, katsoin rantaan ja ikäänkuin vesi olisi taas vaihteeksi noussut. Tarkistin virallisen tilanteen netistä. Ja hups, nousu onkin melkoinen ja jatkuu koko ajan. Ovat taas veneet löysää tavaraa. Aino pelasi Jaanan kanssa Kingdomia. Laskeskelin joutessani tämän kesän pääprojektin tarvikemääriä. Samaan kuormaan kerättävä toisenkin, pienimuotoisen  projektin aineksia. Pitää vielä miettiä, milloin teen noutoreissun. Olisiko torstai sopiva päivä? Vai meneekö ensi viikolle.

Lähdin tekemään pienen kävelylenkin. Porisin hetken naapurissa. Palasin sitten mökille. Mökillä virittelin karaoket. Piti oikein miettiä, mihin mikäkin töpökkä kuuluu, kun edellisestä karaokesessiosta meillä on tosi kauan. Toista vuotta luulisin. Aloitin yksinäni. Tuli pian Arikin. Rouvat lopettivat myös pelaamisen ja nelisin jatkettiin aika myöhään.

Aamulla jälleen salaatit aamiaispöytään. Tosi komea keli. Tyyntä, aurinkoista. Laavulla poltin vaihteeksi roskat. Pömpeli olikin aivan tulvillaan. Lähdin sitten kesän ensimmäiselle maastokäynnille. Tutkailemaan omin silmin marjatilannetta. Uutisethan ovat kehuneet sadon olevan hyvä. Jopa ennätysmäinen. En poikennut kauas autolta metsään tai jänkälle. Näkyi hilloja ja näkyi mustikoita. Hillojen kanssa ei ole hoppua. Viikon päästäkin voi olla vielä liian aikaista. Kaikki kun näyttää tänä kesänä olevan myöhässä. Mustikoita tulee reilusti. Sen satoa pitää odotella elokuun puolelle.

Katsoin netistä tarkemmin projekteihini tarvitsemani tavarat. Soitin sitten K-Rautaan. Kaikkea oli varastossa. Hyvällä tuurilla siellä pojat ovat tehneet minulle läjän, jossa on kaikki tilaamani tuotteet. Huomenaamuna olisi tarkoitus kuorma hakea. Sopivasti tuli myös saapumisilmoitus tilaamalleni tarvikkeelle. Samalla reissulla saan senkin.

Veneessä hirmuisesti vettä. Otin perätulpan irti ja veden pinta alkoi hiljalleen laskea. Palvasin hieman lohta. Ruuan jälkeen lähdettiin käymään pilkillä. Tulpan muistin pyörittää paikalleen. Kuuropilvi oli tutkan mukaan tulossa kohti, mutta se haihtui olemattomiin ennen Miekojärveä. Haimme tuulensuojaa saaren rantamista. Sitten Tarran rannan vesiltä. Kaloilla oli syönti aika varovaista. Jotakin kuitenkin saatiin ja pääsin reissun jälkeen perkauspuuhiin.

Kahvit juotiin. Katsottiin Emmerdale. Laitoin peräkärryn valmiiksi auton perään. Olin sen aiemmin lakaissut kuusen neulasista. Kärry kun on makoillut sellaisen kuusen alla, jonka olen viime kesänä kaulannut. Selvittelin liinapussin. Pussi on mallia Ikea ja mennyt aika hauraaksi. Pussi joutikin poltettavien joukkoon. Sijalle otin 20 litran ämpärin. Liinoja on reilunlaisesti. Osa jouti kuitenkin roviokuormaan. Parhaat jätin päällimmäisiksi. Aino kävi näppäämässä mansikkamaalta ensimmäisen sadon. Komeita mollukoita. Lisää tulee näillä näkymin reippaasti.

Se on jännä asia, miten vesisateet vaikuttavat teiden kuntoon. Päällystetytkin tiet ovat reikäisiä. Vasta niitä paikattiin, mutta tilanne on nyt paljon pahempi. Paikat lennelleet tien ojiin. Soratiet ovat asia erikseen. Nämä meidänkin pikku tiet (Alposlahdentie ja Sirkkakoskentie) lanattiin tasaisiksi joku aika sitten. Nyt ne ovat kauheassa kunnossa. Kuoppia on paljon laajemmalti, kuin ennen.

ps. Kukapa kertoisi, mikä vaivaa Fransin kaltiota? Miksei putkesta vesi lirise?

Tiistai, 14.7.2020

Illalla oltiin melko vahvasti sitä mieltä, että mökille menemme vasta keskiviikkona. Aino kuitenkin alkoi aamulla porisemaan, että jospa kuitenkin tänään. Iltapäivällä. Lounas vielä täällä Torniossa. Ok. Piti laittaa tämän illan suosikit tallentumaan. Torstai-illankin. Piti vielä soitella isännöitsijälle ja saada joitakin asioita etenemään.

Kävin pikavisiitin Gigantissa. Netistä katsoin, että joissakin ketjun liikkeissä olisi tarvitsemani tarvike. Paikan päällä todettiin, ettei ko. tarviketta löydy Gigantin valikoimasta. Joissakin ketjun myymälöissä voi olla, mutta minun olisi oltava itse niihin yhteydessä ja tilattava sieltä. Pidin jotenkin palvelua töykeänä. Nyt ei ollut palveluhenkisyys kohdillaan. Ei alkuunkaan. No, sattuu niitä huonoja päiviä näköjään muillekin! Palasin kotiin ja tilasin kamppeen Verkkokauppa.com:sta. Mielelläni olisin ostanut paikallisesta liikkeestä, mutta näin tällä kertaa. Suosi nyt tässä paikallisuutta!

Iltapäivän aluksi soi ovikello.  Siellä oli kolme vierasta, joista yksi oli jotenkin tuttu.  Selvisikin, että  olemme kerran tavanneet.  Eivät vieraat olleet sisälle tulossa.  Mutta taisin nyt saada vinkin siihen, miksi ruohikko on pariin otteeseen leikattu niin hyvin. En olisi asiaa hoksinut, ellei tuo kolmikko olisi käynyt porisemassa!

Sadekuuroja. Rankkojakin. 14:10 lähdettiin mökille. Silloin poutaa jonnekin Mellakosken tienoille asti. Nyt kun on ollut hieman sateista ja viileää, ei mökissäkään helle vaivannut. +14 astetta. Aino tietenkin kamiinan ja tulen kanssa tuohustelemaan. Lämpenihän se, kämppä! Sääskiä on ulkona ihan haitaksi asti. Sisälläkin muutama. Jokohan rankiset joutavat varaston puolelle?

Maanantai, 13.7.2020

Aamuyöstä oli vähän ropistellut vettä. Kuitenkin ruohonleikkuuseen oli aikomus. Oma takapiha oli hoitoa vielä vailla. Kävin ennen leikkuuta katsomassa polttoainetilanteen. Samoin vilkaisin tienlaidan kunnon. Bensaa oli hieman, mutta ei välttämättä koko viikoksi. Vihaisia sääskiä kimpussa heti, kun hiemankin hellitti kävelyvauhdiksi. Siksi valitsin työtakiksi sen umpiharsopusakan. Tulin leikkurin kanssa omalle takapihalle. Olin ajatellut, että en laita naamasuojaa ollenkaan kiinni. Ei kai niitä sääskiä niin paljoa voi olla! Oli niitä sitten kuitenkin ja nopeasti oli laitettava itsensä kokonaan suojaan. Nopsaan olin leikkonut oman takapihan. Leikkaisin sitten naapurinkin puolen. Vuorostani! Jatkoin sitten kohti tien laitaa. Leikoin viidakkoon leikkurin levyisen väylän. Tien laitaan asti. Siellä viimeinen 10 metrin pätkä oli jäänyt taas leikkaamatta. Kun se aina omalla vuorolla hoidettaisiin, olisi se jatkossa helppo paikka. Pahimpina kasveina siinä rehottavat koiranputket, seittitakiaiset, hevonhierakat, pietaryrtit ja voikukat. Kuka vähänkään tajuaa ruohonleikkuusta jotakin, ymmärtää hän sen, että tuollainen niitty on pidettävä alusta alkaen kurissa. Ja otteen on pidettävä koko ajan. Ja sitten kun se onkin jäänyt alunpitäen hoitamatta, saa sitä hinkata koneella viikkojen ajan, ennen kuin se on siedettävässä kunnossa. Meni siinä taas oma aikansa. Osa varsistosta vain kaatui ja nousee taas pystyyn parin päivän kuluttua. On se kuitenkin vaihteeksi taas hieman helpommin leikattavissa. Viikon kuluttua katsastetaan! Silloin sunnuntaina olisi varmaan sitten aika leikata koko alue taas siistiksi.

Oli muutamia asioita hoidettavana tälle päivälle. Apteekissa käytiin ensin. Tai Aino paremminkin. Minä sillä aikaa tankille. Jostakin syystä pankkikorttia koneeseen laittaessani, tapahtuma aina keskeytyi. Jätin asian toistaiseksi. Jatkettiin Motonettiin. Ostin sieltä taloyhtiölle leikkuribensaa. Viimeinen pänikkä kaupan hyllystä lähti matkaani! Lidlistä vielä sitten jotakin. Ainakin piirakoita.

Käytiin välillä kotona. Syötiinkin, kun oli jo päiväkin puolessa. Tein jonkun epämääräisen pöperön, mutta se osoittautuikin hitiksi. Sitten kauppakeskuksen reissu. Aino meni aluksi palauttamaan jotakin ostosta. Minä menin viinakauppaan. En palauttamaan mitään, vaan ihan rehellisille ostoksille. Olisikohan ollut toinen reissu tälle vuodelle? Ja toinen reissu itse asiassa ainakin vuoteen, liki puoleentoista! Pari pikku juttua sitten Cittarista. Tussit vain jäivät sieltä ostamatta.  Tokmannilta ne löytyivät. Vaikka vasta kotona ne osoittautuivat oikeanlaisiksi.

Kotona iltapäiväkahvit. Sitten hammaslääkärireissuun. Lähdin hyvissä ajoin, jotta olisi aikaa käydä mm. tankilla. Kaikki pelasi siellä nyt ok. Apteekissa kävin paikkaamassa yhden puutteen. Olin ollut kaukaa viisas. Tiesin, että kun aikaa edellisestä hammaslääkärireissusta on vuosia, joudun täyttämään taas perustietolomakkeen. Siinä kysytään esimerkiksi sairauksista ja lääkkeistä ja allergioista. Lääkkeet niinkin muistaisi, mutta ne allergiat! Löysin omakannasta lääkkeeni ja allergiani. Kopioin ne tiedostoon ja tulostin hammaslääkärille oman kappaleen. Vai olisiko muka pitänyt muistaa tällainen:

Potilaalla kosketusallergiat neomysiinille, mehiläiskitille, luonnonhartsille sekä kortikosteroidi tiksokortolipivalaattille, hydrokortisonille. Kortisonilääkkeistä vältössä budesonidi, deflatsakorti, deslonidi, fludrokortisoniasetaattia, fluorometalloni, fluosinoloniasetonidi, hydrokortisoni, hydrokortisoni-17-butyraatti, metyyliprednisoloni, Prednisolon, prednison, siklesonidi, triamsenoloni.

Eihän noita millään ulkoa muista. Etenkin tuo tiksokortolipivalaatti tahtoo aina unohtua! Helppo ei ole tuo fluosinoloniasetonidikaan. Niin, toimiston tyttökin oli iloinen, kun oli oikein tuloste allergioista ja lääkkeistä. Ei tarvinnut lukea minun käsin kirjoittamia. Ei kai niistä selvää kukaan saisi.

Varattu aika oli vain puolen tunnin pituinen. Ensitreffeille ihan ok. Kerroin, mikä on akuutti tapaus. Kerroin myös, mistä kohtaa minulta putosi se nastahammas. Jos ei itse sattumalta huomaisi. Kerroin myös, että eiköhän jatketa tätä seurustelua, kunnes kaikki reiät on hoidettu! Röntgen paljasti ainakin sen, että siitä hammasvälistä, josta oli lohjennut melkoinen palanen, voi ainakin toisen hampaan paikata. Toinen voi olla mennyttä hammasta. Onneksi se on takarivin Taavi ja ei niin tarpeellinen. En syö niin pitkiä esineitä, että takahampaillakin olisi töitä. Uusi aika annettiin ensi maanantaille. Nyt vielä suojattiin tuo kolo, josta hammas pääsi tipahtamaan. Ettei siihen tulisi tulehdusta. Tuo maanantai oli helppo ja viisasa valinta seuraavaksi kerraksi. Kun tiistai on Trexan-päivä, on hyvä asia sellainen, että hampaita ronkitaan mahdollisimman pitkän ajan päästä edellisestä Trexanista. Jos joudutaan vaikka antibioottikuurille, ei metotreksaattia saisi olla paljoa kehossa.

Poistuessani, oli päällä melkoinen ukkonen. Salamat sinkoilivat ja pauke oli melkoinen. Satoi rankasti, mutta minulla oli onneksi lyhyt matka autoon. Pikkukaupungin etuja! Jalankulkijoita harvassa. Katuvarren syvennykset ja oviseudut keräsivät vähät ulkoilijat suojaa hakemaan. Ajelin Cittarin noutopisteeseen. Se onneksi onkin sateelta suojassa. Tällä kertaa tilauksessa oli vain yksi laatikollinen. Mutta sitäkin painavampi.

Tässä olen nyt kolmatta iltaa uuden läppärin kanssa harrastelemassa. En ole heikkouksia vielä havainnut. Voi olla, ettei niitä vastaan tulekaan. Toivotaan ainakin. Parannuksia sen sijaan entiseen on useitakin. Niinhän niitä piti ollakin.

Ei olla vielä päätetty mökille menosta. Mennäänkö jo huomenna vai myöhemmin? Ei olisi välttämättä hirmuista kiirettäkään. Toisaalta nyt ei ennen viikonloppua ole kotonakaan isommin ohjelmaa. Tai sittenkin ... Miten sitten tuo sää? Tämän hetken ennuste lupailee sadetta Ylitorniolle koko huomispäiväksi. Ei siinäkään ole mieltä, että istuu sisällä sateen suojassa koko ajan. Mennään päivä kerrallaan. Aamulle tehdään asian tiimoilta ensimmäinen ratkaisu.

Sunnuntai, 12.7.2020

Aamulla sääennuste oli muuttunut eilisestä. Pieni sateen uhka tullut kiusaksi. Mahdollisuus oli kuitenkin vähäinen ja pyykkiä meni vielä langalle kuivumaan.

Iltamyöhään liki viimeisenä asiana testasin kauppakassitilausta. En päässyt kirjautumaan, en sitten millään. Miksi tämä on niin vaikeaa? Nyt aamusella sitten avasin palvelun, ja kas kummaa, olinkin automaattisesti kirjautuneena??? Mutta jostakin kumman syystä en Tornion Cittariin, vaan Ylitornion Supermakettiin. Kaupan kyllä pystyi vaihtamaan. Katsotaan taas asiaa, kun alan rakennella uutta tilausta.

Ei olla vielä päätetty sitä, milloin palataan mökille. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Huomenna iltapäivällä on hammaslääkärillä käynti. Ja meidän talonmiesvuoroviikko alkaa. Edellisestä ruohonlekkuusta on jo 10 vuorokautta. Paikoin ruohikko on jo ruman näköistä. Ojanlaita rehottaa pahimmin.

Pyykkien vuoksi olen seurannut sadetutkaa pitkin päivää. Olemme säästyneet sateilta ja ukkosilta. Kaukana ne eivät kuitenkaan ole olleet. Ilmavirtaukset ovat kulkeneet perämereltä pohjois-koilliseen. Kun ilmamassa on tullut rannikosta ohi, on se muodostanut sadekuuroja ja ukkosia kuljettuaan parikymmentä kilometriä mantereen yllä. Sata kilometriä myöhemmin sateet ovat loppuneet, viimeistään. Ruotsin puolella ukkoset ovat olleet yleisempiä ja epävakainen alue yhtenäisempi ja laajempi.

Vaikka tässä ollaan kotosalla, on mökki mielessä jatkuvasti. Nyt asetankin haasteen. Se on ollut minulla mielessä parikin vuotta. Viime kesänä yritin ratkaista pulmaa, mutta en kyennyt. Olkapäävamma kun on kiusana ja estää monet hommat. Kyseessä tietenkin on se puomi. Routa on talvisin vähä vähältä työntänyt lukkopään tolppaa vinoon. Pohjoista kohti. Vinous on jo niin paha, että lukon saaminen reikiinsä alkaa olla kovan takana. Talvella routa tekee sen, että ehkä lukon vielä auki saa, mutta paikalleen laittaminen ja sulkeminen ei enää onnistu. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan: tolppa on kaivettava esiin ja asennettava pystyyn. Mielellään pari astetta ohikin. Selkeästi Tarran nuorukaisosaston homma. Eli terveiden alle 6-kymppisten!

Illemmalla tein noutotilauksen kauppaan. Kaikki meni hyvin, kunnes tuli aika lopettaa ja siis painaa tallenna/tilaa-nappia. Vanhat ongelmat uusiutuivat. Sain jälleen lopulta tallennettua tilauksen toisella selaimella. Eli Edgellä. Tilauksen muokkasin Chromella. Tilauksen tein huomiselle. Ikkunasta kun vilkaisee, näyttäisi ruoho saaneen kyytiä. Koko alue?? Viime kesänä olimme leikkuutyön ulkoistaneet. Nyt tilanne on toinen. Kunto ei kuitenkaan ole kaksinen. Pitää malttaa tehdä homma rauhallisesti. Mökille lähdetään kai tiistaina tai keskiviikkona.

Lauantai, 11.7.2020

Poutainen ja aurinkoinen aamu. Ihan paratiisia eiliseen sateeseen verrattuna. Aamulla tehtiin sellainen päätös, että jospa lähdettäisiin iltapäivällä kotiin Tornioon. Läppäri on hyvä syy. Pääsen sitä rauhassa asentelemaan. Pari muutakin asiaa oli, joiden vuoksi lähtö jo tänään oli vahvasti puolusteltavissa.

Ruoho oli eilisen jäljiltä märkää. Meinasin niin, etten sitä ala leikkaamaan märkänä. Se oli kuitenkin sen verran pitkää, että märkyydestä huolimatta sen leikoin. Samoilla lämpimillä kävin leikkomassa myös mansikkamaan reunamat. Mustaviinimarjapensaspuutarhurit olivatkin näköjään niittäneet polun. Pari punaista mollukkaa oli jo odottamassa poimijaansa.

Mökillä tankkasin trimmerin. Ennen käynnistämistä vein sen etupihalle. Sinne kun jäi joitakin reunatuppaita leikkurin jäljiltä. Kuljin terassin läpi ja siitä alapihan portaille. Silloin huomasin, että bensa valui solkenaan portaille. Onneksi ei terassille! Vein laitteen kauemmas ja aloin tutkimaan. Käytin polttoainesäiliön korkin auki ja kiersin sen takaisin paikalleen. Ei auttanut. Kun käänsin trimmeria niin, että korkki oli alimpana tui bensaa ulos kuin hanasta. Poistin taas korkin ja kinnitin. Sama asia. Vasta seuraavalla kerralla se meni oikeille jengoille ja alkoi pitämään. Hieman outo juttu, kun meni väärille kierteille niin helposti ja vain polttoaineen vuodosta saattoi päätellä, ettei se korkki ole kohdillaan. Aino ehti sillä aikaa repimään käsin ne leikkurin hylkimät ruohot! Minulle jäi vain polku kasvihuoneeseen.

Syötiin lounas mökillä. Tiskin jälkeen sitten kotimatkalle. Matkassa taas melkoinen pyykkivuori. Monta koneellista varmaan. Viimeiset? Matkalla noukin uuden tietokoneeni Prisman pakettiautomaatista. Perillä puoli kolmen maissa.

Kotosalla alkoi kovat pyykkäykset. Suihkun ja kahvin jälkeen aloin töihin, jotta en olisi kauaa kahden läppärin loukussa. Alkuun kone asenteli itse itseään. Välillä oli vain tehtävä joitakin valintoja ja annetteva tunnuksia palveluihin. Telkkaria katsoin toisella silmällä. Isompaa kiirettä kun ei ollut. Oli muutama ohjelma, joiden asennus kannatti tehdä ihan alkuun. Kun ne saisin asennettua ja toimimaan, olisi loppuhommat selvää kauraa. Nuo muutamat olivat sellaisia, jotka oli saatava pelaamaan. Ennen sitä oli turha vaihtaa konetta.

Noiden välttämättömyyksien joukossa oli ainakin neljä sellaista tapausta, joiden kanssa on aiemmin ollut vaikeuksia. Yhteen oli tullut parempi ohje ja kun sen sattumalta löysin, oli asennus helppoa. Toiseen tapaukseen olin laittanut yhteen muistitauluun riittävät tiedot. Kolmanteen kone antoi vinkkejä, kun olin väärillä jäljillä. Neljäs sitten aiheutti päänvaivaa, kun imuroimassani asennuspaketissa oli virus ja torjunta ei huolinut sitä. En löytänyt mahdollisuutta imuroida edellistä versiota. Kunnes tajusin, että se voisi löytyä vanhan koneen downloads -hakemistosta. Ja löytyihän se. Huomiselle jää käytännössä vain järjestellä asioita ja hakea kokoon  suosikkilinkit. Näinkö vähällä selvisin tällä kertaa?

Itse asiassa jatkoin likelle puoliyötä noiden linkkien kanssa. Saattoi jopa käydä niin, että kaikki tarpeellinen on nyt tehty. Hyvinhän tuo homma käytti. Mitenkähän on seuraavan läppärin kanssa, kun silloin taitaa ikävuodet alkaa jo seiskalla.

Perjantai, 10.7.2020

Eilen ensimmäisenä kävin kastelemassa kasvihuoneen salaatit. Eivät olleet kuihtuneet. Kun helteitä ei ole ollut, ei kasvatusastiatkaan ole päässeet kuivumaan. Tänään saatiin tuoreet salaatit aamiaispöytään. Ja jatko näyttää hyvältä. Persilja ei ole menestynyt. Menee vielä aikaa, ennen kuin sitä saadaan. Milloin sitten saadaan pottuja? Laavun pottumaassa yläosan penkin ovat kitukasvuisen oloisia. Alimmat penkit kukoistavat. Lannan eron huomaa. Miten sitten se tärkein, eli perunat? Joskus pottujen varret ja lehdet kasvavat hurjasti, mutta potut jäävät pieniksi. Varjossa etenkin. Tällä kertaa kyse ei ole siitä.

Olen useamman vuoden ajan miettinyt WC:n ja kompostin välisen alueen ongelmaa. Sulan maan aikaan ongelmaa ei ole. Talvella kuitenkin pahimmat ongelmat putoilevat lähikuusten oksilta. Suojalumen ja veden muodossa. Reitti sinne kulkee varaston nurkan ympäri ja niillä kohdin tulee korkeuseroa. Lyhyellä matkalla liki puoli metriä. Puista putoileva sose ja vesi jäätyy siihen ja paikka on vaarallisen liukas. Olen laittanut kaiteen varaston seinään, mutta ei sekään aina pelasta. Illalla Ainon kanssa alustavasti tehtiin suunnitelmaa. Tänään ajan ja mittanauhan kanssa suunnitelmat alkoivat saada oikeita muotoja. Pääsin jo tekemään hankintalistaakin. Kesän suurin asia työlistallani alkaa saada vauhtia.

Sadetta, sadetta, ja sadetta. Se alkoi keskiyön aikoihin ja jatkui alkuiltaan asti. Selkeästi toimistopäivä. Oli välillä hieman kovempaakin rytinää, mutta ei onneksi koko aikaa. Kyllä ulkona saattoi aina välillä pistäytyä. Jäniskin on kasvanut jo melkoisesti, kun ruoho kasvaa. Pihalla se tässä kuitenkin yhä asustelee. Ei ole kauemmas karannut.

Pitkin päivää on naamakirjaan tullut synttärionnitteluja. Kiitosta vaan. Eihän näitä tällaisia juhlita. Kutosparia. Joku saattaisi laittaa vielä kolmannenkin joukon jatkoksi, minua kuvaamaan. Se on kuitenkin jo toinen tarina.

Puhelin piippaili muutakin, kuin synttäriviestejä. Läppärini on saapunut Tornioon. Pikapuoliin pääsen sitä asentelemaan. Loppuu lopultakin tällä surkimuksella nilkuttelu!

Torstai, 9.7.2020

Tälle päivälle oli luvassa poutaa. Hieno pyykinkuivauskeli jälleen. Suunnitelma olikin sitten valmis aika nopsaan: pyykkiä ja kuivatusta. Lähdetään mökille sitten kun pyykit ovat langalla riittävästi kuivuneet. Menee pitkälle iltapäivään, sillä nyt oli vuorossa mm. hieman paksumpaa sohvanpeitettä. Pyykkisuunnitelma poiki sitten heti sellaisen sivupolun, että oli lähdettävä ostelemaan pulveria. Muiden tarvikkeiden ja eväiden tila ei olisi kauppareissua vaatinut, mutta ainahan sitä jotakin löytyy, kun ei silmät ummessa kulje.

Aino kehui saunaa. Tuli kuulemma komea nyt viimeisten fiksausteni jaljiltä. Eli saunan on oltava superkomea, kun sitä niin kehuttiin. Kyllä se muuten hieno onkin. Aiemmin hieman epäilin sen jakkaratekeleeni kelvollisuutta. Ja vielä sitäkin, kun sen väri tummeni öljykäsittelyssä. Mutta tummenihan nämä lauteetkin ja kaiteet. Samaa puulajia kun ovat. Nyt väri on yhtenäinen ja jakkara suorastaan komea.

Tilaamani läppäri on lähetetty kohti Torniota. Toimitus lienee perillä maanantaina. Ensi viikolla pääsen asentelemaan. Saapi nähdä, kuinka paljon on hyötyä siitä, kun olen kevään aikana harrastanut näitä asennuksia enemmänkin. Onko mitään jäänyt mieleen, olenko oppinut jotain?

Paistoin muikut. Yhdeksän kuukautta pakastimessa ei ole ollut liikaa muikuille. Maku pysynyt entisellään, ei ollut uusia vivahteita. Noin maukkaita muikkuja ei oikein saa edes kaupan kalatiskiltäkään.

Mökille lähdettiin kahden maissa. Matkalla pysähdyttiin katsomaan mustikan raakileita. Olihan niitä, kunhan vain kehittyisivät kypsiksi.

Illalla ihan mielenkiintoista sähläilyä viikolla tehtyjen tilausten osalta. En ole asianosainen tässä asiassa. Toivottavasti kuitenkin paketit menevät sinne, minne niiden piti mennä!

Keskiviikko, 8.7.2020

Pientä tohinaa heti aamusta, kun vieraat valmistautuivat lähtöön. Vähitellen oli kamppeet kasassa ja aamupala syötynä. Lähtivät, eivät edes pikku Ailia meille jättäneet! Olisihan se meillä mennyt. No, leikki leikkinä. Mutta täytyy todeta, että olipahan se pikku prinsessa niinkuin nauttisi reissusta ja kyläilystä. Täysin siemauksin. Varmaan näin olikin. Nyt sitten päällä jo pieni ikävä ja kova odotus alkanut. Voi-voi. Mitenkähän jaksamme odottaa?

Parhaiten sitä pärjäilee, kun ei jää miettimään ja murehtimaan, vaan touhuilee jotakin. Aino pesi parit koneelliset pyykkiä ja imuroi. Taivaalla kulki melko tummia pilviä, mutta vettä ne eivät tipautelleet. Pyykit saivat kuivua ulkosalla raikkaan tuoksuisiksi. Kun kello tuli yhdeksän, lähdin taas katsomaan parturitilannetta. Oli jälleen ainakin yksi ihminen penkillä vuoroaan odottamassa. En jäänyt omaani jonottamaan. Ehdinhän minä vaikka ensi viikolla! Kävin katsastamassa mansikkatilannetta. Otin laatikollien, kun marjat näyttivät ihan hyviltä. Heti kun pääsin laatikon kanssa ulos luonnon valoon, alkoi vähän kaduttamaan. Ei ne niin hyviä olleetkaan. No, ostettu mikä ostettu. Kotosalla putsattiin marjat ja laitettiin pakkaseen. Roskiin meni koko joukko. Harvinaisen huono ostos.

Lähdin vielä sitten tekemään päivän viimeisen parturireissun. Nyt oli tuurin tynkää ja pääsin heti käsittelyyn. Keveni olokin melkoisesti. Mustan parturiviitan päälle ropisi melkoinen määrä harmaata hiusta.

Aino oli hieman imuroinut. Minulla aikomuksena käsitellä lauteet ja asentaa suojakaide. Irroitin istuinosan ja alalauteen ja vein ne takapihalle. Samoin kuin kaidepaketinkin. Siellä olikin hyvä ilma öljyämiseen. Välillä aurinko lämmittti liikaakin. Puu imi öljyn nopeasti ja aika pian sain alkaa asennuspuuhiin. Meikäläisen pätevyydellä aikaa kului melkoisesti. Valmista tuli vasta kuuden jälkeen ja jotakuinkin koko ajan kuitenkin touhusin.

Illemmalla teeveestä tuli melko harvinaista herkkua. Nimittäin urheilua suorana lähetyksenä. Koronahan katkaisi urheilutoiminnan melko tarkkaan keväällä. Uusintoja kyllä on tullut. Ja vanhoja urheiludokumentteja. Kyllä tämä tästä, kun vain maltamme odotella.

Kun tänään saatiin tehtyä pois useampiakin asioita, jotka ovat olleet mielen päällä, on mahdollisuuksien rajoissa, että lähdettäisiinkin mökille jo huomenissa. Voi olla, että se vaatii vielä miettimistä ja joitakin kauppa-asioitakin. Tosin ei jääkaappi eikä muutkaan kaapit tyhjiä ole. Mökille kuitenkin on aina hieman erilaiset tarpeet.

Tiistai, 7.7.2020

Mukava ilma tänäänkin. Lämpöä pitkin päivää 14 - 15 astetta. Loppuiltapäivästä jopa 16. Melko pilvistä. Joku pieni kuurokin. Iltapäivän päätteeksi selkeni, ainakin osittain.

Pariin otteeseen olin tänään autoilemassa. Kumpaisellakin reissulla vahtasin parturiliikkeen asiakasmäärää. Liian suosittu paikka, en vielä tänään ainakaan siirtynyt asiakaskuntaan. Ekalla reissulla käväisin K-Raudassa. Päätimme hyväksyä netistä bongaamamme suihkuhyllyn. Itse asiassa olimme sitä kaupassa jo katselleetkin. Silloin vain se ei tuntunut sopivalta. Jotakin oli kuitenkin hankittava. Jää tilapäiseksi jos jää. Kun asensin sen paikalleen, se oli kuitenkin etukäteisodotuksia paljon parempi. Etsintä on siis toistaiseksi keskeytetty!

Jatkoin Prismaan. Sieltä otin hieman Ailille herkkuja. Aulassa oli mansikoita myynnissä. Laatikoissa oli tosi komeita marjoja. Olisin jopa saattanut ottaa laatikollisen mutta .... ei minulle myyty! Myydään vain pieninä erinä, ei laatikollisia, vaikka niitä oli siinä kymmenittäin. Näin sanoi myyjä. Olin jopa tunnistavinani jonkunlaisen vahingonilo-meiningin. Siihen homehtukoon, marjat. Näin on marjat!

Toinen reissu oli kauppatilauksen nouto. Tuolla tilauksella ei ollut välttämättä tarkoitus pärjätä ensi viikkoon asti, mutta huomenna sen tiedämme. Voi olla, että seuraava tarve on vasta ensi viikolla.

Välillä joutessani olen yrittänyt katsella, millainen olisi minun tuleva lpprini. Tämä, jolla nitä kirjoittelen, on vanha ja täss on vanhan koneen oikkuja. Ikävin omiaisuus on tuo kirjainten pois jäämnen satunnaisesti.

Ennen kuin editoin edellisen kappaleen puhtaaksi, selitän hieman. Kappalehan menee oikein kirjoitettuna näin:


Ä- ja Ö-kirjaimet ovat pahimmat pois putoajat. Loput siitä aika läheltä, 6YHB:stä oikealle. Akun kesto on myös surkea. Uusissa laitteissa on monia hyviä ominaisuuksia, joita arvostan.

Niin, etsiskelin korvaavaa läppäriä. Sellaista, jonka saisin sitten ostaa paikallisista liikkeistä. En aivan ollut noin äkkiseltään tyytyväinen valikoimiin. Siksipä siirryin selailemaan Verkkokauppa.com -tarjontaa. Tunnuksetkin sivustolle olivat olemassa. Aika äkkiä se minun koneeni sieltä löytyi. Hinta kohtuullinen. Ominaisuuksia sopivasti.

Maanantai, 6.7.2020

Tämä päivä oli paljolti eilisen kaltainen. Säässä ei kummoisia eroja. Eroja ei ollut paljoa tapahtumissakaan.

Tei pienen kauppareissun. On jo kaksi kuukautta  edellisesta hiusten leikkuusta. Siksi kauppaan mennessäni ajoin parturiliikkeen kautta. Ikkunasta näkyi päitä. Näkösuojassa, päiden alapuolella, oli tietenkin vuoroaan odottavien loput vartalonosat. Ja pitkä penkki. En mennyt jonoon, vaan menin tekemään ostokseni.

Kylppäriin ollaan ostettu joitakin tarrakiinnitteisiä pyyhekoukkuja. Neljä kappaletta niistä on oikein tunnettua merkkiä. En nyt julkisesti ala haukkumaan, mutta nimessä on numero ja kirjain. Loput koukut sitten kotimaista tuotantoa. Ainakin suomalainen tuotemerkki. Noissa maailman merkeissä oli matkassa varateipitkin. Laatua! Ne oli helppo myös irroittaa, jos haluaisi. Siksi nuo varateipit. Pahus vain, kun ne halusivatkin irrota itsekseen. Vaikka miten puhdistin laatan, niin aina vain irtosi. Varateipit pian käytetty. Siksi kauppareissullani kävin Tokmannin kautta ja otin niitä toisenlaisia koukkuja, jotka ainakin toistaiseksi ovat pysyneet paikoillaan.

Olin sitten suunnistamassa ruokakauppaan. Mutta hups, voisin käydä Gigantissa katsomassa läppäritilannetta. En sitten käynytkään, kun ei ollut vielä auki. Ruokakassi ei kotimatkalla muuten olisi painanut, mutta maitoa piti taas olla monta litraa. Olemme me melkoisia maitokissoja!

Kotosalla vain pyörähdin. Lähdin sitten vielä käymään K-Raudassa. Sieltä löysin tarvitsemani. Eli saunaan kiuaskaiteen. Kotona sitä kohdistelin ja tuumailin. Jäi yksi ratkaistava asia. Päätin kysyä ammattilaiselta. Tänään kun hänen oli määrä käväistä kolmen jälkeen. Kävikin. Ratkesi varsinainen ongelma. Ratkesi tämä minun kaideongelmakin. Sain hyvän ohjeen. Kaiteet asentelen sitten aikanaan. Ensin saavat öljykäsittelyn, kuten lauteetkin. Ja koukut laitan paikoilleen pikapuoliin.

Huomiseksi tein viikon noutotilauksen. Mökille mennään varmaan vasta ehkä perjantaina, mutta tilaus tehtiin jo huomiseksi. Mökillä todennäköisesti kasvihuoneen salaatit ovat kärsineet kuivuudesta. Toivottavasti henki siellä kuitenkin pihisee!

Sunnuntai, 5.7.2020

Oltiin tänään aika kauan matalapaineen keskuksessa. Sateet pyörivät ympärillämme ympyrää ja jäimme käytännössä niitä paitsi. Iltapäivän mittaan sadealue liikkui koilliseen ja muuttui kuurottaiseksi. Meillä alkoi auringonpaiste, mutta ei se hellettä tuonut tullessaan. Hieman lämmitti kuitenkin.

Päivä kului, niinkuin voi sen olettaa kuluvan tällaisella sakilla. Pienimmän ehdoilla pääosin. Lounas syötiin melko aikaisin, joten hain iltapäivällä vielä pitsatkin. Aili ei vielä sellaisia voi syödä, mutta muuten kyllä hän syö tosi hyvin. Ilahduttavan hyvin.

Kun mökillä oltiin pitkä putki yhteen menoon, ollaan nyt vaihteeksi kotosalla jonkun aikaa. Meneehän tämäkin, aivan mallikkaasti jopa. Mökille menosta ei olla vielä puhuttu mitään. Mutta eiköhän ensi viikon lopulla jo kuitenkin mennä. Katsotaan viikolla tarkemmin. Monenlaiset tekemiset siellä odottavat. Muutama asia kotonakin on listalla. Tällä kertaa aivan akuuttia ei taida olla kummassakaan paikassa. Kotonakin listalla .... eihän minulla mitään listaa ole kodin tekemättömistä hommeleista. Ehkä pitäisi.

Lauantai, 4.7.2020

Tuli nukuttua kymmenisen tiimaa. Hieman kai enemmänkin. Huh-huh! Mutta kyllä illalla olikin sellainen väsymys, että ihmekös tuo! Lapakivusta jäljellä vielä osa. Onneksi pahin tuntuu väistyneen.

Kun kevätkausi sieltä maaliskuulta lähtien on ollut eristäytymistä ja turvavälejä ja karanteeninomaista pakkoarestia, on tämän hetken pieni avautuminen helpotus monelle. Pitää vain yhä muistaa, että vielä mitään ei ole voitettu. Ei ole syytä olla liian huoleton. Pikku Ailillekin uudet ihmiset ja erilaiset kuviot ja virikkeet lomareissun aikana ovat osoittautuneet erittäin positiivisiksi asioiksi. Ensi ihmetyksen jälkeen turha ujous ja vierastaminen on alkanut unohtumaan. On takuulla mukava olla huomion keskipisteenä. No tottahan toki! Ja meillehän tilanne myös passaa.

Käytiin Janin kanssa kauppareissu. Maitoa hakemassa. No, tulipa sitä sitten ostettua lisäksi vähän sitä sun tätä, kun kerran liikenteessä oltiin. Ei mitään turhaa kuitenkaan.

Remontti-Reiskaan olin myös yhteyksissä erään pikkuasian vuoksi. Remontin jälkeen ei ainakaan vielä ole muuta korjailtavaa havaittu. Oikeastaan aika ihme juttu, jos muuta ei enää ilmene.

Parisen kuukautta sitten vaihdoin yhteen valvontakameraan akkua. Kun toin akun kotiin lataukseen, näytti latausvalo heti vihreää. Epäilin silloin sitä, että akku ei siinä sählätessäni vaihtunutkaan, vaan toin täyden akun kotiin. Tuossa sitten remonttievakon aikana vaihdoin tuota vihreää näyttänyttä akkua kameralle, ei kamera saanut siitä lainkaan virtaa. Olen akun pakannut vahvaan vaahtomuovieristeeseen ja vetänyt uudet johdot näkösälle vaahtomuovieristeen läpi. Olisikohan johto irronnut siellä vaahtomuovin alla? Kotiin tultuamme laitoin akun lataukseen. No mitä ihmettä ... näytti taas vihreää. Laitoin sitten vain toiseen napaan johdon kiinni. Vihreä valo edelleen. No voihan! En vain tuotakaan osannut arvata! Tänään suoritin pienen purkamisoperaation. Otin vaahtomuovia sen verran pois akun päältä, jotta sain tekemäni liitoksen näkösälle. Nonni! Toinen johto oli irti. Kiinnitin johdon ja palautin eristeet. Jopa alkoi laturikin näyttämään punaista, noin latauksen aluksi. Ja aikansa ladattuaan tuli se vihreäkin!

Perjantai, 3.7.2020

Illalla mentiin hyvinkin aikaisessa vaiheessa yöpuulle. Ja kaikki nukkuivat kunnon yöunet. Pikku-Prinsessa nukkui käsittämättömän hyvin. Eikä herättyään alkanut metakoimaan.

Minulle oli siunaantunut tehtävksi polkupyörän takakumin vaihto. Otin kuvan rengasmerkinnöistä ja pyöräliikkeestä hain oikeanlaisen sisäkumin ja päällyskuminkin. Samalla pyörähdin Prismassa. Koko pitkän mökilläolomme aikana ei ole tarvinnut ostaa kahvia. Olin huomioinut kahvin menekin etukäteen ja ostanut pannujauhatusta aika monta pakettia. Kun ollaan palattu päiväjärjestykseen, on kahvi unohtunut listoilta ja siksipä se oli käymässä vähiin. Otin hieman pottujakin. Ja vieraille pari pulloa torniolaista olutta.

Vaihdoin renkaan. Yllättäen vaihto käytti ilman minkäänlaisia ongelmia. Olen alkanut jo tottumaan siihen, että kun alan jotakin tekemään, tulee säännönmukaisesti vastaan joku hidaste. Miellyttävä poikkeus tämä. Niin, poikkeus vahvistaa säännön!

Eilen mainitsin siitä, kun nurmikko oli leikattu. En käynyt vilkaisemassa laajemmin. Tästä näkösältä oli kaikki kuitenkin hoidettu kuntoon. Varsinainen murheenkryyni on jatkuvasti ollut tuo tien laita. Ensinnäkin siinä kasvillisuus herää yleensä aiemmin, kuin muissa tontin osissa. Ja siinä kasvaa hevonhierakkaa ja muuta vahvaa kasvia ja se on villiintyessään jo aika hankala leikattava. Tien reuna ja ne ojat, ne ovat kuitenkin talomme paraatipuoli. Käyntikortti. Jos sitä osaa ei hoideta, voiko parempaa tasoa odottaa muualtakaan. Tien laita on hyvin harvoin leikattu niin, kuin se pitää. Eli kauttaaltaan se pitää leikata tasaiseksi. Asfaltin reunasta taloon asti. Ja tontin rajasta toiseen. Nyt se oli juurikin niin leikattu. Huonosta hoidosta johtuen leikkaaminen on paikoin ollut jo tosi hankalaa. Iso käsi täältä, näin sen tulisi mennä joka viikko!

Eipä mennyt kauaa, kun töppäsin taas. Ei menneet nepparit niin kuin piti! Pitäisi kai ottaa opiksi Jaakko Tepon neuvosta ministereille: "Elekeepä tehkö mittään, niin ei tuu virkavirheitä". Paha mielihän tuosta tietenkin tuli. Kuin ihmeen kaupalla löytyi Torniosta nepparinpoistaja. Ja kuin ihmeen kaupalla kankaaseen ei tullut pahempia vaurioitakaan. Ja kuin ihmeen kaupalla tuli vielä pyyntö laittaa uudetkin nepparit paikalleen. Arastelin. Se on oikeastaan lievästi sanottu. Onneksi uusinnassa ei suuria virheitä tullut.

Vasen lapa kipeä, tulessa. Väsyttää. Alkaa tuntumaan siltä, että on nukkumaanmenon aika, vaikka kello on vasta yhdeksän. Öitä!

Torstai, 2.7.2020

Kuten oli ennustettu, piteli yöllä poutaa. Kosteusprosentti ei yöllä ylittänyt 60 prosenttia. Aamulla uutta pyykkiä koneeseen. Ja yhdeksältä kuivumaan. Samalla saatiin ottaa eiliset pyykin langalta pois. Kuivia olivat. Viimeinen koneellinen vielä pyörimään. Olikohan nyt seisemäs. Hyvin ollaan saatu ruuhka purettua!

Vielä se viimeinenkin koneellinen langoille. Lämpötila 15 - 16 astetta. Sitten suihkuun ja pieni kauppareissu. Toisella reissullakin käytiin. Sen päätteeksi tilauksen nouto. Olen tässä parin päivän aikana tehnyt töitä hieman sen eteen, että saataisiin remonttilaskuilta eroon yhtiölle kuuluvat kulut. Niissä aina on muutama sellainen rivi joukossa. Nuo asiat on selvitetty ja kaikki saapuneet laskutkin maksettu. Tänään viimeiset. Tai tuleehan niitä vielä. Mutta tulee sitten mitä tulee! On ne aika hyvin arvattavissa. Osin tiedossakin.

Kolmen maissa hän sitten saapui: Prinsessa Aili! Vaikka nämä viime kuukaudet ovat olleet koronan vuoksi sellaista aikaa, että vieraita eikä tuttujakaan ihmisiä juuri tapailla, ei se vierastaminen aivan hurjaa ollut. Minun möreä ääneni pisti eniten epäilemään.

Nyt kun ollaan palattu maalikyliin, pitää alkaa hieman kiinnittämään huomiota noihin hampaisiin. Joskus alkukeväästä yksi hammas lohkesi. Sitten tuli korona ja sitten tuli remontti. Nyt lohjennutta hammasta on alkanut jomottelemaan. Varasin netissä ajan hammaslääkärille. En sitä aivan lähipäiviksi saanut, mutta nyt on kesäloma-aika ja asiat eri mallilla.

Olimme runsaat kuusi viikkoa mökillä. Siellä teeveetä katsottiin päivittäin hieman. Peruskanavia vain. Suosikkikanavieni suosikkiohjelmat jäivät näkymättömiin. Monet sarjat päättyivät kuuden viikon aikana. Niistä odotan jossakin vaiheessa alkavia uusintoja. Joistakin toisista sarjoista on alkanut uusi tuotantokausi. Kyytiin hypätään kesken kautta. Tietäisi edes, missä vaiheessa nuo kaudet ovat menossa!

Tänään alkoi nurmikolle tapahtumaan jotakin. Vielä siis joku välittää, vielä siis voidaan uskoa huomiseen.

Keskiviikko, 1.7.2020

Yöllä ja aamulla se uusi sade. Ja lähtiväthän ne metsäpalovaroituksetkin. Ahvenanmaalle se jäi, mutta hyväksytään se!

Katsoin aamupäivällä netistä, että Torpin Ekoterminal ottaa myös energiajätettä vastaan. Muun roippeen lisäksi minulla oli auton peräkontissa 3 säkillistä remontin aikaisia suojapapereita ja -muoveja. Terminaalissa annoin ensin rautajuttuja ja sähköaitteita. Ne menivät hyvin sinne kaupaksi. Sitten ne minun energiajätteeni. Olisivat kelvanneet, mutta olisi pitänyt antaa vitonen joka säkistä! Merkillisen kallista roskaa. Eihän minulla onneksi ollut edes lompsaa matkassa, joten takaisin säkit kotiin. Uuden reissun teinkin sitten Jäkälään. Sinnehän saa viedä neljä kertaa vuodessa jätekuorman ilman veloitusta. Sille reissulle Aino antoi matkaan vähän muutakin kokoon kerättyä. Sellaista kamaa, jota ei paikallisiin pisteisiin eikä taloyhtiön roskiksiin saa laittaa.

Oli tarkoitus tänään käydä hoitamassa joitakin kauppa-asioita henkilökohtaisesti. Ohi niiden normaalien tilausten. Prisman parkkipaikka oli melkoisen täynnä. Sisällä ei tungosta kuitenkaan ollut. En ehkä sitten ollut niissä hyllyväleissä, joissa asiakaspaljous näkyy ja tuntuu. Sain haluamani yhtä lukuunottamatta. Toivon mukaan korvaava tuote kuitenkin on kelvollinen. No onhan se!

Pyykkikone laulaa omaa tasaista virttänsä. Mökkivaatetta tällä kertaa. Kun koneellinen oli taas laitettu kuivumaan, lähdettiin kahdestaan liikenteeseen. Alkuun pistäydyimme eri pisteissä. Sitten yhdistettiin voimamme ja tehtiin joitakin poikkeustilannehankintoja. Kotona kahvi jo maistuikin. Ja sen kanssa mustikkapiirakka. Piirakkaa mutustellessani löysin siitä tosi kovan murusen. Otin sen sormiini ja kas kummaa. Jonkun hammas. Sellainen, jossa oli metallipiikki, jolla se on ollut kiinnitettynä alustaansa. Ja kas kummaa, harvassa hammasrivistössäni oli uusi aukko. En ollut tiennytkään, että noilla seuduilla on ollut tuollainen hampaanraanisko. Hammaslääkärille olisi syytä mennä muutenkin. Tuo tapahtuma saattoi hieman jouduttaa aikatauluani!

Laitettiin muutamia ripustuskoukkuja pesuhuoneeseen. Jotakin vielä puuttuu, mutta nyt jo hyvin pärjätään. Viimeiset löytyvät ja tulevat esiin piiloistaan viimeisään silloin kun korona on taltutettu. Meni siihen sitten vuosi tai viisi.

Jo aamupäivän päätteeksi ilma poutaantui. Huomiseksikin luvassa poutaa. Kun oli hyvät näkymät sille, että ulkona voisi kuivattaa pyykkiä, pesi Aino pari koneellista lakanapyykkiä. Käytiin ne viemässä langalle kuivumaan. Pyykinkuivaustelineelle marssiessamme näimme konkrettisesti sen, miten meillä talonmiesvuorot pelaavat. Aika pitkäksi oli ruohikko venähtänyt. Ongelmahan on sellainen, että kun ruoho jää leikkaamatta ja kasvaa pitkäksi, ei sitä saa kunnolla leikattua. Osa ruohosta kaatuu ja nousee pystyyn parin päivän kuluttua. Silloin se olisi taas leikattava. Se, joka ei vuoroaan hoida, aiheuttaa harmia seuraavalle.

Tiistai, 30.6.2020

Yöllä saimme kauan kaivattua vesisadetta. Minusta sitä tuli aivan reippaasti, mutta metsäpalovaroitus ei silti poistunut. Huomiseksi luvassa uusi sadealue. Kyllä sen jälkeen maasto lienee kastunut varoituksen poistumisen verran.

Aamupalan kanssa ei tänään saanut liikaa vetkutella. Kello 8:30 oli määrä tulla pari paikalle tilattua siistaajaa. Tulihan ne. Kolmen tunnin kuluttua lähtivät pois. Kun olisi arvannut, olisi tilaus voinut olla hieman pitempikin. Kyllä tässä olisi piisannut hommaa suursiivoukseen asti! Mutta hyvä näinkin.

Pyrimme olemaan sotkeutumatta ammattilaisten hommiin. Yhteentörmäysten välttämiseksi järjestelin hieman ulkovarastoa. Yllättäen sainkin sinne tilaa, vaikka roskikseen ei tavaraa juuri mennyt.

Päivällä pistäydyimme parissa liikkeessä. Etsittiin pesuhuoneeseen hyllyä tai tarrasysteemiä shampoita ja purnukoita varten. Emme onnistuneet. Emme saaneet edes lisää samanlaisia koukkuja, joita hieman aiemmin ostimme. Saatiin kuitenkin veskipaperille teline. Onhan sekin jotakin.

Kotona oli ensimmäinen koneellinen pyykkiä pyörähdellyt loppuun. Aloin sitten asentamaan kuivaustelinettä paikalleen, jotta saada pestyt kamat kuivumaan. Piece of cake, tietenkin. Systeemi tuossa hienossa kostruktiossa on sellainen, että ensin kiristetään kaksi metalliputkea vastakkaisten seinien väliin. Leikoin ensin tarvittavat huopatarrat. Putken molempiin päihin tulee laipat, jotka eivät pääse luistamaan alaspäin, sillä laipan pitää paikallaan seinään liimattava huopatarra. Putken toisessa päässä on kierremekanismi ja vastaava kierre laipassa. Kun putki asetetaan laippojen väliin ja aletaan kiertämään putkea, se alkaa kiristymään seinien väliin. Ymmärretty?? Piece of cake, tietenkin. Liimasin ensin tarrat ensimmäistä putkea varten. Ja sitten toistakin, kun ensin hieman käytin timpurin taitettavaa mittaa. Piece of cake. Ja laittamaan sitten ensimmisistä putkea paikalleen. Ei se niin helppoa ollutkaan, kun ne laipat putoilivat aina lattialle, ennen kuin sain putket kohdilleen. Sitten sain viimein asioita kulkemaan ja tarjosin laippaa tarran päälle. Hetkinen... eihän se mennyt lähellekään. Ei mahtunut. Tarkistelin ja mittailin ja arvioin. Pitäisihän sen mennä! Katselin niitä laippoja, mutta kyllä säätövarakin oli kierretty maksimiin. Eli minimiin. Sitten sen tajusin. Arvaatte varmaan? On varmaankin käynyt niin, että uusi pesuhuone on hieman aiempaa kapeampi. Puoli senttiä ehkä. Sahasin putkista 5 milliä pois. Jo alkoi sopimaan. Piece of cake, lopultakin. Laitoin pyykitkin sitten kuivumaan. Huomenna sitten uudet pesut.

Maanantai, 29.6.2020

Asensin eilen iltapäivällä Ylitornion reissulla ostamani sääskiverhon takapihan ovireikään. Ihana raikkaan ilman tuulahdus tuli kämppään. Asunto on poissaolomme aikana jäänyt vaille tuuletusta. Helteet ovat lämmittäneet kämppää viime aikoina melkoisesti. Tuuletusta kuitenkaan ei voinut takaoven kautta jatkaa illalla. Vetoahan sieltä tulee. Yöllä oli taas sitten kuuma, vaikka ikkuna oli auki. Hiki virtasi!

Aamulla putkimies saapui ennen kahdeksaa. Lupaili, että tänään kaikki valmistuu. Hyvä juttu. Illalla päästäisiin siten suihkuun ja olisihan sitä pyykkäystäkin. Sattuneesta syystä. Putkimies teki täyden työpäivän. Neljältä oli muuten valmista, mutta lavuaarin vedenpoistoputken tiiviste lattiarajassa oli hukassa. Sen nouto oli vielä edessä. Sähkömies kävi laittamassa kiukaan liitynnän kuntoon. Tuntinen kului tiivisteen haussa. Asennuksessa 5 sekuntia. Ennen suihkua päätin leikata ruohon. Menin pihalle ja porisin hetken naapureiden kanssa. Oltiin hieman sitä mieltä, että talonmieshommat eivät yhtiössämme pelaa. Ja minä en edes ottanut asiaa puheeksi!  Olenko jo luovuttanut? Keskusteltiin myös muista ajankohtaisista asioista ja ongelmista.  Menin sitten  hakemaan leikkurin ja  takapihalle sen kanssa.  Jumapama, ruoho  oli juuri leikattu. Maukka oli leikannut meidänkin palstan. Kiitän ja kumarran.

Olipa nautinto päästä suihkuun. Pesuhuoneessa ei vielä ole muuta seinillä kuin peilikaappi. Ei siis ripustuskoukkuja eikä minkäänlaisia telineitä, joihin laitella pyyhkeitä, hammasmukeja, shampoita ja saippuoita. Ynnä muuta kylppäriin kuuluvaa. Niinpä jouduin puolimärkänä käymään parit kerrat hakemassa milloin mitäkin. Lopuksi pyyhkeen luo makkariin. Hieman oudoksutti sellainen asia, kun lavuaari oli asennettu korkeammalle kuin ennen. Ei se ihan leuan korkeudella ole, mutta ero entiseen on melkoinen. Ainakin sen heti huomasi, kun alkoi hammaspyykille. Aino oli asian johdosta jopa pientä vaille pahalla kiirillä! Kaikkeen tietenkin tottuu. Kasvatuslaitokseen emme ole menossa. Mainittakoon, että lavuaari on selkeästi suositusten mukaisella korkeudella. Se vain, kun se on korkeammalla, kuin ennen!

Kävin aamupäivällä pienen kauppareissunkin. Edellisestä noutohommasta oli jo viikko. Lopussa olivat maidot sekä hedelmä/kasvisosasto. Lidlin parkipaikka oli tupaten täynnä. Niinkuin koronaa ei olisi ollenkaan. En ollut kuitenkaan sinne menossa. Tamppis oli kohteenani. Kun oli asiaa sinne alakerran rautapuolellekin. Tamppiksessa ei tunkua ollut. Taisin nähdä vain kaksi asiakasta. Kolmannen olisin nähnyt vaateosaston peilistä. Tein myös jo alustavasti kauppatilausta tuonne viikon puolivälin paikkeille. Tällä kertaa peruslista täydentyi aivan uudenlaisilla tuotteilla.

Tänään on ollut lämmintä hieman yli 20 asteen. Koko päivän on tuuletusta ollut, mutta sisälämpöön sillä ei ole ollut suurta vaikutusta. Ehkä jonkun kymmenyksen kuitenkin ja sellaisellakin asialla voi olla ratkaiseva merkitys. Sääskiverkko takaovessa ei täysin estä sääskien pääsyä sisälle. Lyhyen tieteellisen tutkimuksen jälkeen olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että Tornion sääsket ovat ehdottomasti eri lajia, kuin Tarran. Nämä ovat suuria. Ja rauhallisia. Ehkä nämä ovat samaa rotua, kuin Tarralla kevään ensimmäiset lypsyjakkarat. Mene ja tiedä! Nämäkin kuitenkin imevät verta, kun mahdollisuus tulee. Onnistuneen imutuksen jälkeen nämä sääsket ovat niin pulleita verestä, että lentoon pääsy on estynyt. Niistä on tullut jalkamiehiä. Tallopa niitä tuohon vaalealle matolle!

Meillä on ollut mökillä pari kappaletta niitä sähköisiä kärpäslätkiä. Sääskiä niillä on husottu. Sisätiloissa tällä toiminnalla on vaikutusta. Kun mökillä jo ounastelimme, että kotonakin sääskiä varmaan sisätiloihin pääsee, katsoin Motonetin saldon. Jospa kävisin hakemassa kotiinkin pari mailaa. Saldo oli kuitenkin nolla. Hieman aiemmin mailoja oli ollut kymmenittäin. Otettiin sitten mailat mukaan Tornioon. Mökillä sähköistettiin helposti satoja sääskiä vuorokaudessa. Täällä vastaava luku on 20-30 kappaletta. Ilotulitusrakettien mainosteksteissä on ollut "efektejä". Jos saat mailaan muhkean, verta täynnä olevan sääsken, saa se usein aikaan melkoisen kipinän ja kipakan pamauksen. Efektin. Ei onneksi ole veri roiskunut. Vaikka mistä sen tietää!

Sunnuntai, 28.6.2020

Yö oli varsin kolea. Syksy tulossa? Meltosjärvessä viralliset asteet +2,8. Ulkona nukkujille jo aika kylmänlaista. Oliko sääskilläkin kylmä, kun niitä ei ulkosalla aamusta näkynyt. Sisälle olivat kuitenkin taas löytäneet. Oli niitä kohta ulkosallakin. Ei ne aivan lopussa olleet!

Vaikka jo eilen keräilin kokoon ja järjestelin juttujani, riitti tietenkin samaa puuhaa tällekin aamulle. Lähtöaamuna tietenkin on aina omat kuvionsa. Nyt tietenkin poikkeuksellisen paljon. Liikkeelle pääsimme lähtemään kymmeneltä. Ei ollut helle, mutta aurinko paistoi ja sen verran oli autossa kuuma, että ilmastointi sai viilentää sisäilmaa. Hieman alkoi loppumatkasta jännittää, miltä siellä kotosalla näyttää!

Näyttihän siellä. Ensimmäinen silmäys ulko-ovesta tultuamme sai aikaan suuren pettymyksen tunteen. Itse asiassa jo sisäänkäynnin edessä olleet purukasat pistivät ikävästi silmiin. Yläkerran tasanteella oli varsinainen sotku. Ne olivat putkimiehen tarvikkeita. Eri mittaisia putkia ja liittimiä ja kiinnittimiä. Niitä, jotka ovat olleet käytössä. Kesti oman aikansa, jotta sain tasanteen raivattua. Sitten pääsin alkamaan suojausten poistamisen. Purkupölyä oli varottava. Eli suojausten poistossa ei saanut olla hoppu. Yläkerran jälkeen sitten portaat ja alakerta, eli samat asiat. Varaston imurointia myös. Ja jopa asfaltin.

Kun kaikki oli raivattu ja pääosin siivottukin, alkoi näyttää ja tuntua paremmalta. Alakerta on kuitenkin täysin asuttavassa kunnossa. Samoin yläkerran kaksi makuuhuonetta. Kolmas mh odottaa pesuhuoneen valmistumista. Toivon mukaan se valmistuu huomenna. Jos ei, on se pienimuotoinen katastrofi! Suihku alkaisi olla poikaa ja pyykkikonekin pitäisi saada toimimaan!

Elämässä tapahtuu joskus positiivisiakin asioita. Kuten nyt sellainen asia, että pahimmat helteet on ohitettu ja 15 vuorokauden ennustekaan ei sellaisia lupaile. Luvassa on hyvinkin vaihtelevaa säätä. Eli sateitakin. Niitä kyllä kaivataan varmaan joka puolella maata. Laavun pottumaata en ole vielä joutunut kastelemaan. Viimeksi aamulla sitä vilkaisin ja kosteutta oli vielä riittävästi.

Lauantai, 27.6.2020

Eilen illemmalla kävin vielä laavulla. Ja siellähän se poro taas oli. Kumma, kun mikään esteistäni ei kuitenkaan ollut pois paikaltaan. Poro oli varsin hämillään, kun saavuin. Se ei oikein tajunnut, miten pääsisi laavusta ulos. Lopulta se kokeili onneaan ja hyppäsi roikkuvien laudanpalikoiden välistä pihalle. Onneksi sillä ei ollut suuret sarvet. Olisi koristeita saattanut tarttua matkaan. Lisäsin vielä esteitä, mm. lumikolan. Aamulla tilannetta tarkastaessani näin vain tyhjän laavun. Ei ollut poro nyt sisällä.

Remontin piti olla valmis eilen tai viimeistään tänään. Valitettavasti meneekin maanantaihin asti. Se on jonkinlainen takaisku, mutta ei voi mitään. Kyllä tietenkin huomenissa eli sunnuntaina kotiin voidaan mennä poistelemaan suojauksia ja hieman järjestelemään. Pesuhuoneen vesijohdot asennetaan kuitenkin vasta maanantaina. Silloin alkaa pyykkirumba.

Käytiin mansikkamaalla. Viritettiin verkko. Kukkia mansikoissa oli aika paljon. Myös pieniä raakileita. Ainakin maistiaisia on luvassa. Sadon määrää on vielä mahdoton arvioida.

Tuli eilen tehtyä (jopa omasta mielestäni) hieman hosuen ne poroportit laavuun. Nyt siis tekemään asia uudestaan ja hieman fiksummin. Olen joskus ostanut mansikkamaata varten täyden rullan muovipäällysteistä rautalankaverkkoa. Lammasverkkoa varmaan. Sitä minulla oli vielä reippaasti. On hyvä ottaa, kun on mistä ottaa! Leikoin sopivat kappaleet. Ja asensin ne porteiksi. Aino tuli katselemaan hommiani. Muutama päivä sitten Aino oli siivonnut laavun ja oikein luutunnut lattiankin. Nyt poron jäljiltä homma meni uusiksi. Ei paskan ja kusen, vaan veren ja karvojen vuoksi. Paikka ei kuitenkaan näyttänyt minun kenttäteurastamoltani! Olivatkohan paarmat puhkoneet poroon reikiä? Ei ollut lammikoita, vaan joitakin pisaroita siellä ja täällä.

Aloin jo puolilta päivin järjestelemään kamppeitani. Runsaan kuuden viikon yhtämittainen oleskelu on jostakin kumman syystä levittänyt tavaroita vähän joka puolelle. Sellainen se oleskelu on. Jättää asiat hujan-hajan. Terassin nauloihin on kertynyt monenaista pitokeskistä vaatetta. Työkalut ovat jääneet sinne, missä niitä on viimeksi käytetty. Osan työkaluista otan Tornioon. Kaikki tarpeellinen ei minulla ole tuplana. Leuka kuitenkin!

Sään puolesta on ollut melko hyvä päivä. Jo aamuyöstä virisi reippaanlainen pohjoistuuli. Koko päivän paistoi aurinko. Lämpöä 14-15 astetta. Illansuussa jopa 16. Wau! Aamulla tuuli järveltä tuntui jopa turhankin julmalta. Mutta eipäs valiteta. Tätähän on toivottu.

Perjantai, 26.6.2020

Aamusta heti käynti maalikylissä. Kaipaamiani pillereitä riittää taas kolmeksi kuukaudeksi. Reissussa ei kauaa mennyt. Ei kahta tiimaa, vaikka asioin kolmessa paikassa ja porisin vielä tuttujen kanssa!

Olisi päivällä ollut aivan mahtava tuuli. Jos vain olisi puhallellut oikeasta suunnasta. Koillinen olisi ollut ok. No joo, koillisetkin vielä tulevat ja silloin lahkeet lepattavat. Kuten korvatkin. Tarkoitan luonnollisesti näitä lämpimiä kelejä, jolloin koillistuuli passaisi. Veisi nuo sääsket.

Poroja on ollut tässä pihapiirissä ja ympäristössä muutamia. Ravaavat sinne sun tänne ja työntävät peräpäästä töynää teille, pihoihin ja poluille. Tuosta tieltä ne useinmiten kääntyvät laavun polulle. Käväisin laavulla. Säikäytin poron laavun perukoilta. Ryntäsi karkuun niin hopusti, että lensi liukkaalla kestopuulattialla turvalleen. Laavusta löytyi runsaasti irtokarvaa lattialta. Sitä oli myös terävissä kulmapaikoissa. Onko se kyhnyttänyt vanhaa karvaa pois?? Laitoin parit irtolaudat ja harjanvartta ja heinähankoa kulkuaukkoihin. Hiivin sitten hetken kuluttua takaisin laavulle. Harjanvarsi oli pois paikoiltaan, asiakas taitaa olla laavussa. Säikäytin poron. Kävi melkoinen kolina ja ryminä, kun poro säntäsi liikkeelle ja hyppäsi vastapuolen aukosta ulos. Heinähanko lensi pois paikoiltaan. Onneksi ei porolta päässyt hätäpaskat laavuun. Tein sitten aukkoihin verhot laudanpätkistä. Joskus vähäinenkin este riittää poroille. Katsoaan, mitä kisura aikoo!

Alkuillasta aloitin pihan sadetuksen. Aggrekaatti meinasi aluksi temppuilla. Kyllä se kävi, mutta heikoilla kierroksilla. Sammutin sen. Uusintakäynnistys ei ollutkaan kovin yksinkertaista. Lähtihän se sitten kuitenkin ja normaalikierroksillakin. Piha sai parin tunnin ajan kastetta.

Torstai, 25.6.2020

Olin hakemassa kasvihuoneesta salaatinlehtiä aamupalalle, kun Aino tuli puolijuoksua ja höpisi jostakin käärmeestä. Lähdin katsomaan ja siinähän se olla jökötti. Kämpän laidalla. Minulla ei siihen hätään ollut muuta kättä pitempää, kuin viikate. Viikatemiehen ominaisuudessa siirsin käärmeen tien taakse. Eipä enää meitä poloisia pelottele!

Kaivoin esille kätköistäni hirvikärpästakin. Puin sen ylleni ja leikoin ruohot. Hiki virtasi, vaikka vaatetus oli hyvin keveä. Vetoketju oli jäänyt hiukan raolleen ja siksipä harsotakin sisälle kömpi pieni joukko mäkäröitä. Takin riisuttuani mäkärän raatoja sai pyyhkiä hikiseltä iholta. Etenkin kaulasta ja niskasta.

Päivällä maisemat pimenivät, kun melkoinen ukkosrintama lipui ohitsemme. Tutkakuvien mukaan eteläpuoliset alueet saivat vettä reippaanlaisesti. Meille vettä ei valitettavasti riittänyt. Pilveilyn vuoksi lämpö ei noussut eilisiin lukemiin. +26 astetta kävi mittarissa kuitenkin. Siinäkin on se 10 astetta liikaa!

Kun eilen saunottiin, meni saunavesi melko vähiin. Tänään sitten aloin pumppaamaan käsipumpulla täydennystä. Vaikka saunaa ei lämmitettäisikään, kuluu pesu- ja talousvettä päivittäin vähintään ämpäri tai pari. Kun olin saanut pumpattua vettä 1,5 ämpärillistä, lakkasi veden tulo ja pumppu alkoi lyödä tyhjää. Arvasin heti, mistä tuo johtui: vesi oli laskenut niin paljon, että letkun alapää ei ollut enää vedessä. Olin siis pumpannut vain letkun tyhjäksi. Laitoin letkun pään takaisin veteen. Pumppu ei vielä hyväksynyt tekemisiäni. Oli vielä laitettava siemenvesi pumppuun. Sen hoitamiseksi piti hakea varastosta työkalu, jotta saan kaksi mutteria avattua. Varasto lukossa, joten haepa avain. Työkalu löytyi. Pikku kauhallinen vettä riitti siemeneksi. Pumppasin sitä vettä sitten 130 litraa. Kyllä meikäläinen sillä määrällä jo pariinkin otteeseen saunoo, vaikka tuota ihopinta-alaa on aika monta neliösenttiä!

Venettä olen myös jälleen katsonut sillä silmällä, että korkeallahan sekin taas on. Ja mitä kauemmas vene jää vesirajasta, sen työläämpää on sen saaminen vesille. Siispä taas teljon siirtoon. Oli aika kova homma saada vene liikkumaan tejon päällä. Lopulta niin kuitenkin tapahtui. Ja sitten seuraavaksi veneen painopiste siirtyi teljon rannimmaisen poikkipienan alapuolelle. Veneen perä laski rantaveden pohjahiekkaan asti. Vene oli nyt noin 20 asteen kulmassa. Onneksi venevalkaman pohja on hiekkaa. Saihan siinä vetää ja työntää ja veneen perä kynti syvällä hiekkapohjassa. Sain kuitenkin hikoiltua veneen vesille. Teljoa sain siirtää kaksi metriä. Jouduin ottamaan käyttöön jo lisävaijerinkin, kun matka vinssiin oli jo niin pitkä.

Viiden maissa näytti mahdolliselta, että lännestä tulossa oleva ukkosalue osuu kohdille. Mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin, pilvi jakaantui ja sateet kiersivät taas meidät. Pieni sadekuuro jälkeenpäin ei juuri lohduttanut.

Aamulla otin viimeisen pillerin yhtä lääkettä. Katsoin illalla Omakannasta, että olen 3 kk:n paketin ostanut 16.3. joten ei sitä ole kotonakaan. Selvä pyy, huomenna käynti Ylitorniolla. Lääke on tärkeämpi, kuin verenpainelääkkeet ja kolesterolijutut, joten useamman päivän katkos ei ole oikein suotavaa.

Keskiviikko, 24.6.2020

Jälleen tuloillaan kamala keli. Tuntui, että aina vain pahenee. Näillä helteillä ei työnteko ole enää terveellistä. Ehdotinpahan siksi Ainolle, että tehtäisiinkös pieni kiertoajelu: Lankojärvi - Koutus - Turtola - Juoksenki - Aavasaksa - Kantomaanpää ja siitä mökille. Aino suostui, kun eihän tässä todellakaan voi millekkään alkaa.

Lähdettiin ennen kymmentä. Ajettiin Sirkkakoskentietä sen pohjoispäähän. Tienviitta osoitti, että tulimme pitkin Pakisjärventietä. Voiko samalla tiellä olla kaksi eri nimeä? Vai muuttuuko tien nimi jossakin matkan varrella? Eteläpäässä viitassa lukee kuitenkin Sirkkakoskentie.

Koutuksentie oli yllättävän hyvässä kunnossa soratieksi. Odotin, että Koutusjärvi olisi näkynyt, mutta eipä se niin tehnyt. Wäylän varressa, Juoksengin seutuvilla, pistäydyimme kahdessakin turistirysässä. Ensin oli Pörrö Poro. Siellä kahvisteltiin ja myymälän puolelta tarttui jotakin mukavaa matkaan. Heti perään oli Tuomaan Tupa. Sieltäkin löytyi jotakin mielenkiintoista. Aavasaksalla syötiin jätskit. Ja käveltiin peräti Kariniemen patsaalla asti! Takaisin mökillä 20 vaille kahden. Ihan mukava reissu. Oltiin kuin turistit. Ainaski!

Mökillä mukavan kuuma. Ja sääskiä tietenkin. Onko kukaan muu huomannut, että tänä kesänä on sääskiä?? Ja käärmeitä. Yksi luikerteli talon alle.

Tiistai, 23.6.2020

Olin hieman aamulla hopussa sen aamupalan kanssa. En siksi, että olisi kova nälkä painanut suolia. Vaan siksi, että oli jälleen luvassa kova helle ja ohjelmaan merkitty mattopyykkiä ja grillin pesua. Pitäisi saada hommat tehtyä ennen pahinta kuumuutta. Järveltä kävi heikko tuuli ja toiveissa oli, että vältyttäisiin sääskipaljoudelta.

Ensin oli kuitenkin laitettava uusi pumppu toimintakuntoon. Vanhasta imuletku uuteen. Samoin aluslankku. Sitten siemenvesi pumppuun. Testikäytöstä tuotantoon samaa kuumaa. Hyvin pelasi. Aino toimi työnjohtajana pyykkihommissa. Matot puhdistuivat. Huuhtelin sitten grillin katosta lattiaan. Lopuksi vielä hieman pihan kastelua, kun pumppu kerran oli päällä.

Ei ihan selvitty sääskiltä. Olihan niitä tietenkin, mutta ei älyttömästi. Niitä kun nimittäin ei mahtunut ilmatilaan, joka oli mustanaan mäkäröitä. Kun olin pumpun kimpussa, ympärilläni pörräsi sankka pilvi mäkäräisiä. Kun seisoin naama järvelle päin eli vastatuuleen, oli olo siedettävä. Mutta kun käänsi selkänsä tuulelle, oli näkyväisyys heikko ja hengityksen matkassa meni ötököitä solkenaan suuhun. Osa henkitorveen ja kukaties keuhkoihin asti! Pesuoperaation ajaksi laitoinkin sitten sääskihatun suojakseni. Se piti mäkärät irti ihosta. Jaloissa oli lyhytvartiset saappaat. Valkoiset urheilusukat muuttuivat satojen mäkäröiden ansiosta täplikkäiksi.

Joskus syystä, joskun ilman mitään syytä, makoilen selälläni punkassa ja katselen kattopaneelien kuvioita. Siinä onkin mielikuvituksella vapaus löytää mitä ihmeellisempiä asioita. Saisi tarinoita kerrakseen! Nyt makoilin hellettä ja sääskiä piilossa. Havaitsin kuvioiden lomassa liikettä. Hämähäkkihän se siellä liikkui. Tuli sieltä jostakin seinivierestä. Sitten liike loppui. Se jäi istua tököttämään suoraan naamani yläpuolelle. Mietin siinä sellaisiakin, että minkähänlaisia annoksia se hämähäkki mahtaa ulostella? Hämähäkin liike siis loppui, kunnes huomasin, ettei loppunutkaan. Se muuttikin suuntaa 90 astetta alkutaipaleeseen nähden. Eli se olikin tulossa päin naamaa. Se tuli katosta puolisen metriä alaspäin ja jäi siihen keräämään voimia. Sitten se tuli kuin benji-hyppääjä ja minulla tuli kiire alta pois. Vaikka se oli vain pieni hämähäkki, en sitä oikein naamalleni halunnut. Langastaan roikottaen kannoin sen pihalle. Hämähäkkiä kun en koskaan tapa!

Vaikka tänään lämmintä oli eilistä pari astetta vähemmän, eli virallisesti 27,2 astetta, ei se oloa helpottanut yhtään. Päinvastoin. Vielä illallakin oli väsynyt olo. Tällaista keliä ennustettu vielä ainakin pariksi päiväksi. Jokohan sitten meitä armahdetaan?

Maanantai, 22.6.2020

Torniopäivä. Aamua poljettiin rauhalliseen tahtiin. Liikkeelle tasan kello 10:00. Ennen kotia käynnit Motonetissä ja Vesipisteessä. Eivät vieneet yhteensä kymmentäkään minuuttia. Paluumatkalla Roosa-Maria, huoltoasema, Lidl ja Cittarin noutopiste. Noutopisteessä oltiin jo ennen sen virallista avautumista. Tilauksesta jäi puuttumaan kalkkunaleikkeet. Mitenkähän se oikein on ... onko minulla kuitenkaan se ruksi tilauksessa, joka sallii korvata tuotteen, jos se on lopussa?? Mökillä oltiin klo 14:20. Ei pistäydytty matkanvarren kaupoissa hakemassa leikettä.

Kotona oli menossa viimeisten lattialaattojen asennus. Valmista on kuulemma viimeistään lauantai-iltana. Sepä passaisi, sunnuntaina mentäisiin Tornioon ja palattaisiin vähitellen normaalirutiineihin.

Hellettä taas puskee. Meltosjärvessä virallisesti +29 astetta. Ollaan Suomen lämpimyyskeskuksessa. Sisälläkin vähintäänkin lämmintä. Vaikea keskittyä yhtikäs mihinkään! Hieman illemmalla tuuli pyörähti pohjoisen puolelle. Se kyllä sopii hyvin, mutta tulisi nyt samalla kunnon vastaranta. Ja veisi nuo hiivatin sääsket muualle.

Kokeilin hetken uuden pumpun asentamista. En kuitenkaan vienyt asiaa loppuun asti. Kaikki tarpeellinen on nyt olemassa, mutta ne sääsket! Ja se kuumuus! Talvea odotellessa pitää yrittää keksiä joitakin hommia, joissa ajattelutyö riittäisi.

ps. katsoin sen tilaukseni tiedot ja kyllä siellä oli se hyväksyntä korvaavalle tuotteelle. Tämä oli toinen kerta peräkkäin, kun loppunutta tuotetta ei oltu korvttu toisella! Hyi!

Sunnuntai, 21.6.2020, kesäpäivänseisaus

Eilen illalla oli kuitenkin vielä sen verran virtaa, että tein jakkaran loppuun asti. Ei se mikään helmi ole jakkaroiden vaihtelevassa joukossa, mutta kyllä se entisen hakkaa tullen-mennen! Kotona pitää vielä tarkistaa korkeus. Aino ehdotti heti viittä senttiä pois. Kannattaa varmaan kuitenkin suhteuttaa lauteisiin. Leikataan sitten vasta ylimäärä pois ja laitetaan muovinastat jalkojen alle.

Perjantaina 15.5.2020 heräiltiin aamulla Torniossa. Sen jälkeen ei sitten kotosalla ollakaan nukuttu. Kerran viikossa ollaan käyty kotona eli viisi kertaa. Remontti on pian loppuvihellystä vaille valmis. Jokohan viikon kuluttua saadaan pyykkikone purskuttelemaan ja päästään omaan vuoteeseen nukkumaan? Vaikea uskoa, mutta en ole pätevä arvioimaan tuon lajin työmääriä. Sen voin vain arvioida, että jos tekisin itse loput, kannattaisi varata sauna jouluksi jostakin muualta!

Kesäpäivänseisaus eli tästä eteenpäin päivät lyhenevät. Meillä tarralaisilla aurinko laskee seuraavan kerran joskus heinäkuun alussa. Piti lähteä koplaamaan kelkkavajaan pientä hyllyntapaista. Sattui kuitenkin silmiini, että vesi on yhä laskenut ja vene saattaa olla turhan korkealla. Ei se kuitenkaan ollut. Vene oli kuitenkin viimeksi sitä vetäessääni lipsahtanut alimman liukupienan ohi. Vettä oli veneen sisuksissa niin paljon, etten saanut sitä liikkumaan järveä kohti. Otin poistotulpan irti. Vähitellen vene keveni ja sain sen kohdilleen.

Sitten sitä hyllyä tekemään. Lämmintä jo parikymmentä. Muuten olisi vielä ihan ok touhuilla, mutta kun ne sääsket! Sekalaiset laudanpätkät ja rimat alkavat olemaan lopussa. Hyvin sain kuitenkin vielä hyllyrunkoon tavarat. Ja hyllylevyt vanhan peräkärryn pohjalevystä. Sekin materiaalilähde on nyt lopussa!

Käväisin katiskalla. En siksi, että olisin halunnut sieltä saalista, vaan siksi, että halusin sen pois järvestä. Näillä rannoilla alkavat katiskasaaliit olla jo aika heikkoja. Ja vesien lämmetessä kalat kuolevat nopeasti. Nyt, jos tarkkana olisi ollut, oltaisiin paistikalat saatu. Savupönttöön aapot olivat auttamattoman pieniä. Järveen pääsivät kaikki. Lokki tuli turhaan rantaan perässäni. Ei saanut perkuutähteitä. Pintaveden lämpö +16,2 astetta.

Pumppasin käsipumpulla saunavedet. Hyvin pelaa se värkki ja kymmenkunta ämpärillistä siirtyi saaveihin. Huomiseksi suunnitelmissa Tornion keikka. Ostoslistaakin ollaan hahmoteltu ja illemmalla lyön sen nettiin. Huomisen reissun pitäisi olla aika pikainen, näin alustavasti ajatellen ainakin!!??

Lauantai, 20.6.2020, Juhannuspäivä

Illalla menin sinne kokolle. Eipä siellä ollutkaan ketään. Kokko yhä sytyttämättä. Palailin takaisin mökille. Ainon kanssa pelailtiin yöhön asti. Tuli kuitenkin selväksi, kuinka erilainen asenne ihmisillä on koronan suhteen. Vai pistikö juhannus vain humeetit sekaisin?

Saunajakkarani on ollut vielä palasina. Hioin kaikki 20 osaa. Tummentumat häipyivät. Pölyä tuli melkoisesti. Puu oli ihmeen pehmoista. Puulajista ei varmuutta. Päivällä kasasin rungon. Eli 12 palasta liitin yhteen jaloiksi ja kehikoksi. Oli pakko vain keskeyttää homma. Melkein tyyntä ja sääskiä pilvenä kimpissa. Palasin kuitenkin taas työpajaani, mutta olin laittanut sääskihatun pään suojaksi. Sehän tietenkin auttoi. Käsittelin rungon parafiiniöljyllä. Saman tein irrallisille päällys- ja reunalaudoille. Yksi lauta näytti olevan eri puulajia. Se ei muuttanut öljytessä väriä juuri lainkaan. Muut saivat oranssiin viittaavan sävyn. Jopa aika voimakkaan sellaisen.

Perjantai, 19.6.2020, Juhannusaatto

Illan sateet saivat sen aikaiseksi, että metsäpalovaroitus poistui. Minulla on sellainen (väärä??) mielikuva, että aikanaan varoituksia muutettiin vain puolilta päivin. Nyt varoitus on poistunut joskus illan ja aamun välisenä aikana. Kokkoja saa siis täällä polttaa. Kovahko tuuli pohjoisesta pitänee sääsket ja mäkärätkin hieman loitommalla.

Käytiin lähteellä. Astioihin saatiin 65 litraa lähdevettä. Edellisestä vesireissusta oli kulunut 11 vuorokautta. Ruoka/juomavettä kuluu siis 5-6 litraa vuorokaudessa. Kiire oli lähteeltäkin pois. Sääskiä ja mäkäröitä sielläkin pilvenään.

Sahailin laudelaudoista kaikki ne laudanpätkät ja kalikat, jotka tarvitsen kotiin saunan alarapun/penkin tekoon. Ennen kasaamista ne on vielä hiottava ja käsiteltävä.

Pieni jänispoika on yhä tässä meillä. Eivät ole piskit sitä vielä keittäneet. Niiden seurannassa se kuitenkin on. Suojapaikkansa se hakee rakennuksista, joiden alla se lymyilee. Se tekee lyhyitä retkiä mätikköön ja pihalle, mutta ei juurikaan yli kolmea metriä kauemmas.

Päivän tuulet ovat olleet viileitä. Viimeaikojen lämpötiloista ollaan kaukana. Se on ihan hyvä asia. Yöstä on povattu kylmää. Hallaa jopa, mutta ei onneksi tänne. Halla saattaa viedä hillat ja mustikat. Jos me vältymme lähiaikoina kylmiltä, on meillä aika realistiset mahdollisuudet saada kesällä kohtuullisesti marjaa. Olisi jo aika kahden katovuoden jälkeen.

Jahas ... kello on jo vaikka kuinka paljon. Jokohan kokko on sytytetty. Savuja ei vielä näy. Pitää kai pistäytyä vilkaisemassa.

Torstai, 18.6.2020

Heti aamusta hiostavan lämmintä. Kun en kuitenkaan saa uutta pumppua pelaamaan ennen ensi viikkoa, aloin laittamaan vanhaa takaisin. Se pelaa vain hetkittäin, mutta onhan sekin tyhjää parempi. Siedetään. En laittanut vielä siemenvettä enkä testannut pumppua. Voi olla, että liitoksia on vielä kirittävä. Imupuolen tulee olla tosi tiivis.

Vesi on laskenut parikymmentä senttiä korkeimmasta. Loivalla rannalla vene jää nopeasti kauas vedestä. Sitä ja teljoa siis siirtämään kohti järveä. Helppo homma. Sinänsä. Paitsi että teljosta lähti irti poikkipuu. Ruuvit katkesivat, kun nostin siitä. Kumma juttu. Noita ruuveja teljosta on mennyt poikki useampiakin. Korjausoperaatio oli tällä kertaa kuitenkin helppo. Aino siivosi kämppää juhannuskuntoon.

Metsäpalovaroitus on voimassa. Kokkojen polttaminen siis epävarmaa. Kokkoon oli joutumassa tavaraa, josta joku oli haluamassa eroon. Käväisin hakemassa pois pari asiaa. Sattuipahan melko sopivasti, kun minulla oli juuri tuon kaltaista tarvetta. Vältyn nyt värkkäämiseltä.

Koronatilanne Suomessa on hyvinkin maltillinen. Uusia taruntoja päivittin vajaa 20 tapausta. Lapissa ei tartuntoja viikkoihin. Naapurissa, eli Pohjois-Ruotsissa on tapausmäärä pyrähtänyt kasvuun.  Jällivaarassa puhutaan jopa hallitsemattomasta leviämisestä. Se on vain merkki siitä, että mitään ei ole vielä voitettu. Ruotsi on tietenkin Ruotsi. Tilanne voi kuitenkin ryöstäytyä käsistä vielä Suomessakin. Kun tilanne on hyvä, voi luottamus kasvaa liian voimakkaaksi ja varominen loppuu.

Olemme olleet hieman huolissamme, kun rempan valmistuminen asbestin ja kosteuden vuoksi alkoi siirtymään. Oli jo käydä niin, että uudet haasteet olisivat päällä, kun entiset vielä ovat jaloissa sotkemassa. Tilanne kuitenkin muuttui ja aikatauluihin tuli sopivasti väljyyttä. Stressitasokin laski 50%

Iltapäivän päätteeksi saatiin hieman sadetta. Tervetullutta se oli. Mittarit asettuivat +17 asteen paikkeille. Pahin lösöilma ohitse! Vesikuurot olivat ajoittain reippaitakin ja jatkuivat iltaan asti. Joko kävi niin, että metsäpalovaroitus loppuu huomenna ja kokkoja saa polttaa?

Keskiviikko, 17.6.2020

Illalla, juuri ennen vuorokauden vaihtumista, jo kötälläni ollessani, tutkin sääskitilannetta sähkömailan kanssa. Vartissa nirhasin liki 10 sääskeä. Päätin siis virittää rankisen. Kannatti. Olisi jo toinen yö moskiittojen armoilla. Nousin hyvin nukkuneena ja levänneenä vartin yli kuuden. Kämpän vapaassa ilmatilassa lenteli sääskiä odottamassa ja vaanimassa. Aamukahvin aikoihin henki lähti taas kymmeniltä itikoilta.

Luvassa taas hellettä. Aino putsaili hieman saunaa aamupäivän pikkuviileydessä. Tein saunaan ämpärille alustan. Kiukaan alla on betoni. Se on hieman korkeammalla, kuin viereinen puulattia. Jos kiukaan pasasta haluaa laskea vettä suoraan johonkin astiaan, on astia laitettava juuri betonin ja puulattian rajalle. Ja vinoon tietenkin. Tilapäisratkaisuna siinä on ollut laudanpätkä. Ei hyvä, eikä nättikään. Nyt on hyvä ja nätti. Ei ole ensimmäinen eikä tietenkään viimeinenkään kerta, kun tilapäisjutut jäävät käyttöön määräämättömäksi ajaksi. Sellaista se on.

Kastelin hetken Ainon uutisruohikkoa. Huuhtelin auton kyljestä parit raparoiskeet, jotka siihen ilmeistyivät eilen poiketessamme pikitieltä maastoa ja mustikankukkia tutkimaan. Pumppu temppuili, mutta tarve olikin nyt minimaalinen. Avasin sitten paketista sen uuden. Pienen ongelman siinä tekee se lähtöliitäntä. No hätä, tilasin Torniosta sopivan adapterin. Tulee Jussin viettäjien matkassa huomenissa. Ennen sitä en enää pumppua kaipaakaan.

Ajattelin sitten laittaa sen uuden pumpun kiinni imuletkuun ja näin valmistella sitä asennusta. Irroitin ensin imuletkun vanhasta pumpusta. Jahas, mitenkä olinkaan katsonut asian taas heikosti. Enhän minä saa imupuoltakaan liitettyä! Tarvittaisiin yksi pieni välikappale. Todennäköisesti joudun virittämään vanhan pumpun vielä pyhien ajaksi!

Tiistai, 16.6.2020

Yöllä jonkun aikaa nukkumaanmenon jälkeen alkoi jostakin reiästä tukkia sääskiä sisälle. En ehtinyt nukkumaan alta ois, vaan ötökät alkoivat minua kiusaamaan. Otin niihin kontaktia elektronisella kärpäslätkällä, mutta sillä ei ollutkaan minkäänlaista vaikutusta. Huomasin sitten, että eihän siinä laitteessa pala edes merkkivalo. Avasin paristokotelon. Petterit eivät olleet kohdillaan ja siksi häiriö. Virta ei kiertänyt lankoihin. Uusinta-asennuksen jälkeen alkoi palanut sääski haista. Hoitelin sääsken jos toisenkin. Kymmenittäin itse asiassa. Ja aina niitä tuli jostakin lisää. Olin liian laiska laittaakseni rankisen sängyn päälle. Yritin aina välillä nukkua, mutta enhän minä voinut. Lopulta aamuviiden maissa sain unen päästä kiinni.

Seitsemältä ylös. En oikein ollut virkeimmilläni. Torniota kohti lähdettiin 9:40. Ei ollut kiireempää, kun noutotilaus on haettavissa yhdestä lähtien. Mökille kotimieheksi jätettiin Raid. Kotitorniossa remppa jatkuu. Milloinkahan pääsemme sinne siivoamaan ja asumaan?

Kauppa-asioita, pieniä enimmäkseen, oli kahdeksaan eri paikkaan. Rahallisesti kuitenkin kevyt reissu. Se pumppukin kun sitten oli melko edullinen. Aikaa reissussa meni tällä kertaa 5h 20m. Viikon edestä taas reissattu. Ja ostettu.

Syötiin sitten mökillä. Onneksi oli valmis ruoka. Ei muuta kuin lämmäyttää. Sitten pitkälleen hakemaan pientä unipätkää. Ei sitä kuitenkaan löytynyt. Sääskien puolesta väylä oli vapaa, mutta kun ei! Monesti se kohdallani näin onkin. En osaa niitä päikkäreitä käynnistää. 10-prosenttisesti se taitaa minulla onnata. Nyt en ollut riittävän väsynyt. Parasta juoda kahvit ja katsoa myöhemmin vaikka Emmerdale. Ja istuttaa kasvihuoneeseen pari ruukkusalaattia.

Maanantai, 15.6.2020

Yöllä leppoisaa tuuleskelua. Yläkertakin raíkastui, kun ikkunat saivat olla selällään. Pari sääskeä yritti häiritä, mutta ei niistä juuri vaivaksi sitten ollut. Aamulla roskapömpeliin tuli. Voi olla, että pian ei uskalla. Metsäpalovaroituskin voi alkaa taas, jos helle jatkuu ja sadetta ei kuulu. Hieman pilveilevää. Hävittäjät jylisevät taivaalla.

Mökin eteläsyrjällä, terassin reunamilla ruoho oli jo melko pitkää. Leikkuurajassa. Muu piha on jäljessä. Joten leikoin tuon pitkäksi ehtineen osan siistiksi. Leikkurikin käynnistyi laakista. En ole koskaan käyttänyt polttoaineiden seassa säilytysaineita. Mikä on talven seissyt, on kesällä pelannut aina ok. Ja toisinkin puolin. Suurin ongelma on polttoaineen saanti. Kesällä ruukaan käyttää kelkkaa kerran tai pari. Muutaman minuutin. Samoin linkoa. Se riittää kyllä.

Eilen pistäydyttiin mansikkamaalla. Siellä suunnalla niittykasvit jo kukkivat. Ja ruoho on pitkää. Kesä saapuu kohisten. Eihän tässä ehdi asioita luonnossa seuraamaan, nopeasti kaikki nyt tapahtuu. Käärmeiden, sylkikaskaiden ja hillakuoriaisten vuoksi kävin leikkurin kanssa sielläkin. Ensin polku, sitten aitauksen sisäpuolireunat, ja sitten ulkopuoleltakin. Mäkärät pölisivät heinokosta, kun ajelin menemään. Kun mökillä riisuin saappaat, olivat valkoiset urheilusukkani melkoinen näös. Mäkärät olivat tukkineet saappaisiin ja liiskaantuneet sukkiin.

Aino oli koonnut minulle muutamia vanhan kasvimaan reunalautoja kuivumaan. Kuivia nyt olivatkin ja sahailin ne pätkiksi. Pikku kirveellä löin niitä vielä säleiksi ja syntyi taas kopallinen syttöainesta.

Sateen uhkaa koko ajan. Pilviä liikkuu. Hyvin lämmintä kuitenkin. Uusi sukupolvi sääskiä on valloittanut ilmatilan. Aiemmin sääsket olivat niitä isoja "lypsyjakkaroita". Nyt laji on toinen. Koko on pienempi, mutta luonnetta ei puutu. Isot sääsket eivät kovin agressiivisia olleetkaan. Eikä niitä ollut miljoonia. Näihin tämänhetkisiin ei tunnu sääskisavukiekuratkaan tepsivän. Ilmavaarasta huolimatta aloittelin seuraavaa kalustenikkarointia. Siihen valikoin parhaat palat purkamistani laudelaudoista. Vaikkei helleraja nyt rikkoutunutkaan, oli pakko lopettaa. Hiki virtasi ja sääsket kuppasivat.

Loppuiltapäivästä saapui pieni sadekuuro. Sillä ei ollut juurikaan merkitystä. Ei peseytynyt siitepölyt katoilta. Saatika puista. Kunnon kuuro meni pohjoisemmasta ohi. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin saimme mekin kunnon ryöpyn. Lähti siitepölyt, tuli tilalle leikatun ruohon haju.

Huomenna Tornio-päivä. Illalla kauppatilaus nettikaupasta ja muutkin hankintasuunnitelmat. Päivällä yhdentoista aikaan aloin soittelemaan Tornioon liikkeeseen, joka myy saman merkkisiä laitteita, kuin tuo vesipumppuni on. Valmistajalla on vastaava tuoreempi malli. Jospa pumppu löytyisikin Torrniosta ja saisin sen huomenna matkaan. Soitin 6-7 kertaa. Aina meni lopulta vastaajaan. Ajattelin, että puhelimen haltija voi olla ruokatunnilla ja soittelin sitten taas puolen päivän jälkeen. Vastasi joku nainen ja joka puhui jostakin vesiautomaatista. Äsch ... ei sellaista. Tunnusti tietämättömyytensä. Pyysi soittamaan yhden jälkeen, kun joku tietävämpi on paikalla. Aloitin 13:10 uudet soitot. 6-7 kertaa meni vastaajaan. Lopulta miesääni vastasi. Ja pumppuja on hyllyssä. Hyvä asia, saan pumpun huomenna. Ei tarvitse tilata netistä.

Iltasaunan jälkeen korjailin Ainolle yhden peilivanhuksen. Kuinka vanha liekin? Ei siinä isompaa vikaa muuta kuin ripustinkoukun paikka. Oli keskilinjalta sivussa ja peili siksi vinossa.

Sunnuntai, 14.6.2020

Yläkerrassa viileni onneksi sen verran, että siellä saattoi nukkua. 23,4 astetta nukkumaan mennessä. Ikkuna oli koko yön hieman raollaan ja sen viereisessä mittarissa aamulla 22,8 astetta. Aamupäivällä saattoi vielä hetken tuulettaa, mutta sitten oli luukut lyötävä kiinni. Luvassa oli +27 astetta iltapäivällä. Sisäviileys olisi silloin poikaa!

Paistoin aamulla grillikatoksessa kalapihvit. En tehnyt tulia, vaan ihan Trangialla paistelin. Tuli neljä pannullista pihvejä. Pussitin valtaosan annospusseihin ja jätin lasivuokaan tämän päivän annoksen. Vein kaikki kuitenkin jääkylmään kellariin esijäähtymään.

Puolen päivän aikaan jo +25,5. Huh! Murkkuja sääskiä, mäkäräisiä ja käärmeitäkin. Osa onneksi vain ulkona. 13:35 jo + 27,4. Kun keli oli tällainen, kävin laavun kokon luona ja asettelin poltettaviksi tarkoitetut lahot ja mädät lautakappaleet jonkunlaiseen kuivumiskekoon. Viereisellä mättäällä mustikat jo pieninä raakileina. Maisemalinjallani laavulta vaaraan ovat kolomani männyt äkisti alkaneet värjäämän neulasiaan ruskeiksi. Puoli kolmen maissa puhkesi jo +28:n asteen raja. Netinkin mukaan Suomen lämpimintä seutua. Meltosjärvi se kaikkein lämpimin. Lämmintä toki muuallakin. Yläkerrassa taas kuumaa, alhaallakin 25 astetta.

Se on kumma, kun välillä jostakin pölähtää pieni sääskipilvi sisätiloihin. Vaikea uskoa, että niitä tulisi ovea aukoessa. Aika tarkkana siitä kuljetaan. Mene ja tiedä! Toinen juttu on se muurahaisinvaasio. Aivan joka vuosi sitä ei tapahdu. Melkein kuitenkin. Joinakin vuosina niillä on ollut suosikkipaikkana jääkaapin polttimen takana oleva jalkalista. Etenkin kylminä alkukesinä muurahaiset ovat asuneet siinä ilmeisesti jossakin seinän välissä lämmöstä nauttien. Ja ne eivät ole mauriaisia/sokerimuurahaisia, vaan punamuurahaisia. Sellaisia, jotka tekevät metsiin kekoja. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten aamulla ihmettelin, kun lattia on roskia täynnä. Aivan jalkapohjissa tuntui. Mutta tarkempi silmäys paljasti, että ne olivatkin murkkuja. Varmaan satoja. Raidilla ne lähtivät silloin. Niin kai nytkin. Nyt niiden mielipaikka ei ole jääkaupin taus. Tuttu paikka tuo kenkäloovan seutukin on.

Aika lämpimiä ilmoja luvassa jatkossakin. Tänään oli hieman vaikea päivä. Ei tällaista kaivattaisi. Viileämpää ja sateisempaakin saisi olla. Nyt lienee varmaa, ettei Jussina kokkoja poltella.

Lauantai, 13.6.2020

Aamusta jo oli sellaiset elkeet, että helle se tulee. Nyrkinkokoinen jäniksenpoika säntäili pihalla kuitenkin turkki päällä. Olipahan hyvä, että se siivousurakka yläkerrassa hoidettiin eilen. Ajateltiin sitten käväistä pilkillä, kun kaikuluotainkin oli löytynyt! Kalat vain eivät olleet syönnillään. Pari pikku ahventa ja reilusti alamittakuha. Ei siis kotiintuotavaa. Kymmenen maissa pörräsi uisteluveneitä 3-4 kappaletta. Joku kisa kai alkamassa. Turvavälit pitivät, kun pian näköetäisyydellä parin kilsan päässä oli vain yksi vene. Kokeiltiin pilkkiä useammassakin paikassa, mutta tulos ei parantunut. Kuusisaari miinoitettu täysin monenlaisilla pyydöillä. Heikko tuuli ja pois tultuamme mittarissa 23,1. Pintavesi oli 14,5.

Potunkaalet jo pistävät päätään laavun pottumaassa. Kasvihuoneessa yksi persiljasatsi herännyt. Hyönteisiä pihalla tolkuttomasti. Puiden (mänty?) kerkänsuojuksia putoilee alas. Niitä kellui rantavesissäkin sakeanaan.

Kun kalastus ei onnistunut ja kalalle alkaisi olla jo huomisesta lähtien kysyntää, piti lähteä varakalalle. Eli katiskalle. Tällä kertaa pienehköä ahventa oli aika lailla. Aivan ne pienet miljoonaveljet puuttuivat. Ja joukossa oli joku 100-150 -grammainenkin. Plokkasin 40 julminta erilleen. Pari kiloa. Muut laskin heti takaisin uimaan. Aloin aapoja puhkomaan ja kohta tuli Ainokin kaveriksi. Aino suomusti ja minä hoidin jatkokäsittelyn. Osalla kaloista oli vielä maiti tulematta. Mätikaloja ei joukossa ollut. Aurinko lämmitti tuossakin hommassa selkää. Voisi olla hyvä tekaista pieni suoja auringolta ja sateeltakin. Sellainen, jonka aina purkaa talveksi. Tekisiköhän peräti kahdenistuttavan?

Väänsin kalat myllyssä ja sekoitin Pirkka-sipulikeittopussin sekaan. Annos kellariin odottelemaan huomista. Tahnaa taisi tulla 1,5 kiloa. Pesaisin myllyn. Aino pesaisi pyykkiä. Kahden maissa +25,3 astetta. Ja yhä lämpenemässä. Levittelin taas ne purusäkkien sisällöt pressun päälle. Eiköhän ne nyt iltapäivällä kuiva lopullisesti. Ja eihän ne kovin kosteita ollutkaan.

Viimeistelin boxien kannet. Syönnin jälkeen aloin niitä kiikuttamaan yläkertaan. Aino kuitenkin teki hommasta stopin. Halusikin nuo itselleen viime vuonna tekemieni tilalle, Ok, sopi minulle. Laitoin "markiisin" keittiön ikkunan ulkopuolelle rännista roikkumaan. Estäähän se hieman suoraa paistetta ruokapöydälle.

Maksoin parit laskut. Ja kun kerran netissä käväisin, varasin myös labran. Se on vasta viikolla 33 ja lekuri sitten seuraavalla. Tulipa kuitenkin sekin hoidettua.

Sain ne purutkin sitten pussitettua. Toisen annoksen vein suoraan veskin kuivikelaariin, kun siellä oli jo ainekset hieman vähissä. Laitoin sitten sadettajan päälle. Kastelin sillä Ainon nurmikkolaajennusta puoli tuntia. Kun siirryin kastelemaan seinän vierustan möyhennystä, alkoi pumppu jälleen temppuilunsa: pelasi-ei pelannut-pelasi-ei pelannut. Kyllä siinä selkeästi joku vika on. Lämpenemisjuttu. Yläkerrassa lämpenemisjuttu myös. 26,7 astetta! Ikkunat auki ja äkkiä. Pakko saada viilenemään yöksi.

Perjantai, 12.6.2020

Kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään! Kun eilen kirjoittelin päiväkirjaa, olin luullut kirjoittaneeni keskiviikkoillan juttuni jo puhtaaksi ja päivittänytkin. En ollutkaan. Eilisen illan luotainjuttu vaatinee täsmennystä, ja tässä pois lipsahtanut keskiviikkoillan pätkä:


Palataan siis perjantaihin. Aamusta siivoushommat pyörimään. Ainolla suunnitelmissa yläkerran siistaus. Kävin virittämässä aggrekaatin päälle ja aloittelin imuroinnilla. Oli tamppausta. Oli moppaamista. Oli pyyhkimisiä. Oli kamppeitten siirtelyä. Aino sanoi, että voisi jo alkaa viemään vanhimmasta päästä kaatopaikalle. Rohkeasti lohkaistu ;-) Niinhän se on. Nuorempien hommaa koko mökkeily.

Jossakin vaiheessa tuli vuoroni poistua siivoustyömaalta. Kun virtakone oli käynnissä, höyläsin ne koivuliutit hieman tasaisemmiksi. Sitten jo kiireellä laavulle grillaamaan ribsiä ja vihanneksia. Kun etsin keskiviikkona kaupasta kelvollista grillauskastiketta, en löytänyt mieluisaa. Olisi pitänyt tehdä niin kuin aluksi suunnittelin: öljyä ja sopivia mausteita sekaan. Hankalaa tosiaan löytää sellainen seos, jossa ei ollut valkosipulia. Eihän siitä saa muuta kuin katarrin. Tuli nuo paistokset kuitenkin syötyä, mutta kyllä minä parempaankin pystyn!

Olen ottanut nyt kolmena päivänä uutta korisonikuuria. Naama-kaula-niska-hiuspohja ... kaikissa elpymisen merkkejä. Sain tänään saunareissulla leukaparrankin höylättyä ilman vahinkoja. Tulehdukselliset patit ja kovettumat ovat monin paikoin kadonneet. Kuuri on lyhyt ja keveä, joten tuloksesta on vaikea sanoa vielä mitään.

Viime kesänä kaulasin useita kuusia ja mäntyjä tässä lähistöllä. Kiersin moottorisahalla tyveen ringin tai parikin. Välillä otin nahkaa irti viiden sentin liuskan verran. Syksyllä kaadoin suuren kuivan kuusen, jolle olin tehnyt samat temput edellisvuonna. Oli tosi kuiva. Pudotti neulaset liki kerralla. Nyt puissa näkyy jo joitakin merkkejä. Mikään kolomistani kuusista ei tee uusia vuosikasvaimia. Joku kuusi on kellastumassa. Kärsimisen merkkejä kuusissa ja männyissä. Voi olla, että syksyllä on pystykuivaa puuta enemmänkin.

Torstai, 11.6.2020

Tuuli oli virinnyt ja tietenkin pohjoisesta. Rannalla siis melko koleaa. Aallokko heilutteli hieman venettä ja käväisin kiskaisemassa sitä metrin ylemmäs. Vesi ehkä sittenkin noussut vielä vähäsen!

Aino jatkoi pihaprojektejaan. Niitä kyllä mökillä piisaa, jos niihin on käävästynyt. Minulla käsittelyyn parit sukka- ja alusvaatesenkit. Siinäpä sitä päivä kului molemmilla. Minulla ei oikein päivä piisannutkaan. Joudun laittamaan pressua aurinkosuojaksi työpisteeseeni. Suojaisessa paikassa vähäinenkin auringonpaiste selkään ja hartioille teki tukalan olon. Välillä sadetin Ainon uusia viljelyksiä. Pumppasin samaa kuumaa vettä myös sauna-astioihin. Siinä yhtäkkiä veden tulo loppui. Pumppuun tuli virta, mutta se ei pumpannut. Pumpun ääntä ei kuulunut. Sitten se taas käynnistyi itsekseen ja pelasi hetken ok. Näin kävi 3 kertaa. Pumppu on heikolla hapella. Jo viime kesänä se temppuili.

Päivällä sain kerrankin hyviä uutisia Torniosta. Kylppärin lattia oli kuiva ja remppa jatkuu lattiakaivon asennuksella ja pintavalulla. Minä jatkoin työpäivääni vartin yli kuuteen asti. Kevyttä puuhaa tuo huonekalupuusepän virka. Tekemättä jäi vielä boxien kannet. Ajattelin tehdä ne purkamistani laudepuista. Minulla kuitenkin oli vielä sopivasti pihakoivusta leikkaamiani lättysiä. Sopivan kokoisiakin. Joten höylähommia tiedossa.

Jatkoin luotaimen etsintää. Eihän se voi olla tosi, että en sitä löydä. Aloitin kelkkavajasta. Se nyt tietenkin oli äärimmäisen huono vaihtoehto. Miten se sinne olisi voinut joutua. Ei se siellä tietenkään ollut. Jatkoin todennäköisimpään kohteeseen eli pihavarastoon. Ja siellähän se oli. Juuri siinä paikassa missä sen pitikin olla ja missä olin sen joitakin aikoja sitten nähnyt. Olin vain jotakin tonkiessani siirtänyt siihen eteen pienen pussukan. Kaikki hyvin. Samalle päivälle jo kaksi plus-merkkistä asiaa.

Keskiviikko, 10.6.2020

Tänään oli määrä lähteä sinne apteekkireissuun Ylitorniolle. En kuitenkaan ollut hopussa. Saatoin hyvin odotella puolille päiville, jolloin takuulla pillerit ovat tulleet. Siinä odotellessani laitoin veneen mastovalon lampun paikalleen. Testasin. Kun valo on ollut epäkunnossa vuosikausia, saattoihan siinä olla muutakin vikaa, kuin rikkinäinen polttimo. Tällä kertaa muuta vikaa ei ollut. Valo syttyi katkaisijaa kääntämällä.

Juotiin teet ennen puolta päivää. Lähdinpä sitten ajelemaan. Kolme varttia ja Ylitornion kirkolla. Aino oli antanut lisämausteen reissuun ja pyytänyt minua tuomaan nurmikon siementä. Katselin kylän raittia ajaessani sopivan näköistä liikettä. Lakkapää kun oli lopettanut, olin tietämätön paikallisesta tarjonnasta. En nähnyt sopivaa liikettä. Apteekista sain oikean lääkkeen. Ei ihme, että oli vaikeuksia saada ko. lääkettä. Tuote poistuu markkinoilta. Myyntilupa on voimassa kesäkuun loppuun. Kysyin farmaseuttitypyltä sitten kysymyksen: mistä ylitorniolaisen ostavat heinänsiemenensä? Kun Lakkapääkin on lopettanut. Ei osannut sanoa. Kysyin vielä että etkö muka ole tarvinnut? Naureskeli vain ja sanoi ettei ole. Ei siis tiennyt. Eikös apteekki olekaan oikea paikka selvittää tällaisia asioita?

Ajoin K-Supermarketin parkkipaikalle. Menin kuitenkin ensin parkin toisessa reunassa olevaan Clockmanniin. Nimi kuin kelloliikkeellä. Varmasti löytyy ruohon siementäkin. Ja muuten löytyi! Ruokakaupasta sitten pari asiaa. Ei mitään pakkopullaa, vaan huvikseen pientä grillattavaa. Mökillä kahdelta. Kahden tunnin pikamatka.

Laitoin salaatin ja persiljan siemeniä multiin. Entiset salaatit eivät vielä syöntikokoisia ja persiljat eivät ole itäneet ollenkaan.

Olen hoidellut hieman aika-ajoin myös taloyhtiön asioita. Kevään tilanne on ollut muutamien asioiden vuoksi hankala, mutta nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Uusin (!!) isännöitsijä soitteli ja veikkaan, että asiat lähtevät tästä rullaamaan.

Vesi järvessä on lähtenyt laskuun. Illan päälle voisin kokeilla vaikka pilkkimistä. Lähtisiköhän Aino kaveriksi?

Tiistai, 9.6.2020

Ei ollut aamulla kello soimassa. Tavalliseen aikaan noustiin. Aamusauna, se ei ollut tavallista. Peräkärry auton jatkoksi ja liikenteeseen ennen kymmentä. Ennen kotiin pääsyä Lidl, Tamppiksen puutarhamyymälä ja Keinänen. Kahdessa ensimmäisessä kohteessa kohtuuton jonotus kassalle. Kolmannesta linko peräkärryyn. Kotosalla kahvit. Keräilin paneelinpätkiä autoon mökille vietäviksi. Hukkapätkille minulla on tiedossa käyttöä. Käväisin itsekseni Motonetissä. Sitten kahdestaan labra-apteekki-Cittari ja huoltis. Olin soittanut apteekkiin jo torstaina. Varmistin, että kun nyt tiistaina tulen, on siellä sekoitettuna minulle kirjoitettu reseptivoide. Se olikin ihan ok. Mutta... olen allerginen Prednisolonille ja lääkäri oli kirjoittanut minulle kuurin korvaavia pillereitä. Ja niitä ei sitten ollutkaan. Tukussakin vain yksi paketti. Se tilattiin Ylitornion apteekkiin. Huomenna siis sinne reissu. Ehtii sinne jo aamuksi. Mökillä katsoin, oliko tuo yksi uusi lääke jotenkin raju. Apteekin farmaseuttipoika sanoi, että lääkäri oli käyttänyt poikkeuksellista koodia, jonka perusteella saan ottaa pillereitä kaksi kappaletta vuorokaudessa. En löytänyt haittavaikutuksia, joilla olisi merkityksiä. Reseptissä painotettiin, että pillerit otetaan suun kautta. Höh, en minä suppoja ole pyytänytkään!

Tornion reissussa meni 6,5 tuntia. Tuomi alkamassa kukkimaan vasta nyt. Tulva Wäylässä. Tulva Miekojärvessäkin taas noussut. Vesi tulee mökkirannassakin jo reilusti yli rantatörmän.

Maanantai, 8.6.2020

Sade jatkui liki aamuun asti. Jokin aika sitten tuskaitiin kuivuudessa. Nyt vettä tulee aivan liikaakin. Sadepäivä / viikko olisi ihan sopiva tahti! Aamulla järven pinta korkeammalla, kuin parin päivän takainen huippu. Yhä nousee, mihinkähän tässä päädytään?

Asensin nyt aamusta sen ritilän. Ei se enää tuoreelta maalilta haiskahtanut. Kävelin läpi mökkirannat. Etelässä vahinkoraja aika lähellä. Sauna kohta kierroksessa. Veneitä ei ollut kellumavaarassa.

Soitin kuivaajafirmaan. Pyysin informoimaan myös minua suoraan päivän mittaustuloksista. Tilaaja on taloyhtiö, mutta haluan saada pikaisesti tietoa asiasta. Virallista väylää pitkin asia venyy. Aika harmaa päivä. Aurinko kuitenkin harvakseltaan kiilahteli pilvien raoista. Poutaa piteli kuitenkin. Käytiin lähteellä. Tukkirekka tukki tien. Päästi sitten meidät kuitenkin ohi. 20 minuuttia myöhemmin oltiin paluumatkalla ja taas rekan takana. Odoteltiin, että kuski saa viimeisetkin koivut kuormaan. Rekka lähti, me heti perään. Tukkiauto väisi syrjään heti ensimmäisessä hyvässä paikassa ja päästiin ohi.

Kuivaajalta tuli sitten viesti, joka oli toiveita herättävä. Pintakosteus vähäistä. Asennettu 3 anturia. Niiden tiedot luetaan torstaina. Silloin nähdään, mitä tämä kesä tuo tullessaan! Nyt jos koskaan saisi onni olla myötä!

Huomenna Tornion keikka. Viimeisteltiin kauppalista ja laitoin tilauksen sisään. Huomiselle onkin monenlaista asiaa kauppakassin noudon lisäksi. 8-9 paikassa on pistäydyttävä kodin lisäksi. Hui! Eipä siis auta jäädä mökille liian pitkäksi aikaa venymään.

Sunnuntai, 7.6.2020

Aamulla herämisen aikoihin olisi pitänyt sataa. Olisi pitänyt sataa jo hyvän aikaa. Kuivaa kuitenkin oli. Räystäänalusämpärit tyhjiä. No, piti vain odottaa hieman yli 7:n. Silloin se alkoi ja ennusteet lupailivat taas aina vain kovempaa keliä jatkossa. Tuuleskeli etelän puolelta ja terassi ei tällä kertaa kastunut.

Pistäydyin katsomassa tuuletusritilää. Se saa vielä kuivua. Aamupäivä meni muuten ihmetellessä. Normitilanteessa oltaisiin lähdetty kotiin. Mutta nyt se ei ollut vaihtoehto. Piti vain kuluttaa aikaa. Sanaristikoita täyttyi.

Pitkin aamupäivää silmäilin rantaa. Vesi koko ajan nousussa. Eilen vesirajaan viemäni veneen kanssa oli tulossa ongelma. Siinä oli paikallaan vedenpoistoreiän tulppa. Jos vesi nousee reippaasti, jää perä kellumaan ja aallokon myötä veneeseen voi tulla vammoja. Jos taas sataa hurjasti, niinkuin on vähän odotettavissa, tulee veneeseen niin paljon painoa, etten saa sitä liikkumaan enää kumpaankaan suuntaan. Ja kastumatta en saa silloin vesitulppaakaan pois. Pilssipumppu ei toimi. Jotenka tein mielestäni viisaan ratkaisun, ja vedin venettä pari metriä ylemmäs. Vedenpoistotulppa tuli näkösalle ja avasin sen. Vettä alkoi lorisemaan veneen sisältä. Tarvittaessa voin vetää venettä ylemmäs vaikka talliin asti. Nyt sen keula on niukasti sisätiloissa. Huono puoli tässä on se, että kun veden laskiessa tulee taas aika saada vene vesille, saan tehdä eiliset operaatiot uudestaan. Saa siinä pullistella lihaksia. Selkää vain varottava.

Iltapäivän puolella tein valmisteluja ajatellen tiistain Tornio-reissua. Tärkeintä oli saada ruokatilaus suunniteltua kohdilleen. Veneeseen pitää hankkia palaneen tilalle mastovalon polttimo. Samanlainen löytyi nettikaupasta, mutta rajoitettu erä vain tarjolla. Ja milloin saisi ja mitkä toimituskustannukset? Motonetissä ei samanlaista ollut. Kesti hetken tajuta, että myös polttimopuolella ollaan siirrytty/siirtymässä pois hehkuista. Lediä sen olla pitää. Vastaavuus ja hyllypaikka löytyi. Hinta kuitenkin toista luokkaa.

Sateen myötä päivä on ollut varsin pimeä. Taivaalta ei ole virtaa tullut edes tiran vertaa. Päivittäinen virran tarve koostuu telkkarista (0,5-2h), tietokoneen latauksesta invertterillä (0,5h), puhelimista ja reitittimestä. Pimeällä pelivalo on vaihtelevasti käytössä ja saunan ja tiskipöydän valot tarpeen mukaan. Muita valoja ei juuri käytetä. Aurinkoakut (2x105Ah) ovat vuoden vanhoja. Silti aina käy mielessä, että riittääkö virta kaikkeen. Kyllähän se tietenkin on niin, että tällaisella kulutuksella virtaa piisaa. Akku on mittarin mukaan nytkin täysi. Mittari pitänee kutinsa. Eli näin kesällä käyttö voisi olla paljon kovempaakin.

Tuuli yltyi alkuillasta myrskyisäksi. Eilen valtakunnan radiouutisissa kerrottiin, että Tarrantielle oli kaatuillut puita. En lähtenyt kävelemään tarkistaakseni tilannetta. Kyse kun oli Vihdissä sijaitsevasta tiestä. Toivottavasti me emme pääse otsikoihin tämänpäiväisen myrskyn vuoksi.

Tämä kova sade imeytyy myös maahan. Ei kaikki valu suoraan vesistöihin. Tällä hetkellä kellarin salaojaputkesta tulee vettä reippaanlaisesti. Ei koskena, mutta jatkuvana norona kuitenkin. Kellari on sisältä kuiva, joten tällä hetkellä salaoja pelaa suunnitellulla tavalla.

Lauantai, 6.6.2020

Eilen iltapäivällä alkoi sade. Tänään aamuyöllä alkoi sitten SADE! Tuntikausia satoi tappinaan. Vedenpinnat lähtevät varmasti nousuun. Näytti netin mukaan kuitenkin siltä, että iltapäivällä poutaantuisi. Puuvaraston terassilla oli kuitenkin suojaisa paikka ja viimeistelin ja maalasin eilen aloittamani ritilän. Hyönteisverkkokin leikottu jo muotoonsa. Asennus sitten, kun maali kuivuu. Maalille tuoksuvaa en asenna. Saunassa pitää olla muut tuoksut. Välillä piti hakea mökistä ja varastosta jotakin, mutta ei sade ehtinyt siinä juostessa minua kastelemaan.

Sade hellitti juuri ennen puolta päivää. Päätin voimieni tunnossa yrittää vetää moottoriveneen pois tallistaan. Vaikeutena kolme kohtaa, joissa oli veneen peräpäätä (sitä painavaa päätä, jossa moottorikin on) nostettava hieman poikkipienojen ohi. Yllättäen onnistuin, vaikka aika tiukille se otti. Asensin akun ja ei muuta kuin kokeilemaan. Starttasi ekalla yrityksellä. On se vain! Kaikki pelasi. Ajelin pienen kierroksen järvellä. Nyt vain vesi on selvässä nousussa ja on itsekin oltava veneen kanssa tarkkana. Pitääkö vielä vetää vene jopa takaisin talliin?

Pääskyt etsivät yhä pesimäpaikkoja. Niillä alkaa olla jo hätä. Naapurissa tulivat sisällekin, kun ovi oli hetken auki. Minulla pääskyt olivat seurana, kun olin veneen kimpussa. Kun olin saanut veneen pois tallistaan, kävivät pääskyt tutkimassa venevajan pesäpaikkatilannetta. Paikkoja olisi ollut, mutta eivät kelvanneet. Liian matalalla oli huippumestat. Korkealle teki mieli. Yksi pääsky istui viereeni venevalkaman laidalla olevalle suurelle kivelle. Teki niin muutaman kerran. Suussa linnulla oli heinän korsi. Pitkä lehti paremminkin. Yrittikö se minulle kertoa, että alahan siitä järkkäämään meille pesäpaikkoja!

Perjantai, 5.6.2020

Jo amupäivästä oli sateen uhka päällä. Kaakon suunnalta puski kuuroalueita, mutta ne eivät ehtineet Tarralle asti, vaan kuivuivat kokoon. Kun oli aika selvää, että sade kuitenkin tulee jossakin vaiheessa, pussitin kottikärryssä olleet purut. Kärryä kun tarvitaan muuhunkin, kuin purujen säilyttämiseen. Puru oli yhä kosteaa, mutta onhan tässä kesää! Taittelin mustan pressun myös pois sateen alta. On muuten erinomaisen hyvä ja monikäyttöinen pressu. Kiitokset hänelle, joka sen aikanaan minulle on antanut!

Joskus hyvin kauan sitten asensin saunaan tuuletusventtiilin. Ulkopuolelle tein kaunistukseksi puusta ritilän. Kaunistus on nykyään rumennus. Aika on tehnyt tehtävänsä ja aloinkin suunnittelemaan uutta. Oma hommansa siinäkin, eikä valmista vielä tullutkaan. Jäi liimaukset puristumaan, kun sadekin sitten alkoi. Muutenkin oli kehno keli. Koillinen puhalteli parastaan ja ulkona oli suorastaan kylmä.

Remppamieskin soitteli ja kyseli ohjeita. Remontti on edistynyt vastuksista huolimatta. Maanantai on jatkon kannalta tärkeä päivä ja pidetään peukkuja!

Niin se sitten joutui Katrikin eroamaan. Ja vielä alokasmaisen virheen vuoksi. Oliko paljastuksen taustalla jatkumo asialle Jäätteenmäki-Rinne, vai onko kyse Keskustan sisäisestä valtapelistä? Jotenkin vain on tuntunut siltä, että ei Kulmuni ole koskaan tuntenut olevansa oikeassa paikassa. Saattaapi nyt ollakin helpottunut.

Torstai, 4.6.2020

Soutelin aamupalan jälkeen verkoille. Järvi taas täysin tyven. Tällä kertaa ei Ahti ollut oikein suosiollinen. Jotakin toki oli, mutta kehumaan ei pääse. Paluumatkalla otin katiskasta pikku ahvenet. Korjasin niitä sen verran, että sain parille päivälle pihviainekset. Aino möyhenteli kukkapenkkiä ja tonki vanhasta kasvimaasta jotakin.

Lääkäri soitti itapäivällä sovitusti. Pari päivää voiteilla. Tiistaina Tornion reissu ja silloin apteekista kortisonipillereitä. Uusi merkki hakusessa, kun olen sille Prednisolonille allerginen.

Paistoin pihvit. Kermakastikkeen kanssa melkoinen gourmet-juttu.

Varaston oven kanssa on ollut sen verran hankaluuksia, että otin siitä itselleni pikku homman. Kun sormenpäät ovat rikki, oli se tiukkana tapauksena kivulias sulkea ja avata. Nyt sekin on ok. Pieni korjaus, mutta iso helpotus.

Keskiviikko, 3.6.2020

Vihdoinkin hieman sadetta. Jo iltamyöhään pelaillessamme tummia pilviä vyöryi taivaan peitoksi. Yöllä sateli. Ja sitten päivemmälläkin. Sade onkin nyt aivan välttämättömyys kaikelle kasvulle luonnossa, puutarhoissa ja viljelyksillä. Mustikat kukkivat pian. Vesi juuri nyt ennen kukintaa tekee sille hyvää. Nyt ollaan hyvällä tasolla kaikenkaikkiaan, mutta moni asia voi mennä vielä pieleen.

Laitoin soutuveneen vesille. Runsaat sateet voivat vielä pistää vedenpinnan nousuun. Joten kannattaa pitää veneitä silmällä. Vein katiskankin pyyntiin. Ihan tuohon likelle. Iltapäivällä voisi harkita muutakin kalastusta.

Ennen puolta päivää sade yltyi peräti kovaksi. Vettä tuli ja kyllä nyt alkoivat paikat kastumaan.

Aino aloitteli kämpän siistausta sisäpuolelta. Kun lämpölähteet ovat kamiina ja takka, tuprahtelee aina välillä vähän savua sisätiloihin. Kynttilätkin savuttavat. Siivousvesi oli nopeasti nokimustaa. Samalla vedellä ei isoja alueita peseskele. Täytyy kuitenkin sanoa, että on niitä mustempiakin kämppiä nähty. Kun vettä oli lämpimänä, oli mukava saunoa. Aino vielä pyykkäsi pikkupyykkiäkin. Sateen tauottua rappasi vielä kukkapenkkiäkin. Ehtii se. Joka hommaan.

Käväisin laskemassa parit verkot. Huomisen ruoka tavoitteena. Järvi taas täysin tyven. Oksaa ja kaiken maailman roskaa kellui mielettömästi.

Tiistai, 2.6.2020

Kun aamusella heräilin, oli vasen korva todella kipeä. Ei sieltä korvakäytävästa eikä syvältä, vaan korvalehden tyviosasta. Aivan kosketusarka. Paksuimmat rustopaikat turvoksissa. Olinkohan nukkunut korvani kipeäksi? Vai onko joku vetänyt minua korvista. Nenästä vetäjiä on maallisen taipaleeni varrella ollutkin useita.

Minulla labraan meno, aika 10:50, Ylitorniolla. Kahdestaan lähdimme. Ainolla oli joku tarve vyös reissuun. Jätin Ainon Ullan kaupan luo ja jatkoin terveyskeskukseen. Siellähän se labrakin olisi. Kaksi sisäänkäyntiä valittavana. Poliklinikka ja pääsisäänkäynti. Labran sijainti ei ulkoa selvinnyt. Menin pääsisäänkäynnille. Lukossa. Ovipuhelin kuitenkin oli ja sitä kautta sain ohjeen mennä sinne toiselle ovelle.  Olin hieman etuajassa mutta vuoronumeroni oli jo taulussa ja pääsin välittömästi käsittelyyn.

Apteekista hain lääkepaketin ja sitten ruokakauppaan, jonne Ainokin köpsytteli tien toiselta puolelta. Kauppa ei hirmu tuttu ole, mutta emme kovin runsaasti joutuneet ylimääräistä kiertelemään.

Mökillä kahvit. Osa ostoksista kellariin. Siellä aste-pari lämmintä. Purun kuivaus yhä kesken. Menee aikansa, on se sen verran märkää. Ja paksussa kerroksessakin. Sihtasin koko annoksen rautalankaverkon läpi, ja laitoin vain puolet kuivumaan pressulle. Joukossa ei enää ollut kaarnan paloja eikä keppejä eikä mitään muutakaan isompaa. Illemmalla vielä sekoittelua ja purujen suojaus mahdolliselta sateelta. Kottikärykuorma odottaa vielä sitten vuoroaan.

Tuuli tänään kohtalainen, olisi voinut muuten alkaa kalahommiakin. Lingosta tuli ilmoitus. Valmista oli tullut. Pihanurmikolla olisi vielä hieman lingottavaa. Taitaa ehtiä sulamaan ennen lingon hakua.

Maanantai, 1.6.2020

Niin se vain alkoi kesäkuukin. Yöllä yhden jälkeen heräsin siihen, että rappasin käsiäni voimieni takaa. Ja ai, miten makeaa se tekikään. Tuli mieleeni vuosien takaiset asiat, jolloin samalla kaavalla pilasin käteni tosi pahasti. Onneksi sain nyt homman keskeytettyä. Pahat aavistukset vain jäivät. Istuin hetken sängyn reunalla ja huuhtelin haavojani käsidesillä. Pisti irvistelemään, vaikka olenkin tällaiseen ehtinyt hyvinkin tottumaan.

Aamulla soitin ihopolille. Onhan tähän saatava apu! Aluksi varattiin labra Kemiin ja lekurikin torstaille. Kohta tuli soitto ja muutettiin asetelmaa. Huomenna labra Ylitorniolla ja lääkäri soittaa torstaina iltapäivällä. Ok, näin hyvä! Ehdin aamulla halkaisemaan yhden pillerin ja otin vain puoli annosta. Kun huomisella reissulla voin käydä apteekissa, nappasin sen toisenkin puolikkaan.

Tänään ohjelmassa kellarin siistaus. Vesi oli tuonut hieman roskaa ja hietaa alahyllyille. Käytin peräkellarin hyllyt pihalla ja pesin ne letkulla ja harjalla. Tuli samalla pumpattua vettä saunaan ja pihan vara-astioihin. Aino siistasi etukellarin ja peräkellarin lattiaa. Myöhemmin vein hyllyt takaisin paikoilleen. Siistiä tuli!

Puun pilkonnan jälkeen olin säkittänyt kolmeen säkkiin purua. Ajattelin, että kuivaan ne sitten kesällä. Kesällä .... hetkinen. Nythän on kesä. Ei tämä tästä juuri kummemmaksi muutu. Levitin tumman pressun maahan ja sen päälle tyhjensin säkit. Levitin tasaiseksi kerrokseksi. Muutaman kerran kävin niitä hieman pöyhimässä. Huomenna jatkuu.

Puuvaraston terassilla raivasin hieman roipetta. Mökin terassin luukkukin oli siellä minua odottelemassa. Irroitin naulat ja talletin äläskelpoiset laudanpätkät.

Veden nousu on loppunut ja kääntynyt hienoiseen laskuunkin. Järvi on pysytellyt koko päivän peilityynenä. Iltamyöhään heikkoa tuulen virettä.

Sunnuntai, 31.5.2020

Tälle päivälle luvassa jo hellelukemia. Kämpässä aamulla kuitenkin vielä koleaa ja Aino laittoikin kamiinaan pienet kyhyt. Järvi peilityyni. Koivut alkavat täälläkin jo vihertämään. Mahla juoksee. Sitä varmaan oravakin käy välillä juomassa. Salaattini ovat jo taimella. Persilja ei. Onko persiljalla huono multa, kun laitoin siemenet viimevuotisiin astioihin enkä vaihtanut multaa. Nyt otin säkistä uuden mullan ja kylvin hieman persiljaa. Ajaako uusi kylvös vanhasta ohi? Kalamiehet kautta rantain saaneet hyviä saaliita. En ole itse vielä aloittanut avovesikalastusta. Eiköhän järvestä jotakin irtoa minullekin, kun sen aika koittaa!

Päiväsauna. Ja syönti. Oli määrä olla Torniossa viideksi. Lähdettiin ajoissa ja perillä oltiin neljän maissa. Pistäydyttiin kaupassa ja tankilla. Sitten kotiin. Menin kotona puukon kanssa pieneen makuuhuoneeseen ja keräsin kassiin vaatetta. Lääkkeet otin myös mukaan. Näköjään tulee viikolla apteekkireissu. Paikkasin murtojälkeni. Kylppärissä kuivaimet pitävät ilman lämpimänä. Niin lämpimänä, että seinien laatoitusta ei voikaan aloittaa. Harmi!

Asbestimies tuli hoitamaan saunan lujalevyt pois harmina olemasta. Nätti homma, kun sen osaa. Kiitän ja kumarran. Palvelu oli ensiluokkaista.

Mökillä oltiin iltayhdeksän jälkeen. Ulkona yhä parikymmentä astetta. Lumikinos yhä paikallaan pihan laidassa.

Lauantai, 30.5.2020

Hiljainen aamu Tarralla. Niinkuin yleensä näinä aikoina. Haarapääskyt hakevat pesimäpaikkoja. Guano-ongelman vuoksi olen estänyt pesinnän mökin rakenteissa. Tutkailivat jopa terassin välikattoluukkuakin. Nytkin siinä pyörähtivät ja toivottomaksi tehtävän havaitsivat.

Poistin reestä rikkinäisen pohjalevyn. Oli jo niin pahoin halki, että vesiastiat meinasivat painua pohjasta läpi viimeisillä reissuilla. Vanha levy oli kiinnitetty pop-niiteillä. Revin niitä irti sorkkaraudalla metalirungosta. Osa lähti kokonaan, osa katkesi ja jäi reikään. Mittailin vanhan peräkärryn pohjasta sopivan palasen. Löytyi sopivasti tervettä levyä reen pohjan kokoinen palanen.

Aino yhä haravoi. Käväisi mansikkamaallakin. Teetauon jälkeen otiin reen takakaiteen pois. Pohjalevy ei muuten mennyt paikalleen. Vanhahan lähtikin palasina. Meinasin ensin tehdä niin, että poraan levyyn ja runkorautaan samalla kerralla reiät. Siitä sitten porautuvilla ruuvilla kiinni. Kävi kiuitenkin niin, että tärväsin poranterän pop-niitin tappiin. Ei se sitä kestänyt. Terä pystyi enää vain vesivanerilevyyn. Kopistelin sitten kaikki niitinkannat pois. Mittasin huolellisesti millin tarkkuudella reikien paikat metallirungossa. Päältäpäin sitten mittasin levyyn vastaavat pisteet. Aika hyvin osuivat kohdilleen. Itse asiassa täydellisesti. Asensin vielä kaiteenkin. Sitten olikin jo ruuan aika.

Ruuan jälkeen porasin levyyn vielä reiät naplikkaille. Ja asensin ne paikoilleen. Homma valmis. Listalta sain ruksata taas yhden asian tehdyksi. Menihän siinä kokonainen duunarin työpäivä. Duunarin tuntipalkalla olisin saanut ostaa jo uuden reen. Sellaista se on. Ei maksanut nyt mitään ja taas on yksi asia ensi talvea ajatellen kunnossa!

Perjantai, 29.5.2020

Koleahko päivä, ainakin näin rannalla, kun tuulenvire tuo järven pinnalta viileää ilmaa. Pari viikkoa sitten tämä 12 astetta olisi ollut Amerikkaa. Mutta nyt kun monena päivänä on ollut parikymmentä astetta lämmintä, tuntuu tämä jo viileältä. Tirautti päivällä sen verran vettäkin, että kivet kastuivat ja räystäiltä tippui muutama vesipisara.

Tänään sain kesän työlistalta pois pari pientä asiaa. Kiireisin oli veneteljon korjaus. Pitäisi suunnitella varmaan kokonaan uusi juttu. Jatkuvasti olen sitä korjaillut ja parannellut. Nyt jälleen korjauksen yhteydessä tein myös pienen parannuksen. Kauankohan mahtaa kestää?

Värkkäilin sitten terassin välikaton luukun. Tarve oli vesivaneripalaselle 72,5 x 56 cm. Kerrankin sattui niin, että liki oikean kokoinen palanen oli jo olemassa. Kun hajotin aikanaan tekemäni linnunsiemenautomaatit, talletin isoimmat levyt tulevaa varten. Yksi olikin sopivasti 80 x 55. Poistin siitä naulat ja lyhensin pitkää syrjää kolmisen tuumaa. Siinä se. Yhteen reunaan saranat ja toiseen oma hieno lukituspatenttini.

Raivasin kamppeitani varastoon ja mitä minnekin. Aino haravoi yhä. Sitä homaa riittää vieläkin. Laittelin rautaverkosta palasen räystään alle. Oravat olivat tehneet uuden kulkureitin ja sen nyt suljin. Mistähän kurret tekevät uuden kolon?

Mökkielämä ei ole pelkkää lomailua tai pikku hommia. Elämässä on muutakin. Aamupäivällä otin hieman aikaa muillekin asioille. Tärkeille jopa. Soittelin puheluita ja laittelin sähköposteja. Osa asioista meni toivomallani tavalla. Yhdessä tuli yllättävä pettymys. Toinen juttu yllätti positiivisesti.

Vesi nousee tällä hetkellä 7-8 senttiä vuorokaudessa. Kannattaa huomioida tuo, kun jättää veneitä rannalle. Ei nousu kauaa enää jatku, mutta ei kannata tyhmyyttään jättää veneitä vesirajaan.

Torstai, 28.5.2020

Aamupalan syötyäni aloin kokoamaan maitokärryn kyytiin kampetta. Tuli potun siementä ja tuli kuokka. Tuli lantapussit ja kastelukannu. Juotavaa ja vähän vielä muutakin. Laitoin aurinkorasvat naamariin ja työnsin kärryn laavulle. Sinne pottumaan laitaan. Kävelin sitten hakemassa Mäestä sahran. Aino ehti samaan aikaan myös laavulle. Pottuja kylvettiin 10 penkkiä. Kuuteen ylimpään laitettiin kanan peräpäästä lähtenyttä ainetta. Alimpiin jotakin toista valkoisia rakeita. Kummatkohan kasvattavat paremmin ja onko makueroja? Ennen vakojen sulkemista laitettiin vettä kastelukannulla. Maan oma kosteus oli aika vähäinen.

Nätti homma. Laavulla tosi lämmintä. Palautin sahran ja astelin mökille. Siellä melkoisen kolea tuuli järveltä.

Iltapäivän mittaan hieman sekalaista pihapuuhaa. Tällä kertaa ei kiirettä. Hitaasti hyvä tulee!

Keskiviikko, 27.5.2020

Eilen illalla aloin maksamaan laskuja. OP-mobiili olikin sitten vanhentunut ja se piti päivittää uudempaan versioon. Sitten OP:n pankkisivusto pyysi päivitämään omia perustietoja. Aika olikin, sillä tieto oli Aatamin aikaista. Vai Beetamin? Sähköpostiosoitekin jostakin viime vuosituhannelta. Kumma, kun OP on kuitenkin muistaakseni laittanut spostia nykyiseen osoitteeseen?

Aamulla inventoin lääkevarastoani. Kun tämä mökkisessio alkoi, suljimme kotona makuuhuoneet ja olohuoneen ja keittiön muovisuluilla. Sinne taakse jäi myös lääkkeeni. Laukkuuni otin vain noin kolmen viikon annokset. Eli yli remontin keston. Nyt kun se kestääkin kauemmin, jään ilman lääkkeitä. Seuraavalla kotikäynnillä on pakko "murtautua" eristettyyn tilaan ja hakea lääkkeet. Samalla voisi ottaa mukaan lisää vaatepuolta. Puhtaat alusvaatteet ovat turhan kriittisellä tasolla jo nyt.

Aamuksi luvattiin sadetta. Se olisikin tervetullutta. Vaikka kinoksia on yhä, on valtaosa maastosta rutikuivaa. Metsäpalovaroituskin päällä. Katsoin aamulla tutkakuvaa. Lännestä oli saapumassa rintama, mutta mitä ihmettä: se jakaantui kuin Punainen Meri aikoinaan. Tarra jäi keskelle kuivaan osaan. Etelässä ja pohjoisessa sateli reippaasti. Tämä ilmiö on koettu ennenkin. Ylitorniolla metsäpalovaroitus oli voimassa ainoana kuntana Suomessa viikkokausia. Pikkuisen kuivaa piteli.

Ainon suunnitelmissa oli pestä hieman nyrkkipyykkiä. Jo ennen aamupalaa aloin tehdä osuuttani asian hyväksi. Viritin käsipumpun saunaan. Nyt kun jäät ovat menneet, näin voidaan tehdä. Syötyämme pumppasin vesiä riittävästi ja aloin virittelemään myös sähköistä pumppuversiota. Ensin testasin aggrekaatin: hereä kuin mikä! Pumpun aluslankku oli lahonnut. Uusin sen. Välillä lisäilin pyykkinarua. Iso pyykki! Pumppuviritykseni valmistui. Kastelin hieman kuivaa pihaa ja huuhtelin kiviä sieltä sun täältä.

Iltapäivällä erinäisiä siistauksia pihalla ja roskien kärräystä. Grillistä otin ympärysmuovit pois. Aika hapraita olivat. Uusimisen paikka syksyllä? Vielä olisi pihalla hommaa. Iso kinos taitaa määrätä lopullisen haravointitahdin. Pian tulee kesä. Ensimmäiset veneetkin jo vesillä!

Remontin viivästyminen tuottaa monenlaista harmia. Aikataulut pettävät, dominoefekti vaivaa. Ajankohtainen ongelma on myös tämä ihotilanne. Kämmenselät, naama ja huulet ... kaikki tulessa! Joka puolella punoitusta, kirvelyä ja kutinaa. Kaikki voiteet on kokeiltu. Mikään ei auta.

Tiistai, 26.5.2020

Eipä mitään kiirettä varsinaisesti, mutta heti aamupalan jälkeen aloin valmistautumaan reissuun. Peräkärryssä linko. Matka alkoi. Torniossa ensin linko korjaamolle. Se luvattiin vasta vajaan parin viikon kuluttua. Ehkä ensi viikolla kuitenkin. Sitten kurvasin motonettiin. Sieltä vetoketjullinen pölynsuojaovi. Vähän muutakin. Tyhjä kärry kotiin. Pikasuutarille teettämään vara-avainta. Paluu kotiin, mutta matkalla tankkaus ja Lidl. Remppamieskin saapui pian jälkeeni ja annoin avaimen. Oli joutunut antamaan omansa kuivausfirmalle.

Aloin laittamaan vetoketjuovea keittiön aukkoon. Puukotin siihen asennetut muovit halki. Huomasin, että eipä se ostokseni ollutkaan ovi, vaan pelkkä vetoketju. Pikainen tuotteen vaihto ja uusi yritys. Valmista viittä vaille yksi. Pakkasesta jotakin kyytiin ja sitten kaupan noutopaikalle ja mökille mars. Tornion päässä aika vihreää. Mökillä harmaata. Jäät lähteneet. Aino vähän pettyi, kun linko ei ollutkaan matkassa. Olisi ollut lingottavana parikin sinnittelevää kinosta. Toinen säilyy varmaan kesäkuulle asti.

Illemmalla pakko saunoa. Hiki tuli reissussa, vaikka se ei fyysisesti raskas ollutkaan. Nämä ensimmäiset kunnon lämpimät vain pistävät puhaltelemaan.

Maanantai, 25.5.2020

Kellarin vedet kutakuinkin kuivahtaneet. Jotenkin se poisto kuitenkin pelaa. Vai imeytyykö vesi vain maahan? Tarran rannoilla jo suuria avoimia alueita. Kyllä tänään on jäänlähdön päivä, jos hiemankaan tuulee. Kokeilin käynnistää aggrekaattia. Kuusi kertaa nykäisin, mutta ei ollut henkeä. Säästin olkapäätä, ei kannata väkisin tuhertaa. Ongelma on polttoaineen syötössä. Ryyppykään ei ole riittävä antamaan tarpeeksi bensaa, jos on pitkä aika edellisestä käytöstä. Siispä väänsin tulpan irti ja tulpan reiästä laitoin korkillisen bensaa sylinteriin. Tulppa kiinni ja nykäisy. Ensimmäisellä lähti. Ei nikotellut ollenkaan. Kunpa olisi helpompi konsti laittaa bensaa sylinteriin. Tulpan poisto kun on aavistuksen hankalaa.

Jos ei aamusella ollut kaikkein paras fiilis, ei se parantunut muutamien puheluiden jälkeen. Remontti ei valmistu niin, kuin alunperin toivoimme. Tärkeintä on nyt kuitenkin se, että lopputulos on kunnollinen. Viivästymisenkin voi jotenkin sietää. Onneksi on se parin metrin etäisyyssuositus. Pyykkäysmahdollisuutta kun ei ole!

Siirsin sattunesta syystä kauppa-asiat jo tiistaille eli huomiselle. Pihaoperaatioiden jälkeen sitten laitoin lingon valmiiksi peräkärryn kyytiin. Linko oli vajassa lumikolan päällä. Peruutin ensin kelkan pihalle ja kiskoin kolan ja lingon ulos. Järjestelin hieman ja ajoin sitten kelkan takaisin sisälle. Kiskoin ja nostelin sen varaston laitaan kiinni. Siinä se saa olla puoli vuotta. Ehkä kauemminkin. Eipä tullut katsotua kilometrilukemaa. Veikkaisin kuitenkin, että talvikauden kilometrit jäivät alle kolmensadan.

Laitoin kellarin edustakuopassa sementilaatat paikoilleen. Kun maan pinta on alkanut hieman antautumaan, aloin taas etsimään salaojaputken päätä. Eihän se ole tosikaan, ettei sitä löydy! Aloin järjestelmällisen tutkimisen ja en oikeastaan päässyt alkua paljoa pitemmälle, kun yritys palkittiin. Kuusten alla oli putken pää peittynyt muutaman sentin maatuneen karikekerroksen alle. Putken suukin puoliksi tukossa. Toinen puoli umpijäätä. Piikkasin reiän putken sisälle jäätyneen massan läpi ja heti alkoi vesi noppasemaan. Parin tunnin kuluttua oli paikalla jo pieni puro. Sellaista se on!

Tyyntä on pidellyt. Iltaseitsemän aikoihin jäät yhä paikoillaan. Siihen taitavatkin sulaa. Ei tainnut tulla vielä tänään jäänlähtöä. Huomenna sitten!

Sunnuntai, 24.5.2020

Kellarissa pian nappaskenkäkeli. Vesi siellä hienoisessa laskussa. Kun aloitimme nämä pilkkomishommat, laitoimme kuivaa kuusta varaston ulkolaitaan. Siitä saikin alkaa heti ottamaan sauna- ja kamiinapuut. Molempiin on kulunutkin aika lailla puuta ja pinoon on syntynyt jo melkoinen lovi. Normaalivuonna ei noin kuivaa kuusta ole pinossa ollut ja olemme joutuneet odottelemaan jonkun viikon sen kuivumista. Ja ulkopino on riittänyt koko lumettoman ajan tarpeisiin. Loka-marraskuulla ollaan alettu ottaa sisältä varastosta. Tuo kuiva kuusi on sitä omaa pystyyn kuivattamaa. Tulevina vuosina sitä piisaa, sillä kuivatuksessa on parikymmentä kuusta ja kymmenkunta mäntyä.

Tänään pilkkeitä runsaan tunnin ajan. Sitten työmaan siivoukseen. Siinäkin oma hommansa, ennen kuin kaikki on ok. Onneksi Aino on ehtinyt päivien mittaan kerätä tuohia ja säkittänyt kuivaa purua. Muutakin siinä järjestellyt. Ei enää ole kaikki asiat tekemättä. Vein Ainon täyttämän purusäkin veskin purusäiliöön. Säkitin sitten vielä kolme säkillistä märkää koivupurua kuivumaan. Keräilin kokoon kaikki pressut. Niitä oli merkittävä määrä, kun kaiken on aina oltava yön ajan suojassa. Pari pressua oli tullut elinkaarensa päähän. Suuntana kokko.

Meni tuo puuhomma monessakin mielessä hyvin. Säät suosivat liki koko ajan. Kerran oli se lumipallosade ja nyt aivan lopussa liian lämmin. Emme pitäneet aivan tolkutonta vauhtia ja tunteja ei päivässä hamuiltu. Kesä on tulossa oven raosta, mutta se ei enää niin haittaa. Jäät mustuvat silmissä. Kestävätkö enää huomisen yli? Tänään lämpöä parikymmentä astetta. Lumet hupenevat. Iltamyöhään sisälläkin 25 astetta. Ei hauskaa.

Tein kauppatilauksen. Torstaina nouto lastauslaiturin reunalta. Kokemukset aiemmista tilauksista on huomioitu ja siksipä tein joitakin muutoksia. Ja täydennyksiä. Ja kauppareissulla käydessämme tietenkin kotoa pakkasesta muutamat jutut! Ja tietokone pelaa kohtuulisesti, kun muistaa syöttää sille sähköä. Päivällä virtaa tulee taivaan täydeltä. Olisi vain paikkoja, mihin sitä varastoida!

Kylvin kolmeen astiaan siemeniä kasvihuoneeseen. Kyllähän tässä ajatukset ovat jo tulevissa viikoissa. Ja kuukausissa. Kauden vaihto tietyllä tapaa jälleen käsillä.

Lauantai, 23.5.2020

Yöllä mittarin elohopea oli vain hipaissut hetken nollaviivaa. Ja lähtenyt siitä taas heti nousuun. Routa alkaa sulamaan, hyvä juttu. Kellarissa vedenkorkeus eilisen lainen. Mitäpä sitä näköjään turhaan ämpäröimään. Lehtokurppa tallusteli pihamaalla. Kirjosiepot ahkerina pesimäpuuhissa.

Eilistä selvästi aiemmin rantteelle. Työstettävä pino hupenee silmissä. Mukava näky. Välillä meinasi väsy iskeä, mutta työpäivästä tulikin lopulta pisin aikoihin. Kaikki rangatkin jo käsitelty. Paltit sahattu. Huomiselle niitä jäi pilkottavaksi enää muutamaksi hetkeksi. Laavulle puuta tullut kovasti. Lämmintä kai 16 astetta. Jäät liikahtaneet muutaman metrin pohjoisen suuntaan. Kääntyisipä tuuli välillä, niin rytinä alkaisi.

Vasemman käden peukaloa, etusormea ja keskisormea vaivaa sama asia. Sormenpäät paksunahkaisia ja haavoilla. Ikäviä halkeimia. Pilkkoessa on kaksi asiaa, jotka käyvät sormiin kipeästi. Ensiksi sellainen, kun kipeän sormenpään tökkää johonkin. Toinen tapahtuu näin. Pystyn ottamaan viiden sormen sormipuristusotteeseen noin 15 senttiä vahvan koivupaltin. Kun sitten joskus sormet lipsahtavat, käypi se aika kipeästi haavoihin. Mietiskelin pilkkoessani, että kumpikohan käy kipeämmin? Tuli ratkaisematon. Enkä alkanut testailemaan.

Jostain kumman syystä jää välillä joku laulelma soimaan korvamatona päässä. Ja miksi juuri joku tietty? Aina ei asialle löydy mitään selitystä. Tänään pilkkoessa se oli tällainen. Hyvä kappale, ei siinä mitään.

Muutamia yksittäisiä sääskiä pörräili kimpussani. Kun sain yhden teurastettua, tuli välirauha pitkäksi aikaa. Huomenna tilanne on jo toinen. Suuri sammakko hyppi työmaalla ja sotki itsensä puruihin. Ohjasin sen syrjempään. Tienlaidan aurausvallin päälle se kiipesi loikkimatta. Vuorotahtiin jaloilla soutaen. Siitä sitten taas hyppimään!

Perjantai, 22.5.2020

Eilisen puolella iltasella käväisin kuitenkin vielä kellarissa. Siellä vesi ei ollutkaan niin korkealla, kuin mitä se on ollut. Pientä toivon kipinää! Aamulla sama veden korkeus kellarissa. Järvessä vesi hiljalleen nousee ja mustat laikut kasvavat.

Nukuin lähes yhdeksään. Kroppa vaatii selvästikin palautumista jokapäiväisen työskentelyn johdosta. Vaikka olen pyrkinyt pitämään päivittäisen työtahdin ja -määrän järkevissä rajoissa, rassaa työnteko  raihnaista äijänraatoa. 

Aamulämpimiksi pumppailin ilmaa kottikärryjen ja maitokärryn renkaisiin. Puusavotta meillä sen kun jatkui. Aino meni laavulle järjestelemään saapuville klapeille tilaa. Useampikin kärryllinen siirtyi tulipaikkaa likemmäs eli laavun sisälle.

Sahailin ja pilkoin. Pilkoin ja sahailin. Tein itselleni isoon kottikärryyn raskaita kuormia. Toista kärryä ohjasti Aino. Puita siirtyi laavulle koko joukko. Itse pilkkominen oli aiempaa hitaampaan. Laavulle ei kannattanut viedä tuhteja pilkkeitä, vaan klapit oli pilkottava normaalia pienemmiksi. Siellä kun suurin käyttötarve puille on saada aikaan hiilos. Paksuilla puilla sitä ei tahdo saada näppärästi aikaiseksi.

Lämmintä ilapäivällä 14-15 astetta. Se oli jo kipurajoilla. Paisteessa etenkin. Luvassa selkeästi lämpimämpää ja työtahti kyllä hidastuu. Ehtisipä pilkkoa kaikki puut ennen lämpimiä. Ja sääskiä. Nyt sääsket ovat jo heräilemässä, mutta ei niistä vielä ole haittaa. Pari päivää kun eletään, tilanne lienee jo toinen!

Ajelin se-ku-vaan vaaran takana. Otin lähteeltä pänikällisen vettä. Lähde siistissä kunnossa. Vaarassa liki hiihtokelilumet, vaikka hanget muualla ovat jo hiipumassa vähiin. Sirkkakoskentie lanattu. Samaa toivoisin Alposlahden ja Pakisjärven teillekin. Käärmeitä ei vielä näkynyt.

Helatorstai, 21.5.2020

Eilen oli sääennusteissa näkösällä jo yli 20 asteen lukemia viikolopuksi. Tänään tarjolla enää +17. On sitä vain siinäkin äkiksestään. Ja työilmana sekin jo aika tukala. Etenkin, jos aurinko paistaa pahki!

Tänään ei mitään erikoista. En ole edes käynyt kellarissa. Pitäisiköhän illan päälle käväistä? Jos vesi nousee kellarissa, kasvaa paine salaojaa kohti. Paine voi auttaa putkea aukenemaan. Puita ollaan saatu nyt sille rajalle, että varasto on täynnä. Pöllejä on vielä noin kuution verran sahaamatta. Ne saavat sijoituspaikkansa laavun puukopissa. Siellä on kohtalaisesti tilaa, mutta klapit varmaan mahtuvat sinne. Tarvittaessa laavun sisalle voi viedä puuta kopista, niin vapautuu lisätilaa koppiin.

Jäässä on jo muutamia mustia laikkuja. Vesi ei ole viime päivinä juurikaan noussut, joten rantaporeita ei ole. Aurinko on paistanut ja sulattaako paiste jäät paikalleen? Tänään jo noin +10 astetta. Kolealta se tuntuu, kun järvi on jäässä ja mahtikinoksia vielä joka puolella.

Keskiviikko, 20.5.2020

Kesän tulo odotuttaa. Öisin yhä useita pakkasasteita. Routa ei sula. Jään lähtö viipyilee. Varjopuolen kinokset iltapäivälläkin aivan kivikovia. Sammalikon kaivaminen aamusella ei tietenkään tuottanut tulosta. Kannoin sitten vaihteeksi kymmenen 12-litran ämpärillistä sammalikkoon. Soitin erikoisasiantuntijalle liittyen remppaan. Sain sellaista tietoa, että olo hieman taas helpottui.

Lähdettiin keikalle Tornioon. Oli kauppapäivä. Tällä kertaa noutaisimme itse valmiiksi kerätyt ostokset. Kotosalla pistäydyttiin ensin. Siellä purkuhommat olivat liki päätöksessään. Monet asiat kiinnittivät huomiomme. Ja nimenomaan positiivisesti. Jälkeenpäin Ainon kanssa kun juteltiin, olimme molemmat havainneet samoja asioita. Katseltiin ja suunniteltiin Remppa-Hemmon kanssa. Positiivisin mielin lähdettiin kauppaan.

Tankattiin kuitenkin ensin menomatkalla. Olin unohtanut pörsin mökille, mutta lainasin vänkäriltä vastaavaa. Wäylä oli auennut. Milloinkahan se oli sattunut? Kaupan noutopisteessä laitoimme kylmätavarat kylmälaukkuihin. Normaalisti kotoa lähdettäessä mennään Liakan kautta. Nyt mentiin Vojakkalan kautta. Kuitenkin siitäkin sitten Arpelaan ja Sihtuunaan. Mökillä oltiin liki tasan neljä tuntia mökiltä lähtömme jälkeen. Yleensä Tornion reissussa menee 7-8 tuntia. Muutamat kaupat ja pyykkikoneelliset silloin ajanvietteenä. Milloinkahan saamme muuten pyykit seuraavan kerran koneeseen?

Viime reissuilla on teiden varsilla ollut poikkeuksellisen paljon kanalintuja. Muutama jäniskin. Jäniksiä olisi taatusti runsaammin, jos ajeltaisiin hieman illemmalla. Etenkin Sihtuunantie on näiltä vuosin hurmoksissa olevien jänisten temmellyskenttää. Nyt sorsat ja kahlaajat ja lokit ovat pääosin siirtyneet pelloilta muualle.

Mökillä laitettiin jääkaappi päälle ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Kesti hetken, ennen kun sain sen tulille. Muuten ei olisi ollut tarpen laittaa jääkaappia päälle, mutta kun matkaan oltiin otettu pakasteita, ei niitä kaikkia voi kerralla sulattaa. Jatkoin sitten putkitutkimuksia, mutta pian olin taas kantamassa vettä. 10 ämpärillistä nytkin. Sade sulattaa routaa, mutta nuo minun ämpärilliseni ei. Vaikka mätikkö on saanut vettä jo satoja litroja!

Tiistai, 19.5.2020

Ennen aamupalaa etsin varastosta työkalua, jolla voisin yrittää paikallistaa sitä salaojaputkea. Löysin kierretangon, 10-millisen. Pituutta liki 80 senttiä. Sillä jos kokeilisi puhkoa maata, löytyisikö putki. Aamiaisen jälkeen sitä testaamaan. Maa oli kuitenkin niin jäässä, ettei siitä valmista tullut. Aloin sitten siirtelemään kiviä kauemmas. Pari kiveä oli aika pieniä, parin koripallon kokoisia. Puolenkymmentä oli aika kookkaita. Rautakangen kaveriksi hain vahvahkon koivusaikaran apukangeksi. Kivet vyöryivät alamäkeen kohtalaisen hyvin. Isoin kivi vaati toisen kankihenkilön ja valitsin Ainon siihen hommaan. Kun väänsin kiveä kangella, kiilasi Aino toisen vapautuneeseen tilaan. Lopulta oli järkälekin siirretty. Kivikon alta paljastui kirkasta jäätä. Putki pysyi yhä piilossa.

Jatkoin puuhommaa. Meinasin vain sahailla paltteja, mutta tuli palttipinon kanssa ongelma. Se oli vaarassa sortua ja siksipä en sitä kovin suureksi kasvattanutkaan. Aloin pilkkomaan. Varasto jo mukavalla mallilla.

Kotosalla remppa jatkuu. Tekisipä mieli sanoa, että jatkuu ongelmitta. Mutta kun niin ei voi sanoa!

Syötiin. Lähdin sitten tyhjentämään kellarivesiä. Tällä kertaa kannoin pihalle noin 250 litraa kirsivesiä. Päätin testata, onko kellarin edustan syvennyksen alla putket jäässä. Siinä kohtaa kellaria kiertävä putkisto yhdistyy. Otin pari betonilaattaa irti. Aloin kaivamaan hiekkaa. Parin sentin jälkeen oli maa jäässä. Piikkasin sitä hiukan. Piikki meni styroxista läpi ja reiästä alkoi vesi pulppuamaan. Ei jäässä ainakaan tästä kohdasta.

Saunottiin. Viimeiset muutokset kauppalistaan. Huomenna pistäydymme noutamassa ostoksemme.

Maanantai, 18.5.2020

Pikku hiljaa meinaavat aikaistua aamuisin nämä töihin lähdöt. Vaikka ei sellaisia suunnitelmia ole ollut. Tottumiskysymys, kai? Aamun urakka poikkesi sen verran edellisistä, että laitoin sahausrenkun hollille odottamaan täytettä selkäänsä. Pari renkullista kun oli omassa pinossaan odottamassa toimenpiteitä. Jatkoin kuitenkin sahaamalla lisää paltteja koivupinosta. Aino aloitti kantamalla rankoja renkulle. Siinäpä se aika taas mukavasti kului. Rangat tulivat kaikki pätkittyä. Muuta pilkettä kohta lato pullollaan. Alkaa olla selvää, ettei kaikki ihan latoon mahdukaan. Tänään työt sujuivat hieman eilistä paremmin. Ei tullut sellaista väsymistä ollenkaan.

Syönnin jälkeen iltapäivällä lähdin jälleen etsimään sitä salaojan alapäätä. Mittasin korkeuserot ja sain selville summittaisen paikan. Väänsin yhden ison kiven syrjään, mutta en siitä viisastunut. Ämpäröin kellarivesiä nyt parisataa litraa kartanolle. Peräosasto ja kellarin eteinen ovat hiekan ja salaojaputkien välityksellä yhteydessä toisiinsa. Perällä on hiekkalattia, eteisessä on valu, jossa on kaksi reikää alla olevaan hiekkaan. Valun pinta on muutaman sentin syvemmällä, kuin itse kellarissa. Kun kauhoin eteisestä vettä, aleni tietenkin kellarinkin puolella pinta. Ja nuo valussa olevat reiät pulppusivat vettä. Jännä juttu!

Jäät tänään hieman mustuneet. Viikon päästä saattavat lähteä. Vai meneekö kuun vaihteeseen asti?

Sunnuntai, 17.5.2020

Vettä kellarissa, kuten eilenkin. Eli ei se putken sulatusyritys pelannut. Siispä reippain mielin puuhommiin. Puuhommissa ei mitään merkilistä. Pikku hiljaa edetään. Sain jo kaikki valmiit paltit pilkottua ja piti alkaa sahailemaan lisää. Jotenkin oli tänään puhti hieman hukassa ja työpäivä rantteella jäi lyhyehköksi. Onneksi aikaa on! Välillä paisteessa meinasi tulla kuuma. Piti laskea myös lakin korvalliset alas, kun aurinko poltteli korvalehtiä. Kun aurinko meni pilveen, alkoi vilu ramahtelemaan hartioissa. Sen verran tuuleskeli järven jäältä.

Putken päätä etsin jälleen, mutta hukassa se on. Aino epäii, että olemme pyöritelleet siihen kiviä. Niitä siinä seutuvilla on, mutta oltaisiinko juuri oltu niin viisaita, että ihan salaojaputken tukkeeksi oltaisiin kiviä asennettu? Vaikea uskoa. Kauhoin vettä kellarin eteisestä ämpäriin. Noin 70 litraa kannoin pois. Veden pinta aleni samalla myös kellarin takaosastostakin. Se hyvä puoli on ollut, että hyllyjen puurungot ovat yhä kuivilla harkkojen päällä. Jospa vesi ei korkeammalle nousekaan.

Jo viikko sitten oli pihalla kirjosieppoja. Niin nytkin. Pönttöjä jo tutkitaan, vaikka lunta on paikoin aika paksulti. Hyönteisiä ei juurikaan ole. Räkättejä ja punakylkirastaita on reippaasti. Peippoja vielä enemmän. Ja vanha ystävämme lehtokurppa on palannut. Mikähän sitä tässä paikassa vetää puoleensa vuosi vuodelta? Vesi nousussa, mutta jäänlähtö ei ole vielä käsillä. Järvenselkä yhä valkoisena.

Naama on taas punainen. Pihkaa se ei ole nähnyt. Aurinko vai mikä se mahtaa pistää paikat kukkimaan? Kämmenissä myös tutut ongelmat. Not funny!

Lauantai, 16.5.2020

Aamupalan jälkeen hain kellarista ruokakermapurkin. Hämmästykseni oli suuri. Kellarin lattialla vettä! Muutama sentti vain, mutta kuitenkin. Olen rakentanut kellarin viime vuosituhannen puolella. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun salaojitus ei pelannut. Talvi on ollutkin aika poikkeuksellinen. Jäätä on ollut maan pinnalla paikoin aika paksusti. Niin tuossakin veskipolun päällä ja kompostin reunamilla. Ja siitähän se salaoja kulkee maan alla. Lienee kovanlainen routa putkea jäätämässä. Etsiskelin salaojaputken päätä. Kesällä se näkyy sammalikossa. Nyt en sitä löytänyt. Jäätä löysin.

Pilkkomishommat mielessä. Siirryin valmistelemaan pilkkomispaikkaa. Kun havupuupaltit oli jo pilkottu, petasin uuden paikan koivupalttien viereen. Oli vasta ensimmäinen kottikärryllinen täyttymässä, kun Ainokin saapasteli paikalle. Ennen puolta päivää teetauko. Alkoi samalla tolkuton lumipallosade. Lumipallot olivat halkaisijaltaan 5-6 mm, mutta sen verran kovia, että peltikatto piti melkoisen räminän. Kiirehdin kesken tauon peittelemään työmaata. Kottikärryssäkin jo 5 sentin kerros.

Oli tarkoitus, että emme tee pitkää työpäivää. Heti kahden jälkeen sanoinkin Ainolle, että menee jo vain lepäilemään. Minulla meni vielä vajaa tuntinen. Pilkoin pari kärryä ja peitin paikat. Tankkasin koneen. Sopiva tryki. Ja varastossa pinoja syntyy!

Syötiin ja kohtuullinen lepohetki päälle. Enskaa toisella korvalla. Sitten kaivamaan salaojan alapäätä näkösälle. Olen laittanut rakennusvaiheessa salaojan sisälle koko matkalle kellarista putken suulle asti vesiletkun. Sulatusta varten. Kun letkuun kaataa kellarissa kuumaa vettä, pitäisi salaojan alkaa vetämään. Muisti on huono. Tein jäähän ja routamaahan kokeiluja, mutta putki pysyi sammalikon ja karikkeen suojassa. Kun ei ole tarvinnut kantaa huolta, niin sijainti on unohtunut. Lopulta hermostuin ja kaadoin putkeen muutaman litran tulikuumaa vettä. Kaikki meni, mutta sammalikossa ei uutta kuumavesilähdettä näkynyt. Harjoitukset jatkuvat huomenna. Toivottavasti yöllä tapahtuisi jotakin positiivisen oloista!

Perjantai, 15.5.2020

Ihan rauhassa aloitettiin aamu. Ei edes meinattu lähteä ennen päiväsyömistä. Aloittelin nyt viimeiset valmisteluni ennen remppaa. Otin pois kylppärin oven. Teippasin tilalle sellaisen vetoketjuoven. Siihen oveen pitäisi valtaosan pölystä pysähtyä. Viimeiset vaatteet ja kamppeet kasseihin. Lääkkeetkin kolmeksi viikoksi. Yläkerta rauhoitettiin lopullisesti ja laitoin muut suojat siellä kuntoon. Ne olivatkin minulla sopivasti katonrajassa odottamassa. Eli seinämät alas ja hieman teippailua.

Syötiin. Vähän tietokonejuttuja. Remppaan liittyvää ja yhtiön pikku juttu. Viimein valmista ja päästiin ruokien pakkaukseen. Viimeiset pölysulut vielä alhaallakin ja matkaan.

Mökillä kolmelta. Lämpöä 5-6 astetta. Lumikuuroja. Kolea keli. Aloitin puuvarastosta osasto D:n. Yksi kopallinen puuta nyt sieltä haettu. Raivasin vähän roipetta, että puiden haku käyttäisi helpommin. Saunaan hain kopallisen viikko sitten pilkottuja kuusia räystään alta. En vielä aloittanut puutyömaan laittoa iskuun. Jospa huomenissa. Tarkoitus nyt ottaa iisisti. Puuhommia vähän päivässä. Ja välipäiviä tullaan pitämään.

Torstai, 14.5.2020

Jäniksiä on meillä pihapiirissä niin kotosalla, kuin mökilläkin. Tänä aamuna jänis näyttäytyi mökin vierellä. Päivemmällä yksi pupu oli meillä Torniossa takapihalla. Aika peloton oli kaupunkilaisjänis. Ja kesäpuvussa. Mökkiläiset ovat vielä valkoturkkisia.

Irrotin pesukoneen tulo- ja lähtövesiletkut. Ja virtajohdon seinästä. Kinnitin ne siististi koneen taakse. Koneessa on pyörät takareunassa. Sellaiset pikkuruiset. Konetta pystyi liikuttelemaan kovalla alustalla. Mutta miten saisin sen kynnyksen yli tasanteelle? Ja vielä vaikeampaa miten saan koneen tasanteen poikki isoon makuuhuoneeseen? Hajottamatta tasanteen pahvi- ja muovisuojauksia! Olisipa vaneria tai kovalevyä! Paljonko pitäisi jollekin maksaa, että tulisi avuksi kantamaan 70 kilon möhkälettä? 20€ / suunta? Tulipa sitten hyvä idea!

Olin lähdössä liikenteeseen. Ensin auton renkaiden pulttien kiristys. Oikeastaan tarkistus, etteivät ole löysällä. Eivät tällä kertaa olleet. Hain Lidlistä hieman aamiaispiirakoita. Ja palasen lihahyytelöä paikkaamaan mokaani. Sitten Motonettiin. Olin lähtiessäni netistä etsinyt tuotteen. Hyllypaikkana oli lattiapaikka. Tavaraa olisi netin mukaan. Otin ostoskärryn, ajattelin, että pakettia on hankala kantaa. Löysin paikan ja löysin  nokkakärryn, kantavuus 250 kiloa. Isohkot pyörät. Tuollainen on ollut ehdolla hankittavaksi muutenkin joten siitä vain. Hintaa 39,90, joten säästin heti peräti 10 senttiä. Yksi moka tuli. Kärry olikin koottuna eikä paketissa. Nostin kärryn kärryyn ja suihkin kassalle. Kassan jälkeen jatkoin päällimmäisen kärryn kanssa autolle.

Aino oli reissuni aikana harkannut osan takapihaa. Vaikka siellä olikin lunta iso kinos. Osan kuitenkin pystyi haravoimaan. Risuja siellä enimmäkseen oli. Koivuista kuivaa oksaa. Ja harakanpesä. Minä loikin ostokseni kanssa yläkertaan. Väänsin pyykkikoneen kärryyn ja hetkessä oli pesukone siirtynyt oikeaan kohteeseen. Juotiin kahvit. Poistin sen jälkeen pesuhuoneen seinistä liki kaiken irroitettavan. Oli sitten käydä pikkuinen vahinko. Jakkara, jolla seisoin, on hieman kiikkerä. Astuin aika reunalle ja jakkara oli lähteä alta. Jotenkin ihmeellä tavalla onnistuin palaamaan tasapainoon ja jakkara oikesi. Huh, siinä olisi saattanut kuulua luiden rutinaa. Ja kallo sanoa poks. Olisi äärimmäisen huono aika nyt joutua sairaalahoitoon. Mihin sitä sieltä sitten voisi siirtyä toipumaan? Mökille? Kotiin ei voi tulla muutamaan viikkoon.

Asentelin alakertaan viimeiset suojat. Hikistä puuhaa. Sitten paistoin pari pellillistä pitsaa. Aino moitti makeaksi. Johtui siitä chilisoossista, jonka siihen käytin. Minulle kelpasi. Liiankin hyvin.

Huomenna mennään mökille. Iltapäivällä joskus. Ihottuma naamassa on hieman rauhoittunut. On varmaa, että vuorokauden tai kahden kuluttua punoitus on jälleen pinnassa ja naamaa polttelee. Sormet olivat jo melkein parantuneet haavoistaan, mutta tänään pahvien ja teippien käsittely aukoi sormenpäät kipeiksi. Mökillä nekään eivät pääse paranemaan. Puuhommat edessä.

Remppa alkaa maanantaina. Vähän jännittääkin. Hyvä kuitenkin, että vihdoinkin päästään vauhtiin. Keskiviikkona käväistään hakemassa kauppakassi. Samalla päästään vakoilemaan remontin kulkua.

Keskiviikko, 13.5.2020

Tulevana viikonloppuna täyttyy jo 22 vuotta tämän päiväkirjahöpötyksen tiimoilta. Se on aika paljon se. Sehän on ihmisen iässäkin melkoinen jakso. Kolmasosa omaa elinkaarta tähän mennessä. Sukupolvi. 22-vuotiaana ihminen on jo aikuinen. Saman verran ikää lisää (no, ehkä muutama vuosi vielä enemmän), niin ihminen on saavuttanut taloudellisesti vakautensa ja jopa huippunsakin? Tähän 22-vuotiseen päiväkirjajaksoon mahtuu monenlaista juttua. Siellä on iloa ja surua. Syntymää ja kuolemaa. Terveitä päiviä ja kipuja. Epäonnea ja tuuria. Eli siis vähän kaikkea, mitä maailmassa ihmislapsen kohdalle sattuu. Mökkiläisen näkökulmasta katsoen hienoa aikaa. Vaihtaisinko päivääkään pois?

Olen odotellut sitä eilen mainitsemaani sähköpostia. Aamulla sain asiaan liittyvän puhelinsoiton. Sähköpostia tulee sitten päivän aikana myöhemmin, nyt sain sanallista etukäteisinfoa. Eikä kuulemani miellyttänyt. Sain kuitenkin tärkeän puhelinnumeron. Asiaa voi epävarmuudesta huolimatta viedä omilla tahoillaan eteenpäin. Kuluja tulee kuitenkin, se nyt on ainakin selvä. Pahinta kuitenkin on se, että aikataulut saattavat heittää. Soitin puhelun. Palvelualttius oli huipussaan ja toivonkipinä heräsi taas.  Kun auttaisi vokaalin osto tai kaverille kilauttaminen. Mutta kun ei.

Odottavan aika tuntuu pitkältä. Siis tuntuu. Tosiasiassa aamun negatiivisista uutisista oli kulunut vain kaksi tuntia, kun sain taas soiton. Oljenkorsi on yhä olemassa. Mikään ei kuitenkaan ole niin varmaa, kuin epävarma. Menee vielä hetkinen, ennen kuin asia ratkeaa. Puoleen tai toiseen.

Tuli sitten se kartoitus. Spostilla. Tuli paikalle ammattilainen. Autolla. Tutkittiin ja hutkittiin. Ei tilanne aivan hyvä sitten ollutkaan. Pientä takapakkia taas. Ei auta enää 50/50, ei vaikuta kysyä yleisöltä. Kyseessä ei onneksi kuitenkaan ole katastrofi. Kulut ovat sittenkin kohtuulliset ja vaikutus remontin aikatauluihin minimaalinen. Huh!

Tuli ilmoitus, että puuvillasormikkaat ovat saapuneet. Tulivatkin aika nopsaan. 7 vrk aikaa hakea. Äkkiä liikenteeseen. Samalla reissulla sainkin sitten kaiken mielessä olleen. On remppaan liittyvää ja on mökille askarteluihin. On se hyvä kauppa tuo Motonet!

Tuli se kauppakassikin. Alkaa olla meikäläiselle jo niin tuttua puuhaa, että osaan tehdä ostoslistat ulkomuistista. Nytkin olin unohtanut ainoastaan omat suosikkileikkeleeni. Ollaan viikko ilman. Tai sinnitellään jääkaapissa olevien kanssa. Ensi viikolle tein tilauksen jo viikko sitten. Silloin ollaan mökillä remonttipölyjä piilossa ja siksi en valinnut toimitusta kotiin, vaan ostokset noudamme noutopisteestä. Tänään hoksin, että olin valinnut toimituspäivän torstaiksi. Täh ... Helatorstaiksi! Avasin kauppaketjun chatin ja kysyin, onkohan pyhänä keruuta. Nyt vastassa ei ollut botti vaan tyttöihminen. Ei kuulemma ollut mahdollista edes valita sitä päivää. Käski tarkistaa, olinko muistanut päivän oikein. No kyllä olin. Tulihan se spostissa se tilausvahvistuskin tuolle päivälle. Huomasi typykin, että olihan se tilaus siellä kannassa. Neuvoi soittamaan liikkeeseen. Soitin. Lupasivat keräillä. Toimitus hieman poikkeavaan paikkaan ja tuoretta leipää ei saisi. Päätin muuttaa noutopäivän keskiviikolle. Parempi niin jo leivänkin vuoksi!

Remppa alkaa meillä maanantaina. Kestää kolmisen viikkoa. Mökille lähdetään perjantaina. Paluu kesäkuulla. Pakko kuitenkin välillä pistäytyä kotosallakin. Alkaa risaiset ajat, ei kuitenkaan risainen elämä!

Tiistai, 12.5.2020

Yöllä heikkoa pakkasta. 3 - 4 astetta miinuksella. Päivällä tuplamäärä asteita, mutta plussaa. Aino pääsi aloittelemaan kukkapenkkien siivousta. Tulikohan jo valmistakin.

En ehtinyt pihahommiin. Jatkoin suojausten rakentelua. Hommaa riitti siinä koko päiväksi ja tekemistä vielä jäikin. Tuli valmiiksi monenlaista suojausta. Aika näppäriä nämä nykyaikaiset tarvikkeet. Kun tässä vielä toistaiseksi asutaan ja kaikkea ei voi suojausten taakse vielä piilottaa, voi niitä osastoja rakennella kuitenkin 90-prosenttisesti valmiiksi. Kun sitten tulee muutto rempan tieltä, saa valmista ikään kuin "nappia painamalla" eli esirippu alas.

Hyvä suoja lattioille on muovi, jossa on jonkinlainen tihmeä kudos alapinnalla. Ei lipsu eikä liiku. Metriä leveässä rullassa. Kulkureiteille tosi hyvä homma. Laitoin sitä jo portaisiin ja nyt yläkerran tasanteelle portaiden yläpäästä kylppärin ovelle. Kylppärin ovi aukeaa siihen tasanteen puolelle. Tasanteen ja oven alareunan väliin jää vain parin millin rako. Tuo suojamuovi on varmaan parin millin vahvuista. Siinä ja siinä, mahtuiko ovi aukenemaan. Pienikin ryppy, niin jopa takkusi. En alkanut höyläämään oven alasyrjää. Höylätkin mökillä ja kotiin en höylää hanki. Otin sitten parit meisselit ja suoritin pientä saranasäätöä. Säätövaraa ei liikaa ollut Ensimmäinen testi ja ovi ei sulkeutunutkaan. Toiseen testiin peruutin tekosiani hieman ja säädöt olivat kohdillaan.

Talven aikana ei poroja ole Tarralla näkynyt. Viime viikonlopun seutuvilla Aino näki kuitenkin parit porot kävelyreissullaan. Kamerat ovat kuvanneet pääosin koiria ja jäniksiä. Harvakseltaan kettuja. Nyt kahden päivän aikana on poro ollut alueen valtaeläin. Alkaa olla pipanoita pian piha mustanaan?

Huomenna jälleen kauppakassipäivä. Päivitin tilausta ja eiköhän taas mennä viikko eteenpäin. Tilaukset pysyvät likimain samoina viikosta toiseen. Harvemmin mitään isompaa muutosta. Tarkemmin ajateltuna: ei koskaan! Mökille menopäivä ei ole vielä aivan varmoilla puheilla. Odotan tärkeää sähköpostia ja se ratkaisee oikeastaan mökille menon. Vähän jännittää. Aika paljonkin!

Maanantai, 11.5.2020

Harvoin tulee nukuttua niin huonosti, kuin nyt yöllä. Samat asiat valtasivat sekä unet, että todellisuuden. Kumma juttu, aivan kuin samaa ohjelmaa tulisi telkun joka kanavalla. Se on ressi.

Soittelin aamulla vähän sinne sun tänne. Lopputulos soittokierrokselle oli se, että iltapäiväksi oli tulossa ihminen tutkailemaan joitakin asioita remppaan liittyen. Kun sanoin Ainolle, että ko. ihminen on nainen, oli reaktio yllättävä. Alkoi jonkunlainen moppausoperaatio. Pitää olla siistiä, kun naisihminen tulee käymään. Vastasin siihen, että pitääkin minun kutsua usein naisia kylään. Pysyvät siistit kohdillaan!

Tutkailin lääketilannetta. Apteekiin oli mentävä. Joku pillerisatsi oli juuri loppumaisillaan. Muutakin niukkuutta oli havaittavissa. Vanhat, tutut käsidesimerkit olivat apteekissa lopussa. Uusia valmistajia on tullut markkinoille. Markkinarakoa täyttämään.

Tuli nuori nainen taloon. Oli nuorella naisella Hiltiä ja muuta rankempaa varustusta. Nuorella naisella on yleensä erilaiset varustukset. Pysyttelinkin kauempana. Kuului monenlaista ääntä puolentoista tunnin ajan. Lasku ja raportti tulevat jo tällä viikolla. Ensimmäinen kerta, kun nuoren naisen kotikäynnistä tulee minulle lasku!

Eilen suojasin portaikkoa tulevan remontin vuoksi. Käyttämäni teippi vain ei oikein ollut kunnolla pitävää. Teippaukset aukeilevat. Paikkasin tilannetta kiertämällä teippiä ympäri rappusen. Paikoin parantelin pitävyyttä maalarinteipillä. Siinä yllättäen olikin parempi ote. Laitoin sitten osaan suojattavista paikoista peitettä ruskeasta paperista. Jatketaan taas myöhemmin, ehkä huomenna.

Ainolla oli tarkoitus putsata kukkapenkkejä. Eilen satanut lumi ei kuitenkaan ehtinyt sulamaan päivän aikana. Kyllä ihan lämmintä oli, mutta kai sitä lunta tuli kuitenkin niin paljon. Tänään lumisateet ovat olleet idempänä.

Eilen, kun kävin kaupungilla, katselin wäylän tilannetta. Virtaama on noussut. Noussut vedenpintakin. Keskellä jokea jo iso avoin siinä siltojen kohdalla. Rannoilla myös väljää vettä. Jäänlähtö voi olla jo loppuviikon asia. Viikonloppuna en käynyt enää Miekojärven jäällä. Ei ollut mitään asiaa. Keskijärvellä jäiden suuri liike tapahtuu keskimäärin toukokuun puolenvälin jälkeen. Noin 15. - 18.5. Järven pohjois- ja eteläpää vapautuvat muutamaa päivää aiemmin. Joskus jäiden lähtö on siirtynyt kesäkuun puolelle. Omassa muistissa on sellainen kesä, jolloin viimeiset jäät kulkuivat 13.6. Olikin kunnon jäätalvi silloin. Aikaisimmat jäänlähdöt ovat tapahtuneet toukokuun ensimmäisen viikon lopulla.

Sunnuntai, 10.5.2020, Äitienpäivä

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille. Nuorille ja vanhoille. Menneille ja tuleville. Äidit ovat aina äitejä! Kaikki, tasapuolisesti.

Kun eilen teimme lähtöä mökiltä, päätin vaihtaa ensin yhteen kameraan täyden akun. Oli siinä paikallaan olleessa virtaa, mutta näin ajattelin silti tehdä. Laitoin kotona sitten vaihdokin lataukseen. Lataustilanne näytti välittömästi vihreää. Taisipa käydä niin, että akun vaihtoa ei siinä hässäkässä tapahtunutkaan. Akut olivat hetken maassa vierekkäin ja varmaankin otin väärän akun kotiin. Vai olisikohan sittenkin niin,että virtaa oli kulunut niukasti edellisen vaihdon jälkeen. Voi olla niinkin, sillä tapahtumia jakson aikana on ollut vain harvakseltaan.

Tälle päivälle oli luvassa pyryä. Lupaukset pitivät tällä kertaa. Sade alkoi ennen aamuyhdeksää. Satoikin sitten koko päivän. Iltayhdeksältä sade oli jo melko heikkoa. Ja pian sade loppui kokonaan. Kertymää ei pitkästä kestosta huolimatta niin hirmuisesti tullut, kun lämpötila oli aavistuksen plussalla. Takapihalle märkää lunta kertyi kuitenkin senttitolkulla.

Paistoin muikkuja voissa. Haudutin ne siten vielä kermassa. Oli aika hyviä! Remonttia edistääksemme suojasimme portaikon. Menihän siinä yli kolme tuntia. Tulopuolelle tuli sitten kunnon hiki. Pakko oli käväistä suihkussa. Suihkun jälkeen pistäydyin liikenteessä. Ihan kaupungin puolelle tein tällä kertaa kauppareissun. Rautatien alikulussa oli tulva. Pääsi siitä kuitenkin vielä läpi. Mitenkähän sitten myöhemmin?

Tutkailin nettiä. Motonetin nettiä. Ja sieltä tarkastelin puuvillasormikkaiden tilannetta noin niinkuin yleisesti. Saihan niitä onneksi tilaamalla, joten tilaus vain sisään. Toimitus kestää 5-7 vuorokautta. Joutessani aloin sitten rakentamaan jokavuotista ToDo -listaa mökille. Kyllähän niitä on jo ajatuksia kertynyt tällekin vuodelle!

On harvinaista herkkua saada olla viikko onnensa kukkuloilla. Kaksi viikkoa on jo jotakin käsittämätöntä. Sitten kun siihen lyödään pöytään oma tyhmyys, ammatti-ihmisten ammattitaidottomuus ja sattumakin, on kolina kova kun alas tullaan. Pieneen päähän sattuu. Ei auta Burana, ei Disperiini. Ylimääräinen onnenpotku olisi nyt paikallaan.

Päätä ei kuitenkaan pakota joillakin. Rajan yli kuulemma mennään nyt ja viranomaiset eivät voi mitään. Nuuskan tuska vai mikä, mutta nyt ei hyvältä näytä. Koronan kannalta tuollainen on vastuutonta. Toivottavasti se kahden viikon karanteeni tulisi viranomaisten valvottavaksi.

Lauantai, 9.5.2020

Naamaan ei saisi oikein laittaa ainakaan vahvempia kortisonivoiteita. Olen pyrkinyt olemaan jonkun aikaa ilman minkäänlaisia lääkevoiteita pärstään. Heräsin yöllä kolmen maissa. Naama kuin tulessa. Oli pakko laittaa liepeää kortisonivoidetta, jotta tilanne rauhottuisi. Helpottikin sen verran, että sain nukuttua loppuyön.

Täksi aamuksi ennustettiin sateita. Poutaa tuli. Huomiselle on nyt ennusteissa lunta ja räntää. Odotellaan, mitä huominen tuo tullessaan! En meinannut herättyäni saada sukkia jalkaan. Takareiden suonenvetokohtaus iski aina, kun koukistin jalkaa. Kyllähän ne sukat sitten lopulta jalkaan pääsivät. Pilkkominen on näköjään työtä, vaikka kone tekeenkin suuren osan.

Aamupalalla mietimme loppuviikonlopun ohjelmaa. Sunnuntaina eli kotiinlähtöpäivänä emme ala yleensä millekään sotkuhommalle. Yleensä lähdemme melko aikaisin kotia kohti. Sunnuntaille kehnoa keliäkin nyt luvassa. Päätettiinkin niin, että työtä tehdään tänään korkeintaan kahteen tai kolmeen asti. Saunotaan ja syödään ja illaksi mennään kotiin. Lähtö viimeistään kuudelta. Loistava idea.

Puutyömaalle tuntia eilistä aiemmin. Eilen illalla selkään vihlaisi pahasti, mutta tänään kipua ei tuntunut. Kipeimmät paikat kehossani löytyivät sormien päistä. Vasemman käden peukalo, etusormi ja keskisormi päästä halki. Kuin jäniksen turpa. Lisämausteena kynnenalusen ratkeama. Eli kaikissa noissa sormissa kynnenaluset haavoilla ..... siis vähän niinkuin irtoamassa, millin verran vain. Sama vika oikean käden peukussa. Siinä ei kuitenkaan muita haavoja ollut. Eniten haittasi tuo keskisormi. Sen tökkäsin aina johonkin ja arvatkaapa, miltä tuntui!

Itse pilkkominen kuitenkin käytti yllättävänkin hyvin. Virtaakin oli eilistä enemmän.  Ei ollut mitään muuta tavoitetta, kuin  aikaraja.  Kolmeen mennessä pitäisi paikkojen olla siistattuina. Tulihan siinä sitten tietenkin muitakn tavoitteita. Jospahan saataisiin tuo räystäänalus täyteen! Kun se alkoi täyttymään, jospahan saataisiin pilkottua kaikki havupuut. Ja tulihan ne. Ennen kahta aloin jo tekemään välijärjestelyjä. Syötiin sitten ja saunottiin. Kotimatkalle päästiin neljän maissa.

Tullessamme mökille, oli Tarrantien varrella etelänpuolinen oja täyttymässä vedestä. Nyt vesi oli laskenut. Rumpu tien ali Kuusilahdeojaa kohti oli auennut. Pellot monin paikoin veden vallassa. Pienet purot ja pikkujoet tulvivat. Kaikki Länsilapin vesistöt nousussa. Viimeiset ennusteet eivät ole tiedossani. Voipi olla, että viileähköt ilmat viivästyttävät tulvia ja tuleeko niitä lainkaan?

Perjantai, 8.5.2020

Yöllä vaihteeksi pientä pakkasta. Kova oli himo, niinkuin siskoplikalla, alkaa puun pilkontaan. Näin vanhemmiten nuo raskaat työt eivät enää suju entiseen malliin. Tuossa jo joku aika aiemmin ajattelin, että jokohan tämä olisi se vihonviimeinen vuosi, kun teen polttopuita? Sille ajatukselle tulee mainittava määrä puoltoääniä, kun tarkemmin ajattelee. Se voisi äärimmillään tarkoittaa myös sitä, että kulunut talvi oli sitten viimeinen mökkitalvi kohdallani. Oho!

Nyt kuitenkin vielä puuhommiin. Tavoitteet päivän työtunneiksi eivät kovin kummoisia olleet. Aluksi piti järjestellä työmaa lopulliseen kuntoon. Asensin kärräyssillan varastoon. Laitoin pilkkomakonetta varten alustan ja ruuvasin koneen siihen kiinni. Laitoin pienen lavan siihen viereen. Sille lavalle kokosin viereisestä palttipinosta ensimmäisen satsin pilkottavaa. Ja sitten töihin. Vähitellen klapeja syntyi. Aino tuli mukaan, kun omilta töiltään ehti. Kärräilikin, mutta se isoin homma oli sitä pinojen tekoa. Pidettiin teetauko välillä. Älyttiin lopettaa suunniteltuun aikaan.

Vuosia sitten, kun toukokuulla pidimme viikon puulomaa, oli tahti aivan toisenlainen. Viikon aikana pilkottiin vuoden puut. Siinä meni 3-4 päivää. Toiset 3-4 päivää oltiin puumetsässä tekemässä pinoja. Päivät olivat pitkiä. Ei sellaisiin ole enää mitään saumaa. On kuitenkin iso asia se, että yhä pystyy jonkin verran tekemään. Ja aikaahan meillä on. Tämän päiväiseenkin tulokseen ollaan ihan tyytyväisiä. Olisiko kerralla enempää jaksanutkaan? Kuivaa pilkettä tuli varaston laitaan melkoinen pino ja sisälle tuli kosteampaa kalikkaa. Ulkoa poltellaan puita nyt heti kesällä. Sisäpuut käytetään noin neljän vuoden kuluttua. Kuivia ovat silloin, takuulla.

Peittelin avatut puupinot ja työvälineet, kun oli hieman sateen uhkaa. Saunottiin ja syötiin. Ainolla meinasi tulla tuhmat housuihin, kun terassilla välikaton luukku pudota pamahti siihen aivan viereen. Oli ensimmäinen kerta. Viimeinenkin. Kuulemma. Tuli luukun suunnittelutauko. Malli on jo selvillä.

Illalla KB. Nyt ei mene pelit kohdilleen. Tappio oli eilen niukka, tänään niukkuus oli kaukana!

Torstai, 7.5.2020

Mökille lähtö, mutta ilman hoppua. Päätettiin peräti, että vielä lounastellaankin kotosalla. Eipä mitään tulenpalavaa hoppua ollutkaan!

Kävin suihkussa. Suihkunraikkaana sitten Motonettiin. Ostamaan niitä puuvillaisia sormikkaita. Meikäläisellä sellaisia on kulunut puhki satoja pareja vuosien mittaan. Koronan vuoksi käyttäjät ovat lisääntyneet ja jäin ilman sormikkaita. No voihan! Ostin sitten lohdukkeeksi spray-maalia 400 gramman purkin. Se ei aivan toiveita täyttänyt, mutta kyllä tässä maailmassa pitää välillä tyytyä siihen, mitä sattuu olemaan tarjolla.

Syötiin potut ja kalapihvit. Mökillä oltiin puoli kolmelta. Päiväkahvit hyvässä seurassa. Toin kotoa saunan valon säleikön ja aloin sitä muovaamaan. Sain pienellä vaivannäöllä kaikki kulmat 90-asteisiksi. Maalasin sen lopuksi. Eipä ole hyttysiä vielä tukkimassa maaliin.

Mittasin varaston laidan vesivanerin: 190 senttiä. Mittasin reen pohjan 200 senttiä. Pitää ennen päätöksiä vielä tutkailla se peräkärryn vanha pohjalevy. Lieneekö siinä riittävän suurta osaa ehjänä? Paksuus siinä saattaisi riittää.

Ennen seitsemää tuli puunpilkkomistyömaallemme lisävoimaa. Nyt voikin näin ollen pilkkominen alkaa heti huomenna aamusta. Jos tekisin kaksi lyhyttä työpäivää, voisi siinä olla järkeä.

Keskiviikko, 6.5.2020

Oli tällekin päivälle pari asiaa, jotka vaativat autoilua ja pistäytymistä liikkeissä. Ei voi mitään! Päätin samalla hoitaa yhden merkittävän henkilökohtaisen siisteysongelman. Parturin. Koronan alkuvaiheessa olisi jo pitänyt käydä keritsijällä. Ajoin aamulla parturiliikkeen ohi. Vuoroaan odotteli yksi asiakas. Joten jatkoin matkaa hoitelemaan parit muut asiat. Rautakaupasta hain rautaritilän. Se menee mökille kesän asennuksiin. Tarkemmin siitä sitten, kun se tulee ajankohtaiseksi. Jatkoin matkaa vielä vähän ja hain pieneen pottumaahani siemenperunat.

Palasin kierroksen jälkeen partuilikkeeseen, jossa pääsin käsiteltäväksi lyhyen odotuksen jälkeen. Olo helpottui huomattavasti. Vähän joka liikkeessä on nykyään tarjolla käsidesit asiakkaille. Aika usein ne ovat kuitenkin lopussa. Kulutus on melkoinen.

Kotosalla mittailin menekkimittoja remontin aikaisille suojamuoveille ja -papereille. Ne meillä jo tuossa ovatkin ja hyvin näyttävät riittävän. Ensi viikolla voisimme niitä jo osaltamme asennella, vaikkei asia meille kuulukaan. Tyhjensin kiuaskivet ämpäriin. Vein löylyhuoneesta pois kaiken ylimääräisen. Alkaa pikkuhiljaa maistumaan remontilta!

Kauppatavarat tulivat ja puutteita ei ollut. Muistin myös tehdä tilauksen ensi viikolle. Saatiin myös päätettyä päivämäärät tämän ja ensi viikon mökkeilyistä. Kauppakassipäivät keskiviikkoisin. Lähtöpäivät torstaisin. Ensimmäinen paluu sunnuntaina. Toinen paluu jää sitten hämärän peittoon. Silloin on hajotus ja remppa pahimmillaan ja kotona käydään korkeintaan pyörähtämässä.

Joitakin aikoja sitten oli ns, Mäenalasen kauppakiinteistossä meneillään remontti. Arvailuja oli uudesta liikkeenharjoittajasta monenmoisia. Arvoitukset ratkesivat lopulta, kun paikassa avasi autoliike. Katsoin netissä liikkeen autovalikoimaa ja melkeinhän siinä kiinnostus heräsi. En vielä ole itse liikkeeseen mennyt, mutta tuossahan se on melkein naapurissa. Hyvä päiväkävelykohde!

Tiistai, 5.5.2020

Tänään olin fiksumpi, kuin tasan viikko sitten. Muistin viikon takaisen tilanteen ja siksi otin Trexanit vasta aamupalan jälkeen. Heh-heh!

Tiistai on näinä ankeina aikoina muodostunut yhdeksi sellaiseksi välipäiväksi, jolloin olen käynyt tankilla ja tekemässä muitakin pikku hankintoja. Niin tänäänkin. Ensin menin tankille. Se on vain piintynyt tapa käydä kerran viikossa tankkaamassa auto. Vaikka näillä ajokilometreillä voisi riittää tankkaus kerran kuukaudessa! Huoltiksen jälkeen Prismaan. Vähän talouspaperia, vähän toilettipaperia ja pari maitopurkkia. Lisäksi muutama heräteostos. Tai listaltahan ne löytyivät. Ostimme kotiin kriisin alkupäivinä kaksi 8 rullan veskipaperipakettia. Kotona kuluu näköjään hieman toista rullaa viikossa. Mökillä samassa ajassa varmaan kutakuinkin saman verran. Eli niillä säkkihamstraajilla lienee yhä kaapit pullollaan paperia. Hyvin pyyhkii. Ja kauan!

Kemi-Tornio -alueella ei uusia tartuntoja ole pariin päivään tainnut olla. Ylitornio lienee pahemmassa  putkessa tällä hetkellä. Tietty rauhallisuus näkyi myös kaupassa. Kauppa ei ollut tyhjä. Mutta samaan hyllyväliin ei montaa ihmistä kerralla kuitenkaan sattunut. Kolme, tai ehkä neljä pahimmillaan. Muutamalla ihmisellä oli naamalla maski. Mallia ja värikirjoa löytyi. Kun kyseessä ei selvästikään ollut kirurgisia maskeja, näillä näkemilläni maskeilla ei käyttäjä pysty suojautumaan virukselta. Näin vankasti väitetään. Mutta jos käyttäjällä on se virus, voi maski suojata muita. Prismassa oli sitten kai tänään kaikki Tornion korona-positiiviset?

Tein viimeiset muutokset ostoslistaani. Toimitus on huomenna iltapäivällä. Ollaan oltu aika epävarmoja siitä, lähdemmekö mökille viikonvaihteen  seutuvilla ollenkaan.  Kaikki vaikuttaa kaikkeen.  Kävi  sitten iltaa vasten niin että  saimme aikaiseksi päätöksen. Positiiviseen ratkaisuun johdattavia juttuja ilmaantui. Mennäänkö torstaina vai mennäänkö perjantaina, se on vielä päättämättä. Samoin on vielä mietiskelemättä se, milloin palataan kotiin. Se on kuitenkin tämänhetkisten tietojen nojalla selvää, että tätä reissua seuraava onkin sitten pitempi keikka. Välillä Torniossa vain pistäydytään. Silloin kauppa-asiat hoidetaan taas perinteiseen malliin.

Maanantai, 4.5.2020

Tornion virallinen lumensyvyys tänä aamuna oli 2 cm! On se aika vähän. Meillä tuo naapurin tyhjä tontti on vielä lumen vallassa. Siinä lunta ehkä 20-30 senttiä. Ja varmaan löytyy varjopaikkoja, joissa lunta on vielä paljon enemmänkin. Tuo Torpissa oleva mittauspiste on varsin hauska seurattava. Sopivalla tuulella talvisaikaan siitä lähtee lumi muualle. Silloin yleensä sitä löytyy meidän takapihalta aivan hikihommiksi asti.

Tiet mökille asti olivat jo niin sulia, että kesärenkaillakin pääsisi perille. Niinpä aamulla ryhdyin varaamaan aikaa renkaan vaihtoon. Olin hiukkasen yllättynyt, kun tälle päivlle oli runsaasti aikoja. Ajattelin, että saakohan alkuviikolle aikoja ollenkaan. Valitsin ajan iltapäivän puolelta. Siinä vilahti silmiini hetkeksi myös sellainen mahdollisuus, että vaihdon voisi maksaa heti firman nettikaupassa. Sitten en enää moista ilmoitusta ja mahdollisuutta enää löytänytkään. Chat-Jenny antoi nettiosoitteen. Ei se pelannut. Jenny jäi selvittelemään asiaa. Me kahvisteltiin. Vastaus tuli sitten kahvien jälkeen: palvelu poistettu käytöstä, ei kuulemma oikein pelannut.

Tälle aamulle edistin remonttiamme sen verran, että poistin saunan lauteet. Näin oli urakoitsijan kanssa sovittu. Alkuperäinen suunnitelmani oli käyttää lauteet käsittelyn jälkeen uudelleen. Totesin kuitenkin, että ei se purkaminen välttämättä käykään ilman vahinkoja ja hylkäsimme uusiokäytön. Hyvä päätös, sillä lauteet oli osin rakennettu siihen paikalleen ja nyt purkuhommissa muutama lauta hajosi. Ei tarvinnut onneksi isommin varoakaan. Ja eihän ne niin priimakuontoisia muutenkaan olleet.

Kun eilen saavuimme kotiin, oli kone harjannut pihakäytävän ja parkkipaikan. Parin auton kohdalle oli sepeliä vielä jäänyt. Meidän kohdalla metrin levyinen polku pihakäytävältä parkkipaikalle oli myös putsaamatta. Olin jo aamulla päättänyt sen harjata puhtaaksi. Kun lähdin renkaita vaihdattamaan, katsoin, että joo, pakkohan se on. Renkaanvaihto sujui hyvin. Asiakastilat oli muutettu koronan edellyttämään kuntoon. Kotiin tultuani huomasin, että joku olikin ehtinyt harjan varteen. No, hyvä näinkin.

Syötiin. Ruuan päälle kannoin lauteiden osat takapihalle. Vasta nyt kunnolla näkyi, että ovathan ne käytössä olleet. Saunan hämäryydessä näytti hieman toiselta. Poistin kaikki naulat ja ruuvit. Istuinosa oli yhtenä kappaleena ja senkin hajotin laudoiksi. Ruuvit olivat todella tiukassa. Niissä oli liki olematon talttakanta ja eihän sellaisiin tahdo passata meisseli eikä akkukoneen kärki. Lisäksi ruoste oli jyllännyt joten hyvä että sain ruuvatut laudat irti toisistaan. Poikkipuista en edes yrittänyt irrottaa ruuveja. Lopuksi otin neljä laudanpätkää talteen myöhempää käyttöä varten. Ja ne loput laudat kokosin 4-5 laudan nippuihin ja teippasin yhteen. Niput matkaavat jossakin vaiheessa mökille. Kyllä niille käyttöä löytyy.

Koronarajotteita aletaan purkamaan. Niin Suomessa, kuin muuallakin. Toivottavasti maltillisesti. Erilaisia rajotteita ja kieltoja ja suosituksia on ollut jo viikkokaupalla. Suomalaiset ovat melko hyvin ymmärtäneet asian vakavuuden ja noudattaneet ohjeita. Siksipä viruksen leviäminen on ollut hidasta. Paikoin yllättävänkin hidasta. Tässä piilee sellainen vaara, että kun mitään ei oikeastaan tapahdu ja tuttavapiirissä ei tautitapauksia ole, tullaankin välinpitämättömiksi. Unohdetaan määräykset ja ohjeet. Ja altistutaan. Ja altistetaan. Eli otetaanpas ihan rauhassa!

Sunnuntai, 3.5.2020

Ennuste lupaili vielä eilen täksi päiväksi poutaa ja aurinkoa. Sen kunniaksi sade alkoi aamuyöllä joskus kolmen jälkeen. Lähdettiin kotimatkalle yhdeltätoista. Silloinkin vielä satoi!

Ei ollut näin lähtöpäiväksi mitään suunniteltuna. Joten kuljeskelin vain kädet taskussa. Tihkusade alkoi näkymään maassa. Laavun polku oli veden vallassa. Vesi lillui joka painanteessa muutenkin. Pihajäät haurastuivat edelleen ja hanki painui. Hakkasin vähemmäs jäitä alapihalla. Portaat kohta jäästä vapaat. Veskin polulla melkein kaikki betonilaatat näkösällä. Puuvaraston edestä sain viimeiset jäät hakattua pois. Siltaa en vielä asentanut. Se on muutaman minuutin asia ja oikeastaan se on hieman tiellä. Odotellaan pilkkomispäiviä, silloin laitellaan siltakin kohdilleen. Poistin reestä naplikkaat. Kyllä muuten oli se reen pohjalevy aika höpö. Olikohan 6 vai 8 milliä. Minulla muistaakseni se varaston laidassa oleva olisi 12-millistä. Pystyisiköhän tuon pohjan tekemään jatkopalan avulla? Silloin tuo levyni riittäisi! Kestävyyskysymyshän tuo on!

Kotimatkalle varasin kaksi viiden litran pulloa järvivettä. Kun olimme ajaneet viimeisenkin soratieosuuden, pysähdyimme levikkeelle ja roiskimme pullot tyhjiksi auton kylkiin ja takaluukkuun. Tulos on aina yllttävän hyvä. Kuivunut lika ei näin irtoa, mutta vastaroiskunut rapa lähtee kyllä. Tulos tyydyttää, pesukoneeseen ei tarvi autoa viedä. Heti alkumatkasta, Lohijärven seutuvilla, alkoi kevään merkkejä näkyä enemmänkin. Pelloilla alkoi olla vettä ja ojat eivät vetäneet. Ja niitä lintuja! Lohijärvellä jo oli joutsenia Tengeliöjoella, mutta  Arpelaa ennen alkoi pelloilla olla tunkua. Aino yritti kuvata tien reunalla ollutta kurkiparia, mutta myöhästyi hieman. Lintupaljous jatkui Raumon pelloille asti ja lintubongarit olivat tietenkin paikan päällä. Valtava kurkiparvi veti katseita.

Ihottuma pärstässä on on hieman ikävässä vaiheessa. Kun suihkun jälkeen katselin naamaani peilistä, eipä paljon naurattanut. Punaisia läiskiä, joista nahka kuoriutuu. Melkoista kutinaa ja kirvelyä. Pahimpana nuo huulet. Niistäkin nahka irtoilee liutteina. Ja se kirvely! Suola, mausteet, kahvi, mikään ei passaa. Maito on aikalailla ok. Käsien kämmenpuolet hyvät, mutta kämmenten selkäpuolet naaman kaltaiset. Sitkeät haavaumat parissa sormenpäässä.

Lauantai, 2.5.2020

Leudohko yö. Jos tulisi lämmin päivä, tulisi lumelle noutaja. Ei kuitenkaan tullut.

Tämän päivän tavoitteet olivat selvät. Eivät liian pahat. Jäisi aikaa ristikkolehdillekin. Kelkalla ei enää voi ajella tietä pitkin. Pihallakin maa ja nurmikko paikoin paistavat. Järvellä vielä voisi toistaiseksi kulkea. Kuinka kauan, se onkin toinen juttu. Kelkkakelien viimeinen työmaani on näin kevätkauden päätteeksi vesien kuskaus. Laavulle kaksi 200 litran tynnyriä täyteen pottumaan kasteluvesiksi. Pesuvesiä saunaan ja terassille niin paljon, kuin saaveja piisaa.

Piti kuitenkin aluksi lapioida lunta tien ylityspaikkaan ja vähän pihallekin. Saavit kyytiin ja avannolle. Ämpäröin vettä 26 normaalin ämpärin edestä ja enempää ei rekeen kerralla mahtunutkaan. Kun kyydillä oli kannettomia saaveja ja ämpäreitä, kyllä vedestä joku prosentti jäi matkan varrelle. 2 reissua laavulle ja 2 saunalle. Bruttona yli 800 litraa. Nettona hiukan alle. On pottumaan kasteluvettä ja saunavesiä. Koskaan ei voi olla varma, milloin saan vesiletkun järveen ja pumpun toimimaan. Kevättulvan aikaan on vesi lisäksi roskaista ja hyvin ruskeaa. Nyt avannosta otettuna hyvinkin kirkasta.

Puoliltapäivin tihkua. Välillä sateli enemmänkin. Lämmintä pari pykälää. Värkkäsin varaston laidalle kesäpinoa varten pohjan. Kohta se alkaa se varsinainen puusavotta. Löysin viimevuotisen kärräyssillan. En jäätikön vuoksi vielä sitä asentanut, mutta se on sitten pikku juttu. Hollille sen otin.

Siirsin latukoneen kesäpaikalleen. Siihen viereen toin reen. Rekeen on kesällä uusittava pohja. Nykyinen vesivaneripohja on entinen. Mahtaakohan minulla olla sopivaa kappaletta? Epäilen, että ei ole. Kaupassa on sen tiimoilta käytävä. Jonkun verran minulla olisi levyä, mutta se on vielä pahoin räystäsaluslumien saartamana. Peittelin vielä terassin puolelle tallettamani vesiastiat. Tuulella niihin lentää neulasta ja risua.

Kauden vaihtohan tässä on käsillä. Lunta on maastossa vielä paljon. Mutta paikoin näkyy paljaita mättäitä ja siitä se sula alkaa laajenemaan. Pottumaani on täysin sula, mutta annetaan maan lämmetä. Liian aikainen kylvö voi jopa tuhota siemenet.

Perjantai, 1.5.2020, Vappu

Jälleen kylmä yö. Edellisestä jäätiin kuitenkin 2 kymmenystä. Kuplavesipullo umpijäässä terassilla. Tämän päivän ohjelmassa oli palttien sahausta. Viimeksi väsytin itseni viimisen päälle, mutta nyt älysin lopettaa jo klo 14:40. Oli sitä siinäkin. Oli tietenkin pakkokin lopetella, kun työmaa alkoi käydä ahtaaksi. Lisää tilaa tulee vasta sitten, kun alan pilkkomishommiin. Tälle viikonlopulle se ei taida onnistua, mutta ehkäpä sitten seuraavana? Valtaosa puista on nyt pätkinä ja sen johdosta hyvä mieli.

Nuoriso retkeili ja pilkki. Aino hiihteli ja sää ja keli olivat mitä mainioimmat. Loppuiltapäivästä pientä pilveilyä ja muuan lumihiutalekin leijui maahan.

Syötiin mahtava keitto. Saunottiin. Sauna hieman helpotti kutinaa ja kirvelyä. Naama on ollut vaikeuksissa keskiviikosta lähtien. Hiki, aurinko ja muha: siinä kova kolmikko, joka on minulle turmioksi! Muuallakin kutinat kiusaavat. Naama on nyt kuitenkin se pahin paikka.

Etsiskelin paria työkalua kotiin vietäväksi. Toisen löysin. Toinen varmaan onkin kotosalla. Jo eilen kokoilin muutakin työkalua. Kotona pari pikku juttua, jotka vaativat kohteeseen sopivat työkalut. Katsottiin hetki telkkua. Eipä näitä peruskanavaohjelmia tarvitse sitten kotona netistä etsiä. Parit tallennukset minulla odottaa Discoveryn puolelta.

Illalla KB. Vihdoin olin ehkä niukasti jopa niskan päällä. Kyllä sitä tappiomielialaa onkin saanut nieleskellä ihan riittämiin.

Tuo qwertyn ehdotus on ihan ok. Se invertteri kuitenkin mahdollistaa normaalien sähkölaitteiden (230v) käytön akkuvirralla, kun en aivan pienintä hankkinut. Karaoket esimerkkinä. Toisaalta on pöljää se, että muutetaan tasavirta vaihtovirraksi ja vaihtovirta taas tasavirraksi. Hävikkiä tulee. Mutta näillä keleillä ja tällä käytöllä kaikki akut ovat kutakuinkin aina täynnä.

Torstai, 30.4.2020, Vappuaatto

Melkoisesti vielä yöpakkasta. Meltosjärvessä aamuyöllä -8,2. Hieno ilma taas aamulla! Mikäpä sopisi paremmin vappuaaton tehtäväksi, kuin suunnitella veskin alusen tyhjäystä. Siellä takana varjon puolella oli hieman jäätä, kun vedet eivät päässeet valumaan kauemmas. Ajattelin, että jospa edes saisin jäät hakattua vähiin. Ja vaikka huomenna se tyhjennysoperaatio, kun paikat hieman sulaisivat. Edellinen tyhjennys oli tapahtunut liki 7 kuukautta sitten. Tänä talvena käyty normaalia vähemmän, joten tilan puolesta ei mitään hoppua ollut. Kun hakkasin jäät, alkoivat tuet ja luukkukin irtoilemaan. Joten samaa kuumaa sitten säkitin sisällöt ja huussi on taas käyttövalmis. Odottaa tuoretta paskaa syliinsä.

Hankikanto. Kun ajelin kelkalla puunkaatopaikoilla, hoksin, että siellähän ne koivujen kannot nyt piikottavat näkösällä. Teen jälkeen lähdettiin kahdestaan noutokeikalle. Sahailin kannot ja saatiin ihan mukava rekikuormallinen paltteja. Varmaan syyskeleillä viikon puut. Monta kopallista varmaan. Polanne ei enää kunnolla kantanut kävelijää. Paluumatkalla painui kelkkakin melko syvälle. Ojien pohjilla näkyi vettä. Myöhemmin iltapäivällä olisikin ollut jo aikalailla hankala kulku. Metsässä lumen tasoittava vaikutus alkaa olla lopuillaan. Poislukien aamut. Tyhjensin mökillä reen. Paltit löysivät paikkansa edellisten koivupalttien päältä..

Sitten invertterin kimppuun. Testimielessä kuitenkin. Kytkin sen kaapelit suoraan akkuun. Sitten sen kautta sähköt läppäriin. Hurinan voimakkuus hieman yllätti. Mutta eipähän sitten jää invertteri vahingossa päälle. Alussa tietokone ilmoitti, että akussa on 85 prosenttia virtaa. Kolmessa vartissa se täytttyi. Olen vähintäänkin tyytyväinen! Ostos oli hyvä!

Palvasin kalaa. Hieman lohta, hieman kuhaa. Aino oli laittanut jotakin maustetta pintaan. Uudet purut olivat aika voimallisia, tai sitten vain yksinkertaisesti laitoin niitä liikaa. Tummuutta ja savuaromia oli hieman liikaa. Makua oli ja kai se kuitenkin liki kelvollista oli.

Tein sitten invertterille jonkunlaisen käyttelypaikan. Porasin reiän kaapeleita varten akkulaatikon kannen syrjään. Värkkäsin seinään vihreästä metalliverkosta "telineen". Kyllä se tuntuu aika tilapäiseltä ratkaisulta. Onhan se kuitenkin nyt pois tieltä. Saattaa olla siinä pitempäänkin.

Nyt kirjoittelin 25 minuuttia ja akkutehosta kului 10%. Pakko alkaa seuraamaan kulutusta ja latausta. Näyttää kuitenkin toimivan, akku tosin ei pidä kovin hyvin virtaa!

Keskiviikko, 29.4.2020

Tässä jo pitää miettiä eteenpäin niitä seuraaviakin kauppajuttuja. Siksipä aamulla rakensin uuden tilauksen vanhalta pohjalta. Toimitus ensi viikon puoleen väliin. Tällä varakoneellahan tilaukset toimivat Edgellä. Vaan ei tänään. Olisikin liikaa vaadittu, jos kaksi peräkkäistä kertaa tilaus toimisi samalla tavalla. Toimi sitten väärin tai oikein! Olisi edes jokin loogisuus. Sain kuitenkin tilauksen tehtyä. Vaati Chromella vain yhden ylimääräisen kirjaantumisen!

Mökille lähdettiin kymmenen maissa. Liakan pelloilla vesi jo lainehti pelloilla. Kovin lämmintä ei ole ollut, mutta aurinko sulattaa herkästi ja paistetta on aikalailla ollutkin. Lintuja oli tietenkin älyttömästi. Nyt etenkin naurulokkeja. Tiellä tepasteli västäräkkikin.Sihtuunan tie varsin hyvässä kunnossa. Pikitiellä paikoin routa muokannut tietä möykkyiseksi. Loppupätkän soratiet märkiä. Tarrantiellä hieman pehmoista jäätä. Pihalla jäätiköt alkaneet antautumaan. Ensimmäiset pihalaatankulmat näkösällä. Nokkosperhonen lenteli pihalla, vaikka puhalteli järveltä ja varjossa vain +1 aste.

Järvellä hyvä keli. Verkkomiehet tulevat kokemaan verkkonsa vasta loppuviikolla ja tehtäväkseni oli tullut kokea ne nyt viikolla. Mikäpäs siinä. Kala on ollut liikkeellä. Maanantainkin jälkeen oli kalaa uinut verkkoihin. Yksi toistakiloinen kuha oli saanut melko pahoin siipeensä. Sen vieressä verkossa oli hampaistaan kiinni melkoinen krokotiili. Kun lähdin kohti mökkirantaa, lenteli vastaan ensimmäiset varikset. Kun pääsin rantaan, vilkaisin taakseni. Variksia ja harmaalokkeja vähän useampiakin kokuavannolla.

Ylitorniolla marketeissa koronaa. Sekä ässässä, että koossa. Toivottavasti Piimätien puoti säästyy tartunnoilta. Tässähän menee remontin aikaiset piilottelut uuteen käsittelyyn, jos kyläkaupatkin sulkeutuvat!

Tiistai, 28.4.2020

Aamulla päätimme, että mökkireissuun lähdemme huomenna aamulla. Tänään kun on tulossa se ruokakassi, ja toimitusaika on aina hieman epävarma. Joskus toimitus on ollut hiukan myöhässä, mikä on ihan ymmärrettävää. Parempi jättää lähtö suosiolla aamuun, kun ei tässä kiiruskaan ole!

Aamulla oli yksi pikku asia kaupungin puolella. Ajoin sitten Prismaan. Oli tarkoitus jo nyt ottaa kahvia ja muutakin juttua mökille pakoreissua varten. Kiertelin asioita ja vähitellen kärryyn tuli vähän täytettä. Mahassa väänsi ja yritin selvitä lopuista asioista pikaiseen tahtiin. Olisin halunnut ottaa Saludon pannujauhatusta, mutta enhän minä sitä löytänyt. Vatsassa tuska parahteli, mutta onneksi siellä sisällä. Lopulta huomasin hyllyn reunassa kyltin. Pannujauhatus ja Saludo. Tyhjä paikka. Jos olisin siinä samassa löytänyt Juhlamokkaa pannukarkeana, olisin kaapannut sylillisen. En havainnut joten jatkamaan ostoksia. Enää olin vain ravintorasvojavailla. Laskin sekunteja ja arvelin ehtiväni ottaa rasvat. Ne kun ovat siinä paluumatkan laidalla. Sain ostokset kärryyn ja maksettuakin. Autolla oli hetki seistävä jämäkkänä, ennen kuin uskalsi istua rattiin. Kotona tyhjensin ostoskassit vasta lyhyen istunnon jälkeen. Selvisinpä. Olin aamulla ottanut Trexanit tyhjään mahaan. Joskus se meinaa näin tehdä. Yleensä kuitenkaan ei, sillä otan normaalisti kaikki aamulääkkeet vasta aamiaisen jälkeen.

Luin tietsikalla sähköpostia. Silloin alkoi koneellakin olla jotakin hullusti. Sähköpostiviestistä näkyi vain otsikko, itse viesti ei auennut. Hieman samoin toimi esim. Iltalehden sivut. Otsikot näkyivät ja kuvien paikoilla tyhjät, harmaat laatikot. Netti tuntui pelaavan pätkittäin. Kunnes lopulta se lopetti toiminnan kokonaan. Ainolla toimi, kännykässä toimi. Eli vika jäi tähän minun vastakorjattuun koneeseeni. Aino sanoi, että osta uusi. Eihän siitä tule mitään jos joutuu jatkuvasti painimaan ongelmien kanssa. Niinhän se tietenkin on. Kyllähän säästäisin ison rahan, jos yrittäisin pärjäillä kahden laitteen koukussa. Vanhalla laitteellani kirjoittaisin kaikki tarvitsemani, varakoneella hoitelisin netin ja sen myötä päiväkirjani. Sumplimiseksi menee silloin. Mökille pitäisi ottaa molemmat läppärit. Toisella kirjoitella ja toisella hoitaa hätäisesti päivitys. Akkukapasiteetti voisi näillä tavoin riittää noin viikoksi. Entäs sen jälkeen? Tuolla ratkaisulla ei paljon laskuja maksella eikä videoita katsella.

Yksi vaihtoehto olisi invertteri. Sen avulla voisi tuon varaläppärin akun ladata vaikka joka päivä. Tutkailin netistä läppärihintoja. Kallista, kallista on! Jos sitten laskee kuitenkin tuntimääriä, joita konetta käytän, ei tuntihinta ole yhtään mitään. Huomenna aamulla lähdetään mökille, joten tälle päivälle en saa aikaiseksi hankintapäätöstä.

Kaupan toimitus tuli hieman myöhässä. Ei sillä merkitystä ollut, kun oltiin siirretty se mökkireissukin huomiselle. Toimituksesta puuttui yksi asia ja huomasin sen ensi silmäyksellä. Luvattiin toimittaa. Päätin tehdä uuden kahvinostoreissun. Yhä Saludoa haikailin. Ajoin Kemintien Saleen. Suodatinta oli, muttei pannua. Johan nyt kumma. Sitten Tamppikseen. Sieltä sitten sain haluamani ja mökkikahvia tulee riittämään kesään asti. Jatkoin vielä Motonettiin ja sieltä löysin invertterin. Olen itse asiassa kauan sellaista kaivannutkin, mutta vasta nyt sen hankinnalla oli riittävän hyvä perustelu. Ja akkuvoimaa on viime vuonna lisätty, joten ytyä piisaa. Näillä sitten yritetään nyt pärjätä. Koneen vaihto jää ainakin vapun tuolle puolelle.

Palasin kotiin ja viimeisetkin ostokset olivat oven pielessä. Otin taas pikkuhiljaa varalaitteen käyttööni. Testasin sitä hetken pelkällä akulla, ilman verkkovirtaa. Kyllä se näytti ihmeellisiä aikoja akun kestolle. Yritin pitää koneen kuormaa vakiona, jotta saisin selkoa akun tilasta. En saanut. Välillä virtaa oli vain tunniksi. Sitten kohta kuudeksi. Nyt näyttää siltä, että otan mökille kuitenkin vain tämän varakoneen. Luotan siihen, että saan sen päivittäin ladattua invertterin avulla.

Maanantai, 27.4.2020

Aamulla urakoitsija soitteli. Sovittiin tutustumiskäynti kymmeneksi. Sitä odotellessamme tutkailin vielä niitä lauteita. Otsalampun kanssa näin hieman paremmin ja tuli sellainen ajatus, että vaihtoon menee lauteetkin. On liian iso työmaa alkaa niitä hiomaan. Purkuvaiheessa lisäksi on muutamassa kohtaa selvästi särkymisvaara. Ja onnistuisiko hionta ja käsittely niin, että lauteet olisivat muka uuden veroiset? Jäin suuresti epäilemään.  

Remppa-Hemmo saapui tasan sovittuun aikaan. Katseltiin siinä paikkoja. Mietittiin purkuajan suojauksia. Katseltiin, onko mitään jäänyt huomiotta. Sovittiin lopullisesti parista lisätyöstä, jotka eivät tarjouspyyntövaiheessa olleet suunnitelmissamme. Lisätyöt olivat kokonaisuuden kannalta viisaita teettää. Ei se hintakaan aivan pilviin pompannut.

Pyörähdettiin mutka kaupungin puolella. Hiljaista, hiljaista. Se kamerakyltti .... taisi ollakin rajan ylittäjiä varten, eikä nopeusvalvontaa. Alla kun luki että Rajavartiolaitos. Kotona kahvit ja kahvin jälkeen ponnistin rautakauppaan. Jotakin pientä tarttui matkaan, mutta pääasia jäi hoitamatta. Iltapäivällä tehtävä uusintareissu. Kotiin tultuani lapioin talteen ämpärillisen hiekoitussepeliä. Se riittänee hätävaraksi ensi talven pahimpiin liukkauksiin tässä oman kulkureitin alkupäässä. Sepeliä on nyt talven jäljiltä pihalla tolkuttomia määriä. Kuutiokaupalla arvelisin. Valtaosa on nyt nurmikon puolella, kun kone on puskenut asfaltin lumet ja samaten murskeet syrjään. On muuten harmi, että tuo murske ei mene uusiokäyttöön. Jo nyt alkaa olla monilla alueilla vaikeuksia saada mursketta. Louhokset hiipuvat.

Iltapäivällä kolmen aikaan lähdin rautakauppaan. Pikkuisen jännitti se, kun liike oli aamulla auennut jo seitsemältä, mahtoiko myyjäni olla enää työvuorossa. 8 tuntia oli jo ylittynyt. Onneksi vuoro ei ollut vielä ohi. Saatiin tehtyä viimeiset valinnat ja täsmennettiin määrät. Ja sain kaikki hinnatkin. Hyvin mielin siitä sitten kotia kohti. Poikkesin kuitenkin Lidlissä hakemassa aamiaispiirakoita. Vähän muutakin.

Kotosalla sitten tein omalta osaltani yhteenvedon rempasta. Lähetin isännöitsijälle muutostyöilmoituksen. Yhtiön hommien osalta vielä pientä viestien vaihtoa. Lopulta pääsin taas tekemään viimeiset muokkaukset huomiseen ruokakassiini. Eli Chromella nettikauppa auki ja tunnukset kehiin. Ei pelannut. Teki mieli sanoa, että voihan perkele! En sanonut siivo kun olen. Saatanan vittu jumalauta kyllä tuli. Ainakin mielessäni. Avasin Edgen. Siellähän sitten olinkin jo valmiiksi kirjautuneena. Voi ihmisen käsi! Tein muutokset. Tallentaessa se taas alkoi: tietoturvasyistä sinun on kirjaannuttava uudelleen..... Tietenkin kirjaannuin. Meni onneksi nyt läpi ilman jatkovalituksia. Kirjauduin ulos. Sähköpostiin oli tullut tilaukseni ja muutoksetkin matkassa. Loppuisi tämä koettelemus.

Remontin puolesta kaikki on nyt kunnossa. Sen alkuun on kuitenkin vielä hieman aikaa. Remontin tieltä tulemme siirtymään mökille. Siellä tekemiset eivät aivan heti lopukaan!

Tuo maatalouden kesätilanne kausityöntekijöiden osalta on melkoisen huolestuttavaa. Ukrainasta tuli koneellinen työnjohtajia, mutta Ukraina ei päästäkään enää ketään pois maasta. Miten käy marjatilojen? Saadaanko kesällä mansikkaa kauppoihin? Mikähän sitten on tilanne luonnonmarjojen osalta? Eipä taida tulla thaimaalaisia tai vietnamilaisia suomalaisiin metsiin eikä soille. Metrin etäisyys naapuripoimijaan on helppo säilyttää. Mitä vieraiden puute vaikuttaa sitten poimijahintoihin? Hyväkuntoisille voisi olla tiedossa hyvät tienistit, jos vain sato olisi hyvä.

Tiistaina iltapäivällä saamme tämän viikon kauppakassin. Mökille mennään korona-piiloon illaksi tai ehkäpä vasta sitten keskiviikkona. Tiet ovat aika heikossa kunnossa. Toivon mukaan päästään kuitenkin perille. Ja sitten aikanaan poiskin.

Sunnuntai, 26.4.2020

Toukokuun alkuun on vielä muutama päivä. Vajaa viikko. Lapissa on lunta paljon. Aivan ennätyslukemiin asti. Suojakelit ovat hieman vähentäneet lunta, mutta vedet eivät ole vielä lähteneet nousuun. Hanget ovat vain tiivistyneet ja lumen vesiarvo on huippulukemissa. Tulvia ennustetaan. Nyt lienee taas viikon verran viileähköä ja tuleva kevään loppuhuipennus kerää voimia. Miten nuo voimat sitten purkautuvat? Mitä kauemmaksi lämpimän tulo siirtyy, sitä suuremmalla voimalla lämpöaalto tulee. Ja jos se tulee vesisateiden kanssa, niin voi meitä poloisia. No, ei meillä kotona tai Tarralla mitään hätää ole, mutta nuo perinteiset tulvapaikat ovat todella vaarassa.

Tätä sunnuntaita ollaan vietetty kotosalla. Nyt kun nettikin taas on pelannut, ollaan tutkittu, mitähän sieltä teeveestä voisi tulla. Voi, voi. Liki pelkkää uusintaa. Joka ainoalla kanavalla. Uutisetkin jauhavat sitä samaa. Koronaa ja kaikkia sen vaikutuksia ja ilmiöitä. Trumppi oli jo kyllästynyt olemaan jokapäiväinen idiootti ja jättänyt ensimmäistä kertaa koronatiedotteensa tekemättä. Uutiset Pohjois-Koreasta ovat kuitenkin toivoa herättäviä.

Mahdollista on, että jo alkuviikosta, ehkä jo tiistai-illaksi mennään mökille. Alkuviikolle on hieman ohjelmaa ja kun tänään tv oli tylsä laite, tutkailin välillä taloyhtiönkin hommia. Taisin saada jotakin tehtyäkin. Hyvä juttu, sen puolesta reissuun voidaan lähteä. Mökillä jatkuvat palttihommat. Pikku hiljaa päästään vauhtiin. Mukavaa taas päästä oikeisiin hommiin.

Lauantai, 25.4.2020

Heti aamusta taas kirjaamaan ylös asioita, joihin olisi saatava jonkunlainen selvyys ennen remonttia. Oletin, että tänään ja lähiaikoina tulen tarvitsemaan tulostinta, joten kannoin sen yläkerrasta olohuoneeseen. Olohuoneessa kuitenkin kirjoittelen ja käytän läppäriä. Ei tarvitse lähteä yläkertaan läppärin kanssa, sitten kun tarve tulee. Sain listani valmiiksi ja tulostin sen paperille.

Lähdimme siitä sitten rautakauppaan. Tarkistettiin seinälaatan väri. Oli se kuitenkin oikea. Määriteltiin saumojen sävyt. Lattialaatat ja panelit olivatkin jo ok. Valittiin wc-istuin. Ja lattiakaivon kansi. Sovittiin, kuka saa tarvikkeet noutaa. Laskutustapakin määriteltiin. Eli meidän puolestamme on asia niin, että sovittuna aloitushetkenä ei meidän puolesta ole asiassa enää esteitä. Eikös olekin mahtavaa. Rempan alkuun on vielä aikaa kolmisen viikkoa. Silloin sitten tulee muutto mökille joksikin aikaa.

Tuossa iltapäivän ensimmäisen tunnin käydessä jo lähemmäs loppuaan, huomasin, että netti ei pelaa tässä korjatussa laitteessani. Voihan .... Niinkö hyvin oli korjaus tehty, että se ei kestänyt kuin hetkisen? Nyt kuitenkin tapauksessa oli muitakin piirteitä, jotka eivät liittyneet korjattuun laitteeseen. Ainollakan ei kone pelannut. Ei pelannut netti kännyköissäkään. Radiouutisissa sitten mainittiin Telian viasta. Aika laajasti levinnyt. Huh!

Kyllähän tuollainen nettivika on harmillinen. Minulla oli onneksi myös sellaista tietsikkahommaa, joka ei vaatinut nettiyhteyttä. Aika tupella kyllä muuten olin. Viiden uutisissa mainittiin taas viasta. Saisi tietenkin jo loppua. Meni vielä pari tiimaa. Pikku hiljaa yhteydet alkoivat palautumaan. Ensin puhelimiin, sitten lopulta kiinteä verkko palautui myös.

Sain kuitenkin nettitauon aikana laadittua remontti-ilmoituksen. Aamun hintatiedoilla ja omien mittausten perusteella tein jo lähes lopulliset laskelmat remonttikustannuksista. Onneksi pahimmat pelot eivät toteutuneet. Kaikki kuitenkin maksaa ja edelleenkin on syytä varautua myös lisäkustannuksiin. Pitää olla realisti.

Pikku hiljaa olen muuttanut tätä laitettani tietyiltä osin toimimaan sen varalaitteen lailla. Paljolti se tarkoittaa Chromen laajempaa käyttöä. Varalaitteessahan sitä käytin paitsi sen ruokakassin kanssa. Se ei Chromella toiminut vaan vaati Edgen. Tässä laitteessa kassi pelaa Chromella. Mutta ei Edgellä. On tämä niin mielenkiintoista!

Perjantai, 24.4.2020

Aamusella oli jälleen tehtävä joitakin ratkaisuja runsaaksi viikoksi eteenpäin. Eli milloin mennään mökille ja miten hoidetaan ensi viikon kauppahommat? Ne ovat tänä päivänä jonkunlaisia päälinjoja ja ne vaikuttavat tietenkin moniin asioihin. Oli jo etukäteen aika selvää, ettemme mene nyt viikonloppuna mökille. Alkuviikonkin aikana ma-ti on pientä pakollista menoa. Tiistai-ilta voisi olla jo mahdollisuuksien rajoissa, joten kaupan paketti päätettiin ottaa tiistaille alkuiltapäivään. Tässä on vielä aikaa miettiä ensi viikon ohjelmaa sitten tarkemmin.

Käväisin tankilla. Samalla pyörähdin Motonetissä. Muistivihkon reunaan oli kertynyt muutama asia, jotka ostaisin Motonetistä. Ajoin huoltoaseman jälkeen Torpin kautta. Lidlin parkkipaikalla runsaasti autoja. Kuin koronaa ei olisikaan. Motonetissä rauhallisempaa.

Tänään aamulla tutkailin pakastimesta kuhatilannetta ja otin talvelliset fileet pehmenemään. Päivällä laitoin myllyyn karkeamman terän ja pistin kutterin pyörimään. Massaa tuli noin kilon verran.  Laitoin kosteudeksi pari ruokalusikallista kermaa. Lopuksi sekoitin joukkoon pussillisen Pirkka-sipulikeittoa. Annoin pläjäyksen muhia hetken kylmässä. Sitten muotoilin pellille kalapihvejä. Tein aika isoja eli yksi / ruokailija kertasyönnin annokseksi. Painoin pihvien keskiosat hiukan kuopalle ja kuoppaan puolen teelusikallisen verran voita. Sitten uuniin, 200 astetta, 30-40 minuuttia. Tuo Pirkka-sipulikeitto riittää noin kilon taikinaan. Kala- tai jauhelihapihveihin. Kokemuksen tuoma viisaus: älä yritä käyttää tässä muuta, kuin Pirkkaa! Voit toki kokeilla, mutta voi olla, että kalapihvikokeilut jäivät siihen!

Katsoin läppärini lähestymistietoja Postin tilannesivuilta. Klo 10:59 kone oli jo Keminmaassa. Mahtavaa! Kohtahan se voi olla jo meillä! Kun tein vikailmoituksen, sovittiin niin, että huolto ei tule meille kotiin korjauskeikalle. Koronan vuoksi. Eli tulee kuriiri hakemaan ja kuriirilla on pakkaukset. Minun ei tarvitse huolehtia. Huoltokeikan jälkeen kuriiri tuo laitteen minulle takaisin kotiin. Sen verran meni sovitusta ohi, että kuten aiemmin mainitsinkin, jouduin paketoimaan laitteen itse. Toinen poikkeus sovitusta tuli iltapäivällä. Tuli sposti ja tuli tekstari: Nouto Postista! Jos alan vaatimaan kotiinkuljetusta, menee sählätessä aikaa ja hyvä ettei kone palaudu takaisin Vantaalle. Joten tekemään sitä, jonka juuri halusin välttää. Postissa jonoa. Löysin jonkunlaisen istuimen 20 metrin päästä vuoronumerotaulusta. Postitiskillä oli kaksi asiakaspalvelijaa ja odotusaika ei muodostunut pitkäksi.  Meni taas reissussa hanskoja vaihtoon ja käsidesiäkin kului. Sisälle tulin postilaatikon kautta. On jo aika kauan aikaa siitä, kun tilasin pienen paketin hengityssuojaimia. Ne olivat nyt saapuneet. Lieneekö käyttöä, en osaa sanoa.

Jo tiistaina, tullessamme Ylitorniolta VT21:ä pitkin, huomasimme tien varteen ilmestyneet nopeusvalvontakamerat. Uutta mallia. Nyt kun kävin kaupungin puolella, en nähnyt kameroita, mutta kameroista  varoittavia liikennemerkkejä oli. Eli nyt ei auta hurjastella täälläkään. Isoveli valvoo jo kotinurkillakin.

Iltapäivällä otin vähitellen korjatun läppäri-laitteeni käyttöön. Kopioitavia tiedostoja oli vain pari. Ja kun vihdoin olen alkanut käyttelemään pilvipalvelua, ei sitä kopio- ja versiorumbaa tullutkaan. Varalaitetta ehdin käyttämään kolmisen viikkoa. Ja ehdin jo moneen asiaan tottumaan niin, että tämä oma, vanha laite tuntui jo oudolta. Asiat alkoivat kuitenkin löytymään. On hyvinkin todennäköistä, että muutan osan toimintatavoistani tuon varalaitteen mukaiseksi. Oli tästä episodista siis jotakin hyötyäkin. Ja vanhakin näköjään vielä voi jotain uutta oppia. En olisi itsestäni uskonut! Laitteena tämä kone on monin verroin varalaitetta parempi. Hyvä akkukapasiteetti, 12 voltin käyttömahdollisuus, toimiva näppäimistö ....

Kylppäriremontin osalta aletaan nyt päästä vauhtiin. Ollaan jo sovittu aikatauluja ja muutakin on tehty. On se vain hieno asia saada tämäkin asia työn alle. Huomenna jatkamme.

Trumppi se jatkaa asiantuntevalla linjalla. Suonensisäiseksi lääkkeeksi käsidesiä. Joo... Ja auringonvaloa jollakin opilla kehon sisään. Voiko noita parempia juttuja enää tulla? Trumpin tuntien: kyllä! Odottakaahan!

Torstai, 23.4.2020

On melkolailla ikävää kuultavaa ja luettavaa nämä jutut, joissa jotkut henkilöt tai tahot joko rikollisesti tai epäeettisesti pyrkivät hyötymään koronan aiheuttamasta poikkeustilasta. Suurimpia surkimuksia ovat ne, jotka menevät vanhusten koteihin ja esittävät olevansa terveydenhuoltoviranomaisia. Yksi kun jututtaa vanhusta, muut varastavat selän takana rahaa ja arvoesineitä. Sitten ovat nämä isomman mittakaavan tekijämiehet. Ja -naisetkin. Suojavälineostot Kiinasta .... melkonen farssi. Ja Business Finlandilta anotut ja saadut tuet! Kuinkahan paljon sieltä lopulta paljastuu väärin perustein jaettuja euroja? On niitä, jotka ovat kokeilleet kepillä jäätä. Niitäkin, jotka ovat jo palauttaneet tuen syystä tai toisesta. Kun haloo nousi!

Kiuruvedellä hoivakodissa kuoli kolmasosa asiakkaista. Syyksi kerrotaan se, että uudella asukkaalla oli virus ja hän tartutti sen muihin. Mistä se asia on varmistettu? Tulokashan ei ollut alkuun oirehtinut, vasta myöhemmin. Jos viruksen itämistaika on 1-14 vrk, on mahdollista että tämä tulokas sai tartunnan paikan päältä. Tartuttaja on voinut olla oireeton ja voi olla vieläkin. Ei ensimmäinen oirehtija välttämättä ole se, joka viruksen toi taloon! Ja turhaa muuten on aloittaa rikostutkimustakin. Kyllä siellä, kuten muuallakin, on pyritty välttämään tartuntoja viimeiseen asti!

Huolto Vantaalla oli saanut läppärini korjattua. Se sieltä sitten alkaa vähitellen matkansa kohti kotiovea. Viestissä oli hieman varoitettu, että postissa pakettimäärä on suuri ja kuljetus ei ihan tuossa tuokiossa ole perillä. Onneksi ei mitään kiirettä ole. Kyllä pärjäilen tämän varakoneen kanssa, kunhan tarkistan koko ajan kirjoitukset, ettei kirjaimia jäisi kovin paljoa uupumaan. Onkohan niitä muuten puuttunut?

Keskiviikko, 22.4.2020

Tälle päivälle ei ollut suunnitelmissa isompia fyysisiä voimanponnistuksia. Keskityinkin enemmän muutamiin henkisiin tehtäviin ja keveisiin aivovoimisteluihin. Kovin raskaisiin en nyt olisikaan jaksanut ryhtyä!

Kauppakassipalvelun osalta seuraavaa: Tuotteiden keräilijä soitti kaupasta. Yhdessä tilaamassani tuotteessa olisi parasta ennen -päiväys jo huomiseksi. On ainakin tässä meidän tapauksessamme turhaa pelätä sellaista, että kaupasta yritettäisiin toimittaa näihin tilauksiin vanhempaa tavaraa. Se tietenkin pilaisikin kaupan maineen ja ainakin nettiostokset alkaisivat mennä muualle. Itse toimitus tuli tällä kertaa hyvinkin ajoissa. Ja aivan sellaisena, kuin pitikin! Kiitän ja suosittelen

En todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi. En ole kotonani jakoavaimien ja meisseleiden parissa. En kovin herkästi siis ala purkamaan  minkäänlaisia moottoreita tai vaihdelaatikoita. Taitoni riittävät juuri ja juuri vaihtamaan patterit pöytäkelloihin ja kaukosäätimiin. Joihinkin muihin vastaaviin myös. Tästäpä päästään tapaukseen lumilinko. Olin ottanut mökillä lingosta parit valokuvat. Ihan vaan sitä varten, että huolto tunnistaa laitteen ja tietää siis, mitä mallia asia koskee. Lingosta malli ei selviä. Paperit löytynevät jostakin, jos menee niin hankalaksi. Myyjä/huoltoliikkeestä kyllä kaikki tiedot löytyvät kun kerran ostaja ja ostoaika oli tiedossa. En tuonut linkoa vielä kaupunkimaihin. Peräkärry on vielä osittain lumen saartamana, vaikka sen tuossa joku aika sitten kaivoinkin näkösälle. Isompi syy on ajokeli. Kun lingolla ei ole enää kovin tärkeää käyttöä, en lähde vielä vetämään peräkärryä Tornioon rapakeleissä. Odotan parit viikot. Niin, laitoin kuvat, vikakuvauksen ja kysymyksiä huoltoon. Vastauksen sain aika nopsaan. Ja olin vastaukseen varsin tyytyväinen. Vika on nyt tiedossa ja kustannukset hyvinkin kohtuulliset.

Korona vaikuttaa jonkun verran myös taloyhtiön toimintaan. Lisäksi on menossa muutakin, mikä vaikuttaa asioiden hoitamiseen. Oli pakko hieman potkia asioihin vauhtia. No, ehkä liikaa sanottu. Tärkeintä on mennä asioissa eteenpäin.

Kylppäriremontin tarjoukset olin pyytänyt saada viimeistään 23.4.2020. Eli huomenna. Eilen olin huolissani, saadaanko yhtään tarjousta. Tänään en enää ole. Huomisen jälkeen peli lyödään poikki ja pääsemme suunnittelemaan remppaa ja aikataulua. Päätettäviä asioita on urakoitsijan lisäksi muitakin. Mutta todella mukava päästä tässä asiassa vihdoinkin eteenpäin.

Tänään on siis tapahtunut joitakin positiivisia asioita. Äkiksestään ajatellen eihän ne kovin kummoisia ole. Mutta kun tämä nykymaailma on sellainen, että ei se monia ilonhetkiä tarjoa. Oli mukava saada tällaistakin herkkua. Vaikkakin vain vähäistä. Onneksi on kuitenkin sitten se WhatsApp!

Maanantai, 20.4.2020 ja perään tiistaikin

Tällaisilla keleillä alkaa lumi hupenemaan. Yölläkin plussalla ja luvassa lämmintä. Jopa kymmentä ennustettu.

En joutanut vahtaamaan lumen sulamista. Kello ei ollut paljon mitään, kun lähdin valmistelemaan puuhommia. Aluksi otin neljä trukkilavaa, joista rakensin kaksi kahden lavan alustaa palteille. Toinen havupuita varten, toinen koivuille. Kuuset ja männyt tulen sitten pilkkomaan tuohon varaston räystään alle. Ne siinä kuivuvat nopeasti paisteessa. Etenkin kuuset. Männyllä menee kauemmin, mutta kun pilkkoo pieniksi, eivät nekään märiksi jää.

Otin käyttööni kaksi sahaa. Isommalla sahailin niitä todella paksuja kuusipöllejä. Pinosin paltit lavoille. Koivupuut olivat vähemmistönä tuossa syksyisessä lanssissani. Mutta havupuuta tuli senkin edestä. 11:30 teetauko. Puoli kolmelta ruoka. Viideltä lopetin. Täytyy tunnustaa, että lujille otti. Eipä tullut loppuhetkillä juuri mitään valmista. Olin kuin zombi. Saunan jälkeen olin hetken selälläni punkassa. Hyvä kun pääsin enää pois makuuasennosta. Selkä aika jumissa. Tuli ahnehdittua vähän turhan paljon. Mutta tulipa sitä jälkeäkin!

Mittari näytti iltapäivällä +8 astetta. Sama kuin eilen. Lumet alkavat saada kyytiä. Muuttolinnut kohta palaavat kenturoille. Joutsenia ja lokkeja onkin jo suurin joukoin Nuuskakairassa. Ja olihan se yksi töyhtöhyyppäkin hangella Sattajärven pelloilla perjantaina tullessamme.

Juuri tähän asti olin kirjoitellut maanantaina illalla tätä päiväkirjaa. Ihan lopuille asti maanantaita siis. En entinyt tallentamaan. Yhtäkkiä kone meni täysin pimeäksi. Eikä enää puhua pukahtanut. Oliko akku sipannut ja sillä selvä. Jos tämän koneen elinkaari oli siinä, niin ok. Olin huollosta saanut viestin perjantaina. Sinne toimitettu ikioma koneeni odotteli varaosaa. Arvioitu valmistumisaika keskiviikkona. Joten saan sen loppuviikosta tai sitten alkuviikosta. Toivottavasti siinä ohjelmistot ja datat ovat tallella. Selviäisin kohtuuvaivannäöllä. Kyllä tämä räpeltäminen jo riittäisi.

Ja vielä se tiistaikin, 21.4.2020 

Koska nämä tekstit taas jatkuvat, olet ollut oikeassa: ei hätää, kone on kunnossa. Kun tiistaina kotiuduttiin, laitoin koneen virtapistokkeeseen. Akku alkoi latautumaan. Ja illalla virran loppuessa kone oli kuitenkin älynnyt tallettaa tuotokseni. Se vain oli kummaa, kun se ei varoittanut yhtään mitään. Oli varmaan yllätys koneellekin!

...

Ei ollut yöllä yhtään pakkasasteita, vaikka näin oli määrä. Ei kuulunut rapinaa, kun aamulla käppäiln mutkan pihan perällä. 8:30 olin jo menossa verkoille. Olin saanut pyynnön kokea tiistaina verkot ennen kotiin lähtöä. Sehän passasi. Saalis aika heikko. Verkot olivat yhtä lukuunottamatta kohtalaisen ehjät. Korkeammat saisi olla. Silmäkoko oli ok. Se on vain tällaista. Joskus kalat uivat parvena verkkoihin. Joskus kalaa ei tahdo tulla päiväkausiin.

Perkausoperaation suoritin jäällä. Tiedustelijalokki lensi 25 metrin säteellä ympyrää arvioiden perkeiden määrää. Kun ajoin mökille, oli perkeiden kimpussa jo parvi lokkeja ja variksia. Oli pidot käynnissä, mutta taisteluksi näytti menevän. Vähänlaisesti sitä syötävää oli.

Keli jäällä erinomainen. Rannan tuntumassa kuitenkin pintakerros jo pehmentynyt ja jään päällä vettä kymmenisen senttiä. Kotimatkalle puolen päivän maissa. Tarrantie ei ollut vielä puhjennut. Jäinen oli, mutta jäätä näyttäisi olevan aika ohuelti. Sirkkakoskentie hieman urilla, Alposlahdentie enemmänkin. Lanaus voisi olla poikaa. Välttääksemme Sihtuunan soratien, ajeltiin vaihteeksi Wäylän vartta. Pitkästä aikaa itse asiassa. Töyhtöhyypät ovat näköjään tulleet suurin joukoin varaamaan parhaita pesintäpaikkoja Lintuja oli parhailla pelloilla aivan mustanaan. Lunta paljon, pälvistä ei vielä tietoakaan. Mitenkähän se pesäpaikan valinta ja varaus onnistuu? Loppumatkasta peräti +11 astetta. Torniossa suuria lumiläjiä talven jäljiltä. Mustia, kun hiekoitussepelin menekki on ollut poikkeuksellisen suuri.

Oli sitten huomiseksi taas se kauppatilaus. Olin onneksi tehnyt sen täydelliseksi. Ihan vaan siksi, että kirjautuminen järjestelmään ei tahtonut pelata muuten kuin sattumalta. Oli kuitenkin viikonloppuna ilmaantunut pari tarvetta mökille, joten aloin taas hommaan, vaikka tiesin sen olevan haasteellista. En väärin arvanut nytkään. Eihän se antanut minun kirjautua, valitti spostista/salasanasta. Chatti oli hereillä  ja kyseli, voiko auttaa kirjautumisessa. No herran pieksut, totta kai! Ensimmäinen ohje oli tyhjentää välimuistit ja evästeet yms. Ei tuonut apua pulmaan. Siinä taustalla ehti chatti-kaverikin vaihtumaan. Hän totesi, että itse asiassa olen kirjaantuneena. Minulla kone väittää muuta. Eikä päästä tilaamaan eikä muuttamaan vanhaa. Seuraava neuvo: käytä toista selainta. Kokeilin Exploreria. Vanha versio, ei pelaa. Ja uudempaa ei voinut asentaa. Heitimme hyvästit chatin kanssa. Minulle tulossa vanha koneeni viikon sisään. Yritän pärjäillä siihen asti. Kyllä tämäkin ajoittain toimii. Pitää olla vain sinnikäs eikä jäädä itkemään!

Sillon alkuun, kun aloitin tämän koneen asentelun, ajattelin laittaa tähän myös Edgen. Jostakin syystä sen asennus ei mennyt läpi. Sen jälkeen kone on kuitenkin pyörittänyt lukuisia automaattipäivityksiä. Nyt, ilman toiveita ja oletuksia, käynnistin Edgen. Mitä hittoa .... sehän käynnistyi! Sitten testaamaan verkkokauppaohjelmaa. Oho, sekin toimi. Tein muutokset. Testasin myöhemminkin ja ongelmia ei ollut. Onhan tämä melkoista hommaa. Lottoa parhaimmillaan.

Sunnuntai, 19.4.2020 

Jälleen yöllä lievästi pakkasella. Näillä keleillä ei hanki pääse juurikaan sulamaan. Kymmenen päivän aikana muutosta ei juuri huomaa. Voisi tässä jo alkaa sahailemaan paltteja, mutta kun on tuota lunta ja jäätä työmaalla vielä turhankin vahvasti. Tämän varjoisan rinteen ongelmia. Mihin paltit, miten kottikärräät?

Kävin aamupilkillä. En saanut kalaan kosketuksia. Hain lingon tallista ja aloin poistelemaan viimeisiä lumia puuntekopaikoilta. Linko sitten otti ja hajosi. Ei kulje eteen, ei kulje taakse. Roudasin sen kolan kyydillä talliinsa. Vaikuttaa kalliilta remontilta. Ei ole meikäläisestä siihen hommaan. On melkoinen onni, ettei sattunut tuossa alkuvuonna. Olisi loppuneet käynnit mökillä.

Käväisin taas pilkillä. Nyt näin aapon malliakin, mutta ei saaliissa otettavaa ollut. Pojat pääsivät verkkokuhan makuun.

Syönnin jälkeen lyhyt lepäily. Saunakin. Pihajäätikön päällä veden virtausta. +8 astetta varjossa. Ohjailin vesinoroja mieluisiin suuntiin.

Ilta-KB:t vihdoinkin tasoittuivat. Huomiselle suunnitelmissa konesahan pärinää. Pakkohan se on jollekin tässä ryhtyä. On taas tullut laiskoteltua ihan riittävästi!

Lauantai, 18.4.2020 

Kova tuuli vain jatkuu. Yöllä hieman pakkasella. Aamulla kuivan rapsakka keli. Vaikka oli hiukan käynyt pakkasella, ja oli yhäkin miinusta, valui sulamisvettä pihaan ja tielle. Sorat ja muut liukkausestot jäivät uuden, syntyvän jään alle. Liukasta, liukasta. Minkäpä tuolle osaisi? Pahimpiin paikkoihin laittelin taas hiekkaa, mursketta ja neulasia. Neulasia sain varaston laidalta, kun katolta oli lumi tuonut alas sitä aikamoisen kerroksen.

Illalla soiteltiin sovittiin, että en ota pois verkkonaruja, vaan pojat voisivat virittää verkkonsa joksikin aikaa. Aamulla ajattelin hieman helpottaa hommaa ja ottaa verkkokepit irti. Talvipakkasella kokeilin moottorikairaa, mutta en saanut sitä käynnistymään. Nyt nollakelillä ongelmaa ei ollut. Vuoden levännyt kaira pärähti käyntiin helposti. Olisipa kaikki bensakoneet samanlaisia. Kaira ja jääsaha rekeen ja järvelle. Hoitelin ensin päätyavannot. Kaksi kairausta / keppi. Sitten vähän sahausta ja keppi irti. Kokuavannolla sahasin kuusi reikää. Sitten reikävälien sahaus. Ja jään hakkaus kepistä. Tein vielä siihen lähistölle kokeeksi puolenkymmentä pilkkireikää. Jäätä oli noin 70 senttiä. Siitä 2/3 on kohtalaisen haurasta. Alin kolmannes kovaa teräsjäätä.

Pitihän sitä kokeilla pilkkimistäkin. Verkkokeppejä irrottaessani ei kylmä vaivannut, vaikka päällä ei ollutkaan lämmintä pilkkihaalaria. Pilkkihommista ei kuitenkaan samalla kevyehköllä toppavaatteella tullut mitään. Kyllä jäi reissu lyhykäiseksi! Tuuli pyöri takin jahousujen sisällä hetken, ennen kuin löysi reitin ulos.

Jatkoin eilistä verkon selvittelyä. Sama sutti edelleen mielenkiinnon kohteena. Ei se antautunut. Sutti on kuitenkin sellainen, että siitä huolimatta verkolla voi kalastaa. Välipalaksi lapoin läpi toisen verkon. On niitä taas selvillä alkutarpeiksi.

Vaihdoin kameran paikkaa. Alkuperäisellä paikalla sen saaliiksi jäi vääriä nelijalkaisia. Nyt se on sellaisessa paikassa, mihin se oli alkuaan tarkoitettukin.

Syötiin. Olin laittanut päivällä kyselyn, milloinka se verkonasennus tapahtuu. Olisin paikalla ottamassa talteen painonarut. Niille kun on varattuna muovikela, jossa on entisiäkin naruja. Tuo painonaru on kuivana erittäin huono uppoamaan. Siksi olen siihen laittanut nauloja lisäpainoiksi noin 10 metrin välein. Sen arvaa, että tuollainen naulanaru vaatii hellää käsittelyä ja järjestyksen pitoa, ettei se mene sotkuun. Tämä varmaan riittää selitykseksi, miksi halusin olla paikalla kun verkkoasentajat saapuvat. Syönnin päälle tirsat. Verkkomiehet kuitenkin olivat ajoittaneet tulonsa juuri silloin. Kiirehdin minäkin tunnin levon jälkeen jäälle. Sain pelastettua toisen jatan narun. Pyöritin sen kelalle. Toinen olikin yhtenä myttynä. Sen selvittelyssä meni kolmestaan liki tuntinen. Kyllä ne päikkärit ovat haitallisia!

Akusto latautuu näiltä vuosin aika tehokkaasti. Illemmalla muutaman KB:n jälkeen TV auki. Vaihtelua mökkihommiin!

Perjantai, 17.4.2020 

Hyvissä ajoin oltiin aamulla valppaina ja mökillä oltiinkin jo yhdentoista aikoihin. Sihtuunan tiellä sora oli paikoin näkösällä. Oli kuitenkin vielä yökohmeen jäljiltä hieman jäässä ja rapa ei roiskunut. Alposjärventie menossa huonoon kuntoon. Sirkkakoskentie hieman parempi. Mikähän siinä mahtaa olla, kun suojakeleillä on ajettava samaa uraa edellisten kanssa? Tulee syvät raiteet. Tie pysyisi kauan, ehkä koko kevätkauden hyvässä kunnossa, jos kaikki ajaisivat mahdollisuuksien mukaan aina eri jälkeä! Tarrantie hieman huoletti. Oliko liian luminen? Eipä ollut ja mökilläkään ei ollut isommin lumihommia. Lingolla huitelin parit polut ja sillä hyvä. Kaikkea lunta en poistanut. Liukkautta yritin vältellä. Aivan jääpinnalle en putsannut. Ajelin muutamasta paikasta kelkalla. Järvellä lähti lakki tuulen matkassa eikä aikonutkaan pysähtyä. Ajoin sitä kelkalla takaa ja lopulta pääsin sen ja kovan pohjoisen väliin. Ei ollut eka kerta, kun hattua ajetaan takaa.

Verkkohuoneessa selvittelin paria verkkoa. Homma keskeytyi selkävaivoihin. Ja ei sormenpään haavakaan siinä apuna ollut. Jatketaan sitten, kun siltä tuntuu. Hakkasin jäätä varaston laidasta. Siitä räystään alta, johon on tarkoitus pinota kuusipuuta kesän saunapuiksi. Kyllä siihen pian voi jo alkaa puita laittelemaan. Ei kuitenkaan vielä tälle reissulle.

Vaihdoin yhteen kameraan uuden akun. Se oli heittänyt toimimasta melkein viikko sitten. Ei se alkanut pelittämään tuoreesta akusta huolimatta. Värkkäsin vähän ja värkkäsin lisääkin. Lopulta se heltyi ja  valvonta taas pelaa.

Iltaa vasten taas pelit. Taisin voittaa yhden. Olen aivan tyytyväinen. Huomiselle odotettavissa hieman yllättävääkin toimintaa. Jo vain!

Torstai, 16.4.2020 

Poikkeuksellinen aamu, kun ei satanut lunta eikä yölläkään ollut lumikerros vahventunut. Ei siis lumitöitäkään.

Kun nyt ollaan otettu tavaksi tilata vähintään viikon ostokset kerralla kotiovelle, vaikuttaa se tietenkin tämän elämisen suunnitteluun. Aikataulut ja mahdolliset kulkemiset on mietittävä mielellään vähintään viikko etukäteen. Lähinnä tietenkin tarkoitan meidän tapauksessamme mökkireissuja. Kun lähdemme mökille muutamaksi vuorokaudeksi, on matkaan löydyttävä eväspuolta riittävästi. Nyt on torstai. Kauppatilaus on saatava sisään riittävän ajoissa, jotta saa sen halutun toimitusajankohdan. Jossakin vaiheessa oli suunnitelma, että oltaisiin viikonloppu kotosalla ja mentäisiin mökille ehkä sunnuntai-illaksi. Peruselintarvikkeiden osalta tulisi uupelo. Siksi päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että jospa lähdettäisiinkin mökille jo huomenna. Luotamme siihen, että siellä asuu viisaus ja kukaan ei altista ketään. Pois tultaisiin tiistaina ja silloin keskiviikolle voisi tilata sen kauppatoimituksen. Nyt mökkireissu kuitenkin pärjättäisiin.

Melko rauhallinen päivä kaikin puolin. Imuroin yläkertaa, Aino hoiteli alakerran. Paistoin lounaaksi kuhafilettä. Nyt alkaa varmistua se, että voisin ottaa narut pois jään alta. Kalaa on pakkasessa 6-8 viikoksi eli avovesikauteen asti. Hyvin ovat kalat säilyneet. Kun säätää pakastimen jonnekin -20 asteen paikkeille, paranee säilyvyys oleellisesti.

Tuli loppuiltapäivästä mieleeni tehdä täydentävä kauppareissu. Tasan kuukausi sitten  tein ostosreissun, jonka kotiintuomisia oli mm. kahvia, näkkäriä ja hapankorppuja.  Nyt lähdin hieman samoin ajatuksin. Kaikkea oli vielä, mutta auta armias jos esim. kahvi pääsisi loppumaan. Ajelinpa sitten Prismaan. Aika paljon oli autoja parkissa. Sisällä kuitenkin oli väljää. Ja kaikki aivan selvästi pyrkivät välttämään läheltä kulkua. Siellä sitä puikkelehdittiin. Välillä pitemmänkin kautta. Siihen kiinnitin huomiota, että sitä lämpimässä säilyvää maitoa oli käytävällä parikin lavaa. Sen tuotteen menekki onkin takuulla lisääntynyt koronan myötä. ABC:n ravintola oli remontissa. Hyvin valittu ajankohta. Näytti myös siltä, että Mäenalasen kauppakiinteistössä oli myös remppa käynnissä. Mitähän siihen tulee?

Täällä Länsipohjan saraanhoitopiirissä on Uudenmaan jälkeen suhteessa eniten tartuntoja. Ilmaantuvuusluku on 104,5. HUS:n alueella se on 126,5. Ei-toivottu ykkössija on jo aika likellä. Eihän ne saaneet tuota länsirajaa suljettua. Se on ainakin osasyy tähän kakkossijaan. Toisena varteenotettavana syynä voisi olla se, että ihmiset täällä kuvittelevat olevansa särkymättömiä. Kyllä he särkyvät ja siinä helinässä menee helposti muitakin.

Illan päätteeksi aloin tekemään sitä alustavaa tilausta ensi keskiviikolle. Menikö hyvin? No ei sitten alkuunkaan. Ihmeellisiä vaikeuksia taas kirjautua palveluun. Lopulta onnistuin. Ja rakensin tilauksen. Ja jälleen sama tuttu valittelu ja yritä myöhemmin uudestaan .... Hyvää yötä, en enää jaksa!

Keskiviikko, 15.4.2020 

Aamulla saimme vaihteeksi katsella lumisadetta. No, sitä emme ole viime aikoina juuri nähneetkään. Sade alkoi seitsemän aikoihin. Sade oli melko sakeaa, mutta onneksi sadealue oli kapeahko. Saattaisi mennä ohi kymmeneen mennessä tuolla vauhdilla. Ilmatieteenlaitos kuitenkin ennusteessaan aprikoi, että tuo kapea sadealue jäisi tähän päälle koko päiväksi. Älkää nyt viitsikö! Miksi se niin tekisi?

Trump päätti sitten suuressa viisaudessaan keskeyttää WHO:n rahoituksen. Sellainen se on. Trumppi. Kun mokailee itse jatkuvalla syötöllä, pitää yrittää kääntää kansan huomio muualle näillä syytöksillä. Aika monesti on niin, että sen mielipiteet ja syytökset jäävät ihmisten mieleen, joka viimeiseksi pullistelevat. Osalle ne sitten jäävät mieleen totenakin,vaikka olisivat täyttä potaskaa. Näitä oman elämänsä trumppeja on paljonkin. Vähän pienemmissä kuvioissa toimivia. Itsensä jalustalle nostaminen ei kuitenkaan pure normaalilla järjenjuoksulla varustettuun kansaan. Miten lie Jenkkilässä?

Noista suojamaskeista on noussut jonkunlainen kiista. THL ja STM ovat ajautueet juupas-eipäs sanailuun. Se on aika jännä juttu, miten suositukset ja määräykset vaihtelevat. Jossakin päin maailmaa maskit ovat pakollisia. Joissakin paikoissa ne ovatkin puolestaan haitallisia. Ota noistakin selvää!

Aamiaisen jälkeen otin pakastimesta loput hirven käristyslihat. Pari-kolme kiloa. Hienonsin ne pienemmiksi ja paistelin pannussa. Lopuksi, yhdentoista maissa, jätin ne muhimaan kahteen kattilaan hiljaisella lämmöllä. Ainolla oli pössäkät lopussa ja oli suunnittelemassa kioskireissua. Tarjouduin kuskiksi. Kotimatkalla soitti kuriiri eli tällä kertaa Posti. Antoi aikahaarukan klo 12 - 16, jolloin tulee pakettia noutamaan. Käski jättää läppärin paketoituna ulko-oven eteen. Täh ... paketoituna? Nimenomaan huollon kanssa sovittiin, että kuriirilla on pakkauslatikko. Minun ei tarvitse tehdä mitään paketonnin eteen. Menisipä edes joskus asiat niin, kuin on sovittu! No, vääntelin jonkunlaisen paketin. Onneksi oli pahvia ja jeesusteippiä. 12:10 olin saanut paketin valmiiksi. Lunta ja räntää satoi yhä, joten laitoin paketin suojaksi muovikassin ennen kuin nostin sen pihalle.

Aino oli jo aamulla kuorinut pottuja. Nyt valmisteli salaatin ja teki muusin. Syötiin sitten käristykset ja muut. Menihän se käristys siinä, kun ei liiemmin makustellut. Valmiit käristykset olivatkin pakastimesta lopussa. Viimeinen annos syötiin pari päivää sitten. Nyt sitä taas laitettiin pakkaseen useammaksikin kerraksi.

Uudenmaan "eristys" purettiin. Marin sanoi samaa kuumaa, että nyt ei ole aika mennä mökille! Olipahan varsin tyhmästi lausuttu. Tuota sanomista on uutisissa muistettu toistella. Ongelmahan ei ole mökkeilyssä. Vaan liikkumisessa ja tekemisissä vieraalla paikkakunnalla, eri sairaanhoitopiirin alueella tai eri maakunnissa. Ei koronalla ja mökkeilyllä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ongelma on ihmisissä, jotka eivät välitä mistään mitään!

Olemme saaneet viime kuukausina nauttia ihanista Aili-kuvista ja videopätkistä. Tein läppäriini asennuksen, jolla pääsemme video-yhteyteen esimerkiksi Ailin kanssa. Miksei muidenkin. Nykyiset datayhteydet sallivat liki rajattoman määrän liikennettä ilman lisäkustannuksia. Testattiin sitten Zoom:ia iltapäivän päätteeksi. Pelasi suorastaan loistavasti. Siellähän se Ailikin sitten näyttytyi. Satojen kilometrien päässä. Suosittelen!

Lumisade jatkui ohi neljän. Sen jälkeen hiutaleita vain harvakseltaan. Lapioin jälleen takapihan terassilumet. Posti haki paketin 16:40. Onneksi olin laittanut sen muovipussiin.

Pian sitten aloin pitsan tekoon. Uutena tuotteenani väänsin paistoksen jossa päätäytteenä käytin hirvikäristystä. Olin päivällä ottanut sitä talteen rasiallisen. Toinen pellillinen sitten perinteistä tonnikalaa. Jos olisin aiemmin asiat paremmin suunnitellut, olisi voinut pellille kuulua parit lisäaineetkin. Nyt kuitenkin tein paistokset vähän yksinkertaistettuina. Otettiin maistiaiset. Olihan ne yllättävänkin kelvollisia.

Edellisen mökkireissun jälkeen olivat naaman punoitus ja kutina alkaneet hellittämään. Mökillä syntyneet sormihaavat parantuneet liki kokonaan. Tänään tilanne taas muuttui. Jompikumpi: ruokien valmistus tai pahvipaketin leikkely ja valmistus. Toinen niistä allergisoi minut. Pahimpana oli naama. Armoton kutina ja punoitus.

Tiistai, 14.4.2020 

Onhan tämä merkillistä, kun piti vielä näin loppukeväästä tulla näin paljon lunta. Kosteaahan se lumi on, joten lumen kokonaisvahvuus ei juuri lisäänny painumisen vuoksi. Vähitellen suinpäin. Muutama sentti kuitenkin on lisäystä eiliseen. Kotona takapihan putsaus. Kymmenisen senttiä suojalunta. Etupihalla ja autopaikalla liikunnan harrastelua. Sade loppui vasta klo 11:15.

Olen yrittänyt pärjäillä tällä asentamallani varalaitteella. Oikeastaan mitään isompaa ongelmaa ei olisi, jos nuo näppäinpainallukset vain pelittäisivät. Tuossa omassa Dellissä on takuuta jäljellä pari kuukautta. Nyt kun oltiin kotosalla ja hieman luppoaikaakin, soitin Dellin huoltoon. Takuu on OnSite, mutta sovittiin kuitenkin niin, että kuriiri noutaa laitteen ja se toimitetaan Helsinkiin huoltoon. Palautuu sieltä sitten aikanaan. Näin, koska tulista kiirettä ei minulla laitteen kanssa ole. Voi olla, että osia menee vaihtoon ja koko käyttiskin joudutaan asentamaan uudestaan. On aika iso todennäköisyys siihen, että huoltomiehen käynnin jälkeen kone silti lähtisi huoltoon. Ja näin korona-aikana ei oikein innosta se, että huoltomies tulisi tähän puhaltelemaan paksuja! Nyt vain sitten odottelemaan, että kuriiri tulisi noutamaan laitteen. Toivottavasti pikapuoliin. Kaikkein surkeinta on odottelu. Tuleeko torstaina vai perjantaina. Vai vasta maanantaina.

Kymmeneltä sai spostiin kuitin ostoksista. Olin laittanut tilauksen ruksin: saa korvata toisella vastaavalla tuotteella. Oli juuri hyvä homma. Parikin tuotetta oli ollu finito ja kyytiin oli laitettu korvaavat tuotteet. Ihan sopivat sellaiset.

Oli vielä yksi ratkaistava asia tuon varakoneen asennuksessa: tietoturva! Eli miten saan aiemmin hankkimani ohjelmiston asennettua tälle varalaitteelle? Sain aiemmin chatissä ohjeen. Asennus kuitenkin kaatui siihen, että käyttöjärjestelmä oli väärää versiota. Sen olen ehtinyt viime aikoina päivittämään. Unohtunut kuitenkin se vanha chattiohje. Uudelleen yritys. Ja neuvoa antoikin Chatti-Botti. Ei se tajunnut mitään, robottihan se olikin. Sain sitten lopulta keskustelukumppanikseni ihan oikean ihmisen.  Ohje ei kuitenkaan ollut tällä kertaa kelvollinen. Tuli ruuan aika ja chat-vuoroni vanhentui. Asia taas siirtyi. Pitää yrittää taas jossakin vaiheessa.

Iltapäivällä keskityin jälleen tuohon asennuskysymykseen. Mietin, mitä se chat-tyttönen oli minulle ehdotellut. Ei kovin tuhmia. Että toimittajan sivuilta, kohdasta tietoturva, saa hallittua omia palveluitaan ja laitettua latauslinkin osoitteen sähköpostiini. Siellä ei kuitenkaan sellaista kohtaa ollut. Tutkailin ja etsin. Sitten homasin, että "Minun Teliani" -ohjelmassa olisi mahdollisuus tehdä erilaisia muutoksia. Ohjelma piti asentaa puhelimeen. Sen tein. Sitten sain kerrottua, että haluan sähköpostiini latauslinkin. Nyt oltiin jo lähellä onnistumista. Sain ladattua turvapaketin. Asennus onnistui, kun olin ensin poistanut koneelta parit ohjelmaraaniskot liittyen tietoturvaan. Huh-huh. Onneksi näin riskiryhmäläisenä tätä aikaa on. Tällaisiahan me paapat ja muorit täällä karanteenin omaisissa olosuhteissa koko ajan touhuamme. Ei tule kellään edes mieleen painaa "Tilaa asennus" -namikkaa. Ei me apua tarvita. Me vain tehdään!

Kaupan toimitus tuli myöhässä, mutta eipä sen väliä. Ihan ymmärrettävää. Ja sallittua. Eikä kiirettä, mihinkäs meillä? Kuskille vain sattui sellainen vahinko, että saimme laatikon, joka ei meille kuulunut. Yksi meidän laatikkomme jäi autoon. Siinä oli käynyt niin, että meillä oli pakasteita koottuna muovipussiin. Muovipussissa oli meidän nimi- ja osoitetiedot. Pussi oli kuitenkin muljahtanut toisen asiakkaan laatikkoon. Kuski jätti laatikot oven ulkopuolelle, pimpautti ovikelloa ja kaasutti tiehensä. Sisällä huomasin, että nyt oli tapahtunut kämmi. Soitin kauppaan, toimituksen mukana ei ollut kuskin yhteystietoja. Kuski oli huomannut erheen toisessa paikassa. Laatikko vaihdettiin ja loppu hyvin. Ihan hienosti meni tämäkin toimitus. 9+ arvosanalla!

THL:n ukko sanoi haastattelussa, että olisi hyvä pitää maskia naamalla aina, kun käy julkisissa paikoissa mukaanlukien kaupat ja apteekit. No herranjestas. Laittakaa joku niitä maskeja myyntiin. Vaikka niitä 2-laatuisiakin. Vaikea niitä naamioita on käyttää, jos niitä ei kansalle anneta. (=myydä). Illalla teeveessä näytettiin, kun ihmisille jaettiin kadulla ilmaisia maskeja. Ulkomailta se lähetys oli. Milloinkahan meillä Suomessa?

Aamulla Aino oli hieman haluton suunnittelemaan mökille lähtöä. Lumimäärää ajatteli, ovatko tietkin tukossa. Kun tuli sitten se kuriirin odottelu, en sen tuomaa viivyttelyä osannut pitää pahana. Joten tällä hetkellä mökille menon päiväys ja kellonaika eivät ole tiedossamme. Jääkö väliin koko tämä viikko/viikonloppu?

ps. Niinistö puhui jälleen kerran asiaa!

Maanantai, 13.4.2020 

Pääsiäinen on jo siirtynyt viimeiseen vaiheeseen. Toiseen pääsiäispäivään. Lumisade oli aamulla viimeinkin loppunut. Meltosjärvellä 100 sentin lumivahvuus ehdittiin saavuttaa.

Meillä Torniossa sade loppui jo hiukan aiemmin yöllä. Kävin tekemässä aamun lumityöt ja illan jälkeen uutta lumikerrosta oli vain tuuman verran. Takapihan terassi oli helppo putsata. Etupihalla oli kone käynyt jo aamuvarhain. Kävin täydentämässä siellä lumihommat omalta osaltani. Kohdalla olevan sadevesikaivon kannen rappasin myös näkösälle.

Vielä vietettiin aamupäivän tunteja, kun lumisade alkoi uudelleen. Aika märkää se oli. Tummille pinnoille ei kertymää tullut. Hangelle se saattoi merkitä vanhan lumen surmaa. Mökillä lisälunta tuli kaikenkaikkiaan eilen/tänään vajaat 10 senttiä ja siellä olleet olivat päässeet nyt päivällä pois. Mökillä sade loppui tänään aiemmin, Torniossa vasta viiden maissa. Klo 20:30 näytti kuitenkin siltä, että Kemissä sade ei ollut loppunut ja kohta sataisi taas Torniossa ja kai mökilläkin.

Iltapäivällä tein parit lisäykset ostoslistaani. Nyt oikeastaan kaikki meni hyvin. Yhden pienen oivalluksen jälkeen! Se on jännää, miten pienestä asiat voivat olla kiinni. Tosi pienestä. Omituista, miten vahingossa olen onnistunut välillä kirjautumaan. Ja omituista, että Chatti-tyttö ei ole osannut kertoa epäonnistumisen syitä. No, osaanpahan kertoa, jos olemme yhteyksissä. Tuskinpa kuitenkaan olemme!

Puoli yhdeltätoista, vähän ennenkin, alkoi jälleen satelemaan. Ennusteen mukaan sade kestäisi 10 tuntia. Ei rankkana, mutta kai se lumena tulisi. Tutkan mukaan sade alkoi samoihin aikoihin myös mökillä.

Katselin illan mittaan teeveestä elokuvaa. Katastrofifilmiä. Maapallolla on meneillään toisenlainen katastrofi. Se on vielä alkutekijöissään eikä muutenkaan vastaa elokuvan tilannetta. Yhteistäkin löytyy: ennusteita laidasta laitaan, hyviä ja vähemmän hyviä ihmisiä, usko selviytymisestä. Elokuvissa yleensä selviydytään. Niin tosielämässäkin, jos vain halutaan!

Tiistaina iltapäivällä saamme ostoksemme kotiovelle. Hienompi homma. Ei olla vielä päätetty mökkireissun ajankohtaa. Ei ainakaan tiistaina vielä lähdetä. Keskivikko voisi jo olla sopiva aika. Pian se tiedetään!

Sunnuntai, 12.4.2020 

Ei ollut aamusta kovin kummoista ulkoilusäätä. Kun jaksoi odotella vaille yhteentoista, kurjistui keli siitä vielä kummasti. Alkoi kova tuuli. Alkoi lumipyry. Katselin ennusteita ja tutkakuvia. Näytti hieman siltä, että lumimäärä jäisi alle puoleen siitä, mitä eilen vielä ennustettiin. Ei haittaa. Eipä lunta enää kaivattaisikaan. Vähäinen lumi tekee jäätiköt liukkaiksi. Runsas lumi tarkoittaa lumitöitä. Kovin lämpimiä kevätkelejäkään ei ole odotettavissa tulevina päivinä. Uusi lumihan kyllä olisi vanhan surma!

Telkkari oli pitkin päivää auki, mutta tosi harvassa ovat nykyään viikonlopun tv-herkut. Välillä kuitenkin siellä oli jotakin kelvollistakin menossa. Päivä kului pääosin makoillessa. Välillä oli noustava syömään tai kahville. Ulkosalla lumisade vain jatkui. Neljän maissa pihalla oli hyvinkin toistakymmentä senttiä uutta lunta. Netin mukaan Nuuskakairan puolella kertymä oli paljonkin vähäisempi. Sade kuitenkin jatkuu.

THL:n mukaan uusia koronan saaneita on ollut kovin vähän tämän päivän tietojen perusteella. Ovatko ihmiset pysyneet kotosalla ja säästyneet?  Veikkaan sitä, että ihmiset kuitenkin hakeutuvat hoitoon vasta pyhien jälkeen. Täällä Perämeren pohjukassa ovat tartunnat alkaneet lisääntyä nopeasti. Väkimäärä alueella on pieni, joten ei niitä tartuntojakaan älyttömästi ole. Mutta suhteessa asukasmäärään ollaan täällä kakkosia Uudenmaan jälkeen. Ollaanko maltettu pysyä omissa oloissa vai kokoonnuttu ohjeista välittämättä?

Jos nyt on selviydytty pääsiäisestä vähin tartunnoin, voi se antaa väärän turvallisuuden tunteen. Mikä toimi tänään, ei huomenna enää pelaakaan. Ei olla vielä lähellekään huippuvaiheessa. Voi olla, että nyt se vauhti vasta alkaa kiihtymään. Tässä asiassa tehtyjä virheitä ei pysty korjaamaan! Asia tulee konkreettiseksi siinä vaiheessa, kun ensimmäiset tutut sairastuvat. Ehkä pahempaakin. On turha rypistää, kun on jo housussa!

Ennen iltakahdeksaa kävin ulkosalla. Pyry jatkui yhä. Lämpötila hieman plussalla. Lunta tullut viitisentoista senttiä. Sade jatkuu ties kuinka kauan. Ehkä jopa tiistaille asti. Poistin takapihan terassilta lumet, märkää ja painavaa se oli. Työntelin etupihan sisäänkäynnin edustan puhtaaksi. On kuitenkin hieman vähempänä aamua ajatellen.

Iltakymmenen jälkeen lumentulo jatkuu yhä. Kyllä on pahat kelit nyt. Ja aamulla. Miten aurat mahtavat kulkea? Milloin mökkiläiset pääsevät liikkeelle? Lumi on tullut kovan tuulen kanssa, joten paikoin syntyy tällä tuulensuunnalla melkoisia kinoksia vähemmän liikennöidyille teille. Onnekkaita ovat ne, joiden ei tarvitse huomenna lähteä tien päälle!

Lauantai, 11.4.2020 

Lankalauantai. Meneehän se pääsiäisen aika näin kotosallakin! Olen mietiskellyt sitä metotreksaatin syömistä. Netissä sanottiin sitten näin: koronan vuoksi ei kannata lopettaa sen ottoa. Jos tulee kuumeilua tai muita oireita, sitten se on tauotettava. Ok, toimitaan sitten näin. Eli suunta apteekkiin. Ei ollut isoa tungosta. Hetken sain kuitenkin seisoskella hyllyjen välissä, ennen kuin vuoronumeroni oli taulussa. Täälläkin oli asiakkaat ja farmaseutit saaneet siihen pöydälle väliinsä pleksin. Ihan hyvä ajatus, kannattaa jättää siihen koronan jälkeenkin. Trexanin ja voidetuubin lisäksi kysäisin niitä suojamaskeja. Kyllähän niitä oli ja otinkin kertaheitolle maksimiannoksen. Syyttäköön muut hamstrauksesta. Näitä maksimiannoksia oli valmiiksi laitettuina apteekin pikkupussiin. Hyvin sopivat siihen. Molemmat. Kävin sitten vielä tankkaamassa autonkin. Julkinen esiintymiseni yli viikoksi nyt ohi. Kotona annoin Ainolle luvan ottaa toinen maski omaan käyttöön. Toinen jääköön minulle.

Apteekeissa kulkee varmaan muita liikkeitä runsaammin sairaita ihmisiä. Mitä useammin siellä käy, sen todennäköisempää on saada siellä myös joku pöpö. Koronakin. Jos minulla tulisi 10 kertakäyttömaskin tarve, pitäisi minun käydä apteekissa vielä neljä kertaa. Ja samalla altistua pöpöille. Eli olisi pidettävä jatkossa maskia joka käynnillä. Ja käynnin jälkeen maski roskiin. Eli lisäystä/apteekkikäynti tulisi vain yksi surkea lappu! Ja varmaan saisin porttikiellon apteekkiin jo parin käyntikerran jälkeen. HVK:n höpömaskitkin kelpaisivat nyt kansalle. Mistäpä se tyhmä väki tietää, onko kyseessä hyvä vai huono tuote. En tiedä minäkään. Nuokin ostamani 2 kappaletta ovat täysin tunnuksettomia. Pakkaamattomia irtolipareita.

Viime maanantaina saimme kauppatavarat ulko-ovellemme. Laskennallinen riittävyys yli pääsiäisen. Ollaan jo yli puolen välin ja budjetissa on pysytty. Jotakin on hankittu hieman yli kulutuksen ja sellaiset asiat huomioidaan vastaisuudessa. Nyt päätin tekaista uuden tilauksen. Toimitus ensi tiistaille. Eipä kannattanut varmaan jättää tilauksen tekoa maanantaille. Olisiko silloin ollut tiistaiksi enää vapaita toimitusaikoja? Tuo kauppakassipalvelu on tosi hyvä juttu. Mutta jostakin syystä omilla tunnuksilla kirjautuminen tökkii. Eilen testatessani kaikki pelasi. Mutta aiemmin ja nyt tänään ei meinannut onnistua millään. Lopulta kirjautuminen onnistui ja sain tilauksen rakenneltua. Siihen se ilo taas loppui. Tilauksen lähettäminen ei onnistunutkaan. Yritin ja yritin ja aikaa kului. Olin jo kirjoittamassa sepustusta helppi-chattiin, kun tilausohjelma kertoi haluavansa uuden kirjautumisen. Se yllättäen onnistui kerralla. Ja tilauskaan ei ollut kadonnut minnekään. Sain sen lähetetty. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Onneksi tässä on ollut aikaa istua ja yrittää. Kiireessä olisi ollut pinna koetuksella!

Pinna .... koetuksella ja koetuksella! Hieman illemmalla halusin tehdä parit muutokset. Valittaa jälleen tunnuksesta/salasanasta. Suljin sitten kaikki selainikkunat ja avasin verkkokaupan sivun. Hups, olinkin sitten siinä valmiiksi kirjaantuneena. Tein sitten ne lisäykset. Muutosten tallentaminen ei sitten enää onnistunutkaan. Sanoo vain: Voi ei, jotain meni pieleen. Pahoittelemme aiheutunutta vaivaa, yritäthän myöhemmin uudestaan. Aikaa meni. Sitten tuli se kaipaamani ilmoitus: tietoturvasyistä vaaditaan uusi kirjautuminen. Riitti salasana. Homma loputakin ok. Nyt toivon mukaan muutokset siinä.

Mukavaa keliä pidellyt jälleen. Aurinko paistellut ja silleen.... Mutta, mutta ... Huomenna kaikki on toisin. Ne, jotka ovat vielä mökeillä, kannattanee harkita heti sunnuntaiaamuna kotiin lähtöä. Maanantaiksi ei kannata jättää. On jopa hyvät mahdollisuudet siihen, että menisi rikki se metrin lumimääräkin. Jopa reippaasti. Nyt Meltosjärven mittakeppi näyttää 91 senttiä.

Perjantai, 10.4.2020 

Pitkäperjantai. Nyt yöpakkasia oli kymmenen asteen verran. Mietittiin heti aamusella sellaisia, että jospa lähdettäisiin kotimatkalle jo tänään. Ei mitenkään hopussa oltaisi. Kunhan illaksi kotiuduttaisiin. Voitaisiin syödäkin vielä mökillä, kun ruoka oli vielä tälle päivälle varattu. Tätä ajatusta puolsi voimakkaasti se, että meidän lisäksemme oli viidellä mökillä porukkaa. Tuskinpa kukaan olisi tullut meille istuskelemaan, mutta varma on varmaa. Mistäpäs sen koskaan tietää. Jonkunlaista levottomuutta oli illalla esiintynyt. Tutkimusten mukaan oireettomat ovat aiheuttaneet 4/5 tartunnoista. Joku hirmu viisas voi ajatella, että olen virukseton, kun ei ole oireita. Tuossa on mennyt ammattilaisetkin lankaan, kuten Kiuruvedellä tapahtui.

Kova tuuli oli laantunut. Varsin hieno ulkoilusää. Aurinko paistoi, mutta ilma lämpeni vain niukasti plussalle. Järvellä oli kovasti ulkoilijoita. Kalamiestä ja kelkkailijaa. Hiihtäjää ja kävelijää. Vesku näytti aloittelevan puunajoa. Aino käppäili kelkkareittejäni. Lapioin lunta muutamalta trukkilavalta. Oli aika kovaa kamaa. Jospa muutaman ajan kuluttua nekin olisivat jääkuoresta vapaat. Voisivat päästä muuhun käyttöön. Ja olihan niissä jotakin päällä varastoituna. Ne eivät voi odottaa kesään asti niillä sijoillaan.

Kun mietimme vielä sitä kotiin lähtöä, päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että juopasemme teet ja otetaan voileivät ja lähdetään sitten tien päälle. Heti puolen päivän jälkeen. Tälle päivälle varattu hernesoppa syödään sitten kotosalla. Aino kuitenkin kävi vielä kävelylylenkin jäällä, mutta ei kovin pitkää. Polven oli kipeyttänyt liukastuessaan.

Kotona kahvit. Parit tallennukset tuli sitten katsottua. Syötiin hernesopat ruisleivän kera. Päälle jälkkäriksi mämmiä. Olisi luullut, että ilma oli myöhemmin sakeanaan, mutta ei. Kun keittää papusoppaa kypsäksi asti, ei se enää myöhemmin muodosta kaasuja. Ei tarvinnut illalla sen vuoksi tuulettaa!

Mökillä kirjoitin kolmena iltana tällä varalaitteella päiväkirjaani. Akussa virta riitti ihan hyvin, kun muisti, ettei turhia aikaile. Ja netti päälle vasta sitten, kun on ftp:n aika. Suuri ongelma on se näppäimistön toimimattomuus. En tiedä, jäikö kovastikin virheitä tekstiini. Olkoon, ei kai se haittaa. Toinen ongelma oli myös koko ajan läsnä. Käytän työkaluohjelmaa nimeltään KompoZer. Kun kirjoittelin tekstiä, ko. ohjelma meni monesti passiiviseksi. Eli ei ottanutkaan tekstiä vastaan. Yleensä huomasin sen muutaman sanan jälkeen. Kotona tuota ongelmaa ei ole ollut.

Kun kotosalla aloitin iltapäivällä käyttämään konetta, se ehdotti laajempaa päivitystä. Tottahan toki sen halusin. Aika-arvio oli kohtuullinen, n. 45 minuuttia. Meni vähän yli. Melkein kaksi tuntia se päivitys siinä pyöri. Jospahan siinä tuli edes jokin asia paremmaksi.

Nyt emme ole aivan varmoja, milloin koittaa seuraava mökkireissu. Joko heti pääsiäisen jälkeen keskiviikkona, vai tuleeko tässä pitempikin tauko? Keskiviikkoon on vielä päiväkaupalla aikaa. Paljon ehtii tapahtumaan, toivottavasti positiivista.

Torstai, 9.4.2020 

Kalenterin perusteella kevät on jo aika pitkällä. Talvi kuitenkin pitää yhä otteessaan. Aurinko kuitenkin kaartaa päivä päivältä korkeamman kaaren ja sen lämpö sulattaa lunta ja jäätä, missä vain lumi ja jokin tumma materiaali kohtaavat. Muuttolintuja en ole nähnyt juurikaan. Mökkimatkallakin oikein yritin katsella tien laitoja, olisiko töyhtöhyyppiä jo ilmestynyt. Eipä ollut. Mökille kun tultiin silloin tiistaina, lensi kaksi joutsenta kuitenkin kohti pohjoista. Ja joskus edellisillä reissuilla oli vanhan pottumaan laidalla yksi pulmunen. Siis yksi (1). Parvilintu! Vuosi sitten ihmettelin pulmusparvien pienuutta. Ensi vuonna ei tarvinne enää ihmetellä.

Nyt virallisesti ei yöpakkasta ollut. Piha kuitenkin aamulla kuiva ja rapsakka. Kova tuuli luoteen suunnasta. Päivällä tuuli kääntyi pohjoiseen. +3 lämmintä parhaimmillaan. Peräkärry on ollut kuusen alla lumen peittämänä koko talven. Ei tee tietenkään hyvää renkaille ja jousille olla kovan painon alla kuukausikaupalla. On vähäinen mahdollisuus, että tarvitsen kärryä tulevina viikkoina, joten päätin kaivaa sen näkösälle. Ja tietenkin helpottaakseni sen oloa. Lumi oli soseista pinnasta pohjaan asti. Lähellä pintaa aika kova kerros. Kärryn reunama on saanut talven aikana osansa linkolumista ja siksi tuo jäinen kerros. Muutenkin lumi oli tiivistä tavaraa. Linko puri kuitenkin hyvin. Välillä piti kuitenkin lapiolla lohkoa hangen yläosaa alas. Ei se linko pysty tunnelia tekemään. Ensimmäisenä vastuksena on sylinterin suoja, sitten valonheitin. Kun olin saanut ulkopuolen lingottua, lapioin sisuksen puhtaaksi. Alanurkassa oli jäätä 15 sentin vahvuudelta. Sen möyhensin kirveellä ja heittelin jäämurikat syrjään. Viime kesänä asentamani uusi pohja saa nyt kuivua ja jouset ja renkaat palautua!

Kun ajelen kelkalla, on minulla aina lumilapio matkassa. Tuo minun kelkkani ei ole paha jäämään kiinni utukkalumeen tai soseeseen järvellä, mutta silloin kun se jää, on tosi kyseessä ja lapio voi olla se paras apu. Kelkka täydellä tankilla painaa noin 330 kg. Lapio on ollut istuimen selkänojan takana. Sitä on pitänyt paikallaan sellainen venyvä kiinnitysremmi. Koukut päissä, kumia sisällä ja pinnassa kangaskudos. Vuosien mittaan se on kulunut ja katkeillutkin. Olen sitä parhaani mukaan korjaillut. Mutta nyt viikko sitten se katkesi taas ja toinen pää joutui hukkaan. Siksi rakensin nyt patentin. Minulla oli sopivasti 40-senttinen haapalauta, 40x150 mm. Koversin siihen lapion kuupan yläosaa mallaavan syvennyksen. Keskeltä myös vielä vähän pois lapion varren kohdalta. Molempiin päihin urat kiinnitysremmiä varten ja avot: lapio paikalleen, sitten se puu ja lopuksi kiinnitysremmillä selkänojan ympäri. Tuo kuminen remmi on a ja o. Kun ajelen talliin, on lapion niiattava.

Ajattelin lähteä katkomaan puulanssiltani kantoja. Jos olisivat yhtään sulaneet näkösälle. Eivät olleet. En alkanut paria palikkaa sahailemaan. Tai kaivamaan lunta ja jäätä kannon reunalta. Matkan varrelta kaadoin kuitenkin jonkun honkapuun. Sellaisia, jotka olivat aivan reitin varrella. Kauempaa en lähtenyt niitä kahlomaan. Ihan ylimääräistä harrastustoimintaa tämäkin jo oli. Sain kuitenkin puoli reellistä kuivaa puuta taas mökille. Alkoi jo olla hieman liian huono keli. Eilisen lämmön jäljiltä puureittini petti ajoittain painoni alla. No, ei siitä pidä säätä syyttää! Kun tiukka polanne petti toisen jalan alta, ei tilanne ollut lainkaan hauska. Pariin kertaan oli toinen jalka syvällä tosi tiukassa lumessa. Haaraperiä myöten. Toinen jalka siitä 90 asteen kulmassa eteenpäin. Miten siitäkin pääsee irti?

Maistui ruoka, maistui mämmi, maistui sauna. Hyvää pääsiäistä kaikille! Pysytään erossa pöpöistä! Ja pahoista kelkkareiteistä!

Keskiviikko, 8.4.2020 

Nyt taisi olla plussalla yölläkin. Tuuli lännessä, joten yöllä ei kämppä jäähtynyt juuri lainkaan. Usko on luja siihen, että kesä tulee tänäkin vuonna. Joutessani linkosin laavun pottumaalta lumet pois. Siihen ei paljon koskaan kerry ja aurinkoisena paikkana siitä sulaa lumet aika nopeasti. Nytkin siinä oli enää lunta vain 60-70 senttiä. Loppukevään säät vaikuttavat sitten siihen, miten routa sulaa ja maa lämpiää. Kylmään maahan ei pottua kannata kylvää. Kyllä näillä korkeuksilla kesäkuun alku on hyvä ajankohta. Tuurilla viikkoa, jopa kahta aiemmin.

Puolilta päivin oli jo +7 astetta. Ajoin kelkalla mansikkamaan laitaan. Tarkoituksenani täyttää siellä tynnyri lumella. Tynnyriä ei näkynyt. 80-senttisen tynnyrin päällä oli vielä parikymmentä senttiä lunta. Pellolla lumi ei ollut vielä alkanut kovin paljon sulamaan.

Laavun tulipesää ei ole käytetty koko talvena. Siivosin siitä vanhat tuhkat. Hieman myöhemmin palvasin siellä annoksen kirjolohta. Aino valmisti muusin ja teki raikkaan salaatin. Vaihteeksi tällainen ruoka, kun aikaakin on.

Verkkohuoneessa nostelin talviverkot kuivumaan. Ajelin sitten kaikki kelkkareittini kävelypoluiksi. Latua niihin ei enää saa. Jospa yöksi tulisi pakkanen. Puulanssilla jänis oli alkanut kaluamaan koivun oksia. Olipa kertynyt hirmuinen määrä pipanoitakin! Laavulla yritin niitata puukopin katteen pressua. Lepatti niin tuulessa. En ylettänyt kuin puoleen väliin. Onneksi Aino sattui käppäilemään paikalle. Nostin keveää muoria sen verran, että niitit saatiin paikoilleen. Aino ei suostunut nostamaan minua. Jostakin syystä.

Tiistai, 7.4.2020 

Soitin aamuyhdeksältä ihopolille. Vastaajaan kerroin nimeni ja numeroni. Hoitsu sitten soitteli. Arvot ok. Ei muutoksia suunnitelmaan. Sanoi kuitenkin, että saan itse päättää, otanko Trexania. Hä? Minunko se on alettava omalääkäriksi? Pyysin kuitenkin laittamaan reseptin, kun jo nyt olen lainalääkkeillä! Vastustuskyky on lääkkeen vuoksi huono, mutta ei se juuri ehdi parantumaankaan, vaikka pari kuukautta pitäisin taukoa! Olisi pitänyt katkaista lääkkeen otto heti, kun uutiset Kiinasta alkoivat kantautumaan Suomeen.

Mökillä oltiin 12:20. Ulkona +2, sisällä -1. Neljään asti valmistelevia lumitöitä. Puuhommia kun suunnittelen, niin lunta on yhä väärissä paikoissa. Hankalimpana tuo yksi räystäänalus. Jäätähän se oli suurelta osin oli. Rautalapio, betonilapio ja lumilinko ja minä: Tulihan sitä jälkeäkin. Ei se lumi vielä lopullisesti antaudu, mutta jos tulee lämpimät ilmat, puuntekopaikkani ovat valmiina hieman luonnonmukaista aiemmin.

Ruuan yhteydessä tein iltapalalle valmiiksi parit voileivät. Kyllä sitä on jo melkoinen könttyrä. Yksi voileipä lipsahti lattialle. Sitä kun yritin ottaa vasemmalla kädellä, painoin vahingossa poskeni pöydän reunalla olleeseen voileipään. Pitäähän sitä naamaa rasvata, mutta tarkoitus ei ollut näin.

Maanantai, 6.4.2020 

Jos ennusteet pitävät vähääkään paikkaansa, oli viime yö viimeinen kylmä ainakin nyt toistaiseksi. Kyllä vastaisuudessakin yöpakkasia on, mutta kovemmat, alle -20:n lukemat olisivat nyt ohi. Tälle maanantaille luvassa pakkasta päivälläkin. Ainakin nollakeliä.

Tuo päiväpakkanen ei ollut syynä, kun nyt aamulla tehtiin mökillelähtösuunnitelmaa. Päätettiin nimittäin mennä vasta huomenissa. Kaupan ruokakassitoimituskin tulee aikavälillä 12-15 ja labra klo 10, joten tänään lähtö menisi hyvin todennäköisesti myöhään iltapäivään. Mukavampi suunnitella päivän ohjelma siltä pohjalta, ettei mikään aikataulu vähän pettäessään aiheuta sielullisia hiertymiä.

Suomessa noin miljoona ihmistä tekee etätöitä. Tuo luku on yllättävän suuri. Onko lukema jo tapissaan, vai vieläkö olisi useammankin mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin? Nykyajan nopeat datayhteydet ovat tärkeä edellytys etätöihin. Olen minäkin tehnyt työurani aikana etätöitä. Joskus oli pakko ottaa MikroMikko kotiin. Kotona sain kaikessa hiljaisuudessa miettiä erästä ratkaisua ja se kolahtikin aivoihini rauhallisessa ympäristössä. Kun työuran viime vuosina tehtäväni olivat toisenlaisia, tein silloinkin jonkun verran etätyötä. Monesti vain olisi pitänyt olla kaksi isoa näyttöä. Enhän sellaista kotitoimistoa kuitenkaan alkanut kokoamaan!

Kävin labrassa. Siellä meno oli hulvatonta. No ei nyt tietenkään ollut! Odotussalissa ei ketään. Minun vuoronumero jo taulussa, vaikka olin kymmenisen minuuttia etuajassa. Yksi setä etsi henkilökuntaa. Ovella naamarityttö käsidesin kanssa. Pihalla oven ulkopuolella vinyylisormikkaita maassa. Roskis olisi ollut siinä vieressä.

Tuli sähköpostia klo 10:45. Siinä kuitti ostoksista. Eli keräily oli tehty. Missähän muuten ostokset säilytetään toimitukseen asti? Kun joukossa pakastetta ja leikkeleitä. Onneksi pakasteena oli vain mämmi. Pakasteet eivät myöskään sovi joidenkin vihannesten ja hedelmien naapureiksi. Mielenkiinnolla odotellaan.

Suorittelin viimeisiä asennuksia koneelle. Törmäsin vielä yhteen vakavaan ongelmaan. Kaataako se koko projektin aivan viime hetkillä? Koneen näppäimistössäkin on jotain outoa. Ö ja Ä -kirjaimet eivät aina näpyttimen painallukseen reagoi. Pitää kai kaivaa nappi irti. Imurointia en suosittele. Jonkinlainen puhdistus voisi auttaa. Käsidesiähän kyllä piisaa.

Ruokatoimituksen saimme sovitun aikarajan puitteissa. Tavarat oli pakattu siististi ja se pakastemämmikin oli vielä omassa pussissaan. Ei siis esimerkiksi salaatinlehtiä jäädyttämässä. Palveluna loistava. Isoin ongelma oli oppia käyttämän sitä tilausohjelmaa. Siitäkin sitten asiat alkoivat löytymään ja seuraavalla kerralla se sujuu jo ihan toisella tavalla. Hinta on ihan kohtuullinen. Kuitenkin sen verran korkea, että ei kahden hengen talouteen kannata tilata toimituksia kuin viikon välein. Vähän ylikin saa mennä mielellään, jolloin toimitushinta jää pienemmäksi suhteessa tavaran hintaan. Oli todennäköisesti hyvinkin viisas päätös tehdä tilaus ajoissa. Isommilla paikkakunnilla ei enää ehdi pääsiäiseksi mitään tilailemaan. Täällä tilanne tietenkin on toinen.

Eilen oli Suomen koronakuolemien määrä 28. Tänään ilmoitettu määrä on 27. Eihän se sitten niin vakava tauti olekaan, kun kuolleet alkavat herätä henkiin?  No, vitsi vitsinä. Laskuvirhehän tuo. Milloinkahan meillä alkavat lukemat nousta vauhdilla? USA:sta tuli jännä tutkimustieto. Koronakuolleita on noin 10000. Kokonaiskuolleisuus on kuitenkin laskenut huimasti. Johtuu erilaisista rajoituksista ja siksi ihmiset eivät altistu onnettomuuksille eikä myöskään muille tartuntataudeille.

Huomenissa ollaan kai lähdössä mökille. Muutamaksi yöksi. Emme kuitenkaan koko pääsiäiseksi. Sää on jo muuttunut hieman ja pakkaset taittuneet. Näyttäisi siltä, että perjantaista maanantaihin eli juuri pääsiäisen ajan olisi hieman viileämpää. Sitten taas hieman lämpenisi.

Nyt ollaan jo kolme viikkoa väistelty ihmisiä ja päinvastoin. Pääsiäisenä on normaalisti ollut mökeillä vilskettä ja porukat kokontuneet milloin minnekin. Nyt ei näin ole. Sen kaikki varmaan ymmärtävät. Tuskin kukaan haluaa saada tartuntaa tai tartuttaa ketään. Riskiryhmäläisiä on useammallakin mökillä. Olisi ajattelematonta asettaa riskiryhmäläiset vaaraan. Me ainakin pyrimme hoitamaan oman osuutemme. Tulee se vielä aika kokoontua ja kyläillä. Eli tavataan sitten myöhemmin, kun sen aika on, kun vaara on ohi! Nyt pysymme kauempana toisistamme ihan oma-alotteisesti!

Sunnuntai, 5.4.2020 

Talvea edelleen pitelee. Yöllä yhä kakkosella alkavia lukemia. yvä ettei kolmoselakin. Ensi viikolle maanantain jälkeen hieman lauhempaa. Vain hieman. Pääsiäiseksi jälleen viileämpää. Se tietää sitä, että lumien sulaminen ei vielä ala toden teolla. Lappiin ennustettu tulvaa ja sen todennäköisyys kasvaa, mitä myöhemmäksi kevään tulo menee.

Lappiin on myös ennustettu alkavalle viikolle koronaepidemian alkua. Pääsiäisen aika onkin oikein hyvää aikaa viruksen leviämiselle. Ihmiset viihtyvät porukoissa ja tapaavat sellaisia henkilöitä, joita harvemmin näkee ja ovat kauempaakin. Nyt olisi maltti valttia. Kävin aamupäivän puolella tankkaamassa auton. Täytin myös vara-gallonat. Lidlistä hain jotakin sellaista, mitä en pystynyt Cittarin nettikaupasta hankkimaan. Hiljaista oli. Lidlissäkin vain 2-3 henkilöä. Kyllä nyt oltiin hyvin piilossa.

Olen siis yrittänyt siirtää toimintoja ja minua palvelevia asioita hajonneelta koneeltani Ainon vanhalle laitteelle. Siinä on vastaan tullut erittäin merkittäviä ongelmia. Sain kuitenkin tänään edes yhden ongelmakohdan kuntoon, kun löysin sähköposteista vanhan viestin, jossa oli ftp-palvelimelle salasana. Luulin, että salasana oli minun keksimäni, mutta se olikin palvelun tarjoajan antama. Pari muutakin ongelmaa vielä on ja jotkut ratkeavat lopullisesti vasta sitten, kun menee konekauppaan ja vilauttaa pientä rahatukkua. Ja nyt ei kyllä olisi aika tuhlata mitään ylimääräistä!

Iltapäivän lopputunteina sain kuntoon toisenkin asian tuon koneen ongelmista. Onneksi tässä istuskellessa on ollut samalla aikaa tutkia ja kokeilla. Säästöäkin kertyi aivan yllättäen satkun edestä. Per vuosi vieläpä! Kone alkaakin nyt olemaan melkolailla valmis. Se ei tule täydellisesti korvaamaan vanhaa laitettani. Sen mukana ei ole 12V virtalähdettä ja akun kestokin ja kapasiteetti on heikko. Eli tarkoittaa sitä, että mökillä sen käyttöaika on varsin rajallinen. Päiväkirjapäivityksiä ei varmaan usean päivän mökkireissulla juuri tule. Mutta se mikä ilahduttaa on se asia, että vanhan koneen takuu on vielä voimassa.

Tänään uutisoitiin, että Pentti Linkola on siirtynyt paremmille rengastusmaille. Hänellä oli aika voimakkaita kannanottoja tapahtumista, joissa ihmisiä kuoli runsain mitoin. Terroriteotkin olivat ok, vaikka uhrit olivatkin viattomia. Korona varmaan oli myös tervetullut vitsaus. Linkolan mielessä ei kuitenkaan ollut vähentää ihmisten määrää sieltä iäkkäimmästä kansanosasta. Tehokkaampaa olisi likvidoida hedelmällisessä iässä olevia naisia. Hurjat olivat mielipiteet. Eipä hänestä sitten lopulta kehittynytkään täysveristä puoluepolitiikkoa! Erkaneminen puolueesta taisi olla molemminpuoleinen toive.

Ettei jäisi sellainen kuva, että en olisi aivan tarpeekseni jo säheltänyt tietokoneen kanssa, aloin vielä muuttamaan kauppakassitilaustani. No eihän se juttu toiminut. Tunnus/salasana oli ja pysyi hukassa. Lopulta sain tukea kaupparyhmän chat-palvelusta. Ja vihdoin pääsin kirjautumaan ja tein pienen muutoksen. Jokohan nyt sunnuntain tietotekninen kisailu olisi ohi?

Huomenna jälleen arki. Ei ole vieläkään tietoa, milloin mennään taas mökkihommiin. Minulla huomenna labra ja vasta tiistaina saan tiedon, jatkuuko lääkitys ja millä annoksella. Voimassa olevaa reseptiäkään ei vielä ole. Siltikin voi olla mahdollista, että menisimme peräti huomenna. Illaksi, kun ollaan saatu ensin se kauppakassillinen.

Lauantai, 4.4.2020 

Melko mukavia pakkasia taas. -20 oli tavallista, -25 ei ollut harvinaista sekään. Pitäköön näitä pakkasia nyt. Kunhan sitten kesällä olisi kesäkelit ja kesän muut jutut. Kesältä lähinnä toivoisin hyvää marjasatoa. Kahden surkean kauden jälkeen. Hillajänkillä ja marjametsissä luulisi pystyvän pitämään sen suositellun etäisyydenkin muihin ihmisiin. Ketähän siellä marjamailla mahtaa tulevana kesänä olla? Onko rajat yhä suljettuina ulkomaalaisilta? Missä me ikääntyneet mahdamme olla?

Ollaan varovaisesti mietitty seuraavaa mökkireissua samoin kuin pääsiäisen kohtaloa. Niille, jotka ajattelevat, että mökillä on kaikkein paras paikka koronan tarttumista ajatellen, sanon suoraan: ei se ihan niin mene! On niitä ihmisiä mökilläkin. Siellä todennäköisemmin törmää muihin. Kotona voi olla sisällä lukkojen takana. Mökille sellainen ajanviete ei passaa. Molemmissa paikoissa on syötävä. Kauppa-asiat on hoidettava. Kotiin tulee posti ja laskut.

Kaikki varmaan hyvällä omallatunnolla sanovat, että on terve, virusta ei ole. Kun itämisaika on jopa 14 vrk ja kaikille ei tule edes oireita, ei mikään ole varmaa. Minäkin olen "varma", ettei minussa ole virusta. Paitsi kunnes toisin todetaan! Virus elää omaa elämänsä erilaisilla pinnoilla epämääräisen ajan. Kun noita asioita summailee, harva ihminen Suomessa on 100-prosenttisen varmasti turvassa. Täydellinen erakoituminen antaa turvan, jos ei todellakaan tarvitse mitään asiaa ulkopuolelta.

Tein minäkin sitten sellaisen tempauksen, että tilasin toimituspalveluna runsaan viikon ruokatarvikkeet. Tuonne alkuviikolle ja toimitus kotiovelle asti.  Oli onneksi ihan reippaasti aikaa. Alkuun päästäkseen oli täytettävä monenlaista perustietoa. Numerosarjoja etsittävä sieltä ja täältä. Ja menihän siinä tilaustakin vääntäessä myös aikansa. Seuraava kerta lienee jo paljon helpompi.

Viime sunnuntaina läppärini alkoin tökkimään pahemman kerran. Eli langaton yhteys katosi omituisesti. Epämääräisten vaiheiden jälkeen se kuitenkin alkoi pelittämään. Miksi se korjaantui, en osaa sitä sanoa. Tänään illalla sama ongelma. Nyt sain koneen räplättyä pelikuntoon nopeammin. Toivon mukaan tapaus ei enää toistu. Ei ole lainkaan varmaa, että saisin koneen aina toipumaan. Nyt ei oikein huvittaisi lähteä koneostoksille. En ehtinyt tekemään oikein mitään, kun yhteys jälleen katkesi. Nyt jännittää!!!

Illan mittaan ei verkkoyhteys palannut. Siirtelin asioita varakoneelle, jossa puolestaan muut ongelmat estävät normaalin käytön. Olen jäämässä kahden koneen loukkuun. Moni asia jää nyt tekemättä tai vähintään heikolle hoidolle. Nyt jo sunnuntai ja aamupäivä. Päivitys eiliseltä lähdössä!

Perjantai, 3.4.2020 

Oltiin jo maanantaina ennen mökkimatkaa päätetty, että pois lähdetään viikonlopuksi eli perjantaina. Siis tänään. Ok, siis valmistautumaan poistumiseen, mutta ilman hoppua kuitenkin. Täytin tyhjenneet puukopat. Toisen kopallisen hain takimmaisesta varastosta. Siellä oli syksyllä pinottuja trukkilavojen purkulautoja. Pätkittyinä tietenkin. Vaikuttivat kuivilta. Kun laitat laudanpätkiä kaminaan tai saunan pesään, menevät ne helposti turhan tiiviiksi paketiksi ja palaminen on hidasta, kun ilmarakoja ei ole. Siksi halkaisin nyt laudat pikkukirveellä. Se on sellaista hommaa, jota mielellään tekee istualtaan. Siihen olikin siinä vieressä sopivasti purusäkki. Istuinpa sen päälle ja aloin heilutella kirvestä. Ihmettelin sitä, kun säkki alkoi antamaan periksi ja kohta istuin liki lattian tasolla. Ja kun olen tällainen könttyrä, en meinannut päästä ylös siitä säkkituolista. Vanhuus ei tule yksin! Pääsin tietenkin jaloilleni, en sinne jäänyt. Pilkkeet sain tehtyä myös. Niin, se ei ollutkaan purusäkki. Säkissä olikin kuivaa koivun lehteä. Siksi se painui. Vaikka olisi kai se painunut purusäkkikin tällaisen painon alla!

Tarkistin polttoainetilanteen. Tyhjensin bensat kuljetusastioista muihin päniköihin. Saan siten tyhjät taas matkaani. Seosta tein kympin jerryllisen. Kun puun pilkonta alkaa, ei silloin saa olla mistään puutetta. Parempi litra ylimääräistä, kuin litra liian vähän. Ja kaikkihan ne lopulta menevät. Ei ne pääse happanemaan astioissaan.

Kotiinlähdön kanssa ei pidetty minkäänlaista kiirettä. Silti oltiin kotosalla jo yhden aikoihin. Lähtiessä luultiin, että Tarra tyhjeni, mutta olihan siinä pellon kulmassa parikin autoa. Teillä vielä täysi talvikeli. 927-tie oli kuitenkin sula. Prisman parkkipaikalla yllättävän paljon autoja. Iltakuuden aikaan teeveessä näytettiin kuvia suurkaupunkien keskustoista. Niissä yhteensä vähemmän liikkujia kuin Prismassa.

Kotona taas mukava olla. Liki sananmukaisesti nuolemassa haavoja. Vasemman käden etusormessa kipeä havauma. Peukalossa ja keskisormessa sama vaiva hieman lempeämpänä. Ihottumavana kulkee korvasta korvaan. Keskeltä nenää. Muuallakin kutisevia alueita ja näppyjä. Kotona kuitenkin nämä asiat on helpompi hoitaa ja saada kuriin. Mökillä ne vain pahenevat.

Mökillä Ollaan jossain määrin kuin herran kukkarossa. Paljon ulkosalla, joten maailman pahuus ei näy eikä kuulu. Radio on toki päällä sisällä ollessamme. Mutta sen pitäisi olla paljon suuremmalla, että minä saisin puheesta jotakin selvää. Kotonakin radio on paljon auki, mutta nykyisin ollaan totuttu siihen kello 15:n koronatiedotuksiin telkasta. Ei hyvien uutisten vuoksi, vaikka toivossa on hyvä elää.

Torstai, 2.4.2020 

Koleahko aamu. Kymmenkunta pykälää pakkasella. Virallisesti muutama aste kylmempääkin. Sopiva sää puuhommiin. Eipähän kastu kintaat!

Sovittiin, että joskus aamupäivän loppuhetkillä Ainokin tulee puupaikalle. Tulistellaan ja paistetaan makkarat. Juodaan kahvit voileivän kanssa. Oli tarkoitus tälle päivälle kaataa ja ajaa enää kaksi rekikuormaa koivua. Ei siis minkäänlaista hoppua. Pääsee paikatkin hieman helpommalla. Ja vetristyvät. Aivan aluksi tarkistin tuulen suunnan ja kaivoin notskipoteron yhdelle syrjälle hieman lisää tilaa nuotiopohjaa varten. Vastakkaiselle syrjälle kaadoin koivupöllin istuimeksi. Kuivan näreen kaadoin ja karsin nuotiopuiksi. Koivupöllistä irrotin tuohta sytöksi. Ja sitten kaatamaan puita.

Kuormallinen tuli. Vein reellisen mökille ja pino jälleen hieman täyttyi. Aino keitteli kahvit termokseen ja pakkasi retkirepun. Vein repun mennessäni ja Aino käppäili perässä. Puureitti onkin aivan mahtava kävelybaana. Ei upota ja kulkee mukavissa maastoissa. Aino on näitä puuratoja kävellyt nyt enemmänkin. Sytytin tulet. Ja kas kummaa, tuuli oli kääntynyt aivan vastaiseksi ja savu menikin istumapöllin suuntaan. Savuttaminen onneksi hiipui olemattomiin, kun puut alkoivat palaa kunnolla. Nou hätä!

Evästeltiin ja nautittiin mukavasta kevätkelistä. Kaadoin sitten joitakin koivuja, jotta saisin reen täyteen puuta. Aino karsi vesurilla muutaman latvuksen. Keräsin sitten puut rekeen. Kyydille myös reppu, lapiot, vesuri, puukoukku ja -sakset. Ja puut mökin pinoon. Ihan mukava pino siitä tuli. Viime syksyisen pinon lisäksi. Enemmänkin on monesti ollut. Mutta eiköhän tuo riitä taas yhdeksi vuodeksi. Pilkkomista on noissakin. Kun nyt muistin, hain vielä Saajosta puuta vasten nojollaan olleet saikarat. En niitä muistanut tuoda silloin, kun ajelin ne pienet pinoni pois. Unohtuivat. Kun nekin olivat pinossa, sahailin ylipitkät ranganpäät poikki ja peitin pinon pressuilla. Harjasin reen puhtaaksi roskasta. Puuhommaan nyt tauko. Pilkkominen edessä joidenkin viikkojen kuluttua. Ennen sääskiä ja lämpöisiä kelejä.

Hyvä mieli palkkiona muutaman päivän hommasta. Paikkoja kipeinä, mutta pääosin ihan terveesti. Ei haittaa! Huomenna uudet kujeet!

Korona-tilanteeseen ei näy mukavia kerrottavia. Joku aika sitten ennustin synkässä ennusteessani niistä taloudellisista vaikutuksista. Siis että rahat loppuvat. Yksityisiltä ja yrityksiltä. Ja valtioltakin. Voi voi. Ennustukset valitettavasti taitavat toteutua. Valtio suunnittelee jo nyt kymmenien miljardien lisälainan ottoa. Hopi-hopi! Kiire on. Voi olla, että huomenna ei kukaan enää anna senttiäkään luottoa. Kaikkialla samanlainen katastrofi. Ja siinä vaiheessa ei yksikään yksityinen euro ole enää turvassa. Sukanvarressa paras paikka!

Keskiviikko, 1.4.2020 

En juottanut kuumaa kuravettä enkä syöttänyt silliä. Jotenkin se vain ei tällaisena aikana muutenkaan tuntunut soveliaalta. Toisaalta pieni kevennys olisi poikaa, vaikka joka päivä. Ei siihen aprillipäivää tarvita.

Aamulla -4 astetta. Puolipilvistä. Kova tuuli pohjoisesta. Kämppäkin siinä jo hieman ehti jäähtymään. Laittelin eilen aloittamaani puupinoon laitatuen, ettei kasvava puumäärä saa pinoa sortumaan vasemmalta reunalta. Tankkasin sahan ja laitoin reen kelkan jatkoksi ja eikun metsään. Kun fyysinen kunto ei aivan huipussaan enää ole, oli joskus yhdentoista maissa mukava käydä kahvilla. Parit voileivätkin siinä meni.

Sitten uuteen reissuun. Vaikka miten ajattelin, että en sitten ota kovin paksuja koivuja, tuli niitä pari kuitenkin kaadettua. Leikoin tyvipään pöllit vain metrisiksi, jotta saisin ne kyydille. Silti alkoi hommat käydä voimille. Mökillä vielä puut pinoon ja pakko hieman lepäillä ennen ruokaa ja saunaa. Puita kuitenkin on alkanut kertymään. Monta kuormaa. Jos huomenissa saan parikaan reellistä, voin hyvällä omallatunnolla lopetella puunajon. Alkaa sitä lajia varmaan olla. Metsässä tuuli oli melko sopiva. Se oli kuitenkin huomioitava puita kaataessa. Toistaiseksi kaikki puut ovat kuitenkin kaatuneet juuri siihen, mihin olin tarkoittanutkin. Kelkalla aiemmin tekemäni polanteet koivikossa ovat kovettuneet kantaviksi. Vain yhden kerran meni jalka läpi ja silloinkin astuin ohi kelkan jäljestä.

Iltaisin ollaan pelailtu Kingdomia. Ihan vain muutamia pelejä illassa, ettei ala pahoin tympimään. Minullakin on tällä viikolla ollut onni myötä. En ole kaikkia pelejä enää hävinnyt. Viimeksi kuitenkin maanantaina näin kävi.

Tiistai, 31.3.2020 

Tälle päivälle olikin ennustettu lumisadetta. Ei mitään jättipyryä, muutamaa senttiä vain. Aamulla se heti alkoi. Tulimme mökille jo eilen osittain siksi, että tällaisella kelillä jään päälle satava lumi on myrkkyä. Tiet menevät tosi liukkaiksi. Parempi nyt ainakin aamupäivä olla sisähommissa. Sellaistakin puuhastelua aina on. Jos ei muuta, niin kameroiden säätöä. Pakkasta aamulla noin 5 astetta. Iltapäiväksi luvassa +4 ja pyry loppuisi.

Lähellä puolista sade heikkeni jo melko olemattomaksi. Kävin lapioimassa puureitin varrelta koivujen tyviä esiin. Noin 15 - 20 puuta kohteena. Aika toivotonta hommaa. Hangen sisällä puut olivat vielä vankan jääkerroksen kuorruttamia. Lopetin kaivamisen. Mietiskelin, olisikohan viisasta kaataa puut pitkään kantoon. Kun on viimeiset kelkkakelit, voisi käydä silloin sahaamassa pitkät kannot ja tuoda reellä mökille. Tai jos ei onnistu, voisi lumien  mentyä sahailla kannot ja tehdä niistä jonkunlainen kasa seuraavaa talvea varten.

Syötiin ruoka. Sen jälkeen lähdin koivun kaatoon. Olen tämänkertaisen puualueen rajannut melko pieneksi. Viisaana hemmona en kaatanut liikaa puita ristironkkeliin. On huomattavasti helpompaa metsuroida, kun karsittavaa ja pätkittävää ei ole liikaa. Aika pitkiin kantoihin kaadoin. Se on myös turvallisuuskysymys. Jos kaivaa puun tyveen lumeen metrisen kuopan ja kaataa puun aivan alhaalta, voi kaatuvan puun tyvi tehdä yllättävän iskun. Ja kun puun alkaessa kaatumaan olet siellä kuopan pohjalla, etkä pääse sieltä karkuunkaan! Nimimerkillä koettu on!

Ensimmäisen rekikuorman jälkeen uudestaan hommiin. Nyt kaadettavia koivuja vähemmän, mutta olivatkin sitten hieman isompia. Voi kun olisi ne voimat, niinkuin ennen! Kyllä otti koville. Meni suojan puolellekin ja lumi alkoi vielä tarttumaan pölleihin. Sain puut kuormaan. Sain ne mökillä vielä pinoonkin. Riitti näin äkiksestään kaksi kuormaa. Huomenna lisää. Paikat vähän kipeinä. Oikea olkapää luonnollisesti pahimpana.

Lunta aamun pyryssä tuli 2-3 senttiä. Iltapäivällä lämmintä 4 astetta. Ajoin kelkalla mutkan puomilla ja hiekalla. Järvellä rantoja pitkin myös. Huomenna Ainon parempi kävellä. Saattaa lumi jämähtää jäiseen alustaan kiinni.

Maanantai, iltapäivää, 30.3.2020 

Mökille lähdettiin joskus kahden jälkeen. Alkumatkasta kadut ja tiet sulia. Sitten sekalaista ja lätäköitä. Loppumatkalla pelkkää jäätä. Paikoin uria ja vauhti oli soviteltava kohtuulliseksi. Mökillä ennen neljää. Hain saunavesiä avannolta. Siellä jäätä oli aika niukasti. Viitisen senttiä ja lunta hieman päällimmäisenä. Saunaan oli jäänyt viimeksi täysi vesiämpäri ja sepä oli tietenkin jäätyä jämähtänyt umpurijäähän. Ei ollut kuitenkaan haljennut. Toin sen sisälle ja lämpimässä se lopulta luovutti sisältönsä. Ei haljennut, mikä oli mukavampi juttu. Oli nimittäin laadukkaampi ämpäri. Ei alkuunkaan sellainen, joita kansa jonottaa joskus ilmaiseksi jostakin marketista.

Oravat pilkkoneet kuusien oksista maahan muutaman sentin mittaista latvasilppua. Paikoin pihan reuna  ja hanki aivan vihreänä silpusta. Pihalla ja pikkuteillä tosi vaarallisen liukasta. Hiekoitin vähän polkuja. Paikoin laitoin lunta. Täydensin liukkaudeneston vedellä. Siihen jäätyi. Saa silti olla varovainen. Ajelin puulenkillä mutkan. Nyt hanki kantaa aika hyvin joka paikassa. Upposi vain kymmenisen senttiä. Puureittini kuin rautatie. Ei uponnut yhtään. Tosin tyhjällä kelkalla ajelin.

Maanantai, aamupäivää, 30.3.2020 

Syötiin kevyehkö aamupala. Sitten lähdettiinkin hoitelemaan tämän viikon kauppa-asiat pois asialistalta. Prismaan mentiin. Se tuntuu niin selkeältä ja väljältäkin. Heti ovella oli lappu. Lauantain sähkökatkos oli vaurioittanut joitakin kylmälaitteita ja siksi joistakin tuotteista on pulaa. Emme saaneet kaikkia tuotteita, joita olimme ostoslistaan merkinneet. Puuttumaan jäivät juustot, voileipärasvat ja kahvikerma. Meillä kuitenkin näitä oli kotosalla hyvinkin viikon tarve, joten ei haittaa. Leikkelepuoli oli myös melko aneeminen. Valikoima ei liipannut läheltäkään meikäläisen suosikkeja. Grillimakkarat ja nakit olivat myös vähissä, mutta ne vähät olivat ihan ok. Maidot olivat kerrankin pitkällä päiväyksellä, kun vahingosta johtuen ei viimeviikkoista varastoa ollut ollenkaan.

Paluumatkalla Aino odotteli autossa, kun käväisin vielä Lidlissä. Siellä paistopisteen tuotteet oli pussitettu valmiiksi. Otin sitten lisäksi hieman Beceliä ja kahvikermaa. Myös hieman leikettä. Kassalle suunnistaessani jouduin pitkän jonon hännille. Taakseni kertyi myös heti muutamia asiakkaita. Tuli kuitenkin ilmoitus, että kassa 5 aukeaa, olkaa hyvä! Olin sopivasti hollilla ja tuossa tuokiossa olin jonon kärjessä 5-kassalla ja laitoin ostokseni hihnalle. Sitten alkoi odotus. Olisin hyvinkin jo selviytynyt siitä edellisestä jonosta pihalle, ennen kuin vitonen sai kassaneidin. No, ei siinä selkä kipeytynyt.

Kotona kamppeet kaappiin ja jääkaappiin. Vielä sitten käynti labran suunnassa. Siellä käsidesiä tarjottiin tullen ja mennen. Pihalla suorastaan väljää. Sisälläkin rauhallista.

Meillä pohjoisessa koronatartuntoja on toistaiseksi hyvin vähän. On hyvin epätodennäköistä vielä se, että törmäisi johonkin sairastuneeseen. Tottakai teemme kaikkemme, ettemme saisi tartuntaa. Nytkin kauppareissun yhteydessä ja jälkeen asia huomioitiin. Käsihygieniaa, hanskanvaihtoa ja etäisyyttä. Kuitenkin sitten, kun täälläkin alkaa olla epidemian luonnetta, on liki mahdotonta estää viruksen saamista. Vaikka itse olisi kuinka tarkkana, on esim. kaupan tuotteisiin koskenut ehkä useampikin ihminen. Heilläkin ehkä hanskat suojana, mutta tarttuu se virus siitä hanskan ulkopinnaltakin. Voi olla, että kauppakassissa on läjäpäin koronaa. Sanotaan, että virus tarttuu pisaroista. Eli hengitysteitse. Voi se kuitenkin ilmasta osua mihin tahansa tuotteeseen tai muihin pintoihin. Ja siirtyä siitä sinne, missä se tekee tuhojaan. Maskit ovat tosi harvinaisia. Tänään näin kauppareissulla yhdet. Ne olivat sellaiset mallia US Army, joissa oli vaihdettava filtteriosasto. Semmoinen 400 gramman säilykepurkin kokoinen.

Kävin suihkussa. Juotiin kahvit. Laitoin muutamat tallennukset voimaan. Sellaisilta kanavilta, joita emme mökillä pysty katsomaan. Tälle päivälle ohjelmassa kotona vielä muikkujen paisto ja potut. Syönti myös. Sitten tiskikoneen pyörittyä lähdetään joskus iltapäivän puolella mökkihommiin muutamaksi päiväksi. Palaamme asiaan ehkä jo illalla, jos tietokone jatkaa pelittämistä!

Sunnuntai, 29.3.2020 

Kesäaika alkanut. Jo yöllä nukkumaanmenoaikoihin siirsin parit kellot olohuoneessa tunnilla eteenpäin. Valtaosa kelloista siirtyykin automaattisesti vaihtuvaan aikaan. On kuitenkin yhä peruskelloja, joilla ei ole yhteyttä maailmankelloihin. Harvinaistumassa ovat kuitenkin. Kesäaika alkoi reippaanlaisessa pakkasessa. No, kymmenkunta astetta vain, mutta kesäpakkaseksi melko lukema! Olikos nyt jo viimeinen kellojen siirto, vai vasta syksyllä? Vai onko silloinkaan?

Olin illalla laittanut yhden elokuvan tallentumaan. Se oli oikeastaan haukuttu melko selkein sanoin, mutta pistin silti sen nyt pyörimään. Oli se minusta kuitenkin mainettaan parempi. Monesti kriitikot lyttäävät elokuvan, joka sitten kuitenkin menestyy ihan kohtuullisesti. Joskus tosi loistavastikin. En tiedä, oliko tämä menestynyt. Tuskinpa vaan. Kyllähän se sittenkin aika keskinkertaiseksi jäi. Samaa tasoa, kuin illalla katsomamme Beck.

Kun maailmalla ei ole meneillään minkäänlaista urheilutoimintaa, ei sellaista, etenkään tuoretta, tule tietenkään telkkaristakaan. Kuukauden päivät on näin jo mennyt. Sitä ennen etenkin lauantait ja sunnuntait olivat täynnä urheilulähetyksiä. Ajan kuluttamiseksi TV oli tietenkin taas paljon auki. Uusintoja, uusintoja ja vielä kerran uusintoja. Olipahan vaikea löytää sellaista ohjelmaa, mitä ei ollut aiemmin nähnyt. Kanavasta riippumatta. Tylsäähän se on. Mitenkähän tylsää on sitten, kun aikaa on kulunut 2-3 kuukautta ja samat ohjelmat yhä vain pyörivät teeveessä?

Iltapäivällä tapahtui sitten melkoinen katastrofi. Tämä minun koneeni heitti verkot hiiteen. Langaton yhteys reitittimeen oli sinänsä olemassa, mutta internet-yhteys silti hukassa. Ainolla pelasi ihan ok samoin kuin kännykässäkin. Ei auttanut mikään. Ei pelannut edes vian etsintä. Kyllä yritin kaikkeni, mutta mitään ei tuntunut olevan tehtävissä. Minun ymmärrykseni ei riittänyt korjaamaan ongelmaa. En edes tiennyt, missä varsinainen vika piileskeli. Laiterikkoa epäilin. Mietin toissijaisia verkkoratkaisuja lähinnä kännykän kautta. Ei ... ei sekään pelannut. Konehan sinänsä pelasi, Wordit ja Excelit ja muut paikalliset ohjelmat. Mutta kyllähän se on niin, että ilman nettiä kone on aika hyödytön. Alkoi näyttämään siltä, että olisi alettava hankkimaan uutta konetta. En millään pärjää (??) pelkällä kännykällä. Sähköposti liitteineen on minulle yhä tärkeä väline, vaikka työura onkin historiaa. Entäs päiväkirja? Se nyt on toistaiseksi jäämässä unholaan. Jaa .... pitääkin laittaa vieraskirjaan ja Facebookiin ilmoitus, että nyt se oli tässä. Toistaiseksi ainakin.

Emme olleet heittäneet Ainon vanhaa konetta vielä pois. Olin ajatellut, että asennan sen kokonaan uusiksi. Hyvällä tuurilla se pelaa ja ainakin siitä voisi olla varakoneeksi. Joten nyt kone käsittelyyn. Ja raaka peli: ihan perusasetuksiin asti ja kaikki uusiksi. Siinä sitten huomautettiin, että aikaa voi mennä tunteja. Ok, menköön, tehtävä se on. Prosentit alkoivat madella näytöllä. Tunteja todella tulee kulumaan tuolla vauhdilla!

Meni tunti jos toinenkin. Asennus jatkoi rauhallistaetenemistään. Aloin sitten miettimään tuota Telian reititintä. Olisikohan siinä sitä rj45 -paikkaa? Onko mahdollista liittää kone kaapelilla reitittimeen? Tutkailin boxia ja olihan siinä paikat kaapelille. Useampikin. Kaappien siivouksen yhteydessä olin kuitenkin kerännyt kaikki turhat kaapelit sähkölaitekierrätyspussiin. Onneksi pussi oli vielä varastossa joten sitä penkomaan ja kaapelikin löytyi. Puolentoista metrin pätkä, joten läppäri oli kuskattava reitittimen viereen. Yritin siinä asentaa ethernettiä ja kohta kone sanoi, että pitäisi pikkuhiljaa buutata. Käynnistyksen jälkeen yhteys oli kunnossa. Jippii, puoli voittoa kuitenkin!

Nythän olisi niin, että voisin kirjoitella nettisivuja ja sitten lopulta kantaa koneen verkkokaapelin luo ja pistää päivitykset latautumaan. Mökillä se ei onnistu ja kotonakin se on hankalaa, mutta välivaiheena tyydyttävä ratkaisu. Voisin selvitä pahimman koronavaiheen ohi ja voisin miettiä uuden koneen ostoa sitten vasta myöhemmin.

Lopulta sitten se Ainon vanha kone oli saanut hommansa tehtyä ja alkoi kyselemään perusjuttuja. Olihan se hieman outo, mutta ajan kanssa kai siihenkin totun. Eipä tuo ole ensimmäinen uusi värkki tässä elämässä! Muutaman asetuksen ja asennuksen jälkeen aloin taas kirjoittelemaan päiväkirjaa omalla koneellani. Koneen oli tuonut olohuoneen pöydälle eli se oli irti verkosta. Piruuttani kokeilin langatonta verkkoa. Suojausavaimen annettuani Wlan pelasi, niinkuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan. Olipa kova juttu. Toistaiseksi kaikki siis ok. Varakonekin hyvällä mallilla, jos tämä oma kuitenkin jatkaa temppuiluaan!

Tämä sunnuntai on mennytkin niin, että en ole kovinkaan runsaasti ehtinyt uutisia seurailemaan. Eipähän sieltä tuutista mitään hyvää olisi kuitenkaan kuulunut. Päivä on ollut varsin kolea. Poutainen kuitenkin. Huomiseksi luvassa samanlaista säätä. Tiistaina tulee sitten se pyry. Huomenna on aamupäivän puolella erinäisiä asioita. Kauppakin. Sitten alamme miettimään mökkihommia.

Lauantai, 28.3.2020 

Hieno ilma jälleen. En lähtenyt ulkoilemaan. Sen aika on paremmin sitten, kun päästään käymään mökillä. Saatoin päätökseen vaatekaappisyynin. Eli pakkasin kierrätykseen lähtevät vaatteet jätesäkkeihin. Katsoin ensin netistä kuvia, minkälaisia ne keräysastiat mahtavat olla. Täysi jätesäkki ei tulisi mahtumaan aukosta. Joten tein hieman pienempiä paketteja ja teippasin ne lopulta niin, että ne pysyvät muodossaan. Muovikasseja olisi kulunut melkoinen läjä, eikä niitä meillä nykyisin ole kuin muutamia ja nekin satunnaisesti. Yhteen muovikassiin sulloin t-paidat. Ne ovat nyt käytettävissä siivousrätteinä. Pikkuhousuja ja sukkia tuli myös kassillinen. Ne päätyivät sekajätteisiin.

Ehdotin Ainolle kierrosta kaupungille. Samalla reissulla voidaan viedä ne vaatepussit kierrätykseen. Aino ensin epäröi, mutta onhan se kuitenkin jotakin muuta, kuin makoilla kotosalla. Saatiin vaatepussukat toimitettua. Juuri ja juuri mahtuivat kääntöluukusta sisään. Tehtiin lyhyt alueellinen kierros. Ihmisiä ei paljoa näkynyt liikkeellä. Prisman parkkipaikalla autoja kuitenkin reippaanlaisesti. Kauppakeskuksen edessä myös. Alkon asiakkaita?? Eiköhän ne Alkotkin kohta joudu sulkemaan ovensa. Liian paljon asiakkaita ja liian sumpussa!

Uusimaa eristettiin puolilta öin. Valtioneuvoston kanslia laittoi päivällä oikein tekstarit asian johdosta. Ainolle tuli viesti minua aiemmin. Ilmeisesti epäillyttävät henkilöt olivat listalla alkupäässä! Toivon hartaasti, että tilanne paranisi nopeasti ja eristys saataisiin pikapuoliin myös purettua. Niinistö jyrähti voimakkaasti sen puolesta, että määräyksiä on noudatettava. Niin se on, vaikka pahalta tuntuisi.

Olemme olleet ja olemme yhäkin ahkeria mökkiläisiä. Sanat mökki ja mökkiläinen eivät ole alkuunkaan sellaisia asioita, jotka voidaan paketoida samaan muottiin. On aivan eri asia, onko mökki 200 neliötä kaikilla hienouksilla meren rannikolla tai sisämaan parhaissa paikoissa, kuin pieni, sähkötön mökki jossakin korven yksinäisyydessä. Näiden mökkien isännät ja emännät hakevat mökeiltään aivan eri asioita. Voisin kuvitella, että monilla mökki varustetaan vieraita ja yhdessäoloa varten. Toiset haluavat nimenomaan eroon muista. Karanteenimielessä se, ettei mökillä tapaa muita, eikä käy alueen kaupoissa eikä muissakaan vastaavissa, olisi ihan ok. Jos olisi keino varmistaa se, ettei matkassa kulje koronaa, niin ihan sama. Jos epidemiapesäkkeestä lähtee tuhansittain testaamattomia ihmisiä muualle, arvatkaapa, onko joukossa myös viruksia!!

Tehtiin tänään pitsat. Aino taikoi taikinat ja pilkkoi sipulit ja meetvurstit. Minä paistoin hieman jauhelihaa, valutin tonnikalat ja sekoitin chili-ketsuppi -seoksen. Ja sitten täytin ja paistoin pitsat. Ensin Ainon paistos. Ja perään minun. Uuniin kun ei mahdu kerralla enempää. Hyviä olivat ja eiväthän ne kerralla menneet. Loistavia iltapaloja. Mökille tai kotiin.

Kolmen jälkeen hiljeni TV. Hiljeni radio. Jääkaappi heitti hyrisemästä ja sen sisuksiin tuli pimeys. Sähkökatkos! Onneksi oli pitsat masuissa! Olikin hyvä hetki olla hieman pötköllään. Sähköt olivat poikki parikymmentä minuuttia. Kun nyt olemme epätietoisuuden ja poikkeuksellisten aikojen keskellä, ovat lisähaitat epäsuotavia. Jos vaikka tulisi myrsky, joka katkoisi sähköt ja data/puhelinyhteydet useiden päivien ajaksi, voisi se olla monelle kauhun paikka. Nyt pimeää on noin kolmasosa vuorokaudesta. Ehkä vähemmänkin. Mutta olisi se aika tylyä istua yksin kylmässä ja pimeässä mökissä yökausia ilman mitään lämmintä syötävää tai juotava. Tietämättä ulkomaailmasta mitään.

Koronaa yritetään estää ja hillitä sen leviämistä monin eri keinoin. Toimet aiheuttavat lomautuksia ja irtisanomisia. Ruotsin rajan yli sallitaan työmatkaliikenne ja nyt on alkanut tulla rajan yli tartuntatapauksia Lappiin. Miksi tuo kulku sallitaan? Hieman asia ihmetyttää. Viruksen reitti on selvitetty. Vähemmästäkin on tiesulkuja pystytetty. Monestako työpaikasta olisi kyse?

Perjantai, 27.3.2020 

Tälle päivälle jäi sen yhden vaatekomeron läpikäynti loppuun. Siinä sitten menikin melkoisen kauan. Pieni hikikin meinasi tulla, joten en nyt aivan laiskanakaan ollut. Vaatteiden osalta olin jopa hieman yllättynyt siitä, että kauluspaitoja oli niinkin monta sopivaa. Kaikkia en kokeillut. Kun aloitin paitaosaston tarkistuksen, mittasin yhden paidan leveyden. Sellaisen, joka juuri ja juuri meni päälle. En tässä nyt julkisesti kerro senttimäärää. Loput paidat mittasin. Rajatapaukset sovitin. Pienemmät hylkäsin oitis ja suuremmat hyväksyin jatkoon. Housuista löytyi yhdet, jotka saattavat mennä jalkaan, jos hieman laihdun. Kaikki pukuhousut lasten kokoa. Pari takkia menee päälle, mutta napit ja reiät jäivät etäälle toisistaan. Yllättävää oli se, että muutamat takit eivät menneet lähellekään. Syynä ei ollut maha, vaan myös rinnanympärys ja hartioiden seutu ovat muuttuneet karhukoplamaisiksi. Wau, mikä atleetti! Eikä kotletti.

Kun vaatteet oli käyty läpi, oli vuorossa loput tavarat. Ylähyllyllä oli jos minkälaista kampetta. Ne oli sinne tungettu vähän miten sattui. Piti olla oikein varovainen, kun joukossa oli myös särkyvää tavaraa. Hyllyt oli pestävä. Pölyjä pyyhittävä. Ylähyllylle kun on ulkoilmayhteys, niin olihan siellä sitten pölyäkin.

Lopulta pääsin tavaroiden palauttamiseen. Ylähyllyn kamppeet ensin. Tilatarve oli pudonnut kolmasosaan, kun ajatuksen kanssa järjestelin. Vaatehyllyjä jäi kovasti vapaiksi. Yhden komerollisen verran, kun olin hieman yhdistellyt asioita. En kuitenkaan ala tässä vaiheessa ostamaan niihin täytettä.

Jäljellä on vielä päästä eroon hylkäämistäni vaatteista. Joku vaatekappale on laatutavaraa ja tosi hyvässä kunnossa. Vastaavasti heikompaakin löytyy. Vaatteet voisi tietenkin pakata muoviin ja viedä kierrätykseen. Sieltä ne kulkeutuvat ulkomaille ja myyntiin. Tulot hyväntekeväisyyteen. Äkkiseltään en löytänyt muuta kierrätyskanavaa. Noin kai se on hoidettava. Tai vietävä roskiin tai mökille kokkoon.

Pariin otteeseen olen katsonut teeveestä tiedotuksia ja koronauutisia. Uusimaahomma vaatii lisäaikaa. Joku pilkun höylääjä keksi lyödä kapuloita rattaisiin. Ehtivätkö korjaustoimenpiteet illaksi?  Päivällä katselin hetken myös teeveen alueuutisia. Odottelin Lapin vuoroa, mutta sitä ei tullut. Saamen juttuja tuli heti Oulun jälkeen. Koko muu Lappi sääennustuksineen jäi välistä. Miksi?

Nyt on kulunut parisen viikkoa siitä, kun Suomessa herättiin julmaan totuuteen: tulee se, on jo ovea raottamassa. Alkuun oltiin huolissaan siitä, kuka sairastuu ja kuka jopa menehtyy. Ei tullut ensimmäiseksi mieleen se, että elämä muuttuu kutakuinkin kaikilla, vaikka ei sairastuisikaan. Me emme tiedä kaikkia lopullisia vaikutuksia. Emme lähellekään. Emme edes tiedä, kauanko tätä jatkuu. Saammeko edes jouluna kokoontua pukkisille ja joulupöytään?  Rakkaimpiemme kanssa. Tuleeko ensimmäisen vaiheen jälkeen toinen? Sitten seuraava. Kiertääkö tauti maailmalla kuin aallot stadionien ja hallien katsomoissa? Kuinka selviävät ne, joita tauti ei kaada, mutta joilta työt on loppu ja tulot myös. Maailmanlaajuinen lama voi mennä niin syväksi, että rahat kertakaikkiaan loppuvat. Ei tueta enää yrityksiä, ei ihmisiä. Kukin pärjätköön miten ehtii!

Nyt mennään kuitenkin tätä päivää ja uskotaan huomiseen. Minulla riittää vielä joksikin aikaa tekemistä kotosalla. Mökillä sitä puuhaa riittäisi enemmänkin. Mutta ei sinnekään voi mennä koko ajaksi asumaan. Mitenkähän muut saavat aikansa kulumaan? Meillä taloyhtiön parkkipaikka on ollut  koko viikon aika täysi. Onko etätyön tekijöitä, lomalaisia vai lomautettuja. Toivottavasti ei ainakaan irtisanottuja.

Tänään on ollut kelpo kevätpäivä. Ei ihan niin lämmin kuin tässä aiemmin. Plussalla selvästi kuitenkin. Nyt alkaa tilanne kuitenkin kääntymään. Tulee pakkanen. Tulee pyryt. Tulee uusi talvi. Milloin sitten tulee taas kevät? Ehkä ensi viikon jälkeen. Ehkä vasta pääsiäiseksi. Tai vapuksi. Ainakin juhannukseksi.

Torstai, 26.3.2020 

Vaihteeksi hieman yöpakkasta. Pari yötä menikin plussalla. Päiväksi jälleen lämpeni ja aurinko sulatti tummuneita pientareita ja valleja. Etelässä kunnon lämpötiloja. Kai siellä jo tuomet kohta kukkivat!

Tälle päivälle otin tehtäväkseni aloittaa vaatekaappini läpikäynnin. Vaatteiden lisäksi siellä on hieman muutakin kampetta. Mutta kunhan saisin edes ne vaatehyllyt jollekin mallille tänään.

En ole aikuisiällä ollut kovinkaan hentoinen heppu. Taisin hiihtää viidennen ja viimeisen Finlandiani vuonna 1983. Sen jälkeen harrastin joitakin vuosia lentopalloa ja pysyin kohtalaisen hoikkana. Tai ainakin vähemmän läskinä. Lopulta kasvoin lentopalloilijan mittoihin, mutta vain puoliksi. Paino oli ihan ok, mutta pituutta puuttui 30-40 senttiä. Vaikka mökillä on tullut rääkättyä itseään monien harrastusten myötä, ei paino pysynyt lentopalloilun jälkeen hallinnassa. Lopullinen niitti tuli 2-vaiheisena muutama vuosi sitten. Eli syksyllä 2015. Olin jo selkeästi ylipainoinen, kun vaihdoin savuavat tupakat sähköisiin. Hups, paino nousi kilotolkulla. Ja sitten vielä reippaammin, kun heitin pois höyryversionkin. Olikohan se vuonna 2017.

Niin ... se painonhallinnasta! En ole kovin ahkera vaatteiden ostaja. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen olen tainnut ostaa kolmet farkut, (kaikki samanlaisia, kun kerran löysin sopivat) T-paitoja, sukkia, pikkuhousuja ja muutamia kauluspaitoja. Hihattomia ensisijaisesti. Aiemmilta vuosilta kaappiin kertyneet vaatteet eivät enää mahdu päälle. Niitä saattoi siellä olla nyt hyvinkin 20 vuoden ajalta. Olen toivonut kai laihtuvani, mutta kyllähän se on utopiaa. Nyt lajittelun tulos oli aika tylyä katsottavaa. Varmaan 95% vaatteista on menossa roskiin. Osa liki käyttämätöntakin. Joissakin housuissa prässit niin terävät, että itikka halkeaisi, jos niihin törmäisi. Vaan ei auta.

Sain hyllyt pengottua. Sain sitten myös lisätilaa muille kamppeille ja imuroinnin jälkeen otan lattiatilankin uusiokäyttöön. Myöhemmäksi jää vaatetanko ja yläosaston sekalainen tavarapaljous.

Vaatteista tuli mieleeni seuraava: Kun laitoin viikolla lyhythihaista kauluspaitaa päälleni, tuli minulle ongelmia. En osannutkaan laittaa ylänappia kiinni. Muut napit olivat kiinni, mitäs niitä joka välissä aukomaan. Paita oli pesun jäljiltä ja kääntynyt nurinniskoin. Ja napit siksi ihan väärin. Tottahan toki hoksasin, missä vika piilee ja käänsin paidan oikein päin. Johan käytti napituskin. Pukeutumisen saa hankalaksi helpomminkin. Kun laitat housuja jalkaasi, laitat aina saman jalan ensimmäiseksi lahkeeseen. Kokeilepa muuttaa järjestystä. Sama paitojen ja käsien kanssa. Sukille ihan sama! Ketään en kehota kokeilemaan sitä hamstraussuosikkia eri kädellä, kuin normaalisti. Käsidesiä kuluu! Vähintään saippuaa ja vettä.

Eilen uutisoitiin, että 200000 suomalaista olisi tulossa Suomeen. Joko Finnair lennätti vuorokaudessa 159000 ihmistä Suomeen, kun tänään luku onkin vain 41000? Puolet matkailijoita, puolet asuu ulkomailla, mutta asunto on myös Suomessa. Muutama tuhat tulossa Suomeen. Eiliset lukemat olivat kai hihasta vedettyjä. Vai tuleeko vielä se iso luku takaisin, kun joku muu asiaa tutkailee? (Tänään kolme kotiutuslentoa, 1xKypros, 2xPortugali).

Uudellemaalle tulee se eristys ilmeisesti huomenna. Poliitikot laidasta laitaan kannattavat sitä. Kun nyt asia on koko kansan yhteinen, ovat eriävät mielipiteet eduskunnassa kovin harvinaisia. Yhtenä rintamana vaaditaan mökkiläisiä palaamaan koteihinsa pois rasittamasta mökkipaikkakunnan terveydenhuoltoa. Ja levittämästä tautia. Meillä on aikomus käydä omalla mökillä jossakin vaiheessa. Vaikka olisi tullut se koko valtakuntaa koskeva maakuntarajan ylittämiskielto, ei se koskisi meidän mökkeilyä. Alueen sisällähän me liikutaan. Lisäksi valitsemme ajankohdan, jolloin naapureissa ei ole ketään. Ostokset teemme ennen lähtöä Torniossa. Joten me pysymme suojassa kosketuksilta ja emme myöskään altista muita. Pois tullaan ajoissa ennen kuin muita mökkiläisiä on naapurustoon tulossa. Satunnaisia liikkujia ei toivon mukaan näy. Kaikkien pitäisi nyt olla hereillä eikä leikkiä kenenkään hengen tai terveyden kustannuksella.

Kaksi aiempaa kesää on ollut kovin surkeita marjavuosia. Lisäksi ei olla jaksettu kulkea kauimmaisia korpia ja kankaita viimeisiä tietopaikkoja koluten. Olisipa tuleva kesä vihdoin kunnollinen marjakesä. Pari edellistä kautta ollaan oltu ostomansikoiden varassa. Miten lie poimijoita nyt kesällä? Työttömiä varmaan olisi, mutta tuleeko ulkomailta mansikkapelloille porukkaa. Entä metsiin luonnonmarjoja hakemaan?

Hallituksen, viranomaisten ja median tiedotus on ollut aika runsasta. Luvatut ajat ovat liukuneet jonkun verran, mutta siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä eikä väärää. Maksimimyöhästyminen on vain tunnin luokkaa niissä hallituksen jutuissa. Se kuitenkin on liki anteeksiantamatonta, että äänitekniikka ei ole ollut mistään kotoisin. Ylen erikoislähetyksissä oli kuvan ja äänen epäsynkronisuus. Ensimmäiset hallituksen tiedotukset menivät paremmin, mutta sitten kun toimittajat eivät enää olleetkaan samassa tilassa vaan esittivät kysymyksensä puhelimitse, (tai verkon välityksellä) ääni välillä katosi, välillä vinkui ja vihelsi, ja välillä tuli päälle muita puheita. Tärkeitä asioita käsiteltiin. Ja yhteydet ja äänet testaamatta!

Keskiviikko, 25.3.2020 

Sattuneesta syystä on monilla ihmisillä tekemisestä puute. Ja sitä joutoaikaa rutkasti. Se on tietenkin vähän miten sen ottaa. Aina on tekemistä. Aniharvalla ihmisellä on kaikki paikat ja asiat niin tiptop, että mitään ei ole tehtävissä. Monesti on kyse vain laiskuudesta. Onhan se mukavampi makoilla telkkaa katsoen tai nettiä selaillen. Minun hallinnassani on täällä kotosalla pari-kolme kaappia. Omia vaatteita varten ja työkaluja varten. Työkalujen lisäksi on tietenkin tarviketta jos minkälaista. Vaikka tarkoitus on pitää asiat järjestyksessä, alkaa vuosien mittaan tapahtumaan siirtymiä. Seuraus on pienimuotoinen kaaos ja sen vuoksi mitään ei tahdo löytyä. No, kaupasta löytyy! Ryhdyin aamulla järjestelemään kovan tavaran kaappia. Siinä kamppeet olivat pääosin pienehköissä muovikoreissa. Ja pusseissa ja hyllyillä ja tungettuna sinne sun tänne.

Aloitin tyhjentämällä parit hyllyt. Hain kuivumasta kuusi uutta muovikoria. Niin .... viime vuonna oli aikomuksenani kasertaa itse mökille yksi laatikosto/lipasto. Olin siihen jo valinnut ja ostanut korit, joista aioin rakennella lipastoon laatikostot. Kun sitten päädyimme Ikean askarteluvaihtoehtoon, jäivät nuo korit ilman kohdetta. Varastossa ne ovat saaneet pölyyntyä ja eilen suihkussakäydessäni pesin ne pölystä ja laitoin lauteille kuivumaan. Kävin läpi laatikot ja korit ja pussukat ja siirsin ne uusiin koreihin. Paljon meni kampetta myös kierrätyspusseihin. Sähkölaitetta enimmäkseen ja lisäksi melkoinen määrä kaikenlaisia kaapeleita. Tuli melkoinen läjä niitä, oikea johtoryhmän kokous.

Vähitellen kävin läpi kaikki hyllyt. Aino pyyhki ne puhtaiksi, ennen kuin sain alkaa niitä uudelleen täyttämään. Olen järjestellyt ruuvit, pultit, mutterit ja naulat muutamiin lokerikkoihin. Mökillä ja kotosalla. Niissä eri kokoiset ja malliset jutut pysyvät hyvin järjestyksessä ja löytyvät helposti. Ja niistä näkee nopealla silmäyksellä, mitä laatua on ja mitä uupuu. Silti tahtoo syntyä ns. miljoonalaatikoita. Viimeisenä järjestelytehtävänäni lajittelin pari rasiaa sekalaista ruuvi-mutteri-pultti -laatikkoa. Otin hieman tiettyjä juttuja talteen, mutta pääosan siirsin metallikeräykseen. Kaikenkaikkiaan ei ihan valmista tullut, mutta näillä näkymin aikaa tulee olemaan vastaavanlaisiin tekosiin. Ja niitä vastaavanlaisia riittää. Eiköhän jouluun mennessä ole läpikäytynä kaappi jos toinenkin.

Viime vuosikymmeninä on suomalaisia, lähinnä eläkeläisiä, muuttanut eri mittaisiksi ajoiksi lämpimimpiin maihin. Jotkut pysyvästi, jotkut vain talveksi. Osalla on nyt kiire tulla suomalaisen terveydenhuollon hoiviin. Puhutaan 200000 ihmisestä. Kun 200000 suomalaista on tulossa ulkomailta Suomeen, aiheuttaa se epäilemättä melkoisen katastrofin. Esim. Espanjassa on julkinen terveydenhuolto ilmaista. Yksityinen maksaa. Julkista palvelua ei ole kaikkialla saatavissa. Espanjasta on kantautunut synkkiä uutisia paikoista, joihin potilaat on jätetty virumaan ilman hoitoa. Vaikka kaikkea, mitä netistä lukee, ei pidä uskoa, on osatotuuskin käsittämättömän synkkä. Tuo 200000 tuntuu aivan käsittämättömältä määrältä. Missähän maissa he ovat/ovat olleet? Uutisointi ei sitä kerro.

En ole nyt pitempään aikaan maininnut mökille menemisestä mitään. Siihen on tietenkin omat syynsä. Kyllä sinne on tarkoitus mennä, vaikka tässä vielä joitakin aikoja kuluukin ennen sinne menoa. Nykytilanteessa on kuitenkin asioita suunniteltava normaalia tarkemmin. Meiltähän se tietenkin käy. Viimeksi mökillä käydessämme sain puureitin aika hyvään kuntoon. Tämän hetken lämpöiset ja vielä muutamat päivät eteenpäin ovat kuitenkin myrkkyä reiteille. Näillä sosekeleillä olisi ensiarvoisen tärkeää ajaa reittejä ja tiivistää lunta. Nyt se jää tekemättä. Hieman kylmempää ja ihan oikeitakin pakkasia on luvassa viikonlopun päätteeksi. Ei siellä metsässä pinoja ole. Joten jos puunajoa ei tulisikaan, ei se katastrofi ole. Katastrofit ovat nykyisin toisenlaisia.

On ollut kevään lämpimin päivä. Ainakin Torniossa. Näin luulen. Piha on jo melkoisen sula. Kone kävi jälleen tänään hieromassa jäästä pehmenneen pintakerroksen pois. Asfaltti alkaakin olla jo monin paikoin näkösällä. Vielä ei ole lakaisukoneen aika, mutta sekin tulee. Se aika. Ja lakaisukonekin.

Iltamyöhään varmistui, että tulossa on myös se Uudenmaan eristys. Sillä pyritään siihen, että tehohoitopaikat riittäisivät mahdollisimman usealle. Perustuslakikiemuroiden vuoksi määräykset voivat tulla voimaan vasta muutaman päivän kuluttua. Eduskunta joutuu niitä käsittelemään. Karkuun lähteneet uusimaalaiset voisivat käyttää tämän loppuviikon kotiin palaamiseen.

Tiistai, 24.3.2020 

Hieman ennen aamukahdeksaa olin jo liikenteessä. Kauppaan matkalla. Tällä kertaa Prismaan. Aulaan tietenkin pääsin heti, mutta kaupan puolelle kalterit aukesivat parin minuutin kuluttua eli klo 8. Asiakkaita ei ollut niin, että olisimme törmäilleet toisiimme. Kukaan ei pyrkinyt iholle. Hyllyissä oli tavaraa. Paitsi tonnikalahyllyssä. Oli siellä muuan purkki, mutta valikoima jo aika vähissä. Kassajono harva. Muutamilla asiakkailla sormikkaat. Yhdellä hengityssuojain. Sellainen, joita minullakin on mökillä paketillinen. Tavarat autoon. Autossa käsien sterilointi ja puuvillahanskojen vaihto. Kotona samat toimet kertauksena, mutta lisäksi vielä saippuapesukin käsille. Enempää kai ei voi näissä olosuhteissa tehdä.

Kaikkein suurin hankaluus oli se, että naamaa kutitti. Ja piti yrittää olla hinkkaamatta. Tämä ihottumani on 97-prosenttisesti hallinnassa. Mutta esim. naamassa ja hiuspohjassa se yhä vaivaa. Onnistuin kuitenkin kauppareissulla pitämään näppini irti naamarista. Eiköhän tuosta reissusta selvitty ilman kolhuja.

Onhan se hieman vaikeaa määritellä kaikkein paras rajapinta ostosten suorittamiseen. Tuo aamuinen menettely on itsekseen toimien ihan hyvä. Vähentäisikö kaupan keräys-ja toimituspalvelu riskiä? Kyse on osittain siitä, kumpaan luottaa enemmän: kaupan keräilijään ja ruokakassin toimittajaan vai itseensä? Jotenkin vain se vaaka kääntyy kotiinpäin. On vain pidettävä kauppareissuilla se etäisyys.

Kevättä ilmassa. Torniossa päivä hieman pilvessä ja lämpö nousi vain hieman plussalle. Pohjoisempana ja tietenkin etelämpänä lämpöasteita oli runsaasti. Meniköhän etelässä se kymppikin rikki? Vaikka meillä oli viileämpää, alkoi lumi taas päivän mittaan muuttumaan vedeksi. Pihalla sadevesikaivot eivät aluksi vetäneet. Naapuri kävi napsauttamassa lämmittimen päälle ja pian vain yksi kaivo ei vetänyt. Koko kansi oli kuitenkin hyvin näkösällä. Vettä päällä parikymmentä senttiä. Kokeilin kepillä jäätä .... eli työnsin rautaisen kannen rei'istä kepin. Menihän se ainakin 20 senttiä. Jäätä ei tuntunut?? Omituista! Omituista siksi, että tuo jumikaivo on putkilinjan keskellä. Molemmilla puolilla on toimivia kaivoja ja tästä jumikaivostakin vesi virtaa läpi. Ilmeisesti jäinen välikansi?

Tänään nakkisoppa. Aino kuori jo aamupäivällä potut ja porkkanat. Kyllä oli hyvä ruoka. Tuollaiset peruskeitot ovat aivan käsittämättömän herkullisia. Ja vieläpä helppoja valmistaa. Jos vain selviää pottujen kuorimisesta. Koska perunat ja porkkanat oli kuorittuna, osasin sitten toimittaa loput valmistukseen liittyvät asiat.

Muutama tunti ja kaivo aukesi. Se jäinen välikansi oli aika hyvä arvaus. Ja keppini oli liian lyhyt tutkimuksiin! Pituudella on siis väliä! MOT. Päivän mittaan sain taas jäätä poistettua sisääntulon edestä. Pihakin alkaa pian sulamaan. Illalla kone käväisi taas pyyhkäisemässä jäätikön päältä pehmeämmän kerroksen.

Kun meillä Suomenmaassa viikko sitten otettiin käyttöön valmiuslaki, ajattelin, että jopas nyt asiat saadaan rullaamaan ja eipä tarvitse paljoa perään huudella kun määräyksiä alkaa satelemaan. Oli minulle yllätys ... oli pääministerillekin yllätys, että eipä se laki kaikkea sallikaan. Nyt pitääkin sitten säätää vielä uusia lakeja, jotta saataisiin joukkokokoontumiset totaalisesti kiellettyä ja koronapesäkkeet kuriin. Uusimaahan on se pahin pesäke ja ravintolat ja baarit niitä kokoontumispaikkoja. Minusta olisi hyvä, jos jokaisen ihmisen olisi pysyttävä maakuntansa alueella. Meillä on yhden kunnon pesäkkeen lisäksi pikku koronapoteroita, joista saisi vapaasti vielä liikkua. Ei muuta, kuin tiukempi ote koko maahan!

Viittomakielen tulkit ovat olleet näyttävästi näkösällä YLE 1:n koronauutisohjelmissa. Olisiko lukijakunnassa ketään, joka osaisi tuota kieltä? Viittojat vaihtuvat noin 2-4 minuutin välein. Eli kysymykseni: viittominen lienee melko fyysistä käsityötä?

Huoltovarmuuskeskus raottaa varastojensa ovia. Nyt on huutava pula terveyden/sairaanhoidon välineistä ja tarvikkeista. Ulkomailta ei lisää saada. Kotimainen tuotanto ei riitä. Nyt ensimmäisen kerran turvaudutaan näihin varastoihin. Kun nyt näin tehdään, niin tuli mieleeni yksi juttu. Että kuinkahan kauan niitä kamppeita on varastoitu ja onko varastoissa minkäänlaista kiertoa? Luulisi, että vuosikymmenten mittaan on tapahtunut kehitystä ja osa tuotteista voi olla epäkuranttia.

Illan mittaan tuli niitä toimenpide-ehdotuksia. Ne menevät vielä eduskunnan käsittelyyn. Ravintolat sulkevat ovensa loppuviikosta. Toukokuun loppuun asti. Uusimaa eristämisuhan alla. Kovia ehdotuksia, mutta välttämättömiä. Ruotsihan on aikalailla eri linjoilla. Tulevaisuus näyttää, missä viisaus asuu! En uskalla veikata. Pointtinsa molemmissa.

ps. Jo yli 100000 ihmistä on parantunut koronasta!

Maanantai, 23.3.2020 

Taisi olla nyt ensimmäinen yö vähään aikaan, kun pakkaslukemat jäivät Suomessa 1-numeroisiin lukuihin. Pakkasen puolella kuitenkin oli koko maa. Rannikkoseuduilla toki oli paikoin vähän plussalla. Jokohan nyt on vihdoin se hetki, jolloin kevään tulo alkaa lopultakin voimistumaan? On ehkä vielä hieman aikaista.

Kun viikko sitten käytiin kaupassa, oli tarkoituksenamme harventaa kauppareissut minimiin. Jos haluaa pysyä tuoreissa maidoissa ja hedelmissä, on kaupassakäyntiväli maksimissaan noin viikko. Hikisesti hieman ylikin. Silloin jo joutuu tinkimään parasta ennen -päiväyksistä. Kun nyt on jo hieman näkemystä siitä, miten paljon mitäkin kuluu, on helppoa tehdä tarkkojakin jatkosuunnitelmia. Nyt tilanne on vielä poikkeuksellisen helppo, kun ei tarvitse tällä, eikä ensi viikolla tehdä mitään valmisannoksia pakastimeen. Suunnitelmat alkuviikon ostoksille ovat selvät. Heräteostoksia ei nyt taida tulla. Tuleeko siksi säästöä, eipä juuri! Säästöä kyllä tulee, kun ei liiku minnekään.

Päivän aikana kävin pariin otteeseen etupihalla. Vajaa kaksi viikkoa sitten kävi konemies ottamassa pihalta jääkerrosta kerralla vähemmäksi. Sen jälkeen normaalin lumenpoiston yhteydessä koneen kauha on rouhinut koko ajan jäätä ohuemmaksi. Jäätä on yhä, mutta tilanne ei ole enää paha. Jäätä kun oli alunperin 30 sentin vahvuudelta ja pihatie kallellaan taloa kohti. Kun lämpötila tänään oli hieman plussalla, alkoi talon laitaan tulla hieman sulamisvettä. Sille hakkasin pihatien poikki jäähän pientä koroa ja niin vesi varaston laidalta vähitellen lirui kohti sadevesikaivoa. Kun sain vielä pieneltä alueelta oman sisääntulon edestä asfaltin näkösälle, saattaa homma edistyä vauhdilla tulevina päivinä. Pihajää alkaa sulamaan. Aika lämpimiä päiviä on luvassa, joten kyllä sulamista alkaa tapahtumaan.

Kaiken häslingin keskellä meillä saattaa unohtua muut tärkeät asiat. Tärkeimmästä päästä on se, että kesäkuun alusta lukien on polkupyörissä oltava hämärässä ja pimeällä ajaessa punainen takavalo. Onneksemme ajankohdasta johtuen meille tulee luonnollinen siirtymäaika. Pimeät yöt ovat vastassa vasta elokuun alkupäivinä. Nyt kaikki joukolla takavalokauppaan! Murehditaan muita asioita myöhemmin!

Sunnuntai, 22.3.2020 

Eikös olekin niin sanottu, että kengät pitäisi sovitella ja ostaa aina iltapäivällä. Päivän mittaan jalat turpoavat ja yöllä, kun paine hellittää, ne palautuvat ja pienenevät. Minulla on pitkin päivää näin kotosalla jaloissa sellaiset urheilusukat, joiden suussa on jonkunlaiset resorit. Aamulla nilkat ovat sileät, mutta iltapäivän päätteeksi nilkoissa on jo selvä painuma. Mitä sitten tapahtuu muussa kehossa yön aikana? Mikä on fyysisesti toisin aamulla, kuin illalla? Varmaan ainakin kuulo. Jos teeveestä ei tule mitään mainittavaa, on meillä täällä kotonakin pitkin päivää radio päällä. Ja ikäihmisiä kun ollaan, on päällä muutakin! No, asiaan. Kun aamulla avaamme radion, pitää heti ensimmäiseksi laittaa sitä selvästi pienemmälle. Volume on kuitenkin aivan samoilla kohdilla, kuin edellisenä päivänä iltapäivällä. Eli kuulokin herkistyy yöllä ja päivällä taantuu. Varmaan on paljon asioita, jotka ovat aamulla aina toisin. Siksi kai sitä öisin nukutaan, että olisi aamulla taas eri ihminen.

Tälle päivälle oli taas aurinkoa luvassa. Ei kuitenkaan plussakelejä. Päivä oli Torniossa kuitenkin pilvinen. Keskiviikolle ennustettu lämpöpiikkiä. Nuuskakairaan liki kymmentä astetta. Tosin illalla tuo ennuste lähes puolittui. Loppuviikosta viilenisi taas ihan pakkasille asti. Torniossa oli aamulla -4. Pohjoisempana tuplastikin. Koillismaalla ja Kainuussa kuitenkin parikymmentä. Pientä pakkasta jopa lounaissaaristossa.

Eilen syötiin pakkasesta valmisannos. Kanarisottoa. Oli tosi hyvää. Samaa voi sanoa tämän päivän muikuista. Wau! Kun on pyrkinyt pitämään syksyllä puhtauden ja kylmäketjun kunnossa, säilyy kala kauemmin kuin sen ohjeellisen kolme kuukautta. Jos vielä säätää pakastimen lämpötilaa hieman kylmemmäksi kuin -18 astetta, tulee säilymisaikaa jopa kuukausia lisää.

Tänään on teeveestä tullut monenmoista ohjelmaa. Bond-elokuvia tuli putkeen ties kuinka monta. Yhden siitä jostakin välistä katsoin. Täytyy myöntää, että kylläpä oli aika ajanut Bondista ohi. Eihän siinä elokuvassa edes ollut kunnon juonta. Kaikki tietenkin ovat samaa mössöä ja en siksi jatkanut leffapäivää uuden filmin kanssa. Hetken aikaa katsoin suomalaisia urheilun huippuhetkiä vuosien varrelta. On se ihmislapsen muisti lyhyt. Jopa hiihdon maailmanmestareita, siis suomalaisia, olin unohtanut. Ja kuitenkin oli kyseessä sellaisia aikoja, jolloin itsekin hiihtelin kuntoilumielessä aktiivisesti. Viisi Finlandiaakin. Mielenkiintoisempaa minulle oli kuitenkin katsoa kylmän sodan edistymistä toisen maailmansodan päättymisestä Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Mahtuihan siihen jaksoon myös kuumia sotia kuten Korean ja Vietnamin sodat. Historian kertausta, mutta tulihan siinä paljon niitä syvällisiä syitäkin esille.

Joskus tuli telkusta tv-sarja, jossa ihmiset varustautuvat katastrofitilanteeseen. Sarja oli nimeltään "Maailmanlopun odottajat". Sarjasta taitaa alkaa uusi tuotantokausi ihan lähitulevaisuudessa. Onkohan kukaan sarjassa ollut laittanut koronan vuoksi suunnitelmaansa toteutukseen? Ei tainnut kellään olla kuitenkaan suunnitelmissa siirtyä bunkkeriin kuukausiksi. Se taas saattaisi olla pakollista, jos tartunnan haluaisi välttää.

Hiihtokeskuksilla nyt kuitenkin viimeinen päivä menossa. Toissapäivänä oli vielä tieto, että olisivat auki koko ensi viikonkin. Kyllä pitäisi koko Suomi laittaa kiinni mahdollisimman nopeasti. Vaikka onkin valitettavan todennäköistä, että nytkin ollaan myöhässä. Aika pieni porukka pilaa sen, mitä valtaosa yrittää tehdä. Meillä ensimmäinen viikko takana sisälläoloa. Onhan tässä hommansa. Edessä eristäytymistä ehkä kesän loppuun asti. Remonttiyrittäjille, joille laitoin tarjouspyynnön, laitoin uuden viestin. Ainakaan nyt emme anna mahdollisuutta tulla tutkimaan paikkoja. Katsotaan jatkoa taas myöhemmin. Siirretään hommaa tarpeen mukaan. Viikon loppupuolella on tehtävä kauppareissu. Tai tilattava ruokakassi ulko-ovelle. Aika hyvät valinnat teimme maanantain ruokaostoksilla. Pieniä parannuksia tehdään seuraavaan lähtöön. Kassi kuitenkin olisi viime kertaista kevyempi.

Lauantai, 21.3.2020 

Eilisaamu oli kovin kylmä. Tänään vieläkin kylmempää. Monta astetta. Näiltä vuosin se on onneksi niin, että päivisin lämpötila kipuaa huomattavasti yön lukemista. Kunhan vain yöstä ja aamun hetkistä selviää, on loppupäivä sitten ihan toista. Eilenkin lämpeni yli 20 asteen verran yön pahimmista lukemista.

On ollut jälleen komea keli. Päivä kulunut pitkälti lepäillessä. Välillä tv auki. Tietokone enemmänkin. Hyvä kolumni sattui silmiini. Paniikkia vähentämään. Tuollaista oikeastaan olen odotellutkin, kun aina vain kerrotaan synkkiä lukuja. Toki sekin puoltaa paikkansa. Jospa lukujen valossa ihmiset alkaisivat tajuta, että varovainen pitää olla ja tehdä ohjeiden mukaisesti.

Pelattiin alkuillasta parit Kingdomit. Hävisin totaalisesti. Kylläpä siitä on aikaa, kun minulla oli hallinta. Ainon pitkä voittoputki on vertaansa vailla. Se on jännä juttu. Kortit kun eivät satu kohdilleen, niin ei mitään ole tehtävissä. Ja yksikin väärä liikku voi viedä hyvänkin pelin metsään eikä korjausliikkeitä pysty enää tekemään.

Suomen kansa on vielä saanut olla suhteellisen vapaana pakotteista. Pieni osa väestöstä kuitenkin on aiheuttamassa sen, että pian lienee pakko asettaa kovempia määräyksiä. Pöljyys on kuitenkin globaalia. Suomalaiset eivät yksin ole toppapäitä. Näissä jutuissa valitettavasti on vain sellainen juju, että pieni virhe moninkertaistuu nopeasti. Se on kuin laskisi uros- ja naaraskanin luontoon vapaaksi.

Television ohjelmistossa on kuluneen viikon aikana tapahtunut muutosta. Ajankohtaisohjelmat pursuavat koronaa. Hallituksen tiedotuksia tulee päivittäin. Tuore hallitus onkin kovassa koulussa ja muutamien ministereiden osalla on tapahtunut selvästi kehitystä. Esiintymistaitoa tässä tarkoitan. Yksi ohjelma on sellainen, jonka sisältö on muuttunut voimakkaasti. Se on tulosruutu. Ja kilpailijakanavan urheiluruutu. Viime aikoina ei ole juurikaan ollut mitään urheilutapahtumia eikä siis tuloksiakaan. Pääosin kerrottaan, mitä nyt taas on peruttu ja kuka urheilija tai mikä porukka on sairastunut tai karanteenissa. Muutama ohjelma tulee vielä kevään mittaan kärsimään. Niitä ovat sellaiset viihdeohjelmat, joissa on yleisö läsnä. Musiikkia, visailua ja sen sellaista. Aamupäivällä katsottiin eilinen nauhoitukseni. Saihan siinä pariin otteeseen hymyn naamalle.

Kuinta monilla onkaan menneet suunnitelmat pipariksi. Ja kuinka monella vielä menee. Kun konkurssit, lomautukset ja irtisanomiset iskevät voimalla, alkaa se näkymään. Emme edes vielä osaa nähdä tilannetta, mikä on vastassa. Osa yrityksistä ei kestä pientäkään kuprua. Osa yrityksistä selviää ehkä pitempään. Nousu alkaa  joskus, mutta toipumiseen menee aikaa. Jopa vuosia joillakin aloilla. Jaloillaan ollaan vasta sitten, kun sotakorvaukset on kokonaan maksettu!

Monet asiat haittaavat ja harmittavat meitäkin. Yksi ikävimmistä on se ikävä. Pikku Ailia kun emme näe aikoihin. Voi mennä kuukausia. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa kuvien ja videoiden siirron. Saamme kuitenkin jonkunlaista iloa ja lohtua tähän harmaaseen arkeen.

Kuinkahan moni lukijoistani on nyt kuluneella viikolla ollut karanteenissa tai etätyössä? Tai sanotaan mieluummin että netin ääressä poikkeuksellisen paljon. Ja siksi päivittäin lueskellut näitä juttujani. Nimittäin tällä viikolla on kävijämäärissä tullut jonkunlainen lisäys. Ei nyt mitään älytöntä nousua, mutta viikkotasolla ennätys kuitenkin. Ihan siisti juttu, jatketaan samaan malliin.

Yritettiin katsoa hieman telkkua seitsemän uutisten jälkeen. Oli kuulemma ihan komediaakin. No joo, ei se minun ymmärrykseen mennyt. Sitten viihdettä, joka ei kovin viihdyttänyt. Sitten vielä elokuva. Se nyt kuitenkin oli jotakin. Kun urheilulähetykset jäivät pois ohjelmistosta, on etenkin viikonloppuisin melko köyhä tarjonta. Kaikkea sekalaista kuitenkin tulee, joten kyllähän se aika kuitenkin jotensakin kuluu!

"Elämä on tauti, jossa kuolleisuus on 100 prosenttia".
(Avaruustähtitieteilijä Esko Valtaoja)

Perjantai, 20.3.2020 

Kevätpäivantasaus. Pikku hiljaa pitäisi kelienkin alkaa lämpenemään, kun aurinkokin paistaa jo puolet ajasta ja valoisa aika aina vaan jatkuu. Yölämpötiloissa se ei vielä näkynyt. Koko maassa kutakuinkin oltiin pakkasen puolella. Torniossa -5, mökillä -23, pohjoisempana vielä kylmempää, pientä vaille -30. Mutta kyllä se siitä. Kaikkea tässä maailmassa ei voi ennustaa, mutta se lienee selvää, että kesä tulee ja lumet lähtevät. Nyt vielä pakkanen oli kirpeää, mutta kirkas paiste lämmitti mieltä.

Tuli puhelinsoitto. Outo numero. Jaa, varmaan joku myy lehtiä tai sähköä tai puhelinliittymiä. Vastasin kuitenkin, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Olin mieluisasti yllättynyt, kun soittaja ylikin yksi niistä, joille olin lähettänyt tarjouspyynnön. Aikoi viikonloppuna laskeskella lukuja. Hieno asia! En sitten kuitenkaan pelotellut tarjouspyynnössäni liikaa. Helposti kun tulee mieleen se, että vaatimuslista on liian pitkä ja kova. Yksityishenkilönä kyse on kuitenkin toivomuslistasta. Julkisella puolella väljyyttä ei tunneta ja armoa ei anneta, jos kaikkea ei olekaan ajateltu loppuun asti.

Olen peräänkuuluttanut joitakin toimenpiteitä, joilla helpotettaisiin yrityksiä sekä myös autettaisiin ihmisiä, jotka irtisanotaan tai jotka joutuvat lomautetuiksi. Ehdotukseni ovat kantautuneet päättäjien korviin, sillä näistä asioista nyt on alettu huolehtimaan. No joo ... onhan nämä tietenkin olleet hallituksessa työn alla ennen minun huomioitanikin. Yksi asia kutenkin on, johon olisi saatava jonkunlainen ratkaisu. Tai muutos. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta luotan, että viisaita riittää tähänkin. Eli tämä ohje jossa yli 7-kymppiset velvoitetaan olemaan karanteenin omaisesti kotosalla ja välttämään ihmiskontakteja. Ikä ei ole se ainoa tekijä, joihin tämän ohjeen pitäisi kohdistua. Sama ohje pitäisi koskea perussairaita, ns. riskiryhmää. Eli kaikkia niitä, joilla on suuri mahdollisuus  sairastuttuaan sairastua tosi vakavasti ja joutua mahdollisesti tehohoitoon. Sen, kuuluuko riskiryhmään, määrittelee hoitava lääkäri. Väitän, että aika harvalle ihmiselle on hoitava lääkäri asian informoinut. Syytä onkin itse pystyä määrittelemään oma tilanteensa. Netistä saa apua. Eli kaikille näille: järki käteen. Ohjetta perussairaille tuskin erikseen tulee. Riskiryhmä on siis perussairaat + yli 7-kymppiset. Huonosti tuon esitin, mutta kai tajuatte??

Testauskapasiteettiä lisätään. Tehohoitopaikkoja on 300, tehovalvontapaikkoja 200. Niitä molempia lisätään. Tuhanteen asti yhteensä eli tuplataan. Tiedotus sairastuneista vaihtelee. Käsitteet uutisissa ovat hieman sekaisin. Perjantaina iltapäivällä ministerin kertomana: 450 sairastunutta, 17 sairaalassa, 5 teholla. Yli 70-vuotiaille tulee kahden viikon kuluttua kotiin ohjeita. Tuleeko muille? Lapin hiihtokeskuksista raportoidaan: kaksi erillistä koronatartuntaketjua. Sairastuneiden määrää ei varmistettu. Hiihtokeskukset ovat auki vielä ensi viikon. Miksei suljeta heti?

Monessa asiassa ovat ohjeet ja toimenpiteet pahasti myöhässä. Päivittäin tulee neuvoa ja ohjetta. Mutta nekin muuttuvat kovaa tahtia. Se tietenkin kertoo siitä, että tilanne on sekava ja tullut kuitenkin yllättäen. Niin ... yllättäen?

Kun ajattelee kevättä ja alkukesää, tajuaa nopeasti sellaisen asian, että eteen tulee paljon sellaista juttua, joka vaatii asiointia muuallakin kuin ruokakaupoissa tai apteekissa. Osa asioista on sellaisia, joita ei voi siirtää tuonnemmas. Sanotaan nyt esimerkkinä renkaiden vaihto hotellissa ja siemenpottujen osto. Muutkin siemenet hankittava, jos kesää aiotaan viettää. Parturissa pitäisi käydä ja hammastakin kolottaa. Taloyhtiön asiat ja kokoukset. Juttuja olisi joka lähtöön! Kaikista niistä selvitään.

On monenlaisia ennusteita ja skenaarioita. Pahimmatkaan eivät kuitenkaan yllä likimainkaan espanjantaudin lukemiin. Tästäkin siis toivutaan, maailma pelastuu. Tai ainakin ihmiskunta pelastuu. Tämä pandemia on kuitenkin ensimmäinen laatuaan siinä mielessä, että sitä on kohtalaisen tarkasti seurattu sen alkuvaiheista asti. Sitä en oikein usko, että kaikkien maiden ilmoittamat lukemat olisivat todellisuutta. Osin takuulla tietoa pimitetään. Osin sitä ei ole saatavillakaan. Menetelmätkin ovat poikkeavia, joten vertaileva tieto ei ole tasapuolista. Suomessakin arvellaan, että tartuntoja on 20-30 kertaa todettuja enemmän. Menisi vain nopeasti ohi. Kääntyisivät nämä jumittuneet ajatukset parempaan suuntaan.

Torstai, 19.3.2020 

Heti ensimmäiseksi oli aamulla tehtävä päätös: mennäkö vai eikö mennä? Emme ole millään tavalla paniikissa ja on selvää, että meillä tulee asiointia moneen paikkaan ennen kesää, mutta päätimme jäädä kotosalle. Kotona pystymme varmistamaan sen, ettei synny ihmiskontakteja. Riskiryhmäläisinä se on meille tärkeä pointti. Nyt on vain toivottavaa, että pahin menisi ohi nopsaan. Joku arvio oli puoli vuotta. Johan siinä ajassa ehtii unohtamaan tututkin naamat!

Vaikka nyt ollaan tehty pakastimeen valmisruoka-annoksia moneksi päiväksi, on silti näin kotiolosuhteissa tehtävä muutakin ruokaa. Etenkin kun on tarkoitus laittaa kalaruokaa pari kertaa viikossa ja valmisruokia ei kalasta olla tehty. Miekojärven kalaa on pakastimessa useaksi viikoksi. Tällä meidän tahdilla eli pari kertaa viikossa. Tänään vuorossa kuhakeitto. On se vain!

En ole tässä korona-asiassa(kaan) kovin kummoinen asiantutija. En oikeastaan vähääkään. Mutta kukapa meistä olisi? Siksipä ihmettelenkin seuraavaa: Viisi sairastunutta on sairaalassa, testauksia tehdään rajoitetusti. Pyydetään, ettei pikku murheita nyt tuotaisi vastaanotoille. Puhutaan kovasta työpaineesta terveydenhuoltohenkilökunnan keskuudessa. Eli siellä on nyt varmaan meneillään jotakin poikkeuksellista. Koulutetaanko väkeä tehohoitoa varten, vai mikä on homman nimi? Onko ruuhka ja paine alueellista vai koskeeko se koko maata? Varmaa on, että tulevina viikkoina työtä tulee piisaamaan. Miten silloin pärjätään? Kukapa selvittäisi minulle? (se minulle nyt kertokaa)

"Nämä ohjeet ja määräykset eivät koske minua. Minulla ei ole virusta eikä se minuun tartu. Olen särkymätön. Saan tehdä niinkuin haluan". Tuota asennetta valitettavasti on. Miten toimii karanteenit? Miten toimii kontaktien välttäminen? Miten toimii hygienia eri tasoilla? Kaikki toimii niin hyvin kuin se kuuluisa heikoin lenkki. Heikoimmasta lenkistä voi tulla se puuttuva lenkki. Kuka haluaa sellainen olla. Nyt on kaikilla tosi suuri vastuu. Jos emme tottele määräyksiä, voi seuraavassa vaiheessa olla edessä pakkokeinot ja ulkonaliikkumiskielto. Voi olla, että se meillä on edessä. Netistä lukemani kommentit viittaavat siihen, että järki on jäänyt elämässä jonnekin matkan varrelle. Voi sitä itsekkyyttä!

Meillä maanantainen ostosreissu on ainakin toistaiseksi osoittautunut hyvin mitoitetuksi. Kaikkea välttämätöntä on yli viikonlopuksi. Niinkuin suunniteltiinkin. Mikään ei ole loppumassa. Seuraavaa kauppareissua ei olla vielä suunniteltu. Tarve voi olla vasta viikon kuluttua. Harkinnassa on se, että siirrymme nettikauppaan. Voihan se olla hätävarjelun liioittelua, mutta harkinnassa se kuitenkin on. Mitenkä muuten asiat sujuvat siellä, missä on voimassa ulkonaliikkumiskielto? Saako käydä edes kaupassa? Saako käydä töissä? Loppuuko lopulta ruoka vai loppuuko kaupoista asiakkaat, kun liikkuminen kotoa on jumitettu? Täytyyhän siellä olla poikkeuksia rajoituksista!

Eduskunnan kyselytunti oli tänään. Sielläkin oli haettu väljyyttä. Ministerit istuivat niin, että väliin jäi aina tyhjä istuin. Kansanedustajia oli paikalla rajoitetusti. Kyllähän tuo määrä parlamentaarikkoja riittäisi mainiosti asioiden hoitamiseen. Kyllä tuollaisellakin porukalla saataisiin kunnon kärhämät, kun tämänhetkinen hellyyttävä yksimielisyys on ohi.

Keskiviikko, 18.3.2020 

Tämän päivän ohjelmanumeroni oli se ruuan laitto. Hainkin aamusella hyvissä ajoin broilerin rintafileet pakasteesta keittiöön hieman antautumaan. Sopivan kohmeisina niitä olisi sitten hyvä leikkoa.

Ennen sen kummempia tohinoita tarkistin vielä tarjouspyyntöni ja tein pari parannusta. Kello ehti jo kymmeneen, kun sain viimein sen lähetettyä. Kuuteen paikkaan lähti, saankohan tarjouksia? Olikin sitten aika alkaa ruuan laitto. Aikaa kului kummasti. Kuitenkin pääsin hieman levähtämään ennen yhtä, kun sain valmistelut tehtyä ja sain pari vuokallista uuniin.

Välillä, kun riisit olivat kiehumassa ja oli aikaa ajatella muutakin, huomasin sähköpostiviestin. Jassoo ... huominen hallituksen kokous on peruttu koronan vuoksi. Olihan tuo odotettavissakin, vaikka kokouksessa olisi ollut maksimissaan 5 henkilöä. On muitakin keinoja kokouksen läpiviemiseksi, kuin istua nokakkain pöydän ääressä. Isännöitsijällä kokouksia riittäisi ja nythän on niitä kontakteja vältettävä. Muidenkin, kuin meidän kriisitapausten. Aino alkoi innostumaan, kun nyt päästäisiin mökille hieman aiemmin. Jos lähdetään, menee lähtö huomiselle. Vaikka kaupassa ei tarvitsekaan käydä. Mökin etu kotiin nähden olisi se liikunta. Kodin etu on se, ettei ihmiskosketuksia tule. Paskamaista, kun se viruksen itämisaika voi olla liki kaksi viikkoa.

Korona-tiedotus pelaa sinänsä. Minua vain askarruttaa päivä päivältä enemmän se, mitä meille ei kerrota. Se on jotenkin niin omituinen tunne tuolla takaraivossani. Ja merkkejä on tullut maailmalta useammastakin suunnasta. Olen noin vuoden aikana ennustanut monia asioita, jotka sitten ovat toteutuneet. Nyt en halua edes ennustaa, sillä en haluaisi olla tässä asiassa oikeassa.

Kun testaus on mitä on, emme vain saa sitä tartuntakuviota enää selville. Tällä viikolla tai paremminkin viikonloppuna tapaukset alkoivat lisääntyä Suomessakin jonkinlaisella vauhdilla. Pääpaino on Helsingin seudulla. Tietenkin. Lapissa tartuntoja on löytynyt 5 kappaletta. Olikohan joukossa lainkaan lappilaisia? Tuollaiset luvut eivät hirveästi vielä pelota, mutta pohjoisessa Ruotsissa samoin kuin Pohjois-Norjassa tapauksia on kai kymmeniä. Rajat sulkeutuvat keskiyöllä. Eivät yhtään liian aikaisin! Onko meillä vielä toivoa? Sittenkin!

Mitenkäs se menikään se juttu, että koko maapallon kaikki ihmiset ovat kytköksissä toisiinsa 4,74 ihmisen kautta. Toinen selvitys kertoo, että kaikki tuntevat toisensa 6,6 ihmisen kautta. Oli miten oli, maailma on tosi pieni. Koronan leviämiseen noita lukuja ei voi käyttää. Ei sitten lähimainkaan. Mutta tuota miettien voi hyvin kuvitella, miten helposti ja nopeasti virus on kulkenut planeetallamme. Kun sitten miettii omia, pikkuruisia ympyröitään, ei olo helpotu yhtään. Kun itämisaika voi olla 12 vrk, voi alkaa mietiskelemään missä on käynyt ja ketä tavannut 12 vuorokauden aikana. Ja sitten ketä he olivat tavanneet jne. Kukaan ei tosiaankaan voi sanoa, ettei ole taudin kantaja. En edes minä, vaikka olenkin itsekseni viihtyvä luonne.

Tiistai, 17.3.2020 

Täältä kotikaranteenista ei sen kummoisempaa. Kun eilen kävimme ruokakaupassa, ostimme syötäväksemme tuttuja raaka-aineita, emme mitään purkkiruokia tai valmisruokia. Lihapullat ja hernesopat ja pakastepizzat jätettiin niille, joilta puuttuu into tai taito ruuan valmistamiseen. Kuten olen aiemmin maininnutkin, teemme pitkin vuotta pakastimeen isompia eriä valmisannoksia, joita on sitten helppo ottaa käyttöön. Mökillä varsinkin. Mutta kotonakin ajoittainen vaivannäkö helpottaa arkea. Syöminen kun on pakko. Se ei ole sen kummempi spesiaalijuttu, johon pitäisi panostaa merkittävästi jokaiselle aterialle. Valmisruokien osalta olikin nyt sellainen tilanne, että pakkasesta löytyi enää vain hernekeittoa. Ja sitten käristystä ja kypsää kanaakin, mutta niihin on aina keitettävä potut tai riisit kyytipojiksi. Tänään Aino otti köökivuoron ja uunissa valmistuikin muutamaksi päiväksi annokset. Huomenna jatkuu ja vuoro siirtyy minulle. Oikeastaan arki meillä jatkuu vanhaan malliin.

Tsunami nimeltään korona pyyhkii nyt maapallolla oikein kunnolla. Harva kolkka siltä säästyy. Ihmisten välinpitämättömyys vie viruksen lopulta vaikka etelänavalle. Hallitus on luvannut tukipakettia yrityksille. Työmaa vain on mahdoton. Montakohan yritystä saadaan pelastettua? Entäpä tuki lomautetuille ja irtisanotuille? Kyllä menee talous monella kuralle, ellei Kela maksele hereästi tukiaisia ja pankit anna lainoille maksuttomia kuukausia. Jo nyt pitäisi olla tekemässä suunnitelmia kuukausien päähän (toivottavasti vain viikkojen) aikaan, jolloin vesi on tulvan jälkeen laskenut ja elämä alkaa palautumaan. Ei saa odottaa liian kauaa. On rypistettävä, ennen kuin on housuissa!

Nyt kun vessapaperi on kaupoista loppu, on kirjastoista lainattu kirjoja ennätysmäärä. Kirjastot suljetaan huomenna. Milloin taas avattaneen ja missä kunnossa kirjat silloin palautetaan? Pelkät kannetko? Oppositio on kiittänyt hallituksen toimia. Jopa Halla-aho! Vai johtuuko Jussin myötämielisyys siitä, että rajamme suljetaan? Vieraissa käynti ei ole nyt suotavaa. Onneksi ulkomaanmatkat ovat kielletttyjä. Italiaankaan ei kannata mennä. Pääsiäiseen mennessä Italia on täällä Pohjoismaissa. Believe or not!

Peruuntumisia on omassakin elämässä koronan vuoksi. Todella harmillisia. Tässä jopa mietiskelee sitä, että kannattaakohan mökillekään mennä. Torniossa hyvä puoli on se, että ovi on ja pysyy lukossa. Huonoa täällä on se, että ulkoilua tulee vähemmän. Nyt on lunta tullut parina päivänä ja olen päivittäisen liikunta-annokseni kai saanut. Mökillä liikuntaa kyllä tulee. Välillä liikaakin. Siellä kuitenkin on niitä läheisiä naapureita, ja kiusaus mennä kyläilemään on suuri. Mutta jos olet kotona karanteenissa, muista olla sitä myös mökillä. Ei se sen kummallisempaa ole. Vastuuta tulee kantaa kaikista ihmisistä, vaikka ei niin itsestä välittäisikään!

Mitä on välttämätön työmatkaliikenne? Pääministeri kertoi tämän päivän tiedotteessa, että välttämätön työmatkaliikenne ulkomaille sallitaan. Mitenkähän tuo välttämätön määritellään? Ja miten menetellään sen 14 vuorokauden karanteenin kanssa, kun palaa työreissusta. Ja uusi lähtö parin päivän päästä!

Tämä hemmetin korona on alkanut hallita elämäämme niin, että muu ajattelu ja toiminta on tahtonut jäädä lapsipuolen asemaan. Olen kuitenkin saanut tänään vaihteeksi koottua ajatuksiani ja valmistellut tarjouspyyntöäni. Olen siihen liitteeksi ottanut valokuvia ja piirrellyt pohjakuvaa. Ja jatkanut itse tarjouspyynnön rakentelua. Ja hups, sehän taisikin valmistua. Annoin sen Ainolle tarkistukseen ja huomautettavaa ei löytynyt. Nukun vielä yön yli ennen kuin laitan pyynnöt menemään. Kokosin kuitenkin taulukkoon valmiiksi ne yritykset, joille aion tarjouspyynnön lähettää. Eiköhän joku tee tarjouksenkin. Tietenkin tähänkin projektiin lyö korona näppinsä. Kuinka pahasti, se nähdään myöhemmin.

Olen muutaman viikon ajan laittanut aina tiistaisin lukuja maailman koronatartunnoista ja kuolleista. Nyt kuluneen viikon aikana lukemat ovat likimain tuplaantuneet. Viralliset lukemat. Tutkituista ihmisistä. Nyt ei enää luvuilla ole mitään merkitystä, kun kaikkia sairastuneita ei edes testata. Testaus kai oli niin pitkään tärkeää, kun pyrittiin myös selvittämään viruksen kulku ja näin pistää altistuneita karanteeniin. Homma on kuitenkin levinnyt käsistä ja luvut ovat jatkossa epäluotettavia. Täällä periferiassa tuo testaamattomuus on siinä mielessä harmillista, että emme saa myöskään oikeaa tietoa alueellisesta tilanteesta. Olisi yhtä arvokasta tietää, jos alueella ei ole tautia tai että alueella jo tauti on yleinen. Tuossa testaamattomuudessa taidettiin tehdä liian hätiköity päätös.

Maanantai, 16.3.2020 

Tässä ollaan oltu jo hieman odottavissa tunnelmissa. Viikonlopun aikana alkoi tapahtumaan koronan osalta Suomessakin. Tapausten määrä on koko ajan lisääntymässä. Tänään luvassa klo 16:00 tiedotusta.

Sitä odotellessa oli hoideltava muutama pakollinen asia. Kun ne olisi tehty, ei olisi enää muuta, kuin torstain kokous. Ennen yhdeksää olin liikenteessä. Kävin tankilla ja sitten hain Motonetistä kaasupullon. Prisman luona ihmettelin liki tyhjää parkkipaikkaa. Käväisinkin ihan sisällä asti ja ostin hieman kuivaa tavaraa, jota olimme ostoslistoille raaputtaneet. Nopeasti vilkaisten ei hyllyt kovin tyhjiä olleet. Paistopisteessä ei ollut myytävää ja lihatiskistä puuttui nautajauhelihat. Kanaa ja sika-nautaa oli. Siinä huomioni.

Myöhemmin lähdettiin liikkeelle kahdestaan. Oli pakollinen apteekkireissu. Siellä käsidesit vähissä. Tärkeämpää oli kuitenkin saada sydänlääkkeet, joita toisia oli vain pariksi päiväksi, toisia runsaaksi viikoksi. Jatkoimme eteenpäin. Oli pakko käydä pikimmiten näppäämässä matkaan parikin asiaa. Hiljaista oli sielläkin suunnassa. Palasimme kauppakeskukseen ja Cittarissa lastasimme kärryyn loput kamppeet, joita olimme listoillemme kirjoittaneet. Olemme hyvinkin siinä uskossa, että ainakaan viikkoon ei tarvitse käydä kaupassa. On selvää, että osa tavarasta riittää pitemmällekin. Hamstrausta ei tullut harrastettua. Ensi viikolla on pakko käydä seuraavan kerran kaupassa. Muuten tulee liian nälkä. Harkinnan arvoista on myös jatkossa hyödyntää verkko-ostoksia. Se on nykyään mahdollista täällä Torniossakin.

Nyt kun tällä hetkellä tärkeät asiat on hoidettu, pitää vain toivoa, että Covid-19 ei ole taloudessamme. Käsiä on tiskattu ja meikäläisellä on jo kolmannet puhtaat puuvillakäsineet tälle päivälle käytössä. Olen tuohon hanskahommaan tottunut. Olen vuosia suojannut käsiäni puuvillasormikkailla. Näin siis toimistossa ja kotosalla. Kun tarvitsen suojaa mekaanisilta vaurioilta, käytän toki vahvempia rukkasia ja kintaita. Tai sitten vinyylisormikkaita estämään pesuaineiden, liuottimien, elintarvikkeiden tms. väkeviä mehuja.

Pelimuorit jo tekivät päätöksen, jonka mukaan köörin peliluolat pysyvät toistaiseksi suljettuina. Viisas päätös, vaikka varmaankin tuskallinen. Nythän on tilanne sellainen, että kukaan ei voi julistautua puhtaaksi viruksesta. Onko virus tietämättäni minulla? Onko se sinulla? Turhia ihmiskontakteja on vältettävä. Itämisaika on 2-12 vuorokautta. Melkoinen haarukka. Pitkään saa olla epätietoisuudessa, jos on ihmisten kanssa kontaktissa. Ja entäpä mahdollisuus olla oireettomana viruksen kantaja!

Hallitus aloitti tiedotustilaisuutensa vähän ennen viittä. Tuli silloin myös minulle puhelu. Soittaja kertoi soittelevansa  asuntojen omistajille. Kysyi ekaksi, että  missä osoitteessa asut? Minä tein vastakysymyksen, että mitäs sinä sillä tiedolla teet? Poika vastasi, että teemme alueellanne yhteishankintana keittiöjuttuja........ Jaahas. Katkaisin larvauksen, sillä meidän keittiö ei kaipaa kohennusta. Se on ihan kelvollinen, oikeastaan hyvä. Ja .... miksi hän kysyi osoitettani? Jos kerran tiesi, että juuri tällä alueella on meneillään sellaiset suunnitelmat?

Niin .... se hallituksen tiedotus. Poikkeuslakiahan sieltä oli tarjolla. Valmiuslaki antaa siihen eväät. Monet uudet määräykset tulevat vaikuttamaan elämäämme. Jokaisen meistä. Koulut suljetaan, kuten monet yleiset ja julkiset paikat. Kokoontumisia ja liikkumista rajoitetaan. Rajat tullaan sulkemaan.

Meidän sairaanhoitopiirissämme (Länsipohja) oli tavattu kaksi koronatartuntaa. He eivät sitten kuitenkaan olleet paikkakuntalaisia. Täällä vain tutkittuja. Ja jo poistuneet kotipaikkakunnilleen. Eli LPSHP:n alueella ei ole koronaa, ainakaan tutkittuja tapauksia. Siksipä vielä aamupäivällä uskaltaduimme ne kierrokset tekemään. Hallituksen uudet määräykset liikkumisesta ja karanteeneistä tulevat voimaan keskiviikosta alkaen. Uudet määräykset ovat sen verran rajuja, että olipahan onni, ettemme aamulla edes aavistaneet tulevaa. Olisi pistänyt toisella tavalla miettimään.

Sunnuntai, 15.3.2020 

Tänään pakkanen maltillisissa lukemissa. -3 taisi olla aamun lukema. Illalla oli vielä ollut kymmenkunta pakkaspykälää. Tuuli olikin kääntynyt pohjoisesta lounaan/etelän puoleiseksi.

Lähtöpäivä. Lähtöpäivän aamun askareita. Ei ollut tarkoituksena lähteä ennen puolta päivää. Ei ollut oikein syytäkään, kun ei ole enää juuri minkäänaisia kisalähetyksiäkään telkasta. Mitenkähän hoidamme sitä johtuvat vieroitusoireet? Oli siis hieman aikaa ennen lähtöä. Käväisin laavulla lapioimassa lumet penkkien ja ulkopöydän päältä. Jäljelle jäi jääkerros, mutta se kyllä sulaa ja kuivuu aika pian pois. Satutinpa siinä oikean olkanikin melko makeasti. Sen entuudestaan kipeän. Minulla lapio-ote on sellainen, että vasen käsi on lapion varressa ja oikea kahvassa. Kun sain lapioon annoksen lunta, aloin sitä heittämään voimalla useamman metrin päähän. Osuin kuitenkin lapion terällä hirsipenkkiin. Lapion liike loppui siihen, mutta vauhtia antava oikea käsi ei asiaa tajunnut. Oli hetki istuttava. Itku ei päässyt kuitenkaan. Laavun lounaisen syrjän pleksikatteella oli vielä hieman lunta. Muilta lappeilta olin ne jo aiemmin saanut pois ja/tai ne olivat suojakeleillä pudonneet. Kävin tuon reunan putsaamassa. Lumi ei päässyt valumaan pois, sillä valli räystään alla oli kohonnut räystäälle asti.

Oli hyvin vielä aikaa ja käväisinkin vielä puureittini varrella. Reitin päässä on lenkki. Olisikohan 150-metrinen. Siellä oli vielä huonoja kohtia ja lapioin niitä tasaisemmiksi. Seuraavalla käynnillä voisi jo aloittaa puiden kaatamisen ja ajamisen mökille.

Ennen kotimatkaa viritin kamerat, jotka olivat saaneet levätä viikonlopun ajan. Matkalla kotiin voimakas tuuli ajatti lunta tien yli. Paikoin se kiillotti tien pinnan jään peiliksi. Parissa kohtaa sai ajaa kieli keskellä suuta. Ettei lähde auto käsistä. Eikä lähtenyt.

Kotosalla sitä mietiskeltiin alkavan viikon tekemisiä. Mitään paniikkia ei ole mihinkään. On kuitenkin muutamia pakollisia menoja. Kauppaan ei ole tulenpalavaa kiirettä. Tehtiin kuitenkin alustavaa listaa ostoksista. Sitä samaa, mitä normaalistikin. Tarkoitus vähentää kaupassa käyntejä, mutta kyllä kai kerran viikossa pitää silti käydä. Jo maitojen ja hedelmien vuoksi, jos ei muuten. Neljältä lunta taivahan täydeltä. Ei tullut kesä vielä! Lunta alkoi kertymään.

Korona-homma saa sellaisia piirteitä, että aivan hirvittää. Suosituksia on annettu jo kauan. Monet niistä muuttuneet määräyksiksi. Liikkumista on alettu rajoittamaan. Jotkut maat sulkeneet rajansakin. Toiset sulkemassa. LPSHP suosittelee, että Haaparannallekaan ei saisi mennä! Mitäh? Sehän on melkein Suomea! Maailmanlaajuinen hätätila? A: onko tässä nyt turhaa panikointia? B: Kun nykyisin tiedonkulku on nopeaa ja laajaa, onko sen vuoksi liian vakavalta tuntuva asia? C: Tilanne vain on vakava. D: Tilanne on paljon vakavampi, kuin mitä meille poloisille on kerrottu!

Lauantai, 14.3.2020 

Melko kylmää oli jälleen aamuyöstä. Lähiseudulla ihan paria kymppiä. Meillä ei ihan niin kylmää ollut. Jo ennen kahdeksaa olin ajamassa latuja. Kylmä tuuli kävi poskeen pelto-osuudella, mutta lumi ei enää liikkunut tuulen voimasta. Palautin latukoneen mökille. Ja lähdin sitten puureitille. Siellä katsoin pari sopivaa koivutihentymää ja ajoin hieman siksakkia koivuja hipoen. Nihin paikkoihin kun kaatelen koivuja, saattaa kelkan jälki hieman kantaa. Ei tarvitsisi rypeytyä metrin hangessa. Paluumatkalla paikkasin reittiä. Eilinen suojakeliajelu oli saanut radan huonoon kuntoon muutamassa paikassa.

Mökillä valmistelin puuhommia myöskin. Lapioin puupinon päältä lumet. Pressun päällä lumi oli aivan jäätä, kun kuusista oli pudonnut vettä ja loskaa ja se sitten jäätynyt. Pressun päällä oli tuuliestona puolenkymmentä ohutta rankaa. Ne piti oikein vasaralla kolistella jäästä. Teetaukoa pidettiin 11:30.

Jatkoin puuhomman esivalmisteluja teen jälkeen. Tuo pino, jonka päällisen putsasin, on jo kohtalaisen kokoinen ja siihen en halua enää kovinkaan paljoa puuta ajaa. Menee pino liian korkeaksi. Siksipä linkosin perinteisen paikan tien varresta toista pinoa varten. Siinäkin kuusista oli tullut riemukseni sohjoa ja vettä. Lisäksi siinä oli hieman auran tekemää vallia. Lapiolla oli paikkaa välillä pehmennettävä. Kun sain pinon pohjan lingottua, oli vielä lingottava samaa lunta toisenkin kerran. Osa lumesta jäi tielle, ja se oli siitä poistettava.

Aino hiihteli latujani. Oli kuulemma lipsuva keli nanoilla. Pihalla oli pari kolalapiolla puskettua kasaa. Linkosin ne pois. Pusketin sitten lingolla väylän varaston nurkalta leikkimökin eteen. Siinä olisikin sitten urakkaa, jos haluaisi jatkaa linkousta keinun etupuoliselle alueelle. Vaatii sosekelin. Ja lujaa uskoa. Lopetin 13:40. Tulihan sitä taas ulkoiltua.

Syötiin. Katsottiin ampumahiihtoja. Välissä oli aikaa levätäkin. Lopuksi kahvit. Oli muuten erinomaisen jännittävät kisat. Ja kiitos Kaisa, kiitos Martin. Teitähän tulee ihan ikävä!

Huomenna taas kotosalle. Tuossa kuultiin huhuja, että Cittarissa olivat hyllyt tyhjiä. Voi rähmä! Meikäläisen hamstraussuunnitelmat menevät uuteen harkintaan. No, siirretään muutamalla päivällä. Torniossa ei ole vielä yhtään korona-tapausta. Ei koko Länsi-Pohjassa. Hyvä juttu. Tuli mieleeni ne miljoonat ihmiset eri pakolaisleireillä. Tietävätköhän, että kokoontumiset on kielletty ja pitäisi pitää 1-2 metrin väli viereiseen ihmiseen!

Perjantai, 13.3.2020 

Vaihteeksi pientä pakkasta. Suojakelit menneet, mutta tilalla kova pohjoistuuli. Lumi lenteli vaakasuorassa. Aamulla -5 astetta. Lumen tulo taivaalta loppui, mutta etenkin rannan lähelle tuli koko ajan uutta kinosta. Pihalla uutta lunta oli kuitenkin aika vähän, ja tyydyinkin pukkaamaan kolalapiolla polkuja.

Piti lähteä hakemaan joku ämpärillinen vettä. Sattuneesta syystä avanto on ollut avaamatta useita viikkoja. Kävin ensin lapioimassa lumen avannon päältä. Onneksi olin vesireikäni merkannut. Ei muuten puhettakaan löytää sitä. Lunta jään päällä vain 6-7 tuumaa. Hain sitten kairan, joka toimii akkuporakoneen voimalla. Rekeen myös jääsaha. Rajun tuulen vuoksi en laittanutkaan ämpäreitä rekeen. Tuuli olisi ne siitä heittänyt hemelettiin. laitoin siis tyhjät ämpärit istuimen takana olevaan telineeseen. Jouduin taas lapioimaan lumet avannon päältä. Muutamassa minuutissa aiemmin lapioimani kolo oli täyttynyt. Oli hieman yllättävää, kun jäätä oli vain viitisen senttiä. No, ei kai tässä ole kummoisia pakkasia ollut ja lunta on ollut suojana.

Vaimoväkeä kokoontui Mäkipirtille pelailemaan. Yli 500 henkilön kokoontumiset on kielletty. Kyllä tuo tilaisuus täytti sen vaatimuksen. Kolmen maissa oli ruokatauko. Sitten taas takaisin pelaamaan! Huh, miten ne jaksaa? Vaihdoin akun kameraan. Ja lämpöeristin sitten toisenkin akun. Se lähtee kotiin lataantumaan.

Katsoin ampumahiihdot. Tein sitten jonkinlaista ostoslistaa alkuviikolle. Listasta voi saada sellaisen kuvan, että se olisi hamstrausta. Vaikka siinä on määrää normaalimaanantaita reilummin, on tarkoituksena vain harventaa kaupassakäyntivälejä. Olemme kuitenkin jo pelkästään ikämme vuoksi riskiryhmässä. Ja kaikki muut ongelmat päälle. Tuleehan se korona kimppuun joskus, mutta jospa hieman siirrettäisiin sen tuloa! Jos ruokakauppareissut olisivat niitä ainoita menoja, mutta kun ei. Ainakin hallituksen kokous on viikolla ja on pistäydyttävä apteekissakin.

Jostakin syystä vessapaperi on numero ykkönen hamstrattavista kohteista. Netti on pullollaan ilkkuvia juttuja. Meemejä. Tässä joitakin malliksi. Jaa ... omalta listalta tuo suttupaperi puuttuukin kokonaan. Pietäisiköhän se lisätä listoille? Ja olisikohan syytä tehdä puolitieteellinen tutkimus käytöstä ja menekistä. Ja mikä on vaikutus sillä, jos ruokaostokset vähenevät? Kyllä nyt saa taas istua ja ihmetellä. Olisiko kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen?

Luin eilen pientä tutkimusta aiheesta toksinen maskuliinisuus. Sitä muuten esiintyy naisillakin. Entäs sitten toksinen feminiinisyys? Onko sitä miehillä? Onko sitä tutkittu? Takuulla se olisi aika antoisa tutkimuksen kohde. Tai ehkäpä ei sittenkään?

Koko ajan uutisoidaan tapahtumien perumisista. Lähinnä ne ovat urheilu- ja kultuurijuttuja. Elinkeinoelämään liittyviä peruutuksia on varmasti myös älytön määrä. Mitenkähän sitten saadaan hoidettua kaikki pakolliset jutut? Tuleeko armahduksia viivästymisistä, vai ovatko sanktiot tiukkoja? Maailma on nyt aika sekaisin. Nyt jokainen päivä on eilistä moninverroin huonompi. Voi meitä poloisia!

Tätä kirjoittaessani kello on ohittanut iltaseitsemän. Rouvilla pelit vain jatkuvat. Pakkanen alkaa kirimään jo toiselle kymmenelle.

Päivällä tuli yhen-äkin mieleeni vanha kunnon Everly Brothers. Ja tämä kappale. Pojilla on useita hienoja lauluja, eikös vain? En tuolloin ymmärtänyt sanoista hölökäsen pölläystä. En nykyäänkään varmaan sen paremmin. Mutta tuota dueton laulua aikanaan lapsena ihastelin. Ja kai se vieläkin menee!

Torstai, 12.3.2020. 

Mökille lähdettiin kymmeneltä. Puolitoista tuntia matkantekoa ja perillä Tarranlinnassa. Matkalla aste-pari plussalla. Mökissä +20. Talonmies ollut asialla. Avattiin lunkka yläkertaan. Siellä +4,6. Siitä se alkoi tasoittumaan.

Harvinaista herkkua lämmön lisäksi oli sekin, että lumitöihin ei tarvinnut ryhtyä. Uutta lunta (=sohjoa) oli pihalla pari senttiä. Tallaantukoon siihen. Eipä ole niin liukasta, kun huomenna kaikki taas jäätyy ilman pakastuessa. Porraspäissä oli pienet jääkasat, jotka hakkasin pois. Katot olivatkin siten kutakuinkin lumettomia.

Kun oli märkää ja suojakeli, lähdin kelkalla tamppaamaan tulevaa puureittiäni. Viikko sitten sen perustyöt jo teinkin. Nyt reitti paikoin upotti. Mutta kun pakkasia on luvassa, ura näin vain paranee. Siitä tulee kuin rautatie. Latuja en tietenkään nyt ajanut. Tela olisi jättänyt niin syvän jäljen, ettei latuja olisi tullut ollenkaan. Olisin vain pilannut hyvät pohjat. Katsotaan huomenna tilanne uusiksi.

Haaparannalla tavattu jo koronaa. Huomenna varmaan Torniossakin. Torniossa suljettiin jo pari kouluakin. Käsien pesua ja riittävää etäisyyttä muihin, näitä on annettu ohjeeksi. Tuo jälkimmäinen sopiikin suomalaiseen mentaliteettiin. Kontiolahden ampumahiihdot ilman yleisöä. EM-jalkapallo peruttu. Formulakauden avaus peruttu. Hiihtoja peruttu. Hirmuisia tappioita järjestäjille. Yritysmaailmassa konkursseja. Tilannehan alkaa olla aika dramaattinen. Ensi viikko ja seuraavakin alkavat näyttää suuntaa, mihin Suomi on ajautumassa. Onneksi ehdin tekemään sen remppani. Siinä veskihommassa onnistuin oman mittapuuni mukaan loistavasti.

Sain naapurista jämäpaloja sellaisesta tarvikkeesta, jolla ilmeisesti eristetään putkia. Ari oli eristänyt sillä kameran akkulaatikon. Minä laitoin eristeen suoraan akun pintaan. Tuli siisti paketti siitäkin. Tänä viikonloppuna käyn vaihtamassa akun kameraan ja taidanpa sitten eristää sen toisenkin.

Syötiin talvikauden viimeiset Fejoadat. Muuta valmisruokaa vielä on, mutta valikoima on hiipumassa. Ensi viikolla olisi ehkä syytä paneutua asiaan. Katsottiin ampumahiihtoa. Jokohan se oli kauden viimeinen kisa? Vai pidetäänkö Kontiolahden kisat loppuun asti?

Keskiviikko, 11.3.2020 

Oli vilpitön tarkoitukseni saada veskiremontti tänään valmiiksi. Olihan tehtävänä enää asentaa jalkalistat ja sitten muutamaan paikkaan saniteettisilikonia korvaamaan vanhoja ja paikkaamaan uusia tekosiani. Kurnaisin aamulla kupin kahvia ja aloin mittomaan ja sovittelemaan ensimmäisiä listoja. Simppeli homma, eikös vain. Aloitin siltä seinältä, jolla on allaskaappi. Kaapin alla noin 15 senttiä korkea tyhjä tila. Tyhjä? Kun menin kötälleni ja laitoin vasemmen poskeni hienolle, eilen maalaamalleni lattialle, aloin epäilemään ajan riittävyyttä. Kun oli tälle päivälle muutakin hommaa mielessä. Silmieni edessä oli jos minkälaista letkua ja putkea. Jouduin sahailemaan ja veistelemään listoista pois kappaleita, jotta sain ne asemiinsa seinän ja lattian rajaan. Olin sen verran fiksu, että porasin listoihin pikku poralla reiät valmiiksi nauloja varten. Laitoin naulatkin hollille reikiinsä ja sitten naputtelemaan listoja kiinni. Hieman hankala naputteluasento, sanoisin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että heti toinen naula vääntyi. Päätinkin sitten välittömästi toteuttaa varasuunnitelmani ja korvasin naulat ruuveilla. Jo alkoi onnistua. Pian oli ensimmäinen seinäosuus valmis.

Olin sopinut konemiehen kanssa tärskyt pihalle kahdeksitoista. Aamupalan jälkeen jatkoin vielä hetkisen listojen mittomista. Sitten olikin pian pakko jo pitää taukoa ja tehdä tämän viikkoinen kauppareissu. Siitä reissusta selvisimme poikkeuksellisen nopeasti. Joten vielä ehdin käyttää aikaa listojen kanssa. Listat tulivatkin aikalailla valmiiksi.

Pihalla kone siirsi aluksi talven aikana syntyneitä lumivalleja kauemmas. Autoja piti hieman siirrellä, että päästiin pahimpien vallien kimppuun. Sen jälkeen rouhittiin jäätä pihakäytävältä. Täytyy sanoa, että kyllä kone petkeleen voitti. Pihaan tuli oikeanlaista vinoutta ja sadevesikaivot saatiin kunnolla näkösälle.

Iltapäivällä jatkoin veskiharrastustani. Poistin alkuun vanhoja silikoneja. Olivat saaneet väriä ja muutenkin epäkurantteja paikoitellen. Laitoin korvaavat silikonit lavuaarin ympäristöön. Uutta silikonia kynnyksen reunaan. Sitten laitoin aikanaan katkaistujen käyttövesiputkien leikkauskohtiin uudet topot, jotka olin vasta hakenut. Toinen tulppa ei peittänyt kokonaan ruostetahroja. Vaatii pientä fixausta, kun tuollaista tapettia ei meillä ole. Luotetaan Ainon taiteellisiin kykyihin. Vai onnistuisiko tämä: otetaan digikuva tapetista ja tulostetaan A4:n verran paikkausmateriaalia??

On pidellyt hyvin lauhoja päiviä. Huomisen jälkeen taas pakastuu. Tulee luntakin. Mökille mennään aamupäivästä. Siellä on odottamassa toisenlaiset puuhastelut. Vaihtelu virkistää!

Tiistai, 10.3.2020 

Tiistain Korona-uutisia: Viikko sitten tiistaina Korona oli aiheuttanut noin 3100 ihmisen kuoleman. Nyt määrä on noin 3800. Tartunnan saaneita oli noin 87000, nyt 110000. Italiassa on kuollut 631 ihmistä. Mikä siellä makaroonimaassa niin sitä Koronaa kiinnostaa? Toisaalta sairastuneita ja kuolleitakin alkaa olla aika laajalti joka puolella maapalloa. Afrikka on kuitenkin toistaiseksi välttynyt pahimmalta. Mitenkähän se on .... onko maailmassa turhaa lentelyä? Lufthansa on ilmoittanut vähentävänsä 7100 lentoa. Finnairin luku on 3600. Vain kaksi esimerkkiä. Kokonaismäärä on takuulla moninkertainen. Kuinkahan paljon säästyisi rahaa ja polttoainetta, jos tämä tilanne vakinaistettaisiin? Olisi yhtäkkiä paljon turhaa kalustoa, henkilökuntaa ja lentokenttiäkin.

Komea päivä jälleen. Mutta tälläkin kertaa tuolla hieman ylempänä oli Torniota lämpimämpää. Kyllähän meilläkin aurinko lämmitti. Kuten eilen, niin tänäänkin olivat tiet ja kadut monin paikoin veden vallassa. Sadevesiviemärit jäässä. Tornion osalta voidaan sanoa, että tilanne on aika lailla poikkeuksellinen.

Oli tarkoitus tänään saada veskin lattian maalaus tehdyksi. Aamupäivällä kävin tankilla. Muistin ottaa ne varagallonatkin täytettäviksi. Sitten maalaamaan. Vaikka maalattavaa lattiapintaa on vain parisen neliötä, oli siinä minulle silti haastetta kerrakseen. Molemmilla laidoilla kun oli mentävä lattialle makuulleen maalaamaan. Kun meikäläisellä on noita vammoja, on tasalattialta ylös nouseminen ilman paikkaa, mistä ottaa tukea, melkoinen sankariteko. Tuo olka on se pääsyyllinen. Vasenkätinen työ on minulle hankalaa ja oikealla se on puoliksi mahdotonta. Tulihan se lattia kuitenkin ensimmäiseen kertaan maalatuksi.

Ainolla parturi iltapäivän puolella. Käväisin siinä odotellessani ICA-Maxissa. Tiettyjä elintarvikkeita sieltä hamusin. Jotkut perusjutut haen monesti sieltä. Pieniä makupaloja tarttui myös matkaan. Kotona laitoin jonkun tallennukseni pyörimään. Uusinta oli sekin. Näköjään. Sitten tulikin puhelu, joka muutti hieman loppuviikon ohjelmaa. Torstain meno siirtyi ensi maanantaille ja saattaapi olla, että mökille päästäänkin lähtemään jo huomisillaksi. Ehkä mennään kuitenkin sitten torstaina aamupäivällä.

Maalin päällemaalaus siis mahdollista tunnin kuluttua edellisestä maalauksesta. Kävelykuiva vuorokaudessa. Kolmessa tunnissa se varmaan oli sitten makoilukuiva. Siksipä laitoin siihen uuden kerroksen. Nyt maalaus oli jo melko nopea toimitus. Hain varastosta vielä jalkalistat sisälle. Puhdistin ne pölystä. Maalasin kahden listanpätkän päädyt valkoisella. Eipä tarvi sitten asentaessa enää maalailla, vaan valmista tulee kerralla.

Maanantai, 9.3.2020 

Ei se sade sitten meillä jatkunutkaan enää tämän vuorokauden puolelle. Ajoittain vain tuli joku olematon kuuro. Vettähän se oli, kun lämpö oli hieman plussan puolella. Tuuli kävi aika kovana etelän suunnalta. Ennen seitsemää olin pihalla hakkaamassa kohdalla olevaa sadevesikaivoa näkösälle. Siihen oli taas tullut hieman jäätä. Kaivon päällä on paksussa, 30-senttisessä jäässä kuoppa. Kuopan pohjalle tulee aina pakkasilla jää ja sitä saa jatkuvasti pitä auki. Konemies on luvannut tulla keskiviikkona poistamaan lunta ja jäätä. Jospa sitten alkaisi helpottamaan.

Otin alakerran veskistä jalkalistat pois. Kun jalkalistojen asennuksen jälkeen on taloyhtiössä tehty monenmoista remonttia ja itsekin ollaan uudistettu alakerran vessaa, eivät ne listat enää niin helposti ironnetkaan. WC-istuin on uusittu. Vastakkaiselle seinälle on rakennettu mittatilaustyöna mm. allaskaappi. Sekä lämmitysputket, että käyttövesiputket ovat pinta-asennuksia. Sai siinä katkoa yhden jos toisenkin listan, kun tielle oli tullut kaikenlaista.

Hain Vesi-Pisteestä pari pikku juttua, jotka ovat tavallisen pulliaisen asennettavissa. Siis minunkin. Noilla korvasin vastaavia vanhentuneita. Ennen kuin ryhdyin aloittelemaan remonttia sen laajemmin, pidimme pienen suunnittelupalaverin alakerran veskissä. Siellä oli kohteita, joita oli syytä hieman laittaa parempaan kuntoon. Oli jopa käydä näin, että olisi uusittava kaikki pinnat. Lattia oli selvä asia, mutta kannattaako purkaa kaikki systeemit ja fixata kaikki seinäpinnat muutaman pikku asian vuoksi? Ei, ne pystyy korjailemaan ilman isoa hässäkkää. Aikataulullisesti päätös rajata rempan laajuutta tulee tarkoittamaan sitä, että valmistuminen tulee todennäköisesti tapahtumaan tällä viikolla. Jotain pientä voi jäädä ensi viikolle. Muutoin olisi edessä viikkojen juttu, kun meikäläisillä on kuitenkin tapana kulkea siellä mökilläkin ja muutakin juttua on aina käsillä. Tällekin viikolle on sovittuja juttuja joka päivälle, paitsi perjantaille. Suunnitelmissa mennä mökille torstai-illaksi. Tulikohan luotettavan tuntuisesti puolusteltua, vai jäikö tunne, että laiskuuttani välttelen hommia?

Pesin lattiakaakelit vasitulla aineella. Ja pyyhiskelin jonkun ajan kuluttua pohjamaalin pintaan. (Ei siis pintamaalia pohjaan.) Se olisi päällemaalattavissa viiden tunnin kuluttua eli klo 23:00, mutta jätän sen huomiseksi. Lattiamaalilla päällemaalaamislupa heltyy jo tunnin kuluttua maalaamisesta. Huomenissa lienee maalihommat valmiit. Ja uudet listat ovat jo odottamassa.

Viime yön seutuna olin jonkun aikaa punkassa hereillä. Ajatuksiini ajautui jokin asia, josta minun olisi ehdottomasti muistettava kirjoittaa jokunen sana. Mutta arvaahan sen, että nyt valveilla ollessani en muista millään tuota tärkeätäkin tärkeämpää asiaa. Kaipa se joskus pullahtaa kaaliin. Tyhjää tilaa siellä ainakin on. Hyvin tilaa asioiden valmistua.

Tänään Lapin länsirajalla on ollut kovin lämmintä. Pellossa peräti +5,7 astetta. Kun plussaa on ollut koko Lapissa, ovat tiet menneet yhtäkkiä liukkaiksi. Pehmeä, luminen pintakerros on sulanut ja jäljelle on jäänyt peilikirkas jää. Monet autot ovat muljahdelleet ojan puolelle, milloin aurausvallit ovat antaneet periksi. Ongelmallisia ovat etenkin hieman pääteitä pienemmät tiet. Eihän niitä pysty edes hiekoittamaan, kun edes hiekka-autot eivät pysy tiellä. Ulkoilijoille tämä päivä on varmaan ollut mahtava. Tarran lomalaisille terveisiä, että älkää aivan kaikkia ahvenia pilkkikö pois, jättäkää muillekin!

Sunnuntai, 8.3.2020 

Naistenpäivä. Onnea vaan kaikille naisille! Olette ihania! Eilinen paiste oli tänään vain muisto. Harmaata, harmaata, poutaa kuitenkin. Pakkasta vain 2 pykälää. Päätimme lähteä kotikatsomon sohvalle jo selkeästi aamupäivän puolella. Puoli yhdeltä kun oli alkamassa päivän urheilulähetykset. Olin jo eilen huomioinut tilanteen ja vienyt kelkan ja lingon talliin. Olin tankannut laitteet ja tyhjentänyt polttoaineen kuljetusastiat pienempiin kanistereihin. Oli kuitenkin vielä nyt aamullakin aikaa teheskellä ja katsella. Poistin taas kellarin lunkasta siihen tarttunutta lunta. Irroitin porrasritilän jään sisältä ja vapautin sen jääkuoresta. Hain takimmaisesta puuvarastosta säkillisen tuohia hollille. Yksi säkki vielä jäi. Kopistelin talon räystäitä ja sain kevyttä pakkaslunta hieman alas. Kolalapiolla maasta lumet syrjään. Poistin tuhkat kamiinasta.

Aino kävi vielä kävelyllä. Ja naapurissa. Vähitellen kannoin kamppeita autoon. Pääsimme lähtemään 10:45. Sehän oli myös meillä jonkinlaisena tavoitteena. Kotona sopivasti 12:15, joten oli sen verran aikaa, että sai vaihtaa mökkikuteet kotoisempiin. Kahvit juotiin ja vahtaamaan kisalähetyksiä.

Sääennuste on povaillut melkoista vuorokautta. Heti iltapäivällä alkaisi lumisade, joka muuttuisi vedeksi. Huomiseksi muutama plus-aste. Kahden maissa leijailivat harvakseltaan ensimmäiset lumihiutaleet.

Ihan mukava jälleen katsella kisoja, vaikka suomalaisten menestys ei kovin kummoista ollutkaan. Jossakin välissä vilkaisin, mikä on Discoveryn tilanne. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kanava näkyi jälleen. Myöhemmällä oli asiasta ilmoitus myös netin tiedotussivulla. Siitä sitten nopsaan tutkailemaan, tuleeko ennen uusia jaksoja yhtään uusintaa. No tottahan toki tulee. Ensimmäiset aika piankin. Kanava oli viikon päivät suljettuna mutta vahinko ei muodostunut korvaamattomaksi. Etenkin kun uusintoja löytyy. Kerrankin iloitsin uusinnoista!

Aika mielenkiintoiseksi on mennyt tuon koronan kanssa. Italiassa se leviää merkittävästi ja siellä onkin ryhdytty poikkeustoimiin. Ympäri maailmaa on peruttu erilaisia tapahtumia ja kisoja. Eiköhän euroviisutkin jätetä pitämättä. Vai järjestetäänkö ne tyhjille katsomoille, kuten useat urheilutapahtumat? Kansallisteatterikin kai harkitsee yleisön jättämistä porttien ulkopuolelle? Ja Ruisrock. Väestöliitto suosittelee vain doggie-styleä.

Sade jatkui ja jatkui. Torniossa ei lunta kuitenkaan paljoa kertynyt. Sen verran märkää lumi oli. Oli kai illemmalla ihan vettä koko sade. Kahdeksan maissa sade oli jo olematonta. Käväisin takapihalla terassin tyhjennyksellä. Sentti harmaata loskaa.

Olin alunperin meinannut jatkaa tänään remonttiani. Kiusanani on kuitenkin ollut pikku vaivoja, joten päätin lepäillä sunnuntain ja aloitan ehkä huomenissa. Tai tiistaina. Muorikööristä suuri osa lomailee alkavalla viikolla, joten aika olisi hyvä rempalle. Osan ehtisin varmaan tehdä, mutta kokonaan .... en millään. Tiistai kun on näillä näkymin viikon ainoa päivä, jolloin voisin remonttiin kunnolla paneutua.

Joskus keskikouluaikaan eli hieman runsaat 50 vuotta sitten, äidinkielen opettajani neuvoi - uskoi - toivoi minun joskus kirjoittavan kirjan. Kai se sanoi niin kaikille, jotka joskus onnistuivat jollakin tavalla ainekirjoituksessa. Onhan opettajan yksi tehtävä kannustaa lapsia ja nuoria. Asia on nyt edistynyt siihen vaiheeseen, että esikoisteokseni nimi on selvillä. Teoksen sisältö onkin täysin epäselvä. Onko se dekkari vai rakkauskirja? Lasten tai nuortenkirja? Romaani, scifi tai novelli? Jotain muuta? Kirjan nimi on "Kaksi gorillaa ja eilinen lihapullakastike". Nyt pitäisi tuohon raamiin keksiä sopiva tarina! Yksinkertaista, eikös vain?

Lauantai, 7.3.2020 

Tänään syötiin aamupala tavallista aikaisemmin. Se oli suoraa seurausta siitä, että heräsimme melko aikaisin. Mikä taas oli seurausta siitä, että menimme ajoissa nukkumaan. Mikä taas oli seurausta siitä, että olemme jo vanhoja ja emme jaksa olla valveilla yömyöhään. Ja se tapahtuu näin helposti, kun valoisa alkaa hiiviskellä pihalle jo aika varhain.

Pakkasta 11 astetta. Ajoin ladut. Edellisen höyläyksen jälkeen oli lunta tullut reippaanlaisesti. Reitin löysi tietenkin, mutta ladun mallista uraa ei siinä ollut. Nyt taas on. Laduista tuli erinomaiset. Kelpaa siinä hiihtäjän hiihdellä. Jos toisenkin.

Latujen jälkeen edelleen kelkkailua, mutta tällä kertaa umpiseen. Olisi tarkoitus kaataa ja hakea vielä näiden lumien aikaan muutama rekikuorma koivua. Latuja pitkin en niitä tuo, joten ajoin laavulta linjaa pitkin kanavan laitaan ja siitä suoraan yli. Siitä sitten oikealle parisataa metriä ja sinne jonkunlainen lenkki. Lenkin varrella näytti olevan sopivan kokoista koivua hyvinkin tarpeisiini. Ajoin uutta uraani muutamaan kertaan. Viimeisellä kerralla lapioin pahimmat painumat ja kuopat tasaisemmiksi.

Juotiin teet. Kello yhdeksi oli suunniteltua menoa, joten aikaa oli vielä parisen tuntia. Otin lingon käyttöön ja linkosin paksuun hankeen polkua rantapolulta grillille. Siinä lumi oli aavistuksen normaalia kovempaa, sillä siihen välillä oli lentänyt pihan linkouksen yhteydessä jonkun verran lunta. Laajensin polun tehtyäni lumetonta aluetta hieman. Hyvissä ajoin lopetin tämän vaiheen, ettemme myöhästyisi.

Joskus puoli yhden maissa lähdettiin retkelle. Synttärisankaritar tarjosi kahvit. Erityisen onnistunut idea oli se kakkuannos. Tuotahan voisi matkia ja kehitellä. Hyvä J! Paistettiin makkaratkin. Huiluntuhtia tällä kertaa. Eipä tullut valkosipuliröyhtäyksiä eikä kimakoita pieruja.

Mökillä siirsin linkoustyömaata kymmenisen metriä etelään. Eli kasvihuoneen puolelle. Siinä oven edusta puhtaaksi muutaman neliön alalta. Sitten kiersin pikku hiljaa ylärinteen puolelta kasvihuoneen ja grillin. Käänsin taas lingon etelää kohti. Pudottelin katon reunalta lunta ja linkosin välillä pudottamani paakut pois. Kasvihuoneen plexikaton tyhjensin liki puhtaaksi. Vara on viisautta. Ehkä. Olisi se katto varmaan kestänyt, kun tuossa rannan tuntumassa siellä katolla ei ollut lunta kuin noin 40 senttiä. Aino hiihteli. Kehui latuja, mutta moitti pitoa.

Oli sen verran mukavaa harrastelua, että osa iltapäivän urheilulähetyksistä meni ohi suun. Jotakin kuitenkin katsottiin. Ainolle tuli sitten kutsu pelaamaan. Kun labra-arvoni ovat pysyneet loistavina, hain kellarista pari olutta. Ja avasin läppärin.

Kun eilen linkosin pihani ja polkuni, jatkoin vielä lingon kanssa tiellä. Hoitelin pois lumipaakut, jotka olivat valuneet auran jäljiltä takaisin tielle. Osa oli tosi jäisiä, mutta pääosin sain ne murjottua vallin yli. On tuo linko sentään aika peli! Näitä linkouksia tein 40-50 metriä molempiin suuntiin. Etelään ja pohjoiseen. Molemmin puolin tietä. Tie leveni kummasti ja sen malli alkoi miellyttää silmää. Ja sitten lumien joskus sulaessa on hyvinkin mahdollista, että nuo paikat sulavat ja kuivahtavat nopeasti. Tässä aivan kohdalla olen myös tehnyt pitkin talvea koloja aurausvalliin. Niillä ajan takaa sellaista, että aina kun aura tulee, on lumelle koko ajan paikkoja, mihin mennä. Eli lumi ei korota vallia eikä myöskään valu takaisin tielle, josta se on juuri ollut siirtymäisillään pois. Aurauksen jälkeen avaan nuo kolot uudelleen. Vallit eivät pääse nousemaan mahtikorkeuksiin. On helppoa myös pitää omat autoilu- ja kelkkailuliittymät auki, kun vallit ovat kohtuullisen matalat. Ja kun muistaa sen, että ei mene tamppaamaan kelkalla sellaista paikkaa, josta pitäisi lunta poistaa. Joskus pelkkä kävelykin on haitaksi. Monesti on aiemmin mennyt rautalapiohommiksi. Vanhuus on tuonut tässä asiassa jotakin parannusta. Kun tuosta pihamaalta poistelen lunta kauemmas, on mielessäni myös se kevät. Kun alueemme on varjon puolella koilliseen viettävällä rinteellä, ei se kovin nopsaan pääse lumistaan ja kuivahda. On vielä pari paikkaa, joista haluan lumet pois ennen plussakelejä. Toinen on tien varressa, siihen todennäköisesti ajan jonkunlaisen puupinon. Toinen on alapihalla keinun ja leikkimökin etupuoli. Siinä lunta onkin aivan tolkuttomasti. Ja taatusti kovaa, kun suuri osa on lingon tuotoksia. Voi olla, että se paikka on suojakelin puuhastelua.

Perjantai, 6.3.2020 

Vaikka tuntuu siltä, että lunta on tullut jatkuvasti, ei metrin raja ole vieläkään mennyt Meltosjärvessä rikki. Virallinen luku nyt aamulla oli 96 cm. Tornion vastaava 54 cm. Veikkaan, että kyllä meillä Torniossa on lunta tosiasiassa enemmän. Torpin mittauspiste kun on sellainen hauska paikka, että tietyllä tuulella siitä puhaltelee lumet pois.

Ennen aamupalaa hoitelin lumityöt. Aino takapihalla myös samassa hommassa. Uutta lunta oli nyt vain vajaa 5 senttiä. Mökkimatkalle 9:45. Perillä 11:15. Aura oli käväissyt puoli tuntia aiemmin ja tie taas lumeton. Pihamaalla uutta pakkaslunta 10 senttiä. Pakkasta 5 astetta, sisällä ja ulkona. Linkohommia. 12:40 kahvit ja voileivät. Kolmelta kaikki lingottu. Yhteen kameraan uudet paristot. Jospa nyt sekin alkaisi kuvaamaan.

Nyt illalla liki kaikilla mökeillä porukkaa. Ensimmäiset tosin ehtivät poistuakin ennen auran käyntiä. Osa ollut jo jonkun päivän. Koulukkaiden hiihtoloma päättymässä, mutta työn raskaan raatajia aloittelee talvilomaa nyt. Pari päivää hyvää keliä luvassa. Sitten lämpenee ja alkaa taas satelemaan. Tietysti!

Torstai, 5.3.2020 

Nyt pakkaset ohi ja pyry on sen korvannut. Sade jatkunee heikohkona koko päivän. Kuten olen aiemminkin todennut: mulle kyllä jo piisaisi.

Katseltiin aamusella eilen maalaamaani laatoitusta. Olisin ollut valmis hakemaan puolihimmeän pintamaalin. Ettei kiiltelisi. Aino kuitenkin ehdotti vain viimeistelyä pikku telalla. No, kyllä minulle passaa, jos kerta Ainollekin. Telan jäljiltä pensselin jäljet heikkenivät ja peilauskin väheni hieman. Aino sanoi, että on hieno, on! Ok. Annoin maalin kuivua ja kiinnittelin sitten kaappien alle peitelistat. Viimeinen siunaus suoritettiin silikonilla. Kun tuo oleellinen rako oli tiivistetty, näytti lopputulos aika siistiltä. Jopa siistimmältä, kuin ennen maalausremppaa.

Lumisade se vain hiljalleen jatkui. Tarralle on eilen illalla mennyt lomalaisia. Tänään vielä lisää. Ei siellä kannata kuitenkaan hermoilla. Aura kyllä tulee. Viimeistään huomenna. Kyllä sieltä pois pääsee. Lunta on satanut ennenkin, eikä ole ihmisistä kasoa tullut! Meillä kotosalla pakkaslukema alkoi lähenemään nollaa. Lapioin takapihan puhtaaksi, ennen kuin aivan nuoskaksi menee. Lunta yhä tulee, mutta oli tuossa terassilla jo lähes 10-senttinen työmaa. Parempi välillä vähentää.

Juotiin kahvit. Odottelin toista tuntia. Sateeseen tuli olematon vaihe ja yhden jälkeen menin etupihalle kolailemaan. Ne normaalit osuuteni. Vähän ylikin. Olikin sitten jo hyvä syy käydä suihkussa. Ei tuo lumen poisto kovin hikihommaa ollut. Mutta kyllä tuossa pikku rempassakin välillä hienoinen hiki pääsi  yllättämään.

Päivän ruuaksi paistettua kuhaa ja muusia. Sitten pistäydyimme kaupassa. Lidlistä aamiaispiirakat ja Cittarista sitten ruokatarpeita viikonlopun yli. Tankilla olinkin käynyt jo eilen.

Pikkuremppa keittiössä on siis valmis. Oma 2-vaihe tulee jatkumaan alakerrran veskissä. En nyt iltasella halunnut siellä aloittaa. Kun suihkussakin tuli jo käytyä. Huomenna kai mennään mökille. Sunnuntaina takaisin. Silloin voisi jo jossain määrin harrastaa sitä remppaakin. Katsotaan!

Jälleen olivat ampumahiihtäjät illalla vauhdissa. Kisa oli aika poikkeuksellinen, kun paikalle oli yleisöltä pääsy evätty. Koronan vuoksi. Eivät suosiohuudot raikuneet onnistumisten merkeiksi. Ei kuulunut hopi-hopi huutoja matkan varrella. Katsomoon oli kuitenkin pystytetty maiden lippuja. Siellä ne hiljaisina hulmusivat. Suomalaisittain ilon aihetta tarjosi Ma Rieder. Ei nyt ihan penkin alle mennyt muutenkaan. Varaa parantamiseen silti jäi.

Keskiviikko, 4.3.2020 

Niinkuin oli ennustettu, oli viime yö taas tosi kylmä. Ympäri Lapin 3-kymppisiä miinuslukemia. Yhä huomiselle povattu pyryä. Loppuviikko pikku pakkasta. Sitten jopa plus-kelejä.

Jatkoin eilen alkamiani hommeleita. Pesin laatat uudelleen. Maalasin ne sitten pohjamaalilla. Joskus neljän maissa olisi päällemaalauksen aika. Jatkoin myös tarjouspyynnön rakentelua. Olen leipätyökseni tehnyt satoja kilpailutuksia ja tarjouspyyntöjä. Niissä on ollut kantavana ohjenuorana hankintalaki. Kun tässä omassa asiassa ei yksityishenkilönä hankintalaki määrää mitään, ei tarjouspyynnössä ole sen kummempia vaikeuksia. Vanhat kilpailutukseni saattavat jopa olla rasitteena. Mutta kai niistä olen päässyt eroon ja pystyn yksinkertaistamaan asiaa. Toisaalta, olen kilpailuttanut pääosin vain laitteita, en urakoita. Joten mietittävää jää tässäkin.

Kun keittiö on vajaakäytöllä remontin vuoksi, oli alkuun ajatuksena kaivaa pakastimesta hernesoppa tai joku muu valmisruoka. Kun tässä välissä oli aikaa, päätti Aino kuitenkin laitella muusit. Tutkailin pakastintilannetta ja koska yksi oli jo aika tyhjillään, siirsin sen sisällön toiseen pakastimeen. Tilaa jäi sinnekin. Nyt kun marjoja ei pakastimessa ole mansikoiden lisäksi ollenkaan, on ensimmäinen pakastin tyhjentynyt selkeästi etuajassa.

Kului se viisituntinen, mikä oli purkin kyljessä määrätty kuivumisaika minimissään pohjamaalilla. Kuivalta tuo tuntui. Joten nyt laitoin sävytettyä maalia pohjamaalin päälle. Väri oli oikein hyvä. Kun keittiön ikkuna oli siinä taustalla, mietin sitä kiiltelyä. Maali oli puolikiiltävää. Oliko vikaostos? Tutkailin vielä netistä maalien ominaisuuksia. Se maali, jota maalikaupassa myyjälle ehdotin, oli puolihimmeä. Ja sitä suositeltiin netissä myös lattiaan. Myyjä sanoi, ettei se käy lattiaan. Illalla laitoin vielä uuden kerroksen maalia. Tällä maalilla oli päällemaalaamisoikeus jo tunnin kuluttua maalaamisesta. Pitääpä huomenissa sitten päivänvalon aikaan katsoa, onko vielä tehtävä jotakin asian hyväksi. Tuo lattia-asia on sen vuoksi mielessä, kun samalla kertaa on takoituksenani maalata alakerran veskin lattialaatat.

Jatkoin iltamyöhään asti tarjouspyynnön rakentelua. Valmista ei vielä tullut. Netistä olen selaillut, mitä pitää ja mitä olisi hyvä muistaa sen teossa. Onhan tuosta tulossa aikamoinen asiakirja. Mutta mahtaako tuo mahtavuus karkottaa remonttifirmat, kun pitää niin moniin asioihin vastailla! Mietittävää piisaa. Ja puolilta öin alkoi se lumisadekin!

Tiistai, 3.3.2020 

Viime yönä yhä kipakat pakkaset. Nyt aivan pohjoisin Lappi poikkeuksena. Nuuskakairassa -26, Torniossakin -20. Vuorokausi vielä tätä. Sitten alkaa tapahtumaan.

Korona etenee. Viikko sitten tiistaina Korona oli aiheuttanut noin 2600 ihmisen kuoleman. Nyt määrä on noin 3100. Tartunnan saaneita on noin 87000. Pysyisi vain kaukana meistä. Olisi vielä noita hommia!

Olisi siis suunnitelmissa saada tehtyä itse pikku remppaa kotona ja teettää hieman isompi homma ammattilaisella. Että nämä työ pääsisivät käynnistymään, oli aika alkaa valikoimaan materiaaleja ja värejä. Lähdimme siis liikenteeseen. Aluksi kuitenkin hoitelimme pois yhden asian, jolle tarve tulee vielä ennen Vappua. Sen haimme Haaparannan Jyskistä. Sen jälkeen suunnistimme takaisin kotomaahan ja rakennustarvikeliikkeeseen. Saimme sieltä kullan arvoisia ohjeita ja neuvoja. Saimme myös valikoitua tarpeelliset pintamateriaalit kilpailutettavaan kohteeseen.

Oma osuuteni ei liity millään tavalla tuohon ammattihommaan. Menimme toiseen puotiin valikoimaan maaleja. Saimme sieltä matkaan lippua ja lappua ja vihkosta, joista oli tarkoituksenamme löytää kohteen sopivat värit. Kotona asiaa tutkailtiin ja Aino valikoi passelin värin. Käväisin sitten hakemassa maalit ja muut tarvikkeet ja työkalujakin.

Katsottiin telkusta yksi tallennukseni. Siinäpä samalla huomasin, että Telialla on taas poikki sopimus Discoveryn kanssa. Se tietää silloin sitä, että monet suosikkisarjani jäävät nyt tauolle. Jos katkos on lyhyt, haittakin on vähäinen. Mutta jos jatkuu viikonkin, on tappio korvaamaton. Ainakin 4 tai 5 sarjaa jää näkemättä. Osa on juuri pahimoilleen ratkaisuvaiheessa.

Naisilla oli tänään peli-ilta. Nyt Kivirannan suunnalla. Minä tietenkin sitten aloin valmistelemaan omaa remppaani. Poistin keittiön kaakeleiden reunoilta silikonit. En olisi uskonut, miten työläs tuo poisto oli. Poistettavaa saumaa oli 2,5 metriä. Aikaa minulla meni kaksi tuntia. Jollakin olisi jo siinä pinna palanut. Ei kuitenkaan minulla. Poistin keittiökaapeista alareunojen peitelistat. Pesin kaakelit tarkoitukseen tehdyllä pesuaineella. Huomenissa jatkan.

Illalla pääsin sitten miettimään tarjouspyyntöä, kun telkkarissakaan ei minun ohjelmiani nyt näkynyt. Jos saisin kilpailutettua maaliskuun aikana, olisin todella tyytyväinen. Huhtikuukaan ei onneksi ole paha. Aikaisintaan Vapulta kun aion päästää remontoijat töihin.

Maanantai, 2.3.2020 

Yön kylmyyskeskittymä oli nyt tuolla aivan pohjoisessa. -30 oli taas saavutettu monessa mittauspisteessä. Mökkiselkosilla parikymmentä, Torniossa 15 pakkasastetta. Keskiviikkoon asti luvassa vielä kylmää kyytiä. Torstaina sitten pyry!

Kävin laittamassa auton töpökkään. Harjasin laseista sentin lumikertymän, jottei se sula vedeksi ennen kauppareissua. Otin pakastimesta muikkupaketin päivän lounaaksi. Tutkailin samalla kalamäärät. On vielä kuhaa, on muikkuakin. Voi kitenkin olla, että laitan huhtikuulla kuhaverkot pyyntiin. Silloin pärjäillään loppukevät ja ensimmäisenä ei tarvitse olla avovesiaikaan pyydöillä.

Aamupalan jälkeen tehtiin se kauppareissu. Aika normaalit maanantain ostokset. Hedelmää ja maitoa painavimmasta päästä. Reissun jälkeen edistin jälleen omaa pikkuremppaani. Sain kulumaan kymmenkunta pisaraa maalia ja teelusikallisen pakkelia. Ei niillä neliömetreittäin pintoja peittänyt. Mutta kun kohteet olivat näkösällä, oli fiksauksella isohko vaikutus. Selvähän se, että jos työntää nokkansa aivan kiinni paikkamaalattuun kohtaan, sen varmaan huomaa. Ja sen silloin huomaa, kun sen tietää. Normaalitoiminnoissa sitä ei huomaa. Tutkin myös netistä työmenetelmiä ja materiaaleja. Määräyksiäkin. Sekä omaan, että teetettävään urakkaan. Oppia ikä kaikki. Näissä asioissa en ole likimainkaan edes hyvää harrastelijaluokkaa.

Iltapäivällä katsoin vaihteeksi yhden tallennukseni. Dunkirk, sotajuttu. Aino ei tykännyt, mutta ei kyllä oikein keskittynytkään katsomaan. Illalla katsottiin subleffa "Kekkonen tulee". Kotimaista elokuvaa en ole aikoihin katsonutkaan. Menihän tuo, paremman puutteessa. Täytyykö sen filmin aina niin laadukas ollakaan. Kunhan aika kuluu!

Sunnuntai, 1.3.2020 

Hups, ollaan jo maaliskuun puolella. Sehän tarkoittaa sitä, että kevätkelejä saa kuun loppupuolella odotella ihan  vakavissaan. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Nyt kuitenkin vielä kovia pakkasia. 30 asteen raja rikkoontui yöllä monin paikoin. Lounaissuomeen oli saapunut saderintama. Pitkästä aikaa eteläänkin satoi maahan valkean kerroksen. Muuttuiko sitten vedeksi ja hiihtokelejä ei tullutkaan. Torstaille ennustettu meille seuraavaa runsaampaa lumipyryä. Kuukausi aikaa lumikuorman vielä kasvaa, kun normaalistihan se on suurimmillaan maalis-huhtikuun vaihteessa. Etelä-Suomen lumitalvi lienee menetetty.

Pitkin päivää sateli heikosti lunta. Tosi heikosti, niin että koko ajan oli jokunen hiutale leijumassa maata kohti. Aurinko se vain paisteli hiutaleiden seasta. Kertymä varsin vähäinen. Katseltiin taasen Salpausselän kisoja. Saatiin ilon aiheita ja saatiin pettymyksiäkin. Pari asiaa kiinnitti huomioni. Ensiksikin yhdistetyn mäki. Oli jotenkin omituista, että kesken kierroksen muutettiin tuuliasetuksia. Vastaavaa en muista koskaan tapahtuneen. Toinen huomio miesten viestistä. Kaksi ensimmäistä osuutta mentiin kilpahiihtoa. Kolmannella ja neljännellä jarruteltiin. Tuo hidasteluhan on sitten sellaista, että siinä ikäänkuin mitätöidään aiempien viestinviejien työ. Olisi edes mukavaa katsottavaa, mutta kun ei!

Nyt on kulunut kaksi viikkoa siitä, kun laitoin Atrialle sen kysymyksen hiillosmakkarasta ja sen valkosipulisisällöstä. Atria ei ole korvaansa lotkauttanut. Eikä eväänsä heilauttanut. Nyt uudistin tuon kysymyksen. Palataan asiaan viikon tai kahden päästä!

Suomen valtio on varannut 8,9 miljoonaa euroa korona-kuluihin. Olikohan se noin 1,60 euroa/asukas. Helsingissä tuli juuri kaksi uutta koronatartuntaa. Heidät lähetettiin kotiin paranemaan. Lyötiin varmaan 1,6 euron postimerkki perseeseen ja ja tilattiin keltainen kuljetus.

Torniossa talvi on ollut poikkeuksellinen. Poikkeuksellinen se on ollut tietenkin vähän joka puolella, mutta eri tavalla. Pohjoisessa on paksulti lunta. Etelämpänä lumetonta. Meillä on ollut väli-ilmasto. Välillä pakkasta, välillä lämpöasteita. Vettäkin satanut. Meillä pihalle on jäätynyt paksu jääkerros. 30 senttiä pihakäytävällä. Sain sovittua ylimääräisten lumien siirron viikolle 11. Sitten rouhitaan jäät vähiin, jotta sulamisvedet menisivät oikeaan kohteeseen. Eli sadevesiviemäreihin.

Lauantai, 29.2.2020 

Karkauspäivä. Lienevätkö hamekangasmyyjät onnessaan? Kolea aamu, kuten oli ennustettukin. Meltosjärvi official: -26, Tarranlinna unofficional: -21. No joo ... piisaisi vähempikin.

Olin eilen ottanut kamerat sisätiloihin lämmittelemään. Tarkoituksena vilkaista, ovatko paristot ja akut virtaa tulvillaan. Epäilin hieman muuta. Epäilyni osoittautuivat osittain oikeiksi. Uusimmassa kamerassani on virtalähteenä 6 voltin akku. Ko. kamera on ollut vireessä liki kaksi kuukautta ja aina vain se näyttää akun täyttöasteeksi 100%. Kun olen paljon sitä testaillut ja lähettänyt määrityksiä, tuntui tuo jatkuva täysi virtalataus ihmeelliseltä. En saanut kameraan älyä sillä akulla, joka oli nyt ollut käytössä. Vaihdoin tilalle toisen ja heti alkoi tapahtumaan. Näyttikin siltä, että kamera näyttää virheellistä tietoa ainakin silloin, kun käytetään virtalähteenä akkua. Paristoja en ole kokeillut.

Yhdeksältä menin pihalle. Pakkanen ei ollut vielä hellittänyt vähääkään. Lämpimikseni linkosin laavun alueet. Lämminhän siinä tuli. Täytin tyhjät puukopat ja kannoin ne sisälle. Yhteen koppaan valikoin oksattomia kalikoita. Sen kopallisen kanssa menin istumaan toisen puuvajan terassille. Pilkoin kalikat hyvin pieniksi pilkkeiksi. Syttöpuiksi. Riittävät muutamaksi viikonlopuksi. Siinä istuessani tuli kylmä. Selkä kai hikinen linkohommien ansiosta. Selkäruodon vieressä se kylmä ramahtelikin eniten. Aino käväisi kävelyllä ja jäi katsomaan hommiani. Siinä poristessamme heräili ajatus, että jokohan illan päälle ajelemme Tornioon? Muita ei Tarralla näkynyt ja sunnuntaisin yleensä ei enää millekään erikoiselle aleta. Kylmäkin tuntui jatkuvan. Säästyisi siinä joku kopallinen polttopuutakin.

Katsottiin telkusta hiihtoja Salpausselältä. Vihdoin menestystä suomalaisillekin. Hiihtojen välillä oli sen verran aikaa, että suoritimme siinä normaaleja lähtörutiineja. Kahden aikaan mittarissa meillä -15,1 astetta. Meltosjärvessä vain -8. Tämä meidän varjoisan puolen sijainti ei ole parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta. Toista se on Pessiksen mökeillä, eikös vain? Mutta sitten kesällä, kun helteet vainoavat, on meillä sentään hieman varjon suomaa helpotusta.

Vaikka lähtöä suunniteltiinkin aivan vakavissamme, emme sen kummemmin hopussa olleet. Syötiin ruokakin ja Aino tiskasi. Kotimatkalle lähdettiin puoli neljän korvilla. Auton mittarissa -14. Matkalla lämpimimmillään Mellakosken seutuvilla -7. Loppumatkalla taas hieman kylmempää auringon painuessa alemmas. Loppumatkalla edelleen, Sihtuunan korpitaipaleella, tuli autolle täyteen 50000 kilometriä. Vasta. Sehän on melkein kuin uusi! Loppumatkalla yhä, vähän myöhemmin, katseltiin, kun jotkut puut olivat poikkeuksellisen hauskan näköisiä. Ne olivat itäreunalta hyvin kuuraisia ja valkoisia. Länsisyrjältä lumi ja kuura oli sulanut ja se puoli pohotti tummana. Kotosalla mitalikahvit.

Kun iltasella katselin netistä Lapin pakkaslukemia, eipä yhtään kaduttanut se, että ajeltiin kotiin. Mökillä valtaosa olemisen riemusta perustuu siihen, että saa olla ulkona. Tehdä ja liikkua. Siellä onkin sitten todella harmillista, jos sää haittaa ulkoharrastuksia. Nyt sellainen haitta oli. Iltapäivälläkin se -15.

Perjantai, 28.2.2020 

Kalevalan päivän aamuna pakkasta vain 10 astetta. Mökille lähdettiin tasan klo 10. Arpelassa kääntyi säiliöauto juuri ajamaan edessämme. Siinä jo hieman harmittelin, että kauankohan tuota nyt saa seurata? Ei tarvinnut peesata kuin kilometrin verran. Hiljensi ja ajeli aivan laitaan ja pääsin helposti ohi. Tervola-Pakisvaara -tien viimeisillä sadoilla metreillä tavoitettiin lumiaura. Lumi pöllysi komeasti 10 asteen pakkasessa. Puomilla 10 vailla puolta kahtatoista. Tarrantiellä ja pihalla lunta 10 senttiä. Max.

Sisällä mökissä -10 astetta. Lumitöitä harrastin 5,5 tuntia. Meni kauan, kun soselunta oli putoillut katoilta ja jämähtänyt jäähän. Aurinko paistoi ja paneeli puski virtaa akkuun. Aamulle luvassa -22. Nyt illalla sisällä mukavan lämpöistä. Ulkona -13, tähtitaivas ja kuunsirppi valaisemassa.

Torstai, 27.2.2020 

Kylmää yhä. Nyt kuitenkin ehkä aavistuksen helpompaa kuin aiemmin. Mutta kyllä nämä kakkosellakin alkavat kymppiluvut ovat turhan koleita. Lämmintä ei ole luvassa jatkossakaan. 10 päivän ennusteessa ei plussalukuja esiinny päivisinkään. Kun pakkaset ovat kireitä, on siinä kuitenkin nähtävissä positiivinenkin puoli. Ei sada luntakaan.

Viime viikonloppuna ei oltu mökillä. Perjantaina aamuaskareiden jälkeen olisi tarkoitus taas sinne lähteä. Kävin eilen kaupassa, mutta en vielä silloin ihan kaikkea ottanut viikonloppua ajatellen. Siksi tänään uusi reissu. Ruokakauppojen jälkeen paluumatkalla tankattiin. Kotona kahvit. Kävin sitten itsekseni vielä eri reissun. Tärkeimpänä apteekki. Joku pilleri oli niin lopussa, että viikonlopuksi sitä ei enää olisi riittänyt. Toinenkin oli aikalailla vähissä.

Iltapäivällä katseltiin parit nauhoitukset. Nyt onkin kaikki tallennukset katsottu, kun eilen katsoin rouvien pelatessa yhden elokuvan. Ei se kovin kaksinen ollut. Olipahan kuitenkin sellainen, jota en ollut aiemmin nähnyt. Valtaosa elokuvistakin kun on vanhoja uusintoja.

Syötiin ja kuhaa oli nyt listalla. Kalaa näyttää riittävän pakkasessa vielä viikkokausiksi. Voi jopa olla, että en laita verkkoja pyyntiin jään alle nyt keväällä ollenkaan. Pitääpä kuitenkin tehdä tarkka inventaario lähipäivinä. Katsotaan sitten.

Päätin, että tänä iltana on käytävä suihkussa. Tulee muutoin liian pitkä tauko, jos mökillä saunotaan lauantaina. Jotta ei suihkuttelu tuntuisi turhalta, päätin ottaa ulkona pienet hiet. Etupihalle sisäänkäynnin viereen on kasaantunut liki metrinen lumikinos. Sen poistamisessa varmaan saattaisi tulla mukavan lämmin. Ennen sen kimppuun hyökkäämistä oli suunniteltava paikka, mihin puskea kolalla nuo monet kuutiot tiukkaa lunta. Pihakäytävän vastaikkaiseen reunaan puhkaisin valliin kolan levyisen reiän. Tein hitaasti kohoavaa luiskaa muutaman metrin matkalle. Sitten kinoksen kimppuun. Menihän siinä aikaa, mutta lumikin siirtyi. No miksi sitten aloin siirtämään lunta? Kyllähän se siihen sulaisi! Niin ... juuri siksi. Sulaahan se ja vesi valuu rakennuksen laitaan. Sillä minä vain ... Jälkeenpäin kävin sitten siellä suihkussa. Ajoin aluksi parran, niinkuin aina suihkussa käydessäni. Mietiskelin ja ihmettelin tällä kertaa heikkoa parran kasvua. Kun sitten seisoskelin suihkun alla ja peseskelin itseäni sieltä sun täältä, sain melko tuoreenoloisia deja-vu -tuntemuksia. Perhana, minähän olin käynyt suihkussa eilenkin! Onneksi olin hikoillut pihalla. Olisi muuten mennyt hukkaa koko ruiskuhomma!

Huomenna siis mökille. Alkamassa on myös pohjoisten alueiden koulukkaiden hiihtoloma. Aurinkoista pakkaskeliä on hiihtäjille ensi viikoksi tarjolla täällä Lapin puolella. Tarran mökkiläisillä ei ole enää kouluikäisiä lapsia. Paitsi sitten toisessa polvessa. Liekö ketään menossa mökkeilemään lomalla? Vai tohtiiko joku mennä Kanarialle tai Italiaan pelaamaan koronaa?

Keskiviikko, 26.2.2020 

Kylmin sää oli täksi aamuksi siirtynyt keskiseen ja itäiseen Lappiin. Kylmää kuitenkin riitti Tornioonkin 20 pakkasasteen verran. Vähän ylikin. Laitoin aamulla auton töpökkään. Yhdeksän maissa soittelin ja tiedustelin Remppa-aikatauluja. Oli tulollaan, ehkä noin puolen tunnin kuluttua.

Tulikin ja otin auton töpökästä. Aamupäivällä kun ainakaan ei olla mihinkään menossa. Yläkerrassa ensimmäinen kohde. Lavuaarin alla. Homma tuli valmiiksi ja vain yhtä poistoletkua jäätiin vaille. Ruokiksen jälkeen homma jatkui ja poistoputki tuli laitettua. Sitten alakerran lavuaarin alle. Siellä operaatio oli hieman laajempi. Haittana vielä kiinteästi asennettu allaskaappi. Iltapäivällä kello puolikolmen maissa tuli valmista. Hyvä juttu. Nyt tiettyjä asioita voi taas itsekin viedä eteenpäin.

Oli sitten jälleen muorien peli-ilta ja tällä kerta meillä. Syötiin pikaisesti ennen sitä ja lähdin sitten vielä kauppareissuun. Aino jäi siivoamaan remontin jälkiä. Remontti ei sinänsä laaja ollut. Yläkerrassa uusittiin lavuaarin alta poistoputki ja korjattiin tiivistys lattian läpiviennissä. Sitä kun ei ollut ollenkaan. Alakerrassa sama juttu. Lisäksi omaan piikkiin vaihdettiin sellainen hana, johon saa bideen. Niin, kaupasta otin voileipäkakun. Tälle päivämäärälle kun sattui muutakin, kuin muoriköörin peli-ilta. Sain siten minäkin kunnon kahvisuolaista. Toisen kerran parin viikon sisään.

Tiistai, 25.2.2020 

Länsi-Lapissa aamulla 30 asteen pakkasia. Ollaan näköjään palattu normaalimpaan talveen. Lauhaa onkin keskimäärin ollut. Huippupakkaset ovat olleet harvassa. Vai onko muistini niin valikoiva. Tornion aamussa pakkasta noin 14 astetta.

Viikko sitten tiistaina Korona oli aiheuttanut noin 1900 ihmisen kuoleman. Eilinen määrä on noin 2600. Sairastuneita ilmoitettiin olevan liki 80000. Nyt alkaa olle merkkejä viruksen leviämisestä muuallakin, kuin Kiinassa. Etelä-Korea on ollut jo aiemmin tiedossamme. Nyt Italia on saanut oman pesäkkeensä. Huhutaan, että Iranissa olisi kuollut 50 ihmistä, mutta viranomaiset kiistävät asian. Jos tuo on tahallista peittelemistä, on se melkoista hevosenleikkiä. Surkuhupaisaa oli myös laivan pitäminen karanteenissa Yokohaman edustalla. Alkuun sairastapauksia oli vain muutama. Viimeisten tietojen mukaan 20% matkustajista on saanut tartunnan. Olikohan oikea ratkaisu sulkea heidät laivalle?

Vähän odottelimme tänään Remontti-Reiskaa paikan päälle tekemään pari pikku juttua, joita itse ei saa mennä tekemään. Eipä vielä tänään tullut. Tekemisen puutteessa tutkailin netistä erilaisia raaka-aineita ja toteutusvaihtoehtoja. On hyvä näitä miettiä tässä vaiheessa. Pari asiaa jo poistettiinkin työlistoilta järjettöminä. Ja sehän näkyy heti kustannuksissa!

Jotakin muutakin on myös mielessäni. Keittiössä oli jotakin kiinnitettävää ja paklattavaa. Alustavasti sain ne tekaistua. Kyse ei tule olemaan mistään laajasta asiasta. On vain välillä pitää mieli vireänä tekemällä jotakin. Taottava silloin, kun rauta on kuuma! Viime aikoina se rauta onkin ollut aika kylmää.

Maanantai, 24.2.2020 

Haa ... ninipäivän pukkasi. Mutta kukapa niitä juhlimaan. Kun ei synttäritkään ole enää vuosiin innostanut. Eipä tuota nimipäivää olisi tainnut muuten muistaa, mutta aamulla radiossa joku siitä mainitsi. Aino kuuli, minä en.

Pitkästä aikaa aamu, jolloin ei ensimmäiseksi tarvinnut edes ajatella lumihommia. Pakkanenkaan ei ollut kirinyt. Yöllä hetken oli kolmisen astetta miinuksella. Viiden maissa hipoi nollaa. Kävin laittamassa auton lämmitykseen, kun lasit näyttivän kovin kuuraisilta. Kuura ei kuitenkaan ollut tiukassa. Hyvä ettei harjalla lähtenyt.

Soitin sen soiton, joka oli maanantaille sovittu. Jokohan iltapäivällä jotakin tapahtuu? Käväisin pikaisen kauppareissun. Pikaisen ... ei minulla kiirettä ollut. Asioita kuitenkin aika vähän. Perusjutut alkuviikolle.

Ollaan tuossa eilen ja tänään katsottu netistä erilaisia pikku juttuja. Kauppareissulla etsin alan liikettäkin, mutta ei sitä enää ollut. Netissä valikoima on liki rajaton. Ei ole kiirettä, on vain mukava miettiä ja sitten joskus päätyä hyvään ratkaisuun.

Kun aikanaan heitin roskikseen SodaStreamin makutiivisteen tolkuttoman sokerimäärän vuoksi, ostin tilalle sokerittoman. Sitä olen laitellut kuplajuomaan mausteeksi. Ohjeessa sanotaan, että se pitää lisätä pulloon hapotuksen jälkeen, ei ennen. Tuota tiivistettä minulla oli nyt jäljellä ehkä ruokalusikallinen. Ja valmista, maustettua kuplajuomaa pullossa noin desin verran. Lisäsin siihen veden ja hapotin tuon superlaimean annoksen. Tuli minullekin selväksi, miksi ohjeessa neuvotaan laittamaan tiivistemehu viimeiseksi! Vaikka makuainetta oli litran nestemäärässä korkeintaan yksi kymmenesosa ohjeen mukaisesta, oli vaikutus melkoinen. Kun poistin pullon hapotuslaitteesta, tulivat nesteet pullosta paineella pihalle. Tai puoli pulloa tuli. Onneksi koko keittiö ei kastunut, sillä nesteet ruiskusivat pääosin päälleni. Muistan varmaan tuon vastaisuudessa. Ehkä? Seuraavaksi kai laitan kananmunan mikroon!

Eri uutismuodoissa on kerrottu, kuinka hallituksen naiskuorossa on alkanut kuulua soraääniä. Duurit ja mollit menneet sekaisin. Olen aikanaan ollut sellaisissa työyhteisöissä, joissa oli osastoja, missä oli pelkästään naisia. Tiedän ... kyseessä on eri asia, kun ministereillä on sitä puoluetta ja ideologiaa painolastina. Noissa naisporukoissa kuitenkin oli aina joku riitatilanne meneillään. Joskus kuppikunnat ottivat yhteen. Joskus yhtä sorrettiin. Tämän päivän työpaikkaoloja en tunne. Onkohan muutosta tullut? Ministerien osalta veikkaan, että muutoksia alkaa tulemaan. Paikkajako muuttuu. Syksyyn mennessä, ellei aiemminkin. On aika lähellä sekin, että koko pulju kaatuu.

Yhden jälkeen saimme asiantuntijan paikalle. Asiantuntijalta saimme asiantuntija-arvioita. Muutamia asioita on meillä ollut mielen päällä ja nyt tiedämme paremmin, mitä meidän kannattaa tehdä ja missä vaiheessa. Jotakin pientä menee myös taloyhtiön piikkiin, mutta kyllähän muuten hommat tulevat hintaviksi. Ei auta. On vain kiristettävä vyötä! Illemmalla rakensin oikein kunnon Excel-taulukon asian tiimoilta. Kustannusarviota sillä ajattelin tavoitella. Tiettyjä asioita siihen sain absoluuttisina faktoina. Moni asia kuitenkin jää arvion varaan. Ei se sinänsä ole maata kaatava asia, vaikkei loppukustannus olisikaan täysin selvä. Tärkeää tässä vaiheessa on huomioida ja kirjata ylös eteen tulevia asioita.

Sunnuntai, 23.2.2020 

Lumisade loppui vasta aamulla, kun porvarillinen hämärä alkoi työntämään pimeyttä tieltään. Lunta oli satanut kymmenisen senttiä. Ehkä enemmänkin. Onneksi lumi ei tullut tällä kertaa tuulen kanssa ja kinoksia ei ollut syntynyt. Join herättyäni kupillisen kahvia ja poistuin takapihalle. Kolalapiolla hoitelin siellä lumet syrjään. Lumi oli kostean ja pakkaslumen sekamelskaa ja tarttui jonkun verran kolalapioon. Siirryin etupihan puolelle. Kone oli jo aamulla pimeässä käynyt väylät hoitelemassa. Minulle jäi taas vain oma alue + autopaikka. Ehdin hyvin aamupalalle ennen yhdeksää.

Viikko sitten lauantaina, kun retkeiltiin ja syötiin makkarat, sain jälkikäteen röyhtäillä, ja vatsaa väänteli. Röyhtäyksien maussa oli jotakin pahaenteisen tuttua. Valkosipulia? Makkara oli sitä tuttuakin tutumpaa suosikkiani. Oli pakko lukea paketin kyljestä karu totuus. Olihan siinä selosteessa mainittu se valkosipuli. Sunnuntaina laitoin netissä Atrialle kysymyksen: onko valkosipulia ollut aina, tai onko sen määrää lisätty. Atria ei ole ainakkaan vielä vastannut mitään. Olisi vain niin mielenkiintoista tuo asia selvittää. Yksi vaihtoehto on sekin, että vatsa ei nykyään kestä pieniäkään määriä valkosipulia. Netistä tutkailin sitten laajemminkin tuoteselosteita. Monissa grillimakkaroissa on valkosipulia. Onneksi löytyy vielä puhtaitakin tuotteita.

Suomalaisilla on laduilla ja mäessä ja ampumapenkalla mennyt tänä talvena vaihtelevasti. Ampumahiihdossa se ammunta on tökkinyt melko pahasti. Siitä on monenmoista sanomista tullut. Syyn niskoilleen ovat saaneet valmentajat. Enpä tiedä. Välillä ammunta menee tosi hyvin. Sitten seuraavassa kisassa ollaan pahnan pohjimmaisia. Valmentajan vika??? Epäilen pahasti, että kyllä se vika on ampujalla korvien välissä. Valmennuksella sinne voi olla hankala vaikuttaa. Kai siihenkin löytyisi joku sallittu mömmö, joka pistäisi mielen iloiseksi ja lopettaisi käden tärräämisen!

Torstaina moitin sitä Ski Tourin hommaa, kun parhaille jaetaan hyvityssekunteja ja he ovat vain entistä ylimoimaisempia. Hyvä esimerkki tämänpäiväisestä. Naisten 15km, takaa-ajo. Puolimatkan paikkeilla: Johaug johti, kakkonen ja kolmonen yli kolme minuuttia perässä. Neljäs yli viisi minuuttia perässä. Sitten minuutin välein kolme seuraavaa. Miten mielenkiintoista! Ainoa asia, jolla oli jotakin mielenkiintoa oli se, kuka on kakkonen ja kuka kolmonen!

Vaikka Suomi ei saanut ampumahiihdossa menestystä, on laji kuitenkin aina mahdottoman mielenkiintoinen seurattava. Siinä monesti viimeinen ammunta vielä kääntää voimasuhteita päälaelleen. Tänään parasta oli se, kun Hanna sai vihdoinkin mitalin. Maastohiihdossa Iivon ja Kristan suoritukset olivat komeita, vaikka mitalisijoille eivät riittäneetkään. Yhdistetyssä Ilkan nousu ei tänään riittänyt.

Vähitellen palataan viikonlopun ja hiihtojen vahtaamisen jäljiltä normaalielämään. Tulevalla viikolla näyttäisivät sateet vähenevän. Ja pakkaset kiristyvän. Lumisateet, joita oli ennustettu nyt viikonlopuksi, eivät tulleet läheskään niin runsaina, kuin oli povattu. Kyllähän se oli vähän arvattavissakin. Ennusteet ovat oikeastaan aina hieman ylimitoitettuja. Torniossa sateen määrä oli runsaampi, kuin mökillä. Täällä olin lunta vastaanottamassa ja sain alueeni aina heti lumettomiksi. Veikkaan, että mökillä on edellisen reissun jälkeen tullut lunta maksimissaan 15 senttiä. Todennäköisemmin 10. Tulevana viikonloppuna ehkä mennään sitä kertymää hieromaan vähemmäksi. Pakkasissa se ehtii sopivasti kuivumaankin suojakelien jäljiltä. Ei tartu linkoon.

Lauantai, 22.2.2020 

Tälle päivälle riitti vaihteeksi talviurheilutapahtumia telkasta. Ei siis kannattanut kauas lähteä sen vaikutuspiiristä. Välillä oli kuitenkin kymmenen tai kahdenkymmenen minuutin välejä. Niitä kulutin pihalla hakkaamalla sulamisvesille väylää sadevesikaivoa kohti. Yksi sadevesikaivo varaston laidalla ei vedä ja yritin saada pintavedet siltä kohdalta huilaamaan muualle. Hankala homma. Etenkin tällä olkapäällä. Toisella kädellä valmistelin päivän lounashommia ja tulihan se sellainenkin väli, että päästiin syömään. Takapihan terassilta ohuehko jääkertymä irtosi parin plusasteen lämpötilassa petkeleellä helposti.

Saatiinhan sitä harvinaista herkkuakin, kun pitkästä aikaa näissä lumimittelöissä suomalainen nousi palkintopallille. Onnea Ilkka! Suurimpia harmituksia koimme, kun ruotsalaiset jäivät yhä mitalitta biathlonissa. Etenkin Hannan harmit harmittavat.

Loppuillasta sadealueen reuna saapui riemuksemme. Sade alkoi parin asteen plussakelissä vetenä, mutta pian se muuttui lumeksi. Ja hieman viileni tietenkin. Ei pakkaselle, mutta riittävästi kuitenkin. Lunta näyttäisi taas kertyvän!

Aamulla sitten taas varmaan lumitöihin. Ja sitten katsomaan telkkua. Ampumahiihdon mm-kisojen viimeinen päivä. Yhdistettyä, hiihtoa ja mäkihyppyä lisäksi. Kyllä se aika taas kuluu rattoisasti.

Perjantai, 21.2.2020 

Aamuyöllä se alkoi. Pyry. Jo ennen päivän valkenemista lämpötila Torniossa kääntyi plussan puolelle. Nuuskakairassakin jo yhdeksän aikoihin. Pusketin ennen aamupalaa takapihalta siihen mennessä kertyneet lumet. Muutama sentti ei sinänsä olisi ollut työlästä. Mutta kun alin kerros oli kuivaa pakkaslunta ja päällä veden kosteuttamaa lunta, aiheutti tämä yhdistelmä lumen tarttumisen kolalapioon. Sitä sai olla jatkuvasti kolistelemassa puhtaaksi lumesta. Etupihan puolella tyydyin tässä vaiheessa poistamaan lumen vain aivan siitä oven edestä.

Aamupalan jälkeen mietin erinäisiä vaihtoehtoja päivän ohjelmaksi. Yksi vaihtoehdoista riippui siitä puhelinsoitosta, jota en vieläkään ollut saanut. Minulta meni hermot ja niinpä soitin itse. Sen verran sain arvokasta tietoa asioiden tilasta, että ei kannattanut mietiskellä vielä mitään. Jatkuu vasta maanantaina.

Puolen päivän tietämillä kävin etupihan puolella kolaamassa omalta osaltani paikkoja, jotka hetkeä aikaisemmin käyneeltä koneelta oli jäänyt katveeseen. Autopaikkani putsasin myös, tottahan toki. Sade oli jo muuttunut liki vedeksi. Poistinpahan vain sohjot. Netin mukaan mökillä heikko sade oli alkanut voimistumaan. Iltaa kohti sade alkoi loppumaan. Ennusteet huomiseksikin lieventyneet. Emme kuitenkaan suunnitelleet sitä takin kääntämistä. Ainokin halusi jäädä kotiin. Ei siihen oikeastaan tarvinnut minun millään tavalla edes vaikuttaa! Joskus tälaista.

Tulipa vielä uusittua Tarranlinna-domain. Vuodeksi taas eteenpäin. Eli tarkoitus siis toistaiseksi jatkaa päiväkirjan kirjoittelua. Vaikka muutamat syyt puhuvatkin sen puolesta, että joutaisi se lopettaakin. Onhan se vain niin, etten osaa lopettaa. Tästä on tullut jonkunlainen tauti tai pakkomielle. Ei siihen ole lääkettä. Ei kai tarvitsekaan. Vaikka senhän tuosta on saanut, että kukaan ei ota yhteyttä ja kysele kuulumisia. Kaikkihan sen jo tietävät!

Perjantai-ilta tässä jo hyvällä mallilla. Teevee on ollut auki, mutta kohtalaisen heikkoa on ollut tarjonta. Kyllähän niitä monenmoisia elokuvia olisi, kun löytyy niitä pelkkiä elokuvakanaviakin. Mutta nykyään ei tule juuri elokuvia vahdattua. Pitäisi olla sellainen filmikin, että molemmat meistä mielellään sitä katsoisivat. Katsottiin kuitenkin VOF. Minä vain osittain. Siitä viimeisestä esityksestä todella pidin. Sekä soitosta, että laulusta. Hieno esitys.

Torstai, 20.2.2020 

Taas varmaan suosittu päivämäärä mennä naimisiin. Seuraava liki vastaava on parin vuoden kuluttua. Sen jälkeen kai on medän odoteltava 22.2.2222 asti. Palataan sitten asiaan, eikös juu.

Aika tiukkoja aamupakasia monin paikoin Lapissa. Paikoin meni -30 rikki. Torniossa kymmenkunta astetta lämpimämpää. Mökillä noin -26. Kyllähän se siitä nopeasti lauhtui noin 20 asteella. Plussalle ei pyörähtänyt.

Aamulla Torniossa laaja vesikatko. Torpissa runkovesiputki katkennut. Ei siitä meille ollut sen kummempaa haittaa. Jonkunlainen paine palautui verkostoon jo kymmenen paikkeilla ja Aino pääsi suihkuun. Jos tuollainen katkos kestäisi vaikka viikon, alkaisi sillä olla jo haittavaikutuksia. Juomavettä alettaisiin jossakin jakamaan, ei janoon kuoltaisi. Mutta jos vesijohtoverkosto ei pelaa, tulee ongelmia tiskikoneiden, pyykkikoneiden, peseytymisen ja vessojen kohdalla. Tuo viimeinen olisikin se todellinen probleemi! Pitäisikin pystyä ennakoimaan tuollainen onnettomuus ja lopettaa syöminen vuorokautta ennen katkosta.

Käytiin kauppareissu. Vaikka mökille ei mentäne, oli (ostos)kasseissa tavaraa kummasti. Olihan kuitenkin kyseessä viikon merkittävin kauppareissu, jonka perusteella tulisi selviytyä viikonlopun yli. Kotona kahvistelut. Ja sitten katsomaan kisoja. Onhan tuo naisten hiihto oikeastaan tylsä laji. Aino otti sen aikana päikkäritkin, joten M.O.T. Nyt on meneillään Ski Tour 2020, joka matkii hieman Tour de Ski -kisaa. Kun joku alkaa olla ylivoimainen, tekee näissä kisoissa järjestelmä hänet entistä ylivoimaisemmaksi. Matkan varrella jaetaan bonuksia. Pisteitä ja sekunteja. Pisteet kartuttavat tämän kiertueen pistesaldoa ja sekunnit lisäävät turneen kokonaisajassa eroa seuraaviin. Epistä! Pitäisi olla juuri tasan toisin päin. Kärjessä meneviä pitäisi sakottaa jollakin tavalla. Vaikkapa niitä sekunteja lisättäisiinkin loppuaikoihin. Tai tehtäisiin niin, että parhaimmistolle annettasiin loppumatkaksi reppu selkään. Paino sijoituksen perusteella. Siinä tulisi yleisölle samalla hieman sirkushuveja. Katsomot täyttyisivät. Eikös tällainen lisäpainojuttu ole ollut käytössä jossakin autokilpailulajissa?

Lumisade-ennuste on yhä voimissaan. Nyt illalla tutkailin sitä ja yhteenlasku toi mökille perjantai-aamun ja lauantai-aamun välisenä aikana 18,1 senttiä lunta. Onhan se melkoinen määrä. Tornion ennuste on pienempi. Ja täällä sade tulee ainakin osittain vetenä. Mökille ei nyt viikonloppuna mennä. Ensi viikonlopulla sitten uusiksi. Ensi tiistaille luvassa seuraava lumisadealue. Hommaa tulee siis piisaamaan. Ja sama tilanne jatkuu varmaan vielä 6-7 viikon ajan. Ehkä kauemminkin.

Keskiviikko, 19.2.2020 

Yöllä kevyet lumikuurot olivat ajelehtineet Merilapin yli lännestä itään. Matkallaan ne kevensivät kuormaansa sen verran, että meillä oli vaihteeksi aamulla viitisen senttiä uutta lunta. Pakkaslunta, ja ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun takapiha oli lumeton. Etupihallakaan ei aikaa kulunut kovinkaan kummoisesti. Ennen aamupalaa kaikki kunnossa.

Sääennuste loppuviikon pyryjen osalta ei ole juuri muuttunut. Aavistuksen se on ehkä parempi ja lunta ei ehkä tulekaan kahtakymmentä senttiä. Tiedä häntä. Poristiin kuitenkin sellaisia, että jäätäisiin tulevana viikonloppuna kotosalle. Kotiin jäämisen puolesta puhuvia asioita kun on niitäkin! Ja onhan tässä vielä aikaa kääntää takkia.

Pitkin päivää odottelin sovittua puhelua. Jo toista päivää odottelin. Ei sitä kuulunut. Ei se aivan katastrofia merkinnyt, mutta viiveitä se alkaa merkitsemään, ellen tällä viikolla saa asiaani eteenpäin. Suunnitelmat kuitenkin edistyvät ja niiden puolesta ei haittaa, vaikka ylimääräistä aikaa olisikin.

Nykyhallitusta on aiheellisestikin arvosteltu siitä, että se on lisännyt roimasti ministerien avustajien ja valtiosihteereiden määrää. Ilkeämielisimmät ovat sanoneet, että siinä nyt on hankittu kavereille hyviä virkoja. Ei sen työnteon ole ollenkaan väliä! Jo viime kesänä ihmettelin samaa. Silloin pääministeri oli eri henkilö. Uuden pääministerin myötä meno ei ole hidastunut. Nyt hallitus on palkannut lisää sitten autonkuljettajia. Ja että kuskeilla riittäisi töitä, oli tietenkin hankittava lisää autoja. Hieno suunnitelma.  Mitähän seuraavaksi? Seurataanpa sitten tilannetta, väheneekö taksikulut. Ei välttämättä.

Nyt oli hankittu 9 kappaletta Bemareita. Arvoltaan yhteensä €688000. Hinta ei äkiksestään tunnu niin kamalalta. Pitää ottaa vain huomioon, että hinnoissa ei ole yhtään veroja. No, pitäähän herroille höh.... rouville olla kunnon menopelit. Sitä vain en ymmärrä, että ne ovat töpselihybridejä. Liekö vihreillä sormensa pelissä? Kun nuo pelit kulkevat sähköllä maksimissaan 50 kilometriä. Talvella puolet siitä. Veikkaan, että maapallon pelastusyritys jää miinuksen puolelle, kun hinta on kuitenkin aika paljon korkeampi, kuin perinteisen polttomoottoriversion.

Kolme ruotsalaista on muutaman päivän sisään kärähtänyt dopingista. Sattumaa tuo yhtäaikaisuus tietenkin on ja ainakin osalla b-näytettä ei ole vielä tutkittu. Hieman yllättävää tuo kuitenkin oli. Olen odottanut ennemminkin sitä, milloin joku norjalainen puhuu suunsa puhtaaksi ja kertoo koko hurjan totuuden.

Tiistai, 18.2.2020 

Viikko sitten Korona oli aiheuttanut Kiinassa yli tuhannen ihmisen kuoleman. Nyt ilmoitettu määrä on lähes 1900. Sairastuneita ilmoitettiin olevan 72400. Jotkut jo ovat huokaisseet helpotuksesta. Että rauhoittumaan päin on homma menossa. Veikkaisin, että näin ei ole. Toivon, että olisi, mutta kun...

Tuossa aamupäivällä googletin tilannetta vanhojen nettiblogien osalta. Ihan mielenkiintoinen löytö oli seuraava: Vuonna 1999 oli 23 weppiblogia. Vuonna 2006 jo 50 miljoonaa. Olen aloittanut vuonna 1998. Monikohan noista 23:sta on yhä pelissä mukana? Ja oliko tuo 1999:n luku vain USA:ssa? Ja mikä sitten on virallisesti nettiblogi? Ihan mielenkiintoinen kuvio joka tapauksessa! Jollakin tavalla olen kärjen tahdissa mukana.

Pari päivää sitten oli msn-nettiuutisissa listattu 100 parasta biisiä. Eivät olleet kuitenkaan missään paremmuusjärjestyksessä. Lista perustuu Rolling Stone -lehden 500 Greatest Songs -listaukseen. Meikäläisen musiikkitietämys tunnisti suoralta kädeltä nimen perusteella vain noin puolet biiseistä. Vaikea sanoa, paljonko tulisi lisäystä, jos niitä alkaisin kuuntelemaan. Tuttuja kipaleita sieltä paljastuisi aivan varmasti muutamia. Selkeästi taas on havaittavissa se, että viimeiset 40 vuotta on kohdallani tässä(kin) tietämyksen lajissa aika pimeätä aarniometsää. Niin se vain on. Ei muuten ollut mikään yllätys, että eräs The Beatles oli saanut listalle useita kipaleita. Ja ihan ansaitusti.

Jälleen sievä päivä. Liikenteessä käväisin, mutta en ruokaostoksilla. Eilen oli välipäivä hiihdoista ja pum-pum -hiihdoista. Iltapäivän lopuksi niitä jälleen katseltiin. Ollaan sitä vain kovia urheilun ystäviä, vaikka itsellä ei oikein kuljekaan!

Vain vähäistä lumisadetta on luvassa pariksi seuraavaksi päiväksi. Mutta sitten perjantaiksi paranee. Saattaa tulla nimittäin samankaltainen myräkkä, kuin nyt sunnuntai-maanantai toi tullessaan. Perjantai olisi se pyrypäivä, lauantaina sitten lisäannokset. Lauantai-iltana saattaa nykyennusteen perusteella olla mökilläpäin parikymmentä senttiä lisää lunta. Silloin menisi metri rikki hangen vahvuudessa. Reilustikin. Mitenkähän tuon kanssa tekisi? Jättäisikö mökkireissun kokonaan nyt väliin? Vai pitäisikö mennä perille jo torstaina ennen pyryjä, jolloin varmuudella pääsisi perille. Perjantaina kulku voi olla epävarmempaa. 

Maanantai, 17.2.2020 

Olihan se melkoista myräkkää. Sateen millimetrimäärät olivat melko ruhtinaallisia. Etelä-Lappiin asti sateet olivat kuitenkin osaksi vettä. Pohjoisessa ei juuri satanutkaan. Lunta olisi paljon, jos sade olisi lumena tullut. Tuli sitä luntakin silti. Aamulla jälleen putsasin takapihan terassin ja etupihallakin oli sohjoa. Nyt on muuan päivä likimain poutaa, mutta viikonlopuksi luvassa samanlainen satsi!

Kävin kauppareissun. Aamulla meni hieman pakkasen puolelle ja lumi oli jäätynyt auton katolle. Parkkihallissa se kuitenkin antautui. Alkoi paistamaan aurinko. Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle se nousi jo niin korkealle, että se loi ensimmäiset säteensä takapihan väliaitojen yli meidän ulkolämpömittariin. Mittarilukema nousi jo yli 7 asteeseen. Se on nyt nähty ja jatkossa vain paranee. Hetken se vain kesti. Viikon päästä Matti heittää lämpöisen kiven järveen. Muuttolintuja on alkanut palailemaan. Jokohan Rymättylässä on potut istutettu?

Muistan joskus 70-luvulla, siis viime vuosituhannen puolella, kun jouduin ajamaan autoa vesi- ja räntäsateessa pimeällä. Olipahan joku reissu, omaa autoa ei silloin ollut. Minulla oli suuria vaikeuksia nähdä opasteita ja siten hankaluuksia ryhmittäytyä ajoissa oikein kääntymistä varten. No silmälasithan siinä oli sitten hankittava. Meni melkein 40 vuotta kaukolasien kanssa. Näin aika hyvin lähelle, mutta jo telkkua katsoessa piti olla lasit päässä. Ja autolla ajaessa oli laseja aivan pakko käyttää. Joitakin vuosia sitten tilanne alkoi muuttumaan. Välivaiheessa minulla oli näyttöpäätelasit. Niillä näin hyvin työpöydälle ja vajaan metrin päähän näytölle. Sitten loma-aikoina jätin lasit koteloonsa. Oliko se syy vai seuraus. Näkö alkoi vähitellen parantumaan. Ja kaukolasit jäivät pikku hiljaa kokonaan pois. Nykyisin näen kauas hyvin. Pientä tekstiä lukiessani käytän lähilaseja. Niitä parin euron markettilaseja. Eli joskus ikä tuo ihan positiivisiäkin juttuja tullessaan. Vähiinhän ne varmaan muuten ovat jääneetkin.

Eukkojen peli-iltojen tämänviikkoinen sessio oli tänään. Aino haettiin völjyyn jo neljän korvilla. Vietin rauhallista koti-iltaa lähinnä TV:tä katsellen. Väsytti ihan kovastikin ja otinkin jopa lyhyet päikkärit. Vielä pari vuotta sitten ei tullut ollenkaan kyseeseen, että ottaisin nokosia. Eläkeukkona olen kuitenkin näin tehnyt. En läheskään päivittäin. Mutta silloin tällöin. Jatkan vastakin. Virkistäähän se.

Sunnuntai, 16.2.2020 

Ei siitä yöstä sitten kovin kylmä tullut. Neljä, korkeintaan viisi astetta oli kylmän puolella. Poutaa. Sade-ennuste oli kuitenkin ehkä hieman aikaistunut. Joten ei ollut syytä kovin vetkutella lähdön kanssa. Ajoissa ainakin noustiin ylös. Kahvit juotiin jo reilusti ennen seitsemää.

Ei ollut isoja hommia aamuksi. Normaalit lähtöaamun rutiinit. Käväisin viemässä kellariin juomavesipänikän. Joskus talvella ovet ovat olleet tiukassa. Pakkasilla jäätyneet, kun sisällä on hieman plussaa ja kosteaa ja ulkona pakkanen. Nyt sekä kellarin uloin ovi kellarin eteiseen ja sisempi ovi varsinaiseen kellariin olivat sulia. Ei tarvittu potkimista eikä hakkaamista eikä työkaluja. Mutta se lunkka, joka suojaa kellarimonttuun johtavia portaita..... Siihen oli viime maanantain sateet kertyneet ja jäätyneet. Poistin lumet siitä reunamiltakin ja petkeleellä rappasin jäät kannen päältä. Jos ei jäätä poista siitä saranareunasta, saa varautua remonttiin. Saranaan kohdistuu paine ja vääntö ja saranan ruuvit  kahlovat levyistä läpi. Päällipuolen hoidettuani poistin luukun alapinnalta sinne kertyneen kuuran. Sitä olikin yllättävän paljon ja lunkka keveni reippaasti. Poistin vielä jäät kompostin kannestakin. Siinä on sama ongelma saranoiden kohdalla.

Pian alkavat koulujen hiihtolomat. Olikos se niin, että alkavalla viikolla eteläisen Suomen koulukkaat jo lomailevat. Lienee kuitenkin turvauduttava jonkunlaisiin kuljetuksiin, jos aikoo hiihdellä. Missähän asti on esimerkiksi hesalaisilla lähin luonnonlumilatu? Meillä lunta riittää ja lisää tulee. Vähitellen monille mökeille on teitä aukaistu nyt ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Ja varmaan sama jatkuu, kun lomat leviävät tänne pohjoisemmaksi.

Päästiin kotimatkalle niin, että Torniossa oltiin hieman ennen puolta päivää. Poutakelissä saatiin ajella. Takapihalla oli muuan sentti nuoskalunta, jonka  poistin heti tultuamme. Kun sieltä siirryin sisätiloihin ja kahville, alkoi sakea pyry. Sellaisessa lumisateessa ei olisi ollut kovinkaan hupaisaa ajella!

Telkkari on tarjonnut sunnuntaina tuntikaupalla urheiluviihdettä. Iltamyöhään asti. Suomalaisten menestys oli tietenkin vaatimatonta. Ilahduttavia poikkeuksiakin oli. Ja ilahduttavaa oli sekin, että ampumahiihdossa loppukirissä Ranskan nuorukainen pesi Norjan hirmun.

Tuo puolen päivän jälkeen alkanut sade hiipui 2,5 tunnin jälkeen. Sen jälkeen poutaisempaa ja ajoittain tihkusadetta. Ennen kuutta kävin taas lumihommissa. Sohjoa oli tällä kertaa runsas tuuma. Uudet sateet olivat kuitenkin jo tulossa. Ensimmäiset jo aika lähelläkin. Kun ne tavoittivat Tornion seudun, olivat ne jo silkkaa vettä. Sateen ennustetaan olevan kovimmillaan aamuyöllä. Tulviiko huomenna? Pohjoisempana sade on toistaiseksi lunta. Meneekö jo metri rikki Nuuskakairassa? Muuttuihan se siten Torniossakin lumeksi. Onneksi ei ole aamulla mihinkään menoa. Merilapissa myös salamoi. On tämä talvea!

Perjantai - lauantai, 14.2.2020 - 15.2.2020

Mökille lähdettiin kymmenen maissa. Puolet matkasta saatiin ajaa lyhyen autojonon hännillä. Hitain hiipijä kääntyi noin 10 kilometrin jälkeen sivutielle. Sen jälkeen meno parani ja ei sitten minullakaan ollut oikein ohittamisen tarvetta. Pientä lumipöperöäkin ilmassa. Torniossa aamulla -3. Mökillä -6. Sisällä tällä kertaa vain -3. Aura ei ollut käynyt. Lunta Tarrantiellä ehkä 7-8 senttiä. Hyvin päästiin perille. Aurinkopaneeli herännyt ja pienoinen lataus meneillään, vaikka ohut pilvipeitto oli auringon edessä.

Lumitöitä oli vaihtelevasti. Puiden alla linkohommia oli niukasti. Puista pudonnut vesi ja sohjo ohentanut maassa lumikertymää. Avoimella lunta enemmän. Ennen linkousta pudottelin kuusiaidan päällä olleen lumihupun. Sitä olikin runsaasti ja se oli aika kovaa. Kun lunta oli maanantaina satanut ja se muuttui sitten vedeksi, oli katoilta tullut märkää mössöä jonkun verran. Onneksi olin katot viikko sitten putsannut. Oli työmaata silti nytkin. Jäässähän ne vallit olivat. Selvisin kuitenkin ja valmista tuli ennen kolmea.

Katsottiin ampumahiihto ja juotiin päälle kahvit. Illalla vieraita. Ilta kului rattoisasti.

Lauantaina -13. Jo illalla oli alkanut pakastumaan. Heikkoa lumisadetta. Hain vettä pari ämpärillistä. Avannolla viiden sentin jää. Jää painunut entistä alemmas eli vettä jäällä melkoisesti.

Saaressa retkellä. Kahvit leivät ja makkarat. Tietenkin. Tultiin kohtalaisen pian pois. Vaikka ilma oli lauhtunut, tuli istuessa silti kylmä.

Katsottiin teeveestä ampumahiihtoa. Sen jälkeen alkoi hiihtoa, mutta en jäänyt sitä katsomaan. Aino sitä jäi vahtaamaan. Hain varastosta retkilapion ja lähdin lingon kanssa puomille. Mennessä linkosin toisen renkaan uran, palatessa toisen. Ei tuo Tarrantien linkous ollut se pääasia. Vaan tarkoituksenani oli tehdä kääntyvälle puomille tilaa. Aurausvallit olivat jo nousseet liian korkeiksi ja olivat haitaksi. Nyt taas pärjätään parin aurauksen verran.

Palattuani oli jo pimeä. Laitoin lingon sisälle varastoon. Samoin tein kelkalle. Ja ovi lukkoon. Huomenna ei liene kummallekaan tarvetta. Viritin kameran. Oli tarkoitus vaihtaa akkuakin, mutta jätin vielä. Tuo akun kesto onkin aika ihmeellistä. Olin kuvitellut, että kyllä se talvikeleillä hiipuu nopeammin. Näyttää kuitenkin 100-prosenttista varausta yhä viikkojen jälkeenkin. Olkoonpa sitten vielä samalla akulla.

Aino toi kotoa KB:n kortit, joista kyllä nyt erottikin niiden tarkoitukset. Eilen muutama peli pelattiin. Tänään sainkin vapaavuoron, kun Jaana tuli pelaamaan Ainon kanssa. Taivas vetäytynyt selkeäksi. Pakkasta pari astetta. Yöksi pakastuvaa. Huomenna iltapäivällä saapuu sadealue ja kova tuuli. Maanantaihin asti sitten sellaista. Lunta voi tulla yli 20 senttiä. Huomenna onkin syytä lähteä kotimatkalle jo aamupäivän puolella. Kahdelta on taas kisojakin eli silloin oltava jo TV:n ääressä!

Torstai, 13.2.2020

Lauha sää jatkuu vain. Nolla-pilkku-jotakin. Plussaa tai miinusta. Poutaa. Aamupala syötiin ihan ilman kiireitä. Mihinkäs meille minnekään hoppua. Sitten suihkun jälkeen kauppareissu. Se tehtiin vähän siiheen malliin, kuin lähdettäisiin huomenna mökille. Niin kai sitten.

Sain soiton liittyen remonttisuunnitelmiin  ja hieman muuhunkin. Ilmeisesti minun on muutettava tavoitteitani. Aika laillakin. Ja se tietenkin tulee hintoihinsa. Mutta on myös niin, että jos nuo hommat toteutetaan, on kämppä todella hyvässä kunnossa.

Tuli myös toinen puhelu. +441 -alkuisesta numerosta. Linjan toisesta päästä kuului jotakin mongerrusta. Mahdollisesti englanninkielistä. Tai swahilia. Yhtä kaikki. En ymmärtänyt yhtikäs mitään. Tuo kuulokin kun on sen verran kranttu, että ei se ota vastaan mitä tahansa höpötystä. Sanoin vain "You've got wrong number". Jimbo katkaisi puhelun siihen.

Tuli perään kolmaskin puhelu. Jopas sitä nyt ollaan suosittuja. Ystävänpäiväkin vasta huomenna! No, ihopolihan se siellä. Tohtori oli vilkaissut tilanteeni. Ei mitään uutta maan päällä. Jatketaan vanhan kaavan mukaisesti. Labra taas 6.4. Ja sitten sovitaan jatkosta.

Ampumahiihdon MM-kisat alkoivat tänään. Suomalaisilta ei voi tällä kertaa juuri mitään kummoisempaa menestystä odotella. Tämänpäiväinen 9. sija oli oikeastaan hyvä. Jos siitä jossakin kisassa petrataan, olisi se hyvä. Mitali olisi tällä kertaa käsittämätön saavutus.

Koronavirukseen sairastuneiden määrä pomppasi kerralla rajusti, kun kiinalaiset alkoivat tulkitsemaan oireita eri tavalla, kuin ennen. Kuolleiden määräkin joutunee tarkistukseen ja noin 1000 hautaa joudutaan avaamaan?? Tarkistetaan, onko kuollut vai ei! Kaivuutyöt aloitetaan kuitenkin vasta kahden viikon kuluttua, sillä suurin osa haudankaivajista on ollut viettämässä uutta vuotta ulkomailla ja nyt lentoja Kiinaan on vähennetty roimasti.

Mökille on siis suunnitelma mennä huomenna. Siellä kyllä liikuntaa saadaan ihan luonnostaan. Jossakin vaiheessa on suunniteltava puuhommiakin. Pitäisi kaataa muutama kuutio polttopuuta sopivista koivikoista. Olen ajatellut tehdä puunajoa varten oman kelkkailulenkin, joka ei kulje latu-uria pitkin metriäkään. Se on hieman haasteellista mutta täysin mahdollista. Reitin teko voi olla ehkä turhan aikaista. Lunta luvassa maanantaille nimittäin 25 senttiä. No katsotaan!

Iltaisin ollaan mökillä pelattu paljon Kingdom Builderia. Kortit ovat ajan mittaan niin kuluneet, että niistä ei tahdo enää saada selvää. Kotona on melko tuliterä vastaava peli. On harkittava kai sen viemistä mökille. Tai jos kiekeröön tulee vähintään yksi lisäpelaaja, voidaan kaivaa Miekojärvi-peli esiin ja palauttaa muistiin paikkoja järven läheisyydestä.

Keskiviikko, 12.2.2020

Varsin rauhallinen päivä. Ei tullut asiaa minnekään, joten auton lasi sai olla kuurassa koko päivän. Poutaa. Lämpötila nollan vaiheilla. Yöllä sentään pakkasta 2 astetta. Kun eilen tein sitä voileipäkakkua, tuli sitä tarpeeseen nähden aika runsaanlaisesti. Puolet olisi riittänyt. Mutta kun en löytänyt sopivaa muottiastiaa, johon sen rakensin! Lue: en edes yrittänyt etsiä. Tänään olemme sitten kahvistelleet pariinkin otteeseen kakun jämät lisukkeena. Kun ei sitä oikein olisi voinut pakastaakaan.Tai pakastaa olisi kai voinut, mutta sitten sulaessaan olisi voinut mennä epäkurantiksi mössöksi. Hyvin siinä näin kävi. Harkitsenko seuraavaan voileipäkakkuun peräti suurempaa muottia??

Odotin eilen soittoa ihopolilta. Ei sitä kuitenkaan kuulunut. Tänään soitin sinne itse. Lääkäri ei ollut vielä katsonut labratuloksiani. Sain kuitenkin hoitsulta sen verran udeltua, että maksan poks-arvo on hyvä. Se onkin pysynyt hyvänä vuosikaudet. Olihan se tietenkin kerran se melkoinen piikki, kun piti syödä sitä Azamun-lääkettä. Nosti P-Alat -arvon yli 800:n Aika nopsaan tuli sille lääkkeelle loppu. Tauolle piti silloin jättää muitakin pillereitä, jotta maksa saisi levätä kunnolla.

Nuorten miesten into suorittaa varusmiespalvelusta on hiipunut. Mikähän siinä oikein on, kun jo kouluajoista lähtien on asioita, joista ei selviä vielä armeijassakaan. Yhteismajoitus on iso peikko. Yhteiset suihkutilat vielä pahempi. Ja kaiken kukkuraksi ne vessat. Voihan paskaläjä! Olisiko meidän nuorista naisista pelastajiksi. Ei ilon lähteiksi majoitukseen, suihkutiloihin tai huusseihin, vaan ihan korvaamaan nössöpoikia, joilla ei ole muuta elämässään, kuin nettipelit!

Tänään päivällä tuli telkkua katsoessani välähdyksenomainen takautuma jostakin eletystä. En saanut siitä kiinni, mutta asia pisti muistelemaan käymiäni paikkoja enemmänkin. Monet paikat ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Näille paikoille on yhteistä luonto. Ei siis mikään erityinen tapahtuma, ei ketkään ihmiset, vaan siis puhdas, kaunis luonto. Maisemat, tuoksut, kasvit….. tuollaisia siis tarkoitan. Olen asunut muutamilla paikkakunnilla elämäni aikana, mutta jotkut näistä paikoista ovat jättäneet paremmin jälkensä muistoihini. Jotkut asuinpaikat eivät ole tätä tehneet oikeastaan ollenkaan. Eniten mieleen on jäänyt paikkoja lapsuuden ja nuoruuden ajoilta eteläisestä Hämeestä. Ihan siitä kodin lähistöltä, kävely- tai hiihto- pyöräily- tai soutumatkan päästä. Mutta suuret osat noista muistojeni paikoista ovat poissa. Ja tilalla on moottoritietä ja muutakin tiestöä. Joitakin rakennuksiakin. Keltavuokkolehto varmaan on yhä olemassa. Sinne eivät tiet ole löytäneet, eikä mökit nousseet. Monissa lauluteksteissä lapsuuden maisemien menettämistä surraan. Montakohan niitä löytyisi? Tässä eräs mielestäni parhaista.

Nyt on jo keskiviikko. Ja viikonlopun ohjelmasta/aikataulusta ei ole vielä minkäänlaista tietoa. Luvassa on pikku pakkasta. Parhaimmillaan jopa -15 astetta lauantaina aamuyöstä. Sunnuntaille taas plussaa ja sadetta. On tämä vain! Kunnon pakkanen olisi kyllä hyvä asia. Järvellä saattaa nimittäin nyt olla aika hankala keli. Veikkaan jopa surkeaa. Kunnon pakkaset voisivat pelastaa tilanteen niin, että järvellä liikkuminen onnistuu. Omalta osaltani uskon, että menen kelkalla järven puolelle vasta varmistettuani, että en upota kelkkaa soseeseen. 

Tiistai, 11.2.2020

Tänään on ollut vaihteeksi poutapäivä Torniossa. Pohjoisempana satoi vielä aamuyöllä hieman lunta. Saattaa siellä olla taas seuraavalle mökkireissulle rapsakkaa kolattavaa, kun luvassa pakkasia loppuviikoksi.

Viime vuosina ovat vanhat, perinteiset tietokonealan kivijalkamyymälät vähentyneet kovasti. Pienimpiä ei ainakaan enää ole. Siksipä mekin aamupäivällä saapastelimme Giganttiin ostoksille. Kyllä pitää sanoa, että käynti oli positiivinen yllätys. Palvelu oli asiallisen innostunutta ja saatavilla monenmoista palveluakin pelkän raudan lisäksi. Teimme kaupat. Laitteen saamme asennusten jälkeen joko tänään illalla, tai huomenna.

Kun kauppakeskuksessa oltiin, kävin näppäämässä Cittarista ainekset voileipäkakkuun. Ei mitään juhlia ole, mutta iski vain halu värkätä moinen juttu. Ja illalla kuulemma meillä akkojen peli-ilta. Jotakin suolaisempaa pureskeltavaa. Ihan myrkytöntäkin tein! Kotona aloin kakun kokoamisen. Alku meinasi mennä hänekseen. Jouduin heti kättelyssä muuttamaan mallia. Mutta ehkä siitä hyvä tuli noinkin. Annoin paketin olla jääkaapissa painon alla pari tiimaa. Viimeistelin sitten ja laitoin vielä uudelleen tiivistymään.

Kävin viemässä Ainon vanhan läppärin asentajalle. Siitä asentaja saa ottaa vähän mallia uuteen koneeseen. Minun tehtäväkseni jää sitten vain kotona liittää kone meidän langattomaan verkkoon. Yksinkertaista, vai mitä!

Onhan jotkut asiat merkillisiä. Kuten esimerkiksi ne Australian tulipalot, jotka tuhosivat ja tappoivat laajalla rintamalla. Meni omaisuutta, meni ihmisiä, meni eläimiä. Nyt sitten tulleet tilalle ennätyssateet. Ja tulvatkin. Kuinkahan paljon palaneilta alueilta lähtee vesieroosion muodossa humusta ja ravinteita? Luulisi, että maa enimmäkseen köyhtyy. Mereen kun päätyy suuri osa tulvavesistä. Tulvatasangoille jää ravinteita, mutta jostakin ylempää ne ovat lopullisesti pois.

Muorikööri kokoontui jo pian neljän jälkeen pöydään ääreen ja ei muuta kuin kortit framille. Voileipäkakkunikin kelpasi. Saan kuulemma tehdä samanlaista vastakin! Kyllä minustakin se oli onnistunut juttu. Ei sille ollut mitään reseptiä eikä ohjetta. Puolihuolellinen ajattelu riitti!

Tuli soitto Gigantista. Kone kutakuinkin asennettu. Suoritin vaatteiden vaihdon löhöilyvaatteista farmareihin ja muuhun epämukavampaan ja ampaisin tien päälle. Gigantissa katsottiin parit jutut ja pääsin palailemaan kotiin. Asensin langattoman verkon. Kone päätti vielä päivittää BIOSin ja sitten kaikki alkoikin olla ok.

Korona-virus on tappanut jo yli 1000 ihmistä. Kiinassa lähinnä. Milloinkahan se alkaa näyttämään leviämiskykynsä ja tehonsa muualla? Ei ole syytä tuudittautua siihen uskoon, ettei se aiheuttaisi muualla ihmishenkien menetyksiä. Pysyisi vain poissa Torniosta. Mieluummin koko Suomesta!

Maanantai, 10.2.2020

Täällä Tornion puolessa oli aamulla melkoinen sohjokeli. Lumisade oli muuttunut räntäsateeksi ja lopulta vesisateeksi. Poistin takapihan terassilta sohjon, jota oli 3-4 sentin vahvuudelta. Etupihalla oli kone käynyt. Putsasin siellä laitamia ja muitakin kertymiä. Hakkasin kohdalla olevan sadevesikaivon esille, vaikkei lammikkoa vielä ollutkaan. Sade meinasi kastella paikat, muttei aivan. Tukka oli hieman märkä aamupalapöydässä.

Taisi olla jo yli kaksi kuukautta edellisestä labrakäynnistä. Tälle aamupäivälle oli sellainen varattuna. Turvakokeita ja verenkuvaa. Pitihän se siis käydä hoitelemassa pois. Käytiin sitten samalla reissulla myös Cittarissa. Varsin pienet olivat tarpeet. Kun ajeltiin jonkunlainen ympyräreitti, saimme nähdä melkoisesti loskaa ja vettä. Useissa paikoissa oli sadevesikaivot tukossa ja melkoinen lammikko vettä odottamassa pääsyä viemäreihin. Näkyi myös miehiä sulattamassa jäätä kaivojen suuaukoilta. Tällainen äkillinen sade pisti vauhtia moneen töppöseen.

Syötiin muikut. Kävin vielä etupihalla pähkäilemässä, kun vesi meinasi jäädä ulkovaraston reunaan lainehtimaan. Hakkasin hieman koroa siitä sadevesikaivon suuntaan. Vähän suolaakin ripottelin. Kyllä veden virtaus tuli oikeaan suuntaan, mutta olisi se saanut juosta hieman sukkelamminkin.

Tutkailtiin sitä mahdollista remonttihommaa. Tuli siinä pieniä rajauksiakin, kun tarkemmin katsottiin. Yhteen asiaan tarvitaan asiantuntijan mielipide. Toteutus vaatii mahdollisesti vähän kovakouraisuutta ja hajoitamista. Ja sitten uuden värkkäämistä. Voi myös käydä niin, että ammattilaisella on sellaiset konstit, joista minulla ei ole hajuakaan. Ja homma olisikin simppeli. Toivotaan näin.

Sade taukosi välillä. Jatkui myöhemmin taas. Vasta ilta-kahdeksan aikaan se näytti hiipuvan. Jokohan tällä kertaa lopullisesti? Meltosjärvellä lunta kertyi aluksi liki 10 senttiä. Iltapäivän puolella siellä lämpeni pariin plus-asteeseen. Hanki alkoi painahtamaan. Lumen kokonaisvahvuus on nyt suunnilleen sama, kuin eilen.

Meillä alkavat nämä läppärit olla jo pikkuista vaille museoesineitä. Työelämässä kolme vuotta vanha kone menee yleensä jo vaihtoon. Minulla tuo aika tulee keväällä täyteen, mutta Ainon kone on vanhempi. Siinä on myös alkanut esiintymään ongelmia. Uuden hankinta edessä. Minulla kone toimii hyvin, joten en suunnittele uuden hankintaa.

Sunnuntai, 9.2.2020

Yöllä kirkas kuutamo. Täysihän se nyt taisikin olla. Usein talvella täydenkuun aikaan, jos ilma on selkeä, on myöskin kireät pakkaset. Nyt pakkasta oli vain pari astetta. Illalla käväisi nollassakin. Aamulla pilvessä mutta lunta ei kuitenkaan sadellut.

Meillä puuvarastoissa on neljä tilaa, joihin kuhunkin mahtuu kutakuinkin yhden vuoden puut. Nyt käytössä on osasto, johon puut on pilkottu huhtikuussa 2016. Ja pilkkeissä on nyt vastassa sellaisia pinoja, joissa on vain mäntyä. Kelona ja elävinä kaadettuja. Ovat takuulla kuivaa tavaraa, mutta palavat heikosti. Kuiva mänty yleensä palaa hyvin. Pilkkeet ovat nyt ehkä hieman liian suuria. Ja useat todella tiukkasyistä ja painavaa. Kyllä ne kohtuudella sitten palavat, kun pesässä jo tuli roihuaa. Kun mäntyä joudutaan polttamaan muutamien viikonoppujen ajan, niin pilkoin niistä pari kopallista melko pieniä klapeja. Pakkasessa ei ole aikaa odotella, syttyvätkö puut vai eivät. Seuraavalle reissulle kämpän lämmitys on ainakin teoriassa nyt turvattu.

Etsin varastosta joitakin työkaluja, joita saattaisin tarvita kotona. Kun on päällä se alustava mahdollinen pikkuremppakin. Jotakin löysin ja jollekin löysin sijaisen. Saattoi löytöni ollakin lopulta parempi tarkoitukseensa, kuin etsimäni. 

Näyttää nyt siltä, että se maanantain +4 asteen ennuste ei toteudukaan. Joten ne povatut suuret vesisademäärät voivatkin olla sitten lunta. Iltamyöhään Torniossa sade ainakin alkoi silkkana lumena. Ei naurata!

Lauantai, 8.2.2020

Yöllä oli ulkosalla kylmää. -18 ihan virallisesti. Aamulla enää -7. Aamukahdeksan maissa olisi ulkona jo nähnyt työskennellä. Eli yhdeksän tuntia on nyt kohtuullinen näkyväisyys. Myöhästyin aamun valosta tiiman, eli ponnistin pihalle yhdeksältä. Olin katsonut sääennustetta ja sen tuloksena päätin, mikä on oleva päivän panokseni mökkiharrasteissa. Lupasi nimittäin maanantaille +4 astetta ja vesisadetta. No kaikki, jotka vähääkään ovat lukeneet näitä juttujani, tietävät mihin oli pakko ryhtyä. Eli pudottelemaan katoilta lunta. Ei niinkään lumikuorman vuoksi. Vaan siksi, kun lauhalla ja sateella katot pudottavat lumikuormansa. Ja meillä on neljä lapetta, joilta lumi tippuu kulkureiteille. Keskiviikosta alken luvassa pakkasta, niin jäässähän ne olisivat ja hirmuinen urakka edessä seuraavalle mökkireissulle.

Urakkaa toki oli nytkin. Vasta varttia vaille viiden sain kiskotuksi itseni sisätiloihin. Ja hetkeksi pötkölleen. Paikat tällä kertaa kunnolla kipeinä. Täytyy sanoa, että lujille otti päivän askartelut. Eniten meni aikaa mökin kattolappeiden kanssa. Varasto ja puuvaja vaativat vain toisen lappeen putsaamisen. Onneksi aiemmin lappeet olivat jo puhdistuneet lumesta ja lunta oli sen vuoksi vain noin puolet talven kertymästä. Lisäksi lumi oli kuivaa pakkaslunta. Kyllä nyt sain ihan oikean hien pintaan. Aino oli hiihtänyt ladut läpi ja kyllähän se sauna sitten kelpasi molemmille. Hain hieman lisää vettä avannolta. Vesi siellä nousussa ja kun tulevat ne maanantain sateet, nin voi herranjestas! Toivottavasti saappaissa varret riittävät! Tietoja vedestä jäällä kantautui muualtakin.

Tarran nuoriso-osasto vietti päivän retkeillen ja pilkkien. Meillä on vielä kalaa pakkasessa, joten emme vielä innostuneet kalahommista. Ja eipä oikein olisi ollut aikaakaan. Katsotaan keväämmällä, kun aurinko alkaa kunnolla räköttämään.

Perjantai, 7.2.2020

Sunnuntaista asti on pitänyt komeata poutaa. Nyt sitten tietenkin alkoi hieman satelemaan heti aamutuimaan. Mökillä oltiin puoli kahdentoista maissa. Vanhaa lumityötä oli vielä hetkeksi laavulla. Sitten olikin jo aika päiväkahvin. Linkosin vielä vähän aurausvallien reunoja ja puskin niihin aukkoja. Pakanen lauhtui viiteen asteeseen.

Aino käppäili Mäkeen tekemään tulia pesään. Hain muutaman ämpärillisen vettä. Vesi noussut jäälle ja nahkasaappaat olivat kastua. Jäällä aika paksulti lunta. Veikkaan piakkoin aika märkiä kelkkakelejä. Verkkomiehiä Tarrassa. Sekä rannan tuntumassa, että hieman kauempanakin.

Ajoin ladut ennen ruokaa. Muutama pyy pelmahti ilmoille kiepeistään. Sade lakkasi ennen kolmea ja kolasin poluilta sataneen pöperön. Viiden maissa ulkona vielä näki kohtuullisesti. Illalla taas pelit. Ja pikku kukkoset iltapaloiksi. Kelpasi hyvin, molemmille. Pakkanen kiristyi jo -15:een. Minne vielä yöllä kivunnee?

Torstai, 6.2.2020

Perustorstai ainakin meidän viimeaikaisiin viikkoihin verrattuna. Tuli se päätöskin mökille menosta, eli huomenna aamusta aletaan keräämään kamppeita kokoon. Sehän tiesi sitten muutamanlaisia ostosjuttuja. Käytiin kahdestaan Cittarissa ja sieltä ne peruselintarvikkeet. Sitten tein pikku reissun yksin. Ainolle ostin lämpösaappaat. Ihan tosi! Kävin tankilla. Ja sitten Lidliin hakemaan parin päivän aamiaispiirakat.

Nyt päivällä jo kohtuullinen lämpötila. 4 - 6 astetta pakkasella akselilla Torppi - Meltosjärvi. Vielä ensi yöksi luvassa kunnon pakkasta joka viilentää mökkiä entisestään. Huomenna lumisadetta. Toivottavasti vain vähän.

Illan suussa tein uunipellillisen muikkukukkosia. Tällä kertaa tein helpon kaavan mukaan ja käytin valmiita ruisleipäpalasia. Pakkasesta otin pari pientä pussukkaa muikkuja. Sulatin rauhassa ja huuhdoin. Käytin niitä uunissa sen aikaa, että niistä lähti enin vesi. Taisivat jo siinä kypsyäkin. Sitten rakentelin kukkoset ja käärin folioon. Ja paistaminen. Aino moitti suolaisiksi. No, minulle kyllä painuu vähän suolaisempikin!

Trumppi selvisi ehjin nahoin virkarikossyytteistä. Olihan se sinänsä odotettua, kun tuskinpa omat olisivat häntä vastaan kääntyneet. Ja demokraattien äänet eivät riittäneet hänen kaatamiseensa. Demokraatit antoivat Trumpille lisäksi lyömäaseen, kun ovat sählänneet tuloslaskennan kanssa Iowassa. On sillä nyt vain mellevä hymy!

Keskiviikko, 5.2.2020

Tämä on nyt sellaista aikaa, että vaikka öisin on kova pakkanen, lämpenee ilma päivällä auringon voimasta reippaasti. Kunnes jälleen yöksi pakastuu. Keväämmällä päivän ja yön lämpötilaero voi olla yli 30 astetta. Nyt ei vielä siihen taideta yltää, mutta 15 asteen ero tänään oli jo tosiasia. En laittanut autoa nyt lämmitykseen aamusta. Katsotaan, onko iltapäivällä aihetta!

Tullut katseltua teeveetä välillä liki päntiönään. Toisella silmällä, kun harvassa ovat ne oikeasti mielenkiintoiset ohjelmat nykyään. Monenkertaisia uusintoja. Suuri osa niistä kiinnostavistakin. Paremman puutteessa ollaan välillä katsottu ohjelmasarjaa "Alastomat selviytyjät". Lienee tuttu? Ei niinkään XL-versiota, vaan sitä pari-hommaa, jossa siis kaksi henkilöä, mies ja nainen, yrittävät selviytyä jossakin minimaalisella varustustuksella ja vaatteitta 21 vuorokauden ajan. Ei kaiketi mikään laatuohjelma. Mutta aina vain mietityttää, miten ihmiset saattavat reagoida kylmään, märkyyteen, janoon, nälkään ja ötököihin. Monilla menee kaali aivan sekaisin. Tai voi alkaa käsittämätön riitely ja syyttely. Sitten ilman mitään syytä mieliala saattaa muuttua aivan päinvastaiseksi.

Eipä tullut tälle päivälle juuri ulkoiluja. Aino kuitenkin kävi postilaatikolla asti. Ja hieman myöhemmin vielä kauempana, kun kyyti haki muorien peliluolaan toiselle puolelle kaupunkia. Eilen illalla tein Ainolle pienen remonttiehdotuksen. Tänään tulkitsin eräät vastaukset hienoisen positiivisiksi suhtautumisiksi. Asialla ei ole kovin kiire. Mutta ei siitä ole mitään haittaakaan, jos hyvissä ajoin miettii asian läpikotaisin. Ja onneksi tämän rempan pystyy jakamaan ainakin kolmeen täysin erilliseen vaiheeseen. Ja sen viimeiseksi jäävän osuuden voi tiettyyn rajaan asti myös vielä ositella. Aina välillä olen suonut muutamia ajatuksia tulevalle. Ja hyvä niin. Vaikka suunnitelmani ovat aivan alkutekijöissään, olen jo nyt huomannut asioita, jotka olisivat voineet jäädä huomiotta hätäisesti aloittamalla.

Sunnuntaina eli kolme vuorokautta sitten olin jo pientä vaille valmis siirtämään seuraavan mökkireissun kevääseen, kun lumet ovat sulaneet. Pieni lepäily on kuitenkin tehnyt terää ja ehkäpä mennään jo hieman aiemmin. Ensi viikonlopusta ei vielä tiedä. Ei ole asiasta puhuttu. Huomenna ei ainakaan olla menossa.  Kai? Mökillä on yhä kylmää. Sisällä hyvinkin enemmän, kuin 20 astetta pakkasta. Ollaan sitä kylmää nähty paljonkin ja siitä selvitty. Sitä vain on alkanut tulla niin pehmoiseksi!

Tiistai, 4.2.2020

Aikaisin nousin tänäänkin. Yllättävän virkeänäkin, vaikka oli jo tätä samaa vuorokautta, kun menin nukkumaan. Pihalla tällä kertaa kunnon pakkanen. Parikymmentä astetta. Mökin suunnilla 10 astetta enemmän. Talvi on palannut Nuuskakairaan! Pian alkaa olla sellainen tilanne, että aurinopaneelit alkavat puskea virtaa akkuihin. Viitteitä siitä nähtiin jo viime viikonloppuna. Paneeleissa alkoivat volttimäärät heräilemään, vaikka satoi lunta. Vielä ei kuitenkaan syntynyt niitä ampeereja. Mökin sijainti on hieman epäedullinen. Itään viettävä rinne ja korkeata puustoa. Aurinkoisella ilmalla voi kuitenkin jo nyt odottaa tapahtuvan pientä latautumista. Kun loppusyksy ja sydäntalvi ovat aurinkoenergian puolesta meidän mökillä kuollutta aikaa, olen pyrkinyt säästämään paneeliakkujen virtaa. Vain saunavalo ja keittiön tiskivalo vievät virtaa systeemistä. Muuten olen kuskannut kotoa akkuja pelivaloa ja telkkua varten. Kulutus niissä on aika vähäinen ja latautumaan ei niitä ole tarvinnut viedä läheskään joka viikko. Noita paneeliakkuja ei saa päästää tyhjenemään. Kun kuitenkin talvella jossakin vaiheessa tulee se kova pakkanen, voivat arvokkaat akut jäätyä ja rikkoontua. Täysi akku ei ole moksiskaan pakkasesta. Nyt on jo toinen päivä putkeen aurinkoista säätä. Akku mökillä on kylmä, joten latautumista ei ehkä vielä välttämättä tapahdu. Mutta pian on asia toinen!

Aamukahdeksalta laitoin auton töpökkään. Yhdeksän jälkeen lähdin käymään liikenteessä. Asia, jonka vuoksi olin lähtenyt ostoksille, ei ollut enää tarjouksessa joten se siitä. Säästöä tuli taas. Ainon toivomukset kävin sitten näppäämässä Prismasta. Oli suunnitelmissa hieman leipomista ja se touhu olikin jo meneillään, kun palasin kotiin. Tarveainekset pääsivät heti käyttöön.

Eilen, kun paistoin pannullisen muikkuja, laitoin parisenkymmentä kappaleita suolaan. Likimain tönkkösellaiseen. Tänään otin muutaman muikun pois rasiasta ja huuhtelin kylmällä vedellä. Suolaahan pitäisi vältellä, mutta kyllä ne olivat syntisen hyviä ruisleivän päällä. Huomenna syön loput. Iltapalaksi en taida niitä kuitenkaan syödä.

Tänään ollut tiukka pakkanen koko päivän. Iltapäivällä yhden ja kolmen välillä ilmeisesti auringon vaikutuksesta pakkasta oli vain 12-13 astetta. Sitten pakastui taas kahteenkymppiin. Ylempänä Nuuskakairassa tapahtui suinpäin. Illalla lauhtui kymmenkunta astetta. Viidentoista asteen tietämille. Viikonlopuksi pakkanen kai hellittää. Toivon mukaan lumisade tällä kertaa pysyy loitolla.

Maanantai, 3.2.2020

Aamulla jostakin syystä uni loppui jo varhain. Yritin saada uudestaan unen päästä kiinni, mutta turhaan. Lopulta kyllästyin olemaan vaaterissa ja nousin kahvin keittoon. Ainokin nousi pian, kun kahvin tuoksu alkoi leijailla ympäri yläkertaankin.

Olinko eilen katsonut huonosti sääennusteet? Parempaa pakkaskeliä olin odotellut, mutta aamulla pakkasta olikin vain kolmisen astetta. Puoli neljän maissa tosin oli ollut kymmenen astetta kylmempää. Päätin käväistä heti aamupäivästä pienen kauppareissun. Hedelmäosasto oli oikeastaan ainoa, joka vaati aika pikaista täydennystä. Kun oli poutaa ja näinkin lauhaa, ajattelin käyttää autoa pesussa ennen kaupassa käyntiä. Ehtisi pesun jälkeen hieman ostarin parkkihallissa valua. Näin sitten teinkin. Oli vain yksi mutka matkassa. Ovi pesuhalliin oli kiinni ja kassarouva ei ollut saanut sitä auki. Odotteli isäntää paikalle. No, lähdin pois. Ei onnistunut tällä kertaa. Isäntä kuitenkin olikin jo saapunut ja oli oven kimpussa. Kävin maksamassa pesun ja pian oli pesupaikka auki ja järjestelmät vireessä. Ja autokin pian puhdas. Sehän pääsi kunnolla likaantumaan Tampereen reissulla. Etenkin takaosa oli aivan musta. Sellaista se on pikiteillä ajo! Etenkin suolatuilla.

Paavo on jälleen aikeissa kääntää takkinsa ja palata Keskustan helmoihin. Aika vaiherikasta on meno ollut parin viime vuoden aikana. Toki aiemminkin. Kyllähän hän on aina ollut oman tiensä kulkija, joka on jakanut mielipiteitä rajusti. Keskustalla on kannatus tällä hetkellä alamaissa. Onko Paavosta puolueen suosion nostajaksi, vai saako hän aikaan vain suuren sisäisen sekaannuksen. Veikkaisin jälkimmäistä.

Sunnuntai, 2.2.2020

Yllätys, yllätys, satoikohan aamulla lunta? No satoi tietenkin! Lunta oli yön aikana hiljalleen taas sadellut. Ei sitä aivan kymmentä senttiä ollut ja kevyttähän se oli. Osaan käytin kolalapiota. Muutamat paikat hoituivat kokonaan sillä. Joistakin paikoista siirtelin sillä enimpiä lumia reunemmas. Sitten ne ja muut lumet lingolla pois. Tuulen suunta oli hieman haasteellinen ja olinkin kohta melkoinen lumiukko. Aura käväisi ennen puolta päivää. Linkosin vielä sen jäljiltä vähäiset vallit. Eilinen vallien "kolominen" tuotti toivotun tuloksen.

Kotimatkalle päästiin heti puolen päivän jälkeen. Auran jäljiltä tie oli huippukunnossa. Myöhemmin tilanne muuttui ja kaikki loppupätkän väylät olivat vaihtelevassa lumipöperökunnossa. Alkumatkalla tavoitimme henkilöauton, joka hinasi suurehkoa peräkärrykuormaa. Auto kulki hitaasti. Ohitti ohituspaikan, mutta siinä olisikin ollut tyhmää väistää, kun oli vielä vähän ylämäkeä. Seuraava mahdollisuus tuli nopeasti. Levennys oli alamäessä ja siihen auto siirtyi. Pääsimme ohi ilman kilometrien perässä junnaamista. Juuri noin sen pitää tapahtua. Monesti ei näin ole. Nytkin loppumatkasta yksi köröttelijä ajeli hitaanpuoleisesti jonoa keräten toistakymmentä kilometriä. Niin .... väistäminen ei ole pakollista, mutta muun liikenteen huomioiminen on.

Kotosalla odotteli talonmiesvuoron viimeinen iltapäivä. Autopaikalla oli lunta vain 3-4 senttiä. Joten siihen vain suoraan. Sisälle ei sitten ollutkaan asiaa, ennen kuin oven edestä oli vähennetty lumikuormaa. Ennen varsinaisia talonmiesalueita putsattiin takaterassi. Ovi sinne aukeaa ulospäin ja kynnys on 20-30 senttiä korkea. Silti oven aukaisu vaati pientä voimanponnistusta. Lumi kuitenkin oli täälläkin kuivaa. Soselumen kanssa olisikin ollut eri asia. Saatiin kahdestaan terassi tyhjäksi lumesta. Päälle maistuikin sitten jo kunnon kahvit.

Lähdin sitten etupihan puolelle. Ja rohkeasti vain suoraan pannuhuoneen päähän. Arvelin mielessäni, että siellä saattaa olla jopa metrin verran lunta. Tuuli on ollut siihen päättelemiseen otollisella suunnalla. Torpin mittauspisteessä lumi on huvennut parissa päivässä toistakymmentä senttiä. Ei sulamisen vuoksi, vaan tuulen viemänä. Joskus ennenkin on tuuli ollut sopivasta suunnasta ja lumi huvennut mitauspaikalta olemattomiin. Ja pannuhuoneen takana lunta silloin 1,5 metriä. Toki silloin pyrykin oli sankanlainen. Nyt oli käynyt niin, että joku, jolle hyötyliikunta ei ole peikko, olikin kolannut välikön puhtaaksi. Suurkiitoksen lausun itseni ja etenkin olkapääni puolesta. Sen verran touhusin, että madalsin korkeaksi muotoutunutta vallia. Nyt siinä on pituutta enemmän ja korkeutta vähemmän. Heikkovoimaiselle hieman helpompi lumenvientipaikka. Puhdistin omaa etupihaa ja autopaikkaa. Sitten siirryin viimeiselle paikalle. Postilaatikot ja roskikset olivat aika hyvin näkösällä. Joku sielläkin käynyt. Löysin kuitenkin hieman tekemistä. Kun tarkkana olin.

Sateet olivat ohitse. Ohitse siis myös tämä talonmiesvuoro. Seuraava vuoro iskee joskus vapun lähellä, joten lumihommia tuskin silloin enää on. Eikä vielä ruohon leikkuutakaan. Eipä haittaa, vaikka tällä fysiikalla olisikin joskun helpompaakin. Jonkunlaista rääkkiä kun tulee harrastettua tuolla mökkipuolella aikalailla säännöllisesti. Välillä jopa niin, että tekisi mieli jäädä kotosalle sohvan pohjalle. Mutta kyllä sitä liikuntaa on saatava. Jos siihen liikuntaan tuupertuu, niin ok. Varmemmin kai sitä tuupertuu, jos jämähtää sinne sohvan pohjalle. Mene ja tiedä! Ehkä pitäisi kuitenkin alkaa vähentämään sitä hiihtämistä? Paikatkin niin kipeinä!

Lauantai, 1.2.2020

Pyörähdettiin jo helmikuulle ja Brexit on tosiasia! Pakkasta kymmenkunta, heikkoa lumipölyä ilmassa. Hain jonkun ämpärillisen vettä avannosta. Avannolla vain hyvin ohut riite. Finnfoam-levy ja lumi suojanneet hyvin, vaikka viikko sitten pakkasta oli yli 30 astetta.

Ajoin ladut. Kolmen kilometrin reittejä lähti hiihtämään kolme reippailijaa: Jaana, Aino ja .... uskokaa tai älkää: minä! Meikäläisen edellisestä hiihtosuorituksesta lienee jo aikaa. Jo pelkästään monoilla kävely tuotti lieviä vaikeuksia. Nilkat meinasivat nuljahdella. Tällä elopainolla se voi olla nilkoille kohtalokasta. Hiihto oli outoa. Eipä meinannut itsekään uskoa, että olen hiihtänyt viisi kertaa Finlandia-hiihdonkin. Hämeenlinnasta Lahteen, 75 km / reissu! Tahmeata vähän nyt oli. Suksien pohjiin tarttui lunta ja se pisti menon hieman tökkiväksi. Oikea käsi olkapään vuoksi mitätön apu hiihtoon.

Järvellä kävi kylmä vinkka. Järvelle en latuja nyt ole tehnytkään. Päiväkahvin jälkeen teheskelin hieman sekalaisia lumihommia. Kolalapiolla poluilta sentin lumikerrosta pois. Lingolla kelkkavajan molemmista päädyistä lumen poistoa. Alkoi olla lunta jo niin paljon, että  ovien kiinni saaminen oli hankalaa. Tuosta meidän kohdalta puhkoin aurausvalliin aukkoja. Kun aura huomenna tulee, ei se kasvata meidän kohdalla vallia eikä kavenna tietä. Aino sanoi, että "teekköhän turhaa työtä". En ehkä ihan turhaa ja pitäähän sitä jotakin tehdä! Parempi näin, kun istua sisällä!

Syötiin hernesopat. Olisi kai saanut olla sitä suolaa vieläkin enemmän. Ollaan kuitenkin määrätietoisesti vältetty liikaa suolaa. Sen huomaa verenpainetta mitatessa.

Illalla taas pelailtiin. Jo hieman muutaman pelin jälkeen kyllästytti, mutta onneksi Jaana tuli tuuraamaan. Yöksi lunta luvassa. Aamuksi lumitöitä luvassa. Torniossa luvassa myös lumitöitä. Tarvitsen viikon toipumislomaa!

Perjantai, 31.1.2020

Aamusella oli ulkosalla uutta lunta taas 5-6 senttiä. Aamupalan jälkeen aloin kolaamaan talonmies-osuuksia + omia. Aino hoiteli sillä aikaa takapihan. Liikekannalle päästiin puoli yhdentoista aikoihin. Matkalla lumi pöllysi. Alposlahdentien oikean puoleisesta reunasta oli niistetty vallit. Hieno homma. Vallinniittokone tuli vastaan Tarran risteyksen kohdalla. Lunta tiellä kymmenisen senttiä. Hyvin päästiin perille. Puolilta päivin mökin laidalla. Lumihommia 15:30 asti. Välillä tosin kahvit. Lumi kevyttä pakkaslunta. Vähemmän sitä täällä on tullut, kuin Torniossa.

Ajelin ladut. Tuli tosi hyvät. On siinä hyvä huomenna sivakoida. Pellolla kahteen otteeseen pölähti teeriä kiepeistään. En tiedä, kumpi pelästyi enemmän, teeret vai minä.

Illan päälle pelattiin parit pelit. Loppuillasta tutkailin, oliko kameroiden muistikorteilla muuta kerrottavaa, kuin ne kuvat ja videot, jotka olen jo etänä nähnyt. Vähäinen oli lisäanti. Eikä joukossa ollenkaan epäasiallisuuksia.

Torstai, 30.1.2020

Jo ennen sängystä nousemista vilkaisin puhelimesta säätietoja. Yön aikana lunta ei ole juurikaan satanut. Illan sade ei siis onneksi saanut jatkoa. Mutta tutkan mukaan uusi sadealue on juuri tulossa yllemme. Sade kestää ennusteen mukaan sunnuntaihin asti. Voi minua pientä talonmiesrukkaa! Tämän päivän suihkutuokio saa odottaa iltapäivälle asti. Jossakin vaiheessa kun on pienet lämpimät käytävä liikkumassa kolan kanssa.

Tuota kolaushetkeä saikin sitten odotella pitempään. Etelä-kaakosta tuli koko ajan aina vaan uusia sateita. Puoli neljän maissa ei olisi ulkona enää sekaan sopinut. Taaja oli pyry. Kuitenkin jo silloin aloin vaihtaman ulkoiluvetimiä päälle. Tutkakuva kun kertoi, että lunta tulisi enää vain varttitunnin verran.

Siispä pihalle varttia vaille neljä. Melkein välittömästi lumentulo lakkasi. Kevyttä oli kertymä. Ja sitä oli vain runsaan parin tuuman vahvuudelta. Tunnin olin pihalla. Aino oli jälleen hoidellut sillä aikaa takapihan puolen. Lakaisin sieltä vielä lopuksi terassilta irtolumet syrjään. Kyllä taas hetken kelpaa! Seuraavaan isompaan pyryyn asti.

Oli suihkun aika, ei kuitenkaan hikisyyden vuoksi. Muutaman kerran viikossa se vain on tehtävä. Muorikööri kokoontui pöydän ääreen kortille. Suomenkielisten uutisten aikaan oli apparaatin volumea pikkuisen nostettava. No joo.... oliko siitä merkittävää hyötyä. Tuskinpa.

Kantaa otan:

-Corona vaikuttaa aiheuttavan epämääräistä hämminkiä. Italiassa meinattiin laittaa karanteeniin 6000 laivamatkustajaa. Wuhanista kotiutetaan ulkolaisia (myös suomalaisia) kotimaihinsa. Eikös tuo temppu ole juuri omiaan levittämään virusta?

-Gripenin testilennot peruttiin tänään räntäsateen vuoksi. Ei kai tuollaista konetta meille osteta. Jos jostakin (?) suunnasta tulee hyökkäys räntäkelissä, emme pääse puolustamaan. Hyökkääjä tietenkin valitseekin räntäkelin sotatoimia aloittaessaan.

Keskiviikko, 29.1.2020

Kovin, kovin sateista on ennustettu koko viikoksi. Näyttää kuitenkin siltä, että sademäärä on jäämässä vähäiseksi. Lunta on koko ajan ilmassa, mutta kertymä on liki olematon. Eilisen kolaustuokion jälkeen satoi kuitenkin lunta sentin tai parin verran. Kun laitoin auton aamulla töpökkään, pyyhin lumet pois. Sisälämppärin vaikutuksesta voivat lasit ryytyä.

Lähdettiin kauppareissuun kymmenen maissa. Tehtiin sellainen päätös, että otetaan jo nyt myös viikonlopun tarvikkeet. Mökille kuitenkin mennään vasta perjantaina, jos viikonlopuksi nyt ollaan menossa. Jääkaappi oli aika tyhjä, joten kyllä sitä kannettavaa paluumatkalle järjestyi.

Kävin sitten itsekseni pienen jatkoreissun. Yksi pieni tekninen ostos ensin, sitten Lidlistä aamiaispiirakat. Lopuksi tankilla. Tyhjät gallonatkin täytin. Nyt lienevät tämän viikon hankinnat tehty.

Viikon toinen kalaruoka syötiin, kun paistoin pannullisen kuhafilettä. Oheen pottua ja vihannesta, mutta ei mitään XL-annosta. S lähempänä, kun kalaa oli runsaammin. Kalat pitäisikin oikeastaan kuluttaa tuohon malliin. Saisivat siis kulua ripeämpään tahtiin, että loppuisivat pakastimesta. Enhän minä muutoin pääse tälle talvelle virittelemään verkkoja!

Ei ollut iso uutinen se, kun ensimmäinen corona-tapaus löytyi Suomesta. Eikä yhtään isompi uutinen ollut sekään, kun sairastunut oli kiinalainen. Sikainfluensa lähti Meksikosta. HIV Afrikasta. Mutta melkolailla monet kulkutaudit ovat lähteneet Kiinasta. Siellä ja yleensäkin Kauko-Idässä ihmistiheys on käsittämätön. Ja kun väestöä piisaa, pitää haalia syötäväksi kaikkea, mikä liikkuu. Mahdollisuus outoihin tauteihin on huomattava.

Iltamyöhään sateli taas lunta. Välillä olikin kauan liki poutaista. En kuitenkaan edes suunnitellut lumihommiin menoa. Ei sitä lunta sentään kunnon lumitöiksi asti tullut. Huomenna ja perjantaina tilanne lienee pahempi. Varmaankin kolaan on taas tartuttava.

Tiistai, 28.1.2020

Tänään oli sitten se hernekeittopäivä. Herneet olivat olleet likoamassa 15 litran kattilassa jo liki vuorokauden verran. Yhdeksän maissa laitoin kattilan levylle ja levyn päälle. Herne/nestepinta oli vajaassa yhdeksässä litrassa, joten ei se ihan ensi hetkinä alkanut kiehumaan. Vähitellen se alkoi kuitenkin hiljalleen kuplimaan ja sain kuorittua syntyneet vaahdot pois. Laitoin sekaan suunnittelemani maustepläjäyksen. Ja sitten pilkoin sekaan 2,5 kiloa possua. Annoin padan turista hiljalleen vielä pari tuntia. Kyllä oli siis kypsää, kun yhden maissa pistimme lautaselliset tuulen suojaan. Lisäsin kattilaan hieman suolaa, tuimanlaista kun oli. Kauhoin sitten loput keitot rasioihin. Kahden hengen annosrasioita alkoi syntymään. Saamme tätä erää pureskella 13 kertaa!

Vein rasiat ulkovarastoon jäähylle. Tiskasin kattilan. Sitten pihalle mars. Koko päivän oli sadellut heikosti lunta. Ja meillä talonmiesvuoro. Kone kävi puskemassa pääväylät auki. Aloitin kolahommat pannuhuoneen päästä. Uutta lunta oli noin 5-7 senttiä. Kevyttä kuin mikä. Palasin sitten omalle kohdalle ja kolailin siitä vähän, mitä kone ei saanut hoidettua. Autopaikkamme putsasin myös. Aino kiiruhti putsaamaan roskisten alueen. Tiellä kulki aura ja minulle jäi vielä sen jälkeen jättämä valli. Onneksi vähäinen sellainen. Vielä sitten oman takapihan luontiin, mutta Aino olikin sen jo lapioinut. Työmäärä ei kahdestaan kummoinen ollut. Ei tullut hikikään, kun oli liki 10 astetta pakkasen puolella ja tahti ei ollut kova. Olkapää kuitenkin taas ärsyyntyi. Eniten siitä, kun harjasin auton päällä olleen lumikerroksen!

Ennen iltauutisia laitoin keittorasiat pakastimeen. Tilanne näyttää nyt siltä, että uusia annoksia ei kannata aivan lähiaikoina alkaa tekemään. Pitää muistaa sekin, että kalaakin olisi syötävä ainakin kaksi kertaa viikossa ja valmisruuissa ei kala-annoksia ole.

Kiinasta on jälleen lähtenyt liikkeelle uusi virus. Corona-niminen tällä kertaa. Toivottavasti siitä ei ole pandemiaksi. Viime vuosikymmeninä näitä "kulkutauteja" on esiintynyt toistuvasti. On sarssia, sikaa ja lintua. HIV:kin yhtenä, joskin tartuntatapa on erilainen. Onneksi nykyään ei ole ollut espanjantaudin saatika mustan surman tapaisia tauteja. Jokainen ansaitsee oman yksityisen hautansa. Joukkohaudoissa ei olisi hauskaa mädäntyä!

Maanantai, 27.1.2020

Olihan se aamusella yhä pakkanen. Paikkakunnalla mittareissa -18 asteen lukemia. Pohjoisempana paikoin tuplana. Meltosjärvellä kylmimmillään kuitenkin vain -33,7. Tuliko yöllä jossakin talven pakkasennätys, en ole ainakaan kuullut enkä lukenut netistäkään.

Eilen tulomatkalla ostettiin viimeisellä tauolla purkki maitoa, leikettä ja hieman leipää. Jääkaapissa kun oli vain rasvalevitteitä ja jokunen porkkana ja pottu. Pärjättiin siten hyvin ilta ja tänään aamukin. Laitoin ennen kymmentä auton töpökkään ja lähdin yhdeltätoista käymään kaupassa. Normaalien ostosten lisäksi otin herneitä ja köntin possua. Kotona laitoin herneet likoamaan isoon kattilaan. Huomenna sitten jatkan harrastuksia.

Tarkistin myös valmisannostilanteet pakastimessa. Hernekeittoa ei ollut lainkaan ja siksi nuo päivän ostokset. Muita annoksia oli runsaasti, mutta monet niistä kaipaavat seurakseen pottua/riisiä ja vihanneksia/juureksia. Niitä puolestaan syntyi iltapäivällä, kun muikkujen kyytipojiksi laitettiin reilusti lisuketta. Kun huominen papusoppa on jaettu annoksiin, pärjäillään taas komeasti monta arkea ja pyhää.

Kauppareissut sujuvat yleensä sutjakkaasti, mutta harvakseltaan voi jotakin epämiellyttävääkin sattua. Yksi on tuote-esittelyt ja maistiaiset. Joskus ne sijoitetaan liikkeessä sallaiseen paikkaan, joka vaikeuttaa ko. paikan ohittamista. Asiakkailla on koreja ja kärryjä ja liikkuminen ahtaissa paikoissa on hankalaa. Joskus ilman maistiaistungostakin. Tuollaisia ei pitäisi järjestää siten, että kulku kaupassa vaikeutuu. Ainakin ns. pääväylät tulisi pitää auki. Joskus ihmiset tukkivat reittejä ajattelemattomuuttaan. Pitävät torikokousta ja porinatuokiota estäen samalla muita pääsemästä tavoitteeseensa. Tänään minulla kävi näin. Kuusi kiinalaista oli valinnut neukkarikseen paikan, josta pystyi ottamaan tomaatteja. Kassoilla on asiakkailla muutamia mahdollisuuksia olla muille kiusaksi. Vahinkoja tietenkin sattuu ja jotain on voinut jäädä punnitsematta. En tarkoita tätä. En tarkoita myöskään sitä, kun iän tai vamman vuoksi asiat käyttävät hitaasti. Vaan tarkoitan sitä, kun joku ilmeisesti tarkoituksella hidastaa kassan toiminnan sujuvuutta. Tänään eräs muori oli riisunut kaupassa päällystakkinsa. Kassalla sitten ei malttanut siirtyä vuoronsa jälkeen yhtään sivumpaan, vaan alkoi siinä vääntämään takkiaan päälle. Ruuhkahan siitä syntyi. Joillakin on tapana laittaa tavaransa hihnalle niin, että seuraava ei voi aloittaa omien ostostensa laittamista hihnalle. Muutamat tekevät ostoksistaan mahdollisimman pitkän jonon. Jos ostoksissa on vaikka kolme kurkkua, ne laitetaan peräkkäin eikä rinnakkain. Miksi, jos ei seuraavien kiusaksi? Jotkut ystävällisesti laittavat sen "seuraava asiakas" -kalikan valmiiksi ostostensa perään. Toiset eivät. Asettavan kärrynkin niin, ettei seuraavalla ole pääsyä lähellekään hihnaa.

Taas alkoi yksi lakko. Postin lakko ennen joulua oli oikeutettu, mutta nyt tuo paperitehtaiden ja sahojen lakko vaikuttaa hieman väärältä. Voi olla, että nyt yritetään haukata liian suurta palasta ja sahataan omaa istumaoksaa poikki. Nopeutetaan vain sitä, että tehtaita siirretään ulkomaille. Puunjalostusteollisuus on menettänyt Suomessa sitä asemaa, joka sillä oli vielä joskus 30-40 vuotta sitten.

Päivä on ollut kylmä. Pohjoisessa jopa ennätyskylmää. Meillä kuitenkin illalla kymppiuutisten alkaessa enää -11. Mökillä -16. Ja lauhempaa koko ajan tulossa. Tietenkin sitten tulee taas sitä luntakin. Nyt sitä jo hieman ilmassa leijaili.

Sunnuntai, 26.1.2020

Tiina syötti Ailia aamuvarhain. Kuulin kyllä. Ajattelin kuitenkin, että makoilen tuonne seitsemän korville. Niihin aikoihin sitten nousinkin ja aloin laittelemaan kamppeitani kasaan. Ainokin heräsi. Juotiin kahvit ja haukattiin vähän palasta. Kaikki kassimme olivat jo eteisessä menon kelkassa, kun Tiinakin heräili. Taipaleelle päästiin noin 8:40.

Taivaalta roiski hieman vettä. Lämpöasteita kaksi. Jyväskylän seutuvilla olisi kai vastassa lumimyräkkää. Katsotaan ja toivotaan parasta. Puolessa matkassa Jyväskylään alkoi tiellä olla ensin sohjoa, sitten lumipöperöä. Aurat olivat liikkeellä, joten ajokeli pysyi kohtalaisen hyvänä. Jyväskylän jälkeen eräs rekka järjesti pikkuautoille kokoontumisajot. Hetkessä oli edessämme parinkymmenen auton jono, jota veti raskaampi ajoneuvo. Muutama auto onneksi kääntyi köröttelyjonosta sivuteille. Ylämäet mentiin kiltisti hanhenmarssia juuri ja juuri yli viidenkympin vauhtia. Tasaisilla hiukan lujempaa. Tuli merkki, joka kertoi ohituskaistan alkamisesta jonkun matkan päässä. Jonoa oli niin pitkälti, että en edes toivonut sellaista tapahtuvan, että mekin ehtisimme ohittamaan. Kävi kuitenkin niin, että jonossa oli arempia kuskeja, jotka eivät uskaltaneet lähteä ohittamaan. Näkyväisyys oli nimttäin heikko, kun irtolumi pöllysi parin asteen pakkasessa. Edessä olevan ohittajan perävalojen kiilu erottui tuprakassa ja toivoin mielessäni hänelle turvallista matkaa. Kaikki menikin ihan hyvin. Oltiin viimeisiä, jotka pääsivät rekasta ohi. Olisi joku vielä ehtinyt, mutta halukkaita ei ollut.

Vähitellen pakastui. Ja kirkastui. Lumisadekin oli ollut pohjoisempana heikkoa. Keli muuttui tosi hyväksi. Silti joku muori pörräsi eteenpäin kuuttakymppiä. Siihen perään ei kuitenkaan jonoa syntynyt. Kaikki pääsivät nopeasti pikkuautosta ohi. Pitkiä suoria ja hyvä keli. Alkoi jo ilta hämärtymään. Iissä ajoimme kolmantena lyhyessä autojonossa. Kuudenkympin alueella vauhtia oli 57 km/h. Edellä menevän auton kohdalla välähti peltipoliisin salama. Hieman outo juttu. Loppumatka meni joutuin. Kemin eteläpuolen tietyöt kun oli ohitettu, alkoikin jo moottoritie. Olisipa samanlaista baanaa ollut koko matkan. Kotosalla oltiin heti iltaviiden jälkeen. Paluumatka kesti kymmenisen minuuttia menomatkaa kauemmin. Johtui Keski-Suomen keleistä. Loppumatkasta pakkasta 18 astetta. Lämmityslaitetta oli laitettava isommalle. Meltosjärvessä illan päälle pakkasella yli 30 asteen edestä! Ja aika paljon kylmempää vielä ennustettu ensi yöksi.

Nyt ollaan siis palattu normaaliin päiväjärjestykseen ja pikku pakkasiin. On vasta sunnuntai ja viikolle ei ole itse asiassa vielä mitään suunnitelmaa. Saatika viikonlopulle. Reissussa oli mukava olla, mutta kyllä koti on aina koti. Ehkä se pieni ikävöinti pikku prinsessan hymyä ja veitikkamaista käytöstä muistellen pitää mielialaa korkealla, kun on odotettavissa kuitenkin jossakin vaiheessa se seuraava tapaaminen. Nämä ensimmäiset kolme kuukautta ovat olleet hurjaa kehitystä. Samoin tapahtuu jatkossakin. Myöhemmin tahti sitten hidastuu. Ei enää samalla tavalla puhuta päivistä ja viikoista kuin nyt.

Lauantai, 25.1.2020

Tänään siis ohjelmistossa ainoastaan yksi ohjelmanumero. Aloitus siellä klo 13:00. Kahvila Lillanissa siis. Mentiin Ainon ja Tiinan kanssa hiukan jo etukäteen laittamaan joitakin juttuja paikoilleen. Juhlakalu Aili Silvia tuli Janin ja Kaisan kanssa hieman myöhemmin. Pian oli paikalla koko pieni porukka. Ihan lähintä sukua.

Kummitodistukset jaettiin. Pieni tietovisa käytiin. En pärjännyt vähääkään. Pikku purtavat ja kahvit nautittiin. Noin neljäksi oltiin takaisin Raholassa. Matkalla otin pizzat läheisestä pizzapaikasta. Harvinaisen paljon valkosipulia valkosipulittomissa pizzoissa! Päänsärkyähän se tiesi.

Hieman illan päälle tavaroiden kasailua, kun aamusella kotimatkalle. Aililla hieman vuorokauden unirytmi sekosi ja ensimmäisen kerran pientä itkuisuutta ilmassa. Kyllä itselläkin alkaa väsy painamaan. Mutta itkemään en aio ryhtyä!

Perjantai, 24.1.2020

Tampereella satoi eilen iltapäivällä puoli senttiä lunta. Nyt on lämpö ollut nollan vaiheilla ja kylmä maa ei ole sulattanut kaikkea. Jippii! Pitää olla iloinen pienistä asioista.

Huomista ja osin sunnuntaitakin ajatellen tehtin kauppareissu. Tarpeellista tavaraa kertyi, mutta Tiinan oli vielä päiväkävelyn lomassa pistäydyttävä täydentämässä. Aili nukkui tosi pitkät päikkärit. Heräsi kuitenkin ennen kuin toinenkin mummo saapui paikalle. Tällä kertaa ei kummempaa. Huomista tässä odotellaan. Sunnuntaina näillä näkymin paluu Tornioon. Huh, miten pitkä reissu!

Torstai, 23.1.2020

Sain kunnian käydä kaupassa aivan itsekseni heti aamutuimaan. Vanhasta muistista ilman navigaattorin avustusta osasin kauppakeskukseen. Siellä hulinaa riitti. Onhan siellä paljon monenlaista palvelua tarjolla. Kauppojen lisäksi yhteiskunnallisiakin juttuja. Minulla käynti vain supermarketissa. Alkaa sekin putiikki pian olla päällisin puolin tuttu ja tarvittavat asiat löytyvät nopeasti. Paikallisuus etenkin leipomotuotteissa näkyy. Meijerituotteetkin osin lähellä valmistettuja. Pääosin tarjonta kuitenkin valtakunnallista ja tuttua.

Laiteltiin hieman ruokia. Joutessamme. Nyt syötäväksi ja pakasteeseenkin pikku annoksia. Tiina teki pitkän kävelylenkin Ailin kanssa. Illemmalla Tiina ja Aino pistäytyivät ostoksilla ja mitä kaikkea asiaa sitä heillä siinä olikin.

Aili on muuttunut parissa kuukaudessa oleellisesti. Edellisellä käynnillämme nukkuminen ja syöminen olivat sitä tavallista olotilaa. Nyt tyttö jo osallistuu valveillaoloon ja seuraa, mitä ympäristössä tapahtuu. Ja ketä siinä liikkuu. Minullekin alkoi naureskella. Ihan hyvältä se tuntui. No, naureskelihan se Ainon jaloillekin. En kovin kummoinen hauskuuttaja sitten ollutkaan!

Keskiviikko, 22.1.2020

Klo 9:10 lähdettiin ajamaan. Klo 12:10 jatkettiin ekan kahvitauon jälkeen Pulkkilasta. Klo 15:10 toisen tauon ja tankkauksen jälkeen lopputaipaleelle Jyväskylän Kirristä. Vielä loppumatkalla lyhyt veski- ja  jaloittelutauko Orituvalla. Perillä Mansessa 17:20. Eli matkaan kului 8:10, kilometrejä noin 630. Ihan ok näin talvirajoitusten aikaan. Tiet kuivat. Aurinko paistoi vastaan koko matkan. Kemin jälkeen useita kiertoteitä ja 50:n nopeusrajoituksia. Perillä pihalla kolmen jäniksen kööri vastassa. Yksi meinasi juosta pahki.

Sisällä olivat muutkin vastassa. Tietenkin Ailikin. Olipa ihanaa nähdä! Illan päälle asentelin keittiön kaapinoviin uudet kahvat. Sattumoisin oli sellaiset matkassa. Nätti homma. Huomasin sitten, että yksi ovi ei aukea kunnolla. Saranoiden kiinnitys- ja säätöruuvit olivat ok. Irroitin oven ja vika löytyi. Sarana ei toiminut. Irroitin saranan. Kääntelin ja vääntelin. Huomasin, että siinä sisällä oli joku osa irti. Sain saranan hajotettua piikkikärkipihdeillä. Poistin rikkoontuneen osan. Saranan kasaaminen oli 100 kertaa hankalampaa kuin purkaminen. Lopulta onnistuin ja sain saranan kiinnitettyä. Ja ovenkin sitten paikallensa. Ovi pelaa nyt ihan kelvollisesti, vaikka toisesta saranasta puuttuukin jousimekanismi. Kymmenen maissa uni jo kutsui.

Tiistai, 21.1.2020

Näin yöllä outoa unta. Se on jännää, miten unentekijä käyttää mielikuvitusta ja pukkaa unimaailman teatteriin mitä ihmeellisempiä tarinoita. Joskus niillä on liitäntä reaalimaailmaan. Joskus ei. Kummassakaan tapauksessa ei niissä ole ennustajaeukon virkaa. Vaikka joskus ehkä toivoisi, mutta useammin kai ei!

Koko yönä ei mennyt pakkaselle. Silti jälleen sadevesikaivo oli jäässä ja päälle muodostunut vähän jäätä. Kopistelin sitä petkeleellä ja paikka kuivahti. Ripottelin reippaanlaisesti reunamille sulatussuolaa. Nyt ei ole enää vesisateita eikä isoja lämpöjä luvassa, joten kai taas sen puolesta pärjätään.

Kun tiedossa on pienimuotoista matkan tekoa, on monia asioita ajateltava aina etukäteen. Näin ollaankin toimittu jo jonkin aikaa. Tänään kävin viimeiset kauppareissut. Tärkeimpänä auton tankkaus. Hiukan elintarvikkeitakin. Ja vihdoinkin parturikäynti. Olen taas tapani mukaisesti silmäillyt parturiliikkeen ikkunan läpi asiakastilannetta. Nyt aamukymmeneltä ei jonoa ollut. Pääsin siis jonon ainoaksi yksiköksi. Eikä kulunut kuin hetkinen, kun tuli vuoroni. Ja pian kevyt olo.

Luotto siihen, että saat kaupasta priimaluokan lohta, on viime syksyn aikana heikentynyt. Joku kalatiski onkin siten jäänyt pysyvään boikottiin. Olen ostanut muutaman kerran punalihaista Tamppiksesta, enkä ole kertaakaan saanut sieltä haisevassa kunnossa olevaa kalaa. Nyt otin parikiloisen kirjolohen. Piti ottaa kokonaisena, kun filettä ei ollut. Norjan lohta olisi ollut, mutta arvostan enemmän kirjoa. Kotona fileerasin lohen. Ainokaan ei moittinut tuoksua ollenkaan, joten hyvää tavaraa takuulla se oli!

Maanantai, 20.1.2020

Kun sain aamusella silmät auki ja vilkaisin kaihtimien raosta pihalle, ei näky mieltä kohentanut. Piti oikein pyyhkiä enimmät rähmät silmistä ja katsoa uudelleen. Lunta tuli taivaan täydeltä. Olisi jo minulle nämä entiset piisanneet. Katsoin netistä ja onneksi sadealue oli menossa nopsaan ohi. Jo pimeyden taittuessa hämäräksi, oli sade ohi. Lapioin nopeasti takapihan terassin puhtaaksi. Oli nollakeli, mutta  lumi ei ollut vielä märkää. Etupihalle menin sitten. Kolasin oman osuuteni parkkipaikkaa myöten. Lunta oli tullut vain ehkä tuuman verran. Ei noissa lumihommissa hiki päässyt virtaamaan. Raikkaana sain astella aamupalalle.

Käytiin pikkuinen reissu. Tein perään vielä toisen reissun. Aurinko oli alkanut paistamaan, mutta eihän se vielä mitään lämmitä. Muikkupäivän kunniaksi paistettiin pannullinen muikkuja. Se homma meni niinkuin pitikin! Eikös vain.

Lienee Harrylla ja Meganilla ollut aika hulppea viikko. Tästä Megxit -ilmoituksesta taitaa nyt se viikko vähintään ollakin. Kävikö tässä niin, että lehdistön ahdisteleva käytös ajoi tähän loppuratkaisuun? Vai eikö Megan pystynyt tai halunnut sopeutua hovin sääntöihin? Se, että rahahanat menivät kuningashuoneen suunnasta kiinni, ei pariskuntaa hetkauta. Rahaa on ja lisää tulee. Kuninkaallisten arvonimien menetys ... no jaa. Ei kai niilläkään niin väliä liene. Ellei sitten Megan ota eroa. Harryn paluu hoviin lienee mahdottomuus. Vaikka haluaisi.

Jossakin vaiheessa illan pimennyttyä alkoi jälleen satamaan. Började till hamnet. Oli 2-3 astetta plussan puolella, joten vetenähän se sade ropisi. Ensi yöksi luvassa vielä lämpimämpää. On tämä vaan! Lunta kyllä on meillä ja meiltä pohjoiseen. Etelässä tilanne on talvilajien osalta kurja. Paremmin ovat asiat Espanjassa ja Teheranissa.

Sunnuntai, 19.1.2020

Voi meitä poloisia! Luntahan sitten sateli koko yön. Katsoin netistä, kuinka sadealue oli siirtymässä itään. Merilapissa lunta oli tullut enemmän. Meltosjärven virallinen mitta oli 71 senttiä, eli 16 senttiä lisää eiliseen.

Pihalle menin heti, kun alkoi olla näkyväisyyttä. Tänään se tarkoitti noin klo 9:25. Pakkasta 7-8 astetta. Utsjoella 30 astetta kylmempää! Nyt lunta oli niin paljon, että kolalla tai kolalapiolla ei ollut asiaa töihin. Linko siis tulille. Ensin tein polkuja paikkoihin, joissa näin lähtöpäivän aamuna on kuljettava. Vähitellen levensin ja laajensin alueita. Paikoin lunta oli hyvinkin 20 senttiä. Onneksi pakkasta oli 7 astetta, joten lumi oli kuivaa ja linko iloitsi. Aura ei ollut vielä käynyt ja linkosin tietäkin jonkun matkaa. Voi olla turhaakin, mutta kyseisellä osuudella eivät vallit ainakaan nyt kohoa korkeuksiin.

Kävin vielä laavullakin. Niin oli kaikki alueeni lingottu. Tankkasin lingon. Polttoainetta meni paljon odotettua vähemmän. No, mikäpäs siinä. Kello oli jo 12:40. Päätin kuitenkin soittaa auramiehelle. En hoputtaakseni. Olisi mukava tietää arvioitu tuloaika, jotta tietää, mihin iltapäivän hetket käyttäisi. Kolmen vartin päästä tulossa. Ok, taidetaan sitten katsoa ampumahiihto telkusta. Keiteltiin kahvitkin. Aura tulikin paljon luvattua nopsemmin.

Kotimatkalle ampumahiihdon jälkeen. Tiet aika hyvin aurattuja. Silti lumi pöllysi ja paikoin oli hieman pöperöistäkin. Endittiin kotiin juuri seuraavan ampumahiihtokisan alkuun. Torniossa lunta oli tullut Tarraa enemmän, mutta onneksi kone oli pyyhkinyt parkkialueen ja pihakäytävän. Oven edessä katoksen lipan alla oli lunta hieman. Takapihalla 20-30 senttiä. Onneksi kevyttä

Lauantai, 18.1.2020

Ennuste lupaili pyryä jo aamuyöstä. Aamulla ei kuitenkaan pyryä vielä näkynyt. Harmaata kuitenkin oli ja ilmassa havaittavissa hentoista lumen pölyä.

Ei ollut oikein mitään suunnitelmaa tälle päivälle. Siksipä otin kelkan ja ajelin reittini läpi. Osin kahdestikin. Pariin ojanylitykseen lapioin hieman lunta. On siten hieman leppoisempi ylityspaikka, kun sukset ovat alla. 

Aino saapasteli pelihommiin. Kävin puomilla ja poistin muutaman lapiollisen lunta. Lukko oli ollut muurin korvalla kuivamassa. Laitoin sen paikalleen. Paluumatkalla lapioin kaksikin koloa jänkkätien valliin. Aino se kävelyreissulla tajusi, mistä oli kyse.

Olen itsekseni miettinyt kameroille jonkunlaista sääsuojaa. Tein sitten prototyypin ja asensin paikalleen. En vain sitten ollut tyytyväinen. En ollenkaan! Otin kötöstyksen pois. Sitten kuin vahingossa se välähti päähäni. Ja hyvä tuli. Toisaalta on niinkin, että ei viikolla satanut lumi ollut tarttunut linsseihin tai tunnistimiin tai salamoihin. Hyviä kuvia sain spostiin.

Tankkasin kelkan ja laitoin tuomani loput bensat pienempiin astioihin. Kuljetusastiat ovat taas tyhjinä! Touhusin vielä sekalaisten asioiden parissa, mutta en tahtonut saada mitään aikaiseksi. Tulinkin sitten sisälle ja haukkasin hieman palasta. Testasin TV:n. En ollut aivan varma, mitkä kanavat siinä nytkyään näkyvät. Ainokin pian saapui ja syötiin kevyet keitot. Katsottiin ampumahiihtoa ja saunottiin. Vielä telkun ääressä pari tiimaa ja illan päätteeksi KB.

Lumisade on koko päivän ajan hiljalleen voimistunut. Kertymää alkaa olla. Huomenna aamupäivällä sateen pitäisi loppua. Kemi-Torniossa lunta tullut älyttömästi. Huomenna poislähtöpäivä. Hommaa järjestynyt mökille ja kotiin! Voi meitä poloisia.

Perjantai, 17.1.2020

Hyvin oltiin ajoissa mökillä. Reippaasti ennen puolta päivää. Utsjoella jo aurinko nousi. Nuorgamin kylässä vasta huomenna. Ulkona -9, sisällä -7. Lumitöitä 2-3 tuntia. Kevyttä oli pakkaslumi. Tällä kertaa tein työt tarkasti, koko laajuudessaan. Muutamana kertana on hommat jääneet hieman kesken. Meltosjärven virallinen lumilukema on 55 senttiä. Ei taida meillä olla ihan sellaisia lukemia. Riittävästi kuitenkin. Yhtään lisää en kaipaisi.

Hain saunavedet. Aamuyöstä alkaen luvattu pyryä vuorokaudeksi. Vastaranta vielä. Voi kämppäkin viilentyä yöllä.

Pelattiin KB:t. Nyt oli tasaväkisyys silmiinpistävää. Se tarkoittaa, että en minäkään hävinnyt jatkuvalla syötöllä. Aino lähti vielä iltayöhään pistäytymään naapurissa. Taitaa meikäläistä kutsua punkka.

Torstai, 16.1.2020

Nyt mukavaa talvikeliä. Pakkasta 7-8 astetta. Ei pyryä. Nukuin poikkeuksellisen pitkään. Mikäpäs siinä. Mihinkä tässä kiire? Aamupalalla keskustelimme mökille menosta. Tänään olisi tehtävä kauppareissu, jos huomenna ollaan lähdössä. Lumityöt pitäisi käydä tekemässä. Etenkin, kun sitten seuraavana viikonloppuna ei olla menossa. Lumitöitä en toisaalta juuri nyt kaipaisi. Olkapää on vieläkin poikkeuksellisen kipeä viime reissun lapiohommista. Silloin riitti katoilta pudonnutta lumikasaa. Kivikovia. Rautalapiohommia piisasi. Nyt kuitenkin uusi lumi on mökillä kuivaa ja pehmeää. Voisi välttyä lapiohommilta ja hoidella vain linkouksia. Niinpä tehtiin päätös lähteä huomenna kohti Tarraa.

Sovittiin, että tehdään kauppareissu joskus iltapäivällä. Ennen puolta päivää Aino kuitenkin sanoi, että jospa mentäisiinkin jo nyt. Ok. Auto ei ollut lämmityksessä. Onneksi yöllä oli satanut lunta puolen sentin kerros ikkunoiden suojaksi. Joten lasit eivät olleet ulkopuolelta jäässä ollenkaan. Tuulilasi oli sisäpuolelta kuurassa. Se kuitenkin suli siitä nopeasti, kun laitoin ikkunan lämmittimen päälle. Tehtiin kauppareissu. Samalla reissulla pariin pänikkään bensaa. Takaisin kotiin viettämään iltapäivää.

Syötiin kahden maissa keitokset. Pitäisi kai tehdä huonompaa ruokaa. Eihän tällä menolla ainakaan pääse laihtumaan. Voihan..!

Katsottiin sitten miesten ampumahiihtoa. Suomalaiset eivät ole loistaneet vuosikausiin. Milloinkahan maailmacupissa on viimeksi suomalainen mies ollut mitaleilla? Tehkääpäs muuten joku tällainen tutkimus: jos ampumahiihdossa kilpailija ampuu yhden ohilaukauksen, niin millä todennäköisyydellä se on kilpailijan viimeinen kuti, joka menee ohi? Veikkaisin aika isoa todennäköisyyttä.

Lauantaille luvataan jonkunlaista lumipyryä. Kymmentä senttiä hyvinkin. Eli ei ole ollenkaan epäselvää, mitä viikonloppuna tulee harrastettua. Näin talviaikaan ei useinkaan kannata tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia mökkielämän ajankäytöstä. Kyllä luontoäiti pitää huolen, että puuhaa riittää.

Keskiviikko, 15.1.2020

Aamulla oli niukasti pakkasen puolella. Sen verran kuitenkin, että likimain kaikki illan märkyys oli jämähtänyt jäähän. Käväisin laittamassa auton töpökkään. Kosteus oli jäätynyt kiinni, mutta vain ohuena kerroksena. Sain ovenkin auki ilman talttaa ja vasaraa.

Aamupalan jälkeen ajoin parturin ohi. Jonoa oli. Jatkoin huoltikselle tankkaamaan. Sitten pyörähdin parissakin kaupassa. Löytyi ne jutut, joita varten olin liikenteeseen lähtenyt.

Ampumahiihto palasi jälleen ohjelmistoon. Nyt ei kulkenut Kaisalla. Ei kulkenut Marilla. Huolestuttavinta oli nyt se, että Kaisalla ei edes hiihto ollut entisensä. Onko flunssa tai muu syynä, toivottavasti ei sen kummempaa.

Tänään eräs Putin ilmoitteli muutoksista Venäjän hallinnossa. Putinin ilmoitukset poliittisen vallanjaon uudistuksista ovat aina tähdänneet hänen oman valta-asemansa vahvistamiseen. Niin varmaan nytkin. Tuleeko hänestä jälleen pääministeri neljän vuoden kuluttua. Vaikea uskoa, että hän tyytyisi vähempään. Harry ja Megan saattavat tyytyä elämään ilman hovin velvollisuuksia. Rahoitus heillekin kelvannee.

Muorit jälleen korttia iskemässä iltasella. Kaupungilla tällä kertaa. Ei olla vielä puhuttu mitään mökille menosta. Huomenna ei ainakaan mennä, se nyt on ainakin selvä. Perjantaina sitten, jos mentäisiin? Voi kyllä olla, ettei mennä ollenkaan. On hieman vinkeitä jopa sellaiseen. Ei into ole laantunut. Tähän aikaan vuodesta vaan ovat ne tekemiset aika vähissä. Tammikuu voi olla meillä hiljaista mökkiaikaa. Kuten ehkä helmikuukin. Joka pyhänseutu ei olla välttämättä menossa sinne päin.

Tiistai, 14.1.2020

Eilen myöhäisiltana aloitin katsomaan jotakin elokuvaa. Luulin, että se on historiallinen kuvaus ja siis ainakin löysästi totuutta sivuava. Enpä ollut kotitehtäviäni tehnyt. Filmi olikin fantasiaa satuolentoineen. Kanavan vaihto toi nopsaan tutun Tri Pol:in ruutuun.

Yöllä näin oikeastaan ensimmäisen entiseen leipätyöhöni liittyvän unen eläkkeelle jäämiseni jälkeen. Siinä tuli yllättävä ja kiireinen palvelinkilpailutus tehtäväkseni. Herättyäni muistin unesta yllättävän selvästi asioita. Jopa sellaisia laitteiston määrityksiin liittyviä asioita, joita en edes uskonut osaavani. Unessani hoitelin ne tuosta vain. Ihmiset olivat tuttuja. Unessani minulla ei ollut kilpailutuksesta isoja paineita, sillä olin unessakin jäämässä aika pian eläkkeelle. Jännä tuo uni. Valveilla ollessani en ole työaikaani oikeastaan paljoakaan muistellut. Vähän tietenkin.

Oli minun vuoroni olla aamu hellan ääressä. Pilkoin ja paistoin parin kilon satsin broilerin rintaa. Maustoin ne vain miedosti, sillä niistä on tarkoitus tehdä ainakin kahdenlaiseen ruokaan aineksia. Niihin maustaminen tapahtukoon sitten paremmin, kun ruuan lopullinen valmistus on käsillä.

Jos piirtää kartalla viivan Oulusta Jyväskylään ja siitä jatkaa suoraan itään rajalle asti, on viivan länsi- ja eteläpuoleinen Suomi pääosin lunta vailla. Ollaan tammikuun puolessa välissä ja pian kai jo aletaan odottaa kevätkelejä. Pohjoisessa toki lunta piisaa vaikka muille jakaa. Pakkasten puolesta ei täälläkään kovin paha talvi ole ollut. Mitä kaikkea tuo talvettomuus saakaan aikaan luonnossa? Onhan se selvää, että kyllä kasvi- ja eläinkunnassa ollaan aikalailla pää pyörällä.

Hiihdon Suomen Cup oli illalla käynnissä Vantaalla. Lähimpään luonnonlumipaikkaan matkaa satoja kilometrejä. Kova vesisade. +4 astetta. Järjestäjät tehneet käsittämättömän ison työn saadakseen olosuhteet siedettäviksi. Lunta näytti olevan reitillä vahvalti. Mistä ihmeestä sitä oli paikalle kuskattu? Jotenkin sitten tuntui oudolta, kun osa parhaimmistostamme ei paikalle vaivautunut ollenkaan. En tunne taustoja, mutta nololtahan tuo vaikutti.

Monta päivää on nyt ollut nollan kahta puolen. Poutaa kuitenkin enimmäkseen. Tänään illalla kuitenkin alkoi satelemaan. Torniossa sade oli räntää. Täältä pohjoisemmassa kuivaa lunta. Siellä kertymää näyttäisi syntyvän. Kyllä taisi taas järjestyä mökille lumihommia. Hyvä puoli on kuitenkin se, että latuja voi alkaa höyläilemään. Viimeksi sain ajettua aika hyvät pohjat. Uuteen lumeen tulee nyt hyvät hiihtobaanat. Sade Torniossa heivasi 22:30. Kävin etuoven edestä lapioimassa sohjot pois. Saman tein takapihan terassille. Ennusteen mukaan aamulla on pakkasta. Ehkäpä tein viisaan liikun? Puolilta öin harjasin auton päältä parin sentin loskan. Vielä viisaampi liikku!

Maanantai, 13.1.2020

Oltiin otettu illalla hirvenpaisti jääkaappiin antautumaan. Aamulla sen siivutin Ainon toivomiin osiin. Vähitellen alkoi kypsyvän lihan tuoksu herkistämään makunystyröitä.

Jälleen kerran oli maanantai-aamun ohjelmistossa kauppareissu. Tästähän voisi jo saada sellaisen käsityksen, että viikonloppuisin syödään aina ruokavarannot kuiviin. Ei se tietenkään ihan niin ole. Emme sen runsaammin kuluta elintarvikkeita minään päivänä. Sunnuntaisin vain emme yleensä kauppareissuja tee. Ja tiettyjä elintarvikkeita emme normaalisti osta useiksi päiviksi kerrallaan. Näitä ovat esimerkiksi hedelmät ja vihannekset. Jotkin muutkin lyhyehkön säilyvyyden jutut. Ok, perusreissu siis tuli tehtyä.

Juotiin päiväkahvit. Sen jälkeen lähden uudestaan liikenteeseen. Tällä kertaa vaihteeksi ihan ulkomaille asti. Ikean noutovarastosta etsin hyllyn 34 ja siitä lokeron 7. Ja siinähän ne olla jökötti. Keräsin löydökseni kärryyn ja olin hyvin tyytyväinen, kun tällaiset tarvikkeetkin olivat lähellä ja ei tarvinnut juosta koko labyrinttiä läpi. Löysin siitä läheisyydestä myös kruunukynttilöitä joita otin mukaani kaksi 50 kappaleen pakettia. Niitä kuluu mökillä paljon vielä ennen kevään valoisia aikoja.

Jatkoin vielä matkaa länteen muutaman sata metriä. Sieltä tärkeimmät hankintani ovat joskus kulkeneet kahdella jalalla. Pakastealtaaseen olivat päätyneet.

Päivän politiikassa on lakkouhkaa ja sopimisneuvottelua. Minkähänlaiseen lakkoon meidän pitäisi mennä, että pystyisimme painostamaan itsellemme paremman eläkkeen? Työurat päättyvät yleensä joskus. Mistähän löytyy se ammattiliito, joka pitäisi huolen jäsenistään myös sitten, kun työt ovat ohi? Työttömyyden, sairauden tai eläkeiän saattaessa hommat tiensä päähän. Kyllä se on niin, että oma suu se on kaikkein tärkeintä. Ei sitä toisten vuoksi aleta millekään!

Ylitornio taisi kieltää tuulivoimapuiston tulemisen Tornion rajan läheisyyteen. Tornion puolella myllyjä on ja lisää kai tulossa. Alkaisivat suunnittelemaan niitä rupelleja tunne Piekkolanvaaran laelle. Vedettäisiin sieltä meille roikka, että saataisiin Tarralle sähköautojen latauspiste.

Sunnuntai, 12.1.2020

Kävin eilen iltasella lyhyen visiitin puomilla. Autolla. Lisävaloja testasin ja eipä voi muuta sanoa, kuin mahtavaa! Ei sitten tullutkaan illalla kyläreissua. Rouvat keskittyivät tässä meillä pelailemaan. Minä kuuntelin ratskaa ja testailin yhä kameraa. Eilisestä kuutamosta ei jälkeäkään. Pieni sadealue tuprautti vähän lunta.

Päivän pituus näillä Nuuskakairan kulmilla alkaa olla jo neljän tunnin luokkaa. Päivä jatkuu vuorokaudessa seitsemän minuuttia eli viikossa 49 minuuttia. Tuo tuntuu pieneltä määrältä, mutta vaikkapa helmikuun loppuun mennessä ero on jo hirmuinen. Se näkyy. Ja etenkin tuntuu. Sielun syvimpiä sopukoita myöten. Voiton puolella taas ollaan.

Lauantai-iltainen lumisade ei aiheuttanut kovin kummoisia toimenpiteitä aamulla. Kyllähän minä tietenkin vähän huiskin kolalapiolla reittejä, mutta linkoa en kaivanut enää varastosta. Sen ja kelkan olin vienyt jo eilen lukkojen taakse. Ennen lingon viemistä talliin hain vähän työkaluja ja aloin kiristämään oikeanpuoleista telaa. Olin huomannut aiemmin, että se oli löysällä. Olikin yllätys, kuinka se oli löystynyt. Säätömutterikin oli löystynyt ja kiristysmutteri oli putoamaisillaan. Vasemmallakin puolella oli hieman kiristysvaraa. Nyt telat ovat ok, mutta on näköjään syytä vahtia tilannetta.

Lähdettiin sunnuntaina kotimatkalle lähes poikkeuksellisen aikaisin. Laittelin ennen lähtöä kamerat vireeseen. Pääteillä oli aurat kulkeneet. Pikkuteillä ei, mutta eipä lunta ollut haitaksi. Kotona oltiin puolen päivän maissa. Oli hyvin aikaa kahvistella ja valmistautua seuraamaan Kaisaa ja Maria. Ja kylläpä oli mahtava kisa. Vihdoinkin Kaisalle ykkössija. Eikä Marillakaan huonoti mennyt! Kyllähän se ammunta nyt Kaisalla onnistui. Ja hiihto on aina vahvaa. Onhan se mukavaa, kun ei tarvitse aina mollata Suomen menestystä. Harvinaista herkkua saatiin.

Iranissa mennään hieman sekavissa oloissa. IT-patterit eivät erota risteilyohjusta jumbojetistä. Kuka on niin rohkea, että uskaltautuu alueen yli lentelemään? Ainakin Finnair taitaa kiertää Iranin ilmatilan. Ajatollahit tuskissaan soittelevat ohjusukoille: oisitte käyneet Specsaversilla!

Kaikkihan tietävät, mihin suuntaan hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on menossa. Voi kurjuuksien kurjuus. Entäs sitten ne päästötavoitteet. Henkilöautoilijoiden pitää alkaa muuttamaan autojansa sähköllä toimiviksi. Voi ihmisen käsi! Miten arvoisat ministerit ajattelevat täällä Lapissa pärjättävän sähköautolla? Etäisyydet ovat pitkiä. Kairaan ei latauspisteitä järjesty. Pakkaset vievät akuista tehon. Yksi asia kuitenkin tuo hieman lohtua. Nimittäin se, että onneksi tämä maallinen taival on siinä määrin loppusuoralla, ettei noiden tavoitteiden täyttymisiä tarvitse nähdä. Esitetyissä aikatauluissa ne eivät tule toteutumaan.

Perjantai, 10.1.2020 - lauantai, 11.1.2020

Ilman sen kummempia kiirehtimisiä lähdettiin kohti Tarranlinnaa. Oli liepeä pakkasilma. Olisikohan ollut miinuksella 4-5 astetta. Tien pinta tihmeä, onneksi. Tornion päässä pihat luistinratoina. Meillä onneksi kunnolla hiekoitettu, mutta muuten yllättävänkin moni piha hengenvaarallisessa kunnossa. Loppumatkan pihamaat karhean lumisia. Perillä oltiin vähän puolen päivän jälkeen. Matkalla paikoin -10, mökillä -7. Ja sisällä -4. 

Uutta lunta parissa viikossa tullut vain hieman. Parisen senttiä ehkä. Ja kun kelit olleet plussalla, oli lumen pinta rapsakka. Lumitöitä silti oli, sillä katoilta oli tullut suojakelien myötä mukavasti lunta. Linko pystyi kasoihin vain paikoin. Rautalapiota piti heilutella. Olkapää kiitteli! Hain tiskivesiä avannolta. Jäätä ei ollut muodostunut suojalevystä johtuen. Pakkasta on kuitenkin ollut parina yönä jopa parikymmentä astetta.

Viikolla hankin yhden lisäkameran. Olin sen perusasetukset jo kotosalla laittanut jollekin mallille. Ja määritellyt pilvipalvelun. Tuntui pelaavan. Pitää vielä muutella asetuksia hieman. Pikku hiljaa ymmärrys kasvaa, miten mikäkin asetus vaikuttaa!

Katsottiin tunnin verran telkkua. Uusi suosikkiohjelma oli pakko katsoa suorana, vaikka laitoin sen nauhallekin. Illalla naapurit kylässä. Rouvat pelasivat. Äijät porisivat. Aika kului kuin siivillä. Ja Iran kieltää ampuneensa ukrainalaista konetta alas. Vaikka todisteet ovat vakuuttavia.

Lauantaina jo aamun pimeydessä heräiltiin. Pihalla pakkasta toistakymmentä astetta. Kun ilma valostui, ajelin uusia reitinpohjia kelkalla. Pikku saha matkassa. Muutamia esteitä jouduin sahaamaan tieltä pois. Kiersin reitit muutamaan kertaan. Hieman aina edellistä leveämmälti. Latuja voisi jo höyläillä. Pistäydyin katsomassa, onko pilkkihirmulla saalista. Olihan sitä. Yksi hauki!

Tein kameraan määritykset etänä. Jokohan nyt on ok? Vaihdoin myös hieman paikkaa. Aamuun asti aikaa tehdä viimeiset testit. Iran tunnusti lopulta ampuneensa alas sen lentokoneen. Olikos se nyt sitten kosto kanadalaisille, ruotsalaisille ja ukrainalaisille?

Tässä illan päälle saatamme vielä kävellä naapurissa. Takan lämmitys tässä meneillään. Sitten suunnitelmissa testata uusia lisävaloja ja vielä kameraakin. Kahvit kuitenkin ensin!

Torstai, 9.1.2020

Illalla jo näytti vähän siltä, että saattaisi hieman pakastua. Niin ei kuitenkaan käynyt. Tänään on ollut kuitenkin kuiva keli. Pari astetta plussalla. Aurinkokin näyttäytyi. Kovanlainen tuuli.

Tehtiin aamupäivällä kauppareissu. Viikonloppuostokset mahtuivat hyvin yhteen kauppakassiin, vaikka maitoakin otettiin muutama purkki. No, nytpäs olikin jo torstai ja olin tietenkin jo aiemmin jotakin hankkinut. Tankillakaan ei tarvinnut enää käydä.

Katsottiin ampumahiihto. Kaisalla hiihto on ihan ok, mutta se ammunta! Mari yllätti positiivisesti. Melkoinen sumu ja tihku näytti olevan Oberhofissa. Kausi jatkuu maaliskuun loppupuolelle. Välillä on mm-kisat. Ja sitä ennen hieman taukoa. Suomalaisten pärjäämisestä riippumatta ampumahiihto on mukavaa seurattavaa. Siinä tapahtumia riittää ja tilanne vaihtelee joskus jatkuvasti.

Huomenissa tarkoitus mennä vaihteeksi mökille. Nyt illalla aavistuksen pakkasen puolella. Huomenna vielä pari pykälää kylmempää. Plussakelejä ei ennusteissa enää näy. Ei onneksi isompia sateitakaan. Jokohan se alkaa näyttää talvelta?

Keskiviikko, 8.1.2020

Aamuyöllä pyyhkäisi Merilapin yli sadekuuro. Vettä, kun ilmoilla plussaa pari pykälää. Vilkaisin ikkunasta pihalle. Kohdallamme oleva piha-alue hieman veden vallassa. Onko koko hela sadevesiviemäri jäässä, vai onko kohdallamme olevan kaivon kansi ummessa? Käväisin ulkona. Katsoin pohjoiseen, katsoin etelään. Molempien suuntien kaivot vetivät, joten vika oli tuossa lähimmässä. Aamupalan jälkeen kävin hakkaamassa kannen näkösälle. Eilen illalla kahdeksan aikaan kävi ilma liki nollaa. Ei kuitenkaan pakkasella. Rautainen kansi kuitenkin oli miinuksella ja yön aikana vähäinen valuma jäätyi siihen. Ei ollut iso asia saada veden pinta laskuun. Hiekoitin vielä pahoja paikkoja. Tarkistin, että yhteisvarastossa on mursketta ja suolaa. Olihan sitä. Jospa taas paremmin välttyisi liukastumisilta. Eilisestä nurinmenosta on jäljellä vain lievästi mustunut nilkka. Kipeä se ei juurikaan ole, eikä turvoksissa. Tuurintynkää hieman tällä kertaa.

Jatkoin eilistä ihmettelyä, mutta nopsaan se muuttui nöyräksi ymmärtämiseksi. Käytännön testauskin suoritettu. Tuotantokäyttö odottaa.

Ei ollut mitään varsin tärkeää asiaa kauppoihin. Tekaisin kuitenkin pienen reissun, kun oli sellainen olo. Oli illemmalla tulossa muorit korttikiekeröön ja meinasin laittaa heille pöytään jotakin pikkusuolaista. Neljän jälkeen aloin asiaa valmistelemaan ja kas kummaa: erään paketin avaus pelmautti ilmoille lievän  valkosipulipommin. Voi perkele! Tein kuitenkin suunnitelman mukaisesti. Jos jollekin kelpaa niin ok. Heitetään loput roskiin. Kylläpä taas mokasin. En olisi millään uskonut, että tuohonkin tällätään valkosipulia. Eivät ole asiat niinkuin ennen. Ei Kööpenhaminakaan!

Mökille ei mennä ainakaan vielä torstaina. Perjantaille luvassa hieman pakkasta, joten ehkä silloin mennään. Jotakin siihen malliin ollaan poristu. Siihen malliin tein myös joitakin ostoksia päivällä. Ovat valmiina jos mennään. Mutta eivät ole turhia, vaikkei mentäisikään.

Eivät ne suolapalani innostaneet hurraa-huutoihin. Taisin minä olla se, jolle ne jotakuinkin kelpasivat. Itse asiassa haju oli paljon voimakkaampi kuin maku. Närästyskään ei pyrkinyt pintaan. Mutta kuinka ollakaan, kyllä ennen puolta yötä olivat viimeisetkin kelvanneet!

Katselin siinä joutessani telkkua. Ja mielessä pyöri myös aiempaan liittyen muutamia suunnitelmia. Hyvin suunniteltu .... niin onkohan se todella puoliksi tehty? Ei ainakaan vielä tunnu siltä. Iran oli viime yönä ampunut 22 ohjusta USA:n tukikohtiin Irakissa. Trump toistaiseksi vastaa (vain) pakotteilla. Olisikohan se siinä, vai tuleeko vielä jotakin kovempaa?

Tiistai, 7.1.2020

Olin laittanut kännykkään herätyksen varmuuden vuoksi. Kahdeksaksi kun oli aika varattuna. Tällä kertaa ei ollut kyse omasta terveydestä vaan pienestä lisäturvallisuudesta autoiluun. Aamupala oli normaalia aiemmin. Maistui se silti. Ei tietenkään kummoinen ihme.

Olin paikalla hyvissä ajoin. Odottelin hetken autossa. Pomppasin sitten sisään ja annoin auton avaimen. Sanoin, että menenpähän tuohon myymälän puolelle kuluttamaan aikaani. Ulkona kovahko tuuli ja sen myötä vihmoi vettä. Matka myymälän ovelle oli myötäiseen. Mukava juttu. Vähemmän mukavaa olikin se, että myymälä aukeaisi vasta kello yhdeksän. Saapastelin vastatuuleen huollon toimistoon, jossa oli vapaa tuoli. Ja kahviautomaatti. Aika menikin siinä mukavasti, kun odottelemassa oli toinenkin mieshenkilö ja meillä porinat osuivat kohdilleen. Olisihan sitä kauemminkin siinä jutustellut. Juttukaverilla tuli kuitenkin jo aika lähteä.

Kellokin oli jo yli yhdeksän. Liikkeen puolella selvittelin joitakin asioita, mutten vielä ostellut mitään. Helpotuksekseni huomasin, että eteisessä oli ovessa kaksi helpotuksen kirjainta. Lyhyt käynti siellä oven takana. Samalla tuli tekstari, että auto on ok. Olin tietoinen lisävalon asennuksen hinnasta. Yllätys olikin melkoinen, kun selvisinkin halvemmalla. Ihan oleellisestikin. Joskus näin. Valon olin hankkinut jo viime vuonna. Olen aikanaan itse asentanut lisävalot pariinkin autoon. Nyt en näin halunnut tehdä. Yksi syy oli se, etten halunnut ulkosalla alkaa millekään. Näissä asennuksissa menee aina hieman pientarviketta. Mahdollisesti jopa lisätuentoja.  Eipä tarvitse kesken rempan lähteä mitään etsimään. Kävellen vielä mahdollisesti.

Iltapävällä käväistiin kahden valtakunnan kierros. En löytänyt mitään kelvollista. Aino kuitenkin löysi jotakin. Mutta se varsinainen etsimämme on yhä löytymättä. Onneksi ei ole iso kiire. Ehtiihän tuota! Kun tultiin reissusta kotiin, hakkasin hieman petkeleellä liukasta jäätä ovemme ulkopuolelta. Olikin liukasta. Lähti jalat nimittäin alta niin sukkelaan, ettei siinä ehtinyt rukouksia lausumaan. Selvisin melkein vahingoitta. Huomenna kuullostellaan, tuntuuko jossakin kipuja. Oikeaa nilkkaa nyt hieman joudun varomaan. Ei se kuitenkaan pahana ole.

Juotiin kahvit. Olin päivällä tutkaillut nettiä ja viisastunut. Suuren valaistumiseni myötä tein vielä pikku reissun. Ei mitään kummoista, mutta katsotaan taas myöhemmin! Jo illalla katselin itsekseni. Ihmettelinkin. Jotakin ymmärsinkin.

Maanantai, 6.1.2020, Loppiainen

Puolenyön maissa oli jälleen satanut vähän lunta. Kone kävi putsaamassa pihan pääväylät. Ja minä jälleen putsaamassa auton, autopaikkani ja takapihan. Ja ovemme edustaa. Laitoin auton töpökkään, kun aioin käväistä liikenteessä. Pakkanen, ei paha kuitenkaan.

Odotin sen verran, että kello pyörähtäisi kymmenestä ohi. Ainakin Lidl aukeaisi silloin. Suuntasin kuitenkin toisaalle. Lidlin rasvattomassa maidossa on sellainen makuvivahde, josta en pidä. Siksi ensin muualle, sitten Lidlistä piirakat.

Ollaan palattu kai jonkunlaiseen päiväjärjestykseen, kun ei ole enää Touria. Eikä nuorten lätkää. Eivät ne urheilut tietenkään siihen loppuneet. Tulihan se vielä mäkiviikon finaalikin. Jos jotakin voisi toivoa, niin ainakin pikkuisen parempaa menestystä jatkossa suomalaisille.

Tuo suomalaisen yksilöurheilun alamäki monissa ennen niin vahvoissa lajeissa on tosiasia ja jopa hieman omituista. Miksi meillä taso on laskenut? Vai onko muualla noussut? Taitaa olla molempia. Se on ainakin selvää, että suomalaisjärjestelmä ei saa valmennukseen ja leireilyyn kuin murto-osan rahoista, joista monet muut saavat nauttia. On tullut kierre: kun ei menestytä --> ei anneta tukea, kun ei tukea,  --> ei menestytä. Jos lajikohtaisesti ponnahtaisi pinnalle edes yksi kunnon lahjakkuus, voisi se kasvattaa lajille myönnettävää tukea. Ja se tietenkin innostaisi nuoria mukaan. Aikanaan tästä hyvä esimerkki oli Puola/Adam Malysz. Malysz menestyi, lajille annettiin runsaasti tukea ja saatiin uutta "verta" harrastuksen pariin. Ja menestyshän siitä moninkertaistui. Keskieuroopan menestys talvilajeissa näkyy katsomoissa. Siellä nämä ovat rahalajeja ja säylyvät sellaisina niin kauan, kuin omat urheilijat menestyvät

Sunnuntai, 5.1.2020 

Lunta oli eilen illalla tuprutellut hieman. Iltamyöhään pelin jälkeen putsasin takapihan terassin. Etupihan putsasi aamulla kone. Sinne jäi kuitenkin hieman rääppiäisiä ja käväisin ne hoitelemassa aamupalan jälkeen. Autopaikankin siivosin ja laitoin tuulilasipeitteen paikalleen. Pitkästä aikaa.

Tänään Tour de Ski:n viimeinen rypistys. Jos jotain positiivista pitää hakea, olisi se Vilma Nissisen hiihto. Läpi meni, vaikkei nyt ihan kärkiporukassa. Jääkiekkopojat jäivät ilman mitaleita. Tällä kertaa Ruotsi ansaitsi voiton. Ei Suomella ollut oikein mitään sanomista. Tänä vuonna näin.

Mäkihypyssä suomalaisten tahti ei ole parantunut. Legendan suomalaisista mäkikotkista saa unontaa. Olkoon he tästä lähtien vaikka mäkikanoja. Kot-kot!

Tänään on ollut kunnon pakkaspäivä. Torniossa hieman toisella kymmenellä, mökillä sama tuplana. Huominen vielä kylmää keliä, mutta sitten kolmen päivän lämpöaalto. Ei sentään tsunamin korkuinen. Hieman yllättäen illalla saapunut heikko rintama lämmitti ilman Torniossa hyvin nopeasti hieman plussalle. Ilmeisesti vain tilapäisesti. Vanha ennuste jäänee voimaan.

U20 -finaali illalla vaikutti aluksi sekavalta. Johtui ehkä jäähyistä. Meillä ei ollut suosikkia tähän peliin. Kolmannen erän puolivälissä tilanteessa 3-1 oltiin jo varmoja, että Venäjä voittaa, jopa ansaitusti. Mutta elämä on joskus ihmeellistä. Jääkiekko siinä ohessa vielä ihmeellisempää.

Lauantai, 4.1.2020 

Oli tullut joskus aamuyöllä puoli senttiä lunta. Peilikirkkaan jään päälle. Onneksi pihaa oli hiekoitettu ja murske tarttunut kiinni jäähän. Varovainen siinä sai silti olla. Sen verran kävin liikenteessä, että hain Lidlistä hedelmiä. Ja aamiaispiirakoitakin.

Tämänpäiväiset hiihtokisat tuli vahdattua ilman isompia hurraa-elämyksiä. Tavallaan hauskaa ajanvietettä silti. SWE - RUS -peli oli hyvää kiekkoa. Molemmilla oli paikkansa. Ja molemmat olisivat ansainneet finaalipaikan.

Tälle päivälle ei ollut järjestynyt erikoisia tapahtumia, joista voisi kirjoitella. Tutkailin jopa päivän uutisia, jospa niiden joukossa olisi jotakin, johon voisi ottaa kantaa. Eipä tällä kertaa ollut, aivotkin raksuttivat tyhjää.

Nuo Australian metsäpalot ovat jatkuneet jo viikkoja. Ja laantumisen merkkejä ei ole näköpiirissä. Päinvastoin. Kun Australiasta valtaosa pinta-alasta on autiomaata ja pensasaroa, tuntuu näin ulkopuoliselta siltä, että palamattomat metsät alkavat käydä vähiin. Eihän se niin tietenkään ole. Kun kyse on niin valtavasta maasta, ei siellä yksi Suomen kokoinen läiskä tunnu missään. No, tuntuu tietenkin. Etenkin kun palot riehuvat pitkälti taajaan asutuilla itäisillä ja kaakkoisilla rannikkoseuduilla. Lämpötilat ympäri Australiaa ovat jotakin sellaista, joka ei ole ainakaan meikäläisen käsityskyvyn piirissä. Siis 48,9 astetta. Ilmahan on jo polttavan kuumaa. Oma fyysinen sietoraja on jossakin 24-25 asteen paikkeilla. Kengurumaassa hakataan tuo luku nyt kaksinkertaisesti.

Nuo tulipalot tuolla ovat jokavuotisia, mutta aina vain siellä riittää palamatonta metsää. Niinhän se on monessa muussakin paikassa. Tuntuu, että vuosittain paloja on monessa paikassa. Ainakin Kaliforniassa ja Portugalissa. Alaskassa, Kanadassa ja Siperiassa on ollut suuria metsäpaloja. Plus sitten nämä sademetsien tahalliset "kulottamiset" Brasiliassa ja Indonesiassa.

Iltaottelussa Kanada vei Suomea. Katsomossakin kanadalaiset olivat näkyvässä roolissa. Ainakin kaljaa joivat melko näyttävästi. Joka lajissa näköjään parempia. Tuolla pelillä ei mitaleita huomenna heru. Mutta huomenna on eri peli.

Perjantai, 3.1.2020 

Aamulla, jo ennen aamiaista, Aino ehdotteli tämän päivän menua. Kun tässä ehdotuksessa kyse ei ollut koko viikonlopun ruokalistasta, oli se selkeä merkki kotiin jäämisen puolesta. Minulle se passasi hyvin. Olin jo aiemmin tehnyt kantani selväksi. Tai paremminkin antanut tiedoksi. Eipä sinne mökille tällä kertaa ollut oikein mitään vetoa.

Purtiin puurot. Kävin suihkussa. Lähdettiin sitten liikenteeseen. Ei ollut tällä kertaa tarvetta ruokaostoksiin, vaan ajattelimme tutkailla kotikaupungin muuta tarjontaa. Parissakin paikassa pistäydyttiin. Tällä kertaa eivät kauppakassit pullistelleet ostoksista. Aino jonkun pikkujutun löysi. Minä en sitäkään. Pihat ja parkkipaikat liukkaina. Hiekoittajilla puuhaa.

Iltapäivän mittava urheilupläjäys aloitettiin katselemalla naisten hiihtoa. Suomen tyttöjen mahdollisuudet olivat jo menneet. Kun ei omia suosikkeja oikein joukosta löytynyt, piti tutkailla varasuosikkeja. Niitäkään ei isommin ollut. Pitikin sitten vain toivoa, ettei tietty ja sama jatka ylivoimaansa. No siinähän sitten toiveet toteutuivatkin. Mäen karsinta, no siitä ei jää paljoa kertomista. Ja se miesten hiihto. Se oli tietenkin iso pettymys. Taisi käydä niin, että nyt jäävät toiveet U20 -poikien varaan tämän viikonlopun osalta!

Trumppi oli sitten käskenyt pommittaa Suleimanin hengiltä. Voihan hevoset ja rattaat. Missähän ja milloin ja millä tavalla tulee kostoisku? Sitähän ei tarvitse edes miettiä, että tuleeko sitä. Siinä onkin melkoinen taitolaji Iranin johdolla suorittaa kostaminen niin, että siitä ei ala kierre. Kun kuumapäitä on molemmilla puolilla, ei siinä taida nyt auttaa edes elokuvien sankarineuvottelijat.

Torstai, 2.1.2020 

Käytiin aamupäivästä kauppareissu. Otettiin ruokaostokset siihen malliin, kuin oltaisiin huomenna lähdössä mökille. Kuitenkaan sellaista päätöstä ei olla tehty. Käytiin varmuudeksi paluumatkalla tankillakin. Mikään ei huomenna estä eikä hidasta lähtöä, jos niin haluamme. Vettä satoi jonkun aikaa melkein tosissaan. Onhan tämä taas!

Olin aamulla ottanut pakastimesta hirven käristyslihaa kunnon annoksen. Parin kilon verran siivuja. Aloin niitä hienontamaan ja paistamaan käristykseksi. Aino kuori sillä aikaa pari kiloa pottuja ja rapsutteli nipun porkkanoita. Kun käristys oli maustettu ja valmista, otin rasioihin likimain puolet. Jäljelle jääneen käristyksen matkaan laitoin porkkanat ja vettä. Hieman myöhemmin lisäsin potut ja taas vettä. Kun perunat ja porkkanat olivat kypsiä, lisäsin kaksi pakettia viherpippurikoskenlaskijaa. Juustot saivat hiljalleen sulaa ja päästiin syömään. Nam. Lievästi sanoen. Loput rasioihin. Tulipa taas hieman valmisruokia. Parempi näin touhuta kerralla enemmän, kuin monta kertaa pikku annoksia.

Olipahan jännittävä puolivälieräottelu Suomen ja USAn välillä. Onnea Suomi! Viikonloppuna siis Suomi jäillä kaksi kertaa. Tuleeko mitalia, se pian nähdään. On taasen jännitettävää. Mites jengi ajattelee: selostaja joskus sanoo: alkaa kaksi viimeistä minuuttia, kun on 2 minuuttia peliaikaa jäljellä. Mutta, mutta. Ei voi olla kahta viimeistä minuuttia on vain yksi viimeinen. Tarkkana pitää oll. Onhan myös vain yksi vasen jalka, ei kahta. Viimeinen 2-minuuttinen .... se ehkä kelpaisi, vaikkei kovin fiksu sanonta sekään ole!

Keski-Norjassa on mitattu melkoisia lämpölukemia tänään. +19 astetta. Föhn-tuuli on tuonut meillekin Lappiin rippeitä tuosta lämpimästä. Tuli pääkallokelit ja ulosajoja runsaasti. Huomiselle yhä luvassa plussaa. Sitten pikku pakkasta, mutta ei siis kovempia pakkasia.

Keskiviikko, 1.1.2020 Uusivuosi

Vuoden vaihtumisen tuntumassa keskiyöllä puhelimet piippailivat uudenvuodentoivotuksia. Some pursusi juhlivien ihmisten päivityksiä. En alkanut ikkunasta enää vahtaamaan kuningaskunnan puolen raketteja yhden aikaan. Olin kuitenkin valveilla peiton alla lämpimässä. Pauke sinne kuului. Hyvä siihen oli nukahtaa.

Yöllä oli aika hyväkin pakkanen Nuuskakairassa. Yli 20 astetta. Tornio välttyi pahimmalta ja -10 jäi saavuttamatta. Alkoi lauhtumaan ja satelemaan lunta. Lunta kertyi vain pari senttiä. Iivo pisteli taas vaihteeksi parastaan. Iltapäivällä lämpö kipusi jo plussan puolelle.

Päivä kului lepäillessä. Huomista suunnitellessa. Mökille ei olla menossa ainakaan huomenna. Niin pitkäjänteisiä suunnitelmia emme osanneet tehdä, että perjantaikin olisi jo selvä. Pitkä viikonloppu tulossa työn raskaan raatajille. Mitään varmuutta ei ole mökeille menijöistä. Päivä on vielä kovin, kovin lyhyt. Onhan se jo joitakin minuutteja pidentynyt, mutta eipä tosiaan kovin kummoisesti. Lunta mökillä on vielä turhan vähän. Latujen tai puureittien teko on vielä melkolailla mahdotonta. Voi olla kotiin jääminen viisainta.