Viime käyntejä ja muita juttuja

Perjantai, 31.12.2021, Uudenvuodenaatto

Eilisen puolella ja yöllä sateli hieman lunta. En illalla tehnyt ollenkaan lumihommia ja siksipä nyt aamulla oli hieman työmaata. Oli lähtö mökille, mutta en missään nimessä halunnut jättää lumitöitä myöhempään. Parasta vain tehdä nyt heti. Kotiinpaluun jälkeen tekee yleensä aina mieli jo hieman lepäilläkin. Silloin ei lumityöt innostaisi.

Syötiin kuitenkin ensin vähän aamupalaa ja sitten vasta hyökkäsin pihalle. Tein nämä pakolliset ovisuun ja autopaikan putsaukset ja sitten vielä takapihan terassin. Sitten tuli kone, joka putsaili isot alueet. Ja puski jonkunlaisia valleja 4 kohtaan, jotka olin juuri putsannut! Vitutti kuin Pärmäkoskea eilen. Eihän ne vallit tietenkään isoja olleet ja kävin ne kolaamassa syrjään.

Matkaan päästiin lumihommien vuoksi vasta yhdentoista jälkeen. Teiden auraus oli vaihtelevaa. Sihtuunantie kokonaan auraamatta. Sen jälkeen oli täysin aurattua Kapustaan asti. Siitä pohjoiseen vain menosuunnan kaista aurattu. Lähellä Pakisjärveä aura tulikin sitten vastaan. Loppumatkat aurattu, vaikkei ihan juuri. Tarrantie aurattu eilen. Hyvin siitä pääsi.

Mökillä puolen päivän aikaan. Lumipöperöä oli sen verran, että matkalla meni 15-20 minuuttia kauemmin kuin normaalisti. Ulkona -6, sisällä -8. Ikkunat umpikuurassa. Aino ryhtyi kämpän lämmitykseen. Minä hain lumilingon ja aloin pöllyyttämään lunta. Kaksi viikonloppua on jäänyt väliin. Uutta lunta oli kertynyt sillä aikaa parikymmentä senttiä. Kova pohjoistuuli. Linkoussuunnat haettava sen mukaan.

Juotiin välillä kahvit ja katsottiin puoli tuntia hiihtoja. Neljältä lopetin linkouksen. Sain tärkeimmät asiat hoidettua. Syötiin ruoka ja katsottiin taas hetki hiihtoja. Raotin yläkerran lunkkaa hieman. Alakerrassa olikin jo aika lämmin. Toppatakki piti laittaa hartioille, kun pöydän ääressä näitä tallensin. Lunkan raosta jäinen ilma putosi suoraan niskaan.

Tässä se kuitenkin on ... vuosi 2021, yhteenvetoa

Kulunutta vuotta maailmanlaajuisesti ajatellen hallitsi korona. Sen kanssa on nyt menty jo toinenkin vuosi ja eihän sitä ole kuriin saatu. Uudet variantit ovat aina vain tarttuvampia ja toimet niitä vastaan ovat aina myöhässä. Kun välillä on näyttänyt siltä, että nyt helpottaa, ovat viranomaiset löysänneet rajoituksia ja virus päässyt leviämään hallitsemattomasti. Hallitus ja THL ovat olleet omiaan levittämässä koronaa. On ollut kaksi vuotta aikaa valmistella ja säätää sellaisia lakeja, jotta valtuudet järeisiinkin poikkeustoimiin olisivat olemassa. Ja yhä vain sanotaan, että kun ei ole valtuuksia!

Rokotukset Suomessa lähtivät liikkeelle tihmeästi. Kesällä oli kuitenkin vauhti melko hyvää, kunnes taas syksyn aikana tahti hiipui. Rokotusvastaisten äänet ja muut agitointikeinot kovenivat sitä mukaa, kuin heidän osuutensa pieneni. Valitettavasti käytössä on ollut vääristeltyä tietoa, jolla on pyritty pelottelemaan herkimpiä.

Maailmanpolitiikassa kiinnitti huomiota Trump ja tahrattu demokratia. Kuten myös Putin ja tukahdutettu demokratia. Putinin klaaniin kuuluvat Lukasenka ja pienemmät pyrkyrit. Vain hieman jäävät edellisien varjoon kotimaiset ehdokkaat vuoden tunariksi: Sanna Marin ja Tytti Yli-Viikari. Kummallakaan ei  ole ollut käsitystä siitä, mitkä asiat kuuluvat omien valtuuksien piiriin. Koskien myös rahan käyttöä.

Säiden puolesta vuosi oli minulle vääränlainen. Ainakin kesällä. Talvella oli joitakin huippukylmiä kausia. No, kotosalla pärjäiltiin. Mutta se kesä olisi saanut olla viileämpi. Ja ennen kaikkea sateisempi. Kesällä järven pinta hipoi alarajaennätyksiä. Syys-lokakuun vaihteessa alkoi satamaan ja pinta nousi liki kevättulvien lukemiin, Mustikkaa ja puolukkaa oli harvalukuisena ja koko hieman suurempaa kuin nuppineulan pää. Hillaa olisi voinut olla, mutta hellekeleissä niiden kerääminen oli hengen päälle käypää. Syksyllä vaikutti siltä, että ilma ei kylmene ollenkaan syksyisiin lukemiin. Kylmeni kuitenkin. Ja pitkästä aikaa kävi niin, että jää ehti vahvistua ennen lumisateita. Näillä kulmilla on teräsjäätä nyt noin 30 senttiä.

Puolukat ja mustikat siis surkeita, mutta määrää saatiin riittävästi. Kävi tuurikin, sillä esim. puolukkaa ei jotkut löytäneet edes malliksi. Omasta maasta saatiin mansikkaa, mutta kuivuutta nekin pitivät. Syksyllä tein karpaloreissun ja sainkin puoli ämpärillistä syksyn kirpeää marjaa. Metsällä en käynyt ollenkaan. Jokohan haulikko joutaisi myyntilistalle? Kalaa sain sen minkä halusin. Kuhat ja muikut verkoilla tietenkin. Aktiivikalastus jäi kaudella todella vähiin. Pakasteessa oli koko ajan kalaa ja pilkkisaaliit sen verran olemattomia, ettei homma vain kiinnostanut.

Puuhuolto saatiin tehtyä niin, että pilkkeet olivat pinoissa vappuna. Siinä oli jo viimeisinä hetkinä varjossa +13 asteen lämpötiloja ja paisteessa ties mitä. Onneksi ehdimme tekemään pääosan puista jo hiukan aiemmin, kun oli vielä viileää. Kaikki puut oli kaadettu siitä ihan läheltä. Suurin osa oli pystyyn kuivatettua, osa oli jossain määrin haitallisia ja joutivat siksi pois. Niitä kuivia kuusia kaadoin sitten vielä syksymmälläkin sen verran, että ensi kaudelle on jo hyvä lähtö. Ja kun nyt ehkä otetaan talven polttopuut varavarastosta, emme taida tarvita isommin lisäpuita kaataakaan. Jos järjen ääntä kuuntelee, olisi kai viisasta kaataa kaikki kuivat puut pois. Pilkkominen voisi jäädä tulevaisuuteen.

Kuluneena vuonna oli oikeastaan kaksi pääprojektiksi sopivaa työtä. Ensimmäinen oli uuden kamiinan hankinta ja asennus. Sen kanssa tuhraantui aikaa enemmän, kuin kamiinanvaihdossa voisi kuvitella menevän. Kevättalvella etsittiin netistä sopivaa mallia. Kun on ahtaat tilat, asettaa se fyysisiä vaatimuksia kamiinalle. Liian iso ei mahdu. Kuitenkin pitäisi tehoa olla riittävästi. Kamiina tuli lopulta valituksi. Kompromissi se oli. Kamiinan vaihto tuli ajoittaa niin, että oli jo riittävän lämmintä ja kamiinaa ei tarvittu. Vaihdon yhteyteen ajoitettiin myös nuohous ja muurin maalaus. Kaikki meni hyvin. Kamiinan teho olisi kuitenkin saanut olla parempi.

Toinen pääprojekti olikin sitten sellainen, jota ei oltu etukäteen ollenkaan suunniteltu. Elikkä se leikkimökin katon uusiminen. Mökissä oli vesivahinkoa ja pistävä haju. Uusin katon kokonaisuudessaan. Peltikatto pitää nyt veden ulkopuolella. Pistävä haju ei kuitenkaan tullut katosta. Vaan sisällä olleesta sohvasta. Haju oli sitten tarttunut joihinkin huonekaluihin ja pehmoleluihinkin. Ne on nyt poltettu ja remontin jälkeen leikkimökissä on ihan normaali haju. Passaa Ailin nyt ottaa leikkimökki hallintaansa.

Kotona putosi jääkaappi-pakastimesta jääkaapin ovi ja laite meni vaihtoon. Ei harmita yhtään. Uusi laite on monin verroin parempi.

Terveystilanne on entisenlainen. Deksametason-kuurit parantavat aina ihon hetkeksi, mutta paluu normaaliin eli heikkoon on aina nopeasti kuurin jälkeen edessä. Nuo kuurit vain tuntuvat olevan tosi tiukassa. Yksi hammas lohkesi. Toinen meni poikki. Edelliseltä vuodelta jäänyt hampaan juuri leikattiin suupolilla. Iän myötä on myös muita juttuja, mutta ne lienevät tätä vanhuuden tuomaa haurautta. Kaikenlaista, lopun edellä!

Pääsiäisenä kiiri suruviesti Pohjois-Karjalasta. Sisarussarjamme vanhin oli nukkunut pois. Tuo asia kohtaa vuorollaan meitä muitakin. Väistämättä. Hautajaisiin kokoontui pieni joukko läheisiä. Joitakin en ollut nähnyt kymmeniin vuosiin.

Alkavalle vuodelle ei ole kummoisempia suunnitelmia. Tärkeintä kai olisi, ettei terveys pettäisi ja voisi elää niin kuin ennenkin. Kuluneelta kaudelta jäi työlistaan pari juttua, jotka olisi hyvä saattaa päätökseen. Siinähän sitä. Tavoitetta.

Torstai, 30.12.2021

Urheilussa tänään välipäivä. Sinänsä sekin on ihan hyvä asia. Monessa muussakin suhteessa oli välipäivä. Kun millekään asialle ei ollut päivän kalenterissa merkittyä kellonaikaa, sai olonsa järjestää hyvinkin vapaaksi. Aamupalalle ei ollut kiire. Ei sitten lounaallekaan. Lounaaksi paistoin muikut. Aino kuori potut ja laittoi uunissa kermaperunoita. Niitä tarkoituksella sen verran, että niitä riittää toiseksikin kerraksi. Ja riittihän niitä. Kului vain kolmasosa, joten pakasteessa oleville valmisteille on kahdeksi kerraksi kaveri.

Oli pakko käydä kaupassa. No, pakko ja pakko. Melkein kaikki elintarvikkeet olisivat riittäneet yli viikonlopun, paitsi maito. Joku juttu olisi voinut mennä tiukille. Ja on sitä ajoittain muutakin listalla kuin ruoka. Tiskiaineet, pyykkipulverit, paperit .... Ei niitä saa odottaa, että loppuvat. Katastrofi! Nyt ostokset olivat varsin maltilliset. Joulu on ohi ja unohdettu näissäkin kuvioissa.

Olen yleensä laittanut vuoden lopuksi päiväkirjaan yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. En tiedä, onko siinä mitään järkeä. No, jospa joku onkin sellainen, joka lukee mietintöni vain kerran vuodessa, eikä päivittäin. Niin pääsee helpolla. Helpommalla pääsee vain, jos ei lue silloinkaan. Olen yrittänyt kerrata kulunutta vuotta eri suunnista tarkastellen. Omien päiväkirjasivujen läpikäyntiä en millään ehdi tekemään. No, muistan sen minkä muistan. Tuleekohan hommasta valmista?

Tänään on ollut tosi lauhaa. Jopa hiukkasen plussan puolellakin. Sadellut lunta ja räntää. Illan mittaan alkoi pakastumaan. Aamuksi ovat auton ikkunat ja ovet umpijäässä. Pitää yrittää laittaa sulatus päälle. Pitää vain päästä ensin autoon sisälle.

Huomiseksi ennustetaan ruuhkaa kauppoihin ja jonoja Alkoihin. Onkohan monella käynyt niin, että tuli jo jouluksi ostettua juotavat vuodenvaihteenkin juhliin, mutta janon vuoksi ne onkin jo jouduttu kaatamaan alas kurkusta? Ostin minäkin Alkosta loppuvuoden juomat hyvissä ajoin ennen joulua. Ja ruokakaupasta muutaman oluen. Jano oli minullakin. Olen juonut pari olutta ja lasillisen lämmintä glögiä. Heikko tahdonlujuus?

Keskiviikko, 29.12.2021

Eilisiltana (yöllä) päätin katsoa yhden kauhutrillerin. Sitä kun kehuttiin ja sen iMDb-piteet olivat melko korkeat. Elokuva oli vuodelta 2019. Musta-valkoinen, kuvasuhde 4:3. En ollut lainkaan samaa mieltä pisteistä enkä arvosteluista. Odotin koko ajan jotakin tapahtuvaksi. Jotakin, jotta elokuvaa voisi sanoa kauhutrilleriksi. Minulle sellaista kohtausta elokuvassa ei tullut.

Tehtiin alustava päätös vuodenvaihteen mökillemenosta. Perjantaina mennään. Tehdään lumitöitä ja lämmitetään kämppä. Takaisin tullaan joko lauantaina tai sunnuntaina. Jos äityy kovin pakkaseksi, voidaan tulla lauantaina. Turha silloin sunnuntaihin asti odottaa.

Aamuyön aikana oli satanut lunta muutamia senttejä. Puuron jälkeen menin poistamaan noita senttejä. Vaikka pakkasta oli viiden asteen hujakoilla, tarttui lumi jostakin syystä kolaan. Jotakin poikkeuksellista kosteutta lumessa oli. Takapihalla sama juttu. Lumentyöntimeen tuppasi lumi tarrautumaan.

Käväisin suihkussa. Laitoin pyykkikoneen päälle. Ehdotin pyykkien jälkeen kauppareissua, mutta se ei mennyt läpi. Ok. Selviämme huomiseen. Ei mikään ole niin loppu, että olisi pakko käydä tänään kaupassa.

Iltapäivällä jatkui Tour de Ski. Ensin naisilla kymppi, sitten miehillä 15km, perinteisellä molemmat. Selostajat hehkuttivat, kun naisten hiihdossa alkoi tippua ensimmäisiä väliaikoja ja Suomen tyttärillä meni tosi hyvin. Sanoinkin että turhaa ylistävät, kun kuuma ryhmä on vasta lähtemässä. Sitten alkoi näyttämään, että tilanne vain paranee, kun hyvää vauhtia pitivät kaikki Roposta lukuunottamatta. Tuli jo mieleen Lahden mömmöt ... kohta tulee komento keskeyttää ja katkoa vaikka suksensa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja suomalaiset menestyivät Kertun johdolla todella vahvasti. Miesten puolella hiihti hyvin vain Iivo. Lienee ainutkertaista se, kun sisko ja veli voittavat MC-kisan samana päivänä. Onkohan eri päivinäkään näin käynyt, tuskin.

Illalla meinattiin katsoa yksi Beck. Olikin aika tuore uusinta. Vaihdettiin kanavaa. Komediaa tarjolla. No joo ... ei oltu tuota nähty, mutta eipä ollut väliksikään. Vaihdoin kymppiuutisille. Eipä naurattanut sekään show, mutta loppuun asti tuli katsottua. SDP:n mielestä Marin on parhaiten onnistunut pääministeri tänä vuonna Suomessa. Vai mitenkä se oli!

Päivä on jatkunut jo 8 vuorokautta putkeen. Ei maha mittään! Sen kunniaksi tai paremman puutteessa laitoin yhden tallenteen pyörimään. Sen perään vielä toisenkin.

Tiistai, 28.12.2021

Kyllä meitä vanhoja, kuivia kääpiä on onnistanut, kun meillä on tuo iki-ihana Pikku-Aili! Saatiin vielä aamun muutamat tunnit olla ja kaveerata. Mutta joulu on ohi. Viimeistenkin autojen keulat alkavat kääntyä koteja kohti. Niin täälläkin. Kymmenen aikaan lähti Aili. Tulee kuitenkin pääsiäinen ja jatketaan siitä, mihin nyt jäätiin. Silloin kuitenkin mökillä. On mukavaa, kun on jotakin odotettavaa.

Alettiin jo purkamaan joulua. Joulukuusi nostettiin pihalle. Jotakin koristetta haudattiin kaappien kätköihin. Jotkut saivat vielä jäädä paikoilleen. Pakkanen oli aamulla kova, -25 asteessa. Puoli kolmelta lukema oli -2,5. Mahtava lämpeneminen.

Tour de Ski:n alettua tuntui joulu jo aika kaukaiselta. Ja vielä kun tarkistin jääkaapin, ettei sinne jää mitään pilaantumaan, alkoi asia olla selvä. Aika vähillä hävikeillä ollaan tästäkin joulusta selvitty. Niinkuin yleensäkin.

Ollaan siis palattu arkeen. Ei olla vielä edes keskusteltu, ollaanko tulevana viikonloppuna menossa mökille. Olisi vuoden vaihde. Luvassa lisää lunta ja luvassa pakkastakin. Pakkanen pistää hieman miettimään. Nyt ollaan totuttu jo jonkun aikaa olemaan täällä kotona lämpimässä. Ennen ei 20 - 25 asteen pakkanen juurikaan hetkauttanut. Pahimmillaan pakkasta on mökillä ollut n. 40 astetta. Autojen kanssa ollaan silloin vaikeuksissa. Pitää hieman miettiä ja suunnitella.

Maanantai, 27.12.2021

Joulu on ohi, arki taas alkanut. Niin se vain on. Nyt on sitten alkanut seuraavan joulun odotus! Jälleen oli tiukka pakkasyö. Päiväkin kylmä ja vielä ensi yökin. Huomenna sitten alkaisi lopultakin helpottamaan ja lauhaa, muutaman asteen pakkasta tarjolla loppuviikoksi. Ja lunta!

Sain aamupäivällä tehtäväksi ruuan valmistuksen. Aikaa alle kaksi tuntia. Ja kanajutut syväjäässä! Homma kuitenkin onnistui määritellyssä aikarajoissa. Kanat olivat loistavia ja lisukeriisikin onnistui todella hyvin.

Visailtiin käymättömiä visakisoja. Kyllä mahdollisuudet olivat menneet jo ennen viimeistä osaa. Ennen finaalia toiset lähtivät vielä käväisemään kylässä. Käväisin suihkussa ja katsoin sen päälle yhden nauhoituksen. Olen senkin katsonut aiemmin, sillä koko ajan tuli filmistä tuttuja välähdyksiä. Pääjuoni pysytteli kuitenkin hukassa. Kaunkohan menee siihen, kun tämäkin elokuva on enää vain hatara muisto?

Kyläilijät tulivat kotiin. Ailin iltatoimet sitten melko pian. Ja joulun finaali. Kyllä nyt kävi niin, että vieraat korjasivat koko potin. Kotijoukkueelle olisi pitänyt myöntää reilusti eläkeläisalennusta, mutta ei sellaisia tasoituksia voi antaa eikä pyytääkään.

Sunnuntai, 26.12.2021, Tapaninpäivä

Tuli iltasella katsottua sitten se tallentamani elokuvan loppu. Kyllä se kannatti katsoa, vaikka sen olinkin ennen nähnyt. Edellisestä kerrasta oli kauan. Ja niinkuin usein kohdallani on, en kovinkaan tarkoin muistanut elokuvan kulkua.

Illalla koko sakki oli aika väsynyttä. Aamulla kuitenkin kaikki olivat jalkeilla melko aikaisin. Aamupalat tuli syötyä myös melko varhain. Pääruoka jo normaaliin aikaan. Vähän jokaisella tuntui olevan univelkaa. Viimeistään sitten, kun Aililla oli päikkärien aika, pääsi porukka sen velan maksuun. Minä olin lepäillyt jo aiemmin. Hiljaisuuden vallitessa katsoinkin sitten Takaikkuna-elokuvan. Senkin olen aikanaan katsonut, mutta eihän sitä kaikkea voi muistaa. Pääasiat olivat muistissa, mutta oheisjutut olivatkin hieman hukassa.

Elokuvan päätyttyä alkoi koko sakki jo liikahtelemaan ja olikin jo päiväkahvin aika. Kun olin viikolla laskenut kauppareissutarvetta, olin päätynyt siihen, että sunnuntaina on käytävä maitoa hakemassa. Näinhän se oli. Voi olla, että säästeliäästi olisi ilta hikisesti pärjätty, mutta aamu olisikin jo ollut ankea. Eli alkuperäissuunnitelman mukaisesti kauppareissuun. Pikku-Ailikin oli matkassa ja sai valita talvikenkien värin. Oli onneksi kokoja.

Aika kylmää on  ollut koko joulun seudun. Nytkin koko päivän pakkasta 15 - 17 astetta. Ulkoilut jääneet vähemmälle, mutta sisälläkin on puuhaa riittänyt. Pukki toi Ailille erinäisen määrän virikkeitä. Ja kun emme ole heittäneet pois vanhoja leluja, on touhua riittänyt. Tietovisasta on 75% vielä käymättä. Huomisen hommia.

Lauantai, 25.12.2021, Joulupäivä

Eilinen oltiin kahdestaan ja kun muut viettivät jouluaattoa, meillä päivä oli ihan tavallisen tavallinen. Mutta tänään me vietimmekin sitten samalla kertaa jouluaattoa ja joulupäivää. Ähäskutti! Muilla olikin vain joulupäivä!

Kun odoteltiin Pikku-Ailia saapuvaksi joskus myöhään iltapäivällä oli meillä monenlaista puuhastelua koko päiväksi. Oltiin onneksi siivottu sen minkä meiltä voi kohtuudella vaatia. Joidenkin jouluruokien esivalmisteluja oli jo eilen aloiteltu. Tänään seurasi jatkoa. Kaikkea ei sentään valmiina olla ostettu. On siinä kuitenkin jotakin perinteiden kunnioitustakin kai takana, kun haluaa laitella jotakin vanhaan malliin. Tai ainakin vanhaan tuttuun tapaan. Oli myös hommina pienet asumisjärjestelyt. Ailille oma sänky kehiin.

Iltapäivän puolella ruuanlaittotahti alkoi tiivistymään. Sattuneesta syystä oli pääruokana mm. hirvipaistia ja sitten muutakin lihaa. Mutta alkuruokana kylminä leikkeinä olikin sitten vain ja ainoastaan kalajuttuja. Seitsemää erilaista. Kylmä- ja lämminsavulohi ja purkkisilli olivat suoraan kaupan hyllyltä poimittuja. Muut kalatuotteet enemmän tai vähemmän itse prosessoituja.

Odotusta kesti vaille kolmeen. Sitten vieraat saapuivat. Aili ilosena ja nauravaisena kuin ainaski! Kohta syötiin. Oli jouluruuat sellaiset, jotka ainakin itselle maistuivat ja olisikohan niitä tullut syötyä jopa hieman vastaisuudenkin varalle.

Kävi sitten myös pukki. Jani sattui olemaan juuri silloin suihkussa ja jäi sitä kokemusta vaille. Ailia hieman jännitti, mutta jokin pukin olemuksessa tai äänessä herätti niin paljon luottamusta, ettei pukkia  tarvinnut pelätä. Aili oli jo saanut lahjoja aiemmin, mutta kyllä tämänpäiväisetkin tuntuivat kelpaavan. Kyllähän se oli mukava katsella sitä iloa ja riemua, jota illan leikit sitten tarjosivat.

Myöhemmin illalla, Ailin jo nukkuessa, kävimme yhden neljästä osakilpailusta. Tietovisailua malliin Jyrki Otila ja Reijo Salminen. Visailulle on monivuotidset perinteet. Paremminkin olisi voinut alkaa. Joko voitto karkasi hyppysistä?

Perjantai, 24.12.2021, Jouluaatto

Illalla pölisi hieman lunta. Tosiaan vain hieman, mutta silti aamulla lapioin ja lakaisin takapihan ja etupihan puolelta oven ja varaston edustat. Meillä joulu alkaa tavallaan vasta huomenna. Tänään kuitenkin kannoin kuusen ulkovarastosta sisälle. Mukavan pikkuinen sievä kuusi. Asennettiin se paikoilleen ja siinäpä sitä joulun tunnelmaa.

Sen verran tehtiin oloa jouluiseksi, että ruuaksi oli tarjolla kinkkua ja lanttulaatikkoa. Veneperunat laitoin siihen oheen. Ja oli todella hyvää ja jouluista.

Aattopäivä ei juurikaan poikennut kohdallamme normaaliarjesta. Sen verran kuitenkin, että teeveestä tuli monenlaista joulukonserttia. Ja muutenkin oli hieman jouluisampaa ohjelmaa. Ei niitä tullut vahdattua sen kummemmin. Kunhan siinä taustalla loi omaa tunnelmaansa. Alkuillasta mietiskelin myöhäisillan vaihtoehtoja. Olisi tiedossa kaksikin hyvää filmiä. Valinnanvaikeutta kerrakseen. Tai tiedä häntä! Molemmat elokuvat olen nähnyt aiemminkin. Ehkä pariinkin otteeseen. Aloin sitten katsomaan sitä, joka päättyisi puolilta öin. Toinen olisi jatkunut liki kahteen. Mainoskatkolla teinkin sitten lopulta niin, että laitoin sen toisen elokuvan lopun nauhalle. Katsotaan milloin jaksetaan.

Torstai, 23.12.2021

Oli tänään tarkoituksena hieman siivoilla. Luontoäiti kuitenkin muutti sen verran suunnitelmaa, että pudotteli uutta lunta puolenkymmentä senttiä. Ennen siivousta tein pois ne lumityöt. Sain siten hieman tilaa mattojen pöllyyttämiselle. Matot kannoin ulos jo ennen lumitöitä. Etupihan puolen ja autopaikan putsattuani hakkasin mattoja lumiseen pihaan. Takapihan terassin putsasin lumesta aivan lopuksi. Niin ja kun etupihalla kävi kone, käväisin poistamassa sen jäljiltä pienet vallit.

Aino oli sisällä ehtinyt siivoilemaan jo kovasti. Minulle jäi vain hieman imurointia ja sen sellaista. Iski sitten mahaan melkoinen närästys. Aamiaisen yhteydessä olin ottanut yhden siivun voileipäkurkkua. Sitä olen välttänyt närästyksen vuoksi, mutta nyt pöljyyksissäni olin siivun ottanut. Ruokailuakin piti siirtää myöhemmäksi, kun poltteli niin mahaa. Yhden maissa kuitenkin oli jo pakko jotakin maistella.

Syötiin pakastimesta viimeinen täysin valmis ruoka. Jäljellä on enää mm. kala- ja lihapihvejä, jotka vaativat kuitenkin pottua tai vastaavaa seuraksi. Tämän päivän ateriassa oli aineksia vatsan ärsytykseen, mutta söin annokseni kuitenkin. Aamupäivän puolella oli ottanut parit Renniet. Niistä oli sen verran iloa, että sain päästellä mahtavia röyhtäisyjä. Hyvä että suusta mahtuivat.

Vatsanpurut alkoivat hieman asettumaan. Enää harvakseltaan tuntui poltetta ja kaksinkerroin ei tarvinnut olla ollenkaan. Olin ostanut edellisillä kauppareissuilla päärynöitä jonkunlaisen (1kg) paketin. Maistelin eilen yhden ja harmikseni totesin, että olivatpa raakoja ja kovia. Siksipä päätinkin käväistä tuossa Lidlissä. Se on mainostanut päärynöitänsä joten mikäpäs siinä. Samalla reissulla otin myös jotakin pientä, kun kerran liikkeellä olin. Ainakaan kahvi ei nyt tälle vuodelle lopu.

Pikku-Putin ei kiellä hyökkäävänsä Ukrainaan. Jos Venäjä valtaa Ukrainan, on tuloksena sellaista, jota Putin ei halua. Silloinhan rajanaapureiksi tulee kolme uutta natomaata ja Puolankin vastainen raja moninkertaistuu. Nythän Venäjällä on se Kaliningradin kaistale Puolan naapurissa. Uusiksi Nato-naapureiksi tulee Unkari, Slovakia ja Romania. Kyllä Putinilla on nyt menneet puurot ja vellit sekaisin. Nato ei saisi laajentua itään, mutta Venäjä saisi laajentua länteen?

Korona leviää nyt holtittomasti. Ja tietenkin varsinkin rokottamattomien keskuudessa. Tässä tilastoa. Koronatesteihin on paikoin pitkät jonot. Rokottamattomat jonottavat testeihin, eivät piikille. Teenpähän tässä nyt karunpuoleisen ennustuksen. Olen valitettavasti ollut edellisten ennustusteni kanssa turhankin oikeassa. Katsotaan, miten tämän käy! Tarkastuspiste ehkä ennen kesää.


Nykyiset ns. rajoitukset eivät vaikuta paskankaan vertaa leviämiseen. Ainoa asia joka voisi toimia, on rokotusten saaminen koko väestölle. 95% olisi jo aika hyvä, 100% parempi.

Illan mittaan satoi taas hieman lunta. En enää kuitenkaan lähtenyt sitä kolaamaan. Olin käynyt suihkussa iltapäivällä ja lumitöitä oli aika vähänkin. Ja kun näytti tutkakuvien perusteella siltä, että illan mittaan sadetta saattaisi tulla yölläkin.

Tässä vaiheessa, aivan lopuksi toivotan kaikille uskollisille lukijoilleni
Hyvää Joulua ja Onnellista Utta Vuotta!

Keskiviikko, 22.12.2021

The Day After Yesterday. Karvan verran pitempi päivä!

Niin valoon päin mennään. Kunnes taas puolen vuoden kuluttua päivät alkavat lyhenemään. Valoon päin ei kuitenkaan mennä näillä eilen julkistetuilla uusilla koronarajoituksilla. Hallituksen asennetta hoitaa pandemiaa kuvaa se, että Marin toivoo, että kaikki ottaisivat rokotteet. Tuollaisen toiveen voisi vaikka laittaa kirjeessä joulupukille. Kun johtajiltamme puuttuu maalaisjärki ja jämäkkyys, ei kansakaan välitä yhtään mistään. Syyttömät vain kärsivät. Muutamat lisärajoitukset eivät nyt auta. Niillekin vielä siirtymäaika. Sanonko jo kohta pahasti ...

Kaisa onneksi saa pitää kristallipallonsa. Voitto jaetaan, mikä lieneekin paras ratkaisu tässä tilanteessa. Syytön ei kärsi. Mitenkähän niiden voittorahojen käy? Onhan siitä melkoinen läpikäynti, jos jokaisessa osakilpailussa, jossa Zaitseva on saanut rahapalkinnon, tehtäisiin myös uusi rahajako. Joku joutuisi palauttamaan, joku saisi lisää. Palauttaisiko Zaitseva? Viisanta ja oikein kai olisi, että Berger saisi myös kokonaisvoitosta kuuluvan rahapalkinnon.

Aamulla aika tiukka pakkanen, jotakin -25:n luokkaa. Koko läntinen Lappi kunnon pakkasen kurimuksessa. -31 asteen lukemia Tornion pohjoisosista Kilpisjärvelle asti. Mukavia talvilukemia muuallakin, mutta Länsi-Lapissa oli nyt selvä kylmyyspiste.

Iltapäivän puolella parturireissu. Nyt ei tietenkään ollut minun vuoroni. Käväisin siinä odotellessani tankilla. Ei varmaan ennen Uutta Vuotta ole täydelle bensalastille tarvetta, josko silloinkaan. Tulipahan kuitenkin tankattua. Jatkettiin Cittariin. Sieltä haettiin viimeiset eväät jouluksi. Eiköhän nyt pärjätä viikonlopun yli. Kai?

Silloin, kun emme ole mökillä, olemme aika vankasti kahdestaan tässä kotosalla. Mitä nyt tietenkin kaupassa käydään. Tornio on pieni kaupunki ja kaupassa aika usein törmää joihinkin tuttuihin. Etenkin Ainon tuntee monet ihmiset. Pitkän työuran aikana asiakaspalvelussa kertyi vakioasiakkaita melkoisesti. Ja tietenkin niitä työtovereita on ollut iso liuta. Minäkin olen asunut Torniossa yli puolet elämästäni. Tuttuja on kertynyt minullekin työhommista ja hieman muistakin yhteyksistä. Ei siis mitenkään ihme, että kaupan käytävällä maskeista huolimatta näemme tuttuja naamoja. Joskus tutun tunnistaa äänestä. Tänään jäimme porisemaan hetkeksi kaupan käytävälle. Porinat poikivat jotakin muutakin, mutta jokohan me toteutamme sen, mistä ollaan vähin puhuttu jo vuosikausia? Siitä emme selviäkään lyhyellä porinatuokiolla!

Iltasella katsottiin vaihteeksi Beck-elokuva. Niitä, kuten myös Wallandereita tulee joskus katsottua paremman puutteessa. Ei nuo filmit koskaan aivan huippua ole. Ovat välillä hieman pitkäveteisiä. Molemmissa elokuvasarjoissa pyritään näyttämään, että poliisitkin ovat vain ihmisiä. Tuodaan esiin kotiolosuhteita ja siviilisuhteita. Hyvä ajatus, mutta ehkä siinä ei sitten kuitenkaan onnistuta kunnolla. Ehkä nuo yksityisjutut saisikin tuoda lisää särmää elokuvaan, eikä yrittää pehmentää tarinaa. Kyllä ne tarinat ovat eika pehmeitä jo itsessään.

Tiistai, 21.12.2021, talvipäivänseisaus

Tänään on se lyhyistä lyhyin päivä. Pellossa mm. 1h 52min, Tarralla 2:07, Meltosjärvessä 2:28 ja Torniossa 2:55. Helsingissä 5h 49min. Pohjoisessa Lapissahan on se kaamos. Aika kaamokseltahan se tuntuu täällä meilläkin. Kaupunkiolosuhteissa kuitenkin riittää piha- ja katuvaloja ja keskustassa valot loistavat liikkeiden ja asuntojen ikkunoista. Kaamosta ei niin huomaa. Mökillä pimeän näkee ja tuntee. Joskus kuitenkin kuutamo valaisee yön niin tehokkaasti, että ulkona näkee hyvinkin liikkua. Siihen vielä tähdet ja - oijoi! - revontulet.

Ainolla leikkauksen jälkeinen syyni. Olin laittanut illalla auton tuulilasin ja etusivuikkunoiden päälle peiton ja nyt aamulla auton lämmitykseen. Lasit olivat siten täysin sulat. Minä matkassa. Kuskina. Vähän opaskoiranakin. Hyvin meni reissu.  Kemistä lähtiessämme ihmeteltiin terveyskeskukseen jonottavaa ihmismäärää. Jonon etupää oli sisällä ja häntä kaukana kadulla. Mikä ihmeen jonotus tuolla oli meneillään?

Kotiin palattuamme menin vaihteeksi katsomaan TheParturin jonoa. Hetkinen ... kaksi parturia ... molemmilla asiakas työn alla ... yksi odottajan penkillä. Totesin, ettei mene kauaa, kun pääsisin hoidettavaksi ja niinpä astelin sisälle. Samalla siinä vaihtui asiakas ja olin jo jonon kärjessä. Meni kymmenkunta minuuttia ja minäkin jo pukilla. Hieno homma. Taas mennään pari kuukautta!

Syötiin vaihteeksi lihaa. Pihviosastosta olin jo aamulla ottanut tukevat pihvit sulamaan. Jonkun aikaa kulutettiin vain aikaa. Eikä aikaakaan, kun oli jo aikalailla aika tehdä aika pieni reissu. Eli kävin vielä kaupassa. Loppuviikosta on käytävä vielä kerran. Tämänkertaisilla ostoksilla parasta ennen -päiväykset olivat jo ensi viikolla tai peräti ensi vuonna. Vaippojen päiväystä en katsonut.

Vuosi sitten paloi tässä lähistöllä vanha omakotitalo. Kesällä palanut raanisko raivattiin pois ja vähitellen siihen alkoi ilmestymään uutta. Sokkelivaiheessa odoteltiin mekin, että milloinkahan rakennus alkaa siitä nousemaan. Viime aikoina siihen syntyi sitten katto. Mutta ei seiniä eikä siis ikkunoitaaan. Räystäät jopa alle merin korkeudella maan pinnasta. Ei kai talosta noin matala voi tulla? Tänään alkoi kuitenkin tapahtumaan. Katto siirrettiin kahdessa osassa sivuun ja alkoi seinäelementtien asennus. Kun tulin kauppareissusta, oli toisen päädyn kattokin jo takaisin paikoillaan. Olikohan illalla jo toinenkin pääty ok? Paikalla oli koneita ja miehiä lujasti. Hyvä, kun ohitse pääsi! Täksi jouluksi ei vielä pääse asumaan, mutta joskus kuitenkin.

Alkuillasta leikoin graavikuhani siivuiksi. Jo päällepäin näki, että suolan lisäyksellä oli ollut iso vaikutus. Kalasta oli nimittäin poistunut suuri osa nesteestä. Kun siivutin fileitä, oli se nyt huomattavan helppoa edelliseen kokeeseen verrattuna. Kala oli kiinteää, muttei sentään kivikovaa. Suolaa oli nyt riittävästi. Rosepippuri on aika mietoa ja sen makua ei oikein tuntenut. Seuraavaan erään korvaan sen riittävällä määrällä sitruunapippuria. Se lieneekin sitten siinä.

Illalla järjestelin hieman jääkaapin hyllyjä. Mitkä käyttöön ennen joulua, mitkä jouluna ja sen jälkeen. Tuli samalla tilaa kaappiin. Juku ... taas päästään ruokaostoksille!

Maanantai, 20.12.2021

Lauhan jakson jälkeen hieman kylmempää. Ei kuitenkaan niitä huippulukemia onneksi saatu. Jossain oli parikymmentä astetta pakkasella. Meillä jäi se saavuttamatta.

Lähdettiin kauppareissuun kymmenen aikaan. Auto oli ollut hetken lämmityksessä ja lasit olivat melko sulat. Tuulilasin sisäpinnalla oli vesipisaroita. Ne oli pakko pyyhkäistä pois ennen liikkeelle lähtöä. Ensin mentiin Lidliin. Sieltä annos sulhaspiirakoita ja kylmäsavustettua kirjolohta. Ja jälleen oli JuhlaMokka tarjouksessa. Pakkohan sitä oli ottaa. Jatkettiin Cittariin. Jossakin määrin otettiin perustarviketta. Mutta nyt jo aika lailla jouluhommiakin. Alkaakin pian olla niin, että kauppalistalle tuleekin vain niitä tuotteita, joissa säilyvyys on lyhyt.

Aamulla olin ottanut hieman kuhafilettä pakastimesta sulamaan. Samaten rasiallisen kukkakaali-parsakaali -gratiinia. Puolen päivän aikoihin paistoin kuhafilettä ja lämmäytin gratiinin. Lisäsin kaalin joukkoon hieman lisää suolaa. Kuhat suolasin kevyesti. Olihan taas hyvää. Laitoin myös pari kuhapalaa graavisuolaan. Testi nro 2! Melkein tuplasin suolamäärän edellisestä kerrasta. Tilliä hieman enemmän. Uutena mausteena rose-pippuria. Seuraavaan saatan lisätä sitruunapippuriakin. Olen aika varma, että jo nyt graavauksessani ovat maut melko kohdillaan. Ja jos eivät ole, jatkan testausta niin kauan, että varmasti ovat. Jos kuhat loppuvat pakkasesta, laitan taas verkot pyytämään.

Muoriköörin tämänviikkoinen peli-ilta sitten tänään. Meillä. Sehän tarkoitti samalla sitä, että meikäläinenkin sai maukasta kahvileipää. No, kyllä sitä on tietenkin järjestynyt muutenkin. Peli-iltoina se vain on siksi erilaista, että tarjolla saattaa olla useampaakin lajia.

Kun rouvat pelasivat korttia, katsoin yhden nauhoitukseni. Se on ollut kovalevyllä jo jonkun aikaa. Pitipä oikein netistä aluksi katsoa, mistä filmi kertoi. Elokuva perustui tosiasioihin ja alkukangertelujen jälkeen se oli tosi hyvä. Myöhäisillassa katsoin vielä toisenkin tositapahtumiin perustuvan elokuvan. Puolensa silläkin.

Sunnuntai, 19.12.2021

Jos talvisäät olisivat tämänpäivisen kaltaisia, voisi niihin vaikka ihastua ikihyviksi. Koko päivän oli sellainen muutaman asteen pakkanen. Välillä tuuleskeli hieman. Tuli muutama lumihiutalekin. Emme kuitenkaan viettäneet aikaa ulkosalla. Mukava keli oli sisälläkin.!

Jälleen päivä, jolloin teeveen urheiluohjelmat vetivät puoleensa. Pientä menestystä, pieniä pettymyksiäkin. Miksi muuten Suomi ei pelannut Ruotsia vastaan Venäjän EHT-turnauksessa? Varmistettiinko tällä tavalla isäntien turnausvoitto, kun sillä oli yksi ottelu enemmän?

Tänään syötiin muikut. Otin myös jo aamulla pakkasesta sulamaan voitaikinapaketin. Ruuan jälkeen tein sitten pellillisen aurajuustokierteitä. Vaihteeksi tein paistoksen helpon kaavan mukaan. Suurin homma oli leikkoa pötkö palasiksi ja voidella. Ainakin meikäläinen arvostaa enemmän pikkusuolaisia kahvileipiä, kuin makeita.

Sääennusteet telkkarissa ovat ennustaneet Lappiin ensi viikoksi jopa -30 asteen pakkasia. Kylmä joulunalusviikko siis tulossa. Netissä kuitenkin ennusteet ovat huomattavasti maltillisempia. -15 voi olla tavoittamattomissa. Ihan hurjia pakkasia ei tarvitsisi tullakaan. Paitsi sinne, missä isojen järvien selkävedet vielä lilluvat vapaina. Tulisi jouluksi turvalliset jäät.

Enää neljä (4!) arkipäivää ennen jouluaattoa. Alkaa olla jo pikkuisen kiire, jos aikoo vielä ostaa lahjoja. Tai valmistaa vaikeammin tehtäviä herkkuja. Koronarajoituksia tulee lisää, mutta tuskin ihan heti. Eihän meidän hallituksella ole mihinkään kiire! Meidän tuleekin itse pyrkiä huolehtimaan itsestämme ja läheisistämme. Muistakin. Jo pelkkä varovaisuus ja maskien käyttö auttaa. Muistatteko pandemian alkumetrien melkoisen rankat määräykset? Yli 7-kymppisten ulkonaliikkumiskiellot. Uudenmaan eristämisen. Ettei tuollaisiin enää tarvitsisi mennä, on meillä kaikilla mahdollisuus ja velvollisuus hoitaa asiat toisin.

Lauantai, 18.12.2021

Yöllä muutama pakkasaste. Päivällä aavistuksen jopa plussalla. Tänään vilkas urheilupäivä. Jos aikoi lähteä jotakin toimittamaan kaupungille, oli katsottava siihen sopiva väli.

Ei kuitenkaan ollut hoppua lähteä mihinkään. Aamupalan jälkeen käväisin suihkussa. Sitten kohta alkoikin yhdistetyn mäkiosuus. Vaikka Riiperi olikin ylivöimainen ja varmaan voittaa koko kisan tänään, oli suomalaisten, etenkin Herolan suoritus toiveita herättävä. Saumaa on jopa hopealle.

Lähdin reissuun mäkiosuuden päätyttyä. Vaikka tiesin asian turhaksi, kävin silti vilkaisemassa parturin jonotustilannetta. Olihan sitä, tilannetta. En jäänyt odottelemaan. Jatkoin kauppakeskuksen parkkihalliin ja sieltä Cittariin. Ei ollut isot tarpeet tällä kertaa. Siksipä otin kärryyni jotakin raskaampaa. Kuten kynttilöitä mökille. Jotakin muutakin. Raskaita pitempiaikaisia tulikin iso kassillinen. Toinen kassi oli kevyempi, vaikka siinä oli muutama maitopurkkikin. Syötiin. Eilistä keittoa oli sopivasti.

Taisi olle seuraavana naisten ampumahiihtoa. Takaa-ajossa Mari putosi, Suvi paransi. Kun omat eivät pärjänneet, kannustettiin paremman puutteessa Ruotsia. Hyvä Elvira ja hyvä Hanna! Pääasia, etteivät norjalaiset pärjänneet. Melkein heti perään hiihtivät yhdistetyn miehet. Ilkka nousi kolmanneksi. Kauden ensimmäinen podium-paikka!

Yritin välillä saada unen päästä kiinni. En siinä onnistunut. Haukottelut jatkuivat miesten ampumahiihdon aikana. Voitto Ranskaan. Ei onneksi Norjaan. Olihan illemmalla mäkihyppyäkin. Se on kuitenkin nykyisin yhtä tyhjän kanssa. Käänsinkin kanavaa ja katsottiin, kuinka Strömsössä tehtiin chilipitoista glögiä. Kai ne ensi jouluna laittavat siihen valkosipuliakin!

Tein nopean inventaarion pakastimen valmisruokien osastolla. Tilanne on siinä mielessä hyvä, että kyseinen osasto on melko tyhjä. Ennen joulua se yhä vain vielä tyhjenee. Eikä nyt ole tarkoitusta sitä alkaa täyttelemään. Joulun seutuna tuppaa käymään niin, että ko. lokeroon tulee jonkun verran täytettä. Nyt menee vuodenvaihteen yli, ennen kuin vartavasten aletaan tehdä valmisruokia!

Kun teeveen urheilulähetykset olivat hiipuneet, odoteltiin vielä hetken aikaa. Kannatti odottaa. Kello 21:00 alkoi kakkosella Pepe Willbergin 75-vuotistisohjelma. Olipa tosi mukava katsella ja kuunnella. Itsekin sitä palasi ajassa 1960-luvulle asti.

Perjantai, 17.12.2021

Illalla pakkanen käväisi Torniossa kymmenen asteen kieppeillä. Aamulla leppoisasti 2-3 pakkasastetta. Mökillä muutoin samanlaista, mutta eilinen ilta oli paljon kylmempi. -18 asteen lukemissa. Auto oli paksussa kuurassa ja laitoinkin sen töpökkään ennen aamupalaa.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Vein Ainon ensin Tokmannille. Itse pyöräytin parturiliikkeen luo. mutta asiakkaiden vuoksi en mennyt sisälle asti. Palasin katselemaan, oliko Aino jo löytänyt jotakin kärryynsä. Olihan se. Minäkin löysin jotakin ja aika nopsaan lähdettiin jo kotosalle.

Aika on kulunut taas nopeasti. Tätä kirjoittaessani on jo perjantai-ilta. Viikon kuluttua on lasten enää turha odotella pukkia saapuvaksi. Ainakin pääsääntöisesti. Amerikkalaisessa kulttuurissa kuitenkin pukki käy aattoyönä salaa tuomassa lahjat. Jouluaamuna ne löytyvät takan reunalle laitetuista sukista. Isommat lattialta. Mekin joudumme odottelemaan pukkia joulupäivään asti. Mutta se kyllä kannattaa, kun Pikku-Ailikin on silloin paikalla. Ihanaa! Sukkia emme kuitenkaan ripustele minnekään!

On tapahtumassa maailman  suurin vääryys: Kaisa Mäkäräinen menettää maailmancupin voittonsa 8 vuoden takaa! Syynä on Zaitsevan dopingkäry. Kun Zaitsevan tulokset poistetaan virallisista taulukoista, nouseekin ykköseksi Tora Berger! Kaisa, olet silti paras!

Omikron-variantti ei aiheuttane niin vaarallista tautia, kuin alkuun pelättiin. Omikronin vaarallisuus piileekin siinä, että se leviää ja monistuu aiempia versioita monikertaisen nopeasti ja tehokkaasti. Räjähdysmäisesti. Lähes kaikki toimet sitä vastaan ovat jo myöhässä. Turha rypistää, kun on jo housussa!

Torstai, 16.12.2021

Oli oikeastaan helpottava päätös jäädäkin kotosalle jo nyt viikonlopuksikin. Tuntui, kuin yhtäkkiä olisi tullut aikaa miettiä ja touhuta vaikka mitä. Vaikkei tässä hommat sen kummemmin painakaan. Välillä vaan tuntuu, että jos on vaikka viisi tekemätöntä asiaa, joista kunkin hoitamiseen menee tunti, pitää aloittaa tehtävien purku jo 10 vuorokautta aiemmin. Joskus se onkin viisasta, kun hommat alkavat tökkimään. Yleensä se on hätiköintiä!

Lähdettiin kauppareissulle. Kotona vatsassa oli omituinen tunne, mutten ajatellut sitä sen kummemmin. Ajattelin, että ekaksi tehdään tämän vuoden viimeinen käynti viinikauppaan. Aino ei ole vuosikausiin maistanut pisaraakaan, mutta tuli silti kaveriksi valikoimaan. Olin saanut koriin kerättyä jotakin kun alkoi hirmuiset vatsanväännöt. Voi voi! Tottahan minä tiesin, että mistä siinä oli kyse ja mitä sieltä oli tulossa. Meni tuotteiden valinta sähläämiseksi. Aino lähti jo toimittamaan jotakin asiaa. Minä vielä kassan kautta. Normaali puheliaisuuteni oli tipotiessään. Sain maksettua ja poistuin eriöön. Olo keveni reippaasti. Vein senhetkiset ostokseni autolle. Aino jo minua kaipaili. Treffattiin sitten Cittarin ovensuussa. Hoidettiin ostokset. Jotakin jo jouluksikin, muuten ihan peruskamaa. Kassalla huomattiin, että ne tarjouskahvit jäivät ostamatta. No, tein vielä hikikierroksen kahvien vuoksi ja sitten päästiin kotimatkalle.

Kotona tavaroiden purku. Kävin sitten vielä itsekseni pienen reissun, mutta en siinä oikein menestynyt. Kotona kahvit. Syötiin sitten vasta kahden jälkeen. Kolmen jälkeen alettiin katselemaan ampumahiihtoa. Keitin siihenkin alkuun kahvit. Ehkä päivän viimeiset. Mari oli loistava. On se mukavaa, kun pientä menestystä tulee, vaikka mitalisijoille onkin vielä jäänyt hieman matkaa.

Näyttää siltä, että kun kesällä ja vielä alkusyksystä purettiin tai lievennettiin koronarajoituksia, oltiin liian optimistisia. Mitä minä sanoinkaan! Nyt kelkka on käännetty ja rajoituksia tulee lisää. Myöhässä kuitenkin ollaan. Joitakin päätöksiä on saatu aikaan, mutte ei tarpeeksi. Yhä mietitään, olisikohan jo kevätpuolella mahdollisuutta alkaa jotakin toteuttamaan jo kunnolla! Virhe ei ole pelkästään Suomen. Erityisesti Eurooppa on kokonaisuudessaan on toiminut lapsen uskossa. Onko edes mitään enää tehtävissä ilman täydellistä sulkua?

Kun tässä kuitenkin ajattelee Suomen kannalta näitä asioita, tulee tietenkin syytettyä pääasiassa Suomen hallitusta ja muita viranomaisia. On lepsuiltu, kun ei ole oikein valtuuksia. Pitää tehdä muutos perustuslakiin, niiin kyllä me sitten .... Entäs kun Putin päättää niin, että se haluaa Suomen itselleen. Onko hallituksella valtuuksia toimia (presidentin kanssa) vai pitääkö säätää joku laki ensin? Ja tietenkin säädetyssä järjestyksessä valiokuntakäsittelyineen ym. protokollahommat huomioiden. Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan, on homma hoidettu tunnissa. Jos Venäjä hyökkää Suomeen, on homma ohi, ennen kuin Marinin bilepaikka löytyy ja työpuhelin bongataan.

Keskiviikko, 15.12.2021

Aamulla pyyhkäisi tienoon yli sakeahko lumikuuro. Hyvin märkää lunta. Onneksi sitä kuitenkin tuli vain lyhyen aikaa. Ja tietenkin siksi vain vähän.

Pikku-Putin sanoo, ettei Nato saa laajentua Venäjän rajalle. Rajalle ei myöskään saa tulla Venäjää uhkaavaa asearsenaalia. Eikä muutakaan uhkaa. Venäjä kuitenkin itse kokoaa tällä hetkellä joukkoja Ukrainan rajalle. Hyökkääkö ... sen tietää kai vain Putin. Venäjän uhoaminen taitaa toimia Naton hyväksi. Vähitellen maat, jotka ovat olleet epävarmoja Natoa kohtaan, tai ovat olleet jopa vastaan, alkavatkin kääntää kelkkansa. Putin saa vain syyttää itseänsä, jos Venäjän länsiraja on pian täynnä natomaita.

Oli hieman mielessäni, että pitäisiköhän käydä tänään kaupassa. Tarve ei ollut aivan polttava, mutta voisihan sitä ottaa jotakin, jotta viikon varsinaisella kauppareissulla pääsisi helpommalla. Vaimoilla oli illalla peli-ilta Kivirannan puolessa. Oltiin saatu sellainen kutsu, jossa minutkin mainittiin. Eli kahville ennen kuin hela kööri on koolla. No, lähdin sitten minäkin. Poristiin. Juotiin kahvit. Kööri hivuttautui koolle ja minä poistuin alta. Kävin kauppareissun kotimatkalla. Tuli sitä taas kampetta, mutta ennen viikonloppua on vielä käväistävä kerran kaupassa.

Viikonlopusta en osaa varmaa sanoa. Ainolta asiaa päivällä tiedustelin. Olisi mielellään menossa. Minulla on mieli ollut hieman toinen. Kohtalaisen lauhaa olisi luvassa. Mutta se pimeys! Päivä on olemattoman lyhyt ja kun on vielä luvassa sadetta, vie se vähäisenkin valon varjojen maille. Varsinaista tekemistä ei olisi. Mutta ainahan sitä järjestyy, ei sen puoleen. Mutta ulkosalla ja pimeässä ... kiinnostaako? Illemmalla, kun Aino jo kotiutui pelihommista, oli mieli muuttunut. Oli tullut esiin joitakin asioita, joiden vuoksi emme taidakaan mennä mökille. Jouluna emme myöskään (tietenkään) mene, mutta vuodenvaihteessa mahdollisesti. Edetään päivä kerrallaan ja katsotaan. Huomisaamusta alkaen!

Tiistai, 14.12.2021

Viikko vielä talvipäivänseisaukseen. Kyllä on pimeää aikaa jo nyt, mutta viikon vielä pimenee. Valtaosassa Suomea on lumi maassa. Ja tulee valkea joulu. Eteläinen Suomi on juuri nyt plusasteilla ja siellä tilanne on avoin. Lähteekö lumi, ehtiikö jouluksi tulla uutta?

Tänään päästiin koemaistamaan eilisiä paistoksiani. Kaikki olnnistui muuten ihan hyvin, mutta mausteiden kanssa olisin saanut olla rohkeampi. Kypsyys oli hyvä, rakenne oli hyvä. Ensimmäistä kertaa kokeilin Agar-Agaria liivatteen sijasta. Onnistui hyvin ja oli helppo käyttää. Kalalle ei ollut minkäänlaista ohjetta. Siitä tuli kuitenkin parempaa, kuin kanasta, jonka yritin tehdä nettiohjeen mukaan. Sitä maustaessani kummeksuin hieman sitä, että siihen piti laittaa tilliäkin. En kyllä laita toista kertaa!

Syötiin kuitenkin lounaalla noita teoksia. Keitin potut. Pyörittelin kananmunakastikkeen. Loput paistokset jääkaappiin. Suolaa perään. Menee ne voileivän päällä loppuviikon aikana.

Aino paistoi jotakin hyväntuoksuista keskipäivällä. Kahvin kanssa otettiin kuitenkin jotakin vanhempaa. Koko aamun oli satanut lunta hiljalleen. Sade loppui ja tutkakuvien mukaan uutta sadealuetta ei ollut heti tuloillaan. Joten kolailemaan vain. Kun olin tyytyväinen panokseeni etupihalla, läpioin vielä takapihan terassinkin puhtaaksi. Juotiin kahvit. Konekuski kävi sillä aikaa pustaamassa pihan. Hiki oli yhä pinnassa ja kävinkin vielä puskemassa parit kolalliset koneen jättämiä valleja. Hyvä tuli. Ja ansaittuun suihkuun vain.

Oli vielä mielen päällä tälle päivälle pikku puuha. Tapanani on pitää jääkaapissä pientä määrää puolukkahilloa. Eilen hillopurkki tyhjeni ja oli aika tehdä hieman uutta. Minusta hillo on parhaimmillaan silloin, kun se ei ole liian makeaa. Laitankin makean hillon sekaan aina reippaanlaisesti pakkasesta puolukkaa. Näin lantraten parin desin hillopurkki kestää todella kauan ja hillo on parempaa ja kai terveellisempääkin. Oli sopivasti hillosokeriakin kaapissa. Hilloa tein pari pientä purkillista. Riittänee pitkälle kevääseen.

Maanantai, 13.12.2021

Koko aamuyön aavistuksen plussalla. Päivällä sitten pakastui ja kolmen aikaan oli jo peräti -1 astetta! Oho! Ja huh! Olin suunnitellut pientä kauppareissua aamupäivälle. Kun oli näin lauhaa, en laittanut edes lämmitystä autoon. Kone oli putsannut eilen tulomme jälkeen parkkipaikan irtolumet. Ennen kauppareissua kolasin autopaikkamme puhtaaksi. Ei ollut iso työmaa.

Olisi taas vähitellen aika lyhentää hiuksia. Menomatkalla kauppaan tutkasin parturiliikkeen ikkunasta vuorotilannetta. Ei hyvältä näyttänyt. Onneksi tilanne ei kovin paha ole ja voin mennä parturiin vaikka vasta ensi vuoden alussakin. Eli jatkoin Cittariin. Parkkihallissa poistin kaikkien autonovien ja takaluukun reunamilta ja tiivisteistä niihin kertyneet jäät. Itse kauppareissu oli nopeasti hoidettu. Joulun aika oli jo sen verran mielessä, että ostin Vichyä jonkunlaisen pakkauksen.

Ostin myös hieman torttutaikinaa ja Aino iltapäivällä laitteli sitä eri muotoon ja pisteli joukkoon hilloa ja johonkin valkosuklaatakin. Jossakin vaiheessa keittiössä alkoi olla tilaa. Ja minun vuoroni. Olin jo päivällä ottanut hieman kuhafilettä sulamaan. Kaupasta olin ostanut broilerin rintafilettä. Suunnitelmissani tehdä molemmista pääraaka-aineista erikseen uunissa paistos. Niitä ei syödä kuumana, vaan paistamisen jälkeen ne laitetaan kylmään ja painon alle. Ja näin teinkin. Maistelu menee huomiselle.

Eilen illalla ratkesi F1-sarjan mestaruus Verstappenin eduksi. Tulokset on siinä, ei Mersun pidä enää yrittää mitään muutosta hakea jälkikäteen. Kun lopputilanne oli noinkin tasaväkinen, korostuu se asia, että joka ainoaan kilpailuun on panostettava täysillä. Jokainen piste on tärkeää. Tuo ohje tietenkin sopii vähän joka asiaan. Elämäänkin.

Sunnuntai, 12.12.2021

Tuppauduin pihalle tuntia aiemmin kuin eilen. Auringon nousuun siis 2h ja 20 min, noin! Ulkona alkoi juuri ja juuri näkemään, kun pysytteli avoimella pihalla. Kolalapiolla siirtelin alapihalla lunta sen verran, että kulku oli vapaata. Lunta satanut perjantain jälkeen viitisen senttiä. Pakkasta 4 astetta. Silti oli katolta tullut lunta alas. Yläpihan puolelta katon toinen puolikas oli tyhjä. Siihen tarvitsin linkoa. Ei siihen kannattanut keveämmillä välineillä iskeä. Otsalampun valossa tarkistin lingon bensatilanteen. Olihan se liki piripinnassa. Linkosin katolta tulleet lumet. Oli se yllättävän tiukkaa, vaikkei märkää ollutkaan. Jatkoin sitten alapihalla ja taas vielä yläpihallakin. Siellä siirsin välillä autoakin, jotta saisin alueen paremmin hallintaani.

Oli suunnitelmissa lähteä kotimatkalle viimeistään yhdeltätoista. Silloin ehdittäisiin kotiin katsomaan päivän ensimmäisiä hiihtoja. Yhdeltätoista päästiinkin lähtemään. Alkumatkan tohmeroinen ylämäkiosuus meinasi tuottaa vaikeuksia. Kyllä siitä loputa päästiin, kun saatiin hieman vauhtia. Alposjärven seutuvilla oli tienvarren puissa valtavasti teeriä. Osa kilpaili meidän kanssa, ja aikalailla samaa vauhtia tultiin. Tiet vielä auraamatta. Mellakosken eteläpuolelta alkoi sitten aurattu baana. Sitä kestikin sitten kotiin asti.

Alkumatkan lumiset tiet hieman viivästyttivät matkantekoa, mutta ehdittiin silti TV:n ääreen. Vähän turhaankin oltiin hopussa, kun Suomen parhaita ei ollutkaan mukana. Hyi! Monenlaista kisaa kuitenkin koko iltapäivän ajan. Syötiin välillä ja olipa aikaa käydä välillä lapioimassa takapihan terassikin. Sitä hommaa oikeastaan hieman kiirehdinkin, sillä mittari meni jo nollaan. Suojalumen ja pakkaslumen sekoitus tarttuisi kuitenkin työvälineisiin.

Ei kuitenkaan tuo nollakeli pysynyt kuin aivan lyhyen hetken. Ei kova pakkanenkaan tullut. Pari astetta vain. Myöhemmin taas nollaan. Tulevan viikon ennuste on varsin lauhan oloinen. Torstain kohdalla olisi mahdollisuus kuitenkin -10 asteeseen. Luntakaan ei hirmuisesti sataisi. Ensi viikonlopun mökkireissu on vielä kysymysmerkki. Jos sääennuste säilyy tällaisena, ei mökin lämmitys tuota sellaista päänvaivaa, kuin viime perjantaina. Oli kuulemma ollut kylmä naapurissakin! Jouluna ei ainakaan mennä. Vuodenvaihde katsotaan sitten lähempänä. On todennäköistä, että huippupakkasilla emme mene kämpän lämmitykseen. Puita kyllä siihen hommaan riittää, ei ole siitä kiinni. Mutta onko se mielekästä? Sittenkin! Kun joskus on suunnitellut taukoa mökkikäynteihin, tulee sitä aika nopsaan taas toisiin ajatuksiin.

Lauantai, 11.12.2021

Kyllä eilen illalla saimme kämpän hyvinkin lämpimäksi. Yläkertaa emme lämmittäneet ollenkaan. Käväisin siellä viiden jälkeen ja siellä oli yhä reipas pakkanen. Äkkiä alas! Alhaalla olikin jo parinkymmenen asteen asumislämpö!

Yöllä olikin sitten melko lämmin. Aamuksi lämpö kuitenkin vähitellen tasoittui. Mittarissa aamuseitsemältä 20 astetta. Ulkona -5. Yläkerrassa 9 astetta. Jätinkin jo lunkan auki.

Vielä noista rouva pääministerin tempauksista! Ulkomailla vitsaillaan aika rankasti. Kohteena ei ole Sanna Marin, vaan Suomen pääministeri! Sanna se ei tajua, että tuo asema vaatii myös vapaalla ollessaan hieman järjen käyttöä. Joku voisi myös sanoa, että kaveripiirinkin voisi valita paremmin. Onko niin, että siinä porukassa voi tuntea itsensä muita paremmaksi. Se onkin helppoa, kun katsoo nimilistaa. Demarileiristä alkaa jo kuulumaan murinaa. Kauanko tuota siedetään? Joku oli maininnut, että on käynnissä ajojahti. Lehdistö ynnämuut jahtaavat, Marin on jänis. Tällä kertaa jänis on kuitenkin itse toiminnallaan saanut metsämiehet peräänsä.

Tuo hävittäjähankinta on myös puhuttanut. Vasemmistoliitto kai haluaa, että Suomi liitetään Venäjään. Ei olisi kuulemma saanut valita niin hyvää lentokonetta. Kansanedustaja Yrttiaho peräti tiesi sen, että puolustusvoimat on vääristellyt mittaustuloksia saadakseeen F-35:n voittajaksi. Vasemmistoliitolla näyttää olevan kansanedustajina ammattilaisia joka lähtöön!

Aamulla puoli kymmeneltä pihalle. Auringon nousuun aikaa oli silloin 1 tunti ja 20 minuuttia. Hyvin ulkona kuitenkin näki. Pakkasta se puolenkymmentä astetta. Heikkoa ja ajoittaista lumisadetta. Päivän ohjelmassa oli polttaa kokkoa laavun takana. Loppukesällä sinne vietiin hieman roskaa. Myös niitä heikoimpia leikkimökkikaton purkulautoja. Olihan se tietenkin silloin mielessä, että olisi pitänyt peittää ne sateelta suojaan. Mutta en saanut sitä tehtyä. Niinpä syyssateiden jälkeen paikalla olikin liskumärkä kasa. Ja nyt pakkasten tultua jäinen kasa. Aloin siihen ajamaan kelkalla kokkoa varten varattua tavaraa. Jotka kuitenkin olivat kuivaa. Ensin puusavotasta syntynyt oksakasa. Kelkkavaraston eteen olin kasannut pressun alle Ainon niputtamia oksakimppuja, 16 kappaletta. Reen kanssa ei päässyt ihan kokon ääreen, mutta niput olivat keveitä ja jaksoin hyvin viedä ne reeltä 10 metrin päähän. Seuraavaksi oli muutamia säkkejä sekalaista roskaa. Iso osa oli alkukesän aikaista remonttisuojaa. Muovia, pahvia ja sen sellaista. Oli myös monta monituista pahviaatikkoa. Säkit ja pahvilaatikot jätin aluksi kokon lähelle. Viimeiseksi hain vanhan sohvan, joka oli ollut leikkimökissä. Siihen oli pesiytynyt pistävä haju ja olin sen hajottanut palasiksi. Sytytin kokon ja kun siinä alkoi olla tilaa ja sopivaa muotoa, lisäilin säkkejä ja laatikoita. Viimeiseksi sitten ne sohvan palaset. Nopeasti kokko paloi. Katsottiin välipalana ampumahiihtoa. Suomen miehet tuntuvat saavan juonesta kiinni. Pari kertaa kävin vielä paikan päällä siirtelemässä reunoilta palamattonmia oksanpäitä keskemmälle nuotiota. Vanha kokonpohja oli yhä jäässä. Katsotaan, onko aamulla yhä sama homma. Sisälle lopulta ennen kolmea. Aurinko oli laskenut tunti sitten.

Kun lopettelin verkkohommia kaksi viikkoa sitten, olin silloin vielä yksin Tarralla verkottamassa. Noin kilometrin päässä oli verkkomiehiä sekä etelässä, että pohjoisessa. Nyt Tarrallakin on muita verkottajia. Parikin porukkaa. Aikovatkohan kalastaa läpi talven? Veikkaan, että eivät. Vaikka voin olla väärässäkin. Vaatii vaan jatkuvaa kokemista.

Perjantai, 10.12.2021

Kyllä se päivä alkaa olla jo melko lyhyt. Lähdettiin liikenteeseen reilusti ennen auringon nousua. Pakkasta 9 astetta. Selkeä taivas. Pitkiä valoja ei kuitenkaan tarvittu. Alkumatkassa oli katuvalojen loistetta melko pitkään. Ja kun sää oli selkeä, ei jatkossakaan keinovaloa tarvittu. Matkan varrella oli monien talojen ympäristöt koristevalojen valaisemia. Paikoin ihan hienosti. Onneksi niitä takavuosien karmeita värejä ei nykyisin juurikaan nay. Mökillä oltiin parikymmentä minuuttia auringon nousun jälkeen. Sisällä kämpässä -13. Ulkona muutama aste vähemmän.

Sisällä pakkanen on ollut nyt kovilla keleillä ainakin -20 -  -25 astetta. Se tietää sitä, että joka ainoa soppi mökistä oli kylmä. Muuri oli ehkä vielä -20, vaikka sisälämpö olikin -13. Tällaisilla keleillä menee aikansa, ennen kuin mökki on normaalin asumalämpöinen. Uusi kamiinakin on edellistä selvästi tehottomampi. Onneksi nykyisin saavumme mökille yleensä aamupäivän aikana. Mökin lämmitys päiväaikaan tuntuu paljon mielekkäämmältä, kuin illalla.

Viimeksi mökillä käydessämme emme lumitöitä juurikaan tehneet. Sen jälkeenkin lunta on tullut vain vähän. Sen verran kuitenkin, että oli viisainta hieman siirrellä lunta syrjään. Otin lingonkin käyttöön. En viime kesänä kokeillut ollenkaan sen toimintaa ja siksi kai sain nykiä narusta eräänkin kerran, ennen kuin se starttasi.

Haettiin pikkuinen kuusentarri jouluksi. Toivottavasti se ei eritä voimakkaasti eteerisiä öljyjään ilmaan, kun on se allergia.

En ole joutanut maailman uutisia juurikaan lukemaan. Sen verran kuitenkin huomasin, että Marin on saanut maailmalla mainetta. Kunnie meni, mutta mainetta tuli lisää, niinkuin entisellä tytöllä! Nyt jo alkaa nolottamaan. Emme me tällaista huomiota tarvitse. Toinen uutinen oli tämä F-35 -valinta. Se tulee puhuttamaan meillä kotona, mutta myös ulkomailla. Kone on huippulaatua, mutta ei sen aseistuskaan heikolta kuulosta!

Torstai, 9.12.2021

Oli vielä ihan reipas pakkasyö. Näillä kulmilla ja Nuuskakairassa yli 20 pakkasastetta. Nyt ei ennusteessa ole enää iltapäivän pakkaspiikkiä. Se tulikin tuntikaupalla aikaisemmin ja nyt odotellaan illaksikin jo reilusti lauhempaa. Näin siis aamulla.

Oli vasta iltapäiväksi jotakin suunnitelmaa, joten oli hyvin aikaa koko aamupäivä lepäillä. Katsottiin joku tallenne ja keskipäivän aikaan syötiin ruoka. Olin eilen jättänyt tälle päivälle sopivan satsin lämmitettäväksi. Oli ehkä jopa vieläkin parempaa, kuin eilen. Yllättävän monet ruuat ovatkin lämmitettynä entistäkin parempia.

Jossakin vaiheessa oli aikaa käydä suihkussa. Ja kahden jälkeen sitten liikenteeseen. Kauppakeskukseen ja siellä kakkoskerrokseen. Sieltä löytyi rokotuspiste 3. Jotkut ovat kuulemma ottaneet kolmannen koronapiikin. Me emme ottaneet. Me saimme sen! Minuun oli aiemmin tökätty Astra-Zenecaa. Sitä ei enää saa, joten molemmat saimme sitten sitä BioNTech-Pfizer -rokotetta. Jokohan taas ensi vuonna tulee neljännen rokotteen vuoro? Ja kelpaako nykyrokotteet vai tarvitaanko vahvempia mömmöjä?

Käytiin samalla reissulla ruokakaupassakin. Jonkun verran on joulu jo alkanut näkymään ostoskassien sisällössä. Ei mitenkään hallitsevana kuitenkaan. Jotkin kuivat elintarvikkeet voi jo ostaa joulua varten. Jotakin pakasteeseenkin menevää. Ja onhan sitä aina jonkun verran kaikenlaista tilpehööriä, mitä jouluna tarvitaan. Oli vielä tällä kertaa arkisia ostoksia valtaosa. Otin esimerkiksi jonkun verran mahdollisimman rasvatonta naudan jauhelihaa. Kotona sitten iltapäiväkahvin jälkeen paistoin uunissa annoksen jauhelihapihvejä.

Näin ennen joulua on pakastimet aina melko tukossa. Tilaa vievät eniten erilaiset marjat. Sitten tietenkin ovat muikut ja kuhat. Yksi pieni vetolaatikko on varattu valmisruuille, niille omatekoisille. Kaloja ja marjoja kuluu tasaiseen tahtiin ja aina silloin tällöin vapautuu pakkasesta pieni nurkkaus. Tuollaiset nurkkaukset kuitenkin tuppaavat täyttymään näin joulun alla leivonnaisilla. Siksi on tärkeää, ettei tuo valmisruokaosasto pääse tursuamaan yli ja valtaamaan tilaa muualta. Tänään teinkin noita pihvejä vain neljäksi syöntikerraksi. Ja lihaa siksi, että se on hyvinkin nyt vähemmistönä valmisruuissa. Pientä vaihtelua saisi aina olla!

Illaksi lämpötila ulkona alkoi vakiintumaan 7-8 asteen vaiheille. Sehän alkaa jo vaikuttamaan mukavalta. Saman suuntaista luvassa jatkossakin. Ensi viikon puolella saattaa käväistä hiukan plussan puolella. Lämpeneminen voi tietää sateitakin, mutta onneksi kovat pakkaset ovat toistaiseksi ohi. Etelän suunnasta voi lumi mennä olemattomiin. Liukkaus teillä on hyvinkin mahdollista. Pakkasten jälkeen vettä ... kyllä tiet jäätyvät peiliksi.

Keskiviikko, 8.12.2021

Tälle päivälle ei ollutkaan minkäänlaista suunnitelmaa mihinkään suuntaan. Onhan se joskus mukava näinkin. Pakkaspäivä tänäänkin. Mökillä aamulla noin -15, Torniossa joku aste enemmän. Päivän mittaan Tornioonkin tuli tuo 15 asteen lämpötila. Tuli muutama pakkashiutalekin. Varmaan hetken aikaa lumi pöllysi isommilla teillä.

Aino pyysi minua tekemään ruuan. Samanlaisen, kuin olin tehnyt joitakin aikoja sitten. Oli jääkaapissa sopivasti tärkeä ainesosakin, jota ei normaalisti meiltä löydy. Valitettavasti minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa, minkälaisen ruuan olin silloin tehnyt. Ainolla oli joku käsitys asiasta. No, ei se niin vaikeaa voi olla. Rohkeasti vain asiaan.

Onnistuihan se, jopa hyvinkin. Ruokaillessamme latelin reseptin ja Aino kirjoitti muistiin. On kuulemma nyt sellainen ruoka, jota voisi harkita jopa vieraillekin! Enpä tiedä. On useitakin tapauksia, kun on tullut kokeiltua ruuanlaittoa enemmän tai vähemmän näppituntumalla. Joko ihan suunnitelmallisesti tai käyttäen niitä aineksia, joita kotoa löytyy. Joskus se onnistuu, joskus ei tulos ole sitä, mitä oletti. Mutta silloin, kun on onnistunut loihtimaan jotakin hyvää, kannattaisi resepti kirjoittaa heti ylös. Silloin ko. herkkua voi laittaa muulloinkin.

Tälle syksylle on jälleen uutisoitu useista jäihin hukkuneista ihmisistä. Nämä jutut ovat ääriimäisen murheellista luettavaa. Mikä saa ihmiset, yleensä miehet, menemään syysjäille, vaikka ei sen vahvuutta ole varmistettu? Vesistöt harvoin jäätyvät niin, että jää on koko alueella tasaisen vahvaa. Ja vielä riittävän vahvaa. Iltapäivän lopulla sattui silmiini netistä uutinen: 2 miestä hukkunut! Silmiini pisti heti tuttu vaakuna, olisiko uutinen muuten jäänyt lukematta. Jahas, syntymäkotikunta ja järvikin se, jonka rantamilla olen asunut parhaan lapsuuteni ja nuoruuteni. Uutinen ei kerro hukkuneiden ikää. Itse lähestyn vähitellen 70 ikävuotta. Hukkuneiden pitäisi olla suurinpiirtein omaa ikäluokkaani, jotta olisivat mitenkään tuttuja. Todennäköisyys lienee promillen luokkaa. Ja eihän uutinen kovin tarkkaan kerro sitä, missä hukkuneet olivat asuneet.

Olen vuosikausia laitellut Miekojärvellä verkot jään alle heti ensimmäisillä syysjäillä. En sinne jäälle koskaan suinpäin syöksy, vaikka joku voi niin luulla. Varoen ja koko ajan jäätä tunnustellen sinne menen. Rutisevalle jäälle en mene. Tänä syksynä jäätä oli minimissään 6-7 senttiä verkkopaikan ja rannan välissä. Maksimissaan 10 senttiä. Eli jää kantoi hyvin. Tuolla Etelä-Hämäläisellä lapsuuteni kotijärvellä olen kuitenkin kerran mennyt jäästä läpi. Järvi oli silloin jäätynyt kokonaan. Ensin jäätyivät lahdenpoukamat, sitten seuraavina päivinä koko järvi. Pelattiin jääkiekkoa siinä läheisellä lahdella. Oli satanut sentin verran lunta jään päälle ja uuden ja vanhan jään rajaa ei huomannut. Kiekko meni sinne uuden jään puolelle ja minä täysillä perään. Uutta jäätä oli vain pari senttiä. Luistimien terät menivät jäästä läpi ja minä tein melkoisen ilmalennon. Rinta edellä siitä jäähän, joka tietenkin hajosi. Onneksi siinäkin oli vielä matalaa. Hartiat eivät kastuneet. Villapusero hajosi rintamuksesta ja rintakehää koristi myöhemmin komeat mustelmat. Kerran oltiin sitten hieman uhkarohkeita, kun lähdettiin kävelemään yön pimeydessä jäälle. Päivällä oli näyttänyt siltä, kuin keskijärvellä olisi ilmassa vesihöyryä. Sitä siis yöllä tutkimaan. Heikkojen taskulamppukiilujen valossa todettiin, että sulaahan siellä oli. Kaikkea sitä on pentuna tehnyt!

Mariini on pyytänyt suomalaisilta anteeksi. Näissäkin kaikissa tapahtunutta koskevissa uutisoinneissa ei oikein tiedä, kuka puhuu totta, kuka valehtelee ja kuka ei kerro totuutta, vaikka sen tietää. Ja lehdistö tietenkin on riemuissaan. "Hyvä Sanna, lisää tällaistä. Nyt on leivän ansaitseminen hauskaa!" Oli myös tällainen uutisotsikko:Asiantuntijat eivät usko pääministerin tai SDP:n horjuvan: "Marinin äänestäjät itsekin lipittävät viiniä yökerhossa valomerkkiin asti." Niin, onhan tämä vuorostaan hauskaa koronakiivastelun lomassa! Mitähän huomenna?

Viikonloppu alkaa olla jo ovella. Alkaa näyttämään siltä, että ainakin pakkaslukemien puolesta mökille voitaisiin mennä. Torstain iltapäivälle luvassa vielä -23 astetta, mutta sitten lauhtuisi reilusti. Lauantaita voitaisiin viettää jo -7 asteen pikkupakkasessa.

Tiistai, 7.12.2021

Kun minulla oli joku aika sitten talonmiesviikko, sateli lunta tietenkin useampanakin päivänä. Parina päivänä vielä sen jälkeenkin. Nyttemmin on pidellyt poutaa. Lunta ei kuitenkaan ole tässä rannikkoseudulla eikä mökkimaisemissakaan vielä vaaksankaan vertaa. Virallisesti noin 15-16 senttiä. Mökillä ei lumitöihin olla vielä kunnolla päästy. Tai jouduttu, miten vaan. Viimeisen käynnin jälkeen sinne on satanut 5-10 senttiä lunta. jonkunlaista lumityötä siellä jo olisi. Lumisateiden sijaan on nyt siis ollut huippupakkasia. Kaikkein tiukimmat kylmät lienevät tällä hetkellä takanapäin. Mutta toistaiseksi on jäänyt päälle sellainen puolikylmä sää. Tänään mökillä päin melko tasaisesti -20 koko päivän. Torniossa vain aavistuksen lämpimämpää. Samantapainen kylmyys saattaa jatkua yli viikonlopun. Taas menee harkintaan mökille meno! ps. Sodankylä - Salla -akselilla pakkasta reilusti yli 30 astetta.

Tänään muikkua ja muusia. Iltapäivän päätteeksi leikkelin suolaamani kuhafileet leivän päälle sopiviksi paloiksi. Suolaa oli sopivasti ja maku hyvää. Rakenne kuhalla on kuitenkin hieman pehmeänlainen. Vähän kuin siialla. Ja onhan lohikin kevyesti suolattuna melko pehmeää. Suolaa lisäämällä neste vähenisi ja kala kiinteytyisi. Mutta ei siinäkään ole järkeä. Voisihan sitä rajaa alkaa etsimään. Voi olla, että sellainen löytyisikin. Tönkkösuolauskin on ihan tuttua. Eihän siitä ole montaakaan vuosikymmentä, kun kaikki kala oli suolattava ja kunnolla, jos sitä ei voinut syödä heti pyydystämisen jälkeen. Pakastimia kun ei ollut. Siihen aikaan suolaa saatiinkin elimistöön melkoisesti.

Tänäänkin käytiin liikenteessä. Kymmenen maissa laitoin auton lämmitykseen. Muikkujen jälkeen menoksi. Mentiin jälleen Tokmannille. Jatkettiin siitä, mihin eilen jäätiin. Nyt löydettiin oikeastaan montakin pientä juttua. Osa oli ollutkin mielessä, osa satuttiin vain löytämään. On kuitenkin niin, että emme oikeastaan kumpikaan kykene olemaan tuollaisessa hommassa kauaa. Minullakin tuo selkä alkanut taas vaivaamaan. Eli kotiin vain.

Kotona ne tarpeelliset päiväkahvit. Sitten meikäläinen vielä uuteen reissuun. Kävin tankilla, kauppakeskuksessa ja Motonetissä. Ei ihan hukkaan mennyt tämäkään reissu. Kyllä tämä tästä!

Suomen pääministeri Sanna Marin on huomioitu maailman medioissa yökerhotoilailunsa vuoksi. Eikä Suomen kansakaan katsele enää tuota menoa hyvällä. Onkohan yksikään poliitikko Suomessa selitellyt niin paljon tekemisiään, kuin Marin? Se on huono merkki. Ja kun selitykset vaihtuvat, ei Marin kohta itsekään tiedä missä mennään. Nyt olisi Keskustalla taas paikka tehdää kiusaa, kuten teki Rinteeelle. Se on vain niin, että omakaan paikka ei ole mitenkään varma, jos hallitus kaatuu ja pääministerin vaihto ei riitäkään!

Maanantai, 6.12.2021, Itsenäisyyspäivä

Eilen uutisoitiin rouva pääministerin uusimmasta tempauksesta. Oli lähtenyt kapakkaan, vaikka koko valtioneuvostoa oli varoitettu korona-altistumisen vuoksi. Mitä tekikään Mariini ... juhli neljään asti piittaamatta varoituksista. Mitä tuollaisesta voi ajatella? Miten pääministerin asemassa voi olla piittaamatta ja olla varomaton, kun kansalta vaaditaan tarkkuutta. Valtion johtohenkilöiden kuuluu olla esimerkkejä. Sen aikaa, kun he ovat viroissaan ja toimissaan, eivät he ole verrattavissa tavalliseen kansaan. Minkähänlainen tuittupää Marin on ollut lapsena ja teininä, kun nyt aikuisena käyttäytyy noin? Viimeistään nyt Marin saa heittää romukoppaan haaveet demarien presidenttiehdokkuudesta. Demareissa on kuitenkin niin päljon fiksuakin sakkia, ettei Marin jatkossa ole heillekään juuri mitään. Ei mihinkään virkaan eikä asemaan.

Eilen yli (alle?) 30 asteen pakkaslukemia oli ympäri Lappia. Tänään se ei enää ollut ihan niin yleistä. Torniossa ja Meltosjärvessä oltiin tultu pahimmasta monta pykälää lämpimän suuntaan. Sanotaan vaikka keskimäärin -23 asteeseen. Päivällä. Muoniossa kuitenkin meni aamupäivällä kymmenen maissa rikki -35 asteen rajapyykki. Talven pakkasennätys taisi tulla siinä. Käväisin laittamassa auton töpökkään. Olisi tarkoitus käväistä päivällä hieman liikenteessä.

Syötiin yhdentoista aikoihin. Ennen kahtatoista Tokmannille. Aino löysi vähän sitä sun tätä. Minulla oli hakusessa vain yksi katkaisija. Sellainen, mikä tulee johtoon pistotulpan ja lampun välille. Ei löytynyt. Vein sitten Ainon peli-iltaan Juhannussaareen ja palailin kotiin. En kuitenkaan aivan suorinta tietä. Ensin Cittariin. Siellä oli selvästi havaitavissa, että oli pyhäpäivä. Jotkut tuotteet olivat lopussa ja oli otettava korvaavia.

Kotona katsoin Edvin Laineen ohjausversion Tuntemattomasta Sotilaasta. Onhan se katsottu ja nähty kai useammankin kerran. Kun nyt olin yksin kotosalla, sain laittaa volumet kohdilleet, jotta myös kuulisin keskustelut. Sotaelokuvissa vain tahtoo olla taustaääniä vähintäänkin riittävästi. Niissä kohdissa piti hieman laitella telkkua pienemmälle. Samoin kuin paatoksella ja voimalla esitetyt Finlandia-hymnit, Maamme-laulu ja muutamat sotilasmarssit yms. Äänitys kuitenkin oli onnistunut hyvin, sillä puheen sai kuuluvilla ja taustamelua ei ollut puheen aikana. Joitakin asioita en vanhastaan muistanut. Nyt muistan, ehkä ainakin huomiseen asti.

Meinasin illemmalla katsoa Uuno Turhapuro-elokuvaa. Tulin kuitenkin nopeasti järkiini. Ei nyt sentään niin hirveää kulttuuripommia yhden päivän kohdalle! Ainokin palautui kortti-illasta. Tuskin puuroturpa olisi ollut Ainonkaan suosiossa.

Tuli ahaa-ilmiö sen katkaisijan osalta. Kävin vielä kerran penkomassa yhtä laatikkoa ja sieltähän se löytyi: johdonpätkä, jossa oli ruuveilla suljettava katkaisija. (Älä koskaan heitä mitään roskiin!) Joulutähden lamppujohdossa katkaisija oli mallia painokytkin, ei siis keinukytkin. Oli vain mennyt painonapikka hieman rikki ja tiukaksi. Meikäläisellä sormissa niin heikko nahka, että sattui, kun käytti katkaisijaa. Hyvä ettei veri lentänyt. Vaihdoin tilalle ehjän. Asennus ikkunalle jäi huomiselle. Tai ei sitten kuitenkaan. Telkkarista kun ei tullut sillä hetkellä mitään kiinnostavaa, niin laitettiin tähti ikkunaan.

Iltamyöhään tuli sitten yksi elokuva, jonka katsoin. Aino piti sitä liian väkivaltaisena ja meni nukkumaan. Skotlannin vapaustaistelijasta kertova elokuva on tietenkin helposti raaka. Olin ottanut joku tunti sitten pakastimesta hieman kuhaa sulamaan. Puolen yön aikaan laitoin fileet suolaan. Huomenna ne ovat maisteltavissa!

Sunnuntai, 5.12.2021

Kylmään aamuun heräiltiin mutta onneksi lämpimässä kämpässä. Mökillä tilanne olisikin ollut toista. Yö on ollut kovin kylmä koko Suomessa. Rikkoontuiko talven pakkasennätys? Ainakin lähellä se on ollut. Keskiviikkoiltaan lupaillaan vielä kovia pakkassia (>-30). Sitten saattaisi vähitellen alkaa helpottamaan. Voisi kuvitella, että jää Miekojärvellä alkaa jo kantamaan. Poislukien jokatalviset vaaranpaikat. Ne pitää muistaa kiertää riittävän kaukaa.

Tänään hiihdossa ja ampumahiihdossa viestejä. Aamupäivällä miesten 4x7,5 km. Ei ollut kovin isoja odotuksia, mutta lopputulos oli silti karsea pettymys. Suomi ei sijoittunut edes kymppikärkeen. Edellä sellaisetkin hiihtomaat kuin Sveitsi, Kanada ja USA. Ja Ruotsi! On aikoihin eletty! Naisten viesti meni paremmin, vaikkei voittoa eikä edes mitalipaikkaa tullut. Ja mikä mainiointa: Juuhauki on jälleen lyöty!

Kaikkea päivän urheilua ei ole saatu mahtumaan televisioon. Olisi ollut mukava nähdä ampumahiihdosta se miesten takaa-ajo. Teron paras kilpailu jäi näkemättä. Tuota nousua on jo odotettukin. Odotuksille alkaa nyt löytymään katetta. On tietenkin tullut hiihtojen sijaan sählyä. MM-kisat ovat menossa sekä miesten, että naisten puolella. Naiset tänään jopa finaalissa. Se oli kova saavutus, mutta valitettavasti se ei aivan riittänyt.

Tänään syötiin ahvenfilettä. Pakastimessa oli erä syksyllä pyydystämiäni ahvenia. Suomustettuja fileitä, tietenkin. Kuninkaitten ruokaa voissa paistettuna. Ollaan kohtalaisen hyvin pysytty sellaisessa tahdissa, että syömme pari kertaa viikossa itse pyydettyä kalaa. Se onkin erittäin hyvä tavoite ja ei se haittaa, vaikka välillä menisi sitä lajia useamminkin. Oletteko koskaan kokeilleet kuhaa graavisuolassa? On muuten hyvää ja ainakin ajoittain on tarkoitus sellaista laitella. Voittaa se makkaran leivän päällysteenä.

Koko päivän on ollut kova pakkanen. Torniossa ei virallisesti ainakaan vielä päästy -30 asteeseen, mutta sama se. Kun puhutaan tuon luokan pakkasista, ei asteella tai parilla ole merkitystä. Enemmän on merkitystä ilman liikkeellä. Rannikolla harvoin on aivan tyyntä. Se tietää kylmää keliä.

Lauantai, 4.12.2021

Oli se selkä kipeä vielä aamullakin. Kävellessä välillä tuntui siltä, että jalat lähtevät alta. Onneksi eivät lähteneet. Vähitellen kipu alkoi sitten katoamaan. Varmaan kyseessä oli jonkinlainen lihaskipu. Joko aamun lumihommista johtuva, tai sitten olen istunut tai makoillut huonossa asennossa. Monesti tuossa sohvalla TV:n katseluasento on hankala. Ja vaikka yrittää olla siinä ryhdikkäästi, niin vähitellen sitä kuitenkin liukuu hieman väärään asentoon. Etenkin ristiselän paikkeille se sitten voi vaikuttaa epäsuotuisasti.

Vaikka onkin hieman vaikea uskoa noihin -40 asteen ennusteisiin, ovat ne yhä voimassa. Jopa tälle aamulle julkaistuina. -30 on jo monin paikoin saavutettu. Huomiseksi ja maanantaiksi tulossa ne huiput. Päivän mittaan lämpötilat Länsikairassa ja Torniossakin alkoivat laskemaan tuntuvasti. Kello 17:n uutisten säätiedotus puhui yhä -40 asteen pakkasista. Koko maahan on annettu pakkasvaroitus. Etelämpänä pakkanen ei ole yhtä kovaa kuin pohjoisessa, mutta kun ottaa huomioon tuulen, niin varoitus on paikallaan. Pohjois-Amerikassa tuulen ja pakkasen yhteisvaikutus (wind chill) ilmoitetaan hyvinkin usein. Ehkä syystäkin.

Aino paakasi vuorostaan. Makeita leivonnaisia, kun meikäläinen oli tehnyt suolaisempaa. Aino oli eilen vakoillut tekemisiäni ja otti nyt hieman mallia. Ja nopeutti työtään aivan oleellisesti. Melkolailla aamusta alkoi paistosten tuoksu valtaamaan kämppää. Maistiaiset saatiin iltapäiväkahville.

Koronatartuntoja on viime päivinä havaittu ennätysmääriä. Joko huiput on nähty, vai kiihtyykö tahti yhä? Kun nyt on alettu vaatimaan koronapassia useisiin eri paikkoihin, on se ajoittain ja paikoitellen pistänyt vipinää rokotuksiin. Eli ei se niin periaatteellinen kysymys ollutkaan. Piikkiä vain ja pian, että pääsee kapakkaan! Tällainen asia paljastaa sen karun todellisuuden, että hallituksen ja terveysviranomaisten ja AVI:n olisi jo aikaa sitten pitänyt ottaa homma haltuun. Ja asettaa pakkokeinoja rangaistusten uhalla. Kuinka moni läheinen olisi välttynyt sairastumiselta tai pahemmaltakin. Nyt vain kaikki pian piikille. Ehkä pelastuvat silloin puoliso, vanhemmat, sisko ja veli, lapset, ystävät ja miksei itsekin. Ja pakkokeinot käyttöön, se on hyvä kannuste!

Aika paljon nämä piikkiä vastustavat/pelkäävät ovat levittäneet disinformaatiota somessa. Pitkälti yhteistä näissä vuodatuksissa on se, että kerrotaan joku esimerkki, jossa päähenkilöä ei kuitenkaan millään tavalla yksilöidä. Onko tutun tuttu vai onko joku vain kuullut "varman tiedon". Internet on hyvä väylä tiedon jakamiseen. Valitettavasti sitä on niin helppo myös käyttää väärin.

Eilen eli perjantaina oli Tornion uuden Tokmannin avajaiset. Tamppista ei sitten enää Torniossa ole. Ämpäreitä oli taas jaossa. Ruuhka ilmeisesti sen mukainen. Meillä ämpäreitä on riittävästi. Emme lähteneet niitä metsästämään. Pitää muuten siellä uudessa Tokmannissa pistäytyä kuitenkin jossakin vaiheessa. Siellä kuulemma on yhä se kalatiskikin!

Loppuillasta tuli katsottua yksi filmi. Meni hieman sunnuntain puolelle. Ympäri Lappia melkoisen kylmää. Ennätykset paukkuvat.

Perjantai, 3.12.2021

Aamun pakkanen lähellä kymmentä. Lumikone kävi iltamyöhään puskemassa pääväylät pihalta. Aamupalan jälkeen käväisinkin sitten hieman kolahommissa. Eilisen kauppareissun jälkeen oli auton katolle kertynyt lunta parin tuuman verran. Tänään emme autoa tarvitse. Laitoin pikkupeiton suojaksi. Putsasin myös takapihan puolen. Nyt ei lunta pitäisi tulla ennen kuin joskus ensi viikon puolella.

Lumihommien jälkeen käväisin suihkussa. Oli jo sen aikakin ja pieni hikihän se tällä kertaa pihalla tulikin. Sitten hetken aikaa vain kevyttä löhöilyä. Ja sitten joksikin aikaa TV:n ääreen hiihtoja seuraamaan. Kovin suurta menestystä emme nytkään saaneet. Jotakin pientä kuitenkin ja olkaamme siitä iloisia.

Olin jo aamupäivän puolella ottanut pakastimesta pari voitaikinapakettia sulamaan. Hiihtojen loputtua aloitin kaulitsemaan. Laitoin hieman erilaisia päällysteitä ja väänsin levyt rullaksi. Kuin kääretortut. Sitten leikkailin pötköt parin sentin palasiin, laitoin ne pellille mahalleen ja voitelin. Paistoin. Nyt onnistuin hyvin. Oikeastaan tosi hyvin.

Vielä ei ole hirmu pakkasia tullut. Eipä vielä pitänytkään. Olen lukenut niitä kovia pakkasennusteita netistä Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Nyt kuitenkin illan päälle telkun meteorologi pisti vielä paremmaksi. Paikoin -40 selkeillä alueilla! Eipä haluttaisi kokea sellaisia kylmyyksiä mökillä. Onneksi ollaan täällä kotona lämpimässä.

Illalla selkä on tullut kipeäksi. Omituisesta kohdasta. Koskaan ei alaselän vasen reuna ole ennen vaivannut. Eiköhän kunnon yöunet tee hyvää. Sitä tässä nyt kohta kokeilemaan.

Torstai, 2.12.2021

Tänään suunnitelmissa kauppareissu heti kohta aamupalan jälkeen. Laitoin lämppärin autosta päälle jo ennen aamupalaa. Ei pakkanen kova ollut, kuutisen astetta, mutta arvelin että lumi olisi saattanut olla jäätynyt laseihin kiinni. Lakaisin auton päältä lumet pois. Ryytettä oli vain hieman.

Kohta aamupalan jälkeen reissuun. Käytiin ensin Lidlissä. Juhlamokka oli tarjouksessa. Samoin saaristolaisleipä. Jotakin muutakin löytyi. Cittarista sitten tavallisia eväitä. Ja muuta normaalia tarviketta.

Olin jo ennen kauppareissua alkanut kovertamaan kaalinpäätä ontoksi. Jatkoin hommaa kauppareissun jälkeen. Yllättävän kova homma muuten. Juotiin kahvitkin, kun valmistuminen selvästikin viivästyisi. Täytin sitten kaalin jauhelihamössöllä. Vuorasin vielä pekonilla. Uuniin sitten. Laitoin 20 astetta ohjetta kovempaan lämpöön ja annoin olla reilusti ohjeen mukaista kauemmin. Silti lopputulos oli täysin raaka. Raakaa kaalia voisi niinkin syödä, mutta raaka jauheliha ei oikein maistu. Laitettiin sitten uunipellille ensin kaalit ja siihen päälle jauhelihat. Juustoraastetta vielä kanneksi. Nyt tuli hyvää. Ei hukkaan mennyt mitään. Etenkin kun iltaselle keittelin vielä pois ne kaiverretut palasetkin kaalikeittoa vatten.

Tuli illalla mieleen sellainen asia, että olen nähnyt viime viikkoina ihan poikkeuksellisia unia. Viime yönäkin näin, mutta en millään saanut päähäni, millainen tuo uni oli. Aamulla herätessäni sen muistin vielä. Monet uneni ovat jotenkin liittyneet aikaan ennen eläkepäiviäni. Yleensä niin, että liikun jossakin joidenkin silloisten työkavereiden kanssa. Kerran jopa tein sitä vanhaa työtäni. Eli kilpailutin jotakin it-hankintaa. Muutaman kerran olen ollut melko eksyksissä. En metsässä, vaan jossakin isossa kaupungissa. Lompakko hukassa ja kännykkääkään ei ole. Johonkin pyrkimys löytää, muttei mihinkään järjelliseen. No, sehän on melkein kuin tosi elämäkin!

Taas tänään ollut ampumahiihtoja. Tero oli tosi hyvä. Kohtahan häneltä voi odottaa vaikka mitä! Onkohan Samu Elsson sitten kauden nimi? Vai vievätkö ranskalaiset pääpotin?

Nyt on jo päätetty, että mökille emme viikonloppuna mene. Pakkaslukemat ovat tällä hetkellä vielä hyvinkin maltillisia, huomennakaan ei vielä kovin tiukat. Mutta vähitellen viikonlopun aikana sää kylmenee. Lauantaina on jo kylmää, mutta sunnuntaina ja itsenäisyyspäivänä suorastaan arktista. Tornioonkin ennustettu pahimmillaan -30, Ylitornion puolelle paljon kylmempää. Vaikka ennusteet koko ajan vaihtelevatkin, on suunta kuitenkin selvä. Ensi viikolla sitten ehkä taas lauhtuisi. Viikonlopuksi jopa muutamaan pakkasasteeseen. Mutta mennäänkö silloinkaan? Vaikea sanoa. Kun on vähän sellaista ilmassa, että pitäisi olla pyhäaamuna täällä paikan päällä. Vai oikeastaan pitääkö?

Keskiviikko, 1.12.2021

Hups, ollaan käännytty jo vuoden viimeisen kuukauden puolelle. Onko jo lapsilla kovakin odotus ja jännitys päällä? Tuleeko pukki, tuleeko lahjoja. Saavatko muut kuin lapset jännittää?

-14 astetta. Heikkoa lumipölinää. Huomiseksi vielä lauhtuvaa, sitten kunnon pakkaset päälle. Kalapakettini oli ollut jääkaapissa puoli vuorokautta. Nostin sen pois ja aloin irroittelemaan kalapaloja toisistaan huuhtoakseni ne ennen jauhamista. Ainakin meinasin. Kalamytty oli yhä umpijäässä. Sain kuitenkin sen vähitellen kokkiveitsellä pienittyä. Jätin palaset rauhaan aamupalan ajaksi. Sitten jauhamaan. Mylly teki tietenkin hyvää jälkeä. Kalaa oli hyvän matkaa kolmatta kiloa. Kehitin kokoon sopivan määrän maustetta (kolme pussillista Pirkka-sipulikeittoa) ja aloin sekoittamaan. Ihan tuli käsi kipeäksi. Jätin taikinan joksikin aikaa maustumaan. Käytin sopivan kokoista pyöreää muottia, jonka avulla täytin uunipellillisen ja toisenkin vielä puoliksi. Uuniaikaa puolisen tuntia 2xC. Aino kuori potut, tein niistä muusin. Kyllä taas maistui. Ja pihvejä on nyt menossa pakastimeen monta monituista pussia. Uunissa pihveistä haihtui vettä. Pihvit kevenivät noin 25%. Eipä tarvitse vettä pakastaa. Kylläpä taas kannatti nähdä hieman vaivaa.

Näin talvisaikaan tulee seurattua noita sääennusteita melkoisen aktiivisesti. Näin sydäntalvella kiinnostaa asia sen vuoksi, että ovatko pakkaset niin kovia, ettei mökillä ole muuta tekemistä, kuin lämmitellä takkatulen loisteessa. Toinen asia on myös niin runsaat lumisateet, että kotimatkan ajankohtaa ei voi täysin ennustaa. Auramiehellä on kohteita paljon ja milloin Tarrantie on putsausvuorossa, sitä ei voi etukäteen sanoa. Aura on käynyt eilen ja sen jälkeen lunta on satanut vain hiukan. Ja lisää ei nyt ole juurikaan luvassa. No, huomiselle lauhan myötä lunta on tarjolla. Mutta viikonlopuksi luvataan kovia pakkaslukemia. Toki ennusteetkin saattavat vielä muuttua. Ja mikä hulluinta ... pahempaankin suuntaan! Meteorologi oli jo pistänyt kauden pohjat: sunnuntaina aamuyöllä -36 astetta. Vaikka tuo ei nyt toteutuisikaan, näyttää koko ajan varmemmalta, ettemme ole menossa mökille. Kyllä meillä pakkasraja taitaa nykyisin pyöriä 15-20 asteen paikkeilla. Olipa tosi kova juttu tuo, kun saatiin verkkohommat tauolle!

Kotona voidaan taas katsella kisoja. Huomisesta alkaen. On ampumahiihtoa ja on muuta hiihtoa. Pakkanen ei ehkä niihin vaikuta, mutta mihin tämä paheneva koronatilanne johtaakaan?

Tiistai, 30.11.2021

Kunnon pakkasaamu. Torniossakin -22. Meltosjärvessä parhaimmillaan neljä astetta enemmän. Suomen kylmyyspiste tänään, ainakin aamulla. Kun oli Kemissä käyntiä aamusta, laitoin kuuden korvilla auton lämmitykseen. Kun ajelin Kemiin, oli silloin tietenkin vielä säkkipimeys. Moottoritiellä onneksi valaistus. Palatessani ajelin jo päivän valossa. Käynti sinänsä ei mikään hauska ollut. Hauskaa kuitenkin oli se, että paluumatkaa san tehdä täysin vapautuneesti. Mutta pikku reissu vaati kuitenkin isomman valmistautumisen.

Joku aika sitten tallensin Hohto -elokuvan jatko-osan, Doctor Sleep. Sekin perustui Stephen Kingin teksteihin ja odotukset tietenkin olivat jonkunlaiset. Katsoin nyt elokuvan kuitenkin loppuun asti, vaikka olinkin pitkin matkaa ihmeissäni ja pettynyt. Eihän se ollut oikein mistään kotoisin. Luin jälkikäteen arvosteluja ja kyllähän asia niistäkin kävi ilmi!

Aino oli aamupäivällä leiponut jotakin kahvin kanssa otettavaa. Tuoksu leijaili kämpässä pitkin päivää. Iltasella kokoontui muorikööri pelikorttien ääreen. Hyviä leivonnaisia oli Aino kehitellyt. Minulla on suunnitelmissa leipoa huomenna pullia. Kalapullia nimittäin. Hain tarkoitukseen varaamani kalat illalla pakasteesta jääkaapin puolelle, pääsen jauhamaan ja paakaamaan heti aamusta.

TV on tietenkin ollut myös tänään paljon auki. Katsomani elokuva ei ollut pilattu mainoskatkoilla. Muuten mainoksia on tullutkin kiihtyvään tahtiin. On kiinnittänyt huomiotani sellainen, kun K-Supermarket mainostaa hyvinkin usein ja vielä kohtalaisen pitkin mainospätkin. Niin K-Citymarket ei mainosta tällä hetkellä ollenkaan. Kemi-Tornio -alueella on kolme Cittaria. K-Supermarketteja ei yhtäkään. Yksi olisi Ylitorniolla, seuraavat Rovaniemellä ja Oulussa.

Kun viime sunnuntaina avasin ne tilaamani ja hakemani paketit, puuttui toisesta se toinen tuote. Kaksi oli tilattu, kahdesta oli maksettu, tilausvahvistuksessa oli molemmat. Paketissa kuitenkin vain toinen, kuten sen lähetyslistassakin. Laitoin palautetta asiakaspalveluun. Tänä iltana sain vastauksen. Vastauksen mukaan paketti on postissa. Noutamatta. Huomenna viimeinen noutomahdollisuus. Jostakin syystä olivat jakaneet toimituksen kahteen pakettiin. Molemmista tuli tekstari. Molemmista tuli sposti. Tuli myös ilmoitukset siitä, että toimituspiste on vaihtunut. Samaan aikaan tuli myös viestejä Matkahuollon kautta saapuneesta paketista. En vain ollut riittävän fiksu ja en huomannut, että tilaus oli jaettu kahteen toimitukseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Kävin hakemassa paketin. Pistäydyin samalla kaupassakin. Loppuviikoksi olisi parit suunnitelmat. Ruokaan ja leivontaan liittyviä!

Maanantai, 29.11.2021

Maanantaille oli luvassa hienoista lumisadetta. Ja pikku pakkasta. Heräämisen aikoihin pakkasta oli vajaat 10 astetta. Lunta satoi juuri sen verran, että sen havaitsi. Pyry alkoi kuitenkin voimistumaan ja pakkanen hellittämään.

Oli vaihteeksi aika labraan. Kymmeneksi. Lumisade alkoi olla sakeimmillaan, kun lähdin antamaan pois osan itsestäni. En vielä siinä vaiheessa harkinnut lumitöitä. Syrjäkadut olivat jo melkoisen pöperön peitossa, mutta koska lumi oli kuivaa pakkaslunta, ei se menoa haitannut. Astelin odotusaulaan noin kymmenen minuuttia etuajassa, mutta vuoronumeroni oli jo taulussa. Olen käynyt labrassa varmaan ehkä satoja kertoja ja henkilökunta on näkötuttua koko kaarti. Maskin takaakin tunistettavissa. Nyt oli näytteen ottajana uusi tuttavuus. Osasi laittaa kerralla neulan suoneen ja sieltähän sitä hurmetta alkoi pulppuamaan. Rouva katsoi myös, että seuraava labra olisi viikolla 5. Niinhän se oli. Kotona muistin tehdä varauksen sen viikon maanantaille.

Kahden maissa alkoi sade näyttämään loppumisen merkkejä. Pakkanen oli käväissyt keskipäivällä noin neljässä asteessa ja sekin sitten alkoi sateen loppumisen myötä kiristämään otettaan. Laitoin kohtalaisen kevyesti päälle ja ennen kunnon pakastumista painuin pihalle. Harjasin aluksi lumet ulko-oven edestä. Samalla tuli konekin putsaamaan väyliä. Olikin hyvä, nyt sain tuosta kohdaltamme poistaa vallit. Autopaikkamme putsasin myös. Nyt saisi sitten pidellä poutaa. Mökillä tänään on satanut vain aivan hiukkasen. Torniossa lunta kertyi kymmenisen senttiä.

Ympäri maailman pelätään nyt uutta Covid-varianttia. Ei vielä tiedetä, miten rokotteet suhtauvat omikron-virukseen. Tai paremminkin päinvastoin. Muutenkin asia on niin tuore, ettei siitä vielä tiedetä paljoakaan. Herkästi kuitenkin ilmeisesti leviää. Suomessa aletaan sairaalahoidon osalta olla jo aika äärirajoilla. Joko nyt läikkyy yli?

Sunnuntai, 28.11.2021

Perjantai-illan ja yön lumisade ei kerryttänyt lunta täällä Torniossa. Mökillä silloin lunta saatiin, muttei mitään tavatonta määrää. Viime yönä menivät asiat toisin päin. Torniossa tuprutti lunta jopa 15 senttiä. AAmulla mietin, että jossakin vaiheessa olisi mentävä lumitöihin. Talonmiesvuoro kun on, onhan sen tuomat velvollisuudet yritettävä hoitaa. Ainakin jotenkin, näissä fyysisissä rajoissa. Kun katselin TV:n ohjelmatietoja, oli sieltä vaikea löytää sellaista väliä, jossa ehtisi hiihtojen välillä tehdä lumityöt ja käydä suihkussa. Pitäisi käydä pieni kauppareissukin. Sen yhteydessä pitäisi noutaa pari pakettia. Toinen postista, toinen R-kioskilta.

Päätin sitten lähteä pihalle heti kahdeksan jälkeen. Pihahommissa meni puolitoistatuntinen. Sitten suihkuun. Alkoi yhdistetyn mäki. Se jäi kesken ja tuli myös ilmoitus, että naisten hiihdon alkua on siirretty. Tajusin sitten vahingossa, ettei kiirettä olekaan, kun kauppakeskuksen liikkeet aukeavat vasta klo 11:00. Ajattelin ennen kauppakeskusta käydä hakemassa sen paketin, joka tuli ärrälle. Kun kurvasin kioskin eteen, oli koppi pimeänä. Jaa ... eipä sekään aukea ennen yhtätoista. Onneksi odotteluaikaa oli vain viisi minuuttia. Paketti kyytiin ja jatkoin kaupakeskukseen. Ensin se postipaketti. Sitten muutamat kauppa-asiat.

Kun palasin kotiin, eivät hiihdot olleet edistyneet pätkääkään. Rukan pakkanen oli hyydyttänyt koko Norjan miesjoukkueen. Iivokaan ei uskaltanut ladulle. Yhdistetyn mäessä otettiin käyttöön varakilpailu ja Ilkka ei päässytkään huippupaikalta hiihto-osuudelle. Onneksi tuli aamulla itse urheiltua, kun päivä muuten on ollut teeveen katselua.

Viikon päästä vaihteeksi pitempi viikonloppu työläisillekin. Maanantaina on itsenäisyyspäivä ja sehän on vapaapäivä. Kun lähdimme eilen mökiltä pakkasia pakoon, oli mittareissa silloin noin -21 astetta. Ensi viikonlopulle tällä hetkellä luvassa liki yhtä kylmää. Voi mennä harkintaan meillä koko mökkiviikonloppu. Pakko ei ole mennä. Mikään pakollinen työmaa tai homma ei ole vaatimassa mökille menoa. Jossakin vaiheessa tulee kokon polttoa ja puun kaatoa, mutta kiirettä niille töille ei ole.

Lauantai, 27.11.2021

Aino ehdotteli aamusella, että jospa lähdettäisiinkin kotiin jo tänään. Itse olin ajatellut samaa jo aiemminkin, joten oli helppo myöntyä ajatukseen. Yksi lisäkannustin oli nähtävissä ulkolämpömittareissa. -21 astetta. Mitään lauhan purkausta ei ollut luvassa. Heikkoa lumisadetta vain tuloillaan. Aikataulu poislähdölle riippuu pitkälti siitä, paljonko verkoissa on kalaa. Kokeminen on hitaampaa, jos kalaa on runsaasti. Ja se perkaaminen!

Jotta teoreettiset mahdollisuudet ajoissa kotiutumiseen paranisivat, menin lumitöihin pimeän vielä vallitessa. Lunta oli paksuimmillaan kymmenisen senttiä. Ja tosi kevyttä. Vähän vain auoin polkuja. En sen kummemmin alkanut hosumaan. Kun alkoi jo näkemään hyvin, lähdin verkoille. Vartin yli yhdeksän. Järvellä oli varmaan muutaman pykälän kylmempää, kuin mökillä. Ainakin siltä tuntui. Oli tyyntä, mutta oli viisasta (=pakko) laittaa huppukin vielä suojaamaan korvia.

Olin jo eilen "naruttanut" pitemmät verkot. Nyt porasin heti alkuun reiät lyhyempien päätykepeille. Kun koukin verkkoa puikkarille, oli mielessäni sellaisia ajatuksia, joita yleensä kalahommissa ei ole: voi kun ei tulisi hyvää saalista! Toive toteutui. Sain vain yhden kuhan. Merkittävin tapahtuma oli se, kun liukastuin liukkaalla jäällä. Jalat lähtivät alta melko sypäkkään. Tuli lopulta laitettua ne narutkin pohjaan. Kaikki kepit nostin niin ylös, että toivoakseni niiden poikkipuut eivät hautaudu talven aikana jään sisään. Auringon noustua virisi myös heikko tuuli. Olisi ilman sitäkin ollut riittävän kylmä. Kumisormikkaat olivat kuin peltiä, kun ne olivat jonkun aikaa pois käsistä. Oli niitä sitten myös tosi hankala saada käsiin. Mutta kun ne sain perille, pehmenivät ne nopeasti käyttökuntoon.

Takaisin mökillä tasan yhdentoista aikaan. Syötiin sitten siinä välissä ruoka. Korjasin kuhan ja hoideltiin pois vielä viimeiset askareet. Kotimatkalle päästiinkin sitten jo puoli yhden aikaan. Olikin ihan hyvä, sillä talviurheilut ovat alkaneet ja TV tarjoaa sen lajin viihdettä melkoisesti. Ampumahiihdossa suomalaisilla ei ole mitään sanottavaa. Nyt ei mennyt oikein hyvin Ruotsillakaan. Onkohan se paras puhti jäänyt sinne majapaikkoihin, kun sekä miehillä, että naisilla näytti käsi tärisevän?

Kotona latailen aina heti tultuamme varavirtalaitteet ja akut, jotka ovat olleet mökillä käytössä. Puhelimia varten meillä on Powerbankit. Toisen lataamisessa on aina ongelmia. Lataus ei vain tahdo alkaa. Se herää vasta sitten toimimaan, kun sen irrottaa latauksesta ja laittaa sitten heti uudestaan latautumaan. Toinen ihmeellisyys oli sen porakoneen akun kanssa. Mökillä se näytti tyhjää. Kun laitoin sen kotona lataukseen, se näytti heti täyttä. Omituista!

Niin, tänä vuonna tuo alkutalven verkkokalastus kesti noin 8 vuorokautta. Kuhafilettä riittää nyt pitkäksi aikaa. Lisäksi olen laittanut 2-3 kilon pussukan hauen ja kuhan seosta. Teen niistä kalapihvejä parit uunipellilliset. Ehkä jo ensi viikolla. Joulun sitruunakuhaa varten olen eristänyt määrämuotoista kuhan selkää. Kun ottaa laskelmiin mukaan muikut, saamme syödä Miekojärven kalaa nyt melko monta kertaa. Jos syömme kaksi kertaa viikossa kuhaa/muikkua, on aurinko keväällä jo aika korkealla, kun on taas viriteltävä verkkoja.

Tuo noin viikon kalastusaika on aika normaali näin syksyllä. Viikonlopusta seuraavaan viikonloppuun. Joskus on mennyt kaksikin viikkoa, ennen kuin kalat on saatu. Minulle se on iso asia, että nyt saatiin tilanne seis. Valoisa aika on tosi lyhyt. Ja lyhenee vielä kolmisen viikkoa. Kun verkot ovat vedessä, on niitä koettava riittävän usein. Eikä silloin katsota sitä, sataako lunta tai räntää. Myrskyääkö? Onko tulipalopakkanen? Kalat on korjattava mökillä. Yleensä korjaan kalat jo jäällä. Nyt oli sen verran kylmää, että grilli oli hyvä valinta. Että WAU, Nyt syödään kalaa ja suunnitellaan muita kuvioita!

Se, että ensijäiden aikaan saaliit ovat liki poikkeuksetta hyviä, on minulle pieni mysteeri. Avovesikauden viimeiset verkotukset saattavat olla heikkoja, usein jopa katastrofaalisia. Mutta heti kun jään alle saa verkot, on saalis aika varmaa. Samalla paikalla. Kenpä tietäis sen?

Perjantai, 26.11.2021

Aamusta alkaen heikkoa lumisadetta. -9 astetta, lähes koko ajan. Onneksi tuuli oli aika heikko. Puoli yhdentoista aikaan verkoille. Otin jo molemmat 60-metriset verkot pois ja jätin narut pohjaan. En oikeastaan enää ollut kalaa vaille, mutta minkäs teet, kun kala nyt liikkuu hyvin. Jätin 3-kymppiset vielä järveen. En kalan toivossa, vaan aika ei kertakaikkiaan riitä kaikkeen.

Kello 13 maille. Päiväkahvit. Kalojen korjaus grillissä. Laitoin jo osan verkkokamppeista odottamaan kevätsesonkia. Huomenna tarkoitus tehdä kauden viimeinen verkkoreissu. Kannoin pari ämpärillistä vettä saunaan. Ainon kanssa tehtiin toinen vesireissu. Vedin ahkiolla 5-6 ämpärillistä vettä ja Aino hieman ylämäessä ja mätikössä hollasi, etteivät korkeat astiat kaatuisi.

Syötiin ruoka. Valmistelin huomiseksi painonarun viimeisille verkoille. Naru oli vielä tehtaan paketissa siistillä vyyhdillä, mutta niin vain sain sen pahasti sotkuun. Harakan pesäkin on selkeämpi kapistus. Ei auttanut muu, kuin laittaa naru parista kohtaa poikki ja selvitellä sitten se paha sutti. Onnistuihan se lopulta.

Saunottiin. Lunta sadellut vähitellen liki kymmenen senttiä. Terassia on saanut lakaista useampaankin kertaan. Kohta alkaa olla jäälläkin kulku ilman kelkkaa aika hankalaa. Kyllä tämä on nyt talvea. Lumenkin puolesta!

Torstai, 25.11.2021

Aamulla -14 astetta. Tutkailin sormenpäitäni ja totesin, että pienimmät haavaumat ovat aika hyvin parantuneet. Kolmessa sormessa yhä merkittävää haittaa. Vasen etusormi ihan kipeäkin. Mikähän se on tilanne illalla päivän taistojen jälkeen?

Vesikelkkailin verkoille 9:30. Otin matkaan porakone-kaira -yhdistelmän. Sillä tarkoitus huidella reikiä jäähän verkkokeppien vierelle. Päätin tehdä niin, että poraan reiät ensin kaikkien päätykeppien luo. Viimeiseksi kokuavantoon neljä reikää. Pysähdyin poraamaan ensimmäistä reikää rantapään kepin viereen. Mutta kävikin niin, että akku oli jostakin kumman syystä tyhjä. Ei muuta, kuin hakkaamaan reikää. Sain kepin irti. Mutta työmaata oli niin paljon, että katsoin parhaaksi hakea mökiltä vara-akun.

Käppäilin mökille. Otin koko akkutarvikelaukun ja palasin takaisin jäälle. Kello oli jo yli kymmenen. Porasin muut kolme keppiä irti. Kokuavannolle tein ne neljä reikää ja sahasin välit auki. Kokuavannossa uutta jäätä noin 15 senttiä. Olikin fiksu homma aukaista koneporalla nuo reiät. Nopeutti hommaa, vaikka kävin välillä mutkan mökilläkin. Ja mikä säästö olkapäälle! Pohjoisen suunnalla näkyi olevan verkkojen virittelijöitä. Näin se kausi alkaa olla avattuna jo useammallakin kalamiehellä.

Jäällä oli melkoisen kylmä. Pakkanen oli melko kireä. Tuuli kuitenkin aika heikko. Onneksi! Aino tuli katselemaan touhujani. Käveli lämpimikseen. Jääpiikeistä kenkien alla ei kuulemma ollut juurikaan hyötyä. Meni vielä kolmisen tuntia, ennen kuin olin saanut verkot koettua. Olin toivonut runsasta saalista, jotta tämä alkutalven verkotus ei kestäisi kauaa. Saalis oli kuitenkin peräti yltäkylläinen. Se tietää sitä, että saatan ottaa verkot kuiville hyvinkin pian. Joudun myös hieman pyörtämään viime sunnuntain juttujani, sille P-E suuntaisissa verkoissa oli nyt hyvin kaloja. L-I suunnan verkot eivät enää olleet juurikaan pussilla!

Korjasin kalat grillissä. Aino oli sytyttänyt tulet, aika lämmin siinä oli työskennellä. Huuhtelin kalat ja jätin saunaan valumaan. Saunassa hieman plussan puolella. Reikäastian alla itavaä astia. En sentään lattialle valuttanut! Kolme tuntia meni grillillä puuhastellessa.

Syönti ja lepotunti. Päiväkirjan jälkeen on nyt alettava pussittamaan fileitä. Melkoinen työmaa kaiken kaikkiaan. Mutta lopputuloksen vuoksi kyllä se vain kannattaa! Ja sormet ovat pysyneet kuivina ja lisävahinkoa ei ole syntynyt!

Keskiviikko, 24.11.2021

Illan mittaan sateli sitä lunta, mutta onnekseni vain hieman. Taisi jäädä viiteen senttiin eilisen kertymä. Meillä talonmiesvuoro. Käväisin tekaisemassa kevyet lumityöt. Eilisillan suoja oli muuttunut noin kuuden asteen pakkaseksi. Ei tarttunut lumi kolaan.

Lähdettiin liikenteeseen 10:15. Lumi pölisi tiellä. Loppumatkasta uutta lunta ei ollut juuri nimeksikään, mutta kun sattui se tyhjä tukkirekka eteen köröttelemään. Mellakoskella olisi sillä ollut oiva tilaisuus päästää ohi, mutta ei. Jo pelkäsin, että se ajelee perille asti edessämme ja hakee kuorman jostakin Sirkkakoskentien vaikutuspiiristä. Onneksi se kääntyi Pakisvaaralla kohti Aavasaksaa. Päästiin taas ajelemaan omaan tahtiin.

Mökillä -12. Sisällä -7. Katsoin, että yläkerrassa oli -11. Ihmeellistä! Kävin uudemman kerran tunnin tai parin päästä ylhäällä lampun kanssa. Taulussa oli LL. Mitähän se tarkoitti? Käytin paristoja pois ja lämmitin niitä kourassa. Alkoi sitten mittari näyttämään järjellisiä lukemia eli +2,3 astetta.

Täälläkin oli eilen melko lämmintä. -3 asteen luokkaa. Kun jäällä ei ole lunta kuin juuri malliksi, lämpeni jää pakkasten jälkeen niin, että se alkoi laajenemaan. Rantaan oli puskettanut jääteliä kuin jäänlähdön aikaan. Tarranniemestä etelään oli syntynyt törmäysrailo, joka jatkui Koijusaareen ja siitä poikki järven Raakon suuntaan. Joskus tällainen ilmiö on puskenut rannan tuntumaan ylitsepääsemättömän jäävallin. Nyt sen koimme pienimuotoisena. Meinasin kuitenkin kastella jalkani, kun jäät olivat menneet limittäin ja paljastuneeseen veteen syntynyt uusi jää oli vielä varsin ohutta. Onneksi oli matalaa.

Jo mökin suuntaan ajellessa tein sellaisen päätöksen, että en tänään koe vielä verkkoja. Valoisa aika tulee varmuudella loppumaan, ennen kuin saan verkot koettua. Lisäksi perkaus. Tein kuitenkin vesiavannon ja mittasin jään. Viime perjantain mittauksesta oli jää sillä kohtaa vahvistunut 9 sentillä. Jos jää olisi lumen peittämä, alkaisi se jo olla kelkkailukunnossa. Nyt pitäisi telassa olla nastat, jotta kelkka saisi pitoa. Ja maalla pitäisi olla lunta, että pääsisi kelkalla kulkemaan rannalle. Mutta ollaan iloisia nykytilanteesta. Kerrankin on tulossa oikea jäätalvi. Kunhan silti muistamme ne alueet, joihin jää tulee vain ohuena, jos tulee ollenkaan.

Kämppä lämpeni hieman nuivan puoleisesti. Onneksi oikeastaan olin kämpällä lämmittämässä, enkä järvellä palelemassa. Kyllä kämppä iltakuuden aikaan oli jo aika lämmin. Alakerrassa yli 20 astetta joka mittarissa. Ylhäällä todennäköisesti noin 15, mutta kyllä sielläkin yöksi tasoittuu. Pitää ehdottomasti seuraavalla kerralla sulkea yläkerran lunkka ja avata se vasta aamulla. Saadaan alakertaan nopeasti asumislämpö. Nyt se kesti liian kauan. Kuudessa tunnissa poltettiin kamiinassa ja takassa yhteensä hieman yli neljä koppaa puuta. Sitäpä onneksi piisaa. Sattuneesta syystä. Mutta nyt kun poltetaan 99-prosenttisesti koivua, ei se muutu sillä lailla tuhkaksi kuin kuusipuu. Siitä jäi todellakin vain ohutta tuhkaa. Koivusta jää mustia, kovia hiiliä.

Tiistai, 23.11.2021

Aamulla, kun duunareilla alkoi olla töihinlähtöaika jo käsillä, oli pakkasta meillä 13 astetta. Lakisääteiseen kahvituntiin mennessä oli ilma lämmennyt jo kymmenellä asteella. Pieni lumisaderintama kulki välillä lännestä itään. Lounastunnin tietämillä lähestyttiin jo 0-keliä.

Kahdeksan jälkeen soitin huoltoyhtiöön tuosta kylppärin lämpöpatterista. Aamupäivä oltaisiin kotosalla. Ja iltapäivällä taas kolmen jälkeen. Seuraavat mahdollisuudet hoitaa asia sitten vasta ensi viikon puolella.

Kun ollaan huomenna lähdössä pitkän viikonlopun viettoon, oli tänään se viikon ruokakauppapäivä. Ei varmaan kauppapäivästä mikään kovin poikkeava tulisi. Joitakin asioita silti tarkistelin aamupäivän mittaan.

Lumisaderintamasta ei hankea eikä kinoksia vielä syntynyt. Ei sentin vertaa. Yhdentoista maissa kävin harjaamassa auton laseista kuurat ja laitoin lämmityksen päälle. Ihmettelin sitä, kun sisälämppäri ei alkanut hurisemaan. Jassoo, se olikin off-asennossa. Jostakin kumman syystä. Ainolta kysyin asiaa. Oli viimeksi tullut autoon istumaan ja odottamaan, että saan ikkunat rapsutettua jäättömiksi. Oli sammuttanut, kun kuulemma puhalsi päin naamaa! Harjasin vielä takapihaltakin pöperöt.

Syötiin puolilta päivin. Ei tullut huoltomies! Ennen yhtä sitten liikenteeseen. Viikon varsinainen kauppareissu. Ja Ainolla vielä käynti hammaslääkärissäkin. Kun Aino istui mielituolissaan, käväisin sillä aikaa tankkaamassa auton. 15 litraa meni, eipä ole juuri kilometrejä kertynyt edellien tankkauksen jälkeen. Käväisin Lidlissäkin. Otin kylmäsavulohta ja riisipiirakoita. Ja autoon pari pastillirasiaa. Sitten ajelin kaupungille odottelemaan rouvaa.

Siinä odotellessani kaivoin rintataskustani kauppalistan. Muistin yhden poikkeavan asian ja lisäsin sen listaan alimmaiseksi. Kaupassa en varmasti muuten sitä muistaisi. Seuraava kauppareissu tulee olemaan vasta ensi viikon puolella. Ostosten loppusumma ei silti ollut yhtään normaalia isompi. Oltiin jo vähitellen poistumassa kassojen suuntaan. Vasta siinä vaiheessa muistin taskussa olevan ostoslistani. Herranjestas! Kolme asiaa listalta olisi jäänyt ostamatta. Kyllähän tuollainen muistilista on hyvä asia. Mutta miten sen muistaisi, että sellainen lista on taskussa?

Koko iltapäivän ja illan on ollut plussalla. Sadellut hienokseltaan lunta ja räntää. Toivottavasti ei lumitöiksi asti. Ei mitenkään haluaisi aamuhikeä pihalla ottaa. Suihkussa kun olen nyt iltasella käynyt.

Maanantai, 22.11.2021

Reipas aamupakkanen. Lounais-Suomessa päivällä lämpöasteita. Muutoin talviset kelit. Joko etelään tulee lunta, voi sekin tapahtua.

Viime viikot ovat olleet hieman hankalia ihon kannalta. Oli ensin hieman risunpolttosavottaa ja sitten puun kaatoakin. Iho ärsyyntyi hiestä. Kämmenet saivat märistä kintaista haitallisia aineita. Pihkasta lähtien. Verkkokalastus ei tilannetta helpota. Monin paikoin on iho ruvella. Kaikkein hankalinta on noiden sormien kanssa. Minulla on nuo normaalit 10 sormea, joista tällä hetkellä kaksi taitaa olla ok, oikean käden pikkurilli ja vasemman nimetön. Muissa sormissa on eri asteisia haavoja ja palkeenkieliä. Lisäksi vasemman käden peukalonivel on kipeä. Puristusvoima tipotiessään. Verkkojen vuoksi mökille mennään keskiviikkona. Täytyy yrittää ola rauhassa siihen asti noiden käsien kanssa. Jospa ne paranisivat edes hieman!

Iltapäivällä lähdettiin tekemään lyhyt ostoskierros. Ensin piipahdettiin Mäkimaalla, sitten Tamppiksessa ... öh ... Tokmannilla. Näytti jo olevan poissa kaikki vanhan liikkeen tunnukset ja nimet ja uutta tullut tilalle. Oli miten oli, kumpikaan liike ei rikastunut käyntimme vuoksi. Uusi omistaja eli Tokmanni, on pistänyt liikkeessä sisällä hyrskyn myrskyn. Remontti-Reiskoja joka mutkan takana ja käytävät tukossa. Järjestys muuttunut ja mitään sopivaa ei löytynyt. Sopivasti pakka sekoitettu ennen jouluruuhkaa!

Netti on suuri tiedon välittäjä. Niin hyvässä, kuin pahassakin. Välillä pitää olla tarkkana kun lueskelee juttuja. Joskus tieto on vain epätarkkaa, joskus se on tarkoituksella väärää. Korona-aika on villinnyt kaikenlaiset huuhaa-hörhöt sepittämään mitä kummallisempia tarinoita koronasta ja rokotuksista. Naurettavimmasta päästä ovat erilaiset salaliittoteoriat. Ikäänkuin joku olisi kiinnostunut tavallisten pulliaisten tekemisistä ja menemisistä. Jotkut pelkäävät rokottamista yleensä. Jotkut pelkäävät, että rokotteita ei ole riittävästi testattu. Eiköhän iso testi ole ollut menossa jo liki vuoden ajan. Pelkääjät ovat sanoneet, että ihmisen pitää saada määrätä itse omasta kropastaan. Kuinkahan moni sanoisi noin, ellei olisi tuota sanontaa jostakin lukenut tai kuullut. Huono veruke. Yksilö on osa yhteiskuntaa ja meillä kaikilla jäsenillä on oikeus pysyä terveinä. Miksi osa porukasta ei tätä tajua? Itävalta menee pakkorokotuksiin ja laajensi juuri sitä kotoa poistumiskieltoa niin, että se koskee myös rokotettuja. Miettikääpä te rokottamattomat, ketkä tämän on saanut aikaiseksi. Te varmaan haluatte, että tilanne kärjistyy aina vain. Rajansa se on tyhmyydelläkin!

Aino haettiin neljän maissa eukkojen peli-iltaan. Kun nyt on alkanut olla pakkasia, tarkistin kaikki lämpöpatterit. Huomasin, että yksi patteri ei lämpene ollenkaan. Pitääpä huomenna olla yhteyksissä huoltoyhtiöön. Pitäähän siihen saada lämpö päälle. Pihalla parkkipaikalla on joillakin tapana pitää auto liki koko ajan lämmityksessä. Tai ainakin 12 tuntia vuorokaudessa. Auton lasit pysyvät näin sulina koko yön. Wau! Jos kaikki pitäisivät autojaan samalla tavalla lämmityksessä, tulisi siitä lämmityskauden aikana useiden tuhansien eurojen ylimääräinen lasku. Kun yltiölämmittäjiä on vain pari, tulee turhaa kulutusta ehkä satkun - pari. Nuo kulut jakaantuvat kuitenkin kaikille osakkaille. Kaikessa pitäisi säästää. Mene tuostakin vain valittamaan. Saat haukut niskaasi!

Katsoin kotimaisen elokuvan. Ei se häävi ollut. Tai mikäpä minä olen sitä arvostelemaan. Kun en kuullut puhetta kunnolla. Oli kuulolaitteetkin korvissa, mutta elokuvan musiikit ja taustahälinät sotkivat korviin tulevat ääniäällot niin, että yli puolet puheesta meni harakoille.

Sunnuntai, 21.11.2021

Ei ollut mitenkään kova pakkanen aamusella. -7 astetta. Hieman kuitenkin olin huolissani siitä, kun tuuli tohisi rantametsikön latvustossa. Siksipä olinkin tavanomaista huolellisempi valikoidessani vaatetusta verkkoreissuun. Päällimmäinen vaatekerros oli se normaali, mutta väliin kehittelin jotakin lämpimämpää.

Näiltä vuosin, kun lähtee ulos touhuilemaan ennen auringon nousua, ei se sinänsä tarkoita mitään sankarisuoritusta. Tarralla auringon nousuaika tälle päivälle oli 9:40. Eihän se tietenkään aurinko ehtinyt ennen minua järvelle. Kokeilin ennen jäälle menoa, mahtaako olla liukasta, sillä yöllä oli taas tullut aivan hennosti lunta. Liukkaus ei tuntunut vaivaavan, joten en laittanut liukuesteitä kenkiin. Olihan sitä tuulta kuitenkin melkoisesti. Vähän mietitytti verkoille mennessäni, tulikohan sitä vaatetta silti liian vähän. Tuuli kävi vasemman olkapään takaa ja vaikka naama oli suojan puolella, kyllä tuulen pyörteet alkoivat hieman kipristelemään pärstässä.

Tuuli olikin pääosassa koko verkkoreissun ajan. Oli heti alkuun selvää, että keveiden tavaroiden kanssa sai olla varovainen. Jätäpä tyhjä palju tai ämpäri irralleen, niin kohta et niitä näe. Hanskojen kanssa sai olla erityisen varovainen. Niitä kun joutuu vaihtelemaan riippuen siitä, tarvitaanko milloin kumihanskaa, milloin lämmintä rukkasta. Jos jotakin olisi siinä tuulessa lähtenyt tuulen matkaan, olisi se hyvällä tuurilla päätynyt Koijusaaseen. suurempi todennäköisyys olisi ollut se, että se olisi ohittanut saaren ja mennyt Pessalompoloon asti.

Oli lyhyitä hetkiä, jolloin tuuli ei aivan järkyttävä ollut. Mutta sitten se jälleen innostui ja ajoittain jään pinnassa lensi lumi vihaisena. Vesi valui silmistä ja näkökyky oli minimissään. Mutta palellut ei! Aino pistäytyi välillä katsomassa tilannetta. Ei kauaa viihtynyt. En minäkään turhia vetkutellut.

Itä-länsisuunnassa olevat verkot yhä pussilla. Etenkin se syvempi pää. Kalantulo heikompaa kuin eilen, mutta ihan tyytyväinen olen. Merkillepantavaa on se, että pohjois-eteläsuunnan verkot olivat tyhjät. Voi olla, että niin on jatkossakin. Huomaahan sen kesälläkin, jos joutuu siihen suuntaan laskemaan verkot tuulesta johtuen. Kalat liikkuvat pääsääntöisesti rannan suuntaisesti. Samalla syvyydellä. Ei syvästä matalaan tai päinvastoin.

Päästiin kotimatkalle yhden aikaan. Nyt ei erityisen liukasta ollut. Puolitoista tuntia ja kotona. Kun saatiin kamppeet peräkontista, paiskasin lunkan kiinni. Samalla lensi avainnippu maahan. Nipussa minulla on mukana pieni lamppu. Sen patterikotelon kansi irtosi ja yksi patterikin oli nousemassa pois. Painoin patterin alas ja laitoin kotelon kannen paikalleen. Sisällä alkoi sitten kourassa kuumottamaan. Melkeinpä polttelemaan. Lamppu oli kuumunut tosi kuumaksi. Avasin patterikotelon. Keskimmäinen paristo oli tulikuuma. Hyvä ettei käry haissut. Äkkiä patterit pois. Myöhemmin laitoin samat patterit takaisin. Väänsin yhtä jousta, joka näytti olevan huonosti. Lamppu pelasi. Jotenkin olin saanut sen oikosulkuun. Mitenkähän olisi käynyt, jos en olisi huomannut kuumumista?

Olin tietenkin mökillä perannut ja fileoinut kalat. Tämänpäiväiset jäällä rannassa. Siihen ei oikein tuuli vastannut. Erottelin kotona ensin mateenpalaset omaksi ryhmäksi. Kuhafileistä valikoin sopivat ja leikoin parhaat osat sitruunakuhaa varten. Sen ja loput kuhafileet annostelin pakkaseen. Mateesta Aino teki uunivuoallisen mademuhennosta. Oli muuten hyvää. Madetta voisi muuten harastaa enemmänkin. En vain ole kovin innokas niitä käärmeitä teurastelemaan.

Alkavalla viikolla on keskiviikon paikkeilla luvassa lunta. Voi olla, ettei ihan lumitöiksi asti, mutta joku sentti kuitenkin on tuloillaan. Jää vahvistuu vielä ennen noita sateita. Ja jos lunta tulee vain muutamia senttejä, vahvistuu jää sellaisen lumikerroksen allakin. Keskiviikon jälkeen luvassa edelleen pakkasta. Tuntuu, että talvi olisi jo tullut. Kelkalla en vielä uskalla järvelle mennä. Suositushan kelkan alle on 15 senttiä jäätä. Se ei vielä toteudu, edes Tarralla. Muu järvi on suurta tuntematonta. Tarvittaisiin lisäksi lunta sinne maan puolelle, jotta voisi ajaa kelkalla rantaan. Onneksi verkkopaikkani on niin likellä, että jaksan siihen kamppeineni kävelläkin.

Talvikalastuskausi lähti hyvin käyntiin. Onneksi tuli sitä pakkastakin sen verran, että jäille meno tuli mahdolliseksi. Teen jälleen siten, että pyydystän jonkun aikaa, kuhaa tavoitteena lähinnä, ja sitten kun kalaa on sen verran pakastimessa, että pärjäämme kovimman talven yli, laitan narut pohjaan odottamaan kalastuksen jatkoa kevätsesongin puolella. Se vaatii vielä aikaa, mutta sitähän meillä on! Kunhan vain olosuhteet olisivat suosiollisia.

Lauantai, 20.11.2021

Lapsen oikeuksien päivä. Se onkin paljon fiksumpi, kuin eilinen paskahuussipäivä. Aamulla 6-7 astetta pakkasella. Ei tullut vielä kovia kelejä. Maanantaina saattaa sitten alkaa pakastumaan. Yöllä satanut äärimmäisen vähän äärimmäisen hienoa lumipöperöä. Se ei juuri erotu maan pinnasta, mutta missä on jäätikköä, siellä on nyt äärimmäisen liukasta. Esim. järveltä jäätä löytyy. Eilen ei ollut lainkaan liukasta. Silloin oli pakkasnihkeä keli.

Ennen jäälle menoa laitoin kenkiin liukuestot. Niiden kanssa olikin hyvä työnnellä vesikelkkaa verkkopaikoille. Uitin kokuavannolta narut verkon verran etelään ja pohjoiseen. Ja verkot sitten tietenkin. Ainokin oli seuraamassa harrasteitani. Potkukelkkakelit jäällä poikkeuksellisen hyvät. Retkiluistimille myös olisi nyt mahtavat jäät. Jäätä tullut eilisestä pari senttiä lisää.

On kulunut aika paljon aikaa siitä, kun olen laskenut verkot X:n muotoon. Varmaan ainakin neljännesvuosisata. Y:n muotoon olen myös silloin laskenut verkkoni. Se oli sitä aikaa, kun verkkosaaliit koostuivat taimenista, hauista ja mateista. Niin on maailma muuttunut. Nyt todennäköisimmin saaliina on kuhaa ja lahnaa. Ja harvakseltaan matikkaa ja haukea.

Vietettiin kahvitaukoa ja sen jälkeen poistin uittolaitteesta paristot. Jätin sen kuivumaan lämpöä hohkaavan takan päälle. Tauko venähti liki 1,5-tuntiseksi. Ennen kahta taas jäälle. Ei ollut vielä tarkoitusta kokea aamulla laskemiani verkkoja. Eiliset jatat vain. Kun verkot olivat olleet pyynnissä vajaan vuorokauden, ei toiveet olleet kovin korkealla. Olisin yhteen kalaan tyytyväinen. Jos se on kuha. Nyt kuitenkin kävi niin, että tavoite ylittyi reilusti. Oli mukava tassutella mökkirantaan, kun kalalaatikossa polsketta piisasi. Meinasin korjata kalat jäällä. Aino oli kuitenkin jo sytyttänyt grilliin tulet, joten kiskoin kelkan ja saaliin sinne. Lisäsin puita ja poistuin sisälle. Ruoka oli valmista.

Verkoilla hieman ihmettelin sitä, kun etenkin syvän pään verkko oli selvästi liikkunut etelään. Verkko oli aivan pussilla. Järvi on jäätynyt jo aikaa sitten, edellisen viikon tiistaina. Kuinkahan kauan tuollainen virtaus jatkuukaan järven jäädyttyä? Olen yhden aiemmin huomannut saman ilmiön. Järvi umpijäässä ja jään alla selvä virtaus. Kenessä olisi sen verran virtausinsinöörin vikaa, että kertoisi, miten tuo on mahdollista!

Kalojen kanssa meni 1,5 tuntia. Olisin selvinnyt paljon nopeammin, jos olisin jättänyt mateet ketuille ja korpeille. Ainon toivomuksesta korjasin nekin. Kello oli liki 18, kun pääsin sisälle. Oli se vain hyvä, että korjasin kalat grillissä. Olisin jäällä varmaan jäätynyt. Kahvit juotiin. Olin hetken pitkälläni, mutta en nukkunut. Sitten normaalit iltakuviot. Päiväkirja ja KB. Eilen olin mahtivedossa.Voittoputkeni katkaisi vai yksi tasapeli. Tänään varmaan palataan normaaliin!

Perjantai, 19.11.2021

Mukavan oloinen aamusää. Selkeää ja pakkasta. Nuuskakairassa liki 10 astetta. Meillä Torniossa vain 2-3. Auton lasit kuurassa. Töpökkään, töpökkään! Aamupalalla mietittiin viikonlopun aikatauluja. Aino sanoi, ettei mökillä (järvessä) jäätä ole. Olin eri mieltä. Vahvuus vain on kysymysmerkki. Puoliksi päätettiin, että sunnuntaina Tornioon. Mökille uudestaan sitten tiistaina tai keskiviikkona.

Vähitellen siitä sitten liikenteeseen. Pakkasta matkalla 5-7 sstetta. Sihtuunan soratie pölisi. Hyvä keli ajella. Hyvät kelit loppuivat siihen,kun alkoi Alposlahdentie. Muutamat osuudet olivat aivan peilinä. Onneksi oli pakkasta. Ja onneksi ei ollut vesikeli. Jään pinta oli tihmeä. Kyllä tien puolella oltiin, vaikka urat välillä halusivatkin toista. Sirkkakoskentie taas ok.

Mökillä oltiin 11:50. Sisällä niukasti pakkasella. Ulkona pakkasta puolisenkymmentä pykälää. Vähitellen kamppeet paikoillaan. Sisällä jo aavistus lämpöäkin. Juotiin kahvit ja purtiin voileivät. Käväisin jäällä sen verran, että totesin sen kantavan. Viime viikonloppuna rantajäille nostamani pari senttiä paksut jääpalat olivat sulaneet puoleen senttiin. Vaihdoin nahkasaappaat talvikumppareihin. Kävelin rannasta 15 metrin päähän ja rutinaa ei kuulunut. Tein jääsahalla ämpärin kokoisen reiän jäähän. Nostin palan avannon reunalle pystyyn. Vahvuus karvan verran alle 10 senttiä.

Eli siinä se. Lastasin vesikelkkaan kaikki verkkokepit ja muutakin roipetta ja lähdin tutkimaan reittiä verkkopaikalle asti. Tuuralla kopistelin matkan varrella jäätä: välillä otin  näytepaloja paikoista, joissa oli jää ohuemman näköistä. Olisikohan jäätä ohuimmillaan ollut 6-7 senttiä. Ei sekään edes rutissut. Mittanarun kanssa etsin passelia syvyyttä. Toisella mittauskerralla se tuntui sopivalta. Siihen tilapäinen leiri. Sahasin kokuavannon ja poistin vesikelkan kyydiltä kaiken. Kun kelkka oli nyt tyhjä, oli mukava potkutella rantaan.

Oli hyvä ajoitus ... oli pakko käydä veskissä. Olihan se peräti kansainvälinen paskahuussipäiväkin! Sitä kunnioittaen väänsin komeat tortut. Ah! Miksiköhän samana päivänä on muuten myös kansainvälinen miestenpäivä? Ja kummalle tämä päivä oli alunperin varattu? Kyllä me miehet ollaan nyt päästy arvoiseemme seuraan! Mutta mehän ollaan kuin huussit. Tarpeen tullen meidän pitää olla saatavilla, mutta ei meihin kukaan palavasti rakastu!

Tein uuden kuorman kelkkaan. Nyt oli matkassa kaikki mahdollinen, mitä verkkohommissa tarvitaan. Verkotkin. Viritin uuden uittolaitteeni narun päähän. Kello oli jo kolme. Kuu nousemassa järven takaa. Aurinko laskemassa. Uitin ensin selkäpään jatan. Paikaltani näin hyvin laitteen etenemisen. Kirkas vihreä valo näkyi hyvin. Siitä se alkoi. Kohta oli itäinen eli selkäverkko pyynnissä. Kun uitin rantapään verkkoa, oli jo melkein täysi pimeys. Vaikka uittolaitteessa on valo ja vaikka minulla oli otsalamppu, ei yksin pimeässä tuhertaminen ole mielekästä. Aina on joku naru vähän sotkussa ja verkko takertuu jään reunaan tai alapaula sotkeentuu verkkoon. Tuli jo hieman vilukin, vaikka tuuli oli auringon laskettua tyyntynyt olemattomiin.

Jätin homman hieman kesken. Jätin osan kamppeista odottamaan huomista. Tuli pääasia hoidettua eli kokuavannolta selälle ja rantaan päin ovat ok. Huomenna  laitan vielä  kaksi verkkoa. Toisen etelään, toisen pohjoisen suuntaan kokuavannolta. Näytti saarinaapurikin uskaltautuneen samoihin puuhiin. Luvassa pakkasia. Jos lunta ei tällä viikolla sada, voi tälle talvelle tulla parhaat jäät aikoihin. Sanoisin että "miesmuistiin" mutta kun en muista milloin viimeksi oli hyvät jäät!

Torstai, 18.11.2021

Ratkesi se minun kyselemä horisonttiongelma. Sisko osasi oikein googlettaa ja löytyi kaavaa ja löytyi esimerkkiä. Googletinhan minäkin, mutta en jaksanut lukea sivujen tekstejä. Tuloksena sain niin kauheita kaavoja, että meinasi silmiin käydä kipeästi. Tarvittavat laskentakaavat olivatkin sitten lopulta hyvin yksinkertaisia.

Alkuperäinen kysymyshän kuului näin:


Ensinnäkin se yksinkertainen geometria antaa eri lukeman, kuin todellisuus. Kun asetin tuon tehtävän, ajattelin itseäni Miekojärven rannassa katsomassa, kuinka kaukana jään reuna mahtaisi olla. Eli siis aivan henkilökohtainen tavoiteasettelu. Vastaus kysymykseeni on noin 4,88 km. 10 senttiä minua pitempi näkisi horisontin 5,02 kilometrin päässä. Tuossa laskutavassa on oletettu, että säde on 6371 km. Säde vaihtelee jopa merialueellakin. Lisäksi esim. Titicaca-järven pinta on liki 4000 metriä meren pinnan yläpuolella. Siellä sädekin on jo ihan toista luokkaa.

Yksi asia vaikuttaa aika lailla tuohon horisontin etäisyyteen. Ja se on valon taittuminen. Siihen ei ole virallista kaavaa, sillä se on aina kiinni olosuhteista. Lämmöstä ja kosteudesta mm. Noissa laskelmakaavoissa, joita käytin, on taittuminen huomioitu jollakin kertoimella. Sillä on kuitenkin aikasuuri merkitys. Silmät 160 sentin korkeudella näkevät noin 400 metriä kauemmas, kuin puhdas geometrinen malli kertoo. Aurinkokin näkyy jo noustessaan horisonttiin, vaikka suoraviivaisesti mitattuna se on vielä kokonaan horisontin alapuolella!

Tällä tasolla oleva tarkkuus riittää minulle mainiosti. En ammu tykillä kilometrien päähän, jolloin kymmenien metrien arviointivirhe matkassa on anteeksiantamatonta. Käyttämäni kaava toimii kohtuullisesti, kunhan vain pysytellään kohtalaisen lähellä maan pintaa. Sen tarkkuus heikkenee, mitä korkeammalla katsojan silmät ovat. Lopulta lukemat karkaavat aivan käsittämättömiin virhelukemiin. Eli kunhan pysytään jalat tukevasti maan pinnalla, ei ongelmaa ole.

Kiitos Pirkko! Mukava oli saada tarkistetuksi asia. Lukemat olivat sitten aika lailla sellaisia, kuin olin arvellutkin.

Lähdettiin yhdeksän jälkeen liikenteeseen. Vettä sateli. Ajeltiin kauppakeskuksen parkkihalliin ja sieltä noustiin liukuporrtailla kakkoskerrokseen asti. Ja rokotuspisteeseen. Saatiin piikilliset influensarokotetta ja nyt on sekin suoja hoidettu. Pari-kolme viikkoa sitten vaivasi jonkunlainen flunssa. Se meni kuitenkin silloin ohi. Vähän nuhaa ja kurkkukipua, ei tarvittu lääkitystä. Varattiin nyt sitten aika myös kolmanteen koronapiikkiin. Se menee itsenäisyyspäivän jälkeiselle torstaille. Jokohan oli sitten siinä piikit koronan osalta, vai jatkuuko homma taas ensi vuonna.

Piikin jälkeen suositellaan, että pitäisi hetki istuskella ja odotella. Aino istuskeli aulassa. Minä saapastelin apteekkiin ja istuin sielä kahdessakin tuolissa. Ensin odotin vuoroani. Sitten olin tiskillä asiakkaana. Ostin ne Pradaxat. Tälle vuodelle ei enää ole asiaa apteekkiin. Ensi vuonna sitten.

Apteekissa ei kauaa mennyt. Mentiin sitten Cittarin puolelle. Sekään toimenpide ei kestänyt juuri mitään. Muutamaan hetkeen ei ole tuotehyllyjen paikkoja siirrelty. Hyvin osaamme hakea kaiken tarpeellisen. Jokohan jouluksi tulee muutoksia ja senkin kautta saadaa ruuhkaa ja asiakkaat pysymään kauan liikkeessä!

Ajettiin sitten tankille. Sade oli loppunut, kyllä sitä vettä olikin taas tullut. Tankin jälkeen vielä Lidlissä. Otin parin viikon piirakat ja pakkauksen kylmäsavukirjolohta. Aino odotteli autossa. Koko kierrokseen meni aikaa hieman yli tunti. Niin se käy, kun on selvät pasmat.

Olen melko aktiivinen Excel-käyttäjä. Joitakin taulukoita käytän viikoittain, yhtä jopa päivittäin. Yhden uuden taulukon tein tänäänkin! Yksi taulukoistani on kalenteri. Se on osoittautunut loistavaksi työkaluksi. Merkkaan siihen meidän molempien tiedossa olevat varatut ajat ja tärkeät menot. Yhdellä silmäyksellä saa aina selville tilanteen. Ei tule helposti varauksissa päällekkäisyyksiä. Ainoa huono puoli on se, että joudun rakentamaan taulukkopohjaa koko ajan kohti tulevaa. Tänään tein pohjaa ensi keväälle. Jo nyt esim. olisi tiedossa ihopolilabrat ensi kesän loppuun asti.

Iltasella pärähti WhatsUppiin viesti, joka sitten poiki hetkeksi vilkkaan viestivaihdon. Aivan fantastinen juttu. Nyt on taasen jotakin, mitä odottaa. Päivien mittaan olen ollut hieman jopa murheissani, kun mitään kummoisempaa ei ole tiedossa. Nyt on ja on tosi mukava alkaa miettimään tulevia. Muutakin kuin mökkihommia.

Tässä oli viikolla puolentoista vuorokauden jakso, jolloin tuolla mökkimaisemissakin oli plusasteita. Noin +3 astetta enimmillään ja vuorokauden ajan sateli vettä. Mielenkiintoista nähdä, mitä se teki jäälle. Huomenna se nähdään. Nyt on lopultakin kääntynyt pakkasen puolelle ja 15 vrk:n ennuste ei enää suojakelejä povaa. Jos nyt viikonloppuna ei vielä jäälle ole asiaa, luulisi seuraavana jo olevan. Hieno kalenterini näyttää ensi viikolle vain tiistaiksi pakollista menoa. Eli tarvittaessa näinä aikoina voisi mökillä oleskella hieman enemmänkin. Huomenna voi jo ratketa paljon tulevan 2-3 viikon ohjelmasta.

Keskiviikko, 17.11.2021

Nyt ei ollut minkäänlaista tarvetta laittaa aamulla autoa lämmitykseen. Pihamaalla oli hieman jäätikköä, mutta piha oli aika voimakkaasti hiekoitettu. Hienoista tihkua koko päivän. Siinä ne viimeisetkin jäätiköt alkoivat kadota.

Aamupalan kanssa hieman viivyteltiin. Syötiin jopa eräänlainen Pre-Breakfast, jotta ei tulisi liian nälkä. Kymmenen korvila sitten se normaalimpi aamiainen.

Ainolla oli aika kuntohoitajalle. Saamaan leikkauksen jälkeisiä ohjeita. Samalla palautettiin apuvälineet, jotka olivat jääneet vähälle käytölle. Kyynärsauvat olivat käytössä päivän tai pari. Siinä se.

Eipä ollut matkalla liukasta. Vesi roiskui. Taivaalta tihkusadetta. Lämmintä iltapäivän puolella jo 5 astetta. Lumet luonnollisesti menneet. Kohta kai kaikki jäätkin. Olisipa nyt se Miekojärven jää selvinnyt!

Tein Kemi-reissun jälkeen ruuan. Raaka-aineet jääkaapin sisältä. Tarkemmin mainittuna: Vähän sitä sun tätä. Ei nyt ihan niinkään. Tietenkään. Aamulla olin ottanut pakastimesta rasian kypsää riisiä. Joukossa siinä oli valmiiksi hieman herne-maissi-paprika -seosta. Sellaista puolirisottoa! Oli sitten eilisistä voileipähommista jäänyt yli täysi pussi kinkkusuikaleita. Eilisen jäljiltä oli myös desin verran Koskenlaskijan cheddar -juustokastiketta. Kun aineksia oli senkin verran, oli hyvä ratkaisu tehdä kerralla kahden päivän satsi. Ensin puhdistin kolme keskikokoista porkkanaa ja laitoin ne hyvin ohuiksi siivuiksi pataan. Sopivasti voita matkaan ja paistoin ne nopeasti liki kypsiksi. Lisäsin vähän vettä ja annoin hautua. Laitoin toiseen pataan kinkkusuikaleet ja käristin niitä hiukan. Lisäsin sitten paahdettua sipulia ja mustapippuria ja hiukan suolaakin. Sitten purkki ruokakermaa ja koskenlaskija. Tomaattipuretta tuubista 10-15 senttiä. Saman verran sinappia. Hieman keittämistä. Porkkanoiden sekaan kaadoin sitten riisiseoksen. Pakastimesta lisäksi papupussin jämät. Oli vaihteeksi onnistunut kokeilu. Ja helppo kuin mikä. Ja helppo myös muunnella. Kinkun voi korvata monella muulla. Riisit voi korvata vaikkapa pastalla.

Korona lyö ennätyksiä monissa maissa. Etenkin Euroopassa. Tietenkin myös täällä Suomessa. Sairaalat ovat tupella. Yhä useampi  tehohoitopaikka on käytössä. Muu hoito kärsii. Hus alkaa jo siirtämään leikkauksia koronapotilaiden tieltä. Rokotustahti on taas hiipunut, joten kurjuus vain pahenee!

Tiistai, 16.11.2021

Oli aamusella sen verran kylmän puolella, että katsoin parhaaksi laittaa auton töpökkään. Eilisen sadepäivän jäljiltä oli auton pinnassa mukava jääkerros. Sain kuitenkin oven auki ja johdon takapenkin jalkatilasta. Johto paikoilleen ja lämmöt päälle.

Aamupalan jälkeen tekaisin kauppareissun. Tällä kertaa oli kotoa loppumassa vähän yhtä sun toista. Oli pakko tehdä ostoslista. En olisi muuten muistanut ostaa puoliakaan. Kun olin vielä suunnitellut tekeväni joitakin leipägrillihommia, alkoi ostoskärryyn kertyä viikottaiset ostokset mukaanlukien kamaa kolmen kauppakassin edestä. Pois ajellessani kello oli jo lähellä yhtätoista. Teillä oli paikoin jäätä. Nyt saakin olla varovainen liikenteessä. Etenkin tuolla hieman kauempana liukastelun vaara on illmeinen.

Tänään kalapäivä. Paistoin annoksen muikkuja. Muikkujen viereen lautaselle lämmitin muusin ja kaaligratiinin seosta. Eli varsin helppo ruuanlaittovuoro tänään. Jatkoin kuitenkin sitten köökin puolella jonkun aikaa. Tein voileipägrillillä täytettyjä voileipiä. Pari kappaletta leikoin pelimuorien iltakahvipöytään. Muut pussitin pakkaseen. Jonkun verran mukavia iltapaloja mökille.

Aino paistoi jotkut pakastealtaasta löytyneet suolaiset piirakat. Kämppään levisi hirmuinen valkosipulin katku. Silmiä kirveli ja päätä alkoi särkemään. Kurkkua karseerasi. Kun Lidlistä nuo ostettiin, tutkittiin tuoteseloste valkosipulin varalta. Ei mainintaa. Oli vain lueteltu joitakin mausteita ja sitten erikseen maininta että mausteita. Jo toinen tapaus, kun näin saimme todeta. Nyt ovat vastaavat boikotissa jo toisen liikkeen osalta. Ja varmaan vastaavat merkinnät voivat olla muuallakin, joten kiitos ei!

Omat paistokset eivät sisältäneet tällaisia myrkkyjä. Voisin tietenkin maustaa vielä hieman voimallisemmin. Mutta perinteisillä mausteilla. Pelimuorit taitavat olla Ainoa lukuunottamatta immuuneja valkosipulin vaaroille. En katsonut, menikö kaikki makeisiin suihin. Toivottavasti.

Iltalääkkeitä ottaessani kahdeksan aikoihin huomasin, että Pradaxa loppuu viikonloppuna. Tein sitten inventaarion kaikista lääkkeistäni. Kaikkia muita on sen verran, että vasta ensi vuoden puolella on tarve käydä apteekissa. Pitää muistaa sekin, että mökillä minulla on noin viikon annos kaikkia lääkkeitä. Tarkistin myös vanhat laskelmani lääkkeiden omavastuista. Ne pitivät paikkansa. Eli Pradaxat ostan nyt loppuvuodeksi. Sitten seuraava apteekkireissu on tammikuussa, jolloin taidankin tarvita jo liki koko lääkearsenaalin päivityksen.

Maanantai, 15.11.2021

Vähän aikaa sitten teki Helsinki päätöksen, että se ei tilaisuuksissaan tarjoa enää lihaa missään muodossa. Ylin johto saa poiketa määräyksestä ja esimerkkinä on mainittu Ruotsin kuningas, jolle saa lihaa tarjota. Nyt Turussakin on tehty aloite lihan tarjoamisen lopettamisesta. Sillä poikkeuksella, että Ruotsin kuningaskin joutuu syömään kasvisruokaa. Tai paikallista kalaa. Kauan sitten oli teeveessä ohjelmanpätkä, jossa Kalle-Kustaalle tarjottiin keitettyä naavaa ja jotakin sammalta/jäkälää. Eipä oikein näyttänyt maistuvan. Mitähän kuningas itse nyt tuumii, kun Suomessa on hänet otettu esimerkkitapaukseksi sekä Helsingissä että Turussa?

Eilen iltasella oli oli aika mukavat pakkaskelit. Aamuyön varhaisina tunteina lähti sitten kunnolla lämpenemään. Plussalle paineltiin. Mitenkähän ne jäät? Vettä nimittäin sateli hiljalleen koko päivän.

Eilinen Itävaltauutinen menetti tänään merkityksensä. Eihän se juuri mitään rajoittanut. Sai kuitenkin käydä kaupassa ja sai käydä töissä ja vaikka missä. Ja kesto vain 10 vuorokautta. Taas uutisella huijattiin meitä hyväuskoisia. Toisaalta ... tuo toimi on saanut aikaan sen, että rokotuspaikoille on tänään ollut tungosta. Ne, jotka ovat olleet kahden vaiheilla tai sitten muuten vain saamattomia, ovat lopulta tulleet järkiinsä. Kovemmat otteet vain, kyllä asiat alkaisivat järjestymään.

Tämän päivän ruokailutapahtuma oli suoraa jatkumoa eiliselle. Eli tänään syötiin loppuosa kaalikeitosta. Sairaan hyvää. Kaalilaatikko on ollut aina yksi suosikkiruuistamme. Kaalikeittoa on ollut harvemmin listalla, mutta olisikohan jatkossa toisin? Kaaliruokien ongelma on se voimakas tuuletustarve valmistuksen jälkeen. Jos sen vain kärsii nahoissaan (tai nenässään), saa kyllä unohtumattoman makunautinnon. Ja melko terveellisenkin.

Sunnuntai, 14.11.2021

Isänpäivä. Onnea meille kaikille isille!

Tarralla pakkasta vain 8 astetta. Ympäristön viralliset mittari olivat kahdeksan maissa melkein -16:n lukemissa. Mistähän moinen ero? Vuorokaudessa jäätä syntynyt hieman, mutta jos 5 senttiä on minimivaatimut normaaliäijän alle, ei edes se vielä toteutunut. Lähellekään. Meikäläinen täysissä talvivarusteissa vaatinee ylikin 5 senttiä. Lienee tuo kokonaispaino sama, kuin kahden normaalipainoisen yhteensä. Vastaranta näyttäisi olevan yhä sulana. Pitäisi tosiaan nousta korkealle, jotta näkisi kunnolla.

Kukahan laskisi joutessaan seuraavan laskelman. Jos seison rantaviivalla, kuinka kaukana on se paikka, josta eteenpäin en enää näe vettä? Eli kauempana oleva vesialue jää jo horisontin taakse. Oletus: silmani ovat 160 senttiä veden pinnasta. Maan säde 6378,3 km. Maan litistymisiä ja pullistumia ei tarvitse ottaa huomioon. Yksinkertaista geometriaa  ... kai?

Sen minkä eilen rakensin, tänään sitten hajotin. En ala tuollaista kötystystä asentamaan minnekään. Ruuvit talteen, laudanpätkistä tuli polttopuuta. Paljon parempi suunnitelma muhii jo aivoissa!

Kotiin lähdettiin ennen puolta päivää. Keli oli loistava ajella. Vastaan paistava aurinko kuitenkin ajoittain haittasi näkyväisyyttä. Juotiin kunnon isänpäiväkahvit. Jo matkalla kotiin päätimme tehdä kunnon kaalikeiton päivän ruuaksi. Viime keskiviikkoisesta kaalipaistoksesta jäi kaalta yli reilunlaisesti. Samoin paistettua jauhelihaa. Aino kuori muutaman perunan ja pari porkkanaa. Ja silppusi kaalet. Hain jauhelihan pakasteesta. Kun tuli valmistuksen aika, laitoin kaalit ja porkkanat kiehumaan. Sekaan lihaliemikuutioita kaksin kappalein. Kävi vain niin, että olin aiemmin huolimattomuuttani laittanut kaappiin kaksi liemikuutiopakkausta. Kanaa ja lihaa. Molemmat paketit aukinaisia. Ja molemmat paketit avattu puoli alaspäin. Kun otin paketit, oli hyllyllä kohta päällepäin täysin identtisiä kuutioita useampiakin. Oli pakko avata jokainen kuutippakkaus, jotta sain eroteltua kanat ja lihat toisistaan. Tuli muuten kaalisopasta äärimmäisen makoisa. Kannatti keitellä. Huomisellekin jäi ja mikäpäs sen mukavampaa!

Joskus tein tilastoa siitä, mihinkä aikaan olin saanut verkot jään alle. Olen tilastoni hukannut jonnekin bittien hautausmaalle. Mutta jotakin silti muistan ulkoa. Yleensä olen saanut verkot viritettyä talvipyyntiin marraskuun puolella. Viime vuodet ovat olleet hankalia, kun jäitä on saanut odotella. Viime vuonna sain verkot jään alle 11.12. Se on kaikkien aikojen myöhäisin aika. Tosin vuonna 2011 en saanut verkkoja ollenkaan pyyntiin. Muutaman kerran on mennyt joulukuulle. Aikaisin on 24.10.

Nyt on aika hyvät mahdollisuudet uittaa verkot jään alle marraskuun puolella. Jos tämänhetkinen jää kestää huomiset tuulet ja torstain vesisateet, lienee peli silloin selvä. Joko ensi, tai seuraavana viikonloppuna alkaisi pyynti.

Itävalta sen teki: Maa kieltää rokottamattomia poistumaan kotoaan maanantaista alkaen. Uutinen ei kerro sitä, mikä rangaistus seuraa, jos ei tottele. Tuntuu kovalta, mutta kovana on oltavakin, että alkaisi jotakin tapahtumaan!

Lauantai, 13.11.2021

Aamulla pikku pakkasta. 3 tai 4 astetta. Yöllä käväisi hiukan kylmempänäkin. Päivällä mittasin jään vahvuuden: pari senttiä. Eli ei vielä asiaa jäälle. Vastarannalla yhä avointa. Pitäisi nousta vaaraan, jotta näkisi, kuinka laajasti sitä sulaa on. Tuollainen sula-alue hajottaa helposti vielä ohuen jään. Kovalla tuulella aallokko voi kasvaa isoksikin ja se murtaa lisää jäätä. Se voi tietää muutaman sentin jääkannelle lähtöä yllättävänkin nopeasti. Nähty on, moneen kertaan. Suojaiset paikat saattavat pysyä jäässä. Joskus oli Vaarasaasen pohjoispuolen selkä jo 20 sentin jäässä, kun keskijärvi lainehti vielä sulana!

En tälle päivälle jatkanut puun kaatoa. Olisi oikeastaan kohta järkevää se, että jättäisi jo nyt loput kuuset kaatamatta. Pilkkoisi ensi keväänä vain tuon puuvajan räystäänalusen täyteen kuusta. Muuten polttaisi puita tuolta varapuuvarastosta. Siellä on vähintään kahden vuoden pilkkeet. Sen varaston voisi oikeastaan tyhjentää pilkkeistä ja ottaa se lopulta muuhun varastokäyttöön.

Otin kuitenkin isomman moottorisahani esille. Jätin eilen toiseen kaatamaani kuuseen reilun kannon. Taukoistuimeksi. Typistin nyt sen ja muutkin kannot siitä vierestä. Varaparkkipaikan laidasta lyhensin parit kannot myös. Ne haittasivat linkousta ja myös parkkeerausta. Jo kesällä olin ne kaivanut paremmin näkösälle. Tulihan noista kannoista puutakin varmaan parin kopallisen verran. Kaikki vain talteen. Loppuu muuten poltettava ;-)

Käppäilin katsomassa, mitä naapuri touhuaa. Siellä oli entiset kujeet. Puiden kaatoa, oksien polttoa. Alkaa pian olla mökin ympäristö mukavan väljä ja valoisa, kun kuusikko harventuu.

Aloin mökillä sitten rakentelemaan WC-paperille telinettä. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus ei. Kyllähän se valmistui, mutta en taida sitä ottaa tuotantokäyttöön.Tuskin testaankaan. Kylmä meinasi tulla sitä värkätessäni. Pakkasta oli vain aste aamua enemmän, mutta ei sitä ilman kunnon liikkumista montaa tuntia voi paikallaan istua. Puoli neljältä sisälle. Enää ei ulkona oikeastaan nähnytkään mitään.

Perjantai, 12.11.2021

Plus yhtä näytti mittari aamulla Torniossa. Kymmenen maissa taas lähdettiin liikkeelle. Mittari nyt nollassa. Hyvin heikkoa lumisadetta. Tie ei ollut liukas. Mukava ajella. Alposjärvi jäässä. Alposlahti jäässä. Jäätä Tarrallakin. Jäällä lunta. Mustia laikkuja siellä sun täällä. Orhiselän eteläpuoli itärannalla laajasti auki. Kuinka etelään asti lieneekään, kun meiltä ei sinne näe. Voi jopa olla, että koko Isoselkä on auki. Pihalla lunta 3-4 senttiä. Lumityöt rajoittuivat portaiden ja terassin harjaamiseen. Kämpässäkin pakkasta, ulkona myös sama -1 astetta.

Suunnitelmissani oli kaataa yksi kuiva kuusi. Ja pinota pölkyt tuohon tienvarteen. Samoin siihen risutkin. Kelkalla myöhemmin pois vietäviksi. Kaadoin kuusen tien yli. Siitä oli lanssille matkaa tietä pitkin 20-30 metriä, joten raahasinkin pöllit lanssiin. Niputin jo oksia, kun Ainokin tuli kaveriksi. Kaadoin sitten toisenkin kuivan kuusen. Se oli edellistä hieman kauempana. Raahasin siitäkin pöllit lanssiin. Onneksi se oli hiukan edellistä pienempi. Oksat olivat kohta nipuissa ja vedin ne ahkiolla kelkkavajan lähelle kasaan. Lopuksi peittelin lanssipinon ja oksakasan. Nyt tulikin hoidettua asia niin, että vanhan veskin ja tien välinen alue on hoidettu. Tässä likellä mökkiä on pari kuusta. Kompostin kulmalla kolme. Sen jälkeen seuraavat kuivat puut ovatkin laavun takamaisemissa.

En käynyt kokeilemassa rantajäitä. Sentti tai pari. Sama sille. Liian vähän kuitenkin ihmiselle, jota ei enää neuvolavaa'alla punnita. Viikonlopulle luvassa kunnon pakkasta ja sen jälkeen ensi viikoksi lämmintä. Jos ensi viikon lämmin ei sulata jäitä, voi seuraavana viikonloppuna ollakin jo jäätä riittävästi yhden äijän kuljeskella verkkohommissa. Kellupuku päällä. Katsotaan!

Torstai, 11.11.2021

Kaarlo Alvar Päätalo ... tänään 102 vuotta syntymästä!

Jälleen yö lämpimän puolella. Peruskylmää on kuitenkin sen verran, että paikat aamulla huurteessa ilman lämpötilasta huolimatta. Tästä kun katsoo ennustetta eteenpäin, alkaisi sen mukaan nyt selvä pakastuminen. Se jatkuisi sunnuntai-iltaan asti. Sitten TÖKS! Kertaheitolla plussalle ja lähes koko loppuviikko sitten sellaista. Mielenkiinnolla näitä ennusteita lueskelee ja vertailee todellisuuteen. Kumpikaan ei hyvältä näytä, jos ajattelee talviverkotusta. Jokohan tein niin, että turhaan laitoin talverkkojutut hyvään kuntoon? Toki vielä tässä on hetki aikaa, mutta ... Minulla tietenkin on aikaa kalastella vielä vaikka joulukuussakin. Mutta kun päivät lyhenevät ja vedet pimenevät, ei se ole niin helppoa enää kalastajilla, jos ei kaloillakaan.

Päivällä katsoin 45 minuutin jakson Alaskan ohjelmia, tällä kertaa LBZ. USA:ssa on hyvin monenlaisia rakennusmääräyksiä. Ja on hyvin monenlaista metsästyssääntöä. Perusosavaltoissakin käytännöt vaihtelevat, mutta sitten on se Alaska. Metsästys ja kalastus on siellä asukkaille paikoin hyvinkin vapaata. Ja sitten, kun puhutaan alkuperäiskansoista, on heillä vielä laajemmat oikeudet. Mutta jos unohdetaan alkuperäiskansojen erikoisoikeudet, on alaskalaisten metsästystavat melko karmaisevia suomalaisiin verrattuna. Toki Suomessakin on aiemmin harrastettu vesilintumetsästystä sulkasadon aikaan. Ja loukkujen ei ole tarvinnut olla heti tappavia. Viime vuosina tehokalastus merellä on alkanut heikentää joidenkin lohikalojen kantoja ja esim. Yukon-joella on kalastusta jouduttu rajoittamaan. Alkuperäisväestölle se on ollut kipeä paikka. Jopa elämän kysymys. Elämän kysymyksiä ovat tietenkin monet näistä etuoikeuksista. Jos niitä ei olisi, olisi jai pakko siirtyä isojen kaupunkien slummeihin, ellei saa koulutusta ja sitä vastaavaa työtä.

Käytiin kauppareissu. Jos huomenissa mennään mökille, on mukava lähteä liikkeelle ilman kauppareissupaineita. Kyllä varmaan mökille mennäänkin. Sellainen on tuntuma. Tankillakin kun jo käytiin.

Meillä sanaristikoita täyttyy tasaista tahtia. Aino etenkin viettää aikaa niiden kanssa. Minäkin ajoittain. Pidän erityisesti piilosanoista. Muutkin menevät, mutta haastetta pitää olla sopivasti. Joskus haastetta on liikaakin. Nyt on kaksi ristikkoa jäänyt tiran verran vaille. Kyllä ottaa päästä, kun ei millään saa otetta vihjeistä. Usein näissä auttaa se, että pitää vaikkapa viikon tauon. Ottaa sitten taas tuon vaikean tapauksen käsittelyyn ja se saattaakin aueta. Näissä jumitapauksissa on usein siinä se oma yksioikoinen tapa ajatella. Ei ollenkaan hoksaa välillä miettiä muita lähestymistapoja. Meiilä se usein näkyy niin, että kun toiselle tulee jumi, toiselle se onkin selvää pässinlihaa. Tällä kertaa ei näin ole käynyt.

Illalla taloyhtiön kokous. Esityslistalla oli näitä normaaleja syysyhtiökokouksen asioita. Viimeisenä kohtana listalla asia, jollaista emme aiemmin olekaan yhtiökokouksessa käsitelleet. Emme käsitelleet nytkään. Tilanne oli päivittynyt ennen kokousta ja asia on pois päiväjärjestyksestä. Kokous meni muutenkin ihan ok. Yksi asia jäi vain mietityttämään: mitä on varatoiminta? Minut kun valittiin varatoiminnantarkastajaksi!

Keskiviikko, 10.11.2021

Plussan puolella koko yön 2 - 3 astetta. Aamulla kuitenkin mukava sää, kun oli poutaista ja aurinkokin nousi taivaalle meitä miellyttämään.

Katsottiin eilisillalta yksi nauhoitus. Sen jälkeen laitoin sen aikomani kaalijutun. Tekotapa ja osa tarveaineksista löytyi netistä. Muuttelin itse hieman raaka-ainepuolta. Ja hieman tekotapaakin. Tässäkin ruuassa voi tosiaankin aineksia vaihdella. Perusajatuksena on se, että leikataan kaalista lättysiä, 2-3 senttiä vahvoja. Lättyset uunipellille. Ja lättysten päälle mössöä, maustetta ja juustoraastetta. Mössön ja mausteet suunnittelin tähän itse. Unissa 50-60 minuuttia 200 asteessa. Oliko hyvää?? Oli tietenkin! Mutta jos teen vastaavaa toisen kerran, suunnittelen annoksien koot paremmin. Tämänpäiväisten satsien kohdalla kävi vatsalaukku hieman ahtaaksi!

Tänään on se päivä, jolloin naapurikateus pääsee virallisesti valloilleen. Verotiedot nimittäin julkaistiin ja nyt päästään kurkkimaan toisten palkkatietoja. Olen läpi elämäni ollut suhteellisen pienituloinen, mutta en silti ole ollut koskaan kiinnostunut tai kateellinen muiden tuloista. Jos ihminen tienaa hyvin, on siihen kyllä olemassa hyvä syy. Hyvin harvoin ei. Valtaosa ihmisistä tienaa joten kuten tai kohtuullisesti. Joku taistelee työttömänä. Siinä voikin sitten jo miettiä, kuka on syypää?

Hallitus alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, että sen koronatoimet ovat perustuneet harhaisiin kuvitelmiin. Koronakuri on päästetty löystymään ja onkohan sitä lopulta enää ollenkaan. En tiedä, onko näillä tulevilla toimilla enää mitään vaikutusta. Sanon taas kerran: mitä minä sanoin! Länsi-Pohja, eli me täällä Perämeren pohjukassa, olemme taas leviämisvaiheessa. Olemme täällä niin tyhmää sakkia, ettemme pidä huolta itsestämme emmekä toisistamme. Rajat kiinni, rokotuspakko voimaan, koronapassi käyttöön joka paikkaan, matkustusrajoitukset voimaan....

Tuossa aiemmin mainitsinkin, että jotkut autonvalmistajat ovat jo lopettaneet polttomoottorikäyttöisten (bensiini, diesel) autojen valmistamisen. Sähköautojen myynti onkin kasvanut kovasti. Suomessakin, vaikka täällä, ainakin pohjoisessa, tulee vielä ihan oikea talvi. Pitää olla pikkuisen jykevät akkukapasiteetit, kun pakkasta on 30-40 astetta. Liikkeellä pitämisen lisäksi kun olisi saatava se auton sisätilakin lämpimäksi! Miten tämä sähköbuumi näkyy sitten pienkonesektorilla? Milloin loppuu bensan myynti? Mökillä bensakäyttöisiä pienkoneita on vähän jokaisella vähänkään aktiivisella mökkiläisellä. Meikäläiselläkin niitä on, vaikken niin hirmu aktiivinen olekaan. On perämoottoria, moottorikelkkaa, lumilinkoa, moottorisahaa, trimmeriä, ruohonleikkuria ja aggregaattia. Loppuuko joskus bensan saatavuus kokonaan? Miten korvataan polttomoottorikäyttöiset laitteet? Aggregaatti on bensalla toimiva. Muutetaanko sekin sähköllä toimivaksi? Jotta sillä voi sitten tuottaa sähköä!

Tiistai, 9.11.2021

Jokohan lyötiin syksyn pakkasennätys pohjoisessa? Saattoi niin käydä. Ainakin yli 20 asteen pakkasia oli pitkin Lappia. Perämeren pohjukkaa ei ennätyskylmät aivan vaivanneet. Hieman toisella kymmenellä kävi, mutta jo aamulla olivat lämpötilat nousussa. Puolen päivän silmään pakkasta enää 3 astetta. Kova etelätuuli. Saapumassa sadealue.

Laitoin auton taas hetkeksi lämmitykseen. Aino paistoi muikut. Syönnin jälkeen kauppareissu. Mielessäni oli laittaa huomenna kaalista ja lisukkeista sellainen paistos, jota en ennen ole koskaan laittanut. Idean sain nettimainoksesta. Hieman ennen yhtä ajoin parkkihalliin. Ostoslista oli aika lyhyt, joten ei minulla kauaa mennyt. Pois tullessani oli pyry saapunut kaupunkiin.

Laitoin iltapäivällä pyörimään yhden elokuvatallennukseni. Olin sen tallentanut pari päivää sitten. En siltä juuri mitään osannut odottaa. Katson hetkisen ja lopetan sitten, kun alan olla varma elokuvan huonoudesta. Sitä varmuutta vain ei tullut. Ainokin alkoi seuraamaan sitä. Siinä meni puolitoista tuntia sitten lopulta naama kiinni teeveessä. Tasan samalla hetkellä, kun elokuva päättyi, tuli Ainon puhelimeen häläri. Noutokyyti muorien peli-iltaan on saapumassa! Hieman ennen neljää.

Lumisade oli jo alkanut heikentymään ja muuttunut märemmäksikin. Ennen kuutta käväisinkin pihamaalla, sekä takana että edessä. Putsasin pois noin kolmen sentin lumikerroksen. Ilma muuttumassa lämpimään suuntaan ja toiveissa oli se, ettei aamulla olisi lumihommia ollenkaan. Suihkussakin kun jo kävin.

Maailmalla korona tuntuu taas olevan vauhdissa. Eipähän se mikään ihme ole, kun rajoituksia on niin höylisti purettu. Ei olisi kannattanut. Nyt kun tuhmat on housuissa, on herätty uudestaan säätämään rajoituksia. Myöhäistähän se jo on.

Maanantai, 8.11.2021

Tornion pakkaslukema aamuyöllä jäi alle 10 asteeseen. Mökillä oli joitakin asteita kylmempää. -15 jäi kuitenkin sielläkin saavuttamatta. Ennen aamupalaa laitoin auton töpökkään.

Oli tarkoitus lähteä kohti kodinkoneliikkeitä heti, kun ensimmäinen avaisi ovensa. Kuurat auton laseista olivat ehtineet pehmentymään jo niin, että niiden irti raaputtaminen oli helppoa. Olimme sisällä liikkeessä heti sen avattua ovensa. Kaapin valinta oli aika helppo. Esillä oli kaksi merkkiä. Toisen Aino hylkäsi kättelyssä hieman epäkäytännöllisten lokerikkojen vuoksi. Jäljelle jääneessä ominaisuudet olivat ok. Järjestyi kotiinkuljetus. Järjestyi vanhan poisvienti. Kätisyydenkin lupasivat vaihtaa. Tulva-allaskin saatiin. Lisähommista tuli tietenkin hieman lisähintaa, mutta kyllä palvelustakin pitää olla valmis maksamaan. Alkuun näytti siltä, että tälle päivälle kuljetus ei onnistu. Kohta tieto kuitenkin muuttui ja laite luvattiin kotiin iltapäivällä.

Ajeltiin kotiin Lidlin kautta. Tyhjennettiin kotona vanha laite ja hinasin sen valmiiksi ulos. Syötiin ruoka puolen päivän maissa. Sitten odottelua. Ovikello pimpahti sovittuun aikaan. Kannettiin uusi laite sisälle ja asennettiin paikoilleen. Vanha lähti pakettiauton kopissa kohti autuaampia jäähdytysmaita. Lueskelin käyttöohjetta. Laitoin laitteen päälle ja vieläpä tehoasetukselle. Lämpötila alkoikin sitten laskemaan ja jossakin vaiheessa saatiin laittaa tavarat sisälle. Vanhan laitteen tavarat mahtuivat uuteen mainiosti ja taisi jäädä tilaakin. Jääkaappi saattaa uudessa olla hieman suurempi! Vai onko vain paremmin järjestelty?

Tänään ollut ihan hyvä pakkaspäivä. Illalla kotimittarissa jo yli 10 astetta. Taisi käydä niin, että huomenna ollaan illalla taas plussalla. Ei tullut vielä talvi!

Sunnuntai, 7.11.2021

Aamulla pakkasta 3-4 astetta. Maassa hieman lumipölyä. Pohjoistuulta. Eli kämpässäkin vain 15 astetta, kun eilen ei pidetty takassa lainkaan tulia. Kuuset on nyt kaikki poltettu, joten kamiinaan koivua. Viisi kuukautta ollaan poltettu pelkkää kuusta. Kesällä saunassa, nyt syksyllä etupäässä takassa ja kamiinassa. Koko aikana on tuhkaa syntynyt yhteensä vain kymmenisen litraa. Kamiinan veto kiertää niin, että siellä tuhkan määrä on todella vähäistä. Ja jäämistö on todella vain hienoa tuhkaa. Hiiliä ei ole ollenkaan. Pitääpä vertailla tuhkäjäämiä, kun puut muuttuivat koivuvaltaisiksi.

Lähtöpäivän aamu, joten eipä taaskaan aamupäivälle ollut kummoisia suunnitelmia. Ulos lähdin heti, kun valoa oli riittävästi. Ensin värkkäsin sen verkkorengin. Tarveaineina 3 silmukkapulttia + niihin ylimääräiset mutterit ja aluslevyt, 2 naulaa, puuseiväs ja rimanpätkä. Työkaluina pora, jakoavain, vasara, rautatanko 15cm, aggregaatti ja rälläkkä. Siinähän se komeus valmistui. Pelaa tai ei, kokeiltava kuitenkin on! Tein vielä yhteen verkkokeppiin pienen jatkopätkän. Siihen niittasin heijastenauhaa. Ei pitäisi kelkkailijoiden ajella pahki.

Viikko sitten sunnuntaina tein kamiinan lunkan kahvaan puusta lyhyen jatkeen. Ettemme polttaisi näppejämme. Puu oli ulkokuivaa. Vuosia varastossa ollutta. Mutta ulkokuivauksessa puuhun jää vettä noin 18 - 25%. Tiesinhän minä sen ja oli odotettavissa, että puukahvasta lähtee vielä vettä. Ja palikka luiskahtaa putkesta pois. Jos poraisin pienen ruuvin pidäkkeeksi, olisi homma siinä. Kokeilin kuitenkin toista tapaa. Puristin papukaijapihdellä putkea ja se menikin hieman kasaan. Puupalikka ei enää hievahtanutkaan. Saan unohtaa ruuvihommat.

Kokoomusnuoret ovat köyhtyneet sitten edellisten vuosikymmenten. Vai onko heistä tullut alkoholin suurkuluttajia? He kun edottivat, että pontikan keitto omaan käyttöön tulisi sallia. Pontikan keitto sinänsä on niitä rikoksia, joita kansa ei rikoksena pidä. Noin niinkuin pääpiirteissään. Kukaan ei kuitenkaan halunne mennä sinne kuusen perseeseen pannujen ja mäskien kanssa tuhertamaan. Kotipoltto tapahtuukin nykyisin sisätiloissa ja paikassa, jossa on raanavesi jäähdytystä varten. Omaan käyttöön tarkoitetut laitteet ovat pienehköjä. Niillä voi valmistaa vain pienempiä alkoholieria. Luulisi, että sellaiset määrät jaksaisi ostaa. Kyseessä kun on kirkas viina. Ei viski, ei konjakki. Kokoomusnuoret ottivat kantaa myös ihmisruumiiden kompostoimiseen. Maailmalla tuo tapa on yleistynyt viime aikoina. Jos tuo ehdotus pääsee toteutukseen, saakohan sellaista kompostia jatkossa ostaa vaikka kukkamullaksi tai mansikkamaan höystöksi? Ja jos vielä säkin kyljessä olisi maininta, kenen herran tai fröökynän jätökset höystävät omaa kasvimaata, niin voisihan siihen laittaa oikein kyltin. Ja loppukesällä vertailla, kuinka meidän vaarista tai mummusta on hyötyä näin jälkeenkinpäin!

Perjantaina, kun ajeltiin mökille, oli ensin pellon reunassa metsäkauris. Myöhemmin tien laidassa oli iso ukkometso. Ja kohta teeriparvi. Mukavia tapaamisia kaikki. Tänään kotimatkalla oli teiden varsilla hirvimiehiä. Suuri osa istui autoissaan. Oli sitten niinkin, että ajettiin ohi tällaisesta autossa istujasta. Pitikin sitten heti jarruttaa, kun kaksi hirveä juoksi tien yli. Emä ja vasa. Sitten oli taas auto tien laidassa. Hirvimies hänkin vaatteista päätellen. Ei kiinnostanut hirvet. Autossa istuen hirvestys ei onnistu. Ja jos vasat olikin jo pyydetty, eihän tuossa parissa laillista otettavaa ollutkaan.

Olen yrittänyt kotosalla hakea netistä sopivaa jääkaappi/pakastin -yhdistelmää. Ei ole ihan helppoa tuokaan laji. Asennustilalla on omat rajoituksensa. Ja tietenkin olisi muutamia vaatimuksia tai toiveita. Löytyi kuitenkin muuan sopivalta tuntuva laite, hintakaan ei ollut paha. Katsoin tarkemmin. Huomenna se onkin sitten melkein 300 euroa kalliimpi. Pitää huomenna heti aamusta lähteä toivorikkaana vaatimusten ja toiveiden kanssa etsimään oikeaa laitetta. Ensin pitänee tutkailla heti paikan päältä löytyvät laitteet. Jos mitat ja ominaisuudet ovat kohdillaan ja kuljetus järjestyy, on kaupat helppo lyödä lukkoon.

Lauantai, 6.11.2021

Jälleen 0-kelin aamu. Harmaata, kovin harmaata. Aamupäivällä malliksi muuan lumihiutale. Mukavan tyyntä.

Sain eilen viimeisteltyä verkkokepit. 5 keppiä. Kokuavannolle yksi ja neljälle jatalle siitä X:n muotoisesti. Tänään korjailin vielä verkkohommiin liittyen narun koukkaustyökalun. Yksinkertainen laitos. Vajaan kahden metrin keppi. Toisessa päässä 3-4 millin rautalankaa 1,5 metrin verran. Olin sitä kiireissäni joskun korjaillut, mutta nyt parantelin sitä vielä. Löysin "verkkorenkiä" varten sopivan seipään. Jätin sen kuivahtamaan ja valmistelen sen myöhemmin.

Rankakasasta valikoin ohuen männynsaikaran ja lyhensin sen parimetriseksi. Kuorin parkit pois. Tuli sitten ruoka-aika. Ja ruuan jälkeinen lepotunti. Kello oli sitten jo kolme iltapäivällä, kun lähdin vielä ulos harrastamaan. Tallessa minulla oli vanhan lumilapion varsi kahvoineen. Nyt tarvitsin tuon kahvan ja aloin sitä irroittelemaan. Eipä ollut niin yksinkertainen asia, kuin voisi kuvitella. Suurin syy oli siinä, että työkalut eivät olleet tuohon tarkoitukseen kaikkein kätevimmät. Pora ja linkkuveitsi! Sain kuitenkin lopulta osat eroon toisistaan. Sitten taas yhdistelemään. Uuden kepin toiseen päähän kiinnitin ruuveilla tuon kahvan. Toiseen päähän Motonetistä ostamani koukun. (puoshaka). Lopputuloksena parimetrinen venehaka. Se on näppärä apuväline verkkohommissa silloin, kun on kova tuuli. Yksin tuulessa ei kaikki asiat järvellä ole niin helppoja.

Homma valmistui kohta neljän jälkeen. Oli jo niin pimeää, että kauempaa ei ulkona olisi voinut työskennellä. Onneksi porakoneessa on työvalo. Viimeiset poraukset ja ruuvaukset onnistuivat sen ansiosta.

Olen nähnyt ja muutamalta taholta kuullutkin, että Miekojärven nuottasaaliit ovat tänä kesänä tai paremminkin syksynä olleet heikkoja. Entiseen malliin verrattuna. Omien muistiinpanojen mukaan nuottasaaliiden hiipuminen on jatkunut kymmenisen vuotta. Jotkut syksyt ovat olleet täysin surkeita. Verkoilla muikkua olen kuitenkin saanut ne kilot, joita olen tavoitellut. Se ei ole paljoa. Mutta eipähän ole myöskään tullut ylipyydettyä!

Ensi yölle luvassa pakkasta ja voimistuvaa pohjoistuulta. Hieman luntakin. Sitten jopa yli 10 asteen pakkasia pari päivää. Jäätyykö jo järvi .... en usko. Tuuleskelee liikaa!

Perjantai, 5.11.2021

Nyt oli jo aamusella pakkanenkin lähellä. Asteen verran jos olisi vielä ollut kylmempää, olisivat autojen lasit olleet kuurassa. Nyt ei.

Olitiin keräämässä kamppeita kasaan, kun se tapahtui. Olin varaston puolella ottamassa pakkasesta viikonlopun ruokia. Aino otti keittiössä jääkaapista kylmälaukkuun sen puolen eväitä. Yhtäkkiä Aino juoksee luokseni ja huutaa että tule äkkiä! Jääkaapista oli ovi pudonnut lattialle ja ovilokeroissa olleet tavarat myös. Tietenkin. Onni oli siinä, ettei ovessa ollut mitään rikkontuvaa eikä avonaista. Eli pullojen ja purkkien sisällöt eivät levinneet ja roiskuneet minnekään. Koottiin kamppeet lattialta ja jääkaapista kahteen kylmälaukkuun. Ja kylmälaukut varastoon. Mökkiruuoat omaan kylmälaukkuunsa. Kun selvittelin putoamisen syitä, huomasin, että oven ylempi sarana puuttui. No, olihan siinä syytä kerrakseen. Erityisen mielenkiintoiseksi asian teki se, että sitä saranaa ei löytynyt. Pieni mahdollisuus on siinä, että se on luiskahtanut jonnekin sinne reunan koloon. Kaapin ja seinän väliin. Eipä silti, uusi kaappi hankitaan heti ensi viikon alussa. Korjaamaan ei kannata ryhtyä.

Mökillä oltiin ennen puolta päivää. Sisällä +4, ulkona +1. Lumi oli sulanut. Auravalleja oli vielä, kuten katoilta alas tulleita kasojakin. Muuten täysin lumetonta. Taivaalta muutamia vesipisaroita.

Viimeistelin verkkohuoneessa verkkokeppejäni. Uusin osan naruista. Tein yhden uuden kepinkin. Laitoin keppinarun päähän painoa. Yhden kepin kanssa meinasi sattua vahinko. Usein, kun solmitsen muovinaruja, poltan viimeisen solmun jälkeen narun pään sulaksi ja levitän sen sulan muovin. Kovettuttuaan se estää solmujen purkaantumisen. Olin näköjään polttanut naruakin, mutta onneksi huomasin asian ja tein kiinnityksen uudestaan. Olisihan se ollut talvella katastrofi, jo se olisi irronnut silloin. Sen suunnan verkotus olisi ollut ohi!

Päätin kuitenkin muuttaa hieman talvista kokutaktiikkaa. Poraan verkkokeppien viereen reiän, josta ongin sopivalla koukulla keppinarun käsiini. Siksi olen pidentänyt naruja ja laittanut narun päähän lisäpainoa. Toivon mukaan homma pelittää. Vältyn keppien irti hakkaamiselta. Reikien kairaaminen on kevyttä hommaa. Siihen tarkoitukseen on apuvälineet jo olemassa. On perinteistä polttomoottoria ja nykyaikaisempaa sähköä. Hybridejä en ole tässä käytössä nähnyt.

Torstai, 4.11.2021

Välillä sataa, välillä ei. Välillä ei paista. Ja siinä välillä ei paista senkään vertaa! Marraskuu ei syyttä ole vuoden pimeimmän ajan maineessa. Nyt ennustetaan päivä päivältä hiukan viileämpää. Tiistaina aamulla olisi jo -10 astetta. Sitten paluu 0-keleihin. Saadaanko lumipeite uudestaan. Järvi tuskin kuitenkaan vielä menee jäähän. Ainakaan noilla pakkasilla.

Käväistiin tämän viikon varsinainen kauppareissu. Lidliin vietiin muutamat pullot ja otettiin paistopisteestä piirakat ja kalatiskistä kylmäsavua. Jatkettiin sitten Cittariin. Nekin ostokset olivat hyvin konservatiivisiä.

Kotosalla tein nettitilauksen, eikä maksanut mitään. Tilasin nimittäin meille molemmille influensarokotuksiin ajat. Parin viikon päästä sain ne. Jossain vaiheessa sitten vielä on otettava se kolmas koronarokotekin. Tämän vuoden piikit olisivat sitten siinä. Taitaa kutenkin se kolmas koronapiikki mennä ensi vuodelle.

Olin lähdössä Kemiin. Ja silloin taas soi puhelin. Naispuolinen ihminen siellä soitteli. Sanoin, etten osta vakuutuksia, minulla on tuossa kotosalla omasta takaa vakuutusasiamies. Sain nimittäin sellaisen vaikutelman, että siellä langan toisessa päässä oli jonkun vakuutysyhtiön puhelinmyyjä. Oli vaikeuksia saada selville, mitä tytöllä oli asiaa ja mistä hän soitti. Meikäläisellä vielä tämä kuulo sattuu olemaan sellaista luokkaa, että voin kuulla korviini tulleen asian ihan miten vain. Tyttö ei tietenkään sitä tiennyt. Sitten vähitellen tyttö mainitsi päivämäärän 18.11. Hälytyskellot alkoivat jo heikosti soimaan. Ja vähitellen hän sai sanotuksi, että hän etsii Aino Puumalaisen puhelinnumeroa!

Oli käynyt niin, että olin syöttänyt rokotusvarauksen yhteydessä väärän puhelinnumeron. Ainolta sen kysyin, mutta eihän hänkään muistanut omaa numeroaan. Tuli yhden numeron kohdalla virhe, mutta se piisasi. Järjestelmä ei saanut lähetettyä tekstaria. Siksi tuo soitto. Meni hetki, ennen kuin päästiin selvyyteen oikeasta numerosta. Aino sen lopulta äkkäsi. Ilmoitin sen ja se kelpasi järjestelmälle. Minun kuulovaikeuksieni lisäksi hommaa sotki se, että soittajatyttö oli ehkä harjoittelija, joka oli laitettu selvittämään asia. Hänellä ei ollut minkäänlaista kokemusta tuollaiseen. Eipä tietenkään. Ei tuollaiseen valmisteta terveydenhuolto-oppilaitoksissa.

Pääsin lähtemään Kemiin ihan ajoissa. Moottoritien laidalla hirvi katseli menoani. Onneksi riista-aidan takaa. Auto huoltoon. Viisi vuotta tullut täyteen. Auto on juuri katsastettu. Huoltokaan ei havainnut minkäänlaisia ongelmia. Nätti homma. Katselin siinä joutessani toinen toistaan hienompia autoja. Joukosta löytyisi se minullekin käteen käypä merkki ja malli. Pörsin pitäisi vain olla aika lailla tukevampi. Kun on aika vaihtaa autoa, pitää kuitenkin tyytyä siihen, mihin rahkeet riittävät. Koko ajan ollaan menossa hybrideihin ja täyssähköisiin. Jotkut valmistajat ovat jo lopettaneet polttomoottorikäyttöisten autojen valmistamisen. Jos aikoo sellaisen vielä hankkia, alkaa pian olla viimeiset hetket siihen.

Ajelin takaisin Tornioon. Vettä satoi ja pimeä oli jo tulossa. Moottoritiellä eivät tievalot vielä olleet päällä. Ajoin suoraan tankille.  Viikonloppu edessä. Ja lähtö mökille huomenissa. Isoja suunnitelmia ei viikonlopulle ole. Kunhan vain jotakin puuhastelua harrastaisi. Aina kyllä löytyy jotakin.

Keskiviikko, 3.11.2021

Tänään oli eiliseen nähden jo pari astetta viileämpää. Torpissa silti 5,6 astetta. Meillä kotosalla sitäkin enemmän. Koko Lappi on ollut lämpöasteilla. Lumikin sulaa vauhdilla. Kohta kai muuttolinnut palaavat takaisin!

Päivän odotettu tapahtuma oli ruokailu. Aino oli saanut herkkureseptin ja eilisellä kauppareissulla olin ostanut tarveaineet. Kaikki toimi varmaan niinkuin pitikin, mutta meidän makuumme suolaa oli ihan liikaa. Suolaa ei ruokaan lisätty, vaan se tuli ainesosista. Eilen sitä hieman pähkäiltiin, että tuleekohan liian suolaista. Oletettiin kuitenkin, että ohje on oikeassa ja ei siitä liian suolainen voi tulla. On tietenkin niin, että toisen suolainen on toisen tuima. (tuima = suolaton). Meillä suolan käyttöä on vähennetty vuosien ajan. Siihen tottuu ja liika suolaisuus tuntuu heti suussa. Ehkä muita herkemmin.

Eilen illalla piirtelin ihan paperille erästä pientä juttua, jonka saattaisin tehdä mökillä puusta. Tänään olen jatkanut piirtämistä mielikuvituksessani. Yritin samalla muistella, millaista puutavaraa minulla mahtaakaan siellä mökillä olla varattuna askarteluihin. Jonkun verran olen kasannut työstettävää materiaalia. Puuvajaterassin ylähyllyllä on monenlaista vänkkyrää ja pattia. Onko siellä tämänkertaiseen tarkoitukseeni sopivaa, pitääpä muistaa tarkistaa!

Helsinki teki tempun ja päätti sitten lopettaa lihatuotteiden käytön erilaisissa kaupungin omissa tilaisuuksissa. Palavereissa, semimaareissa yms. Kahvikermat lisäksi korvataan kaurajuomilla. Päätöksestä saa poiketa vain pormestari ja muu korkein johto, kunhan on painavat perusteet. Kuinkahan paljon tulee Hesalle perässähiihtäjiä? No, jospa tämä hourailu jäisikin vain siihen piiriin, joka nauttii Päijännetunnelistä tulevia herkkuja. Vai laajeneeko asia vuosien mittaan niin, että määrätään jopa maanlaajuinen kieltolaki koskien lihatuotteiden syöntiä. Jokohan on viisasta alkaa tuohon varautumaan ja suunnittelemaan salamakkarakapakkaa? Kuka lähtee völjyyn?

Tiistai, 2.11.2021

Sään puolesta ei tänään mitään poikkeuksellista. Ellei sellaisena pidä sitä, että oli taas eilistäkin selvästi lämpöisempää. Ainakin huomenna lämmin sää vielä jatkuu. Sitten hieman viilenee, mutta ei tässä ihan pian tarvi pakkaskelejä odotella.

Emme yleensä laita kalaruokaa kahtena päivänä peräkkäin. Sinänsä voisin kyllä varmaan syödä kalaa vaikka joka päivä. Valmistustapaa vaihdellen. Tänään poikkeuksellisesti oli toinen kalapäivä peräjälkeen. Löysin pakastimesta nahatonta kuhafilettä. Kuorin neljä puikulapottua. Kaikkea muutakin tarvittavaa oli kaapeissa ja niinpä ennen puolta päivää söimme keltaisen kalakeiton. Ja se oli tasan niin hyvää, kuin ennenkin!

Vein Ainon hammaslääkäriin. Puolta tuntia ennen varattua aikaa Aino alkoi valmistautumaan henkisesti ja fyysisesti. Ja sanoi jotakin kalan hajun pesemisestä hampaista. Meikäläisellä tuo kuulo tekee valikoituja päätelmiään. Ihan selvästihän Aino puhui jalan hajun pesemisestä. Ihmettelinkin tuota, kun hammaslääkäriin on meno, niin jalat pitää pestä. Aino selitti, mitä oli sanonut ja mitä oli pestävä. Minulla oli naurussa pitelemistä. Ainoa ei naurattanut vähääkään. Eihän kukaan voi noin väärin kuulla. Eihän sitä luulisi. Mutta minä kyllä voin!

Niin sinne hammaslääkäriin! Varattuna oli hieman normaalia pitempi istunto. Minulla olikin sitten hyvin aikaa toimittaa asioita. Cittarista ostin huomista varten Ainolle raaka-aineet suunniteltua herkkuruokaa varten. Eivät olleettkaan ainekset ihan peruskauraa, joten sitä herkkua on sitten odotettavissa. Kun ostoskassiin tuli myös hieman pakastealtaan tavaraa, kävin tässä välissä kotosalla viemässä tavarat sinne, missä ne säilyvät tarvittavan ajan. Sitten vielä pikavisiitti Motonetissä. Etukäteen tutkimani tuotteet löytyivät hyllyiltä 57 ja 59. Lasinpesunesteet ja paristot löysin ilman sen kummempia etukäteisetsimisiä.

Neljän jälkeen Aino lähti muorien peli-iltaan. Katsoinkin sitten elokuvan The Imitation Game. Eilen katsoin illalla elokuvan Armo. Nämä tosipohjaiset elokuvat ovat joskus hyvinkin mielenkiintoisia. Niin nytkin, vaikka eilisen olinkin ennen nähnyt. Kyllä siitä kuitenkin valtaosa oli uuden tuntuista. Niin ne ajan myötä asiat unohtuvat.

Maanantai, 1.11.2021

Kun lumi on nyt löhtenyt, vain kasoissa koneen jäljiltä on lunta, eletään taas hetken valoisuuden jälkeen  vuoden pimeintä aikaa. Lumiraja siirtyy näillä lämmöillä koko ajan pohjoisemmaksi. Ensi viikonloppuna on siis mökilläkin taas pimeää. No, kynttilät on sentään keksitty!

Tänään muikkupäivä. Usein meillä muikut vain yksinkertaisesti paistetaan voissa. Nyt vuorossa kermassa hauduttamista. Jääkaapissa oli neljä Rosamunda-perunaa. Rossu on erinomainen uuniperuna ja uuniperunaa meillä ei juurikaan ole harrastettu. Nyt kuitenkin tein poikkeuksen. Parissa perunassa oli sen verran vikaa, että jouduin heti kättelyssä tekemään muutoksen suunnitelmaani. Kuorin siis potut. Ja sen jälkeen teinkin uuniperunat siten, kuin mukavalta tuntui. Monissa ohjeissa kerrotaan, että lämpöä saa olla 200 astetta ja aikaa uunissa tunnin verran. Tuntisen jälkeen käytin pottuja pois uunista. Raakoja olivat. Laitoin astian pohjalle hieman vettä ja uuniin lisää lämpöä. Lisäsin lämpöä, annoin paistua noin 25 minuuttia. Kokeilin taas kypsyyttä. Vieläkin hieman raakaa. Vielä vartti ja kypsää oli lopulta.

Joskus ihmetyttää tuo pottujen hidas kypsyminen. Etenkin laatikkoruuissa voi vuoan keskelle jäädä raaka kohta, vaikka reunoilla kaikki olisi jo ylikypsää. Aikojen kanssa ei saa hosua. Sekin vielä vaikuttaa, laittaako ruuan kuumaan vai kylmään uuniin. Tänään ruoka oli syödessämme kypsää. Täytyy vain olla rehellinen ja tunnustaa, että kyllä osaan paremman hernekeitonkin tehdä! Tänään olisi saanut olla rohkeampi mausteiden kanssa.

Ainolla oli suunnitelmissa laittaa kunnon ruokaa huomiselle. Sen vuoksi olisi kuitenkin tehtävä kauppareissu. Se puolestaan siirtyi tältä päivältä huomiselle ja huomisen ruoka siten myös muuttui. Mutta keskiviikkona sitten! Onhan se totta, että välillä nämä ruuat toistavat samaa kaavaa. Ainakin minun tekeminä. Mieluiten teen ruuan niin, että sen teko ei ole liian monimutkaista. Eikä aikaa vievää. Ruuan määrä kertalaitolla voi kuitenkin olla isompi. Monen päivän eväät, aikaa voi mennä siinä. Kastikkeet eivät myöskään ole minun laji. Ruskeakastikkeen osaan tehdä. Siinä sitä onkin meikäläiselle kulinarismin tarjontaa ihan nokko!

Täällä Perämeren pohjukassa, niinkuin liki kaikkialla muuallakin Suomessa, on koronatartuntoja aina vain enemmän. Ennätykset paukkuvat. Ongelmana ovat rokottamattomat, jotka sitten joutuvatkin sairaalahoitoon. Rokotetut saattavat sairastaa tietämättään koronaa. Siksi tilanne onkin niin hankala. Kai tämä on nyt se viimeinen rypistys, joka asiassa tapahtuu. Vielä ehtisi sinnittelijät ottamaan rokotteen. Koronapassia jo suunnitellaan ehdoksi moniin paikkoihin pääsemiseksi. Töihinkin!

Sunnuntai, 31.10.2021

Eilen vielä kesäajassa, tänään normaaliajassa. Loppukeväällä, 27.3. ensi vuonna, siirrytään taas takaisin kesäaikaan. Jokohan tämä soutaminen ja huopaaminen alkaisi riittämään? Ja kumpi aika olisi parempi, kesä vai talvi.

Vuosi sitten järvi jäätyi marraskuun loppupuolella. Mutta niinkuin monina viime vuosina, jääkansi tuli aluksi vain ohuena ja sitten tuli sopivasti lumisateita. Ei pahoja pyryjä, mutta juuri sopivasti suojaamaan ohutta jäätä lisäjäätymiselta.  Etenkin kun kunnon pakkasiakaan ei tullut. Meni pari viikkoa, ennen kuin sain verkot pyyntiin. Eikä jäätä silloinkaan ollut liikaa. 4 senttiä teräsjäätä + 3 senttiä kohvaa. Onneksi oli hieman pakkasen puolella ja nuo kerrokset olivat kiinni toisissaan. Tulisipa tämän talven jää ajoissa ja heti riittävän vahvana. 15 senttiä teräsjäätä kantaa painavan kelkankin. Sellaista toiveissa ja pian. 15 vuorokauden ennuste ei kuitenkaan lupaa mitään siihen viittaavaa.

Yöllä satoi vettä. Lämmintä muutama aste. Lumi sulaa vähitellen. Järvessä vesi laskusuunnassa. Alkuviikolle luvassa erityisen lämmintä. Poutaista kuitenkin, joten kyllä lunta on vielä ensi viikonloppunakin.

Lähtöaamun rutiineja. Sain pilkkeet varaston räystään alta mahtumaan puukoreihin ja puut sisälle. Voi olla, että ensi viikonloppunakaan eivät kuusipilkkeet vielä aivan lopu. Osa näistä viimeisistä pilkkeistä on aika turhan pitkää. Takkaan ja saunan kiukaaseen mahtuvat, mutta kamiinaan tuskin. Onhan minulla se kätevä teline, jonka avulla on nätti pätkiä klapit keskeltä poikki. Jos tarvetta ilmenee.

Kuten viikko sittenkin, heittelin muutaman heiton virveliä. Nyt olin vaihtanut siiman päähän vieheen, jolla oli teoriassa hyvätkin mahdollisuudet toimia. Ainakin oikein käytettynä. Ei rannalta kalastaminen aivan mahdotonta ole, mutta kyllä siinä pitää olla tuuriakin matkassa. Sitä ei kuitenkaan nyt ollut, kokeilen sitten taas joskus myöhemmin.

Tajusin, että olisihan minulla järkevämpääkin tekemistä ennen kotimatkaa. Ajattelin ensin jatkaa verkkokeppiprojektia, joka jäi pientä vaille eilen. Mutta sitten hoksin, että kamiina on jo kylmä, ja voisin kokeilla hoitaa pari asiaa kuntoon. Ainakin yrittää. Ensinnäkin sellainen asia, kun lunkan kahva kuumuu käytössä niin, että ei siihen voi koskea paljain näpein. Kahva on ontto metalliputki johon vuoleskelin puusta tuuman mittaisen jatkon. Siitä tuli hyvä. Kahvassa oli myös se vanha vika, jota olinkin jo kerran korjaillut. Korjaus kesti jonkun aikaa, mutta sittemmin käytössä pultti alkoi jälleen pyörimään. Yritys oli hyvä ja pieni lisämäiskääminen olisi voinut tuottaa tulosta. Kun mielessäni oli kuitenkin toinenkin mahdollisuus, päätin kokeilla sitä. Siihen tarvittiin parin sentin pätkä rautalankaa. Se toimi. Pultti on nyt tiukasti kiinni, ja kahva silti liikkuu hereästi.

Aino oli vielä kävelyllä. Minäkin lähdin käymään katsomassa, miten naapurissa kannon poisto edistyy. Kanto oli eilen pitänyt traktoria pilkkanaan ja kostoksi kanto oli päätetty polttaa. Eilinen alku sai tänään jatkon. Hitaasti, mutta varmasti alkoi kanto mustumaan. Kyllä se siitä!

Alkumatkan soratiet olivat jäisiä. Liukkaita jalkamiehille. Soraa oli kuitenkin aurausten jäljiltä sen verran näkösällä, että vain parissa paikassa liukkauden vuoksi oli syytä olla erityisen tarkkana. Sihtuunantie oli hiekoitettu. Päällysteteiltä oli jää sulanut liki täysin. Myös lunta oli kadonnut paljon. Lumen alta oli paljastunut todella komean vihreitä peltoja. Monesti näin syksyn harmauden keskellä nuo vihreät lumen alta paljastuneet pellot ovat todella komean vihreitä. Ikään kuin näkymää olisi käsitelty kuvankäsittelyllä. Kukahan sellaisen tempun olisi osannut tehdä?

Lauantai, 30.10.2021

Viimeistä kesäajan päivää viedään. Huomenna kaikki on taas toisin. T-paidat saa vaihtaa pitkähihaisiin. Shortsit pitempilahkeisiin. Sandaalit vaihdoin jo viikolla umpinaisempiin. Yöllä oli heikkoa pakkasta. Päivällä 0-keliä. Tihkua ajoittain. Pellossa iltaan asti pakkasen puolella. Meillä siis nollassa, mutta Meltosjärvessä +4. Torniossa +6.

Tämän päivän tekemisiksi olin suunnitellut pääasiassa talviverkotukseen liittyviä järjestelyjä. Jotakin rakenteluja, jotakin uutta. Kaikki kuitenkin sellaisia asioita, joilla helpotan omia tekemisiäni. Verkkojen uitosta keväiseen verkkokalastuksen lopettamiseen. Kalastuskauden aikana noita asioita ei tule tehtyä. Etenkin syystalvella valoisaa on niin vähän, että se kyllä kuluu kalahommissa muutenkin. Ja jos vielä tuurit ovat kohdillaan, menee aikaa perkaamiseenkin.

Nyt kulutin aikaa noihin pikku hommiin 4-5 tuntia. Rauhalliseen tahtiini. Ei siinä tarvinnut hikeä otsalta pyyhkiä, eikä istua tasaamaan hengitystä.

Siirsin vanhan verkkojen vetonarun eläkkeelle. Tai paremminkin hyödynnän sitä aina tarpeen mukaan. Pätkä kerrallaan. Kevätkaudella se meni poikki ja nyt torstain postipaketissa sain uuden. Paketissa oli myös narulle kelu. Kelasin uuden narun kelalle. Jopas sitä nyt on pollea olo. Tutustuin uuteen uittolaitteeseen. Vanha jää nyt pollopenkkiin. Sille ei käyttöä ole. Uuden uittolaitteen myötä vähenevät verkon uitossa väkisinkin syntyvät olkapääkivut. Tervetullut uudistus meikäläiselle, jonka olkapää on hajalla. Otin vanhasta uittolaudasta kuitenkin narun talteen. Se ei ole rispaantunut ja siinä on merkit yhden ja kahden verkonmitan kohdalla. Sen laittelin huolellisesti yhteen ämpäriin.

Olen talviverkoilla käyttänyt tavallista 50 litran muovilaatikkoa kalalaatikkona. Veneessäkin kesällä. Talviverkoilla se on toiminut myös istuimena, kun olen laittanut laudanpätkän sen päälle poikittain. Viime talvena istuin tuollaisen laatikon kappaleiksi. Nyt tekaisin purkupaneeleista laatikkoon kannen. Laatikoita on heikkorakenteisia ja vahvempia. Otin nyt käyttöön sen vahvemman. Kansi jakaa painoni nyt tasaisesti laatikon reunoille. Eika kalat loiski vettä päälleni. Kesällä venekäytössä aallokossa hyvä ajatus. Vesi ei pakkasilla myöskään jäädy niin nopsaan kuin avoimessa astiassa.

Tutkailin läpi kaikki verkkokepit naruineen. Jotakin korjattavaa oli ja jotakin vielä jäikin. Laitoin kaikkiin keppeihin nyt noin 30-senttisen puupalikan poikkipuun alle pystyyn. Kun lopetan syyskauden päätteeksi verkkokalastuksen, nostan niitä keppejä 30 senttiä normaalia korkeammalle. Siksi tuo lisätuki. Etenkin plussakeleillä tuo nosto ei oikein tahdo aina onnistua. Talvella lumi painaa jäätä ja jään päälle tursuaa vettä. Se jäätyy jään päällä kohvaksi. Ilman tuota korottamista on poikkipuu helpostikin 30 senttiä jään sisällä, kun verkotus taas pitäisi alkaa.

Järjestelin verkkohuonetta muutenkin. Roikkumassa olleet verkot olivat kuivia. Laitoin ne laatikoihinsa ja laatikon sivummalle. Niitä silmukkapultteja en vielä käyttänyt. Tarvitsen niitä vasta vahvempien jäiden aikana. Silloin viimeistään tekaisen apuvälineen, joihin niitä tarvitsen. Nyt vain odottelemaan niitä jäitä. Ettei päivän homma olisi turhaa!

Välillä kävin lapioimassa lunta eilisen kokon tuhkiin. Tuhkaa oli tosi vähän. Kaikki oli palanut, ei edes sen vanhan veskin parrunpätkistä eikä patikanpalasista ollut mitään jälkellä. Tuhka lenteli pölynä, kun heittelin lunta lumilapiolla. Onneksi sitä lunta vielä siinä oli! Vaihdoin pääkameran akun. Ei ehkä olisi vielä ihan ollut aika, mutta nyt taas mennään näin jonkun aikaa. Joitakin hyttysen näköisiä lentäjiä on tänään näkynyt paljon. Ovatko kirsisääskiä, niin veikkaisin.

Perjantai, 29.10.2021

Aura oli liikkeellä aamusta mökillä. Tarrantie vanhaan pottumaahan asti oli se pahin osuus. Metsäisemmällä pätkällä lumikertymä ei kummoinen sitten ollut. Auraamattomana tuosta puolen kilometrin osuudesta olisi ollu melkoisesti harmia. Auraaja soitteli käytyään auraamassa Tarrantien. Oli puhetta niistä aurausmerkeistä. Aivan turhia. Haittaa enemmän kuin hyötyä. Ne mitkä jäivät nyt pystyyn, kaatuvat tai katkeavat lumimäärän kasvaessa. Ok, selvä pyy. Pitääpä ilmoitella.

Mökille ajettiin pitkästä aikaa Ylitornion kautta. Tiet sulia. Aavasaksalta itään vähitellen lunta, jäätä ja sohjoa. Kunnes soratiet loppumatkasta jäisiä. Muttei vielä liukkaita. Pari plus-astetta. Katoilta lumet tulleet alas. Onneksi määrät olivat vähäisiä ja onneksi ei ole pakastanut. Lujia läjät kuitenkin olivat. Päivän mittaan lapio lapiolliselta sain kasat hajotettua ja poistettua. Sytytin heti saavuttuamme tuon lähikokon tuleen. Olikin tosi kuiva ja paloi kuin soihtu. Vieressä oli pressun alla valtava kasa oksakimppuja. Hyvä kun ehdin niitä heittelemään kokkoon palaneiden tilalle. Kahdelta jäljellä oli vain kasa tuhkaa.

Aino kävi keräämässä aurausmerkit pois. Soitti vielä, ettei kukaan ihmettele. Ruokatauko. Kolmelta tuli takkaankin. Pikku hiljaa lämpö alkoikin paremmin tuntumaan!

Kalastuksesta vastaava viranomaistaho on laitellut pariinkin otteeseen sähköpostia. Aiheena kalakortti eli kalastonhoitomaksu. Olen kyseiseltä instanssilta tilannut kalalupia vuosien mittaan vaikka kuinka paljon. Yhteystietojeni lisäksi lupia myyvällä taholla on rekisterissä tiedossa myös ikäni. Miksihän minulle kaupataan kalakorttia, vaikka ikäni puolesta en enää sitä tarvitse?

Torstai, 28.10.2021

Illalla katsoin yhtä kymmeneltä alkanutta elokuvaa. Se oli sen verran epämääräinen, että yhdentoista aikaan laitoin sen loppuosan tallentumaan ja vaihdoin kanavaa. Tunnin ajan katsoin ohjelmaa. Se on sellainen "puolisuosikki". Ja mikä parasta: ei uusinta.

Aamulla pyrytti hetken sakeasti. Heikko pakkanen vaihtui suojakeliksi. Pyry loppui. Putsasin takapihan terassin lumesta. Odottelin hetken ja kävin sitten etupihalla. Lunta oli kolattavana 1,5 tuumaa. Onneksi niin vähän, kun kosteaahan se oli ja alkoi vielä sitten tihkusadekin.

Tuli sitten katsottua loppuun se eilinen elokuva. Jos sen alkupuolisko illalla tuntui epämääräiseltä, ei toinenkaan puolikas tänään siitä juuri kummemmaksi muuttunut. Juoni jäi jotenkin löysäksi. Tiukempia ripuleitakin on ruutattu. Ja mikä se elokuvan sanoma oli, kyllä se jäi arvailujen varaan. Tuli kuitenkin katsottua. Kun uusinta koittaa, tiedän olla sortumatta!

Kivikankaan tilaukseni oli saapunut iltapäivän päätteeksi. Oli ohjautunut eri automaattiin, kuin olin merkinnyt tilaukseen. No, sama se, ajelenko paketin perässä kilometrin vai kaksi. Oli oikeastaan hyvä, että oli liikenteeseen lähtöä, kun oli pari pikku juttua mielessä. Ensiksi kävin Tamppiksessa. Se yhä mainostaa omalla nimellään. Milloinkahan se muuttuu lopullisesti Tokmanniksi? Sain sieltä kuitenkin Tokmannin mainostamat tarjous-Juhlamokat. Jatkoin sitten Motonettiin. Eilisten silmukkapulttien oheen tarvitsin muutamat RST-mutterit ja aluslevyt. Onneksi niitä myydään pienissä erissä, kun tarvekin oli minimaalinen. Jatkoin sitten keskustaan ja Saleen. Pakettiautomaatille. Siinähän se automaatti olla möllötti. Tunnistin sen pakettiautomaatiksi siksi, että siinä oli lukuisia pieniä luukkuja. Ja siinä myöskin luki isolla PAKETTIAUTOMAATTI. Vienosti virnuillen, kuin Mr. Bean. astelin pienen kosketusnäytön ääreen. -Lähetä vai nouda ... painoin tietenkin nouda. -Anna 8-numeroinen koodi. Näpyttelin numeroita saamastani tekstiviestistä. Mutta ... numerot loppuivat kesken. Eihän viestin koodissa ollut kuin kuusi numeroa. Ja järjestelmä vaati kahdeksaa. No voihan perse. Vaikeaksi meni tämäkin. Otin puoli askelta pakkia ja silloin sen huomasin. Olin Matkahuollon automaatilla. Kukaan ei tainnut kiinnittää huomiota töppäilyyni. Hipsin postin automaatille. Se pelasi loistavasti 6-numeroisella koodilla.

Koronarokotusten kanssa edettiin vähän aikaa sitten suorastaan matelemalla. Nyttemmin on tahti hieman alkanut parantumaan. Etenkin nuorten aikuisten keskuudessa on tapahtunut merkittävää edistymistä. Koronapassin käyttöönotto lienee iso syy rokotustahdin kiihtymiseen. On myöskin ollut asiallista vetoomusta ja tietoa rokotuksista. Painostuksen poikastakin. Jos rokotustahti jatkuu vireänä, voidaan tästä korona-aallosta selvitä sittenkin. Sielullisia hiertymiä tulee kuitenkin. Ja etenkin rokottamattomat tulevat kärsimään. Rajoitukset jatkuvat vielä aika kauan. Ensi vuodenvaihteen tuolle puolelle.

Huomenna ollaan taas menossa mökille. Mikähän siellä on lumitilanne tien päällä? Päästäänkö autolla mökille asti? Otin esille varastosta jo auton lumilapionkin! Nyt torstai-iltana Torniossa on lämpöasteita 4-5. Mökillä 2. Lumi sulaa vauhdilla. Jos huomenna kulku onnistuu, onnistuu se sitten seuraavalla viikollakin. Lämpö jatkuu ja vain paranee. Vesi on järvessä lähtenyt hienoiseen laskuun. Lämpöasteet nousevat Nuuskakairassa 6-7 asteeseen. Saattaa olla, että vedenpinnat lähtevät taas nousuun. Lämmön lisäksi kun alkuviikolle on luvassa vesisateita.

Keskiviikko, 27.10.2021

Iltasella tuli päähäni jälleen löyhänpuoleisia ajatuksia liittyen talvikalastukseen. Muistin siinä samalla sen, että viime keväällä kauden päättäjäisiksi minulla katkesi verkon vetonaru. Vetonaru saisi olla polyeteeniä. Naruni oli todennäköisesti polypropeenia ja siksi se kuluikin ja katkesi lopulta. Tosin kyllä se kesti kuitenkin monet vuodet. Tsekkailin sopivien narujen hintoja. Törmäsin myös muuhun mielenkiintoiseen ja hyödylliseenkin tarvikkeeseen. Teinkin sitten Kivikankaalta pienen tilauksen. Tällä kertaa en ostanut ollenkaan verkkoja. Vanhat ovat vielä riittävän hyväkuntoisia.

Aamulla hieman pakkasta, 2 - 3 astetta. Eli pitkästä aikaa kuiva keli. Kävin laittamassa auton lämmitykseen hetkeksi. Aamupalan jälkeen sitten pistäydyin liikenteessä. Ensin matkasin Motonettiin. Listalleni olin eilen illalla kirjoittanut tuotteen "silmukkapultti", 2 kpl. Motonetissä marssin suoraan silmukkapulttiosastolle. Otin niitä sitten kuitenkin kolme kappaletta. Kolmella pääsen ilmeisesti hieman parempaan tulokseen, kuin kahdella. Tällä kertaa ostokset olivatkin aika vähissä.

Sitten viikon yksi pakollisista asioista, eli tankkaus. Pakollisuus on tietenkin liian rajusti sanottu. Kyllä se menisi toinenkin viikko samoilla bensoilla. Kolmaskin näillä kilometreillä olisi todennäköistä. Ja tietenkin pikainen käynti Cittarissa. Jauhelihaostoksilla. Eilen jätettiin muusia ja gratiinia sen verran, että niistä saataisiin kunnon jauhelihalaatikko. Jauhelihaa siis noutamaan. Ja tietenkin taas vähän sitä sun tätä.

Oli vielä niin aikaista, että ruuan aika ei vielä ollut, kun palasin reissusta. Vähitellen kuitenkin otin esiin vuoan, johon jo eilen oli levitetty muusit pohjimmaiseksi. Paistoin jauhelihan. Muusin päälle sitten gratiinit, jauhelihat ja juustoraasteet. Mutta missä järjestyksessä? Minulla järjestys meni väärin ja sain siitä palautetta. Minulle laatikko maistui. En tiedä, miten olisi rakennekaan ollut parempi.

Iltapäivällä ruuan sulattelua. Hyvin suli. Maha ei järjestyksestä piitannut. Muoreilla peli-ilta meillä ja neljän korvilla alkoi porukkaa hiippailemaan ovesta sisälle. Kahvit saatiin mekin Pentin kanssa. Hyvät sellaiset. Pentti lähti vähitellen muihin hommiin. Minun tehtävänäni katsoa teeveetä.

Vaihtelin kanavia ja yritin etsiä jotakin mielenkiintoista. Siinä se ilta kului aika pitkälle. Loppuillalle voi vielä löytyä jotain. Viime aikoina olen kantsonut joitakin elokuvia, mutta melkoista pakkopullaa ne ovat olleet. Parasta niissä on ollut se, että en ole aiemmin niitä nähnyt. Monet muut ohjelmat ovatkin sitten uusintoja. Viikon sisällä joitakin pätkiä uusitaan liki päivittäin.

Tiistai, 26.10.2021

Märkää, märkää. Lumen sulaminen jatkuu hienokseltaan. On plussan puolella, mutta poutaa. Kuuropilviä seilailee ympäri Lapin. Meille ei aamupäivä ainakaan tuonut sadetta. Iltapäivän puolella muuan pisara.

Tälle aamupäivälle piti ehtiä tehdä lounasmuikkujen lisäksi isompi annos muusia. Lisäksi kunnon annos vihannes/juuresgratiinia. Aino heitti aavistuksen kapuloita rattaisiin ja varasi uunin yhteentoista asti. Vasta sen jälkeen sain gratiinin uuniin. Potut saivat odottaa keitinliemessään jonkun aikaa ylimääräistä, mutta ei sitä maussa tai muusin rakenteessa huomannut!

Paistoin muikut. Survoin muusin. Vielä aamupäivän puolella syötiin ja ruoka oli kelvollista. Joku voisi sanoa, että hyvääkin. Piirakat jäivät vielä koskemattomiksi. Muusi- ja gratiiniannoksia saatiin pakkaseen useampiakin. Kun siellä on valmiskastikkeita ja paistettuja pihvejäkin, on mökkiruuanlaittoon taas joksikin viikonlopuksi helpot eväät! Ja loppuviikollekin Aino jo jotakin alkoi suunnittelemaan, kun molempaa lajia tuli ihan runsaanlaisesti.

Kun olin raivannut ruuanlaiton jäljet ja vienyt rasiat viileään ja laittanut tiskikoneen päälle, jäi kämppään enää vahva tuoksu. Gratiinin parsa ja purjo etupäässä olivat syyllisiä. Ongelma vain on se tuulettaminen. Puolet meistä tuulettaisi voimakkaasti, puolet ei päästä viileätä ulkoa sisälle. Tuulettaja jää aina alakynteen. Vein roskat ja hain postit. Kolasin pari kolallista sohjoa. Siinä meikäläiselle tuuletusta!

Olen muutamaan kertaan maininnut siitä, kun päättäjät eivät osaa/halua tehdä sellaisia päätöksiä, joilla saataisiin koronaa hillittyä. Nyt tuli taas tällainen tapaus. Joku vaati, että hoivakotien hoitohenkilökunta olisi pakkorokotettava, ellei vapaaehtoisuus riitä. Joku taas heti alkoi valittelemaan, että voi-voi, mutta kun ei voi. Vaatisi lakimuutoksen. Niin justiinsa. Miksi sitä lakia ei tehdä? Odotetaanko sitä vielä kauheampaa tautia, jolloin lakien laatijatkin jo saattavat harventua? Menisin niinkin pitkälle, että koko kansa olisi pakkorokotettava. Ainoastaan merkittävät terveysriskit voisivat antaa poikkeusluvan. Tuo laki pitäisi olla sellainen, että sen voimalla pystyttäisiin määräämään yksilö-, ja yhteisötasolla lähes mistä vaan. Ettei se johtaisi kenenkään sekopään hirmuvaltiuteen, tulisi sillä olla pieni porukka, joka tekee näitä määräyksiä. Ryhmä voisi koostua esim. seuraavista: presidentti, pääministeri, THL:n edustaja, sisäministeriön edustaja, puolustusministeriön edustaja, suurimpien oppositiopuolueiden edustajat. Kokoonpano voisi vaihdella riippuen asiasta, johon määräykset vaikuttavat. Lisäksi yksi jäsen saisi olla, joka edustaisi maalaisjärkeä. Voisin olla siihen vapaaehtoinen! Samalla tuota muuta sakkia saisikin harventaa. 

Maanantai, 25.10.2021

Eilen pakkanen antautui iltaa kohden. Saapui sadealue ja sade tulikin sitten vetenä. Yöllä sade muuttui taas räntäsateeksi, kun lämpö palasi nollaan. Sade jatkui heikkona aamupäivän ajan.

Telkkari oli auki ja sieltä sattui silmiini mainos, jossa soitettiin selloa ja viuluja. Siitä tuli elävästi mieleeni Trio Lehtelä. Isä ja kaksi tytärtä. Sunnuntain kahvikonsertti oli heidän ohjelmansa 60-luvulla. Siitä sitten ajatukset jatkoivat eteenpäin radion puolelle. Ja Peipposiin. Kansanlaulukuoro Peipposet lauloi radiossa 34 vuotta alkaen vuodesta 1952. Sitten oli niitä kuunnelmia. Pekka Lipposta ja Kalle-Kustaa Korkkia kuunneltiin. Ja tietenkin ne jännärit. Paul Cox etunenässä. Muistin jopa sen tunnarivihellyksen ilman netin apua. Vähitellen 70-luvulle siirryttäessä TV voitti radiolta tämän tyyppiset esitykset, mutta esim. Yhtäköyttä -yhdistys kokoontui vuoteen 1990 asti! Nykyisin radiota kuunnellaan mökillä ja autossa. Kotonakin päiväaikaan. Musikkia, uutisia ja joskus urheiluakin. Kuunnelmia ei, mahtaakohan niitä nykyisin tullakaan.

Kun päästiin iltapäivään, tulivat kaikki vähäiset sateet jo vetenä. Poutaantui sitten kuitenkin. Pihalla lumi oli loskamärkää. Siksi kauppareissuun valmistautuessani hain varastosta kengät, joita sitten pidän näillä pikkureissuilla taas kevääseen asti. Tähän asti ovat riittäneet nuo sandaalit. Sandaaleissa on liikaa vuotokohtia. Niissä jalat olisivat märät hetkessä ulko-ovestä lähdettyä.

Tänään tein risottoa. Keitin riisiä enemmän, kuin oli tarpeen. Yli jäi parin päivän annokset. Huomenna teen vastaavaa ylimitoitusta pottu-, ja vihannespuolella. Siksi oma ostoslistani painottui siihen suuntaan. Ainolla oli myös omia suunnitelmia. Jotakin piirakanpaistoa oli mielessä. Lisäksi tietenkin ihan niitä viikottaisia perusjuttujakin. Hiljaisimmilla kaduilla tosi surkea ajokeli. Onneksi ei tarvinnut pitää kiirettä.

Viikon kuluttua eletään jo marraskuuta. Vaikka vielä on ollut hyvinkin lämmintä, ollaan kuitenkin saatu jo merkkejä talvestakin. Talvea tässä tietenkin jo odotellaan. Ja jäätä järveen. Se tapahtuu joskun hyvinkin sukkelaan ja yllättäen. Siksi olen hieman miettinyt uusia juttuja alkavan talven verkotuksiin. Ehkä helpottavia, ehkä tehostavia. Ainahan on pyrittävä parempaan, eikös vain. Toivottavasti vain saamme heti kättelyssä turvalliset jäät. Kelluntavarusteet kuuluvat veneilyyn. Jäällä kalastaessa käyttäisi mieluummin toisenlaista vaatetusta.

Vilkaisin tuoretta sääennustetta. Marraskuu näyttäisi alkavan kovin, kovin lämpimissä merkeissä. Talvi ei siis vielä ole tulossa.

Sunnuntai, 24.10.2021 Aili 2v, sydämelliset onnittelut

2 kk jouluaattoon! Ailin synttäripäivän kunniaksi 24.10. on muuten virallinen liputuspäivä. Siksi tämä päivä on myös YK:n päivä. Että joku luulisi, että YK on ansainnut liputuksen! Kaikkihan me tietenkin tiedämme asian virallisen kannan!

24.10. on jäänyt mieleeni myös kalastusasioista. Joskus 1990-luvulla laitoin nimittäin verkot jään alle tuolla päivämäärällä. Se on kaikkein aikaisin sitä lajia. Vielä 22.10 vedettiin illalla nuottaa. 23.10. keskijärvi parin sentin vahvuisessa jäässä. Torstaina, 24.10. jäätä oli jo viitisen senttiä. Viime keskiviikko eli 20.10. oli myös vuosipäivä. Tuli nimittäin kuluneeksi 6 vuotta viimeiseksi jääneestä savukkeestani. Nyt jo uskaltaa sanoa, että viimeiseni silloin poltin. Ei ole ollut, eikä tule olemaan himoa siihen suuntaan!

Illalla komea kuutamo paistoi suoraan järven takaa. Naapurit pistäytyivät porisemassa. Rouvat pelasivat, äijät porisivat. Rouvilla pelit jatkuivatkin sitten aika kauan!

Aamulla pakkasta. Järvellä sumua. Mökillä avoin järvi vielä lämmittää. Pakkasta olikin siten vain noin 11 pykälää. Meltosjärvessä kuitenkin lukema oli -18.

Ollaan vuosittain loppukeväästä pilkottu kuusiklapeja ulkopinoon puuvaraston räystään alle. Siihen mahtuu puuta noin 1,8 kuuutiota ja sellainen määrä riittää kunnes talvi saapuu. Nyt ollaan talven kynnyksellä. Ensi viikonloppuna loppuu lokakuu. Kesäaika päättyy. Ulkopinossa on vielä kalikoita arviolta kuuden puukopan verran. Sisällä ne ovat vielä täysinä. Ehkä ensi viikonloppuna saamme viimeisetkin kesäpuut sisälle! Tuskin kaikkia kuusiklapeja kuitenkaan ehdimme polttaa. Pitäisi tehdä pihalle nuotio!

Vaikka pakkanen olikin kauden huippulukemissa, ei se ilma kylmältä tuntunut. Tuuli oli nyt lounaan tai etelän puolella ja sehän ei meille mökillä vastaa. Touhuilin sekalaisia lähtöpäivän asioita. Aino lähti vielä kävelylenkille. Minulla alkoivat tekemiset olla vähissä. Keksinpä sitten kokeilla virvelöintiä. En ole harrastanut vapakalastusta vuosikausiin ja liekö siimatkaan enää terveitä. Yhdessä avokelassa näytti olevat siima aika ok, joten istutin sen vapaaseen vapaan. En alkanut valikoimaan sopivia vieheitä, vaan laitoin siiman päähän ensimmäisen jigin, joka sattui olemaan käsillä. Sitten rantaan heittelemään. Tyhjää heittelin, mutta oikeastaan tulevina viikonloppuna voisi kokeilla puolitosissaan. Jos aikaa on. Nyt kello oli kuitenkin jo sen verran, että piti lopettaa muutaman heiton jälkeen.

Vesi on nyt todella korkealla. Numerotietojen (Ympäristökeskus) mukaan noin 10 vuorokauden nousu on ollut n. 80 senttiä. Rannalla katsellessa voi vain todeta niinkuin aikanaan Jaakko Lassila: tosi on! Kesän alimmasta nousua on jo pitkälti toista metriä.

Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin, on viime aikoina päässyt kiihtyvällä tahdilla lööppeihin. Eikä lainkaan positiivisessä mielessä. Kevään aamiaisrahat lienee saatu pyyhittyä unholan maille. Nyt puhutaan bileilystä, veikkausvoittorahoista ja boomerista. Mitähän alkavalle viikolle SM järjestää? No, sehän on vain panem et cirkenses! Ainakin cirkenses. Ei ole ihme, jos oppositio saa hyviä aseita, kun hallituskumppanitkin alkavat näyttää kyllästymisen merkkejä!

Lauantai, 23.10.2021

Yöllä ja aamulla 5-7 asteen pakkaslukemia. Aamuyöstä oli laitettava kamiinaan kyhyt. Oli sen verran viileätä sisällä. Tuuli yhä järveltä. Onneksi eilistä heikompana.

Vaikka en uskokaan, että nämä lumet säilyvät talveen asti, tulevat ne talvikelit ja lumet kuitenkin vielä aikanaan. Talven tieltä oli hyvä vielä hoidella muutama asia muualle. Kesällä puunkaadossa oli apuvälineenäni hetken jatkotikkaiden toinen puolisko. Hain sen mökin räystästä vasten. Kopistelin siihen kiinni jäätyneet sammalet pois. Tutkin sitten ränniä, mutta se oli liki ok. Olin aiemmin lämpimillä säillä jo poistanut siitä koivun lehtiä. Toinen puolikas tikkaista oli liiteriä vasten. Yhdistin tikkaat ja nostin ne liiterin seinälle naulojen varaan.

Kahdet kottikärryt oli vielä kenturalla. Ne ovat olleet aina talviajan takimmaisen puuvajan terassilla, oikealla puolella. Varapuuvarastossa oli sen verran tilaa, että ensi talven ne saavat lojua siellä. Sinne oli näköjään jäänyt kesän puuhommien jäljiltä puukoukku ja -sakset. Bensa-astia ja öljykanisterikin siellä oli, samoin kuin meisseli-tulppa-avain. Vein kaikki sinne, missä moottorisahatkin olivat. Raivasin tilaa maitokärryille takavaraston terassin vasempaan puoleen. Siinä se saa nyt viettää tämänkin talven. Sahausrenkun nostin vastareunalle katon rajaan. Siihen sen sidoin narulla.

Päiväkahvit ja voileivät. Testailin yhtä kameraa. En saanut siihen henkeä. Otin muistikortin talteen. Tein uudelleenjärjestelyjä kameroiden kesken. Kaikille löytyi järkevä paikka.

Tein kelkalla polkupohjia. Kävin jopa Koukkusaran päässä asti. En ajanut siitä enää hiekalle. Sieltä kun ei pääse läpi venehylkyjen vuoksi.

Pihaan ilmestyi suloinen hirvikoira, karjalankarhukoira kai. Se teki kanssani läheistä tuttavuutta ja olisi varmaan nuollut naamankin, jos olisin vain antanut. Nälissään oli poloinen. Vieraalle koiralle ei kuitenkaan voi antaa ruokaa. Voi käydä niin, että se ei tajua lähteä siitä mihinkään. Parempi jättää nälkäiseksi niin lähtee siitä isäntäänsä/emäntäänsä etsimään. Jotakin puuhastelllessani se ---tanan piski hajotti terassilla olleen roskapussin. Kaiken maailman rakkeja niitä pitääkin täällä juoksennella ihmisten kiusana. Naapurin hauvat ovat melko hyvätapaisia. Tästä vieraasta ei ole kuin kinnasnahkaksi!

Tuuli kääntyi päivän aikana ja ennen pimeää se oli jo aivan lännessä. Vaikka yöksi on luvassa kireää pakkasta, lienee kämppä kuitenkin edellisyötä lämpimämpi. Päivällä pakkasta tasaisesti 4 astetta. Ote kiristyy yöllä toistakymmentä astetta. Ennusteen mukaan keskiyöllä olisi jo -15 astetta.

Perjantai, 22.10.2021

Mökille lähtö. Matkaeväiden suunnittelu vaati hieman poikkeuksellista ajatustoimintaa. Sitä kun oli nyt sattuneesta syystä viikolla ollut monenlaista syötävää. Ja tietenkin oli monenlaista jäänyt ylikin. Kun on pihi luonne, niin tutkailimme jäämistöä sillä silmällä, että onko roippeen suuntana roskis. No, osa sinne meni. Osa talletettin pakkaseen, osa pakattiin kylmälaukkuun. Ja matkaan!

Yli-Liakan tulvat olivat laskeneet pelloilta. Sihtuunan tie raiteinen ja melko liukas. Muut tiet ok. Tengeliönjoki tulvassa aivan kuin keväisin. Tarrantiellä lunta ehkä noin 12 senttiä. Auton pohja piirsi lumeen jäljen, mutta hyvin pääästiin läpi. Puskuri ei sentään puskenut lunta auton edessä. Mökillä hieman ennen puolta päivää. Asteen verran plussaa, sisällä ja ulkona. Saunassa vesiämpäreissä ohut riite. Sisällä sula vesi ämpärissä.

Terassilta lumien lakaisu. Avasin kevyesti myös tärkeimmät polut. Kelkkavajan muutin talvijärjestykseen. Nollasin kelkasta trippimittarin ja ajoin Tarrantien päästä päähän pariin otteeseen. Hiekan suuntaan oli laitettu aurausviitat. Suora tie ja selkeä aukko ... olisi ehkä riittänyt, kun merkkaa sen alkupään mutkapaikan! Poljin kelkalla myös hieman pihaa. Olisi eduksi, jos pohjat ennen linkouksia ja aurauksia hieman kovettuisivat. Ei lentäisi sora, ei kärsisi nurmikko! Kelkka talliin. Kauden ensimmäiset 5km mittarissa.

Kova tuuli järveltä. Pakko laittaa takkaankin nyt tulet. Onko uusi kamiina tosiaan noin heikko, vai onko huono lämpiäminen tuulen syytä. Molemmissa varmaan syynsä. Kuudelta jo melkein säkkipimeys. Jos maassa ei olisi tuota lunta, olisi pimeys liki täydellinen.

Torstai, 21.10.2021

Eilisiltana nokkaa kirveli tuolta jostakin onteloiden syövereistä. Hieman samanlaista tuntemusta oli jo edellisenäkin yönä. Aamuyön tunteina tilanne alkoi selvästikin mennä ohi. Hyvä juttu. Ei tässä haluttaisi alkaa sairastelemaan pienempiä eikä suurempiakaan tauteja.

Yön aikana satoi lunta vielä sen verran, että aamulla sai taas tehdä hieman lumihommia. Nyt oli hieman pakkasen puolella. Yöllä oli satanut lumi aika märkänä. Nyt pakkaslumen ja suojalumen sekoitus tarttui kiitettävästi kolaan. Kone kävi puskemassa laajat alueet. Oma osuus tuli hoidettua käsipelillä.

Olin viimeksi mökillä 13.10. Sen jälkeen onkin vesi noussut aika rajusti. Noin 70 senttiä. Nousu on nyt hidastunut. Jos nämä lumet sulavat nopeasti tai tulee runsaita vesisateita, nousu kyllä tulee jatkumaan.

Tornion virallinen lumilukema oli aamulla 22 senttiä. Meltosjärven 16 ja Pellon 8 senttiä.Mikähän se lukema mökillä? Otin kuvakaapppauksen kamerasta, mutta ei siitä lumimäärä paljastu. Oksilla kuitenkin lunta oli, joten veikkaisin lumivahvuuden olevan lähempänä Meltosjärven, kuin Pellon lukuja. Sunnuntaina luvassa mökille jo parikymmentä pakkasastetta. Seuraavakin viikko pientä pakkasta, joten jokohan se talvi tuli. Paljon mahdollista, että huomenna mennään mökille. On ainakin selvää, että lumisessa maisemassa ei sitä järkyttävää pimeyttä nyt olekaan. Muutenhan tämä olisi sitä vuoden pimeintä aikaa.

Vierailla on kaksi tapaa: tulla jä lähteä.Iltapäivällä tuo jälkimmäinen valitettavasti oli tosiasia. No eihän sille mitään mahda. Kun Aili ulkona temppuili hieman lähdön kanssa, jäi siitä hieman sellainen kuva, että pikkuinen tiesi, että tässä on nyt vastassa pitempi ero. Voi poloista! Voi meitä poloisia! Mutta ei voi tulla uudestaan, ellei välillä lähde!

Kun huomenna ollaan melko varmasti lähdössä mökkireissuun, tein se mielessäni pienen kauppareissun. Olin antanut matkalaisille autosta lumiharjani ja hain aluksi sille korvaajan. Cittarista maitoa. Sitä ilman olisi viikonloppu ollut aika kuiva. Varmuuden vuoksi otin muutakin. Kyllä viikonlopun yli nyt pärjätään. Ainakin ruuan puolesta.

Mietiskelin hieman mahdollisia tekemisiä mökillä. Kyllähän niitä alkoi löytymään. Ennen järven jäätymistä pysytään mailla. Lumi ei vielä haittaa jalkamiestä. Pihalta lunta ei kannata kolata tai lingota. Parempi, kun se vain junttautuisi kovaksi kerrokseksi maan pintaan.

Keskviikko, 20.10.2021

Tänään ehdin heräämään ennen ketään muita. Hiljaa ja hissukseen laitoin karjalanpiirakat paistumaan ja pannullisen kahvia valumaan. Ei mennyt kuin hetkinen, kun kaikki olivatkin jo valveilla. Eihän mitenkään superaikaista ollutkaan.

Pyrytti lunta. Maa oli jo aamusta valkoinen. Aamupalan jälkeen olikin minun lähdettävä liikenteeseen. Oli ostettava pulkka. Menin jälleen suurin toivein ensin parturiliikkeen kautta. Nyt työstettävänä oli yksi asiakas ja vuoroaan odottamassa ei ensimmäistäkään. Tämä oli hetkeni. Äkkiä sisälle, ennen kuin joku toinen ehtii! Ja niinhän siinä olisi käynyt. Pari minuuttia jälkeeni tuli seuraava asiakas jonoon. Minun odotusvuoroa meni noin 7 minuuttia, kun pääsin käsittelyyn. Kun käsittelyni oli ohi, istui penkilä jo kolme asiakasta. Partureita vain yksi. Toinen oli tullossa vasta tunnin kuluttua. Eli kaikilla jälkeeni tulleilla oli melkolailla istumisaikaa ennen parturointia.

Sitten Motonettiin. Olin katsonut netistä pulkkasaldot. Yhtä mallia oli 48 kpl. Se kelpaisi. Kiersin myymälän, mutta pulkat olivat piilossa. Lumilapioita ja -kolia kyllä jo oli esillä. Menin palvelutiskille. Sieltä hemmo lähti etsimään pulkkaa. Näin, kun trukki otti jostakin tosi korkealta lavan. Lavalla oli suuri laatikko, laatikossa pulkkakuorma. Sain pulkkani. Kotona Tiina olikin jo pukemassa Ailia pihalle. Kiinnitin narun pulkkaan ja hommma valmis.

Aino oli aloittanut ruuan laiton. Minä ehdin siihen avuksi. Syötiin sitten melko pian ja keskipäivän aikaan Aili päikkäreille. Maistui sellaiset joillekin muillekin. Kahden aikaan käväisin ulkona. Lunta oli sadellut kymmenisen senttiä. Putsasin takapihan terassilaudoituksen osuuden. Etupihalla kolailin hieman myös. Lumi oli jo muuttumassa märäksi. Ilma asteen verran plussalla.

Välillä kahvisteltiin. Syötiin pikku puurotkin. Ennen pimeää kävin vielä pihalla. Uutta lunta oli tullut mitättömän vähän. Putsasin sitten vain autopaikkamme. Ja myös T&J:n auton päältä ja vierestä putsailin myös lumet. Rouvat menossa illalla pelaamaan. Aililla hieman nuhaa, joten Tiina päätti että me miehet + Aili emme lähde pistäytymään. Ok, jätän suihkunkin huomiselle. Eipä tuolla kolahommissa hiki tullut!

Naapuri ajeli mönkijällä pihalle lumivalleja. Siihenkin, mistä olin lumet juuri kolannut. Rouvat lähtivät pelailemaan. Jani kävi Ailin kanssa ulkoilemassa. Sen jälkeen tytöllä olikin hyvät ruokalystit. Ja olikin sitten jo aika yöunille. Kävin vielä pihalla puskemassa valleja kauemmas. Lumisade oli aika heikkoa, mutta ennusteen mukaan se jatkuu aamuun asti.

Tiistai, 19.10.2021

Yöllä oli puolenkymmentä pakkasastetta. Siksipä käväisin melkein heti herättyäni laittamassa auton lämmitykseen. Aamupalan jälkeen olin kuskina, kun Ainolla poistettiin selästä tikit. Ajat olivat myöhässä TK:ssa, vaikka oli niinkin aamu.

Kotona ehdittiin olla jonkun aikaa. Sitten vein Ainon hammaslääkärille. Olin jo illalla laittanut pitsatilauksen nettiin ja noutoajaksi laitoin 10:45. Ehdin ennen noutoaikaa käymään Motonetissä ja tankilla. Aili on tykännyt leikkiä minun avaimenperälampulla ja siitä illalla loppui virta. Kävin siis hakemassa kolme nappiparistoa. Ostin samalla toisenlaisen avaimenperävalon. Siihen käy normaalit AAA-paristot. Aili saa valita sitten, kumman haluaa. Tankkauksen jälkeen pitsojen haku. Olin hieman etuajassa ja sain parit minuutit odotella. Pitsat toin kotiin. T&J&A alkoivat syöntihommiin. Minä päätin vielä hieman odotella. Hain kohta Ainon ja vasta sen jälkeen söin pitsastani puolikkaan. Ehkä vähän ylikin.

Torniossa tulva alkoi laskemaan viikonloppuna aika nopeasti. Ollaan taas liki normaalissa. Järvikylillä tilanne on aikalailla toinen. Tulvaluukut on avattu yläpuolisissa järvissä ja vesi Miekojärvessä hyvässä nousussa. Lauantaista maanantaihin eli kahdessa vuorokaudessa pinta on noussut 30 senttiä. Tiistain lukema ei ole vielä tiedossa. Maanantain lukemasta on viime syksyiseen huippuun matkaa vielä noin 60 senttiä. Viime keväiseen 10 senttiä enemmän.

Iltapäivällä tein kauppareissun. Vaikka kuinka yritin puristaa porukalta rivejä ostoslistaan, kertyi niitä vain kolme. Muuten olisi voinut jättää koko reissun tekemättä, mutta kun listan yhdeltä riviltä löytyi maito, olihan se kaupppareissu silloin edessä. Itse keksin vielä parit jutut, joten kyllä ostoskassi tuli täyteen ja toinenkin puolilleen! Poislähtö Cittarista ei meinannut ottaa onnistuakseen. Kyllä parkkihallista ulos pääsi, mutta sen jälkeen olikin ruuhkaista. Ruotsin suuntaan menevä liikenne puuroutui. Samalla jumittui liikenneympyräkin ja Länsirannalta ei päässyt kääntymään siltojen suuntaan. Olikohan se Ohisalo täällä, niinkuin uutisista sai käsityksen. Ihan kauppareissun aluksi yritin taas sinne parturiin. Jonoa oli kovasti. Kyllä se vielä onnistuu!

Olen aiemmin kirjoittanut mielipiteeni muutamasta makeistuotteesta, jotka ovat joutuneet muuttamaan nimensä rasismisyytösten vuoksi. Nyt on vaaravyöhykkeellä Afrikan Tähti. Legendaarinen suomalainen kansallisaarre. Siinä kun rosvot ovat kai tummaihoisia. Ei voi juuri hullumnmin taas asiat olla. Afrikassa ovat albinot jopa hengenvaarassa. Epäluuloa kohtaavat siellä normaalitkin valkoihoiset. Oli ihonväri mikä tahansa, menee aikansa, ennen kuin valtaväestä hyväksyy heidät täysin. Prosessi voi olla pitkäkin. Pikku asioihin puuttuminen on kuin tahallista riidan haastamista. Näin se vain on!

Koko päivän on ollut viileää. Nollan vaiheilla. Huomiselle luvassa pyryä. Tai vettä. Vähän aikaa sitten oli ennusteen mukaan tiedossa lunta melkoisesti. Nyt on meteorologien mielet muuttuneet ja lunta tulisikin vain 10 - 15 senttiä. Voi olla ettei tule sitäkään, jos lämpö on plussalla. Nythän itse asiassa ei lunta kaivattaisi!

Maanantai, 18.10.2021

Kun päivä aamulla valkeni, oli siinä jotakin viimeaikoihin nähden aivan poikkeuksellista. Ei nimittäin satanut ollenkaan! Ja mikä kummallisinta: aurinko paistoi. Aamun sisäleikkien jälkeen Aili lähti rouvien kanssa hetkeksi pihalle. Olin potut jo kuorinut aiemmin ja Aino oli laittanut valmiiksi kalat ja oheisvermeet uunivuokaan. Olikin sitten helppo jossakin vaiheessa väännellä lieden kytkimistä lämpöä oikeisiin kohteisiin. Ja tehdä vielä viimeiset valmistelut. Janilla yläkerrassa etätyöt sujuvat.

Syötiin muusit ja kalat. Aililla päikkäreiden aikaan ei tahtonut uni tulla. Juotiin sitten kohta vaihteeksi synttärikahvit kakkuineen. Ailikin sitten väsähti. Päivärytmiin pääsy on tärkeää!

Professori Martin Scheininin mukaan Suomen päättäjät ovat laskeneet irti vastuuttoman vapauden huuman. Valitettavasti herra professori on oikeassa. Suomi alkaa nyt olla koronatilanteen suhteen Euroopan heikoimpia maita. Ja suunta vain jatkuu huonompaan. Mitä minä olen sanonut! Tiukka linja vielä alkukesästä olisi voinut pelastaa Suomen maineen. Nyt se on mennyttä. Ihan hävettää. Vaikka häpeän vielä kestäisikin, kestääkö teho-osastojen henkilökunta?

Vajaa kaksi vuotta sitten, kun pandemia alkoi, valitteli hallitus sitä, että kun ei ole valtuuksia tehdä sitä ja määräillä tätä. Hallitus ei ole tehnyt mitään sen eteen, että kun tulee  seuraava ja mahdollisesti vielä vaarallisempi tauti, että silloin asiaan olisi jo varauduttu. Ettei tarvitsisi taas sanoa, että kun ei voida tehdä mitään. Niin tietenkin tulee käymään. Ja ihmishenkiä menetetään. Kenen on silloin syy?

Sunnuntai, 17.10.2021

Tuli keskiyön kahta puolen katsottua yksi elokuva. Yllättävä hyvä elokuva, joka yllätti käänteillään. Lauantai olikin sitten muutoin aika tylsä teeveeilta.

Harmaata näin sunnuntaiaamustakin. Netistä lueskelin uutisia. Jo eilen oli uutisoitu muutamasta tiestä, jotka vesi oli katkaissut. Torniossa ja Ylitorniolla. Tuo yksi Tornion alikulku on kovilla sateilla aina vaarassa tulvia. Nuo muut kyllä ovat poikki vain kevään tulvissa.

Päivä kului pitkälti odottavissa tunnelmissa. Kävin kuitenkin vielä pienen kauppareissun. Tälle päivälle kun oltiin jätetty ostoslistaan muutama hankittava asia. Cittarin jälkeen pistäydyin vielä myös Lidlissä. Kyllä nyt taas pärjätään seuraavaan kauppareissuun asti!

Paine rokottamattomia kohtaan kasvaa koko ajan. Nyt alkaa olla jo niin, että ei enää suositella, vaan käsketään ottamaan ne rokotukset. Jos vaadittaisiin koronapassi joka paikassa, vaikka ruokakauppoja ja  kulkuvälineitä myöten, alkaisi kiinnostus rokotteiden ottamiseen kasvaa. Herätkää rokottamattomat nyt äkkiä!

Laitoin puoli neljän aikoihin kanankoipia uuniin. Kohta hieman lisukeriisiä kiehumaan. Sitten neljän jälkeen odotus päättyi, kuin meidän Aili saapui kylästelemään. Kannatti odottaa ... kolme kuukautta. Matkanteko ei merkittävästi ollut saanut pientä - ei suurempiakaan - kovin väsyneiksi. 2-vuotissynttärien kunniaksi muutama paketti. Unten maille sitten normaaliaikaan.

Kittilän takamailla on lunta jo puolisen metriä. Voi sanoa, että siellä on jo talvi. Tulevan viikon sää näyttää aika mielenkiintoiselta. Tuleeko talvi jo tännekin? Se on hyvinkin mahdollista, että viikko on talvinen. Vaikea kuitenkin on uskoa sitä, että jo lokakuun puolella olisi täällä pysyvä talvi. Hyvä jos vielä joulunakaan!

Ensi viikonloppu ... ei olla vielä menty ajatuksissa niin pitkälle. Eli mennäänkö silloin mökille. Välttämätöntähän se ei olisi. On kuitenkin monia asioita, jotka sinne ajaisi. Siellä ei hommat lopu, vaikka tässä onkin menossa murrosvaihe syksyn ja talven rajoilla. Se tietenkin tuo niitä hommia lisää!

Lauantai, 16.10.2021

En malta olla sanomatta tuosta sateesta vielä vähäsen, vaikka monin paikoin sade olikin pitempiaikaisempaa ja runsaampaa. Torniossa sade kesti 42 tuntia. Eli se päättyi tänä aamuna yhdeksän aikoihin. Vettä sateli tauotta tuona aikana Tornion Torpin sääasemalla 76,8 milliä. Milli vettä vastaa senttiä lunta, joten olipa hyvä, että oltiin koko ajan plussan puolella. Kesähän oli meillä poikkeuksellisen kuiva. Suomessa keskimääräinen vuosisademäärä on 500 - 650 miliä. Oikesi tämän vuoden tilastot kerralla. Aamuyhdeksän aikaan matalapaineen keskus siirtyi Merilapin tienoille. Tornio on ollut liki koko lauantaipäivän siinä silmän tuntumassa, jossa tuulet eivät juurikaan puhalla eikä vettä sada. Hieman kauempana tilanne on ihan toinen. Siellä sade ja tuuli jatkuvat ties kuinka kauan. Kyllä alkaa joka puolella olemaan nyt vettä muuallakin kuin kaivoissa. ps. Kyllä iltapäivälläkin vielä hieman sateli. Mutta mitattavaksi asti vettä ei tullut.

Tälle päivälle oli suunniteltu pientä siivoilua. Imurointia ja pölyjen pyyhkimistä. Ei sen kummempaa. No, onhan sitä siinäkin, kun tarkemin ajattelee. Ennen mihinkään ryhtymistä, käväisin kuitenkin ajelulla. Pääasiana hiusten leikkuuseen pääsy. Hirmu kiire ei siihen hommaan ole. Kunhan viikon tai parin sisään se tapahtuisi. Aina välillä vain pistäydyn kulmilla, josko jonoa parturiin ei olisi. Nyt oli, joten jatkoin Tamppikseen. Vai Tokmannikohan se jo on! Löysin sieltä etsimäni. Ja sillä hyvä. Niin, kyllä kai Tamppis on aina jatkossakin Tamppis. Koettakaa olla ymmärtäväisiä.

Kotona sitä kevyttä siivousta. Minulla tuo nokka on kroonisesti hieman tukossa, joten tuoksut ja hajut tuppaavat jäämään sen ulkopuolelle. Aino kuitenkin sanoi, että kyllä nyt tuoksahtaa siivotulta. Silloinhan kaikki oli hyvin, eikös vain!

Illalla katsoin varmaan kymmenien vuosien tauon jälkeen Buster Keaton -filmejä. En ole niitä tietoisesti vältellyt. Ei niitä kai ole vain tullut, tai muuten vain ne ovat menneet ohi silmien. Keaton on aina jäänyt Chaplinin varjoon. Eikä tämäniltainen sessio parantanut yhtään Keatonin asemaa. Hukkaan meni katsomiseni. Edes jonkunlaista viihdetuokiota odotin!

Perjantai, 15.10.2021

Illalla katselin vesistöennusteita. Vettä on nyt satanut aika lailla, mutta olin silti yllättynyt siitä, mitä järvien vedenkorkeuksille on tapahtumassa. Miekojärvellä saattaa nimittäin vesi nousta jopa 60-70 senttiä kolmessa viikossa. Huh! Yläpuoliset altaatkin ovat vähitellen täyttymässä. Se varmaan on tuossa ennusteessa huomioitukin.

Torniossa kunnon sade alkoi eilen iltapäivällä. Ja jatkunee läpi viikonlopun. Sunnuntaina jo kuitenkin heikompana. Pohjoisessa osa sateesta on tullut lumena. Onneksi ei täällä. Vajaan vuorokauden (pe klo 11:00) sademäärä Torniossa on noin 30 mm. Lumena se tarkoittaisi 30 senttiä. Ja ollaanko vielä edes sateen puolivälissä?

Syöntihommat selvitettyämme odoteltiin hetki. Ainolla oli parturi yhdeltä. Lähdin kuskiksi ja samalla voisin itsekin käydä siinä naapuriparturissa, jos siinä sattuisi olemaan tilaa. Ja siinähän oli! Yksi asiakas työn alla, jonossa ei ketään. Olin juuri lähdössä jonotuspaikka numero ykkösen suuntaan, kun joku juuri ehti menemään sisään. En mennyt jonoon kakkoseksi. Ainokin ehti tulla parturista pois, ennen kuin olisin päässyt pukille! Olisi Aino joutunut odottelemaan puolisen tuntia.

Päästiin siis heti jatkamaan matkaa Cittariin. Tällä kertaa ostoslistalta löytyi runsaasti sellaista, mitä emme normaalisti osta. Aino katseli sitten kotosalla jääkaapin sisältöä ja totesi, että täynnä on. No, olisi sinne vielä mahtunut vaikka mitä!

Viikko sitten katsoin Mr. Beania ja ihan nauratti, niinkuin silloin kerroin. Tänään katsoin taas. Eipä naurattanut ollenkaan. Tilapäinen mielenhäiriö oli ohi.

Tätä kirjoittaessani on kello jo 20. Koko iltapäivänkin on tullut vettä, niinkuin ennustettu oli. Nyt on yhteen soittoon satanut jo yli 50 mm. Ja sama taitaa jatkua ainakin vuorokauden. Sitten vuorokausi päälle hieman heikompaa sadetta. En nyt ihan heti muista tällaista sadetta. On niitä tietenkin ollut. Sain päivällä puhelinsoiton ja sellaista tietoa tuolta pohjoisemmasta, että siellä on peltoja veden vallassa ja ojat täynnä. Samaa vikaa täällä Tornion puolessa. Ja varmaan monin paikoin muuallakin. Tuleeko ihan tulvia, niinkuin keväällä? Eihän nämä meidän sateet tietenkään ole mitään verrattuna oikeisiin rankkasateisiin. Jotka sitten ovat johtaneet valtaviin tulviin. Ja merkittäviin tuhoihin.

Torstai, 14.10.2021

Muutama aste pakkasen puolella. Aukeamassa hieno, syksyinen päivä. Iltapäivälle tultaessa tilanne muuttuu. Tulossa sade tuulivaroituksineen. Ja huomisen runsas sade on palautunut ennusteisiin. Lunta kuitenkaan ei ole luvassa. Sää lämpenee sateiden myötä taas liki kymmeneen asteeseen.

Tehtiin kauppareissu. Nyt ostoslistalla oli tarveaineksia, joiden käyttö voisi alkaa sunnuntaina. Ja sitten viikolla niitä menee. Kaikkea ei luonnollisesti vielä ostettu. On viikollakin aikaa tehdä kauppareissuja. Menomatkalla ihmeteltiin, kun risteysalueita oli hiekoitettu. Olikohan tosiaan ollut aamulla niin liukasta? Satoi vettä ja oli jo muutamia lämpöasteita. Paluumatkalla ihmeteltiin vielä enemmän, kun kone kulki kevyen liikenteen väyliä ja hiekoitti niitä. Voi pyhä yksinkertaisuus! Ensi tiistaina saattaa mennä seuraavan kerran miinuksille. Hyvissä ajoin hiekottavat. Renki on tietenkin aamulla saanut isännältä käskyn hiekottaa. Oli miten oli, järjenkäyttö oli sallittua! Aamuvarhain oli moottoritiellä tapahtunut ojaanajo. Eli on sitä liukkautta aamulla hieman ollut.

Syötiin pakastimesta yksi valmisruoka. Lähdin sitten vielä uuteen kauppareissuun. Lidliin tällä kertaa. Kun tässä on kalastelut kalasteltu, ostin sen kunniaksi tietenkin kalaa. Mutta punalihaista. Sen väristä kalaa saatiin 90-luvulla Miekojärvestäkin ja runsaasti. Nykyään ei edes sattumataimenia näy.

Muikkupyynti kohdallani on tältä syksyltä ohi. Kokonaismäärää tuli 1079 muikkua. Lisäksi epämääräinen kasa puolimuikkuja. Lokkien hakkaamia. Ne luovutettiin lokeille. Viime syksynä sain 129 muikkua enemmän. Silloin laitoin kerta-annokseen muikkuja hieman enemmän / pussi. Nyt määrä on oikeampi. Naapuri oli takavuosina nuotannut ja vetänyt tyhjää. Ja nähnyt ja kuunnellut, miten olen verkoilla samaan aikaan onnistunut. Vihdoinkin sielläkin aloitettiin verkotus ja tulos oli heti loistava. Kyllä nuottaus alkaa nyt olemaan pelkkä näytöslaji. Verkkohommissa ikävintä on verkkojen hinta. Mutta siitä vaiheesta kun selviää, on loppu melko hauskaakin.

Aika paljon ihmetyttää sellainen asia, että Norjassa poliisi ei kanna asetta. Olisivatko nuo viisi syytöntä uhria yhä elossa, jos poliisit olisivat aseistettuja? Uutisointi ainakin antaa viitteitä sellaiseen mahdollisuuteen. Kyllä poliiseilla kuuluu pyssy olla. Eikä mikään jousipyssy vaan kunnon tussari!

Pääministeri Sanna Marin ei taida olla kovin suuressa huudossa. Tällä hetkellä puheenaiheena mm. kulttuuripuolen leikkaukset.  Ensin Marin bilettää kulttuuriväen kanssa. Sitten paljastuu, että heiltä leikataan 18 miljoonaa. Välit jopa hallituspuolueiden kesken tulehtumassa. Paljon ei tilannetta paranna tuo "sanon nyt suoraan" -lausunnosta alkanut vitsailu ja piruilu. No, sitä saa mitä ansaitsee!

Italiassa vaaditaan huomisesta alkaen koronapassi, että pääsee työpaikalle. Hyvä aloitus. Rohkeutta vain muillekin maille. Ja monissa maissa passi on otettu käyttöön muutenkin. Pakkohan se on vähitellen saada asiat pyörimään normaalisti. Se onnistuisi, jos kaikki ottaisivat rokotukset, eivätkä turhaan pelleisisi!

Keskiviikko, 13.10.2021

Iltasella pistäydyin naapurissa. Kun käppäilin takaisin kotimökille, loisti taivas kirkkaana revontulista. Oli vaihteeksi auringossa tapahtunut koronapurkaus, joka kohdistui suoraan maapalloa kohti. Navat eivät kuitenkaan vaihtaneet paikkaa. Niin todennäköisesti joskus tulee käymään.

Yöllä pikku pakkasta. Tai paremminkin aamupuolella. Yhdeksältä muikkuverkoille. Verkoissa tavanomainen määrä muikkua. Olisi varmaan ollut enemmänkin, mutta verkot aivan täynnä vihreää limaa. Ja olisi ollut varmaan enemmän, elleivät lokit olisi hakanneet muikkuja vähemmäksi. Mökillä aloitin nupomaan muikkuja verkoista. Jaana tuli kaveriksi ja homma valmistui nopeasti. Jaana ehti muikut kiilaamaankin samalla kun pesin verkot. Mätikaloja ei tällä kertaa ollut montaakaan. Mäti kuitenkin vielä kovaa, eli kutu on vielä edessäpäin.

Aamulla ei liukkautta ollut oikeastaan missään. Verkkoreissun jälkeen porraslaudat ja grillin eduslaudoitus olivat kuitenkin tosi liukkaita. Järvi meni peilityyneksi. Kerrassaan hieno ilma jälleen. Vene ei ollut niin liukas kuin ensimmäisellä verkkoreissulla. Harvoissa verkoissa oli vain made. Arvasinhan sen, että turhan matalalle ne laitoin. Made sai jäädä kasvamaan.

Kalastus oli sitten siinä. Vaikka en päässyt aivan tavoitteeseni saalin määrässä, päätin kuitenkin nostaa veneen talliinsa. Aloin raivailemaan kamppeita pikku hilljaa talvisijoilleen. Veneestä irrotin akun. Venetalliin vein melkein kaikki liput ja ankkurit. Jätin grillille sen verran, että jos tulee vielä laskettua verkkoja soutuveneellä, ovat ne kätevästi tarjolla. Ari tuli kaveriksi kiskomaan venettä talliin. Lopuksi vielä oviluukut paikoilleen.

Kolmen maissa lämmitin makaroonilaatikkoa, jotta jaksaisin touhuta viime asiat ja ajella sitten kotiin. Viiden aikaan olin valmis ja lähdin kotimatkalle. Lämpö nollan vaiheilla. Muutamassa paikassa vahva kuura oli säilynyt koko päivän sulamatta. Teillä ei kuitenkaan ollut mustaa jäätä. Raumon pelloilla valtavasti joutsenia. Pohjoisen pienet vesistöt ovat saamassa jääkannen. Parasta alkaa lähteä lentelemään talvilaitumille.

Kotona laitoin veneakun lataukseen. Se oli kuitenkin täynnä ja sillä hyvä! Suihkun jälkeen laitoin muikkuvaatteita pyykkikoneeseen. Muikkukalastuskauden päätös kruunattiin sillä tavoin.

Tiistai, 12.10.2021

Tiedustelin aamulla Ainon mökkireissuhalukkuutta. Pienen pohtimisen jälkeen vastaus oli kielteinen. Ok, päätös varmaan viisas. Aamupalan jälkeen pakkailin matkaan ruokatarvikkeet yhdelle hengelle. Varolta kahdeksi päiväksi, vaikka varmuutta toisesta yöstä ei olekaan. Autossa oli lasien sisäpinnoissa vankka pisarakosteus. Tuulilasia oli pakko kuivata sisäpuolelta. Lämmitin ei niin paksua vesikerrosta pystyisi haihduttamaan. Lähtö tasan klo 9:02. Ilmassa aavistus sumutihkua. Sen verran juuri, että tihkutunnistimen ansiosta pyyhkijät välillä liikkuivat laidasta laitaan. Alposlahdentiellä oli kaksi pahinta kuoppakohtaa tasoitettu. Kuorma karkeaa mursketta olisi paikallaan. Kumpaankin. Miksei niin muuten tehdä, kun tie menee kuopille aina samoista kohdista. Pitemmän päälle se murskekuorma tulisi paljon edullisemmaksi!

Mökissä lämmin. Mökki onkin ollut asuttuna viime viikon loppupuolelta asti. Vesi noussut viime käynnistä varmaan ainakin 15 senttiä. Ellei 20. Veneen peräreiän tulppa oli viimeksi lähtiessämme vedenpinnan yläpuolella. Nyt reilusti alapuolella. Hiekan sisällä. Potkin saappaalla aallokon tuomaa hiekkaa kauemmas. Sorkin kepillä reikää ja yritin saada hiekkarakeet pois. Sainkin niin paljon, että sain tulpan kierrettyä paikoilleen. Hieman sora siellä rahisi. Työnsin veneen sitten pois teljon päältä. Nostin uppiin hautautuneen teljon hiekan pintaan. Sitten vedin veneen teljolle. Ja lopuksi toppo pois ja vesien lasku.

Tein päätöksen verkkohommista. Laskisin ensin neljän verkon jatan harvempia verkkoja. Sitten vielä kaksi muikkuverkkoa. Tuo määrä kaksi ... sille minulla on hyvät perustelut. Jos kalaa tulee hurjasti, kahden verkon kanssa vielä pärjäilee, ehkä. Mutta jos kala ei liikukaan, on melkein sama, onko verkkoja pyynnissä 2 vai 6. Ideaali huomisen kalamäärä olisi 2-3 kiloa muikkua + pari kuhaa. Silloin voisin harkita veneen nostoa jo huomenna. Ja illan päälle kotiutumista.

Tein verkkokatselmuksen ja laitoin paljuihin sopivat verkot. Haukkasin voileivät. Kalamiehillä muikkuverkoista hyvä saalis. Vein ensin harvat verkot tähän likelle. Tulivatkohan liian matalaan? Muikkuverkot vein paljon kauemmas. Aamulla sitten kokeminen. Palasin mökille. Vieraat lähdössä. Jaa ... pussillinen kaikenlaista mökkitarviketta oli jäänyt heiltä meille. Ei tietenkään olisi ollut tarvis. Mutta kaikki oli mökillä kuluvaa tavaraa, eivät mene hukkaan. Kiitosta vain! Ja tervetuloa toistekin!

Lämmitin kotona valmiiksi keittämäni potut. Ja siihen oheen ison jauhelihapihvin. Hyvä eväs verkkohommien jälkeen. Pääkamera otti edellisen kuvan viime perjantaina. Sitten se pimeni. En saanut siihen enää kotoa yhteyttä. Vaihdoin siihen uuden akun. Ei apua. Räpläsin siinä jotakin ja lopulta homma alkoi pelittämään.

Aamulla säätiedotukset povasivat lunta ja vettä ajalle torstai-lauantai. Nyt iltapäivällä ennusteessa perjantain sade jäi pois. Ja sademäärät kutistuivat viidesosaan. Eli kaiken säästä aiemmin mainitsemani saa unohtaa ja aloittaa uden jahkailun.

• Taas keskustellaan siitä, onko tiernapoikahahmon naaman mustaaminen rasismia.
• Oulussa tehtiin nyt linjaus: maalaamisesta luovutaan.
• Yhden tutkijan mielestä blackface on rasismia, toisen mielestä kuulostaa vitsiltä.

Jassoo ... eli tuossa taas esimerkki pikkusieluisuudesta. En mielestäni ole ollenkaan rasisti. Ei varmaan moni muukaan. Ainakaan tällainen ei kuulu moitittavien asioiden piiriin. Mutta media ja some tekee meistä selaisia tahtomattamme. En näe naaman mustaamista rasismina. Sitä se ei ole millään tavalla. Se on ihan kuin kieltäisimme, että on erilaisia ihonvärejä. Voi helevetin 16. Brunbergin neekerinpusut ovat joutuneet muuttamaan nimensä. Onko ne nyt pelkkiä suukkoja? Laku-Pekkaa ei enää ole. Musta ihmishahmo oli kuulemma loukkaava. Mutta ... Kun ihonväriltään musta katsoo peiliin, tunteeko hän loukkaavansa jotakin olemalla luonnostaan sellainen? Tässä asiassa on mielestäni ylitetty sellainen kynnys, joka on vaaraksi yhdenvertaisuudelle. Paluuta ei ole.

Kuitenkin saanen (ajattele vitsinä, ilman rasismiepäilyjä) kertoa pienen vitsin. Aikanaan Etelä-Afrikka luopui Apartheidista. Värierot kuitenkin elivät omaa elämäänsä ja arki oli muuta, kuin hallitus määräsi. Mustat ja valkoiset saivat kuitenkin nyt kulkea samoilla liikennevälineillä ja mikään muukaan paikka ei saanut olla varattu pelkästään tummille, tai vaaleille. Koulubusseissa sama homma. Busseihin astuivat niin vaaleat, kuin tummatkin. Siinä tietenkin tuli tappelua ja rähinää eri väristen kesken. Yksi bussikuski oli kuitenkin ajan tasalla ja huomautti asiasta. Sanoi, että enää ette ole mustia tai valkoisia. Olette kaikki vaikka vihreitä. Menkää te tumman vihreät sinne takaosaan, vaaleanvihreät jäävät etuosaan!

Maanantai, 11.10.2021

Yöllä sadellut. Aamusta jo kuitenkin vähän poutaisempaa. Tosi lämmin yö takana. Aino kyseli, joko olen tänään menossa mökille. En vielä. Tuntui hänelläkin polttelevan sinne meno. Katsotaan huomiseen!

Avasin aamulla netin ja kappas vaan, ensimmäinen uutinen oli Torniosta. Miukissa oli päiväkoti tulessa. Siitä oli annettu vaaratiedotekin. Kyseessä oli aika suuri, 2-kerroksinen rakennus. Voisi olla jopa entinen koulukin, en tiedä. Entinen se oli päiväkotinakin. Käytöstä poistettu. Meidän suuntaan ei savuhaittoja ollut. Oli etelätuuli ja me palopaikasta itään 1200 metrin päässä.

Jos/kun tarvitset lääkärille aikaa, on se hieman välillä hankalaa. Terveyskeskuksen takaisinsoitto ei pelaa aina kunnolla. Viivettä ja odottelua se tarkoittaa. Vähintään. Ei ole helppoa myöskään ajan peruuttaminen. Aino oli saanut tälle päivälle aikanaan lääkäriajan. Tämä aika oli kuitenkin turhan myöhään ja Aino varasikin sitten yksityiseltä ajan. Samalla hän peruutti tämänpäiväisen ajan terveyskeskuksesta. Siitä tulikin heti silloin 15.9. ilmoitus, että aika on peruttu. Eilen sitten, vuorokautta ennen sitä peruttua aikaa tuli tekstari, että muistathan huomenna klo 12:00 ..... Tänä aamuna heti kahdeksalta Aino soitti terveyskeskuksen automaattiin. Klo 11 soitti uudestaan, kun takaisinsoittoa ei alkanut  kuulumaan. Lopulta puoli kahdeltatoista joku soitti. Ei meinannut millään käsittää, että varaus on peruttu ja peruutusvahvistuskin saatu 4 viikkoa sitten. Ei kuulemma ole heille tieto vielä ehtinyt. Se on kuitenkin nyt sielläkin selvää, että aika on peruttu! Ei voinut jäädä epäselväksi. Siitä tuli uusi vahvistusviestikin klo 12:20!

Syötiin vaihteeksi muikut. Vähitellen siitä sitten kauppareissuun. Arvatenkin tämän viikon ensimmäiseen. Aino oli varmistanut sen, että ei lähde mökille. Ostokseni tällä kertaa eivät kovin isoja olleet. Tärkeimpänä ohjenuorana vain se, että tiettyjä elintarvikkeita piti olla sekä kotona, että minun matkaani lähteviä. Ajoin paluumatkalla tulipalopaikan ohi. Ai tuossakos se olikin! Kotona netistä katsoin kuvaa rakennuksesta ennen paloa. En muistanut ko. rakennusta ollenkaan. Ei muistanut Ainokaan. Sillä suunnalla ei tule juurikaan kuljettua.

Huomenna on minulla tarkoitus tehdä se pakollinen mökkireissu. Olen ilmeisesti sitten yön yli, ehkä kahdenkin. Rauhallista verkkokalastelua + muutamanlaista loppusyksyn hommaa. Tarran kalastusjoukoilta ei ainakaan toistaiseksi ole kuulunut hurraahuutoja tänne Tornioon asti. Säiden puolesta voisi niitä mahdollisuuksia nyt ollakin. Perjantaille on luvassa vesisadetta. Melkoisen runsasta sellaista. Näyttääkin nyt siltä, että tarralaisten avovesikalastus päättyy ennen tulevaa viikonloppua.

Vilkaisin netistä veden korkeuksia. Miekojärvessä vesi on reippaanlaisessa nousussa. Kyllähän nämä sateet alkavat jossakin näkymään. Vietonen ja Raanujärvi nostavat myös pintaansa. Jos sateet jatkuvat ensi viikollakin tuon perjantaisen purkauksen jälkeen, on noiden yläpuolisten järvien pian pakko raottaa luukkujaan. Jo nyt ovat Miekojärvellä veneet vaarassa, jos ovat vaikka pari viikkoa sitten vedetty vesirajaan. Korkea aika siis hoitaa veneet maille.

Sunnuntai, 10.10.2021

Lämmin poutayö takana. Sadetta vasta aamulla. Syksy jatkuu samankaltaisena. Sateiden ja poutajaksojen pituudet vain vaihtelevat. Näyttäisi kuitenkin hieman nyt siltä, että viikonlopun jälkeen ei enää yli 10 asteen lämpötiloja olisi. Ei oikeastaan edes viiden. Eli öisin olisi pikku pakkasta. Päivällä niukasti plussalla. Jatkuvaa sateen uhkaa. Noilla lämpötiloilla luntakin tiedossa. Tänään kuitenkin vielä toisin. Nuuskakairassa taas peräti +13 astetta.

Hieman pitkästyttäviä ovat nämä päivät nyt olleet. Teeveestä ei viikonloppuna tule juuri mitään mielenkiintoista. Uusintoja paljon. Tänään ei tullut laitettua uutta ruokaakaan, kun eiliseltä jäi sopivasti evästä. Vasiten tietenkin sitä jätin. Ja jouduin vielä kuorimaan ja keittämään yhden ison perunan.

Ristikkolehtien sivut alkavat täyttyä. Jotkut todella vaikeatkin saavat ajan mittaan ratkaisunsa. Joskus pari viimeistä kirjainta tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Oudot ja tuntemattomat vastaussanat saattavat olla ihan oikeita. Google voi auttaa varmistamaan. Itsellä sanavarasto kasvaa!

Päätin käydä tankilla ja Lidlissä. Kauppareissu ei mikään pakollinen ollut, mutta jotakin halusin vain tehdä. Suihkussa kävin ennen liikkeelle lähtöä. En kyllä mielestäni ollut pahanhajuinen, mutta on se jotenkin mukavaa kaikin puolin varmistaa asia. Tuo nenäkin kun on ollut hieman tukkoinen. On nyt viikolla edessä se mökkireissu ja siellä veneen nosto. Aino sanoi, että on varmaan viisainta hänen jäädä kotosalle. Mökillä olemisessa olisi omat etunsa, mutta on siellä omat haittansakin. Suurin haitta syntyy pimeydestä ja siitä, kun on pakko päivittäin käydä pihan perällä.

Minun on nyt vain tehtävä oma ratkaisuni siitä, milloin menen. Ja laskenko vielä verkot. Jos lasken, on kyseessä silloin yöreissu. Jopa kahdenkin yön. Tuskin kolmen. Huomenna on ratkaisu tehtävä.  Kauppareissussa en vielä huomioinut mahdollisia mökkitarpeita. Niitä ei itse asiassa niin hirmuisesti olekaan. Huomenna päivä on uusi. Kukapa sen tietää, vaikka lähtisinkin mökille jo huomenissa? Ostinkin Lidlistä kotiin lähinnä kuivia kahvileipiä ja sen sellaista. Iso syy Lidlissä käyntiin oli myös se, että varastossa oli kolme kassillista tyhjiä pulloja. Valtaosa Ainon vissyjä, mutta oli siinä 6 kaljapurkkiakin ja joku viinipullo. Molemmat jälkimmäiset tunnustan tyhjentäneeni. Tankkausreissu oli tietenkin pakko tehdä. Viikolla tullut jo pelkkiä Kemin reissuja 200 kilometriä.

Nyt kun Aino teki päätöksensä olla lähtemättä käymään mökillä, pitää minun siis alkaa miettimään reissua. Aino sanoi myös pärjäävänsä kotona hyvin. Niin varmaan onkin. Voin kuulemma olla niin kauan kuin on tarpeen. Niinpä nyt voin miettiä aikatauluni ihan vapaasti. Kalaa on pakastimessa melko hyvin. Pitää vielä hetki pohtia, tarvitaanko lisää. Muikkua tai isompaa. Jos lasken muikkuverkkoja, voi työmaa olla hurja. Kauankohan minulla menisi muikkujen ja verkkojen kanssa, jos laskisin vaikkapa 6 verkkoa ja jokaisessa verkossa olisi 10 kg muikkuja. Veikkaisin, että en ehtisi yhden vuorokauden aikana hoitamaan hommaa. Onkin varmaan viisainta minimoida muikkuverkkojen määrä. Nolla tai yksi muikkuverkko. Harvemmilla voisi yrittää muuta. Voisi olla viisainta.

Lauantai, 9.10.2021

Illan suussa eilen Aino katseli tietenkin Salkkareita. Ja minä kiikuin siksi aikaa yläkertaan katsomaan, tuleeko joltakin kanavalta hyvää korvaavaa ohjelmaa. Pariltakin tuli ja jäin sitten katsomaan Subilta Mr. Beania. Oli itselleni iso yllätys, että muutamissa kohdissa piti jopa naurahtaa. Yleensä nämä vanhat huumoriohjelmat eivät enää jaksa naurattaa. Mutta tämä oli kyllä positiivinen poikkeus. 1980-luvun alussa tuli innolla seurattua sarjaa nimeltään Kupla. Hauska ja koukuttava. Parempi kuin esim. Perhe on pahin. Myöhemmin katsoin Kuplasta yhden jaksn, kun sitä uusittiin. En tajunnut enää, että mille sitä tulikaan ennen naurettua.

Keskiyön jo lähestyessä eilen iltamyöhään selailin vielä ennen nukkumaan menoa kanavia, joita harvemmin katson. Eräältä kanavalta tulikin sitten Coenin veljesten ohjaama elokuva Burn After Reading. Pidän veljesten harrastamasta mustan huumorin tyylistä. Tämä elokuva oli siitä loistava esimerkki. Tulikin sitten katsottua loppuun asti. Puoli yhteen. Monesti laitan lopun nauhalle, jos filmi jatkuu yli puolen yön. Nyt en millään malttanut!

Vaihteeksi poutaisempaa. Ja takana lämmin yö. Talvea ei ole vielä ainakaan näköpiirissä. Aamupalan jälkeen kävin hetken takapihalla. Yksi pieni syreeni on pudottanut valtaosan lehdistään. Kuten viinimarjapensaskin. Kävin niitä vähän haravoimassa. Lehdet mahtuivat hyvin 20 litran ämpäriin. Sen verran on koivujen kaadosta ollut hyötyä, että lehtimäärä kaikenkaikkiaan on vähäinen. Haravoitavaa ei ole. Syreeni ja marjapensas vielä muutaman lehden pudottavat nurmikolle, mutta ne jääkööt kevääseen. Tärkeintä nyt oli saada enimmät lehdet pois ennen talvea.

Tänään oli tarkoituksenani tehdä taatelipannari. Ja täytettyä broilerimureketta. Kumpaankaan ei ollut  ohjetta, mutta kukapa niitä ohjeita kaipaa. Onnistuin mielestäni ihan hyvin. Aino kaipasi jotakin kastiketta broilerin kanssa. Eikös se ole jo hienostelua? Iltapäiväkahvilla hienostelin sitten itse. Laitoin taatelipannarien päälle kermavaahtoa, puolikkahilloa ja salted-caramel -kastiketta.

Torniossa ollut sumuista. Järvikylillä ei. Tarralla iskuryhmä ahdistelee muikkuja. On vain yritettävä, kun sää on hyvä. Sitkeä yritys saattaa tuottaa yllätyspalkinnon!

Yllätyspalkintoa ei tullut Huuhkajille. Toisella silmällä peliä seurattiin. Loppuillasta sitten Sherlock Holmesia! Huuhkajat vai Holmes .... samaa sarjaa taisivat tänään olla.

Perjantai, 8.10.2021

Tämän viikon viimeinen kellotettu asia oli tänään, aikamäärälle 08:30, Kemissä. Laitoin taas kellon varmuudeksi soimaan. Kiireetön aamupala. Aamuyöllä hieman pakkasella. Sain raaputella auton sivulaseja hetken aikaa, ennen kuin pääsin liikenteeseen. Tuulilasi suli lämmityksen ansiosta. 0-keli. Kemissä sitten Länskään. Pääovesta sisään ja sitten vain suoraan eteenpäin, vasenta kaistaa. Lopussa vasemmalle kaartaen. Jatkoin päätepistettä kohti ja ohitin nopeasti naistenvaivat. Samoin suu- ja sorkkataudit. Lopulta siään ovesta jossa luki sukupuolitaudit. No, oli siinä jotakin ihotautienkin kylttiä. Naamamaskia ja vyötä kuitenkin tiukemmalle. Ties mitä pöpöjä siellä lentelee!

Nyt ei ollut lääkärin vastaanottoa vaan sairaanhoitajan syyni. Halusivat minusta palljastavia valokuvia. Ensi viikolla sitten hoitsu soittelee ... millekä sitä oikein alettais? Ihottuma on melko rauhallinen. Kesällä deksametasoni auttoi ja hankalat oireet katosivat liki täysin. Viikko tai pari meni, ja sitten oireilu alkoi taas. Ja paheneminen on sen jälkeen jatkunut. Mutta tilan heikkeneminen on kuitenkin tosi hidasta tällä kertaa. Saisihan nuo vaivat kadota kokonaankin!

Iltapäivän puolella käväisin kauppareissun. Kauppakeskuksen ulkopuolella näytti olevan jotakin hässäkkää. Ai jaa, markkinoilta meno näytti. Tuttu markkinasääkin. Vettä tappinaan. Tällä kertaa ostoslistani koostui hiukan normaalista poikkeavista elintarvikkeista. Huomisen varalle, muutenkin, suunnitelmia taas pyörii päässä. Onneksi edes sellaista!

Havukka-Ahon ajattelija pohti monia hyvin tärkeitä asioita. Kuten vaikka välikäsi. Mitähän olisi Konsta Pylkkänen tuumannut nykyajan muotisanasta aikaikkuna? Tai iänikuisesta sanasta edesottamus? Suomen rikas kieli pitää sisällään myös satoja sanontoja, joista ei suoralta kädeltä tiedä, mistä ne ovat oikeastaan peräisin. Tarkoitan tällaisia kuin esim. pasmat sekaisin. Sille on ihan käypä selitys, monille selitys tuntuu kaukaa haetulta. Mutta siitä viis!

Perjantai-ilta ja ollaan kotona. Aika poikkeuksellistahan tämä on. Tarralla kuitenkin on kalamiehiä. Ja naisia. Parhaimmat jopa viikon verran. Muikut tähtäimessä. Hieman käy kateeksi, mutta näin mennään tänä vuonna.

Torstai, 7.10.2021

Eilisen sateen rippeet pitävät edelleen sään harmaana. Aika tuulisenakin. Eilen iltapäivällä ja tänä aamuna sain potilaalta toimeksiantoja. Pari asiaa hankintalistalle. Netistä toisen löysin ... Kemi / Tokmanni. Toinen hankittava onkin perusjuttuja. Pitäisi löytyä kauppojen perusvalikoimasta. Aino viestitteli, että pääsee varmaan iltapäivällä kotiin. Lähdin aamuliikenteeseen. Kohti Tamppista. Sehän on myös yhdenlainen Tokmanni. Pankin tilitapahtumissa maksun saaja onkin jo Tokmanni, vaikka kaupassa vaihdosta ei vielä huomaakaan. Oli miten oli, sain Tamppiksesta etsimäni. Kämpille takaisin odottelemaan noutokutsua!

Noutokutsu tulikin vähän ennen yhtä. Vaihdoin sukkelaan vaatetta ja sitten kohti Kemiä. 3B-osastolla olin 25 minuutin kuluttua kutsusta. Kotona takaisin ennen kahta, kymmentä vaille. Kävin heti perään apteekissa, kun päällä oli apteekissakäyntivaatteet. Sitten vihdoin kotiin ja kahville.

Terveydenhuollon johto (Salminen, Puumalainen) ovat sanoneet, että rajoituksia on alettu purkamaan liian aikaisin. Minä (toinen Puumalainen) olen pitkälti samaa mieltä. Pääministeri Marin kritisoi arvostelijoita. Näyttäisi olevan menossa arvovaltakriisi. Kuka saa kunniaa tai haukut mistäkin asiasta. Marin kuitenkin nyt heitti pahimman piikin niille, jotka eivät halua rokotusta: heidän vuokseen yhteiskuntaa ei voi sulkea? Nyt sairastuu rokottamattomat. Valitettavasti korona on sellainen tauti, että se vie mennessään jossain määrin myös rokotettuja.

Mökille meno on nyt jäissä. Ensi viikon puolella on ainakin minun siellä käytävä. Lepäillään nyt viikonloppu ja katsellaan tilannetta rauhassa sitten alkuviikosta. Taitaa kuitenkin olla selviö, että verkkoja en enää sulaan veteen laske. Menee liikaa aikaa ja kun ei ole kovin hirmuista tarvettakaan. Voi olla, että tulee vain päiväreissu viikon puolivälissä. Torstai-illaksi viimeistään on oltava kotona.

On sadellut viime aikoina aika runsaasti. Ja vielä seuraa jatkoakin. Nyt kuitenkin säätila alkaa muuttumaan. Pohjoisessa ja Keski-Lapissa menee öisin jo pakkasen puolelle. Luntakin luvassa. Vähitellen sää alkaa muuttumaan kalenterin mukaiseksi! Viimeisetkin kesärenkaat on vaihdettava talvisiin. Iltakymmenen aikoihin oli pakkasta jo ympäri Lapin lääniä. Siitä se alkaa!

Keskiviikko, 6.10.2021

Olisi aika masentavaa olla mökillä ja yrittää toimia siellä niinkuin oikeat kalamiehet. Vesisateet alkavat kohta, kun edelliset ovat päättyneet. Tuulet ajoittain koviakin. Mökin paikka ratkaisee paljon, kun ajattelee kalahommia vaihtelevissa olosuhteissa. Sateelta pystyy kohtuullisesti suojautumaan, mutta tuuli on se ongelma. Yksin touhuillessa ei ole ollenkaan yhdentekevää se, minkälaisessa tuulessa ja aallokossa nostaa verkkoja. Laskemisessakin voi olla ongelmia. Nuottamiehilläkään ei ole helppoa. Suojaisia apajia kyllä löytyy, mutta niille kulku kovassa aallokossa voi olla haastavaa. Veneestä tietenkin riippuu paljon. Jos puhaltelee vaikka viikon reippaasti ja vielä väärästä suunnasta, voi syksyn kalaloma mennä harakoille. Joskus on näin minullekin käynyt.

Keskiviikkoaamun ennuste lupailee kunnon sadetta alkaen puolilta päivin. Puolitoista vuorokautta taas sadetta! Joskus suunnittelin, että tällä viikolla olisi hyvin aikaa käydä karpalossa. Onneksi kuitenkin kävin jo viikko sitten tiistaina. Johan kohta ne kuivat karpalorimmetkin alkavat vettyä vaikeakulkuisiksi.

Oli jälleen edessä apteekkireissu. En aivan ole päässyt sellaiseen tahtiin, että voisin ostaa satsit kaikkia lääkkeitä samalla kertaa. Mutta kahdella kerralla kuitenkin. Nyt vain kävi niin, että en ollut huomannut ollenkaan, että yksi resepti oli ohi. Resepti tilattiin. Onneksi lääkettä on kuitenkin jäljellä sen verran, ettei ongelmaa ehdi tulemaan. Apteekin jälkeen pistäydyin kaupassa. Ei varmaankaan viikon viimeinen reissu. Kunhan vain jo varustauduin osittain siihenkin, että lähden pistäytymään jossakin vaiheessa mökillä.

Näin loppuvuodesta olisi fiksua tarkkailla noita lääkkeiden omavastuuosuuksia, jos niitä voi kertyä niin paljon, että omavastuun yläraja voidaan saavuttaa. Minulla tuo raja on jo aika lähellä. Vuosi sitten kuitenkin hyödynsin tätä tietoa ostamalla joulukuussa ne lääkkeet, jotka käytännössä olivat mahdollisia. Ne ostot olivat sitten pois tältä vuodelta. Laskeskelin nyt olemassa olevat lääkkeet + ne, mitä vielä tarvitsen, niin homma valkeni. Tälle vuodelle ei kannata ottaa kuin aivan pakolliset. Vuoden vaihduttua sitten hopusti apteekkiin. On toki ennen sitäkin vielä käytävä, jotta hengissä pysyisi.

Ruuaksi kuorin ison perunan ja oheen lämmitin jotakin pöperöä. Lähti nälkä. Sehän se on elämän tarkoitus. Käväisin suihkussa ja sitten Kemissä. Potilas ounasteli pääsevänsä huomenna kotiutumaan. Kunnon sade oli jälleen alkanut. Kyllä nyt korvataan kuivaa kesää.

Thaipoimijat ovat poistuneet Suomesta. Kaikenkaikkiaan kausi heillä oli tuottoisa. Vain muutama jäi takuupalkan varaan. Parhailla oli lähtiessään 12 tonnin tili taskussaan. Se vastaa 15 vuoden palkkaa riisipelloilla, joilla suuri osa poimijoista työskentelee kotimaassaan. Hyvät ansiot johtuvat -ahkeruuden ohella- hyvin järjestetystä kokonaisuudesta. Poimijoita ei  viedä tuottamattomille alueille. On myös "isäntien" etu, että poimijat saavat kerättyä marjoja runsain mitoin. Mitenkähän tuollainen järjestely onnistuisi, jos poimijoita kerättäisiinkin Suomesta? Säästyisihän siinä ainakin kalliit lentomatkat kaukaa Thaimaasta. Löytyisiköhän Suomesta riittävästi työttömiä tai eläkeläisiä, joita kiinnostaisi parin kuukauden urakka ja mahdollisuus tienata tuhansia euroja. Ilman veroja, päivärahan tai eläkkeen kärsimättä.

Hieman suuremmista rahoista on kyse, kun hoidetaan sairaalassa niitä koronaan sairastuneita, jotka eivät ole rokotusta halunneet. Rokottamatta on vielä 700000 ihmistä. Pandemia jatkuu niin kauan, kunnes kaikki rokottamattomat ovat saaneet koronan. Näin sanoi joku virallinen taho THL:stä. 10% eli 70000 joutuu sairaalahoitoon. Hoito maksaa 16000 euroa / potilas. Eli ylimääräistä, vältettävissä olevaa rahanmenoa tulee toista miljardia. Rokottamattomat joutaisivat maksaa hoidon itse! Tuota miljardia ei ole missään budjetissa vaan se otetaan vähentämällä muita hoitoja!

Tiistai, 5.10.2021

Olin laittanut kellon herättämään aamukuudelta. 5:40 heräilin. En noussut heti, kun tiesin, että pian kello soittaa ja en nuku pommiin. Kello soi kuudelta. Olin nukahtanut, mutta pomppasin pystyyn heti kellon niin vaatiessa. En keittänyt kahvia. Sen tuoksut olisivat voineen olla liian raakaa huumoria Ainolle, joka ei saanut nauttia enää edes vesilasillista. Minä söin pikaisesti banaanin ja voileivän.

Vettä satoi tappinaan. Oli vielä täysi pimeys, kun lähdettiin liikenteeseen. Moottoritiellä pyyhkijät saivat venyä parhaimpiinsa. Näin aikaisin oli Länskän P-alue oli varsin väljä. Tunnin kuluttua olisi jo toisin. Saatoin Ainon oikeaan osoitteeseen. Ja palasin kotiin.

Haukkasin vähän palasta. Lepäilin hieman, kun tuli herättyä aika aikaisin. Eilen illalla oli Googlen palveluissa maailmanlaajuisia ongelmia. Minulle se vaikutti niin, että minusta katosi yksi Messenger-teksti. Sain tekstin kirjoitettua ja lähetettyä, mutta se katosikin jonnekin bittiavaruuteen. Tänään olen pytkinyt korjaamaan vahingon.

Sain sitten mukavan toimeksiannon. Olipa kerrankin niin, että Torniosta löytyi jotakin sellaista, mitä ei löytynyt tuolta etelämpää. Ihan varmaksi netti ei asiaa luvannut. Siispä nopeasti tarkistamaan. Ja löytyihän sitä. Mahtavaa! Aili saakin sitten jo aika pian testata ostokset! Samalla reissulla toimitin myös parit pikkuriikiset hankinnat. Tärkeät kuitenkin!

Kuorin kaksi perunaa ja tein makkarakastikkeen. Ruskean soossin siis ihan. Sellaisen tekemisestä onkin meillä aikaa paljon, melkein ihmiselämä. Ei nyt ihan sentään, mutta ei se taida olla edes vuosittaista tuollaisen kastikkeen teko. Mutta hyväähän se oli. Voisi tehdä useamminkin.

Länskässä kaikki on mennyt ilmeisen hyvin. Väsyttää tietenkin. Joko huomenna kotiutus? Taidan itsekin mennä nyt aikaisin nukkumaan. En anna kellon kääntyä uudelle vuorokaudelle.

Maanantai, 4.10.2021

Sadetta, sadetta. Välillä heikommin, välillä ihan reippaasti. Mutta mikäpäs se on kotosalla neljän seinän sisällä ollessa. Oli vain yksi pakollinen asia kämpän ulkopuolella. Nimittäin labrakäynnit. Tällä kertaa oli meillä molemmilla aika varattuna. Samaan kellonaikaan vielä, kun olin saanut sopivasti muutettua omani niin, ettei tarvitse tehdä eri reissua. Olen tainnut pariin otteeseen mainita, miten hyvin ajat labrassa pelaavat. Nyt ei ihan niin hyvin ollut. Jo parkkipaikan ruuhka antoi jotakin osviittaa. Aino kutsuttiin ensin. Myöhässä kymmenisen minuuttia. Eihän tuollainen ole juuri mitään.Jonkun ajan kuluttua kutsuttiin minut toiseen näytteenottohuoneeseen. Oli tällä kertaa useamman putkilon veritarve, kun oli lähetteet kahdelta eri polilta. Eihän veren juoksutus putkeen kauaa kestä. Edellyttäen, että saa neulan verisuoneen. Tyttö taisi olla aika aloittelija niissä hommissa. Suonta kun ei tahtonut löytyä millään. Oikeaan kyynärtaipeeseen pistetyt reiät eivät tuottaneet verta. Siirryttiin vasempaan. Vaikeaa oli sekin. Loputa neulasta alkoi noppasemaan sen verran punaista, että putkiin saatiin tarpeelliset verimäärät. Eipä ole ihme, jos ajat olivat myöhässä. Meni minunkin näytteenotossa 15-20 minuttia, kun normaalisti olisi tuollainen hoitunut parissa minuutissa.

Käytiin sitten vielä Cittarireissu. Jotkut asiat aina tahtovat käydä vähiin ja täydennyksiä on tehtävä. Jotakin on hankittava viikoittain, joillekin riittää pari-kolme kertaa vuodessa. Nyt oli molemmanlaista puutetta. Ostamaan siis, eihän sitä puutteessa saa elellä! Tällä viikolla on vielä kauppareissuja edessä. Katsotaan sitten taas, mitä tarvitaan.

Oltiin kotona jo ja juuri purkamassa kasseista tavaraa, kun puhelimeni soi. Ihopoli siellä jo soitteli. Näinkö pian olivat saaneet muka labratestit? No niin ei tietenkään ollut. Minulle oli keskiviikoksi aika ihopolille. Halusivat sen siirtää perjantaille. En ollut lainkaan innostunut. Perjantaille en pysty sopimaan mitään varmaa. Se kuitenkin voisi käydä päinsä, niin sovittin sitten käynti sinne. Sovittiin myös niin, että jos en ilmestykään paikalle, he soittavat ja sovitaan uusi aika. Sakkomaksua he eivät peri!

Tein aamulla nopean inventaarion valmisruuista. Na mahtuvatkin nyt kaappipakastimen yhteen ritilälaatikkoon. Jauhelihapihvejä ei enää ollut, joten jauhelihaa ostettiin kaupasta ja päivällä tein pihvejä. Syötiin niitä jo lounaaksi, mutta valtaosa meni pakkaseen, myöhempiä ruokailuja varten.

On satanut aika lailla päivän aikana. Ennuste lupailee lisää vettä vielä monen päivän ajan. Tuuli on ollut järvelläkin jopa toistakymmentä metriä sekunnissa. Takuulla aika haastava veneilysää. Kesä on ollut poikkeuksellisen kuiva ja vedenpinnat alhaalla. Piti kuitenkin tarkistaa netistä, miten yläpuolisissa järvissä on sadevesille tilaa. Onhan sielllä. Vietoselle mahtuu vielä hieman yli puoli metriä sadevesiä. Kun pinta-alaa on noin 35 neliökilometriä, saa sadella aika kauan, ennen kuin Kaaraneksessa pitää aukoa luukkuja. Mutta ei haittaa olla tietoinen näistä vesiasioista. Vahinko vedennousun yllättäessä voi olla iso. Vaikkei aina rahallisena, mutta jos ainoa kalavene karkaa tai hajoaa, sitä on sillä hetkellä mahdotonta korvata millään. Tapauksesta riippuen voi mennä pieleen samalla viikonloppu, lomaviikko, syyskalastuskausi tai peräti koko kalavuosi. Ole siinäkin sitten itkemättä!

Sunnuntai, 3.10.2021

Eilen mökillä ennen kotiin lähtöä paikkasin kumisaapasta. En paikannut sitä aiemmin, sillä liima hieman haiskahtaa. Ja on parempi kuivattaa paikkaista sisätiloissa. Saappaassa oli murtuma, jota sisäpuolen kangas piti kuitenkin kiinni. Vesi meni kankaasta kuitenkin läpi. Vika oli sen verran korkealla, yli saappaan puolessa välissä, että sukat kastuivat vain harvakseltaan. Täytyy vielä kerran kehua tuota liimaa. Aquasure. Levitin sitä ensin sisäpuolelle murtumakohtaan. Sitten ulkopuolelle. Ja se oli siinä. Lämpimässä se kuivuu vuorokaudessa. Liima jää vahvaksi, elastiselksi kerrokseksi. Paikkaa ei tarvita. Eiköhän ne saappaat yhä kelpaa johonkin. Hillaan tai retkeilyyn!

Kun ajeltiin eilen kotiin, kiinnitti huomiota etenkin lähempänä Torniota se, että paikoin oli lehdet puista kadonneet tyystin. Tien varsien ja peltojen reunojen koivut olivat jo aivan paljaina. Sellaisiin paikkoihin tuuli vastasi. Tyynen puolella reunametsissä oli vielä lehtiä. Harvat pihavaahterat olivat komean keltaisia. Terijoen salavat aivan vihreinä. Syreeneissä lehdet pääosin paikoillaan, vaikka lehdissä kelta- ja punavärit olivatkin jo hallitsevina.

Siskoplikan kanssa ollaan muisteltu joitakin tosi vanhoja asioita. Sanotaan nyt +/- 60 vuotta sitten tapahtuneita. On kuitenkin käynyt näissä muisteluissa niin, etten kaikkia hauskuuksia tai murheita muista ollenkaan. On tietenkin niinkin, että lapsuusvaiheessa kolmen vuoden ikäero on aika merkittävä. 8-vuotias muistaa asioita paremmin, kuin 5-vuotias. Joitakin asioita muistan silti ihan hyvinkin. 5-vuotissynttäripäiväni muistan tosi hyvin. Ja monia, monia tapahtumia ennen sitä.

Nuo asiat, joita en muista ... mitenkähän saisin sen tietooni, milloinka olen ne unohtanut? Menikö päivä, viikko vai vuosi? Muistinko vielä viime vuonna, mutta tänä vuonna en enää? Siinäpä muistelemista. Ja voiko muisti palailla, niinkuin Uuno Turhapurolla?

Nykyäänkin unohtelen joitakin pikku asioita, kuten olette lukeneetkin. En ole näistä mistään huolissani. Normaalia elämänmenoa. Sen verran asia kuitenkin kiinnosti, että selasin netistä asiaan liittyviä tekstejä. Sen verran tulin viisaammaksi, että siellä todettiin muistisairauksista mm. näin: Tunnetuin oire on muistin heikkeneminen. Myös vaeltelu voi olla merkki sairaudesta. Hui, heikentynythän se muisti on ja olenhan tehnyt hyvinkin pitkiä vaelluksia pohjoisen tuntureilla. 70-luvulta alkaen!

Tuuli on tänään ollut aika kova, mutta ilma on ollut lämmin. Aurinkoinenkin. Ollaan oltu sisällä ja kai enimmäkseen odoteltu alkavan viikon asioita. Niitä tietenkin mielessä pyöritelty toiveikkaina. Kai huolissaankin.

Aikamoisia sateita on luvassa pariinkin otteeseen tällä viikolla. Jos tuollaiset määrät tulisivat lumena, olisi auraskalustolla kiireitä. Toistaiseksi saavat aurat ja lingot olla talleissaan. Ensi viikonloppuna alkanee kuitenkin lievä viileneminen. Pakkasta ei kuitenkaan ole vielä luvassa.

Normaalisti tullaan mökiltä sunnuntaina. Nyt kun tultiinkin jo lauantaina, on tämän päivän aikana ollut hieman vaikea ajatella, että onkin vasta sunnuntai. Vaikka kaikkeen tottuukin, vie se joskus vähän enemmän aikaa. Kuitenkin mielestäni oli viisasta tulla jo eilen. Alkavalla viikolla monet asiat ovatkin toisin.

Lauantai, 2.10.2021

Aamusta hieman sateista, tuuli virinnyt yön aikana. Selällä aallot taisivat jo hieman murtua. Tuulenpuuskat lennättävät koivuista viimeisia lehtiä. Nyt viimeistään sai olla ilonen siitä, etten laskenut eilen verkkoja.

Verkkohommien sijalle olikin järjestynyt siivousta. Meikäläisellä osana imurointi. Hain aggregaatin siihen hollille ja jatkoroikat myös. Imuroin ensin ylhäältä. Sitten vähän alhaaltakin. Aino jäi sisähommiin. minä ulos. Oltiin siinä aamupalalla pähkäilty, että jospa lähdettäisiin illaksi kotiin. Viikonloppu ei meille tarjoaisi mitään sen kummempaa. Parempi ajella kotiin. Niillä mielin aloin touhuamaan omiani. Ensin tyhjensin saunasta vesipumpun irrottamalla imuletkun. Sitten käppäilin letkun alapäähän. Otin sen vedestä ja painoin sulkuläpän piikkiä niin kauan, että kaikki vesi letkusta oli tullut pois. Sitten kiskoin letkun sopivalle paikalle rantatörmällä. Pidin siitä huolen, etten talvella vahingoita letkua, kun puuhommien vuoksi tulee uusi kelkkaura järvelle.

Otin saunavesiä räystään alta. Jatkoin sitten taas rantahommia. Kippasin soutuveneen talvilevolle. Katiskankin kannoin pois talveksi. (hui ... talvi tosiaan on kohta täällä). Moottorivenerannassa sijoittelin asioita oikeisiin paikkoihin. Verkkohuoneessa nostin eiliset verkot kuivumaan. Vaihdoin pääkameran akun. Kannoin puut sisälle.

Otin kamiinasta tuhkat. Samalla entrasin hieman systeemiä. Saa nähdä, alkoiko lukitus toimimaan. Jos toimii, niin ok. Jos ei, on minulla vielä hihassa yksi konsti. Järvellä jo melkoinen myrsky. Vaahtopäät hakkasivat Palkimensaaren rantakivikkoon niin, että pärskeet lensivät kauas metsään. Tuuli 8m/s. Se on jo aikamoinen viima. 2-3 on ok. 4-5 voi olla jo haitallisen kova. Tulet saunaan. Pesulla käynnit ja vähitellen kotimatkalle. Ei nähty sitä karhua, joka oli parin kilometrin päässä tappanut poron. Ja syönyt. Karhut keräävät nyt kunnon rasvakerrosta talvea varten. Varokaa .... ylilihavat koirat ja kissat ovat karhujen suurta herkkua.

Kotona vein parille naapurille pikku määrät muikkua. Palvelu palveluksesta! Normaalisti kotiuduttuamme juopasemme kahvit. Nyt laitettiin ruoka, joka oli alun perin tarkoitettu mökillä syötäväksi. Matkaan otettiin mökiltä nyt viimeiset oman maan potut. Se on ihan hyvä asia, että niitä ei enää tarvitse miettiä. Tuoreita ja laadukkaita pottuja saa kaupasta. Ja voi tarpeen mukaan vaihtaa lajiketta.

Myöhäisillassa katsottiin vielä vanha elokuva. Klassikko. Olihan se tavallaan ihan ok. Mutta jos on vain ok, ei se tahdo riittää. Ok?

Perjantai, 1.10.2021

Syötiin aamupala melko varhain. Ei siksi, että olisi ollut nälkä heti heräämisen jälkeen. Vaan siksi, että olisin sitten sen velvollisuuden jälkeen vapaa lähtemään verkoille. Verkkojen kanssa tulisi menemään pitkälle iltapäivään asti. Ja jos sattuisi niin, että verkoissa olisikin paljon kalaa, voisi käsittelyssä mennä iltaankin asti.

Kahdeksan jälkeen verkoille. Hain ensin pohjoisemman jatan, sitten eteläisemmän. Siinä välissä siirtyminen toiselle jatalle oli melkoista paukutusta ja röykytystä. Rannalla ei aina tajuakaan, millainen keli järvellä on. Verkoissa rapaa vähemmän, kuin viikko sitten. Kalaa kehnosti. Silti se oli kuudesta kokemiskerrasta neljänneksi paras, joten hukkaan se ei mennyt.

Talven tavoite on periaatteessa täyttynyt. Kun asetin tavoitteen, pienensin sitä viimevuotisesta hieman. Kerta-annoksia vähensin muutamalla. Tavoite selvitä vappuun asti muikkujen puolesta. Kerta-annostakin pienensin muutamalla muikulla. Kokonaisvähennys lienee 20 prosentin luokkaa. Jos vielä tulee kalastettua, laitan pakkaseen vielä muutaman annoksen. Kukkokaloiksi ainakin.

Olin toivonut tänään isompaa saalista. Kova tuuli sattoi olla syynä muikkujen katoamiseen. Vai onko se tämä "hirveän lehden aika"? Muikku pakenee kauemmas, silloin kun vedessä kulkuu ruskan keltaisiksi ja punaisiksi värjäämiä lehtiä. Se on vanha viisaus ja kyllä sen olen itsekin havainnut niinä vuosikymmeninä, joina olen muikkua Miekojärvellä kalastanut. Voi ollakin, ettei muutamaan päivään kannata muikkua pyytää.

Napsittiin muikut kahdestaan verkoista. Jonkun verran oli puolimuikkuja. Lokkien jäljiltä. Verkoilla joku muikku irtosi järveen ja jäi kellumaan. Lokkiparvi sen huomasi ja siinä alkoi melkoinen show, kun lokit kisailivat siitä, kuka uskaltaisi ottaa muikun ensimmäisenä. Taisi olla muikku kahden metrin päässä veneestä, kun lokki nappasi sen. Aikuinen oli, poikasille ei jättänyt. Aino kiilasi muikut. Pesin ensin verkot ja sitten kiilatut muikut.

Välillä kahvisteltiin. Lähdin sitten harvoille verkoille. Olin jo aamummalla kiskonut venettä kuuden verkonmitan verran. Nyt sama kiskominen. Vastatuuleen ja vasta-aaltoon. Vasemmalla kädellä kiskoin, oikeassa oli puikkari, johon sain verkkoa aina pätkän kerrallaan. Aino toivoi etukäteen, että olisipa verkoissa kunnon mätisiika. Ja arvaatteko mitä? .... mätisiioista ei ollut tietoakaan. Oli kuitenkin parit kuhat, mikä olikin päätavoitteena. Järvellä rantaa lähestyessäni noin 30 metriä ennen valkamaa loppui tuuli. Ei tietenkään siinä järvi tyyni ollut, mutta ei ihme, jos rannalla on eri keli kuin järvellä.

Perkasin kuhat rannalla. Vedin veneen riittävän ylös. Vein kaikki verkot verkkohuoneeseen katon alle. Yöksi ja huomiseksi on tarjolla sadetta ja voimistuvaa tuulta. En laskenut verkkoja enää pyyntiin. Fyysistä työtä oli jo tässäkin päivässä. Huomisen tuulissa homma voisi jo käydä raskaaksi. Kello oli jo puoli kolme, kun päivä alkoi olla melkein pulkassa.

Aino on pitkin päivää haravoinut pihalla lehtiä. Niitä putoilee puista koko ajan lisää, mutta kaikki homma on vähempänä. Ja niin kauan kun on poutaa, ovat lehdetkin keveämpiä haravoida. Ja kärrätä muualle.

Syötiin fejoadat. Päälle nokoset. Pussitin kuhafileet ja muikut. No tulihan niitä sittenkin aika mukavasti. Sanoisin, että ihan hyvin. Ei voi muuta, kuin olla erittäin tyytyväinen!

Kokoontumisrajoitukset on kai nyt purettu. Onhan jo ensimmäinen lokakuuta. Saa tanssia ja laulaa karaokea. Ja ryypätä. On se vain  ... taas!

Torstai, 30.9.2021

Kyllä taas oli yö kovin lämmin. Se on säilyvyysongelma, jos joutuu ulkosalla säilyttämään elintarvikkeita kuten joskus mökillä joutuu. Jääkaappi onkin hyvä vielä pitää päällä. Normaalisyksynä monesti riittää kylmälaukku terassilla.

Aamulla, ennen mökille lähtöä, katselin taas sääennusteita. Lauantaille luvassa sen verran kovaa tuulta, että tämän viikonlopun kalastukset taitavat päättyä huomiseen verkkojen nostoon. Katsotaan paikan päällä tilannetta tarkemmin.

Mökillä klo 11:30. Sisällä asteita 8,5, ulkona 6,5. Kevyt kaakkoistuuli. Poutaa on pidellyt jo jonkun aikaa. Mutta niin vain saapui pieni tihku, kun Aino juuri aloitti haravoinnin. Kyllä kuivia lehtiä olisi huomattavasti mieluisampaa haravoida kuin märkiä.

Sain sähköpostia. Eiliset toimenpiteeni olivat ratkaisseet sen tietoteknisen ongelman. Sen testaaminen tapahtui yli 1000 kilometrin päässä, itse en sitä voinut tehdä. Ainoa mahdollinen testaaja oli ihan ulkomailla asti!

Otettiin voileivät ja kuumat kupit. Kävin laittamassa pömpelin roskat tuleen. Valikoin paljuihin sopivat muikkuverkot. Veneeseen laitoin kuitenkin aluksi harvat. Plus niiden vaatiman oheissälän. Tankkasin veneen. Olisi se bensa riittänyt vielä pitkäksi aikaa, mutta parempi näin. Ei tarvitse miettiä asiaa.

Lähdin laskemaan harvoja verkkoja. Laskin ne kokonaan omille vesille. Tuuli oli nyt etelässä ja verkot oli siinä mielessä helpot laskea, kun vauhtia riitti. Parissa paikassa oli alapaulat sotkussa ja jouduin niitä selvittelemään. Verkot tulivat vajaaseen 7 metriin. Aika tasaiselle pohjalle. Ei välttämättä mikään huippumesta.

Syönti ja puolipakollinen lepotunti. Oli sitten jo aika lähteä viemään muikkuverkkoja pyyntiin. Arvoin mielessäni sitä, mihin jatat sijoittaisin. Jos tuuli olisi ollut väli-ilmansuunnan verran idempänä tai lännempänä, olisin laskenut verkot toisin. Nyt laskin toisen jatan omille vesille, toisen valtion puolelle. Veikkaisin, että aamulla ainakin toisessa on mukavasti muikkua. Ellei sitten tuuli heittäydy hankalaksi. Nyt tuuli oli leppoisa. Liiankin leppoisa melkein.

Eilen jo pohdiskelin sitä, että nostaisin veneen maille lauantaina. Taidan kuitenkin tehdä vaikka väkipakolla reissun mökille vajaan kahden viikon kuluttua. Ja kun sitä ei tiedä ... hyvällä tuurilla saatetaan tullakin mökkeilemään. Sen näkee vasta sitten, kun sen ratkaisun aika koittaisi.

Keskiviikko, 29.9.2021

Eipä ollut selkä aamulla juuri moksiskaan eilisestä treenistä. Kyllä se kiputila siellä hieman tuntui, mutta eiköhän asiasta selvitä ilman voivottelua.

Kohta alkaa jo lokakuu. Ja poikkeavan lämpimt säät vaivaavat. Päälaella ollut parin päivän ajan Suomen lämpimimmät ilmat. Lapissa näihin aikoihin on yleensä kylmää. Voi olla, että esim. poroteurastukset eivät suju suunnitellulla tavalla.

Tälle päivälle merkityksellisimmät tehtävät olivat kauppa-asioita. Sen verran piti käydä, että taas selvittäisiin maanantaihin asti. Perusjuttuja vain. Eli Cittariin mentiin. Kauppakeskuksessa alkoi näyttää siltä, että puolella oli maski ja puolella ei. Kaupassa maskeja oli käytössä hieman enemmän. Maitotuotteiden paino-osuus ostoksistamme oli varmaan 90% kokonaispainosta. Kokonaishinnasta osuus olikin huomattavasti pienempi.

Tuotiin ostokset kotiin. Ja osa sujautettiin jääkaappiin, osa muualle. Kävin vielä eri reissun Lidlissä ja huoltiksella. Sitten olivatkin päivät raskaat työt ohitse. Paistoin muikut. Voe mahoton! Iltapäivällä vain oleskeltiin ja lepäiltiin ja sulateltiin muikkuja. Yritin ratkaista jotakin tietoteknistä haastetta, mutten ole lainkaan varma lopputuloksesta.

Huomenna mennään mökille. Pois tullaan viimeistään sunnuntaina. Nyt on ollut hetken aikaa suotuisat säät. Leppoisat etelävirtaukset, poutaa ja lämmintä. Yötkin nyt lämpimiä. Viikonloppuna tulee muutos, joka kestää liki kokonaan ensi viikonkin. Ilmat eivät kylmene, mutta alkaa tuuleskelemaan ja satelemaan. Siinä sitä harmia kerrakseen. Minulla viikonlopun tavoite on aika simppeli: saisi huomenna verkot pyyntiin ja perjantaina ne koettua. Sateesta huolimatta nyt viikonloppuna on alettava miettimään jo hieman pitemmällekin. Kun sunnuntaina tulemme Tornioon, ei olekaan sitten varmuutta, milloin menemme takaisin. Eli nyt viikonloppuna on nostettava vene maille. Saunan vesipumppusysteemi on tyhjennettävä ja letku otettava järvestä kuiville. On lähdettävä mökiltä kotiin, niinkuin talvi olisi tulossa. Mistä sen tietää, vaikka seuraava reissu menisikin jo aivan talvisiin olosuhteisiin! Kolme viikkoa todennäköisesti kuluu ennen kuin taas ollaan mökillä. Toivottavasti ei ainakaan enempää.

Ruotsissa koronarajoitteet poistuivat. En nyt ole aivan varma, jäikö jäljelle enää suosituksia tai määräyksiä. Suomessa odotellaan vielä tovi, kunnes rokotekattavuus on riittävä. Voi olla, että kuukauden sisään niin on. Kukapa olisi arvannut viime vuoden alussa, mitä tämä korona tulisi tuomaan tullessansa. Vaikka siihen ei olisi sairastunut itse tai läheiset, on kaikki rajoittava vaikuttanut ihmisten elämään suuresti. Se voi jättää pysyviäkin arpia, tai ainakin pitkäaikaisia.

Elokapina on taas mennyt istumaan kadulle Helsingissä. Ministerit välttelevät kommentointia. Ohisalo kiemurtelee, kun vihreänä pitäisi puolustaa kapinallisia ja poliisin ylimpänä poliittisena johtohenkilönä pitäisi puolustaa lakia ja poliisien toimia. Poliisit ovat alkaneet kantaa mielenosoittajia busseihin. Kapinalliset aikovat jatkaa kapinointia ensi viikon loppuun asti jollakin keskeisellä paikalla Helsingissä. Ehdotan Havis Amandan suihkulähdeallasta! Jos eivät mahdu, onhan siinä lähellä se Kolera-allas!

Tiistai, 28.9.2021

Meinasin sellaista, että lähden karpaloon iltapäivän puolella eli lounaan jälkeen. Siinä ei kuitenkaan ollut oikein mitään järkeä. Olisiko mitään järkeä mennä aamullakaan? No, en tiedä, mutta sen aika näyttäisi.

Yhdeksän jälkeen aloin keräämään kamppeita. Saappaat, ämpäri, vissypullo ja metrinen keppi. Siinäpä sitä rekvisiittaa karpalojänkälle. Olisin ottanut kepin sijasta mieluummin suksisauvan, mutta kotosalla oli vain joku nysä. Keppiin siis tyydyttävä.

Ajelin sitten kohti marjasoita. Trippimittarista mittailin, milloinka on aika kääntyä pienemmälle tielle. Vähän matkaa enää ja sitten seis. Autolta suota ei näy. Piti kävellä jonkun verran tiheikköä, kunnes valo alkoi lisääntymään ja olin jänkän rannassa. Rantalepikko on ollut usein hankala kulkea. Sateisina kesinä siinä reuna-alueilla saattaa olla saapasvarsi vettä. Enemmänkin, jos on kovin lyhytvartiset saappaat. Nyt vettä ei ollut kovin paljoa. Kuiva kesä. Keppi oli silti loistava apuväline kolmantena alas asti ulottuvana jalkana suossa tarpoessa. Kun olin ohittanut pahimman rantavyöhykkeen ja ensimmäiset karpalot näkyivät mättäillä, painoin kepin rahkasammaleeseen. Testattu reitti, tästä hyvä palatakin. Lähiseutujen viralliset sääasemat olivat yöllä 3-4 astetta plussalla. Tällä jänkällä oli pakkanen hieman puraissut paikkoja. Sammalet ja marjat olivat sinne mennessäni hieman kuurassa.

Jo parin metrin päästä kepiltä alkoi sammalikko olla melko lailla karpaloiden valtaama. Keräsin niin, että laitoin ensin ämpärin sammalikkoon. Sitten kiersin ämpärin ja keräsin molemmilla käsillä ämpärin ympäriltä. Näin tuli aina kerralla putsattua ympyrän muotoinen alue, jonka halkaisija oli 2 metriä. Sitten ämpäri seuraavaan paikkaan ja sen ympyrän putsaus. Välillä istuin ämpärin päällä ja keräsin lähimarjat siitä. Marjaa oli runsaasti. Karpalo on kovin hidas marja koota, mutta vajaassa kolmessa tunnissa sain viisi litraa. Muuten olisin voinut jatkaa keruuta, mutta kyllä se köykkiminen alkoi ottaa alaselkään. Ja pakaralihaksiin. Oli pakko tulla pois. Puolukkaa saimme puoli ämpäriä tavoitetta vähemmän. Tämä karpalosaalis paikkasi sen puutoksen!

Kotona Ainolla oli ruoka valmiina. Erinomaisen lounaan jälkeen puhdistin marjat ja pussitin ne. Kylläpä kannatti käydä suolla.

Aino haettiin muoriköörin pelisessioon neljän maissa. Minä vain lepäilin, istuskelin, haukkasin hiukopalaa ja katselin telkkua. Ja tietenkin kirjoittelin, mitä on taas tullut tehtyä.

Tuo luonnonantimien hyödyntäminen ruuaksi, sillä on kohdallani pitkät perinteet. Ennen muinoin sillä oli erilaiset lähtökohdat, erilaiset tarpeet, mutta keräily on silti jäänyt. Ennen vanhaan ei ollut pakastimia. Suola ja sokeri olivatkin tärkeitä lisukkeita. Maakellari oli tärkeä säilytyspaikka. Puolukkasurvosta, suolasieniä, suolakalaa ja suolattua porsaan lihaa säilytettiin talvisin ulkoeteisen komerossa. Olihan meillä eteläisessä Hämeessä myös oma puutarha. Ja kasvi- ja perunamaat. Puutarhassa kasvoi omenapuita, kahdenlaisia viinimarjoja ja karviaisia. Naapurista sain eräänä kesänä mansikan rönsyjä ja päästiin perustamaan kunnon mansikkamaa. Erityisellä lämmöllä ja haikeudella muistelee niitä hetkiä, kun vanhalta ratapenkalta tai Pikkuvuorelta kerättiin heinään ahomansikoita. Pian mustikoiden kypsyttyä niitäkin. Jos kirjoittaisin omaelämänkerrallisen kirjan, en varmaan unohtaisi niitä heiniä! En tietenkään muutakaan!

Päivällä, kun karpaloiden kerääminen alkoi olla tuskallista ja päätin lähteä autolle, en osannut kuvitella, miten vaikeaa se oli. Suo oli kuivempi kuin ennen, mutta eihän se kuiva ollut. Ei voinut pitkäksi ajaksi pysähtyä, ettei painuisi kovin syvälle. Suon rantalepikossa ei ollut ainakaan helpompaa. Kuivalla maalla ei maasto ollut myöskään helppoa. Autolla odotti onneksi vissypullo ja croksit. Iltasella selkä on edelleen arka. Kun istuu tai makoilee, homma on ok. Mutta liikkeelle lähdöt ovat vaikeita. Onneksi huomenna on uusi päivä. Kyllä näistä vaivoista suurin osa on silloin poissa. Voi alkaa hankkimaan uusia vaivoja!

Maanantai, 27.9.2021

Menin yöllä nukkumaan puoli yhden aikoihin. Sattui vain niin mielenkiintoista ohjelmaa. Olin väsynyt ja nukuinkin sitten tosi sikeästi. Kun sitten heräilin ja vilkaisin kelloa, en ollut uskoa silmiäni. Kohta yhdeksän! Mutta ylös vääntäytyessäni olo oli virkeä. Varmaan tätä tarvitsin. Mökillä olisi tilanne ollut toinen.

Lämmin yö, lämmin aamu, lämmin päiväkin tulossa. Aino oli laittanut tallennukseen TTK:n ja alkoi sitä katsomaan. Se ei ole minun juttuni ja lähdinkin hoitelemaan muutamia asioita. Yksi pieni hankinta on roikkunut ostoslistallani jo kuukausia. Minulla on puhelimen muistio-sovelluksessa useita lipareita eri tarkoituksia varten. Muistilistoja mukaan kotiin tai mökille otettavista tavaroista. Yksi lista on ostoslista Motonettiin. Siinä on ollut jo kauan sellainen 300 gramman varakaasu, jolla täytetään sytkäreitä. Etenkin niitä sytkäreitä, joilla on hyvä sytyttää kaasuhellaan tuli tai kamiinaan kyhyt. Motonetistä ko. tuote on kuitenkin ollut jatkuvasti loppu. Koko ketjussa. Googlasin K-Raudan tilanteen ja sielläpä sitä oli.

Siis ensin K-Rautaan. Kaasu löytyi heti oven suusta. Mutta olihan minulla muutakin asiaa. Narvi ei ole minulle vastannut, vaikka ole pari kertaa asiasta kysynyt. Eli siitä kamiinan lunkan sulkijasta. Lihas se  ei ole, vaan rautaa. Myyjän kanssa tutkailtiin liikkeessä ollutta mallikappaletta. Siinä mekanismi pelasi. Myyjällä ei ollut lääkettä pulmaan. Kassalla minä sen lopulta keksin. Palataanpa asiaan, kun olen sen toteuttanut!

Motonet-ostoslistalla oli kaksi asiaa. Tärkeämpänä Aquasure-liima. Se on erinomainen liima paikkaamaan vedenpitäväksi kumi- ja neopreenijuttuja. Olen paikannut sillä monia saappaita. Se ei kaipaa minkäänlaista paikkaa, pelkkä liima riittää. Menin suoraan hyllylle 11. Toisella laidalla oli uistimia, toisella verkkoja ja siimoja. Outo paikka liimalle. Kiersin hyllyt kahteen tai kolmeen kertaan. Ei vain löytynyt. Käväisin liimaosastolla. Muita oli, mutta Aquasure loisti poissaolollaan. Löysin vielä toisenkin liimahyllyn. Ei sielläkään.

Välillä etsin yhtä pientä juttua, hylly 68 piti olla paikka, tuotetta en löytänyt. Palasin taas kalastushyllylle, ei löytynyt liimaa. Lopulta nykäisin hihasta yhtä myyjää. Hän katsoi järjestelmästä. Pitäisi olla toistakymmentä kappaletta, hylly 11, tulleet kuukausi sitten. Lähdettiin kiertämään hyllyä 11. Pari kierrosta. Ei löytynyt. Myyjä pyysi kaveriksi toisen myyjän. Ei ollut hänestäkään liiman löytäjäksi. Siinä oltiin hyllyn 11 veressä, kuin Ö allakan laidassa. Katsoin siihen kohdalle ja siinähän se oli. Sanoin myyjälle: tiäkkö mitä, ja näytin roikkuvaa pakkausta. Käsittämätöntä! Kuinka monta kertaa oli naarattu sitäkin kohtaa ja kuinka monin silmin? Hyvä kun löytyi. Pyysin sitten kertomaan, mistä löytyy se yksi juttu. Hylly 68 oli netissä sen paikka. Saldo 2 kpl. Sen suhteen netti oli täysin väärässä. Juuri tuota mallia ei ollut ollenkaan, mutta sen veljiä ja sisaria oli kauempana. Harmi.

Syötiin kermaista kalaa ja tikkupottuja. Pakastimessa etenkin yksi osasto pitäisi käydä läpi ja käyttää hyödykseen. Näyttäisi olevan vihannesvoittoinen laatikko. Juureksia myös. Kylmäkallet siihen oheen. Hieman vaikea tapaus. Hoidettavissa kuitenkin. Syönnin päälle hieman pitkällään oloa. Oho, jokohan riitti sitä lajia?

Iltapäivällä Aino ihasteli ja kehui säätä. Kaunista oli ja lämmintäkin. Kymmenisen astetta. Nuuskakairassa kuitenkin 14 astetta. Mutta, mutta ... jossakin Utsjoella mittariin oli paukahtanut ihan kauhea lukema: 18,2 astetta. En taidakaan muuttaa Ylä-Lappiin. Pysyn täällä!

Huomiseksi on tiedossa tämän päivän kaltaista säätä. Jokohan kävisin katsomassa karpaloita? Eilen kotimatkalla pysähdyttiin yhden suon laitaan ja siitä poimittiin suuhun muutama marja. Olivat tosi mehukkaita. Eipä kyllä haittaisi, jos sellaisia saisi pakkaseen. Edes malliksi.

Sunnuntai, 26.9.2021

Pitkin Länsi-Lappia vähän yöpakkasta. Tarrallakin, vaikka Meltosjärvi plussalla parin asteen verran. Pellossa aste miinusta. Yö tyyni, niin aamukin. Illalla kuu vilkuili pilvien raosta. Ennustiko hyvää kalakeliä?

Jo eilen otin pois kulkuesteen rannan betoniportaista. Betoni oli kovettunut. Ei se siitä enää muuksi muutu. Muuttuu sitten vasta sitten, kun jäät tai tulvat näyttävät voimiaan. Nyt vesi onkin lähes poikkeuksellisen matalalla. Rantahiekkaa reippaasti näkösällä. Talvella tilanne on taas toinen. Suomi tarvitsee silloin sähköä ja Vietosen vesi lasketaan Miekojärveen Kaaraneksen myllyjen läpi. Vesi nousee silloin. Jäällekin.

Aamulla hain tapani mukaisesti salaatit ja persiljat aamiaispöytään. Alkaisi vaikuttamaan siltä, että olikohan jo viimeinen kerta? Valoa on vähän, on kohtalaisen viileää, joten yrtit eivät enää kasva. Pakkanen ei ole vielä tehnyt tuhojaan. Olen aina napsinut isoimmat lehdet ja nyt jäljellä on vain silppua. Ei taida kannattaa nähdä vaivaa! Vilkaisin verkkojen suuntaan. Siellä lokit olivat pitämässä pitojaan. Jättävätköhän meille mitään?

Aamupalan jälkeen verkoille. Veneessä jäätä, liukasta piteli. Sumutilanne vaihteli. Verkkoreissun aluksi se oli oli tiheä, ja verkkoliput jossakin siellä harmaan seassa. Onneksi aurinko kuitenkin näkyi ja sen mukaan suunta selvillä sumussakin. Ja löytyihän se ensimmäinen jata. Lokit sukeltelivat verkkoon. Jotkut ottivat metrin korkeudelta vauhtia ja sukelsivat kuin suulat. Suulat toki tulevat korkealta ja syöksyvät kuin ohjukset veteen. Ja syvälle.

Tuuli alkoi puhaltelemaan etelästä. Ei se onneksi haitannut. Verkot rapaantuneet taas. Oli kuitenkin muikkuakin. Ja parikiloinen yllärikuha! Näiden varalta minulla on ollut haavi matkassa. Nyt tietenkään ei ollut. Varoen sain kuhan veneen laidan sisäpuolelle. Samassa se mätkähti veneen pohjalle. Olipa tipalla. Muikkuja kuitenkin kertyi ihan kohtuullisesti. Kauden toiseksi paras saalis. Hävisin kuitenkin naapurille tullen-mennen. Se oli hyvä onnistuminen ja mikä parasta, se innostaa jatkossa verkkohommiin. Enää ei naapuri jää muikuitta. Monena vuonna niin on käynyt. Minulla muikkuverkkojen kanssa on jo 18. syksy. Olen talvisin saannut syödä Miekojärven muikkua, en ole ilman jäänyt. Kertaakaan.

Oltiin valmistauduttu olemaan tiistaihin asti. Päätettiin kuitenkin lähteä kotiin jo nyt sunnuntaina. Muikkutavoitteemme on viittä vaille valmis. Itse asiassa sen täyttymiseen riittää kauden huonoinkin verkotus. Eli tavoite takuulla ylittyy, jos vain yhdenkään kerran lasken muikkuverkot. Toki onhan minulla suunnitelma tavoitteen yli menevälle muikkusaaliille. Ei yksikään kala mene hukkaan! Mutta siksi siis Tornioon jo sunnuntaina. Mökille paluu sitten loppuviikosta. Toinenkin syy oli kotiin lähdölle. On pakko lepuuttaa paikkoja. Muutama päivä kotosalla ei tee nuoreksi. Mutta jospa edes nuorenmieliseksi!

Tulevien viikkojen ohjelma on yhä epäselvää. Välillä se jo tuntui ihan selvältä. Vaihtoehtoja on ollut monia. Niitä on pyöritelty ja lopulta alkuperäinen suunnitelma tuntuu taas hyvältä. Ehkä parhaalta. Mutta senkin toteuttaminen voi olla mahdotonta. Asia ei ole omissa käsissä. Ei voi mitään, harmillistahan se on!

Keskiviikkona oli syyspäiväntasaus. Aurinko siirtyi eteläiselle pallonpuoliskolle. Se tarkoittaa meillä käytännössä sitä, että aurinkopaneelit jäävät ilman auringon sähköä tuottavaa voimaa. Ollaankin jo parin-kolmen viikon ajan minimoitu aurinkoakkujen käyttö. Keittiön pelivalo saa virtaa akusta, jota ladataan kotona. Puhelimet ladataan varavirtalähteillä. Nekin ladataan kotona. Otsalamppuja käytetään paljon. Saunassa on patterilyhty. Aurinkoakut ovat kovin arvokkaita. En ole vähääkään asiantuntija, mutta sen tiedän minäkin, että tyhjää akkua ei saa jättää pakkasten armoille. Olikohan se niin, että helmi-maaliskuun vaihteessa lataustoiminta alkaa vähitellen palaamaan.

Lauantai, 25.9.2021

Tuli sade niinkuin oli ennustettukin. Lämmintä aamulla kuusi astetta. Eikä se siitä juuri kummemmaksi päivän aikana muuttunut. Tuuli kohtuullinen. Kyllä saisin verkot helpolla ylös.

Kaikki on kuitenkin eri näköistä rannalla kuin järvellä. Menin ensin etelän puoleiselle jatalle. 11 lokkia päivysti verkon kohdalla. Toiveet heräsivät siinä jo minullakin jos lokeillakin. Tuuli olikin melko kova ja kun keulassa kiskoin verkkoa, (=kiskoin venettä) pärski aallot mukavia kauhallisia vettä veneeseen. Kumipuku on hyvä varuste näin lämpimillä! Verkon nosto oli tällä kertaa huomattavasti fyysisempää, mitä tälle syksylle on toistaiseksi ollut. Kun vielä kukin verkko painoi kymmenisen kiloa enemmän, kuin illalla laskiessa! Ei painon lisäys sentään kaloista johtunut, vaan limasta. Vihreätä levää/limaa/mutaa oli verkot täynnä. Oli kuin panssariaitaa olisi nostanut. Oli silti joku muikkukin!

Lähemmästä jatasta oli toisen pään ankkuri luistanut pohjassa. Outoa hieman, kun ankkuri oli aika painava ja ankkuriköyttä rutkasti. Verkko oli pyörähtänut niin, että sen toinen pää oli kaksinkerroin. Kuinkahan pahasti sotkeutunut? Yritin muutamaan kertaan saada verkosta kiinni, mutta huonolla menestyksellä. Sitten kun lopulta sain verkon hyppysiini, oli käsissä alapaula. Kuului vain rutina, kun verkko repeili. Lopulta se tarttui moottoriin. Irroitin otteeni verkosta ja nostin koneen ylös, Onneksi verkko irtosi potkurista.

Mökille odottamaan kelin rauhoittumista. Kahvitkin juotiin. Keräsin sähkövesipumpun letkun leikkimökin laidalle. Pumppu ja  roikka varastoon. Imuletkun nostin niin, ettei pohjaventtiiliin mene vesi. Tässä vesipumpussa on hyvää se, että  kaikki liitokset on tosi helpot avata ja sulkea. Työkalua tarvitaan vain hieman silloin, kun imuletkua kiristetään tai avataan.

Tuulen voimakkuus puolittui puolilta päivin. Etsin käsiini keksin ja lähdin hakemaan pois sen epäonnisen jatan. Siinä oli kuitenkin tapahtunut jotakin mukavaa. Aamulla jata oli kuin U-kirjain, jossa U:n laidat ovat kiinni toisissaan. Nyt U oli avautunut. Sain homman hoideltua kohtuullisin ponnistuksi. Sekaisin ei verkot olleet lainkaan.

Nypittiin Ainon kanssa verkot muikuttomiksi. Onneksi on tähän kalastusvaiheeseen ihan vasitut vaatteet. Niitä ei sisälle mökkiin kanneta. Tulivat nimittäin melko liittaisiksi ja haisivat pahalle. Aino moitti, ettei ole tainnut olla näin rapaisina verkot koskaan aiemmin. On ne. Mutta hyvässä kärkikymmenikössä oli tämän päivän rapaisuus. Muikkuja tuli taas muutamaksi viikoksi. Kaikesta huolimatta.

Ruuan jälkeen oli pakko taas olla tuntinen pitkällään. Ei ole tämä kunto kovin raponen. Ennen pimeää laskin taas verkot. Järvi oli täysin tyven. Ajattelin, että saan melkutettua veneen niin, että jatat tulevat rannasta selälle päin. Kun oli laskenut yhden verkon, oli se nostettava takaisin veneeseen. Virtaus vei verkon kohti apajaa ja ainakin viimeinen verkko olisi ollut siinä kinthaalla. Laskin kuusi verkkoa, kahteen jataan. Jokohan aamulla saan todeta, että kyseessä oli viimeinen muikkuverkotus tälle vuodelle? Ei se paljon enää puuttuisi!

Hyvää tässä viikonlopussa on se, että mökkinaapurikin aloitti muikkuverkotuksen. Huonoa se, että mökkinääpurilta katosi (varastettu?) kaksi pyynnissä ollutta katiskaa. Alueloukkauksia on myös, mutta hävittäjiä ei ole lähetetty perään. Kartanlukutaito on aika olematonta!

Perjantai, 24.9.2021

Tänään nousinkin paljon eilistä varhaisemmin. Väsytti hieman, mutta ei liikaa. Keitin kahvit ja sitten tietenkin tutkimaan säätilaa. Tämän iltapäivän osalta tilanne taas muuttunut. Pitää tehdä päätös verkkohommista vasta mökillä.

Mökille lähdettiin kymmeneltä. Ainon tuliterät saappaat jäivät kotiin. Kaikki muut kamppeet hoksin kantaa autoon, mutta saappaat jäivät. Sirkkakoskentien ojalaidat oli niitetty. Ja risut viety pois. Mahtavaa. Kyllä olikin nyt siistin näköistä ajella. Ja talvella lumen aurauskin tehoisampaa. Tarrantien laidoilla porotokka. Ei iso, mutta meikäläiselle riittäisi syömistä moneksi vuodeksi. Mokillä lämmintä 7 astetta, sisällä ja ulkona. Tuuli kaakossa, noin 4m/s. Hiukan kovanlainen aallokko pienveneille. Yksi sellainen ajoi eteläänpäin ja paukutus oli melkoinen.

En tiedä, tuleeko grillissä tälle syksylle sen kummoisempaa muikun kiilausta. Mutta jos tulee ja ilmat menevät kylmiksi, on grilli "muovitettava". Viime syksynä uusin siihen maan puoleisen sivun muovit. Nyt uusin loput. Olikin sopivasti vahvistettua muovia jäljellä. Nyt on tuulensuojaa riittävästi. Olisi vain niitä muikkuja!

Olen tyhjentänyt veskin alusen viimeksi tasan kolme kuukautta sitten. Voi olla, että muikkuaikaan on vieraitakin, joten päätin sen tyhjentää ennen sitä. Ei se tietenkään vieraiden vuoksi olisi tursunnut yli. Ajattelin vain, että olisihan se fiksu temppu. Kolme kuukautta näin kesäkaudella on ihan hyvä tyhjennysväli. Silloin homma on helppo ja nopea. Talviaikaan kuljetaan niin paljon vähemmän, että menee helposti 6-7 kuukauttakin, ennen kuin saan taas palata mieliharrastukseni pariin!

Syönnin jälkeen puolen tunnin lepo. Sitten varustautumaan verkoille. Järvi oli heittäytynyt tyyneksi. Ensimmäisen kolmen verkon jatan sain melkutella airolla suoraksi ja kireäksi. Loppuvaiheessa tuuli tuli kaveriksi. Toisen jatan ajan tuuli olikin apuna koko ajan. Tihkukuuro yllätti minut järvellä. Päällä ei ollut sadevaatetusta, muitta kuuro oli onneksi sen verran heikko, ettei se juuri haitannut. Aamulla sitten näemme, ovatko muikut uineet oikeilla kohdilla!

Torstai, 23.9.2021

Ensimmäinen päivä aikoihin, ettei ollut mitään kellotettua menoa tai muuten tärkeää tekemistä, mikä olisi vaatinut erityistä aamuaktiivisuutta. Se näkyi hyvin nukuttuna yönä. Se näkyi myöhäisenä ylösnousuna. Meni peräti yli kahdeksan, ennen kuin vääntäydyin pystyyn. Virkeänä. Eilen seilasinkin kuin unessa koko päivän!

Tuli vielä mieleeni eilinen katsastus. Joskus 2 tai 3 vuotta sitten huollon yhteydessä vaihdatin moottorin alta "pohjapanssarin". Sellaisena toimi jonkunlainen kangas, tai vastaava, joka oli vahvistettu lasikuidulla tai muovilla. Tai jollakin muulla, että se pysyi muodossaan. Syrjäteitä ajellessa se kului ja lopulta siihen tuli palkeenkieli. Vaihdatin siis tuon panssarin metalliseen. Nyt kun sitä tarkastelin, oli siinä tietenkin naarmuja, mutta ei reikiä. Mielestäni se oli hyvä sijoitus!

Otin heti aamulla ... köh ... kohta heräämisen jälkeen pakastimesta ne lihapötkylät, jotka olin sinne maanataina laittanut. Kymmeneltä ne olivat sopivissa määrin hieman antautuneet ja aloin niitä leikkomaan käristykseksi. Liha oli parhaimmillaan kohmeessa. Terävällä kokkiveitsellä siivuja tuli hereästi. Voimaa ei tarvinnut käyttää eikä kämmeniin tullut rakkoja. Paistoin lihat puoliksi paistinpannussa, puoliksi isossa kattilassa. Maustoin molemmat samalla määrällä suolaa ja pippureita. Noin puoli 12, kun lihalättysistä oli punainen väri kadonnut kokonaan, yhdistin annokset kattilaan. Pakastimesta laitoin joukkoon paketin sipulia. Lisäsin vettä sen verran, että lihat juuri olivat peittymäisillään. Ja sitten komeus sai jäädä hiljalleen kiehumaan. Aino kuori potut. Käristys sai hautua liki yhteen asti. Olihan se tietenkin taas hyvää. Pakastimeen riitti monta annosta. Yksi isompikin!

Ruuan päälle oli mukava olla hetki kötällään. Sitten olikin lähdettävä tekemään ruokakaupan perushankinnat viikonlopuksi ja varmuuden vuoksi hieman ohikin. Huomenna taas mennään mökille. Takaisin tullaan kai viimeistään tiistaina. Kaikki riippuu kalantulosta. Niin paluu Tornioon, kuin uusi lähtö mökillekin. Onhan tämä vain mukavaa, kun pystyy valitsemaan mökkeilyaikansa sen mukaan, miten parasta on! Sää ratkaisee paljon. Sääennuste näin torstai-iltana näyttää aika mukavalta. Ainakin kohtuulliselta.

Rokotekattavuus koronaa vastaan Suomessa on jo melko korkea. Mutta ei vielä tarpeeksi. Rokotus ei aivan 100-prosenttisesti suojaa taudilta. Tauti ei kuitenkaan ole pääsääntöisesti kovin paha rokotetuilla. Nyt onkin huoli niistä, jotka eivät rokotusta halua. On vaikea ymmärtää, miksi joku kieltäytyy rokotteesta. Mikä on niin painava syy, että jättäytyy ilman suojaa? Kaikenlaisia pöljiä tekosyitä esiintyy. En ole kuullut puhuttavan mistään, jonka voisi tulkita järkeväksi. Nyt sairastuu ja kuolee niitä, joita ei ole rokotettu. He myöskin levittävät virusta tehokkaasti. Toivottavasti virus alkaa heikkenemään, eikä enää ala kehittämään uusia ja entistä julmempia mutaatioita.

Keskiviikko, 22.9.2021

Oli aika katsastukseen. Varttia vaille yhdeksäksi. Kello ei ollut soimassa. Luotin siihen, että herään ajoissa tänäänkin. Miksen heräisi? Kun muulloinkaan en noin myöhään nuku! Aamuyöllä nukuin melko levottomasti. Vahtasin kelloa. Välillä käväisin unessa. Päätin kuitenkin, että nousen vasta sitten, kun pikkuviisari tavoittaa seitsikon. Sen sitten teinkin.

Aika kului aamukahvilla. Kului niin, ettei kannattanut ennen katsastusta alkaa sen kummemmin aamupalan laittoon. Kahvikupillisella ja omenalla pärjäisi ihan hyvin jonkin aikaa. Katsastus oli muodollisuus. Kaikki oli ok. Olisihan se ollut katastrofi, jos niin vähän ajetussa autossa olisi ollut jotain vikaa. Käväisin vielä Tamppiksessakin kyselemässä kaasun perään. Ei ollut tietoa. Alkoi hieman jo huolestuttamaan!

Aamupalan jälkeen yritin googlata, onko kaasun (11kg, kierreventtiili) toimitusongelmista netissä tietoa. Ei löytynyt aiheesta mitään. Minulla on erinomaisen huonoja kokemuksia yritysten "ota yhteyttä" tai palautemahdollisuuksien käytöstä. Mitään ei kuulu. Silti laitoin kysymyksen sekä Agalle, että Woikoskelle.

Ulkona todella kylmä tuuli. Aino silti poisti takapihan kukkapenkeistä kuolleita lehtiä ja kukkavarsia. Minä reagoin päivän reissullani koleuteen laittamalla ensimmäisen kerran alkavalle syksylle pitkähihaista päälle. Monet ovat kulkeneet jo kauan jopa toppavaatteissa.

Kahdelta oli aika renkaiden vaihtoon. Odotellessani valmista, sain sähköpostiviestin. Linde (ent. Aga) oli reagoinut kysymykseeni ja laittanut viestiä. Kertoi viestissään paikan, jonka varastosaldo näytti kolmea pulloa kierreventtiilillä. Käväisin sen heti hakemassa, kun renkaanvaihto oli ohi. Pääsin juuri kotiin, kun puhelin soi. Woikoski oli myös reagoinut. Ilmoitteli ihan näin keskustelukeinoin paikan, mistä saisin kaasua. Valittelin, että sain jo, olivat tunnin myöhässä. Mutta ... nyt taisi palautua usko noihin palauteasioihin. Narvi ei ole vastannut kuitenkaan, vaikka olen parikin kertaa heitä lähestynyt. Olikohan joku muukin, joka ei halua vastata kysymykseeni? En nyt oikein muista!

Tämä viikko on kulunut jo melko lopuilleen. Loppuviikolle luvassa vielä sitä sadetta ja tuulta. Mökille meno vasta perjantaina. Viikonloppuna ja alkuviikosta näyttäisi sää hieman mukavammalta. Se tarkoittaisi mahdollisuutta jatkaa verkkohommia ja sitä, että saattaisimme jatkaa viikonloppua jonkun verran. Parikin lisäpäivää saattaisi olla kova sana omien tavoiteiden täyttymisen osalta. Mätiä ei viime viikonloppuinen kalastussessio tuottanut juuri yhtään. Ei edes joulupöytään kelvollista määrää. Tuleeko sen suhteen joulua, se nähdään aika pian!

Yritän minäkin kaikesta huolimatta ottaa opikseni omista ja muiden virheistä. Huomenissa on tarkoitus tehdä pieni survival-paketti. Eli muutaman päivän annos reseptilääkkeitä. Tämän paketin laittaisin mökkilaukun johonkin sopukkaan. Saattaisin sen jättää mökillekin. Sattuneesta syystä tällaista suunnittelen. Pitää muistaa myös ottaa lämpimämpää vaatetustakin mukaan. Ja tuulenpitävää. Olisihan mökillä pilkkihaalaria ja kelluntahaalaria, mutta aivan noin rajuihin muutoksiin vaatetuksessa ei vielä ole aihetta. Kun tuulee, eivät kesähepeneet oikein tahdo enää riittää.

Tiistai, 21.9.2021

Pimeän yön viimeisinä hetkinä sai kamera jälleen vieraan. Kyllä se kettu oli sitten ihan selvästi. Tällä kertaa se oli hetken sen verran kyljittäin kameraan päin, että sen pystyi varmuudella tunnistamaan. Auringon jo noustua kuljeskeli pari poroa ohi. Erossa erotuksesta? Tänä vuonna poroista ei ole ollut viime vuoden kaltaista harmia. Poronpaskalapionikin on ollut liki työtön.

Tälle päivälle oli kaksi kalenterimerkintää. Ensimmäinen aamukymmenen jälkeen. Odottelin autossa, kun Aino kävi hoitamassa asian. Stressiä aiheuttanut asia sai vihdoin viimeisen silauksen. Homma meidän kannaltamme lopullisesti hoidossa. Paluumatkalla pikainen Lidl-käynti. Oli yksi asia hankintalistalla. Aino keräsi kampetta, joka ei sitten ihan edes kassiin mahtunut.

Kotosalla vielä hieman pyykkihommia. Ja ruoka. Sitten alkuiltapäivästä Ainon hammaslääkäri. Minä sillä aikaa yritin kiertää muutamat paikat. Apteekki, tankkaus, kaasupullo. Aluksi apteekkiin. Tietenkin kurvailin vanhaan ja tuttuun apteekkiin. Paikka oli pimeänä ja ovi lukossa. Vasta silloin muistin, että tuo apteekki siirtyy kauppakeskukseen. Nyt se oli sitten siirtynyt. En alkanut sinne menemään. Sen sijaan meninkin maan puolelle, kun sinnepäin oli muutakin asiaa. Ensin tankkasin auton, sitten jatkoin apteekkiin. Jonoa ei lainkaan. Jatkoin Motonettiin. Ei kaasua. On kuulemma toimitusvaikeuksia koko maassa. Kierreventtiilipulloilla. Kävin sitten vielä kauppakeskuksen Gigantissa, kun aikaa oli reilusti. Länskä oli lähettänyt minulle CD-levyllä hammaskuvani. Nykyisissä tietokoneissa ei ole CD-asemaa vakiona, joten kävin sellaisen ostamassa. Eipä ollut hinnan kirossa. Hyvin ehdin kiertää kaikki tarpeelliset paikat. Sain hetken istua odottamassakin. Olipa minulla aikaa!

Kotona katsoin niitä hammaskuvia. Komea rivistö, paikkapaikoin harventunut. Yksi titaaniruuvilla kiinnitetty implanttikin. Paikkamateriaalia likimain jokaisessa jäljellä olevassa hampaassa. Alhaalla keskellä muutama hammas ilman paikkausta.

Meinasipa käydä vahinko. Eipä onneksi sitten käynytkään. En meinannut muistaa sellaista asiaa, että kun auton katsastaa, katsotaan katsastusajankohdan perusteella se, milloin auto on katsastettava uudelleen. Olen viimeksi katsastanut auton kaksi vuotta sitten. 15.10. Eli nyt se on katsastettava taas tuohon päivämäärään mennessä. Ja tuo 3-viikkoinen on vilkasta aikaa. Sain onneksi huomiselle ajan. Eli auton osto/rekisteröintipäivä ei ratkaise sitä, milloin seuraava katsastus on tehtävä.

Aloin myös mietiskelemään renkaiden vaihdon ajankohtaa. Yleensä vaihdatan kumit syys-lokakuun vaihteessa. Olemme silloin paljon mökillä kelistä riippumatta. Päätökset suuntaan tai toiseen kulkemisista tehdään yleensä nopealla aikataululla. Sään muutokset voidat olla nopeita ja rajuhkoja. Huomenna ei vielä mennä mökille. Torstaina todenköisesti. Mikään ei olekaan sitten varmaa ennen kuin 4.10. Silloin voi olla jo talvikelit. Siksi varasin renkaanvaihdon huomiselle. Eipä tarvitse sen kummemmin pähkäillä enää sitä asiaa. Vielä olisi varattava autolle huolto. Vai jokohan vihdoin ryhtyisin autonn vaihtoon ja jättäisin sen asian seuraavan omistajan huoleksi!

Muoriköörillä peli-ilta, nyt meillä. Välillä pöydän ääressä hiljaista pohtimista, välillä naurun remakkaa. En ole katsonut netistä tilannetta kaasun osalta. Kun nyt sattumalta hoksin vilkaista Motonetin saldoa, oli siellä yllättäen varastosaldossa 16 pulloa, kierreventtiilillä, 11 kg:n pulloja. Wau, äkkiä liikenteeseen. Liike on vielä toista tiimaa auki. Kun menin paikan päälle, sain vain selityksiä. En kaasua. Huomiseksi voisi olla luvassa....

Maanantai, 20.9.2021

Illalla jämähdin katsomaan jotakin juttua teeveestä. Vaikka väsytti aikalailla, meni nukkumaanmeno selvästi tämän vuorokauden puolelle. Aamulla kuitenkin melko aikaisin hereillä. Ajattelin, että varmaan iltapäivällä ovat päikkärit edessä.

Juuri ennen vuorokauden vaihtumista tuli kamerasta häläri. Katsoin videota useampaankin kertaan, mutta en tunnistanut eläintä. Inframustan salaman teho ei tunnu riittävän, kun kohde on melko kaukana. Eniten eläin näytti saukolta.  Mutta mitä saukko sillä kohdalla tekisi? Järkevin vaihtoehto on kettu. Mutta kuvassa en nähnyt lainkaan häntää. Enpä kyllä nähnyt kunnolla paljon muutakaan.

Kävin aamupäivällä kauppareissun. Ihan näitä perusjuttuja vain. Iltapäivän puolella yksi labra ja sitten pistäydyttiin Tamppiksessa. Tokmannihan osti Tamppiksen kesällä. Mutta vasta joskus loppuvuodesta ilmekin muuttuu lopullisesti Tokmanniksi. Nyt osalla henkilökunnasta lukee vaatteissa Tex, osalla Tokmanni. Kumpparit ostettiin molemmille. Syksyn tapahtumiin hankittiin myös jo nyt jotakin oleellista.

Juotiin kahvit. Olin aamulla ostanut hyvännäköistä paistia. Tein siitä sitten vielä hyvännäköisempää poistamamalla kaiken rasvalta vaikuttavan ja kalvot viimeistä lättystä myöten. Kyllä meikäläisellä nämä vilahtaisivat kurkusta alas, mutta parempi silti tehdä näin. Leikoin sitten lihat muutamaksi pitkulaiseksi palaseksi. Palaset laittelin sitten isohkoihin pakastepusseihin niin, että kuhunkin tuli noin 5-7 senttiä paksu ja noin 25 senttiä pitkä jööti. Eli melkein kuin se meikäläisen .... hellapuu. Sitten jöötit pakkaseen. Teen niistä joskus viikolla käristyksen. Pakkasesta oton jälkeen saavat antaitua jonkin aikaa niin, että niistä on sitten hyvä vuoleskella lättysiä.

On tullut taas vahdattua noita sääennusteita. Ennusteet ovat hieman muuntuneet parin päivän takaisesta. Mutta eivät merkittävästi ja eivät mitenkään edulliseen suuntaan. Huomenna eli tiistaina on parit pakolliset asiat ja sitten olisi loppuviikko ja koko seuraavakin viikko ilman kalenterimerkintöjä. Näyttää kuitenkin huonolta. Sateet eivät niinkään häiritsisi, mutta ne tuulet. On kuitenkin vielä aika paljon aikaa ennusteiden kääntyä miellyttävämpään suuntaan. Ei vielä heitetä kirvestä kaivoon.

Iltapäivällä neljän ja viiden välillä olin pitkälläni liki kolme varttia. Väsyttihän se kovasti ja kukaties käväisin unessakin. Aina ei tarvita sen kummempia unia. Kunhan vain hetkiseksi ryyppäytyy uneen se on sillä selvä. Lihakset ehtivät rentoutumaan ja tapahtuu jonkinlainen nollautuminen. Ja sitten onkin taas kuin uusi ihminen. Aina se ei toimi. Eihän aina aamulla kokonaisen yönkään jäljiltä ole vireänä.

Sunnuntai, 19.9.2021

Lämmintä yli 4 astetta. Yöpakkasesta ei tietoakaan. Sää edellisten päivien kaltainen. Joku sadepisara vain silloin tällöin lensi taivaalta. Poskeen osuessaan sen tunsi. Muuten ei pisaroita huomannut.

Olin eilen laskenut verkkoni tieteellisen tarkasti. Kaksi jataa, molemmat suuntasin paikkoihin, joihin hyvät merkit viitasivat. Kun koin ensimmäistä jataa, oli pettymys melkoinen. Keskimäärin alle 20 muikkua / verkko. Näinkö tämä hyvin alkanut kalastusrupeama sai surkean lopun? Heti toisen jatan alkupäässä näkyi merkkejä paremmasta. Ja ne paremmat merkit säilyivät koko jatan ajan. Tässä jatassa olikin sitten muikkua nelinkertaisesti tuohon ensimmäiseen verrattuna. Eli jälleen uusi päiväennätys. En keksi syytä, miksi tuo ensimmäinen jata oli niin heikko. Muikulla ei kutu ole vielä käsillä, joten voihan se tietenkin käyttäytyä arvaamattomasti.

Palasin mökille järveltä kymmenen aikaan. Tuoreet kahvit maistuivat. Kahvit juotuamme ryhdyimme poistamaan muikkuja verkoista. Tällä kertaa lokkien hakkaamia muikunpuolikkaita oli vain muutama. Siihen oli hyvä selitys. Lokkeja on näkynyt todella vähän. Ja ne ovat saaneet nyt syödä mahat turvoksiin perkeitä. Kun verkot ja muikut oli eroteltu toisistaan, alkoi Aino kiilaamaan muikkuja. Minä pesin verkot. Jätin ne reikäkoreihin valumaan. Verkoissa oli kohtalaisesti vihreää liittaa, jotain levää kai. Tiukkaa pestävää. Tyhjensin veneen kalastusroinasta ja vedin sen kunnolla ylös. Perätulppa pois ja veden lasku välipohjasta. Sain venerannassa kaikki valmiiksi. Grillillä Aino kiilasi viimeisiä muikkuja. Mätiä kolmen päivän muikuista tuli vain reipas 100 grammaa. Aino sitä pesemään. Minä pesin muikut ja hoitelin suljut ja pesin rekvisiitat. Kello ei puolta yhtäkään, sukkelaanpa kaikki meni!

Ei ollut kummoisempaa kiirettä. Katseltiin vähän paikkoja järjestykseen. Pussitin valuneet muikut. Ovia lukkoon. Kotiinlähtö joskus 13:40. Kotimatkalla ihailimme monimuotoista ruskaa.

Illalla oli pihalla ollut runsaasti peippoja ja rastaita. Jotakin ne nokkivat. Koivujen siemeniä? Rastaat kaivoivat pudonneiden lehtien alusia ja neulasmattoa. Jotain hyönteisruokaa varmaan etsien.

Vaihdoin eilen pääkameraan akun patterien tilalle. Pattereissa ei enää virta piisannut ja kamera oli ollut muutaman päivän pimeänä. Kamera on ennenkin pelannut omituisesti virtalähdettä vaihtaessa. Tai paremminkin ei siis ole pelannut. Nytkin sain laittaa virran päälle useampaan otteeseen, ennen kuin kamera heräsi. Heräsi kuitenkin.

Torniossa +9. Loppumatkasta sadekuuroja. Kotona kahvit - tietenkin. Mieluisana tehtävänä oli laitella muikkusaalis pakastimeen. Hups, onkohan pakastustilaa liian vähän? Myöhemmin Aino paistoi pannullisen muikkuja. Voi taivas, en muistanutkaan, miten hyviä ne voivatkaan olla!

Takana siis pidennetyn viikonlopun verran mökkeilyä ja kalastusta. Eipä ollut etukäteen oikeastaan minkäänlaisia odotuksia muikkusaaliiden osalta. En uskonut, että muikut olisivat vielä kovin kummoisissa parvissa. Ja tavoitettavuus olisi heikko. Miten väärässä olinkaan. Hyvä että olin. Saalista kun kertyi varsin kunnioitettava määrä. Tavoite on sellainen, että muikkua riittäisi tuonne huhti-toukokuulle asti. Kerran viikossa syöden. Ja tietenkin lisäksi sinne Manse-Boxiin menevät. Eli näin laskien olemme muikkutavoitteessamme ohittaneet puolivälin jo selkeästi. Se on tosi tärkeää, sillä tulossa on huonot säät. Lisäksi muita asioita, joista on mahdoton sanoa juuta tai jaata. Mitään varmaa ei voi loppusesongin kalastuksesta sanoa.

Joku saattaa ajatella, että tuo muikkujen verkkokalastus on helppoa hommaa. Tuo "joku" ei siis ole sitä harrastanut. Vaikka ei saalista tulisi kalan kalaa, vie kohojen kanssa värkkääminen aikaa. Ja jos saalista alkaa olla reippaasti, menee muikkujen nupomiseen verkoista aikaa. Verkkojen pesut ja kalojen käsittely lisänä. On se ottanut fyysisesti aika koville. Väsymyksen lisäksi on tullut erinäisiä kiputitiloja eri puolille kroppaa. Selkä on kipeytynyt mutta eniten vaivaa tuo olkapäävamma. Ei se mikään ihme ole, jos joka paikkaa kolottaa. Naapurikin moitti selkää yhden verkkohomman jälkeen.

Lauantai, 18.9.2021

Aamulla +3 astetta. Järvi tyyntyi hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Kevyt kaakkoinen virtaus alkoi jälleen. Sitähän on nyt ollutkin loppuviikon ajan. Onnekseni. Muikkuverkkoja kokemaan. Hieman jännittäen saaliin määrää. Olen jälleen tyytyväinen. Muikkumäärä liki tuplaantui eilisestä. Olisi muikkua ollut hieman enemmänkin, mutta lokit olivat melskanneet ja nokkineet pilalle melkoisen määrän muikkuja. Lokki ei ole sukeltaja, mutta kyllä se näköjään on nälissään oppinut senkin taidon. 1,5 metriin sukeltaa, että posaus vain käy! No, ei se sukella ilmasta syöksyen kuin suula. Ihan uimasiltaan se menee pinnan alle.

Puolen päivän aikaan muikut kiilattu, verkot ja astiat ja muu rekvisiitta pesty. Kahvit oltiin juotu jo heti verkkoreissuni jälkeen. Nyt lyhyt hetki tauon merkiksi, mutta ei auta, jatkettava on. Tein päätöksen, että otan harvat verkot kuiville. Mutta lasken vielä illalla muikkuverkot. Tyhjensin verkot muikkuvermeistä ja lähdin hakemaan harvat verkot pois. Nyt saaliina 3 lahnaa ja kuha.

Laitoin veneen jälleen muikkukuntoon. Korjasin kuhan. K&M pistäytyivät. Siinä tietenkin hieman jo hahmoteltiin tulevia kalahommia. Syötiin käristys. Laitoin kuhafileet pakkaseen. Ja sitten laskemaan muikkuverkkoja. Aina pitää yrittää ottaa opikseen. Joko omista kokemuksista tai toisilta kuulemista. Nyt laskin muikkuverkot tieteellisen tarkasti. Paikat pohjautuivat aamun kokemuksiin. Toki tuuli on ollut aiemmin kaakossa, nyt oli etelässä. Se saattaa johtaa pettymykseen aamun verkkoreissulla.

Ensi viikon puolivälissä oli tarkoituksenamme tulla jatkamaan kalastusta. Näyttää kuitenkin siltä, että turha haave. Kovaa tuulta ja sadetta luvassa tiistaista alkaen. Ainakin viikko menee rannalla ruikuttaessa. Kannattaako tulla ollenkaan? Katsotaan, jospa ennustajaeukot tulisivat toisiin ajatuksiin!

Perjantai, 17.9.2021

Jäiden lähdöt ja kevättulvat ovat liikutelleet rantatörmän valettuja betoniportaita. Ylin taso on ok, mutta loput kaksi ovat liikahtaneet. Ne olivat kuitenkin lujasti paikoillaan. Korjauksessa niitä ei kannattanut yrittää oikoa. Lopputulos oli ollut huterampi. Eilen illalla, juuri ennen pimeää, kärräsin rantaan kolme säkkiä kuivabetonia. Tyhjensin säkit kottikärryyn ja lisäsin veden. Sekoitin. Lopuksi lapioin sementit portaisiin. Laitoin vielä kulkuesteen portaisiin, ettei kukaan vahingossakaan kulkisi siitä. Meni hieman toista tuntia. Olikin jo melko hämärä lopettaessani. Lienee ollut kuitenkin "Civil Twilight" meneillään. Kauankohan kuivuminen kestää näin syysviileissä?

Pelailtiin parit KB:t. Iltasella piti ottaa iltalääkkeet. Jäivät kuitenkin ottamatta. Lääkepussini oli jäänyt kotiin. Kuinkahan tämä elo mahtaa olla lääkkeiden varassa, eli pärjäisikö sunnuntaihin asti? Löydettiin kuitenkin ratkaisu ennen aamupalaa. Jouduimme kuitenkin vaivaamaan muita. Pitääköhän tässä alkaa olla jo huolissaan! Mitähän unohdan seuraavaksi?

Pyynnissä oli 6 muikkuverkkoa. Kolmea eri silmäkokoa. Kyllähän se on niin, että vuodessa ei mikään ole muuttunut. Eli viimevuosisella silmäkoolla mennään. Eri asia sitten kun kutu on tuloillaan tai käsillä. Mätimuikuille voi silloin passata milliä isompi solmuväli! Muikkuja oli sen verran, että talvitavoitteesta saatiin jo 10%. Kuulostaa isolta määrältä, mutta ei se ole. Juotiin kahvit. Sitten vasta hoidettiin muikut ja pestiin verkot + muut kamppeet.

Mittasin verenpaineen. Olihan se aika korkea. Syke 30 lyöntiä korkeampi, kuin jatkuvan lääkityksen aikana. Nostelin veneestä liput ja ankkurit. Kävin sitten selkäämässä harvat verkot. Tuuli oli tällä kertaa erinomaisen suosiollinen selkäämiseen. Ahti sen sijaan ei ollut suosiollinen. Kalaa ei väkisin oteta. Jätin verkot pyytämään, ainakin huomiseen asti.

Järjestelin paljuihin illalla laskettaviksi suunnittelemani muikkuverkot. Ensi luulin, että kaksi verkkoa on mystisesti kadonnut. Ne kuitenkin löytyivät yhdestä paljusta harvemman verkon alta.

Syönti. Ja Ari toi sitten lääkkeeni. Otin heti "aamulääkityksen". Kyllä se siitä. Arin kanssa hierottiin kauppaa yhdestä värkistä. Olen sen aikanaan ostanut ja testannut. Ja laitoin sen sitten pakettiin. Omituista oli se, että siitä puuttui nyt yksi tarvike. Puuttui ohjekirjakin. Kaikkea tietenkin saa mutta ihmettelen suuresti.

Ennen pimeää kävin laskemassa muikkuverkot. Sen verran taas tuuleskeli, että en vieläkään tarvinnut käyttää sähköperämoottoria. Eilen veikkasin tämän päivän saaliiksi 8 muikkua, 1 kuha ja 4 lahnaa. Muikkuja tuli noin 10-kertainen määrä. Kuha ja lahnat jäivät uimaan. Huomiselle ennustan 130 muikkua. Ja yksi kuha.

Torstai, 16.9.2021

Aamupalan jälkeen kello olikin sopivasti puoli yhdeksän. Eli ihopoli alkaisi ottaa soittoja vastaan. Soittelin sinne ja yllätys oli suuri, kun sieltähän vastattiin. Taitaa olla enempi niin, että saa ensin puhua vastaajaan ja joku sitten soittelee takaisin. Olipa siis mahtava juttu, kun sain heti toimittaa asiani. Ja vielä mahtavampaa, kun sain siirrettyä käyntini viikolla eteenpäin. Sitten soitto sisätauteihin. Siellä vastasi robotti. Robotti lupasi, että joku ihminen soittaa yhdeksältä. Kyllä robotit ovat luotettavia. Soitto tuli ilmoitettuun aikaan. Sain asiani hoidettua jälleen mieleiselläni tavalla. Vielä eilen asiat tuntuivat vaikeilta. Nyt sain järjestettyä niin, että ensi viikon keskiviikosta (22.9.) koko loppuviikko on vapaata- Eikä siinä kaikki. Koko seuraava viikkokin on ilman varauksia. Sitten 4.10. alkaakin putki. Sen kestoa on vaikea ennustaa. Kalahommiin se tietää taukoa. Meneekö peräti niin pitkälle, että pyydetään kalaa jo jään alta? Olisi sitä ennen saatava ne talvimuikkunsa. Voi olla mahdoton tehtävä!

Mökillä 11:00. 5-6 astetta. Heikko tuuli, liki tyyntä ajoittain. Nautittiin lämpimät kupit ja voileivät. Tankkasin veneen ja täytin tuoreöljysäiliön. Aloin valikoimaan muikkuverkkoja. Näin ensimmäisillä kerroilla on hyvä hieman haarukoida tilannetta kokeilemalla eri solmuvälin verkkoja. Sitten, kun alkaa olla tosi kyseessä, olisi verkkojen valinta helppoa. Kun heittäytyi aivan tyveneksi, laitoin myös sähköperämoottorin veneen perään.

Aluksi kuitenkin laskemaan harvempia verkkoja. Työnsin veneen vesille ja meloin airolla pois rantakivikosta. Silloin sen muistin: vesitulppa perässä jäi auki! Ei muuta kuin melkuttamaan takaisin. Vene oli jo melkoisessa vesilastissa ja raskas melottava. Rantaan pääsin kuitenkin. Ja pätkä pätkältä sain hivutettua venettä ylemmäs teljolle. Kerralla se ei noussut, ei puhettakaan. Lopulta peräreikä oli veden pinnan yläpuolella ja siitä syöksyi viimeisetkin vedet. Ja niin toppo kiinni ja asiaan.

Minulla on valtion vesille vain kuuden verkon lupa. Siksi laskin harvat verkot omille vesialueille. Ne laskettuani hain muikkuverkot ja muun tarpeellisen rekvisiitan veneeseen. Siinä välissä syötiinkin. Eli täydellä mahalla muikkuverkoja laskemaan. Laitoin kaksi kolmen verkon jataa. Ennustukseni huomiselle: 8 muikkua + harvoissa 1 kuha ja 4 lahnaa. Jos saldo on tuota luokkaa, voi olla viisasta jatkaa muikkuhommaa vasta ensi viikolla.

Lyhyt lepohetki. Kahvit. Tämä päiväkirjan kirjoittelua. Pimeä tulee jo aikaisin. Ehtisinkö tekemään sen valuhomman?

Keskiviikko, 15.9.2021

Aamuyhdeksältä Torniossa lumensyvyys virallisesti 5 senttiä. Eli oli se sitten meilläkin ensilumi, joka eilen satoi. Tosin se kirjautuu vasta tämän päivän lumeksi! Iltapäivälle luvassa +9 astetta. Illalla maa siis musta! Ainakin melkein!

Tuo maanantaina pohtimani mutkakuvio oikesi tänään. Ei suinkaan sen instanssin toimesta, joka oli tuollaisia mutkia tehnyt suoraan tiehen. Kyllä siinä oltiin avainasemassa täällä kotosalla. Ja asia on nyt hoidossa ja määräajat hanskassa. Kauppareissu tuli tehtyä samalla, kun oli hoidettavana niitä muita juttuja. Ostosmäärä aika vähäinen.

Aamulla katsoin sääennustetta ja se oli yhä vastarantavoittoinen. Iltapäivän puolelle tultaessa ennuste loppuviikolle oli muuttunut vähän suosiollisemmaksi. Aika paljonkin itse asiassa. Noihin ennusteiseein pitää kuitenkin suhtautua varauksella. Vasta paikan päällä ja kyseisenä hetkenä voi olla säätilasta varma. Ainakin melkein!

Jos ei voi olla varmuutta säätilasta, ei kyllä voi olla varma omista menemisistäkään. Ja tekemisistä. Kun pian alkaa olla käsillä se aika, jolloin pitäisi pyydystää talven muikut, ollaan pyritty siihen, että emme varaa mitään aikoja syyskuun loppupuolelle emmekä lokakuun kahdelle ensimmäiselle viikolle. Pikku hiljaa kuitenkin on alkanut kertymään kaikenlaista. Kalenteriin on tullut merkintöjä. Jos olemme pystyneet vaikuttamaan itse joihinkin aikatauluihin, ollaan se tehty. Samalle päivälle mahdollisimman paljon, jos mahdollista. Syyskuulle näitä helkkarin juttuja olikin kertynyt jo paljon. Ja joka viikolle. Oli kuitenkin niin, että oltiin saatu puristettua ajat maksimissaan kahdelle päivälle / viikko. Iltapäivällä oltiin jo melko tyytyväisiä tilanteeseen. Suunniteltiin sitäkin, että oltaisiin nyt mökillä maanantaihin asti. Ja lokakuun puolelle ei mitään varauksia, näin päätettiin!

Mutta .... sitten kävin postilaatikolla. Ja siinäpä menikin sitten suunnitelmat pilalle. Ensi maanantaista alkaen. Ja mikä pahinta, se lokakuun alku ei ole meillä sitten kalahommie. Ei edes mökkihommia. Joitakin asioita ei voi muuttaa. Joihinkin yritän huomisaamuna saada muutoksen. Yritän siirtää silloin syyskuun viimeisen viikon varaukseni lokakuun ensimmäiselle viikolle. Silloin ollaan joka tapauksessa täällä eikä mökillä. Jos se onnistuu, on jotakin silloin pelastettu. Huh!

Tässä on viime päivinä tullut monenlaisia puhelinviestejä. Nämä ajanvarausasiat ovat ihan oma lukunsa. Mukavia viestejä on tullut myös kalastusrintamalta. Kalastushan on mukavaa ja yllätyksellistä. Yllätykset voivat olla positiivisia, negatiivisia tai sitten hauskoja. Tuli sitten myös yksi viesti, joka oli Töks! Odotin hieman toisenlaista sisältöä. Moni on ko. viestiä odotellut, eri sisältöisenä kuitenkin. Toivottavasti viestillä on ollut riittävän laaja jakelu!

Sähkölentokoneetkin ovat sitten tulossa. Mitenkähän ne pärjäilevät myrskysäillä, kun puut kaatuvat linjojen päälle ja tulee sähkökatkoksia!

Tiistai, 14.9.2021

Tälle päivälle ennustivat viikon runsainta sademäärää. Sade alkoi aamuvarhaisella Torniossa. Mökillä päin pari tuntia aiemmin. Vettähän se olii, kun lämmintä oli 4-5 astetta. Aamupäivän mittaan viileni. Ei tainnut ihan nollille mennä, muttei juuri toisinkaan. Sade muuttui lumiseksi. Maa oli kuitenkin sula, joten aika nopeasti uusi lumi suli. Lappi on laaja paikka ja onhan paikoin tietenkin voinut olla hyvinkin erilaista.

Muuttui se tilanne sitten myös täällä Perämeren pohjukassa. Lunta satoi ja satoi ja maa oli valkoisena. Hauskan näköistä, kun puissa on vielä lehdet! Neljän maissa iltapäivällä lunta oli 7-8 senttiä.

Ensilumen määritelmä on jotenkin pöljä. Eilen oli Näkkälässä 4 senttiä lunta. Se kuitenkin suli pois ennen tämän aamun kello yhdeksää. Ensilumeksi tilastoidaan lumet kello yhdeksän tilanteen mukaan. Värriötunturilla oli tänään yhdeksältä sentti lunta. Siitä tuli virallinen ensilumi. Lunta saattaa tulla vielä illan aikana. Onko sitä aamuyhdeksältä .... saiko Merilappi ensilumensa?

Jos meni eilinen pääosin lepäillessä, meni tämä päivä samoissa merkeissä täydellisesti. Sen verran sain kuitenkin tehtyä, että paistoin potut ja lämmitin siihen seuraksi pakkasesta parit pihvit. Ja sitten tein pahvista yhdenlaisen muotin. Kun meidän pikku Aili vanhempineen tykkää kuhasta, yritän sitä jonkun verran pyydystää pakkaseen ennen heidän käyntejään. Meillä on sellainen snadi kylmälaukku, jonka pyrin saamaan täyteen. Se mahtuu hyvin arkkupakastimeen. Mökillä minulla on uusi, kaasutoiminen kylmälaite, joka näillä syksyn lämpötiloilla saa sen sisälämpötilan kevyesti pakkasen puolelle. Tein siis pahvista muottilaatikon, joka juuri ja juuri mahtuu siihen pieneen kylmälaukkuun. Jos kylmälaukkuun ja pakasteeseen tarkoitettua kalaa tulee runsaammin, ja menee vielä aikaa, ennen kuin ne saa kotipakkaseen, voin laittaa tuon muotin mökillä pakkasboxiin ja latoa siihen muovikassissa filepussit. Pussin voi sitten kotona nostaa pikku kylmälaukkuun ja laukku pakastimeen. Näin kun menetellään, ei kylmälaukkuun jää tyhjää tilaa. Niin tapahtuu, jos siihen laittaa jäisiä kalafileitä. Oliko vaikeasti selitetty?

Neljän korvilla Aino haettiin muorien peli-iltaan. Lumisade alkoi samoihin aikoihin muuttumaan vedeksi. Hyvä uutinen kaikille autoilijoille. Tuskinpa talvirenkaita on vielä kenelläkään alla. Sade loppuu illalla. Huomiselle luvassa +8 astetta, joten talvi oli ja meni, tällä kertaa.

Viikonloppu alkaa taas lähestymään. Tuuliennusteet ovat muuttuneet valitettavasti vastarantavoittoisiksi loppuviikon osalta. Nyt on vasta tiistai-ilta, joten eiköhän se ennuste ehdi vielä kertaalleen muuttumaan. Ja ennusteellahan ei ole väliä, kunhan toteutuma vain olisi mieluinen!

Maanantai, 13.9.2021

Nyt ei ollut pakkasyöstä tietoakaan. Lämpöä Torniossa yöllä 8 astetta. Samoin oli varsinaisessa Nuuskakairassa. Lämmintä kesti kello kahdeksaan asti. Mutta sitten luoteistuuli voimistui ja alkoi sade. Ja lämpötila alkoi samalla putoamaan. Kymmenen maissa Nuuskakairassa lämpötila oli jo puolittunut. Tornio sinnitteli 5 asteessa. Kävijälaskuri kipusi 30000:een!

Tuo nykyinen laskuri alkoi nollasta 2.10.2017, eli siinä on neljän vuoden kävijät. Eli eipä ole hääppöinen suosio. Omia käyntejä luvusta on lisäksi paljon. Viikolla kävijöitä näyttäisi olevat hieman viikonloppua enemmän. Loma-ajat ovat hiljaista aikaa tällä sivustolle. Jostakin kumman syystä tulee käyntejä joskus melkoinen rypäs. Kuin suolapulssi Itämereen Tanskan salmien läpi. Päiväkirjan pidon järkevyys on melko kyseenalaista. Sen lopettamiseen olisi aika paljon enemmän hyviä syitä, kuin sen jatkamiseen. Voi olla, että jo seuraava hermostumiseni johonkin sen tekemisessä pistää asian vakavaan harkintaan. Vaikeinta vain on tunnustaa itselle: turha mikä turhaa! Ja vilkaskaan mielikuvitus ei tee tyhjästä hyvää!

Sade tuli ja meni. Lämpötilakin nousi pari astetta. Päivä taisi pääosin mennä lepäillessä. Joku tallenne tuli katsottua. Iltapäivän puolella lähdin pikaiselle kauppareissulle. En siksi pikaiselle, että olisi kiireesti jotain ostettava. Vaan siksi, että ostettavat olivat niin vähissä, ettei minulla kauaa menisi. Ensin hakemaan kaasua Motonetistä. Lähdi siellä parkkipaikalta ovea kohti ja tunnustelin taskuja. Jassoo, lompuuki unohtunut kotiin. Olikin aika pikainen reissu! Parin minuutin kuluttua olin kuitenkin jo takaisin ja kun muuta ostettavaa ei ollut, menin suoraan kassalle. Eipä ollut kaipaamaani pullomallia! Sitten Tamppiksen takaovelle. Siellä sama vastaus. Torstaina voisi kaasua vasta saada! Silloin kuitenkin ollaan jo liikenteessä. On onneksi varapulloja. Ei ole niin viikon päälle tuo kaasun tuonti!

Riitti sen lajin yrittäminen. Painuin K-Rautaan. Sieltä kyydille löytyi muutama valmisbetonisäkki. Mökillä olisi pieni projekti, joka ei sekään ole päässyt työlistoille. Sitten perään käynti Lidlissä. Sieltä vain Lidlin erikoiset. Alta kympin reissu. Viimeiseksi vielä tankkaus. Runsas puolituntinen reissailua, oli aika pikaista toimintaa.

Iltapäivän mittaan oli vielä pistäydyttävä ruokakaupassakin. Maito tärkeimpänä asiana. Tietenkin sitten muutakin sellaista, joka oli vähissä. Jotakin taas pitemmän tähtäimen mukaan.

Joskus asiat sujuvat mutkattomasti, joskus niitä mutkia on vaikka toisille jakaa. Tänään iltapäivän ja illan mittaan oli meneillään mielenkiintoinen kuvio, josta ei valmista tahtonut tulla. Epätietoisuus parista asiaan liittyvästä yksityiskohdasta meinasi hermostuttaa. Onneksi lopulta asia ratkesi jollakin tavalla. Nyt asia seljennee lopullisesti keskiviikkona. Iltapäivän päättyessä oli vielä tieto, että menee vähintään kuukausi, jolloin oltaisiin jo aika pahasti myöhässä. Tuo episodi ei nyt tuota pisteitä eräälle palveluntarjoajalle. Nyt jos alkaisin purkamaan tuntoni (tuntomme) näille areenoille, voisi tulla aika tuhmaa tekstiä!

Eilen laitoin leikkomani persiljat kuivuriin. Sammutin kuivurin yöksi. Kymmenen tuntia ei riittänyt. Tänään kuivuri on hurissut koko päivän. Illalla puoli kymmeneltä sammutin sen. Olikin yllättävän kova homma saada hentoiset persiljat kuivumaan. Illalla jouduin hieman nostamaan kuivatuslämpötilaa. Oli jäänyt tillien jäljiltä kai lämpö hieman turhan matalaksi.

Sunnuntai, 12.9.2021

Jälleen pakkasyö. Varhain aamulla sitten tuli kuurosateita, jotka syrjäyttivät pakkaset. Tulikohan alkuun sateen etureunassa peräti lunta??

Tapani mukaisesti kävin hakemassa kasvihuoneesta salaattia ja persiljaa aamupalalle. Kasvukausi alkaa olla auttamatta ohi, kun päivisinkään lämpötila nousee parhaimmillaan 10 asteen hujakoille. Siksi olen jo miettynyt, leikkaanko persiljat kuivuriin ja pinaatit pakkaseen. Tuollaista puoltaisi sekin, että pian on aika saada se kauden vaihto myös kasvihuoneeseen. Muikkuaikaan se on jo verkkohuone. Muikkuaika voi olla piankin käsillä.

Aamupalan jälkeen meninkin sitten uudestaan kasvihuoneeseen. Keräsin ensin pinaatit talteen. Sitä lajia tuli siinä mielessä paljon, kun olin jo kesällä leikannut ne alas ja kuivatin silloin sadon. Yllätys olikin suuri, kun pinaatit alkoivat uuden kasvukauden. Ja sato oli yhtä suuri kuin kesällä.

En nyt muista aivan tarkoin, milloin kylvin viimeiset persiljan siemenet. Ne ovat kasvaneet hyvin mutta kasvu on kylmän vuoksi tyssännyt. Eli sakset käyttöön. Jätin kuitenkin vielä persiljaa. Ne kestävät pikku pakkasillakin. Salaattia on vielä hyvin. Ne ovat pian entisiä, kun pakkanen pääsee sisälle.

Kotimatkalle joskus ennen puolta päivää. Matkassa tietenkin puolukat, pottuja hieman plus kasvihuoneen vihreät. Loppumatkasta hieman sateista. Illan mittaan sai tuon sanan "hieman" jättää pois.

Talonmiesvuoron päätöspäivä. Onneksi husoin leikkurin kanssa jo tiistaina. Normaalisti heti kotiin tultuamme juopasemme kahvit. Emme poikenneet nytkään rutiineista. Latausta vaativat laitteet latautumaan. Persiljat kuivuriin. Pinaateille ryöppäys ja pakastus. Puolukoille pelkkä pakastus. Muutaman tallenteen selailu. Syönnit. Suihkut. Siis peruskauraa.

Nyt on kulunut 8 vuorokautta viimeisestä suonenvedosta. Toistaiseksi viimeisestä. Puumettähommat tulivat lihaksille yllätyksenä. Nyt liikuntaa on tullut, etenkin kävelyä, joten jalkalihakset ovat alkaneet tottumaan. Ihottuma naamassa leviää. Huulet ovat kaikkein ilkein kohde. Kutisee, kirvelee, mausteet ja suola ja kuuma ruoka/juoma rassaavat.

Lauantai, 11.9.2021

Taas kylmä yö. Pakkasia yleisesti. Lähdin aamupalan jälkeen vaihteeksi puolukkaan. Hakemaan sitä viimeistä ämpärillistä. Matkaa autolta kohteeseeni oli runsas neljänneskilometri. Aurinko jo paistoi ja sulatti kuuraan tummia läiskiä. Vastassa oli melko syvä oja ja sen sain vaivoin ylitettyä. Lopulta olin aukion reunassa. Tälläkään aukolla en ole aiemmin marjastellut. Ja alkoi näyttämään siltä, etten tule myöhemminkään. Toki mustikkaan voisin tulla. Nytkin sitä marjaa olisi saanut kerätä vaikka kuinka paljon. Mustikat ovat osittain jo mennyttä satoa. Paikoin ne ovat kuitenkin vielä ihan kovia ja tosi makeita. Vielä ehtisi, jos mustikkaa ei ole saanut.

Puolukkaa ei näyttänyt olevan. Ei alhaalla, ei ylhäällä, ei keskellä. Satuin kuitenkin lopulta sellaiseen pilkkaan, josta tarkoin keräämällä sain pari-kolme litraa. Mökillä putsasin marjat. Laatuluokka 5+. Lopulta pussitin neljän desilitran annoksina kaikki puolukkamme. Tuli 46 pussukkaa tämän reissun saaliina. Kotona taitaa olla 7 pussukkaa. Kyllä taisi käydä niin, että meikäläisen puolukkakausi on ohi. Näin vaikeaa puolukkasyksyä on ollut harvoin. Kahta tai kolmea litraa / reissu, kun normaalisti lasketaan ämpärillisiä. Muilla tarralaisilla ei puolukkaa ole tuotakaan määrää. Toki on minulla niitä puolukkaan lähtöjäkin muita paljon enemmän.

Närhet ovat tänäkin vuonna kuokkineet pottuja. Meidän maasta hieman vähemmän, mutta Mäkipirtin maasta jopa suuren osan sadosta. Siksipä lähdettiinkin kahvin jälkeen kuokkimaan pois laavun maan potut. Niin, muuallahan ei meillä pottuja olekaan ollut kasvamassa. Viimeinen kuokinta, 1,5 ämpärillistä. Hyvä, että rajoitettiin keväällä siemenpottumäärää. Ensi keväänä voisi riittää viiden kilon siiklipussi siemeniksi. Se aika on ohi, kun talvipottuja kasvatetaan itse. Tarkoitus pottumaalla on ollut vain se, että täällä mökillä saadaan tuoreet potut loppukesän ajan. Siiklit olivat suuria. Hieman rupisia. Syötäviä kuitenkin!

Alkuviikolle luvassa sadetta, kovaa tuulta ja melko kylmää. Hyvä ettei sada jo lunta riemuksemme! Keskiviikosta alkaen kuitenkin luvassa poutaa ja tuuletkin rauhoittuvat. Vähitellen olisi alettava kokeilemaan muikun verkotusta. Viime syksynä, kolme viikkoa tästä eteenpäin, oli muikkusesonki omalta kohdaltani ohitse. Silloinhan vedet kylmenivät yllätävänkin aikaisin ja se käynnisti muikun kudun. Eli kyllä nyt tapahtui kauden vaihto. Poimurit joutavat varaston perukoille ja kasvihuoneesta tulee taas verkkohuone. Aletaan pyytämään talven muikut ja kyllä tietenkin tarvitaan myös kuhaa. Avovesikauden loppuun asti.

Huomenna, siis sunnuntaina, Tornio taas kutsuu. Tullaanko sitten takaisin keskiviikkona vai roikummeko kaupungissa torstaihin asti? Pitää seurailla sääennusteita alkuviikon aikana.

Perjantai, 10.9.2021

Pakkasyö monin paikoin. Meltosjärvessä -3,5. Tarranlinnan mittarissa kuitenkin +2 astetta. Järvi lämmittää.

Hoitelin aamusta työlistalta yhden jutun. Nurmikolla on pihalaattoja. Polkujen merkiksi. Vuosien mittaan ne näyttävät painuvan syvempään ja syvempään. Itse asiassa näin ei ole, vaan kasvillisuus ympärillä vahvistuu juuria myöten. Laattojen reunat peittyvät paikoin sammaleeseen ja ruohoon. Hain rannasta neljä ämpärillistä hiekkaa. Kaivoin 27 laattaa pois ja puhdistin pinnat sammalesta. Riippuen korotustarpeesta, lapioin laatan alustaksi tarvittavan hiekkamäärän. Sitten laatat takaisin. Laattojen pinnat kutakuinkin nurmikon pinnan tasalle. Tuli muuten melko siistit polut pitkästä aikaa. Menee taas joku vuosi ennen uutta korottamista.

Tauolla istuessani tuli pyypesue pihalle. Ainakin viisi lintua, ehkä enemmänkin, kun osa saattoi olla siinä viereisellä tiellä. Jotakin ne nokkivat maasta. Kanalintujen metsästys alkoi tänään. Pyyt varmaan aavistivat, ettei Matilla ole haulikko matkassa!

Laattojen valmistuttua välipala. Sitten lähdin puolukkaan. Aino jäi pesemään ikkunoita. Ajelin yhdelle hakkuuaukolle, jossa käytiin myös vuosi sitten. Heikko saalis. Marjat pieniä, kuin nuppineulan päät. Sain kuitenkin pari litraa, joten aivan hukkaan ei kävely mennyt. Laatuluokka kuitenkin yhä 5. Teiden varsilla autoja. Marjastajia ja metsämiehiä. Oli yksi asuntoautokin ajanut parkkiin venetraileri perässään. Hauska näky, vene parkissa keskellä vaaramaisemaa! Meinasin käydä kysymässä, että tuleeko kalaa!

Käristyksen jälkeen lähdin vielä puolukkaan. Nyt valitsin sellaisen kohteen, jossa en ole aiemmin koskaan käynyt. Kyseessä melko tuore hakkuuaukko, joka ei näy tielle. Eli sattumakulkijat eivät sinne löydä. Muutoin kuin sattumalta! Kun saavuin aukon laitaan, niin sehän näytti tosi hyvältä. Sain pikapikaa pari poimurillista ämpäriin. Marjat olivat isompia ja kypsempiä, kuin aiemmin keräämäni. Mutta marjojen esiintymä oli turhan pieni. Sai kokoon kuitenkin puoli ämpärillistä. En millään jaksanut toikkaroida aukon toiseen reunaan asti. Hyvä kun pääsin hankalasta maastosta takaisin autolle. Ennen saunaa putsattiin tämäkin erä. Laatuluokka nyt 6. Koossa on nyt pari ämpärillistä puolukkaa. Kun vielä saisi kepitettyä yhden ämpärillisen, niin tavoite olisi täynnä. Kyllä luulisi onnistuvan. Syytä olisi, kun muut hommat painavat ankarasti päälle!

Torstai, 9.9.2021

Päätimme aamulla, että pistäydymme ihan koemielessä mökkimatkan varrella katsomassa puolukoita. Niinpä kyydille tällä kertaa pääsivät ämpärit, poimurit ja saappaat. Oltiin ajettu kotoa nelisenkymmentä kilometriä / puolisen tuntia, kun havahduin yhteen asiaan. Kotona lähdön hetkillä otin naulakosta verkkatakin ja ohuen marjasteluhupparini ja heitin ne auton takapenkille. Nyt siis ajelin t-paitasillaan, kun oli kohtalaisen lämmintä. Siis missä puhelin? Helkutti, se jäi kotiin! Ei muuta kuin täyskäännös ja suunta takaisin kotiin. Tornion alueella toki vielä oltiin. Vähän kävi mielessäni, että voisinhan minä jäädä johonkin tien varren metsikköön puolukoita etsimään. Aino voisi ajella kotiin ja noutaa puhelimeni. Unohdin siinä peltoaukeilla kuitenkin moiset ajatukset. Olisi pitänyt ajella kauemmas, jotta olisi ollut edes vähäisiä marjapaikkatoiveita. Ok. Kotona kävin läpi kaikki sellaiset paikat, joissa puhelimeni normaalisti viihtyy. Eipähän löytynyt. Sitten ajattelin, että meniköhän se powerbankkien ja hiiren ja reitittimen mukana läppärilaukkuun. Menin autolle ja siellä odotteli Aino, siellä odotteli laukku ja siellä odotteli puhelin laukussa onnellisena. Aino sanoi jotakin, mutta enhän minä onneksi kuule mitään. Kävin vielä sulkemassa ulko-oven ja päästiin uudestaan mökkimatkalle.

Vanhuus ei tule yksin. Pikkuisen huokaisin. Onneksi en toteuttanut sitä pohtimaani vaihtoehtoa. Että keräilisin marjoja ja Aino kävisi tuon puhelinreissun. Kun puhelinta ei olisi kotoa löytynytkään, mikähän olisi ollut edessä. Ja mikähän olisi ollut edessä sitten, kun oltaisiin lopulta huomattu, että puhelinta on kyyditetty ihan kerrakseen.

Ajeltiin sitten jo reippaasti ohi kääntöpaikkamme. Paikkaan, josta joskus keräsimme 7 ämpäriä puolukkaa alle kahden tunnin. Se marjapaikka on jo vuosia sitten kasvanut umpeen. Mutta tien toiselle puolelle on tullut hakkuuaukio pari vuotta sitten. Ajettiin aukion reunaa, mutta puolukkaa ei näkynyt. Ehkä sitten tulevaisuudessa.

Jatkettiin matkaa. Pysähdyttiin paikkaan, josta olemme muutamana vuonna saaneet puolukkamme. Nyt emme saaneet. Vaikka puolukkaa oli siinä vain harvakseltaan, oli se kuitenkin meidän paras puolukkapaikkamme tälle syksylle. Saatiin yhteensä kuutisen litraa. Aurinko paistoi ja häiritsi suuresti keräämistä. Se heikensi marjojen näkymistä muun kasvillisuuden seasta. Samoin kypsyysaste jäi epäselväksi.

Mökillä sisällä 11 astetta, ulkona 12. Kahvit ja voileivät. Kamiinaan tulet. Ja putsaamaan marjoja. Ei vieläkään kunnolla kypsyneitä. Pieniäkin olivat. Jos tiistain marjareissun marjasaalis sai kouluarvosanan 5, sai tämänkertainen annos 5+. Viime lauantaiset ovat olleet laadukkaimpia. Arvosana 7+. Eli aika heikkoja ovat olleet marjat ja määrätkin. Ei olla saatu vielä puoliakaan tavoitteesta.

Ei ollut tarkoitus ryhtyä mihinkään hikihommaan. Katsoin työlistaani ja ehkäpä voisin yhtä juttua valmistella. Kävin kuitenkin ensin kasvihuoneessa ja sitten nuuhkimassa leikkimökin aromeja. Tuoksui vain tuoreelle puutavaralle. Hyvä!  Huomasin sitten yhden asian. Se on juuri niitä asioita, jotka eivät ole päätyneet työlistalle.  Eli leikkimökin terassin kulmaan tukikiven luo on kerääntynyt lehtiä ja neulaskariketta. Välttääkseni terassin lahoamisen, poistin kuntat. Siinä sitten sattui silmiini toinen pikku asia. Ei listoilla sekään. Eli se viime viikonloppuinen männynsaikara, josta meinasin tehdä uuden varren oksasahaan. Sen parkkasin nyt petkeleellä ja nostin takaisin varaston seinälle. Viimeksi siihen löin neljä naulaa tuota varten.

Syönti. Kämpässä jo jopa kuuma. Pienet tirsat. Siitä se ilta sitten kohta alkaa. Yhdeksältä jo liki säkkipimeys!

Keskiviikko, 8.9.2021

Aamupäivän mittaan sadetta. Yöllä huippulämmintä, kymmenkunta astetta. Onneksi hoitelin eilen noita ulkoilupuuhia.

Aino alkoi pesemään ikkunoita. Ei kaikkia, oli jotakin erityistä vain mielessä. Minä lähdin tekemään kauppareissun. Ensin tankilla ja sitten Cittariin. Olisikin ollut isompi ostosmäärä, ellemme olisi käyneet maanantaina kaupassa. Nyt ostosten arvo oli kohtalaisen pieni verrattuna normaaliin viikko-ostokseen. Painoa tietenkin oli, kun piti ostaa sitä maitoa muutaman litran verran.

Puoli neljältä kävin vielä ulkohommissa viiden minuutin verran. Oksaleikkureilla katkoin kuusenkantojen luota muutamat maasta törröttävät pensaan alut. Lämpötila oli noussut jo 18 asteen lämpimämmälle puolelle. Mustassa pusakassa meinasi tulla kuuma. Selässä auringon polte jo tuli vaatteiden läpi. Onneksi urakka oli olematon. Eilisiä hommia en olisikaan pystynyt näillä lämmöillä kunnolla edes aloittamaan.

Budjettineuvotteluissa koetellaan Keskustan ja Vihreiden kipukynnyksiä. Marin komensi nuo puolueet neuvottelemaan sopuratkaisun huomisaamuun mennessä. Tästä nyt saa hieman sellaisen käsityksen, että on tärkeintä, ettei hallituksessa ole riitoja eikä hajoaminen uhkaa. Muille puolueille on ihan sama, mitä Keskusta ja Vihreät sopivat. Kunhan sopivat. Se limusiinin takapenkki on niin mukava paikka istuskella, ettei politiikalla ja mielipiteillä ole niin väliä.

Huomenna eli torstaina mökille. Lupailee poutakelejä. Vasta sunnuntai-illaksi sateen mahdollisuus. Tuulet eivät ole myrskylukemissa, mutta hankalasta suunnasta. Se vaikuttaa kuusten kaatoon ja kalastukseen. Kumpikaan harrastelu ei kuitenkaan ole nyt pakollista. Tutkailin tämänvuotista työlistaani. Joitakin kohteita jää tekemättä. Oli kolme asiaa, jotka voisin toteuttaa ennen talvea. Yksi niistä oli kohde, jonka vasta nyt lisäsin listalle. Sekään ei pakollinen ole. Aika monesti on käynyt niin, että ohi kulkiessani mietin, että tuokin asia pitäisi tehdä. Kun siirryn muualle, unohdan asian saman tien. Nyt tuo yksi unohdettu asia ei unohdu.

Eilen ja tänään on mökkitiellä ollut kulkijoita. Jalkapatikassa, puomihan on tietenkin kiinni. Eilisellä kulkijalla oli oikeaa asiaa, tämänpäiväistä en tuntenut. Millähän asioilla liikkui? Se on kuitenkin tosi hyvä asia, kun liikkujista, asiallisista tai asiattomista, saa tiedon välittömästi.

Tiistai, 7.9.2021

Torniossa lämmin yö. Pohjoisemmassa paikoin pakkasella. Tälle päivälle olinkin onnistunut miettimään kolmenlaista puuhaa. Aloitin ensimmäisen heti aamupalan jälkeen. Eli yläkerran imuroinnin. Uutta imuria olin aiemmin testimielessä jo kokeillut. Nyt se palveli ensimmäistä kertaa tuotantokäytössä. Ja hyvin palveli. Varsi-imureissa harvemmin on pölypussia. Ei tässä meidänkään mallissa. Kertyneen pölyn määrän näkeekin suoraan muovisäiliöstä. Ja olipa sitä, vaikka paikat eivät pölyisiltä näyttäneet.

Aino oli sillä aikaa aloittanut alakerrassa imuroinnin. Jatkoin siellä imuroinnit loppuun. Keskittykööt Aino siivouksen muihin alalajeihin!

Kymmeneksi ehdin hakemaan ruohonleikkuria taloyhtiön pyörävarastosta. Leikkailin ensin pihakäytävän ja parkkipaikan väliset alueet. Sitten hoitelemaan ojanvartta, murheenkryyniä. On täysin käsittämätöntä, miten huonossa kunnossa talon eteläpääty on. Se alue on sentään käyntikorttimme ja paraatiovemme. Pääty on kuitenkin nyt käyntini jäljiltä toista kertaa tänä kesänä kunnolla hoidettu. Edellinen kerta oli silloin, kun minulla oli edellinen talonmiesvuoro. Toista kuukautta on aikaa siitä, kun sieltä tienvarresta kaadettiin kuuset pois. Yksikään talonmiesvuorolainen ei ole väräyttänyt evääkään siistatakseen vapautunutta aluetta. Tein senkin. Pitänee vielä käydä oksaleikkurin kanssa poistamassa viimeiset turhat pensaanalut. Seuraaville talonmiehille riittää vielä alueella töitä. Ainakin ojan nokkoset ja muut nostavat vielä päätään leikkomisen jäljiltä. Leikkominen kun osin oli kumoon kaatamista.

Lopuksi leikoin tienvarren osuuden siitä roskalaatikoiden luota ja parkkialueen itäpuolisen kaistaleen. Vein koneen takaisin ja putsasin sen alustan. Meni pihahommassa 1h 45min, vaikka tuo iso pihanurmikko olikin jo eilen tehty. Nyt on siistiä, kyllä sitä viikon katselee!

Aino paistoi ahvenfileet. Kyllä oli hyvää. Aina tällaisina hetkinä arvostaa niitä ponnistuksia, tai ainakin sitä ajankäyttöä, jota fileiden hankinta on vaatinut. Ja varmaa on, että jos vain terveyttä piisaa, piisaa sitä kalaakin ruuaksi.

Johonkin aikaan iltapäivällä oli alkamassa ennusteen mukaan sade. Lähdinkin heti ruuan jälkeen katsomaan, löytyisikö hyvää puolukkapaikkaa. Takavuosina ollaan saatu Tornion takamailta hyvinkin runsaita marjasaaliita. Puolukkaa lähinnä. Vanhat puolukkapaikat eivät valitettavasti pysy puolukkapaikkoina vuodesta toiseen. Hakkuuaukot saavat uutta taimistoa ja kun peitteisyyttä tulee riittävästi, katoaa puolukkakin. Niin oli käynyt yhdelle tarkistamistani huippupaikalle. Jatkoin sitten matkaa. Tutulle paikalle jälleen. Siellä oli puolukkaa, mutta ei sitä voinut kerätä. Pientä se oli ja kovin raakaa. Poimurin pohjalla vilisi valkoista, kaadoin sellaiset maahan. Hieman korkeammalla tilanne parani hitusen. Keräsin kypsimmän näköisiä, mutta päätin lähteä kotosalle. Vesipisaroitakin alkoi jo tipahtelemaan. Kotona putsasin marjat nopsaan. Pussitin. Saalis kokonaista 1,27 litraa. Laatuluokka: 5, asteikolla 1-10.

Mahtava juttu oli se, että virtaa piisasi kaikkeen tekemääni. Kaikkein suurin syy oli lämpötila. +13 astetta on meikäläiselle näköjään ihan ok, vaikka viileämpikin kelpaisi. Mutta lämpötilalla on todella valtava merkitys meikäläiselle. En siis puhu helteestä negatiivisesti suuni mauksi! Muutamat pisarat alkoivat muuttua sateeksi. Olipahan hyvä, että olin ennustukseni lukenut ja touhuillut touhuni sen mukaisesti. Huomennakin voi hieman sadella. Sitten muuan poutapäivä. Mökille mennään .... niin, varmaan torstaina.

Muorikööri kokoontui pelailemaan vaihteeksi meille. En kuunnellut, mitä pöydässä puhuttiin, mutta välillä meno ja meteli oli sellaista, että oli vaikea uskoa kaiken tapahtuneen niin, että kahvi oli juomista vahvinta. No, se on mukavaa, kun on hauskaa! Katsoin yhtä viimeöistä tallennusta. Yhdeksältä jouduin pitämään siinä tauon. Ehkä huomiseen asti. 3h 17min on aika pitkä elokuva ilman mainoskatkoja.

Itä-Suomen Yliopisto ilmoitti alkavansa kouluttaa diplomi-insinöörejä. Outoa. minusta he ovat jo niin korkeasti koulutettuja, etteivät tarvitsisi lisäkoulutusta. Mutta mitäpä minäkin asiasta tietäisin?

Hallitus on asettanut rajan: kun rokotuskattavuus on 80% yli 12-vuotiailla, aletaan rajoituksia purkamaan. Nuorilla aikuisilla on kuitenkin vastarintaa rokotuksia kohtaan. Voikin olla, että tuo 80% on pitkässä kuusessa!

Maanantai, 6.9.2021

Eilen katseltiin joitakin tallennuksia keskiviikon ja perjantain väliltä. En jaksanut/viitsinyt aivan kaikkia katsoa ja lopetin niiden katsomisen joskus kymmenen jälkeen. Joltakin kanavalta sattui sitten silmiini elokuva Takaa-ajettu. Se oli menossa puolivälin paikkeilla ja aloin sitä katsomaan. En käyttänyt sitä mahdollisuutta, että olisin aloittanut katsomisen ihan elokuvan alusta asti. Olisi menny silloin likemmäs yhteen elokuvan kanssa. Tuttu elokuvahan se tietenkin oli.

1960-luvulla seurattiin Rickhard Kimbleä televisiosarjan muodossa.  Olihan se tietenkin silloin yksi suosikeista. Kuten myös Lahjomattomat ja Muukalaiset. Ja ... ihan tosi ... Peyton Place vuosikymmenen lopulla. Lännen sarjoista ykkönen oli Virginialainen. "Kerniliiviä" oli vakiona katsomaassa myös mm. naapurin Viki. Amerikkalaiset sarjat olivat muutenkin in. Shannon, Route 66, Highway Patrol, Wagon Train ..... On ehkä yllättävää, kuinka paljon muistan tuon aikaisia sarjoja. Peyton Placesta muistan alkusepustukset liki sanasta sanaan. "This is the continuing story of Peyton Place. Starring .... Aika monta roolihahmoa ja heidät oikeat nimensä ovat yhä kirkkaana mielessäni.

Nytkin pakkanen pysytteli yöllä poissa meitä kurittamasta. Tai miten sen nyt ottaa. Päivällä ei sen kummempia touhuja. Koneellinen pyykkiä ja ruuan laitto. Talonmiesvuoro alkoi tänään. On mennyt jokunen viikko niin, ettei ruohoja ole leikattu ollenkaan. Naapuri kuitenkaan ei ollut ehtinyt leikkaamaan päättyneellä viikolla. Nyt iltapäivän päätteeksi leikkasi. Kävin sopimassa niin, että hoidan tuon tien varren ja parkkipaikan laidat. Voi olla että tämän kesäkauden leikkaamiset ovatkin siinä.

Sen verran olen ollut poikkeus, että ehdotin viime syysyhtiökokoukselle talonmiespalvelun ulkoistamista. Ei mennyt läpi. Kukaan ei kannattanut ajatusta. Kuulemma hoituu ihan omin voimin. Heh-heh! On se taas tänä kesänä nähty!

Käytiin kauppareissu. Jotkut tarveaineet olivat likimain finito. Lisäksi Ainolla oli jotakin mielessä huomista ajatellen. Taitaa liittyä muorien peli-iltaan.

Kun tulimme eilen kotiin, otin heti pienen määrän tuoretta puolukkaa jääkaappiin. Samaan rasiaan laitoin loput naapurilta saamistani puolukoista. Lusikallinen - parikin. On niissä muuten eroa kuin yöllä ja päivällä. Ämpärissä keräämäni marjat näyttivät punaisilta eli kypsiltä. Eihän ne sitten ollut sitä lähellekään. Kunmarjoja on samassa rasiassa, näyttävät toiset vaalean helakoilta, toiset punaviinin tummilta. Ja se maku! Pakastuksen jälkeen tilanne tietenkin hieman tasoittuu. Paljonkin toivottavasti!

Sunnuntai, 5.9.2021

Nyt oli sen verran kolea yö, että auton lasit olivat aamulla kuurassa. Meltosjärvi official antoi lukeman -4,5. Sallassa oli kaksi kymmenystä kylmempää. Tyyntä oli, kerrankin. Kylmää on ollut laajalti ympäri koko Suomen. Kun vein roskat laavun polttopömpeliin, vilkaisin siellä pottumaata. Kaalet siellä yhä vihreinä.

Päätettiin, että kotimatkalle lähdetään yhdentoista maissa. Suomi-Ruotsi maaottelu jatkuu teeveessä yhdeltä. Ehditään siten sohvalle ajoissa. Aamupala syötiin kahdeksan maissa. Oli siis aikaa tehdä jotakin pientä. Akkutrimmerillä leikoin heiniä vähemmäksi kolmesta paikasta. Kalanperkuupaikalla oli ruoho villiintynyt melkoiseen kasvuun. Siinä oli oikeastaan jo vaarana kompastella pitkiin korsiin, jotka ovat yllättävänkin vahvoja. Ovatkohan imeneet voimaa suljuvesistä? Kellarin sisäänkäyntiä kaunistelin sitten. Ja lopuksi etupihan puolelta mökin reunan siistausta. Trimmeri varastoon, akku kotiin saamaan täytettä.

Jäi eilen huomaamatta muutama pajunvesa kellarin takana. Mitenkä siihen tulleetkin? Napsin ne oksaleikkurilla pois. Poistin yläpihan puolella olevasta koivusta parit oksat. Aikanaan alaoksia säästeltiin, kun niihin oli hyvä laittaa talipalloja roikkumaan. Lintujen syöttäminen on ohi, joten rumat oksatkin joutavat pois.

Olen mainostanut sitä, että kuljen aika keveissä vaatteissa. Täällä Torniossa niin onkin. Mökillä kahtena päivänä oli työhousujen ja -takin alla pitkä kerrasto. Eilenkin oli se kovanlainen tuuli ja maksimissaan +8 astetta. Bambukerrasto oli hyvä valinta. Se on mukavan viileä verrattuna muihin materiaaleihin. Koville pakkasille se ei oikein sovellukaan.

Viime yönä ei ollut suonenvetoja. Reisilihaksissa kuitenkin tuntuu ne aiemmat krampit. Oikeassa olkapäässä tuntuu eilinen rankasavotta. Vesuria käytin oksien karsimiseen. Ristiselkä on eilistä paremmassa kunnossa. Oikeaa korvaa vihloo hetkittäin. Mutta ... Pitkin päivää se on tuntunut. Nimittäin kutina naamassa ja huulissa. Eipähän saanut kauaa nauttia niiden hyvästä kunnosta.

Viikolla oli ennustettu, että nyt alkavalla viikolla tulisi huippulämmintä. Nyt ennuste on ihan toinen. Maksimi olisikin 15 astetta. Tuulet olisivat viikonloppuun asti lännen päältä. Lomakelit parhaimmasta päästä. Ensi viikonlopuksi sitten taas ihan muuta. Sen ennusteita ei kannata vielä uskoa.

Lauantai, 4.9.2021

Yöllä sain kokea neljä erillistä suonenvetokohtausta. Aina vuorotellen vasemmassa ja oikeassa reidessä. Lopuksi vielä noustessani ylös, iski kramppi lievänä (onneksi) reunimmaisiin (onneksi) alaraajoihin samanaikaisesti. Yöllä etenkin oikean jalan kramppaaminen oli aiheuttaa tuskan huudon (ei parahduksen). Siinä kinthaalla se oli. Kipu ei kuitenkaan ollut likimainkaan sitä luokkaa, kuin armeija-aikana. Kerran metsäkeikalla teltassa iski sellainen vääntäjäinen molempiin reisiin samanaikaisesti. Tarvittiin varusmiestoveri oikomaan jalkojani!

Aamulla +2 astetta. Seutukunnan virallisissa mittareissa nollan vaiheilla. Yhä pohjoistuuli ja selkeää. Iltasella joutessani tutustuin kamiinaan paremmin. Ohjekirja kertoo: max 30-senttiset puut. Mittailin ja tulin siihen tulokseen, että meneehän siihen paljon pitempikin kalikka, jopa 43-senttinen! 30 sentin päähän luukusta ulottuu lippa. Sen päälle ei puita saisi laittaa. Ohjeessa sanotaan myös, että pesää ei saa tukkia täyteen. 2/3 on suositus. Kierron takia ei tietenkään kannata 43-senttisiä puita laittaa. Mutta nykymitta 31-35 senttiä on ihan ok. Eli klapiongelmat saa unohtaa. Koko rintamalla. Välteltävä vain niitä ylipitkiä puita.

Töihin taas ihan ajoissa. Päätin, että tälle päivälle en kaada yhtään kuivakuusta. Olisi kova juttu, jos saataisiin raivattua tontin pohjoisreuna. Karsea viidakko tuo rannan puoli. Lisäksi tietenkin olisi fiksua saada risut hoidettua nippuihin ja niput kasoihin. Ja kyllähän tuo tavoite täyttyi. Siistiä tuli. Rannan lähisyydessä meinasi tulla pikkuisen kylmä. Tuuli ei aivan eilisiin lukemiin yltänyt, mutta riittäviin kuitenkin. Ei taaskaan tullut hiki, vaikka mitä teki. Olisi vielä parissa kuusessa sellaisia alaoksia, joita voisi poistaa. Niin, että joka puolella voisi kulkea ilman, että pää osuu oksiin. Oksaniput kannettiin nyt kahteen eri kasaan. Risuja kokon lisäksi on aika valtavasti. Rankoja tuli vajaa rekikuorma. Peitin pinot lopuksi pressuilla.

Otin talteen yhden nelimetrisen hoikan mäntysaikaran. Se näytti olevan sopivan ohut koko matkalta. Ajattelin tehdä siitä nykyistä pitemmän varren oksasahaan. Soiro oli hieman paksumpi, kuin luulin. No, on minulla höylä. Kyllä saan kepistä tarkoitukseensa sopivan.

Syönnin päälle oli vara lepäillä,kun ei ollut enää hommat mielen päällä. Kahvin jälkeen Aino alkoi tiskaamaan. Kun virtaa taas oli, ajattelin käväistä vilkaisemassa puolukoita. Päätin mennä yhteen vuosientakaiseen paikkaan. Sekuvaan. Ilman tavoitetta. Tai jos saisin litran, se riittäisi kai pariksi viikoksi. Autolta kävelyä oli satakunta metriä marjapaikkaani. Ennen sitä oli kuitenkin mukavan näköisiä mättäitä ja keräsin niistä marjat pois. Kohtalaisen kypsiäkin olivat. Itse marjapaikka oli kasvanut täysin umpeen. Eihän siellä pystynyt kulkemaan ollenkaan. Palailin toista kautta autolle. Sain siinä matkalla jotakin poimuriin, mutta kaadoin kaikki pois. Aivan raakaa!

Kotona putsasin marjat. Pussitin myös. 2,4 litraa. Puolukat tyydyttävän kypsiä. Kypsempiä toki saisivat olla. Tavoite ylittyi moninkertaisesti. Alku on, joka vuosi ei muuten olla saatu tuonkaan vertaa puolukkaa.

Perjantai, 3.9.2021

Aamulla +4. Yölläkään ei pakkasta. Selkä niin kivulias, että vaikeuksia päästä punkasta ylös. Melkoisen kova tuuli. Luoteen ja pohjoisen suunnalta. Eipä olisi mitään asiaa kalahommiin. Päivällä, kun aurinko kiilahteli pilvien raoista, vaahtopäät ja pärskeet loistivat kirkkaan valkoisina. Oli liki lainelautailukeli. Viime viikonlopun kalatuurit nousivat arvoon arvaamattomaan.

Heti kahdeksan jälkeen ulkohommiin. Tankkasin ensin molemmat sahat. Isommalla ne raskaammat hommat. Jatkoin kuusten kellistämistä. Vaikka taajaa metsikköä piisaa, en tänään saanut aikaiseksi kunnon konkeloita. Yksi kuusi oli hetken kiinni toisissa puissa. Siinä oli kuitenkin vankkoja oksia joista sain pyöräytettyä runkoa sen verran, että se luiskahti tueltaan pois. Kaatovänkä olisi asiaa. Olen sellaista miettinyt vuosikausia. Noin 70 euroa, L-kokoinen. Kannattaako sijoittaa, kun loppuuhan nämä kaatamisetkin. Kaatuu ukkokin kohta! Moneenkohan puuhun sitä tarvitsisin? Toisaalta, kun näiden puiden kanssa teutaroi liki viimeisillä voimillaan, olisihan sellaisesta kuitenkin apu.

Välillä päiväkahvit. Tai paremminkin Lämmin Kuppi + voileivät. Aino kokoili oksia ja sitoi pieniin nippuihin. Jatkettiin kahteen asti. Jäätiin sitten tauolle ja olikohan siinä tämän päivän urakka? Syötiin käristykset ja potut. Oli pakko mennä jo selänkin vuoksi pitkälleen. Sen kanssa lopulta pärjäsin aika hyvin, mutta välillä se on ollut niillä rajoilla. Juotiin tunnin-parin päästä kahvitkin. Tuli pienehkö kuuropilvi kohdille ja se villitsi tuulen liki myrskylukemiin. Aino jo pelkäsi, että uskaltaako mökissä olla, jos kaatuu puu mökin päälle. Mökki kuitenkin lienee varsin turvallinen paikka, jos puita alkaa ympärillä kaatuilemaan!

Aino oli jo laittanut saunan lämpiämään. En kuitenkaan malttanut aivan vielä alkaa pesuhommiin. Touhuilin tuntisen ja kannoin kaikki sidotut niput tuohon kokkopaikan viereen. Kokkoonkin laitoin hieman lisuketta. Peitin kokon ja viereisen risunippukasan. Kokko on jo sen verran kookas, ettei siihen kannata laittaa enää lisuketta. Kun saamme lunta 20-30 senttiä, laitamme kokon tuleen. Vähitellen sitten lisäillään niitä oksanippuja kokkoon. Toinen kokko laavun takana on vielä rakentamatta. Sinne vien tarpeet kelkalla, kun se aika koittaa. Rantapolun varressa onkin jo raaka-ainetta pari reellistä. Ja lisää vielä tulee.

On ollut hieno sää tehdä tänään hommia. Raikas ilma, mukava tuuli. Hiki ei ole juurikaan tullut. Kaikki sahatut pöllit ovat pinoissa. Kaikki sidotut oksaniput on pressun alla kokon vieressä. Jonkun verran jäi maahan oksia ja ne pitää vielä korjata pois. Nyt olen hoidellut pois viisi kuivaa kuusta. Kahdeksan jäljellä. Ne suuret! Tällaisella tuulella voin kaataa aika huoletta vielä kaksi puuta. Muiden kohdalla odotan uusia tuulia. Kuivakuusien ohella olen myös koko ajan poistanut rumia saikaroita ym. maiseman pilaajaa. Eli tarkoituksena on siivota tontti rantaan asti. Kaikkein pahin paikka onkin tuossa aivan rannan tuntumassa. Siinä on läpitunkematon tiheikkö. Katsotaan, mikä on huomisen ohjelma. Tartunko sahaan ollenkaan? Olisihan sitä muutakin harrasteluhommaa!

Torstai, 2.9.2021

Viileä aamu, ei kuitenkaan pakkasta. Viiden asteen hujakoilla koko yönkin. Ryhdyin tekemään sitä telinettä, jonka avustuksella saan sahattua ylipitkät klapit lyhyemmiksi. Se oli 8 laudanpätkän urakka. Hieman mootorisahan pärräystä. 12 naulaa. 6 ruuvia. Siten se komeus valmistui. Testasin pari renkullista. Hyvin pelasi. Pakkasin pikkuklapit pahvilaatikoihin, joihin ruokakauppias aikanaan pakkasi tilaukseni. Mökillä on pari laatikkoa. Kotona alle 10. 100 varmaan mennyt pahvinkeräykseen. Pitää muistaa tuoda kotoa laatikot tänne mökille. Tuossa käytössä ihan päteviä. Kestävät minkä kestävät.

Pilkoin vielä oksattomista kuusipalikoista syttöpuita. Niitähän saa aina olla varalta. Mikään ei ole turhempaa, kuin yrittää sytyttää tulta paksuihin klapeihin. Ja sitten pakasilla, kun lämmityksen kanssa on tosi kyseessä, on poltettavan puun koolla iso merkitys. Vaikka pieniksi pilkotut puut palavat aika nopeasti, vastaavasti ne lämmittävät myös nopeasti. Paksumpaa puuta kamiinaan vasta sitten, kun on jo lämmintä ja aletaan ylläpitämään lämpöä.

Hieno ilma (10 astetta) ryhtyä kaatamaan puita. Olen ajatellut, että en hirveästi hosu sen homman kanssa. Kaada kuusen aina silloin - tällöin. Puu päivässä, kaksikin, jos siltä tuntuu. Ja ei edes joka päivä tarvi siihen hommaan ryhtyä. Vähitellen vaan ja koko ajan niin, että jäljetkin on jollakin tasolla ja aikataululla hoidettu.

Valikoin kaadettavan puun tuulen suunnan perusteella. Siinä oli sitten toinenkin vieressä vuoroaan odottamassa. Puu kaatui täsmälleen siihen kohtaan, mihin sen halusinkin menevän. Siinä oli jonkun verran rakoa kahden männyn välissä. Mutta konkelohan siitä tuli. Kuiva kuusi oli niin kevyt, ettei sen paino riittänyt kaatamaan sitä maahan asti. Eipä siinä mitään. Leikoin kolme 60-senttistä pätkää tyvestä pois. Sen jälkeen kuusi olikin jo niin pystyssä, että sain sen helposti työnnetty kantoa kohti nurin.

Toinen kuusi oli aika paljon suurempi. Tähtäsin sen samaan rakoseen, kuin edellisenkin. Kun tämä kuusi oli 2-3 metriä kauempana, saattaisi se mennä vauhdilla maahan asti. Ja paskat! Paikka oli jälleen oikea, mutta puu kaatui vain 45 asteen kulmaan ja jäi siihen. Samat operaatiot tämänkin puun kanssa. Kahdelta puut pätkitty ja karsittu. Aino niputtanut valtaosan risuista.

Ruoka ja ruuan päälle liki parin tunnin lepo. Lepäilyn jälkeen kahvit. On tämä mukavaa elämää! Olisi tuossa voinut jo lopettaa päivän työt, mutta ajattelin kuitenkin käväistä vielä sen verran hommissa, että saan aloitettua pinon tekemisen. On tarkoitus, että ajan puut vasta lumien aikaan pois. Oksaniput samoin. Eli kaikki peitellään tuonne ja katsotaan kelkalle sopiva väylä. Sain lopulta pinon valmiiksi. Kello olikin jo 18:30. Aloin kantamaan kamppeita pois, kun alkoikin satamaan. Eipä sateessa olisikaan voinut jatkaa. Kylmää vettä tuli hetken aikaa tuulen saattelemana aika lailla.

Keskiviikko, 1.9.2021

Takana jälleen lämmin yö. Loppuviikosta yötkin sitten viilenevät, tuleeko ihan pakkasöitäkin? Ensi viikoksi lämpimät säät taas palaavat. Ja ihan kunnolla. 20 asteen raja rikkoutuu Lapissakin. Voi-voi!

Syötiin aamupuurot ja sitten Aino hoitamaan yhtä pikku asiaa. Sillä aikaa tankkasin auton ja pistäydyin Lidlissä. Oli tarkoituksenamme lähteä mökin suuntaan jo puolilta päivin, mutta siihen tuli muutos. Harmillinen, mutta väistämätön. Siirtyi sitten samalla ehkä viikolla tai ylikin suunnitelma, joka oli tehty tälle iltapäivälle.

Loppuviikko on ennusteen mukaan poutainen. Se olisikin tosi hyvä asia. Kun olisi saatava edistymään muutamanlaiset puuhommat. Koskien polttopuita pikku kalikoista täysiin ja suuriin pystykuusiin. Ihan pikaisin homma olisi tehdä sellainen teline, jossa voi kätevästi sahata nykyklapeja lyhyemmiksi. Sellainen rakentuu näppärästi 8 laudanpätkästä. Piirrustukset jo plakkarissa.

Iltapäivä kului tihmeästi. Ei oikein saanut mistään otetta. Vähän telkkua, vähän ristikoita, enemmän lepäilyä. No, kyllä kai näinkin saa olla. Ajatukset kuitenkin tuottavia.

Päästiin lopulta lähtemään 17:20. Kun lähestyimme Arpelaa, peitti taivaanrannan musta pilvirintama. Arvelin, että kun pääsemme soratielle, rapaantuu auto. Ja kun soratien jälkeen alkaa asfaltti, on siellä poutakeli ja kuiva tie ja auto ei puhdistu ravasta. Hieman väärin laskin. Oli kyllä satanut pikitiellekin. Itse asiassa sadetta oli tullut koko loppumatkan ajan! Mutta Sihtuunantiellä oli jotakin poikkeuksellista. Juuri siinä ajaessa porisin, että onhan vain kova tuuli. Ja siinä se sitten oli. Mänty kaatuneena tien yli. Onneksi sen latva oli ohut. Aloin sitä vääntämään ja se vain taipui ja taipui. Liki 180 astetta. Katkesi kuitenkin ja meikäläinen tietenkin nurin männyn oksistoon. Aino filmasi tietenkin. Ja laittoi Instagramiin. Ei kuitenkaan hauskoihin kotivideoihin!

En kovin hirveästi rapaantunut. Saattoivat ne oksat suojata, jäi minun ja rapatien väliin hieman eristettä. Joten uskaltauduin Ainon siivoamaan autoon ja ajeltiin mökille. Saderintamaa ennen ulkona oli 14 astetta lämmintä. Jälkeen lämpötila kutakuinkin puolittui. Mökissä sisällä 13 astetta. Kamiinaan tulet. Minihohka päälle. Kahvit. Kello alkoi olla jo sen verran, että kun kahvit oli juotu, en enää suunnitellut sahauksia enkä muitakaan ulkojuttuja. Aurinko pian painumassa mailleen. Turha on itseään yötä vasten sotkea muhaan tai pihkaan.

Tiistai, 31.8.2021

Katselin eilen illan päätteeksi hetkisen naisten lätkän välierää. Mutta oli pakko lopettaa. Suomi ei saanut kertakaikkiaan mitään kaukalossa aikaiseksi. Tuntui, että eivät tytöt edes yritä. Oli ikäänkuin luovutettu jo ennen peliä. Näin huonoa peliä en ole heidän nähnyt pelaavan koskaan aiemmin. Peli meni jo USA:lle 2-0. Vaihdoin kanavaa. Vuorokauden jo vaihduttua palasin kanavalle. Peliä oli jäljellä enää kymmenisen minuuttia. Peli oli yhä 2-0, mutta kaukalossa olikin nyt ihan toinen Suomi. Olisi ollut koko ottelun ajan. Ei silloin tarvitse enää rypistää, kun on jo housuissa!

Vasemmassa jalassa on ollut aiemmin sellaista vikaa, että polvi on kipeytynyt yön aikana. Aivan kosketusaraksi se aina meni. Sitten, kun aamulla oli päässyt jalkeille, niin kohta vaiva oli mennyt pois. Vasemmassa jalassa esiintyy myös aika säännöllisesti aamuista suonenvetoa. Viime aikoina vasemman jalan nilkka on myös alkanut vaivaamaan. Pistää. Sekin vaiva menee liikkuessa ohi, mutta voi tulla esiin pitkin päivää. Tänään aamuyöllä palasi pitkästä aikaa tuo polvihomma. Piti ihan tukea ottaa seinistä, kun kävin pikkuhuoneessa. Sitten, joskus kuuden maissa ... nyt iski suonenveto oikeaan jalkaan. Olin onneksi vielä pitkälläni ja sain nopeasti jalkani oikaistua suoraksi, ja kramppi alkoi helpottamaan ilman kovempaa kipua. Onneksi tuollaiset suonenvetokohtaukset eivät tule autoa ajaessa. Voisi siinä tulla hölmöiltyä jonkun verran. Entäs uidessa? No, nykyisin ovat ne hommat onneksi jääneet.

Pikkuisen poltteli se puolukkatilanne. Keitin aamuksi tuhdin puuron, jotta jos teemme pienen testireissun puolukkakankaille, on energiavarasto kuitenkin kunnossa jonkun aikaa. Purtiin puurot ja lähdettiin käymään. Suunnattiin tuttuun paikkaan, josta olemme saaneet joinakin vuosina todella hyvin puolukkaa. Ja komeaa. Nyt puolukat olivat vielä niin raakoja tuossa paikassa, että en niitä olisi huolinut juuri edes hyytelöön. No, siinä ja siinä. Hyytelöä en nyt kuitenkaan tee. Varmaan joissakin paikoissa olisi kypsempääkin. Mutta ala niitäkin paikkoja etsimään ja marjoja plokkaamaan. Alettiinkin sitten keräämään joukkoon mustikkaa, jota näytti siinä metsän reunassa olevan jonkun verran. Mustikkaa ollaan kerätty pakkaseen ämpärillisen verran, joten lisätarvetta ei oikein ollut. Tuo marjaseos, mitä kerättiin pari litraa, meneekin varmaan piirakkamarjoiksi.

Aino putsasi marjat. Minä joutessani vein vettä istutuksillemme. Siirsin yhden pensaan toiseen paikkaan. Mullassa tuntui olevan iso kivi uuden paikan kohdalla. Eli kyllä siirron lopputulos on erittäin epävarmaa.

Tuli postissa kirje. Länskästä ihopolilta. Tuli kutsu allergiatesteihin kuukauden kuluttua. Kappas vain! Kun lääkäri soitti viime viikolla, ei ollut allergiatesteistä mitään puhetta. Oli vain puhe, että tulee kutsu hoitajalle. Samaa kertoi epikriisi OmaKannassa. Ei siinäkään puhuttu allergiatesteistä mitään. Aika on varattu tiistaille. Jos testejä tehdään, on niiden luku ja tulkinta 2-3 vuorokauden kuluttua. Eli torstaina tai perjantaina. Muikunpyynnin kannalta huono homma. Loppuviikosta tuohon aikaan syksyllä olisin mieluiten muikkuhommissa.

Iltapäivällä katseltiin löysänomaisesti paralympialaisia. Siinäpä sitten selvisi sekin, että kyllä siellä jaetaan mitalleita terveillekin! Ja ihan ansaitusti. Pötköttelin sohvalla ja kun olin nousemassa, iski jälleen suonenveto oikeaan jalkaan. Nyt aamuista pahempana. Ilkeän tuntuinen juttu.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä mennään mökille huomenna. Ei kuitenkaan aamusta, vaan joskus alkuiltapäivästä. Siksi päätettiin tehdä tämän viikon ykköskauppareissu nyt iltapäivällä. Ajattelin etukäteen, että kyllä taitaa tulla ostettavaa, kun mennään yli puoleksi viikkoa mökille. Ei se kuitenkaan niin mennyt. Ostoslistoilta kun puuttui liki kaikki ruokien valmistamiseen tarvittavat tarvikkeet. Se tietenkin alkaa tällä tavoin näkymään, kun on pakkaseen tehty erilaisia valmisruokia. Ja kalaa on. Pottuja on omasta takaa.

Viime yö oli täälläpäin todella lämmin. Kymmenkunta astetta plussalla. Kylmyyspiste taisi olla tällä kertaa Pohjois-Karjalassa, jossa käväistiin hieman pakkasellakin. Tämä päivä Torniossa on sekin ollut lämmin. Ei kuitenkaan ihan kahtakymppiä. Iltapäivän päätteeksi tuli sadekuurojakin. Siitä se kai sitten alkaa, jonkunlainen viileneminen. Sade jo viilensi iltaa ja kun ilmavirtaus käy luoteesta, ei se lämmintä siltä suunnalta tuo. Tervetuloa syksy!

Maanantai, 30.8.2021

Joskus asiat eivät kulje oikeudenmukaisesti. Vaikka säännöt ovat sääntöjä, oli eilinen Topi Raitasen hylkäys väärin. Eihän tuolla ratarikolla tullut minkäänlaista etua. Päinvastoin! Harmittava vahinko, hyvä kuitenkin kun ei nilkka muljahtanut! Formuloissa on varikon jälkeen valkoinen viiva, jota ei saa ylittää. Jos kuitenkin niin käy, saa stop/go -rangaistuksen. Eikös tuo olisi otettava juosussakin käyttöön? Viisi sekkaa paikallaanoloa! Pikajuoksuissa rajarikko olisi kuitenkin kohtalokasta. Oikeudenmukaisuus oli kaukana myös eilisessä formulakisassa. Ajettiin kaksi kierrosta turva-auton perässä. Ohituskielto päällä. Silti kisasta jaettiin MM-pisteitä. Käsittämätöntä. Jotakin positiivistakin eilen nähtiin. Ja se oli Wilma Murto. Kun urheilijalla alkaa kaikki mennä kohdilleen, paistaa se läpi koko olemuksessa. Olympialaiset menivät Wilmalla hyvin. Eilinen SE oli tosi kova juttu. Kiitos Wilma! Tällaisia asioita me kotikatsomoissa kaipaamme ja arvostamme.

Vaihteeksi sellaista pyykkiä, jota on ihanteellista kuivata ulkona. Sääkin kuivaukseen vähintäänkin passeli. Ei tietenkään oltaisi sadekelillä tällaiseen ryhdyttykään. Oli tehtävä aamusta pieni kauppareissu. Kaikkea periaatteessa oli kotona, mutta kun olin saanut päähäni tehdä ruotomastani savulahnasta piirakan! Sitä varten ei ihan kaikkea välttämättä ollutkaan eli kauppaan mars.

Oli tietenkin toinenkin asia, joka ajoi liikekannalle. Viime viikon keskiviikkona tein nettihankinnan. Olen sellaista suunnitellut ja himoinnut varmaan 10 - 15 vuoden ajan. Olen punninnut erilaisia vaihtoehtoja, mutta aina on ollut lopulta hinta se syy, johon hankinta on kariutunut. Viime viikolla törmäsin vahingossa tarjoukseen, jossa haluamani laite oli peräti 42 prosentin alennuksessa. En siksi asiaa kovin kauaa miettinyt. Kampanja koski rajoitettua erää ja olisi voimassa rajoitetun ajan. Samanlaisen laitteen olen nähnyt toiminnassa ja onhan siinä kuola valunut. Tuollainen oli saatava. Märät unet eivät ole onneksi asian vuoksi vaivanneet. Jo perjantaina ollessamme mökillä, tuli pyyntö tekstarina noutaa paketti postista. Eilen eli sunnuntaina asia jo poltteli. Mutta tänään sitten sen hain, kun oli sitä kauppa-asiaakin.

Aino sai kahden koneellisen pyykit langalle jo reilusti aamupäivän puolella. Yöllä suhteellinen kosteus hipoo sataa prosenttia, mutta päivällä se on ollut 55-60 prosentin luokkaa. Nyt päivällä aurinko paisteli ja tuuli oli pari metriä sekunnissa. Etelästä. Lämmintäkin taas piisannut. Kyllä iltapäivällä ovat lakanat raikkaita.

Iltapäivällä sitten savulahnapiirakan paistoon. Olin ostanut pakastetaikinan ja se olikin ehtinyt kokonaan sulamaan. Olin malliksi katsonut erilaisia reseptejä ja toteutukseen taisi tulla sekoitun muutamasta ohjeesta. Eiköhän piirakka tule lopulta syödyksi, vaikka raaka-aineiden valikoima voikin ihmetyttää.

Nyt päivisin saamme katsella teeveestä paralympialaisia. On ne vain sitkeää sakkia! Monilla on hyvin vaikeita vammoja, mutta silti he ovat treenanneet itsensä lajissaan huippukuntoon. Ja se kunto on jotakin täysin muuta, kuin meillä ns. terveillä. On satavarmaa, että jos osallistuisin noihin kisoihin, mihin lajiin/sarjaan tahansa, en pärjäisi pätkääkään. Vaikka olisi kyse naisten sarjasta!

Piirakka näytti ainakin ulkonaisesti ihan kelvolliselta, jopa hyvältä. Kun uuni oli kuuma, laittoi Aino vielä omenapiirakankin paistumaan. Iltapäiväkahvilla sitä jo maisteltiin ja hyväksi todettiin. Savulohipiirakkaa maisteltiin sitten vasta myöhemmin. Vartin päästä. Ihan ok, tulipa lahnan lotareet jonkunlaiseen hyötykäyttöön!

Haettiin neljän jälkeen ne pyykit. Kun sinne pyykkitelineille tallusteltiin, huomasin, että ruohot ovat olleet leikkaamatta nyt muutaman talonmiesvuorolkierron verran. Ja se näkyy. Tästä kesästä ei selviä yksikään talonmies puhtain paperein. Tai yksi selviää, jos tarkkoja ollaan. Minun vuoro alkaa viikon kuluttua. Taidan myös jättää vuoroni huomiotta. Niin ne tekevät kaikki nuoremmatkin!

Nostin varastoon jättämäni postipaketin sisälle. Tutkailin ja lueskelin käyttöohjeen, jotta osaan sitten mökillä sitä käyttää, kun tarve on päällä. Eipä tuossa ollut oikeastaan mitään erikoista opeteltavaa. Laite on hybridi, kuten autoistakin nykyään hienosti sanotaan. Tämä laite kuitenkaan ei toimi bensalla eikä naftalla, vaan kahdenlaisella sähköllä tai kaasulla. Kaasu on minun valintani mökillä. Eihän sille juuri ole mökillä vaihtoehtoa. Minua hieman jännitti etukäteen yksi asia, joka ei ollut aiemmin tiedossani. Kun nyt sitten tarkastelin laitetta ja vertailin omia tarpeita, ne kävivät täydellisesti yhteen. Jos pidin laitetta 100-prosenttisen hyödyllisenä hankintana, nosti havaintoni sitä vielä 50% lisää! Wau! En tällä hetkellä voisi tyytyväisempi ola! Ainokaan ei moittinut hankintaa. Ainakaan ääneen!

Eilen väitin, ettei puolukkakauppa ole vielä alkanut netissä. En keskittynyt ja kai vain oletin, että sitä ihan tyrkytetään sitten, kun sen aika on. Nyt ryhdistäydyin ja laitoin hakusanan "puolukka" myyntipalstoille. Alkoihan sitä alueen puolukkaa löytymään. Osa myyjistä sanoo, että kypsää, osa sanoo, että hillomarjoiksi. Valokuvat ovat hyvän näköisiä, mutta onhan minullakin vuosien varrelta mahtavia kuvia puolukkamättäistä ja puolukkaämpäreistä. Ei niitä kuvia syödä. Ei vanhoja, ei uusia. On se tietenkin niin, että kohta on pakko käydä itse tutkimassa tilannetta. Jos ei löydy, pitääkö alkaa ostamaan?

Sunnuntai, 29.8.2021

Viikko sitten sunnuntaina oli uneton aamuyö. Neljästä eteenpäin. Nyt unettomuus alkoi jo kahdelta. Meni runsaat kolme tuntia mietiskellessä. Tulipa siinä sitten suunniteltua aamupäivän askarteluja. Nukahdin kuitenkin lopulta noin tunniksi. Mutta kun kohta heräsin, olikin jo aika keitellä kahvia! Katsoin puoli kuuden maissa lämpömittaria. Ulkona 6,4 astetta. Vilkaisin netistä Meltosjärven tilanteen. Siellä vain niukasti plussalla. Olin ostanut sellaisen pienen kaasupatruunatoimisen säteilylämmittäjän. Laitoin sen päälle ja kyllä se ihan oikeasti alkoi lämmittämään. Se ajaa asiansa silloin, kun tarve on hyvin pieni ja lyhytaikainen. Se voi olla hyvä myös pakkasilla, jos haluaa joksikin aikaa lähelle itseä kunnon lämmönlähteen.

En aikonut ryhtyä puun kaatoon enää lähtöpäivänä. Sovittiin tosiaan niin, että tänään mennään kotia kohti, kun kalaa oli saatu riittävästi. Ei kuitenkaan lähdetty ihan heti aamupalan jälkeen. Vaan väkersin yhden puukopan. Liekö koppa tällä kertaa oikea sana kuvaamaan tuotostani. Kun hankittiin uusi kamiina, tuli siinä ohessa hankittua myös yksi ongelma. Siihen kun menee max 30-senttiset puut. Puita on varastoissa pilkottuna ehkä noin 50 mottia. Ja klapit noin 33-senttisiä. Eli likimain joka ainoa kamiinaan menevä puu pitäisi lyhentää. Katsotaan, miten talvi meillä sujuu! Tämä uusi puukoppani on sellainen, että siihen ei mahdu kuin alle 30-senttiset klapit. Siihen voi laitella myös pienempää silppua. Nyt sahasin kopallisen verran klapeja lyhyemmiksi. Tuli 25-senttisiä klapeja + 7-8 sentin pätkiä. Kaikki pysyivät hyvin kopassa. Lopuksi pilkoin muutaman päällimmäisen pikku säleiksi. Syttöpuiksi seuraavaan kertaan valmiiksi. Onneksi takkaan ja saunan pesään kelpaa normaaliklapini.

Tuo klapipituus vaikuttaa vanhojen puiden ohella myös tuleviin puuhommiin. Kun klapit saavat olla maksimissaan sen 30 senttiä pitkiä, on niiden järjestäminen pinoihin nykypaikoilleen ehkä jopa mahdotonta. Minullahan on puuvarastoissa (varavarastojen lisäksi) neljä erillistä loossia puille. Kukin pitää sisällään vuoden puut. Lisäksi ulkona kesäkauden pino varaston räystään alla. Puut ovat pinottuina loosseihinsa. Kun klapipituus lyhenee oleellisesti, eivät klapit tule enää pysymään pinomuodossa. Jatkossa ei enää puita pinota varastoihin. Kukin loossi täytetään yksinkertaisesti heittelemällä sinne puut. Etuseinämään kehitellään irtolaudoista muunneltava seinämä. On siinä omat harminsa, mutta on siinä yksi mahtava etukin. Nimittäin pinoaminen jää kokonaan pois. Aino on meillä vastannut pinoamisesta. Veikkaan, että hänelle muutos passaa!

Minun kohdalla siis kävi viikonloppuna se hyvä kalatuuri. Aina ei näin ole. Tyhjää on saanut monesti pyytää. Aika heikkoja oli tällä kertaa muiden tarralaisten verkkosaaliit. Tuurin peliä on verkkohommakin, vaikka toisin moni luulee. Pitkällä aikavälillä tietenkin tulos tasoittuu. Mutta jos on mahdollisuus verkottaa vain kerran viikossa, voi se olla liian vähän. Ja kerran viikossa ... kelin pitää olla hyvä! Vieläkin harmittaa se lahnojen kanssa puljaaminen. Meni eilen aikaa paljon hukkaan. Onneksi näitä viikonloppuja tulee! Ja viikkojakin!

Lähdettiin kotimatkalle puolen päivän aikoihin. Komea keli. Vesistöjen pinnat sileinä. Aurinko lämmitti ilman lähes 20 asteeseen. Kotona perinteiset kahvit heti kättelyssä. Oli poikkeuksellinen tilanne, kun ei ollut ainuttakaan tallennusta kovalevyllä odottamassa. Kalevan kisat kuitenkin sitten ja illemmallakin jotakin mielenkiintoista tuloillaan.

Oli niinkuin pikkuinen pakko laittaa tämän päivän sapuska vastapyydetystä kalasta. Kyllä Miekojärven kalan, oman pyytämän, puutos oli jo alkanut saamaan aikaan sielullisia hiertymiä. Kyllä sitä on saatava vähintään 2-3 kertaa viikossa. Kyllä se näin vain on!

Ihotilanne on tällä hetkellä hyvällä mallilla. Ei nahka kuitenkaan priimakunnossa ole. Heikointa nyt kyynervarsissa. Naama ja suunseutu liki täysin terveet, mikä tietenkin ilahduttaa peilikuvaani! Deksametasonia on kaksi pilleriä. Viikolla vaikutus alkaa hiipumaan, joten mitenkähän sitten käy? Hampaan johdosta määrätty antibioottikuuri loppuu illalla. Silläkin on ollut ehkä vaikutusta ihon tulehduksiin. Eli kyllä viikolla varmaan jotakin epämukavaa tapahtuu!

Viime vuonna kerättiin puolukkamme tästä päivästä laskien kahden viikon kuluttua. Vaikka kesä on tuottanut satoa viime vuotista aiemmin, ei sentään vielä olla käyty onnea kokeilemassa. Netissäkään ei myynti ole vielä alkanut. Kertooko se raaoista puolukoista vai huonosta tilanteesta? Viime vuonna laitoimme pakkaseen liian vähän puolukkaa. Nyt on tavoitteen kolme ämpäriä. Puolukka onkin meikäläisen ykkösmarja! Kaikki muut ovat kakkosia! Jopa kolmosia.

Öisin on ollut ajoittain pikku pakkasia. Tarrallla pakkanen on vienyt potunvarret vanhaan pottumaahan istutetuista perunoista. Muut ok. Järven lämmittävä vaikutus suojaa rannempana olevia kasvustoja. Päivisin on ollut vielä tosi lämmintä. Ei ihan kahtakymmentä, muttei paljon toisinkaan. Nyt ehdolla vielä kaksi lämmintä päivää. Sitten viilenisi. Tuulia ja sateitakin tulossa. Kaikki kelpaa. Paitsi se ylenpalttinen lämpö.

Lauantai, 28.8.2021

Illalla sitten kävin selättämässä verkkoja. Ensin ahvenjatan käsittelyyn. Tuuli oli heikko. Ja täysin samasta suunnasta kuin päivällä laskiessa. Se tarkoitti sitä, että moottori oli nostettava ylös. Verkko ehti silti tarttumaan potkurin siipeen, mutta se onneksi irtosi siitä helposti. Samalla verkko oli kuitenkin kiinni myös luotaimen anturissa. Siitä se ei lähtenytkään muuten kuin repimällä. Siirryinkin siitä jatan toiseen päähän. Kun sieltä suunnasta selkää verkkoja, painaa kevyt tuuli venettä samaan suuntaan. Ja etenkin kun vähän pysähtelee välillä, tulee verkko ylös melkein suoraa pohjan suunnasta. Eikä tartu anturiin. Pysähdyksiä tulikin kovasti. Parvi hyvänkokoisia ahvenia oli uinut päin yhtä verkkoa ja sain riemukseni päästellä niitä verkosta. Näitähän tänne tultiin hakemaan! Ja olipa todella fiksu temppu käydä tarkistamassa verkot illalla. Kuinkahan moni ahvenista olisi ollut otettavissa aamulla puolen vuorokauden kuluttua? Nyt kaikki eläviä, veden lämpö +14 astetta.

Siirryin toiselle jatalle. Ihmettelin sitä, kun joku oli laskenut verkkonsa siihen aivan viereen. Kyllä sitä 50 metrin suojavyöhykettä saisi noudattaa täälläkin. Jos minä lasken verkkoni johonkin, se ei takuulla tarkoita sitä, että siinähän se kalapaikka. Veikkaisin, että järvi on täynnä parempia paikkoja, ei minun vuokseni kannata olla kateellinen! Oli miten oli, sain siitä yhden ahvenen. Oli todella hankalaa tuulen vuoksi ja kun jata oli turhankin kireällä, oli verkko koko ajan pinnassa. Tullen-mennen. Kun kalaa ei vaikuttanut olevan, jätin selkäämisen puolijataan. Tavoitteenani oli saada sen verran kalaa tälle kalarupeamalle, että menisi pari viikkoa, ennen kuin kalastan uudelleen. Näytti siltä, että tavoite oli täynnä. Ja kun ahvenia oli ahvenjatassa niin paljon, niin kumma, jos ei aamulla ole toinen mokoma odottamassa! Ehdottomasti aamulla verkot kuiville!

Kalojen korjaamisessa meni tuntinen. Kalat pulleina, pikkukalaa mahat täynnä. Jos mahdollista, yritän aina suomustaa ahvenet. Paistetussa ahvenessa pitää olla nahka paikallaan maun vuoksi. Monessa muussakin kalassa, ainakin kuhassa ja hauessa. Keittokalan saa ottaa nahattomaksikin. Nyt joukossa oli suuria ahvenia ja niissä suomu tahtoo olla kovin tiukassa. Halusin selviytyä kaloista ilman otsalamppua. Mäkärät kiusana. Niinpä suomustin tällä kertaa vain puolet. Nahatonta toinen puolikas. Sain valmista juuri auringon laskiessa. Ja tavoite todellakin täyttyi ja komeasti. Huomenaamuinen saalini olisi jo plussaa.

Aamulla liki tyven. Mietin oikeaa asuvalintaa verkkoreissuun. Oli vielä viileähköä kylmän yön jäljiltä. Kun päällä on syytä olla kelluntatakki ja kumihousut, laitoin niiden alle vain pitkän kerraston. Kovin paljon vähempää ei alle voi laittaa! Paljasta ihoa vasten kumi tai nailon ei tunnu mukavalta. Ajoin ensin ahvenverkoille. Olipahan illalla tullut melkoista vahinkoa. Iso oli reikä. No, onneksi tällaiset verkot ovat halpoja. Taitaa varastossa niitä olla joku kaupan paketissakin! Oli aikamoinen yllätys, kun koko jata oli täysin tyhjä, ei "veen uipaa". Ahvenparvi eilen siis tuli ja meni. Olipa tuuria, kun oli juuri silloin verkot siinä kohdilla. Sitten toista jataa hakemaan. Naapurijata oli jo haettu pois. On aika käsittämätöntä, miten lahnat ovat lisääntyneet Miekojärvessä. Lahna alkaa olla meillä, kuin kyttyrälohi Tenolla. Kertooko se jotakin järven tilanteesta? Aivan täysin poikkeuksellisesti otin paljuun kolme lahnaakin. Jospa aivan täysin poikkeuksellisesti illalla savustaisin lahnat? Kun kuhaakin nousi, saattaa Miekojärven kalaa olla nyt niin paljon, että pärjätään muikkusesonkiin asti muun kalan osalta.

Perkasin kalat. Fileoin kuhat. Lahnoihin laitoin suolaa ja vein kellariin. Kahvit välillä. Poistin veneestä liput ja ankkurit ja narut. Kalastus hetkeksi taas ohi. Vene kunnolla ylös.

Iltapäivä oli kulumassa jo hyvää vauhtia. Hain konesahan ja kaadoin ihan ensimmäiseksi yhden elävän kuusen. Ei se mikään mahtikuusi ollut. Ei ihan närekään. Halusin sen vain pois tuosta polun reunalta. Sitten ensimmäisen kuivan kuusen kimppuun. Tähtäsin kaatosuunnan ja sinne se meni. Konkelo tuli. Kuusikkoa oli siinä 8 metrin päässä, ja niitä vasten tämä kuiva jäi nojolleen. Tuore kuusi olisi saattanut painua maahan asti. Pikkusahassa tuntui terä olevan hieman tylsä, ja hainkin isomman koneen töihin. Katkoin nojokuusesta 10 kappaletta 60 senttisiä pulikoita ja kuusi tuli vähitellen alemmas. Ja keveni. Sain sitten jo metsurin saksilla otteen puusta ja vedin sen tyven likemmäs omaa kantoaan. Pian se luopui ja römähti alas. Karsin loput oksat ja pätkin normaalipöllejä latvapäästä. Pöllit raahasin saksilla lanssiin. 60-senttiset pulikat kärräsin sinne myös.

Taas tuli joku autoilija. Etsi kuulemma Miekojärven kalasatamaa. Googlattu oli ja tänne oli google ohjannut. Tosin kalasatamaa ei google sentään tarjoa tänne. Se on vähän niinkuin se laavujuttu. Google tarjoaa vain reitin Miekojärvelle. Ja jostakin helvetin syystä Tarrantien kautta. Google ei ole reagoinut antamaani kritiikkiin! Käviköhän sitten pieni kömmähdys niissä neuvoissa. Oli kuulemma ohjattu Pessalompolon kalasatamaan! Hups!

Syönnin jälkeen olin taas hetken pitkälläni. Nyt uni ei tullut. En oikeastaan sitä kaivannutkaan. Lähdin sitten laavulle palvaamaan niitä lahnoja. Tosi lämmin ilma. T-paitakeli. Lahnat kypsyivät ja saivat savuaromia. Tein laavulla esikäsittelyn kypsille lahnoille ja mökkiin vietiin läjä lahnaa, jossa ruotoja oli muutama. Ehkä miljoona. Aino ruotoi sen verran, mitä parille voileivälle tarvitsi. Minä jatkoin kauemmin, mutta minäkin luovutin. En päässyt lähellekään puoltaväliä. Eli kompostiin vain herkut. Jos koskaan olen ottamassa talteen savukalaksi alle kolmen-neljän kilon lahnoja, laittakaa minulle käsiraudat ja kutsukaa ambulanssi. Ja viekää paikkaan, jossa on pehmustetut seinät.

Perjantai, 27.8.2021

Nyt vuorossa jälleen tiistaiaamun kaltainen sää. Sillä erotuksella, että nyt miinuslukemia oli hieman laajemminkin. Keski-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla Nuuskakairan lisäksi. Virallinen Tornio jäi pakkasluvuista muutaman kymmenyksen.

Oltiin kohtalaisen aikaisin iikekannalla. Jo ennen yhdeksää tien päällä. Lämmintä oli jo liki 10 astetta. Iltapäivälle luvassa jopa 17. Mellakosken - Lohijärven seutuvilla oli pakkanen käynyt perunanvarsia mustaamassa. Mökillä terassin matot rullalla. Hyvä tuuli on ollut lähtömme jälkeen. Rastaan raato terassilla. Ikkunaan lentänyt. Lämmintä 9 tasapuolisesti. Kamiinaan kyhyt.

Aino halusi putsata ja imuroida auton. Tarkistin imurin pohjasta, paljonko virtaa ko. laite vaatii. Pelaako se pienemmällä aggregaatilla. Lukemat olivat yllättäen suosiollisia. Ennen vanhaan tilanne oli muuten ihan toinen. Kannoin aggregaatin lähemmäs ja testasin imurin. Totta, pelaa se. Saattaakin olla niin, että kaikki sähkölaitteeni toimivat tuolla pienellä aggregaatilla. Yksinään. Kahta ei kerralla voi yleensä käyttää. Riippuu vähän laitteista.

Yksi tärkeä asia tälle viikonlopulle etukäteen ajateltuna oli se kalastuspuoli. Aioin laskea kaksi jataa. Harvempia ja taajempia verkkoja. Laitoin paljuihin sopivat setit. Yhden verkon jouduin oikomaan. Se oli toisesta päästä mennyt tuulessa yli niskojen ja aiemmin en ollut sitä korjannut. Lastasin ensin veneeseen harvemman jatan kamppeet. Pitemmät narutkin, kun tarkoitus laskea syvempään. Kävin laskemassa ja hain sitten ne taajemmatkin ja laskin matalampaan. Kohtuullinen tuuli. Ehkä 2m/s, etelästä. Rantaan palatessani oli minua vastassa poropari, emä ja vasa. Lokit seurasivat minua järveltä. Luulivat, että olen jo saanut kalaa.

Aino olin sillä aikaa saanut auton käsiteltyä. Vein aggregaatin pois. Olin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että imurikin toimi sillä. En olisi etukäteen niin veikannut! Jatkoin kävelyä laavulle. Hyllyprojektin jäljiltä siellä oli lattialla parit laudat. Järjestin ne sinne, missä niiden paikka on. Laavun pottumaalle ei pakkanen ollut yltänyt. Paluumatkalla tankkasin ruohonleikkurin. Ja leikoin sitten pihalta ruohot. Saattoi olla vasta kolmas kerta tälle kesälle. Tai neljäs. Viimeinen kuitenkin melko varmasti.

Syönti ja päälle lepohetki. Taisin jopa torkahtaakin. Ei ihme, heräsinkin aamulla normaalia aiemmin. Jos/kun aikomukseni on kantaa pöllejä tuohon puulanssiini, on sitä hieman raivattava. Minulla on siinä "välivarastossa" leikkimökistä saatua purkutavaraa, jolla vielä voisi olla käyttöä. Kattolautaa ja seinäpaneelia. Lanssin oikeassa reunassa on nippu painekyllästettyä terassitavaraa. Niille on suunnitelma, mutta toteutus siirtyy tältäkin vuodelta. Siirsin purkutavaran terassilautojen yhteyteen ja lanssiin tuli kerralla tilaa. Ensin meinasin kuskata ne laavulle, mutta säästinpä voimiani. Vanha kamiina on ollut koko kesän siinä vieressä. Seissyt tukevasti kuin tatti. Sille on mahdollisesti käyttöä, mutta sekin suunnittelu menee ensi kesälle. Nyt nostin sen puuvajan nurkkaan odottamaan valmista.

Illan suussa on tilanne nyt sellainen, että lanssin puolesta voisin alkaa puuhommiin. En illan päälle sellaiseen ryhdy. Taidan käydä ennen pimeää selättämässä verkot. Se on mukavampaa, kuin savottahommat! Kello tulee jo 19:00, aurinko laskee kahden tunnin kuluttua.

Torstai, 26.8.2021

Jälleen melko lämmin yö. Ei lähelläkään pakkaslukemia. Aamulla heti aurinkoista. Eilinen tihkupäivä oli tipotiessään.

Eilisiltana loppui alakerran veskistä voima loisteputkesta, joka on siinä peilikaapin yhteydessä olevassa valaisimessa. Juuri tuohon ei ollut varalamppua ja oli jo sen verran myöhäinen, etten voinut lähteä sellaista hakemaan. Tänään se oli tietenkin tehtävä. Oli pakko mitata vanhan pituus, kun vaihtoehtoja on paljon. Löysin etsimäni. Motonetistä tietenkin, hylly ja tuotenumero laitettu muistiin. Meillähän on ollut jonkun aikaa jo kielto myydä vanhanaikaisia hehkulamppuja. Ledejä niiden nykyään olla pitää. Lampputyyppejä on siis sairaan paljon. Jos ei halua ottaa mallikappaletta kauppaan mukaan, on katsottava melko tarkkaan malli, joka käy valaisimeen. Lampuissa on hyvin monenlaisia kantoja. Nykyään käytetään paljon erilaisia pienlamppuja ja niissä sitä vaihtelua vasta onkin. E27 on vanhan, perinteisen lampun kanta. Se on kuitenkin jo harvinainen uudisrakentamisen yhteydessä. Veikkaan, että aika monella ihmisellä on ollut ainakin jonkunasteisia ongelmia lamppuostoksilla. Netti on hyvä apuväline. Kaikilla, etenkin vanhemmilla ihmisillä sitä ei ole. Sellaisilla ongelma korostuu.

Tänään kymmeneltä aukesi Torniossa Kansainväliset Suurmarkkinat. Totesimme aamulla, ettemme taida mennä. Kyllähän siellä olisi herkkuja monenlaisia, mutta onko se meidän juttu? Makeaa siellä on tarjolla joka lähtöön. Pikkusuolaista vielä enemmän. Iltapäivällä käymme vain normaalin kauppareissun. Kävin kuitenkin sen verran liikenteessä, että pistäydyin tankilla. Ja hain loisteputken + toisen varalle. Siinähän sitä suurmarkkinoiden korvaajaa jo olikin!

Lounashommien jälkeen lähdettiin kauppareissuun.Jos olin minä miettinyt joitakin erityisiä hankintoja, oli Ainollakin vastaavasti tullut mieli hankkia kotiin kakkosimuri tuonne yläkertaan. Kun asumme kahdessa kerroksessa, on siitä omat ilonsa ja omat murheensakin. Meille ikäihmisinä yksi asuinkerros olisi parempi. Oltiin hieman ennen Cittariin menoa katsottu sen tarjontaa. Olihan netissä sen kymmenen erilaista varsi-imuria mutta olikohan itse liikkeessä. Mentiin imurihyllylle ihan aluksi. Ei näyttänyt ollenkaan hyvältä koko valikoima. Otin kuvia valikoimasta. Ratkaisu saa siirtyä tuonnemmas. Kierrettiin sitten ruokaosasto. Kun lähestyttiin kassaa, siinäpä olikin sitten erikseen paikka, johon imureita oli koottu näytille. Mallilaitteitakin oli esillä, ei tarvinnut paketin kyljestä kuvia katsella. Ainoa huono homma oli se, että kun imuririvistön yläpuolella oli tarjoushinnat, eivät kaikki alla olevat imurit olleet ko. hintalapun imureita. Otin taas kuvat. Selvitellään kotona rauhassa. Pääasia oli nyt se, että Aino sanoi mieltyneensä yhteen esillä olleeseen malliin. Ehditään varmaan hakemaan imuri vielä ensi viikollakin! Toivottavasti tarjoukset jatkuvat.

Juotiin kahvit. Minulle oli tullut tekstari saapuneesta paketista. Sen pikkupaketin tilasin maanantai-iltana ja nyt se oli jo täällä. Tutkailin netistä vielä niitä imureita. Se Ainon suosikki olikin sitten Top-kakkosessa jo ennen kauppaan menoa. Päätettiin, että käyn sen näppäämässä, kun on muutakin syytä reissuun. Kauppakeskuksessa näkyi suurmarkkinat. Väkeä puski ulkoa markkina-alueellta myös sisätiloihin. Ja ilman maskeja! Myös ulkolaisten osuus oli poikkeuksellisen suuri. No, juoksin karkuun ja päädyin imuriostoksille. Nätti homma. Parkkihallissa melkoinen ruuhka. Siellä toisen ulostulon kohdalla oli joku ongelma ja ruuhka vain paheni, kun ajettiin puskuri puskurissa kiinni. Pääsin puikahtamaan pois sen portin suunnalta. Toinen ulosmenoväylä toimi moitteettomasti. Olisiko ruuhkan syynä ollut se, kun porttijärjestelmä on hiljan vaihtunut. Nyt oli ulkolaisia liikenteessä. Mitenkähän ohjelmistot tunnistavat eri maiden rekisterikilvet?

Kotona imuri kasaan ja lataukseen. Ja testiin, kun akku alkoi ilmoittaa täyttä latausta. Käyttö ja jälki tyydyttäviä. Pitää muistaa, että akkulaite on monella tapaa kompromissi. Se varmaan meillä tulee ajamaan sen asian, johon se on hankittu!

Torniossa lämpötila on ollut ulkona 14 asteen kahta puolen. 14,5 oli maksimi. Meikäläiselle se on vielä täysi kesäkeli. Pitkähihaisen käyttöönotto ei näyttäisi olevan lähelläkään näköpiirissä. Pitempiaikainen oleskelu ulkosalla muuttaa hieman tilannetta. Samoin kuin suojautuminen naarmuilta ja lialta puuhien parissa. Mutta kyllä se vain tuntuu niin omituiselta, kun esim. kauppakeskuksessa katselin ihmisiä, niin kuinka monilla oli jo syystakkia ja pusakkaa. Nuorilla ihmisillä vielä! Meikäläinen siinä yrittää siirrellä itseään lyhythihaisessa paidassa varoen eteenpäin, ettei hiki alkaisi virtaamaan. Yleensä yritykset ovat turhia. Hiki tulee, vaikka vain seisoskelisi.

Kabulissa alkoi tulla rumihita jo ennen, kuin evakuointien takaraja saavutettiin. Nyt näyttää siltä, että enää ei lentoja juurikaan järjestetä. Vai loppuivatko jo kaikka yritykset saada ihmiset turvaan? Ullkomaalaisia lienee Afganistanissa tuhansia. Heille työskennelleitä kymmeniä tuhansia. Eipä käy kateeksi. Mikä heitä odottaa. USA on kehottanut kansalaisiaan hakeutumaan suojaan. Heh, mihinkä suojaan?

Huomenissa eli perjantaina aamupäivällä lähdetään mökille. Hieman taas huolettaa nuo ennustetut lämpötilat. Liki 20 pykälää. Pitää kai taas kerran valita sellaisia hommia, jotka eivät ole ollenkaan rasittavia. Onko niitä? Ainakaan järkeviä ja tarpeellisia. Voi kuitenkin löytyä varjopaikkoja etenkin puuhommia ajatellen. Kai sitä voi jotakin saada aikaiseksi, vaikka taukoja joutuisikin pitelemään!

Keskiviikko, 25.8.2021

Ei ollut nyt niin kylmää yöllä, kuin edellisenä. Ison saderintaman heikko pohjoispää ulottui Perämeren pohjukkaan asti ja Torniossakin saatiin ajoittain hieman vettä. Sadealueen eteläosa antoi vettä Virossa Saarenmaalla ja Hiidenmaalla. Matkaa sieltä sadealueen pohjoisosiin kertyy likimain tuhat kilometriä. Kukahan osaisi laskea, kuinka monta litraa vettä tuosta pilvestä satoi yön ja päivän aikana alas?

Tänään syötiin päivällä kalaa. Kirjolohta tietenkin, kun muuta ei nyt ollut. Hyvää tietenkin. Hammaslääkärireissua odotellessa mietiskelin vielä loppukesän ohjelmaa ja siinä samalla mahdollisia hankintatarpeita. Ohjelmaa olisi, tarpeita ei niinkään. Jotain pientä hankintaa aina on, mutta pohdin niitä vielä lisää ja yritän kaivaa tietoja. Ja uusia vaihtoehtoja.

Hammaslääkäriin pääsin parikymmentä minuuttia myöhemmin, kuin aika oli. Mutta ei hätää. Eipä minulla kiirettä minnekään. Vaikka olisi mennyt koko ilta. Elämäni aikana on poistettu leuoista ehkä neljä-viisi hammasta. Voi olla että enemmänkin, kun en muista noiden viisaudenhampaiden tilannetta. Harvahammas en kuitenkaan ole. Sen kuitenkin muistan, että yhden hampaan irrotus on tapahtunut sutjakkaasti. Taisin olla silloin 17-vuotias ja hampaisiin tehtiin isompaa remppaa. Yksi hammas oli tuomittu menetettäväksi ja kun hammaslääkäri otti sen hammaspihtien leukojen väliin ja kiskaisi, lähti hammas yllättäen helpostikin. Suun ulkopuolella se kuitenkin lipsahti pihdeistä ja lensi muutaman metrin matkan ja kolahti ikkunaan. Hammaslääkäri vain vitsaili, että hyvä kun oli ikkuna kiinni. Olisi luuköntti mennyt muuten nurmikolle ja koirat syöneet. Muuten on hampaanpoistojen kanssa ollut aina tiukkaa. Juuret ovat olleet leukaluussa koukussa kuin kotkan kynnet. Kaksi lekuria on luovuttanutkin. Toinen lähetti minut lääkärikolleegalleen. Toinen nyt talvella Länskän suupolille.

Tiukassa olivat juuret nytkin. Diagnoosi oli Pulpasta lähtöisin oleva akuutti periapkaalinen parodontiitti. Ettäs tiedätte! Määrättiin kuitenkin antibiootit ja Trexanille viikon tauko. Pradaxalle myös kielto tälle illalle.

Keskikaupungille oli ilmestynyt lisää ajokieltoja. Vanhan linjuriaseman paikkeillahan tehdään kiertoliittymää ja muutakin. Siellä järjestelyt kestävät marraskuulle, ellei pitempäänkin. Huomenna alkaa Kansainväliset Suurmarkkinat ja Hallituskatu näytti olevan kokonaan tukossa. Siellä oli teltanpystyttäjät saaneet jo paljon hämminkiä aikaiseksi.

Kun olen miettinyt mökkipuuhien tärkeysjärjestystä, näyttää yhä todennäköisemmälta se, että jotkut asiat siirtyvät työllistallani taas seuraavalle vuodelle. Ei sillekään mitään vain voi. Nyt kun kelit alkavat viiletä työntekoa kannustaviksi, ei kovin lämpimistä säistä saa enää päteviä tekosyitä laiskotteluun. Yksi asia on nousemassa kaikkien listojen ulkopuolelta sellaiseen huutoon, että se kai pitää alkaa ottaa jo vakavasti. Nimittäin ne kaulaamani kuuset. Kuivia kuusia on mökin läheisyydessä 14 kappaletta. Tai oikeammin 13,5. Yksi on vasta puoliksi kuiva. Voisihan niitä ryhtyä kaatamaan puu kerrallaan. Karsia oksattomiksi. Kuskata sitten oksat ja pöllit sellaisiin paikkoihin, joista ne saa kelkan kyytiin. Osa puista on aika paksurunkoisia. Pitää vain sahata sen verren lyhyiksi, että jaksan kantaa ne paremmille paikoille. Vähitellen, vähitellen! Ymmärtääkseni kolme kuusta vaatii sen verran enemmän huomiota, että niiden kimppuun ei kannata ryhtyä ilman pientä miettimistä. Kyllä ne saan hoidettua. Sopiva tuuli, pitkät tikkaat, narua, talja, kaatokiila ja kunnon saha ja muut varusteet tietenkin. Siinä meikäläisen suunnitelma. Varsinainen työmaa alkaa vasta sitten, kun puut ovat kötällään.

En saa montaakaan puista kaadettua siten, että ne olisi suoraan niiltä paikoilta haettavissa lumien aikaan kelkalla pois. On myös epävarmaa, saanko kaikille "kaatopaikoille" avattua kunnollista reittiä kelkalle. Lunta nimittäin pitää tulla joihinkin kohtiin paljon, jotta kelkan ja puureen mentävä reikä syntyisi. Talvessa olisi se etu, että maastoon ei jää silloin merkkejä kuljetuksista. Toisaalta kun kyse on metsästä, jossa ei edes mustikka ole voimissaan, liekö mitään merkitystä? Vuoden päästä ei näy jälkiä, teki hommat sitten kesällä tai talvella!

Muikuilla ei ole vielä mitään kiirettä. Antaa niiden vielä kypsyä ja pullistua. Tavoitteena on saada noin 1000 verkkomuikkua. Sillä määrällä selviämme seuraavan kesän alkuun asti. Eli avoveteen. Ihan aluksi olisi kuitenkin saatava jonkun verran aapoja ja kuhia. Jospa alankin ennen muikkusesonkia jakamaan aikaani sopivasti ja säiden mukaan kalahommien, puuhommien ja puolukkahommien kesken. Listasta löytyy pieniäkin välipalapuuhia, jos noihin kyllästyn. Puolukkaan ei ole kuitenkaan ihan vielä hoppu, ellen sitten halua kerätä hyytelömarjoja!

Iltapäivällä hammasoperaation puudutusvaikutukset loppuivat. Arvatkaapa, alkoiko tuntumaan kipeältä leukaperissä. No ei alkanut! Se on oikeastaan kumma, kun minulle ei tule särkyjä tällaisista operaatioista. Siksi särkylääkkeetkin vanhenevat pakkauksiinsa. Viime talvenakos ostin, kun lääkäri määräsi. Pillerin otettuani jätin loput laatikon pohjalle. Hyvä näin. Metotreksaatti ja Pradaxa asettavat jo sinänsä rajoja joillekin kipulääkkeille.

Mökille mennään varmaan vasta perjantaina. Silloin näyttäisi alkavan hetkeksi länsituulen jakso. On pieniä mahdollisuuksia siihen, että kalakelitkin olisivat mahdollisia läpi viikonlopun. Tuulen suunnat vaihtelisivat, mutta kun voimaa ei ole, ei sen niin väliä. Kenpä sen sanoo, vaikka oltaisiin mökillä alkuviikkoon asti??

Tiistai, 24.8.2021

Eteläinen Lappi tuossa napapiirin lähettyvillä meni sitten yöllä pakkaselle. Meltosjärvi saattoi olla virallisista paikoista jopa kylmin, -2,3 astetta.  7 tuntia pakkasen puolella. Siinä saattoi mennä huonolla tuurilla jotakin kasvustoa pakkasen kynsissä ruskeaksi. Kasvukausi alkaa kuitenkin onneksi olla jo ohi, joten vahingot lienevät vähäisiä.

Laitoin yön varastossa jäähtyneet kastikerasiat pakastimeen. Otin samalla nautapaistit sisälle antautumaan. Myöhemmin aamupalan jälkeen aloin vuoleskelemaan ohuita lihalättysiä. Kun kyseessä oli sisäpaisti, ei kalvoja tai rasvoja ollut mukana. Itse en niin moittisi, mutta parempi näin. Laitoin lihat tirisemään kahteen eri astiaan. Laitoin molempiin sipulia ja pippuria ja suolaa. Kun lihat alkoivat olla kypsän kynnyksellä, yhdistin ne yhteen kattilaan. Lisäsin nestettä ja jätin hautumaan. Meni vain tuntinen siivutuksen aloittamisesta.

Aina välillä tuskailen näillä päiväkirjasivuillani tuulien epäsuotuisista suunnista. Kun matalapaineet seuraavat toisiaan, pyörivät tuulet niiden myötä niin, että monesti yhden vuorokauden aikana joka ainoa ilmansuunta on käyty läpi. Pientä epävarmuutta tuo ennusteissa matalapaineen reitin arviointi. Ei sen tarvitse mennä kovin paljoa pieleen, kun tuuli ei enää olekaan ennustetusta suunnasta. Vaikka ennusteet ovat tarkentuneet aikaa myöten, ei niihin silti voi 100-prosenttisesti luottaa. Joskushan ne menevät vuorokaudenkin sisällä täysin pieleen. Sateiden osalta sama asia. Viime viikonloppu oli siitä hyvä esimerkki.

Oli sovittu niin, että lääkäri soittaa ihopolilta perjantaina. Kävikin sitten ihan hyvin kun soitto tulikin jo tänään. Siihen oli lekurilla omat syynsä, mutta minullehan se passasi mitä parhaiten. Niinkuin suutarin näppi sian perseeseen! Ei soitto mitenkään tilannettani parantanut, mutta tiettyja valintoja ja se helpotti ja kaikotti epätietoisuutta. Itse ihottuma on melko rauhallinen. Se on selvää, ettei Deksametason sitä poistanut. Helpotti vain oireita. Trexania en tänään saa ottaa, se sovittiin. Huominen hammashomma kun voi vaatia antibioottia! Syyskuun lopulle sovittiin käynti hoitajan syynissä!

Annoin käristyksen hautua hiljalleen vielä toista tuntia. Melkein puolitoistakin. Syötiin ja hyväksi havaittiin. Rasioihin vielä riitti sen verran, että saamme kahdestaan keittää kuusi kertaa pottuja seuraksi. Silloin ei tarvitse muuta kuin käristys lämmittää. On se jatkossa helppoa! On lähes sama vaiva tehdä ruokaa moneksi kerraksi, kun yhdeksi. Joskus se on materiaalienkin vuoksi viisasta. Ei jää jämiä eikä vajaita pakkauksia.

Jo eilen oli ilmassa mukava syksyn raikkaus. Niin tänäänkin. Ruuan jälkeen tuuletin sisätiloista paksuimmat ilmat. Aika nopeaan Aino sohvalta vällyn alta neuvoi minua laittamaan ovet kiinni. Ulkona lämpöä hieman toisella kymmenellä. Auringon paistetta. Tuulta jonkun verran. Siis sää lähes täydellinen.

Olin jäänyt siihen uskoon, että tänään on meillä muorien peli-ilta. Kun siinä silloin on arkajalkoja pöydän ääressä useampiakin, ei silloin voi kunnolla harrastaa tuulettamista. Ruuan tuoksu leijui yhä hentona sisätiloissa ja tulikin vielä sitten sopiva tilaisuus tuulettaa uudestaan. Tuli kuitenkin selväksi, että pelit ovatkin muualla. Ok, odottelen illempaan.

Aino haettiin joskus neljän jälkeen. En heti alkanut tuulettamaan ;-) vaan lähdin käymään pikku reissun. Oli pari pikku asiaa, jotka olin jo bongannut Motonetin nettisivuilta.  Se on usein käyttämäni tapa tutkia valikoima, saatavuus ja hyllypaikka valmiiksi.  Itse kauppareissu on silloin enää muodollisuus. Ei tarvitse kierrellä siellä enää etsimässä haluamaansa. 

Jatkoin Motonetin jälkeen reissuani Lidliin. Oikeastaan tein tikusta sinne asiaa. Isompia ostotarpeita ei ollut. Mutta kun varastoon oli kertynyt kesän mittaan tyhjiä pulloja, niin ajattelin viedä ne aikaa kuluttakseni pois. Ja onhan siitä hyötynsäkin. Kyllä ovat nämä nykyajan palautuspullot ja -purkit keveätä tavaraa. Pikkusormen varassa kärsisi kummasti kannatella pussitolkulla näitä lajeja. Valtaosa pussien sisällöistä oli 0,3 litran vishypulloja. Pari viinipulloa ja joitakin kaljapurkkeja. Pitkän linjan juttuja, eipä olla juuri juhlittu! Lidlissä ruukataan käydä viikoittain tai joka toinen viikko. Noin. Ainakin karjalanpiirakat ovat meillä vakio-ostoksia. Parille aamulle mökkiaamupalalle. Nyt olisin ottanut myös kylmäsavukirjolohta, mutta sitä ei ollut. Otin sitten tuoretta kirjolohifilettä. Kyllä kalaa on saatava syödä tälläkin viikolla, vaikkei omaa pyytämää olisikaan!

Huominen lupailee sateista säätä. Ennusteen mukaan Länsi-Suomeen tulee vettä ihan kunnolla. Voi olla, että meilläkin sataa, mutta ollaan siinä kinthaalla! Illalla tuuli alkoi voimistumaan. Lännessä sadealue ei ole enää kaukana. Pakkasta tuskin ensi yönä tulee.

Maanantai, 23.8.2021

Meillä Lapissa koleahko aamu. Tuulinenkin. Torniossa 4 astetta plussalla. Liekö jossakin jo pakkastakin? Eilen suunnittelin mielessäni sellaista mahdollisuutta, että mentäisiin mökille jo viikolla. Kalahommiin. Nyt kuitenkin ennuste on sellainen, että vasta lauantaina tuulet olisivat kääntymässä suotuisampaan suuntaan. Ok, ollaan sitten kotona. Ainakaan kalan vuoksi ei viikolla kannata mennä. On tietenkin aina mahdollista viivytellä siellä mökillä päivä tai pari viikonlopun jatkeeksi. Sunnuntain tuuliennuste ei ole tällä hetkellä hyvä, mutta viikossa ehtii tapahtumaan ennusteissa paljon.

Onhan sitä tietenkin kotosallakin aina jotakin pientä puuhastelua. Aamupäivän viileydessä Aino alkoi takapihalla jotakin touhuilemaan. Minäkin sinne hetkeksi. Lapiohommiin ja ainakin kiviä siirtämään. Ruoho on itänyt uusiin multalaikkuihin. Eli tilanne näyttää aika hyvältä. Kun saan jossakin vaiheessa vielä tuon marjapensaan alasleikatuksi, näkymä vain paranee. Pakko odotella kuitenkin syksyyn, jos aikoo sen kuitenkin kasvattaa uudestaan. Koristeena pensas voisi mennä. Marjojen vuoksi se ei siinä tule olemaan!

Hampaan katkeamisesta on jo joku viikko aikaa. Se ei ole vaivannut ollenkaan ja siksi en ole ollut sen kanssa hopussa. Onhan se kuitenkin niin, että ei sitä voi noinkaan jättää. Juuret on kaivettava leukaluusta pois, ennen kuin ne sinne mätänevät. Yläleuasta on turhan lyhyt matka aivoihin. Uhkaako aivomätä ... joidenkin mielestä olen jo myöhässä! Varasin ajan keskiviikolle. Nähtäväksi jää, ryhtyykö tämä hammaslääkäri juuren poistoon. Edellinen luovutti, ja laittoi lähetteen Länskään suukirurgille.

Tein kauppareissun. Oli taas hiukan viikottaisten peruskamppeitten tarvetta. Tällä kertaa kuitenkin tein myös pitemmän tähtäimen hankintoja. Naudan sisäpaistia ja possun kasleria. Naudasta aioin tehdä käristystä ja possusta kastiketta. Nautakäristys on silkkaa pässinlihaa, mutta possulle minulla on kypsynyt mielessä ihan oma resepti. Ainekset ovat hyvät, joten epäonnistumisen mahdollisuus on minimaalinen. Leikoin paistit pitkittäisiksi pötkylöiksi. Pussitin ja pakastin. On sitten helppo vuolla ohuita siivuja, kun alkaa käristyksen tekoon. Possun lihat halkaisin  mutten irrottanut osia toisistaan. Leikkopintaan  maustetta ja paketti uudelleen kasaan. Sai imeytyä hetken tuolla tavoin jääkaapissa.

Käväisin vartin verran etupihallakin. Tuossa meidän edessä on metrin levyinen asfaltoitu käytävä parkkipaikoille. Siinä on myös yksi koivu ja siitä pudonneita lehtiä on jäänyt syksyisin haravoimatta pois. Ja niinpä nurmikko sillä kohdalla on alkanut levittytyä asfaltin päälle. Jo kai neljäsosan käytävän leveydestä siinä koivun alla. Kävin tekemässä nurmikolle kavennusleikkauksen. Vain parista kohdasta oli nurmikko saanut juuria läpi asfaltista. Muuten nurmikko oli irtonaisena lättynä päällysteen päällä.

Otin mökiltä sunnuntaina matkaani yhden kameroistani. Ei huolta, korvasin sen peräti kahdella uudella. Uudet kamerat kuluttavat virtaa murto-osan siitä, mitä vanhin kamerani. Tein kokkaustauolla välihommina pieniä huoltotoimenpiteitä ja sainkin kameran jälleen toimimaan normaalisti! Kannatti värkätä!

Iltapäivän päätteeksi laitoin kaslerit uunivuokaan. Levitin palat auki leikkopinta alaspäin ja tein reippaanlaisesti pintaan sentin tai kahden syvyisiä viiltoja. Tein mausteseoksen, jota painelin etenkin sinne uriin. Sitten vain uuniin hiljalleen hautumaan. Hautui, hautui. Vajaat kolme tuntia pienellä lämmöllä niin, että se juuri ja juuri kiehui. Aino tuli haukkana paikalle, kun otin vuoan uunista. Maistoin minäkin. Hyvää se olikin. Viime vaiheessa pilkoin lihat kattilaan. Sekaan hieman nesteitä ja uutukaisia pakastevihanneksia ja juureksia, joita olin aamulla löytänyt kaupan pakastealtaasta. Suolaa oli jo, mutta säikäytin annosta vielä muuten, jottei se ihan joulukinkkukastiketta olisi. Hetken  haudutusta ja illalla rasioihin. Hyvää kastiketta tuli peräti 8 puolen litran rasiaa! Eli 16 kerta-annosta.

Maanantaikin on ollut aika heikko telkkari-ilta. Tänään jatkui salkkarit erikoispitkällä jaksolla ja maajussille morsian aloitti uuden tuotantokauden. Eli entistä syvempään koroon painui maanantain tarjonta. Onneksi oli tuota köökihommaa hieman, ettei mennyt ihan hunningolle koko ilta. Ja sitten Aino ei katsonutkaan salkkareita loppuun. Ja maajusseja ei edes aloittanut! On aikoihin eletty!

Huomiselle on vielä suunnitelmissa sen käristyksen teko. Sitten on pidettävä jonkun verran taukoa valmisruokien kanssa. Ne ovat siis pääosin mökille tarkoitettuja ruokia. Pottuja on maassa ehkä koko loppusyksyksi. Pian ne tietenkin kuokitaan kellariin. Eli hyvällä lykyllä muikutkin on pyydetty näillä eväillä, joita nyt on + huominen käristyspata päälle. Tulee mökillä tietenkin tehtyä ruokaa ihan alkutekijöistäkin asti. Ei olla pelkkien valmisruokien varassa. Mutta silloin kun hommaa on paljon ilman ruuanlaittojakin, muistelee näitä kokkausurakoita suurella lämmöllä.

Sunnuntai, 22.8.2021
Heräsin neljän maissa tunteeseen, että olisi ehkä hyvä käydä pihan perällä kepittämässä. Kävinkin. Tuuli oli aika raikas ja yhä pohjoisesta. Lämmintä noin 7 astetta. Sisälämpöä kiitettävät 19 astetta. Palasin punkkaan. Uni vain ei alkanut tulla. Sellaistahan se välillä tahtoo olla. Rupesin sitten siinä mietiskelemään kaikenlaisia asioita. No silloinhan vasta uni karkasikin. Lopulta päädyin suunnittelemaan, mitä ruokaa viikolla laittaisi. Oli pakko jo nousta ylös siitä miettimästä. No, kellokin oli jo kuusi!

Kuudelta sisällä 18 astetta. Ulkona 8. Emme alkaneet laittelemaan enää tulia kamiinaan. Jos olisimme jääneet useammaksi tunniksi, olisi se varmaan ollut meillä edessä. Niin se vain kuitenkin on meillä alkanut lämmittämiskausi. Kesän aikana puuta onkin kulunut varmaan ennätyksellisen vähän. Varaston räystäänalus on melkein täynnä ja siihenhän loppukeväästä pinottiin kesän ja syksyn aikana poltettaviksi aiotut puut. On tässä toki vielä parikin kuukautta sulaa maata. Kunnon pakkasiin ... enpä tiedä. Viime syksynä viimeiset räystäänaluspuut poltettiin syys/lokakuun vaihteessa. Nyt menee selvästi pitemmälle.

Kun tehtiin lämmittämättäjättämispäätös, päätettiin samalla, että lähdemme aika nopsaan sitten kotosalle. Kun kurvasin pihalta Tarrantielle, piippasi radiossa juuri kello yhdeksän aikamerkkiä. Meillähän mökillä piteli poutaa koko lauantain, mutta Tornion suunnalla vettä tuli senkin edestä. Sehän näkyi sitten soratien syvinä kuoppina.

Kotona heti kahvit. Tällä kertaa ei kovalevyllä ollut kuin yksi tallennus. Se oli äkkiä kuitattu. Sunnuntai ei ole niitä parhaita telkkaripäiviä. Jotakin leppoisaa kuitenkin joskus pyhänäkin tulee ja tällaisia hetki katsottiinkin. Syötiinkin välillä ja suihkut ja pyykit tietenkin.

Tämän kesäkauden tehtäväluetteloa en tule saamaan purettua kokonaan. Olen helteillä joutunut laiskottelemaan. Lisäksi tuli se leikkimökin remonttihomma, joka vei kaikkine lieveilmiöineen rutkasti aikaa. Se remontti oli kuitenkin välttämätön ja tarpeen. Se ei siksi harmita ollenkaan. Olisihan tässä tietenkin vielä aikaa ennen talvikelejä, mutta kun olisi jotain muutakin, kuin tehtäväkirjan rivejä kuittailla.

Lauantaina syötiin ahvenpihvejä ja pottuja. Se onkin sitten niin, että pakastimessa ei enää ole ollenkaan Miekojärven kalaa. Ei missään muodossa. Eikä mitään lajia. Olisikin nyt kiireen vilkkaa päästävä kalahommiin. Tässähän iskee joku puutostauti muuten. Olisin ehkä nyt viikonloppuna yrittänyt, mutta tuulen vuoksi en sitä tehnyt. Kun tuuli on reippaanlainen ja 180 asteen sektorissa luode - kaakko, on rannasta irtautuminen turhan hankalaa, ellei mahdotontakin. Etenkin, kun pakki ei pelaa. Viisaampaa odottaa parempaa keliä, kuin hajottaa venettä rantakivikkoon. Joskus odotus vain kestää kauan.

Muikun pyyntiä en ole vielä kokeillut tälle loppukesälle. Joskus sitten syyskuun lopulla tulee senkin aika. Viime vuonna muikkukauteni oli ohi 3. lokakuuta. Moottorivene nostettiin maille 9.lokakuuta. Me lähdettiin silloin viikoksi kotilomalle. Pojat yrittivät nuottaillla viellä seuraavalla viikolla, mutta käytännössä saaliitta. Verkkohommiin aikoivat keskittyä jatkossa, eli tänä syksynä. Molemmissa hommansa. Jos ei kalaa löydä, niin ei löydä!

Eilen laavulla työskennellessäni kuulin, kuinka kurjet huutelivat taivaalla. Käänsin katseeni yläilmoihin ja etsin kurkiauraa. Ei sitä näkynyt. Olipahan vain lauma kurkia, jotka kiersivät ympyrää. Kovan pohjoistuulen myötä kurkiympyrä siirtyi koko ajan etelää kohti. Mietin, että miksi ne pyörivät noin. Pohjoistuulen myötä luulisi matkan taittuvan hyvin ilman kiertelyitäkin. Hakivatko ne vastatuulesta lisäkorkeutta? Oliko korkeammalla vieläkin kovemmat myötätuulet etelään menijöille?

Alkuviikolle on luvassa kylmää kyytiä. Hallaa eteläänkin ja pohjoiseen jopa yöpakkasia. Alkaako jo ruska tulla, merkkejä siitä kyllä jo on. Mustikoissa ainakin. Loppuviikolla taas lämpenisi. Eli ei se talvi eikä edes syksykään ole vielä tuloillaan. Ei se haittaisi, vaikka jo tulisi. Mäkäräiset ja sääsket alkavat olla jo vähissä, mutta pikku pakkaset tekisivät niistä jo likimain lopun.

Lauantai, 21.8.2021

Aamulla melko navakka pohjoinen. Lämmintä 10 astetta. Sisällä 17. Eilen illlan suussa kämpässä oli hyvinkin 23 astetta. Mutta tietäähän sen, kun järveltä tuulee, niin ei tällainen lautahökkeli paljon lämpöä pidättele.

Tasan vuosi sitten, tarkalleen päivälleen, uusittiin 1/4 mansikkamaasta. Meillä on siellä neljä noin 6,5 metrin penkkiä, joita on yritetty vuosittain uudistaa penkin verran. Aamupalan jälkeen kävin ensin kuokkimassa vähän pottuja. Viimeiset timot ja vähän siikliäkin. (Pitäisikö kirjoittaa isoilla alkukirjaimilla?). Otin aitanarunkin jo pois. Poroja ei tänä kesänä ole juurikaan ollut ja viime kesänä tekemäni poronpaskalapio on jäänyt melko vähälle käytölle. Sitten sinne mansikkamaalle. Mentiin ihan autolla. 1h 40m myöhemmin palailtiin takaisin. Viime vuonna meni tasan kaksi tuntia. Nyt tosin olin vienyt mullat, kompostit ja vedet jo eilen työmaan ääreen. Parin tunnin homma siis nytkin.

Juotiin ansaitut päiväkahvit. Haukattiin voileivät. Sitten kokosin taas kuorman maitokärryyn. Tällä kertaa viikko sitten aloittamani hyllyn teko saisi jatkoa. Iltapäivä kului laavulla mukavasti. Tuuli ei sillä lainkaan vastannut ja viileästä ilmasta huolimatta lämmin pysyi kehossa. Hiki ei kuitenkaan tullut. Ruokaan mennessä olin saanut hyllykön viimeisenkin osan valmiiksi ja kokosin kamppeet kärryyn. Kamppeet varastoon ja kärry nojolleen pinoa vasten.

Ruuan päälle kävin asentamassa hyllykön lopullisesti paikoilleen leikkimökkiin. Ajattelin sitten käväistä sen verran mustikassa, että saisin ensi viikon mustikkasatsin ämpärin pohjalle eli puoli litraa. Lähdinkin sitten ajelemaan. Oli  mukava kerätä, kun tavoite oli pikkuruinen. Huonossakin paikassa maltoin olla sen aikaa, että tavoite täyttyi. Ylittyikin. Marjapaikassani näkyi taherruksia. Hieman etäämmällä tien varressa olikin ulkomaisten poimijoiden legioona pakettiautoineen ja peräkärryineen. On se mahtava asia, että saatiin ne talven mustikat jo pakkaseen. Voisivat nyt olla hakemisissa.

Putsasin mökillä marjat. Eiväthän ne mahtuneet puolen litran rasiaan. Juotiin kahvit. Piti sitten lähteä laittamaan leikkimökkiin seinäkaappi, joka on ollut grillikatoksessa tuulettumassa. Se haiskahti pistävän voimakkaasti kesällä, kun tyhjensin leikkimökistä kaiken irti lähtevän. Tuli kuitenkin stoppi. Kaapista leijui yhä pistävä haju. Tuota kaappia ei leikkimökkiin asenneta. Aino ei antanut asentaa sitä huussiinkaan. Oho! Tuliko kokkoon taas uutta kamaa?

Koko kesän on ollut tuossa keittiön ikkunan ulkopuolella roikkumassa muovinen "valoverho". Sen tarkoituksena on ollut suodattaa kirkkaimpina kesäpäivinä klo 16 - 17 ikkunasta ruokapöytään tulevat auringon lämpösäteet. Nyt on päivä lyhentynyt jo kahden kuukauden ajan. Valoverho joutikin säilöön seuraavaa kesää varten. Kehityskohdekin se voisi olla. Ajaa asiansa jotenkuten kyllä, mutta parempikin se voisi olla.

Deksametasonia olen nyt syönyt sen verran, että huomisesta alkaen otan sitä enää pillerin päivässä. 10 palleroa on mennyt neljän päivän aikana. Jonkun verran se on vaikuttanut. Kyynervarret eivät vaihteeksi vuoda verta. Eivät siis kutia. Kaikkein positiivisin vaikutus on kohdistunut huuliin. Ei kirvele, ei halkeile, ei kutia. Suolaiset ja mausteiset syötävät eivät haittaa. Saapi vain nähdä, alkaako tilanne nyt pahentumaan. Viime vuonnahan niin kävi.

Tänään piti olla ennusteen mukaan sadetta ja pohjoistuulta. Tuulta on ollut, mutta sadetta ei. Torniossa on satanut koko päivän. Ja tuullut sielläkin. Ulkoilukelit varmaan kurjimmillaan. Täällä ihan ok säät, kunhan vain on pysytellyt tuulelta piilossa.

Perjantai, 20.8.2021

Poutaa. Mökillä 11:40. Sateiden jäljiltä jälleen Sihtuunantiellä ja Alposlahdentiellä melkoisia kuoppia. Sirkkakoskentie ok. 14 astetta sisällä ja ulkona. Laitoin kamiinaan kyhyt.  Ei savuttanut.

Kävin kasvihuoneessa katsomassa lapsukaisiani. Hyvällä mallilla kaikki. Mansikantaimetkin turvepoteissa virkeitä. Osasta tulee jo juuria turpeen läpi. Aino jo alkoi suunnittelenaan istutusta mansikkamaalle. Etenkin, jos minä hieman avustaisin. Avustanhan minä. Vähän. Kyllä! Ennen kuin päästään purkamaan vanhaa penkkiä ja istuttamaan uutta, on mansikkamaalle vietävä kompostimultaa ja säkkimultaa. Vesikin olisi tarpeen.

Päätin kuskata raskaat kamppeet mansikkaalle heti, vaikkei tänä viikonloppuna vielä ryhdyttäisikään itse istutukseen. Käväisin katsomassa, onko vesipumpun letkunpää vedessä. Olihan se. Kun oli satanut reippaanlaisesti, päätin ottaa moottoriveneestä vedenpoistotulpan irti. Vettä olikin vene lähes puolillaan. Kun aloin ottamaan vesitulppaa pois, niin -voi paskaläjä- huomasin, että olin viimeksi vetänyt veneen 10 senttiä liian korkealle. Eli ohi teljon alimmaisen poikkipienan. Ja poistokorkki siinä pienassa kiinni, joten eihän sitä auki saanut. Onneksi jaksoin punnertaa veneen laitaa sen verran ylöspäin, että sain tuikattua alle laudanpätkää. Ja sain sitten avattua sen korkin. Myöhemmin sain veneen siirrettyä teljon päälle, kun se oli oleellisesti kevyempi. Pohjatulpan jätin auki. Sateita tiedossa.

Hain sitten maitokärryllä laavulta pressun alta kolme pussukkaa kompostimultaa. Otin sieltä matkaan kaksi 20-litran pänikkää saunalle. Pumppasin Nira 6b -pumpulla pänikät täyteen. 150 kammen siirtoa / pänikkä. Nostin pänikät auton kyytiin. Sinne myös kompostisäkin ja säkki kaupan multaakin. Ajelin mansikkamaan likelle ja peruutin peltopolkua niin pitkälle kuin uskalsin. Kannoin siitä sitten kamppeet mansikkamaalle. Keräsin vielä talteen kypsät mansikat. Molemmat. Raakoja ei tainnut enää jäädä.

Ruoka kolmelta. Ensimmäiset mansikkahommien avustushiet kuivahtivat siinä jo ennen syöntiä. Jälkiruuaksi ne minun kaksi mansikkaa. Tai no ... Ainon kukkapenkissä oli niitä enemmänkin ja Aino keräsi mustikkaakin tästä likeltä. Kämpässä aika lämmin. Kamiina tuntuu varaavan lämpöä aika tehokkaasti.

Saarinaapuri kävi porisemassa. Porinamiehiä, todellakin! Kyllä siinä tahtoo toiseksi jäädä, vaikka olisi asiaa vaikka kuinka! Jäiden lähdettyä minulla oli ahventaajat verkot pyynnissä. Ne roskittuivat pahoin, kun tulvavesi huuhteli rannoilta kunttaa ja oksan pätkiä järveen. Putsasin verkot kasvihuoneessa. Tai kohtahan se on taas se verkkohuone. Roskaa oli paljon, mutta kuivaa se oli ja suuri osa mureni helposti sormien välissä. Meni liki iltakahdeksaan. Mutta ovatpa verkotkin taas pyyntiä vaille valmiita!

Lultiin jo, ettei Tarralle tulee muita. Luuloon oli erittäin hyvät perustelutkin. Olin väärässä. Joskus on ihan kiva olla väärässäkin!

Torstai, 19.8.2021

Aamu oli jälleen hyvinkin sateinen. Ei hätää kuitenkaan. Sisähommia vain tiedossa. Kun aamupalat oli pureskeltu ja nielty, alettiin vähitellen valmistelemaan sitä lounasta. Fejoadan työläimmät vaiheet ovat pilkkomisia. Aino pilkkoi viisi suurta paprikaa. Minä aloitin pilkkomalla kanaa. Kolme 600 gramman pakettia. Paistoin kanapalat kypsiksi. Paistamiseen käytin voita. Mausteena vain lievästi suolaa ja mustapippuria. Vähitellen luovuin paistoastioista ja otin käyttööni 15 litran kattilan, johon vähitellen lisäämällä rakensin keiton. Kotona seuraavaksi suurin kattila vetää viisi litraa. Se ei olisi riittänyt kooltaan. 15 oli hieman ylimitoitettu, mutta toisaalta kun sekoitusvaraa on hyvä olla reilusti, ei se iso pata niin huono ollutkaan! Kanapalojen jälkeen laitoin paprikat ja sipulit. Siinä vaiheessa laitoin mukaan puoli desiä oliiviöljyä. Sitten neljänlaisia papuja. Oli mustaa, valkoista, ruskeaa ja Kidneytä. Lisäksi kolme tölkkiä tomaattimurskaa, yksi chilitehostettuna. Minisalamit seuraavaksi. Pari desiä kuivattua nokkosta. 4-5 ruokalusikallista Sambal Oelekkiä.

Ainolla oli labra 11:50. Olin luvannut ruuan olevan syötävissä yhdeltätoista. Koska Aino pilkkoi paprikat, keitto valmistuikin jo varttia vaille. Olisi ollut varmaan syötävissä aiemminkin, mutta haluan aina hauduttaa tätä soppaa parin tunnin verran. Syötiin keitos ja kattilan sisäpinnassa keiton pinta tavoitteli vielä 7 litran merkkiviivaa. Ehdin vielä ennen liikenteeseen lähtöä laittamaan keiton rasioihin. Keitto oli hyvää. Edelliseen Fejoadaani verrattuna se oli nyt tarkoituksella tulisempaa.

Käytiin kaupungilla. Labra-ajat eivät petä. Nytkin Aino pääsi sisään jopa hieman etuajassa. Cittariin sitten. Torin kulmilla yhä ajokieltoja. Kaupasta ei juurikaan mitään erikoisjuttuja. Kotona vielä ruokarasioiden kansiin tarrat, vaikka kyllä erehdyksen mahdollisuus on olematon. Rasiat sitten välijäähylle varastoon.

Välillä sataa, välillä paistaa. Oli tarkoituksenani kauppareissun lopuksi käydä tankilla. Unohdin. Jaa .... mistäs se nyt sitten on oire? Kolmen maissa päätin pistäytyä tankilla. Kolmen maissa luontoäiti päätti antaa meille vettä. Kuuro oli varsin lyhyt. En oikeastaan kastunut nimeksikään. Vietin ensimmäiset minuutit Motonetissä. Sieltä nappasin kyytiin kaksi pylpyrää. Niitä aion hyödyntää tulevissa puunkaato-operaatioissa. Sitten sinne tankille. Sadekin sopivasti hiljeni liki täysin. Ruokarasiat pakastimen kylmyyteen.

Puheenaiheeksi on noussut Tenojoen lohikanta. Sinne on tänä kesänä noussut noin 70000 lohta, joista 50000 on vieraslajia, kyttyrälohta. Atlantin lohta on noussut vain 20000 kappaletta. Venäläiset ovat suuressa viisaudessaan istuttaneet kyttyrälohta Vienanmeren alueelle. Lohi on lisääntynyt ja lähtenyt leviämään kohti Atlantia. Tenolla se jo on päälaji. Jatkaako se matkaa norjan rannikkoa alas? Tuskin sentään Itämerelle asti ja pilaamaan Pohjanlahdenkin lohijokia??? Matkaa on vielä Itämerelle onneksi 3000 kilometriä ja liekö olosuhteetkaan kohdillaan.

Uutisissa mainittiin myös ulkonäköongelmista. Etenkin nuoret tytöt/naiset muokkaavat some-kuviaan näyttääkseen nuoremmilta ja/tai kauniimmilta. Entäs sitten, kun matkamittariin tulee vuosia 50, 60 tai 70 vuotta? Edes kuvankäsittelyllä ei enää oikaista vuosikymmenten ryhmyjä. Osa käyttääkin melkoisen vanhoja kuvia. Onkos ne sitten toivottomia tapauksia, joilla naamakuvan sijaan on mätkäisty jotakin ihan muuta!  ;-)

"Tallista taliban talimi banana".  Näin lauleskeli aikanaan Harry Belafonte. Hieno kipale muuten! Afganistanin uusi kansallislaulu?? Ei sentään, ei laulu kerro Afganistanin kansasta eikä ole alueelta muutenkaan. Tuli mieleeni tuo oikea muoto, taleban vai taliban. Molempia käytetään. Ja molemmat ovatkin sitten oikein. Kertoo kielitoimisto.

Pekka Haaviston mukaan on 34 suomalaista päässyt Afganistanista. Näin kertoi uutinen. Olikohan Haavisto itse hakemassa sakkia, kun 34 pääsi Haaviston mukaan? No joo, on niitä kirjoituksia sellaisiakin, jotka voidaan todellakin käsittää vain yhdellä tavalla. Ja tietenkin sillä väärällä.

Eilen ounastelin lääkkeen vaikuttaneen positiivisesti ihoon. Eilisen jälkeen ei kuitenkaan parannusta ole tullut. Tuliko sitten oikeastaan eilenkään? Huomenna pillerimäärä putoaa jo kahteen. Viime kesänä kuuri tehosi heti alkuun paremmin. Oliko tämä nyt tässä?

Keskiviikko, 18.8.2021

Luvattu sadealue oli täällä jo aamun varhaisina tunteina. Eipä haittaa, päinvastoin. Kuivan kesän jälkeen maa huutaa kauan kastelua.

Olin suunnitellut tekeväni tänään iltaohjelmana jonkun verran Fejoada-keittoa. (Feijoada)
Kun kaupassa käynnit oli aamulla tekemättä, en millään ehtisi valmistamaan keittoa tämän päivän lounaaksi. Tälle päivälle suunniteltiinkin sitten kalaruokaa. Paistettua kuhaa. Fejoadan teon voisin oikeastaan siirtää huomiselle. Lounasaikaan valmista!

Halusin kuitenkin ostaa kaikki kamppeet keittoon jo tänään. Ettei huomenna tarvitsisi heti aamusta olla liikenteessä. Muutakin oli mielessä ostoslistaan, joten kauppaan vaan. Ensin kuitenkin sinne apteekkiin. Ihopolin hoitaja soitti aamulla. Lääkäri oli antanut ohjeet. Lääkärillä on oman syynsä olla kuuntelematta rahvaan ehdotuksia. Joten toimitaan lääkärin ohjeen mukaisesti. Eilisiin ohjeisiin tuli lisäys, joka teki ohjeesta jälleen mahdollisen toteuttaa. Ensi viikon perjantaina lääkäri soittaa minulle. Pitää silloin ihan kuriositeetin vuoksi kysyä, määrääkö hän samanlaisen annoksen 50-60 kiloiselle ihmiselle kuin tuplapainoiselle meikäläiselle. Olettaen tietenkin, että vaivat ja muut lääkitykset ovat vastaavia! Apteekissa ei ollut lainkaan jonoa. Pääsin heti palveltavaksi.

Suuntasin Cittariin. Muutaman perusasian ohella listalla oli ne Fejoada-ainekset. Fejoada on siitä mahtava ruoka, että sen raaka-aineita on tosi helppo vaihdella. Muutama asia on kuitenkin hyvä pitää runkona. Ensiksikin sellaiset kuten erilaiset pavut + tomaattimurskat. Toiseksi tärkeimpinä vakiojuttuina olisi paprikat ja sipulit. Kolmantena chili. Keiton on tarkoitus olla tulisesti maustettua. Alun perin reseptissä on ollut valkosipuli. Vatsa ei nykyisin sitä siedä, joten se siitä. Alkuperäisreseptiin kuuluu tietenkin erilaiset lihat. En tiedä, onko ennenaikaan Brasiliassa ollut orjia. No mutta maatyöläisiä kuitenkin. Fejoadaan käytettiinkin teuraseläimistä vähäarvoisimmat osat. Nykykeittiökin tällaiset sallisi, mutta kyllä saatavuus voi olla ongelma. Ja santsiannokset voisivat olla utopiaa ja voisi joiltakin keitotkin jäädä lusikoimatta, jos kertoo, mitä lihapuolta keittoon on käytetty. Sian korvia, lampaan vatsalaukkuja, naudan aivoja .... Vaikka nuo ovatkin joissakin kulttuureissa tosi herkkuja!

Minä päädyin kanaan. Ei mitään helttoja eikä rustoja, vaan ihan priimaa rintapalaa. Ja vähäisen määrän salamia. Mikään ei myöskään estä jättämästä lihapuolta kokonaan pois. Sillonhan keitto olisikin mitä parhainta vegeruokaa!

Ostosreissun viimeisenä etappina oli Lidl. Cittarista en halunnut ostaa paprikoita. Niistä on aika tuoreeltaan parikin huonoa esimerkkiä. Lisäksi Lidlistä löytyy aina niitä pikkuruisia salamipötyköitä. Viikonlopuksi otin muutamat karjalanpiirakat ja kylmäsavulohta. Vaikka reissulla ulkoilmassa avoimen taivaan alla kuljeskelin minimaalisen vähän, sain silti vettä niskaani aika lailla. Mutta kun lämmintä oli 15 astetta, niin ihan virkisitäväähän se vain oli. "Kyllä kesä kasteensa kuivaa."

Kotona sitten ostokset paikoilleen. Otin myös ne ensimmäiset Deksametasonit. Kolme pilleriä. Otettiin muutama valokuva naamasta ja käsistä. Katsotaan, tuleeko mukavia muutoksia. Huomenna jo pitäisi olla jotakin näkösällä. Aino oli rapannut potut. Kuhafileet pannussa paistumassa. Jatkoin siitä. Ja kyllä oli voissa paistettu kuha hyvää!

Emännillä oli jälleen peliköörin kokoontuminen. Noutokyyti tuli Ainolle jo kolmen jälkeen. Minulla oli suunnitelmissa vielä Motonet-keikka. Ensin kuitenkin kävin suihkussa. Kyllähän se meikäläisestä hiki tursuaa normaaleilla kauppakäynneilläkin. Vaikka kuljenkin lyhythihaisessa hikoilua välttääkseni. Suihkun jälkeen olo yleensä helpottuu joksikin aikaa ja Motonetreissulla en hikoillut ollenkaan. Löysin sen, mitä olin hakemassa. Samalla katselin hieman paria asiaa, jotka ovat olleet mielessäni. Toisen sain hylättyä suoralta kädeltä. Toinen asia on yhä harkinnassa.

Alkuillasta, kun oli kulunut 7-8 tuntia Deksametasonin ottamisesta, aloin aavistella tai paremminkin tuntea ja nähdä hienoisia merkkejä lääkkeen vaikutuksesta. Kyynärvarren pahat arpeumat ja paksuuntumat  näyttivät paremmilta. Vai luulenko vain?

Seitsemän uutisten jälkeen soi puhelin. Eihän minulle kukaan soita, joten en osannut keskittyä kuulemaan, kuka siellä minulle soittelee. Piti ihan kysyä. Silloin naisääni kertoi soittaneensa väärään numeroon. Soitti MTV:stä ja oli tarkoitus soittaa ulkoministeriöön. Kuulemma yhden numeron heitto! No joo, nytpä se selkisi, miksi minulta kysellään välillä ulkopoliittisia neuvoja. Tämä MTV:n muori ei kuitenkaan neuvoja tai tietoja minulta kaivannut. Kyllä niitä tarjosin, mutta ei vain kelvannut. Kyllähän se huomasi, etten oikein ole mistään asiasta perillä. Luuli kai Haavistoksi!

Syksy on jo tosi pitkällä. Säkkipimeys päällä jo iltakymmenen jälkeen. Tänään iltapäivän aikana pääosin poutaista. Yöllä ja huomenna taas sadetta. Tuulet sitten kääntyvät viikonloppuna pohjoisen puolelle. Lämpötilat laskevat. Joko saamme yöpakkasetkin? Menisi nyt vielä pari viikkoa plussakeleillä, Sitten eivät pakkaset enää haittaisikaan. Parempi vain, kun syyskuun alusta olisi jo öisin välillä pakkasia.

Tiistai, 17.8.2021

Kesän käännyttyä lopuilleen on ihotilanne vaihteeksi huonontunut. Kämmenselät, kyynärvarret, posket, leuka ja huulet ovat kärsimyksen kurimuksessa. Viime vuonna kesäkuussa tilanteen vastaavanlaisesti heikennyttyä söin 13 pillerin kuurin Deksametasonia. Silloin iho parani liki täydellisesti, mutta ei täysin. 5% - 10% ongelma-alueista ei parantunut. Mietin silloin, olisiko tähän turpeaan äijään saanut pumpata tuota myrkkyä hieman enemmänkin. Olisiko iho siinä vaiheessa parantunut kokonaan, jos olisin syönyt pillereitä hieman enemmän, koko paketin vaikka. Eli 20 pilleriä. Lääkäri on minulle kirjoittanut nyt alkukesällä uuden Deksametason-reseptin. Tarpeen vaatiessa voisin sen kuurin ottaa. Kuuri on saman sisältöinen, kuin viimevuotinenkin. Kun ihmiset ovat huomattavan eri kokoisia, niin hieman on mietityttänyt tuon kuurin riittävyys. 13 pilleriä. Määrätäänkö 50-kiloiselle ihmiselle myös tuo 13 pillerin kuuri? Eikö ihmisen painolla ole mitään merkitystä lääkkeen määrää suunniteltaessa? Saako 50-60-kiloinen saman määrän lääkettä kuin tuplasti painavampi yksilö? Aion kuurin nyt syödä. Mutta soitin asiasta ihopolin hoitsulle ja esitin nuo tosiasiat. Etenkin tuon, miten viime kesänä kävi. Ehdotin siis kuuriin hieman tehon lisäystä. Hoitsu kysyy asian lääkäriltä. Lupasi soittaa tänään tai huomenna. Niin, eilisistä verikokeista sen verran, että maksa-arvot ovat parantuneet, mutta hemoglobiini huonontunut.

Mehän ollaan harrastettu valmisannosten tekoa ruuaksi. Mökillä käytettäviksi, 99-prosenttisesti. Kun omasta maasta ollaan kuokittu pottuja loppukesän aikana, on valmisannosten menekki ollut minimaalista. Vähitellen kuitenkin alkaa kysyntää olemaan ja niinpä Aino päätti aloittaa asiantilan muuttamisen. Jauhelihaperunalaatikon muodossa. Olin jo eilen ostanut tönkin jauhelihaa ja pussin porkkanoita. Oman maan pottuja olikin jääkaapin juureslaatikossa. Aino hoiteli potuista irti pinnan epämääräisyyksiä. Kuoriahan ei näin uusista perunoista tarvitse poistaa. Avustin sen verran, että paistoin jauhelihan. Sitä oli sen verran reippaanlaisesti, ja kaikkea ei potakkalootaan käytetty.

Iltapäivän puolella aloiteltiin syömään, kun ihopoli soitti. Sieltä tuli sellainen ehdotus, jota ei ollut mahdollista toteuttaa käytännössä. Ei edes teoriassa. Siellä päässä ei oltu ymmärretty kokonaiskuvaa. Tai toinen vaihtoehto on se, että siellä ajateltiin väärää viikkoa. Asia luvattiin selvittää ja uusi soitto on sitten odotettavissa. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja annostelin ylijäämän sopiviin astioihin pakkasta varten. Olin tehnyt pienen purkillisen puolukkahilloa. Olisikohan kahden desilitran verran. Tapanani on se, että kun käytän tuollaista hilloa ruuan lisukkeena, otan sitä vain hieman. Lisään siihen ruokailun yhteydessä kolmin- tai nelinkertaisesti pakkasesta puolukkaa. Silloin marjojen ja sokerin suhde on hyvä ja hillon rakennekin parhaimmillaan.

Tuli ilta. Ei tullut vielä uutta soittoa ihopolilta. Jospa sitten huomenna. Jos ei tule huomenna soittoa, tulee kuitenkin vettä. Loppuviikoksi onkin luvassa vettä vähän roimemmasti. Ei tarvitse siis huolehtia takapihan istutusten ja kylvöjen kastelemisesta.

Maanantai, 16.8.2021

Tornio sai aamuyön aikana vettä. Heräämisen aikoihin ennen seitsemää sade veteli jo viimeisiään. Mökin seutuvilla eilinen oli aika reipas sadepäivä. Sade jatkui sielläkin tähän aamuun asti. Jospahan se nyt tarkoitti sitä, että puolukoista tulee pulleita! Toivon mukaan.

Pitkästä aikaa oli aika varattuna labraan. Ihopolin väki on myös ollut kesällä lomalla ja palannut taas työn ääreen. Tämänpäiväiset kokeet taas niitä samoja ihopolin turvakokeita. Kauankohan niitä pitää käydä otattamassa? Labrasta Cittariin. Pitikin kiertää hieman, kun katuyhteyksiä oli poikki siinä matkan varrella. Tornio on pieni kaupunki. Lyhykäisiksi jäivät kiertoteiden mutkatkin. Kaupasta minimaalisen vähän ostoksia. Mutta sitäkin tarpeellisempia.

Tämä päivä ei pitänyt sisällään mitään etukäteissuunnitelmia tuon aamun reissun lisäksi. Voi melkein sanoakin, että päivästä tuli lepopäivä. Ei se tietenkään haittaa, vaikka joka päivälle ei olisikaan kovasti hommia. Voi täytellä vaikka ristikoita tai vahdata telkkua koko päivän. Sen verran välillä pitää tietenkin piristyä, että syö jotakin. Ja käy veskissä. Siinä niitä velvollisuuksia ihan riittävästi.

On pikkuisen ihmeellistä, kuinka nopeasti talebaanit ottivat Afganistanin haltuunsa. Vaikuttaa hieman siltä, että hallituksen joukot eivät edes halunneet pistää kampoihin. Olikohan niin, että siinäkin sakissa on talebaaneja niin paljon, että vastaan ei pantu. Voihan se olla, että koko Afganistanin väki on talebaaneja .... naisia lukuunottamatta! Toistaiseksi valloittajat ovat esiintyneet julkisuudessa varsin maltillisesti. Voiko peräti olla niin, että he päästävätkin kaikki toisin ajattelijat pois maasta, jolloin vastarinta maan sisällä olisi mahdollisimman vähäistä. Vai onko niin, että kohta räjähtää ja ne, jotka eivät päässeet pois, ovat pian mennyttä!

Suomessa puhuttaa nyt myös perussuomalaiset. Muuttuuko linja Purran myötä ollenkaan? Aikooko PS ratsastaa jatkossakin vain yhden asian voimin? Helkkari! Jopa vihreät ovat monipuolisempi puolue. Hehän vastustavat kovin, niin kovin monia asioita!

Sunnuntai, 15.8.2021

Herättiin melko aikaisin. Se on aika yleistä meillä näinä aikoina, kun iltaisin mennään hyvissä ajoin nukkumaan ja illalla emme ole harrastelleet juhlimista. Jotkut puolestaan olivat hetkeä aiemmin vasta menneet nukkumaan. Olisipa sitä vielä nuori! Kai minäkin jaksaisin!

Nousun hetkillä oli kuitenkin taas vaihteeksi pieniä ongelmia. Aika usein nimittäin tulee vasempaan jalkaan aamulla suonenveto. Se iskee sillä hetkellä, kun laitan sukkaa jalkaan. Jos menen selälleni sänkyyn ja yritän vääntää jalkani suoraksi, menee kohtaus yleensä pian ohi. Nyt en mennyt oikomaan jalkoja. Yritin hoitaa ongelman pystyasennossa. Eipä meinannut onnistua. Onneksi aamun veskireissulle ei ollut erikoisempia paineita.

Vettä sateli. Välillä ihan reippaastikin. Hain jälleen tapani mukaisesti aamupalalle kasvihuoneesta vihreyttä. Otin kotiin myös hieman pinaattia. Olen sitä vähäisessä määrin harrastanut, mutta tuoreena sitä ei kannata oksaalihapon vuoksi paljoa käyttää. Mutta kun tuoreita lehtiä nakkaa keittoon tai kastikkeeseen, on tilanne erilainen. Hb on minulla sen verran heikko, että lisärauta voi olla ihan hyvä asia.

Kävelin laavulla mutkan. Toin sieltä varastoon vielä pari sinne jäänyttä asiaa. Lukitsin vajat. Räystään alta kauhoin kirkasta sadevettä saunaan. Tarkistin 2-kameran paristot. Patterikotelossa oli hapettumaa, ja yritin sitä puhdistaa. Uudet patterit vaihdettuani ei laite aluksi meinannut toimia. Kyllä se lopulta alkoi pelaamaan, mutta kyllä se nyt taisi menettää 2-kameran statuksensa ja päätyä hännän huipuksi.

Kotimatkalle lähdettiin kymmeneltä. Sihtuunantien soraosuuden viimeisellä kilometrillä saimme päällemme rankan vesikuuron. Onneksi  olimme autossa. Loppumatkalla sitten poutaa, mutta tie oli paikoin sen verran lätäköillä, että auton kyljet puhdistuiva ravasta. Takalunkka jäi kuitenkin vielä hieman hiekkaiseksi. Viikolle luvassa sadetta. Jospa se silloin tuossa parkkipaikalla vähän puhdistuisi.

Toin kaikki One+ akut mökiltä kotiin lataamista varten. Toin myös sen trimmerin ja hoitelin sille suunnitellun tehtävän. Eli kun noita puita kaadettiin takapihalta pois, paljastui taaempaa rumaa maisemaa. Kun leikoin heinät ja nokkoset ja hiirenvirnat ja muutkin epäkurantit kasvit, siistiytyi näkymä kovasti. Toin myös mökiltä sinne kuivumaan laittamani tillit. On ollut niin kovin kosteaa, ettei kuivuminen ole kunnolla edistynyt. Tein talouspaperista nitojan avulla taskun, jonka sisään tillit laitoin. Kotona sitten tillit taskuineen kuivuriin. Eikä kestänytkään kuin hetken, kun tillit olivatkin jo rutisevan kuivia.

Viikonlopun aikana jotkut muutkin minun lisäkseni kävivät mustikassa. Oli kuulemma vaikeuksiakin löytää kunnollisia mustikoita. Oli tuuria ja toisaalta heikompaa tuuria. Ulkolaiset poimijat ovat nyt sitten saapuneet Nuuskakairaankin. Koronan kera. Meidän marjaseuduilla metsäautoteitä on jonkun verran. Kun nuo kaukaa tulleet ammattipoimijat tulevat metsäautotien varteen, käyvät he tuota pitkää läpi koko tien. Tien lähistön marjapaikat tyhjenevät hetkessä. Meille muille jää silloin vain ne paikat, joiden ääreen ei autolla pääsee. Marjastus alkaa siis vaatimaan tuurin ohella kuntoa. Meidän pappojen ja mummujen ja raihnaisten tallaajien mahdollisuuden marjoihin vähenevät minimiin. Siksi onkin mahtavaa, että talven mustikat ovat meidän osalta pakkasessa. Puolukat vielä puuttuvat. Saataisiinpa sitä lajia 2-3 ämpärillistä, niin hyppisin riemusta!

Hieman huolestuttaa nuo Afganistanin jutut. Lieneekö uskomista talebaneihin, että kaikki sujuu rauhallisesti ja siviilien ei tarvitse pelätä? Veikkaanpa että nyt puhutaan vain suun mauksi. Kohta alkaa kidutus ja veren vuodatus. Ja voi tyttöparat ... Onnellisia ovat ne, jotka on lupausten mukaisesti hoidettu sieltä ajoissa pois. Suomikin jo suunnittelee evakuointeja. Voi olla, että nykytahdilla ei evakuoitavia ole ollenkaan.

Lauantai, 14.8.2021

Hellyin kuitenkin eilen sen verran, että suostuin pieneen lämmitykseen. Kun laittaa kolme normaalia kalikkaa kamiinan pesään, saa niillä sen tarvittavan pikkulämmön aikaiseksi, jota esimerkiksi eilen illalla ajoin takaa. Mutta yritäpä sytyttää pesä, jossa on vain kolme normaalia kalikkaa. Vaikeaa se on. Helpompi sytyttää, jos kalikoita on vaikkapa 8 tai 10. Siksipä kävin pilkkomassa kopallisen kalikoita pieniksi. Yhdestä kalikasta tulikin 4-5 kalikkaa. Aino rakensikin jonkinlaisen pesällisen säleistäni. Joku asia meni sen verran pieleen, että tuprauttelikin hieman savua sisälle. Ovea auki, ikkunaa auki. Ulkona oli 18 astetta, ei kämppä siitä viilentynyt. Yöllä kämpässä turhan lämmin.

Aamulla 10 astetta. Harmaata, vähän tihkusadettakin, joka kuitenkin kuivui pois. Varustin laavulle työmaan täksi päiväksi. Kärräsin sinne pienemmän aggregaatin. Kyytin keräsin myös höylää, hiomakonetta, roikkaa + tarvikkeita ja monenlaista käsityökalua. Laavulla kun on niitä itse sahaamiani leveitä lautoja, niin ajattelinpa värkätä niistä leikkimökkiin omanlaisensa hyllykön. Laudat käsittelin toholla. En tällä kertaa ala öljyämään. Katsotaan miltä alkaa näyttämään.

Aino pumppasi saunavedet. Kuokki potut. Käväisi mansikkamaallakin. Potut ovat valtavia. Mansikoita enää muutama hassu. Enemmän niitä oli tuossa kukkapenkissä.

Keskipäivän aikaan kahvi. Kolmelta ruoka. Siihen aikaan paistoi aurinko aika lämpimästi työmaalleni ja toistatunnin tauko ruuan päälle oli paikallaan. Meni työhommissa iltakahdeksaan. Sain hyllyn alaosan valmiiksi. Korjasin kamppeet tulevan sateen alta. Sauna oli tällä kertaa todella tarpeen. Hikeä, pölyä, mäkärän reikiä.

Saunan jälkeen istuttiin hetki Veskun kanssa. Ensimmäiset sadekuurot tulivat jo kertomaan, mitä tuleman pitää. Kunnon rintama tulee kuitenkin vasta puolen yön maissa. Huominen onkin sitten märkä päivä.

Perjantai, 13.8.2021

Perjantai ja 13. päivä. Ei se ole koskaan mitään epäonnea tainnut tuoda tämä päivämäärä. Samanlainen päivä se on ollut, kuin kaikki muutkin vuoden päivät. Mutta auta armias, jos sattuisikin juuri tälle päivämäärälle jotakin katastrofia, olisi se heti epäonnen päivän syy! Muina päivinä onnettomuudet olisivat vain huonoa tuuria!

Aamulla lähtöpäivän aamurutiinit. Liikkeelle päästiin kymmenen maissa. Sihtuunan soratiellä kymmenittäin ruskeita perhosia. Eivät ne klöntissä olleet, vaan väliä oli yleensä kymmeniä, jopa satoja metrejä. Suolaakohan ne tien pinnasta hakivat. Varmoja tunnistettuja lajeja oli suruvaippa ja herukkaperhonen. Sihtuunan lähellä pikitielläkin oli vielä muutama. Ja sitten taas Sirkkakoskentiellä pari perhosta. Eilen vesisade sittenkin osunut tännekin. Tie ei pölissyt.

Mökillä ulkona 20 astetta. Sisällä 17. Ei tarvinnut onneksi laittaa tulia pesään. Järvi lähes tyyni. Jääkaappi päälle. Kamppeet autosta. Akku trimmeriin. Aino testaili innoissaan. Hyvin pelasi. Minäkin kokeilin. Pikku hommiin ihan kätevä vekotin. Kevyt ja riittävän tehokas. Kotiin aivan kertakaikkisen soppeli!

Pientä pilveilyä vaihteeksi. Siksipä uskaltauduin pienelle marjanpoimintareissulle. Ilman vakavaa tavoitetta. Jos saan vaikka litrankin, on se kaikki kotiinpäin! Menomatkalla näin harvinaisen komean poron. Suuri kuin mikä. Kruununa jättisarvet. Vaaleanpunaiset. Turkki valkoinen. Kyljissä kookkaat ruskeat laikut, niinkuin joillakin hevosilla.

Pääsin jättiporosta ohi. Taas samanlaisia perhosia tiellä. Eivät siis ainakaan suolan perässä olleet. Jalkaannuin tieltä ja kävelin pienen hakkuuaukion poikki. Aukolla oli hieman mustikkaa, mutta onnettoman pientä. Metsän rajassa tilanne parani sen verran, että keräsin muutaman poimurillisen mäkäröiden suureksi riemuksi.

Palasin mökille. Syötiin päivä ruoka. Putsattiin marjat. Pakattiin pieniin annoksiin ja pakkaukset päätyivät pakkaseen. Juuri ja juuri sopivat. Nätti homma. Aikaa mustikkaan lähdöstäni oli kulunut kolme tiimaa. Syötykin siinä välillä. Pikku vaiva siis. Ryhtyminen se aina vain on työläintä. Aino totesi, että meillä olisi nyt talven mustikat. Olisikohan jo muka niin?

Aino keräsi tästä läheltä aamuherkuksi hieman komeita mustikoita. Lisäksi muutaman puutarhamansikan ja metsämansikoita. Kävin kastelemassa kasvihuoneen kasvit. Aikaa sitten leikoin kaikki pinaatin varret pois ja otin lehdet talteen. Kuivatin ne. Kasvatusastiaan jäi juuristot ja niitä pieniä sirkkalehtiä. Nyt pinaatti taas rehottaa ja uutta satoa saisi vaikka kuinka. En kyllä enää ala niitä kuivaamaan. Liian työlästä puuhaa. Laitanko pakkaseen, vai menevätkö kokonaan hukkaan?

Kello nyt 19:08. Tarralle on muutama auto saapunut jälkeemme. Pahoin pelkään, että KB on pian silti meillä vuorossa. Aino suunnitteli tulia kamiinaan. Voi-voi. Ei kuullosta mukavalta, sisämittarissa 20 astetta. On vaikea lämmittää kamiinalla esim. kahden asteen verran. Katsotaan, mitä tapahtuu!

Sunnuntaille luvassa vettä tappinaan. Koko päiväksi. Jokohan lähdemme huomenna illalla kotihommiin?

Torstai, 12.8.2021

Kun perjantai määrättiin mökillemenopäiväksi, tarkoitti se sitä, että nyt torstaina on kauppapäivä. Syötiin aamiainen ihan rauhassa. Vielä odoteltiinkin hetki, että kaupan tädit ja sedät saavat hyllyt täyteen tavaraa. Lähdettiin sitten matkaan. Leivät eivät olleet vielä hyllyissään. Kerättiin ensin kärryihin muut tavarat. Sitten lopuksi vielä pikavisiitti leipäosastolla. Tummaa leipää sain jo hyllystä. Vaaleat olivat yhä leipäkoripinoissa. Myyjät avustivat korkeiden leipälaatikkotornien käsittelyssä, ja sain välistä haluamani.

Tavarat kotiin. Nostin varastosta tyhjät bensa-astiat kyytiin ja lähdin uusintareissulle. Motonetistä ensin hiilidioksiidia ja pattereita. Sitten huoltoasemalle täyttämään bensagallonat ja auton tankki.

Kotona takapihalla viimeisiä toimenpiteitä. Illalla sitten vielä kasteluita. Viikonlopun jälkeen tehtäväksi jäi enää pikku juttuja.

Moottorisahamiehet tulivat iltapäivällä kaatamaan ne puut, jotka jäivät kaatamatta viime viikolla. Eilen kävivät tarkastelemassa vielä paikkoja. Annoin kartan, näytettiin puut. Ammattilaiset ovat ammattilaisia. Heillä on myös ammattilaisten välineet. Yksi väline pitäisi olla minullakin. Pari kuivaamani kuusta olisi saatava kaatumaan oikeaan suuntaan. Ehdottomasti, siihen ei ole vaihtoehtoja. Näkemälläni kamppeella saadaan puu kaatumaan haluttuun suuntaan. Hintaa laitteella on 5-600 euroa, eli hyvän moottorisahan verran. Turhan kallis investointi parin kuusen vuoksi! Tuolla laitteella työnnetään. Käytetään kuten tunkkia. Toinen apuväline oli sellainen p.i.i.i.i.tkä jatkovarsi, jolla saatiin vetonaru ujutettua korkealle puuhun. Ilman että pitää itse kiivetä puuhun. Ei meikäläisestä ole puihin kiikkujaksi. Hyvä että tikkailla pysyn. Onhan minulla kuitenkin se pitkä teleskooppivehje, jolla voi poistaa katolta lunta. Siitä voisi muokata hetkeksi apuvälineen vetonarun asennukseen.

Aino sen sanoi. Että tarvittaisiin trimmeri. Tänne kotiin. Onhan meillä mökillä polttomoottorikäyttöinen trimmeri. Mutta ei sitä halua kuskata autossa edestakaisin. Siinä esiintyy hieman polttoainevuotoa, joten eihän sellaista voi autoon ottaa. Siispä akkukäyttöinen valittiin. Valinta oli helppo, sillä minulla on joitakin akkukäyttöisiä pienkoneita. Ja kun otetaan trimmerikin samaan sarjaan (One+), ei tarvita eri akkuja. Niitä on, mutta tällä hetkellä ne ovat mökillä. Lisää ei kannata ostaa. Halvinkin (ja tehottomin) maksaa enemmän kuin itse trimmeri. Kävin iltapäivällä hakemassa laitteen. Siihen piti itse asentaa paikoilleen siimapään suojus ja käsikahva. Täytyy sanoa, että joskus on tullut naureskeltua Ikean ohjeille. Nämä ohjeet olivat siinä mielessä samanlaisia, että ohjeina oli vain kuvia. Ikean kuvat ovat kuitenkin selkeämpiä. Sorry, Ryobi! Huomenna ensitestit mökillä. Sitten kotosalla viikonlopun jälkeen muutamat tärkeät paikat!

Oli jälleen aika lämmin päivä. Virallinen Tornio lämpesi hieman alle 20 asteeseen, mutta koska aurinko räkötti koko päivän, oli takapihalla tosi kuuma. Ja auto ... no, lämmintä sielläkin. Hieman pohjoisempana on pitkin iltapäivää syntynyt kuuropilviä. Niitä on syntynyt, niitä on kuihtunut. Vaikka pilviä on ollut sakeanaan Ylitornion ja Pellon alueella, ei virallisiin sademittareihin ole tullut pisaraakaan. Alkaa mennä usko noihin sadetutkahavaintoihin.

Keskiviikko, 11.8.2021

Heikkoa sadetta luvattu liki koko päiväksi Tornioon. Sen kunniaksi keittää pärräytin kunnon riisipuuron. Kahden aamun annoksen. Voikohan muuten puuroa pakastaa? Onko kukaan kokeillut?

Tutkakuvat vahvistivat sen, että lounaasta meren päältä oli lähestymässä  sadepilviä. Aika pieniä kuitenkin. Parturiliikkeen aukenemisaika tuli, ja hetken odoteltuani lähdin jälleen kerran yrittämään. Sisällä näytti hiljaiselta. Ei valojakaan. Pisteenä i:n päällä oli vielä sellaista, että ovikin oli lukossa. Liikkeen olisi pitänyt avautua jo 40 minuuttia sitten, eli yhdeksältä! Päätin vielä odottaa kymmeneen asti. Silloinkaan ei vielä tapahtunut mitään. 10:10 lähdin kotihommiin.

Aino oli ehtinyt touhuilemaan jo jonkun aikaa. Eilen esille kaivetut kivet olivat löytäneet uuden paikan. Kolme suurinta odotti kuitenkin meikäläisen helliä kätösiä. Nostin ne ilmoitettuihin paikkoihin. Auoin multasäkit ja levitin multaa kaikkein pahimpiin paikkoihin. Kuopat hieman tasoittuivat. Juuret menivät osittain piiloon. Kymmenkunta säkkiä multaa ei juurikaan näkynyt missään. Kuutiometriin mahtuisi 22,22 säkillistä. Jotta tuon parinkymmenen neliömetrin alueen olisi saanut tasaiseksi, olisi multaa pitänyt laittaa 2-3 kuutiota. Aika monta peräkärryllistä. Nurmen siemenet laitoin myös. En vielä kastellut. Eiköhän sitä vettäkin ala tulemaan!

Meni hieman ohi puolen päivän noissa puuhissa. Syötiin. Lähdin sitten jälleen kerran kokeilemaan parturionneani. Oli jonoa. Istuin kuitenkin jonosohvalle kolmanneksi. Sain siinä pyöritellä paukaloitani ja mietiskellä tärkeitä asioita 40 minuutin ajan. Mutta tärkein tapahtui: pääsin hiusten leikkuuseen. Ja nyt vihdoinkin on kevyt olo. Edellisestä leikkuusta ehtikin kulua 2,5 kuukautta. Pari viikkoa liian paljon.

Tein kolmannen myrkytyksen Terijoen salavan versoryppäälle. Edellisestä kerrasta on jo viikko. Toin mökiltä RoundUp -tiivistettä. Joskus oli tarkoitukseni myrkyttää laajemminkin vanhan pottumaan reuna-alueita. Vanha perunamaa on kuitenkin jäänyt käytännössä pois käytöstä. Mielenkiintoa myrkytykseen ei siis ole. Salava kuitenkin näyttäisi ottaneen nokkiinsa myrkystä. Rykelmässä pääväri alkaa olla ruskea.

Tässä meillä ei sitten satanut pisaraakaan vettä. Pienet sadealueet kuivuivat lähestyessään mereltä rannikkoa. Sade alkoi sitten uudelleen 10-20 kilometrin päässä, kun rannikkoseutu oli jo ohitettu. Aika kummallista, mutta totta. Nyt on sitten ennustekin muuttunut niin, että ennen sunnuntaita ei tarvitsisi odotella sateita. Siksipä sitten kastelin istutukseni ja tämänpäiväiset kylvöni. Lisäksi annoin RoundUppia parille kasville, jotka aikovat levitä meidän pihalle.

Alkuviikko on mennyt aika hujauksessa. Jopa yllättävänkin nopsaan. Havahduin totuuteen iltasella, kun Aino kysäisi, että milloinka menemme mökille. En ollut asiaa ajatellut. Päätös tehtiin sitten nopeasti. Perjantai on sopiva päivä. Hirmu kiirettä mökille ei nyt ole.

Tiistai, 10.8.2021

Ei ollut herätyskello tänäänkään soimassa. Eipä juuri muulloinkaan. Sitä vain on tottunut heräämään riittävän aikaisin. Ikäänkuin olisi töihin meno. Tänään siis normaaliaamu. Eilisen jäljiltä ulkona paikat kuivuneet. Ehdin avata netin ja katsoa tutkasta lähestyviä sateita. Oho, ukkosrintama on aivan tuossa tuokiossa saavuttamassa meidät. Katsoin ulos ja samassa alkoi kaatosade.

Tällä päivälle olisi hyvä saada takapiharemonttia hieman potkaistua eteenpäin. Niin aamulla mietiskelin. Sade oli sitten pian ohi ja päästiin itse asiaan. Tai ei vielä. Oli vielä käytävä kauppareissu. Ei sen kummempaa, kuin jotakin tarjottavaa muorien peli-iltaan. Ja käytiin vielä lopuksi hakemassa pari vuorimäntyä lisää. Otettiin myös vasittua multaa havupuille.

Kotosalla sitten hommiin. Ensin kannoin etuoven luota kaikki multasäkit takapihalle. Sinne myös tarvittavia työkaluja. Sitten piti poistaa pienet pihlajanalut. Aino olisi halunnut ne talteen, mutta hyvä, kun edes sain ne pois maasta. Sitten oli vuorossa kivien poisto vanhan kukkapenkin reunasta. Ne olivat pääosin sammalten peitossa ja runsaan juuristoverkoston sitomia. Aino määräsi paikat, joihin olisi sitten kaivettavaa kuopat vuorimännyille. Kieltäydyin ehdottomasti kaivamasta tuollaiseen maahan suosituksen mukaisia kuoppia. Onneksi ei Ainokaan sellaista vaatinut. Olisipa käytössä kaivinkone, niin voisin yrittää. Aino oli hetken aikaa kaverina kivien poistossa. Poistui sitten vähitellen potun keittoon.

Istutettavia vuorimäntyjä oli neljä kappaletta. Lisäksi kolme mökiltä ottamaani Sembra-männyn tainta. Kahden aikoihin sain istutukset valmiiksi., Välillä oli syönti, muuten ei isompia taukoja ollut. Iltapäivän puolella aurinko teki hommaan pienen hikilisän. Siksipä suihku tuntuikin siltä, että se pelasti väsyneen ja hikisen kropan taas elämän puolelle. Olin ihan tyytyväinen päivän aikaansaannoksiin. Ei nykyisin tämän enempää voi odottaakaan. Ainokin oli tyytyväinen. Tosin yksi istutus olisi kuulemma saanut olla hieman eri paikassa!

Kello oli 14:30, kun aukaisin parturiliikkeen oven. Jippii ... ei ketään penkillä jonottamassa ja yksi asiakas käsiteltävänä. Johan nyt tuurit pukkasi! Paitsi ... hiuksia leikkova tyttö ilmoitti, ettei uusia asiakkaita enää oteta, liike menee kiinni 15:00. Tuurit siis potkivatkin perseelle. Mietiskelin, minneköhän tästä liukenisi. Tein lyhykäisen kauppareissun. Ostin jotakin mukavaa syötävää peittääkseni pettymyksen  vihlovan tunteen.

Alkuillasta oli kööri koolla. Minullekin liikeni hieman kahvipöydän herkkuja. Katselin välillä teeveetä. Kirjoittelin. Yritin ottaa päikkäritkin. En onnistunut. Liian lämmintä piteli. Kööri lopetti pelit aikaisin. Oli kuulemma varhaista töihinmenoa aamulla, eipä sitä silloin yötä myöten passaa pelailla.

Maanantai, 9.8.2021

On ollut melkoisen kuivaa kauan. Pitkien helteiden jälkeen satoi vähän, mutta taas sen jälkeen tulivat poutakelit ja metsäpalovaroitukset. Varoitukset olivat ensin Perämeren pohjukassa Simosta Ylitorniolle. Sitten ne laajenivat länsirajaa seuraten kohti pohjoista. Eilen iltapäivällä alkoivat muutosten tuulet puhaltelemaan. Ja tänään ne saivat jatkoa. Yöllä Tornio ja Kemi saivat vettä. Aamupäivällä sade jatkui. Ylitornio taisi taas jäädä lapsipuolen asemaan. Olisi vähän ulkohommia, mutta minkäs teet.

No, tein kauppareissun. Käväisin ensin vakoilemassa parturiliikkeen ikkunan takana, onko odotuspenkillä ahdasta. Tarpeeksi ahdasta oli. En halunnut jäädä siihen jonon väärään päähän. Kaupasta vain perusostoksia. Paluumatkalla tarkistin jonotustilanteen. Se oli jopa pahentunut. Koulut alkavat pian. Äidit tietenkin komentaneet poikiaan hiusten siistimiseen kesän jäljiltä.

Syötiin vaihteeksi voissa paistettua kuhaa ja oman maan perunoita. Ongelma tällaisen ruuan kanssa on sellainen, että sitä vain söisi ja söisi, vaikka maha olisikin jo täynnä. Kestävätkö heikot sääret sitten enää ruokapöydästä lähtiessä?

Vilkuilin iltapäivän puolella pihalle. Vilkuilin nettiä. Vettä vain satoi ja tutkakuvatkaan eivät juuri parempaa luvanneet. Takapihaprojekti vaatisi multaa ja siemeniä. Mahdollisesti jotakin pensasmaistakin. Vieläköhän Tamppiksen loppuunmyynnissä on puutarhamyymälän puolella myytävää? Jos multasäkkejä on, ovat ne lionneet vesisateessa jo puoli vuorokautta. Peräkärry on mökillä, joten säkit pitäisi kuskata autossa sisällä. Jotta rapa tai vesi ei kastelisi autoa, pitäisi alimmaiseksi laittaa suojapressu.

Olisi kuitenkin hyvä saada tarvittavat kamppeet kotosalle, vaikkei vielä hommiin päästäisikään. Eli lähdettiin reissuun. Motonetistä ensin muutamat kevytpeitteet. Yksi autoon, muut muuten vaan. Sitten puutarhamyymälään. Multasäkit ovat olleet siinä ulkosalla trukkilavojen päällä. Nyt lavarivistö oli kuihtunut liki olemattomiin. Ja sitä meidän etsimäämme laatua oli enää puoli lavallista. Vaikka satoi kaatamalla, oli säkit nyt ehdottomasti nostettava kyydille. Minä tietenkin sateen armoille. Aino jäi vielä myymälän puolelle. Kastuin läpimäräksi. Aino löysi ruohon siemenet ja pari vuorimännyn tainta. Kotosalla jätettiin autolastin purku odottamaan sateen loppumista. Heikkenemistä ainakin.

Tässä on mennyt jo kai joku viikkokin yhden harmin kanssa. Se liittyy ihottumaan ja/tai allergiaan. Ihottuma kyynervarsissa ei parane. Iho ruvella, kutisee ja kirvelee. Naamarissa sama ongelma, mutta ei niin näyttävä. Näppyä ja punoitusta, mutta samalla tavallla kirvelevää ja kutiavaa. Kuten kaikkein hankalimmassa paikassa eli huulissa. Kirvely on raivostuttavan voimakasta. Mikään rasva ei auta. Kirvely vain lisääntyy. Söit mitä vain, kirvely vain pahenee. Runsaan kahden viikon kuluttua lääkäri soittelee. Pitää pärjäillä sinne asti.

Iltapäivällä kolmen maissa mökkimaisemissakin alkoi satamaan. Pari tuntia heikkoa sadetta. Olisi maa ottanut vastaan enemmänkin. Torniossa viiden maissa tuntui siltä, kuin sade olisi sillä kertaa ohi. Nostinkin multasäkit autosta ulko-oven pieleen. Kohta jo aurinkokin kiillahti. Etelästä puskee kuitenkin koko ajan hajanaisia sateita. Pyykinkuivausilmoja ei siis ole tulossa.

Sunnuntai, 8.8.2021

Illalla siis oli vielä se verkkokäynti. Koko päivän oli ollut tyyntä. Heikko tuulta korkeintaan iltapäivällä. Mutta nyt oli kaakkoistuuli voimistunut merkittävästi. Aallokkokin jo jonkunlainen, kun avointa selkää tuulen tulosuunnasta oli kuusi kilometriä. Verkoilla sai vetää venettä vasta-aallokkoon kohti ankkuria. Lämmin siinä tuli. Mutta kyllä ankkurikin sitten kiilautui tiukkaan kivien rakoihin. Naru onneksi kesti. Käytin hyväkseni veneen hissiliikettä aallokossa ja irtosihan se ankkuri. Sen verran sain fileoitavaa, että perkauspaikalla mäkärät pääsivät mielipuuhaansa hetkeksi.

Illalla lämmitettiin saunaa. Vaikka sitä ei tulikuumaksi poltettukaan, se kuitenkin lämmitti muuria ja yöllä olikin sitten hieman liian lämmintä. Oli pakko avata ikkunaa, jottei hiki virtaisi. Sain sitten lopulta unen päästä kiinni, mutta unet eivät olleet lainkaan miellyttäviä. Illan tuuli voimistui aamuksi ja kääntyi itätuuleksi. Olipa fiksu ratkaisu hakea verkot pois jo illalla.

Aamulla kaiken maailman järkkäilyjä. Lähtöpäivän puuhia. Tällä kertaa tyhjensin myös bensat kuljetusastiasta vähän pienempiin pönttöihin. Ja loput aggregaattiin. Tyhjät gallonat matkaan. Tarkistelin kasvihuoneessa kasvatuslaatikoiden kosteuden ja tarvittaessa lisäsin hieman vettä. Kaivoin kolme sembramännyn alkua ämpärin pohjalle. Olen joskun kauan, kauan sitten tuonut Torniosta siemeniä ja istuttanut ne pihalle, vanhan kasvimaan kulmaan. Itävyys oli hyvä, mutta kasvukäyrä ei saavuttanut THL:n normistoja. Eikä kenenkään muidenkaan ohjeita tai määräyksiä. Olivat kuitenkin pysyneet hengissä. Kotona saatamme istuttaa taimet suojaamaan meitä tuolta rumalta näyltä, jonka etenkin yksi kuusi nyt tarjoaa. Vuosia siihen menee, tuskin meidän aikanamme mitään ratkaisevaa tapahtuu.

Lämmintä oli jo parikymmentä astetta. Päätimme silti käväistä katsomassa, saisimmeko hiukan mustikkaa. Tavoitteet eivät olleet kummoisia. Litra tai pari mieheen. Ja ilman kummoisempia kävelyjä. Löydettiinkin heti paikka, jossa mustikkaa oli lukumäärältään ihan mukavasti. Mutta se koko! Pohdittiin, että kannattaako noita edes kerätä! Menevät putsaristakin läpi. Kerättiin kuitenkin. Ei ollut tarkoitus viipyä kauaa, eikä viivyttykään. Mökillä putsattiin marjat nopeasti. Eivät ne sitten niin surkeita olleetkaan. Pysyivät valtaosin putsarissakin. Laitettiin kaksi desiä pussiin, pusseja 21 kappaletta. Heipparallaa, saimmekin hyvän satsin. Kyllä saimme hyvillä mielin lähteä kotimatkalle.

Kotona kahvit. Pyykkiä koneeseen. Tallennusten katselua. Syöntikin. Laitoin veneen akun ja kamera-akun lataukseen. Oli hieman yllättävää, kun veneen akku olikin täysi! Kyllä minulla siihen on hyvä selitys. Edellisellä käyttökerrallahan akku ei antanut virtaa. Olin akkua asentaessani jättänyt akunkenkien kiristämisen hieman huonolle mallille. On se vain tarkka tuo sähkö. Ilmaa välissä ei varmaan ollu edes tuhannesosamilliä, mutta eihän se sähkö sitäkään matkaa jaksanut hypätä. Tuo kiristämättä jääminen johtui laiskuudesta. Käsillä ei juuri silloin sattunut olemaan ihan juuri sopivia avaimia. Nyt perjantaina akkua asentaessani käytin muutaman hetken työkalujen valintaan. Löysin jopa sen 13-millisen räikkälenkkiavaimen, joka on peto tuollaisessa ahtaassa paikassa. Nyt meni kireälle, vaikken vielä silloin käsittänyt sähkönsaantiongelman juurta.

Olympialaisten keihäspaikka puhutti ja puhuttaa vastakin. Vetter valitti siitä jo ennen karsintoja. Itse kisassa kävi niinkuin kävi. Kuinka moni muu valitti? Kuinka moni muu epäonnistui? Pupu taisi mennä pöksyihin isolle miehelle. Muut keihäsjätit olivat henkisesti vahvempia.

Suomen mitalisaalis jäi kahteen pronssiin. Jos jotakin hyvää pitää siitä löytää, on ainakin se, että onhan se tuplasti edellisiin kesäkisoihin verrattuna. Mutta kun verrataan muihin pohjoismaihin ja vaikka vielä Viroonkin, ei voi kuin ihmetellä. Ja hävetä. Takavuosina Suomi oli arvostettu urheilumaa. Nykyään on vaikea löytää suurempia kehumisen aiheita.

Lauantai, 7.8.2021

Illalla tuli karaokekutsu. Eilisen kaksi viimeistä tuntia menikin siis naapurissa. Aamulla ei ollut pää sekaisin. Järvikin peilityven. Kun oli niin komea keli, päätin vain selättää verkot läpi. Verkoissa ainoastaan yksi kiloinen lahna, joka sekin sai vapautensa. Jopas nyt oli taas heikko tuuri. Vai taito?

Tuossa rantatörmän seutuvilla näytti olevan jonkun verran mustikkaa. Otin poimurin ja ajattelin kerätä viikon tai kahden mustikat joutessani. Helposti ne tulivatkin ja ihan hyviä olivat. Aino huomasi marjasteluni ja alkoi keräämään metsämansikoita. Muutama puutarhamansikkakin siinä oli. Minäkin ehdin hetkeksi siihen puuhaan. Metsämansikoita olikin älyttömästi. Putsattiin marjat ja laitettiin rasioihin. Tällä kertaa mansikkaa ja mustikkaa sekaisin. Laskeskelin, että nuo marjat kattavat kolmen viikon tarpeemme. Eli noin 6% vuosiannoksesta. Kyllä kannatti kerätä. Mansikkamaalla sato on jo täysin ohi. Tässä kukkapenkin reunassa vasta nyt mansikat kypsymässä. Sen verran tässä on koleammat ja pimeämmät olosuhteet.

Oli hieman ajateltu, että oltaisiin maanantaille asti. Näyttää nyt kuitenkin siltä, että lähdetäänkin jo huomenna eli sunnuntaina. Luvassa on sadeviikko huomisiltapäivästä alkaen. Parempi kai viettää sellaista säätä kotosalla. Kävin jo tänään kuokkimassa pottuja ensi viikon tarpeisiin. Kovin on kuivaa. Pottumaa aivan pölisi. Ja taatusti siellä oli hikisen kuumaa.

Nyt kello on 18:18. Sauna on lämpenemässä. Kahvi on hautunut ja sitä tässä nautitaan. Illan päälle käyn vielä hakemassa verkot pois. Turha niitä aamuksi jättää. Nopeammin pääsemme liikenteeseen, kun on sekin homma pois käsistä!

Perjantai, 6.8.2021

Mökillä ennen yhtätoista. Puomi auki. Joku siis tullut jo ennen meitä. Kamerasta ilmeisesti akku loppu, kun tämän viikon aikana ei ole ottanut kuvaakaan. Sunnuntailta viimeinen. Kämpässä 15 astetta, ulkona 18. Puuskainen etelätuuli.

Juotiin heti kättelyssä kahvit. Sitten aloimme puuhastelemaan kaikkea pientä. Tosin Ainon perinpohjainen leikkimökkisiivous oli vähän isompi tapaus. Kannoin sieltä viimeiset kamppeeni pois. Nekin kolme paneelinpätkää, jotka jäivät yli.

Harkinnassa ne verkkohommat. Katsotaan, miten käy tuon tuulen kanssa. Yöksi se heikkenee, mutta aamuksi kääntyy kaakkkoistuuleksi. Vaihdoin kuitenkin veneeseen täyden akun. On ainakin valmiina sitten, kun lähden vesille. Veneessä paljun ja airojen alla läjäpäin pieniä siivekkäitä. Kuin lentomuurahaisia, mutta ei ehkä sittenkään. Katselin valmiiksi paljullisen verkkoja. Tulee se verkonlasku joskus. Jos ei tänään, niin myöhemmin sitten.

Kastelin kasvihuoneen kasvit. Viimeiset tillit leikoin kuivumaan. En ollut ottanut kameraan vara-akkua. Mutta pattereita oli laatikossa iso paketti. Joten patterit sisään ja kamera päälle. Kello tuli jo puoli kolme, joten oli pakko jo syödäkin jotakin. Ja tietenkin levätä sen päälle.

Käväisin mansikkamaalla. Mansikoita enää kahvikupillinen, mutta rönsyjä leikkelin mukaan. Se olikin käynnin päätarkoitus. Istutin rönsyt turvepotteihin. 24 kappaletta. Aino veikkasi, että ihme, jos juurtuvat, kun juurta ei rönsyissä ollut. Minun veikkaukseni puolestaan: ihme, jos eivät juurru. Metsämansikoita muuten nyt aivan punaisenaan tuossa meidän kukkapenkin laidassa. Aino maisteli metsän reunassa muutaman mustikan. Eivät vielä kuulemma mistään kotoisin. Onko tosiaan niin, kun netissä mustikkaa on näilläkin seuduin myyty jo parin viikon ajan!

Kello on nyt 18:19. Lopeteltava. Pitää kai katsoa, jospa pääsen kuitenkin sinne verkoille!! Tai teen sitten jotakin muuta yhtä typerää!

Torstai, 5.8.2021

Aamulla emme oikein saaneet ratkaistua sitä, mennäänkö mökille tai paremminkin milloin mennään. Olisi kotonakin hommaa, joten tuskin ainakaan tälle päivälle mihinkään lähdetään.

Siispä takapihalle hommiin aamusta, vielä kun olosuhteet sen sallivat. Varustauduin seuraavin työkaluin: saha, kirves ja vasara. Ainolla pensassakset, tavalliset sakset ja harava. Puuta vasten on vuosikaudet lojunut tikkataulutelineenä toimineita kakkoskakkosia. Laudalla yhdistettyinä. Muutama vanha heinäseiväskin siinä oli. Pätkin kaikki saunapuumittaan. Poistin naulat. Pakkasin kalikat jätesäkkiin. Mökille ne ovat sitten lähdössä. Jotain pensasta leikoin myös. Aino siivoili näkösällä olevia tuppaita ja pitkiä ruohoja, vähän muutakin. Siirteli vähän kiviä uusiin paikkoihin. Pari suurinta jäi minun hoidettaviksi. Kuuma oli paisteessa touhuta. Varjossa oli liki parikymmentä astetta, mutta aurinko sai hien pintaan vähäisestäkin toiminnasta. Pakko olikin taas käydä suihkussa. Kirvelyt nahkassa melkein katosivat.

Syötiin. Katseltiin kisoja. Taisi käydä niin, että yleisurheilussa paras suomalaissijoitus tuli hieman yllättäen naisten seiväshypyssä. Vielä on tietenkin teoriassa mahdollisuuksia parempaan. Vaikea tietenkin uskoa sellaiseen. Yllätyksiä tietenkin kaikesta huolimatta odottelemme. Kun Wilman sijoitus ratkesi, kävin autoilemassa parturiliikkeen ohi. Jonoa, jonoa ... palasin telkkarin ääreen. Paikka sohvalla oli yhä kuopalla ja kuoppa lämmin.

Bahama-Columbia-Grenada. Kukapa olisi arvannut, että miesten 400 metrin finaalissa palkintosijat menivät näin. USA on hallinnut lajia olympialaisissa jopa aika suvereenisti. On tietenkin hallinnut muitakin pikamatkoja. Ihan tervettä meininkiä, että muut ovat nousseet tasoihin ja ohikin.

Lentopallopelejä on tullut katsottua aina mahdollisuuksien mukaan. Kaipa siksi, että itsekin on sitä tullut pelailtua. Mutta kauan on aikaa siitä, kun olen viimeksi pelannut sellaisessa pelissä, jossa tuomari puhaltaa pilliinsä ja ratkoo tilanteet.

Alkuillasta kävin jälleen kerran merkkaamassa ne puut, jotka on sovittu kaadettaviksi. 7 puuta. Yhdessä merkkinauha oli tallella, muihin sen laitoin jälleen kerran. Nauhaa on vielä hieman jäljellä. Eiköhän tässä vielä käy niin, että joudutaan vielä kerran merkkaamaan osan puista.

Mökille lähtö siirtyi perjantaille. Vähintään. Olin hieman ajatellut viikonloppuna kalastella ja/tai marjastella. Kalastelua saattaa häiritä luvassa olevat vastarantatuulet. Puuskissa jopa 12 metriä sekunnissa. Marjastelua (ja työhommia) taitaa haitata lämmin ilma. Perjantaille ja sunnuntaille ennustettu 22 astetta. Lauantaina voi hellerajakin ylittyä. Maanantaille luvassa 19 astetta. Jospa oltaisiinkin maanantaihin asti?

Keskiviikko 4.8.2021

Kello saavutti aamulla 8:00 rajapyykin. Silloin tien varressa pärähti moottorisaha käyntiin. Jassoo ... puiden kaato on alkanut! Isännöitsijä lupasi ilmoittaa viikkoa ennen kaatoa osakkaille. Eihän se niin tietenkään mennyt. Hallituksen puheenjohtaja sanoi, että tarkistetaan kaadettavat puut ennen kaatoja. Eihän se niin mennyt. Pika-aikataulu sotki hieman suunnitelmia. Tieto ei tavoittanut kaikkia. Aamupäivän aikana puut kaadettu. Kaadetut puut ja oksat saaneet sitten kyytiä. Muutama puu jäänyt kaatamatta. Minua ei haittaa. Rumahan tuosta tuli, etenkin takapihasta. Ja helteillä suojaa ei enää ole. Naapurin kanit paistuvat eläviltä. Näin demokratia toimii! Puiden kaato jatkunee vielä. Milloin?

Etukäteen mietin ja pohdin, että onhan se melkoinen sotku, kun etenkin noissa avoimella paikalla kasvaneissa kuusissa oksat ovat valtavia ja niitä riittää. Melkoinen siivottava tuo työmaa. Ei se kuitenkaan ihan niin ollutkaan. Kaadetut puut siirrettiinkin valtaosin konevoimin oksineen pois. Kävi napakasti. Ainolla oli ollut suunnitelmissa sellainen, että kolme tuossa meidän takapihalla kasvavaa puuta pitäisi kaataa 60-70 sentin kantoon. Isännöitsijälle oli tuon toiveen jo kertonutkin. Sattui tuuri, kun kaato sattui sellaiselle päivälle, jolloin olimme paikalla. Päästiin tämä toive nyt kertomaan työn tekijöillekin. Kaksi puuta menikin ok, kolmas ei. Se oli niin paljon taloon päin kallellaan, ettei pitkään kantoon kaataminen olisi ollut turvallista.

Sähköpotkulaudat ovat nyt muodissa. Ja ensimmäinen kuolemantapauskin sattunut. Sähköpolkupyörät ovat jo vanhoja tapauksia. Ne ovat polkupyöriä, joissa on moottori. Siis moottoripolkupyöriä. Moottoripolkupyörä on mopo. Eivätkös kaikki sähköpolkupyörätkin siten ole mopoja? Ja vaatisivat rekisteröinnin ja liikennevakuutuksen? Ja mopokortin? Kyllä nyt on mennyt joltakin totaalisesti ohi suun hyvät rahankeräysmahdollisuudet.

Jos sitten kuitenkin sähköpolkupyörä ei olekaan mopo, pitäisikö sähköautonkaan silloin olla enää auto? Ota näistäkin selvä!

Aamiaisen jälkeen suihkuun. Pakko se on aina välillä kuluttaa vettä. Lähdin melko aamusta kauppareissuun. Ihka oikealla autolla, ei millään sähkövekottimella. Olin maanantaina jo tehnyt valmistelevia ostoksia. Siksipä tämän reissun tuomiset jäivät aika vähiin. Kanankoivet uuniin. Rappasin potut. Keitin ne. Aino kehui, että on se toisen laittama ruoka aina niin hyvää. Minun laittama on minunkin mielestä hyvää. Olikos tuossa jotakin uutisarvoa?

Aino imuroi alakerran. Minä yläkerran. Aikalailla heti neljän jälkeen tuli Ainolle noutaja. Pelimuoreilla oli kesän loppuessa ensimmäinen pelisessio. Kyyti haki melkein oven edestä asti. Lähdin vilkaisemaan parturijonoa, mutta liian pitkäksi sen mittasin. Siispä sitten vain tankille ja vielä Lidliin.

Illalla katselin puoliteholla telkkaria. Oikeastaan vieläkin niukemmalla intressillä. Kävin välillä viemässä roskat. Myrkytin samalla toistamiseen versot, jotka ovat nousseet Terijoen salavan kannosta. Ensimmäisen myrkytyksen tein sunnuntaina. Mahtava salava kaadettiin toissa kesänä nurin. Versojen leikkaaminen ei auta. Auttaako myrkky? Sunnuntaisen annoksen jälkeen on lehtiä alkanut käpristymään. Sain myös ulkovaraston lukon toimimaan. Jostakin syystä ovi on säätynyt itsestään ja karmin ja oven strategiset paikat eivät enää kohdanneet toisiaan.

Ei olla vielä päätetty, milloin mennään mökille. Torstaina tai perjantaina. Siinä ne vaihtoehdot. Ainolle sanoin, että nyt viikonloppuna aion lomailla. Kohdallani se taitaa tarkoittaa nyt sitä, että saatan yrittää pyydystää jonkun kuhan tai ahvenen. Pakkasessa nämä kalat ovat nyt pientä vaille loppu. Liekö kuhaa ollenkaan. Saatan myös levätessäni käväistä katsomassa, onko mustikkaa ja onko se jo kerättävissä. Pikku juttuja saatan tehdä myös, mutten ota työn alle isompia asioita. Tai parempi olla vannomatta!

Tiistai 3.8.2021

Aamulla ei tälle päivälle ollut minkäänlaisia suunnitelmia. Varmaankin päivä tulisi olemaan eilisen kaltainen. Jotakin erilaista tapahtui kuitenkin pian. Keittää rysäitin nimittäin aamiaiselle riisipuuron! Ostin eilen punaista maitoa purkillisen aivan vasiten tätä varten. Täytyy tunnustaa, että kyllä monenlaiset puurot maistuisivat mainiosti, mutta kovin harvoin niitä tulee keiteltyä. Pikapuuroja niinkin tulee laitettua. Nyt kuitenkin oikeaa puuroa, ja olihan se tietenkin hyvää!

Eilen iltapalaksi otin jugurtin kanssa puolukkaa ja hillaa. Kyllä oli mieleistä ja pikkuisen kevyempääkin, kuin se perinteinen makkara. Himo marjoihin on alkanut vähitellen kasvamaan ja nyt kun maistiaisia on taas alkanut saamaan, on peli menetetty. Pakko saada lisää! Tulikin mieleeni, että vaikka takeita ei mustikan kypsyydestä vielä ole, voisin silti käydä hakemassa sitä hieman. Litran korkeintaan. Puolikaskin piisaisi. Päästäisiin sillä viikon tai kahden päähän. Silloinhan voisi olla jo mustikat muutenkin kerättävissä. Aino kuitenkin nosti pakkasesta rasian mansikoita sulamaan. Syö noita, ei mihinkään mustikkaan ole tarvetta mennä!

Aino käväisi päivällä parturissa. Katsoin sillä aikaa urheiluja. Potkonenkin varmisti mitalin, vaikka se oli melko täpärällä. Iltapäivän mittaan ei iloisempia suomalaishetkiä ollut. Muita hetkiä olikin sen edestä!
Kun iltapäivä eteni jonkun matkaa, aikoi Ainon puhelin piippailemaan viestien merkeiksi. Arvasin, mistä on kyse. Odotellaanpa hetki, olinko oikeassa! Meni vielä parisen tuntia. Viestittely ei jatkunut. Aino sitten kertoikin, mistä oli kyse. Oikein olin arvannut!

Tänään verottaja maksoi veronpalautukset tililleni. Ihan mukavalta se tuntui. Ja kuulosti. Ei kuulunut kilahdus vaan hento kahahdus. Palautusta saatiin sen vuoksi, kun viime vuonna teetettiin kotona remppaa ja työn osuudesta verottaja myöntää kotitalousvähennystä. Hyvä järjestely. Toivottavasti se pysyy jatkossakin eikä hallitus ala sitä muuttamaan.

Katselin hieman vuoden takaisia kirjoitelmiani. Silloin vielä elokuun puolivälissä saatiin vähän mansikoita, jotka Aino sitten keitti hilloksi. Hilloja saatiin vielä elokuulla. Nyt mansikat ja hillat ovat harvassa, kai lopussakin. Mustikka-aika nyt aluillaan. Puolukoista ei vielä merkkiäkään. Vuodet eivät ole veljiä keskenään!

Maanantai 2.8.2021

Tein hieman tikusta asiaa, kun lähdin kymmenen maissa kauppareissuun. Löysin sen tarpeellisen ja löysinpä jotakin muutakin. Aina sitä kaupassa hoksii jotakin tarpeellista, vaikka niitä ei kauppalistalle ole muistanut laittaakaan. Aika harvinaista on se, että kotiintullessa kasseista puretaan vain ne asiat, jotka oli etukäteen lapulle kirjoitettu.

Syötiin päivällä eilen kuokkimiani pottuja. Kuppikastiketta ja savukalaa ohessa. Vaikka viimeksi taisin moittia varhaisperuna-timon makua, vedänkin nyt sanani takaisin. Olikohan näin, että keitinvedessä oli oli nyt riittävästi suolaa? Nyt oli maku kohdillaan.

Telkkari on ollut pitkin päivää auki. Yöllä emme ole kuitenkaan nousseet katsomaan urheilijoita. Puolilöysästi ollaan kisoja seurattu. Mukava katsoa, kun tulee onnistumisia. Myötäelämistä, kun kaikki menee pieleen. Kuten Elina Lampela. Matkustaa seipäinensä maailman ääriin ja ei selvitä edes aloituskorkeutta. Varmaan ottaa ensikertalaista kupoliin. Kuivisto on yllättänyt positiivisesti. Raitanen oli esteissä paras eurooppalainen. Siitä tittelistä ei vain tällä kertaa kisailtu. Se oli kuitenkin jo saavutus, että suomalainen kestävyysjuoksija oli finaalissa!

Suomi on saavuttanut yhden pronssin. Voi olla, että se on ainoa mitalimme. Ellei Mira sitten tuo jotakin. Ruotsi karkasi meiltä jo tavoittamattomiin. Kyllä siellä panostetaan leveällä rintamalla urheiluun. Ja tuloksia tulee. Naapurissa mitaleita vielä ropisee.

Tänään oli ikäänkuin puolittainen lepopäivä. Vähän pyykkiä saatiin kuitenkin pestyä. Onhan sitä siinäkin. Illalla tuli katsottua joku hömppäelokuva. Kun se päättyi, oli ulkona jo melkein säkkipimeys. Kohta on kesä ohi. Tervetuloa syksy!

Sunnuntai 1.8.2021

Tälle päivälle siis luvassa vesisateita. Aamuyön puolella saatiinkin jo vähän mallia sateesta. Ei kuitenkaan mitään merkittävämpää veden tuloa. Kun vastassa olisi viileä sadepäivä, oli loistava vaihtoehto päivän hommaksi leikkimökin panelointi. Etukäteen olin laskenut, että naulattavaa oli 29 paneelia, 2,4 -metristä. Yhdessä nipussa oli 8 paneelia. Joten olin tietenkin ostanut 4 nippua. Särkymävaraa oli peräti 3 laudan verran.

Katossa oli kaksi loivaa kulmaa. Aloitin paneloinnin toisesta. Ja siitä hiljalleen kohti lähempää räystästä. Joka paneeli oli naulattava kiinni neljästä kohdasta. Kaksi keskimmäistä paikkaa oli helppoja naulata. Tukevat kattotuolit alustana. Päädyissä alustat eivät olleet tukevat. Lisäksi sinne reunaan oli kovin hankala lyödä naulaa. Yhtään ei tilannetta parantanut tämä vasarakäden olkapää. Tiesin etukäteen, että hankalaahan se tulee olemaan. Olin jopa harkinnut naulaimen hankintaa, mutta kun olin varma, että tämän jälkeen en enää näinkään laajaa vasarointia tule harrastamaan, jätin hankinnan sikseen. Sen sijaan hain porakoneen ja laitoin siihen pienen terän. Eli porailin sitten kaikille nauloille vuorollaan reiän. Sillä tavoin homma edistyi kohtuudella. Laidat olivat silti hieman hankalan makuisia. Nurkat jopa inhottavia.

Sitä sadetta ei vain alkanut kuulumaan. Eikä näkymään. Eikä tuntumaan. Ja ilma vain lämpeni ja lämpeni. Päiväkahvin jälkeen näytti siltä, että saan valmista joskus iltapäivällä. Olimme varautuneet olemaan tällä reissulla keskiviikkoon asti. Toiveena saada hieman hillaa, muuten ei isompia työtavoitteita ollut. Perjantain hillareissu täytti melkein tuon hillatavoitteen. Pari rasiaa jäi uupumaan, mutta kyllä se saa riittää. Ehdotin siksi Ainolle, että jospa lähdettäisiin kotiin jo illan päälle. Kisojakin on mukavampi katsella kotona. Ehdotus meni läpi. Helposti.

Jatkoin panelointia. Yhden paneelin halkaisin keskeltä kahtia. Molemmille puolille tarvittiin puolikkaat. Katto lopulta valmistui. Viimeistelynä vielä tuli seinäosalle vaakapaneeli. Kello oli 14:00, kun viimeinenkin naula oli lyöty. Viimeisen tunnin aikana oli lämpötila noussut jo 22 asteen tuntumaan. Alkoi jo ottamaan kunnon päälle tuollaiset lämmöt. Onneksi paneloinnit loppuivat siihen.

Raivasin työmaalta varusteeni. Keitto oli kellarissa valmiina. Ennen syöntiä kävin kuokkimassa kotiin pottuja. Ainakin alkuviikon tarpeiksi. Ruuan päälle hetki pitkälläänoloa. Ja sitten sauna. Viiden maissa alettiin olla valmiita kotimatkaan. Silloin ropautti vettä, mutta vain sen verran, että peltikatto muuttui kirjavaksi.

Kotona kahvit tietenkin. Katsottiin parit tallennukset. Laitettiin hillat rasioihin ja pakkaseen. Yksi rasia alle tavoitteen. Voi voi!

Lauantai 31.7.2021

Illalla Aino putsasi hillat sillä aikaa, kun kirjoittelin näitä juttujani. Olin löytänyt tosi surkeita hilloja. Paljon meni hukkaan. Tavoite taisi jäädä vaille. En silti taida enää lähteä hillojen perään.

Tänään aamulla 11 astetta. Iltapäivällä luvassa parikymmentä. Se merkitsee sitä, että kannattaa tehdä aikomansa hommat mahdollisimman aikaisin. Aloitettiin aamupalan jälkeen mansikkamaalta. Otettiin verkko pois. Ei siellä ole enää tästä eteenpäin linnuillekaan mitään. Pieniä mansikoita saatiin litran verran. Parhaat pakastettiin. Loput jäivät hyödynnettäviksi nyt viikonloppuna. Ajattelin ottaa mansikan rönsyjä juurtumaan turvepotteihin. Käyn kuitenkin eri reissun. On tarkoitus ensi kesäksi uusia vanhin penkki. On siitä vielä mansikoita saatu, mutta enimmäkseen aika pientä.

Kävin tuikkaamassa laavun roskapömpelin tuleen. Myöhemmin iltapäivällä tyhjensin tuhkat ja foliopaperit. Kylmänä oli jo pönttö. Ei kytenyt enää. Kyllähän tuollaisen kanssa pitää olla varovainen.

Aino oli eilen minun ollessani hillareissussa niputtanut ja sitonut siitä leikkimökin laidoilta katkomiani kuusen alaoksia. Olin tehnyt aiemmin kokkoon menevistä roskalaudoista petin niitä varten. Muutama nippu oli siihen eilen jo ilmestynyt. Nyt kokosin loput risut sopiviin nippuihin. Aino tuli ne sitomaan. Kannoin niput entisten joukkoon. Niput peitin pressulla. Oksaniput ovat rantaan vievän polun varrella. Ne on siitä nätti viedä talvella kelkalla kokkoon. On paljon helpompi kuskata kokkoon 15 nippua, kuin 300 oksaa!

Leikkimökin jalkalistat ovat olleet grillikatoksessa käsittelyni jälkeen. Hioin pahinta mustumaa ja kannoin listat leikkimökkiin. Naputtelin listat paikoilleen. Huomiseksi luvassa vesisadepäivä. Jokohan laitan sisäkattoon paneelit? Leikkimökin kalustus on yhä ulkosalla pressun alla. Nuuhkittiin niitä, mutta hajuja emme havainneet. Voisin oikeastaan viedä ne talveksi johonkin puuvarastoistani. Kevääseen mennessä luulisi mahdollisten tuoksujen häipyneen talven pakkasissa.

Vuosia sitten raivasin rannasta pois pienet puut ja pensaat. Rantapolun eteläpuolelta naapurin rajalle asti. Isojen havupuiden alaoksat poistin. Mökiltä avautui ikäänkuin uudet väylät rantaan. Etenkin aamuauringon säteet tulevat sieltä aallokon kautta leikkimään sisälle asti. Kun nyt ollaan tehty leikkimökin seutuvilla kuusten alaoksien poistoa, voitaisiin jatkaa samaa raivausta polun pohjoispuoleltakin. Mittailtiin ja arvuuteltiin, missä mahtaa olla rajapyykki. Kävin sitten ihan paikan päällä rannassa. Olin liian optimistinen. Pyykki oli lähempänä, kuin luultiin. Ihan sitä parasta suuntaa emme siis saa avattua. Katsotaan, miten hoidamme asian.

Perjantai 30.7.2021

Aamusella Aino sai puhelun. Sen johdosta Kemin reissu aikaistui parilla tunnilla. Siitä johtuen myös mökkireissu aikaistui. That was a good news! Syötiin ruoka kuitenkin vielä kotosalla. Mökillä joskus lähellä kolmea. Lämpöä ulkona kuutisentoista astetta, sisällä hieman enemmän. Järveltä hyvinkin raikas tuuli. Melkein kyhyn paikka kamiinaan??

Tavaroiden pikainen purku autosta. Kahvit ja voileivät. Kun olen haikaillut kelvollisen hillakelin perään, niin nyt sellainen oli. Aurinko täysin pilvessä. Tuuli olisi tietenkin saanut olla kovempi ja lämpötila alempi. Mutta näinkin oli aika hyvä. Siispä hillaan. Suuntasin matkani kohti Sammakkokorpea. Se lienee ainoa hillapaikka, joka ei ole tuttavapiirissäni tunnettu. Se on monena vuonna pelastanut meillä hillakesän. Vain yhtenä vuonna siellä on joku kerännyt hillaa minun lisäkseni. Silloin kantoja (hillan) oli paljon, myöhästyin pahoin! Vaikka helteet ovat kiusanneet, olin asettanut tälle kesälle tavoitteeksi saada kuitenkin pakkaseen 20 pientä rasiallista hillaa. Se on yli tuplamäärä vuoden takaiseen. Toivossa on hyvä elää. Hillaahan jänkillä olisi. Jos olisi keliä. Ja ehtisi ennen kuin kaikki on pilalla. Sammakkokorpi on normaalivuonna elokuun alkupuolen paikka. Jopa elokuun puolenvälin. Nyt ei ole normaalivuosi. Siksipä suunnistin tuohon synkkään korpeen. Ja sehän pelasti kauteni. Sain sen verran hillaa, että uskoisin tavoitteeni täyttyneen. Oli se vain, kun sattui näin hyvä hillasää! Kerrankin. Mäkäröitä oli sen verran, että laitoin sääskiverkon pään suojaksi. Kuusten alla siitä oli vain haittaa. Takertui kuiviin alaoksiin. Kuusikossa jouduinkin ottamaan sen pois. Aino oli sillä aikaa käyttänyt kamiinassa tulta. Sisällä yli 20 astetta. Ei kuitenkaan onneksi hikilukemia.

Tarralla erittäin hiljaista. Viikko sitten lomansa lopettaneet taisivat saada mökkeilystä tarpeekseen. No, ehkä viikon päästä uudella innolla?

Hillakauteni lienee ohi. On vain niin hirveän tyydyttävää, kun sain kasaan hieman hillaa. Hellekeleillä se ei olisi onnistunut. Mutta usko oman kunnon pelaamiseen kasvoi kovasti. Kunhan vain pitelee viileitä ilmoja, voi varmaan tehdä melkein mitä vain. Pitää vain ymmärtää lääkityksen asettamat rajat. Mustikat seuraavaksi. Näinkin parissa paikassa aika lupaavia mättäitä. Etelä- ja länsirinteillä mustikat olivat pikkuruisia. Kosteikkojen laidoilla oli ihan hienoja alueita.

Torstai 29.7.2021

Olisi pitänyt aikataulujen mukaan olla telkkarin ääressä jo klo 4:44, jos olisi halunnut suorassa lähetyksessä katsoa kaiman mitalisuoritusta. Uusintoja tuli kuitenkin moneen otteeseen ja netti tarjosi lisää. Hienoa Matti! En olisi millään uskonut tuota. Yli sekunnin parannus SE-aikaan on jotakin uskomatonta. Ja mitali on aina mitali. Ruotsalaiset olivat hieman harmissaan, koska Suomi sai mitalin ennen Ruotsia. Niiinkuin sillä olisi jotakin väliä! Tuleeko muita mitaleita, sen näkee sitten myöhemmin. Rion kisoista tuli ainoastaan yksi pronssi. Eli nyt ollaan tasoissa!

Päätettiin tehdä kauppareissut iltapäivän puolella. Kun oli tulossa taas varsin lämmintä, käväisin laittamassa autosta ikkunat hieman raolleen. Virallinen Tornio jäi tänään 3 kymmenystä alle hellerajan. Kuumaa tietenkin silti oli. Lämmöstä huolimatta aloin leikkaamaan takapihan nurmikkoa. Meni siinä taas naapurinkin ruohot. Hiki tuli armoton, vaikka urakka ei kummoinen ollutkaan. Iho-ongelmaiset kohdat kirvelivät. Helteen lisäksi on kaikenlainen työnteko minulle myrkkyä! Tällaisen myrkyn vastalääkkeenä auttaa kuitenkin viileä suihku.

Ruoka päivällä oli suhteellisen yksinkertaista. Silti hyvää ja ravitsevaa. Päällepäin katsoen se oli tasaisen vaaleaa elintarviketta. Ei sellaisesta Instaan kuvia oteta. Se ei meillä olekaan ruuan tarkoitus. Meillä ruoka tehdään syötäväksi.

Sade- ja ukkosalue oli lähestymässä Torniota luoteen suunnasta. Kävin sulkemassa auton ikkunat, jottei sade  turhaan kastele sisätiloja. Katsottiin naisten lentopalloa jossa ottelu meni jännäksi. Kiinan ja Venäjän naiset palasivat. On ne vaan pitkiä muoreja. Jopa minuakin pitempiä. Yli kaksimetrisiäkin. Painossa kuitenkin joka ainoa hävisi minulle. Reilusti, olin aika ylivoimainen. Itse ottelu meni viiteen erään. Tuli vastaan jo ottelupallon hetket, kun TV-lähetys siirtyi johonkin toiseen halliin. Näytettiin hetki tyhjää hallia ja vähän olympiatultakin. Kyllä raivostutti. Joku onneksi tajusi tilanteen aika nopeasti ja ratkaisupallo nähtiin hetken kuluttua.

Sadealue kuivui niin, että saimme vain pari pisaraa. Torpin sademittareihin ei tainnut osua pisaraakaan. Tuli aika lähteä tuhlaamaan tämän viikon jälkimmäinen osuus eläkkeistä. Kauppareissut aloitettiin apteekista. Ja sitten jatkot Cittarissa. Kauppakeskuksen parkkihalliin on ollut jo jonkun aikaa vapaa pääsy. Tai pitäisikö olla tarkkana. Ainahan sinne on sisään vapaa pääsy. Ulos tulo voi olla maksullista. No pilkkujen n.. viilaaminen sikseen. Puomit aukenivat tullen ja mennen. Käytiin vain Cittarissa. Muita kauppoja hyljeksimme tällä(kin) kertaa. Ajeltiin kotiin.

Aino meinasi keitellä iahvit, mutta minulla oli vielä joitakin asioita hoidettivana. Siispä vielä matkaan. Motonetissä pikakierros. Hiilihappopatruuna ja pastillirasia. Lisäksi kaasupullo pihan kaapista. Auton tankkaus huoltiksella. Ja vielä uusi käynti På Gränsenissä. Tällä kertaa puomi ei auennutkaan. Lippukoneessa oli lappu, jossa sanotttiin jotakuinkin näin: jos puomi ei aukea, rekisterinumeron luku ei onnistunut. Paina nappia ja ota lipuke. Muistathan rekisterinumerosi maksuautomaatilla.

Häh? Ennen hallista poistumista tarkistin, missä ne automaatit olivat. Löytyiväthän ne. Laput päällä: ei käytössä. Toimitin asiani yläkerrassa. Ajoin sitten puomille. Puomi aukesi normaalisti, ei vaatinut lipuketta, ei kysynyt rekkaria. Lipukkeessa muuten oli rekisterinumeron alku.

Kun mietin koko hommaa, veikkaisin seuraavaa: järjestelmään on tekeillä ohjelmiston muutos. Uusi järjestelmä tulee lukemaan rekkarit. Alkaakohan laskutuskin pelaamaan tietullin tapaan?

Vielä iltaseitsemältä käytiin liikenteessä. Tamppiksen loppuunmyynnissä tällä kertaa. Taloustavarapuolella alkoivat merkkituotteiden hyllyt olla jo aika tyhjiä. Fiskarsit ja Arabiat olivat kelvanneet. Meillä ei olleet sellaiset hienoudet nyt mielessä. Aino löysi kuitenkin jotakin siihen suuntaan, mitä oli hakemassakin. Toisin kuin minä. Ostin kuitenkin sitten yhden 50 litran muovilaatikon. Verkko- ja kalahommiin. Varmaan joka vuosi minulla hajoaa yksi tuollainen laatikko. Viime talvenakin hajosi yksi. Vapaana niitä ei ole, joten hajonneen tilalle on aina ostettava uusi. Joskus toinenkin.

Pohjoisella pallonpuoliskolla laajat metsäpalot vaivaavat monin paikoin. Se on hieman merkillistä, kuinka paikoin samoilla alueilla vuosittain riittää puuta ja pensasta tulen nieltäväksi. Vaikkapa Kaliforniassa. On se tietenkin aika iso maapläntti. Melkein Suomen kokoinen. Riittää siellä paloille ruokaa. Meillä Suomessa on Kalajoella suurin metsäpalo vuosikymmeniin. Sadetta ei ole avuksi tullut. Huomenna siihen on kuitenkin mahdollisuus. Ei varmaankaan ole palomiehillä nyt kovin hauskaa palojen kanssa. Nämä helteet kun vielä tukaloittavat sammutustöitä. Voi sitä hien määrää! Tsemppiä!

Iltamyöhään tuli silmiin outo näköhäiriö. Tässä iässä näön ongelmat kannattaa ottaa vakavasti, jos niihin liittyy päänsärkyä tai ne eivät mene nopeasti ohi.Nyt ei särkyjä esiintynyt ja näkökentän häiriöt kestivät alle tunnin. Olihan se hetken jännän näköistä. Iän myötä näitä ongelmia alkaa esiintymään silloin tällöin. Ei niistä haittaa ole, kunhan vain menevät nopeasti ohi.

Keskiviikko 28.7.2021

Tässä jotenkin tuntuisi siltä, että jos tämän päivän selviäisi hengissä, voisi taas ainakin hetkeksi hengähtää. Huomiseksi luvassa jo aavistuksen viileämpää. Pari astetta vain, mutta sekin vähäinen muutos on tervetullutta. Jatkossa sitten viilenee ihan kunnolla. Tulee kuitenkin sateita mutta pitää kai ne ottaa tyytyväisyydellä vastaan.

Päivä on kulunut erittäin vähäisen liikunnan puitteissa. Iltapäivällä kävin kuitenkin postilaatikolla asti. Otti koville. Pakko oli sen päälle lepäillä vielä huolellisemmin. Jotakin liki hyödyllistä kuitenkin sain aikaan. Mökin työlistaan en ole saanut kuittausrasteja pitkiin aikoihin. Leikkimökki kun ei ole ollut listalla ollenkaan ja se on viime aikoina vienyt valtaosan työajasta mökillä. Jos hellettä ei oteta huomioon! Nyt piirtelin malleja kahteenkin listoilla olevaan pikku juttuun. Niillä ei ole aivan vielä tulenpalavaa kiirettä. Mutta syksyn mittaan niistä voi olla jo iloa.

Muutama viikko sitten laitoin Harvialle yhden kysymyksen liittyen hankkimaamme kamiinaan. Saatoin siitä täällä mainitakin. Vastausta vain ei ole kuulunut. Laitoin nyt kysymyksen uudestaan. Tuskin saan vieläkään vastausta. Yritysten palautesivut ovat yleensä kai vain muodon vuoksi. Tai sitten niitä luetaan vain kerran tai pari vuodessa. Tai sainhan minä joskus Atrialta vastauksen, kun kysyin grillimakkaroista, joissa ei ole valkosipulia. Vastauksen sain toisen tai kolmannen kerran kysyttyäni. Kuukausien päästä.

Googlelle laitoin pyynnön. Jotta hoitaisivat reittiehdotukset Miekojärvelle muuta kautta, kuin Tarrantien kautta. Tuskin sieltä saan myöskään mitään palautetta. Tulipahan kuitenkin laitettua!

Mitäs minä olen sanonut! Kylläpäs siinä kävi niin, jälleen kerran, että olin oikeassa koronan leviämisen suhteen. Loppukeväästä ja alkukesästä purettiin huoletta rajoituksia, vaikka purkamisille ei ollut minkäänlaisia perusteita. Toiveita vain. Nyt korona leviää jälleen kovin hallitsemattomasti. Emme lainkaan tiedä, mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan. Tiukkana olisi pitänyt olla vielä koko tämän kesän ajan, syyskuun alkuun. Ja silloin harkita purkuja, jos edellytyksiä olisi. Asiat Suomessa siis hoidettu aivan väärin, vaikka mahdollisuus olisi ollut hyväänkin. Olisi pitänyt jaksaa. Jokohan ensi talvena puhutaan suomalaisesta variantista? Epsilonista? Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus!

Tiistai 27.7.2021

Aamua vietettiin samaan tapaan kuin eilistäkin. Katseltiin vähän kisoja. Ja sieltä tuli sellaisia lajeja, joita en aiemmin olekaan seurannut. Kyllähän niitäkin seuraili, etenkin kun alkoi päästä selville kisan luonteesta. Ja siitä, mistä niitä pisteitä saa!

Oltiin jo päätetty mökille menosta sen verran, että odotetaan pahimpien helteiden menevän ohi. Torstaiaamu oli valikoitunut oikeaksi hetkeksi. Tuli kuitenkin sitten aikatauluun muutos, jolle emme kumpikaan voineet mitään. Mökille pääsemme siten vasta perjantaina iltäpäivällä. Ei voi mitään. Mennään silloin! Voidaan olla sitten alkuviikkoon asti, jottei tuntuisi tynkäkäynniltä.

Meillähän olisi mahdollisuus olla olemattomien Tornio-velvollisuuksien vuoksi mökillä pitkiäkin jaksoja. Ollaan kuitenkin totuteltu itsemme siihen, että pistäydymme kotosalla säännöllisin välein. Viikottain. Ja saatamme olla kotosalla jonkun yönseudun, jopa kauemmin kuin mökillä. Se taas ainakin osittain riippuu siitä, miten mökeillä on muita asukkaita.

Tärkein syy kotosalla pistäytymiseen on varmaankin pyykkäys. Kotipyykkäyksen vaihtoehtojakin kuitenkin on. Vaikka: Ei vaihda vaatteita tai pitää niin suurta vaatevarastoa matkassa, ettei ongelmaa ole. Tai pesee nyrkkipyykissä pikkupyykkiä viikottain. Meille passaa hyvin tuo kotona käynti. Siinä tulee samalla aina hoidettua muutakin asiaa. Monesti on pakkaseen vietävää, marjaa tai kalaa. Pakkasesta voi tuoda paluumatkalla jotakin etukäteen suunniteltua. Kauppa-asiat helppo hoitaa kotosalta.

Mökillä ei ole juoksevaa vettä. Aggregaatteja on eli sähköä, mutta tuon veden puuttuminen tietää sitä, että automaattipesukoneita ei voi käyttää. Tai tietenkin voi, jos haluaa hieman värkätä. Tarvitaan vain pesukone ja aggregaatti. Aggregaattissa tulee olla tehoa sen verran, mitä pesukoneen liitäntäteho vaatii. Lisäksi on oltava vesipumppu, josta pesukone saa jatkuvasti tarvitsemansa veden. Huomioitava myös vesipumpun käytön vaatimukset. Sähköpumpun liitäntäteho on lisättävä pesukoneen vastaavaan, kun lasketaan aggregaatin minimitehoa. Voi pumppu olla tietenkin polttomoottorikäyttöinenkin, jolloin vaikutusta aggregaattiin ei ole. Meillä itse asiassa tarvittaisiin vain se pesukone. Näyttäisi olevan sellaisia malleja, joiden tehovaatimus on riittävän alhainen. Mutta miksi emme sitten pese tällä tavoin pyykkiä mökillä? Yksi syy voi olla siinä, että ei ole halua ostaa laitetta, jolle ei ole olemassa hyvää vakiopaikkaa mökillä. Ja siirrettäävyyshän noilla on huono. Järvessä vesi ei ole läheskään aina pumpattavissa. Roskaista ja likaista vettä ei koneeseen voi pumpata. Eikä sellaisella voi pyykätä. Mökillä kone olisi talvella altis pakkasille. Olisi aina oltava käytön jälkeen hyvin tarkka siitä, ettei koneeseen jää talveksi vettä. Sopivalla paikalla se jäätyessään voisi tehdä isoakin vahinkoa.

Puolivakavissani olen miettinyt myös pulsaattoripesukoneen hankintaa. Pikkupyykin hoitamiseen se olisi tosi hyvä valinta. Edullinen laite, halpoja, jopa vaikka mukana on linkokin. Vaatii kuitenkin veden  lämmittämisen erikseen.Se ei liene kuitenkaan iso ongelma.

Noita kisaohjelmia kun ollaan alettu puoliteholla katsomaan, harmittaa tietenkin yksi juttu. Siellä Japanissa paikan päällä on menossa kilpailutapahtumia samanaikisesti varmaan ihan älytön määrä. Meille Suomeen televisioidaan ja radioidaan suorana tietenkin vain osa tapahtumista. Katsottaviksi ei silloin satu välttämättä omat suosikkilajit. Onneksi suomalaisia on vain vähän kilpailemassa. Jäisi muuten niin monen suomalaisen otteet näkemättä!

Loppukeväästä, kun sain ahvenia ja kuhia, joilla oli mätimoukku vatsassaan, otin tietenkin moukut talteen. Eikös kaikki tee näin? Sain tänään naapurilta (kiitos Sirpa) viime vuotista puolukkaa pari pussia. Ja kun laitoin pussit pakkaseen huomasin nuo mädit. Otin ne sulamaan. Illemmalla laitoin paistinpannuun voita ja nuo mädit. Annoin niiden kypsyä hyvin rauhalliseen tahtiin, jotta kypsyys etenisi kunnolla moukkujen ytimiin asti. Kun näin oli arvioni mukaan tapahtunut, leikkasin moukut vielä halki ja annoin leikkauspintojenkin vielä paistua. Kylläpä oli herkkua. Hieman suolaa vain mausteena. Vähän ennen kutua ahvenen mäti alkaa muuttamaan vetiseksi ja lopulta juoksevaksi. Samalla väri muuttuu harmaammaksi. Liian lähellä kutua oleva mäti ei enää maistu hyvältä. Jään alta pyydettynä se on näillä leveysasteilla kuitenkin aina ok!

Maanantai 26.7.2021

Alkaa olla taas niitä aikoja, kun suuri määrä työelämässä yhä punnertavia palailee kesäloman jälkeen töihin. Kaikki hyvä tietenkin loppuu aikanaan. Niille, jotka helteestä pitävät, on menneet lomaviikot olleet hienoa aikaa. Jatkossakin on länmintä vielä luvassa, vaikka Jaakko jo ehti heittämään sen kylmän kivenkin. Nuo helteet keskeyttivät runsaana alkaneen sääski-invaasion. Sääskiä on viime viikkoina ollut todella niukasti. Sisälle ne eivät ole tukkineet juuri lainkaan. On siitä helteestä näköjään revittävissä ainakin yksi ilon aihe!

Aamulla normaalisti availlaan radio. Tänään kuitenkin TV. Sieltä tietenkin tuli niitä kisoja ja kun suomalaisiakin oli mukana, mikäs siinä katsoessa. Mitali oli lähellä, mutta jotakin meni sitten pahasti pieleen. Lajeja on nykykisoissa ihan älyttömästi. Tuntuu ihan, että höpölajejakin on joukossa. Melkein lasten leikkejäkin. On hirmuisen vaikea arvostaa eri lajien mitalisteja. Kun joidenkin lajien läpi vieminen vaatii aivan eri tason suorituksen, kuin jonkin toisen!

Illalla laitoin varaston kaappipakastimen päälle. Arkkupakastimeen oli alkanut kertymään hieman valmisruokia ja niiden raaka-aineita. Mutta etenkin niitä mansikoita ja pikkuisen hillojakin. Järjestys oli vähän mitä sattui ja yksittäisen asian löytäminen hankalaa. Tänään järjestyksen palauttamiseksi siirsin ensin marjat kaappipakastimeen. Kuten valmisruuatkin. Kun mustikka-aika koittaa ja puolukat sitten myöhemmin, on marjat helppo järjestellä niin, että kutakin lajia on aina helposti saatavilla. Kuten kaikkia muitakin pakasteita. Arkkupakastimen osalta järjestely vaatii suunnittelua, mutta suunnittelijahan minä olen ollut koko pienen elämäni! Ja ratkaisut löytyneet.

Syötiin paistinpottuja ia lihamykyröitä. Täytyy tunnustaa, että timot ovat monin verroin parempia näin, kuin pelkästään keitettynä. Näinhän ne olivat suorastaan loistavia. Sopivat mausteet kun vain löytyy ja oikeaa voita paistamiseen!

Yleensä maanantaisin on hieman asiaa kauppaan. Joku pikku juttu on lopuillaan, ellei jo kokonaan loppukin. Lisäksi joitakin seuraavaan mökkireissuun liittyviä hankintoja olen halunnut tehdä jo alkuviikosta. Joskus nimittäin asiat ovatkin hakemisissa. Iltapäivän puolella lähdin sitten liikenteeseen. Ensin Tamppikseen, missä on meneillään loppuunmyynti. Alennusta olisi monessa tuoteryhmässä 30%. Ostin kuitenkin vain dyckert-nauloja ja kertakäyttömukeja. Niille oli tarve ja tilaus ... en katsonut, tuliko alennuksia. Cittarista kävin noutamassa maitoa ja muuta perusjuttua. Auton mittari näytti 27 astetta. Oli kauppaliikkeissäkin melko lämmintä. Liiankin. kyllä minulla teki hieman huonoa, kun oli kuuma ja lössö ilma sisällä. Ja se helekutin naamari naamalla. Ei huvittanut juurikaan viivytellä ja tutkia tarjouksia. Äkkiä vain pois ja kotiin.

Sunnuntai 25.7.2021

Lähtöpäivän aamuna lähtöpäivän aamuajatuksia. Kahvin jälkeen kasvihuoneesta jotakin vihreää aamupalalle. Salaatti on tällä hetkellä huonoissa kantimissa. Vanha salaatti ei enää juurikaan tuota uutta lehteä. Uusi kylvö ei vielä tuota satoa. Voisikin ostaa nyt välivaiheena salaatin, joka on ruukussa tai jossa muuten on juuret tallella. Sen kun istuttaa isompaan multaan, saa siitä nyhtää lehtiä muutaman viikonlopun tarpeiksi.

Ennen kotiin lähtöä oli muistettava parit sadonkorjuut. Eli ensin pottumaalle. Tuli aiemmin ostettua uusia perunoita hieman liikaakin ja omia ei olla siksi kuokittu tätä aiemmin. Kävin nyt kuokkimassa parin päivän annoksen kotiin. Timoja otin. Hyvän kokoisia olivat. Keskimäärin kanamunan kokoisia. Parissa juurakossa pottujen koko oli olematon. Jostakin syystä niillä itäminen ei lähtenyt liikkeelle samaa tahtia muiden kanssa.

Toinen sadonkorjuujuttu oli tietenkin mansikkamaalla. Vaikka sato siellä vetelee jo aivan viimeisiään, saatiin sieltä yhä maistiaisia ja pakkaseenkin vielä pari rasiaa. Mansikkakausi alkaa auttamattomasti olla ohi. Raakoja on vielä vähän, mutta kookkaat mollukat ovat jo harvinaisia. Hyvin kuitenkin satoa saatiin. Seuraavalla kerralla saa ottaa verkonkin jo pois. Mansikat putsattiin heti mökillä. Putsaus kuitenkin oli tehtävä. Ei sitäkään kannattanut kotihommiksi siirtää. Aino luuli, että menen vielä hillaan. Ei nyt sentään. Liian lämmintä. Ensi viikonloppuna on vielä mahdollista käydä, mutta en tiedä. Kyllä hieman käy kateeksi niitä, joille helle on vain positiivinen asia. Hillaa olisi ollut ja olisi varmaan yhä, mutta kun ei pysty!

Perjantaina kirjoitin, kuinka olen torjunut haarapääskyjä pesimästä. Nyt ne tekivät vastaiskun. Katsoin, kun ne lentelivät venekopin kulkuaukosta sisään. Ulos tulivat vasta myöhemmin. Ei hittolainen, sielläkö ne nyt pesivät? Menin ja tutkailin, mutten nähnyt pesää. Mutta sitä paskaa sitten olikin. Linnut olivat istuskelleet kurkihirrellä ja suoli oli toiminut. Vajan läpi kulkee veneen vetoliina. Musta liina oli muuttinut valkoiseksi.

Kotiin lähdettiin hieman ennen yhtätoista. Ja heti puolen päivän jälkeen oltiin kotosalla. Kahvit juotiin ja alettiin katsomaan tallennuksia, joita tällä kertaa olikin paljon. Syötiin uusia pottuja ja paistettuja ahvenfileitä. Siiklit olisivat olleet maukkaampia, mutta nyt oli tyydyttävä pyöreisiin timoihin.

Telkkarista on alkanut tulla niitä olympialähetyksiä. Jostakin syystä on tällä kertaa kiinnostukseni kisoihin minimaalinen. Voi tietenkin käydä niin, että se kiinnostuskin vielä herää. Etenkin sitten, kun alkaa ne yleisurheilutkin. Jos Suomi saa mitalin näistä kisoista, ei se kuitenkaan tule yleisurheilusta. Jos pitäisi arvata, voisi laji olla purjehduspuolelta.

Eilen pohdiskelin tuota Miekojärven laavujuttua ja Google Mapsin toimintaa. Lupasin palata asiaan kun saan sen testattua kotosalla. Nyt sitten testin tulos on valmistunut. Google Maps toimii täällä täsmälleen samalla tavalla, kuin lähempänä järveäkin. Se on vain hirmuinen virhe, että kohteeseen Miekojärvi se neuvoo reitin Tarrantien kautta. Siinähän on puomikin kiinni silloin, kun Tarralla ei ole ketään. Osa väärään paikkaan joutumisesta pitää kuitenkin laittaa käyttäjien piikkiin. Pitää osata lukea, mitä tietoa Google tarjoaa. Jos ja kun minä lähden johonkin täysin vieraaseen paikkaan, varmistan takuulla sen, että löydän perille. Nykyajan kännykkäkansalta puuttuu terve maalaisjärki. Ihmiset syöksyvät vaikka tuleen, jos Google neuvoo!

Ensi viikoksi luvassa siis hellettä. Todennäköisimmin mennään mökille vasta lähempänä viikonloppua. Tai en tiedä. Jos kotona on helteestä huolimatta hyvä olla, saatamme viivytellä mökille lähtöä. Mökilläkään ei helteellä voi tehdä yhtään mitään rasittavampaa. Hiki tulee jo miettiessä.

Lauantai 24.7.2021

Onnea Tiinalle! Rakennustyömaa muuttui tänään raivaustyömaaksi. Eilen Aino jo ehti repimään suuren osan kattolautojen nauloista. Tämän päivän aikana pääsi loputkin laudoista nauloistaan. Aloitin osaltani siivouksen poistamassa suojapeitteestä ne pitkät reunasaikarat. Ja pakkasin pressun varastoon. Tuo ideani ja toteutukseni toimi käytännössä hyvin. Peite oli minulla siinä hollilla silloin, kun oli sateen uhkaa. Ja käytettävissä sekunneissa. Yhden kerran se joutui tositoimiin. Kärräsin pois näkösältä neljä kattohuoparullaa. Nyt olisi hyvää huopaa tarjolla halvalla.

Ainon käsittelemiä lautoja lajittelin kolmeen laatuluokkaan. Huonoimmat läjään, josta ne siirtyvät kokkoon ilman jatkokäsittelyä. Keskinkertaiset kannoin grillin puuvajan eteen. Pätkin ne 30-senttisiksi ja heittelin vajaan. 1-laatuiset otin talteen. Kuskasin ne lanssille ja peittelin pressulla. Sinne paneeleiden viereen saivat toistaiseksi jäädä.

Vähitellen iltapäivän jo melkein päättyessä homma alkoi valmistumaan. Siivosin vielä leikkimökin. Vein työkalut varastoon. Sitten olikin enää jälkiruuan aika. Kolomani kuivatuskuusi tuossa veskin ja kompostin kulmilla alkaa olla vapaa neulasista. Siinä vajan/veskin katolla olikin sitten saavitolkulla niitä neulasia. Kattopellissä olevat harjanteet olivat jo osin peittyneet neulasiin. Tuollainen neulasnäärä ei enää huuhtoudu rankassakaan vesisateessa. Lumen matkassakaan se ei tule alas. Siispä neulasmattoa lakaisemaan. Länsilappeella neulasia oli vähiten ja laitoinkin tikkaat siihen. Jatsarien kumipohja piti ihan hyvin, kattokin kun on melko loiva. Kun siirryin toiselle puolelle, alkoi neulasmäärä lisääntymään. Neulasten seassa oli myös paljon alkukesän siitepölyä, joka ei oikein tahtonut lähteä harjaamalla pellistä pois. Siinä sitten alkoi käydä niin, että kengistä loppui pito. Hyvä etten taas alas tullut. Hallitsemattomasti. Oli mentävä kyljelleen ja pidettävä harjapellistä kiinni. Tavoitteenani oli päästä harjapellin päälle istumaan ja siitä hoidella neulaset maahan. Helpommin sanottu kuin tehty! Makasin siis toisella lappeella ja pidin harjasta kiinni, mutta liukkaalla lappeella ei kenkä saanut otetta eikä polvet senkään vertaan. Vaatimattomilla käsivoimilla piti kiskoa 255 paunaa painava ruppi likemmäs harjaa. Ja sitten pikku hiljaa yrittää vääntää toinen jalka harjan toiselle puolelle. Lopulta onnistuin, mutta meni siinä temppuillessa ainakin viisi minuuttia. Sitten käännyin istumaan niin, että jalat olivat harjan samalla puolella. Siinä tasapaino olikin hyvä ja sain miltei kaikki neulaset työnnettyä alas. Pahimmat kasaumat olivat tiivistä ja kosteaa mössöä. Siinä saikin harjaa käyttää tosissaan. Viimeiset menivät niin, että kolkuttelin hatuharjalla kattopeltiä kunnes viimeisetkin neulaset olivat ponnahtaneet räystäältä maahan. Oma operaationsa oli myös pääsy tikkaille. Tikkailta katolle noustessa oli kengissä hyvä pito. Toista oli nyt. En voinut laskea liukumäkeä tikkaille. Olisi tainnut matka jatkua tikkaiden kanssa maahan asti. Onnistuin kuitenkin koskettamaan toisella jalalla tikkaiden yläpäätä. Pikku hiljaa sain siitä hivutettua painoa sille osalle tikkaita, joka oli jo raystäskorkeuden alapuolella. Huh, vanhuus ei tule yksin. Nyt odottelemaan talvea ja lumen pudotuksia!

Monta kertaa kesässä köröttelee Tarralle joku, joka etsii Orhinselän laavua. On laittanut Google Mapsiin haun: Miekojärvi laavu. Googlehan siihen vastaa näppärästi. Mutta jos kysyjä ei ole tarkkana, voi vastaus johtaakin harhaan. Google nimittäin näyttää Miekojärven, ei laavua. Järven se osoittaa olevan tässä 300 metrin päässä. Siellähän se onkin. Muun muassa! Jos kysyykin:Orhinselkä laavu, tulee vastaus oikein. Ajo-ohjekin teitä pitkin, ei suoraan yli järven. Pitääpä vilkaista kotosalla, toimiiko haku siellä samoin, eli näyttääkö Google järven sijaintimerkin tähän viereen, vai jonnekin muualle. Kysyjän paikasta riippuen.

Ensi viikoksi on luvassa jälleen kovaa hellettä. Tänään oli lämmintä jo parikymmentä astetta. Se hipoi jo mauttomuutta. Ensi viikolla 30 voi taas mennä rikki. Viikonlopuksi ehkä sadetta ja hieman viilenevää. Nyt ollaan kahden vaiheilla, tullaanko viikolla vai vasta viikonlopuksi. Huomenna kuitenkin mennään kotiin. Jokohan ne olivat hillareissutkin siinä? Ei tullut tavoite täyteen, ei lähimaillekaan! Ei voi mitään. Pari rasiaa ehdin kuitenkin saamaan.

Perjantai 23.7.2021

Aino ei väsy pelaamiseen. Iltasella otettiin muutamat KB:t, vaikka meikäläisellä kohtalaisen pitkäksi venähtänyt työpäivä painoikin hartioissa. Aamulla kuitenkin ajoissa työmaalle. Työpäivän sisältö oli pitkälti eilisen kaltainen. Taas muutama kuusenoksa pois. Eilen tein rannan puolen lappeen, tänään sitten sen vastapuolen. Olin varma, että tänään aikaa kuluu huomattavasti eilistä vähemmän. Meni kuitenkin tänäänkin sinne iltakuuteen. Päivällä hidasti yksi roimempi sadekuuro. Oli peitettävän koko mökki peitteellä, ettei mene hukkaan koko urakka. Toinen hidastaja oli oravanpesä, joka löytyi oven yläpuolelta seinästä. Olikin melkoinen kunttapallo. En halunnut jättää moista (tauti)pesää muhimaan, vaan poistin sen. Oli purettava muutama seinälauta, jotta pääsin poistamaan kaiken oleellisen. Mistähän oravat olivat kantaneet pesään vanua? Valkoista vanua nimittäin oli melkoisesti. Meillä ei pitäisi olla mitään tuon kaltaista.

Aino kiskoi purkulaudoista nauloja. Ehti olla niin kauan, että likimain puolet laudoista on nyt naulattomia. Päivän päätteeksi sain pellit paikoilleen. Harjapellitkin. Ne kiinnitin hieman pitemmillä peltiruuveilla, sillä ne piti laittaa kiinni kattopellin kuvion korkeimmasta kohdasta. Kokeilin ensin suoraa porausta. Peltiruuveissa on poraava kärki, mutta ei se oikein viimeisen päälle tahtonut onnistua. Oman epävakautensa hommaan toi se, että osa pellistä oli hiekkapölyn peitossa. Toisessa paikassa oli sahamuhaa. Onneksi katto oli kuitenkin kuiva ja ei erityisen jyrkkä. Valmistumista nopeuttikin sitten merkittävästi kahden porakoneen tekniikka. Porasin toisella reiän ruuville ja toisella väänsin ruuvin paikalleen. Käyttipä homma nätisti!

Ja maistuipa sauna. Olen useampaankin kertaan maininnut siitä, kuinka jalan nousu on heikko. Kunto muutenkaan ei ole huippuluokkaa. Meinasi käydä kerran hassustikin. Tiedätte varmaan sellaisen tilanteen, kun horjahtaa ja joutuu ottamaan muutaman nopean askeleen, jotta saisi tasapainonsa takaisin. Minulle kävi näin. Onneksi en ollut katolla, vaan maassa. Juuri tulin tikkailta maan kamaralle, kun horjahdin ja jouduin korjaamaan tilannetta säilyäkseni pystyasennossa. Juoksuaskeleet otin siihen suuntaan, mihin automatiikka määräsi. Eli päin leikkimökkiä. Sain kuitenkin estettyä pahemman törmäyksen. Olisi vielä hajonnut hyvä leikkimökki!

Välillä tässä kahden päivän aikana tuntui, että olisi hyvä, jos kaverina olisi toinen, jolla vasara tai sorkkarauta pysyy kädessä ja päätä ei huimaa katolla työskentely. Olisi varmaan mennyt homma päivässä. Nyt meni suuri osa ajasta siihen, että nousi katolle ja tuli alas. Montakohan sataa metriä sitä on nyt kahden päivän aikana tullut kiivettyä tikapuilla? Jaloissa ja selässä tuntuu, että monta!

Parin päivän aikana on haarapääskyt lennelleet ja kierrelleet meidän mökkiä. Ovatkohan aloittamassa uutta pesintäkierrosta? Vai tutkailevatko pesäpaikkoja jo ensi vuotta ajatellen? Meillä on yksi varteenotettava pesäpaikka. Siinä vain on se iso ongelma, että mustan peltikaton alla olevassa paikassa pesinta ei tahdo onnistua. Joskun pesä ei pysynyt kasassa helteillä. Viimeksi poikaset joutuivat jättämään pesän lentokyvyttöminä. Niittasinkin silloin muovia kattotuolien kylkeen, jotteivät pääskyt tekisi turhaa työtä. Nykyisin pääskyt kyllä käyvät tutkimassa paikkaa, mutta pesää ne eivät pysty rakentamaan. Guano-ongelmaa ei myöskään ole yläkerran parvekkeella. Pihalla tepasteli sitten vielä lintu, jollaista ei normaalisti pihalla näe. Se oli hyvin pieni kahlaajalintu. Veikkaan rantasipiä tai liroa. Tosi harvinainen pihalintu! Ainakin meidän kuivalla pihalla.

Torstai 22.7.2021

Menin illalla kovin aikaisin nukkumaan. Ja nukahdin oitis. Aino tuli muorikutsuilta 10 minuuttia myöhemmin, enkä enää ollut hereillä. Aamulla totesin, että olisipa hyvä hillankeruusää. Mutta tällä kertaa päätinkin toisin. Pakko olisi saada tuohon leikkimökkiin se uusi vesikatto päälle. Viisas päätös. Hillat jääkööt muille.

Sahailin oksasahalla leikkimökin katolta käsin vielä kahden lähikuusen oksia. Kunnes sahasta sinkosi terä mätikköön. Meni jälleen ylimääräisiä minuutteja, kun jouduin sahavärkiä taas korjailemaan. Lopulta pääsin aloittamaan purkuhommia. Aloitin työn järven puolelta. Se puoli on hieman työläämpi. Jääköön "helppo" homma sitten viimeiseksi! Poistin vähä vähältä vanhaa kattohuopaa. Sorkkaraudalla napsin huopanaulat sitä mukaa, kun niitä paljastui. Räystään suunnasta edeten poistin pikku hiljaa laudoitustakin. Vuotokohdat näkyivät selvästi. Oli mustaa ja haprasta lautaa paikoitellen.
Homman edetessä laitoin ruodelautoja paikoilleen. Viimeiset työt hoitelin harjan suunnasta.

Hups, sitten olikin alapuolinen lape enää peltejä vaille. Leikoin pellit sopivan mittaisiksi. Ja aloin ruuvaamaan niitä kohdilleen. Mökin salmiakkimuoto haittasi hieman. Lopullinen haitta paljastuu sitten, kun pääsen pellittämään toista lapetta. Kiinnitin vielä pohjoisnurkalla muutamat laudat, jotka olin taannoin irrottanut tuuletuksen vuoksi. Pääsin saunan lämmitykseen vasta 19:30. Järven puoleinen lape ok.

Onneksi piti poutaa. Pari pisaraa näkyi, mutta sateeksi se ei muuttunut. Huono jalannousu haittasi katollakin. Kun meinaa jo kompastua havun neulasiinkin!

Touhusin yhteen soittoon koko hela päivän. Toki päivällä kahvit ja välipala. Syönti iltapäivällä. 17:00 mansikkakakkukahvit. Aino oli käväissyt mansikkamaalla ja tarjosi kakkukahvit myös lomaa lopetteleville lähinaapureille. Huomenna jos saisi maan puolen lappeen tehtyä. Ja harjapellin paikoilleen. Vesikattohomma olisikin sitten enää siivousta vaille valmis! Ja sitähän piisaa. Purkulautaa on melkoisesti. Kattohuopaa myös. Ja entäpä ne oksat, jotka olen pudottanut maahan!

Keskiviikko 21.7.2021

Kovasti tekisi mieli saada hieman hillaa pakkaseen. Tänä kesänä hillaa varmaan on, mutta siinä on myös yksi omituisuus. Osa hillasta on jo mennyt ohi. Eli kukinta on ollut joskus toukokuun puolella. Paljon on vielä raakojakin. Eli niillä kukinta on tapahtunut reippaasti kesäkuun puolella. Eli hillaa saa kerätä vielä ensi viikollakin, jos vain löytää oikeat paikat. Korpimaisemissa jopa elokuun puolellakin. Tiedän monia hyviä hillapaikkoja. Sitä vain en pysty sanomaan etukäteen, mikä paikka on tänä vuonna aikainen, mikä myöhäinen. Kun pitäisi täällä mökillä tehdä vähän muutakin, kuin vain hillastella, ei millään ehdi koluamaan kaikkia "tietopaikkoja". Ja kun menee jonnekin hillan perässä, on vaihtoehtoja monta: 1. Tänä vuonna ko. jänkkään ei hillaa tullut. 2. Hillaa oli, mutta kaikki jo pilalla. 3. Hillaa on, mutta kaikki raakoja. 4. Hillaa on ollut, mutta joku on ne jo kerännyt. 5. Hillaa on ja se on kypsää, ainakin osittain. Hukkareissuja tulee takuuvarmasti. Ne, jotka jaksavat kävellä kilometrikaupalla, saavat varmasti hillaa. Meikäläisen nykykunto on sellainen, että hillapaikan on löydyttävä läheltä autoa. Ja sellaiseen paikkaan ei yleensä ehdi ensimmäisenä!

Tänään aamulla taas poltteli. Hillasesonki on menossa kohti loppuaan. Vihdoinkin oli lämpötila sellainen, jossa meikäläinenkin saattaisi selvitä. Auton mittari näytti lämpöä olevan 12 astetta. Valitettavasti aurinko paistoi. Paisteessa hillaa on vaikeampi löytää kasvillisuuden seasta. Avojänkät ovat eri asia, mutta jos hillajänkällä on suopursua tai vaivaiskoivua tai kortetta tai suokukkaa tai mitä tahansa vähänkään korkeampaa kasvia, on hillan löytäminen paisteella hankalaa. Pilvikeli olisi parasta. Niin, kävin parissakin paikassa. Autolta maksimissaan 200 metrin päässä. Sain ehkä melkein kilon verran hillaa. Moneskohan reissu se jo oli. Ja huom: kauden paras reissu! Lujassa on. Nyt ei helle kiusannut. Mutta tuo jalan nousu ... ei ole meikäläisestä enää takavuosien kaltaisille reissuille!

Päivällä muorikööri lähti kutsuvierastilaisuuteen. Pelailemaan ja varmaan oli houkuttimena tarjottavaakin. Jäin mökille, olisi kai miehilläkin ollut osallistumisoikeus, mutta muorit ovat muoreja. Ei sinne sekaan paapat kuulu. Oli luvassa sadetta ja ensimmäinen kuuro tulikin heti eukkojen mentyä. Kuuro tuli hieman etuajassa. Sen jälkeen tulikin sitten vain joitakin pisaroita.

Hain rantapusikosta kaksi nelimetristä riukua. Sidoin ne 4x6 metrin kevytpeitteen molemmille pitkille sivuille. Kun alan leikkimökin ulkokaton purkuhommat ja uuden teon, on minulla valmiina sadesuoja. Rullasin sen pötkyläksi ja nostin katolle odottamaan. Poistin leikkimökin vierestä kuusten alaoksia. Osa oksista rappasi kattoon, osa seiniin. Muutamasta sivummallakin olevasta kuusesta karsin alaoksia. Rantaa vasten olevista puista pitäisi karsia oksia vielä paljon lisää. Joitakin puita saisi kaataakin.

Sahaustyökaluna minulla oli oksasaha, jonka olen ostanut joskus vuosikymmeniä sitten. Siinä on myös leikkuri, joka toimii narusta vetämällä. Vempeleen olen aikanaan istuttanut noin kolmemetrisen kepin nokkaan. Tuo leikkurin naru nyt katkesi. Sai siinä meikäläinen arpoa, miten narun kuului kulkea. Siinä oli vääntövipu + kaksi rullaa, joiden kautta naru oli kulkenut. Ilmeisesti se hyödynsi taljan tapaista voiman lisäämistä. Laitoin uuden narun ja alkoihan se pelaamaan. Varma en ole, tuliko naru laitettua oikein. Pelaa se kyllä, mikä lienee tärkeintä!

Kävelin tässä lähijänkällä. Täysi hukkareissu. Tulipahan käytyä. Ari kävi lainaamassa nauhahiomakoneen. Löytyihän se lopulta, vaikka tiukkaa teki. Varanauhat olivatkin jo tiukemmassa.

Tiistai 20.7.2021

Illalla oli aikaa katsoa viimeinenkin tallennukseni. Kotimaista tuotantoa tällä kertaa. Se on aina niin, että kun on lukenut kirjat/kirjat, joihin elokuva perustuu, ei elokuvan katsominen tuota samaa nautintoa, kuin kirja. Parin tunnin filmistä jää pois valtaosa herkkupaikoista. Niin se vain on. Meni liki puolille öin iltasella, kun katsottiin illan päätteeksi vielä yksi höpö elokuva. Ei olisi kannattanut. Sammutin sitten yöksi vihanneskuivurin. Melko kuivaa jo sillä suunnalla olisi.

Aamulla melko varhain hereillä. Kuivuri vielä päälle.  Ainolla oli suunnitelmissa tälle päivälle kaalilaatikon tekoa. Avustin sen verran, että pilkoin kaalit ja paistoin jauhelihat. Tuli siinäkin lämmin, joten suihkuun vain mars! Aino laitteli jossakin vaiheessa laatikot uuniin. Totesin sitten, että kyllä ovat pinaatit jo kuivia ja sammutin laitteen. Tyhjensin kuivat lehdet samaan pussiin, jossa olin tuonut ne mökiltä. Silloin tuodessa lehtiä oli noin 1,5 litraa. Nyt ei enää desilitraakaan, kun olin rutistellut ne pussissa murskaksi. Kun sitten aikanaan pinaattia laittelee ruokiin, pitää muistaa, ettei käytä liikaa. Teelusikallinen riittää moneen ruoka-annokseen.

Tein kauppareissun. Helppo reissu. Ei mitään tulkinnanvaraa ostoslistassa. Viritin ostosmatkailun jälkeen loppuviikon tallennukset telkkariin. Tai paremminkin digiboksiin. Syötiin erinomaiset laatikot. Loput esikylmymään rasioihin. Tiskikone päälle. Ja vielä hieman odotusta.

Mökille päästiin lähtemään hieman ennen kahta. Tiet kuivat. Taivaanrannalla pohjoisessa synkkiä pilviä. Ehdittiin kuitenkin mökille ennen sadetta. Ehdin myös irrottamaan sidontaliinat kärrystä. Ehdin taittelemaan suojapeitteen kärrystä ja nostamaan paneeliniput sateen suojaan. Pellit saivat jäädä kärryyn. Kuten myös ruodelaudat niiden alle suojaan.

Matkan varrella lämpömittari oli näyttänyt noin 15 asteen lukemia. Kun mökillä kohtalainen sadekuuro osui kohdalle, laski ulkolämpötila alle 10 asteen. Navakan oloinen pohjoistuuli. Sisälläkään ei lämpö juurikaan vastannut. Oli pakko laittaa kamiinaan pikku pesällinen puuta palamaan. Ei uskoisi, kun vasta ollaan hikoiltu helteessä!

Maanantai 19.7.2021

Olipa mukava herätä, kun ikeniin ja naamaan eli tarkemmin oikeaan poskeen ei sattunut. Tiedän kuitenkin hyvin, että hammaslääkäri odottaa. Juuret ovat yhä yläleuassa kiinni. Niitä ei voi sinne jättää mädäntymään. Siksi alkuvuodesta vastaava juuri jouduttiin keskussairaalassa leikkaamaan pois. Tämänkertainen hammas katkesi ienrajan alta eli kokonaan piilon puolelta. Jo nyt tuntuu, kuin arpi olisi umpeen kasvanut. Akuuttia kiirettä ei ole. Enkä aio tuohon tilalle uutta hammasta rakennuttaa.

Kun saatiin aamulla aamiainen syötyä ja kone käynnistymään, alettiin miettimään lähinnä sitä, milloin lähdetään mökille. Tietyistä syistä johtuen päätökseksi tuli huominen eli tiistai. Päätös oli merkittävä. Kun lähtöpäivä oli selvillä, oli huomattavan paljon helpompi alkaa suunnittelemaan huomisen iltapäivän ja tämän aamun välisen ajan ajankäyttöä.

Kun talviaikaan ollaan kuljettu mökillä, on matkassa ollut yleensä jokaiselle päivälle valmis ruoka. Kesäaikaan niinkin tulee mökilläkin harrastettua ruuan laittoa. Ja sitten on se välimuoto, jossa potut valmistellaan ja keitetään mökillä ja sen seuraksi on kotoa tuotu joku kastike tai vastaava valmiste. Huomiselle suunnitelma on se, että laitetaan kotosalla ruoka ja syödäänkin kotona. Ruokaa tehdään sen verran, että siitä riittää syödä toisenkin kerran vielä mökillä.

Lähdettiin viikon ensimmäiselle kauppareissulle. Tarkoituksenamme oli täydentää jääkaappia sen verran, että selviämme huomiselle. Samoin oli varauduttava huomisen ruuan valmistukseen. Huomenna vielä kuitenkin olisi käytävä reissu ja parsittava ostoskokonaisuus ajan tasalle. Kun pääsimme kauppaan, Tuli heti vihannesosastolla mieleen tuoreita ajatuksia. Suunnitelmat huomisellekin selkenivät.

Olin tilannut pitsat. Noutoaikaan oli vielä toista tunnin odotus. Päätin ennen sitä hoitaa muutaman jutun. Ensin menin apteekkiin. Joskus keskipäivän aikoihin on apteekissa ruuhkaista. Nyt ei. Olin vuoronumeron mukaan seuraava asiakas ja kauaa ei tarvinnutkaan odotella. Sitten kävin tankilla. Näytti selvästi siltä, että ehdin siinä ennen pitsojen noutoa hakemaan peltikattoruuveja. Ei tarvitsisi sitten kierrellä niitä etsimässä, kun haen pellit ym. tarpeet. Ruuvit löytyivät. Sitten suuntana Lidl. Sieltä otin aamiaispiirakoita ja kylmäsavulohta. Ja oli vieläkin puoli tuntia aikaa pitsojen noutoon. Autossa oli suorastaan kuumaa, joten pistäydyin kotosalla. Ostokset jääkaappiin. Osa pakkaseenkin. Pitsatkin viimein sain sitten lopulta noudettua. Syötiin, mutta emme millään saaneet kerralla kahta vaivaista pitsaa syödyksi.

Sitten oli vielä tälle päivälle yksi asia hoidettavana. Sen olisi voinut siirtää huomisaamullekin, mutta kyllä se oli kokonaisuuden kannalta viisainta hoitaa tänään pois. Eli hakemaan Lakkapäältä leikkimökkiin kattoaineksia ja sisäkaton paneelit. Kun joku aika sitten kysyin K-Raudasta kattopeltitilannetta, siellä puisteltiin päätä. Ei oo meillä peltejä! Vaikea sitä oli uskoa. En lähtenyt asiaa tutkimaan vaan siirryin Lakkapäälle. Siellä peltejä löytyi. Nyt kävin peräkärryn kanssa noutopihalla ja sain peltiä ja lautaa ja paneelia. Joskus ko. paikassa on asiakaspalvelussa ollut toivomisen varaa. Nyt ei. Täysi kymppi nuorelle miehelle, joka minua palveli. Kamppeitten keräämiseen meni silti oma aikansa. Siirryin sisätiloista ulkopuolelle pois muiden tieltä. Sidoin pihalla kuorman. Siihen menikin jo toista tuntia aikaa.

Tämän päivän urakka oli siinä. Mutta pinaattien kuivaus on yhä kesken. Kuivuri on ollut päällä toista vuorokautta putkeen. Voi olla, että ennen nukkumaanmenoa saan sammuttaa kuivurin. Melkoisen kuivaa tavaraa silältö jo oli, kun tuossa illalla asiaan tutkin. Ja aika vähiin oli pinaattisato jo huvennut.

Sunnuntai 18.7.2021

Sain eilen illalla sivut tehtyä ja päivitettyä hyvissä ajoin. Olin pitänyt päivityksen kanssa "puolihoppua", koska pelimuorit olivat tulossa vaihteeksi meille pelailemaan. Sopi minulle. Pääsin tieltä pois ja kyllä keksisin pikku puuhastelua illaksi.

Aikaistin pinaattisadon korjuuta. Olin ajatellut tehdä sen aamulla, mutta nyt suuntasin kasvihuoneeseen saksien kanssa. En ehtinyt kuin juuri aloittamaan, kun Aino tuli kertomaan, ettei meidän mökki kelvannutkaan pelipaikaksi. Oli asialle selityskin. Ontuva.

Sain pinaatit leikottua pussiin. Alunperin olin ajatellut pakastaa pinaatit, mutta päätinkin sitten käyttää lehdet kuivurissa. Pinaatti vaatii kuivaajalta hieman enemmän kärsivällisyyttä, kuin monet muut yrtit. Siksi varmaan pinaattia ei juurikaan ole kuivattuna tarjolla. Kun oli luvassa sadetta, lakaisin peräkärryn pohjan roskista ja hiekasta. Siirsin kärryn jo hieman lähemmäs autoa ja jätin sen niin, että sade huuhtoo sen lavan lopullisesti. Naapuri pistäytyi porisemassa. Mukavat keskustelut. Hyödyllisetkin jälleen.

Sovittu sade alkoi yöllä. Aamukahvin aikoihin se oli rankimmillaan. Hammas oli yhä kiinni ikenessä. Suoritin silti normaalin aamukäynnin kasvihuoneessa. Hieman salaattia ja persiljaa aamun voileiville. Pistäydyin myös laavulla. Roskapömpeliä ei olla poltettu aikoihin. Nyt liki kaatosateessa sen uskalsin tehdä.

Odoteltiin sateen heikkenemistä, jotta päästäisiin käymään vielä mansikkamaalla ennen kotiin lähtöä. Nettitutkan mukaan näytti siltä, että sade jo loppuisi aika pian. Sitten kuitenkin alkoi syntymään uusia sadealueita ja ne lähestyivät meitä. Päätettiin sitten niin, että että ei vaikuta odotella poutaa. Voi mennä odotellessa koko päivä. Puettiin sadeviitat päälle ja autoiltiin mansikkamaan suuntaan. Mansikoita saatiin taas mukavasti. Aino kaatoi mansikat pöydälle levitetyn pyyhkeen päälle. Siitä ne putsattiin rasioihin. Pienimmät jätettiin tuoreina syötäviksi. Olisi luullut, että mansikat olisivat olleet liskumärkiä. Eivät kuitenkaan olleet. Pyyhe kai imi irtoveden ja laatu oli erinomainen.

Lähdettiin sitten kohti kotia. Peräkärryn kiinnitin vetokoukkuun. Jo illalla olin laittanut kiristysliinat ja suojapressun peräkonttiin. Soratiet jälleen ankarilla kuopilla. Sade jatkui koko matkan.

Kotona akkuja lataukseen. Pinaatit kuivuriin ja sitten vasta kahvit. Katsottiin parit loppuviikon nauhoitukset. Ruuaksi paistoin ahvenfileitä voissa. Nam. Uunissa tikkuperunat. Nam-nam! Sitten suihku ja kone vielä pesemään pyykkejä.

Illemmalla oli vielä katsomattomia tallennuksia. Ne siinä tuli katsottua. Hammas yhä paikallaan. Halusin sen tälle illalle ehdottomasti pois. Se jo liikkui melkoisesti ja ruokaa pureskellessa siihen sattui pirusti. Muutenkin siihen kävi hieman kipeästi. Heiluttelin sitä iltapäivän ja illan ajan ja se alkoikin liikkumaan jo paljon. Mutta sattui. Ajattelin jo laittaa langan sen ympäri ja kiskaista sillä pois koko hoito, kuten lasten maitohampaita poistaessa. Sormin vetämällä äkkinykäys ei oikein onnistunut. Lopulta se kuitenkin heltyi ja hammas irtosi leukaperästä. Helpotti muuten kummasti. Kivut loppuivat. Söin parit voileivätkin eikä kipuja missään. Kun ollaan aika pikaisesti palaamassa mökille, en varmaan huomenissa yritäkään saada pika-aikaa hammaslääkäriin. Seuraavat pari päivää tulevet kulumaan sukkelaan ilman mitään lekureitakin.

Lauantai 17.7.2021

Siinähän kävi eilen iltana niin, että pilkille siitä lähdettiin. Kokeiltiin ensin ihan tässä lähistöllä, kun tuuli oli lännestä. Kun ei mitään kulunut ja verkkojakin oli siinä kierrettävinä, kadottiin tuonne Kuusisaaren laitaan. Siellä olisi ollut matalassa ahven syönnillään, mutta paremman toivossa oltiin liikkeellä. Sitten lopetti kaikuluotain toimimasta. Ei virtaa. Kokeilin startata: ei virtaa! Akku oli virraton ja viraton. Vetämällä kone kuitenkin käynnistyi. Olisikin ollut melkoinen soutu-urakka Tarralle. Tultiin sitten pois, kun syvemmästä emme kuhaa saaneet. Tuuli oli hieman alentunut. Paluumatka oli Ainon ahterille hieman lempeämpi, kuin meno.

Mökillä laitoin homesuojaa kellarin edustan hirsiseiniin. Ilta meni pelaillessa. Meikäläisellä tuurit kateissa. Pureskelin siinä ohessa lohtuleipää. Sitten kuului pamaus. Olenkohan kirjoittanut siitä, kun joku viikko aiemmin sain hampaani kipeäksi. Purressa se vastasi vastapuolen hampaisiin. Ikään kuin se olisi liikkunut pois paikaltaan. Vähitellen kipu laantui eikä hammaskaan enää tuntunut olevan pois paikaltaan. Kaikki hyvin. Paitsi eilen se PAM! Hammas poikki. Ei se suusta pudonnut minnekään. Siinä se yhä lauantai-iltanakin vielä keikkuu ikenen varassa. Eikä enää vastaa alaleuan hampaisiin!

Lauantaina siis hammas yhä suussa. Ien ja yläleuka lievässä kiputilassa. Lähdin hillareissuun, vaikka lämpöasteita oli aamulla hieman eilistä enemmän. Kävelin autolta hillapaikkaan jänkkää pitkin 3-400 metriä. Kypsää hillaa oli niukasti, raakaa jonkun verran. Oli paisteessa niin tukalaa olla, että katsoin viisaammaksi palata autolle. Vielä kun pääsen! Helpointa reittiä, eli 150 metriä jänkkää jonka jälkeen pääsin kuivalle maalle ja jonkunlaiselle tien tapaiselle. Nyt oli lämmintä 20 astetta. Eli monta, monta astetta liikaa meikäläiselle. Saa ilmat jäähtyä oleellisesti, ennen kuin teen uusia yrityksiä. Teenkö sittenkään?

Kasvihuoneessa leikoin pois kaikki oreganot. Sidoin nippuihin ja vein niput pizzamiehelle. Kasvihuoneessa vapautui yksi kasvatusastia. Poistin siitä juuria ja lisäsin uutta multaa. Kylvin viimeiset persiljan siemeneni. Tasan viikko sitten kylvin viimeiset salaattini. Ne ovat itäneet loistavasti ja ovat jo 3-4 sentin mittaisia. Kastelin kaikki kasvit kasvihuoneessa ja laavullakin. Laavun kasvimaa näyttää päivä päivältä surkeammalta. Pottumaassa ainakin kaalet rehottavat. Maan alla tilanne voi olla hieman mutkikkaampi.

Syötiin. Kastiketta varten oli kerännyt ja silpunnut hieman persiljaa ja pinaattia. Joko huomenissa kerään pinaatit matkaan kuivausta varten?

Saunottiin. Uskallettiin lämmittää sauna, kun luvassa viilenevää ja aamuyöstä sadettakin. Huomenna on käytävä mansikkamaalla. Olisi nyt sen verran välillä poutaa, että saataisiin tehdä se keikka kuivina. Illalla saunan jälkeen varsin harvinaisia vieraita. Aino heltyi jopa keittämään kahvit. Hammas melkein irti. Jokohan yöllä sen nielaisen?

Perjantai 16.7.2021

Aamulla lämmintä 14-16 astetta. Yölläkin toistakymmentä. Vaikka oli aurinkoista, ajattelin silti lähteä testaamaan itseäni. Pientä hillareissua siis suunnittelin. Sen sitten teinkin. Auton mittari näytti 16 astetta. Tuuleskeli. Jos olisi ollut pilvistä, olisi ollut lähes unelmakeli. Paikan valitsin sillä kriteerillä, että autolta piti olla hillapaikkaan lyhyt ja helppo kulku. Katselin menomatkalla kuivalla maalla mustikoita. Tai paremminkin olisin katsellut, jos niitä olisi ollut. Kuivuus näyttää tehneen tehtävänsä. Kuivia supuroita näkyi jonkun verran. Kyllä pitää mustikoita saadakseen etsiä märempiä maita.

Ei kovin hyvältä näyttänyt hillajänkälläkään. Hillat harvassa. Osa raakoja. Osa kypsiä. Osa mennyt jo ylikin. Istuin useaan otteeseen pienten mäntyjen varjossa. Kuumahan se meinasi tulla. Vesipulloa kallistelin tasaiseen tahtiin, vaikka jano ei ollutkaan. Mäkärät vaivasivat hieman istuskellessa. Muuten tuuli piti ötökät pois kimpustani. Selvisin aika hyvin reissusta. Paluumatkalla autolle oli ylämäkeä, niinkuin keskimäärin aina jänkältä autolle tullessa. Harvoin se auto on alempana, kuin hillapaikka. Jalan nousu se ei ole kummoinen. Niinpä kompuroin ja puolet marjoista kaatui mätikköön. Oli onni onnettomuudessa, kun marjoja oli niin vähän. Sain ne pelastettua ja Aino putsasi mökillä normaalia roskaisempaa satsia. Pari-kolme pientä rasiallista. Kannattiko? Kannatti tietenkin!

Leikkimökissä harrastin hieman homeen torjuntaa. Käsittelin kaikki paneelit + näkösällä olleet kattotuolit. Jalkalistat hoitelin pihalla. Mustumia jää väkisellä. Pitäisikö käyttää valkaisevia kemikaaleja? Pääasia on kuitenkin se, että homeen kasvu tyrehtyy ja paikat kuivuvat.

Syötiin kalapihvit ja uudet potut. Kermakastiketta a la Aino. Tilliä kasvihuoneesta. Maailman parasta kotiruokaa. Eikä mennyt aikaa hukkaan tuhratessa! Ruuan jälkeen hetki lepoa. Sitten käväisin moppaamassa leikkimökin lattian. Tuoksuupas siellä jo raikas!

Ei kuulemma ole muoreilla tänään peli-iltaa. Saatammekin tehdä sitten sellaisen tempauksen, että lähdemme kokeilemaan pilkkejä. Nyt kello on vasta 17:20. Ilta aikaa kalastella! Pitänee hieman katsoa pilkkien ja etenkin siimojen tilanne ennen järvelle menoa. Kyseessä tämän kauden eka reissu eikä viime kesänäkään käyty kuin pari kertaa.

Torstai 15.7.2021

Reiskan synttäripäivä, ei vain ole Reiska enää juhlimassa!

Yhä turhan lämmintä. Jälleen ilmassa sellaisia vinkeitä, että länsinaapurista saapuu saderintamia, ja ne sitten kuivuvat ennen meille saapumista. Aina ei voi kuitenkaan olla aivan varma. Siksi kiiruhdimme aamupalan jälkeen mansikkamaalle. Uusi rintama oli taas tulossa juuri kuivuneen perässä. Saatiin mansikoita tuplasti sunnuntaiseen verrattuna. Muutaman kilon varmaan vielä saamme. Jo nyt omasta maasta ollaan saatu mansikkaa enemmän, kuin ollaan ostettu, Tällaisina päivinä arvostaa sitä työtä, jota etenkin Aino on vuosien mittaan tehnyt mansikoitten hyväksi. Putsattiin mansikat sisällä. Tuoreena syötäväksi jätettiin pienimmät. Toista litraa niitäkin.

Otin vielä talteen eilen hajoittamastani sohvasta muutamat ankkurimutterit. Tarkoitan sellaisia muttereita, joissa on  piikit, joilla se pysyy puussa paikallaan. Kertyi kahdeksan tällaista paria. Sitten kärräsin sohvan kappaleet välivarastoon ja peitin ne pressulla.

Juotiin kahvit. Muorikööri kokoontui yllättäen jo keskipäivällä pelaamaan. Muut äijät olivat kuulemma kauppareissulla, pois silmistä, pois jaloista. Jatkoin leikkimökkihommaa tyhjentämällä sieltä kaiken, mitä siellä vielä oli. Aino olikin jo kerännyt leluja ja mussukoita ynnä muuta. Valitettavasti valtaosa menee kokkoon. Tein keinuun sateensuojaa ja sinne kokosin leikkimökin viimeisiä kamppeita.

Joskus vuosia sitten, olisikohan siitä aikaa jo peräti 45 vuotta, tein köyhänä nuorukaisena huonekaluja, jotta Etelä-Haagan yksiössä ei olisi kovin tyhjää. Noista huonekaluista on jäljellä vielä pieni pöytä (kukkapöytä) ja kylppärin kaappi. Sohvapöytä ja stereotaso ovat jonnekin matkan varrella jääneet. Viime vuodet näiden jäljellejääneiden sijoituspaikka on ollut leikkimökissä. Toista viikkoa sitten pöytää käytettiin sisällä. Siihen oli kuitenkin tarttunut leikkimökissä leijuva pistävä haju ja se vietiin sinne mökkiin takaisin. Kun nyt tyhjensin leikkimökkiä, jäi viimeiseksi seinään ruuvattuna se kylppärin kaappi. Kun avasin sen ovet, pelmahti ilmoille voimakas pistävä haju. Ohhoh ... miksi tuo kaappi niin haisi? Ja miksi muuten haisi se pöytäkin? Molemmissa kalusteissa on vaneriin liimattuna laattoja. Sellaisia normaaleja, joita näkee kosteissa tiloissa seinissä ja lattioissa. Veikkaan, että liima, ehkä Eri Keeper, oli hajun lähde. Reagoinut jotenkin homeen ja kosteuden kanssa. Kun vein kaapin pihalle, raikastui ilma leikkimökissä melkoisesti.

Aloin sitten poistamaan sisäkaton paneeleita. Parissa paneelissa oli mustumaa. Hometta? Kaikki silti menee vaihtoon. Vesikaton aluslaudoituksesta näki, että kattohuopa on vuotanut naularivistöjen kohdalta. Rivistöt mustuneita. Yhdessä peräti vihreää hometta. Vesikattoa en vielä alkanut purkamaan. Sen teen silloin, kun minulla on pätkäpellit ja tuoreet ruodelaudat ja ainakin pari-kolme päivää poutaa vastassa ja itsellä aikaa harrastaa katon tekoa. Poistin lopuksi pohjoisnurkasta ulkoa neljä pintalautaa. Sillä kulmalla kosteusvaurio on laajimmillaan ja halusin tarkastella tilannetta ulkoakin päin. En huomannut kosteutta. Jätin kuitenkin laudat vielä irti. Tuuletusta, tuuletusta!

Vuosia sitten oli leikkimökki muljahtanut hieman nurkkakivien päältä. Pyöreitä luonnon kiviä. Tunkkasin mökkiä silloin ja sain mökin uudelleen vaateriin. Nurkat kuitenkin siirtyivät sen verran, että lattia ei ole enää suorakulmio. Se on pikemminkin suunnikas. Hieman jännittää se kattopeltien laitto. No, pitää aloittaa paraatipuolelta. Jätetään ne ongelmat sinne takapuolelle, jos ongelmia tulee.

Vaikka en käytä purkamiani paneeleita enää uudestaan rakentamiseen, en niitä nuotioonkaan laita. Teen niistä pikku syttöpilkkeitä. Homeiset kohdat menevät rovioon. Siksipä poistin paneeleista kaikki naulat. Ainokin oli tullut ruuan laittoon ja syötiin siinä välillä. Paneelit kannoin puulanssille ja peitin pressulla.

Sitten jäljellä vielä leikkimökin lakaisu. Aloitin sieltä yläosista juoksujen päältä. Sieltä löytyi oravan luuranko. Häntä oli likimain ehjä. Sinne se oli mennyt viimeiseen lepopaikkaansa. Mistä oli päässyt, en ole varma. Itse asiassa olen hieman ymmälläni. Lattian lakaisun jälkeen oli tämä vaihe tehty. Leikkimökissä jo aika raikas tuoksu. Hajun puolesta siellä voisi jo aivan hyvin nukkuakin. Nyt seuraavaksi hakemaan vesikattoaineksia. Menee varmaan alkuviikkoon.

Sitten vielä iltapäivän kohokohta. Ihoa kirveli hien johdosta. Kai siinä suolaisen eritteen seassa oli myös muhaa ja homepölyäkin. Eli järveen mars! Kylläpä olo raikastui kummasti. Sopivasti ehdin juomaan Ainon keittämät kahvit, ennen kuin alettiin kuudelta katsomaan Emmerdalea. Ainolla tosin TV-sessio jäi lyhykäiseksi, kun tuli soitto ja kutsu pelaamaan illan jatkoerät. Katsoin Emmerdalet loppuun. Ja istuin näitä kirjoittelemaan. Sateli lopulta vettäkin. Tuntisen verran. Eli ei paljon paskaakaan.

Päivällä tuli mieleeni eräs asia. On olemassa ongelmia ja ongelmia. Lisäksi on vielä ongelmia. Keksin osaratkaisun. Olisi jopa aika hyvä sellainen. Jos malli alkaisi kelpaamaan, voisi se olla iso voitto. Eikä pelkästään meille. Olen kuitenkin luonteeltani vähintäänkin pessimisti. Vähän enemmänkin.

Keskiviikko 14.7.2021

Eilen tuli operaattorilta tekstari, että tällä viikolla jonakin yönnä päivitetään reitittimen ohjelmisto. Ja että mahdollisesti sen jälkeen joutuu antamaan reitittimelle salasanan, jotta WiFi pelaisi. Viime yönä muutos oli tapahtunut ja jouduin tuo salasanan antamaan. Ja netti pelasi. Aloin sitten testaamaan telkun toimintaa. Muuten ok, mutta kuva pysähtyi parin minuutin katselun jälkeen. Joka kanavalla. Selvittelin asiaa ensin operaattorin chattibotin kanssa, sitten ihan elävän ihmisen kanssa. Asia selvisi ja teeveekin alkoi toimimaan.

Vaikka oli mökille lähtö, emme olleet mitenkään hopussa. Valmisteltiin jopa loppuviikolle jotakin purtavaakin. Suihkussakin käytiin. Silti kello ei ollut kymmentäkään, kun aloimme vähitellen olla lähtövalmiudessa, viimeiset pakkaamiset eli ruokatarvikkeet jääkaapista ja pakastimesta enää jäljellä.

Ja vähitellen lähtö. Mökillä selvästi ennen puolta päivää. Ulkomittareissa 22-23 astetta. Sisällä 21. Nyt oli aika miellyttävää oleskeluilmaa, kun ulkonakin kävi kevyehkö tuuli järveltä. Kastelin kasvihuoneen kasvit. siinä suunnassa kaikki hyvin. Laavun kasvimaassa herneet yhdeltä kohdalta katoamassa. Jänis on tainnut tulla osille.

Leikkimökissä hajoitin sohvan sen verran osiin, että sain sen pihalle. Sisäkatossa paneelit pullistelivat yhdessä kohdassa. Vähitellen ja varoen sain kaksi vierekkäistä paneelia irti. Luulin, että esiin ilmestyy mustaa paneelin taustaa, mutta näin ei ollutkaan. Paneelihan oli liki hyvän näköistä. Pahimmat pelot eivät siis toteutuneetkaan. Tiedän, että huonompaakin sieltä vielä voi löytyä. Pienen pohtimisen jälkeen tein päätöksen: kattopaneelit purkuun. Vesikattohan menee kokonaisuudessaan vaihtoon.

Syönnin jälkeen vähän lepoa. Kävin vielä sen verran ulkona, että sain hajotettua sohvan aika pieniin yksiköihin. Talvikokkoon alkaa kohta kertyä tavaraa!

Tiistai, 13.7.2021

Tälle päivälle oli suunnitelmissa muutamanlaisia asiointeja paikallisissa liikkeissä. Osa liittyi ihan  perusjuttuihin, osa liittyi leikkimökkiin. Lähdin aamupäivällä suorittamaan pikku ostoksia ja sitten erilaisia tiedusteluja. Lähitulevaisuudessa on otettava peräkärry mökiltä tänne Tornioon ja keräiltävä jonkunlainen kuorma mökille vietäväksi. Kattopeltiä ja puutavaraa ainakin. Ensin tietenkin voisi olla viisasta suorittaa jonkunlaisia purkuoperaatioita, jotta vahinkojen laajuus selviää. Samaten korvaavan puutavaran määrä täsmentyy. Täytyy sanoa, että tällä reissulla ei mikään tuntunut menevän putkeen. Ei-Oota kaupattiin. K-Raudassa kattopellitkin tilaustuotteita. Peräkärrytuotteet saan kuitenkin Torniosta. Vähitellen varmaan muutkin. Ei kannata kuitenkaan odotella liian kauaa. Varastot eivät nyt pullistele.

Helteestä huolimatta jo toisena päivänä peräkkäin uuniruokaa. Kuitenkin onneksi nopeasti kypsyvää, joten uunin lämmityslaitevaikutus ei olut pitkäkestoinen. Eilen uunissa oli kuhaa, tänään lohta. Eilen höystönä Apetitin Hunajaisia Uuni- ja Grillikasviksia. Tänään lisukkeena Finduksen Uuni- ja Grillikasviksia, Yrttiset. Molemmat kasvisjutut olivat päätyneet pakastimeemme huolellisen seulonnan jälkeen. Ehdoton kriteeri oli se, että valkosipulia ei saanut olla. Toivomuksena lisäksi oli kasvisten sellainen koko, että ne olivat jo valmiiksi sopivia haarukkapaloja, ei silppua. Nuo Apetitin Hunajaiset tulevat varmaan olemaan hankintalistallamme vastakin. Nuo Yrttiset eivät. Aino moitti mausteita ja vertasi jopa valkosipuliin. Oregano vai Timjami, kumpikohan niistä oli se huonon maun tuoja?

Eilen pistäydyttiin mattokaupassa. Pikku mattojen tarve tuohon sisääntulon luo. Löytyi sopiva pari, mutta toisen oli joku varannut. Varauksesta oli jo hieman aikaa, noutoa ei ollut vielä tapahtunut. Tänään myyjä soitti, että maton varauksen tehnyt ei otakaan mattoa, joten halutessamme matot olisivat meidän. Aino suostui. Lähdimme pian kauppareissuun. Haimme matot, kunhan olimme ensin noutaneet Lidlistä piirakat ja muut Lidl-spesiaalit. Jäi ostettavaa vielä Cittaristakin.

Sitten hellettä pakoon kotosalle. Vaikka helle Torniossa ei ollutkaan tänään sitä kaikkein pahinta, on pienien etappien ajelu autolla silti melko tuskallista. Satojen metrien, kilometrin-parinkaan matkalla ei ilmastointi ehdi jäähdyttämään auton sisätiloja. Kylmää puhallin pukkaa ja kun sen ohjaa voimalla päin näköä, tuntuuhan se silloin ihan mukavalta. Meidän vakipaikoissamme on harvassa sellaisia pysäköintipaikkoja, joissa on varjo. Cittarin parkkihallissa tietenkin on, mutta sielläkin lämpötila seurailee ulkpuolisia lämpötiloja. Kotona on näilläkin ilmoilla liki mahdottomuus saada sisälle 25 astetta viileämpää. Vaikka iltakahdeksan aikaan ulkosalla oli enää 22 astetta.

Olisikohan tottakaan, kun ennusteet kertovat sään vähitellen muuttuvan. Ainakin täällä meillä. Huominen voisi olla vielä hellepäivä. Sitten sen jälkeen olisi päivisin keskimäärin parikymmentä astetta. Saisi olla mieluummin 15, mutta olisihan tuo jo ihan eri, kuin 25-30 asteen lukemat. Se on nimittäin aika yllättävää, miten suuri vaikutus voi olla yhdenkin asteen muutoksella. Töissä toimistolla kun mittari ylitti 24 asteen rajan, alkoi se olla minulle liikaa. Hiusten ja päänahan kastelu helpotti olotilaa sen verran, ettei taju mennyt ja töitä pystyi jatkamaan. Istumahommissa siis. Nykyään ulkoilmassa tuo tehottomuusraja lienee 26 asteen paikkeilla. Pystyykö silloin enää istumaankaan. Alempanakin raja tulee vastaan, jos ei tuule. Mutta se 13-15 olisi kesälämpönä se mieluisin. Kovassa työssä 3-5 astetta.

Huomenna taas mökille. Hellettä vielä, mutta kyllä se siitä!

Maanantai, 12.7.2021

Eilisestä jalkapallo-ottelusta oli jotenkin mennyt katsomisen ilo ja riemu pois jo etukäteen. Se johtui englantilaisten fanien katsomokäyttäytymisestä. Tuli jo hieman mieleen takavuosien huligaanit, jotka pistivät Englannin maineen jalkapallomaana matalaksi. Vaikka englantilaiset pelasivat hienoa jalkapalloa ja pidän heidän pelityylistään, kääntyi kannustukseni finaalissa Italian suuntaan. Ja hyvinhän siinä sitten kävikin. Tosin en jaksanut kuunnella sitä vihellys- ja buuauskonserttia enää jatkoeriin, vaan menin keskiyöllä nukkumaan. Aamulla sitten uutiset kertoivat sen, mistä olin jäänyt paitsi.

Yölläkin lämmintä liki 20 astetta. Aamulla poikkeuksellisen kostea ilma. Lopulta laitettiin ensimmäinen koneellinen pyykkiä pyörimään. Ilmankosteus alkoi sopivasti laskemaan, kun ensimmäisen koneellisen pyykit vietiin ulos kuivumaan. Kaksi koneellista vielä seurasi. Ennen illan kosteutta saatiin pyykit kuivina sisälle. Ollaan päästy takaisin päiväjärjestykseen näiltä osin. Eilen oltiin vielä epätietoisuuden vallassa.

Mökillä leikkimökissä on tuntunut jonkun verran pistävää hajua. Hometta ehkä? Olen metsästänyt netistä pesuainetta, jolla leikkimökkiä voisi sisältä pestä ja se saisi käsittelyssä suojan homeelta. Yhden testimenestyjän tuotemerkin löysin netistä, mutta Torniossa sen tarjonta lienee olematon. Tein Cittarireissun ja samalla kertaa pistäydyin ensin etsimässä sitä ihmeainetta. Ei tietenkään löytynyt. Ruokakaupasta ostin vain muutamia välttämättömyyksiä.

Leikkimökkiin olen suunnitellut kattoremonttia. Se onkin meillä ainoa varsinainen rakennus mökillä, jossa ei ole vielä peltikattoa. Näyttäisi nyt siltä, että remontista tuleekin laajempi, kuin alunperin olin ajatellut. Tänään nimittäin sain kuulla, että siinä on ollut kattopaneeleissa hometta, jonka Aino on rapsuttanut pois. Joo, tarkoittaa 99-prosenttisesti sitä, että panelointi on uusittava. Ainakin katon osalta. Purkuhommat voivat koskea myös seinäpanelointia. Toivottavasti ei tarvitse purkaa koko koppia! Ei ole enää kiirettä etsiä sitä homepesuainettakaan tai homesuoja-ainetta. Sen osalta kiire siis meni ohi.

Sunnuntai, 11.7.2021

Eilisillasta vielä muuan sana. Aino kutsuttiin peli-iltaan. Muori-kööri kokoontui nyt jo 18:30. En mitään ihmellisempää keksinyt juhlapäivän iltaan. Vaihdoin kuitenkin pääkameran akun. Olisi siinä vielä virtaa piisannut, mutta sama vaihtaa joskus tiheämminkin. Olin jo jonkin aikaa aikonut lähteä järveen huuhtelemaan ihoa hiestä. Nyt lopulta oli se aika. Vesi oli tosi lämmintä. Shampoon kanssa tuli puhdasta jälkeä ja raikas olo muutamaksi tunniksi.

Ari pistäytyi porisemassa. Puhuimme ummet ja lammet. Kumpaako enemmän, en muista. Maailman parantamisen ohella vaihdettiin paljon tärkeitä tietoja. Ja opimmekin jotakin.

Illemmalla kuuntelin radiota. Sieltä tulikin viimeisen päälle hyvää musiikia. Esimerkkinä Procol Harumin A Salty Dog. Ko. yhtye on yhä mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaita. Kun 1960-luvulla nuorisomusiikissa maailmalla tapahtui suuria muutoksia, vastasivat suomalaiset artistit ja yhtyeet haasteeseen esittämällä ulkolaisista hiteistä käännösversioita. Täysin kotimaista tuotantoa odoteltiin vielä. Lähes poikkeuksetta mentiin metsään tai vieläkin kauemmas. Joskus näitä käännöksiä kuunnellessa tuli mieleen, että mahtoikohan ne olla tehty ollenkaan tosissaan? Vaikka Teijo Joutselan Hän sinun on! Poikkeuksiakin oli. New Joys -yhtyeen ensi levy sä mikset mua huomaa oli varsin onnistunut. Palataanpa kuitenkin muutama rivi ylemmäs. Kun ulkolaisen huippubändin hittikappaleen esittää suomalainen huipputekijä, voi odottaa miellyttävää kuuntelukokemusta. Jopa niin, että selkäpiissä väreet kutittelevat. Hyvät ystävät, estradille astuu Pepe Willberg, ja Merimies.

Eilinen oli jo siis ties kuinka mones syntymäpäiväni. Tässä iässä ei välivuosia juhlita. Tasakymppejäkään ei välttämättä. Ilahdutti kuotenkin moninaiset muistamiset. Kiitosta vaan, tätäkin kautta!

Hilla-aika alkaa olla jo lähellä, ellei jo käsilläkin. Jos säät pysyvät lähiviikkoina nykyisen kaltaisina, on meidän perheessä turha etsiä talvella pakastimesta hillarasiaa. Ei meistä ole helteeseen lähtijöiksi. Lisäksi jalan nousu ei suosi jänkillä kulkua. Hyvä kun selviää maantien kävyistä. Niitä onkin meillä mökillä runsain mitoin.

Tänään aamulla oli pakko käydä mansikkamaalla. Lähtöpäivä kun oli. Laskeskelin siinä, että tässä helteessä on meikäläisellä paremmat edellytykset selviytyä sieltä takaisin hengissä. Niinpä lähdin ja meninkin viisaasti automobiililla. Huomasin pian, että mansikkamaalta, sieltä verkon sisältä, puuttuu yksi asia: istuin! Mieli teki istua aina silloin ja tällöin. Selvisin kuitenkin. Mökillä putsattiin marjat ja laitettiin rasioihin. Kotona sitten suoraan pakkaseen.

Kasvihuoneen lisäksi minulla on salaatteja ja yrttejä ynnä muuta siellä laavun pottumaan reunassa. Paikka vaatisi enemmän kastelua, kuin mihin nyt on mahdollisuus. Kasvit siellä selvästi kärsivät kuivuudesta. Kävin kuitenkin taas ennen kotiin lähtöä tarjoamassa juotavaa. Hyvin kelpasi. Kasvihuoneessa kastelin myös osaa kasveista. Tillit ovat kasvaneet niin valtavasti, että leikoin ensimmäisen sadon kuivumaan. Jätin kasvihuoneen oven hieman auki. Tomaatti kukkii, joten jos kävisi tuuri, saattaisi sisälle huoneeseen eksyä joku pölyyttäjähyönteinen.

Kotimatkalle vartin yli yhdentoista. Tukalaa hellettä. Kaukana edessä näkyi kuitenkin mustia pilviä. Siinä arveltiin, saammeko viilentävän suihkun. Ajeltiin jo Arpelastakin ohi, kun taivaat aukenivat. Vettä tuli hetken kaatamalla. Parit pyöräilijät polkivat, niinkuin kovalla vauhdilla pysyisivät kuivina! Kotona kuiva piha. Juotiin kahvit. Ja sitten kaivattuun suihkuun. Vesisade koitosalla alkoi sillä hetkellä. Tulihan sitä vettä. Mökillekin kuulemma vihdoin tuli sadetta. Tuskin siitä kuitenkaan oli minkään pelastukseksi. Ei pestykään sitten lakanapyykkiä, jota toimme mökiltä pari pussillista. Katsotaan huomenissa, jos on poutaa ja pyykit voi kuivattaa ulkosalla. Pikkupyykkiä saatiin kuitenkin pyykättyä.

Lauantai, 10.7.2021

Eilen alkuillasta pelailtiin Kindomia. Aloitettiin joskus kuuden maissa. Oli selvää, että yhdeksän maissa pelit olisivat ohi. Kyllä minulle piisaa sen lajin istumista yleensä sen kuuden erilaisen pelisetin verran. Ja niinhän siinä kävikin. Ainolla kuitenkin kävi siinä aika hyvä tuuri. Jaana nimittäin köpötteli tulemaan juuri, kun oltiin saatu viimeinen peli pelattua. Rouvilla pelit sitten jatkuivat hieman uudelle vuorokaudelle asti.

Olin kahden vaiheilla, alanko siinä lauleskelemaan karaokea pelureiden suureksi tyydytykseksi. Selailin levyluetteloitani. Lopulta olin lukenut listat läpi. Sen kummemmaksi ei karaokeni tullut. Listoja selaillessa aikaa kului, ja lopulta alkoivat silmäluomet olemaan aika raskaat.

Olin vähällä kirjoittaa otsikon päivämääräksi 10.7.1954. Silloin tapahtui jotakin merkittävää, kun maailma sai kuulla 4-kiloisen pojanrötkäleen ensi rääkäisyt. Rääpälevaiheen jälkeen on noita 4 kilon lisäeriä kertynytkin melkoisesti. Enemmän kuin 10, enemmän kuin 20, mutta hiukan vähemmän kuin 30.

Heti aamusta varsin tukala olo. Kysäisin silti Ainolta, että alammeko siihen matonpesuun. Iltapäivällä voi olla jopa 30 astetta ja kyllä silloin ei mitkään hikihommat kiinnosta. En saanut selvää vastausta. Päätin kuitenkin viritellä vesipumpun ja huuhdella eilen putsaamani lavat. Ja pumpata lopuksi saunavesiä. Aino kuitenkin virkistyi ja kohta olivat matot pesupaikalla. Ok, pesuhommiksi siis. Lavan huuhtelin aluksi ja sitten vettä, pesuainetta ja harjausta. Matoille tietenkin. Onneksi mattoja oli vain neljä, ja niistäkin vain yksi hieman isompi. Äkkiä niistä selvittiin. Kannoin matot terassin kaiteelle valumaan. Isoin sai jäädä hetkeksi kevenemään grillin apupöydälle. Myöhemmin kannoin sen leikkimökin terassille. Siinä meillä on tarkoitusta varten näppärä orsi.

Käväisin pottumaalla. Näppäsin ylös kaksi kaalta. Siiklin ja Timon. Vaikka molemmat olivat jo kukkaa puskemassa, ei maan alla ollut vielä kummoisia tapahtunut. Annetaanpa olla. Tiinan päivänä voisi olla jo sellainen tilanne, että keitollisen saisi nyhtämättä koko maata paljaaksi! Mökille palattuani huomasin, että puhelin oli jäänyt jonnekin. Palasin pottumaalle. Siellähän se pötkötti. Pottupenkin päällä.

Ruuanlaittoa odotellessani harrastin hetken salaatinviljelyä. Yksi epämääräinen kylvöni oli tullut tiensä päähän. Satoa ehdin saada siitä vain muutaman lehden verran. Osasyynä epäonnistumiseen oli liian voimakas kastelu. Poistin vanhan kasvuston jämät. Tein astiaan muutaman reiän. Laitoin uutta multaa ja lopuksi salaatin siemeniä. Enköhän saa satoa loppukesän tarpeisiin. Ruokailua varten napsin mukaani muutaman pinaatinlehden ja pari basilikan vartta lehtineen. Terassilla vaihdoin kaksi mattoa etelän puolen kaiteille. Saavat siinä hetken ottaa aurinkoa.

Aino oli putsannut valmiiksi potut. Pilkkonut sipulit ja kanat ja paprikat ja muut höystöt. Oli meikäläisellä helppo homma ryhtyä ruuan laittoon. Siinä jonkun aikaa keittelin ja paistoin. Sitten yhdistelin. Jääkaapista laitoin mukaan vähän jalostettuja maitotuotteita. Loppuvaiheessa lisäsin pinaatin lehdet mukaan hetkeksi hautumaan. Basilikan oksat tai paremminkin lehdet ripoteltiin annoksen päälle sellaisenaan. Wau, olipas hyvää.

Perjantai, 9.7.2021

Siinähän kävi illalla sitten niin, että katsoin yhden elokuvan. Eihän se mikään huippu ollut, mutta kuluihan siinä hetki aikaa mukavasti.

Viilein yö aikoihin. Meni jopa alle 10 asteen hetkeksi aamuyön puolella puoli viiden maissa. Aamulla kuitenkin taas ihan lämmintä. Ruohikot vielä kosteina illan sateiden johdosta. Öisin ei mikään kuivu. Siitä pitää huolen 100-prosenttinen ilmankosteus. Sadetta saatiin kuitenkin vain liraus. Metsäpalovaroituksetkin jäivät voimaan.

Hommia olisi. Kun vain jaksaisi. Oman työlistan lisäksi Ainolla tuntuu riittävän asioita, joita voisi tehdä. Mm. matot pitäisi pestä. Mattoja ollaan pesty tuossa grillin edessä olevilla lavoilla. Siitäpä poiki meikäläiselle aamupäiväksi hommia. Ei maton pesua vaan muuta. Pitää ennen mattopyykkiä puhdistaa nuo lavat. Etenkin lautojen raot. Ne kasvavat heinää ja sammalta ja ovat täynnä roskaa. Raot sain sitten puhdistettua välineellä, joka on tarkoitettu apuvälineeksi hirsirakentamiseen. Ei sillä väliä. Kun kerran hyvin toimi niin miksikäs ei! Ulkoreunat kaivoin auki kuokalla. Menee taas joku vuosi, ennen kuin kolot on taas putsattava. Aino katkoi saksilla heinäkasveja sellaisista paikoista, joihin ei leikkurilla ole asiaa. Siinä hommassa työn jälki näkyy heti. Piikottavat korret väärissä paikoissa ovat melko rumanlaisia.

Oli luvattu jopa 27 astetta tälle päivälle. Meltosjärvessä 25 meni rikki, mutta meillä sekin taisi jäädä niukasti saavuttamatta. Taisi olla iltapäivällä tasaisesti 22-23 astetta. Liikaa sitä oli siinäkin. Leikkasin osan ruohikosta. Oli pakko pukeutua sääskien ja mäkäröiden varalta. Kun tuuli käy lännestä, on tässä mökillä ötököiden hyvä olla!

Tässä kun kuljeskelee ja on pukeutunut pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin, jää kaula ja niska helposti paljaaksi. Poolopaidat ja kaulahuivit eivät ole kesällä in. Kaulan ja niskan seutuvilta onkin nahka päässyt kärähtämään. Naama ja kämmenet ovat varmaan saaneet niin paljon siedätyshoitoa, että ne eivät ole palaneet. Noilla palaneilla alueilla hiki kirpaisee aika railakkaasti. Näillä keleillä kun hiki tahtoo tulla vaikka vain ajattelisi työn tekoa. Kun saunan lämmittäminen lämmittää myös kämpän, ollaan kesähelteillä käyty rantavesissä kurpomassa. Pesuhommissa. Niin tänäänkin. Vesi olikin tosi lämmintä. Kyllä järvessä olisi viihtynyt kauemminkin. Olo raikastui kummasti. Pahimmat hiet jäivät järveen. Millekähän ne aapot nyt maistuvat?

Koronatartuntojen määrä näyttäisi olevan reippaassa kasvussa. Ja joku vielä sanoo, että loputkin rajoitukset olisi purettava! Tilannehan on päinvastainen. Rajoitukset tulisi kiristää nyt äärimmilleen pariksi kuukaudeksi. Monissa maissa ruuvia väännetäänkin tiukemmalle. Onneksi on niin, että tuplarokotuksen saaneet eivät hevin sairastu taudin vakavaan muotoon. USA:ssakin kuolee käytännössä vain sellaisia, joita ei ole rokotettu lainkaan. Jos joku vielä empii, ottaako rokotteen, niin lopettaisi jo ja ei muuta kuin tilaamaan aikaa.

Torstai, 8.7.2021

Ennen heräämistäni oli heikko sadealue kulkenut yli. Niin heikko, että ämpäriin rännin alle kertyi vaivaiset pari lusikallista vettä. Olisihan sitä ämpäreihin mahtanut enemmänkin. Puhumattakaan rutikuivasta maastosta. Lämmintä liki 20 astetta. Eipä siitä sateesta ollut myöskään raikastamaan ilmaa! Aamupalalle sain haettua ensimmäiset persiljat ja salaatit kasvihuoneen viljelyksiltä. Tästä eteenpäin niitä piisannee. Olisi vain astioita, joihin kylvää uutta satoa loppukesäksi!

Ilma oli kuitenkin sen verran kohtuullinen, että päätin edes yrittää tehdä jotakin. Työlistalle on alkanut niitä rivejä kertymään. Ja kuittaukset aika harvassa. Päätin nyt aloittaa "High Level Security" -töistä. Piipun päällä on sadesuojan/kipinänhajoittajan virkaa toimittanut sentin vahvuinen kivilevy. Piippua nuohotessani jouduin tietenkin siirtämään sen sivuun. Silloin huomasin, että sää + hormista noussut kuumuus olivat alkaneet haurastuttamaan levyä. Se oli yhä yhtenä kappaleena, mutta reunoiltaan se alkoi näyttää murenemisen merkkejä. Ei siis mikään iso homma, etenkin kun minulla oli korvaava teräslevy jo varastossa. Rivinä kuitenkin muistilistalla oli tuokin. Mutta sitä ennen oli listalla toinen rivi. Se varsinainen turvallisuusjuttu. Harjalle nousevien lapetikkaiden ja piipun välissä oli metrin verran katonharjaa, josta tuen ottaminen oli liki mahdotonta. Kun tätä iän tuomaa kankeutta ei voi unohtaa ja piippua joskus nuohottava, oli tuohon tyhjään väliin kehiteltävä silta. Hyötyä siitä olisi nyt heti, kun laitan sen uuden piippusuojan. "Silta" on tietenkin aika leuhkasti lohkaistu. Kyseessä kun on vain pieni lava, johon uskaltaa astua ja koko painonsakin siihen mössäyttää. Kokoa ainoastaan parit jalansijat.

Siinä siis oivaa suunnitelmaa. Ennen päiväkahvia tein kuitenkin ihan ensiksi puukopallisen hyvin pieniä pilkkeitä. Syttöpuita loppukesän saunomisiin. Riittävätköhän peräti syksyisiin kamiinalämmityksiinkin? Sitten tein ensimmäisen reissun katolle. Tein pahvisen sapluunan, jonka avulla saan kattojen lapekulmat selville ja voin rakentaa lavan alhaalla. Pahviin piirtelin myös oleellisia mittoja.

Kahvin jälkeen sitten varsinaisiin hommiin. Aino lähti katsomaan mansikkamaata. Eikä tietenkään ottanut puhelinta matkaan. Oltiin jo hellerajoilla. Eikä rouvaa alkanut kuulumaan takaisin. Oli lähdettävä autolla tutkimaan, mihin se on torkistunut! No ei tietenkään ollut mihinkään. Naapurissa juoruilemassa. Keskeytyksen jälkeen jatkoin hommiani. Ennen ruokahommia oli lava valmis. Vasta vatsa täyteen tukittuna vein sillan katonharjalle. Pudotin samalla reissulla vanhan kivilevyn alas. Sitten vielä yksi nousu katolle teräslevy matkassa. Silta kesti pulleavatsaisen ukon + teräslevyn painon.

Lyhyen tauon jälkeen siivoilin nokiset kivilevyn kappaleet räystään alta. Hajoitin ne vasaralla kottikärryssä murskaksi ja kärräsin tuotokset johonkin mätäsvälikuoppaan. Sain lopulta merkitä listaani kahden rivin kohdalle: Done!

Pitkin päivää oli ukkosen uhka. Uhka on tietenkin negatiivisesti sanottu, kun ukkonen toisi sitä kauan kaivattua sadettakin. Päivällä rupesi näyttämään hyvältä. Ruotsin puolelta alkoi lähestymään 200-300 kilometrin leveydeltä ukkosta ja sadetta. Ennen kahta rintaman etureuna ylitti jo Tornionjoen. Jukupliut, kohta saadaan lopultakin vettä!

Ei ole kerta tai kaksi, kun olen tästä ilmiöstä puhunut. Siis kirjoittanut. Kun seurasin tutkakuvista rintaman lähestymistä, alkoi näkymään tuttu kehitys. Lähestyvät pilvet alkoivat  jakaantumaan ja hiipumaan. Noin 10 kilometriä ennen Miekojärveä kohti tuleva sadealue oli kuivunut. Pohjoispuolinen osa jatkoi matkaansa koilliseen. Eteläpuolinen haara kuivui tällä kertaa myös pois. Kuka tämän osaisi selittää? Miksi tuolta (lounas) suunnalta tulevat rintamat jakaantuvat ennen Miekojärveä? Tai kuivuvat kokonaan pois.

Ennen iltaseitsemää oli meitä lähestymässä seuraava rintama. Hyvin kapea, eli yhtä tyhjän kanssa. Nyt suunta oli suoraan lännestä. Ja siltä suunnalta lähestyessään se ei jakaantunutkaan? Häh? Satoi hieman vettä, mutta ei siitä määrästä luonto villiinny.

Rouvilla jälleen iltapelit. Tänään ei ole jalkapalloa. En taida laulaa karaokeakaan. Taidankin mennä hyvissä ajoin nukkumaan. Vai mitäköhän tässä keksisi? Tulisiko telkusta jotain?

Keskiviikko, 7.7.2021

Aamulla suihku. Kotihikeä ei mökille viedä! Vaikka ulkosalla oli odotettavissa melkoisen lämmintä, lähdettiin silti mökille. Tiedossa ainakin 25 astetta. Mutta menoksi vain. Jo matkalla saavutettiin tuo helleraja. Mökissä sisällä alakerrassa alkuun 23 astetta. Mutta iltapäivällä jo hyvinkin 27. Yläkerrassa 3 astetta lämpimämpää! Sanon että voi paska, vaikka se onkin aika rasvaisesti lohkaistu!

Vaihdettiin lakanat. Hikipuuhaa. Kastelin kasvihuoneen kasvit. Siellä alkaa tilanne olla se, että kaikkea voisi alkaa vähitellen hyödyntämään. Paitsi tomaatteja, jotka vasta kukkivat runsaasti. Juotiin kahvit. Suunniteltiin yhden sängyn muutostöitä. Ainakin patjan vaihtoa. Siitä voi saada pienen projektin. Toinen pikku homma olisi kuskata leikkimökistä vanha sohva rovioon. Huh, hikihommia sekin.

Käväisin laavun kasvimaalla. Potut siellä jo hyvinkin nupulla. Siiklit ja Timot. Eli sielläkin jo voisi alkaa kokeilemaan onneaan. On vain järkevää käyttää ensin pois ostopotut. Ensi viikkoon menee. Ainakin.

Käveltiin naapurissa katsomassa lomalaisia. Siellä oli ruuan laitto meneillään. Samoihin hommiin tultiin mekin sitten. Syönnin jälkeen korjailin hieman terassin kevyttä pöytää. Vaihdoin 3,5 senttiset naulat 4 sentin ruuveihin. Tukevoitui melkoisesti. Siinä sitä olikin tälle päivälle hommaa. Hikoilemaan ei haluttanut. Parempi vain tämä päivä ottaa rennosti!

Viime viikolla ei aivan kaikista kaulaamistani puista olleet neulaset varisseet. Aika vihreitäkin jotkut silloin vielä olivat, tosin selvästi muuttumassa. Nyt muutos oli jo edennyt niin, että värit olivat haalistuneet ja maassa melkoinen kerros neulasta. Veskin ja kompostin reunalla on kolmen kuusen rypäs. Yksi niistä kuivui jo viime vuonna. Toinen alkaa olla aika kuiva nyt ja kolmas alkaa myös vedellä viimeisiään. Ei mene kauaa, kun puut ovat täysin paljaita. Se on hyvä juttu. Saan sen puolesta miettiä kaatoaikataulut miten järkevintä on. Ja varmaahan on, että keveitä puut ovat.

Vaimoväki on suunnitellut peli-iltaa. Onko homma vasta silloin, kun alkaa jalkapallo eli kymmeneltä? Ei kai. Sehän on jo normaalikansan nukkumaanmenoaika! Aino lähti kuitenkin naapuriin jo 19:30. Pistänkö pystyyn henkilökohtaisen karaoken, vai millekähän tässä alkaisi?

Tiistai, 6.7.2021

Tänään odotellaan vain ajan kulumista. Ja sen myötä helteen antautumista. Eihän se vielä täysin antaudu, helpottaisi edes nyt kuitenkin. Näitä aamusella mietin. Huomenna mökille. Nopea kauppareissu tehtiin kauppakeskukseen. Aino kävi jossakin vaatekaupassa, minä Cittarin lenkkimakkaraosastolla. No ei nyt sentään. Oli se melko normaali kierros kaupan läpi. Paitsi että ... pysähdyin jo ennen elintarvikeosastoja vaatepuolella. Investoin vähiä varojani uimahousuihin. On minulla uikkarit ollut aiemminkin. Mutta ne edelliset olivat tosi pienet ja katosivat kai jonnekin takavaon mustiin syövereihin. Löysin ihan ok mallin. Hintakaan ei paha. Ja kangasta ja kokoa niin, että kangas pitää piilossa ne asiat, joita varten uikkarit yleensäkin ovat olemassa. Ei niitä lämpimyyden vuoksi pueta. Sattui kaupassa sitten myös jonkunlainen arviointivirhe. En nimittäin muistanut ollenkaan, sitä, että eilen kauppareissulla ostettiin maitoa likimain viikon tarpeiksi. Kun päiväyksetkin olivat ok. Tänään lapoin kärryyn vielä hieman enemmän. Nyt saa maitoa juoda vaikka janoonsa. Sitä piisaa silti yli ensi viikonlopun! Valitettavasti sitä ei kannata pakastaa!

Joka kesä joku saa herneitä nenäänsä, koska miehet pitävävät kesällä sukkia. Minua kadutti suuresti viime perjantainen esiintymiseni sukattomana. Nilkoista paloi iho. Sukat olisivat suojanneet. Toinen vaihtoehto olisi ollut kumisaappaat. Veikkaanpa, että moni olisi katsonut valintaani pitkään. Ehkä jopa pitempään, kuin sukkia! Minulla on selvästi yliherkkyyttä auringonvalolle. Sitä tutkittinkin aikanaan. Yliherkkyydeksi se silloin jäi. Allergiaksi siitä ei silloin ollut. Nykyisin tilanne voi olla toinen. Asian vuoksi en enää lääkärille mene. Toimivia konsteja ovat kunnon sukat tai saappaat. Päässä lierihattu. Ja muuten päällä pitkähihaista ja -lahkeista. Uikkarit ovat vain järvessä kurpomista varten. Kuivalle maalle tullessa on suojaus hoidettava heti kuntoon.

Joitakin vuosia sitten istuin Orhinselänniemessä ja silloin olin keveämmin pukeutunut. Jalassakin shortsit. Olin laittanut 50+ aurinkovoidetta paljaisiin paikkoihin. Paitsi pohkeisiin. Ajattelin, että kun istun siinä rinteen reunalla männyn juuristoilla, ei auringon säteet osu pohkeisiin. Osuipa kuitenkin. Ja pohkeet paloivat. Koska en missään nimessä aio alkaa aurinkokylpyjä ottamaan, en myöskään ala itseäni rasvailemaan. Siedätyshoidolla saisi vähitellen tilanteen jonkunlaiseen kuntoon. Mutta ala nyt sellaista värkkäämään. Pentuna aurinko ei haitannut. Jo alkukesästä pimeässä huoneessa naamastani näkyi vain silmänvalkuaiset. Enkä hampaatkin, jos olin sattunut ne viime aikoina pesemään. En kuitenkaan kaipaa noita aikoja. Lämpö on niin tuskallista. Mihinkähän sitä oikein muuttaisi, kun pohjoisessakin on älyttömän kuumaa? Kellari voisi olla kova sana. Jos vaikka sattuisi sopivaa juomaa siihen viereen.

Välillä voi tuntua siltä, että en seuraa, mitä muualla tapahtuu. Täysin se ei tietenkään pidä paikkaansa, vaikka uutispimento ei ole minulle tuntematon käsite. Joitakin asioita kuitenkin seuraan hyvinkin aktiivisesti. Joistakin asioista saan tietoja, vaikka en niitä itse etsisikään. Sellaista tässä maailmassa tapahtuu. Maailmalta kuuluu harvemmin hyviä uutisia. Sanotaan jopa, että hyvät uutiset eivät ole uutisia ollenkaan. Ne eivät myy. Jos palataan pikku piireihin, niin törmäsinpä eilen illalla erittäin positiiviseen asiaan. Toivottavasti asialle tulee pian jatko ja päätöskin! Ketkä ovat olleet osallisena tuohon asiaan, tajuavat kyllä heti, mistä on kyse! Hyvä homma!

Maanantai, 5.7.2021

Ollaan palattu normaaliin marssijärjestykseen. Paitsi että helle jatkuu. Jopa entistä rankempana. Aino jo taisi alkaa suunnittelemaan mökille menoa. Minulla kuitenkin oli ajatuksena olla pari päivää kotinurkissa. On juostava monessa paikassa. Jos odotellaan hetki, riittää pelkät kävelytkin. Keskiviikoksi luvassa +24. Se on 8 astetta viileämpää, kuin tämänpäiväinen +32. Siinä on iso ero, kun vielä muistaa sen, että mökillä ulkolämpö tuppaa siirtymään sisätiloihin.

Illalla jätettiin langallinen pyykkiä kuivumaan ulos. Aamulla vietiin lisää pyykkiä langalle. Yön aikainen 100-prosenttinen kosteus oli jo alkanut alenemaan, mutta eiliset froteepyyhkeet saivat vielä jatkaa kuivumistaan. Aamukahdeksalta oli kuitenkin kuivauskeli jo parhaimmillaan. Parit koneelliset meni. Mökillä kuulemma olisi lisää. Kylläpä tässä kesäpäiviä riittää pyykkihommiinkin.

Syötiin pakastimesta joku lämmitys. Se oli hyvää ja täyttävää, mutta ei niistä annoksista kannattanut kehukuvia Instagrammiin laitella. Vaikka en tiedä, toisaalta ...

Oli sillä ruualla kuitenkin sellainen normaali vaikutus, että oli hetken aikaa mukava olla pötköllään. Helteellä sekin voi olla ihan järkevää toimintaa. Lähdettiin sitten kauppareissuun. Ensin kohteena Lidl, johon palautettiin parit kassilliset olutpurkkeja ja vissypulloja. Kaupan puolelta otettiin niitä perinteisiä Lidl-ostoksia. Karjalanpiirakoita, kylmäsavulohta ja vihanneksia. Sitten jatkettiin Cittariin. Sieltä päivittäiselintarvikkeita ja myös hieman kanaa ja lihaa tuleviin ruuanlaittosessioihin.

Lähdin heti samaa kuumaa vielä lyhyelle reissulle. Motonetistä hyllystä 42 löysin tarvitsemani. Huoltoasemalla mittari oli 95E. Apteekissa vuoronumeroni oli 149 ja minua palveli tiski nro 3! Sieltä verenpainelääkettä ja selektiivistä beetasalpaajaa. Noin 9 euroa yhteensä. Halpaa joskus.

Kotosalla vihdoin kahvit. Kohta pyykkien nouto langalta. Paistoin jauhelihapihvejä. Vein roskat ja hain postin. Pakkasin pihvit pakastamista varten. Jonkun ajan kuluttua laitoin ne pakastumaan.

Suomen tämänvuotinen lämpöennätys mitattiin tänään Kevolla. 33,6 astetta. Meltosjärvessäkin jälleen 3-kymppiset rikki. Kuten tietenkin hyvin monessa paikassa etenkin Lapin ja Oulun lääneissä. Etelässä tiukat lämmöt jatkunevat. Yhä näyttää siltä, että keskiviikkona meillä pohjoisessa viilenisi muutamalla asteella. Mutta vain muutamalla. Hellerajoilla ilmeisesti silti pyörittäisiin.

Sunnuntai, 4.7.2021

Illalla muut menivät jo nukkumaan. Minulla oli vielä tämä päiväkirja vähän kesken. Telkkarissa meni jalkapalloa. Toisella silmällä sitä hajamielisesti seurasin. Päivitysteksti valmistui. Englanti meni toisen puoliajan alussa jo 3-0 johtoon. En jaksanut enää katsoa mnielenkiinnottomaksi mennyttä peliä. Sama minunkin mennä pitkälleen!

Aamulla kuuden jälkeen kahvin keittoon. Yöllä varsin lämmintä. Runsas nesteen juonti puski hikeä. Pakko kuitenkin koko ajan juoda. Koko sakki oli hereillä pian jälkeeni. Alettiin viettämään tämän reissun viimeistä yhteistä aamupäivää.

Aamupäivä kului tietenkin nopeasti. Ennen lähtöä vielä Ailin päikkärit. Ja sitten se oli siinä. Lähtö. Seremoniat kuitenkin ilman itkuja. Ja katseet kohti tulevia tapaamisia. Toivottavasti niitä aina järjestyy.

Lämmintä on tänäänkin pidellyt. Vaihteeksi niin, että pohjoisessa on ollut lämpimämpää kuin etelässä. Voiton vei tänään Sodankylä 31,9 asteen lukemalla. Monin paikoin 30 astetta oli paperia. Tänään Meltosjärvessäkin 31,3 astetta. Täällä Torniossa ollaan saatu nauttia hieman paremmista olosuhteista. 25,5 astetta on aika lailla viileämpää, kuin noissa ennätyspaikoissa. Kanadan Lyttonissa mitattiin viikolla pientä vaille 50 astetta. Kylän kerrotaan palaneen sitten perään. Olikohan loimotukset jo niin lähellä, että mittareihin nousi tuommoiset lukemat?

En ole muutamaan päivään katsonut tv-uutisia. Vastaavat radiosta ovat myös jääneet kuuntelematta. Nettiä olen selaillut harvakseltaan, mutta mieleen ei ole jäänyt kovin kummoisia uutisaiheita. Helteet meillä uhkaavat vilja- ja marjasatoa. Koronan pelätään leviävän taas. Tällaisia tuttuja juttuja. Tänään teeveestä tuli Pihtiputaan keihäskarnevaaleja. Sen verran ottaisin kantaa, että tänä kesänä ei pitäisi olympialaisiin lähettää ainuttakaan suomalaista. Siis keihääseen. Tuskinpa kellään on mainita sellaisia argumenttejä hihastaan, että muuttaisin kantaani. Kyllä tässä vaiheessa pitäisi tuloskunto olla vankkaa 86-88 metriä, jotta voitaisiin siitä lajista odottaa edes sattumamitalia.

Katsottiin Miss Marplea illalla. Kuuma yhä, ja tuuletusta oli pidettävä yllä. Avoimet ovet ja ikkunat. Sää täysin tyven, joten ei se tuuletus mitään vaikuttanut. Paitsi että .... Ilmassa alkoi haista suuren eläimen uloste. Hevosta veikkasi Aino. Ei se ainakaan norsun ollut, vaikka mistäpä sen tietää, mitä eksoottista nämä helteet ovat meille tuoneet! Mutta kertaalleen syödyn heinän haju tunkeutui sisätiloihin. Laittoiko joku tässä lähistöllä lantaa istutuksilleen, vai levittikö joku Jussi sitä pelloille jossakin kauempana? Ja vähän runsaammin. Mahtavaa suunnittelua! Oli syypää kuka tahansa!

Lauantai, 3.7.2021

Eilen illalla rouvat pelaamassa. Ja vielä jatkoilla karaokessa. Me Janin kanssa Ailin seurana. Katsoimme jalkapalloa paitsi Aili, joka nukahti kahdeksalta. Janin kanssa otimme parit olusetkin. Siinä se ilta meidän kohdalta olikin.

Iltasella alkoi jalkoja kihelmöimään. Kutisemaan ja kirvelemään. Tuosta nilkan seutuvilta. Jalkapöydän ja säären rajapinnan paikkeilta. Laitoin siihen kortisonivoidetta, mutta ei siitä isoa apua ollut. Nyt aamulla katsoin nilkkojen seutua tarkemmin. Säären puolelta edetessä tuli vastaan tarkkarajainen punoitus. Leveimmillään sitä oli parin tuuman verran. Sama molemmissa jaloissa. Palovammoja! Eilen olisi pitänyt olla kumpparit jalassa Orhinselän reissulla. Oli vain Croksit. Täytyy uskoa, ettei meikäläisen nahka ole tarkoitettu näkemään aurinkoa. No, kyllä tuo vaiva menee pian ohi, kunhan vain muistaa olla raapimatta!

Keskiviikkona oli vielä ihan siisti keli. Sitten alkoi se hiivatin käristyskupoli vaivaamaan. Eilen meni virallisesti rikki 27 asteen raja. Tänään rikkoontui jo 3-kymppinen. Lämpimämpää on yhä luvassa. Muut lähtivät käyttämään Ailia vielä hiekalla. Minulla hommana vähitellen kokoilla kamppeita. Ja odotettava puhelinsoittoa, joka komentaisi minut valmistelemaan ruokaa. Soittoa ei tullut. Porukat tulivat hiekalta ja silloin olikin ruuan kanssa jo kiire! Tein sen minkä ehdin. Kypsyminen ei kuitenkaan hoputtamalla nopeudu. Siinä menee se oma aikansa!

Syötiin ja odoteltiin vielä Ailin päikkärit. Pakattiin autot ja oltiin juuri lähdössä, kun huomattiin, että toisessa ajoneuvossa oli yksi rengas likimain tyhjänä. Siinä sitten pähkäilemään 'vaihtoehtoja. Menossa oli lauantai-iltapäivä. Liikkeet kiinni. Huomenna sunnuntai ja ei tilanne silloin parane yhtään. Laitettiin jo se epämääräinen vararengas paikoilleen. Vierailla oli tarkoitus jatkaa sunnuntaina Torniosta etelän suuntaan. Se ei kuitenkaan olisi viisasta sillä vararenkaalla. Hyvä, kun Tornioon sillä pääsisi. Jos pitää odottaa maanantaille rengasliikkeen aukeamista, tulee suunnitelmiin vuorokauden viivästys.

Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen. Pekalla sattui olemaan paikkausvälineet. Hiekalla löhöilyyn tuli pieni tauko. Mutta tuli rengaskin kuntoon. Vaihdettiin paikattu rengas auton alle ja tilanne oli siltä osin ohi. Voisipa olla fiksu hankinta tuollainen paikkaussetti. Laitetaanpa seuraavaan Motonet-ostoslistaan!

Ajeltiin Tornioon. Vaikka ajelin aika reippaasti, emme olleet kuin vartin verran nopeampia, kuin toiset. Tilasin pitsat. Kävin suihkussa. Kävin kaupassa. Paluumatkalla hain ne pitsat. Kaikilla kova nälkä. Onneksi jaksettiin odotella.

Perjantai, 2.7.2021

Lämmintä piteli heti aamusta. Alkaa olla jo sellaiset ajat, ettei sisälläkään ole hyvä olla. Yötkin kovin lämpimiä. Terveellinen oleskelu on hankalaa. Kaukana todellisuudesta.

Virittelin laavulle palloliukumäen. Alkupäässä paineputkea, josta mahtui kulkemaan golfpalloa pienemmät pallot. Ja niitä tietenkin oli. Pissikiviä Tiinan lapsuusajoilta. Ja sitten ikivanhoja hajonneiden hiirien purkutuotteita. Joskus niitä töissä keräilin talteen. Kuluipahan Aililla taas tovi uuden jutun parissa. Aino siitä kiirehti pilkkomaan tortillatäytteitä. Minäkin pian perässä. Paistamaan Amerikanpekonia ja kanapalasia. Hyvät olivat tortillat!

Iltapäivällä lättykahvit. Pikku hiljaa alettiin sitten varustautumaan retkelle. Ajeltiin veneellä Orhinselänniemeen. Ailin ensimmäinen moottorivenereissu. Kun alussa hiljalleen kiihdytin vauhtia, katsoi Aili sananmukaisesti huuli pyöreänä! Tottui lopulta, mutta selvästi naamalta näkyi pieni jännittäminen. Hiekalla tosi lämmintä. Meltosjärvi official +27. Aili viihtyi. Kai muutkin. Paikan päällä olosuhteisiin nähden vähän veneitä. Kuusi venekuntaa vain. Pelkäsin hieman tukalaa keliä. Pieni tuulenvire kuitenkin helpotti oloa. Ja löysin myös varjoisemman istumapaikan.

Reissun jälkeen makkaran grillausta. Ja sauna, jolla tietenkin on se kahdensuuntainen vaikutus. Mukavaa ja tarpeellista tietenkin tuo peseytyminen. Ajoin parrankin. Toisessa pääsä on se kämpän lämpiäminen. Sääskien vuoksi ei mökkiä oikein voisi ovien kautta tuulettaa. Ikkunoissa on sääskiverkot, mutta tyynellä säällä ilma ei sieltä kautta vaihdu. Aino avasi kuitenkin sitten myös keittiön tuuletusikkunan. Alaskin saadaan tyynestä säästä huolimatta mahdollisuus ilman vaihtuvuuteen.

Kun emme ole kahdestaan, ei kaikki ajankäyttö ole täysin omissa käsissä. Tai väärin tietenkin sanottu, tarkoitan sitä, että jonkun verran on toimittava epäitsekkäästi. Siksipä nämä tämän viikon kirjoituksenikin ovat hieman sitä sun tätä. Uuden viikon alkaessa tilanne on kuitenkin toinen. Voi kuitenkin olla, että luvassa olevat superhelteet lannistavat. Tullako sitten ollenkaan mökille? Jäisikö kotiin ja istuskelisi kylppärissä kylmän vesihanan alla. Kylmässä vesiämpärissä. Siinä kyllä tulee tietyillä markkinoilla kokotappioita, mutta ei sillä niin väliä. Varaa on!

Torstai, 1.7.2021

Eilisiltana rouvat menivät pelailemaan. Kiekeröä ei olekaan ollut todella pitkiin aikoihin. Jäätiin sitten  kolmestaan mökille: Aili, Jani ja minä. Ailihan tietenkin meni heti nukkumaan. Janin kanssa keskusteltiin koko ilta. Viisaita puhuttiin! Tietenkin!

Niihän se vain on alkuvuosi taputeltu. Tuleva Uusi Vuosi on lähempänä, kuin edellinen! Tälle päivälle oli ennuste +23 astetta. Seuraaville 7 vuorokaudelle kylmin ennustelukema +27! Eli melko kauhiat kelit tulossa.

Pumppasin sauna-astiat täyteen. Kastelin kasvihuoneen viljelykseni. Mietittiin, että missähän mahtaisi olla lähin yleisessä käytössä oleva lasten leikkipaikka? Emme sellaista netin kautta löytäneet.

Meitä on koolla sellainen sakki, joka kurnii maitoa melkoisesti. Siksipä tehtiin pikainen kauppareissu Piimätien Puotiin. Kummempaa puutetta ei juuri ollut, otettiin kuitenkin matkaan ainakin tuoreet pullat. Kauppareissun aikana oli Aino valmistanut ruuan. Keitto tuntui maistuvan kaikille.

Käveltiin mutka Koijusaarenhiekalla. Aili oli kovastikin innoissaan ja ei pelännyt vettä. Mökille palattuamme paistoin grillissä pinaattilätyt. Aino sillä aikaa teki salaattia ja jotakin kastiketta. Täytetyt pinaattilätyt olivatkin tosi hyviä.

Illan suussa kävin kastelemassa laavun kasvimaan. Siellä pelkäsin kuivuuden jo vaivaavan, mutta kaikki oli vielä ihan hyvin. Lämmintä siellä piisaa. Saisi tietenkin kohta jo hieman sataakin.

Joku päivä sitten mainitsin, että tehtäväluetteloni tälle kaudelle on kovin vajavainen. Ei se enää sitä ole. Vähitellen listaan on ilmestynyt tuoreita rivejä. Niitä lähitulevaisuudessa pohdiskelen ja jotkut niistä voivat päästä toteutukseen asti. Eli ei hätää. Kohta on laiskottelut laiskoteltu. Istutaan kuitenkin ensin nämä helteet pois!

Keskiviikko, 30.6.2021

Tälle päivälle oli ennustettu tämän viikon viileintä päivää. Ennuste vaikutti heti aamusta olevan oikeassa. Pian kuitenkin oli jo +14 astetta. Päivän mittaan maksimissaan 17-18 astetta. Siisti keli, raikas tuuli järveltä. Oli selvää, että tämä päivä ei olisi veneily- eikä rantapäivä.

Kun porukkaa on jonkun verran, kertyy kaikenlaista poltettavaa roskaa päivittäin ihan kiitettävästi. Aamusella kävinkin pömpelillä. Poltin pöntöllisen roskaa. Päästiin jälleen ajan tasalle.

Pystytin pihanurmikolle laavun. Olen sen aikanaan ostanut alennuksesta, mutta vasta nyt avasin paketin ja pystytin sen. Ei siinä ollut pystytysohjetta, mutta ei siinä tarvinnut vähäisiä aivosolujaan aivan tiukalle vinguttaa.

Aili on tutkinut paikkoja ja tavaroita. Läheskään kaikkea ei ole vielä käyty läpi. Riittää vielä tekemistä vaikka pitemmäksikin aikaa. Välipalaksi paistoin grillissä makkarat. Aili meni päikkäreille puolilta päivin. Hiljaisuus laskeutui kämppään. Taisi olla muitakin päikkärien tarpeessa!

Alkuviikosta olivat Tarran lomalaiset ehostaneet Tarrantietä. Tien eteläreunalta oli niitetty heinää. Uria ja kuoppia oli lanattu tasaisemmiksi. Nyt kun olisi vielä varaa ajaa tielle murskekerros. 5 cm olisi kohtalaisen mukava, 10 cm olisi jo vuosien hoito. Ja ne pajut tietenkin saisi kaataa pois, ennen kuin ryteikkö on läpitunkematon!

Toista viikkoa sitten laitoin kamiinan valmistajalle kysymyksen. Koskien luukun salpaa, joka ei toimi niin kuin sen pitäisi. Eipä ole vastausta vielä kuulunut. Veikkaan, että vastauksen puuttuminen johtuu siitä, että ongelmaan ei ole toimivaa ratkaisua. Harmin paikka!

Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että en viime kesänä leikannut kuusiaitaa ollenkaan. Lähempi tarkastelu osoitti epäilykseni oikeaksi. Siksipä otin nyt leikkurityökalun ja katkoin vähemmäksi piikottavia latvoja. Täydellisyys jäi vielä kauaksi, mutta näin tällä kertaa.

Ruoka kolmeksi. Kalaa palvasin grillillä. Aino hoiteli potut ja muut sisällä. Pääsiäisen ajan palvaukseni oli mielessä. Ainollakin! Silloin kalat mustuivat runsaiden purujen johdosta. Saattoi olla kovalla kuumuudellakin osuutta asiaan. Nyt varoin tekemästä samoja virheitä. Ja onnistuinkin. Väriä malliksi, makua riittävästi, kypsyysaste sopiva.

Minulla on ollut tässä likellä mökkiä viisitoista kuusipuuta, jotka olen kaulannut kuivatusta silmälläpitäen. Kevättalvella kaadoin niistä kolmasosan eli viisi puuta. Pystyyn jäi kolme kuivaa ja seitsemän sellaista, joihin kaulaaminen ei vielä ollut purrut. En tarvinnut silloin kaataa enempää puuta ja jätin kuivat "pystyvarastoon". Viime aikoina on alkanut tapahtumaan. Niistä seitsemästä puusta puu kerrallaan on alkanut neulaset varisemaan. Ennen syksyä taitavat kaikki olla jo kuivia. Laavun takana on samoin käymässä männyille. Siellä on maisemareitilläni lähes 10 puuta, jotka olen kaulannut. Nyt neulaset niissä ovat aika vähissä. Ruskeita ovat jo. Eipä tarvitse kaukaa hakea ensi talvena mökkipuita!

Tiistai, 29.6.2021

Pikku-Aili se vain jaksaa touhuta. Naurussa suin. Ei itke, ei näytä koskaan huonotuuliselta. On mukavaa seurailla menoa, kyllä siinä  aika kuluu rattoisasti.

Kävin aamulla vielä pienen kauppareissun. Vähäisiä täydennyksiä. Mielitekojakin! Vieraat kävivät vielä ennen Ailin päikkäreitä ulkoilemassa. Vähän välipalaakin siinä sitten vielä otettiin.

Aili oli päikkäreillä, kun me Ainon kanssa jo jouduttiin matkaan.Siis päästiin, emme ehkä joutuneet! Aili oli päikkäreillä, joten vieraat saivat jäädä joksikin aikaa kotimiehiksi. Sihtuunan päällystetiellä oli joitakin asfaltin reikiä laastaroitu. Koneita ja miehiä nytkin vielä töissä. Sattajärven paha kuoppakin oli vihdoin täytetty. Liikennemerkit olivat olleet pari viikkoa paikallaan varoittamassa. Nyt ne joutaisivat pois.

Mökillä ennen yhtä. Jääkaappi tuli tavaraa täyteen. Kellariin vein loput ruuat. Sinne mahtui ja kylmääkin siellä oli. Alettiin siivoilemaan loput siivoukset. Alakertaa ja yläkertaa. Minä toimin tiitteränä apupoikana. Aino alkoi valmistelemaan ruokahommia. Kokosin vielä Ailin sängyn. Laittelin yläkerran ikkunoihin yöttömän yön estämiseksi hieman suojia.

Lopulta Päikkäri-Ailikin saapui ja oltiin taas koossa koko sakki. Syötiin ja alettiin harrastelemaan olemista. Ailille löytyi mielenkiintoisia juttuja vaikka minkä verran. Ulkona kuitenkin sääskiä ja mäkäröitä. Paikan valinta oli viihtymisen kannalta oleellista. Aili meni hyvissä akoin nukkumaan. TV:stä tuli jalkapalloa ja illan ekaa ottelua seurattiin toisella silmällä. Huomenna uusi päivä.

Maanantai, 28.6.2021

Tälle päivälle olivat alkuun siis ne kauppa-asiat mielessä. Mökiltä olin tuonut kaksi tyhjää kaasupulloa. Eilen meinasin jo lähteä ne vaihtamaan, mutta olin sen verran vaiheessa, että ainakin Motonet ehti mennä kiinni. Siksi jo eilen asia oli mielen päällä, kun juhannus on nyt ohi ja varmasti useammallakin mökkiläisellä tai grillaajalla on pullon vaihto edessä. Maanantaina on kaasu takuulla vähissä joka paikassa. Aamulla sitten yhdeksältä heti liikkeen auettua paikan päälle. Ajoinkin suoraan kaasukaappien viereen, koska siinä oli kaikki kaappiovet auki ja joku tekemässä inventaaria. Oli kuulemma kaasu eilen loppunut. Niinpä niin! Tamppikseen seuraavaksi. Sieltä sain kaksi viimeistä kierreventtiilipulloa. Läheltä siis piti. Ei meillä olisi katastrofia tullut, vaikka en olisi kaasua nyt saanutkaan. Jääkaappiin vaihdoin juuri täyden pullon ja hellaa varten varastossa on vielä täysi pullo. Nyt sain kaasut ja ei siten tarvinnut kantaa tyhjiä pulloja autonnperästä varastoon odottamaan vaihtoa. Samalla reissulla auton tankkaus. Viikko on saatu käyntiin!

Palattuani lähdettiin sitten Cittariin. Kello oli jo liki 10 ja toiveissa se, että hyllyihin olisi jo tullut täytettä juhannusviikonlopun jälkeen. Olihan sitä, ihan kaikkea ei löytynyt kuitenkaan. Ekaksi iskeydyttiin hedelmä- vihannes- ja juuresosaston kimppuun. Hups, ostoskärry alkoi olla jo hyvällä mallilla. Ei nyt ihan puolillaankaan, mutta mutta paljon siinä oli kampetta. Osa lähialueelta, osa kaukomailta. Olikin jo selvää (etukäteen jo puhuttukin) että ostosmäärä edellyttää kahden reissun tekoa. Jätettiin siksi ottamatta nyt maidot ja leivät. Kahvit ja osa leikkeleistä jätettiin myös myöhemmäksi. Kai muutakin. Kotiin kannettiin aikamoinen eväsannos. Juotiin kotona päiväkahvit. Lähdin sitten täydennyskäynnille.

Tamppis oli mainostanut mansikkalaatikoita. Käväisin katsomassa. Jäljellä oli enää vain tyhjä lava ja hintalappu. Sitten uudestaan Cittariin. Ostin siitä heti kättelyssä 5kg laatikon mansikoita. Kiersin sitten kaupan. Se homma käytti nopsaan, kun jäljellä oli helpot ostokset. Painossa nämä ostokset hakkasivat aamuisen reissun tullen-mennen. Kauppakasseja täyttyi kuitenkin vain kolme.

Kotona pantiin hösseliksi ja perattiin mansikat nopeasti. Mansikat sitten rasioihin ja rasiat pakkaseen. Vähän jätettiin maistiaisia. Kun meillä ne suunnitelmat muuttuivat ja tälle päivälle ei lähtö mökille valjennutkaan, oli siinä tosiaan onni onnettomuudessa. Saatiin laitettua mansikat. Olisi muuten mennyt ensi viikkoon. Mansikkahuoli on nyt takana. Lisää saadaan heinäkuun puolessa välissä omasta maasta. Varmaankin enemmän, kuin näitä ostomarjoja.

Kello löntysti lopulta hieman yli neljään. Sitten saapui Aili. Tiina ja Jani myös, tietenkin. Päästiin lopulta taas touhuilemaan mukavia juttuja! Ja on se ihana tuo pikku Aili!

Sunnuntai, 27.6.2021

Jäi eilen se ruoho leikkaamatta. Vaikka en yleensä halua lähtöpäivänä tehdä hikihommia, nyt koin sen aiheelliseksi. Suuntasin siis aamupalan jälkeen mansikkamaalle. Paikka oli sakeanaan mäkäröitä. Sääskiäkin. Niitä tuntui pöllyävän ruohikosta leikkurin tieltä. Onneksi olin varautunut mäkäräpaljouteen harsotakin kanssa. Mansikkamaan reunat tuli siistattua. Polkukin nyt taas auki. Voi mennä vaikka pikkukengillä. Eivät pääse käärmeetkään yllättämään.

Mökillä kuivattelin hetken hikeä. Sitten leikoin vielä mökin eteläpuolisen alueen ruohot. Muualle en juurikaan koskenut. Muutamia tuppaita olisi ollut, mutta niiden leikkominen tuntui melko turhalta.

Pikku hiljaa valmistauduttiin lähtöön. Muistin kantaa varastosta auton peräkonttiin kaksi tyhjää kaasupulloa. Laitoin nokkoslehdet pariin 5 litran pussukkaan.

Ajeltiin sitten kotiin. Kotona laitoin nokkoset vielä varmuuden vuoksi muutamaksi tunniksi kuivuriin. Illemmalla murentelin ne pieniksi. Rutikuivia silloin olivat. One+ akut lataukseen. Juotiin sitten kahvit. Kahvin jälkeen suihkuttelut ja sitten pyykkiä koneeseen. Katsottiin muutamat nauhoitukset. Syötiin ruokakin. Sitten alkoivat suunnitelmat heittää häränpyllyä.

Asiat joskus muuttuvat. Silloin kun ne muuttuvat yhtäkkiä, ilman etukäteisvaroitusta, menee hetki aikaa saada pää jälleen takaisin keskelle hartioita. Meillä alkuviikon suunnitelmat muuttuivat melko totaalisesti. Huomenna piti olla ohjelmassa kaupassa käynti ja sitten paluu mökille. Viimeiset siivoukset siellä ja vieraita odottelemaan tiistaiksi. Tosiaan, hetki siinä meni miettiessä, kun ohjelmassa seurasi ohjelman muutos, mutta siitä selvittiin. Iltaa istuttiin ihan jo rauhallisin mielin. Ei huolta mistään. Saattoi lopulta käydä onni onnettomuudessa.

Jokin aika sitten suomalaiset jalkapalloturistit saivat maailman medioissa ansaittua huomiota hienosta käyttäytymisestä. Nyt sitten Pietarista palanneet jalkapalloturistit ovat päässeet medioihin negatiivisessa mielessä. Ennen tuolta suunnalta palanneet saattoivat saada myös erään pöpön. Sen tuhman. Nyt pöpö on se korona. Kyllä meni Suomelta maine. Tegnellkin pääsi piikittelemään. Taisi olla oikeassa ensimmäisen kerran yli vuoteen! Muualla maailmassa korona otetaan yhä erittäin vakavasti. Suomessa toimitaan näin!

Viikko sitten pois mökiltä lähtiessämme näimme, kuinka naapuri ahkeroi raivaussahan kanssa Tarrantien oman puolen reunaa. Hieno homma. Meidän puoleinen reuna tarvitsisi saman käsittelyn. Muutama vuosi sitten olisi meikäläiselläkin virta piisannut tuohon hommaan. Ei kuitenkaan enää. Kukahan ryhtyisi? Olisi siinä nuoriso-osastolle soppeli duuni!

Lauantai, 26.6.2021

Juhannuspäivä. Eilen iltana nuoriso kokolla. Varmaan ihan hauskaa. Ainakin sääskillä ja mäkärälaumoilla. Me pelailtiin aikamme kuluksi KB:ä. Illalla muuan vesipisara. Yöllä oikeaa sadetta. Aamulla taasen komea keli!

Ruoho olisi leikattavissa. Myös mansikkamaalla olisi käytävä leikkomassa. Ruohikot aamusta niin märkiä, ettei puhettakaan leikkaamisesta. Ehkä iltapäivällä. Rannassa vesi oli nyt melko puhdasta. Riittävän tyyntä, roska ei liikahdellut. Siksipä virittelin sähköpumpun ja pumppailin saunaan pesuvettä reippaammin. 230 litraa. Saapi etupuolen lisäksi huuhtoa nyt myös takapuolen!

Sääskiä on hieman tukkinut nyt myös sisätiloihin. Vilkaisin takkaan. Lasin takana näytti olevan muutamia sääskiä. Odottamassa vuoroaan siirtyä huoneen puolelle. Tuhautin takkaan suihkauksen myrkkyä. Melkoinen pölinä kävi takassa. Sääskipölinä, ei tuhkapölinä. Tekaisin sitten sanomalehtipaperista jalkapallon kokoisen löysähkön tyllerön. Poltin sen takassa. Jos takassa oli jonkun verran sääskiä, oli niitä varmaan rööreissä ja hormissa moninkertaisesti. Goodbye mosquitos!

Ari oli saanut katiskasta ahvenia ja tarjosi minullekin, ylimääräistä oli tullut. Meillä kuitenkin ei juuri nyt ole tarvetta, kun ahventa on pakastimessa pihveinä ja fileinä, kuhaa on myös. Samasta syystä jätettiin pilkkireissukin tänään tekemättä. Illalla oli siitä ollut puhetta.

Leikoin parista kuusesta alaoksia pois. Sain hieman lisää näkyväisyyttä vakiopaikaltani. Pitäisi harrastaa tuollaista karsimista vain enemmänkin. Oksat eivät olisi pysäyttämässä ilmavirtauksia. Voisi olla hyvässä lykyssä vaikutusta sääskitiheyteen.

Iltapäivällä ajeli vene seuraillen näitäkin rantoja. Tyyppi oli RIB, eli vene saattoi olla viranomaiskäytössä. Tarran ohitettuaan vauhti kiihtyi, lähti tutkimaan muita rantoja. Vakoiluhommissako? Minulla ei ole nyt pyytöjä järvessä. Jos olisi, luvatkin aina ovat ok. Puhalluttamaan olisivat saaneet tulla vaikka maille asti. Juhannusta on vietetty selvin päin. Aattoakin. No, tulkaa ensi jussina. Tilanne voi silloin olla toinen. (Hieman myöhemmin kuulin, että olihan ne täälläkin päin puhalluttaneet. Käryjä ei kuitenkaan tullut)

Huomenna kotiudumme. Joten en enää levitellyt nokkosia levyn päälle. Putsasin levyn. Moppasin yläkerran parvekkeen. Olikin siitepölyä paksu kerros. Ruohon leikkuu taisi siirtyä maanantaille, jolloin palaillaan lyhyen Tornio-visiitin jälkeen.

Perjantai, 25.6.2021

Juhannusaatto. Jälleen aamulla nokkoset ulos. Sitten varustautumaan laavun pesuun. Hain painepesurin varastosta. Vedin sähköt laavulle. Sitten homma tyssäsi! Missä ihmeessä olikaan pesurin imuletku? En edes muistanut, millainen letku oli kyseessä. Liitin pesuriin oli siinä kuitenkin toisessa päässä. Moneen otteeseen sitä etsin ja omituisista paikoistakin. Se löytyi oikeastaan siitä, mistä sen pitikin löytyä. Loistavaa Matti! Ongelma oli vain se, että laitteen matkassa ei ole tullut letkua. Imuletkuksi olin laittanut aikanaan ihan normaalia puutarhaletkua! Eli kaikki hyvin?

Kärräsin kaikki kamppeet laavulle. Vesipänikät olin vienyt valmiiksi jo aiemmin. Asensin ja koekäytin: Ei imenyt vettä! Ajattelin, että syy on yksinkertainen, imuletkun liitin liian löysällä. Hain varastosta työkaluja ja sain kiristettyä liittimen. Imu vain ei alkanut sittenkään toimimaan. Jospa se tarvitsee siemenvettä, ja kaadoin siksi letkun täyteen vettä. Jo alkoi pesurin ulostulosta vesi tulemaan. Ulos. Laitoin pistooliletkun paikalleen. Käynnistin laitteen ja .... eipä käynnistynytkään. Vein laitteen sisälle pois sääskien seasta. Avasin sen, mutta en löytänyt mitään syytä temppuiluun. Vein sen takaisin laavulle. Laite käynnistyi, mutta kun laitoin letkuun vettä, se simahti. Eli muuten hyvä pesuri, muttei siedä vettä!

Pesuhommat muuttuivat manuaalisiksi. Tuli kuitenkin valmista ja päästiin ruokahommiin. Ja hetki lepoa. Kävin sitten kokoamassa paremmin kamppeet koolle. Saunaan tulet. Aino sytytteli sääskikiekuroita terassille. Sadealueet sivuuttavat meidät tyylikkäästi muutaman kilometrin päässä. Ollaan taas siinä Punaisen Meren kuivassa uomassa!

Tämän kesäkauden pääprojekti oli se kamiina. Niinkuin olen kertonut, se oli kaikenkaikkiaan hyvinkin monipuolinen ja -vaiheinen homma. Aliprojekteja piisasi. Projekti on käytännössä valmis. Voi kuitenkin olla, että asennan ne röörien peitelevyt josku syksyllä. Se on pikku homma ja siitä en kirjaa riviä työlistaani. Tuo luettelo onkin nyt tosi lyhyt. Siinä on enää pari riviä, joiden työmäärä lienee yhteensä 2-3 vuorokautta. Tuo toinen vaatisi kuitenkin kolmen kuusen kaatamisen. Kuuset on kolottu ja yksi on jo täysin kuiva, muut kuivumassa. Ei oikein tekisi mieli kaataa puita sulan maan aikaan. Kun kuitenkin on kuskattava oksat ja rungonpätkät pois. Puut olisi helppo nyt kaataa, mutta se pois kuskaaminen! Olisikohan sittenkin viisainta siirtää tuo suunnitelma ensi kaudelle? Se on tietenkin varteenotettava vaihtoehto. Tälle kesälle jäisi siis vain yksi projekti. Sekään ei ole aivan pakollinen. Tehtäväluettelo on siis tolkuttoman lyhyt. En kirjaa tekemisiksi sellaisia asioita, jotka on säännöllisin väliajoin tehtävä. Kuten vaikka veneen lasku ja huussin tyhjennys. Ne tulevat automaattisest vastaan. Näitä miettiessäni sain kuitenkin pari lisäriviä listaani. Ovat nyt muistissa, tehtävät odottavat!

Torstai, 24.6.2021

Keskiyön aikaan siili kuljeksi kotona takapihalla. Yöllä porot vaihteeksi kuljeksivat mökillä kameran edessä. Ohi olivat menossa, kun vain yksi filminpätkä tallentui muistikortille ja pilveen. Aamulla auto melkolailla täyteen kampetta. Ei mikään hirmu kiire ollut taaskaan, liikkeelle lähdettiin puoli yhdentoista aikoihin. Pihanurmi kasvanut sunnuntaisen leikkuun jälkeen jo melkoisesti. Tämä aika onkin sitä, milloin kasvu on  voimakkainta. Matkan varrella oli monilla pelloilla jo rehuheinät ensimmäisen kerran niitetty. Osalla niitto oli meneillään, osalla aloittamattakin. Leikatun heinän tuoksu tunkeutui sisään autoonkin. On melkoisen todennäköistä, että noilla pelloilla saa vuosittain surmansa melkoinen määrä kuovin ja töyhtöhyypän poikasia. Ehkä aikuisiakin. Aina niitä silti riittää syksyllä lähtemään ja keväällä taas saapumaan. Jotkut savimaiden pellot olivat melkoisesti veden vallassa. Vaikka olemme varmaan välttyneet pahimmilta sateilta, on sitä vettä silti saatu vähintäänkin tarpeeksi.

Sattajärven pohjoispuolella oleva kuoppa on vihdoin merkitty asiallisesti. Siinähän oli aiemmin molemmilla puolilla aika kaukana kuopan merkki. Nyt nuo merkit ovat saaneet lisäkilven : 1 km! Lisäksi lähempänä kuoppaa noin 100 metrin päässä kuopasta on ihan uudet kuoppa-merkit. Kyllä se nyt on hyvin merkitty. Oma on vika, jos vielä siihen autonsa tärvää! Tien korjaus kai maksaisi enemmän kuin liikennemerkit. Kohde on tietenkin hankala. Ojan rumpu, johon routa ei vaikuta. Viereiseen tiehen routa vaikuttaa ja nostaa sitä ja lopputalvella ojarummun paikalla on tosi paha kuoppa. Roudan sulaessa paikka tasoittuu.

Mökillä puolilta päivin. Sisällä +16, ulkona +17. Emme laittaneet kamiinaan kyhyjä. Luvassa kun oli lämmin iltapäivä. Paisteessa ilma ulkosalla tuntui paljon mittarilämpöjä lämpimämmältä. Keräsin kuivumaan levittämäni nokkosen lehdet ämpäriin. Vein ämpärin ulos tuuleen ja paisteeseen. Ennen iltakastetta suoritin tehtävän toisin päin. Lehdet ovat jo pientä vaille rutikuivia. Käväisin laavun kasvimaalla. Siellä kaikki ok. Potuissakin jo mukava kaali. Kastelua ei maa kaivannut. Kasvihuoneessa asia oli toisin. Annoin siellä vettä kaikille kasveille. Janoisia olivatkin. Tillit ovat lähteneet voimakkaaseen kasvuun. Osa salaattilajeista myös. Kuten pinaattikin. Persilja on vielä hieman vaiheessa. Tomaatti kukkii. Mitähän lajia olen mennyt ostamaan, kun taimet eivät ala kasvamaan korkeutta?

Aino alkoi käymään läpi keittiön kaapistoja. Siivouksen lomassa poistui kompostiin jonkun verran vanhaksi menneitä jauhoja. Ihmetyttää, miksi ollaankin niin monenlaisia jauhoja ja vielä isohkoja pusseja tänne tuotu! Minulla sitten kunniatehtävänä veskin alustan tyhjäys. Se ei ollut iso operaatio. Kolmisen kuukautta oli edellisestä tyhjennyksestä. Aikaa sain kuitenkin kulumaan melkoisesti, kun uusin tyhjennysluukun peittolevyn. Kävelyä tuli työkalujen ja tarvikkeiden etsimispuuhissa satoja metrejä. Välillä oli syötäväkin. Piti myös rakentaa uudet kiinnitysrakenteet. Klo 16:30 kuitenkin valmista. Taas mennään muikkuaikoihin asti.

Keihäsmittareita on yhä runsaasti. Ei kuitenkaan viikon takaisia määriä. Haarapääskyt ovat kai aloittamassa toista pesimäkierrosta. Etsivät meiltäkin sopivia paikkoja. Piti oikein tarkistaa, että laittamani muovit ovat tuolla katonharjan alla paikoillaan. Olihan ne.

Keskiviikko, 23.6.2021

Kohti juhannusta! Jänis tuli aamulla etupihan nurmikolle pupeltamaan heinää. Jänis ei ole lainkaan harvinaisuus täällä Torniossa. Ei se ole sitä suuremmissakaan kaupungeissa. Kun kaupungit ja taajamat levittäytyvät aina vaan laajemmalle, on vilieläimille vastaavasti vähemmän luonnontilaista aluetta. Jänis ei tuo juurikaan ongelmia, vaikka se muuttaa ihmisten ilmoille. Maailmalla on kuitenkin paljon esimerkkejä, joissa ongelmia on ilmennyt. Pahiten ongelmia aiheuttavat pedot.

Tänään päätettiin tilata pitsat. Tai niin, että noudan ne KotiPizzasta. Tilasin peräti kolme kappaletta. Veikkaisin, että syömme niistä kaksi kertaa. Kerralla meillä ei mene kahtakaan.

Aamupäivän puolella teimme kauppareissun. Pääosin kohteenamme juhannuksen eväät, mutta myös ensi viikolle tuli jo hamstrattua kaikenlaista. Seuraava kauppareissu ensi maanantaina. Ovatkohan juhannuksen jäljiltä hyllyt tyhjillään?

Hain ne pitsat yhdeltä, samalla reissulla tankkasin ensin auton. Kuten arvelinkin, emme me niitä kokonaan saaneet syötyä. Puolet kuitenkin. Otetaanko sitten pizzapaloja mökille iltapaloiksi, vai syödäänkö ne kotona, jää nähtäväksi!

Nyt on ollut kolmas päivä peräjälkeen, kun Suomea on kurittanut melkoinen ukkosrintama. Kaksi ensimmäistä pyyhki Pohjanlahden rannikkoseuduilta koillisen suuntaan. Kolmas tänään vaikutti lounaassa ja etelässä. Ja siitä jatkaen koillisen suuntaan. Aika harvinaista, että noinkin laajat ukkoset ovat toistuneet Suomessa. Vahinkoja on tullut. Torniossa ukkoset olivat maltillisia. Muutama salama. Vettä malliksi.

Etelämpänä on ollut niitä hurjia helteitä. Näyttää pitkälti siltä, helteet tulevat siellä jatkumaan. Meillä ollaan oltu tosi onnellisessa asemassa, kun helteet ovat jääneet etelämmäksi. Tänäänkin Torniossa 17 astetta, mikä on todella ihan mukava lämpö. Ja yli ei tietenkään saisi mennä. Huomiseksi luvassa liki hellettä. 24 astetta. Sitten pariakymppiä juhannuksen ajan. Sitten on mahdollisuus helteisiin. Toivotaan, ettei helteitä tule. 20 asteessa on hellettä aivan nokko!

Katsottiin illalla elokuva. Arvostelumenestys. Kannatti katsoa. Vaihteeksi elokuva, jossa ei ollut väkivaltaa eikä muitakaan pahoja asioita.

Tiistai, 22.6.2021

Oli tarkoituksenani tänään leikata takapihalta ruohot. Iltapäiväksi oli ennustettu sateita. Joten olisi hyvä pitää se mielessä ja toimia sen mukaisesti. Ongelmana oli tietenkin se, että oli vähän muutakin asiaa tiedossa. Esimerkiksi lääkärillä käynti Kemissä. Sinne oli aika kymmeneksi, joten ei puhettakaan, että olisin sitä ennen leikellyt nurmia. Ainakin olisi pitänyt herätä paljon aikaisemmin.

Aamupala rauhalliseen tahtiin. Sitten lääkkeiden otto. Vähitellen sitten autoon ja auton nokka kohti Kemiä. Kevään ajan olen kulkenut labrassa 2 viikon välein. Lopputalvesta leikattiin leukaluuhun jumittunut poistetun hampaan juuri. Leikkauksen vuoksi ihopolin määräämä Trexan oli boikotissa. Se aloitettiin sitten uudelleen ja verikokein ollaan tutkittu, miten uudelleen aloitettu lääke tulisi annostella. Eli nyt käynti liittyi ihotilanteeseen ja lääkkeen annosteluun.

Lääkäri kutsui minut vastaanottohuoneeseen kutakuinkin oikeaan aikaan. Aiemmatkaan potilaat eivät siis ole olleet ongelmatapauksia. Ihotilanne on aika rauhallinen. Tärkeintä on se, että kämmenet ovat kunnossa. Kesäksi ei tehty muutoksia. Asiaan palataan parin kuukauden kuluttua. Labratkin aloitetaan silloin. Ihopolilla alkaa kesälomakausi. Eiköhän tämä aika kulu nyt ilman labroja ja lääkäreitäkin. Nyt maksa-arvot ok. Samoin munuaiset. Hemoglobiini kuitenkin pudonnut taas 14 pykälää. Johtuuko se siitä, että juon nyt päivittäin nestettä varmaa pari litraa. Veri lääkärin mielestä oli laihaa!

Paluumatkalla lähestyessäni Torniota, alkoi tuulilasiin iskeytyä sadepiiskoja. Kovaksi sade ei yltynyt. Käväisin Lidlissä. Nappasin sieltä keksiä ja lohta. Muuta en tainnut ostaa.

Kotosalla katsoin nettitutkasta sadetilanteen. Näytti siltä, että muuan tunti ainakin olisi poutaa. Meinasin lähteä ruohon leikkuuseen, mutta koska alkoi olla jo ruuan aika tuloillaan, piti suunnitelmia muuttaa. Aino oli reissuni aikana siivoillut ja imuroinut alakerran. Ennen syöntiä ehdin imuroida yläkerran. Täysin vatsoin sitten takapihalle ruohoa katkomaan. Siinä lyheni samalla myös naapurin nurmet. Hieno juttu, että oli sen verran sateissa taukoja, että sain nuo ulkohommatkin tehtyä kutakuinkin suunnitellulla tavalla. Myöhemmin iltapäivällä vettä taas tulikin reippaasti.

Pihahomman jälkeen tietenkin suihkuun. Kyllä ulkona hiki tuli ja lisäksi sääsket olivat kimpussa. Lämpöasteita alle kahdenkymmenen. Arvaa sen, että viileä, jopa lopuksi kylmäkin suihku teki iholle mukavaa.

Huomenna kauppareissu. Juhannuksen viettoon suunnistamme varmaan vasta torstaina. Ellemme sitten päätä lähteä jo huomisiltana. Kun juhannuksen jälkeen ainoastaan käväisemme kotosalla ennen mökille paluuta, on ollut tarpeen suunnitella kauppahommat hieman normaalia tarkemmin. Ja kun sitten näemme jälleen myös Pikku-Ailin, on ruokalistat suunniteltava eri tavalla, kuin normaaliarkena.

Maanantai, 21.6.2021

Kesäpäivän seisaus. Nyt sitten päivät alkavat lyhenemään ja lopulta se syksyn pimeys on käsillä. Pimeyttä saatiin tänään jo maistellakin. Lounaan suunnasta alkoi vyörymään rintamaa toisensa jälkeen. Mustaa pilveä, sähköisiä ilmiöitä, märkää tuulen liikettä.

Kaikki oli kuitenkin vielä toisin, kun lähdin antamaan verinäytettä labraan. Olin 8 minuuttia etuajassa, mutta vuoronumeroni oli jo taulussa. Kehno, kun ol mukavoo käyä. Veren imijä oli kotoisin itäisimmästä Suomesta, ja oli mukavaa kuunnella oikeata murretta. Labrasta jatkoin Cittariin. Sieltä parit peruselintarvikkeet. Ja vaippoja. Lasten kokoa, mitä ajattelit? Sitten kotiin. Kaupungilla satoi jo pienen kuuron. Kotosalla yhä poutaa. Kävin vielä Motonetissä pikavisiitillä. Sen jälkeen saavutti sadepilven reuna meidänkin kaupunginosan.

Olin ostanut hieman uusia pottuja. Olivat varmaan olleet jo jonkun päivän kuokittuja, kun kuori ei irronnut. Mutta pääasia eli maku oli kunnossa. Voinokare kaveriksi ja pottua tuulen suojaan. Kalapihviä suolastukseksi. Hyvää ja yksinkertaista.

Kunnon sadealue saavutti Tornion joskus ennen puolta päivää. Kolmen jälkeen tilanne alkoi olla ohi. Siihen asti jyrisi ja salamoi. Vettä tuli kuin Esterin peräkammarista. Ja pimeää piti. Etelässä lämpöä on ollut selvästi yli 30 asteen. Meillä lämmintä paljon maltillisemmin, ehkä 15 -16 astetta. Näissä lämmöissä mieluummin! Illalla pilvien alkaessa väistymään, alkoi ilmakin hieman lämpenemään. Oulussa pikkuisen kovemmat ukkoset ja myrskyt.

Kun ollaan touhuiltu kaikenlaista - siivousta ym. talven jäljiltä - ollaan tietenkin saatu monenlaista aikaiseksi. Valitettavasti touhuilut tuntuvat myös kropassa. Ainollakin oikea käsi tosi kipeänä. Minulla oli oikea käsi heikkona lauantaisen siimaleikkurihomman jälkeen. Puolitunnoton ja voimaton. Ja vapisi omituisesti. Nyt jäljellä on se perusvaiva. Eli olkapää. Se on ikäänkuin sijoiltaan. Mutta sitähän se on ollut jo kauan. Kai siitä lähtien, kun heitettiin keihästä parikymppisenä nuorukaisena. Keihäänä kuitenkin rautakanki. Uutena elementtinä on viime aikoina tullut polvivaivat. Portaissa kulkeminen käy kipeästi.  Etenkin ylös kulkiessa, mutta ei ole tuskatonta alas tulokaan. Jalan nousu on heikkoa. Jokohan tuli eteen kesä, jolloin hillasoille ei enää ole asiaa? No, pääsisi edes puolukkaan!

Kun on ollut todella lämmintä eteläisessä ja keskisessä Suomessa, on mansikoilla jo alkanut satokausi. Jokohan nyt juhannuksena on riittävästi poimijoita mansikkapelloilla? Vai viettävätkö Ukrainan nuoret hauskan juhannuksen ennen rankkaa marjahommaa? Pitää itsekin seurailla tilannetta. Parhaat mansikat ovat saatavilla aina satokauden alussa. Isot ja komeat. Kauden jatkuessa laatu heikkenee oleellisesti. Hintakin yleensä halpuu. Mieluummin maksaisin 40 - 50 euroa isoista ja komeista mansikoista, kuin 20 euroa rupulaatikosta.

Tuli katsottua Suomen ja Belgian välinen peli. Eihän siitä lopulta mitään tullut, vaikka vartti ennen pelin päättymistä oli vielä toiveita. Ansaitsisiko Suomi vielä paikan jatkopeleihin? Ei todellakaan. Eiköhän se ollut siinä!

Sunnuntai, 20.6.2021

Harmaa aamu. Plusasteita yhdeksän. Käsittelin nokkosten lehdet vielä kertaalleen. Pidin huolen siitä, että niitä ei ole levyn päällä kerroksittain. Homehtuvat helposti muuten. Aikansa siinäkin meni, kun erottelin tarkasti lehdet toisistaan. Nyt oikeastaan vasta näki hyvin, kuinka paljon nokkosta kertyi. Se on nyt siinä. Seuraava sato vasta ensi vuonna! Osa lehdistä oli jo osittain kuivunut yön tunteina. Juhannukseksi varmaan kuivavat loputkin.

Muistelin, että minulla on avaamaton tuubi Aquasure-liimaa. Saappaat terassilla olivat kuivuneet. puhdistin ne vielä ja vein yläkertaan liiman ääreen. Olin muistanut väärin. Liimatuubi oli jo avattu. Sain hikisesti korkin auki, mutta tuubin korkkipää oli kokonaisuudessaan kuivunut umpeen. Leikkasin saksilla toisen pään auki. Sieltä sain juoksevaa liimaa sen minkä tarvitsin. Tuubi on kuitenkin nyt entinen, vaikka laitoinkin siihen jeesusteippiä tukkeeksi.

Torstai - perjantai - lauantai ... saatiin paljon taas aikaiseksi. Etenkin kun ajattelee, mitkä ovat fyysiset edellytyksemme. Kun vain pitää tahdin rauhallisena, edistyvät asiat kummasti. Nyt sunnuntaille emme järjestäneet mökillä enää sen kummempia hommia. Kunhan taas vain järkkäilimme kamppeet kohdilleen. Kotimatkalle lähdettiin likimain normaaliaikaan. Joskus yhdentoista jälkeen. Torniota lähestyessämme alkoi satelemaan. Ihan maahan asti. Ennusteen mukaan kuitenkin iltapäivällä poutaantuisi.

Kotona pullakahvit. Katsottiin parit nauhoitukset. Ruoka. Sää todellakin sitten jossakin vaiheessa poutaantui. Aurinkokin jo kiilahteli ja kaihtimia piti sulkea, että teeveen ruudusta näkisi jotakin.

Talonmiesvuoro. Kirosana. Yritin viime vuonna saada ko. tavan poistumaan. En onnistunut. Ennen muinoin, 80-luvulla, talonmiesvuoro ei koskenut niitä, jotka olivat iäkkäitä ja siis fyysisesti eivät enää samalla viivalla nuorempien kanssa. Ei haittaisi, vaikka nykyäänkin olisi sama käytäntö. Nyt siis kuitenkin leikkomaan pihanurmet pois. Onneksi oli kohtuullisen raikas ilma. 15 - 16 astetta. Hengissä säilyttäisiin. Lisävarmuudeksi Aino agitoi minulle kaverin. Kahteen Pekkaan homma ei ollut niin raskas, kuin yksinään se olisi ollut. Kone pärräsi 2,5 tuntia yhteen soittoon. Mukava homma, kun taukoja oli ihan riittävästi!

Helsingissä poliisi on kantanut kadulla istuskelijoita pidätysbussiin. Siis linja-autoon, jossa ei ole vessaa. Joutaisivat varmaan istumaan siellä alkuun vaikka viikon. Pidättelemässä. On vaikea antaa ymmärtämystä tuolle istujasakille. Tuollainen toiminta vesittää hyvätkin pyrkimykset ja koko homma kääntyy itseään vastaan. En ole lukenut, mitä asiaa tuo sakki nyt yrittää edistää. Enkä edes aio ottaa selvää.

Juhannuksen seutuville oli luvassa hellettä pohjoiseenkin. Etelähän on saanut siitä nauttia jo jonkun aikaa. Nyt ennusteet ovat muuttuneet. Lämmintä saattaa tulla, mutta helleraja jää saavuttamatta. Kannatetaan! Alkuviikolle luvassa vesisateita. Vesi vähäksi aikaa kyllä jo piisaisi.

Lauantai, 19.6.2021

Eilen illalla Jaana ja Aino pelailivat, joten minulla oli vapaailta. Jonkun aikaa täyttelin ristikoita. Ja menin sitten sopivan varhain nukkumaan. Niihin aikoihin oikeastaan nuoriso-osasto vasta aloittelee iltaa! Aamulla olinkin sitten melko varhain jalkeilla. Ainokin nousi kahvin tuoksuun. Se  on muuten melko varmaa, että jos kahvin tuoksu aamulla tulee sieraimiin, ei sitä enää voi jatkaa unia. Kyllä se niin kutsuu nautiskelemaan!

Lämmintä 10 astetta. Illalla hieman sateli ja nurmikko ole sen jäljiltä yhä märkä. Poutapäivää lupailee, mutta illemmalla saattaa taas hieman sadella. Niillä mielin taas päivään kiinni.

Meinailin ensin, että aivan aluksi käyn grillin kimppuun. Sen jälkeen olisi sitten ehdottomasti käytävä mansikkamaalla trimmerin kanssa. On hankala laitella verkkoa kunnolla, jos pitkä ruoho on siinä tiellä. Ja trimmerin käyttö on tosi hankalaa, jos verkko on jo viritetty. Aino sai kuitenkin päättää järjestyksen ja ensin suuntasinkin mansikkamaalle trimmerin kanssa. Harsotakki päällä. Aino tuli sopivasti verkon kanssa, juuri kun olin saanut mansikkamaan reunat aidan sisäpuolelta siistattua. Laiteltiin verkko. Jatkoin leikkausta aidan ulkopuolella. Ei aivan tullut valmista, sillä bensa pääsi loppumaan. Korkki oli kai huonosti tankissa ja polttoainetta pääsi vuotamaan maahan. Tuntinen meni sillä reissulla.

Tyhjensin levätessäni grillistä pihalle kaiken irtonaisen. Laitoin vesipumpun päälle. Ensi pumppasin saunaan kuusi ämpärillistä vettä. Kahdeksankin, mutta jouduin kaatamaan kaksi ensimmäistä ämpärillistä pois. Olikohan letkussa vielä viikon takaista kiutua? Sitten täytin kaksi 20 litran pänikkää. Odottamaan muualle kuskausta. Sitten vein letkun grillille. Sisäpuoli sai kunnon ruiskutukset ja harjaukset. Aino pesi myös ulos tuomani kamppeet.

Juotiin kahvit puoli kahdentoista maissa. Hommat erittäin hyvällä mallilla. Valmistelin venettä ja venepaikkaa paatin siirtoa varten. Ari tuli sitten sovitusti kaveriksi kiskomaan venettä tallistaan kohti järveä. Istuttiin pieni tovi. Ihmeteltiin pieniä perhosia, joita oli satamäärin. Paljastuivat hyönteisoppaan sivuilta keihäsmittareiksi. Niitä oli erityisen paljon grillissä, jossa vesi oli kuivumassa pesun jäljiltä.

Laitoin veneeseen akun paikalleen. Työnsin venhon vesille. Starttasi laakista. Koeajo ok. Saappaat eivät.  Uusimmat nokialaiseni pettivät. Oikea kenkä oli halki takasaumasta. Kärräsin laavulle ne kaksi vesipänikkää. Pesuvesiksi. Aino on suunnitellut sinnekin pesuhommia. Lähinnä siitepölyn huuhtomista. Vilkaisin kasvimaata. Sielläkin mittareita. Kaivoin kännykän taskusta ja tarkistin toukkien ruokalajit. Onneksi vain paju ja koivu ovat listalla. Pitänee silti olla tarkkana. Mistäpä sen tietää!

Toin ruohonleikkurin valmiiksi pihamaalle. Ruuan jälkeen voisin leikellä nurmet. Testasin käynnistystä. Hyvin starttasi. Jaana ja Aino pelasivat taas muutaman pelin. Syötiin sopat puoli neljältä. Neljän jälkeen tunti ruohon leikkuuta. Lämpöä nyt 18-19 astetta. Ihan liikaa. Henki meinasi mennä. Huomenna kotona hoideltava talonmiesvuorolaisena parin tunnin leikkuut. Näkeeköhän tässä enää juhannusta? Onneksi lämpötilaennuste on melko maltillinen.

Oli vielä yksi pieni asia tälle päivälle. Nokkosien haku. En ollut satavarma, ollaanko nyt aikaisessa vai myöhässä nokkosten kanssa. Nokkospaikassa totesimme, että olisi sinne pitänyt mennä hieman aiemmin. Nokkosissa oli joissakin jo neljä tai viisikin täyttä lehtiparia. Silti muu kasvusto oli ajamassa nokkosista ohi. Mäkäröitä piisasi. Minulla oli päällä jälleen se harsotakki. Ainolla ei edes hattua. Ehkäpä siksi hän lähtikin mökkiä kohti hieman aiemmin. Kohta kuitenkin minäkin. Kämpillä oli vielä melkoinen operaatio puhdistaa nokkoset. Hyödyksi kun käytetään vain lehdet.

Kiskoin vielä venettä vähän ylemmäs. Oli jäänyt turhan alas. Viimein pääsin saunaan. Oli jo puoli yhdeksän, kun pääsin pesulle. Sitten vielä päälle tämän kirjoittelua. Yli kymmeneen meni. Alkaa jo väsy painamaan! Hyvää yötä kaikille!

Perjantai, 18.6.2021

Sade alkoi jo aamulla varhain. Aika runsaasti sitä ajoittain tuli. Ennusteen mukaan vettä piisaisi koko päiväksi. Siksipä päivän ohjelmaa oli suunniteltava sen mukaan. Sisähommia tai muuten sateen suojassa puuhastelua. Taas tulet kamiinaan. Nyt ei enää tuntunut nokkaan minkäänlaista kitkua.

Illalla sain valmiiksi kesähatun prototyypin. Siinä on hellehattua ja sääskihattua sopivassa suhteessa. Hatun runko ja lippa ovat aaltopahvia. Vanhasta T-paidasta sain siihen hikinauhan, päälliosan ja korva/niskasuojan. Mallia muukalaislegioona. Päivällä testattava. Veikkasin kohtuullista menestystä.

Eilen maalatut alueet terassilla olivat kuivuneet. Kulkuväyläksi jätettiin puolen neliömetrin verran maalaamatonta aluetta. Aamusta maalailin vuorostaan sen. Ainon kanssa nostettiin pitkä penkki takaisin terassille. Sateessa se oli saanut jonkun kilon lisäpainoa. Jaksettiin kuitenkin!

Oravat ovat nakertaneet yläkerran parvekkeen kaidelautojen alaosia. Ovat yrittäneet isontaa lautojen välisiä rakoja. Niistä reiistä avautuisi todennäköisesti reitti kämpän välipohjaan. Poistin puukolla ensin pureskelun jäljiltä jääneet puupärsteet. Maalasin siten paljaan puun terassimaalilla. Paikkamaalasin sitten vielä auringon puolen seinästä muutamat auringonpolttamat ja kolhut. Siistiytyi kummasti. Ainokin oikein kehaisi.

Kymmenen-yhdentoista aikaan alkoi jo näkymään poutaantumisen merkkejä. Pientä tihkua oli kuitenkin koko ajan ilmassa. Töpöttelin vielä pahimpiin paikkoihin väriä. Aina vain niitä retusointikohtia tuntui löytyvän. Olisi tietenkin maalattava koko mökki, jos haluaisi täydellisyyttä hipovan lopputuloksen. Mutta vaikuttaa siltä, että meikäläinen on laajemmat sutimiset sutinut.

Avasin myös sen valkoisen maalipurkin. Muurimaalin. Maalasin sillä ensin peitelevyt, jotka olivat käytössä ennen asennuksia, hormiliitosten peittona. Ovatpahan valmiiksi maalattuja, jos niitä tarvitaan. Maalasin sitten piiloon hormiliitosten palomassan. Oli se vaalean ruskeakin aika siisti, mutta kyllä näin on parempi. Olin jo viemässä pänikkää ja pensseliä pois, kun Aino huhuili perään ja komensi takaisin. Niin tietenkin ... olin paikkaillut takan lunkan reunaa palomassalla ja se oli maalattava vielä myös. Lopulta sain maalaustyöt valmiiksi. Ainakin tällä kertaa.

Aino on vähitellen siivoillut paikkoja sieltä sun täältä. Tänään oli kellarin vuoro. Seuraavana lienee grillikatos. Siitepölyaika taitaa tällä haavaa olla ohi. Olen antanut suojamuovien olla grillin peittona tähän asti. Nyt korjasin ne pois. Syksyllä jouduin korvaamaan yhden palan tukevammalla ristukudosmuovilla. Ensi syksynä toinenkin pala on uusittava. Ehkä sitten se viimeinenkin. Muovi ei kestä kymmenen vuoden käyttöä ulkoilmassa. Haprastuu se, vaikkei aurinko siihen suoraan osuisikaan.

Aino on vähintäänkin hymyillyt, ellei nauranutkin legioonalaispäähineelleni. Saahan sille nauraa ja aika hauska se onkin. Mutta se suojaa tosi hyvin korvalliset ja niskan. Syöpäläisiltä, auringolta ja roskiltakin.

Torstai, 17.6.2021

Oltiin mökillä yhdentoista aikoihin. Ei siis kovin myöhään, eikä aikaisinkaan. Kamppeet autosta, jääkaappi päälle. Etelätuuli. Ulkona +14, sisällä +12! Pakko käyttää kamiinassa hieman tulia. Ensimmäisen kerran sisätiloissa uuden kamiinan aikaan. Pilkoin puolenkymmentä kuivaa kuusikalikkaa hyvin pieniksi säleiksi. Sentin-kahden vahvuisiksi tikuiksi. Kunnolla tuohta alimmaiseksi ja tikkuja päälle. Moitin vetoa hieman laiskaksi. Oli pakko antaa luukun olla jonkun aikaa raollaan. Tuo ei hyvää lupaa talvea ajatellen. Tuollaisena se on kuin varjo entisestä! Kamiina kuitenkin lopulta lämpenikin. Pientä kitkua tuli hajuaistin tunnistettavaksi. Minkäänlaista savua ei kuitenkaan silmiin näkynyt. Seuraava lämmitys voi olla jo oireeton!

Alettiin terassin maalaukseen. Ainon suunnitelmaan ei sitten kuulunutkaan järven puoleisen terassin maalaus. No, nythän se helpon (?) lykkäsi! Se terassi on maalattu eri maalilla. Sen päälle ei tätä meidän puuöljymaalia kannata tarjota. Ei näköjään olisi maalikaan riittänyt. Nyt riitti. Kahdelta oli terassi valmis. Pieni kulkuaukko jäi huomiselle. Sääsket maalareilla vaivana. Osan aikaa maalasin sääskihattu päässä. Osan aikaa jouduin maalaamaan polvillani. Osin istuskelin jakkaralla ja vetelin istuskellessani väriä lautoihin. Tuo polvillaan olo oli hieman raakaa polville. Usein oli noustava vetristelemään. Ylös nousu vain tuotti suuria ongelmia, jos ei saanut otettua mistään tukea! Vanhuus ei tule yksin.

Syönnin jälkeen tsekkasin kasvimaat. Nyt ollut hiukan viileämpää ja sadetta saatu. Ei ollut kastelun tarvetta kasvihuoneessa eikä laavun kasvimaallakaan. Ei ole tarvetta pihallakaan. Ensi viikon helteet muuttavat tilanteen, ellei sitten helle ala muodostamaan ukkossateita! Tälle päivälle ollaan saatu hyvin heikkoja sateita. Sade on sanana kylläkin liian voimakasta kehumista. Pihakiviin tuli hieman roiskeita. Eivät mennee edes kunnolla kirjaviksi.

Keskiviikko, 16.6.2021

Kauppareissua suunnitellessani hyödynsin jo tutuiksi tulleita vanhoja tilauksia. Niissähän on juurikin oikeat määrät oikeita aineksia. Lisäksi listaan laitettiin nyt jotakin pakastevihannesta ja sen sellaista. Kauppaan mentiin ennen kymmentä. Listan tarvikkeet löytyivät nopeasti. Heräteostoja ei tullut. Tai taisihan jotakin tulla, mutta ei niitäkään voi heräteostoksiksi haukkua. Ne ovat tarpeellista tavaraa, vaikkeivät vielä pariin viikkoon! Tällä kertaa ruokakauppa oli ainoa käyntipaikkamme. Eilen ja toissapäivänä tulikin käväistyä useammassakin paikassa.

Tällä viikolla meillä on talonmiesvuoro. Edellinen vuorolainen leikkasi ruohot suunnuntai-iltana. Niiden alueiden osalta ei ole vielä hoppua uusintaan. Ensi sunnuntaille menee. Mutta oma takapiha vaati leikkuuta. Ja pari pientä aluetta yhtiön puolelta. Hain leikkurin ja tankkasin sen. Bensaa oli ostettuna, harvinaista herkkua. Usein on pitänyt lähteä ensin polttoaineostoksille. Puhdistin leikkurin pohjasta edelliseltä käyttäjältä sinne jääneet ruohomassat. Suuntasin ensin parkkipaikan taaimmaiseen laitaan. Yhtään autoa ei ollut siinä rivissä paikan päällä. Sainkin leikellä sen reunan huolettomasti. Tien reunan ojan laita oli edellisellä vuorolaisella jäänyt hieman kesken. Suoritin paikkauksen. En sammuttanut vielä leikkuria, vaan raivasin sillä polkua rajaa pitkin omalle takapihalle. Naapuri oli aiemmin leikannut myös meidän takapihan joten paukuttelin menemään nyt heidänkin ruohot. Kaksi pientä takapihaa .... ei siinä kauaa nokka tuhissut. Puhdistin leikkurin alapuolen. Niinkuin se pitää aina tehdä käytön jälkeen. Olipa mukavan raikas ilma. +12 astetta ja vilpoisa tuuli.

Ja erityisen mukava oli käydä sitten suihkussa ja aivan lopuksi kääntää sekoittajan nuppi sinne kylmän puolelle. Melkein tappiinsa. Hui! Ainolla olikin sitten jo ruoka valmiina.  Nam!

Vaikka siis en olekaan siis mikään jalkapallofani, aloin neljältä katsomaan Suomen peliä. Olihan se komeaa, kun pallo oli jo kolmannella minuutilla Venäjän maalissa. Siltikin, vaikka maali hylättiin paitsiona. Vaisua oli suomalaisten peli sen jälkeen ja niin tauolle mentiin maalin tappioasemassa. Toisen puoliajan alkupuolella Suomella oli hetkensä. Se ei kuitenkaan riittänyt. Ja ei tullut minusta fania sitten vieläkään!

Huomenna mökille. Normaalijärjestyksessä, eli sitten kun aamun toimista selvitään. Jo huomenna olisi hyvä päästä laittamaan terassilautoihin väriainetta. Tänään on ollut poutaa ja huomisellekaan ei ole sateen uhkaa. Perjantaille voi jo hieman ollakin. Sade sopivalla tuulella voi kastella paikoin terassia. Pouta olisi poikaa!

Tiistai, 15.6.2021

En herännyt yöllä sateen ropinaan. Illalla katsottiin parhaaksi sulkea tuuletusikkunat, jotta sade ei kovassa tuulessa tulisi sisälle asti. Sade jäi ulos, niin jäivät äänetkin. Sadetta tuli aika roimasti. Viljelykset ja luonto saivat tarvitsemaansa kastelua. Mustikat ja hillat .... heinä/elokuussa voivat olla etsimisissä! Pitää muistaa myös se, että jos sateita tulee enemmänkin, voi vesi Miekojärvessä alkaa taas nousemaan. Viime kesänä heinäkuun alussa vesi nousi kolmisenkymmentä senttiä. Nyt ei ehkä niin käy, mutta kyllä niistä veneistä kannattaa pitää hyvä huoli.

Heikkoja sateita saatiin Torniossa pitkin päivää. Mökin suunnalla jatkuvampaakin sadetta. Syönnin jälkeen päivällä käväisimme liikenteessä. Tokmannin loppuhulinoissa. Siellä sisääntulon vasemmalla laidalla olleet hyllyt olivat liki tyhjiä. Hupsista ... ollaanko näin pahasti myöhässä? Ei kuitenkaan oltu. Löydettiinhän me kärryyn jonkun verran laitettavaa. Osa suunnitellusti, osa heräteostoksina. 50% alennus helpotti joitakin ostopäätöksiä.

Kotona juotiin kahvit. Lähdin sitten vielä omille teilleni. Reissu oli aika nopea. Apteekki ja huoltoasema tärkeimmät kohteet. Parissa muussakin paikassa kävin. Huomenna sitten ruokakaupassa käväisy. Viikonlopun ostokset niiltä osin, kuin niitä ei vielä ole tehty.

Kesälomakausi on jo alkanut. Juhannukselta sitten alkaa täysi rähinä? Mieluummin kai hulina. Tai tohina. Alkaisikin! Pienellä haikeudella sitä muistelee aikaa joskus viime vuosituhannen viimeisten 15 vuoden ajalta. Kyllä oli mökkiläisiä. Oli kesäisin ja oli talvisin. Nykyisin päästään vain neljäs- tai viidesosaan aiemmasta. Syitä on useampiakin. Se on kuitenkin satavarmaa, että nykyisen omistajasukupolven aikana tilanne ei paremmaksi muutu.  Muuttuuko se jatkossakaan, silloin kun  uudet mökkirantojen asukkaat  ovat paikan valtiaita. Muutos varmaan vaatii sitä, että lapsia ja nuoria pitää olla.

Mökille mennään varmaan torstaina. Etelään luvataan silloin hellejakson alkua. Pohjoiseen helteet ovat saapumassa vasta juhannusviikolla. Tämä päivä on ollut todella hienoa, vaihtelevaa säätä. Maksimilämpö +13 astetta. Mökillä on sadellut jatkuvammin. Siellä +10 astetta on ollut maksimi.

Maanantai, 14.6.2021

Joskus on heräiltävä hyvissä ajoin. Kuten tänään. No ei tavallinen duunari pitäisi minään ennen kuutta tapahtuvaa herätystä. Me olemmekin epätavallisia duunareita! Käytiin pikavisiitillä Kemin kaupungissa, jossa kuntavaalit katkaisivat koko sodanjälkeisen ajan valtakauden. Toivoa siis voi nyt olla kemiläisilläkin. Emme kuitenkaan olleet vaalien vuoksi liikenteessä, mutta tyhjää oli joka puolella. Kaikki vanhat vallanpitäjät kaikonneet. Takaisin kotona oltiin puoli kahdeksalta.

Nuo kuntavaalit eivät kiinnosta äänestäjiä niin paljon, kuin eduskuntavaalit. Poliittisilla puolueilla ei ole kuntien valtuustoissa kovin kummoista asiaa. Kunnan asioiden hoitaminen ja eteenpäin vieminen ei ole puoluekannasta riippuvaista. Ainakaan, jos vertaa eduskuntaan. Kunta on kuin yritys, tai vaikkapa kuin  taloyhtiö, jonka asioita pitää hoitaa. Ei taloyhtiön hallitustakaan valita polittisin perustein. Vai tietääkö joku muuta?

Eilen syötiin kalapihvit ja muusi. Tälle päivälle katsoin hieman neuvoa nettiresepteistä. Tarjolle tulisi kuhaa, mutta normaalin voissa paistamisen välttämiseksi piti miettiä toisenlainen valmistustapa. Reseptille löytyi malli. Valtaosa aineksista löytyi kotoa. Joidenkin puuttuvien osalta piti luottaa näppituntumaan. No onnistuinko? Onnistuinpa tietenkin!

Tälle viikolle ei enää tehdä kauppatilausta. Ollaanhan jo nyt tuossa tilausten ohella käyty kai kerran-pari viikossa ruokakaupassa. Ja muissa liikkeissä myös. Kyllähän nyt ruokalista hieman tulee monipuolistumaan. Se on ihan tervettä meininkiä. Tänään odoteltin ruuan jälkeen sen verran, että tiskikone ehti pesemään koneellisen astioita. Lähdettiin sitten liikenteeseen. Ensin käväistiin nopsaan hakemassa pänikkä maalia. Jos sää antaa myöten, odottaa meitä mökillä terassin lattian käsittely. Mökkipunaisella. Ruskealla lisäksi istuimet ja ruskeat kaiteet. Saisipa nuo tehtyä ennen juhannusta, niin olisin hyvin tyytyväinen. Maalikaupan jälkeen reissu Cittariin. Peruselintarvikkeiden täydennystä. Jo nyt ostoskärryyn tuli normaalista hieman poikkeavia tuotteita.

Kotiin sitten kahville. Oli tuoretta kahvipullaakin laittaa pöytään. Lähdin sitten vielä uusintareissuun. En kuitenkaan ruokaostoksille. Ensin suuntana Motonet. Tällä kertaa jäin vaille kahtakin eri tuotetta. Pettymys oli suuri. Jouduin paikkaamaan ostoskierrostani Tamppiksen eri osastoilla. Ei aivan helppoa sielläkään ollut, mutta lopulta pääsin melko tyydyttävään lopputulokseen.

Koko helekutin päivän on uutisissa käyty läpi eilisiä vaaleja. Eiköhän nyt jo alkaisi riittämään. Kyllä kaikki jo tietävät kuka voitti ja kuka hävisi. Uutisoitaisiin mieluummin vaikka tämän alueen koronatilanteesta. Rajan yli tulee jatkuvasti koronapositiivisiä ihmisiä. Löysentyneet säännöt on vilkastuttanut rajaliikenteen, vaikka rajan takana tilanne on paha. Tämä alue kärsii. Raja kiinni ja äkkiä. Ainakin pariksi kuukaudeksi.

Sadealue on saapumassa aamuyön aikana. Vettä tulee reippaasti ja tuulet ovat kovia. Mustikka ja hilla kukilla. Toivottavasti marjasato ei tuhoudu. Viikko-pari onkin mennyt loistavasti. Arvasihan sen, ettei tuuria riitä raakilevaiheeseen asti!

Sunnuntai, 13.6.2021

Eilisiltana klo 19:00 alkoi Tanskan ja Suomen välinen jalkapallo-ottelu teeveessä. En ole mikään potkupallofani. Aino ja Jaana alkoivat pelaamaan KB:ä. Päätin kuitenkin alkaa paremman puutteessa katsomaan ottelua, olihan se sentään Suomen ensimmäinen peli EM-tasolla. Kyllä kai sen parituntisen jaksaa istua. Sade alkoi myös samoihin aikoihin jalkapallon kanssa. Kevyttä sadetta vain.

Kaikki tietänevät mitä pelissä tapahtui. Suomi lopulta voitti, mutta se dramaattinen tajuttomuuskohtaus jäi kaikilla mieleen. Pelikin siinä keskeytettiin liki pariksi tunniksi. Ehdin sitten siinä välissä polttamaan pömpeliroskat. Kasvihuoneessa istutin tomaatin taimet isompaan astiaan. Peli jatkui aikanaan. KB jatkui vielä kauemmin. En jäänyt sen tuloksia seuraamaan.

Aamulla oli vihdoinkin tuuli asettunut ja kääntynyt. Kun en oikein nyt tarvitsisi ahvenia, lähdin hakemaan katiskan maille. Vesi on vielä melko kylmää ja yllätyksekseni katiskassa oli vain yksi kuollut ahven. Eläviä oli jokunen kilo. Niitä pikkusormen mittaisia. Yksi haukikin. Kaikki saivat vapautensa. Katiskan tosiaan toin rannalle. Seuraavat kalastukset varmaan muita, kuin katiskahommia. Toissapäivänä rantavesissä uiskenteli koskelopoikue. Kylläpä olivat lintupojat aivan emossa kiinni, vaikka menovauhti oli kohtalainen. Niin yhtenä möykkynä menivät, ettei poikien lukumäärää voinut kuin arvata.

Kotosalla oltiin joskus yhden korvilla. Joku koneellinen pyykkiä. Tällä kertaa minäkin jo uskoin ja toin mökiltä talvitopat ja vastaavat pesuun. Kausi on auttamattomasti vaihtunut. Tuo kamiinan vaihto siihen liittyvine lisähommineen oli tämän kesän pääprojekti. Siihen kuuluu vielä jatkossa pieniä fiksauksia, mutta kyllä saamme olla tosi tyytyväisiä tilanteeseen. Pääprojekti ohi ja puut tehty! Tekemiset eivät kuitenkaan ole likimainkaan lopussa. Tiedossa on muutama työmaa + sitten se minun oma listani, johon tuntuu tulevan kaksi uutta riviä, aina kun yhden saa kuitattua. Ei siinä mitään yllättävää kuitenkaan ole. Tällaistahan se tahtoo aina olla.

Nyt kun lämpötila on vihdoin ollut kohtuullisempi (17-18 astetta), toivoisi samanlaisen sään jatkuvan. Kyllä tässä olisi kesää aivan nokko! Tiistaille luvassa reippaasti vettä. Ja sitten pari päivää mukavaa kesäkeliä, mutta jo viikonlopuksi lämpenisi. Kyllä +15 alkaisi olla se tavoitetaso, mutta huonolta näyttää. Toivottavasti meteorologit ovat nyt väärässä.

Kuntavaalit ovat ohi. Eipä oikein jaksa innostaa. Teevee on kuitenkin auki, mutta seuraaminen ei ole jatkuvaa. Tulos on aika odotettu. Oli siellä joukossa jotakin positiivistäkin.

Lauantai, 12.6.2021

Illalla kello kävi jo kymmentä ja pelailtiin kolmatta KB:ä, kun naapuri soitti ja kutsui laulamaan karaokea. Kaikki kun olimme kahden rokotteen kerholaisia, niin tuntuihan se turvalliselta. Ei oikein ääni avautunut piiiiitkän laulutauon jälkeen. Lopeteltiin vuorokauden vaihtuessa. Ihan sopiva sessio.

Aamulla tuuleskelu jatkui. Vesku lienee noussut kovin aikaisin verkoille, kun liput olivat kadonneet. Kiskoin soutuveneen pois moottorivenevalkamasta. Kun siihen vapautui tilaa, aloin poistamaan hiekkavallia lapiolla ja rautaharavalla. Korkeamman veden aikaan oli kova aallokko tehnyt sen. Kun alan vetämään moottorivenettä tallistaan, on valli pahasti tiellä. Veneen vedän vesille tässä tulevina viikonloppuina. On kuitenkin mukava tehdä testit ja koeajot samalla. Nyt tuuli oli turhan kova. Jos moottori ei käynnistyisikään, olisi kovempi melkuttaminen takaisin.

Käväistiin mansikkamaalla. Siellä valkoista kukkaa kovasti. Otettiin siitä läheltä pajukeppejä hernemaalle. Kävin kepit tökkimässä herneiden tueksi. Aino moitti, että olipahan hänelle sattunut tylsä puukko. Ei sillä saanut keppiin terävyyttä. Ei edes haavaa sormeen. Nuo euron tai kahden halpispuukot ovat todella tylsiä. Teroitin ne jonkinlaiseen kuntoon. Samalla teroitin Viktorinoxin linkkarin, Sanellin kokkiveitsen ja Fiskarsin filetin.

Etenkin puukot olisivat kaivanneet tahkoa. Sellainenkin meillä on, mutta ei sitä voi yksin käyttää. Se on vanha Tarran tahko. Pelastin sen tosi kauan sitten rantakenturalta kuusen alta. Puuosat olivat lahot. Ne uusin. Vesikaukalon tein halkaisemalla muovikanisterin. Sillä ei oikein ole käyttöä, joten taidan siirtää sen kelkkavajasta johonkin kuusen perseeseen!

Sääskiä alkaa nyt olemaan harvakseltaan. Mutta mäkäräisiä, niitä vasta onkin. Ne eivät onneksi häiritse tässä terassilla. Mutta esimerkiksi rannassa ja mansikkamaalla niitä riitti. Se hauskuus on alkanut. Muurahaiset ovat onneksi pysyneet pois jo kahden vuorokauden ajan. Vaikea uskoa, että taistelu olisi näin helpolla voitettu!

Tälle iltapäivälle oli ennustettu sadetta. Satanut onkin, mutta ei täällä. Sadealueen raja on noudattanut melko tarkoin vatakunnan rajaa. Suomen puolella ei ole satanut Ylitornio-Pello suunnalla. Illemmalla tilanne voi olla toinen. Vai kuivavatko nuokin pilvet kokonaan, jotka juuri nyt antavat vettä Oulun seudulla. Tuuli on hieman asettunut. Olisikohan tässä illan päälle vielä edessä katiskareissu?

Eilen vaihdoin pääkameraan akun. Oli siinä yhä virtaa, mutta tulipahan vaihdettua. Tänään tarkastin muiden kameroiden virtalähteet. Jännä juttu, miten tuo uusin kamera syö vähän virtaa. Olen laittanut siihen paristot joskus viime vuoden puolella ja yhä vain se filmaa. Yksi kamera jo ilmoittaa "Low Battery". Sen paristot vaihtuvat tämän illan aikana.

Perjantai, 11.6.2021

Kelit senkun vain jatkuvat. Jo aamulla +19. Eihän se viileää ollut, mutta kuitenkin päivän parasta aikaa jotakin touhuilla. Ja se jotakin oli mm. terassin vesipesu. Ensin oli roudattava kaikki terassille kuulumaton kampe pois tieltä. Sitten oli siirrettävä järven puoleinen terassi tyhjäksi. Pesu aloitettaisiin siitä. Vesi järvessä on aika lailla laskenut viime viikon torstaista lähtien. Reilusti yli puoli metriä. Laitoin letkun pään veteen. Tankkasin aggregaatin. Ja ei muuta kuin ruuttaamaan vettä terassille. Aina näköjään pitää olla jotakin hukassa. Nyt oli kyseessä letkun päähän suutin, jolla vesisuihkun muotoa voi säädellä. Pärjättiin ilman sitäkin toki, mutta kumma asia, etten löytänyt suutinta. Kun terassin itäsyrjä oli huuhdeltu, oli vietävä jotkut asiat sinne eteläterassilta. Ja eteläterassin suihkutus sitten perään. Keltainen liemi valui lautojen raoista terassin alle. Lopuksi annoin vettä janoiselle pihamaalle. Grillin edustan laatoituksen putsasin myös. Samoin kuin veskin ja kompostin välisen "laiturin".

Sadetuksen loppuvaiheessa alkoi suihku heikkenemään. Sadettajan roskasihti oli mennyt aika tukkoon. Kun se tukkeutui jo kolmannen kerran ja otin sadettajan irti letkun päästä, olivat letkusta paineet  hukassa.  Marssin rantaan. Pohjaventtiilin roskasihti oli kuin vihreä pallo. Aivan tukossa. Jotakin vihreää nöyhtää oli rantavesi sakeanaan. Järvellä kova etelätuuli. Väähtopäät pärskivät Palkimensaaren rantakiviin. Kova aallokko oli sekoittanut veden ja sitä sotkua riitti meidänkin rantaan, vaikka aallokkoa ei sillä kohdalla ollutkaan. Aamulla vesi oli ollut vielä ok. Onneksi pumppasin silloin saunavesiä astioihin ja onneksi pestiin silloin terassi. Puolen päivän aikaa homma ei olisi ollut enää mahdollista. Lämmintä 22 astetta. Kova tuuli helpotti kuitenkin oloa merkittävästi!

Menin sammuttamaan aggregaatin. Tuuli tohisi männikössä ja käpyjä putoili alas. Piti oikein katsella
latvustoja, onko siellä puita katkeamaisillaan. Jatkoin laavulle. Kastelin kasvit. Pottumaassa ensimmäiset lehdet tulleet näkösälle. 13 vrk kylvöstä.

Aino pesi innoissaan myös uuden lämpömittarin mittari/lähetinyksikön terassilla. Mittari ei pesusta tykännyt. Heitti toimimasta. Annoin sen olla useuta tunteja auringon paisteessa, mutta eloa ei löytynyt. Lämmitettiin sauna. Annoin mittarin olla saunan reippaassa lämmössä. Kävikin sitten niin onnellisesti, että mittari lopulta kuivui sisältäkin ja alkoi mittaamaan ja lähettämään lukemia näyttöyksikköön.

Illalla yhä kova etelätuuli. Veskun verkkolippukepit liki vaakasuorassa. Ei asiaa verkoille tuollaisella kelillä. Huomenna voi hieman hellittää. Sadekin kai tulossa.

Torstai, 10.6.2021

Tälle päivälle oli suunnitelmissa saada viimeisteltyä kamiinan vaihtoon liittyvät työt. Isoimpina ja kiireisimpinä kamiinan ja kiukaan röörien asennus savuhormiin. En eilen löytänyt yhtä pientä muurauspelkkaa. Se olisi juuri oikea työkalu, kun laittelen palomassaa liitoksiin. Etsin sitä taas nyt aamulla. Jossakin sen oli oltava. En vain sitä löytänyt. Minulla on kaksi isompaa pelkkaa, joista toinen on hieman rikki. Sen voisin uhrata pienentämällä sitä. Rälläkällä voisin leikata sopivat siivut sen reunoista. Siispä hommiin. Käynnistin aggregaatin. Rälläkkä olikin siinä vieressä valmiina. Olin juuri aloittamassa leikkuun, kun joku vielä pisti minut vilkaisemaan siihen hyllylle. Ja siinähän se pikkupelkka olla möllötti. Miksi se oli siinä, sille en keksi minkäänlaista selitystä. Täysin väärässä varastossa se oli. Sammutin voimakoneen ja suuntasin takaisin mökille.

Otettiin kamiinan alta levyt pois. Olipa tosi hyvä patentti. Taas niitä käytännön fiksuuksia. Tulenkestävällä massalla ja eristevillalla tein hormiliitokset tiiviiksi. Ensin kamiinan, sitten kiukaan. Molemmissa liitoksissa on ollut peitelevy. Päätän myöhemmin, tarvitaanko sellaisia tällä kertaa ollenkaan! Paikkasin vielä ekstrahommana takan luukun reunan. Pakkasin massapussin tiiviisti ja pesin työkalut ja paljun. Muuraushommat nyt ohi.

Muurahaiset ovat taasen ilmestyneet alivuokralaisiksi. Samasta paikasta tulevat, kuin aiempinakin vuosina. Tuosta jääkaapin takaa. Jääkaapin kaasupoltin lämmittää sillä kohdalla seinää. Murkut ilmeisesti pesivät siinä seinässä villojen seassa. Laitettiin nyt teräslevy siihen seinää vasten. Seinä ei enää lämpene niin paljoa. Seinä ei myöskään nokeennu, jos palaminen sattuisi olemaan epäpuhdasta. Suihkautin keskipäivällä myös myrkkyä jalkalistan alla olevaan rakoon. Yöhön mennessä ei murkkuja nyt näkynyt. Mutta huomenna päivä on toinen?

Auringonpimennys ei juuri mitään erikoista saanut aikaan. Puolet auringosta oli peitossa. Toinen puolisko taisi paistaa sitäkin voimalisemmin. Syötiin. Kello oli jo 14:40 ja oli taas aika olla hetki pitkällään. Oli vielä yksi 10-senttinen listanpätkä laittamatta. Hoitelin sen pois. Ja sitten viimein remonttiin liittyneet välineet ja roskat pois terassilta. Nostin saunaan viimeisenkin vesiastian terassilta. Niitä vesiä, joita olin ajanut kelkalla joskus huhtikuussa.

Aino on koko ajan siivonnut, minkä remontilta on pystynyt. Tänään oli jo ikkunanpesukin vuorossa. Ovenpieli-ikkunalla pörräsi ampiainen. Otin sen pahvimukilla kiinni. Ihmettelin sen väriä: musta! Keltamusta takaruumis erottui kuitenkin ja ampiaiseksi se oli tunnistettavissa. Mutta mikä alalaji? En ole koskaan tavannut noin mustaa ampparia. En muista hyönteiskirjastakaan tuollaista yksilöä, vaikka siinä on ampiaistakin joka lähtöön. Sitten sen hoksin, kun mukin valkoiseen reunaan jäi mustaa: nokea! Sehän olikin nokiampiainen. Tavallinen amppari muuttuu sellaiseksi, kun se tulee ylhäältä savupiipusta joko kamiinan tai takan kautta sisälle. Nykyään savupelleissä on pieni reikä tai kulma pois, jotta häkä pääsee tuulettumaan taivaalle. Pitää muistaa, että jos ampiainen tulee piipun kautta, mahtuu samasta reiästä myös melkoinen määrä sääskiä!

Meinasin alkaa pumppaamaan vettä. Rantavesi oli kuitenkin kuin mannapuuroa. Siitepölyä paksulti pinnalla ja veden liikkeen myötä sitä on pinnasta pohjaan asti. Etelä/lounaistuulella sitä pääsee kertymään näille rannoille. Riemuksemme! Tulisi nyt vain kunnon vesisade, joka huuhtelisi havupuumetsät. Siltä ei kuitenkaan näytä. Tänäänkin +26 astetta. Viileämpää luvassa vasta ensi viikolle. Sadettakin. Sais nährä!

Tutkailin vanhoja sepustuksiani ja etsin tietoja siitä, minä vuosina olen aiemmin hormit nuohonnut. Tietoa löytyi. Olihan siitä edellisestä nuohouksesta jo vähän aikaa. Saisi sitä tietenkin tiheämminkin harrastaa. Jopa vuosittainkin. No, kolmen vuoden välein olisi ihan kova juttu!

Keskiviikko, 9.6.2021

Kovin, kovin lämmintä on taas tulossa. Helle imee mehut. Jaksamiset ovat hakemisisissa. Päivä kerrallaan yritetään. Jospa tähän tottuisi!

Syötiin lounas joskus puolenpäivän maissa. Meillä ei ole minkäänlaista vakioaikaa ruokailuille. Syödään silloin, kun kroppa sitä pyytää. Aika pian ruuan jälkeen lähdin autoilemaan. Ensin tankille ja sieltä noutamaan tilausta. Jos koronatilanne pysyy tällaisena, taitaa olla aika lopettaa nämä tilaukset. Länsi-Pohjassa on todettu muutamia koronatapauksia, mutta ne ovat Ruotsin tuliaisia. Rajalla testattuja ulkopaikkakuntalaisia. Pääosin. Kyllä voidaan varmaan palailla jo arkeen näissä kauppa-asioissa. Osittain palattukin. Jospa se ruokalistakin hieman monipuolistuu, kun tekee aina ostokset itse valikoiden. Nyt ollaan jumiuduttu samaan peruskaavaan. Toisaalta se kaava on osoittautunut edulliseksi.

Kotona ajoin pirssin keula edellä ulko-oven eteen. Yleensä olen peruuttanut siihen. Menisi varmaan varttitunti ennen mökille lähtöä ja aurinko polttaisi toisessa asennossa etuistuimet tulikuumiksi. Kannoin ostokset sisälle. Ja osan takaisin autoon. Valikoiden. Muutakin kampetta oli lähdössä mökille. Valtava pussi pestyä pyykkiäkin. Mökillä sitten huomasin, että olipa jäänyt verkkarit kotiin. Ja samoin oli käynyt muistiinkirjausvihkolleni. Verkkahousut harmitti. Vihkoja mökillä kyllä on.

Jääkaappi oli taas hereänä lähtemään tulille. Hyvä homma. Juotiin kahvit ja haukattiin voileivät. Menin laavulle ja kastelin siellä kasvimaan. Vihreitä pilkistyksiä reippaasti. Potut eivät vielä aluillaan. Vuosi sitten itämiseen meni 16 vuorokautta. Nyt mennyt vasta 11 vrk. Ensi viikolla voidaan alkaa odottamaan jotakin näkyvää. Ympäröin pottu- ja kasvimaan naruaidalla. Kyllä se hidastaa hieman porojen tulemista kasvimaalle. Laavun likellä isoja korvasieniä. Taitavat jäädä meiltä keräämättä. Kastelin myös kasvihuoneen kasvit. Yksi persiljalaatu ei ole itänyt ollenkaan. Kaikki muut ok.

Keräilin muuraustyökaluja kokoon. Ynnä muuta tarpeellista tavaraa röörihommiin. En kuitenkaan ryhtynyt vielä töihin. Huomiselle menee. Kellokin jo alkoi käymään vuorokauden viimeistä neljännestä. Ei sitä yötä vasten ala mihinkään sotkuhommiin!

Tiistai, 8.6.2021

Soitin sinne ihopolille ennen yhdeksää. Vastaaja vastasi. Käski kertoa nauhalle nimeni ja puhelinnumeroni. Jonkun ajan kuluttua puhelimeni soi. En ehtinyt vastaamaan. Minun puhelinvastaajaani oli jätetty hyvin lyhyt viesti. En saanut siitä selvää, vaikka kuuntelin sen muutamaan kertaan. Soitin uudestaan ihopolin vastaajalle. Pian hoitaja soitti ja tällä kertaa olin valppaana. Poks-arvo pudonnut reippaasti. Trexania saan ottaa. Hemoglobiini taas mennyt alle suositusten. Mikä ihme siinä maksaa? Ei se nyt anemiaksi ole muuttunut, mutta kummasti se heiluu siina viitearvon alarajan kahta puolen!

Kun tässä parin viikon maitotilaukset ovat menneet vähän suhkuksi, päätin tänään käydä hieman tutustumassa maitopurkkien päiväyksiin. Oli muutakin asiallista asiaa, joten liikkeelle mars! Ihan aluksi kävin tele- ja televisio-operaattorin puheilla. Kun aikanaan ryhdyin tilaamaan tv:n puolelta joitakin palveluita, oli alkuun jotakin tarjolla ilmaiseksi ja jotakin edullisesti. Sitten myöhemmin niistä perittäisiin hinnaston mukaiset taksat. Kun joskus sitten päätin, että en tarvitse yhtä palvelua, Yritin nettisovelluksen kautta sitä silloin perua, mutta se ei onnistunut. Käskettiin mennä käymään paikan päällä liikkeessä. Viime talvena sitten kävi tuuri, kun sain soiton operaattorilta. Kyseli, ovatko palvelut ok. Sovittiin, että se yksi palvelu on turha ja se irtisanotaan. Se ei sitten kuitenkaan poistunut. Ja laskulla se yhä on. Omaa saamattomuutta vai koronapelkoa, mutta en ole saanut itsestäni irti sen vertaa, että olisin käynyt aiemmin myymälässä. Turhia olen maksanut. En ole laskenut tappiota tarkkaan enkä aio laskeakaan. Nyt asian pitäisi kuitenkin olla ok.

Kauppatilaus on huomiselle. Kiersin kaupan suht. nopsaan. Maidot hyllyssä olivat jo nyt ensi maanantain päiväyksellä. Otin vähän valkoista juomaa kotona olevien viime lauantain maitojen jatkoksi. Euron päivien kunniaksi otin jotakin edulliseksi arvelemaani. Ja juures- ja vihannespuolelta otin sellaista, jota on hyvä valikoida. Heräteostoksia ei tullut.

Eilen oli se metsäkauris sattunut kameran eteen. Tänään sitten tulivat porot. Viime kesänä niitä oli aivan kiusaksi asti. Pihat täynnä paskaa. Porojen omistajat tuntuvat omistavan myös oikeudet yksityisten alueisiin ja omaisuuteen. Jospas laitetaankin tänä vuonna näin: se on meidän, joka meidän mailla alkaa asumaan!

Toista viikkoa sitten oli joku käynyt täällä Torniossa nyhtämässä kaikista pihakuusistamme niihin laittamani nauhat. Koivuissa ne olivat paikallaan. Nauhoilla merkittiin kaadettavat puut. Lähdin katsomaan taloyhtiön lämminvarastosta, oliko siellä punaista maalia. Maalaisin sillä merkit kaadettaviin puihin. Olihan siellä maalia, mutta en saanut pänikän kantta auki. Pikkupurkissa oli sitten valkoista maalia. Sen kanssa kävin kiertämässä kuusten tyvet. Tein valkoisen renkaan tai valkoisen pallon kaadettaviin kuusiin. Koivuihin ei valkoista maalia kannattanut laittaa. Ja niissä ne vihreät nauhat olivatkin paikoillaan!

Huomisillaksi mennään mökille. Kamiinarempan viimeiset vaiheet edessä. Saunan kiukaan ja kämpän puoleisen kamiinan torvien tiivistys ja kiinnitys paikoilleen. Mukava välillä sen jälkeen touhuta muutakin. Viettää vaikka vähän vapaatakin. Moottorivenekin olisi mukava saada vesille. Vesikin laskenut huipusta puolisen metriä. Täällä Torniossa hieman viileämpää, kuin mökillä. Kuumaa silti. Torstain ennuste on peräti hieman paha, Sen jälkeen sää näyttäisi muuttuvan armeliaaksi. Toivotaan kaikki sitä!

Illalla Suomen Turussa kisojen toinen päivä. Osanottajia eri lajeihin tosi vähän. Huipputulokset yhä melko vähissä. Kuitenkin miesten keihäässä Puolan ennätys. Ja tietenkin se Suomen ennätys naisten kolmiloikassa. Vielä tänään iltapäivällä olisi voinut kysyä sen - ehkä yllättävänkin - tietokilpailukysymyksen: Nimeä se aviopari, jonka molemmilla puolisoilla on voimassa oleva yleisurheilun Suomen ennätys! Hyvä että ennätyksiä syntyy. Tietokilpailuille tämä ilta ei ollut suuri tappio. Tuli kai jopa uusiakin kysymysaiheita!

Maanantai, 7.6.2021

Ollaan jo toivuttu eilisestä tappiosta. Kyllä hopea oli erittäin hyvä saavutus. Viime vuosina Suomi on noussut voittokahinoihin mukaan. Joka vuosi ei voi voittaa. Edes päästä mitaleille. Kuudella maalla on keskimäärin aina hyvät joukkueet vaikka maailmanmestaruuteen asti. Lisäksi pari Keski-Euroopan mahtimaata on yllätysvalmiita vaikka mihin. Siis: onnea Leijonat. Hieno suoritus jälleen!

Tänään taas upea kesäpäivä. Lämmintä varjossa 22 asteen paikkeilla. Auringon puolella kuten meillä takapihalla, oli kuitenkin suorastaan tukalan kuumaa. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna lämpöön auton sisällä. Joulukinkkukin olisi tainnut kypsyä autossa, oli se vain sellainen uuni.

Labraan menin kymmeneksi. Uuni ei ollut silloin vielä paistolämpö päällä. Taisi olla vain sulatuslämmöllä. Odottelin sitten iltapäivän puolella soittoa ihopolilta. Ei sitä kuulunut. Todennäköisesti maksan poks-arvo on riittävän hyvä, että voin huomenna aamulla ottaa Trexanin. Mielestäni ihopolin kuuluisi ilmoittaa testien tuloksista. Enhän voi olla varma edes siitä, ovatko he tutkailleet laboratoriotuloksia! Laittaisivat edes kantaan tiedot! Mutta ei, siinä hommassa ihopoli on surkea. Saatan aamulla soittaa itse!

Syötiin pakastimesta viimeiset muikut. Nyt pakkasessa on kuhaa ja ahventa fileinä. Lisäksi kalapihvejä. Eli ollaan pakkaskalojen kanssa varsin tuoreissa eväissä. Ei muikuissakaan ole ollut valittamista, vaikka niitä on säilytetty kylmässä 8 kuukautta. Ja kylmässähän ne ovat olleet. Kylmemmässä, kuin -18 astetta.

Tokmanni lopettaa Tornion myymälänsä tämän kuun lopussa. Lähdettiin katsomaan, löytyisikö sieltä hyviä tarjouksia. Ei ole tuollainen kauppareissu meidän kummankaan leipälaji. Emme kauaa jaksaneet siellä hikoilla. Erehdyin kysymään yhdeltä myyjältä erästä pientä asiaa. Eli onkohan niissä sangynaluslaatikoissa pyörät? Laatikot olivat sisäkkäin korkealla, hylly noin kahden metrin korkeudella. Juuri minäkin ulotuin laatikkopinon pohjimmaiseen, mutta ei puhettakaan, että olisin saanut laatikoita alas, muuten kuin rysäyttämällä lattialle koko kasan. Myyjämuori käväisi paikalla. Sanoi että on pyörät. Kysyin että missäköhän ne ovat, kun ainakaan paikallaan ne  eivät olleet. Muori lähti kiireen vilkkaa pois ja mennessään mutisi, että siellä ne ovat sisällä. Ei puhettakaan sellaisesta, että olisi kertonut, miten siitä nipusta saisin pari laatikkoa matkaani. Onhan se niin, että kun myyjät on irtisanottu, on heiltä turha toivoa enää minkäänlaista palvelua. No, sama tuollaiselle halpiskamalle. Vaikka menisi kaatopaikalle koko myyntivarasto!

Olen törmännyt tuollaiseen myyntipassiivisuuteem kauan sitten yhden kerran. Kyse oli autokaupoista. Meillä oli silloin Honda ja oltiin menossa sillä mielin kauppaan, että voitaisiin jatkaa samalla merkillä uuden auton kanssa. Automyyjä sanoi suoraan, että Sorry. Myyjät juuri sinä päivänä irtisanottu! Mentiin siitä Toyota-liikkeeseen. Kai sieltäkin autoja saa? Asiakkaita ei juuri ollut, mutta vaikutti siltä, että myyjillä oli muut mielessä, kuin autojen myynti. Oltiinko liian köyhän näköisiä? Ei päästy myyjien kanssa edes juttusille. Kun ei kunnon autoliikkeitä sitten ollut, mentiin vielä huviksemme ooppelikauppaan. Kiitokset Juha J. Siitä alkoi monen Opelin mittainen asiakkuussuhde.

Kännykkämuistiossani oli kolme asiaa, jotka meinasin hakea Motonetistä. Tokmannireissun jälkeen, vaatteita vaihtamatta, lähdin siellä käymään. Tärkein ostokseni oli arina kiukaaseen. Ostin samalla kaksi kappaletta. Sama arina käy myös takkaan ja niitä ajoittain hajoaa. Liian kuumat tulet?

Hyvä pyykinkuivatusilma. Muutamat koneelliset päätyivät pihalle kesätuuleen. Kun konetta ei kertaakaan tukittu uhkatiukalle ja pyykit oli lajiteltu oikein, tuli pyykistä taas puhdasta ja hyväntuoksuista. Eikä pesuainejäämiä tullut. Iho-ongelmieni vuoksi päivän vuodevaatepyykit hoituivat juuri niin, kuin pitikin.

Illalla telkusta Paavo Nurmi Games Turusta. Joitakin ihan mukavia suomalaistuloksia. Ei kuitenkaan asiaa maailman kovien joukkoon. Naapurin Daniel voitti taas ja haastattelu tietenkin suomeksi. Hauska homma!

Illalla yhdentoista aikaan tallentui mökillä kameran muistiin jotakin sellaista jota kamerani eivät olleet aiemmin nähneet. Puhelin piippasi ja katsoin videon pilvipalvelusta. Hups, ihan oikea metsäkauris! Siinä se käveli. Siitä on aikaa jo muutama vuosi, kun meillä oli parikin kaurista. Jonnekin sitten häippäsivät. Luppoa tykkäsivät pureskella, muu ei oikein tuntunut maistuvan, vaikka jotakin yritettiin tarjota.

Sunnuntai, 6.6.2021

Hanskille Onnea!

Eilinen saderintama todellakin sitten kuivui. Se on aivan merkillistä, miten kesän ukkoset ja sateet osaavat kiertää tämän paikan. Joskus saapuva rintama jakaantuu kuin punainen meri Mooseksen edessä. Joskus, kuten eilen, se vain katoaa jonnekin. Noita ilmiöitä olen seurannut niin kauan, kuin hallussani on ollut älypuhelin. Käytännössä siis netti ja sen sääsovellukset. Ilmiö on ilmiömäinen. En sitä käsitä lainkaan!

Illalla varmistui Suomen finaalipaikka. Saksa pisti todella pahasti kampoihin ja ei se kaukana ollut heilläkään päästä loppuotteluun. Erätauolla kävin kastelemassa laavulla kasvimaani. Jotakin vihreää olin jo havaitsevani. Lätkän jälkeen pelattiin muutama KB. Väsy kuitenkin alkoi saavuttamaan. Punkkaan kömpiessäni pauhahti polvi ikävästi. Polvilumpio taisi käydä hieman omilla teillään. Onneksi se mieluummin otti suunnan sinne, mistä se oli juuri pois luiskahtanut. Tulojälkiään pitkin. Kipeä se ei ollut yöllä, ei aamulla eikä tänäänkään. Huolestuttaa kuitenkin.

Yöllä tuli hieman vettä. Kuitenkin! Aamulla yhä harmaata. Tuuli pohjoisessa. Lämpöä 14-15 astetta. Eli meikäläiselle ihanneolosuhteet. T-paitakeli. Kävin kasvihuoneessa ja laavulla. Kasteluhommissa. Laavun kasvimaassa alkaa vihreitä pilkkoja näkymään reilusti. Vähän joka puolella. Taitavat kaikki laadut siellä itää. Sinne pitää alkaa suunnittelemaan hieman poroaitaa. Nostin mustiksi maalatut betonilaatat kamiinan alustaksi. Tehtiin päätös (=kysyin Ainolta), laitetaanko kamiina laattojen keskipaikalle, vai reunemmalle,  lähemmäs piippua. Päätös oli että keskelle. Päätös oli tehtävä siksi, että voisin mittailla rööriputken pituuden. Kun kamiina on nostettu paikalleen, ei siinä enää mallailla, missä olisi hyvä paikka!

Sovittiin, että lähdetään kotimatkalle yhdentoista aikaan. Tänään vielä jääkiekon mitalipelit kotosalla. Nauhoituksiakin katsottavana. Ruohonleikkuuta takapihalla. Suihkussa käynti. Pyykkiä. Hommia siis kotonakin. Kello oli kuitenkin vasta vähän yli puoli kymmenen. Yleensä en lähtöpäivänä ryhdy mihinkään sotku- tai hikihommiin. Nyt kuitenkin sauna ei ollut lainkaan käytettävissä, joten en sen likaisemmalta näyttäisi, vaikka hieman sotkisinkin itseäni.

Kamiina oli terassilla odottamassa. Siitepölyn peitossa. Se on nyt ilmeisesti kuusi, joka pölisee aivan tolkuttomasti. Rantaveden pinnassa on paksu keltainen kerros. Onneksi se vähenee juhannukseksi. Sitten pöliseekin jo mänty! Joo, puhdistin kamiinan siitepölystä ja kärräsin sen sisälle. On tuo nokkakärry  tosi kova peli näissä hommissa.

Aino lähti pistäytymään vielä naapurissa. Minulla oli röörien mitat tiedossa, joten niitä sitten vielä leikkomaan. Vaihdoin rälläkkään timanttiterän paikalle rautaa syövän laikan. Käytössäni ei ole verstasta, ei kunnon työtilaakaan. Puhumattakaan kunnon työpöydistä tai höyläpenkeistä. Kelkkavajan edusta oli työpaikkani. Työstettävinä oli kaksi putkenpätkää. 90 asteen mutka ja puolimetrinen suora. Kun ei ollut varsinaisia värkkejä, joilla pitää putkia paikoillaan katkaisun ajan, piti kehitellä omia ratkaisuja. Täytyy sanoa, että tässä vuosikymmenten aikana on tietynlainen ongelmaratkaisukyky kehittynyt merkittävästi. Nyt oli siinä liki kätten ulottuvilla 70 senttiä pitkä metalliputki. Joskus toiminut pöydän jalkana. Lisäksi siinä oli jämerää kettinkiä 2,5 - 3 metrin pätkä. Nyt ei varmaan tarvitsekaan tarkemmin enää selitellä. Kaikki varmaan ymmärtävät, miten noilla sain torvet pysymään paikoillaan leikkaamisen ajan! Viimeistelin vielä katkaisukohtien pärsteet. Osin rälläkällä, osin pyöreällä viilalla.

Jukranpujut ... kamiina sisällä ... röörit leikottu ... jos olisi vielä lihaksia, jotta saisin kamiinan nostettua kohdilleen! Mutta hei, naapurissa niitä on, joten soitin Arille. Ei Ari vastannut. Soitin Jaanalle, että missäs Ari, voimaa tarvittaisiin. Kalahommissa kuulemma. Kellokin tuli jo 11:00. Ei siis tänään kuitenkaan onnistunut! Paitsi että ... kohta Jaana ja Aino saapastelivat voimainsa tunnossa. Että jaa, pitäisiköhän yrittää? Oli kuitenkin vielä irroitettava kamiina pikku lavasta, johon se oli pultattu kiinni. Piti senkin vain olla hankalaa. Toisen pultin sain helposti, kun pääsin toisella kädellä kiinni pulttiin ja toisella vastamutteriin. Toinen olikin eri asia. Onneksi nyt oli käsiä enemmänkin. Lisäkädet saivat käsityksen tehtävän laadusta kamiina irtosi alustastaan. Sitten nostamaan kamiinaa Jaanan kanssa, jotta Aino saa vedettyä nokkakärryn + lavan pois kamiinan alta.

Kamiinan paino siis 83 kg. Jaana ei aikaillut, vaan otti kamiinan kainaloonsa ja kantoi paikalleen. Häh?? Ei aivan sentään. Tuollaisten tavaroiden kanssa iso ongelma on yleensä kamppeen koko. Toki tässä tapauksessa painokin. Otin toisesta reunasta kiinni, Jaana toisesta. Jaana epäili, että ei riitä painoksi 83 kiloa. Ja ettei riitä puhti. Saimme kamiinaa liikautettua ja kallistettua sen verran, että Aino sai väännettyä kärryt alta pois. Mutta kamiina oli sitten siinä. Metrin päässä loppusijoituspaikastaan. Kokeilinpa sitten onneani. Otin kahden käden otteen ja kokeilin nostaa. Hei, sehän nousi. Eikä edes ylivoimaisen raskaalta tuntunutkaan. Vetäisin sitten vielä hieman henkeä ja nostin ja siirsin kamiinan paikalleen. Kamiinan alareuna on terävää metallia. Se saattaisi helposti vahingoittaa mustaksi maalattujen betonilaattojen pintaa. Etenkin silloin, kun kamiinan paikan hienosäätö on meneillään. Siihenkin olin keksinyt patentin, jolla homma hoituisi ilman, että betonilaattoihin tulee naarmuakaan.

Hellettä ei tänään näillä kulmilla ollut. Kuumin sää on vaihteeksi etelämpänä. Päälaella oli pari päivää sitten hiuskarvan verran alle 30 astetta. Tänään siellä mentiin vain täintoukan verran yli kymmenen asteen. Pohjoisessa sään suhteen mikään ole niin varmaa, kuin epävarma. Yöt ovat nyt olleet aika lämpimiä. Tarralla siirrytty noin kuukaudeksi yöttömän yön valoisuuteen. Kasvukausi vauhdissa. Hyönteismaailma runsastunut ja monipuolistunut. Iso ampiainenkin tuli sisälle. Näytti kuningattarelta. Ulkona pieniä kuoriaisia pörrää jonkun verran. Sääskiä, niitä isoja, on muutamia. Ei vielä lähellekään haitaksi asti.

Päästiin kotimatkalle puoli tuntia ajateltua myöhemmin. Eipä haittaa, kun on se kamiinakin nyt hollilla. Seuraavalla mökkireissulla pääsen asenteluhommiin. Matkalla heti alkukilometreillä tepasteli komea fasaanikukko tien pientareella. Aino meinasi ottaa kuvankin, mutta fasaani katosi näreitten suojiin. Kotona odotti positiivinen yllätys, kun takapihalla olikin ruoho leikattuna! Kiitos naapuri, tämän muistan! Pääsinkin heti kättelyssä kovasti kaipaamaani suihkuun! Ja kahvit siihen päälle.

Sitten sitä odotettua. Nauhoituksia. Pyykkiä. Pronssipeli. Se olikin pettymys. Toisen erän aikana katseltiin jo mieluummin nauhoituksia. Jossain välissä syöntikin. Ja joku ohjelma katsottiin suoranakin. Kunnes sitten illemmalla finaali. Finaalissa oli hetkensä, mutta kai se Kanada oli sitten parempi. Aika uskomatonta vaikean turnausalun jälkeen.

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Suomen elävä kieli sisältää loppumattoman valikoiman sananlaskuja ja lentäviä lauseita. Kun katsoin eilisaamun kettukuvaa, päätin ottaa yhden sanonnan omaksi motokseni. Se kuuluu näin: Yksi kuva kertoo enemmän kuin sata jänistä!

Lauantai, 5.6.2021

Jo ennen aamupalaa laittelin muurin ja takan eteen lattialle suojia. Remonteista kotosalla oli sellaisia jäänyt yli. Vieläkin niitä jäi. Aamupalan purtuamme ryhdyimme maalaushommiin. Maalasin aluksi sellaisia kohteita, jotka vaativat hieman kiikkumista. Aino pääsi sitten lattialta käsin maalailemaan alempaa. Isommat pinnat maalattiin telalla. Tarkemmat kohteet pensselillä. Välillä kahvit. Koko maalaus valmis puoli yhden maissa. Osin maalattiin kahdesti. Yläkerrassa tein pienen paikkamaalauksen.

Aivan kamala helle ei onneksi tullutkaan. Pilveili ja välillä ropsautti hieman vettäkin. Vasta joskus iltapäivällä lämpeni taas yli hellerajan. Koko ajan kuitenkin eteläisen Lapin yllä kuljeskeli ukkosalueita. Voi olla, että illemmalla saamme vielä sadetta niskaamme. Paitsi että olemme sisätiloissa lätkää vahtaamassa. Eivät sateet haittaa.

Vähitellen sain irroittamani listat takaisin paikoilleen. Paino sanalla "vähitellen". Oli siinä taas vaikeuksia kerrakseen. Naulat eivät tahtoneet osua vanhoihin reikiin. Naulat aivan liian julmia tuollaiseen hommaan. Ne vääntyilivät, kun eivät uponneet puuhun. Kun sain viimeisen jalkalistanpätkän paikoilleen, hyvä kun pääsin lattialta ylös. Paikat pikkuisen jäykkinä ja kipeinä. Puolen tunnin tauko pitkällään oli paikallaan. Sänkyyn asti kuitenkin pääsin.

Tauon jälkeen hain terassin penkille maalaamani betonilaatat. Ovat valmiiksi lähellä, kun kamiinan asennus koittaa. Väleihin laitoin palat pahvia, ettei tule lohkeamia. Vähitellen kokoilin varaston puolelle työkaluja ja muuta oheiskampetta. Seuraavaksi tulee vastaan kiukaan ja kamiinan asennushommia. Ne menevät kuitenkin ensi viikkoon. Huomenna on mentävä Tornioon.

Juuri äsken kävin kastelemassa kasvihuoneen ryydit. Laavulla pitää myös vielä käydä. Ehkä käyn sitten jääkiekon jälkeen tai erätauolla. Kasvihuoneessa tillit ovat nyt alkaneet tulla näkösälle. Näin hellekeleillä pitää olla kohtuullisen tarkkana, etteivät kasvit kuole kuivuuteen. Keväämmällä, kun kaadoin noita kuivaamiani kuusia, oli moni kaulaamani kuusi yhä vihreänä. Nyt, aivan parin päivän sisällä, on alkanut tapahtumaan. Niistä varisee nyt neulasia sakeanaan. Eli kuivaa kuusta on luvassa jatkossakin.

Jääkiekko alkaa 18:15. Kello on nyt 17:55. Pitää lopetella. Lännestä on saapumassa rintama. Se on nyt noin 10 kilometrin päässä tuloillaan. Kun se ylitti vakltakunnanrajan, loppui samalla salamointi. Vieläköhän riittää siitä edes sitä sadetta? Hieman etelämpänä oleva rintama sitä vastoin salamoi reippaasti. Siirtyikö sähköisyys siihen pilvialueeseen?

Perjantai, 4.6.2021

Puolustusvoimain lippujuhla, Mannerheimin syntymäpäivä.

Kettu herätti aamulla 5:07. Käveli kameran näköpiiriin ja viesti tuli kännykkään. Kuinkahan pitkän lenkin viesti teki ennen kuin se oli puhelimessani? En vielä kuitenkaan noussut ylös. Mutta herännyt mikä herännyt. Vaikea sitä on enää saada kunnolla unen päästä kiinni, kun kerran on jo valpastunut.

Tuli tietenkin eilen mieluinen lopputulos jääkiekossa. Sehän tietää sitten sitä, että Suomella pelit jatkuvat kahden ottelun verran. Jatkossa ovat B-lohkon neljä parasta, Usa, Suomi, Saksa ja Kanada. Alkusarjassa Suomi voitti nuo Suomen lisäksi jatkoon päässeet. Mitenhän huomenna ja sunnuntaina?

Eilen ehdin laittelemaan suojaukset saunaan nuohousta varten. Käytin sellaista muovia, jossa yläreunassa on teippi. Korkeutta 270 senttiä. Sillä peitin piipun kohdan ja tiilimuurin. Kiukaan röörin reikään olin tukkinut vanhoja T-paitoja. Nyt tein samat suojaukset kämpän puolella. Lisäksi poistin muurin ja takan kohdalta jalka- ja kattolistat.

Sitten ei muuta kuin nuohoamaan. Varjossa 26,2 astetta. Mustalla peltikatolla hieman enemmän. Olin pukeutunut valkoiseen suojahaalariin. Suojassa olivat myös kädet ja naamakin. Piipun päällä on kivilevystä leikkaamani suoja. Näyttää hieman korjauskohteelta. Se ei ole kestänyt vuosikausia kuumuutta ja pakkasta ja vettä. Rapautunut se on. Varoen siirsin levyä syrjään. Ensin toisen, sitten toisen hormin päältä. Lopuksi levy takaisin. Joo, kyllä pitää käydä vielä mittaamassa, minkä kokoisen metallilevyn hommaan piipunhatuksi!

Hormeista nuohotessa irtoava noki on sellaista, mikä ei isoa rakoa tarvitse, kun se jo valuu siitä läpi. Suojauksistani näki hyvin, millä kohdalla oli niitä rakoja oli. Lähinnä kyse on niistä röörireiistä. T-paidat eivät aivan täysin olleet tukkineet aukkoja. Mutta muovien ansiosta noki ei levinnyt ympäri kämppää. Aiemmat kokemukset on muistettu ja uudet konstit toimivat. Pikku hiljaa ja varoen Poistin muovit ja paidat. Ylhäältä alas edeten. Imuroin koko ajan nokiesiintymät. Lopuksi sutilunkkahommat. Täytyy sanoa, että kylläpä kannatti nuohota. Varmasti veto paranee ja nokipalon vaara on taas jonkun aikaa vähäisempi.

Olin kuskannut kiukaan hieman syrjempään kellarin taakse. Nuohosin senkin. Kiuas näytti muuten olevan ok, mutta arinan voisi vaihtaa. Tuhkaa löytyi kiukaan sisältä melkoisesti. Kärräsin kiukaan takaisin saunaan. Nuohosin vesipasan röörin samoin kuin jatkoputkenkin. Vesipasan vesitilan luutusin ja huuhtelin. Asensin kaikki paikalleen. En laittanut vielä kuitenkaan kiviä, enkä alkanut röörilittymää vielä muurailemaan. Vanhan kamiinan olin kuskannut aamulla syrjempään. Uuden kamiinan raahasin terassille. On se vain painavampi, kuin entinen. Siinä ja siinä, että sain sen nostettua 25 sentin verran terassin korkeammalle osalle!

Huomiselle luvassa edelleen lämpenevää. Kesä on kai tullut. Onneksi on tiedossa sisähommia!

Torstai, 3.6.2021

Eipä ollut aamulla mihinkään varsinaista hoppua. Olin aika aikaisin hereillä, piikille aika oli vasta klo 9:25. Ennen sitä tuli jo hieman valmisteltua mökille lähtöä. Piikkipaikalla porisin pari sanaa piikkimuorin kanssa. Rokotteiden tehosta ristiin ei ole tutkittua tietoa. Joten Astra-Zenecalla mentiin. Nyt vain odottelemaan syksyä, jolloin toivon mukaan rokotukset on ohi ja korona kuristettu!

Mökkireissuun päästiinkin ihan normaaliaikaan. Mökillä oltiin ennen puolta kahtatoista. Sisällä +17, ulkona +23. Aino sai jääkaapin tällä kertaa helpohkosti päälle. Koko alkukauden sen kanssa onkin ollut ongelmia. Nopeasti kamppeet autosta. Vein tomaatintaimet kasvihuoneeseen, mutta en vielä niitä istuttanut isompaan multaan. Kastelin kylvökset. Salaatti oli lähtenyt vauhdilla kasvuun. Aino laittoi mansikan alut kukkapenkkiin varaamalleen paikalle. Entisten viereen. Kävin kastelemassa laavun kasvimaan.  Päiväkahvit ja voileivät.

Oli pakko laitella vesipumppuhommat aluksi kuntoon. Sekä käsi-, että sähköpumppu. Yleensä niidenkin kanssa on alkukesästä omat ongelmansa, mutta nyt jo ennen kahta oli kaikki ok ja sadettaja päällä. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun lunta oli vielä pihassa. Nyt kärsitään jo kuivuutta!

Syötiin välillä ruoka. Pakkolepo ruuan päälle. Liian kuumaa työskennellä. Pitäisikö viikolla siirtää koko homma? Kun on se kamiinanvaihtoviikonloppu, raivailin vähitellen työtilaa operaatiolle. Huomenna homma alkaa nuohouksella. Tyhjensin saunan. Kiuasta ja vesipasaa myöten. Kivet ämpäriin. Kiuas oli poistettava siksi, kun sen taakse olen joutunut piikkaamaan reiän sutiluukulle. Sellaisia hienouksia kun ei meillä alunperin ollutkaan. Sisältäkin vein puukopat jo ulos. Testasin tuhkaimurin. Tuntui pelaavan. Poltin uudessa kamiinassa pihalla pesällisen puuta. Kylläpä tuli melkoiset kitkut. Pitää varautua vielä tuuletushommiin silloin, kun sisällä on ensimmäinen lämmitys.

Paljon olisi asiaa päivän hommista. Pakko kuitenkin nyt lopettaa. Alkaa puolivälieräpeli. Tämä viikonloppu voi olla tällaista. Katkonaista.

Keskiviikko, 2.6.2021

Yö jälleen ihan lämmin. Ja nopeasti lämpeni aamukin taas kesälukemiin. Keskipäivän aikaan kuitenkin hellelukemista vielä jäätiin. Oltaisiin jo pyyhälletty mökille, jos ei olisi tälle päivälle ja huomiselle tärkeitä menoja.

Voidaan kai tulkita tärkeäksi menoksi myös aamupäivän reissu. Aino halusi ostaa puutarhamyymälästä parit mansikantaimet. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja ostin pari tomaatin tainta. Katsotaan, saanko kesän aikana ensimmäistäkään tomaattia aamiaispöytään. Jatkettiin Prismaan. Aino ei löytänyt sieltä etsimäänsä. Heräteostona pullahyllystä kuitenkin löytyi jotain mieluista.

Tänään ruokaostosten noutopäivä. Klo 11:30 tuli viesti, että kerätty on. Jouduin vielä kuitenkin odottelemaan reippaan tunnin, kun noutoaika alkaa yhdeltä. Hyvissä ajoin lähdin liikkeelle. Ensin käväisin tankilla. 16 litraa oli viikossa kulunut bensaa. Ei se ole paljoa, kun ei missään mökkiä lukuunottamatta käyty. Sitten Lidl. Sieltä vain parin viikonlopun karjalanpiirakat. Ja palanen kylmäsavulohta. Sitten noutamaan viikon ostoksia. Tällä kertaa en päässyt peruuttamaan aivan lastauslaiturin ääreen. Kolme isoa autoa oli siinä tukkona. Jaksoin kuitenkin kantaa molemmat laatikot hieman kauemmaskin. Tällä kertaa toimittamatta jäi kalkkunaleike. Kumma, ettei sitä oltu korvattu, vaikka luvan olen antanut. Maito oli lauantain päiväyksellä. Se sapettaa. Pitäisikö tuollainen maitomäärä nyt juoda viimeistään lauantaina ja tehdä sitten jonnekin kauppareissu? Kylmässä ja avaamattomissa purkeissa rasvaton maito onneksi säilyy muutamia päiviä purkkiin merkittyä kauemmin.

Oli vielä yksi reissu. Ainolla oli täydentävä pistos tuloillaan. Lähdin matkaan kuskiksi. Käytin tilaisuuden hyödykseni ja pistäydyin viinikaupassakin. Juhannukseksi ostin jotakin. Tuleeko silloinkaan mitään otettua, en osaa sanoa. Lääkitysten vuoksi on kuitenkin oltava alkoholista kokonaan erossa ainakin Juhannukseen asti. Eipä tuo haittaa, vaikka menisi ohikin.

Huomenna on minulla tehosterokotukseen aika. Ensimmäinen rokote oli sitä Astra-Zenecaa. Niin kai toinenkin. Pfizer-Biontech toimii hieman eri kautta. Jos toinen rokote on eri merkkistä kuin ensimmäinen, onko rokotussuoja (<-kahden sanan yhdyssana, ei kolmen) parempi, huonompi vai yhtä hyvä, kuin jos saa samaa rokotetta? Kenpä tietäis sen? Aikaa neuvotteluihin ei rokotusvuorolla ole, joten Astraa varmaan on toinenkin piikki.

Huomenna rokotuksen jälkeen mökille. Alkaa kamiinanvaihtohommat. Kun urakkaan kuuluu nuohousta ja muurin maalausta + rapinkihommia, voi olla että sunnuntaina ei kaikki ole vielä valmista. Sunnuntaina on kuitenkin tultava pois. Ensi viikolle voi jäädä hieman hommia. Lapissa on tänään ollut hellettä. Ja sitä samaa luvassa jatkossakin. Kamiinanvaihto on odotuttanut niin lämmintä säätä, ettei lämmitystä tarvittaisi. Mutta tuo helle ... tarkoittaako se sitä, että työn teosta ei tulekaan yhtään mitään!

Pääministeri alkaa olla vaihtokunnossa. Alkaa jo puolustelemaan, että minähän olen sentään tämän maan pääministeri ja ei minulla ole aikaa kulkea Prismassa. Eihän siitä ole kysymys. Taloudenhoitajalle hän nytkin on antanut ohjeet siitä, mitä pöydästä pitää löytyä. Kyse on siitä, mihin osoitteeseen ruokakaupan laskut menevät. Kun ihminen joutuu tekemään oikeita töitä, on hän takuulla tietoinen mitä hän pystyy palkallaan tekemään. Ja elää sen mukaan. Oman itsensä nostaminen kansan yläpuolelle on erittäin väärin. Vertaan tällaista oman edun tavoittelua ja itsensä ylentämistä tapaukseen koronarokotusten alkaessa. Jotkut silloin pyrkivät ohi jonon perustelemalla, että olen sentään tärkeä henkilö ja minut pitää pelastaa ensimmäisenä!

Laittelin nauhoituksia viikonlopun varalle. Hieman kimurantti tilanne, kun suosikkiohjelmilla on hieman päällekkäisyyttä. Lisäksi on lätkän loppupelit. Jos Suomi häviää huomisen ottelun Tsekkiä vastaan, saattavat lauantain ja sunnuntain pelit jäädä katssomatta.

Tiistai, 1.6.2021

Hups, ollaan jo kesäkuulla. Aika kesäiseltä tuntuukin. Lämpötilat hipovat 20 astetta ja siitä yli ollaan jo iltapäivällä menossa. Nyt yötkin ovat olleet liki 10 asteessa, eli kasvukausi pääsee kunnolla vauhtiin. Mutta kolmen viikon kuluttua alkaa päivä taas lyhenemään ja aletaan luisumaan kohti syksyä. Sellaista tämä on!

Britanniassa on saanut ensimmäisen koronarokotteen noin 60% väestöstä. Intialainen mutanttivirus ei siitä ole moksiskaan. Tartunnat ovat taas kasvussa ja siellä puhutaan jo kolmannesta aallosta. Kohta se on täällä meilläkin. Ensimmäisen pistoksen osalta rokotukset etenevät aika hyvää vauhtia, mutta virus taitaa pysytellä askeleen edellä. Täydennysrokotteen osalta Suomi on pahasti vaiheessa!

Marin on päättänyt alkaa tilata ja maksaa ruokansa itse. Jo on aikakin ... aikuisen ihmisen. Saapi nähdä, käykö kuten Kulmunin. Tilanteet eivät tosin ole ihan samanlaisia. Yhteistä kuitenkin on se, että molemmat naiset nousivat yhtäkkiä massan joukosta kärkipaikoille. Valta maistui ja siinä kokemattomuus otti vallan ja tuli tehtyä virheitä. Marinin tapauksesta voi syyttää Valtioneuvoston kansliaa ja siellä Timo Lankista. Mutta vain osin. Kyllä Marinin olisi pitänyt olla tarkempana ja ottaa selvää, mistä ilmainen ruoka on peräisin. Vaikka alkuperäinen virhe olisikin muualla! Johtajien on aina oltava tietoisia, mitä alaiset puuhaavat. He ovat vastuussa lopulta kuitenkin.

Tuo aamupala on varmaan tarkoitettu alunperin sellaisiin tilanteisiin, että pääministeri asuu muualla, mutta yöpyy tarvittaessa Kesärannassa. Näiden tilapäiskäyntien aamiaisiksi homma oli varmaan tarkoitettu. Ei jatkuvaan ruokahuoltoon, jos asuukin virka-asunnossa. Asuntoetu (Kesäranta) kuuluu pääministerille korvauksetta. Tuosta aamiaisesta tulee mieleen tyomatkat joskus aikanaan. Palkanlaskennassa oltiin hyvinkin tarkkoja siitä, millaiseen korvaukseen työntekijä on matkan vuoksi oikeutettu. Päiväraha, puolipäiväraha, osapäiväraha, kukkapuskaraha, ilmaisten aterioiden vaikutus päivärahoihin jne. Kilometrikorvaukset kotoa vai työpaikalta, matkustusajan palkka .... Kyllä siinä oli joskus itsekin sekaisin matkalaskuja tehdessä. Onneksi ei tullut juurikaan niitä ulkomaan työmatkoja. Tarkasti katsottiin, milloin lentokone ylitti valtion rajan ja oliko matkusta oikeutettu peräti useaankin ulkomaanpäivärahaan!

Hienoa kesäkeliä nyt tarjolla. Lämmintä kesäaurinkoa ja leppoisaa kesätuulta. Aino pyöräytti lakanapyykkiä nyt kun oli loistava mahdollisuus kuivattaa pyykki ulkona tuulessa. Onhan se niin, että kyllä ulkona kuivunut pyykki on raikkaan tuoksuista verrattuna sisäkuivaan.

Suomen ja Kanadan välisessä päiväottelussa ei vielä ratkennut se, jatkuvatko Kanadalla pelit tämän päivän jälkeen. Illan Saksa-Latvia peli sen asian lopullisesti ratkaisi. Jos latvia olisi tehnyt toisenkin maalin, olisi Kanada pudonnut jatkosta!

Maailmalla on myös huomattu Marinin "aamiaisgate". Joku aviisi nimesi Marinin murovarkaaksi! Tämän hallituskauden alussa hehkutettiin ulkomailla hallituspuolueiden puheenjohtajaministereitä. Viisi naista paistatteli julkisuudessa naamat virneessä. Yksi joutui jo eroamaan. Onko toisella lähtö lähellä? Jos ei ole, paljonko on Suomen maine tahriintunut ulkolaisten kolleegojen silmissä? Voi Sanna minkä sait aikaan!

Maanantai, 31.5.2021

Jo loppuviikosta Posti laittoi viestiä, että pakettini on noudettavissa Cittarin postista. Sinne siis reissua suunnittelemaan. Ensin kuitenkin tilasin lisää pölypusseja. Viikonloppuna Aino tutki mökki-imurin pölypussitilanteen. Ei ensimmäistäkään varapussia. Tein tilauksen, hyvällä tuurilla saamme sen jo torstaiksi, kun mennään mökille. Sitten Cittariin. Postipaketin otin ensin, sitten kauppaan pienille ostoksille. Jotkut tuotteet jääkaapissa oli taas vähillä. Täydennyksiä otin sen verran, että pärjäillään alkuviikko. Kotona tein sitten viikon päätilauksen. Keskiviikolle. Siitä se viikko taas lähti käyntiin!

Eilen, kun laittelin niitä kalapihvejä, en vielä ottanut maistiaisia. Aino taisi yhden syödä. Jätin kuitenkin tälle päivälle yhden tupla-annoksen jääkaappiin. Aino kuori potut ja minä sitten värkkäsin muusin ja lämmitin pihvit. Pihvit lämmitin pannussa aluksi hieman voissa paistaenkin. Muusissa oli voita ihan mukavasti. Kuuma muusi ei kuitenkaan valunut lätäköksi lautasen pohjalle. Eli kyllä siinä pottua oli enemmän kuin voita. Mutta maku oli taivaallinen. Pihveissä oli juuri oikea määrä mausteita. Ja muusi suussa sulavaa. Jopa ravintolatasoa!

Olisikohan vuosi vai pari aikaa siitä, kun olin Prismassa käymässä. No, tietenkin sama missä olin, asia ei liity mihinkään paikkaan. Sama vaikka olisi istunut mökillä huussissa! Niin, puhelin soi. Puhetta soljui mieshenkilön suusta. Selvästikin Suomen kieli ei ollut soittajan äidinkieli. Oli kuulemma hammashoitoon suuntautunut lyhyt kysely. Sain käsityksen, että siinä olisi sitten tarjolla 20 euron hintaan joku hirmukallis sähköhammashaja. Kun yritin puhua väliin kysyäkseni jotakin, puhe vain toisessa päässä jatkui. Puhe tuli selvästi nauhalta. Katkaisin puhelun ja siinä se. Tänään tuli vastaava soitto. Nyt puhetta pukkasi naishenkilö selvällä Suomen kielellä. Puhe tuli taas nauhalta. Katkaisin puhelun kättelyssä. Netistä olen löytänyt keskusteluja vastaavista puheluista. Niiden mukaan puhelussa tulee kysely, johon on vastattava K/E puhelimen näppäimistöltä. Jotkut olivat vastanneet K. Mitähän he siten lopulta tilasivat?

Taloyhtiössämme talonmiesvuoron hoituminen on ontunut. Viime syksynä yhtiökokous hylkäsi esityksen, jossa kaikki talonmieshommat olisi ulkoistettu. Kokous siis hylkäsi esityksen, kyllä me jaksamma hoitaa niin vähäiset jutut. Nyt tilanne näyttäisi taas olevan vähän niin ja näin. Kohta se on pelkästään niin! Puiden kaadosta ollaan sovittu jo syksyllä. Jo viime vuonna merkkasin kaadettaviksi sovitut puut vihreällä merkkinauhalla. Viikko sitten laitoin kahteen puuhun nauhat uudestaan, kun ne olivat jostakin syystä pois lähteneet. Nyt viikonlopun aikana nauhat ovat kadonneet kaikista kuusista. Koivuissa ne taitavat vielä olla. Kuka / mikä on syyllinen? Veikkaan oravaa. Aivan heti ei puita vielä kaadeta. Pitää tuossa lähempänä savotointia merkata puut vaikka maalilla. Se ei kelvanne oraville eikä harakoille!

Ruotsi avasi rajansa. Sinne saa taas mennä vähän kuka haluaa. Luulevatko Ruotsin viranomaiset, että jos esim. suomalainen tulee Ruotsiin ja saa koronatartunnan ja tuo viruksen mukanaan Suomeen, että se on yksi tapaus vähemmän Ruotsissa. Rajalla ei kysellä eikä testata. Pohjoisessa Ruotsissa koronatilanne on Euroopan pahimpia. On satavarmaa taas, että kohta olemme kusessa täällä Torniossakin. Kaikki, jotka saattavat kuolla koronaan, eivät ole vielä kuolleet. Yritys on kuitenkin kova!

Ruotsi putosi sitten jatkosta jääkiekossa. Aika historiallista. Huomenna Kanadalla on tiukka paikka. Putoaako sekin? Lähettääkö Suomi kanukit kotimatkalle?

Sunnuntai, 30.5.2021

Kun aamulla heräilin ja aloin kankeamaan itseäni istuma-asentoon sängyn reunalle, ei se ollutkaan niin helppoa kuin luulisi. Tuossa vaiheessa iskee monesti reiteen suonenveto. Lonkka tai selkä temppuilee. Joskus oikea polvikin. Nuo eivät nyt vaivanneet. Kyse oli vasemmasta polvesta. Se oli kipeä kuin mikä! Ja mahdottoman kosketusarka. Laajalti, mutte sisäsyrjältä eniten. Vähitellen kuitenkin pääsin istualleni ja saatoin pukea jotakin päälleni. Hieman omituista oli se, että myöhemmin päivällä kivut polvessa olivat tipotiessään. Mikäs vaiva se tuollainen?

Kohtuullisen lämmintä heti aamusta. Aamuyöllä tosin oli ollut Meltosjärvessä vain +0,7 astetta. Hui! Mitään tulenpalavaa kiirettä ei ollut. Ehdittäisiin kotiin hieman tavallista myöhemminkin. Ajattelinkin siis käydä kokemassa katiskan. Voisi olla ok saada jonkun verran lisäkalaa pihvitaikinaa varten. Siispä vesille mars! Katiskassa kävi kuhina. Kun katiskan yläosa oli jo pinnan yläpuolella ja alapuolikas vielä vedessä, värjäytyi vesi maidonvalkoiseksi. Poikakaloilla tuli kiire. Ajattelikohan ne, että nyt tuli noutaja ja on viime sekunnit aikaa ruiskia sukutuotteet veteen. Matkassa minulla oli 40 litran muovilaatikko. Siinä sisällä 10 litran ämpäri. Kaadoin kalat katiskasta ämpäriin. Eihän se ämpäri mihinkään riittänyt. Ahvenia soljui ämpärin laidan yli muovilaatikkoon. Palautin katiskan järveen. Tyhjensin ämpärin muovilaatikkoon. Siitä erottelin parikymmentä mahtavinta körmyä ämpäriin. Eli noin kilon verran. Loput ahvenet olivat aika surkeita tapauksia. Pikkusormeni on kooltaan 3- ellei nelinkertainen pikku ahveniin verrattuna. Kaadoin ne järveen kasvamaan. En niitä kappaleita laskenut, mutta oli niitä kai 300-500 kappaletta. Korjasin erilleen ottamani ahvenet. Suomut ja suolet pois. Pää ja pyrstö pois. Selkäevän leikkasin myös irti, samoin kuin vatsaevän. Sen punaisen, jossa on melkoinen piikki vatsaonteloa kohti. Lisäystä pihvikaloihin kertyi 700 grammaa.

Puuvajan terassilla levyn päällä oli ne betonilaatat. Neljä kokonaista 30x30 ja kaksi vajaata. Maalasin ne mustiksi spray-maalilla. (Sorry Musti!). Yksi spray riitti komeasti. Toinen jäi vielä, jos tarvitaan parantelua.

Lämmin ilma. Varmaan 13-15 astetta. Pistäydyin naapurissa. Siellä puunteko käynnissä. Toiveissa ehtiä tekemään ne pois ennen helteitä ja sääskiä. Palasin mökille siitä häiriköimästä. Pian lähdettiin sitten  kotimatkalle! Kello olikin juuri tuloillaan puoleen päivään.

Viikon puolivälissä veden nousu tyrehtyi ja pinta Miekosella on alkanut hiljalleen laskemaan. Mutta .... yläpuoliset järvet ovat juuri täyttyneet ylärajalle asti. On aika todennäköistä, että sieltä aletaan laskemaan vettä meidän iloksemme. Mitenhän se oma soutuvene ...? Moottorivenettä en ole vielä laittanut vesille. Vesi on niin korkealla, etten saa veneteljoa vielä paikalleen. Eipä kyllä ole siihen kiirettäkään.

Kotimatkalla oli radio tietenkin auki. Tuli kansanradio. Tosikot ja veitikat sinne soittelivat. Yksi juttuaihe on siellä tuottanut monenlaisia kommentteja. Nimittäin miesten housut. Sekä alus- että päällyshousut. Monenlaista vaivaa ja harmia ne tuntuvat tuottavan. Joillekin ei tunnu löytyvän miesten mallistosta sopivia farkkuja eikä pitkiä kalsonkeja. Hän kuulemma ostaa naisten vastaavia ja hyvin ovat toimineet. Ei kai niistä aina päälle näykään, onko pöksyt miesten vai naisten osastolta ostettu. Pikkuhousuista ei kuitenkaan ollut nyt kyse. Joitakin ongelmia saattaa housujen kanssa tulla itse kukasellakin. Alushousut pituudesta riippumatta alkavat vuosien mittaan virttymään. Jos ei kangas mene huonoksi, niin ainakin vyötärökuminauha menettää vähitellen voimansa. On minullakin jotkut pikkuhousut, jotka haluavat valua alas. Ei siis boxerit, vaan perinteiset alkkarit. Onneksi pääosin kuljen ainakin ulkosalla niin, että päällihousut suojaavat housun alla paljaaksi jääneet ruumiinosat. Voisivat siinä muilla katseet kääntyillä! Varsinaisen katseenkääntäjän saa kuitenkin niin, että kulkee alkkarisillaan, mutta laittaa alkkareihin varmistukseksi henkselit. Ja vielä kireät sellaiset. Siten että miehiset tunnusmerkit kunnolla tulevat näkösälle. Meilläkin varmaan iltasella katseet kääntyisivät ... poispäin!

Saatiin viikonlopun aikana tehtyä mielestäni melkolailla mukavasti kaikkia asioita. Jatkossa ne ovat poissa jaloista ja saamme keskittyä uusiin juttuihin. Kotona viikonloppu jatkui kuitenkin vielä hetken aikaa. Jauhoin kalapihvitaikinan ja sitähän kertyikin sopivasti tasan kaksi kiloa. Aamun ahvenlisä oli mahtava asia. Olen hehkuttanut mausteeksi pihveille Pirkka-sipulikeittopussia. Yksi pussillinen kiloon taikinaa. Tuo Pirkka on tässä tapauksessa hyvin ratkaiseva asia. On kokeiltu muitakin ja petytty. En suinkaan väitä sitä, että ainoastaan noin tehtynä saadaan hyviä pihvejä. Oikeat kokit jopa kauhistelevat ja kieltävät moisen. Hyvään lopputulokseen voidaan päätyä monella tavalla. Meikäläinen tekee sen helpolla tavalla! Nyt pihvejä taisi tulla 37 kappaletta. Nam. Kannatti taas nähdä vähän vaivaa!

Australiassa on hiiriongelma. Aika pahaksi näyttää päässeen. Ja voi paheta vielä merkittävästi. Siellä ollaan myöhästytty torjunnan aloittamisessa. Olisivat kysyneet neuvoja minulta. Jokin aika sitten viritin neljä hiirenloukkua varastoon. Melko nopeasti sain saaliiksi kolme hiirtä. Sitten hiljeni. Oliko populaatio sittenkin siinä? On mennyt jo muutama viikonloppu ja hiiriä ei ole juoksennellut enää pihallakaan.

Rupesi sitten selviämään sekin, miksi Marin on ollut aika vaisu niistä aamiaishommista. Olihan se melkoinen katastrofi, kun paljastui, että Marin maksattaa aamupalansa verovaroista. 300 euroa / kk! Vuodessa siis 3600 euroa. Monenako aamuna pitää pienituloisen työläisdemarin lähteä duuniin, että ansaitsisi puhtaana käteen tuollaisen summan? Ainakin kahden kuukauden verran! Ajatelkaa nyt! Ja sitten palataan tuohon Marinin vaisuuteen. Summa on ollutkin 850 euroa kuukaudessa. On siinä ollut aamiaisleivän päällä paksulti kaviaaria. Vai mitähän sieltä paljastuu, kun kuitit saadaan kaivettua esiin. Tuo 850 euroa kuukaudessa on yli 10000 euroa vuodessa. Pienipalkkaisen puolen vuoden käteen jäävä osuus. Niin, muistakaa äänestää. Mutta kannattaa miettiä ketä!

Lauantai, 29.5.2021

Kolea aamu. 3-4 astetta. Tuuli ehkä aavistuksen illasta laantunut. Vai harhaako se oli? Näytti olevan jonkun verran vaihtelua tuulen kanssa. Kun lähdin verkoille, alkoi sopivan mittainen puhurijakso. Se päättyi samoihin aikoihin, kuin pääsin takaisin rantaan. Verkot olin laskenut lännestä itään. Olin aloittanut hyvin läheltä rantaa ahvenien toivossa. Kokeminen tietenkin idästä eli selkäpäästä. Kun vene on sellainen lasten pulkkaa pikkuisen isompi amme, on siinä oltava tasapainon vuoksi hyvin maltillisesti. Liikkumavaraa ei oikein ole. Ja kun äijä on tällainen rupu, jolla nivelet ovat ruostuneet paikoilleen, lonkka ja oikea reisi eivät kestä asennon vaihtelua. On oltava siinä asennossa, kuin hyvältä tuntuu. Eli kyllä se oli melkoistä kömyämistä koko verkkoreissu. Olisipa varaa ostaa hieman turvallisempi soutuvene. Tuon veneen kanssa saattaa kalastus loppua ennen aikojaan. Niin ... kun sain selkäpään verkkolipun ja ankkurin veneeseen, alkoi tuuli painaa venettä etelään. Kun en irroitellut kaloja järvellä, sain aika nopeasti puolet verkoista eli kaksi kappaletta kyydille. Mutta silloin olinkin jo Veskun rannassa. Rantapään ankkuri onneksi piti hyvin. Muutoin olisin ajautunut rantakivikkoon. Sain kiskoa venettä vastatuuleen sen kahden verkon mitan verran. Lopulta työ palkittiin ja pääsin hengissä omaan rantaan. Ei tullut siinä reissussa kylmä.

Verkoissa oli saalista poikkeuksellisen paljon. Eniten oli lehtipuiden kuolleita lehtiä. Oli jokunen koivun oksa, jossa oli silmuja. Oli sitä "rauanharkkoa" eli järvimalmia. Muutama pölkyn kalikka. Oli onneksi myös muuan kalakin. Päästelin kalat verkoista. Poistin julmimmat oksatkin ja harkot ja kalikat. Pikku risut ja lehdet jäivät verkkoihin. Se operaatio jää tuonnemmas.

Kahvit ennen perkuuta. Ahvenfilettä kertyi ihan tyydyttävästi. Myllyyn menevää pihviainesta myös. Siinä oli tuottoisana osana 1,5 kilon hauki. Pari ahventa jouti lokeille. Siihen samaan joukkoon päätyi yksi särki ja seipi. Pikku matikka pääsi takaisin järveen. Kalat perattuina kellarissa yhden maissa. Meni nelisen tuntia kalahommissa. Ja verkot ovat vielä sotkussa!

Käväisin sitten muuttamassa pieneksi kasvimaaksi pottumaan yläreunan metrisen kaistaleen. Tuli herneet, tuli loput tillit. Vähän persiljaa. Laitoin kaikki hieman epäkurantit salaatit myös maahan. Kasvihuoneeseen jätin täydennyskylvöjä varten salaattia ja persiljaa.

Syönti ja pötkötys. En kuitenkaan nukkunut, kuuntelin siinä kötälläni radiosta poppikoulua. Hain parit puukopat. Aino oli ne täyttänyt valmiiksi. Pian puita kuluu enää saunassa ja jotakin grillatessa. Ainon jäljiltä oli vielä neljä painavampaa säkkiä haravoinnin tuloksia. Kuskasin ne loppusijoitukseensa. Kauimmat laavun takamaaston kokkoon ja polun kuoppiin.

Tuuli alkoi asettumaan. Ja suuntakin kääntyi lämpimämmälle puolelle. Ilma hieman rannallakinn lämpeni. Kävin vielä laittamassa lisää vettä uuteen kasvimaahani. Siellä tuulen suojassa ja paisteessa tosi lämmintä. Lämpenevää nyt tiedossa, ihan kunnolla. Ensi viikonlopulle onkin suunnitelmia. Joko aloitamme kesän pääprojektin?

Perjantai, 28.5.2021

Aamulla kohtalainen pohjoistuuli. +6 astetta. Olihan tämä tuuli tiedossa jo eilen verkkoja laskiessa. Siirrän kokemisen huomiselle, kun silloin luvassa heikompaa tuulta. Vesikin kylmää, joten tappioita ei taida tulla runsaasti.

Pottuhommat tämän päivän ykköslaji. Aino laittoi ennen pottuja jokaiseen vakoon hieman koivun lehtiä. Viime syksynä säkitettyjä. Lehtien jälkeen potut ja lanta. Ennen penkin ummistamista kastelin lehdet ja vaonpohjan vedellä. Penkkejä tuli 8, 3 Timoa, 5 Siikliä. Aivan riittävästi meille. Jäi siis kaksi lyhyttä penkkiä käyttämättä. Niihin laitan hernettä ja ehkä muutakin rehua. Tasoittelin paikan valmiiksi. Potun istutuksen kannalta olisi saanut olla hieman lämpimämpää. Niin maa, kuin ilmakin. On kuitenkin jossakin järjestyksessä tehtävä asioita. On tehtävä selkeät asiat pois. Etenkin jos niiden lykkäämisestä koituu haittaa.

6 kpl betonilaattoja on ollut mökin terassilla kuivumassa ja sateelta suojassa. Ennen päiväkahvia lastasin ne kottikärryyn. Kahvit juotuamme Aino jatkoi harkkaamista. Kärräsin laatat puuvajan terassille. Peräkärry oli siinä vieressä. Ja yhä kuormattuna. Eli kyydillä kamiina ja multasäkkejä. Naapurin isäntä on luvannut tulla illemmalla kaveriksi nostamaan kamiinan (83kg) pois kärrystä. Aloin valmistelemaan asiaa poistamalla sidontaliinat ja multasäkit. Suojapressukin jouti jo pois. Sain tuettua kärryn sopivaan kippiasentoon. Hivuttamalla sain kamiinan likemmäs perälautaa. Avasin perälaudan. Löysin kärryn pohjan jatkoksi sopivan filmivaneripalan, 1,25x1,25m. Muutama tukipatikka ja lauta vanerin alle, ettei taivu painon alla. Vuosi sitten ostin pesukoneen siirtoa helpottaakseni nokkakärryn. Sillä nappasin kamiinan peräkärrystä ja siirsn sen sateensuojaan. Eihän tässä näköjään naapurivoimaa tarvittukaan. Peräkärryn ja tukena olleet puut siirsin omille paikoilleen. Herranjestas!

Kärräsin kaksi betonilaattaa likemmäs aggregaattia. Rälläkkään olin jo aiemmin laittanut timanttilaikan. Viistin laatoista 11-senttiset siivut. Maalausta varten laitoin tarpeellisen määrän täysiä ja vajaita laattoja niin, että ne on helppo maalata ja saavat jäädä siihen kuivumaan.

Vähitellen oli alkanut työt painamaan hartioita. Viimeisimmät iltapäivän puuhastelut eivät mitenkään kovin raskaita olleet. Mutta kun puhti oli pois, tuntui vähäinenkin toiminta raskaalta. Ruuan jälkeen olikin pakko laittaa pitkälleen. Pötköttely ei kuitenkaan uneksi muuttunut. Monesti kuitenkin riittääkin, kun vain on hetken pitkällään.

Katsottiin viikon viimeinen Emmerdale. Saunottiin. Naapuri tuli kamiinansiirtotalkoisiin. Turhaan. Yhä tuulista. Olisipa aamun ennustukset oikeassa. Verkoille on kuitenkin mentävä, oli mikä oli!

Torstai, 27.5.2021

Lähdettiin mökin suuntaan jonkun verran kymmenen jälkeen. Hyvä keli ja mökillä oltiin puoli kahdeltatoista. Nyt oli myös Sirkkakoskentie lanattu. Pölisevässä kunnossa. Kaipaisi kovasti suolaa, mutta miten lie kallista! Tarrantiekin kuivanut. Mikäpä oli ajellessa.

Vaikka yöt ovat olleet hyvinkin koleita, eivät kasvihuoneen yrtit olleet moksiskaan. Viikko sitten kylvämäni siemenet eivät olleet vielä itäneet. Vaatii hieman enemmän lämpöä, ennen kuin ne alkavat nostamaan päätään. 

Aino alkoi haravoimaan. Sitä hommaa piisaa niin paljon kuin vain haluaa. Tärkeintä kuitenkin pihan seutu. Suunnittelin ahvenverkkojen laskua. Sopivasti olikin yhdessä paljussa neljä ahvenen pyyntiin passelia verkkoa. Juotiin siinä kahvit ja sen jälkeen valmistelemaan verkkohommia. Vene rantaan. Pohjatulppa paikoilleen. Airot paikoilleen. Sitten kyydille vielä verkot, liput, painot ja narut. Järvellä likimain tyven. Välillä heikko viri kaakosta. Verkoissa ei ollut sutteja eikä roskaa, joten sain ne sutjakkaasti järveen. Joskus yksin touhutessa  se ei ole noin helppoa. Vein vielä katiskankin pyyntipaikalle. Toiveissa viikonloppusaaliiksi pari kiloa ahvenfilettä. Tai pikkuaffenia joku sata. Saisi vääntää myllyssä pihviaineiksi.

Syönnin jälkeen hieman lepoa. Miten tämä kurja kroppa onkin niin alkanut vaatimaan kunnon taukoja. Ja vielä vaaterissa! Vaan ei auta. Matkasin sitten pottumaalle. Isolla Fiskarsin pottukuokalla hakkasin pottuvakoja. Pääsin kahdeksaan asti. Sitten kahville. Ja Emmerdale. Vielä takaisin pottumaalle. Sain viimeiset kaksi vakoa auki. Pottuhomma jatkuu huomenna. Laavun pottumaalla oli tietenkin aika lämmin. +13 varjossa. Ja ne kamalan suuret sääsket kiusana. Tässä vaiheessa iltaa kello on jo yli kahdeksan. Kohta alkaa Suomen ja Italian välinen lätkä. Siitä ei voi tulla kuin yhdenlainen lopputulos!

Eilen mainitsin tuosta Kanta-Hämeen koronajutusta. Oli sitten yksi sairastuneista jo menehtynytkin, vaikka oli saanut molemmat rokotukset!

Keskiviikko, 26.5.2021

Vaikkei vielä kesä olekaan, on moni asia silti jo liki kesäisellä mallilla. Vihreys voimistuu päivä päivältä. Lunta näkyy enää sellaisissa paikoissa, joihin pillarimiehet ovat kasojaan puskeneet. Meilläkin pihalumikasat ovat vain muisto. Nurmikolla niiden paikalla on vain hiekoitussepelikasat. Niillekin on tulossa noutaja.

Syötiin aamupala. Laskin varovaisesti, että aamupalan yhteisarvoksi tuli alle 1 euro. Eli tällä tavoin aamiaisemme kuukausikustannus on siellä 30 euron paikkailla. On tietenkin aivan mahdottomuus laskea tarkkaa hintaa. Leivän, leikkeen, kananmunan ja juuston osalta päästään hyvinkin tarkoin oikeaan lopputulokseen. Mutta jo kurkut ja tomaatit pitäisi punnita. Puhumattakaan maidosta ja levitteistä. Jos  olisin laskenut pahastikin pieleen, voisi kuukausikustannus olla 50 euroa. Marin maksattaa aamupalansa veronmaksajilla. 300 euroa kuukaudessa. Kolmelle hengelle. On kallis maku? Vai mitä?

Aino soitti aamulla parturille ja sai kuin saikin ajan. Tasan puolilta päivin. No sehän passasi loistavasti! Lähdettiin hieman ennen ja Aino poistui parturin puolelle. Jäin autoon odottelemaan. Päätin kuitenkin pistäytyä läheisessä kaupassa. Ostin sieltä pari pakettia kahvia ja autoon kaksi pastillirasiaa. Jonkun aikaa vielä meni, ennen kuin parturireissu oli valmis.

Sitten kauppakeskukseen. Oli ennakkoäänestyksen ensimmäinen päivä. Käytiin piirtämässä numeromme lappuihin. Piti ihan numero valita, eivät riittäneet eri väriset värikynät! Äänestystila oli "niinku pikkusen väljä!". Olisikohan siellä edes huuto kuulunut salin toisesta päästä toiseen? No, emme nyt huutamassa olleet. Niin, kun on olemassa huutoäänestys, onkohan missään ollut huutoennakkoäänestystä? Vai onko oikein sanoa "ennakkohuutoäänestystä"? Itse sana "äänestys" lienee vanhaa perua. Jonkun ryhmän kesken on pitänyt tietää, millaista vaihtoehtoa enemmistö kannattaa. Mielipiteet on sanottu ääneen. Sana äänestys on sitten jäänyt jatkossakin pysyväksi käsitteeksi, vaikka siitä ei kuuluisi minkäänlaista ääntä. Kukapa keksisi hyvän korvikkeen äänestykselle joka siis tapahtuu ilman ääntä? Vaiti ollen. Ehdotuksia! Vaitistus?

Olimme siis antaneet äänemme. Silti suista pursusi puhetta, kun astelimme vielä Tokmannillekin. Pääkohteena siellä oli imurin pölypussit. Oikeaa mallia vain ei löytynyt. Otin sitten vessapaperia ja herneen siemeniaä. Aino keräsi pikku pussukallisen kemikalio-osaston hienouksia. Vähin äänin hipsimme sitten autolle. Emme vielä ajaneet kotosalle. Ensin noudettiin tämän viikkoinen tilauksemme. Sitten vasta kotiin.

Tiedän, kuinka ihmiset suunnittelevat kesän rientoja, ikäänkuin korona olisi jo ohi. Kannattaisi kuitenkin ottaa järki käteen. Tässä (Iltalehti) pätkä Kanta-Hämeen tartunnoista. Intialainen muunnos jyllää siellä, kuten oli Keski-Pohjanmaallakin.

Että silleen!

Aloin iltapäivällä katsomaan netistä pölypussivalikoimaa. Olihan sitä. Valikoimaa. On se muuten hirmuinen määrä erilaisia pusseja. Jos imureitakin. Tokmanni on vaihtanut siivouspuolella Sini-tuotemerkin Iisiksi. En väitä, että kaikki tuotteet ovat vaihtuneet, mutta osa kuitenkin. Siinä hulinassa näkyi unohtuneen tilata Hooveriin käypäsiä pölypusseja. No, tilasin netistä ja homma on pois päiväjärjestyksestä.

Klo 21:30 alkoi etupihalla keltainen valo vilkkumaan. Tuli se harjakone, joka alkoi poistamaan nurmikolta hiekkakasoja. Pätevän näköinen peli. Jokohan nykyään osataan nuo hiekoitussepelit hyödyntää? Onko roskista puhdistaminen liian kallista tai vaikeaa? Murske ei ole uusiutuva luonnonvara. Ymmärtääkseni sen saatavuus on joillakin alueilla heikentynyt merkittävsti. Laittaisivat edes välivarastoon siksi aikaa, kunnes sillä on riittävästi arvoa ja sitä kannattaa puhdistaa.

Tiistai, 25.5.2021

Kun yläkerrassa oli kaikki väliovet auki, paistoi aamuaurinko kirkkaana läpi koko huoneiston. Noin kirkasta paistetta en muista vähään aikaan olleenkaan. En kuitenkaan ainakaan heti ollut ulkoilemaan lähdössä. Aamupalan jälkeen katsottiin yksi tallennus. Löhöily siis jatkuu.

Kuinkahan moni on joutunut taistelemaan laatikostojen liukukiskojen kanssa? Ainakin minulla on pari laatikostoa, jotka ovat temppuilleet useammankin kerran. Halpislaatikostojen liu'ut ovat aina surkeita. Joihinkin olen ostanut vankemmat, joihinkin olen rakentanut systeemin puulistoista. Nyt oli temppuiluvuorossa siivouskaapin alalaatikko. Sen vika oli siinä, että oikeanpuoleisen liukukiskon toinen kiinnitysruuvi oli irronnut. Aino oli ruuvin joskus lattialta löytänyt ja ottanut talteen. Samaa kiskoa olen aiemmeinkin korjannut. Puolen sentin mittainen kalusteruuvi ja lastulevykaappi: siinä sitä on riittävästi syytä vikoihin! Irroitin loputkin ruuvit. Toinen kisko oli pahoin vääntyillyt. Siitä sinkosi vapauteen 12 parin millin haulia. Löysin ne. Mutta takaisin asentaminen olikin eri asia. Rasvan kanssa se onnistui, mutta asetelma hajosi jälleen ja hauleja meni jo sellaisiin paikkoihin, että goodbye! Aino ehdotti epästandardia ratkaisua. Ok, jos sellainen kelpaa. Kotosalla oli sattumoisin sopivat tarvikkeet. Mökiltä tuon lisää!

Imuroin varaston. Täydellinen lopputulos olisi vaatinut varaston tyhjennystä. Silloin, kun on tekemässä kaatopaikkakuormaa, olisi tuo tyhjennys paikallaan. Kunnon inventaaria ei oikein muuten tule. Nyt siis imuroin sen, mitä kohtuudella oli mahdollista. Lopuksi vaihdoin pölypussin. Aika täysi se jo olikin.

Vein pölypussin roskikseen muiden roskien mukana. Otin postin tullessani. Mainoksia ja yksi lasku. Loppuvuodesta laitoin nauhat sellaisiin puihin, jotka syksyllä päätettiin kaataa. Kaataminen on siirtynyt. Parit merkkinauhatkin on tuulessa ja tuiskussa irronnut. Vai oravako vienyt? Kävin merkkaamassa ne puut, joista merkki oli pudonnut. Talonmiesvuorolainen leikkasi ruohon viime viikon lopulla. Ruoho kasvaa nyt vauhdilla. Jo nyt olisi paikoin ruoho uudelleen leikattavissa. Alkukaudesta ruohoa saisikin leikata kahdesti viikossa!

Alkuillasta (tai loppuiltapäivästä) oli yhtiökokous. Se meni ihan ok. Vaikka hieman oli keskusteluakin, ei kukaan kuitenkaan halunnut pitkittää kokousta. Eihän nyt ollut kyse mistään EU-elvytyspaketista.

Ehdittiin hyvin seuraamaan illan tärkeitä ohjelmia. Niitä olikin monella kanavalla ja samanaikaisestikin. Kaksi telkkaria ja kaksi tallentavaa digiboksia ... siinä illan pelastus. Ohjelmistossa oli myös jääkiekkoa. Suomi pinnisteli niukahkon voiton. Ruotsi taisi heittää suuren apinan hartioiltaan. Jokohan palaudutaan peruskuvioihin? Puolen yön aikaan yhtä lukuunottamatta kaikki tallenteet katsottu. Huomenna lienee aikaa.

Muistakaa äänestää, ennakkoäänestys on alkanut!

Maanantai, 24.5.2021

Katsottiin Emmerdale-uusinta, kun perjantaina se jäi meiltä sivu suun. Oltiin juuri silloin autoilemassa jossakin Wäylän varressa. Kello lähestyi Emmerdalen jälkeen jo kymmentä. Tasalta oli aika vaihteeksi labraan. Kun olin lähdössä sinne, oli aikaa kuitenkin vielä reippaasti. Siksipä pyörähdin huoltoaseman kautta. Eipä ole sekään enää tekemisissä. Nykyisillä kilometrimäärillä ei tarvitsisi joka vikko tankata. Voisi olla kolmekin viikkoa tankkausväli. Jotenkin vain tuntuu, että aina mökkireissuun lähtiessä on tankin oltava täynnä. Parempi tietenkin niin, kuin että ajaisi melkein huuruilla! Aikaa oli vielä liki 10 minuuttia, mutta vuoronumeroni oli jo taulussa. Näytteenotossa ei kauaa nokka tuhissut. Paluumatkalla otin Nordbergin möljällä kuvan lohesta. Instagramiin.

Kauppatilaus on suunniteltu keskiviikolle. Oli kuitenkin joitakin asioita loppumassa  ja lähdin niitä noutamaan. Aino ei ollut innokas kauppareissuun, joten pistäydyin itsekseni.

Aino oli kuorinut potut. Keskipäivän seutuun paistoin muikut. Ja tein muusin. Muikkuja on vielä kaksi pussia jäljellä. Hyvin ovat riittäneet ja hyvin ovat säilyneet. Pakastimet alkavat olla melko tyhjillään. Viimeiset marjarasiat tuotiin varaston pakkasesta sisälle. Siirsin arkkupakastimesta kaiken toiseen pakastimeen. Arkun jätin sulamaan.

Marjaa on enää muutama pieni rasia, kun säästeliäitä ollaan oltu. Puolukka on jo mennyt ostopuolelle. Sitä pitäisi kerätä hieman enemmän. Se on meikäläisen ykkösmarja. Täydennyksiä alkaa tulla sitten, kun Suomen keskivaiheilla kypsyy mansikan pääsato. Sitten kypsymisen mukaan muut marjat. Toivottavasti marjoja vain tulee.

Jos Venäjä teki törkeän tempun pidättäessään ja tuomitessaan oppositiojohtaja Navalnyin, meni Velko-Venäjä vielä pitemmälle. Se kaappasi lentokoneen ja pidätti oppositiojohtaja Pratasevitsin. Paksu-Lukasenka naureskelee Pikku-Putinille, että pistinpäs paremmaksi. Aika tylyä toimintaa. Ja kun vielä tietää, että hengenlähtökin voi olla lähellä.

Sunnuntai, 23.5.2021

Keväämmällä, kun Suomen euroviisuedustaja valittiin, tunsin hieman samantapaisia väristyksiä, kuin 15 vuotta sitten. Silloin pidin Suomen kappaleesta jo etukäteen ennen varsinaista kisaa. Niin nytkin. Rokkimiehiä näköjään meikäläinen, no, eihän se mikään salaisuus ole. Suomen sijoitus kuudentena on historian toiseksi paras. Joku ruotsalainen toimittaja oli netissä ihmetellyt, mitä kuraa Suomi oiken on lähettänyt kisoihin. Kuraa mikä kuraa, nyt Ruotsin esityksellä saatiin pyyhkiä persettä! Tosiasia kuitenkin on, että Ruotsi on monessa asiassa Suomea parempi. Ruotsalaiset toimittajat pitävät siitä huolen, että tämä tiedostetaan. Virallinen Ruotsi ja Ruotsin kansa ovat onneksi pääosin eri mieltä ja arvostus on toista luokkaa. Poikkeuksia on tietenkin niidenkin osalta. Urheilun, etenkin jääkiekon kohdalla halveeraus on säännönmukaista. Pikku hiljaa kuitenkin alamme oppia, että kaikessa ei kannata pitää Ruotsia esimerkkinä. Omat kannukset on saatu ja lätkäpuolella ollaan tultu jo Ruotsin rinnalle. Jos ei ohikin. Mallimaa Ruotsi on uhrannut koronan aikana mummut ja papat. Vanhat ja heikot. Eiköhän meidän suomalaisten ole aika uskoa itseemme. Olemme ihan hyvä kansa ja asumme hyvässä maassa.

Nukuin aamulla hyvinkin sellaisille kellolukemille, että tuli se normaali 6-7 tunnin unisessio hoidetuksi. Euroviisujen kanssa menikin puoli kahteen vai menikö ylikin. Telkkarista ei sunnuntaisin perinteisesti tule mitään mainittavaa päiväohjelmaa. Minulla oli kuitenkin yksi nauhoitus tehtynä ja sen voisi nyt katsoa. Kun laitoin TV:n päälle, halusi järjestelmä päivittää uuden Telia-TV-version. Ok, olihan sitä aikaa. Päivitys kestää jonkun minuutin. Kun päivitys oli ohi, ilmoitti järjestelmä virheestä. Joskus ennenkin on näin käynyt. Virhe teki sen, että nauhoituspuoli oli kokonaan pois käytöstä. Kuten TV-opaskin ja monet muutkin toiminnot. Käytössä oli käytännössä vain normaalit kanavat ja volume. Joskus on mennyt useita tunteja, ennen kuin kaikki palautuu ennalleen. Nyt kaikki alkoi pelaamaan noin 10 minuutin kuluttua. Tallennuksen pituus oli 2h27min. Kun kelasin ohi kaikista mainoskatkoista, oli todellinen kesto noin 1h45min. Muistaakseni paremmissa järjestelmissä on mahdollisuus jättää mainokset kokonaan pois tallennuksista. Tai toistosta. Minulle tällainen piisaa. Kelaillaan mainokset ohi jos/kun siltä tuntuu.

Kun sunnuntain iltapäiväottelut ovat nyt ohi, näyttää tilanne aika poikkeukselliselta. Ns. heikommat maat ovat pärjänneet todella hyvin. Mestaruus voi hyvinkin mennä ihan uuteen osoitteeseen. Tämänhetkisellä pelillä Suomi ei ole mitalipeleissä. Ruotsi voi joutua taistelemaan putoamisesta!

Viime päivinä on Miekojärven vedenpinnan nousu kiihtynyt. Viimeiset lumet alkavat olla vetenä ja aika hyviä sateitakin on ollut. Vaikka lunta on tänä talvena ollut viimevuotista selvästi vähemmän, saattaa vesi silti nousta hieman korkeammalle. Tulvahuippuun on aikaa vielä ehkä viikon verran. Edelleen on ennusteessa ensin vielä pari viileämpää päivää. Keskiviikkona lämmintä olisi jo 11 astetta. Sitten lämpenisi, mutta 20 astetta jäisi saavuttamatta. Sopivalta siis vaikuttaisi.

Lauantai, 22.5.2021

Ihan siisti homma vaihteeksi herätä lauantaiaamuna kotosalla Torniossa. Yön mittaan on sadellut. Lämpötila mökillä kuten Torniossakin on kuitenkin pysytellyt plussalla. Tuuli on ollut voimakasta ja pohjoisen ja koillisen suuntaisena. Ennuste tulevan vuorokauden ajaksi ei parempaa lupaa. Ehkä paremminkin päinvastoin. Ennusteet ovat kuitenkin vain ennusteita!

Jo ennen aamupalaa laitoin ribsit uuniin. Laitoin vielä hieman lisämaustetta ja tein foliopaketin. Lisäkosteudeksi roiskautin lihojen sekaan hieman siideriä. Uuniaikaa annoin 3-4 tuntia. Poistin sitten ribsit foliosta ja laitoin leivinpaperin uunipellille ja ribsit siihen päälle. Vielä hieman kuivaa maustetta pintaan ja uuniin siksi aikaa, kunnes ribsien pintaan alkoi selvästi syntymään tummaa paistopintaa. Samalla paistui toisella pellillä annos puikoista tekemiäni ranskalaisia. Hyvää oli. Voisin kuitenkin jatkossa juoda sen siiderin itse, ei sitä kannata uuniin laittaa! Aino moitti lihaa turhan rasvapitoiseksi. Grillatessa rasvaa tulee kuitenkin ollakin. Uuniruuissa myös. Huomenna kokkaan vastapainoksi riisipuuron. On se niin hyvää sekin. Isolla voisilmällä!

Miesten jääkiekkoa pelataan MM-mitaleista. Suomi voitti tänään USA:n, mutta huonolla esityksellä. Kolmas erä oli niin huonoa peliä, etten muista Suomen koskaan noin huonosti pelanneen. Kukahan se mahtaa olla suosikki mestariksi? Ei ensimmäisten pelien  perusteella ei vielä voi suuria päätellä. Voivat ne Ruotsi ja Tsekki ja Kanadakin vielä päästä jatkoon!

Tuuli on pysytellyt melko koko päivän kohtalaisena. Sadetta ei ole kuulunut eikä näkynyt. Tutkan mukaan sadealue oli jo tuloillaan tuossa aika likellä, mutta rintama pysähtyi ja alkoi sitten liikkumaan takaisin itään. Menee vielä pari päivää koleuden vallitessa. Mutta viikonlopuksi näyttäisi vihdoin hieman lämpenevän. Kyllä se passaa, kunhan vain jäädään alle 20 asteen.

Iltakymmeneltä alkoi euroviisut. En ollut suunnitellut etukäteen lainkaan viisujen seuraamista. Siinä kuitenkin olin sohvan reunalla. TV auki. Haukottelin niin, että vesi valui silmistä. Vettä pyyhkiessäni silmiä aivan kirveli. Häätyisikö tästä lähteä nukkumaan?

Perjantai, 21.5.2021

Aamulla liikkeelle lähtö normaaliaikaan. Eli kymmenen aikoihin. Peräkärry perään. Viimeisenä kyytiin  jätesäkki, johon Ainon oli viikolla kerännyt etupihan puolelta vuorenkilpipenkin roskaa ja harvennusmateriaalia. Kun nostin säkin varaston laidalta, paljastui sen alta kolmisenkymmentä  kastematoa. Koska heitin säkin auton peräkonttiin, tarkistin sen pohjan pariinkin otteeseen. Lämpöasteita kolme. Loppumatkasta kaksi. Sihtuunantien alkupäässä, Kivijärven kohdan levikkeellä, tarkistin liinojen kireyden. Olivat ok ja matka jatkui. Puhelin soi taskussani. Sisäpoli siellä. Pysähdyin, kun etenkään soratiellä ei ole mukava ajella puhelimessa puhuen. Veri- ja muut kokeet ok. Syksyksi sitten seuraavat testit. Vettä sateli ihan reippaanlaisesti. Näytti siltä, kuin tuulilasiin olisi alkanut iskeytymään myös räntälättysiä. Sorvasessa on matkan korkein kohta. Siellä sade muuttui lumeksi. Pysytteli kuitenkin hieman plussan puolella, joten tie pysyi sulana. Viimeiset soratiet rapakoilla. Eivät kuitenkaan sen kummemmin kuopilla. Kärrykuorman kanssa oli kuitenkin ajettava rauhallisesti. Mökkimatkaan tuhrautuikin parituntinen. Eipä kiirettä kuitenkaan ollut.

Mökillä en ajanut aivan pihaan asti. Jätin auton sellaiseen paikkaan, jossa voin jättää peräkärryn haluamaani kohtaan. Kova tuuli pohjoisesta. Satoi yhä. Lunta, räntää ja vettä. Terassilla matto rullalla. Kun sen oikaisi, rullasi tuuli sen heti uudestaan.

Laitoin hieman lämpimämmän takin päälleni. Ja kunnon hatun päähäni. Menin vekslaamaan autoa ja etenkin peräkärryä sopivaan koloon. Kun ei ole peruutuskameraa, jäi näkyväisyys taakse liki nollaan. Oli siellä taustalla yksi lapio nojaamassa vajan nurkkaan. Sen näin taustapeilistä ja se olikin minulla merkkinä. Jostakin käsittämättömästä syystä onnistuin laakilla puikkaamaan kärryn juuri oikeaan paikkaan. Auton katto oli osua viereisen varaston ränniin ja auton ovi ei meinannut aueta riittävästi. Aukesi kuitenkin. Vatsa sisään ja mahduin ovenraosta ulos. Laitoin pölkynpätkät kärryn renkaiden eteen kiiloiksi ja irrotin kärryn. Ajoin auton pihaan ja kannoin kamppeet kämppään. Käväisin laittamassa naapurissa yhden kameran päälle. Se oli jäänyt epähuomiossa virittämättä viime viikonloppuna lähdön hetkillä. Jos keli järvellä olisi ollut suosiollisempi, olisin käynyt viemässä katiskan pyyntiin. Suosiollisuus oli kuitenkin kaukana. Ahvenet saavat toistaiseksi olla rauhassa.

Ainolla oli kahvi valmiina. Kuuma kahvi ja voileivät piristivät sitä tunnelmaa, jota sade, tuuli ja koleus pyrkivät painamaan alas. Rupesi mietityttämään se, mitä mökillä pystyisi tekemään. Pihahommat olivat out. Voisin hoitaa kasvihuoneessa istutukset ja kylvöt. Huominen on huominen. Päätettiin niin, että katsotaan tilannetta tuossa hieman myöhemmin.

Olin ottanut matkaan kotoa siellä esikasvattamani salaatit ja yrtit. Alkuun ne itivät ihan kelvollisesti, mutta sitten edistyminen lopahti. Päätin laittaa ne nyt kasvihuoneeseen isompiin kasvatusastioihin. On suuri mahdollisuus, ellei jopa todennäköistä, että kasvihuoneessa on vielä liian kylmää. Ja nuo esikasvatukset paleltuvat. No, siinähän paleltuvat. Laitoin kuitenkin siemeniäkin itämään ja niistä odotan enemmän.

Kylvöhommien jälkeen oltiin aika valmiita päätöksentekoon. Kasvihuonehommat tehty. Tärkein asia oli saada peräkärry ja kamiina mökille. Ribsit voidaan valmistaa kotona uunissa. Säätilassa ei ole luvassa parannusta huomisellekaan. Joten illaksi kotiin. Päätettiin syödä kuitenkin ruoka ja Aino tiskasi vähät tiskit. Hain kopallisen puuta. Vein tiskivedet pihalle. Poistin mökkilaukustani mökille tarkoitetut asiat. Lähdettiin sitten pian ajelemaan.

Oli hetken aikaa hieman poutaisempaa. Tultiin paluumatka Ylitornion kautta. Pysähdyttiin Kukkolankoskella ihailemaan kuohuja. Kylmää menoa. Kotona nopeasti kamppeet sisälle. Ja Kemintien Ärrälle. Sinne oli rahtifirma toimittanut Puuilolta tilaamani peltisaavin. Vihdoin sitten kahvit. Ja viettämään perjantai-iltaa!

Torstai, 20.5.2021

Mukavan sateiselta näytti tämäkin aamu. Tutkan mukaan iltapäivällä voisi olla poutaisempaa. Ajattelinkin hakea kamiinan peräkärryyn vasta silloin. Ei tarvitse sateessa alkaa sitomaan kuormaa!

Talven aurauskulut ovat selvillä. Jaoin laskun parhaan kykyni mukaan. Ja toimitin muillekin. Päivän mittaan alkoi suorituksia kilahtelemaan kirstun paljaalle pohjalle. Kiitän. Talvi oli kohtalaisen helppo ja vähäluminen, joten kustannukset jäivät kohtuullisiksi. Tarrantie kuitenkin kaipaisi murskettakin. Sellaisen operaation hinta tulisi olemaan moninkertainen auraukseen nähden, jos se tehtäisiin edes kohtalaiseen kuntoon. Maksuosuuksien määritteleminen on aika haasteellista. Jos meillä olisi virallinen tiekunta, asia olisi toinen. Osuudet ja yksiköt olisivat selvillä. Veikkaan, että ajamme huonokuntoista tietä niin kauan, kunnes tie muuttuu lopulta kulkukelvottomaksi.

Katselin viikonlopun sääennustetta. Luvassa aika surkeata keliä. Koleaa, tuulista ja sadetta. Kaiken huipuksi lauantain vastaisena yönä voisi olla pakkasta. Sade tulisi lumena. Aamulla lumi maassa? Aloimmekin jo suunnittelemaan sellaista, että tulisimme kotiin jo lauantaina iltapäivällä. Sitä puoltaa useampikin asia. Sää vahvimmin, mutta on sillä Suomi-Usa -lätkälläkin sanomista asiaan. Lisänä rikka rokassa.

Aamupäivällä kulutettiin aikaa. Katsottiin yksi nauhoitus. Aino valmisteli ruuan ja kypsensi sen lopullisesti puolen päivän tultua. Ilmakin poutaantui. Syönti ja sitten pääsin liikenteeseen. Peräkärry taas koukkuun kiinni. Ja K-Rautaan. Olin aiemmin jo käynyt vakoilemassa, missä kamiinani on ja miten se on pakattu. Siksipä kaipasin henkilökunnan apua vain lastaamiseen. Kamiinan omapaino on 83 kiloa. Lisäksi kamiinanpohjan kokoinen trukkilava + vähän muuta pakkausmateriaalia. Eli trukillahan se oli kärryyn nostettava. Kun paketti oli kärryssä, pystyin helposti siirtämään sen tasapainon vuoksi kärryn keskiosaan. Ensin peittelin sen kevytpeitteellä. Sitten käytin neljä liinaa, joilla sai sen lukittua kohdalleen pystyyn. Menin sitten vielä käväisemään Tamppiksen puutarhamyymälässä. Otin sieltä viisi säkkiä multaa. Yksi säkki kotiin varastoon. Neljä matkustaa mökille.

Neljän jälkeen TV oli auki ja ykköskanavalla. Eduskunnan kyselytuntihan siellä menossa. Kyselytuntihan on siksi, että oppositiopuolueet saavat puuttua hallituksen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Hallituksen tehtävänä on pistää kaikki huonot asiat edellisen hallituksen tai koronan syyksi. Luulisin, että koko tilaisuudella ei ole juurikaan mitään merkitystä. Ministerit ovat selvästi pikku hiljaa koulunsa käyneet ja oppinsa saaneet. He osaavat puhua viisaasti asian vierestä. Aikaa yhteen puheen- ja vastausvuoroon on niukasti. Asian tarkentaminen ja uudestaan kysyminen ei yleensä toteudu. Aikamoista höpinää kaikenkaikkiaan, oli hallituspohja mikä tahansa!

Huomenna siis mökille. Ja lauantaina takaisin. Luvassa koleaa, sadetta ja tuulista. Tehtävälista onkin muotoiltava sään ja lyhyehkön ajan mukaan. Lauantaina pitää tietenkin grillata ne ribsit. Tänään lisäsin niihin maustetta ja marinaadia. Perjantaina pitää saada kasvihuoneen kylvöt tehtyä. Molemmat vaativat siirtymistä halki sateen, mutta pitää yrittää pärjäillä.

Koronatapausten määrä oli jo selvässä laskussa. Nyt kuitenkin lasku on loppunut. Pari päivää on ollut jopa varovaista nousua. Viime kesä oli hyvin rauhallinen ja tapauksia tosi vähän. Luottavatko ihmiset siihen, että kesällä tautitapaukset taas vähenevät. Vai luottavatko ihmiset siihen, että ensimmäinen rokotus jo muka antaisi suojan. Harmi. Voitaisiin olla taudin hallinnassa jo kalkkiviivoilla. Muutamat harvat vastarannan kiisket voivat kuitenkin siirtää maaliintuloa kierroskaupalla eteenpäin. Viimeisen kierroksen kelloa saadaan silloin odotella jonkun aikaa. Mahdollisesti aika kauankin!

Keskiviikko, 19.5.2021

Aikalailla aamusta selvisi se, että olemme menossa mökille vasta perjantaina. Veikkaan, että tiedän syynkin, ettei mennä jo torstaina. Torstaina tulee euroviisukarsinta, jossa Suomikin on mukana. Voi olla, ettei menisi läpi, jos ehdottaisin että pistetään nauhalle ja katsotaan mökiltä tultuamme. Etenkin netti on heti täynnä sitä, pääsikö Suomi finaaliin. Ja kun finaali on jo lauantaina. Onkohan meillä lauantaina tv mökillä silloin auki?

Tämän päivän ohjelmistosta poistui pari asiaa. Ne siirtyvät huomisen toimenpidelistalle. Tämän päivän juoksut vähenivät siten niin vähiin, että päätin saada hiukset leikkautettua. Odotan ja jonotan, meni sitten tunti tai kuinka kauan tahansa. Kymmenen maissa käänsin parturiliikkeen kohdalle parkkiin. Yksi asiakas työn alla, kaksi odottamassa vuoroaan. Meinasin kääntyä takaisin. Muistin kuitenkin, että apteekissa on käytävä tiistaihin mennessä. Kävin hakemassa siksi sen pilleripurkin, kun apteekki myös oli siinä kohdalla. Parturissa sama sakki, joten menin odottamaan. Hoidettavahan se homma on. Meni hieman vajaa tuntinen, kun astuin ulos liikkeestä. Kevyt olo. Mieli huojentunut.

Kun hiuksiani leikattiin, kerääntyi hiussilppua suojakseni laitetun mustan viitan päälle. Vasta siinä oikeastaan havaitsi kunnolla sen, kuinka harmaa pää se minullakin jo on. Kun mainitsin tuosta harmaasta, sanoi tyttönen sen olevan valkoista, ei harmaata. Ok, minulle sama. Iän mukana väri muuttuu. Ja paistaa se sisärengaskin tuolla päälaella aina vain laajempana.

Sade alkoi sillä aikaa, kun hiuksiani leikattiin. Nyt kun kesä tekee vauhdilla tuloaan, tekee tällainen lämmin sade asiasta peruuttamattoman. Jo eilen katsoin, kuinka joka paikassa alkaa vihreä väri nousemaan pääväriksi. Ruohikot vihertävät, osaan koivuista on tullut jo hiirenkorvia. Pihlajissa lehdenalut jo viisisenttisiä.

Tänään oli vuorossa ostosten haku. Jälleen tuli sähköpostikuittaus hieman myöhässä. Mutta myöhässä olin minäkin. Halutti tänään riisipuuroa ja sen keittämisessähän menee oma aikansa. Onnistuin puurohommassa hyvin, kun oli oikeanlainen kattila ja oikeanlainen maito. Puurot oli purtu vartin yli yhden. Samaan aikaan tuli viesti, että tilaus on kerätty. Kävin hakemassa kamppeet. Joittenkin tuotteiden osalta tilauksen teon ja tavaroiden keräilyn välillä tulee helposti pientä ajatuseroa. Tilattaessa esimerkiksi tomaatteja ja satsumoita, ne tilataan kappaleittain, ei kilomääräisenä. Mutta kun niiden koko vaihtelee hurjasti. Nyt tuli ensimmäisen kerran todella suuria satsumoita. Painoa tuplasti normaaliin verrattuna. Viimeksi tomaatit olivat kuin pihvitomaatteja. Nyt tilasinkin niitä lukumääräisesti entistä vähemmän. Nuo ovat pikkuasioita. Lisäohjekenttään voisi tietenkin kertoa että 8 kpl pienikokoisia tomaatteja tai että maksimissaan kilon verran. Se on kuitenkin hieman niinkuin pilkun n... viilaamista. Hidastaa vain keräilyä. Parasta ennen -päiväysten suhteen on harvoin ollut sanomista. Eilen käväistiin kaupassa. Otin purkin maitoa, kun oltiin juotu vanhat niin loppuun. Olisin ottanut useammankin purkin, mutta kun parasta ennen oli jo perjantaina, en voinut ensi viikon alun (ma-ke) maitoja ostaa vielä. Toimitus sisälsi 8 purkkia maitoa. Viikon maidot. Ja ylihuomisen päiväyksellä! Koskaan ennen ei maitojen kanssa ole käynyt näin. Aina ennen on ollut seuraavan maanantain päiväyksellä maidot toimituksessa. Rasvaton maito onneksi säilyy kylmässä kauemmin, kuin purkissa on merkitty. Eikä rahallinen tappio ole yhtään mitään, jos maidot ehtivät pilaantumaan. Olemme maitokissoja. Tulee vain ylimääräinen maidonostokeikka. No, kuljetaanhan me muutenkin silloin tällöin kaupassa.

Puuron hautuessa päivällä, leikoin ribsit hieman pienemmiksi. En niitä ihan lopulliseen kokoon vielä kuitenkaan pilkkonut, mutta viiltojakin jo tein kuitenkin. Tutkailin marinadiksi sopivien nesteiden ja kuivien mausteiden tilannetta. Löytyi hyvä joukko sopivia aineksia. Sekoitin ne lasipurkissa. Sovitin ribsit karkkilaatikkoon (3 litraa?) ja väleihin ripottelin maustelientä. Viikonloppuna ne ovat jo esimaustuneita.

Edelleen pähkäillään sitä, kun pitäisi saada raja kiinni, mutta ei osata. Ei siihen taida olla halujakaan. Ei hallituksella, ei THL:llä eikä AVI:lla. Koko ajan on varmempaa se, täällä tautitilanne jatkuu kauan. Silti koronan puitteissa ei rajaa saada kiinni. Toivon mukaan konstit on keksitty sitten, kun seuraava pandemia on kiusanamme. Se voi kuitenkin vaatia jo uuden hallituksen!

Vesisade kesti puoli vuorokautta. Aika reippaita sateita on luvassa kolmeksi seuraavaksi vuorokaudeksi. Nuuskakairassa ja Länsi-Lapissa on yhä lunta. Aiempien ennusteiden vastaisesti saattavat vedet nousta jonkinlaisiin tulvalukemiin. Ei mihinkään ennätyskorkeuksiin kuitenkaan.

Tiistai, 18.5.2021

Tänään jälleen eräänlainen välipäivä. Olin kuitenkin sen verran asennoitunut, että hiukset pitäisi saada leikattua. Edellisestä leikkuusta tulisi huomenna jo yksitoista viikkoa. Oikeassa tahdissa pysyäkseni olin siis jo kaksi viikkoa myöhässä. Kun määräaika alkaa ylittymään, sen kyllä ensin aina tuntee. Sitten vasta  tulee varmistus peilin välityksellä.

Kun oli tiedossa muutamia välipäiväasioita, niin päätin niitä hoitaessani kurkkailla parturiliikkeen asiakastilannetta. Aamun ensimmäisellä reissulla ikkunan takana jonotuspenkillä näkyi kaksi asiakasta. Siispä ohitin paikan ja palasin kotiin.

Oli suunnitelmissa käydä Cittarireissu. Ainolla oli lista sellaisista ostettavista, jotka mieluummin ottaa ja valikoi itse. Minun teki mieli kunnon ribsikönttiä. Hyllyssä oli niitä tasan kaksi kappaletta. Mutta kun päiväys alkoi olla käsillä ja valmistaisin vasta mökillä, jouduin hylkäämään ajatuksen.

Ainon listalta unohtui ostaa ne voileipäkurkut. Niinpä sitten seuraavana suunnaksi Tamppis. Tamppiksessa ne voileipäkurkut ovatkin tosi hyviä. Valkosipulivapaitakin. Heti alkuun sattui silmiini siemenpussit, joista nappasin kyytiin Sidesalaatin siemaniä. Hoksin kuitenkin sisälle mennessäni, että minulla on mökillä ruuvit vähillä. Ei niinkään löysällä. Etenkin pitemmät ruuvit ovat likimain lopussa. Kaidetta rakentaessani olin jo joutunut penkomaan miljoonalaatikoitani. Kahta ruuvia oli silloin hoito vailla. Ne löysin ihan sattumalta. Marssinkin aluksi alakertaan. Olin menossa siihen hyllyväliin, josta saa lappaa painohinnoiteltuja ruuveja pussiin tarpeen mukaan, mutta siinä matkan varrella olikin tarjouspöydällä ruuveja pikku rasioissa. Ostin useamman rasian 6-10 senttiä pitkiä ruuveja. Ensiavuksi, pahimpaan hätään. Elintarvikepuolelta en ribsejä löytänyt. Otin sitten niitä voileipäkurkkuja kaksi purkkia. Lohdukkeeksi. Ennen tätä reissua ja reissun jälkeenkin tarkistin parturitilanteen. Jonoa, jonoa.

Seuraavan parturitarkastuksen tein jo reilusti iltapäivän puolella. Samalla reissulla tankkasin auton. Ei vieläkään tuuria. Koulut pian päättyvät, mutta juhliahan ei saa pitää. Mistä tällainen parturointibuumi? Kävin melko pian seuraavankin reissun ja parturissa koko ajan jonoa.

Viimeisen reissuni tein lähellä neljää. Sakkia nyt eniten koko päivän aikana. Olisin tietenkin saanut hiukset leikkautettua tälle päivälle, mutta se olisi vaatinut puolen tunnin tai tunnin jonottamista. Tämä viimeinenkään reissu ei tuottanut parturikäyntiä. Jatketaan jonakin toisena päivänä! Menin siitä vielä Prismaan. No niitä ribsejä etsimään. Ja sieltähän löytyi. Mutta .... parasta ennen -päiväys oli ennen viikonloppua. Pakkauksia oli siinä varmaan toistakymmentä. Vilkaisin keskimmäisen päiväyksen. Haa, meni jo tiistaille. Otin sitten takimmaisen ja päiväystä riitti ensi viikon perjantaille asti. Sorry, olinko epäasiallinen?

Kauppatilaus on huomiselle. Tein sen jo maanantaina, mutta olen sitä joutunut hieman muuttelemaan. Osin tämänpäiväisten ostostemme vuoksi. Mökille emme vielä huomenna mene. Torstaina vai perjantaina? Jompsinkumpsin!

Maanantai, 17.5.2021

Alkoi 24. vuosi näitä höpinöitä. Sehän on itse asiassa 1/3 koko tähänastisesta elämästäni. Hiukan jopa ylikin. Jatkuuko harrastus yhtä kauan, kuin on nyt kestänyt? Vai loppuuko jo huomenna, ellei tänäänkin? Kukapa näistä tietäisi! Tähdätään tuohon ensimmäiseen.

En ole tainnut muistaa kertoa, mitä kamerani kuvasi, kun laitoin sen kuvaamaan kompostin takamaastoa. Tarkoituksena paljastaa se elukka, joka käy kuopimassa kariketta. Kuvia en vierailijoista saanut. Otin kamerankin pois, kun se kuvasi vain kuusten heiluvia oksia. Rastaat ne varmaan olivat syyllisiä. Ne siinä muuallakin kääntelevät puiden lehtiä ja muuta roskaa.

Alkaa meillä olla kesän saapuminen jo aika lähellä. Talon eteläpäädyssä kukkii jo muuan voikukka. Ruoho on alkanut vihertämään. Siinä päädyssä ja ojan varressa kesä tulee muuta pihamaata aiemmin. Ruoho siinä alkaisi olla jo leikattavissa. Jos siitä hommasta myöhästyy, kasvaa ojan varsi koiranputkea, voikukkaa, hevonhierakkaa ja pietaryrttiä niin, ettei siitä tahdo enää selvitä ruohonleikkurilla. Joko oli jänis käynyt uutta ruohoa haistelemassa, kun oli tullut meidän takapihalle lepäilemään. Ei se siitä halunnut mihinkään lähteä. Katseli vain meitä ihmeissään.

Käväisin aamupäivällä liikenteessä. Vein Torpin sorttipihalle muutamia sähkölaitteita. Tiensä päähän tulleita. Jatkoin sieltä maatalouskauppaan. Olisin vaihtanut pottulannan toiseen. Ei sitä tarkoittamaani kuitenkaan ollut. Tyydyn aiemmin saamaani. Erokaan ei itse asiassa suurensuuri ollut. Vielä jatkoin Lidliin. Sieltä alkuviikolle mm. salaattiaineksia.

Iltapäivän puolella laitoin peräkärryn kiinni vetokoukkuun. Löytyi vieläkin kuormaan lisäjuttujakin. Ulkona oli hikisen kuuma sää. Autossa olikin sitten aivan järkyttävä lämpö. Ikkunat hetkeksi auki ja ilmastointi täysille. Viileni se sisäilma. Riukkajänkällä kuitenkin puski hien pintaan kun tyhjensimme kuormaa. Muutamat metalliesineet olivat etenkin hankalia. Jo muotonsakin vuoksi. Jätekeskus Jäkälässä on eri kierrätyslajit hyvin merkitty ja ne siis läytyivät helposti. Yksi asia oli kuitenkin, johon pitäisi saada parannusta: Hirmu raskaiden tavaroiden laitto kierrätyslavoille pitäisi olla helpompaa. Vähillä voimilla kun pitäisi nostaa tavaraa toista metrin korkeuteen, ennen kuin se saa luskautettua roskalavan laidan yli. Nyt kuitenkin helpotti, ja saatiin roipetta pois nurkista.  Katsotaan, milloin kokoamme seuraavan kuorman!

Ihmiset tuntuvat luottavan jo ensimmäiseen koronarokotteeseen. Mutta kun se on niin, että toinenkaan rokotus ei anna täyttä suojaa. Muistuttaisin siitä, että meillä kaikilla on vastuu itsemme lisäksi muistakin. Toiset ovat hauraampia kuin toiset. Ei kannata alkaa leikkimään. Meillä Ruotsin rajaa ei ole saatu kiinni. Se vuotaa yhä, vaikka asiasta on diskuteerattu koko alkuvuosi. Nyt sanotaan, että Ruotsissa tilanne on Euroopan huonoin. Luulisi, että siinä olisi riittävästi syytä sulkea raja kokonaan viikoiksi tai jopa kuukausiksi.

Sunnuntai, 16.5.2021

Eilen iltasella jäät alkoivat kulkeutua kohti etelää. Kuitenkin liike pysähtyi jossakin vaiheessa. Aamulla tilanne oli yhä seis. Sumua oli järven yllä, joten kauempana oleva tilanne oli arvoitus. Ennen yhdeksää sumu hälveni. Jäätä riitti, mutta enempi kuin puolet selkävedestä oli vapaa. Jään liike oli yhä seis.

Tänään olisi Birdlifen Bongaa päivä pihalla -tapahtuma. Takavuosina näihin aikoihin keittiön ikkunasta bongasi jopa satoja lintuja samanaikaisesti. Lajeja oli ehkä kymmenkunta. Nyt oli toisin. Kertasilmäyksellä saattoi nähdä huippuhetkinä kaksi lintua. Kolmaskin oli siinä kinthaalla. Eilen illalla siinä ikkunan alla tepasteli lehtokurppa. Lehtokurppa on uskollisesti pesinyt jossakin mökin nurkilla. Lienee 20 - 30 vuotta aikaa, kun näin lehtokurpan kävelyllä ja perässä viipelsi joukko poikasia. Poikasia harvemmin näkyy, mutta aikuisia näkyy liki vuosittain. Jotkut poikasista jatkavat perinnettä.

Illalla pelailtiin tietenkin taas Kingdomia. Sillä pelillä on meillä melkoisen pitkä historia. Pelilaudat ja pelimerkitkin kuluneet niin ohuiksi, että kohta niistä näkyy läpi taustapuolen kuviot. Pitkässä juoksussa pelit ovat menneet varmaan tasan. Joskus saattaa mennä kuitenkin niin, että toinen voittaa koko illan. Jopa parina tai kolmenakin päivänä peräjälkeen. Välillä käy niin, että jompikumpi pelaakin vahingossa ihan väärää peliä. Meikäläisen tupeksintabravuuri on viimeisellä vuorolla siirtää pelinappi johonkin kohtaan, jossa se antaa yhden pisteen. Mutta epähuomiossa otankin napin pois jostakin oleellisesta paikasta ja menetinkin siksi useita pisteitä.

Lähdettiin ajelemaan puoli yhdentoista aikoihin. Hiekkateiden kunto paranee päivä päivältä. Alposlahdessa hidasteltiin ja tiirailtiin järvelle. Kyllä sielläkin oli jäätä keskiselällä. Kun päästiin ensimmäiselle pikitieosuudelle, pysähdyin tarkistamaan peräkärryn kiinnitysliinat. Olihan niissä löysyyttä. Matkan varrella näkyi useita jäniksiä ja koppeloita. Taas yksi kauriskin. Matkan varrella hyvinkin lumisia paikkoja. Etenkin Sorvasen vaaramaisemissa. Kotona takapihalla levittämäni lumet olivat sulaneet viimeistä murua myöten. Etupihan mahtikasat hiipuneet lähes olemattomiin.

Kärryssä on pienehkö kuorma menossa Jäkälän jätekeskukseen. Kotoa pitää vielä katsoa, olisiko jotakin kuormaan lisättävää. Jotakin jo löytyikin. Nopealla aikataululla on aika vaikea onnistua keräämään läheskään kaikkea pois heitettävää. Pitäisikin tehdä suunnitelma seuraavasta jätereissusta jonnekin parin kuukauden päähän. Keräilyä voisi tehdä nyt vähitellen. Olen aika varma, että kärrykuormasta tulisi paljon isompi kuin nyt.

Sää ei viimeisen päälle suosinut viikonlopun viettäjiä. Ensi viikolle taitaa olla luvassa samanlaista menoa. Maanantaista torstaihin melko lämmintä ja poutaa. Sitten perjantaista sunnuntaihin koleaa ja sadetta. Jäät ovat varmaan järvestä silloin jo sulaneet. Joko pihamaakin on täysin lumeton? Ehkä, vaikka lunta olikin vielä aika lailla. Naapurissa oli lunta hieman vielä peltikatollakin!

Lauantai, 15.5.2021

Aamulla taas +2 astetta. Tuuli heikentynyt eilisestä. Sateista. Jäätilanne ennallaan. Veikkaisin, että kaikenlainen lumihomma alkaa olla kohdaltani ohi tältä kaudelta. Siksi laitoin kelkkavajan kesäjärjestykseen. Lumikolan nostin naulaansa ja kolalapiot vajan sisään. Puolen vuoden kuluttua käännetään järjestys takaisin. Lapion jätin hollille. Jos jotakin kinosta haluan vielä hajoittaa.

Tasan kuukausi sitten hain kelkalla avannosta saunavesiä terassille saavitolkulla. Vettä on riittänyt hyvin. Täytin terassilta saunan saavit ja terassille jäi enää kaksi 30-litraista astiaa. Järvestä ei oikein nyt saisikaan vettä. Sadevesien varassa oltaisiin, ellen olisi silloin ollut kaukaa viisas.

Sade alkoi vähitellen hiipumaan. Keskipäivällä jo ihan poutaistakin. Kärrykuorma taisi olla valmis. Peitin sen paremmin ja kiinnitin kuorman paikalleen. Pari romuastiaa jätin auton peräkonttiin. Pärjäävät paremmin siellä!

Käveltiin mutka hiekalla. Kyllä Tarrantie kaipaisi mursketta. Aukkoja näkyi hiekallakin jääkannessa. Ja Isonhiedanniemen eteläpuolinen alue näytti olevan sula. Rannalla seisoen on tosin aika mahdotonta nähdä, mikä on tilanne kilometrien päässä. Pitäisi kiikkua vaaraan katsomaan maisemia.

Vuosi sitten tuskailin kellarivesien kanssa. Salaojaputken pää oli hautautunut karikkeen alle ja putken pää oli jäätynyt tukkoon. Nyt putki on niinkuin sen pitää. Ja vesi juoksee komeasti. Kellarissa ei vettä ole.

Jäät alkoivat nytkähdellä etelää kohti iltapäivän päätteeksi. Vähän kerrallaan, mutta suunta on selvä. Meillä ei näytä tällä kertaa tulevan railakasta jään lähtöä. Vaikka mistä sen varmaksi osaa sanoa. Jääkenttää on yhä monta neliökilometriä näkösällä. Tuuli kuitenkin pohjoisessa, joten taitavat jäät huilata ohi rauhallisesti.

Toinen päivä peräjälkeen, kun lämpömittari saavutti hädintuskin 5 asteen lukeman. Luvassa taas ensi viikolle ihan mukavia lämpölukuja. Sulaisi nuo loput lumet ja kuivaisi lällitiet. Sääsketkin tulevat mutta kyllä niistä selvitään. Ensimmäiset ovat jo malliksi näyttäytyneet.

Perjantai, 14.5.2021

Piipi 70v, Onnea!

Illalla katsoin sääennustetta. Sen mukaan yöllä tulisi vettä melko reippaasti jonkun aikaa. Siksi syöksyin peittämään peräkärryssä olevat betonipussit. Aamulla sain todeta, että poutaa on pitänyt! Pellon puolelle sade oli osunut ja aamullakin siellä ainakin pohjoisosissa sateli. Mutta melko mukavan tuulen olimme saaneet vieraaksemme. Eilisen kesäpäivän jälkeen ero oli melkoinen. +2 astetta ja järven jäältä melko vihainen puhuri. Kun vesi ei ole noussut ja rannoille ei ole tullut vapaata vettä, ei jää pääse liikkumaan. Mutta uusia, entistä mustempia alueita jäällä on. Ei mene kauaa noiden jäiden kanssa!

Jatkettiin eilistä romuhommaa. Peräkärryyn meni myös hieman historiaa, mutta ei voi mitään. Saatiin tilaa myös muutenkin, kuin poisheitettävän kolpan muodossa. Aikansa kutakin. Ei tullut ulkohommissa hiki. Iltapäivällä maistui kuuma hernekeitto.

Kun loppuiltapäivällä katselin vastarannalle, niin kyllähän siellä järvi aaltoili. Isoselkä oli yhä kauttaaltaan jäässä. On varmaan niin, että Vaarasaaren itäpuolinen järvi on auki. Hyvin todennäköistä on se, että jäätä on enää tässä keskisellä järvellä. Sunnuntaina tuuli kääntyy etelään. Eiköhän silloin viimeistään hajoa nämä meidänkin jäätiköt! Paitsi että: tätä kirjoittaessani (klo 19:00) on tuohon keskelle selkää tullut laaja sula. Voi olla että jo aamulla järvi on vapaa.

Aino kärräsi hieman haravointikunttaa. Haravointia on vain ollut hieman hankala harrastaa, kun pihalla on yhä lunta ja jäätä. Siksipä hain vielä kerran lingon tallista ja pistin tuulemaan. Talon eteläpuolen nurmikolta linkosin 10 - 20 kuutiota märkää lunta. Alapihan puolella linkosin rantaan johtavan kelkkareitin historiaan. Lienee nyt kauden viimeinen linkous. Menee vielä joitakin päiviä, ennen kuin pihalta on kaikki lumi ja jää sulanut.

En täällä mökillä ole juurikaan seurannut uutisia. Sen olen kuitenkin havainnut, että Persut yrittävät viimeiseen asti estää parlamentarismin toimimisen. Parlamentalismi on meille suomalaisille tärkeä asia. Trump ... äsch ... eiku  Halla-Aho saisi laittaa sakkinsa ruotuun ja järjestykseen. On tulossa vaaleja. On myös mahdollisuus kansan ottaa kantaa oikeanlaisen politikoinnin puolesta! Vennamo kannettiin aikanaan eduskunnasta. Siellä olisi nyt sakkia aika lailla, jotka joutaisi nostaa pihalle!

Torstai, 13.5.2021

Yläkerran sisä/ulkolämpömittarin ulkotoiminto sippasi talvella. Viikolla ostin sitten uuden mittalaitteen. Se on mallia langaton, joten siinä viedään ulos lähetinosa johonkin passeliin paikkaan. Sisällä on vastaanotin, jossa on näyttö. Vastaava meillä on alakerrassakin. Laitoin patterit molempiin yksiköihin ja tein tarvittavat asetukset. Melkein olisi pitänyt olla suurennuslasi. Niin oli pienellä laitteessa symbolit ja tekstit. Onnistuin kuitenkin.

Kompostin takana on yksi niistä kuusista, jotka olen kaulannut. Kuusi on pudottanut kaikki neulasensa, ja kohta on runkokin paljas kaarnasta. Joku elukka tykkää siinä karikkeessa pelmentää. Veikkaan rastaita. Laitoin kuitenkin asian varmistaakseni kameran siihen hollille. Aamulla katson, kuka siellä oikein kuikuilee!

Sain aamupäivän puolella kaiteen puuvalmiiksi. Kun uudet puut olivat kovin valkoisia esimerkiksi portaisiin nähden, piti niihin kehitellä hieman keinotekoista patinaa. Kahvistahan sitä. Aino keitti vahvat kahvit ja siitä piisasi maalaushommiinkin riittävästi. Pyyhin kaiteet kahvilla kahteen kertaan. Saivathan ne hieman väriä. Yllättävän vähän kuitenkin, vaikka kahvi oli melkoisen mustaa. Takimmaisen puuvaraston terassille paistoi aurinko. Oli siinä aika kuuma paikka maalailla.

Kun lumet alkoivat sulamaan, alkoi pihalla rakennusten välillä trafiikki. Hiiret ne siellä juoksentelivat. Kun joitakin vuosia sitten lopetettiin lintujen ruokkiminen, vähenivät myös oravat ja hiiret. Parhaana vuotena sain loukuilla hiiriä ja myyriä ja päästäisiä 210 yksilöä. Ulkovarastoista kaikki. Jyrsijöillä on oma luonnollinen syklinsä. Nyt taitaa olla nousukausi käsillä. Päätin hieman horjuttaa tuota nousukautta. Etsin kirppani ja neljä vain löysin. Ne laitoin puuvajaan vireeseen ja pian oli ensimmäinen hiiri loukussa.

Kun lähdemme kotiin pyhien päätyttyä, on otettava peräkärry matkaan. Paluukyydillä olisi se kamiina tulossa mökille. Aino suunnittelee jopa kaatopaikkakuormaa. Löytyyköhän Ainolla niin paljon roipetta? Vai meinaakohan se niin, että minulla olisi joutilasta kampetta? Oho! Käänsin auton 180 asteen verran ja kiskoin peräkärryn auton jatkoksi. Putsasin kärrystä lehdet ja neulaset. Tsekkasin ilmanpaineet. Tarkistin polttimotkin. Oikea vilkku ei toiminut. Siinä oli polttimossa kosketushäiriö ja sen sain pelaamaan sormilla pyöräyttämällä.

Vuoden toistaiseksi lämpimin päivä. Meltosjärvessä reipas 23 astetta. Meillä toki vain 16-17 astetta. Kesää olisi siinä aivan nokko! Kahvikaiteet kuivuivat ja öljysin ne vielä parafiiniöljyllä. Öljykin kuivui lämpimässä säässä kannoin kaidehoidon sisälle. Ja ruuvasin sen paikoilleen.

Pengottiin hieman varastoa. Kyllä sieltä löytyi kärryyn laitettavaa. Vanha, kovettunut betonisäkkikin. Rautaromua ynnä muuta. Ihan kaikkea en jää ikävöimään. Kai.

Tänään on ollut runsaasti rastaita. Toivottavasti tuollainen määrä ei jää tänne pesimään. Kirjosiepotkin tulleet. Niillä on kiire varata parhaat pöntöt. Yhtä pönttöä asetin hieman parempaan asentoon. Naru puun ympärillä oli jumissa ja pöntön alaosa vääntynyt irti puusta.

Kiikaroin välillä järvelle. Paikoin on tosi mustia alueita ja epäilin, että olisiko peräti sulaa? En kuitenkaan avointa löytänyt. Voi olla, että tuolla Orhinselän salmessa on avointa. Etelään ja pohjoiseen en tästä näekään. Veikkaan että rytinä käy jo ennen sunnuntaita. Tai viimeistään sunnuntaina. On se niin hurjan näköistä?

Keskiviikko, 12.5.2021

Tornio 400 vuotta, Onnea!

Takapihan lumitilanne oli muuttunut yön aikana hieman. Jäljellä oli enää suurimmat lumipaakut. Pienet lapiolliset olivat sulaneet. Veikkaisin, että päivän mittaan sulaa kaikki loputkin.

Emme kuitenkaan jääneet seuraamaan lumen sulamista.  Lähdettiin mökin suuntaan  puoli kymmeneltä. Perillä yhdeltätoista. Raumon pelloilla niukasti muuttolintuja. Ovat jo tainneet mennä pesintäpaikkoja varaamaan. Yksi bongari bongattiin kuitenkin! Nähtiin lisäksi kaksi metsäkaurista. Toinen ennen Sihtuunaa, toinen Lohijärvellä.  Siinä, missä on varoitus: varo kauhriita. Hui, onko ne pelottavia?  Alposlahdentie lanattu. Jess! Suuret poterot ummessa.  Vauhdinpito silti maltillista, kun tien pinta oli  melko niljakas. 

Mökillä +6 astetta. Pihalla yhä lunta ja jäätä. Ei vielä pääsyä haravoimaan. Syksyllä on harkattu aika hyvin, joten ei hätää. Jääkaappi ei meinannut lähteä tulille. Avasin kaapin kaasuhanaa puoli milliä. Auttoi. Nostin kamiinan alle tarkoitetut betonilaatat terassille kuivumaan. Kuivuttuaan ne saavat mustan maalin. Laatat ostettiin mustina, mutta eivät ne hirveästi tummempia ole, kuin normaalit harmaat laatat. Kuskasin kolan ja kolalapion kesäpaikkaansa kelkkavajalle. Toinen ulkoseinälle, toinen sisälle. Jääsahan vein varastoon. Rappasin varaparkkipaikan päästä kahdesta koivukannosta parkit ja sammalet. Tarkoitus vähintään typistää kannot, ellei sitten poistaa kokonaan.

Ostin viikolla tuhkaimurin. Kamiinan vaihdon yhteydessä tulee nuohouskin. Saan imurilla tuhkat pois joka kolosta ja raosta. Normaali imuri on liian arvokas tuhottavaksi nokihommissa. Purin imurin paketista ja lueskelin ohjeet. Imurissa on myös märkäimuritoiminto, mutta se taitaa olla meillä turha. Kahdelta vesisadetta. Syöntikin. Hetki taas pitkälläänoloa.

Lakkapäältä olin ostanut pyöreää rimaa. 32- ja 45-millisiä. Niistä rakentuu kaiteet yläkerran portaisiin. Pikku Ailille lisäturvaa, miksei meille könttyröillekin. Kaiteet eivät vielä valmistuneet. Huomenna ehkä?

Kun sade meni iltapäivällä ohi, alkoi ilma lämpenemään. Ulkona tarkeni aika vähissä vaatteissa. Meltosjärvessä käväisi yli 15 asteessa. Meillä noin kymmenessä. Järven sumu haihtui lopulta. Jää aika mustaa. Sulaako paikalleen? Vai hajottaako tuuli? Ei taida tuo jää montaa päivää enää kestää!

Tiistai, 11.5.2021

Tämän viikon torstai on Helatorstai. Ainakin toistaiseksi se on arkipyhä ja pääsääntöisesti vapaapäivä. No, meillä eläkeläisillä se ei suoranaisesti vaikuta mihinkään. Ehkä kuitenkin siinä mielessä, että silloin on mökeille tulijoita ehkä enemmänkin. Vaikka korona rajoittaa yhä yhdessä oloa, on se silti mukavaa, kun naapurikin on paikalla. Voihan sitä edes vaikka moikata tieltä käsin. Korona-aika päättynee nyt kesällä. Molempien rokotusten saaneiden osalta. Sitä ennen ollaan hissukseen. Kun kuljimme vielä leipätöissämme, oli helatorstaiviikko melko vakiona meillä puulomaviikko. Olosuhteet puuhommiin ovat helatosrtaiviikolla olleet yleensä otolliset. Lumet sulaneet, metsässä maapohja jäässä, sopivan viileää, ei sääskiä ... Vuodet kuitenkin ovat erilaisia ja Helatorstaikin asettuu kalenterissa vuosittain hieman eri kohtiin. Varmaa on vain se, että se on torstaina! Joskus on ollut puuviikolla liian lämmin. Harvoin liian kylmä. Vesisade ja tuuli ovat joskus olleet haittana. Joskus on ollut vielä metsässä lunta, kun piti olla puita kaatamassa. Viime vuosina pinojen teko metsään on ollut vaihtelevaa. Joskus ollaan tehty jostakin alueelta pois nojopuita tai tuulenkaatoja. Ilman laajempaa suunnitelmaa. Joskus ollaan yhdistelty latu/puureittejä ja saatu niin muutamia puita. Joskus ollaan harvennettu pois joitakin puita mökin kulmilta. Tälle vuodelle emme pinoja tehneet emmekä tee. Pilkehommat saatiin tehtyä huhtikuun puolella. Vuosi kerrallaan mennään. Ensi vuonna voi olla jo eri ajatukset.

Tällä viikolla mökillemeno tapahtuu huomenna eli keskiviikkona. Eli tänään ostosten noutopäivä. Aamulla pyyhkäisi sadekuuro nopeasti Lapin yli lounaasta koilliseen. Kuinka paljon lie se vaikutti lumitilanteeseen? Kyllä se varmaan nopeutti sulamista. Kinokset ovat olleet umpijäässä ja kyllä ne nyt kastuivat läpi asti.

Aamukymmeneksi ajelin rengasliikkeeseen. Siellä oli aika varattuna renkaiden vaihtoon. Tällä kertaa renkaan vaihto oli vaihtoa sanan täydellisessä merkityksessä. Jo kevättalvella oli rengashotellissa tarkistettu renkaiden kuntoa ja sen tuloksena tuli asiakkaille ehdotuksia uusista renkaista. Tartuin minäkin tarjoukseen. Niinpä sain ajella rengasliikkeestä pois uusin renkain. Ja käyttötili melkoisesti vajuneena. Jokohan nyt piisasi? Kulunut kuukausi on keventänyt pörsiä kummasti. Ei onneksi vararikkoon asti kuitenkaan.

Oli vielä käytävä tankillakin. Bensa on nyt arvossaan. Mutta ei auta. Ennen huoltoasemaa käväisin vielä Lakkapäällä. Sieltä löysin mökille portaisiin sopivat kaidepuut. Taisi olla tämän viikon edullisin ostoskäynti. Ja tällä hetkellä ei ole tiedossa enää kovin pahoja kulueriä!

Oli pian jo ruuan aika. Pottua ja possukastiketta. Oli hyvää, tietenkin. Puoli kahdeltatoista tuli viesti, jossa ilmoitettiin kauppatilaukseni keräilystä. Odottelin sinne yhteen asti ja lähdin sitten noutokeikalle. Keräilylistan mukaan oli tilaukseni saatu mahtumaan yhteen laatikkoon. Ei se mikään iso ihme ollut, sillä tilaa vievät leivät puuttuivat tilauksesta kokonaan. Pakastimessa oli edellisten tilausten ylijäämää, emme olleet lopettaneet leivän syöntiä. Kun tuollaiset keveät tuotteet olivat pois, jäi tilaukseen käytännössä vain painavia tuotteita. Ei ollutkaan sitten ihme, kun tilauksen tuojalla laatikon kantokolo petti. Tilaustani kärrännyt tyttö olisi hakenut uuden laatikon, mutta mitäpä sitä turhia. Käsi alle tueksi ja pysyihän se laatikko sitten kasassa. Laatikossa oli painoa lähes 20 kiloa. 10 kiloa se kestäisi hyvin. Viidentoista kanssa saa olla jo varovainen.

Iltapäivällä levittelin lumilapiolla takapihan kinoksia. Kinokset olivat kovin tiiviitä, mutta eivät enää umpijäässä. Kyllä sade oli pehmentänyt lumen ihan läpi asti. Aika lailla ollaan jäljessä keskimääräisestä lumien sulamisesta. Mutta mikäpä kiire meillä on! Iltamyöhään lumet olivat sulaneet jo aika vähiin. Lounaasta saapumassa sateita. Plussaa 4,5 astetta. Kyllä aamulla on takapihalla lumi vähissä!

Koutusjärvestä on tehty jonkunlainen kalaparatiisi. Tuo sana "jonkunlainen" ei tarkoita mitään vähättelyä. Paikan tarkoitus on antaa kunnon elämyksiä saalisvarmuuden ja kookkaiden taimenten muodossa. Kalaan sinne ei voi mennä yksin. Kalastus on sallittua vain virallisen kalastusmatkailuoppaan kanssa. Ok, idea on hieno. Reissut vain tulevat sen verran hintoihinsa, että kyllä meikäläiseltä jäävät Koutuksen ihanuudet näkemättä. En ole koskaan käyttänyt kalastusoppaan palveluksia. Siihen lienee useampiakin syitä, mutta se suurin on se, että kalastelen vain tutuilla paikoilla. Ja tutuilla menetelmillä. Jos kulkisin muualla vapahommissa, niin miksipäs ei. Kotitarvekalastajana kuitenkin vieroksun C&R-kalastusta, joten se siitä. Tuli yksi asia mieleeni Koutuksesta. Sehän on kirkasvetinen erämaajärvi. Rannoilla ei ole asutusta. Eikä bajamajoja. Kun asiakkaalla tulee isompi hätä, niin onko oppailla oltava veneessä vessa? Vaatiiko Metsähallitus sitä? Pikkujärvillä voisi ehtiä rannalle, mutta eihän se ole soveliasta. Inarilla tarpeen tullen ei välttämättä ehdi puhtain housuin yksityishuoneeseen istunnolle. Kai noihin asioihin on fiksut ratkaisut olemassa?

Maanantai, 10.5.2021

Oli tänään kymmeneksi aika labraan. Aino lähti kyydille, sillä labran jälkeen pyyhällettiin maalikauppaan. Ainolla oli pieni maalinpalanen mallina mökkimuurin kyljestä. Kun vanhaa värinimeä ei löytynyt enää mistään, otettiin kutakuinkin vastaavan sävyistä. Vaihtoehtoina oli joko maalata vain kamiinan taustamuurit, tai sitten kaikki muurit ja takka. Oli viisas ratkaisu valita jälkimmäinen. Vaikka olisimme onnistuneet löytämään vanhan värikoodin mukaista maalia, olisi se silti erottunut puhtaana ja kirkkaana, jos koko juttua ei olisi maalannut. Rajapinnassa olisi ollut selkeä muutos. Nyt maalataan koko alue. Työtä on enemmän, maalia kuluu enemmän, mutta lopputulos on monin verroin parempi.

Tärkein asia, eli Ainon mieliipide sävystä oli nyt saatu. Toin Ainon kotosalle. Seuraavat asiat osaisinkin valita ehkä itseksenikin. Lähdin uusintareissuun, en käynyt edes sisällä. Suuntana aluksi K-Rauta. Halusin nähdä, miten se meidän uusi kamiinamme on pakattu. Kuinka suuri paketti se on? Tarvitaanko kuljetukseen peräkärry, vai mahtuuko se peräkonttiin? Poika tuli avukseni opastamaan. Kävi vain niin, ettemme löytäneet kaminaani. Se oli jo maksettu, johonkin se ehkä oli siirretty. Juniori kävi hakemassa jonkun seniorin. Hänellä oli tieto. Kamiina löytyi yhdeltä lavalta. Se oli kuin vasiten ympäröity muilla tuotteilla. Paketissa oli näköä ja kokoa yllättävän paljon. Trukkilavan pikkuvelikin alla. Joo, kärryhommiksi meni. Ei tuota voi auton konttiin alkaa ahtaamaan. Myymäläpuolelta hain sitten pussukan tulenkestävää korjausmassaa.

Jatkoin entisen K-Maatalouden tiloihin. Nimi on vaihtunut, toimiala ei. Lantmännen Agro möi minulle säkin pottulantaa. Viime kesänä testasin kahta eri valmistetta. Olipa hyvä nyt ottaa oikeanlaista lannoitetta, kun oli kokemusperäistä tietoa. Testissäni ero oli ollut valtava. Olikohan toisesta laadusta mukuloille lainkaan hyötyä!

K-Raudan varastolla oli tuhrautunut aikaa. Jo kusetti, kuin palokunnan hevosta. Pakko pistäytyä kotosalla. Juotiin kahvitkin, joten ei se käynti aivan roiskimiseksi mennyt. Sitten taas liikenteeseen. Ensin hakemaan tilaamaani teräketjua. Ilmoitus sen saapumisesta oli tullut jo perjantaina iltapäivällä. Sitä saa mitä tilaa. Terä oli oikea. Melko tyyris. Pikku sahaan olisi saanut sillä hinnalla kolme Oregonin terää. Mutta sahalla ja SAHALLA on eroa. Ei harmita yhtään.

Jatkoin naapuriin. Oli useampiakin tärkeitä asioita vielä puutelistalla. Poranteriä tutkaillessani jouduin tihrustelemaan huonon näköni kanssa. Se vielä huononi hieman maalikaupasta tultuamme. Autossa laitoin käsidesiä kämmeniin. Painaessani pullon korkkia kiinni, pärskähti siitä silmille pienoinen roiske. Pari tuntia se vähän karseerasi. Poranterät löytyivät. Muutkin tarpeelliset tavarat. Heräteostoksena otin uuden parkkikiekon. Vanhan olin hajottanut ja yrittänyt sitä korjailla liimalla. Eihän se korjaus oikein kunnolla onnistunut. Vielä sitten nopea pyrähdys Lidlissä. Kylmäsavukirjolohta, piirakoita ja jugurttipurkki. Sitten vihdoin kotiin. Kolme tuntia tuhraantui. Eurojakin meni turhan paljon. Voi minua poloista!

Ei siinä vielä kaikki. Vieläkin jäi hankittavaa. Kotona kuitenkin syöntihommat. Ja vielä se sovittu hammaslääkärikäyntikin. Ennen hammaslääkäriä vielä kahvit. Isoja operaatioita ei nyt tehty. Toivottavasti hampaat pysyisivät nyt koossa. Vajaan vuoden aikana ovat remonttikustannukset olleet kovat. Toisaalta: kuinka monta vuotta olen ollut kokonaan ilman kuluja? Voi olla, että keskimääräinen vuosikustannus on jotakuinkin normaaliluokkaa. Ihopoli soitti sopivasti, kun makasin hammaslääkärin vastaanotolla. Maksan poks-arvo yhä lievästi koholla. Sen puolesta Trexanin jatko kuitenkin ok. Puhuttiin myös antibioottisuojasta, kun siinä oltiin juuri repimässä hammaskiven alkuja pois. Ei mitään ylimääräisiä kuureja, H-lekurikin sitä mieltä.

Sunnuntai, 9.5.2021, Äitienpäivä

Onnea vaan, ihan kaikille äideille!

Eilen iltamyöhään vilkaisin ikkunasta pihalle. Jaa, kissa ... ei kun kaksi. Eipäs kun jäniksiä! Niillä taitaa olla nyt hormoonit pinnassa. En kuitenkaan havainnut mitään K-18 -viittaavaa, mutta tämä aika näillä korkeuksilla täsmää. En vain ole aiemmin havainnut useampaa jänistä kerralla täällä Luotomäellä.

En vienyt aamukahvia sänkyyn. Tein kuitenkin päivällä jonkunlaisen ruuan. Veneperunoita ja kuhaa viherpippurijuuston ja mantelirouheen kera. Plus vähän lisuketta. Oli ihan hyvää, mutta kastike olisi voinut olla poikaa. Osaan vain ruskeakastikkeen teon ja se ei olisi passannut. Sen jopa minäkin ymmärrän. Pitäisiköhän lähteä johonkin kastikekurssille? Ranskaan ehkä?

Käytiin päivällä Cittarissa. Näki selvästi, että viikonloppu on menossa ja sekin lopuillaan. Tietyt tuotteet olivat melko vähissä ja odottivat huomisaamun täydentäviä toimituksia. Asustepuolelta Aino ei löytänyt haluamaansa.

Päivä kerrallaan mennään. Ennusteet talven loppumisesta alkavat näyttää tosilta. Ensi yönä saattaa olla vielä pakkasta. Sen jälkeen yöpakkaset loppuisivat. Ja lämpenisi ihan kunnolla. Perjantaina Nuuskakairan puolella jo yli +20 asteen lämpöjä. Viikon mittaan sateitakin. Kyllä viimeiset lumet saavat lähtökäskyn. Miekojärvessä Vuono on ollut sula jo aikoja. Vesi ei ole lähtenyt nousuun eikä ainakaan Tarran seutuvilla ollut edes rantaporeita. Paksut lumikinokset peittävät vielä rantoja.

Tein netissä testin, jossa piti tunnistaa euroopan valtioita. 46 valtiosta sain 43 oikein. Olin aika yllättynyt niinkin hyvästä tuloksesta. Tiesin kyllä etukäteen heikon kohtani. Entisen Jugoslavian maat menivät hieman heikosti.

Huomenna jo kymmenes toukokuuta. Maanantaille ja tiistaille on minulla taas muutamia aikavarauksia. Lisäksi olisi käväistävä vähän siellä sun täällä ennen mökille menoa. On vielä niitä kamiinaan liittyviä asioita. Piha- ja kasvijuttuja. Ja siitä pitemmästä sahanterästäkin olen saanut saapumisviestin.

Tuli aika lyhykäinen tämän päivän kirjoituksesta. Se oli kuitenkin alkuun paljon pitempi, mutta tein viisaan ratkaisun ja painoin pitkään Delete-näppäintä. Se on aika hyvä näppäin!

Lauantai, 8.5.2021

Lunta kertyi odotusten mukaisesti vain hieman. Olisikohan 3 senttiä. Olihan sillä sellainen vaikutus, että pihapiiri tuli puhtaanvalkoiseksi. Nollakeli. Sade alkoi olla ohi, mutta pilvet vielä peittivät auringon.

Tankkasin pikkusahan. Raivasin edesmenneen veskin seutuvilta epämääräistä ryteikköä. Pari ranteenvahvuista koivuakin. Ne olivat kärsineet kuusia kaataessani. Tarkoitusena nyt ainoastaan saada alue hieman siistimmän näköiseksi. Vähäiset oksat ja risut toimitettiin notskipaikkaan. Sehän oli siinä vieressä. Rangat, melko pienetkin, kannettiin sahausrenkulle. Hain tien takaa matkaan myös männyn oksia. Ne Aino oli pelastanut nuotioon joutumiselta syyspuolella. Sahasin renkullisen ja sahasin toisenkin. Pätkät kärrättiin varastoon ja sieltä ne löysivät paikan pinon päältä. Juuri sopivasti siinä oli tilaa. Aino naurahti, että mahtaakohan kukaan muu kerätä puuta talteen yhtä tarkasti kuin me? Tuskinpa, mutta puumäärä lisääntyi taas normaalin talviviikonlopun kulutuksen verran. Ei niitä kannata hukkaankaan heittää! Hyötyliikuntaa parhaimmillaan ja kun kerran ollaan mökkeilijöiksi ryhdytty, tehdään puita vielä kun pystytään. Tai ainakin otetaan helpot talteen!

Tein pientä inventaariota liittyen kamiinan asennukseen. Saatan silloin tarvita kahdenlaisia poranteriä ja kahdenlaisia rälläkän laikkoja. Steel ja stone. Lisäksi tarkistin, että lasivillan kappaleita on myös riittävästi. Aika hyvällä mallilla oli kaikki. Kuusimillinen poranterä voisi olla tarpeen. Ehkä kahdeksankin. Sellainen joka puree ruostumattomaan teräkseen.

Syötiin fejoadat. Oli pakko olla taas hetki pitkällään. Oltiin jo eilen suunniteltu, että saatamme lähteä kotiin jo tänään. Aurinko alkoi paistamaan kirkkaasti, mutta silti aloimme tehdä lähtöä. Tällä kertaa emme keksineet järkevää ja mieleistä tekemistä. Joten yhden maissa kotimatkalle. Koska todennäköisesti tulemme takaisin jo keskiviikkona, poistin mökkikassistani joitakin sellaisia juttuja, jotka vain painavat ja joita en tarvitse ainakaan nyt kotosalla.

Kotona tietenkin kahvit. Kyllä se on niin, että on vaikea muuttaa kahvin suhteen tapojaan. (jos muutenkaan) Kun menemme mökille, on pian saatava kahvit. Sama kotiin tultua. Ja mitä onkaan aamu, jos ei heti saa kahvia? Siinä on jo iso vaara, että päivä menee pilalle, ennen kuin se on edes alkanut!

Käväisin suihkussa. Suihkun jälkeen aloin laittaa muutamaa rasvaa niinkuin aina pesun jälkeen. Joopa joo ... olipahan jäänyt sitten lääkepussukka mökille! Vahinko ei kuitenkaan ollut suuri. Lääkepussukassa pidän pillerilääkkeitä matkassa vain sen verran, mitä mökkireissulla tarvitsen. Tietenkin on joku ylimääräinen tabletti, kun en yleensä ala leikkomaan pilleriliuskoja. Vajaat voidetuubit jäivät tietenkin myös mökille. Mutta juurihan kävin ostamassa täydennykset. Ainoa, mitä ei minulla ollut, oli D-vitamiinit. Lainaan Ainolta. Samanlaisia kun syödään kumpainenkinm joka aamu!

Tänään oli iltapäivällä viitisen astetta plussaa. Eilen oli nollakeli ja eron kyllä huomasi. Ensi viikolle luvassa jopa +17 astetta. Miltähän silloin tuntuu? Voi kauhistus, sehän alkaa olla meikäläisen sietokyvyn takaraja silloin käsillä.

Perjantai, 7.5.2021

Ihan ensimmäiseksi aamulla piti katsoa, miten se ennustettu lumisade oli yön aikana edistynyt. Ikkunasta ulos vilkaisten totesin, että ei se ainakaan vielä ole meitä saavuttanut. Tutkakuvat netissä varmistivat asian. On se jonkinlainen sade lähestymässä, mutta tänne se ehtii ehkä klo 9 - 10. Itärajalla lunta oli sadellut monin paikoin jo viitisentoista, jopa 20 senttiä. Länsi-Lapin ennuste yhä vain parin sentin luokkaa.

Yhdeksän maissa ilmassa muutamia lumihiutaleita. Syötiin aamupala ja alettiin valmistautumaan lähtöön. Tiet olivat kosteita. Mellakoskella tiellä sentti lunta. Soratiet yhä lanaamatta. Alposlahdentien kuopat kohta syvempiä, kuin taistelupoterot Parolannummen lentokentän laidalla. Heikkoa lumisadetta. Välissä joku sakeampi kuuro. Mökillä kamppeet terassille ja sisällekin. Osa myös suoraan varastoon. Nollakeli. Sisällä kuitenkin +2. Terassille kertymässä hieman lunta. Lakaisuhommia.

Juotiin kahvit, syötiin voileivät. Pituuksia - leveyksiä - korkeuksia - syvyyksiä - etäisyyksiä - paksuuksia ... otin monenlaisia mittoja kamiinasta, torvista ja kamiinan asennuspaikasta. Tarpeellisia ja ehkä tarpeettomiakin. Siinä vähitellen alkoi valjeta, mitä ainakaan ei voi tehdä. Sekin edistää suunnittelua. Ei ainakaan tarvitse mennä väärille jäljille.

Syötiin se soppakin. Ruuan jälkeen oli pakko olla hetki pitkällään. Yläkerrassa oli lämmintä 13 astetta. Peti kylmä. Mutta kyllä siellä alkoi pian peiton alla tarkenemaan. Katsottiin Emmerdale. Sekaista, katsojaa nyt johdetaan sinne sun tänne! Viiden kieppeillä alkoi tuntumaan siltä, kuin alkaisi hieman selvittämään ilmaa. Tuli takkaankin. Kahvit. Alkaa pian varmaan illan pelisessio. Ja huomenna taas ulos harrastamaan!

Torstai, 6.5.2021

Puoli-innoissamme tutkailimme yhä erilaisia mahdollisuuksia liittyen kamiinan vaihdon aiheuttamiin lisäjuttuihin. Syötiin aamupala. Päätettiin sitten kymmenen maissa, että lähdetään liikenteeseen ja katsotaan tarjonta liikkeessä paikan päällä. Netistä löytyy tietoa, mutta aika sekavaa kaikki tahtoo olla. Jos/kun saamme taas jotakin hankituksi, helpottaa se jatkossa viimeisten valintojen tekoa.

Heti kymmenen jälkeen soi puhelin. Hammaslääkäristä. Voi paskaläjä. Olin unohtanut, että oli varannut ajan kymmeneksi. Onneksi olin jo vaihtanut löhöilyvaatteet pois ja olin hammaslääkärillä 5 minuutin kuluttua soitosta. Pienen porailun jälkeen hammaslääkäri otti hammaslangan, jolla rappasi hammasväliä. Kuului vain naks. Jotakin lensi suusta. Hampaan kruunuosa lähti ilmojen teille. Tulipa pikku lohkeaman sijaan pikkuisen kalliimpi remontti. Maanantaina vielä jatketaan. Mitähän silloin? Tuo hampaan hattu lensi varmaan siksi, että se oli jo ennestään haljennut. Ei siinä ollut läheskään kyse ylimitoitetusta voiman käytöstä.

Lähdettiin sitten maalikauppaan nro 1. Maalin värisävyn nimi oli tiedossa. Sitä ei kuitenkaan koneelta löytynyt. Jätettiin vielä ostamatta. Löytyi kuitenkin kamiinalle etupelti. Tietyistä syistä se olikin tärkeä osa jatkoja ajatellen. Niitä jatkoja tuli vielä samalla reissulla, kun haettiin ulkovaraston puolelta kamiinalle aluslaattoja.

Toin Ainon kotosalle ruuan laittoon. Lähdin sitten vielä maalikauppaan nro 2. Siellä myyjämies ei tainnut olla mitenkään hommiensa tasalla. Kun sanoin maalisävyn nimen, meni ukko tutkimaan seinällä roikkuvia mallilappusia. Ei oo, oli ratkaisu. Edellisessä liikkeessä kuitenkin haettiin tietokoneen syövereistä värikarttojen nimiä ja koodeja ja vastaavuustaulukoita. Ei siis ollut. Otetaan mökiltä näyte, niin päästään aika lähelle oikeaa. Jatkoin vielä Motonettiin, josta hain etupellille kiinnitystarviketta + nuohouksen ajaksi suojamuovia.

Vanha kamiina on palvellut meitä 35 tai 36 vuotta. Miten se silloin olikin kaikki niin helppoa. Kamiina tuotiin mökille, esipoltettiin pihalla öljynkäryt poisja laitettiin paikoilleen. Siinä se. Nyt on saanut ajella ympäriinsä kuin alennuspitsalähetti. Eikä vieläkään ole kaikki hankinnat selvillä. Eikä työsuunnitelmatkaan.

Koronatartunnat yhä kasvussa. Länsipohjassa tilanne veitsen terällä. Kyllä täällä - jos muuallakin - saa olla edelleen hyvin tarkkana.

Rokotusten tehosta on monenlaista tutkimustietoa. Pitäisi varmaan tutkimuksetkin tutkia ja asettaa jonkinlainen standardi. Silmiin pisti uutinen Seychellien tilanteesta. Siellä 60% väestöstä on saanut jo kaksi rokotusta. Ja pandemia vain siellä pahenee, jopa molemmat rokotteet saaneiden keskuudessa. Suurin osa rokotetuista (60%) on saanut kiinalaisen rokotteen. Kiinalaisella rokotteella on ainakin kolme tutkimista sen tehosta. Niissä tehot ovat 79%, 86% ja 50,4%. Hups! Tänään myös uutisoitiin, että Pfizer antaa erittäin hyvän suojan myös muuntoviruksia vastaan. Viime viikonloppuna oli vielä toinen ääni kellossa. Kukahan lopulta osaisi laittaa rokotusten tehot samalle viivalle? Nyt uutisoidaan vaihtelevasti ja sekaisin ensimmäisen ja toisen rokotteen jälkeisestä tilanteesta. Samoin vaikutukset taudin lievempiin ja pahempiin muotoihin menevät sekaisin.

Jo tänään on Itä-Suomessa alkanut sataa lunta. Illan ja huomisen aikana sadealue siirtyy pohjoisemmaksi. Kelivaroituksia on annettu hyvin laajalle alueelle, mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että itäinen Lappi ja Pohjois-Karjala ovat pahiten vaarahyöhykkeessä. Paikoin on ennustettu jopa 30 sentin lumikertymää. Eihän tuollainen mukavalta kuullosta. Kyllä sen tietenkin kestää, kun sitten ensi viikolla pitäisi ilman alkaa lämpiämään. Ei vielä helle ole onneksi saapumassa, mutta kun yöpakkaset lienevät ohi, niin alkaa lumet vihdoinkin poistumaan. Vanhat ja uudet.

Keskiviikko, 5.5.2021

Aamupäivän ohjelmaan kuului ruuan laitto. Päätin tehdä nyt sen avokukon. Sitähän olen suunnitellut jo pariinkin kertaan, mutta aina olen matkan varrella tullut toisiin aatoksiin. Nyt päätökseni piti. Puolen päivän aikaan syötiin. Maku oli jälleen aivan mahtava. Muikut ja lihapalat vain turhan irtaimena päällä. Oli kuitenkin viimeviikkoista parempi esitys.

Mietittiin ja suunniteltiin yhä mm. kamiinan alustaa. Sellainen olisi hyvä olla, kun uusi kamiina on 12 senttiä entistä matalampi. Päädyttiin uuteen ratkaisuun. Ok, minulla työmääräkin väheni roimasti. Ratkaisemattomia asioita on yhä, mutta niihin voi pureutua mökillä, kun on mittanauha käsillä.

Suunnittelin apteekkireissua. Tällä kertaa puute ei koskenut pillerimuotoisia lääkkeitä. Eikä aivan hirveä nuusa ollut voiteistakaan. Mutta kun reseptit olivat menossa umpeen, niin päätin nyt hakea uudet tuubit. Veikkaisin, että vuoden päivät taas pärjään. Samalla reissulla kävin tankilla. Ja kun kello oli yhden korvilla, kävin noutamassa tämänviikkoisen tilaukseni. Kuittauksen keräilystä olinkin saanut jo puolitoista tuntia aiemmin. Tilauksessa oli kuin olikin yksi poikkeavuus. Olin tilannut kilon pakastepuolukkaa. Jo eilen olin ottanut Lidlistä pikku pussin. Eihän tuo runsas kilo mihinkään riitä. Lievittää se kuitenkin puolukan tuskan oireita!

Tänään hieman tuulista. Lämmintä jopa viisi astetta. Pitkän aika pilvistäkin. Iltaa kohti hieman selkeämpää. Perjantaille luvassa kunnon pyry. Mutta näillä näkymin se saattaa vain hipaista läntistä Lappia ja huonon sään alueet jäävät muualle. Itä-Suomessa voi tulla lunta jopa 20-30 senttiä. Ei ainakaan mikään kesärengaskeli. Onko talvirenkaillakaan siellä asiaa liikenteeseen?

Viime viikolla lohkesi tuo yksi hammas. Miksiköhän tuo purukalusto tahtoo murentua? Aika monta hampaan lohkeamista on tapahtunut parin viime vuoden aikana. Tietenkin aiemminkin. Kalsiumin puutetta? Tämä viimeisin lohkeama tuntuu suussa vain hiukan. Eli paikka on sopiva ja teräviä reunoja ei ole. Silti se pitää hoitaa. Siksipä varasin vastaanottoajan huomiselle. Ei ole kovin pitkä aika edellisen lohkeaman korjauksesta. Pari kuukautta vain.

Koronatartunnat Suomessa hyppäsivät eilisestä jonkun verran. Toivottavasti se on normaalia heilahtelua, eikä esim. vapun aiheuttamaa lisäystä. Vähitellen kuitenkin rajoituksia ollaan höllentämässä. Joissakin maissa aika voimallisestikin. Vähän se tuntuu ennenaikaiselta. Joku hyväkin uutinen on aina joukossa. Aurinkomatkat peruutti kaikki kesäkuun ulkomaanmatkansa. Tui saattaa seurata perässä. Se on kuitenkin erittäin omituista, miten korona jakaa ihmisiä, maita ym. ääripäihin. Kumpiko suunta on lähempänä totuutta? itse olen siinä päässä, joka ei vielä purkaisi rajoituksia.

Tiistai, 4.5.2021

Yöllä vähän kolmen jälkeen meni jonkun aikaa niin, ettei uni tahtonut tulla. Paita hikisenä etsin sellaista asentoa, jossa hörppäytyisin hetkessä unien puolelle. Sain hetken odotella valmista, mutta tulihan se sieltä. Hetkeksi. Sama juttu tunti-puolitoista myöhemmin. Siitä koettelemuksesta selvisin nopeammin. Nousin kuitenkin ihan normaaliaikaan. Siinä mielessä harvinaisesti, että Aino ei vielä ollut herännyt. Keitin kahvit ja nousihan se Ainokin. Kahvin tuoksuun on mukava herätä.

Jonkun matkaa aamupalan jälkeen Lähdettiin liikenteeseen. Käytiin ensin Motonetissä, mutta emme löytäneet etsimäämme. Oikeaa tuotetta oli, mutta väri oli väärä. Ok, se ei ollutkaan reissun pääasia. Eli jatkettiin rautakauppaan. Asiantuntemusta kamiinan hankintaan. Siinä aihetta kerrakseen! Mielessämme oli kaksi mallia. Esitimme toiveemme ja kyselimme, olisikohan tiedossa vielä joku vastaava malli. Ei ollut. Lisäksi toisen, melko sopivan mallin saatavuus oli nollassa. Vasta syksyllä, jos silloinkaan. Eli jäljelle jäi yksi vaihtoehto. Peli oli pakko lyödä poikki. Oli tehtävä ratkaisu, vaikka ehkä hieman parempaa oli alkuaan toivottu. Kuitenkin hyvä asia, kun saatiin päätös. Ja mallikappale oli liikkeessä näytillä. Oli siten myös helppoa etsiä hyllystä  rööriputket, kun sai sovitella putkea kaminaan ja jatkoputkea edelliseen.

Kotosalla päästin myös suunnittelemaan alustaa ynnä muita asennusasioita, kun kaikki mitat olivat selvillä. Tarkoitus tietenkin olisi saada asennus kerralla tehtyä siististi ja turvallisuustekijät huomioiden. Kamiinan haemme parin viikon kuluttua. Asennus sitten, kun kamiinakausi on sillä mallilla. Kamiinan asennuksen lisäksi siihen yhteyteen tulee hieman oheishommaa. Ainakin nuohous ja muurin maalaus ennen kamiinan laittoa. Lämpimillä säillä sitten!

Kamiinareissun jälkeen syötiin ruoka. Sitten lähdin käväisemään jatkoreissuilla. Aluksi lähdin hakemaan isompaan moottorisahaani teräketjua. Siihen sahaan on kolme erimittaista laippaa. Keskimmäistä, eli 50-senttistä käytän isoihin puihin. Myös renkkuhommiin, kun renkulla on isompi nippu rankoja. Niin, on jossain määrin mahdollista, että kaadan alkukesästä yhden ison petäjän tien laidasta. Varaterä on silloin hyvä olla olemassa. Jos terä tylsyy, voi teroituksen hoitaa myöhemmin. Nätimpi on laittaa uusi terä paikoilleen. Kuten arvelinkin, tuollainen 81-lenkkinen terä on hieman harvinaisempi tapaus. Joten en saanut sitä mukaani. Ex-isäntä tekisi sen loppuviikosta. Ok, eihän minulla sen kanssa hoppua olisi. Matkaan otin kuitenkin pienempään sahaan varaterän. Niitä 50-lenkkisiä olikin hyllyssä pilvin pimein.

Jatkoin sieltä Motonettiin. Olin varma, että siellä oli sitä mustaa liukuesteteippiä, emme vain aamulla löytäneet. Olihan sitä. Siitä läheltä otin myös pari pellinkappaletta. Sitten oli tarkoitus käydä Lidlissä. Matkan varrella oli kuitenkin Tamppiksen puutarhamyymälä. Menin sinne katsomaan, josko potun siemeniä olisi jo saatavilla. Ei näköjään ollut. Kysyin myyjiltä. He viittasivat naapurirakennukseen, siellä ne ovat. Joskus aiemminkin olen saanut siemenet siitä Tamppiksen alakerrasta. Menin sinne, mutta ei näkynyt sielläkään. Kysyin kassalta ... ne ovat ylhäällä elintarvikeosastolla. Mietin, menenkö sisäkautta, vain ajanko auton rakennuksen toiseen päähän. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Sain siemenet. Hieman Timoa ja hieman Siikliä. Puhelinkin siinä kesken kaiken hälyytti. Tyttö, joka oli ottanut vastaan sahanterätilaukseni, soitteli ja valitteli, että Markku ei ehdikään tekemään terää. Menee tilaukseen ja toimitus sitten joskus ensi viikolla. Ok, olkoon niin.

Lidlistä vähän vihannesta + muuta. Ja sitten kotiin kahville. Ja suihkuun. Hikihän se tahtoo tulla vihanneksia ostaessa.

illan mittaan tuli kamiinan asennukseen liittyen runsaasti hyviä oivalluksia. Kun viikonloppuna käymme mökillä, pääsemme mittailemaan muutamia asioita ja  saamme valmistella loputkin asiat. Hoppua ei toki ole. Jospa kuitenkin homma olisi valmis juhannukseksi!

Maanantai, 3.5.2021

Vaihteeksi kotosalla. Haavoja nuolemassa. Kun siellä mökillä ollaan tehty puuhommia, on tietenkin suurin ja mahtavin elimeni joutunut koville. Olen sitä yrittänyt pitää piilossa, mutta eihän se onnistunut. Ikäänkuin se eläisi omaa elämäänsä ja pyrkisi aika ajoin näkösälle vaatteiden raosta. Kyseessä tietenkin iho. Jo pelkkä mökillä olo saa iho-oireet nousemaan. Siihen kun sitten sattuu auringonpaiste ja etenkin havupuiden sahailu ja muu käsittely, on homma valmis. Ensimmäisinä päivinä reaktiot olivat vähäisempiä, mutta sitten se alkoi. Punoitus, kutina ja kirvely. Tyypillisesti tämä jatkuu noin viikon ajan, vaikka kosketusta puihin ei olisikaan enää. Naaman punoitus helpottaa ensiksi. Huulten kutina ja kirvely kestää kauemmin. Oma lukunsa on nuo kämmenien selkämykset. Ne taitavat olla taas ikuisesti hankalan oloisia. Ne ovat siinä aina läsnä ja käsillä ja niitä tulee raavittua yhtenään. Aivan verille asti. Vaikka puuaines ei suoranaisesti olisikaan kosketuksissa ihon kanssa, voi se aiheuttaa reaktioita. Tarkoitan nyt niinpäin, että reaktio voi tulla sellaiseen paikkaan, johon puu ei ole ollut kosketuksissa. Iho on kuitenkin elin, jota pitää ajatella kokonaisuutena. Jos yksi paikka reagoi kosketukseen, voi se herättää reaktion muuallakin. Joskus jopa melko kokonaisvaltaisesti. Tällä hetkellä koko kahden neliömetrin elin ei ole kokonaan punoituksen vallassa. Onneksi. Ihan riittävästi kutinapisteitä kuitenkin on! Prednisolon voisi auttaa, mutta olen sille allerginen. Deksametason olisi hyvä vaihtoehto. Sitä sain pienen kuurin viime kesänä. Auttoi silloin kovastikin.

Jonkun verran ollaan tänään selailtu nettiä ja etsitty parasta vaihtoehtoa uudeksi mökkikamiinaksi. Sitä parasta vaihtoehtoa ei vain tahdo löytyä. Toiseksi parhaita löytyy, lieneekin sitten parasta tyytyä sellaiseen. Yhden ongelmakohdan vuoksi voi olla varminta käppäillä liikkeeseen ja kertoa huolensa ja tarpeensa. Voi olla, että valikoimakin täydentyy ja ennen kaikkea saisi vinkit ja ohjeet sen yhden ongelman ratkaisuun.

Viikonloppuna, kun tulimme mökiltä kotia kohti, sai vielä parissa kohdassa ajella lumi- ja jääpolanteisillä teillä. Olen vaihtanut kesärenkaille normaalisti silloin, kun mökkimatkalla ei enää ole tiellä lunta eikä jäätä. Vaihtohetki on osunut vapun kahta puolen. Loppuviikolla voi nyt olla jopa lumisateita. En siis vieläkään vaihda renkaita. Ajan kuitenkin varasin: ensi viikon tiistaina on kesäkiekot alla!

Tein myöskin tämän viikon kauppatilauksen keskiviikolle. Tilauksessa ei ollut mitään erikoista. Edellinen tilaus toimi liki 100-prosenttisena alustana. Eipä sitä näytän osaavan tehdä muutoksia ostoskäyttäytymiseen!

Meillä Suomessa näyttää koronan osalta olevan meneillään selvä taantumavaihe. Onko tämä väliaikaista vai pysyvämpää, sen aika näyttää. Viime vuonna näihin aikoihin koronatilanne parani useaksi kuukaudeksi. Vasta joskus marraskuulla tilanne alkoi kehittymään huonoon suuntaan. Ja sitä huonoa onkin sitten piisannut. Aaltoliikkein kuitenkin. Usko Saksassa ei ole kovin korkealla koronan suhteen. Siellähän Oktoberfest peruttiin taas tältä vuodelta. Ja tuo juhlahan on vasta syys-lokakuun vaihteessa. Eli eipä vielä hihkuta onnesta. Suomi ei ole Saksa. Eikä Saksa ollenkaan niin paha paikka kuin Intia. Toivottavasti ei käy niin, että kun olemme täällä Suomessa saaneet rokotteilla taudin hallintaan, tuleekin jostain Intiasta uusi mutaatio, joka paskat välittää siitä, onko saanut rokotuksen vai ei!

Sunnuntai, 2.5.2021

Yöllä pakkasta liki 10 pykälää. Kylmin hetki aamuviiden aikaan. Illalla oli vielä reipas tuuli pohjoisen puolelta, mutta aamulla tyyntä. Luvassa iltapäivällä jo etelätuulta, mutta ei lämpenevää. Ehkä jopa taas lumikuurojakin.

Kun olen muistuttanut siitä, että nämä ensimmäiset rokotukset eivät vielä anna kunnollista suojaa koronaa vastaan, täydennän vielä yhdellä asialla. Nyt on tullut nimittäin ilmi sellaista, että Pfizerin rokotteen suoja eteläafrikkalaista muunnosta vastaan on äärimmäisen heikko ensimmäisen rokotuksen perusteella. Meillä Torniossa tuota mutanttia on paljon perusviruksen joukossa.

Aamupala syötiin varhain. Ehkä jopa ennätysvarhain. Kävelin sitten laavulla mutkan. Vein polttopömpeliin pienen roskapussin. Oli tarkoitus lähteä kohtalaisen aikaisin kotimatkalle, mutta ei nyt sentään vielä. Joten paluumatkalla laavulta asetin kelkkareen ja latukoneen kesälaitumille. Eli trukkilavojen päälle. Ja peitot vielä päällimmäiseksi. Kelkkakelitkin ovat jo sellaiset, että kelkkavaraston järjestyksenkin voisi jo muuttaa kesäasentoon. Jääköön se ensi viikonloppuun.

Sitten vähitellen normaaleita lähtöpäivän rutiineja. Hain siinä myös pari kopallista puita. Tällä kertaa takavarastosta. Meillä on kaksi varsinaista puuvarastorakennusta, joissa molemmissa on kaksi osastoa. Kuhunkin osastoon mahtuu vuoden puut. Laavulla on lisäksi oma noin kuuden kuution puuvarasto ja grillin luona oma pikku puukoppi. Kesäksi on lisänä tuo varaston räystäänalus. Saunapuut siinä likellä! Mutta se takavarasto! Eräänä vuonna tuli tehtyä jostakin syystä kahden vuoden polttopuut. Oli siis silloin tehtävä ylimääräpuille kohtuullinen suoja ja siksi tekaisin varastoon jatkeen. "Varavaraston". Jälkeenpäin sinne on lisäilty pieniä määriä puita, kun ylimääräistä on sattunut olemaan. Puita ei sieltä olla kulutettu. Varastotilaa ei ole koskaan riittävästi. Tässä varavarastossa lienee nyt parin vuoden käyttöpuut. Voisikin olla viisasta kuluttaa tuohon varastoon iso lovi, ellei jopa tyhjentää se vähitellen. Tulisi sitä kaivattua varastotilaa.

Kotiin lähdettiin lopulta kymmeneltä. Tiet olivat yöpakkasen jäljiltä vielä jäässä. Rapa ei roiskunut eikä renkaat uponneet liejuun. Kyllä kuitenkin vähintään Alposlahdentie pitäisi jo lanata ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Pahoja kuoppia monin paikoin.

Kotona kahvit. Katsottiin joku nauhoitus. Paistoin muikut myöhemmin ja katsottiin sitten Fredin muisto-ohjelma. Hieno ääni Fredillä ja säilyi sellaisena loppuun asti! Sitten jälleen yksi nauhoitus. Sitä erityisesti tältä iltapäivältä odotin. Eli Mikko Alatalon 70-vuotisohjelma perjantailta. Olipa mukava palata ajassa taaksepäin. Itselleni on lujimmin kolahtanut Mikon musiikista Lauluja Siirtomaassuomesta -trilogia. Muistin virkistämiseksi osa 1 ja osa 2 Lappian Pop&Jazz -konservatorion suurteoksesta Iso Joki Tulvii. Sitä oltiin itse paikan päällä katsomassa. Monet muutkin albumit ja levyt ovat jääneet muistiini. Yksi parhaista albumeista on Sielun Miljonääri. Albumi on ihan huippu. Tässä yksi esimerkki.

Kun katsoo alkavan viikon sääennustetta, on melkein sama, kun katsoisi kuluneen viikon toteutumaa. Päivisin plussaa vain hieman. Öisin miinuksella joitakin asteita. Ei siis mitään kesää ole ainakaan vielä tuloillaan. Meillä Torniossa lumimäärä pelloilla alkaa olla aika vähissä. Etupihalla kuitenkin on muhkeat lumivallit konetyön jäljiltä. Takapihallakin lapioni jäljiltä lähes metriset kinokset. Mökilläkin lunta piisaa. Pihalla vain osa alueesta on lumeton. Lingon lennättämiä lumivalleja saadaan näillä näkymin ihailla ainakin kolme viikkoa. Eli ei ole tiedossa hetkeen minkäänlaisia pihahommia. Osittain siksi ajattelimme sellaista, että menemme mökille vasta perjantaina. Vähäisiä hommia saatamme pystyä siellä tekemään. Katsellaan viikolla taas tilannetta!

Lauantai, 1.5.2021

Vapun päivä. Mikko Alatalo 70v, onnea! Niin se on vappukin taas juhlittu. Ja niinkuin arvelinkin, usko yksinkertaisen rokotuksen voimaan hallitsee mieliä. Toivottavasti tartunnat kuitenkin pysyvät kurissa.

Yöllä viikon kylmintä kyytiä. Pohjoistuulet tuovat hyytävän kylmää ilmamassaa Jäämeren suunnasta. Eipä siinä mitään, ensi yöksi luvassa paljon kylmempää! Tänä aamuna kuitenkin työn juhlan kunniaksi hyvissä ajoin työn laitaan. Nykäisin koneen käyntiin. Sammutin sen 2h 35min myöhemmin. Siinä välissä ehdin pilkkomaan kaikki paltit. Aino kärräsi ja pinosi. En olisi millään uskonut, että saatiin peräti jo aamupäivän puolella puut latoon.

Juotiin välikahvit. Vähitellen sitten vielä raivailemaan puusavotan jälkiä. Tuli ensimmäisen kerran lämmin tälle päivälle! Kaikki kamppeet ja rekvisiitat pois silmistä. Puista irronneet kaarnat ja muu roska haravoituna kasoihin. Purut säkitettynä. Kahden aikoihin kaikki valmista. Ei olisi uskonut.

Hyvinhän se meni. On kuitenkin selkeästi havaittavissa kropan haurastuminen. Vaikka mitään varsinaista katastrofia ei olekaan ollut, huomaa kyllä eron takavuosiin.  Näiltä vuosin se hieman aina jännittää, mihinkä  oikein  pystymme näissä  puuhommissa.  Loppuuko mökkeily joskus sen vuoksi, että  ei enää jaksa tehdä puita. Puita onneksi kuitenkin varastoissa on muutamaksi vuodeksi. Kun ei niin heikkoon kuntoon ajautuisi, ettei enää saa puita mökkiin. Silloin on jo tiukka paikka mökkeilijällä.

Tänään lämpöasteita enimmillään nelisen pykälää. Lumi ei ehdi päivällä sulamaan, kun yöllä on niin kylmää ja päivätkin koleita. 7-10 vuorokauden kuluttua saattaa kevät palata maisemiin. Ennusteiden mukaan silloin saattaa yöpakkaset olla ohi. Teiden kunto on lievästi sanoen surkea. Tällaista en muista olleen vuosikausiin. Normaalisti kelirikkoa on vain jonkun päivän ajan. Nyt se vain jatkuu ja jatkuu. Tarrantiekin nyt huono. Kunhan vain pystyisi ajamaan muualla, kuin urissa, voisi kulku olla helppoa. Joskus se vain on hankalaa, ellei mahdotontakin. Aamukylmäsen aikaan olisi paras keli.

Perjantai, 30.4.2021

Vappuaatto. Kalle-Kustaa 75v, onnea! Eilisiltana ennen pelisessiota päätin kiristää keittiönpöydän minunpuoleisen penkin ruuvit. Aika-ajoin se homma on vastassa ja nyt kuulosti sellaiselta. Oli alkanut nitkahtelemaan ja lonksumaan. Hain varastosta sopivan työkalun ja aloin hommiin. Nostin penkinpään ylös ja aloin kiristelemään kiinnikkeitä. Kas kummaa, kiinnihän ne olivat! Käänsin penkin toisin päin ja hah, kiinnikkeiden toiset päät lattialla. Eli sellaiset huonekalupulttien vastakappaleet, kuusiokulma-avaimella kiristettävät. Eipä ihme, että penkki nitkahteli. Onneksi toinen pää oli tiukasti kiinni. Olisi muuten voinut hajota alta koko värkki!

Aamulla nousin riittävän aikaisin. Vähintäänkin. Pakkasta jälleen joku aste. Jo ennen aamupalaa kävin laittamassa pilkkomapaikan pelikuntoon. Aamupalakin oli vielä normaalia varhaisemmin. Sen jälkeen sitten pihalle. Koska oli kylmää ja pilkkomisessa ei kovin lämmin tule, laitoin tällä kertaa vaatetta sen mukaisesti. Pilkoin aika pitkän päivän. Aino kärräili pilkkeet varastoon ja pinosi ne sitä mukaa. Päivän aikana palttipino hupeni melko vähiin. Olisikohan kolmasosa enää jäljellä. Näyttää siltä, että huomenna voisi homma olla valmis. Olisi vain poutaa ja pysyisi nuo paikat kunnossa. Olka ja selkä ja oikea kylki vähän vihoittelevat tällä hetkellä.

Tänään koko päivän pari astetta plussalla. Tuuleskeli, mutta pilkkomapaikka on onneksi kohtuullisesti suojassa. Päivän mittaan pari heikkoa lumikuuroa. Oikeammin lumipallerokuuroja. Puoli viideltä palloja satoi aika sankastikin. Samoin illemmallakin. Pohjoistuuli yltyi ja lämpöasteet kääntyivät miinuspuolelle. Ei tule kesää tällä menolla. Rannalla tuskin on vappukokkoa tänä iltana!

Onkos kellekään sattunut niin, että puhelin sanoo sopimuksen irti ja olet jossakin hornan tuutissa ja ihmisten ilmoilla vasta joskus useamman vuorokauden kuluttua. Ainolle näin tänään kävi. Kun puhelin menee pimeäksi, auttaa joskus akun irrottaminen. Mutta eihän näissä nykypuhelimissa akku ole tavallisen tallaajan irrotettavissa. Aino otti asian yllättävänkin rauhallisesti. Aamupäivän kahvitauolla etsin netistä ohjetta. Varmuutta vain ei ollut puhelimen mallista! Löytyi ohje pakkobuutille, jonka piti johtaa kyselyihin, palautetaanko tehdasasetukset ym. Puhelimeen tuli eloa. Mutta kesti ja kesti. Ei tullut mitään kyselyjä. Muuta kuin lopulta pin-koodin kysely. Puhelin siis lopulta käynnistyi ja pelaa taas ihan normaalisti. Kaikki tiedotkin tallella. Hieno homma!

Loppuiltapäivästä vähäistä liikehdintää Tarrantiellä. Hauskaa Wappua vaan kaikille! Ja muistetaan viranomaisten ohjeet!

Torstai, 29.4.2021

Aamulla vielä yön jäljiltä hieman pakkasen puolella. Silti pukeuduin melko ohueen työasuun ennen ulos menoa. Tänään ohjelmassa palttien sahausta, kärräämistä ja pinoamista pilkkomispaikan laitaan trukkilavoille. Siinä hommassa taitaa tulla riittävän lämmin vähemmissäkin kuteissa!

Latovarastossa oli kottikärry täynnä pilkottuja puita. Edellisellä reissulla olin sen sinne jättänyt. Kyseessä oli se isompi kärry kahdesta kottikärrystä. Sitä tarvitsisin palttien kärräämiseen. Pikkukärryllä se homma ei tunnu oikein mielekkäältä. Ainolla oli pino aika valmis. Siitä puuttui vain aivan ylimmät kalikat ja sinne nostelin klapit kärrystä. Liki katon rajaan.

Paltteja alkoi vähitellen syntymään. Pöllilanssi alkoi vajumaan. Palttipinot pilkkomapaikan laidalla alkoivat nousemaan. Lanssissa oli muutamia rankoja pöllien seassa. Ne nostelin renkulle ja sahasin pätkiksi. Aino toimitti ne pikkukärryllä latoon.

Oli sellainen löysä suunnitelma, että jospa nyt tämän viikonlopun aikana saisi kaikki pöllit sahattua palteiksi. Kolmen maissa ruoka. Urakka oli edistynyt niin reippaasti, että sahaamista oli enää yhden kottikärryllisen verran. Ruuan päälle oioin hetken kipeytynyttä selkää. Sitten laitoin saunaan tulet. Ja menin sitten hoitamaan sen viimeisenkin kärryllisen. Peitin palttipinon pressulla. Ja työpäivän päätteeksi saunaan!

Viikonlopulle asettamani tavoite tuli täyteen. Paltteja on nyt parin päivän pilkkomiseen. Selkä on hieman kipeytynyt, joten pitää huomenna tunnustella, kuinka terhakkaana olen puuhommassa. Ei tässä mitään hätää ole. Eikä hirveätä kiirettä.

Päivällä lämpöasteita noin 3. Heikkoa tuulta. Ajoittain lyhyitä lumikuuroja. Eli likimain ihannesää työskentelyyn. Samanlaista säätä tulevillekin päiville. Öisin yhä pakkaslukemia.

Keskiviikko, 28.4.2021

Iltalypsy jatkui yölypsynä ja vielä aamulypsynäkin. Aamulla yhdentoista maissa viimeistään vaikutti siltä, että Keskusta ei lähde minnekään hallituksesta. Olisi vain mennyt. Nyt kävi niinkuin entisellä tytöllä: meni kunnia, mutta mainetta tuli lisää! Jokohan tämän päivän aikana saamme selville, mitä sinne lypsyämpäriin kertyi? Toisaalta koko Keskustan venkoilu taisi olla vain teatteria. Mutta jospa muut hallituspuolueeet ottavat Keskustan nyt vakavammin.  Ainakin niin pitkään, kun nykyhallituskoalitio pitää pintansa.

Kun nykypohjainen hallitus syntyi ja sitten pian Antti Rinne oli potkaistu syrjään, levisi maailmalla kuvia Suomen hallituksen naisviisikosta. Että WAU! Nyt jos kuvia levitellään, olisivat kuvatekstit toiset. Helposti tulee mieleen hyviä ehdotuksia, mutta en taida tällä kertaa niitä esitellä! Jospa tämä hallitushomma saa nyt unohtua!

Koronarokotusten vaikutuksista ei mielestäni tiedotusvälineissä kerrota riittävän hyvin. Tarkoitan nyt sitä, että milloin rokotusten antama suoja on riittävä. Nyt ihmiset luulevat (tai haluavat uskoa), että yhden rokotuksen saaneena voi alkaa tehdä mitä vain. Eihän se niin ole, ei lähellekään. Tilanne paranee vasta kaksi viikkoa toisen rokotuksen jälkeen. Silloin voi kaksi ihmistä kohdata toisensa entiseen malliin, jos molemmat ovat saaneet kaksi rokotusta. THL:n sivuita tietoa löytyy, mutta yllättävän vaikeasti ja hajanaisesti. Jos lukee TÄMÄN artikkelin, saa jo aika lailla paremman käsityksen tilanteesta.

Yö oli jälleen pakkasyö. Aamulla eiliseltä periytynyt hieno sää sai jatkoa. Nyt tuuli oli kuitenkin heikompi, joten mukavampi ilma siinä mielessä. Meillä ei minkäänlaista hoppua. Kauppatilauksen nouto alkaen klo 13:00, joten ehdittiin siinä toimittaa monenlaiset asiat. Ehdittiin istumaankin. Taas vaihteeksi kävi kuitenkin niin, että en alkanut saamaan kuittausviestiä ostoksista. Piti soittaa perään. Oli kuulemma ostokset kerätty. Teknisiä ongelmia sähköpostin kanssa! Heko-heko! Huolimattomuus on liian helppo laittaa tekniikan syyksi.

Sain sitten noudettua tilauksen. Kotona sumplittiin, mikä lähtee mukaan, mikä jätetään kotiin. Sihtuunan soratie ihan hyvässä kunnossa. Selvästi heikoin soratiepätkä oli Alposlahdentie. Karseilla kuopilla! Kun on ollut pääosin poutaista, eivät soratiet nyt olleet kovinkaan rapaisia. Varjopaikoilla vielä lunta ja jäätä.

Kampetta matkassa loppuviikon tarpeiksi. Jääkaappi päälle. Juotiin kahvit. Aika koleaa. Lämmintä pari astetta. Vähäisiä lumikuuroja. Käväisin katsomassa, pitääkö käydä linkoamassa laavun pottumaalta lumet, jotta siellä kesä tulisi aikaisin. Aika sula se oli. Niillä lumimäärillä olisi lumisota hävitty parin minuutin sotimisen jälkeen ammusten puutteessa.

Tiistai, 27.4.2021

Tänään päätin tehdä kalakukon, kun muikkua oli pakastimessa vielä muutama pussukka. Varmistin vielä määrän ja oikein muistin. Otin kaksi pakettia sulamaan. Seitsemän jäi vielä jäljelle. Aika hyvin on tahti pitänyt! Aamupalan jälkeen käväistiin pikku reissu Lidlissä. Aamiaispiirakat vapun seuduksi olivat tärkeimpinä listalla. Ja oli Ainolla muutakin mielessä.

Sulatettuani muikut huuhtelin ne kylmällä vedellä. Juotiin siinä välikahvit. Pilkoin palvilihapalasen. Käytin valuneet muikut uunissa. Ne esikypsyivät hetkessä ja mikä tärkeintä, pääosa kosteudesta poistui kaloista. Tein ruistaikinan. Olin ajatellut tehdä avokukon. Muutin kuitenkin homman edetessä suunnitelmaa. Taikina riittäisi hyvin umpikukkoonkin. Rakentelin sitten kukon. Hieno siitä tulikin. Kukko sitten uuniin ja odottelemaan valmista.

Hallituksen puoliväliriihen ohella on vääntöä käyty perustuslakivaliokunnassa EU:n elvytypaketista. Puskaradio kertoi, että Keskusta olisi siirtynyt opposition rinnalle ja äänestänyt 2/3 enemmistön puolesta. Lienee kova isku pääministerille ja hallitusyhteistyölle. Sais nährä!

Ensimmäisen tunnin jälkeen käytin kukkoa pois uunista. Pinta oli jo mahtavan tuntuinen. Ja se tuoksu.... Käärin kukon folioon ja palautin uuniin. Koska kaikki täytteet olivat jo alussa kypsää tavaraa, riitti paistoajaksi normaalia lyhyempi aika. Kunhan vain kuori paistuisi, olisi homma ok. Puolen tunnin kuluttua otin kukon uunista ja annoin sen ässehtiä foliossa vielä jonkun aikaa. Sitten sen kimppuun. Täytyy tunnustaa, että lopputuote oli vähintäänkin onnistunut. Maku hipoi täydellisyyttä. Michelin-tähtiä pudotti hieman se, että sekä kuori että pohja olivat hieman kovanlaisia. Seuraavalla kerralla teenkin niin, että laitan kukon aiemmin folioon. Tein tuollaisen ruistaikinan nyt ensimmäistä kertaa kukkoa varten. Ei ollut muuten viimeinen kerta.

Tässä vaiheessa tätä kirjoittaessani on kello 18:00. Keskustan kerrotaan sanoneen, että se on eroamassa hallituksesta. Virallista tietoa ei kuitenkaan ole siitä annettu. Hätä on noussut muilla hallituspuolueilla. Hyväpalkkaiset paikat mustien autojen takapenkeillä on vaarassa siirtyä muille. Jos hallitus kaatuu, veikkaan aika vaikeita hallitusneuvotteluja. Perussuomalaisten pitäisi vihdoinkin astuan esiin näyttämään, mitä he osaavat! Ikuinen oppositiossa olo ei ole fiksua politiikkaa. Korona on työllistänyt hallitusta ja viranomaisia yli vuoden ajan. Kaikkea ei voi selittää koronalla, niinkuin välillä vaikuttaa. Sen taakse on kenenkään turha piiloutua.

Ei niin hyvää, ettei jotakin pahaakin! Kun päivällä pureskeltiin sitä kalakukkoa, en silloin huomannut vielä mitään kummallista. Ajattelin vain, että tarttui tuonne hampaiden sisäpintaan jotakin, kun niin oudolta tuntuu. Aloin sitä tutkimaan ja irrottamaan hammastikulla jotakin hampaaseen tarttunutta. Eipä ollutkaan hampaaseen tarttunut mitään. Päinvastoin, hampaasta puuttui sisäpintaa iso siivu. Voi perseen suti! Pitääkö tässä taas lähteä hammaslääkärille?

Tänään on ollut todella hieno ilma. Tosin hieman tuulinen ja kolea. Mutta se komea paiste! Aamulla oli kuitenkin hetken ihan toista. Kahdeksan maissa satoi tunnin ajan lunta todella reippaasti. Hiutaleet olivat vähintään räkärättien kokoisia. Hetken lumi säilyi maassa, mutta eihän sellainen höty kestänyt vähäisiäkään lämpöasteita paria tuntia pitempään.

Iltayhdeksän aikoihin Marin ilmoitti, ettei Keskusta ole ilmoittanut jättävänsä hallitusta. Onko menossa tiukka iltalypsy vai mihinkä kaikki johtaa? Olisi mukava olla Säätytalolla kärpäsenä katossa.

Maanantai, 26.4.2021

Hieno aamu vaihteeksi. Ei satanut lunta ei vettä. Aurinko paistoi kirkkaasti. Pakkasta kuitenkin hieman. Koholla olleiden maksa-arvojen vuoksi taas labraan. Näitä käyntejä onkin joka toinen maanantai juhannusviikolle asti. Sisätautipuolelta myös tulee joitain kokeita. Aika oli nyt kymmeneksi. Lähdin liikenteeseen 20 vaille. Otin parit tyhjät bensapänikät völjyyn ja pysähdyin menomatkalla huoltoasemalle. Gallonat täyteen, samoin kuin auton tankkikin. Laskin siinä päässäni, että reissussa kului polttoainetta 6l/100km. Ok tulos. Reissun ajoin pääosin käyttämällä vakionopeussäädintä, jonka asetin 3-5 kilometriä yli nopeusrajoituksen. (Navigaattorin ilmoittaman todellisen nopeuden mukaan, ei nopeusmittarin mukaisesti sillä se näyttää noin 7% liian kovaa nopeuslukemaa). Hitaammin ajamalla kulutus olisi pudonnut jonkun verran. En tiedä paljonko, kun ei ole kokemusta hitaasti ajosta! Tankkauksen jälkeen oli aikaa vielä 10 minuuttia ennen varattua hetkeä. Eli hieman etuajassa saavuin labraan. Numeroni oli kuitenkin jo taulussa ja sain saapastella suoraan näytteen ottoon. Minun piti saada reissulta matkaani muuan näytteenottopussukkakin ja mainitsin siitä heti alkuun. Näytteet otettiin ja olin poistumassa. Labran tyttö kuitenkin toppuutteli minua ja sanoi, että hänpä hakee ensin sen pussukan. Olin sen jo unohtanut tyylikkäästä. Olin unohtanut myös ottaa reissuun matkaan kuulolaitteet. Aina se on hankalaa, kun ei oikein kuule. Paluumatkaan pääsin jo 10:03. Näin se käy, kun hommat osataan!

Kun olemme palanneet taas normaalikuvioihin, pitää alkaa suunnittelemaan jo seuraavaa mökkireissua. Jos menemme vapuksi, niin aikaisintaan torstaina ollaan menossa. Tämän hetken sääennuste lupailee nykytilan jatkuvan yli vappuviikonlopun. Öisin 3-5 astetta miinuksella. Päivisin samat lukemat plussaa. Mikä mukavinta: poutaa! Nuo ennustetiedot passaisivat loistavasti puuhommiin. Lämmintä sopivasti ja poutaa, tuuletkin ihan ok. Saisipa seuraavalla reissulla edes sahattua kaikki pöllit palteiksi. Olisi sitten jo nätti(?) homma pilkkoa puut pois ja hoitaa ne varastoon! Mietintään menee. Olisi mahdollisuus olla mökillä jopa yli viikonlopun. Alkuviikolle kun ei ole mitään tapahtumia. Paha kelirikko voi kuitenkin vaikuttaa suunnitelmiin.

Tasan viikko sitten kehuin, kuinka ryytini ovat alkaneet itämään reippaasti. Nyt on tullut ... ei ihan takapakkia, mutta ei ole tapahtunut mitään edistystäkään. Kosteus minusta on sopiva ja olosuhteiden pitäisi olla ok. Nyt suoritin joidenkin tiheimmin kasvaneiden salaattien jakamisen. Sopivia astioita löytyi ja multaakin oli varastossa. Tällä hetkellä kokeilu ei näytä kovin onnistuneelta.

Aamulabran jälkeen odottelin ihopolin soittoa iltapäivän puolella. Odottelin ja vieläkin odottelin. Sitten lopulta luin ihopolilta tulleen kirjeen. Soitto tuleekin vasta seuraavan labran jälkeen eli kahden viikon kuluttua. Tarkistin sitten vielä kalenteristanikin. Olin merkinnyt sinnekin oikein. Luulo ei ole tiedon väärti. Pitäisi olla tarkempana! Taisikin olla aiemmin puhetta niin, että tänään tulisi soitto, jos arvoissa olisi jotakin huolestuttavaa. Joten hyvä, kun soittoa ei tullut.

Kotimaisessa politiikassa päähuomion vetää tällä hetkellä hallituksen kehysriihi. Kaatuuko hallitus meneillään vuorossa oleviin taloussuunnitelmiin, seuraavana oleviin työllisyyskysymyksiin vai lopulta turvetuotannon alasajoon? Keskusta lienee nyt vasta olevan tajuamassa, mikä sen asema hallituksessa on. Vaikka se on apupuolueista suurin, on se kauimpana Marinin kylmästä sydämestä!

Juteltiin siitä mökille menosta. Tehtiin myös jo aika varmolla puheilla päätös, että menisimme sinne keskiviikkona iltapäivällä. Ostokset olen tilannut keskiviikoksi. Iltapäiväksi klo 13:00. Olen tilausta vähitellen täsmentänyt. Huomenna viimeiset viilaukset ja lopullinen hyväksyntä. Jos/kun keskiviikkona menemme, emme vielä varmaan silloin ala puuhommaan. Torstaina sitten heti aamusta.

Sunnuntai, 25.4.2021

Menin illalla nukkumaan jo varttia vaille puolenyön. Silti nukuin aamulla pitkään. Kahdeksaan asti, muutaman minuutin ohikin. Vanha kroppa näköjään vaatii palautumisaikaa. Vaikka autoilu jakaantuikin kahdelle päivälle, olihan siinä tietenkin rasitetta. Lepohetket kaikenkaikkiaan minimaalisia. Nykyisin saatan ottaa normaalitilanteessa lyhyet päikkäritkin. Ainakin hetken yritän olla vaaterissa. Nythän tuollaiset toipumispätkät jäivät kokonaan väliin. Hyvän yöunen ansiosta nyt taas huippuvireessä. Enkä pudonnut yöllä sängystäkään!

Perjantaina, kun lähdin reissuun, sateli Torniossa lunta. Sade oli jatkunut koko perjantain, tosin melko märkänä. Sopiville paikoille kertyi kuitenkin uutta lunta senttitolkulla. Esimerkiksi meillä takapihan laudoitukselle. Aamulla sitä aloin poistamaan. Olipahan kerrankin lumi raskasta. Oli jopa hieman rajoitettava annoskokoja, jotta sain alueen avattua!

Näyttää siltä, että mitään mainittavaa lämpenemistä ei ole hetkeen odotettavissa. Vappu on kylmä ja siitä eteenpäin lämpötilojen nousu on hyvin marginaalista. 10 asteen päivälämpöjä saataneen joutua odottelemaan jokunen viikko. Helteiden aika ei olekaan vielä. Joskus on kesä räjähtänyt täysillä riemuksemme jo toukokuun alussa. Monesti sitten käy niin, että tulee vielä se kylmäkin jakso. Se voi pilata lintujen pesinnän, kun hyönteisiä ei ole. Se voi palelluttaa metsämärjojen kukat ja raakileet. Ja pölyyttäjistäkin voi olla pula. Eli tulkoon kesä vasta kesällä. Ei tässä mitään kiirettä sen kanssa ole.

Söin eilen iltana iltapalana normaaliannokseni puolukkaa. Turkkilaisen jugurtin kanssa. Kävin nyt päivällä katsomassa pakastimien perukoilta, mikä se marjatilanne oikein on. Mustikkaa on pari pientä pussukkaa. Hillaa on pari rasiaa. Mansikoita parisen kymmentä. Ja puolukkaa ... voi jukravit, ei yhtään! Seuraavaa puolukkasatoa saadaan odotella noin 4,5 kuukautta. Puolukka on minulle se ykkösmarja. Hillat ja mansikat ovat ihan ok, mutta mustikka jää heikompaan asemaan, menee silti paremman puutteessa. Karpaloista saa vain uneksia. Ne kelpaisivat, kunhan vain niitä olisi. Joskus on, joskus ei. Ensi kesänä pitää yrittää saada puolukkaa selvästi runsaammin. Muitakin luonnonmarjoja jonkun verran viimevuotista enemmän. Hillahelteet vain huolestuttavat. Tutkailin netistä pakastepuolukoiden hintoja. Olen huonoina puolukkavuosina ostanut pieniä määriä pakastettua puolukkaa. Voi olla, että nyt teen samoin.

Eilen harmittelin tuota nuorison malttamattomuutta ja piittaamattomutta. On sitä samaa tarjolla myös iäkkäämmän väen piirissä. On selvästi turhauduttu eikä tunnusteta realiteettejä. Tai ei haluta. Ja ihan kuin ensimmäisen rokotteen jälkeen kaikki olisi sallittua ja turvallista. Jopa täällä Torniossa. Onko se sitten kuitenkin lopulta vanhempi porukka, joka lopullisesti sössii tämän homman? Maltetaanpa nyt mielemme. Että tulisi edes joulu tänä vuonna! Vahvat tyypit tietenkin selviytyvät mistä vain. Hauraammilla voi olla aika lailla toisin!

Lauantai, 24.4.2021

Yöllä putosin sängystä. Voi kai tuollaisessakin tapauksessa itsensä satuttaa, mutta nyt ei käynyt kuinkaan. En mitenkään levottomasti nukkunut, syy oli toinen. Sängyssä oli melko paksu, viisisenttinen petauspatja. Sänky mallia joustinpatja. Petauspatja oli siirtynyt kymmenkunta senttiä paikaltaan. Kun käänsin kylkeä, olinkin siinä tyhjän päällä ja moks! Putosin sängyn ja lämpöpatterin väliin. Olipa muuten pikkuisen vaikea tehtävä nousta sieltä pois. Olkapäät kun ovat mitä ovat. Sain kuitenkin itseni kammettua pois. Asetin patjan kohdilleen ja loppuyön nukuin hallitusti.

Olin illalla laittanut kellon soimaan. Nousin kuitenkin puoli tuntia säätämääni herätysaikaa aiemmin. Keitin kahvit. Kävin suihkussa. Söin puurot ja voileivän. Kello oli silloin vasta vaille kahdeksan. Päätin käydä ajelemassa hautausmaan ja kappelin luona. Hiljaista oli. Palasin majapaikkaan ja vähitellen pukeuduin soveliaaseen asuun.

Hyvissä ajoin palasin kappelin parkkipaikalle. Vähitellen pieni porukkamme oli koossa ja siirryimme kappeliin. Siellä meitä odotteli Reino. Lyhyen tilaisuuden jälkeen nostimme arkun kärrylle. Polut olivat pääosin sulat. Kärrykyydin jälkeen Reino laskettiin Juuan hautausmaan hiekkaiseen maahan. Kukkalaitteet vielä ja tilaisuus oli ohi. Hyvästi Reiska!

Hautausmaan portilla poristiin vielä tuokion verran. Tarinaa olisi varmaan riittänyt pitemmäksikin aikaa. Taitaa olla nelisenkymmentä vuotta siitä, kun joitakin olen viimeksi nähnyt. Muistotilaisuus pidettäneen loppukesällä, jos koronatilanne antaa myöten. Lähdettiin sitten kukin omiin suuntiinsa. Kävin vielä majapaikassa vaihtamassa kotimatkalle mukavamman vaatekerran. Majoituksen olinkin maksanut eilen heti tultuani.

Paluumatka sujui puolisen tuntia tulomatkaa nopeammin. Keli oli nyt hieman parempi. Puolimatkassa hieman heikkoa tihkua. Liikennettä oli vähemmän. Ja taukoni oli nyt lyhyt. Ja onhan se totta, että kotiin on aina mukavaa tulla hopusti!

Oli mukava nähdä, kuinka Kemin ja Oulun väli on parantunut. Ohituskaistoja on useita. Osa mukavan pitkiäkin. Ja lisää on rakenteilla, päällystystä vaille monet pätkät. Kun ohituskaistat ja siltatyömaat ovat valmiita, on Kemistä hulppeaa ajella Ouluun. Ja kauemmaksikin tietenkin. Oulusta Kajaanin suuntaan on Muhokselle asti köröttelytietä. Navigaattori halusi ohjata minut paluumatkalla pitemmälle reitille. Käänsin kuitenkin rattia oikeassa kohdassa oikealle, ja navigaattori hyväksyi päätökseni. Reitti poikkesi silti tulomatkan reitistä. Tullessa Vuokatin rinteet kierrettiin itäkautta, nyt länsipuolelta. Tuossa Oulujärven itäpäässä onkin reittejä, mistä valita.

Torniossa nuorisojoukot tekivät sen, mitä pelkäsinkin. Kyllästyivät noudattamaan ohjeita ja niinpä Tornio on nyt maankuulu synkästä tilanteestaan. Nuoriso vain naureskelee. Hauska homma! Viikko-pari sitten meillä oli kaikki todella hienosti. Vappu menetettiin hieman aiemmin, nyt meni juhannuskin. Kun ollaan tässä Ruotsin rajalla, voi tällaisella tilanteella olla vaikutuksia koko Suomen kannalta. Rajojen aukeaminen voi viivästyä nyt muuallakin. Kun tilanne taas hankaloitui, voi se tarkoittaa lisää lomautuksia ja lisää irtisanomisia. Koululaisia ei irtisanota mistään, mutta voivat sellaiset ikävät asiat osua isän, äidin, isoveljen tai isosiskon kohdalle!

Perjantai, 23.4.2021

Vaikea uskoa, että alkuviikosta oli niin lämpimät ja aurinkoiset ilmat. Aamulla tänään maa valkoisena niiltä kohdin, mistä se vielä eilen oli musta. Ennusteet tämänpäiväisen reitin varrelle olivat osin lohduttomia. No, olihan tämä tiedossa, yllättänyt se ei. Jo alkuviikosta tällaista säätä ja keliä ennustettiin. Ennusteisiin saa aina laittaa hieman hyvää tai pahaa ja sille välille se todennäköisesti sitten osuu. Kaikkein hankalinta on silloin, kun mennään nollakelin tuntumassa. Voi olla hieman plussalla tai hieman miinuksella. Siinä on ajokelin suhteen iso ero. Siksipä ei tullut edes mieleeni vaihtaa vielä kesärenkaita.

Aamupäivän aikana pakkailin vähitellen kamppeitani. Ei niitä niin hirmuisesti ole mukaan lähdössä, mutta harmi, jos jotakin unohtuu. Yritän myös pärjätä reissun omilla eväillä. Voitelin siksi matkaan muutamat voileivät. Vähän muutakin. On syytä minimoida yleisissä paikoissa käynnit. Aivan se ei varmaan onnistu. Kehtaako esim. veden heittoa harrastaa valtatien varrella?

Ruotsissa Gebnekaisen reitillä on tuo tarpeiden teko muodostunut ongelmaksi. Tai liekö ongelmallista ollenkaan se pinnistys, mutta ongelmajätteitä jää kuulemma polun varteen tolkuttomasti. Siellä paperit lentelevät ja tuoksu leijuu, kuin itämailla hunaja. Eikös siellä voida toteuttaa roskattoman retkeilyn periaatetta? Minkä olet jaksanut kantaa matkassasi alkumatkasta, jaksat kai kantaa takaisinkin. Kyllä siellä eväsrepussa on paluumatkalla tyhjää tilaa! Vapaita käärepapereitakin.

Kävin kymmenen aikaan liikenteessä. Auto oli melko tarkkaan lumen peitossa. Märkää lunta. Hiljaisilla väylillä harmaata sohjoa. Vilkkaammat enimmäkseen sulia. Matkalla jos on samanlaista, ei liukkaudesta tule olemaan haittaa. Kukkalaite kukkakaupasta kyydille. Vähitellen alkaa kaikki olla kunnossa.

Viime viikonlopun seutuun puuhommista johtuen kipeytyi vasen ranne. Toivoin, että se paranisi ennen tätä päivää. Eipä parantunut. Sensijaan iho on hieman parempi. Huulien kutinakin alkanut eilisestä alkaen hiipumaan. Eilen illalla alkoi oikean käden keskisormen toisen nivelen kohdalta taivetta kirvelemään. Aamulla sormi ei kunnolla taipunut. Kipu oli melkoinen. Laitoin likilasit silmille, tehokkaan otsalampun otsalle ja tutkailin, josko olisi jotakin näkyvissä. Olihan siellä. Tummanpunaisen taivealueen keskeltä löytyi harmaanvalkoinen alue. Otin neulan ja puhkaisin nahkan. Tulihan sieltä jotakin mössöä. Käsidesit sitten bakteereja tappamaan. Toivottavasti meni sillä ohi. Hankala ajaa, jos molemmat kädet ovat vaivaisia! Noita visvarakkoja tulee sormiin ajoittain. Kämmeniinkin. Nyt kämmenpuoli on pysynyt ehjänä kauan. Ja sehän on toki hieno asia!

Syötiin normaalia aiempi lounas. Aloin kokoamaan kamppeitani koolle. Monesti meillä on lista mukaan otettavista tarvikkeista, etenkin poikkeuksellisissa menoissa. Sanoin Ainolle, että eipäs tällä kertaa ole minkäänlaista listaa tehtynä. Pitää luottaa vain, että tajuaa, mitä on otettava. Tavarat alkoivat olla koolla. Sitten muistinkin, että onhan minulla lista. Kännykän muistiossa. Pari asiaa olisi saattanut jäädä Tornioon. Kuulolaitteet ehkä tärkeimpänä.

Juotiin kahvit. Liikkeelle lähdin 12:40. Puoleen matkaan asti satoi lunta ja räntää. Tielle ei kuitenkaan kertymää tullut. Liukasta ei siis ollut, mutta ikävähän se oli sellaisessa harmaanvalkoisessa kelissä ajella. Loppumatkalla alkoi poutaantumaan. Tie kuivui. Tauon pidin Paltamon seutuvilla. Tankkasin ja join kaljut kahvit. Kävin veskissä. Tauolla kului aikaa peräti 35 minuuttia. Majatalo Juuassa 18:15. Eli 5h 35min. Ihan ok suoritus.

Kummankaan käden vammat eivät haitanneet oleellisesti menoa. Tuntuivathan ne tietenkin ajoittain, mutta vain ajoittain. Isompi haitta on aina istuessa ja ajaessa tietenkin tuo alaselkä. Olisteesin vuoksi hermot ovat pinteessä ja ajaessa on aina pakko pyrkiä oikomaan selkää. Tauolla sitten paremmin, kun vain ensin pääsee liikkeelle. Mutta siitäkin selvisin yllättävänkin helposti. Toivottavasti paluumatka huomenna on yhtä helppo!

Torstai, 22.4.2021

Tässä aamupäivän aikana oli taas aikaa selata nettiä. Lämmityslaitteen etsintä alkaa käydä työstä. Näyttää vähitellen siltä, että on ostettava kamiina, joka ei kaikkia toiveita täytä. Ja maksaa satoja euroja enemmän, kuin toinen, jossa on joku toinen epäkohta. Puutteiden vertailu on vaikeaa. Nykyisessä kamiinassa ei ole tuhkaluukkua. Vastaavat mallit ovat 800 - 950 euron arvoisia. Rahtikustannukset ja liitosputket päälle. Lisähintaa voi tulla jopa 200 euroa!

Hallituksella on menossa ns. puoliväliriihi. Näyttää siltä, että siellä porukka ei ole aivan samoilla linjoilla. Sopivasti onkin tällä hetkellä useita asioita, joissa pitäisi tapahtua jo vähitellen jotakin rakentavaa, etteivät tavoitteet karkaisi liian kauas. Marin yrittää viedä ja muut vikisevät. Demareilla on iso pelko siitä, että Keskusta loikkaisi syrjään ja hallitus kaatuisi. Muiden apupuolueiden tilanne ei liene katkolla. Vihreätkin ovat jo saaneet niin paljon pahaa aikaiseksi, että sen osuus talouden kasvun tyrehdyttämisestä lienee jo käytetty.

Katsoin iltapäivällä eduskunnan kyselytuntia teeveestä. Välillä siellä harhauduttiin syyttämään hallitusta siitä, mitä Kemissä juuri tapahtui. Ja aiemmin Kaipolassa. Nämä tapahtumat eivät ole kuitenkaan nykyhallituksen eikä edellisenkään syytä. Syynä on tietenkin paperinkulutuksen väheneminen ja suuret palkkakustannukset. Paperinkulutus vähenee automaattisesti. Palkkakustannusten nousun automaatti löytyy 1900-luvun loppupuoliskon työmarkkinapolitiikasta. Paperi ja yleensäkin metsäteollisuustuotteet saivat viennin nousuun. Suomi eli metsistä. Ahneet liitot kuitenkin ulosmittasivat sopivin välein tuoton pois. Palkat nousivat. Niinpä jo aikaa sitten alkoi näkyä sellainen meno, että Suomeen ei enää sijoitettukaan. Uudet tehtaat alkoivat nousta sinne, missä työkustannukset olivat alemmat. Olisikohan tehtaiden työläiset suostuneet seuraavaan: leikataan palkasta pois neljäsosa, niin työt jatkuvat?

Illan päälle alkoi sade. Märkänä kuitenkin. Lämpötila kuitenkin vain muutaman kymmenyksen plussalla, joten eiköhän se muutu pian lumeksi. Melko surkeata säätä luvassa koko viikonlopulle. Olisihan se voinut tarjota parempaakin, kun tulee sitä ajettavaakin. Juuri ehdin nämä välisanat kirjoittamaan, kun sade muuttui jo lumeksi.

Keskiviikko, 21.4.2021

Oli suunnitelmissa tänään pesettää auto. Maanantaina kotimatkalla se rapaantui melko perusteellisesti. Paikoin rapakerros oli aika paksu ja sellaisissa paikoissa, ettei vesisade tai märällä tiellä ajaminen pystyisi kuivunutta savea irrottamaan. Siispä joskus kymmenen jälkeen toimenpiteisiin. Ajoin ensin kuitenkin Motonettiin. Oli pari pikku asiaa, jotka olivat kerääntyneet hankintalistalle. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä käydä ne hakemassa. Olin tehnyt kännykän muistioon listan, mutta muistin kaikki ulkoa. Harvakseltaan tuntuu tuo muistikin pelaavan. Sitten tankille. Kävin tankkauksen jälkeen sen verran sisällä, että sain lunastettua pesuvuoron. Pesupaikalla oli yksi auto pesuhallissa. Parin minuutin odottelu ja pääsin ajamaan halliin. Pesun jälkeen laitoin antennin takaisin. Ja pihalla lasinpesunestesäiliöön täytettä. Sitähän mm. kävin juuri Motonetistä hakemassa.

Yhdeltä ostosten noutoaika. Kun ostokset on kaupassa keräilty, saan siitä kuitin sähköpostiin. Joskus ilmoitus tulee jo kymmenen jälkeen. Kerran kävi niin, että ilmoitusta en saanut ollenkaan ja jouduin sitä sitten kyselemään. Nyt sain kuitin heti yhden jälkeen. Lähdin siitä heti vaatteita vähän haihdettuani. Ensin kuitenkin Tamppikseen. Hakemaan vyötä. Vöitä kuluu jonkun verran sellaisella persoonalla, joka pullukkamahan vuoksi joutuu kiristämään vyön äärimmilleen. Joskus nahka (vyön) repeää reiän kohdalta. Joskus metallipiikki katkeaa. Joskus piikki on pehmeää metalliseosta ja se vääntyy ja pääsee luiskahtamaan metallilenkin läpi. Kaikkea noita edellisiä on kohdallani sattunut. Lisäksi, kun nahkavyö on asettautunut lempipaikkaansa alavatsan jättipoimun pohjalle, se vähitellen muuttaa siinä lämpöisessä muotoaan. Ei se aivan putkeksi mene, mutta U kuvaa sitä hyvin. Siksi uusi vyö, kuitenkin ensimmäinen tälle vuodelle. Ja sitten heti perään kauppatilauksen nouto.  Olipa mukava olla liikenteessä, kun oli puhdas auto!

Selaisin nettiä, mutta en sieltä löytänyt varsinaisia tärppiuutisia. Yhtä otsikkoa hieman ihmettelin kuitenkin. Vaasan Leipomo kun lopettaa yhden leipomon. Syynä se, kun kauraleipää menee niin paljon. Isompi uutinen oli se, että ex-jenkkipoliisi todettiin syylliseksi tappoon, surmaan ja kuolemantuottamukseen. Riippumatta siitä, menikö tuo päätös oikein, olihan se päätös pakko tehdä noin päin. Mitä olisikaan tapahtunut USA:n kaduilla, jos syytetty olisikin vapautettu syytteistä?

Viikonloppu lähestyy. Ja säät kylmenemässä. Viime viikonlopun kaltaiset kelit ovat muisto vain. Luntakin saattaa sadella, joten onneksi alla on yhä talvirenkaat. Etenkin kun tulee auton mittariin varmaan nelinumeroinen kilometrilisäys.

Tiistai, 20.4.2021

Olipa se mukava välillä heräillä kotosallakin. Hereillä olin jo melko aikaisin, mutta sinnittelin vaakasuorassa asennossa lähes seitsemään asti. Nyt ei ollut kiireen poikastakaan!

Kun oltiin hieman pitempään mökillä, en pystynyt hakemaan liikkeestä niitä lyhennettäviä housuja, jotka olivat valmiit jo torstaina iltapäivällä. No, ei ne mihinkään katoaisi. Ainolla oli kertynyt ostettavaa normaalin viikkolistan ulkopuolelta ja siksi lähdettiin reissuun kahdestaa. Ensin Cittarista ne sekalaiset ostokset. Sitten kävin nopeasti näppäämässä ne nousut. Ja takaisin kotiin.

Joitakin aikoja sitten, helmikuun alkupuolella, uutisoitiin Kemiin tulevasta isosta investoinnista. Metsä-Groupin biotuotetehtaasta. Eilen ilmoitettiin Vaasaan tulevasta jätti-investoinnista. Akkumateriaalitehdas on siinä kyseessä. Kemillä ja Vaasalla menee siis lujaa. Paitsi ... tänään Stora Enso ilmoitti Kemin tehtaan lopettamisesta. Työttömiä tulee taas. Biotuotetehdas työllistää osan Metsä Groupin vanhan tehtaan henkilöstöstä. Uudet työpaikat syntyvät lähinnä hankintaan ja kuljetukseen. Kemissä työpaikkoja tullaan menettämään satoja!

Tänään oli muikku- ja muusipäivä. Aino oli kuorinut potut valmiiksi. Olin hakenut pakkasesta muikkupaketin. Sulattanut, huuhdellut ja valuttanut ne. Potuista tein muusin. Muikut paistoin rapeiksi. Olipas jälleen herkkua. Muusissa riittävästi voita ja muikuissa leppoisa suola!

Parin päivän ajan on koronatartuntoja ollut yllättävän vähän. Onko leviäminen pysähtynyt? En ihan heti usko niin olevan. Veikkaan, että hienot ilmat ovat houkutelleet ihmisiä olemaan ulkona ja koronatestauksista ei niin väliä. Sellaisella menolla Vappua ei tule. Ei ehkä Juhannustakaan. Voi, voi, vielä kun olisi jaksettava kolmisen kuukautta!

Maanantai, 19.4.2021

Yöllä taas parin asteen verran pakkasta. Kun oli tavoitteena tänään hieroa sahatut paltit klapeiksi ja toimittaa ne varastoon pinoksi, en malttanut viivytellä turhia. Aamiaiset naamariin ja pihalle. Nyt olin työn laidassa aiemmin, kuin päivätyössä kulkijat. Tankkasin koneen ja aloin töihin. Ainokin tuli melko pian kaveriksi, kun jouti puuhistaan. Istuin ja välillä seisoinkin pilkkomakoneen vieressä vajaat kolme tuntia. En kuitenkaan toimettomana ja kas, puut pilkottu! Ainokin jaksoi siinä vauhdissa mukana. Ennen viimeistä kärryllistä annoin kuitenkin vapautuksen. Pilkoinkin sen viimeisen kärryn täpötäyteen. Ja kuskasin sen varastoon.

Oltiin komeasti aikataulussa. Ihan kaikessa rauhassa järjestelin pilkkomapaikkaa normaalikuntoon. Tankkasin koneenkin. Vein kelkan talliinsa. Tyhjensin yhden kymppigallonan pienempiin astioihin. Isompi olikin tyhjä. Seuraavalle reissulle tuodaan gallonat täysinä takaisin.

Edelleen lämmin päivä. +13,3 astetta. Kun torstaina saavuimme, on sen jälkeen joka päivä ollut iltapäivällä yli 10 astetta lämmintä. Huominen lienee niillä rajoilla. Sitten viilenee. Viikonloppuna hyvä jos on plussaa ollenkaan. Emme silloin ole sitä mittaamassa emmekä todistamassa. Kulunut viikonloppu oli siis poikkeuksellisen lämmin. Perämeren rannikolla lämpimän esti tuuleskelu meren jäältä. Saattoikin olla viimeinen tällainen mökkeilyviikonloppu Nuuskakairan puolella.

Lämmin ja kuiva sää on lisännyt ilmassa lentelijöitä. Peippoja on paljon. Pieniä hyönteisiä jonkun verran. Nokkosperhosetkin heränneet. Eniten ilmassa on lennellyt kuitenkin pikkuisia helikoptereita. Eli siemeniä, todennäköisesti männyn. Lumen pintaan niitä kertyi melkoisesti. Kuinkahan monta prosenttia varisseista siemenistä alkaa itämään?

Terassille oli kertynyt hieman kenkää ja päällivaatetta. Minun näköjään kaikki! Rosin niistä purua ja pölyä vähemmäksi ja nostin sisälle. Syötiin ruoka. Saunottiin. Kotimatkalle 12:55. Soratiet olivat hieman kuivempia kuin torstaina tullessamme. Mutta vain hieman. Kuoppaisuus ei ollut vähentynyt, ei sitten pätkääkään. Lähempänä Torniota lumet jo aika vähissä. Pelloilla näyttäviä muuttolinturyhmiä: kurkia, joutsenia ja hanhia.

Kotiin oli mukava palata. Vaikka mukava oli olla mökilläkin. Saatiin mökillä tehtyä ehkä puolet pölleistä pilkkeiksi ja pinoihin. Arvostan tuollaisia saavutuksia vuosi vuodelta aina vain enemmän. Näillä köppäkymmenillä kun se ei ole enää mikään itsestään selvyys. Isommat ja pienemmät ongelmat ovat vaivoina. Ne tuppaavat rajoittamaan tekemisiä. Vielä kuitenkin ollaan pelissä mukana. On se niinkin, että liike on lääke. On pyrittävä tekemään ja liikkumaan, muuten tulee jumi. Vielä aivan emme siis joudu turvautumaan vaivaisapuun! Kotosallakin oli odottamassa mieluisa yllätys. Viime tiistaina kylvämäni siemenet olivat alkaneet itämään. Kaikki laadut ja lajit osoittivat elonmerkkejä. Toiset jopa älyttömän runsain määrin. On jo alettava suunnittelemaan jatkoistutuksia. Öisin on vielä pakkasia, joten kasvihuone on poissuljettu vaihtoehto.

Sunnuntai, 18.4.2021

Tälle päivälle en tähän päiväkirjaan pysty loihtimaan kovin kummoisia tarinoita. Tehtiin nimittäin ahkerasti puita koko pitkä päivä. Aloitin joskus kahdeksan maissa. Lopetin 17:40. Välillä kuitenkin yksi välipalatauko ja iltapäivällä pitempi ruokatauko. Se venyi lepohetkineen 90 minuutin mittaiseksi. Päivää venytin noinkin pitkäksi siksi, että muutimme lähtöpäiväksi maanantain tiistain sijasta. Huomenna on tarkoitus vielä aamupäivän ajan tehdä puita. Sitten sauna ja syönti. Ja vähän paikkojen järjestelyä ja kotiin ennen iltaa. Lähtöpäivänä emme yleensä ryhdy mihinkään isompaan hommaan. Huominen onkin melko harvinainen poikkeus. 

Aamupäivän sahailin paltteja. Sain trukkilavatelineeni täyteen asti mikä olikin tarkoitukseni. Yhdeltätoista välipalatauko ja sen jälkeen pilkkomista. Aino kärräsi ja pinosi pilkkeet sitä mukaa varastossa. Ruokatauon jälkeen vielä parituntinen hommia. Tavoite oli saada puolet pilkottua tänään. Toinen puolikas jäisi huomiselle. Tavoite taisi hyvinkin täyttyä.

Eilinen lämpöennätys rikkoontui tänään parilla kymmenyksellä. Kyllä lämmintä onkin nyt ollut. Liiaksikin. Viime vuonna pilkkominen oli toukokuun loppupuoliskolla ja lämmintä oli parikymmentä astetta. Oli se vain kamalaa!

Järvellä on liikkunut kelkkailijoita ja hiihtelijöitäkin. En ole käynyt kummemmin tutustumassa jäätilanteeseen, mutta kyllä tällaisella paisteella järvellä tummat kohdat imevät lämpöä ja jää heikkenee nopeasti. Teräsjäätä ei ole kohvan alla kovin mittavasti. Suosittelen varovaisuutta.

Nyt iltakahvit juotu. Sauna kutsuu. Hyvin taas menee, mutta menköön!

Lauantai, 17.4.2021

Tänään en ollut puuhommissa ihan niin aikaisin kuin eilen. En kovin ollut myöhässäkään. Juuri ennen puolta päivää saatiin tavoitepino valmiiksi. Eilen leikkomani paltit riittivät ja eipä räystään alle olisi mahtunut enää kalikan kalikkaa. Hyvin arvioitu, kun kaikki paltit menivät! Hommat eivät kuitenkaan siihen loppuneet. Aino tosin sai ansaitun vapautuksen niin pitkäksi aikaa, kun saan taas pilkkeitä aikaiseksi.

Pilkkominen on aika yksitoikkoista hommaa. Ei siinä järjenkäytön tarve ole kovinkaan merkittävä. Kunhan pitää homman turvallisena ja varmistaa, ettei pilkkomapaikalle jää kovin paljon irtosormia. Mutta siinäpä sitten jääkin vähäiset aivoresurssit muuhun käyttöön. Monesti olen siinä puoliksi tyhjäkäynnillä suunnitellut projektejani. Tänään mietiskelin sattuneesta syystä menneitä ja tulevaisuuttakin ensi lauantaihin asti. Monenlaista sitä on vuosien varrella sattunut ja tapahtunut.

Olin aiemmat paltit kärrännyt pilkkomispaikan viereen kahden trukkilavan päälle. Nyt kun oli tarkoitus pätkiä hieman enemmän paltteja ennen pilkehommaan ryhtymistä, värkkäsin lavatuplalle päädyt. Trukkilavoista. Ja kestää varmasti, niin väitän. Vähintäänkin toivon. Sahailin sitten paltteja. Ja kärräilin. Kahden maissa oli pidettävä kunnon tauko. Aurinko räkötti selkään ja puhti alkoi olla pois. Meltosjärven virallinen +13,7! Tuossa pilkkomapaikalla oli varmaan tuplasti paisteessa. Oli oikeastaan jo syönninkin aika. Jätin pölyvaatteet terassille ja tiskasin naamaa, niskaa ja kaulaa. Käsiäkin, vaikka hanskat ovatkin olleet niiden suojana koko ajan.

Pidinkin sitten lopulta taukoa pari tuntia. Ehkä ylikin. Mutta niin oli taas virtaa, että paltteja syntyi. Aino tuli sitten lopulta kutsumaan iltakahville. No sama kai lopetella tältä päivältä. Ei nuo hommat tuosta mihinkään karkaa! Mahtoiko Ainolla olla pelko pöksyissä, että sahailen yöhön asti ja KB jää väliin?

Öisin on ollut pakkasta. Vaikka päivisin nyt on lämmöt nousseet reilusti 2-numeroisiin lukemiin, ei se paljoa näy lumikerroksen paksuudessa. Yli puoli metriä sitä on vieläkin. Metsässä täysi talvi, pelloilla ei vielä pälviä. Tilanne muuttuu, jos yöpakkaset päättyvät tai tulee vesisateita. Sellaisia piirteitä ei ennusteet nyt kuitenkaan tarjoa!

Perjantai, 16.4.2021

Tintille onnea!

Oltiin aika aikaisessa aamulla. Aamupala liki ennätysvarhain ja siten hommiinkin pääsin aikaisin. Oli se aurinko kuitenkin jo noussut, joten joku teki hommiaan jo minua aiemminkin. Pieniä valmisteluja aluksi. Ruuvasin pilkekoneen trukkilavaan kiinni. Otin kottikärryn talvisäilytyksestä. Asetin pressun niin, että pilkkomani puut löytävät sen päältä aluksi paikan ja eivät kastu jäätiköllä.

Sitten kone tulille ja pilkkomaan. Ja pilkkeitä alkoi syntymään. Jouduin hieman vekslaamaan vaatteiden kanssa. Välillä auringon säteet osuivat minuun puiden välistä ja oli vaihdettava kevyempään vaatekertaan. Kohta olin taas varjossa ja oli palattava toppavaatteisiin. Iltapäivän puolella oli jo niin lämmintä, että kevyempikin työasu tuntui jo lämpimältä.

Aino tuli pinoamaan tekeleitäni. Eli ulos siihen varaston räystään alle. Se paikka meillä on tavoitteena täyttää näiden päivien aikana. Ei uskalla oikein enempää suunnitella. Vähän päivässä piisaa. Heti aluksi varoitin Ainoa: pressun alla oli jäätikkö ja pressu oli todella liukas. Ensimmäisten puiden jälkeen poistimmekin pressun ja heittelin kalikat aina kottikärryyn. Laitoin mursketta vaarallisimpiin jääpaikkoihin.

Aamupäivän aikana sain pilkottua kaikki valmiit paltit. Ja Aino sai sitä mukaa kaiken pinottua. Iltapäivän aluksi Järjestelin hieman puuvarastossa sitä osastoa, josta nykyisen ottopaikan jälkeen otamme polttopuumme. Siinä oli vähän sitä sun tätä, kun siinä oli ollut aikanaan hieman vapaata tilaa. Puuta on vielä jäljellä pinon verran lokakuussa aloittamassamme osastossa. Aino kantoi niitä mökille ja osan hän siirsi naapuriosaston puolelle. Vielä niitä jäikin. Saattavat jäädä siemeneksi sinne, kun ei ole oikein paikkaa mihin niitä viedä.

Jatkoin työpäivää sahaamalla paltteja. Kärräsin paltit sitä mukaa trukkilavalle pilkkomispaikan ääreen. Lopetin kolmen jälkeen. Alkoi jo piisaamaan näin äkiksestään. Laitoin saunaan tulet. Peittelin paltit ja koneen. Olemme varsin tyytyväisiä päivän saldoon. Saattaa olla, että tavoitteemme täyttyykin jo huomenna eli kaksi päivää nopeammin, kuin oli toiveissa. Tänään oli loistava sää. Meltosjärvi virallisesti +11,5 astetta. Pello 12,0. Harvoin olemme saaneet tehdä puuhommia tällaísessa kelissä. Samanlaista luvassa, joten puuhomma edistynee ihan hyvin. Lämmintä olisi turhankin paljon, mutta kun on lunta ja jäätä joka paikassa, se tasoittaa onneksi tilannetta.

Sauna ja Emmerdale. Ja hetkeksi pötkölleen. Aino moitti, että kämpässä on viileää. Ja laittoi kamiinaan kyhyt. Kohta oli lämpöä jo +27. Oli jo pakko hieman päästää höyryjä ovesta pihalle!

Torstai, 15.4.2021

Aikanaan pidimme keväistä hiihtelylomaa näin huhtikuun puolivälistä alkaen eli huhtikuun kolmas viikko. Silloin oli yleensä lunta vielä riittävästi. Yöpakkasten jälkeen hyvät hanget hiihdellä missä vain. Päivisin selkeää ja aurinkoista. Iltapäivisin oli viisasta palailla vaaroista järvelle tai jo mökille asti. Ja kyllä sitä hiihdettiinkin! Nyt aamulla vähitellen tehtiin lähtöjärjestelyjä, mutta hiihtohommiin emme taida nyt ryhtyä. Ennusteet vajaan viikon "kevätlomalle" ovat loistavat: päivällä +10, yöllä -4. Hiihtokilometrejä emme nyt tavoittelisi. Puuhommia jos saisi hieman aloiteltua.

Ruokia pakatessa piti laskeskella hieman tarkemmin menekkiä. Kun kerran aioimme nyt olla mökillä tiistaille asti. Laskelmat saatiin laskettua. Eiköhän taas eväiden puolesta pärjäillä! Taitaa jäädä vähän marginaaliakin.

Liikkeelle lähtö noin klo 10:20. Sihtuunan tie hieman rapainen. Kohtuullisessa kunnossa kuitenkin. Näin kolme muuttolintua: töyhtöhyyppä, sepelkyyhky ja peippo. Viime sunnuntaina pari reilunkokoista pulmusparveakin. Asfaltissa pahoja reikiä. Ja entäpä ne perinteiset painumat! Ne ovat nyt pahimmillaan. Viimeiset soratiet karseassa kunnossa. Kyllä niistä läpi pääsi, mutta kuoppaa ja uraa ja liejua riitti. Pahin hidastuttaja oli kuitenkin muuan Honda CR-V. Mikseivät ihmiset osta sellaisia autoja, joilla osaisivat ajaa! Tarrantie oli vielä jäinen. Se olikin nyt mökkimatkan paras soratie-etappi. Mökillä yllämainituista syistä vasta 12:10. Ulkona +7, sisällä +2.

En aikonut tänään vielä ryhtyä saha- tai pilkehommiin. Huomista varten kuitenkin voisi jotakin asiaa edistää. Aluksi hain hieman saunavesiä. Saunassa oli valmiiksi kuusi ämpäerillistä. Tällä kertaa lisäystä tasan 40 ämpärillistä. Kun nyt tiistaina lähdemme pois, tulemme seuraavan kerran vasta vapuksi. Joskus vappuna kulku kelkalla jäälle on aika mahdotonta. Ja piha ja tiet ovat soralla, joten kelkkahommat ovat silloin ohi. Siksi tämä reilumpi vesihomma. Selvittäisiin saunavesien kanssa avovesiaikaan ja pesuvettä olisi riittävästi, jotta saadaan huuhdottua muhat ja hiet etenkin puuntekopäivinä. Saunaan sijoitin vain sinne kuuluvan määrän. Valtaosan jätin terassille. Siinä onkin nyt saaveja ja pitkiä ämpäreitä kahdessa kerroksessa!

Syötiin soppa. Ja hyvää oli taas. Ei ihme, että tässä vyötärönseutu vain pullistuu ja pullistuu. Ruuan päälle tietenkin ruokalepo. Ruokalevon jälkeen kahvit. Kello ei ollut vielä yhtikäs mitään, joten lähdin käväisemässä suunnittelemassa työmaata. Kaivoin pilkkomakoneen näkösälle. Raahasin trukkilavoja hollille ja kiskoin pilkekoneen siihen lavan päälle. En vielä kiinnittänyt sitä lavaan. Testasin käynnistämistä. Sain sen pelaamaan pienen suostuttelun jälkeen. No niin ... aamulla sitten harjoitukset jatkuvat. Katsottiin Emmerdale ja päivitin tämän päivän liioittelut. Veikkaan, että kun sammutan läppärin, alkaa Aino ehdottelemaan jotakin. Todennäköisimmin Kingdom Builderia.

Keskiviikko, 14.4.2021

Kevät se vain edistyy. Ainakin kalenterin mukaan. Huhtikuu on jo puolimatkassa. Öisin on ollut muutama aste pakkasen puolella. Päivällä hieman plussalla. Näillä ilmoilla hanget madaltuvat hitaasti. On kuitenkin luvassa pientä muutosta ja tuolla mökin suunnassa voi päivälämmöt nousta noin kymmeneen asteeseen. Ok, passaa meille.

Nyt eletään kuitenkin tätä hetkeä. Eilen illalla tuli mieleeni vielä yksi tärkeä asia ajatellen tulevia päiviä ensi viikon puolella. Nyt aamupäivällä kävin asian hoitamassa. Nyt on mielestäni kaikki minun vallassani olleet asiat hoidettu. Helpotti huomattavasti, etenkin kun stressaan herkästi mieltäni keskeneräisillä asioilla.

Yhden maissa kävin noutamassa tämän viikon kauppatilauksen. Tilauksen sisältö on vakiintunut niin pitkälle, että viikottaiset muutokset ovat hyvin minimaalisia. On myös melko selvää, että viikottaiset ostoskustannukset ovat hieman laskeneet tilausten myötä. Ei tule heräteostoksia. Sekin on huomattavissa, että ostoksien tuoteselosteita ja ravintosisältöjä on netissä luettu. Eihän niitä edes kaupassa näe pakkausten kyljestä ilman apulaitteita.

Nyt siis todellakin näyttäisi hieman lämpenevän. Ei helteeksi asti, mutta tuonne kymmenen asteen kieppeille iltapäivisin. Tuulet heikohkoja, suunnat etelän ja lännen puolelta. Poutakelejä. Tällaiset ennusteet pistivät liikettä ajatuksiin sen verran, että aloimme harkitsemaan sellaista vaihtoehtoa, että voisimme olla nyt mökillä selkeästi pidennetyn viikonlopun. Ostoksetkin tehty. Huomenna jos mentäisiin, niin takaisin voitaisiin tulla vaikka tiistaina. Viimeistään tiistaina. Olisi muutama päivä siinä aikaa loistavien kelien vallitessa viedä puuhommaa eteenpäin. Siihen liittyvää puuhaa on meillä tarjolla monenlaista.

Suomessa koronatilanne on ollut parin viikon ajan helpottumassa. Parina päivänä tartuntoja kirjattiin jo alle 300 kappaletta. Tänään luku nousi taas 400:aan. Lukemat saattavat vielä kohota. Lasku oli ehkä vain väliaikaista. Lämpenevät ilmat ja rokotusten edistyminen voivat harhauttaa ihmiset joron jäljille ja virus riemuissaan pääsee leviämään. Ollaan vielä maltillisia. Pari-kolme kuukautta.

Astra-Zenecan rokote hylättiin kokonaan Tanskassa. Monessa muussakin maassa tilannetta yhä harkitaan. Meillä 65 vuotta täyttäneet saavat jatkossakin A-Z -rokotetta. Meillä Suomessa tämän ikäisillähän ei ole enää väliä. Elinvuosia kun ei muutenkaan ole montaa. Ne alle 65-vuotiaat, jotka saivat A-Z:n ensimmäisenä rokotteena, rokotetaan  jatkossa jollakin toisella rokotteella. Rokotteet lienevät sitten kuitenkin niin samansisältöisiä,  että näin voidaan tehdä. Minä olin aika yllättynyt, mutta en olekaan  tässä(kään) asiassa asiantuntijan maineessa.

Välillä puutun ajatuksissani sellaiseen asiaan kuin suomenkielen oikeellisuus tai väärinkäyttö. Tänään uutisissa on puhuttu siitä, kuinka A-Z-rokotetta annetaan vain 65 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille. Haloo... mitäs noissa on eroa? Eihän nuo kömmähdykset vakavia ole, naurattavat kuitenkin!

Tiistai, 13.4.2021

Aivan ensimmäiseksi aamulla laitoin herneet veteen likoamaan. Kahteen kattilaan, kun herneitä oli kaksi puolen kilon pussia. Ohjeen mukaan pitäisi liottaa kauemmin, mutta annan sitten yleensä keiton hautua pienellä lämmöllä hieman tavallista pitempään. Silloin lopputulos on selkeämpi, eikä olekaan sosekeitosta kysymys. Aamupäivän aikana vähitellen valmistelin keittoa. Sen mitä nyt siinä piti asian hyväksi tehdä. Välillä oli aikaa katsoa joku pitkähkö nauhoituskin. Keskipäivän seutuvilla keitto oli syötävillä. Oli hautunutkin riittävästi, koska vatsa ei oireillut eikä muodostunut turhia höyryjä. Tuli myös taas annoksia mökille. Kahden päivän aikana niitä kertyikin mukavasti. Näitä keittoja ei tarvikaan tehdä näköjään ihan lähiaikoina!

Iltapäivällä sain Ainon matkaan, kun tarvitsin makutuomaria yhteen ostokseen. Löytäminen oli äärimmäisen epävarmaa, sanoisinko äärimmäisen epätodennäköistä. Tornio on mielestäni näissä asioissa melkoinen tuppukylä. Lähdettiin liikenteeseen. Toisesta puodista kampe löytyi. Eipä siitä sitten sen enempää.

Päivän posti toi tullessaan kaksi kirjettä. Molemmille yhden. Molemmille samasta paikasta, verottajalta. Ennen kun jäätiin eläkkeelle, tuli aina korotettua hieman veroprosenttia. Oli sitten mukava saada hieman  veronpalautusta. Eläkkeellä ollessamme olemme tyytyneet siihen prosenttiin, mikä verokirjalla arviossa on. Eli palautuksia ei tule. Eipä myöskään mätkyjä. Viime vuoden verotukseen saimme kuitenkin remontin vuoksi kotitalousvähennykseen oikeuttavia kuluja. Siispä nyt tulleissa kirjeissä kerrottiin, että kulut on hyväksytty. Tulee siis hieman palautusta syksymmällä useiden kuivien vuosien jälkeen.

Ennen iltaa laitoin siemeniä idätyslaatikon lokeroihin. Osa siemenistä oli hieman toisarvoista kamaa enkä odota niiltä juuri mitään. Mutta osa oli sellaista, joille toivon menestystä. Illalla laitoin esijäähdytetyt hernekeitot pakkaseen. Tämä päivä on ollut hyvä monessakin mielessä. Muutama asia vielä tehtävänä, ennen kuin loppuviikolla pääsemme mökille. Luvassa onkin tosi lämmin viikonloppu!

Maanantai, 12.4.2021

Viime viikolla hieman tutkailin pakastimen sisältöä. Lähinnä kartoittaakseni valmisruokia, joita sitten enimmäkseen mökillä syömme. Toteamus oli, että molemmat suosikkikeittomme eli Fejoada ja hernekeitto olivat vähissä. Siitä johtuen olikin tehtävänäni tänään aamusta käväistä kauppareissu jolta palatessa olisi matkassa ainekset Fejoadaan. Reissun tein Lidliin. Alkuperäisestä reseptistäni olen jo vuosia sitten joutunut jättämään pois valkosipulipitoiset jutut. Korvaavia löytyy ja olen jonkun verran lisännyt chilin osuutta. Chili vihanneksena on minulle kuitenkin hieman outo raaka-aine. En löytänyt Lidlistä sellaista tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia, jossa olisi chiliä mukana. Jouduin siis ottamaan espanjalaisen lajitelman ja toivoin, että ostoksen tulisuus ei ylitä sietokykyämme.

Torniossa ei ole Dressmannin XL-putiikkia. On kuitenkin perus-Dressu ja sinne suuntasimme heti sen auettua. Myyjätyttö oli ajan tasalla, johdatti minut nurkkaukseen, jossa ei tunnettu alta D-mitoitettuja housuja eikä paitojen kauluksissa ole alle 60:n kokonumeroita. Muussa vaatetuksessa siellä 5XL oli aika lailla minimiä, neuvolassa punnittavien juttuja. Löytyi siis minulle soppelia tuotetta. Todettiin kuitenkin, että en ole vieläkään kasvanut oikeisiin mittoihin, kun housut piti jättää lyhennettäviksi.

Aino laittoi kuhaa kermassa. Uunissa tietenkin. Oli tosi hyvää, Hakkasi meikäläisen muikkulaatikon sata-nolla! Iltapäivän puolella pistäydyin Tamppiksessa. Oli oikeaa asiaakin, mutta en saanut sitä hoidettua. Jotakin mielen syövereissä ollutta sain kuitenkin hommattua. Lisäksi käväisin elintarvikepuolella ja otin herneitä ja kahdenlaista lihaa. Huomiseksikin ohjelmaa!

Kahden tai kolmen maissa aloitin valmistamaan Fejoadaa. Se on varsin helppo valmistaa. Eniten aikaa kuluu paprikoiden pilkkomisessa. Sipulien pilkkominenkin työllistää, mutta olen viime aikoina ostanut sipulit pilkottuina pakastealtaasta. Hetki menee myös lihojen paistamiseen. Chilit pilkoin paprikoiden sekaan. Lihana käytin tällä kertaa vähärasvaista naudan lihaa. Kun lihat olivat paistuneet lisäsin kasvikset. Sitten kahdenlaista papua ja paseerattua tomaattia. Kuivattua nokkostakin kourallinen. Sitten vain kunnon hauduttamista ja lopuksi kuuden korvilla annosrasioihin laitto. Rasiat varastoon esijäähtymään. Illalla ne olivat jäähtyneet ympäristön lämpöön. Laitoin ne siitä pakastimen uumeniin.

Tamppiksesta oli tarttunut matkaani idätyslaatikko. Lueskelin sen käyttöohjetta. Laitoin sitten siihen ohjeen mukaisen määrän vettä. Turvepelletit alkoivat turpoamaan. Huomenissa varmaan laittelen siemeniä itämään.

Sunnuntai, 11.4.2021

Illalla käväistiin tosiaan vielä ulkosalla. Aino kävi kävelemässäkin. Ajoin kelkan talliinsa ja lukitsin ovenkin. Aamulla en kelkkaa kai tarvitsisi. Tutkin kolmos-kameran paristotilanteen. Vaihto oli ajankohtainen. Tuo kamera kuluttaa virtaa paljon muihin verrattuna. Se on vanhinkin. Olisikohan aika korvata se uudella? Loppuilta meni sitten pelaillessa. Jääkööt telkkuhommat kotiin!

Aamulla pakkasta 6 astetta. Räystäänalusämpärit täynnä vettä, pinnassa vajaan sentin jää. Vein saunaan kolme ämpärillistä kirkasta vettä. Joskus tällä konstilla saatu vesi on nokista. Noki tulee, kun kattopelti sateessa peseytyy. Joskus noki tulee siitä, kun piipusta tuleva savu tuleekin sateen mukana alas ja ränneihin. Mutta nyt siis kirkasta kuin Koskisen korvalääke.

Muuten lähtöaamun normaalikävelyitä ja kantamisia. Ehdin kävellä lisäksi jonkunlaisen lenkinkin. Mökille palattuani tutkiskelin puretun veskin seutuvia. Aino haluaisi antaa sille alueelle hieman huomiota. Pois risukoita ja saikaroita. Epämääräisiä puitakin. Eli sen kulman siistausta. Alueella on myös useita kolomiani kuusia. Joku koivukin. Eli jos tekisin sitä kautta ajoreitin rantaan, saataisiin helposti reitin varteen pari pinoa. Sopivaa puuhaa viileälle kesäpäivälle.

Kun kävelin tilannetta arvioimassa, ei kello ollut vielä kymmentäkään. Hanki kantoi paikoitellen, mutta liian usein jalka meni hangesta läpi. Onneksi lumimäärä niillä kohdin ei ole saapasvarttakaan.

Lähdettiin kotimatkalle noin klo 10:20. Oli aika yllättävää, miten paljon matkalla oli auraamatonta pätkää ja Sihtuunan tie oli omituisestri aurattu. Ihmetyttää myös se, että miksi autoilijat ajavat sitä yhtä ja samaa uraa, vaikka ura on syvä ja rapainen. Kun olisi vieressä puhdasta tilaa. Urassa ajaen ura ja sen myötä tie vain heikkenee. Ja auto altistuu erilaisille vahingoille.

Kotona kunnon kahvit. Tietenkin mökillä pannukahvit on yhtä hyviä, ellei parempiakin, kuin suodatinkahvit. Kunhan vain noin totesin. Katsottiin joku nauhoitus ja syötiin pakastimesta muikkulaatikkoa, jota tein viime viikolla keskiviikkona. Silloin sanoin, että kyllä se kelvollista oli. Se ei kuitenkaan ollut mikään huippusuoritus eikä ainakaan paremmaksi muuttunut pakastimessa. Yritys kuitenkin hyvä.

Osin jo tänäänkin, mutta etenkin alkuviikosta on pakko keskittyä muutamiin uusiin juttuihin. Toivottavasti jo huomenna edistyn.

Lauantai, 10.4.2021

0-keli. Lunta sadellut yön aikana kymmenkunta senttiä. Nuoskaa, joten en edes ajatellut linkousta. Pahimoilleen linkoon tarttuvaa lumilaatua. Otin kolalapion aseekseni ja hyökkäsin polkujen kimppuun. Aluksi puskin vain työkalun leveydeltä lunta, mutta sitten levensin polut varsinaiseen leveyteensä. Pudottelin auton päältä myös sohjot alas ja siivosin auton ympäryksen. Sitten ihan oikealla kolalla pusketin väylän tielle. Putsasin myös tuon pyöräytyksen, josta kierähdän autolla tielle. Siinä ei kärsi olla liikaa lunta poislähdön aikaan. Kävin sitten autolla mutkan puomilla. Hyvin kulki, lunta ei ollut liikaa. Mökillä poljetin kelkalla pihalla olevaa lunta. Saisi pihanurmi olla vielä jonkun viikon lumen ja jään alla. Ajoin vielä kelkalla Tarrantien läpi. Keskipolannetta madallutin.

Kattolappeilta lumi pikkuhiljaa valuskeli räystäiden reunojen yli. Kulkureittien kohdalta hieman avustin. Keräsin saunaan jonkun ämpärillisen kirkasta vettä rännien alta. Yksi sohjopommi läsähti niskaan, kun olin juuri ottamassa täyttä ämpäriä syöksytorven alta. Raikasta, ah, niin raikasta!

Kamera alkoi yhtäkkiä lähettämään kuvia. Alkoi toimimaan ilman edesauttavia toimenpiteitä. Outo juttu. Oli jo kolmas kerta, kun se ensin pelleili ja sitten pelasikin. Ajoittaista ja hyvin heikkoa lumisadetta pitkin päivää. Keksin puoliväkisin yhden jutun: sahan viilauksen. Olipa hyvä homma. Kun olisin taas seuraavan kerran sahaa ottamassa käyttöön jonkun pikkujutun vuoksi, en varmasti olisi alkanut sitä ensin viilailemaan. Nyt terä on iskussa, tuli eteen mitä tuli!

Kaikkea sitä tulee mieleen. Ihmettelin vain, kun Englannin kuningattaren puoliso ei saa valtiollisia hautajaisia! Mikähän siinä on? Tuli siinä äkiksestään sitten mieleen muutakin. Edinburgin herttua, prinssi Philip, niinhän se virallisluonteisesti on. Kun puoliso kuitenkin on kuningatar, eikös Philipin pitänyt olla sitten kuningas?? Hä! Onhan Ruotsissakin Silvia saanut kuningatar-arvon, kun on kuningas puolisona. Onko asiassa voitolla sovinistit vai feministit? Kun Victoriasta aikanaan tulee kuningatar, pitäisikö Danielista tulla kuningas? Mitäpä hurrit tuumaavat asiasta? Vanhoissa saduissa oli aina kuningas ja kuningatar, mutta kuningas oli hallitsija ja kuningatar oli vain puoliso. Onko niin, että kuningas on niin vahva arvonimi tai titteli, että se on liian vahva hallitsijan puolisolle?

Iltapäivä on lopuillaan ja tässä olen jo kirjoitukset kirjoitellut. Aletaankohan sitä illemmalla pelailemaan, vai väännetäänkö telkkari päälle? Taidan käväistä kuitenkin vielä ulkosalla ennen iltaharrasteita!

Perjantai, 9.4.2021

Yöllä oli vielä aikamoinen pakkanen. Lähimmissä maalikylissä -12,3 astetta. Aamulla hieno paiste, tyyntä. Illaksi ja yöksi luvassa pyryä. Kevättä kohti silti ollaan menossa. Näin luulen.

Ennen yhdeksää ulkohommiin. Aluksi laitoin trukkilavat valmiiksi paltteja varten. Sitten rovion tekoon. Kuiva risukasa oli alimmaisena. Laittelin siihen heti päälle muutamia paksuja ja hankalan mallisia palasia. Kattolaudat olivat aika märkiäkin. Kuivien oksien synnyttämä kuuma ahjo hoiteli kuitenkin paksuimmat ja märimmätkin puut. Vaikeampien tapausten jälkeen lisäiltiin vähitellen kuivia ja pieniä palasia.

Välipalaksi kaadoin laavun läheltä yhden kuivan kuusen. Pikkusahan terä ei ollut enää parhaimmillaan ja sillä sitten vain karsin oksia. Hain kaveriksi isomman sahan ja sillä aloin pätkimään runkoa 30 sentin mittaisiksi palteiksi. Yhdentoista aikaan toin ensimmäisen reellisen paltteja trukkilavalle. Samoihin aikoihin laiteltiin viimeiset laudanpätkät nuotioon. Päiväkahvin aika.

Menin takaisin karsimaan puuta. Aika pian tuli uusi tauko kahvivieraiden muodossa. Kahvien jälkeen aika nopeasti oli kuusi karsittu ja pätkitty. Ajoin loputkin palikat lavalle. Kuusen oksat sullottiin rekeen. Tuli kaksi aika kookasta rekikuormaa. Ajoin oksat laavun kokolle, kun sinne suuntaan oli hieman helpompi meno. Ennen toista kuormaa päätettiin, että kyllä poltamme kokon myös pois. Lumisadekin tulossa. Toisen rekikuorman jälkeen tuikkasin kokkoon kahteen kohtaan tulet. Hyvä kun ehdin kelkalla karkuun, kun kokko roihahti soihduksi. Liekit nousivat hetkessä 7-8 metrin korkeuteen. Kokko paloi kuin ruuti. Palo oli raju mutta ei kestänyt kuin muutaman minuutin.

Edelliselle kuusten kaatamispaikalle nuotion ääreen olin jättänyt kolme reilua kantoa. Kävin ne pätkimässä lyhyiksi. Ja keräsin ne rekeen. Oli myös kolme istuimeksi pätkimääni kapaletta. Ne myös kyytiin. Lopuksi ne lavalle entisten joukkoon ja palttien päälle peitto.

Olin aamulla ottanut pääkamerasta virtajohdon irti. Laitoin sen takaisin, kun työmaani oli ohi. Ei taaskaan lähtenyt pelaamaan, vaikka virtaa kamera sai. Kakkoskameran otin sisälle tutkailtavaksi. Virtaa paristoissa yhä, vaikka olen ne vaihtanut kauan sitten. Ehkä jopa puoli vuotta sitten.

Lumipyry alkoi noin klo 17. Lunta tuli ajoittain sakeasti, ja mikä ikävintä, melkoisen itätuulen myötä. Sehän tarkoittaa meillä sitä, että tuulee suoraan järveltä ja terassille alkaa kertymään lunta. No, ei tätä kestä kai vuorokauttakaan!

Torstai, 8.4.2021

Kesken aamupalan soitti ihopolin tyttö. Sain lääkärin päivittämiä ohjeita. Ensi tiistaista alkaen otetaan taas Trexanit käyttöön, mutta hieman aiempaa pienemmällä annoksella. Labrat 26.4. ja 10.5. Jo vain se passaa! Varasin labrat heti, kun olin saanut puurot purtua!

Mökkimatkalle kymmenen silmään. Alkutaipaleesta kuivaa ja pölyistä. Pakkasta aste-pari. Loppumatkasta jo samaa määrää plussalla. Soratiet rapaisia.

Kaivoin esiin pressujen alta pari trukkilavaa. Saatan nimittäin hyvinkin pian alkaa puiden pilkkomiseen. Saatanpa tehdä niinkin, että jos kuiva kuusi, jonka kötistän, on hankalassa paikassa noutaa kelkalla, voin pätkiä sen paikallaan kapaleiksi ja tuoda pulkalla pilkkomapaikalle tai ainakin kelkkareitin varteen. Siksi ne trukkilavat valmiiksi hollille. Ainolla oli siinä välissä jo kahvit keitettynä. Sitten vaihteeksi puun kaatoon. Kuusi kaatui hieman sivuun suunnitellusta. Ei kuitenkaan ongelmaa. Taajassa paikassa kaatumaan lähteminenkin ontui. Sahakin jäi kiinni ja jouduin käyttämään kirvestä sen irroittamiseen. Pätkin kuusen parimetrisiksi pölleiksi. Oksat nuotiopaikkaan, joka nyt ammoittikin tyhjyyttään. Ainokin risuhommaan mukaan. Toista kaatoa suunnitellessani tuli pieni tenkkapoo! Puu oli kallellaan tielle päin. En halunnut sitä siihen suuntaan rösäyttää. Puu ei ollut täysin kuollut, joten vaihdoin kohteeksi viereisen kuusen, joka oli täysin kuiva. Senkin kanssa meinasi tulla ongelmia, kun latvuston oksat olivat kiinni kahden puun välissä. Tyvi oli jo irti. Kaatovänkä voisi olla seuraava tarve-esine ostoslistalla. Puu kuitenkin kaatui, kun sitä hetkuttelimme. Puu pölleiksi ja oksat edelisten seuraksi. Aino lähti ruuan laittoon. Ajoin pöllit pinoon. Kertyy niitä näköjään, vaikka tahti ei hurja olekaan!

Syönnin jälkeen palasin työmaalle. En enää puuhommiin, vaan poistamaan yhtä kummitusta, joka oli paitsi ruma, niin myös nyttemmin vaarallinen. Eli vanha puucee. Se on ollut käyttämättä varmaan toistakymmentä vuotta. Sen alahirret oliva lahonneet ja irtikin nurkistaan. Koko koppi oli kallistunut parikymmentä astetta ellei enemmänkin. Nyt sitä ei enää ole. Eikä kukaan voi jäädä vahingossa sen alle sen kaatuessa!

Keskiviikko, 7.4.2021

Eipä ollutkaan tänään aamulla mihinkään kiirettä. Se ei kuitenkaan nytkään tarkoittanut pitkään nukkumista. Ennen sian pieremää jo oltiin hyvinkin hereillä. Melkein kuin ennen vanhaan, kun oli aamuisin töihin lähtö. Heti puoli yhdeksän jälkeen soitin ihopolille. Näinhän oltiin sovittu. Vastaajaan olisi jutteluni mennyt, jos olisin niin halunnut. Päätin odottaa hetken ja soittaa sitten uudelleen. Hoitsu kuitenkin oli ollut valppaana ja huomannut soittoni. Ja soitti välittömästi perään. Maksan Poks-arvo oli parantunut, mutta yhä koholla. Minulla osa tikeistä irronnut, mutta osa oli yhä paikoillaan. Arpi kuitenkin kivuton. Sovittiin, että kun maksa-arvo on yhä koholla, en ota vieläkään Trexania. Hoitsu keskustelee lääkärin kanssa ja ilmoittelee jatkosta myöhemmin.

Olin suunnitellut tälle päivälle laittavani päivän syömiset. Kun oltiin syöty aamiainen ja päästy näin eroon aamusta, kävin suihkussa. Aino laittoi pyykkiä sitten pyörimään. Sitä kun piisailee useammaksikin päiväksi, kun petivehkeitä on vaihdettu kotona ja mökillä. Kun oli tarkoitus syödä ennen yhtä, aloin esivalmistelemaan asioita, jotta ei tulisi sitten hoppu, kun ruuan aika tulee. Vähitellen kävi ruuanlaittoni kanssa niin, että muutin lopputuotetta kesken valmistuksen. Lähdin tekemään muikkukukkoa, mutta lopputulos olikin sitten muikkulaatikko! Se ehkä sopikin sitten paremmin pääruuaksi. Kukot saavat nyt toistaiseksi odottaa! Olikin ihan ok päätös. Laatikko oli täysin kelvollista.

Heti yhden jälkeen olin liikenteessä. Lumisateiden tuoreimmat lumet olivat enää muisto. Aurinko paistoi, tiet kuivat ja pöly lensi. Ostoslaatikot olivat keveämpiä kuin yleensä, koska eilisillä ostoksillani oli keventänyt esim. maitokuormaa. Näin tällä kertaa!

Ostokset paikoilleen ja hetkeksi pitkälleen. Siinä pötkötellessäni irtosivat leikkaushaavan viimeisetkin tikkilangat. Nyt Trexanin aloittamiselle ei ole muuta estettä, kuin P-Alat. Sekin sitten pian varmaan ok!

Tässä melkoisen lähitulevaisuudessa on käytävä vaatekaupassa. Rippipuku on käynyt pieneksi. Vuosi sitten tyhjensin vaatekaapista keräykseen ja roskiinkin muutaman säkillisen vaatetta. Kaapissa oli vain  kutistunutta tavaraa. Ei ole tarkoitus korvata kaikkea pois heittämääni, mutta jotakin kuitenkin. Ei ole meikäläisen himohommaa vaatekaupoissa kulkeminen. Mutta mikäpä se tässä maailmassa olisi!

Tiistai, 6.4.2021

Kahdeksan jälkeen kävin laittamassa auton töpökkään. Putsasin samalla laseista paksuimmat lumikertymät, joista osa oli melko jäisiä. Ei pahasti kuitenkaan. Kymmeneksi labraan. Ja sieltä lähdettyäni pistäydyin Postissa. Pistin pienen paketin liikenteeseen.

Oli sitten Kemin reissukin. Moottoritiellä oli auto suistunut sohjoisella tiellä pientareen puolelle. Eilen varmaan. Näytti onneksi pysyneen pyöriensä varassa. Kun Aino hoiteli asioitaan, kävin minä pika-pikaa Kemin Citymarketissa. Millloinkahan olen käynyt edellisen kerran kyseisessä kauppakeskuksessa? Oli nimittäin paikka jonkun verran muuttunut. Lienee pari, kolmekin vuotta edellisestä käynnistä. Olen vähän suunnitellut tekeväni muikkukukkoa umpinaisena tai avokukkona ja siihen halusin sopivaa lihaa. Siksi pyörähdin siellä Cittarissa. Samalla reissulla ostin muutakin. Ne ostokset ovat sitten pois huomisesta tilauksesta. Kunhan vain muistan päivittää tilauksen!

Torniossa ennen kotiin menoa tankilla ja apteekissa käynnit. Kemin reissun aikana katosi auton kyljistä rapa, joka oli niihin iskostunut mökiltä palatessa sunnuntaina. Takaluukku pysyi pääosin rapaisena. Se vaatisi toisenlaista pesua. Pelkkä ajaminen märällä tiellä ei riitä.

Pyykkikone on päässyt suorittamaan tehtäväänsä nyt parina päivänä. Ei kuitenkaan jatkuvalla syötöllä, kun on rajallisesti sisällä tuota kuivattamistilaa. Ulkona on ollut ja on jatkossakin epävakaista, joten ulkona kuivattaminenkin on pannassa. Mökillä etenkin puuhommissa ulkovaatteet räsmääntyvät. Pääsiäisenä sotkin laavulla vaatteitani nokeen. Palvipöntön kanssa painiesani. Yhdet rukkaset mustuivat niin, että jätin ne pysyvästi laavulle. Eivät olleet ensimmäiset. Eikä varmaan viimeisetkään.

Kyllä tietenkin muistakin, kuin vain rukkasista, tulee mökillä entisiä. Siis vaatepuolella. Vaatteet ovat välillä melko lujilla ja reikiä ja palkeenkieliä syntyy. Monet vaatteet ovat sellaisessa kunnossa, että hyvä kun niitä kehtaa käyttää edes yksin muiden katseilta piilossa. Jotkut vaatteet tulee pidettyä niin loppuun, että niistä voi olla vaikea päätellä, millaisia ne ovat olleet uusina. Mutta kun ne ovat niin rakkaita ja käytössä mukavia! Mukamas. Se vain on niin, että kaupasta on vaikea löytää vastaavia.

Maanantai, 5.4.2021

Aamulla pientä hulinanpoikasta. Vieraiden tämänpäiväisessä aikataulussa oli sellaisia tapahtumia, jotka vaativat melko aikaista matkaan lähtöä. Heräämisestä kului tuntinen, kun aamiainen oli nautittu, auto pakattu ja kaikki lähtövalmista. Ja sitten se lähtö tapahtui. Kyllähän se pitää ymmärtää, että mentävä on. Mutta aina se on silti yhtä ikävää!

Ennen matkan alkua sateli hiukan vettä. Lähdön jälkeen sade Torniossa muuttui lumeksi. Pian oli maa valkoisena. Lunta maassa tietenkin oli ennestäänkin. Lumi ei onneksi haitannut matkalaisia. Etelämpänä tuli vain vettä.

Kuten aina ennenkin, tuli nytkin varattua syömisiä ihan jäämään asti. Olisihan se todella karmeaa, jos ruoka loppuisi kesken ja vieraat saisivat olla nälissään! Onneksi ei niitä ylijäämiä niin hirveän paljoa ole. Hiukan sitä ja vähän tätä. Kyllä ne menevät väli- ja iltapaloina, kun ne eivät kuitenkaan ole mitään pääruokia.

Katseltiin pois viimeiset viime viikon nauhoitukset. Olin hölmöillyt yhden tunnin pätkän päällekkäisyyksillä ja se jäi nyt valitettavasti näkemättä. Ei voi mitään. Oma moka!

Vaikka tuossa jo mainitsinkin, että pyhien seudulta jäi ruokapuolta yli, oli kuitenkin ajateltava asiaa laajemmalti eli viikko, toistakin taas eteenpäin. Ei noilla jämillä selvitä joidenkin tarpeiden osalta kuin huomiseen. Korkeintaan keskiviikkoon. Siksipä rakentelin jälleen uuden tilauksen keskiviikolle. Tällä kertaa sain kuitenkin poistella ja vähennellä joitakin vakioasioita. Ei olla vielä sen tarkemmin puhuttu mökille menosta. Eiköhän kuitenkin olla menossa, hommaa mökillä olisi!

Lumisade muuttui iltapäivällä ajoittaiseksi. Katsoin netistä tutkakuvia, ja vielä näytti tulevan uusia sateita päälle. Puoli neljältä tulikin kunnon ropinaa, kun oli jo pari astetta plussalla ja sade tulikin puhtaana vetenä. Lumille tulee noutaja. Niin vanhoille, kuin uusillekin. Siitä huolimatta, että sade muuttui viilenemisen vuoksi taas valkoisemmaksi. Lunta olisi varmaan kertynyt toistakymmentä senttiä, jos se ei olisi ollut niin märkää. Nyt se pääosin suli pois iltapäivän aikana. Sohjoa jäi tuuman verran sinne sun tänne.

Huomenna labra kello kymmeneltä. Myöhemmin muutakin sovittua. En kuitenkaan laittanut illalla autoa lämmitykseen vaikka tuulilasi oli ryytteessä ja ilma kääntymässä pakkaselle. Ehdin kyllä aamulla hoitelemaan jäisen auton.

Sunnuntai, 4.4.2021

Aamulla pomppasimme ylös melko aikaisin. Syötiin aamupalakin ja Ailin puurohalut ihastuttivat. Pihalla Aili viihtyi pulkassa ja olihan se leikkimökkikin aika mielenkiintoinen paikka. Menossa vieraiden viimeinen aamu. Tutustuttavia paikkoja jäi reippaasti ensi kesäksikin. Kesken ulkoilujen saimme suruviestin. Onneksi Aili on vielä liian nuori ymmärtämään. Muita asia mietitytti enemmän.

Oltiin päätetty, että lähdemme klo 12:00 kohti Torniota. Ei siis aivan mahdoton kiire ollut, mutta kun oltiin oltu päivätolkulla ja porukkaakin jonkun verran, ei lähtövalmius silloin synny hetkessä. Mutta sitä aikaa onneksi oli ja vähitellen kaikki alkoi olla valmista. Ja jäi vielä sitä aikaa porinoihinkin.

Järvellä oli liikennettä enemmänkin. Nuottamiehiäkin. Ja muitakin kalamiehiä. Kun öisin on ollut pientä pakkasta, on jään pinta muuttunut ympäri järven tosi liukkaaksi. Monet kelkkamiehet säästelevät kelkan liukuja ajamalla rantojen tuntuman lumisoseessa. Keskemmällä sitä voitelua ei sitten saakaan.

Aili + Tiina + Jani lähtivät 12:10. Me kuutta minuuttia myöhemmin. Jotkut olivat jo lähteneet aiemmin kotimatkalle. Jotkut lähdössä iltapäivällä. Jotkut kai jäämässä ainakin huomiseen. Ajoimme Sihtuunan kautta. Arpelassa näin ensimmäisen muuttolinnun tälle keväälle. Joutsenen. Vaikka lähdimme myöhemmin mökiltä, olimme kotosalla hieman nopeammin. Ylitornion kautta kun on hieman pitempi matka ja siellä on niitä rajoituksia ja nopeusvalvontakameroita! Sen verran aiemmin oltiin kotona, että ehdimme kantaa möyskymme tieltä pois, ennen kuin uudet möyskyt olivat sisääntuloa tukkimassa.

Olin tilannut pizzat jo aamupäivän puolella. Noutoaika olikin pian käsillä ja kaikilla kai nälkäkin. Hain pizzat. Syötiin pizzat. Kaikki eivät aivan täyttä suoritusta saaneet aikaiseksi. Oli myöskin hieman yllättäviä makuongelmia. Illan mittaan katsottiin joitakin nauhoituksia.

Lauantai, 3.4.2021

Eilen illalla käytiin läpi puolet tietovisasta. Huono kuuloni aiheutti muutamia hauskoja kommelluksia. No, saatiinhan siinä nauraa välillä vesissä silmin. Tyhmä teko esim. muuttui muotoon "ryhmäpeto".

Aamun aikataulut pitkälti eiliseen malliin. Menin aamupalan jälkeen laavulle jotakin lihahommaa paistamaan. Siinä ohessa aloitin polttelemaan myös kokkoa. Kymmenen maissa kahvisteltiin laavulla ja paistettiin ja syötiin vähän sitä sun tätä. Kokon sytyttäminen vaati muutaman lorauksen bensaa avukseen. Mökillä jatkettiin hetken aikaa tietovisaa. Ailin päikkäreiden vuoksi kisaan tuli tauko. Tuo muutaman kysymyksen mittainen vaihe vei minulta mahdollisuudet voittotaistoon.

Eilen loppuiltapäivästä ropautti lyhyen, mutta räväkän kuuron. Vettä/räntää/lunta. Tänään ollut poutaa ja aurinkoista. Aika viileää kuitenkin. Kun välillä on ollut niitä lämpöisempiäkin päiviä, jäävät ne helposti mieleen ja koko ajan sitä vain odottelee niitä samoja lämpimiä. Ei aina muisteta, että mennään vasta huhtikuun alkua. Tämän kummoisempia säitä ei ole välttämättä vielä vappunakaan. Juhannuksenakin ollut joskus näin kylmää. Lunta Jussina toki aina vähemmän!

Iltapäivällä syötiin päivän pääruoka kolmen maissa. Se on vain niin mahtava katsoa, kun lapsi syö hyvin. Tottahan me aikuisetkin osaamme syödä, mutta lapsen kohdalla se on aina eri asia. Nyt on vielä jo se vaihe, että saa antaa samaa ruokaa, kuin aikuisetkin syövät. Ihanaa Aili! Olet aina tervetullut meidän ruokapöytään. Ei tarvitse kenenkään lähteä nälissään pois ruokapöydästä. On se nykyäänkin niin. Ennen vanhaan, kun ruokatilanne oli heikko, asiat eivät olleet ihan samalla mallilla.

Syönnin jälkeen ulkoiltiin laavun toimintapisteessä. Ailin ehdoilla. Parhaamme mukaan käytiin vielä viimeisiä visailuja läpi. Ainon setti oli jo ohi ja Tiina voitti sen ylivoimaisesti. Minun kysymykset olivat enää jäljellä. Laavulla oli hieman viileää vain istuskella ja lopulta tultiinkin mökille. Aili sai vielä pulkkamäki-spesiaalit Tiinan kanssa. Lopulta tultiin lämpimään. Käytiin viimeiset minun setin kysymykset. Ehkä hieman yllättäen Tiina ei ollutkaan ykkönen. Yleensä Tiina on ollut haka minun kysymyksien osalta. Nyt Aino oli ylivoimainen ykkönen. Se käänsikin tilanteen niin, että isä ja tytär päätyivät tasapisteisiin. Huh ... pitää kai tuota ajatuksen kulkua jotenkin yrittää petrata. Muutenhan joku pääsee astumaan varpaille!

Saunahommien jälkeen hetki telkkarin ääressä. Huomenissa Tornioon.

Perjantai, 2.4.2021

Aamuyöllä niukasti pakkasella. Kämpässä kuitenkin lämmintä piisasi. Aamupalan jälkeen ulkoilua. Aili oli katsonut ikkunasta, kun ajoin kelkalla mökin laidassa. Ulkona kelkka olikin sitten pelottavampi asia ja ainakaan vielä ei Aili lähtenyt kyydille.

Aili keräsi leikkimökistä leluja nukenrattaisiin ja toi laavulle. Grillattiin makkarat. Paistettiin lätyt. Juotiin kahvit.

Oli sovittu, että syömme kolmen aikaan. Minulla kunniatehtävänä palvata lohta ja kuhaa ja tuotokset oltava ruokapöydässä klo 15:00. Ei 14:59 eikä 15:01. Menin laavulle hieman ennen kahta. Laitoin savustuspurua kaksi meikäläisen kourallista palvipöntön pohjalle. Kourathan meikäläisellä on melko muhkeat. Kuppikoko lienee sellainen D! You know girls! Eli hurautin melko lailla purua. En löytänyt purusta tuoteselostusta. Leppää sen piti ainakin olla. Pilkoin palvipöntön alle sytöiksi yhden pienen tervasklapin. Sitten sitä normaalia koivua ja männyn oksaa. Tuli aika mahtavat liekit. Joku voisi sanoa, että tulipa liian iso kokko. No, sytytetty oli.

Laavun takainen kokko oli aika pieni. Olin ajatellut tänään iltapäivällä ajaa sitten sinne pari reellistä risuja. Ehkä kokon polttokin sitten tänään tai huomenna. Oli kuitenkin ensin ajettava kelkalla umpiseen reitti, jotta saisin ne risut sinne kokkoon. Risukasan ja myös kokon olinkin jo viikko sitten lapioinut lumesta vapaiksi. Yllättävän helposti pääsin kiertämään kokon kelkalla. Ajoin sitten useaan kertaan kierroksen ja uskoin, että rekikin siitä jo sujuu. Vilkaisin kaloja jo ensi tulien jälkeen. Huh ... aika mustia olivat. Pitelinkin sen jälkeen vain hyvin maltillisia tulia palvipöntön alla. Ns. matalaa profiilia!

Kokkokierroksesta tuli lopulta erittäin hyvä. Kalat olivat todennäköisesti kypsiä aikaa sitten, mutta pikku kyhyillä pidin vain niitä lämpimillä. Kolmeksi mökkiin kalojen kanssa. No joo ... viittä vaille. Onneksi kaikki muu olikin jo valmista. Nostin mustat palvikalat pöytiin. Eihän ne kehuja kaivanneet. Eikä myös saaneet. Miksi poltit kalat? Hyvä kysymys. Mitäpä siihen vastaat? Täydellisen roviolla polttamiseni esti vain se seikka, että kalat olivatkin hyviä. Ne eivät olleet palaneita, vaan purusta olikin kehkeytynyt voimakkaan tumma savu. Menikö silti maine ... voi olla. Vai menikö kunnia ja mainetta tuli lisää? Niinkuin entisellä tytöllä.

Syönnin jälkeen ulkoilua. Ajoin sen risukasani pois tuosta laavupolun varrelta. Mietin ja laskeskelin, mitä minun oikeasti kannattaa tehdä puiden ja risujen osalta. Vähän odottelin muunlaisiakin kuvioita, mutta jotkut asiat siirtyvät hieman myöhemmiksi. Kokkoon kertyikin sitten aikamoinen risukasa. Kysyin Ainolta, joko tuikkaan tuleen. Kuulemma huomenna vasta. Minulle passaa.

Aili on todellinen päivänsäde. No kukapa paljon muuta lapsenlapsistaan sanoisikaan. Mutta on siinä silti jotakin ehkäpä poikkeuksellistakin. Kun olemme yhdessä koko sakki, pitää Aili huolen siitä, että köörissä ei sitten murjoteta! Isot sympatiapisteet oikeanlaisesta otteesta Ailille.

Ennen iltaa tallasi Tarralla kolme poroa. Ailikin ne näki. Ne sitten poistuivat vähitellen järvelle ja etenivät puoliselkään asti. Havaitsivat kai sitten lopulta, että on eväs aika vähissä, ja palasivat Tarralle. Toivon mukaan ei samoihin ympyröihin, kuin viime kesäiset kisurat!

Torstai, 1.4.2021

Aprillipäivä. Ohjelmistossa hieman jatkoa eiliselle siivoukselle. Vein pömpeliin poltettavaa roskaa ja tuikkasin tulen. Paluumatkalla aloin nykimään aggregaattia. Kolmannella vetäisyllä jo hörähti. Sitten muutama hukkaveto mutta 10. veto toi tuloksen. Aika hyvin mielestäni!

Kun tänään saapuu vieraat, menee nukkumapaikatkin uusjakoon. Siinä mielessä viimeiset imuroinnit Ainolla moppaukset ja petaukset. Muutoin olin enimmäkseen pihahommissa. Hakkasin jäätä pahimmista paikoista. Hain vettä avannosta. Olin illalla jättänyt kelkan tuohon kuusen alle. Kun olin lähdössä vesireissuun, eipä kelkka suostunutkaan lähtöön. Tela ei saanut otetta jäästä. Työnsin kelkkaa ja kaasutin samalla. No jalathan siinä lähti alta jäätiköllä. Kaaduin ja kylläpä rävähti mukavasti oikeassa olkapäässä. Heittelin mursketta muutamiin jäätikkökohteisiin. Vältellen kuitenkin paikkoja, joista murske kantautuu jaloissa sisälle.

Odottavan aika on pitkä. Istuin verkkohuoneessa 1,5 tuntia sutteja selvitellen. Kevättalven punaiset verkot olivatkin ok, mutta syksyn verkoissa oli muutamia sotkuja. Yksi sutti on ollut kauemminkin. IronSilk -verkossa. Käytin siihen tuntisen aikaa. Kylmä tuli istuessa. Sutti jäi yhä verkkoon!

Aili + Tiina + Jani saapuivat ennen viittä. Mahtavaa! Aililla oli monenlaisia ihmeenaiheita. Jännä, miten tällainen mökkirötiskökin voi olla kiinnostava ympäristö. Aili ehti käydä tutustumassa koiriinkin. Aili ei pelännyt, koirat taisivat ihmetellä Ailia. Että mikäs tuo on. Samankokoinen kuin me, mutta kulkee kahdella jalalla! Nyt ei ehditty juuri tutustumaan paikkoihin. Huomenna sitten löytyy Ailille uusia maailmoja!

Keskiviikko, 31.3.2021

Illalla, kesken pelisession, lapioin lunta pihan reunamille. Muutaman neliömetrin alueelle, tekaisin puhdaslumialueen. Tänään aamulla rapsakka keli. Siivouspäivä. Matontamppauspaikka loistavassa kunnossa! Sisällä +19 astetta. Lämmitys onnistui siis hyvin. Ei ollut yöllä kuuma. Ei myöskään kylmä ja kamiinaa ei tarvinnut sytytellä.

Heittelin pihalle muutamat matot. Ylhäältä ja alhaalta. Sitten kiirehdin agregaatin kimppuun. Olen sitä tarvinnut edellisen kerran ehkä 7 kuukautta sitten. Siksipä olin hyvin epäileväinen sen innosta alkaa meitä palvelemaan. Epäilykseni osoittautuivat oikeiksi. Ongelma tuossa laitteessa on se, että kun se on ollut käyttämättä jonkun aikaa, se ei saa millään polttoainetta käynnistyäkseen ryypystä huolimatta. Onneksi käynnistykseen on yksi konsti: bensaa tulpanreikään. Tulppa vain on hankalassa paikassa ja sen poistaminen on työlästä. Olen ostanut tulppa-avaimeksi nivelvartisen T-avaimen. Sillä tulpan saa jotenkin nitkutettua pois. Niin nytkin. Loiskautin tulpan reiästä sitten bensaa sylinteriin. Sai kunnon ryypyn, pienen snapsilasillisen verran.

Kone käyntiin ja imurointi myös. Aino ahkeroi ja pakersi. Minä imuroin ja tamppailin. Kun kampetta alkoi palautua terassilta sisälle, oli homma jo voittopuolella. Hain saunavesiä pariksi kerraksi. Kolasin alapihalta kinoksen reunaa. Sitä aikanaan katolta tullutta. Lämpimän ilman ja viimeaikaisten sateiden vuoksi kola pystyi siihen. Oli se aika kovaa vieläkin, mutta kun tällä massalla työntelee, ei se kola pysähdy pikku esteisiin! Jos muukaan!

Ruuan päälle vähän lepoa. Olikin aivan paikallaan. Olin eilen aamulla käynyt suihkussa, mutta kyllä se sauna oli silti nyt tarpeen. Puhdas kämppä, puhtaat asukkaat  ... mikäs sen mukavampaa?

Tiistai, 30.3.2021

Virallisesti Torniossa yölläkin plussalla. Aamulla silti autojen lasit kuurassa. Aamukuura kuitenkin suli nopeasti autojen ikkunoista, kun aurinko alkoi paistamaan naapuririvitalon katon yli parkkipaikalle. Lämpimän päivän enteitä ilmassa.

Iltapäivän alkutunneilla ostosten nouto. Sitä ennen syönti ja illaksi mökille. Siinä päivän suunnitelmia, noin pääpiirteittäin. Ollaankin nyt mökkihommissa liki viikon verran ja se vaatii hieman etukäteen suunnittelua. Sitä suuremmalla syyllä, kun Aili + T + J saapuvat myös pääsiäisen viettoon. Tiistaiaamu kuitenkin vielä odottavissa merkeissä. Lapioin, jotakin tehdäkseni, takaterassin kinoksesta kesätuolin näkösälle ja siirsin sen paikkaan, jossa se saa aurinkoa. Voi olla, että tuoli vetelee viimeisiään. Voi olla, että minun ei ole terveellistä sille enää istua. Maksoin vielä laskut ennen pyhiä. Leikkauslaskun eräpäivä olikin jo ovella. Muut olisivat menneet vielä toista viikkoa.

Ostokset hain tasan yhdeltä. Kotosalla setvittiin, mikä tuote kuuluu minnekin. Ja mitä otetaan matkaan jääkaapista ja mitä pakkasesta. Pakasteista oltiinkin tehty oikein lista, ettemme unohtaisi mitään oleellista. Ja tietenkin toisinkin päin, ettemme ottaisi kovin paljon liikaa!

Liikenteeseen kahden maissa. Nyt ei ollut liukasta. Hieman sohjoa ja rapaakin. Melko lämmintä matkan varrella, mutta sitten ajeltiin pilvien alle. Koleaa ja räntäsadetta. Mökillä +3. Sisällä taas +18. Tällaiseen voisi jo tottua! Nyt kun ollaan liki viikko ja on porukkaa ja on ruokaa, piti laittaa jääkaappikin päälle ensimmäistä kertaa sitten muikkulomien päättymisen eli 10.10.2020. Ollaan tämä väliaika pärjätty ilman jääkaappia. Kaasupullon olin vaihtanut elokuun toisena. Avasin pullon ja heiluttelin sitä. Kevyeltä tuntui. En saanut jääkaappiin eloa. Ei varmaankaa ollut pullossa yhtään painetta. En alkanut sen kanssa kauempaa tupeloimaan. Vaihdoin pullon ja homma alkoi toimimaan välittömästi.

Pikku hiljaa saatiin ruokatarpeet paikoilleen. Kellariinkin riitti vietävää. Hakkasin parista paikasta rappusilta ja pihalaattojen päältä jäätä. Nyt illalla ei liukkaus haitannut, mutta aamulla voi kaikki taas olla toisin. Kämpässä hyvä lämpö. Laitettiin silti takkaan tulet. Ensimmäiseksi yöksi olisi hyvä lämmittää hieman takan ydintä. Ei kuitenkaan liikaa.

Maanantai, 29.3.2021

Maanantai ehti jo liki iltaan, ennen kuin tämä päiväkirjan teko tuli edes yhtään mieleeni. Jos päivä olisi ollut kiireinen ja työntäyteinen, olisi moiselle piittaamattomuudelle hyväksyttävä syy. Vai tarviiko kaikelle olla hyväksyttävä syy? Tällainen laiskuus tietenkin näkyy ajan mittaan siinä, millaisia ovat ne tuotokset, joita saan lopulta puristettua itsestäni. Täytyy tunnustaa, että kyllä ne aiheet ovat nykyisin vähintäänkin hakemisissa. Aina ei jaksa olla kiinnostunut politiikasta tai taloudesta. Vaikka ehkä pitäisi, kun etenkin politiikassa monet asiat menevät päin peetä. On myöskin selvää, että monissa asioissa on pakko jostakin syystä pitää niukkaa kommentointilinjaa. Jo näillä nykyisilläkin ollaan välillä vähän niin ja näin. Ja eihän aina ole tapahtumia, jotka voisivat kiinnostaa ketään. Kun ei itseäkään!

Niukka ja mitäänsanomaton linja vaikuttaa tietenkin myös lukijoiden määrään. Kävijälaskuri on kääntynyt aika huimaan syöksyyn. Lasku kestänyt jo viikkoja. En oikein näe järkeviä keinoja lukujen parantamiseen. Miksipä pitäisikään? Pitäisi ehkä itse vain lopettaa lukuihin tuijottaminen. Ja keskittyä olennaiseen. Jättää nämä jokapäiväiset päivitykset ja kirjoittaa vain silloin, kun oikeasti on asiaa. Kerran viikossa? Kerran kuukaudessa? Pari kertaa vuodessa? Ajansäästöä tulisi noin tunti vuorokaudessa. Voisipa sen laittaa pankkiin myöhempää käyttöä varten!

Aamusella sääunelmoinnit taas unelmoitu. Sateli räntää. Plussaa kai asteen verran. Ei oikein keväiseltä näyttänyt. Oli mielessä joitakin asioita, jotka olisi hyvä saada toimitettua jo tänään. Aivan pakollinen oli apteekkikäynti. Neljä eri pillerilaatua oli vähissä. Verenohennusta ei ollut lainkaan, kun otin aamulla viimeisen. Ensin kuitenkin haettiin Lidlistä parit pikku jutut. Palautusautomaattiin tökittiin Ainon vissypullot. No ok, minun kaljatölkitkin!

Jatkettiin sitten Cittariin. Etsimme sieltä pääasiassa sellaisia asioita, joita emme normaalisti tilaa verkkokaupasta. Joidenkin tuotteiden osalta oli myös tärkeää, että ne eivät vanhene ainakaan viikon sisällä. Otettiin tietenkin vielä joitain Easter-Special -juttuja.

Tultiin kotiin. Juotiin kahvit. Lähdin sitten sinne apteekkireissuun. Sain asioitua juttuni ilman jonotuksia. Tankilla kävin samaa kuumaa ja hoitelin sitten vielä yhden pikku hankinnan.

Kotosalla sain päivitettyä kauppatilauksen huomiselle. Tämän päiväisten hankintojen myötä listaan tulikin vielä hieman muutoksia. Valmistin päiväruuan. Se kastikepuoli näytti kai hauskalta, kun se niin Ainoa nauratti. Venepotut olivat kuitenkin loistavia ja kyllä se soossiosastokin oli itse asiassa hyvää.

Pääsiäinen on jo todella lähellä. Ja jo toisen kerran peräkkäin pääsiäisenä on korona ja sen aiheuttamat rajoitukset päällä. Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että näin on näppylät. Entäpä vuoden kuluttua? Vieläkö tuskaillaan vanhan koronan kanssa, vai onko meillä silloin käsillä joku pahempi mutaatio? Oli miten oli, nyt iltapäivällä viimeistelin erästä pääsiäisjuttua omalta osaltani. Tuli taas taattua Tarranmatti-laatua. Jotkut asiat tässä maailmassa onneksi säilyvät, vaikka ollaankin pakotettuja moniin epämiellyttäviin muutoksiin.

Sunnuntai, 28.3.2021

Nousin kuudelta. Paitsi että kelloja oli siirretty eli nousinkin vasta seitsemältä. Satoi vettä. Sehän tietää tietenkin sitä, että lumi sulaa tieltä ja pihamaalta ja maan pintaan jää vain jää. Eli liukasta kerrakseen. Lisäksi vesisade oli liukastanut varaston kattoa sen verran, että siellä majailleet lumikolalliset olivat tulleet kulkuväylälle. Toki muiltakin kattolappeilta oli viimeiset lumet valuneet alas, mutta tuo yksi pudotti lumet toimenpiteitä varten. Jo ennen aamiaista kävin kolaamassa polulle tulleet lumet. Kymmenkunta kolallista. Älyttömän raskaita kolallisia.

Aamupalalla keskustelimme siitä, että jokohan nostan verkot kuiville. Kevättalven kalastuksen tavoite täyttyi perjantaina. Ja tosiasia on tietenkin sellainen, että ei tavoitteiden asettaminen eikä täyttyminenkään ole mikään vakava asia. Onhan vain ollut mukavaa tähdätä johonkin. Kunnia-asiani on se, että pikkuisella Aili-tyttösellä piisaa kuhaa. Se kun taitaa olla hänelle lajissaan suurinta herkkua. Lohen se hakkaa tullen mennen. Omassa pakastimessa pitää olla kalaa sen verran, että se riittää aikaan, jolloin veneilyn voi aloittaa. Eli täsmäpyynti on jälleen onnistunut ja on turha täyttää pakastinta kesäajaksikin.

Eli verkot pois! Ennen verkkohommia olin hieman huolissani siitä, voinko tehdä verkkoreissun kelkalla, vai onko käytävä jäällä jalan, vesikelkkaa vetäen. Näytti nimittäin pikkuisen liukkaalta, kun jää oli vesillä. Ongelma on nimenomaan se liukkaus. Kun suksien ohjainraudat piirtävät jäähän uraa ja telalta katoaa pito, voi olla haasteellinen asia saada kelkka pois liukkaalta jäältä. Siksipä ennen reen pakkaamista tein tutustumisreissun. Taskuun laitoin hätäavuksi kenkien jääpiikit. Jos tela sutii, sutivat ne kumipohjaiset saappaatkin yhtälailla. Rannan lähellä vesiavannolle asti on vielä jäällä lumi. Niinkuin kaukana pohjoisessa ja etelässäkin. Rantatörmää vasten lunta on paksultikin. Vesiavannon jälkeen liukasta jäätä, mutta tela taisi saada hieman pitoa vanhoista kelkan jäljistä. Ne pohottivat pieninä epätasaisuuksina reitillä, jota olin ajanut kai kymmeniä kertoja. Mutta, mutta ... missäpä kääntää? Kokuavannon takana tein sitten vain laajahkon kaaren. Reki tuppasi tulemaan rinnalle. Kelkkakin meni sivuluisua. Mutta mikä tärkeintä, matka edistyi ja vauhti ei pysähtynyt. Molempien avantojen kohdalle oli tuuli tuiskuttanut kookkaan kinoksen. Niistä oli vielä rippeitä jäljellä. Hyvät pysähtymispaikat. Pysähdyinkin rannimmaisella avannolla ja otin keppinarun irti verkosta ja kepin matkaani.

Nyt ei sitten ollut enää vaihtoehtoja. Vein kepin maille ja otin rekeen tilalle normaalin verkkovarustuksen lukuunottamatta vetonarua. Kalanperkuuvälineetkin otin, mutta tällä kertaa aivan turhaan. Eipä haitannut. Laitoin kamppeet verkkohuoneeseen. Verkotkin roikkumaan ja alle vedenpitävät paljut. Näistä punaisista Kivikankaalta ostamistani Pietarin verkoista pari sanaa. Ihmettelin pyynnin aikana sitä, miten nätisti kalojen tekemät sotkut löystyivät. Nyt verkot olivat roikkumaan laitettuina täysin selvät. Lisäksi niihin ei tullut reikiä, vaikka langat olivatkin vain 0,17 millisiä. Kalaa ne pyydystivät, en osaa sanoa, olisiko joku toinen verkko ollut parempi tai huonompi.

Kotimatkalle tällä kertaa ennen yhtätoista. Soratiet olivat paikoin älyttömän liukkaita. Parissa kohdassa oli joku käväissyt lievästi ojan puolella. Etenkin Sihtuunan tie jo osin rapainen. Päällystetiet pääsääntöisesti paljaita. Varjoalueilla vielä vähän jäisiä osuuksia.

Ei ole vielä näkynyt varsinaisia muuttolintuja. Mökillä kuitenkin on nyt näkynyt talitiaisia. Ruokaa ne eivät meiltä ole saaneet, mutta pöntöt näyttävät kiinnostavan. Punatulkkupariskuntakin oli eilen maisemissa. Ja kevään ensimmäinen kuukkeli. Pian tulevat peipot metsiin ja teiden varsille töyhtöhyypät ja kuovit. Ja näkyvimpinä ja kuuluvinpina joutsenet. Etc!

Lauantai, 27.3.2021

Vaihteeksi nollakelin yönseutu. Sumuisen harmaa aamu ja samanlaista on luvassa koko päiväksi. Tänään en suunnitellut verkkohommia. Jätetään sellaiset huomiselle. Niinpä talsin sahan kanssa kuusityömaalle. Kyllähän se oli pikku pakko alkaa kaatamaan sitä luppokuusta. Ensin kuitenkin tein kelkkauran, jota kautta saan pöllit haettua ilman reen irroitteluja ja pakittamisia. Lapioin aurausvalliin kelkan mentävän aukon. Sitten reittiä testaamaan. Sahasin vielä tieltä ranteen vahvuisen koivusaikaran. Kierros valmistui. Rojautin kuusen nurin. Jälleen kaato onnistui millilleen oikeaan paikkaan. Niinhän se yleensä aina kyllä tekeekin. Karsin kuusta tyvipäästä lähtien. Oksat heittelin sitä mukaa pieniin kasoihin pois tieltä. Kuusen tyvestä leikkasin muutaman kapaleen istumapenkeiksi. Kannonkin jätin istumakorkuiseksi. Kymmenisen metriä kuusen latvasta kaatui umpihangen puolelle. Jouduin karsiessani kahlomaan paksussa lumessa. Kun karsimatta oli enää viimeinen viisimetrinen, sain sen kiskottua kovan taherruksen alueelle ja karsin sen siinä. Ajoin pöllit lanssiin. Oksat omissa kasoissaan. Puolenkymmentä läjää kai niitäkin.

Kahvitauko. Kahvin jälkeen laitoin kokon palamaan. Olipa hyvä, että kaadoin sen luppokuusen. Meinasin aluksi istua sen kannolla, mutta siinä oli aivan liian kuuma. Liekit löivät 4-6 metrin korkeuteen. Liekkipatsas heilui puolelta toiselle ja olisi takuulla sytyttänyt alaoksat liekkeihin. Todennäköisesti koko puun. Olisi siinä saattanut mennä pari naapuriakin. Sen kummempaa metsäpaloa siitä ei kuitenkaan olisi tullut.

Ainokin tuli kaveriksi. Oksia siirtyi kokkoon. Löytyi kaikenlaisia pahveja ja muutakin palavaa, joita oli kokkohommia varten säästelty. Oksat olivat todella kuivia ja paloivat iloisesti. Ja nopeasti. Vajaassa kahdessa tunnissa oksista oli jäljellä vain hiiltä ja tuhkaa. Melkeinpä vain tuota jälkimmäistä.

Vaihdoin pääkameran akun. Taaskin kävi niin, että sen käyntiin lähtö tökki. Lopulta ensin onnistui kuvapyyntöni. Sitten Fanni ja Viiru kuvauttivat itseään useampaankin otteeseen.

Syönti, lepäilyä, saunaa, iltakahvit ... menee se lauantain iltapäivä näinkin. Tänään ennusteet pitivät kutinsa. +3 astetta ja sumuista. Etelätuulta. Kevät jatkunee ilman kovempia pakkasia. Pääsiäisestä on vielä aikaista sanoa. Ainakaan kovin lämmintä ei olisi näkösällä.

antai, 26.3.2021

Aamuseitsemän maissa -7 astetta. Viralliset lähimittarit noin -10 asteessa. Liki tyven sää. Ja aurinko taas ilonamme. Kahdeksan maissa verkoille. Jäällä nyt kantava keli. Lumet järvellä päivisin muuttuneet suurelta osin vedeksi ja yöllä jäätyneet. Kuhat olivat uineet nyt hyvin  verkkoihin. Kun käytössäni on vain yksi 54 metrinen jata, oli saalis suhteessa tämänkeväisistä ylivoimaisesti paras. Suhdeluku vain paranee, jos lasketaan pyydystävät verkkoneliömetrit. Osuvat ne kuhat näköjään vähiinkin verkkoihin!

Oli todella upea ilma. Korjasinkin kalat jäällä. Tällä kertaa suomustin kuhat. Sellaisen kuhafileen kun paistaa pannulla ja oikeassa voissa kullanruskeaksi, niin voi että. Ahven sen vain voittaa, mutta hyvä kakkonen kuhafile näin laitettuna on!

Pätkin eilen kaatamani kuusen parimetrisiksi pölleiksi. Otin peiton pois vanhan oksakasan päältä ja aloin laittelemaan siihen täydennystä. Ainokin tuli kaveriksi. Kohta paikalla oli jo melkomoinen kokko. Vieressä seistä jököttää kuivaamani kuusi. Oksat turkkina luppoa. Emme jatkaneet kasan kasvattamista. On vaarana, että jos sen sytyttää, ottaa luppokuusi tulen ja palaa soihtuna. Olisihan se pimeän aikaan tietenkin komea näky! Ehkäpä se on kaadettava pois härnäämästä ja sytytettävä kokko vasta sitten. Kannoin lähimmät ja ohuimmat latvapöllit lanssipinoon. Loput hain kelkalla. Irroitin reen kelkan perästä ja vedin sen takalaita edellä lähelle pöllejä. Peruutin kelkan samaa rataa ja kiinnitin reen. Sitten pöllit kyydillä lanssiin. Kävihän tuo niinkin, kun ei ollut oikein kunnon reittiä ajaa ympäri! Peitin kokon ja peitin lanssipinon. Tahersin vielä kelkalla jälkiä seuraavia kaatoja varten. Kun tekee rauhassa ja ei liikaa kerralla, pysyvät paikat kunnossa ja mieli virkeänä.

Syötiin murukeitto. Nokkosta reilusti matkassa. Kolmen kuukauden kuluttua, eli juhannuksen seutuvilla, on uusi sato poimittavissa. Kyllä muuten kannattaa ottaa talteen! Hetki sitten lepäilyä, sitten Emmerdale ja kahvit.

Kahvin jälkeen käväisin vähän lapiohommissa. Meillä oli pari oksakasaa pressujen alla. Viime syksyisiä, sulan maan aikaan tehtyjä. Kun säät ovat muuttuneet tällaisiksi, päätin lapioida pressut näkösälle. Laavupolun varressa oleva pino oli puun alla ja lunta päällä siksi aika vähän. Helppo nakki. Eri asia oli varsinainen kokko laavun takana. Siellä lumikin oli täysin kuivaa puuteria. Kevään tulosta ei tietoakaan. Onneksi lunta on reilusti vähemmän kuin normaalisti. Olisikohan noin 80 senttiä. On siinäkin heikommille lapioimista!

Torstai, 25.3.2021

Taaskaan ei yöllä pakkasta. Sää kuitenkin selkeä ja lumen pinta kuivunut. Maaperään imeytynyt pakkanen ja routa pitävät huolen siitä, että päivällä sulaneet paikat jäätyvät taas yöllä.

Hain lingon alapihalle. Poistin muutaman neliömetrin alalta lunta. Siirryin sitten muutaman metrin rantaa kohti. Kelkkauralta pudottauduin keinua kohti. Pikku hiljaa sain lingottua polun leikkimökin rappusille asti. Ja vähitellen sain polun levennettyäkin. Loppuhuipennuksena lapioin keinun ja leikkimökin portaat lumettomiksi. Aurinko pääsi nyt sulattamaan jäätä puupinnoilta. Kun linko oli nyt siinä läsnä, ja viimeisillä pyrykeleillä oli grillin eteen ajattanut kinoksia, hoitelin senkin homman. Olin alueen lingonnut jo joku viikko sitten, mutta lunta oli paikoin taas aika paksulti. Lumi oli aika kosteaa, mutta linkoon se ei juurikaan tarttunut.

Ajelin jälleen kelkalla siksakkia tuohon paikkaan, jossa minulla on pystyssä kuivia kuusia. Jänikset ovat syöneet koivun oksankärkiä kasasta jonka siihen teimme kaadettuani koivun tien laidasta. Pipanoita hanki mustanaan kokkokasan vieressä.

Tänään pari astetta eilistä viileämpää. 5-6 astetta plussaa silti. Vaihdoinkin siksi asusteet sellaisiksi, jotka paremmin passaavat tähän säähän ja työhommiin. Käväisin laavulla. Siellä olikin tosi lämmintä. Aurinko oli sulattanut ulkopenkeiltä ja -pöydältä kaiken jään ja kuivattanutkin paikat. Ajattelin sitten, että kaadanpa kokeeksi yhden kuusen. No jaa ... pitääkin näköjään ensin lapioida lumet lanssipinon pressun päältä. Senkin olen aiemmin kertaalleen tehnyt. Lunta olikin nyt aika vähän. Sulanutkin paljon tässä parin päivän aikana.

Katsoin siinä lapioidessani, että puuvajan katolta on pudonnut valliksi muutaman kolallisen verran lunta. Pakko tuo on poistaa! Petkeleellä ja lumikolalla homma onnistui. Tulipa taas hyvä mieli. Aurinkokin paistoi ja lämmitti. Tuli sitten auringosta vielä mieleeni keinu ja leikkimökin portaat. Käväisin vilkaisemassa sitäkin kohdetta. Olihan se aurinko hoidellut sielläkin virkaansa. Jäät hajosivat petkeleellä. Harjasin silput pois. Näillä keleillä kuivuu hetkessä!

Vihdoin oli aikaa siihen puun kaatoon. Vai loppuivatko tekosyyt? Minulla on tuossa vajan takana aarin kokoinen puuton pläntti. Sen keskellä on se risukasamme. Laidoilla kuivia kuusia. Laskeskelin mielessäni kaatosuuntia. Ongelmina varasto, oksakasa ja konkeloiden vaara. Pitää kaataa yksi kuusi kertaansa ja hoidella sen oksat ja pöllit pois ennen seuraavaa kaatoa. Sain alkusuunnitelman tehtyä. Katsotaan lisää homman edistyessä.

Ensimmäinen kuusi kaatui juuri siihen, mihin olin sen halunnutkin kaatuvan. Vähitellen sitä karsin. Siirtelin oksia pikku kasoihin pois töitteni tieltä. Alkoi olla jo ruuan aika. Ja eipä minulla kiirettä noiden kuusten kanssa ole. Voisin vaikka tälle päivälle lopettaakin. Kun päällä oli säähän ja työhön sopivat vaatteet, tuntui työ yllättävänkin kevyeltä. Kyllä kai se on niin, että kun näinkin pulska poika ahtautuu pari numeroa liian pieniin vaatteisiin, on huokuminen jos liikkuminenkin hankalaa. Kun laihtuminen ei onnistu, pitää kai vain hankkia suurempia vaatteita.

Syötiin fejoadat. Hetki lepäilyä. Kahvit. Minun piti jo päivällä etsiä käsiini kaatokiila. Jossakin varaston nurkassa se majailee. En silloin sitä hakenut ja nyt illan suussa lähdin sitä etsimään. Laitoin jalkoihin tossut, joissa on kunnollinen harppupohja. Liukasta kun taas on vähän joka paikassa! Alkavassa hämärässä en löytänyt kiilaa. Olisi pitänyt olla jo valoa otsassa. Huomenna uusi yritys? Paluumatkalla lensin loivassa alamäessä selälleni. Kerralla jalat alta. Luotin kai kenkiin liian sokeasti ja ajattelin ihan muita asioita. Onneksi en satuttanun itseäni.

Keskiviikko, 24.3.2021

Oli kevään ensimmäinen yö, jolloin ei pakkasta ollut lainkaan. Ei meillä, ei Nuuskakairassa. Kyllä muuttuvat lumipolanteiset tiet pehmoisiksi!

Aamua vietettiin hieman odottavissa tunnelmissa. Odoteltiin siis vain ajan kulumista. Kello 13 alkaen olisi ruokaostosten nouto. Kyllä kello silloin käy hitaasti, kun se saisi juosta ihan toisella tavalla. Syötiin puolen päivän aikaan. Ei alkanut kuulumaan sitä sähköpostia, joka ilmaisisi, että ostokset on pakattu. Lähdettiin liikenteeseen 12:50. Tankille ensin. Sitten ostosten noutopisteelle. Matkalla sinne piippasi puhelin lopulta sähköpostiviestin merkiksi. Tavarat pakattu. Ja ne saatiin kyydille. Palattiin kotiin.

Järjesteltiin mukaan otettavat ja kotiin jäävät. Tavarat autoon ja menoksi. Paikoin tiellä raskaasti sohjoa. Pätkittäin kuiva tie. Osin lumipolanteella tai jäinen. Loppumatkasta +7 astetta. Alposjärventie ja Sirkkakoskentie kaipaisivat paikoin lanaamista. Polanne puhkeillut/puhkeilee ja ajaminen oli melkomoista turruuttamista. Kämpässä jälleen +18 astetta. Talonmiesvuoro toiminut!

Juotiin kahvit, syötiin leivät. Sitten lähtö verkoille. Kävin ensin jäällä pelkän kelkan kanssa. Testailin, onko lämpö saanut aikaan pahan kelin, vai kestääkö pinta hyvin ajella. Vanha polanteeni kesti hyvin. Polanteen ulkopuolella oli tuoreita kelkan "uintijälkiä". Vauhdilla siitä oli menty. Kiinni ei kai jääty.  Sitten hain reen ja kamppeet. Verkko oli nopeasti koettu. Kalaa ei tällä kertaa ensimmäistäkään. Mieluummin näin, kuin kuolleita lötkyjä, joilla ei tee mitään. En ollut lainkaan pahoillani. Voi olla, että minulle riittää 2-3 kuhaa loppukevään aikana. Ne tulen takuuvarmasti saamaan. Nyt on kokemisessa se etu, että avannot eivät enää juurikaan jäädy. Ei jäädy muutkaan kamppeet. Eli homma käyttää nopeasti. Nyt verkoilla oli tosi lämmin pienestä tuulesta huolimatta. Olin takki auki, ja kylmä ei vaivannut. Ja enkä ollut siis "takki auki". Parin kuhan jälkeen saatan vaihtaa harvojen sijaan taajemmat ahvenverkot. Tekee niin mieli ahventakin. Tänään syötiin haukipihvejä. Ok oli nekin, mutta ei ole affenen voittanutta! Suomustettuna, voissa rapean kullanruskeiksi paistettuna!

Ajoin pois verkoilta vesiavannon kautta. Lapioin lumet suojalevyn päältä ja käänsin levyn syrjään. Vein verkkotarvikkeet grilliin ja otin saunasta pikku saavit ja pinon ämpäreitä tilalle. Hain hyvän annoksen vettä. Olen aika varma siitä, että enää ei tarvitse poistuessamme kaataa vesiä pois pakkasten vuoksi. Yöllä kärsii olla kymmenen asteen pakkanen ulkona, kunhan vain päivisin on plussalla tai ainakin nollassa. Silloin jäätävä pakkanen ei tule sisätiloihin jäädyttämään astioita hajoamispisteeseen. Edes saunaan. Pikku jää ja hile eivät haittaa. Astian pitää jäätyä umpijäähän, jotta se hajoaisi. Syksyisin on hieman eria asia, kun on muistettava ne pumput ja takaiskuventtiilit. Vesi on pienissä tiloissa ja jäätyy umpeen nopeasti. Muutamia vahinkoja olen näin huolimattomuuttani aiheuttanut!

Alkuillasta kämpässä melkolailla lämmintä. Siinä sitä pähkäilimme, laitetaanko takkaan hetkeksi tulet. Päätimme sitten sen puolesta. Ulkona oli vielä +5 astetta. Yöksi luvassa nollakeliä. Kun muuri on kylmä, jäähtyy kämppäkin, vaikka sisäilma olisi nukkumaan mennessä 25 asteinen. Jos siihen laittaa kamiinaan vielä yötulia, saa alkuyön hikoilla ja aamuyöstä palella. Eli tasoitellaanpa tilannetta! Tuulenvire etelästä. Se ei yöllä nyt kämppää jäähdytä!

Tiistai, 23.3.2021

Nytkö alkaa lämmintä puskemaan? Yöllä pakkasta vain nimeksi. Nopeasti meni jo plussalle. Mihin lie päädytään iltapäivällä.

Jatkettiin Ainon eilen aloittamaa siivoushommaa. Jos pitää hakea tästä kahdessa kerroksessa asumisesta hyviä puolia, voisi se olla tämä siivous. Että voi jakaa siivouksen helposti kahdelle päivälle. Saattaa jaksaa vielä vanhanakin siivoilla! Minulle järjestyi työkaluksi imuri. Ensin portaat työn alle. Sitten kohtalaisen tarkasti koko alakerta. Menihän siinäkin oma aikansa. Tuli jopa pieni hikikin pintaan. Oli pakko käydä välillä takapihalla tuulettamassa itseään. Kun on tämä ihottuma riesana, ei rikkonainen iho oikein pidä hiestä. Kirvelee vain. Ja ärtyy pahemmin.

Imuroinnin jälkeen käväisin pihalla. Kun nyt on luvassa lauha loppuviikko, voi etenkin sateen sattuessa pihalle kertyä vettä. Siksipä hakkasin tuosta lähimmän sadevesikaivon kannen näkösälle. Ei ollut kova homma. Jäätä ja lunta oli vain pari senttiä kansiritilän päällä.

En alkanut laajemmin operoimaan. Oli jo oikeastaan pikku pakko poistua suihkun suuntaan. Ainolla oli jo muikut paistettuina. Joten sisään vain. Ja muikut naamariin. Hyviä olivat, ei käy kieltäminen. Sitten viimein sinne suihkuun. Ei ihan heti kuitenkaan. Leikoin ensin varpaiden kynnet, jotka olivatkin melko mahtavat. Vaikka olin juuri syönyt pikku mahallisen, taivuin kohtuullisesti leikkomaan keratiinilättyset varvasnokista. Ja vihdoin sitten suihkuun. Ihmettelin hieman, kun vesi valui lattiakaivoon hitaanpuoleisesti. Otin lattiakaivon kannen pois ja putsasin sen, minkä pystyin. Ei auttanut. Näytti siltä, että kaivossa oli ripa, josta olisi varmaan tarkoitus vetää osia irti puhdistusta varten. Kokeilin, mutta oli sen verran tiukassa, etten jatkanut. Menee vielä ripa poikki. Etenkin, kun näytti siltä, että asennuksessa käytetty tiivistemassa oli pursunnut reunojen yli niin, että ylimääräiset pärsteet olisi leikottava pois, ennen kuin tuo pala lähtisi irti. Suihkuttelin rauhassa, jottei veden pinta nousisi lattialla liikaa. Suihkun jälkeen katsoin netistä ohjeen. Olin ollut oikeassa. Vastuutaulukosta katsoin, että ilmoitusvelvollisuus on osakkaalla, mutta tukoksen avaus on yhtiön vastuulla. Ja kun en halunnut hajottaa mitään, soitin isännöitsijälle. Huoltomies tuli lähes heti. Se muovinpala lähti kuitenkin helposti irti, ilman puukkoja ja puntareita. No, nytpä tiedän!

On sitten varmaan ollutkin meillä vuoden lämpimin päivä. Torniossa tavoitettiin +8 asteen raja. Nuuskakairassa asteen verran lämpimämpää. Etelämpänä sitten onkin ollut jotakin muuta. Ahvenanmaallakin ihan kesäisiä lukemia. Iltapäivällä käväisi meillä kone puskemassa enimpiä pintasohjoja asfaltilta. Samaa kaipaavat kohta pikkutiet Järvikylilläkin.

Olihan se näin jälkikäteen ajateltuna hyvä asia, että kävin suihkussa tänään. Huomenna yhden maissa on ostosten nouto. Sen jälkeen on tarkoitus lähteä mökille. Jos olisi siirtänyt suihkun huomiseen ja tukko olisi paljastunut silloin, olisi olli varmaan hätä kädessä. Lähtö käsillä ja odoteltava huoltomiestä!

Maanantai, 22.3.2021

Jälleen varsin kylmä aamu. Meillä Torniossa pakkasella 13-14 asteen verran. Pohjoisempana pakkaspiikki pisti mittareihin puolenkymmentä astetta enemmän. Mutta näihin aikaan auringon vaikutus tuntuu aika nopsaan. Päivällä ihan kohtullinen 0-keli varjossa. Takapihalla aurinko paistoi mittariin ja hetken se näytti mukavat +17 astetta! Olisipa varjossakin noin!

Pääsiäinen on lähellä. Kalenterin mukaan siihen on kuitenkin aikaa liki kaksi viikkoa. Mutta jos ajatellaan niitä päiviä, joita ollaan täällä Torniossa, ei aikaa olekaan enää tuhlattavaksi. Voi olla, että tällä viikolla mennään mökille keskiviikkona. Ja ensi viikolla jo tiistaina. Asiointipäiviä jää aika niukasti. Kauppatilaukset tehtävä molemmille viikoille jo lähtöpäiväksi. On kuitenkin muutamia asioita, joita varten olisi jotenkin fiksumpaa käydä kaupassa aivan henkilökohtaisesti.

Siispä heti aamuyhdeksältä reissuun. Aikaisin sen vuoksi, että asiakasmäärä aamulla ei yleensä nouse kovaksi. Huono aika se on siksi, kun on maanantaiaamu ja hyllyt vielä osin täyttämättä. Kävin ensin pikaisesti liikkeessä, jonka olin luullut avautuvan vasta kymmeneltä. Vasta hiljattain huomasin asian oikean laidan, kun olin aamulla kauppakeskuksessa muissa asioissa. Nyt sitten valikoimaan joitakin erikoisuuksia tavallisuuksien jatkoksi. Cittariin sitten. Siellä käytin hetkisen aikaa tutustuakseni sellaisiin tuotteisiin, joita en ole aiemmin ostanut. Tutustuin myös "parasta ennen" -päiväyksiin. Joissakin eineksissä elinkaari oli yllättävän pitkä. En kuitenkaan vielä sellaisia ottanut, kun menekki pääsiäisenä ei ole takuuvarmaa ja ne pitäisi syödä pääsiäisen aikaan jo pois. Joitakin toivelistatuotteita ei ollut ollenkaan. On vielä hetki aikaa etsiä vaihtoehtoja. Aino oli reissuni aikana siivoillut yläkertaa. Huomenna jatkunee ja ehtinenkö touhuun mukaan?

Olin laittanut yhden elokuvatallennuksen viime viikolla. Olin varma, että olin sen aiemmin jo nähnyt, mutta kun en oikein muista tapahtumia, niin voihan sen katsoa uudelleenkin. Laitoin sen päivällä pyörimään. Ainokin sitä katseli. Puoliteholla kai. Filmin edistyessä kävi koko ajan varmemmaksi, etten olekaan sitä aiemmin nähnyt. Se ei kuitenkaan tehnyt elokuvaa paremmaksi tai mielenkiintoisemmaksi. Ei, ei ... ei enää minulle tuollaisia!

Viime maanantaina oli ne labrat. Ihopolin turvakokeista jo keskustelinkin hoitajan kanssa. Trexan toistaiseksi tauolle. Toiset testit oli diabetes-hoitajan määräämiä. Syksyllä sovittiin jo, että kokeet otetaan nyt maaliskuulla. Soittoa ei ole kuulunut. Kirje voi olla laatikossa. Voisin illan päälle käydä asian tarkistamassa. Kannassa oli kuitenkin tulokset ja sanallinen arviokin. Arvio oli positiivinen. Arvot parantuneet, vaikka en ole asian vuoksi tehnyt yhtikäs mitään.

Sunnuntai, 21.3.2021

Kun eilen illalla kuulin radion sääennusteesta, että Perämerelle tulisi aamuyöstä myrskyä, piti silloin katsoa netistä tilannetta meidänkin osalta. Olihan sitä luvassa meillekin melkoista pohjoispuhuria. Torstaina oli takassa tuli, perjantaina ei. Lauantaina pitkin päivää oli välillä kyhyt kamiinassa ja kämpässä mukavan tasainen lämpö. Olikin siten viisas päätös polttaa takassa kopallinen puuta. Juuri sen verran vain, että muuri alkaa hieman myöhemmin luovuttamaan lämpöä. Hyvin onnistuttiin Aamulla +18 astetta. Taitolaji tuo kämpän lämmityskin.

Ulkona kova tuuli luoteen ja pohjoisen välistä. Pakkasta aste tai pari. Lunta satanut hieman. Sitä pölisi puiden oksilta välillä metsä sakeanaan.

Aamukahdeksan jälkeen meni jäälle kalanperkeilleni kettu. No nythän saattoi selvitä sekin, miten perkeet ovat aina kadonneet viimeistä ruotoa ja suomua myöten. No, pääasia, että ovat kadonneet. Mutta on sillä repolaisella vain aivan mahtava hajuaisti. Tai vainu, miten vain. Järvellä todella kova tuuli. Lunta kulki pinnan päällä sakeanaan. Aurinkoa se ei kuitenkaan peittänyt.

Ei ollut aivan tulista kiirettä kotiinlähdön kanssa. Ennen verkoille ryntäämistä lakaisin portailta lumet. Kolalapion kanssa kävelin veskillä ja kellarin edessä. Kokemuksesta tiesin, että nyt ei saa järvellä olla matkassa mitään keveää ja irtonaista. Joskus olen joutunut hakemaan kauempaa kyydistä pudonneita ämpäreitä. Kerran lähti lakki päästä. Silloin järvi oli sula. Vain Tarran kohdalla oli 150 metriä jäätä, 400 metrin leydeltä, 10 senttiä paksulti. Juoksin silloin perään. Onneksi hattu tarttui silloin johonkin vai tuliko puuskiin tauko. Joskus tuulen matkaan lähtenyt palju tai ämpäri menee kohti jäitä, joita en ole tutkinut ja varmuutta vahvuudesta ei ole. Silloin käy helposti mielessä se, että menköön! Muistaakseni en ole näin mitään koskaan menettänyt. En myöskään kastellut itseäni. Niin, sidoin nyt keveän narupaljun kiinni rekeen. Se jäikin ainoaksi sellaiseksi, jossa oma paino ja/tai sisältö eivät tuulessa riitä pitämään sitä aloillaan. Sanomattakin oli selvää, että avannot tukkeutuivat nopeasti lumisohjosta. Sanomattakin oli selvää, että tuuli painoi verkkoliinan kokuavannon sivuun. Olin sen huomioinut ja niillä kohdilla ei ollut minulla mitään kampetta. Tuulesta huolimatta kaikki meni ihan ok. Sain taas kuhaakin.

Fileointi jälleen grillissä tuulen suojassa. Perkeet ketuille ja korpeille. Aino oli kävelyllä ja aloin tehdä sillä aikaa lähtövalmistelujani. Pian tuli Ainokin. Ja kohta oltiin liikenteessä. Aurinko paistoi ja tuuli pöllyytteli lunta hauskasti. Välillä melkoisia pyörteitäkin. Matkalla tavoitin merkillisen köröttelijän. Ajoi todella hitaasti. Jos sanoisin etta ajoi keskellä tietä, valehtelisin. Olisi nimittäin ollut jo muutama ohituspaikka ja nimenomaan oikealta puolelta. Lopulta kuskille tuli ahaa-oivallus ja huomasi, ettei ole tien päällä yksinään. Päästiin ohi. Kuskina oli nuorehko ihminen. Ei ollut maskuliininen. Eikä neutri. Kaikkia teitä ei oltu vielä aurattu. Sademäärähän oli aika olematon, mutta kova tuuli kinosti lunta sopiviin paikkoihin. Sihtuunantien peltoaukeat ovat joskus tosi pahat. Nyt aurausvallit siellä on niistetty mataliksi ja siksi kinokset eivät olleet kovin korkeita. Ja onneksi autoja oli kulkenut jo useampiakin.

Kotosalla alkaa olla kuhafilettä pakkasessa se pienempi kylmälaukku täynnä. Ehdinpäs ennen pääsiäistä! Juotiin kahvit. Iltapäivällä ja illalla viimeiset yhdistetyn ja ampumahiihdon MC-kisat. Etenkin naisten yhteislähdössä käsittämättömiä ampumasuorituksia. Wierer ja Simon etunenässä. Tai taka? Miesten yhteislähdössä eilen moittimani Venäjä sai nyt kakkospallin.

Jokos se alkoi?? Joku aika sitten ennustin, että ihmiset eivät tajua sitä, että ensimmäinen rokotus ei anna vielä suojaa. No joo, nyt uutisoitiin juuri tuosta. Rokotuksen saaneita on sairastunut, kun ovat lähteneet elämään normaalia elämää liian aikaisin. MOT!

Lauantai, 20.3.2021

Kevätpäiväntasaus. Näiltä vuosin yleensä täälläkin kevät alkaa saapumaan. Eilen päivällä -5 astetta, tänään jo hieman plussalla! Aamulla kuitenkin vielä -9. Mukava pakkaskeli. Oli pikkuinen linkousurakka mielessä. Ja olisi ilmeisen viisasta hoitaa linkoukset ennen suojakeliä, jota iltapäiväksi oli ennustettu. Joten heti aamupalan jälkeen linko tulille ja aurausvallin kimppuun. En ole koko talvena poistanut lunta tuosta tien reunan levennyksestä/varaparkkipaikasta. Aura on paikan ohittaessaan muodostanut siihen melkoisen vallin. Uskoin saavani sen nutistettua, sillä sellaisia suojakelejä ei ole ollut, joiden jäljiltä vallit olisivat jäätyneet. Tiiviitähän ne vallit kuitenkin olivat. Lapiolla oli koko ajan avustettava linkoa. Pudottelin linkousrajan syrjästä lunta alas, josta se oli lingottavissa. Osoitin lumet lingon torvella yli tien metsän puolelle, mutta eihän se kaikki sinne asti mennyt. Oli siksi lopuksi lingottava tie puhtaaksi. Parin tunnin rupeama kaiken kaikkiaan.

Sitten verkoille. Kiinnitin jo menomatkalla vetonarun verkon rantapäähän. Kova sähkötys ilmoitti, että verkon matalammassa päässä on virkeä kala. Olin lapioinut  lunta kepin suojaksi ja jäätymistä ei ollut nyt tapahtunut. Se näissä kevään keleissä onkin mukavaa! Kokuavannolla minulla on eristetty levy, ja pakkasilla lunta sen suojana. Eli jäätä ei ollut siinäkään kuin puoli senttiä. Heti alkuun sain kuhan. Se oli elossa, mutta ei se potkinut. Se ei ollut se peto, joka verkon toisessa päässä minua odotti. Vaan eipäs odottanutkaan. Kala oli ollut niin heikosti kiinni, että olikin rimpuillut itsensä irti. Kalaa tulee pikku hiljaa, ihan saa olla tyytyväinen! Mökillä sitten kahvit ja välipala. Sitten vielä kalan korjaus grillissä.

Olen vienyt perkeet linnuille syötäväksi hieman kauemmas rannasta. Kotkaa ei ole vielä näkynyt. Korppeja kuitenkin. Ja perkeistä ei ole jäänyt jälkeen muruakaan. Tuntuu käsittämättömältä, että korppien kurkuista menee alas päät, selkäruodot ja nahkat. Suolet ymmärrän, mutta nuo muut! Onkohan illalla kurkku kipeä?

Kun aamulla linkosin lunta, oli pakko ottaa siksi ajaksi yksi kamera pois toiminnasta. Eli vedin vain virtajohdon irti. Iltapäivällä laitoin johdon takaisin. Jostakin syystä kamera ei kuitenkaan alkanut toimimaan. Käväisin kelkalla mutkan laavulla ja menin sitten taas vilkaisemaan kameraa. Minusta johto oli hyvin. Kohta kännykkä piippasi viestiä. Kamera oli alkanut toimimaan. Hyvä juttu! Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että toimiminen oli alkanut hieman ennen, kuin olin tullut räpeltämään johtoa!

Katsottiin iltapäivällä ampumahiihtoja ja yhdistettyä. Meille ei menestystä. Huomenna molemmissa lajeissa kauden viimeiset kilpailut. Yhdistetyssä on ollut pientä menestystä Herolan ansiosta. Ampumahiihdossa ollaan jääty siihen sakkiin, joka on joukon "ynnä muut" takana. Huonosti on kausi sujunut myös venäläisillä. Ainakin suhteessa ampumahiihtäjien lukumäärään nähden. Onko siellä dopingit loppuneet vai ovatko jo kaikki ennen menestyneet kilpailukiellossa?

VTV:n johdon matkat ovat olleet syynissä jo viime kesänä. Nyt sieltä on löytynyt muutakin mukavaa. On laskuja kulmakarvojen muotoilusta ja hauskanpidosta. Voi pojat ... eiku naiset! Eihän noin voida toimia? Entäs ne 400 mielenosoittajaa jotka kokoontuivat sen vuoksi, että ei saa kokoontua! Poliisin olisi pitänyt pidättää koko jengi ja sulkea aluksi vaikka kuukaudeksi johonkin isoon koppiin. Kuukauden kuluttua voisi oven raosta kysyä, että miten menee!

Illemmalla alkoi hieman satelemaan. Lunta tai räntää. Katolla on ollut hieman lunta ja se on sateen myötä alkanut valumaan hiljalleen räystäiden yli. Sade ei kerryttäne huomiselle lumitöitä. Ajoin eilen ladutkin. Nekin pysyvät kunnossa. Olisi vain hiihtäjiä! Ensi viikolla on paikalla lomaolijoita, mutta veikkaan, ettei suksia oteta esiin kertaakaan.

Perjantai, 19.3.2021

Aamulla kämpässä ihan mukava lämpö. Eikä tarvinnut laittaa yöllä kamiinaan puuta. Ulkona olikin taas hieman viileämpi. Meillä vain -18, mutta Pellon ja Meltosjärven viralliset mittarit lukemissa -23 ja -25.

Aino on toivoskellut uutta kattovaloa tuohon "olohuoneen" kattovalon tilalle. Minullapa oli yksi valo jemmassa. Aino sen hyväksyi. Vaatii kuitenkin hieman suunnittelua ja askarteluakin. En alkanut sitä kuitenkaan aamusta touhuamaan. Oli mielessäni ihan muut jutut. Nimittäin veskin alusen tyhjennys. Ei siellä roinaa ollut kovin hirveästi, mutta siinäpä se onkin. Tylsää hommaahan se on, jos alunen hipoo piripintaa. Talviaikaan vielä se pinta ei ole tasainen. Siihen kasvaa pakkasilla melkoinen stalagmiitti. Pariin otteeseen olen niitä torneja kumonnutkin. Kun vielä on täysi talvi, en ollut satavarma siitä, saanko tyhjennysluukun auki. Mutta kun ei ole ollut vesikelejäkään, ei räystäältä ole tullut vettä, joka olisi sitten jäätynyt. Nyt ei ollut mitään ongelmaa. Jätin pienen määrän jäätynyttä massaa lapioimatta. Olisin todennäköisesti lapioinut vesivanerisen säiliön kyljen puhki. Edellisestä tyhjennyksestä oli noin 5,5 kuukautta. Sitä edellinen tyhjennysväli oli 2,5 kuukautta. Syötyjä leipiä molemmilla tyhjennyskerroilla kuitenkin sama määrä. Niin paljon vähemmän ollaan oltu mökillä talviaikaan.

Juotiin kahvit puolilta päivin. Pakkasta enää viisi astetta. Katseltiin parit ampumahiihdot. Hain avannosta hieman vettä. Avannossa hyhmää, joka lähti vesikauhalla pois. Aino käveli muutamaan otteeseen naapureissa laittelemassa pökköä pesään.

Juuri ennen pimeää aloitin rakentelemaan sitä valohommaa. Hioin siihen pohjaksi koivukiekon. Meinasi mennä sormi suuhun, kun porakoneen ruuvauspäät ja poranterät olivat Torniossa. Löysin kuitenkin jotakin soveltuvaa ja sain asennuksen tehtyä. Uusi valo on 4-wattinen. Vanha oli täysi kymppi. Silti uusi valaisee monin verroin kirkkaammin, kuin vanha. Aino jo alkoi ehdottelemaan jonkinlaista himmennintä!

Suomi pisti sitten Astra-Zenekan rokotteet jäihin ainakin viikoksi. Oli tullut pari laskimotukosta. Mitenkähän muuten käy siinä tapauksessa, jos tuo hyllytetäänkin lopullisesti? Miten hoidetaan se toinen rokotus, jos ensimmäinen on tuota Astra-Zenekaa?

Torstai, 18.3.2021

Torniossa yöllä pakkasta liki 16 astetta. Meltosjärvessä liki 25. Vielä se koettelee. Lämpimämpään päin ollaan kuitenkin menossa. Oli aamupäivälle varattuna aika kauppakeskuksen kakkoskerrokseen, lokeroon 5. Tälle päivälle ajat oli pyhitetty alle 70-vuotiaille, jotka kuuluvat riskiryhmään 1. Minä joukossa mukana, liekö onni vai onnettomuus. Jälkimmäinen kai, parempi olisi olla täysin terve. Olkapäähän tuikattiin Astra-Zenecaa. Sen haittavaikutuksista on ollut melkoista polemiikkiä. Joko veri hyytyy tai ei sitten hyydykään. Ota tuostakin selvä. Minulla on kuitenkin käytössä verenohennuslääke, joka ehkäisee hyytymistä. Lähteekö hurme sitten liikaa juoksemaan? Ps. illemmalla uutisoitiin, että turvallista ja tehokasta se on!

Lähdettiin mökille ennen yhtätoista. Muuten ok keli, mutta paikoin polanteessa pahoja uria. Kun lauhtuu plussalle, voi kuskista tulle helposti matkustaja. Perillä puolen päivän jälkeen. Tarranlinnan talonmies tuli vastaan Sorvasessa. Mökissä siis mukava lämpö. Liki 20 astetta! Ulkona pakkasta puolenkymmentä. Kova pohjoistuuli. Matkassa meillä auton täydeltä kampetta. Kannettiin kamppeet kämppään. Juotiin kahvit ja haukattiin voileivät.

Ihopoli soitti. Trexan hetkeksi tauolle. Kaksi syytä. Ensiksi se maksa-arvo. Sen kohoaminen ei saa jatkua. Toiseksi sen leikkauksen jälkihoito. On oltava tarkkana, ettei tule tulehduksia. Labra pääsiäisen jälkeen. Jatkot katsotaan sitten.

Avasin yläkerran lunkan ja vein sinne kamppeita. Mittarissa siellä tasan 0 astetta. Lähtö verkoille sitten edessä. Olin käväissyt jäällä hetkeä aiemmin ja totesin, ettei kesäketineissä ole asiaa järvelle. Kehittelin alle ja päälle sopivaa vaatetusta ja poistuin verkoille. Siellä keli oli ilkeä. Kova tuuli ajatti irtolunta ja avannot peittyivät hetkessä lumisohjoon. Sain jonkun kuhan kuitenkin ja elävinä jopa. Eli hyvin meni. Se naru, jonka viime viikonloppuna katkoin, olikin mennyt poikki 2,5 - 3,0 metrin päästä päädystä. Siksi en onnistunut onkimaan verkonpäätä. Olin silloin aika varma, että se meni poikki aivän narun päästä. Errare humanum est!

Syönti. Eilen keittämääni fejoadaa, kylläpä kannatti kokata. Korjasin kalat. Ja sitten hetkiseksi pitkälleen. Jos näin lyhyestä tapista voi niin sanoa. Sanotaan sitten vaikka pötkölleen. Mikä se niin väsyttikin?

Juotiin kahvit. Vaikka kämppä oli jo aivan lämmin, oli esim. takka vielä jääkylmä. Tällainen tuuli ja tulossa vielä kirpeä pakkanen .... pakko laittaa takkaan tulet. Muutoin on aamuyöllä kämpässä kaivauduttava syvälle peittojen alle. Juotiin vielä kahvit ja katsottiin Emmerdale. Päiväkirjaa kahdeksaan asti. Kai tämä läppäri on nyt syytä sulkea ja aloittaa KB!

Keskiviikko, 17.3.2021

On pidellyt jo kevääseen viittaavia ilmoja. Meillä takapihan terassilla on aurinkoisena päivänä jo suorastaan lämmintä. Siinä onkin sellainen mukava potero, jossa vain länsipuolella ei ole suojaavaa seinämää. Tuulikaan ei siis pääse ilmaa viilentämään. Tyynellä säällä siinä onkin jo siis erityisen lämmin. Nyt viime yönä oli taas reippaanlaisesti pakkasta. 12 - 20 astetta monin paikoin näillä seuduilla. Muutamaksi päiväksi onkin luvassa pohjoisvirtauksen mukana kylmempää säätä. Viikonloppuna lauhtunee, kun tuulet kääntyvät lämpimille suunnille.

Soitin ihopolille, kun ei sieltä suunnasta alkanut soittoa kuulumaan. Hb oli noussut 135:een! Oho, mikä loikka! Anemiasta ei tietoakaan! P-Alat oli noussut arvoon 82. Oho! Mikäs sen oli sitten tehnyt, kun en ole juuri ryypiskellytkään? Lääkäri katsoo asiat myöhemmin ja antaa päivitetyt ohjeet.

Aino oli varannut parturiajan tälle päivälle. Lähdin kuskiksi ja samalla voisin hoidella pari asiaa siinä ohessa. Lähdettiin liikkeelle. Aino se sitten hoksasi, että ollaan ehkä hieman liian aikaisessa. No niin oltiinkin. Käytiin sitten ensin tankilla ja täytin parit varagallonatkin. Jätin sitten Ainon parturiliikkeen luo. Oli vieläkin aikaista, mutta mistäpä sen tiesi, vaikka edellinen asiakas olisikin jo valmis. Jatkoin Lidliin. Ei ollut kummoiset ostokset saksalaismarkettiin. Karjalanpiirakoita, kaksi croissanttia ja kaksi paprikaa! Palasin parturiliikkeen luo. Meni hetki ja tuoreen näköinen kaunis rouva asteli vierelleni autoon parturin ovesta.

Kauppatilauksen hain yhden jälkeen. Kovimpien pakkasten loppumisen huomasi myös noutopisteessä. Avoin halli on pakkasilla ollut kuin pakastin. Nyt se tuntui korkeintaan jääkaapilta, vaikka miinuksen puolella siellä olikin.

Olin aiemmin tutkaillut pakastimen valmisruokaosastoa. Kyllä ne vain kuluvat ja muutamat jutut on jo käytetty loppuunkin. Kuten Fejoada. Kun Ainolla oli vielä asiointia kaupungilla, päätin minä jo eilen, että tälle illalle haen hieman tarviketta samalla reissulla Ainon menon kanssa. Ja illemmalla laittelen Fejoadaa muutaman annoksen. Paprikat hainkin jo Lidlistä ja muutamia juttuja on kotona jo valmiiksi. Päivän viimeiseen reissuun startattiin ennen kolmea. Minä hain cittarista loput fejoadatarpeet. Tuli otettua myös muutamia pääsiäisjuttuja.

Ennen iltaa keittelin fejoadan. Fejoadaan on olemassa löyhä resepti. Olen keitellyt vuosien varrella sitä aika monta kertaa. Ja aika suurissa kattiloissa. En varmaan ole kahta kertaa tehnyt sitä täysin samoista aineista. Ja poikkeusta ei tullut nytkään. Nyt jouduin jopa laittamaan lopuksi chiliä, jotta keittoon tulisi sitä kaivattua tulisuutta. Yleensä minulla on sitä ollut perusraaka-aineissa jo riittävästi. Lopuksi jaoin keitoksen rasioihin. Monta herkkuhetkeä on tulossa!

Nukuin viime yön hyvin. En ottanut eilen sen yhden päivä-Panadolin jälkeen uusia mömmöjä. Tänään kipuja ei juuri enää tunne. Turvotusta on ja niitä seutuvia painellessa tietenkin tuntuu vähän kipeältä. Muutoin ei asiaa juuri huomaakaan. Helpolla tästä taisi päästä! Parasta olla vain painelematta.

Tiistai, 16.3.2021

Kello oli soimassa kuudelta. Tai kello ja kello, kyllä se oli ikivanha Nokian puhelimeni. Siinä ei ole SIM-korttia, mutta kun akku yhä pitää virtaa, olen sitä hyödyntänyt herättäjän tehtävissä. Kävi tänään samoin kuin eilenkin. Kun herätysajankohta lähestyi, kävin tiivistyvään tahtiin hereillä. Lopuksi homma meni väkisin makoilemiseksi. Kaksi minuuttia ennen määräaikaa poistin herätyksen ja suljin puhelimen. Milloinkahan tarvitaan seuraavan kerran?

Keittelin aamukahvit. Kävin laittelemassa auton lämmitykseen, kun lasit olivat hieman jäässä. Valmistelin aamupalan ja söinkin. Aino joi kahvit, mutta aamupalalle ei ollut vielä kiirettä. Suihkussakin ehdin käymään loistavasti. Aika Kemiin oli kahdeksaksi. Ei tullut edes kiire, hyvin ehdin kaiken hommaamaan.

Keskussairaalassa toiminnassa vain yksi ilmoittautumisautomaatti. Se ohjasi minut äitiyspolin ja ihopolin väliin. Annoin täytetyn henkilötietoklomakkeen toimiston tyttärille ja jäin odottelemaan käytävän puolelle. Meni hetkinen, meni toinenkin, mutta lopulta minut kutsuttiin toimenpidehuoneeseen. Ei nukutettu. Puudutuspiikkejä vain tökittiin. Kaikkinensa aikaa kului alle tunti. Kello oli 9:10, kun pääsin ajelemaan Torniota kohti. Pää muutaman gramman kymmenyksen kevyempänä, kuin aamulla tulomatkalla.

Parin tunnin kuluttua puudutuspiikkien vaikutus loppui. Kun luusta oli kaivettu irti siihen kuulumatonta tavaraa, alkoi alue tuntumaan hiukan kipeältä. Otin yhden miedon Panadolin. Oliko kipu muutenkin antautumassa vai auttoiko todellakin moinen pilleri, mutta iltaa kohti kipu hellitti paljon. Yöksi tarkoitettu Panacod saa jäädä ottamatta.

Kotona Aino oli paistanut viimeiset pääsiäisruuat. On aika hyvällä mallilla siis hommat. Minulla köökivuoro alkamassa tuota pikaa. Tein reilun annoksen paksua riisipuuroa. Niin reilun, että siitä syötiin lounaaksi lautaselliset. Keitin kovaksi kymmenen kananmunaa. Puuropata ja munat saivat jäähtyä. Myöhemmin iltapäivällä tein ruistaikinan ja kaulitsin siitä 20 ohutta lättystä. Siivutin munat. Laitoin taikinalätylle puuroa ja pari munasiivua. Ohut siivu voitakin. Suljin paistokset ja sitten uuniin paistumaan. Pari pellillistä. Lopuksi voitelu. Piti tulla rostiksia, mutta ulkonäkö epäillytti. Maku ratkaisee, kai maistiaiset uskalletaan ottaa!

En ole koskaan ennen tehnyt tuollaista taikinaa saatika leiponut sellaisesta mitään. Siksipä asian suhteen jäikin paljon parannettavaa. En tiedä, jäikö nämä tekeleet ensimmäisiksi ja myös viimeisiksi. Jos joskus teen vastaavaa, tiedän muutaman paikan, jossa on mahdollisuus petrata. Rostikset sitten maistuivat meille niiden ulkonäöstä huolimatta.

Maailmalla monet valtiot ovat keskeyttäneet rokotukset Astra-Zenecan rokotteella. Haittavaikutusten vuoksi. Britanniassa ko. rokotteella on rokotettu yli 15 miljoonaa ihmistä, eikä haittavaikutuksista ole raportoitu. No, kukapa sitä omaa pesäänsä likaisi. Paitsi ... Joutaisikohan nuo muualla käyttämättä jääneet rokotteet antaa käyttöön vaikka meille? Saataisiin rokotusprosentit nousemaan, jos vain järjestelmässä on kapasiteettiä!

Aina on jotakin ihmeteltävää ja purnaamisen aihetta. Tällä viikolla olen ihmetellyt sitä, kun parissakin paikassa jotkut paikan henkilökunnasta kulkevat ilman maskia. Tiedän, että kaikille maski ei sovi terveydellisistä syistä. Hiukanhan se on kornia, kun terveydellisistä syistähän sitä suositellaan.

Maanantai, 15.3.2021

Alkamassa taas uusi viikko. Tässä onkin maanantai-aamun ja torstai-aamupäivän välillä monenlaista asiaa muistettavana. Varattuja kellonaikoja on meillä yhteensä kai seitsemään eri asiaan. Pikkujuttuja periaatteessa. Huomisesta en aivan tarkoin vielä osaa sanoa. Silloin on se jonkunlainen operaatio ja päästä leikataan pois jotakin ylimääräistä.

Tänään oli vähän molemmilla asiaa Nordlab:iin. Meikäläisen aika oli 8:20. Syömättä piti olla, kun tutkailussa myös kolesterolit ja sokerit. Ihopolin turvakokeetkin samalla. Olikin sitten niin, että diabetes-hoitajan lähetettä ei löytynytkään. Turhaanko olen ollut yön ja aamun syömättä, kun olisi voinut mässäillä kaiken maailman herkkuja? Turhaanko olen tässä pinnistellyt? Soitto diabetes-hoitajalle kuitenkin auttoi ja lähete löytyi muutaman minuutin kuluttua kannasta. Verta otettiinkin siten moneen putkiloon. Ei kuitenkaan ennätysmääriä.

Jouduin siinä miettimän ajankäyttöäni, kun Ainollakin oli joitakin juttuja. Yhdessä välissä pistäydyin kotosalla. Paistoin aamiaismunat valmiiksi. Jauhoin viikonloppuisen hauen. Toisessa välissä käväisin sittarissa. Ainolla oli suunnitelmissa laitella jo jotain pääsiäisjuttuja ja niitä tarvikkeita varten ajattelin tehdä ihan oman reissun. Varsinainen kauppatilaus on tekeillä vasta keskiviikolle.  Vähitellen alettiin palautumaan normaalitahtiin. Syötiin aamupalakin!

Aino touhuili keittiössä. Sain kuitenkin leikkoa apuna hirven paistia. Sain laitella lounaan ja keitellä päiväkahvitkin. Olisi omiakin suunnitelmia, mutta teen ne joku toinen päivä. Tänään oli turha sotkeutua valmiisiin suunnitelmiin ja olla haittana ja tiellä.

Keskityin joksikin ajaksi tämän viikon kauppatilaukseen. Tuli se tietenkin aikalailla setvittyä kuntoon. Samalla tuli tehtyä muistiinpanoja asioista, joita pitää ennen pääsiäistä hommailla listojen ulkopuolelta. Keskiviikon kauppatilauksen kanssa oli vaikeuksia. Tai tuotteet oli helppo määritellä, mutta tilauksen hyväksyminen tökki. Oli varmaan vasta kymmenes yritys, kun tilaus tuli hyväksytyksi. Onneksi ne tuotteet säilyivät korissa. Olisikin ollut melkoinen show rakennella lista aina vain uudelleen!

Tuo ongelma saattaa olla OP:n tunnistautumisjutuista kiinni. Kantaan kirjautumisessa on tänään myös ollut ongelmia. Tekniikka on kummallista. Telia-TV:n digiboksin kanssa myös ongelmia. Ne ongelmat laukesivat joskus ennen iltakuutta.

Hallitus on kaiken muun hössötyksen ohella miettinyt ulkonaliikkumiskieltoa. Tavallinen kansa on kummissaan, että mitähän tuo lopulta mahtaa tarkoittaa. Että jos kuitenkin sinne ulos joutuu, pitääkö olla paikoillaan kuin patsas, kun on se ulkonaliikkumiskielto?

Sunnuntai, 14.3.2021

Pakkasta aamulla 7 astetta. Heikkoa etelätuulta ja heikkoa lumisadetta. Päätin sitten jo illalla, että koen nyt aamulla vain rannimmaisen jatan. Sitten jos siinä on kalaa hyvin, on se merkki siitä, että kalaa alueella on ja se liikkuu. Silloin voisi olla viisasta ottaa selimmäinen verkko pois. Mitä suurimmalla todennnäköisyydellä siinäkin olisi silloin kaloja. Todellisuus oli tällä kertaa se, että rantajata oli tyhjä. Jätin siksi selkäverkon muutamaksi päiväksi pyyntiin.

Klo 9:30 olin takaisin mökillä. Kamppeet siinä vähitellen kasaan. Taivas rävähti pilvettömäksi, aurinko pääsi pistämään parastaan!

Ajeltiin kotiin ja Torniossa oltiin hieman jälkeen keskipäivän. Lämpötila oli juuri ja juuri pakkasen puolella. Tiet ovat yhä lumisia ja jäisiä ja olin jonkun verran koko ajan valppaana, aiheuttaako aurinko ja lauhtuminen liukkautta. Ei vielä. Vilkkaimmilta teiltä lumet ja jäät ovat jo aika vähissä. Meidän mökkimatkalla ei ruuhkahuippuja ole ja jää on vielä ilonamme. Nyt on kuitenkin jo monin paikoin alettu viistoamaan talven mahtavia aurausvalleja tien reunoilta syrjempään. Se onkin tervetullutta toimintaa. Päällysteteillä kevätkelien saapuessa veden valuminen tielle (ja yöllä jäätyminen) loppuu nopsaan. Sorateillä tien pinta kuivuu nopeammin ja kelirikko-olosuhteet ja -haitat vähenevät.

Verkkohommistako vai mistä se oikein johtuu, kun vasemmassa kämmenessä on haitallinen kiputila. Kai se on lähinnä peukalossa mutta toisaalta sen paikkaa on hieman vaikea määritellä. Kouralla ei voi puristaa. Joku paikka on ikäänkuin venähtänyt. Toivon mukaan lumisateita ei olisi lähipäivinä ja käsi saisi ansaitsemaansa lepoa.

Viikossa oli tapahtunut melkoisesti muutosta valon määrään. Vaikka oli pilvisempääkin ja lumihiutaleita leijui ilmassa, keräsivät paneelit ilmaista virtaa taivaalta. Kotiin tultuamme ei ollutkaan normaalimäärää ladattavia laitteita odottamassa vuoroaan. Malliksi vain joku.

Vakkarilukija P pohtii linkolamaisesti ihmiskunnan tulevaisuutta. Tiedemiehet pohtivat tieteen keinoin kaiken elämän katoamisen ajankohtaa. Voi olla, että miljardin vuoden kuluttua olosuhteet maapallolla eivät enää mahdollista elämää missään tunnetussa muodossa. Tuskinpa tuntemattomissakaan. Kysymys onkin siitä, loppuuko elämä jostakin sellaisesta syystä, jota ei nyt tunneta. Se voi olla virus, johon ei löydetä oikeita konsteja sen nujertamiseksi. Hyvin todennäköistä on myös se, että että tuolla avaruudessa tapahtuu sellaista, joka aiheuttaa sopivia tappavia törmäilyjä. Ja/tai taivaankappaleet - maa mukaanlukien - sinkoilevat radoiltaan jonnekin iäisyyteen. Tuo virus, joka tappaisi kaikki ihmiset, ei ole mitenkään kaukaa haettu. Jos sellaista ei lähetä ne pienet vihreät miehet Marsista, voi se olla jo maapallolla odottamassa sopivaa hetkeä. Tai kuten tunnettua, virukset ovat aika näppäriä muuntumaan. Koronastakin on jo useita variantteja. Kaikki uudet virukset voivat olla tuhoisia ihmiskunnalle. Muistellaanpas vain, mitä tutkimusmatkailijat ja kaukomaiden rikkauksia etsineet valloittajat saivat aikaan eristäytyneissä yhteisöissä vaikkapa Tyynenmeren saarilla tai Etelä- ja Keski-Amerikan viidakoissa. Alkuperäiset asukkaat kuolivat tauteihin, jotka Euroopassa tuskin saivat yskää ja nuhaa pahempia oireita aikaiseksi. Virus ei liene apokalyptinen juttu. En usko sellaiseen virukseen, joka tuhoaa kaiken elämän. Mutta jos avaruudessa jonkun biljardipeli menee sopivasti, voivat ne pallot pomppia muuallekin kuin pusseihin.

Lauantai, 13.3.2021

Aamulla -6. Aika tyyntä. Kyllä meitä nyt hellitään pakkasten mentyä! Aamupalan jälkeen verkoille. Rannimmainen jata tyhjä. Syvemmässä yksi kuha. Sitten sattui Grande Katastrof. Vetäessäni syvemmän pään verkkoa, tarttui naru avannon alareunaan. Ajattelin, että kyllä se voimalla lähtee. Lähtihän se, kun poikkihan se meni. Voi paska! Hain kairan ja muita apuvälineitä ja porailin muutamia reikiä. Yritin reiistä erilaisilla apuvälineillä onkia verkon päätä. Mutta en onnistunut. Varmuuttahan minulla ei ollut edes siitä, kuinka kaukaa naru oli katkennut.  Jään alla voi myös olle virtauksia, ja verkon pää voi olla jonkun verran sivussa linjasta. On vain taas kerran tyydyttävä kohtaloonsa.

Oma vikahan tuo oli. Naru on todella vanha. Varmaan ainakin 20 vuotta. Vaikka 30, kukapa tuon muistaa. Loppukauden kalastus on seuraavan kokukerran jälkeen sitten yhdellä 54 metrin jatalla. Onneksi tavoite on likimain täysi. Ja onneksi laukaa, vain -3. Ja onneksi aurinkokin alkoi kiilahtelemaan. Kyllä tämä taas tästä.

Pääsiäinen on yllättävän lähellä. Ollaan tässä pikku hiljaa sitä ajateltu ja suunniteltukin. Koronan vuoksi jo toinen pääsiäinen menee suljetussa piirissä. No, jospa sitten vuoden kuluttua portit aukeavat. Vaikka onhan tähän alkanut tottumaankin. Nyt alkuviikolla on monenlaista asiaa tulossa. Paluu mökkikuvioihin taas torstaina.

Perjantai, 12.3.2021

Palataan eilisiltaan vielä vähän. Ennen kuutta avasin lunkan ylös kokonaan. Kävin viemässä kassini ja vilkaisin lämpömittaria, kun hengitys niin höyrysi: +1,9 astetta! Haa, plussalla jo. Takassa pidettiin tulta aika kauan. Niinpä se luovutti lämpöä seuraavaan päivään asti. Ei ollut yöllä kylmä.

Aamulla ulkona -8 astetta. Näytti hieman siltä, että järvelläkin voisi olla siisti sää. Illalla oli sadellut tuuman verran pumpulilunta. Kolalapiolla työntelin veskireissulla pumpulit syrjään. Ja sitten verkoille. Reki olikin eilisen jäljiltä valmiiksi kuormattuna. Ajelin ensin kauimmaiselle kepille. Olin viimeksi maanantaina lapioinut lunta reippaasti keppiavannon suojaksi. Lapioin lumen nyt syrjään ja aloin hakkaamaan keppiä irti. Jäätä oli suojauksesta huolimatta syntynyt reippaanlaisesti. Jään hakkaaminen taitaa olla yhdenlaista suoliston pumppausta. Siksi oli taas käytävä mailla hoitamassa asia.

Paluukyydille otin kairan mukaan. Sillä keppiavanto aukesi näpsäkästi. Kokuavannon (ja rantapään avannonkin) sain auki ilman kairaa. Hakkaamalla ja sahaamalla. Ensimmäinen jata oli pettymys. Toinen jata olikin ihan ok! Hauen lisäksi kuhaakin tarjolla. Otin kaikki talteen. Edellisestä kokemisesta oli neljä vuorokautta. Kaikki kalat olivat eläviä ja virkeitäkin. Verkon laittoon tuli myös K & M. Nythän se alkaa näyttämään kalastukselta Tarrallakin.

Kahvin jälkeen korjasin kalat. Grillissä taas. Vein perkeet kauemmas jäälle ja korppi oli oitis plokkaamassa parhaat palat itselleen. Käyttövesiavannossa suojalevyn alla vain hyhmää pinnassa. Vein mökille talousvesiä jonkun verran. Syönnin päälle päivälevot. Ja sitten olikin jo vuorossa kahvit. Eiköhän sitä aleta pian pelihommiin. Pimeyskin jo pihalla. Pakkaslukemat nyt kohdillaan. Olisikohan 6 astetta miinuksella. Sisällä +26. Ehkäpä takan lämmitys jää tältä illalta!

Torstai, 11.3.2021

Saarikko esitti maskipakkoa kauppoihin. Siitäpäs heti ärähti S-ryhmä ja K-ryhmä. Että lain mukaan se on mahdotonta. Kaikilla pitää olla pääsy kauppaan, maskittomillakin. Tällaista tämä on. Jos jotakin halutaan määrätä pakolliseksi, astutaan aina jonkun varpaille. Mitäpäs jos minä haluan mennä syntymäasussani kauppaan. Varmaan joku tulee vartijan uniformussa käsiraudat helisten poistamaan minut asiakasvahvuudesta. Ei auta, vaikka kuinka sanon, että kaikkien on päästävä kauppaan. Nudistienkin. Enkä edes asullani uhkaisi kenenkään henkeä. Voisi joku vanhapiika tietenkin saada sydärin. Viimeisellä hengenvedolla vain huokaisisi: ennennäkemätöntä! (mutta mahtavaa)

Pitkin itärajaa Etelä-Karjalaan asti taas tosi kylmää. Lapin puolella ei 3-kymppisiä tainnutkaan juuri enää olla. Torniossa likimain -20. Meltosjärvessä -15.

Liikkeelle lähdettiin klo 9:25. Puolitoista tuntia ja mökin piha saavutettu. Eipä näkynyt missään hiihtolomalaisia. Mökissä ja mökin ulkopuolella -13 astetta. Ei muuta kuin pökköä pesään. Kun sisälämpö käänntyi pari astetta plussan puolelle, juotiin päiväkahvit. Kannettiin autosta tavarat sisälle vasta silloin. Laitoin yhden tuomani ruuvin sille tarkoitettuun paikkaan. Taisi olla sopivan kokoinen, kun tuntui tarttuvan. Toimii, ainakin toistaiseksi.

Ei ole ainakaan vielä löytynyt netistä sellaista kamiinaa, joka täyttäisi kaikki toiveemme. Tuhkapesän puute on se, mikä vaivaa. Kun tullaan talvella kylmään kämppään, Joudumme polttamaan kamiinassa puita tuntikaupalla. Tulipesän pohjalle alkaa kertymään kekäleitä ja kohta niitä on niin paljon, että puita ei juuri mahdukaan. Pelkkä hiillos ei lämmitä kamiinaa riittävästi. Tuli on oltava. Mutta eipä löydy minkään maan listoilta tuhkapesällisiä kamiinoita, joiden kokokin passaisi. Se aiemmin mainitsemani 10 senttiä ylikorkea on myös 20 senttiä nykyistä leveämpi. Ei sitä ole tuohon paikkaan tarkoitettu. Lienee pakko ottaa Kota 2 tai Harvia 10. Ne vastaavat kooltaan nykyistä, UPO Kamiina 2:a.

UPO on meitä palvellut yli 30 vuotta. Voi olla jopa 36 vuotta. Ennen meillä oli vain suoravetoinen avotakka. Talven kauheimmilla pakkasilla emme voineet käydä mökillä ollenkaan. Kerran sitten tuo kamiina hankittiin. Siihen aikaan ei kellään tarralaisella ollut kelkkaa. Aurattu tiekin päättyi kolmen kilometrin päähän. Mutta Lauri T. ystävällisesti ajoi kelkallaan kamiinan meille. Pihalla poltettiin ensin tehdasrasvat pinnasta. Unto toimi asennuspäällikkönä. Kolme tuntia siitä, kun kamiina oli pihalle saatu, oli se asennettu ja lämmitetty ja sisälämpö noussut 32 astetta! Se oli sitä Amerikkaa. Avotakalla ei olisi lämpö noussut noihin lukemiin koko viikonlopun aikana.

Vuodet ja vuosikymmenet ovat kullanneet monet muistot, mutta kyllä se kamiina on kärsinyt. Lopullinen puhkipalaminen ei ole aivan vielä tosiasia, mutta onhan se uusiminen tehtävä ennen sitä. Pitää kuitenkin odottaa kesäkelejä, kun Aino halusi maalata tuon muurin samalla. Sitten on suoritettava kyllä se nuohouskin ennen maalausta. Tulipas rivejä puuhalistalle.

Pukeuduin jääkylmään haalariin. Rekeen kaikki oleellinen. Ja menoksi. Mökin pihassa kaikki oli ok. Mutta järvellä, muutaman kymmenen metrin päässä rannasta, oli tilanne hieman toinen. Lunta ei oikeastaan satanut taivaalta. Mutta järven pinta oli ohi kiitävää lunta tulvillaan. Muutaman metrin korkeudelle asti. Pakkasta 11 astetta. Etelästä puhalsi ja kohta oikea poski oli jäätyä. Käännyin syvän pään kepillä. Alkoi vasen poski jäätymään. Päätin siirtää verkkohommat huomiselle. Silloin kämppäkin on lämmin ja lämmittelymahdollisuus olemassa. Haalari ja saappaatkin lämmenneet.

Kolmen maissa sisälämpö jo 20 asteen kieppeillä. Kamiina oli aika täynnä kekälettä ja poistin siitä takkaan ämpärillisen verran. Takkaan sitten kalikat perään. Fejoadat naamariin. Alkoihan se elämä lopulta valkenemaan. Ennen neljää kävin täyttämässä siihen mennessä tyhjentyneet puukopat. Kahteen lastasin hieman isompaa kalikkaa. Yhteen pienempää. Isommat kalikat takkapuiksi. Takkaan ei kannata pikkuklapeja laitella. Ne lentävät vedon matkassa taivaan tuuliin. Vähitellen yläkerran lunkkaa raolleen. Ja enemmän ja enemmän. Siinä sitä ohjelmaa loppuillaksi!

Keskiviikko, 10.3.2021

Tosi kylmää tänäänkin. Järvikylillä tosin pakkasta vain parikymmentä. Torniossa monta astetta kylmempää. Koko Suomi oikeastaan pakkasen kourissa. Kylmyyspiste oli hieman valahtanut eilisen jälkeen etelämmäs. Ainakin -35 asteen lukemia löytyi mm. Peräpohjolasta. Mökille ei täksi illaksi aiota mennä. Huomenna sitten heti aamusta.

Huolestuttaa vähän nuo uutiset ihmisistä, jotka eivät tunnu välittävän koronaohjeista eikä määräyksistä. Jotkut hakevat porsaanreikiä kiertääkseen määräyksiä. Jotkut eivät välitä pätkääkään. Pitäisi saada kunnon rangaistukset määräysten laiminlyönneistä.

Nettiuutisista luin juttua, että mitäs sitten, kun on rokotuksen saanut? Jutussa ohjeistettiin rokotteen saaneita, että keitä he saavat tavata. Kun on kulunut kaksi viikkoa toisesta koronapiikistä, saa tapailla vapaasti muita samassa vaiheessa olevia. Muutoin on yhä mahdollista sairastua ja/tai toimia taudin levittäjänä. Suomessa tilanne normalisoituu nykyisellä rokotevauhdilla vasta ensi vuoden puolella. Suomi saattaa edustaa kansainvälisesti hyvää keskitasoa. Maailmalla tilanne ensi vuonna voi olla todella heikko etenkin köyhissä maissa. Malttia!

Tälle aamulle ei ollut ei ollut oikein mitään varsinaista ohjelmaa. Oikeastaan välillä ihan hyväkin. Mökillä sitten kuitenkin tulee yleensä tehtyä senkin edestä. Hain pakastimesta muikkupussin. Muikkuja on vielä jäljellä nykytahtiin kulutettuna moneksi viikoksi. Kalaa on meillä tarkoitus syödä vähintään kahdesti viikossa. Enemmänkin voitaisiin tietenkin sitä harrastaa. On se vain hyvää ja terveellistä.

Viime syksynä muikkuja pussittaessani laskin pussiin laitettavat kalat yksitellen. Edellisenä vuonna meillä oli yhdessä annospussissa liikaa muikkuja. Joskus jopa 50 kappaletta. Verkolla kun olen muikkuja pyydystänyt, ovat muikut melkolailla tasakokoisia. Meille kahteen henkeen sopiva lukumäärä verkkomuikkujamme on 25-28 kpl. Eikä yhtään sen yli! Tuo määrä mahtuu hyvin meidän paistinpannulle. Ei mene kahteen kerrokseen eikä sumppuunkaan. Kaikki saa helposti käännettyäkin. Ja syötyä!

Viimeksi laitoin muikkuja uunissa tomaattikastikkeessa. Se ei nyt aivan herättänyt oikeita tuntemuksia. Ei se tietenkään pahaa ollut, mutta jotakin se kaipasi. Lisäksi rakenne olisi saanut olla toisenlaista. Jos uusi yritys tulee, tiedän mikä meni edellisessä pieleen! Nyt Aino paistoin muikut rehellisesti pannulla voissa. Ja oli taatusti hyvää. Ei tarvitse tehdä muutoksia siihen reseptiin.

Eilen sain kolmannenkin 12V akun ladattua. Nyt ei kuitenkaan ole välttämätöntä viedä kaikkia akkuja mökille. Yksi siellä odottelekin aivan täytenä. Emme (ehkä) varmaan vahtaa teeveetäkään aivan viime viikon malliin. Lisäksi olimme viimeksi viisi illanseutua mökillä. Nyt vain kolme. Aika kuluu mökillä takuulla muutenkin kuin TV:n ääressä. Muistinpa jopa kaivaa täällä kotona jostakin laatikon pohjalta matkaan joitakin ruuveja. Minulla on, ainakin Ainon mielestä, ruuvejä joka lähtöön. Mutta ei. Ei ollutkaan sellaisia, joita viikonloppuna olisin tarvinnut. Nyt tulossa uusi kokeilu uusin ruuvein!

Olin laittanut auton lämmitykseen ennen syöntiä ja suihkua. Kauppatilausta lähdin noutamaan ennen yhtä. Tankkasin auton ja ajelinkin sitten ostoskeskuksen parkkihalliin. Oli käytävä Tokmannilla hakemassa kruunukynttilöitä. Mutta jopas jotakin. Ei siellä ollut. Eilen Tamppiksessa oli sama tilanne. Aika vähissä ovat kynttilät mökillä, kun edellinen kynttilähankinta on tehty kai vuoden 2019 syksyllä. Otin sitten kuitenkin talouteen tarpeellisia pehmopapereita. Eivät ne kynttilöitä korvaa, mutta ehkä niilläkin saa hyvän mielen. Ajelin sitten ostosten noutopisteeseen. Ja ostosten kanssa kotiin.

Neljän maissa iltapäivällä Aino kysäisi, paljonkohan mökillä mahtaa nyt olla pakkasta. Katsoin netistä ja aika hauskasti oli Suomessa pakkastilanne. Lähes koko Suomi värjötteli lukemissa 8 - 11 astetta. Miinuksella siis. Paitsi: täällä Merilapissa oli Suomen kylmyyspiste. Kemissä -16, Torniossa -14,1.

Jos rokotteita saataisiin maahan, saataisiin ne todennäköisesti ihon alle aika sutjakkaasti. Tällä hetkellä uskoakseni valtaosa palvelutaloissa asuvista vanhuksista on saanut rokotteen. Niin myös se henkilöstö, joka joutuu tekemisiin sairastuneiden kanssa. Ja niiden kanssa, joiden sairastumista pitää pyrkiä estämään viimeiseen asti. Nuo ovat sellaisia ryhmiä, joiden rokotukset hoidetaan järjestelmällisesti vastuullisten toimesta. Mutta kuka pitää huolen, että kotona asuvat mummo M ja pappa P tietävät, milloin heidän vuoronsa on ja osaavat siten varata rokotusajan netistä tai puhelimella. Veikkaan, että aika monella jää aika varaamatta. Ja moni voi menehtyäkin odottaessaan turhaan jotakin tapahtuvaksi.

Tiistai, 9.3.2021

Ei olisi ihan heti uskonut, että näihin aikoihin on vielä tällaisia pakkasia. Itärajan tuntumassa Kuhmossa -38,9, Sallan Naruskassa -36,3 astetta. Pitää siinä hiihtolomalaisten jo laittaa paidasta ylinkin nappi kiinni. Pohjois-Karjalassa pari astetta lämpimämpää, Mutta eipä sen väliä, hiihtolomat siellä ovat jo ohi! Meillä länsirajan pinnassa runsas 20 pakkasastetta. Eli ei paljon mitään.

Olihan ne myöskin loppuviikolla EM-hallikisat yleisurheilun osalla. Eipä tullut niitä seurattua teeveestä. Suomi kuitenkin taisi saada kisoista kolme mitalia, joten kai se hyvin meni. Norjakin kun sai vain kaksi!

Eilen kotiin tultuamme lapioin takapihan terassilta edellisen lumisateen tulokset. Jotakuinkin kymmenen sentin kerroksen. Näiltä vuosin aurinko lämmittää takapihan puolta iltapäivisin. Vaikka olisi reippaanlaisesti pakkastakin, sulattaa auringon lämpö lunta tummilta pinnoilta. Mutta melkein samaa kuumaa tulee kylmä vastaan ja vesi jäätyy. Sulaminen olisi ihan ok, mutta se jäätyminen ei. Liukasta, liukasta! Tänään lakaisin taas vähäiset lumipöperöt ennen auringon lämpövaikutusta. Huomenna ehkä taas uudestaan?

Aino teki matikkasopan. Nam! Tulipa lauantainen made otettua talteen ja laitettua fileiksi. Kannatti. Kun tulee paljon syötyä kuhaa ja muikkua, jää monet muut tavalliset kalat helposti lapsipuolen asemaan. Se on joskus huono juttu, mutta sen ymmärtää. Jos saisi paljon ahvenia ja ne olisi näpsäkkä suomustaa ja fileoida, söisinkö juuri muuta? Kuha ja muikku ovat tosi helppoja perattavia. Mateen nahka on nyljettävä pois. Voi sen tietenkin syödäkin, mutta ei se ole esteettisesti mitään hienoa ruokaa. Työläyden vuoksi tulee made usein heitettyä pois. Mitä isompi matikka, sen parempi hyötysuhde. Made on kuitenkin maukas kala.

Oli tälle viikolle tarkoitus käydä siellä Tamppiksen muoviosastolla. Ja muutakin asiaa oli, jotka voisi hoitaa ko. liikkeessä. Ainokin sitten innostui matkaan, kun aloin suunnittelemaan lähtöä. Ei tosin paljun tai kauhan vuoksi. Aino jäi arvatenkin siihen alkupään vaateosastolle. Löysikin jotakin siitä, mutta ei itselleen. Minusta puhumattakaan. Minä jatkoin takanurkkaan asti. Muoviosastolta löysin paljun. Taitaa olla hieman erilainen, kuin hajoittamani. Aika hennonlainen kuitenkin. Pitää yrittää käsitellä tätä varovaisemmin etenkin pakkasilla. Kauhan löysin siitä läheltä. Paluumatkalla kohti vaateosastoa plokkasin kyytiin joitakin kertakäyttöastioita. Ainolla eivät vaateostokset sitten kuitenkaan kukkaroa juuri rasittaneet.

Kotiin tultuamme huomattiin kuitenkin, että johonkin vaatehommaan oli jäänyt kiinni se varkaudenestoklipsi. Kumma, kun se ei hälyttänyt kassalla. Ei muuta kun takaisin. Odottelin autossa. Oli hälytin kuitenkin toiminut, kun Aino meni vastakarvaan kassan vierestä. Oli siinä kai ihmiset katsoneet kummissaan?

Kauppatilaus on tehty huomiselle iltapäivälle. Huomiselle on tiedossa pakkaslukemia, jotka ovat tämänpäiväisiä julmempia. Lienee siksi aika selvää, ettemme yritä huomisillaksi mökille. Yötä vasten, jäiseen kämppään, hyi! Kyllä meno on viisainta jättää torstaiksi. Näin ainakin nyt on käsitys. Huomenna tietenkin asia voi olla toinenkin, mutta se on sitten vasta huomenna.

Maanantai, 8.3.2021

Tiukka pakkasaamu. Seutukunnalla virallisesti tuplakymmeniä. Ylikin. Meillä klo 6:30 vain -15. Kiristyi tietenkin vielä muutaman asteen verran. Tänään siis kotiutumispäivä. Pakkasesta huolimatta oli edessä ensin verkkohommat. Ajoin ilman rekeä ensin verkkokepeillä. Vanha jälki pohotti hieman ja päätykurvissakaan en eksynyt reitiltä. Sitten hain reen ja tarvittavat muut systeemit ja palasin jäälle. Hakkasin kaikki kepit ensin irti. Sitten hain kumihanskat mökiltä. Joskus sitä hajamielisyyksissään ei muista kaikkea ottaa kerralla matkaan. Hanskat ja istumalautakin matkassa takaisin verkoille. Olin silminnähden pettynyt saaliiseen. kyllä kuhafilettä jälleen sain, mutta olisihan verkkoihin enemmänkin mahtunut. No, pitää olla tyytyväinen tilanteeseen. Monesti etenkin avovesiaikaan saalista ei kerry ollenkaan. On yllättävää, miten tyhjältä järvi silloin vaikuttaa. Mutta menisihän siitä jännitys, jos aina kalaa olisi päälle kylkien.

Pakkasesta huolimatta verkoilla oli tosi lämmin. Aurinko paistoi ja tuuli oli nollilla. Aurinko lämmitti selkää ja lämpö osui myös mustaan kalapaljuun, jonka kyljestä alkoi höyry nousemaan. Verkkoon oli jäänyt lauantain kokemisen jäljiltä yksi yläpaulasutti. Se ei ollut kovin merkittävä enkä silloin tuulessa alkanut sitä selvittelemään. Nyt sen selvittelin. Ei se paha ollut ja paljain käsin oli aivan hyvä verkkoa selvitellä.

Perkaus jälleen grillissä. Jos kalaa olisi ollut paljon, olisin saattanut fileoida kalat sisällä kämpässä. Grillin varjoisuudessa oli huomattavasti kylmempää, kuin jäällä. Meni vielä hyvinkin sellainen hauska puolituntinen, ennen kuin päästiin liikkeelle. Aina sitä on lähdön hetkillä hommaa. Terassin pakkasmittarissa vieläkin -15 astetta. Matkaan päästiin 11:23. Ei jäänyt Tarralle hiihtolomalaisia. Liekö liian kova pakkanen. Vai liekö koulukkailla koulu jatkuvaa lomaa koronan vuoksi?

Koronarokotuksia on Suomessa saanut nyt lähes 500000 ihmistä. Rokotteiden saanti vain tuntuu yhä tihmeältä. Torniossa ei edes kaikki 80 vuotta täyttäneet ole saaneet vielä rokotetta. Seuraavia rokote-eriä odotellaan riskiryhmille vasta huhtikuun puolessa välissä. Liekö niitä saatavilla silloinkaan. Tärkeää olisi, että todelliset riskiryhmät saisivat rokotuksensa pian.

Talvi pitää meitä suomalaisia tiukasti otteessaan. Näyttäisi tässä menevän puoli viikkoa erittäin kylmissä olosuhteissa. Jopa 3-kymppisiä öitä luvassa. Viikonlopuksi sitten saattaisi tilanne muuttua totaalisesti. Olisihan se tervetullut muutos. Näyttäisi jopa sitten jatkuvat lauhoissa merkeissä. Jokohan talven selkä nyt taittuisi?

Kotiin tullessamme sain kantaa parit raskaanlaiset kamppeet sisälle. Akkuja nyt tarkoitan. Telkkaria on tullut katseltua paljon ja edelliset akkulataukset ovat parin-kolmen viikon takaa. Läppäriinkin otin akusta kerran lisävirtaa ja pelivalojahan meillä poltetaan harva se ilta. Akkujen lisäksi powerbankit ovat olleet ahkerassa käytössä. Lataukset ovat olleet käynnissä koko iltapäivän, mutta vasta yksi 12 voltin akku on täyttynyt iltayhdeksään mennessä. Lisäksi täyttyi 6v kamera-akku ja reitittimen virtalähde. Pitäisi kai olla pikkuisen tehokkaampia latureita! Pian koittaa kuitenkin se aika, jolloin päästään täysillä hyödyntämään aurinkovirtaa. Loppuu se akkujen kuskaaminen ees-kahtaalle!

Sunnuntai, 7.3.2021

Iltasella nukkumaanmenoaikaan oli kämpässä liki tukahduttavan kuuma. Saunassa oli ollut tuli ja kyllä kamiinassakin oli kyhyjä pidetty. Alkuyöstä oli peittokin liikaa. Mutta jossakin vaiheessa saapui myrskyrintama tännekin. Pohjoisesta puhalteli ihan kunnolla. Aamukuudelta ulkona -7 astetta. Sisällä plussaa 13 astetta. Lumisade oli loppunut, mutta ilman liike liikutteli pintalumia. Järvellä suorastaan kova keli! Olipahan hyvä, kun siirsimme lähdön ja verkkohommat huomiselle. Koko täksi päiväksi luvassa kovaa tuulta.

Tälle päivälle suunnitelmissa vaihteeksi lumihommia. Lunta oli satanut vajaat 10 senttiä. Paikoin kuitenkin reippaita kinoksia. En halunnut missään nimessä jättää näitä lumia seuraavalle käynnille. Parempi on silloin aloittaa puhtaalta pöydältä. Lumihommissa kului kevyesti nelituntinen. Oli aloitettava lumen linkoaminen alueen pohjoisreunoilta. Sai laittaa putken osoittamaan kohti taivaanlakea. Lumi meni jonnekin kauas. Ei sitä tarvinnut toistamiseen liikutella.

Rantaan oli ajattanut melkoiset lumimäärät. Käväisin kelkalla pariin otteeseen järven puolella. Toisen reissun tein venetallin puolen reittiä. Siinä järven puolella luiskahdin kinoksen päältä koskemattomaan lumeen ja kelkka meinasi upota soseeseen. Onneksi vauhti riitti ja en joutunut hommiin. Kävin verkkokepeillä asti. Keppien mukaan on hyvä suunnistaa sinne. Vanhat jäljet olivatkin vain paikoin hieman näkösällä. Taaimmainen kääntöpaikka näkyi kuitenkin juuri ja juuri. En lumpsinut!

Aura kävi putsaamassa tien. Nyt onkin luvassa poutaisia pakkaskelejä. Vaihdoin pääkameraan akun. Tarkistin 2-kameran paristotilanteen. Hyvä oli, jota suuresti ihmettelin. Eipä tunnu kuluttavan virtaa nimeksikään. 3-kameraan olenkin vaihtanut paristot ihan hiljan.

Tuli sitten katsottua kuninkuusmatkakin. Klääpu hylättiin. On se vain: hiihdellä 50 km, pikku rike juuri ennen maalia, hylkäys! Aivan sama minulle. Taisi kuitenkin olla ansaittu hylkäys.

Aloitin tämän vuotisen työlistan rakentelun. Tuli pari merkintää, joista hyöty on talvella, mutta teen vasta lumien lähdettyä. Jos teen, toinen ei ole lainkaan välttämätön. Tällä hetkellä ei ole suunnitelmissa minkäänlaisia isompia projekteja. Ellen sitten toteuta viime kesänä hylkäämääni 2-projektia. Sen saattaisin toteuttaa, kun tarvikkeetkin ovat jo mökillä. Toisaalta .... Liekö kaikki jo niin täydellistä, ettei projekteja enää löydy? Lienee ikä lyönyt nuoren miehen jo littanaksi??

Lauantai, 6.3.2021

Heräiltiin melko varhain. Lumisade oli kuitenkiun herännyt aiemmin. Satoi sellaista hienoa pöperöä. Olisikohan yläilmoissa niin kova tuuli, että se hajotti hiutaleet jauhoksi? Katsoin netistä sääennusteen. Sen mukaan sade jatkuisi sunnuntain aamutunneille asti. Radiossa varoitettiin lumimyrskystä, joka osuisi Lounais-Suomeen ja Pohjanmaalle.

Verkoille kahdeksan jälkeen. Hakkasin ja sahasin kaksi ensimmäistä keppiä irti jäästä, jota oli avannoilla noin 7 sentin verran. Alkoipa silloin tuntumaan tuolla pakoputken suunnalla, että olisi Matin syytä harkita mailla käyntiä. Ajoinkin kelkalla mökille ja suunnistin veskiin. Haalari kun on aika tiukka, on se silloin myös melko hidas pukea. Ja myös riisua. Olin kuitenkin tällä kertaa laskenut matkan ja sekunnit oikein ja marginaaliakin jäi silmänräpäyksen verran.

Olikin sitten liki leppoisa ja rentoutunut olotila verkoilla. Koin ensin rantapään jatan. Oho, ei kalan kalaa. Selkäpään viisi metriä korkeassa verkossa oli kuitenkin muutama kuha. Madekin. Kuhat jopa lähellä yläpaulaa. Perkauksen suoritin grillin tuulensuojassa. Perkeitä viedessäni ajoin reen kanssa vesikkoon. Sen verran kävi hyvä tuuri. että kun kelkka pysähtyi, olivat sukset jo vanhalla polanteella. Irroitin reen, joka olikin kunnolla soseessa. Sain kelkan ajettua polanteelle. Sain reenkin lopulta kelkan jatkeeksi. Vähän se vaati lapiohommia.

Olin poikkeuksellisen sippi, kun pääsin viimein mökille. Oli pakko olla hetki pitkälläänkin. Kisoja katseltiin iltapäivän tunteina, vaikka suomalaisten mitalijuhlaa ei ollutkaan. Syötiin jossakin välissä. Hain saunavedetkin. Vielä sitten viimeisiä ampumahiihtoja. Ja sauna!

Iltapäivällä jo näytti vähän siltä, että lumisade saattaisi loppua. Mutta ei sittenkään. Puoli kuudelta sade alkoi uudestaan. Välillä lunta tuli sakeastikin. Taitaa siis sataa aamuun asti. Enpä olisi nyt lisälunta kaivannut.

Koronatilanne näyttää nyt kovin synkältä. Kolmatta aaltoa taidetaan nyt elää. Kun jossakin vaiheessa tulee rokotusvuoroon tavallinen kansa, voi silloin kehittyä oikea koronabuumi. Kunpa ihmiset tajuaisivat, että koronan torjunta ei pysähdy siihen, että on saanut rokotteen. Veikkaan että se buumi tulee. Luullaan, että rokotteen saatuaan saa toimia miten vaan!

Ollaan osittain varauduttu jo kotoa lähtiessä siihen, että saattaisimme olla mökillä jopa maanantaille asti. Nyt kun on lauantai-ilta ja lunta sataa, teimme päätöksen: kotiin vasta maanantaina. Sunnuntai eli huominen on lumityöpäivä. Maanantaina koen verkot. Huomennakin, jos aikaa on.

Perjantai, 5.3.2021

Kolea aamu.  Sisälläkin oli lämpö laskenut jonnekin 12 - 14 asteen paikkeille. Ulkosalla -15. Pello ja Meltosjärvi alle -20:n lukemissa. Kamiinan torven kaulus ei tahtonut millään pysyä kohdillaan. Se kun putosi pois paikoiltaan, levisi kämppään ilkeä tuoksu. Sain sen lopulta pysymään paikoillaan muutamien viritysten ansiosta. On ollut vähän puhetta uuden kamiinan hankinnasta. Yksi olisi kiikarissa. Tehokkaampi. Siinä olisi myös uuni. Se mahtuisi tuohon nykyiseen paikkaan, mutta korkeutta sillä on 10 senttiä nykyistä enemmän. Lienee kynnyskysymys!

Siirryin pakkasesta huolimatta ulkohommiin jo puoli yhdeksän maissa. Tarkoituksenani oli poistaa lunta tietyiltä paikoilta. Ensimmäisinä kohteinani nuo lähivarastojen ylärinteen puoleiset kattolappeet. Lumen pinnassa oli muutaman sentin kova kerstele. Alla oleva lumi oli aika tiukkaa. Ylempi varasto olisi näiden pakkasten jälkeen luovuttanut lunta pihaanajotielle. Putsasin lappeen puhtaaksi. Toinen varasto olisi puolestaan pudottanut lumet polulle. En aivan kokonaan tyhjentänyt lapetta. Eiköhän tuo vältä! Seurataan tilannetta.

Linkosin pudottamani lumet kauemmas. Linkosin myös vähän ylimääräistäkin ja paikat alkavat näyttää hoidetuilta. Kellarin suuaukon kohdalla poistin lunta laajemminkin. Putsasin samalla lunkan päällipuolen jääryytteestä ja alapuolen paksusta kuurasta. Oli muuten alapinnassa älyttömästi kuuraa! Keveni lunkkakin keveäksi käsitellä.

Pihalla oli vielä katolta pudonnutta lunta. Tein siihen kasaan ison loven, jotta sain polun kelkkareitille. Reittiä pitkin jatkoin grillille. Putsasin siellä edustan. Kiersin myös verkkohuoneen puolelle. Lopuksi lapioin lumen grillin edustan penkeiltä ja pöydiltä.

Laavun pleksikatteelta oli myös tullut lumet alas. Osan linkosi siitä metsään. Lapioin sielläkin ulkopenkin ja pöydän näkösälle. Yli viisi tuntia lumihommaa. Pakkaslumi oli kuivaa ja lensi lingolla mainiosti. Muutenkin se oli helposti käsiteltävää. Paitsi .... Katolta tulleita lumia on yhä putoamispaikoillaan. Niihin aion ryhtyä vasta sitten, kun tulee suojakelejä. Saattavat olle nyt pakkasilla liian työläitä.

Kävin kelkalla pikaisesti järven puolella. Pakkanen oli tehnyt tekosiaan ja kelkka ei ainakaan ajamillani kohdilla uponnut eikä jättänyt jälkeensä edes märkää uraa. Tilanne järvellä kuitenkin vaihtelee kovasti. Kahdeksi sisälle. Suomen mitaliputki ei saanut jatkoa.

Torstai, 4.3.2021

Aamulla ihan kunnon tuuli. Luoteesta. -7 astetta. Järvellä näytti keli vilpoisalta. Mökille tuuli ei pahasti vastannut. Olin illalla hakenut moottorikairan varastosta. Halusin käyttää sitä mieluummin, kuin akkuporakonekairaa. Polttomoottorikaira on huomattavasti tehokkaampi etenkin kun nyt on tuota välivettä. Sain moottorin käyntiin melko sutjakkaasti. Joskus pitkän tauon jälkeen käynnistäminen on ollut hankalaa. Sisällä käyttäminen on auttanut. Olisiko ollut vesiherne kaasarissa?

Kiersin latureittini latuhöylän kanssa. Saa Aino halutessaan hiihdellä. Kuusten alla latu on roskainen ja hyvin jäinen. Avoimilla paikoilla ladusta tuli oikein hyvä.

Mietin, miten pukeutuisin verkoille. Toppahousutko? Nämä talvihousuni ovat melkeinpä syyshousut. Kunnon vuori puuttuu. Tuuli menee läpi ja siinä voi jäätyä yks-sun-toinenkin paikka! Onhan minulla tietenkin se pilkkihaalari. Se vain on talvi talvelta aina vain pienempi! Päätin kuitenkin yrittää ahtautua siihen, vaikka olin huolissani lopputuloksesta. Tukin itseni haalarin sisälle. Ja ... sain vetskarinkin kiinni. Wau! Toivoin vain, että vetoketju ei särkyisi. Nyt tiedän, minkälaista on pukeutua korsettiin!

Aino oli juuri täyttänyt puukopat. Minulla oli jo reki kelkan perässä joten kiersin varaston editse ja kuskasin kopat rekikyydillä mökin laitaan. Kannoin siitä vielä sisällekin. Kaikki neljä koppaa. Sen verran oli puuta kulunut saapumisemme jälkeen. Hain verkkohuoneesta tarvikkeita verkonlaskua varten. Verkot hain yläkerrasta. Ne olivat vielä Kivikankaan postipaketissa. Joskus aiemmin talvella ne olin tilannut. Otin verkot pusseistaan paljuun. Poistin helmasta narunpätkät, joilla helmat oli sidottu kokoon.

Kello 10:30 siirryin jäälle. Syyspuolella olin laittanut kepit niin, että niiden poikkikepit jäivät reilusti silloisen jääpinnan yläpuolelle. Kun kuitenkin tulisi käymään niin, että vesi nousee jään päälle ja kun se jäätyy, jää poikkikeppi jään sisään. Kokuavannossa on kaksikin pokkikeppiä. Aloitin rannimmaisesta kepistä. Poikkikeppi oli muutaman sentin nykyistä jääpintaa korkeammalla. Pintajäätä muuan sentti. Sitten toistakymmentä senttiä välivettä. Alimmaisen 30 senttiä jäätä. Kairasin kepin viereen reiän. Sitten sahasin jääsahalla kepin irti. Tein saman operaation kauimmaisellakin kepillä. Verkkokepeille oli hyvä ajella. Viime perjantaiset jälkeni olivat jäätyneet luistelubaanaksi. Se varsinainen rypypaikkani oli parikymmentä metriä kauimmaisen kepin takana. En uskaltanut ajaa sinne, vaan vekslasin kelkalla ykkönen-pakki-ykkönen-pakki -systeemillä käännöksen. Vanhan jäljen ulkopuolella hieman pintakova lumi ei kestänyt ainakaan kävelijää. Vesi vain roiskui, kun kokeilin siinä talsia. En aikonut ainakaan tänään olla kelkalla soseessa kiinni. Viimeiseksi avasin keski- eli kokuavannon. Siinä poikkikepit olivat hieman jään sisällä, mutta onneksi vain hieman. Porasin neljä reikää pystykepin ympärille ja sahasin reikien välit auki. Vedin kepin jäälle ja hakkasin siinä kiinni olevan jäämöykyn pois.

Päivä oli jo puolessa. Aino oli sillä aikaa hiihtänyt latujani. Parikin kierrosta. Tuli sitten katsomaan touhujani. Oli sopiva hetki lähteä kahvistelemaan. Istuin ennen kahvia tovin terassilla ja irroittelin melkoisia jääpaakkuja lahkeiden suista. Kylläpä sitten kahvit ja voileivät maistuivat!

Puoli yhdeltä takaisin jäälle. Helpot vaiheet jäljellä päivän urakasta. Otin narut pois pohjasta ja laitoin verkot tilalle. Tällä kertaa punaisia Pietarinverkkoja. Korkeudet viisi ja kolme metriä. Verkkohommissa ruukaan pitää istuimena 40 litran muovilaatikkoa, jonka päälle laitan metrisen laudan. Nyt tällaiselle istuessani palju antoi periksi. Muljahdin selälleni. Onnekseni en ollut sitä paikkaa pehmentänyt soseeksi. Pysyin kuivana. Tulipahan taas asiaa Tamppiksen muoviosastolle. Etenkin, kun sininen parin litran kauhakin oli halki. Milloinkahan olin sen rikkonut, kun en ole sitä aiemmin huomannut. Syystalvella se oli vielä ehjä.

Ennen kahta olin kamppeineni mökillä. Katsottiin naisten viesti. Täh ... Ruotsin piti voittaa, mutta mitenkäs kävikään? Mutta toisen epäonni on toisen onni. Roposka ja Pärmis pistivät parastaan. Ja Suomelle yllätyspronssi. Oli hieman aikaa ennen yhdistetyn hiihtoa ja hain siinä välissä pari ämpärillistä vettä. Vesiavanto oli levyn alla sula. Yhdistetyssä mäkikunto ei riitä isoon mäkeen. Aina ei pieneenkään. Suomalaiset hiihtävät kuitenkin hyvin. Ilkka noisi 13 sijaa kuudenneksi. Oli taas porukan nopein hiihtäjä.

Keskiviikko, 3.3.2021

Laitoin illalla vanhan kännykkäni herättämään minut aamuseitsemältä. Kännykkä palvelee minua satunnaisesti tässä tehtävässä silloin, kun haluan varmistaa heräämiseni ajoissa. Siis ajoissa heräämisen!! Latasin ensin sen ja laitoin kellon oikeaan aikaan. Oli kesäajassa. Aamulla en kuitenkaan jäänyt herätystä odottelemaan. Varotoimenpidehän se koko juttu olikin. Olin hereillä jo pitempäänkin, mutta nousin ylös vasta joskus puoli seitsemän aikoihin. Ulkosalla heikkoa pakkasta. 7:30 laitoin auton lämmitykseen, kun lasit näyttivät olevan vähän kuurassa.

Aamupalan jälkeen liikenteeseen. Aika hammaslääkärille oli varattuna kello puoli yhdeksäksi. Olin paikalla ajoissa ja täytin taas sen lomakkeen, jolla pyritään varmistamaan, etten kanna koronavirusta. Syksyinen lääkärini oli vaihtanut työpaikkaa. Tämänkertainen lääkärini aloitti tässä toimipisteessä tänään. Olin hänen ensimmäinen potilaansa uudessa työpaikassa. Lääkäri oli täysin ammatti-ihminen. Työpisteeseen, tarvikkeisiin, välineisiin ja materiaaleihin liittyvät asiat pitivät kuitenkin lääkärin ja assistentin välillä vilkasta keskustelua yllä. Uusi ympäristö ... ainahan se alkuun on erilaista! Hammas tuli kuntoon. Vanhaa hammasta oli puolikas jäljellä. Se riitti rakentamisen perustaksi. Syksyllä sitten vuositarkastukseen.

Kun ostosten nouto oli mahdollista vasta klo 13 alkaen, saatiin aamupäivällä olla rauhassa. Syötiin ruoka juuri ennen puolta päivää. Hammas kesti, puudutuskin oli tipotiessään. Vaihdoin esiintymiskelpoiset vaatteet ennen yhtä ja olin tarkkana sähköpostin kanssa. Odotin kaupasta kuittausta ostoksistani. Sitä ei vain alkanut kuulumaan. 13:20 soitin ja kyselin asian perään. Tavarani kuulemma olivat kerättyinä ja laatikoissa. Jostain syystä sposti oli jäänyt lähettämättä. Eli siitä vain matkaan. Matkalla puhelinkin sitten piippasi spostin merkiksi.

Kotona kahvit. Ja aikalailla pian katsomaan miesten hiihtoa. No joo ... sama vaikka oltaisiin lähdetty mökille heti kauppareissusta.  Lähdettiin sitten kuitenkin 15:40. Hieno sää. Nollakeli. Mökillä 17:10.

Ja niinhän vähän arvelinkin: lumet tulleet katolta! Todennäköisesti likimain heti poislähtömme jälkeen. Alalape oli ollut lähtiessämme täydessä lastissa. Ylälappeella oli vielä kolmas- tai neljäsosa. Lumi oli nyt jäädyttyään kuin sementtiä. Sain tehtyä kulkuväylät, mutta aikaa meni liki kaksi tuntia. Linko ja rautalapio aseina. Pimeän tullen en enää jaksanut pakertaa. On tämä niin perseestä! Ala nyt tässä jollekin!

Tiistai, 2.3.2021

Nyt oli yöllä jo hieman pakkastakin. Viitisen astetta. Siksipä aamupalan jälkeen laitoin hetkeksi auton lämppärijohdon paikoilleen. Laitoin sitten jotakin fiksumpaa päälle, ja lähdin ajelemaan. En sen kauemmas, kuin vain parturiliikkeen luo. Edellinen tukanleikkuu oli 9.12. viime vuonna. Napsittiin silloin kuontalo melkoisen lyhyeksi. Mutta kolme kuukautta ... kyllä sen jo tunsi ja näki, että aika olisi taas mennä. Näitä reissuja ei himoitse, kun pitäisi välttää turhia menemisiä. Mutta en kyllä aio aivan pörröpeikkonakaan olla. Siksi nyt vakoilemaan, olisiko mahdollisuuksia leikkuuseen.

Ajoin hiljakseen liikkeen ison "näyte"ikkunan sivuitse. Yksi henkilö oli parturintuolissa, yksi odottamassa vuoroaan. Kun leikkaajia oli vain yksi, en halunnut jäädä penkille jonon jatkoksi. Koska oli hieman epämääräistä kauppa-asiaakin, päätin pistäytyä LIDLissä. Siellä oli hiljaista ja sain keräillä kaikessa rauhassa vähäiset ostokseni. Lähdin sitten uudestaan katsomaan asiakastilannetta parturissa. Äskeinen odottaja istui nyt parturoitavana. Odottamassa ei ollut ketään. Joten sisälle vaiin. Ei mennyt kauaa, kun pääsin työstettäväksi. Ja hiuksetkin lyhenivät nopsaan.

Torniossa ja koko Länsi-Pohjassa on viime aikoina ollut vähänlaisesti tartuntoja. Voi olla, että rajan yli - puoleen tai toiseen - eivät nyt ole pöpöt niin hirveästi kulkeneet. Ihmiset ovat enemmän aloillaan, eivät tartunnat lisäänny. Radiossakin sanottiin, että Haaparannalla olisi viime viikolla ollut vain viisi tartuntaa. Luulajassa tilanne on kuitenkin aika paha, 490 tartuntaa.

Kuinkahan monta kertaa minulle on soittanut vuosien mittaan joku, joka kyselee keittiöremontin tarpeesta? Aika monta, tänäkin vuonna ainakin jo kahdesti. Mutta ensimmäistä kertaa tuli joku pimputtelemaan ovikelloa asian johdosta. Ei se sisälle tukkinut. Oli ilman maskiakin. Mutta silti ihme otus näin korona-aikaan.

Iltapäivällä MM-hiihdot jatkuivat naisten vapaalla kympillä. Eipä kisa tuonut minkäänlaisia ylläreitä. Roposka kuitenkin oli iloisesti kymmenes. On siinä nuoremmille kiinni otettavaa. Huomenna miesten vuoro. Onhan silloin suomalaisilla mahdollisuus parantaa tämänpäiväisestä. Pystyssä kannattaa kuitenkin pysyä!

Jos satutte muistamaan, oli minulla jatkuvia ongelmia kauppatilausten kanssa viime vuoden puolella. Kirjautumiset eivät tahtoneet toimia. Tai vaihtoehtoisesti ohjelma unohti kirjautumisen ja vaati sitä uudelleen. Näyttää siltä, että nyt homma pelittää kunnolla. On toiminut kai jo muutaman kuukauden. Sekä Edgellä, että Chromella. No, mikäs sen mieluisampaa. Tämän viikon tilaus on huomiselle. Noutoaika alkaen kello 13. Olen päivän mittaan täydentänyt ja muutellut tilausta. Onneksi kaikki nykyään toimii ja on vaivatonta. Ennen asia stressasi. Huomenna todennäköisesti katsotaan kotona miesten hiihto. Illaksi taidetaan mennä mökille. Näin ollaan vähän mietitty. Verkot pyyntiin varmaan torstaina. Tornioon palataan sunnuntaina tai maanantaina. Pariksi-kolmeksi päiväksi. Näin se lähtee kevätkausi ihan kunnolla pelaamaan.

Rokotteiden saannissa on yhä ongelmia ja tuskin se tahti siitä merkittävästi nopeutuu. Saatuja rokoteannoksia on kuitenkin pistelty olkapäihin melko tehokkaasti. Tahti on alkanut nopeutumaan ja viimeisen viikon aikana rokotteen on saanut liki 100000 henkilöä. Tuolla tahdilla kansakunta olisi aika hyvin rokotettu vuoden loppuun mennessä. Omaa rokotevuoroa ei voi kuin arvailla. Parempi kai olla kokonaan arvailematta. Tulee, kun tulee!

Maanantai, 1.3.2021

Maaliskuun ensimmäinen päivä. Koirien kiinnipitoaika alkaa. Tanssit ja karaoket pannassa ravintoloissa kesäkuun loppuun asti.

Suomi on siirtynyt poikkeusoloihin. Se on selvä, että moni tulee kärsimään. Mutta kuinka moni kärsisi tai jopa kuolisi ilman rajuja toimenpiteitä. Taloudelliset kärsimykset ovat jotenkin sietokyvyn rajoilla. Toivoisi vain, että tulevista viikoista selviäisivät niin yrityksetkin, kuin yksittäiset ihmisetkin.

Tänään on ollut MM-hiihdoissa välipäivä. Välipäivältä se on tuntunut muutenkin. Jotenkin vain on tuntunut siltä, että kausi olisi jo nyt vaihtumassa. Voihan se niin ollakin, että kausi on todellakin vaihtumassa. Ainakin tällä hetkellä pahimmat pakkaset ovat ohi. Huomiselle meille povataan päivällä plussakeliä, sen jälkeen miinus viittä. Öisin kymmentä. Sehän on jo jotakin. On kuitenkin vasta maaliskuun alku. Kovat (-30) yöpakkaset voivat jatkua kuun lopulle asti.

Päivän aikana ollaan jo varovaisesti suunniteltu tulevia viikkoja. Ohi pääsiäisenkin. Onhan se mukavaa suunnitella, kun on mukavia asioita odotettavissa. Sään lisäksi. On tarkoitus ennen pääsiäistä olla mökillä paljon enemmän kuin nyt. Viritellä verkot joksikin aikaa pyyntiin. Tekemääni Excel-suunnittelualustaan olen merkannut labrat ja sen yhden tulevan operaation Länskässä. Lisäksi on hammaslääkärikäynti ja apteekkireissu. Merkkailin sitten siihen alustavia päiviä mökkipäiviksi. Sitten piti seuraavaksi suunnitella viikottaiset kauppatilauspäivät. Kyllä ne sain vielä hyvin sopimaan kalenteriin. Pakkohan se oli. Jäi vielä ylimääräistä vapaatakin ja särkymävaraakin. Voi vaikuttaa turhalta, mutta näin voin olla aika varma siitä, että kaikki tarpeellinen tulee hoidettua.

Sunnuntai, 28.02.2021

Näin yöllä unta, jonka kaltaista unta olen nähnyt joskus aiemminkin. Muutamaankin kertaan. Perusasiana on se, että olen eksyksissä vieraassa kaupungissa. Joskus jopa ulkomailla. Olen hukannut lompakkoni ja mahdolliset matkalippuni. Olen työtehtävissä, en vapaalla. Tarkoituksenani on aina osallistua johonkin seminaariin. Niin nytkin. Yleensä en muista seminaarin aihetta. Nyt oli poikkeus. Se käsitteli paloturvakaappeja ja niiden muunneltavuutta. Tässä unessa oli muutakin poikkeavaa. Tiesin missä kaupungissa olin. Tosin kaupunki oli täysin erilainen kuin se oikeasti on. Ja paras poikkeus entisiin uniin oli se, että minulla oli puhelimeni ja pystyin sen avulla suunnistamaan ja etsimään paikkoja. Olin hukannut maskini. Joku lahjoitti sen tilalle ihmeellisen myssyn. Se peitti melkein silmätkin.

Aamulla jälleen mukava pakkanen, kymmenkunta astetta. Järvellä sumua. Tuuli jostakin maan puolelta, aurinko paistoi, eli mikäpä ollessa. Kevättä parhaimmillaan.

Suunnitelmissa oli, että oltaisiin kotosalla viimeistään kahdeksi. Parisprintin finaali alkaisi silloin. Karsinnat puolen päivän aikaan. Jos haluttaisiin nekin nähdä teeveestä, voisi aikataulu olla liian tiukka. Joten päätimme niin, että lähtö on sitten, kun joudamme liikenteeseen.

Perustoimien jälkeen lähdin viemään linkoa talliinsa. Matkalla hieroin tien reunasta aurausvallia. Auton kääntöpaikasta ihan reippaasti, vierestä 15 metrin matkalta leikkasin puolen metrin siivun. Ettei tie kavennu liikaa. Lingon puhdistus ja tankkauskin vielä. Kelkan ajoin parin mutkan jälkeen myös talliin. Aino kävi vielä kävelyllä. Ehdittiinkin sitten kotimatkalle jo hieman ennen yhtätoista.

Etelä-Suomen hiihtolomat alkavat olla ohi. Vuoro siirtyy keskiseen Suomeen. Täällä pohjoisessa olosuhteet talvilomailulle ovat loistavat ja näyttävät vain paranevan. Tulevat pari kuukautta ja ihan pohjoisessa enemmänkin, on hienoa aikaa. Ainakin toistaiseksi on meillä järvellä vaikea kelkkakeli. Nopeat kelkat kulkevat vaikka vedessä. Nopeat kelkat kulkevat meilläkin järvellä. Mutta onko siinä mitään järkeä ajaa järveä pitkin kuin reikäpää? No, reikäpää tekee sen, mitä reikäpään pitää. Mutta jos haluat pysähtyä vaikka pilkille, tai verkoille tai muuten vain, on syytä ajaa maille asti. Siellä reiän teko  on kairan surma, mutta pysyypä jalat kuivina. Kunnon plussakelit olisivat nyt poikaa. Mieluiten vesisateen kanssa. Ja sitten näitä tällaisia yöpakkasia. Eli päältäpäin tulevat ne parantavat asia. Jään alta tulee se vesi. Se tulee jään päällä olevan painavan massan ansiosta ja Kaaraneksen tursuamisen vuoksi.

Ja se lisävaroituksen sana: paikoin on niitä uhkureikiä. Talven tässä vaiheessa vesi tulee paineella jään alta ja reiät laajenevat nopeasti. Myöhemmin keväällä virtaus on toisin päin. Avannot suurenevat silloinkin.

Aurinko tekee päivä päivältä laajemman ja korkeamman kaaren. Päivä on jo vaikka kuinka pitkä. Kymmenisen tuntia peräti. Vaikka meillä mökki on varjon puolella rinnettä ja auringon ja mökin välillä on kunnon puustoa, osuu ajoittain oksien välistä pilkistävän auringon sädekiiloja aurinkopaneeleihin. Eli vaikuttaa nyt siltä, että akut selvisivät tästäkin talvesta. Sen verran on jo latausta tulossa.

Tänään oli viimeinen päivä helmikuuta. Jäniksen metsästys päättyy tänään. Keskiyöllä. Kävi tälle metsästysvuodelle niin, että en käynyt metsällä ollenkaan. En ole koskaan ollut niitä ahkerimpia metsämiehiä. Nuorempana kuitenkin tuli kuljettua pitkiäkin reissuja. Se aika on ohi. Ei fysiikka enää pysty sellaiseen.

Kotimatkaa tehtiin muuten hyvissä olosuhteissa, paitsi että tiellä oli jonkun verran pakkaslunta. Ei se oikeastaan ajamista haitannut, mutta näkyvyyttä se kuitenkin häiritsi, kun jouduin hetkittäin ajamaan jonkun perässä. Lumipöly ja auringonpaiste ... huono yhdistelmä näkyväisyyden kannalta.  Matkan loppuvaiheissa kuunneltiin radiosta parisprintin karsintaa. Ensimmäinen karsintaerä meni näin ajomatkan aikana. Loput erät ehdittiinkin katsomaan teeveestä. Ja myöhemmin finaalitkin. Kyllä hieman suututti suomalaisten kaatuilu ja konttailu. Lopulta kuitenkin huikea päätös. Onnea myös Kallelle, joka siirtyi rallin mm-sarjan kärkeen. Muutakin urheilua oli, mutta tällä kertaa ne jäivät vaisumpaan osaan. Mutta hyvä urheilupäivä kuitenkin!

Lauantai, 27.02.2021

Aamulla -9 astetta. Pakkaskelissä uskaltauduin käymään kelkalla vesiavannolla. Varmuuden vuoksi kuitenkin vanhaa jälkeä pitkin. Arvelin, että selviydyn avannon jääkannesta pikku kirveellä, joka minulla kulkee kelkan tavaratilassa istuimen alla. Ei se sitten ihan niin mennytkään. Olisin sen tietenkin saanut hakattuakin, mutta se työasento! Jää oli parikymmentä senttiä alempana, kuin viereinen lumipolanne. Oli sen verran hankala asento pienellä kirveen nysällä polvillaan hakata jäätä, joten kävin hakemassa jääsahan. Sillä homma kävi seisaaltaan.

Päätin vähentää mökin katolta lumen määrää. Ei sen vuoksi, etteikö katto kestäisi. Vaan ihan sen vuoksi, että nyt lumi on kuivaa ja saan sen kohtuudella lingottua muualle tiputettuani sen alas. En pudottanut kaikkea. Yläpuolen lappeelta pudottelin lumet likimain lappeen puoleenväliin asti. Sen lisäksi kattotikkailta käsin parin metrin leveydeltä harjalle asti. Maassa sitten linkosin lumet kellarin päälle ja ylikin. Lumikasassa alimmaisena oli vanha ja jäinen lumivalli. Milloinkahan se olikaan siihen katolta pudonnut. Joskin viime vuonna. Eli lingolla ei ollut asiaa niille kohdilla. Jouduin siksi lapioimaan muutaman kuution pudottamaani lunta tasaiselle maalle, josta pääsin sen ampumaan pois. Monta kertaa olin lapion varressa, monta kertaa lingon kahvassa. Siinä oli vastakkain kaksi kovaa. Minä ja kinos. Vaikka lumi oli täysin kuivaa, junttautui se pudotessaan melko kovaksi ja tiiviiksi massaksi. Lumilapiolliset piti pitää riittävän pieninä, että jaksoin touhuta. Onni oli kuitenkin se, että lumen siirtomatka oli lyhyt. Pisimmillään kaksi metriä. Aino keitteli välikahvit. Sitten olikin vuorossa enää viimeiset linkoilut.

Katsottiin naisten hiihtoja. Juuhauki tietenkin ykkönen. Pärmis sijalla 13. Onneksi Ruotsissa on kuitenkin naisosastossa kunnon hiihtäjiä. Odotellaankin siksi viestiä ihan mielenkiinnolla.  Tunnin tauko ennen miesten kisan alkua. Päätin siinä välissä ajaa ladut. Latukone oli vielä kesäsäilytyksessä ja oli tietenkin hieman työläs ottaa esiin. Sain sen kuitenkin ja ajoin reittini läpi. Ladusta tuli hyvä. Matkan varrella joiduin heiluttelemaan viidakkoveistä muutaman koivunsaikaran vuoksi. Miesten hiidossa Iivo oli Pärmiksen tapaan myös 13. Siinä se on Suomen hiihdon taso! Aino veikkasi, että Norjaan menee vitoisvoitto. Ei onneksi mennyt, mutta sijat 2-6 matkasivat vuonojen maahan.

Syötiin spagetit ja soossit. Olin tietenkin suuressa viisaudessani ottanut väärän kastikkeen matkaan. Kyllä se kuitenkin tuli syötyä. Hyväksikin voisin ruokaa kehua. Pelkkä spagetti ei olisi maistunut niin hyvältä!

Perjantai, 26.02.2021

Noustiin jo ennen kuutta. Touhuilimme kaikessa rauhassa aamun toimet. 8:40 liikkeelle. Pakkasta kymmenisen astetta. Loppumatkasta 6. Välillä hieno paiste. Välillä sumua. Loppumatkasta pilvistä ja hieman alijäähtynyttä vettä.

Auto jätettiin tielle. Valli oli tien laidassa melko mahtava. Pihalla lunta noin 30 - 35 senttiä. Mihinkään ei ollut sen kummemmin ajattanut. Sisällä -8. Ajoin kelkan ulos tallistaan, että sain lumikoneen esille. Sitten vain älytöntä linkousta. Vaikka oli pakkasta, oli lumi silti raskasta. Hyvä kun Aino sai terassin ja portaat puhtaiksi. Muualle ei juuri ollut asiaa kolalapion kanssa. Vähitellen työmaa oli siinä vaiheessa, että sain auton ajettua pihalle. Sehän oli jo kuin puoli voittoa. Ja pakkaslumi - määrästä huolimatta sitä oli niin kovin helppo työstää!

Juotiin kahvit. Meni pari tuntia iltapäivän puolelle pihalumien kanssa. Tämän päivän urakka enää laavulla käyntiä vaille. Toppasin lingon kelkkavajan luo. Oli pakko siirtää kelkka pois väylältä, jotta tie laavulle aukenisi. Ajattelin  käydä  jäällä mutkan. Kun rannan läheisyydessä kelkkaa ei upottanut,  päätin samaa kuumaa käydä verkkokepeillä asti.  Näin menomatkalla vanhat jäljet lumen alta. Ja verkkokepit kauempana toimivat reitin suunnistuskeppeinä. Jouduin ajamaan  jonkunlaista haipakkaa, koska paikoin vanha jälki petti ja tela alkoi sutimaan soseessa. Taaimmaisen verkkokepin jälkeen olen ajellut aiemmin useita kaarroksia. Nyt vanhat jäljet olivat piilossa lumen alla. Ja niinhän siinä kävi, että putosin jäljeltä hitaammassa kaarroksessa ja kelkka humpsahti soseeseen. Eikä tietenkään liikkunut enää mihinkään suuntaan. Viestitin naapurillekin, ettei kannata tulla apuun. Helpompi minun on saada yksi kelkka mökille, kuin että meillä olisi 2 kelkkaa soseessa! Onneksi oli lapio matkassa. Olisi saanut olla kumisaappaatkin. Vettä oli jään päällä vajaat 20 senttiä. Onneksi melko tuliterät nahkasaappaat olivat aika hyvässä rasvassa ja jalat eivät kastuneet. Kelkan alta oli kaivettava kaikki sohjot. Lopulta minulla oli 3-4 metriä pitkä vesiallas ja siinä sain lopulta kelkan liikkeelle, Ensin pakilla, sitten ykkösellä. Taas pakilla ja taas ykkösellä. Pääsin siitä lopulta liikkeelle ja vanhalle jäljelle, mutta putosin jälleen 15 metrin jälkeen siltä pois. Olin puolessa tunnissa päässyt edellisestä jumista irti. Tästä uudesta pääsin hieman helpommin. Onneksi kelkkan keula oli jo kohti paluureittiä. En enää eksynyt vanhalta polanteelta ja sain ajaa vauhdilla mökille. Oliko uhkarohkeutta vai kokemuksen tuomaa viisautta, kun ajelin sitten vielä uuden reissun vesiavannon ympäri. Ei upottanut. Vesiavannon jälkeen jotokseni verkoille pohotti mustana. Rannempana ei vesi ollut haittana.

Syötiin ruoka. Sen jälkeen piti vielä käydä lingon kanssa laavulla. Tankkasin ensin lingon. Pakkanen oli vaihtunut suojakeliksi. Puista putoili vesimärkiä lättysiä. Hangen pinta oli kosteaa, syvemmällä pintakerroksen alla pakkaslunta. Lumi tahtoi paakkuuntua linkoon ja sain pariin otteeseen rapata paakkulunta lingosta. Olipa muuten raskas reissu laavulle.

Katsottiin teeveestä Emmerdale ja yhdistetyn hiihto. Ilkalle onnea. Olipa kova nousu mäkiosuuden takamatkalta. Takkaan tulet. Päiväkirjan päivitys. Avasin kaljan. Toisenkin. Maistui hyvältä pitkästä aikaa. Ruho on kuin jyrän alle jäänyt. Kai tästä alamme pian pelailemaan, juhlan kunniaksi!

Torstai, 25.02.2021

Huomasitteko: heitin eilen lämpöisen kiven järveen! Aika lailla kohdilleen osui tuo sanonta. Tällä kertaa. Jaakon vuoro sitten viiden kuukauden kuluttua, naisten viikon päätteeksi. On muuten kesän päättyminen jo aika lähellä!

Varsin lauhaa nyt tuon toimenpiteeni ansiosta. Torniossa kuitenkin vielä niukasti pakkasaamu, -3 astetta. Linjan Kokkola - Savonlinna eteläpuolella lämpimän puolella. Itä-Lapissa -10. Ja mikä ihmeellistä: aurinko alkoi paistamaan täydeltä terältä heti noustuaan. Ei pilven pilveä taivaalla. Auton pinnalla puoli senttiä illalla satanutta lunta. Kävin sen harjaamassa pois. Sulaessaan se kastelee ikkunatiivisteet. Ja sitten pakkasten myötä kaikki tiivisteet jäätyvät. Ei aukea ikkunat. Hyvä jos ovetkaan.

Hiihdon MM-kisat saatiin käyntiin. En tiedä, onko tarpeen tällaisten kisojen olla sirkusta, vai kilpailua. Eli pitäisikö olla jonkunlaiset tulosrajat käytössä, jotka oikeuttaisivat kisoihin? Esim. riittävä määrä MC-pisteitä. Nyt sekä naisten, että miesten sprinttikarsinnan voittaja olisi ehtinyt kiertää radan omalla vauhdillaan kahdesti verrattuna hitaimpiin! Suomalaisilla aika-ajot olivat vielä ok. Sen jälkeen tuli parhaimmalla mahalasku. Muut olivat muuten vaan liian hitaita. Kai alku oli siten odotusten mukainen!

Aino tekaisi pääkokin ominaisuudessa ruuan. Chili con Lehmä. Eikös nautajauheliha voi olla lehmää tai härkää?? Riisit tällä kertaa oheen. Oli hyvää. Chiliä sopivasti. Jäi kohtalainen mutta kohtuullinen jälkimaku ja närästyslääkettä ei kai tarvita.

Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle tuntui iltapäivällä auringon vaikutus ihan kunnolla. Räystäältä alkoi vesi tippumaan. Ikkunalaudoilta lumi putoili maahan. Paisteessa lämpömittarikin käväisi +16 asteessa. Oli siinä mukava katsoa teeveestä hiihtokisoja.

Tänään oli myös ensimmäinen päivä liki viikkoon, kun pihalla ei ollut edellisten lumitöiden jälkeen satanutta lumikerrosta. Eli vapaapäivä! Selän ja olkapään vuoksi toivotin sen tervetulleeksi. Hiihtojen jälkeen iltapäivällä Aino kuitenkin houkutteli kävelylenkille. Lenkki tehtiin. Ei mikään kovin pitkä kuitenkaan. Hieno, keväinen sää. Selän vuoksi kuitenkin hieman tuskainen kokemus. Pitäisi olla parinsadan metrin välein istumapaikkoja. Aurausvalleille ei kärsi istua. Siinä sotkee itsensä siihen itseensä!

Koronasta ollaan kärsitty nyt vuoden verran. Ennen viime kesää jouduttiin monia asioita rajoittamaan tai ainakin antamaan suosituksia ja ohjeita. Tilanne kesällä hieman parani. Koronatilanne oli Suomessa viime vuonna pitkälle syksyyn aika hyvä. Loka-marraskuun vaihteessa, eli neljä kuukautta sitten, tilanne alkoi muuttumaan. Tietenkin huonoon suuntaan. Koko vuoden ajan on ollut puhetta rajoituksista, joita tarvittaisiin, mutta perustuslain hengen mukaisia ne eivät olisi. Olisi varmasti ollut aikaa puhaltaa yhteiseen hiileen ja tehdä niitä radikaaleja lakimuutoksia, että homma saataisiin lopulta haltuun. Nyt, kun hallitus viimeinkin on saanut jonkun esityksen aikaiseksi, on jo osin myöhäistä. Kyllä hallituksella lurahti housuun, ennen kuin se ehti rypistää. Tänään ilmoitettu kolmen viikon sulkutila alkaa vasta 8.3.2021. Sen olisi pitänyt alkaa jo viikkoja, mieluiten kuukausia sitten. Tämä on käsittämätöntä.

Viime vuonna oli jaossa rahaa yrityksille koronatukena miljoonia. Muistikuvani on luvusta 200 miljoonaa. Voin olla väärässäkin, mutta aika paljon sitä joka tapauksessa oli. Nyt kun on tulossa poikkeustila esim. ravintola-alalle, olisi tuo 200 miljoonaa taas paikallaan. Tuki saisi olla aivan suoraa tukea. Liikevaihdon menetykseen perustuvaa. Siitä pitäisi olla hyötyä myös työntekijäpuolelle. Kelan kautta kai. Kun luukut ovat kiinni viikkoja, pitäisi varmistaa se, että ne aukenevat poikkeustoimenpiteiden jälkeen. Viime vuonna tukirahoja jaettiin paljon epämääräisemmin perustein.

Huomenna siis mökille. Luvassa lauha päivä. Se tietää myös sitä, että mökin lämmittäminen tulee olemaan helppoa. Sisällä on hieman pakkasen puolella, mutta viisi astetta korkeintaan. Lumitöitä tulee piisaamaan. Viimeaikaiset lumipyryt ovat saattaneet pahentaa tilannetta järvellä. Vanhojen kulkureittien kunto voi olla vielä hyvä, mutta muualla tilanne on arvoitus. Jäällä kannattaakin nyt liikkua harkiten. Eikä poiketa turhaan reiteiltä. Reittien löytyminen olisi tietenkin plussaa. Soseeseen joutuminen on pahempi juttu. Toinen runsaiden lumisateiden jälkeinen ansa voi olla rannoilla. Joskus olen uponnut kelkalla rantatörmään syntyneeseen pehmeään kinokseen. Kelkka oli niin syvällä kinoksessa, ettei sitä näkynyt sivusuunnasta ollenkaan. Silloin sai lapio heilua useammankin hetken, ennen kuin kelkka oli vapaa.

Keskiviikko, 24.02.2021

Tälle päivälle oli jälleen luvassa lumisadetta. Niinpä tietenkin. Jo aamukahdeksalta tutkaan saapui lännestä sadealue. Lumisadetta ei ulkosalla kuitenkaan näkynyt. Harmaata vain, ikäänkuin sumua. Joskus matalalla seilaavat pilvet näkyvät tutkassa sateena. Siihenkö tämän päivän pyry kuoli?

Soitin aamusta hammaslääkärille. Sain ajan ensi viikolle. Ok, eihän tätä vihlo ollenkaan, ei tässä mitään hätää ole. Jouduin ottamaan eri lekurin kuin syksyllä. Minua (hyvin) hoitanut lääkäri ei ollutkaan enää ko. aseman palveluksessa. Eiköhän tämä tulevakin ole hyvä. Hyviähän ne kaikki nykyään.

Katsoin yhden yönauhoituksen. Sopivan lyhyt, kun ei ollut ollenkaan mainoksia. Elokuvana aika raaka, mutta silti koukuttava. Elokuvan loppuvaiheilla alkoi sitten se lumisadekin.

Syötiin lounas. Sen jälkeen lähdinkin sitten noutamaan tämän viikon kauppatilausta. Autoiluhommiin laitoin poikkeukselliset vaatteet. En ollut lumisateen vuoksi laittanut autoa ollenkaan lämmitykseen. Sisällä autossa siis kylmää, enkä aikonut edes pitää lämmityslaitetta suurella. Talviautoilijat ymmärtävät. Kyse kun on vain lyhyestä käynnistä. Tämän viikon tilaus oli normaalia suurempi. Siihen oli mahdutettu viikon aikana kulutettavien ruokatarvikkeiden lisäksi myös hieman pitemmälle menevää juttua. Kolme laatikkoa taas.

Katselin tutkakuvia. Mökillä lumipyry oli loppunut iltapäivällä kahden maissa. Yksi lisäpilvi oli kuitenkin vielä tuloillaan, mutta siitä ei enää haitaksi olisi. Tornion osalta näyttäisi käyvän niin, että sade menisi ohi puoli viiden aikaan. Siitä voisikin sitten alkaa pitempikin poutajakso. Passaisi kyllä minulle. Viime perjantaina nämä pyryt alkoivat. Kertymää on tullut vajaassa viikossa hyvinkin se 40 sentin verran. Aura kävi mökillä sunnuntaina. Sen jälkeen on ollut kolme lumisadetta. Kun on luvassa peräti nuoskaa, on kulku taas vaikeaa ennen uutta aurausta. Perjantaina ollaan menossa mökille. Muitakin menijöitä on perjantaina menossa. Soitin auraajalle tiedustellakseni aurausaikatauluja. En hoputtaakseni. Kaikki on kunnossa ja perjantaina pitäisi olla tie taas aurattuna. Tuo auraajalle soittaminen on hieman hankala asia. En voi enkä haluakaan hoputtaa. Eikä soitosta saa missään nimessä jäädä sellaista kuvaakaan. Onneksi meillä on "tolokun" aurakuski. Ei meikäläisen soitot haittaa. Tulee siinä joskus poristua hieman kauemminkin!

Meni varttitunnin verran ohi puoli viidestä, kun sade alkoi vihdoin loppumaan. Laitoin nopeasti sopivat ulkovaatteet päälle ja poistuin lukaalimme länsisiiven ovesta terassille. Olihan sitä taas tullut. Lunta. Aivan hötyä se ei ollut. Se oli ajatuslunta. Siksi tiiviimpää. Etupihan puolella perustoimet. Tällä kertaa peruutin autonkin pois ruudustaan, jotta saisin paikan paremmin puhtaaksi. Auton päälle iltapäivän aikana satanut lumi ei ollut tarttunut laseihin. Päivällä kun en laittanut lämmitystä päälle, niin lumi ei sulanut laseihin.

Illalla valvontakamera laittoi sähköpostiin filminpätkää aurauksesta. Aika mahtavat vallit näytti olevan tien laidoilla. Pihalla tietenkin se 40 senttiä lunta. Kinoksissa ehkä metrikin. Vaikka mentäisiin perjantaina mökille hyvin varhain, vaikka jo aamuhämärissä, riittää lumitöitä todennäköisesti lauantaillekin. Ylimääräistä harmia voi aiheuttaa pluskelit ja epäedullinen tuulen suunta. Mutta alkajaisiksi on kaikki hyvin, kun ollaan saatu a) terassi lumettomaksi, b) auto pihaan ja c) polut paikkoihin, joihin pitää päästä ennen yötä. Esim. puuvajaan, kellariin ja veskiin. Siitä sitten vähitellen palanen kerrallaan laajentaen. Oma asiansa on vielä katoilla oleva lumi. Sitä lienee paljon. Ja kun on tulossa vihdoin suojakelejä, saattavat ne massat putoilla omia aikojaan. Hommaa piisaa, molemmissa tapauksissa: pudotanko lumet itse vai putoaako ne itsekseen!

Torniossa kone kävi putsaamassa pihatien ja parkkialueen iltakymmenen jälkeen. Viime päivinä ovat konemiehet olleet kiireisiä. Pitkiä ovat lumimiesten päivät. En ole käynyt kaupungilla, mutta siellä tietenkin kadut ovat lumikasoja täynnä. Menee useampia päiviä, ennen kuin kaikki lumi on poistettu keskustasta. Vuosi sitten lunta oli paljon tämänhetkistä enemmän. Mutta vahvimmillaan lumipeitto on vasta maaliskuun lopulla. Viisi viikkoa aikaa sadella ennätyshankia.

Tiistai, 23.02.2021

Aamuyöllä, pikkutunneilla se alkoi taas: pyry. Tämä lumisade oli erilaista loppuviikon sateisiin verrattuna. Silloin hiutaleet putoilivat oman painonsa voimasta ja asettuivat edellisten päälle hellästi. Nyt lunta kuljetti pikkunavakka tuuli. Tuulen suunta oli kaakon puolelta. Se puolestaan meillä merkitsee takapihalle kunnon lumikertymää. Katolle satanut lumi tulee takapihoille riemuksemme. Torniossa Torpin mittauspisteessä tällaisella tuulella lumi vähenee. Johonkin se menee, jollakin saattaa tulla enemmänkin lumitöitä.

Pakkasta noin 12 astetta. Hain ulkovaraston pakastimesta kalapihviannoksen. Siellä pakkaslukemat reippaammat. Putsasin samalla ulko-oven edustan lumesta. Alkaa olla kohta ikkuna piilossa, joten pian on aika alkaa siirtää lunta pois siitä ikkunan edestä. Kylmä meinasi tulla harjatessa ja lapioidessa, vaikka en ollut kuin hetken ulkona. Mutta se tuuli! Ja hyvin ohuet verkkarit. Päätin odotella pyryn laantumista. Vasta sitten lähtisin lumihommiin.

Katsottiin yksi tallentamani ohjelmapätkä. Sen jälkeen TV-kanavaksi jäi päälle joku dokumenttikanava. Afrikan villieläimiä, jellonia, geopardeja ja lepardeja, tiedättehän. Uusinta oli tuokin dokumentti. Aika vähän tulee nykyään sellaista ohjelmaa, jota ei olisi aiemmin näytetty. Uusinnatkin tulevat vähitellen tutuiksi. Se on tietenkin merkki siitä, että on aikaa istua ja tuijottaa ruutua ja ei ole isommin muita harrasteita. No ... kunhan sade kohta lakkaa!

Ennen puolta päivää näytti tutkakuvat siltä, kuin sade alkaisi hiipumaan. Jostakin kuitenkin sadealueen reunamille kehittyi koko ajan uutta sadetta. Ja se osui sitten meidän kohdalle. Oli tarkoitus mennä lumihommiin, mutta se siirtyi ja siirtyi. Näytti jo kohta siltä, että lumityöt siirtyvät huomisaamulle. Katsottiin sitten siinä yksi eilisillan elokuvatallennekin. Ei ollut mikään loistoleffa, mutta menihän siinä pari tuntia poutaa odotellessa.

Neljän maissa alkoikin vaikuttamaan paremmalta. Tutkakuva näytti hyvältä ja tuulikin alkoi laantumaan. Siis pihalle vain tekevän mieli. Nyt toppapuku päälle ja alle kerrasto. Putsasin aluksi takapihan terassin. Sade alkoi olla ohi, mutta puuskat tuprauttelivat katolta hieman lunta. Lapioin ikkunoiden kohdalta reunavallia matalammaksi. Kolmelle muulle laidalle muotoilin hyllyt, joille osa tuulen ajattamasta lumesta jää. Siirryin etupihalle. Jostakin pilven raosta vilahti jo jotakin kirkastakin. Kone ei ollut vielä käynyt. Sisäänkäynnin kohdalla tyydyin vain siirtelemään lunta niin, että kone ei tee valleja väärään paikkaan. Autoakaan en siirtänyt. Tuulen vuoksi auton päällä ei ollut lunta nimeksikään. Suojan puolen ikkunoissa sitä oli hieman. Ja maassa sillä puolella hieman enemmän kuin toisella syrjällä. Nätti homma. Tunti taas meni rattoisasti. Päälle suihku, vaikka en ollut hikoillutkaan. Oli vain muuten sen aika! Ainä välillä näin, minäkin!

Eilen kovahkoa leipää purressani vihlaisi tuolla ylärivin poskihampaan seutuvilla. Ajattelin, että nyt meni hammas. Tai sitten ikenen rajasta puski jonkun jyvän kuoren tai muun jonnekin hampaan laitaan. Tänään tunsin kielen päällä siellä hampään takana jotakin. Piikki tai halkeama. Seuraavaa hammasta ei siinä rivissä olekaan. Lopulta asia paljastui. Hammas halki. Toinen puolisko alkoi liikkumaan. Melko lailla irtikin iltayhdeksän aikoihin. Ennen yötä se irtosi kokonaan. Huomenna edessä soitto lekurille.

Olen aika varma, että tuossa hampaanpuolikasta heilutellessani oli mielessänä joku asia, josta oli vielä tarkoitus muuan sana lausua. Vaan enpä muista sitä enää. Monesti minulle käy näin. Pitäisi nykyään kirjata kaikki asiat muistioon silloin, kun asia käy mielessä. Joskun muistan tällaisen unohtuneen jutun toisena päivänä ja saatan siitä silloin mainita. Joskus se on kuitenkin silloin jo myöhäistä.

Maanantai, 22.02.2021

Näytti vähän siltä aamusella, kuin pakkanen olisi koko Suomea ajatellen nyt, ainakin toistaiseksi, hellittämässä. Eilen aamulla oli vielä -35:n lukemia päälaella. Nyt jossakin itärajalla Kuusamon korkeudella oli kylmintä, mutta sielläkin vain -25. Meri-Lapissa ja Nuuskakairassa kymmenisen astetta lämpöisempää.

Lumisade todellakin loppui keskiyön aikoihin. Ennen aamupalaa putsailin takapihan terassin lumesta. Siellä alkaa olla jo hieman ongelmia lumimäärän kanssa. Onneksi lumi on kevyttä. Olen sitä heitellyt kauemmas kolalapiolla voimieni mukaan, mutta tietäähän sen. Eihän niitä voimia niin runsaasti enää ole. Tai paremminkin nuo olkapäät! Aamupalan jälkeen etupihalle. Nyt varustauduin kylmän varalle pukemalla toppapuvun alle bambukerraston. Tuollainen aluskerros on viileämpi kuin puuvilla. Tai urheilukerrastot. Mutta siinä se juju onkin. Ei myöskään hiki vaivaa, jos pysyy liikkeissään kohtuudessa. Tuuleskeli, joten hiki ei todellakaan tullut. Ei myöskään voinut jäädä seisoskelemaan. Niin, kyllä sitä lunta oli kymmenisen senttiä. Koko viikonlopun saldo Torniossa lähentelee 30 senttiä. Tuli sitä sitten kuitenkin melkoisesti. Maanantaina vain irtohiutaleita. Mutta ei hätää. Huomiseksi luvassa taas 15 senttiä lisää.

Koronatilanne täällä Länsi-Pohjassa on hieman parantunut. Osin varmaan johtuu tiukemmasta rajapolitiikasta. Miten sitten vaikuttaa alkanut hiihtolomasesonki? Lapin sairaanhoitopiirissä on tilanne toisin kuin meillä. Siellä tartuntojen kasvuvauhti on kiivaampi. Jo nyt on tiedossa tartuntaryppäitä after-ski -paikoissa. Viikon kuluttua ... räjähtääkö tilanne käsiin?

Urheilut jatkuvat MM-hiihdoilla muutaman päivän kuluttua. Ellei sitten korona sotke kuvioita viime hetkillä. Teeveen ääreessä saikin sitten etsiä uudenlaista katsottavaa. Tänään tartuimme kotimaiseen elokuvaan vuodelta 1939: Halveksittu. Ei taaskaan ollut kyse farssista tai komediasta, vaikka Aku Korhonen olikin yksi pääosien esittäjistä. Silti oli paikoin nauru herkässä. Sorry, arvoisat elokuvantekijät. Jotkun jutut filmissä vain olivat niin naurettavia.  Pitää tietenkin muistaa, että 80 vuotta sitten ajat olivat hieman toiset.  Näiden vanhojen elokuvien suurin ongelma ei ole kuvan laatu, vaan äänitys. Puheesta ei saa selkoa. Joskus puhe ei kuulu. Joskus menee huutamiseksi. Entäs se taustamusiikki! Tässä elokuvassa se oli suorastaan karmeaa. Tuo äänitys on muuten yhä ilmeisen vaikea asia. Hyvin monissa suomalaisissa elokuvissa ja muissa tallenteissa äänen voimakkuus vaihtelee kohtauksesta toiseen ja TV:n kaukosäätimestä on etsittävä Volume-näppäintä. Ja entä ne välimusiikit! Usein ne tulevat sairaan kovaa. Jos iltamyöhällä haluaa katsoa ja kuunnella ja nauttia, ei silloin kaipaisi stressaavaa äänisäätöä. Jos muutakaan ylimääräistä sähläystä!

Etelässä on sadellut alijäähtynyttä vettä. Hui, be careful there! Huomenna saapuu seuraava lumisadealue Suomeen. Lounaassa ja etelässä sade voi tulla vetenä. Täällä pohjoisempana pitelee pakkasia pari päivää. Sitten se tapahtuu. Torstaiksi luvassa +4 astetta. Mökillekin. Plussalupauksia ihan pohjoiseen asti. Etelämpänä lauhtuu hieman aiemmin.

Sunnuntai, 21.02.2021

Katsoin yöllä teeveestä kahta elokuvaa samanaikaisesti. Tai paremminkin vuoron perään, kanavaa vaihdellen. Molemmat filmit olivat tuttuja ja olikin vain helppo keskittyä sellaisiin kohtauksiin, jotka olivat hieman hämärän peitossa. Kello 02:00 leffat päättyivät ja painuin pehkuihin.

Lunta satoi vielä aamukahdelta. Nukuin herroiksi, melkein aamuyhdeksään asti. Lumisade oli loppunut heti aamuyöllä. Sataako sitten vielä päivän aikana, jää nähtäväksi. Aamupalan jälkeen puin pihavaatteet päälle. Lapioin ensin takapihan puhtaaksi. Helppo homma, kun olin jo illalla tehnyt alustavaa työtä. Etupihalla viivyin hieman kauemmin. Levensin hieman vallien kaventamaa pihatietä kohdaltamme. Kun on pidellyt pakkasia, eivät vallitkaan olleet jämähtäneet kivikoviksi. Aloin putsaamaan autopaikkaa. Sain kolattua auton viereen kuskin puolelle kulkuväylää. Sain vasemman sivupeilin ja takalasin autosta paljaaksi ja peruutin auton pois ruudustaan. Putsasin autopaikan. Poistin lumet auton päältä. Ajoin auton paikalleen ja laitoin lasipeitteen takaisin. Lopuksi kolasin syrjään auton päältä pudottamani lumet. Monta kolallista. Tunti reipasta ulkoliikuntaa. Sitten suihkuun.

Olikin jo puolipäivä. TV-ohjelman mukaan 11:55 olisi pitänyt olla maastohiihtoa. Ei ollut. Katsoin netistä ja sieltähän se selitys löytyi. Hiihdot Nove Mestossa peruttu alueen vaikean koronatilanteen vuoksi! Ei haittaa. Halli-SM-urheilutkin ihan ok katsottavaa.

Ampumahiihtoa myös. Tänään oli MM-kisojen viimeinen kisapäivä. Suomalaisia ei enää mukana. Kyllähän norjalaiset kaikenkaikkiaan näissä kisoissa olivat parhaita. Roiseland ei kuitenkaan voittanut yhtään henkilökohtaista mitalia, eikä J.T.Boe yhtään henkilökohtaista kultaa. Mutta jos yksi norjalainen epäonnistuu, on tilalle nousemassa koko ajan muita. Vanhoja konkareita tai uusia kykyjä. Ei siitä mihinkään pääse!

Eilen tuli vastaan omituinen tietotekninen vika. Sen vuoksi alkoi koko tämä päiväkirjahomma tuntua turhalta. Se on välillä pienestä kiinni. Turhaa ja tyhmäähän se onkin, ja on jatkuvasti muutama syy, miksi se kannattaisi lopettaa. Tuo alussa mainitsemani ongelma kuitenkin poistui iltamyöhään. Jätti se kuitenkin arpensa. Pysyvät. Mutta kyllä tämä tästä. Isompiakin ongelmia tässä maailmassa joutuu kohtaamaan!

Neljän maissa iltapäivällä saatiin päälle uusi lumisadealue. Voi, voi! Johan tässä oltiinkin poutakelissä puoli vuorokautta! Kahdeksan aikoihin lunta tuli ihan paksusti. Sade lopahti vasta lähellä puolta yötä. On taas aamulla hommia!

Lauantai, 20.02.2021

Lunta on sadellut hiljakseen koko yön. Torniossa ja Meltosjärvellä kertymää aamuun mennessä ehkä alle 10 senttiä. Jännästi idässä arktinen ilmamassa on pysäyttänyt lännestä tulleen sadealueen. Aamulla pohjoisessa oli jopa yli 37 astetta pakkasta. Lounaassa aamulla heikkoa  pakkasta. Saaristossa plussaa. Aamupäivällä pluskeliä Lounais-Suomen sisämaassakin.

Käväisin takapihalla poistamassa lumet terassilta. Kovin kevyttä pumpulia se oli. Kävin etupihan puolella oven edustan siivoamassa. Kone oli pihatien putsannut. Autoa en vielä siirtänyt. Saatan odotella sateen loppumista ja käyn vasta sitten putsaamassa alueeni. Auton tarvetta ei liene pariin-kolmeen päivään. Voi mennä ensi keskiviikkoon asti.

Laitoin puolilta öin alkaneen elokuvan tallentumaan eilen. Nyt aamupäivällä oli joutoaikaa ja pistin sen pyörimään. No joo ... olen parempiakin elokuvia nähnyt. Länkkäriksikin kuolemantapauksia oli poikkeuksellisen paljon. Varmaan pari-kolmesataa, vaikka intiaanisotia ei ollutkaan, eikä armeija ollut mitenkään osallisena.

Koronatilanne on aika kriittisessä vaiheessa. Päivä tai pari sitten THL esitti rankkoja rajoituksia Uudenmaan ravintoloiden aukioloihin. Samalla se suositteli kansalaisille tervettä järkeä ja toivoi, ettei nyt lähdettäisi matkaamaan koronan kanssa minnekään. Minusta THL toimi vastuullisesti ja aivan oikein. Hallituksen mielestä THL astui nyt ministereiden varpaille. Kun hallitus ei keksi mitään järkevää, ei muutkaan saa tehdä ehdotuksia. Kenelläköhän taas on vastuu ja kenellä valta? Vaikka nuo THL:n toiveet eivät toteudukaan, olisi hyvä ihmisten pysähtyä miettimään asioita vakavasti!

Tämä lauantai kului pitkälti sisähommissa. TV:n ääressä. Pitkin iltapäivää on ollut teeveessä urheilulähetyksiä. Ampumahiihtopuolella ei Suomelle menestystä tullut. Viestinviejillä oli kuitenkin tänään vain muutamia heikkouksia: hiihto, ammunta ja matematiikka. Kyllä se siitä ... joskus? Sitten kun siirryttiin hallikisoihin, alkoi suomalaisilla ennenkuulumaton mitalisade. No, missäs sitten ellei SM-kisoissa.

Aikanaan on tullut seurattua urheiluja varmaan paljon nykyistä enemmänkin. Silloin nuoruudessa seurattiin radiosta tärkeimpiä kisoja. Kaikki varmaan muistavat Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen. Lapsukaisille voin selvittää, että kyseiset herrat olivat kuuluisia urheiluselostajia. Kuinkahan monesti tuo kaksikko selosti radiossa Ruotsi-maaottelua ja "Tankki" Salosen juoksua? Tämän päivän suomalaiset yleisurheiluhuiput ovat vähissä. Vain muutamia nimiä tulee mieleen. Entäs sitten noiden huippujen perässä muu kansallinen kärki? Täytyy tunnustaa, että ihan outoa porukkaa! Muutamia tunnistin tänään, ehkä 4 tai 5, mutta kyllä loput olivat täysin tuntemattomia. Tutuiksi he tulevat yleensä vasta sitten, kun pääsevät kilpailemaan kansainvälisissä kisoissa.

Iltakymmenen maissa vilkaisin ulos ikkunasta. Lunta on alkanut tulemaan nyt illalla päiväajan leppoisan vaiheen jälkeen hieman enemmän. Siispä jatsarit jalkoihin, maihari harteille, lippis päähän ja hanskat kouriin. Ja ulos. Takapihalla työntelin kolalapiolla enimpiä lumia syrjemmäs. Huomenna sitten paremmin. Etupihalla putsasin oven edustan harjalla. Kolasin sitten kolan leveyden verran siitä reunasta siten, että kun kone tulee, se ei puske vallia siihen sisäänkäynnin tukoksi. Aamukolailun jälkeen lunta oli tullut saman verran, mitä aamusella jo kolailin. Näyttäisi siltä, että tuolla mökillä on lunta tullut samaa määrää. Eli vaikka epäilin viikolla noita ennustelukuja, on lunta paiskinut liki ennusteiden tahtiin. Mutta viikonloppu on vielä kesken. Yö ja huominen vielä aikaa kartuttaa kinoksia. Taisi olla viisas päätös jäädä kotosalle. Jos ensi viikonloppuna mennään, toivottavasti ainakin sade olisi loppu. Työtä tulee joka tapauksessa piisaamaan.

Tuli kuunneltua toisella korvalla UMK21 -ohjelmaa. Hieman löysällä otteella seurasin. Tällä kertaa minulla oli esitysten joukossa selvä suosikki. Se sitten valittiinkin. En ole mikään euroviisufani. Mutta minulla on ollut yhden kerran aiemmin ennen kisoja suosikki kotimaiseksi voittajaksi. Se voittikin sitten Suomen karsinnan. 16 vuotta sitten! Onko nyt jonkunlaista menestystä tulossa?

Perjantai, 19.02.2021

Olipahan jälleen kylmä aamu. Mutta onneksemme ei täällä. Meillä pakkasta vain kymmenisen astetta. Itä-Lapissa 25 astetta kylmempää. Monin paikoin pyryä. Ainakin vielä aamulla olimme siinä lajissa väliinputoajia.

Mökillä meillä on monesti iltapalana pizzaa, pasteijaa, piirakkaa ... eli yleensä jotakin helposti lämmitettävää. Viime viikonloppuna syötiin viimeiset tällaiset valmisteet. Pizzat ja kalakukkoset. Olin huolehtinut kuitenkin asiat niin, että nyt kaapissa ja pakasteessa oli sopivia tarveaineita. Aamupäivällä suoritin osavalmisteluja iltapäivää varten. Tein kaksi erilaista pihvitaikinaa. Toinen jauhelihapohjainen, toiseen käytin tonnikalaa. Tonnikalasta en ole koskaan edes yrittänyt tuollaista. Jauhelihapihvitkin tein ihan eri tavalla kuin ennen. Jauhelihapihvit paistoin uunissa. Koska tonnikala on valmiiksi kypsää, paistoin ne pihvit vain kevyesti ja varoen pannulla niin, että sain ne pysymään koossa.

Tauko. Tauon aikana Aino keitteli murukeiton. Oli todellä hyvää. Keiton mausteena mm. runsaasti itse kuivattua nokkosta/pinaattia. Sekä keittoon, että pihveihin käytimme täsmälleen samaa, vähärasvaista jauhelihaa. Molemmat havaitsimme kuitenkin, että olikohan jauhelihapakkauksessa väärä etiketti. Aika rasvaiselta tuote nimittäin vaikutti.

Ruuan päälle pötkötystä. Kävinkö peräti unessa, en ole aivan varma. Pakastetaikinapaketit  olivat sulaneet ja aloin sitten toimenpiteisiin. Laitoin kaksi tupla-annosta jauhelihapihvejä pakkaseen. Leikoin molemmat taikinapaketit yhdeksään osaan. Kaulitsin ja läjäsin ne jauhojen kanssa. Sitten täyttämään ja sijoittamaan pellille. Pellille mahtuu 4x4 tämän kokoista leivonnaista eli 16 pasteijaa. Pihvejä oli sopivasti myös 16. Joten tasan meni. Hei ... huomasitteko? Taikinaa olikin 18 lättystä! Aino pilkkoi jotakin lättysten päälle ja vähän juustoraastetta mukaan. Uuniin pasteijapellillisen jälkeen. Oli hyvä iltapala!

Tuoreet sade-ennusteet viikonlopulle kirjasin tänään noin klo 17:30. Forecan ennusteet: Tornio 30,0 cm, Meltosjärvi 31,9 cm. Ilmatieteenlaitoksen vastaavat: Tornio 13,8 cm, Meltosjärvi 13,8 cm. Forecan ennusteissa nousua. Nyt, klo 22:00, kertymä sekä Torniossa että Meltosjärvellä on muutaman sentin luokkaa. Sankinta pyry on Pohjanmaan rannikolla, Vaasan seutuvilla. Sade näyttäisi jatkuvan, joten katsotaanpa lisää huomenna/ylihuomenna.

Tänään oli välipäivä ampumahiihdossa. Huomenna taas jatkuu. Mutta tälle päivälle iloa suomalaisille toivatkin joukkueurheilijat. Onnea Helmarit ja onnea Susijengi! Tällaiset ilon hetket ovat meille suomalaisille tarpeen näin keskellä talvea. Pimeyden ja koronan keskellä.

Vantaalla on ollut itsensä paljastaja. Hyi! Poliisi pyytää vihjeitä ja on kertonut runsaasti tuntomerkkejä. Tuntomerkkeihin voisi varmaan lisätä: pieni ja ryppyinen!

Torstai, 18.02.2021

Kyllä nyt pakkanen hellii liki koko Suomea. Aamuyöllä ja aamulla oli pakkasta enemmän kuin 30 astetta reitillä Enontekiö-Kainuu-Pohjois-Karjala- Etelä-Karjala. Liki yhtä kylmää oli hyvin laajalti. Lauhinta oli Länsi-Suomessa ja aivan maan pohjoisosissa. Etälä-Suomalaisten hiihtolomaviikko käynnistyy nyt viikonloppuna. Aika talvisissa olosuhteissa ilmeisesti.

Tehtiin jo ennen päivän virallista ohjelmaa sellainen päätös, että emme nyt viikonvaihteessa mene ollenkaan mökille. Oliko hyvä päätös, en tiedä. Ei minulla kuitenkaan mitään sitä vastaankaan ollut. Sinänsä hyvä, että päätös syntyi riittävän ajoissa. Tämän päivän tekemisiin sillä on vaikutusta. Viikonloppuna luvassa lunta ja pakkasta. Panostetaanpas nyt kotona lumitöihin. Vähän muuhunkin.

Tilasin alkuviikosta joitakin pikku juttuja netistä. Toimituspaikkana Prisman pakettiautomaatti. Eilen tuli ilmoitus paketin saapumisesta. Toimitus muutettu Postiin. Harmi. Pakettiautomaateilla lienee näinä aikoina melkoisen ruuhkaista. Käväisin tuon pikku asian sitten nyt aamupäivällä noutamassa. Postissa ei muita asiakkaita. Kauppakeskuksessa muutenkin hiljaista. Pakkasta ulkona yli 20 astetta. Kirkas paiste, mutta lännen suunnassa tummia pilviä. Eilisen mopokolarin jälkiä ei ollut nähtävissä uimahallin risteyksessä.

Tutkailin uudestaan noin klo 16:00 nuo lumisade-ennusteet viikonlopulle. Forecan ennusteet: Tornio 19,9 cm, Meltosjärvi 20,3 cm. Ilmatieteenlaitoksen vastaavat: Tornio 14,3 cm, Meltosjärvi 13,4 cm. Melko hulppeita pudotuksia siis eilisiin ennusteisiin verrattuna. Vieläkin etenkin nuo Forecan luvut vaikuttavat kovilta. Huomionarvoista on se, että ajalle maanantai - tiistai on tarjolla parikymmentä senttiä lisää lunta! Kirpeitä pakkasia tiistaille asti. Sitten saattaisi lauhtua.

Päivän laji oli ampumahiihdossa parisekaviesti. Suomen sijoitus oli kolmanneksi viimeinen. Ammunta sujui heikoimmin koko porukasta. Kärjen osalta tilanne vaihteli ja jännää oli. Hienon yllätyksen teki viimeisen ammunnan jälkeen Ranskan tyttö. Luultiin jo, että Tiril painaa helposti voittoon, mutta Julia olikin parempi. Loistavaa! Viikonloppuna ampumahiihdot jatkuvat. Kotisohvat miehitettyinä - tietenkin!

Olen hyvin epäileväinen sen suhteen, miten sähköautot ja hybridit suoriutuvat pohjoisen pakkasissa. Tekniikan maailma on asiaa testaillut ja tässä lyhyt artikkeli Iltasanomissa. Arvasinhan minä. Hauska tuo loppukaneetti:


En itse ollut tuota haittaa hoksinutkaan!

Koronatartuntojen määrä Suomessa näyttäisi olevan kasvussa. Sopivasti hiihtolomien alkaessa. Rokotteiden saatavuusongelmat jatkuvat. Nykyisellä tahdilla rokotukset saadaan valmiiksi vuonna 2022, loppuvuodesta. Eli silloin puretaan määräyksiä ja rajoituksia. Pärjäillään omillamme siihen asti!

Keskiviikko, 17.02.2021

On enää viikko siihen, kun Matti heittää lämpimän kiven veteen! Hieman oli aamulla vaikea uskoa, kun katsoi pakkaslukemia ympäri Suomen. Mutta kyllä se siitä. Radiossa uutistenlukija lupailee ilman lauhtuvan huomisesta alkaen. Katsotaan huomenissa, miten kehitys kehittyy!

Viikonlopuksi on kuitenkin tulossa lumisateita. Sadetta lumena ilman taukoja Forecan mukaan Tornioon 40,4 cm, Meltosjärvelle 35,3 cm. Ilmatieteenlaitoksen vastaavat ennustelukemat ovat Tornio: 20,1 cm ja Meltosjärvi: 18,7 cm. (tilanne klo 13:00)

Eilen oli puhetta siitä, että olisi pitänyt kauppareissulla ottaa palanen lohta. No minä tietenkin tänään sitä noutamaan. Aamupalan jälkeen, varmaan jossain kymmenen maissa tein reissuni. Tällä kertaa kävin Tamppiksessa. Siellä lohtakalaa on aina takuuvarmasti, ja ainakaan tähän mennessä en ole saanut sieltä haisevassa kunnossa olevaa kalaa. Jos oli eilen Lidlissä vähän asiakkaita, oli tänään Tamppiksessa asiakaskato. Ei ollut käytävillä montaakaan asiakasta. Ei ollut kassalle jonottelijoita. Kalatiskillä oli valinnanvaraa ja sain haluamani. Kotona irrotin fileistä pois nahkat ja laitoin lohipalaset annospusseihin. Muikkua ja kuhaa on pakastimessa, mutta on mukava välillä laittaa lohestakin jotakin.

Filetti oli poikkeuksellisen hyvässä terässä. Ei ole kulunut kai kun viikko, kun teroittelin kaikki keittiöveitsemme. Mökillä tein saman tempun. Siellä oli lisänä myös kalapuukko, mutta en sillä kertaa kajonnut muihin puukkoihin. Jääköön kesään sellaiset hommat. Ammatti-ihmisillä on useampia filettejä. Minulla taitaa olla mökillä yksi ja kotona yksi. Ne sopivat parhaiten pienehköjen, alta 1,5 kilon kalojen fileeraukseen. Kyllä niillä pärjää isompienkin kalojen kanssa kun ei hätäile. Mutta kyllä esim. yli kolmen kilon kuha kaipaa hieman jämäkämpää asetta. Ei ihan vesuria eikä macheteakaan, mutta jäykkyyttä saa olla enemmäin, kuin 200 gramman ahvenia fileoidessa.

Aino loihti tuoreesta lohesta maukkaan ruuan uunissa. Raikasta salaattia oli myös tarjolla. Pääkokki on meillä nyt valikoitunut! Kello ehti mennä liki puoli yhteen, joten lähdin sitten noutamaan kauppatilaustamme. Uimahallin kulmalla oli juuri sattunut kolari. Pakettiauto oli ajanut mopoauton kylkeen. Ajoneuvot olivat kärsineet merkittäviä vahinkoja. Paikalla oli kourallinen ihmisiä, mutta kukaan ei näyttänyt olevan loukkaantunut. Hätänumeroon soitto oli menossa.

Pakkasta liki 20 astetta. Onneksi noutopisteessä odotusta oli vain minuutti tai kaksi. Paluumatkalla kolaripaikalla oli paloauto ja ambulanssi. Poliisi ei ollut vielä ehtinyt. Tie oli lakaistu ja ambulanssissa oli joku tarkastettavana. Kotona ostokset paikoilleen. Kyllä noilla menee viikko hyvinkin. Osa ostoksista oli jopa pitemmälle tähtäimelle.

Peruutin ajatuksissani viime vuoden alkuun. Ja lueskelin sitten sen aikaisia kirjoituksiani. On eroja säätiloissa melko lailla. Vuosi sitten pikku pakkaset ja suojakelit vaihtelivat taajaan. Sateli myös muutamaan otteeseen vettäkin. Nuo tuollaiset säät saivat aikaan niin hyvää, kuin pahaakin. Hyvää oli se, että vaikka lunta tulikin paljon, koostui hanki lopulta useista kerroksista, joista monet olivat nuoskakelien ja sateiden johdosta kovia. Ja siksi kantavia. Viime talvena oli aivan erilaista kelkkailla metsissä. Ja tietenkin avoimilla. Järvillä pystyi ajamaan kelkalla miten vain. Ei ollut vaarana joutua soseeseen. Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Ei edes serkkuja. Niin, huonoa oli se, että vesikelien ja pakkasten vaihtelu kasvatti pihatiellä jääpolannevahvuuden 30-senttiseksi. Sellaista ei ollut koskaan aiemmin sattunut!

Tiistai, 16.02.2021

Eilisen lauhan jälkeen oli yö taas kylmä. Meltosjärvessä enemmän kuin -25. Sallan suunta oli kuitenkin hieman Nuuskakairaa kylmempi. Naruskassa -27 rikkoontui. Torniossa oli vain -18 astettä. Päivällä kuitenkin aurinko jo alkaa vaikuttamaan. Yhden aikaan lauhtumista tapahtunut kymmenen asteen kahden puolen. Siihen se lämpeneminen suurin piirtein päättyikin.

Vilkaisin aamusella viikonlopun ennustetta. Lauantaina Forecan mukaan Meltosjärveen luvassa -11 iltapäivälle. Lunta jopa yli 30 senttiä. Samaa Tornioon. Reipas tuuli idän puolelta. Jos noin menee, on mökkipihassa lunta taas päiväksi. Ja tie Alposlahdessa jatkuvasti tukossa. Taitaa nimittäin olla juuri passeli sää siihen sadan metrin rantapätkälle! Huh-huh!

Varastoon oli kertynyt pikku hiljaa hylsypussukoita. Aino se on tyhjentänyt pullon jos toisenkin. On se vain perso. Ei ole tarkkaa muistikuvaa siitä, milloin ollaan viety viimeksi hylsyjä pulloautomaattiin. Kauan siitä on. On se ollut ennen yöpakkasia. Voi olla, että helteitä vielä piteli. Teimme siksi päätöksen käydä Lidl:in automaatilla. Samalla voisi käydä myymälänkin puolella.

Ennen aamupalaa olin laittanut auton töpökkään. Kun lähdettiin liikkeelle, oli auton lasit sulat ja sisällä autossa ei palellut. Lidlin parkkipaikalla ei näkynyt Ruotsin rekisterissä olevia autoja. Joku asia tässä maailmassa on alkanut ilmeisesti toimimaan paremmin. Eli rajan ylitykset ovat harventuneet. Pulloautomaateilla ei ollut ruuhkaa. Pullopussukat olivat olleet ulkovarastossa. Siksipä Ainon kivennäisvesipullot olivat pakkasen vaikutuksesta litistyneet liki muodottomiksi. Mutta kun laittoi tällaiset ruttupullot hihnalle viivakoodi ylöspäin, pystyi kone lukemaan koodit ilman, että koneen piti yrittää pompotella koodia näkösälle. Parkkipaikalla oli ollut autoja, mutta kaupan puolella ihmisiä kovin harvassa. Keräiltiin mitä oltiin suunniteltu. Ei ollut kummoiset tarpeet. Piti kuitenkin joku kolikko antaa kassalla pullopanttien lisäksi.

Syötiin ruoka hyvissä ajoin ennen ampumahiihtoa. Ilon huudahduksia kuului, kun Norjan kovimmat syömähampaat ampuivat huteja. Olemme aina kannustaneet Hannaa. Hienosti meni taas. Mutta vielä enemmän kannustusta meiltä on saanut tämän päivän voittaja, Marketa Davidova. Onnea, vihdoinkin mestaruus!

Illan mittaan pakkanen taas kiristyi. Tällä kertaa aika lailla joka puolella maata. Itärajalla jo reippaaseen miinuskolmeenkymppiin. Huomiseksi luvassa viikon kylmin päivä. Sen jälkeen odotellaankin vain niitä loppuviikon kauhuja!

Näyttää siltä, että paikoissa, missä koronarokotuksia on annettu runsaasti, ovat tartunnat alkaneet vähentyä. Tuo on mahtava uutinen. Kyllähän se olisi hienoa, jos korona saataisiin kuriin ennen kuin virusmuunnoksista tulee liian vahvoja rokotteille. Paljon on nyt kiinni siitä, kuinka paljon lääketehtaat saavat tuotettua rokotteita. Ja siitä, että ne saataisiin jaettua joka paikkaan maailmassa. Eikä vain rikkaille maille!

Maanantai, 15.02.2021

Tänään on ollut vähän sellaista välipäivän tuntua. Ei siitä kuitenkaan mitään haittaa voi olla. Näitä välipäiviähän on lopulta jatkuvasti. Nyt se sattui sunnuntain ja tiistain väliin. Ei sitä tarvi sen kummemmin pohdiskella. Kyllä Havukka-ahon ajattelija on vastaavat aikanaan riittävällä intensiteetillä pohdiskellut. Vaikka silloin olikin kyse välikädestä.

Tässä lähitulevaisuudessa aina vappuun asti ja ehkä jonkun matkaa ohikin, tulee vastaan monenlaisia asioita. Osalle on olemassa määriteltynä päivämäärä ja kellonaikakin. Osalle oli aika tiedossa viikon tarkkuudella. Kun siiten sekaan oli tarvetta suunnitella myös jotakin muuta, katsoin parhaaksi rakentaa Excel-taulukon, josta näen kevään kuukaudet, viikot ja päivät. Yhdellä silmäyksellä. Sijoitin siihen sitten tiedossa olevat asiat. Varasin labrankin, ja merkkasin kalenteriini. On mahdollista, että maaliskuun puolella ollaan jo hieman enemmän mökillä. Nyt on tosi hyvä suunnitella mökkihommiakin. Puhumattakaan kauppapäivistä. Tulee myös vielä ehkä parikin muuta asiaa, jotka pitää sijoittaa kalenteriin. Tuli muuten aika kätevä homma!

Eilen povattiin niitä -3 asteen lukemia tälle iltapäivälle. Ja toteutuihan se lopuksi. Lämpimimmillään kävi miinus-kaksi-pilkku-jotain -lukemissa meillä ja Meltosjärvessä. Se on kyllä lauhinta aikoihin. Mutta milloinkahan on oltu plussalla? En nyt ihan saa päähäni. Nyt taas kylmenee. Eilinen ennuste oli kuitenkin julmempi. Nyt ennusteessa näkyy viikonlopuksikin aika lailla lunta. Olisi kyllä minulle jo riittänyt!

Totta vai pelottelua: polttomoottorikäyttöisten autojen hinnat romahtavat! En oikein usko, että varsinaista romahdusta tapahtuu. Jossain vaiheessa kuitenkin loppuu niiden myynti. Silloin hiipuu polttomoottoriautokantakin, mutta ei yhdellä rysäyksellä. On aika varmaa, että täällä pakkasten keskellä ei sähköautokanta valtaa alaa niin nopeasti, kuin lämpimillä alueilla. Täällä pohjoisessa ei latauspisteitä vielä ole paljoakaan. Ei ihme, ettei täällä ole vielä paljoa hybridejä, täyssähköautoista puhumattakaan. Hybrideillä akut riittävät ehkä 70 kilometrin matkantekoon. Kauppakassina se toimisi, jos kotona voi ladata. Paljonko täysähköllä pääsisi? 300 kilometriä? Ei kelpaa mökkiläiselle. Marjareissulla jäätäisiin korpeen. Mitenkä lomalainen lähtee etelästä Lappiin! Montako kertaa pitää matkalla akkuja ladata ja kauanko lataus kestää? Entä jos tulee laaja sähkökatkos konfliktin tai luonnononnettomuuden vuoksi, miten toimii huolto ja miten toimii armeija? Liikut kiinni, kun autoja ei voi ladata!

Mitenkähän sitten, kun autot kulkevat sähköllä .... niin mitenkä toimivat moottorikelkat, perämoottorit, moottorisahat, aggregaatit ja monet muut pienkoneet? Minkälaisten akkujen kanssa pitää lähteä puumetsään? Tai järvelle. Ja mistä viimeisiin polttomoottorilaitteisiin ostetaan bensat, kun lähin bensa-asema on 400 kilometrin päässä?

Haavisto käväisi porisemassa Pietarissa Lavrovin kanssa. Suomessa asiaa on kehuttu. Että hyvin meni. Maailmalla vierailua ei ole juurikaan kommentoitu. Onko huomattukaan. Eli kahdella ministerillä ja lukemattomilla lakeijoilla työpäivä hukkaan.

Tänään oli kahden elokuvan päivä. Vanhoja kotimaisia elokuvia tulee harvemmin katsottua. Viime viikolla sentään katsoin yhden tosi vanhan suomalaisen mykkäelokuvan. En muista nimeä. Tänään päivällä oli vuorossa Tottisalmen perillinen. Ei mikään komedia, ei todellakaan, mutta oli sitä välillä vaikea katsoa nauramatta. Illalla sitten Tappajahai. Olen sen aiemmin nähnyt, kai pariinkin otteeseen, mutta kun mitään parempaa ei ollut tarjolla, niin miksipä ei! Jotakin ajan kulua.

Sunnuntai, 14.02.2021

Laskiaissunnuntai, ystävänpäivä.

Helmikuukin jo puolessa välissä. Sen kunniaksi Meltosjärven mittari ei oikein aamulla tiennyt, mihin asettua. Siellä mittarissa aamulla -27. 20 minuuttia myöhemmin -21,4. Sitten taas -27. Sitten niille korville se pakkanen alkoi asettumaan, ainakin joksikin aikaa. Mökillä vain -17. Matkaa Meltosjärven mittauspisteeseen linnuntietä on noin 14 kilometriä. Mittauspiste Meltosjärvessä on laitettu tosi hyvään kohtaan. Siellä nytkin kylmintä koko Suomessa. Kesällä hyvin usein lämpimintä. (pieni korjaus: Kirakkajärvellä oli kai pari kymmenystä kylmempääkin)

Laitoin yläkerran lunkan kiinni. Turha ylös on enää lämpöä päästää. Täytin tyhjät puukopat ja kannoin sisälle. Vein kellariin vajaan vesipänikän. Poltettavan roskapussin vein polttopömpeliin. Pönttö olikin vaihteeksi tyhjä. Ei kiirettä tuhertamaan. Lukitsin lukolliset ulkorakennukset.

Tekaisin lyhyen kävelylenkin. Nyt kun lunta ei ole satanut kunnolla pitkiin aikoihin, on tienoo täynnä eläinten jälkiä. Fannin ja Viirun ohella eniten jälkiä polkevat jänikset. Ari on kaatanut haapojakin ja oksat saavat jänikset paikalle. Monesta suunnasta. Kettuja ja poroja liikehtii paikalla myös. Linnut tällä kertaa aika vähissä, mutta en ole tuolla pellon reunoilla nyt käynytkään. Siellä voisi olla pyyn jälkiä ja teerien kieppejä.

Ainokin vielä lähti kävelylle tiskausten ja siivousten jälkeen. Tuli oli sammunut kamiinasta ja hiillos enää jäljellä. Sen huomasi välittömästi lämpömittarista. Kamiinatuuletinkaan ei enää pyörinyt. Tyhjensinkin sitten tuhkat ja hiilet kamiinasta. Viikonlopun kymmenen kopalliset tuhkat veivät 10-litraisesta teräsämpäristä vain puolet. Hieman myöhemmin olisi kolmen litran ämpäri ollut riittävän suuri! Ainokin kohta saapui ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti.

Auton mittarissa -18 astetta. Moneenkin otteeseen. Välillä aurinkoisilla osuuksilla -12. Loppumatkalla sitten jo -9 astetta. Todella komeita talvimaisemia matkan varrella. Etenkin se Sorvasen seutu kynttiläkuusineen. Kun tultiin Raumon lähelle Heinijänkäntietä, on siinä maanomistaja laittanut kieltotauluja kelkkailijoille. Suomessa se tietenkin tarkoittaa kutsua. Sillä kohtaa pellot ovat ristiin-rastiin täynnä kelkan jälkiä. On se vain!

Kotosalla heti aluksi mökillä puuhommissa ja hikoillessa räsmääntyneet päällivaatteet koneeseen. Kunnon kahvit sitten. Ampumahiihtolähetykseen vielä hetki aikaa, joten valmistelin ystävänpäivälounasta. Sain sen uuniin ja sitten olikin vuoro istua sohvalle. Ampumahiihto meni hyvin, kun Juhannus Pöö jäi kolmanneksi!

Muistin kesken kaiken, että minultahan unohtui laittaa kokonaan ruokakerma kalojen joukkoon. En viitsinyt vetää vuokaa lähemmäs uunin suuta, vaan työnsin kättä uuniin ja kaadoin kermaa purkista. Kun kaadoin hieman lisää, sinne takareunalle, tökkäsin tietenkin peukaloni selkämyksen kuumaan uunin yläosaan. Kylläpä tuli käsi nopeasti takaisin. Kermaa sainkin sitten pyyhkiä vähän sieltä sun täältä. Ampumahiihdon jälkeen syötiin sitten ystävänpäiväsapuskat. Veneperunoita ja kurkumakuhaa! Oli ihan hyvää. Ainokin kehui, mutta eihän se uskalla haukkuakaan. Kyllä kai sitä voi syödä vaikka kehnompaakin, kunhan vain joku muu kokkaa? Toinen päivän ampumahiihdoista meni eiliseen tapaan. Surkeasti!

Näyttää siltä, että kylmät ilmat jatkuvat. Maanantaina saattaa olla melko lauhaa, mutta sen jälkeen -15kin on lämmintä. Pitääköhän harkita yhden viikonlopun verran kotona oleskelua? On noista pakkasista se ilo, että lunta ei juuri satele. Ja paranee vähitellen kelit järvellä. Eilen on kuitenkin vielä ollut paikkoin upottava keli. Nyt illan suussa pakkanen kirii jo ohi -20 asteen. Vaikea uskoa huomista lauhaa. Luvassa iltapäivällä -3 astetta. Sekä Tornioon että Meltosjärveen.

Monella valtiolla on omat häpeänsä. Trump on ehkä modernien aikojen surkein esimerkki. Olihan se selvää, että senaatti ei äänestä virkarikostuomion puolesta. Olisi vaati 2/3 senaattoreista tuomion puolelle. Mutta kukas sitä nyt omiaan tuomitsisi?

Lauantai, 13.02.2021

Meltosjärvi official näytti aamulla puoli kuudelta -12,7 astetta. Kello 7:00, eli puolitoista tuntia myöhemmin, oli sitten taas mukavat -21,7 astetta. Pakastui siis siinä välissä 9 asteella. Meltosjärvellä oli parinkympin lukemia koko aamupäivän. Iltapäivällä sitten äkisti lauhtui jopa noin -9 asteeseen asti. Tarralla ei ollut mittareissa kuin noin -15 asteen lukuja. Jotenkin pakkanen kuitenkin tuntui kireämmältä.

Avasin yläkerran lunkan. Siellä oli reippaasti plussan puolella, kun hengitys ei enää höyrynnyt. Höyryraja on kutakuinkin sama, kuin sääskillä lentämisen raja. Sääski ei lennä alle +6 asteen. Silloin jo ihmisellä hengitys höyryää!

Käväisin vesiavannolla. Laitoin viikko sitten avannon päälle Finnfoamin ja sen päälle kymmenisen senttiä lunta. Vaikka viikolla on ollut hurjiakin pakkasia, oli avannossa vain noin sentin jääkerros.

Katsottiin kymmenen jälkeen SM-hiihtoja. On se vain, kun jäähdyttelijä Roponen voitti ja kilpauransa lopettanut Mäkäräinen oli kakkonen. Vähäsen se kertoo Suomen hiihdon tasosta. Paljonkin itse asiassa.

Rappasin veskin edustan "terassilta" siihen polkeentuneen lumipolanteen. Se helposti seuraavilla suojakeleillä olisi muuttunut liukkaaksi jääksi. Sen ehkäisemiseksi ja kohdan tasoittamiseksi olin koko terassin siihen tehnyt. Terassilautojen päällä on ohut jääkerros. Se saattaa plussakeleillä siitä irrotakin kohtuullisen helposti.

Sain hallitukselta luvan kaataa yhden koivun. Se oli aivan lanssipinon vieressä ja haittana silloin, kun ryhdyn siirtämään kuivia kuusia pinoon. Koivu oli hieman isompi kuin olin muistanutkaan ja tulihan siitä taas mukavasti polttopuuta. Kuusi kappaletta vajaan kahden metrin pöllejä + latvasaikara. Tyvipaksuus koivulla oli noin 25 senttiä. Kaadoin koivun tielle, josta se se oli pölleinä hieman helpompi vyöryttää pinon viereen, kuin lumisesta metsästä. Sain pöllit jotenkin kangettua vielä pinoonkin. Aino oli kaverina oksien kanssa. Ne koottiin paikkaan, jossa ollaan joskus pidetty tulta. Tein risukasalle hienosäätöä moottorisahalla ja lopuksi laitettiin pressu päälle. Poltetaan kokko sitten aikanaan, kun kuusiakin kaadetaan.

Tultiin sisälle ja sopivasti oli juuri alkanut miesten 15km SM-hiihto. Sen jälkeen vielä naisten ampumahiihtoa. Se ei mennyt hyvin, kun Tiril vei voiton. Saatiin syötyä hernesopat jossakin välissä, kun kisa ei ollut aivan kiihkeimmillään.

Oli vielä melko valoisaa, kun laitoin lingon rekeen. Ja ajelin puomille. Linkosin siellä lumivalleja niin, että puomin avaaminen ja etenkin kääntäminen olisi esteetöntä. Viime metreillä meni sokkapultti poikki. Taisin työntää linkoni liikaa pensikon puolelle! Mutta eipä hätää. Olin muistanut lähtiessäni ottaa taskuun pultteja ja työkalun. Rupesin tarjoamaan pulttia sille kuuluvalle paikalle, kun huomasin, että pultti olisi kaivannut parikseen mutteria. Voihan vesikauha! Laitoin kuitenkin pultin koloonsa. Sen jälkeen annoin propellin pyöriä jatkuvasti ja sainkin loput vallit nurin. Varoin hölläämästä, jolloin pultti olisi saattanut pudota pois raostaan. Yhdestä kohtaa parantelin työtäni vielä muutaman lapiollisen edestä.

Palasin mökille. Oli jo liki pimeä. Kun peruutin linkoa reestä hieman kulmittain, takertui lingon yksi rautaosa reen kaiteeseen. Ei liikkunut linko eteen ei taakse. Aikaa tuhraantui, mutta mikäpä kiire minulla. Lopulta sain lingon pyöräytettyä irti. Hain varastosta käsikopelolla sopivan mutterin. Kelkan valossa sain sokkapultin asennettua. Lopuksi linko ja kelkka talliinsa. En lukinnut ovea. Jätetään aamuksikin jotakin hommaa!

Perjantai, 12.02.2021

Palindromipäivä. Torniossa aamulla klo 7:30 mukavat -11 astetta. Meni sitten 50 minuuttia. Lukema jo -18! Siitä hiljalleen vielä viileni mutta -20 jäi kahta kymmenystä vaille. Joopa joo.... meinasi pistää koko mökkireissun mietintään. Mutta päätetty mikä päätetty!

Matkalla kylmimmillään -18. -14 oli lämpimin lukema. Perillä ulkosalla -15, sisällä -18. Laitoin yläkerran lunkan kiinni. Saadaan edes alakertaan kohtuullinen lämpö ennen iltapimeää. Lunta ei ollut satanut viikolla. Jotakin kuitenkin pihalla lapioin lämpimikseni. Istuttiin hetki autossa lämmittelemässä. 1h ja 20m mökillä, sisällä lämpö jo +/- 0 astetta. 2h 20m, jo +11 astetta. Kärsihän siinä jo istua kahville! Ei jäätynyt ahteri penkkiin kiinni.

Pääkamera ei ollut pelannut sitten viime sunnuntaisen akun vaihdon. Viikolla sitä jo pähkäilin. Epäilin liittimiä. Menin täyden akun kanssa paikan päälle tutkimaan asiaa ja vaihtamaan tarvittaessa akkua. Vilkaisin kameraa etupuolelta ja samassa puhelin piippasi taskussa. Olin saanut viestin kameralta. Se alkoi yhtäkkiä toimimaan, vaikka en ehtinyt sitä edes hipaisemaan. Vaihdoin silti akun. Merkillistä. Läheisyyttäkö se vain hetkisen kaipasi?

Ajoin kelkalla pari kierrosta. Jäällä berkuleen kylmä! Lopetin heti kättelyssä turhat ajelut. Sisällä käydessäni muistin aina välillä lisätä pikku klapia kamiinaan. Huomasin, että aurinkosähköjärjestelmä oli herännyt talviuniltaan. Kevätkauden ensimmäiset ampeerit kulkivat paneeleista johtoja pitkin akkuihin. Wautsi! Aurinko on vielä korkeimmillaankin kovin alhaalla ja meillä lisäksi puiden takana. Mutta niin se vain saa kirkkaalla säällä jo paneeleihin eloa!

Katselin mahdollista kelkkareittiä tästä tonttimme pohjoisreunasta tieltä rantaan. Siinä matkan varrella on alun toistakymmentä kaulaamani kuusta. Aivan kaikki eivät ole vielä kuivuneet. Olen vähän laskeskellut ja tullut sellaiseen tulokseen, että emme tarvitse kaataa kaikkia kolomiani puita. Pitää kaataa puu kerrallaan ja seurata lanssipinon kohoamista. Reitiltä on kaadettava pari pienehköä puuta. Nekin on huomioitava.

Syötiin kuumat Fejoadat. On se vain mahtava pakkaspäivän keitto. Ihanan chilinen. Kari pyörähti Pessiksestä. Tutkaili kelkkareittejä. Hyvin oli nyt päässyt. Viikon huippupakkaset parantaneet olosuhteita.

4,5 tuntia mökillä ja lämpö noussut 40 asteella. Ampumahiihdon loppuvaiheilla takkaankin tulet. Ja haa ... Norja jäi ilman mitalia! Onnea Ruotsi ja etenkin Bonciluoma! Hain yläkerrasta peiton ja tyynyn. Siellä järkyttävän kylmää. Mittari ei edes toiminut!

Torstai, 11.2.2021

Aamun pakkaset eivät olleet enää läheskään eilistä luokkaa. Eikä Nuuskakairan puoli sitä kylmintä aluetta Suomessa. Yli 20 astetta oli kuitenkin alueella pakkasta, mutta monin paikoin, etenkin idemmässä, pakkasta oli puolenkymmentä astetta enemmän. Jospa se siitä lähtisi hieman lauhtumaan, kun alku jo olisi. Laitoin kuitenkin autoon lämmityksen hetkeksi. On sitten kohta mukavampi lähteä liikenteeseen, kun ei ollut tarkoitus mitään paksuja vaatteita päälle pukea.

Aamupalan jälkeen sitten autolle. Tuulilasin päältä peite pois, lämmitysjohto pois paikoiltaan takapenkille. Vähintäänkin loistava keli ajella Kemiin. Moottoritien varressa onnettomuusauto yhä ojan pohjalla. Perillä Länskässä reippaasti ennen varattua aikaa. Ala-aulan molemmissa ilmoittautumisautomaateissa lappu: ei käytössä. Ok. Marssin radiologiaan ja siellä automaatilla myös sama lappu. Sihteerikoppi pimeänä. Toivottavasti muut järjestelmät pelaavat ja pääsen kuvauksiin aikanani.

Pääsinhän minä. Röntgenisti tiedusteli, olenko ilmoittautunut? Selitin, kuinka pimeätä oli toimistossa ja automaattien näytöillä. Kelpasi selitykseksi. Röngenlaitteessa pään ympärillä pyöri joku härvelin tärkeä osa. Kai se luki ajatukseni. Voi ei kai! Nopeasti oli homma valmis. Vielä tarkistus, että kuvat olivat ok, ja kotimatkalle.

Mittarissa yhä noin -20. Käväisin kotona vain sen verran, että hain varastosta tyhjät gallonat. Kävin tankkaamassa auton ja varakanisterit. Muistin kotona jo vaatteet vaihdettuani auton lasipeitteen vasta hieman myöhemmin ja kävin sen asentelemassa paikalleen. Tämän päivän autohommat olivat siinä.

Ampumahiihdon MM-kisat alkoivat eilen. Tänään heti oli jo ensimmäinen välipäivä. Jatkoa sitten huomenna. Suomalaiset eivät ole läheskään suosikkeja mitalisijoille. Mutta on se niin mahtava laji seurata. Olisi vielä mahtavampaa, jos muut maat saisivat nujerrettua norjalaisten vallan!

Laulussa "Iso joki tulvii" sanoo Mikko Alatalo näin: uutisiin pääsee vain se, joka yli sata ihmistä murhaa. Tarkoittaa siis sitä, että vain huonot uutiset ovat uutisia. Nyt kuitenkin tuli poikkeus: Kemin rakennetaan uusi sellutehdas. Se on iso asia Kemille, se on iso asia lähialueelle. Se on iso asia koko Pohjoissuomelle ja jopa koko maalle. Oli yllätys minulle se, että tuo laitos tulee tuottamaan varsinaisten tuotteidensa sivussa noin 2,5% Suomen käyttämästä sähköstä. Tällä yhdellä laitoksella saataisiin korvattua aika monta tippavoimalaa. Hei hetkinen .... Aika monta isoakin!

Keskiviikko, 10.2.2021

Kyllähän siinä kävi niin, että yö oli edellistäkin kylmempi. Meltosjärvi oli aamulla Suomen kylmin paikka, -34 astetta. Torniossa jäätiin tuosta selvästi. -27 taisi olla jossakin vaiheessa auringonnousun jo tapahduttua. Se on jännä juttu tuo kylmin hetki, kun se on usein aamun hetkinä. Nytkin alkoi pakkanen hellittää vähitellen vasta tunnin auringonnousun jälkeen. Auringon lämpövaikutus on vielä pieni, mutta odotellaanpa tuonne maaliskuun alkuun!

Tyttönen Länskästä soitteli ja antoi sitten ohjeet operaatiopäivän lääkkeisiin. Trexanin saan ottaa, Pradaxaa en. Varattiin huomisella aika röntgeniin. Luulin, että tarpeelliset kuvat ovat jo olemassa, mutta eipähän sitten ollutkaan.

Vein roskat. Postilaatikossa ei mitään. Laitoin auton lämmitykseen. Kylmä pihalla! Hui!

Syötiin kalapihvit + potut + jotakin värillistä. Vihreää ja oranssia. Sitten alkoikin olla jo aika tarkkailla sähköpostia. Kohta se tulla tupsahti postilaatikkoon, kuitti kerätyistä ostoksista. Likimain samaan hengenvetoon sain lähteä reissuun. Katsoin ensin oikean postilaatikon sisällön: mainoksia. Auton mittari näytti enää -17 astetta. Autossa sisällä tarkeni kuitenkin. Tavarat oli pakattu 3 laatikkoon. Olisi ne mahtuneet kahteenkin, mutta olisiko painoa kertynyt liikaa yksittäiseen laatikkoon. Kokonaispaino oli hieman alle 30 kiloa. Olisihan siinä väärin jaettuna voinut joku laatikko olla lujilla!

Kylmä päivä on ollut tänäänkin. Ja illalla taas pakkanen kiristymässä. Viikonlopun ennusteet ovat hieman ristiriiitaisia. Voi olla, että lauhtuu selvästi ja pakkaste ei olisi kymmentäkään astetta. Tai sitten sitä on yhä reilusti kuin tänään. Lienee hyvin selvää, että mökille menosta päätämme vasta juuri lähdön kynnyksellä. Eli perjantaina aamulla.

Olemme lopettaneet sanomalehtitilauksen siinä vaiheessa, kun sen paino muuttui pois Kemistä. Samalla loppui valtaosa paikallisuutisista tältä alueelta, vaikka toisin luvattiin. Rovaniemi on Lapissa ykkösalue. Kemi-Tornion alue ei mitään. Näin myös Lapin Kansan mielestä. Ja Kaleva Oulussa ei edes katso tänne päin.

Netistä uutisia löytyy, jos vain jaksaa etsiä. Paikallisuus ei sielläkään pääse kuitenkaan nostamaan kunnolla päätään. Kyllä jotakin onneksi löytyy. Maailman uutisissa on sellainen vaihe, että mitään sellaista ei ole tapahtumassa, joka toisi jonkunlaista ratkaisumallia tietyissä asioissa. Kansa ei saa selkävoittoa Putinista. Tai Lukasenkasta. Trumppia ei tuomita.

Maailmalla koronatartunnat ovat hienokseltaan alkaneet laskemaan. Hyvä uutinen. Sellaisethan ovat aika harvassa nykyään. Seuraavassa uutisessa kerrotaan, kuinka huonosti korona-asiat ovat Keskiamerikassa. Hallitus ei saa pakkotestauksia rajoille. Voi-voi! Kun ei se ole kaikkien mielestä mukavaa. Kuluttaja-lehti on testannut pytynpuhdistusaineet - yllättäviä tuloksia.

Tiistai, 9.2.2021

Vaihteeksi kirpeä aamupakkanen. 30 asteen kahta puolen. Oulun läänin pohjoisosista aina Keski-Lappiin asti. Koleaa muuallakin Suomessa. Vain jossakin päin rannikoilla ja saaristossa pakkasta vähemmän, kuin 10 astetta. Itäisessä Alaskassa parhaimmillaan -50 astetta. Siellä talvi on jo tullut!

Soittelin aamutuimaan numeroon, joka oli mainittu eilisessä kirjeessä. Minulle vastasi vastaaja. Paina 1 jos asiasi koskee  ... jne. Kerroin asiani, kun robotti sitä lopulta pyysi. Yllättävän nopeasti sain vastasoiton. Nyt langan toisessa päässä oli ihminen. Ei robotti. Olikin niin, että se operaatioaika olikin jo siirrety muista syistä. Hyvä juttu. Lääkkeiden osalta saan huomenna lisätietoa, kun lääkäri ottaa asiaan kantaa.

Tälle päivälle lounaaksi paistoin muikut. Muikkuja on vielä pakastimessa, ja nykytahdilla, eli kerran viikossa, ne riittävät lähes jäiden lähtöön asti. Kuhaa on myös ihan riittävästi. Marjat kuluvat tasaiseen tahtiin. Niitä näyttäisi riittävän pitkälle kevääseen. On niin mukava syksyllä ja talvellakin täyttää pakastinta marjoilla ja kalalla, kun tietää, että turhaan ei vaivaa nähdä. Helteiden vuoksi hillasaalis jäi hieman tavoitteesta, mutta muuten marjoja saatiin aivan hyvin. Mukava kuitenkin on seurata, kuinka pakastimen marjaosastot tasaisesti tyhjenevät. Monipuolisuuden vuoksi myös kaupan hedelmiä ja vihanneksia ja juureksia kuluu viikottain. Runsaastikin.

Torniossa aloitetaan pian yli 80-vuotiaiden rokotukset. Ilmeisesti hoivahenkilökunta ja laitoshoidossa ja palvelutaloissa olevat vanhukset ovat jo rokotuksensa saaneet. Suomessa on ilmoituksen mukaan vuorokaudessa rokotettu vajaa 3000 ihmistä. Vain! Tekisi mieli taas kommentoida...

Aamulla totesin, että olipas aika kylmää. Nyt on käsillä jo ilta. Onpas taas aika kylmää. Tuleeko yöstä jopa edellistä kylmempi? Kylmää lupailee perjantaiaamuun asti. Sitten saattaa helpottaa. Jokatapauksessa on edessä armoton mökin lämmittäminen, jos perjantaina ollaan menossa. Saisihan tämä pakkanen jo hieman hellittääkin. Kun olisi mielen päällä muutamia asioitakin, joita ei oikein paukkupakkasilla viitsisi tehdä.

Maanantai, 8.2.2021

Milloinkahan hallitus saa sitten lopulta aikaan lain tai asetuksen, jolla nuo ulkorajat saataisiin turvallisiksi? Näyttää taas kerran olevan puheet parasta. Johan niitä ollaankin vuoden päivät saatu ihmetellä. Aina tuntuu olevan niitä, joiden oikeuksia loukataan, jos lain voimin yritetään pistää asioita ruotuun. Voi herranjestas! Meillä sentään asiat noin muuten olisivat ok. Ei olla onneksemma Myanmarissa, Valkovenäjällä saatika Pohjois-Koreassa. Miettikääpä nyt arvon ministerit. Säätäkää sellainen laki perustuslain yhteyteen tai minne vaan, että hallituksella on poikkeusolosuhteissa täysi mahdollisuus määrätä liki mitä vaan. Kun rajoitetaan ihmisten elämää tai liikkumista, ei siinä vaiheessa vielä tarvitsisi ottaa kaikkea ikävää huomioon. Armoa voitaisiin lain puitteissa sitten vähitellen antaa sellaisissa tapauksissa, joissa se on ihan oikeasti paikallaan. Ei tarvitsisi näin etukäteen miettiä kaikkea pilkulleen valmiiksi. Sitä kun jäädään odottelemaan, on kansa turhaan kärsinyt ja koronakin kai ohi. Voi kuullostaa itsevaltiudelta, mutta eiköhän viisaat keksi, miten sellaiselta vältytään. Kysyköön vaikka minulta, jos ei älli riitä!

Aamulla aika kylmää. Tällä kertaa näin vähän ympäri Suomenmaan. Vieläkin viikonlopun liikunnat lihasmuistissa ja ajattelimme ottaa päivän rauhallisesti. Vaikka parikin. Kello 8:20 hymyilytti, kun juotiin vasta silloin aamukahvia. Niin, hymmyilytti itse asiassa se, että onpahan tässä mukava istuskella, kun ei ole töihin menoa. Joku vuosi sitten oltaisiin näillä kellonlyömillä oltu työpöydän ääressä jo jonkin aikaa. Aikansa kutakin. Nyt ollaan eläkepariskunta ja ehkäpä se on jopa aivan oikein, että saadaan olla ja kahvistella ilman työpaineita!

Viime viikolla varauduin tekemään lihasta yhtä ruokalajia, mutta silloin suunnitelmat muuttuivat. Liha oli yhä olemassa ja kaapissa muutakin mielenkiintoista materiaalia. Jo jonkin aikaa olin miettinyt, mihin laittaisin ne kaappiin pesiytyneet ainekset. Nyt päätin uskaltaa tehdä jotakin aivan poikkeuksellista. Ruokaa "omasta päästä". No, ainakin ilman minkäänlaista reseptiä. Jälleen kerran onnistuin loistavasti. Ihan aina ei niin käy, mutta niin usein kuitenkin, että into ei lopahda.

Päivän posti toi kirjeen Länskästä eli sairaalasta. Tuli kutsu leikkaukseen. Ei mitään vaarallista, mutta jotakin on poistettava kirurgisesti. Homma muuten ok, mutta pitäisihän heidän siellä nähdä, mitä lääkkeitä ja kuinka paljon niitä möyhennän! Kirjeessä sanottiin, että aamulääkkeet saan ottaa normaalisti. Tuo ei tietenkään pidä paikkaansa. Ainakin Pradaxaa en saa ottaa. Ja voi olla, että Trexanilla on sama kohtalo. Pitää huomenna soittaa. Kysyn samalla, voisiko päivämäärää muuttaa. Perjantai ei ole se paras mahdollinen päivä. Alkuviikko olisi ok!

Rokotuksia on Suomessa annettu nyt 44 vuorokauden ajan. Päivävauhti keskimäärin alle 4000 ihmistä. Olisi mielenkiintoista alkaa vähitellen saamaan luotettavaa tietoa tulevasta. Lääketehtaat lupaavat jotakin, mutta toteuttavat sitten vain osan. Jos rokotustahti pysyy tällaisena, menee meillä vielä hiukan yli kolme (3)! vuotta, ennen kuin kaikki ovat saaneet piikin. Viranomaiset puhuvat kuitenkin jostain täysin muusta?

Sunnuntai, 7.2.2021

Yöllä jälleen varsin maltillisia pakkaslukemia. Niin päivälläkin. Tuuli kuitenkin puhalteli sen verran, että kyllä päällä sai olla talviolosuhteisiin tarkoitettuja vaatteita. Rouvat olivat pariinkin otteeseen ihmetelleet kävelyreissullaan yhtä ilmiötä. Koirat tietenkin matkassa ja aina samalla paikalla Fanni oli poikennut metsikön puolelle ja takaisin tullessansa oli sillä tuliaisena luu. Käväisin asiaa tutkimassa. Fannin jäljet löytyivät ilmoitetusta paikasta. Jälkijotoksen päästä löytyi jotakin. Ihan kuin siinä olisi ollut lihapaisti. 3-4 kg. Yksi luuköntti myös. Ja sitten pieni tanner, jossa oli taherrettu. En saanut selvyyttä tapahtumien kulusta. Ei paikalta mitään raatoakaan löytynyt!

Normaalien lähtöaamurutiinien jälkeen käväisin kelkalla järven puolella. Olin vähällä jäädä soseeseen kiinni. Olin aiemmin viikonloppuna ajellut noita seutuja aivan ongelmitta. Näinhän se on. Tilanne tahtoo aina huonontua, kunnes se jossakin vaiheessa äkkiä paraneekin. Nyt ei kaivattaisi enää lisää lunta. Mutta nyt on vasta helmikuun alku. Lumimäärä tulee vielä tuplaantumaan. Ja ongelmat järvellä silloin pahenevat!

En poistanut grillin ympärysmuoveja ennen talvea. Siksipä grilli ei olekaan nyt lunta tulvillaan. Olin käyttänyt samoja muoveja ties kuinka monta vuotta. Syksyllä grilliä vuoratessani jouduin vaihtamaan osan muoveista vahvempiin. Vuosien saatossa muovit haprastuvat. Nyt huomasin, että yksi vanha muovi oli alkanut murenemaan. Korjasin tilanteen tilapäisesti kolmella pahvinaulalla. Ensi syksynä on uusimisen aika. Onkohan minulla vielä sitä naruvahvisteista muovia? Jos ei ole, on syytä ostaa sitä pikku palanen. Sillä pärjäänkin sitten varmaan loppuelämäni ajan.

Tankkasin kelkan. Nopeastipa oli melkein tankillinen kulunutkin. Tyhjensin loput gallonabensat viiden litran pikkuastioihin. Niistä on näppärä kaataa ilman kaatonokkia tai suppiloita. Linkoon tai aggregaattiin tai muihin pienlaitteisiin. Tyhjät gallonat taas mukaan Tornioon täytettäviksi.

Kotiin lähdöllä ei pidetty mitään erityistä hoppua. Silti olimme liikenteessä heti yhdentoista jälkeen. Naapurit eivät vielä olleet lähteneet kotimatkalle, joten puomi jätettiin auki. Puomin lukituksesta sen verran, että Arin korjaus toimii hyvin. Pelivaraa syntyi sen verran, kuin oli tarpeellista.

Talviaikaan matkanvarren autiotalot erottautuvat asutuista helposti parilla eri tavalla. Lumityöt tekemättä ja ikkunat kuurassa. Joskus - tosi harvoin - on mieltä ilahduttanut autiotalon muuttuminen asutuksi. On niitä parikin esimerkkiä. Useammin kuitenkin käy toisin päin. Maaseudulla ikärakenne on epäedullinen. Jos käy tuuri, päästään palvelutaloon tai vastaanvaan. Huonolla tuurilla palveluita ei enää sitten tarvitakaan. Yksi talo oli kylmennyt sitten viimenäkemän. Joko ihan hiljattain, tai ei olla vain aiemmin huomattu.

Kotona laitoin tavalliseen tapaani akut ja powerbankit lataukseen. 6V kamera-akkua ladatessani laturin punainen valo muuttui vihreäksi muutaman sekunnin jälkeen. Olikohan kyseessä kosketushäiriö? Olen vuorannut akun kauttaaltaan noin 4 senttiä vahvalla vaahtomuovilla. Olen värkännyt jatkojohdot akun navoista eristeen ulkopuolelle. Poistin eristettä sen verran, että pääsin tutkimaan työni jäljet. Eihän ne kehuja ansainneet. Liitokset löyhiä. Pitää yrittää parantaa tapojaan! Sain akun kuitenkin ladattua ilman niitä johdonpätkiä. Illemmalla korjasin liittimet. Pitäisi kehitellä varmaan paremmat systeemit. Kun akkua vaihtaa, löystyvät tuon malliset liittimet helposti.

Eilinen puu-urakointi tuntuu yhä kropassa. Erityisesti polvissa. Kun kannoin päivällä akkuja ja kasseja yläkertaan, meinasi painoa olla hieman liikaa. Polvissa rutisi ja kävihän niihin hieman kipeästi. Käsissä akku ja kaksi kassia. Akku painaa noin 15 kiloa. Kassit yhteensä saman verran. Pitäisi asua yhdessä kerroksessa. Vaikka eihän ongelman ydin ole asuinkerroksissa, vaan liian rankoista harrastuksista verrattuna kuntoon!

Lauantai, 6.2.2021

Eipä ollut kummoinen pakkasyö tämäkään. Eikä aamukaan sen perään. Ei edes kymmentä astetta pakkasta. Olin eilen lapioinut vesiavannon päältä lumet pois. Nyt aamulla sitten reikää tekemään. Eilen vettä oli vanhan, jäätyneen avannon päällä 5-10 senttiä. Nyt siinä oli tuuman jääkansi. Porakone-kairanterä -yhdistelmällä porasin neljä reikää ja sahasin reikien välit auki. Teräsjäätä parikymmentä senttiä. Jokohan jää on kauttaaltaan vahvaa, kun kelkkareittikin oli saanut merkinnät? Tarve oli nyt vain parille ämpärilliselle, kun ei ole tarkoitus lämmittää saunaa. Laitoin Finnfoam-levyn avannon peitoksi ja lunta hieman levyn päälle.

Ajelin metsälenkkini. Alkaisi olla hyvät latupohjat, mutta ei Aino ainakaan vielä halunnut hiihtää. Poro oli kuitenkin kiertänyt lenkkini. Lumi on painanut joitakin koivun saikaroita pahemmin kaarelle. Alta vielä kuitenkin pääsin puikahtamaan.

Kelkkavarasto on seiniltään sellainen harvahko hirsikötystys. Sellaisiahan monet näistä varastoistani on. Kovalla tuulella lumi kuitenkin menee varastoon sisään. Ja minulla oli nyt siellä tietenkin naulalaatikko, johon oli tupruttanut lunta. Osa nauloista oli galvanoituja, mutta osa mustia. Oli sormille kylmää puuhaa poistaa lokeroista naulat. Onneksi Aino tuli kaveriksi. Lopuksi sitten lokeroihin vain naulat, ei lunta.  Ja naulaatikko siihen varastoon, mihin se kuuluukin!

Olen kuivattanut pystyyn kuusia tuossa vanhan puuceen lähettyvillä. Yhdellä kohtaa niitä on oikein rypäs. Poljetin nyt kelkalla sillä kohdalla kunnon taherruksen. Vähitellen on alettava miettimään puuhommiakin. Nyt tuolla alueella on hieman helpompi olla puuhommissa, kun alue on liki kokonaan ajettu kelkalla tasaiseksi.

En kuitenkaan tälle päivälle alkanut vielä puun kaatoon. Vaan päätin ajaa syksyllä tekemäni pinon päälanssiin. Sekä lanssipinossa, että irtopinossa oli pressu päällä. Ja pressun päällä lunta reippaanlaisesti. Olihan se tietenkin oma pieni urakkansa lapioida pressut näkösälle. Isompi urakka olikin sitten siirtää pöllit pinosta toiseen. Kelkka ja reki tietenkin helpottivat työtä, mutta kyllä sitä tuntui riittävän minullekin. Painavia olivat pöllit. Sain kuitenkin pöllit lanssiin. En kuskannut ollenkaan niitä muutamia männyn oksia lanssin pinoon, vaan jätin ne pressun alle odottelemaan kevättä. Ne ovat puupinossa vähintäänkin haitaksi. Päällimmäisinä menisivät, mutta eivät siellä välissä.

Niin, täytyy tunnustaa, että lujille otti. Kyllä tuo kunto on onneton. Kun mietin niitä kuivia pystypuita, niin mitenkähän meinaan saada ne a) nurin, b) karsittua, c) pätkittyä pölleiksi, d) ajettua lanssiin? Pitäisi ne kaikki vielä pilkkoakin! Ja saada varastoon! Nytkin olin jo niin henkihieverissä, vaikka kyse oli vain siitä, että sain siirrettyä kuution puita parikymmentä metriä toiseen paikkaan.

Ari oli pystyttänyt pilkkiteltan jäälle. Miten olikin löytänyt sellaisen paikan, jossa jään päällä ei ollut ollenkaan vettä? Jään alla vettä oli, mutta kaloja ei näkynyt!

Torniossa Ruotsin vastainen raja on hiljentynyt. Hyvä juttu. Joissakin maissa ilmeisesti tulee käyttöön korona-passi. Voisikin olla aika hyvä asia tässä siirtymävaiheessa. Sairastaneet ja rokotetut saisivat passin ja sen myötä oikeuden kulkea ja osallistua tapahtumiin. Ja kyläillä. Pitäisiköhän meidän peruskansalaistenkin alkaa vaatimaan tällaista passia muilta? Tai niinkuin rajalla: pitää olla alle 48 tuntia vanha negatiivinen testitulos, ennen aletaan millekään!

Perjantai, 5.2.2021

Asserin ja Runebergin päivä. Henkilökohtaisesti en kummankaan nimisiä tunne, joten onnittelut sikseen! Olipa aika hyvä sää aamulla, joten emme tarvinneet minkäänlaista harkinta-aikaa mökille lähtöpäätöksen suhteen. Mökille, mökille! Meltosjärvessä -7, Torniossa pari astetta kylmempää. Selkeää.

Kun päästiin liikkeelle, oli Tornion aamukylmä alkanut petrailemaan. Lähdön hetkillä auton mittarissa -14 astetta. Kun pääsimme ohi alkumatkan taajamarajoituksista ja nopeutta alkoi olla 80 km/h ja vähän ylikin, alkoi ratissa hirmuinen tärinä. Tiesin syyn ja seisautin auton ensimmäiselle sopivalle levikkeelle. Ruuvimeisselillä sorkin vanteista lumi- ja jääpaakut. Etenkin oikealla edessä paakku oli täysin toispuoleinen. Eli ei ympäri vanteen vaan vanteen kaaren puolikkaalla. Tärinä hävisi ja loppumatkalla ratista oli helppo pitää kiinni! Tuo paakku tulee vanteisiin näillä mökkireissuilla. Kun joutuu ajamaan tietä, jolla on irtolunta useampia senttejä, pakkautuu lumi vanteiden sisäreunoille. Yleensä lumi jakaantuu tasaisesti koko vanteelle. Joskus ei. Ja sitten kun pysähtyy, voi jarrulevyjen lämpö sulattaa hieman lunta ja se valuu vetenä vanteen alareunan lumipaakkuun ja jäätyy siihen. Parkkihallissa myös  tätä voi tapahtua. Syntyy melkoinen tasapainotusongelma. Yleensä sitä ei juurikaan huomaa alle 80:n vauhdissa. Aina olen nuo paakut poistanut, jos ne ravistavat. Ei kai tuollainen tärinä tee hyvää laakereillekaan!

Aino käväisi ostamassa nisupullia Piimätien Puodista. Vai mitä piirakoita ne olivat. Tarralla -6 ulkona, sisällä -8. Uutta lunta niukasti. Sen verran juuri, että kannatti polut pukkia puhtaiksi. Ajelin kelkalla verkkokepeillä asti. Siinä välillä kiepsuttelin kiepsuttelin ympyrää. Paikoin vesi nousi jälkeen, mutta tällä kertaa en meinannutkaan jäädä kiinni! Mutta syvät jäljet jäi kelkkailun tuloksena. Eiköhän noilla jäljillä ala jään päällä oleva vesi kohmettumaan jääksi.

Alueuutisia on tänään hallinnut Torniolaisten käyttäytyminen. Ruotsin raja on ollut tukossa, kun väki on joukolla lähtenyt noutamaan koronaa naapurista. Olisi mielenkiintoista tietää, nousiko se myynti ennätyslukemiin Haaparannalla Systeemissä, vai Nuuskatukussa? Melkein toivon, että nuo tuskailijat saisivat kunnon taudin. Mutta enhän sitä tee. Saahan sen silloin kohta itsekin helpommin. Meni torniolaisilta kunnioitus, mutta mainetta tuli lisää! Hävetkää!

Torstai, 4.2.2021

Sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt tiukat ohjeet alueille - kaikki rajojen yli saapuvat on testattava. Nyt aletaan olla jo aika lähellä ideaalitilannetta. Edellyttäen, ettei taas löydy sellaisia porsaanreikiä, joista isotkin siat mahtuvat läpi. Pitäisipä tuo uutinen paikkansa ja rajat saataisiin joksikin aikaa kiinni. Joillekin tulee nyt vuorostaan harmia. Joillakin sitä on ollut jo likimain vuoden ajan. Vai kaatuuko tämäkin johonkin pykälään?

Ainolle oli tullut pakettiautomaattiin paketti. Sen saapumisesta oli kuulemma lähtenut saapumisilmoitus väärään puhelinnumeroon. Oliko se peruttu? Oliko tuo ilmoituksen virheellisesti saanut paikkakuntalaisia ja ehkä noutamassa pakettia? Päätettiin niin, että käyn näppäämässä paketin, ennen kuin se mahdollisesti joutuu vääriin käsiin. Kun oli kaalilaatikon valmistamispäivä, halkaisin parin kilon kaalin neljäksi lohkoksi. On siitä Ainon ehkä helpompi jatkaa, kun minä olen liikenteessä. Kun palasin takaisin, oli kaali jo pilkottuna ja kahdessa kattilassa kiehumassa. Jauheliha likimain pannussa paistettuna. Kämpässä tuttu tuoksu. Laiteltiin mössöt sitten kahteen vuokaan ja vuoat uuniin.

Homma siis hallinnassa. Minulla oli mielen päällä joku pikku hankinta ja lähdinkin sitten vielä uuteen reissuun. Minulla on tapana kirjoittaa puhelimen muistio-sovellukseen tulevia hankintoja esim. rautakauppatavaroista tai Motonetin tuotteista. Aina kun mieleen jotakin tarpeellista pälkähtää. Tällä kertaa listaa purkaessani löytyi asiaa mm. Motonettiin. Vähän muuallekin. Asiat sain hoidettua. Jotkut asiat ovat taas paremmin hanskassa.

Netissä uutisoitiin taas säästä. "Siperian peto" saapuu! Pakkaslukemat kuitenkin ympäri Lappia vähintäänkin maltilliset. Ei kymmentäkään astetta miinuksella. Iltapäiväksi lauhtui lisää. Silloin alkoivat meteorologitkin uskomaan, että peto ei taidakaan tulla tänne pullistelemaan. Ennusteet muuttuivat reilusti lauhemmiksi. Sehän alkaa tietää sitä, että huomenna lähdetään melko varmasti mökille.

Näiltä vuosin täällä Etelä-Lapissa aurinko nousee yhdeksän korvilla ja laskee kello 16:n maissa. Päivänvaloa on siis 7 tuntia. Lisäksi aamuin-illoin 1,5 h porvarillista hämärää. Tästä eteenpäin jokainen päivä on 7 minuuttia edellistä pitempi. Mitä pohjoisemmaksi mennään, kasvaa pituus aina vain enemmän. Etelämpänä vastaavasti vähemmän. Pituutta ja valoa siis alkaa jo olla. Lämpövaikutus on kuitenkin vielä vaatimaton. Oma, hihasta vedetty arvioni on, että aurinko on korkemmillaan noin 15 asteen korkeudella horisontista. Nyt on vasta helmikuun alku. Kuukausi kun odotellaan, alkaa sitä lämpövaikutustakin löytymään!

Huomenna eli perjantaina olisi taas hirvirekka Haaparannalla. Todennäköisesti tällä kertaa asiakasmäärä ja tietenkin myyntikin ovat edellisiä reissuja vähäisempiä. Suomalaiset asiakkaat puuttuvat. Minä varauduin asiaan jo loppuvuodesta niin, ettei nyt alkuvuodesta ole tarvetta onneksi mennäkään.

Keskiviikko, 3.2.2021

Tänään palataan taas vanhaan ja tylsään toimitustapaan. Eilinen kokeiluni ajoittain huvittikin, mutta oli se myös aika raskas oikolukea, jos kirjoittaakin. Siinä mielessä se oli hyvinkin positiivinen tapa, että kun harrastan niin puheissani, kuin teksteissänikin äärimmäisen harvoin kirosanoja ja alatyylin ilmaisuja, niin tuollaisessa muunnoksessa saatoin katsoa asioita läpi sornmieni. Berkele ja berse eivät ole läheskään niin moitittavia sanoja kuin ne originaalit.

Aamulla hain varaston pakkasesta hieman kuhafilettä. Ulkona pakkasta 10 astetta, mutta tuntuipa ilma paljon kylmemmältä, kuin eilen. Tuuli pääsi siihen pyörähtämään. Uskaltaakohan tässä lähteä edes lenkille?

Hetki aamupalan jälkeen päätettiin käydä pikku reippailulla. Kun tiedossa oli tuulisempi sää, niin pitihän se huomioida entistä paremmin vaatetuksen osalta. Myös reitti valittiin niin, että sen varrelle ei sattuisi avoimia alueita, jotka voisivat olla tuulelle alttiita. Reitinvalinta onnistui. Vaatteetkin ok. Emme paleltuneet reitin varteen.

Aino oli kuorinut pottuja keitollisen verran. Puolilta päivin tekaisin kalakeiton. Sen keltaisen. Voi taivas, miten hyvää! Hyvin tehty, kermainen lohikeitto on todella hyvää. Tämä keltainen kalakeitto on vähintäänkin yhtä hyvää. Suosittelen!

Oli taas se päivä, jonka olimme valinneet kauppatilauksen toimitusajankohdaksi. On ollut tapana samalla hakureissulla tarpeen mukaan hoitaa myös muita hankintoja. Apteekki ja huoltoasema ainakin kohteina. Nyt ei ollut apteekkiin asiaa. Kävin kuitenkin tankilla, vaikka näillä nykyisillä kilometrimäärillä menisi useampikin viikko, ennen kuin bensaa tarvittaisiin lisää. Nytkin taisi mennä tankkiin noin 15 litraa. Kauppakeskuksessa en tällä kertaa mennytkään heti ostosten noutopisteeseen vaan ajoin auton alakerran halliin. Siellä maski naamalle ja saapastelin Alkoon. Edellisestä reissusta ehtikin kulua parisen kuukautta. Olinko silloin ostanut valtavat määrät juomia? No, saa kukin ajatella miten vain. Keveähkö oli pussukka nytkin. En tarvinnut kärryjä kuskatakseni ostokseni autolle. Vielä sitten paluu katutasoon ja ostosten nouto. Kolme tuotetta oli ollut lopussa ja vaihdettu toiseen. Kaksi oli juuri niinkuin oli hyvä. Kolmannesta voisin olla ja olenkin vähän eri mieltä. Mutta en ala sen vuoksi oikeutta käymään.

Tuli vihdoinkin naapurivaltiosta hyviä uutisia meille torniolaisille. Ruotsi nimittäin tiukensi rajan ylitysehtoja. Se on pitkä askel kohti oikeaa päämäärää. Suomen pitäisi vielä tehdä vastaava päätös. Ymmärtääkseni sellaisesta on puhuttu, mutta hallitus ei ole vielä sellaisesta päättänyt. Ja vaatiiko se lopulta perustuslain muutoksen? Vaikka vieläkään raja ei ole täysin tukossa, eikä ehkä saadakaan, pitäisi ihmisillä olla sen verran älliä, että turhia rajan ylityksiä pitää nyt välttää viimeiseen asti. Mikä on välttämätöntä ja mikä ei? Onko se omantunnon kysymys?

Tiistai, 2.2.2021

Baccanen on yhä aica burevaa. Illalla, cun mentiin alle -20 asteen, ollaan siellä sitten bysyttycin aamuun asti. Möcillä, harvassa lautacämbässä, olisi saanut taas buuta laitella camiinaan coco yön. Cotona ihan toinen juttu. Caucolämbö lämmittää. Jocu vuosi sitten juuri näinä aicoina oli täälläcin toisin. Butkivuodon vuocsi lämmöt olivat boicci. Bari-colme cuucautta! Lisäbattereita piti cäydä hakemassa caupasta ja cerran oli Motonetissä useambicin naaburi samaan aikaan valitsemassa cotiin lämbölaitetta. Meilläcin silloin börräsi colme batteria sähcön voimalla lisälämböä. Oli silti certacaicciaan berceleen cylmää! Möcillä tietenkin on helbosti baljon cylmembääkin. Siellä cuitencin on buceutunut hieman eri tavalla ja cylmä ei samalla tavalla bysty. Varustautumiscysymys!

Cysyin Ainolta aamubalan jälceen, josco lähdettäisiin tekemään bieni cävelylencci. Josba catsotaan iltabäivällä baccastilannetta. Näin cuului villabeitteen alta! No, catsotaanbas sitten silloin. Eicöhän se baccanen lauhdu iltabäiväcsi alle 20 asteeseen.

Netistä lucaisin articcelin liuculumicengistä. Eli nehän ovat tavallaan sucset, jotca ovat noin 1,5 metriä Tai alle pitcät ja 10-12 senttiä leveät. Siteet yleismalliset, sobivat cäytännössä caicciin cenciin. Minulla on möcillä cauan sitten hanccimani Ruotsin armeijan metsäsucset. Mitat juuri tuollaiset, siteinä eräsiteet. Eli sobivat barhaiten cenciin, joissa on sellainen ranttireuna. Cuincas sattuicaan. Olen noita sucsia cäyttänytcin lumicencinä. Luisto-ominaisuucsien vuoksi aivan mahtavat ceväthangilla, cun covaa pintaa on vain hiucan. Siis ohuelti. Ainoa huono buoli niissä on hangilla niiden lascuominaisuudet. Eli siteistä johtuen niillä ei bysty canttaamaan. Joscus hyvin cauan sitten lähdin niillä varhain aamulla vaaraan. Ylös meno sujui hyvin. Busicoissa lyhyet menobelit olivat omiaan. Hanci cantoi. Alamäci olicin sitten eri asia. Oli pacco lascea aina honcien vierestä, jolloin sain caabattua buusta ciinni. Ja bysäytettyä vauhdin. Nycymallin liuculumicenkien side voi olla barembi. En ole enää ciiccumassa vaaroihin, joten aion bärjätä näillä nycyisillä.

Eilen baistettiin bannullinen muiccuja ja tehtiin bottumuusi. Muusia ja vihannecsia jäi tälle päivälle ja tänään otin baccasesta valmisannocsen hirvibaistia. On vain tämä ruuanlaitto helbboa, cun ei jocaicinen bäivä tarvitse alcaa valmistelua nollasta.

Ensimmäistä certaa lucaisin sellaisen uutisen, jossa jocu alan ammattilainen oli tajunnut rocotucsiin vaadittavat määrät ja resurssit. Cyseessä on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitobiirin diagnostiiccajohtaja, Lasse Lehtonen. Hän sanoi: Suomessa pitäisi rocottaa vähintään miljoona ihmistä cuucaudessa. Silloin sycsyllä alettaisiin saada laumasuoja ja rajoitteita voitaisiin alcaa burcamaan. Nyt rocotucsia on tehty 145557 cbl. Alcaen 27.12.2020. Caucana ollaan tuosta tavoitteesta!

Cun alettiin bäästä iltabäivän buolelle, alcoi taivahan bilvistä leijailemaan hentoja lumihiutaleita. Samalla baccaslucemat alcoivat heittää häränbyllyä. Ei nyt vielä cymmentä bykälää lämbö noussut, aica baljon cuitenkin. Bäätimme cuitencin syödä ja odotella vielä hetcen verran sen jälceencin ennen bihalle lähtöä. Cyllä se siitä alcaa lutviintumaan.

Joscus ennen cahta lähdettiin ulos. Virallinen Torbbi näytti lucemaa -14,1. Ei baccanen niin covalta cuitencaan tuntunut. Oli cäytännössä tyyntä. Muutamia hiutaleita oli vielä ilmassa ja ainacin meicäbojan nenänvarteen osuessaan ne alcoivat cutcuttamaan. Cuten sanottu, on meillä rajattomasti cävelyreittejä, mistä valita. Cortteleita biisaa. Ja cun caicci cadut ja bolut on cierretty, voi niitä reittejä alcaa culcemaan vastacarvaan. Ja jos cunto alcaa olla cohdillaan, on aina mahdollisuus bidentää matcaa. Tällä certaa tehtiin kuitencin aivan normaali berussuoritus. Ei aivan bisin, eicä aivan lyhyin.

Olico se micään uutinen, cun Navalnyi tuomittiin vancilaan. Ei, cyllähän se oli tiedossa ja odotettavissa. Boliittinen tuomio ja boliittinen vanceus tulevat jatkumaan tämän tuomion jälceencin. Kyllä Biccu-Butinin esicunta löytää sopivat syyt ennen cuin Navalnyi vapautuisi.

Myanmarissa meni tovi toivon merceissä. Mutta olisihan se bitänyt arvata. Ei armeija antanutcaan democraattisessa vaaleissa valitun barlamentin alcaa toimintaansa. Aung San Suu Cyi joutui cotiarestiin. Cuincahan bitcäcsi aicaa?

Iltaa cohti alcoi taas bacastumaan. Meillä Torniossa. Mutta hieman bohjoisemmassa näytti olevan toisin. Aamullaba tuo nähdään, mitä tuleman biti!

Tulibahan taas cirjoiteltua. Aamusta asti, cun bäivä ei vielä ollut valjennut ja on järcevästä tecemisestä baha buute. Hajosico tietoconeesta barit näbbäimet (k ja p) vai antoico hallitus uuden asetucsen coronan vastaisicsi toimicsi? Näillä mennään nyt. Onbahan jotacin erilaista tässä bäivässä! Entäbä huominen? Josba huomenna catoaacin bari uutta cirjainta. Vaicca a ja t. Mondäcohän bäivää menee vielä ymmärreddäväsdi, jos jocä bäivä väihduu cäcsi cirjäindä? Voihän berseen sudi!

Maanantai, 1.2.2021

Kun mökki jätettiin eilen oman onnensa nojaan, ei se ihan täysin niinkään ollut. Yöllä nimittäin jänis tuli tutkimaan paikkoja. Pakkasta silloin ennen kolmea oli vain 12 astetta. Aamuksi sitten kylmenikin taas ihan reippaasti, 9 asteella. Mutta tuolla Nuiqsutissa sitä vasta kylmää oli. Tuulen vaikutus huomioiden -73 (F), -58.3 (C). Sellaista yli -40 asteen peruspakkasia siis. Ainakin tuolla Alaskassa tuo tuulen vaikutus (Wind Chill Values) ilmoitetaan säännöllisesti pakkaslukemien yhteydessä. Se tietenkin onkin hyvä tapa kertoa todelliset vaaran paikat. Ja kun etenkin siellä Pohjois-Alaskan rannikkoseuduilla tuppaa aina tuuleskelemaan pakkasista huolimatta. Meillä tuollaisia lukemia ei näy ei kuulu!

Helsingin kaupunki aloittaa yli 85-vuotiaiden ja sitä vanhempien massarokotukset maanantaina. Näin pontevasti julisti Iltalehti aamun uutisessaan. Ymmärrän käsitteen yli 85-vuotiaat. Mutta sen päälle tuo sitä vanhemmat? No tarvitseeko minun aina kaikkea ymmärtääkään? Kai sitä tulee itsekin silloin tällöin pöljyyksiä kirjoitettua!

Torniossakin kohtalaisen koleaa. Aurinkoista. Hieno talvikeli joka tapauksessa. Viikonloppuna tuli taas harrastettua. Nyt ei kummallakaan ollut ainakaan aamupäivällä haluja kävelemään. Irtolunta sekä etu- että takapihalla oli tuuman verran, joten ajattelinpa niitä käydä hoitelemassa syrjempään. Tulipahan siinä ulkoilua kuitenkin jonkun verran. Ja omalta kohdalta - ehkä laajemminkin - siisti piha!

Viikonloppuna Länsi-Pohjassa tavattu 12 uutta tartuntaa. Valtaosa Ruotsista peräisin. Onhan se selvä, että sieltä tauti purkautuu kuin ilma puhjenneesta renkaasta. Tuo rajan sulkeminen oli täyttä huuhaata. Se vuotaa kuin seula. Koronan testipisteissä ei ole rajalla ruuhkaa. Kukapa haluaisi tietää, sairastaako koronaa. Joutuu vielä karanteeniin! Nyt sen kun vain hyvällä omallatunnolla kruisailee sinne sun tänne. Jos ainoastaan työssäkäynti rajan yli on sallittua, niin miksi Torniossa kauppojen asiakasparkkialueilla on niin runsaasti autoja Ruotsista?

Kun kerran taas vaihteeksi mussutan, niin jatketaanpa hieman. En käsitä, kuinka jotkut tahot varoituksista huolimatta järjestävät pirskeitä, joissa turvavälit ovat mahdottomuus. Ja kyllä siellä virukset leviävät, vaikka turvavälit pitäisivätkin. Rajoitetussa tilassa ilma liikkuu ihmisten liikkuessa paikasta toiseen. Tanssin pyörteissä liikkuvat pöpötkin. Kyllä tuollaisissa paikoissa kaikki saavat mahdollisuuden koronaan. Takarivin Taavitkin.

Päivällä Torniossa lämpimimmillään -13,6 astetta. Meltosjärvessä -14,7. Molemmissa paikoissa -20 asteen raja rikkoontui jo alkuillasta. Taitaa tulla kohtalaisen kolea yö.

Sunnuntai, 31.1.2021

Päätimme aamulla niin, että emme sen kummempia juttuja ala harrastelemaan. Vain ihan normaalit lähtöaamun kuviot. Siistaukset, puita kämppään. Siinäpä sitä. Ulkoilua tietenkin hieman. Kolalapiolla putsailin polut. Lunta oli yön aikana tullut varmaankin täydet kaksi senttiä. Eli ei nyt aivan pakollista olisi ollut mennä lumitöihin. Mutta kuntoilua se on vähäinenkin liikunta! Puukoreja hain kolme kappaletta. Kolme oli valmiiksi jo mökillä. Yhteen koppaan valikoin paksuimpia puita. Laatua takka-special! Yksi koppa sekalaisempaa ja yhteen koppaan sitten pieniä klapeja. Pikkupuut käytetään kamiinassa aina kun saavumme kylmään kämppään. Pari pesällistä pikkupuuta antaa parhaimman lähdön lämmitykselle. Takkaan laitetaan tuli vasta siinä vaiheessa, kun kämpässä on jo aika lämmintä. Liian aikainen takan polttaminen vain viilentää kämppää.

Oli aikaa turista naapurinkin kanssa. Käväistiin jäälläkin tekemiäni kelkan jälkiä pitkin. Kelkan jälki kantoi, mutta sivuun jäljeltä ei auttanut poistua. Ainakaan nahkakengissä. Vähitellen tuli sitten lähdön aika. Mitäpäs siinä enää aikailemaan.

Lähdettiin hieman yhdentoista jälkeen. Puomin lukko oli ollut kuivumassa takan päällä koko viikonlopun. Jätin sen puomille, mutta puomin jätin auki, sillä naapuri oli vielä mökillä. Pakkasta kymmenkunta astetta. Lumi pölisi. Aurinko pohotti ohuen pilviverhon läpi. Loppumatkasta aina vain kirkkaammin.

Matkan varrella suunniteltiin hieman alustavasti alkavan viikon ruokahommia. Tuli myös melko lailla päätetyksi, että tekaistaan viikolla kaalilaatikkoa muutama annos. Nyt sitten kotosalla otettiinkin viimeinen annos sitä lajia pakkasesta. Pakastimesta otin myös rasiallisen puolukkaa. Se oli sitä sarjaa, jota keräsimme loppukesällä aivan aluksi. Joukossa oli hyvin vaaleita yksilöitä. Puoliraakana siis hyytelötavaraa. Nyt olikin hyvä hetki keitellä tuo rasiallinen hilloksi.

Hillo syntyi näppärästi. Juotiin siinä myös heti kahvit. Sitten katsomaan ja jännittämään teeveestä päivän talviurheilukisoja. Kaalilaatikot syötiin siinä välillä. Katsottiin nauhoituksetkin lauantailta. Ilta sitten tuo sen minkä tuo!

Kotitalousvähennys puhuttaa. On kuulemma olemassa tutkimustietoa ja näyttöä, että se olisi etenkin hyvätuloisille tarkoitettu. Ei muuten pidä paikkaansa.  Me olemme pienituloinen eläkeläispariskunta.  Kyllä meille oli ehkä jopa ratkaisevaa se, että  että tuollainen vähennys  oli saatavilla.  Olisimmeko  teettäneet alkukesän  remonttia ilman tuota vähennysoikeutta?  Siivousalalle on syntynyt  runsaasti uusia yrityksiä. Niiden myötä  on tullut paljon uusia työpaikkoja. Jopa satoja. Vähennysoikeudella on yläraja. Jos se olisi rikkaille tarkoitettu, ei sitä ylärajaa kai olisi?

Vasta muutama päivä sitten uutisoitiin Venäjältä saapuvasta lämpöaallosta. Mainitsinkin siitä. Nyt samat ennustelijat puhuvat Siperian hirmupakkasista. Että ne olisivat saapumassa helmikuuksi. Ei ole vaikeaa ymmärtää, että luotto meteorologeihin ei nouse kovin korkealle. No, mennään päivä kerrallaan! Huomenna alkaa helmikuu. Helle vai pakkanen, kumpaako vastaan pitää varustautua?

Lauantai, 30.1.2021

Vähän on ollut aistittavissa, että saisi niitä hiihtolatujakin alkaa näkymään. Ainakin jonkunlaisia kelkkauria metsikön ja pellon suunnille. Ok! Siksipä lähdin aamulla tallomaan kelkalla polkuja maastoon. Otin matkaani aputyökaluksi kolalapion. Sillä olisi tehokkaampi täyttää reitin varren ojia.

Laavulta suunnistin kokkopaikan sivuitse väylälle, jonka olen viimeiseksi raivannut. Tarkoituksenani mennä siitä suorilla kanavan yli vielä toista sataa metriä, kunnes kääntö oikeaan "kaariholvisuoralle". Suoran jälkeen taas 90 asteen mutka oikealle takaisin kanavan yli ja hyllikuopan jälkeen metsää pitkin laavulle. Tietä en ylitä. Vältyn muhkeiden aurausvallien ongelmilta.

Homma sujui ihan hyvin. Lumi vain oli kovin syvää ja pehmeää. Kelkalla oli kova hinku kallistella mätikössä kyljelleen. Ei siis lainkaan optimaaliset olosuhteet. Tuli sitten eteen ongelma, kun lumisessa pöpelikössä en ollutkaan enää varma, mihin suuntaan olisi jatkettava. En uskaltanut kokeilla onneani, vaan käänsin kelkan tulojäljilleni, kun satuin olemaan sopivassa paikassa kääntymistä ajatellen.

Laavulta lähdin sitten tekemään lenkkiäni toisesta suunnasta. Alkumatkan kuusikossa jouduin katkomaan alaoksia, jotta pääsin jotenkin eteenpäin. Sitten pääsinkin hyvin aivan kaariholvisuoran toiseen päähän asti. Siinä tein kuitenkin pienen virheen, kun ohitin puun väärältä puolelta. Kelkka pysähtyi suureen koivun kantoon ja kaatui vasemmalle kyljelleen. Yritin kiskoa kelkan perää vasemmalle, mutta siinä oli näre esteenä. Onneksi se oli sen verran ääpätön, että sain sen taipumaan vaateriin vähäisen painoni avulla. Ja sain sitten kelkan perää kiskaistua sen päälle. Vielä hieman lapiohommia ja sain telan kannon päältä pois ja kelkan etuosaa vasemmalle. Lähtihän se siitä!

Kaariholvisuora oli helpohko ajaa läpi. Kun sitten lapioin sen päässä viimeiseeen ojaan täytettä, näin jo parinkymmenen metrin päässä paikan, josta olin kääntynyt takaisin. Siinä välillä oli vain joku koivusaikara poikittain paksun lumen kuorruttamana. Siksi en havainnut reitin jatkumista. Ihan oikealla väylällä loppujen lopuksi olin ollut.

Mökiltä otin matkaan retkisahan. Ajelin reitin vielä muutamaan kertaan. Mahdollisuuksien mukaan aina hieman jälkeä leventäen. Jälki näin tasoittuu ja kun laitan latukoneen perään, tulee ladusta parempi. Sahailin muutaman hankalan rangan tieltä pois. Nyt reitti kaipaa enää vain muutaman sentin lunta ja sitten latukonetta. Toki siinä voi hiihtää jo nytkin. Reitistä tuli 1,1 kilometriä pitkä. Katsotaan, milloin saan uusia reittejä aikaiseksi. Saisihan tuo hanki ensin hieman kovettua!

Saarinaapuri toi muutamat suolistetut kuhat. Hain jään päältä pari ämpärillistä vettä. Avantoa ei tarvinnut tehdä ollenkaan. Grilliltä hain perkauslevyn ja fileointitarvikkeet ja pari pikku paljua. Sisällä lämpimässä fileoin kalat. Aino sitä mukaa huuhteli ne ja laittoi annospusseihin.

Kävin vielä kertaalleen kiertämässä reittini. Aika hyvältä vaikutti. Sitten olikin aika katsella teeveestä muutamat hiihtelyt. Syötiinkin siitä välissä. Hetki pötköttelyä ja sitten taas pelailemaan, kunhan ensin saan tämän tekstin liikkeelle!

Perjantai, 29.1.2021

Oli vaikea uskoa aamulla todeksi ulkolämpötilaa. Melkein -20. Jos kerran noin kylmää on Torniossa, mitähän se mahtaa olla mökillä? Kaatuuko mökkihommat kovaan pakkaseen? Katsoin tietenkin heti netistä tilannetta. Ohhoh .... Meltosjärvessä vain ja ainoastaan -8! Torniossa ja Kemissä oli pakkasta aste-pari alle kahdenkymmenen. Missään muualla ei likimainkaan niin kylmää.

Tulihan se tietenkin lähtö mökille. Liikkeellä oltiin 10:44. Auton pakkasmittari näytti välillä -14 astetta, välillä -18 astetta. Välillä se näytti siltä väliltä! Hieno auringonpaiste. Utulauttoja. Joskus ajelimme sellaisten lauttojen alla. Pimeällä olisikin ollut hauskan oloista. Sihtuunantiellä Tornion ja Tervolan kunnanrajalla sää muuttui pilviseksi. Samalla ilma lauhtui ja loppumatkan pakkasta oli 7-8 astetta.

Viitavaaran tienhaarassa näimme, että aura on sillä suunnalla putsaamassa teitä. Saamme siis ajella mökille auraamattomia väyliä. Muutama auto oli ajanut ennen meitä ja puomille asti oli ihan hyvä ajaa. Sitten olikin eri juttu. Tarrantiellä 15-20 senttiä pöperöä. Auton keula heitti lumen konepellille ja siitä tuulilasiin ja auton yli. Näkyväisyys olematon, mutta vauhtia piti olla. Pysähtyminen olisi tietänyt ongelmia. Perille kuitenkin päästiin. Tuurilla vai taidolla? Ehkä molempia oli matkassa tällä kertaa.

Auton jätin puuliiterin laidalle. Sitten tietenkin linkoamaan. Aluksi putsasin strategiset polut. Paikoin lunta 20 senttiä. 3 tuntia myöhemmin oli piha aika hyvällä mallilla. Seuraavaksi vuorossa laavun lumityöt. Välipalaksi kävin kelkalla jäällä. Kiertelin vesiavantoa ja ajoin muutamaan kertaan molempia reittejäni pihalta jäälle / jäältä pihalle. Pehmeää lunta ihan tolkuttomasti. Ajattelin sitten ajaa jotoksen myös Tarran rantaan. Siinäpä meinasin saada aikaan melkoisen työmaan. Jäällä oli paljon lunta ja mikä pahinta: vettä. Kelkka oli upota soseeseen. Vaivoin sain sen pidettyä liikkeelä ja ääsin lopulta omaan rantaan ja omille jäljilleni. Huh, lähellä oli! Neljän aikaan tuli aura. Hyvä homma.

Syötiin ja katsottiin sen jälkeen varttitunti yhdistetyn hiihtoa. Kävin tekemässä naapurissa vähän lumihommia, vaikka en tiennyt, olivatko ollenkaan tulossa. Oman mökin kohdalla poistin tien laidasta aurausvalleja. Putsailin kelkan alustasta sinne pakkautunutta sosetta vähemmäksi. Ettei sinne yöllä jäädy. Ajoin tietä pitkin pikkusta haipakkaa, jotta loput soseet irtoaisivat vauhdissa. Kävin puomilla asti. Lapioin siellä puomin tieltä lumivallia matalammaksi. Pitäisi näköjään käväistä lingon kanssa.

Kuudeksi kahville. Puitten välistä näkyi valon kiilahduksia. Ahaa, naapuri saapui kuitenkin! Kahvit. Takkaankin tulet. Tätä kirjoittelemaan. Kohta varmaan pelataan?

Torstai, 28.1.2021

Tälle päivälle oli suunnitelmissa apteekkikäynti. Tankkauskin, jos huomenna aiotaan mennä mökille. Aamusella sitten mietittiin päivän ohjelmaa muutenkin. Kun on pakko käydä liikenteessä, voitaisiin hakea samalla parit pitsat. Ihan vaan mökille iltapaloiksi. Joo, näin sitten tein tilauksen netissä ja maksoinkin. Noutoajaksi laitoin klo 13:30.

Oli tarkoitus syödä ennen kierrosta. Aino kuori  ja pilkkoi pottuja ja porkkanoita valmiiksi. Kun ruoka-aika alkoi lähenemään, sai Aino puhelun. Näytti siltä, että tuossa puhelussa nyt aika alkoi kulumaan, joten ryhdyin ruuan laittoon. Käyhän se minultakin.

Koronaa on nyt alkanut putkahtelemaan esiin monenkokoisina ryppäinä. Tartuntojen kokonaismäärä on kasvussa. Ennusmerkit ovat todella huonot. Nuo ryppäät voivat alkaa laajenemaan hallitsemattomasti. Ja kun on selvästi havaittavissa koronaväsymistä. Rokotesuojaa ei ole näköpiirissä. Voi meitä poloisia! Rokotuksien ilmoitetaan alkavan Länsi-Pohjassa maaliskuun aikana. Muistatteko loppuvuoden ennustetta? Sanottiin että kesään mennessä kaikki ovat saaneet rokotuksen! Heh-heh! Niin ... kesään mennessä .... minä vuonna?

Saatiin keitot lusikoitua. Lähdettiin sitten liikenteeseen. Kello oli vasta vartin yli yhden. Tankkasin ja meillä kotipizza on huoltoaseman yhteydessä. Hetken odoteltuani sain pitsatkin. Aino käytti Pit Stopin  hyväkseen ja osti pussukallisen pössäköitä. Jatkettiin (tai paremminkin palattiin) apteekkiin. Pääsin heti asioimaan, olipas hyvä kellonaika. Oli ensimmäinen apteekkireissu tälle vuodelle ja omavastuu suuri. Mutta seuraavalla kerralla Kelan korvauksia alkaa tulemaan.

Kiina on aloittanut koronatestit peräaukon kautta. 2-päisellä pumpulipuikolla otetaan ensin näyte nielusta ja sitten sieltä pakoputkesta. Vai oliko se toisinpäin?

Jälleen on ollut lumisadepäivä. Lunta on sadellut kuitenkin vain hiljalleen. Tällä kertaa tuuli on ollut heikohkoa ja kinoksia ei ole ainakaan meillä syntynyt. Aamupäivällä lapioin takapihalta sinne kertyneet lumet. Muuan sentti sitä oli. Illalla yhdeksän jälkeen näytti tutkakuva sadealueen siirtyvän pois pohjoista kohti. Sehän passasi. Putsasin taas takapihan ja sen jälkeen menin etupihan puolelle. Olikin loistojuttu, että sade loppui ja sain tehdä lumihommat illan päätteeksi. Ja suihkussakin ehdin käymään. Eivät ole nämä hommat aamulla vastassa.

Keskiviikko, 27.1.2021

Aamupuurolla Aino tiedusteli, lähdetäänkö taas lenkille. Tehtiin siinä sellainen ratkaisu, ettei nyt hosuta sen kanssa. Tärkeämpää olisi vähän imuroida ja moppailla. Jonkinlainen siivouspäivä siis.

Purtiin puurot rauhassa. Kannoin sitten jonkun ajan kuluttua imurin yläkertaan. On pölytilanne kai joskus pahempikin siellä ollut. Siellä on pari sellaista paikkaa, johon villakoirat tekevät vakiona oman tarhan. Nyt oli rankkuri vienyt aiemmin koirat teuraalle. Tai edellisestä siivouksesta ei ollutkaan niin pitkä aika! Kohtalaisen hyvin oli tilanne. Alakerrassa oli Aino vaihtanut maton. Moppaillutkin. Imuroin vielä jotkut paikat. Kyllä hikeä taisi tulla enemmän, kuin kävelylenkeillä, vaikka yritin sitä välttää viimeiseen asti.

Yhden korvilla lähdin noutamaan kauppatilaustamme. Pakkasta neljä astetta. Muuan lumihiutale ilmassa. En ollut laittanut autoa etukäteen lämmitykseen. Olisin vain sillä konstilla saanut lasit märiksi. Jotkut tosin tekevät juuri näin: tuntikaupalla sisälämppäri päällä, jopa puoli vuorokautta, jotta lumi sulaisi laseista. Yhtiö maksaa sähköt, itsellä ei kai ole varaa ostaa lumiharjaa? Entisen Mämmärin kioskin jälkeen lenteli jonkunlainen lintu edelläni melko hitaanlaisesti. Se lensi muutaman metrin päässä edessäni ja tunnistin sen varpushaukaksi. Hitaus johtui siitä, että sillä oli talitiainen kynsissään. Tintit ja muut pikkulinnut ovat helppoa kauraa varpushaukoille näin talvisin. Lintulautoja ja muita hyvää tarkoittavia syöttöpaikkoja on kaupunkimaissa taajassa. Ja kyllähän se haukka tietää, mistä sen ruuan saa helpoimmalla. Mökilläkin tällaista saalistusta takavuosina tapahtui. Nyt emme ole muutamaan vuoteen enää lintuja syöttäneet.

Syötiin ruoka vasta kauppareissuni jälkeen. Pakastimessa oli pieni palanen kirjolohta. Oli myös pieni pussukka jotakin muuta kalaa. Oletin, että se oli kuhan häntäpala. Paistettaessa laji kuitenkin täsmentyi ahveneksi. Milloinkahan olin ahvenfileet laittanut pakkaseen, en millään muista. Kesällä kai. Pussukassa oli sisällä myös mätiä. Ahvenen mädin otan aina talteen. Herkullista paistettuna tai keitettynä. Hyvää se on silloin, kun se on kovaa. Lähellä kutua sitä on paljon, mutta se vetistyy eikä maistu hyvältä. Tuo ahven oli varmaan loppukesältä, koska sille oli jo kehittynyt mätiä. Maku oli silti kuin tänään pyydetyllä!

Tänään on meillä rajat olleet suljettuina. Vai onko? On tietenkin tämä tilanne paljon parempi, kuin eilen. Mutta ei kai tämä vielä riitä. Paljon kulkee vielä väkeä yli rajan. Molempiin suuntiin. Rajoille on pystytetty testauspisteitä. Harvat niissä käyvät, kun se ei ole pakollista. Siinä se. Jos kuljet rajan yli töihin ja saatkin testissä positiivisen tuloksen, voi työpaikkakin olla vaarassa. Ainakin Etelä- ja Itäsuomen rajaliikenteessä. Kyllähän se pitäisi olla pakko mennä testiin. Miksi joku saa levittää virusta, kun vastuuntuntoinen osa kansasta rajoittaa suosiolla omia kanssakäymisiään ja tekee osansa yhteiseksi hyväksi.

Tällä hetkellä korona leviää melko nopeasti. Voihan tietenkin olla jo niin, että kaikki toimenpiteet ovat jo myöhässä! Ei kuitenkaan vielä luovuteta. Luovutetaan sitten kahden vuoden kuluttua, kun tilanne on sietämätön!

Tiistai, 26.1.2021

Jo se vihdoin hieman lauhtui. Vaikka eihän viime päivien pakkaset pahoja ole olleet. Mutta se tuuli siinä matkassa! Nuo pakkaset olivat aavistuksen poikkeuksellisia, kun toivat samalla niin paljon lunta. Nytkin yöllä satoi taas muutaman sentin.

Lapioin takapihan terassin ja harjasin lopuksi lumet. Aamupalan jälkeen autoa ja autopaikkaa putsailemaan. Siitä sitten sulavasti korttelin kiertoon. Kiertyihän siinä kortteli jos toinenkin, mutta reissu ei niitä pisimpiä ollut. Vasen polvi ja alaselkä vaivasivat heti alkumatkasta. Ainolla vauhtia piisasi, joutui välillä minua odottelemaan. Polvi pian turtui, mutta selkään pakotti koko reissun ajan. Aika nopsaan oli yöllä satanut uusi lumi tullut keltaiseksi ja ruskeita pötiköitä siellä täällä. Ovatko koirat sikoja? Ei, mutta ihmiset ovat!

Eilen syötiin hirvenjauhelihapihvejä, tänään haukipihvejä. On meillä vain maistuvat eväät! Ja ihan itse tehtyjäkin. Täydellä vatsalla olikin hyvä syöksyä päivään haasteisiin. Käytin jonkin verran aikaa tutkimalla olosuhteita ja asioita yli 61 vuoden takaa. Minun muistikuvani ovat tietenkin ymmärrettävästi varsin vähäiset ja nekin hajanaisia. Toivon asiaan apua, pyynnöt ovat jo pelissä!

Varsin lauhaa piteli nyt koko päivän. Pakkasta kuitenkin  4-5 astetta. Onneksi poutaa. Lunta kuitenkin luvassa. Torstaina jopa reippaanlaisesti. Kylmenevääkin. Niinhän se on. Talvella on pakkasia ja talvella sataa lunta. Vai tuleeko Venäjältä lämpöaalto ja sulattaa lumet jo helmikuussa. Näinkin on mahdollista.

Maanantai, 25.1.2021

Tässä on mennyt jo useampia päiviä niin, että lämpötilavaihtelut ovat olleet olemattomia. On tuullut ja on tullut reippaastikin lunta, mutta pakkaset ovast olleet tasaisia. Torniossa kymmenkunta, mökilla pari astetta kylmempää. Viikolla saattaa käydä nyt hieman lauhempanakin, mutta suojakeleiksi lämpeneminen ei muutu.

Suojakelit ja vaikkapa vähäinen vesisadekin voisivat olla nyt poikaa. Lunta mökilla on reipas puolimetrinen. Mutta se on pehmeää hötyä ja maastoon on vaikea ajaa kelkalla latupohjia. Tasaisille pelloille onnistuu, mutta muualla kannot ja ojat ja mättäiköt teettävät töitä. Suojakelit tekisivät hangesta hieman kantavamman. Ja sellaisen lumen lapioinnilla saisi jotakin aikaiseksi.

Ei lähdetty tänään korttelikierrokselle. Viikonlopun aikana tuli aika lailla punnerrettua lumen kanssa. Se kyllä kipeytti selkää ja kumma kyllä - polvia! Oli viikonloppuna jopa vaikeuksia nousta istumasta puhumattakaan makuulta seisaalleen. Parempi antaa paikkojen vetristyä ainakin tämän päivän ajan. Huomenna on uusi päivä. Arvioidaan tilannetta silloin uudestaan!

Sisäministeri Ohisaloa syytetään "ministeritason historian vääristelystä". Onhan se aika kummaa, kun tuolla tasolla toimitaan, niin ei olla niistä asioista perillä, joista kirjoittaa ja ottaa kantaa. Ilmeisesti Ohisalo katsoi, että hänen lausumasta ei voi nousta kohua, kun rouva pääministerikään ei saanut rankkaa arvostelua, vaikka toimi perustuslain vastaisesti. Bolsua ei sitten kai henkilökohtaisesti rankaista eilisestä päällekarkauksesta. Mitäs olette sitten mieltä siitä Sipilän pahoinpitelystä? Että lyötiin ihan kunnolla, nyrkein kävi päälle! Kumma kun sellaista rikosta ei näy niillä valvontakameroilla. Vaikka niitä videoita on olemassa monesta suunnasta! Ja kuitenkin tutkinta käynnissä!

Tekaisin iltapäivällä muikuista, palvikyljestä ja leipäpaloista muikkukukkosia. Leipänä tällä kertaa Oululaisen jälkiuuni, ohut täysjyväruis. Esikypsytin muikkuja ensin jonkun verran uunipellillä. Näin valtaosa nesteestä ei siirrykään leipään. Näin teen myös oikeiden kalakukkojen kanssa. Kun kaloista valuu nestettä, on kukon pohja silloin helposti märkää taikinamössöä. Niin, nyt kukkoset olivat onnistuneita. Mökille hyviä iltapaloja, jos riittää sinne asti vietäviksi.

Katseltiin iltasella tohtori Kiminkistä. Verenpainejuttuja käsittelyssä. Melko turhaa oli meikäläisen niitä juttuja kuunnella. TV:n ääni oli riittävän kovalla, siitä ei ollut kyse. Mutta en saanut selvää kaikesta puhutusta, joten lauseita en ymmärtänyt. Tuohon ongelmaan auttaisi hieman kuulolaitteet, mutta eipä niitä tule kotosalla pidettyä. Joidenkin ihmisten ääni on vain niin sopivalla taajuudella, että äänireseptorini eivät ala millekään. Nykyisin nuo maskit pilaavat kuuntelumahdollisuudet lopullisesti. Ongelmansa kullakin, eivät nämä onneksi pahimmasta päästä ole!

Koronan osalta ei juuri hyviä uutisia ole kuulunut. Sellaiseksi kuitenkin katson sen, kun Pohjois-Suomen rajayhteisöjen erivapaus poistettiin. Nyt ei ole meiltä enää asiaa Systeemiin eikä nuuskakauppaan. Hyvä juttu tosiaan. Rokotuksetkin näyttävät menevät ihan mönkään. Takuulla vuoden kuluttua yhä murehdimme tätä samaa asiaa. Jos täällä vain vielä olemme!

Sunnuntai, 24.1.2021

Illan lumisade meni onneksi nopeasti ohi. Isoa kertymää ei se saanut aikaan. Tuuli heikkeni myös ja mikä parasta, sen suunta muuttui myös. Enää ei puhaltanut järveltä. Aamuvarhain, otsalampun valossa, putsailin terassin lumesta. Enää muutama lumihiutale tuli taivaalta ja kirjavoitti terassia.

Aamupalalla katselin ulos ja etsin valon pilkahduksia. Ei niitä vielä näkynyt ja otsalamppu taas kaverina lähdin luomaan polkuja auki. Heti kuitenkin otsalamppu siirtyi taskuun. Kello oli jo 8:30 ja puolitoista tuntia auringon nousuun, joten hämärä alkoi vähitellen syrjäyttämään pimeyttä. Kun olin lapioinut polut auki, hain lingon varastosta. Lingottavaa piisasikin kummasti. Paikoin oli ajattanut kunnon kinoksia ja niistä ei olisi päässyt autolla läpi. Hieman ennen yhtätoista olin mielestäni valmis lumitöiden osalta.

Ennen kotimatkaa oli vielä monenlaista asiaa mielen päällä. Ehdin viedä lingonkin jo varastoon, kun huomasin, että alapihalle olikin jäänyt lingottavaa. Jääköön siihen, kyllä siitä ohi pääsee. Varmuuden vuoksi otin paremman lumilapionkin autoon. Alposlahdessa jos on tie tukossa, ei tuo minun autoa varten hankkimani lapio oikein ole paras isompiin lapiointirupeamiin.

Kamera tallensi lähtöajaksemme 11:06,04. Tarrantiellä ja Sirkkakoskentiellä lunta oli 5-10 senttiä. Lähempänä viittä keskimäärin. Alposlahdentie olikin aurattu, joten ei huolta niistä isoista kinoksista, jotka eilen olivat olleet tukkimassa tietä. Loppumatka sujui myös hyvin. Tiet riittävän hyvin hoidettuja.

Loppumatkasta laitoin radion Yle-Puheelle. Siellä oli meneillään miesten viestihiihto Lahdessa. Sopivasti ehtisimme katsomaan loppuratkaisut telkkarista. Oven edessä oli lunta ja jouduin sen kolailemaan pois ennen sisälle pääsyä. Harjasin loput ja kannoin viimeiset kamppeet sisälle. Ja sitten katsomaan viestin loppuhetkiä. Täytyy sanoa, että ei mennyt Bolsulla lahden kisat putkeen. Tuollaisesta päälleajosta saisi tulla pelikieltoa loppukaudeksi! Se ei ollut millään tavalla hyväksyttävää, vaikka pikkuisen siihen aihetta annettiinkin.

Takapihalle oli jälleen ajattanut lunta. Paljon. Joinakin vuosina sinne kertyy idän puolen tuulilla lunta aivan tolkuttomasti. Nyt ei vielä metreistä puhuta, mutta kyllä taas sai lapioida niin, että piti välillä istua sisällä huokasemassa. Jokohan lumi alkaisi riittämään?

Loppuivat lopulta ne urheilutkin teeveestä. Katsottiin sitten parit nauhoitukset. Ja hetkeä myöhemmin oli vuorossa Miss Marple. Tällä kertaa veikkasin heti alussa ollutta mukavan oloista miestä murhaajaksi. Leikilläni, kun murhaaja on aina se, jota ei epäilisi alkuunkaan. Tällä kertaa arvaukseni osui oikeaan.

On muuten sitten vieläkin jäät paikoin melko heikkoja. Se tuntuu kovien pakkasten jälkeen epätodennäköiseltä, mutta niin se vain on. Paksuus vaihtelee kovastikin. Lumi suojaa nyt jäätä, ja se ei vahvistu, ennen kuin lumi jään päällä kastuu ja alkaa sitten jäätymään kohvaksi.

Lauantai, 23.1.2021

Yöllä taas hieman lunta. Aamulla pusketin sitä poluilta, mutta en sen laajemmin alkanut lumihommiin. Ei sitä niin paljon oikeastaan ollutkaan, että olisi kannattanut ryhtyä. Avasin vasta nyt yläkerran lunkan. Melko viileä aamuyöstä silti alakerrassa. Nyt yläkerrassa +4 astetta.

Ajoin kanavanlaitalenkin. Ajoin ensin hiekalle ja siellä meinasin jäädä jäällä vesikkoon kiinni. Juuri ja juuri selviydyin. Sain naapurin agiteerattua puomille rälläkän kanssa. Jokohan nyt vihdoin hoito pelaa kunnolla! Tekaisin laavulla lumityöt. Käväisin kelkalla vesiavannolla. Useammankin reissun. Jälkeä poljin. Oma ranta ei ollut vesillä. Lunta rannan tuntumassa jäällä melko paksulti. Vaihdoin pääkameran akun. Tarkistin muista paristot.

Pitkin päivää ollaan seurailtu Lahden kisoja. Norjalaiset palanneet ryminällä kisatauolta. Suomalaisten sijoitukset vastaavasti heikentyneet.

Kylmä päivä kaikenkaikkiaan. Pakkasta tosin vain hieman toisella kymmenellä, mutta se tuuli! Ajoittain heikkoa lumisadetta. Illemmalla runsastakin!

Perjantai, 22.1.2021

Eilen illalla laitoin mökkinaapurille kyselyä, että ovatko nyt perjantaina lähdössä mökille. Aamulla sain myöntävän vastauksen. Vaikka näin korona-aikana ei kanssakäymisiä juurikaan ole, päätettiin mekin sitten lähteä. Lunta oli yön aikana tuprutellut reippaasti. Takapihalle pyöritellyt katon kautta vähintään 30 senttiä. Itätuuli kun oli. Soitin auraajalle. Tiedustelin aikatauluja, jottemme lähde liian aikaisin. Iltapäivään menisi. Se ei oikeastaan ollut ollenkaan huono asia. Ehtisimme touhuta lumihommnat ja syödäkin ennen lähtöämme. Näin sitten teimmekin.

Ajokelit hyvät, tiet aurattu. Pakkaslumi pöllysi. Vastaan tulevien rekkojen vuoksi oli vauhti melkein nollattava. Alposlahdessa tavoitimme auran. Oli juuri siinä auraamassa yhtä mökkitien pätkää. Ensin ajattelin mennä mökille ennen auraa. Mutta siinä olikin sitten järveltä puhaltanut melkoiset kinokset. Joku oli siitä jollakin nelivedolla mennyt, mutta meillä ei ollut mitään asiaa noihin kinoksiin. Peruutin 100 metriä ja siinä olikin sopivasti paikka mihin peruuttaa tien syrjään. Odoteltiin suosiolla auraa. Puomilla kiiruhdin avaamaan lukkoa. No niin! Nyt ollaan saavutettu se tila, jota olen pariin kertaan mainonut. En meinannut millään saada lukkoa auki. Se oli nurinniskoin ja nyt routa oli vääntänyt tolppaa niin, että sai käyttää väkivaltaa lukon aukaisuun. Auran perässä sitten mökille. En ajanut aivan pihalle asti. Jätin auton liiterin laitaan.

Terassilla yllättävän vähän lunta. Tuuli puhalsi järveltä voimalla ja se oli putsannut terassilta enimmät lumet. Kovan tuulen ja pakkaslumen vuoksi oli linkoussuunnat mietittävä etukäteen. Kämpän lämmitys olio haasteellista, joten laitoimmekin yläkerran lunkan suosiolla kiinni. Vähitellen alakerta alkoikin lämmetä. Takkaan sitten vähitellen hennot kyhyt. Lopulta liki asumalämpö. Oli kuitenkin vielä toppavaatteet päällä ja sormet kontassa, kun päästiin pelihommiin!

Torstai, 21.1.2021

Aamulla sateli heikosti jonkunlaista lumipöperöä. Pakkasta Torniossa kymmenkunta pykälää. Mökillä muuan aste enemmän. Ensimmäisenä tehtävänäni oli aukaista läppäri ja lukea maailman uutisia. Ruudulle ei ilmestynyt mitään katastrofaalista. Ovatko Amerikan ääriajattelijat viisastuneet vai onko tämä tyyntä myrskyn edellä?

Ennen aamupalaa lakaisin etupihan oven edustan. Harjaa parempi työväline olisi ollut lehtipuhallin. Lumi oli todella kevyttä pumpulia. Joskus voi nurkissa tai sänkyjen alla tavata (ei meillä) vastaavanlaisia villakoiria. Tuntuu vain, että tämä lumi oli vielä kevyempää ja löyhempää. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelylle. Tänään tehtiin tarkoituksella lenkki, jonka pituus ei ollut ennätysluokkaa. Oli nimittäin suunnitelmissa tehdä kävelyn jatkeeksi nuo kevyet lumityöt. Tuuli oli melko kova. Siksi auton putsaaminen lumesta oli mietittävä tarkemmin, ettei saanut lumipöllyä naamalle.

Jo sitä ehdin ihmettelemäänkin, kun pääministeri maanantaina vaati Navalnyin vapauttamnista ja sitten vasta tasavallan presidentti. Käsittämätöntä! Marin haihatteli taas omiaan. Luulo ei ole tiedon väärti.


Varpaille astuminen ei ollut ensimmäinen kerta. Väärinkäsitys se ei ollut, suunniteltu juttu!

Oli aivan mielenkiintoinen ampumahiihtokisa naisilla. Paras norjalainen sijalla 18. Olikohan se itse asiassa ensimmäinen tämän kauden kisa, kun norjalaisia ei ollut mitaleilla. Kärki muutenkin poikkeuksellinen. Hauserillekin ensimmäinen voitto. Suomalaiset eivät olleet kuulemma täysin tyytyväisiä suorituksiinsa. Paras taisi olla sijalla 58!

Iltauutiset jo menossa ja ohikin ja vieläkään ei ole meille selvää, mennäänkö huomenna mökille. Olen kahden vaiheilla. Reipasta lumisadetta on luvattu pe-la-su ajalle. Navakka tuuli käy järveltä. Terassille tupruttaa lunta. Mökki viilenee, ellei jatkuvasti ole tulet kamiinassa. Onko viisainta jäädä kotosalle ja ulkoilla täällä teeveen urheilulähetysten välissä? Pitää katsoa tilannetta aamulla.

Keskiviikko, 20.1.2021

Eilen mainitsin noista pakkasennusteista, että -14 olisi kylmintä viikon aikana. Heti kättelyssä meni ennusteet hieman pieleen. Aamulla oli lukema vaatimattomasti -27,3!  Klo 17:00 vielä -17,8.

Päätettiin jättää tämän päivän kävelyt kävelemättä. Tekosyynä meillä oli ilmastointiröörien nuohous. Ei toki itse tehtäisi, vaan paikalle tulee ihan oikeat ammatti-ihmiset. Työn oli määrä tapahtua aikavälillä 8-18. Lisäksi olisi kauppaostosten nouto. Jäimme siis kotosalle.

Aamupäivän puolella nuohoojat käväisivät pari kertaa. Ensin mittaamassa, sitten puhdistamassa. Kello kipitti siinä jo sellaisiin lukemiin, että kävin putsaamassa auton lasit lumesta ja laitoin auton lämmitykseen, pakkasta Torniossa vain 12 astetta.

Katselin taas eilistä luokkakuvaa. On suorastaan käsittämätöntä, että olin unohtanut nuo nimet aivan täysin. Kun riittävän kauan vahtasin kuvia, tuli kuitenkin jälleen jotakin mieleen. Se on kuitenkin varmaa, että kaikkia en tule muistamaan. Vaikka naamat tuttuja ovatkin.

Syötiin fejoadat. Wau, kylläpäs maistui! Vähitellen sitten kello lähestyi yhtä ja lähdin siitä noutamaan ostoksia. Kaksi laatikollista. Tai puolitoista paremminkin. Normaaliasiat. Erikoisuuksia ei joukkoon ollut eksynyt.

Iltapäivällä nuohoojat tekivät viimeiset temppunsa ja jälkimittauksetkin. Meillä röörit olivat olleet erittäin hyvässä kunnossa. Moottorin puhdistus katolla oli kuitenkin tarpeen meilläkin. Kokeilimme liesituuletinta. Nyt eron huomasi. Aiemmin imun ääntä ei kuulunut. Nyt sen kuulin jopa minäkin!

Suomessa koronatilanne on yhä parempi, kuin Euroopassa keskimäärin. Keski-Euroopassa rajoitukset ja pakotteet lisääntyvät. Siellä alataan jo vaatia esim. kaupoissa ja julkisessa liikenteessä FFP2 -tason maskeja. Kirurgiset maskit eivät siis riitä! Tuntuu hassulta. Kun seuraa maskien käyttöä niin täällä paikallisesti ja teeveestä, löytyisi kyllä nuijalle töitä. Jotkut maskit eivät peitä nenää ollenkaan vaan maskin yläreuna on nenän alapuolella. Jotkut pitävän maskeja niin, että ilma ei kuljekaan maskin läpi vaan nenän molemmin puolin. Muotoseikka, joka pelaa väärin. Olisikin aiheellista kiinnittää enemmän huomiota maskien oikeaan käyttöön.

Terveys- ja muutkin viranomaiset ovat huolissaan rajaliikenteestä. Eikä vähiten täällä Torniossa. Kaikki he sanovat, että rajan ylitys ei ole suotavaa. Nyt aiotaan lisätä rajan ylittäjien testauksia. Paskan marjat. Se on täysin vapaaehtoista. Käytännössä siis mitään tiukennusta ei ole tullut. Herranjestas! Kyllä pitäisi olla mahdollisuus pakkotesteihin ja kyllä pitäisi olla mahdollisuus kieltää rajan ylitys. Jos jollekin tulee sielullisia hiertymiä, niin entäs sitten. Onhan niistä saanut kärsiä aika moni nytkin. Vaikkapa matkailun ja ravitsemusliikkeiden puolella. Kevääksi rajat kiinni ja sillä siisti!

Kello 19:00. Biden vannonut virkavalan. Tilanne rauhallinen. Ainakin toistaiseksi. Washingtonissa sievä ilma. Meltosjärvessä pakkasta yhä ohi ennusteiden. Nyt -16,3 astetta.

Kun Suomi ei saa rokotuksia sujumaan, kannattaisikohan ne ylimäärärokotteet jo lahjoittaa muualle? Rokotteita on tullut 150000 annosta ja tällä viikolla tulee lisää 37000. Rokotteita on käytetty 62000. Eiköhän olisi jo aika alkaa ottamaan tuo asia vakavasti. Kannattaisihan nuo rokotteet käyttää. Ei kai niitä kannata säilyttää -70 asteessa kovin kauaa.

Tiistai, 19.1.2021

Kun Navalnyi päätti palata Venäjälle, hän varmaan tiesi uhraavansa vähintään itsensä Putinia vastustaessaan. Ehkä muitakin. Oikeusjutut häntä vastaan ovat vähintäänkin outoja. Tärkeätä onkin nyt pitää hänet vangittuna, ettei hän pääse itse ollenkaan julkisuuteen. En ihmettelisi, jos tulisi uutinen, että hän on kompastunut ja kolauttanut päänsä. Vähintään koomassa, ellei menehtynyt. Navalnyillä on kuitenkin tukijoukkoja. Aikamoisen videon olivat saaneet julkaistua. Lopullinen niitti Navalnyin arkkuun?

Lähdettiin jälleen kävelemään. Ennen reissua tulostin palasen karttaa tästä lähialueesta. En eksymisen pelon vuoksi, vaan siksi, että emme menisi mihinkään umpikujaan. Sellaisiakin tienpätkiä täältä löytyy. Toisaalta ne pätkät kyllä ovat niin lyhyitä, että jaksaa ne kävellä takaisinkin, jos tie loppuu. Reitinvalinta tehtiin nyt taas niin, että mentiin tutustumaan uusiin kohteisiin. Käytiin vilkaisemassa, miten jostakin paikasta kulku on järjestetty. Väsyneenä ei ole mukava joutua johonkin pussinpohjaan. Näitä selvittelimme siis tänään. Alue sinänsä on vanhaa asutusaluetta, mutta paikoin ovat liikennejärjestelyt hieman muuttuneet. Tehtiin eilisen mittainen suoritus. Olikohan se nyt numero viisi?

Tyhjästä on paha nyhjästä! Eikös ollutkin aika omintakeisesti sanottu! Koronarokotteiden saatavuudessa on ongelmia. Toisaalta myös rokotusten järjestäminen tökkii. Vauhtiin varmaan päästään sitten, kun ne kaikkein kriittisimmät ryhmät on saatu rokotettua. Mutta jo nyt purnaillaan, kun ei meille ole tullut niin paljon kuin piti jne! Asioiden suunnittelu ei ole ollut parasta A-luokkaa, mutta ei se oikeuta ketään ohi jonon. Virheitäkin sattuu ja ne korjataan. Kun rokotteita aletaan saamaan ja päästään massarokotuksiin, eiköhän nuo erotkin ala tasoittumaan. Muutaman viikon myöhästymiset eivät isossa kuvassa vaikuta mitään. Suurin ongelma lienee kuitenkin siinä, että asioita ei ole kunnolla suunniteltu.

Illan suussa, puoli seitsemän maissa, sain puhelinsoiton. Numero oli vieras, ei yhteystiedoissani. Sieltä sitten paljastui tuttu ihminen. Tuttu tosiaan ... liki 50 vuoden takaa. Oli löytynyt vanha luokkakuva lukioajoilta. Minäkin siinä istua toljottamassa. Sain tuon kuvan myös itselleni. Ja toimeksiannon: ketä kuvassa? 34 oppilaan joukosta tunnistin melko suurella varmuudella puolet. Lisäksi muistin pari etunimeltä, pari sukunimeltä. Aikaa myöten varmaan nimiä palautuu lisää. Saapas näkee!

Päivällä poristiin, että jospa lähdettäisiin viikonloppuna mökille. Näyttäisi siltä, että pakkanenkaan ei olisi kovin paha. Illalla tarkastelin jälleen ennusteita. Tosi on, ei kummoisia pakkasia. Viikon aikana kylmimmillään -14 astetta. Mutta ... luvassa pe-su aika lailla lunta. Jopa 30 senttiä. Aurausten aikatauluja ei voi etukäteen tietää. Perjantaina kyllä mökille pääsisi, mutta pääseekö sunnuntaina takaisin?? Pitääpä vielä katsoa. Päätöksen voi siirtää vaikka perjantaiaamuun asti.

Maanantai, 18.1.2021

Tälle päivälle ei enää ollutkaan tarjolla päivän mittaista urheilusessiota. Ainakin siinä mielessä oli meillä siis vapaat kädet suunnitella päivän askareet mielemme mukaisesti. Aamupalan jälkeen tehtiin taas pieni kävelylenkki. Olihan se tosiaan pieni, mutta toisaalta se oli näistä viime aikoina tehdyistä lenkeistämme kaikkein pisin. Bravo!

Moneskohan kävelylenkki tuo jo oli tälle viikolle? En ole tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia. Eli siksi en näitä kävelyitä harrasta. Mutta kun luntakaan ei ole nyt sadellut, että olisi sitä kolaamista, on paikallaan oleminen alkanut kyllästyttämään. Voisin ladella pöytään useampiakin järkisyitä, joiden vuoksi minun pitäisi harrastaa liikuntaa. Jos se liikunta nyt tästä jollekin mallille viriäisi, olisihan se aika kova juttu. Melkein yhtä kova, kuin tupakoinnin lopettaminen. En kuitenkaan ota tästäkään paineita.

Kotimaisesta politiikasta tällainen huomio: Anne Berner töksäytti näin:


Hetkinen ... en nyt oikein ymmärrä Berneriä. Asia tietenkin on ihan ok, mutta mikä pisti juuri nyt noin lohkaisemaan? Eikös se ole meillä maan tapa, että pääministeriksi vaalien jälkeen nousee suurimman puolueen puheenjohtaja? Tai jos hän ei saa hallitusta kokoon, niin jonkun muun puolueen pj. sitten. Pääsääntöisesti meillä pääministeri on puolueensa puheenjohtaja. Eikös tuota Bernerin lausumaa pitäisi tulkita jopa niin, että ministerien pitäisi heittää jäsenkirjansa saunan pesään. Onneksi Bernerillä politiikon ura jäi lyhyeksi.

Navalnyi on ihan oikeassa. Kyllä punkkeri-ukko pelkää! Mutta onko Venäjän oppositiosta pistämään kova kovaa vasten, jos/kun Navalnyin poliittinen toiminta estetään lopullisesti? Maailmassa on tällä hetkellä kolme presidenttiä, joilla on jonkunlainen valtataistelu meneillään: Putin, Lukasenka ja Trump. Ensiksimainitun asemaa ei taida kukaan eikä mikään voida horjuttaa!

Olemme jälleen kahden vuorokauden kuluttua hieman viisaampia. Silloin alkaa olle viime hetket käsillä Trumpin aikakautta. Meneekö kaikki hyvin ja rauhanomaisesti? Vai vieläkö syntyy rähinöitä? Jos suuri osa kansasta on yhä Trumpin vietävissä, niin sama osuus voi koskea myös turvallisuusjoukkoja. Ja poliiseja ja armeijaa.

Näyttäisi siltä, että tästä vuodesta on tulossa normaalivuotta lyhyempi. Muistakaa siis käyttää aikanne tehokkaasti, sillä sitä on nyt rajoitetusti. On nimittäin todennäköistä, että tätä vuotta lyhennetään yhdellä sekunnilla. Tuo on seurausta siitä, että maapallon pyörimisnopeus on kasvanut erilaisista sääilmiöistä johtuen. Mutta eikös tuollainen ongelma olisi hoidettavissa toisinkin? Ilman kellojen siirtoa. Olisi vain sovittu maailmanlaajuisesti hetki, jolloin koko maapallon väestö toimii samalla tavalla, täsmälleen samalla sekunnilla.


Mutta piileekö tuossa vaara? Vaikutus olisikin useampia sekunteja. Jos meni pieleen, ei ole korjauskaan helppoa. Tai - voi herranjestas - maapallo lähtisikin pyörimään väärään suuntaan! Silloinhan aikakin alkaisi palaamaan taaksepäin. Hui! Minähän hulluja puhun! Taas.

Sunnuntai, 17.1.2021

Katsoin yöllä hetken aikaa elokuvaa. Paremminkin tv oli auki. Jo ensi hetkistä havaitsin, että tuttua, tuttua! Ainakin kahteen kertaan olin tuon filmin nähnyt. Koko ajan olin etukäteen tietoinen, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Joten laitoin telkkarin kiinni heti puolen yön jälkeen.

Aamulla siksi nousukin virkeänä ja likimain normaaliin aikaan. Pakkasta ei kymmentäkään. Sievä ilma. Aamupalalla suunniteltiin pääpiirteittäin päivän ohjelmaa. Urheilua jälleen pitkin päivää ja syönnit ja muut hommat väiajoilla, joita niitäkin piisaa. Päivän kävelylenkki päätettiin hoitaa pois heti aamupalan jälkeen. Yhdeltätoista kun oli jo ensimmäisen urheilulähetyksen vuoro.

Eilen kävellessäni tunsin jonkunlaista kipua alaselässä. Kipu ei ollut keskellä eli selkäruodossa, vaan reunoilla. Pakaroiden yläreunojen kohdilla. Siksipä emme suunnitelleet tämän aamun reittiä eilistä pitemmäksi. Tässä meillä Luotomäellä on helppo homma kävellä vaikka joka päivä eri reittiä. Ja reittejä voi asteittein helposti pidentää. Tänään kipuja ei tuntunut. Alkuperäissessä reittisuunnitelmassa kuitenkin pysyttiin.

Eilen uutisoitiin Pave Maijasen kuolemasta. Netti on ollut sen jälkeen tulvillaan monenlaisia muistelmia ja kirjoituksia. Enpä ala niitä toistamaan, ei niihin ole minulla mitään uutta kerrottavaa. Sitä vain, että olen aina arvostanut häntä. Takavuosina ilmestyi Albert Järvisen elämänkertakirja. Sen luettuani arvostin Pave Maijasta vielä enemmän. Hän ei tietenkään ollut tuon kirjan tähti, mutta en ollut tajunnutkaan, miten monessa hän oli mukana 70-luvulta lähtien. Tässäkin hän oli merkittävässä roolissa.

Miksikähän se Navalnyi palasi sinne Venäjälle? Ei hän voi tosissaan uskoa sitä, että Putin sallii hänen olla vapaana ja jatkaa politikointia. Pidätys tapahtui heti. Kuullaanko jatkossa hänestä yhtään mitään?

Iltaa kohden alkoi jälleen hieman viilenemään. Oikeastaan huomasin sen siitä, kun käsivarsissa alkoi kylmyys tuntumaan hienokseltaan. Sormissakin. Ulkolämpömittari vahvisti asian. Sisämittarista en erottanut parin metrin matkan takaa kymmenyksiä. Enkä viitsinyt mennä riittävän lähelle. Lääke vilulle oli onneksi siinä vieressä: se leikkomani riihipaita.

Ensi viikolla talvi jatkuu talvena. Torniossa keskimäärin toistakymmentä astetta pakkasta, mökillä viisi astetta kylmempää. 30 asteen pakkanen sitten vasta seuraavan viikon tiistaina. Ensi viikonloppuna voisi mennä mökille, ellei nyt sitten kylmene ennustetta pahemmin. Olisi kyllä jälleen kaiken maailman urheiluakin. Lahtikin nyt näyttämönä. Pitää harkita, urheileeko itse, vai katsooko urheilijoita telkusta!

Lauantai, 16.1.2021

Aamuyön tuntien aikana lämpötila kävi korkeimmillaan. Meltosjärvessä peräti -2,1 asteessa. Torniossa -5,3 asteessa. Siitä sitten hiljalleen viilenemään. Olisi ollut loistavat olosuhteet lämmittää kämppää, kun korvausilma ulkoa oli noinkin lämmintä.

Kotona kuitenkin oltiin ja pysyttiin. Paitsi että aamupalan jälkeen kierrettiin kotikulmilla muutama kortteli. Muita kävelijöitä ei ollut. Jälkiä muista kävelijöistä kuitenkin oli. Nelijalkaisten ulostepötköjä sai väistellä. Kaikki postilaatikon tyvet ja lumipaakut kusikeltaisina. Erittäin ikävän näköistä!

Useasti taloyhtiömme pihalla käydessäni tulee jostakin nenääni tuoksupilvi. Se haisee ruskeakastikkeelle. Ehkä sipuliakin siinä on käsistettynä. Voiko jonkun huushollista tulla niin voimakas tuoksu pihalle? Pariin otteeseen olen ollut haistavinani samankaltaisen hajun noilla kävelylenkeilläni. Parin korttelin päässä. Tänäänkin ja myös eilen. Ainokin haistoi. Mistä ihmeestä tuollainen haju voi olla peräisin? Onko se lopultakaan edes mitään ruokahommaa? Voiko joku muu asia haiskahtaa samanlaiselle?

Kotosalla suihkuun. Lämpötila sisätiloissa noussut muutamalla kymmenyksellä, kun ulkonakin oli melko leppoisa keli. Nyt sain asettua katsomaan yhdistetyn mäkeä normaalivaatteissa eli päällä verkkahousut + t-paita. Parikilpailun mäki meni oikeastaan hyvin. Syötiin ruoka ja olikin mukava sitten vain pötkötellä ja odottaa hiihto-osuutta. Hiihto-osuudelle oli realistiset mitaliodotukset. Jopa voittoon. Mutta on se parisprintti kuitenkin sellainen laji, että oksat pois. Saksa ja Itävalta karkasivat. Loppusuoralla Suomi tippui viidenneksi ja 100 metriä ennen maalia oli selviö, ettei mitalia tule. Mutta mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma. Aivan viime hetkillä Hirvonen sai jostakin lisävoimaa ja spurttasi kolmanneksi. Vaikka voittoa ei tullutkaan, olipahan silti hieno kisa. Päivän muut urheilut suomalaisten osalta sitten sitä tavallista. Melkein sitä, mitä tienvarren lumessakin oli!

Vaikka meilläkin on televisiokanavia vaikka kuinka ja paljon, on silti kummallista, että aina ei katsottavaa ole. Kun ilta alkoi koittamaan, piti jo katsella, kuinka Tukholmassa rakennettiin megatunnelia. Urheilut ovat päiväohjelmistoa. Illat tyhjää täynnä. Sunnuntaikin huono ohjelmapäivä. Viikolla jotakin kiinnostavaa tulee, mutta silloinkin valitettavasti tulee paljon uusintoja. Ilta-yhdentoista aikoihin alkaisi elokuva, joka kestää 2,5 tuntia. Jokohan sen katson? Eipä huomenna ole minnekään kiirettä. Sama, vaikka nukkuisikin aamulla pitempään. Yön elokuvaa pohtiessani katsoin ookkeeksi toisen filmin. Siinä ammuttiin kovasti alussa. Lopussa vielä enemmän. Välillä olikin hiljaisempaa.

Lämpötilat ovat olleet varsin maltillisia. Huomisiltana kuitenkin voi olla pakkasta jo 15-20 astetta. Kyllä se vain passaa. Neljä vuorokautta USA:ssa vallan vaihtoon. Mitä vain voi tapahtua. Rokotteiden saamisessa ongelmia. Monenlaista asiaa tulossa. Onhan se mukavaa, kun on jotakin odoteltavaa.

Milloinka mökille? Vaikea sanoa. Torstain seutuvilla sinne luvassa lunta. Nyt siellä ei vielä ole uusia lumitöitä kuin malliksi. Ketut ja jänikset käyneet poseeraamassa kameralle. Tassunjälkiä lumessa.

Perjantai, 15.1.2021

Aamulla tutkailtiin sen hetkisiä pakkaslukemia. Mittareissa noin -22 niin Torniossa, kuin Meltosjärvessäkin. Kymmenisen astetta eilisaamuista "lämpimämpää". Illaksi luvattu peräti -2. Ja huomiseksikin vain 8 - 10 astetta pakkasen puolella. Tehtiin kuitenkin sellainen päätös, että nyt ei mökille mennä. Mökissä sisällä vähintään -25. Ehkä -30. Useiden tuntien tiukka lämmitys olisi edessä. Ja muuri niin kylmä, että halkeamisvaarakin on olemassa. Selityksiä vai nössöilyä? Ihan sama, näin ollaan asia käsitelty!

Päivä on pidentynyt vajaassa kuukaudessa pari tuntia. Kyllä sen jo oikeasti huomaa. Vaikka aurinko nousee päivisin yhä vain korkeammalle ja korkeammalle, kestää vielä 6-7 viikkoa, ennen kuin alamme huomata sen lämpövaikutuksen. Tämän päivän lämpeneminen johtuu ihan muista sääilmiöistä.

Päivän aikana taas hiihtoja. Mukavahan niitä on aina katsella. Tänään vielä kävi niin, että saatiin mies palkintopallille, kun Herola oli yhdistetyssä kakkonen. Harvinaista herkkua kotisohvalla kannustaville.

Päivän mittaan vahtasin myös mielenkiinnolla niitä pakkaslukemia. Mökin suuntaan etenkin. Kolmen maissa iltapäivällä ennuste oli -7 astetta. Toteutuma oli sitten -17! Hups. Eipä ihan mennytkään ennusteiden mukaan. Pohjoisesta kuitenkin on lähenemässä se luvattu lauha sää. Paikoin siellä jo plussalla. Ilta yhdeksäksi oli ennustettu se -2 astetta. -10 siellä oli. Siitä vähitellen lauhtui. Lauha ilma ei kuitenkaan saapunut vielä illalla Tornioon asti.

Täytyy tunnustaa, että päivä on kulunut melko lailla tässä teeveen lähettyvillä. Jokohan huomenna yrittäisi käydä ulkona. Lauhtuuhan se täällä Torniossakin. Lumitöitä ei ole tulossa, mutta voisihan sitä käydä pikku lenkin kävelemässä!

Torstai, 14.1.2021

Peiton alla ei huolen häivää. Hyvin tarkeni koko yön, vaikka pihalla viileää olikin. Torniossa aamulla pakkasta kolmosella alkavia lukemia. Mökin kulmilla viitisen astetta kylmempää. Kittilän kairoissa pakkanen jo antautunut. Ylälapissa kauttaaltaan lämpimämpää, kuin eteläisessä Lapissa. Jos nyt lämpimästä näillä pakkasilla voi edes puhuakaan.

Iltayöstä kirjoittelujeni jälkeen sain sähköpostia Cittarista. Loppuviikon tarjouspostia. Siinä mainosliitteessä oli yllättäen tarjouksessa myös yksi tulostin. Mikä hauskinta, se oli valitsemani Gigantin tarjoustulostimen isoveli. Tai sisko. Enemmän ominaisuuksia. Ja hauskaa edelleen: halvempi kuin Gigantin laite. Aamulla ennen sian pieremää uskaltauduin pihalle ja laitoin auton töpökkään. Aamupalan jälkeen sitten kiiruhdin Cittariin. Hyllyssä oli kolme laitetta ja yhden siitä nappasin matkaani. Tulostusaperia otin riisin verran. Siinä se, tehtävä suoritettu. Oli muuten kauppakeskuksessa kerrankin hiljaista.

Kotona nostin ensitöikseni vanhat tulostimet oven suulle. Päivällä pois vietäviksi. Uuden laitteen otin pakkauksestaan. Olihan siinä monenlaista teipinpätkää kuljetustuen virkaa ajamassa. Laitoin sitten tulostimen lopulliseen sijoituspaikkaansa. Ennen tietokoneajureita oli kirjoittimeen laitettava väriaineet ja laitteen piti antaa tehdä omia alustuksiaan. Ensimmäinen yritys tökki ja oli otettava uusi kierros. Onnistuihan se kuitenkin lopulta. Ajurit läppäriin netistä. Ja langaton yhteys pelaamaan. Tulostus toimi. Testasin skannaamisenkin, mutta perehdyn siihen sitten myöhemmin paremmin. Tärkeää näin aluksi on se tulostuksen toimiminen.

Syötiin paistetut muikut. Mahtavaa kerrassaan! Olikin kolmas päivä peräjälkeen, kun söimme kalaruokaa. Kalat Miekojärveltä tietenkin. Meille kalaruoka on liki välttämättömyys. Olen muinoin sanonut, että voisin syödä kalaruokaa vaikka joka päivä. Ei siihen ole ajan myötä muutosta tullut. Kala maistuu yhä. Kalasta voisi helposti tehdä vaikka kahden viikon menyn, jossa jokaiselle päivälle olisi erilailla valmistettu ruoka. No, ei niiden erojen tarvitse edes suuria olla!

Ruuan jälkeen olikin aika lähteö hakemaan noutopisteestä viikon kauppatarvikkeet. Menomatkalla jätin vanhat tulostimet kierrätykseen. Hyvin kelpasivat. Yläkerran pikkuhuoneessa vapautui pöytä muuhun käyttöön. Alakerrassa tuli myös tilaa, kun kookas värilaser poistui ja tilalle tuli näpsäkkä monitoimilaite. Reissun jälkeen testasin vielä hieman. Pakkauslaatikon jätän hetkeksi kaappiin. Jos tulee vikaa, on takuupalautus helpompi omassa pakkauksessaan.

Illemmalla asensin ajurit myös Ainon koneeseen. Sutjakkaasti meni. Itse asiassa paljon paremmin, kuin omalle koneelle. Omalla koneella en asennuksen yhteydessä saanut tulostettua testisivua. Enkä saanut rekisteröityä laitetta. Mutta nyt onnistui. Harjoittelin myös skannausta. Ja vähän muutakin mukavaa.

On ollut aika yllättävää sellainen, kun koronatartunnat ovat pysyneet melko kohtuullisella tasolla juhlapyhistä huolimatta. Olin varma, että tartuntoja alkaa tulemaan reippaanlaisesti. Vai onkohan testimäärät vähentyneet? Onpahan kuitenkin mukavaa olla väärässä. Kerrankin! Ei koronaa kuitenkaan voitettu ole. Ei, kaukana siitä. Nuo muuntuneet virukset ovat aika iso kysymysmerkki. Nythän on onnea matkassa, kun nuo mutantit eivät ole muuten vaarallisempia, kuin ne ovat vain herkempiä tarttumaan ja leviämään. Olisihan se voinut olla niinkin, että mutantti olisi tappava tartuttaessaan ja mikään lääke tai rokote ei siihen pystyisi! Kuka tietää, millaisia mutaatioita vielä tulee! Kyllähän meidän on itse nyt pidettävä virus kurissa, kunnes rokotesuoja on riittävä. Menee siihen sitten vuosi tai viisi!

Illan mittaan hienoista pakkasen heikkenemistä. -30 asteen raja on laskeututunut suurin piirtein Lapin ja Oulun läänin rajamaille. Aamuyöstä vielä kuitenkin pohjoiseenkin luvassa kylmää. Mökillekin -30 astetta. Iltapäiväksi lauhtuisi kymmeneen asteeseen. Mökissä sisällä lämpötila seuraa ulkolämpötilaa. Mutta noin vuorokauden viiveellä. Eli jos mennään mökille, on sisällä takuulla -30 astetta. Kestää tunteja, ennen kuin sisällä on edes nollakeli. Hankala pähkinä aamuksi.

Keskiviikko, 13.1.2021

Lumisade etelässä jatkui yön. Lunta onkin jo tullut paikoin melko paksusti. Aamulla katselin lukemia ympäri Uudenmaan, niin kyllä monessa paikassa lumikerroksen paksuus oli lähellä 60 senttiä. Illalla jo ties mitä. Nuo lukemat eivät ole kuitenkaan aivan yksiselitteisiä. Kun tuuli puhaltelee reippaasti, tulee paikoin vahvoja kinoksia. Sopivilta paikoilta sopivilla tuulilla lumi katoaa kokonaan. Kun tutkakuvia katsoo, onhan se selvää, että etelään ja lounaaseen on lunta tullut paljon. On siellä aurauskalusto kovilla. Menee muutama päivä, ennen kuin kaduilta saadaan lumet ajettua pois.

Lämpötilat ovat yöllä alkaneet laskea myös. Pohjoisessa kuitenkin, etelässä ei. Ennen kymmentä aamulla oli jo paikoin -38 asteen lukemia. Meltosjärvessäkin -30 meni rikki. Mutta ei huolta, kyllä se tästä vielä kylmenee!

Ruuaksi päivällä kalapihvejä. Pottuja ja porkkanoita myös oheen. Oli tietenkin hyvää. Ainokin niin totesi. Vertaili jopa paistettuihin muikkuihin, että kumpiko olisi parempaa? Se on vähän kuitenkin niin, että ei tuollaiseen ole välttämättä oikeaa vastausta. Aistienvaraisten asioiden vertailu on hyvinkin vaikeaa. Kumpi ruoka on parempaa, mikä on Beatlesien paras kappale, kumpi missi on kauniimpi, kenen p.... haisee pahimmalle? Kauneus on katsojan silmässä. Ei tuollaisiin ole yksiselitteisiä vertailukriteerejä. Ja hyvä vain. Moni asia tässä maailmassa voi olla sitä parasta laatuaan!

Auto oli ollut töpökässä puolisentoista tiimaa. Lasit olivat sisälämppäristä huolimatta jäässä sisältä ja ulkoa. Laitoin auton käyntiin ja lasien lämmittimet päälle. Autoin kuskin puolen sivulasin aukaisemista ruuvimeisselillä. Pientä varovaista rappaamista, ettei kumitiiviste vahingoitu. Tuulilasin sisäpinnalta pyyhin paperiin siihen tulleita vesipisaroita. Ulkopuolelta rappasin lasit myös ja suuntasin Motonettiin. Sieltä ostin hieman tehokkaamman laturin varavirtalaitteille. Yhden työkalun myös. Sitten huoltoasemalle. Tankkasin auton. Lisäksi täytin parit gallonat mökille vietäviksi.

Vaikka minulla on mökillä verkkoja varmaan enemmän, kuin keskivertomökkiläisellä yleensä, on niitä silti välillä ostettava lisää, tai paremminkin uusittava. Talviverkotuksessa verkot ovat lujilla. Verkkoihin tulee reikiä kaloja pakkasolosuhteissa päästellessä. Jään reunaan jäätynyt verkko repeilee helposti. Olen lisäksi tehnyt erittäin huonoja päätöksiä ostaessani joitakin halpisverkkoja. Siksipä tein viime viikolla loppuviikosta pienen nettitilauksen Kivikankaalta. Parit uudet verkot. Punaisilla liinoilla tällä kertaa. Sen värisiä en olekaan ennen hankkinut. Kaikkea on kokeiltava.

Torniossa kivijalkamyymälöissä verkkovalokoima on todella heikko. Tamppis oli ennen hyvä, viime vuosina onneton. Motonetissä valikoima myös huono. Tilaamalla olen kuitenkin sieltä jotakin hankkinut. Eniten takavuosina ostin verkkojani Haaparannalta, Kungsfiskaresta. Olisikohan siitä 2-3 vuotta, kun ajattelin taas hakea sieltä täydennystä. Siitä oli jo aikaa, kun Kari H. oli liikkeen vetäjänä. Sen jälkeen llike oli vaihtanut omistajaa ja siirtynyt Storgatanille. Kun siis menin ostosreissulle Kungfiskareen, ei sitä enää keskustasta löytynytkään. Löysin liikkeen sitten jostakin laitakaupungilta. Se oli muuttunut sen verran, että palveli enää vain urheilukalastajia. Verkkokalastajia --- njet.

Hallitus se pohtii ja pohtii. Tällä kertaa se pohtii, pitäisiköhän tehdä jotain. No pitää tietenkin! Rajat kunnolla kiinni. Pakkotestaus vähintään rajan ylittäville. Miksi se on niin vaikeaa? Rokotukset vauhtiin. Tällä tahdilla on veikkaukseni synkähkö: Rokotukset alkutekijöissään kesän jälkeenkin. Syksyyn mennessä tartuntoja 300000 - 500000, kuolemia 6000. Kuka meistä on noissa luvuissa mukana?

Illalla päivitettiin huomisen kauppatilaus. Poistin listoilta sellaista, jota emme ole saaneet sopivan tuoreena. Vaihdoin toisiin merkkeihin. Muistin myös joitakin erikoisjuttuja. No, tuossahan asiat olivat paperilapulla pöydän reunalla. Siihen viime päivinä kirjoitettu.

Ennen joulua oli se black friday, joka venyi joissakin liikkeissä aika pitkäksikin. Oli todellinen pitkäperjantai! Silloin etsin tarjouksista uutta monitoimilaitetta, mutta turhaan. Nyt sellainen olisi tarjolla näissä normaaleissa alennusmyynneissä. Huomenissa saatan käydä noutamassa. Saan siten kuskata kaksikin laitetta kierrätykseen. On vanha värilaser ja vanha monitoimilaite. Kumpikaan ei ole oikein kunnossa. Jatkossa tutkailen vanhat läppärit. Joutavat nekin pois. Tyhjennän vain niistä kovalevyt.

Illan päälle pakkanen tietenkin alkoi kiristymään. 3-kymppinen alkoi meilläkin jo lähenemään. Etenkin Kittilän seutuvilla oli neljät kympit tosiasiaa. Sisälläkin tuntui viileys iholla, vaikka lämpötila oli pudonnut vain asteen tai pari. Mutta se onkin jo sellainen pudotus, että sen tuntee paljailla käsivarsilla. Kaipasin siis jotakin pitkähihaisempaa, kun ylävartaloni peittona oli vain T-paita. Keväällä olin likimain tyhjentänyt vaatekaappini kierrätykseen. Roikkui siellä hengarissa kuitenkin yksi riihipaidan tapainen. Siis sellainen paita, jossa on sentin pystykaulus. Kaulapuolella parit napit, mutta muuten paita oli umpinainen. Kokeilin sitä, mutta terveyssyistä en vienyt kokeilua loppuun asti. Sain paitaan hieman väljyyttä, kun leikkasin etupuolen saksilla kokonaan auki helmasta kaula-aukkoon. Nyt se mahtui. Tosin hauiksen kohdalla oli hieman ahdasta. Rintamukseen jäi 20-senttinen kankaaton kaistale. Olipa hyvä, että en väkisellä tunkeutunut sen sisälle. En olisi päässyt ulos ja en olisi tätä enää tässä kirjoittelemassa. Mutta eipä käsivarsilla enää viileys tunnu!

Tiistai, 12.1.2021

Eteläistä Suomea kurittaa talvimyrsky. Liikenne sekaisin. Sähköjä poikki. Katselin netistä tutkakuvia. Kyllä etenkin Uudenmaan seutu nyt saa kyytiä! Matalapaine pyörii niin, että Uusimaa on koko ajan kovimman sateen aluetta. Paikoin lunta satanut kymmeniä senttejä. Ja lisää tulee vielä kauan. Kova tuuli kinostaa paikoin lumen. Meneekö tilanne Espanjan kaltaiseksi? Meillä pohjoisessa satoi paljon lunta lokakuun puolenvälin jälkeen. Lunta olisikin jo älyttömästi, ellei olisi tullut niitä lämpöaaltoja ja vesisateita.

Nyt meillä poutaa. Eilen päivällä kolailin pihalla lunta. Viiden sentin kerros siellä oli. Sen jälkeen vielä sateli kevyttä lunta. Sen kimppuun kävin vasta tänään. Lunta oli eilistä vähemmän. Takapihalle oli hieman tullut tuulen matkassa ekstraa. Etupihalle niukemmin. Olin juuri tulossa sisälle, kun Aino samalla oli varustautunut kävelylenkille. Minäkin pyörähdin takaisin pihalle ja käytiin sitten pieni korttelikierros. Kun kävelimme naama itää kohti, pisti navakka vastatuuli korvat lepattamaan. Ainolla oli fiksumpi päähine. Meikäläisellä hikihommiin soveltuva lippalakki. Onhan siinä korvalliset, mutta vuosien käytön ja pesujen jälkeen ne sojottavat sivulle. Pikkuisen korvia nipisteli, kun pakkastakin reippaasti toistakymmentä astetta.

Eilen tuli jostakin mieleeni keltainen kalakeitto. Se, josta väri saadaan kurkumalla. Ja tietenkin suuri osa makuakin. Oli pakko sitten tänään selläinen valmistaa. Aino kuori potut jo hyvissä ajoin. Minulle jäi sitten hommaksi laittaa soppa sitten, kun sen aika koittaisi. Hieman iltapäivän puolella oli sitten syönnin aika. En tiedä, miksi oli niim pitkä aika kulunut siitä, kun viimeksi tehtiin tällaista. Herkkuahan se nimittäin oli. Kurkumaa jäi maustepurkkiin teelusikallisen verran. Seuraavaan kauppatilaukseen se on muistettava lisätä. Tätä keittoa on saatava pian lisää!

Ruotsissa koronatilanne on Suomea paljon vaikeampi. Ero näkyy myös maiden pohjoisissa osissa. Haaparannalla koronatiheys on noin kymmenkertainen Tornioon nähden. Tornion tartunnoista suuri osa tuleekin naapurin puolelta. Torniossakin tartuntoja enemmän, kuin esimerkiksi Kemissä. Kyllä tuo rajaliikenne pitäisi saada joksikin aikaa kokonaan tyrehtymään. En tiedä, kuinka paljon torniolaiset käyvät Haaparannalla, mutta Torniossa Ruotsin rekisterissä olevia autoja on kauppojen parkkipaikoilla runsaasti. Mahtaako Ruotsissa vasta voimaan tullut uusi laki saada tuloksia aikaiseksi? Eikös se ole niin, että ruotsalaisia ei saa komennella eikä käskeä. Taitaa se muuten olla muuallakin samallalailla. Monissa maissa melkein mellakoidaan rajoituksia vastaan.

Näyttäisi nyt vähän sellaiselta, että kylmää alkaa virtaamaan Siperiasta. Jopa tänne asti. Mitähän lukemia itäinen osa maata saa, kun läntiseen Lappiinkin (Meltosjärvi) on luvassa -37 astetta? Tornioon tosin vain -31. Voi olla, että pakkaspiikki jää hetkelliseksi. Kylmintä torstaina aamuyöstä. Viikonloppuna voi olla jo leppoisa mökkisää.

Maanantai, 11.1.2021

Alkuviikolle on nyt povattu lumisateita. Jopa lumimyrskyä etelään tiistaille. Tänään oli vuorossa sellainen esipyry. Sadealue ulottui jostakin Latvian ja Liettuan rajoilta Länsi-Lappiin asti. Sade ei hirmu sakeaa ollut, mutta kun se liikkui kovin hitaasti, alkoihan sitä luntakin kertymään. Aamupalan jälkeen käväisinkin pihalla omaa osuuttani kolailemassa. Auton ja autopaikan putsasin myös. Aino sillä aikaa poisti takapihan lumet.

Ennen ulkopuuhia pilkoin kolme isoa paprikaa pieniksi kuutioiksi. Ennen suihkuun menoa laittelin fejoadan hautumaan. Paistoin lihat ja haudutin kasviksia. Sitten joukkoon paseeratut tomaatít, pavut ja muut hoidot. Sitten suihkuun. Sähkölevyn jätin  ykköselle ja keitto sai jäädä muhimaan.

Alkuperäiseen reseptiini on kuulunut valkosipulipitoisia aineksia. Vähäisessä määrin. Viime vuosina olen kuitenkin jättänyt sellaiset suosiolla pois. Maha ei kestä. Vuodenvaihteen seutuvilla minuun iskeytyi mahtava närästys. On minulla pieni aavistus sen aiheuttajasta. Varma en kuitenkaan ole. Polte kesti viikon päivät. Nyt tilanne on parantunut 95-prosenttisesti. Siksi jo uskaltauduin fejoadan tekoon, mutta valkosipuli on yhä pannassa. Ei hitustakaan. Maha kesti hyvin fejoadan. Paprika ja chili eivät olleet niin tulisia, että masu olisi ottanut nokkiinsa. Ja mikä jälleen mainiota: pakkassäiden keittoa saatiin taas joku litra mökkievääksikin!

Pohjoisessa Suomessa on jäätilanne järvialueilla uskoakseni melko hyvä. Perinteiset ongelma-alueet on tietenkin eri asia. Jokialueilla kuitenkin on kovia virtauksia, koska vesi on korkealla. Siksipä jokijäät voivatkin olla heikkoja. Lapin pelastuslaitoskin asiasta varoitteli. Mutta mikä lienee tilanne etelässä? En usko, että siellä monikaan järvi on kauttaaltaan vahvassa jäässä. Isot järvet kai vellovat vielä vapaina. Jos järvi on auki vain osittain, syntyy poikkeavia virtauksia. Kun nyt on satanut lunta ja sataa lisääkin, menee tilanne todella vaikeaksi. Olkaahan varovaisia siellä etelässä!

Olen miettinyt tapausta Melania Trump. Mitä hänellä pyörii tällä hetkellä mielessään? Onko hän enää jatkossa miehensä tukena? Veikkaisin, että hän ottaa pesäeron välittömästi, kun valta on valkoisessa talossa vaihtunut.

Rokotukset mietityttävät. (Nyt myös Saulia, Tasavallan presidentin kanslian sivuilta: Rokotusten osalta saadut tiedot ja aikataulut, sikäli kuin niitä on, kertovat odotettua hitaammasta edistymisestä.) Tuossa seitsemän uutisissa joku terveydenhuollon ammattilainen lohkaisi arvion, että ensi viikon alusssa olisi Suomessa annettu 100000 rokoteannosta. Eli silloin on kulunut  hieman yli 3 viikkoa rokotusten alkamisesta. Keskimäärin viikossa siis pyöreästi 30000 rokotusta. Ei auta olla polleana. Tuolla tahdilla rokotukset kestäisivät 300 kuukautta eli lähes 6 vuotta. Pitäisi olla se noin 175000 rokotusta viikoittain, että rumba olisi tänä vuonna ohi. Vauhtia siihen suunnitteluun!

Sunnuntai, 10.1.2021

Pientä pakkasta pitelee. Torniossa päivällä -15 asteen paikkeilla. Ennustajien ennusteet ennustavat kovaa vaihtelua. Meteorologien käsitykset muutuvat koko ajan. Jopa 20 asteen muutoksia lyhyiden aikajaksojen välillä. Ei ole helppoa heilläkään. Pakkaset kuitenkin jatkuvat, sehän on selvää!

Rapakon takana toistaiseksi varsin rauhallista. Trumpilta vietiin Twitter-oikeudet ja siltä suunnalta uho onkin hukassa. Syyllisiä kongressiin hyökkäykseen haetaan. Todistusaineistoa on runsaasti. Filminpätkiä ja kuvia piisaa. Mahtaa se muuten olla jännä paikka niillä, joita ei vielä ole tunnistettu. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat "rosvot" kuriin. Olikohan niitä palkkioitakin luvassa hyvistä vinkeistä?

Onhan taas tänään saanut vahdata hienoja talviurheilukisoja teeveestä. Mäkihypyt menevät vanhaan tahtiin. Suomalaiset eivät ole nousseet ahdingosta. Mutkamäestä puhumattakaan. Hiihdossa Pärmis oli ihan ok. Ampumahiihdossa ollaan jääty kaipaamaan Kaisaa. Olisihan meillä aika hyvä korvaaja jos saataisiin yhdistettyä Marin hiihto ja Suvin ammunta. Veikkaan kuitenkin, että MM-kisoissa Ma Rieder yllättää!

Netissä oli eilen jonkun gallupin tuloksia. Siinä oli kyselty ihmisten mielipidettä siitä, voitaisiinko polttomoottorikäyttöisten autojen myynti lopettaa vuonna 2030. Muistaaksen 19% kannatti ajatusta. Kyselyn kohderyhmä oli yli 15-vuotiaat. Asuinpaikat ja vastaajien ikä oli pistetty vastaamaan suomalaista jakaantumista. Jos kysely olisi osoitettu autoilijoille, jotka ajavat vuodessa vähintään 15-20000 kilometriä, olisi %-luku ollut takuulla pienempi. Ja yhä pienemmäksi se olisi muuttunut, jos kyselyssä olisi vähänkään painotettu pohjoista. Pitkiä etäisyyksiä ja kylmempiä olosuhteita.

Katsottiin vielä elokuvakin. Tällä kertaa neiti Marplen tutkimuksia. Noista elokuvista ei osaa sanoa juuta eikä jaata. Niinkuin ei Hercule Poirot-filmistäkään. Niissä molemmissa kun on iso määrä ihmisiä. Ei tahdo millään päästä kärryiile, kuka milloinkin on kuka. Henkilöillä on monenmoisia suhteita toisiinsa ja syyllinen on aina se, jonka vähiten kuvittelisi olevan. Mutta kuluuhan siinä aika!

Lauantai, 9.1.2021

USA elää omaa, omituista vaihettaan. Veikkaan, että kovia uutisia sieltä vielä saamme. Toivon mukaan ei katastrofaalisia. Riittää, että ne ovat poikkeuksellisia.

Ollaan vietetty tätäkin päivää pitkälti edellisten tahtiin. Urheilua teeveestä! Päätettiin kuitenkin tehdä päivällä kauppareissu. Minulla oli käynyt pieni vahinko edellisen kauppatilauksen teossa. Olin olettanut, että jääkaapissa ollut leviterasia oli täysi. Väärässä olin. Eilen kun se otettiin käyttöön, ei levitettävää ollutkaan kuin päivän tarpeiksi. Illalla tein seoksen.  Kevytlevite sai  seurakseen  voita.  En niitä sulattamalla yhdistänyt. Haarukalla vain sotkin. Joten lopputulos oli hieman epämääräisen paakkumainen. Paakut sellaisia nuppineulan pään kokoisia, maksimissaan pienen herneen. Mössö muistutti ulkonäöltään hyvin sekoitettua munavoita. Tuokaan seos ei olisi tainnut riittää seuraavaan tilaukseen asti, joten päätimme tehdä kauppareissun. Samalla päätimme sen, että seuraavaa tilausta emme teekään tiistaille, kuten normaalisti, vaan torstaille. Näin kauppa-asioita kertyi selkeästi yhtä rasvarasiaa enemmän. Etenkin kun päätin maanantaina valmistaa fejoadat.

Ennen kauppareissua laitoin auton lämmitykseen. Pakkasta liki 10 astetta. Auto ehti olla töpökässä vartin. Se riitti aivan täysin. Kaupassa kärryyn siirtyi tavaramaäärä, joka vastaa lähes viikon tarvetta. Ensi torstaihin asti pitäisi pärjätä. Fejoada-ainekset veivät ostoskassillisen verran tilaa. Lisäksi tuli otettua sellaista tarviketta, jota tarvitaan puhtaanapidon ja jätehuollon vuoksi. Osaa tällaisista tuotteista on hankalampi ostaa näkemättä. Näin se vain on.

Kaupassa ei juuri ruuhkaa ollut. Maski oli asiakkailla käytössä liki 100-prosenttisesti. Taisi olla vain yksi vastarannan kiiski. Kassajonoa ei oikeastaan ollut. Monella oli aika vähäiset ostokset ja he menivät itsepalvelukassojen kautta. Yksi asiakaspari keskusteli käytävällä kovalla äänellä. Tai paremminkin toinen huusi punaisena ja toinen otti kaiken sanattomana vastaan. Olipahan tiukka eukko!

Torstaina otin pakastimesta syksyllä saalistamani säyneen fileet. Laitoin ne sitten suolaan ja jääkaapin viileyteen. Jo eilen niitä maisteltiin. Tänään myös. Erittäin hyviä mielestäni. Aino hieman arkaili, mutta otti silti maistiaisia ja vähän kehuikin. Säyne särkikalana ei ole mikään suosikkini. Mutta kun se on riittävän suuri ja kylmistä vesistä pyydetty, kelpaa se graavikalaksi aivan loistavasti. Suosittelen.

Lueskelin illalla netistä juttua mahdollisesta pakkolunastuksesta. Eli kunnan oikeudesta pakkolunastaa joku maa-alue. Ei oikein tunnu oikeudenmukaiselta. Kiinnitti tuossa jutussa vielä huomiota yksi asia. Lain mukaan pakkolunastus on mahdollista, kun kunta tarvitsee alueen esim. liikenneväyliä varten. Mutta, mutta ... Kunnalla olisi myös oikeus myydä lunastamansa alue vaikkapa yrityksille. Markkinahintaan tietenkin. Hyvä konsti paikata taloutta. Härskiä hommaa. Voiko mennä sitten vielä härskimmäksi? Voiko kunta pakkolunastaa markkinahintaan myymänsä alueen taas pilkkahintaan? Eli tuollainen jatkuvatuottoinen sampo!

Illalla yritin etsiä sopivaa katsottavaa teeveestä. Päädyin lopulta yhteen elokuvaan. Aika nopeasti huomasin kuitenkin, että ei se ollut minua varten. Oli aika kiinalainen juttu. Sattumoisin oli toisella kanavalla alkamassa komedia. Siinä sitten menikin parituntinen ihan rattoisasti. Ihan ok elokuva. Vaikkei mikään arvostelumenestys!

Perjantai, 8.1.2021

Vaatimukset Trumpin erottamiseksi tai kehotukset eroamaan voimistuvat. Trump esiintynyt ja puhunut sovinnollisemmin. Ja kääntämässä selkänsä niille, joita kehotti villiintymään ja menemään Capitolille. Keskiviikon sankarit ovat nyt hänenkin mielestä tehneet väärin! Tuuliviiri toimii yhä! Olisi nyt muuten Trumnpilla paikka erota ja Pence sitten presidenttinä armahtaisi. Ns. Nixonin malli!

Aamulla mukava pikku pakkanen. 6-7 pykälää miinuksella. Lunta ei ole varsinaisesti satanut päiväkausiin. Mutta kun ilmassa on kosteutta, niin kuuraksihan se muuttuu ja kosteus tiivistyy hennoiksi lumihiutaleiksi. Niitä on ollut jatkuvasti ilmassa ja kertymää on viikon aikana tullut viitisen senttiä. Puhdistin takapihan pöperöstä. Kävin sitten etupihan puolella ja kolailin omaa osuuttani. Tulihan siinä tunnin keveä liikuntasessio, kun en hopussa halunnut olla. Aino teki kävelylenkin. Nyt saadaan taas viikko pötkötellä, kun ollaan niin hurjasti harrastettu liikuntaa.

Syötiin lounaaksi keitto, joka oli puoliksi gulassi, puoliksi fejoada. Oli tosi hyvää. Tuon tyyppisessä keitossa on se hyvä puoli, että siinä pystyy vaihtelemaan aineksia. Ei nyt ihan mielin määrin, mutta kuitenkin. Lihavaihtoehtoja on monia. Ja voi tuon keiton tehdä kevyempänäkin versiona jättämällä lihan pois kokonaan!

Puolen päivän jälkeen alkoi tunteja kestänyt lumiurheilupläjäys. Saihan siinä taas istua persauksensa kipeäksi. Ihan mukavaa katseltavaa (hiihdot, ei persaus), vaikka suomalaisilta ei mitään kummempaa voinutkaan odottaa.

Päivällä, kun urheilulähetyksiä tuli kakkosella virtanaan, nauhoitettiin toiselta kanavalta muuta mieleistä. Oltiin se aikanaan kokonaan unohdettu. Onneksi uusintoja tulee. Hiihtojen jälkeen katsottiin homma pois.

Myöhäisillassa olisi ainakin kolme vähintään 8 iMDb -pistettä saanutta elokuvaa. Yhden olen aika hiljattain nähnyt, kaksi muuta joskus aiemmin. Tällä kertaa taitaa valintani osua neljän oscarin länkkäriin.

Koronasta ei tullutkaan tänään mainittua mitään. Sen verran kuitenkin sanon, että koronasta on nyt tullut myös kansainvälisen politiikan väline. Iran on nimittäin kieltänyt brittiläisten ja amerikkalaisten rokotteiden hankinnan. Aika jännää, siellä ei kansan parasta paljon ajatella!

Torstai, 7.1.2021

Kyllä USA:n demokratia sai sellaisen tahran, että ei pahemmasta väliä! Republikaaniselle puolueelle eilisen tapahtumat ovat hajottava tekijä. Pistää varmaan monen miettimään, kannattaako Trumpin perässä enää hiihtää. Tästä tulee nyt väkisellä mieleen Valko-Venäjä. Siellä tosin kansa on viisaampaa!  Nähtäväksi jää, mitä maailmalla tapahtuu, kun huomio on nyt Amerikassa. Tapanahan on tällaisina hetkinä tehdä sellaisia asioita, joita ei muutoin helposti tekisi.

Tapahtunut on tuomittu maailmassa laajasti. Esimerkiksi Boris Johnson, Angela Merkel, Emmanuel Macron, Sarah Jessica Parker ja minä. Minkälainen mahtaa olla henkinen krapula niiden joukossa, jotka osallistuivat tapahtumiin kongressissa. Tai edes olivat hengessä mukana.

Trumppia ei tietenkään saada vastuuseen teoistaan. Se on käsittämätöntä, että eilisen annettiin tapahtua ja paikalle ei saatu etukäteen kansalliskaartia turvaamaan kongressia, vaikka uho, uhkailu väkivallanuhka on ollut jopa täällä asti tuntuvaa. Pari viikkoa vallanvaihtoon. Keksiikö Trump vielä jotakin, aihettavatko kannattajat vielä hämminkiä? Miten suojataan tänä aikana Biden ja kuinka turvataan se, että vastaavaa ei enää tapahdu?

Olen tietoisesti, tietämättömyyttäni, laiskuuttani tai jostakin muusta syystä käyttänyt joitakin sanoja osittain väärin. Jo aikojen alusta olen sekoittanut käsitteet sää ja keli. Viime vuoden aikana on sanat korona ja covid-19 hämmentäneet. En ole varma, mutta nyt voi olla uusi sekoilu: kongressi ja senaatti. Olen kuitenkin varma, että lukijat käsittävät, mistä puhun. Voi tietenkin aina pyytää selvennystä, jos jokin asia ei kuullosta selkeältä.

Meillä kuitenkin talvi näyttäisi jatkuvan. Suomessa kylmyyspiste oli aamulla Tornio-Tervola-Meltosjärvi -seutuvilla. No, otetaan mukaan myös kapea kiila suuntaan Rovaniemi ja Kemijärvi. Yli ja vähän alle kahdenkympin pakkasia. Jatko ei leppoisampaa juuri lupaa. Jokohan jäädään kotiin viikonlopuksi? Huomenna on jo perjantai. Eiköhän olla viikonloppu kotosalla. Oli sitten helle tai pakkanen. Toisaalta kyllä tuleva viikonloppu saattaisi olla lauhin pitkiin aikoihin.

Keskiviikko, 6.1.2021

Aamulla hyvinkin eilisen kaltainen sää. Pakkanen kuitenkin illan, ei aamun kaltaisissa lukemissa. Kuura lisääntynyt. Yöllä miellyttäviä jääkiekkotuloksia. Vaikka kultaa emme saaneetkaan, on viimeisen pelin voittamisella kuitenkin iso merkitys. Onnea U20! Ja kiitos!

USA:n pressavaaleissa eletään tietyllä tavalla ratkaisun hetkiä. Tälle päivälle pitäisi olla vaalituloksen lopullinen julistaminen. Julistuksen tekee senaatin puheenjohtaja, varapresidentti Pence. Trump on määrännyt Pencen hylkäämään Bidenin valitsijamiehiä. Muuten kuulemma Pence ei ole enää Tumpin suosiossa. Kaveruus on ohi! Tätä kirjoittaessani (klo 15:20) julistuksesta ei vielä ole uutisoitu. Klo 20:00 lienee oikea aika. Tuskin Pence kuitenkaan tottelee Trumppia. Kapuloita rattaisin on kuitenkin odotettavissa senaattoreiltakin. Käsittely voikin kestää huomiseen asti. Georgiassa on meneillään ääntenlaskenta senaatin vaaleissa. Siellä demokraatit saattavat saada tuplavoiton. Illan suussa luvattu tarkempaa tietoa. Niin ja klo 17:00 se mielenosoitus Washingtonissa. Tulivatko republikaanit sinne pyssyjen kanssa?

Vielä ulkomailta. Koronaa vastaan tehdään monissa maissa töitä ihan rajusti. Ankaria rajoituksia, määräyksiä ja ohjeita. Useissa maissa tehohoitopaikat ovat lopussa ja aletaan jo arpomaan, ketä hoidetaan. Los Angeles antoi kovan määräyksen: ambulanssikuskeja kielletty ottamasta kyytiin koronapotilaita, joiden mahdollisuus selviytyä on huono. Hurjempi uutinen, eikös vain?

Suomessa tilanne on tosi rauhallinen moniin muihin maihin verrattuna. Meillä hieman vastustaa ne rokotukset, joten kääntääkö se vielä meidän tilanteen heikoksi. Se mistä nyt puhutaan, on vastuu rokotusten järjestämisestä. Kyllä jollakin pitäisi olla kokonaisvastuu asiasta. Ei se auta asiaa, jos hallituksen ministerit levittelevät käsiään. Ei auta asiaa, jos sanotaan, että vastuu on nyt kunnilla. Kyllä jollakin pitää olla ykkösvastuu. Jollakin, jolla on oikeasti taitoa, valtaa ja oikeus sanoa, mitä tehdään ja mitä tapahtuu!

Sää ei ole päivän aikana juurikaan muuttunut. Ihan lievää pakastumista vain. Päivällä syötiin eilen valmistamaani hernesoppaa. Oli hyvää, Ainokin oikein erikseen siitä mainitsi. Hernesoppa on todella helppo valmistettava. Kunhan noudattaa pääpiirteittäin ohjeita. On ihan luvallista ja mahdollista tehdä omia kokeiluja mauste- ja ainesvalinnoissa. Olen kuitenkin jonkun kerran myös jossain määrin epäonnistunut. Yksi metsään menon syy oli väärä kattila. Tuli lievää pohjaan palamista, kun jätin sekoittelun hetkeksi. Ei se keitto onneksi pilalla ollut. Lievä kosmeettinen haitta vain. Toisen kerran olen epäonnistunut savustetun lihan osalta. Sitä oli suhteessa liikaa ja se oli kovin suolaista. Tuli sekin kattilallinen syötyä. Tämänkertaisessa sopassa ei ollutkaan moitittavaa. Monta herkkuhetkeä tulossa!

Urheilulähetyksiä ollaan ahkeraan taas tänään seurattu. Tour de Ski:ltä norjalaiset puuttuvat kokonaan. Se onkin antanut mahdollisuuksia monille, hieman tuntemattomillekin suuruuksille mahdollisuuden nousta kärkisijoille. Naisten puolella on mukavan tasaista. Miesten puolella venäläiset Bolshunovin johdolla hallitsevat. Jopa selkeämmin, kuin norjan äijät yleensä. Tänään miesten hiihdon ainoa jännitys olikin siinä, montako venäläistä on seuraavina Bolsun jälkeen. Vitoisvoitto sieltä lopulta tuli. Kaksi enemmän oli hyvin lähellä.

Iltamyöhään tuli uutisia siitä, kuinka kongressiin oli tunkeuduttu. Tiedot ovat hieman epämääräisiä, eiköhän aamulla olla taas viisaampia. Luulevatkohan republikaanit ja Trump, että asiat tulevat näin hoidetuiksi? Tuota voi sanoa jo täydeksi hulluudeksi.

Tiistai, 5.1.2021

Aamulla pakkasta niukasti yli kymmenen pykälää. Kosteus oli koristanut puut ja pensaat valkoiseen huntuun. Pakkasta oli vain hieman eilistä iltapäivää vähemmän, mutta kyllä eron tunsi poskilla. Eipä nipistellyt ollenkaan! Normikuviohan on se, että ensimmäiset kylmät tuntuvat aina tosi kylmiltä. Huippupakkasten jälkeen -20 ei tunnu pahalta, kun aivan alkutalvesta on tuskaillut viidenkin asteen pakkasessa.

Iltapäivän aluksi yhdeltä oli aikomus käydä noutamassa tämänviikkoinen kauppatilaus. Puolilta päivin kävin laittamassa auton lämppäriin. Lakaisin kuuralumet pois auton päältä. Etenkin tuulilasista on hyvä harjata lumet pois aina ennen sisälämppärin käyttöä. Kun sitten lähdin reissuun, ei laseissa ollut ryytettä eikä kuuraa. Noutopaikalle oli ehtinyt yksi asiakas ennen minua. Olikohan jostakin tulossa vai jonnekin lähdössä, kun auto oli tupaten täynnä tavaraa. Kotona tarkistin tuotteiden päiväykset. Yksi pieni leikepaketti oli vanhenemassa viiden vuorokauden kuluttua, eli ennen seuraavaa kauppatilausta.

Olin aamulla laittanut herneet likoamaan. Kauppareissun jälkeen pilkoin savulihamykyrät pieniksi ja laitoin pannulle. Herneet olivat kahdessa kattilassa. Täysannos ja puoliannos. Jaoin savulihat oikeissa suhteissa kattiloihin. Paistoin raakoja possunlihakuutioita pannussa ja jaoin ne vastaavasti kattiloihin. Sitten vielä sipulia ja muuta maustetta. Sitten vain annoin hellan tehdä tehtävänsä. Kun herneiden liotusaika oli ohjetta lyhyempi, korvasin sen pitemmällä keittoajalla. Välillä katsettiin hiihtoja. Kahvisteltiinkin. Ruoka oltiinkin syöty jo keskipäivällä. Miesten hiihto oli loppuhuipennusta vaille, kun olin saanut hernesopat kauhottua annosrasioihin ja vietyä varastoon esijäähtymään ennen pakastimeen laittoa. Huomiselle jätän päiväruuan pakastamatta.

Olen ollut väärässä uskossa rokotettavien lukumäärästä. Onkin niin, että meitä onkin peräti 4,5 miljoonaa. No joo, se saa viranomaisten laskelmat aina vain huonompaan valoon. Nyt toki THL ilmoitti, että voi käydä niin, että rokotuksia ei saadakaan hoidettua tälle vuodelle. Kun rokotettavia on 4,5 miljoonaa ja kaikki rokotetaan kahdesti, tulee rokotuskertoja 9 miljoonaa. Pyöreästi 175000 rokotusta viikossa, jos rokotukset halutaan hoitaa tänä vuonna. Pitää suunnitelmien ehkä pikkuisen muuttua, jotta päästäisiin edes puoleen tuosta! ps. Jos en ole ollut ihan tietoinen rokotettavien määrästä, ei se ole näköjäön helppoa viranomaisillekaan. Uusi tieto oli taasen se 3,5 miljoonaa. Eli noin 137000 viikossa! Ainakin tulevina viikkoina odotetaan viikoittain saapuvaksi vain 50000 rokoteannosta. Jos saatavuus ei ala paranemaan, vuosien projekti on edessä.

Tänään on lauhtunut monella asteella aamusta. Tai jos ainakin neljällä! Illalla omassa mittarissa enää -6,1 astetta. Nyt näyttää sellaiselta, että alkaisi pakastumaan. Aika reippaastikin. Pakastuuko jo sellaisiin pakkaslukemiin, että mökkireissua ei tehdäkään? Paljon mahdollista. Kun aivan pakollista hommaa ei ole, ja tiukka pakkanen pihalla, miksi mennä kämppään istumaan jos ainoa homma olisi kantaa puuta kamiinaan?

Maanantai, 4.1.2021

Olikin sitten aamulla aika hyvä pakkanen. Torniossakin reipas parikymmentä, mökillä viisi astetta enemmän. Auto umpikuurassa. Laitoin sen tunniksi lämmitykseen. Kun lähdin sitten asioille, olivat lasit vielä varsin  kuuraiset. Oli pakko rapata tuulilasia lämmitettävästä lasista huolimatta.

Joku kolumnisti oli varmaan lukenut lauantaisen laskelmani rokotusaikataulusta. Oli sitten jatkanut pähkäilyä. Jos tahti ei parane ja viikossa rokotetaan alle 2000 ihmistä, veisi hänen näkemiensä laskelmien mukaan 115 vuotta, ennen kun kaikki ovat saaneet piikin. No, puoletkin riittäisi. Tuossa arviossa 6 miljoonaa ihmistä rokotettaisiin kahteen kertaan. Taitaa meillä olla maksimi 3 miljoonaa rokotettavaa. Jos meillä haluttaisiin rokottaa 3 miljoonaa ihmistä kahteen kertaan vuoden aikana, pitäisi viikossa antaa 120000 rokotusta.  Olenko minä tosiaan niin tyhmä, etten vain ymmärrä hallituksen ja THL:n aikatauluja? Mikä tässä mättää?

ps. THL kertoi illalla, että mikään ei ole mennyt pieleen. Kaikki menee juuri niin, kuin on suunniteltu. Niin varmaan. Ihmetyttää vain se, että tavoitteena on antaa 20000 rokotetta viikossa. Siis kuuden vuoden projekti.

Viime viikon aikana on Länsi-Pohjassa ilmennyt 25 uutta koronatartuntaa. Se ei äkkiseltään kuullosta hirmu isolta, mutta väestöpohjaan verraten se on paljon. Rajan takana, Norrbottenissa, tilanne on vakava. Viranomaiset suosittelevat, ettei rajan yli kuljettaisi, ellei ole aivan pakko. Systeemissä käynti ... onko se pakollista vai ei? Tuskin. Kyllä ruokaa ja juomaa saa Suomestakin.

Ennustamaani tapausten kasvua joulun ja vuodenvaihteen vuoksi ei vielä näy. Valtakunnallisesti määrät ovat tainneet jopa vähentyä. Tällä viikolla on vielä arkipyhä. Loppiainen. Tällä viikolla on vielä ihmisiä lomilla ja voi olla, että vasta ensi viikon puolella totuus paljastuu, kun ihmiset menevät testeihin. Testien määrätkin palautunevat normaaleiksi.

Olen rakentanut taas tänään huomiselle kauppatilausta. Nyt olen ollut aika tarkkana etenkin lihajalosteiden kohdalla. Olen osin vähentänyt määriä ja/tai vaihtanut kokonaan toisiin tuotteisiin. Viime tilauksessa oli kolme tuotetta, joiden parasta ennen päivämäärä tuli kovin, kovin nopeasti vastaan. Jos tilaa viikoksi kolme pientä siivupakkausta ja kun olet saanut ensimmäisen kulutettua, niin on jo seuraavissa suositeltu aika ohi, niin eihän se niin saa mennä. Onhan nuo nyt kuitenkin syöty, eikä vessassa olla juostu normaalia enempää. Jotenkin vain .... Onkohan tässä kuitenkin kohta pakko lähteä hyllyjä hypistelemään?

Sunnuntai, 3.1.2021

Aamulla kirkas kuutamo. Vihdoinkin siis selkeätä. Mutta pakkasta vain 8, kun piti olla 20! Mutta annas olla, kymmenen jälkeen mittarissa jo -15. Ja kiristymässä vauhdilla. Taitaa se kakskymppinen sieltä vielä lopulta löytyä! Vähän myöhässä vain.

Siinä aamun pimeydessä pohdittiin, että jos saamme asiat järjestykseen, lähdemme kotimatkalle hyvissä ajoin. Jos olemme liikenteessä yhteentoista mennessä, ehdimme katsomaan teeveestä päivän ensimmäistä hiihtoa. Aamiaisen jälkeen ulkokuteet päälle. Otsalampun valossa täytin varastossa kolme puukoppaa. Kannoin yhden saunaan ja kaksi sisälle. Toiseen sisälle tarkoitetuista täytin pienillä puilla. Kamiinassa poltettaviksi. Toiseen koppaan valikoin isoa puuta. Takkapuiksi. Sisällä oli jo valmiiksi kolme kopallista sekalaista sakkia.

Vein yhden kameran uuteen paikkaan. Aino suunnitteli vielä kävelylenkkiä. Sanoi, että puoli 11 sitten lähdöt valkenee! Minulle passaa. Kävin vielä lingon kanssa laavulla. Tälle talvelle ensimmäistä kertaa linkosin laavun "pelikentän". Laitoin auton käyntiin ja aloin keräämään kamppeita kokoon. Ehdin sitten kantamaan kaiken kyydille, kun Ainokin tuli kävelyltä.

Liikkeellä oltiin 10:33. Alposlahdessa kotimatkan kylmyyspiste: -18 astetta. Nyt matkalla kaksi poroa. Toinen käppäili tiellä, toinen kaivoi pellolla lumesta heinää. Hyvä keli tiellä ja aikaa kului melkolailla tasan 1h 30min.

Talonmiesvuoro jatkuu vielä tämän sunnuntain. Ehdin ennen hiihtoja kolaamaan ne vähäiset lumet, jotka oli torstai-aamun jälkeen sataneet. Katsottiin hiihtoja. Tuli sopiva väli ja silloin jauhoin haukifileet ja sekoitin massaan pari Pirkka-sipulikeittopussia. Leikoin kuhafileet annospaloiksi. Pussiin ja pakkaseen. Aino teki matikkamuhennoksen kaloista, jotka olivat ennen joulua verkoissa. Pottujen kanssa mainio ruoka. Huomenna jatkuu! Illemmalla pyörittelin kalapihvit. Pari pellillistä ja paisto uunissa. Maistiaiset tietenkin .... loistavaa!

Rikkoontui Meltosjärvellä se 2-kymppinenkin. Vieläpä reilusti. Torniossakin viileätä, mutta ei Tornio pärjännyt alkuunkaan Nuuskakairan lukemille. Pakkasviikko edessäkin. Ja seuraavakin. Nyt alkaa näyttämään pakkastalvelta!

Lauantai, 2.1.2021

Poutaa vaihteeksi. Pakkasta 8 astetta. Luvassa oli kuitenkin kylmempää. Näin kuitenkin hyvä. Olin käytännössä koko valoisan päivän ulkosalla. 5-6 tiimaa. Aluksi pistäydyin verkkohuoneessa. Siellä viimeksi käytössä olleet verkkoni olivat paljuissa. Umpijäässä tietenkin. Nostin ne roikkumaan kurkihirren nauloihin. Jää verkoista saattaa pakkasellakin hieman sulaa ja kuivahtaa. Kuivuuhan se pyykkikin ulkona pakkasessa langalla.

Valtaosan valoisasta ajasta olin lumensiirtohommissa. Torstaisen linkouksen jälkeen oli sadellut hieman lunta. Nyt ennusteessa vain pakkasia. Päätinkin poistaa nuo vähäisetkin lumet pihalta. Käytin kolaa ja kolalapiota, joilla tein reuna-alueille lumiläjiä. Ne huitelin sitten lingolla kauemmas. Oli myös vielä paikkoja, joita en ollut lingolla vielä käynyt ollenkaan. Varaston edus esimerkiksi ja etenkin grilli ja verkkohuoneen seudut.

Ajelin kanavanlaitalenkin. Paluumatka järveä pitkin. Kumma juttu, kun tuossa meidän kohdalla on vesi noussut jäälle. Ei siitä juuri haittaa ole. Kyllä se pian siitä jäätyy. Tankkasin kelkan ja lingon. Loput bensat laitoin pienempiin päniköihin. Lingon tankkausta varten. Tyhjät astiat otetaan Tornioon täyttöä varten.

Tutkailin kameroiden patteri- ja akkutilanteet. Ja muistikorttien myös. Pääkameraan vaihdoin akun. Muuten tilanteet ok!

Katsottiin päivällä naisten hiihto. Ennen neljää sitten miesten hiihto. Sitten syönti ja sauna. Välillä siinä hetki lepäilyä. 15:30 pakkasta vain 7 astetta. Lupaa ja lupaa sitä tiukkaa pakkasta. Jokohan yöllä se tulee! Iltaa kohden kuitenkin ilma vain hieman lauhtui!

Suomi on saanut rokotettua 1767 ihmistä viikon aikana. Ihmeteltiin sitä, kun rokotetta saatiin aluksi vain 10000 annosta. Hyvä vain, ettei sen enempää saatu! kuitenkin sitä on tullut viikolla jo 40000 annosta lisää. Viranomaisilla on tavoitteena antaa viikossa 20000 rokotusta. Hei haloo! Mites on sen laskutaidon kanssa? Tuollaista laskutaitoa tavataan Suomessa yleensä vain valtiovarainministeriössä!  Jos tavoitteena on vaikkapa rokottaa 2 miljoonaa ihmistä, mikä onkaan silloin aikataulu? Rokotushan annetaan kahdesti, eli 4 miljoonaa rokotusta yhteensä. Minun matematiikan mukaan vuodessa tuolla tahdilla annetaan noin miljoona rokotusta. Eli viimeiset saavat rokotteensa pikkuisen vaille NELJÄN VUODEN KULUTTUA! Jos halutaankin rokottaa 3 miljoonaa ihmistä, viimeiset odottavat piikkiään 6 vuotta! Heh-heh!

Perjantai, 1.1.2021

Uudenvuodenpäivä

Eli hyvää alkanutta vuotta!

Eipä tullut eilen illalla juhlittua vuoden vaihtumista. Eipä ollut rekettejakaan. Eilen iltaviiden jälkeen meni ilma pakkasen puolelle. Siitä sitten hiljalleen ja suoraviivaisesti viileämpään suuntaan. Aamulla pakkasta 2,5 astetta. Puoli kolmelta iltapäivällä -5. Lähes koko päivän heikkoa lumisadetta. Kertymä kuitenkin vähäinen. Pimeyden laskeuduttua loppui sadekin.

Saarinaapuri pistäytyi porisemassa. Toi tuliaisena fileoitua Miekojärven kalaa. Jo vain. Kyllä kelpasi! Nyt on hyvinkin selvä, että en laita verkkoja pyyntiin aivan heti. Kovimman (?) talven saan pitää taukoa. Ari & Kari uittivat myöskin verkkonarunsa. Nyt on vielä niin vähän jäätä, että uittaminen käyttää napakasti. Taisivat jättää narut pohjaan, verkotusta sitten keväämmällä.

Viime talvena ostin akkuporakonetta varten kairan kierreosan. Väkevä porakone olikin jo ennestään. Nyt kun jäätä on vielä aika niukasti, testasin, miten avannon teko tuolla yhdistelmällä sujuu. Sujuihan se, kun jää oli kuivaa, ei välivesikerroksia. Porasin neljä reikää neliön kulmiin ja sahailin sitten reunat auki. Nostin jääpalan pois mitatakseni sen vahvuuden. Kokonaispaksuus oli 19 senttiä. Siitä tasan puolet oli teräsjäätä. Toinen puolikas eli 9,5 senttiä koostui kahdesta kohvakerroksesta. Ohuempi kerros oli vankan oloista, liki teräsjäätä. Loput tavallista kohvaa. Lunta jäällä 10 - 12 senttiä. Ajoin sitten rekikyydillä saunavedet mökille. Laittelin vielä kepit avannolle merkiksi. Huomenna avanto olisikin muutoin varmaan jo lumen alla piilossa.

Ajoin kelkalla kanavanlaitalenkin. Läpi pääsee hyvin, mutta lisälumi ei olisi pahitteeksi. Koukkusaralla ihmettelin jonkun eläimen jälkiä. Saattoi olla pienikokoinen poro aiheuttajana. Vaihtoehtona ilves, mutta tuskin. Kauris se ei myöskään voinut olla. Sillä on sen verran ohuemmat kintut. Pehmeässä lumessä jäljet olivat tunnistamattomia. Se ihmetytti, kun siinä pellolla oli kaksi koivua rinnakkain. Väliä alle 20 senttiä. Vieressä joka puolella vapaata tilaa vaikka kuinka. Niin tämä otus olikin ahtautunut siitä puiden välistä. Kukapa osaisi selittää moisen käytöksen?

Edellisen käyntimme jälkeen oli katolta tullut märkää lunta rappusille ja kulkuväylälle. Aloin niitä hakkaamaan petkeleellä. Kivikovia olivat, kun olivat saaneet rauhassa jäätyä. Viisaampina antautuivat lopulta.