+pVi

 Home 
 1. Esittely ja Taustaa  
 2. Mökkipäiväkirjat 
 1998 
 1999 
 2000 
 2001 
 2002 
 2003 
 2004 
 2005 
 2006 
 2007 
 2008 
 2009 
 2010 
 2011 
 2012 
 2013 
 2014
 2015 
 2016 
 2017 
 2018 
 2019 
 2020 
 2021 
 2022 
 2023 
 3. Kuvagalleria 
 4. Ruokaohjeita 
 5. Kalastus 
 6. Ajankohtaista / ajatuksia 
7. Linkkejä 

Mökkipäiväkirja 2022
   
   
   
   

 

Viime käyntejä ja muita juttuja

Lauantai, 31.12.2022, Uudenvuodenaatto

Aamulla liki poutaa, -4 astetta. Tänään oikeastaan jatkoin siitä, mihin eilen jäin. Eli linkoushommia. Kävin aluksi laavulla. On ollut tapanani pitää auki "pelikenttää" laavun takana. Tärkeämpää kuitenkin on pitää auki polkua laavulle. Siellä sijaitsee se polttopömpelikin ja sinne pitää päästä joka mökkireissulla. Eilisiltana kävi aurakin ja linkosin sen jäljiltä vähäiset vallit. Ajoin kelkalla laavureitin. Käväisin sitten mutkan järvelläkin. Ainakin rannan tuntumassa vettä jään päällä. Vauhtia sai pitää, ettei tullut harmeja.

Luvassa suojakeliä ja sitä tuiskua. Kävin katolla ja lapioin kattotikkaiden reunoilta lumet pois. Lappeet tyhjenevät helpommin, jos lauhtuu niin paljon.Kahvit yhdentoista aikaan. Lumisateen etureuna Kalajoen seutuvilla. 13:30 jo Torniossa. Kolmeksi Tarralle? Linkosi vielä hieman laajemminkin. Mm, reittejä, jos lumet tulevat yöllä katolta, pitää olla pääsy veskiin.

Vähitellen riitti lumihommat. Vein kelkan talliin. Lingon peittelin odottamaan aamua. Otsalampun valossa niittailin veskin räystään alle parin muovipalat. Laitoin tukkoon aukot, joista sopivalla pyryilmalla tuiskuttaa lunta veskin sisälle.

Syötiin ruoka. Olin vahingossa ottanut risoton sijaan jotakin muuta shotgun shellsien lisukkeeksi. Eipä haitannut. Saattoi olla jopa parempaakin! Katseltiin hiihtoja. Pyry alkoi kolmelta. Hiihtojen jälkeen alkaa valmistautuminen laavulle. Se on sitten siinä!

Vuosi 2022, matkan varrelta

Vuotta 2021 hallitsi korona. Vuotta 2022 hallitsi Matin nimipäivästä alkaen Venäjän sotatoimet Ukrainaa vastaan. Venäjä valmisteli hyökkäystä hyvinkin näkyvästi jo kuukausia. Ties kuinka kauan näkymättömästi. Putin vakuutteli, että ei me hyökätä. Kun sota sitten alkoi, sanoi Niinistö hyvin: nyt on naamiot riisuttu. Putin tuskin arvasi, miten ukrainalaiset puolustavat maataan. Putin tuskin arvasi, kuinka länsi tukee Ukrainaa. Putin tuskin arvasi, että sotatoimillaan hän oli ajamassa Suomea ja Ruotsia Natoon. Natoon pääsy on kuitenkin molemmilla kääntymässä mahdottomaksi. Ensin alkoi Turkki lypsämään erilaisia etuja. Sitten Unkari alkoi lyödä kapuloita rattaisiin. Unkari on luvannut ratifioida sopimuksen helmikuun alussa. Veikkaan, että näin ei käy. Koko ajan on valehdeltu enemmän, kuin aikanaan valehtelijoiden klubissa. Jos satutte muistamaan ko. teeveeohjelman.

Muuten vuosi onkin kulunut aikalailla vanhaan tahtiin. Ollaan kuljettu mökillä hyvinkin ahkeraan. Eli liki jokaisena viikonloppuna. Marraskuulla tehtiin vuoden ainoa kunnon reissu, kun piipahdettiin Tampereella asti. Joitakin viikonloppuja jäi väliin muista syistä. Vai tarvitseeko aina olla niitä syitäkään?

Terveystilanne on ollut hieman vaihteleva. Iho tekee omaa aaltoliikettään. Välillä liki täysin kunnossa, välillä huonompana. Ei kuitenkaan nyt ole ollut kovin pahana. Trexan lopetettiin lokakuussa. Samoin kortisonivoiteet. Tilanne ollut aika hyvä sen jälkeen. Sormenpäät ovat kuitenkin ajoittain haavoilla. Nytkin, onneksi lievästi. Verenpainetta ja kolesterolia yritetään pitää lääkkeiden avulla kurissa. Tulokset kannustavia. Muutakin pikku hommaa tahtoo iän matkassa tulla. Joku pieni operaatiokin tehtiin. Hammaskin lohkesi ja korjattiin. Se taitaa taas koiria. Korona iski keskikesällä. Onneksi hyvin lievänä.

Kesän aikana on monesti pikku askareita. Melkein niitä projekteiksi mainittuja. Takavuosina ne saattoivat olla laajahkoja rakennushommia. Remppaa joskus. Viime vuosina vähäisempiä. Isoin työmaa taisi olla nyt grillissä. Leikkasin vanhan kamiinan puoliksi ja istutin yläosan grilliin toisen tulipesän paikalle. Piikkausta ja muurausta se edellytti. Pahimpaan helleaikaan. Pienempiä juttuja kuittailin työlistaltani parisenkymmentä toimenpidettä. Mieluisimpina muutamat puukäsityöt. Uusi lista on jo olemassa. Vielä siihen ei ole päässyt kummoisia asioita.

Puuhuoltoa toteutettiin lähikuusten kustannuksella. Niiden, joita olen kuivattanut pystyyn. Lumien aikaan ajoin parit pinot lanssiin. Oksat kokkoon. Kompostin kulmalta kaadoin jatkeeksi kolme isoa kuivattamaani kuusta. Reitti kulki järven kautta ja rantakivikon ylittäminen vaati lumen lapiointia. Toukokuun puoliväliin mennessä pilkkeet tehty ja pinottu. Pari kuutiota jäi pöllejä seuraavalle kaudelle. Nyt ollaan poltettu varapuuvaraston puita ja ne taitavat riittää kesään asti. Tuleva puuhuolto on taas helppo. Sen verran ollaan jo aloitettu, että lanssiin on ajettu muutama kuusi. Pihapiirissä on pystyssä vielä kolme kuivaa kuusta. Ne varmaan jätän seuraavan vuoden hommiksi.

Säät olivat melko tavanomaisia. Lumet sulivat ehkä normaalia myöhemmin. Lunta ei kuitenkaan ollut ennätysmääriä. Kesällä hellettä ja kuivuutta. Syksyllä järvi jäätyi heti marraskuun puolivälin jälkeen.

Alkukesästä alkoi näyttämään hyvältä nuo marjahommat. Helteinen heinäkuu kuitenkin kuivatti mustikat ja puolukat pieniksi ja ryppyisiksi. Hillat olivat laadukkaita, mutta eihän niitä jaksa kerätä kuumilla keleillä. Oli meillä se puolen tunnin vaarainreissukin. Ainokin matkassa. Lokakuulla sain haettua puoli ämpärillistä karpaloita. Pitkästä aikaa kerättiin myös rouskuja. Niitä olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta tyydyimme vähempään.

Metsällä en käynyt lainkaan. Toinen peräkkäinen vuosi jo näin. Omasta maasta saimme kohtuullisesti mansikoita kaupan laatikollisen lisäksi. Perunat kasvoivat hyvin. Tomaatin kasvatuskokeilu ei uusiudu.

Kalastus onnistui juuri sillä tavalla, kun oli määräkin. Eli Miekojärven kalaa oli viikottain ruokapöydässä. Kuhaa tuli jään alta ja avovesiltä verkoilla. Pilkkireissut olivat aika vähissä. Muikkuja sain verkoilla. Aloitin kauden hyvissä ajoin ja lopetin sen myös ennen kovinta sesonkia. Loppukaudesta muikkuverkot rapaantuivat joka kalastuskerralla. Pestävää riitti. Avovesikalastus hoitui ihan uudella venekalustolla. Vanhan kun jouduin hylkäämään, olihan se pakko hankkia tilalle kalavene. Hankintaan olen tyytyväinen. Ensi kaudelle teen vielä joitakin asioita, jotka parantavat käytettävyyttä.

Loppukesästä tie 929 korjattiin. Lopputulos muuten hyvä, mutta kahteen kohtaan eivät määrärahat riittäneet. Hyvä kuitenkin ajella, kun muistaa nuo kohdat. Auton normaalihuollon lisäksi oli yksi rengas paikattava ja termostaatti vaihdettava. Ja lisävalo yritettiin varastaa. Auto pitäisi vaihtaa. Ei siinä kilometrit paina, mutta olisihan se mukava ajella uudemmalla. 20 sentin maavarakin olisi poikaa.

Eli ei mitään kummempaa mökkirintamalla. Tulevalle kaudellekaan ei nyt ole mitään poikkeuksellista suunnitelmaa. Eikä raskasta työlistaa. Voi olla, että muutamme pakkasrajaamme. Aikanaan ollaan oltu mökillä jopa -40 asteen lämpötiloissa. Nyt jo -20 tuntuu kolealta. Voi olla, että -10 olisi sopiva kylmyysraja. Polttopuita on, ei sillä. Mutta jos ulkona ei tarkene ja pitää vain koko ajan lämmittää kämppää, voi se tuntua järjettömältä. No, onko näissä hommissa sitä järkeä aina muutenkaan?

Nyt sitten vain hyvät Uudet Vuodet 2023!


Perjantai, 30.12.2022

Vuoden 2022 viimeinen mökkireissu käsillä. Oli tietenkin aamulla pientä vaille, lähdetäänkö mökille. Ennusteissa kovaa pyryä, etenkin aattoillaksi ja -yöksi. Nyt aamulla ei mökille ole satanut uutta lunta kuin nimeksi. Liikenteeseen siis lähdettiin. Koska Tornion puolessa ajatti lunta pahoin, valitsin sitten reitin Ylitornion kautta. Tällaisella säässä Sihtuunantietä ei tahdo päästä läpi muutoin kuin auran perässä. Isoilla peltoaukeilla tie on hetkessä tukossa.

Lumi pöllysi hieman myös Wäylän varressa. Liikennettä aika paljon, joten kinoksia ei päässyt muodostumaan. Ja siinä jokivarressa sadekin oli laantumassa. Mökkitie oli aurattu tiistaina. Sen jälkeen tielle oli satanut lunta vain viitisen senttiä. Kolmessa viikossa oli pihamaalle kuitenkin satanut lunta ja sitä oli nyt kaikenkaikkiaan noin 30 senttiä.

Sisällä pakkasta 6,7. Ulkona 4,2. Nyt oli lingon vuoro. Ensimmäistä kertaa tälle kaudelle. Tein ensin tärkeimmät polut. Aino lapioi portaita ja veskin "siltaa". Ja kellarin ulointa lunkkaa. Välillä kahvit. Kun pimeys saapui, tulin minäkin jo sisälle. Huomiselle jäi vielä hommaa. Plus se tuleva pyry!

Kun tulimme mökille, olivat kaikki ikkunat umpikuurassa. Viiden aikoihin ne olivat sulaneet auki. Vaikka sama se. Säkkipimeys ulkona. Sama, vaikka ei olisi ikkunoita ollenkaan! Puoli kuudelta raotin hieman yläkerran lunkkaa. Sieltä pukkasi alas raikasta ilmaa. Niin raikasta, että hengityskin siinä alkoi höyryämään.

Torstai, 29.12.2022

Lunta ei ollut nyt yön aikana satanut ollenkaan. Mutta ei hätää. Huomisesta alkaen sitä taas piisaa. Vaikka harmiksi asti. Keskityinkin tänään enemmän kirjallisiin harjoituksiin. Olen maininnut noista iän tuomista ongelmista. Eli olen selvästi LUKUKI-häiriöinen. Kun kirjoitan tekstiä HTML-editorillani, tulee minulla aika reilusti yleensä virheitä. Kun tässä editorissa ei ole minkäänlaista oikolukua, jäävät kirjoitusvirheet oman tarkistuksen varaan. Vireestä riippuu, jääkö julkaistavaan tekstiin paljonkin virheitä. Mutta sitten kun kirjoitan Wordilla, jossa on oikoluku, ei niitä virheitä sitten juuri tulekaan. Iskeekö henkinen virhekauhu ja sisäinen oikoluku korjaa virheet, ennen kuin ulkoinen avustaja sen tekee?

Lämpötilan puolesta viikonloppuna saattaisi olla ihan mieleinen sää. Ennustettu vaihteluväli -6 ---> +2. Lunta kuitenkin tarjolla yli 20 senttiä perjantaista sunnuntaiaamuun mennessä. Reippaanlaisen kaakkoistuulen saattelemana.  Ei siis parasta mahdollista säätä. Tällä hetkellä  mökillä ei ole hirmuisesti pihalla lumitöitä. Mutta jos tuo 20 sentin lisälumi toteutuu, edes puoliksi, olisi varmaan fiksua tehdä lumitöitä nyt viikonloppuna. Viikonlopun jälkeen alkamassa pakkasjakso. Tuleeko ennustamani mökkeilytaukokin pakkasen myötä?

Lumisade alkaa jo aamuyöllä. Ei oikein huvittaisi aamulla ryhtyä lumitöihin. Jos/kun mennään mökille, saa siellä kolata, lapioida, harjata ja lingota lunta koko viikonlopun ajan. Runsainta sade lienee aattoiltana ja sunnuntain vastaisena yönä.

Keskiviikko, 28.12.2022

On kulunut viikon verran vuoden lyhyimmästä päivästä. Tarralla päivä oli silloin 2h8min. Siellä päivä on viikossa pidentynyt jo noin 13 minuuttia. Ensi askeleet ovat aika lyhyitä. Loppuvuonna eli neljässä vuorokaudessa päivä jatkuu seuraavat 13 minuuttia. Seuraavan viikon jälkeen päivä on jo 42 minuuttia pitempi. Helmikuun alussa päivän pituus on jo 6h24min. Kuukausi siitä niin kymmenen tunnin raja jo saavutetaan. Kyllä se siitä. Äkkiä tämä pimeä aika kääntyy voitoksi!

Eilisen lumityön jälkeen lunta oli satanut vain hiukan. Ei oikein kahta senttiäkään. Kävin aamupäivän loppuhetkillä sen verran pihalla, että sain harjattua tuon kerroksen pois auton päältä. Samalla laitoin auton töpökkään. Kolasin auton viereltä sinne pudottamani lumet. Samoin ovisuun läheltä. Kolallisia ei kertynyt. Pikku annoksia vain.

Syötiin sitten ruoka. Ja ruuan jälkeen kauppareissuun. Jääkaapissa yhä Joulun muistoja. Ainakaan juustoja emme kaupasta tarvitse. Aino pujahtikin Lindexiin vaihtamaan jotakin pikku vaatetta, joka ei ollutkaan Ailille käypänen. Minulla oli ostosten kanssa aika helppo homma. Aino ei ollut saanut vaihdettua vaatetta, vaikka ostohetkellä myyjä oli sanonut toisin.

Paluumatkalla auton tankkaus. Kotona laitoin pienen peitteen suojaamaan tuulilasia ja etusivuikkunoita. Seuraavan kerran liikenteeseen ehkä vasta perjantaina. Jos tulee lähdettäväksi mökille. Siitä ei tarkkaan voi vielä sanoa mitään.

Myöhäisillassa pitkä elokuva. Ilman mainoksia kolme tuntia. Alun epämääräisyyden jälkeen palaset alkoivat osua kohdilleen. Hieno elokuva. Välillä tämmöisiäkin tarjolla.

Tiistai, 27.12.2022

Nyt viimeistään on Joulu ohi, kun Tapaninpäiväkin on ohitettu. Arkeen herättiin pikkupakkasessa. -8 näytti mittari. Yöllä ei enää satanut lisää lunta. Aamulla siis eiliset kinokset pihalla.

Aamupalalle riitti vielä kaikenlaista joulujuttua. Riittää vielä huomisellekin, joten tänään ei kauppaan tarvitse vielä mennä. Kun aamupalan jälkeen alkoi hieman valostumaan, lähdin pihalle. Onneksi lumi oli kevyttä pakkaslunta. Se ei tarttunut työvälineisiin. Lunta oli paikoin kinoksissa 40 senttiä. Tasamaalla vähimmillään kymmenisen senttiä. Kone ei ollut vielä käynyt. Siksipä kolailin hieman toisella tavalla kuin muuten. Poistin lunta sieltä, mihin kone ei oikein pääse. Massat jätin koneen tehtäväksi. Autopaikalle sama homma. Aino oli sillä aikaa putsannut takapihan. Mukavaa hyötyliikuntaa molemmille.

Ei tullut ulkona lumihommissa hiki. Hiki tuli vasta sitten, kun tulin sisälle. Nopea ulkovaatteiden riisuminen ei auttanut. Eli suihkuun mars. No, ei se niin väkinäistä ollut. Pesun aika oli varmaan muutenkin.

Koko Jouluna ei olla syöty muikkuja. Tänään siihen puutokseen tuli helpotusta. Muikut ja muusi. Ei sen parempaa juuri voi kuvitella. Ja vaikeusaste on sellainen, että minäkin pystyn tekemään tuollaisen mahtiaterian.

Mennäänkö viikonlopuksi mökille? Se on vielä täysin auki. Lauhaa olisi luvassa. Mutta olisi myös reipasta pyryä tarjolla. Voimakasta tuulta järveltä. Pitää varmaan pari päivää tässä arvella ja miettiä. Päätöksen voi tehdä torstaina tai jopa perjantaina.

Maanantai, 26.12.2022, Tapaninpäivä

Häiriö Ilmatieteenlaitoksen sääpalvelussa on jatkunut koko tämänkin päivän. Yhden aikaan iltapäivällä laitos tiedotti ongelmista nettisivuillaan. Meillä on lunta sadellut koko päivän. Kun ei ole aivan selvää kuvaa siitä, milloin sade päättyy tai millaisena se jatkuu, en ole ollut hopussa menemään lumitöihin. Parempi katsoa aamuun. Turha illalla on hikoilla ja käydä suihkussa, jos aamulla on sama homma edessä!

Ennusteita löytyy. Vuodenvaihteeksi ennuste ei juurikaan miellytä. Pyryä, kovaa tuulta. Lämpöasteita mutta vai yksi. Voi ola, että mökkihommat jäävät väliin. Aikaa on tosin vielä monta päivää ja tilanne voi muuttua hyvinkin radikaalisti. Hereillä kuitenkin kannattaa olla.

Kun Joulu on jo ohitse ja lumihommiinkaan ei tullut mentyä, on päivää vietetty sisätiloissa. Aikomukseni on yrittää vielä kerran tehdä kuluneesta vuodesta yhteenvetoa. Jo eilen aloin selailemaan nopeasti kirjoitelmiani. Tänään olen jatkanut. Pikalukumenetelmällä. En olisi millään muistanut murto-osaakaan asioista, joita on vuoden aikana sattunut ja tapahtunut. Olin aika yllättynyt itsekin, mihin kaikkeen sitä onkaan ehtinyt. Saatika mitä kaikkea on muualla tapahtunut. Näistä tarkemmin sitten myöhemmin.

Aamupäivän puolella lakaisin etupihalla oven edustaa. Ennen iltakuutta uudestaan. Nyt oli jo lapioitavaakin. Takapiha saa olla aamuun asti. Televisiosta ei ole tänään juurikaan ollut kaveriksi. Jotakin vähäistä on ollut. Iltakuudelta kuitenkin MM-kiekkoa. Jospa siihen panostaisi. Panostin, mutta turhaa se oli. Suomen miehet ja nuoret ovat viime vuosien aikana tuoneet menestystä. Aina ei voi onnistua. Ensimmäinen tappio ei kuitenkaan ole vielä lopullinen katastrofi.

Illalla alkoi Ilmatieteenlaitoksen järjestelmät tarjoamaan tietoja. Pala palalta. Tutkakuvatkin jo saatiin. Jospa se siitä! Nyt nähtiin se, että lumisadealueemme on kovin pieni. Lunta pyryttää täällä Perämeren pohjukassa Haukiputaalta Tornioon. Meillä takapihalla lunta on kertynyt kymmeniä senttejä. Se taas johtuu siitä, että katolle satava lumi pyörähtää seinän vierustaa pitkin alas maahan. Lumikertymä muuten lienee tänään vain 10-20 senttiä.

Sunnuntai, 25.12.2022, Joulupäivä

Pakkasaamu. Tällä kertaa netti ei sitä kertonut. Näytti systeemit kaatuneen ennen aamun valkenemista. Katse ulkomittareihin ja pihalle kertoivat kuitenkin paljon. Reipas pakkanen. Tyyni ja poutainen sää. Samanlaista kai koko päivän.

Illalla mentiin hyvinkin aikaisin nukkumaan. Oli kunnollinen lepo oikeastaan ihan tarpeenkin. Aamulla pienet tohinat. Kahvia, aamupalaa ja vielä kahvia. Tavaroiden pakkausta. Vieläkö on jotakin jossakin piilossa? Vähitellen möyskykasa siirtyi autoon. Aurinko ei ollut vielä noussut, kun vieraat aloittivat paluumatkan kohti hieman eteläisempiä maisemia. Voi voi, sinne taas menivät. Milloinkahan taas nähdään?

Jääkaappi vaikutti ensialkuun aika täydeltä. Kun sitten keskipäivän seutuvilla syötiin, ei se tilanne niin surkea ollutkaan. Kyllä näistä selvitään. Jo heti alkuviikosta on  tietenkin kauppaan asiaa. Ja Joulun aikaahan on vielä jäljelläkin, kyllä nuo vähäiset jutut menevät. Hyvä jos riittääkään! Jouluruokien  hävikki oli hyvinkin minimaalinen. Se on hyvä se! Ruuan haaskaaminen on aina pahasta. Ylensyöminenkin on tietenkin pahasta. Kävin puntarilla. Joulun seutu ei ole tuonut lisäkiloja ollenkaan. On niin hyvät pohjat, ettei lisää tule niin helposti.

Hyvän Joulun toivotuksia laitettiin aikanaan lähettämällä joulukortteja ystäville ja sukulaisille. Ennen vuosituhannen vaihdetta alkoi tulla matkapuhelimia ja tekstiviestit alkoivat uhmata joulukorttien valta-asemaa. Tekstiviestitkin vähitellen hiipuivat, kun tuli sosiaaliset mediat. Monine muotoineen. Näin se on käynyt meilläkin. Aika on vienyt mukanaan. On tuo nykytyyli ollut myös omiaan herättämään joitakin kysymyksiä. Kun suuri osa tuttavista ja sukulaisista pyörii ja hyörii samoissa sosiaalisissa mediakuvioissa ja laitellaan toivotuksia useampaa kanavaa hyväksikäyttäen, vieläpä niin, että kohderyhmänä on iso porukka, tuleeko kiitellä ja laitella omia toivotuksia joka paikkaan? Ainakaan minä en toimi noin. Siksipä vielä varmistelen kaikille: kiitos samoin!

Illan suussa pakkasta parikymmentä. Näyttäisi olevan niin, että jossakin on systeemit nurin. Ilmatieteenlaitoksella varmaan. Sieltähän muutkin saavat tietonsa vallitsevasta säästä. Ennusteet pelaavat, mutta toteutumatiedot ovat katkenneet jo aamuviideltä.

Lauantai, 24.12.2022, Jouluaatto

Tänään aamulla vielä eilistäkin kylmempää. Jopa -22 astetta meillä mittarissa. Päivän mittaan hieman lauhtui. Iltapäivän puolella enää -12. Illalla -11.

Oli sen verran aamulla tietenkin tuota pakkasta, että kauppareissua varten laitoin auton töpökkään yhdeksältä.  Vajaaksi tunniksi. Kaupasta ne pakolliset maidot. Oli rauhallista kaduilla ja teillä. Oli rauhallista kauppakeskuksen aulassa. Oli rauhallista kaupassakin. Usean liikkeet kiinni. Joulu monilla alkanut.

Varsinainen jouluateria syötiin jo päivällä. Useammasta kokista huolimatta ruoka maistui kaikille. Ja sitä oli perinteiseen malliin myös riittävästi.

Joulu alkaa vähitellen kulkemaan kohti loppuaan. Meidän kantilta katsoen ainakin. Pakkasista johtuen ollaan oltu aika tiiviisti sisällä. On käynyt vieraitakin Ailin lisäksi. Rauhallista on ollut. Vuosi stten oli pakkasjoulu. Niin nytkin. Huominen vielä pakkaspäivä. Jatko kai lauhempaa. Huomenna tai ylihuomenna pitää alkaa jo miettimään loppuvuoden ohjelmaa. Entä alkuvuosi ... se onkin jo toinen juttu.

Perjantai, 23.12.2022, Jouluaatonaatto

Vaihtelevassa talvisäässä mennään. Tänä aamuna vuorossa pakkasta ja poutaa. Päivällä piti lauhtua, mutta vähäiseksi se lauhtuminen jäi. Ailikaan ei tarjennut aamulla lähteä ulos. Jouduinkin lumihommiin ihan yksinäni. Kone oli pyyhkinyt pääväylät. Homman nimi olikin siten vai paikkailua. Pakkasta oli 16-17 astetta. Ei tuntunut yhtään kylmältä. Sen verran oli vaatetta ja sen verran tuli liikuttuakin.

Aililla on ollut meillä vuoteena näihin päiviin saakka lasten matkasänky. Aili on kuitenkin jo iso tyttö. Neljättä vuottaan käy. Siksipä matkasänky ei ole enää käypänen. Syöttötuoli ei myöskään ole enää kurantti. Tiina laittoikin nettitorille ilmoitukset molemmista. Molemmista tuli kaupat jo tänään. Joku sai pikkurahalla priimakunnossa olevat kamppeet. Me saimme komeroon hieman tilaa. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Aili pääsi käymään iltapuolella Lapparin elämystehtaalla. Tykkäsi. Ja ehdotti uutta visiittiä sinne. Illalla käytiin perinteinen visakisa. Kotijoukkue oli hieman ruosteessa. Siksipä mestaruustitteli palasi Tampereelle.

Ilta on juuri kääntymässä Jouluaaton puolelle. Pakkasta 17 astetta. Pakkasjoulu tulossa. Tapanina lauhtuu ja pyryttää. Varovaisuutta paluuliikenteessä!

Kaikille lukijoille: Hyvää Joulua!

Torstai, 22.12.2022

Päivä siis tänään pikkuriikkisen verran eilistä pitempi. Mutta ei huolta. Puolen vuoden kuluttua se taas alkaa lyhenemään!

Matkantekijät pääsivät liikkeelle välietapista hyvissä ajoin. Selvää oli kuitenkin se, että saapuminen meille menee iltapäivän puolelle. Ihan selkeästikin.

Oli siis aikaa touhuilla viimeiset touhuilut. Luontoäiti oli taas muistanut minua ja aamuyön tunteina oli satanut muutaman sentin lunta. Eli tunnin kolaushomma edessä. Sen on ihan ok, meikäläiselle aivan sopivaa liikuntaa.

Tein sitten kuitenkin vielä kauppareissun. Viimeiset jouluruuat ja tietenkin sitä maitoa. Voi olla, että aattona on haettava maitoa hieman lisääkin. Sellaisia maitokissoja me olemme. Aili vanhempineen saapui kahdelta. Se ihana Aili! On mukava, kun enää ei ole minkäänlaisia ujouksia, vaan heti kättelyssä on täysi meno ja keskustelu päällä.

Iltapäivää vietettiin normaalikuvioissa. Kahvit juotiin ja ruokakin syötiin. Tiinan kanssa tehtiin pikavisiitti Prismaan. Kyllä oli Prismassa porukkaa. Parkkipaikka tupaten täynnä. Sisällä lievää tungosta. Kaikki kassat käytössä. Jonot kassoille onneksi ihan kohtuulliset.

Koska vieraat lähtevät jo Joulupäivän aamuna, teimme sellaisen ratkaisun, että pukki tulee jo tänään. Silloin jää Ailille kolme iltaa tutustua lahjoihinsa, joita tietenkin oli jonkunlainen röykkiö. Pukki sitten kävikin. Kun heti ensimmäiset avatut paketit olivat osuneet kohdilleen, alkoi näyttämään siltä, että  osa lahjoista avataan vasta kotosalla. Kuitenkin jossakin vaiheessa alkoivat muutkin paketit kiinnostamaan. Voi sitä riemua! Kyllä Aililla olikin hienot lahjat!

Se, että olen tehnyt päivittäin lumitöitä ja pitänyt oman reviirini ja osin naapurienkin puolen puhtaana, ei sovi kaikille. Ei se, että teen lumityöt noin, tarkoita sitä, että kaikkien on tehtävä samalla tavalla. Kaikilla ei tilakaan riitä tai lumen kippauspaikka on kaukana. Nyt on se mattotelinepaikkakin puolestani vapaa. Tamppasin jo mattoni. En enää tarvitse telinettä. Ja kyllä se konekin vielä tulee ja puskee väylät puhtaiksi.

Lunta satelee hienokseltaan koko ajan lisää. Aamulla lumityöt jälleen edessä. Sanoivat muut mitä tahansa!

Keskiviikko, 21.12.2022, talvipäivänseisaus

Päivä päivältä ... tunti tunnilta ... Joulu se lähestyy. Vielä tänään ei ole kinkun aika. Eikä glöginkään. Jatketaan siis vielä nornaalikuvioiden merkeissä.

Eilen iltasella sateli vaihteeksi lunta. Ennen aapupalaa lapioin lumet takapihalta. Olisikohan ollut viiden sentin kertymä. Kun aamun voileivät ja muut mukavat olivat mahassa, lähdin etupihan puolelle. Mukava viiden asteen pakkaskeli. Tunnin reippailu jälleen kerran. Aino pyyhiskeli viimeiset pölyt. Suihkut ja pyykit vielä. Asiat aika hyvällä mallilla.

Hyvällä mallilla ... meillä. Hieman toista kuului Pirkanmaan suunnalta. Siellä matka keskeytyi ennen kuin se edes kunnolla alkoi. Tuli viivettä mutta lopulta asiat sujuivat hyvin. Joulu sittenkin tulossa! Meillekin!

Ainolla oli parturiaika puolenpäivän jälkeen. Ajoitettiin kauppakäynti siihen samaan. Kävi niin hyvä tuuri, että minäkin pääsin naapuriparturiin minimaalisen lyhyen odotuksen jälkeen. Taas on pää kevyt. Jatkettiin Cittariin. Ostettiin elintarvikkeiden ohella myös uusi kahvinkeitin. Cittarireissun jälkeen kävin vielä Lidlissä. Kylmäsavulohta hakemassa. Jouluostokset alkavat olla kasassa. Loppuviikosta pitää vielä hakea täydennyksiä. Lähinnä maitoa. Jääkaappiin ei mahdu niin paljoa, kuin sitä menee.

Ihmeellistä, mutta totta: Ranskalaisukon perseestä kaivettiin ensimmäisen maailmansodan aikainen pommi! Niin, luitte ihan oikein. Toivoiko äijä, että pommi laukeaa ja ukko saa räjähtävän orkun? Uutinen ei kerro, kauanko äijä on tuota superdildoa hautonut anuksessaan. Sedällä ikää 88 vuotta. Kun siihen ikään on ehtinyt, ei siinä tietenkään enää saa mitään iloa pikku hylsyistä. Kunnon ammus sen pitää olla!

Tiistai, 20.12.2022

Tälle päivälle tiedossa alakerran siivousta. Alakerta on paljon pienitöisempi siivottava, kuin yläkerta. Aikansa siinäkin kuitenkin aina menee. Nyt ei kiirettä ollut. Eikä aikaa mitattu.

Oli muutakin puuhastelun makuista. Meillä on ollut varastossa noin 35 vuoden ajan rautainen portti. Se kuuluu portaiden yläpäähän ja toimii turvana, ettei pienet lapset vahingossa lipsahda ylhäältä portaikkoon. Kun pikkuväkeä on tulossa, kaivoin portin esille asennusta varten. Portti oli helppo ottaa varastosta pois. Kunhan vain ensin purki osan varastosta pihamaalle. Polkupyöriä myöten!

Oli hyvinkin arvattavaa se, että portti olisi vahvan likakerroksen peitossa. Ja kyllähän se tietenkin olikin. Harjasin katuharjalla pihalla portista irti mahdollisen irtopölyn ja -kuonan. Kannoin sitten portin kylppäriin. Löytyi sopiva puhdistusainepullo, josta sai suihkutettua ainetta sopivina annoksina. Käsiin olin laittanut vinyylihanskat suojiksi. Jo pesuainetta suihkuttaessa alkoi lika irtoamaan. Mutta vasta harjatessa se alkoi lähtemään kunnolla. Pesuainetta-harjausta-vettä ... pari tällaista kierrosta ja portti alkoi olla puhdas. Valkoinen maalipinta melkein hohti.

Etsin varastoistani saranoiden tappeja, mutta en löytänyt. No, olihan niitä sopivia nauloja. Asennus onnistui hyvin niillä. Aikaa kului yllättävänkin paljon. Kai tunnin verran  oli mennyt siitä, kun aloin purkamaan varastoa siihen, kun portti oli paikallaan. Ehdin silti vielä sen verran siivoushommaan, että sain imuroida portaat.

Syötiin potut ja haukipihvit kermakastikkeessa. Wau!  Päivällä muuttuivat myös hieman jouluaikataulut. Onneksi ei isoa muutosta tullut. Kyllä tuo muutos roikkui jo hieman aiemminkin ilmassa. Nyt se vain varmistui.

Ennen  jouluhulinoita ei enää olekaan juuri mitään  isompaa puuhastelua. Jo tänään oli olo rauhaisa. Osittain tilanne johtuu hyvästä taktiikasta tekemisten ja ostosten suhteen. Huomenna kauppareissu vielä tehdään. Tuoretuotteet tähtäimessä.

Kahvinkeittimestä hajosi tänään tippalukko. Keitin tietenkin on yhä ok, mutta tippalukon puuttuminen tekee kahvinkeitosta hieman altista puuhaa sotkulle. Tilanne taitaa olla sellainen, että huomenna saamme lisätä ostoslistaan: kahvinkeitin: 1kpl!

Maanantai, 19.12.2022

Aamulla Aino päätti niin, että meillä on tänään aiheena yläkerran siivous. Alunperin puhe oli huomisesta. Ok. Homma selvä. Oli myös selvää, että matot on tampattava ulkona. Pelkkä mattojen imurointi ei tällä kertaa riitä. Lauantaina kolasin lumet tamppaustelineiden luota. Eilen lunta satoi kuitenkin lisää. Liki 10 senttiä. Siksi lumityöt oli tehtävä ensimmäiseksi.

Matot kannoin alas. Aino pääsi aloittelemaan siivousta, kun lähdin pihalle. Tavoiteaikataulu oli: yläkerran siivous tämän päivän aikana. En kolaillut ainoastaan mattotelineen paikkaa. Oli autopaikkaa ja oli koneen jäljiltä pientä lumivallia. Aikaa kuluikin melkein täysi tunti lumen kanssa. Mattojen tamppaus olikin sitten pikku juttu lumitöihin verrattuna. Matot kannoin raikkaina valmiiksi yläkertaan.

Kuorin ja keitin potut. Paistoin muikut. Ansaittu ja myös erinomainen ruokahetki vielä aamupäivän puolella. Aino jäi viimeistelemään siivousta, kun lähdin käymään kaupassa. Cittarireissu. Nyt oli jo reissussa mukana joulumeininkiä tiran verran enemmän, kuin aiemmin. Jos on jäänyt sellainen vaikutelma, että olemme turhan aikaisessa ostosten ja muun kanssa, niin lienee paikallaan selittää. Meillä kun Joulu alkaa jo keskiviikkona. Neljän yön jälkeen sitten hyvästelemme niin vieraat kuin Joulunkin. Joulupäivänä meillä Joulu on jo ohitse! Niin, nyt on ostospuoli jo aika hyvin hallinnassa. Maitotuotteet, leivät ja vihannekset+hedelmät enää hankkimatta. Ja savulohet. Huomiselle alakerran siivous. Ja viimeiset ostot joko huomenna tai keskiviikon puolella. Sitten alkaa Joulu!

Valkea Joulu tulee valtaosaan Suomea. Etelään on kuitenkin luvassa suojakelejä loppuviikolle. Jos sataa vettä, sulaa lumikin aika olemattomiin. Meille ei taida plussakelit tulla. Huomisillaksi vain lisää lunta. Nyt sitä on 30 senttiä. Näin kertoo takapihan virallinen sääasema.

On vain ihme ja kumma, kuinka Suomessa pyritään hoitamaan tuo sähkön korkean hinnan kompensointi. Sähkön tuottaminen ei ole sen kalliimpaa kuin ennenkään. Jos Suomi on vähääkään oikeusvaltion tapainen maa, pitäisi lailla kieltää sähköyhtiöiltä ylisuurien hintojen periminen. Miksi niiden annetaan jatkaa tuota kiskontaa? Laki voimaan ... esim. maksimihinnaksi 10snt/kWh. Yksinkertaista kuin mikä. Ei tarvitse valtion tukea miljardeilla. Ei mene tuotantoyritykset konkurssiin. Valtio ei tarvitse lisää lainaa. Kaikki ovat iloisia. Suomi on kuulemma maailman onnellisin maa. Laki voimaan ... oltaisiin kuin Hangon keksit. Entistä onnellisempia.

Sunnuntai, 18.12.2022

Aamuyöllä samanlainen lauhtumisilmiö, kuin edellisenä yönä. Klo 5:40 oli mittarissa -12,6, tasan kuudelta enää -3,7. Tuollainen lämpeneminen ei ole aivan harvinaista. Joskus lämpeni tunnissa peräti 20 astetta. Koskaan ei ole kuitenkaan vastaavalla tavalla pakastunut. Sekin on periaatteessa kuitenkin mahdollista.

Mentiin aamukymmeneksi Järkälle katsomaan, mitä tarjottavaa Joulun Herkkutorilla on. Löytyihän sieltä kakku jos toinenkin. Saaristolaisleipäkin otettiin. Tuli Joulua kerrakseen!

Jatkettiin Prismaan. Tarjouskahvien ohella löydettiin jotakin muutakin tarpeellista. Minulla oli oikein lista taskusssa. Prisma ei ole remontin jäljiltä vieläkään tuttu. Yksi asia listalta jäi ensimmäisellä kierroksella löytymättä. Se ei ollut mitenkään akuutti asia, joten sakkokierrosta ei tarvittu. Kotiin vain.

Toissailtana tein mausteseoksen broileria varten. Laitoin muutaman koipipalan sitten heti maustumaan. Eilen kääntelin palasia, jotta marinointi leviäisi niihin tasaisesti. Tänään sitten oli valmistuksen vuoro. Laitoin uuniperunat uuniin. Puolen tunnin kuluttua laitoin maustamani takajalat. Vain sääret, reisiä ei noissa mukana ollut. Laitoin samalla pottuihin mausteita ja juustoa. Molemmat saivat muhia uunissa vielä kolme varttia. Potut olisivat saaneet olla hieman kypsempiä. Mausteseoksesta poistan kokonaan jatkossa yhden mausteen. Saatan lisätä toisen. Olen aika varma, että saan haarukoitua vähitellen mieleisen seoksen. Olen kirjannut aineet määrineen ylös. Muistin varassa ei tarvitse olla.

Tänään jälleen urheilua aamusta iltaan. Ollaan kaikenlaista katsottu. Jalkapallon finaalikin. Finaalin ensimmäinen puoliaika oli iso pettymys. Päättyykö kuukauden jauhamisen jälkeen MM-kisat näin surkeaan peliin? Ranska oli täydellisen hukassa. Toinen puoliaika tuli. Tuli myös uudenlainen Ranska. Ja tuli tasoitttavat maalit. Miksi ei Ranska pelannut ensimmäisellä jaksolla näin. Tuli sitten jatkot. Ja käsittämättömien vaiheiden jälkeen rankkarikisa. Onnea Argentiina. Onneksi finaalista tuli sittenkin finaali, vaikka 80 minuutin ajan en ollut oikein siitä varma!

Nyt taitaa olla niin, että urheilut on vähäksi aikaa urheiltu. Tosi urheilufaneilla menee viikoksi murheiluksi. Tapaninpäivänä taas helpottaa. Eikös silloin ala jo nuorten MM-lätkäkin? Runsaan urheilutarjonnan vuoksi meinasi jo käydä niinkin - ja osittain kävikin - että omat suosikkiohjelmat meinasivat unohtua. Usein uusinnat pelastavat. Joidenkin ohjelmien kohdalla se ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys.

Iltapäivällä neljän korvilla alkoi lumisade. Lunta alkoi kertymään. Tuuli oli kohtalainen ja lumi alkoi jo vähän kinostumaankin. Puoli yhdentoista aikoihin lämpömittarit alkoivat tavoitella nollaa. Siinä jo mietiskelin, pitäisiköhän käydä sen verran pihalla, että aukaisisi oven edustan ja takapihan. Kun lumi menee märäksi, voi operaatio olla aika työläs. Yhdentoista aikaan sade loppui. Meni varttitunti, kun kävin putsaamassa takapihan terassin ja etupihan puolelta sisääntuloväylän. Kun on ohjeistettu säästämään sähköä, saisi noita pihavaloja sammutella pois. Samaten saisi muutamat ottaa järjen käteen ja miettiä, miten autoja lämmitetään. Ja miksi. Kyllä taas on parkkipaikalla lämppärihurina kuulunut koko illan. Meneeköhän perään koko yökin? Lumiharjat on keksitty sitä varten, että auton katolta saa lumet pois. Siihen hommaan ei käytetä auton sisälämmitintä.

Lauantai, 17.12.2022

Pakkasta on nyt pidellyt pitemmän aikaa. Ainakin siltä on tuntunut. Viikko sitten sunnuntaina oli vain muutama aste pakkasen puolella. Sitten pakastui. Viikon aikana -15 astetta päivällä on ollut normaalia. Öisin selvästi kylmempää. Viime yönä tuli koville pakkasille noutaja. Puoli kolmelta lämpötila oli vielä -15 astetta. Kolmelta -8,1 astetta. Päivällä sitten jo aivan leppoisaa. Pakkasta nelisen astetta. Iltapäivällä sekin puolittui. Huomiseksi kuitenkin taas kylmää. Ainakin aamuksi.

Tänään ei ollut tarkoitusta lähteä liikenteeseen. Jätin kuitenkin itämään option lähteä joskus iltapäivällä, jos siltä tuntuu. Mutta ei hätää. Urheilua koko päivän liki tauotta. Australiastakin. Siellä kyseessä uintihommat. Muuten lajit lumi- ja jäävoittoisia. Sprinttihiihdot ja ampumahiihto menivät hieman päällekkäin, mutta sprintin loppuvaiheet laitettiin nauhalle. Naisten takaa-ajo katsottiin suorana. Jääkiekko jätettiin nyt kokonaan katsomatta. Entäs jalkapallo? Mäkihyppy? Muodostelmaluistelu? Alppihiihto? Ja ynnä muut päälle.

Joulusiivous on vielä edessäpäin. Ei varsinaisesti siivousta aloitettu nytkään. Tein kuitenkin omassa loukossani joitakin järjestelyjä, jotka tulevat helpottamaan varsinaista siivousoperaatiota. Oli myös järjestettävä tilaa yhteen komeroon. Piti saada huoneen lattialta komeron uumeniin kassia ja pussia. Järjestystä hieman löytyi. Ei paha. Loppu onkin jo helppoa?

Touhusin illan suussa jotakin ja TV oli samalla auki, kun jalkapallon pronssiottelu alkoi. Kuuntelin selostusta toisella korvalla ja kun selostajalla ääni koveni, saatoin katsoakin. Avausjakson maalit näin sattumalta. Kun suosikkia ei ollut, oli kiinnostuskin peliin olematonta. Kun toinen puoliaika oli alkamaisillaan, lähdin pihalle. Lunta ei ollut nyt satanut, mutta kuskasin kahdelta lähimmältä mattotelineeltä lumet syrjään. Jollekin joulusiivous on helpompi. Ehkä minulle!

Perjantai, 16.12.2022

Päivät lyhenevät vielä viiden vuorokauden ajan. Ensi keskiviikkona käydään sitten pohjamudissa. Mutta sitten alkaa taas nousu! On se tietenkin hyvä, että Joulu sijoittuu vuoden pimeimpään aikaan. Saavat ihmiset poltella jouluvaloja ja kynttilöitä. Koko ajan kuitenkin toitotetaan, että säästäkää sähköä. Kauppakeskuksessa se ei ainakaan näy. Jouluvaloja on nimittäin!

Kävin taas laittamassa auton lämmitykseen. Kohta lähdettiinkin tämän päivän reissuun. Aino halusi pistäytyä Tokmannilla. Jätin hänet sinne lähelle ovea. Itse jatkoin Lidliin. Pikaisten ostosten jälkeen menin minäkin Tokmannille. Kiersin siellä nopeasti alakerran, mutta etsimääni ei löytynyt. Tavoitin Ainon puhelimella ja tulimme pois. Aino kuitenkin oli edes jotakin löytänyt.

Ostokset kotosalle ja palasin sitten liikenteeseen. Motonetistä löysin osan etsimästäni. Jatkoin Puuiloon, josta en löytänyt mitään. Lakkapäällä sain kierroksen täyteen. Täyttyi myös reissun tavoite. Syötiin käristykset. Oli tietenkin hyvää. Harvoinhan sitä käy niin, että laitamme huonoa ruokaa.

Vielä valoisan aikaan tein vielä yhden reissun. Tällä kertaa Prismaan. Olin päättänyt hakea Prismasta sen yhden tuotteen, jota en Cittarista saanut. Piti taas myös muistaa nämä arjenkin syömingit. Eipä löytynyt Prismastakaan kaipaamani Atrian tuotetta. Pitää pian turvautua varasuunnitelmaan, ellei tilanne parane. Joululistalta sain kuitenkin monta artikkelia hankittua. Hyvä asia. Ensi viikko onkin sitten jo aika helppo tapaus, kun haettavana on vain pieni osa tarvittavista asioista. Ja tietenkin tuoretuotteet. Voi vaikka keskittyä lahjojen ostoon! Itselle on vielä lahjat ostamatta!

Viikonlopun talviurheilut ovat pitäneet meitä tänään ajoittain TV:n ääressä. Jonkun verran jäin paitsi, kun olin reissuillani. Yhdistetyssä saatiin jo toiveita herättäviä sijoituksia. Mäessä meni viime kautta paremmin, mutta hiihdossa vastaavasti tuli taantumaa parhaisiin nähden. Ampumahiihdossa voittokin oli likellä. Jos Mari ei olisi ampunut sitä yhtä hutia, olisi tuloksena ollut voitto. Kyllä se vielä sieltä tulee. Tänään kuitenkin ruotsalaisyllättäjä teki sen, mitä olen Marilta odottannut.

Venäjä on taas kiihdyttänyt ohjusiskuja Ukrainaan. Mitä tekee Valko-Venäjä? Onko siltä suunnalta tulossa Putinille hyökkäysapuja? Entä Iran. Kun Venäjältä alkavat ohjukset olla lopussa, toimittaa Iran niitä ja drooneja venäläisille. Lännen on pakko jatkaa ja jopa lisätä tukea Ukrainalle. Saisi vähitellen toimitettavien rakettien ja ohjusten kantomatka kasvaa. Kyllä Venäjän puolella olevat erilaiset tukikohdat pitäisi saada tuhottua. Ne, joista Venäjä ampuu ohjuksiaan. Tykistöasemat samoin. Ja lentotukikohdat, joista Venäjä lähettää koneitaan sotatoimiin. Milloinkahan saamme kuulla ihan oikeasti hyviä uutisia tuolta suunnalta?

Torstai, 15.12.2022

Kyllä se talvi on alkanut. Ei tämä tästä taida muuksi muuttua. Aamnuyöllä pakkasta oli 17-18 astetta. Päivällä lämpimämpää ja -10 asteen haamuraja saavutettiin meidän takapihalla. Kymmenyksellä ohitettiinkin. Se oli hetken huumaa. Pikaisesti oli taas 13-14 astetta pakkasta. Illalla enemmänkin.

Kävin likellä keskipäivää laittamassa auton töpökkään. Syötiin haukipihvit sienikastikkeella ja lähdettiin kohta liikkeelle. Olin eilen tasan väärässä, kun sanoin, ettei Ruotsissa enää käydä ennen Joulua. Aamupäivällä pengottiin Ikean nettisivuja ja sieltähän sitten löytyi sopiva tuote. Varaston paikkatiedot otettiin muistilapulle. Jätin Ainon kauppakeskuksen luo ja jatkoin Ikeaan. Ikeassa ei kauaa nokka tuhissut. Viidessä minuutissa sain toimitettua asiani.

Palasin Suomeen ja kauppakeskukseen. Menin suoraan Cittariin ja poimin joululistan tuotteita. Yhtä en löytänyt. Sama ongelma tuon tuotteen kanssa on ollut ennenkin. Se tietää kaupan vaihtoa. Onneksi on vielä aikaa. Pari asiaa oli myös sellaisia, joita tarvitaan vielä ennen Jouluakin. Hyvä, että muistin. Ei niin innoissaan saa sentään olla! Aino oli myös kierroksensa tehnyt ja palattiin kotosalle.

On se eri toista ajella omalla autolla. Kaikkeen tietenkin tottuu, mutta nuo muutamat ajelut vuokra-auton kanssa eivät vakuuttaneet. Muutamat yksityiskohdat paikallaankin ollessa häiritsivät. Kuten esimerkiksi takaovien ovenkahvojen sijainti. Auton vaihdon yhteydessä on ainakin yksi merkki jo pihalla kilpailusta.

On hieman poikkeuksellista, kun emme ollenkaan suunnittele mökkireissua viikonlopuksi. Tai siinä mielessä se ei ole omituista, kun aina tässä Joulun seutuna on jonkunlainen tauko mökkireissuissa. Edellisen käynnin jälkeen mökillä on satanut lunta viitisen senttiä. Sellainen määrä ei vielä käske sinne lumitöihin. Verkot eivät ole pyynnissä. Sekään ei pakota menemään. Ja kun vielä olemme vuosia sitten lopettaneet pikkulintujen talviruokinnan, saamme aivan rauhassa köllötellä kotosalla. Muutakaan pakkopullaa ei ole. Aikansa mökkeilyllekin tulee. Katsotaan kuitenkin ensin yli Joulun.

Keskiviikko, 14.12.2022

Aamulla: Tänään syytä olla puhelimen ääressä. Siis puhelin saa olla käsillä koko ajan. Odottelen sitä ilmoitusta, että auto olisi noudettavissa.

Jonkun verran hötylunta oli pihalla, etenkin autopaikalla. Kone oli hoidellut valtaväylät puhtaiksi, mutta reunoilla oli vähän kertymää ja eihän se kone pysty joka rakoa putsaamaan. Siksipä lähdin yhdeksältä ulos lumihommiin. Pakkasta 14 astetta. Peruutin auton pois ruudustaan. Jätin sen käymään, kun siinä ei ole lohkolämmitintä. Eikä letkulämmitinta. Eikä loistelämmitintä. Sisälämppäristä puhumattakaan. Auton katolla 10 senttiä lunta. Lakaisin lumet auton päältä ja kolasin autopaikan puhtaaksi. Ajoin auton takaisin paikalleen. Sitten vasta kolailin ulko-oven edustaa. Putsasin vielä takapihan terassin. Likimain tunnin verran ulkoilua. Ei mitään teholiikuntaa, kun hikikään ei edes tullut. Mutta tärkeää tälle mätisäkille, ettei kasva juuristo sohvaan kiinni.

Jouluun on vielä kymmenkunta vuorokautta. Kyllä se jo pikku hiljaa alkaa polttelemaan, onko asioita mietitty ja suunniteltu tarpeellisella vakavuudella. Eväspuolelle ollaan saatu jo aika  kattava lista. Aamupäivällä mietittiin asioita puhki ja päätimme, että iltapäivällä tehdään ulkomaanreissu. Ainoa reissu sinne ennen Joulua. Kun etenkin meille on tarkoituksenmukaista toimia niin, että ostosreissut eivät kestä kauaa, on viisasta suunnitella ostokset hyvissä ajoin. "Erikoiskaupoissa" emme käy kahta kertaa.

Teimme sitten iltapäivän puolella sen Ruotsi-reissun. ICA-Maxista ostettiin juuri ne asiat, joita oltiin hakemassakin. Jatkettiin siitä COOPin kiinteistöön. Sinnekin oli ostosllsta olemassa. Kahteen eri puotiin.  Ei paperilla, vaan päässä. Selvittiin koko ulkomaanreissusta tunnissa. Oikein hyvä.

Odottelin koko ajan myös jo ilmoitusta vauriokorjaamolta. Arvio kun oli ollut, että saisin auton tänään. Kahden maissa  jo soittelin ja kyselin. Tänään luvattiin.

Vaikka eletään ehkä puutteenkin aikoja, on joululistaan kuitenkin tullut yksittäisiä rivejä paljon. Riveillä on kuitenkin pääasiassa niitä samoja tuotteita, joita muutenkin käytämme. Pakosta tietenkin Joulu tuo omia juttuja. Yllättävän vähän kuitenkin. Osa listan tuotteista menee pakkaseen. Osalla on piiiitkä säilyvyys. On selvää, että kannattaa noita ostoja jakaa useammalle päivälle. Siksi lähdin vielä käymään Cittarissa. Sain ostettua listalta useita kuivajuttuja. Mutta en sitä pakastetta, joka oli oikeastaan reissun tärkein tavoite.

Odottelin jo puoliksi hermostuneena tietoa autostani. Kello tuli jo neljä. Liike sulkeutuu kuudelta. Menomatkalla on vuokra-auto tankattava. Hups ... pitikin siitä mennä autoon tarkistamaan, että mistä se aukeaa se polttoainesäiliön täytön kansiluukku. Se kyllä löytyi, mutta ei toiminut. Jäässä, tietenkin. Mites nyt, kun auto on palautettava tankattuna. Siinä räplätessäni tuli tekstari. Ei ollut lukulaseja, mutta olin lukevinani, että auto olisi nyt noudettavissa. Onneksi luukku lopulta aukesi ja palasin sisälle.

Laitoin varsinaisen vuokra-autonpalautus-jaomanautonnoutotakin päälle ja lähdin Kemiä kohti. Tankkasin auton. Tankkiin meni 5 litraa bensaa. Niin hirveästi olin sitä polttanut kolmen vuorokauden aikana. Auton palautus ja oman auton saaminen sujuivat hyvin. Paluumatkalla kävin Keminmaan Cittarissa. Ja sieltäpä löysin ne tuotteet, joita Torniossa ei ollut. Hienoa! Jokohan siirrymme Keminmaan Cittarin asiakkaiksi?

Ranska ja Marokko alkoivat pelaamaan välierää. Kiinnitti huomiota se, että pikimustat miehet pelasivat eurooppalaisessa joukkueessa. Afrikkalaiset olivat vähemmän päivettyneitä!

Tiistai, 13.12.2022

Tälle päivälle oli tiedossa ohjelmaa vain hieman. Sekin Ainolla. Eli illalla muoriköörikokous. Peli-ilta siis. Sille kuitenkin tuli peruutus jo aamutuimaan. Onko joku virus liikkeellä, vai mikä lie oli syynä?

Ei ollutkaan sitten isommin mitään suunnitelmia. Iltamyöhään tulisi kuitenkin kolmekin suosikkisarjaa. Uusia jaksoja. Uusintoja onkin katsottu jo aivan riittävästi. Tein kuitenkin pakastininventaarin valmisruokien ja hieman muidenkin osalta. Osin ajattelin Jouluakin, kun en ollut aivan varma, olinko jo joku aika sitten asian hoitanut. Olinhan minä. Valmisruokien osalta olin ajan tasalla. Haulikon patruunoista tein tarkan lajimäärityksen. Nyt määrät ja laadut on laitettu muistilapulle. Tälle päivälle otin lämpimään karjalanpaistiannoksen. Eiliseltä oli muusit jo valmiina. Helppo ruuanlaitto.

Olen joskus mietiskellyt muutamia järjettömyyksiä liittyen päätöksentekoon. Esimerkiksi Nato tai EU. Miksi yksi jäsenvaltio voi estää jonkun päätöksenteon, vaikka päätettävä asia ei edes koske ko. maata? Vähän samaa sarjaa on YK:n turvallisuusneuvosto, veto-oikeuksineen. Tottakai ymmärrän, että säännöksellä on tarkoitus suojata jonkun jäsenmaan oikeuksia. Mutta kun sitä käytetään niin väärin! Vaikkapa Turkin ja Unkarin tapaukset. Kyllä pitäisi olla olemassa määräyksissä myös jonkunlainen takaportti. Tapa, jolla pullikoijat saataisiin kuriin. Olisikohan millään opilla mahdollista perustaa vaikkapa uusi Nato? Ja valikoida sen jäsenet paremmin. Natohan ei sinänsä omista mitään eikä sillä ole sotilaitakaan. Joo, uusi Nato vain pystyyn! Jääkööt Turkit ja Unkarit ulkopuolelle! Vanha Nato muistojen romukoppaan.

Komodonvaraani on melkoinen peto. Iso ja rumakin. Sillä on hurjuutensa ohella saalistuksessa ovela menetelmä. Sillä on suussaan sellainen bakteeriviljelmä, josta onneton saalis saa puraisussa tartunnan ja sairastuu, ehkä kuoleekin. Varaani seuraa uhriaan ja hoitelee sitten homman loppuun. Tanskasta kuuluu melkein yhtä hurjia. Kissa tappoi miehen! Katilla ei ollut saalis mielessä. Se vain puri miestä sormeen. Mies sai bakteeri-infektion. Sormen poistokaan ei enää auttanut, vaan lihansyöjäbakteeri oli levinnyt laajasti ja mies kuoli. Varokaa ottamasta varaania tai kissaa kotieläimeksi. Vaarallisia molemmat.

Eilen illansuussa pakkasta oli hieman yli 20 astetta. Meni 9-10 tuntia ja sitten vähitellen alkoi lauhtumaan. Tosi hitaasti tosin. Aamulla pakkasta oli enää 16 astetta ja päivän aikana lauhtui vielä asteen tai pari. Alkoi kutenkin lumisade. Eteläiseen Suomeen massoittain lunta tuonut sadealue tavoitti meidät ennen puolta päivää. Kun ilta pimeni, alkoi sadekin olla ohi. Ainakin kovin hentoiseksi se muuttui. Ei se onneksi meille tuonut isoja kinoksia. Kunhan vähän puhdisti paikkoja. Käväisin kuitenkin etu- ja takapihalla hieman siirtelemässä lunta.

Maanlaajuisesti tuo sadealue kerrytti lumivahvuutta kuitenkin oleellisesti. Montakohan kuutiometriä lunta satoi Suomeen? Jos runsaat puoli Suomea eli 200000 neliökilometriä sai keskimäärin 10 senttiä lunta, paljonko se on kuutiometreissä? Ja jotta asiasta saisi jonkunlaisen käsityksen, kuinka suuri kuutio tuosta lumimäärästä tulisi? Eli sivu*sivu*sivu. Minä jo laskeskelin, olikohan ok?

Maanantai, 12.12.2022

Olin laittanut varmuuden vuoksi kellon soimaan seitsemältä. Olin kuitenkin hereillä puolta tuntia aiemmin ja kohta nousinkin ylös. Poistin herätyksen muistin aikana. Seitsemän jälkeen kävin laittamassa auton töpökkään. Aamupala nautittiin hieman normaalia aiemmin. Klo 8:20 lähdin liikenteeseen. Lasit olivat yhä hieman jäässä, mutta kyllä ne siitä nopeasti sulivat.

Ajelin Kemiin. Auto menossa korjaukseen ilkivaltavahingon vuoksi. Pysäköin auton yhden lumikuorman alla käynnissä olleen auton viereen. Huollon tiskillä asiat hoituivat. Se käynnissä ollut auto olikin minulle varattu vuokra-auto. Korjaamosetä putsaili katuharjalla auton näkösälle. Ja lähdin Torniota kohti. Matka meni tietenkin ihan ok. Vaikka en kaikkea ymmärtänyt enkä alkanut pysähtelemään lukeakseni ohjekirjaa.

Koska autossa ei ollut ollenkaan mahdollisuutta lämmittää sitä sähköllä ja pakkasta parikymmentä astetta, katsoin viisaimmaksi tehdä samaa kuumaa asiointireissun. Palautin ensin terveyskeskukseen lainamittarin. Siitä jatkoin kauppakeskukseen. Siellä ensin apteekkiostokset. Tämän vuoden viimeinen reissu siihen putiikkiin. Toivottavasti.

Sitten Cittariin. Sieltä sen verran ostoksia, että pärjätään alkuviikon pakkaset ja laina-autoaika. Ostin myös kassalta joulukortteihin merkit. Aino oli antanut kortit ja kuoren minulle matkaan. Istuin penkille merkkejä liimaamaan. On se liima nykyään lievää, kun ei nuolaistessa maistunut juuri miltään. Enemmän merkki maistui kassaneidin meikkivoiteilta. No, tulihan nuoltua ja maisteltua! Muttei imeskeltyä. Ihmettelin sitten sitä, kun merkin liima ei alkanutkaan pitämään. Nuolaisin uudelleen ja hieman märemmin. Neidin maku voimistui. Kun sitten oikein tarkasti katsoin, merkeissä olikin tarraliimaus. Eli piti ottaa merkin takaa se paperi pois. Alkoivat muuten liimaukset sitten pitämään! Pirskatti, kun tuli pikkusen viisas olo!

Laitoin kortit kuoreen ja vein kuoren postilaatikkoon. Raahauduin ostosteni kanssa parkkihalliin. Puoli tuntia oli riittänyt aika hyvin sulattamaan lumia ja jäitä auton päältä. Sain valtaosan niistä harjattua ja sysittyä pois. Reissun viimeinen ja jopa tärkein asia toimitettu!

Kaksi päivää mentiin murukeitolla. Aino oli kuorinut pottuja ja tänään oli ruuaksi mokkoa. Oheen paistoin muikut. Kuinkahan kauan tuollaista ruokaa pitäisi syödä joka päivä, että siihen alkaisi suivaantumaan? Vuosi, kaksi, kymmenen ... no ei silloinkaan vielä.

Iltapäivää vietettiin ihan ilman mitään ihmeellisempää toimintaa. Kahvit tietenkin. Köllöttelyä. Kävin suihkussakin. Valtakunnan kylmyyspiste on Keski-, ja Pohjois-Lapissa. -33 astetta on Tulppiossa jo ohitettu. Torniossa oli eilen aamulla seitsemän korvilla neljä astetta pakkasta. Sen jälkeen ilma on viilentynyt tasaiseen tahtiin. Tänään alkuillasta viiden jälkeen lukema oli -21,2. Ulkoilut varmaan vähenevät näillä lukemilla. Meillä välillä lämpöisemmälläkin!

Sunnuntai, 11.12.2022

Aamulla katsoin sääennusteita. Tälle päivälle vielä siedettävää, -5 asteen luokkaa, mutta huomiselle kylmää. Meltosjärveen -30 astetta, Tornioon -24. Talven tuntua siis.

Meillä oli satanut illalla/yöllä aivan vähäsen lunta. 2-3 senttiä. Puin aamupalan jälkeen ulkoiluvaatetta päälleni ja lähdin kolailemaan lunta. Olihan sitä helppo kolata, kun sai kävellä kolaa työntäen vaikka kuinka, eikä kola täyttynyt. Tulipahan kuitenkin omalta osalta taas siistiä ja mukava, kun sai liikkua. Peruutin auton pois paikaltaan ja harjasin päältä vähät lumet. Kolasin lumet sitten autopaikaltakin. Auton siirrolla oli myös se tarkoitus, että halusin tarkistaa, että eilen lauennut jumi ei ole tullut takaisin. Takapihan puolella vielä vähän lumentyöntimen liikuttelua ja lakaisua.

Ei tullut hiki, joten suihkulle ei ollut tilausta. Ennen pihahommiin menoa sanoin Ainolle, että olen lähdössä käväisemään ulkoilun jälkeen liikenteessä. Mukaan pääsee, jos siltä tuntuu. Ainosta tuntui tuntuvan siltä ja sisälle tullessani Aino oli jo vaihtanut vaatteita. Minulla vielä sama homma ja sitten menoksi. Ei sen kummempaa kuin pistäytyminen Tokmannilla. Oli oikeastaan hyvä reissu Tokmannille. Vaikka reissu olikin pikainen, löydettiin monta tarpeelista asiaa. Osa oli mielessä jo mennessä, osa löytyi puolivahingossa.

Syötiin ruoka. Lastasin tiskikoneeseen vähät astiat ja laitoin koneen päälle. Aino sitä ihmetteli, kun kone oli aamulla ollut päällä ja siellä olleet astiat olivat puhtaita. No, tuli superpuhdasta tiskiä!

Pitkin iltapäivää oli jälleen mukavasti hiihtolajeja teeveessä. Omat urheilut olivat tältä päivältä jo ohi. Mukava katsella, olisiko muut suomalaiset vedossa. Sekaviesti alkoi hyvin. Kävin pikaisesti ensimmäisen vaihdon jälkeen laittamassa auton lasinpesunesteeseen täyttöä. Puhdasta Lasolia, koska säiliössä ollut neste oli kesälaatua. Kun palasin pissapoikareissulta, oli Suomi loistavasti kuvioissa mukana, mutta silloin alkoi taipuminen, josta ei enää mitaleille toivuttu. Mielenkiintoinen kisa kuitenkin!

Päivän mittaan lämpötilaennusteet hieman muuttuivat lievemmiksi. Monta astetta helpotusta, mutta kylmää huomenna kuitenkin. Ja kylmintä olisikin sitten vasta huomenna iltamyöhään. Silloin olisikin sitten kylmintä pitkiksi ajoiksi. Pakkanen Torniossa asettuisi jatkossa kymmenen asteen korville. Illalla viileneminen jo hienokseltaan alkoi. Oikeastaan ihan reippaastikin.

Laskeskelin viimeiset laskelmat lääkkeiden omavastuista. Kyllä tässä kävi niin, että en saavuta millään konstilla tämän vuoden kattoa. Tällä viikolla on käytävä vielä apteekissa. Otan Pradaxaa vain kuukauden annoksen. Sillä tavoin saatan sitten ensi vuonna päästä tavoitteeseen. Tilanne ei vain ole kovin edullinen, koska joudun käyttämään kalliit lääkkeet kerryttääkseni omavastuukertymää. Halvat lääkkeet saisi sitten puoli-ilmatteeksi!

Iltayhdeksän maissa vilkaisin sääkarttoja. Pakkasta koko maassa. Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla vain muutaman asteen verran. Lapissa paikoin liki -30 astetta. Torniossa -14, mökillä -19. Lunta myös koko maassa. Rannikkoseuduilla vain vähän. Uudellamaalla jopa 35 senttiä. Keskilappikin jäi hieman tuosta. Lunta kuitenkin varsin tasaisesti ympäri Suomen. Valkea Joulu ... taitaa tulla muutenkin kuin Joulun toivekonserteissa.

Lauantai, 10.12.2022

Jos olisin oikeastaan ollut viisas, olisin lähtenyt kotiin jo eilen. Pääasialliset tavoitteet olivat täynnä. Lähtö olisi kuitenkin mennyt pimeälle, joten ihan sama. Olisi tietenkin säästynyt hieman puuta, mutta kuten sanottu: sitähän riittää. Ehdin jo myöskin avaamaan olutpurkin. En sitten enää tosissani ajatellutkaan lähtöä illan päälle. Ja alkuperäinen suunnitelma oli, että lauantaina kotiin! Pysytään kerrankin suunnitelmassa.

Illan mittaan sain touhuiltua asian jos toisenkin. Yhdeksän aikaa illalla oli väsymys jo niin kohdillaan, että painuin pehkuihin. Kamiinassa oli puuta ja laitoin vain vetoa pienemmälle. Heräsin ensimmäisen kerran puoli kahdeltatoista. Kämpässä yhä lämmin. Niinkuin sitten myös parin tunnin kuluttua. Parikymmentä astetta, joten en laitellut puuta pesään.

Meni sitten hieman yli neljä tuntia. Oli jo varttia vaille kuusi. Kömmin peiton alta viilenneeseen kämppään. Lämmintä 13 ja risat! Olisi sittenkin pitänyt laittaa pökköä pesään puoli kahdelta. Ulkona pakkasta oli vain kahdeksan asteen verran. Mutta tuuleskeli pohjoisesta ja sehän on meidän kämpälle myrkkyä!

Laitoin tulet kamiinaan. Päälle puin kevyempää oloasua, mutta kohta vaihdoin asun vielä lämpimämpään suuntaan. Oli muutamia asioita, jotka olisi hoideltava ennen kotimatkaa. Ulkohommia. Mietin sitä, odottelenko päivän valkenemista. En nytkään keitellyt kahvia. Puoli seitsemän aikaan haukkasin voileivät. Hoitelin sitten otsalampun valossa klapireissut ja kellarissa käynnit. Ja mitä niitä olikaan. Sisällä kokosin kamppeeni. Ja katsoin paikat jonkinlaiseen kuntoon. Liikenteeseen pääsin puoli yhdeksältä. Säkkipimeys yhä. Itsenäisyyspäivän kotimatkalla tuli vastaan kolme tyhjää tukkirekkaa. Nyt vain yksi. Pakkaskeli ja lumi pöllysi. En niitä tukkirekkoja kaivannutkaan.

Kotona kymmenen jälkeen. Ensimmäiset kahvit pariin päivään. Teeveestä talviurheilua jatkuvalla syötöllä. Parillakin eri kanavalla. Käväisin pikasuihkussa ja laitoin pyykkikoneen toimittamaan omaa hommaansa. Tuli lyhyt väli ja sen hyödynsin sitten Motonet-reissulla. Tänään olin päättänyt siellä käydä. Ja tänään kävinkin. Meinasi vain tulla ongelmia. Oikea takapyärä oli hieman jumissa. Lopuksi se ei pyörinyt ollenkaan. Motonetissä tein ne ostot, jotka olin ajatellutkin. Suureksi helpotukseksi pyöräjumi irtosi.

Syötiin ruoka. Urheilupuolella vihdoin ykkössijakin. Muitakin hyviä sijoituksia. Olipa ihan nätti homma viettää lauantaita kotosalla. Pitkästä aikaa. Illalla tuli katsottua loppuhetkiä pallopelistä, jossa ilmeinen ennakkosuosikki putosi jatkosta. Noissa kisoissa on tuollainen kohtalo tainnut olla muutamalla muullakin suosikilla.

Jouluun on aikaa enää kaksi viikkoa. Emme ole ottaneet isompia paineita. Jotakin ollaan valmisteltukin, mutta suurelta osin Joulu menee vanhalla rutiinilla. Mökille emme ensi viikonloppuna mene. Emme tietenkään Jouluksikaan. Vuodenvaihde on mahdollinen. Katsotaan tarkemmin sitä myöhemmin. Riippuu paljon pakkasista. Niinkuin koko tammikuukin. Hirmupakkasiin on turha lähteä. Näillä kokemusvuosilla se on aika selviö. Pitääkö välillä tehdä erillinen lumityöreissu? Toivottavasti ei. Päivän pituus lyhenee vielä kymmenisen päivää. Menee oikeastaan siitä helmikuulle asti, ennen kuin alkaa huomaamaan päivän pidentyneen. Aikanaan se oli jonkinlainen ilon aihe, kun helmikuulla alkoi olla jo niin, että aamulla töihin mennessä alkoi aurinko näkymään ja illalla kotiin palatessa se oli yhä näkösällä. Sinne on vielä aikaa pari kuukautta. Ilonaiheeseen!

Perjantai, 9.12.2022

En keittänyt ollenkaan aamukahvia. Istuskelin jonkun aikaa ja päivitin sivut, jotka jäivät illalla päivittämättä. Oli jälleen ongelmia tuon reitittimen kanssa. Aura käväisi pyyhkäisemässä tien puhtaaksi heti yhdeksän jälkeen. Ensimmäisen kerran tälle talvelle.

Eilisiltana tein verkkokeppien nokkaan ne heijastavat lisäpätkät. Vein ne nyt paikoilleen. Vanhat kelkanjäljet olivat peittyneet lumeen. Kohta kai nämä uudetkin. Verkkokepit näkyvät nyt paljon paremmin päivälläkin. Joku railo oli syntynyt ja lumi oli railon kohdalta kastunut. Lunta on vähän, joten ei haittaa. Ja ensi viikon pakkaset hoitavat asian lopullisesti.

Sitten pöllipinon kimppuun. Kun en lumen vähyyden vuoksi voinut ajaa pinolle metsän kautta, jouduin tekemään varajärjestelyjä. Kiskoin reen takaperin polkua pitkin pinon viereen. Peruutin kelkan reen luo ja kiinnitin reen kelkkaan. Kahdella pikku kuormalla sain pinon lanssiin. Peitin lanssipuut. Hieno homma. Kaksi tälle viikonlopulle suunnittelemaani hommaa ohi.

Sitten vielä sen kolmannen ja viimeisen kimppuun. Eli veskin alusastian vaihto. Nykyään ei ole enää lapiohommia. Syödyt leivät saavat kompostoitua omassa paikassaan. Syksyllä tein muutoksen systeemiin. Olipas nyt helppo homma! Ja kaikki reissun varsinaiset tavoitteet nyt täytetty.

Kello oli vasta yksi. Haukkassin hieman voileipää. Hain grilliltä pienen rautaverkkopalan. Se on menossa kotiin ja sieltäkin vielä eteenpäin. Tankkasin kelkan tuorevoiteluöljyn. Laitoin kelkan jo talliinsa. Hain puuta pari kopallista. Vaihdoin kameroihin akut.

Tuuli on ollut voimakas ja puuskainenkin. Saattaa tulla mökissa yöllä vilpoisa. Välillä tuulet pudottelivat lunta puista. Niskani sai sen osan, mikä sille kai kuuluikin.

Torstai, 8.12.2022, Sibeliuksenpäivä, suomalaisen musiikin päivä

Tänään mökille lähtö. Pitkästä aikaa kuiitenkin yksin. Jotkut jutut mökillä vaivasivat mieltä ja olihan se lähdettävä ne asiat hoitamaan pois päiväjärjestyksestä. Oli kuitenkin satanut illalla lunta ja käväisin aamulla ennen lähtöäni kolailemassa oman osuuteni puhtaaksi. Ei tullut montaa kolallsta. Kevyttä hötylunta.

Keräsin kylmälaukkuun riittävän määrän eväspuolta. Jätin jotakin vähäistä Ainollekin. Ainakin kaksi kananmunaa. Oli vielä melko hämärää, kun lähdin ajelemaan. Pitkistä valoistakin oli pätkitäin iloa. Mökillä tasan kello 11:00. Arin kelkka oli puunkaatopaikan lähellä. En kuitenkaan vielä käynyt porisemassa. Uutta lunta mökillä vain malliksi. Ulkona -6, sisällä -1. Vesiastiat sisällä sulia.

Laitoin tulet kamiinaan. Tarkoituksenani oli tänään ja huomenna ajaa kelkalla laavun kokkopaikalle mökin lähelle keräämämme risukimput. Kolme kasaa, pressujen alla suojassa. Lähdinkin oitis hommiin. Ihan aluksi kävin kuitenkin katsomassa, mitä "metsuri" on saanut aikaiseksi. Homma oli ok ja turvallisen näköistäkin, joten palasin omiin hommiini. Ensimmäisessä kasassa oli keväisen pihakoivukaadon satoa. Enemmän siinä oli kuitenkin rantatörmän siistausvesoja. Kaikki siistinä ja sidottuina kimppuina. Läjä mahtui yhteen rekikuormaan ja ajoin sen pois. Lunta ei ole kaksisesti, mutta nyt kyseessä on onneksi sellaiset polut, että välttämättä lunta ei tarvittaisi maastossa ollenkaan. Kantamista tosin tulee hieman. Kimput kokkoon ja järven kautta takaisin.

Toinen reellinen risuja lanssin laidasta. Kuivia kuusen oksia. Välillä kävin laittamassa hieman puita kamiinaan. Sitten oli vielä peräkärry täynnä kuusen oksanippuja. Pari tuoretta nippua, loput rutikuivaa. Ne mahtuivat yhteen rekikuormaan ja homma alkoi olla hyvällä mallilla. Tuli kokolias kokko. Peitin sen isolla pressulla. Kokon poltto myöhemmin talvella.

Kello puoli yhdeksän aamupala riitti liki kahteen asti. Kokko oli rakennettu. Soppeli aika ruualle. Pikkuisen nälkä jo antoikin merkkejä. Paistoin potut ja oheen silppusin haukipihvejä. Oli muuten ihan oikeasti loistava ruoka. Ainolla sama menyy Torniossa!

Takkaan tulet. Lämmitys pian voiton puolelle. Kun risut siirtyivätkin niin helposti kokkoon, oli aikaa ajatella muitakin tekemisiä. Tekaisin pienen muistilistan. Teen sitten, jos siltä tuntuu!

Jo illalla tekaisin verkkokeppien nokkaan pienen lisäosan. Heijastimia täynnä olevat laitokset vien huomenna paikoilleen.

Keskiviikko, 7.12.2022

Yöllä hetken aikaa pakkasta 7-8 astetta. Aamupäivällä "pakkaspiikki" katkesi. Ja tuprautti hetken lunta. Ihan sakeasti. Me olimme juuri silloin lähtemässä liikenteeseen, kun lunta tuprutteli.

Käytiin apteekissa. Vuoroani odotellessani seisoskelin huomaamattomana laitahyllyn vieressä. Sitten vapautui tuoli ja menin siihen istumaan. Tuli lisää asiakkaita. Kuin pahantekijä katselin, että pitäisiköhän olla kohtelias ja antaa istumapaikka jollekin vanhemmalle? Sitten vasta tajusin, että saatoinpa olla paljon vanhempi, kuin se herra, jolle meinasin paikkani luovuttaa. Voi että, miten sitä luuleekin yhä olevansa nuori kuin mikä! Mieli on nuori, mutta onko keho?

Jatkettiin Cittariin. Pyry oli jo loppunut. Ei olleet kummoiset ostokset. Paluumatkalla tankkaus. Kotosalla ostosten purku. Ja takaisin pihalle. Kolasin eilen lokasuojista ja perälunkasta pudonneet lumipaakut pois. Jatkoin vielä päivän kierrosta hakemalla Motonetistä täyden kaasupullon tyhjentyneen tilalle.

Päivän ruokana paistetut muikut. Huikeaa. Mahtavaa. Erinomaista. Loistavaa. Eli kyllä muikut taas maistuivat.

Illan pimeydessä pölläytti taas lunta. Monta senttiä ihan. Lakaisin lumet sisääntulon kohdalta, mutta en lähtenyt sen kauemmas kolailemaan. Rasvasin jatsarit minkkirasvalla. Mökkireissulla oli jo siinä kinthaalla, alkoiko nahka imemään itseensä vettä. Kun nyt rasvailin, oli huoleni kuitenkin turha. Rasvaa oli yhä. Mutta nyt on huomiselle kengät kuitenkin parhaassa iskussa.

Loppuviikko sään puolesta tätä samaa. Pientä pakkasta ja heikkoja lumisateita. Viikonloppuna sitten säätilassa taitaa tapahtua muutos. Kylmenee ihan tosissaan. -25 todennäköistä, -30 mahdollista. Maanantaina ja tiistaina siis. Sen jälkeen talvi asettuu siihen -15 asteen lukemiin. Sekin on jo oikean talven tuntua ja sen kylmempää ei kaivattaisikaan. En edes minä. Parasta talvea olisi noin 10 asteen pakkaset. Ja lumisateet saisivat olla vähäisiä. Emme edes me kaipaa metrin hankia. Puolikin olisi jo tarpeeksi.

Jos pakkaset tulevat ja jatkuvat ilman mainittavia lumisateita, tulee järviin vankka jää. Tulee myös maan puolelle vankka routa. Metsäkonemiehet tykkäävät, mutta routa saattaa vehdä vahinkoja vesijohdoille. Tuleeko sitten eteen kovien pakkasten myötä sähkön jakeluun keskeytyksiä? Oletteko varautuneet? Minä olen. Omalla tavallani. Muutaman päivän pärjäilee helposti. Jos lämpö ja sähkö katkeaisi viikoiksi, olisi kai mentävä mökille asustelemaan!

Tiistai, 6.12.2022, Itsenäisyyspäivä

Tänä sinivalkoisena päivänä varmaan kaikki osaamme arvostaa tämän päivän merkitystä ja niitä uhrauksia ja ponnisteluja, jotka ovat tehneet tämän päivän juhlan mahdolliseksi. Toivottavasti sinikeltaiset värit tuolla etelämpänä jaksavat puolustaa omia värejään. Tulkoon heillekin vielä useita ja useita itsenäisyyspäiviä!

Lähtöpäivä. Olen suunnitellut sellaista, että palaisin mökille lyhyen kotireissun jälkeen. Pariksi yöksi. Pariksi päiväksi olisi mielessä puuhaakin. Lisälumi ei haittaisi, mutta näilläkin määrillä jo pärjäilen.

Aamulla -1,9 astetta. Yön aikana sadellut kolmen sentin lisäkerros lunta. Vähitellen alkaa lunta kertymään. Meltosjärvessä virallisesti nyt 15 senttiä. Samaa säätä luvassa jatkossakin. Pikku pakkasta, ei kunnon pyryjä. Heikkoja lumisateita kuitenkin.

Perjantainen kalastusrupeama ja sitä seurannut kalanperkausrupeama vaikuttivat käsiin negatiivisesti. Etenkin vasemman käden sormet kärsivät. Ja enimmäkseen vielä sormenpäät. Koko ajan oli kumihanskaa tai muuta rukkasta kourissa, mutta kyllä niissä hommissa tahtoo aina kädet saada kosteutta jostakin. Sormenpäähaavat osaavat olla kipeitä, vaikka ovatkin pikkuruisia. Nyt kuitenkin haavat ovat alkaneet parantumaan. Kipeät paikat ovat enää harvassa ja nekään eivät juuri haittaa. Mukava näin. Nyt kun kalastus on pitkällä tauolla, pysyvät kädet sen puolesta kunnossa. Loppuviikon harrastukset saattavat tehdä vielä hallaa, mutta eiköhän sitten jo helpota.

Tein aamulla hieman lumitöitä. Kolalapiolla ja ihan oikealla kolallakin. Vaikka kolattavaa ei vielä paljoa ollut, meinasi hommassa tulla hiki. En yhtään ihmetellyt, miksi aikanaan tuli se linko hankittua. Jos nyt käyttäisi mökkipihassa linkoa, tulisi vihreä nurmikko näkösälle. Telat söisivät sen rikki. Kolatessakin sai olla tarkkana, ettei kaiva liian syvältä.

Ei ollut isompaa hoppua kotiin. Joskus vartin yli yhden olimme kuitenkin jo kotosalla. Kahvit, suihkut, pyykit ja vielä syöntikin. Sitten tekemään niitä haukipihvejä. Jauhoin kalat ja sekoitin mausteannokset jo hiukan aiemmin. Sai koko satsi ässehtiä jääkaapissa. Aino lusikoi ja tasoitteli pihvejä leivinpaperiarkeille. Minä hoitelin paistamisen. Tuli monta pellillistä ja aikaakin kului, mutta kyllä Ainokin ehti sitten vahtaamaan linnan juhlia.

Maanantai, 5.12.2022

Heikkoa lumisadetta. Pakkasta 5 pykälää. Jälleen. Tälle päivälle ei ollutkaan etukäteen suunniteltua ohjelmaa. Eikä hirmu kiirettä ulos. Katsottiin jopa puoli tuntia telkkaria ja ulos vääntäydyin vasta kymmeneltä. Sisälle tulin sitten 4,5 tuntia myöhemmin. Toki ryyppäsin välillä mukillisen teetä ja jotakin piti sisältä välillä hakea. Muuten erilaisia pihareippailun elkeitä.

Lunta ei ole kovin paljoa, mutta tein silti hieman kolalapiolla lumihommia. Ihan vain polkuja, en laajemmalti. Kolalapion kuupa on halki ja sen kanssa saa olla varovainen. Lisäksi sen etureunan rautavahviste repsottaa paikoin. Korjailin sitä minkä osasin. Uusi saisi olla, mutta mistä löytyisi yhtä keveä?

Pätkin jälleen klapeja. Nyt riittävätkin muutamaksi päiväksi. Tosin huomenna on kotiin lähtö. Tamppasin kelkalla hieman pihaa. Olisi hyvä, jos pihallakin olisi maan pintaa vasten kova lumikerros. Kun lunta on enemmän ja onkin lingon vuoro, säästyy vaatimaton nurmikko.

Korjasin pakkasen hajottaman ämpärin. Ei siitä vedenpitävää tullut, mutta tulipa hyvä roskis grilliin. Pohja oli halki. Porasin halkeaman molemmille puolille pareittain reikiä, ja nippusiteillä kiristin halkeaman kiinni. Kyllä se paperipyyhkeet ja muovipussiroskat kestää. Sen kovempaan sen ei tarvitsekaan pystyä.

Jouduin vaihtamaan hellaan kaasupullon. Normaalisti hellapullo kestää meillä noin vuoden. Nyt kaasua riitti vain 5 kuukaudeksi. Selitystä asiaan ei ole. Olikohan pullo edes täysi?

Naapurikalastaja pääsi heti ensimmäisenä verkonkokupäivänään kuhan makuun. Siitä se alkaa. Kaikki paikat eivät ole hyviä kalapaikkoja, mutta kyllä kalantulon yleensä varmistaa sillä, että laittaa ne verkot pyytämään. Kaikenkaikkiaan kalat saisi halvemmalla ja helpommalla kaupan kalatiskiltä. Mutta jotakin jäisi silloin kokematta. Ja entä laatu? Omien pyytämien laatu on tiedossa. Etenkin punalihaisen lohen kohdalla olen saanut huonolaatuista, jopa haiskahtavaa kalaa liian usein. Siitä jää helposti sellainen tuntuma, että ko. kaupan kalatiski jatkossa ohitetaan. Ja ko. pakkaajan kalat jäävät vastedes ostamatta.

Eilen illalla valaisi kuu maisemia ohuen pilvipeiton läpi. Tänään illalla lumisade on heivannut ja kuu jälleen on näyttäytynyt. Runsaassa kolmessa vuorokaudessa uutta lunta on satanut neljä senttiä. Vaikka on tuntunut siltä, että lunta on sadellut koko ajan!

Nyt menossa neljäs ilta mökillä ja neljäs mökkipäiväkirja. 1-1,5 tuntia illassa. Läppärin akku käyttää viimeisiä virtojaan. On aika taas sulkea tämä masiina. En ala latailemaan, vaikka mahdollista se olisi.

Sunnuntai, 4.12.2022

Samaa, tasaista säänkuvaa tänäänkin. Yksittäisiä lumihiutaleita lennellyt. Pakkasta tasaisesti 5,5 astetta. Vasta torstaille olisi luvassa lumisadetta.

Tänään muutenkin hyvin normaali mökkipäivä. Hämärän kuhjassa menin ulos laittamaan verkkovälineet rekeen ja reen kelkan jatkoksi. Muistin ottaa pohjanarun myös kyydille ja neljä 35-senttistä laudan pätkää. Kala oli liikkunut aika heikosti. Kaikkiin verkkoihin oli kuitenkin eksynyt jotakin. Mateen poikasen ja lahnalätyn jätin jäälle. Kuhat vain kyytiin. Verkot otin nyt pois. Pohjanarut tilalle. Onneksi olin perjantaina nostanut painonaruämpärin saunaan. Siellä kun on koko ajan hieman plussan puolella, niin naru oli kutakuinkin sula. Perjantaina naru oli yksi jääköntti! Päätyavantojen kepit nostin laudanpätkien avulla koholleen. Kokuavantoon potkin jäämurikoita, joita oli pieni kasa jääsahan jäljiltä. Tuolla verkkokeppien nostamisella on se tuttu syy. Kun lumimäärä jäällä kasvaa, alkaa jää painumaan ja vesi nousee jään päälle. Lopulta jään päällä oleva vesi jäätyy ja verkkokepin poikkipuu jää syvälle jään sisään.

Kalojen ohella verkkojen matkassa nousi joitakin toukkia. Näyttivät sudenkorennon toukilta. Mutta ... 10 metriä vettä? Virtaus on kuitenkin tuonut ruovikkorannoilta myös järviruo'on pätkiä. Voivat siis olla lähtöisin noilta matalilta rannoilta. Nopea nettiselaus ei kuitenkaan tuottanut varmaa vastausta. Netin kuvissa ei ollut takaruumiissa sellaisia karvoja, joita noilla toukilla oli.

Juotiin vaihteemmaksi päiväteet. Välillä vatsa toivoo tälläista muutosta. Teetauon jälkeen korjasin kuhat. Huuhtelin ja pussitin kuhafileet. Sitten oli vuorossa ampumahiihtoa. Miesten takaa-ajo oli suomalaisittain surkeaa katsottavaa. TV-tauon jälkeen hoitelin verkkohuoneessa asiat paikalleen. Talvitaukokuntoon. Verkot laitoin roikkumaan. Pakkasellakin niistä jää vähenee. Suojakeleillä vesi valuu alla olevaan paljuun. Pesin astiat, joita olen kaloille tarvinnut. Kävin vielä kokuavannolla. Sain nostettua senkin kepin korkeammalle. Siellä tuli valmista.

Kaikki on nyt taas valmista kevätkautta varten. Verkoissakaan ei ole tällä kertaa sutteja. Kevätkalastus alkaa todennäköisesti maaliskuun loppupuolella. Silloin päivä onkin jo mukavan mittainen. Minulla kausi siis loppui, naapuri vasta aloitti verkkohommat.

Ennen loppuiltapäivän toista ampumahiihtoa oli hetki vielä aikaa. Lastasin klapirehkilön täyteen pitempiä klapeja. En vielä niitä sahannut. Pitää huomisellekin olla hommia! Toinenkaan ampumahiihto ei nostattanut riemunkiljahduksia. Suville on kuitenkin nostettava hattua!

Lauantai, 3.12.2022

Pakkasta 5 astetta. Koko päivän hyvinkin tasaisesti. Lähdin lyhyeen päivään heti, kun ulkona alkoi jotakin näkemään. Oli kaikenlaista pientä puuhastelua. Päivänvalohommia mieluiten. Ei pimeyden töitä. Pakkasin eiliset kalani pusseihin. Olivat yhä grillissä ja jo melko kohmeisia. Muhkea pläjäys Miekojärven herkkua.

Jostakin kumman syystä olin keväällä sahannut yhden laudan poikki telineestä, jota käytin ja käytän klapien pätkimiseen. Korjasin nyt sen. Ei se vika hirveästi haitannut, mutta onhan se nyt taas tukevampi. Sahasin lyhykäisemmäksi parin telineen verran klapeja. Täyttyi kaksi 30-litraista laatikkoa. Kukkurilleen! Vedin laatikot ahkiolla mökkiterassin viereen. Siitä jo jaksoin nostaa ne suojaan mahdolliselta lumisateelta.

Ajoin kelkalla jälkiä, joita pitkin on sitten hyvä kuljeskella. Aino niitä jo hyödynsikin potkukelkan kanssa. Lunta on vielä kovin vähän, mutta tasamaalla ja jäällä se riittää kelkkahommiin. Viime talvena kelkan mittariin kertyi peräti 129 kilometriä. Nollasin trippimittarin. Jokohan tänä talvena lyödään taas niukkuusennätyksiä?

Kairasin 8 reikää. Neliön muotoon. Sahasin jääsahalla reikien välit ja sain vesiavannon. 40x40 senttisen. Siitä pistelin pari ämpärillistä rekikyydille ja mökille. Haetaan lisää, jos/kun on tarpeen. Laitoin avannon viereen 5-senttistä putkea metrin pätkän pystyyn. Putken yläpäässä heijastinnauhat. Toimii merkkinä minulle, ei niinkään satunnaisille kelkkailijoille.

Päivällä ampumahiihtoja. Voi Mari! Niin lähellä, mutta niin kaukana!

Illemmalla, näitä kirjoittaessani, lopetti Huawein reititin toimintansa. Jokohan hylkään sen kokonaan? Siinä olisi tietenkin järkeä. Toisaalta on se niin mukava ja helppokäyttöinen! Ollut ainakin.

Perjantai, 2.12.2022

Juotiin kahvit heti herättyä, niinkuin aina. Aamukahdeksalta käytiin hakemassa TK:sta Ainolle joku  mittari.Pistäydyin sitten kotona suihkussa. Vasta sitten aloin paistelemaan pekonit ja aamiaismunat. Aamiaisen jälkeen vielä tiskikone päälle. Sen rumpsuttaessa lähtövalmistelut. Ja viimein lähtökin, kun kone oli valmis. Matkalla pari pakkasastetta. Perillä tasan klo 12:00;21. Mökin terassilla -3,6. Sisällä +0,9! Uutta lunta viime maanantain jälkeen 3-4 senttiä. Yhteensä liki 10 senttiä. Ei haittaa autoilulle. Tärkeimmät polut kävin läpi. Pikaisesti, muutamassa minuutissa.

Tuntinen meni kaikessa saapumispuuhailussa. Kahvitkin juopastiin. Yhdeltä pääsin lähtemään järvelle. Saarinaapuri oli lukenut suunnitelmani kalapihveistä. Että haukikin kelpaisi! No tosihan se oli ja kohta olikin T paikalla ja tarjosi kahta haukea. Ok, kyllä tietenkin kelpasi. Ensimmäinen hauki painoi runsaat puoli kiloa. Toinen painoi sen verran, että kymppi meni komeasti rikki!

Verkoissa oli vielä yksi hauen puikkari. Mutta oli niitä kuhiakin. Kaikissa jatoissa. Syvän suunnassa parhaiten. Kolmelta takaisin mökille. Oli jo liki pimeys päällä. Syötiin siinä vaiheessa. Alakerrassa jo lämmin. Takassakin tuli. Avasin yläkerran lunkan ja lähdin korjaamaan kalat. Tein grilliin perkuupaikan. Hain sinne pienen loistelämmittimenkin ja kylmä ei purrut ollenkaan. Asensin lämmittimen niin, että se lämmitti selkää. Se oikeastaan olikin paras tapa, sillä muualla ei viileä tuntunutkaan. Aluksi suomustin, perkasin ja fileoin kuhat. Pesin fileet ja laitoin ne valumaan. Sitten korjasin pikkuhauet. Käväisin sitten vielä mutkan jäällä. Siellä teurastin sen kamalan porsaan. Mittasin sen kilomittarilla: 9,68 kg! Olin veikannut 7,5 - 8,0 kg. Aino veikkasi 9,5. Paksu jötikkä. Otin siitä molemmilta kyljiltä vahvan siivun. Palaset olivat kuin possun kylkiköntit kaupan lihatiskissä. 20 senttinen filettiterä ei riittänyt. Mutta kun tarkoitus olikin ottaa vain kutteriin meneviä paloja, ei se haitannut.

Kuhakiintiö on nyt oikeastaan täynnä. Etenkin kun on kalapihviaineksia melkoisesti, en enää kaipaa lisää kalaa. Huomenna tai ylihuomenna nostan verkot kuiville. Ja alkutalven kalarupeama on siinä. Lisäkalat ovat tervetulleita, mutta eivät enää pakollisia.

ps. Vain yksi kuhista ei enää potkinut. Sekin oli kuollut ihan vasta ja ei siis ollut pilalla. Kaikki talteen otettavia. Nyt kokemisväli oli 4 vrk. Huonolla tuurilla olisi useampikin kala voinut olla pilalla. Kesäaikaan kaksikin vuorokautta on liian kauan. Jopa yksi!

Torstai, 1.12.2022

Päätettiin jo ennen aamupalaa, että tehdään se pakollinen kauppareissu aamupäivän puolella. Ei kuitenkaan kiireen kanssa. Annettiin tiskikoneenkin pestä astiat ennen liikkeelle lähtöä. Pitkälti perusreissu. Ostokset vanhan kaavan mukaisia. Paluumatkalla tankilla. Siinä se.

Päivällä paistoin kuhaa. Eihän se ruoka juurikaan paremmaksi voi siitä enää muuttua. On iso juttu, kun on omasta takaa mitä parhainta suomalaista kalaa. Lienee selvää, että arvostan asiaa yli kaiken.

Koko päivän on sadellut heikosti lunta. Meltosjärvessä kertymä on 10 senttiä. Tornion takapiha-official on vähemmän. Otin parit tilannekuvat mökiltä. Viime maanantaiset jälkemme näkyvät selvästi. Eli samaa tahtia Meltosjärven kanssa on lunta mökilläkin satanut. Autolla kulkua ei tuo määrä vielä haittaa. Eikä sitä ole vielä kolattavaksi tai tieltä aurattavaksi. Parempi vain, että lumi nyt polkeentuisi ja toimisi sitten kovana alustana lumityövälineille.

Marin kruisailee toisella puolella maapalloa. Suomessa on hallituskriisi, ainakin lähellä. Väyrysen juupas-eipäs leikki on nyt vaiheessa juupas. Keskustassa ajatellaan: sekin vielä! Mielenkiintoista välillä tämä kotimaan politiikka! Kansanhuvia parhaimmillaan. Panem et circenses!

Tänään oli Kontiolahdella vuorossa viestit. Tason nousua suomalaisten osalta on selvästi tapahtunut myöskin viesteissä. Kyllä tänä talvena jo hyvin suurella todennäköisyydellä käy niin, että suomalaisia nähdään palkintopallilla. Ainakin kerran. Tulee nimittäin niitä kisoja, joissa se ammuntakin on koko kisan ajan ok. Ihan varmasti!

Viideltä yhtiökokous. Taloyhtiössä asiat kunnossa. Siitä kertoo mm. se, että kokous kesti alle tunnin. Meillä, kuten monilla muillakin taloyhtiöillä on ongelmana se, että osallistujia ei ole montaakaan. Osallistujamäärän kasvattamiseksi ehdotinkin seuraavaa: kaikille osallistujille jaetaan ämpäri! Jopa olisi porukkaa. Jonokin varmaan kokouspaikan ulko-ovella jo tunteja ennen kokouksen alkua!

Kotona ollaan venytty taas monta päivää. Huomenna mökille. Jo on aikakin. Viimeisiä reissuja sinne kuitenkin tälle vuodelle. Joulu on jo todella ovella. Siihenkin on alettava suhtautumaan uudella asenteella.

Keskiviikko, 30.11.2022

Jos edellinen yöni oli lyhyt, oli viime yö vastaavasti pitkä. Venyin aamulla punkassa varttia vaille kahdeksaan asti. Ei kuitenkaan ollut mitään kiirettä. Ohjelmaa oli kuitenkin sen verran, ettei puolille päiville saanut nukkua.

Aamupalan jälkeen kävin lakaisemassa lumet auton päältä. Laitoin myös lämmityksen hetkeksi päälle. Sisäänkäyntimme edestä pukkasin pari kolallista lunta. Vaihdoin vielä ihmistenilmavaatteet päälle ja lähdin liikenteeseen. Ei sen kummoisempaan, kuin labraan. Nopea reissu se oli. Kun ei ollut tällä kertaa muuta käyntiä missään.

Kotiin palattuani hoitelin pari asiaa. Oli varsin outoa, kun en löytänyt kännykästäni erästä viestiä. Vakuutusyhtiöstä. Koskien sijaisautoa korjauksen ajaksi. Sain kuitenkin asian hoidettua. Myöhemmin tutkin kännykkää. Olihan se viesti siellä. Vakuutusyhtiö oli jo laittanut uusia viestejä, joten etsimäni ei enää ollutkaan viimeinen jonossa!

Olin päättänyt tehdä tänään makaroonilaatikkoa reilunkokoisen uunivuoan verran. Eilen olin jo ostanut jauhelihat ja makaroonit ja tarkistanut muutkin ainekset kaapista. Kovempien pakkasten aikaan oli sisällä jo ajoittain hieman vilpoisampaa. Nyt ollaan oltu nollan vaiheilla ja lämmintä piisaa taas sisälläkin. Tänään on pakkotuuletuksen paikka. Illalla siihen avautuukin oivat saumat! Päivällä jo avasin ylhäältä parit ikkunat. On se vain, että kotonakin on tuskailtava sisälämpöjen kanssa. Mökillä se ei mikään ihme olekaan. Mutta siellä näin talvisaikaan harvemmin tuskaillaan liian lämmön vuoksi.

Ruoka oli valmista puolen päivän aikaan. Olin hieman muuttanut perusohjetta. Onnistuneesti. Kyllä oli hyvää. Ja tulee maistumaan esimerkiksi mökillä. Muutaman ruokahetken annokset sain pakkaseen. Kannatti taas nähdä vähän vaivaa! Yhden asian suhteen makaroonilaatikon kanssa voi tulla vaikeata. Voi nimittäin olla vaikeata saada sitä epäonnistumaan pahoin. Se pitäisi joko polttaa mustaksi hiileksi, tai sitten maustaa liian rajusti. Ehkä jopa väärillä mausteilla. Jos vielä laittaa ruokailun yhteydessä sekaan ketsuppia, ei liian mieto maustaminen haittaa mitään. Ei sitä edes huomaa!

Iltapäivällä naiset hiihtivät ja ampuivat. Seurasin kisaa puoliteholla. Ainakin siihen asti, kunnes Mari ampui kolmannella paikalla kolme pummia. Ilman noita ohilaukauksia olisi sijoitus ollut ykkönen. Pienestä se on kiinni. Toki tuli niitä pummeja kärjellekin. Ei kolmea kuitenkaan. Kisojen ohessa tai ehkä kisat olivat ohessa, niin, keittelin riisiä ja tein risottoannoksia. Sopivat mainiosti esimerkiksi niiden haulikonpanosten lisukkeeksi. Muutenkin, rajoja ei ole.

Aino haettiin pelimuoriköörin sessioon. Ennen sitä käytettiin ovia auki ja kämppä alkoi tuulettumaan. Huomenna on kauppapäivä, mutta illan päälle tekaisin alustavan apureissun. Kävin ICA-Maxissa ja Lidlissä. Tällä kertaa valtaosa ostoksista oli pientä juttua. Sellaisia ei monestikaan tule kauppareissuilla huomioitua. Nyt minulla oli peräti lista, jota sitten noudatinkin erinomaisen tarkasti.

Illalla katsoin kannasta, joko labratulokset olisivat siellä. Hupsista ... olivathan ne! Kertakaikkisen nopeaa toimintaa. Tällä kertaa mitattiin vain kaksi veriarvoa. Ja molemmat olivat parempia kuin syyskuussa. Niin pitikin. Toiseen oli uusi lääke, joka paransi toista arvoa. Toiseen vaikutti parantavasti yhden lääkkeen tauotus. Eli paremminkin lopetus. Tällä kertaa aika hyviä uutisia siis.

Tässä jo hieman polttelee mökille pääsy. Kohta sinne päästään. Kettu kävi nyt illalla poseeraamassa kameralle. Perkeiden suunnasta se oli tulossa. Tai tuskinpa siellä enää perkeitä oli. Veikkaan, että tuoksut vain ovat. Kiinteämpi tavara on jo syöty. Nyt kun viikonlopuksi mennään mökille, on vielä täysin auki se, kuinka kauan aiomme siellä viippyä. Riippuu kalansaaliistakin. Nyt parin päivän aikana ei lumipeite ole vahvistunut. Samat kelkanjäljet, kuin maanantainakin. Lisää lunta on luvassa. Mutta ei ehkä vieläkään lumitöiksi asti.

Tiistai, 29.11.2022

Valvoin illalla myöhään ja itse asiassa menin nukkumaan vasta vuorokauden vaihteen jälkeen. Ennen aamukuutta kuitenkin olin niin valppaana, ettei nukkumisesta enää tullut mitään. Nousin kahvin keittoon. Aino makoili vielä hieman pitempään, mutta ehti vielä samoille kahville.

Takapihan terassilla oli lunta pari senttiä. Avasin lumityökauden työntelemällä terassin tyhjäksi lumesta. Plussakelejä ei ennuste lupaile. Silti on vaikea uskoa, että nyt maassa oleva lumi olisi pysyvää. Yleensä täällä perämeren pohjukan rantamilla on joulukuussakin vielä musta maa. Ilmatieteenlaitos ei enää ilmoita Torpin aseman lumensyvyyttä. Sattuneesta syystä. Olkoon siten Tornion virallinen lumensyvyys tuosta takapihalta: 4 senttiä.

Oli pakko (oliko?) pistäytyä kaupassa. Maito oli jo kriittisellä rajalla ja oli tietenkin muutakin ostettavaa. Kun katsoin jääkaappiin ja kuivaruokakaappiin, oli ostettavaa enemmänkin. Vaikka laskeskelin tarkoin, muutamien asioiden riittävän torstaille asti, en vielä alkanut niitä listalle nostamaan. Silti listasta tuli pitkä. Ja kaupassa hoksin vielä pari juttua, jotka lisäsin ostoskärryyni, vaikka listalta ei niitä löytynytkään.

Aino oli touhuillut reissuni aikana. Potutkin kuorittuina. Meni kuitenkin vielä muutama tovi, ennen kuin päästiin syömään viikon ensimmäinen kala-ateria. Muikkuja tietenkin.

Aamulla vähän ihmettelin, kun ihon oireilu ei ollenkaan tällä hetkellä vastaa tekemisiäni. Naama ei kuki, vaikka olen sahaillut kuusia. Kädet eivät ole pahasti auki, vaikka kalastuksessa ja puuhommissa kastelin kourani. On puolitoista kuukautta siitä, kun lopetin Trexanin käytön. Samoin lopetin kortisonivoiteiden käytön. Ihopuolelta ainoa lääke on enää takrolimuusi. Sanoisin, että ihmeiden aika ei ole ohi!

Keskusta on lähtenyt hallituksessa omille teilleen. Se nyt vastustaa jopa omia suunnitelmiaan. Alkaa tilanne olla jo aika naurettava. Oikeastaan peräti säälittävä. Ei tuollainen politikointi nosta Keskustan kannatusta. Päinvastoin. Keskusta kannatus laskee nyt ilman sitä, että Väyrynen olisi sotkenut asioita. Nykyjohto on yhtä aikaansaapaa!

Viikonloppuna alkoi Rukalla hiihtolajien maailmancupit. Eipä tullut seurattua. Ainakaan vielä. Tänään oli vuorossa ampumahiihto Kontiolahdella. Kumpainenkaan tapahtuma ei tarjonnut kotiyleisölle riemun hetkiä. Ampumahiihdossa kuitenkin oli uusia kujeita. Hyvä vain, etteivät aina samat voita!

Maanantai, 28.11.2022

Laitoin yöllä pihanperäreissun yhteydessä kamiinaan pikku tulet. Kämpässä silloin 17 astetta lämmintä. Aamulla taas samat 17 astetta. Olisi ehkä ollut vain 15, ellen olisi yöllä laittanut kyhyjä. Joku ajeli kelkalla jo ennen kuutta. Säkkipimeys vielä pitkään. Mikähän liikulainen oli kyseessä?

Olin yöllä tovin valveilla. Suunnittelin vähän sellaista, että jospa menisinkin kelkalla aamun verkkoreissulle. Koko eilisen päivän ja yönkin satoi lunta. Hiutalekoko oli olemattoman pientä ja määrä vähäistä, mutta se 2-3 sentin uusi lumi oli tiivistä. Siksipä kelkka saattaisi jo kulkea tielläkin ja rannan hiekka ei ehkä nousisi esille pilaamaan kelkan liukuja. Olisi verkkoreissu paljonkin kevyempi ja nopeampi tehdä kelkalla. Kotiinlähdön kun soisi tapahtuvan valoisan aikaan.

Oli tarkoitus mennä kalahommiin heti, kun ulkona alkaisi näkemään. Hieman yhdeksän jälkeen hain kelkan ja reen. Kelkka ei meinannut kääntyä tieltä rantapolulle lumen vähyyden vuoksi. Juuri ja juuri onnistuin kurvissa. Verkkohuoneesta otin matkaan tarpeellisen rekvisiitan. Rannassa ajoin hellävaraisesti hiekkaosuuden yli. Hiekka ei noussut lumen päälle. Olihan se eri homma ajella verkoille. Ei tarvinnut vetää eikä työntää kamppeita. Liukkaan jään päällä oli lunta vain hieman. Tela onneksi piti lumessa, mutta kelkan kääntösäde oli suuri. Onneksi tilaa oli riittävästi joka suuntaan. Joku kilometri jäi vielä marginaaliakin muutamaan suuntaan.

Ilmassa jäätävää tihkua. Tuulta etelästä. Pakkasta pari astetta. Vaatteiden pinta alkoi kovettumaan. Aivan kuin päällä olisi ollut sadeasu vahvasta kumikankaasta. Verkkojen koku käytti mallikkaasti. Vaikka kaikissa verkkosuunnissa oli hieman kuhaa, ei yksikään kala ollut sotkenut verkkoa pahasti. Viime talvena tekemäni verkkorenki toimii loistavasti ja nopeuttaa oleellisesti talviverkoilla. Verkoissa yhä vihreätä limaa. Kokuavannon reunamat likaisen oloiset.

Kalareissu tehtynä kello yhdentoista aikaan. Jätin kelkan kuormineen rantajäälle. Kun menin sisälle, suli jääkerros vaatteista ja olo alkoi tuntua hieman kostealta. Ei kuitenkaan ihan märältä. Juotiin kahvit ja haukattiin voileivät. Kahvin jälkeen korjasin kalat. Rannan tuntumassa oli aivan tyyntä. Isoimmasta kuhasta otin ainekset Joulun sitruunakuhaan. Muut perkasin perinteisesti: suomustus ja fileiksi. Pakkasin kalat sopiviin annospusseihin. Aino oli jäällä ollessani touhunnut kämpän lähtökuntoon. Minä olin jo lauantaina hakenut reippaasti puita. Kelkka vielä talliin. Kellari ja varastot lukkoon ja kotimatkalle. Kello oli yksi, kun lähdettiin puomilta eteenpäin. Pakkasta kaksi astetta.

Talvikalastuksen aloitus oli ihan ok. Ei loistava, muttei aivan surkeakaan. Ensi viikonlopun aikana jos saisi sitten urakan valmiiksi. Enemmän tarvittaisiin, kuin mitä nyt saatiin. Eli voi tulla pitkä viikonloppu. Yleensä en toivo haukia, mutta tällä kertaa jänkäkoirakin voisi kelvata. Kalapihvejä olen aina harrastanut ja siihen on haukikin hyvä kala. On tietenkin moneen muuhunkin. Hauki ja made jäävät vain helposti syrjään, jos on kuhaa ja/tai ahventa riittävästi.

Lumipeitteen vahvuus peräti 7 senttiä! Ajattelin, että tie saattaisi olla liukas alijäähtyneen sateen vuoksi. Mutta ei se ollut. Tihkuahan se oli ja sekin ajoittaista. Tutkat eivät sitä edes havainneet. Tiet olivat enimmäkseen valkoisia. Asfaltti ei alta juuri erottunut. Sorvasen vaiheilla vastaan tuli hiekoitusauto. Arpelasta eteenpäin sula tie. Yli-Liakkaan asti. Siitä Raumolle vaihtelevaa. Loppumatkalla jo rapakeliä. Tornion päässä aste plussalla.

Sunnuntai, 27.11.2022

Päivän suunnitelmassa puun kaatoa. Ainakin se yksi kuiva kuusi työn alle. Se, johon olin jo aiemmin kiikkunut vetonarun muutaman metrin korkeuteen. Aluksi viritin sen narun äärimäisen kireälle taljan avulla. Pelkäsin, että naru menee poikki, kun niin tiukalle pumppasin. Kaadoin siitä ensin pienehkön koivun, jottei se oli varsinaisen kaadon tiellä. Koivu otti ja kaatui varapuuvaraston katolle. Ei siitä mitään vahinkoa tullut. Sitten kaatamaan sitä isoa kuusta. Se kaatuikin komeasti. Suoraan varapuuvaraston katolle. Siihen se jäi keikkumaan. Veto ei piisannut. Puu oli kallellaan ja oksien painokertymäkin väärällä puolella. Kun sain pätkän tyvipuusta sahattua pois, laskeutui varaston toisellä puolella latvapuu niin, että sain sitä karsittua ja leikottua parin pätkän verran. Ja taas tyvipää varaston toisella puolella laski alemmas. Kun leikkasin sieltä parin metrin pätkän, nousi puu vaateriin harjan varaan. Pituutta puulla oli vielä 4-5 metriä. En alkanut hakemaan tikapuita. Sain heitettyä narun rungon ympäri. Ja liukkaalla katolla puu tuli vetämällä alas. Päädyn kautta. Ei vahinkoa katolle. Kuusi oli kuiva ja kevyt. Ja se kaatui jotenkin pehmeästi katon varaan.

Karsimista, pätkimistä. Aino tuli sitomaan oksista sopivankokoisia nippuja. Juotiin välillä päiväkahvit ja haukattiin vähän välipalaakin. Iltapäivän puolella jatkettiin hommaa. Kaadoin vielä yhden pienehkön kuusen. Siina oksia oli vain yhdellä syrjällä. Kannoin Ainon sitomat niput kahteen eri paikkaan. Suurimman osan kannoin peräkärryyn, joka oli siinä likellä. Varaston takana olleet kannoin lanssin laitaan. Peitin molemmat sateilta suojaan. Latvaosan pöllit kannoin lanssiin. Toisella puolella puuta oli paljon enemmän. Tein niistä ristikon ja peitin senkin pressulla. Kunhan tulee hieman lunta, kelkkailen pöllit ja oksaniput pois, omiin kohteisiinsa. Kannoin sahat ja taljan varastoon. Kello 13:50 käppäilin sisälle.

Pakkasta pari astetta. Heikkoa lumisadetta. Sahatessa hanskat pysyivät kuivina, mutta sen jälkeen kastui kolme paria hanskoja. Eilen verkkoreissun jälkeen olin raihnaisempi, enkä jaksanut edes hakea kellarista olutta. Olisi maistunut. Nyt jaksoin hakea pari purkkia. Tuntui, kuin olisin ne jotenkin ansainnut!

Huomenna verkkohommat. Heti aamusta. Yhdeksästä kolmeen on sen verran valoisaa, että ulkohommat onnistuvat. Ei passaa huomenna nukkua puolille päiville. Parempi olisi, jos päästäisiin kotimatkalle päivänvalon aikaan.

Lauantai, 26.11.2022

Pähkäilin jo aamuvarhain tuota verkkohommaa. On oma työmaansa siinäkin, kun uittaa välillä narut verkkojen tilalle ja kohta taas verkot narujen tilalle. Hieman tyhjää työtä. Kuluisivat nämä tunnit minulla muutenkin. Jospa tekisikin niin, että lähtisi huomenna eli sunnuntaina kotiin. Ja tulisin itsekseni käväisemään mökillä tistaina illalla. Ja kokisin verkot keskiviikkona. Illaksi kotiin. Sitten seuraava kokeminen perjantaina, kun tulemme seuraavan kerran. Hyvä ajatus ... paitsi ... minulla on labra keskivikkoaamuna. Jospa saisin sen muutettua torstaille. Torstaina kun on illalla oltava Torniossa. Tutkin tilannetta. Sainkin ajan torstaille. Mutta vasta seuraavalle viikolle. Varasin sinne ajan. En vielä poistanut keskiviikon varausta. Teen sen vasta kotosalla.

Olen joskus kesällä tehnyt sellaisen telineen, jolla on helppo sahata klapeja lyhyemmiksi. Käytin nyt telineellä satakunta litraa klapeja. Tulipahan joku laatikollinen kamiinaan mahtuvaa puuta. Nätti homma. Pitää kai harrastaa tuota useamminkin.

Päiväkahvin jälkeen klo 12:35 menin jäälle. Matkassa verkkojenkokuvarustus. Lisänä narua, painoja ja pikalukkoja. Verkkokeppien ja verkkojen väliset narut olivat osin hieman liian lyhyet. Koin verkot ja korjasin naruhommat kohdilleen. Saalis oli surkea. Vain yksi vaivainen kuha. Verkot olivat limottuneet vihreiksi. Muttei läheskäään sellaiseen kuntoon, kuin muikkuverkot syksyllä.

Korjasin kuhan jäällä, oman rannan kohdalla. Verkoilla tuuleskeli etelästä. Mökkirannassa olin Tarranniemen suojassa. Kun kalaa oli näin murheellisen heikosti, tein jälleen muutoksen suunnitelmiin. Huomenna puuhastelen jotakin muuta. Jäädään maanantaille asti. Maanantaina heti aamusta koen verkot. Sitten kotiin ja paluu perjantaina. Menen labraan keskiviikkona, onneksi en perunut sitä aikaa. Perun sen Itsenäisyyspäivän jälkeisen ajan. Näin teen!

Ukrainaan ei toimiteta sellaista asearsenaalia, jolla voisi iskeä syvemmälle Venäjän puolelle. Toimitetaan vain sellaista kampetta, joka sopii maan puolustamiseen omien rajojen sisällä. Epistä? Pelätään tietenkin sitä, että sota voisi laajentua tai ydinaseet otettaisiin käyttöön, jos Ukraina iskisi Venäjän alueelle. Ukrainan on tietenkin vaikea puolustaa aluettaan, kun Venäjä saa vapaasti ampua ohjuksia omalta alueeltaan. Tässä tapauksessa olisi hyökkäys paras puolustus. Rajantakainen tykistö ja ohjus- ja rakettiasemat pitäisi saada tuhottua.

Perjantai, 25.11.2022

Päästiin liikenteeseen normaaliaikaan. Sorateillä yhä paikoin liukkautta. Sihtuunantien varrella oli parissa paikassa rankaläjiä hierottu hakkeeksi. Oli pursunnut hieman lavoilta yli, kun tiellekin oli riittänyt melko määrät. Mellakosken seutuvilla oli yksi peltoaukea heleän vihreä. Jonkinlainen porotokka siinä taherteli edestakaisin ja karisteli kulkiessaan kuurat ja vähäiset lumet heinikosta. Oli muuten harvinaisen iso tokka. Veikkaisin 200-400 yksilöä. Melkolailla käristyslihaa. Jokohan porot ovat olleet aidassa?

Puomi oli lukitsematta! ?? Hyi! Mökillä oltiin juuri ennen puolta päivää. Sisällä -6, ulkona -7 astetta. Saunassa oli ämpäri jäätä puolillaan. Pohja halki. Tuli taas roskis.

Oli tarkoitus laskea verkot valoisan aikaan. Porvarillinen hämäräkin olisi ohi jo ennen neljää. Meni kuitenkin kaikenlaisessa sähläämisessä melkein tuntinen. Kahvitkin siinä juotiin. Ennen yhtä kuitenkin jäälle. Laitoin kairaterän akkuporakoneeseen kiinni. Sillä ja jääsahalla sain irroteltua verkkokepit näkösälle. Jäätä 20 senttiä. Vaikkei kummoisempia vastuksia ollutkaan, meni verkkohommissa aikaa. Se porvarillinen hämäräkin meni ohitse ja viimeiset solmut naruihin tein lähes säkkipimeässä. Tuli kuitenkin korvattua kolme 60-metristä pohjanarua verkoilla. Vielä vetonaru kelalle ja mökille.

Mökissä oli yhä yläkerran lunkka kiinni. Lämmintä parikymmentä astetta. Oli syönnin vuoro. Pian sen jälkeen avasin lunkan ylös. Hain sieltä verkkapöksyt jalkaani. Ylhäällä oli juuri mittari kääntynyt plussan puolelle. Alhaalla +27. Puoli seitsemän aikaan takasta hiilet kamiinaan. Lämpöä alhaalla +22. Ylhäältä putosi kylmä ilma suoraan niskaan tätä kirjoittaessani. Kyllä se siitä asettuu. Tai ei.

Torstai, 24.11.2022

Eilen saimme tiedon, että tälle illalle suunniteltu yhtiökokous siirtyy viikolla. Vähän mietin sitten sitä, että jokohan lähdemme mökille jo tänään. Voi kun olisimme tienneet asian hiukan aiemmin. Emme kuitenkaan alkaneet muuttamaan suunnitelmia. Näillä mennään.

Aamupala syötiin. Pikkuhiljaa valmistauduttiin kauppareissuunkin. Tällä kertaa käytiin myös ulkomailla asti. Tankattiin paluumatkalla. Kotona kamppeet sinne, minne ne kuuluivat. Lähdin sitten vielä pienelle täydennyskäynnille. Lidlistä hain vakiopiirakat ja kylmäsavulohta. Jatkoin siitä takaoikealle Puuilon avajaisiin. Joka paikka oli täynnä autoja. Sattumoisin löysin kuitenkin paikan ja peräti likeltä ulko-ovea. Ulkona makkaragrillien luona oli tungosta. Sisällä ei ollut juuri sen enempää tilaa. Ehkä suinpäin. Hiki kaatui päältä, kun yritin tungoksessa keksiä jotakin ostettavaa. Työn touhussa oli kaksi kassaa. Jos olisin halunnut mennä kassajonon päähän odottamaan vähitellen vuoroani, olisi paikkani ollut jotakuinkin 50 metrin päässä kassoista. Tein sen ainoan oikean päätöksen: lähdin pois. En edes pihalla makkaraa himoinnut.

Puuilo ei tuottanut minkäänlaista iloa. Ainakaan tällä kertaa. Kontulassa sen sijaan avattiin uusi Tokmanni. Siellä oli jo ennen ovien aukomista pitkät jonot pihalla. 1000 ensimmäiselle kun oli jaossa ämpäri. Eikä ihan tyhjäkään. Olisinpa tiennyt ... olisin mennyt siellä käymään ... vaikka lentokoneella!

Kotosalla vähitellen syöntihommat. Aino paistoi muikut. Täytyy sanoa, että meillä on kaksi hyvää muikunpaistajaa. On se vain hienompi juttu, että niitä muikkujakin sitten on!

Tälle vuodelle ei ole mökkityölistassani enää tekemisiä. Loppuvuoden asiat ovat normaalihommia. Niitä tehdään ilman mitään listoja. Valmistelin kuitenkin jo nyt listaa ensi kesälle. Yksi asia siirtyi tämän vuoden listalta tulevalle kaudelle. Mitään sellaista ei ole tiedossa, jota voisi kutsua projektiksi. Pikkuasioita, hommia helpottavia lähinnä. Tarkistin porakoneakkujen varaukset. Saatan huomenna kairata akkukoneella reikiä jäähän. Helpolla olisi jo tässä iässä ja fyysisessä kunnossa päästävä.

Huomenna taas mökille. Nyt on kovimmat pakkaset tällä erää ohi. Nyt -5 ja luvassa ei juuri sen kylmempää päiväkausiin. Lämpimämpää paremminkin. Asuuko kämpässä yhä alkuviikon pakkanen ja onko lämmittäminen yhtä lujaa puuhaa, kuin viimeksi mentyämme? Ei oikeastaan pitäisi olla, koska hain viimeisenä tehtävänäni viime sunnuntaina muutaman pesällisen verran tosi hyviä kamiinapuita. Kamiinapuihin pitää panostaa jatkossakin. Tiedän, mitä on tehtävä. Ehdinkö jo huomisiltana?

Keskiviikko, 23.11.2022

Tänään oli välipäivä. Eli ei minkäänlaista suunnitelmaa lähteä liikenteeseen. Hyvä päivä touhuilla jälleen tuossa keittiön puolella. Aamupalan jälkeen otin pakkaseen maanantaina laittamani käristyslihat antaantumaan. Hieman myöhemmin aloin leikkelemään niistä ohuita lättysiä. Olin lihoja pakastaessani laittanut ne pusseihin niin, että pakkaukset olivat maksimissaan 5-6 senttiä paksuja. Pituutta 15-20 senttiä. Lihassyyt pitkittäin. Lihat olivat melko nopeasti siinä kunnossa, että niistä sai terävällä kokkiveitsellä liki läpinäkyviä lastuja. Tein kaksi eri käristyserää. Priimaa ja priima-miinusta. Jos ajatellaan kulinaristisesti, tuo priiima-miinus oli itse asiassa parempaa. Aino kuori potut kahden päivän muusiksi. Paistelin käristykset. Iltapäivällä vasta syötiin. Lounasaikoihin juotiinkin tänään kahvit. Oli eiliseltä jäänyt syömättä jotakin mukavaa ja makoisat päiväkahvithan siten saatiin.

Sunnuntaina vakuutusyhtiö soitteli, kuten mainitsinkin. Keskustelumme lopputulema oli silloin sellainen, että soittaja laittaa minulle vahinkonumeron. Saan sitten alkaa hoitamaan asiaa korjaamon kanssa. Odotin sitä tekstaria. Sitä ei vain alkanut kuulumaan. Lopulta sitten soitin kysyäkseni asian etenemistä. Olihan sekin. Virkaiija ei löytänyt tapausta ollenkaan! Selvittelyn jälkeen virkailija huomasi, että vakuutus onkin Ainon nimellä. Minä en siis voi asiaa hoitaa ilman valtakirjaa! Sunnuntainen virkailija olisi tietenkin voinut asiasta mainita. Nyt asia saatiin selväksi. Soitin myös korjaamolle. Pallo on taas muualla. Onneksi tuolla korjauksella ei ole mitään kiirettä.

Pakkanen on vuorokauden aikana hellittänyt. Puoli kuuden aikoihin alkuillasta sitä oli enää viitisen astetta. Wau! Kyllä passaa mennä viikonlopuksi mökille. Pakastuvaa kun ei ole nyt tiedossa. Heikkoa lumisadetta ehkä. Hyvä on alkaa kalastelupuuhastelut.

Venäjä pommittaa parhaillaan Ukrainaa maan tasalle. Sähköt ja vesi poikki suuresta osasta maata. Loput Ukrainasta pimenee varmaan lähitulevaisuudessa. Se on ukrainalaisille mahdoton tilanne talvea vasten ja aiheuttaa väistämättä laajan pakolaistulvan länteen. Ehkä eteläänkin. Millä Venäjä saataisiin kuriin? Kunnon atomipommi Moskovaan. Pienempi Pietariin, kun se on niin lähellä Suomea. Lisäksi kaikki sotilastukikohdat sileiksi. Lentoasemineen ja laivastotukikohtineen. Se olisikin sitten täysi maailmansota, josta ei monikaan selviä. Jos yksikään. Eli ei! Mitä ihmettä siis on tehtävissä? Annetaanko Ukrainan olemassaolon lopettaminen sallia?

Tiistai, 22.11.2022

Olin tänäänkin ajatellut viipyä hieman keittiössä. Pitihän sitä jalostaa eilisiä ostoksia syötävään kuntoon. Netistä olin löytänyt pätevän konstin tehdä ihan pieniä pasteijan tapaisia. Aamupalan jälkeen tein täytteen. Jauhelihasta pääosin. Lisäksi juustoa ja hyviä mausteita. Helpoin osa tehty.

Torniossa aamuyöllä -17. Meltosjärvessä -19. Pellossa yli -20 astetta. Mielenkiintoista nähdä viikonloppuna, paljonko järvessä on jäätä. Torniossa joki on myös jäässä. Kauan siinä olikin kulkunut jäälauttoja, kun ylempänä on jo pitemmän aikaa yrittänyt tehdä jäätä.

Kuhaa on pakastimessä vielä ehkä kolmelle aterialle. Tämän päivän jälkeen siis kahdelle aterialle, kun paistoin parit kuhalättyset pottujen seuraksi. Ensi viikonloppuna alkaa kuhan pyynti. Ihan sopivasti kuhaa onkin riittänyt. Joka viikko sitä ollaan syöty. Kuten muikkuakin. Lohtakin joskus, että kauppiaskin pärjäisi!

Tein taikinan pasteijoitani varten. Jätin sen kohoamaan astiaansa. Pistäydyin välillä kaupassa. Muutamat jutut olivat ihan lopussa, joten oli ihan asiaakin kauppaan. Toki oltaisiin hyvinkin pärjätty torstaihinkin asti, mutta parempi näin. Sain kaiken tarpeellisen. Sain myös selvityksen asiaan, joka on vaivannut minua pitemmän aikaa. Minullahan on vatsa, joka ei oikein siedä valkosipulia. Kerran olen joutunut menemään mahani kanssa lääkäriinkin saadakseni valkosipulinärästyksen ja polttavan tunteen pois. Ilman reseptiä myytävistä närästyslääkkeistä ei ollut apua. Kun valmistajat laittavat mausteliemet lihoihin ja kanoihin, voit olla varma, että 99 prosenttia seoksista sisältää valkosipulia. Kun sitten kerrankin löytää tuotteen, jonka maustevalikoimiin ei valkosipuli kuulu, kannattaa tuote laittaa mielen päälle. Kirjoittaa vaikka paperille, jos ei muuten muista. Löysimme kauan sitten yhden valmiiksi maustetun kanajutun, jonka mausteisiin ei valkosipuli kuulu. Tosi hyvä tuote. Olen joidenkin kuukausien ajan etsinyt ko. tuotetta, mutta turhaan. Nyt pääsin asiasta keskustelemaan lihamestarin kanssa. Saatavuus kuulemma nolla. Harmi. Minnekähän ne suomalaiset kanat joutuvat, kun huipputuotteeseen ei enää riitä raaka-ainetta.

ps. Tuon tuotteen seloste ja mausteluettelo löytyy ja kerran ostinkin ko. mausteita. Kolmea ei minulta kaapista ennestään löytynyt. Maustoin noilla mausteilla sitten kanan takajalkoja. Eihän ne olleet lähelläkään sellaisia, kuin verrokkituotteina olleet originaalit. Pitää vain yrittää ja yrittää. Jos ei lähelle pääsisikään, saattaahan sieltä jostakin löytyä vahingossa uusi suosikki!

Kauppareissun jälkeen aloin leipomishommiin. Meinasin tehdä jääpalamuotin avulla pienia pasteijan tapaisia. Laitoin kaulitun taikinalevyn muotin päälle ja painelin taikinaa jääpalojen paikalle. Sitten täytin kuopat mössöllä. Sitten laitoin uuden taikinalevyn siihen päälle. Kippasin muotin leivinpaperin päälle. Ja nostamaan sitten sitä muottia pois. Ei se noussutkaan. Taikinani oli takertunut jäämuottien pohjalle eikä irronnut. Tai irtosi se vähitellen, mutta sotkuksihan se meni. Jos homma olisi onnistunut, olisin saanut leikellä mukavia pieniä paistettavia 18 kappaletta. Ja vielä toisen mokoman perään. Nyt sai ehjänä vain kaksi kappaletta. Loppumuotillinen sai jäädä sellaisenaan leivinpaperin päälle. Käyttämättömät taikinat ja täytemössöt leivoin pitsoiksi. Onneksi juustoraastetta oli vielä reilusti. Ja tomaatteja. Ei ne pitsat mitään huipputyönäytteitä olleet. Mutta sain kaiken talteen ja olihan ne sitten kuitenkin jopa hyviä! Olisin toki varannut hieman parempia aineksia, jos olisin ollut pitsoja paistamassa jo alunperin.

Iltapäivän päätteeksi kokoontui muorikööri. Katselin sillä aikaa teeveestä kaikkea mielenkiintoista. En kuitenkaan potkupallon isoja kisoja. Katsotaan sitten mitalipelivaiheessa, kiinnostaako silloinkaan. Olen kai aiemmin maininnut siitä, että hyvin monen ohjelman aikana yritän etsiä kartalta ohjelmassa olevia paikkoja. Työkaluna vain Google Earth. Vakiosarjoista useat tapahtuvat joko Kanadan tai Alaskan laajoissa erämaissa. Joissakin sarjoissa, kuten esim. The Last Alaskans, varotaan visusti paljastamasta mökkien sijaintia. Ei niitä sijaintitietoja juuri kerrota monessa muussakaan sarjassa. Summittaista tietoa annetaan. Onkin sitten suuri voitto, kun onnistuu joskus löytämään jonkun erämökin tai asuintalon kartalta. Tänään niin kävi, kun katselin ohjelmaa LBZ. Olen metsästänyt Ricko DeWilden mökin paikkaa Huslian lähellä varmaan jo muutaman vuoden ajan. Nyt löytyi. Ei se ole elämän suuria asioita, mutta mukavalta se tuntui.

Qatarin kisoja on kärsittävä melkein Jouluun asti. Tuntuu suurelta vääryydeltä, kun normaaliohjelmia siirretään paikaltaan pois kisalähetysten vuoksi. Ja kun ei edes riitä, että kyse olisi vain yhdestä kanavasta. Ja kun kyse ei ole edes suomalaislajista. Aika usein viime vuosina ovat monet kisat olleet vain maksukanavilla. Saisi tuo pallon potkiminenkin olla.

Tiistaina mökillä on ollut tasaisesti koko ajan 18-19 asteen pakkanen. Huomenna ei vielä juurikaan hellitä. Loppuviikolla vasta. Ehkä. Jäätä saattaakin sitten olla jo hyvinkin 20-30 senttiä. Onneksi uitin ne narut viime lauantaina. Silloin jäätä oli 8 senttiä ja sen sahaaminen ja reikien teko oli pikku juttu. Ei 30-senttinenkään jää vielä paha ole. Mutta se on 22 senttiä enemmän, kuin 8-senttinen! Melkein nelinkertainen!

Maanantai, 21.11.2022

Viime viikon keskiviikkona paistoin pellillisen niitä pastaputkiloita. Tänään tein niistä ensimmäisen kerran oikean ruuan. Laitoin putkilot pakkasesta pieneen kattilaan. Sitten vettä puoliväliin tötteröitä. Ruokakermaa lopuksi niin, että rullat juuri ja juuri peittyivät. Hiljaista haudutusta, jotta kuiviksi jääneet pastaputkien päät pehmenisivät. Lisäsin pariin otteeseen kermaa, kun nestettä oli haihtunut pois. Valitsin sitten kaksi keskikokoista perunaa. Halkaisin ne ja halkaisupinnan puolelle leikkasin sentin tai puolentoista syvyyteen viiltoja puolen tuuman välein. Pienen teräsvuoan pohjalle laitoin voisulaa ja juustoraastetta. ja suolaa hieman. Suolasin pottujen leikkauspinnat ja laitoin pottupuolikkaat vuokaan leikkopinnat alaspäin. Pottujen päälle hieman voita, suolaa, paprikajauhetta ja juustoraastetta. Ja uuniin runsaaksi puoleksi tunniksi. Sapuska oli tällä kertaa vähintäänkin ok. Haulikon hylsytkin täysin pehmenneet!

Käväisin iltapäivällä pikavisiitin Motonetissä. Pikku ostos, löysin sen heti, kun hylly oli etukäteen tiedossa. Jatkoin siitä Prismaan. Olin netistä saanut ideanpoikasen eräästä paistettavasta ja kävin siihen hieman tarveaineita hakemassa. Satuin kulkemaan lihaosaston ohitse ja otin sieltä jonkun kilon sisäpaistia. Ei ollut heräteostos. Mielessä se on ollut jo pitempään. Jotakin pikkutilpehööriä löysin myös. Prismassa hyllyt olivatkin hieman hakemisissa!

Kotona huuhtelin veriset paistit. Laitoin ne pusseihin. Ja pakkaseen. Koko- ja laatuluokat käyttötarkoituksen mukaan. Aino laitteli kylmäsavulohet pelimuoreille maistuvaan muotoon. Huomenna kokoontuminen meillä.

On pidellyt pakkasta ja ihan kohtalaisesti. Toistakymmentä astetta koko päivän. Nyt vielä kylmenee ja Nuuskakairassa voi olla keskiviikkona aamuyöstä jo jopa -30 astetta. Se on jo aika kylmää. Mutta kun hetken aikaa värjötellään kovissa pakkasissa, ei sen jälkeen kymmenen ja viidentoista asteen pakkaset enää olekaan mitään. Pakkaseenkin tottuu. Helpommin jopa kuin helteeseen. Viikonlopuksi sitten lauhtuu ihan oleellisesti.

Katsoin, että olen maksanut Tarranlinna-domainin olemassaolon helmikuun loppuun asti. Domain on vain ja ainoastaan päiväkirjaa varten. Ennen maaliskuuta on jonkinlaisten päätösten aika. Jotakin olen jo hieman hapuillut, mutta testailen parempana aikana.

Sunnuntai, 20.11.2022, Lapsen oikeuksien päivä

Pakkasta mukavat 9 pykälää. Kun lunta on vain nimeksi, vahvistuu jää vähitellen näilläkin pakkaslukemilla. Tässä Tarran kohdalla jää kantaa jo raavaankin miehen. Muualta en uskalla sanoa mitään. Kelkalle suositellaan 15 sentin jäätä. Sellaista jääkantta ei meilläkään vielä ole. Ja kun luntakaan ei jäällä ole, olisi kelkalla kulkeminenkin heikkoa. Pito puuttuu. Aiemmin pidin talviverkkoja hieman kauempana. Viime vuosina olen kalastanut talviverkoilla ihan tuossa lähellä. En tarvitse siinä kelkkaa. Ei tarvitse odottaa sitä 15 sentin jäätä. Jos jotakin unohtaa ottaa verkkoreissulle mukaan, on se nätti hakea jalkaisin mökiltä. Kaukaa se onkin eri juttu. Näyttäisi siltä, että jäätalvesta voi tulla hyvä. Ainakin alku on lupaavan oloinen. Isompia lumisateita ei ole ensi viikoksi tiedossa. Onneksi.

Kamiinaan tulet heti aamusta. Nyt aamulla oli yläkerrassa hieman lämpimämpää, kuin alakerrassa. Laitoin kahdeksalta yläkerran lunkan jo kiinni. Turha yläkertaa on enää lämmittää.

Nyt kun varapuuvaraston sisältö on kutakuinkin pelkkää koivua, näkyy se kamiinan käyttäytymisessä. Klapit ovat hieman ylipitkiä. Siinäpä olisikin meikäläiselle sopivaa puhdetyötä, kun alkaisin niitä pätkimään. Ylipitkät kalikat eivät pala kunnolla loppuun. Ja koivupuusta jää muutenkin enemmän kekälettä ja tuhkaa. Kuiva kuusipuu taas palaa liki olemattomiin. Jouduin eilen poistamaan kamiinan pohjalta tuhkat ja kekäleet, jotta pesään olisi mahtunut poltettavaa. Paljon sitä olikin. Parani kerralla myös kamiinan toiminta, kun melkein ämpärillinen ylimääräistä roinaa oli pois pesästä. Tuhkaämpärin nostin pihalle laattakiven päälle. Tänään lähdin sitten tyhjentämään tuhkia isompaan metallisaaviin. Ämpärin kylki oli kuitenkin edelleen lämmin. Sorkin sisältöä hieman ja sielläpä olikin yhä hehkuvia paikkoja. En voinutkaan laittaa tuhkia saaviin. Tuskin siinä olisi tulipalon vaaraa ollut. Mutta varma on aina varmaa!

Vaihdoin pääkameroihin täyteen ladatut akut. Kannoin autoon myös pelivaloakun. Varmaan virtaa olisi kaikissa piisannut vaikka kuinka, mutta tein nyt kuitenkin näin. Hain puuvarastosta ison kopallisen puita. Toisessa varastossa olikin hiukan lyhyttä kuusiklapia. Tuolla kopallisella pääseekin seuraavalla kerralla hyvin lämmityksen alkuun.

Lähdettiin kotimatkalle puoli yhdentoista aikoihin. Soratiet mukavan liukkaita. Joku oli sen kokenut henkilökohtaisesti. Alposlahdessa kun oli tuoreen ojaanajon jäljet. Mutkassa ulos, turhan kova vauhti. Kotona oltiin jo keskipäivällä. Kahvit heti kättelyssä. Niinkuin aina.

Myöhemmin iltapäivällä laittelin muikkuja ja pottuja. Silloin soi puhelin. Vakuutusyhtiö oli päättänyt hoidella asiaani näin sunnuntaina. Asia edistyi jälleen. Ruoka ehti hieman jäähtyä puhelun aikana, mutta eipähän polttanut kieltä. Ruuan jälkeen tein netissä vielä vaaditun rikosilmoituksen.

Aino katsoi illalla TTK:n päätösjakson. Voittajat ovat selvillä. Mutta kertokaapa ystävät hyvät, mitä he saivat palkinnoksi? Kai tuosta pitäisi jotain konkreettista saada. Ei pelkkä kunnia ole yhtään mitään!

Illan päälle pakastui pakastumistaan. Yhdentoista maissa oli jo -18 astetta Meltosjärvessä. Meillä vain -14. Tulee jäätä. Tulee routaa. Tulee talvi. Jänikset juoksevat Tarralla, kun paikka on hiljentynyt.

Lauantai, 19.11.2022

Illalla piti ottaa iltalääke. Olinkin sitten unohtanut ottaa lääkepussukkani mukaan. Viimeksi mökiltä lähiessämme otin varapussukan mukaani. Mansen reissun vuoksi otin sen kotona pois kassistani. Kävi kuitenkin nyt kotoa lähtiessämme sen verran hyvä tuuri, että olin heittänyt sen varapussukan mökkikassiin. Lääkettä siis matkassa. Niemeen iltapimeässä kaksi autoa. Taisi nuorisoa mennä bilettämään. Tai muuten vaan.

Illan päätteeksi kömmin ylös nukkumaan. +11 astetta. Parin tunnin päästä +15 astetta. Kävin laittamassa kamiinaan puuta. Aamuseitsemältä +17 astetta. Ihanteellinen nukkumalämpö! Tuo +11 oli aavistuksen matala. Etenkin kun kaikki kiinteä oli vielä paljon kylmempää.

Lunta on satanut ihan vähäsen. Sen verran, että tasaiset alueet ovat valkoisena. Metsän puolella lunta ei juuri havaitse. Ensi viikolla emme pääse mökille ennen perjantaita. Siksi olen pähkäillyt tuota verkkohommaa. On aika pitkä kokemisväli, jos koen verkot nyt sunnuntaina tai maanantaina ja seuraavan kerran vasta ensi perjantaina. Laittaisiko nyt vain narut, kun lunta jäällä on vähän. Ja verkot sitten tilalle vasta ensi perjantaina. Tehtiinkin sitten päätös: lähdetään illalla kotiin. Laittelen vain ne narut!

Ennen verkkohommia otin Ainon potkukelkan kesäteloilta alas. Varovasti sitten pliis! Viime talvena rusahti ranne. Tein vesikelkkakuorman. Pohjanaruja, vetonaru. Neljä uutukaista verkkokeppiä. Niihin metriset jatkeet heijastimineen. Jääsaha, istuin, parit hanskat. Verkkorenki. Ja tärkeimpänä jääraketti. Oli helpompi työnnellä kelkkaa, kuin vetää. Päätin tällä kertaa laittaa kolme 60-metristä jataa. Yhdeltä kokuavannolta tähtimuotoon. Kuin Mersun johtotähti! Raketilla suuntasin ensimmäisen Vaarasaaren kärkeä kohti. Toisen Hukkumahiekan pohjoisreunaa kohti. Ja viimeisen Martin niemeä kohti. Lunta oli jään pinnalla sen verran, että raketin löytyminen yhdellä suunnalla kesti hetken. Piti ottaa kokuavannolta asti suunta selville. Nätti homma. Heti puolen päivän jälkeen olin valmis.

Naapurit olivat sittenkin saapuneet. Pistäytyivät hetken istuvassa. Rouvat pelasivat pari peliä. Illemmalla uusi miitinki. Eli mekin pyörsimme kotiinlähtöpäätöksemme.

Kun nyt tuli laitettua ne narut odottamaan kalahommia, taidan laittaa verkot pyyntiin sitten ensi perjantaina. 2-3 yön verkotus ja sitten taas narut. Jos saalista ei kerry riittävästi, jatkuu verkotus sitten joulukuun toisena päivänä. Tarve on aika pieni. Riittää, kun saadaan joka viikolle kerran syödä. Maaliskuun alkupäiviin asti.

Perjantai, 18.11.2022

Pakkasaamu. Ihan reilustikin. Nuuskakairan puolella reilummin kuin Torniossa. Pellossa paljon Meltosjärveä kylmempää. Kumpikohan sää vaikuttaa Tarralla?

Päästiin lähtemään hyvissä ajoin säätä katsomaan. 10:14 näytti auton kello. Auton pakkasmittari näytti -9 astetta. Koko matkan. Jos ei oteta huomioon lukemaa 8, joka ajoittain vilkkui näytössä. Pikitiet sulat ja kuivat. Hiekkaväylät paikoin jäisiä ja liukkaita. Hieman oli kevennettävä kaasujalkaa. Mökkimittari näytti ulos -9,1 asteen lukemaa. Sisälle -6,6. Olin hopussa vaihtamaan kevyesti topatut housut farkkujen tilalle. Ylävartaloon kehittelin paksutoppaisemman takin. Yläkerran lunkan suljin. Lämmitetään nyt vain alakertaa. Ainakin alkuiltaan asti. Taas pärjäillään.

Kävin sytyttämässä laavulla roskapömpelin tuleen. Nyt hyvä hetki, kun kitkut eivät haittaa ketään. Sytytin myös tuossa pihapiirissä olleen risuläjän. Se syntyi siihen Loppukeväästä. Yläpihan puolelta kun kaadoin koivun roskittamasta, tuli siitä pienen kokon verran oksia.

Räystäänalusämpäri oli räjähtänyt. Tietäähän sen. Pakkasta ollut melkoisesti. Sisällä ämpäri ehjä. Samoin saunassa kaikki neljä ämpäriä. Kopistelin saunaämpäreistä jäätä ja kaikkien ämpärien ytimessä olikin puolen ämpärin verran sulaa vettä. Sain talteen viikonlopun tiskivedet. Etenkin kun otettiin ne jäätkin talteen. Niitä vähitellen laitettiin kamiinan päällä olevaan teräsämpäriin täydennykseksi. Yhteen saunaämpäriin sain pohjaan reiän. Koputtelin huolimattomasti. Siitä tuli roskaämpäri grillille.

Niin se järvi ... sehän näyttikin olevan umpijäässä. Rannan tuntumaan tein vesiavannon. Sileää, luistelukelpoista jäätä 7 senttiä. Jää näytti rannalta käsin tasalaatuiselta. Hieman myöhemmin, ennen pimeyttä, käväisin hieman kauempana rannasta. Otin matkaan luotinarun. Jäätä tasaisesti 7cm. Kun olin niillä seutuvilla, jossa olen talvella pitänyt verkkojani, kokeilin veden syvyyttä. Vesi on hieman alhaalla. Huomioin sen ja syvyys oli aivan ok. Tein siihen kokuavannon. Huomenna sitten uittamaan naruja! Jää vahvistunee sentillä huomiseen mennessä. Pakkasta vajaat 10 astetta.

Viiden maissa alkoi alakerrassa olla jo kovin lämmintä. Yläkerrassa oli nollakeli, kun pistäydyin siellä. Jätin lunkan jo hieman raolleen. Kuudelta avasin sen kokonaan. Kylmää putosi niskaan tätä kirjoittaessani. Syönnin päälle makoilin tyytyväisenä alakerran laverilla. Silloin se tuli. Ilman mitään etukäteisvaroitusta. Joskun näin vain käy. Tuli nimittäin kuningasajatus tämän päiväkirjan kohtalosta. Tässä muodossaan se loppuu, mutta ei huolta, sille tulee uudenlainen jatko. Helpottuu meikäläisen hommat. Ja kuvio muuttuu muutenkin siihen suuntaan, jota olen kaivannut tässä jo yli 20 vuotta! Säästyvän ajan voin käyttää muuhun mielenkiintoiseen. Jopa hyödylliseen. Perästä kuuluu!

Torstai, 17.11.2022

Ainolla oli labra kymmeneltä. Ravinnotta. En alkanut minäkään mässäilemään aamupalaa. Join vain kaljut kahvit. Lähdin sitten kuskiksi. Odottelin sen aikaa autossa TK:n parkkipaikalla. Kun Aino tuli sisältä, katsoi hän ihmeissään auton keulaa. Kysyin sitten, että mikäs se siellä kiinnosti. Oli kuulemma kumman näköinen. Astuin ulos autosta ja olihan se keula kumman näköinen. Etusäleikkö repsotti irti. Lisävalo näytti suoraan alas. Jahas ... on joku yrittänyt napata lisävalot matkaansa.

Missä ja milloin ... mistäpä sen tietää. Syötiin aamiainen. Soitin sitten vakuutusyhtiöön. Kävin Wetterillä vahinkotarkastuksessa. Homma alkaa olla käynnissä. Nyt odotellaan edistysaskeleita. Paluumatkalla Kemistä kävin pakettiautomaatilla. Pikku paketti Turun suunnalta. Pienempää pakettia ei varmaan Matkahuolto ota kuljetukseen. Tässäkin tyhjää tilaa 90%. Pienempi paketti hukkuisikin johonkin rakoon. Tankkasinkin vielä samalla reissulla. Onpahan sekin vähempänä.

Aino oli reissuni aikana kuorinut potut. Iltapäivällä paistoin kuhaa ja kiehautin perunat. Oli vielä käytävä kauppareissu, jonka tein sitten loppuiltapäivästä. Keveä homma. Alkuviikosta jo hoideltiin iso osa viikon tarpeista pois. Reissuun lähtiessäni oli parkkipaikalla jänis. Vitivalkoinen. Mahtaa olla piilopaikoista uupelo, kun maa on musta. Myöhemmin iltasella jänis tuli takapihalle ihmettelemään. Ei halunnut kuitenkaan sisälle lämmittelemään.

Maailmalta, kaukaa ja läheltä, kantautuu hurjia uutisia. Trump on päättänyt sekoittaa presidenttipelin. Ovatko amerikkalaiset oppineet mitään? Se nähdään tulevaisuudessa. Puolan pommi sekoittaa ukrainalaisten ja heidän ystäviensä ja vihollistensa pasmat. Egyptin ilmastokokous sekoittaa osallistujien aikatauluja, kun mitään oikeaa ei taida valmistua. Keskusta sekoittaa hallituksen kuvioita, kun se jo nyt kannatuskuopastaan yrittää nousta edes jollekin tasolle ennen vaaleja. Puuilo sekoittaa torniolaisten päät ensi viikon avajaisissaan. Onko jaossa ämpäreitä? Vai jotakin muuta tärkeää. Mikä voisi olla tärkeämpää, kuin kahden euron ämpäri?

Illalla katsoin netistä, että Meltosjärvessä on pakkasta 6-7 astetta. Pellossa 15-16. Meltosjärvessäkin oli aiemmin kovia lukemia, mutta nyt ne ovat hieman tasoittuneet. Huomiselle luvassa -13 astetta. Kylmimmillään. Otin yhteyttä Tarranlinnan yhteen kameraan. Se näytti lämpötilaa -6. Ihan kohtuullinen lukema. Huomenna aamusta mennään taas. Veikkaan, että kämpässä sisällä on -8 astetta. Ulkona ... no ihan sama mitä pihalla on. Toppakuteet ovat mökillä. Huomenna kiiruusti vaatteiden vaihtoon heti mentyämme! Palelee jo pelkkä ajatuskin.

Iltamyöhään oli metsäkauris mökillä käymässä. Kuljeskeli kameralta toiselle. Tietenkin muuallakin. Ei se ihan yleinen vieras ole. Joka vuonna en ole niitä Tarralla havainnut.

Keskiviikko, 16.11.2022

Mistäpä tuon tietäisi ... kun takana on Nuuskakairassa kylmä yö ja päivälläkään ei juuri ilma ole lämmennyt. Meneekö meillä järvi jo jäähän? Olisihan se mahtavaa. On kuitenkin odoteltava mökille menoa torstai-iltaan, tai perjantaihin asti. Jälkimmäinen todennäköisempää.

Oli tarkoituksenani tänään mittailla kykyäni kehitellä uusia reseptejä. Olin jo aiemmin viikko tai pari sitten ostanut puolen kilon Paccheri-pakkauksen. Vastaa Canellonia. Siinä pastaputkiloita oli noin 50 kipaletta. Ajattelin tehdä neljä eri täytettä. Pohjiksi valikoituivat jauheliha, kananliha, lohi ja tonnikala. Käytin erilaisia mausteita ja erilaisia juustojakin eri massoihin. Näppituntumalta. Täytin kullakin massalla 9 putkiloa. Käärin putkilot pekoniin. Ja paistoin uunissa. Ainon suosikki oli jauheliha. Minun suosikkini oli kana. Minusta kuitenkin kaikki olivat hyviä. Aino hieman tuskaili sen käärepekonin kanssa, vaikka suurin osa valkoisesta ihanuudesta olikin sulanut.

Ei minusta tullut keittiömestaria. Raavaiden äijien billeisiin nuo putket sopisivat. Mutta ei ehkä tyttöjen iltamiin. Pastaputket pitäisi peittää läskillä huolellisesti, jos haluaisi, että ne ovat kokonaan kypsiä. Pekoni paistuessaan vielä kutistuu ja putkien päät meinasivat kuivahtaa. Valmiita putkiloita kuitenkin nyt on. Moneksi kerraksi. Lieneekin paras hauduttaa niitä hetki kermassa ja keittää vähän pottua kaveriksi. Ovat varmaankin ok silloin. Kovat pastat pehmenevät ja makukin tasoittuu. Nyt oli niissä yksilöissä hieman liikaa suolaa, joihin olin laittanut sinihomejuustoa massan sekaan.

Puolaan osunut ohjus on osoittautumassa ukrainalaisten it-ohjukseksi. Niin vähän arvelinkin. Minusta on käsittämätöntä se, kuinka hanakkaasti ympäri maailman tuomittiin Venäjä iskun tekijäksi. Vaikka koko sodassa ei ole mitään mieltä, olisihan se nyt aika järjetöntä alkaa ampumaan ohjuksia johonkin pikkukylään. Vieläpä Naton alueelle. Aika moni ei ajatellut ollenkaan asiaa, vaan sanoi heti, mitä tuli ensiksi mieleen.

Ison kuopan tuo S-300 on tehnyt. Minulla on ollut hieman väärä käsitys tuollaisen it-ohjuksen koosta. Se kuitenkin on melkoinen jytky. Painoa enemmän, kuin pikkuautolla. Taistelukärki 100-143 kiloa mallista riippuen. Pituutta 7,5 metriä.

Kun täytin ne tötteröt erilaisilla massoilla ja laitoin pellillisen uuniin, en enää jatkanut samaa hommaa. Tötteröitä olisi olliut vielä ehkä 12-14 kappaletta. Massoja ei ollut kulunut puoltakaan. Ei läheskään. Pakastimessa oli muutama valmistaikina ja ajattelin illan mittaan paistaa pari pellillistä piirakkaa. Siksi vein massat varaston viileyteen. Massat olivat neljässä lautasessa. Lautaset tarjottimella. Kävin ensin avaamassa ulko-oven ja varaston oven. Sitten otin tarjottimen ja melkein syöksyin pihalle. Syöksy kuitenkin katkesi jo tuulikaappiin. Väljähkö t-paidan hiha pyydysti sisäänsä ovenkahvan. Vauhtini pysähtyi. Tarjottimella matka jatkui, mutta aivan viime hetkillä sain sen pysähtymään. Käsien jousto riitti, eikä mitään lentänyt pihakiveyksille. Nolo loppu oli lähellä.

Minulla on ollut varattuna labra parin viikon kuluttua maanantaina. Olen aina pitänyt maanantaita labran kannalta parhaana, koska tiistai on ollut Trexan-päivä ja metotreksaatista siis mahdollisimman pitkä aika. Trexan on nyt hyllytetty ja tuolla järjestelyllä ei ole enää merkitystä. Päinvastoin siitä saattaa olla jopa haittaa.Kukapa sen tietää, onko tuossa juuri ennen kuun vaihdetta järvi jo niin jäässä, että verkkohommat olisivat käynnissä. Siksi muutinkin labran keskiviikolle. Jos verkkopyynti on meneillään, voimme sunnuntain sijaan siirtää mökiltä tuloa päivällä. Jopa kahdella.

Iltapäivän päätteeksi kaulitsin taikinat. Laitoin pellille. Täytteet päälle. Lisäjuustot pintaan. Ja paistumaan. Tulihan niistä aika paksuja. Mutta ruokaisia! Klo 17:40 piirakkapalat rasioissa. Rasiat ulkovarastossa, esijäähtymässä. Kämpän pikatuuletus. Ulkona pakkasta toisella kymmenellä. Hui!  Kylläpä meni taasen koko päivä askarrellesssa. Kannattiko?

Tiistai, 15.11.2022

Pakkasta yöllä, pakkasta päivälläkin. Saisi vain nuo miinuslukemat olla paljon kovempia. Tulisipa kerrankin kunnon jäät ennen lumen tuloa. No, kyllähän viime vuonna oli aika hyvät jäät. Laitoin verkot jään alle silloin 19. marraskuuta. Jäätä oli heikoimmillaan 6-7 senttiä. Seuraavan viikon aikana jäät vahvistuivat reippaasti. Kun lunta ei juurikaan satanut ja piteli pakkasia, niin näin pääsi käymään. Samaa toivottaisiin nytkin!

Ajattelin tänään tehdä kauppareissun, jolla jo olisi Joulullekin jotakin annettavaa. Ruoka syötiin puolen päivän aikaan. Sitten vähitellen lähdinkin liikenteeseen. Tokmannilta etsin lihatiskistä tietynlaista möhkälettä, mutta en sitä löytänyt. Löysin kuitenkin prosessoidun lihan tiskistä jotakin mieluisaa. Kalatiskiltä otin kaksi liki parikiloista kirjolohta.

Sitten Cittariin. Sopiva lihamöykky puuttui sieltäkin. En kuitenaan siitä huolestunut. Aikaa on. Paikkoja on. Löysin kuitenkin muuta. Esimerkiksi neljää erilaista juustoraastetta. Ja paljon muutakin. Huomenna tarkoituksena testata neljää eri valmistetta. Ainoa huolenaihe on se, että yhdestäkään ei ole reseptiä. Nyt oikeastaan testataan se, onko meikäläisessä keittiömestarin vikaa!

Kotona kahvit. Jonkun ajan kuluttua fileoin kalat. Laitoin fileet sopivina annoksina pakastimeen. Nyt siellä olikin tilaa ihan mukavasti. Parhaista ruotopaloista paistoin lihat irti pannussa. Syötävät osat talteen. Ruodot ja perkeet roskikseen. Tuuletin kämpän perusteellisesti roskisreissun aikana. Ja hieman ennen ja  jälkeenkin. Aino oli haettu muoriköörin pelitapahtumaan ja ei haitannut, vaikka kämppä viileni melkoisesti. Tärkeintä oli kuitenkin saada paistetun kalan tuoksut kartanolle.

Maapallon väkimäärä saavutti tänään 8 miljardin rajan. Se on aika monta ukkoa ja akkaa, tyttöä ja poikaa. Oletetaan, että ihmisten keskipituus olisi vaikka 150 senttiä. Sitten ihmiset alkaisivat muodostamaan torneja niin, että aina uusi ihminen menisi seisomaan ylimpänä olevan pään päälle. Ylettäisikö torni kuuhun asti? No totta vissin se ylettäisi. Saisi laittaa vierekkäin 31 tornia, ja ne kaikki ylettäisivät kuuhun asti. Valitettavasti tuota asiaa vain on niin hankala testata. Kun kuu kiertää maata, olisi tornin sijainti osattava laskea oikein. Ja eiköhän jossakin kohdassa kuun vetovoima olisi maan vastaavaa suurempi, ja väki alkaisikin syöksymään kuun kamaralle. Voisihan ne siellä sitten alkaa rakentamaan vastaantulotornia. Jos ovat säilyneet sattumoisin hengissä! Edes vähin vammoin!

Puolaan on nyt lentänyt parit ohjukset. On vielä epävarmaa, kuka ne on ampunut. Se lienee varmaa, että Puolaan niitä ei ollut tarkoitettu. Mutta jos ne olivat venäläisiä ohjuksia, ei se helpota alueen jännitteitä.

Koko ajan näyttää varmemmalta myös se, etteivät Unkari ja Turkki hyväksy Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä. Se ei tiedä meille hyvää. Etenkin kun kriisi Ukrainassa uhkaa laajentua ja ohjuksia alkaa sinkoilemaan sinne-sun-tänne.

Maanantai, 14.11.2022

Tässä nyt vain taas kaipaillaan ihanaa Pikku-Ailia. Onneksi Joulu on jo lähellä ja tällä kertaa odotus ei ole kuin muutamia viikkoja. Pitää yrittää sitkailla! Siellä Mansessa kuulemma hillat ovat nyt Ailin "lempparihedelmiä".

Kun lähdimme viime viikolla reissuun, oltiin sen verran ajateltu asioita, että kotiin tultuamme ei tarvitsisi ihan ensimmäisenä lähteä hakemaan kaupasta jotakin. Hyvin pärjättiinkin eilinen ilta ja nyt aamukin. Päiväruokakin saatiin tehtyä ja syötyäkin ilman minkäänlaista puutetta. Muikut paistoin. Olisi varmaan mennyt huomiseenkin asti, mutta käväistiin silti kaupassa alkuiltapäivästä. Olihan kuitenkin niin, että muutama elintarvike oli aika vähillä. Ja nyt oli hyvää aikaa käydä kaupassa. Kostea sää. Sumuinen. Auton mittari näytti -1 astetta. Jäätä ei kuitenkaan ollut edes auton laseissa.

Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet kovastikin. Alamme varmaan syömään jatkossa päärynöitä, joiden hinta on sensijaan kaskenut 6%. Hintojen nousut ovat aika kovia: jauhot +46%, munat +37%, siipikarjan liha +26%, naudanliha +24%. Onko niin, että viljelijät ja karjan kasvattajat rikastuvat? Eipä taida käydä niin. Puhutaan myös energiakriisistä. Kuluttajia piinaa rajut hinnankorotukset. Samalla sähköyhtiöt tekevät hirmu tuloksia ja johtajille jaetaan sen vuoksi muhkeat bonukset. Eihän nämä asiat oikein mene tavallisen ihmisen kaaliin!

Koko Lappi on on nyt illalla pakkasen puolella. Enontekiöllä on jopa -16 astetta. Ylä- ja keskilappiin luvataan jatkossakin jopa 20 pakkasasteen ylittäviä lukemia. Mökillä jäädään 10 asteen tuntumaan. Mutta jospa kylmä siirtyykin hieman etelämmäksi, alkaa Nuuskakairassakin lätäköt jäätymään. Isommatkin. Miekojärven jäätyminen vaatii pakkasen ohella tyyntä säätä. Muutamaksi päiväksi. Kun korkeapaine alkaa asettumaan Lapin ylle, laantuvat tuuletkin. Mielenkiinnolla odottelen tulevia säitä ja mökkireissuja.

Reissun päällä, To-Su, 10.11.2022 - 13.11.2022

Pikareissu torstaista sunnuntaihin. Kaksi päivää ratissa. 1304 kilometriä. Eli käytiin Mansessa asti Pikku-Ailia katsomassa. Oli ihan vasittua asiaakin Ailin synttärien lisäksi. Vietiin mennessämme pieni kylmälaukullinen pakastettua kuhaa ja muikkua. Vietiin toinen kylmälaukullinen mansikkaa, hillaa, vaarainta ja mustikkaa. Kaikki viemiset olivatkin nyt kovasti tervetulleita, koska joitakin aikoja sitten oli pakastin simahtanut ja sen myötä pilalle oli mennyt vastaavat tuotteet. Marjoja enemmänkin! Iso vahinko. Osaltamme sitä oltiin paikkaamassa.

Menomatkalla aluksi pientä pakkasta, -2 asteen lukemia. Tiellä lunta ja sohjoa. Paksua sumua hetkittäin. Rekkojen ohittaminen mahdotonta. Pihtiputaan paikkeilla tilanne muuttui nopsasti. Ensin oli jo +2 astetta. Sitten nopeasti +5 ja pian +9 astetta. Alkumatkasta oli sumuista. Puolimatkassa paistoi aurinko. Loppuhämärissä heikkoa sadetta ajoittain. Matka kesti 8h 10min, taukoineen.

Kaksi perilläolopäivää. Monenlaista pientä puuhastelua. Sisällä ja ulkona. Perjantaina oli lämmintä. Lauantaina vielä lämpöisempää. Marraskuun lämpöennätyksiä rikottiin monin paikoin. Pohjoisessa lumiraja siirtyi kerralla Oulun läänin eteläosista keskilappiin asti.

Aili pisti parastaan. Saatiin osallistua mitä moninaisimpiin leikkeihin. Meikäläisellä vain tuo kuulo reistailee ja kuulolaitteetkaan eivät paikkaa täysin pilalle mennyttä kuuloaistia. Moneen leikkiin olin silti vähintäänkin oikea valinta! Kolmena perilläoloiltana käytiin ne perinteiset visailut. Tällä kertaa kävi niin, että lopputilanne oli ennätysmäisen tasainen. Kaikki voittivat vähintään yhden osuuden.

Navigaattori oli tien päällä käytössä liki koko ajan. Poislukien Tampereella ne lähiseudun tutuimmat ympyrät. Sen oppi nyt viimeistään, että aina ei voi luottaa ohjeisiin. Välillä ohjeet sekoilivat. Välillä ne olivat muuten vain vääriä. Paluumatkalla esimerkiksi tietyön kiertoreitti oli ohjeistettu päin reuna-aitaa! Miten muuten päivittyvät nuo  tiedot  navi-systeemien tietokantoihin?  Kun navigaattori  tietää varoittaa  aivan tuoreistakin asioista!

Isäinpäiväaamiaisen jälkeen taas liikkeelle. Paluureissulla sunnuntaina sää oli hyvä. Loppumatkasta pätkittäin hyvinkin vahvoja sumuja. Käväisi asteen verran pakkasellakin. Matkaan kului aikaa puoli tuntia vähemmän, kuin mennessä. Kolme pysähdystä tullessakin.

Ei ollut oikeastaan mitään järkeä alkaa päivittämään iltaisin näitä sivustoja. Ei ollut oikein sopivaa väliä. Ei ollut virtaakaan. Parempi näin.

Ollaan taas palaamassa normaalirutiineihin. Alkava viikko on kylmempi kuin kulunut. Mutta parin asteen pakkaset eivät vielä jäädytä järveä. Joten talvikalastuksen aloitus siirtyy. Minne asti? Se nähdään. Säästä riippuen sitten mietin, mitä touhuilen. Veikkaan, että tulee ainakin joku puu kaadettua. Kun ei ota kerralla liian isoa urakkaa, saa ehkä oksatkin raahattua kokkoon. Puu päivässä vaikka!

Keskiviikko, 9.11.2022

Jo yöllä huomasi, mikä vaikutus on vähäiselläkin lumimäärällä maassa. Kun alueella on reilusti valaistusta, voimistaa lumikerros valon määrän. Vaikka huoneissa oli kaihtimet kiinni, tuli valo sisällekin. Heikkona, mutta kuitenkin. Aamulla valoa tuntui piisaavan enemmänkin. Päivällä alkoi aurinko paistelemaan. Wau! Mahtava sää.

Aamulla harjasin takapihan terassilta lumet. 2-3 senttiä sitä oli. Pakkasta 4-5 astetta. Kävin harjaamassa lumet myäs auton päältä. Myöhemmin laitoin auton hetkeksi lämmitykseen.

Kun eilen pistäydyin apteekissa, olin taas unohtanut laittaa kuulolaitteet korviin. Se on minulla perusongelma. Laitteet pitäisi olla korvissa silloin, kun olen vuorovaikutuksessa johonkin. Normaali kauppareissu menee ilman. Tänään oli keskipäivällä tarvetta kuulemiselle. Yhdentoista maissa laitoin laitteet korviin. Toisesta olikin patteri sipannut ja vaihdoin se uuteen.

Käytiin mutka kaupungin puolella. Nyt kuulin minäkin kaiken oleellisen, kun oli napit korvissa. Jatkoa seuraa. Paluumatkalla tankkasin. Bensa oli jälleen kallistunut reippaasti. Onneksi sitä on kuitenkin saatavilla!

Kotona sitten syötiin ruoka. Kone tiskasi tiskit. Iltapäivä oli jo hyvin vauhdissa, kun käväistiin kaupassa. Ostoskertymä ei ollut kovin kummoinen. Veikkaisin, että ensi viikolla aletaan katsoamaan jo kohti loppuvuotta. Moni asia muuttuu.

Tänne asti on ollut luvassa loppuviikoksi hyvinkin lämmintä säätä. Ylemmäksikin Lappiin. Näyttää nyt kuitenkin siltä, että ilmatieteiijät eivät olleet keskittyneet töihinsä. Ennusteet ovat pudonneet jo paljon lähemmäs nollaa, kun vasta ennustettiin jopa +9 asteen lukemia. Etelä-Suomessa kuitenkin lienee lämmin viikonloppu. Jopa reippaasti toiselle kymmenelle voi siellä lämpö nousta. Torniossa on joku sentti lunta. Mökillä viitisen senttiä. Sateita luvassa. Mikä lienee sitten tilanne viikonlopun jälkeen?

Tiistai, 8.11.2022

Eilen iltapäivällä siirryttiin Torniossa pakkasen puolelle. Ilma jäähtyi hyvin hiljalleen ja viileneminen jatkui aamuyhdeksään asti. Silloin mittareissa pakkasta viitisen astetta. Poutakeli. Mukavan tuntuinen loppusyksyn sää!

Illalla katsottiin elokuvaa. Se oli jostakin kumman syystä ihan kiinnostavakin. Laitettiin loppuosa siitä tallennukseen, kun ei jaksettu valvoa sen ääressä yhteen asti. Päivällä katsottiin sitten filmi loppuun. Ihan ok kokemus.

Tehtiin aamulla välipäiväreissu. Vein Ainon Prismaan ja jatkoin sitten Kemintien apteekkiin. Turha olisi Ainon istua autossa odottelemassa minua. Minulla menikin odottamisineen yli 20 minuuttia. Reseptilääkkeet olivat minulla melkein kaikki lopussa. Palasin sitten Prismaan. Siellä Aino oli jo kierroksensa tehnyt ja palattiin kotosalle. Minä tein vielä ylimääräisen kierroksen Tokmannilla. Katselemassa. Jotakin ostinkin, vaikka sinne mennessäni en ollut lainkaan tietoinen siitä, mitä olin hakemassa.

Päivällä syötiin murukeitto. Puolet syödään huomenna. Omat potut vetävät nyt viimeisiään. Niitä ollaankin syöty kolme kuukautta. Ylikin. Hyviä ovat olleet. Jatkossa on tyytyminen kaupan pottuihin.

Tein viimeisen silauksen käsityöhöni. Käsittelin kankaan reunat niin, ettei niistä lähtisi purkautumaan langanpätkiä. Nyt saa se hoito jäädä. Tulihan siitä puolisiisti. Mutta kun moottorisaha on ollut tärkein työväline ja suurin osa hommasta on tehty ulkosalla, en oikeastaan parempaan juurikaan pysty. Vanha pihakoivu alkaa elämään uutta elämää! Kuitenkin. Joskin palasina.

Iltapäivällä alkoi satelemaan lunta. Ihan heikosti. Pari senttiä sitä satoi. Ilmatieteenlaitoksen Torpin sääasema ei enää ilmoittele lumen syvyyttä. Liekö joku häiriö? Vai onko syynä se, että Torpin lumitiedot ovat olleet päin persettä. Tuulen suunnasta riippuen on kertymä voinut olla suuri tai pieni. Harvemmin se  on kertonut paikkakunnan oikeaa lukemaa.

Maanantai, 7.11.2022

Koko viime yön piti hienokseltaan plussan puolella. Ja vielä aamupäivänkin. Nollaraja kulki Torniosta Kuusamoon. Eteläpuolella hyvinkin lämmintä. Iltapäivää kohti meilläkin alkoi viilenemään.

Tälle viikolle on mielessä monenlaista juttua. Jotta ei tulisi kiire ja ehtisin kaiken asioimaan, lähdin jo ennen kymmentä liikkeelle. Ensiksi Motonettiin. Olenkohan milloinkaan  selvinnyt sieltä ulos niin heppoisin ostoksin?  Tuhlasin peräti 2,49 euroa.  Muulle ei nyt ollut tarvetta.  Poistuin Motonetistä Puuilon suuntaan. Milloinkahan  siinä on avajaiset. Tulevana viikonloppuna? Ulkoapäin näyttäisi kaikki olevan  jo valmista.

Jatkoin matkaa kaupungille. Menin siellä sellaiseen liikkeeseen, jossa ei ole tapanani vierailla. Eli kangaskauppaan. Tarve oli pieni. Pakasta olisi riittänyt 20-senttinen siivu aivan reilustikin. Mutta eihän ne tosimiehet niin pieniä kangastilkkuja osta. Ei, ei. Eihän niillä tule miksikään. Ostaa räväytin siis kokonaisen metrin! Olisi siinä nyt tämänpäiväisen tarpeen lisäksi ensi kesän askarteluun sopivat palaset. Tuskin alan nyt talvea vasten millekään. Vaikka kukapa sen tietää.

Täydensin reissuni Cittarissa. Se reissu olikin vain sellainen täydentävä reissu. Että pärjäillään tässä muutama päivä. Olin siinä mielessä taas liian aikaisi liikkeellä, että parit hyllyt olivat vielä tyhjillään. Ei haittaa. Muuta löytyi senkin edestä!

Kotona tekaisin muutamanlaisen makkarapannun. Pakastimesta löytyi ranskanpottuja ja jotakin ruusukaalin tapaista. Ja Huiluntuhtia jääkaapin puolelta. Siinäpä se, hieman mausteita ja ei muuta kuin naamariin. Iltapäivällä leikkasin ostamastani purppuranpunaisesta ja samettisesta kankaasta kaksi pienehköä palasta. Tuhersin palaset liiman kanssa kiinni siihen käsityöhön. Välillä se saa kuivahtaa. Vähän viimeistelyjä. Sitten on valokuvan paikka?

Putputin haluaisi palauttaa Venäjän suuruuden takaisin. Siis Neuvostoliiton suuruuden. Millonkahan se oli oikeastaan suurimmillaan? Ei ainakaan silloin, kun Tsingis-Kaani laajensi Mongolian Kaspianmerelle asti. Eikä ainakaan silloin, kun Rooman valtakunta käsitti koko Välimeren ja ulottui Mustanmeren itärannalle asti. Lännessä ei edes meri ollut esteenä, vaan Britanniakin kuului Roomaan. Jos siis ollaan tarkkoja, ei Putinilla ole minkäänlaista oikeutusta laajentaa alueitaan. Eilen kysyin, mistä lukien voi puhua ensilumesta, eikä takatalvesta. Nyt kysyn, mistä vuodesta lukien voidaan määritellä noita etupiirejä? Eiköhän olisi viisainta pysytellä niiden rajojen sisällä, jossa nyt kukin on!

Iltasella sain sitten käsityöni periaatteessa valmiiksi. Sain leikattua reunojen yli pursuavat kankaat. Annetaan sen nyt kuivattaa itsensä ja katsotaan sitten vielä kertaalleen, onko siinä jotakin viimeisteltävää. Ja lopullinen arviointi: Menikö työ sittenkin hukkaan?

Sunnuntai, 6.11.2022

Ensilumen määritelmä taitaa olla sellainen, että aamulla kahdeksan aikaan (kesäaikana klo 9) lumen syvyys mitataan ja jos lunta on vähintään sentti, on kyseessä ensilumi. Ellei siis jo aiemmin ole tuo ehto täyttynyt. Aamulla maa oli valkoinen, mutta ei lunta ollut tuota senttiäkään. Ensilunta siis yhä odotetaan. Pakkasta oli asteen verran. Eilisen lämpö oli yhä pihakivissä ja ne pohottivat tummina polkuina pihamaan poikki. Miten muuten on sitten tilanne, jos lunta sataa ensilumeen riittävä määrä vaikkapa 20. heinäkuuta? Onko silloin kyse takatalvesta vai ensilumesta? Missä menee raja?

Normaaleiden lähtöaamupuuhien lisäksi tein jotakin hieman poikkeavaakin. Pilkoin nimittäin syttösäleitä yhden puukopallisen verran. Viimeiset säleet laitoin nyt aamulla sisälle puukoreihin päällimmäisiksi. Olisinkohan joskus loppukeväästä tai alkukesästä pilkkonut edellisen kopallisen. Se on ollut saunassa ja sieltä on haettu sisälle tarpeen mukaan kourallinen tai pari. Grillipuuvarastossa on sahaamiani laudanpätkiä, joita hain nyt korillisen puuvajan terassille. Siinä sain istualteen pilkkoa laudanpätkät syttökokoon. Grillipuukoppiin jäi vielä pätkittyjä lautoja, joten jossakin vaiheessa talvella joutunen taas hommiin. On kyllä osoittautunut ykkösluokan oivallukseksi tuo syttöpuiden teko. Puuvarastosta ei aina oikein saa sopivaa materiaalia sytytyshommiin, vaan kalikat saattavat olla aika ronskeja. Sytytä nyt niitä, jos ne ovat paksuja pöllejä! Paksut kyllä palavat, kun puut pesässä ovat päässeet jo palamisen vauhtiin. Lautoja on siis yhä jonkun verran. Nehän tuli leikkimökin kattoremontista. Huonoimmat poltin kokossa, välttävät pätkin. Muuan priima on pressun alla.

Lähdettiin liikenteeseen puoli yhdentoista aikaan. Lunta oli hieman teillä, mutta liukkautta ei. Tornion seudulla satoi hieman vesitihkua. Valkoinen väri katosi maisemista. Mieltä virkisti kuitenkin se, mitä oli iltapäivällä odotettavissa: paistettuja muikkuja!

Eilen mietiskeltiin sitä, että milloinkahan noita rajalinjoja oikein auottiin? Nyt katselin vanhoja päiväkirjoja. Vuodeksi osoittautui v. 2001. Eli aikaa on kulunut jo 21 vuotta. Eipä ole ihme, jos linjat eivät enää ole kunnolla auki. Hirmu leveät ne eivät ole olleet alkujaankaan. Voisihan niitä hieman tietenkin aukoa. Voisi laittaa tarvittaessa lisämerkintöjäkin.

Lauantai, 5.11.2022

Tulikin eilen iltapäivällä lämmitettyä kämppää melko reippaanlaisesti. Kun takan pelti saatiin kiinni, alkoi muurin syvyyksistä lämpö puskettamaan kohti takan pintaosia. 2300 kiloa tiiltä, kiveä, laastia ja betonia alkoi luovuttamaan siihen varautunutta lämpöenergiaa. Yöllä olikin kevennettävä vaatetusta. Nukkuminen niin kuumassa oli melko mahdotonta. Vielä aamulla mittareissa +22.

Päivän pituus on enää 7 tunnin paikkeilla. Aurinko on siis maillaan 17 tuntia. Tuo 7 tunnin valoisa aika pitäisi käyttää tehokkaasti. Ennen murskekuorman tuloa ehdin värkkäämään valmiiksi sen varapuuvaraston oven. Nyt ei lumi puske sisälle varastoon.

Murskekuorma tuli täsmällisesti. Minä myös täsmällisenä talkoisiin. Pahin paikka tasoittui. Muuallakin tie on nyt parempi. Yksi kuorma on aika vähän, mutta on se tyhjää parempi. Nyt olikin tarkoitus korjata se yksi pahin paikka.

Käytiin Arin kanssa kävelemässä rajoja läpi. Arilla tarkoituksena kaataa koivuja polttopuiksi. Paljonkohan on jo aikaa siitä, kun auottiin nuo linjat? Aika lailla on linjoille kasvanut tuketta ja eihän niistä läpi enää näe. Olisi hieman vara perkata linjoja auki.

Kahvit ennen puolta päivää. Olin vielä ulkosalla kolme tuntia. Kässehdin ja istuskelin. Mietin ja suunnittelin. Aina välillä jopa teinkin jotakin. Petkeleellä kuorin kolme kantoa, jotka olin jättänyt pitkiksi kompostin kulmalla. Pihapiirin reunamilla on kolme kuivattamaani kuusta. Tarkoituksenani on kaataa ne viimeistään lumien tultua. Yksi kuusista on kallellaan väärään suuntaan. Kiikuin tikkaiden avulla korkealle ja kiinnitin narun. Narun toisen pään toin sitten 10 metrin päähän. Siellä laitoin puuhun parin metrin korkeuteen rissan. Narun pujottelin rissasta läpi. Kun alan kaatamaan puuta, kiristän narun taljalla. Näin saan helposti ja turvallisesti kaadettua yksin kuusen, joka on kallellaan puuvarastoa kohti. Käppäilin mutkan naapurissa, mutta siellä ei ollut ketään paikalla. Pimeä alkoi jo hiipimään pihoille.

Koko päivän on jälleen satanut heikkoa tihkua. Lämpöasteita 5. Iltaa kohti pientä laskua havaittavissa. Huomiseksi ilma viilenee nollan tuntumaan. Luvassa lunta ja räntää. Talvea ei huominen sen kummemmin vielä kuitenkaan tuo. Viikolle luvassa vielä selkeitä lämpölukemia.

Jos oli yöllä lämmintä kämpässä, oli tänään alkuillasta kuuma. Ei aivan saavutettu 30 asteen rajaa, mutta lähellä se oli. Pakko oli pitää hetken aikaa ovea auki. Olisiko se 30 muuten saavutettu. Eilen minä mestaroin sen lämmön kanssa. Nyt oli Aino vuoro näyttää!

Kiinan johtaja Xi Jinping on ottanut voimakkaasti kantaa Putinin ydinasepuheisiin. Hienoa Xi! Tuota on odotettukin. Putin onkin saanut tehdä ja uhkailla mitä vain. Kiina kun on ollut hiljaa. Onko Putinilla varaa saada Kiinasta vihollinen? Veikkaan, ettei ole! Nyt sitten saisi muutkin Putinin perässä hiihtäjät sanoa, mitä pitää. Kiina on keskustelun avannut. Ja kääntymässä oikeamielisten joukkoon. Tervetuloa!

Perjantai, 4.11.2022

Sää näyttäisi jatkuvan harmaana. Sumuisena. Torniossa lämmintä liki 7 astetta heti aamusta. Parempaa ei ole luvassa. Onneksi ei kovaa sadettakaan ihan heti. Huomenillaksi ehkä hieman sateisempaa.

Mökkimatkan soratieosuudet rapaisia. Auton ulkolämpömittari jämähtänyt +6 asteeseen. Mökillä sisällä sitten vain +3 astetta. Ikkunat ulkopuolelta vesihuurussa. Vetelin lastalla lasit kuiviksi. Toisenkin kerran, koska aika pian ikkunat höyrystyivät uudestaan. Räystään alla ämpäri siulana. Heittelin siitä kauhalla vettä auton kylkiin ja takaluukkuun. Tuoreiltaan kura lähtee komeasti.

Oli jälleen sellainen sää, että savu pyöri piipun ympärillä eikä tuuli sitä hajottanut minnekään. Ja savu tuppasi tulemaan takan hormin kautta kämppään. Takan lasiluukun takana savua olikin selvästi. Siksipä laitettiin takkaan tulet jo 12:30. Savuongelma katosi välittömästi. Jos sitä sitten oikeasti olikaan!

Kolmen aikaan alkoi selvästi hämärtymään. Auringon lasku oli vasta puolen tunnin kuluttua, mutta kun pilvipeitto oli vankka ja tihuutti vettä ja muutenkin sumuista, niin pimeneminen oli tosiasia. Värkkäsin valoisan ajan varapuuvarastoon oven tapaista. Sellaista ihan simppeliä. Talvella sisäänmenoaukosta menee myös lumi. Puutavara on minulla vähissä, joten sahasin yhden kakkosvitosen rimoiksi. Moottorisahalla. Huomiselle jäi hieman vielä hommaa, vaikka oven jo sain saranoilla kohdilleen. Ainakin siis oven rungon. Huomenna niittaan siihen muovia tai pressun palasen.

Ruoka kolmen maissa. Aloin sitten kaivamaan esille powerbankkeja ja mobiilireititintä. Totesin, että molemmat powerbankit ja reititin olivat jääneet kotiin. Latauksen jälkeen en ollutkaan laittanut niitä kassiini. Kaksi virtalähdettä minulla oli varalla, mutta USB-kaapelit olivat kotona virtalähteissä kiinni. Sattumoisin löysin kahdenlaiset johdot, oikeilla liittimillä siis. Homma hanskassa. Reititin olkoot kotona. Päivitän sivut sitten sunnuntaina.

Pienet päikkärit paikallaan ruuan jälkeen. Lämmin asettunut kämppään. Aloin kirjoittelemaan näitä juttujani. Laitoin sitten kuitenkin puhelimen modeemiksi, jotta saan päivitykset eetteriin.

Torstai, 3.11.2022

Katsoin vaihteeksi iltayöstä elokuvaa, joka päättyi vasta puoli tuntia uuden vuorokauden puolella. Elokuvaa oli ihan mielenkiintoista seurata. Kuka oli murhaaja? Loppua kohti jännitys tiivistyi. Sitten elokuva loppui ja syyllistä ei löytynyt. Paskaläjä! Turhaan vahtasin elokuvaa yli kaksi tuntia.

Tällä viikolla Aino oli noussut pariin otteeseen varhain. Vasta alakertaan tultuaan oli tajunnut, että oli katsonut kelloa väärin. No, ei siinä mitään. Vastedes sama asia ei toistune. Huomasikin sen, että punkan vieressä oleva kello oli kesäajassa!

Viime yö oli lämmin. Ensi yö kai vieläkin lämpimämpi. Ei tarvitse vieläkään laittaa autoa lämmitykseen. Se on hyvä, kun energiaa pitäisi säästää. Toivottavasti yhtiömme hallitus on ajan tasalla ja opastaa, jos opastukseen on tarvetta. Sumuisen harmaa tihku on ollut valloillaan jo joitakin vuorokausia. Jos olisi aavistuksen kylmempää, saattaisi maa olla jo valkoinen. Tosin hyvin ohuen lumikerroksen peittämänä.

Tänään kuhapäivä. Kuhapäiviä riittäää vielä jatkossakin. Ongelmia tulee kuitenkin, jos talviverkkoja ei pääse laittamaan jään alle. Yksin verkkoja uittaessa on liian vahva jää ja etenkin liian vahva lumikerros jään päällä melkoinen haitta. Perinteisesti Joulun seutuna ei mökillä käydä. On silloin muuta ohjelmaa ja päiväkin tosi lyhyt. Siksi olisi hyvä saada talvipyynti käyntiin viimeistäön itsenäisyyspäivän aikaan. Viikko, maksimissaan kaksi viikkoa pyyntiä, ja narut sitten verkkojen tilalle odottamaan kevätkautta. Siinä tavoitetta.

Iltapäivällä kauppareissu. Tai oikeastaan parit reissut. Kävin ensin yksikseni pikareissun Motonetissä. Ostin saranaparin. Mökillä työlistalla on yksi pieni oven tapainen. Saranat olisi kova juttu, jos vaikka ehtisin oven värkkäämään. Sitten pistäydyin Prismassa. Otin paketin Cannellonia. Ja tietenkin tarjouskahvit. Kierrokseni jälkeen mentiin kahdestaan vielä Cittariin. Sieltä varsin perinteiset loppuviikon hankinnat. Monen perustuotteen osalta oli ympyrä sulkeutunut ja oli suoritettava täydennys. Paljon normaalia kalliimmaksi ei ostosreissu kuitenkaan tullut.

Lauantaina taidamme saada aamupäivällä murskekuorman tielle. Kiikarissa on yhden heikon rapakohdan paikkaaminen. Ari on asian puuhamiehenä. Toivottavasti paikalla olisi lapiomiehiä edes pari meidän lisäksemme. Rahamiehetkin kai tervetulleita?

Taas tuli alkuviikosta yksi ristikkolehti. Vanhatkin yhä täyttämättä. Pöydällä on ollut avoinna kaksi ristikkolehteä. Samat sivut siinä näkösällä. Viikkokaupalla. Aino niitä on enimmäkseen katsellut. Minäkin välillä. Mutta molemmat ristikot ajautuivat sitten lopulta täyteen umpikujaan. Tehtiinkin sitten lopulta niinkin häpeällinen ratkaisu, että katsoin ristikoiden ratkaisuista muutamia apusanoja. Aiheuttikin melkoisen kumitusoperaation. Apu oli kuitenkin vain hetkellinen. Joitakin sanoja saatiin lunttauksen jälkeen kirjoitettua, mutta ei enempää. Oli taas kurkistettava lisäapuja. Kyllähän ristikot lopulta ratkesivat. Mutta eivät olisi missään nimessä ratkenneet ilman apuja. Ristironkkelissa oli rypäs sellaisia sanoja, joita en tiennyt edes olevan olemassakaan. Ja ristikonlaatijan ajajatuksenkulku ... sitä oli aika mahdoton ymmärtää. Ymmärsinkö edes kaikkea? Enpä tietenkään.

Keskiviikko, 2.11.2022

Jälleen kovin harmaata. Lämpötila nollan vaiheilla. Sumun vuoksi ulkona todella kylmän tuntuista, vaikkei tuuli kova ollutkaan. Suoritin jälleen lakkauksen. Kerroksia on jo muutama, mutta puu imee silti paikoin lakan sisäänsä. Ainakin kertaalleen on vielä lakattava. Sitten taitaa piisata.

Oli päivällä helppo ruoka, kun lämmitettiin jälkimmäinen puolikas eilisestä keitoksesta. Ei se huonontunut ollut. Ehkä mieluummin päinvastoin, niinkuin useille ruuille lämmittäessä käy.

Ei ollut varsinaisia kauppa-asioita. Käytin kuitenkin Ainoa ulkomaan ostoksilla. Pikapikaa takaisin kotimaahan. Pistäydyttiin sitten Lidlissä. Sieltä otin pikku paketin kylmäsavulohta ja pastillituusin! Olipa ostokset!

Lämmin syksy taitaa jatkua ainakin parin viikon ajan. Jatkostakaan ei ole varmuutta. Tuleeko Miekojärveen kunnon jäätä ollenkaan tämän vuoden puolella? Vuonna 2011 näin kävi, etten uskaltautunut lainkaan verkkohommiin. Jää oli niin olematonta. Ja en sentään ole niitä arimpia jäälle menijöitä. Viime syksynä virittelin verkkoja jään alle 19. marraskuuta. Kansainvälisenä paskahuussipäivänä. Tänä vuonna tuo ei taida onnistua.

Mitähän se Venäjä oikein suunnittelee? Puolustaa nyt asemiaan ja pommittaa siinä ohessa Ukrainan lämpö-, sähkö-, liikenne- ja vesihuoltokohteita. Tekevät ukrainalaisten olemisen tukalaksi talven saapuessa.  Riittääkö se ukrainalaisten henkiseen nujertamiseen?  Toivottavasti ei.

Venäjä on alkanut syyttelemään Iso-Britanniaa Ukrainan sotaan osallistumisesta. Ja kaasuputkien sabotoinnista. Onko taustalla pyrkimys kääntää välillä katseita pois venäläisten tekemisistä? Suunnitteleeko Putin jotakin erityistä brittejä vastaan? Mitä on totta, mikä on sotapropagandaa? Niitä on välillä mahdotonta erottaa toisistaan.

Molemmat osapuolet harrastavat totuuden muuntamista. Lisäksi jätetään kertomatta puolet tosiasioista, jolloinka totuus onkin kääntynyt päälaelleen. Lisäksi valehdellaan. Kukaan ei saata itseään epäedulliseen valoon. No joo ... tuohan pätee tässä siviilielämässäkin aivan täydellisesti. Kerronko?

Ydinsodan uhka on koko ajan olemassa. Vaikka kukaan ei kai tosissaan usko, että Putin olisi niin tyhmä. Mutta ennen sodan syttymistä ei sotaa yleisesti pidetty mahdollisena. Putin on osoittanut jo olevansa täysin epäluotettava ... meinasin kirjoittaa, että ihminen. Mutta en kirjoita. Eli pikku Putputin toteuttaa koko ajan suunnitelmaa, joka on ollut siellä pikku päässä koko ajan. Jo kauan ennen sotaa. Kuvioissa ei näy merkkiäkään siitä, että Putin olisi muuttamassa suunnitelmaansa. Voi, voi, kun siellä sisäpiirissä ei ole yhtäkään rohkeaa tyyppiä!

Tiistai, 1.11.2022

Muljahdettiin tyylipuhtaasti jo marraskuun puolelle. Kovasti ollaan siis vuoden loppua kohti menossa. Ennen Joulua on kuitenkin vielä arkea jos pyhääkin. Elettävä on sekin aika!

Herättiin jo ennen kuutta. Turhan aikaisin, mutta minkäs teet, jos ei pitempään jaksa nukkua. Olin ostanut eilen jauhelihaa ja porkkanoita. Aioin ne kypsentää nyt aamusta. Paloittelin liki 1,5 kiloa porkkanoita pataan. Hieman voita ja mausteita oheen. Vettä malliksi. Ja hautumaan. Pannussa kypsensin vajaan kilon jauhelihaa.  Yhdistin lopuksi tuotokset yhteen pataan ja annoin muhia kunnolla. Jaoin satsin viiteen osaa. Neljä vein varaston puolelle jäähtymään. Yhden jätin odottamaan keskipäivää.

Ainolla oli aamupäivällä aika rokotukseen. Pitkäaikaisen pähkäilyn tuloksena otti kuitenkin influensa-piikin lisäksi Covid-tehosteen. Neljännen koronarokotuksen. Minä sain nuo jo viime viikolla. Tuohon miettimiseen vaikutti tietenkin pari tapausta Torniossa. Rokotuksen jälkeen oli tullut jälkitautina vyöruusu. Kaikki on tietenkin mahdollista. Mitkä ovat sitten todennäköisyydet? Ja mitkä ovat saavutetut hyödyt? Kukin saa tehdä halunsa mukaan. Illalla THL:n Nohynek sanoi, että sairastettu korona ja rokotus yhdessä antavat hyvän suojan vaikeata tautimuotoa vastaan. Jopa vuodeksi. Nyt ei siis kiirettä enää saamaan Covid-piikkiä.

Vaikka käytiin kauppakeskuksessa, emme poikenneet mihinkään liikkeisiin. Eilinen kauppareissuni oli hyvänä pohjana alkuviikolle. Kun oli poutasää ja tyyntä, tankkasin kuitenkin auton paluumatkalla. Bensan hinta laskenut viikossa 20 senttiä.

Vielä aamupäivän puolella kuorin viisi pottua. Perunoita on yhä omasta takaa. Viikko tai parikin pärjätään. Sitten on siirryttävä ostolinjalle. Ei ollut tarkoitus kasvattaa perunaa muuta kuin tuoreena maasta syötäväksi. Ne kasvoivat kuitenkin nopeasti suuriksi ja eihän niitä ehtinyt syömään samaan tahtiin. Aamupäivän viime hetkillä keitin keiton. Kahdeksi päiväksi. Oli taas valtavan hyvää. Oisihan se muuten mennyt kaikki, mutta kun jalat eivät kestä! Tuosta perunasta vielä sen verran, että ovat yllättävän hyvän makuista lajiketta. Colombo? En ole satavarma.

Lakkasin tekeleeni. Lakkasin myöhemmin vielä toiseenkin ja kolmanteenkin kertaan. Onneksi lakka on nopeasti kuivuvaa. Kosketuskuiva 15 minuutissa. Täyskuiva vuorokaudessa. Jokainen lakkauskerta vahvistaa rakennetta. Mutta tuleeko siitä koskaan hyvä?

Maanantai, 31.10.2022

Lokakuun viimeistä päivää eletään. Niin se on vain tämäkin vuosi jo kohta lopuillaan. Kahden kuukauden kuluttua Joulut juhlittu ja vuosi vaihtuu. Ja vasta tuskailtiin helteiden kanssa. Tällä menolla alkaa olla jo kiire suunnittelemaan ensi kesän juttuja!

Yöllä oli pakkasta puolenkymmentä astetta. Mökillä vähän enemmänkin. Vuosi sitten näihin aikoihin oli jo talviset olosuhteet. Reippaita pakkasia ja lunta. Mökkitietäkin oli jo aurattu. Kyllähän sitten tuli vähän lämpimämpääkin. Mutta talvi kuitenkin käytännössä oli jo tosiasia. Nyt on aivan toisin.

Syönnin jälkeen käväisin kauppareissun. Listaa olikin jonkun verran normaalia pitemmästi. Puikkasin aluksi läntiseen naapurivaltioon. Siellä Haaparannan kuntaan. Ja siellä ICA-Maxiin. Ja siellä takavasempaan kulmaukseen. Nappasin sieltä hieman köttfärssiä. Heräteostoksena buljonkia, kun oli tarjouksessa. Varsinainen kohteeni oli kuitenkin matjeefileet. ICA:ssa on sellaisia pienehköjä muovipakkauksia, joita ollaan harrastettu. Anjovis-maustettuna. Nyt näitä ei ollut ollenkaan. Viereisessä hyllypaikassa oli hieman vastaavaa. Isompi pakkaus. Otin sen, ettei olisi reissuni aivan hukkaan sen puolesta mennyt. Matkalla kassalle oli pari trukkilavaa täynnä papusäilykkeitä. Oli kik-, kidney- ja vita böner. Otin kaikkia parit annokset. Ihan heti en ole niitä käyttämässä. Pakkasten tultua sitten. Lisähankintoineen tietenkin.

Aino leipoi pari pellillistä kahvinisua. Iltapäivällä maistiaiset. Hyvää oli, vaikka kuorrutus olikin vielä laittamatta. Iltapäivän loppuhetkillä pistäydyin lämminvarastossa. Lakkasin sen tekeleeni ensimmäisen kerran. En ollut tulokseen ollenkaan tyytyväinen. Ei vielä heitetä kirvestä kaivoon. Lakataan uudestaan vielä ja päätetään vasta sitten, onko suuntana kuitenkin roskis.

Taas näitä vaikeita päiviä. Vaikeita siinä mielessä, että on tämä kirjoittelu täysin tukossa. Niinkuin kunnon ummetus. Ainoana erona se, että kyllä se ummetus joskus laukeaa. Parin päivän sisällä todennäköisesti. Ja siihen löytyy apteekista apuja. Kirjalliseen tuottamattomuuten ei apteekki tarjoa mitään. Ei minkäänlaista helpotusta.  Ihan vakavissaan tulee välillä mieleen se, että  olisi joskus hyvä hetkeksi hellittää.  Muutaman päivän tauko voisi olla ihan ok.  Eli jos joskus menee joitakin päiviä ilman uutta päivitystä, voi kyse olla sielullisten hiertymien paikkaamisesta. Ei sen kummemmasta. Sähkökatkonkin jälkeen valot vielä syttyvät. Netti ja puhelinyhteydet ... kaikki varmaan pärjäävät, vaikka ne olisivat muutaman päivän poikki. Eikös vain?

Iltasella kulki sadealue ylitsemme. Kuivan kesän jälkeen vettä ollaan saatu. Reippaastikin. Nuuskakairassa järvien vesimäärät ovat nousussa. Miekojärvessä nousu on ollut aika vähäistä. Syyskuun loppupuolen kuopasta vasta parikymmentä senttiä nousua. Patojen takana yläpuolisissa järvissä on yhä tilaa nousta. Joulukuulla sitten pääsemme me miekojärveläiset nauttimaan Vietosesta ja sen takaa purkautuvista vesimassoista. Sillon järvi lienee jäässä ja ongelmat sen mukaisia.

Sunnuntai, 30.10.2022

Mökillä on kolme kelloa seinällä. Ne ovat sellaisia peruskelloja, patterikelloja ja niissä ei ole mitään yhteyksiä maailmankelloihin. Eli ne on laitettava manuaalisesti kesä- ja talviaikaan. Kun nyt yöllä saatiin yksi ylimääräinen tunti, valvottiin illalla KB:tä pelaten hiukan normaalia kauemmin. Laitoin myös "ensikellon" valmiiksi jo illalla talviaikaan. Eli sen kellon, jonka näen aamulla ensimmäiseksi.

Aamulla herättiin sopivaan aikaan. Talviajan huomasi oikeastaan siitä, kun ulkona valostui tuntia aiemmin. Paitsi että eilenhän ei oikeastaan juuri valostunutkaan! Siirtelin loput kellot tuntia taaksepäin. Lähtöaamun juttuja. Saunaan jätettiin vielä vettä, mutta vain ämpäreihin. Jos jäätää pahasti, säästyvät arvokkaammat saavit ja etenkin boileri. Kovia pakkasia ei ole luvassa, mutta näiltä vuosin pitää jo olla vähän tarkempana. Puukopat täyteen, tuhkaämpärin tyhjennys, poltettavat roskat pömpeliin. Vähitellen kämpässä täysi lähtövalmius.

Pistäydyin vielä naapurissa. Ensi viikonlopuksi sovittiin maastossa käynti. Näytän rajat, jotka ovat jo vuosien mittaan hieman kasvaneet umpeen. Puhetta oli myös yhdestä murskekuormasta yhteen tai kahteen pehmeään paikkaan. Vai ollaanko jo hieman myöhässä, kun murskekasat taitavat olla jo jäässä.

Ajeltiin kotiin. Tulomatkan liukkaus ja lumet olivat muisto vain. Vain yhdessä paikassa oli tie vähän jäinen. Sorateillä hiekkapöly lenteli. Eilisen sateen jälkeen ilma kuivahti. Tuli pakkanen. Ja tuli hieno sää. Aurinko suorastaan häikäisi. Torniossa läntisen taivaan peitti synkkä pilviverho. Raumolla pölähti tien laidasta fasaaniparvi.

Kotosalla jälleen akkujen latausta. Omia sisäisiä akkuja ladataan koko ajan. Kamera-akut olivat itse asiassa aika hyvässä varauksessa. Kuten Powerbankitkin. Pelivaloakku oli puolillaan. Monen viikonlopun jäljiltä. Kahvit maistuivat. Myöhemmin muikutkin. Suihkut ja pyykit, kuten aina sunnuntaisin. Nyt oli iso poikkeus normaaliin, kun ei ollut ollenkaan tallennuksia. Oli unohtunut. Onneksi tulee niitä uusintoja!

Katsoin illalla lääketilanteeni. Alkavalle viikolle kotona olevat lääkkeet riittävät. Mökillä on lisäksi viikon annos. Marraskuun toisella viikolla on kuitenkin apteekkireissu edessä. Näyttää vakuuttavan vahvasti siltä, että vuosiomavastuu ei saavuta sitä rajaa, että saisin loppuvuodesta edullisia lääkkeitä. Pitää vielä lähempänä vuodenvaihdetta katsoa.

Talvi ei saavu vielä alkavallakaan viikolla. Pari koleaa päivää, mutta viimeistään keskiviikkona jo 5-6 astetta lämmintä. Ja yöpakkasetkin väistyvät. Ei siinä mitään. Kyllä se talvi vielä tulee. Ennemmin tai myöhemmin.

Lauantai, 29.10.2022

Noustiin ennen seitsemää. Luvassa sadepäivä. Sadealue saapuikin sitten auringonnousun aikoihin. Aurinkoa emme kuitenkaan nähneet, vettä sitten senkin edestä!

Täle päivälle oli suunnitelmissa vain yksi asia. Oikeastaan se oli lopulta tärkein asia, minkä vuoksi mökille yleensä tultiin. Sateesta huolimatta sen pystyi tekemään. Eli kyseeessä oli sen askartelujuttuni viimeinen hionta. Odottelin sen verran, että ulkona alkoi kunnolla näkemään ilman lisävaloja. Vein käsityöni puuvajan terassille, "askarteluhuoneeseeni". Hain sinne myös aggregaatin. Hioin Dremelillä paklaukseni. Viimeistelin homman hienolla hiekkapaperilla. Pölyhommat olivat nyt siinä! Tuote on lakkausta vaille valmis.

Ajattelin sitten vielä rusauttaa parista koivulättysestä puuta vähemmäksi. Vähän niinkuin lautasia suunnitellen. Huomioiden aiemmat epäonnistumiset. Jyrsimessä tehovaatimus oli kilven mukaan 1040W. Aggregaatti antoi sen kilowatin. Se ei sitten riittänyt. Jyrsinterä pyöri, mutta tuskaisen vaivalloisesti. En alkanut käynnistelemään isompaa voimakonetta. Ehkä sitten ensi kesänä!

Viikonlopun "päähomma" oli tehty. Käppäilin verkkohuoneeseen. Harvat, viimeksi pyynnissä olleet verkkoni, olivat roikkumassa ja kuivuneet. Kävin ne läpi. Muutamie pieniä sutteja löytyi. Oioin ne ja nyt pyytävää verkkopinta-alaa on hieman enemmän.

Naapurit pistäytyivät. Rouvat pelasivat parit pelit. Äijillä oli vielä maailman parantamisjuttuja. Neljän aikoihin alkoi sade hiipumaan. Tuuli kääntyi luoteen suuntaan. Alkoi tohina kuulumaan. Iltayöksi luvassa kovempaa keliä! Aamuyöksi pakkasta. Kaikki lumet sulaneet päivän vesisateessa.

Perjantai, 28.10.2022

Menin illalla oikeastaan melko aikaisin nukkumaan. Puolta tuntia vaille puolen yön. Nukuin ilman isompia katkoja. 20 yli yhdeksään asti! Ohoh ... tuliko uusi ennätys? Oliko kuitenkin niin, että eilinen väsymys ei ollutkaan kuitattu pikku päikkäreillä? Mutta että melkein 10 tuntia! Järisyttävän ennenkuulumatonta!

Katsoin tietenkin sääennusteita. Reipasta sadetta mökille. Etenkin lauantaiksi. Lunta maassa 5 senttiä. Tänään sohjoa, huomenna lunta tuskin enää on. Sen verran se aina polttelee, että päätettiin lähteä mökille. Mökkinaapurikin oli aikonut tulla. Se varmaan olikin ratkaisevaa meidän lähtömme kanssa. Aamupala ihan rauhassa ja liikkeelle yhdentoista aikoihin. Viisi yli. Pukeutuessani ajattelin, että pitäisi varmaan laittaa laastari tuohon sormeen, johon leikkasin haavan tiistaina. Siinä kun on ikävä palkeenkieli. Tarttuu vielä johonkin. Ja niin sitten tarttuikin. Veri oli taas herkässä. Olisi pitänyt laittaa se laastari ajoissa.

Koko matkan harmaata, ohutta tihkua. Arpelan jälkeen alkoi näkymään lunta tien reunoilla. Sihtuunan soratie jäinen. Liukas tietenkin. Sihtuunan jälkeinen pikitie hiekoitettu. Kapustaan asti. Siinä vaihtui tienpitäjä. Siinä vaihtui tien kunto. Mökille kuitenkin päästiin ihan hyvin. Yhdeltä perillä. Alkumatkasta oli +6 astetta. Mökillä +2. Sisällä vain aste. Lunta 5 senttiä. Ikkunat ulkopuolelta vesihöyryhuuruisia. Vetelin lastalla puhtaiksi.

Vähitellen alkoi lämpöä olemaan jo liki 10 astetta. Kun oli kostea sää ja siinä mökin kohdalla tuuletonkin, jäi kamiinan savut kiertämään mökkiä ja piippua. Ja muutama savutupraus tuli sitten takan rööriä pitkin alas. Kesällä laitoin piippuhatun alle, hormien väliin, eston suoralta savun siirtymiseltä hormista hormiin. Se kyllä pelaa, mutta pitäisi tukkia koko takan hormi, jos haluaisi varmuudella estää savun tulon. Ainon mielestä kämppä oli sinisenä savusta. Minä havaitsin hentoisen savun vasta lampun kanssa sitä etsiessäni. Ja haistanut en sitä lainkaan.

Hioin hieman käsityötäni. En hionut kuitenkaan aivan loppuun asti. Jospa huomenna nykäisisin aggregaatin tulille ja hioisin Dremelillä loput. Vaihdoin pääkameroihin tuoreet akut. Eivät ne vielä sipissä olleet. Mutta voi käydä niin, että loppuvuonna mökkireissut harvenevat. Parempi pitää kamerat koko ajan hyvissä voimissa.

Laitoin tulet takkaan. Ensimmäinen pikku pesällinen kuusipuuta. Sitten vahvanlaista koivupalikkaa kopallinen. Vähitellen laitettuna tietenkin. Lähti savut oikeaan suuntaan takankin rööristä. Loppuviikonlopun saammekin olla siltä rauhassa. Kolmen tunnin kuluttua olin kauhonut takasta hiilet kamiinaan. Laitoin pellin pienelle, melkein kiinni. Aino oli jo lepäillyt takan loisteessa. Nyt pääsin minäkin hetkeksi pitkälleni.

Yläkerrassa +13 astetta. Mukavan viileä makoilla. En nukkunut, kunhan vain lepäilin. Puoli tuntia siellä. Sitten takaisin alas. Aino oli jo laittanut takan pellin kokonaan kiinni. Takan kylki oli alkanut lämpenemään. Juotiin kahvit. Alhaalla kohta jo +26 astetta. Ja nousussa.

Torstai, 27.10.2022

Olin hereillä jo ennen aamukuutta. Se oli ehkä liian varhain. Etenkin kun olin valvonut yli puolen yön. Mutta kun en saanut unta, oli siis pakko nousta ylös. Tiesin kyllä, että se ottaa päivällä veronsa. Mutta kun ei nukuttanut, niin turha sitä oli olla kötällänsä. Aamupalan jälkeen jo hieman haukotukset väänsivät suupieliä. Vesi valui silmistä. Niinpä joskus kymmenen jälkeen oli pakko mennä pitkäkseen. Sillä unireissulla menikin sitten toista tiimaa. Mutta helpotti se oloakin.

Syötiin ruoka joskus puolen päivän aikaan. Jääkaapista löytyi soppelisti aineksia. Hieman myöhemmin iltapäivän puolella tehtiin kauppareissu. Cittarissa oli yllättäen kakkukahvit. Synttärionnea sinne! Juotiin kahvit ja kierreltiin hakemassa viikonlopun eväät. Iso kuhina kävi yhden pöydän ympärillä. Siitä sai kerätä pussiin veloituksetta viisi asiaa. Nuoriso hyödynsi tarjousta sumeilematta. No, kyllä kauppias oli riskistä tietoinen.

Iltaan mennessä emme ole vielä tehneet päätöstä siitä, mennäänko huomenna ollenkaan mökille. Aikalailla sateiselta näyttää. Etenkin lauantaina sateen uhkaa on koko päiväksi. Muutenkin hieman mietityttää. Kaikenlaista kun on! Rahallisesti asia ei ole mitenkään kummoinen. Bensaa kuluu reissussa ehkä kolmenkympin verran. Puita mökillä piisaa. Vaikka polttaisi kokossa koko päivän jotakin tehdäkseen. Pitää katsoa, miltä tilanne vaikuttaa huomenna aamulla.

Koronaministeriryhmä ehdottaa hoitajien "pakkorokotuksista" luopumista. Viima aikoina hoitajien kohdalla on uutisoitu enemmän työehtosopimuksista. Niinpä LUKI-häiriöisenä luinkin tuon kohdan: "pakkokorotuksista" luopumista. Tuntui hullulta. Olivatko saavutetut eurot muka pakkokorotuksia? Uusintalukeminen selvensi asian. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun luin jotakin väärin ja asia samalla muuttui ihan toiseksi. Joskus hauskastikin. LUKI -ominaisuus minulla täydentyy, sillä nykyään kirjoittaminenkaan ei onnistu vanhaan malliin. Olen oppinut aikanaan täydellisesti 10-sormijärjestelmän. 2 sormea kirjoittaa, 8 lepää. Järjestelmä toimi kauan melko hyvin. Nyt nuo kaksi etusormea painaa aika usein väärää näppäintä. Tai jättää painamatta kokonaan, kun jotakin pitäisi painaa. Vika ei ole sormissa. Se on päässä. Ikä tuonut tämän ominaisuuden. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tekstin korjailuun menee sama aika,kuin itse kirjoittamiseen. Joskus enemmänkin. Jotkut sanat tahtovat vääntyä kirjoittaessa jopa tuntemattomaan muotoon!

Tekisi mieli lisätä vieli yksi tavu tuohon edelliseen aiheeseen. En kuule kunnolla. Joskus kuulen sanat täysin väärin ja se voi aiheuttaa naurua. Tai pientä raivoa. Jos puheen lisäksi on taustaääniä, tai puheen tuottajalla sanat eivät tule ihan puhtaasti, on sanojen ymmärtäminen vaikeaa. Joskus auttaa lyhyt prosessointi ja miettiminen. Se onkin välttämätöntä silloin, kun sanat menevät täysin yli hilseen. Joskus onnistun, joskus en. Olen pysyvästi kuitenkin KULUKI-häiriöinen. Vai KIKULU?

Kaikki kallistuu. Ruoka on kallistunut. Polttoaineet myös. K-ryhmä on tehnyt historian parhaan tuloksensa. Neste kertoi mahtavasta tuloksesta. Että kehtaavatkin. Meille yksityishenkilöille kaikki maksaa koko ajan vain enemmän ja enemmän. Emme pysty verovuoden päätteeksi kertomaan parantuneesta tuloksesta. No miksi emme? No koska isot ketjut ja suuryritykset vievät kaiken irtonaisen. Ja pitävät huolen siitä, että sitä irtonaista piisaa. Alkutuotanto ja kuluttaja ... taistelu olemassaolosta jatkuu!

Iltayhdeksältä alettiin katsomaan Discoverylta ohjelmaa Deadliest Catch - Hengenvaarallinen saalis. Jo parin ensimmäisen minuutin aikana kiinnitti huomiota se, että joko tekstin käännös on robotin tekemää, tai että kääntäjä ei ole ollenkaan tietoinen, mistä ohjelmassa on kysymys. Oli puolet "laitteistosta" meressä. Oli "siimat" sekaisin. Paikassa oli itäinen "oja". Kaikki tehdään nykyään kiireellä ja mahdollisimman vähällä työllä. Onhan tuo tavallaan hauskaakin, mutta eihän se ole ohjelman tarkoitus! Johan ohjelman nimikin sen kertoo!

Nyt iltamyöhällä ei ole vieläkään varmaa ajatusta siitä, lähdetäänkö huomenissa mökille. Aamupäivällä mennään, jos yleensä meinataan mennä. Aino nosti tuohon ulko-oven suuhun pesussa olleen kelluntatakin. Jos tarkemmin ajatellaan, saattaa se merkitä huomiselle jotakin. Aamulla se nähdään. Lopultakin.

Keskiviikko, 26.10.2022

Nyt siis keskiviikko. Ja tälle päivällehän oli ennustettu sadetta. Aamupäivän satoikin. Torniossa vettä, ylempänä lunta. Mökillekin tuprahti muutaman sentin kerros. Ennuste mökille viikonlopuksi lupasi aamulla reipasta vesisadetta. Alkoi tuntumaan siltä, että jäädäänkiin kotosalle sadetta pitämään. Kun päästiin iltapäivän puolelle, oli ennuste heittänyt häränpyllyä. Sadetta yhä luvassa. Mutta paljon vähemmän. Foreca ja Ilmatieteenlaitos olivat molemmat lieventäneet ennustetta. Mutta ... monen luottoennustaja, Norjan Meteorologinen Instituutti, se ennusteli hieman kovenevaa sadetta lauantaille. Ota näistäkin selvää!

Kolmas kalaruoka mökiltä tulon jälkeen. Kuhaa tällä kertaa. Iltapäivän puolella tein pienen ostosretken. Pysyin Tornion alueella, tällä kertaa en käynyt ulkomailla asti. Ruokakaupan puolella kävin sen verran, että selvitään päivä tai pari. Muuten parit paikat, taka-ajatuksena se, että jos mennään mökille, ei jonkun asian puuttuminen viivästytä lähtöä. Kaikki erikoinen hankittu. Että niillä mielin!

Olin varannut ajan rokotuksiin. 15:40. Sinne siis ja ajoissa tietenkin. Edellisen Covid-piikin olin saanut viime joulukuussa. Lievän koronan olen sairastanut heinäkuun alussa. Nyt sitten oli haussa koronasuojaa sydäntalveksi. Neljäs annos eli täydennyspiikki. Samalla otin influensarokotuksen. Ainolla aika ensi viikolla. Ottaako ollenkaan Covid-piikkiä? Vai pelkän influensapiikin? Ensi viikolla ollaan viisaampia. Vai ollaanko sittenkään?

Mikä ihmeen vaihe on Ukrainan sodassa menossa? Kun ei kuulu rankkoja uutisia. Joko on käynyt niin, että sota alkaa ihmismielissä olla jo tylsä uutisaihe. Ketä kiinnostaa se, että Venäjä ampui 35 ohjusta Ukrainan siviilikohteisiin. Kuolleitakin vain joitakin satoja. Ukrainalaisetkin tuntuvat jo tottuneen sotaan. Tilanne on jotenkin käsittämätön. Mihinkä suuntaan tästä sitten oikeastaan lähdetään? Hiipuuko sota, vai alkaako pian seuraava vaihe, jossa olemmekin jo sitten mukana?

Tiistai, 25.10.2022

Kun aamupalahommat olivat ohi, aloin valmistelemaan kunnon annoksen karjalanpaistia. Olin eilen ostanut reiummin possua ja nautaa. Muut ainekset löytyikin valmiiksi kotoa. Lihoja pilkkoessani leikkasin tietenkin viillon sormeeni. Onneksi tuohon keskisormen kynnen viereen. Ei mennyt siis ihan sormenpäähän, jossa haitta olisi ollut isompi. Verenohennuslääkkeestä johtuen punainen kuitenkin virtasi hereästi. Laastaria sai leikkoa ja hommaa uusia pariin otteeseen. Lopulta vuotokin hiipui.

Laitoin lihat ja muut vermeet isoon uunivuokaan. Mausteita unohtamatta. Uunin olin laittanut päälle jo lihoja pilkkoessani. Vihdoin sitten vuoka pesään ja odottelemaan valmista. Tunnin kuluttua pienensin lämpöä 50 asteella ja laitoin foliota kanneksi.

Oli taas pakkasyö. Nuuskakairassa jopa -13 astetta. Torniossa muuan pakkasaste. Aamupäivällä alkoi satelemaan hieman alijäähtynyttä vettä. Auto näytti saavan jääkuorrutuksen. Katsoin sääennustetta. Lämpötila vaihtelee viikolla nollan molemmin puolin. Keskiviikkona hieman enemmän sadetta. Perjantai-illaksi ja etenkin lauantaiksi luvassa vettä ihan kunnolla. Lauantain +8 asteen ennuste puolittunut. Pitää nyt hieman tarkkailla tuota ennustetta. Jos se on toteutumassa, voi se siirtää mökkireissun viikolla. Kovaan vesisateeseen emme tunne himoa. Ja kun nyt mökki ei vaadi minkäänlaista huolenpitoa. Pakko ei ole mennä.

Uuni sai hoitaa hommaansa keskipäivään asti. Eli karjalanpaisti sai hautua mielestäni riittävästi miedossa lämmössä. Sitten maistelemaan. Ja hyvää oli. Tällä kertaa Ainokin niin sanoi. Ja annoksia laitoin rasioihin melkein ison tarjottimen täydeltä. Vein rasiat esijäähtymään ulkovaraston hyllylle. Illemmalla sitten pakastimeen.

Neljän aikoihin tuli kuljetus, joka haki Ainon pelinmuori-iltaan. Kesä- ja syyslomat on pidetty ja tapahtumakalenteriin on tullut viikottaiset sessiot. Terapiaa parhaimmillaan. Minulla tavallinen koti-ilta. Hieman teeveetä katsellen.

Maanantai, 24.10.2022

Illalla jäin vahtaamaan yhtä elokuvaa. Synkkyydessään se oli välillä peräti mahdottoman hauska. Aino ei katsonut filmiä loppuun asti. Kun päähenkilö kuitenkin tapetaan lopuksi! Ei tapettu ja siltä osin elokuvassa oli onnellinen loppu.

Pakkasaamu laajalti koko Suomessa. Kylmyyspiste tällä kertaa Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rajoilla. Tampereellakin -6 astetta. Pakkasöitä jatkossakin. Lauantaiksi taas peräti +8 astetta. Ei tule vielä talvi!

Eikä tule kesää Venäjän raakuuksiin. Milloinkahan saataisiin kuulla joitakin positiivisia uutisia Venäjältä tai Ukrainasta? Putinin pitää kaatua. Duuman pitää ryhdistäytyä. Näkymät ovat todella synkeät! Unkari ja Turkki saisivat jo lopettaa turhan piinan. Mutta se van näyttää jatkuvan ja jatkuvan!

Aino halusi korjauttaa yhdestä takista vetoketjun. Hyvä mökkipusakka, mutta vetoketju temppuilee. Olen joskus itse vaihtanut maiharityyppiseen takkiin vetoketjun. Kun ratkoin vetoketjun ompeleita, irtosi vetoketjun lisäksi muutaman sentin levyinen reunakaistale. Onnistun kuitenkin hetken pähkäiltyäni liittämään kaikki kohdilleen. Nyt Aino näytti liikkeessä takkia, mutta ei liike ottanutkaan sitä työn alle. Syynä oli nepparirivistö, joka oli liian lähellä vetoketua. Nepparit olisi pitänyt poistaa. Takki olisi saattanut kärsiä niin brutaalista toimenpiteestä. Pettymys oli suuri ja Aino ei sitten enää halunnutkaan jatkaa ruokakauppaan.

Mutka kotosalla, palasin kaupungille ja Cittariin. Kello oli puoli kaksi. Suosikkileipähylly oli tyhjä! Olivatko kaikki leivät jo menneet, vain oliko Vaasan leipomon kuljetus ajanut ojaan? Otin korvaavaa leipää. Menee se, kun ei makustele. Muuten ihan peruskampelinjalla. Paitsi että huomisaamuksi on yksi pitemmän tähtäimen suunnitelma. Ostoksiin menikin sitten viikon ruokabudjetin verran euroja.

Koska sen käsityöni käyttöönotto siirtyi puolella vuodella, meni kiire sen myötä ohi. Teen kuitenkin asian eteen nyt ja lähitulevaisuudessa valmistumista edistäviä asioita. Iltapäivän päätteeksi paklasin muutamia epätasaisuuksia. Katsotaan sitten viikolla, onko seuraava vaihe jo edessä kevyen hionnan jälkeen.

Illan elokuva oli sattumoisin kuvausta WW2.n ajoista, kuten eilisenkin. Maa oli toinen. Ja nyt osa päähenkilöistä (hyviksistä) sai lopussa surmansa. Natsien pahuudelle vetää vertoja vain eräs pikkumies Venäjän maalta.

Sunnuntai, 23.10.2022

Naapurit pistäytyivät illalla. Rouvat pelasivat. Äijät paransivat maailmaa. Illan mittaan sää selkeni. Pakastuikin hieman. Kirkkaan tähtitaivaan voitti vain komeat revontulet.

Aino rakenteli yhteen puukoriin melkoisen klapitornin. Muutenkin se on suuri kori. Joten minua olikin odottamassa terassilla kaksi tyhjää koria. Eli suuntana varapuuvarasto. Keräsin toiseen koriin isoa puuta takkaa varten. Toisen kopan täytin perusklapeilla. Kyllä muuten on koivu tosi tiivistä puuta kuusipuuhun verrattuna. Kopalliset painoivat varmaan tuplasti kuusikoreihin verrattuna. Laskennallisesti koivu, mänty, kuusi, leppä ja haapa ovat  melkolailla samalla viivalla  energiatehokkuudessa.  Jos ajatellaan tehoa / kilo. Koivu kuitenkin hakkaa muut puut painossa. Pesällinen koivua painaa paljon muita puita enemmän. Siksi koivu on paras polttopuu. Kuusi on siitä hyvä, että se kuivuu tosi nopeasti. Se myös palaa kuitenkin nopeasti. Kuusipuuta ollaan harrastettu kesäisin oikeastaan siksi, kun olen harventanut kuusia mökin läheisyydestä. Harvennus jatkuu yhä. Taitaa kuitenkin olla vain kolme kuivaa kuusta pystyssä! Pitäisiköhän taas alkaa kolomaan joitakin yksilöitä?

Tuuli oli kääntynyt luoteen suuntaan. Järvellä vaahtopäitä, joten siellä ei mikään herkkukeli ollut. Pakkanen kuitenkin väistyi. Aste plussaa ja tuuli 8m/s ... odottelisin parempaa keliä. Joutsenparvi pusketti vastatuuleen. Miksi siihen suuntaan?

Lunta ei ole vielä näkynyt. 10 vuorokauden ennusteessa näkyy lumihiutaleita useampanakin päivänä. Yksittäisiä hiutaleita. Pyryjä ei taida olla näköpiirissä. Pakkasia ei kummoisesti ole luvassa, joten voi olla, ettei luntakaan nähdä. Mökki olisi valmis talveen kaikin puolin. Lumiin ja pakkasiin.

Mökille tullessamme käppäili komea fasaani Arpelassa keskellä pääväylää. Kotimatkalla nähtiin koppelo ja metsäkauris. Hiekkatiet pölisivät. Kotona oltiin heti puolen päivän jälkeen. Ja kotona sitten ne perinteiset sunnuntain kotikuviot. Ainokin sai laittaa kahviin nyt kermaa. Olin sen unohtanut matkasta, kun pakkasin perjantaina ruokia kylmälaukkuun.

Olen aika varma siitä, että Putin suunnittelee Kahovkan vesivoimalapadon räjäyttämistä. Siinä tulvisi Herson lähialueineen melko pahasti. Miksi muuten Venäjä on kehottanut kansalaisiaan poistumaan Hersonin alueelta? Padon räjäyttäminen olisi lähes yhtä paha temppu, kuin ydinaseiden käyttö.  Eiköhän silloin jo kannattaisi  pyrkiä - hintaan mihin hyvänsä - pistämään loppu Putinin tekosille. Tulisi aika monta onnellista ihmistä. Eikä varmaankaan Venäjällä kaikkein vähiten!

Lopuksi toistan itseäni: Suomi voi mennä Natoon, vaikka Ruotsi ei pääsisikään. Venäläisten kiinteistöostot Suomessa loputtava. Pakkolunastus tarvittaessa. Haltuunotto paremminkin.

Lauantai, 22.10.2022

Eilisiltana pistäydyttiin naapurissa. Karaoken merkeissä kului puolitoistatuntinen. Kun paikalla oli vain neljä henkeä, sai tuon 90 minuutin aikana kukin useammankin lauluvuoron. Aamulla harmaata. Ajoittain paksua sumua/heikkoa tihkua. Jompaakumpaa, vaikea sanoa.

Kävin laittamassa roikkumassa olleet muikkuverkot paljuihin. Keräsin samalla reissulla pois verkkohuoneesta ja grillistä roskislaatikot. Pakastepussien suuosia ja paperipyyhkeitä enimmäkseen. Myös varapuuvarastoon ja puuvajan askarteluterassille oli kannettu tilapäisvarastoon laatikoita ja säkkejä. Odottamaan talvikokkoa. Tein kaksi maitokärryreissua laavulle. Vein kaikki kokkoon tarkoitetut laatikot ja pussukat sinne lähemmäs kokkoa. Sateen suojaan. Peitin pressulla, etteivät linnut ja oravat ala niistä kiinnostumaan.

Kannoin tänään vihonviimeiset kuusikalikat sisälle puuvaraston räystään alta. Sisällä on nyt puuta niin paljon, että ensi viikonloppukin niillä pärjätään. Eli viisi kuukautta pyöreästi pärjättiin noilla kuusiklapeilla. Jatkossa puut haetaan varapuuvarastosta. Siellä olevilla puilla saatetaan päästä kesään asti. Lähelle ainakin. Järjestelin varapuuvarastoa parhaani mukaan. Tulevaa puuliikennettä ajatellen. Oli siellä tavaraa ... oli mm. puru-, lehti-, ja tuohisäkkejä. Oli pressuja ja pihatuoleja. Kuusen neulasiakin parikymmentä litraa. Ja jos vaikka mitä sekalaista kamppetta.

Päiväkahvin jälkeen järjestelin kelkkavajan talviasentoon. Se ei ollutkaan iso homma, kun tahko ei enää ollut siellä haittaamassa. Käytännössä hommana oli vain vaihtaa kelkan ja ruohonleikkurin paikkaa. Annoin kelkan ja lumilingon käydä joitakin minuutteja. Tankkasin myös molemmat. Ovat iskussa, sitten kun niitä tarvitaan.

Kävin läpi yläkerran vaatekaappini. Valitsin polttorovioon liian pieniksi käyneitä vaatteita. Kyllähän se hieman harmitti, kun joukossa oli lähes käyttämättömiä merkkivaatteita. Mutta minkäs teet. Tuskin laihdun vaatteiden sisälle sopivaan kokoon. Onhan tämä nähty.

Tein kuitenkin yhden aika rajun ratkaisun. Löysin kaapista naftisti sopivan puseron. Päälläni oli se legendaarinen, varmaan ainakin 30 vuotta vanha pusero. Läpinäkyväksi kulunut. Reikiä kymmenittäin, ellei sadoittain. Vihreä "pitsipusero". Nyt heitin sen lopullisesti roskiin. On se jo hintansa haukkunut. Tuleeko sitä ikävä? Jokohan aamulla haen sen taas päälleni? Rakas, ihana puseroni!

Perjantai, 21.10.2022

Mökille lähtö, mutta ei ollenkaan kiireen kanssa. Mikäpäs kiire meillä. Länsi-Lapissa pikku pakkasta. Salla-Saariselkä -seutuvilla jopa -12. Siellä lammet jäätyvät ja joutsenilla viimeistään nyt lähdön aika. Muuten jäätyvät persesulistaan kiinni.

Päätettiin syödä aamupala ja vähitellen sitten aletaan lähtemään. Emme siis jää iltapäivään asti. Paistoin kananmunat jäähtymään ja suksin suihkuun. Laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään pikapesuohjelmalla. Hoppua kun ei ollut. Vähitellen aamiainen poskeen. Pyykit kuivumaan. Tiskikonekin vielä päälle. Tiskit valmiit 10:45 ja päästiin liikenteeseen. Oho, hyvinhän sitä ehdittiin!

Mökillä 12:15. Talvinopeudet eivät hidastaneet. 10 kilometrin matkalla on ollut 100 km/h. Satasen sijaan tullut kasikymppinen ei juuri hidastanut matkan tekoa. Mökillä ulkona nollassa. Sisällä +2. Ei riitettä räystäänalusastioissa.

Aino alkoi vielä harkkaamaan. Minä hioin sitä käsityötäni parin tunnin ajan. Samalla alkoi itämään uusi ajatus sen käyttötarkoituksesta. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että tuotteen julkistaminen ja käyttöönotto siirtyvät noin puolella vuodella! Ja kiire meni ohi. On hyvää aikaa vielä parannella viimeistelyä.

Kolmelta takkaan tuli. Ja syönti. Neljän aikaan alkoi alakerrassa olla jo melko lämmin. Siitä se taas sitten alkaa. Ilta.

Tuli muuten eilen täyteen 7 vuotta ilman tupakkaa. Hyvä minä! Oli ihan viisas päätös lopettaa. Olen siitä alkaen säästänyt parikymppiä vuorokaudessa. Ja terveyshyöty ... sitä on mahdoton laskea!

Torstai, 20.10.2022

Katsoin myöhaisillassa elokuvaa. Puoli yhteen asti sen kanssa meni. Aamukuudelta heräilin, mutta pistin pään uudelleen tyynyyn. Älähän Matti hötkyile! Pari tiimaa ja puolikas päälle ...jo oli lepoa saatu riittävästi.

Aamupalan jälkeen lyhyt pohdinta päivän ruuasta. Tehtiinkin sitten raju päätös: mennään siihen niin supersuosittuun Tornion uuteen Mäkkäriin syömään jotakin. Hyvää ja ravitsevaa. Netistä löytyi menu. Löytyi tuotteiden sisältämät ainesosat ja energia-arvot. Olikin sitten helppo likellä keskipäivää lähteä syömään, kun ei tarvinnut miettiä sitten paikan päällä, että mitähän sitä oikein ottaisi!

Netistä löytyi tieto, että torstaisin ruuhkaisinta on iltapäivällä. Puolilta päivin kun mentiin, ei ruuhkaa ollut. Ei parkkipaikalla, ei sisällä. Tilattiin, ja annokset saatiin pian pöytään. Hampurilainen on hampurilainen. Ranskalaiset ovat ranskalaisia. Ok. Annosten koot olivat odotetunlaiset. Ainolle liiankin iso. Muuten oltiin kuitenkin odotettu jotakin parempaa. Mäkkäri on nuorisopaikka. Me olimme luonnollisesti 60 vuotta liian vanhoja tuonne. Ei ole meillä tarvetta poiketa sinne uudestaan. Siinä mielessä hyvä reissu, että asia selvisi kertakäynnillä. Nuoriso varmaan paikassa viihtyy ja se on ihan ok. Me olimme väärässä paikassa.

Huomenna lähdetään mökkireissuun. Joko aamusta, tai vasta iltapäivällä. Jos on reipas pakkanen, saatamme valita aikaisemman vaihtoehdon ja mennä lämmittämään kämppää. Monet hommat mokillä odottavat. Onneksi millään ei ole kova kiire. Ehdin tekemään niitä ihan rauhalliseen tahtiin.

Liz Truss kesti 44 päivää. Jäätteenmäki oli kovempi 69 vuorokaudellaan. Ei ole helppoa näköjään briteilläkään. Sirkustahan se politiikka siellä näyttää usein olevankin. Pellet vain vaihtuu. No, saakohan Boris ensi viikolla juhlimisensa anteeksi ja hänet valitaan uudestaan pääpellek .... öh.  ... pääministeriksi? Olisihan siinä sirkusta taas vähäksi aikaa. Vakavasti puhuen ... Boris on ihan hyvä tyyppi! Wellcome back!

Keskiviikko, 19.10.2022

Laitoin illalla herätyksen aamuksi. Puoli seitsemäksi. Olinkin aika sitkeässä unessä, kun piippaus pakotti minut punkasta pystyasentoon. Ulkolämpömittarit näyttivät miinusta 4-5 asteen verran. Autojen lasit olivat vahvassa kuurassa ja siksipä laitoin jossakin vaiheessa auton hetkeksi lämmitykseen. Aamupala oli ehkä hieman normaalia varhaisempi. Puoli yhdeksältä käynnistin auton. Lasit olivat jo kutakuinkin sulat. Ajelin sitten kohti Kemiä. Jos auto ei olisi ollut lämmityksessä, tai paremminkin jos sisälämppäri ei olisi ollut päällä ennen lähtöä, olisi ajelu viivästynyt. Moottorin lämpö kun ei siirtynyt ollenkaan sisätiloihin. Pakkasta yhä, joten lasit olisivat pysyneet ummessa ilman esilämmitystä.

Olen huollattanut auton aina säännöllisesti. Nyt oli taas sen aika. Odottelin liikkeessä autoja katsellen huollon valmistumista. Tuli soitto, termostaatti vaihdettava. Ok. Sehän on pakollinen asia. Kylmät kelitkin tulossa. Aikani kuluksi selailin kännykkänettiä. Kiinnosti eritoten siinä naapurissa olevan Tervahallin kohtalo. Milloin se puretaan ja milloin siihen tilalle tulee Biltema? Jotakin tietoa netti tarjosikin. Kahvipöydällä oli kuitenkin tuore Lapin Kansa ja siinä sattumalta uutinen asiasta. Kevään puolella Tervahalli purkuun, kesemmällä alkaa Bilteman rakentaminen. 

Arvio huollon valmistumisesta oli iltapäiväksi klo 13:00. Aikani kuluksi kävelin Prismaan. Sehän on siinä parinsadan metrin päässä. Tuttujakin siellä sattui olemaan ostoksilla. En ehtinyt tekemään oikeastaan minkäänlaista kierrosta, kun tuli soitto: auto valmis. Kello oli 11:03! Käppäilin takaisin autoliikkeeseen. Kallista, kallista on auton huolto ja korjaus. Etenkin työn hinta aivan posketon. Kotosalle ehdin jo heti puoli kahdentoista jälkeen.

Hieman neljän jälkeen Aino haettiin muorien peli-iltaan. Käväisin vielä pienen kauppareissun, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Reissussa meni kokonaista 35 minuuttia. Kaksi valtakuntaa, kaksi kauppaa. Eli kohteet oli mietitty tarkasti etukäteen.

Venäjän suunnasta ei tule mitään hyvää. Ehkä sentään aurinko, mutta sekin on vähän niin ja näin. Nyt se Puuttini on julistanut sotatilan pakkoliittämilleen alueille. Kun se sitten vielää virallistettiin, saa Venäjä (mielestään) tehdä mitä tahansa. Vaikka laittaa ydinpommit Kiovaan. Ei tuo sodan julistaminen vaikuta yhtään mitään. Sekopää-Putin tekee muutenkin ihan mitä haluaa. Katkeraan loppuun asti.

Suomessa venäläiset senkun vaan ostavat koko ajan lisää kiinteistöjä. Nuo kaupat pitäisi kriminalisoida. Myyjät tuomiolle ja kiinteistöt pakkolunastukseen. Tuo venäläisten ostovimma on ollut vuosia aivan käsittämätön. Onko se ollutkin koko ajan Putinin suunnittelemaa?

Tänään jo aika koleahko päivä. Vielä ei meillä näkynyt lunta. Päivällä lämpöasteita vain kolme. Olen tällä viikolla siirtynyt syyspukeutumiseen. Eli farkkuliivi on vaihtunut farkkutakkiin. Sandaalit vaihtuneet umpikenkiin. Olihan se Kemiin aamulla ajellessa ihan oikea ratkaisu, kun ulkona pakkasta ja autossa lämmitys ei pelannut. Samoin se pistäytyminen Prismassa olisi ollut hihattomassa kylmä reissu. Kemissä kun aina tuulee. Sanotaan. Jatkuuko sää tällaisena? Ja saan laittaa kesäkamppeita naftaliiniin. Vai palaavatko lämpimät säät vielä?

Tiistai, 18.10.2022

Nyt ei ollut kuura-aamu. Torniossa ainakaan. Toista oli ympäri laajan Lapin maan. Pientä pakkasta laajastikin. Kolmea astetta pahimmillaan, hieman ehkä ylikin. Ennuste vihjailee sellaista, että sunnuntaina aamuyöstä ja aamusta saataisiin lunta! Sais nährä!
Tuon edellisen kappaleen kirjoitin aamupäivällä. Illalla ennusteessa ei ollut lumisateesta enää tietoakaan. Ei siis kannata paljoa ennusteisiin luottaa. Ainakaan vuorokautta kauemmas. Parempi, kun katsoo ikkunasta ulos!

Ensimmäinen tiistaiaamu aikoihin, ettei tarvinnut ottaa metotreksaattia. Sillä on olut kai hyötynsä, mutta niin on sillä myös haittansa. Verikokeissa kehitys tullaan huomaamaan. Hemoglobiinin pitäisi kohota. Ja maksan poks-arvon alentua. Muitakin vaikutuksia pitäisi olla, joten toivottavasti iho ei ota takapakkia lääkkeen lopettamisen myötä. Ettei tarvitsisi aloittaa uusiksi.

Aino pyöräytti ruuat. Parit pakkasannoksetkin. Tällä hetkellä ei ole suunnitelmissa tehdä pakastinta pullolleen, mutta kyllä muutamia annoksia saa olla. Mielellään hieman erilaisia.

Käväisin liikenteessä. Motonetistä otin mm. spraylakkaa. Lidlistä mm. kylmäsavulohta. Lidlissä oli remontin jälkeisiä avajaistarjouksiakin ja jotakin osui ihan tarpeeseenkin. Lidlin parkkipaikkaruudut oli maalattu uudestaan. Ja todella hyvin. Paras parkkipaikkamaalaus ikinä! Kotiin tultuani meni hetki ja sitten tuli kännykkään viesti. Paketti noudettavissa. Meni hetki askareiden parissa. Juotiin kahvitkin. Sitten vasta uudestaan liikkeelle. Paikka oli vaihtunut kauppakeskuksen Postista Tokmannin automaatiksi. Lähempänähän se olikin. Ainokin teki vielä tikusta asiaa ja lähti matkaan. Ja löysi kaupan puolelta tarvitsemansa.

Tänään ei käsityöaihioni edistynyt pätkääkään. Eikä edistykään ennen kuin taas mökillä. Kun ei ole kotona oikeanlaista työtilaa, ei täällä voi harrastaa juurikaan puutöitä. Mökillä taas on huonompi tehdä sellaisia osuuksia, jotka vaativat lämmintä ja kuivaa työpaikkaa. Parasta olisi lämmin, sähköistetty autotalli. Mutta sellaista kun ei ole, enkä sellaista aio vuokrata, kuskaan tällaisia askarteluja kahteen suuntaan. Hyvällä tuurilla käy niin, että kun ensi viikonloppuna käytän aihiota mökillä, palautan sen sitten Tornioon ja täällä vielä viimeiset silaukset. Loppuisi sitten edestakaisin kuskaus.

Maanantai, 17.10.2022

Aino eilen otti pikku tirsat iltapäivällä. Sanoi, että viikonlopun jälkeen aina väsyttää. Happimyrkytys. Tänään minä nukuin pitkään. Taisin nousta vasta varttia vaille yhdeksän. Omituisia unia oli yöllä seuranani. Siksiköhän en kunnolla saanut nukuttua. Silloin tietenkin on levättävä, kun on levon tarvetta. Tällä viikolla vain keskiviikkona on aamusta menoa. Muuten ihan sama!

Aamulla maa kuurassa. Myöhäinen aamupala. Pieni kauppareissu puoli yhdentoista aikaan. Tuulilasi oli yhä jäässä, mutta lämmitettävä etulasi toimi hetkessä. Lakkapäältä kävin hakemassa pikku tuubin puukittiä ja pienet saranat. Askarteluni on siinä vaiheessa, että niillä olisi jo käyttöä. Jatkoin kauppakeskukseen. Postista pieni paketti + Cittarista perusjuttuja. Alkuviikoksi. Siellä porisin hauskoja erään 9-kymppisen rouvashenkilön kanssa. Oli selvästi puhekaveria vailla.

Tänään ei syöty kalaruokaa. Eikä jalostamatonta lihaakaan. Olipahan pitkästä aikaa mukava laittaa sinappia ja ketsuppia uunimakkaroille, joiden höysteenä oli jo sipulia, paprikaa, juustoraastetta ja kai muutakin. Syntisen hyvää. Eikä loppujen lopuksi silti niin epäterveellistäkään.

Sahasin takapihalla askarteluni kahteen osaan. Sain laitettua nyt liimaa myös aihion sisäpuolelle saumoihin. Jätin taas hetkeksi kuivumaan. Hyvältä näyttää toistaiseksi. Jokainen työvaihe vahvistaa aihiota. Vähän vielä jännittää!

Iltapäivällä erinomaisen hieno auringonpaiste. Lämmintä liki 10 astetta. On tavallaan kuitenkin ikävää, kun kunnon paisteella on laitettava kaihtimet kiinni. On pakko estää kirkkauden tulo sisälle. Eihän sisällä näkisi mitään. Vedet vain valuisi silmistä. Ja jos haluaa katsoa teeveestä jotain, ei se olisi mahdollista.

Ennen iltaa pääsin jo paikkailemaan puukitillä aihiota. Sitten vielä päivällä irti sahaamani kappaleet takaisin yhteen saranoilla. Alkaakin aihio olla valmis mökille vietäväksi, missä työstö jatkuu pölyisempänä. Ja aina kun tekele etenee pykälän verran, etenee mielessä sen jatkokäsittelyvaiheet.

Sunnuntai, 16.10.2022

Oltiin iltasella vähän sovittu sellaista, että jos nyt aamulla on tiukempi tuuli, voin tulla avuksi verkkojen nostoon. Tuuli oli kuitenkin hyvinkin maltillinen ja apuani ei tarvittu. Kävelin kuitenkin muikkuverkkojen noston jälkeen naapuriin. Olin kaverina päästelemässä muikkuja verkoista. Hitsi ... muikkujahan kertyi mukavasti! Verkot olivat rapaiset. En onneksi vielä ollut käyttänyt "muikkutakkia" pesukoneessa. Nyt on niin kuitenkin viisasta tehdä.

Tallustelin omalle mökille. Ei ollut kummoisempaa kiirettä tällä kertaa, joten lähdettiin vielä naapurin rantagrillille kiilaustalkoisiin. Kolmistaan sitten ei mennyt kovin pitkää aikaa, kun kalat oli korjattu. Otin pussiin 16 muikkua. Iltapäivällä jos ne paistaisi pannussa. Me olemme saaneet talven muikkumme jo hieman aiemmin. Nyt taisi naapurikin saada. Panostus alkaa tuottamaan tulosta!

Keskiviikolle povataan aamuksi jopa viittä pakkasastetta. Entäs jos toteutuma onkin -10 astetta? Siksi tyhjennettiin saunan vesipasa. Turhan arvokas antaa pakkasen se hajottaa. Puukorit täytettiin. Puuvaraston ulkoseinältä klapit ovat jo kovin vähissä. Sisällä mökissä on kuusi kopallista, joten kyllä tulevat kaksi lokakuun viikonloppua niillä pärjätään.

Päästiin kotimatkalle oikeastaan ihan hyvissä ajoin. Kotona jo yhdeltä. Tervola-Pakisvaara -tien pohjoisimmat päällystetyt pätkät olivat saaneet reunaviivat. Tai niitä oli yritetty maalata. Työn laatu oli kuitenkin ala-arvoista. Maalaus ei missään kohdassa ollut valkoinen. Paikoin sitä tuskin edes huomasi. On kumma, jos tuollainen työn laatu hyväksytään lopputarkastuksessa.

Nyt ei ollutkaan runsain määrin nauhoituksia, koska menimme mökille vasta perjantaina. Ei ollut myöskään kotiin palattuamme hurjaa määrää ladattavia akkuja. Oli kuitenkin merkittävä määrä pyykkiä. Muikun tuoksut on pestävä vaatteista. Ensin kuitenkin juopastiin kahvit. Ja käynti suihkussa, pakollinen toimenpide.

Muikut paistoin iltapäivällä. Kermaperunat laitoin myös. Arvatkaapa, mitä meinasin sanoa! Katsottiin sitten ne parit nauhoitukset. Kone pesi pyykit.

Ulkona oli jo aika pimeä, kun askartelin hetken yläkerrassa. Muutamalla ruuvilla ja liimalla kiinnitin kolme puunpalasta toisiinsa. Ko. vaihe oli hieman arvelluttava, mutta se näytti menneen hyvin. Olin siksi hopussa liimailemaan jo tänään, että liiman kuivuttua pääsisin jo viikolla liimailemaan lisää. Iltamyöhällä tein vielä yhden puutappiliitännän liiman kanssa. Aihio näytti hyvältä.

Kun taas vaihteen vuoksi katsoin sääennustetta tuonne mökkimaisemiin, niin ei se talvi ole vielä tulossa ainakaan 10 vuorokauden aikana. Jakson aikana kuutena yönä olisi pakkasta, mutta päivisin yleensä enemmän plussaa, kuin yöllä miinusta. Torniossa olisi samalle jaksolle vain kahtena yönä pientä pakkasta.

Kiina yhä pullistelee sen Taiwanin vuoksi. Että Taiwan otetaan Kiinalle vaikka asein. Antaako Putinin retki Ukrainaan sysäyksen Kiinalle? USA on kyllä aikonut puolustaa saarivaltiota Kiinan sotatoimilta. Tuo Kiinan uhittelu on jatkunut niin kauan, kuin muistan. Kai se jatkuu jatkossakin. Kommunistisen puolueen kokouksesta tuli teeveessä kuvaa. Olihan niinku pikkusen paljon sakkia kokouksessa. Ja selvähän se: kaikki yksimielisesti puoluejohdon kannalla. Kaikissa asioissa. Sehän on niinkuin muissakin hyvinhoidetuissa demokratioissa.

Lauantai, 15.10.2022

Illalla naapurit pistäytyivät kylässä. Rouvat pelailivat Kingdomia. Äijät eivät. Äijillä oli tärkeitä maailmanparantamisasioita mielen päällä. Kalastus kai ykkösaiheena. Siitä aina riittää poristavaa. Menneistä ja nykyisistä kalajutuista. Tulevistakin. Tietysti!

Aamulla herättiin sateiseen harmauteen. Aamupalan jälkeen asettauduin ulkoilmatyöpajaani. Eli puuvaraston terassille. Oli poutahetki ja hain heti kättelyssä paikan päälle sopivia työkaluja. Noin kuukausi sitten hajotin (vahingossa) tekeillä olleen puulautasen. En heittänyt palasia hukkaan. Minulla on kunnianhimoinen suunnitelma tehdä palasista jotakin mukavaa. Hienoakin. Takuulla laitan kuvan johonkin, vaikka Faceen tai Instaan, jos saan käsityöni tehdyksi. Nyt homma edistyi. Välillä juotiin kahvit. Ja kiireellä taas jatkamaan. Tänään työkalujani oli mm. moottorisaha, höylä, rälläkkä sirkkeliterällä, porakone hiomavarustein, taltta+vasara, kirves, puukko ja vielä kynäkin. Aihio alkoi muotoutumaan ja nyt on aika viedä se kotiin. Siellä liitän kolme puupalaa toisiinsa. Liimalla ja ruuveilla. Liiman kuivuttua tuon aihion taas mökille jatkotyöstöä varten.

Sateista koko päivän. Hetkittäin pieniä taukoja. Naapuri viritteli vielä verkkoja. Viimeisen kerran tälle syksylle. Huomenissa vene maille. Tarran viimeinenkin vene päättää siis kautensa.

Venäläisiä sotilaita on matkannut Valko-Venäjälle liittyäkseen maiden yhteisiin joukkoihin. Tarkoituksena maiden mukaan on vain rajapuolustus. Niinhän ennen "erikoisoperaation" alkuakin sanottiin, että joukkojen ja kaluston siirto Ukrainan rajalle oli vain osa sotaharjoitusta. Aikooko Venäjä Valko-Venäjän tukemana hyökätä Ukrainaan? Yksinhän se ei siihen pysty. Uusi rintama olsi Ukrainalle tosi paha asia. Sitähän se tulee olemaan myös Lukasenkalle. Olisikohan hänellä sen verran älliä, että pysyy omien rajojen sisällä?

Perjantai, 14.10.2022

Koko aamuyön on mökillä ilma ollut nollan tuntumassa. Torniossa kuitenkin 5-6 astetta plussalla. Näihin aikoihin voisi ja pitäisikin olla jo pakkasia. Ensi viikolle povataan jo jonkunlaista kylmenemmistä. Alkaa se talvi sieltä lähestymään. Tervetuloa pakkaset!

Aamupäivä eiliseen malliin. Ei kiirettä. Kävin suihkussa ja lähempänä keskipäivää syötiin ruoka. Ollaan päästy nyt erittäin hyvään tilanteeseen valmisruokien ja -kastikkeiden kanssa. Ensi viikolla voisi jo harkita jonkun uudenkin annoksen tekoa. Syönnin päälle tiskikone pyörimään (?) ja vähitellen sitten suunta mökille.

Mökillä puoli kahden maissa. Järvi tyven. Sisällä lämmintä +5 astetta, ulkona +4. Emme enää käynnistäneet jääkaappia. Ensi pääsiäisenä vasta seuraavan kerran. Kamiinaan tulet. Haravoin kärryllisen lehtiä. Tuli kuitenkin harkkauskielto. Käveltiin sitten lyhyt lenkki. Ja takkaankin lopulta tulet.

Ruuan hyötysuhde näyttäisi olevan aika hyvä. Ainakin päätellen siitä määrästä, jolla talousjätekomposti ja syötyjen leipien makasiini täyttyvät. Eiväthän ne täyttyisi vuosiin, ellei laitettaisi kuiviketta. Kuivikkeen osuus lienee siinä 80%:n paikkeilla.

Ilta pian pimenee. Kello kohta jo kuusi. Kämpässä vieläkin kylmä. Kyllä se siitä, kunhan saadaan takan pelti kiinni!

Torstai, 13.10.2022

Illalla jo näytti siltä, että menee pakkasen puolelle. Täällä Torniossa ei kuitenkaan niin käynyt. Hetken pistäydyttiin siinä ovella, mutta nopeasti lämpötila taas nousi 5-6 asteeseen. Sitä se oli sitten aamullakin. Nuuskakairan puolella oli kuitenkin muuan pakkasaste.

Aamupäivällä rauhallista oleskelua.  Minulla aika Kemiin ihopolille kahdeksitoista. Ihottuma on nyt aika hyvin hallinnassa. Vaikka olen oikeastaan minimoinut vahvojen voiteiden käytön. Osin likimain lopettanutkin. Kyllä lääkärikin huomasi sen, että ihotilanne on hyvä. Lyhyen keskustelun päätteeksi päätettiin tauottaa Trexan. Jatketaan sitä myöhemmin, jos tarpeen. Lopetetaan myös toistaiseksi vahvan kortisonivoiteen käyttö. Minulle molemmat muutokset passasivat. Muusivoiteilla jatketaan. Jos oikein pahasti lehahtaa kroppapunaiseksi, sai siltä varalta deksametason-kuurin. Ostan sen vasta, kun tilanne vaatii.

Olin takaisin Torniossa jo yhdeksi. Siinä vaiheessa lounas. Kohta ruuan jälkeen lähdin kauppareissuun. Ensin tankkasin. Sitten Cittarista perusjuttuja viikonlopun selättämiseksi. Ei ollut kovin kummoiset ostokset, kun oli tällä viikolla jo kaksi kaupassa käyntiä takana.

Vaikka Putputin ampuukin jatkuvasti ohjuksia Ukrainan kaupunkeihin, on silti jotenkin odottava tunnelma. Mitä siellä pienessä päässä oikein liikkuu? Hallitseeko Putin enää sotaa? Entä Kremlin taustajoukot. Joko siellä ollaan kyllästytty Putinin virheisiin? Käyttääkö Venäjä ydinasetta?

Paikallaan tuntuu myös polkevan Suomen ja Ruotsin pääsy Natoon. Turkki ja Unkari eivät ole näyttäneet merkkejä siitä, että ratifiointi olisi lähellä. Jos Putin päättää laajentaa sotaa Pohjolaan ja muuallekin, emme ole Naton suojeluksen piirissä. Olemme puskurina idän ja lännen välillä ja annamme Natolle aikaa toimia muualla. Voihan Puuttini!

Kun kalastuskausi on meidän osaltamme kalasteltu ja syksylle ei enää ole mökillä projekteja, emme enää, ainakaan näillä näkymin, vietä mökillä pidennettyjä viikonloppuja. Huomenissa taas mennään, mutta todennäköisesti vasta iltapäivän puolella. Kotona syödään vielä puolinen.

Keskiviikko, 12.10.2022

Pitkästä aikaa sateiden päätyttyä olikin hieman viileämpi yö. Miinuksella siellä sun täällä, mutta Torniossa kylmimmillään +1,6 astetta. Virallisesti Torpissa. Mutta kun menin aamupalan jälkeen takapihalle haravoimaan syreenin lehtiä nurmikolta, paljastui seasta jäärakeita. Kannoin syrjään 40 litraa tiukasti puristettua syreenin lehteä. Koivun lehtiä ei juurikaan ollut. Savotoinnin jäljiltä tontin rajan taakse jääneet koivut lennättävät lehtensä kohti pohjoista. Ei takapihoille.

Kun palauduin sisälle, oli pölynimuri odottamassa keskellä lattiaa. Ei se onneksi minua odottanut. Aino oli  ulkona ollessani jo imuroinut. Ruuaksi tänään Chili con Carnea. Riisin kanssa. Pottua ollaankin syöty kovin, kovin ahkeraan, joten maistuihan se riisikin pitkästä aikaa. Suihku maistui myös, vaikka en ollut hikoillut vähimmässäkään määrin.

Ollaan melko usein katsottu iltapäivällä teeveestä "Isä Matteon tutkimuksia". Siitä ohjelmasarjasta ei oikein tiedä, onko se komedia vai farssi. Taitaa se olla farssi. Niinkuin useat vanhan suomalaiset elokuvat. Sarjaa on tehty aivan hirvittävän monta jaksoa. Mutta nyt jo alkaa tuntumaan, että ei oikein kiinnosta. Jaksojen samankaltaisuus ja arvattavuus vie mielenkiinnon. Samoin se farssimaisuus. Jos esitysaikaan olisi selkeästi mielenkiintoisempaa toimintaa, jättäisin Matteon katsomatta.

Illalla muorikööri kokoontui meillä. Pelimuorikööri. Parit kierrokset vain tällä kertaa. Sain katsottua sillä aikaa jonkun nauhoituksen. Tein myöskin pari nettitilausta. Oli se vaan kumma, kun järjestelmä antoi lappaa ostoskoriin kampetta vaikka miten, mutta kun tuli aika kassalle, sanoikin että sorry, nuo tuotteet otetaan tilauksesta pois. Jäljelle jäi vähemmän tilausrivejä, kuin oli niitä poistettuja. Pöljä systeemi. Miksi se antoi kasata tuotteita koriin, jos niitä ei edes ollut varastossa?

Jokaisella pitäisi olla kotona ruokaa plus muuta perustarviketta niin, että pärjää kolme vuorokautta, jos sähköt katkeavat. Tällainen on ohje kansalaisille. Pärjäämisen edellytykset ovat erilaiset talvella ja kesällä. Mistä talvella lämpöä, jos ei ole puulämmitysmahdollisuutta? Ja miten kesähelteellä säilytät herkästi pilaantuvat tuotteet? Eipä tietenkään tuon kolmen vuorokauden varavarasto olekaan tarkoitettu sellaiseksi, että siinä on pilaantuvaa. Vaan jossakin kaapin nurkassa pitäisi olla muonavarasto. Ja vettä. Muonat säilykkeinä ja muutenkin säilyvinä. Kuivat, makeat, ja suolaiset ovat aika hyviä säilymään. Pitää vain muistaa, että sähköllä niitä ei voi kypsentää. Jos ei ole retkikeitintä, pitää hernekeitot syödä purkista kylmänä. Mökillä tilanne voisikin sitten kääntyä päälaelleen.

Suomen Pankki on nyt ohjeistanut varaamaan käteistä rahaa kotiin. Voi olla, että pankkijärjestelmä kaatuessaan on kötällään jopa viikkoja. Moneksikohan viikoksi rahaa olisi varattava? kahdeksi, viideksi, kymmeneksi? Kaikilla ei vain välttämättä ole tilillä rahaa viikkokausiksi. Liekö varaa pitää edes sitä kolmen vuorokauden riskivarastoakaan?

Jos ajatellaan noita asioita tarkemmin, kannattaa ne ottaa vakavasti. Ovatko dronet, joita viime aikoina on lennellyt strategisten (vesihuolto, viestintä, sähkönjakelu, muu energiahuolto) paikkojen läheisyydessä, ovatko ne oikealla asialla? Venäläiset omistavat Suomessa erittäin paljon kiinteistöjä. Kuinkahan monet niistä on jo vuosia sitten varustettu hienoilla laitteilla tätä päivää varten? Joko tästä lähden automaatille, kun se vielä toimii? Ja sitten kauppaan?

Tiistai, 11.10.2022

Ainolla oli varattuna parturiaika puoli kymmeneksi. Kun minullakin oli hiukset leikkuurajassa, lähdin kuskiksi ja myös katsastamaan, pääsisinkö siinä naapurissa parturiin. Minulla kävi nyt sen verran hyvä tuuri, että parturissa ei ollut jonotuspaikoilla ainuttakaan ukkoa. Ja yksi asiakas työn alla ja ihan pientä vaille valmis. Joten menin odottelemaan ja pian olinkin jo parturintuolissa. Siinä ei mennyt edes kymmentä minuuttia, kun olin jo autossa istumassa ja odottelin Ainoa. Valmista tuli sitten silläkin puolella ja ajeltiin kotiin. Lämmintä 10-11 astetta. Vesisadetta.

Paistoin päivällä muikut. Pottuja ja salaattia seurana. Pitää pyrkiä tuohon 2-3 kala-ateriaan viikossa. Kyllä sen pitäisi helposti toteutua. Etenkin, kun kala molemmille maistuu. Jos loppuu maistumasta, se on kyllä silloin jo lopun edellä!

Käytiin iltapäivän puolella kauppareissu. Se ei ollut vielä viikon viimeinen ostoskäynti. Oli vain pakko käväistä tänään tuo reissu. Illemmalla sitten jo hetki touhuiltiin ostosten parissa.

Oli kaksikin virtajohtoa, jotka vaativat pientä korjailua. No, niitä sitten korjailin. Toinen oli kameran johto ja toinen kaikuluotaimen virtapiuha. Tuo sana piuha on hyvä, mutta silti aika paksusti sanottu. Pieni virta ei tarvitse paksua johtoa. Lyhyellä matkalla ainakaan. Ei ole mikään ihme, että liki hiuksenohuet johdot eivät kestä liitoksissaan. Eivät edes tinauksissaan. Kameran akkuja vaihdettaessa liittimien nitkuttaminen irti ja kiinni irrottaa helposti johdot liittimistä. Siksi olen korvannut originaalit liittimet banaaniliittimillä. Ne ovat pitäviä, mutta silti helppokäyttöisiä. Luotaimen johdosta mainitsinkin ideani aiemmin. Johdot kiinni, eivät ne saa jaloissa olla!

Eilen tein sen pikkureissun kauppaan. Silloin ostin myös muutaman tomaatin. Vasta illalla muistin, että minullahan on tomaatteja pussissa kypsymässä. Tutkailin tulosta ja likimain kaikki olivat punaisia. Tein makutestin. Otin pienen, karviaisen kokoisen, tomaatin ja puraisin. Olipa karsean makuinen. Ei muuta kuin roskiin. Tomaatti ei maistunut lainkaan tomaatilta. Voisin kuvitella, että tomaatin varret voisivat maistua tuolle. Eli ainakaan pienet tomaatit eivät kypsy hyviksi. Missä kokoluokassa sitten tomaatit kypsyvät oikein? En sitä jäänyt arpomaan, heitin kaikki pois. Tomaatinviljelijän urani oli siinä!

Maanantai, 10.10.2022

Pitkästä aikaa sellainen viikon alku, ettei heti maanantaina ole mielessä paluu mökille. Kyllä tietenkin mökille mennään, mutta vasta perjantaina. Torstaille on lääkäriaika, joten ennen sitä ei ainakaan lähdetä minnekään.

Jouluun on aikaa vielä yli kaksi kuukautta. Mutta kyllä se on niin, että Jouluun on aikaa enää vähän yli kaksi kuukautta. Sen vuoksi tuo "enää", koska kun nykyään tilataan lahjat ja muutkin tavarat usein netin kautta, alkaa nyt olla käsillä se tilaamisen aika. Syitä on monia. Suosikkilahjat loppuvat toimittajilta ja ruuhkat Joulun alla viivästyttävät toimituksia. Joskus yli Joulun. On tietenkin muutakin tässä maailmassa kuin Joulu. Tätä tavallista arkeakin. Näin mennään, päivä kerrallaan.

Pakastimessa on yhä jonkun verran valmiita kastikkeita ja ruoka-annoksia. Vähentyneet ne ovat jo kovasti parhaista päivistään. Kohta kuitenkin viimeisiä viedään. Tänään vähennystä yhden kanakastikkeen verran. Mukava pian alkaa suunnittelemaan uusia sapuskoita. Tilaakin pakastimessa pian alkaa olla.

Lähdin alkuiltapäivästä käymään kylillä. Ihan ensimmäiseksi tarkistin parturiliikkeen asiakasjonon pituuden. Liian pitkä se oli näin kiireiselle äijälle. Olivat laittaneet kaihtimen kiinni ja oli pakko kurkistaa sisälle oven raosta. Muulloin tilanne on selvinnyt ohi ajaessa. Sitten siis Cittariin. Ja tarkemmin Postiin. Juuri ennen kotoa lähtöä sain viestin saapuneesta paketista. Olin viikko sitten tilannut sydvestin. Nyt se tuli. Pitäähän jokaisella kalamiehellä sydvesti olla! Cittarista normaalit alkuviikon täydennykset. Poikkesin vielä Tokmannillakin ja sieltä otin kylmäsavulohta ja rieskaa.

Loppuviikolla oli jälleen Kantaan tullut labraohjeita. Jo eilen varasin näytteenottoajan. Tänään varasin ajan neljänteen korona-piikkiin. Samalla otan influensa-rokotuksen. Aino ei halunnut ottaa koronapiikkiä. Sattuneesta syystä. En käske, en kiellä. Itse kukasen oma asia. Korona yhä on voimissaan. Paikoin maailmalla ollaan jouduttu jälleen kiristämään ohjeita. Koronaan sairastuneiden määrää on hyvin vaikea laskea. Tosiasialliset määrät lienevät moninkertaiset todettuihin tapauksiin verrattuna. Monet saaneet koronan toisen ja kolmannenkin kerran. Onneksi rokotus auttaa taudin vakavaan muotoon.

Kertsinsalmen silta ... harmi, ettei Ukraina saanut siltaa kokonaan poikki. Jos siihen olisi tullut totaalinen katkein ja vielä parit tukipilarit murretuiksi, olisi korjaaminen ollut huomattavasti vaikeampaa. Ei tainnut millään läntisellä maalla jäädä sukellusveneitä Mustallemerelle. Muutama torpedo olisi olisi nyt poikaa!

Viikonlopun päätteeksi Tarra alkoi tyhjentymään. Ei ihan kokonaan kuitenkaan. Jotkut vielä jäivät. Ei kiirettä töihin, ei kiirettä kotiin. Porot kuitenkin tulivat heti tänään aamusta kameroiden luo. Vanhaa kalkkinokkaa ei nyt joukossa näkynyt. Mutta useampia kisuroita on nyt paikalla. Milloinkas se alkaa se virallinen poronmetsästysaika?

Illalla soi puhelin. Ei ollut tuttujani. Numerosarja alkoi +447.... ja jatkona pitkä rivi numeroita. En tietenkään vastannut. Se on jännä, kuinka näitä yrittäjiä riittää. Ilmeisesti on ihmisiä, jotka menevät halpaan. Pelkkä vastaaminen ei vielä johda rahan menettämiseen. Riippuu siitä, miten vastaaja toimii. Vasta oli uutinen, jossa oli höynäytetty useita vanhempia ihmisiä, pääosin naisia. 700000 euroa rikoshyötynä. Kyseessä pankkitunnusten luovuttaminen ns. poliisille. Voi ihmisen käsi!

Sunnuntai, 9.10.2022

Illalla KB:n jälkeen kävelin vielä naapuriin. Ainokin käveli kohta perässä. Siellä kohta alkoi karaoket ja lauloin minäkin kaksi biisiä. Porukkaa oli niin paljon, että uutta vuoroa sai odotella todella kauan. Muut sitten jäivät jatkamaan lauluharjoituksia. Me palasimme kuitenkin kotimökille hyvissä ajoin.

Ja myös sitten noustiin hyvissä ajoin. Vaikka olin eilen jo laitellut kalastukseen liittyvät vermeet säilytykseen, tuli illalla mieleeni että jospa kuitenkin ... Nyt aamulla, kun mietin asiaa uudelleen,  palauduin alkuperäiseen suunnitelmaani.  Eli avovesikausi on kohdaltani  takana. Pojat olivat virittäneet  illalla muikkuverkkoja hieman enemmänkin ja odottelin tietoja verkkojen nostoista.

Yksi tärkeimmistä, ellei tärkein, syy siihen, että minulla tuli veneen vaihto, on se, että haluan pystyä käsittelemään venettäni  itsekseni. Eli saan sen yksin syksyllä talviteloille ja keväällä vesille. Nyt oli testin aika. Testi onnistui. Sain veneen itse asiassa aika helposti talliinsa. Venetelatkin sain raahattua kuusen alle. Ennen oviluukkujen sulkemista otin akun pois. Akun pitäisi olla täysi, mutta viisaampaa on sen säilytys Torniossa. Rantahietikolla oli vielä yksi laiturinpätkä. Sen kannoin soutuveneen viereen.

10 vuorokauden ennuste ei pakkasia lupaile. Sen jälkeen tilanne saattaa muuttua. Minun puolestani kuitenkin pakkaset saavat tulla. Enää ei taida olla mitään pakkasenarkaa asiaa tarjolla.

Lähdettiin kotimatkalle vähän ennen kahtatoista. Verkkopojat eivät olleet vielä kokeneet verkkojaan. Tällä kertaa kotiin lähti poikkeuksellisen paljon ladattavia akkuja, kun oli kameroiden akut ja kaksi perusakkua. Pelivalon ja veneen akut. Kotona riittikin latureilla töitä iltaan asti.

Heti aluksi kotiin tultuamme oli siirrettävä kalat pakastimeen. Pakastimessa ollut pieni kylmälaukkukin sai nyt lisätäytettä ja siihen ei enää mahdu yhtään mitään. Kalastustauko tuli sopivaan aikaan. Jopa hieman etuajassa olettamaani nähden.

Oli niitä normaaleita nauhoituksia. Oli pyykkiä. Oli paistettua kuhaa. Oli jugurtin kanssa illalla mansikkaa, mustikkaa, puolukkaa ja karpaloa. Voi että! Tarralta kantautui myös tietoja parantuneesta muikkutilanteesta. Hyvä on taas lähteä ensi viikkoon.

Uutisissa kerrottiin, että syksyn värit ovat nyt parhaimmillaan. Ehkä siellä syrjäsuomessa Helsingin seutuvilla näin onkin. Meillä maisemat ovat muuttuneet harmaiksi, kun koivut ovat pudottaneet lehtensä. Eletään vuoden pimeintä aikaa. Se kestää niin kauan, kunnes lumi peittää maan. Syyspäiväntasaus oli runsaat 2 viikkoa sitten, eli päivät lyhenevät vielä 2,5 kuukauden ajan. Aikainen talvi olisi ihan toivottavaa.

Kuluneet viikonloput ovat menneet vahvasti kalastuksen parissa ja ehdoilla. Nyt kun kalastus on ohi, pitää yrittää keksiä korvaavaa toimintaa. Kyllä jotakin on mielessä. Lienee selvää, että aika ei tule pitkäksi. Tietenkin säät vaikuttavat tekemisiin. Mikään ei estä myöskään sitä, että ollaan peräti kotosalla viikonloppuna. Joskus.

Lauantai, 8.10.2022

Eilen iltasella kuuden maissa Aino meni naapuriin. Äijät yökalassa ja rouvat naapurissa koolla. Pelit vai karaoket? Tutkailin Tarranlinna-mappiani. Parit sivut on muutetteva. Tein lyijykynällä luonnoksia. Kotona sitten paremmin.

Olin jo aiemmin huomannut sen, että auton avaimet ovat hukassa. Kotiavaimet samassa nipussa. Tutkailin parit tärppipaikat ilman myönteistä tulosta. Pitääpä huomenna valoisan aikaan suorittaa perusteelisempi etsintä.

Kun kello oli jo 21:00, ja Aino yhä reissussa, aloin hieman huolestumaan. Niinhän minä aina teen, vaikkei mitään hätää olisikaan. Kävelin sitten kämpänvälin ja kuikuilin ikkunasta. Siellä muorit iskivät korttia. Kaikki hyvín.

Palattuani etsin taas niitä avaimia. Autosta. Yläkerrasta. Alakerrasta. Ja tietenkin löysin ne. Olivat vain 15 sentin päässä siitä, missä ne normaalisti ovat. Kaksi kippoa vierekkäin, väärä kippo!

Yhä useammin tulee vastaan tilanteita, jolloin on vaikea uskoa omia hölmöilyjä. Onneksi vielä yleensä tajuan sen, että  tulipahan taas hieman töppäiltyä.  Mutta se on myös merkki siitä, että  iän myötä myös aivot rappeutuvat.  Kroppa vielä on aika ok selkää lukuunottamatta. Ylipainokaan ei  ole katastrofi. Näillä köppäkymmenillä on kuitenkin kaikki mahdollista. Onneksi henkinen puoli on luja. Ja yhä vain lujittunut. Tänäkin viikonloppuna!

Aamulla nousin kahvinkeittoon. 6:40 näytti kello. Tuuli entinen, eli lounainen. Rannassa 50 metriä leveä tyven kaistale. +5 astetta lämmintä.  Sinniteltiin melkein kahdeksaan asti. Sitten aamupala.  Ja sitten verkoille. En ehtinyt vielä käynnistämään konetta, kun veneen pohjalle alkoi alkoi pulppuamaan vettä. Pohjatulppa oli lähtenyt pois paikaltaan. Meloin takaisi rantaan ja suljin tulpan. Äyskäröin vedet järveen. Ämpärillisen verran.

Ja sitten muikkuverkoille. Siellä minua kohtasi samanlainen näky kuin eilenkin. Vihreät limaverkot nousivat liki kalattomina. Kolme verkkoa vain. Äkkiä hoidettu. Niin kalat kuin verkotkin.

Keitettiin päivän toiset kahvit. Haukattiin voileivät. Pussitin muikut. Olihan niitä kuitenkin liki tuplasti eiliseen nähden. Yhdeltätoista harvoille verkoille. Tuuli navakka. Oli muutama made, mutta oli niitä kuhiakin. Taisi mennä kahteen filetin kanssa.

Jo aiemmin olin saanut aika hyvin muikkuja. Ja kun nyt kalajumalat, maahiset ja vetehiset, olivat filekokoisen kalan suhteen kovin anteliaita kahden aamun aikana, oli helppo tehdä päätös avovesikauden päättämisestä. Venettä en vielä kiskonut vajaan, mutta verkot nostin kuivumaan ja kannoin muun kalastusrekvisiitan talvisäilytykseen.

Vaikka näköpiirissä ei ole lähitulevaisuudessa pakkaskelejä, otin silti saunan käsikäyttöisen vesipumpun pois käytöstä. Pumppu ja letku tyhjäksi vedestä. Letkun pää ja pohjaventtiili kevätjäiltä turvaan, pois rantakivikosta. Eipä sitä pumppua olekaan tälle kesälle juuri käytetty. Loppukesällä on sadevettä riittänyt. Alkukesän kuivuudessa pumppasin sähköpumpulla isompia kerta-annoksia. Pussitin vielä fileet. Valmista tuli ja 15:20 sisälle. Ruoka olikin juuri valmistumaisillaan. Sen päälle hetki lepoa. Radiosta Enskaa.

Ennen iltakahvia vaihdoin täydet akut pääkameroihin. Nyt käytin myös niitä uusia liittimiäni. Hyvin pelasivat. Testit ajettu.

Pojilla yö laavulla oli sujunut ok. Muikun tulo vain on ollut nihkeää. Mitä tuo ilta ja aamu? Vielä on aikaa nuottailla ja verkottaa.

Perjantai, 7.10.2022

Putputin 70v, ei onnitteluja. Ei myöskään lahjoja. Lahjoihin varaamasi rahat voit tilittää Ukrainan sotakassaan. Tilinumero löytyy netistä.

Syötiin aamupala puoli kahdeksalta. Pian olinkin sitten jo lähdössä verkoille. Sen jälkeen, kun olin laskenut iltapäivällä muikkuverkkoni, oli lähitienoolle tullut vielä kolme jataa lisää. Olisi ollut tilaa vaikka useammallekin verkolle. Heti, kun sain ensimmäisen verkkoni pään näkösälle, tiesin, mitä on tulossa. Tai paremminkin, mitä ei ole tulossa. Verkot olivat paksun, vihreän liman peitossa. Kuin vihreää panssariaitaa. Pienisilmäisempää vain. Sen silloin tietää, että muikkuja on turha odottaa. Näin olikin. Joku muikku oli erehtynyt, joten verkot olisi kuitenkin käytävä mökillä läpi. Ja oli joku salakkakin. Yritin jo verkkoja nostaessa huljuutella niitä, mutta ei siitä hyötyä juurikaan ollut. 10:30 oli verkot pesty ja muikut kiilattu. Kaikki 27 kappaletta. Muikut, ei verkot. Kauden heikoin tulos. Vene valmiiksi seuraavaan koitokseen. Ainakin melkein! Olin taas saappaillani potkinut luotainjohdon rikki. No, en taida enää tälle syksylle tarvita koko luotainta. Pojat ottivat nuottaveneen hinaukseen ja lähtivät yökalaan. Mitä on aamulla näyttää ... sen näyttää aamu!

Kahvit ja voileivät. Sitten selkäämään harvempia verkkoja. Tuuli oli aika navakka, mutta ei liian paha. Olipahan pieni ahven jäänyt kitusistaan kiinni verkkoon. Isompi haukikin. Päästin ne pois. Kuhia olikin sitten pieni paljullinen. Huono muikkusaalis ei paljoa enää itkettänyt. Puoli kahden aikaan oli saalis fileoitu ja pesty valumaan.

Hieman myöhemmin pussitin kalat. Ja laitoin pakkaseen. Tulipa mukava määrä syötävää. Kalan toimitusosoite on tiedossa. Ottaa kuitenkin aikansa, ennen kuin toimitus tapahtuu.

Syötiin käristykset ja hyvää oli. Olin siinä kahden vaiheilla, laskenko enää muikkuverkkoja. On hyvin todennäköistä, että saalis ei tämänaamuisesta paljoakaan parane ja verkot ovat rapaisiet. Mutta kalaanhan tänne on tultu. Joten laskin lyhyen jatan tähän ihan hollille. Onko minulla huomenna näytettävää? Usko on luja, mutta tosiasiat ovat hieman vastaan!

Torstai, 6.10.2022

Illalla muorit pelasivat meillä. Käppäilinkin sitten iltasella naapurissa. Porisemassa. Tuskin se maailma siitä juurikaan parani, mutta tulipahan käytyä. Aamulla kunnon vesisade. Kaakkoistuuli. Ulos ei mieli tehnyt. Puoli yhdentoista aikaan taivas selkeni. Tuuli kääntyi länteen. Kertaiskusta iso muutos.

Aloin sitten päiväkahvien jälkeen varustamaan venettä. Tankkasin ensin. Oli siinä bensaa, mutta noinniinkuin varmuuden välttämisen ehkäisemiseksi! Laitoin korjaamani luotaimen virtajohdon  paikalleen. Yritin avata etupenkin yhteydessä olevan säilytystilan lukon. Oli pakko hakea CRC-purkki ja ruiskauttaa sitä lukkoon. Sen siitä saa, kun ostaa halvimmat mahdolliset lukot. Antautui se lopulta, mutta jo pelkkä avaimen työntäminen lukkopesään kävi työstä. Harvemmat verkot kyydille tällä kertaa.

Pojat olivat Tarrassa nuotalla. Odottelin siihen asti, kunnes pussi jo oli rantautumaisillaan. Ajelin katsomaan saalista. Ei ollut katsottavaa. Laskin sitten kolme 60-metristä verkkoa tuohon melkein omalle kohdalle. Mökkirannassa tein veneen uudelleenlastauksen. Nyt verkoiksi muikkupyydöt. Kävin laskemassa kaksi lyhyttä jataa. Lokki tuli heti nokkimaan yhtä kukkua. Tuuli oli aika kova, mutta kun se puhalsi lännestä, ei se juurikaan haitannut. Muutama kunnon puuska piti huolen siitä, että verkkojen lasku käytti nopeasti.

Pojat vetivät inaa hiekalla. Saalis ei Tarran saaliista parantunut. Heikosti alkoi tämänkertainen kalaloma. Suunnitelmissa heilläkin kuitenkin muikkuverkkojen lasku. Viisas suunnitelma. Aina hieman jännittää nuo mahdolliset saaliit. Toiveissa kunnon potti, mutta kuinka usein sitä onkaan joutunut petetyksi. Aamulla haen muikkuverkot pois. Harvemmat käyn vain selkäämässä. Jos ehdin!

Keskiviikko, 5.10.2022

Ollaan jo viikon puolessa välissä. Tämän viikon täydentävä kauppareissu vielä käymättä. Maanantaina olikin parempi reissu ja tänään ei tarve olekaan kummoinen. Eli täydentävä reissu vain suunnitelmissa.

Keskiviikoksi eli täksi päiväksi luvassa sadetta. Ensi yöksi ja aamuksi myrskyä. Ja sadetta tietenkin. Silti ollaan suunniteltu, että mentäisiin tänään mökille. Syötäisiin vielä kotona ja tiskikoneen pyörittyä mentäisiin mökille. Kauppareissu aamupäivän puolella. Näin aamulla päätimme.

Venäjän ydinasejunasta ei ole kuulunut nyt mitään. Kun Putinin sotamenestys takkuilee, on takuulla siellä kulissien takana myllerrys käynnissä. Toivon hartaasti niin. Luulisi, että niin isossa porukassa on sitä viisauttakin sen verran, että yksi äijä saataisiin kuriin. Venäjällä on kriisi ja se ratkeaa vain sisältä käsin. Harmi, että sadat tuhannet nykytilannetta vastustavat ovat lähteneet karkuun. Olisivat mieluummin käyttäneet energiansa nykyhallintoa vastaan. 200000 vihaista kansalaista Kremliin ... ja puntit olisivat eri tavalla tasoissa!

Suomessa jatkuu yhä keskustelu tuosta hoitajapuolen sopimuksesta. Saivatko sittenkään enempää, kuin toiset? Ehkä kuitenkin tärkeintä on se, että kaikki ovat tyytyväisiä ja maahan on saatu sen puolesta rauha.

Kun kauppa-asioita oli kovin vähän, että minä selviäisin niistä jopa yksinäni, tein siis reissun yksin. Alkaa olla jo parturointipäivätkin käsillä, joten ajoin parturiliikkeen ohi. Oli jonoasiakaskin, joten jätin ensi viikkoon leikkuut. Tankkasin kuitenkin auton. Viikon ajot takana, tasan 15 litraa. Cittarista vielä ne muutamat tuoretavarat. Kotona ennen yhtätoista. Saderintama jo kovin likellä.

Syötiin puolen päivän aikaan. Piha yhä kuiva. Haaparannalla satanut jo pari tuntia tutkan mukaan. Liikkeelle lähdettiin ennen yhtä. Perillä puolitoista tuntia myöhemmin. Ulkona lämpöä +4, mökissä +9. Kaakkoistuuli eli ei ihan suora vastaranta.

Viime viikonloppuna minulla jäi hieman huonolle mallille puuceen peräluukku. Jostakin syystä se ei aikonut mennä kohdilleen. Nyt sitä laittamaan. Huomasin syyn ja tyhmyyteni välittämästi, kun otin luukun pois. Mitään remonttia ei tarvinnut tehdä. Siirsinpähän vain yhden käytöstä poistamani levypalan toiseen asentoon. Homma sillä selvä.

En ole tainnut muistaa käyttää moottorikelkkaa ollenkaan tälle kesälle. Nyt sen tein ja hyvin pelasi. Jos ensikäynnistyksen jättää kevään jäljiltä alkutalven pakkasille, voi käynnistyminen takkuilla. Nyt saa huoletta odotella talvikelejä.

Rakensin kaksi banaaniliitintä. Naarasta. Laitoin ne kameran akkujohtoon paikoilleen. Varajohtoon. Nyt iltasella satelee. Vaihdan huomenissa sateen päätyttyä akut ja samalla tuon kaapelin.

Tarralla oli jo ennen meitä hieman porukkaa. Illan mittaan saapui lisää. Nouseeko loppuviikolla muikkua? Toivottavasti!

Tiistai, 4.10.2022

Olin ajatellut, että sään salliessa voisin käväistä tänään aamupäivällä karpalossa. Sää näytti vihreää valoa. Aamupalan jälkeen varustauduin reissuun. Päälleni laitoin melko keveät vaatteet. Lämmintä oli jo seitsemän astetta eikä tuulikaan ollut kummoinen. Yhdeksän jälkeen liikenteeseen. Ajelua ja kävelyä, puoli kymmeneltä karpaloiden seassa. Olin ottanut matkaan varastosta hieman yli metrin mittaisen puukepin. Olen käynyt kyseisessä paikassa keräämässä karpaloita monena syksynä. Joskus ko. suo on niin veden vallassa, että siellä kulkeminen on haasteellista. Sateisina vuosina. Siksi tuo kepakko. Tueksi vaikeisiin paikkoihin.

Päättynyt kesä on ollut kuiva. Siksi karpalosuolla keppi oli aivan turha tällä kertaa. Vaikeinta on ollut sinne pääsy. Jänkän reunapajukossa ei ole sammalpeittoa kuten keskemmällä on. Nyt siitä pääsi hyvin sammalkannelle. Kansi kyllä nytkin hyllyy, mutta se ei haittaa! Aino ei kuitenkaan kyseiseen paikkaan suostu lähtemään.

Kun oltiin vielä työelämässä, käytiin karpalossa töiden jälkeen illalla. Viikonloputhan kuluivat mökillä. Usein illalla alkoi jo pakastaa ja sammalikko alkoi jäätymään. Näpitkin jäätyivät. Hämärä saapui. Nyt ei moisia huolia ollut. Ja kun aurinkokaan ei paistanut, näkyivät marjat hyvin sammalikossa. Ja niitä sitten oli! Karpalo on periaatteessa hidas kerättävä. Ne kun on napsittava sormilla yksitellen. Jos sammalesta ei kasvaisi mitään muuta kuin karpaloita, voisi kerääminen sujuakin aika mukavasti. Jotakin siinä kuitenkin aina tahtoo olla. Kymmentä vaille 12 aloin kävelemään auton suuntaan. Olin vähintään tyytyväinen saaliiseen. 2h 20 min suolla, ja ämpäri puolillaan karpaloita!

Aino oli kotosalla leikkonut lihaköntin ja tehnyt käristystä. Syötiin kuitenkin eilinen keiton loppu. Käristykset myöhemmin ... osa mökilläkin. Puhdistin karpalot. Nätti homma. Pussitin ja pakastin. Pieninä annoksina, käytön mukaan. Yhteensä 4,65 litraa. Kylläpä tuo meille passaa! Viime vuonna tein vastaavan reissun 28.9. Kutakuinkin vastaavalla menestyksellä. Kuinkahan paljon karpaloa jäi vielä jänkälle? Veikkaisin, että satoja ämpärillisiä. Jänkkä on varmaan 60 hehtaarin kokoinen. Minä en tyhjentänyt siitä puoltakaan aaria!

No pitihän se oikein vielä laskeakin. Jos suon pinta-alasta olisi 5 prosenttia hyvää karpalosuota, olisi sitä 300 aaria. Puolelta aarilta sain puoli ämpärillistä. Aarilta tulisi ämpärillinen. Tosi on ... noilla oletuksilla suolta saisi 300 ämpärillistä. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin 299,5 ämpärillistä. minähän jo hain sieltä puoli ämpärillistä!

Marjavuosi on nyt ohi. Wau, olemmepa olleet onnekkaita. Jossakin vaiheessa tuntui jopa siltä, että onkohan sitä tullut hamstrattua ihan liikaakin. Ei kuitenkaan ole niin. Kaikki on kulutettu ennen seuraavaa marjastelusesonkia.

Maanantai, 3.10.2022

Viime viikon loppupuoliskolla olivat ilmat jo hieman viilenemässä. Nyt näyttää taas heikolta. Yökin ollut lämmin ja melkein koko ensi viikko näyttää lämpimältä. Toistakymmentä astetta plussaa. Se on toistakymmentä astetta liian paljon. Loppuviikolle ennustettu lisäksi vesisateita ja melkoisia tuulia. Melkein myrskyjäkin. Ja tuulten suunnat, ne vaihtelevat. Olosuhteet kalastukseen saattavat olla haasteellisia. Jos kalahommiin ei pääse, sotkee se helposti niiden suunnitelmia, joilla vapaat ovat rajallisia. Kalaloma ei saisi mennä rantakivillä istuen ja katsellen, kun aallot lyövät rantaan. Kun ollaan työelämästä jo emeritus-asemassa, (+emerita) saamme valita aika vapaasti kalapäivämme. Mennään mökille ja kalaan silloin, kun sää on suosiollinen. Ja on aikaa odotella sään paranemista.

Toki ollaan panostettu muikkusesonkiin aina. Se on näkynyt lomissa ja kalastukseen liittyvässä tarpeistossa. Maailmannmeno on muuttanut nuorempien sukupolvien tarpeita ja mielihaluja. Kalastus on jäänyt lapsipuolen asemaan. Sillekään ei mitään voi. Näillä mennään.

Veneessä on vielä pari asiaa sellaisia, joihin voisi (=pitäisi) ottaa kantaa. Yksi asia on johtojen pitäminen kurissa. Eilen verkoilla kävikin niin, että luotaimen virtajohto irtosi liittimestään. Johto pyöri siinä jaloissa ja näin pääsi käymään. Korjasin aamulla johdon. Kyllä se nyt taas pelittää. Minulla on mökillä tarkoitukseen varattuja kiinnikkeitä. Ennen seuraavaa kautta jos saisin ne veneeseen kiinni. Olisivat johdotkin sitten järjestyksessä!

Ruuan jälkeen lähdettiin kauppareissuun. Edellinen ruokakauppamatka oli viime tiistaina. Mainitsinkin, että silloin oli niukat ostokset. Loistavasti ollaan kuitenkin pärjätty. Mutta nyt jääkaappi olikin sitten likimain tyhjä. Kun oltiin käyty melkolailla pohjalla jääkaapin sisällön kanssa, kertyi nyt ostoskärryyn senkin edestä kaikenlaista. No, oli siinä aika lailla myös pitemmän tähtäimen juttuja. Emme mitään törsäystä kuitenkaan harrastaneet.

Juotiin kahvit. Tein sitten itsekseni kauppakierroksen. Ruotsissa Rusta, Suomessa Motonet ja Tokmanni. Siinä kohteeni. Mökille sain hankittua monenlaista tavaraa. Etsin myös kertakäyttölautasia. Niitä syviä. Mutta jopas onkin vaikea asia. Koirankuppimallisia oli, muttei normaalin lautasen muotoisia. Otin koirankuppeja. Mutta paluu posliinikantaan taitaa olla edessä!

Päivän kauppareissun yhteydessä kävin ensin labrassa. Ihopolin turvakokeiden lisäksi myös terveyskeskukseen toimitettiin maksa-arvoja. Uudella lääkkeelläni voi olla maksaan vaikutusta. Olin tästä huolissani, koska aikanaan muuan Azamun-lääke nosti Alat-arvon jonnekin 850:n seutuville. Silloin viitteellinen yläraja oli 70, nykyisin 50. Täytyy kiittää Tornion terveyskeskuksen toimintaa. Sillä labra-arvot olivat Kannassa heti näkösällä. Ihopolin vastaavat näen kuukauden kuluttua!

Hoitoalalle syntyi sopimus. Nyt en ole oikein varma, mistä on sovittu. Saivatko Tehy ja Super sen, mitä vaativat? Vai hyväksyivätkö he nyt sen, mikä oli heille muutenkin tulossa? Ota noistakin selvää! Pääasia, että kaikki ovat tyytyväisiä!

Venäjällä ydinasejuna on lehtien (The Times) mukaan matkalla kohti Ukrainaa. Onko se pelottelua vai totisinta totta? Putinin kyseessä ollen veikkaan jälkimmäistä. Putin ei voi enää enempää menettää. Tekisi sitten mitä vain.

Sunnuntai, 2.10.2022

Lähtöpäivä. Normaalisti emme järjestä lähtöpäivälle enää minkäänlaisia puuhia. Normaalit lähtöaamun kuviot vain. Tälle aamulle oli sen verran poikkeushommaa, että oli ne verkot pyynnissä niin olihan ne käytävä hakemassa pois. Heti aamupalan jälkeen lähdin järvelle. Kun tuuli on etelän ja kaakon välimailla, ei rannalta oikein pääse näkemään, millainen keli on järvellä. Niin nytkin. Rantavesillä aallokkoa ei juuri ollut. Mutta hieman kauempana sitä jo oli. Ei ollut kyse läheskään myrskystä. Täysillä sain ajaa ja vene kulki jopa aika tasaisesti plaanissa. Verkot sain ylös ihan hyvin. Pariin otteeseen puuskat painoivat venettä ja verkot olivat aika tiukoilla. Heikko sade ei oikeastaan haitannut ollenkaan.

Saaliina oli lahnanpentu ja made. Ne saivat vapautensa takaisin. Oli kuitenkin myös muutamia kuhia, joten filetti sai töitä. Kahtena yönseutuna oli vedessä muikkuverkot, kahtena harvat. Olen vähintäänkin tyytyväinen reissun kokonaissaaliiseen. On tiettyjä tavoitteita muikkujen ja isomman kalan osalta, ja aikataulussa ollaan. Osin ohikin. Ensi viikon loppupuoli taitaa näyttää lopullisen onnistumisen. Tai epäonnistumisen.

Puoli yhdentoista aikaan olin korjannut kalat. Eivät ne rikki olleet, ei sillä ... Alettiin vähitellen tekemään lähtövalmisteluja ja tunnin kuluttua se lähtö sitten valkeni. Naapuri palasi juuri verkoilta. Muikkua oli ollut verkoissa malliksi. Siitä se lähtee.

Matkalla oli korkeimmilla seudulla sumua. Eli pilvet olivat tosi matalalla. Sama ilmiö se oli mökilläkin. Vaarojen huiput olivat piilossa. Lähempänä kotia oli teillä lammikoita. Eli oli ihan oikeasti jopa satanut.

Kotona ensi töikseni järjestelin kalapakastimen. On siellä marjojakin, kovastikin, mutta niitä on muuallakin. Kalaa ja joskus lihaakin on vain tuossa pakastimessa. Nyt oli laitettava pakkaseen myös  pieni kylmälaukku. Ja siihen kalasisältöä. Sisältöä on vielä saatava siihen lisää, mutta alku on hyvä. Jossakin vaiheessa syksyllä laukku muuttaa majaa. Sisältöineen tietenkin.

Hoitoalalla on erimielisyyksiä ihan muillekin jakaa. Vaikka tuo hoitajamitoitus. On kuulemma liian vähän hoitajia muutenkin. Mutta onkohan se oikeastaan niin. Taitaakin olla niin, että hoidettavia on liikaa. Siihen on taas hyvä ratkaisu. Hoitajalakko. Hoivakodit ja teho-osastot lakkoon. Kyllä Jouluun mennessä ovat hoitajamitoitukset kohdillaan.

Lauantai, 1.10.2022

Taas syksy on, on jo lokakuu. Koivikon lehdet kellastuu .....
Irwin ja Vexi katsoivat pihalle Hämeenlinnan näkövinkkelistä. Täällä alkaa lehdet olla jo maassa. Valtaosin.

Järvi liki tyyni. Heikko viri etelän suunnalta. Vähän ennen yhdeksää oli aamu kylmimmillään. Muutaman kymmenyksen miinuksella. Tänään en lähtenytkään ensimmäiseksi järvelle. Vaan tyhjensin veskin alusen. Se ei ollut vielä tyhjennysrajassa, mutta loppusyksyn pikkuprojekti vaati sitä. Eli muutin järjestelmäkuvausta sellaiseksi, että jatkossa ei lapiohommia ole. Ylläpito helpottuu. Kevenee ja yksinkertaistuu. Jälkikompostointiasiat myös valmistumassa.

Lähdin sitten verkoille. Selätin (vai selkäsin?) jatan läpi. Saalis ei päätä huimannut. Tuli kuitenkin hieman filoeoitavaa. Ei ollut MP-reissu!

Aino haravoi ja säkitti lehtiä. Vielä on lehtipuita pihan laidoilla turhankin paljon. Pahimmat roskittajat on kuitenkin jo poistettu. Minäkin kalahommien jälkeen osallistuin harkkaukseen. Vein monta säkkiä lehtiä pottumaahan. Hirmuisen kottikärryllisenkin. Höysteeksi.

Syönnin jälkeen olin hetken pitkälläni. Kuten monesti aiemminkin, meni väsymys ohi nopeasti, ilman nukkumista. Siispä pihalle. Viimeistelin sen jälkikompostointipaikan. Projekti valmis. Ei muuta kuin kovaa käyttöä. Istuskelin vielä puuvajan terassilla ja otin yhdestä puupalikasta tuohet pois. Palikan kyljessä on pahka ja sillä voisi olla minulla käyttöä. Mittailen taas hetken. Katsotaan, voiko asia onnistua.

Perjantai, 30.9.2022

Nousin kuuden maissa kahvin keittoon. Ympäri Lappia pakkaslukemia yön jäljiltä. Liekö lyöty pakkasennätyksiä? Ensilumi Itälapissa. Tarranlinnassa +1 aste. Eilen veden lämpö oli liki 10 astetta. Tuuli puhalteli järveltä, joten Tarralla ei pakkasta ollut. Iltapäivälle/illaksi luvassa sateita.

Join aamukahvia. Aino vielä nukkui. Mietiskelin, mitä päivä tuo tullessaan. Millainen on maailmankaikkeus tulevina päivinä. Jos Putin käyttää ydinasetta Ukrainassa, osoittaa se täyttä mielipuolisuutta. Ikäänkuin siitä olisi vielä epäselvyys.

Oli mikä oli, verkoille heti aamupalan jälkeen. Verkkohomma oli täysi fiasko. Kilomäärä oli ok, mutta muikut olivat tällä kertaa oppositiosssa. Järvellä kylmä. Mökille palattuani kuumat kahvit. Muutenkin hetki lämmittelyä. Sitten poistamaan kaloja verkosta. Kaloja oli kuten eilenkin. Nyt kuitenkin muikkuja oli noin neljäsosa saaliista. Pieniä särkiä ja (isoja) salakoita loput. Ei ahvenia, ei kiiskiä. Eikä kuhia. Oli nyt se haavikin matkassa!

Aino kiilasi ja pesi mädin. Minä pesin verkot ja kalapaljut. Ja tietenkin muikut valumaan. Myöhemmin laittelin veneen taas lähtövalmiiksi. Mietiskelin sitä, että jospahan laittaisin harvempia verkkoja likoamaan. Syönnin jälkeen teinkin sitten niin. Tuuli oli hankala. Jos olisi laskenut omille rannoille, olisivat verkot tulleet pitkin rantaa. Onneksi on valtion vesille luvat, joten sinne vaan. Järveltä tultuani pussitin muikut. Aino viimeisteli mädin rasioihin. Eilinen oli hyvä mätipäivä. Tänään surkea.

Putin Pieni haluaa nyt olla kuin Katariina Suuri. Katariina Suurelle Putin Pieni olisi ollut liian pieni. Keisarinnasta, vaatimuksista ja mielihaluista on kirjoiteltu rutkasti. Osa on tietenkin totta, osa paisuttelua. Putinista ei riittävän isoa saa, paisutteli sitten miten vain!

Vielä valoisan vallitessa sauna. Muutama vesipisara ilmassa. Tarralle vähitellen muitakin.

Torstai, 29.9.2022

Aamulla heti verkoille aamupalan jälkeen. Verkot olivat kahdessa lyhyessä jatassa. Etelänpuoleinen jata ei juurikaan mieltä kohentanut. Se oli itse asiassa yksi heikoimmista, ellei kaikkein heikoin esitys tälle syksylle. Toinen jata alkoi tosi hyvin. Ensimmäisessä verkossa oli kalaa reippaasti. Oli kahdessa seuraavassakin muikkua, mutta jo selvästi vähemmän. Tuon yhden verkon ansiosta saalis oli kuitenkin syksyn paras. Rannalla ennen verkoille menoa olin ajatellut ottaa haavin matkaan. Joskus isompi kala on tökkäissyt verkkoa muikkua tavoitellen ja jäänyt hampaistaan löysästi kiinni verkkoon. Haavi on silloin pätevä väline. Unohdin kuitenkin haavin rannalle. Ja niinpä tietenkin tällä kertaa verkossa oli se kuha. Oli ja meni. Hyvän ruokakalan kokoinen, ei mikään mahtivonkale kuitenkaan.

Napsittiin kalat verkoista. Aino lähti kahvin keittoon. Minä sillä aikaa huuhtelin muikut. Pesin verkotkin. Sitten kiilaamaan. Muikkuja oli sen verran runsaammin, että minäkin kiilasin kaverina. Aino on paljon nopeampi minua, mutta aika lailla meikäläinenkin ehtii kurkkuja puhkomaan. Muikut olivat kookkaita ja tällä kertaa tuntui siltä, että koiraskaloja ei juurikaan joukossa ollut. Tulevana jouluna saadaan santsata mätivoileipää. Viime vuonna tilanne olikin paljon heikompi. 12:30 muikut kiilattu, pesty ja valumassa.

Edistin pikkuisen syysprojektiani, kun oli hiukan aikaa. Projekti on taasen sellaisia tapauksia, jonka tekeminen poikii aliurakoita. Ja ne on tehtävä ennen pääurakan tekoa. Nyt touhuilin noiden aliurakoiden kanssa. Ko. projekti oli viime vuonna työlistallani ihan tärkeimpien joukossa. Se jäi silloin tekemättä ja tämänvuotiselle listalle se ei päässyt ollenkaan. Nyt joku aika sitten se ponnahti esiin. Toisenlaisena, kuin alunperin olin ajatellut. Tarkoitus on kuitenkin pääosin sama.

Naapuri oli saanut loppuviikon saikkua ja tuli mökille. Pitkästä aikaa. Syötiin ruoka. Pussitin muikut. Kylläpä niitä tulikin. Iltapäivän päätteeksi kävin laskemassa vielä muikkuverkot. Reipas vastaranta Tarralla, rantavedet nyt aika paksuja. Yritin ottaa oppia viime yön verkotuksesta, mutta ei se aina tietenkään onnistu. Todennäköisesti laskin muikkuverkot nyt viimeisen kerran tälle syksylle. Ja hyvinkin on mahdollista, että huomisiltana tuoksuu palvattu muikku laavulla.

Keskiviikko, 28.9.2022

Mökkireissuksihan päivä kääntyi. Liikenteeseen lähdettiin kymmeneltä. Arpela-Sihtuuna -väliä hieman paranneltu. Soratieosuudelle ajettu mursketta. Pikitiellä oli kaivinkoneen kauhassa päällystemössöä. Siitä kaivinkonesetä pudotteli sitä pahimpiin reikiin. Paineli sitten kauhan pohjalla tasaiseksi. Toivottavasti laastaria riitti siihen kaikkein pahimpaan kohtaan, jota kohti työ oli etenemässä. Alposlahdentie oli lanattu. Jopas nyt olivat asiat hyvin hoidossa! Sirkkakoskentiellä porisin saarinaapurin kanssa. Kalahommista lähinnä.

Mökillä puoli kahdentoista jälkeen. +8 astetta. Sis/ulk. Pihakoivut ja -pihlajat pudottaneet puolet lehdistään. Rastaita yhä rutkasti. Juotiin kahvit. Aino hieman haravoi. Suunnittelin alustavasti syksyn viimeistä pikkuprojektia. Toteutukseen ryhdyn sitten, kun kalahommat antavat myöten. Verkkohuoneessa siirtelin kasvatusastioita penkkien alle. Siivosin muutenkin. Laittelin veneen lähtökuntoon. Viritin luotaimenkin.

Syötiin ruoka. Hetken olin taas vaaterissa. Sitten aloin tekemään lähtöä järvelle. Tuuli heikko. Itäkaakkoinen. Samaa on ollut jonkun aikaa ja samaa luvassa jatkossakin. Veinkin verkot sitten paikkaan, jonka arvelin ensi yön aikana toimivan muikkuhommissa. Arvelut ovat arveluita. Olen muikkuverkkojen kanssa touhunnut 19 syksyä. Silti tulee välillä heikkoja saaliita. No, olisihan se liian helppoa, jos aina saisi ainoastaan huippusaaliita. Joskus kuitenkin kalojen käyttäytyminen ihmetyttää.

Moottorin sisäänajovaihe alkaa olla ohi. Siksi päästelin osan matkasta täydellä kaasulla. Vene pitikin hyvää vauhtia. Nousi näin pienellä kuormalla peräti plaaniin ja matka taittui. Selällä oli aallokkoa, mutta kyyti oli kuitenkin aika tasaista.

Ennen kuutta takaisin mökillä. Valoisaa vielä hetken aikaa. Kahvit. Päiväkirja. Ja ilta. Siinähän sitä taas tällä kertaa.

USA on kehottanut kansalaisiaan poistumaan Venäjältä! Kaikki varmaan tietävät, mitä tuo uutinen tarkoittaa. Voihan ...

Tiistai, 27.9.2022

Stalinismilla ja Putinismilla on paljon yhteisiä piirteitä. Molemmissa tavoissa yksi ihminen päättää siitä, kuka saa elää ja kuka ei. Pikku-Putin on vielä jäljessä oppi-isänsä hirmuteoissa. Mutta onko enää kauaa. Stalinin vainoissa teloitettiin jopa kymmeniä miljoonia ihmisiä. Pienimmätkin arviot liikkuvat 5-6 miljoonan paikkeilla. Kuten Stalin, pyrkii Natsi-Putinkin puhdistamaan Venäjän vähemmistökansallisuuksista. Sotaan on määrätty väkeä niistä kansalaisryhmistä, joilla oikeudet ovat muutenkin olemattomat. Vankeinhoito toimii tehokkaasti. Tarvitaan tilaa uusille vangeille, Tuhmat toisinajattelijat selleihin! Ja rikolliset luotien ruuaksi rintamille. Jos Putputin käyttää ydinasetta, rikkoo hän Stalinin ennätykset kuolleiden määrässä. Voidaan puhua sadoista miljoonista. Paljon enemmästäkin, jos sota laajenee Eurooppaa kauemmas. Onko viiden vuoden kuluttua enää historiankirjoittajia? Putinin on huumassaan ajateltava sitäkin, että voi käydä niin, että ei ole ketään kertomassa hänen saavutuksistaan! Ps. olihan se yksi Hitlerikin melkoinen puhdistaja. Kyllä siihen aikaan Saksassa riitti kaasuakin!

Lähdettiin kymmenen maissa kauppareissuun. Vain ruokakauppaan. Viikon eväiden osto. Yleensä reissussa menee meillä tuntinen. Nyt aika puolittui. Puolittui myös ostosten loppusumma. Lauantaina oltiin ostettu hieman hedelmiä ja niitä ei nyt tarvinnut ostaa ollenkaan. Pakkasessa on kalaa ja valmisruokia. Joten nyt kasseihin pakattiin vain leivät, maidot ja leikkeleet. Vain hieman muuta.

Päiväruuaksi paistoin taas muikkuja. Ja lisänä niitä mahtavia juustoisia kermaperunoita. Jos onnistun pyydystämään muikkuja niin paljon, että tavoite täyttyy, ja muikkuja yhä vain olisi, voisi niitä hieman savustaakin. Muutaman pikku annoksen voisi pakastaakin. Extreme-herkkua vaikka Uudeksi Vuodeksi.

Bornholmin suunnassa on joku käynyt tökkimässä reikiä kaasuputkiin. Se on käsittämätöntä, mihin tämä maailma on mennyt. Ukrainan sodan varjolla tehdään niin paljon järjettömyyksiä ja vahinkoa, että eihän näissä pysy enää perässä. Tai perässä pysyy, mutta niin helvetin kaukana.

Venäläiset pakenevat kotikonnuiltaan. Ulkomaille, minne vain sattuvat pääsemään. Suurin osa kai pakenee liikekannallepanoa. Joku arvio oli, että poistuneita on jo saman verran, kuin toivottiin saatavan lisää väkeä sotimaan. Suomeen on tullut kymmeniä tuhansia venäläisiä. Osa on jatkanut muihin maihin, osa jäänyt Suomeen. Ukrainalaiset pakolaiset ovat jo hieman alkaneet kotiutumaan Suomeen ja kaikki eivät varmaankaan enää palaa Ukrainaan. Vastassa venäläisillä turvapaikan hakijoilla saattaa olla siis ukrainalaisia "kolleegoja". Mitenkähän on, tuleeko yhteenottoja, vai aletaanko elelemään sulassa sovussa?

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ilmat hieman viilenisivät. Loppuviikolla saattaa olla jo niin, että maksimilämpötila on 3-4 asteen paikkeilla. Yöllä sitten pakkasen puolella. Ennusteessa ei enää näy kaksinumeroisia päivälämpöjä. Sehän tietää sitä, että vedetkin viilenevät. Ja sehän sitten tietää, että pääsemme asiaan ... muikunpyyntiin.

Maanantai, 26.9.2022

Laitoin illalla herätyksen aamuseitsemäksi. Olin varannut renkaanvaihdon kahdeksaksi ja en ollut satavarma, heräisinkö itsekseni ilman häläriä. Kello soi aamulla ja heräsin soittoon täydestä unesta. Taisi olla hyvä laittaa se herätys päälle. Nukkumaan kun menin joskus puoli yhden aikoihin, niin aamuvirkeys olikin hieman kyseenalaista.

Kahvit sai juoda ihan rauhassa. Vähitellen sitten vaatteiden vaihto ja lähtö. Olikohan se viime syksynä, kun uusittiin kokonaan kaksi talvirengasta. Nyt oli kahden muun uusimisen vuoro. Joku satku taas meni. Ei se ole autoileminenkaan kovin halpaa. Toistaiseksi se on kuitenkin melkolailla pakollista. Muutoin olisivat liikut kiinni melko tarkkaan. Näiltä vuosin voivat sään nuutokset olla hyvinkin nopeita. Joskus dramaattisiakin. Voi olla, että renkaat vaihdoin kovin aikaisin. No, viime vuonna vaihdatin vielä aikaisemmin. On parempi kuitenkin vaihtaa ajoissa, kuin liian myöhään. Mökkimatkat voivat tulla yllättäen. Ainakin renkaiden puolesta valmius on hyvä olla olemassa. Ja miksei muutenkin.

Aamupala vasta kotiin palattuani. Aino laitteli sitten takapihalla kukkapenkkejä talvikuntoon. Vein roskat ja rapsuttelin sitten kahden päivän pottuannoksen kattilaan odottamaan keittämistä. Taisi mennä jopa överiksi. Ja niin menikin. Syötiin ruoka hieman ennen keskipäivää. Siinä syödessä herättelin hieman keskustelua seuraavasta mökille menosta. Aino antoi minulle vallan tehdä se päätös. Minä kun kuitenkin kalastan ja sen homman järjestelemisellä on aina omat reunaehtonsa. Hyvä näin. Kyllä minulla olivat alustavat suunnitelmat jo olemassakin.

Käytiin iltapäivällä ulkomailla. Ainolla oli jotakin mielessä. Niin minullakin. Eri kaupoissa käytiin, mutta asiat sujuivat tosi nopeasti. Aino ehti pistäytymaan toisessakin puodissa, Tarjonta oli kuitenkin ollut vielä turhan kesäistä. Ruotsin tulli pysäytteli joitakin ulkolaisia matkailijoita. D näytti olevan maatunnus. Meistä ei tulli ollut ollenkaan kiinnostunut. Paluumatkalla tankattiin. On se vain, kun kesällä tuskailtiin, meneekö polttoaineen litrahinta jo yli kolmen euron. Ei onneksi mennyt. Nyt bensa on jo alle kahden euron. Sehän tuntuu jo peräti halvalta! Se on vähän sama tunne, kun alkutalvesta tulee pakkaset, niin -20 on äkiksestään kamalan kylmää. Saatika -30. Sitten taas kun pakkasta onkin enää vain 5-10 astetta, tuntuu se tosi lauhalta, vaikka ensipakkasina tuollaisetkin olivat hyytäviä.

Olen sitä vähän ihmetellyt, kun olen pystynyt ja jaksanut tehdä nämä päivitykset päivittäin. Millonkahan on käynyt viimeksi niin, että päivitys on siirtynyt seuraavalle vuorokaudelle? Nyt muikkuaikaan voisi helposti käydä niin, että en millään pysy oikeassa tahdissa. Uudet päivitykset tulevat kuitenkin. Parempi pieni viive, kuin joku muu vaihtoehto!

En kovin tarkkaan seuraa jalkapalloa. En tietenkään kaikkea muutakaan. Illalla kuitenkin katseltiin Montenegron ja Suomen välistä ottelua. Suomi oli pakkovoiton edessä. Olosuhteet olivat aika karseat. Kyllä Suomi oli alussa parempi. Ja lopussa vieläkin parempi. Montenegro ei taida olla mikään jalkapallon suurvalta!

Sunnuntai, 25.9.2022

Illalla katselin länkkäriä. Täytyy tunnustaa, että ei ollut ihan minulle tarkoitettu. Pidän enemmän ihan perinteisistä Lännen elokuvista. Myös Villin Lännen. Yöllä tuli mys toinen länkkäri, jonka laitoin tallentumaan. Sen verran myöhään se tuli, etten jaksanut sitä katsoa yöllä. Nyt aamupäivällä sen katsoin. Komediaksi siinä oli raakuutta ja ronskiutta reippaanlaisesti. Mutta kun ymmärsi, että se on todella komediaa, saattoi sen katsoa loppuun. Molemmat elokuvat olivat poikkeuksellisia länkkäreita. Illalla katsomani jopa hieman surrealistinen. Tänään katsomani oli selvästi parempi, vaikkei yltänyt lähellekään huipputasoa.

Noiden elokuvien katselu ei juurikaan tyydyttänyt viihdepuolen nälkää. Olipahan vain jonkunlaista ohjelmaa ajan kuluksi. Sunnuntaina valoisan aikaan ei TV myöskään tarjonnut nautintoja. BBC Earth tarjosi kuitenkin muutaman jakson putken sarjasta LBZ. Uusintoja nekin. Joukossa kuitenkin yksi sellainen jakso, jota en ole aiemmin nähnyt.

Aino otti pikkuiset päikkärit. Herättyään oli tietenkin jo kahvikin maullaan. Ehdotin seuraavanlaista menettelyä: Keitetään termarillinen kahvia. Pakataan retkiboxiin kahvivehkeet. Pullat, mukit, kermat, sokerit, lusikat ... mikä vielä puuttuu. Ja lähdetään sitten katsomaan eväiden kanssa, miten remontti edistyy muutaman kilometrin päässä. Jos ei remontoijat ole paikan päällä, kahvistellaan jossakin jokirannassa. Hieno ilmahan se oli. Kalapakastimesta hain kakun. Se oli laitettu sinne vuokineen. Kakun irrottamiseksi vuoasta meinasin laittaa sen muutamaksi sekunniksi nurinpäin lämpimän raanaveden alle. Tuolla tavallahan irrottelen monet pakasteet rasioistaan. Aino neuvoi kuitenkin, että laita kuumaa vettä altaaseen ja vuoka siihen kellumaan. Niin sitten teinkin. Hetken kuluttua otin vuoan pois ja kumosin leikkuulaudalle. Ihmeteltiin sitten siinä sitä, että mistä ihmeestä tuli pöydälle noin paljon vettä! Oli melkoinen yllätys, kun testasin vuoan vedenpitävyyttä. Ei pitänyt. Siinä oli sauma, josta vesi huilasi läpi. Onneksi kellutin vuokaa ja kakkua vai pienen hetken vedessä. Olisi pian ollut koko kakku liskumärkä. Nyt se kastui vain hieman pinnasta.

Leikkasin kakusta jäisenä muutaman palasen. Lähdettiin kyläreissuun. Ei ketään paikalla. Aino soitti ja olihan sitä joku jo tuloillaan. Poristiin. Juotiin kahvit. Remppa jo hyvällä mallilla. Poristiin lisää. Ja palattiin kotiin.

Iltasella taas jotakin ohjelmaa. Aino vahtasi tietenkin tanssiohjelmankin. Minua se ei saa innostumaan. Eli kyllä tämä päivä on taas mennyt aika pitkälti sohvan pohjalla. Ei ole näköjään helppoa kotonakaan. Jos ei mökilläkään. Olen kyllä jo aika vahvasti suunnitellut mökille paluuta. Tarkoituksen tällä kertaa viipyä edellisreissua pitempään. Neljä yönseutua vähintään.

Vähitellen kalapakastimeen on tullut tilaa. Tänään saatiin sieltä pois se mainitsemani kakku. Lisäksi siirsin toiseen pakastimeen kaksi noin litran jäätelöpakettia. Pääsiäisestä on kulunut aikaa lähes puoli vuottä. Seuraavaan pääsiäiseen on kai hieman enemmän. Joten viisainta poistaa pakastimesta myös se mämmi. Syödään tai ei. Ei sitä ensi kevääseen ainakaan säästellä!

Vaikka nämä päivät kuluvat varsin rauhallisesti, tapahtuu kuitenkin koko ajan pientä liikehdintää tuolla aivosolukoissa. En ole heittänyt vielä pois niitä lautasenpuolikkaita. Niistä ei lautasta enää saa, mutta jotakin muuta ehkä. Varovainen pitää olla yhä. Ettei tule kauheaa katastrofia. Hidas eteneminen on tarpeen.

Toinen mielessäni pyörinyt kohde on vene. Kun nyt on muutamia verkkoreissuja takanani, voisin alkaa harkitsemaan jotakin pientä, jolla saan tilan pysymään vieläkin paremmin toiminnallisena. Muikkuverkkotuksessa hyöty on selkeä. Muussa verkkokalastuksessa myös, muttei niin suuressa määrin. Ensi kesän juttuja. Tälle syksylle en ala enää millekään.

Lauantai, 24.9.2022

Milloinkahan olen viimeksi heräillyt lauantaiaamuna kotosalla? En nyt ihan varmuudella osaa sanoa. Vuosi sitten lokakuun alussa saattoi näin olla. Ai niin, joulun seutuna tietenkin! Joka tapauksessa harvinaista se on. Tänään niin kävi. Varsin aikaisin vielä nousin. Olisi kerrankin voinut nukkua vaikka kuinka pitkään.

Kolme suurinta tomaatinraakilettani on kypsynyt. Maisteltu on ja hyviksi havaittu. Loput raakileet ovat pienempiä. Kehitysvaiheen alkutaipaleelta. Niistä tuskin tulee mitään.

Tänään oli paistetun kuhan päivä. Oli taas hyvää. Miksipä ei. Eipä olleet huonoja juustoiset kermaperunatkaan. Kalaa ollaan viime aikoina päästy syömään kolmestikin viikossa. On se niin hyvää ja terveellistä. Menisi sitä vaikka joka päiväkin. Ainakin minulla.

Käytiin pieni kauppareissu. Mammuttimarkkinoilla oli tarjolla jotakin erityistä, jota kannatti lähteä hakemaan. Rajafästit oli myös käynnissä. Lapsia olikin kauppakeskuksen aulatiloissa paljon. Perheineen tietysti ja se näkyi myös kaupassa. Kauppiaskin oli ajan hermolla ja esimerkiksi karkkitarjoukset oli tuotu hyvin esiin.

Ollaan tultu vasta eilen mökiltä, mutta jo nyt on uusi reissu mielessä. Pian on myös otettava kalastuskin ihan vakavasti ja mietittävä niitä päiviä, jolloin voitaisiin olla mökillä joku päivä putkeen. Viime viikolla sain Länskästä kirjeen. Ihopoli kutsui paikan päälle 13.10. Käyntiin liittyen tulee sitten käväistä ensin labrassakin. Varasin ajan. Varasin ajan myös renkaiden vaihtoon. Olisi tulossa myös parturikäynnit ja auton huolto, mutta ne ehdin hoitelemaan pois hiukkasen myöhemmin. On helpompi suunnitella tulevien viikkojen ohjelmaa, kun on tietyt ja pakolliset asiat kiinnitetty.

Perjantai, 23.9.2022

Aamulla +8 astetta ynnä risat. Kohtalainen etelätuuli. Verkot kuitenkin haettava. Tuuli tai ei! Tällä kertaa en tukkinut pitkää kerrastoa. En alle, enkä päälle. Entinen veneeni oli korkealaitaisempi ja raskaampi. Tuuli painoi verkkohommissa sitä miten halusi. Tämä nykyinen on puolta kevyempi ja matalampilaitainen. Parempi verkoilla. Sain tuulesta huolimatta verkot veneeseen. Olkapää tietenkin hieman vastusteli. Toisessa jatassa muikkuja ja roskakalaa, molempia yhtä paljon. Toiseen oli tarttunut melkein pelkkiä muikkua. 2,5 -kertaisesti ensimmäiseen verrattuna. No, ei silti kovin hurja saalis!

Toimittiin samoin, kuin eilen. Eli ensin poistettiin kalat verkoista. Aino lähti sitten kahvin keittoon. Minä sillä aikaa huuhtelin kalat ja pesin verkot. Kahvin jälkeen Aino alkoi kiilaamaan muikkuja. Minä järjestelin ankkurit ja liput veneeseen. Tankkasin. Avasin pohjatulpat. Laitoin veneen lukkoon. Eli tietynlaista lopullisuutta ilmassa.

Pesin sitten kiilatut kalat. Pesin mädinkin. Aino laittoi sen valumaan. Oltiin vähitellen tultu sellaisiin ajatuksiin, että jospa lähdettäisiin kotiin jo tälle päivälle. Alunperin oli tarkoitus lähteä vasta huomenna. Kun ei oikein jaksaisi kolmatta päivää muikkujakaan pyytää. Jos illalla laskisi verkot ja aamulla kokisi ne, menisi lauantaina pitkälle iltapäivään, ennen kuin päästäisiin liikenteeseen. Siispä tuo ajatus mielessä jatkoimme iltapäivää. Kävin kuokitut perunat läpi. Jaoin ne kahteen sarjaan. Laatuluokka 1 ja laatuluokka 2. Harjasin kevyesti irtohiekat ja mullat pois. Heikompilaatuiset otetaan kotiin ja syödään ensin. Paremmat jätetään mökille.

Pussitin valuneet muikut. Niitä oli kuitenkin ihan mukavasti. Toki yhä on pyydettävä lisää, että tavoite täyttyisi. Aino putsasi mädin. Muikut ovat nyt kookkaita, joten mätiä saisi hyvin. Jos vain olisi niitä muikkuja. No, hyvä alku on. Jouluna mätiä on takuulla pöydässä. Kahden aikaan sain oikeastaan vasta ensimmäisen kerran tälle päivälle hetken istahtaa. Ei ihme, että välillä haluaa hetkeksi kotioloihin!

Syötiin ruoka. Saunottiin. Kannoin pihalta viisi ämpärillistä vettä saunaan. Viime viikonlopun sadevesiä. Kello tuli neljä. Ylikin. Päästiin lopulta lähtemään. Jos ei oltaisikaan lähdetty, olisi kohta pitänyt mennä taas verkon laskuun!

Matkalla paikoin vielä hieno ruska. Kolme koppeloa ja kettu, lisäksi porotokka. Kotona kuuden maissa. Ja normaalit kotiinsaapumisrituaalit. Kahvit ja akkujen lataukset. Pyykit. Suihkuun ei nyt tarvinnut mennä, kun saunottiin juuri ennen lähtöä.

Putputin määräsi kansanäänestyksen. Jotta haluaako Ukrainan itäiset ja eteläiset alueet kuulua Venäjään. Äänestys kestää neljä päivää. Nuuskakairan tietotoimistolle on vuodettu jo perjantaina äänestyksen virallinen lopputulos. 97% kannatti liittymistä. Siis niin ainakin paperissa lukee. Pitäisiköhän meidän järjestää vastaavanlainen äänestys vaikkapa Karjalassa rajan takana? Jotta haluaisitteko siellä liittää Kannaksen + Karjalan Suomen valtioon? Voisi Puuttini yllättyä!

Torstai, 22.9.2022

Nyt ei yöllä ollut pakkasta. Meillä aamusella hieman runsas 3 astetta plussaa. Seutukunnan viralliset mittarit samaa mieltä. Kävin aamulla leikkamaassa pöytään viimeiset persiljat. Yksittäisiä lehtiä saattaa vielä nousta, mutta kyllä se nyt taisi olla siinä.

Aamupalan jälkeen varustauduin verkoille. Hemmottelin sen verran itseäni, että laitoin alle pitkän kerraston. Muikkua sain vähemmän, kuin edellisellä kerralla kaksi viikkoa sitten. Vaikka oli yksi verkko enemmän nyt pyytämässä. Lokitkaan eivät olleet nyt päivystämässä kukkujen seassa. Napsittiin kalat verkoista. Aino lähti kahvin keittoon. Huuhtelin kalat. Pesin verkot. Kahvin jälkeen Aino alkoi kiilaamaan. Minä järjestelin sillä aikaa veneen likimain lähtövalmiiksi. Pesin kiilatut muikut. Pussitin ja pakastin ne kun olivat saaneet valua. No, tulihan niitä kuukauden tarpeiksi kuitenkin.

Iltapäivällä ihmettelin kahden metrin mittaista taittomittaa. Se on ollut toisesta päästä poikki, mutta onhan sillä saanut mitattua silti jonkunlaisia välejä. Mitta on ollut työkalulaukussani. Kun tänään tarvitsin sitä ja otin sen laukusta, oli se poikki nyt myös toisesta päästä. Kuka sen on käynyt katkaisemassa? Vaikea on ajatella sitä, että olisin sen itse katkaissut. Ces't la vie!

Hallitus tupeksi ja viivytteli koronapandemian alkuaikoina. Kiisteltiin vain, mitä saa tehdä. Ei tehty sitä, mitä piti tehdä. Sama päättämättömyys on käynnissä nyt, kun raja Venäjältä pitäisi saada kiinni. Kai nyt astetaan joku toimikunta tekemään mietintöä. Valmistuuko raportti tälle vuodelle. Meneekö jo peräti vaalikauden yli? Silloin Suomessa onkin venäläisenemmistö ja Pikku Putinilla helppo työ vallata koko Suomi!

Illan suussa laskin jälleen muikkuverkot. Toivossa on hyvä elää. Tulisi nyt kerrankin kunnon annos, ettei tarvitsisi enää uusia. No, tulisi edes jotakin!

Keskiviikko, 21.9.2022

Oltiin liikenteessä jo hieman ennen aamuyhdeksää. Ajettiin Tokmannin puutarhamyymälään. Sieltä mukaan tarttui piukku korillinen vihreyttä ja muitakin värejä. Jatkettiin Puuilon rakennustyömaan ohi. Pihaa siellä jo tasoiteltiin päällystystä varten. Kohta kai avajaiset. Ajeltiin Arpelaan ja sieltä Sihtuunaan. Sitten kohti pohjoista. Piimätien Puodin kohdalla käännyttiin oikealle eli Piimätielle. Sen jälkeen Pessalompoloon ja Meltosjärveen ja siellä hautausmaalle asti. Laitettiin yrtit kohdilleen. Haravoitiin neulaset ja risut. Huuhdeltiin vedellä kivien päältä hiekan ja neulaset. Vesi jäässä! Ensi vuonna tulee 30 vuotta Nannin lähdöstä. Niin muuten isänkin! Haudalta sitten mökille. 11:30 siellä. Eipä tuo puutarhamyymälässä käynti ja hautausmaareissu kovinkaan paljoa lisää aikaa vienyt. Reippaan tunnin vain normaalia kauemmin viivyttiin.

On tuullut kohtalaisesti pohjoisesta. Eilen katsottiin sääennusteita. Tänään keskiviikkona pitäisi tuulen kääntyä etelään. Poutaa ja etelätuulta sitten koko loppuviikon ajan. Lauantaina kuitenkin reilusti vettä. Tehtiin sitten sellainen suunnitelma, että mennään mökille keskiviikkona eli tänään. Pois tultaisiin ennen lauantain hirmusateita. Tuli siihen vielä sopivasti tuo haudalla käyntikin. Kun tänä aamuna tarkistin sääennusteen, olivat tuulet yhä samoin päin. Mutta sade oli lauantailta pyyhitty pois. Tiistaina vasta tulisi taas vettä! Emme kuitenkaan muuttaneet lähtöaikaa. Paluu on eri asia. Se päätetään vasta loppuviikosta mökillä.

Meltosjärvessä aamulla -6,5 astetta. Mökillä järvi vielä lämmittää. Vesiastiat pihalla sulia. Lämpöasteita 5-6. Sis/ulk. Laittelin veneeseen kahta muikkuverkkojataa varten ankkurit ja liput. Tarkistin, onko yhteystietoni lippusaloissa yhä paikoillaan. Yhteen tein korjauksen.

Kahvit ja voileivät. Sitten pottumaan suuntaan. Onneksi pottumaa on pieni. Ja onneksi emme kylväneet perunaa tolkuttomasti. Pakkanen oli käynyt pottumaalla ja kaalet menneet. Äkkiä oli viimeisetkin penkit avattu. Kuokittu ja potut plokattu. Aino hieman karisteli enimpiä irtomultia. Potut suuria. Jopa niin suuria, että ei yhtä pottua yksi ihminen yhdellä ruokailulla syö. Potut tuotiin mökille kuivumaan. Närhiltä piiloon.

Syötiin päiväruoka kolmen jälkeen. Tällä kertaa en mennytkään pötkölleni. Menin takaisin pihalle ja laitoin grilliin muovit. Talvella grillissä on hyvä korjata verkkokaloja. Ja kuka sen tietää, jos vaikka nyt syksyllä tulisi kiilattavaa!

Katsoin netistä tutkakuvia. Pieniä sadepilviä olisi tuloillaan. Ja tulikin. Muutama pisara vain. Siinäpä se. Tuuli oli etelästä. Aavistuksen turhan kova. Silti lähdin laskemaan verkot. Kaksi kahden verkon jataa. Aamulla hopeanväristä kalaa verkot pullollaan??

Olikohan tuo venäläisten vetäytyminen nyt siksi, että Putputin saa ampua Ukrainaan muutaman ydinpommin? Ties vaikka näin olisi. On se sen verran hullu. Nyt saattaa seurata mitä vain. Emme ole mekään turvassa, vaikka Sauli niin vakuuttelee. Nyt olisi Turkin ja Unkarin toimittava. Yhteisen edun vuoksi!

Tiistai, 20.9.2022

Komeanpuoleinen sää oli tullut tiistaiksi. Aurinkoa piisasi. Lämpöä liki 10 pykälää. Jos halusi löytää jotakin moitittavaa säästä, voisi se olla kovanpuoleinen pohjoistuuli.

Eipä meillä ollut kummoista ohjelmaa tälle päivälle. Aamupäivällä kuitenkin BBC Earth tarjosi katseltavaksi kelpaavaa ohjelmaa vajaaksi kahdeksi tunniksi. Ja tulihan sitä muutakin ja aikaa siinä taas vierähti.

Syönnin jälkeen lähdettiin käymään kaupassa. Menomatkalla pistäydyttiin tankilla. Bensan hinta on vähitellen halpunut. Alle kahteen euroon peräti. Kallistahan se vieläkin on ja joku kerää voittoja taskuunsa. Mutta ei auta. Liikkeelle on päästävä. Kaupasta otettiin normaalit elintarvikkeet. Tai oltaisiin otettu, jos olisi ollut saatavilla. Nimittäin kolmea eri tuotetta emme saaneet. Ihan normaaleita elintarvikkeita. Kaikille löydettiin kuitenkin jonkunlaista korviketta. Tai jopa korvikkeen vastiketta. Säilytään kuitenkin hengissä ruuan puolesta. Hätää ei ole!

Juotiin päiväkahvit. Kahvipullaksi mustikkapiirakan palaset. On viisasta käyttää nyt pakastimesta leivonnaisetkin, kun pian tarvitaan pakastetilaa muikkuja varten. Uutta pullapuolta ei kannata kaupasta ostaa, ennen kuin omat leipomukset on käytetty.

Vietin takapihalla sitten jonkun aikaa. Tuntisen - puolitoista. En katsonut kelloa. Keräsin katkomani tomaatinvarret 20 litran ämpäriin. Kasvuämpäristä poistin tuet ja tomaattien juurakot. Vein multaämpärin varastoon. Kyllä sille ensi kesänä löytyy käyttöä. Tilhiparvi vieraili sunnuntaina takapihalla. Hetkessä katosi viimarjapensaan marjat. Sitä olinkin jo odotellut. Nyt leikoin pensaan maata myöten. Jos olisin halunnut, että pensas kasvaa uutena ja tuotteliaana siihen ensi vuonna, olisi leikkausta pitänyt viivästyttää. Tarkoitus ei nyt kuitenkaan ollut sellainen.

Ukrainan sodassa tällä hetkellä Venäjän sotilaat peräytyvät. Tarkoittaako se kuitenkaan kovin kummoisia. Onko se taktista vetäytymistä ja valmistellaanko siten jotakin hurjempaa, vai ovatko joukot jo niin heikkoja ja hajanaisia, ettei niistä kertakaikkiaan enää ole mihinkään.

Suomi jännittää yhä sitä, ratifioiko Turkki Natosopimuksemme. Unkari on noussut toiseksi peikoksi. Erdogan vihjaili, että Ruotsi on pahempi maa. Terrorismin kehto. Tuskin se kuitenkaan heikentää Ruotsin mahdollisuuksia. Peliä se on!

Maanantai, 19.9.2022

Tulipahan iltasella vaihteeksi katsottua muutamanlainen elokuva. Jos olisin etukäteen huomannut sen, että pääosassa oli eräs Jim Carrey, tuskinpa olisin filmiä alkanut katsomaan. Katsoin kuitenkin, ja ihan loppuun asti. Hieman omituinen elokuva, mutta niinhän ne usein ovat. Katsoin vielä tunnin verran toisen elokuvan loppuakin. Oltiinkin sitten jo aivan riittävästi tämän vuorokauden puolella. Aamulla meni liki kahdeksaan, ennen kuin jaksoin nousta punkasta.

Viikonlopun aikana tuli ilmi parikin asiaa, jotka olisi mökillä tarpeen. Toinen asia liittyy hajonneeseen laitteeseen. Toinen olemassa olevan systeemin parantamiseen. Tutkailin netistä tarjontaa. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Lienee viisainta tehdä lopullinen valinta vasta liikkeessä paikan päällä.

Keittelin vaihteeksi kahden päivän murukeiton. On se vain todella helppoa, kun lihat ja porkkanat ovat pakasteessa valmiina. Maustettuina ja kypsinä. Vain potut piti putsata. Viisi pottua riitti. Kaikkein suurimmat jätin seuraaviin ruokiin.

Lähdin tekemään pienen kauppareissun. Ensiksi pikaisesti Motonetissä hakemassa mahdollisia ratkaisuja aamun mietintöihin. Mikä kumma villitys se mahtaa paikkakunnan liikkeissä, kun remontti on koko ajan päällä? Järjestys muuttuu ja tavaroiden löytäminen on vaikeampaa. Netistä löytyy tieto, mistä hyllystä mikäkin tavara löytyy, mutta liikkeestä sen hyllyn löytyminen onkin jo eri juttu! No, jotakin löysin, jotakin en. Jatkoin Cittariin. Sieltä varsin vaatimattomat ostokset. Niinkuin alkuviikosta yleensä.

Olin ottanut mökiltä matkaani niitä pieniä askareita. Sohjokauhan kauhapään liitin alustavasti liimalla uuteen varteen. Työ sai jäädä kuivumaan. Olin myös ajatellut, että korjaan liimalla sen lautasen, joka minulta halkesi. Sovittelin ennen liimausta palasia kohdilleen. Siinä heti huomasin, ettei se tule onnistumaan. Lautasen palaset olivat kuivuneet lisää. Mökillä palaset sopivat toisiinsa hyvin. Nyt lautasen kehä oli jo liki sentin pienempi. Se ei liimauksella tule kuntoon. Joillakin puristimilla voisi saada raon umpeen, mutta se rako tai uusi halkein aukeaisi takuulla pian. Sen verran siihen jäisi jännitystä. Oli varmaan alunperin virhe ottaa tuo työstettävä kappale niin läheltä pöllin päätä. Ja virhe oli myös se, että poistin tuohet ja kaarnan. Ne olisivat saattaneet toimia jonkunlaisina vanteina ja konsvärkki olisi pysynyt kasassa.

Lontoossa on kuningatarta kuskattu hautaan pitkin teitä ja katuja. On siellä ollut sakkia matkan varrella tapahtumaa todistamassa. Puistikoissa on maistunut kalapotut ja samppakalja. Sauli ja Jenni ovat olleet paikan päällä myös. Onko maistunut Fish&Chips, vai ovatko päässeet parempien herkkujen ääreen?

Vesi Miekojärvessä on liki ennätysalhaalla. Tai ainakin reilusti alempana, kuin vuosi sitten. Yläpuolisissa järvissä on vielä reippaasti tilaa vedelle nousta. Ainakaan liian veden vuoksi ei juoksutuksia tarvitse lisätä vielä aikoihin. Viime vuonna Miekojärven pinta alkoi nousta voimakkaasti lokakuun alkupäivinä. Pinta nousikin sitten toista metriä 2-3 viikon aikana. Lokakuun viimeisellä viikolla pinta taas laski voimakkaasti. Jossakin vaiheessa meilläkin vesi jälleen nousee. Tarkka aika riippuu sateista. Sähkön hinta on korkealla, joten on varmaa myös se pinnan laskukin jossakin vaiheessa.

Pohjoiset tuulet puhaltelevat yhä. Kun nyt näyttää pitelevän poutaa, saattaa loppuviikolla olla syytä varautua pottujen kuokkimiseen. On aina pieni etu silloin, kun saa kuokkia perunat kuivasta maasta. Ollaan jo lähellä lokakuuta ja perunoita on kuokittu ehkä hieman yli puolet. Vasta!

Muikkukausi on aluillaan. Säät vaikuttavat kauden pituuteen. Ja kudun ajankohtaan. Joskus kutu on ollut parhaimmillaan lokakuun 18. päivä. Yleensä hieman aiemmin. Jos kovat pakkaset pysyvät poissa, voi tietenkin kuteneita muikkuja kalastaa vaikka kuinka pitkään. Pakkaset sitten pakastavat verkot ja nuotat. Ja veneiden moottorit! Meillä on vielä vajausta talvimuikuista. Ainakin kerran on vielä laskettava verkot. Tai 10 kertaa, jos asiat heittäytyvät hankaliksi.

Sunnuntai, 18.9.2022

Eilen illalla, kun Aino oli pelireissulla, suunnittelin erästä juttua, joka on ollut kauan mielessäni. Kyseessä on lumikengät. Minulla on lumikenkien korvikkeena vanhat Ruotsin armeijan metsäsukset. 150 senttiä pitkät, kymmenisen senttiä leveät. Nehän ovat oikeastaan liukulumikengät, jotka ovat nykyisin muodissa. Nuo sukset ovat sinänsä käsittämättömän hyvät ja riittävät. Olen myös aikanaan tehnyt ns. Äyräpääsukset. Sukset  ... sukset on oikeastaan väärä nimitys. Kaksi kippurakärkistä näreen vartta rinnakkain. Siteille paikat. Joskus oli tällaisista maininta, saattoi olla Erä-lehdessä. Pikainen googletus ei kuitenkaan  nyt tunnistanut tuolla nimellä moisia hienouksia. Kyse ei oikeastaan ole lumen päällä kulkemiseen tarkoitetuista välineistä. Vaan suosuksista. Tämän tapaisista. Pelaavat lumellakin. Siteisiin pitäisi kuitenkin panostaa. Olen kerran käyttänyt niitä sorsajahdissa. Rimpisuolla. Painuin kuitenkin polviani myöten veteen. Ja sukset jäivät kasvillisuuteen kiinni. Vähän tuuriakin oli matkassa, kun pääsin kuitenkin takaisin!

Mutta ... asiaan. Minua oikeastaan on aina haluttanut tehdä lumikengät mallia "Nato". Tai "Alaska" tai "Kanada". Eli pääosin luonnonmateriaaleista tehdyt kulkuvälineet. Piirtelin hetken ja kyllä siitä jonkunlainen malli syntyi. Hyvässä lykyssä minulla voisi olla hyvää materiaaliakin jo valmiiksi. Jos ei, kyllä maastosta löytyy!

Monet pikku askareistani ovat sellaisia, että eihän niissä välttämättä ole mitään järkeä. Aloin illalla tekemään sohjokauhaan uutta vartta katkenneen tilalle. Käytin aikaa varmaan kaksi tuntia. Silti jäi vielä kotihommiakin. Liimaus ainakin. Tuo kauha on halpiskamaa. Vastaavaa näyttää Tokmanni kauppaavan 1,99 euron hintaan. Siis oliko mitään järkeä, kun minulla on kaksi ehjääkin kauhaa! Laadukkaampia molemmat. Mielestäni oli järkeä. Vaikka en ikinä käyttäisi ko. kauhaa, olen kuitenkin saanut kuluttaa aikaani mieluisan homman kanssa. Mieleistä hommaa oli senkin lautasen teko. Hajoaminen ei niin hirveästi harmita. Teen uuden kunhan kerkiän!

Illalla satoi vettä aika reippaasti. Tänään aamulla pilvet alkoivat kuivumaan. Nostin vielä 30-litraisen vesisaavin räystään alta pois. Siihen viereen. Laitoin siihen kannen päälle. Ei lentele roskat ja lehdet enää vettä likaamaan. Tyhjän saavin laitoin taas rännin alle. Sadetta on kuitenkin luvassa vasta viikon kuluttua. Loppuviikko olikin märkää.

Hain aamulla persiljaa leiville. Viimeisiä viedään. Aamupalan jälkeen emme pitäneet sen kummempaa kiirettä. Kotimatkalle päästiin kuitenkin jo ennen kymmentä. Muutama pisara tuli vielä tuulilasiin. Lämmintä kymmenen astetta. Viljapellot puitu keltaiselle sängelle. Heinäpellot vihreitä. Ruska parhaimmillaan lehtipuissa.

Kotona ne perinteiset kotiintulokahvit. Tällä kertaa tallennuksia oli kovin vähän. Ennen syöntiä katsottiin parit. Ruuaksi laittelin paistetut muikut kermaperunoiden kera. Oli tietenkin hyvää. Miksei olisi. Voissa paistettua ja kermassa haudutettua. Voiko tuollainen edes mennä pieleen?

Olin laittanut tallentumaan perjantaisen "Vain elämää" -jakson. Ja vain sen vuoksi, että oli Mikko Alatalon päivä. Alatalo on ollut suuri suosikkini jo liki puolen vuosisadan ajan. Ensimmäiset hienot tulkinnat Coitus Int-yhtyeen matkassa, sitten omat albumit vuoteen 1984 asti. Sen jälkeinen tuotanto ei enää ole ollut ihan sitä parasta Mikkoa. Alatalo-jaksolta odotin paljon. Ihan kaikkea en saanut. Mutta paljon kuitenkin. Se on jännää, miten nuo artistit ovat todella panostaneet omiin esityksiinsä. Kappaleita on muokattu enemmän tai vähemmän uuteen uskoon ja aika hyvin onnistuttukin. Yksi kuitenkin alitti riman. Olkoon sitten niin. En kyllä häneltä odottanutkaan yhtään mitään. Asenteeni oli näköjään jo valmiiksi kohdillaan!

Nyt oli koko viikonlopun ajan sellainen sää, että järvelle ei tehnyt ollenkaan mieli. Onneksi olin sen jo aikaa sitten päättänytkin, että ainakin tämä viikonloppu jää kalahommista väliin. Tuuleskeli pohjoisesta aika reippaasti ja satoi vettä. Lähellekään myrskyä eivät tuulilukemat olleet, mutta kyllä puut rannalla heiluivat ja koivun lehdet lensivät kauas. Risukasojen suojapeitot vaihtoivat paikkaa. Lääni kuitenkin pysyi samana. Ensi viikonlopulle tuuli kääntyy. Sääennusteajaksi viikko on kamalan pitkä aika. Kokemusta on, sanoisin. Joten eipä nuolaista, ennen kuin tipahtaa!

Lauantai, 17.9.2022

Taisi olla viimeinen aamu, kun sain aamupalalle muutaman salaatinlehden. Persiljaa tuli kuitenkin vielä ihan normaalisti. Lokakuun puolelle tuskin senkään kanssa päästään.

Päivän ensimmäinen homma oli pottumaareissu. Mennessäni vein tuhkaämpärin, jonka tyhjensin laavun laidalle kuoppaan. Ämpäriin oli laitettu kaikki sulan maan aikaiset mökkituhkat. Lämpimimmän kesän aikana ei tietenkään olla lämmitetty kämppää ollenkaan. Saunottu ollaan kuitenkin silloin-tällöin. Nyt syksymmällä on varastonlaitapinoon tullut jo aikamoinen lovi. Olisikohan hieman runsas puoli kuutiota pino vajunut. Puut ovat kuusta (maasta kuitenkin) ja rutikuivia. Eihän niistä jää juuri mitään jäljelle, kun kamiinassakin on niin hyvä veto! Pottuja kuokin viikon tarpeiksi. Taisi vahingossa tulla reippaanlaisesti. Olisi jo oikeastaan voinut kuokkia koko maan puhtaaksi. Mutta kun oli sitä muutakin puuhasteltavaa. Sytytin roskapömpeliin tulet. Hyvä hetki tehdä sekin homma nyt.

Aloitin puuvajan terassilla puulautasen teon. Aihio oli 36-senttinen. Lisäksi tuohet ja kaarnat. Paksuutta noin neljä senttiä. Ei siitä ollut ruokalautasta tarkoitus tulla, vaikka ruoka joskus maistuukin hyvältä ja sitä minulla kuluu, vaan jonkunlainen leipä- tai pullalautanen.  Sain koverrettua lautasen vaihtelevien vaiheiden jälkeen sopivaksi. Hioin koverretun osan sileäksi. Aijai, kun tuli hieno. Sisäpuoli siis valmis. Ulkopuolelta sitten moottorisahalla ensin karkeaa reunojen viistämistä. Sitten höylällä samat kohdat. Aluksi 3 millin säädöllä. Hienosäätöä sitten 1,5-millisellä. Silloin se pamahti! Halkesi koko hoito. Siinä oli hienonhienoja kuivumishalkeimia, mutta ei enää siinä pohjapuolella. Ainakaan näkyviä. Olisinpa kuokkinut ne potut maasta. Olisi tällekin päivälle tullut jotakin hyödyllistä tehdyksi!

Oli siinä muitakin vastaavia aihioita. En kuitenkaan alkanut tässä vaiheessa uutta lautasta kovertamaan. Oli siinä myös odottamassa muitakin pikku askareita. Hetken aikaa vietin niiden parissa ja valmistakin tuli. Sadealue oli saapumassa. Päätin tältä päivältä lopetella. Ennen sateita raivasin työmaani taas tyhjäksi kamppeista. Kävin laittamassa kannen polttopömpelin päälle. Kaikki oli palanut, tuhkaa vain jäljellä. Ruuvasin parit naulakkokoukut seinään ja siirryin sisätiloihin.

Syötiin ruoka. Ja päälle puolipakollinen lepohetki. Aino oli jo ennen ruokaa ollut naapurissa pelaamassa. Ruokatauko oli ollut kaikilla ja Aino palasi korttirinkiin. Sade alkoi yltymään. Sadevesiastiat täyttyivät nopeasti rännin alla. Kannoin vettä saunaan reippaanlaisesti. Hain lisäsaavinkin varastosta. Nyt saa tiskata ja saunoa taas useammankin kerran.

Perjantai, 16.9.2022

Nukuin aamulla pommiin. Heräsin vasta 8:30. Illalla laitoin perjantain ja lauantain iltaohjelmista parit valikoidut pätkät tallentumaan ennen nukkumaan menoa. Kun kömmin punkkaan, oli alkamassa torstain viimeinen vartti. Eli tulipahan vaihteeksi pitkät unet. Aino oli noussut jo aikoja sitten. Putsannut potutkin päiväruualle.

On vakioaika se 2-tuntinen, mikä meillä kuluu lähtövalmisteluissa. Eli liikkeelle päästiin päästiin 10:30. Tuo parituntinen on todella kiireetöntä valmistautumista. Jos olisi kova hoppu, voisi tuosta puristaa pois niin, että menisi vain kolmas- tai neljäsosa ajasta. Silloin kuitenkin voisi jotakin hyödyllistä ja oleellista jäädä tekemättä.

Mökillä keskipäivällä. Soratiet olivat sateen jäljiltä kuopilla ja lätäköillä, joten aikaa kului hieman normaalia enemmän. +12 astetta matkalla. Samaa määrää mökilläkin. Sisällä ja ulkona. Kamppeet autosta. Jääkaappi tulille. Kamiinaan kyhyt. Kahvit ja voileivät.

Kahvin jälkeen kasvihuoneeseen, josta nyt viimeistään tuli verkkohuone. Keräsin talteen kaikki tomaatinraakileet. Leikoin tomaattien varret ja nakkasin ne pihalle. Poistin narut ja tukikepit. Kaivoin juurakot mullasta. Yksi tomaatti kasvoi ämpärissä, loput kasvatussäkissä. Säkki oli ahkiossa. Nostin ahkion säkkkeineen pihalle. Alkoipa tulla muikkushow:lle tilaa! Etenkin kun järjestelin asioita vielä hetken. Grilli puolelle vein yhden joutilaan pahvilaatikon roskikseksi.

Kun tultiin mökille, saatiin räystäänalusastioista puhdasta vettä saunaan kolme ämpärillistä. Luvassa sadetta, joten viikonlopun aikana varmaan saadaan saunavettä niin paljon, kuin vain haluamme. Ja viitsimme. Käsipumppu saunassa on yhä vireessä. Sähköpumpun aika on kuitenkin ohi. Keräsin letkut ja pumpun talviteloille. Kannoin vielä harrastelujuttuja varten erinäisiä kaluja ja tarpeita valmiiksi puuvajaterassille. Pieni sadekuuro oli seuranani. Olin jo ottanut pikku hien vuoksi T-paitasilleen ja en sen enempää sillä kertaa touhuillut pihalla.

Syönti ja hetki taas vaaterissa. Ennen viittä taas 90 minuutin rupeama ulkona. Tein vähän sitä sun tätä. Hieman päämäärättömästikin. Pari mäkärää yhä aterian toivossa. Pilvinen sää ja ilta lähestymässä. Ei oikein tahtonut kunnolla enää nähdä. Parasta oli muuttaa sisätiloihin. Kannatti. Aino kun kiepautti kahvitkin.

Puuttinia ei ole näkynyt eilisaamun jälkeen. Kettu on sen sijaan tainnut jäädä aljuksi! Olisikohan syönyt Puuttinin!

Torstai, 15.9.2022

Poro tallusteli taas jo aamulla katsomassa, olisiko ketään kiusattavaa. Sillä on ollut säännöllinen reitti, mitä se on kiertänyt. Kilon kimpaleina tuo poro olisi tervetullut vaikka meillekin. Muuten ei. Nimesin sen Putiniksi. Se kun tekee mitä vain ja siitä ei tunnuta pääsevän millään eroon.

Vettä, vettä ja vielä kerran vettä. Sitä tuntuu nyt piisaavan. Taitaa mennä vielä maanantaikin heikon sateen merkeissä. Viime viikonlopun marjat ja muikut nousevat entistäkin suurempaan arvoon. Tänään syötiin kolmas kalaruoka viiteen päivään. Eilen syötiin kirjolohta, tänään kuhaa, aiemmin muikkuja. Kaikki erinomaisen hyviä kaloja ja maistuivat tietenkin.

Tehtiin kauppareissu. Emme tienneet, tuleeko meillä mökkireissua ollenkaan, vai jäädäänkö kotosalle. Päätetään perjantaina aamusta. Varauduttiin kuitenkin molempiin vaihtoehtoihin. Mammutti-markkinoiden tarjouksista ei meille ollut juurikaan iloa. Tarjouskahvit ja -banaanit kelpasivat meille kuitenkin. Hieman ihmettelin kauppakeskuksessa, kun joillakin oli niin kovasti vaatetta päällä. Kuin talvipakkasilla. Meikäläisellä farkut ja sandaalit. Ylempänä farkkuliivi ja lyhythihainen kauluspaita. Jos vaatetta olisi enemmän, hikoilisin kuin pieni sika. Kun tulee pakkaset ja lumet, saattaa meikäläinen olla hieman outo näky kesävaatteineni! Nuo runsaammin pukeutuneet olivat tietenkin liikkeellä jalan. Autossa viileätä keliä ei tietenkään huomaa.

Tehy ja Super sanovat, että hoitajapula ei korjaannu pakkotoimilla ja heidän vaatimuksiinsa on taivuttava. Uhkaavat joukkoirtisanoutumisilla. Eikös tuo jo ole pakottamiseen verrattavaa uhkailua? Hoitajien palkkavaatimukset ovat käsittämättömät. Yksikään järjissään oleva työntekijä ei voi tosissaan uskoa saavansa edes puolta tuollaisesta. Kolmasosakin olisi paljon. Ei terveydenhuoltoalalla, ei teollisuudessa, ei millään sektorilla. Näyttää siltä, että Tehyn ja Superin johdolta on jäänyt lääkkeet ottamatta! ps. hoitajien palkkataso ei ole huono. Joillakin aloilla menee paljon huonommin!

Tuli esiin seikkoja, jotka puoltaisivat mökille menoa. Ehkä mietimme vielä, mutta melko varmoilla puheilla on huominen mökille meno. Ulkotöiden osalta on tietenkin heikkoa. Minulla piisaa puuhaa kasvihuoneessa. Samoin kuin puuvajan terassilla. Veikkaan, että saan aikani kulumaan. Lisääkin sitä aikaa tietenkin saisi olla. Kun hommat eivät tule olemaan varsinaisia hikihommia, kuuluu vastarantapukeutumiseen vähintään toppatakki. Niin se oli jo viime viikonloppunakin. Toppahousuja tai pitkiä kalsonkeja en ole vielä ottanut käyttöön.

Keskiviikko, 14.9.2022

Viime viikonloppuna hieman ihmettelin sitä, kun  poroja ei näkynyt mökillä ollenkaan. Pistin vain tämän asian merkille, en niitä todellakaan kaivannut. Katsoin aamulla kameroiden kuvahistoriaa. Viimeisin porokuva on peräti elokuun viimeisiltä päiviltä. Jo hieman yli kahden viikon takaa. Ovatko poroherrat käyneet hakemassa omansa pois? Onko joku hermostunut lopullisesti häirikköihin ja pahantekijöihin ja pistänyt poron lihoiksi. Veikkaan ensin mainittua vaihtoehtoa. Koko kesän ovat mökillä pyörineet. Oli korkea aika päästä niistä eroon.

Venäjällä on vaarallista toimia yrityksen johtotehtävissä. Etenkin energiapuolella. Jos ei onnistu tekemään itsaria, on aina vaarana pudota ikkunasta tai veneestä. Sisältyykö venäläiseen energiajohtajien koulutukseen jotakin outoa, josta emme tiedä? Vai ovatko vakoiluleffojen aivopesut totisinta totta? Eli joku koodi laukaisee aivoissa ihmisen toimimaan aivojen salalokeroihin talletettujen ohjeiden mukaisesti. Voihan kyseessä tietenkin olla myös elektroniset implantitkin. Alkukappaleen ehdin jo kirjoittaa, kun luin uudesta kuolonuhrista. Tällä olikin kyse päätoimittajasta. Putinin kamuja sekin. Olisi todennäköisesti paljon selviteltävää noissa kuolemantapauksissa. Eihän nuo kaikki voi olla luonnollisia. Tai itsemurhia.

Käväisin iltapäivän aluksi pikku reissun. Oli tarkoituksenani pistäytyä Lidlissäkin, mutta sepä onkin renontissa kuukauden verran. Menin sitten siihen naapuriin. Tokmannille, os. Tamppis, ent. Tampereen Säästötex! Voi kauhistus, kun siellä kaiken kaupanteon yhteydessä on yhä kaikki ihan sekaisin. Jotakin remonttia siellä ehkä tehdään, koska työasuisia miehiä pyöri jaloissa vähän siellä sun täällä. Päätinkin, että tästä kauppavierailusta tulee lyhyt. Otin hieman elintarvikkeita. Pärjätään viikon pääostosreissuun. Äkkiä pois. Jokohan Jouluksi kaikki valmistuu?

Takapihan tomaatissa ovat lehdet alkaneet menettämään elinvoimaisuutensa. Ei ole toiveitakaan saada satoa kypsäksi ulkosalla. Siksipä keräsin kaikki raakileet pois. Ja toin sisätiloihin. Kypsyvät tai eivät. Nyt niille ei enää kuitenkaan tarvitse tehdä yhtään mitään. Mökillä edessä vastaava toimenpide.

Ollaan pähkäilty tuon viikonlopun mökkireissun kohtaloa. Loppuviikon ajan käy tuuli järveltä. Märkä tuuli. Vettä sataa vaihtelevia määriä. Koko loppuviikon. Tuuli puhaltelee huonolta suunnalta vielä viikon verran. Alkuviikosta kuitenkin poutaantuu. Eli mennäänkö vai eikö mennä? Siinä pulma. Hienoa viikonloppua tuskin tulee. Poutahetkiä voi välillä kuitenkin olla. Mennään nyt ainakin huomiseen ja katsotaan taas.

Kello 20:06 piippasi puhelin jonkun asian merkiksi. Jassoo, näyttipä oleva poro taas Tarralla. Aiemmin päivällä ehdin jo kirjoittamaan toista. Näinhän se menee. Ajan kuluessa asiat voivat muuttua. Joskus aivan radikaalistikin. Muut asiat taitavat tänään juroa paikallaan. Tuo poro lienee ainoa asia, joka on askeltanut tänään eteenpäin.

Illalla katsoin yhden elokuvan. Se oli sellainen puoli-tieteis-tulevaisuus-elokuva. Maa jo kutakuinkin tuhoutunut ja elämää vain niukalti. Ei ollut Ainon juttu. Eikä minunkaan. Näitä on kuitenkin ihan hyvä välillä katsoa. Silloin tietää, millainen on oikeasti hyvä leffa. Kun se joskus kohdallle sattuu!

Tiistai, 13.9.2022

Se alkoi aamuseitsemältä. Sade nimittäin. Milloin lie se sitten päättyy? Tuntureilla sade saattaa tulla jo lumenakin. Talvikiekot alle sillä suunnalla! Olen itse vaihdattanut talvirenkaan alle yleensä lokakuun alussa. Lokakuun alkupuoliskolla ollaan monesti pidetty muikkulomaa ja sää napapiirin pohjoispuolella voi hyvinkin nopsaan muuttua ja yllättää silloin.  Usein renkaiden vaihto on ollut turhan aikaisessa, mutta kyllä on toisinkin ollut. Ja rajusti. Nyt kun vietellään oloneuvospäiviä, ei kaikkia aikataulujuttuja tarvitse miettiä ihan niin vakavissaan, kuin aiemmin. Ei ole maanantaina töihin menoa viikonlopun jäljiltä. Voi viipyä mökillä helposti ylimääräistäkin. Tai voi odotella kotosalla oikeita kelejä.

Katsoin eilisiltana yhtä elokuvaa. Puolilta öin elokuvaa oli jäljellä vielä hieman toista tuntia. Silmiä katseleminen jo kirveli, joten laitoin loppufilmin tallentumaan ja painuin pehkuihin. Elokuva jäi sen verran mielenkiintoiseen vaiheeseen, että aamupäivällä oli sen loppu katsottava. Ihan ok elokuva. Vaati kuitenkin hereilläoloa ja keskittymistä.

Päiväruuan jälkeen olin lähdössä hoitamaan parit asia. Ainokin lähti lyhyen mielipidevaikuttamisen jälkeen. Tosin tehtiin heti pieni pesäero. Vein Ainon Prismaan. Jatkoin siitä apteekkiin. Viime keskiviikkona en siellä saanut asioitani hoidettua. Nyt kaikki oli ok ja sain lääkkeeni. Kävin perään tankilla. Polttoaineiden hinnat ovat tulleet huimasti alas kalleimmasta vaiheesta, mutta kyllä se rahastus jatkuu yhä.

Ennen Prismaan paluuta kävin vielä terveyskeskuksessa. Vein aamulla kirjoittamani kysymyskirjeen postilaatikkoon. Kun olen saanut uuden lääkkeen, voi sillä olla maksa-arvoihin vaikutuksia. Tiedustelinkin sitä, että eikö olisi syytä - ainakin näin aluksi - seurata niitä maksajuttuja? Kerranhan se yksi lääke nosti arvot pilviin. Toivottavasti tämä ei tuo harmeja. Aino ehti olla Prismassa puoli tuntia ilman vahtia. No, ei siinä kärryssä ollut silti juurikaan täytettä. Jotakin siihen kuitenkin hamuttiin. Yksi kirjolohikin fileinä. Prisma on muuttunut kovasti ja kestää aikansa, ennen kuin siihen alkaa tottumaan. Seuraavalla reissulla aion selvittää, missä kohtaa siellä on makkarat. Lenkit ja leikkeet.

Potilasturvallisuuslaki repii hallitusta. Saako Vasemmistoliitto potkut hallituksesta? Tuosta saamme varmaan loppuviikolla kuulla. Tapahtuu tai ei tapahdu. Mitä sitten tapahtuu Venäjän maalla? Näyttäisi siltä, että sisäinen vastarinta alkaa nostaa päätään. Kansa saa vähitellen tietää, mikä se erikoisoperaatio Ukrainassa on. Äidit saavat tietää, etteivät pojat tulekaan kotiin sotaharjoituksesta. Putinilla on jonkunlainen mökki siellä Sotsissa. Onhan siitä uutisoitu jo ennen sotaakin. Itse Putputin on on tainnut mennä sinne piiloon. Mahtaako tulla enää ihmisten ilmoille?

Laskeskelin suuntia, miten käy loppuvuonna lääkkeiden omavastuiden kanssa. Se taitaa olla siinä ja siinä. Ja tietenkin onkin. Ratkaisu jää joulukuulle. Sitä ennen on varottava sellaisia lääkemääräostoja, jotka riittävät yli vuodenvaihteen. Tilanne on hankala siksi, että vain yksi lääke on kallis. Muut ovat muutaman euron juttuja. Kallista lääkettä pitänee ostaa se maksimimäärä loppuvuonna, että raja saavutettaisiin. Hyöty jäisi todellä pieneksi. Mutta katsotaan myöhemmin. Jospa olenkin väärässä.

Maanantai, 12.9.2022

Se on jännä juttu, miten nuo sääennusteet vaihtelevat jopa päivittäin. Meikäläinen seuraa ennusteita jopa liiankin uskollisesti. Vaikka uskoa niihin ei kuitenkaan voi. Täällä kotona on aivan sama, tuleeko vettä kaatamalla tai ovatko myrskytuulet seuranamme. Mökillä onkin toisin. Ei ole sähköä. Ei ole juoksevaa vettä. Lämpö kannetaan puukoreilla liiteristä. Syöty ruoka toimitetaan sopivin väliajoin suolensisäisesti pihan perälle, varta vasten siihen tarkoitukseen tehtyyn makasiiniin. Jos sää on kehno, ei ulkona ole oikeastaan mitään tekoa. Pakolliset asiat vain on sielläkin tehtävä. Kyllä silloin jo pistää miettimään, kannattaako sinne mökille niin tukkia, jos sitten joutuu olemaan sisällä säältä suojassa. Mutta ne ennusteet! Jos ne pitäisivät paikkansa, olisi valinta mökin ja kodin välillä helppo. Mökin askeettisuus ohjaa kuitenkin jonkunnäköiseen liikunnallisuuteen. Ja jos sää sallii, kyllä siellä tulee touhuttua ulkosalla ihan toisella tavalla kuin kotona. Siksi se mökkielämä niin kiinnostaakin ja vetää puoleensa.

Aino jo päivällä säikäytti meikäläisen. Ehdotteli, että haetaanpas kukkasipuleita ja aletaan mylläämään ne takapihan kukkapenkkiin. Lapiohommiin siis. Kotonakin! Onneksi Ainon hetkellinen mielenhäiriö meni ohi ilman lääkketä ja homma peruuntui. Aika oli kai jo hieman ajanut ohikin. Ainakin kukkasipulien varastosaldot olivat netin mukaan Kemi-Tornion seudun puutarhamyymälöissä aika huonot. Rupuja enää jäljellä.

Pyöräytin kahden päivän murukeiton. Pitkästä aikaa. Ja homma oli yhä hanskassa, sen verran hyvää keitto oli. Iltapäivällä tein kahden valtakunnan kauppareissun. Motonettiin ja ICA-Maxiin kohdistuen. En ostanut mitään ihmeellisyyksiä. Ihan normaaleita, jokamiehen juttuja.

Britanniassa vaihtui valta. Muuttuuko mikään ... tuskinpa. Ruotsissa vaalit. Ääntenlaskenta yhtä hidasta, kuin Amerikassa. Miksei ulkolaisten äänestämistä hoideta niin, kuin meillä? Sanookohan Ruotsissakin häviäjä, että vaalit olivat vilpilliset? Muuttuuko Ruotsissa mikään? Lienee selvää, että voitti kuka tahansa, on hallituksen muodostaminen vaikeaa. Niinhän se oli viimeksikin. Onneksi Ruotsi ehti hakea Natoon. On yksi keskustelun aihe vähempänä.

Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat alkaneet yskähdellä. Pietarin alueen poliitikkoryhmän ohella Putinin eroa vaatii nyt myös joukko moskovalaisia (pikku)poliitikkoja. Pitää koko ajan muistaa -molemmin puolin- disinformaation ja sotapropagandan osuus, mutta kyllä jotakin on nyt todella tapahtumassa. Jospa se on nyt alkanut. Putinin lähtölaskenta ja Venäjän nujertaminen. On jopa skenaarioita, että Venäjäkin voisi hajota. Kuten Neuvostoliitto aikanaan. Hyvä vai paha ... osaako kukaan sanoa?

Sunnuntai, 11.9.2022

Tästä päivämäärästä tasan 21 vuotta sitten, iltapäivän päätteeksi. Muistatko missä olit ja mitä teit, kun Amerikan mantereelta kuului kummia? Minä astuin juuri ulos ovesta, puolukkaan lähdössä, kun naapuri sanoi, että pienkone on törmännyt toiseen WTC-torneista. Puolukkaa en tainnut saada. Illan mittaan sitten uutiset eivät ainakaan parantuneet.

Kotiinlähtöpäivä. Eli hommana kerätä kamppeet, järjestellä paikkoja ja lukita mitä lukittava on. Jo ennen aamupalaa pakkasin oman kassini ja läppärini. Vein poltettavat roskat laavun pömpeliin. Vielä ei ollut pömpeli polttorajassa. Katsotaan seuraavalla reissulla. Paluumatkalla lukitsin kelkkavajan. Toin pari kopallista puita. Puuta on alkanut vähitellen kulumaan. Sitä sattumoisin meillä on.

Aamupalan jälkeen öljysin veneen lukon. Sen jolla lukitsen veneen ja moottorin. Kiinnitin veneen ja laitoin sen muutenkin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Kastelin tomaatit. Vaihdoin pääkameroihin täydet akut. Aino oli ehtinyt hoitamaan tiskit ja kaikki oheishommat. Meikäläiselläkin kaikki valmista, joten matkaan vain.

Alkumatkasta körötteli tientukkona paku peräkärryineen. Pariin otteeseen tuli auto vastaan ja silloin vauhti hiljeni ja paku joutui ajamaan aivan tien reunaa. Olisi ollut silloin hyvä paikka päästää takaa tuleva ja nopeampi ajoneuvo ohitse. Mutta ei. Heti vain pieni kiihdytys ja takaisin keskelle tietä. Alposlahdessa väläytin pitkiä valoja sen merkiksi, että voisin mennä ohitse, jos vain mahtuisin. Edellä ajava näytti vilkkua oikealle ja siirtyi tien oikeaan reunaan. Odotin hieman hidastamista mutta sitä ei tullut. Eli ei muuta kuin kaasu pohjaan ja ohi. Vasemmalle ei jäänyt yhtään tilaa. Oikeallakin oli aika nuukasti. Jos autojen välissä olisi ollut sanomalehden sivu, olisivat kirjaimen hankautuneet irti. Aino sanoi, ettemme siitä mahdu. Mahduttiin kuitenkin.

Liakassa ihailtiin kukkapeltoa. Mikähän tuollaisella pellolla lienee tarkoitus? Pellolla oli muutama laikku auringonkukkaa. Loppupelto yhtä kukkamerta. Seassa jonkun verran unikkoakin, mutta ei siitä ooppiumpelloksi ollut. Olisikohan mehiläisille ja hunajan tuottamiseen tarkoitettu? Mutta kun ovat vasta alkaneet kukkimaan, niin tuskin.

Kotona oli suoritettava pientä järjestelyä pakastimissa. Oli saatava puolukat ja muikut mahtumaan ja oli myös saatava aikaan sellainen järjestys, että kaikkea tarvittavaa olisi aina helposti saatavilla. Siinä hieman tekemistä. Selvisi myöskin se, että taitaa se meidän puolukkakiintiö ollakin täynnä. Viikonloppuna keräsin 58 pussillista + desilitran rantatörmältä. Viime tiistaina kerättiin noin 0,7 litraa täältä Torniosta. Kun on saatava pakastimeen mahtumaan vielä aika reilusti muikkua, on tilan kanssa tiukkaa. Marjoja kuluu tasaiseen tahtiin ja onneksi pikkuhiljaa lisätilaa tulee. Joulun aika on hankala. Kun pitäisi olla myös leipomuksia. Pitää pyrkiä pitämään mahdollisimman hyvä järjestys koko ajan. Jospa se siitä!

Lauantai, 10.9.2022

Eilen iltasella muorikööri pelaili meillä korttia. Kun ilta eteni jo meikäläisen nukkumatunneille, painuin pehkuihin. Nukahdin heti. Pelitapahtumat eivät tunkeutuneet aisteihini.

Aamupalan jälkeen kyselin Ainolta, josko olisi haluja puolukkaan. Päädyttiin kuitenkin sitten siihen, että menen yksinäni. Viisas päätös. Auton ulkolämpömittarissa +7 astetta, kun ajelin kohti marjamaita. Kanalintumetsästys alkoi tänään. Ukkometso sen tiesi, kun oli tullut tielle suojaan. Lähti kuitenkin edestäni karkuun. Lensi joitakin satoja metrejä edessäni ja tyhjensi pakoputkesta tavaraa, jotta olisi keveämpi lennellä. Olin onneksi jättäytynyt sen verran taaemmas, etten jäänyt pommituksen alle. Vaikka aika kuivaa tupakkia sen tavaran pitäisi olla. Toista se on korpeilla. Kerran edestäni hyppäsi korppipoikue ilmaan. Siinä tyhjennettiin suolta tuulilasin täydeltä.

Menin paikkaan, jossa ollaan marjasteltu usein ennenkin. Etenkin mustikkapaikkana se on joskus ollut aivan huippu. Puolukkaa siinä oli jonkun verran. Muutamia hyviäkin mättäitä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin puolukkaa oli vähänlaisesti. Sain kuitenkin ämpärin täyteen ja sillä reissulla oli siihen tyytyminen. Sumu oli tarttunut pensaisiin ja olin osittain märkä aika nopeasti. Hihat ainakin kastuivat. Metsämiehillä oli tulet tiellä. Ajokoirakin siinä tulilla. Nuotio oli Pellon puolella. Ylitornion puolella onkin metsäpalovaroitus ja sen myötä tulentekokielto!

Mökillä putsattiin heti marjat. Pistettiin pusseihin. 25 kappaletta neljän desin pusseja. Eilisiä oli 12 pussukkaa. 37 pussia nyt koossa. Tavoite on 60, joten melkein ämpärillisen se vielä vaatisi. Juotiin kahvit. Haukattiin voileivät.

Lähdin uuteen reissuun. Ei tavoitetta, sillä en ollut ollenkaan varma jaksamisestani. Päätin mennä paikkaan josta keräsin mustikoitakin ja myöhemmin kahdestaan vaaraimiakin. Siihen oli kuitenkin auto pysäköinyt ja en tietenkään siihen jäänyt. Muutaman sadan metrin päässä pysähdyin ja kiertelin hakkuuaukkoa tien molemmin puolin. Ei mitään. Nuppineulanpään kokoisia olisi ollut. Kuivaa on ollut. Palasin sitten paikkaan, josta aamulla keräsin ämpärillisen. Tällä kertaa menin tien toiselle puolelle. Siinä puolukkaa oli jonkun verran. Puolukat isompia. Mutta raaempia. Kun istuin kannon nokassa tauolla, tuli siihen lähelle metsästyskoira. Se kiersi minut kymmenen metrin päästä ja jatkoi matkaansa. Olin hiljaa ja liikkumatta. Ei se minua havainnut ollenkaan. Mäkäröitä ei pitänyt olla, mutta kylläpä niitä vain oli. Kahden aikaan alkoi aurinko paistamaan ja siitäkös mäkärätkin oikein riemastuivat. Paisteessa tuli myös lämmin. Ja hiki. Puolukoiita oli vaikea havaita. Lähdin pois. Puolimatkassa Tarralle poistuin selkeiltä seuduilta ja sumussa ajelin loppumatkan.

Putsattiin puolukat. 21 pussillista. Kokonaismäärä 58 pussia, eli tavoite jäi kahden pussin päähän. Saa jäädäkin. Iltapäivän puolukat olivat aamuisiin verrattuna vaaleita. Onneksi ne tulevat omaan käyttöön. Myyntiin ei tuollaisia kehtaisi laittaa. On ollut tapanani tehdä talvella hieman puolukkahilloa. Valmiiseen hilloon laitan monesti puolukoita raakana sekaan. Hillo jatkuu ja jatkuu. Nämä vaaleat puolukat ovat omian hillohommiin! Menevät ne toki muutenkin. Koko oli ok. Ja kun maistelin niitä, eivät ne olleet ollenkaan huonoja, niinkuin pikku marjat.

Tarralla aurinko alkoi paistamaan kolmen maissa. Ilma ei kuitenkaan enää lämmennyt niihin lukemiin, joita oli ennustettu tälle päivälle. Marjat on nyt kerätty. Ellen sitten vielä myöhemmin innostu karpalosuolle. Todennäköisesti käyn, kun marjat minua siellä kohta odottelevat.

Kolmen viikon kuluttua on jo lokakuu. Miten tämä kesä on mennytkin näin nopeasti! Tiistaihin asti luvassa poutaa. Sitten aukeaa taivaat. Ennustajasta riippuen pahimmat päivät vaihtelevat. Voi olle keskiviikko, voi olla lauantai. Keskiviikosta alkaen luvassa vettä. Tuulet voimistuvat loppuviikolla ja kääntyvät pohjoiseen. Ensi viikonlopun sää olisi näin ollen surkea. Tornioviikonloppu?? Noita ennusteita kun lukee, saa olla todella tyytyväinen tämän viikonlopun marjoista ja muikuista. Viikon kuluttua voivat liikut olla kiinni. Loput muikut pyydetään sitten, kun se on mahdollista. Onhan tässä vielä joku viikko aikaa.

Toin yhden tomaatin aamulla sisälle. Vihreä ja hirmu painava. Pesäpallon kokoinen. Vihreä tomaatti on hieman myrkyllinen. Ei siihen kuole, mutta vatsavaivoja sen syömisestä tulee. Vihreissä perunoissa on samankaltainen myrkky. Tomaatissa myrkyn nimi on tomatiini. Onko potuissa perutiini?

Pietarin toisinajattelijoiden kohtalo voi olla kova. Joo ... eihän Putinismia saa arvostella kuten ei järjestelmääkään.

Muorien pelihommat nyt Mäkipirtillä. Aino meni sinne hieman seitsemän jälkeen. Minulla hyvää aikaa kirjoittaa näitä höpinöitä. Akku kestää kolmen illan päivitykset. Tiukalle jos laitetaan niin ehkä jopa neljän. Aurinko ei enää juurikaan ylläpidä akkuja. Eli ollaan kalliin voimalinjasähkön varassa täälläkin. Tarranlinnan pimeässä illassa.

Perjantai, 9.9.2022

Verkoille ajelin hiljakseen aika vähäisin odotuksin. Olin kasvattanut solmuväliä millillä. Joskus millin muutos muuttaa saalista radikaalisti. Puolikin milliä voi vaikuttaa. Solmuvälin kasvatus vaikutti. Muikkuja nimittäin oli nyt selvästi enemmän kuin ennen. Verkkoja oli oikein mukava nostella, kun ei tarvinnut tyhjää nostaa. Vielä ollaan kuitenkin kovin kaukana huippusaaliista. Mutta näin kautta edeltävänä aikana tämä kelpaa.

Ajelin rauhassa myös mökille. Moottorin sisäänajo on melkolailla alkutekijöissään. Ei siis vielä saisi juuri täysillä ajella. Ja mikäpäs kiire minulla. Kannoin verkkopaljun suoraan verkkohuoneeseen. Aino tuli kaveriksi päästelemään muikkuja verkoista. Muita kaloja oli puolenkymmentä. Särkikaloja. Ei onneksi kiiskiä eikä ahveniakaan.

Aino alkoi kiilaamisen grillissä. Pesin verkot ja menin kaveriksi. Veden ja ilman lämpötila oli nyt paljon parempi muikkujen kannalta, kuin kaksi viikkoa sitten. Sen huomasi jo muikkuja päästellessä ja nyt myös kiilatessa.Muikut olivat paljon kovempia. Kymmeneltä oli muikut kiilattu. Pesin muikut valumaan, Aino pesi muikkupaljut. Kahvit juotiin välissä, sitten pussitin muikut. Kolmasosa muikkutarpeesta nyt saatu. Mätiä tuli tiran verran. On tauon paikka muikkuhommissa. Jatkuu sitten, kun mätiä on hieman runsaammin.

Kun virtaa oli, päätin lähteä katsomaan paikkakunnan puolukkatilannetta. Kävin ensimmäiseksi paikassa, josta vuosi sitten sain 2,4 litraa. Nyt odotin selvästi parempaa tulosta. Sain kuitenkin vain litran. Jatkoin sitten matkaani hakkuuaukolle, josta keräsin mustikoita elokuussa. Silloin ihailin hienoja mättäitä, joissa oli raakaa puolukkaa melkoisesti. Joku oli pysähtynyt aukon reunassa. Oliko kerännyt parhaan päältä, kun en löytänytkään sellaista puolukan paljoutta, kun odotin. Sain kuitenkin liki puoli ämpäriä. Mutta kävelyä vaati sekin. Onko tosiaankin puolukat tänäkin vuonna näin lujassa?

Mökillä aloitin marjojen puhdistuksen. Aino tuli kaveriksi. Eihän siinä kauaa nokka tuhissut. Tai nokat tuhisseet. Pussitettiin puolukat neljän desin annoksiin. 12 kappaletta. Taitaa olla niin, että viidesosa tarpeesta on koossa. Himskutti. Vielä on lähdettävä ties kuinka monta kertaa. Puolukka ei ole vielä viimeisen päälle kypsää. Punaista se kuitenkin jo on. Heikompaakin laatua ollaan joskus saatu. Marjojen pienuus kertoo alueen kuivuudesta. Siksi kai määräkin on vähäinen.

Syönti ja lepäilyä. Tälläkään kertaa en nukahtanut. Sellainen tapahtuu kai kerran kahdestakymmenestä ruokalevosta. Meninkin sitten pihalle lapiohommiin. Kannoin soraa, kannoin hiekkaa. Maatakin. Muutaman ämpärillisen jälkeen alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että olisin tehnyt tämän päivän ruumiilliset työt. Olkapää oli samaa mieltä. Sisälle siis mars. Päivitystä. Aino keitti kahvit. Elämä on taas mallillaan! Huomenna uudet kujeet. Tai vanhat!

Torstai, 8.9.2022

Takana ensimmäinen oikea pakkasyö. Meilläkin aamukuudelta yläkerran pakkasmittari näytti lukemaa -2,6. Mittari on noin kolmen metrin korkeudella maasta. Meltosjärvessä -4. Pakkasta ympäri Suomen vaihtelevia määriä. Etelää myöten. Lauantaipäiväksi Nuuskakairaan luvassa +17 astetta, joten vielä on kesää jäljellä.

Mökille siis lähtö. Liikkeellä oltin aika aikaisin. Ennen yhdeksää kuitenkin. Alkumatkasta 0-keli. Auton lämmitys temppuili. Moottorin lämpömittari ei alkanut nousemaan ollenkaan. Sisälle tuli vain viileätä ilmaa. Sorvasen vaiheilla eli jo yli puolessa matkassa, alkoi lämpö hiljalleen nousemaan. Loppumatkan lämmitys pelasi normaalisti. Onko jäähdytysnestettä liian vähän, vai mikä oli syynä? Kukapa osaisi selittää.

Matkalla nähtiin mm. metsäkauris ja fasaani. Mökillä oltiin vartin yli kymmenen. Sisällä +7, ulkona +6. Kasvihuoneessa ei paleltumia. Eipä kyllä edistymistäkään. Kastelin tomaatit. Köyhän näköinen viljelmä. Kokosin paljuun kolme muikkuverkkoa. Muutin silmäkokoa edellisestä kokeilusta. Laitoin veneen lähtökuntoon. Lapoin pohjalta vedet ja selvittelin liput ja ankkurit. Täysi valmius päällä, jos päätän laskea illalla verkot.

Juotiin kahvit, haukattiin voileivät. Käväisin kuokkimassa viikon potut. Parin päivän annoksen pesin ja rapsutin puhtaaksi. Kuori on vielä niin hentoa, että se lähtee hyvin juuresharjalla. Potut voisi muuten jättää kuoripäällisiksikin, mutta niissä on sen verran rupisuutta, ettei oikein ilkeä sellaisena syödä.

Aloin tasoittelemaan neljästä paikasta maata. Yksi paikka oli siinä uuden pihatyöpöytäni edessä. Vieritin muutamat irtokivet tueksi ja täytin alueen maalla. Nyt siinä on nätti työskennellä. Varapuuvarastoon menevä polku on vino. Talvella joudun sitä hiekoittamaan, mutta silti olen siinä muutaman kerran liukastunut. Tasoitin pahinta pätkää lisämaalla. Päälle karistelin neulasia, joita ollaan säkitetty tällaisia hommia varten. Kaksi paikkaa oli sellaisia polkuja, joista talvella poistan lingolla harvakseltaan lumet. Ne tasoittelin. Hain vielä grillin laitapolkuun pari ämpärillistä rantahiekkaa tiivisteeksi. Täytteet lapioin vanhasta kasvimaasta, joka on muuttunut ja melkoiseksi turpeikoksi.

Syötiin välillä. Rannasta olin kerännyt pari kourallista puolukoita lisukkeeksi. Melko kypsänlaisia. Lyhyen makoilun jälkeen verkoille. Tuuli oli hieman alentunut. Ja alenee yhä. Aamulla kilo muikkuja? Lokki tuli jo ensimmäisiä muikkuja odottamaan.

Pietarista kuuluu mukavia uutisia, kun joukko poliitikkoja vetoaa Duumaan, että Putin erotettaisiin ja laitettaisiin syytteeseen maanpetoksesta. Rohkea veto ja ei se mihinkään johda yksinään, mutta jospa se vähitellen vetäisi muita matkaansa ja alkaisi järki siinäkin maassa heräämään.

Keskiviikko, 7.9.2022

Jo ennen aamupalaa mietimme vaihtoehtoja tämänviikkoiseen mökille menoon. Ainahan tietenkin on sekin vaihtoehto, että jäädäänkin kotiin. Vai onko se vaihtoehto sittenkään? Päädyttiin sitten sellaiseen ratkaisuun, että emme saaneet asiaa päätettyä. Kuitenkin, jos lähdetään huomenna aamusta, olisi hyvä hoitaa kaikki kauppa-asiat tänään. Eli asia selvä. Riippumatta siitä milloin mennään, on tänään sitten se kauppapäivä. Mökkipäätökselle vuorokausi lisäaikaa. Case closed!

Aamiaisen jälkeen kävin tankilla ja Lidlissä. Pikku hommat alta pois. Sitten varsinaiseen reissuun. Ensin piti pysähtyä urheiluliikkeessä. Aino haki mieleisensä otsalampun. On vaikea ymmärtää, miksi otsalamppuihin laitetaan turhia ominaisuuksia. Vilkkuvia valoja ja eri värejä. Jos on pakko olla ominaisuuksia, niin kaksi riittää: kirkkauden säätö ja valokiilan leveyden säätö. Erikoislamput ovat asia erikseen. Valokatkaisija on mekaaninen laite. Käytössä se kuluu. Joten miksi sitä on painettava monta kertaa, että saisi oikean vaihtoehdon päälle/pois? Mökillä ei peruskäytössä myöskään tarvita hirmuisia valotehoja. Riittää, kun näkee viisi metriä eteensä. Ja kun sähköä ei ole, patteriversio on paras vaihtoehto. Ladattavat saa tässä käytössä unohtaa.

Jatkettiin Cittariin. Perustavaroiden ohella tarvittiin tällä kertaa hieman pitempiaikaisempaakin tavaraa. Roskapusseja, suodattimia ... ainahan noitakin tarvitaan. Lohi kuulemma on halpaa. Kalatiskissä en sitä hintakehitystä kuitenkaan huomannut. Jäi vielä tällä kertaa ostamatta.

Jos viikonloppuna sää suosii, saatan taas kokeilla muikun pyyntiä. Kuhaa on muutamaksi kerraksi pakkasessa, mutta muikkua vain kerraksi. Tänään syötiin siis toiseksi viimeinen muikkuannos ja tolkuttoman hyväähän se oli. Lohta - etenkin kirjolohta - on hyvä myös välillä syödä, mutta on ihan välttämättömyys syödä omaa pyytämää Miekojärven kalaa kerran tai kahdesti viikossa. Tuohon tapaan ei poikkeuksia muistissani juurikaan ole. Vai olisinko ollut niin pitkään joskus reissun päällä?

Eilinen hammaskipu on vähitellen hiipunut olemattomiin. Hullulta tuntuu, mutta niin on. Eilen ei ko. hampaan kohdalle saanut tulla minkäänlaista purtavaa. Heti tuli painetta ja pureminen sattui. Saattaa siellä tietenkin joku vika olla. Toivottavasti kuitenkaan ei! Tänään pystyin hienontamaan jopa näkkäriä vasemmalla puoliskolla. Ja niitä pähkinöitäkin.

Joskus ennen iltakuutta vilkaisin, onko Kantaan tullut mitään uutta. Ja olihan sinne. Sairaanhoitaja oli eilen laittanut lääkärille kyselyn ja lääkäri oli reagoinut. Verenpaineesta ei ole vielä mitään merkintää, mutta kolesterolille laitetaan toinen lääke rinnalle. Käväisin apteekissa pika-pikaa. Olisi ollut muutakin asiaa, mutta toista lääkettä ei ollut, ja toisesta saan Kela-korvauksen vasta 10.9. joten eka meni tilaukseen ja toka haetaan sitten myöhemmin. Eli alkuviikosta uusi reissu.

Tulossa kylmä yö. Iltamyöhään pakkasta jo monin paikoin. Etenkin Lapissa ja Suomenselän alueella. Itikoiden lento vähenee. Hieno juttu, kun ulkonahan sitä mökillä ainakin pääosin ollaan. Saa olla rauhassa.

Tiistai, 6.9.2022

Vaihteeksi labra-aamu. Sain kuitenkin syödä normaalisti, sokereita ei mitattaisi. Normaaliin tapaani menin paikalle kymmenisen minuuttia etuajassa. Tällä kertaa kuitenkaan ei vuoronumeroani vielä näkynyt taulussa. Henkilöstöllä taisi olla sosiaalinen tauko tai palaveri. Tasan varaamani aikaan labrarouvat marssivat huoneisiinsa ja kutsunumerot syttyivät tauluihin. Minunkin. Näyte otettiin vain LDL-kolesterolia varten. Yhteen pieneen putkiloon siis tällä kertaa.

Labrareissulla toimitin viikon verenpainemittausteni tulokset hoitajalle postilaatikkoon. Omasta mielestäni arvot ovat jo erittäin hyvät. Tavoitetaso on liki saavutettu. Mitäpä sanoo sitten lääkäri? Hoitaja sanoi, että oikean aamutuloksen saamiseksi olisi verenpainemittari otettava jo illalla sänkyyn. Ja mittaus aamulla ennen kuin nousee ja lähtee liikkeelle. Ei niinkuin nyt teen: mittaus vasta aamukahvin jälkeen!

Putsasin potut kahden päivän muusitarpeiksi. Kuusi perunaa yhteensä, kahden hengen aterioiksi. Lämmitin yhden eilisistä liha-kaali-höystöistä. Syötiin ja oli todellakin onnistunut ruoka. Ainokin kehui. Kuudesta perunasta tulikin meille kolmen ruokailun muusit. Hyviä pottuja kasvanut omassa maassa!

Iltapäivän puolella ehdotin Ainolle kevyttä marjastelureissua. Viime vuonna keräsimme puolukkaa parinkymmenen litran edestä. Ne on syöty jo aikaa sitten ja ollaankin jouduttu ostamaan kaupasta pakastepuolukkaa suurimpaan himoon. Siksipä ehdotin tuota marjareissua. Puolukka ei ole vielä oikein kypsää, mutta jospa puoli litraa menisi hieman vaaleampanakin. Siinä siis tavoitetta. Aino epäröi lähdön kanssa. Yhtäkkiä hän kuitenkin sanoi, että mennään vain.

Lähdettiin kohti yhtä takavuosien huippupaikkaa. Jo viime vuonna se ei ollut enää entisen veroinen. Enää ei senkään vertaa. Jatkettiin hieman matkaa. Toinenkin paikka oli tuttu. Marjat kuitenkin pieniä ja varsin raakoja. Kerättiin parhaimpia, jotta tavoite täyttyisi. Marjareissu oli sitten siinä. Kotona putsasin marjat ja laitoin rasiaan. Runtas puoli litraa. Ei ole vielä hoppua puolukkaan. Voi olla tietenkin niin, että näilläkin seutuvilla voi löytyä pilkkoja, joissa on kypsiä puolukoita. Emme kyllä lähde sellaisia etsimään. Kyllä puolukat saavat meidän puolesta vielä olla. Ehkä joudutaan hakemaan toiset puoli litraa, mutta sihen sen on toistaiseksi jäätävä. Ellei kuitenkin ... sattumalta ...

Kun olimme paluumatkalla marjasta, soi puhelin juuri kun oltiin viimeisissä käännöksissä ennen kotia. Terveyskeskuksesta hoitaja soitteli. LDL pienentynyt 0,6 pykälällä. Ei vieläkään tavoitteessa, mutta aika hyvä jo. Verenpainelappuni ei ollut vielä hänellä. Asiaan palataan piakkoin.

Kun aamulla heräilin, oli yksi hammas suussa kipeä. Sama hammas, joka tässä loppukesästä korjattiin ison lohkeaman vuoksi. Vasemmalla leukapuoliskolla ei pystynyt pureskelemaan ollenkaan. Päivän mittaan kipu hieman hellitti. Katsotaan, tuliko lekurireissu. Voi olla, että illalla pureskelemani pähkinät ovat syypäänä ja hammas ei olekaan rikki. Jo huomenna olemme viisaampia. Pähkinä voi olla liian kova pähkinä purtavaksi!

Säätiedotuksessa kerrottiin järvien pintavesien lämpötilojen olevan nyt alle keskiarvon. Kelpaa meille. Ei ole tarkoituksenamme pulikoida rantavesissä. Eikä makoilla sannikossa aurinkoa ottaen. Syksyllä viileys on tarpeen. On yleensä vain haitaksi, jos syksy on pitkään lämmin. Tulkoon vaikka pakkasetkin. Tomaatit menetetään, mutta puolukka tykkää pikku pakkasista. Ja muikut viilenevistä vesistä.

Viimeinen havainto veden korkeudesta kertoo, että nousua on ollut viime päivinä jonkun verran. Vietosessa on kuitenkin reilusti vielä tilaa, joten nousu on varmaan tilapäistä. Kannattaa kuitenkin seurata tilannetta, jos vene on rannalla.

Maanantai, 5.9.2022

Ollaan palattu täysin taas arkeen. Kun aamupalan jälkeen päätettiin päivän ruuasta, päädyimme paistettuun kalaan ja pottuihin. Kalaa kannattaa syödä mahdollisimman usein. No, ainakin kaksi kertaa viikossa. Ja koska pottumaa tuottaa "ilmaista" satoa, pitää sitä hyödyntää. Norjan lohikin on halventunut. Sen myötä myös kirjolohi. Sitä voisi vaihteeksi myös ostaa. Tänään kuitenkin vuoro kuhafileellä.

Pakastimessa on valmisruokia (täysin valmiita) muutamaksi kerraksi. Mutta perunan kanssa tarkoitettuja kastikkeita vain yksi kappale. Siksi päätettiin pyhittää tämä päivä kastikkeille. Aino oli jo aamulla ottanut pakkasesta lihakömyrän antaantumaan. Alkoi sitä hienontamaan, kun minä lähdin pistäytymään kaupassa. Tarkoituksenani oli tehdä kahdenlaista kastiketta/höystöä. Toinen jauhelihasta, toinen broilerista. Molempiin kuitenkin käyttäisin reippaasti kaalta.

Kun kaupassa katsoin kaalilaaria, oli siellä vain sellaisia kolmen kilon mötiköitä. Tarve ei kuitenkaan ollut likimainkaan niin suuri. Punakaalikerät olivat pienempiä. Ajattelin, että eiköhän tuo aja saman asian. Otin sellaisen. Hieman toistakiloisen. Jauhelihaa otin myöskin. Muuten ostokset olivat totuttuja alkuviikon täydennyksiä.

Aino oli pilkkonut ja maustanut reissuni aikana lihat. Ne pääsivät heti uuniin. Karjalanpaistia tulossa. Pilkoin punakaalin pieneksi silpuksi. Paistoin jauhelihat. Laitoin ainekset isoon kattilaan hautumaan. Kehittelin omanlaiseni maustekokonaisuuden unohtamatta meiramia ja siirappia. Säikähdin hieman, kun kattilan kannen raosta tulviva tuoksu ei ollut sellainen, mihin olin kaalin kanssa tottunut. Oliko peräti niin, että punakaali ei sopinutkaan kypsennettäväksi? Vaikea uskoa. Onneksi kypsytyksen myötä tuoksu muuttui. Ja maku oli vähintäänkin ok! Laitoin koko keitoksen suureen uunivuokaan. Ja sitten uuniin. Ainon karjalanpaisti olikin jo valmista ja rasioissa.

Paistoin kuhaa. Keitin Ainon kuorimat potut. Syötiin herkut pois. Aino askarteli taiteellista käsityötä. Hienohan siitä tuli. Tuli myös vieraita. Oikeastaan ihan sopivassa välissäkin, kun tärkeät asiat eivät olleet hankalassa vaiheessa. Juotiin kahvit. Vieraiden mentyä otin vuoan uunista. Testasin vielä maun ja hyväksi totesin. Laitoin höystön rasioihin ja vein varastoon.

Aloin valmistelemaan seuraavaa satsia. Pilkoin sulamassa olleet broilerin rintafileet pieniksi ja laitoin pannuun. Paistoin niitä hiljalleen ja maustoin hieman mielikuvituksellisesti. Vähän rohkeastikin. Lopulta nämäkin uuniin. Kaalisilpun kera. Kunnon haudutus ja homma selvä. Hyvä oli tämäkin lopputulos. Ja riittävän erilainen, kuin se jauhelihaversio. Yhteistä oli vain kaali ja suola. Laitoin nämäkin rasioihin. Vein varastoon esijäähtymään. Karjalanpaistit sainkin jo laittaa pakastineen.

Olikin hyvä päivä tänään. Saatiin tehtyä runsaasti potulle seuraa lautaselle. Näitä tarvitaan niin pitkään, kun pottumaasta saamme pottuja. Ehkä jopa lumille asti. Ennen yötä laitoin kastikerasiat pakkaseen. Yhden toin jääkaappiin. Huomisen varalle.

Britit ovat saaneet uuden pääministerin. Naisen. Mitenkähän tuossa nyt käy, kun Boris oli kova juhlimaan ja Lizin on tietenkin pistettävä paremmaksi. Nyt jää nähtäväksi, jääkö meidän Sanna ihan sivustakatsojan osaan, kun briteillä kuitenkin on enemmän, millä mällätä. Meneekö Sannalla jauhot suuhun?

Telkkarissa sanottiin, että Tornio oli viime yönä Suomen kylmin paikka. 1,7 astetta miinuksella. Missähän kohdassa? Ei ainakaan Torpin mittauspisteessä.  Takapihalla tomaatti ei vielä paleltunut, mutta ei se viileys sille hyvää tee. Päivällä sille paistaa aurinko, mutta lieneekö siitä mitään iloa tomaatille. Voi käydä aika pian niin, että nostan tomaatin raakileet sisälle kypsymään. Punaisiksi ne saattavat sisällä muuttua, mutta kauankohan se kestää? Ja tuleeko pienistä raakileista ollenkaan syötäviä? Isoista varmaan tulee.

Sunnuntai, 4.9.2022

Eilen ehdittiin katsomaan joitakin tallennuksia ennen urhelua. Ei kaikkia, mutta joitakin kuitenkin. Tälle aamulle jäi vielä jotakin. Eikä kaikki sittenkään vielä valmistunut. On aikaa niitä viimeisiä katsellä viikollakin. Urheilu ei huippuhetkiä tarjonnut. Ruotsilla on kourallinen maailman huippuja. Kaikki eivät kisaile maaottelussa. Suomella mailmanluokan urheilijoita ei ole mukana ollenkaan. Vrt. MM-kisat! Onkin jotenkin kornia seurata tulostehtailua. Paras kiekonheittäjämme on 47-vuotias. Naisten keihäässä Suomen tyttö heitti 55 metriä. Selostaja totesi, että pisti heti ruotsalaisille jauhot suuhun. En kyllä olisi noin rankasti kehunut tuollaista tulosta.

Jos ei stadionilla mennyt kaikki kohdilleen, meni naisleijonilla vielä surkeammin. Viimeisenkin pelin Suomi hävisi ja pelaa ensi vuonna rupulohkossa. Sieltä mitalipeleihin pääsy on tiukan takana. No, kun vain voittaa jokaisen pelin, ei hätää ole! Alkoiko nyt alamäki? Naisleijonilla jo viime talvi oli hieman riitaisaa. Nyt meno on jatkunut. Tuollainen meininki tietenkin syö koko joukkueen iskukykyä.

Tänään oli pitkälti eräänlainen välipäivä. Vaikka ollaan varmaan aikamoisia sohvaperunoita, tulee varmaankin harvoin vietettyä näin paljon teeveen ääressä. Edes ruokaa ei valmistettu, vaan lämmitettiin pakastimesta makaroonilaatikkoa. Ulkona kuitenkin pistäydyttiin, mutta melko pikaisesti. Viime viikolla leikkasin takapihalta ruohot. Nyt Aino haravoi leikkuutähteet. Minä siistasin trimmerillä reunoja. On se nyt taas hetken hyvä.

Uutiset kertoivat, että partiotoiminta on kasvattanut jäsenmääräänsä. En muista, olisiko meikäläisellä ollut koskaan saumaa liittyä partiolaisiin. En varmaan edes tiennyt sellaista toimintaa olevankaan. Kun olin viiden ikäinen, oli kuitenkin jonkunlaista puhetta pioneereistä. Olimme perheenä jalkaisin liikkeellä kohti Parolan työväentaloa. Osuuskauppajuhliin muistaakseni. Siinä matkalla oli porinaa pioneereistä ja punaisista liinoista. Oliko sisarusten aloittama keskustelu? Vai vanhempieni? Keskustelu ei kuitenkaan johtanut liittymisiin. Minulla kuitenkin oli ensimmäinen julkinen esiintymiseni laulajana. Meinasi sanat unohtua kesken laulun, mutta yleisössä eräs nainen auttoi. Kuiskasiko, vai pystyinkö lukemaan avut hiljaisilta huulilta?

Putputin istuu kellarissaan maton reunalla ja heiluttelee jalkojaan. Ja myhäilee, kun sota alkaa näkyä energiakaaoksena monissa länsimaissa. Tukipaketit ovat valtavia. Monissa maissa, esim. Saksassa, on kansa jo kaduilla vaatimassa Ukraina-avun lopettamista. Kylläpä osasi pikku-ukko laittaa maailman kirjat sekaisin.

Lauantai, 3.9.2022

Illalla pelailtiin jälleen KB:ä. Pelin tiimellyksessä soi puhelin. Naapuri kutsui karaokeen. Pelailtiin kuitenkin vielä peli jos toinenkin. Vasta pelien päätteeksi ajattelin lähteä katsomaan sessiota. Aino ei enää jaksanut lähteä ja niinpä tallustelin sinne yksin. Kutsuvieraita olikin isäntäväen lisäksi melkein tupa täynnä. Lauloin minäkin yhden kappaleen. Reissussa minulla kului puolituntinen. En jäänyt odottamaan seuraavaa vuoroani. Takaisin kämpille, kevyt iltapala ja nukkumaan.

Tänään jatkoin eilisiä harrastuksiani. Oli viileää, mutta onneksi poutaa. Sain höylättyä ja hiottua kaikki leikkuulauta-aihioni. Ajattelin polttaa toholla leikkuulaudat ruskealle kuviolle. Mutta enpähän meinannut millään löytää sitä pientä puhalluslamppuani. Laavulla olen sitä viimeksi käyttänyt vuosi sitten, mutta mihin ihmeeseen olen sen osannut piilottaa? Etsin kaikki mahdolliset paikat. Jopa kahteen ja kolmeenkin kertaan. Minulla oli sellainen mielikuva, että olin sen joitakin aikoja sitten nähnyt jossakin epätavallisessa paikassa. Yhden kamppeen löysin kuitenkin. Olen sitäkin etsinyt 2-3 viikkoa. Lopulta löysin sen pikkutohon. Olihan se tosiaan oudossa paikassa.

Aloin tohottamaan ensimmäistä leikkuulautaa. Piezo ei pelannut. Rautalanka oli vääntynyt väärään asentoon. Väänsin sen kohdilleen ja kipinä ilmestyi ja kaasu syttyi. Oli hiukan yllättävää, että hiottu koivu ei ottanutkaan tummuakseen. Oliko syy puun sileydessä vai kärähtääkö havupuu koivua paremmin? En alkanut sitten väkipakolla yrittämäänkään polttaa lautoihin väriä. Olisi saattanut mennä koko päivä siinä hommassa. Öljyäkin olin aiemmin etsinyt, mutta sen löysin siitä työmaalta yhdestä laatikosta. Öljyä oli peräti kolmessa putelissa. Öljysin kaikki leikkuulaudat. Myös sen yhden, jonka olin jo aiemmin valmistanut.

Kun olin sahannut leikkuulauta-aihiot moottorisahalla isommasta puusta, jäi siitä väkipakolla muutamia syviä piirtoja puuhun. En alkanut niitä hiomaan sileiksi. Laudat ovat jo muutenkin ohuita, joten kohta niistä olisi nähnyt läpi, jos vielä olisin niitä höyläillyt. Ja pitää muistaa, että teen käyttöesineitä, en näyttelyesineitä!

Tänään ja huomenna käydään olympiastadionilla Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelu. TV:ssä lauantain ohjelmaa sai seurata varttia vaille kuudesta alkaen illalla. Sunnuntaina lähetys aiemmin eli ennen yhtä iltapäivällä. Urheiluja katsomme ihan miellellämme ja vaikka Suomi on täysin vastaantulija maaottelussa, ei se tahtia haittaa. Päätettiinkin niin, että ajellaan iltapäivällä Tornioon. Ei ole sitten aamullakaan kiire lähteä, ehtiäksemme teeveen ääreen.

Syötiin ruoka puolen päivän aikaan. Siinä vielä jotakin touhuiltiin ja Aino ehätti pelirinkiinkin. Kotimatkalle päästiin hieman ennen kolmea. Hyvin oltiin aikataulussa. Tiellä 929 oli torstaiaamun jälkeen vielä paikattu yksittäisiä reikiä. Saattaa käydä niin, että parissa paikassa jää korjaus tekemättä. Miksikähän? Loppuivatko rahat viime metreillä? Raumon pelloilla paljon kurkia. Isot linnut lähteneet liikkeelle.

Syksy on saapunut. Syyskuu jo hyvässä vauhdissa. Muikkusesonkiin aikaa enää joku viikko. Puolukka-aika koittaa sitä ennen. Olisikohan tuossa syyskuun puolessa välissä. En ole käynyt tarkistamassa tilannetta. En tiedä määrää, laatua, en kypsyysastetta. Voisihan sitä malliksi käydä kuntoilemassa. Ihan vain mielenkiinnon vuoksi.

Perjantai, 2.9.2022

Olin aamusella jo valmistautumassa hommiini, kun Ainokin tuli pihalle. Tulikin ohjelman muutos. Tälle viikonlopulle oli tarkoitus käväistä mansikkamaalla ja istuttaa parit taimet huonojen tilalle. Nyt oli se hetki. En ollut ehtinyt vielä muuta valmistelemaan. Joten aloin keräilemään maitokärryyn kaikkea tarpeellista. Oli ostomultaa ja kompostimultaa. Vettä ja muovia. Lapiota, kuokkaa ja sakset. Aikamme touhuiltiin. Pari mansikkaakin vielä oli. Paluumatkalla kärry oli hieman kevyempi. Myös sakset jäivät mansikkamaalle. Niitä ei löytynyt millään.

Juotiin mökillä kahvit. Keräsin sitten auton kyytiin toisenlaiset kamppeet ja palasin mansikkamaalle. Aluksi etsin saksia supermagneetilla. Ja löytyiväthän ne. Muovin alla olivat. Kumma kun ei niitä löydetty, vaikka siitäkin mielestäni etsittiin. Yksi rastasverkon tukirima oli lahonnut. Korjasin sen. Jokohan alkaa koko tukiranka olemaan laho? Pitää ensi vuonna alkukesästä tarkistaa rungon kunto. Kastelin vielä uudet istutukset. Ainokin tuli vielä kaveriksi. Leikottiin rönsyt pois. Menköön mansikoissa voima sinne juuristoon, ei rönsyjen tekoon!

Mökillä testasin trimmerin vaihtopään. Menikin muuten sillä uudella vatut ja haapojen ja koivujen ohuet alutkin. Hieno asia. Siimalla ei olisi mennyt. Kävin pottumaalla. Vaikka istutimme perunoita ennätysmäisen niukasti, tuli niitä sittenkin kai liikaa. Puoltakaan ei ole vielä kuokittu. Potut ovat suuria. Kuori lähtee vastanostetuista perunoista tosi helpolla, joten niitä ei kannata alkaa kuokkimaan kellariin. Parista kohdasta olivat närhet kaivaneet pottupenkkiä. Vahinkopottuja ei kuitenkaan näkynyt.

Syötiin myöhemmin potut ja kastikkeet. Olin jo ennen ruokaa touhuillut puuvajan terassilla ja siinä vieressä päräyttänyt moottorisahalla vielä yhden lättysen. Entistä pihakoivua. Ruuan jälkeen leikoin sirkkelillä lättysistä reunat kohdilleen. Sahasin myös erittäin pieniä listoja. Aion tehdä niistä ottimia. Eri kokoisia. Olisi huomiselle höyläyshommia, jos vain ulkoilmahöyläämössäni tarkenee.

Laitoin yöllä kahteen otteeseen kamiinaan tulet. Aamulla sai olla jälleen samassa puuhassa. Samoin kuin pitkin päivää. Lämmintä on ollut ulkona maksimissaan 10 astetta. Tuuli on ollut vaihtelevan kova, suoraan järveltä. Terassin matotkin kääriytyivät alkuillasta rullalle. Iltaviideltä alkoi hieman satelemaan. Sade ei liene pitkäaikainen ja määräkin jäänee vähäiseksi.

Torstai, 1.9.2022

Enää neljä kuukautta, niin ollaan jo seuraavan vuoden puolella. Ja Joulu juhlittu. Kuukauden päästä vaihdetaan talvirenkaat autoon. Kolme viikkoa syyspäiväntasaukseen.

Nyt vielä eletään tätä päivää. Mökille tultiin vartin yli yhdentoista. Sisällä +10, ulkona +8. Kova tuuli ja vastaranta tietenkin. Ei riittänyt se, että kamiinaan laitettiin kyhyt. Kyllä tulta sai pitää tällä kertaa ihan reilusti. Energian hinta nousee. Kohta ne alkavat verottaa tietenkin noita puuvaraston kalikoitakin. Mihinkähän ne veisi piiloon, kun tulee pian se kalikkapinon tarkastajakin syynäämään?

Tomaatit kasvihuoneessa ovat mitä ovat. Leikoin kukat pois. Jätin paikoilleen sellaiset kukkineet, joissa oli hieman raakileen alkua. Poistin kokonaan pari kasvia. Pusikko valostui. Jäljellä oleva kasvusto ei enää kilpaile poistettujen kanssa. Vieläkin olisi harvomista. Kattoa vasten olevasta kasvustosta vain on hankala nähdä, onko siellä raakileita.

Kävin hakemassa laavulta kirveet ja puukot. Yhden löysin varastostakin. Kannoin aggregaatin ja tahkon siihen puuhuoneen terassille ja teroittelin nyt löytämäni välineet. Alkoipa teräs kiiltelemään. Nyt kierros on käyty ja aletaan kiertämään muutakin, kuin tahkoa. Joku puukko ja kirveskin on yhä terottamatta. En kaikkia löytänyt. Mutta se onkin tärkeintä, että kaikki löydetyt ovat nyt teräkunnossa. Aina kun alkaa jotakin harrastamaan, on tylsää, jos kaikki on tylsää. Tahkoaminen on nätti operaatio. Vastaisuudessa voin terottaa kamppeita vaikka yksi kerrallaan.

Syötiin ruoka. Ruuan päälle ettone. Saatoin tällä kertaa jopa ryyppäytyä uneen. Harvinaista herkkua! Kello oli jo puoli kuusi, mutta menin vielä sahaamaan isolla sahalla yhden koivupalikan ohuiksi siivuiksi. Saatan höyläillä pari leikkuulautaa. Eri kokoisia.

Superhirvas on yhä maisemissa. Se on alkanut hätyyttelemään lomamuoreja ja muorit ovat antaneet porot ilmi. Häirintähän on kiellettyä. Ei kannata kasvimailla nyt liikaa pyllistellä, ennen kuin peto on pidätetty!

Keskiviikko, 31.8.2022

Viikonlopun aikana oli naapuri vuorostaan leikannut ruohikkoa, meidänkin puolelta. Ruoho on tänä kesänä kasvanut poikkeuksellisen hyvin. Ruoho olikin ennen leikkuuta jo aivan ylipitkää. Ja sehän tarkoittaa sitä, että leikkurilla ei enää saakaan kunnon jälkeä aikaiseksi. Siksipä aamulla tein uuden leikkuun. Kahden takapihan osalta. Syyskuu jo alkamassa ja on vähäisiä toiveita, että tämä leikkuu olisi viimeinen tälle kesälle. Ehkä turhaan näin toivon. Lämpöä leikkuuaikaan aamuyhdeksältä oli 6-7 astetta. Ihana työskentelysää! Ei tullut hikikään, mutta oli muuten vain suihkutuspäivä. Aino imuroi ruohonleikkuun aikana. Ei ollut kesän viimeinen imurointi. Sekään!

Vaihteeksi syötiin muikkua. Jestas, kohtahan on taas laitettava muikkuverkot pyyntiin! Menekkiä tuntuisi olevan. Lyhyen tauon jälkeen tehtiin sitten se viikon tärkein kauppareissu. Menomatkalla Aino pistäytyi apteekissa. Minä sillä aikaa käväisin tankilla. Kaupasta normaaliasiat. Paitsi että Ainolle otettiin hiiri.

Huomenna jälleen mökille. Pikku askaretta on alustavasti suunnitteilla. Ei kuitenkaan mitään isompaa. Luvassa poutaa ja hieman tuulista säätä. Ja mukavan viileätäkin. Kylmyydessä on voimaa. Meikäläiselle alkaa varmaan ne helpommat olosuhteet, kun päivälämmöt ovat lähempänä kymmentä, kuin kahtakymmentä astetta. Öisin lienee lähellä nollakeliä. Tarkoittaa silloin myös sitä, että sääsket eivät ole enää kimpussamme. Mäkärätkin katoavat. Tuulessa myös polttiaisten kohtaaminen on epätodennäköistä. Eli parempaa kohti mennään.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on kuuden maan käsissä. Ehkä niistä viisi kuitenkin ratifioi paikat Natoon, mutta entä kalkkunamaa Turkki? On mielenkiintoista nähdä, miten asiat kehittyvät siinä vaiheessa, kun Turkki on enää yksin jäljellä. Alkaako paine ja painostus Erdogania kohtaan olla liian kova, vai pitääkö hän linjansa? Veikkaisin, että Turkkikin lopulta ratifioi sopimukset. Se on Naton etu. Mutta milloin se tapahtuisi? Ei varmaan ihan lähikuukausina. Tilanne tietenkin voi meidän kannaltamme kehittyä vaaralliseksi, jos Ukrainassa sota loppuu ja Erdogan ei päästä meitä pälkähästä!

Sähkön hinta puhuttaa. Ja syystäkin. Nyt budjettiriihessä pohditaan, miten kotitalouksia ja etenkin lapsiperheitä pitäisi tukea. Kotitalousvähennys ... lapsilisien korotus ... päivähoitomaksujen alennus? Voi ihmisen käsi! Mitä sanoo konepajayrityksen johtaja, kun ajautuu konkurssiin ja työttömäksi jää pienten lasten isät ja muutkin. Sama juttu monella naisvaltaisella alalla. Äidit joutuvat kassalle. Kotitalouksia tuetaan parhaiten niin, että työpaikat säilyvät. Sähkön hinta pitää saada sen verran alas, että konkursseja ei tule. Alvin poisto on hyvä alku, mutta se ei riitä. Hintakatto tekee sen, että kaikki nostavat hinnan siihen maksimiin. Eli se olisi valtion järkkäämä kartelli. Kaikkien tietenkin kannattaa säästää sähköä oman kykynsä mukaan. Ja ne uinuvat varavoimalat on otettava tuotantoon.

Tiistai, 30.8.2022

Eiliselle oli se yksi suunnitelma päässä. Tänään pää oli yhtä suunnitelmaa tyhjempi. Osataan silti olla ja elää, vaikka etukäteen ei aina asioita suunnitellakaan. Jos päivät  näin eläkkeellä olisivat koko ajan aikataulutettuja, ei se oikein tuntuisi hyvältä. Toki joitakin menoja ja tekemisiä on hyvä miettiä ajoissa, mutta että koko elämä! Ei onnistu ainakaan meikäläisen kohdalla.

Vaikea on olla aivan tekemätönkin. Mukavahan se on, jos on jotakin, mitä puuhailla. Aamupäivällä puuhailin sellaisia, että käväisin se-ku-vaan -kauppareissun. Olihan minulla kyllä ihan asiaakin. Ostin ruohotrimmeriin vaihtopään. Siimaa oli vielä jäljellä entisessä ja sitä tulee kyllä vielä käytettyä. Uudessa on muoviterät ja sen pitäisi pystyä hieman vahvempiinkin ruohoihin. Esimerkiksi nokkosiin ja koiranputkiin.

Kävin tultuani postilaatikolla. Mainoksia, mainoksia ja yksi lasku. Aino putsasi potut. Paistoin kuhaa ja tein muusin. Lisukkeeksi Brysselin kaalta ja muuta vihannesta. Ruuan jälkeen ehdotin Ainolle ulkomaanreissua. Postissa oli tullut Dollarstoren mainoslehtinen ja siinä oli parikin mielenkiintoista juttua. Aino innostui  lähtemään.  Joten menoksi. Putaan koulun vieressä oli poliisi valvomassa suojatiekäyttäytymistä. Autoilijoita seurattiin, ei koulukkaita. Tullirajallalla Ruotsin viranomaisilla oli jotakin meneillään, mutta meitä ei pysäytetty. Pika-pikaa pysähdyttiin Coopin seutuvilla ja jatkettiin sitten taalakauppaan. Sisään mennessämme Aino totesi, että eipä kyllä ole mitään ostettavaa mielessä. Ulos tullessamme oli kuitenkin iso kassi täynnä tavaraa. Sattumoisin löysin sieltä jopa sitä naruvahvistettua kirkasta muovia, jota en enää Tokmannin (Tamppis) puutarhamyymälästä saanut. Reissu kannatti. Muovin lisäksi löytyi siis kassillinen muutakin. Tärkeää kaikki tietenkin!

Takapihan tomaatille annoin hieman shokkihoitoa. Poistin kakki kukat ja etsin myös varkaita ja turhia latvoja. Raakileita on kovasti. Pakkaset tulossa joten on turha elättää minkäänlaisia toiveita sadosta. Parhaassa tapauksessa saan poimia joitakin vihreitä tomaatteja ja yrittää kypsyttää niitä sisällä ikkunanlaudalla. Mökkitomaateilla ei mene yhtään paremmin. Arvatkaapa, kuinka laaja tomaattiviljelmä minulla on ensi vuonna? Helmikuusta lähtien olen tomaattejani hoitanut ja vaalinut. Ja käteen ei jää mitään!

Takapihalla on ollut koko meidän asumisen ajan viinimarjapensas. Punaista lajiketta. Parhaana vuotena ollaan kerätty siitä nelisen ämpäriä marjoja. Viime vuosina olemme saaneet siitä korkeintaan maistiaiset ja sato onkin jätetty usein linnuille. Pensaassa on ollut ja on yhä jokin tauti, joka näivertää lehtiä. Tälle syksylle leikkaan sen alas. Katsotaan sitten ensi vuonna, lähteekö se vielä kasvamaan, vai oliko sen taru siinä. Tänään kuitenkin leikkasin siitä pois kaikki kuolleet ja kuivat oksat. Eipä siihen sitten paljon oksia enää jäänytkään.

Tornioon avattiin eilen Mäkkäri. Tornio ja Haaparanta hullaantuivat. Kemikin? Pitää meidänkin jossakin vaiheessa käydä tutustumassa. No, on vielä pakkasessa ranskalaisia. Syödään ne ensin loppuun!

Maanantai, 29.8.2022

Uusi viikko, uudet kujeet! Vai? No enpä tiedä. Ei ole tälle viikolle oikein minkäänlaisia suunnitelmia eikä aikatauluja. Kunhan vain mennään kohti viikonloppua. Tunti tunnilta. Päivä päivältä.

No oli minulla eräs suunnitelma. Ei sille ollut määrätty päivää. Tällä viikolla kuitenkin oli alustavasti sen aika. Aamulla kymmenen maissa kävin kuitenkin ensin kauppareissun. Ihan sen perinteisen alkuviikon perusreissun. Toinen, se pääreissu, se tapahtuu 2-3 päivän kuluttua. Silloin varmaan on tiedossa mökille menon aikakin. Kai sinne viimeistään perjantaina mennään?

Eilen paistettiin muikkuja. Wau ... en muistanutkaan miten hyvää voissa paistetut muikut voivatkaan olla.  Tänään Aino tekaisi perunalaatikon. Tuli siihen mukaan lihaa ja kasviksiakin, joten hyvää tietenkin oli. Ellei loistavaakin. Ei todellakaan tarvitse kärsiä suorituspaineita ruokaa laittaessa. Perusainekset riittävät. Ja perinteiset valmistustavat.

Tuo tämän viikon suunnitelmani liittyy perinneruokiin. Tai selkeämmin sanottuna lapsuuteni ja nuoruuteni makuihin. Mieleeni on jäänyt lukemattomat ruuat ja paistokset, joita aikanaan saatiin syödä. Kaikille niille ei löydy nykyään edes vastinetta tämän päivän keittiöstä. Lieneekin niin, että monet ruokalajit ovat ovat olleet eräänlaisia "sattumia", joista on lopulta kehittynyt jotakin vakiintunutta. Tietyt elintarvikkeet olivat kotona useinmiten läsnä ja niitä tietenkin käytettiin mitä monipuolisimmin. Aika tietenkin kultaa muistot. Ja nykyaika on luonut uusia makutrendejä. Mutta silti ... myös ennen olivat ruuat hyviä. Vähintäänkin!

Nyt kuitenkin oli mielessäni niinkin tavallinen tuote kuin piimäkakku. Piimäkakkua äiti aina silloin-tällöin paistoi ja ainakin minä siitä pidin älyttömästi. En nyt millään saa päähäni, milloinka olen piimäkakkua maistellut viimeksi. Saattaa olla aikaa jopa 50-60 vuotta. Tuurilla ehkä myöhemminkin joissakin juhlatilaisuuksissa ... en kuitenkaan saa mieleeni. Olin jo viime viikolla ostanut piimäpurkin, joten ensi viikkoon en halunnut kakun tekoa jättää. Toki käytetäänhän hapantuneita maitotuotteita leivonnassa, joten ei se piimä siihen varmaan vielä olisi pilalla pariinkaan viikkoon. Nyt kuitenkin, kun oli kyseessä vanhojen makuelämysten elvyttämisestä, piti ainesten olla tuoreita. Ei riskitekijöitä. Minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, mitä ainesosia ja kuinka paljon mitäkin tarvittaisiin. No, veikkasin että ainakin piimää ja jauhoja kuuluisi reseptiin. Netissä oli muutamanlaisia ohjeita. Ne olivatkin pitkälti samansuuntaisia. Pieniä eroja oli mausteissa. Otin jonkinlaisen kompromissilinjan mausteiden valinnassa. Ohjeissa kakut tehtiin normaaleihin kakkuvuokiin. Minä halusin siinä kohtaa poiketa ohjeista ja laitoin taikinat metallisiin muffinivuokiin. Tajusin jopa jättää reippaanlaisen turpoamismarginaalin. Paistaessa otin huomioon sen, että kyseessä on pienet vuoat. Ohjeissa kakkuja paistettiin 50-60 minuuttia. Minulla valmista tuli puolessa tunnissa. Keitin kahvit ja kahden hengen testiryhmämme hyväksyi tuotokset. Jos ajattelee järjellä, voisi jonkun mausteen jättää pois. Ja jotakin vähentää. Onkohan kaikkia noita ollutkaan meillä joskus 60-luvulla? Tuskin.

Sunnuntai, 28.8.2022

Illalla aloin vahtaamaan elokuvaa. En sitten kuitenkaan lopulta jaksanutkaan sitä katsoa. Väsy alkoi painaa puoliyön maissa. Painoin kaukosäätimen punaista nappia ja loppu elokuvasta meni kovalevylle. Tänään sen iltapäivällä katsoin. Oli vaihteeksi sellainen elokuva, jota en ollut nähnyt. Ihan ok, mutta ei mikään huippu.

Oli aika lailla vielä muutakin loppuviikon tarjontaa kovalevyn reunalla. Ne saatiin sieltä vähitellen katsottua ja poistettua. Jos oltaisiin tultu mökiltä vasta tänään, olisi osa maanantaista mennyt tallennusten purkamiseen. Ei tallennukset kuitenkaan tietenkään olleet syy eiliseen tuloon. Emme yleensä sunnuntaina enää touhuile kummoisempia, vaan lähdemme kotiin jo melkolailla aamusta. Silloin on sama lähteä jo lauantaina. Olisi ollut saunan lämmityskin edessä ja illalla ei enää mitään kummoisempaa tekemistä.

Olen tainnut aiemminkin ihmetellä amerikkalaisia lapioita. Miksei niissä ole varren yläpäässä kädelle kahvaa? Luulisi, että ilman kahvaa saattaa kuorma lapiosta putoilla, ellei kaksin käsin purista varressa aivan viimeisen päälle. Pakkasella ja lumikelillä tuo ongelma moninkertaistuu. Toinen asia, mitä olen jo vuosikaisia ihmetellyt on se, kun siellä uudella mantereella kaatavat puita, niin jättävät tolkuttoman pitkän kannon! Metrinen kanto ei ole mikän harvinaisuus. Jos maasto on tasainen, ei edes turvallisuusasiat vaadi tuollaista kantoa. Viime viikolla eräs porukka kaatoi polttopuiksi kuivia puita joen törmältä suoraan alas rantaan. Ja pitkään kantoon! Kannosta olisi saanut vielä kolme leikkoa klapeja. Mutta siihen se jätettiin. Miksi näin? Kukapa olisi asiaan perehtynyt? Turvallisuus ei kelpaa vastaukseksi.

Koko päivää ei sentään katsottu telkkarin antia. Aino jopa takapihalla touhuili jotakin kukkapenkkien luona. Kävin minäkin takapihalla. Ensin pienet manikyyrit ja sitten vielä pedikyyrit. Ensimmäiseen riitti pienet leikkurit. Jälkimmäiseen sivuleikkurit ja rälläkkä kynsileikkurien lisäksi. Totta puhuakseni rälläkkä saattaisi olla liian raju, kuten moottorisahakin. Mutta Dremel ... sillä on nätti ohentaa paksuja kynsiä niin, että kynsileikkureilla sitten voi tehdä jälkityön. Sisällä ei oikein Dremeliä viitsi käyttää. Pölyä saattaa leijailla kämppä sakeana.

Lauantai, 27.8.2022

Päiväksi oli luvassa kohtalaisen mukavia lämpötiloja. Ei edes 20 astetta. Illaksi sadetta. Ehkä iltapäiväksikin. Mahtava aamukaste. Matot yhä kosteat. Väläyteltiin jopa sellaista, että lähdettäisiin illaksi kotiin!

Olin ajatellut viettää tätä päivää eilisen pöydän ääressä hiontahommissa. Toinen homma olisi siinä vieressä puuvajan terassilla. Eli tahkolla teroittaisin kaikkea, mihin se vain oli hyvä. Aloitin kahden 35-senttisen koivulätyn kanssa. Pyöröhiomakoneella ensin molemmista reunat. Toiseen jätin tuohen alta sitä ruskeaa parkkia. Sitten pintoja nauhahiomakoneella. Meinasin öljytä tuotokset, mutta kun en heti löytänyt öljyä, jätin asian tuonnemmas.

Päätin siinä vaiheessa ryhtyä tahkoilemaan. Kun etsin vesikaukalon pohjatulppaa, avasin yhden pienen pahvilaatikon siinä puuvajan terassilla. Ilmoille pöllähti sakea parvi ampiaisia. Ohjelmistossa seurasi ohjelman muutos. Hain Baygon-sumutetta ja sumuttelin sitä surutta laatikon sisään. Vältyin tuurilla pistoilta. Kun lentotoiminta alkoi hieman hiipumaan, siirsin laatikon ja pesän syrjemmäs. Pesä oli suurempi kuin suuri greippi ja siitä purkautui toukkatehtaan henkilökuntaa kymmenittäin. Baygon-tervehdys niille heti ulko-ovella. Kyllä liikehdintä lakkasi. Joitakin ampiaisia pörräsi myös siinä terassilla etsien pesälaatikkoa. Muutama myrkkysuihke sinnekin.

Oli unohdettava hetkeksi terassi. Aino oli leikannut trimmerillä reunapaikkoja ja nurmikko oli jo sen verran kuivahtanut, että aloin leikkaamaan sitä. Hiki siinä virtasi ja mäkärät juhlivat niskassa ja kaulalla.

Juotiin kahvit. Ampiaisten lento oli loppunut, joten palasin alkuperäiseen suunnitelmaan. Keräsin jonkunllaisia settejä tahkon luo ja teroitin ne ennen seuraavien hakemista. Oli monenlaista veistä ja puukkoa. Oli vesureita ja kirveitä. Machetekin. Jäi muutama teräase vielä terotusta vaille. Hoitelen ne myöhemmin. Halkomakirveillä ei tarvitse ajaa partaa. Niitä en ala terottamaan.

Syötiin ruoka joskus itapäivällä. Tehtiin myös se kotiinlähtöpäätös. Olin jo tehnyt tahkohommien jälkeen valmistelevia toimenpiteitä eli hoidellut kamppeita nille kuuluville paikoille. Kastelin tomaatit. Lukitsin veneen ja varastot. Niinpä päästiinkin kohta tiskausten jälkeen liikenteeseen. Matot kuitenkin nostettiin sisälle. Eivät ne ulkona ala kuivumaan! Uskaltauduin kääntymään tielle 929. Alkumatkalla oli vanhassa päällysteessä vielä oransseja merkintöjä, mutta mitään remonttia ei ollut havaittavissa. Odotin pian näkeväni soratiepätkiä, mutta ei niitä ollutkaan. Asfalttia asfaltin perään. Olikohan se nyt siinä? Maalauksia odottamassa. Jos oli, ihmetytti kuitenkin muutamat reiät vanhassa päällysteessä ja nuo merkinnät. Pääasia kuitenkin on se, että ne pahat heitot Kuijasjoen pohjoispuolella ja yksi vielä etelämmässä ovat nyt historiaa. Pohjakosketuksia ei enää tuolla tiellä tule! Muutama vesipisara taivaalta. Sateeksi sitä oli tulha mainostaa.

Kotona kahvit. Suihkut ja pyykit. Tallennusten katselua ja muutakin TV:n tarjontaa. Kun menin kastelemaan takapihan tomaattiani, huomasin ongelman. Muutamat raakileet ovat painaneet tomaatinvarsia. Ei hyvä. Laitoin muutamia tukinaruja, joilla nostin kasvustoa ylemmäs. Kotitomaateissa on raakileita kutakuinkin saman verran, kuin mökilläkin, vaikka itse kasveja on vain kaksi tai kolme. Mökillä on seitsemän. Kotona raakileetkin isompia.

Ensi viikolla näyttäisi tapahtuvan selkeä muutos säätilassa. Viilenee lopultakin ja päivälämmöt saattavat jäädä jo 10 asteen paikkeille. Tomaatteja se ei auta kypsymään, mutta olkoot.

Perjantai, 26.8.2022

En ollut etukäteen ollenkaan suunnitellut tälle viikonlopulle kalahommia. Muikkuverkot laskin eilen hetken päähänpiston vuoksi. Oli niin mainio ilma ja halu testata tätä ajankohtaa ja poikkeavaa solmuväliä. Aamulla sitten verkoille. Ennen yhdeksää. Aiemminkin olisi saanut mennä. Verkkoja oli ihan hauska nostella, sillä muikkuja oli aika mukavasti. Onneksi verkkoja oli vain kaksi pyytämässä. Mökillä päästeltiin muikut verkoista. Olisi varmaan kärsinyt olla vielä millin harvempi solmuväli. Sen verran isoja muikut olivat. Jokohan syksyllä vuosikausia hyvin palvelleet verkot saavat lepäillä ja siirryn kokonaan näihin parempiin kokoihin?  Nopea kiilaus ja pesu. Verkkojenkin pesu. Kalat pusseissa ja pakastimessa ennen yhtätoista. Lämmin vesi ja lämmin ilma ... hopussa sai olla, että jotakin saisi kotiin viemisiksi. Saatiin muutaman paistinpannullisen verran. Ensi viikolla takuulla jo muikkua paistetaan!

Aino alkoi ikkunoiden pesuun. Eipä saanutkaan enää keittiön ikkunaa kiinni. Avustin. Pitääpä vastaisuuden varalta eli seuraavalla kerralla laittaa pokan alle muovikiila. Vaatii sen millin tai kaksi koroketta, että saa lukituksen pelaamaan. Käväisin kuokkimassa potut. Viikoksi. Pesin rannassa potut tälle päivälle ja huomisella. Kotiperunoista harjasin kevyestin hiekat ja mullat pois. On muuten valtavia perunoita!

Yksi pieni asia on ollut tämänvuotisella työlistalla. Ei mikään tärkeä, mutta välillä se olisi ihan selvästi hyödyksi. Tarvitsisin jonkunlaisen työtason/-pöydän. Höylähommia ja hiontoja varten. Olin saanut päähäni kuningasajatuksen. Rakensin sen kiinni puuvajan terassiin. Siihen ulkosyrjälle. On hyvällä paikalla ja ennen kaikkea se on nyt viimeisen päälle tukeva! Irtopöydän ongelmat kuitattu!

Viiden jälkeen istuin siinä kannon nokassa ja silmäilen pöytää. Olin siihen tyytyväinen. Pöydän vierusta on kuitenkin vielä tasoitettava. Se on aika vino. Suunnitelma on selvä. Se jättiporo tuli yllättäen nurkan takaa ja oli jo liki kosketusetäisyydellä, kun säikäytin sen. Ei se kuitenkaan saanut sydäriä. Valitettavasti.

Torstai, 25.8.2022

Nyt yö oli jo sen verran kolea, että Meltosjärvessäkin käväisi pakkasen puolella. Torniossa runsaat viisi astetta plussalla. Etelävirtaus, meri taitaa lämmittää. Ensi yölle onkin luvassa lämpimämpää. Pakkasista ei taas puhettakaan.

Päätettiin ajaa Sihtuunan kautta. Vakoillaan tietyön edistymistä. Huomennahan sen pitäisi suunnitelmien mukaan olla jo valmis. Ajeltiin ja saavuttiin Sihtuunan T-risteykseen. Uusi päällyste pohotti mustana kumpaankin suuntaan. Kertakaikkiaan hieno homma. Tietä on vuosien mittaan "laastaroitu" aina reikien kohdalta, mutta eihän sellainen paikkailu kestä. Hyvssä lykyssä se kestää kevääseen asti, mutta yleisemmin nuo paikat lähtevät pois jo seuraavilla kunnon sateilla. Vesi pääsee paikan alle ja liikenne hoitaa loput.

Olipa mukava kerrankin ajella. Mellakoskelle asti oli kutakuinkin valmista. Siitä eteenpäin oli työt kesken. Saattoautokin yhdellä aktiivisella osuudella. Kyllä se siitä valmistuu, mutta ei vielä huomenna.  Vaikka oli rajoituksia ja pysähdyskin, oli tätä kautta nopeampi tulla mökille.

Mökissä sisällä +13. Ulkona +16. Kyhyt. Kahvit ja voileivät. Sitten valmistelemaan maton pesua. Aino oli sanonut, että tarvitsee pestä vain se tahra yhden maton reunasta. Virittelin pumpun ja toin aggregaatin viereen. En ollut ollenkaan testannut edellisen korjaukseni pitäyyttä. Niin varma olin korjauksestani. Nyt vuotoa ei ollut. Ennen vesi lensi liitoksesta ohuena suihkuna 3-4 metrin korkeuteen. Nyt ei vuotanut pisaran vertaa!

Käänsin letkun suuttimen niin, että suihku oli kova ja aika ohut. Sain sillä aluksi pesualustan lautojen raoista liat ja roskat pois. Ei tartu möhnät mattoon. Sitten hakemaan sitä mattoa. Ainolla olikin mattokasa jo terassilla odottamassa. Siis kasa! kolme mattoa! No kannoin matot pesu alkoi. Vetelin varrellisella katuharjalla. Aino konttasi juuriharjan kanssa. Suhina kävi ja pian oli matot käyty läpi ja huuhdeltukin. Nostettiin valumaan. Nätti hommahan se olikin!

Kasvihuoneen muuttuminen verkokohuoneeksi on vain ajan kysymys. Raivasin hiukan tilaa ja laitoin pari muikkuverkkoa odottamaan ensimmäistä muikutusta. Leikoin hieman jälleen tomaatteja. Raakileita on, mutta vihreitä. Yksi on tosi iso, muut lapsukaisia. Ehtiiköhän näkymään punaista ennen pakkasia?
Aino imuroi vielä autonkin. Johan sitä ollaan saatu taas paljon aikaiseksi!

Syönnin jälkeen hetki taas pitkällään. Virittelin sitten veneen lähtökuntoon ja otin kyydille muikkuverkot, kohot, narut ja ankkurit. Pari verkkoa vain laskin. Ihan kokeilumielessä. En oikeastaan veikkaa saaliiksi yhtään muikkua. Mutta sekin on vastaisuudessa tietoa, jos muikkua ei tule!

Keskiviikko, 24.8.2022

Aamuyöllä käväisi lämpömittarilukema Meltosjärvessä nollassa. Saattoi olla kylmintä tarjontaa Suomessa. Kylmää on yhä öisin luvassa. Päivisin vielä tosi lämmintä. Liiankin. Viikon kuluttua ollaan jo syyskulla. Pakkasetkin saattavat kohta olla tavallisia. Nämä muutoksen hetket voivat olla todella yllättäviä. Yleensä syksyn tulon tajuaa vasta sitten, kun lähtee liikenteeseen lyhythihaisissa vaatteissa ja sandaaleissa. Ja räntää tai lunta sataa. Loska tunkeutuu sandaaleihin.

Aamulla Aino oli jo huolissaan, että milloinka sinne mökille oikein mennään? Olisi kuulemma mielen päällä monenlaista hommaa. Niinhän se on. Ei mökillä puuhat lopu. Eivätkä työtkään. Asioita on vain priorisoitava ja aikataulutettava. Vastaan tulee tilanteita, jolloin sekaan ei enää mahdu kovin kummoisia yllätyshommia. Siksi ne tiedossa olevat asiat onkin pyrittävä hoitelemaan pois aina mahdollisimman ajoissa. Ylläreitä kuitenkin tupppaa tulemaan. Tunnin tai parin ylimääräiset hommat vielä saattavat olla ok, mutta jos ne vievät aikaa päivätolkulla, voi se olla katastrofi. Pienetkin remontit kannattaa ajoittaa sellaiseen ajankohtaan, että sitä aikaa piisaa. Ei ole ollenkaan ainutkertaista se, että pikku homma kasvaakin päivien puurtamiseksi. Minulla on se työlista, josta ei enää pakkopullaa löydy. Olen kuitenkin ajatellut ennen muikkuja ja puolukoita pari asiaa tehdä. Päivän hommia molemmat. Saatan nyt jo aloitella, ainakin valmistella jotakin, jos siltä alkaa tuntumaan.

Huomenna mennään mökille. Varmaankin siinä aamupäivän tunteina. Ei kannata jättää iltapäivään. Sellainen tarkoittaisi sitä, että voisi vähäisetkin hommat jäädä huomiselta tekemättä. Eihän sellainen passaa.

Kaupassa käytiin päiväruuan jälkeen. Nakkisopan. Paluumatkalla tankkasin, kun reissu meni siitä vierestä. Eipähän sitten tarvinnutkaan enää kiertää sillä suunnalla, kun tein vielä pienen reissun. Motonetissä ja Lidlissä. Eli jonkun aikaa taas pärjäillään.

On tullut tässä kesän aikana katseltua teeveestä pariakin iltapäiväsarjaa. Harmittomia hössötyksiä. Mutta tietyllä tavalla koukuttaviakin. Aikansa kuluksi saa tuollaisiakin katsoa. Eikös vain?

Tiistai, 23.8.2022

Yö oli yllättävänkin kuiva edelliseen verrattuna. Ilman kosteus on näiltä vuosin yleensä öisin 100 prosentin tuntumassa. Niinkuin toissa yönä. Viime yönä ei saavutettu edes 80 prosenttia. Siksipä aamulla pyykkiä koneeseen ja kymmeneltä ulos langalle. Kaunis, hieman tuulinen sää. Erittäin hyvä pyykinkuivausilma.

Ostin viime kesänä smirgeli/tahko -yhdistelmän, jonka toin pari viikkoa sitten mökiltä kotiin. Vein koneen takapihalle ja aloin etsiskelemään teroitusta kaipaavia työvälineitä. Löytyihän niitä. Oli monenlaista veistä ja puukkoa. Oli kirves ja petkelkin.

Joissakin halvoissa veitsissä on terän materiaalina ihan tavallinen rauta. Karkaisematon, pehmeä. Niillä leikkaa hedelmiä ja juureksia ja niiltä ei vaaditakaan huippuluokan terävyyttä. Terät ovat ohuita ja ne saa helposti aina hyvään kuntoon kunnon hiomakivellä tai -raudalla. Ne eivät kaipaa tahkokäsittelyä. Eri asia on sitten välineet, joissa on paksummat ja kovemmat terät. Puukot ja kirveet esimerkiksi. Kun niitä kerrasta toiseen teroittelee perusteroittimilla, alkaa teräosa "pyöristymään". Tällaisille teräaseille tekee hyvää silloin tällöin käyttää niitä tahkossa. Tahkolla saadaan palautettua terän muoto ja terävyys. Ja samalla teroitettavuus. Tahkosin siis välineet ja osan vetelin vielä liipalla. Kirveessä käytin aluksi smirgeliä, sillä pelkkä tahkoaminen olisi vienyt aikaa tolkuttomasti. Petkel hoitui pelkällä smirgelillä. Se on jäätikön hakkaamista varten ja huipputerävyys ei kuulu sen tarpeellisiin oninaisuuksiin. Seuraavaksi vien tahkon mökille. Siellä teroitettavaa piisaakin ihan eri tavalla. Ehtiikö edes päivän aikana kaikkia käsittelemäänkään!

Pääministerimme bileilystä on levinnyt somessa jälleen uusia kuvia. Tällä kertaa Kesärannasta. Jälleen pääministerimme pyytelee anteeksi. Monennenkohan kerran? Boris Jonssonin juhlimiset ovat Suomen pääministerin pippaloihin verrattuna pyhäkoululaisten limukkadiskoja. Olisikokan Suomen pääministerinkin vihdoinkin tajuttava oma asemansa ja erottava? Saisi Sanna siten hyvän eläkkeen turvin tehdä tasan mitä haluaa. Mitähän se mahtaisi olla?  Ja saisi olla esimerkkinä nuorisolle silloin, kun se ei enää ketään kiinnosta!

Sääennustukset ovat hieman maltillisempia lämpötilojen suhteen. Joku päivä sitten oli loppuviikolle luvassa liki helteitä. Lämmintä on nytkin luvassa, mutta jo kahden tai kolmen asteen verran viileämpi säätarjonta on todella tervetullutta. Tuulet pyörivät ja voimakkuus vaihtelee. Myrskyyn asti ei tuulta kuitenkaan riitä.

Maanantai, 22.8.2022

Yön seutuna satoi ihan reippaasti. Aamulla sateesta jäljellä vain märkä maa. Ja ilmankosteus, joka ei meinannut millään alkaa alentumaan. Turha kuvitellakaan, että veisi ulos langalle pyykkiä kuivumaan. Kuivaisiko sisälläkäään? On onneksi vaihtovaatetta ja -lakanaa, ettei tule hätää, vaikka jonakin viikkona ei pyykkiä pesisikään. Loppuviikolla luvassa aurinkoisempaa. Voi tulla pyykinkuivauskelit.

Ihottumma ei oikein ole hallinnassa. Viimeisten kahden viikon aikana tilanne on heikentynyt. Mätäkuun oireita? Viikonlopppuna olen panostanut hieman ja ryhtynyt vastahyökkäykseen. Pahin ongelma-alue on tällä kertaa kyynärpäät ja kyynärvarret. Ranteet ja kämmenselät kakkosena. Laitoin kortisonilla kyllästettyjä haavatyynyjä pahimpiin paikkoihin. Päälle elastista putkisukkaa, jotteivät haavatyynyt irtoa. Oli aamulla aika rohkaisevia merkkejä. Kovettumat olivat pehmentyneet ja vähentyneet. Kävin apteekissa hakemassa lisää tarviketta. Sain laitettua uudet siteet käsiin. Katsotaan parin vuorokauden kuluttua, mikä tilanne on silloin!

Apteekkireissulla käväisin myös kaupassa. Jälleen vain alkuviikon perushommia. Että pärjätään varsinaiseen kauppareissuun asti. Loppuviikolla torstaista lähtien on Torniossa kansainväliset suurmarkkinat. Jokohan pistäytyisi siellä? Olen kerran vain piipahtanut aiemmin. Olisikohan nyt jotakin uutta ja mielenkiintoista tarjolla?

Meille tulee tilattuna kaksi ristikkolehteä. Vuosia sitten tilasin ne Ainolle jouluhahjaksi. Tilausta ei olla peruttu ja lehtiä tupsahtaa postilaatikkoon yhä parin kuukauden välein. Aino niitä pääosin täyttelee. Mökilläkin. Kotona tuossa ruokapöydällä on aina pari lehteä. Auki joltakin työn alla olevalta kohdalta. Joskus minäkin innostun niitä katselemaan. Vuorotellen täyttäen ristikot usein sitten lopulta ratkeavat. On aika jännää, miten ihmisen ajatusmaailma helposti polkee yhtä ja samaa rataa. Vihjesana tai -kuva voi merkitä toiselle ihan eri asiaa kuin toiselle.

Joskus kuitenkin käy niin, että tulee täydellinen jumi. Posti kantaa uusia lehtiä laatikkoon ja pöydällä on avoinna se yksi ja sama ristikkolehti. Nyt oli näin ja viikkojen aikana siihen oltiin saatu 50-60 prosentin täyttöaste. Kyseessä oli aukeaman kokoinen ristikko, jossa pääkuva viittasi pariinkymmeneen sanaan ympäri ristikon. Päätettiin olla tuhmia ja katsoa netistä parin sanan verran apuja. Kolme sanaa oli tarkoitus luntata. Neljännen näin vahingossa. Kaikkien sanojen kohdalla oli niin, että jouduttiin pyyhkimään risteävia sanoja. Niin hukassa oltiin oltu. Katsotaan, alkaako nyt ristikko yhtään helpottumaan, vai pitääkö taas hakea helppoa ratkaisua?

Sunnuntaina aamuyöllä, kello 4:51, tuli puhelimeeni viesti. En sitä silloin huomannut. Vasta joskus aamupäivällä katsoin puhelinta ja sen havaitsin. Kyseessä oli ilmoitus pelastustehtävästä. Nyt jälkikäteen tiedän, mistä oli kysymys. Ja onneksi kaikki on ok. Mutta nuo viestit ... niitä ajoittain tulee. Ennen viestit olivat selkeämpiä. Nyt viesti ei kerro mitään selväkielisesti. Ylälappia koskevat viestit ovat kuitenkin onneksi loppuneet. Nyt viesteissä koodeja koodien perään. Paikkakin joskus vain pelkkä Miekojärvi! Tuossa muodossa ja tällaisella koulutuksella ei noilla viesteillä ole minulle mitään virkaa. Pitääpä ruveta selvittelemään, miten niistä pääsee eroon!

Ei se neljän apusanan vakoilu autuaaksi tehnyt. Katsoin kaksi lisää. Apuja noista on, mutta ratkeaako ristikko? Joillakin ristikon tekijöillä on ihan oma tyylinsä ja ajatusmaailmassa. Sinne sisään pääseminen vaatii aikansa ja useiden ristikoiden täyttämistä. Pitää nyt hieman keskittyä ja ruveta miettimään. Monesti on niin, että illalla homma on jumissa, mutta aamulla järki luistaa aivan toisella tavalla. Jokohan aamulla lävähtää? (alkoikin lävähtämään vähän jo illalla, kun hetken taas istuin)

Kaikki varmaan tietävät, mikä on siloviholainen! Se on se pikkuinen oranssinkeltainen muurahainen, jonka purema tuntuu niin hel.. eiku per.. eiku saa.. eiku kauhean kipeältä. Puremakohtaa polttelee kauan ja siihen nousee patti. Pentuna kun joka paikassa ryömittiin, noita puremia saatiin kesän mittaan niin, että tuntui. Meille nuo muurahaiset olivat kupliaisia. Meille tavalliset muurahaiset oli kusiaisia. Tällä ihottumallani on sellainen mielenkiintoinen piirre, että kun vaikkapa sattumalta rapsutan jotakin kohtaa ihosta, alkaa iho siltä kohdalta punottamaan ja kutiamaan entistä enemmän. Ja nousee pikku pateille. Käsissä on nyt kaksi sellaista aluetta. Ja vihlova polttelu, kuin kupliaisten puremat näpyissä. Kipu on hetkittäistä. Alueen koskettelu pahentaa heti tilannetta.

Sunnuntai, 21.8.2022

Onnea pikkuleijonat. Hoppee ei oo häppee!

Jos aamulla olisi ollut pouta, olisi edessä ollut mattopyykkihommat. Yhden maton oli Aino määrännyt pestäväksi. Mutta jo aamusta saimme yllemme kapean saderintaman, jonka liike oli sitä rintamaa pitkin etelästä pohjoiseen. Rintaman pohjoispää oli Jäämerellä, eteläpää missä lie Balkanilla. Välillä sade oli hyvinkin rankkaa. Räystään alta nappasin alta aikayksikön kymmenkunta ämpärillistä vettä. Sadeviitan suojissa oli ulkosalla liikehtiminen mahdollista. Hauskaa se ei kuitenkaan ollut. Hikihän siinä tuppasi tulemaan. Lämmintä oli yhä ja kosteusprosentti liki tapissaan. Mattopyykki odottaa seuraavaa reissua. Jospa tämä sääkin alkaisi viiletä!

Kotimatkan aluksi kuljeskeltiin poutasäässä. Kapea saderintama oli liikahtanut sen verran lännemmäksi, että Tarrallakaan ei enää satanut. Kun lähestyimme Ylitorniota, alkoi heikko sade. Ylitornion eteläpuolella sade muuttui sitten melko rankaksi. Kovaa sadetta kesti 30 kilometrin verran. Vasta Karungin pohjoispuolella poutaantui. Siinä matkalla satoi välillä niin kovaa, että tie lainehti vedestä ja renkaat eivät aina osuneet tiehen. Oli pakko suhteuttaa vauhti olosuhteiden mukaiseksi. Kaikki näyttivät niin tekevän.

Kotona jälleen kotiintulorituaalit. Kahvit ja tallennusten katselua. Paistoin välillä kuhaa ja vielä oli ohjelmia kovalevyllä. Aikaa oli kuitenkin. Yhden 2-tuntisen pätkän jätin viikolle.

Kun eilen lepäilin yläkerrassa ruuan jälkeen, oli meillä käväissyt vieraita. Aino oli huudellut alhaalta minulle, mutta mitäs minä näillä korvillani kuulen! Lueskelin, ja radio vieressäni oli suurella, että kuulisin sieltä jotakin. Kuuluikohan alakertaan se, kun radio soi aika lujalla? En siis kuullut huutoja. Mietittiinkin sitä, mikä olisi paras keino hälyyttää meikäläinen. Pitäisiköhän virittää lehmänkello narusysteemin päähän? Kelloja olisi ja naruakin olisi. Reitin valinta enää tehtävänä.

Hukkuneita Suomessa on tänä vuonna jo yli 120 henkeä. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton tavoite on 100 hukkunutta/vuosi. Hei ... tavoite on saavutettu. Älkää enää hukkuko!

Kun ajeltiin kohti Torniota ja sade alkoi hiipumaan, oli valtatieltä oikealle kääntyvän tien nimikyltti hyvin jo havaittavissa. Siinä luki Hernekoskentie. Ensin luin että Hernekeitontie. Ok ... Monen kunnan ja kaupungin ongelmana on teiden nimeäminen. Onkin sitten otettu jonkun asuinalueen tienimet vaikkapa eläin- ja kasvikunnasta. Loputon valikoima nimiä. Tuosta hernekeitosta tuli mieleen se, että tuskin mikään kunta/kaupunki on nimennyt katuja tai teitä ruokalajin mukaan. Raaka-aineiden on, mutta Hernekeitontietä ei ole. Eikä Kaalilaatikonkujaa. Saati Makaroonivellinpolkua. Olisihan se mellevää saada kertoa asuvansa vaikka Kukkakaaligratiinikadulla!

EM-yleisurheilut urheiltu. Lassi "Loppahousu" Etelätalo kiskaisi viimeisenä päivänä mitaleille. Pienoinen yllätys ... vai oliko? Kyllä Suomi nyt nosti mainettaan urheilumaana, kun saatiin neljä mitallia. Kaikista mitalisteista voi oikeastaan sanoa sen, että kova ja pitkäaikainen työ on tuonut tulosta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Lauantai, 20.8.2022

Eilen kahden mitalin ilta. Katsottiin tietenkin, kun oli selvästi jotakin syytä odottaa menestystä. Naisten 400 metrin aidoista odottelin myös mitalia. Rahkeet eivät tällä kertaa kuitenkaan riittäneet. Ensi kerralla sitten!

Poutasää, mutta oli sellainen lämpimänkostea ilma. Kuin tropiikissa. Tuuli etelästä, joten sekään ei antanut helpotusta. Aamusta jo liki 20 astetta. Vasta iltapäivällä kosteus alkoi hieman hellittämään. Helleraja meni taas komeasti rikki.

Vähäinenkin liikkuminen sai hien nousemaan pintaan. Kävin kuokkimassa potut. Nyt kahdeksi päiväksi ja ensi viikon varalle hiukan. Harjasin pehmeällä harjalla kotiin vietävät hiekattomiksi ja mullattomiksi. Loput kolistelin rannassa. Hiki ja mäkärät riesana. Aino oli niputtamassa kaatamiani pikku saikaroita. Menin kaveriksi. Nippuja tulikin melko runsaasti, kun rantakiville oli viikko siten kaatanut melkoisen määrän lepikkoa. Eiliset olivat vain pieni lisä. Kannoin niput tuohon melko ylös männyn juureen. Illan suussa hain siihen pressun päälle sateen suojaksi. Hiki ja mäkärät saivat sen aikaan, että päätettiin laittaa sauna lämpiämään. Juopastiin kahvit ja saunottiin. Päivä jo puolessa. Tai vasta!

Loppupäivän ohjelmaksi oli tiedossa lepäilyä. Tai sellaista askartelua, jossa ei hiki tule. Päätinkin sitten käydä kamerat läpi. Paristokäyttöisiin vaihdoin kaikkiin uudet virtalähteet. Tarkistin muistikortit ja poistin valtaosan kuvista.

Ruuan aika kolmelta. Syönnin päälle hetki pitkällään, mutta ei unta. Tinasin uuteen kamera-akkuun johtoparin. Johtojen toisiin päihin laitoin banaaniliittimet. Viimeistelin kaikki liitokset kutistesukalla. Vaihdoin akkukameroihin tuoreet, ladatut akut. Nyt on kaikissa kameroissa täydet virtalähteet.

Iso poro on pysytellyt piilossa koko viikonlopun. Nyt kun sain kaikkiin kameroihin sähköt vaihdettua, teki tuo mahtiporo kunnon kamerakierroksen. Ainakin kolme kameraa otti siitä kuvia tai videoita.

Tänään siis erittäin ilkeä sää. Huomiselle luvassa onneksi viileämpää. Sateistakin. Hellelukemia ei ole nyt luvassa tänne suuntaan. Jokohan nyt oli viimeinen hellepäivä? Saisikin muuttua sää niin, että 10 astetta olisi päivisin lämmintä. Ei minulla mitään ryskähommia ole tiedossa, mutta pystyisi edes jotakin tekemään!

Perjantai, 19.8.2022

Aamulla vakiohommat mökille lähtöä ajatellen. Aamupalan jälkeen tiskikone päälle. Omat kamppeet lähtökuntoon. Roskat roskiksiin etteivät ala haisemaan sisällä. Ruuat kylmälaukkuun ja tiskien valmistuttua liikenteeseen. Ajettiin Ylitornion kautta ja kierrettiin siten tietyöt. Poutaa, mutta tiet vielä märkiä matkan loppupäässä. Sateet olleet ja menneet. Matka kesti sen 1h40min.

Mökillä noin 15 astetta. Juotiin kahvit. Kamiinaan pikku kyhyt. Ulkonakin lopulta ilma lämpeni. Kasvihuoneessa tomaattien hoitoa. Raakileita alkaa näkymään. Niinkuin kotonakin. Hyvin epävarmaa on kypsien tomaattien kohtalo. Hitaasti kaikki tapahtuu.

Pihalta ja poluilta sai huiskia poron paskaläjiä syrjään. Samoin sieniä. Kameraan tänään tallentunut useampia poroja. Osa peräti ensikertalaisia minun kameroiden edessä. Risukokon viimeistelyä. Otin vielä vesurilla joistakin rangoista oksia. Oksat kokkoon, rangat polttopuiksi. Peitin lopuksi risukasan. Saa nyt pressun alla kuivahtaa.

Rannan tuntumassa leikoin vielä pystyssä olevia pikku saikaroita. Kiireellä oli kaikki ulkohommat tehtävä. Oli heittäytynyt tyyneksi ja oli lämmintä. Mäkärille ihanneolosuhteet tulla iholle. En tälle päivälle halunnut missään nimessä hikeä pintaan. Vaikea sitä oli kuitenkin välttää. Leppoisana välipalapuuhana tekaisin kepin, jolla saa talvella mitattua jään vahvuutta.

Marin tuli siis lomalta ja piti oikein lomaltapaluupirskeet. Harmittelee vain sitä, että video jauhobileistä on vuotanut julkisuuteen. Kun on päässyt mustan limusiinin takapenkkivirkaan, tuo se tiettyä vastuuta. Ajatelkaapa, mitä mieltä oltaisiin, jos Sauli bilettäisi vastaavasti!! On eri asia olla tehtaassa duunari, kaupan kassa tai toimistosihteeri. Heillä ei työaika jatku määrättömiin. Viranhaltijoilla se on eri asia. Virka-aika on jatkuvaa, kunnes viranhaltija vaihtuu. Marin sanoi, että oli täysin työkuntoinen. Oho! Ja Oijoi! Kuka tahansa tavallinen työntekijä saisi potkut, jos olisi humalassa työaikana.

Kansa alkaa kyllästymään tuohon teiniprinsessaan. Ei se kasva aikuiseksi. Kauankohan tuota menoa sallitaan demaripiireissä? Montakohan skandaalia SDP vielä kestää? Gallupit pian kertovat, olivatko nyt julkaistut vaalivideot hyvästä vai pahasta!

Torstai, 18.8.2022

Eilen melko synkkä päivä. Olisi ollut vielä synkempi, jos oltaisiin asuttu kymmenen kilometriä idempänä. Lähellä oli raja, jonka takana mustat pilvet, ukkonen ja sade, olivat sään haltijoina.

Tänään eri keli. Se antoi mahdollisuuden kuivattaa pyykkejä ulkosalla. Etenkin minun veriset lakanani kaipasivat pyykkikonetta. Saatiin pari koneellista kuivatettua ulkona. Joukossa muutakin, kuin minun lakanoita.

Päätettiin tehdä kauppareissu vasta iltapäivän puolella.  Meikäläinen otti sen verran aavistuslähdön, että käväisin apteekissa aamupalan nautittuamme. Kävin tietenkin sitten myös tankilla ja Lidlissä. Aika perinteiset reissut. Ehdin hyvin vielä pyykkien ripustukseen.

Yleisurheilua tuli päivällä kolmeen asti. Alkueriä ja välieriä ja 7-ottelun keihäs. Suomalaiset pääosin perusmassaa, mutta pari positiivistä poikkeustakin oli. Ainahan se on mukavaa, kun ei heti kättelyssä ole homma ohi. Illalla kisoja lisää. Ei isompaa menestystä meille.

Kauppareissu tehtiin kolmen kieppeillä. Kotiin palattuamme aloin leivontapuuhiin. Tein mustikkapiirakkaa pullataikinaan. Pullataikinaan tehdyt piirakat maistuvat yleensä minulle. Niin tälläkin kertaa. Muuten en ole makeiden leivonnaisten perään. Suolaiset ovat ennemminkin in.

Suomen naiset ovat paistatelleet tänään maailman medioissa. Niin hyvässä kuin pahassakin. Marinin bilevideot ovat olleet puheenaineena niin idässä, kuin lännessäkin. Suomi joutuisi täysin naurunalaiseksi, ellei eräs Wilma Murto olisi paikannut sitä mainetta, jonka rouva pääministeri on pilannut.

Keskiviikko, 17.8.2022

Loppuillasta ja keskiyöllä ukkosrintaman reuna vielä hipaisi Torniota. Vettä satoi hieman. Muutaman kerran jyrisi. Kun valot olivat jo sammuksissa, kantautui taivaan välke myös sisälle. Kaukaa kuitenkin, kun jyrinää ja jytkettä ei sen kummemmin kuulunut. Päivän mittaan poutaa ja hyvinkin lämmintä. Iltapäivällä kahden aikaan sadekuuro, mutta se meni ohi puolessa tunnissa. Lämpötilan kuuro pudotti alle 20 asteeseen.

Seuraavaa sadealuetta saatiin odottaa iltaseitsemään asti. Muutama pisara jälleen. Ja taas meni niin, että hurjemmat rintamat ja ukkoset sateineen menivät idän kautta ohi. Olisi nyt vain satanut. Olisi se ilmakin hieman raikastunut. Iltamyöhäänkin oli vielä parikymmentä astetta plussaa.

Täytyy tunnustaa, etten tälle päivälle ole saanut yhtään mitään aikaiseksi. Hain postin, siinäpä oli hurjin suoritukseni. Olen seurannut netistä sään edistymistä ja ollaan katseltu teeveestä kisoja. Ihan aamusta katsoin parit tallennukset eiliseltä. Kun ollaan tällaisia sohvanpohjaurheiijoita ja kisalähetyksiä on nyt liki koko päivän ajan, en pidä ihan kauhean pahana tämän viikon laiskottelua. Tulee vielä aika, jolloin TVkin jää toiseksi, kun on muuta puuhaa. Jo ensi viikolla tilanne on toinen, kun kisalähetykset loppuvat.

Vesku Loirin kuolemaa suree tavallansa koko kansa. Joku on ehtinyt ehdottamaan valtiollisia hautajaisia. En ole sen kannalla. Kyllä Vesku oli suosittu ja monipuolinen taiteilija, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, että valtiolliset hautajaiset kuuluvat Suomen valtion johtoon kuuluneille henkilöille. Lisäksi sellaiisille, jotka ovat Suomen nimissä olleet maailmalla tai kotimaassa  tehden jotakin äärimmäisen merkittävää.  On vaikea vetää raja sille, kuka on oikeutettu ja kuka ei, jos taiteilijat alkavat saada hautauksen valtion piikkiin. Takuulla moni mm. arvosti Jussi Hakulisen korkeammalle. Makuasioista saa olla eri mieltä!

Ihmettelin, että mikä Sagaa vaivaa, kun oli niin myrtsinä, vaikka teki kuulassa ennätyksensä? Oli kai vain niin keskittynyt. 200 metrin esittelyssä hymystä oli jo selkeitä merkkejä. Ja juoksun jälkeen haastattelussa karkasi jo naurukin. Hieno päivä Sagalla!

Iltalehdet mainostivat, että tämä on Suomen superpäivä EM-kisoissa. Naisten seipäässä ja naisten moukarissa kun oli mitalimahdollisuuksia. Kerrankin oli niin, että odotuksilla oli katetta. Moukarissa sijat 5 ja 8. Mutta ... sitten. Seipäässä Wilma järjesti näytelmän, jollaista ei olla nähty edes Kansallisteatterin näyttämöllä. Nousu ensin viidenneksi, sitten kolmanneksi ja odotukset vain kohosivat. Ja sitten 480 ja yli ensimmäisellä. Ykköstila, joka piti loppuun asti. Kisan jo ratkettua Wilma ylitti vielä 485. 13 senttiä yli oman entisen ennätyksen. Onnea Wilma! Hyvä Suomi!

Tiistai, 16.8.2022

On taas ollut päivä aikaa seurata yleisurheiluja. Toinen päivä menossa lopuilleen ja suomalaisilla mennyt heikosti. No, mikä minä olen haukkumaan. Jos urheilija tekee ennätyksensä tai edes hipoo sitä, ei häntä voi karsiutumisesta moittia. Syy on silloin ennemminkin valitsijoissa. Suomellahan on poikkeuksellisen suuri joukkue. Parilla urheilijalla on etukäteen ajateltuna jonkinlaiset mitalisaumat. Kymppijoukkoonkaan ei ole suomalaisia tunkemassa. Kokemusta ja koulutusta ollaan hakemassa. Niinkö? Kyllä silloin pitäisi olla jonkunlainen ikärajakin. Turha valita oppimisreissulle uran loppuvaiheessa olevia urheilijoita.

Vaikka joissakin lajeissa ei suomalaisia olekaan, on niitä silti erittäin mukava katsoa. Joskus jopa mukavampi, sillä silloin ei tarvitse jännittää tai tuskailla omien suoritusten kanssa. Tietenkin väkiselläkin tulee suosikkeja myös ulkolaisista urheilijoista. 10-ottelu on helposti sellainen laji, koska näkyvyys on suurta ja kilpailijat tulevat tutuiksi. 10-ottelussa on tunteet pinnassa silloin, kun epäonnistuu. Ja siitähän se on paha laji, että yksikin epäonnistuminen voi tuhota kahden päivän kisan.

Yhtä muutosta voisin ehdottaa 10-otteluun. 1500 metrin juoksuun pitäisi kisailijat lähettää niillä eroilla, jotka ennen juoksua on saatu aikaan. Niinkuin esimerkiksi yhdistetyn hiihto-osuus mäkiosuuden jälkeen. Kyseessä siis ns. Gundersen-menetelmän käyttäminen. Silloin olisi kaikille -niin kilpailijoille kuin yleisöllekin- selvää, mikä lopullinen järjestys on. Ei tarvitsisi odottaa tietokoneen laskutoimituksia.

Hieman omituisesti kävi 10-ottelun pika-aidoissa. Saksan Abele hylättiin varaslähdön vuoksi. Varaslöhdön noteerasi tietokone. Vaikka lähtöä näytettiin uudestaan ja uudestaan, hidastettunakin, ei lähdössä näkynyt vilppiä. Saksa teki protestin ja Abele saikin myöhemmin juosta matkan. Yksinään. Olisivat laittaneet kirittäjiä, kun juuri oli erikoismiehiä karsiutunut aidoista. Myöhemmin tuli samanlainen varaslähtöilmoitus 400 metrin juoksussa. Siinä näytti siltä, että naapuri saattoi varastaa. Tuo "varastaja" sai vain varoituksen. Vaikuttaa hyvin vankasti siltä, että tuo antureiden mittaama reagointiaika ei näytä totuutta. Ainakaan kaikissa tilanteissa. Joutaisi pois koko sääntö.

Joskus olen mietiskellyt sitä, että missä yleisurheilulajissa olen ollut aikanaan lähimpänä Suomen kärkeä. Annetaan minulle tätä pohtiessamme hieman tasoitusta ja verrataan tuloksiani naisten kärkituloksiin. Joskus ennen 30 ikävuottani olin kohtalaisen kovakuntoinen sälli. Viisi Finlandiahiihtoa a75km Hämeenlinnasta Lahteen olkoon jonkinlainen todiste. Parhaana sulan maan kautena ajoin polkupyörällä 4900 kilometriä. Mutta lähimmäksi en ole päässyt kestävyyslajeissa. Tuskin voimalajeissakaan. Jotta siinä pärjäisi, pitäisi lajia treenata jo pelkän tekniikan vuoksi. Selkein tapaus siis lienee 100 metrin juoksu. Siin oma ennätys on 12,4. Käsiajanotolla. Aikaa on tuosta kulunut ja nykyään en kai jaksaisi tuollaista matkaa edes juosta. Suomen ennätys naisilla on 11,13. Eli ei tarvita kuin hieman yli 10 prosentin lisäys siihen, niin ollaan jo vanhassa ennätyksessäni. 45 vuoden takaa. 45 kilon takaa!

Tämän päivän urheiluosuus oli siinä. Käväisin iltapäivällä naisten moukarikarsinnan jälkeen (eli siis hyvillä mielin) kauppareissun. Todennäköisesti käymme viikon toisen reissun torstaina. Jos kerran originaalisuunnitelman mukaisesti mökille mentäisiin perjantaina. Nyt siis keräsin kärryyn asioita, jotka saattavat olla tarpeen ennen torstain kauppareissua. Lisäksi tapani mukaan otin joitakin painavia tuotteita, joiden päiväyksessä on mukavasti mittaa. Helpottaakseni sen seuraavan reissun painokertymää.

On ollut tänään melkoinen hellepäivä. Perämeren rannikolla Vaasasta Kemiin se purkautui voimakkaina ukkosina. Mekin saimme ukkosesta osamme. Kuulimme nimittäin jyrinää pari kertaa ja suuria pisaroita iskeytyi maahan. Terassi vain kirjavaksi.

Maanantai, 15.8.2022

Oli vaihteeksi niitä aamuja, kun nukuin pitkään. Kello oli jo hiukan yli kahdeksan, kun vääntäydyin punkasta peiton viileämmälle puolelle. Totesimme heti aamusta, että kaupassa ei ole pakko tänään käydä. Ainakaan peruselintarvikkeita hakemassa. Voimmekin pitkälti keskittyä seuraamaan EM-kisoja. Uintiakin, mutta etenkin yleisurheilua.

Tuli päivällä kiipeilyäkin. Onneksi toisella kanavalla oli samaan aikaa jotakin katsottavaa. Kyllä nykyään kilpaillaan vaikka mistä. Mikä on urheilua ja mikä ei. Onhan tietenkin joskus taidelajejakin ollut olympialajeina! Suomeen tullut joitakin mitaleitakin. Aale Tynni esimerkiksi on suomalainen olympiakultamitalisti runolla Hellaan laakeri!

Syötiin päivällä keittoruoka. Sellainen kuuluu meillä viikottaiseen ruokavalikoimaan. Yleisimmin jauhelihasta, niinkuin nytkin. Keittoruuat ovat helppoja ja maittavia. Mitään hienouksia tai monipuolisia ruokia emme valmista. Helppo valmistaminen, hyvä ravintosisältö ja  kohtuulliset raaka-ainekustannukset. Siinä se on. Kun on kulunut yksi vuorokausi, ehkä kaksikin, et enää erota, kuinka kaunis annos oli ja kuinka kauniisti se oli katettu. Selville ei saa sitäkään, paljonko ruoka maksoi ja kauanko meni sen valmistamiseen! Iltapäivällä Aino teki piirakan. Leikoin kaverina paprikat ja kesäkurpitsat. Ihan ok piirakka, vaikkei lihapuolta sisältänytkään. Hukkaan ei mene muruakaan!

Käväisin kuitenkin urheilujen aikana pikku reissun. Motonetissä, en sen kauempana. Ainon otsalamppu on alkanut temppuilemaan. Otsalamppu on mökillä aivan pakollinen varuste. Miten ihmeessä sitä ollaankaan pärjätty ennen, kun otsalampuista ei ollut tietoakaan? Taskulamppuja oli. Alkuun nekin olivat suuria. Olivathan ensimmäiset "pyöreät patterit" suuria. Tyyppiä D tietääkseni. Lamppuja oli toki vaikea ymmärtää taskulampuiksi. Ei niin suuria taskuja ollut. Oli miten oli, pattereista, lampuista ja polttimoista riittäisi tarinaa pitkäksikin aikaa. Kehitys tällä vuosituhannella on ollut hurjaa. Ainolle siis haussa uusi otsalamppu. Katsottiin ensin nettisivuilta sopiva malli. Mökille emme halua ladattavia malleja. Patterilamppu on parempi valinta. Valoteho ei ole se oleellinen asia. Keveys on. Ja se, että siinä ei patterikotelo ole takana, vaan paristot ovat siinä lampun sisällä. Ne mallit eivät myöskään ole käytännöllisiä, joissa yksi hihna menee keskeltä lampusta niskan puolelle. Yleensä siellä takana on se akku tai patterikotelo. Ainolle löytyi sopiva malli. Patteritkin tulivat mukana!

Kun kerran olin Motonetissä, keräsin koriin muutakin tarviketta. Mm. kameran vaihtoakun hommasin. Siihen johtoliittimet myös. Ja lisäksi sitä sun tätä. Hyllypaikat olin merkannut puhelimen muistioon jo kotona. Eipä tarvinnut mitään etsiskellä sen kummemmin!

Vajaa kaksi viikkoa sitten kirjoitin pari sanaa noista urheilijoiden vaatteiden päällipuolelle näkyvistä sukupuolitunnusmerkeistä. Koloista ja pullotuksista. Kun nyt ollaan päästy seuraamaan kisoja, ollaan todettu, että useilla naisilla on tissit. Lisäksi näyttäisi siltä, että joillakin miehillä etumuksessa pullottaa. Hyi! Kamalaa katseltavaa! Vakava asia. Vakavan asian kevennykseksi saanen kirjoittaa tähän muistin virkistämiseksi vanhan vitsin. Tosikot älkööt lukeko!
Nuori mies helteisellä uimarannalla ei oikein tyttöjen katseita kerännyt. Hän meni sitten rantavahdin luo murheissaan, kun säkä ei käy. Vahti neuvoi poikaa ostamaan ison ja pitkulaisen perunan ja laittamaan sen uimahousujen sisälle. Poika teki työtä käskyn mukaan ja asteli seuraavana päivänä rannalla ylväänä kuin kukko tunkiolla. Mutta ei. Tytöt vain nyrpistelivät nenäänsä. Jopa eilistäkin enemmän. Poika taas rantavahdin luo. "Eihän tämä parantanut tilannetta lainkaan", poika murehti. Rantavahti totesi vain: laita kuule se peruna etupuolelle, ei takapuolelle!

Sunnuntai, 14.8.2022

Edellisenä yönä Meltosjärvessä virallisesti +0,1 astetta. Pakkanen jo kymmenyksen päässä. Takuuvarmasti oli seudulla kuitenkin hallaa. Viime yö oli sitten taas lämmin. Kylmimmilläänkin kymmenisen astetta. Aamulla liki tyyntä. Veskulla hyvä verkonkokuilma. Miten lie saalista?

Eilen saunottiin. Tälle aamulle ei siis hikihommia. Vain lähtöaamun kuviot. Aino käväisi aamuohjelman päätteeksi vielä naapurissa. Kello näytti aikaa 10:22, kun lähdettiin  liikkeelle. Koska suorin reitti on nyt tietyön alla yli 40 kilometrin matkalta, ajettiin poikkeuksellisesti Ylitornion kautta. Matkaa tulee 13 kilometriä enemmän. Aikaa kuluu noin 20 minuuttia enemmän. Siis normaalioloissa. Tietyöaikana on hidasteita vaihtelevasti. Ja takuulla ei tee hyvää jyskyttää terävien sepelien peittämällä tiellä.

Kotona juuri ennen kahtatoista. Matkalla juteltiin mm. poikkeuksellisesta polttopuutilanteeta. Viime talvena poltettiin puita varapuuvarastosta. Keväällä arvioin, että sen varaston tyhjenemistä voidaan odottaa joskus helmikuun lopulla ensi vuonna. Kesäpuupino toisen puuvaraston räystään alla ei ole juurikaan vajunut. Muutama kopallinen mennyt. Tahti tulee tietenkin nopeutumaan. Kahden kuukauden kuluttua voi olla jo jonkunlainen talvi. Voi olla, että avovesikalastukseni on silloin ohi. Veikkaisin, että ainakin tuo jälkimmäinen tapahtuu jo hieman aiemmin. Jos syyskuu on lämmin, ei puita kulu, ja kesäpuut on laitettava johonkin suojaan tulevilta lumisateilta. Varapuuvaraston tyhjeneminen voikin tapahtua oletettua myöhemmin.

Kotona ryypättiin kahvit. Kahvin jälkeen ryöpättiin sienet. Iltapäivä ja ilta sitten pitkälti tallennusten ja urheilulähetysten parissa. Ensi viikolla onkin luvassa urheilun ystäville kovasti ohjelmaa, kun yleisurheilun EM-kisat alkavat. Ja monet muut kisat jatkuvat. Onkin mukava sohvan pohjalta katsella lähetyksiä, kun ulkosalla on taas helle. Nyt loppuillasta MM-jääkiekkoa, U20.

Lauantai, 13.8.2022

Lähdettiin käymään sienessä. Joka vuosi ei olla sienihommiin ryhdytty. Joskus ollaan kerätty korvasieniä, joskus rouskuja. Hyvin harvoin tatteja. Keväällä korvasienet olivat hukassa. Kerran vain niitä käväisin vilkuilemassa. Nyt oli tavoitteena kangasrouskut. Ja  tavoitemäärä: puoli ämpärillistä. Ajettiin vanhaan tuttuun kangasrouskupaikkaan. Käveltiin sitten autolta 20 metriä. Ja edessä mahtava näky: kangasrouskuja ihan kerätä asti. Ja juuri pääosin niitä ihanan pieniä. Kiinteitä ja toukattomia. Äkkiä oli tavoite saavutettu. Ajeltiin takaisin mökille. Mökiltä oltiin startattu 45 minuuttia aiemmin!

Aino on ahkeroinut noiden pikku saikaroiden kanssa. Otin moottorisahan ja sillä huitelin pensaikkoja matalaksi. Monet riu'ut olivat jo niin paksuja, ettei oksaleikkureilla tehnyt mitään. Näkyvyys järvelle alkaa taas paranemaan. Hommaa on yhä. Ajan kanssa raivaillaan.

Kävin kuokkimassa potut. Viikon tarpeiksi. Perunoita tulee hurjasti. Monta ämpärillistä. Ei ollut tarkoitus kovin runsaasti niitä viljellä. No, on tässä syksy aikaa niitä pureskella. Mahdollisimman tuoreina, suoraan maasta.

Pilkoin kopallisen syttösäleitä. Viime kesänä, kun uudistin leikkimökin katon, lajittelin purkamani vesikattolaudat kolmeen ryhmään. 1. Käyttökelpoiset. 2. Lahot ja homeiset. Suoraan kokkoon. 3. Polttopuiksi. Ryhmän 3 puut sahasin klapimittaisiksi ja puut heittelin grillipuuvajaan. Niitä on siellä vieläkin. Pikku kirveellä siivutin lautaklapit 4-6 osaan. Riippuen siitä, miten kirves sattui milloinkin lautaan. Mahtaakohan kukaan harrastaa samanlaista syttöpuiden siivuttamista? Etenkin talviaikaan on liki elintärkeää se, että kamiinaan saadaan tuli nopeasti.

Kuivaa polttopuuta on reilusti. Ei olisi siksi välttämätöntä sahailla purkulautoja polttopuiksi. Iso työmaa on niissä se naulojen repiminen. Tuntuu kuitenkin tyhmältä polttaa kokossakaan hyvää polttopuuta. Ollaan tietenkin muutenkin aika tarkkoja puiden kanssa. Puusavotan aikana ja jälkeen keräämme kuivumaan kaikenlaista puunpätkää ja silppua. Sauna lämmitettiin tänään puuntyvilohkoilla. Olen joskus lyhentänyt tuosta näkösältä kantoja. Tuli noin 10-senttisiä lättyjä. Nekin kuivatin ja pilkoin. Onneksi nykyään on tätä aikaa! Voi vaikka värkätä. Ei kaiken tekemisen tarvitse olla ns. järkevää!

Perjantai, 12.8.2022

Niin sitä lähdettiin ajelemaan mökkiä kohti. Kymmenen taisi olla kello. Hieno ilma. Ilmastoinninkin sai ottaa pois päältä, kun oli selvästi alle 20 asteen lämpöä. Jo kauan sitten oli tielle 929, eli Tervola-Pakisjärvi, ilmestynyt maalattuja merkintöjä vauriokohtiin. Viime maanantaina, ja jo aiemminkin, olin katsonut kuinka merkinnät alkoivat kadota. Olin aika varma, että tänäkin kesänä korjausoperaatio tarkoittaa heikkojen kohtien merkkaamista eli tietyöt olisivat tältä vuodelta ohi. Näin kävi 2-3 vuotta sitten. Joskus on kuitenkin ihanaa olla väärässä.

Pian sihtuunan jälkeen alkoi ilmestymään uusia tietyömerkkejä. Sekä tiehen maalattuja, että ihka oikeita liikennemerkkejä. Alkoi myös näkymään pätkiä, joista päällyste oli kokonaan rouhittu pois. Ennen Haarasaajoa olikin sitten konetta ja autoa kilometrien matkalla melkoisesti. Tietä peruskorjattiin ihan kunnolla. Pohjaan oli ajettu paikoin melko määrä mursketta. Ja niinhän se pitääkin. Oli sitten pätkä, joka alkoi liikennevaloilla Vasen kaista oli vielä koskematta ja sitä pitkin ajettiin. Oikea kaista oli työn alla. Edellämme ajoi saattoauto. Kyltti katolla neuvoi seuraamaan. Lopulta auto pysähtyi. Tiellä olleet koneet ja autot ryhmittäytyivät vasemman puoleiselle kaistalle. Saattoauton näyttötauluun tuli ohje: Ohita oikealta.

Onhan se mahtavaa, että tuo 50-kilometrinen tienpätkä vihdoin korjataan. Moni kulkee tänne mökeillekin Ylitornion kautta, kun tämä tie on niin kelvoton. Minullakin auton pohja välillä rappaa asfalttiin, jos vauhtia on vähänkään enemmän. Palautuukohan muuten 100 km/h -kesänopeus remontin jälkeen? Netistä tarkistin: tien pitäisi olla valmis 26.8.2022. Kiitokset sille, jolle kiitokset kuuluvat!

Mökillä hidasteista huolimatta selvästi ennen puolista. Noin +16 astetta sisällä ja ulkona. Pikku kyhyt. Keitettiin kahvit ja haukattiin voileivät. Aino on viime aikoina leikkonut pieniä koivunalkuja tästä ympäristöstä. On siinä mennyt pihlajaa ja pajua ja leppääkin. Homma jatkui. Porot ovat syöneet monet tällaiset alut lehdettömiksi. Jos kaikki nyt saadaan katkotuksi, katoavatko porotkin? Minä päätin ottaa iisisti. Siinä lepäillessäni tyhjensin huussin alusen. Nätti homma. Aivan kuin oltaisiin oltu laihdutuskuurilla!

Istutin kasvihuoneeseen yhden ruukkusalaatin. Moitin sitä, kun mädäntyneen kalan lemu tunkeutui sieraimista minun sisälleni. Viimekertaiset verkot olivat siinä paljussa. Haisiko kalan lima niin mädälle? Nostautin verkkoa ja niinpä ... alapaulassa oli pieni kala. Nostin paljun verkkoineen ulos ja poistin hajun lähteen. Onneksi kala pysyi kokonaisena, eikä räjähtänyt käsiin. Suoritin toimituksen kumihanskat kädessä. Ne jätin tuulettumaan. Silti tuntui jonkin aikaa, ikäänkuin haju seuraisi minua. Epäilijöille tiedoksi: Suihkussa olin käynyt aamulla. Vaatteetkin vaihdettu!

Torstai, 11.8.2022

Aamuyön tunteina saatiin sadetta. Yhdeksään mennessä poutaantui. Sadetta ollaankin saatu juhannuskesän helteiden ja kuivuuden jälkeen ihan mukavasti. Miekojärvessä vesi on hieman noussut, mutta katastrofi on vielä kaukana. Yläpuolisten vesien sulkujen taakse vettä mahtuu runsaasti. Ja annas olla, kun päästään syyskuulle. Säännöstelyrajat nousevat talvilukemiin. Ihan heti eivät altaat täyty, vaikka sataisi päivittäin!

Otin aamupäivällä pakastimesta hieman kuhafilettä. Aino kuori uudet perunat, jotka oli ostettu noin pari viikkoa sitten. Potut tosiaankin piti kuoria. Hyvä esimerkki siitä, että ns. uusia perunoita ei kannata ostaa muuten kuin mahdollisimman pian käytettäviksi. Viikko on jo aikalailla takaraja. Kaksi viikkoa on jo kunnian loukkaus kotimaista perunaa kohtaan. Onneksi pottuja oli sen verran, että niistä sai juuri ja juuri kahdelle hengelle muusin. Kuhat paistoin voissa. Juku ... arvatkaapa oliko makoisaa!

Käytiin kauppareissu. Ainolla oli nopea käynti Haaparannalla eräässä pikkupuodissa. Cittarista viikonlopun eväät. Ei juuri sen kummempaa. Tällä kertaa jätettiin potut ostamatta. Pitää mökillä kuokkia hieman nyt myös kotiin. Mitäpä niitä siellä säästelemään. Vaikka maa on pieni, riittää perunaa meille useammaksi viikoksi. Salaattia ostettiin yksi ruukku. Istutan sen kasvihuoneeseen. Siellä vapautui astia ja yhdestä salaattiruukusta saatamme hyötyä syyspakkasiin asti.

Päivällä vilkaisin Kannasta, olisiko siellä minulle mitään terveisiä. Ja olihan siellä. Lääkäri oli päättänyt muuttaa verenpainelääkitystä. Viimeisissä mittauksissani olivat alapaineet vähintäänkin hyvät. Yläpaineissa oli parantamisen varaa. Kävin kauppareissun jälkeen tankilla ja myös apteekissa. Uutta lääkettä vanhan tilalle. Tosin vanhakaan ei ole ollut kovin kauaa käytössä. Eli jälleen menee liki täysi paketti lääkettä hukkaan. Onneksi se ei ole kallista, mutta silti. En ole koskaan lääkettä määrännyttä lääkäriä nähnyt. Etäsairaanhoitoa parhaimmillaan. Viime viikonloppuna jätin mökille yhden viikon lääkevarannot. Joudun nyt heti vaihtamaan yhden lääkkeen.

Joudun kuukauden päästä jälleen toimittamaan verenpaineseurannan. Uusi lääke on siis otettava heti käyttöön. Jos tulos ei ole riittävä, tuplataan erään toisen lääkkeen määrä. Sillä vain on sellainenkin vaikutus, että syke pienenee. Jo nyt se on reilusti alle 60 minuutissa. Yhdellä pumppauksella sydän lähettää lihaksiin tietyn määrän verta. Ja siis tietyn määrän happea. Jos tuota pumppausvauhtia rajoitetaan, tuntuu se heti fyysisesti. Lihakset eivät saa polttoainetta. Jo nyt on niin, että tasainen rasitus onnistuu, mutta spurtit eivät. Olisi siis hyvinkin tärkeää, ettei tätä lääkitystä nostettaisi.

Elokuu lähestyy puoliväliä. Ja kesäkelit jatkuvat. Etelässä ihan helteitä. Meilläkin lämmintä 20 asteen kahta puolen. Huomenna suunnataan mökille. Hommat on nyt viisasta valita niin, ettei hiki pääse virtaamaan. Ei ole onneksi nyt mielessäkään ryskätöitä.

Keskiviikko, 10.8.2022

Tälle päivälle oli ennusteissa luvassa hieman sadetta. Mahdollisesti, mutta ei todennäköisesti. Aamulla katsoin nettitutkaa ja oli pieni mahdollisuus, että yhdeksän aikoihin voisi joku pisara tulla. Tälle päivälle olin ajatellut myös ruohonleikkuun ja kovin märkä ei nurmikko saisi silloin  olla. Mieluiten täysin kuiva. Siksipä nopea aamupala ja pihalle mars. Yhdeksältä oli takapiha siisti. Naapurinkin. Leikkuri  puhtaampana kuin varastosta hakiessani. T-paitakeli. Lämmintä 17 astetta. Suihkun jälkeen liki ihmismäinen olo! Niin, sitä sadetta ei tullut. Mikä lienee tilanne illalla?

Neuvoteltiin mökille menon aikataulusta. Kummallakaan ei ollut tällä kertaa erityisempää hoppua tai syytä viettää pitkää viikonloppua. Ilman neuvottelua päädyttiinkin sitten helppoon ratkaisuun. Mökille siis perjantaina. Mökillä ei ole tällä kertaa mitään sellaista työtä, joka olisi kiireinen tai välttämätön. Tai niin suuri, että sen aloittamisella alkaisi olla hoppu, että sen ehtisi tekemään ajoissa. Mutta aina on jotakin tekemistä. Olen jo alustavasti asiaa miettinyt. Vaihtoehtojakin on. Aika laillakin!

Syötiin pakastimesta valmisruoka. Olipa sattunut aavistuksen verran reippaanlainen annos. Joskus iso joskus pieni. Eipä noita tule punnittua. Arvio menee kuitenkin joskus pieleen.  Tänään ei  sitten leipää ruuan yhteydessä kulunutkaan. Ei siis vahinkoa, ehkäpä suinpäin!

Muorikööri ei ole kokoontunut pelipöydän ääreen aikoihin. Onkohan näin, ettei kuukausiin. Tänään sitten tauko oli ohi. Vein Ainon peliluolaan. En ollut ko. paikassa ennen käynytkään. Muu peliporukka saapui hieman myöhemmin. Kahvien jälkeen lähdin siitä häiritsemästä. Vesikuuro meinasi yllättää kun juoksin autolle. Ja autosta Lidliin. Lidlistä lohet ja piirakat. Niinkuin aika usein ennenkin! Sadekin loppui.

Kotona laitoin farkkupyykit koneeseen. Oli sopivasti neljä yksikköä pesua vailla. Ruisleipäsiivuista tein testihomman uunissa. Ei hyvä. Vaalea leipä kuuluisi tuollaiseen koitokseen. Taidan jättää sen kokeilun kuitenkin sikseen.

En vielä laittanut kirjoittelua tauolle. Älä Ramppa murehdi. Mutta eikös se kahvikin maistuisi paremmalta, jo pitäisi välillä siitä taukoa? Ja sitten lopulta, kun kahviportit saa avata, ollaan sitä kuin taivaassa. Totta kuitenkin on se, että kahvi aamulla on Must. Vaikea on ilman sitä käynnistää konetta. Sekin on tosi, että  -kahvista huolimatta- ei aina vire ole samanlainen.  Erilaiset asiat voivat vaikuttaa niin kirjoittamiseen, kuin muuhunkin. Mitkä asiat sitten voivat vaikuttaa? Sen kun vielä ymmärtäisi!

Tiistai, 9.8.2022

Kun tultiin vasta eilen mökiltä, tuntuu tänään kuin olisi vasta maanantai. Tuppaa ihmisella käydä niin, että asiat muuttuvat rutiineiksi ja poikkeavuuksia on joskus hankala ymmärtää. Niinkin yksinkertainen asia, kuin housujen pukeminen voi olla vaikeaa, jos alatkin laittaa lahkeisiin jalkoja eri järjestyksessä, kuin normaalisti.

Melko aamusta lähdettiin käymään kaupassa. Ainolla oli jotakin mielen päällä. Muuten ihan peruselintarvikepuolelle kiinnostukset. Puolen päivän silmään syötiin ruoka. Aino lähti vielä käymään jossakin. Ei ottanut puhelinta mukaan. Tunti ilman puhelinta ... ehkä kauppareissussa sentään pärjää ilman kännykkää.

Olen nuoleskellut mökkireissun haavoja. Sormet alkavat vähitellen parantumaan. Tuttua edistystä. Marjastelu ja käsien kastuminen ovat käsille myrkkyä. Hanskat eivät juurikaan auta. Kaloja korjatessa kumihanskoista oli tietenkin eniten apua. Niissäkin kädet alkavat hautumaan ajan myötä. Sormien päissä, etenkin vasemman käden, on haavoja. Vaarainten oksia kosketellessa löysi välillä piikki tiensä haavaan. Aijai, kun tuntui makialta! Kämmenselät ja naama kukkivat ja kutiavat. Hirmu hankala tilanne on kyynärvarsissa. Deksametason auttaisi. Odottelen tässä ihopolin soittoa. Aion silloin pyytää apua ja armoa.

En ole tänään saanut paljoakaan aikaiseksi. En oikeastaan mitään normaalipäivään kuulumatonta. Hyvä että edes normaalipäivään kuuluvaa. Ei ole myöskään ollut minkäänlaista paloa tähän kirjoitteluun. Iho-ongelmiin auttavat lopulta lääkkeet ja altistumisten välttäminen. Kirjoittamisten hyytymiseen ei ole lääkettä. Auttaisiko kirjoittamisen välttely?

Maanantai, 8.8.2022

Kasvihuoneessa salaatit alkavat olla loppu. Toisessa kasvuastiassa on runsaasti alkuja, mutta ehtivätkö ne koskaan syöntikokoisiksi. Aiemmin kylvämäni persilja loppui myös. Toinen astia on kuitenkin parhaimmillaan. Mansikan taimet poteissa ovat virkeitä.

Aamupalalle riitti vielä hieman salaattia. Viimeiset "aikuiset" tosin. Onneksemme emme kuitenkaan ole pelkästään sen varassa. Oli leipääkin! Aamupalan turvin lähdin verkoille. Kello oli jo kahdeksan. Kohtalainen tuuli pohjoisesta. Kolmesta verkostani ensimmäinen nousi tyhjänä. Seuraavissa kalaa oli hieman paremmin. Ensin tuli hauki. Sitten lahnanpentu. Välillä kookas ahven. Viimeiseksi taas lahnanpentu. Puoli kymmeneltä vasta takaisin maille. Aloitin perkuuhommat. Vanhassa perkuupaikassani olivat mäkärät heti kimpussani. Muutin heti työmaani uuteen paikkaan, jonka joitakin viikkoja sitten olin rakentanut. Tuuli vastasi siihen ja mäkäröistä ei ollut siinä haittaa. Tuulen vuoksi oli jopa laitettava kelluntatakki päälle. Sen olin hikisyyden vuoksi riisunut verkkoreissun jälkeen. Olin heittänyt lahnat ja hauen takaisin järveen. Pelkän ahvenen kanssa ei niin hirmu kauaa olisi mennyt. Mutta ... ai niin, en tainnutkaan mainita ... olihan siinä kalapaljussa 7 kuhaakin! Vieläpä mukavan kokoisia.

Aino trimmaili rantapolkuja. Ei se tekeminen lopu koskaan mökillä. Jossakin keskipäivän paikkeilla alkoi minulla olla valmista. Kalat korjattu, fileoitu, pesty, valutettu ja pussitettu. Kaikki välineet pesty ja viety paikoilleen. Perkuupaikka normalisoitu. Parit voileivät naamariin ja kamppeet kokoon. Ja menoksi.

Kotona ennen kahta. Kahvit ensin ja sitten mustikoiden jakaminen annospussukoihin ja pakastaminen. Kolmelta oli hommat näiltä osin siinä. Suihku, ruoka, koneellinen pyykkiä ja muutamat tallennukset. Siinäpä se. Oltiin taas päästy takaisin normaalikuvioihin!

Oli siis sitten huippuviikonloppu. Tuo kotiinlähdön siirto maanantaille tarkoitti sitä, että mustikat on nyt saatu talteen ja kalafilettäkin on taas pitemmäksi aikaa. Monet asiat saatiin tehtyä. Hyvillä mielin voimme odotella seuraavaa mökkireissua.

Sunnuntai, 7.8.2022

Eilen synkkä ja sateinen päivä. Tänään heti aamusta kirkas auringonpaiste. Ihan häkellyttävän kirkas. Tuuli pohjoisesta. Illaksi sen pitäisi kääntyä länteen. Ei vielä aamulla ratkaistu kotiinlähdön ajankohtaa. Ollaan nyt ainakin aamupäivä ja katsotaan sitten.

Uudet talviverkkokepit tein talvikalastuksen jo päätyttyä. Aloin nyt tekemään kokuavannolle vastaavaa keppiä, kun tarvikkeet oli olemassa. Hommassa meni yllättävänkin kauan ja kun kello 11 ja osia Aino haki kahville, oli homma vielä hieman kesken. Kahvistellessa tehtiin sitten se päätös: ollaan huomiseen asti, koska sää näyttää nyt suosivan. Mietiskelin, mitä se tarkoittaa tekemisien suhteen. Ja miten nuo ennusteet ...?

Aino oli ottanut työlään urakan: betoniportaiden puhdistus. Niihin on kertynyt vihreänmustaa levää ja siksi ovat rumia. Vettä ja teräsharjaa. Ei muuten ole mitään lystihommaa. Minä lähdin kauden viimeiselle mustikkareissulle. Näin olisi, jos saisin puoli ämpärillistä mustikkaa. Silloin meillä olisi koossa ämpärillinen ja se meille riittää. Ajelin hetken ja ohitin Mustikkajänkän. Mustikkavaaran länsirinteessä oli sopivan näköinen hakkuuaukio. Aukiolle halusin siksi, että tuuli veisi mäkärät ja olisi aamupäivällä kuivattanut paikat. Näin olikin. Aukon alareuna oli sinisenään marjaa. Kappas vain. Enpä ole tainnut ennen nähdä näin hyvää juolukkapaikkaa! Hieman ylempänä oli toiset sinimarjat. Katajat. Ei siis tärpännyt vieläkään. Oli myös vaarainpensaita. Marjat jo suurelta osin maassa. Löytyi kuitenkin mustikoitakin. Pieniä olivat. Surkeimpia ohitin hyvällä omallatunnolla, vaikka mättäät olivat sinisenään mustikkaa. Yritin metsän reunasta kerätä hiukan laadukkaampaa marjaa. Tavoite täyttyi. Ämpäri ei. Maltoin lopettaa kerättyäni ämpärin yli puolilleen.

Mökillä Aino oli saanut betonin näkösälle leväkasvuston alta. Ansaittu tauko. Minä sain valmiiksi verkkokeppiprojektin. Jepulis, nyt on Tarran pojalla sellaiset kepit, että silmiä häikäisee. Suosittelen paistelaseja, kun suuri yleisö tulee talvella ihmettä ihmettelemään. Ainon tauko jäi tässä vaiheessa lyhykäiseksi. Mustikat oli putsattu, kun pääsin ruuan laittoon!

Syönnin päälle hetki vaaterissa. En saanut unta. Ainolla sitä ongelmaa ei ollut. Hieno homma! Minulla mielessä oli laskea parit verkot. Aloin kokoamaan kampetta veneeseen. Haittana olivat sadekuurot, joita purjehti tasaisin välein lännen ja luoteen suunnasta. Istuin sateen suojassa kasvihuoneessa ja lopulta sitten sade oli sillä kertaa ohi, ja sain kamppeet kokoon ja pääsin verkoille. Länsi-luoteinen ehti siinä välissä vaihtua lounaaksi. Sain verkot kuitenkin kohtalaisen hyvin laskettua. Kun pääsin mökille, tuli rankka sadekuuro. Lyhyt kuitenkin. Ihmeen hyvä tuuri on ollut nyt näiden sadekuurojen kanssa. Kertaakaan en ole kastunut. Ja olen saanut jatkuvasti puuhastella jotakin. Järkevää tai vähemmän järkevää. Tuuli kääntyi sitten pohjoiseen. Onneksi näin ei käynyt verkoilla ollessani. Nyt kun verkot ovat vedessä, tuulkoon mistä suunnasta haluaa!

Sauna taas maistui. Alkuun käsissä ja etenkin sormissa älytön kirvely. Haavoja etenkin vasemman käden sormenpäissä. Sormet eivät tykkää marjastelusta. Eivät ne tykkää kalastuksestakaan. Eikä yleensäkään kastumisesta. Huomenna on verkoilla kumihanskat pakolliset. Sormien pitäisi nyt pysyä kuivina. Eivät ne kuitenkaan saa hautuakaan.

Tänään on ollut kova työpäivä molemmilla. Jos oltaisiin työelämässä, oltaisiin tietenkin lähdetty kotiin jo aamusta. Nyt ollaan saatu aikaiseksi paljon asioita. On hyvä, kun pystyy muuttamaan suunnitelmia ajankäytöstä. Huomenna kuitenkin kotiin. Jos aamulla verkoista saataisiin vielä pari ruokakalaa, voisi tätä viikonloppua muistella yhtenä parhaimmista pitkiin aikoihin.

Lauantai, 6.8.2022

Yöllä sateli hiukan. Aamulla poutaa, mutta jälleen uusi sadealue oli lähestymässä. Eilen mustikkareiussullani näin, että vaaraimet ovat kypsiä. Eräässä paikassa niitä oli todella helpossa keruupaikassa. Pensaat olivat yksittäisiä, pieniä tuppaita. Tuollaisista puskista saa usein melkolailla laatutuotetta. Kookasta ja toukatonta. Aino sanoikin illalla, että voitaisiin nyt aamusella käydä keräämässä Ailille maistiaisia. Itsellemme emme ole vaaraimia juurikaan keränneet. Hidasta hommaa ja toukkaisuus ei oikein innosta.

Aamutoimet suoritettiin kiireellä. Sadealue saapui vauhdilla ja laskeskelin, että saatamme olla marjapaikassa samaan aikaan sateen kanssa. Ehdittiin kuitenkin kerätä puolisen tuntia. Sitten alkoi päivän ensimmäinen sade. Saimme vaaraimia oikeastaan yli odotusten. Jo kerätessä pyrimme täysin puhtaaseen satsiin. Mökillä käytiin saalis vielä kertaalleen läpi ja vähäisetkin viat johtivat hylkäykseen. Vaaraimet ovat herkkiä homehtumaan, joten pikainen käsittely on pakko. Ei suositus. Saimme marjat rasioihin ja rasiat pakastelokeroon. Olikohan kello jotakin kymmenen paikkeilla.

Aamun sade kesti vain puolisen tuntia. Pitkin päivää sateli sitten niin, että kohta oli saunassakin kirkasta sadevettä muutamaksi saunomiseksi. Välillä sateessa oli taukoja. Ulkonakin ehti välillä olla ja sain potutkin kuokittua poutasäässä. Rumpsuttelin potuista mullat rannassa. Lähti siinä suuri osa kuoristakin. Aino rappasi loppusilauksen.

Mansikkamaalla emme tänä vuonna uusi yhtään penkkiä. Neljähän niitä vain onkin. Muutamia yksittäisiä taimia kuitenkin kaivetaan ylös ja laitetaan terveet tilalle. Käväisin siksi mansikkamaalla hakemassa rönsyjä kymmenkunta kappaletta. Yhdessä penkissä oli paljon laadukkaita rönsyjä ja valinta oli helppo. Leikoin siitä penkistä kaikki rönsyt pois. Muissa penkeissä rönsyjä ei vielä juuri ollutkaan. Alkoi sopivasti taas sade, kun olin taas sateensojassa. Mökillä istutin mansikan alut viiteen pottiin. Kaksi / potti. Viime vuonna istutus näin onnistui hyvin. Kyllä nämäkin lähtevät ... miksi eivät lähtisi. Napsin samalla reissulla jälleen tomaateista varkaita ja jokusia lehtiä. Pajukepit, jotka tukevat tomaatteja, puskevat lehteä ja oksaa. Poistin niitäkin sen, minkä löysin.

Tein verkkokepeille sähköputkesta jatkot. Laitoin niihin heijastinteipit. Alumiiniputkiin porasin reiät ja laitoin pultit toppareiksi jatkoputkille. En niitä kiinnitä pysyvästi. Vältän säilytysongelmia. Ainolle hienonsin ennen iltaa vielä oksakasan. Siinä oli joukossa sen verran vahvaa oksaa, ettei Aino alkanut käsisahahommiin.

Tälle päivälle oli ennustettu sadetta. Ennuste on pitänyt kutinsa. Olin jo etukäteen hieman varautunut sateeseen. Olin miettinyt asioita, joita voin sateesta huolimatta tehdä. Sateensuojaa aina löytyy. Pirtissä istuminen tai makoilu onkin jäänyt tänään olemattomiin. Olisi yhä yksi sadekelin homma. Huomenna on luvassa aamusadetta. Silloin voisin tehdä tuon pois. Paitsi jos lähdetäänkin heti aamusta kotiin! Vai lähdetäänkö vasta maanantaina? Ruuan puolesta ollaan tähän varauduttu.

Perjantai, 5.8.2022

Aamulla sadekuuro pyyhkäisi yli. Kahdeksalta se oli jo ohi, ja näytti pysyvän poutakelinä ainakin aamupäivän. Jatkosta vielä vaikea sanoa, koska selkämereltä oli nousemassa sadetta ja ukkosta. Saammeko osamme, vai sivuuttaako se meidät idän puolelta? Aamuinen ennuste kertoo, että oikeastaan vasta maanantaina olisi sateetonta. Katsotaan!

Mökillä 11:30. Puomi lukossa, joten Tarralla ei ketään. Pientä tihkua, +17 astetta. Aino laittoi pikkuiset kyhyt kamiinaan. Iltapäivälle kuitenkin luvassa jo +21, joten todellakin vain kevyt lämmitys. Puhtaat ämpärit rännien alle. Tihku ei kuitenkaan jatkunut. Alkoi poudaksi. Perämerellä sade-ja ukkosrintama hipaisi Kemiä, mutta Tornio ja Nuuskakaira jäivät kuiviksi.

Käväisin kasvihuoneessa kastelemassa kasvit. Poistin jälleen tomaateista lehtiä ja varkaita. Olipa poistolistalla muutama puolimetrinen tomaatin taimikin. Sormeilin hieman kukkia, jotta pölyyntyminen etenisi. Olen tehnyt sitä jatkuvasti, mutta raakileiden määrässä se ei näy.

Viimeistelin neljä ripustuskoukkua puuvajan terassilla, askartelupaikassani. Porokin oli siinä lepäillyt. Oli kaatanut siitä keskeltä pilkkomapölkkyni, jotta mahtuisi siinä paremmin makoilemaan. Paskojaan oli levitellyt ympäristöön. Porasin lautasalustoihin reiät. Lopuksi kiinnitin koukut keittiön seinään ja alustat niihin roikkumaan. Aino käväisi mansikkamaalla. Muutama mansikantapainen saaliina.

Syötiin ruoka ja päälle pieni lepohetki. Tein vielä muutoksen niihin lautasalustoihin. Alunperin olin tarkoittanut ne laavulle tarjottimiksi. Alustalle mahtuisi omaan koloonsa lautanen ja viereen leivät. Tarkoituksena oli silloin kovertaa myös mukille jonkinlainen kolo, niinkuin lautasellekin oli. Kun käyttö onkin tässä sisällä, on ylimääräinen koko vain haitaksi. Pienensin alustaa noin 7 sentin verran. Nyt koko on ok. Taidan kuitenkin jossakin vaiheessa höylätä alustat niin ohuiksi, kuin mahdollista.

Hieman ennen kuutta lähdin ajelulle. Oli pidellyt poutaa iltapäivän ja tuuleskelikin, joten mustikkaan vain. Joko on tasaisemman kypsää? Seitsämältä mökille. Joku litra ämpärissä. Aino niitä alkoi vielä illan päälle puhdistamaan. Sieltä ne kommentit sitten saan. Menikö reissu hukkaan, vai kannattiko se?

Torstai, 4.8.2022

Sen verran on ollut sateista, että kaikki on märkää. Ja sitä märkää tuli vielä aamulla vähitellen lisää. Ainolla on kolmelta parturiaika ja emme enää sen jälkeen lähdetä mökille. Sateet voivat olla pian ohi, mutta silti. Parempi on aina tehdä tällaisissa asioissa pääätös hyvissä ajoin. Helpompi suunnitella päivän muuta ohjelmaa.

Eipä sitä ohjelmaa kuitenkaan niin paljoa ollut tiedossa, että ihan suunnitella pitäisi. Ainakaan suunnitelmia ei dokumentoitu paperille puhumattakaan sähköisistä medioista. Jossakin vaiheessa kirjasin kuitenkin ylös eli listalleni pari pientä asiaa, jotka olisi hyvä tehdä pois mökillä ennen talvea. Pikku juttuja. Ja kun ainakin lauantaina saattaa sataa vettä, on nuo jutut sellaisia, joita voin tehdä katon alla. Grillissä tai puuvajan terassilla.

Ruuan jälkeen sai tiskikone hoitaa hommansa. Sitten käytiin se pakollinen kauppareissu. Kun ollaan jo näinkin loppuviikkoa kuluttamassa, ei ostoksia ollut kovin paljoa. Cittari riitti tällä kertaa. No, olenhan alkuviikolla käynytkin vähän siellä sun täällä.

Takapihalla ruoho oli jo hyvinkin pitkää. Kun koko päivän oli ollut jo satamatta, ryhdyin sitä leikkaamaan. Ruoho oli turhankin pitkää. Lisäksi yön sateeen jäljiltä se oli hyvinkin märkää. Se tietenkin merkitsi sitä, että jälki ei ollut edes tyydyttävää. Parempi kuitenkin leikata, kuin antaa rehottaa. Etupiha alkaisi myös olla leikkausrajassa. Se on kuitenkin talonmieshommia.

Menin tietenkin suihkuun pikaisesti leikkuun jälkeen. Leikkasin T-paitasillaan ruohot, mutta tällä kertaa sääsket eivät vaivanneet. Tuuleskeli sen verran. Hiki kuitenki tuli. Aino lähti parturireissuun. Iltapäiväkahvit juotiin Ainon palattua. Loppuilta sitä normaalia oloa ja eloa.

Kun oltiin viime viikonlopulla mökillä, pysytteli se iso valkoturpaporo sivummalla. Nyt se kameroiden mukaan on taas paikan päällä. Ainon kukat ja ruohosipulit ovat jo mennyttä kalua. Nyt näyttää kelpaavan mustikanvarvut siinä lanssin lähellä. Onkohan piha mustana pipanoista?

Pihan kunnon näemme huomenissa, kun menemme mökille. Viikonlopun sääennusteet eivät tällä kertaa lupaile hienoja ilmoja. Sateista ja tuulista, eniten lauantaina. Sunnuntai olisi jo melko ok. Ja maanantaikin olisi hienoa keliä. Pitäisiköhän jäädä maanantaille asti? Etenkin, jos vaikka tulee viritettyä kalanpyydyksiä. Jos jäämme maanantaille asti, pitää se huomioida mukaan otettavissa ruokahommissa. Voi olla, että vasta sunnuntai-iltana voi laitella pyydyksiä. Sunnuntain ruokailuun ne mahdolliset saaliit eivät ehdi. Mökillä olisi purkki Jalostajan hernekeittoa. Sattuneesta syystä Aino ei sitä soppaa aio syödä. Vaikka lisäsattumien mahdollisuus on olemassa. Eli jotakin olisi vietävä täältä.

Keskiviikko, 3.8.2022

Katselin jälleen heti aamusta sääennusteita. Ihan tavan vuoksi. Tällä kertaa kuitenkaan ei sää vaikuttaisi tämänpäiväisiin askareisiin. Iltapäivästä alkaen sateista. Ok, satakoon vain, jos on kerran sataakseen.

Aino jäi jotakin paistelemaan, kun lähdin ostosmatkalle. Apteekki oli tämän reissun ykköskohteeni. Lähipäivinä oli peräti kolme lääkettä loppumassa. Kakkosena oli bensamittarilla käynti. Kävin lisäksi neljässä paikassa. Pikkuasioita. Kaikkea en saanut. Olihan se hieman outoa, kun erikoisliikkeestäkään en tuotetta löytänyt.

Syötiin ruoka. Tasan kello 12 alkoi sade. Heikkoa tihkua. Välillä liki poutaa ja tihkua uudestaan. Kunnes 13:30 sade oli ohi. Hammaslääkärille oli se aika varttia yli kahdeksi. Sinne siis. Tihku oli jälleen alkanut. Likimain tuntinen siellä meni. Siellä kuitenkin rakennettiin yksi hampaan puolikas ja toista paikattiin. Parin viikon aikana olen ottanut kahtena iltana särkylääkkeen hampaan vuoksi. Meikäläiselle se äärimmäisen poikkeuksellista. Nyt sellaiset hömpötykset ovat muisto vain!

Astelin hammaslääkärin vastaanotolta kadulle klo 15:09. Tuuli ja tuli vettä, niinkuin Esterin peräkammarin ikkunasta, jos se on jäänyt auki. Äkkiä autoon vain. En ajellutkaan kotiin, vaan suuntasin ulkomaille. Dollaripuotiin. Joskus ennen koronaa olen käynyt siellä viimeksi. Keräsin koriin monenlaista pikkusälää. No, eihän siellä oikein muuta olekaan myynnissä.

Oli minulla oikein vasittua asiaakin ko. putiikkiin. Olen sieltä silloin aikanaan ostanut oikeanmallisia litran pakastepusseja. Sellaisia, joissa leveys eroaa pituudesta selvästi. Aikanaan oli Pirkka-merkin litrapussit juuri oikeanlaisia. Joskus kolme vuotta sitten tilanne muuttui. Litran pusseista tuli liki neliön muotoisia. Voivathan sellaisetkin olla johonkin tarkoitukseen ihan ok. Mutta ei minulle. Litran pussin leveys saa olla noin 15 senttiä. Korkeus sitten lienee jotakin 30 senttiä, että tilavuutta olisi se litra. Kun laitan pussiin pienen kalafileen, (vaikka 8x12cm) on pussi hyvin vielä solmittavissa. Jos pussi onkin 20x25cm,  solmipa sekin järkevästi.  Sama homma, kun laitan kaksi desiä marjoja pussiin. Neliön muotoinen pussi on taas hyvin epäkäytännöllinen. Eivät tiedä pussin suunnittelijat kansan tarpeita.

Sain Dollaristoresta oikeanlaisia pusseja. Sain myöskin istutuspotteja, joita en Torniosta löytänyt. Puutarhamyymälästäkään. Oli hyvä ulkomaanreissu. Samoissa merkeissä seuraava reissu toteutunee vasta ehkä kolmen vuoden kuluttua. Sen verran otin tarpeitani huomioon.

Sade oli ajoittain melko rankkaa. Loppuiltaa kohden se tuntui vain yltyvän. Tornion sääasemakin niin mittasi. Outoa oli kuitenkin se, että sadetutka ei näyttänyt alueella sadetta ollenkaan??? Tuuli oli myös aikamoinen, kun vesi lensi ajoittain vaakasuorassa.

Kristiina Mäkelä on valittanut kuvakulmasta, josta häntä on kesken loikkien kuvattu. Ei sieltä mitään ole ollut nähtävissä, mutta huoli onkin varmaan periaatteellinen. Onhan urheilijoilla vähäpukeisina suuri vaara paljastaa vahingossa yksityiskohtia kehostaan. Kireät vaatteet paljastavat norsun kärsää ja kamelin varvasta, jos ei käytä noita varten valmistettuja suojia. Urheilijoilla varmaan epäkäytännöllisiä. Suomalaishiihtäjättären mukaan eräällä naapurin tytöllä näkyi kuvassa koko kameli! Hui! Jossakin olympialaisten karsintajuoksussa ole jonkun Afrikan maan tytölle sattunut pikkuisen liian suuri toppipaita päälle. Paidan alla ei muuta, kuin henkilökohtainen ja melko runsaskin varustus. Urheiluselostajat epäilivät, että tytölle oli annettu ko. maan miesten koripallojoukkueen paita. Juostessa paita ei peittänyt yhtään mitään, mutta tyttö juoksi maaliin asti. Taisi olla kisassa viimeinen. Joissakin olympialaisissa (Montreal?) videokuvaaja sai potkut. Naisten korkeushypyssä hän kuvasi alastuloa. Ja pysäytti kuvan juuri silloin, kun takamus oli kohti kameraa pyöreänä, kuin Hangon keksi. Taisi vielä siinä kelata filmiä pariin otteeseen muutaman ruudun verran eteen-taakse.

Ollaan jo keskiviikkoillassa. Mökille meno ehkä kuitenkin vasta perjantaina. Mennäänkö silloinkaan? Katsotaan tilannetta päivä kerrallaan. Vaikka tunti tunnilta.

Tiistai, 2.8.2022

Eillen päivällä sääennuste totesi, että tänään iltapäivällä tulisi sateita. Siksipä suunnittelinkin sellaista, että kävisin tänä aamuna katsomassa tämän seudun mustikkatilannetta. Eli joko täällä on kypsää vai pitääkö odotella? Eilen iltaa kohti ennusteet alkoivat muuttumaan ja sade olisikin alkamassa heti aamusta. Nousin aamukuuden jälkeen. Ulkona harmaata, mutta vielä poutaa. Katsoin netistä tutkakuvat. Näytti siltä, että kahdeksan maissa etelästä nouseva sadealue tavoittaisi Tornion. Perässä seurasi ukkosta ja salamaa! Siihen taisi mustikkareissuni kaatua!

Kahdeksalta se alkoi. Sade. Tuli pisara. Tuli toinen. Ei se siitä juuri kummemmaksi muuttunut. Muutama pisara taivaalta. Koko ajan oli tutkan mukaan tulossa kuitenkin sadepilviä etelästä. Aamupala syötiin. Yhdeksältä olin liikenteessä. Ja pian maastossa. Maasto täysin kuivaa. Mustikkaa sain hieman.  Marjat olivat kypsän  värisiä, mutta eivät täysin kypsiä. Sen huomasi siitä, että  jonkun verran mustikan mukaan tuli poimuriin varpujen päitä. Eli mustikat eivät kunnolla irronneet varvusta.

Iso haittatekijä oli se, että kimpussa oli koko ajan iso joukko sääskiä ja mäkäröitä. Ihotilanne on juuri tällä hetkellä sellainen, että se ei oikein siedä mitään ylimääräistä. Ei edes sitä, että joku mäkärä tai sääski kävelee iholla. Niillä kun on lisäksi se taipumus, että ne pyrkivät ottamaan verta ihon alta. Kutina ja pistely hikisessä ihossa ... se oli sietämätöntä. Marjastelukamppeet mökillä eivät nyt mieltä lämmittäneet. Tiiviinlainen pusakka nyt päällä. Hikoilu oli runsasta. Lämmintäkin liki 20 astetta.

Marjat pieniä ja eivät täysin kypsää tavaraa. Lähdinkin etsimään parempaa paikkaa. Jossakin aukon reunalla voisi tuuleskella. Olisi sääsketöntä ja viileämpääkin. Käväisin yhdellä paikalla. Ei siinä ollut asiat mitenkään kohdillaan. Poistuinkin autolle ja ajelin kotiin.

Aino putsasi mustikat. Minä syöksyin helpottamaan oloani eli suihkuun. Laitoin sitten mustikat pusseihin kahden desin kerta-annoksiin. Tusinan verran pusseja. Alku on ...mutta ei hirmuisesti mieltä lämmitä vielä.

Iltapäivä meni enemmän tai vähemmän lepäillessä. Kunnon sadetta ei tullut. Sateet ja ukkoset osasivat meidät kiertää. On vasta tiistai, mutta katselin jo loppuviikon sääennusteita. On luvassa sateita ja tuuliakin. Onko tuo viikonlopun sääkuva? Toivottavasti ei. Torstai ja perjantai huonoimmat päivät. Mökille pääsemme aikaisintaan torstai-illaksi. Sateeseen ja kovaan tuuleen on aina kurjempi mennä. Kurjaa olisi kuitenkin jäädä kotiinkin!

Maanantai, 1.8.2022

Tänään on kulunut tasan viisi vuotta siitä, kun jäin lopullisesti eläkkeelle. Osa-aikaisellahan olin sitä ennen jonkun aikaa. Kaduttaako, että jäin eläkkeelle? Olisinhan vielä voinut olla jonkun aikaa työelämässä. Ei kaduta pätkääkään. 42 vuotta IT-hommissa yhteen putkeen ... ei se ollut ihan tavallista. Nykyisin ja tulevaisuudessa se onkin jo yleisempää. Nettipäiväkirjan jatkuminen 25 vuoden ajan ... se on takuulla ainutkertaista.

Vaihteeksi käynti labrassa. Ihopolin turvakokeet vakiona. Terveyskeskuksen vastaavat lääkemuutosten vuoksi. Osin syynissä kuitenkin eri asiat. Oin labrassa etuajassa, 7 minuuttia. Vuoronummero oli jo taulussa. Heti siis verenvähennykseen. Tuikkasin menomatkalla verenpainemittausteni tulokset postilaatikkoon. Nopea toimenpide. Ja täysin kivuton. Se verikoe. Onkohan niin, että tuntohermot ovat verenottopaikoista jo kokonaan tuhottu?

Jatkoin suoraan Cittariin aamuostoksille. Aino meinasi jotakin leipoa. Minullakin jotakin suunnitelmissa. Muuten ihan normaalit alkuviikon täydennykset. Kotona otin tupon pois kyynärtaipeesta. Ei hurme valunut enää, mutta tuppoon oli tullut poikkeukselinen määrä punaista.

Viikko sitten maanantaina tein Chili con Carnea. Ja keitin siihen oheen riisiä. Ruoka oli hyvää ... Ainokin sitä kehui. Laitoin silloin loput pakasteeseen, neljä annosta kahdelle hengelle. Mökille otettiin sitten yhdelle päivälle tuollainen annos, mutta nyt olivatkin kehut hakemisissa. Olin laittanut riisiä ja kastiketta väärässä suhteessa ja jäihän se seos hieman laihaksi. Tänään korjasin hieman tilannetta. Tein uuden annoksen. Pakkaseen laitoin kahdenkokoisia annoksia: lisäannoksia niihin vajaisiin ja normaalimpia annoksia. Toivottavasti korjausliike oli riittävä!

Sunnuntai, 31.7.2022

Nyt kun oli kotiinlähdön aika, oli tuulikin melkoisesti tyyntynyt ja kääntynyt lännen päälle. Eipä ollutkaan enää pihallakaan kylmä, vaikka asteita olikin vain kymmenkunta. Järvellä hieno ulkoilukeli. Mutta oltiin jo päätetty, ettemme jää mökille venymään, vaan kotiin mennään ihan ajoissa.

Mainitsin joskus aiemmin, että uusien kertakäyttölautasten ominaisuudet ovat huonompia vanhoihin nähden. Ensinnäkin ne vettyvät. Toisekseen ne päästävät läpi lämpöä. Nämä asiat, erikseen tai yhdessä, alkavat näkymään pöydän lakkapinnassa. Hyvin kauan sitten pöydän lakkapinta pehmeni. Silloin hioin vanhan pinnan kokonaan pois ja lakkasin kannen venelakalla. Oli loppukevät ja sain kitkuista tosi kipeän päänsäryn. Meinottelin, että tuo venelakka kestää kaiken. Kestikin kymmeniä vuosia. Nyt sitten on havaittavissa pieniä vammoja lakkapinnassa. En vielä suunnittele pöydän uusintalakkausta. Otettiin kuitenkin käyttöön jo eilen lautasalustat, jotka olen tehnyt vuosia sitten. Koivupuiset, ikäänkuin minitarjottimet, joissa on lautaselle syvennys. Niin, näille alustoille ei oikein löytynyt sopivaa säilytyspaikkaa. Aino ehdotti puisia ripustuskoukkuja. Minulla oli 6kpl aihioita sellaisiksi. Ennen kotiin lähtöä sahasin aihiot siihen kuntoon, että tarvitaan enää hieman puukkoa ja sitten vielä poraa. Puukolla pinnan tasoittelu. Poralla reiät seinään kiinnitystä varten.

Ajeltiin kotiin jo yhdeksitoista. Kahvit ensi töikseen. Hillat laitettiin pakkaseen. 20 rasian minimitavoite tietenkin nyt täyttyi. Monet, monet tallennukset katsottiin. Syötiin välillä. Suihkut ja pyykitkin. Ja vielä lisää tallennusten purkua. Lopulta sitten suoraa lähetystä Wembleyltä. Eipä ole tullut katsotuksi yhtään naisten Em-peliä. Ei edes Suomen pelejä. Finaalin jos katsoisi! Ja katsoinkin.

Emme vielä miettineet uutta mökkireissua. On ohjelmaa monena päivänä Säätäkin kannattaa seurata.

Loppuillasta tuli aika kova elokuva. Sairas suorastaan. Tuli se kuitenkin katsottua. Vaikka välillä tekikin pahaa, oli siinä välillä myös valon pilkahdukksia.

Lauantai, 30.7.2022

Illalla näytti jo vähän siltä, että tuuli asettuisi. Ja paskanmarjat! Aamulla tuuleskeli taas aika reippaasti. Ja tietenkin vastaranta. Ilma tuntui paljon kylmemmältä, mitä se oikeastaan olikaan.

Aamurutiinien jälkeen kävin kuokkimassa potut parille päivälle. Tuli vahingossa kolmellekin. Isoimmat perunat jo pesäpallon kokoisia. Järjestelin hieman kasvihuonetta. Tulipas lisää lattiatilaa. Ei tunnu niin ahtaalta. Viikon takainen salaattikylvö itänyt hyvin. Myös persiljan kakkoskylvös on hyvällä mallilla. Raivasin hieman myös puuvajan terassia. Välillä kahvit. Olikin kello jo yhdessätoista. Siinä terassilla minulla oli kaksi turpeaa koivupalttia. 40-senttinen ja 70-senttinen. Vahvuus 40 senttiä. Pihakoivu kaadettiin muuan vuosi sitten ja otin siitä talteen muutamia paltteja. Askartelua varten. Nuo kaksi olivat jäljellä. Leikoin sen lyhyemmän vaihtelevan paksuiksi siivuiksi. Jatkojalostusta odottamaan. Toiselle minulla on suunnitelma. Toteutan sen myöhemmin. Sen projektin onnistuminen vaatii sellaista, että on jatkettava riittävän pitkälle samaa kuumaa. Muuten aihio voi vääntyä sellaiseen muotoon, josta sitä ei saa enää ehjänä palautettua! Pitää vielä myös varmistaa, että minulla on hommaa varten tarvittavat tarvikkeet.

Naapurissa päiväkahvit. Kylläpä siellä olikin pihalla kuuma, kun aurinko oli alkanut taas paistamaan. Kävin kahvin jälkeen laavulla. Olin jo aiemmin käynyt tasoittamassa kokkopaikalla kohoavan tuhkakasan. Eräskin risu ja roska on siinä poltettu. Nyt puhdistin laavun peltikaton. Männyn neulasta + käpyjä. Kun karikekerros katolla kastuu ja alkaa lahoaminen ja hajoaminen, tarttuu se kattoon kiinni kuin karhuntarralla. Se pidättelee talvella lumetkin katolla.

Tänään periaatteessa eilistä lämpimämpi päivä. Vällillä jopa 16-17 astetta. Mutta se tuuli! Jäi kalareissutkin tekemättä, vaikka olin niin hieman ajatellut. No, on tässä aikaa!

Perjantai, 29.7.2022

Illalla pelattiin neljä peliä. Hävisin kaikki. Vieläpä selkeästi. Aina ei voi olla paras. Ei edes joka kerta! Olin kuitenkin pelipöydän selkeä kakkonen. Hyvä sijoitus sekin!

Aamun salaattireissulla leikkasin taas tomaateista isoja lehtiä vähemmäksi. Reippaanlaisesti. Uusia kukka/nupputerttuja tuli näkösälle vastaavaan tahtiin. Käytiin aamupalan jälkeen mansikkamaalla. Otettiin rastasverkot pois. Viimeiset mansikantapaiset talteen. Ei puolta litraa. Penkkien uudistamisesta ei nyt ole selvyyttä. Pitäisiköhän kuitenkin laittaa parhaita rönsyjä potteihin juurtumaan? Taidan näin varolta tehdä. Viime vuonna tein niin ja istutukset onnistuivat tosi hyvin.

Aino putsasi mansikat. Minä leikkailin nurmikoita. Kahvit yhdentoista aikaan. Laitoin sitten viimeinkin kuntoon vesipumpun lähtöliitännän. Olin viikolla ostanut siihen oikeanlaisen pikaliittimen. En sitä nyt testannut, mutta veikkaisinpa, että nyt se pelittää, eikä vettä ruiskua muualle.

Aino kertoi, että joku/jokin oli kaatanut viikolla laavulla roskienpolttopömpelin. Poro vai supikoira. Vai peräti karhu? Sisällä olleita roskapusseja ei oltu hajoitettu. Tekeydyin salapoliisiksi ja lähdin selvittämään asiaa. Kuva asiasta valkeni minulle nopeasti. Salapoliisitaitoni ovat näköjään tallessa. Ei se ollut poro. Ei se ollut supikoira. Ei se ollut karhukaan. Eikä muukaan eläin. Olipahan vain puu kaatunut sopivasti ja hipaissut pönttöä. Kumma, kun Aino ei sitä huomannut. Siinä on ollut 10 sentin vahvuinen haapa kuolleena pystyssä jo vuosikausia. Nyt sen juuret olivat lahonneet ja se oli rösähtänyt maahan.

Liitin omatekoiseen lumenpudottimeeni juuriharjan. Muutamalle loivemmalle katolle on alkanut kertymään neulasta ja lehteä. Nyt myös oravien jäljiltä kuusen käpyjen suomuja. Niitä muuten tuntuukin nyt olevan kuusten alustat tulvillaan. Putsasin tästä mökiltä parit katot. Pitää vielä käydä laavulla. Siellä peltikatto on alkanut kerätä kariketta.

Ruuan jälkeen touhuilin hetken leikkimökissä. Siistasin pursunneet uretaanit. Se olikin viimeinen pakollinen homma tälle kaudelle listallani. On siellä vielä jotakin, mutta en ole lainkaan varma niiden toteuttamiskelpoisuudesta. Puuhaa tulee riittämään ilman tuota listaakin!

Torstai, 28.7.2022

Nukuin harvinaisen pitkään aamulla, melkein puoli yhdeksään. Osasyynä elokuva, jota vahtasin melkein yhteen asti. Hämmästyttävän heikko esitys. Varsinkin, kun ottaa huomioon sen keräämät arvostelupisteet. Olikohan peräti 7.2!

Eipä ollut onneksi mitään hoppuakaan. Normaalijärjestyksessä edettiin puoli yhteentoista, jolloin alettiin matka mökille. Liakassa oli jo runsaasti tien varrella mustikanpoimijoita. Mekin pysähdyimme puolessa matkassa tutussa mustikkapaikassa. Vilkaistiin mustikkatilannetta. Pientä paljon ja kypsyysaste 50/50. Jotkut varvut kypsyttäneet mustikkansa hyvin. Joissakin varvuissa mustikat yhä vihreitä.

Alposlahdessa katsoin, että mikä ihme vilahti tien yli 100 metrin päässä. Hiljensin sitten sillä kohdalla vauhdin nollaan ja siellähän se oli, fasaanikukko. Aino siitä nappasi kuvan instagramiin. Naapurin kesäkeittiössä poro. Vielä sillä oli nahka päällä, mutta odotahan! Paikka oli jo oikea! Mökille saavuttiin pari minuuttia iltapäivän puolella. +15 astetta. Sisällä ja ulkona.

Kastelin kasvihuoneen kasvit. Tomaateissa runsaasti kukkia. Vähän raakileitakin. Juotiin kahvit ja haukattiin voileivät. Aino jäi kämppävahdiksi. Minä lähdin kauden viimeiseen hillareissuun. Ainakin niin toivoin. Minimitavoitteeseen oli matkaa kaksi pientä rasiallista. Sen tulisin väkisellä saamaan. Suunnistin suoraan Sammakkokorpeen. Se on hillakauden myöhäisimpiä paikkoja. Elokuun alkupuoliskon juttuja. Sammakkokorpi on useana vuonna ollut se paikka, josta olemme vähäiset hillamme saaneet. Nyt hillat ovat kypsyneet etuajassa. Kysymysmerkki otsassa menin hillapaikkaan ja kyllähän siellä hillat olivat jo kypsiä. Vähintäänkin. Aino putsasi saaliini ja heitti 15% hilloista metsään. Korkea aika oli käydä hillassa. Minimitavoite täyttyi. Ylittyikin. Kotona nähdään, mikä oli hillakauden saldo. Joka tapauksessa se parempi meillä, kuin vuosikausiin. Siltikin alle ämpärillisen verran. Hillareissulla katselin myös mustikoita. Maistelinkin. Kitkeriä vielä. Mustikkatilanne ihan samanlainen, kuin siellä matkan varrella. Ei ole kiire mustikkaan. Parin viikon kuluttua sitten.

Sää ollut tänään hillahommiin liki täydellinen. Lämpötila vaihdellut ja sahannut 13 ja 16 asteen väliä. Reipas pohjoistuuli. Välillä tuulen matkassa veden tapaista. Poskilla se tuntui kostealta ja raikkaalta. Mitään haittaa siitä ei ollut. Päinvastoin!  Hillahommissa suurin haitta oli aurinko. Se paistoi ajoittain ja lämmitti selkää. Isompi haitta siitä oli tällä kertaa se, että paisteessa hilloja on kasvuston seasta tosi vaikea nähdä.

Kämpässä oli jo pidettävä hieman tulia kamiinassa. Ihan vähän vain. Sen verran, että tarkenee. Aino tulimestarina, kun on arempi kylmälle. Minulla on kylmyyttä vastaan samantapainen suojakerros, kuin sillä Kotkan mursulla. Ei tässä pikku pakkasetkaan hetkauta!

Keskiviikko, 27.7.2022

Tälle päivälle ei ollutkaan mitään erikoisempia suunnitelmia. Kaupassa käynti vain. No, onhan sitä siinäkin, kun varmistaa sen, ettei kuole nälkään ainakaan ihan lähipäivinä! Kauppareissu ajoitettiin aamupäivälle. Kymmenen seutuville. Tuntinen siinä tahtoo aina likimain mennä, vaikka kohteena olisi vain Cittari tai joku muu ruokakauppa. Niin nytkin. Ehkä selvisimme nyt alle tunninkin. Vai menikö sittenkin yli, kun käytiinhän sitä samalla reissulla Tokmannillakin mattopiiskaostoksilla.

Ruoka oli eiliseltä jo valmiina, mutta laittelin vastaisuuden varalle jauheliha/porkkanapaistosta. Pakkaseen mukavasti annoksia. Kastikeainekset valmiina  ... tai murukeiton pohjaksi. Molempi parempi!

Olin eilen tehnyt hiukan jo "omia reissujani". Päiväruuan jälkeen, itse asiassa jo reilusti iltapäivän puolella, tein jatkoreissailut. Olipa ihan hyvä, että tein eilen jo esireissun. Tälle päivälle käyntikohteita piisasi silti ja reissussa meni hyvinkin puolitoista tuntia. Aluksi ajelin Haaparannalle. Siellä 2-kohteena oli Rusta. Olipahan satanut vettä, kun piha tulvi vieläkin. Palasin Suomeen. Tokmannissa pistäydyin pikaisesti. Motonetissä meni hieman kauemmin. Reissun viimmeinen kohde oli Primassa Postin pakettiautomaatilla.

Heinäkuun 27. päivä. Iltapäivä. Mikähän tässä päivässä oli niin erikoista, kun joka paikassa sai etsiä autolle parkkipaikkaa. Kassoilla oli jonoa. Ainoa paikka, jossa ei tarvinnut jonottaa, oli pakettiautomaatti. Toissa päivänä olin tilannut Kivikankaalta pari verkkoa. Nopeahko toimitus, vai mitä! Motonetissä tuhrautui aikaa. Ensin oli auki vain yksi kassa. Toinen tuli onneksi avuksi. Maksoin ostokseni. Kaasupullonkin, jota menin sitten pihalle kaasukaappien luo odottamaan. Odotin ja odotin. Porisin siinä toisenkin odottajan kanssa. Oli kuulemma tullut Vojakkalassa älyttömästi vettä. Käväisin sisällä kertomassa, että ulkosalla sitä odotellaan kaasupulloja. Jo useamman miehen voimin. Meni vielä aikaa. Sitten saapui poika, jolla oli hallussaan kaappien avaimet. Homma hoidossa.

Huomenna vaihteeksi mökille. Nyt ovat sadealueet ja niitä seuranneet kuuropilvet kaikonneet ja luvassa on poutaa. Ja vihdoinkin: VIILENEVÄÄ! Huomiselle Nuuskakairaan luvassa 11-12 astetta. Ylihuomiselle 14. Vasta maanantaille 20 astetta, kuten koko ensi viikollekin. Pois tullaan mökiltä kuitenkin sunnuntaina. Lienee varmaa, että huomenna mökillä laitamme ensitöiksemme kamiinaan tulet. Vähintään kyhyt. Kyllä kämpässä saa lämmitystä harrastaa, jos sisälämpö on alhainen. Jos ulkonakin on ennustetun viileää, ei sieltä tule lämmitysapua sisälle.

Tiistai, 26.7.2022

Jo iltasella sateli vettä pikku hiljaa ja loppuillasta sade oli jo aika rankkaa. Aamuyöllä ja aamulla sade jatkui. Välillä sitten taukoa mutta kohta sade jatkui uudestaan. Tänään ainakaan ei asiaa ulkohommiin. Olipa hyvä, että eilen seurasin viikon ennusteita ja hoitelin vuoroni mukaiset asiat. Toki kuuluu siihen vuoroon muutakin kuin ruohonleikkuu, mutta se on nyt tehty!

Kovin pimeä päivä. Ollaan tänä kesänä nähty aika paljon auringon paistetta. Nyt on päällä paksu ja tumma pilvipeitto. Sade ja pilvet eivät kuitenkaan kaikkia hommia estä. Niinpä käväisin pikku reissun. Menin ihan aluksi apteekkiin. Huomenna olisin vielä ehtinyt, mutta kukapa sitä viimeiseen hetkeen tuollaisia jättäisi.

Vilkaisin parturiliikkeen ikkunaankin. Kaksi tyttöä parturoimassa ja odottamassa ei ketään. Toiselle asiakkaalle näytettiin jo peilin kautta takatukkaa. Eli sisään vaan. Pääsinkin aivan heti istunnolle. Hetki meni siihen, kun edellisen asiakkaan maksaessa järjestelmissä oli häiriiöitä. Putinin häirintähommia. Suomen talous nurin pistämällä parturiliikkeiden pankkiyhteydet poikki! Tankkaus seuraavaksi. Vielä reissu Lidliin. Kylmäsavukirjolohta ja appelsiineja!

Niin ... ne päättyivät ne MM-kisatkin. Suomi jäi ilman mitaleita. Ei tullut onnenkantamoisia. Ei tullut onnistumisia yli odotusten. Perussuuntaus taisi olla jopa mollivoittoinen. Keihäsmahti on menetetty. Pitkillä matkoilla afrikkalaisilla lienee parhaat geenit. Nykyään nousee vain harvakseltaan Suomesta urheilijoita lähellle maailmankärkeä, mitalisijojen tuntumaan. Jospa sitten EM-kisoissa. SM-kisoissa sitten viimeistään!

Tänään on ollut siis ihan oikea sadepäivä. Liekö peräti ensimmäinen kunnon sadepäivä näillä kulmilla koko kesänä? Puoli yhdeksän uutisissa mainittiin, että Torniossa satanut tänään jo 29,4 millimetriä. Ja lisää tulee koko ajan. Heinäkuu on vaihtumassa elokuuksi. Liekö näillä sateilla enää miitään tehoa korjaamaan alkukesän kuivuutta? Järvessä veden pinta on laskenut kovin alhaalle. Viime kesänä näihin aikoin vesi oli noin 20 senttiä tämänhetkistä korkeammalla. Mutta laski sitten vielä 35 senttiä. Vaikka nyt satelisi päivittäin ja reilustikin, ei se ihan heti vaikuta Miekojärven veden pintaan. Nousua on odotettavissa vasta sitten, kun yläpuoliset altaat alkavat llähestyä ylärajaa. Viime vuonna se tapahtui lokakuullla.

Maanantai, 25.7.2022

Taas on palattu ns. arkeen. Vaikka melkoista arkeahan tämä elo on muutenkin. Päivästä päivään. Jossakin määrin on tätä viikkoa alettava elää sään ja ennusteen mukaan. Ilmatieteenlaitos kertoo, että iltapäivällä alkaa sade, joka kestää useamman päivän. Vasta perjantaina olisi parempi mahdollisuus poutaan. Alkoi talonmiesvuorokin. Edellinen vuorolainen ei ole leikannut ruohoa ollenkaan. Lienee siis niin, että tänään iltapäivällä leikkailen ruohot. Kaikessa rauhassa. On myös vielä koneellinen lakanapyykkiä. Laitoin koneen pyörittämään satsia jo puoli kahdeksan aikaan. Toiveissa sellainen, että keskipäivän aikaan saisi pyykit hakea langalta.

Olen suunnitellut päivän ruuan jo viime viikon puolella ja valmiina onkin siihen kuuluvat ainekset. On kuitenkin käytävä aamupäivän puolella, ennen ruohonleikkuuta, jonkinlainen kauppareissu. Jääkaappi näyttää aika tyhjältä. Mökille emme mene ennen aikojaan. Annetaan ainakin enimpien sateiden mennä ohi. Torstaina mökille ehkä, ehkä vasta perjantaina. Parempi kauppareissu siis ehkä keskiviikon paikkeilla. Apteekissakin on käytävä. Entä parturi? Olisihan sitä taas menoja!

Syötiin aamupala. Vietiin pyykit langalle. Aino jäi siivoilemaan, kun lähdin kauppaan. Tällä kertaa kohteena vain Cittari ja sieltä ihan perusjuttuja. Tarpeellisia, liki välttämättömiäkin.

Ennen kauppareissua olin ottanut pakastimesta jauhelihan antaantumaan. Ja pilkkonut paprikan. Lähempänä puolta päivää aloin sitten lopulliset valmistelut. Ja syönti kaiken huipennuksena. Aino sanoi, että ruoka oli hyvää. Se minulle riittikin. Haettiin pyykit langalta. Koko ajan oli pieni sateen uhka, mutta pisarat taisivat kiitää tällä kertaa pohjoisen puolelta ohi.

Lämpötila alkoi mennä jo yli 20 asteen. Oli kuitenkin mentävä leikkaamaan ruohoa. Polttoainetta näytti olevan. Tankkasin leikkurin ja ei muuta kuin hommiin. Laadin työjärjestyksen niin, että aluksi hoitelisin nurmilaikut parkkipaikan ja pihatien välistä. Sitten seuraavaksi tien laidat eli eteläpää tontista. Paluumatkalla parkkipaikan itäreunan kaistale. Lopuksi pohjoispään/etupihan iso yhtenäinen alue.

Suunnitelmaa toteuttaessani kurvasi naapurikin paikalle. Pahoitteli, kun ei ollut vuorollaan ruohoa leikannut. Nyt oli menossa jo minun vuoro. Naapuri halusi vähentää työtaakkaani ja leikata ruohot loppuun. Sovittiin kuitenkin niin, että minä käyn nämä tilkkualueet ja tien varren. Naapuri jatkaa sitten. Ok. Ruohonleikkuut talonmiesvuorollamme onkin sitten siinä! Ruoho ei toki juuri enää kasva. Seuraava vuoro taitaa mennä lokakuulle. Huh, lumihommia silloin jo odotellaan.

Tuli muuten nyt tuosta tienlaitaosasta oppikirjan mukainen työnäytealue. Pari kertaa olen trimmerin kanssa omaa talonmiesvuoroa odotellessa käynyt tien laidan länsipäässä. Nyt leikkurikin siinä kulki. Ja jälki on ok. Talonmiesvuoroa voisi aivan hyvin muuten harrastaa parin osakkaan kimppana. Kaksi viikko voisi mennä aika kivasti. Joskus on niin, että jollakin on viikon lomareissu ja samaan aikaan talonmiesvuoro. Tai muuta estettä tai jatkuvat kaatosateet päällä. Kimppa takuulla helpottaisi. Minua se tänään helpotti. 22 asteen lämmössä oli meikäläisellä vähintäänkin lämmin. Hiki virtasi. Kun leikoin nyt tarkoin ja ihan rauhassa, meni aikaa osuudessani liki 1,5 tuntia. Tauotta. Olisinko samana päivänä jaksanutkaan koko aluetta? Yllätyin kuitenkin, että jaksoin edes tuon verran.

Iltakuuden maissa alkoi vesipisaroita tulla maahan asti. Ei mitään kaatosadetta, mutta ilmaa se raikasti kummasti. Sama raikkaus kun siirtyisi sisätiloihinkin, niin olisihan se jotakin!

Sunnuntai, 24.7.2022, Tiinan nimipäivä, onnea!

Illalla pelattiin ensimmäisen (viimeisen?) kerran minikoronaa, jonka askartelin pari kuukautta sitten. Oli keittiön pöydällä hieman niukasti tilaa, mutta saihan sitä lautaa käännettyä, että kepeille sai hieman takatilaa. Nappulat sentään olin ostanut. En alkanut niitä värkkäilemään. Hihassani on myös muutama lisäosa, joilla pelin luonnetta voidaan muuttaa ja/tai antaa tasoitusta jollekin ylivoimaista pelaajaa vastaan.

Yö oli poikkeuksellisen kolea. Meltosjärvessä +3,5 astetta. Herkimmille kasveille ja hyönteisille voi tuollaisista lukemista olla jo hieman haittaa. Aamulla normaalit kahvikupposet ennen aamupalaa. Aamupalalle hain taas kasvihuoneesta salaattia ja persiljaa. Kun oli sakset matkassa, leikkasin vielä tomaateista joitakin isoja lehtiä vähemmäksi. Sankkaan kasvuston valoaukkoja.

Aino jäi tiskaamaan, kun lähdin käymään mansikkamaalla. Sato alkaa siellä vetämään viimeisiään. Sain vielä pari litraa, mutta mansikoiden keskikoko lähentelee pian sormenpään kokoa. Joukossa enää harvakseltaan parempia mollukoita, mutta pingispallon kokoisista voi enää vain haaveilla. Mökillä putsasin mansikat. Priimaa oli kolmasosa. Loputkin hyviä, mutten laittaisi kakun päälle keulakoristeeksi.

Lähdettiin pian liikenteeseen. Tarralla ei yleisesti ollut täysi tohina vielä päällä. Jotkut vasta taisivat availla silmiään. No, ei ihan sentään. Kotiin ennätettiin hyvissä ajoin ja Aino laittoi heti  pyykkikoneen päälle. Juotiin kahvit.  Laitettiin hilllat ja tämänaamuiset mansikat rasioihin ja pakkaseen. Puolen päivän aikaan pyykit ulos langalle. Marjat silloin pakastettu. Hilloja tuli vain 18 rasiaa. Minimitavoite vaatii siis vielä yhden marjareissun! Voihan ... !

Takapihalla tomaattini oli surkean näköinen. Se ei ole saanut vettä neljään vuorokauteen ja multaa sillä on vain ämpärillinen. Varjolämpötila on ollut poissaolomme aikana iltapäivisin noin 22 astetta. Paisteessa liki tuplasti. Ja paisteessahan se tuossa on saanut olla. Se kuitenkin vielä virkosi, kun annoin sille reilusti vettä. Kyllä se pysyisi hengissä, jos olisimme sitä kastelemassa säännöllisesti. Muutama raakile siinä on ja kukkaterttujakin, joten olisi mukava, jos se pysyisi elossa.

Tuo lohjennut hammas on muutaman kerran temppuillut kuluneen viikon aikana. Olisi pitänyt tietenkin varata aika heti, kun huomasin lohkeaman. Nyt varasin ajan. Menee elokuun puolelle. Kai sinne asti pärjään, kun tähänkin asti olen pärjännyt!

Iltapäivän ja illan mittaan katseltiin merkittävä määrä neljän illan aikana tallentuneita ohjelmia. Lisäksi katsottiin kävelyä 2,5 tuntia. Ja muutakin urheilua. Uutisia. Tallennuksia jäi katsottavaksi vielä muutaman tunnin edestä.

Neljän vuorokauden mökkireissun saldoon olen varsin tyytyväinen. Tuli marjoja, potut isoja, sain tehtyä pois parit hommatkin. Miten kesä jatkuu, riippuu hieman säistäkin. Tiistaina alkaa sade. Milloin loppuu? Remppahommat ovat aika vähissä. Marjastelut jatkuvat, mutta mustikkaan ei ole hoppua. Pieni hillareissun mahdollisuus olisi. Voisi hieman oikeastaan kalastellakin, jos tuulet antavat myöten. Mökille kuitenkin vasta loppuviikosta.

Lauantai, 23.7.2022

Aamupalalle hain jälleen kasvihuoneesta reulusti salaattia. Aamupalan jälkeen menin sitten vielä uudestaan kasvihuoneeseen ja katkoin melkein kaikista tomaateista latvat. Kasvusto osui jo kattoon ja typistäminen kiihdyttää itse tomaattien kasvua. Samoin kuin varkaiden poisto. Kukalla ja/tai nupulla on ainakin 14 terttua. Luulisi, että ainakin joitakin tomaatteja saisin loppukesästä. Pottumaalta kävin nykäisemässä yhden kaalin. Testimielessä. Neljä perunaa, pienen kananmunan kokoisia. Enää emme siis tuo perunoita Torniosta.

Käväisin vielä tarkistamassa, onko tässä likellä tänä vuonna hilloja. Saapastelin tästä mökiltä joitakin satametrisiä. Säikäytin koppelon mennessäni. Hilloja vajaat 10 kappaletta. Mustikkaakin näkyi enemmän. Eipä jäänyt mieltä kaihertamaan, että hillat pilaantuvat tässä vieressä.

Ajattelin hieman edistää eilen mainitsemaani kaura-projektia. Minulla oli sopivasti neljä tolppajalkaa. kahteen oli katkennut vanha tolppa sisään ja meni aika lailla aikaa, ennen kuin sain puut kaiverrettua sisältä pois. Porakone oli suurena apuna. Aino päätti pestä soutuveneen. Jouduin avustustehtäviin, kun vene piti hinata törmän päältä vesirajaan. Ja sitten myöhemmin takaisinkin. Ja siinä välissä huuhtoa vene. Lopuksi käänsin veneen kumolleen. Voi olla, että sitä ei tälle kesälle tarvita. Jos tarvitaan, on se kevyt ottaa käyttöön.

Venehommat olivat kumisaapashommia. Hainkin sitten samaa kuumaa kasvihuoneeseen pari ämpärillistä vettä. Kylvin viimeiset salaatinsiemenetkin. Ehtiikö sadonkorjuuvaiheeseen?

Lyhyt tauko oli jo paikallaan. Tauon jälkeen sen kauraprojektin pariin. Eli rikkinäisen kalanvalutuspöydän korjaukseen. Siitä oli jalat lahonneet ja hajonneet. Pöydän kansitukit olivat vielä liki ok. Purin vanhan höskän ja rautakangen avulla asensin tolppajalat. Niihin leikoin painekyllästetystä jalat. Jalkojen varaan poikkilankut. Ja halkaistut tukit päällimmäisiksi. Syönnin jälkeen hieman siistasin jälkiäni. Tuli ihan ok juttu. Taitaa se pöytä nyt kestää sen, minkä minäkin.

Grillin edessä olikin mukava työskennellä. Järveltä tuuli aika vilpoisasti. Hellettä ei ollut. Ötököistä ei haittaa. Ainoa hidaste oli vasemman käden ranne. Jossakin siinä rannenivelen keskellä on kipupiste. Välillä ei pysty oikein sormea koukistamaan. Saatika isompaa hommaa tekemään. Katsotaan huomenna, pystynkö vääntämään rattia!

Perjantai, 22.7.2022

Heräsin hieman myöhemmin, kuin eilen. Siksipä hillaanlähtökin tapahtui 17 minuuttia ellistä myöhemmin. Takaisin mökille saavuin tuntia aiemmin kuin eilen. Sain myös vähemmän hillaa. Arvioin kuitenkin, että 20 rasian vähimmäistavoite saattoi täyttyä. Tänään jänkällä 2-3 astetta eilistä lämpimämpää. Sen kyllä tunsi. Tyyntä. Sääsket, paarmat, mäkärät ja kärpäset koko ajan pyrkimässä iholle. Hien sekaan. Mukavuudenhalu voitti. Ja terveellisemmäksi vaihtoehdoksi arvelin myös mökille lähdön. Tällä kertaa oli autolle äärimmäisen lyhyt matka. Takavuosina jätin tällaiset helpot marjapaikat muille kerättäviksi. Itse kun jaksoin pahnostaa kilometrikaupalla helteestä huolimatta. Nyt tällaiset paikat ovat omiaan meikäläiselle. Kulkekoot muut kairan takarajoja.

Hillasaaliiseen olin erittäin tyytyväinen. Jos sää suosii, voisi viikon kuluttua käydä vielä parit korpihillapaikat. Aino puhdisti tämänkertaisetkin hillat. Punnitsin ne ja pettymyksekseni ne eivät tainneetkaan vielä riittää 20 rasian täytteeksi. Poimijoille tarjotaan hillasta 8 euroa kilolta. Olen tehnyt kolme hikistä ja raskasta reissua, Aino on puhdistanut hilloja 2-3 tuntia. Noista marjoistani saisin myydessä alle 40 euroa. Arvatkaapa kaksi kertaa, vienkö marjajoppareille!

Hillareissuni aikana Aino oli maalannut grillissä tuoreimmat muuraukseni. Kyllä nyt on grillissä siistiä. Kauden tehtävälistalta plokkasin työn alle pikkuisen homman. Iltapäiväpuuhasteluksi. Toteuttaakseni sen, jouduin ensin kiipeämään katolle. Otin teräksisen piipunhatun pois ja mittailin ja piirtelin mittaustulokset paperille. Kun talvella tulemme mökille ja alamme lämmittämään kämppää, on kamiina sen homman aloitusväline. Takkaan laitetaan tulet hieman kämpän jo lämmettyä. Joskus sopivalla tuulella ja lämpötilalla kamiinan savu kiertää alas takan hormia pitkin. Ja tiuruaa sisälle. Rakensin pellistä sellaisen konsvärkin piipun nokkaan, että suoraa yhteyttä ei röörien välissä nyt ole. Ensi talvena se testataan. Onnistuiko?

Kun puolitin vanhan kamiinan ja istutin sen yläosan grilliin, jäi minulle alapuolikkaan verran peltiä. Metallinkeräykseen ... ei suinkaan. Olen jo käyttänyt pelleistä valtaosa. Grilliin ja nyt tuonne piipunhatun alle. Eipä tarvinnut noitakaan metalleja ostaa!

Kauden työlistasta sain kuitattua siis taas yhden homman. Jäljellä on enää vain pari asiaa. Toinen on selvää pässinlihaa, mutta toinen on epämääräistä kauraa. Se kaurahomma on ihan pakollinen.

Syönnin jälkeen lyhyt lepo. Mustikat ovat vielä lähes kaikki raakoja. Paikoin kuitenkin joidenkin varpujen kaikki marjat ovat aivan sinisiä. Päätin yrittää kerätä puolisen litraa mustikkaa tulevien parin viikon tarpeiksi. Eiväthän ne vielä makeita ole. Kitkeriäkin voivat vähän olla. Mutta ei haittaa. Maistiaisia on saatava. En ottanut matkaan minkäänlaista astiaa. Poimurin vain. Kiersin pienen lenkin laavun taustajänkällä ja sainkin sieltä vajaan poimurillisen sinistä marjaa. Vajaan litran. Puhdistin ja pakastin. Ensi viikolla on siis mansikkaa, hillaa ja mustikkaa. Vanhaa karpaloakin hiukan. Ostaisikohan kaupasta pussillisen puolukkaa? Ei hullumpi ajatus!

Pikainen saunan lämmitys ja pesu. Illalla liki ihmismäinen olo. Ah! Olisikohan kellarissa jotakin hapanta? Saatan käydä kurkkaamassa. Ihan kuin olisi jotakin pientä ansainnut!

Torstai, 21.7.2022

Eilisen hillareissun jälkeen oli selviö, että olosuhteiden hillasteluun pitää olla kunnossa. Pitää olla riittävän viileätä ja pilvistä. Tuulikaan ei haittaisi. Mutta milloinka heinäkuussa hilla-aikaan olisi pilvipoutaa ja 10 astetta lämmintä? Ei milloinkaan. Jotakin pientä voi kuitenkin aina asian hyväksi suunnitella. Voisi luulla, että kun ollaan eläkkeellä, voidaan odotella sitä täydellistä marjastelusäätä ja mennä silloin hillaan. Ei se ihan noin toimi. Nytkin mennään kotiin viimeistään suunnuntaina. Eli marjasteluihin on aikaa tämän päivän jälkeen vain perjantai ja lauantai. Ensi viikosta ei ole mitään tietoa. Tuskin ihan alkuviikosta ainakaan tulemme.

Siksipä lähdin liikenteeseen jo aamun viileydessä. No, 18 astetta näytti jo auton mittari. Menin vanhaan tuttuun paikkaan, jossa kävelyä hillapaikan reunaan oli vain 150 metriä. Tuskin sitäkään. Paikan valitsin osin sillä perusteella, että siinä kasvaa paljon pientä mäntyä ja koko jänkkä on aamulla matalan auringon aikaan tavallaan varjoisaa aluetta.  Alun pienten hillojen jälkeen osuin hieman parempaan paikkaan. Ja sainkin meikäläisen mittapuun mukaan kohtuullisen saaliin. Kuuma tuli, pois oli lähdettävä. Paluumatkalla auton mittarissa 20 astetta.

Mökilla Aino erotteli jyvät akanoista. Poisti roskat. 20 rasian tavoite ei vieläkään täyttynyt. Lähellekään. No 2 päivää vielä jäljellä, 2 hillareissua vasta takana. Viikon kuluttua on vielä mahdollisuus korpihilloihin. Avoimelle ei kannata enää silloin mennä. Suonreunametsikötkin lienevät jo täynnä pilahilloja.

Rastaita on nyt paljon. Neljää eri lajia. Rastailla on paljon poikasia. Osin vielä lentokyvyttömiä. Mustikat kypsymässä, joten tummansinisiä läiskiä alkaa olemaan joka puolella. Supikoira oli tallentunut naapurin riistakameraan. Iso porohirvas kiertää tässä vakiorinkiä. Aino sitä on yrittänyt saada kuvattua. Äänestä päätellen heikolla menestyksellä.

Keskiviikko, 20.7.2022

Vaihteeksi sellainen aamu, jolloin mielessä onkin heti mökille lähtö. Nytkään ei ollut tarkoitus olla hopussa, mutta ei myöskään ollut syytä aikailla turhaan. Jokainen toimenpide uumoili matkaan lähtöä. Yritin myös muistella asioita, jotka joskus ovat unohtuneet lähdön tiimellyksessä. Ettei ainakaan puuttuvan asian vuoksi tarvi palata kotiin sitä noutamaan.

Kymmenen jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Parikymmentä astetta lämmintä. Mökillä puoli kahdentoista aikoihin. Sisällä +16. Pian oli +20, kun ikkunat avattiin. Jääkaapin kaasupullosta alkoi paine olla niin alhaalla, ettei kaappia saatu tulille. Se oli ihan odotettavissa, sillä edellinen pullon vaihto tapahtui viime vuoden syyskuulla. Nyt saadaankin odotella syksyyn, ennen kuin seuraava vaihto saattaa olla käsillä. Jääkaappi saa olla päällä jatkuvasti noin 5 viikkoa. Yhdellä pullollisella. Hellassa meidän tahdilla kaasupullo menee vaihtoon vuoden välein.

Käväisin kasvihuoneessa. Kastelin kasvit, hain järvestä vettä pari ämpärillistä lisää. Nutistelin tomaateista varkaita. Tomaateilla kasvu on ollut hyvää ja kukkia/nuppuja on jokaisessa varressa. Ehtiiköhän yksikään tomaatti valmistumaan, kun raakileita ei vielä näy? Kotona takapihalla on yksi pieni raakile. Salaatit ovat reheviä. Napsin niitä kahvivoileipiä varten pienehkön nipun.

Pistäydyttiin mansikkamaalla. Kypsää marjaa saatiin litran verran viime kertaista enemmän. Vielä saamme jonkun litran sunnuntaina. Sitten meneekin jo maisteluhommiksi. Putsattiin ja rasioitiin mansikat. Mahtuivat melkein jääkaapin pakastelokeroon. Pari rasiaa jäi suliksi iltanapostelua varten.

Syötiin makaroonilaatikot. Aurinko painui pilveen ja ilma tuntui jopa hieman vilpoisalta. Siksipä uskaltauduin kokeilemaan onneani ja suunnittelin pientä hillareissua. Jos aurinko pysyy pilven takana, saattaisin selvitä hengissä pienen reissun jänkällä. Kohteekseni valikoitui paikka, johon oli autolta kävelyä kohtalaisen helppoa maastoa vain 300 metriä. Oli tietenkin toiveajattelua se pilveily. Kun oli likimain tyyntäkin, ei liene vaikea arvailla olotilaani. Sumeilla aivoilla ajattelin vielä sellaistakin, että jospa kävelen jänkkää eteenpäin 500 metriä. Siellä voisi olla tutussa paikassa hillat odottamassa. Nyt nimittäin kiertelin aika tyhjää aluetta. Onneksi tilapäinen häiriö meni ohitse ja päätin palata autolle. Olisi muuten tullut kilometrin kävely jänkässä + mahdolliset hillakiertelyt ja poimimiset. Olisin varmaa vielä aamullakin jänkällä. Paremminkin jänkässä. Autolle pääsin, mutta hitaasti. Oli istuttava lepäämään kymmenkunta kertaa 300 metrin matkalla. Mökillä Aino putsasi hillat. Melkoisia rupuja. Pieniä. Osin jo ylikypsiä. Olisikohan pari pientä rasiallista. Viime kesänä tavoitteeni oli 20 rasiaa. Taisin saada kokoon 16. Nytkin tavoitteeni on tuo sama 20 rasiaa. 10% saavutettu. Jäiköhän siihen? Jos ilmat viilenisivät, voisi tuo 20 rasiaa toteutuakin. Näillä lämpötiloilla se on toiveajattelua! Kyllä on paskamaista, kun meni tuo kunto tällaiseksi!

Se sitten kuoli se norsu. Eiku marsu. Eiku mursu. Kyllähän se oli odotettavissa. Jotkut jo syyttelivät viranomaisia ja hoitohenkilökuntaa siitä, että eivät syöttäneet mursua. Mursu oli aliravittu. Nälkään kuolemisen se valitsi itse kohtalokseen jo silloin, kun se poistui jäämereltä. Mursu järsii meren pohjasta simpukoita ja kotiloita ruuakseen. Olisi siinä saanut olla aika pätevä eläintenhoitaja, joka olisi opettanut mursun syömään vaikkapa voileipiä. Aina on joku taho, joka ei käsitä mistään asiasta yhtään mitään! Valittaa vain.

Tiistai, 19.7.2022

Oli jo illalla päätetty, että aamua ei enää tuhlata turhiin aikailuihin. Vierailla on pitkä kotimatka. Siksipä minäkin nousin varhain. No, Aino oli jo keittänyt munat ja piirakat olivat uunissa. Aika pian olivatkin kaikki jo valveilla. Syötiin aamupala. Jo illalla oli Jani kantanut kasseja ja pusseja autoon. Nyt vielä viimeiset kamppeet kyydille. Aili, Tiina ja Jani lähtivä taipaleelle. Noin 750 kilometriä tietä nieltävänä. Kello vasta 7:40. Reipas työpäivä menee matkalaisilla.

Onkin ollut koronan, koronan pelon ja muidenkin sairastelujen vuoksi ongelmallisia nämä kylästelyreissut. Matkat ovat peruuntuneet, siirtyneet, keskeytyneet ja vaikka mitä. Vähällä oli tämäkin reissu peruuntua, kun meihinkin lopulta se korona iski. Yllättäen, puun takaa. Ei tämänkertainenkaan reissu ihan ongelmitta sujunut. Paluumatkaa ei oltu ihan noin suunniteltu.

Reissu reissulta Aili on tietenkin rennompi ja viihtyy meidän kanssa aina vain paremmin ja paremmin. Tapaamiset vain ovat melko harvassa ja eivät kestä kovin kauaa. Nyt oli neljän yön reissu ja jo tämän mittaisilla yhdessäoloilla tapahtuu rohkeentumista. Aili ei oikeastaan ujostele eikä vierasta muutenkaan, mutta selvästi hän koko ajan enemmän itse hakeutuu juttelemaan ja näyttämään omia leikkejään! Koko alkuelämä on ollut tuon ikäisillä pandemian vuoksi vailla runsaampia ihmiskontakteja. Se ei kuitenkaan haittaa menoa. Otetaan takaisin se, mitä ollaan menetetty! Lapset ovat mestareita pärjäämään.

Tällä kertaa ei käynytkään niin, että vierailun jälkeen olisi jääkaappi vielä pullollaan ruokaa, joka olisi pitänyt kuluttaa jo pois. Lähtivätkö vieraat nälissään, vai osasimmeko aiempaa paremmin varautua ruokahuoltoon. Jälkimmäistä veikkaan. Nopeasti oltiin sitten vielä laitettu paikat kuntoon. Eivät ne epäkunnossa olleet, mutta olihan sitä nukkumajärjestystä ja muuta juttua, jotka poikkesivat normaalista. Isompaan lakanapyykkiin ei ryhdyttty. Raskaat kuuropilvet pimensivät taivasta pitkin päivää. Taidamme odottaa selkeitä pyykinkuivauspäiviä.

Laskeskelin ja inventoin lääkkeeni. Tällä viikolla ei mikään lääke vielä lopu. Ensi viikolla loppuu ja silloin viimeistään on apteekkireissu edessä. Iltapäiväkahvin jälkeen aloimme porisemaan mökille menosta. Tänään emme ole menossa mutta huomenna varmaan. Mietittiin jo mökkireissun ruokapuoli ja ostoslista. Siitä sitten vähitellen reissuun.

Tällä kertaa reissasin yksin. Aika tuttu reitti, mutta tällä kertaa Motonettiin ei ollut asiaa. Lidl --> tankkaus --> Cittari. Cittarista ostin kaksi lajissaan viimeistä Covid-pikatestiä. Toisenlaisia olisi ollut. Toiveissa on, että testejä ei tarvitse käyttää. Kyllä kai olemme saaneet koronaa oman osuutemme. Mutta mistäpä sen tietää, kun uudet variantit ovat kovia sikiämään. Kuin kanit! Eri menetelmällä vain!

On ollut oikeastaan hieno sää. Lämpötila kipusi kerran +18,2 asteeseen. Sateessa oli vain +12 astetta. Keskimäärin +14 astetta. Väittäisin, että kesää parhaimmillaan. Jatkuisipa tuollainen nyt loppuviikon ajan. Huomenna mökille meno. Olisi mukava tuollainen raikas sää. Voisi jotakin jopa harrastaakin. Vilkaisin tämän kauden listaa tehtävistä töistä. Niitä ei kovin runsaasti ole - ainakaan pakollisia - joten nyt voisi oikeastaan tehdä jotakin hauskaa listan ulkopuolelta!

Maanantai, 18.7.2022

Aamuyön tunteina olin osittain hereillä. Hammasta alkoi jomottamaan. Sellaista perusjumputusta, joten sain kuitenkin ajoittain unen päästä kiinni. Aamulla taas olikin aika kivuton tilanne.

Loppuviikoksi lupailtu hellettä. Takapihalla ruoho leikkuurajassa. Vähintään. Eli hommiin vain. Aamupäivän lämpötila takapihalla oli vielä lähes siedettävä. Varjossakin kuitenkin jo 18 astetta. Takapihan nurmiosuudelle paistoi aurinko ja siellä olikin sitten jo oikeasti lämmintä. Onneksi aikaa leikkuuseen ei kulu kovin paljoa. Vaikka leikkasin naapurinkin puolen. Lopuksi vielä trimmerillä reuna-alueita. Kävin myös tien reunassa ja leikoin tontin rajalta puna-apilat, nokkoset, takiaiset, hevonhierakat, koiranputket, voikukat ja muut roisimmat kasvit, jotka ovat kesän aikana jääneet talonmiesvuorolaisilta "huomaamatta".

Meillä alkaa talonmiesvuoro viikon kuluttua. Ei ole kukaan ilmottautunut halukkaaksi lanttia vastaan leikkaamaan puolestani nurmikkoa. Vielä olisi aikaa ottaa yhteyttä. Nyt maistui viileä suihku leikkuun  päälle. Se olikin kuin hengen pelastaja.

Päivä sujui pitkälti eiliseen tapaan. Aili on saanut jälleen tutustua uusiin leikkipaikkoihin. Kotosalla leikit myös maistuneet. Grillissä paistuneet makkaratkin maistuneet. On se vain hyvä, ettemme aikanaan heittäneet hukkaan Tiinan hyväkuntoisia leluja. Nyt niille tuntuu olevan kovastikin käyttöä.

Loppuviikon helle-ennustukset Lappiin ovat hieman muuttuneet lievemmiksi päivän aikana. Voi olla, ettei helteitä tulekaan. Kylläpä uudet ennusteet kelpaisivat. Jossakin vaiheessa mökin suuntaan hiivimme ja olisihan se sentään hienoa, ettei säätä tarvitsisi etukäteen pelätä. Meitä vanhoja sydänvaivaisia ukkoja kun tuppaa kupsahtelemaan hellehommissa. Toisaalta myös talven lumitöissä. Olemme kuulemma sen verran itsepäisiä, ettemme kuuntele viisaampien neuvoja! Katoava laji!

Sattuneista syistä johtuen oli meillä jäänyt tämänkeväinen / tämänkesäinen visakisa puolistiehen. Nyt lopultakin kävimme loppuun kisan. Pistetilanne päättyi tasapisteisiin. Lisäkysymyksen ratkaisi aiemmin Jani, ja hänestä leivottiinkin tämänkertainen mestari. Uutta kisaa sitten taas valmistelemaan!

Sunnuntai, 17.7.2022

Nyt kesä on parhaimmillaan. Helle ei kiusaa, mutta lämmintä silti on liki 20 astetta. Ja se, että saadaan ajoittaisia sateita, se on tosi hieno juttu.

Tänään ollaan vietetty rauhallista päivää. Aili on saanut tutustua Tornion leikkipaikkoihin. Niitä muuten onkin melkoisesti. Ollaan välillä syöty hyvin. Tietenkin kahvisteltukin. Rauhallista oleskelua.

Loppuviikosta näyttäisi sää heikkenevän merkittävästi. Luvassa nimittäin jälleen helteitä. Se ei juurikaan tee meitä iloiseksi. Jos olemme menossa mökille, joutuu sielläkin vain hakemaan varjopaikkoja. Ei ole asiaa harrastaa juuri mitään liikunnallista. Onneksi korona oli ja meni. Sen oireet ja hellesää olisikin melko epäterveellinen yhdistelmä.

MM-maraton päättyi noin 18:21. Sitä tuli hajakatseisesti seurattua. Ei kuitenkaan sen isommalla mielenkiinnolla, kun ei ollut suomalaisiakaan. Muutkaan juoksijat eivä vaikuttaneet tutuilta. Outoja naamoja. Vilkaisin sitten jääkaappiin ja edessä olikin kauppareissu. Maito oli kovin vähissä. Riittäisikö aamupalalle? Kun kerroin aikeistani käydä hakemassa maitoa, alkoi muitakin "välttämättömyyksiä" nousta mieleen. Ok, hyvä juttu. Otetaan parit kassit matkaan. Eivät ne aivan sentään täyttyneet, mutta viisas ratkaisu se oli. Kaupassa oli niukasti asiakkaita. Vielä niukemmin kassahenkilökuntaa. Selvisin kuitenkin pois, eikä pakasteetkaan taitaneet kärsiä.

On taas vaihteeksi pieni hammasongelma. Takaa ylhäältä on hampaasta osa kadonnut. Kolo on noin puolen hampaan kokoinen. Kyllä kai tuolle on jotakin tehtävä. Joku hermo siellä jo nyt vastaanottaa koloon pakkautuvaa ainesta. Välillä vähän sattuukin.

Lauantai, 16.7.2022

Aamupalaa ensin ja myöhemmin syöntikin. Ainon kanalasagne oli hyvää. Vieraat lähtivät keskipäivän maissa ulkomaan reissuun. Takaisin odotamme heitä huomenissa. Jos kaikki menee ok! Katsottiin Ainon kanssa pois viimeisetkin tallennukset ja juotiin kahvit. Sain viimein korjattua ötökkäverhon, joka ahkerassa ohituskäytössä on päässyt hieman repsottamaan. Olin alunperin koonnut yhden kohdan siitä huonosti. Jospa se nyt kestäisi loppukesän!

Aili palasikin jo illaksi. No sehän meille passasi. Energiaa piisasi taas leikkeihin. Paistettiin takapihalla makkaratkin. Hyvältä maistuivat. Vaikka lämmintä oli vain parikymmentä pykälää, kyllä takapihalla tarkeni. Sen verran tyyni potero siinä on ja kun ne ihanat suojapuut kaadettiin vuosi sitten.

Jonkun rysään ui rannikolla sampi. Haminassa on vierailulla mursu. Ei kuitenkaan norsu. Molemmat aika yllättäviä vierailijoita. Norsu olisi ainakin uiden aika outo kulkija. Niinkuin kirahvi Piekkolanvaarassa. Olihan Ruoholahdessakin se leijona! Ihmeellinen on elämä. Muulloinkin kuin Jouluna!

Uuden mantereen puolella yleisurheilijat kisaavat maailmanmestaruuksista. Saako Suomi yhtään mitalia? Tuskin. Ainoa mahdollisuus lienee Helanderilla. Sattumakiskaisulla voisi jonkunvärinen lätkä olla saaliina. Joskus on Suomikin ollut yleisurheilun mahtimaa. Nyt niitä aikoja vain muistellaan. Nuorempi väki lukee internetistä. 

Perjantai, 15.7.2022

Viime sunnuntaina oli vielä Covid-19 -virus kropassa, vaikka se ei siellä kovasti jyllännytkään. Tehtiin nyt aamusta taas testit. Negatiiviset uutiset voivat olla joskus tervetulleita! Virus voi viihtyä jopa viikkoja joissakin tapauksissa. Tartuttavuus on eri asia. Eli molemmat ollaan nyt puhtailla vesillä. Ei tarvitse ainakaan siitä huolta kantaa.

Vuolin käristyslihat valmiiksi. Lähdettiin sitten kauppareissuun. Cittariin vain tällä kertaa. Kampetta kertyi kärryyn ihan melkonen määrä. Tultiin kotiin ja kamppeet purettiin. Pääosin jääkaappiin ja pakastimeen. Sitten pika-pikaa vielä omille reissuilleni. Osaa kun ei saatu sittarista. Osaa ei sieltä saakaan. Tein kauppakierroksen Motonet --> Prisma -->Lidl --> SystemBolaget --> ICA-Max. Yksi tuorein toive jäi täyttymättä. Täytyy pärjätä ilman sitä! Ostoksissani oli kirjolohta, josta poistin nahkan ja kalat laitoin annoskokoisiksi paloiksi. Ja pakkaseen.

Aili, Tiina ja Jani saapuivat jo vartin yli kahden. Hyvä, että ehdin kypsentämään käristyksen. Ehdin tietenkin, etenkin kun ruoka ei ollut ihan heti vieraiden tultua. Iltapäivää ja iltaa vietettiin hienossa säässä. Takapihalla oli iltaa kohti suorastaan loistavat olosuhteet, kun jäätiin hellerajasta reippaasti, mutta käsiä ei silti palellut.

Huomiselle on uudet suunnitelmat. Etenkin vierailla. Taitaa Ailikin päästä ensimmäiselle ulkomaan reissulleen. Kaikeksi onneksi, vaikka sadetta onkin luvassa, on ennuste huomiselle vain murto-osa siitä sateesta ja myrskystä, jota vielä alkuviikolla povattiin.

Torstai, 14.7.2022

Poislähtöpäivä. Ei kuitenkaan oltu aivan heti aamusta lähdössä. Illalla sateli hieman vettä. Aamulla oli koko ajan sateen uhka, mutta uhkailuksi se jäi. Olikin ihan ok, sillä meillä oli mansikkamaalla käynti ennen kotimatkaa. Ajettiin sinne ihan autolla. Ei siksi, etteikö muka jaksettaisi kantaa satoa mökille. Vaan siksi, että oli jo pientä vaille kuuma ja tukala, joten ihan terveydellisistä syistä on näitä asioita ajateltava. Punaisia mollukoita näytti olevan ihan mukavasti. Aino alkoi niitä keräämään. Minulla oli trimmeri matkassa. Siistasin ensin aitauksen sisäpuolisen alueen. Sitten vielä niitin aidan ulkopuolelle metrin levyisen alueen. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on se, että mansikkamaa tuulettuu nopsempaan, jos sataa vettä. Toinen etu on se, että marjaluteet ja kaskaat eivät niin helposti tule mansikkamaalle, kun välissä on matalaa kasvustoa.

Mansikoita saatiin muutama litra. Ajeltiin mökille ja aloin niitä putsaamaan. Aino alkoi laittelemaan niitä rasioihin. Tällaisina hetkinä on helppo arvostaa niitä raskaitakin hommia, joita mansikoiden eteen ollaan saatu tehdä. Metsän reunassa mustikatkin jo alkaneet sinertämään. Vaikea sanoa mitään siitä, tuleeko satoa. Hillatkin alkavat kypsymään. Jokohan tänä vuonna käy niin, että meiltä hillat jäävät jänkille. Kukahan möisi ... edullisesti!

Syötiinkin vielä mökillä, kun kerran oltiin siihen jo lähtiessä varauduttu. Vähitellen sitten oltiin valmiita kotimatkalle. Keli oli kuiva, mutta lähempänä Torniota alkoi tiellä näkymään lätäköitä. Merkkejä menneistä sadekuuroista. Kantojärven jälkeen ajoimmekin sitten melkoiseen vesiseinämään. Oli viisasta hiljentää vauhtia, kun näkyväisyys oli liki nollassa, vaikka pyyhkijät olivat täysillä. Jos vielä kotonakin sataisi noin rajusti, olisi pakko istua autossa ja odotella sateen loppumistä. Auton ulkopuolella kastuisi läpimäräksi parissa sekunnissa. Sade onneksi loppui ennen kotipihaa.

Kotosalla marjat pakkaseen. Vähän jätettiin tuoreena syötäväksi. Kahvit, hieman siivousta, tallenteiden purkua. Suihkut ja pyykit. Ja sitten suunnittelemaan tulevia päiviä. Mukavaa on odotettavissa. Jo huomisesta alkaen, palasia kerrallaan.

Keskiviikko, 13.7.2022

Illalla istuttiin pieni hetki ja poristiin viisaita. Kera naapurin. Sen verran, että hangen pinta laski ja pohja lopulta paljastui. Synttäreiden kunniaksi. Siinä tuli esille kaikenlaisia tulevaisuusjuttujakin ehdolle. Saapas näkee, mitä kenkä tekee. Asiassa on eri puolia, hyviä ja huonoja. Häätyy alkaa niitä punnitsemaan. Aikaa ainakin on. Ei tarvitse hätiköidä.

Kesän pääprojekti oli yhä kesken. Eli nuo muutostyöt grillillä. Aamupalan jälkeen siis oitis sinne hommiin. Yksi päivän tehtävistä oli nostaa kamiina omalle hyllylleen. Olen kamiinasta leikannut kevytrakenteisen alaosan pois, ja painoa on yhä kymmeniä kiloja. En ollut aivan vakuuttunut voimistani ja minulla olikin takataskussa suunnitelma. Onhan minulla nimittäin talja, jolla kamiina kyllä nousisi. Ensin kuitenkin kokeilin voimiani ilman apuvälineitä. No joo ... eihän se ollut kuin nostaa paikoilleen! Aino tuli sopivasti paikalle ja lisäkäsien avulla saatiin kamiina vaateriin. Liki ainakin.

Loppuhommat olivatkin sitten lähinnä metallitöitä. Rälläkkähommia sen verran, että yksi laikka kului mitättömäksi. Oli putkea, oli hulpaa. Oli luukkua ja lunkkaa. Oli onneksi metallia sen kamiinan alaosan verran. Loppusilauksessa porausta, ruuvausta ja pop-niittausta. Ja tietenkin kamppeiden raivaus.

Oli myös syytä huuhdella grilli. Pölystä ja laastista. Ensin kuitenkin aloin korjaamaan sitä letkun liitäntää. Huomasin, että siinä liittimessä luki Water Stop. Voi ihmisen käsi! Veden ei ollutkaan tarkoitus kulkea liittimen läpi siihen suuntaan, kuin se nyt oli kulkemassa. Poistin liittimen sisältä takaiskutulpan. Tilanne kuitenkin pysyi samana. Merkillistä. Huuhtelin kuitenkin grillin. Kasvihuoneeseen vein pari vesiämpäriä. Rantasipin poikaset juoksentelivat pirtsakoina venerannassa.

Päivä oli liki helteinen. Hiostavan kostea. Sääsket ja paarmat kiusasivat työmiestä. Iltapäivän mittaan sade- ja ukkosrintamat kulkivat etelästä pohjoiseen. Sopivasti niin, että meille ei vettä piisannut. Itäpuolelta ohi. Lämmitin saunassa pikaisesti pesuvedet. Oli pakko huuhdella liat ja hiet iholta. Iltaseitsemän aikaan saimme vettä taivaalta muutaman pisaran. Ilmakin viileni monella asteella. Helpotusta sisätiloihinkin. Kunnon sadetta saatiin yhä kuitenkin odottaa.

Tiistai, 12.7.2022

Aamulla hellepäivän merkit ilmassa. Tällä kertaa ei onneksi ole kuitenkaan tulossa mitään pitempiaikaista hellettä. Päivän helle ainoastaan.

Suunnitelmissa lähtö mökille. Pariksi yöksi vain. Ensin kuitenkin kauppareissut ja ruokakin. Suunnistettiin ensin ICA-Maxiin. Sieltä sen putiikin perusjutut. Ja Ainon tupakat. Ja pullonpalautusautomaatilla käynti. Sieltä sitten pyöräytettiin Cittariin. Kyseessä vain parin päivän ostokset tällä kertaa. Nopea homma.

Tuotiin ostokset kotiin. Lähdin vielä käväisemään. Ensin vein terveyskeskukseen verenpaineseurannan. Mainitsin lapussani, ettei nyt koronan vuoksi kannata ottaa tuloksia ihan vakavasti. Kerroin myös, että labrassa käyn vasta 1.8. Näillä mennään. TK:n jälkeen vielä tankilla. Bensa oli taas halventunut edellisestä 14 sentillä. Huoltoaseman pihassa turisteja bussilastillinen. Ottivat valokuvia. Kohdallani käänsivät kuvaussuunnan muualle. Viisaita turisteja.

Kotona pian ruoka. Tiskikone. Ja vähitellen sitten keräämään kamppeet kokoon ja lähdöksi. Liikkeelle yhden maissa. Korttelin ajon jälkeen Aino puoliksi kiusoitellen kysyi, olivatko lääkkeeni matkassa. Olihan ne. Yhtälailla kysyin, 2 korttelin jälkeen, olikohan nyt potut kyydillä. Oli nekin. Mutta sillon Aino muisti, että ne pihvit, jotka pitäisi syödä pottujen seuraksi, ne ovat kotona! Käännyttiin siis takaisin ja uusi startti 13:07.

Mökillä 14:30. Hellettä. Kamppeet autosta. Jääkaappi tulille. Kahvit. Mökissä mukavan viileätä ulkoilmaan verrattuna. Pikku päikkärit paikallaan.

Päätin pumpata saunaan reilummin vettä. Hain aggregaattia likemmäs, kun pihalla törmäsin kyyhyn. Kädessä vain aggregaatti ja en sillä ehtinyt ryhtyä mihinkään radikaaliin. Hetkessä oli kyy varaston alla. Käynnistin pumpun ja pumppasin saunaan sen verran vettä, että tämän reissun riittää. Kastelin hieman pihaakin. Paineet olivat hieman hukassa, kun pumpun letkuliitos falskaa. Siinä hieman askartelua ennen seuraavia pumppauksia.

Kello jo lähestymässä kuutta, ku meinasin alkaa päiväkirjan kirjoitukseen. Lähdin laskemaan kaihdinta hieman alemmas, kun kohtasin kyyn jälleen. Nyt se oli koikertamassa auton alle. Sorry vain kyyt. Teitä on nyt taas niin paljon, että kannan harvennus pihanurmelta on kohtalonanne. Siirtoistutus ei ole meikäläisen juttu.

Aino meinasi haukata välipalaksi banaania. Banaanit vain ovat Torniossa, korissa jääkaapin vieressä! Taitaa olla niin, että on ruvettava pitämään ruksilistaa mökille otettavista tavaroista ja ruuista. Jos joka reissulla unohtuu jotakin, onhan se jo huolestuttavaa. Osaammeko sitten toimia tuollaisen listan kanssa? Tuleeko siihen kirjattua kaikki tarpeelliset asiat?  Listojenkin kanssa voi sekoilla. Ei ole ainutkertaista sellainenkaan, että kauppalistasta jääkin joku asia ostamatta. Joskus minulla on käynyt niinkin, että olen tehnyt kauppaan asiaa ihan jonkun tietyn asian vuoksi. Kotona sitten huomaan, että juuri se tietty on jäänyt ostamatta. Voi meitä onnettomia!

Maanantai, 11.7.2022

Ollaan Sipen kanssa taas takaisin arjessa. Onnea vielä Sipe. Valitettavasti vain näin koronan vuoksi etänä!

Mansikkasesonki käynnistynyt vauhdilla ja kuumana. Olin hopussa aamupalan jälkeen lähtemään liikenteeseen. Tai hopussa ja hopussa. Sanotaan nyt vaikka niin, että en tyhjiä jäänyt lorvailemaan. Marjakuormat kauppoihin saapuvat yleensä klo 9-10. Yhdeksän aikaan saapastelin Prisman aulaan. Siellä oli pitkä pöytä ja keskimittainen tyttö pöydän takana. Tyttö odotti asiakkaita. Ja mansikoita. Tyttö kertoi, että kuorma tulee puolen tunnin kuluttua. Myynti alkaa heti, kun laatikot saadaan esille.

Oli siis aikaa tässä välissä käydä hakemassa kaasupullo ja se nappipatteri. Patterien valmistajilla on omat tapansa nimetä paristotyyppinsä. Olisi mahtavaa, jos löytyisi patterihyllystä (tai edes infosta) lista, josta selviäisi eri valmistajien vastaavuudet. Motonetin tyttärien avustuksella löytyi hyllystä paristo, joka erittäin suurella todennäköisyydellä passaa kuumemittariin.

Nappiparisto ja täysi kaasupullo kuormattuna autoon palasin Prismaan. Siellä olikin mansikkalaatikot jonossa, rivissä ja pinossa. Tosi komeita mansikoita. Kaksi laatikkoa lähti matkaani. Kotona pienet talkoot. Yhdeltätoista marjat pakkasessa. Olin 11 tuntia sitten laittanut tyhjillään olleen pakastimen päälle. Nyt sen täyttäminen on alkanut!

Vaihdoin patterin kuumemittariin. Alkoihan se pelittämään. Testasin ja se näytti sitä normaalia meikäläistä: 35,9.

Vaivihkaa aloin valmistelemaan päivän ruokaa. Ihan simppeliä vatsan täytettä. Kanankoipia ja uusia perunoita. Eilen olin ostanut maustamattomat koivet ja siikli-pottuja. Olisin saattanut muuten ostaa kanan jauhelihaa, mutta kun se oli valmiiksi maustettua ja liekö vaikea arvata; valkkosipulia tietenkin myös lätkäisty joukkoon. Eipä ollutkaan siis ihme, että paketteja oli iso läjä myymättä, ja oli sentään sunnuntai-ilta! Normaalisti valmistan koivet uunissa. Nyt niitä oli vain kolme kappaletta, joten annoin niiden hautua hiljalleen paistinpannussa kannen alla. Välillä kääntäen. Siiklit oli helppo putsata. Makuaisti on yhä hukassa. Joten syötyä tuli kaikkea. Kanaa jäi toisellekin kerralle. Veikkaan, että ruoka oli hyvää. Ainakin hyvin kypsynyttä.

Kun oli vauhti päällä, tein vielä ison vuoallisen makaroonilaatikkoa. Huomiselle annos ja pakkaseenkin muutamaksi kerraksi.Valmisruuat alkoivatkin olla aikalailla lopussa.

Loppuviikon ja viikonlopun, kuten ihan seuraavan alkuviikonkin ohjelma on hieman epäselvä. Korona muutti suunnitelmiamme. Siirsi tuonnemmas paremminkin. Ennen viikonloppua käväisemme mökillä. Ehkä parin yön verran. Oli ensiarvoisen tärkeää saada mansikat pakasteeseen. Voi myös olla tärkeää saada kerättyä mökin mansikkamaalta kypsyneet marjat pakastimeen. Onko jo kypsiä kerättäväksi asti? Kaikki kypsät on kuitenkin poimittava riippumatta määrästä. Eivät kypsät mansikat kauaa pysy hyvinä mansikkamaalla. Noissa aamullisissa mansikoissa laatu oli ensiluokkainen. Ei yhtään puoliraakaa. Ei yhtään ylikypsää. Yhtään marjaa ei tarvinnut hylätä.

Klo 21:00 ... IMDb 9.0, ohoh ... 3h25min ilman mainoskatkoja. Jaksankohan?
No tulihan se katsottua. Jaksoin, kun se päättyikin jo 15 minuuttia ilmoitettua aiemmin!

Sunnuntai, 10.7.2022, Onnea Sipe!

Heräilin synttäriaamuun ennätysmyöhään. 9 tuntia sikiunessa ... wau ... tekihän se tietenkin hyvää. Kasveille ulkona teki hyvää sade. Tihku oli alkanut jo aamukolmen maissa. Heikkona. Aamulla se muuttui sitten oikeaksi sateeksi. Talonmiesvuorolainen on leikannut nurmikon tosi siistiksi. Veikkaisin, että tuo jälki ei ole peräisin taloyhtiön leikkurista.

Tuli katsottua parit tallennukset vielä aamupäivän puolella. Näytti niitä jäävän vielä iltapäivällekin. Keskipäivällä kuukauden western. IMDb 7.1 ... sanoisin paremminkin 1.7!

Koronatartunnan sain jo 10 vuorokautta sitten. THL:n mukaan taudin tartuttaminen tapahtuu herkimmin ensimmäisinä päivinä. Lievän taudin muodossa ensimmäisen viikon aikana. Vaikeamuotoisessa kahden viikon aikana. Max! Noiden tietojen (=arvioiden) mukaan on jo hyvin epätodennäköistä, että voisimme tartuttaa koronaa kehenkään. Mahdollista se kuitenkin on, joten vielä ei täysi vapaus ole koittanut.

Tein koronatestin. Virus on yhä kropassa. Ei se juuri merkkejä ulospäin anna, mutta siellä se on. Tänään on ollut iltapäivällä hikinen olo. Aivan, kuin kuumeen alentuessa. Etsin käsiini kuumemittarin. Mutta niinpä niin, patteri tyhjä. Mökillä olisi vanhanmallinen mittari, mutta se ei nyt tähän hätään auta. Tuollaista pikkuruista nappiparistoa ei tietenkään nyt ollut.

Rakentelin kauppalistaa. Jääkaapissa kohta muuta ei ole kuin valo. Siitä ei ole vatsan täytteeksi. Valitsin sopivan kellonajan ja ajelin kauppaan. Arvasin oikein. Kaupassa ei juuri toisiin asiakkaisiin törmännyt. Olin tehnyt ostoslistani kaupan kiertosuunnan mukaiseen tuotejärjestykseen, ja asiointi ei kauaa kestänyt. Nappipatteria ei löytynyt, mutta jääkaappi näyttää nyt hieman terveellisemmältä. Pakastinkin.

Nykyisin synttärionnittelut tapahtuvat somen tai viestisovellusten välityksellä. No, isot juhlat voivat olla eri asia. Osakseni on tänään tullut  huomionosoituksia ja onnitteluja vähintäänkin sellainen määrä, mikä osakseni saattaa kuuluakin. Vähintäänkin niin paljon.  Merkittävää lienee kuitenkin se, että  vanhemmiten  näitä onnitteluja tulee vuosi vuodelta lisääntyvissä määrin. Sydämelliset kiitokset kaikille tänä vuonna muistaneille.

Lauantai, 9.7.2022

Tälle päivälle taas vain yksi tavoite. Eli potkia eteenpäin tuota grilliremppaa. Akkurälläkässä alkoi olla viimeiset virrat meneillään. Akkuja on minulla useammpia ja ne käyvät useaan saman sarjan akkuaitteeseen. Rälläkkä on ollut nyt se laite, jonka käyttö kuluttaa virtaa paljon. Olen sillä leikkonut tiilit ja betonilaatat. 3-4 senttiä vahvoista betonilaatoista olen lopuksi tehnyt pesän sisävuorauksen.

Sain kahden aikaan muuraukset valmiiksi. Kamiinaa varten on putkenpätkäkin jo röörissä odottamassa. Nyt hoito saa jäädä kuivumaan. Kokosin hieman kampetta ja rompetta. Vaikka ei ollutkaan hellettä, alkoi minulle vähitellen työt riittämään. Se on nykyään niin, että sellainen viitisen tuntia yhteen soittoon on meikäläiselle maksimisuoritus. Kevyempääkin hommaa. Sitten on pidettävä tauko. Tai lopetettava. Onneksi on tätä aikaa, jota voi kuluttaa istumallakin!

Aino käväisi mansikkamaalla. Siellä jo ensimmäiset mansikat kypsiä. Ensi viikolla voisi saada jo jotakin ämpärin pohjalle. Sääsket liki kadonneet. Tuhosikohan helteet ne pienet lammikot ja kosteikot, joihin sääsket olivat munineet? Todennäköisesti. Pitkin päivää on sadellut heikkoja kuuroja. Sataisi nyt vain ihan kunnolla. Marjojen vuoksi.

Olin hetken pitkälläni, mutten nukkunut. Syötiin ruoka. Koronan vuoksi makuaisti on kokonaan mennyt. Nyt voisikin laittaa tarjolle ihan minkä makuista mössöä tahansa. Kunhan ulkonäön puolesta menisi alas. Oltiin päätetty, että lähdetään kotosalle jo nyt. Liikkeellä oltiin vartin yli neljä.

Kotona perusjutut. Myöhäisillassa tuli katsottua elokuva. The Others. Kai tuokin on nähty, mutta tulipahan kerrattua.

Perjantai, 8.7.2022

Ainolla siivousta aamupäivällä. En juurikaan tällä kertaa siihen hommaan osallistunut. Matot kuitenkin pudistelin, kun ne olivat tuossa kaiteella. Ei niistä hirveästi roskaa ja pölyä irronnut. Olikohan Aino jo ne tampannut!

Kulutin tämän päivän tuossa grillillä. Siinä jokainen suunnitelma ja jokainen työvaihe saa aikaan jälleen uutta mietittävää ja tekemistä. Missään muualla ei ole vastaavaa systeemiä, josta voisi ottaa mallia. Myös materiaalit ovat osin ainutkertaisia. Tehdään pääosin siitä, mitä itseltä valmiiksi löytyy. Siksipä onkin niin, että aikaa on mennyt huomattavasti enemmän, kuin olin ajatellut "pikku hommaan" menevän. Ja menee jatkossakin. Olen kuitenkin ohittanut "kääntöpaikan" ja purkamisen sijaan rakentelen jo uutta. Se tarkoittaa pitkälti myös sitä, että perusssuunnittelut on tehty ja muutoksia ei enää voi tehdä. "Pesä" on vielä kesken ja voi olla, että se vielä teettää harmaita hiuksia. Kuten kamiinan alustakin.

Kun minulla on se työlistä kesän aikana tehtävistä askareista, on siinä tuo grillihomma ykkösprioriteetillä. Kun saan se kuitattua, riittää listassa vielä asioita. Tänään kirjasin siihen yhden, joka kipusi heti kakkospaikalle tärkeysjärjestyksessä. Grillin ulkopuolen kalapöytä näyttää olevan rysähtämäisillään. Korjata se pitää. Teenkö peräti kokonaan uuden? On muuten sen pöydän päällä valutettu eräskin muikku. Kappalemäärä nousee satoihin tuhansiin. Miljoona lienee liikaa kuitenkin. Nyttemmin muikunpyynti on jo rauhoittunut minimaaliseksi harrastukseksi ja enää pöytätilaa en tarvitse noin paljoa. Joten uutta pöytää suunnitellessani voin ottaa tämän huomioon.

Boris sitten otti ja ilmoitti eroavansa. Harmin paikka. Ulkopolitiikassa hän on ollut hauska poikkeus jäykkiin virkaveljiinsä ja -siskoihinsa verrattuna. Sisäpolitiikan ongelmat ja koronabileet saivat kuitenkin miehen polvilleen. Suomessa vastaavaa ei pääse tapahtumaan. Täällä ei virkavirheistä rokoteta. Täällä pitää vain muistaa, ettei katso ketään vahingossakaan. Varsinkaan sillä silmällä!

Kun helteet ovat tällä kertaa ohi, on kämpässä ollut jopa hieman viileähköä. Eilen illalla käytin hetken mini-kaasulämmitintä ja vaikutus tuntui heti. Tänään lämmitettiin sauna. Se lämmittää hieman kämppääkin, joten illalla ei kepulikonsteja tarvita. Sauna oli vähän niinkuin pakollinen juttu, kun olen rälläkällä leikkonut tiiliä ja betonilaattoja. Ne pölyt oli viisasta pestä pois ennen punkkaan kallistumista.

Torstai, 7.7.2022

On vielä palattava hetkeksi eilisiltaan. Ei pelailtukaan KB:ä. Meni iltaohjelma hieman toisenlaiseksi, kuin oltiin meinattu!

==

Hain jääkaappiin kellarista pari olutta. Pian iltalääkkeiden otto ja niitä ennen mittasin verenpaineet. Lähdin sitten hakemaan lääkepussia. Jahas ... taisikin tulla pitempi lääkkeenhakumatka! Lääkepussukka nimittäin olikin jäänyt Tornioon. Kerran ennenkin oli näin käynyt. Silloin asia hoitui kätevästi. Nyt tilanne oli ihan toinen. Tein siilloin aikanaan varajärjestelmän unohdusta varten. Jätin mökille kaikkia lääkkeitä muutaman päivän annoksen. Lääkkeetkin vanhenevat ja siksi kerran otin nuo varalääkkeet käyttöön. Piti tehdä uusi satsi, mutta tekemättä jäi. Lääkemuutosten vuoksi varapussi ei nykyisin olisikaan enää kelvollinen.

Varapussia ei siis ollut. Nyt joutuisin olemaan ilman lääkkeitä ja ottamatta jäisi neljät iltalääkkeet ja neljät aamulääkkeet. Koronan vuoksi tuollainen voisi olla aika rohkea kokeilu. Korona kun on selvästi nostanut verenpainetta ja sykettä ja mm. noihin vaikuttavat lääkkeet ovat nyt kotosalla. Eli olikin siitä lähdettävä tien päälle. Vajaan 3 tunnin kuluttua olin takaisin mökillä. Lääkkeet otettu ja potutkin muistin ottaa kotoa matkaan. Maailma taas raiteillaan.

==

Kasvihuoneessa tomaatit ovat alkaneet tuottamaan kukkia. Näin oli muuten kotonakin takapihalla. Viimeksi kylvämäni persilja oli vihdoin itänyt. Hitaanlaisesti kuitenkin. Vanhempi persilja kasvanut ja näyttää nyt lähes persiljalta. Tomaattien pajutukikepit puskevat oksaversoja ja lehtiä. Pottumaa alkanut kukkimaaan. Ennen oli kukkiminen merkkinä siille, että pottuja voisi alkaa ottamaan. Päteeköhän kaikille lajikkeille!

Ennen, kuin aloin millekään, leikkasin ruohikon. Kuivuuden vuoksi en sitä juurikaan ole leikkonut. Iltapäivälle oli nyt luvassa sadetta, joten hommiin vain. Aino rusautteli trimmerillä reunoja ja laitoja. Tuli hoidetun näköinen. Ja käärmeiden lymyilypaikat vähenivät!

Koronatartunnat ovat jälleen kasvussa. Viranomaiset ovat lorvailleet ja nyt kun neljännen rokotekierroksen pitäisi olla jo pitkällä, sitä vasta suunnitellaan. Nyt sairastettu korona vastaa neljättä rokotetta. Eli sen voimme siirtää loppuvuoteen. Mieluummin olisin ottanut neljännen rokotteen, kuin tämän koronan. On tästä aina vähän harmia, vaikka tauti itsessään on lievä.

Tällä reissulla ei ole tarkoitus rehkiä. Aikansa kuluksi on kuitenkin mukava jotakin aina touhuilla. Piikkasin grillillä vanhan pesänpohjan laastit. Tulikin sitten jälleen eteen uusia ongelmia. Ei ole ollenkaan yksinkertaista tämäkään remppa. Sain kuitenkin jälleen jonkunlaisesta ajatuksesta kiinni, ja homma vähitellen jatkuu. Suunnitelma vaikuttaa mallikkaalta. Tiilien työstöä jo aloittelinkin. Tuli sitten kertaalleen sellainen vesi-, ja raekuuro, että korvat soivat kauan. Tinnituskin unohtui!

Keskiviikko, 6.7.2022

Aamulla kummallakaan ei ollut heikko olo. Minulla ei tuntunut oikeastaan minkäänlaisia oireita koronasta. Hieman väsytti, kun nousin niin varhain. Olisin vain nukkunut vielä tunnin-pari! Ainolla nuhaa. Toki sitä hänellä oli jo ennen tätä koronaammekin.

Päätettiin, että lähdetään jälleen mökille. Hopussa ei olla. Syödään päiväruokakin vielä kotona. Hain pakastimesta kanan rintafileitä sulamaan. Katsottiin yksi tallennus ja laitoin sen jälkeen uunin päälle. Samanaikaisesti maustoin jo osin sulaneet fileet. Aioin laittaan filevuoan uuniin. Mutta kun avasin uunin, pullahti sieltä melkoinen kitkupilvi keittiöön. Näytti olevan uunin pohjalla jotakin, mikä ei sinne kuulunut. Ei kuitenkaan pesuvati!

Uuni sammuksiin. Aino alkoi putsaamaan perunoita. Uunin jäähtymisen aikana käväisin tankilla. Bensa taisi olla nyt 20 senttiä viikon takaista halvempaa. Kotona uuni oli jo melko haalea. Marttojen konsteilla uuni puhdistui, mutta ei ihan helposti. Pesun ja pyyhkimisen jälkeen uuni uudestaan päälle ja vuoka uuniin. Päivä jo puolessa. Onneksi ei ole tavoiteaikatauluja. Mökille ehditään, vaikka menisi iltaan asti sen lähdön kanssa. Tai vaikka aamuun!

Päästiin liikenteeseen kahden aikaan. Tavarat pääosin matkassa. Vain perunat unohtuivat kotiin! Auton mittari näytti 20 astetta koko matkan. Tasaisesti. Mökilläkin sama lämpö. Sisällä 18. Vihdoinkin. Kamppeet nopsaan autosta. Mikä jääkaappiin. Mikä muualle. Pian kahvit ja voileivät.

Ruoho kaipaisi leikkausta. Tänään pidän kuitenkin lepopäivää vähänkään raskaammista töistä. Varmaan huomennakin. Jos jonkin oireen on korona meikäläiselle lahjoittanut, niin väsymyksen. Tai muotoilisin paremmin. En suinkaan ole jatkuvasti väsynyt. Mutta nyt on selvästikin pakko kuitata väsytykset pois lepäämällä ja nukkumalla. Kroppa jää jotenkin alisuoritustilaan, jos et näin tee. Niinpä iltapäivän päätteeksi olinkin hetken pitkälläni. Nukuinkin ehkä tunnin. Olo paranikin heti. Tälle päivälle on viralliset työt nyt tehty. Illalla ehkä parit KB:t.

Huomiselle luvassa tämän päivän kaltaista säätä. Tyynempää kuitenkin. Nyt ovat sääsket kateissa. Miten huomenna, kun lennonjohto määrää nokkapiikkihävittäjät jälleen ilmaan?

Tiistai, 5.7.2022

Vihdoinkin luvassa helteetöntä. Se on jo iso ero, kun +30 asteesta viilenee vaikka 3 asteella. Ja siitä viileämmäksi vaikka juuri noilla 3 asteen pykälillä. Pykälä pykälältä aina vain helpompaa. Iltapäivä näyttää, montako pykälää ja astetta saadaan alas eilisestä. +15 astetta olisi jo aika sopiva lämpötila.

Kävelin aamupäivällä yhdentoista aikoihin postilaatikolla. Tein oikeastaan tikusta asiaa, jotta voisin silmäillä, onko rengas tyhjentynyt. Olihan se. Oli kaksi tuntia aikaa ruokatilauksen noutoon. Ehtisin kyllä vaihtamaan alle vararenkaan, mutta ehtisinkö myös paikkaamaan puhjenneen renkaan? Olihan minulla jo viime kesänä hankittu "Rehvi Remondikomplekt".

Sovittiin, että syödään ruoka ennen kauppareissuani. Jouduin peruuttamaan 1,5 metriä autoa, koska naapuriparkissa oli auto aika lähellä. Aloin esilöysäämään pulttejä. Oho ... vain 4 pulttia, kun pitäisi olla 5! Sitten hoksasin että onhan siinä viideskin pultti. Rengasliikkeessä toukokuussa olivat jostakin syystä näköjään laittaneet tuollaisen nysäpultin. Olisivat maininneet asiasta. Sain renkaan vaihdettua. Aloin tutkimaan rikkinäistä rengasta ja pistokohta löytyikin heti. En kuitenkaan joutanut kauaa siinä tuhertamaan vaan siirryin touhuamaan ruokapuolelle.

Pian syönnin jälkeen kauppatilausta noutamaan. Noutopaikkaan ajaessani hoksasin, että eihän minulle ole edes tullut mitään viestiä kerätystä tilauksesta. Normaalisti ne ovat tulleet välillä 11 - 12, kun tuotteiden pois antaminen alkaa klo 13:00. Ajoin kuitenkin perille ja soitin. "Joo, tuossa se on kerättynä". Sanoin, että laittaa tänne hallin puolelle. Odottelen jo. Kohta tuli kuorma, jota työnsi nuori tyttö. Tervehdin. En saanut vastausta. En ainakaan kuullut. Säikähtikö maskiani?

Kotona kuorman purku. Kannatti näköjään laittaa tilaukseen yksi toive. Olin tilannut Pirkka-merkkistä rasvatonta maitoa. Olin kuitenkin kommenttikentässä maininnut, että jos Valion vastaavalla on pitempi säilyvyys, niin sitten saa olla Valiota. Nyt satsissa oli Valion maidot. Parasta ennen ensi maanantaina. Veikkaan, että olisimme ilman kommenttiani saaneet maitoa, jonka päiväys olisi ollut maksimissaan lauantailla.

Ostosten joukossa oli ne koronan pikatestit. Testiympäristönä meillä keittiön pöytä. Ohjeen huolellinen seuraus ja siinä huomattiinkin aiempia heikkouksia. Melkein mokiakin. Testit olivat pian valmiit. Molemmilla korona. Eihän se hauskaa ole, mutta on hyvä, että asia on nyt varmistunut.

Myöhemmin iltapäivällä aloin sitten rehvakkaasti siihen renkaan paikkaukseen. Pistokohta olijo löytynyt aiemmin. Yritin piikkikärkipihdeillä kiskoa metalliesinettä pois. En saanut. Huonot pihdit. Mahdollisesti omituisempi metalliesine. Kun kokeilin kaivaa sitä kapeakärkisellä meisselillä, irtosi siitä pieniä lastuja. Metalli oli siis pehmeää. Kirkasta se oli, niinkuin alumiini. Yritin varoa, etten työntäisi esinettä renkaan sisälle. Voisiko se siellä olla jopa haitaksi? Todennäköisesti ei, mutta kukapa sen tietää?

Kun en saanut esinettä hievahtamaankaan ulospäin enkä uskaltanut painaa sitä sisälle, päätin luovuttaa. Annetaan homma ammattilaisille. Soitin rengasliikkeeseen. Selitin asian. Kerroin myös sen, että olen sitten tuore koronapositiivinen asiakas. Toimenpiteet ja järjestelyt sovittiin. Aika pian ajelin kotiin. Vaihdoin paikatun renkaan auton alle ja vararenkaan poteroonsa. Kaikki ok. Sisällä tutkin, että minkähänlainen esine se oli, joka puhkoi renkaan. Kuoresta löytyi umpiruosteinen 5 sentin mittainen purkunaula. Ei näkynyt kirkasta pilkahdusta. Tyhmänä pitävät asiakasta. Veikkaisin, että puhkoja-esine on siellä renkaan sisällä! Olisinhan minäkin sen sinne saanut. Ja säästänyt muutaman kympin!

Sanovat, että nykyiset koronaviruskannat ovat lempeitä. Herkästi tarttuvia kuitenkin. Jos virus muuntuisi tappajaksi, tappaisi se lopulta itsensäkin kasvualustojen puuttuessa. Omalla kohdalla tauti on ollut hyvinkin maltillinen. Kaikkein pahin vaihe lienee ollut se sunnuntain aamuyö. Kuumehoureinen. Veikkaisin. Nyt jokainen päivä on edellistä paremnpi. Illalla kunto on oikeastaan aivan normaali. Ja paineet ja pulssit ovat asettuneet uomiinsa. Sopiviin sellaisiin.

Tornion aamusää lämpeni tuonne puoli kahteentoista asti. Lämpöä oli silloin yli 22 astetta. Sitten alkoi viilenemään ja tuuleskelemaan. Muutamia pisaroita. Tuli "tolokun" keli. Viilennystä eiliseen 4-5 astetta. Eli tuntuvasti. Meltosjärvessä Pudotus oli 7-8 asteen luokkaa. Mökkikelit ovat alkaneet palaamaan!

Maanantai, 4.7.2022

Sain nukuttua liki täydellisen yön. 8 tuntia ilman isompia katkoksia. Sillä on merkitystä päiväänkin, kun saa siinä mielessä aloittaa puhtaalta pöydältä. Illalla otin yhden pillerin parasetamolia. Sen jälkeen tuli melkoinen hiki. Saattoi olla lämpöä ja kuumeenpoikanen purkautui hikenä. Mene ja tiedä. Lähti myös päänsärky. Aamullakaan ei sitä enää ollut. Aamulla kurkku oli karhea. Pikkuisen kipeäkin. Aika pian kurkku rauhoittui. Päivällä jo tuntui siltä, että eihän tässä mitään. Olo liki normaali.

Meni mietintään tämän viikon aikataulut ja kauppa-asiat. Eli kauppaan ei mennä. Pysyttelemme nyt syrjässä ihmiskosketuksista ainakin loppuviikon ajan. Eli tekaisin sitten kauppatilauksen. Nouto huomenna iltapäivällä. Sitä ennen ei pahempia puutteita pitäisi olla. Ja ne koronatestitkin sitten saadaan huomenna käyttöömme.

Korona vaikuttaa aivan selvästi sydämeen. Verenpaine ja pulssi nousevat. Muihin sydäntoimintoihin ei minulla olekaan mittareita. Mihinkähän asti nuo arvot nousisivatkaan, ellei olisi lääkitystä molempien varalle? Eiliset ja tämänaamuiset mittauslukemat olivat yllättävän kovia. Tauti pistää härmämoottorin hurjille kierroksille. Tänään päivällä ja illalla oltiinkin jo lähes normaalilukemissa. Äkkiäpä tuo muuttui. Se vain kertoo siitä että taudinkuva on lievä. Kolmas rokoteannos saatiin joulukuussa. Sen suoja lienee jo ohi.

Tulipa illalla vaihteeksi katsottua elokuvaa vuodelta 1972. 2h45min ilman mainoskatkoja. Eli Kummisetä oli nyt kyseessä. Olen tuonkin elokuvan aikanaan nähnyt, muut ei ole mielikiuvaa milloin? Kauan siitä on. Vähäiset olivat muistikuvat.

Sunnuntai, 3.7.2022

Korona on alkanut painumaan unholaan. Rokotuksetkin ovat vähän niin ja näin. Neljännen rokotuksen saa ne, joilla erityisen pätevät perusteet rokottamiseen. Tavallisen pulliaisen on vaikea ja jopa mahdotonta määritellä, mihin perustepopulaatioon itse kuuluu. Kannassa saisi olla joku merkintä. Vaikkapa riskitekijät kohdassa. Korona on unohdettu, säännöt on unohdettu.

Mietin tuota korona-asiaa jo illalla. Olisiko sittenkin mahdollista, että olisin saanut koronan. Kyllähän se mahdollista on. Ei tässä ole tullut oltua mitenkään varovainen enää aikoihin. Menin nukkumaan jo yhdeksän aikaan. En edes jaksanut pelata ensimmäistäkään peliä. Mutta en sitten saanut untakaan. Pumppu hakkasi poikkeuksellisen taajaan tahtiin. Joskus aamuyön puolella makoilu muuttui sekavaksi. Järjettömäksi ja painajaismaiseksi houreeksi. Kuumetta? Tänään olo olikin suorastaan surkea. Puhti pois. Päätä särki. Kurkku karhea.  Verenpaine korkealla. Syke korkealla myös.  Lievää lämmön nousua.  1,1 astetta perustasostani. Keskityttiin vain siihen, että päästään kotimatkalle. Kotona olisi niitä koronatestejäkin. Huonon olon, päänsäryn ja kurkun karheuden saattoi tietenkin aiheuttaa myös se, että olin eilen joitakin tunteja grillissä, jossa oli sääskikiekura palamassa.

Olin huonon yön jälkeen aamupäivällä väsynyt, mutta rauhallisesti ajelemalla päästiin kotiin. Tietä 929 tullaan ilmeisesti korjailemaan. Lukuisiin paikkoihin oli maalattu merkintöjä kertomaan  korjattavista paikoista. Hyvä juttu. Auto kehotti tarkistamaan rengaspaineet. Pysähdyin sopivalla paikalla. Oikea takarengas saattoi olla syyllinen, mutta ei mitenkään vakavasti.

Kotona tehtiin ne testitkin. En nyt ole ihan satavarma, mitä ne kertoivat. Huomenna uudet testit!

Oli kuitenkin taas katsottavana muutamat tallennukset. Iltapäiväksi siis oli ohjelmaa.Sanan varsinaisessa tarkoituksessa. Minulla alkoi päivän mittaan kunto kummasti paranemaan. Olikohan kyseessä korona ollenkaan?

Lauantai, 2.7.2022

Keräsin iltasella pilkkivälineitä veneeseen. Järvellä heikko tuuli etelästä. Venepilkkimisen kannalta sää olikin kerrassaan loistava. Kalat eivät välittäneet kalasäästä. Kokeilimme muutamasta paikasta, mutta saaliitta jäätiin. Tehtiinkin sitten niin, että ajeltiin Viitasaarikin ympäri, jotta kertyisi niitä sisäänajominuutteja. Läheltä rantoja ajeltiin. Mikäpä oli ajellessa. Komea järvi. Komea sää. Komea pari. Välillä ihan tyyntäkin. Pintaveden lämpötila oli peräti +23 astetta.

Iltapäivälle luvattiin tänään +28 astetta. Ja kohtalaista etelätuulta. Tarkoituksenani oli hakea tänään katiska pois. Yltyvän tuulen vuoksi tein sen jo aamusta. Katiskareissun tein pikku soutupulkalla. Kalapalju oli varolta matkassa, jos sattuisikin katiskassa olemaan normaalista poikkeava saalis. Ja paskat! Joitakin kymmeniä sormen mittaisia ahvenia ja hauen luikki. Samanlainen saalis kuin viimeksi. Silloin perkasin koko läjän ja tein pihvejä. Nyt koko seurakunta pääsi jatkoajalle kasvamaan. Katiskan vein jo talvisäilytyspaikkaansa. Grillipuuvaraston taakse, peitteen alle.

Aino sanoi, että se jättiporo oli laavussa sisällä. Joku vuosi aikaa oli sama ongelma. Laitoin silloin ensin mielestäni aika hyvät esteet, jottei porot pääse laavuun sisälle. Silti meni että heilahti! Tein silloin teräsverkosta portit molempiin kulkuaukkoihin ja Poron vierailut loppuivat siihen. Nyt nostin jälleen portit paikoilleen. Porolla on laavussa ainoastaan yksi mahdollinen oleskelupaikka. Siinä tulen yläpuolella. Niin yksinkertaista se on. Poro sitä vain ei tiedä.

Vaikka oltiin jälleen reippaissa hellelukemissa, ei sinni antanut lupaa laiskotteluun. Piikkasin ja rälläköin kamiinan rööriä varten reiän grillin piippuun. Edistystä sekin, vaikka enemmänkin pitäisi tehdä. Kesäaikaan olen grillillä käyttänyt retkikeitintä silloin, kun on pitänyt paistaa jotakin paistinpannussa. Kämpässä ei voi paistaa, sillä näin sääskiaikaan kämppää ei voi tuulettaa. Eilen paistoin lohta, tänään possun filettä. Paistamisen ohella katselin ja suunnittelin työmaan jatkoa. Työtä sekin!

Hieman illemmalla meinasin jo hermostua saamattomuuteeni. Oli eiliseen verrattuna pari-kolme astetta viileämpää, ja silti oli jaksaminen heikkoa. Teinkin sitten tempauksen ja rappasin muutamasta purkutiilestä laastit pois. Suunnittelin ja pohjustin uuden muurauksen ja sekoitin laastin. Pieni oli urakka nyt. Vain muutaman tiilen kokoinen. Mutta aurinko pahimoilleen räkötti suoraan grilliin. Sain jotenkin sinniteltyä asian valmiiksi. Pesin paljun ja pelkat.

Oli tajuttoman sippi olo. Hiki kirveli sairaalla iholla ja olihan niitä sääskien reikiäkin, joista suolavesi tihkui tuntosoluihin. Ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa, kuin käydä taas järvessä peseytymässä. Olo tietenkin helpottui, mutta ei täysin. Illemmalla tätä kirjoittaessani pieni huippaus yhä on koko ajan päällä. Nestettä olen juonut reippaasti. Pitänee kohta haukata jotakin suolaista. Kyllä tämä tästä!

Perjantai, 1.7.2022

Eilisiltana pelailtiin ne puolipakoliset pelit. Kolme peliä. Lähdettiinkin sitten vielä järvelle ajelemaan. Kerryttämään niitä sisäänajotunteja. Lähdön hetkillä oli järvi aivan tyyni. Ukkosrintama oli madellut pohjoispuolelta ohi, mutta pohjoinen taivas oli yhä hyvin synkkä. Lähdettiin kiertämään Kuusisaarta. Heti virisikin luoteistuuli ja aallokkokin kasvoi. Myrskyksi ei tuuli kuitenkaan tullut. Ajettiin ohjeen mukaisesti puoliteholla. Palattiin saarikierroksen jälkeen kohti kotirantaa. Tuuli asettui melkoisesti. Kierrettiinkin sitten vielä Koijusaarikin. Aikaa puolikaasulla ajaen noin 30 minuuttia ja matkaa 7,5 kilometriä. Kokeilin kerran muutaman sekunnin verran täyttä kaasua. Tuntuu tuolla ehtivän kalaan ja kalasta poiskin, vaikka koneteho on pudonnut entisestä puoleen!

Kalenterissa saatiin kääntää uusi sivu. Helteisenä kalenterityttönä ... kukas muu kuin ihana Aili! Jälleen! Loppuvuosi on nyt alkanut. Hellettä luvassa tälle perjantaille ja näille seutuville tämän viikon huiput.

Pari tulevaa viikkoa ovat aikataulullisesti osittain vielä epäselviä. Jos ensi viikon ennusteet pitävät paikkansa, on aikalailla pakko olla täällä mökillä liki koko viikko. Ainakin keskiviikosta alkaen. Tuo grillihomma olisi saatava valmiiksi. Näillä helteillä en siihen pysty. Henki menee pelkästä ajatuksestakin. Tällä viikolla olisi pitänyt tulla edistystä, mutta kun ei!

Olisi muutakin hommaa ja pakollisempaakin. Niinpä lähdettiin aamulla mansikkamaalle. Trimmerillä leikoin ympäriltä heinää. Laitettiin verkko päälle. Raakileita olikin ihan reilusti ja saamme mansikkaa hieman aiempaa arviota enemmän. Ennen kymmentä palattiin jo mökille. Trimmasin täälläkin nopeasti parit polut. Käärmeiden varalta pitkät heinät poikki. Tässä kuivuudessa ruohon leikkausta kannattaa rajoittaa.

Tuli noista liikunnallisista harrasteista kunnon hiki. Kastelin talouspaperia liskumäräksi ja pyyhiskelin sillä otsaa, niskaa, naamaa ja kaulaa. Hiki valui vain yhä noronaan päälaelta alaspäin. Kyllä kävi kroppa kovilla kierroksilla. Lähdettiin aika pian sitten järveen kurpomaan. Kyllä muuten oli hikipaidan riisuminen työläs toimenpide. Ja ei puhettakaan, että laittaisi samaa paitaa päälle ennen pyykkäystä.

Ruiskuttelin uretaania leikkimökin sisäkaton kulmiin. Siellä oli paneeli jäänyt hieman vajaaksi ja ulos oli suora näköyhteys. Ja kulkuyhteys sääskillä ja hämähäkeillä. Hieman laajentaen oravakin saattaisi käyttää reittinä. Ainakin kärppä.

Kämpässä on ollut sääskiä nyt iltapäivällä. Tulevatkohan ne saunasta? Saunan ovi on ollut auki ja saunassa sääskiä sakeanaan. Paristakin kohdasta voisi olla kulkuyhteys mökin puolelle. Laitoin saunaan hieman Raidia ja suljin oven. Saattoi muuten olla siinä vika, sillä sisällä sääskien tappaminen alkoi harvinaistumaan.

Illan päälle vois taas käydä vesillä. Kalassakin ehkä. Nyt kello on 18:30 ja virallinen Meltosjärvi näyttää lukemaa +29,7. Kaksipilkkukolme astetta vasta huipusta viilentynyt, joten taidamme hetken vielä odotella. Yläkerrassa iltapäivällä uusi lämpöennätys. +30,4 astetta. Nyt enää 29,7. Kauniita unilukemia! Huomiselle ennustetaan enää +27 astetta. Se on viisi astetta kylmempää kuin tänään. Se saattaa jo olla merkittävä muutos.

Torstai, 30.6.2022, Vepalle onnea!

Kuten tavallista, illalla pelailtiin jälleen KB:ä. Ja kuten tavallista, en jaksanut pelata kuin kolme peliä. Joskus menee neljäkin. Joskus jää kahteen. Kolme on varmaan se tavallisin määrä. Voitin tai hävisin! Kun lopeteltiin, oli kello hiipinyt jo 22:n tienoille. Se on meikäläiselle useinmiten sopiva nukkumaanmenoaika täällä mökillä. Nyt ajattelin kuitenkin pistäytyä vielä naapurissa. Ainokin tuli kohta perässä. Naapurissa istuimme pihalla muutamien mäkäröiden mieliksi. Hetki sitten vielä laulettiin karaokeakin. Vuorot jakaantuivat tasaisesti.

Aamulla hieman väsytti, mutta herättiin silti ihan normaaliin aikaan. Aamupalan jälkeen oli taas aikaa hieman lepäilläkin. Ulkona jo kuuma. Eipä ollut himoa eikä intoa mihinkään puuhaan. Nuuskakaira oli aikalailla Suomen lämpimintä seutua. +31,4 oli iltapäivällä Meltosjärvessä. Lämmintä toki oli muuallakin. 3-kymppisiä paukkui rikki siellä sun täällä.

Käytiin autoreissu. Tarran rantakenturalla asti. Olin varautunut ratkaisemaan myös pienen teknisen ongelman ja siksi matkassa oli hieman tarpeistoa ja työkalujakin. Asia oli kuitenkin hoidettu ja sen puolesta päästiin paluumatkalle. Aino toimitti yhden pyydetyn asia. Ja yhden pyytämättömänkin!

Pakko kurpoa hetki järvessä. Hetkeksi helpotti. Kahden jälkeen tuli sadekuuro. Kuuro oli rankka, mutta kesti vain pari minuuttia. Peltikatot puhdistuivat pölystä. Muuta vaikutusta sateella ei varmaankan ollut.

Huomiselle luvassa tämänpäiväistäkin kuumempaa. Auta armias! Ensi viikosta näyttäisi tulevan mukavampi. Mutta se on vain ennuste!

Turkki ja Erdogan jatkaa urputtamistaan. Onko Niinistö vai Erdogan nukkunut ykköstärkeässä kokouksessa? Kyllä on Suomen Natoon pääsy yhä melkoisen epävarmaa!

Keskiviikko, 29.6.2022

Helteistä oli nukkua Torniossakin. Pärjätty on kuitenkin. Mitenkähän se Putputin pärjäilee siellä bunkkerissaan? Ei ole Venäjältä kuulunut vielä tuoreita lausuntoja. Tänään niitä alkaa tulla. Kumma jos ei tule!

Maksoin parit laskut, vaikka eräpäivään oli vielä melkein pari viikkoa. Maksettavahan ne on. Mitäpä sitä siirtelemään tuonnemmas. Laitoin myös parit tallennukset vireeseen loppuviikolle. Ei tuiki tärkeitä, mutta kuitenkin mielenkiintoisia ohjelmia.

Ajeltiin kaikessa rauhassa ja Tarranlinnan pihalla oltiin klo 11:30. Kun astuimme auton ilmastoidusta sisätilasta pihalle, oli muutos tyrmäävä. Mökissä sisällä oli vain +22 ja se tuntuikin hyvinkin siedettävältä. Iltaa kohden lämpenisi kämppäkin, joten ikkunat oli syytä laittaa nyt kiinni. Illalla taas auki yöksi.

Helteen vuoksi hommat vähissä. Aino teki oikean urheiluteon ja käppäili lähinaapurissa asti. Minä tyydyin vähempään treeniin. Kärräsin grillille laastisäkin ja tulitiilet. Jätin kärryn vielä sinne. En alkanut hikoilemaan sen ja paluukyydin kanssa.

Lähivajan edessä oli poron karvaa melkoinen sutti. Viime päivinä on kamera tallettanut porokuvia aika runsaasti. Vaikea sanoa, onko paikalla useitakin yksilöitä. Veikkaisin 3-4 kappaletta. Yksi on kuitenkin komeasarvinen iso uros. Käväisin laavulla katsomassa, onko siellä merkkejä poroista. Ei onneksi ollut.

En näin helteellä aloittanut muuraushommia. Ihan hyvä niin, sillä muutama asia on ollut koko ajan suunnitteluasteella. Olen kerran purkanut grillin piippuineen ja muurannut uuden. Kun nyt muuraan ja teen grillistä toimivan, on kyseessä meikäläisen viimeiset muuraukset. Siksi lopputuloksen on oltava ehdottomasti toimiva. Rumaan rakennukseen ei tarvitse tehdä komeaa tiilimuurausta, mutta mieleinen sen pitää nyt olla ja toimiva.

Turkissa ja Suomessa taitaa olla eri käsityksiä, mistä oikein on sovittu. Ainakin lehdistö näin kertoo. Ruotsissa on jo noussut metelöintiä esim. kurdien asemasta. Peli ei ole vielä pelattu loppuun. Ei lähellekään.

Iltapäivällä rikkoontui Meltosjärvessäkin 30 asteen raja. Aivan Suomen päälaella oli maan kuumuuspiste. Ensi viikolla pitäisi hieman viilentyä. Jos sinne asti selviämme, on pahin taas voitettu.

Tiistai, 28.6.2022

Aamuyön puolella jälleen hieman hetkeksi raikastui. Aamulla sitten alkoi läntinen taivas mustumaan. Tutkakuvakin kertoi samaa: lähestymässä oli kuuropilvi. Yhdeksältä alkoi jo taivas olla taas aika selkeä. Vettä ehti tulla muutaman pisaran verran. Ei siitä ollut millekään tai kellekkään mitään iloa tai hyötyä. Pettymystä vain.

Laitettiin vähän kampetta kasaan ja alettiin ajelemaan kohti Torniota. Jossain oli hieman satanutkin, koska tiellä oli lätäköitä. Soratiet eivät pölisseet. Toivoin, että Tornion suunnalla olisi hieman viileämpää, niinkuin on ollut nyt monena päivänä. Ja paskat. Juuri tänään oli sitten Tornionkin aika hehkua!

Juotiin kahvit. Leikoin takapihan ruohon. Olipa jälleen jätetty leikkurin alus putsaamatta. Hyvä, että terä mahtui pyörimään. Leikkaustehoa oli kuitenkin vähemmän. Leikkuun jälkeen suihkuun. Kutiava sänki (naamasta) myös pois. Lopuksi suihku melko kylmälle. Tekipä hyvää!

Ennen ruokakauppa-asioita kävin omalla kierroksella. Ensin tankilla. Bensa oli halventunut viikossa merkittävästi. Toistakymmentä senttiä. Sitten K-Rautaan. Sieltä säkki muurauslaastia. Lisäksi parit tulitiilet. Suomalaisia ei ollut. Oli pakko ottaa venäläisiä. Ainakin ennen olivat nuo venäläiset tulitiilet äärimmäisen kovia. Kotimaiset olivat helposti työstettäviä. Putinin tiilet eivät. Niistä tehdään varmaan Venäjällä oppositiolle sellejä. Ostin myös paketin huopakattonauloja. Pientä tarvetta olisi niillekin. Motonetistä hain savustuspurua ja muutamia aluslevyjä. Soda Streamiin myös makupulloja. Lopuksi Lidlistä loppuviikoksi Kylmäsavustettua kirjolohta. Lidlin Kalaneuvos-tuotemerkillä kylmäsavustettu kirjo on ehdoton ykkönen maistamistani. Vaihtamiseen ei ole aihetta.

Kotona laittelin ruuan, niinkuin olin lupaillut. Kohta ruuan jälkeen tehtiin kauppareissu. Ei ollut tuo vielä ihan riittävää. Kävin vielä Haaparannalla ja ostin mietoa olutta muutaman purkin. Jotakin muutakin pientä. Autossa varmaan +60 astetta. Ihanaa, kun autoilut viimein tältä päivältä ohi.

Madridissa tänään Naton huippukokous. Vai mikä kokous lieneekin. Olen ollut satavarma, että Erdogan on tehnyt Putinin kanssa sopimuksen, että Suomea ja Ruotsia ei  hyväksytä Natoon. Niin tiukkoja ovat olleet Erdoganin vaatimukset. Ja eikös Lavrovkin käynyt juuri Turkissa veljeilemässä. Mutta toisin on käynyt. Onneksi. Illalla uutisoitiin, että Turkki on saanut haluamansa ja ei vastusta enää meidän liittymistä. Ihan tarkkaan en tiedä, mitä Turkille on luvattu. Jos joudumme karkoittamaan "terroristeja", kyllähän siitä voi syntyä melkoinen haloo. Hulinakin. Jos kyseessä on ihan oikeat terroristit, vastaiskuja taatusti tulee. Tärkeän asian vuoksi sopimus on kuitenkin hyväksyttävissä.

Maanantai, 27.6.2022

Eilen sain vapaaillan, kun Jaana tuli pelaamaan Ainon kanssa KB:ä. Kämpässä hullun kuuma. Yläkerrassa 28-29. Yöllä pikkutunneilla hieman viileni. Mutta kun ulkona oli kylmimmilläänkin 19 astetta, ei sisälämpökään aivan terveelliseksi muuttunut. Sen verran ennen aamua viileni, että sain unen päästä kiinni.

Venehommasta taisi muodostua tämän kesän ykkösprojekti. Se ei ollut etukäteen suunnitelmissa, mutta näin vain kävi. Kaikkinensa siihen kului aikaa tuntikaupalla. Etukäteen olin ajatellut, että kesäkauden pääprojekti olisi tuossa grillillä. Istutan siihen vanhan kamiinan siksi, että kesäaikana siinä on helppo keitellä jotakin pitempää haudutusta vaativaa, Myös ostamani kamiinauuni pääsee siinä hommiin. Syksyllä, jos satun saamaan runsaammin muikkua ja on kylmät kelit, toimii kamiina kiilauspaikan tehokkaana lämmön lähteenä. Muovithan laitan grillin ympärille ennen sesonkia. Talvella grilli on ollut kuhanperkauspaikka. Ei haittaa, vaikka kamiinassa pitelee silloin tulia. Sattuneesta syystä meillä ei tarvitse polttopuiden vuoksi olla kovin tarkkoja.

Tulikos tuo nyt perusteltua riittävän huolella? Tänään aloittelin hommaa. Ensin aloin purkamaan vanhoja grillipesiä. Piikki ja varara kilkatteli tovin. Aloin sitten suunnittelemaan rälläkkäoperaationa. Tarkoituksena poistaa teräsbetonisesta jalustasta kamiinan mentävä osa. En mitenkään muista, paljonko olen aikanaan laittanut betonin sekaan rautaa. Työmaa saattaa olla hikisen ja pölyisen ohella myös työläs. Rälläkän laikkoja olinkin jo laittanut ostoslistalle reippaammin. Sekä rautaa, että kiveä varten. Olin joskus miettinyt sitäkin vaihtoentoa, että katkaisen kamiinan ja asennan sen yläpuolen siihen lattialle. Kamiina tulisi kuitenkin silloin turhan matalalle ja se ei lämmittäisi kunnolla kuin yhteen suuntaan. Aino tuli onneksi nyt paikalle. Ja sanoi, että voihan sen kamiinapuolikkaan nostaa tuon jalustan päälle. Ok, hyvä idea. Jalusta on hieman liian pieni, mutta enköhän saa asian ratkaistua. On kai meikäläisessä sen verran insinööriainesta. Ja laskettakoon se tällä kertaa edukseni! Tarkistin vielä kamiinan. Ja sen pystyi katkaisemaan tulipesän alapuolelta ilman, että kamiina hajoaa käsiin. Aika helpostikin. Sen sitten teinkin. Kuskasin vielä kamiinakääpiön grillille. Työmaa on nyt seis, kunnes saan laastisäkin rautakaupasta. Ehkä pari tulitiiltäkin tarvitsen. Sivupesää varten.

Monikäyttöisessä grillissämme grillasin kertakäyttögrillillä possun filettä. Se oli testi, että onkohan noista kertakäytöistä tosipaikan tullen mihinkään? Tämänkertainen testini päättyi siihen, että paistoin fileet paistinpannussa. Voissa. Oppia ikä kaikki. Grillissä oli polttoaineena 9 pingispallon kokoista brikettiä. Pihvit olivat sen verran laajoja, että ne eivät kypsyneet ollenkaan laidoilta. Nälkä kurnutti suolissa ja Ainolla oli jo muusi valmiina, joten ei kannattanut ryhtyä temppulemaan. Pannuun vain. Seuraavalla kerralla osaan olla valmiimpi. Lihat paremman kokoisia ja kiire pois. 1,5 tuntia syömisen jälkeen olisi grillissä vielä paistanut makkarat. Että kyllä siinä voimaa riittää, jos vain osaa käyttää sitä oikein!

3-kymppinen on täällä yhä saavuttamatta. Eilen oli 29,8, tänään 29,0. Saisihan se alkaa jo jäähtymään. Viiden maissa iltapäivällä käytiin järvessä vilvoittelemassa. Ei vesi ole enää kylmää. Raikasta vain. Paikatkaan eivät paljoa kutistuneet. Näkösän puolelle jäivät.

Sateet ja ukkoset ovat pitäneet meitä pilkkanaan. Ohi ovat menneet. Milloin läheltä, milloin vielä lähempää. Kello 18 näytti taas aika lupaavalta. Ruotsin puolelta oli saapumassa laaja ukkosrintama sateineen. Tosin etanavauhtia. Se oli vielä noin 100 kilometrin päässä. Tuntia myöhemmin alkoi olla jo aika varmaa, että ohi menee tämäkin rintama. Kyllähän se saisi jo sataa. Kyytkin tulevat vaaroista rannoille hakemaan viilennystä. Yhden matkan katkaisin tänään, kun se oli livahtamassa terassin alle.

Sunnuntai, 26.6.2022

Eilen illalla katsottiin telkkarista paritkin ohjelmat. Ollaan taas ajan tasalla ja pärjäillään joku ilta todennäköisesti ilman töllötintä. Yöllä kämppä viileni sen verran, että nukkuminen oli mahdollista. Ikkunat saivat olla yön auki. Lopulta ilma vaihtui sisälläkin, vaikka ulkona ei tuullutkaan. Aamulla ikkunat oli taas suljettava.

Käväistiin aamutuimaan mansikkamaalla. Tänä kesänä saamme mansikkamaasta vain maistiaisia. Niin heikolta tilanne vaikutti. Viime vuonna sentään saimme 1,5 - 2 ämpärillistä oman maan satoa. Kohta jo tietenkin alkaa mansikkasato etelässä valmistumaan. Kypsyttääköhän helle mansikat kerralla?

Odottelin sen aikaa, että yökaste oli haihtunut. Puruistakin. Säkitin sitten purut ja vein varastoon. Olipahan keveitä säkkejä verrattuna eilisiin! Jos meillä ruoka maistuu entiseen tahtiin, riittää huussikuiviketta pariksi vuodeksi.

Olin astua kyykäärmeen päälle. Olihan se vihaisen näköinen. Nosti päätä ylös minua kohti ja sihisi ja aukoi suutaan. Minulla ei ollut muuta kättä pitempää kuin kaksi jalkaa. Jaloissa croksit. Hetken uhmakkuden jälkeen kyy katosi kellarin päälle heinien sekaan.

Varaston alta säikäytin linnun. Se näytti niin suurelta, että arvelin sen oleva metso. Ei se kuitenkaan sellainen komistus ollut. Se oli tietenkin se meidän lehtokurppa. Se on joinakin muinakin vuosina kuikuillut tuon varaston alla.

Helteestä huolimatta aloin toteuttamaan pikku projektiani. Kaivoin ensin kätköistäni neljä teräksistä tolppajalkaa. Helteen vuoksi oli pidettävä jatkuvasti taukoja. Hiki virtasi hereästi. Rautakangella hakkasin rantaan törmän päälle reiät ja teräsjalat sitten reikiin. Painekyllästetystä lankusta lyhyet tolpat. Niihin sitten poikittain kaksi lankkua ja lankkujen päälle kyllästettyä terassilautaa. Kaksi pystytolppaa jätin pitemmiksi. Niiden varaan ruuvasin leveän lankun. Istumapaikaksi. Jos järveltä hieman tuuleskelee, on siinä hyvä istuskella sääskettömässä paikassa. Kalojakin siinä voi korjata.

Nyt sääskiä ja mäkäröitä piisasi. Oli tyyntäkin. Syöpäläisten vuoksi oli pakko pitää pitkähihaista pusakkaa. Arvatenkin olin hiestä aivan liskumärkä. Tuoksut sen mukaisia. Kun saunaa ei voi lämmittää, olikin pakko mennä järveen peseytymään. Ei se vesi niin kovin kylmää enää ollutkaan. Totuttelemalla menin, ihan pumpun vuoksi. Mutta kylläpä teki hyvää pestä hiet ja liat iholta. Eipä enää illalla mäkärän-, eikä sääskenpuremat kirvellyt.

Oli lupailtu ukkosta ja sadekuuroja. Mutta kuten tavallista, sadealueet kiersivät meidät ihan läheltä. Molemmilta puolilta. Hetkeksi virisi tuuli. Se oli meidän osuutemme kuuroista! Tuleeko meille jälleen rutikuiva kesä? Jäädäänkö siten myös ilman marjoja?

Niin, nyt jäätinkiin mökille. Ollaan koko viikko. Alkuviikosta käväistään kotosalla. Yömukin ihan. Nyt kuitenkin ollaan täällä.

Lauantai, 25.6.2022, Juhannuspäivä

Iltasella meidät yllätti harvinainen vierailu. Vieläkin harvinaisempi, kuin päivällä. Mieluisa vieras tämäkin. Laulettiin jopa parit karaoketkin. Loppuillasta pistäydyttiin naapurissa. Tunnin, vähän toista. Juhannuskylässä.

Jo aamulla oli lämmintä. Jätinkin kasvihuoneen oven auki salaattia hakiessani. Tomaatti ei kaipaisi hirmuisia lämpöasteita. Oli heti aamusta selviö, että tänään ei juuri mikään asia tule edistymään. Oli kuitenkin yksi asia, jota voisin yrittää. Varapuuvarastossa oli neljä säkillistä purua. Puuntekoaikaan säkitettiin purua odottamaan helteitä. Ja nythän hellettä oli luvassa. Kannoin säkin varaston toiselle puolelle. Laitoin kottikärryn päälle teräsverkon, tuuman silmäkoolla. Sihdiksi. Sillä konstilla sain eroteltua isoimmat roskat purun seasta. Ja kosteat purupaakut sain hajotettua. Levitin pressun maahan ja sen päälle levittelin osan puruista. Päivän mittaan kävin puruja hämmentämässä. Jo kahden maissa sain pussittaa yhden säkillisen ja sain loputkin purut leviteltyä pressulle. Toiveissa on, että illalla saan säkkeihin loputkin. Viimeistään huomenna, jos tänään ei onnistu. Klo 19:00 purut olivat vielä osittain kosteita.

Jo aamupäivällä oli tuossa touhussa ihan sairaan kuuma. Lisäksi sääsket ja mäkärät pyrkivät osille verivarastostani. Siksi päivän mittaan nuo työhetket olivat todella lyhyitä. 10 vuorokauden ennuste on vaarallisen näköistä katseltavaa. Miten me selviämme? Kävin kuitenkin välillä myös rannassa ja oksasaksilla katkoin joitakin pieniä koivun ja lepän alkuja. Suunnitelmissa taas jotakin mukavaa, joka on ollut työlistallani jo viime vuonna. Tosin nyt suunnitelma on huomattavasti vähäpätöisempi. Onneksi olen siirtänyt tuota asiaa.

Orhinselässä näytti olevan muutamia veneitä. Me emme edes ajatelleet sinne menoa. Täälläkin oli vaikeaa vältellä aurinkoa ja hellettä. Orhinselänhiekalla se olisi ollut mahdotonta. Nauttikoon ne, jotka pystyvät!

Perjantai, 24.6.2022, Juhannusaatto

Aamuyöllä ja vielä aamullakin kulki hentoisia sadealueita ylitsemme. Niin hentoisia, että ämpäreihin räystäiden alla ei vettä kertynyt. Hain tuoretta salaattia aamiaiselle nyt ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Sato voi tällä hetkellä tosi hyvin! Hieno tuoksu ulkona. Aamulla vielä niin raikas ilma.

Oli saunan ja terassin pesua ohjelmassa. Terassin kohdalla kyse oli enemmänkin siitä, että letkulla ruiskutettiin vettä, jotta siitepöly huuhtoutuisi pois. Tuli siinä samalla roiskittua seinillekin vettä. Lähti enimmät hämähäkinverkot ja pölytkin. Aino putsasi sauna-astiat. Vesipasankin. Se on jännä, vaikka miten vesi olisi puhtaan näköistä, tulee astian pohjaan laskeumaa, jos vesi seisoo kauan. Tapahtuu muuten myös raanavedellä! Kun olin päässyt alkuun, roiskuttelin vettä vähän sinne sun tänne. Monet pinnat olivat pahoin pölyn peitossa. Kertaalleen olin jo entrannut pumpun letkuliitosta. Jälleen yritin sitä parantaa. Ei onnistunut. Pitää yhä taas yrittää olla jonakin ja saada liitos kuntoon.

Pengoin varastossa romulaatikkoa. Siihen olen heitellyt sellaista metalliromua, joka lähtee aikanaan kierrätykseen. Onneksi en ole ollut hopussa. Löysin sieltä varaosalle varaosan. Vanhaan perämoottoriin kun ei sitten saakaan enää sitä hajonnutta osaa. Se on kuitenkin nyt hitsattu kokoon ja nyt löysin sen vanhan vastaavan. Annetaanpas tämäkin, niin pääsee alumiinihitsari taas hommiin!

Palvasin lohta pihagrillissä pikku savustuspöntössä. Savustuslastut jouduin hakemaan laavulta. Syötiin sitten lohen kanssa hölskypottuja ja raikasta salaattia. Eli ihan oikeaa juhannusevästä. Käväisi tuiki harvinaisia vieraitakin. Aino heltyi keittämään oikein kahvitkin.

Aino istutti maahan ruohosipuliruukun. Hölskypotut eivät kuluttaneet koko puskaa. Kylvin kasvihuoneessa loput persiljat. Edelliset ovat aika vaisuja. Sais nährä, mitä näistä tulee!

Pikasauna. Illan suussa ulkona jo liki hellelukemia. Siksi saunan lämmitys on tehtävä vauhdilla ja sauna saatava myös jäähtymään nopeasti. Muuten ei yöllä nukuta!

Eilen laittelin terassille sääskisavuja. Ötököitä kun oli haitaksi asti. Ja vihaisia. Tänään sääskiä on ollut vähemmän. Nyt pihalla on lennellyt isoja lentomuurahaisia. Keihäsmittarit olivat mielissään siitä, että roiskuttelin vettä leikkimökin terassille. Kosteaan laudoitukseen niitä kertyi pian kai satamäärin. Vuosi sitten ne parveilivat grillissä vesipesun jälkeen.

Tarralla on nyt kovasti porukkaa. On kuitenkin metsäpalovaroitus, joten kokkoja ei nyt voi polttaa. Eivätköhän ihmiset kuitenkin keksi muuta tekemistä. Yleensä keksivät.

Tänään on aurinkopaneelisysteemi mennyt pariin otteeseen pimeäksi. Eli ohjausyksikkö lopettanut toimintansa. Ei näytä mitään, eikä anna virtaa mihinkään suuntaan. Yhtä tai kahta puhelinta on ladattu häiriön sattuessa. Tilanne laukeaa sillä, että katkaisen hetkeksi akkujen ja ohjausyksikön välisen virtajohdon. Kukapa osaisi sanoa, mikä asiassa mättää?

Torstai, 23.6.2022

Vilkaisin aamulla Kantaa. Jahas, lääkäri oli jo alkuviikosta laitanut uuden ohjeen ja nostanut kolesterolilääkeannosta. 3 kuukauden kuluttua labrat. Olen pari päivää nyt myöhässä, mutta se ei haittaa. Pitäisi olla joku tekstariviesti, kun kantaan päivittyy tietoja. Ei sitä suinkaan siellä kannassa jatkuvasti kukaan roiku!

Mökille lähtö, tihkua koko matkan ja +12 astetta. Mökillä kamppeen purkua pitkän viikonlopun verran. Olin tehnyt viikolla hieman systeemityötä ja sen tulokset kannoin nyt suoraan kellariin. No, kottikärryllä työnsin. Vaihtovaatetta oli pitemmäksikin aikaa. Jääkaappi kylmenemään, kamiina kuumenemaan. Jälkimmäinen hyvin hellästi. Illemmalla oli ulkonakin jo +20 astetta!

Kävin kasvihuoneessa. Kastelin kasvit. Salaatit ovat kasvaneet järkyttävän hyvin. Aino oli ottanut kaupastakin salaattipussukan. Nyt saadaan olla kuin kanit. Emme kuitenkaan lisääntymismielessä.

Haaparannan Jyskistä ostettiin eilen mm. rullakaihdin. Nyt asennettiin se tuohon keittiöikkunan ulkopuolelle. Kesäaikaan aurinko paistaa pahimoilleen iltapäivällä ruokapöytään. Olen vuosia sitten värkännyt siihen kahtimen tapaisen, joka on kesäajan saanut palvella meitä aurinkosuojana. Hyvin on toiminut. Nyt uusi on uusi ja tietenkin siisti. Kauanko kestää, kun se kuitenkin on sisätiloihin tarkoitettu?

Käväisin laittamassa viimeinkin ne virtaliittimet veneen akkuun. Nyt ei muuta kuin ajoa. Saisi edes ennen syksyä koneen sisäänajettua. Ohjeessa on 10 tuntia varovaista ajoa. On se aika paljon, eikös vain? Riittäisiköhän 5 tuntia?

Vilkaisin iltäpäivällä 10 vuorokauden ennustetta. Huomiselle luvassa +24. Seuraavalle perjantaille +25. Kaikille muille päiville lämpimämpää. Nyt taisi ottaa ohranen. Vai ottaisiko itse ohraisen? Kellarista voisi löytyä vaikka mitä!

Keskiviikko, 22.6.2022

Päivät alkoivat jo lyhenemään. Vielä sitä ei kuitenkaan huomaa. Päivittäinen muutos on niin vähäinen, että muutosta ei helposti havaitse. Oikeastaan sen tajuaa näillä seutuvilla vasta tuossa elokuun alkupäivinä. Silloin yön muuttuvat pilkkopimeiksi. Sen takuulla huomaa, jos on vähänkään ulkoilmaihmisiä.

Aamupäivän edetessä tein viikon viimeisen kauppareissun. Ensin kävin Motonetissä. Sieltä nappasin nitojaan niittejä. Olisin ottanut myös hieman aluslevyjä. Kilohinnalla. Pussit kuitenkin olivat lopussa ja ostaminen jäi seuraavaan kertaan. Lidlistä hain kylmäsavukirjolohta. Huoltoasemalta bensaa. Cittarista lopuksi viimeiset elintarvikkeet ennen Juhannusta.

Aamulla oli sääennuste vielä kovin murheellinen. Alkuviikolle jopa +31 astetta luvassa. Keskipäivällä meteorologit lopettivat kiusaamisen. Enää +23 astetta. Lähtisi vielä se toinen 8 astetta, niin sitten alkaisi passata. Tänään aurinkoisesta säästä huolimatta lämpötila ei noussut yli 15 asteen. Ihana sää, kun tuulikin hieman helli meitä viileässä säässä. ps. illemmalla iltavuoron meteorologi nosti alkuviikon ennusteen 28-29 asteeseen. Karseaa!

Tässä joinakin iltoina on tullut seurattua puolitehoisesti MM-uinteja. No, ei edes puolitehoisesti. TV vain ollut auki ja MM-kisat meneillään. Suomalaisia ei ole juurikaan sattunut uimaan silloin, kun olen sattunut hetken katsomaan lähetystä. Täytyy sanoa, että kyllä tuollaisen parin tunnin lähetyksen pystyisi aivan hyvin näyttämän varttitunnin tiivistelmänä. Sen verran hidastempoista touhua on tuo ollut. Palkintojenjakoineen etenkin.  Ei sillä, etten arvostaisi uintia. Kovaa hommaa. Aikanaan nuorena miehenä tuli uitua Raision uimahallissa monta kertaa viikossa kilometrin verran. Aamulla kuuden aikoihin. Mitenkähän olisi nykyään? Ei taitaisi jaksaa uida edes altaan mittaa. Edes lastenaltaassa. Poikittainkaan.

Tiistai, 21.6.2022

Tänään kesäpäivänseisaus. Pohjoisella kalotilla päivä on nyt tosi piiiitkä. On ollut jo pitemmän aikaa. Tarranlinnassa ollaan eletty yötöntä yötä rapeat kaksi viikkoa. Vielä toiset vähän yli kaksi viikkoa ja aurinko silloin laskee. Tosielämässä ilmiö ei näy ihan tuolla tavalla. Nuo nousut ja laskut on laskettu meren pinnan tasolle. Ja ilman vaaroja ja tuntureita. Näköesteitä siis on. Pimeää ei tule, ei lähellekään. Yötön yö kestää hieman yli kuukauden.

Juhannus lähestyy. Ja takapihan ruohikko rehottaa! Ei varmaankaan olla Juhannuksena sitä murehtimassa. Mutta jos sen jättää nyt hoitamatta, on jälkeenpäin kusiset olot. Ruoho pääsee liian pitkäksi ja nurmikon saattaminen hyvään kutoon vaikeutuu. Minulla oli ollut hieman jonkinlaisia aavistuksia, mutta tällä kertaa ne eivät toteutuneet. Mutta asiaan! Iltapäivän lämpimiin tuuliin ei kannata leikkuuta jättää. Joten heti aamupalan jälkeen hommiin. Koska taloyhtiössämme on talonmiesvuorolaisten hommat takkuilleet pahasti, olin aika varma, että ensin on käytävä hakemassa polttoainetta. Se on varmaan finito. Ei se kuitenkaan ollut. Ei lähellekään. Siksipä pääsin suoraan asiaan. Lämpöasteita oli viitisentoista, eli oltiin jo vaarallisen sään rajamailla. Onneksi tuuleskeli hieman, joten keho sai viilennystä ja sääsketkään eivät pahoin vaivanneet.

Ruohonleikkuun jälkeen kävin vielä reuna-alueet trimmerin kanssa. Olin trimmerin tuonut taas mökiltä. Taloyhtiöönkin on tietääkseni trimmeri ostettu, joten voi olla, että en jatkossa enää kuskaa trimmeriä kahden paikan väliä. Tai ... taidanpa silti kuskata!

Tänään syötiin kalapihviä ja paistinpottuja. Kyllä kalaa pitää syödä kerran viikossa. Mieluummin useamminkin. Lähdettiin sitten pikku hiljaa tekemään pieni ostosreissu. Jo menomatkalla kävi Aino apteekissa. Sitten ajeltiin rajan yli Ruotsiin. Ainolla oli jotakin hakusessa. Ensimmäinen paikka tuotti vesiperän. Toisessa parempi mäihä. Jatkettiin vielä Jyskiin. Sieltä etsimämme löytyi. Myyjäkin ehti avuksemme ja varmisti, että ostos on sitä, mitä halusimmekin.

Sitten ruokakauppaan. Tänä päivänä oli jokapäiväisen leipämme lisäksi aiheena jo Juhannus ja seuraava viikkokin. Kun olin jo eilen tehnyt tärkeitä hankintoja, ei juhannusaika ja seuraava alkuviikko enää vaadikaan monimutkaisia hankintoja. Maitoa ja leipää, tuoretuotteita. Siinä ne.

Onkohan tosiaan niin, että Venäjä aikoo hyökätä Viroon ja muihin Baltian maihin? Jos noin käy, on seuraavana Suomi. Baltian maat ovat natomaita. Jos hyökkäys sinne todella tapahtuisi, olisi se alku jollekin sellaiselle, jota emme pysty käsittämään. Jos Venäjällä on vähääkään voimia Ukrainan "erikoisoperaation" jäljiltä, kannattaahan sen ehdottomasti Baltian ohella tulla nujertamaan Suomi. Ja ehkä jatkaa Brittien lähituntumaan vallaten vielä helpot Ruotsi ja Norja. Joku silloin takuulla hermostuu ja pahasti!

Metsäpalovaroitus on Pellossa ja Ylitorniolla. Ja Varsinais-Suomessa. Tihkualue oli illalla saapumaisillaan lounaasta. Tutkakuva näytti lupaavalta. Vettä se ei kuitenkaan juurikaan antanut. Saattavat jäädä kokot polttamatta Miekojärvellä.

Maanantai, 20.6.2022

Arki taas alkanut. Alettiin kuitenkin miettimään sitä, milloin mennään Juhannuksen viettoon. Samalla meni mietintään myös se, kuinka kauan ollaan reissussa. Noilla aikatauluasioilla on merkitystä jo nyt, vaikka itse reissu alkaakin vasta 2-3 päivän kuluttua. Pientä suunnittelua vaatii ruokaostokset. Laadut, määrät, ajankohdat. Käydäänkö välillä kotona vai riittääkö lähikauppa? Vai tuleeko reissu maalikyliin?

On syytä varmistella myös lääketilanne. Onko käytävä apteekissa? Onko mahdollisesti uusittava reseptejäkin? Minulla lääkkeet riittävät muutamia viikkoja. Mutta kaksi reseptiä on uusittava heinäkuun puolivälin paikkeilla. Katselin jo nyt myös kokoon vaihtovaatteita. Niiden määrä tarkentuu lopulliseksi vasta sitten, kun päätämme siitä, käydäänkö välillä kotosalla. Se lienee ihan viisasta. Monessakin mielessä.

Mökillä ihmettelin sitä, kun olin unohtanut kotiin ne kaksi rakentamaani sähköliitintä. Kun nyt tutkailin kotona paikkoja, en niitä löytänyt täältäkään. Mietin vaihtoehtoja. Tarkistin ensin työkalupakkini. Ei tuottanut tulosta. Tarkistin sitten laukun, jossa kuljettelen porakonetta, akkuja, poranteriä + muuta asiaan liittyvää. Ei tuottanut tulosta. Siirryin tutkimaan mökkikassiani, jossa kulkee kodin ja mökin välillä mitä ihmeellisimpiä asioita. Vaatteita, työkaluja, tarvikkeita yms. No sieltähän löytyi pikku pussukka, jossa liittimeni lepäsivät. Olinpa huolimattomasti tutkinut kassini!

Joskus iltapäivän puolella pistäydyin kauppareissussa. Paikkasin aluksi viime keskiviikkoisen saamattomuuteni. No niin, nyt on se asia ok ja pärjäilen hyvän aikaa. Cittariin sitten samalla reissulla. Tälläkin kertaa oli ostosteni painopiste tarkoitettu hieman pitemmälle aikavälille. Kuten minuutteja aiemminkin tekemäni ostokset. Painoa ostoskärryyn kertyi häviävissä määrin maassa kasvavista aineksista. Kilon verran porkkanoita oli ainoa tällainen tuote. Muut tuotteet olivatkin sitten navetoiden, kanaloiden ja sikaloiden tiloissa kasvaneet. Osa tosin jalostettu jossakin tehtaassa kätevämpään tai maukkaampaan muotoon.

Loppuiltapäivästä/alkuillasta paistoin ostamani jauhelihan. Silppusin joukkoon monta suurta porkkanaa ja maustoin ja annoin hautua. Porkkanatkin mukavan pehmeitä. Possun ulkofillestä leikoin kunnon siivuja. Maustoin. Pakkasin yksittäispakkauksiin. Näistä on esim. grillattaviksi. Mukaan mökille voi ottaa haluamansa määrän lättysiä.

Eilinen ennuste Juhannussääksi oli hieman lohduton. To-pe-la, kaikki sadepäiviä. Nyt ennuste on eri. Pe ja la olisikin poutaa. Ja lauantaista alkaisi peräti helleputki! Mikähän on huomenna viikonlopun ennuste? Ihan mielenkiinnolla noita arvailuja seurailee.

Eilisiltana katsoin Harlinin ensimmäistä pitkää elokuvaa. Eipä olleet itänaapurin vankilaolot kaksisia. Ei ainakaan tuon elokuvan ansioilla ole noustu minkäänlaiseen maineeseen. Tämäniltaisessa elokuvassa oltiin ajoittain kongolaisessa vankilassa. Ei sielläkään olot parempia olleet. Jätin toisen puolen kuvasta katsomatta. On se nauhalla, jos haluan kuitenkin jatkaa sen katsomista.

Sunnuntai, 19.6.2022

Torniossa on satanut eilisestäö iltayhdeksästä aamukymmeneen. Mökillä poutasää on jatkunut. Vaikka metsäpalovaroitus on nyt pois, on Tarran seutuvilla satanut erittäin vähän. Jokohan jälleen saamme kuivan kesän? Huonompi homma!

En ollut vielä suunnitellut tälle viikonlopulle ruohon leikkuuta. Kuitenkin, kun aamulla katselin mökin eteläreunaa, tulin toisiin ajatuksiin. Nurmikko on siinä osittain jo hyvällä mallilla. Hain leikkurin tallistaan. Painoin ryyppyä pari kertaa ja vetäisin käynnistysnarusta. Laakilla käyntiin. On nämä jotkut moottorit ihmeellisiä. Ovat 9 kuukautta tallissa pakkastenkin kourissa. Ja silti lähtevät nöyrästi käyntiin. En ole koskaan laittanut talveksi mitään lisäaineita bensan joukkoon. Samaa, viime kesäistä bensaa oli nytkin.

Leikkasin tuon vajaan aarin alueen. Siistihän siitä tuli, vaikka osa alueesta onkin sammalen valtaamaa. Nyt alue on tasaisen vihreä. Jos sammalta ei olisi, millainen alue olisikaan silloin? Ei sammalesta kannata olla huolissaan. Hyvä vain, kun sitä on! Jatkoin vielä siistausta trimmerillä. Paikoin puna-ailakki on alkanut leviämään vääriin paikkoihin. Kuritin kasvustoa ja heti näyttää paremmalta.

Ei oltu määritelty aikaa, jolloin lähdettäisiin kotimatkalle. Kuljeskelin lähempänä ja vähän kauempanakin tutkailemassa mielen päälle tulleita asioita. Ja huhuja. Jälleen kerran on todistettu: älä usko huhuihin. Usko vain sitä, mitä itse näet! Salaatti on kasvanut hyvin ja leikoin sitä kotiin viemisiksi. Aino pistäytyi mansikkamaalla. Kukkia kuulemma niukasti. Aloin keräämään kamppeita vähitellen kasaan. Muistin ottaa nokkosetkin, jotka ---

... laitoin kotona sitten heti kuivuriin. Erilaiset laturitkin saivat heti töitä. Kahvit juotiin myös. Pikainen suihku ja pyykkiä koneeseen. Välillä sitten jo joitakin nauhoituksia pyörimään. Olin päättänyt laittaa ruuaksi broilerin filettä. Olin ulkomaanreissulta tuonut kahden kilon pussin pakastettuja rintalihoja. Otin niitä kolme kappaletta huoneen lämpöön. Yhden isomman, kaksi pienempää. Jonkun ajan kuluttua laitoin fileet paistinpannuun. Hieman voita liukastukseksi ja levy ykköselle. Kansi päälle. Eli tarkoituksena vain fileiden sulatus. Jonkun ajan kuluttua vilkaisin, miltä pannussa näyttää. Näyttihän siellä! Fileet olivat sulaneet ja kutistuneet. Kutistuneet melkein puoleen alkuperäisestä. Fileet uivat nesteessä. Aika lailla näytti vettä pumpatun fileisiin ja sitten nopeasti pakastettu.

Tärkein juttu oli kuitenkin se, että kun päästiin syömään, oli makunautinto erinomainen. Mauste, jota käytin oli täysi kymppi. Puolivahingossa fileille tuli korkea kypsyysaste, mikä vain paransi kokonaistilannetta. Yhden asian muutan kuitenkin seuraavaan erään: valmistan enemmän filettä / ruokailija!

Iltaa kohti alkoi kutakuinkin kaikki ladattavat laitteet olla latingissa. Pisin operaatio oli Ryobin akut. Viisi akkua ja vain yksi laturi. Yksi akku oli valmiiksi täynnä. Ennen iltaa oli nokkoset kuivia. Eli sain kaikki näiden juttujeni hommat raivattua pois ennen yötä.

Edessä juhannusviikko. Alkuviikoksi luvassa hyvänlaista säätä. Torstaista lauantaihin sateisempaa. Juhannussäätä siis. Sade kuitenkin on tulossa vetenä, ei lumena. Mennäänkö mökille keskiviikkona vai torstaina? Sama kai sille.

Lauantai, 18.6.2022

En kuitenkaan alkanut illalla tekemään sitä telinettä. Pelailtiin Ainon kanssa useampi KB. Aika kului mukavasti. Yöllä oli sääskiä saapunut kämppään. Jokohan ensi yöksi on viriteltävä rankiset?

Nyt sitten aamulla aloin rakentelemaan sitä luotaintelinettä. Päätin tehdä sellaisen telineen, jonka kiinnitän laitaan hankaimen reikään pultilla ja siipimutterilla. Laitoin telineeseen sekä vanhan, että uuden luotaimen. Uuden sain naapurilta, kun hänellä anturille kävi viime kesänä väärin. Minulla anturi ja johto sopivat uudempaankin luotaimeen, mutta ei se kaikkia palveluita tuota. Tutkailen ja testailen. Vanha ainakin toimii. Kotona olin rakentanut anturille sähköliitäntää mallia helppo! Se taisi jäädä kotiin. En ainakaan sitä mistään löytänyt. Kun laittelen nuo liittimet akkuun, onkin veneen osalta kaikki ok. Lapioin kuin sinetiksi venetelan alta hiekkaa vähemmäs. Se kun oli jäänyt keskiosalta kantamaan ja tela ja vene olivat hieman keula pystyssä. Tasoittuihan se.

Telineenteko keskeytyi välillä, kun käytiin hakemassa nokkosta. Mökillä leikottiin lehdet irti ja levittelin ne sitten levyn päälle. Huomenna kerään ne matkaan ja laitan kotona kuivuriin. Nokkosta on vähemmän nyt kuin mitä vuosi sitten kerättiin. Viime vuotista satoa on vielä hiukan jäljellä, vaikka paljon sitä ollaan kyllä käytettykin.

Siitä luotaintelineestä tuli hyvä. Testasin myös jo aiemmin hankkimani anturitelineen. Asiallinen peli. Oli sitten vielä hetki aikaa ennen iltaa. Asensin se kamerankin parempaan paikkaan. Laitoin parille tomaatille latvapäähän lisätukea. Leikoin trimmerillä mökin reunalta pisimpiä ruohoja. Raivaussahalla pitäisi taas leikata rantatörmän pusikoita, ennen kuin ne taas rehevöityvät liikaa.

Perjantai, 17.6.2022

Poutaa luvassa. Eilinen olikin hieman harmaampi päivä. Aamulla ei ollut sen kummempia kuvioita. Eikä erikoisuuksia. Ei kiirettäkään. Mökille lähdettiin ja sinne saavuttiin selvästi aamupäivän puolella. Alposlahdentie oli saanut pariin paikkaan ohuen murskekerroksen. Mökillä yhä pohjoistuuli. Ulkona +12. Sisällä +11. On satanut juuri sen verran, että rännin alla on ämpäri täyttynyt.

Kasvihuoneessa tomaatit venyneet 5-6 senttiä. Runsaasti varkaita. Nutistelin ne olemattomiin. Pottumaalla oli alkanut muutamat potunlehdet putkahtelemaan näkösälle. Milloinka maistellaan uusia perunoita ... elokuussa joskus varmaan. Poltin pömpeliroskat. Nyt kun ei ole enää metsäpalovaroitustakaan.

Pengoin varastojani ja etsin soppelia siipimutteripulttia. Löysin juuri oikeanlaisen, mutta pultin jengat olivat hieman kärsineet ja en saanut siipimutteria pyörimään. Viilasin ja viilasin. En höylännyt. Sain viallisen kierreosan pois ja siipimutteri  alkoi pyörimään.  Talletin  muistipaikkaan. Eipä tarvitse tuotakaan ostaa.

Aloin rakentelemaan uutta venetelaa. Nätti homma, kun viime viikonloppuna sahasin jo lankut mittoihinsa. Nyt matkassani oli tuliterä rantapään tela ja sen naulasin paikoilleen. Hioin rälläkällä keskirullan vierestä terävät raudankulmat pyöreiksi. Sitten laitoin veneen uuden venetelan päälle. Rannassa raikas pohjoistuuli, mutta silti siinä oli mäkäröitä aivan haitaksi asti! Se alkoi nyt. Se mäkäräkausi.

Katselin veneestä paikkaa, mihin asentaisin kaikuluotaimen. Paikka löytyi. Suunnitelma on jo selvä. Jokohan illan päälle alan sitä toteuttamaan?

Torstai, 16.6.2022

Edellisellä mökkireissulla siirsin yhden kameran uuteen paikkaan. Paikan valinnassa tuli selkeä arviointivirhe. Silloin oli rauhallista ja tuuletonta. Nyt viime yön seutuna alkoikin sitten tuuli kiihtymään, ja kamera alkoi havaitsemaan liikettä. Jatkuvaa sellaista. Yöllä puhelimeen tuli koko ajan hälytyksiä uudesta videosta. Aamulla tarkistin kameran. Aamuyön aikana oli tullut 70 videota. Poistin ne ja asetin kameran ottamaan yksittäisiä, pieniresoluutisia kuvia. Muutin määritykset muutenkin säästökuurille. Turhaa virran haaskausta. Lopulta tein niin, että pistin kameran kokonaan tauolle, kun kuvia alkoi kertymään. Viikonloppuna on kameran asennuspaikka vaihdettava. Puretaan tauko sitten.

Kova pohjoistuuli siis niin kotona, kuin mökilläkin. Oli hieman sateista, mutta hiipumassa sade oli. Päätimme kuitenkin tällä kertaa jäädä kotiin. Tämän päivän osalta vain. Vasta huomenna mennään. Kesäkuu on ylittänyt juuri puolirajan. Kesäkauden työlistalla on monta tekemätöntä asiaa. En ole niille tehnyt minkäänlaista aikataulua. Ei niitä kuitenkaan voi kovin kauas tulevasuuteen työntää. Yksi tehtävä voi olla todella haastava, sillä se voi tuoda eteen yllättäviäkin vastuksia. Muutamat pikkujutut olisi hyvä saada alta pois ennen isoimpaan ryhtymistä.

Yöllä yritti kerran tulla kramppia. Tällä kertaa oikeaan jalkaan. Sain sen nopeasti nujerrettua ja päivän mittaan tuntemuksia ei enää tullut. Tämä päivä on kulunut ihan vain oleillessa. Välillä näinkin. Jotakin välillä katsottu telkasta. Ollaan syöty ja kahvisteltu niinkuin aina. Vettä on tullut ajoittain, mutta määrät ovat jääneet vähäisiksi. Pohjoistuuli ja sen myötä aallokot ovat pieksäneet mökkirantaa. Päivä ollut hyvinkin kolea. Mikäpä on ollut kotona lämpimässä pötkötellessä.

Tuo ajoittainen vesisade on hyvinkin tervetullutta tähän aikaan vuodesta. Koleus taas ei. On ollut aika kuivaa ja luonto tarvitsee tähän aikaan vettä. On myös helpottavaa, kun sade huuhtoo heti alkuun siitepölyjä vähemmäs. Siitepöly tunkeutuu joka paikkaan, jos sateet puuttuvat. Usein on niin käynyt. Havupuiden siitepöly ei aiheuta samanlaista allergisuutta, kuin koivun. Väitän silti, että minuun se vaikuttaa negatiivisesti, vaikka kolofonia ei siitepölyssä pitäisi olla ollenkaan!

Iltasella käväisin postilaatikolla. Ei siellä mitään tärkeää ollut. Hieroin vähän silmiäni, kun osa talon eteläpäädyn ojanlaidoista oli nyt siistattu. Osa oli kuitenkin edelleen jätetty kesannolle. Roskisten ja tien välinen alue oli jostakin käsittämättömästä syystä tekemättä!

Viiden vuorokauden kuluttua alkaa päivä taas lyhenemään. Niinkö joutuin tämä kesä on mennyt? Eihän tässä ole ehtinyt oikein millekään. Vasta ovat lumet sulaneet ja Juhannuskin kokematta.

Meille tulee talonmiesvuoro ilmeisesti heinäkuun viimeiselle viikolle. Hurjin ruohon kasvuaika on silloin jo ohi ja kertaleikkaus viikossa riittää aivan hyvin. This is first call: jos löytyy halukkuutta leikata tuolla viikolla ruoho, ilmoittelee siitä minulle. Myös hintapyyntö ilmoitettava.

Keskiviikko, 15.6.2022

Kesäkuu jo puolessa. On ollut lämpimiä, kesäisiä päiviä. Eilen kulki Lapissa kuurosateita ja ukkosia. Ylitorniolla päättyi metsäpalovaroitus. Torniossa ei. Veikkaan, ettei mökillä juurikaan satanut. Tuuli on nyt kääntynyt pohjoiseen. Huomenna se voimistuu vielä hieman. Sadetta luvataan enää vain malliksi. Tälle ja huomiselle iltapäivälle ehdolla +14 astetta. +9 oli vielä toissailtana huomisen ennuste. Pohjoistuuli ja mahdollinen tihku ... siirrämmeköhän mökille menon perjantaille?

Illaksi oli luvassa pelimuorien kiekerö. Aino jo aamusta hieman siivoili. Ei sillä, että täällä epäsiistiä olisi. Muuten vain. Aikansa kuluksi.

Päätettiin pitävästi, ettemme päätä vielä pitävästi sitä, lähdetäänkö huomenna mökille. Huomenna siitä vasta päätetään. Kaupassa käynti kuitenkin tänään, niin jos huomenissa ollaan menossa, on kauppareissu tehty. Ostoslista ei ollut pitkä. Tuotteet helppoja. Joten meikäläinenkin selviäisi tuosta reissusta.

Kohta sitten lähdinkin reissuun. Käväisin aivan alkuun Haaparannan Systeemissä. Meinasin, että ostanpa mökille kellariin laatikollisen olutta. Ihmiset eivät kuitenkaan olleet palauttaneet niitä pieniä kärryjä liikkeeseen, vaan ne oli jätetty mikä minnekin. Otin sitten vain pikku korin kouraani. Ja kaljaa sen mukaisesti. Enkä tietenkään niinkään paljon. Jos paikalla olisi ollut niitä pieniä kärryjä, olisi liike saanut enemmän tuloja. Minun tapauksessani ei tappio ole kummoinen, mutta voihan se vuositasolla vaikuttaa, jos näitä meikäläisiä on paljon. Kehittelyn paikka, oi Systembolaget!

Ajelin sitten Cittariin. Selvisin varsin näppärästi ostoksista. Toimin täysin listan mukaisesti. En tehnyt heräteostoksia. Pois lähtiessäni parkkihallissa jouduin yhden Volvon perään. Olisi edes ollut ruotsalainen, mutta kun ei. Suomen rekkarissa. Hyvä kun en ajanut perään. Tökkäsi nimittäin iman mitään syytä jarrut pohjaan. Ja saman tempun teki vielä toisenkin kerran ennen puomia. Kolmannen kerran jarrut pohjaan ja stop juuri puomin jälkeen. Puomi tuli alas ja katsoin osuuko Volvon kattoon. Ei ihan kolahtanut. Kadulle nousevassa rampissa olin jo äärimmäisen varovainen. En halunnut olla lähelläkään takapuskuria. Tiedä vaikka toppaisi ylämäkeen ja alkaako sitten vielä peruuttamaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ulos pääästiin. Kääntyi rampista sitten kadulle oikealle johtavaan suuntaan. Sinnehän minäkin. Ja taas ... stop. En edes ehtinyt kääntymään kokonaan, kun Volvo oli taas tukkona. Liikenneympyrän jälkeen pääsin kummajaisesta oli. Arvatkaapa, oliko ratissa nainen! Ei ollut! Jäi kuskista sellainen tunne, että halusikohan se, että joku ajaa sen perään! Esimerkiksi minä?

Tänään oli pelimuoreilla pelimuoripeli-ilta. Vuoro oli nyt meillä. Eilen tehtiin puolivalmista. Tänään Aino sen viimeisteli. Pelimuorilohikatkarapuvoileipäkakkuhan se luonnollisesti oli. Suunnittelun pohjana oli netistä kaksi eri reseptiä. Lisäksi muistot muutamasta tekemästäni voileipäkakusta takavuosilta. Lopputulos oli vähintäänkin loistava. Ei niin työläskään, kuin luulisi. Jos kylmäsavulohi olisi ollut valmiiksi siivuina, olisi valmistus ollutkin jo lapsellisen helppoa.

Iltapäivän puolella alkoi tuossa lähialueella pyöriä sade- ja ukkosalue. Se ei ulottunut mökille asti. Se ei myöskään osunut Tornion tai Kemin keskustojen alueelle. Pitkän aikaa Tervola ja Arpela olivat alueen ytimessä. Aivan rannikkoseutu jäi sateetta. Kemi taisi saada sitten illemmalla hetken ajan osansa vedestä. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Aamupäivän puolella Torniossa tuli muutama pisara. Olisihan se saanut sataa kunnolla täälläkin.

Tiistai, 14.6.2022

Vasemman jalan kipu katosi yön aikana. Voi olla, että eilen oli vielä joku osakramppi jossakin lihaksen uumenissa. Ja se levossa lopulta antautui. Lihaksen kohtaa painellessä jonkunllainen kivuntunne kuitenkin vielä löytyi. Ihan pikkuinen. Muuten liikkuessa ei mitään tuntunut.

Ruuan kallistuminen iskee erityisesti vähätuloisiin! He-he, tuollaiseen päätelmään oli joku  ponnistellut itsensä ja siitähän tuli pieni uutisotsikko!  Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun uutisen aihe on itsestään selvyys.  Eli se ei ole edes mikään uutinen.  Se on sama  kuin joku uutisoisi, että Biden on  vanhempi kuin Niinistö.  Tai että kivi painuu pohjaan, kun heität sen järveen.  Kannattaisi toimittajien  keskittyä hieman työhönsä.  Ei olisi vaikeaa ottaa asiaan hieman toinen näkökulma ja saada asiasta oikeasti kiinnostava.

Käytiin pieni kauppareissu. Elintarvikkeita. Vaihteeksi hieman ... ei niin erikoista, mutta meille harvinaisempaa juttua. Ennen iltaa askartelimme tiiman, toistakin, ja pääsimme siihen tilanteeseen hommien kanssa, mitä olimme suunnitelleetkin. Jatkamme huomenna.

Elintarvikereissumme jälkeen ja ennen tuota askartelua kävin oman pikku reissuni. Lähes normaali ja tuttu kierrokseni. Pääasia oli polttoainehankinta. Hyvä, ettei itku tullut. Autoon meni vain noin 16 litraa, mutta irtoastioihin lisäksi 28 litraa. Korttitili vajui kerralla yli 120 euron verran. Bensaa on näillä hinnoilla säästettävä. Turhat ajelut pois. Entäs, kun litra bensaa maksaa 5 euroa? Tai 10? Taitaa eläkeläisen olla parasta olla autoilematta lainkaan. Kauankohan kestäisi kävellen mennä mökille? Jos ei pidä ollenkaan taukoja, menee kai 16-18 tuntia. Veikkaan, että tahti hiipuisi niin, että olisi jo otettava matkan varrella kunnon unetkin. Ja heräämisen jälkeen olisikin jo aloitettava paluumatka!

Tiistai-ilta on tällä hetkellä viikon parasta TV-aikaa. Tänään oli vielä kaiken muun hyvän lisäksi Turussa Paavo Nurmi Games ja katsomista oli siinäkin. Oliver yllätti ja kiskaisi melkein ysikymppisen. Mailmalla on tälle kaudelle heitetty hirmuisia tuloksia. Nyt kuitenkin on jälleen suomalainenkin kuvioissa mukana! Oli myös jalkapalloa. Siihen ehdin mukaan vasta toiseen erään. Kannattiko katsoa?? Yksi nauhoitus jäi vielä katsottavaksi huomenna.

Maanantai, 13.6.2022

Perjantaina eli kolme vuorokautta sitten kirjoitin, millaista säätä oli ennustettu 10 vuorokauden ennusteessa. Silloin vähintään +20 astetta tarjolla ensi sunnuntaihin asti ja poutaa. Nyt aamusta lupaillaan keskiviikolle +16 ja torstaille +10. Sadepäiviä molemmat. Eli eipä kannata kovin pitkälle ulottuvia suunnitelmia tehdä ainakaan Ilmatieteenlaitoksen ennusteiden perusteella. Parasta elellä päivä kerrallaan.

Vasen reisi antaa merkkejä mahdollisesta tulivuorenpurkauksesta yhä vain. Yöllä heräilin pariin otteeseen ja ei ne tuntemukset olleet illasta mihinkään menneet. Aamulla tilanne sama. Kahdeksan maissa vihjeet koko ajan voimistumassa. Ainakaan uimaan ei nyt kannata lähteä. Autoilu ehkä onnistuu. Kyllä krampin iskiessä voi hiljentää vauhtia ja asettua tien laitaan. Iltaa kohden kipu vain voimistui. Ei näkynyt kuitenkaan päälle päin sellaisia merkkejä, että olisin vastaväännöillä aiheuttanut jonkun revähtymän.

Tuotiin mökiltä eilen akkutrimmeri. Siistasin takapihan takalaidasta heinänkorret ja muut rikkakasvit mataliksi. Eihän se meidän tonttia enää ole, mutta onpahan taas vain siistin näköinen. Kävelin nokkosten, koiranputkien ja mesiangervojen viidakkoa tien laitaan asti. Kyllä olisi hommaa. Sääsket olivat vihaisia. Hiki kirveli iholla.

Yöstä alkaen tiesin, mitä laittaisin tänään ruuaksi. Pakastimessa oli kevättalvella ostettu lohipala. Pakastimessa oli myös pienehkö annos Fejoadaa. Talvella olen sen vasiten jättänyt kastikkeeksi pastalle, riisille tai makaroonille. Eli nyt se testi tehdään. Paistoin lohen. Keitin riisiä ja maustoin sen aika voimakkaasti. Oli mielestäni onnistunut kokeilu. Lohihan on aina hyvää, mutta nyt lisukeriisi kastikkeineen kruunasi ruuan!

Puolen päivän jälkeen menin takapihalle. Mukanani oli porakone ruuvi- ja hylsysarjoineen, hylsyräikkä ja vasara. Pistin pieniksi sen rikkinäisimmän puutuolin, jota olen joskus korjaillutkin. Sään armoilla puun rakenne on muuttunut. Ei kohta hyödyttäisi minkäänlaiset korjausoperaatiot. Toisen tuolin kohtalona lienee siirtyä mökille uusien tieltä.

Kävin iltapäivällä kauppareissun. Se oli sellainen alkuviikon täydentävä suoritus. Oli kuitenkin hyvä käydä, kun kotiin tullessa oli kyydillä kaksikin täyttä kassia.

Hiljaa hyvä tulee! Olen pikku hiljaa saanut mietittyä valmiiksi viimeiset asiat, joita vielä laittelen veneeseen. Ratkesivat nyt miettiessä ne viimeisetkin tekniset ongelmat, joita on ollut. Tässä vaiheessa kuningasajatuksena on se, että en poraile reikiä veneeseen. Silloin jää myös aina se mahdolliuus, että asennuspaikkaa voi muuttaa. Ilman paikattavia reikiä.

Kun kävin kauppareissulla, harmittelin tienvarren tilannetta. Jo kaksi peräkkäistä talonmiesvuorolaista on jättänyt työnsä tekemättä. Hallituksen ja isännöitsijän pitäisi laittaa lusmuilijat ruotuun. Tai tilata lusmuilijoiden laskuun ruohon leikkaajat! Naapuritaloyhtiössä oli tienvarsi myös päässyt rehottamaan. Siellä oli kaksi raivaussahamiestä töissä. Ruohonlleikkuri ei enää pure tuollaiseen kasvustoon. Vaatimattomampia riistapeltojakin on nähty!

Sunnuntai, 12.6.2022

Olin illalla antanut yläkerrassa ikkunoiden olla auki. Nukkumisaikaan suljin sitten ne. Aika pian kuitenkin jouduin avaamaan ne uudelleen. Illalla saunottiin ja yöllä ei ilma muuttunut kovin kylmäksi. Joten kämpässä tolkuttoman lämmin. Pitäisi olla saunomatta, jottei kämppä lämpenisi. Mutta entäs se haju silloin? Itseään kun ei pääse karkuun.

Heräsin joskus kuuden jälkeen. Kahvi jo tuoksui. Muutenkin oli pakko nousta, kun kutsu pihan perälle poltteli munaskuissa. Vaaran paikka on meikäläisellä silloin, kun aamulla istun vuoteen laidalla ja alan laittelemaan pitkiksiä jalkaan. Nyt se taas toteutui. Kun koukistin vasenta jalkaa, iski sen reiteen hirmuinen suonenveto. En meinannut millään saada jalkaa suoraksi, jotta pääsisin krampin voittopuolelle. Samanaikaisesti piti vielä taistella muita luonnonvoimia vastaan. Pääsin lopulta niskan päälle krampista. Housutkin pysyivät siisteinä. "Vaara ohi"-merkkiä saisi nyt soitella!

Olikohan joskun viime vuonna, kun tuli voimaan laki ja määräys kertakäyttöastioista. Muovia ei enää saisi käyttää näiden raaka-aineena. Vanhat varastot sai myydä pois. Pahvilautasissa oli muovia osaksi ja muovin vuoksi lautaset olivat pitäviä ja jämäköitäkin jossain määrin. Tuon muutoksen nyt huomaa. Vanhat lautaset on kulutettu loppuun ja uusien kanssa on pärjättävä. Uudet lautaset päästävät kosteutta läpi ja lusikka tuntuu raapivan ne rikki. Entäs haarukat ja veitset? Olisi siirryttävä totaalisesti pois kertakäytöistä. Mutta se tiski!

Otin ohjelmaan sen 2-metrisen koivunkannon pesun. Rännin alla oli ämpärissä vettä. Oli muuten jo hieman siitepölyäkin pinnalla. Ensin harjasin pois hyytelöä niin paljon kuin mahdollista. Sitten heittelin kauhalla vettä ja harjasin lisää. Lähti ainakin se hyytelökerros. Tuleeko se vielä uudestaan samanlaisena, nähdään se ensi pyhänä. Kasvihuoneessa tomaatit näyttävät viihtyvän. Kun kastelin niitä taas, leikkasin puukolla pienen merkin muutamaan tukikeppiin. Näen sen, onko kasvua tapahtunut ja kuinka paljon. Kun uudessa veneessä ei ole pulpettia, aloin mietiskelemään ja suunnittelemaan luotaimen näytölle paikkaa. Asia on nyt valmiiksi suunniteltu. Toteutusta vain vailla.

Lähdön hetkillä ei tällä kertaa tarvinnutkaan kantaa puukopallisia kämppään. Sisällä on hieman puuta. Niinkuin saunassakin. Ja nyt kun puuta kuluu minimaalisen vähän, joutaa sitä puuta hakemaan milloin vain. Vaikka vain pari kalikkaa kerrallaan. Mökkimatkalla olen monesti katsellut, kuinka talojen pihoihin on pilkottu vaihtelevan kokoisia puukasoja. Myös myyntiin meneviä häkkejä. Huhti- ja toukokuu ovat parasta puiden kuivatusaikaa. Kesäkuukin vielä. Loppukesästä ilman kosteus on jo niin korkea, etteivät klapit kunnolla enää kuivu. Kulotuksiakin tehdään sen vuoksi silloin, kun metsäpalojen vaara on vähäinen.

Pakisvaarasta etelään Kuijasjoen sillalle asti on muutamia pahoja töyssykohtia tiessä. Pari vuotta sitten tienpitäjä jo maalasi pahimpiin paikkoihin korjattavien paikkojen äärirajat. Halpaa korjausta. Maalit jäivät talven alle. Ja korjaukset ovat yhä tekemättä. Nyt on kahteen uuteen kohtaan samalla osuudella laitettu tien reunaan varoitustolppa. Halpa korjaus sekin. Vähän etelämpänä tienlaitasuolta ampaisi joku pieni kahlaajalintu suoraan tuulilasiin. Se lintu ei kahlaile enää missään. Käyntikortiksi se jätti tuulilasin täyteen sitä itteänsä. Onneksi olin vasta täyttänyt pissapojan säiliön.

Kampetta oli tällä kertaa kyydillä poikkeuksellisen paljon. Viime kerralla poistuessamme emme ihan kaikkea ottaneet kyydille. Kun kamppeet oli kannettu kämppään, lähdettiin heti uudelleen liikenteeseen. Käytiin ostamassa takapihalle neljä tuolia ja pikkuinen pöytä. Vanhat pihakalusteet ovat aikansa eläneet. Yhtä tuolia olen korjannutkin. Ei se silti ole lainkaan luotettava. Meikäläisen painoluokalla istuminen tuohon tuoliin on 90-prosenttisesti riskiä. 10 % jännittämistä.

Vasta tuolireissun jälkeen juotiin kahvit. Katseltiin parit nauhoitukset. Illan mittaan lisääkin. Jauhoin kalat mössöksi. Paistoin uunissa kypsiksi. Nyt onkin muutamaksi kerraksi valmista kalaherkkua.

Jos oli mökillä kasvihuoneessa tomaatin taimet hyvän näköisiä, oli kotona takapihan yritelmä kovin aneeminen. Mukavahan noita on seurata. En kyllä vieläkään usko saavani minkäänlaista satoa.

Illalla vasen takareisi antoi merkkejä. Ilkeitä. Jokohan taas aamulla...

Lauantai, 11.6.2022

Olin ostanut salaatin siemeniä. Kylvin ne eilen multiin laittamani ruukkusalaatin ympärille. Muutamana päivänä ovat pääskyt kierrelleet etsimässä pesäpaikkaa. Sorry, muovit ovat ja pysyvät kattotuolien leidassa yläkerran parvekkeella. Eston laitoin kahdestakin syystä. Kesähelteellä mustan kattopellin alla on helpostikin 60-70 astetta lämmintä. Poikaset kiehuvat hengiltä ja savipesä murenee kuivuudessa. Toiseksi: hirmuinen on se guanon määrä, jota poikastuotannon aikana kertyy parvekkeelle. Ja siihen kaiteelle. No thanks! Lannoitteet hankitaan muualta.

Kävin kävelemässä ja tutkailemassa nokkostilannetta. Viikon kuluttua uusiksi. Olivat vielä liian pieniä. Koiranputkien seasta ei niitä meinannut edes huomata. Säikäytin lehtokurpan. Olikohan pesällä? En mennyt tutkimaan ja häiritsemään. Viime vuonna kesä oli noin viikkoa aikaisemmassa. Silloin kerättiin nokkosia 19.6. Mansikat kukkivat 12.6. valtoimenaan. Nyt ei ollut merkkiäkään. Viime vuonna kukinta alkoi kertalaakilla, yllättäen. Ei siis huolta nytkään, vaikkei kukkia vielä olekaan. Vuosi sitten oli tähän aikaan myös valtavasti siitepölyä. Järvikin keltaisenaan. Nyt ei sitä vielä näy. Pumppasinkin pari saavillista puhdasta vettä saunaan. Varolta.

Joku aika sitten, taitaa tulla jo kolme viikkoa, kaadoin pihakoivun kahden metrin kantoon. Mahlaa on valunut reippaasti. Kerran jo se kanto pestiinkin. Silloin mahla oli värjäytynyt jostakin syystä pinkiksi. Nyt mahla on alkanut muuttumaan paksuksi hyytelöksi. Harmaaksi. Pitäisi kai alkaa taas sitä pesemään. Viston näköinen kanto!

Minulla on tuossa lanssin reunassa pieni lautakasa. Puolet leikkimökin purkulautaa ja -panelia ja puolet kyllästettyä terassilautaa ja kyllästettyä lankkua. Tarve oli nyt kahdelle 3,5-metriselle lankulle. Kävin läjää sen verran läpi, että sain nuo lankut esille. Peittelin sitten kasan. Nyt kasa on hyvällä mallilla ja saan siitä sitä lautaa, jota saatan tarvita. Ei tarvitse enää penkoa. Sahasin lankkuihin viistot päät. Ensi reissulla valmistelen loppuun.

Hirmu hinnoista huolimatta tarvitsen bensaa täällä mökillä. Pakko on taas tuoda seuraavalla kerralla pari pänikällistä. Jaoin yhdestä isommasta gallonasta bensat pienempiin. Helppokäyttöisiin. Tyhjät astiat huomenna matkaan.

Vaihdoin yhden kameran paikkaa. Samalla laitoin sen toimimaan akulla paristojen sijaan. Tarkistin samalla kahden muut kameran paristot. Ne ovat sellaisia, jotka eivät lähetä mitään. Vain kuvaavat. On muuten järisyttävän pitkä toiminta-aika tuollaisilla kameroilla. Tuleeko yhdellä peräti vuosi kohta täyteen?

Perjantai, 10.6.2022

Perämoottorista jäi roskaksi suuri pahvilaatikko. Ja melkein yhtä suuret styroksit. Maanantaina poislähdön hetkellä heitin ne vain venevajaan. Muuta en ehtinyt. Pakkasin styroksit pahviin. Teippasin vielä laatikonkiinni, etteivät linnut hakkaa styroksia. Varastokärrytkin olivat jääneet rantaan. Niilläpä olikin nätti kuskata laatikko varapuuvarastoon. En vielä alkanut kokkoa rakentamaan. Katsotaan syksymmällä. 

Iltapäivälle lupailtiin +20 asteen lämpöä. Siksi lähdettiinkin käymään mansikkamaalla aamupäivän viileydessä. Aino rappasi hieman kuivia lehtiä. Minä hurauttelin trimmerillä reunoilta pahimpia heinätuppaita. Autolla oltiin ihan reissussa.Mansikan taimet olivat virkeitä. Kukkia ei vielä näkynyt.

Metsäkaurins pistäytyi jälleen tuossa tiellä. Säikky oli. Näki liikettä ikkunasta, niin heti säntäsi karkuun. Istutin viimeisetkin tomaatintaimeni. Nyt sitten odottamaan valmista. Istutin yhden kaupasta ostetun salaatinkin. Sellaisen juuripaakullisen. Sellainen tuottaa joskus satoa koko kesän.

Suoritin veneellä testiajon. 10 tuntia pitäisi ajaa ihan rauhallisesti. Nyt sisäänajosta on ensimmäinen vartti takana. Tyhjensin katiskan. Vain 50 ahventa saaliina. 20-30-grammaisia. Lisäksi puolen kilon hauki. Perkasin kaikki. Vein kellariin, 0-asteeseen. Kotona jauhan pihveiksi. Onneksi ei ole vielä sääskiaika. Pari hassua itikkaa vain pyrki iholle! Perkuuhommissa sääsket ovat erittäin ei-tervetulleita.

Tarvitsin tomaateille tukikepit. Ehdotinkin Ainolle, että mennään sinne mansikkamaalle. Aino saa kastella mansikat. Minä otan siitä vierestä pajupusikosta kepit. Niin tehtiinkin. Mökillä asensin kepit ja pikku narunpätkilla sidoin tomaatintaimet niihin kiinni.

10 päivän ennusteessa on ensi viikon sunnuntaille luvassa +18 astetta ja sateista. Siihen asti poutaa ja vähintään +20 asteen lämpöä. Mustikat kukkivat. Varmaan hillatkin. Merkit ovat nyt hyvät. Lämmön puolesta ainakin. Mutta jos kesä jää kuivaksi, on lämmöstä vain haittaa.

Torstai, 9.6.2022

Heräilin hieman ennen kuutta kahvin tuoksuun. Voi voi! Labra parin tunnin kuluttua. Ravinnotta. Onnistuin vielä onnekseni nukahtamaan tunniksi. Sitten olikin jo sopiva aika nousta. Sitten myös aika pian labraan. Oli aika poikkeuksellista, että parkkipaikka oli aivan tyhjä. Yksi auto ajoi juuri edelläni parkkiin. Saipahan kerrankin oikein valita paikan. Normaalisti paikka on tupaten täynnä ja joutuu jopa jättämään auton kadun varteenkin. Olin melkein 10 minuuttia etuajassa, mutta vuoronumeroni oli jo taulussa. Lääkärien odotussali yhtä tyhjä kuin parkkipaikkakin. Näytteet oli nopeasti putkiloissa. Pitkää sokeria, glukoosia ja kolesterolia, niitä tällä kertaa tutkaillaan.

Viikko sitten vein kaksi tomaatin alkua takapihalle ämpäriin. Sellaisia runsaat puolimetrisiä ja harvalehtisiä taimia. Ensimmäistä kevään kylvöerää. Ne eivät näytä kovin virkeiltä. Vain aivan latvassa on muutama terhakka lehti. Eilen lisäsin ämpäriin yhden taimen. 2-kylvöä. Ainakin vielä tänään se on vihreä ja virkeä. Sisällä on vielä kaksi tainta purkeissa. Kun tänään iltapäivän puolella lähdetään mökille, pakkaan ne matkaan.

Jos oli eilen hieman poikkeuksellinen päiväruoka, oli tämänpäiväinen kertakaikkisen omituinen! Söin kuitenkin kiltisti. Ainolle ei maistunut kovin kaksisesti. Lähdettiin kuitenkin jo hieman ennen puolta päivää reissuun. Lähdön hetkillä Torniossa +16. Matkan varrella jopa +11. Mökillä asteen verran enemmän. Muutama pisara silloin tällöin.  Sateeksi sitä ei voinut haukkua. Sisällä kämpässä +11. Kamiinaan tuli. On tämä kesää!

Kun viime reissulla tuli melkeinpä äkkilähtö pois, jäi moni asia kesken ja moni asia kokonaan tekemättä. Nyt sitten siitä jatkamaan. Oli alkuun hieman  kamppeitten järjestelyä. Ja sitten meikäläisen osalla  viimeistellä veneen ja sen tarvikkeiden asentelua. Lukko/vaijerisysteemin järjestelin myös kuntoon. En lähtenyt enää illan päälle koeajolle. Onpa tässä aikaa. Luotainanturille olin hankkinut irroitettavan telineen. Tein siihen hieman muutostöitä. Se oli tarkoitettu Lowrancen laitteille. Ja minulla on Garmin. Nyt käy kumpainenkin. Itse luotaimen näyttöosastolle teen kesän mittaan systeemiin. Kerään kai ensin hieman kokemuksia. Osaan sitten tehdä oikeita päätöksiä!

Kasvihuoneessa vasta nyt ovat kylvöni itänyt toisessa astiassa. Toinen on hyvällä alulla. Ollut jo pitkään. En nyt vain ole ollenkaan varma, kasvaako minulla nyt hyvin salaatti vai persilja. En laittanut aikanaan mitään merkkiä. Voimakas mielikuva minulla asiasta on. Tomaattien taimet ovat ok. Kohta saa alkaa nyppimään varkaita. Matkan varrella pellot vihersivät ja olivat tuuheina heinästä. Meillä mökkipiha on yhä aneeminen. Ruohon leikkuuseen ei ole hoppua.

Katsoin vielä ennen illan sessioita, olisiko labratulokset jo Kannassa. Olihan ne. Sokeri aavistuksen parantunut, mutta paha kolesteroli selvästi huonontunut! Tuo on hyvinkin omituista, koska olen kevään aikana muuttanut ruokatottumuksiani rasvattomampaan suuntaan. Paino pudonnut pahimmasta 6,5 kiloa. No sehän ei minussa näy vielä päällepäin. Ota näistäkin nyt selvä! Jokohan alan toteuttamaan loppuelämäni ajan sellaista tyyliä, että syön sitä, mikä maistuu hyvälle ja syön niin paljon, kuin maha vetää! Tai ainakin niin paljon, että nälkä lähtee. Entinen lammaskin mietti näitä: söis suu, vetäis vatsa. Vaan ei kestä heikot sääret!

Keskiviikko, 8.6.2022

Aamuheräämiset ovat yhä varsin aikaisia. Ei onneksi mitään neljän-viiden juttuja, mutta kuitenkin. Vanhemmiten unen tarve kai vähenee, eikös niin? Ennen aamupalaa tyhjensin toisen pakastimen eilen puhdistamaani. Näytti olevan pakkasta jo reilut 22 astetta. Hyvin mahtuivat. Taitaa mahtua kauden mansikatkin. Jätin toisen pakastimen vuorostaan sulamaan. Katsottiin vielä aamutuimaan tallennus eiliseltä. Aino katseli parikin. Vähitellen sitten aamupalalle.

Ennen tulevaa viikonloppua oli pakko leikata ruohikko takapihalta. Kun hain saappaita varastosta, huomasin, että pakastin oli jo sula ja kaipasi veden poistoa ja pyyhkimistä. Vasta sen jälkeen hain leikkurin. Takapiha on pieni ja leikkuussa ei mene kuin kymmenisen minuuttia. Leikkasin samaa kuumaa ruohon naapuriltakin. Ruoho oli jo turhankin pitkää. Seuraava leikkuu on tehtävä varmaan jo alkuviikosta. Seurataan tilannetta. Muutama sääski yritti kimppuun. Hiki virtasi. Olihan lämmintä varjossakin jo 15 astetta. Leikkuun jälkeen maistui suihku.

Syötiin ruoka. Ei sitä tarvinnut tällä kertaa edes erikseen laittaa. Jostakin syystä sitä löytyi jääkaapista kaikenlaista. Kun taas tutkin jääkaapin sisältöä, oli puutteita vaikea löytää. Kuitenkin maito saattaisi loppua ennen alkuviikkoa. Kurkkua oli vain 10 sentin pätkä. Joten näitä varten tein sitten vielä kuitenkin kauppareissun. Olisi ehkä pärjätty ilman tätä reissuakin, mutta kun se maito on niin hyvää! Motonetistä hain 10mm siipimuttereita. Ei ollut siis kummoinen kauppareissu.

Katsoin siinä ohi kulkiessani yhtiömme eteläpäätyä ja tien laitaa. Ihan hävettää. Mutta eiköhän se siitä. En minäkään jaksaisi kerralla kaikkea leikata! Meikäläiselle ainakin kahden päivän työ. Jos ei kolmenkin. Nuoremmille se on ihan eri juttu.

Pakastimesta alkaa valmisruuat olla loppu. Jotakin ihan pientä siellä on. Siksipä pitäisi alkaa tässä pikapuoliin miettiä sitä, tehdäänkö annoksia pakkaseen. Kesäaikana mökillä on grillailut todennäköisiä ja valmisruokien menekki ei siksi ole suurta. Kuitenkin paistoin muutamia jauhelihapihvejä. Varmaankin jo nyt tulevana viikonloppuna yhtenä päivänä niitä maistellaan.

Vaikuttaa melko vankasti siltä, että Turkki on jossain määrin Venäjän kaveri. Turkki sitten toisaalla kiristää Suomen ja Ruotsin lisäksi ainakin Yhdysvaltoja. Aika härski peli on meneillään.

Tiistai, 7.6.2022

Ollaan taas palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Illalla nukkumaan menin kylläkin normaalia aiemmin. Aamulla valveilla vähintäänkin ajoissa. Hieman aikaisemmin aamulla oli metsäkauris käväissyt mökillä. Edellisen kerran se sattui kulkemaan kameran ohi joskus vuosi sitten. Ei siis kovin vakiovieras. Aamukahvin jälkeen astuin puntarille. Kilomittari päätyi 3 kiloa kovempaan lukemaan, kuin viime viikolla! Käsittämätöntä! En mielestäni ollut ansainnut tuollaista lisäystä. En ole syönyt, en ole juonut ja liikkunut olen ihan kuin ennenkin. Vähän myöhemmin palasin ottamaan lääkkeni. Huomasin, että olipahan vaa'assa se kolmen kilon lisä näköjään tullut vahingossa. Vaakaa liikutettu jalalla. Huh huh!

Aamulääkkeiden jälkeen tarkistin Kannasta, minkä lääkkeiden reseptit ovat uusimisrajassa. Kaksi sellaista löytyi, mutta pitää vielä odotella jonkun aikaa ennen uusimista. Muutamaksi viikoksi on lääkettä. Lääkäri oli Kantaan kommentoinut tilannettani ja muuttanut reseptiä. Yksi lääke vaihdetaan toiseen ja toinen siirtyy otettavaksi iltaisin. Lääkäri mainitsi myös, että resepti on tehty. Kannassa sitä ei kuitenkaan ollut. Soitin TK:n numeroon ja selitin vastaajalle tilanteen. Jäin sitten odottamaan vastausta. Tällä viikolla on käytävä muutenkin apteekissa. Tulisipa nyt tämä uusi resepti pian, jotta saisin asian hoitoon samalla käynnillä. --- Sain juuri ennen puolta päivää tekstarin: resepti tämän päivän aikana, lääke neljältä haettavissa!

Aamupalan jälkeen tarkistin jääkaapin sisältä elintarvikkeiden päiväyksiä. Tällä viikolla ei mikään mene vielä vanhaksi. Eli tilannehan on vähintäänkin hyvä. Pitää vain muistaa nyt syödä pois "eksoottisemmat" elintarvikkeet. Tein myös sellaisen tempauksen, että tyhjensin yhden pakastimen ja laitoin sen sulamaan. Kun sitten sula pakastin on putsattu ja kuivattu, tehdään vaihto. Ja yksi pakastin saakin olla tyhjillään ja lepovuorossa jonkin aikaa. Mansikat heinäkuulla ovat ensimmäisessä vaiheessa täyttämässä pakastustiloja.

Aino pesi pyyhepyykkiä. Vein ne ulos heilumaan. Muutaman tunnin kuluttua hain ne pois. Pakastinkin sula, kuivatin sen pääpiirteittäin. Tuulettukoon vielä ennen uudelleen käynnistämistä. Päivä olikin taas mahtava pyykin kuivatukseen. Aurinkoa, lämmintä, tuulista ja pieni kosteusprosentti. Nurmikko on suorastaan karsean näköinen, kun vuorot eivät pelaa. Muistuu taas mieleen se, kuinka yhtiökokouksessa yhteen ääneen luvattiin hoita vuoronsa. "Emme tarvitse ulkopuolisia siihen hommaan!"

Kahdelta vilkaisin Kantaa ja resepti olikin jo siellä. Tein apteekkireissuni heti. Samalla reissulla tankkasin auton. Käväisin Lidlissä hakemassa kreikkalaista jugurttia ja sokerittoman mehukeiton. Hyvässä lykyssä se oli viikon viimeinen ja ainoa ruokakauppakäynti. Katsotaan tilannetta viimeistään torstaina aamulla.

Oli jälleen muorien peli-ilta. Aino haettiin heti neljän jälkeen joukkoon hurjaan. Käväisin pikku mutkan Motonetissä. Vielä parit venetarvikkeet. Akun kengät ja kiinnitysnaru nyt tärkeimpinä. Muuhun harrastustoimintaan hiontapaperia. Pakastin oli kuivunut. Laitoin sen päälle. Talonmiesvuorolainen leikkasi ruohon. Toivottavasti hoiteli tuon eteläpäädynkin kuntoon. Se on meidän yhtiössä se murheenkryyni. Moni tekee sen tosi huonosti, jos ollenkaan. Se on kuin kävisi parturissa ja leikkauttaisi hiuksia vähän sieltä sun täältä.

Boris sai luottamuslauseen, aika selvästikin, Morgan vain yhden äänen turvin. Taisi kaatua siihen Ruotsin Nato-haaveet. Magdalena selittelee, että kyse on demarien sisäisestä asiasta, ei hallitusasioista, eikä valtiollisista jutuista. Ääliö! Erdogan taisi nyt saada lopullisen syyn Ruotsin heivaamiseksi pihalle Nato-keskusteluista. Ruotsille jää enää minimaalinen mahdollisuus. Hallituksen vaihto. Sekään ei taida enää auttaa. Valitan.

Iltasella katsoin kullankaivajaohjelmaa. Siinä remonttimieheltä putosi kivikkoon metallipala, joka piti löytää. Ukko haki metallinpaljastimen. Ok. Minullakin pitäisi olla sellainen. Maanantai-aamuna mökin terassilla minulta putosi räikkäsarjan yksi mutterikärki terassin alle. Sinne jäi. Ei ollut enää aikaa liialti sitä etsiä. Vähän konttasin, en löytänyt. Metallinpaljastin olisi nyt poikaa. Taitaa minulla olla jossakin pieni magneetti. Auttaisikohan se?

Maanantai, 6.6.2022

Ehdittiin illalla pelailemaan puolet visakisasta. Etenkin minun kysymyssettini tuotti poikkeuksellisen lopputukloksen. Pitkä päivä takana ilman lepotaukoja, joten nukkumaanhan siitä mentiin hyvissä ajoin. Ja aamulla pompattiin kovin aikaisin taas jalkeille. Eiliset aikaisuusennätykset paukkuivat. Tunnilla tai puolella, en ole ihan varma.

Oli hiukan kolea sää. Plussaa aamusella 6 astetta. Tuuli luoteessa. Ei siis vastaranta, mutta välillä puuskat pyörivät pihallekin. Tehtiin eväät ja mentiin hiekalle retkeilemään. Aukaistiin hieman kanavan päätä. Aili leikki hiekan ja pikku puron kanssa. Ei sitten kuitenkaan evästelty siellä, vaan tultiin takaisin mökille. Siellä juotiin ne kahvit.

Olin laittanut veneen myyjäliikkeen huoltoon jo illalla kysymyksen. Kymmenen maissa aamulla lopulta soitin, kun piti oikeastaan saada pikapuoliin asia selvitettyä. Olin osittain oikeassa. Mutta en vain uskaltanut käyttää riittävästi voimaa. Pääasia oli se, että nyt homma pelaa kuitenkin ihan ok!

Aililla alkoi vähitellen olemaan merkkejä sairastumisesta. Viimeviikkoinen juttu alkoi uusiutumaan. Voi olla allergiaakin. Siitepölylle. Tulikin sitten suunnitelmiin äkkimuutos. Lääkäriaika Tampereella jo torstaiksi. Eli nopeasti koottiin kamppeet ja lähdettiin kohti Torniota. Torniossa murua rinnan alle ja pian kolmikko lähti etelää kohti. Tänään puolimatkaan asti, huomenna loppumatka.

Olihan tuo hirmu ikävää, kun tuli tuollainen homma. Aili kuitenkin pääsee lääkäriin ja saa oikean hoidon. Se on kaikkein tärkeintä. Kesälomiin ei onneksi ole kovin pitkä aika. Vene on ok, pääsemme hupailemaan. Ja pelataan visakisa loppuun. On monenlaista odotettavaa!

Kotona katselin nurmikoita. Voi voi! Ei taas hyvältä näytä.

Jääkaappi on melko täyden oloinen. Kyllä kohta on tietenkin jotakin käytävä ostamassakin, mutta monien asioiden puolesta selvitään varmaan loppuviikkoon asti. Onneksi päiväykset taitavat olla kohdillaan ja ei tarvitse syödä väkisin pian heikkoon kuntoon meneviä elintarvikkeita.

Tänään on puhelin soinut poikkeuksellisen useasti. No, kukapa minulle soittelisi. Tarranlinnan sivuilta tiedot löytyvät, jos joku haluaa tietää, mitä minulle kuuluu! Kaikenkarvaisia kauppiaita nyt soitteli. Ja yksi hammasharjahuijari. Ei tullut kauppoja.

Sunnuntai, 5.6.2022

Kello ei ollut vielä juuri mitään, kun ajattelin nousta kahvin keittoon. Olin hiukan hämilläni, kun kaikki muut olivatkin jo hereillä ja juomassa ensimmäisiä kahvikupposiaan. Siihen hommaan ehdin minäkin. Kohta syötiin aamiainenkin. Oltiin yhä kovin aikaisessa, koska laitoin tiskikoneen päälle jo 7:30.

Se, että oltiin aikaisin touhuilemassa, ei kuitenkaan tarkoittanut aikaista liikkeelle lähtöä. Oli ensin leikkikenttäreissu. Pieni koneellinen pyykkiä. Sitten syötiin ruoka. Juotiin kahvit. Tiskikone tiskasi. Oli jo iltapäivä menossa.

Liikenteeseen pääsimme puoli yhden maissa. Ja mökillä kahdelta. T&J&A lähtivät muutamaa minuuttia ennen. Ajoivat Ylitornion kautta. Me tulimme Sihtuunan kautta. Olimme muutamaa minuuttia aiemmin perillä. Hirmuinen määrä kampetta purkautui autoista. Ikäänkuin oltaisiin kauankin mökillä.

Aili katseli alkuun silmät ja huuli pyöreänä, että missäs sitä nyt ollaan. Ja mitä ??? Nuo samat naamat täälläkin! Ei niistä tainnut päästä eroon! Sää oli oikeastaan erinomainen. Suojaranta. +16 astetta. Aili viihtyi leikkimökissä tuntikaupalla. Viihtyi aikanaan Tiinakin. Tuollaisena Pikku-Ailin kokoisena neitinä. Joitakin vuosia sitten.

Hain soutamalla uuden veneeni Tarran rannasta. Aloin asentelemaan moottoria. Tehtaan paketissa se oli vielä. Yksi parhaita ostoksiani on ollut varastokärryt. Ostin ne silloin pari vuotta sitten, kun meillä oli kotona se kylppäriremppa. Oli niin näppärä sillä kärryllä siirtää pesukone toiseen huoneeseen pois remontin alta. Täällä mökillä olen siirrellyt uutta ja vanhaa kamiinaa. Ja nyt tuota moottoria. Hoitelin öljyt, polttoaineet ja akunkin. Äsch... akun kengät pääsivät hankintalistalle. Onneksi oli krokotiilin leukoja tarvikelaatikossa. Sain kelvollisen tilapäisliitoksen aikaiseksi. Jani oli apuna pariin otteeseen, kun piti nostella moottoria tai venettä+moottoria. Yksin olisi ollut tiukempi paikka. Paistettiin makkaratkin välillä. En vielä laittanut konetta pulteilla kiinni. Päätin ensi tehdä kevyen testiajon. Melkein kaikki pelasikin niinkuin piti. Käynnistyi hereästi. Pelasivat vaihteet eteen ja taakse. Huomenna on kuitenkin soitettava myyjäliikkeeseen. Tuli sellainen propleemi, jota en osannut ratkaista! Ennen kahdeksaa alkoi Aililla väsy painamaan. Kämpässä puolihiljaisuus. Olisikohan kohta visakisan aika?

Lauantai, 4.6.2022

Tänään vietetään maassamme lakkiaisia. 49 vuotta sitten oli sama homma omalla kohdallakin. Jo eilen näkyi Putaalla koulun lähellä juhlatamineisiin pukeutuneita lapsia. Tänään sitten ylioppilaiden vuoro. Onnea vain kaikille uusille ylioppilaille. Ja tsemppiä jatko-opintoihin. On myös puolustusvoimien lippujuhla. Mannerheimin syntymäpäivä. Eli on aihetta juhlamieleen myös muillakin, kuin koulunsa juuri päättäneillä.

Aamupäivän aikana pientä siivoilua. Pieni koneellinen pyykkiä. Valmistelin Pikku-Ailin huoneen. Sänky + vähän pimennystä. Sen sellaista ja odotteluakin. Syötiin päiväruoka. Odottelua, suunnittelua. Tilasin pizzat Kotipizzasta. Haku vasta illemmalla. Oli aikaa katsoa pari tallennustakin. Toinen oli ihan hömppä elokuva. No, menihän siinä runsas 1,5 tuntia. Mitäpä sitä muutakaan.

Käväisin sen verran liikenteessä, että sain hankittua veneeseen hieman lukkovarustusta. Oikeat varkaat vievät mitä haluavat, mutta tietyt turvalaitteet hidastavat ja vaikeuttavat merkittävästi varastamista. Ainakin sen verran, että kamerat saavat hyviä kuvia ja videoita.

Puoli kuuden jälkeen alkoi puhelin soimaan. Kotipizza siellä minua lähestyi. Olin laittanut tilaukseen huomautuksen, että pizzaan ei saa laitelle oreganoa eikä muitakaan yrttejä. Pikkulinnut olivat kertoneet, että Aili saattaa jättää syömättä, jos sellaisia roskia näkyy pizzan päällä. Ihan ymmärrettävää. Kotipizzan tomaattikastikkeessa on hieman yrttejä, mutta eiväthän ne näy sillä lailla, kuin pintaan ripotellut. Eli tilaus ok ja ei muuta kuin uuniin tilauksen mukaisesti. Kävi myös ilmi, että tomaattikastikkeessa on myös valkosipulia. Onneksi sitä on häviävän pieni määrä. Ei aiheuta meikäläiselläkäään vatsanpuruja. Kuudelta hain pizzat. Lämpimät eväät eivät olleet valkosipulilla kyllästettyjä. Huoneeseen ei levinnyt se epämiellyttävä haju, joka saa silmät vesille ja pään kipeäksi. Pitsat saivat jäähtyä sisällä. Alkuun suunnittelin toisin.

Pikku-Aili tuli sitten kahdeksan maissa. Hieman iltapalaa - sitä pitsaakin - ja Aili nukkumaan. Hieman suunniteltiin vielä huomista ja alkuviikkoakin. Porinoiden jälkeen muutkin sitten alkoivat asettumaan vaateriin.

Perjantai, 3.6.2022

Tässä lievästi jännitetty sitä, toteutuuko suunnitelma, jonka varassa ollaan viikonloppua ja alkuviikkoa suunniteltu. Eilen oli tummia pilviä vielä taivaalla, mutta tämän aamuiset tiedot olivat jo toiveita herättäviä. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, mutta nyt on jo kuitenkin edellytyksiä asioiden lutviintumiseen!

Kalapakastimessani näyttäisi olevan 25 astetta pakkasta. Tänään söimme viimeiset viime vuoden puolella pyydystetyt kuhat. Lopetin syksyllä verkkohommat marraskuun lopulla, joten fileet olivat olleet pakastimessa vähän yli puoli vuotta. Hyviä olivat, ei minkäänlaisia aistinvaraisesti havaittavia vikoja!

Käytiin kaupassa. Cittarissa. Nyt ostoslista oli jonkun verran erllainen verrattuna normaaliin viikonloppuun. Niin tietenkin, kun viikonloppukin tulee olemaan varsin erillainen. Ostoslistalla oli syystä tai toisesta kanahiillosmakkaraa. Sitä piti ostaa sen verran, että  muutaman hengen kärsisi paistaa makkaraa pariinkin otteeseen. Mutta annas olla, hiillosmakkaraa oli hyllyssä tasan kaksi pakettia! Ostoskärry oli melkoisesti jo kuormattuna ja maitotuotteet juustoja lukuunottamatta keräämättä. Niinpä päätin hakea maidot Prismasta eri reissulla. Samalla otan sieltä niitä kanahiilloksia.

Ajeltiin kotiin. Juotiin kahvit siinä välissä. Lähdin sitten vielä sille makkararetkelle. Ensin kävin tankilla. Kahdessa vuorokaudessa oli litrahinta noussut usealla sentillä. Sitten sinne Prismaan. Ja siellä kanahiilloksia tasan nolla pakettia! Otin kuitenkin sitä maitoa viikon alkuun asti riittävän määrän. Jatkoin sitten Tokmanniin. Sieltä ainakin saisin kanahiillosta. Väärässä olin. Otin perushiillosta. Nuotiolla kanahiilloksesta saadaan taistella. No ei sentään. Perushiilloksella pärjäämme me perusmakkaranpurijat!

Olen syntynyt älyttömän kauan sitten. Suomessa ja maailmalla on tapahtunut elämäni aikana kovasti. Etten sanoisi tähänkin että älyttömästi. Mutta entäs jos ... lähdettäisiinkin syntymähetkestäni taaksepäin ikäni verran.  Oho, oltaisiinkin jo  kaukana 1800-luvun puolellla.  Millainen silloin oli maailma? Mitä sen jälkeen  on pallollamme tapahtunut? Mitä kuului silloin Suomen suuriruhtinaskunnalle? Monenlaisia ajatuksia tulee mieleen. On tämä ihmisen elinkaari kuitenkin melkoinen osa modernia maailmaa!

Joskus ovat kysyntä ja tarjonta kohdillaan. Ja jos vielä sattuu niin, että hinnalla ei yritetä vedättää, on kaupanteko helppoa. Näin kävi nyt vanhan veneeni kanssa. Se häippäsee omasta rannasta ja valkama vapautuu uudelle veneelle. Vanhasta veneestä tarvitsen vain vapatelineiden pidikkeet, airot, luotaintelineen ja -anturin johtoineen. Ja ankkurit ja muut irtokamppeet. Ostaja on tyytyväinen. Myyjä on tyytyväinen. Näin se toimii!

Eilen vein tomaatin alun takapihalle. Nyt vaikuttaa hieman huonolta. Ei se kuollut ole, mutta henkitoreissaan kuitenkin. En usko, että se selviää alkuviikkoa pitemmälle!

Torstai, 2.6.2022

Aino oli eilen reissuni aikana imuroinut kämppää. Oli vielä jäänyt yläkerrasta yksi huone imuroimatta ja aamusella sen hoitelin. Hoitelin sen hieman tarkemmin, kuin normaalisti. Eli en jäänut siihen, että olisin imuroinut vain ne kohdat, joihin kalusteita liikuttamatta pystyy. Vaan pureuduin myös pariin rökönpesään, joita ei joka imuroinnilla tule siivottua. Nyt tuli niiltäkin osin siistiä.

Ruoho on alkanut kasvamaan jo mallikkaasti. Saappaat jalkaan ja hakemaan leikkuria. Tarkistin polttoaineen. Tankki täysi, hienoa! Tarkistin leikkurin alaosan. Sekin täynnä. Pitäisi aina leikkuun jälkeen muistaa putsata alta sinne pakkaantuva vihermassa. Leikkasin sitten nurmikon. Aikaa siihen kuilui ehkä 10 minuuttia. Sen juuri tuollaista puuhaa näillä helteillä vielä jaksaa tehdä. Ei juurikaan enempää. Puhdistin leikkurin alapuolen lopuksi. Vanhat jäänteet eivät olleet ehtineen kuivua betoniksi.

Päivällä TV:ssä näytettiin paraatia, joka oli kuningatar Elisabetin kunniaksi Lontoossa. Lienee niin, että kuningatar Iso-Britanniassa nauttii äärimmäisen suurta suosiota. Oli nimittäin pikkuisen väkeä liikkeellä sotilasosastojen lisäksi. Kun osastoja marssi katua eteenpäin, oli osastojen välillä muutama erillinen marssija. Yleensä kolme marssijaa. Pisti silmään se, että nämä kolme heiluttivat kättään eri tahtiin, kuin muut marssijat. Iso joukko kun heilautti oikeaa kättä eteen, heilautti kolmen hengen airue vasemman käden taakse. Se näytti hieman hullunkuriselta. Meinasin, että tuosta kyllä nousee haloo! Sitten vasta tajusin. Tajusin oman tyhmyytenikin. Marssijat ja airueet marssivat kaikki samaan tahtiin. Tuossa esimerkkikohdassa airueen kolmikolla oli miekka oikeassa kädessä. Osastolla oli ase vasemmassa. Kädet heiluivat niinkuin jalat vaativat. Olisikin ollut hullua, jos kädet olisivat olleet se tärkein. Tahtimarssi olisikin sitten ollut epäolennaista.

Monilla marssijoilla soittokuntaa myöten oli päässään se musta ja korkea karvareuhka, "bearskin". Miksihän se pitää asentaa päähän niin, että silmät melkein peittyvät? Painavan ja kuuman näköinen tötterö. Onkohan se kiinni vain korvissa? Ei kannata aivastaa. Saattaa silloin pudota kunnes toppaa hartioihin!

Iltapäivällä kävin pikimmiten kauppareissussa. Motonetistä vähän silikonia ja uretaania. Mökille tietenkin. Cittarista hain sitten pääosin sellaisia juttuja, joiden käyttö jakaatuu pitemmälle ajalle. Kun sitten huomenissa teemme viikon tärkeimmän kauppareissun, ei kannettavaa ole niin rutkasti. Nyt tuli kaksi täyttä ostoskassillista. Ne ovat huomiselta pois!

Iltapäivän päätteeksi harrastin hetken kilpailutoimintaa närpiöläisten kanssa. Sisällä oli vielä purkeissa muutamat tomaatin taimet. Nostin parit kappaleet ulos takapihalle ämpäriin. Ämpärissä on reunoissa kymmenisen senttiä pohjatason yläpuolella reikiä. Siksi, ettei multaa voi ylikastella. Ja mullan kokonaan kuivuminen on epätodennäköistä. Kunhan vain muistaa kastella. Tueksi laitoin kolme pajukeppiä. Odotukset eivät ole kummoiset. Nämä ovat vain näitä meikäläisen kokeiluja. Toki olisi mukavaa joskus onnistuakin!

Sateite ei ole juurikaan viime aikoina ollut. Metsäpalovaroitus oli, mutta se myös meni. Torniossa alkoi sade illan suussa. Näyttäisi siltä, että satelu voisi jatkua keskiyön seutuville asti. Mökille sama sadealue pääsee viiveellä ja heikentyneenä. Luvassa myöhemmin kuitenkin lisää, vaikkakin aika niukasti. Saisi ropsauttaa ihan tosissaan! Ennen kymmentä oli sade Torniossa ohi. Mökillä se oli vasta alkanut. Torniossa sadetta saatiin poikkeuksellisen paljon. Mökillä sade meni nopeasti ohi. Siellä vettä olisi kaivattu kunnolla.

Keskiviikko, 1.6.2022

Kesäkuuta mennään jo, kolmen viikon kuluttua alkaa päivä jo lyhenemään. Näin se aika kuluu nopsaan! Tänään piti hieman sadella. No joo ... hieman kai satelikin. Jossakin, en tiedä missä.

Tämän päivän ohjelman ratkaisisi pitkälti veneliikkeessä käynti. Ihan aluksi piti kuitenkin käydä tankilla. Ysivitonen jo yli 2,5 euroa. Sitten suuntasin Lidliin. Ainolle tulee illalla muorikööri pelaamaan ja jotakin pitäisi olla tarjottavaa. Sorry, en ole ehtinyt leipomaan. Sitten menin juuri auenneeseen liikkeeseen, josta olin venettä hankkimassa. Paatti ja moottori valmiina. Siispä sitten vielä Motonettiin. Sieltä vuokrasin trailerin. Kävin vielä kotona. Tein eväät ja sitten valmiina liikenteeseen.

Meinasi tulla jo kotosalla tekromit lähdön kanssa. Moottori oli liikkeessä pahvilaatikossa. Yritin muistella kokoa. Käänsin takapenkin nurin. Yritin irrottaa hattuhyllyä, mutten onnistunut. En löytänyt ohjetta ohjekirjasta, en netistä. Arvelin, että kyllä se paketti mahtuu. Sitten hakemaan traileria. Autossa on uudemman mallinen sähköpistoke. Niin oli trailerissakin. Omassa peräkärryssäni on vanhan mallinen. Käytettävissä on adapteri, jolla muutetaan uusi vanhaksi. Minulla tuo adapteri oli autoon paikalleen asennettuna. Olipas pikkuisen tiukassa irrottaa, kun vaihtoa en ole tainnut koskaan tehdä. Lähti se kuitenkin ja sain trailerin kiinni.

Venettä ja moottoria sitten hakemaan. Sain päätouhuajaksii nuoren miehen ja vene nousi traileriin hyvinkin helposti. Perämoottori oli rullakon päällä paketissaan. Se saatiin auton peräkonttiin kahdestaan hyvinkin helposti. Mahtui hattuhyllyn alle,niinkuin olin laskelmoinutkin. Sidoin vielä veneen traileriin kiinni kahdella kuormausliinalla.

Sitten lopulta tien päälle. Kello oli jo 11:15. Trailerin ja takakonttikuorman vuoksi auto oli takapainoinen. En sitä ajo-ominaisuuksissa havainnut, mutta tiesin että näin on. Siksi ajoinkin normaalia paljon rauhallisemmin. Eihän minulla mitään kiirettä ollut. Kunhan ehtisin trailerin palautukseen 20:30 -mennessä. Olin jo aiemmin miettinyt rahdin purkujärjestyksen. Kun vanha vene oli venevalkamassa, oli uusi viisainta jättää hetkeksi hieman eri paikkaan. Ajoin ensi mökille ja kannoin mökkiin vesipänikät, jotka Aino laittoi matkaan. Akun vein myös talteen. Moottorin vein varastokärryillä lukkojen taa.

Haukkasin siinä välissä voileivät. Kastelin tomaatit. Salaatti ei vieläkään ole taimettunut. Persilja on ja komeasti onkin. Lukitsin mökin ja ajoin veneen kanssa paikkaan, johon sen sitten jätin. Vene on vanhaa venettä noin puolet kevyempi. Ja siksi kevyt käsitellä. Käsiteltävyys (=keveys) yksin touhuillessa painoi paljon vaakakupissa venettä hankkiessani. Moottori tuo lisäpainoa 37 kiloa. Lisäksi akku, polttoaineet ja airot. Ym. varustus. Silti kokonaispaino on noin puolet vanhaan verraten.

Paluumatkalla keventynyt kuorma tuntui. Matka taittui reilusti nopsempaan kuin tulo mökille. Muutama vesipisara iskeytyi matkalla tuulilasiin. Sateeksi sitä en sanoisi. Hieman ennen neljää olin jättänyt trailerin paikkaan, josta sen olin hakenut. Myymälävastaava kävi vielä tsekkaamassa, olinko ollut helläkätinen, vai olinko runnonut kärryä. Katsastus ok, ja pääsin kotosalle. Mahtava homma tuo trailerin vuokraus. Peräkärryjäkin vuokrattavana.

Pelimuorit olivat jo täydessä touhussa. Haukkasin nopeasti syömättä jääneet eväsleivät ja sitten olikin jo kahvien aika. Käväisin suihkussa ja aloin viettämään iltaa sohvan pohjalla. Lueskelin siinä TV:n ja netin ohella uuden perämoottorin käyttöohjetta. Siinäkin on pari parannusta edelliseen. Siis moottorissa, ei käyttöohjeessa!

Tiistai, 31.5.2022

Toukokuukin loppumassa. Huomenna jo kesäkuu. Ja kesäkelitkin jo tulleet. Eilen päivällä yli 20 astetta. Yölläkin kylmimmillään yli +12 astetta. Sekä meillä, että mökillä. Tänään vielä lämpimämpää. Etelässä viileämpää. Loppuviikolle tiedossa hieman sateisempaa. Hieman viileämpää myös. Kesäkelejä kuitenkin.

Tänään aamusta oli soitettava kahteen paikkaan. Terveyskeskukseen ja ihopolille. Ihopolilta odotin soittoa, mutta kun sitä ei kuulunut, soitinkin itse. Vastaajaan meni, tietenkin. Terveyskeskuksessakin vastaaja. On tämä nykyaikainen sairaanhoito! Kerroin vastaajalle, että olisi se lähete saatava labraan. Muuten ei tuloksia saada eikä asiat etene. Viivästyvät vain lisää.

Tänään vuodevaatteiden pyykkäystä. Ennusteessa ei ole sadetta ja lämmintä pitäisi riittää. Ulkona nyt mahtava kuivatussää. Loppuviikolla ei. Ei noilla pyykeillä mikään kiire olisi ollut. Mutta miksi siirtää tuonnemmas, kun tänään sopivasti aikaa ja sää suosii. Huomenna takuulla molemmissa asioissa jo ongelmia. Neljä koneellista. Kuuden jälkeen kaikki jo kuivaksi tuultuneita. Näpsäkkä homma.

Tein murukeiton. Siihen lipsahti ylimääräistä suolaa. Aino se kuitenkin kysyi, oletko laittanut suolaa ollenkaan? Ollaan välillä oltu melko vähäsuolaisella ruokavaliolla. Nyttemmin emme ole olleet ihan niin tarkkoja. Suolan käyttöä ollaan ehkä hieman vaivihkaa lisätty, mutta pitäisikö lisätä vieläkin?

Ihopoli soitti yhden jälkeen. Maksan poks-arvo tipahtanut alle kaikkien varoitusarvojen. Hb ihan välltävä. Tuo P-Alat ... johtuukohan sen pienentyminen siitä, kun olen keväällä vaihtanut kolesterolilääkkeen toiseen? Nämä vastatiinit vaikuttamat maksaan, mutta voiko niissä olla noin selkeä ero?

Kahden jälkeen sain soiton Tornion terveyskeskuksesta. Nyt pitäisi lähetteen labraan olla olemassa. Hoitaja pahoitteli kämmiään. Varasi ystävällisesti ajankin ensi viikon torstaille. Ennen kahdeksaa, joten nyt paastoaminen ei haittaa normaalielämää.

En vielä saanut hakea venettä. Huomenna tai torstaina ehkä. Eipä onneksi ole isoa kiirettäkään. Vanhan veneen osalta on vielä ratkaisematta sen kohtalo. Rikkoontunut osa maksaa n. 270 euroa. Eli olisiko näissä piireissä kenelläkään tarvetta "hyvälle" veneelle? Ei maksa mitään, mutta pois se on itse haettava. Hetkeksi sen voisi laittaa nettiin myyntipalstalle. Voi olla, että se tuohon hintaan menee. Jos ei mene, todennäköisesti hajotan sen itse kappaleiksi ja toimitan kaatopaikalle. Olisihan se hyvä, jos joku sen huolisi. Moottoriltaan se on liki uudenveroinen. Nytkin viikonloppuna lähti laakista käyntiin seisottuaan 8 kuukautta. 30-vuotinen käyttö näkyy naarmuina ja vanhojen uistelukisojen tarrojen liimoina!

Erdogan taitaa tehdä nyt tosissaan niin, että luovuttaa Suomen lopulta Venäjän syliin. Ehdot Suomelle ja Ruotsille ovat liian kovat. Eihän sellaisiin ole mahdollista suostua. Saakohan Erdogan Putinilta muutaman sata miljoonaa (taalaa, ei ruplaa) palveluksistaan? Vai pelkääköhän Turkin poika sitä, että he joutuvat puolustamaan Nato-Suomea Venäjää vastaan täällä kylmässä Pohjolassa? Talvisodasta kun on viime aikoina kovasti puhuttu. Suomen ja Ruotsin tulisi nyt pyrkiä vahvaan erillissopimukseen, jossa pääasialliset turvatakuut tulisivat esim. Britannialta ja tietenkin USA:lta. Ei siis Natolta. Voi olla, että se ei ole mahdollista, mutta joku takaportti pitäisi olla. Jos Suomi ja Ruotsi joutuvat pihalle Nato-neuvotteluista, toivottavasti Erdogan joutuu lujillle, kun Nato ei voimistukaan! Selitelköön sitten, miten parhaakseen näkee!

Maanantai, 30.5.2022

Huonojen palvelukokemusten päivä! Ja vähin toki hyvienkin.

Olin aikanaan varannut labran kymmeneksi tälle aamulle. Ihopolin turvakokeisiin. Tuli sitten omakantaan kehotus myös ottaa kokeet sokereista ja muista makeista jutuista ja piti muistaa olla ravinnotta. En varannut erikseen varhaisempaa aikaa. Päätin, että kyllähän jaksan olla syömättä ja juomatta aamukymmeneen asti. Jaksoinkin. Olo kyllä tuntui voimattomalta. Labraan pääsin 10 minuttia ennen varattua aikaa. Mutta ... eipä ollutkaan lähetettä Tornion terveyskeskuksesta. Tiesin hoitajan nimen, jonka olisi tuo lähete pitänyt tehdä. Kerran aiemminkin puuttui lähete. Silloin näytteen ottaja otti puhelimen kauniiseen käteensä ja soitti hoitajalle. Oma-aloitteelisesti! Hetkessä oli lähete järjestelmässä. Nyt ei näin käynyt. Ei suostunut rouva soittamaan! Tämä tarkoittaa nyt sitä, että jotakin kautta on ensin hätyytettävä hoitajaa tekemään se lähete. Ilmoittakoon, milloin se on tehty. Sitten on varattava uusi aika labraan. Ja olla nälissään yksi aamu lisää.

Labrareissun jälkeen aamupala. Sitten lähdin päivän toiseen reissuun. Kävin hakemassa Motonetistä 6V akun sen hajonneen tilalle. Tismalleen samanlaista en saanut. Mutta ei juuri toisinkaan. Jatkoin Tokmannin puutarhamyymälään, josta otin kaksi säkkiä kuorikatetta Ainolle. Samalla reissulla vilkaisin yhden liikkeen pihalle. Siihen oli juuri saapunut veneitä ja yksi oli sellainen, joka voisi kelvata. Ainakin minulle.

Aino päivän aikana touhuili takapihalla. Kuumaa moitti. Ja turhan karkeaa kuorikatetta. Eipähän kai silloin kasvit kasva katteen läpi, jos se on niin rouvia?

Joitakin viikkoja sitten luin netistä, että jos aikoo tälle kesälle ostaa uuden veneen, on jo kiire. Tavallisia soutuveneitä varmaan saisi, mutta kokoluokan pienikin kasvu vaikuttaa saatavuuteen. Tästä tietoisena menin paikalliseen veneliikkeeseen. Selviteltiin ensin varaosan saatavuus. Euroopasta ei löydy. Eli voisi mennä sen saanti heinäkuulle. En vielä tilannut. Kyselin sitten venettä ja moottoria. Sanoin suurinpiirtein tarpeen ja esimerkkimallin. Siinä selviteltiin hetki ja vasta sitten myyjä sanoi, ettei sellaista varmaan enää tänä kesänä saada. Hieman pienempi malli olisi kuulemma tulossa. Mutta se on jo varattu. Varattu ... menipä aika hukkaan tyhjää poristessa. Minusta myyjä ei oikein tajunnut, että voisin ostaa veneen ja moottorin. Oli selvästikin jäänyt viikonloppumoodiin.

Kotona syönti. Menin sitten tutustumaan siihen veneeseen, jonka näin yhdellä liikepihalla. Yksi sellainen vain oli tullut. Soutuveneitä tuli enemmänkin. Liikkeestä löytyi vielä veneeseen passaava moottorikin. Tein varauksen. Sanoin, että huomiseen puoleen päivään asti jos pitäisivät varattuna. Lähdin kotiin neuvottelemaan hallituksen kanssa. Tuli määräys lähteä heti paikalla vahvistamaan veneen ja moottorin osto. Siispä vielä kerran reissuun. Vene on nyt maksettu. Kohta saan sen käyttööni. Vanhaan veneeseen verrattuna on tässä uudessa joitakin eroja. Yksi heikennyskin, mutta plussapuolet ovat merkittävästi niskan päällä. Odotan innolla koeajoja.

ps. Nyt olisi sitten tarjolla hyvä vene halvalla. Yllättävän halvalla! Melkein kuin uusi. Vain 32 vuotta vanha!

Illan TV-ohjelmissa oli niinkuin pikkuisen reippaasti maailmanmestaruusjuhlia. No olkoon niin. Noita juhlia ei ihan jatkuvalla syötöllä tulekaan. Keväällä juhlittiin olympiakultaa lumisateessa. Nyt sää oli aika kelvollinen.

Sunnuntai, 29.5.2022

Aluksi vielä muutamia kommentteja eilisillalta: En eilen illalla heti alkanutkaan seuraamaan jääkiekkoa. Laitoin sen sijaan soutuveneen vesille. Vein katiskankin pyyntiin, vaikka saaliiksi ei voi odottaa muuta kuin pikku sinttejä. Leikkasin vesiletkusta pumppupäästä pois muutaman sentin. Se hieman vuoti siitä ja ajattelin laittaa sen nyt kunnolla kiinni. Voi olla, että ei se mitään vaikuttanut. Kyllä se liitin on ihan oikea, mutta jostakin syystä se valskaa!

Jääkiekossa alkoi toinen erä ja aloin sitä katsomaan. Aino lähti muoriköörin tämäniltaiseen pelisessioon naapuriin. Mietin, että mitäpä minä tätä alan seuraamaan. Ei se hirveästi kiinnostanut. Sama sille, kuka Suomelle tulee vastaan. Kumpikin on huomenna voitettava, jos mieli mestaruuteen. Laitoin telkkarin siis kiinni.

Lähdin sitten vilkaisemaan perämoottoria. Olin aivan varma, missä se vika piileskeli. Syynä on irronnut vaihteensiirtäjän varsi. Se on irronnut siitä kohdasta, mistä se pitää silloinkin irrottaa, kun perän katkaisee. Se paikka vain on sen verran hankala, että veneen pitää olla kunnolla mailla. Pitää päästä selälleen moottorin alle ja sieltä suunnasta korjailla asia kuntoon. En alkanut kiskomaan venettä kuiville. Tunnustelin paikkaa sormillani. Yritin ottaa kameralla kuviakin. En saanut kuvista enkä hipelöinnistä mitään selvää.

Sitten sen huomasin. Olen mitätön kiroilija, mutta nyt saatoin mielessäni päästellä tuhmia sanoja. Moottorin perässä on ollut vettä ja pakkanen on hajottanut sen. Kerran on minulla käynyt samalla tavalla. Varaosat olivat silloin muutaman satkun. Korjauskin oli yllättävän hankala. Jo silloin oli varaosan löytäminen työlästä. Hollannista löytyi. Saakohan varaosaa enää ollenkaan? Sentään yli 30 vuotta vanha moottori!

Ei yhtään huvittaisi alkaa korjailemaan. Jo muutaman vuoden ajan olen mielessäni haaveillut veneen vaihtoa. Tarve olisi moottoriveneelle, jolla verkkohommat hoituisivat näppärästi. Vene saisi olla sen verran nykyistä kevyempi, että sen saa kohtuudella yksin syksyllä vajaan ja vajasta pois keväällä. Moottoriksi riittäisi jopa 6-10 hevosvoiman kone. Mikähän se on markkinatilanne? Käviköhän nyt niin, että tämän kesän (ja syksyn) veneilyt on veneilty?

Ja tähän aamuun: Yöllä jonkun aikaa vain +5 astetta. Tuntuu, että sen tomaatit sietävät. Päätin ottaa perämoottorista sen rikkoontuneen osan Tornioon. Voihan sen ainakin tarkistaa, saako sellaista ja paljonko sellainen tulisi maksamaan. Rikki mennyt osa oli todella helppo ottaa irti. Sen tiedän, että mahdollinen asennus ei sitten olekaan samaa luokkaa. En löytänyt moottorin käyttöohjetta. Siinä olisi ollut ehdottoman tärkeitä malli- ja sarjanumerotietoja. Etsin samoja tietoja myös suoraan moottorista. Vahingossa sen löysin. Otin muutaman valokuvan ja tarkistin, että kuvasta saa irti kaiken tarpeellisen.

Kotimatkalle selkeästi vielä aamupäivän puolella. Hyvät kelit ajella. Puolimatkan seutuvilla ajellessani omaa, tasaista vauhtiani, olin tavoittamassa yhden mustan mersun. Ihmettelin sen ajolinjoja. Ajeli keskellä tietä ja välillä kokonaan vasemmalla kaistalla. Ohitusvaiheessa se kuitenkin pysyi siististi oikeassa reunassa. Ohituksen jälkeen se jäi vähitellen kauemmas ja kauemmas meistä. Kunnes ... kohta se oli taas melkein peräluukussa kiinni. Ajelin samaa vauhtiani ja oikeata kaistaa. Menköön ohi, jos haluaa. Ei se kuitenkaan mennyt. Vähitellen se taas alkoi jäämään. Lopulta se katosi näkösältä. Pysähtyikö huilaamaan? Hyvä varmaan niin, tarvetta taisi olla!

Kun oltiin kääntymässä pihaan, katsoin ilolla, että ruohonlekkuri on ollut käytössä. Olin siis väärässä. Voi miten ihanaa. Ja iso peukku viikon talonmiesvuorolaisille! Näinä viikkoina ruoho kasvaa niin, että suhina kuuluu. Toivon mukaan leikkurit pärräävät jatkossakin!

Kotosalla neljä koneellista pyykkiä. Yksi koneellinen oli pelkästään meikäläisen työrukkasia ja -käsineitä. Jospa niistä pihkat hieman laimentuisivat. Yksi koneellinen talven toppaa. Eiköhän niiden aika ole taas ohi. Vuodevaatteiden pyykkäys jäi myöhemmäksi.

Kotosalla jo katselin malliksi, minkälaisen veneen tarvitsisin. Voi-voi. Miten kalliita nuo paatit ja moottorit osaavatkaan olla. Sitten päädyinkin jo selaamaan soutuveneosastoja. Syksyn muikkusesonkina on kai odoteltava kotirannoille mukavia pyyntikelejä!

Katsottiin esilämpimiksi pronssipeliä. Harmitti jo aikalailla, kun USA meni alivoimalla 3-1 johtoon. Kukapa olisi siinä vaiheessa uskonut, että Tsekki voittaa loppupelin maalein 7-1! Onnea Tsekki. Onnea myäs Kari Jaloselle!

Illalla sitten se finaali. Suomi oli alussa kusessa, mutta paransi otteitaan jatkossa. Jäähysekoilut, videotarkistukset ja Kanadan pikamaalit kolmannen erän lopussa ... jestas sentään, mikä peli! Monenlaisia tunteita ehti kulkea mielessä pelin aikana. Menikö kaikki oikein? Meni kai! Tietenkin! Onnea Leijonat! Onnea Jukka Jalonen! Onnea Suomi!

Jääkiekko on nyt ohitse joksikin aikaa.Tottahan mestaruutta vielä hehkutetaan jonkin aikaa, mutta pelejä ei enää teeveestä tule. Että niinkuin paluu arkeen. Huomiseksi on jo ohjelmaa tiedossa. Vähän kai koko viikoksi. Seuraavaa mökkireissua pitää nyt kuitenkin odotella jonkun aikaa!

Lauantai, 28.5.2022

Tänään siivouksen meininkiä. Kannoin matot ulos ja annoin niille kyytiä. Aino siivoili sisällä. Kaasujääkaapin taakse olen joskus asentanut teräslevyn vastaanottamaan jääkaapin pakoputken kuumat huurut ja noet. Viime syksynä jostakin syystä pakoputkesta tuli jotakin töhnää metallilevyyn. Ja töhnä ei meinannut millään lähteä pois. Ei sitten lähtenytkään. Käänsin levyn toisin päin. Puhtaan puolen näkösälle. Voisiko olla, että kaasun seassa oli jotakin epäpuhtautta? Ei tuollaista ole koskaan aiemmin tapahtunut.

Kaksi vuotta sitten rekentelin uuden kompostin. Se on kaksiosainen ja ykköspuolikas on kahdessa vuodessa täyttynyt liki puoleenväliin asti. Kakkospuolikkaassa on pidetty lehtisäkkejä. Kuivikkeeksi kompostiin. Tein nyt vaihdon. Käänsin ensin kompostin ja rakensin siihen välipohjan. Sen päälle nostin tyhjästä osastosta lehtisäkit. Tyhjään varistelin siemeneksi lehtiä pohjalle. Veikkaisin, että seuraava vaihto voisi olla 2-3 vuoden kuluttua.

Yritin kiskoa venettä tallistaan. Sain sitä tulemaan kymmenkunta senttiä, mutta siihen se tyrehtyi. Ei sitä sentään kaikkeen pysty! Lähdin sitten käymään korvasienessä. Menomatkalla vein mansikkamaalle pari vanhaa porrasmattoa. Viime syyskesällä istutettiin yksi neljästä penkistä uusiksi. Hienosti ovat lähteneet alkuun. Sieniä haeskelin vanhoilta ja uusilta paikoilta. Laavulla oli yksi sieni jo noussut ja oletin sieniä löytyvän maastostakin. Ei kuitenkaan löytynyt. Voi olla, että saisi olla muutaman päivän helle, jotta alkaisi jotakin tapahtumaan.

Juotiin kahvit. Kävin laittamassa tomaateille lannoitevettä. Taimet ovat selvinneet hengissä viime yön koleudesta. +4 astetta oli. Kipurajoilla on menty. Naapuri tuli kaveriksi ja kiskaistiin vene tallista ulos. Eihän se ollut kuin vähän nykäistä ja sitten pidätellä, ettei huilaa heti järveen asti. Laittelin sitten paikoilleen maston. Asensin akun. Pumppasin bensaa kuivaan putkeen. Kone käynnistyi kertalaakilla. Wau! Naapurin käytöstä poistettu luotainkin lähti pelaamaan. Siinä sitä olikin sitten. Iloa. Vaihteet eivät toimineet. Mihinkään suuntaan. Tuli vesikuuro. Jääkiekkokin tuloillaan. Soutelin valkamaan ja kiskoin veneen maille. Korjailin irtokamppeet ja työkalut varastoon.

Välieräpeli oli mukavan jännittävä. Muorikööri seurasi peliä pelikorttiensa takaa. Finaaliin mentiin. Vähintään hopeaa tulee kotikisoista. Kultaa ... huomenna se nähdään. Hieman myöhemmin tässä vielä Kanada ja Tsekki ratkaisevat vastustajan Suomelle huomiseksi. Pitääköhän katsoa sekin?

Tänään merkittävästi mukavampi sää kuin eilen. Järvi on ollut tyven. Lämpöä kymmenisen astetta. Eilinen oli tilastollinen pohjakosketus. Jatkossa lämpenee hieman.

Perjantai, 27.5.2022

Eilisiltana minun oli siirryttävä ylivoiman edessä pikkupöydän ääreen tekemään näitä päivityksiäni. Muorikööri valtasi pääpöydän. Ja pelit siinä alkoivat. Pian alkoi peli Tampereellakin ja siirryin tietenkin sitä katsomaan. Kun Slovakia meni jo johtoon 2-0, ei se minua huolestuttanut yhtään. Jos Suomi olisi ollut tupella, olisi syytä huoleen voinutkin olla. Mutta kun ei ollut. Pelin edetessä Suomi meni menojaan ja kaksi peliä on vielä jäljellä. Slovakialla pelit päättyivät.

Lätkä loppui, mutta korttikiekeröllä pelit jatkuivat. Laitoin sitten minäkin pelit soimaan. Viritin karaoket ja laulaa luikautin muutaman kipaleen muorien iloksi! Aika pian loppuivat pelit sitten muoreillakin.

Sään ennustaminen on vaikea laji. Joskus se vain vaikuttaa hieman oudolta. Koko viikon oli ennustettu, että pe-la satelee vettä ja on koleaa. Eilen iltapäivällä ennuste (Ilmatieteenlaitos) muuttui ja tälle päivälle olikin luvassa ihan siedettävää säätä. Iltapäivällä vain pari pisaraa kauneusvirheenä. Aamulla kuitenkin herättiin sateen harmauteen. Ja tuoreessa ennusteessa vettä oli tarjolla koko päiväksi. Muita ennustajia en ollut katsonut. Olisi kai pitänyt!

Kun oli tihkukeli ja pohjoistuuli, käppäilin laavulle polttamaan pömpeliroskat.  Käppäilin ja käppäilin ...  työnsin  maitokärryllä vettä kaksi 20-litran pänikkää laavun käsienpesutonkkaan. Savut pohjoistuulella eivät olleet mökkiläisille haitaksi. Metsään tuulettuivat. Siinä istuessani siivoskelin laavun. Tuhkatkin harjasin pois. Kyllä siellä nyt kelpaa taas paistella makkaroita. Aino vaihtoi sillä aikaa vuodevaatteita. On taas merkittävä määrä pyykkiä menossa kotiin.

Sateessa oli muutaman tiiman tauko. Ilkeä pohjoistuuli kuitenkin jatkui. Vieraita pistäytyi. Matkassa pikku Adakin. Reipas tyttö. Naapurissa paisteltiin makkarat. Uusi saderintama saapui ja ulkohommasuunnitelmat sai unohtaa.

Tuo kylmä pohjoisvirtaus ei tee tomaatin aluilleni hyvää. Iltapäivällä +6 astetta. Jokohan meni kaikki tomaatin taimeni siihen? Kotona on vielä muutama lisää. Varalla. Niiden jälkeen ei ole särkymävaraa.

Huomisen sääennuste povaa nyt hieman lämpenevää. 12-13 astetta iltapäivän päätteeksi. Aamuyöstä iltakuuteen heikkoa sadetta. Tuuli kääntyy itään. Onneksi se vaikuttaisi heikkenevän! Vastaranta se on kuitenkin!

Helatorstai, 26.5.2022

Meinasin illalla laitella sähköpumpun vireeseen. Sitä kun tänään torstaina tarvittaisiin grillin pesussa. Imuputki tuli laitettua järveen hieman käyränä ja siksi sen kiertäminen pumppuun kiinni ei onnistunut. Jätin homman illalta tekemättä. Torstaina (=tänään) katson paremmin.

Lämmin yö. Ei käynyt alta kymmenen. Aamulla nopsaan pottumaalle, ennen kuin kovin lämpenee. Olen viime vuosina tehnyt vaot isolla kuokalla. Nyt maa oli niin kuohkeaa, että runnoin vaot lapiolla. Olisi meillä  sahrakin, mutta sen kanssa saisi molemmissa päissä olla hiukan voimaa ja massaa. Eli Aino olisi tarvinnut rotevan kaverin. Siispä lapion varteen. Kun sain vaon auki, Aino laittoi siemenpotut vaon pohjalle sopivin välein. Olin laskenut arvion: 90 pottua -> 15 pottua / vako, eli 6 vakoa. Aino tietenkin meni laskuissa sekaisin ja 6 vaon jälkeen oli vielä 2 pottua jäljellä. Pottumaata oli vielä koskemattomana ja Aino kaivoi kahdelle potulle kuopat ja pudotti potut sinne. Ja multaa päälle. Olisi joillekin kokeiluille vielä maata vapaana. Mietitään, mietitään! Suljin vaot lapiolla. Viimeistelin vielä sillä isolla kuokalla. Tulipa tuhdit penkit. Ja siistit. Pari tuntia meni, kello 11:00 takaisin mökillä.

Ennuste näytti mukavaa vesisadetta perjantaiksi ja lauantaiksi. Maa oli hieman kosteaa, mutta nyt sade tekisi hyvää. Lämmintä säätä ja reilusti sadetta ... tulisi silloin pottuja!

Juotiin kahvit. Mökkiläisen työt ovat monipuolisia. Maanviljelyhommista siirryin lvi-asennuksiin. Sain nyt imuputken aika helposti pumppuun kiinni. Laitoin siemenvettä (ei -nestettä) pumppuun. Hain pikku aggregaatin hollille ja testi päälle. Onnistui, kun pariin otteeseen lisäsin vielä vettä. Grillistä suojamuovit pois. 8 kuukautta saivat olla suojana. Grillistä irtokamppeet pihalle. Aino antoi grillille kunnon kylvetyksen. Peseytyi suomut. Peseytyivät muutkin roskat. Näppärä juttu tuo vesijuttu. Alareunat grillistä ovat auki, joten pesussa saa käyttää reilusti vettä.

Kello ehti jo puoli kahteen. Meltosjärvessä jo +19,8. Myöhemmin vielä lämpimämpää. Nuuskakaira ainakin niihin aikoihin lämpimintä aluetta Suomessa.

Syötiin ruoka. Lyhyt lepo päälle. Viritin myös käsipumpun. Nostin viimeiset kelkkakyydillä tuomani vedet saunaan terassilta. Puhdistin kaikki saavit ja astiat ja vein varastoon. Valmistelin moottoriveneen laittoa vesille. Iltapäivän lopulla oli sääennuste muuttunut. Sadetta ei juurikaan tule. Harmi.

Menin kasvihuoneeseen, jossa persiljat jo runsain määrin ovat taimettumassa. Nostin verkon roikkumaan. Sotkuisen. Aikaa meni, mutta taas on yksi verkko pyyntikunnossa.

Ruotsi meni häviämään Kanadalle, vaikka oli jo 3 maalin karkumatkalla. Kyllä nyt alkoi länsinaapurissa pillitys ja hampaiden kiristys. Suomella kohta kohtalon hetket. Toivottavasti meillä pelit jatkuvat!

Keskiviikko, 25.5.2022

Aamulla Aino sanoikin, että ensi viikolle suunnittelemamme käyntiä mökille ei kannata tehdä. Ok. Tein sitten vielä muutoksen omiin suunnitelmiini. Olin ajatellut nyt viedä muutaman tomaatin taimen ja ensi viikon käynnillä lisää. Kuljetuslaatikko oli jo pakattuna. Tein muutoksen laatikkoon ja sain ahdettua siihen enemmän taimia. Tuplasti. Riski on tietenkin siinä, että jos satsille sattuu jotakin, on koko satsi vaarassa. Sille ei kuitenkaan mahda mitään.

Laitoin nauhoituksia päälle. Syötiin ja lähdettiin reissun päälle. Auton mittari näytti +22 astetta koko matkan. Ja mökillä oltiin kahden maissa. Sisällä noin +14 astetta, mutta tulia ei nyt sytytetty. Tavaraa oli kohtalaisen paljon. Avasin jääkaapin kaasun ja kannettiin kamppeet mökkiin. Osa varastoonkin. Jääkaappi päälle. Katsotaan illan päälle, tarvitaanko kyhyjä kamiinaan. Yläkerassa oli +20 astetta. Yläkertaa ei tarvitsisi lämmittää.

Tälle iltapäivälle oli suunnitelmia. Pakko oli aloittaa tomaattien istutuksesta. Taimien oli päästävä kunnon multaan pikaisesti, että pääsevät heti totuttelemaan uusiin oloihin. Istutin yhden taimen multaämpäriin. Loput viisi 85-litraiseen kasvatussäkkiin. Leikoin puukolla reiät merkittyihin paikkoihin. Muutaman reiän puhkaisin vettä varten säkin reunamille, alapuolen tuntumaan. Kaivoin turpeeseen kuopat. Kun otin taimia pois istutusastioista, ihmettelin niiden juurien runsasta määrää. Luulisi ainakin juuriston puolesta olevan hyvät lähdöt kasvulle. Vettä laitoin suoraan istutettaville kasveille. Kaadoin myös ahkioon pari ämpärillistä. Tuet laittelen myöhemmin ja ämpäritomaatin siirrän kokeilumielessä laavulle.

Oli tarkoitus laittaa jo pumput pelaamaan. Taisi jäädä tältä päivältä tekemättä. Lepäilin vartin ja aloin sitten pähkäilemään ykköskameran vikaa. Viikko sitten se otti pari kuvaa moitittuani sitä. Olin vaihtanut akunkin juuri ladattuun versioon. Yksi piirre noissa etäohjattavissa on hieman huono: et silloin näekään, mitä kameran näyttöruudulla näkyy, kun etänä teet määrittelyjä. Menin nyt kameran luo. Sammutin sen ja laitoin taas päälle. Valot vilkkuivat. Virtaa siis ainakin on. Mutta onko jossakin huono kytkentä? Siihen viittaisi se, kun laitoin setup-toiminnon päälle, näyttöruudun kuva vaikutti värisevän. Toin kameran sisälle. Akkuineen ja johtoineen. Mittasin akun jännitteen. Meikein 4 volttia. MELKEIN 4 VOLTTIA? Pitäisi olla 6 volttia. Siinä se taitaa olla koko kevään ongelmien alku ja juuri. Akku sökö. Se oli varmaan sotkenut senkin SD-kortinkin. Sitä en ole saanut millään opilla alustetuksi. Lukossa on ja pysyy. Kokeilin sitä alustusta suoraan kamerallakin. Ei onnistunut.

Näitä kirjoittaessani oli ikkunat alhaalla ja ylhäällä olleet hetken auki. Alakerrassa lämpö nousi asteen. Oli pakko kuitenkin laittaa pikku kyhyt. Alaskin on saatava hieman yöksi lämpöä!

Jaahas ... vieläköhän saisi sen pumpun laitettua kuntoon? Kaksikin pumppua ...

Tiistai, 24.5.2022

Oli aamulle suunnitelmissa hakea tomaateilleni hieman lannoitetta. Netistä tutkailin, mikä olisi sopiva tuote ja myydäänkö sitä paikallisesti, esim. Tokmannilla, jossa on yleiskaupaksi aivan tolkuton puutarhaosasto. Netin mukaan sopivaa oli. Joten aamupalan jälkeen liikenteeseen. Lannoite löytyi. Paria asiaa etsin lisukkeeksi, mutta niitä ei ollut. Ok, pärjätään ilmankin.

Jatkoin vielä Lidliin. Tällä kertaa en ottanutkaan perinteisiä piirakoita paistopisteestä. Muutaman rustiikkisen sämpylän kuitenkin pistin pussiin. Kala-altaasta otin kylmäsavulohta. Keksihyllystä keksipaketin. Reissun viimeinen kohde oli bensamittarilla. Hinnat yhä nousussa kuin kevättulva. Mökkireissun hinta alkaa olla jo aika älytön. Samaan hintaan pääsisi tarjoushinnoilla lentäen Välimerelle! Tankkasin auton ja palasin kotosalle. Välimeret saa nyt unohtaa.

Kotona vähäiset ostokset pois ostoskassista. Ja uuteen reissuun. Nyt kahdestaan. Tällä kertaa Cittariin. Viikon viimeinen ja tähdellisin kauppareissu. Eli kaikkea tarvittavaa loppuviikoksi. Ostoskassit olivat melko keveät, sillä olin eilen ottanut jo painavia juttuja. Maidot, rasvat, munat ... Oli sen verran poikkeuksellistakin tällä reissulla, että matkassamme oli ostokortti, jolla saisimme parit leipätuotteet veloituksetta. Se ei ollutkaan sitten ihan läpihuutojuttu. Tarvittiin useamman henkilön selvittelypanos, mutta lopulta asia selkeni.

Olin jo aamulla ennen reissuja kuorinut pottuja. Reissujen päälle tehtiin sitten ruoka. Kahden päivän nakkisoppa. Puolet nakeista oli kotimaista laatukamaa. Toiseen puoleen valikoitui eiliseltä Ruotsin reissulta maustettu makkara. Keitto oli tajuttoman hyvää. Kokeilu poikii uusinnan jos toisenkin!

Oltiin se jo huomattu heti kaupasta lähdettyämme. Meillä oli nimittäin kauppalista, mutta kaupassa sitä ei muistettu. Listalla oli kolme asiaa. Oltiin jo menossa liukuportaita parkkihalliin. Emme enää lähteneet takaisin, sillä mikään listan asioista ei ollut kiireellinen. Ehditään hyvin hankkimaan, vaikka ensi viikolla.

Rakentelin pahvista kuljetuslaatikon tomaatin taimille. Siihen mahtuu loistavasti kolme istutusastiaa. Huomenna vien mökille ensimmäiset kolme tainta. Vähitellen loputkin. Särkymävaraa on. Toiveissa olisi, että 2-4 kappaletta lähtisi kasvamaan. Ja tuottaisi satoa.

Kävin suihkussa ja suihkun jälkeen kävin sitten kuitenkin tuossa Tokmannin puolessa hoitamassa ne aamupäivän ostoslistamokat. Oli tullut muutakin asiaa hoidettavaksi, niin samapa sitten sillekin. Konekin oli juuri käynyt harjaamassa pihaa ja mikä parasta, myös nurmikolta se harjasi sinne kulkeutuneen hiekoitusmurskeen.

Sitten vain odottelemaan iltapeliä. Hyvinhän siinä kävi. Pudotuspelit alkavat sitten torstaina.

Maanantai, 23.5.2022

Alkanut viikko on Torniossa oleskelun osalta kovin lyhyt. Keskiviikkona jo mennään mökille, joten maanantai ja tiistai tulee käyttää viisaasti. Mietiskeltiin sitä, mitä laitetaan ruuaksi kotosalla ja sitten mökillä. Ja lähdetäänkö keskiviikkona aamusta vai joskus iltapäivällä ruuan jälkeen. Kaikesta päästiin helposti yhteisymmärrykseen. Sitten vain miettimään toteutusta.

Ainolla oli asiaa ulkomaille. Siispä sinne sitten lähtö. Kyllä ICA-Maxin hyllyistä näki sen, että oli maanantai ja vielä aamu. Ihan kaikkea ei vielä hyllyistä löytynyt, mutta tuskinpa mitään oleellista paitsi jäätiin.

Syötiin kalapihvit ja potut tietenkin. Taisi olla viimeiset pihvit laatuaan. Pitäisiköhän laittaa katiska pyytämään? Saisi niitä miljoonaveljiä ainakin. Ämpäri- ellei saavitolkulla. Mutta se korjaaminen ... tuntikausien operaatio, jos haluaisi pihvitaikinaa kaksi - kolme kiloa. Kohta järkevämpää olisikin laskea näin kutuhommien lähestyessä muutama taajempi ahvenverkko. Se on taas paljolti tuulista kiinni.

Iltapäivällä tein Cittarireissun. Pieneltä osin ajattelin jo mökkireissuakin, mutta pääosin kyseessä oli normaali alkuviikon täydennys. On tässä vielä aikaa tehdä ne virallisetkin reissut. Huomenna tai jopa keskiviikkona.

Vajaa kaksi viikkoa sitten lähetin Vaasan Leipomoon palautetta. Kauratyynypalat kun olivat ikäänkuin toisiinsa hitsautuneita. Oli niitä siis hankala saada erilleen toisistaan ehjinä. Sain jo silloin heti s-postiin vastauksen että tutkiktaanpa. Tänään oli laatikossa kirje. Hieman ympäripyöreitä selityksiä. Ei mitään selkeän varmaa syytä. Että seurataan yhä tilannetta.

Viime tiistaina tinailin ja laittelin liittimiä kamera-akkuihin ja virtajohtoon. Tänään illalla oli käsittelyssäni viimeinen akku-johtopari. Taisi tulla tästäkin hyvä. Mökillä sitten aikanaan käyttöön.

Haavisto kertoo, että Suomen Nato-jäsenyys on varma. Ettei nyt äijä sohisi kepillä kusiaispesää ja suututtaisi turkkilaiset lopullisesti! Turkki on maa, jossa naisilla ei ole sananvaltaa. Turkki on maa, jossa ei monella miehelläkään ole valtaa. Jos Haavisto olisi turkkilainen, hän ei takuulla olisi minkäänlainen poliittinen tekijä Turkissa. Ei edes oppositiossa. Haavisto on osoittanut hyviä otteita ulkoministerinä. Nyt kuitenkin, kun eletään ns. harmaata aikaa, on Haavisto muuttamassa ajanjakson väriä asteen mustemmaksi!

On ollut lämmin päivä. Meltosjärvessä +19, Torniossa meren viilentäessä +14. Tuo 14 astetta riittää täysin siihen, että maan harmaus alkaa muuttua kovaa vauhtia vihreäksi. Taloyhtiömme iso nurmikkoalue ei vielä kukoista, mutta eteläpääty ja ojanvarsi jo pian rehottaa. Olisi jo korkea aika leikata ojanvarsi ensimmäistä kertaa. Veikkaan kuitenkin, että talonmiesvuorot eivät pelaa tässä(kään) tapauksessa. Kun yhtiökokouksessa aikanaan esitin talonmiestoiinnan ulkoistamista, olivat kaikki muut sitä mieltä, että kyllähän me tehdään. Se on vain kumma, kuinka esim. juuri tuo tienlaita, joka on yhtiömme etusivu, jää aina hoitamatta. Olisin niin mielelläni väärässä, mutta ...

Sunnuntai, 22.5.2022

Kun yöllä kylmimmilläänkin oli reipas 6 astetta plussalla, voi jo melkein sanoa kesän tulleen. Lämpimän ilman tunsi jo eilen iltamyöhäänkin. Tänään meni rikki Meltosjärvessä 2-kymppinen. Se on nyt tällaista! Onko kesä todella jo tullut?

Jo ennen aamupalaa pilkoin epäkuranteista kuusilättysistä pientä pilkettä. Kun sahailin kuivat kuusipöllit palteiksi, pyrin tekemään palteista kutakuinkin tasamittaisia. Aina se ei erinäisistä syistä johtuen onnistunut ja minulle jäi lopuksi pieni kottikärryllinen noita hukkapaloja. 5 - 10 senttisiä. Hukkaan ei meillä tuollainen puu mene. Murusilla ja minipilkkeillä lämmittää kämpän, jos tarvetta on. Tai saunan 2-3 kertaa. Voi olla, että kämpän lämmitykset ovat edessä vasta syksyllä, jos tästä kesäksi alkaa. Saunaa lämmitetään kuitenkin.

Olen joskus kauan (26 vuotta sitten, oho ... noin 41-vuotiaana) sitten askarrellut terassille pienen pöydän. Kolmion muotoisen. Sopivan siihen paikkaan. Pöydän kannen olin tehnyt ponttilaudasta. Naulattuna pikku nauloilla keveään runkoon. Pöytä on ollut siinä sään armoilla kesää talvea. Ponttilaudat eivät ole tykänneet sään vaihteluista ja naulat eivät oikein pitäneet. Vuosi tai pari sitten korvasinkin naulat ruuveilla. Jopa alkoi pitämään mallinsa. Vai eikö? Huomasin jo illalla, että pöydälle oli tapahtunut jotakin. Kolmion kaksi pisintä lautaa olivat jotenkin rempallaan. Päätin korjata pöydän aamupalan jälkeen. Olin aikalailla yllättynyt, kun huomasin, että laudoista oli ruuvit menneet poikki! Olen aiemminkin huomannut, että kilotavarana myytävät ruuvit ovat heikkolaatuisia. Samanlaisilla kuitenkin korjasin taas pöydän. Ensi keväänä uusiksi?

Kun oli ihan kelpo sää, ei pidetty hirmu kiirettä kotiin lähdöllä. Oli siksi hyvin aikaa askarrellakin. Etsiskelin muutamat laudanpätkät ja mittailin ja sahailin sopivia pätkiä. Naulaisin oikeista kohdista ja lopputuloksena syntyi kaksi tarpeellista esinettä. Ne ovat ... jaa enpä sanokaan. Ei ole edellisiinkään kysymyksiini kukaan reagoinut. Eli ilmeisen samantekevää, mitä täällä teen ja kirjoittelen.

Joitakin veneitä oli jo liikkeellä. En laittanut vielä venhoja vesille. Vesi on vielä hienoisessa nousussa. Moottorivenevalkamassa oli vielä lunta ja jäätäkin. Odotellaan nyt ainakin helatorstaihin asti! Silloin veikkaisin olevan huiput jo ohi. Vuosi sitten vesi kävi 60 senttiä nykyistä ylempänä. Syksylläkin melkein 40 senttiä korkeammalla. Nyt talvella oli lunta vähän. Sulamisvesiä siksi niukasti ja vesisateitakaan ei ole näkynyt.

Kotimatkalle lähdettiin melkolailla tasan puolen päivän aikaan. Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle oli laitettava ilmastointi päälle. Ulkomittari näytti +18 astetta. Tornion puolessa lämpö putosi 2-3 astetta ja ilmastoinnin sai sammuttaa. Muuan vesipisarakin iskeytyi tuulilasiin. Pitkin iltapäivää ja iltaa kuurosateita ja jopa ukkosia kulki eteläisessä Lapissa luoteesta kaakkoon. Tornion kuurot ohittivat. Ainakaan meillä ei satanut pisaraakaan.

Nyt näyttää siltä, että säätila on muuttunut melko vakaasti kesän suuntaan. Kun katsoo ennusteita mökille päin, on perjantaiksi luvassa sadetta ja vain +11 astetta. Muuten hyvinkin lämmintä. Siitä olemme tietenkin iloisia. Iloisia ovat tietenkin myös sääsket. Tässä vaiheessa sääskistä ei vielä ole haittaa. Sääskiä on, mutta ne ovat niitä suuria ja tyhmiä, joita on helppo läpsiä hengiltä. Ja määrät ovat aika pienie. Toista on sitten se varsinainen sääskien invaasio. Silloin ilma on sääskiä sakeanaan ja se asenne! Ne eivät lentele huvikseen vaan iskevät välittömästi ja joukolla, jos joku paikka ihosta on peittämättä.

Ensi viikolla torstai on arkipyhä. Eli monet työmaat ovat kiinni ja työläisillä vapaata. Jos vain on mahdollisuus, ottaa jotkut sen perjantainkin vapaaksi ja niin syntyy pitempi vapaa. Meillä toki sitä vapaata on pitemmältikin ja välillä unohtuu kokonaan tuollaiset arkipyhät. Eiköhän käy niin, että Tarrallakin mökkeilijöitä löytyy useasta mökistä. Mekin varmaan menemme keskiviikon aikana. Hommaa siellä piisaa nyt useammaksikin päiväksi.

Lauantai, 21.5.2022

Illalla pääkamera alkoi sitten lopultakin pelaamaan. En tehnyt sen hyväksi oikeastaan mitään. Menin vain ruman naamani kanssa sen eteen ja se säikähti siitä ja alkoi pelaamaan. Aiemminkin olin siinä käynyt, mutta silloin se ei vielä reagoinut. Pelailtiin taas kingdomia ja emme menneet karaokeenkaan, vaikka kutsu tuli.

Pihahommia riittää. Aamupalan jälkeen alkoi Aino niitä vähentämään. Onkohan meillä liian iso piha? Keräilin matkaani sopivia työkaluja ja apulantaa muutaman kilon ja suunnistin laavun pottumaalle. Levittelin lannat ja pari säkillistä koivun lehtiä maalle, ennen kuin aloin sitten lapiohommiin. Maata riitti käännettäväksi noin 500 lapiollisen verran. Onneksi oli aamupäivä ja lämpöä vain kymmenkunta astetta. Puolen päivän aikaan maa käännetty ja äestetty. Tuli sitten muuan pisara, mutta ei se oikein sateeksi alkanut.

Aino oli tehnyt hatun eiliselle koivun pätkälle, joka jätettiin tuohon männyn viereen. Sahasin hieman muotoa, että hattu sopisi paremmin. Menin sitten verkkohuoneeseen, jonka pitäisi muuttua taas kasvihuoneeksi. Siirtelin hieman paljuja ja muutakin ja aloin saamaan hieman järkeä tilan käyttöön. Laitoin kasvatussäkin ahkioon ja nostin penkille. Jos saan tomaatin taimia elossa tänne mökille, niin siihen aion muutaman sijoittaa. Selvittelin yhden verkon. Jäi vielä muutama tekemättä. Kylvin salaattia ja persiljaa. Siitä se alkaa taas tämänvuotinen viljelyharrastus.

Kello oli jo reilusti yli kahden. 16:20 alkaisi lätkä, joten kiireesti potun keittoon. Laitoin saunankin tulille. Naapurit tulivat käymään. Puolet meistä katsoi jääkiekkoa, puolet pelasi Kingdomia. Pelien jälkeen naapurit saunan lämmitykseen.

Iltapäivällä hyvinkin lämmintä, +16 astetta. Tuulikin mukavasti etelästä. Jos se olisi puhallellut järveltä, olisi tilanne aivan toinen.

Perjantai, 20.5.2022

Tehtiin päätös, joka aiheutti lyhyeen viikonloppuun reippaanlaisen lisäohjelman. Jatkossa se kuitenkin helpottaa täällä mökillä työpaineita. Tuossa yläpihalla nimittäin on yksi koivu päässyt kasvamaan aika suureksi. Sitä ei aiemmin siitä kaadettu pois, kun sen alaoksiin oli hyvä laittaa talipalloja ja vastaavia talvella roikkumaan. Koivu on siihen jäänyt, vaikka olemme jo vuosia sitten lopettaneet lintujen ruokkimisen. Päätettiin jo illalla, että tänään se lähtee. Ei enää roskita  pihaa.

Aino toivoi, että kaadan sen pitkään kantoon. Siinä on välillä omat ongelmansa, jopa vaaransakin, mutta yrittänyttä ei laiteta! Leikkasin ensin maasta käsin pitkävartisella oksasahalla alimpia oksia. Mahla alkoi juoksemaan oksien tyngistä. Tikkaiden avulla vein sitten narun muutaman metrin korkeuteen. Parinkymmenen metrin päässä oli oikeassa suunnassa mänty. Vein narun toisen pään sinne asti ja kiristin sen taljan avulla tiukaksi. Hain kypärän päähäni, sillä iso mänty oli työntänyt oksiaan koivun oksiston sekaan. Oksat olivat kuivuneet ja ne kuitenkin olivat riittävän suuria aiheuttamaan vahinkoa, jos ne sattuisivat tökkäämään päähän pudotessaan alas. Hain jakkaran, jonka sain tukevasti koivun viereen ja sahasin kaatoloven parin metrin korkeuteen. Sitten sahaamaan vastapuolta. Kiristysnaru veti koivua hetken juuri oikeaan suuntaan. Kun naru alkoi olla löysällä, alkoi painovoima kaatamaan koivua hieman sivuun. Toisella syrjällä kun oli koivun selkeä painopiste. Onneksi kiristysnaru oli kuitenkin tehnyt jo suuren työn ja koivu kaatui lopulta ihan hyvin. Vain vähän sivuun narusta ja suunnitellusta paikasta.

Juotiin kahvit. Laitoin jääkaapin päälle. Olin sen viimeksi sammuttanut syksyllä 2. lokakuuta. Tässä välissä olemmekin pärjänneet ilman. Kylmäkalleja kylmälaukussa viime aikoina. Piezo ei oikein pelittänyt, joten sytkärihommiksi meni. Sitten taas pihalle. Puhdistin aluksi lanssin puruista. Kaksi säkkiä kuiviketta. Käyn ne joskus helteillä läpi. Levittelen pressun päälle. Sihtaan niistä lehdet, parkinpalat ja kepit pois. Ja säkitän uudestaan. Aloin karsimaan oksia. Aino niitä raahasi vanhan kasvimaan reunaan. Siitä hän ottaa osan johonkin "taideteokseen". Lopuille tehdään siihen pikku kokko talveksi. Paksuimmat vielä polttopuiksi. Koivun rungon vein lanssiin. Onneksi parimetrinen tyvi jäi pystyyn. Aivan riittävän painavaa puutavaraa koivu oli, vaikka tyvipäästä leikkasin vain noin 60 senttiä pitkiä paloja. Tähän vuodenaikaan koivu on painavimmillaan. Silmut ovat turvoksissa, mutta hiirenkorvia ei juurikaan näy.

Tuli katsottua iltapäivän päätteeksi lätkäpeli. 7-0 oli tavoitteeni Suomelle. Sain tyytyä 6-0 tulokseen. Olin ennen peliä vaihtanut pääkameraan akun. Kamera ei jostakin syystä alkanut pelaamaan. Pitääpä alkaa tutkimaan.

Torstai, 19.5.2022

Kesäkuu alkaa lähestymään ja yöpakkaset vain jatkuvat. Aamulla maa kuurassa. Menepä nyt tuonne pihalle istuttelemaan jotakin herkkää!

Ainolle oli iltapäivälle määrätty ranteen kuvaus ja syyni. Sen jälkeen suunnitelmissa mökille meno. On se todella kova juttu, että saatiin puuhommat tehtyä. Mietittiin juuri, mitä kaikkea mökillä pitäisi tehdä, ennen kuin toukokuu vaihtuu kesäkuuksi. Hommaa olisi kovasti. Voi olla jopa, että ensi viikolla onkin oltava mökillä pari ylimääräistä työpäivää. No, katsotaan. Sunnuntaina olemme viisaampia. Ehkä saamme jotakin tehtyä nyt viikonloppuna!

Pistäydyin viemässä roskat ja hain samalla postin. Lumivallia on näkösällä enää yhdessä paikassa. Hiekoitusmurskeet pitäisi kohta harjata nurmikolta. Tien varressa alkaa näyttää vihreältä. Loppuviikosta tai ensi viikon alusta olisi siellä jo leikattava koiranputket, voikukat ja hevonhierakat ensimmäisen kerran. Jos kukaan ei sitä tee, jää tienlaita tänäkin vuonna rumaksi. Jos tuollainen kasvivalikoima päästetään vähänkään liian pitkäksi, on sen hoitaminen kuntoon erittäin työlästä.

Syötiin ruoka. Sitten käytiin se Kemin reissu.  Selvittiin aika sukkelaan takaisin Tornioon. Kotona kahvit. Kone tiskasi tiskit.  Lähdettiin ajelemaan.  Mökillä neljän maissa.  Lämpöä kämpässä 6-7 astetta. Ulkona  neljä astetta lämpimämpää. Etelänpuolen kukkapenkissä yhä lunta. Ja ojissa. Lisäksi rantaviivalla kelkkareittien kohdalla. Muuten lumetonta ainakin pihalta katsoen.

Aloiteltiin pikkuisen siistausjuttuja. Saatiin suurinpiirtein kaikki haravoitava joko säkkeihin tai kärryllä suoraan viime sunnuntaisten tuhkien päälle. Alkaa siinä takarapakot tasoittumaan. Aino rappasi vielä yhtä vuorenkilpialuetta. Kukkapenkiksi sitä on turha sanoa. Eihän siihen oikein edes sekaan mahdu.

Onkohan sillä Erdoganilla Putin kanssa joku sopimus? Jumitetaan Suomen hakemusprosessia. Estetään Natoon pääsy. Ja tullaan sitten kylään, kun Ukraina-vierailu on käyty. Ei ehkä näin rankkaa, mutta hulluja näköjään riittää muuallakin, kuin Venäjällä.

Keskiviikko, 18.5.2022

Ei pakkasta yöllä. Päivästä saattaisi tulla eilistä hieman lämpimämpi. Suomessa alkoi harmaa kausi. Eli hakemus Natoon on jätetty. Ollaan siis edistytty, vaikkakin hitaasti. Voi kun jo oltaisiin jäseniä! Harmaata kautta voi olla vuodenkin ajan. Mitä vain voi sinä aikana tapahtua. Voi jopa tie olla tukossa lopullisestikin.

Yksi sanaristikko on ollut tuossa pöydän reunamilla kauan. Emme ole saaneet sitä ratkaistua. Välillä ollaan yritetty vasitenkin miettiä yhdessä ratkaisua. Mutta ei. Tein sitten aamulla tempun, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt: katsoin netistä ratkaisun. Yhtä sanaa oltiin oikeastaan vailla. Täytyy sanoa, että ei se ristikko olisi ratkennut meillä koskaan. Emme ymmärtäneet edes vihjeiden perusteilla tulevia valmiita sanoja. Vaikka sanavarastoni on melko hyvä ja yleistietokaan ei ole heikoin lajini, en silti tiedä kaikkia asioita tässä maailmassa. Googletin sanojen merkityksiä. Nyt tiedän taas jotakin. Muistanko enää huomenna?

Aamupalan jälkeen käytiin kauppareissu. Cittarissa, luonnollisesti. Ollaan molemmat käyty parturissa  yli kaksi kuukaitta sitten ja paluumatkalla  pyörähdimme "parturikadulla" . Minulla olisi ollut pääsy parturiin. Aino sai viereisestä ajan iltapäivälle. Ajettiin kotiin. Aino jäi purkamaan ostoskasseja. Minä palasin samaa kuumaa  parturiin.  Kerrassaan hyvä tuuri.  Asiakkaita ei vieläkään. Kaksikin tyttöä valmiina täyttämään toiveeni. Tietyissä rajoissa tietenkin. Pian tuli toinenkin asiakas. Kohta seuraava. Tuuria siis tällä kertaa. Normaalisti jonoa on ollut aina jonkun verran.

Kävin sitten Tokmannin puutarhamyymälässä. Ostin siemeniä vähäsen. Ja kasvatussäkin. Lämmintä säätä odotellessani.

Kolme kuukautta ja yksi vuorokausi meni siitä, kun vein terveyskeskukseen heidän pyytämiään tietoja. Kuukausi sitten vein uudestaan. Nyt sitten hoitaja suvaitsi soitella. Hän nyt sitten välittää tiedot eteenpäin kahteen suuntaan. Ei lupaillut minkäänlaisia käsittelyaikoja. Jospa syksyksi sitten...

Aino laittoi uusia (ruotsalaisia) pottuja ja lohta. Tähän aikaan vuodesta en ole koskaan saanut herkullisia uusia perunoita. En nytkään. Kyllä se on niin, että maukkaita ne ovat vasta parin kuukauden kuluttua.

Aino käväisi myös parturissa. Käväisin samalla reisulla tankilla. Hinnat vain kohoavat. Pistäydyin myös viereisessä kaupassa. Muistin sopivasti yhden asian, jonka olisi pitänyt olla jo aamupäivän ostoslistalla.

Istutin viimeksi kylvämäni tomaatit isompiin astioihin. En oikein vieläkään usko loistavaan, edes tyydyttävään lopputulokseen tomaattikasvatukseni kohdalla. Isoimmat taimet olisi pian saatava kasvupaikoilleen. Mutta kun lämpötilat eivät sitä salli. Pitäisi olla koko ajan vähintään +10 astetta. Eikä sellaista nyt ole näköpiirissä.

Kun illan huipennus, eli Suomen ja Ruotsin välinen lätkäpeli oli alkamaisillaan, vilkaisin Omakantaa. Oho, lääkäri ei ollut vielä  jo saanut hoitajalta tietoja mutta hoitaja oii itse vähän laittanut kommenttia. Oli myös kehottanut minua varaamaan labraan ajan paastosokerin mittaukseen. Katsoin Tornion vapaita labra-aikoja. Aamuaikoja oli vasta kesäkuun puolella. Labra minulla oli varattuna 30.5. ihopolin määräyksestä. Kello kymmeneltä. Olkoon. Jaksan siihen asti olla syömättä ja juomatta. Saanhan edellisenä iltana sentään mässäillä liki puolille öin!

Itse peli oli tiukkaa vääntöä, mutta Ruotsi oli parempi. Suomi teki pahoja virheitä, naapuri rankaisi. Onneksi tämä ei ollut finaali!

Tiistai, 17.5.2022

Tänään jälleen kolea päivä. Tai kolea ja kolea! Torniossa lämpötila oli jopa +8 astetta. Jos ajatellaan viikkoja taaksepäin, emme uskaltaneet edes kuvitella moisia lukemia. Viileätä kuitenkin ja tuulikin aavistuksen kylmällä puolella. Etupihan kinokset sinnittelevät yhä.

Aino se ulkoili kuitenkin sen verran, että putsaiili viimevuotiset kuivat kukkavarret tuolla keskellä pihanurmikkoa olevasta kukkapenkistä. Keräsi irtoroskiakin. Minun ulkoiluni jäi kutakuinkin siihen, että kävin sitten päivällä viemässä neljä säkillistä kertynyttä kasviperäistä kunttaa Jäkälään.

Päivän mittaan tein kuitenkin istumatyötä sisätiloissa. Saattaa olla helppo ymmärtää se, että tuollaiset tasavirran 12V tai 6V pikaliittimet ovat hankalia käyttää, jos tarkoitus on se, että niitä irroitellaan ja taas yhdistetään säännöllisesti. Minulla tämä tarkoittaa akkukäyttöisia valvontakameroita. Pakkasessa hankaluudet vain voimistuvat. Koko ajan saa olla tarkkana, ettei liitin irtoa johdosta. Niinpä paransin hieman systeemiäni. Akkujen kylmyyssuojana on umpisolumuovi. Se saa olla paikalleen asennettuna koko ajan. Tinasin akkunapoihin johtojen päät suoraan. Lyhyet johdot tulevat umpisolumuovisuojan läpi  ulkopuolelle. Johtojen päihin kiinnitin banaaniliittimet. Koiraspuoliset, tietenkin! (kuka arvaa miksi koiraspuoliset?) Kameran johtoon sitten vastaavat naarasliittimet. Käytin kutistesukkaa ja sähköteippiä varmistuksiin. Uskon vakaasti, että tämä käytäntö on merkittävästi vanhaa parempi. Mökiltä tuon seuraavalla reissulla viimeiset vastaavaan käsittelyyn.

Tuli Tarralta sellaista videopätkää, jossa Miekojärvi velloo vapaana. Sunnuntaina ei jää ollut edes mustana. Nopsaan kaikki sitten on tapahtunut. Jäät lähtevät keskijärveltä useinmiten toukokuun kolmannella viikolla. Eli noin 15. - 22.5. Pysyttiin keskiarvossa. Viime vuonnakin ja tietenkin hyvin monesti muulloinkin. Myöhäisimmän jäänlähdön muistan, kun viimeiset hileet helisivät rantavesissä vielä 13. kesäkuuta. Kasarin puolivälissä.

Iltapäivällä kävin ulkomailla. Ihan vasiten tein reissun ICA-Maxiin. Edellisestä käynnistä olikin aikaa likimain 2,5 vuotta. Ei ollut kaupassa ollut isompia remontteja. Tavaratkin löytyivät likimain niiltä sijoiltaan, joissa olin ne aikanaan nähnyt. Ja ne tutut vanhat tuotteet, joita olin lähtenyt hakemaan, ne löytyivät! Ei korona ole mullistanut maailmaa aivan totaalisesti. Paluumatkalla oli rajalla tullin väkeä keltaisissa huomioliiveissään. Kymmenkunta miestä ja naista, ei ne isommin tainneet ketään pysäytellä. Minua ainakaan. No, juoksee se palkka noinkin!

Niinistöt ovat valtiovierailulla Ruotsissa. Nato-kysymys tuo vierailuun omia lisäpiirteitään ja Jenni joutuu paluumatkalle yksin, sillä Sauli lähteekin Magdalenan kanssa (hand i hand) Bideniä moikkaamaan. Suomessa eduskunnan lähetekeskustelu kesti 14 tuntia ja siinähän kävikin niin, että Ruotsi meni kalkkiviivoilla ohi ja oli meitä ennen Natovalmiudessa.

Maanantai, 16.5.2022

Tasan 24 vuotta sitten tämä päiväkirja alkoi. Mistähän sekin idea syntyi? Sehän on pienen ihmisen elämän mittainen aika tuo 24 vuotta. On tänä aikana ehtinyt tapahtumaan monenlaista asiaa. Hyvää ja pahaa. Mitähän jatkossa? Viime aikojen kehitys ei hirveän ruusuista kuvaa maailmasta anna. Lukijakunta on pysynyt vaatimattomana. Osa on siirtynyt lukemaan autuaampia päiväkirjoja. Osa on lopettanut kyllästyttyään. Uusia lukijoita ei ole tainnut tulla samaan tahtiin, kuin vanhoja on poistunut.

Aamupalan jälkeen päätettiin, mikä se olisi päivän ruoka. Aino myös hahmotteli päivän tekemisiä. Ei hän sitä ääneen lausunut, mutta kyllä joukosta saatoin tarkalla korvalla aistia sellaistakin puuhaa, joka saattaisi kuulua minun tehtäväkategoriaan. Ainakin tänään.

Aino poistui jo melko aamusta etupihan puolelle poistamaan vuorenkilpiviidakosta kuivat ja muutenkin ylimääräiset kasvustot. Aamulla oli aika viileää, mutta aamupäivän tunteina aurinko paistoi mukavasti vuorenkilpien kasvustoon. Iltapäivällä siinä voisi olla jopa vileämpää. Valikoin pottupussista 7 sopivankokoista, melko kookasta perunaa ja kuorin ne. Pilkoin ne kattilaan ja seuraksi hain pakkasesta annokset kypsiä lihoja ja porkkanoita. Päivällä tiedossa helponlainen ruoka. Jatkoin sitten harjoituksia etsimällä esiin ikunanpesuun tarvittavat välineistöt. Peseskelin sitten etupihan paraati-ikkunan. Siitähän tulikin ihan kirkas. Takapihan puolelta pesin maassa seisoen ikkunat ulkopuolelta. Ulkopinnathan ne ovat ne likaisimmat. Aino sanoi, ettei taida muuta tarvitakaan. Jätin kamppeet kuitenkin hollille. Jospa huomenissa on toinen mieli!

Aino laittoi keiton kiehumaan ja lisäsi siihen mausteet. Viime vuonna juhannuskesällä kerättiin paljon nokkosta kuivattavaksi. Nokkosta ollaan käytetty paljon ja vieläkin sitä on. Hyvä lisä keittoihin ja ehkä meikäläisen veriarvoillekin merkittävä tekijä.

Iltapäivällä tein pikaisen reissun Motonettiin ja Lidliin. Ensimmäisestä otin kameraan virtakaapelin. Kun siellä viimeksi kävin, sanoi myyjä, ettei Burrelin kaapeli käy Uovisionin kameroihin. Paskapuhetta. Se käy ja sillä siisti. Siirtyessäni seuraavaan kohteeseen totesin, että Puuilon rakennustyömaa on edistynyt kovasti. Syksyksi valmis. Lidlistä otin perinteiset piirakat. Kylmäsavukaloilla oli niin vähän päiväystä jäljellä, että osto siirtyy pari päivää.

Olen suhtautunut varsin epäilevästi Ruotsin Natoon liittymisen suhteen. Olen onneksi olut lopultakin väärässä. Tai ainakin Ruotsi onkin tehnyt niin yllättävän liikkeen, ettei meikäläisen tajunta ole pysynyt matkassa. Se on minun ongelmani, mutta onneksi lopputilanne näyttää olevan hyvä! Yleensä täällä Suomessa ollaan monessa asiassa otettu mallia Ruotsista. Nykyään on meno toinen. Nato-kysymys on hyvä esimmerkki. Suomen tilanne on aika lailla eri kuin Ruotsin, mutta kokoaisuudessaan on hyvä, että molemmat matkaavat Natoon! Tuoreimat Putinin lausunnot Natoon liittymisestämme eivät ole rankkoja. Melkein voisi sanoa että suinpäin. Tyyntä myrskyn edellä, vai onko mies rauhoittumassa? Kokemusten perusteella en uskoisi kovin vankasti rauhoittumiseen!

Suomi otti MM-lätkässä nyt kolmannen voittonsa. Keskiviikkona vastassa Ruotsi. Kumpikohan jatkaa puhtaalla pelillä?

Sunnuntai, 15.5.2022

Eilisillan jääkiekkopeli voitettiin, mutta tiukallahan se oli. Melkeinpä yhtä lailla se olisi voinut päättyä Latviankin voittoon. Etenkin, jos viime minuuteilla pilli olisi soinut eri tavalla. Parempi kuitenkin näin.

Oli ennustettu jopa ihan reipasta vesisadetta aamuyöksi ja aamuksi. Ja vielä jossain määrin päiväksikin. Vettä tulikin, mutta Tarralle sitä ei oikein riittänyt. Lännempänä sadetta saattoi tutkakuvien mukaan tulla reippaamminkin. Lumelle ja jäille sade olisi tervetullutta. Lunta on yhä ja jäätkään eivät ole vielä mustuneet. Kaikki aikanaan.

Pitäisi tietenkin suunnitella niitä kylvöjäkin. Kasvihuoneeseen on vielä huono kylvää mitään. Järvi vieressä on jääkannessa ja järveltä tulevat ilmavirtaukset sen mukaisia. Tänä vuonna kasvihuoneeseen laitan vain salaattia ja persiljaa. Ja tietenkin yritän saada siirrettyä kotoa mökille ne tomaatintaimetkin. Ne ovat jo melkoisia. Liiankin?? Muutamassa astiassa on lisäksi toisen kylvön satoa. Ne saattavatkin olla kuukauden kuluttua parhaimmillaan. Potun siemenet ovat jo mökillä. Ne olisi melkein pakko laittaa maahan toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Onneksi niitä ei ole paljoa. Maistiaisiksi kuitenkin riittävästi.

Puita kuluu tästä eteenpäin aina vain vähemmän ja vähemmän lämmitykseen. Tulee pian jopa vaihe, jolloin saunassa kuluu enemmän puuta, kuin lämmitykseen. Lämmityksen vähenemisen huomaa siitä, että reissut puuvajaan tyhjien korien kanssa harvinaistuvat. Nyt hain ensimmäiset tämän reissun kopalliset tänä aamuna. Tyhjensin tuhka-astiankin. Sopivia kuoppia tuhkalle löytyy koko loppuelämämme ajaksi. Hyvä vain, että saa kuoppiin jotakin täytettä.

Lähdettiin kotimatkalle varsin aikaisin. Matkan varrella näkyi runsaasti elämää. Kanalintuja ja pikkulintuja. Jäniksiä. Jopa kettu ja metsäkauriskin nähtiin. Kun kotosalla kannoin kamppeita autosta sisälle, tuli vielä yksi jänis katselemaan touhujamme. Jäniksillä on nyt kiima. Siksi ne käyttäytyvät hieman oudosti. Ja ovat muuten nyt hauskan kirjavia.

Suomen hakemus Natoon jätetään alkavalla viikolla. Tänään iltapäivällä Niinistö ja Marin julkaisivat hakemisesta virallisesti. Turkki on alkanut kertomaan, mitkä ovat sen vaatimukset Suomen ja Ruotsin hyväksymiseksi. Lypsyllä ollaan siis jo nyt, vaikka lehmää ei vielä olekaan.

Viime yönä Ukraina voitti euroviisut. Ukrainan voitto varmistui jo 24. helmikuuta. Venäjällä on vastauksena järjestetty myös viisut. Nuuskakairan tietotoimiston Tarran toimipisteen saamien luotettavien tietojen mukaan osallistujia oli kolme. Voiton vei niukalla piste-erolla Eräs herra Lukasenka Valko-Venäjältä. Toisen sijan jakoivat Putin ja Kim Jong-un. Jääkiekon MM-kisatkin kuulemma pidettiin Venäjällä. Turnausvoittoon ylsi Venäjä, joka loppuottelussa kaatoi Valko-Venäjän 3-2. Pronssille pääsi Venäjän alle 12-vuotiaat tytöt ja jumbosijalle jäi Kim Jong-un. Pohjois-Koreassa uutisoitiin kuitenkin, että maailmanmestaruuden voitti Kim Jong-un. Puhtaalla sarjalla, voitettuaan kaikki ottelut 100-0. Melkoinen Elmo. Arvatkaapa, kuka voitti pistepörssin?

Lauantai, 14.5.2022

Aamulla jälleen työn laitaan heti kahdeksan jälkeen. Ei auta. Parasta tehdä puut nyt kerralla pois. Poutakeliä tarjolla koko päiväksi. Turhan lämmintä vain. Ensimmäinen tauko pidettiin yhdentoista jälkeen. Kahvisteltiin ja haukattiin voileivätkin. Valoa alkoi jo näkyä tunnelin päässä. Olin saanut sahattua kaikki loput paltit ja rangat. Pilkkeitäkin jo jonkun verran. Kahvin jälkeen meni vielä pari tiimaa. 13:15 puut pilkkeinä ja ladossa pinottuna. Meni kuitenkin vielä liki kaksi tuntia loppuraivauksessa. Kolmelta kaikki kamppeet olivat löytäneet paikkansa. Suojaa tarvitsevat suojattu. Olisi vielä ollut kuorikunttaa haravoitavaksi, mutta ei olikein jaksanut. Ei ihme, ettei leipiäkään saa erilleen toisistaan;-) Varasto tuli juuri niin täyteen, kuin oli mahdollista. On sitä taas puuta.

Syötiin potut ja possukastikkeet. Sitten sauna. Kyllä tänäänkin hiki virtasi. Ja se pöly meinaa tarttua hikiseen ihoon. On meikäläiselle tarpeen ihan tosissaan tauko puuhommista. Kädet eivät ole kauniit katseltavat. Naamasta puhumattakaan. Huulet ovat se kaikkein ilkein reagoija. Kutisee, kirvelee, nahka halkeilee. Sormenpäät ovat haavoilla. Nappien kiinni laittaminen on todella työlästä.

Torstaina linkoamani lumet ovat pääosin sulaneet. Kukkapenkin päällä on vielä paksulti kinosta. Sammakot ovat heräilleet horroksesta. Mielenkiintoista oli seurata niiden kulkua. Eilen ja tänään pari sammakkoa loikki täsmälleen samaa reittiä. Tielle päin. Olikohan kauaksikin matka. Lähin kunnon kutupaikka on Tarrantien ojissa siinä, missä peltoaukea alkaa myöskin tien pohjoispuolella. Räkättirastas on viikolla rakentanut pesän linnunpöntön katolle. Veskin viereen. Rastaat ovat siinä kaivaneet kariketta, jota onkin paksulti. Kolme isoa kuusta pudotti siihen neulasensa. Lehtokurppa on palannut kulmille. Mikähän tässä paikassa sitä viehättää, kun se pesii tässä meillä joka kesä?

Niinistö soitti Putinille. Putputinin reaktio oli yllättävän vaisu. Sanoi oikeastaan vain, että Suomi tekee siinä virheen. Sanoi myös, että Suomeen ei kohdistu mitään uhkaa. Ei kohdistunut myös Ukrainaan. Että sillälailla! Erdoganin lausuntoa on hieman loivennettu. Mutta lypsyksi se menee, ihan varmasti. Toivottavasti ei mene huutokaupaksi Venäjän  ja Naton välillä.

Illalla katsottiin lätkää. Naapurikin oli kannustamassa Leijonia. Tuli perusvoitto. Tänään pitäisi tulla toinen mokoma. Illalla taas TV:n ääreen. Euroviisut eivät kiinnosta. Voittohan on jo varma!

Perjantai, 13.5.2022 ... HUI!

Hieman aamuyöllä pakkasta. Herätessä vielä nollan vaiheilla. Kahdeksan maissa jo +5, kun astelin työmaalle. Yhdeksältä jo +10 astetta. Iltapäivällä +16.

Tänään jatkettiin viime viikonlopun savottaa. Paltinpätkiä riitti aamupäiväksi. Jatkoin sitten hommaa sahaamalla rankoja. Niitä oli kertynyt muutaman pikku renkullisen verran. Iltapäivän lämpö alkoi viemään parhaimmat mehut kropasta. Joka välissä piti istua. Vaatetusta piti keventää. Homma ei enää edistynyt. Olikin parasta lopetella tältä päivältä. Katsoin vielä sääennustusta. Kuuroja luvassa. Pari irtopisaraa oli jo ilmassa. Oli syytä peitellä kamppeet sateen suojaan. Purut lapioin säkkiin.

Tultiin sitten sisälle. Ruuan laitoin lämpenemään. Pihalla kunnon sadekuuro. Olipa meillä hyvä ajoitus. Syönti ja sauna. Naapurikin saapasteli kylään. Sovittiin, että lätkää katsotaan illalla.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys näytti vielä eilen selvältä asialta. Tänään sitten esiin astui Turkki ja sen presidentti Erdogan. Onkohan ukko nyt ihan tosissaan kielteisen kantansa kanssa? Vai alkaako Turkki lypsämään? Kumpikaan ei tietenkään ole suotavaa. Suomelle Turkin temppuilu voi olla katastrofaalista. Jos Suomen jäsenyys estyy, on Venäjällä ikuisesti aikaa tehdä mitä vain Suomen hirttämiseksi. Jos kyse on vain viivästymisestä, voi sekin olla yhtä lailla katastrofi. Ei hyvältä näytä. Kuinka pitkälle Turkki aikoo mennä? Tuossa pelissä voi mennä sekaisin maailmanpolitiikka ja kansainväliset suhteet laajemminkin. Perjantai ja 13. päivä ... epäonnen päivä Suomelle. Enää puuttuu vain se, että Suomi tänään häviäisi Norjalle.

Vaikka iltapäivällä meinasi väsy vallata miehen ja kai naisenkin, voi kokonaistilannetta edistymisen kannalta pitää hyvänä. Tänäänkin saatiin tihmeästä iltapäivästä huolimatta aikaan ihan mukavasti puuta. Jospa huomenna aamupäivästä olisi sen verran virtaa, että saisin sahattua palteiksi loput kuivat kuuset lanssilta. Ja kun saisi ne vielä pilkottua ja pinottua. Se olisi silloin tämän vuoden puuhomma siinä. Tien toisella puolella on lisäksi kuusipino. Se saa todennäköisesti jäädä siihen odottamaan ensi vuotta. Varastotila loppuu. Varapuuvarastoon ei enää puita kerätä. Saataisiin se vain tyhjäksi ja otettua muuhun käyttöön.

Vesi nousee maltillisesti. Pinta on kovin matalalla, joten nouskoon vain. Mitenkähän olin katsonut pari päivää sitten noita Tornion vedenkorkeuksia. Mukamas metrin nousu vuorokaudessa. Puoli metriä on lähempänä. Ja nyt on taas laskenut enemmänkin. Tulee vielä tulvakin, mutta miten paha? Ennusteet Tornioon eivät ole pelottavia.

Torstai, 12.5.2022

Viileä yö takana. Torniossa käväisi jopa hieman miinuksen puolella. Meltosjärvessä pakkasta ei ollut. Iltapäivälle luvassa hyvinkin lämmintä. Eilinen +3 ja vesisade ovat muisto vain.

Aamupäivän "suuri" uutishetki oli se, kun Niinistö ja Marin julkaisivat yhteisen tiedotteen. Tiedotteessa molemmat kannattivat Natoon liittymistä ja että hakuprosessin kanssa ei saa aikailla. Kansan keskuudessa tuorein Nato-kannatuslukema oli 76%. Se ei siitä enää putoa, muttei varmaan paljon kasvakaan. Ehkä hieman. Osa kansasta on vielä Natoa vastaan ja pysyykin. Vasemmalta kuuluu yhä ääniä, että miksi niin kiireellä, olisihan tässä aikaa miettiä. Aikaa kuitenkaan ei ole yhtään tuhlattavaksi. Ukrainan kansan sinnikkyys saattaa olla pelastuksemme. Putputin ei pysty siirtämään joukkoja pohjoiseen niin kauan, kun Ukrainassa tulee joko voitto tai tappio. Tämä aika toivottavasti riittää. Kun hakemus on laitettu, voi lopullinen hyväksyminen kestää vuodenvaihteeseen asti. Toivottavasti kukaan ei ala kampeamaan Suomen jäsenyyttä vastaan. Venäjä kuitenkin yrittää vaikuttaa muihin maihin. Mielikuvitusta piisaa, kun on kyse mustamaalaamisesta. Ulkomailla valtionjohdon ilmoitus otettiin positiivisesti vastaan. Paitsi itänaapurissa. Olemme tervetulleita Natoon. Muistutettiin myös, että nyt alkaa Suomen lähihistorian vaarallisin vaihe.

Kirjoitin palautetta Vaasan leipätuotantoon. Vaasan kauratyynyt ovat saaneet uuden pakkauksen. Valitettavasti myöskään tuote ei ole enää täysin entisen kaltainen. Nyt palasia saa ihan tosissaan repiä toisistaan irti. Osa lähtee ihan hyvin, osa ei millään. Alustava vastaus tuli jo iltapäivällä. Uusi tuotantolinja kuulemma. Tieto mennyt laadunvalvontaan ja tuotekehitykseen. Lupasivat vielä palata asiaan, kunhan asiaa siellä selvitetään.

Syötiin kuhaa ja pottuja. Annettiin tiskikoneen hoitaa vielä virkaansa. Juotiin vielä kahvitkin. Yhden korvilla reissuun. Alposlahdentietä oli lanattu. Nyt ei matkan varrella enää olekaan äärimmäisen pahoja paikkoja. Mökillä +6, sisällä ja ulkona. Emme laittaneet vieläkään jääkaappia päälle.

Tälle päivälle ei ollut tarkoitus vielä ryhtyä puuhommiin. Paisteen puolella oli aika lämmintä ja Aino jotakin harkkasi. Kun olin lopultakin selättänyt teknisen ongelmani, laitoin sitten uusimman kamerani vireeseen. Lähettävä valvonta laajeni. Oikeastaan aika merkittävästikin.

Alapihan puolella oli yhä lunta. Kelkkareitti järvelle sivuaa siinä paikkaa, johon katolta putoaa lunta. Siihen oli kertynytkin aikamoinen valli. Kun eilen oli vesisade ja yölläkin vielä plussalla, oli kinos hieman antautunut. Otin lingon tallistaan vielä kerran. Sain hajotettua kinoksen atomeiksi. Mökin eteläpuolella oli lunta vielä noin 60 sentin vahvuudelta. Mökin reunalta lingottua. Sain senkin poistettua kukkapenkkien reunaan asti. Yläpihan puolella oli myös kattolunta. Sekin lähti hyvin. Jäi jäljelle vain pieni jääkerros.

Vein sitten lingon kesäpaikkaansa. Samalla siirsin kelkan kesäteloille. Eiköhän niiden osalta homma ollut siinä! Vanhan tahkon nostin ulos. Se taitaa pian kadota siitä jonnekin. Meille se ei enää mahdu.

Lintuja on lähimetsissä paljon. Kirjosieppojakin. Hyönteisiäkin jo lentelee. Nokkosperhosia on ja ensimmäiset sääsket ovat pyrkimässä iholle. Järvessä vesi hiljalleen nousemassa. Ensimmäiset rantaporeet ilmestyneet.

Keskiviikko, 11.5.2022

On ollutkin tänään pitkästä aikaa kunnon sadepäivä. Takapihalla vettä alkoi kertymään painanteisiin. Naapurin puolen heinäinen tontti oli jopa veden vallassa. Jos vielä ajatellaan vesisateita, lienee sellainen osunut meillä kohdalle joskus viime syksynä. Täällä Perämeren pohjukassa lunta on enää vähän. Poikkeuksena tietenkin lumivallit, joita koneet ovat talven ajan kasanneet. Jos niissä on runsaasti hiekoitusmursketta, voivat kasojen sisustat olla lumisia ja jäisiä vielä kesäkuullakin. Wäylässä jäät kulkuvat. Torniossa siltojen alapuoli oli jo eilen auki. Vesi noussut eilisestä metrin. Kaukana yläjuoksulla lunta on vielä runsaasti. Tämän päiväinen vesisade taisi vaikuttaa enemmän Ounas- ja Kemijoen tilanteeseen. Tulviiko? Lähipäivät sen näyttävät. Ihan pohjoisessa vaara on hieman myöhemmin.

Tänään täydentävä kauppareissu. Huomenna lähdetään mökille. Kävin eilen jo hoitelemassa suuren osan perusjutuista, mutta en likellekkään kaikkea. Eilen kuitenkin otin niitä kaikkein painavimpia juttuja. Tänään olivatkin sitten kassit keveitä.

Kävin iltapäivän puolella vielä Motonet-reissun. Listalla joitakin teknisiä tarvikkeita ja apuvälineitä. Jossakin vaiheessa on taas aika harrastaa ja silloin on hyvä olla kaikki valmiina.

Ainolla oli illaksi lähtö pelaamaan. Joskus neljän korvilla kurvasi kyyti pihaan. Oltiin ostettu kauppareissulla lihaa jonkunlainen tönkki. Pilkoin sen pieniksi ja laitoin pataan hautumaan. Maustetta luiskahti vähintäänkin riittävästi. Lihat hautuivat mahtavan mureiksi. Emmeköhän ota jo mökillekin pienen annoksen. Yhden ruokailun tarpeiksi.

Niin, mökille mennään huomenna. Ei mennä ihan aamuvarhain. Ei ihan illallakaan. Vaan joskus siinä iltapäivän alkuhetkinä. Kotona vielä syödäänkin. Perjantai ja lauantai ovat sitten puuntekoa ja sunnuntaina tullaan hyvissä ajoin kotiin. Sama kuvio siis, kuin viime viikonloppuna. Puuhomma ei vielä tulevana viikonloppuna valmistu. Mutta kyllä se varmaan puoliväliin asti menee. Tuntuu hieman molemmista siltä, että kaksi fyysistä työpäivää riittää kerralla. Ei siten kannata piippuun itseään ajaa. Kun on sitä pikku hommaa ja jaksettavaa muutenkin!

Tehy ja Super hylkäsivät sovittelulautakunnan esityksen.  He vaativat edelleen 3,6% enemmän korotuksia, kuin mitä muut saavat. Viiden vuoden ajan!  Eli mitäs tuo tekee ...  5*3,6 =  18% enemmän, kuin muut. Voi ihmisen käsi.  Kaikki varmaan muistavat vuoden 2007 Tehy-kaplakan. Silloin vaatimuksien tai paremminkin uhkausten sanottiin olevan ennennäkemättömän julmia. Tehy sai silloin kovat korotukset. Nyt hoitoalalla on taas samansuuntaiset vaatimukset ja samanlaiset uhkailut joukkoirtisanoutumisineen. Joutavat sanoa itsensä irti. Eikös nykyään kaikki hoideta netissä. Lisätään sinne vielä leikkaukset ja synnytykset. Mihin me hoitajia tarvitaan?

17. helmikuuta ja sitten uudestaan 25. huhtikuuta toimitin terveyskeskukseen sieltä pyydetyt mittaukseni. Verensokerit ja verenpaineet. Vieläkään ei mitään kuulu. Tornio ei kuulu työtaisteluiden piiriin. Ainakaan vielä. Näyttää kuitenkin siltä, että työt terveyskeskuksessa on kuitenkin vähin äänin lopetettu. Ainakaan minua ei siellä enää huomioida. Toivoton tapausko?

Tiistai, 10.5.2022

Ainon nimipäivä. Eilen ja toissapäivänä oli vielä liputuspäivät, tänään ei. No, on tähän viikkoon osunut vielä kaksi liputuspäivää lisää. Kahdeksassa päivässä neljä liputettavaa.

Aamupalan jälkeen nimipäiväsankari kuori potut. Kahden päivän keitosta varten. Minulla suunnitelmissa pieni kauppareissu. Ei sen vuoksi, että jotain tarvittaisiin kipeästi, vaan siksi, että jotkut asiat on viikon sisään hankittava ja ainakaan niiden vuoksi ei tarvitse eri reissuille mennä.

Aino rasvaili sitten talvikenkiä varastokuntoon. Minäkin olin jo eilen siirtynyt sandaaleihin. Se on tämän kesän muotijalkineeni. Kuten 15 edellisenäkin kesänä. Kevätloskasta syysloskaan. Poistuin sitten reissuilleni. Aluksi apteekkiin. Trexan lopussa, otin aamulla viimeisen. Sitä otetaan vain kerran viikossa, joten olisi ollut viikko vielä aikaa. Sitten tankille. Ei ole onneksi viikottain tuota ajoa kovin älyttömästi. Nytkin alkaa ja käymään kukkaron päälle nämä bensareissut. Hinta lähentelee jo neljänneskymppiä. Mikähän on oikeasti se kipuraja, jolloin autoilu on lopetettava kokonaan? 2,5, 3 vai 5 euroa litralta? Jossakin se raja tulee, se on selvä. Tämä on sen yhden kusipään syytä. Kestettävä tämäkin on. Tämä ei ole mitään verrattuna siihen, miten asiat ovat Ukrainassa. Entä kohta muualla?

Sitten kauppakeskukseen. Nostin pankkiautomaatilta hieman käteistä. Muutamaksi kauppareissuksi. Mistäpä hänet tietää, vaikka idästä tulisi datalinjoja pitkin sellainen pulssi, joka pistää pankkimaailman sekaisin ja tilit jumiin. Onpa ainakin pariksi kauppareissuksi pörsissä valuuttaa. Ennen koronaa maksoin ostokset liki 100-prosenttisesti rahalla. Kun korona tuli vaivoiksemme, muutin minäkin käyttäytymistäni. Yli kahteen vuoteen tämä päivä olikin ensimmäinen, kun otin seinästä rahaa.

Mikähän siinä mahtaa olla takana, kun Niinistö ja Marin panttaavat Nato-kantansa julkistamista? Joku kumma asia siinä vitkuttelussa on takana. No, loppuviikolla olemme tässäkin asiassa viisaampia. Olisi muuten aika kova juttu, jos molemmat sanoisivatkin ei! Tai vaikka toinenkin.

Paistoin pakastimesta jauhelihapaketin. Liha oli hirveä! Jaoin sen sitten neljään osaan. Yhden osan käytin keittoon jo nyt. Olipahan hirveän hyvää hirveä! Iltapäivän nimpparikahville järjestyi banaanikakkua. Jo vain!

Maanantai, 9.5.2022

Eurooppa-päivä. Venäjällä voitonpäivä.

Meikäläisellä välipäivä! Nyt 76% suomalaisista on Naton kannalla. Mahtoikohan Puuttinilla olla minkäänlaista aavistusta siitä, miten sota Ukrainassa lisää suomalaisten ja ruotsalaisten Nato-kannatusta. Putputin saa lisää Nato-rajaa kerralla 1350 kilometriä. Nyt sitä on kai nippa-nappa yli 1000 kilometriä. Tällaistako hän halusi? Voitonpäivän puhe tänään oli vanhan jauhamista. Ylilentoja ei ollut. On epäilty, että lentäjän ovat vähissä. Harjoituksiin heitä kuitenkin riitti. Jospa olikin niin, että paraatipaikan läheisyyteen oli päässyt pesiytymään ryhmiä, joilla oli sopivia it-ohjuksia takataskussa. Olisihan se ollut mahtavaa, jos Tuomiopäivän kone olisi pudotettu Punaiselle Torille.

Takapihan lumitilanne on edistynyt niin, että siellä on lunta enää muutaman lapiollisen verran. Hajottelin nekin vähät ja huomenna lienevät ne jo kadonneet. Takapiha on hyvin syksylllä haravoitu. Paikkailla ei tarvitse. Aino näppäsi kukkapenkeistä kuolleet lehdet. Minä pilkoin samaan jätesäkkiin sen pienen kuusentarrin, joka ajoi joulukuusen virkaa neljä ja puoli kuukautta sitten. Oli muuten kuusi yhä priimakunnossa. Ei kuivanut, ei karistanut neulasiaan. Annoin vääriin paikkoihin esiin nousseille kevätesikoille RoundUp-ruiskeet. Olikin hyvä tehdä nyt, kun mitään muuta vihreää ei ollut vielä noussut. Etupihalla on yhä koneen puskemia lumikasoja. Talvella ne olivat 3-4 metriä korkeita. Nyt juuri vähän yli metrin. Kuutiomäärässä hurja vähennys.

Kävin sitten iltapäivän päätteeksi renkaiden vaihdossa. On se niin helppoa nykyään. Olen käyttänyt jo vuosikaudet rengashotellin palveluita. Kerran kävi niin, että autoa vaihtaessamme toiset renkaat eivät mahtuneetkaan varastossa niille varattuun tilaan. Olisi pitänyt alkaa purkamaan hyllyjä. Lopullisen päätöksen siirtyä käyttämään palveluita oli se, että autossa ei ollut enää tunkkiakkaan, eikä rengasavainta. Varapyörästä puhumattakaan.

Eipä rapisseet nastat enää asfaltilla, kun ajelin seuraavaan kohteeseen. Menin Tamppiksen ... öh ... Tokmannin puutarhamyymälään hakemaan potun siemeniä. Perunoiden kasvatus on meillä hiipuva harrastus. Ennen oli tärkeää, että kellariin saatiin satoa talveksikin. Nyt riittää se, että kesällä saadaan maistiaisia uusina pottuina. Eikä sekään nyt maankaatojuttu ole, jos emme onnistu viljelyissä. Kaupoissa on hyvä tarjonta ja Piimätien puodista saa paikalista uutta perunaa. Siemeniä oli nyt niukasti tarjolla. Lajikevalikoima onneton. Otin kuitenkin pikkuisen pussukan jotakin. Ettei harrastus ihan kokonaan kuole. Ja metsään kuokkimani pottumaa kasva umpeen.

Tärkeitä päätöksiä loppuviikosta. Ainakin tärkeitä mielipiteitä. Tunnelma tiivistyy. Ja mitähän se itäinen naapuri keksiikään meidän kiusaksi?

Sunnuntai, 8.5.2022, Äitienpäivä

Onnea kaikille Äideille

Yöllä joitakin kymmenyksiä miinuksen puolella. Aamulla Aino katseli pihalle. Onpa syksyllä tullut huonosti haravoitua tuo piha! No joo, niinhän se on. Mutta kun oli Ainolla se selkäleikkaus lokakuun alussa, niin oltiin kolme viikkoa putkeen pois mökiltä. Ehti satamaan lumen. Siinäpä selitys harkkaamattomuudelle. Osa pihasta on vielä kinosten alla. Kaikkea ei vielä pysty haravoimaan. Viikko tai pari, niin sitten alkaa lumi olla vähissä.

Hain täydet puukopat. Sisälle pienempää klapia lämmityksen käynnistämiseen, saunaan normaalia puuta. Eilen olin hakenut sisälle kopallisen. Eli kämpän lämmitykseen oli mennyt vain  kaksi kopallista puuta. Ilman lämpenemisen  huomaa  puun kulutuksessa. Joskus kevättalvella tein korillisen varsinaisia syttöpilkkeitä. Ne ovat olleet tosi käteviä syttöhommissa. Niitä tarvitsee 3-5 kpl / sytytyskerta. Ja välttämättä ei yhtään, jos on pikkupuuta puukorissa muutenkin. Pilkoin tänään taas puukopallisen näitä säleitä. Lisäksi pikkukopallisen. Riittänee kesän ajaksi.

Mökin läheisyydessä on pystyssä vielä kolme kuivaa kuusta. Ne näkyvät istumapaikalleni pöydän ääressä. Säpsähdin, kun yhden kuusen rungolle tuli valkoselkäinen tikka. Ei, apua! Ei tänne valkoselkätikkoja. Eikä liito-oravia. Otin hyllystä lintukirjan. Valkoselkätikasta ei ollut kuvaa. Muutama sana vain. Entäs pohjantikka? Senkin kuva puuttui. Netistä löytyi sitten kuviakin. Ja pelastus. Se oli pohjantikka.

Kotimatkalla tein sellaisen huomion, että lumi pelloilta on alkanut katoamaan. On sitä lunta vieläkin, mutta isot alueet ovat jo lumettomia. Se varmaan vaikutti jonkun verran myös siihen, että teiden varsilla näkyi niukasti lintuja, joita aiemmin on näkynyt pälvillä ja muilla paljailla alueilla. Lumetonta evästaukopaikkaa on linnuille nyt kaikkialla. Lisäksi nyt emme ajaneet bongariparatiisin kautta. Siellä lintuja yleensä on runsaasti.

Jo matkalla mietiskelin, mitäpä laittaisin ruuaksi Äitienpäivän kunniaksi. Mielellään jotakin muuta, kuin mitä normaalisti syödään. Onneksi muistin lehtipihvipaketin, jonka olin joku aika sitten ostanut pakastimeen. Siitäpä se valmistui. Kunnon kermapotut seuraksi. Hyvää oli.

Pian pari viikkoa olen painiskellut erään teknisen ongelman kanssa. Kun en saanut asiaan tolkkua, otin myyjään yhteyttä s-postilla. Myyjä konsultoi maahantuojaa. Mökkinaapurillakin samanlainen ongelma, ratkaisematta sekin. Tänään kotiin tultuamme hain postin. Siellä oli se kaipaamani mikroSD-kortin adapteri. Alustin muistikortin ja ongelma ratkesi. Wau, kerrankin jotakin hyvää! Ratkesiko siinä samalla naapurinkin ongelma? Toivottavasti.

Pistin ajanvarauksen huomisiltapäivälle. Renkaiden vaihtoon. Tiet ovat jo sulat ja vähäiset lumisateet eivät lumipeitettä kasvata. Lumi sulaa sitä mukaa, kun sitä maahan tulee. Jos kunnon takatalvi yllättää, voidaan tietenkin pysytellä joku päivä aloillaankin. Eipä meillä ole sen suhteen ongelmia. Jäin sitä ihmettelemään, kun en saanut minkäänlaista ilmoitusta varatusta ajasta. Joskus neljän tunnin kuluttua rengasliikkeen sivusto oli yhä auki selaimessani. Painoin uudestaan huomista päivämäärää katsoakseni, onko klo 15:30 yhä vapaana. Minun varaustietoni poksahtivat samassa ruudulle. Punaisella luki, että täytäpä puhelinnumerosi oikein. Siinä oli viiva ja sen poistin. Nyt vasta varaus meni perille. Olipa tuuri, etten aiemmin sulkenut kokonaan ko. sivua!

Ensi viikonloppuna alkaa jääkiekon MM-kisat. Suomi oli vielä joku aika sitten jopa ennakkosuosikki, mutta ei enää. Peräkkäiset tappiot viime peleissä eivät oikein hyvältä vaikuta. On toki Leijonat olleet huonommassakin jamassa ennen kisoja ja mestaruus on tullut. Toivotaan parasta. Euroviisutkin tulossa. Onkohan Ukrainan voitto jo varma? Putinin vahva taustatuki sen tekee!

Lauantai, 7.5.2022

Eilisiltana paranneltiin hetki maailmaa naapurin kanssa. Rouvat lauloivat naapurissa karaokea. Mekin ehdimme loppuillasta mukaan. Kypsä ääneni alkaa jo mennä ylikypsän puolelle. Muutenkaan ei kaikki ole kuin ennen. Minkäs teet!

Ei sitten tullutkaan aamuksi sadetta, vaikka hieman sellaista oli luvattu. Sadealue ohitti meidät etelän puolelta. Perämeren rannikolla satoi reippaastikin. Jokohan tuli niin paljon, että sillä on vaikutusta tulvatilanteeseen?

Aamulla meinasi iskeä suonenvetokohtaus. Poikkeuksellisesti kädessä. Kaksi kertaa se yritti, mutta ei se sitten mahtanut vastaväännölleni mitään. Myös tänään pihalle 8:45. Toisen kerran peräkkäin näin myöhään. Se ei kerro laiskuudesta,vaan se kertoo siitä, että asiat ovat hallinnassa ja mitään tulista hoppua ei puunteon kanssa ole.

Tämä päivä sujui pitkälti eiliseen malliin. Saman verran meni kaikenkaikkiaan aikaakin. Saatiin varastonlaitapino valmiiksi jo kymmenen aikoihin. Sitten jouduin hetken pullistelemaan lihaksia, kun piti raivata tyhjäksi puuvaraston etuosaa. Siihen kun oli tarkoitus jatkaa pilkkeiden asentamista. Viime vuonna se ei tullut aivan piripintaan. Kolmen pinon yläosat jäivät vajaiksi. Painavin raivattava oli vanha kamiina. Liki 100-kiloinen. Se siirtyi yllättävänkin helposti pihalle, johon sen peitin muovihupulla ja pressulla. Kamiinalle on suunnitelmissa paikan siirto vielä kertaalleen tälle kesälle.

Päiväkahvin aikaan sovittiin, että emme jää maanantaiksi. Eli huominen ei ole työpäivä ja tänään lopetellaan hommat hyvissä ajoin. Aino on pystynyt oikealla kädellä pinoamaan pilkotut puut. Lepoaikoina on harkannut hieman. Lähinnä risua ja oksaa. Yhden jälkeen sanoin jo Ainolle, että lopettelee tältä päivältä. Minä jatkan kolmeen asti ja silloin olisi ruoka. Ruuan jälkeen pinoan klapit loppuun ja viimeistelen varaston vajaat pinot. Varttia vaille kaksi alkoi taas se auringon räkötys. Sain laitettua pressun niin, että porotus ei osunutkaan minuun. Helpotti heti. Helle kun oli jo kivunnut 11 asteeseen!

Hieman ennen kolmea lopettelin minäkin. Peittelin laitteet ja palttipinon. Ruuan jälkeen sitten vielä puita pinoamaan. Sain järjesteltyä pinot niin, että nyt ei enää tarvitse katon rajaan heti kiikkua. Ainolle ainakin helpotusta.

Tutkailin vielä puiden kokonaistilannetta. Kesällä poltellaan puita tuosta räystään alta. Sitten jatketaan taas varapuuvarastosta. Siellä on pilkettä vielä muuan motti. Veikkaisin, että ne riittävät ensi vuoden puolelle, helmi-maaliskuulle. Silloin saamme lopullisesti sen varaston oikeaan varastokäyttöön. Nytkin siellä on jo hieman kampetta. On hyvä toimia näin. Ei enää millään viitsisi alkaa uuden varaston tekoon!

Sunnuntaina äitienpäivä. Onnea kaikille Äideille. Olette ihania!

Perjantai, 6.5.2022

Noniin, tänään sitten pilkkeitä tekemään! Varttia vaille yhdeksältä pihalle. Tuntinen meni siihen, että sain pilkkomispaikan ja -koneen paikoilleen. Tankkiin vielä bensat ja ei muuta kuin nykimään konetta käyntiin. Niin, nimenomaan nykimään ja nykimään. Koneessa oli sama vika, kuin viime vuonnakin: rikastinvipu ei liikkunut mihinkään. Yritin löytää syyn, mutta kun ei! Tein sitten lopulta niin kuin viime vuonnakin. Eli laitoin tulpanreiästä bensaa sylinteriin. Tulppa takaisin ja sitten lähtikin laakilla. 20 minuuttia meni hyvää työaikaa hukkaan. Kun sitten jossakin vaiheessa sammutin koneen kahvien ajaksi, olin taas varma, että sama temppu on edessä. Mutta kas, vipu olikin vapautunut ja liikkui niin kuin sen pitääkin. Ok, homma taas hanskassa.

Trukkilavojen päällä oli kolme pinoa vierekkäin. Otin paltteja vuorollaan kaikista pinoista, jotta jäljelle jääneet puut eivät kaatuisi. Keskipäivällä kahvitauko. Kolmelta ruoka. Syönnin päälle vielä tuntinen pilkkomista. Sitten riitti. Peitin kaiken oleellisen pressuilla. Päivä pulkassa. Kahdeksan tunnin työpäivä sisältäen yhden kahvitauon ja ruokatauon. Aino pystyi oikealla kädellä pinoamaan puut ja homma meillä edistyikin tosi hyvin. Varaston laita ei vielä ole täynnä, mutta huomenna varmaan se täyttyy parin tunnin urakoinnin jälkeen. Sitten onkin hieman raivattava varaston nurkkaa ja täyttää se pilkkeillä. Ensi viikonloppuna ehkä.

Päivä on ollut lämmin. Toistakymmentä astetta mittareissa. Pilkkomapaikalla iltapäivällä jo aika tukalaakin, kun aurinko paistoi suoraan leveään selkään. Pilvipouta olisi parempi sää. Tuuli on ollut reipas, mutta lounaan puolelta, joten se ei viilentänyt oloa. Aamupäivällä kuusen oksat suojasivat auringolta. Ja mikä parasta: ei sääskiä!

Tänään joskus iltapäivällä oli kaipaamani paketti tullut perille. Se lienee nyt postilaatikossa odottamassa minua. Sunnuntaina kai sitten pääsen taas harrastamaan tuskailua.

Torstai, 5.5.2022

Mökillelähtöpäivä. Mutta todella erilaisella aikataululla, kuin yleensä. Seurasin samalla aamupäivän aikana netistä yhtä postilähetystä. Se oli jo ohittanut etelästä tultuaan Oulun. Ehkä tuli jo Tornioonkin, mutta jakeluun se ei ennättänyt. Harmi. Olisin sitä tarvinnut mökillä. No, pärjäillään ilman.

Yritin hajottaa takapihalla eli auringon puolella lumikinoksia. Ei se vaan niin helppoa ollut. Kinoksissa maata vasten oli pehmeää soselunta, mutta koko muu kinos oli umpijäässä. Lumilapiolla sain vain vaivoin palasia lumesta. Heittelin niitä lumettomille paikoille. Sain aikaiseksi kinoksen läpi polun. Kyllä se nyt alkaa sulamaan. Ei vielä tänään, mutta huomisesta alkaen. Voi olla, että mökiltä palattumme lumet ovatkin aika vähissä.

Aino kuori mökille keittoperunat valmiiksi. Minä tein hyvissä ajoin kuhat ja venepotut sille mallille, että ei tarvitse kuin laittaa uuni päälle, niin alkaa tapahtumaan. Käväisin suihkussa. Sillä aikaa oli Aino laittanutkin uunin päälle. Syötiin sitten puolen päivän aikaan. Tiskikone päälle ja sitten rauhassa varustautumaan reissuun. Odoteltiin kuitenkin tiskauksen valmistuminen.

Matkan varrella eräässä talon liittymässä katsottiin, joko siihen mahtuu henkilöauto parkkiin. Tilaa oli. Mökillä raportoin asiasta. Mökillä oltiin kahden jälkeen. +3 astetta sisällä ja ulkona. Laitoin ämpärit räystäiden alle. Pikkuinen tihku päällä ja auto rapainen. Kohta huljuuttelin auton päältä irtokurat. Vanhat ja siihen kuivahtaneet eivät lähteneet.

Paneuduin hetkeksi jälleen tekniseen ongelmaani. Nyt täytyy sanoa, että olen täysin ymmälläni. Testini antoi outoja tuloksia ja siitä voisi päätellä, että vikaa onkin kahdessa tai jopa kolmessa paikassa. Tarkoittaa silloin myös sitä, että testaus on hankalaa. Auttaisikohan yksi olut?

Nuuskakairan tietotoimiston Tarranlinnan sivutoimipisteen saamien tietojen mukaan, on Valko-Venäjä hakenut salaa Naton jäseneksi. Kremlistä ei tietoa ole vielä vahvistettu.

Keskiviikko, 4.5.2022

Aamulla tehtiin se päätös, että mökille mennään huomenna. Emme kuitenkaan lähde ihan aamulla, vaan taidanmme syödä puolisen vielä kotona. Menoksi joskus iltapäivän puolella. Vaikka öisin onkin vielä hiukan pakkasta, ei mökin lämmitys ole mikään ongelma. Siksi mökillä ei tarvitse välttämättä olla aamupäivällä. Talvellla se on vähän eri juttu. Pakkasta on ja pimeää. On hieman kolkompaa lämmittää talvikämppää pimeässä ja jääkylmässä mökissä. Siksi talvisin ollaan menty useinmiten jo päivällä.

Eilisiltaisia ohjelmia oli kolmin kappalein nauhalla. Eli paremminkin kovalevyllä. Vanhat välineet yhä vain mielessä. Pelit olivat tietenkin ohi ja katsottiinkin nyt aamusta nuo tallenteet. Aamupäivän loppuessa kaikki oli katsottu ja syötiin jälkimmäinen puolikas eilisestä sopasta.

Laitoin tiskikoneen päälle ja kun se oli hommansa hoitanut, lähdettiin kauppareissuun. Käytiin vain Cittarissa. Perusjuttuja vain nytkin listalla. Sen verran kuitenkin enemmän, että pärjätään vaikka ensi tiistaihin asti.

Kotona kahvit. Lähdin sitten vielä käymään tankilla. Kävin myös ulkomailla ja Rustassa asti. Aino halusi uuden mopin. Merkki ja malli olivat tiedossa. Netin mukaan saatavuus Torniossa olematonta, mutta Haaparannan Rustassa olisi. Ja löytyihän se sieltä.

Venäjä on alkanut lisäämään disinformaatiota koskien Ruotsin ja etenkin Suomen sotapolitiikkaa. Vähän muutakin. Suomi kuulemma on keskittämässä panssareita itärajalle. Kuinkahan moni loppujen lopuksi Venäjällä uskoo tämän? Voisi kuvitella, että on vaikea kenenkään uskoa Suomen uhkaavan Venäjää. Ei, vaikka venäläiset olisivat totaalisesti aivopestyjä. Luulisi siellä aivokopassa olevan edes yksi harmaa solu, joka vielä on hengissä.

Huomenna siis mökille. Kävin iltapäivällä postilaatikolla, mutta ei. Tekniseen ongelmaani en siis saanut ratkaisua. Huomenna olisi aamupäivästä vielä pieni mahdollisuus, mutta mihinkähän kellonaikaan posti tulee ... ja tuleeko edes huomenna? Ongelma kulkee mukanani mökille. Yksi temppu vielä on tekemättä. Jospa kuitenkin ...! Mökille siirtyy myös se puutyöni. Keittiön kaapista tarvitsen siihen vielä jotakin. Sitten se on viimein valmis. Ja joutanee joksikin aikaa jonnekin pois silmistä.

Onkohan sillä Putinilla syöpä? Sellaisia huhuja kun on liikkeellä. Meinataankohan se leikata. Olisi anestesialääkärillä paikka. Mittavirheen paikka!

Tiistai, 3.5.2022

Jo iltayöstä musta maa muuttui valkoiseksi. Pakkasta oli juuri sen verran, että aamulla lumi oli yhä maassa. Koko sentin kertymä. Päivällä uudesta lumesta ei ollut enää tietoakaan. Varjossa ei lämpöasteita juuri ollut päivälläkään. Paisteen puolella kuitenkin lämmintä. Siellä lumikin koko ajan sulamassa. Vaikkakin hitaasti.

Eilen oli se labra. Ihopolin turvakokeita. Ihopolille saa soittaa 8:30 - 10:30 välisenä aikana. Odottelin kuitenkin ihopolin soittoa, mutta sitä ei alkanut kuulumaan. Kello tuli 10:20 ja soittoaika oli loppumassa. Siksi soittelin, ja kerroin vastaajalle asiani. Meni vartti ja Kaisuhan sieltä sitten soitteli. Veriarvot olivat yllättävänkin hyvät. Maksan poks-lukemakin oli parantunut merkittävästi. No, ei se kehno ole ollutkaan. Sitä ihmettelin, kun hemogobiini oli noussut. Hb on ollut viime vuosina alhainen. Alle alarajankin. Viime kuukausina tilanne on parantunut. Normalisoitunut. Syitä veriarvojen muutoksiin ei juuri ole tiedossa. Samat ovat eväät olleet aina. Paitsi ... olen vaihtanut kolesteroolilääkkeen toiseen. Veikkaan sitä syypääksi siihen, ettei maksa nyt rasitukaan pahasti.

Kun illemmalla tulee kuulemma muoreja koko köörillinen pelaamaan, päätti Aino siivoilla jotakin. Kuorin pottuja ja sen päälle ehdin minäkin hetkeksi osallistumaan. Uunissa hunajoi joitakin pikku pitsoja. Paistamisen ja keittoruuan jälkeen rankka tuuletus. Pitsoissa oli tietenkin valkosipulia ja ne pääsivätkin heti kuumina varaston puolelle haisemasta.

Iltapäivän puolella tein pikareissun Lidliin. Jotakin ostin jo loppuviikon eli viikonlopun varalle. Jotakin ostin illan varalle. Jotakin ostin pitemmäksikin ajaksi, kun sopivasti yksi juttu sattui silmään.

Olen joskus maininnut kansiosta, johon päivitän mökkijuttuja, joista on hyvä tietää päivämäärä, milloin joku homma on hoidettu. Nyt oli pakko muuttaa yhtä taulukkoa. Siihen olin merkinnyt päiväykset, milloin olin vaihtanut akut tai paristot kameroihin. Tuli sitten merkittyä muutakin tietoa. Ja sitten merkkasin kaikkea muutakin, johon olin vaihtanut patterit. Eihän siitä mitään tullut. En enää löytänyt töherryksien seasta sitä oleellista tietoa. En myöskään ollut ajatellut sellaista, mitä olisi pitänyt. Ja tärkeää tietoa jäi kirjaamatta ja se pisti pasmat välillä sekaisin. Tänään ryhdistäydyin. Tein kamerataulukon kokonaan uusiksi. Muista patterilaitteista tuli myös oma taulukkonsa. Tietoa kertyy nyt paremmin. Ja niistä asioista, joilla voi olla jotakin merkitystä!

Muorit pelailivat nyt siis pitkästä aikaa. Minusta tuntuu, että joskus on meno ollut äännekkäämpääkin. Rauhallista oli. Nautiskelivat. Pelin aikana katsoin pois yhden tallennuksen. Ihan hauska komedia, jossa kuitenkin oli myös aika rankkoja ja raakoja kohtauksia. Hui!

Sääennusteita kun seurailin, on tässä lauantain osalta tapahtunut merkittävä muutos. Piti olla sadetta ja koleaa, mutta nyt näyttäisi olevan tulossa lämmin (+10) päivä. Kuten perjantainakin. Torstaina olisi sade ja kylmä ilma. Tällä hetkellä kannattaisin ajatusta mennä mökille torstaina. Kämpän lämmitykseen ja pilkkomapaikan järjestelyyn. Perjantaina ja lauantaina pilkkeitä, ja sunnuntaina taas kotosalle. Ehkä vasta maanantaina, jos klapityömaa ja sää niin sallivat tai jopa edellyttävät. Seurataan tilannetta!

Maanantai, 2.5.2022

Yö oli nyt vaiheeksi leudompi. Torniossa asteen verran plussaa kylmimmilläänkin. Meltosjärvessä asteen kymmenys tai kaksi miinusta. Yöllä ja päivällä sadekuuroja. Aikainen nousu tänäänkin, vaikka valvoin illalla pitkään eikä aamulla olisi ollut mihinkään kiirettä.

Jo ennen aamupalaa viimeistelin vielä käsityötäni. Yksi puristin oli ollut yön ajan pitämässä huolta siitä, että levy ja laitapuu liimaantuvat yhteen oikealla tavalla. Irroitin puristimen ja sain nyt liimattua sen takana olleen pätkän. Kun teos on kuivunut, se lienee sitten valmis testattavaksi.

Oli labraan aika 10:10. Sinne siis. Oin paikalla 10 minuuttia etuajassa, mutta vuoronumeroni oli jo taulussa. Kännykkä piippasi jotakin viestiä, mutta ensin labrat, sitten muut. Suoni löytyi helposti ja putket täyttyivät. Lappu teipillä reiän päälle ja homma selvä. Parin minuutin homma. Autossa ennen liikkeelle lähtöä katsoin, mikä se oli piipannut kymmeneltä. Täh ... labran varmistus että muistathan ... mutta eri vuoronumero, kuin millä nyt jo kävin. Sitten sen hoksin. Labravaraus oli huomiselle. Olin varmuuden vuoksi varannut ajat kahdelle peräkkäiselle päivälle. Syy: en silloin tiennyt, milloin tulee Ainolle kipsin poisto. Jos se olisi ollut tänään tai huomenna, olisi minulla kuitenkin jompikumpi aika käypänen labraan. Pitääpä kotona muistaa peruuttaa huominen varaus. Muistinkin. Siinä vain oli yksi hauska juttu. Kun sain varaukseni ruutuun, en meinannut millään löytää toimintoa, jolla olisin voinut poistaa varaukseni. Oli vain toiminnot muuta aikaa tai muuta labraa. Ja sitten navikointia helpottamaan peruuta-painike. Mistä ihmeestä saan poistettua varauksen? Yhdessä kohdassa luki, että varauksen voi poistaa huomenna viimeistään 9:50, kun varattu aika oli tasan kymmeneltä. Lopulta sen hoksin, kun painoin peruuta-nappia. Se tarkoittikin varauksen poistoa, eikä liittynyt ruutunavigointiin mitenkään. Tunsipa sitä taas itsensä fiksuksi!

Ajelin kauppakeskukseen. Ennen Cittaria astelin Telian putiikkiin. Vuorolappu kouraan ja odottelemaan. Oli kaksi asiakaspalvelijaa. Vuorotaulussa oli numero 3. Minä sain numeron 7. Jossakin vaiheessa asiakkaita tuli lisää. Pian olin kuitenkin varma, että kun jo nelosta palveltiin, olisin ilmeisesti seuraava. Joku oli varmaan kyllästynyt odotteluun ja lähtenyt välillä pois. Aulasta tuli yksi mummeli ja parkkeerasi itsensä palvelutiskin tuntumaan. Olin valmistautumassa sanomaan pian jotakin, mutta näin sitten mummulla lapun kourassa: numero 6! Olikin ilmeisesti käynyt kahvilla tai muissa liikkeissä välillä. Mummelin asia oli onneksi lyhyt. Pääsin seuraavana. Kauaa ei mennyt minullakaan. Oli vain kysymyksiä viikko sitten hankkimastani SIM-kortista. Kohta jo viikon jatkunut tekninen ongelmani ei selvinnyt. Tulipahan vain suljettua yksi vikavaihtoehto pois kuvioista.

Cittarista melkolailla perinteiset alkuviikon ostokset. Poikkeuksena ainoastaan pakastealtaasta yksi piirakkataikina. Pyöreä. Iltapäivällä runttasin sen piirakkavuokaan ja kaadoin rasiallisen marjoja ja jotakin jauhemaista sokerin ohella seuraksi. 200 astetta ja 35 minuuttia. Tuli hyvä marjapiirakka.

Kotosalla olin ottanut kyynärtaipeesta tupon pois. Noin tunnin se oli siinä ollut. Tuppoon oli tullut vain pieni pisara verta, mutta nyt se alkoi vuotamaan. Loppui se vuoto onneksi pian. Olin varmaan kauppakasseja kantaessani rasittanut pistoskohtaakin.

Iltasella eilen katsoin elokuvaa, mutten jaksanut katsoa loppuun asti. Lopetin keskiyöllä. Viimeisen tuntisen pistin tallentumaan. Tänään alkuiltapäivästä oli sopivasti aikaa katsoa se viimeinenkin tunti. Ei mikään hirmu hieno katselunautinto, mutta ehkäpä silti kannatti katsoa.

Sen verran teknisen ongelmani selvittely nytkähti eteenpäin, että tilasin verkkokaupasta mikro-sd -kortin. Torniosta ei sellaista löytynyt. Ehkä isompi edistys on se, että myyjäliikkeestä minulle lopulta vastattiin. Sähköpostissa ei vielä ratkaisua ollut, mutta asia on sielläkin selvityksen alla. En ole ongelman kanssa yksin.

Sunnuntai, 1.5.2022, Vappupäivä

Taas yöllä niukasti pakkasella. Kolmisen astetta. Ei kevät juuri edisty, kun yöllä pakkasta kolme astetta ja päivällä kolme plussaa. Järvellä liukas keli. Kelkkailijoita ja pilkkijöitä vielä näkynyt. Jää on vielä vahvaa.

Lähtöpäivä. Toin taas kopat täyteen puuta valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Viikonloppuna nyt kulunut 3,5 kopallista. Se on ihan ok. Sisällä lämpöä on riittänyt, mutta tukalaa ei ole ollut. Ei ollut aamulla kummempaa kiirettä. Eilen katsottiin naapurin kanssa sitä ongelmaa, josta keskiviikkona mainitsin. Emme saaneet asiaan tolkkua, vaikka paikalla oli tupla-ammattilaiset. Tarkistelin jälleen aamulla asetuksia, mutta en löytänyt virhettä. Jäi yhä kotitehtäväksi tämä ongelma.

Suoritin pientä viimeistelyä hiekkapaperilla. Eli edistin joutessani sen pikku askarteluni tekoa. Kokosin sitten kaikki tarvikkeet auton kyytiin. Neljä puristintakin. Kotona on taas hetkeksi pientä puuhaa. Verkkohuoneessa nostin kaikki kosteat verkkoni roikkumaan. Jatkossa pitää verkot tutkia. Osa roskiin, osa selvitettävä. Hakkasin vielä jäitä alapihalta. Näillä lämmöillä edistyminen on todella hidasta.

Aino kävi vielä kävelyllä. Tarranmaa uinui vielä ja näki unta Vapusta. Kello tuli jo kymmenen. Lähdettiin kotimatkalle. Joillakin pelloilla on jo pälviä. Jotkut täysin lumen vallassa. Kylmästä huolimatta lintuja paljon. Aino joitakin yritti kuvatakin. Pitäisi tietenkin olla oikeat välineet siihen hommaan. Raumon peltoteillä bongareita jo muutamia. Joskus tie on melkein tukossa bongareiuden johdosta. Jopa hieman vaarallisesti.

Kotona kahvit. Sitten suihkut ja pyykitkin. Akkuja lataukseen. Kolmen maissa ruoka. Sitten loput Vappupäivästä vapaata! Tuli tuhrattua siinä runsas parituntinen jääkiekon parissa. Se on selvää, että joskus se tulee. Nimittäin Suomen surkea peli. Pikkuleijonilla paljon parempi ote. Ekan erän aikana jatkoin pikku projektiani. Pikkuruisia nauloja ja liimaa. Puristimia. Arvauksia ei ole tullut, mikä värkki tässä on enää pientä vaille valmis !?

Lauantai, 30.4.2022, Vappuaatto

Pikkupakkasta yöllä. Onneksi tuuletonta. Illalle ei lämmitetty takkaa tulikuumaksi, mutta silti oli takankylki aamulla vielä lämmin. Riittävä lämpö muutenkin sisällä.

Talvella ei olla juuri grillailtu. Eikä paistettu pannuilla mitään. Ei laavussa, eikä grillissäkään. Tänään kuitenkin oli tarkoitus tehdä tulet ja paistaa jotakin. Päivän pääuoka ulkona siis. Putsailin hieman paistinpannuja. Yksi oli pahemmin ryytteessä ja hinkkasin sitä voimalla jäistä hankea vasten. Onneksi siitä meni kahva poikki. Tuli metallinkeräysjätettä. Aino puhdisteli sitten lopuksi jäljelle jääneet pannut hieman paremmin.

Kesäpuupaikkana on toiminut tuo varaston räystäänalus. Siihen ollaan aina saatu aikaiseksi hieman yli kolme metriä leveä pino. Korkeutta noin 1,5 metriä. Kun leveyttä on noinkin paljon, tahtoo pinosta aina tulla epävakaa. On se tainnut joskus jopa romahtaa maahankin. Erinäisillä kepulikonsteilla on sitä tuettu. Nyt tein pysyvämmän ratkaisun. Jaoin tilan kolmeen osaan laittamalla kaksi välitukea. Leveä pino muuttuu kolmeksi kapeaksi. Ei tarvinne enää muita temppuja.

Kävin tekemässä laavulla valmisteluja. Tänään ei grillata avotulella. Siksipä laittelin keittolevyt hollille paistinpannuja varten. Pilkoin sitten pikkupilkkeitä alkutuliksi. Kun tuli on syttynyt kunnolla, voi sitten laittaa joukkoon isompakin puuta.

Olipa muuten onnettoman tylsä kirves minulla työkaluna. Kyllä olisi tahkolla töitä. Noin 35 vuotta sitten pelastin Tarran rannasta kuusen alta tahkon. Sen puuosat olivat läpimädät ja rakensinkin sen rungon uudestaan. Vesikaukaloksi sovitin muovikanisterin puolikkaan. Tahko on ollut varastossa säältä suojassa siitä lähtien. Yhden kerran olen sitä käyttänyt. Nyt on tullut aika nostaa se vajasta johonkin kuusen perseeseen. Viime vuonna ostin sähkökäyttöisen tahkon/smirgelin. Kirveitä minulla on ainakin 10. Voi olla 1 tai 2 ylikin. On pari vesuria, pari viikatetta ja pari machetea. Kun miettii hetken, jatkuu lista puukoilla. Varmaan ämpärillinen niitä on. Kotoakin kun löytyy. Entäs kaikki keittiön veitset? Veikkaan, että eihän noita päivässä teroitakaan. Ja pitääkö jo olla tahkoon varakivikin?

Iltapäivällä tulisteltiin laavulla. Rasva tirisi pannuilla. Lihaa ja Pariisin pottuja seurana. Salaattiakin vähän malliksi. Olipa hyvää, vaikka ei ollutkaan se kaikkein terveellisin lounas. Saa sitä välillä syödä makeaakin?!

Pihalla vielä muutamassa paikassa kulkuväylillä jäätä. Pitkin päivää olen hakannut sitä rikki ja levitellyt. Rautakangella ja petkeleellä. Lunta on kuusikossa aika vähän. Pihan ympärillä on betoninkovia linkousvalleja. Tänään on ollut yhä koleaa ja kinokset eivät ole hiipuneet. Ei kesäkeleillä ole vieläkään mikään kiire. Neljä viikkoa saa mennä näin. Viisi vuotta sitten Vapun aikaan oli vielä vahvat hanget ja lisää lunta sateli. Moni muukin Vappu on ollut talvea enemmän kuin kevättä. Valoisuudesta kuitenkin huomaa sen, että kevät on aika pitkällä. Vajaan kahden kuukauden kuluttua kuitenkin alkaa päivä taas lyhenemään. Ja tulee syksy!

Perjantai, 29.4.2022

Kylmän yön vuoro. Tällä kertaa pakkasta ympäri maan. Lounaisrannikkoa ja saaristoa lukuunottamatta. Mökille lähtö. Ja perille hieman ennen yhtätoista. Soratiet vielä pääosin jäässä. Pikitiet kuivia. Muuttolintuja runsaasti teiden varsilla ja pelloilla. Mitähän ne löytävät matkaevääksi? Köyhät on ruuat. Mökillä niukasti plussan puolella. Sekä sisällä, että ulkona.

Tulet kamiinaan. Aino toimi päälämmittäjänä. Poistuin askartelemaan eilistä harrastelutehtävää. Onneksi oli lämmintä päällä. Porasin, mittailin ja sahailin. Lopuksi vuoleskelin kaksi 52-senttistä keppiä. Olisin saanut työn valmiiksi mutta olin unohtanut liiman kotiin. Ja niinkuin olin sen tähdellisesti laittanut hollille muiden mukaan otettavien tärkeiden asioiden kanssa. Käsittämätön moka. Ei tuo polla taida enää olla kovin hääppöinen. Läpi tuulee. Sisällä tyvenessäkin! Kun muistaisin viedä tekeleeni kotiin sunnuntaina. viimeistelen sen sitten siellä.

Voikohan tuohon uskoa? Että Ruotsi sittenkin hakisi Natoon heti, jos Suomi hakee. Pari viikkoa Vapun jälkeen. Samaisella viikolla. Tällä syönnillä en tuota usko. Hyvähän tuo kuitenkin olisi. Pitääpä syödä jotakin, jospa usko meikäläiselläkin sitten voimistuisi. Hieman yli kaksi viikkoa siis h-hetkeen. Putputin on ollut aika hiljaa. Tyyntä myrskyn edellä? Onkohan meidän varallemme tulossa jotakin vähemmän hauskaa? Jospa se tuhma setä tulee ja valloittaa Ahvenanmaan? Vai uskooko hän kieltoihin? Suomalaisiakin sotilaita on kielletty sinne menemästä. Kun emme ole siellä rannoilla vahtimassa, on väylä vapaana. Ja taas: turha rypistää, kun on jo housussa!

Kolea päivä. Tuuli onneksi lännen ja luoteen puolelta ja se ei mökkiin osu. Ei myöskään "puusepänverstaaseeni". Olin varautunut hieman lämpimämmällä vaatetuksella kuin viime viikonloppuna. Liikaa ei silti ollut. Syönnin jälkeen tuli parit lumipallokuurot. Oli ihan odoteltava terassilla, ennen kuin hain parit puukopat täyteen. Maa oli hetken valkoisena. Oli kuin olisi heitelty lannoiterakeita pihalle.

Torstai, 28.4.2022

Oli luvassa yöksi kovempaakin pakkasta, mutta kyllä nyt taisi olla vain pari-kolme astetta kylmän puolella. Ensi yö lienee taas kylmä. Tästä päiväste se saa hyvn ponnahduslaudan, kun tänään päivällä plussaa oli vain nimeksi. Välillä sateli muutamia lumihiutaleitakin.

Aamupäivän loppupuolella Kemin reissu. Ainolta poistettiin kirurgian polilla tikit ja kipsi. Tilalle ei laitettu lastaa, ei edes sidettä. Varoa pitää edelleenkin ja raskaat hommat kielletty. Tällä kertaa käynti sairaalassa meni sukkelasti ohi. Aika hoitajalle piti, eikä kipsin poistossa kauaa mennyt. Käynti sitten fysioterapeutilla ja toimistossa ajan varauksessa ... olisikohan 20 minuuttia kaikki yhteensä!

Syötiin vaihteeksi kalapihvit. Ja venepotut. Onnistuin taas. Vähitellen saa taas Ainokin köökivuoroja. Onko se hyvä vai onko se paha? Veikkaisin ensimmäistä, vaikka usein minäkin onnistun.

Ruotsissa vasemmistoliitto vaatii kansanäänestystä Natosta. Aikaisintaan kuitenkin joskus syksyllä. Suomessakin vasemmistolaiset ovat se ryhmä, joiden joukossa on eniten Naton vastustajia. Meillä kuitenkin on jo aikaa sitten lopetettu puheet kansanäänestyksestä. Viimeistään silloin, kun Putin riisui naamionsa. Jos Ruotsi menee kansanäänestyksen tielle, pitää meillä kuitenkin jatkaa kohti Natoa ja vauhdilla. Emme saa muutenkaan odotella. Emme odottele Ruotsia, emme Putinin koiruuksia tai muutakaan toimia. Ruotsin maine alkaa jo nyt olla mennyttä. Jos kansanäänestys tulee, ei Ruotsia voi enää ottaa vakavasti ollenkaan. Niin, meillähän on sitten melkein samanlaiset naapurit idässä ja lännessä. Kyllä on turha puhua myöskään mistään puolustusyhteistyöstä, jos Ruotsi päättää jäädä Naton ulkopuolelle. Jääköön vain. Jääköön ulos kaikesta muustakin. Jääkiekon MM-kisoistakin voisi kehittyä vain Nato-maiden kisat! Summa summarum: Ruotsi, nyt järki käteen ja heti! Vai laskelmoitteko, miten parhaiten hyödytte rahallisesti ja muutenkin tianteesta, kun muut ottavat Venäjän uhan vakavasti?

Itapäivällä käytiin kauppareissu. Vaikka on edessä vappuviikonloppu, ei ostoskärryn sisältö juurikaan poikennut normaaliviikonlopusta. Tein vielä eri reissun huoltamolla. Tasan 300 kilometriä on tämän viikon aikana tullut trippiin. Se on normaalia hieman enemmän. Mutta ei varmaan paljoa keskimääräiseen käyttäjään verrattuna.

Kaupassa ei tällä kertaa ollut kylmäsavulohta siivutettuna. Paitsi sellaisia 80 gramman miniannoksia. Otettiin sitten hieman isompi siivuttamaton pala. Kotona sen siivutin. Kala oli sopivan kovaksi kuivunut ja se olikin sitten helppo siivuttaa ohuiksi lätyiksi. Oli myös joku lihanpala grillattavaksi. Sen siivutin hiukan paksummiksi siivuiksi.

Aloin työstämään takapihan terassilla tiistaina hakemiani puutavaroita. Toinen rima oli 240x40x15. Toinen oli oikeastaan lauta, 240x70x20. Isommasta sahasin neljä 60-senttistä pätkää. Pienemmästä pätkin neljä 90-millistä palaa ja neljä 105-millistä palaa. Porasin 20 reikää rimoihin ja lautoihin. Käytin hieman liimaa ja sillä ja ruuveilla kiinnitin palaset toisiinsa. Enpä vielä sano, mitä olen tekemässä. Mökille se on heti seuraavalla seissulla menossa ja siellä valmistan sen loppuun. Osaako joku jo arvata, mikä minulla on valmistumassa, kun tuohon puutavarahässäkkään liitetään vielä pala vaneria?

Keskiviikko, 27.4.2022

Yöllä kirpeä pakkanen. Ei ihan -10 astetta, mutta ei paljon toisinkaan. Päivällä vain niukasti plussan puolella. Aurinko paistoi mutta minkä se lämmitti, jäähdytti tuuli sen välittömästi. Siis tosi kolea päivä.

Ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa tälle päivälle. Aina voisi tietenkin tehdä pienen kauppareissun. Iltapäivän puolella sellaisen sitten teinkin. Tokmanniin tällä kertaa. Ei olleet isoja ostokset nytkään. Kuulolaitteen patterit olivat reissun kovin hankinta. Pähkinöitä ostin pureskeltavaksi. Oleen syönyt niitä päivittäin pieniä määriä kuukauden tai kahden ajan. Mielenkiintoista on nähdä, onko pähkinöillä vaikutusta esim. kolesterolilukuihin. Pitäisi olla.

Olin kuitenkin yhden asian päättänyt tänään tehdä. Eli paistella itasella taas hieman pitsaa. Huominen kun lienee hieman epämääräinen päivä, niin ehkä on hyvä olla jotakin pikaruokaa, jota on näppärä ottaa vaikka vain vähäsen. Alkuillasta teinkin parit pellilliset. Hyvää oli. Tietenkin.

Olin saanut tehtyä itselleni jonkunlaisen teknisen ongelman. Tuntikaupalla iltasella sitä yritin ratkoa. Persekin siinä jo puutui. Iltamyöhään lähetin sitten asian johdosta sähköpostia. Vastausta jään odottelemaan. Meni tämä päiväkirjakin suhkuksi tuon ongelman vuoksi. Huomenna menoa koko päivän. Melkein. Joutaakohan sitä kirjoittelemaan tämänkään vertaa?

Tiistai, 26.4.2022

Kun aamusella vilkaisin ulos ikkunasta, oli takapihalla lunta 30 senttiä! Viime yöksi oli ennustettu heikkoa lumisadetta. Ennustus ei sitten pitänytkään aivan paikkaansa. Lunta ei ollut satanut yhtään. Saman verran oli lunta nyt, kuin eilenkin. Ja toissapäivänä.

Aamupalan jälkeen kuorin valmiiksi potut päivän keittoa varten. Kahdenkin päivän. Porkkanat ja jauhelihat otin pakkasesta. Kyllä on taas ruuan laitto helppoa! Kysyin Ainolta, että jokohan pottuja on tarpeeksi, kun olin aika monta niitä jo kuorinut. Riitti kuulemma. Kuorin vielä kolme lisää. Taisi tulla liikaa. Sais nähdä! Ennen puolta päivää oli sitten ruuan aika. Keittoa taisi kuitenkin olla ihan sopivasti. Huomiseksi näytti jäävän oikeanlainen määrä.

Oli jälleen aika käydä apteekissa. Ostojen ohella vein samalla reissulla pois joitakin lääkkeitä, joille ei ollut köyttöä. Neljäkin eri pillerilaatua oli jo niin vähissä, että Kelan korvaukset tulevat heti oston yhteydessä. Kolme viikkoa on kai se raja. On se hieman hauskaa, kun noissa pilleripakkauksissa tahtoo olla sitä ilmaa melkoisesti. Kolme pillerimerkkiä oli vielä kooltaan kohtuuden rajoissa, mutta se neljäs! Sen vuoksi kolmen kuukauden annokset eivät enää mahtuneetkaan normaaleihin apteekkipusseihin, vaan farmaseuttitytön oli annettava lääkkeet ihan normaalikokoisessa kauppakassissa.

Kun olin kerran liikenteessä, kävin sitten myös rimakaupassa. Rimakauhua kun ei ollut. Tarvitsin yhteen pieneen harrasteluun hieman puutavaraa. En todellakaan paljoa, mutta kun sellaista kampetta ei ole kotona eikä ole myöskään mökillä, kävin tutkailemassa Lakkapään valikoimaa. Yhdenlaista puutavaraa tarvitsin 2 metriä 40 senttiä, toisenlaista selvästi vähemmän. Minulla ei ollut tarkkoja kokomittoja muuten. Ajatuksia kuitenkin. Ja yllätyksekseni löysin juuri sopivat listat. Jos en olisi löytänyt, olisi edessä ollut sahaamista, höyläilyä ja hiomista. Nyt selviän helpommalla ja lopputulos tulee olemaan takuulla laadukkaampi!

Kirjoitin 16.4.2022 siitä, että USA ja Iso-Britannia ovat lupailleet Suomelle jonkunlaisia takuita hakuprosessin aikana. Tänään uutisoitiin, että myös Ruotsille olisi luvassa samat tai samankaltaiset turvat. Hyvä, yksi este vähempänä ruotsalaisilla. Ei tarvitse sen vuoksi ainakaan diskuteerata.

Siirsin tänään tomaattitarhani parempaan paikkaan. Tuossa uudessa huoneessa saa kaihtimet olla paisteesta huolimatta auki koko ajan ja huoneen lämpeneminen ei niin haittaa, kun huoneessa ei yöllä nukuta. Samalla tuli mahdollisuus tuulettaa ajoittain toisia huoneita. Tomaattihuonetta ei oikein voi näin kylmillä säillä tuulettaa.

Ei ole vielä selvää eikä varmaa, mennäänkö Vapuksi mökille. Luvassa kylmää säätä. Torstaina on koko päivän iltaan asti menoa. Eli lähtö olisi aikaisintaan perjantaiaamuna. Minulla labra maanantaina aamulla, joten viikonloppua ei voi siitäkään päästä jatkaa. Puitakaan ei ehkä pääse pilkkomaan. Pilkkoessa ei lämmin tule ja luvassa on kylmä Vappu. Eli välttämättä nyt ei meille siellä ole mitään. Kotona niinkin. Toisaalta ... Aina on joku asia mökillä rempallaan. Kaiken homman ei tarvitse tuottaa määrättömästi hikeä. Jos tulee kylmä, voi käydä sisällä lämmittelemässä!

Maanantai, 25.4.2022

Tehtaat, liikenne, kaivokset, maatalous ja asutus ... siinä osa tekijöistä, jotka aiheuttavat päästöjä ja jätekuormaa. Mikä missäkin muodossa ja kuinka paljon. Nykyaikana näitä päästöjä pyritään rajoittamaan rankastikin. Valvontaa suorittaa eri instanssit. Välillä vain tuntuu siltä, että taidetaan mennä näissä asioissa pikkuisen liian pitkälle. Yksittäiset pienet taloudetkin on laitettu välillä kovan eteen. Milloin piti olla joka mummon mökin tien varressa roska-astia. Milloin piti hoitaa mummon pissat ja paksummat tuotokset joko julkisen viemäriverkoston, tai oman likakaivojärjestelmän kautta käsittelylaitoksiin. Hysteria köyhdytti etenkin vanhuksia, joilla kohta tuskin oli varaa edes ostaa ruokaa, joka muuttuisi sitten sinne kierrätettäväksi töynäksi. Roskikset teiden varsilla täyttyivät turistien vaippapusseista ja makkaramuoveista. Jos laitoit roskiksen lukkoon, ilmestyi vierelle roskapusseja varisten, harakoiden ja kettujen riemuksi. Uusin kohde on nyt kompostit. Niistä pitäisi tehdä ilmoitus kunnan viranomaisille. Joopa joo! Kaikki kiinteistöt, hyvin vähäisellä käytölläkin olevat vapaa-ajan asunnot, olisivat ilmoitusvelvollisia. Kierrätys ja päästorajoitukset Suomessa ovat erittäin hyvällä tasolla kansainvälisesti mitattuna. Mitä tässä maailmassa merkitsee pienkiinteistön jätteet, olivat ne mitä tahansa. Lapissa porotkin paskovat minne vain haluavat. Laki pitäisi olla niillekin. Koirat saavat ulostaa katujen varret ruskeiksi. Pitäisiköhän itsekin alkaa kulkea puun takana paskalla ja unohtaa vessat? Ennen vanhaan oli tunkioita. Laki ei koske niitä. Hei, iso ongelmarypäs on ratkaistu kunnon tunkiolla. Siitä syntyy sopivaa lannoitettakin pottumaalle. Eikös lannoitepulakin ole uhkaamassa? Kierrätys uuteen nousuun!

Helmikuun 17. päivä toimitin pyynnöstä terveyskeskukseen verenpaine- ja verensokerimittaustuloksiani. Terveyskeskuksessa ilmeisesti lääkärin ja sydänhoitajan välinen yhteys ei pelaa. Mitään kommenttia tai ohjetta ei ole tilastoni johdosta tullut. Siksipä tulostin taas nuo taulukkoni. Kirjoitin saatekirjeen, jossa hieman kummastelin asiaa. Kävin toimittamassa taulukkoni uudestaan terveyskeskukseen. Odotanko taas pari kuukautta, vai annanko asian jo olla? Mitäs se minulle kuuluu?

Pakastimessa oli vielä kolme pientä pussukkaa viime syyskuussa pyydettyä muikkua. Muikku on rasvainen kala. Lohikala. Vaikka pakastimeni pakkaslukema on lähempänä -30, kuin -20 astetta, on muikuissa ollut parin viikon ajan jo hieman muuttunut maku. Pilalla ne eivät missään nimessä ole olleet, mutta aika on tehnyt tehtävänsa ja noiden muikkujen viimeiset hetket ovat käsillä. Siksipä tänään otin pakkasesta kaikki kolme pussia sulamaan. Huuhdoin ne pariin kertaan. Ja laitoin lopulta ne uunipellille. Suolaa vain mausteena. Oheen tein juusto-kasvismunakkaan. Oli muuten mahtava ruoka. Muikkuja jäi sen verran, että iltapalalla saatiin laittaa leivän päälle viimeiset.

Ruotsi on pyytänyt Suomea odottelemaan Ruotsia Nato-päätöksessään. Ruotsi yhä jahkailee. En ole ollenkaan varma, että Ruotsi päätyisi samalle kannalle Suomen kanssa. Nyt ei olisi varaa viivyttelyyn. Tilanne vaikeutuu, mitä pitemmälle päätös menee. Jos (kun?) Ruotsi sitten jääkin Naton ulkopuolelle, on Suomenkin tilanne aina vaan hankalampi viivyttelyn vuoksi. Ruotsi pelaa kaksilla korteilla. Kummat kortit se katsoo, kun on viimeisen pelin aika?

Kaksikin suomalaista konkaripoliitikkoa on alkanut sekoilemaan. Erkki Tuomioja ja Matti Vanhanen. Tuomioja kohautti puheillaan, että media Suomessa on sotapsykoosissa. Vanhanen ehdotti, että Ahvenanmaalle voitaisiin viedä sotaväkeä Suomesta. Molemmat äijät yrittävät nyt loiventaa puheitaan. Vanhanen lisäksi totesi, ettei ainakaan eduskuntaan ole tullut tuota ruotsalaisten pyyntöä, josta mainitsin edellisessä kappaleessa. Oli miten oli, jahkailu ja aikailu on kuitenkin tosiasia.

Tänään kolea päivä. Tai miten sen nyt ottaa. Huiput +5 asteen pinnassa. Iltapäivällä pilvistä. Tutkakuvat näyttivät peräti sadetta, mutta ei sitä silti tullut. Vasta myöhemmin illalla tuli muutama pisara. Yöllä voi tulla luntakin ja tuulikin taas voimistuu. Iltapäivällä käväisin liikenteessä. Silloin tiet pölisivät etenkin raskaampien ajoneuvojen vuoksi. Eivät ole harjauskoneet vielä kaikkia hiekkoja saaneet lakaistua kyytiinsä. Kävin ensin Motonetissä. En saanut sieltä tarvitsemaani kaapelin pätkää. Pitääköhän se rakentaa itse? Sain kuitenkin hankittua uuden SD-kortin sen jumittuneen tilalle. Vein sitten sen kirjeen terveyskeskukseen ja sieltä jatkoin Cittariin. Sieltä vain maltiliset alkuviikon ostokset.

Tehy valmistelee joukkoirtisanoutumisilmoitusta. Veikkaan, että vähemmistönä ovat ne tehyläiset, jotka oikeasti suostuisivat irtisanoutumaan. Työnantajapuolen kannattaa nyt antaa Tehyn tehdä, mitä haluavat. Jospa sieltä Ukrainasta tulleiden ja tulevien joukosta löytyisi korvaavaa henkilöstöä. Suomessa on ay-liike saanut paljon hyvää aikaiseksi. Pahanteossakaan se ei ole niitä vähäisimpiä. Nyt olisi aika ottaa järki käteen!

Sunnuntai, 24.4.2022

Pakkasta yönseutuna. Tarranlinna -3,1, Meltosjärvi -5,8. Mustarastas etsi aamulla polulta syötävää. Näytti olevan turhaa.

Lähtöpäivä. Oltiinkin tällä rupeamalla peräti neljä vuorokautta mökillä. Tahti ei ole enää samaa kuin nuorempana. Silti, kaikki asiat huomioon ottaen, saatiin taas asioita eteenpäin ihan kummasti. Tälle aamulle ei jäänyt sitten paikattavaa. Normaalit lähtöpäivän aamuaskareet vain. Ja jotakin pientä sen ohella.

Pistäydyin tarkistamassa kokkopaikan. Kaikki oli hyvin. Kokko oli palanut kunnolla loppuun asti. Nyt se oli jo kylmä. Heitin tuhkaan pari lapiollista lunta. Ei sihissyt. Ei höyrynnyt. Kylmä oli kokko. Lumilapion ja kohennushangon toin pois. Keräsin säkkiin hieman purua. Pakkasyöstä johtuen en saanut sitä juurikaan talteen. On odoteltava kesäisempiä keleja. Sitten säkittää, kuivata ja erotella isommat roskat pois joukosta.

Lukitsin varastot. Olin tarkistanut yhden kameran tilanteen ja vein sen taas töihinsä. Vaihdoin hieman paikkaa. Hain kaksi puukopallista. Toiseen valikoin pikku pilkkeitä, jotka käytetään seuraavalla reissulla heti alkuun. Pienet puut palavat hyvin ja nopeasti. Ne myös luovuttavat lämpöä palaessaan isoja klapeja paremmin. On aina alkuun mukava, kun saa mökkiin asumalämmön nopsaan. Tällä mökkireissulla meni polttopuuta 6 kopallista. Kovilla pakkasilla sen verran kuluu jo ensimmäisenä iltana. Pikku pakkasilla neljä koppaa tuloiltanba riittää. Puuta on reilusti. Säästellä ei tarvitse. Eikä palella tarvitse!

Meni aamu. Alkoi päivä. Aino ehti vielä kävelemäänkin. Tarra varsin hiljaisena. Lähdettiinkin sitten ajelemaan kotia kohti. Vaikka ilma oli jo muutaman asteen verran plussalla, olivat alkupätkän soratiet vielä varjopaikoilla kuivia. Haukkavaaran kohdan "pottupeltokin" oli kohtuullisesti ajettava. Teiden varsille oli tulomatkan jälkeen  saapunut  paljon muuttolintuja.  Nyt olivat ne kaipaamani kuovitkin läsnä. Metsähanhia oli paljon. Yritettiin niitä kuvatakin, mutta ainakaan minulla  kuvat eivät onnistuneet. Liikaa zoomia. Aino onnistui paljon paremmin. Paikkalinnuista  olivat näkyvästi esillä  metsäkanalinnut.  Keskiviikon jälkeen oli tapahtunut muutakin näkyvää. Nyt nimittäin monet pellot lainehtivat. Vettä oli ojissa ja pelloilla. Pälviä ei juuri vieläkään ja luvassa tosi koleaa. Kohta on luistinratoja yllättävissä paikoissa.

Kotosalla suihku kutsui ennen, kuin alettiin millekään muulle. Kahvit sitten. Laittelin kaikenlaista lataukseen. Epämääräisesti käyttäytynyt powerbankkikin latautui ja lienee taas kunnossa. Uusimmat tomaattitaimet ovat kasvaneet. Vanhat ovat alkaneet vankistumaan.

Rovanperän Kalle säikäytti. Menetti vankan johtonsa ja oli niukasti kakkosena ennen viimeistä erikoiskoetta. Mutta voi juku, minkä poika sitten teki! Tuollainen veto oli melkolailla ennenkuulumatonta! Ja ennennäkemätöntä.

Venäjällä on levitetty virallisilla uutiskanavilla tietoa, että Suomen eduskunta olisi äänestänyt Natoon liittymisestä ja liittymisen kannalla oli enemmistö edustajista. Valeuutinen siis. Mitenkähän siellä rankaistaan uutisoijia? Valeuutisten toimittajathan tulisi määrätä jopa 15 vuoden vankeuteen. Olkaahan nyt siellä Venäjällä tarkkoja, etteivät valepukit jää ilman rangaistusta!

Lauantai, 23.4.2022

Yö oli tällä kertaa aika lauha. Käväistiinkö edes miinuksella? No, juuri ja juuri näin. Lämmin yö ei kuitenkaan tarkoita lämmintä päivää. Tarranlinnan mittareissa maksimilämmöt päivän aikana +3 asteen vaiheille. Reipas pohjoistuuli lisäsi viileän tuntua. Tyynessä ja auringonpaisteessa tilanne hieman toinen. Paljonkin!

Oli aiemmin sellainen tarkoitus, että poltamme kokon pääsiäisenä, kun Pikku-Ailikin on paikalla. Pääsiäinen oli ja meni. Oli sairasteluja ja loukkaantumisia. Ailin tulo siirtyy tuonnemmas ja silloin lunta ei enää ole. Kokkoa ei silloin myöskään voi enää polttaa, joten päätettiin tänään hoitaa se homma pois. Risut olivat rutikuivia, joten kokko ei kauaa roihunnut. Jonkun verran oli siinä vieressä oksanippujakin. Nekin kuivia. Heittelin ne kokkoon, kun kokko alkoi pienenemään. Vartin yli yhdeksän homma hoidettu!

Vaikka ei helteitä olekaan, paljastuu pihaa koko ajan lisää. Auratut ja lingotut alueet alkavat olla jo sulia. Kun tumma maa paljastuu, tarttuu vähäinenkin auringonpaiste siihen ja laikku alkaa laajenemaan. Ollaan oltu nyt kolme vuorokautta mökillä ja jo sinä aikana on tapahtunut paljon. Jatko ei sitten lienekään kovin samanlaista. Ensi viikon puolessa välissä saattaa olla pakkasta yöllä kymmenisen astetta ja luntakin voi sataa. Vappu on perinteisen kolea. Kannattaakohan silloin jäädä kotosalle?

Joskus puoli yhdentoista aikaan juopastiin kahvit ja syöpästiin voileivät. Sitten taas sahailemaan. Jatkoin sahailuja yli kahteen ja siinä vaiheessa loppui tila trukkilavoilta. Ok, riitti tälle päivälle! Paltteja on nyt enemmän, kuin mitä varaston räystään alle mahtuu. Räystään alta ollaan aina poltettu puita kesän ja syksyn ajan. Siihen mahtuu noin 1,8 kuutiota pilkettä. Kesällä puita kuluu vähän. Eniten yleensä saunassa. Kylminä aikoina on kuitenkin kämppääkin lämmitettävä. Mihinkä sitten pilkkeet laitan, kun räystäänalus on täytetty? Jos hieman teen järjestelyjä, voisin saada tilaa parin kuution verran varastoon, viime keväisten pilkkeiden jatkoksi. Yksi vaihtoehto on sekin, että ei pilko muuta, kuin räystäänalusen. Katsotaan, mihin ratkaisuun sitten päädyn.

Nyt ei tullut hiki sahatessa. Puunpölyt pesin pärstästä ja käsistä kylmällä vedellä. Kun luvassa ei ole ainakaan lämpimämpää säätä, tuskin aloitan pilkehommaakaan vielä Vapunkaan aikaan. Pilkkomisessa ei tule lämmin. Jos tuuleskelee ja on nollan vaiheilla, saa pilkkomiset unohtaa. Sahata kyllä voisi, mutta olisi ensin tyhjennettävä trukkilavahoito! En viitsisi alkaa muualle keräämään noita paltteja. Nykyinen paikka on kaikin puolin paras vaihtoehto. Jos minkäänlaisia vaihtoehtoja edes on!

Perjantai, 22.4.2022

Ennen kuutta nousin kahvin keittoon. En välttämättä olisi noin aikaisin noussut, mutta kun oli tarvetta käydä raottamassa pohjaventtiiliä. Ja miksipäs sitä kömpisi enää sänkyyn, kun ei väsyttänytkään. Ainokin kömpöili jalkeille. Kahvin tuoksuun on mukava herätä. Sen tiedän omasta kokemuksesta.

Aino totesi aamupalalla, että menee aamiaiset aina vain varhaisemmiksi. Minkäs teet. Siihen on kuitenkin aika lailla tottunut, että jotakin on purastava ennen kuin lähtee ulos päivän töille. Venyin kuitenkin sisällä puoli yhdeksään asti. Sitten vasta pihalle. Illan tuuli oli hieman rauhoittunut. Yöllä pakkasta vain nimeksi. Lämpötila jo kääntymässä plussalle.

Olen tainnut joskus mainita sellaista, kun pitäisi alkaa jotakin tekemään, poikii se yleensä hommaa toisen perään, ennen kuin pääset itse asiaan. Nyt aloin valmistelemaan puiden pilkkomista. En suinkaan raahannut heti pilkkomakonetta hollille, vaan ensin oli pari juttua listalla. Pilkkoessani minulla on taukopaikka puuvajan terassilla. Siihen olin jättänyt lumikolan ja potkukelkan, joten ne oli ensimmäiseksi hoidettava pois. Potkukelkan nostin siihen kohdallensa katon alle. Naru kurkihirren ympäri, toinen pää kiinni kelkkaan, kiristys ja sitominen. Kolan vein kelkkavajan räystään alle. Siellä on koukut kolan kesäsäilytystä varten. Kottikärryjä tulisin tarvitsemaan. Ne olivat varapuuvarastossa. Oli vain ensin siirrettävä niiden tieltä puru- ja tuohisäkkejä. Myös pressuja ja paneelinippuja oli tiellä. Paltteja varten siirsin neljä trukkilavaa. Kaksi pohjaksi, kaksi päätyihin pystyseiniksi. Sidoin ja kiinnitin ne niin, ettei palttien paine hajota systeemiä. Hain moottorisahat varastosta. Hetki meni siihen, kun etsin niiden teroittamistyökaluja. Pikkusahan teroitin. Isossa ketju tuntui olevan kunnossa. Kaadoin seosbensaa ja teräketjuöljyä pienempiin astioihin. Ehdotonta käyttömukavuutta. Reki oli tiellä, kun välillä piti istua levätä. Nostin sen kesäteloillensa parin trukkilavan päälle. Siivosin lavojen reunalta neulaset. Sulan maan aikana siinä tulee huollettua sahoja. Ja muutenkin istuskeltua.

Oli jo kulunut 1,5 tuntia aloitushetkestä. En päässyt kuitenkaan vieläkään pilkehommaan. Tarkoituksena on sahailla paltteja lavojen päälle ihan reippaanlaisesti ja vasta sitten aloitan pilkkomisen. Aloin jo sahailun. Ennen puolta päivää olin saanut sahattua, kärrättyä ja pinottua jonkun kärryllisen. Päiväkahvin jälkeen jatkoin puoli kolmeen asti. Tulikin ihan mukava rupeama. Selkään hieman vastasi ja hyvä se on tässä iässä ja kunnossa ottaa iisisti muutenkin. Peittelin lanssipinon ja palttilavat. Oli aika putsata vaatteet ja syödä ruoka. Vaatteet jätinkin terassin puolelle. Hommissa ei tällä kertaa hiki virrannut. Olin aika keveissä työvaatteissa. Lämmintä 6-7 astetta ja reipas pohjoistuuli. Se ei onneksi juuri haitannut. Iltaa kohti tuulikin alkoi asettumaan. Tuleeko pakkanen?

Pitkin kevättä olen havainnut, että varapuuvarastolle johtavan polun varrella on paljon kuusen kävyn karoja. Oravilla ollut isommat pidot. Vasta nyt tajusin, että missään muualla ei noita karoja ollut. Kun tutkailin kuusten latvuksia, oli käpyjä vain yhden kuusen latvassa. Kuusi on niitä kuivatuksiani, mutta se on kuivunut vasta alaosiltaan. Loppumassa on kävyt siitäkin. Katoavatkohan oravat, kun kävyt on kaluttu!

Aurinkopaneeli tuottaa sen verran virtaa, että puhelimet voi ladata ja iltaisin voi olla pelivalot päällä. Enemmänkin voisi käyttöä olla. Silti usein lataan puhelintani powerbankilla. Se kun on paikasta riippumaton. Eilen päätin ladata powerbankin täyteen ilmaisella sähköllä. Aurinkopaneelin säätölaitteessa vilkkui ihmeellisiä lukemia. Aurinkoakkujen varaustila heikkeni. Lopetin kokeilun heti kättelyssä. Aurinkopaneelijärjestelmä on tämän päivän aikana palautunut ennalleen. Powerbank ei. Sillä pystyy yhä lataamaan puhelinta, mutta se näyttää koko ajan 92 prosentin varaustilaa. Katsotaan sekin kotona, tuleeko se järkiinsä.

Torstai, 21.4.2022

Vaihdoin viikko ennen pääsiäistä eli 9.4. täyteen ladatun akun pääkameraan. Viisi vuorokautta kamera otti kuvia, mutta sitten se pimeni. Aikanaan ostin samaan aikaan kaksi samanlaista akkua. Arvelin, että tämä toinen taisi olla maanantaikappale ja siis rikki. Eilen vaihdoin tilalle ladatun akun. Mutta eipä sekään alkanut toimimaan. Normaalisti kamera alkaa toimimaan, kunhan vain liittää sen akun ja kamera on "ON"-tilassa. Mutta nyt ei, vaikka yritin useampaankin kertaan. Aloin sitten räpläämään kameraa ja tutkailin asetuksia. Kamera kertoikin minulle yllättäen, että SD-kortti on täynnä! Hä? Minulla on voimassa sellainen asetus, että kun kortti tulee täyteen, alkaa kamera ylikirjoittamaan kuvia ja videoita vanhojen päälle. Tämä toiminto ei sitten näyttänytkään pelaavan. Läppärillä tutkin korttia. Täynnä se oli ja se oli jostakin syystä kirjoitussuojattu, joten en voinut poistaa tiedostoja. Mietinpä tuota kotosalla paremmalla ajalla. Nyt vaihdoin tilalle toisen kortin ja homma pelaa jälleen.

Yöllä pientä pakkasta. Miinuksella 3-4 asteen verran. Aamulla rapsakka keli. Varttia vaille kahdeksan nostin kairan ja jääsahan rekeen ja ajelin verkkokepeille. Järvellä loistokeli. Porasin verkkokeppien viereen reiät ja jääsahalla sitten irrotin kepit. Nätti homma. Toin kepit maille ja toimitin siinä jotakin pikkukampetta kesäpaikalle. Eiliset hyysikkäsäkit olivat vielä kelkkavajan luona. Itse asiassa siinä oli myös vastaavat viime syyskuulta ja viime heinäkuultakin. Yhteensä kuusi pientä säkkiä. Hoitelin ne kuoppaansa ja peittelin.  Niitä ei kukaan löydä, ei koskaan.

Kahvin jälkeen tankkasin lingon. Ajoin kelkan kalkkavajan luo odottamaan sisäänpääsyä. Yläpihan puolelta linkosin pienemmäksi vallia, joka syntyi talvella katolta pudonneen lumikuorman myötä. Avautui nyt samalla normaali kulkureittikin terassille/terassilta. Mökin pohjoispuolelta linkosin lunta metsikköön. Alapihaa laajensin myös. Kevät edistyy, lumi sulaa. Hieman edistin kesän tuloa.

Syönti ja ettone. Käväisin sitten vielä laavun pottumaatakin linkoamassa. Meni sokka poikki, mutta en lähtenyt hakemaan uutta. Lunta pottumaalla oli niin vähän, että linko työnsi sosetta syrjemmäs. Toinen rulla pelasi. Aurinko hoitaa loput. Laavun puoli on todella lämmin. Toin lingon tallinsa luo ja hain varastosta sokan ja työkalut. Väärä sokka ... jouduin vielä kerran kävelemään alapihan varastolla mutkan. Lopuksi laitoin lingon talliin. Kelkankin. Saattoi olla, että en kumpaakaan enää tälle keväälle käytä. Kelkkaan kertynyt talven aikana 124 kilometriä. Mitäs siihen sanotte!

On ollut todella lämmin päivä. Olen työskennellyt melko keveissä ketineissä, mutta hiki on silti virrannut. Pakko olikin sitten lämmittää sauna ja pestä hiki ja lika pois iholta. On se vain poikaa tuo sauna! Illemmalla alkoi tuuli hieman voimistumaan ja puhaltelemaan pohjoisesta. Senhän tietää, mitä se tarkoittaa. Viilenee merkittäväksi. Tiistaihin asti kuitenkin vielä ihan ok, sitten viilenee kunnolla. Tuleeko takatalvi?

Keskiviikko, 20.4.2022

Aamulla ei ollut mitään kiirettä. Valmistauduttiin kuitenkin rauhalliseen tahtiin mökkireissua varten. Kastelin huolella tomaattienkin taimet, etteivät kuivuisi, kun saatamme olla poissa sunnuntaille asti. Uusimmat kylvöt olivat jo tuuman mittaisia. Äkkiä se tomaatti nousee, kun sille alkaa!

Liikkeelle lähdettiin 9:20. Sulat tiet. Voisi jo vaihtaa kesärenkaat! Alposlahdentie parista paikasta pottupeltona. Muuten tiet hyvät. Pottupelto-osuus hidasti matkantekoa 10 minuutilla. Ei se haitannut. Ehdittiin silti!

Ensimmäinen tehtäväni oli tyhjentää puuceen alusta. Ensimmäinen siksi, ettemme ehtisi puskea sinne tuoreempaa tavaraa. Olen viime vuosina hoitanut tuon velvollisuuden kolmesti vuodessa. Silloin homma on varsin mitätön. Ei sitä näköjään ihmisen läpi niin hirmuisesti leipää mene! Eikä pottua. Alusta oli täysin sula. Joskus näihin aikoihin se on ollut umpijäässä. Nyt tyhjennys oli todella helppo.

Lumi on jo sulanut pihasta ja tieltä niin reippaasti, että kelkalle ei ollut enää lumista kulkuväylää. Tarvitsin kuitenkin kelkkaa, joten seuraavaksi lumihommiin. Linkosin lunta kelkkareitille kinoksista, jotka sopivasti olivat lähistöllä. Tälle päivälle sain riittävästi lumirataa, mutta huomenna voi olla jo ongelmia. Viimeiset kelkka-ajelut meneillään. Syötiin keitto kahden jälkeen. Pikku päikkärit päälle. Yläkerrassakin oli jo lämmintä.

Neljän jälkeen kelkalla jäälle. Verkkokepit yhä jäässä. Taitavat tarvita kairaamista ja sahaamista, mutta sen jätin huomiselle. Pidin tärkeämpänä hakea reippaanlaisesti saunavesiä. Kokosin rekeen 30-litraisia saaveja ja 10-20 -litraisia ämpäreitä. Saaveja en täyttänyt aivan täyteen, koska painoa tulee paljon ja tällä selällä kantaminen menee hankalaksi. Ja piripinta-astiatkin ne vajuvat, ennen kuin kuorma on mökillä. Kaikki astiat eivät mahtuneet ensimmäiseen kuormaan. Vettä tuli siinä kuormassa 25 ämpärillisen verran. Toisessa kuormassa 17 ja viimeisessä vielä 8 ämpärillistä. Valtaosan astioista jätin terassille. Päälle roskasuojaksi vanerinpalat. Veikkaan, että noilla vesillä saunoo jo puuhommatkin!

Täällä mökillä on poissaolomme aikana kevät edistynyt kovasti. Peipotkin jo laulavat. Mustarastaita en ole nähnyt enkä kuullut. Pitäisi olla ne kuulolaitteet korvissa! Matkan varrella oli paljon töyhtöhyyppiä. Rastaitakin jonkun verran. Tienvarsilla hieman sulaa, mutta pelloilla ei vielä pälviä. Siksi kai kuoveja ei vielä näkynyt. Joissakin paikoissa ojat tulvassa. Ei kuitenkaan laajemmasti. Sataisipa vähän vettä, niin alkaisi tapahtumaan!

Onko niillä hoitajilla kehnot palkat, kun vaativat niin suuria korotuksia? Pelkkää peruspalkkaa saavat reilusti enemmän, kuin esim. meikäläinen eläkettä yli 40 vuoden it-uran jälkeen! Menenkö lakkoon vai irtisanoudunko? Kelle voin valittaa?

Tiistai, 19.4.2022

Pääsiäisen seutu meni siis tällä kertaa täällä kotosalla. Vaihteeksi näinkin. Näiltä vuosin on tässä rannikkoseudulla usein kylmempää, kuin tuolla Nuuskakairan puolella. Minusta Tornio ei ole Nuuskakairaa, vaikka yleensä niin sanotaankin. Nuuskaa täällä on ja paljon, mutta kaira-nimitystä kaupunki ei ansaitse. Niin, tuolla jokivarressa ylempänä on ollut jo tosi lämmintä. Tänään jo liki +15 astetta. Torniossa oli kymmenkunta, eilen ei viittäkään. Ollaan päätetty seuraavasti: huomenna mökille!

Jotta mökkireissu onnistuisi, oli jo tänään valmisteltava tiettyjä asioita. Pian aamiaisen jälkeen aloin jo valmistelemaan päiväruokaa. Lounaaksi joku sitä sanoo. Kuhaa uunissa, veneperunoita. Tein vuoat valmiiksi ja laitoin uuniin. Mutta vasta hieman ennen keskipäivää sain laittaa uunin päälle.

Ruuan jälkeen kauppareissu. Aino valtuutti minut käymään yksinäni. Ok, osaanhan minäkin käydä kaupassa! Ensin mutka Motonetissä. Tarvitsin jatkoroikan. 5-metrisen. Mökillä niitä olisi, pitkiäkin. Mutta kuka niitä alkaa edestakaisin kuskaamaan. Sitten Lidliin. Kumma kyllä, siellä ei ollut kylmäsavukirjolohta. Otin sitten leipää. Ja piirakoita. Huoltoasemalta bensaa. Cittarista loppuviikon ruuat. Kylmäsavukirjolohtakin.

Takapihalla taas lämmintä. Viritin sinne kynsienleikkausaseman. Normaalien leikkureiden ohella otin käyttöön Dremelin. Siihen tarvitsin sen jatkoroikankin. Leikkureilla leikkelin helpot varpaidenkynnet. Dremelillä hioin paksut luumöykyt, joihin leikkurit eivät enää pystyneet.

Perjantaina kylvin neljään turvepaakkuun tomaatin siemeniä. Aamulla jälleen kastelin kylväjäni. Ei näkynyt vielä alkuja. Mutta päivällä jo näkyi. Illalla ne olivat jo sentin mittaisia. Aiemmin kylvämäni tomaatit ovat nyt parikymmentä senttiä pitkiä. Sais nährä, mitä tuleman pitää!

Kuorin valmiiksi kahden päivän murukeittoon potut. Huomenna mökillä ei tarvitse kuin keitellä kypsäksi. Porkkanat ja jauhelihat minulla onkin jo valmiina. Helppoa, eikös vain! Illan suussa leivoin pellillisen pitsaa. Onnistuin mielestäni tosi hyvin. Sen verran jo maistelin. Hieman epäilin taikinan päälle laittamaan seosta, jossa oli tomaattipuretta, ketsuppia ja koskenlaskija-cheddaria. Mutta wau, sehän olikin loistava sekoitus! Mökille iltapaloja muutamaksi illaksi.

Putin jatkaa etenkin Itä-Ukrainan kaupunkien hajottamista. Kohta ei ole enää kiveä kiven päällä. Kukahan on se onnekas, joka saa sitten jatkossa asua noissa kaupungeissa, joissa ei ole mitään ehjää. Vain betonilohkareita, raunioita ja ruumiita. Niiden vuoksi nyt taistellaan!

Maanantai, 18.4.2022, 2. pääsiäispäivä

Alkaisi olla jo henkisesti ja etenkin fyysisesti tarvetta mökkeilyyn. Olen yrittänyt välillä lapioida takapihalla lumikinoksesta soseista lunta kukkapenkkien reunoille, joihin aurinko on jo sulattanut mullan näkösälle. Eihän se oikein käy liikunnasta. Vähän kertaansa pystyy tuota tekemään. Pehmeän pintakerroksen alla lumi on jäistä ja kovaa. Muovisella lumentyöntimellä ei kannata juuri kinosten ytimeen pyrkiäkään. Henkisellä puolella stressaa se, kun mökillä alkaisi olla monia asioita työtä vailla. Monia sellaisia asioita, joita on turha enää yrittää tehdä silloin, kun lumi/jää vetelee viimeisiään. Kelkkakelit alkavat olla lopuillaan. Ties vaikka jo ohi!

Ei se paljoa minua lohduttanut, kun laittelin tänään vaihteeksi ruokaa isomman satsin. Kanankoipia uunissa. Maustettua riisiä ja kerma-cheddarkastiketta. Lopputulos oli tyydyttävä, muttei missään nimessä hyvä. Kun syönnin jälkeen ruodoin koivet, lisäsin samalla mausteita. Tulos on parempi jatkossa. Liekö silloinkaan juuri hyvä. Kelvollinen kuitenkin.

Iltapäivällä mietittiin sitä mökkihommaa. Varmaankin ollaan sitten menossa, joko keskiviikkona tai torstaina. Jälkimmäistä veikkaisin. On tosiaankin useita asioita mielen päällä. Kiireisiä osa. Ja täytehommia tulee piisaamaan varmaan pitemmäksikin aikaa. Nyt kun puutkin jäävät kokonaan minun vastuulleni, menee siihen työmaahan aikaa reippaasti. Ennen on Aino esimerkiksi pinonnut joka ainoan kalikan. Osin kärrännytkin. Nyt en apua voi pyytää. Enkä huolikaan. Teen sen verran kun jaksan. Pitää jo täällä kotosalla myös valmistella mökkihommat huolella, jotta kaikki sujuisi niinkuin pitää. Ruokien valmistelut esimerkiksi.

Tulipahan katsottua illan päälle jälleen pois yksi tallennus. Siinä pyörähti silmiä räpäyttämättä 2h15m. Kolme tuntia oli koko tallennuksen kesto, mutta kelailin ohi mainokset. Kolme varttia!

Sunnuntai, 17.4.2022, 1. pääsiäispäivä

Tänään muikkupäivä. Kun syksyllä laitoin muikkuannoksia pakastimeen, laskin niiden riittävän huhtikuulle. Pakkaseen jäi yhä 3 pientä annosta, joten kulutus on ollut ennakoidun mukaista. Pakastimessa on pakkasta yli 25 astetta, joten säilyvyys on taattu. Päivällä paistoin muikut voissa. Tein puikoista veneperunoita, jotka paistoin uunissa. Nälkä siirtyi jälleen hieman eteenpäin, kuten tarkoitus olikin. Illalla tein huomista varten mausteseoksen ässehtimään. Palataan siihen huomenna.

Istutin parit tomaatit hieman suurempiin purkkeihin. Laitoin myös tukikeppejä. Taimet ovat varsin hentovartisia ja kun latvuksen lehdet kasvavat, lakoontuu koko kasvi niiden painosta. Samalla poistin ylimääräisiä taimia. Joissakin istutusastioissa niitä oli enemmän kuin yksi. Nyt viljelmäni sai ryhtiä ja on oikeastaan toiveita herättävän näköinen. Tomaatin pikku taimet tuoksuvat katkaistessa hyvin voimakkaalle. Aromissa siis löytyy!

Katsoin iltapäivällä Lampaansyöjät. Ainokin katsoi, mutta vain ajoittain. Puoliteholla. Kyllä siitäkin oli aika ajanut ohi. Siis Lampaansyöjistä. Ilmestymisvuotenaan se oli ylivoimaisesti suosituin kotimainen elokuva. Sillä oli katsojia enemmän, kuin muilla kotimaisilla yhteensä. Ulkolaisistakin se hakkasi melkein kaikki. Suositumpia olivat vain Kummisetä ja Kellopeliappelsiini. Kyllä meni Lampaansyöjätkin sarjaan "eipä-tarvi-katsoa-enää". Niinkuin moni muukin vanha suosikki. Onko huumori muuttunut 50 vuodessa vai onko oma huumorintajuni kuihtunut? Onkohan muilla vastaavia kokemuksia?

Takapihalla tänään hyvinkin lämmintä. Kaivoin siellä kinoksen alta terassituolin. Nostin sen siihen laudoitukselle ja nopeasti siitä irtosi kaikki lumet ja jäät. Hetken kuluttua se oli kuiva. En vain tiedä, uskallanko ainakaan minä siihen istua. Yksi puu on poikki. Olen sen paikannut rautalevyllä, mutta vuosien mittaan puu on pulttien kohdalta alkanut pehmenemään.

Ikäänkuin Ruotsissa ei olisi omasta takaa katuväkivaltaa, niin tanskalainen ääriajattelija päätti pistää pientä vipinää ruotsalaisille yökaduille. Että poltellaan koraanit huis helvettiin! Ruotsissa, ei Tanskassa. Aivan käsittämätöntä provosointia. Ruotsissa on maahanmuuttajia huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Käsittääkseni heille on järjestetty asunnot niin, että he asuvat samoilla paikoilla. Tulee mieleen Amerikan reservaatit. Se ei kuitenkaan oikeuta tuollaiseen toimintaan, mitä nyt tapahtuu. Toinen asia on ne rikollisjengit. Ampumiset ovat yleistyneet ja milloinkahan tuo jengisota on täällä Haaparannalla ja sitten Torniossakin. Luulajassa jo on ammuttu ihmisiä näissä merkeissä!

Kokoomusjohtajat Petteri Orpo ja Ulf Kristersson matkaavat Washingtoniin edistämään maittemme natopyrkimyksiä. Hetkinen ja haloo! En nyt näe mitään syytä ja oikeutusta sille, että he menevät ikäänkuin valtioidemme edustajina rapakon taakse. Ellei sitten siitä ole jotenkin sovittu hallituksen kanssa. Sellaista ei ole kuitenkaan uutisoitu. Molemmat puolueet ovat tiukasti oppositiossa. Suomessa ulkopolitiikasta vastaa tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa. Ovatko kokoomusjohtajat joutuneet Odysseuksen lailla harharetkille? Jos tästä ei nouse haloo, niin mistä sitten? Orpo ainakin vaarantaa toimillaan Kokoomuksen nousukiidossa olevan kannatuksen, ellei hänellä ole virallista toimeksiantoa.

Lankalauantai, 16.4.2022

Iltasella tuli katsottua yksi mielenkiintoinen elokuva. Se päättyi puolen yön jälkeen ja siksi aamu valkenikin eilistä myöhemmin. Ei kuitenkaan ihan tolkuttomiin kellonlyömiin nukuttu. 7 tuntia kuitenkin.

Aamupäivällä tuli jälleen katsottua yksi elokuva. Ulvova mylläri. Kirjan olen aikanaan lukenut. Täytyy todeta, että muistikuvia ei elokuvaversio tuonut mieleen ollenkaan. Olenkohan sitten myöskään lukenut sitä kirjaakaan? On mukava katsella erilaisia elokuvia. Siin monenlaisia. Usein siinä aika menee hukkaan, muttä tuntuu sitä aikaa välillä menevän turhuuksiin muutenkin. Ja harvakseltaan elokuvien joukossa on helmiäkin.

Syötiin murukeitto nro 2. Lähdin sitten tekemään pienen kauppareissun. Pari pikku juttua Motonetistä. Elintarpeita Cittarista. Tällä viikolla ei ollakaan tehty kummoisempaa kauppareissua. Tästäkään ei sellainen aivan tullut, mutta otin nyt kuitenkin jotakin pitemmän tähtäimen juttuakin. Ja ainakin normaalista poikkeavaa.

Vaikka Nato ei myönnäkään sotilaallista apua muille kuin jäsenmaille, on hakuprosessinkin aikana jo aika teoreettistä se, että Venäjän annettaisiin tulla häiritsemään -tavalla tai toisella- Suomea tai Ruotsia. Naton mahtimaat USA ja Iso-Britannia ovat näin luvanneet. Eli mitä pikemmin hakuprosessi saadaan käyntiin, sen parempi. Ruotsillekin se vinkiksi.

Tämä päivä on ollut hyvinkin kolea. Huippulämpötilat päivällä 2,5 asteen vaiheilla. Kuitenkin aurinkoista ja paisteelle löytyy koko ajan lisää lumen ja jään alta paljastuneita paikkoja. Ahtaat sivukadut ja tiet levenevät. Pihatie ja parkkipaikka ovat pian normaalimitoissa. Takapihan tuulensuojassa oli taas jopa lämmintä. Sielläkin lumi vähitellen sulaa. Kukkapenkit kohta paljastuvat. Kiire ei vielä olisi. Hieman siellä laittelinkin lunta näkösälle tulleisiin multapaikkoihin.

Pitkäperjantai, 15.4.2022

Aamulla jo kuuden jälkeen nettiin. Oho, Ilkka Kaverva kuollut! Sairaudesta ei oltu sen kummempaa tiedotettu aiemmin. Paitsi mitä Kanerva itse sanonut olevansa sairaslomalla. Kyllähän sairauden vakavuus oli arvattavissa, koska oli alkuvuoden ollut sivussa eduskuntatyöstä. Ilkka Kanerva kuului siihen joukkoon poliitikkoja, joilla on suuri arvostus yli puoluerajojen. Lähes kaikista puolueista tällaisia henkilöitä löytyy. Vasemmalta oikealle ja siitä välistäkin. He ovat kansan miehiä ja naisia. He eivät tyrkytä väkisin mielipiteitään eikä oppejaan. He ovat asiallisia, mutta heitä yhdistää myös tietynlainen huumori. Lepää Ilkka rauhassa. Laittele vaikka tekstareita edesmenneille kaunottarille! Nykyisillekin, jos keksit tavan!

Oltiin jälleen hyvin aikaisin jalkeilla. No, ei sinänsä ihmeellistä. Nukkumaan mentiin jo puoli kahdeltatoista. Meinasin tehdä tänään ruuaksi murukeiton. Kahden päivän satsin. Heti aamupalan jälkeen kuorin potut. Valmiin jauheliha-annoksen otin pakkasesta. Samoin annoksen porkkanaa. Eilen olinkin kypsentänyt porkkanaa toista kiloa. Ja laittanut pakkaseen. Riittää taas moneen tuplakeitokseen.

Kastelin neljä istutusturvetyynyä. Jätin imeytymään ja tasoittumaan. Imuroin ensin yäkerran, sitten alakerrankin. Laitoin keiton kiehumaan. Lisäsin liemikuution, nokkosta, basilikaa ja hiiukan pippuria. Maistoin ja lisäsin ripauksen suolaa. Oli taas hyvä eväs. Puolen päivän aikaan kiireet ohi. Sai vaikka katsella telkkua ja pötkötellä.

Katsoin iltapäivällä puoli kahden maissa, mikä olikaan iltapäivän kotimainen elokuva. Näytti olevan "Ruskan jälkeen". Elokuvan pohjana oleva kirjasarja, tai paremminkin se sarjan viimeinen kirja, on  tullut aikanaan luetuksi. Siksipä sitä vahtaamaan. Edvin Laine oli ohjaaja. Osin käsikirjoittajakin. Koko ajan odotin parempaa, mutta turhaan. Se on tietty niin, että hyvin harvoin elokuvasta saa niin paljon irti, kuin kirjoista. Nyt odotuksia vielä lisäsi ne sarjan neljä ensimmäistä kirjaa, joihin tämä elokuva ei liittynyt. Elokuvasta puuttui juoni. Se oli vain sarja kirjan tapahtumia. Tuli kuitenkin katsottua!

Päälle juotiin kahvit. Laitoin sitten muutamat siemenet turvetyynyjen istutusaukkoihin. Viikon kuluttua saa odottaa itämisen alkua. En ole kovinkaan toiveikas noiden tomaattieni kanssa. Ei ole ikkunanlautaa ja taimiastiat ovat hieman liian alhaalla ja varjossa. Enkä ala rakentelemaan minkäänlaista koroketta.

Venäjän suunnasta kuuluu hyvää ja huonoa. Hyvää oli lippulaiva Moskvan uppoaminen. Huonoa sitten kaikki muu. Näyttää siltä, että Venäjä on päättänyt pommittaa Kiovan maan tasalle. Siksiköhän se poistui alueelta, ettei tappaisi omiaan? Uhkailujen sävy kovenee Ukrainaa, USA:ta ja muitakin kohtaan. Hyvää tuosta ei seuraa. Putin on tiensä valinnut: katkeraan loppuun asti mennään!

Kiirastorstai, 14.4.2022

Aamupäivän kuluessa selailin ajoittain nettiä. Suomen turvallisuusselonteko on huomioitu maailmalla. Kommentit ovat kuitenkin olleet melko maltillisia. Venäjälläkin. Toisaalta eihän tuo selonteko vielä juuri mitään ole. Sitten jos/kun Suomi jättää Natohakemuksen, äänenpainot idässä muuttuvat. Mahdollisesti jotakin konkreettistakin tapahtuu. Sille tielle ollaan nyt menossa. Tuli mitä tuli! Juuri nyt on meidän suomalaisten oltava vahvoja. Emmehän halua sitä, että lapsemme ja lastenlapsemme tulevat elämään pelossa nykyisen ja tulevien Putineiden vuoksi!

Tätä pääsiäisenajan aloituspäivää ollaan vietetty hyvin rauhallisesti. Ainokin on virkeämpi ja iloisempi, kuin eilen. Joskus tuntuu siltä, että tajuaakohan lääkärit sitä, että ihmiset ovat eri kokoisia määrätessään lääkkeitä?  Jos vertaa vaikka meitä kahta, pitäisi minulle määrätä lääkettä yli kaksinkertaisesti Ainoon verrattuna. 2,5x voi olla lähempänä. Jos siis lääkettä määrättäisiin kiloperusteisesti. Varmaan on joitakin lääkkeitä, joita tarvitaan sama määrä ihmisen koosta riippumatta. Mutta välillä tuntuu, etteivät määrätyt määrät ole ihan kohdillaan. Tänään tuohon liittyen kävi aika ainutkartainen tapaus, kun lääkäri soitti. Kyseli vointia ja antoi ohjeita. Ja antoi sitten neuvon, että ei tarvitse ottaa kuin yhtä lääkettä. Kolmen sijaan. Hyvä, että jäi nyt pois se kaikkein vahvin, se jalat alta vievä lääke.

Venäjä on tunnettu uutisoinnin valvomisesta ja ohjaamisesta. "Vääränlaiset" uutiset eivät pääse läpi valtion holhouksen vuoksi. Disinformaation avulla on saatu kansa uskomaan höpöjuttuihin. Suomessa on toisin. Mutta toivoisin meilläkin hieman tarkkuutta ja ammattimaisempaa otetta. Ei ole sama asia, jos uutinen kertoo, (Medvedev:) että ajatus ydinasevapaasta Itämerestä voidaan unohtaa. Toinen uutinen sanoo, että Venäjä aikoo sijoittaa ydinaseita Itämeren alueelle. Näitä vastaavia on ollut muutamia parin viime päivän aikana. Kotimaista disinformaatiota. Vahinko vai tahallista vaikuttamista?

Keskiviikko, 13.4.2022

Kun aamulla heräsin, yritin kömpöillä mahdollisimman hiljaa alakertaan. Ettei Aino turhaan heräisi vielä. Meno Kemiin vasta kymmeneksi ja ravinnotta, ei olisi kiirettä heräämiselle. Laitoin kahvia tulemaan ja samassa oli Ainokin siinä. En voinut muuta kuin valittaa: tässä ei nyt ole sinulle mitään tarjottavaa!

Join kahvini ja vähän myöhemmin haukkasin puolisalaa voileipää. Yritin toimia niin, ettei nautintoaineiden tai elintarvikkeiden tuoksut hunajoisi vääriin sieraimiin. Aika usein olen ollut samassa tilanteessa eli olemaan ravinnotta. Kyllä sen kestää, kun kyse on vain siitä, että aamupala jää väliin. Joskus on ollut jopa tunne, että kannattaisikohan tätä syömistaukoa jatkaa vähän kauemminkin. Viikossa alkaisi jo tuloksia näkymään puntarillakin.

Kävin heittämässä Ainon Kemiin. Kymmeneksi siis. Arvioitiin, että saan odotella noutosoittoa ainakin viiteen asti. Kotimatkalla pistäydyin parissakin kaupassa. Kahvia ja muuta mukavaa.

Katsoin parit tallennukset. Oli siihen nyt sopiva hetki. Toinen oli roikkunut kovalevyn kulmalla jo kauan. Tuoreempi oli vain parin viikon ikäinen. Paistoin pannullisen muikkuja filmien lomassa. En tällä kertaa keittänyt pottuja ollenkaan. Laitoin muikkuja voileivän päälle ja sillä hyvä. Iltapäivällä ennen kolmea soittelin, ja tiedustelin potilaan tilannetta. Heräämössä vielä. Menee vielä joku tunti, ennen kuin pääsee noutamaan.

Hallitus julkisti selontekonsa Suomen turvallisuudesta. Siinä ei oteta suoraan kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen. Mutta selonteon henki, samoin kuin poliittisen johdon kommentit ovat selvästi jäsenyyden kannalla. Aikaa vielä menee varsinaisen hakemuksen tekemiseen. Viivytellä vain ei saa. On tavallaan jopa onni, että Venäjän sotaretki Ukrainaan on yhä erittäin aktiivinen. Jos ja kun Suomi jättää hakemuksen, alkaa ns. harmaa aika, jolloin Venäjä taatusti tehostaa häirintää Suomessa. Samalla se todennäköisesti pyrkii vaikuttamaan joihinkin Natomaihin, ettei Suomea hyväksyttäisi Natoon. Ukrainan suunnalla riittää Putinilla mietittävää. Samoin kuin sisäpolitiikassa. Jospa se Putin olisi niin kiireinen, että unohtaisi Suomen! Ruotsista ei ota mikää selvää. Siellä kuitenkin alkaa vasta nyt jonkunasteinen diskuteeraus. Molemmille maille onnea! Nyt on rypistettävä, kun ei vielä ole housussa!

Nyt aletaan sitten olla sellaisessa vaiheessa, joka oli odotettavissakin heti, kun Putin alkoi julkisesti sekoilemaan. Jo siis ennen ennen sotatoimia oli näkäpiirissä se, että Putin ajaa toimillaan Suomen Natoon. Mitäs minä sanoin ... jälleen kerran. Nyt Suomi ei odottele, mitä Ruotsi tekee. Kelkka on kääntynyt. Joku toimittaja Ruotsissa sanoikin hauskasti, että Ruotsia johdetaan nyt Helsingistä!

Hieman jälkeen viiden tuli sitten se soitto. Että tulisitko hakemaan! Vaihdoin vaatteet. Ajelin Kemiin. 22 minuttia puhelusta olin Länskän aulassa  ja otin siitä pyörätuolin. Sitten potilasta noutamaan. Osastolla annettiin ohjeita. Minullekin. Potilaalla olikin yhä puudutus voimassa ja olo hieman tokkurainen. Kärräsin muorin autolle. Ennen kotia vielä käynti apteekissa. Aino oli vielä mömmöjen vaikutuksen alaisena, joten minä kävin hakemassa nuo lisämömmöt.

Tiistai, 12.4.2022

Tänään Aino odotteli soittoja ja muita viestejä koskien operaatiota. Heti aamusta pitäen tietoa alkoikin tulla. Sitten taas kyseltiin kaikenlaista. Tuli aikatauluja ja aikataulujen muutoksia. Yhden aikaan iltapäivällä meillä oli sitten selainen tieto, että ranne leikataan huomenna kymmeneltä. Aika oli aluksi jo 7:15, joten uusi aika oli ehkä miellyttävämpi. No, Ainon pitää olla pitempään syömättä, se nyt ei ole hauskaa.

Nyt piti kuitenkin käydä Covid-testissä. Leikkaus peruuntuu, jos pöpö on kimpussa. Käytiin sitten samalla myös kaupassa. Aika keveät ostokset tällä kertaa, kun mökillekään ei olla menossa ja täältähän saa kaupasta nopeasti tarvittavia lisäyksiä, kun pääsiäistä vietetään kotosalla.

FSB:n ulkomaantiedustelussa käy pieni kuhina. 150 upseeria erotettu. Osa vangittukin. Luulisi, että lopuillakin on pelko puserossa. Entäpä muut virkamiehet kuin nämä agentit? Veikkaisin, että kukaan ei uskalla sanoa mitään pahaa hallinnosta. Jos uskaltaisi, voisivat Putinin ja Putinin hovin päivät olla jopa luetut. Voisi nimittäin lopultakin alkaa sellainen lumivyöry, jota ei edes Pikku-Putin pysäytä.

Se on kuitenkin jännää, miten Venäjällä on Putinin ja sotatoimien kannatus korkealla. Siellä on propagandakoneisto hoitanut tehtävänsä niin hyvin, että kansa uskoo vaikka mustan valkeaksi, jos Putin niin sanoo. Tulee jopa mieleen muinaiset alkuasukaskansat, joiden johtajia pidettiin jumalina. Herran pelko on viisauden alku?

Tomaattini ovat kunnolla taimella. Ovatkohan liiankin kunnolla? Pääsiäisen aikaan aion laittaa vielä 2-4 pottia idätykseen. Jos nykyiset taimet ovat kasvihuoneeseen istutuksen ajankohtana liian suuria, voi se olla ongelma. Taimet voivat olla korkeita, mutta liian hentoja. Siemenet eivät juuri mitään maksa. Voi olla, että lopulta joudun ostamaan puutarhalta parit taimet, jos haluan kesällä tomaatteja omasta kasvihuoneesta.

Maanantai, 11.4.2022

Tänään ohjelmassa ei ollut mitään muuta, kuin Ainolla röntgenissä käynti. Eli tarkistus, miten se murtuma on kohdillaan. Kun aikaa oli aamulla vaikka kuinka, päätin käväistä Cittarissa. Alkuviikon peruselintarvikkeet mielessä. Ja olihan minulle jo loppuviikosta Posti lähettänyt viestejä, että pakettini on saapunut. Nouda! Lähdin liikenteeseen ja ensin sain paketin haltuuni. Sitten kaupasta perusjuttuja. No, kyllä pääsiäinenkin oli hieman mielessäni. Rajoitetusti kuitenkin, sillä kännykkään tuli joitakin viestejä pääsiäisvierailta. Kuumetta ja vatsatautia. Peruuntuuko pääsiäisreissu? Voi ei! En sitten ottanutkaan joitakin juttuja, joita olin ajatellut jo ostaa. Katsotaan keskiviikkoon asti.

Lähdin Ainolle kuskiksi terveyskeskusreissulle. Röntgen vain, nätti ja pikainen homma. Jäin autoon odottelemaan. Kohta tuli sitten soitto. Röntgenin jälkeen Ainon pitikin vielä käväistä vastaanotolla. Ok, odottelen. Meni kolme varttia. Aino soitti taas. Taitaa mennä kauan. Käski minun mennä kotiin odottamaan. Niinpä. Eihän minulla mene kauaa ajella takaisin terveyskeskukseen, kun homma siellä on hoidossa. Viisi minuuttia, noin!

Olin aamulla esivalmistellut ruuan, mutta en sitä vieläkään alkanut keittämään. Sen sijaan laitoin alumiiniseen lumentyöntimeen ne kulma-alumiinit. Pop-niiteillä homma oli helppo. Työntimessä oli sellainen huono puoli, että kun sitä työnsi ja lumi tuli alumiinilevyn päälle, jatkoi lumi takalaidalta ohi. Alumiinikulmista tein lumelle topparit. Testasin. Pelasi. Jossain vaiheessa saatan lisätä toppariin korkeutta. Voi olla kuitenkin, että tulee liikaa painoa. Testailen vielä ja päätän asian myöhemmin.

Sain olla kotosalla lähes kaksi tuntia ennen kuin Aino soitti hakemaan. Hakureissu kesti 11 minuuttia. Olisi mennyt muutaman sekunnin allekin, mutta jouduin odottamaan hetken liikennevaloissa. Kotona vielä piti odotella asiantuntijan soittoa. Keitin keiton ja syötiin. Tuli soitto. Luut eivät ole ok, joten leikkaus tulossa. Ennen pääsiäistä jo. Kai. Pääsiäissuunnitelmiin selkeä muutos. Kun saadaan tietoon leikkausaika, tiedetään minkälainen muutos! Mansen porukka kokonaan sairaana. Eivät taida pääsiäisenä liikahtaa minnekään! Onneksi meillä verkot ovat jo kuivilla. Onneksi saatiin mökki siivottua jollekin mallille. Eli mökkihommat eivät aiheuta huolta, vaikkei pääsiäisenä mentäisikään.

Mestarit Areenalla -nimikohu on saatu päätökseen. Areenalla -sana poistuu ja tilalle tulee kaikkin naisten nimet. Olipa tylsä ratkaisu! Olisivat jättäneet pois vielä sen Mestaritkin!

Ruotsissa ei Nato-keskustelua oikeastaan käydä. Sieltä heitellään ympäripyöreitä kommentteja, mutta itse liittymisestä ei haluta puhua. Ruotsissa Natokysymys ei ole turvallisuuspolitiikkaa. Se on vain politiikkaa. Suomi menee Natoon, jos ehtii. Olisi pitänyt olla aikanaan tarkkana ja hakea Natoon. Nyt oltaisiin Natossa ja oletettavasti turvassa. Veikkaan, että Ruotsi ei Natoon hae, vaikka Suomi sinne menisi. Mikäpäs Ruotsin olisi ollessa, kun ympärillä olisi vain Nato-maita! Mutta muistakaa ruotsalaiset: Venäläisillä on Suomenlahden itäisessä päässä ja Kaliningradissa suuret laivastotukikohdat ja muut valmiudet. Kaliningradista Gotlantiin ja Etelä-Ruotsiin on vain 300 kilometrin matka. Tukholmaan on 500 kilometriä. Pikku keikka nykyisillä ohjuksilla ja hävittäjillä. Ja sukellusveneethän partioivat vielä lähempänä.

Itävallan liittokansleri on käväisemässä Putinin puheilla. Kehottamassa että lopeta se sota, toope! Mutta eihän Putin käy sotaa. Meneillä on se pelastusoperaatio. Uusi laki kieltää disinformaation levittämisen. Pääseekö herra liittokansleri pois, vai määrääkö Putin hänelle 15 vuotta kuritushuonetta.

Putin syytti ukrainalaisia natseiksi. Vähän tuntuu siltä, että hän on itse sitä. Ja pahempikin. Kun Venäjän joukot alkoivat vetäytyä Kiovan suunnalta, elätti joku jo toivoa sodan hiipumisesta. Turhaa se oli. Venäjä  iskee pian itäisessä Ukrainassa. Mariupol saa viimeisen kuoliniskun. Kiina olisi halutessaan voinut estää suuren tragedian. Mutta ei. Ainoa toivo lienee enää suurisilmäisissä ja vihreänharmaissa olennoissa jossain Orionin vyön takana. Olisi korkea aika toimia!

Sunnuntai, 10.4.2022

Takki oli yön aikana kuivahtanut ja keventynyt kummasti. Ulkona ilmakin oli kuivahtanut. Meni pakkasen puolelle 2-3 asteen verran. Puolipilvistä. Välillä auinko näytti parastaan.

Nousin melko aikaisin kahvin keittoon. Joskus puoli kuuden jälkeen. Muutaman kupillisen jälkeen pistäydyin laavulla. Siellä lapioin ulkopöydän ja -penkit lumettomiksi. Jos ei uusia sateita nyt viikolla tule, ovat paikat kuivia pääsiäisenä.

Aamupalan jälkeen hain puukopat täyteen. 3 koppaa. Sopivasti mahtuvat ahkioon, joten kevyt ne oli hakea. Liiankin kevyt, kun koko hoito tuppasi tulemaan alamäessä kintuille. Tuntui, että oli turhan aikaista lähteä vielä kotimatkalle. Siksipä mietin vielä, mitä voisin tehdä nyt, jotta se olisi pääsiäiseksi valmiiksi tehty. No joo ... linkohommiahan aina olisi. Hain siis linkon ja poistin lunta ensin leikkimökin ja keinun luita. Sitten vielä grillin edestä. Noissa paikoissa oli tiukat kinokset. Tuuli järveltä kovettanut ne koviksi. Lisäksi ne olivat sisältä märkiä ja pinnasta hieman jäässä. Aikomukseni ei ollut putsata alueita laajemmalti. Vain vähän polkuja. Siksipä aikaa ei mahdottomasti mennytkään.

Ei kuitenkaan jääty sen pitemmäksi aikaa. Aino käveli vielä, kun tie oli  aurattu ja tihmeä. Kello oli 10:05, kun poistuimme puomilta etelän suuntaan. Teiden kunto matkan varrella vaihteli. Alkupäässä eilisen aurakäynnin myötä tiet olivat loistokunnossa. Kaikkein surkein pätkä oli tiellä 929 välillä Pakisvaara - Kapusta. Kapustassa tien hoitaja vaihtuu ja etelän suunta oli paljon paremmassa kunnossa. Niinkuin aina. Vaihdosta osaakin jo ennakoida, koska ero on aina selvä. Pohjoispään tappioksi. Sihtuunantie oli myös hieman heikkokuntoinen, mutta sillä pätkällä auton pohja ei kolissut tiellä olevaan jääpolanteeseen. Onneksi olen laitattanut sen pohjapellin! Sihtuunantiellä näkyy usein pikkulintuja tiellä. Niin nytkin. Niitä on yleensä mahdoton tunnistaa. Tänään kuitenkin tunnistin: parvi pulmusia.

Kotia lähestyessämme katselin aurausvalleja. Ja yritin samalla arvioida, onkohan kotosalla lumitöitä odottamassa. Etupihalla niitä oli vain vähän. Takapiha oli lumen vallassa, mutta onneksi vain 5 sentin vahvuudelta. Mutta vesisateesta ja pakkasesta johtuen se oli tosi kovaa. Raastoin lumet pois. Iltapäivän vähäiset plus-asteet hoitelivat loput. Ja ajoittainen auringonpaiste viimeisteli lautaterassin.

Suihkulle oli tilaus molemmilla. Olin vielä tänäänkin mökillä saanut kunnon hiet linkoa käyttäessäni. Se linko on melko kova tekemään hommia, mutta on se merkittävä kunnon kohottajakin. Kohta suihkun jälkeen paistoin kuhaa voissa. Keitin pottuja. Vau! Elämä alkoi taas virtaamaan raihnaiseen ruppiin!

Kyllähän kotosalla on helpompi olla. Etenkin yksikätisen. Mitenkä mahtaisi mökkeily onnistua, jos näin lumitalven aikana olisi minun käteni paketissa? Ja onnistuisiko edes autolla ajaminen? On se muuten niin, että jos olet täysin yhden käden varassa, muuttuu monet asiat lievästi sanoen hankaliksi. Pukeminen ja riisuminen jatkuvina toimintoina ovat tosi hankalia. Entäs mökillä tiskit ja vaikkapa kaasulieden sytyttäminen? Olisi toisesta kädestä merkittävästi apua!

Sunnuntai on ehdottomasti huonoimpia TV-päiviä. Käytinkin tehokkaasti yhden "suosikkiohjelman" esityksen aikana omaa aikaani ja tulossa olevan juhlapyhän vuoksi rakensin oman settini visakisasta. Se on meillä perinne ja erinomaisen hauska tapa.

Lauantai, 9.4.2022, Suomen kielen päivä

Eilen satoi lunta vaakasuorassa. Ainakin tässä rannan tuntumassa. Aamulla olikin yläpihalla auton edessä muutamanlainen mahtikinos. Lumi märkää, joten linkoaminen oli pikkuisen raskasta. Ja lumi tietenkin tarttuili linkoon ja sitä sai puhdistaa tämän tästä. Linkoilin kahdeksalta alkaen noin 2,5 tuntia. Kaikkea tarpeellista en lingonnut. Kävin kelkalla puomilla. Tarrantiellä nuoskalunta kymmenisen senttiä.Kylla saisi aura käydä!

Oli nimittäin siivouspäivä ja Aino yksikätisenä ei selviäisi siivouksesta yksin. Selvittiin kuitenkin siivouksesta, kun minäkin olin jonakin. Puistelin aluksi matot. Alhaalta ja ylhäältä. Sitten imuroin ja moppasin. Yhdeltä oltiin valmiita. Ihan ok suoritus tällaiselta siivoojakaksikolta!

Syönti sitten. Ja lyhyt lepohetki. Siinä sitten huomasin, että varaston katolta oli lumet pudonneet polulle. Olin siitä taannoin vähentänyt lunta ja oletin, että loput sulaisivat siihen paikalleen. Väärässä olin. Pieleen menon arkkitehtinä oli reipas vesisade. Eli ei muuta kuin hakemaan taas linkoa. Sade oli muuttanut osan pihasta harmaaksi sohjomössöksi. Siinä kulkiessani ajattelin lingota sohjoa vähemmäksi. Virhe! Sohjo pakkautui lumitorveen ja tukki sen kuin betoni. En meinannut millään saada rööriä auki. Monien kommervenkkien jälkeen kuitenkin onnistuin. Ja sain lopulta lingottua katolta tulleet lumet.

Sateesta huolimatta vielä muutamia pikku askareita. Vaihdoin pääkameran akun. Leikkasin alumiinikulmasta kaksi 16-senttistä pätkää. Varastosta kaivoin esiin popniittipihdit + niittejä. Tornion harrasteita varten. Viiden jälkeen kävi aura. Vesisade muuttui hieman valkoisemmaksi. Ennen pimeää on vielä käytävä kolaamassa pois tuo valli. Muuten ei huomenna kotimatkalle päästä! Takki kuivumassa. Aamulla se lienee pari kiloa kevyempi!

Perjantai, 8.4.2022

Eilen otin kaksi verkkoa pois järvestä. Tänään tarkoitus poistaa viimeiset 2. Iltapäivälle tarjolla surkeaa säätä, joten heti aamusta (8:30) ajelin jäälle. Suunnitelmani oli sellainen, että kairaan kepin viereen reiän ja yritän rautalangalla koukkia verkkonarun näkösälle. Molemmissa päissä tässä onnistuinkin, lyhyestä narusta huolimatta. Juuri ja juuri. Sain narut sen verran näkösälle, että sain ne puukolla poikki. Sen jälkeen kokuavannolla verkot jään kuivemmalle puolelle.

Kevättalven verkotus oli siinä. Verkot olivat järvessä tällä kertaa kolme viikkoa. Nyt kuha oli vihdoinkin alkanut liikkumaan. Näinä kahtena viimeisenä päivänä sain enemmän kuhaa, kuin koko alkuviikkoina yhteensä. Nyt toimi myös se punainen verkko, jota olen ehtinyt moittimaan. Kokuavannolle ei jäänyt mitään. Päätyavannoilla on verkkokepit yhä paikoillaan. Ne odottavat ilmojen lämpenemistä. Irtoavat silloin itsekseen eikä jään hakkaamista tai sahaamista tarvita.

Tuuli alkoi viriämään ja järvellä alkoi siksi olla kylmä. Mökille palasin onnistuneelta reissultani tasan kello 10:00. Keitettiin kahvit. Haukattiin voileivät. Taukoa tuli peräti kolme varttia. Ennen perkausta avasin vesiavannon. Otin siitä matkaan muutaman vesiämpärillisen. Kalat perkasin ja huuhtelin laavun takamaastossa, tuulelta suojassa. Pussitus laavussa. Perkeet toimitin paikkaan, josta ketut, korpit ja varikset ne löytävät. Saukkokin on joskus osunut siihen. 13:30 kaikki valmista. Kalat tallessa. Helpotti kummasti!

Puomin lukko on ollut hukassa ties kuinka kauan. Viikko sitten pois lähtiessämme sen puuttumisen huomasin. Joillakin se on ollut aiemminkin tiedossa, mutta minulle asti tieto ei ole kulkenut. Viikkokaupalla puomi on ollut auki lomalaisten vuoksi. Pari kertaa talvessa olen tuonut lukon mökille takan päälle kuivumaan. En muista, että tälle vuodelle olisin niin tehnyt. Torstaina kun tultiin, tarkistin asian. Ja olin oikeassa, en ole nyt tuonut lukkoa kuivumaan. Otin rautalapion kyytiin ja ajelin kelkalla puomille. Kaivoin varovasti ensin pehmeät lumet pois kohdasta, josta lukko voisi löytyä, jos se on sattunut putoamaan. Hötylumen jälkeen hakkasin kovempaa, tallottua lunta. Ja siellähän se oli. Mahtava juttu. Nyt lukko on kuivumassa takan päällä.

Syötiin soppa. Päälle puolipakollinen ruokalepo. Iltapäivän päätteeksi kahvitkin. Vähitellen alkoi pyry. Alkuun lunta tuli vain hieman, mutta tuulen vuoksi sekin vähä alkoi kinostumaan. Kuuden jälkeen ilma oli jo sakeanaan lunta. Seitsemältä sekaan ei mahtunut. Muutama kymmenys pakkasella. Oulun korkeudella +3 astetta. Siellä sade on rankkaa. Sieltä ne tulevat sateet vielä meillekin. Tuleeko sade täälläkin vetenä, vai muuttuuko lumeksi?

Torstai, 7.4.2022

Ihopoli soitti aamulla jo puoli kahdeksan aikaan. Selasin juuri silloin nettiä ja hörpiskelin kahvia. Tuli uusia ohjeita naamavoiteista. Labrakin otetaan heti Vapun jälkeen maanantaina. Ok, mikäpäs siinä. Ainon puolesta soittein terveyskeskukseen. Sitten vain sitä takaisinsoittoa odottelemaan. Laitoin auton töpökkään. Syötiin sitten aamupala ja 9:50 lähdettiin liikkeelle. Aino meinotteli, että pitäisiköhän odottaa sitä soittoa ja lähteä vasta sitten? Onneksi emme niin tehneet.

Joitakin aikoja sitten olivat kaikki päällystetiet jo sulia. Talvi on kuitenkin tullut takaisin ja nyt päällystettä ei juurikaan näkynyt. Normaali talvikeli siis. Ei kuitenkaan liukasta, kun oli koko ajan hieman miinuksella. Tarrantie aurattu. Mökillä en ajanut autoa suoraan pihalle. Linkosin ensin aurausvallin ja autolle P-paikan. Sitten vasta auto pihalle ja vähitellen kamppeita sisälle.

Lingon kanssa meni jokunen tunti. Järveltä oli puhaltanut ja pariin paikkaan oli muodostunut kunnon kinoskin. Tuuli yhä järveltä ja aika tosissaankin. Tietyissä kohdissa oli todella hankala löytää oikea suuntaus lingon lumitorvelle. Kun en halunnut lingota lunta terassille tai auratulle tielle.

Kun tuuli oli kova, viivyttelin  hieman verkoille menon kanssa. Syötiin keitto ja joskus neljän jälkeen tunnustelin tuulitilannetta jäällä. Se alkoi olla siedettävä ja ei muuta kuin kokemaan. Edellisen kokukerran jälkeen pakastui kunnolla. Sunnuntaina -21,1 astetta. Maanantaina runsat 15 astetta miinuksella. Muutenkin kylmää. Niinpä verkkokeppini olvatkin jäätyneet kunnolla. Tuuralla ei ollut mitään virkaa. Hain pitkälaippaisen moottorisahan ja sillä sainkin hommia edistymään. Kaksi verkkoa sain koettua. Seuraavaan ei puolen metrin laippa enää riittänyt. Paikkoja särki ja väsytti. Päätin siirtää loput kokemiset huomiselle. Kalaa tuli hieman, fileerasin ne tällä kertaa laavulla. Tuulelta suojassa. Ainolle oli soitto tullut juuri, kun lähdin verkoille. Puoli viiden aikaan. Olisi sitä vain saanut kotona istua ja odotella!

Huomenna olisi siivouspäivä. Iltapäivälle luvassa pahaa keliä. Pyryä ja myrskytuulta. Silloin sopivasti olisi sitä verkkohommaa! Päätimmekin sitten niin, että siirretään siivous lauantaille. Huomenna pääsen kalahommiin siten heti aamusta!

Keskiviikko, 6.4.2022

Aamulla oli maa taas valkoinen niiltäkin kohdin, joista lumi oli jo sulanut. Tai paremminkin aurattu tai puskettu koneella pois. Lunta oli muutama sentti. Putsasin takapihan ja etuoven edustan. Myöhemmin auton ja autopaikankin. Ei ollut pakkanen jäädyttänyt lunta eikä sohjoa.

Kauppapäivä. Aamulla mietimme sitä, mennäänkö aamu- vai iltapäivällä. Aino valitsi jälkimmäisen. Tehtiin sitten niin, että tein ennen syöntiä pikkureissun. Ei tarvitse silloin varsinaisella kauppareissulla kaikissa paikoissa käydä. Lämmitin sitten reissuni päätteeksi kaalilaatikon. hyvää oli, niinkuin aina.

Puolen päivän maissa se kauppareissu. Käytiin ihan ulkomailla asti. Ja tietenkin Cittarissa. Tällä reissulla näkyi jo pääsiäisen läheisyys. Kaikkea pääsiäisruokaa ei tietenkään päiväysten vuoksi voinut vielä hankkia, mutta jotakin kuitenkin. Tuoretuotteet sitten ensi viikolla.

Iltapäivällä iski päälle lyhyehkö, mutta sitäkin sankempi lumikuuro. Lunta satoi tuossa tuokiossa muutaman sentin. Takapihalla kävin lumet poistamassa. Loskaahan se oli. Aurinko taas paistoi ja takapiha kuivui hetkessä. Etupihan ovisyvennykseen ei nyt lunta kertynytkään. Auton päältä poistin lumet, jottei jäätyä jämähdä siihen. Yöksi kun on kuitenkin luvassa pakkasta liki 10 astetta.

Katsoin, että mökkimaisemissa on nyt satanut lunta noin 15 senttiä. Pe-la luvassa 20 senttiä lisää. Aura on tänään liikkeellä, joten mökille pääsee hyvin ennen perjantain pyryä. Poistulo vaatinee jälleen aurauksen.

Unkarissa sama meno jatkuu. Putinin kaveri johtaa jatkossakin veljeskansaa. Ranskassa vaalit tulossa. Macron on enää niukasti ykkössuosikki. Mutta Pikku-Putinin kaveri Le Pen hengittää niskaan. Onko Ranskan kansa menossa hakoteille? En millään voi tuota uskoa.

Venäläisten joukkojen vetäytyminen Kiovan seutuvilla on tosiasia. Oliko pakko, kun retki ei ollutkaan läpihuutojuttu. Varmaan niinkin. Mutta lyhyen hengenvetotauon jälkeen rytisee ja kovasti. Venäjä keskittää kaikki voimansa, myös reserviläisiä, Ukrainan itäosaan samoin kuin Mustanmeren suuntaan. Harkovat, Luhanskit, Donetskit tai Odessat eivät tule riittämään. Puheet ovat sen verran kovia, että pyrkimys on paljon isompaan!

Tiistai, 5.4.2022

Eilen se labrapäivä. Tänään sitten ihopolin soiton odotusta. Ei tarvinnut tällä kertaa odotella iltapäivän loppupuolelle, niinkuin normaalisti. Jo aamuyhdeksältä Kaisu soitteli. Poks-arvossa ei muutosta. Se on hiukan koholla, mutta niinhän se on aina ollut. Muuten veriarvot hyvät. Keskusteltiin noista iho-oireistakin. Lääkäri kommentoi kai piakkoin.

Varasin sovitut labrat. Kahden ja neljän kuukauden päähän. Oli myös rakenneltava kalenteri-exceliin muutaman kuukauden jatko. Olen aiemminkin kehunut tuota kalenteriani. Kehun edelleenkin. Mahtijuttu.

Yöllä ja aamulla saatiin viikon lumisateista malli. Sateita tullut ympäri Suomen. Etelämpänä kai liki kaaokseen asti. Monikohan siellä oli ehtinyt jo vaihtamaan kesärenkaat alle! Mansessa nastoja kaipaisi ratikat ja nysset. Meille isoimmat pyryt on luvassa lauantaille. Viimeyön lumet poistin terassilta ja etupihan ovisyvennyksestä harjalla. Saatan viikonloppuna joutua kolahommiin.

Syötiin taas helppo ruoka. Pian ruuan jälkeen pistäydyin liikenteessä. Kolmen paikan kierros, joista tällä kertaa tärkein oli huoltoasema. Auton tankin lisäksi täytin irtogallonan. Alkaa olla niin, että tuo pänikällinen onkin viimeinen talvibensa. Eli kelkkaan tai linkoon ei tarvitse enää lisää ostella näille lumille. Ellei nyt aivan hirmuinen lumikatastrofi tule.

Päivällä melko poutaista. Illan suussa vesisadetta joka alkoi muuttumaan valkoisemmaksi. Jos yöllä pakastuu, on autoon pääsy taltan ja vasaran takana!

Maanantai, 4.4.2022

Kun rouvalla on tuo toinen käsi sellainen, ettei sillä pysty moniakaan asioita hoitelemaan, autoin aamulla yhdessä puhelinasiassa. Piti soittaa terveyskeskukseen sitä varten, että saataisiin Ainolle lopputuloksena röntgeniin aika ensi maanantaiksi. Yksikätiselle tuo soitto on haasteellisempaa, kun tulee niitä valintoja paina 1, jos ... paina 2, jos haluat .. jne. Soitin siis tuon puhelin. Olipahan muuttunut vastaajan teksti. Siellä larvattiin ummet ja lammet ja välillä kerrottiin, että viestin lopussa voi jättää oman viestin, jos vaihtoehdoista 1-6 ei mikään passaa. Eihän mikään passannut. Ei tullut äänimerkkiä, jotta saisi kertoa mitä tässä halutaan. Larvaus alkoi uudelleen. Toisen kierroksen jälkeen tuli se äänimerkki, jotta sain kertoa asiani.

Olin varannut jo helmikuun alussa ajan tälle aamulle Tornion labraan. Kuitenkin nyt alkoi epäilys kalvamaan mieltä, kun en ollut saanut lainkaan asiasta muistutusta. Menin labraan ja odottelin tauluun vuoronumeroani. Ei sitä vain näkynyt. Tarkistin kännykästä viestejä ja olihan se siellä. Olin muuttanut varauksen. Siinä taisi käydä niin, että kun maksan poks-arvo oli hiukan noussut, ihopolilta soitettiin. Määrättiin pikaisesti uusi labra. Samalla sovittiin, että aiemman suunnitelman mukaiset labrat unohdetaan. Viime viikolla sovittiin myös se, että nyt 4.4.2022 on labrakäynti. Katsoin, että minullahan on se aika varattuna. En huomannut tekemääni muutosta.

Kun nyt labran odotushuoneessa huomasin töppäykseni, menin neuvontaa kohti. Selvitelläänpä mahdollisuuksia. Neuvontaankin oli tullut vuoronumerot. Minulla oli numero 309. Tuli tauluun numero 306, sitten 307 ja viimein 308. Ja sitten taulu pimeni! Voi herranjestas sentään. Lähtiköhän asiakaspalvelija juuri tässä välissä kahvitunnille? Onneksi 309 syttyi tauluun aika pian. Olin jo odotellessani kännykällä selvittänyt, ettei tälle päivälle ollut vapaita aikoja. Saman totesi asiakaspalvelijakin. Hän kuitenkin soitti labran puolelle ja hoiteli asian. Sieltä kohta kutsutaan nimellä minua. Kiitos. Hienosti hoidettu. Originaali aika labraan oli 9:30. Kello oli 9:55, kun saapastelin autolle. Nopea sähläys, vielä nopeampi sähläyksen selvittely!

Ennen kotiin paluuta kävin Cittarissa. Aika lailla normaaleja alkuviikon juttuja. Jotkin jutut olivat myös kotoa kokonaan loppuneet. Näkkäri ainakin.

Valmistelin päivän ruuan. Olikin jälleen helppo tapaus, kun mitään ei tarvinnut tässä vaiheessa enää kypsentää. Yhdistelyä ja kuumennusta vain! Ja hyvää oli lihakin vaihteeksi! Oikein hyvää.

Kun saa hyvää palvelua, saa sitä julkisesti varmaan kehua! Tilasin netistä pari kuukautta sitten rälläkkään sopivan puuntyöstöterän. Olenkohan asiasta maininnut mitään? Myyjän nimi oli minulle tuntematon. Terän edullinen hinta pisti miettimään, joten en maksanut hintaa, vaan pistin laskun tulemaan Klarnan kautta. Lasku Klarnalta tuli parin päivän sisällä ja maksuaikaa 30 vrk. Sitten odottelemaan pakettia. Kului viikko. Kului toinenkin. Kampetta ei vain alkanut kuulumaan. Aloin sitten lähettämään toimittajalle sähköpostia. Tiedustelin toimituksen aikataulua. Tiedusteluihin ei vastattu. 4-5 kertaa niitä laitoin. Seuraavaksi olikin alettava hoitaa asiaa Klarnan kautta. Siellä lasku laitettiin odotustilaan. Annettiin vielä lisäaikaa toimittajalle. Kun lisäaika oli ohi, alkoi Klarna selvittelemään asiaa toimittajan kanssa. Illalla myöhään eilen tuli sähköpostia Klarnalta: Tapaus käsitelty, saan pyyhkiä laskulla p....tä. Ei tullut kampetta, mutta eipä tarvinnut maksaakaan. Kiitos Klarna. Asia meni hienosti. Toivottavasti tuo kauppias on nyt totaalisesti out nattikaupoista!

Uudet "mestarit" ovat kommentoineet noussutta kohua. Että kuulemma olettivat, ettei kellään ole mitään tuota nimenkäyttöä vastaan. Olettivat? Kysyivätkö? Minun silmissäni naisnelikon arvostus putosi puoleen. Vähintäänkin.

Iltapäivän päätteeksi käväisin liikenteessä. Ihan Motonetissä asti. Motonet-ostoslistaan oli tullut muutama rivi. Pari riviä oli niistä vielä sellaisia, jotka olisi jo tarpeen hankkia tällä viikolla. Ei taaskaan mitään hirmujuttuja, mutta kuitenkin. Esimerkiksi ostin nyt poranteräsarjan. Edellisen olen ostanut varmaan noin 15-20 vuotta sitten. Yksittäisiä teriä, erikoisempiakin, olen hankkinut vuosien mittaan. Mutta tuosta sarjasta alkaa jo puolet olla hukassa. Tai terät ovat katkenneet. Akkuporakone kulkee mökillä matkassa aika tiheään. Samassa laukussa on aina oltava poranterät. Samoin kuin erilaiset ruuvauskärjet. Tänään tilanne on paljon eilistä parempi!

Tämän päivän säätila oli täällä Torniossa likimain kopio eilisestä. Toista on etelämpänä. Lunta on tuprutellut reilustikin. Mutta annas olla ... jatkossa sitä vasta tuleekin. Keskisuomeen paksulti, mutta on sitä luvassa pohjoiseenkin. Nuuskakairaankin. Huomenna se alkaisi. Lauantai pahin pyrypäivä ja lumikertymää voi tulla jopa 25-30 senttiä. Se on ennuste. Veikkaan selvästi vähäisempää toteutumaa. Vielä taisi joutua lumitöihinkin. Ei huvittaisi, kun olisi pikkuisen muutakin puuhaa.

Ollaan jo alettu miettimään seuraavaa mökkireissua. Vielä olisi yksi viikonloppu ennen pääsiäistä. Onhan se niin, että ollaan sitä sitten kotona tai mökillä, on kahdestaan aina mukavampaa kuin yksin. Aino ei yksikätisenä ole yhtä tehokas kuin ennen, mutta ei sitä tarvitsekaan. Kun menopäivänä olen verkoilla, pystyy Aino kuitenkin laittelemaan kamiinaan puuta sillä aikaa. Ruoka voidaan valmistella kotona niin, ettei mökille jää kummoisia puuhia. Pienellä etukäteissuunnittelulla homma pelaa jopa helpostikin. Joten kahdestaan mennään! Joskus loppuviikolla.

Sunnuntai, 3.4.2022

Kaikki meistä muistavat Mestarit areenalla. Hieno nelikko, jonka karisma ja suosio perustui pitkään ja menestyksekkääseen uraan. Hieman myöhemmin tuli sitten Leidit lavalla. Se oli jo hieman arvelluttavaa. Hyväksyttävissä kuitenkin. Mutta vähän se tuntui tarpeettomalta matkimiselta. Nyt sitten Mestarit-nimellä on alkanut esiintymään naisnelikko. Voi herran pieksut! Tässä minusta mentiin yli sellaisen rajan, joka oli aika pyhä. Melkein, kuin joku nelikko alkaisi esiintymään nimellä The Beatles! Ok, ei se ihan sama asia ole tietenkään, mutta ymmärrätte varmaan. Syystäkin ovat Hector ja Pepe pahoittaneet mielensä ja Kirka ja Pave pyörivät haudoissaan. Veikkaan, etteivät oikeiden Mestareiden kannattajat käy näiden epämestareiden konserteissa. Hyi! Vaihtakaa ihmeessä porukalle soveliaampi nimi!

Laitoin pyykit koneeseen ja myöhemmin ne ripustelin. Tiskikoneen laitoin myös päälle ja myöhemmin sen tyhjentelin. Hain muikut pakkasesta ja sulattelin ne ja huuhtelin. Kuorin pottuja kahden päivän muusin verran. Katseltiin naisten 30 kilometrin hiihtoa. Paistoin muikut ja survoin muusin. Keskipäivällä ruoka syötävissä. Siis ihan normaali meikäläisen aamupäivä!

Viime yö oli kylmin pitkiin aikoihin. Torniossa pakkasta hieman yli 15 asteen. Meltosjärvessä 6 astetta kylmempää. Eli eipä tässä oikein ole vielä kevättä rinnoissa. Jossakin vaiheessa mennään taas mökille ja takuulla siellä on pakkanen kämpässäkin. Ja verkkoavannot umpijäässä. On tietenkin aina hyvä se, ettei ilma lämpenisi liian aikaisin keväällä. Jos luonto ehtii reagoimaan lämpimään säähän, voi toukokuulla ja vielä kesäkuullakin tulla kuitenkin kylmät jaksot ja tuhota mahdollisia kukintoja ja versoja. Eli Vappuna saa sataa räntää ja lunta ja vasta sitten helatorstain seutuvilla saa lämmetä paremmin. Varovasti sittenkin.

Iltapäivällä seurattiin myös miesten 50 kilometrin hiihtoa. Kun matkat naisilla ja miehillä oli näitä pitempiä, tulivat erotkin melkoisiksi. Ja olihan siellä monet laskeneet voimansakin väärin. Olivat kuin eri planeetalta parhaisiin nähden. Mutta kun pitkällä matkalla sippaa, kertyy eroa hetkessä minuuttikaupalla. Jos jaksaa edes maaliin. Muistan hyvin ensimmäisen Finlandiahiihtoni. Aloin olla melko puhki, kun ohitettiin 50 kilometrin raja ja alkoi Uskilan kovat nousut. Ihme, että pääsin mäet ylös. Loppumatkan hiihdin tajunnan rajamailla. Maaliin asti kuitenkin. Eli en naura ollenkaan noille loppumatkan horjujille. Tiedän tasan tarkkaan, miltä se meno tuntuu! (jos oikein muistan)

Iltapäivällä Torniossa ilma lämpeni jonkun kymmenysasteen plussan puolelle. Tuossa takapihalla oli kuitenkin tosi lämmintä. Siihen paistaa aurinko ja kun viime kesänä  parhaat suojapuut sieltä kaadettiin, on auringolla nyt vapaa  pääsy  takapihalle. Aivan pelottaa kesän tulo. Kyllä on hengenlähtö lähellä, jos saamme helteitä ja paistetta. Tässä osoitteessa niitä kun ei pääse karkuun.

Lauantai, 2.4.2022

Heräsin oikeastaan turhankin aikaisin. Lopulta Ainokin heräili, kun minulla oli menossa jo kolmas kahvikupillinen. Päätettiin niin, että sillä aikaa kun olen verkoilla, soittelee Aino ja selvittelee, missä ja milloin voi tuota kättä käydä näyttämässä. Kaivoin puhelinnumeron valmiiksi. Siitä kannattaa yrittää ensin. Kävin siinä aamupalan lomassa hakemassa puukopat täyteen. Jos tulee lähtö, on sekin homma vähempänä.

Pakkasta oli kymmenisen astetta, tuuleskeli etelästä. Kun pääsin verkoille, alkoi satamaan lunta. Ja tuuli voimistui. Kohta lumi viuhui vaakasuorassa ja kyllä alkoi meikäläisellä olla kylmä. Ei ollut meikäläisen vaatekerta tarkoitettu tuollaiseen säähän. Pakkasen se niinkin kestää, mutta ei tuollaista tuulta. Paljain käsin ei kannattanut kauaa touhuilla. Sain kuitenkin verkot koettua ja tällä kertaa ei edes vastustanut. Olikohan nyt kevätsesongin paras saalis. Ei se vieläkään mahtisaaliiden joukkoon kuulu, mutta kun joukkoon mahtui yksi siikakin, olin ihan tyytyväinen.

Tällä kertaa edellisen kokukerran huippuverkko ei antanut kalan kalaa. Merkillistä. Ja syvälle sojottava punaliinainen verkko oli taas tyhjä. Yhtä merkillistä. En vielä ottanut uusia verkkokeppejä käyttöön. Ei niissä ollut vielä niitä narujakaan. Aiemmin en ollut pystynyt peittämään avantoja, kun lunta ei jäällä ollut. Nyt sitä hieman alkoi paikoin kertymään, joten sain avantoihin hieman peittoa.

Palasin mökille. Aino oli saanut selvitettyä paikan, johon voisi mennä näyttämään kättä. Jo tänään. Eli mitäpäs sitä aikailemaan. Lähtö valkenee, heti, kun se on mahdollista. Lumisade oli loppunut ja tuulikaan ei ollut enää hirmu kova, joten korjasin kalat jäällä. Selviydyin kaloista ja muistakin hommista sutjakkaasti ja pääsimme liikkeelle jo klo 12:40.

Alkumatkan sorateillä ei soraa näkynyt. Alla jäätä, päällä uutta lunta. Liukasta oli kuitenkin oikeastaan vain paikoin, missä jää oli suojakelien aikana mennyt raiteiseksi. Loppumatka olikin sitten vain luminen. Pikku pakkanen piti huolen siitä, että lumi pöllysi melkoisesti. Lohijärvellä oli joutsen joen jäällä sulan reunassa. Haa ... muuttolintuja alkaa palailemaan.

Kotona suihkussa käynnit. Sitten kohti Kemiä. Saatoin Ainon oikeaan paikkaan mutta itsellä loppuikin matka siihen. Saattajilta pääsy kielletty. Meninkin sitten ulkokautta pääaulaan odottelemaan. Meni 2,5 tuntia. Aino oli lopulta päässyt lääkärille ja tuli lähete röntgeniin. Meni vielä puoli tuntia ja Aino lopulta palasi käsi paketissa. Värttinäluun murtuma. Muutama viikko meneekin sitten noin! Meikäläisellä pottujenkuorintavuorot lisääntyvät! Ehkä muutkin. Veskinaluksenkin joudun tyhjentämään yksinäni!

Kun istuskelin ja odottelin valmista, kiinnitin huomiota kahteen henkilöön. Molemmat olivat enemmän tai vähemmän laitapuolen kulkijoita. Naishenkilö hipsutteli ulko-ovesta sisälle ja veskiin ja aikansa siellä oltuaan tuli aulaan istumaan. Poistui sitten pihalle. Mieshenkilö oli mielenkiintoisempi tapaus. Tutkaili vaatekappeja, joiden ovi oli auki. Kuljeskeli muki kourassa. Lähti sitten pois. Parin tunnin kuluttua tuli takaisin Istuin eri paikassa ja nöinkin sitten, mitä se sillä mukilla teki. Joo, se keräsi siihen käsidesiä automaateista. Muovikassissa sillä oli pari muovipulloa. En tiedä, joiko ukko liemet heti, vai keräsikö pulloihin. Myöhempää käyttöä varten.

Perjantai, 1.4.2022

Aprillipäivä. Tällä kertaa ei aprillaus tullut mieleeni. Mitäpäs sitä, kun maailmalla soditaan, hoitsut menivät lakkoon ja olympiakomitean hallituksessa sekoillaan. Parasta olla vain täällä ja tyytyä elämäänsä.

Yöllä taas kylmää. Meltosjärvessä ohitettiin -17 asteen lukema. Mökin ulkomittareissa oli hieman hillitymmin. Tyyntä piteli ja sisälämpö ihan ok. Järvellä tuo -17 varmaan myös toteutui. Käväisinkin heti aamusta verkkokepeillä ja hakkasin avantoja paremmin auki. Olin eilen poistanut jäätä aika minimaalisesti ja avantohan silloin jäätyy syvälle näillä pakkasilla. Laajensin avantojen suuta reippaasti ja nyt on pakkasherralla kova työ saada avannot kunnolla jäähän. Ihmettelin siinä kepeillä kierrellessäni, että mikähän ihmeen tikku siinä kokuavannon lähellä oli pystyssä. Olin eilen tökännyt taittoveitsen kohvajäähän pystyyn ja sehän siellä minua odotteli. Plussakeleillä ei olisi mennyt kauaa, kun se olisi alkanut uppoamaan jäähän.

Päätettiin katsella SM-hiihtoja Ounasvaaralta. Oli tuntinen aikaa ennen naisten hiihtoa, joten lähdin rakentelemaan ensi talveksi uusia verkkokeppejä. Toivon mukaan nyt sellaisia, jotka tulevat kestämään seuraavallekin sukupolvelle. Tarvitsisin alkuun lyhyehkön pätkän kyllästettyä terassilautaa. Sellaisia minulla on, mutta ne ovat kaikkein alimmaisina lanssissa. En nyt alkanut lanssin purkuun. Sattumoisin sitten löysinkin sopivan pätkän ja pääsin alkuun. Sahasin laudan ensin keskeltä halki ja katkaisin vielä palaset puoliksi. Aloin sitten rautasahalla nitkuttelemaan tuuman alumiiniputkea poikki. Homma osoittautuikin yllättävän työlääksi. Siksipä nykäisin aggrekaatin tulille ja annoin rälläkän laulaa. Kolme putkea poikki. Alumiinikulmasta sitten kuusi 15 sentin pätkää lisäksi. Hommassa meni muutama minuutti. Käsisahalla olisi mennyt varmaan koko päivä.

Naisten hiihdossa lähtijöitä 138. Ensimmäisen tunnin aikana lähti rupusakki. Vasta aivan lopussa huiput. Teinkin sitten niin, että hain sisälle ne alumiinikulmat ja vähitellen sain viilattua niistä pärsteet hemelettiin. Hiihdon päätyttyä oli taukoa hetken aikaa. Ja miesten hiihdossa taas alkuun toista tuntia lähtijöitä, joilta ei menestystä juuri kannattanut odottaa. Eli jatkoin sitten ulkosalla hommaani ja välillä pistäydyin sisällä katsomassa, joko kuuma ryhmä on alkanut päkittämään.

Porailin alumiiniin reikiä, kun Aino tuli kättään pidellen. Oli kaatunut jäällä. Ranne parista paikkaa hieman  turvoksissa. Kipeä tietenkin. No lähdetäänkös sitä kohti Torniota? Ei sitten kuitenkaan vielä. Sidottiin käsi. Katsotaan ainakin huomiseen. Hiihtokin lopulta huipentui. Syötiin keitokset ja päälle hieman lepäilyä.

Kahvit. Ja sitten vielä loppuhuipennus verkkokeppien kanssa. Lopulta kepit periaatteessa valmiit. Kun lisään narun, voi niitä jo nyt kevätpuolella käyttää. Kun lisään yläpäähän puukepin, kelpaavat värkkäykseni ensi syystalven verkotuksissakin. Kokuavantoon teen hieman erilaisen. Odottelen aikaa, jolloin saan lanssista yhden laudan irti. Menee puuhommien jälkeiseen aikaan. Putki ja kulmat ovat jo olemassa.

Ukrainan kerrotaan sytyttäneen öljyvaraston tuleen Venäjän puolella. Kahden helikopterin ohjusiskulla. Venäläiset pahastuivat asiasta. Vaikuttaa kuulemma negatiivisesti rauhanneuvotteluihin. Minusta venäläisten sotatoimet vaikuttavat vielä enemmän!

Torstai, 31.3.2022

Aamulla heräämisen aikoihin pakkasta kymmenkunta astetta. Silloin onneksi olikin päivän kylmin hetki ja sen kovempaa pakkasta ei enää ollut. Puoli yhdeksältä laitoin auton tunniksi töpökkään. Tuntia myöhemmin oltiinkin jo sitten liikenteessä. Mökkimatkalla pakkasta 5 astetta. Ja mökissä sitten lämpötila -4 astetta. Uutta lunta 1 sentti. Ulkona!

Olin pikkuisen huolissani koko viikon ja yhä vielä tänäänkin. Edellisellä mökkireissullahan olin laittanut hennonlaiset verkkokepit. Sellaiset tilapäiset. Laitoin ne siksi, että loppukevään aikana välttyisin keppinarun koukkaukselta rautalangalla. Oletin, että enää ei tule kovia pakkasia ja kepit eivät jäädy juurikaan. Ja miten väärässä olinkaan. viikolla kylmimmillään oli -17 astetta ja päivätkin pakkasen puolella. Laitoin noihin uusiin keppeihin vielä niin lyhyet narut, että niitä en pystyisi vuorostaan koukkimaan rautalangalla näkösälle. Oli siinä pelko, että katkaisen kepit niitä irrottaessani.

Tankkasin kelkan. Trippimittarissa oli lukema 99,9 km, eli sen verran olen kuluneena talvena kelkkaa liikutellut. Kelkan olen hankkinut 17 vuotta sitten. Matkamittarin kokonaislukema oli 4556 km. Eli kelkkahan on kutakuinkin uusi! Sisäänajovaiheessa. Viilasin jääsahan. Käväisin kokeeksi yhdellä verkkoavannolla ja ainakin sen mukaan jäätä keppiavannolla oli vain viitisen senttiä. Hieno homma. Taisin pelätä turhaan.

Juotiin tulokahvit. Sitten lähdin verkoille. Pyynnissä oli kasi 60-metristä ja kasi 30-metristä verkkoa. Kokuavannolta neljään suuntaan. Yhden verkkokepin kanssa meni aikaa. Oli kuitenkin jäätynyt parinkymmenen sentin vahvuuteen. Jännä juttu, kun vain yhdessä suunnassa oli kalaa. 30-metrisessä. Vähään samaa mallia oli viimeksikin. No, tuli kuitenkin edes vähän korjattavaa. Korjauksen hoitelinkin taas jäällä. Mailla pussitin fileet. Kolmen jälkeen oli ruokakin jo valmistumassa. Neljältä vatsat pinkeinä. Takan lämmitystä jo ja hainkin kolme kopallista puuta poltettujen tilalle. Samalla yritin levätä, kun lämmintä jo tuntui piisaavan. En oikein onnistunut, kun oli lisättävä takkaan puuta melko tiiviillä tahdilla.

Juotiin kahvitkin.  Kuuden aikoihin  lähdin vielä kerran verkoille.  Nyt kun illassa piisaa valoisuutta, päätin vaihtaa  yhden 60-metrisen verkon. Laitoin tilalle kaksi 30-metristä. Vaihdossa kului tuntinen. Aino olikin sillä aikaa saanut takan jo siihen vaiheeseen, että hiilet olivat pois ja pellin sai pian laittaa kiinni. Siksipä klo 19:n jälkeen pääsin suoraan kirjoittelemaan näitä omiani. Vaatteenvaihto ensin. Kevyempää jo kärsi laitella päälle! Kämpässä lämmintä ihan kunnolla. Ylhäälläkin +17 astetta!

Keskiviikko, 30.3.2022

Mukava yö, mukava aamu, mukava päiväkin. Illasta puhumattakaan. Huomenissa ollaan menossa mökille. Eipä todellakaan haittaisi, vaikka sää jatkuisi tällaisena. On ollut ehdolla jopa 25 asteen pakkasia perjantain aamuyöksi. Siinä on kyllä 20 liikaa. 0-keli olisi parempi.

Aamupäivällä ei ollut ohjelmassa yhtään mitään. No, kävin kuitenkin suihkussa ja sen jälkeen laitoin uunin kuumumaan. Sinne olin jo hiukan aiemmin laittanut yhteen vuokaan muikkuja ja toiseen venepottuja. Kohta syönnin jälkeen alkuiltapäivästä lähdettiin tekemään kauppareissu. Olikin tällä kertaa poikkeuksellinen reissu, kun Aino menikin johonkin vaatekauppaan ja minun osaksi jäi ruokakauppa. Vastuullinen tehtävä. Etenkin makkarahyllyjen kohdalla olin elementissäni. Taisin selviytyä ihan tyydyttävästi osuudestani. Työtäni varmaan helpotti se, että alkuviikosta oltiin jo parit kauppareissut hoidettu. Aino puolestaan ei löytänyt ostettavaa. Kotimatkalla täytettiin auton tankki. Polttoaine oli aavistuksen halpunut viikon aikana.

Eiliset edistysaskeleet neuvotteluissa osoittautuivat jo tänään vääriksi. Kreml ilmoitti synkkänaamaisesti, että puppua koko rauhanteko! Venäjä ei ole vakavissaan rauhanneuvotteluissa. Kyllä se runnoo loppuun asti Ukrainaa hajalle.

Sic transit gloria mundi ... vai mitenkä se menikään. Olympiakomitean hallitus istuu iltaa. Huomenna viimeistään kuulemme, tuleeko Lehtimäen ja Vapaavuoren toiminnan vuoksi lisää jälkipyykkiä. Laskiko Vapaavuori väärin ja menikö siinä häneltäkin poliittinen uskottavuus. Mitä kaikkea on tapahtunut, mitä kaikkea on jäänyt kertomatta, mitä kaikkea on valehdeltu? Voi olla, että koko totuus ei koskaan paljastu. Joka tapauksessa ihmetyttää suuresti tuo Lehtimäen toiminta. Näinä aikoina ei luulisi kenenkään olevat tietämätön siitä, missä kulkee raja häirinnän ja normaalin käytöksen välillä. Raja voi olla häilyväkin.

Kun muistelen esim. työpaikkoja 1970 ja 1980 luvuilla, osin vielä myöhemminkin, olisi silloin varmaan valtaosaa porukasta voitu syyttää eri asteisesta häirinnästä. Nykymittareiden valossa tietenkin. Kiusantekijät olivat yhtä lailla naisia ja miehiä, mutta ainakin näkyviltä osin se oli kaikkien hyväksymää ja sillä ei kukaan tarkoittanut mitään pahaa. Pääosin se oli vitsailua ja hauskanpitoa aamukahvilla tai muuten, kun koolla oli muutama ihminen. Eri asia sitten se kulissien takana tapahtuva häirintä ja painostus. Silloin myös todennäköisesti uhrina on nainen. Ja vastapuolena esimiesaseassa oleva mies. Mutta nuo asiat jäivät silloin salaisuuksiksi. Kymmenien vuosien takaakin niitäkin nyt paljastuu.

Tiistai, 29.3.2022

Sään puolesta eilisen kaltainen päivä ja viime yökin. Päivällä toki hivenen eilistä lämpimämpää. Jos lämpenisikin asteen aina vuorokaudessa, olisi pääsiäisenä jo aika lämmintä.

Aamulla keitin aamiaiselle pehmeitä munia. Laitoin neljä munaa kiehumaan. Yksi sai sitten kiehua jonkun minuutin kauemmin. Siihen tuli halkeama ja raosta tihkui hieman valkuaista keitinveteen. Siitä tuli sitten meikäläiselle aamiaisrääpäle. Mikähän muuten on/oli ruokaan liittyvä rääpäle?

Tänään Aino otti aamupäivällä keittiöhengettären roolin. Syntyi muutamaksi kerraksi  syömistä ja mikä tärkeintä, pääsiäistäkin siinä jo tuli mietittyä. Aino kuori myös pottuja ja rapsutteli porkkanoita. Kun ruuan aika tuli, keittelin ne ja lämmitin valmiin kastikkeen.

Iltapäivällä käväisin pienen reissun. Ensin suunnistin Motonettiin. Otin sieltä harrastuksiin liittyvää pientarviketta. Oli hieman isompaakin. Jatkoin sieltä Lidliin. Erilaisten ruokatarvikkeiden vuoksi. Perinteisten karjalanpiirakoiden kanssa meinasi mennä laskut sekaisin. Olin ottamassa 24 piirakkaa. Kahteen eri pussiin, eli 12 piirakkaa / pussi. Ensimmäisen pussin kanssa sotkeuduin hieman laskuissani. Laitoin silti vielä kaksi piirakkaa, mutta tuli jo pelko, että meniköhän jo yli. En alkanut purkamaan piirakoita pussista. Toisen pussin kanssa menettelin tarkemmin. Siinäkin olen sekaantua, mutta en niin pahoin. Muutkin tarpeelliset sitten koriin ja kassiin ja kohti kotia.

Kotona laitoin tavarat paikoilleen. Sitten pussittamaan piirakoita neljän kappaleen pikkupusseihin. Pikkuisen jännitti, minkä suuruisen kavalluksen olin tehnyt. Palaanko kohta Lidliin tunnustamaan rikokseni? Tuskin he kuitenkaan haluavat piirakkaa takaisin?? Kävi niin, että piirakkamäärä heitti yhdellä. Olin ottanut yhden piirakan liian vähän. No, se jäi minun tappiokseni. Omaa tyhmyyttä.

Olin aamulla tehnyt inventaarion tekemistämme valmisruuista. Olihan niitä vielä, mutta oli myös jotkut asiat lopussakin. Niinpä valmistelin Lidlin ostoksistani jotakin hyödyllistä. Etten peräti sanoisi, että tarpeellista. Puolivalmisteita, mutta todellakin järkeviä ja ruuanlaittoa myöhemmin helpottavia.

Kun Putin hyökkäsi Ukrainaan, oli hänellä jo valmiiksi tiedossa lista ihmisistä, jotka tullaan pidättämään ja joita tullaan rankaisemaan ankarasti. Kun nyt sota on kestänyt toista kuukautta, on Kremliä kauhistuttanut somevideo, jossa venäläissotilaita kohdellaan kaltoin. Tekijöitä kuulemma tullaan rankaisemaan. Millä tavalla vastaavasti rankaistaan sitä yhtä herraa, joka istuu bunkkerissaan ja on vastuussa tuhansista siviilikuolemista ja satojen miljardien omaisuustuhojen aiheuttamisesta?

Epävirallinen koronaennusteeni kolmen kuukauden takaa näyttää pääosin toteutuvan. Osin jo toteutunukin. Tämän hetken sairastumis- ja kuolintilastot ovat hurjaa luettavaa. Sairaaloissa makaa koronapotilaita ennätysmäärä. Pahempaan suuntaan ollaan varmaan menossa. Rajoituksia ei ole. Nyt on siis se meininki, että annetaan heikkojen kuolla. Annetaan kaikkien sairastua.

Suomessa on Nato-myönteisyys korkealla tasolla. Naton kannalle ovat lopulta kääntyneet vasemmitopuolueetkin. Ja Persut. Mutta yksi ei: Väyrys-Paavo! Paavo on jämähtänyt aikaan, jolloin presidentit olivat Kekkosia. Ja kotiryssät puhuivat sujuvaa suomea. Paavo on viettänyt viime ajat hiljaiseloa. Olisi vain jatkanut samalla linjalla.

Rauhanneuvotteluissa puhutaan nyt kompromisseistä. Venäjä olisi kuulemma valmis vähentämään sotatoimia Kiovan lähistöllä. Miksikähän? Jostakin kumman syystä tuntuu siltä, että se ei olisi mikään hyväntahdon ele, vaan Venäjän olisi pakko alkaa peruuttelemaan. Puheet kurista, ruoka- ja varustehuollosta, polttoainepulasta ... nuohan voivat olla tottakin. Ja onko Venäjä siirtämässä joukkonsa hieman idemmäs? Sinne painetta. Jatkossa näemme, mikä tuossa on syynä!

Maanantai, 28.3.2022

Talvi ei aio luovuttaa otettaan. Huippupakkaset ovat kuitenkin ohi. Mutta yön aikana satoi lunta 5-6 senttiä lisää. Uusi lumi on vanhan surma. Eikös niin sanota. Tällä kertaa kuitenkin vanha lumi ei ole tietääkseenkään, miten tässä tilanteessa tulisi menetellä. Lumi ei mene nuoskalle 15 vuorokauden ennusteen mukaan ollenkaan. Ja silloin on jo pääsiäisviikko aluillaan. Voi olla, että lumipeite vain kasvaa.

Heti aamusta kävin etupihalla sen verran, että sain oven edustan lumettomaksi. Kolalla pukkasin tätä lähireunaa. Kun kone tulee, ei se siten puske lunta takaisin ovisyvennykseen. Takapihan hoitelin myös. Puolilta päivin, kun oltiin syötykin, putsasin autopaikan. Olin vähän odotellut konetta, mutta se ei ollut vielä käynyt. Varjossa yhä pakkasta, mutta lumi meinasi takertua kolaan.

Hauki olisi aivan huippukala, ellei niissä olisi niitä Y-ruotoja. Toki hauen voi fileoida ruodottomaksikin. Silloin kuitenkin fileestä lähtee pala pois ja se on erilainen valmistettava. Kypsästä kalasta saa kuitenkin nuo "anopinfileruodot" helposti pois, kunhan vai toimii ihan rauhassa ja järjestelmällisesti. Tänään paistoin tuoretta haukea ja hyväähän se tietenkin oli.

Yhden aikoihin päätettiin tehdä pieni kauppareissu. Konekin tuli lunta siirtelemään juuri silloin parkkipaikalle ja sitä ja keskeneräisiä lumikasoja sai väistellä lähdön hetkillä. Aurinko paistoi. Lumivalkoisiin teihin oli jo ilmestynyt aurausten jäljiltä mustia pilkkoja ja miinusasteista huolimatta alkoi asfaltti muuttumaan märäksi ja vähäisissä määrin sohjoiseksikin. Tällä kertaa kauppa-asioita oli normaalia alkuviikkoa enemmän. Syynä taakse jäänyt mökkeilyputki ja lähestyvä pääsiäinen.

Potun istutus on aloitettu lounaisessa Suomessa. Minkähänlaiset lämmitettävät pellot siellä oikein on, kun kahden viikon ennuste lupaa kylmää ilmaa. Koko ajan yöpakkasia eikä päivisinkään ilma mene montaakaan astetta plussan puolelle. Hyvä jos ollenkaan.

Kahden viime vuoden aikana olemme saaneet suuren määrän uusia TV-julkkiksia. Tutuiksi ovat tulleet monet kasvot vaikkapa THL:n johtopaikoilta. Muista asiantuntijoista puhumattakaan. Tällä hetkellä on menossa toinen buumi. Ukrainan sodan kommentoijat. Suomessa on presidentinvaalit vuonna 2024. Nouseekohan noista uusista julkkisjoukkioista varteenotettavia haastajia poliittisille ehdokkaille? Tuskin, mutta joku on jo noussut kymppikärkeenkin.

Sunnuntai, 27.3.2022

Herättiin tänäänkin mukavan aikaisin. Mutta kun olikin se kellojen siirto kesäaikaan, oli hyöty valmiiksi menetetty. Meltosjärvessä  mittari käväisi jopa -17 asteessa.  Meillä jäätiin tuosta joku aste. Tällä kertaa kämppä piti paremmin  lämpönsä, koska oli heittäytynyt täysin tyyneksi.

Oli vankkana suunnitelmana meikäläisellä, että illaksi ajellaan kotiin. Hyvissä ajoin vielä. Kun jo aamulla menetettiin yksi tunti, ei passannut liikaa aikailla. Oli tarkoitus kokea verkot ja sitähän ei koskaan tiedä, mitä se reissu saa aikataulullisesti aikaan. Sählinkien tai kalojen vuoksi.

Verkoille siis. Olipahan kelit eilisestä komistuneet. Vaikka pakkasta oli toistakymmentä astetta, ei kylmä tuntunut lainkaan. Tuuleton sää, niinpä! Kalastus on toistaiseksi ollut erittäin tuloksetonta. Jokohan tänään päästäisiin asiaan? Ensimmäinen verkko tuotti heti kaksi otettavaa kalaa. Mutta siihen se sitten loppuikin. Tällä kertaa siis näin. Tälläkin! Mateet eivät kelvanneet minulle. Aiempia mateita kun tarjosin, oli vastaanotto samanlainen. Ei ole made nyt suosiossa. Naapuri kävi porisemassa verkoilla. Jos ei mene meikäläisellä niinkuin Strömsössä, ei se aina ole helppoa muillakaan. Oppia ikä kaikki. Kuitenkin. Ja luovuttaa ei saa. Ja hieman myöhemmin mahdoton tapaus selvisi ja sitä ei tarvitse enää murehtia. Joskus näinkin. Hienoa!

Perkasin kalat jäällä ja ajelin mökille. Pieni varisparvi oli heti perkeiden kimpussa. Ja eivät tietenkään mateetkaan säästyneet teräviltä nokilta.  Pussitin filepalat ja laitoin loppuviikon saaliin pieneen kylmälaukkuun. Olisi siihen mahtunut paljon enemmänkin.

Syötiin kevyt kenttälounas. Kello olikin jo ehtinyt iltapäivän puolelle. Kello yhteen. Meni vielä tuntinen kaikenlaisten pikku juttujen kanssa. Kahdelta sitten lopulta kotimatkalle. Aika hyvin sitten kuitenkin. Eikös vain? Keskiviikkona kaupunkipäivänä oli melkomoinen rapakeli. Nyt ei rapa lentänyt. Alkumatkasta lensi lumi. Sitä tarttui perälunkkaan. Sihtuunantiellä lensi hiekkapöly. Se sekoittui lunkan lumeen. Olihan se perä taas melko näös!

Vaikka aurinkopaneeli antaakin jo hyvin virtaa ja sillä lataillaan mökillä kaikenlaista, oli yhä vain laitteita, joita tuli kotiin latausta saamaan. Varmaan näin tulee olemaan jatkossakin. Pyykkiä oli pari koneellista. Eli on onneksi muistettu vaatteitakin välillä vaihtaa.

Bidenin lausunto on herättänyt pientä kritiikkiä maailmalla. On melko ainutkertaista se, että kun joku sanoo ääneen sen, josta kaikki ovat samaa mieltä, niin muut sanovat etteivät ole samaa mieltä! Vaikka tietenkin ovat. Pikkusieluisuus on vallassa!

Lauantai, 26.3.2022

Kun istuin iltaa eilen, täyttelin siinä aikani kuluksi sanaristikoita. Alkupaloiksi parit piilosanat. Päädyin sitten jatkamaan yhtä ristikkoa, jossa tekijäpari on suoraan suomalaisen pop-rock-iskelmä -tyylin huipulta. Täytyy tunnustaa, että ko. pariskunnan tekeleet ovat lievästi sanottuna haasteellisia. Ensin aina menee aikansa, ennen kun pääsee minkäänlaiseen alkuun. Kärryille ei pääse, kun ei oikein löydy edes niitä kärryjä.

Käväisin yöllä kahden aikaan pihan perällä helpottamassa oloani. Siis kusella. Pohjoinen virtaus oli voimistunut ja laitoinkin varolta muutaman kalikan kamiinan hiilille. Heräsin sitten kuuden jälkeen. Tuuli oli yhä yltynyt ja senhän huomasi sisälämpömittareissakin. Alhaalla +14, ylhäällä +13. Yllättävää kyllä, ei se lämpö liian vähän ollut siellä peiton alla. Mutta kun sieltä kömmittiin esiin, oli vaatetuksen kohentaminen ja kamiinan sytytys taas paikallaan.

Jäällä, lähellä meidän rantaa, oli jotakin, joka ei sinne kuulunut. Näytti pieneltä saavilta. Pitää vilkaista, jahka alkaa sen verran tarkenemaan. Aamuvarhain pelkkä asian ajatteleminenkin pisti hytisemään.

Jossakin vaiheessa oli aloiteltava sitä ulkoiluakin. Käväisin vilkaisemassa merkillistä esinettä. Se ei ollut saavi. Olipahan kuitenkin kaksi sisäkkäistä 20-litraista ämpäriä. Jollakin vesireissu tainnut jäädä vajaaksi. Ihme, ettei ole huomannut, kun astiat ovat pudonneet matkasta.

Pitkin päivää pistäydyin ulkona. Välillä oli taas tultava sisälle lämmittelemään. Kamiinassa tulet koko päivän. Tein jonkunlaiset verkkokepit. Otan ne käyttöön, jotta tästä eteenpäin ei tarvitse koukkailla verkkonarua rautalangalla. Enää ei jäätä muodostu niin, että sen hakkaaminen olisi ongelma. Kävin ne asentamassa paikoilleenkin. Kylmä tuuli, todella. Ämpärit olivat löytäneet omistajansa.

Syönti meni pitkälle iltapäivään. Oli tarkoitus saunoakin vielä valoisan aikaan. Siksipä olikin selvää, että koen verkot vasta huomenna. Viiden aikaan tuuli oli yhä voimakas. Saunahommiin siis. Yläkerta on ollut koko päivän viileähkö. Vasta saunahommien jälkeen alkoi sielläkin lämpenemään. Osin se johtui muurin lämpenemisestä. Ja alkoihan tuulikin jo tyyntymään ennen pimeän tuloa. Aamukuudeksi luvassa -15 astetta. Koko tuleva viikko on talvisen kylmä. Tänään pakkasta on ollut 4-5 astetta.

Suomi ja Nato ... pitäisi jo alkaa hoitelemaan asia pois päiväjärjestyksestä. Eihän palovakuutustakaan myönnetä enää sitten, kun mökki on palanut! Sotapropaganda kertoo yhä useammin siitä, mitä voisi olla tapahtumassa Putinin ympärillä. Kyllä se vielä sieltä tulee. Toivossa on hyvä elää.
ja kuule

Perjantai, 25.3.2022

Lumisateinen aamu. Ei mikään sakea pyry. Kunhan vain hieman sateli. Pihalla sitten äärimmäisen liukasta, kun ohuen lumikerroksen alla oli kova jää. Pakkasta 4 astetta.

Lähdin aamupalan jälkeen pilkille. Ahtauduin pilkkihaalarin sisälle. Mahduin juuri ja juuri, mutta hengittäminen olikin sitten pikkuisen työläämpää. Porailin pariin paikkaan joitakin avantoja. Kokeilin monenlaisia pilkkejä. Hiljaista, erittäin hiljaista. Lumisadekin loppui ja kertymää tuli lopulta tuuman verran.

Oli taas niitä päiviä, jolloin tekemiset olivat hakemisissa. Katselin muutamia tarveaineita sillä silmällä, että saattaisin vaikka alkaa tekemään jotakin mukavaa. Moottorisahalla koversinkin sitten yhdenlaista alkua pihlajakalikkaan, mutta terän tylsyyden ja kovan puun vuoksi heitin asian sikseen. Rälläkän ja siihen puuntyöstöterän se vaatii. En kuitenkaan nyt alkanut käynnistämään aggrekaattia.

Ajelin kelkalla takamaiden reittini. Uuteen lumeen ei ollut vielä jäänyt minkäänlaisia elämän merkkejä. Vanha kelkan jälki vaikutti kovalta. Ties vaikka olisi kestänyt jalkamiehenkin. Suojasäiden ansiosta puiden tyvet alkoivat olla lumesta vapaat. Lunta tänä talvena on ollut aika vähän. Nyt sitä on kuitenkin vielä yli puoli metriä.

Naapurit pistäytyivät kahvilla. Tuli poristuksi ummet sun lammet. Uusin ostokseni kiinnosti kovasti, meniköhän pikku uuni heilläkin hankintaan? Verkkohommista keskusteltiin myös. Muutenkin kalastuksesta. Minulle siinä selvisi yksi asia. Myöhemmin veinkin puolentoista metrin pätkän vahvaa rautalankaa ja annoin suulliset ohjeet. Sain pian soiton ja keväinen verkotus on kuulemma pelastettu. Wau, päivän hyvä työ. Harmi vain, etten tiennyt sitä yhtä asiaa jo viikko sitten.

Iltapäivällä muorit pelailivat meillä muutaman pelin. Tuli sitten kaikilla nälänkarkoitustauko. Ja pelit jatkuivat sitten illemmalla naapurissa. Tarkistin tarkistusvuorossa olevan kameran paristotilanteen. Eivät menneet vielä vaihtoon. On joissakin kameroissa käsittämätön tuo paristojen kesto!

Tuuli on ollut tänään noin 4m/s. Kylmältä se on kuitenkin tuntunut, kun tuuli keskipäivän aikaan alkoi puhaltelemaan suoraan järveltä eli koillisesta. Huomiselle luvassa aamuyhdeksältä 9m/s. Pohjoisesta. Vasta iltamyöhään asettuisi. Voi olla sitten niin, että jätän verkkojen kokemisen kokonaan sunnuntaille. Sunnuntai on lähtöpäivä ja kotiin päästään sitten lähtemään vasta myöhään iltapäivällä. No, onhan meillä aikaa. Vaikka jäätäisiin maanantaille asti.

Torstai, 24.3.2022

Neljä viikkoa on Putin tuhonnut Ukrainaa. Neljä viikkoa on Putin murhannut viattomia lapsia. Neljä viikkoa ovat FSB, oligarkit, poliittinen kerma ja ortodoksinen kirkko taputtaneet käsiään. Tuossa maassa ei sanakirjasta löydy sanaa inhimillisyys!

Aamulla hieman pakkasen puolella. Yöllä ei sen kylmempää myöskään. Reippaanlainen tuuli pohjoisen puolelta. Iltapäiväksi lupaillaan tuulen heikentyvän. Oli tarkoitus kokea verkot, mutta päätin odotella iltapäivän puolelle. Jospa se tuuli tosiaankin siitä hieman hellittäisi.

Ennen aamukahdeksaa olin jo pihalla. Lapion muutamista paikoista lunta. Hommassa oli vähän sellainen maku, että hakemalla haettua hommaa se oli. Mutta ei se vain minua haitannut. Mieluummin ulkona lapioimassa lunta, kuin makaamassa sisällä tyhjän panttina. Lapiohommissa tuli ihan lämminkin. Ei haitannut pikku pakkanen, ei haitannut tuulikaan. Grillin edestä lapioin isoimman työmaani. Samalla valmistelin lumimuuria esteeksi pulkkailijoille, Ettei törmäile puihin. Peräkärryä lapioin myös osittain näkösälle. Varapuuvaraston portailta poistin puoli lapiollista kovaa lunta. Kelkkavajan edestä lapioin näkösälle kaksi trukkilavaa.

Vein pömpeliroskat ja annoin palaa! Laavun seudulle on aurinko päässyt paistelemaan ja siellä lumi on paikoin vähissä. Mistä olen lingon kanssa kulkenut, on ihan lumetontakin. Hain parit puukopalliset. Lisäksi tein yhden kopallisen syttöpilkkeitä. Istuin grillissä ja tutkailin, miten tekisin sen kesän pääprojektin. Suunnitelma selkenee päivä päivältä!

Yhdentoista aikaa päiväkahvit. Tuuli alkoi näytellä hieman heikkenemisen merkkejä. Siksipä päätin uskaltautua verkoille. Tulen ensimmäisen verkon jälkeen pois, jos tuuli on vielä haitallisen kovaa. Vaihdoin heti kättelyssä verkon, jota viimeksi olin kohdellut melko raakalaismaisesti. Oli siinä vielä kuitenkin varmaan 95% ihan ok verkkoakin. Punainen väri oli kuitenkin aika kehno pyytämään. Nyt laittamani verkko oli savunharmaa.

Tuuli tosiaan aleni sitten ihan merkittävästi. Eli jäin sään parannuttua kokemaan muutkin verkot. Kolme ensimmäistä verkkoa tyhjät. Neljännestä kuitenkin hieno kuha. Korjasin sen jo jäällä. Onko tämä hieno korkeapainen ja aurinkoinen sää syynä kalojen heikkoon liikkumiseen? Perjantai-lauantai ... luvassa lumisadetta ja kovenevaa tuultakin. Jokohan kalakin alkaa liikehtimään? Parempi olisi! Aino kävi kävelemässä jäällä. Selällä päin oli kuitenkin upottanut niin paljon, että oli käännyttävä takaisin. Eli eivät ole olosuhteet samanlaiset joka paikassa.

Aino oli jo ehtinyt aikaa sitten mökille ja ruoka oli jo valmistumassa. Ennen syöntiä hain sauna- ja tiskivesiä loppuviikon tarpeiksi. Jos kelitkin menevät huonoiksi, ei tarvitse tuiskussa ja tuulessa tuhertaa vesien kanssa.

Ajattelin vielä käväistä pilkillä. Alkoi kuitenkin ruuan päälle ramasemaan. Lepäilyksi meni. Sitten kuitenkin hain pilkkivehkeitä varastosta sisälle ja valikoin 6-7 vapaa. Siimojen päihin eri tyyppisiä pilkkejä. Jospa huomenissa uskaltautuisin pyryn sekaan pilkille! Eli pimplaamaan.

Illan suussa vielä kahvit. Kuitenkin vasta kolmannet tälle päivälle. Eilen juotiin neljät kahvit, mutta kyllä kolmet kahvit päivässä ovat sitä tavallista hommaa!

Keskiviikko, 23.3.2022

Torniopäivä. Jos olisi ollut asiana ainoastaan ruokakaupassa käynti, oltaisiin sellainen voitu hoitaa lähikaupassakin. Mutta pari asiaa vaati Tornion keikkaa. Laitoin mökiltä lähtiessämme parit kalikat vielä kamiinaan. Pakkasta eiliseen malliin. Ja päivällä sitä lämpöäkin. Tiet pääosin jo sulat. Soratiet olivat pakkasen vuoksi kovia, mutta hento hiekkapöly nousi tien pinnasta. Auton perä sen mukaisesti hiekassa.

Kotona kymmeneltä. Kertyneet kuhafileet pakkaseen. Alku on, olisi enemmänkin mahtunut. Ei varsinaista aikataulua päivän varalle. Sen verran vain, että oikea järjestys asioilla pitää olla. Käytiin ensin suihkussa (vuoron perään!) ja sitten pyykkiä koneeseen. Pikaohjelma. Hienhajut poistoon! Vasta suihkun jälkeen kahvit. Kahvin jälkeen odoteltiin pikaohjelman suoritusta. Odottaessamme istutin tomaatin taimet hieman väljempään multaan. Oli jo niillä rajoilla, että olisi kohta mennyt kasvatus hukkaan. Kuivaa jo oli. Nyt ei enää hätää. Kastelin sen verran että kuivuus ei hetkeen yllätä.

Pyykit kuivumaan. Ja sitten klo 12 kauppareissuun. Cittarista peruselintarvikkeet loppuviikolle. Aino käväisi samalla Postissa hakemassa tilaamansa paketin. Paluumatkalla auton tankkaus. Eipä ollut bensan hinta halpunut. Onneksi nämä nykyautot ovat pieniruokaisia.

Kotosalla kohta ruokakin. Sitten saatiinkin hetken aikaa lepäillä. Yritin minäkin pistää silmäni kiinni, mutta eihän siitä mitään tullut. Leikkasin joutessani kynnet. Ja paistoin kananmunia. Mökille aamupalaleikkeeksi. Juotiin vielä ennen neljää kahvit ja alettiin sitten tekemään lähtöä. Matkaan vähän vaatetta. Ladatut akut ja powerbankit myös. Päivän  ostoksia ja  pakkasesta hiukan valmisruuan  tapaista.

Liikenteessä ehdittiin olla pari minuuttia, kun huomattiin jonkun jutun jääneen kotiin. Aina silloin ja tällöin näin käy. Nyt onneksi oltiin tosi lähellä. Kerran ollaan taidettu olla ihan siinä likellä ja ylimääräistä ajoa ei tullut kuin korttelikierroksen verran. Jätkettiin sitten heti. Kamuxin pihasta meinasi yksi paku tolvata eteen. Jouduin tekemään aika pikaisen jarrutuksen. Joku tömähti takakontissa. Oli vielä syytä pysähtyä tarkistamaan, oliko se esim. kylmälaukku, jossa mahdollisesti avattu maitopurkki! Ei kuitenkaan ollut. Olipahan kaksi viiden litran vesipänikkää kötällänsä. Nostin pystyyn. Oli niissä korkit kiinni, mutta varma on aina varmaa. Nyt oli plussan puolella. Aluksi +3, loppumatkasta +6. Paikoin rapaa ja paikoin sohjoa. Pääosa pikiteistä kuivia. Aurausvallit kaadettu ojiin. Nyt auton perä rapaantui ihan kunnolla. Mökillä hain saunasta ämpärillisen vettä ja huuhtelin irtokuran pois. Tuoreeltaan se irtosi hyvin.

Mökillä kamiinaan kyhyt ja tavarat paikoillensa. Kosteat kuivumaan. Kelkkailin sen verran kokuavannolla, että laitoin siihen verkkokepin alle lisätueksi pari kepakkoa. Jos kävisi niin hyvä tuuri, että olisi yöllä kova pakkanen, jäätyisi avanto reunoiltaan enkä sitten joutuisi hajottamaan jäätä reunoilta. Näillä näkymin kunnon pakkasia tulee kuitenkin vasta sunnuntaina. Sitä ennen luvassa lunta ja myrskyäkin!

Iltakahvit seitsemän maissa. Ei vielä ihan nukkumaan!

Tiistai, 22.3.2022

Kun iltasella eilen mietiskelin, mitä tekisin, päätin sitten lopulta viritellä karaoket. Ensin oli vaihdettava otsalamppuun patterit, kun oli jo hieman hämäränkuhjaa. Meni kaikkiaan hyvinkin 20 minuuttia, ennen kuin johdot oli selvitetty ja päästin itseni irti. Aggrekaattikin käynnistyi yllättävän nöyrästi. Lauloin kolme vanhaa biisiä. Yksi oli sentään vähän uudempi, tältä vuosituhannelta. Muut takuuvarmaa 60-lukua. Mutta ei se tällä kertää ollut minun juttuni ja katselinkin seiskauutisten loppuosan. Suljin laitteet ja kokosin johdot. Sammutin aggrekaatin. Bileet ohi! Jatketaan joskus toiste!

Laitoin kamiinaan kyhyt ja otin parit voileivät. Mietiskelin kesän pääprojektia. Ja yhtäkkiä se lävähti: Ei se taida onnistuakaan! Harmi oli suuri. Ei voi mitään.

Aamulla pakkasta ihan reippaasti. Meillä 6-7 astetta. Meltosjärvessä kymmenen. Puoli seitsemän aikoihin kömysin alakertaan. Katsoin, että alimmainen porras oli jo tavoitettu, mutta olin katsonut väärin. Olikin vielä yksi. Seurasi melkoinen kolina ja helinä. Jäin pahaan asentoon. Kyljittäin U:n muotoiseen ja U:n alla tyhjää. Kädet eivät olleet siellä, missä niiden piti olla ja en pystynyt liikkumaan. Piti pyytää Aino apuun ja hän saikin nostettua keskivartaloani niin, että sain käteni sen verran vapaaksi, että sain otettua sillä tukea. Siitä sitten sain kammettua itseni polvilleen ja jalat pois porrasaskelmien välistä. Ei onneksi käynyt pahemmin. Epäluonnollinen selän asento tuntui vähän vielä päivällä, muttei sen kummemmin.

Kun Putinin selkkaus on aikanaan ohi, on jälkipyykin aika. Onko oikea Putin vielä hengissä, tuomitaanko kaksoisolento sotarikoksista? Tällä hetkellä oikea Putin tuskin antaa kenenkään tulla neulan kanssa ottamaan DNA-näytettä. Montakohan salaliittoteoriaa ja vastaavasti -kirjaa tapaus jälkikäteen synnyttää? Verkoille yhdeksän maissa. Syksyllä tekemäni verkkorenki oli nyt ensimmäistä kertaa testissä. Renki toimi todella hyvin. Ei jäänyt moitteen sijaa. Olinpa kerrankin osannut suunnitella kamppeen, joka toimi niinkuin olin ajatellut!

Muuten ei kaikki mennytkään kuin Strömsössä! Onnistuin sössimään kokuavannolla kaksi jataa yhteen. Meni peräti puukkohommiksi. No, tappioita tulee. Joka asiassa ei tule niitä nappisuorituksia. Kalaa yhä heikosti. Kello oli jo 13:00, kun fileet olivat kellarin eteisessä. Alun perin oli ajatukseni, että mentäisiin tänään verkkohommien jälkeen käymään kotosalla. Onneksi muutimme suunnitelmaa ja lähtö on vasta huomenna!

Paistettiin laavulla makkarat. Pitkästä aikaa. Hyvää oli, makukin tuttu! Kahvit mökissä. Lyhyt lepohetki päälle.

Aino lähti jäälle hiihtämään. Tutkailin verkkojani ja paljussa oli muutama vaihtoverkko, jos päätän suorittaa vaihdon. Ehkä näin teen seuraavalla kokukerralla. Mietiskelin ja mittailinkin taas sitä ensi kesän projektia. Se taitaa sittenkin onnistua. Ja uusi ajatustapa vähentää työtä. Se vähentää myös hankittavia materiaaleja. Projektihan ei maksa juuri mitään! Työtä jonkun verran on tehtävä ja isoin kustannus lienee rälläkän laikoissa. Betonia ja terästä on leikottava. Mitenkähän ajatus muuttuu huomisillaksi? Helpottuuko yhä, vai meneekö vaikeammaksi?

Maanantai, 21.3.2022

Lentokone syöksynyt maahan Kiinassa. Putin kyydissä. Toiveajattelua. Ukrainalaiset kuitenkin ovat julkaisseet uutisen, että Venäjällä ryhmä oligarkkeja ja huippupoliitikkoja olisi kimpassa Putinia vastaan. Toiveajattelua tuokin, mutta onhan se varmaa, että kyllä se monen mielessä siellä on. Rohkeutta vain puuttuu!

Jo ennen aamupalaa aloin lykkäämään läppärin akkuun virtaa. Iltasella eilen jäljellä oli vain noin 30% ja se ei kyllä riittäisi kahdeksi käyttökerraksi. Yhdellä istunnolla virtaa kuluu vähän yli 20%. Ungefär! Kaivoin laatikosta laturisysteemin. Kokeilin ensin 12V ominaisuutta. En saanut sitä pelaamaan. Seuraavaksi sitten pikku invertteri avuksi. Otin siihen virran seinästä, siihen laittamastani tupsut-pistokkeesta. Ei onnistunut ja menikin sitten kerralla pimeäksi koko aurinkopaneelijärjestelmä! Oho! Invertteri pitäisi laittaa suoraan akkuun kiinni. Eikä tuollaisen monimuotoisen sähkösysteemin osaksi. Epäilin, että jostakin meni sulake. Istuin ja mietin, missähän se sulake mahtaisi olla? Tarkistin heti alkuun akkutilan ja siellähän pääkaapelissa oli sulake. Mutta ehjä! Laitoin sulakkeen paikoilleen. Ja kas kummaa ... taas kaikki pelasi niinkuin pitikin. Läppärin latasin sitten erillisellä akulla ja invertterillä. Ja tietenkin läppärin omalla virtalähteellä. Pidin latauksessa noin tunnin ja sinä aikana varaustila nousi 91 prosenttiin. Iltapäivällä puhelimen latauksen yhteydessä aurinkopaneelisysteemi temppuili taas. Lopulta se sitten alkoi pelittämään kunnolla.

Eilen olin melkoisen väsynyt koko päivän. Eikä tämä aamukaan juuri paremmalta tuntunut. Vähitellen kuitenkin olo alkoi petraantumaan raikkaassa ulkoilmassa. Mitään ryskähommia en alkanut hoitelemaan. Lepopäiväksi voisi paremmin päivää mainita. Verkotkin koen taas vasta huomenna.

Kun kaadoin ne kolme kuivaa kuusta, jäi hangelle reippaasti kuivaa oksasilppua. Siis todella ihan silppua. Näillä säillä pihapolut sulavat päivisin ja öisin ne jäätyvät. Aamupäivisin on liukasta. Keräsin tuota oksasilppua kaksi 20 litran ämpärillistä. "Hiekoitin" polut silpulla. Toinen ämpärillinen meni, toinen on varalla. Tuollaisessa "hiekassa" on se hyvä puoli, että se ei paisteessa uppoa jäähän niinkuin oikea hiekka tai murske.

Poistin verkon vetonarusta niin paljon toisesta päästä, että sain narun solmuttomaksi. Kelulle jäi onneksi reilusti narua. Iltasella laitoin sähköpostia narun toimittajalle. Ihan ystävällisen moitteen, ilman korvaustoivetta tai -vaatimusta. Pyysin toimittajaa informoimaan valmistajaa. Eihän nyt sentään verkon vetonaru saa noin helpolla katketa! Ja solmut eivät kuulu vetonaruun.

Kolailin tuosta puuvaraston laidasta lunta. Katolta aikanaan se oli tullut alas ja linkosin silloin siitä vain osan. Oli silloin hieman kovaa. Nyt se oli niin pehmeää, että sain sen kolalla palasiksi ja sysittyä syrjään.

Tosi hieno ja lämmin päivä tänäänkin. Porukat pilkkeilivät, vaikkei kalaa oikein kai tullutkaan. Eihän se näillä lomakeleillä lienekään se pääasia.

Alkuillasta Aino sai kutsun korttikiekeröön. Ollaan iltaisin kahdestaan pelailtu KB:ä melkein kyllästymiseen asti. Nyt koitti minulle vapaailta. Virittelisiköhän tässä karaoket ja päästäisi äänet valloilleen!

Sunnuntai, 20.3.2022

Se on sitten kevätpäiväntasaus. Eli tänään aurinko on paistellut yhtä kauan niin Ukrainaan, kuin Venäjällekin. Ellei ole ollut pilvistä. Synkkiä pilviä tietenkin on havaittu. Ja mustaa savua!

Viime yönä mittarit eivät täällä pakkaslukemia nähneet. Mutta kun oli selkeää ja poutaa, oli aamulla kaikki silti kohmeessa. Liukasta, varoen oli kuljettava. Neljä oravaa ajoi toisiaan takaa mökin ympäristössä. Välillä terassillakin. Huonostipa olen asiani hoitanut, kun kerran tuollaisia määriä tässäkin pyörii!

Tänään verkkojen koku. Aino meinotteli sillä aikaa pestä ikkunoita. Illemmalla saunan lämmityskin edessä, joten kävin siksi ihan aluksi hakemassa rekikuormallisen vettä saunaan. Sen tehtyäni vasta verkoille. Oli jotenkin veto poissa ja verkoilla menikin kauan. Kalojen paljouden vuoksi ei aikaa tuhraantunut. Oli kuitenkin vähän kalaakin, mutta kyllä saalis oli suuri pettymys. Pari suttia oli tullut paikkoihin, joissa ei kalaa nyt ollut. Näin käy aina välillä. Ne sotkut olivat helppoja selvitellä. Yhtä mateen suttia en alkanut oikomaan. Muutenkin sitä aikaa tuppasi tuhraantumaan. Viime syksynä ostin tuliterän verkon vetonarun. Määrämittaisen. Tänään se meni poikki. Siinä oli jatkos, joka oli näköjään tehty varsin hutiloimalla. Onni onnettomuudessa oli se, että naru katkesi siinä jään päällä eikä jään alla. Kylläpä olisi saattaneet ärräpäät lennellä Tarran rantamilla.

Korjasin kalat jäällä. Putsasin samalla kunnolla alkutalvella pakkasissa sotkuisiksi jääneet kalanperkuuvälineet. Oli paljua, oli ämpäreitä reiällisinä ja ilman reikiä, oli piikkiä, puukkoa ja filettiä, oli perkauslevyä ja kai jotain muutakin. Kalat vein kellarin eteiseen. Siellä lämpötila on tasainen, aavistuksen miinuksella.

Tänään parhaillillaan +9 astetta. Sen huomasi myös järvellä. Alkoi monin paikoin olla hieman hankalampaa liikehtiä. Etenkin jalan, kun edes kelkkapolannekaan ei kantanut joka paikassa. Onneksi tuossa meidän kohdalla ja verkoilla ei vettä ole jään päällä kovinkaan paljoa. Max 10 senttiä. Sen päällä lunta saman verran. Joten kelkalla kulkemista keli ei haitannut.

Katsottiin tänäänkin ampumahiihtoja. Kauden viimeiset kisat. Mitähän nyt katsotaan, kun suksihommat ovat ohi?

Lauantai, 19.3.2022

Eilen Aino vietti pelimuori-iltaa. Täällä se on niin helppo järjestää extempore. Minulla on pikku kansio, johon päivitän joitakin tärkeitä tietoja. Monet ovat päivämäärätietoja. Eli seuraavanlaisia:
- Milloin kaasupullo vaihdettu jääkaappiin
- Milloin kaasupullo vaihdettu hellaan
- Milloin huussi tyhjenetty
- Milloin vaihdettu paristot tai akut esim. kameroista
- Mlloin puuvajan eri lokerot täytetty ja milloin mistäkin on alettu ottamaan puuta
- Tehtävälista kuluvalle vuodelle.

Tuo viimeinen on tänä vuonna osin edellisen vuoden vuotoa tälle vuodelle. Ja mikään tehtävä ei ole nousemassa muita tärkeämpään statukseen. Joku kuitenkin vaatii vähän enemmän panostusta ja joihinkin pitäisi hakea peräkärryllä tarviketta.

Niin ... illalla tuota kansiota selailin. Laskeskelin, milloin suurinpiirtein jääkaapin kaasupullo on vaihdettava. Muitakin huomioita tein. Tärkeitä tai ei? No, olihan ne!

Viime yönä pakkasta oli vain nimeksi. Olin sen päättänyt, että en tälle päivälle ala verkkoja kokemaan. Reipasta tuultakin oli luvassa. Sain kuitenkin päivän kulumaan ilman pitempiä istumisia ja jouten oloja. Heti aamusta menin pihalle ja pudottelin varaston katolta lunta sen, minkä siitä sai kohtuudella lumilapiolla. Metrin leveydeltä paljastui mustaa peltikattoa. Saattaa käydä niin, että kun aurinko oikein paljastunutta peltiä lämmittää, sulaa lumi katolta eikä se ehdikään luistaa alas. No, jos luistaa, ei sitä kuitenkaan ole enää katolla mainittavia määriä. Linkosin nyt pudottamani lumet kauemmas. Samalla linkosin siitä kellarin etupuolelta lunta pois. Väljyyttä, väljyyttä!

Ajelin mutkan verkoilla. Kovanlainen lounaistuuli. +7 astetta. Vanhat jäljet kantoivat hyvin. Umpistakin aika hyvä mennä. Lumi märkää ja aika kantavaa. 30 sentin vahvuista. Porukkaa pilkilläkin. Arin kanssa poristiin. Oli tehnyt pientä kelkkaremppaa. Meikäläinen ei ole mikään korjailija. Ei aina oikein huoltomieskään. Mainitsin, että en saanut edes vaihdetuksi itsekseni variaattorin hihnaa. Piti pyytää kaveria avuksi. Olihan meillä ohjekin. Mutta kun ohjeen mallissa ei ollut vaihdelaatikkoa, niin eihän se toiminut. Jäi vaihto sikseen. Ari sanoikin että katsotaankos? Ei ollut ohjekirjaa. Mutta se oli melkein kuin naps, ja hihna oli vaihdettu. Ne on eri miehiä jotka hihnoja vaihtelee ... Niin, ei se hihna mitenkään pahasti kulunut ollut. Melkein kuin uusi. Siitä tulikin nyt hyvä varahihna ja enköhän nyt osaa vaihtaa sen tarvittaessa itsekin. Toimenpide kun on nähty!

Kävin joutessani hakemassa purusäkin ja kannoin sen veskin kuivikelaatikkoon. Kolme säkkiä vielä jäi. Poistin petkeleellä jäitä muutamasta kohdasta. Ainakin veskin edestä, leikkimökin portaista ja keinusta. Sitten kiikuin katolle. Harjalle menevien tikkaiden päällä ja vieressäkin oli vielä reippaasti lunta. Poistin lumet lapiolla. Samalla tutkailin savupiipun nokkaa. Jo alkoi mielessäni kehittyä suunnitelma. Aika helpolla saan estettyä savun kiertämisen kamiinan hormista takan hormiin.

Katseltiin iltapäivällä parit ampumahiihdotkin. Sitten tehtiin sille uutukaiselle uunille ensimmäinen tuotantotesti. Sehän onnistui paljon etukäteisajatuksiani paremmin. Suorastaan loistavasti. Kun homma pelasi noin komeasti, taisi yksi ensi kesän työlistakohta muuttua pääprojektiksi. No, tulihan se sieltä. Alkukesäksi heti.

Perjantai, 18.3.2022

Aamulla sateli hieman lunta. Onneksi saderintama oli hyvin kapea ja se meni nopeasti ohi. Työmaata ei kertynyt. Mökkireissuun lähdettiin normaaliaikaan. Niukasti pakkasella. Loppumatkasta nollakeli. Mökissä sama lämpö kuin ulkona. Nyt ei kamiina savuttanut ollenkaan. Lämpötila ehkä sopivampi.

Päätin, että yritän tälle päivälle saada verkot järveen. Parasta vain aloittaa verkkohommat ihan heti. Nopeamminhan saan sitten tavoitteeni täyteen. Testasin moottorikairan. Tankkasin sen ja aloin nykimään. Hyvin lähti käyntiin, vaikka onkin lojunut varastossa vuoden verran. Käväisin ennen verkkohommia tekemässä vesiavannon. Neljä kairanreikää neliön muotoon, välit jääsahalla auki. Sen verran laajasti, että ämpärillä mahtui ammentamaan vettä. Välivesikerros, jonka päällä viisisenttinen kohvajääkerros.

Sitten aukomaan reikiä sinne verkkopaikoille. Kokuavannolta lapioin lunta vähemmäksi. Jään päällä tummaa vettä. Laihempaa kahviakin olen joskus kylässä saanut. Vesi jään alla oli kuitenkin normaalin väristä. Kokuavannon kepistä lähti narut pohjaa pitkin neljään suuntaan. Miten onnistuinkin katkaisemaan kepin? Edessä pelastusoperaatio. Niinkuin Ukrainassa. Kepin alapää jäi kiinni jään alaosaan. Apuvälineitä nyt kaivattiin!

Tulin käymään mökillä. Aino katsoi ampumahiihtoa. Kämppä jo aika lämmin. Ruokakin oli lämpiämässä joten siinäpä sitten söin samalla reissulla. Palasin jäälle. Oli matkassa vasaraa ja naulaa. Oli rimakeppiä. ja vahva rautalangasta väännetty koukku. Sain kuitenkin homman onnistumaan ilman koukkua. Sain sen kepinpätkän irti jäästä ja sehän ponnahti pintaan. Ja narut yhä kiinni kepin pätkässä. Korjasin verkkokepin uuteen malliin. Kävin sitten vielä poraamassa reiät  muiden verkkokeppien viereen.

Palasin rantaan ja varustin veneen verkoilla ja oheistarvikkeilla. Poistin narut pohjasta ja laitoin verkot tilalle. En hakannut päätykeppejä irti, vaan koukkailin rautalangalla narun poraamastani reiästä. Saarinaapuri käväisi porisemassa. Olipa komea uusi kelkka! Ehdin juuri saamaan homman valmiiksi ennen pimeää. Neljä verkkoa nyt pyynnissä. Kaksi 60-metristä. Kaksi tavallista. Paikat kipeinä. Liian aikaista mennä nukkumaan. Liian myöhäistä päikkäreille.

Torstai, 17.3.2022

Oli tuossa aiemmin puhetta mökille menosta. Puheissamme esiintyi jopa eilinenkin päivä lähtöpäivänä. Kuten tämäkin päivä. Eilinen hylättiin jo aiemmin. Ja tämä päiväkään ei oikein passannut. Joten mökkiviikonloppuun lähdetään huomenna. Aamusta.

Päätettiin, että varsinainen kauppareissu tehdään joskus iltapäivän puolella. Ok. Oli kuitenkin joitakin sekalaisia asioita, jotka olisi hyvä hoitaa pois tämän päivän aikana. Ollaan nimittäin vähän suunniteltu sellaista, että oltaisiin ensi viikko mökillä. Käytäisiin vain pika-pikaa tiistain tai keskiviikon aikoihin kotosalla. Eli tuollainen suunnitelma oli mielessä ja sen mukaan mietintöön myös päivän ohjelma.

Jo maanantaina olin hoidellut bensa-asiat. Aamulla tein nyt pikku reissun, jonka kohteita olivat Lidl ja Tokmanni. Molemmissa kaupoissa on jotakin sellaista, jonka vuoksi kannattaa niissä käväistä ennen mökkireissua. Lisäksi nappasin koriin jonkun verran tavallista juttua, ja vähän erikoisempaakin. Selvisi tuossa kauppaa vaihtaessakin, että mikä kumma siihen Tamppiksen äh ... Tokmannin parkkipaikalle nousee! Mäkkäripä siihen tulee. Eikös kauppakeskuksessa ole McDonalds? Taitaa lopettaa siellä toimintansa. Kalliit vuokrat ajavat pian sieltä pois viimeisetkin liikkeet!

Lounaaksi syötiin kuhaa ja veneperunoita. Kuhaa hieman myös graavasin. Syönnin päälle yritin olla hetken pitkällään. Ei siitä tullut oikein mitään. Lähdettiinkin siis kauppaan. Aino yllätti meikäläisen sanomalla että ajeleppas sinne Haaparannnan puolelle. Täh ... ulkomaille? Olisikohan niin, että olen tehnyt edellisen ulkomaanreissuni loppuvuodesta 2020. Ja jo nyt uudestaan! Rajalla ei enää kysellä koronatodistuksia eikä muutakaan. Eli yli vaan. Ainolla oli määränpäänä tupakkakauppa. Minulla pössäköinti loppui 6v 5kk sitten. Ainolla se vielä jatkuu, tosin niukkana. Ruotsista pössäköitä saa halvemmalla. Halpaa kai se ei ole missään. No ok, sinne kuitenkin. Omituisemman reissusta teki sitten se, että Aino ehdotti, että minähän voin samalla reissulla käydä Systeemissä! Hä ... Systeemissä! Aino itse ei ole viinejä eikä muitakaan sellaisia aineksia käyttänyt vuosikausiin. Minullakin se on vähäistä lääkityksestä johtuen. En kuitenkaan ole aivan raivoraittiiksi muuttunut, vaikka lasillisten väliä on usein viikkoja.Mutta nyt, olkoon menneeksi. Käväisin Systeemissä. Vähän viiniä, vähän olutta. Matolääkettä. Kyllä ne kellarissa säilyvät, vaikken niitä ihan heti nauttisikaan. Minusta hintataso oli alhainen. Tuollaiset viinit, jota ostin, ovat Suomessa 50% kalliimpia. Ajettiin vielä tupikkikauppaankin. Suomen hintoja halvempaa oli sielläkin. Merkeistä en osaa sanoa!

Cittarissa piti hieman ajatella ensi viikkoa kokonaisuudessaan, vaikka viikolla Torniossa pistäydytäänkin. Kärryyn ei kuitenkaan kertynyt juurikaan normaalia kauppareissua enempää tavaraa. No eipä oikeastaan pitänytkään!

Kauppareissun jälkeen juotiin kotosalla päiväkahvit. En vielä vaihtanut kauppavaatteita pois, vaan tein vielä yhden reissun. Apteekkiin. Ensi tiistaina Trexanin jälkeen pitäisi ottaa foolihappopilleri. Ja minulla meni viimeinen tällä viikolla. Nyt foolit taas riittävät syyspuolelle asti. Jatkoin Motonettiin. Sieltä hiilihappoa. Sieltä myös D-vitamiiniä ja matoja. Siinäpä niitä päivän ostoksia!

Tulipa iltasella katsottua huono elokuva. Pitäähän sellaisiakin välillä katsoa. Eihän sitä muuten osaa arvostaa hyviä elokuvia, jos ei huonoja koskaan katso. Luulee muuten, että kaikki ovat tasaisen hyviä! Kyllä se filmi oli tehty ihan vakavissaan, mutta väkisin se meinasi välillä alkaa naurattamaan.

Keskiviikko, 16.3.2022

Yö oli nyt hieman jo edellistä lauhempi. Noin -8 asteen luokkaa sekä meillä, että mökillä. Vielä kuitenkin aika kylmää. Mutta kyllä se siitä.

Huominen on meillä tämän viikon varsinainen kauppapäivä. Mietiskelin, että kuinkahan pärjäilemme huomiseen asti, pitääkö käydä tänään jo jotakin hakemassa? Joku "sillä hilkulla" oleva asia oli, mutta se ei vaatinut toimenpiteitä. Muuten kuitenkin halusin pistäytyä Tokmannilla. Pari asiaa oli hakusessa. Pikareissu olisi tiedossa. Löytyi tai ei.

Ainokin lähti matkaan. Lähdimme hyllyjen väleihin hieman eri suuntiin. Minulle selvisi aika pian se, etten tavoitettani löytänyt. Ihan vahingossa muistin Tokmannin alakerrassa sen että kotosalla oli yksi sälekaihtimen säätötangon pidike hajonnut. Eli uutta etsimään. Löysinkin lopulta. Nyt on vara mennä muualtakin rikki, kun niitä ei tietenkään myyty yksin kappalein vaan piti ostaa pikku pussillinen. 4-5kpl. Yläkerrassa kiersin talouspuolenkin. Lopulta päädyin elintarvikepuolelle ja jopas alkoi löytymään minullekin kelpaavia juttuja. Makkarasta lähtien!

Ennen kauppareissuun lähtöä olin soittanut ihopolin vastaajaan. Ehdimme jo tulla kotiinkin, kun sitten sain sieltä puhelun. Kuulemma jonkun arvon mittaustulosta ei ollut vielä tullut. Soittavat sitten, jos jotakin erikoista ilmenee tuloksissa.

Huomasin eilen, että tomaatit ovat ihan reippaanlaisesti taimella. Tässähän alkaa olla kohta aika istuttaa ne isompiin ruukkuihin. Tulikohan liian varhain ne kylvettyä? Noh ... on niitä siemeniä vielä vaikka kuinka paljon. Uusintakylvön voin tehdä vaikka parin viikon kuluttua.

Tänään hieno auringonpaiste. Varjossa yhä kylmää, mutta iltapäivällä takapihan terassilla oli jo melko lämmintäkin. Oli jopa niin lämmintä, että käväisin siellä leikkomassa varpaista kynsiä vähemmäksi. Paksuimmat kynnet eivät tahdo enää lähteä normaaleilla kynsileikkureilla. Olenkin niitä varten hankkinut apteekista pienet sivuleikkurit. Ulkona mukava napsutella kynsiä vähemmäksi. Ei väliä, minne kynnen palaset lentelevät.

Tiistai, 15.3.2022

Yö jälleen hyvin kylmä. Mökillä pakkasta reilut 18 astetta. Torniossa 6 astetta lämpimämpää. Päivällä Tornio taas koko ajan miinuksella. Huomisesta alkaen onkin luvassa jo keväisempää.

Ostin eilisellä kauppareissullani pussukallisen porkkanoita. Kun valmistaa ruokaa, jossa pitää kypsentää perunan lisäksi porkkanaa, eivät nuo kaksi raaka-ainetta kypsykään ihan samaan tahtiin. Ero on vielä isompi, kun on kyse puikulaperunoista ja/tai suurista porkkanoista. Siksipä silloin-tällöin teen niin, että kypsennän erikseen porkkanaa muutamaa ruuanlaittokertaa varten. Tänään oli sen aika. Pakkaseen sain tehtyä porkkanalisuketta moneksi kerraksi. Aino kuori muutaman kookkaan puikon ja alkoikin sitten kahden päivän murukeiton rakentelu. Helppo homma, kun pakastimessa oli (ja on yhä) valmiiksi kypsennettyä jauhelihaa. En tiedä, harrastaako moni tällaisia puolivalmisteita. Suosikkiruokien ja suosikkiraaka-aineiden kanssa tämä on kuitenkin fiksuhko homma! Nopeuttaa ruuan valmistusta merkittävästi. Meistä kumpikaan ei ole kovin innostunut monimutkaisiin kokkauksiin. Kyllä ruuanlaiton helppous on a ja o!

Tiistai on minulla Trexan-päivä. Tänään olen saanut odottaa ihopolin soittoa. Sovittiin hoitajan kanssa viimeksi niin, etten ota aamu-Trexania ennen kuin lääkäri on soittanut. Olisi päivällä tehnyt mieli nukahtaa hetkeksi, kun Ainokin tuhisi tiedottomana ruuan jälkeen. Mutta eihän sitä tohtinut. Voisin nukkua niin sikeästi, etten heräisi puhelimen ääneen. Se menee kutakuinkin aina niin, että kun lääkäri soittaa, ei kellonaikaa pystytä etukäteen kertomaan. Niinhän se on. Vastaanottojen jälkeen alkavat soittokierrokset. Joskus on mennyt aika myöhäänkin, ennen kuin soitto tulee.

Ainolla oli jälleen pelimuori-ilta. Noutoauto pyörähti paikalle 16:05. Ihopolilta ei vain soittoa alkanut kuulumaan. Unohtaneet kai! Testasin hankintaani, jonka eilen olin hakenut. Pyyhiskelin sitä ja laittelin levylle. Levy tietenkin täysille. Pienen hetken siitä tiurusi hento tehdasmetallin öljyinen tuoksu. Testi nyt tehty. Uuni takaisin pakettiin ja kohti mökkiä viikonloppuna.

Venäjä jatkaa raakuuksien tekoa Ukrainassa. Ukrainan joukot puolustavat maataan urhoollisesti. Koko invaasio ja ihmisten suhtautuminen Venäjällä alkaa olla kaikkien huulilla. Milloin se jokin tapahtuu? Putinilla on päivä päivältä vaikeampi selviytyä kasvavassa vastustuksessa ja silmät pitää olla selässäkin. Aina on kuitenkin toivoa, että hyviäkin uutisia alkaa vähitellen kuulumaan! Nämä asiat ovat häilyviä ja sotapropagandan vuoksi niissä on aina tietty väritys. Mitään varmaa ei voida myöskään sanoa Suomen Natojäsenyydestä. Jotakin varmuutta saisi alkaa olla. Talvisota ... sen saisimme jo unohtaa ja uutta samanlaista emme tarvitse.

Maanantai, 14.3.2022

Eteläisessä Suomessa taas lämmin päivä. Meillä hieman toisin. Pakkasta päivälläkin. Yöllä reippaanlaisestikin. Poutaa kuitenkin.

Aamulla jälleen normikuviot. Kun pakkasta oli hyvän matkaa toistakymmentä astetta, laitoin auton hetkeksi töpökkään. Puoli kymmenen jälkeen sitten liikenteeseen. Ja labraan. Verta poistettiin putkikaupalla. Kyseessä tällä kertaa laajemmat kokeet, kuin pelkät turvakokeet. Huomenna odottelen soittoa ihopolilta.

Päivällä hieman mietittiin ensi viikkoa ja pääsiäistäkin. Osin mietinnät tuottivat tulosta, osin mietintöjä pitää jatkaa. No hätä kuitenkaan!

Iltapäivällä päätin tehdä pikku reissun. Ihan vähäiset ostokset mielessä. Suunnistin poikkeuksellisesti Prismaan. Milloinkahan olenkaan siellä käynyt edellisen kerran? Niin vain ... johan olikin paikka muuttunut sitten viime käynnin. Meni hetki paikkaan tutustumisessa ja oikein hiki meinasi tulla. Löysin kuitenkin likimain kaiken, mitä olin ajatellutkin. Kauppa-asioiden jälkeen käväisin eteisen pakettiautomaatilla ja sain sieltä torstaina tilaamani paketin. Jatkoin vielä huoltoasemalle ja täytin auton tankin. Lisäksi kaksi gallonaa, kympin ja kahdenkympin pänikät. Kylläpä ovat polttoaineet nyt hinnoissaan. Kaikkein kalleinta diesel. Kipuraja on jo ylitetty. Jokohan maksamme kesällä bensasta jo 5 euroa litralta?

Tuo tänään noutamani paketti tuli näpsäkästi. Neljässä vuorokaudessa. Toista on yhden toisen kamppeen kanssa. Tilasin sen 2. helmikuuta. Sain heti tilausvahvistuksen ja sen jälkeen ei asiasta ole kuulunut mitään. En maksanut silloin tilausta. Onnekseni. Olen saanut kuitenkin laskun Klarnalta. Sinne olen jo aikaa sitten ilmoittanut, että kampe puuttuu. Monta kertaa olen asiaa yrittänyt kysyä, ilman vastausta. Lasku asetettiinkin odottamaan tulevaa. Tänään Klarna kyseli, onko asia selvinnyt. Vastasin, ettei ole. Nyt Klarna selvittelee tilannetta myyjän kanssa.

Bensa siis kallista. Ruokakin kallistuu. Ja tuleeko jopa pula polttoaineista ja ruuasta? Pitäisiköhän alkaa hamstraamaan suolaa ja tulitikkuja? Ja muuttaa mökille. Halsterikalalla voisi pärjätä jonkun aikaa. Kesällä saisi vitamiineja luonnosta. Ensi talvi onkin sitten jo kysymysmerkki!

Kiinassa ollaan taas alettu määräämään pakotteita ja rajotteita. Siellä kun on koronaluvut nousussa. Yli 3000 tapausta päivittäin. Suomessa 10000 uutta koronaa päivittäin. Ja rajoituksia ei juuri ollenkaan. On niinkuin pikkuinen epäsuhta asioissa.

Usa väittää Venäjän pyytäneen sotilaallista apua Kiinalta. Kyllä molemmat osapuolet osaavat disinformaation levittämisen. Niin Venäjä, kuin sen vastustajatkin. En nimittäin tuota helpolla usko todeksi. Todeksi uskon kuitenkin tuoreen gallupin tiedot: nyt Natoon liittymistä kannattaa Suomessa 62% vastaajista. Ei-kannalla oli 16%. Loput eivät osanneet sanoa. Nato-ovi olisi auki. Ja kansakin liittymisen kannalla. Minusta alkaa nyt olla jo likimain anteeksiantamatonta ja vastuutonta viivyttää ratkaisua. Tilanne maailmalla on tulenarka ja voi olla, että tämä mahdollisuus on ainutkertainen ja juna voi jättää. Vain harvat ihmiset Suomessa muistavat sota-ajan. Sen jälkeen ollaan tasapainoiltu ison pahan varjossa ja pärjättykin silloisen politiikan avulla. Ukrainan tilanne kertoo sen totuuden, mikä uhka meitä yksinämme odottaa. Voi, kun ei viivyteltäisi. Meille vanhoille alkaa olla samantekevää, mitä meille tapahtuu, mutta haluammeko heittää hukkaan lasten, nuorten ja parhaassa työiässä olevien ihmisten elämän? Päättäjät: yrittäkäähän nyt saada se päätös aikaiseksi. Kohta se nimittäin on myöhäistä.

Sunnuntai, 13.3.2022

Pakkanen oli aamuyöstä hieman ennustettua kovempi. Tarralla päästiin jopa hieman toiselle kymmenelle. Meltosjärvessä oli hieman lämpimämpää ja siellä myöskin pakkanen alkoi luovuttamaan, kun Tarralla vielä kylmän ote kiristyi.

Täytin ainoan puukopan, joka oli tyhjänä. Puuta kulunut puolta vähemmän, kuin edellisinä viikonloppuina. Kevään lähestyminen näkyy kulutuksessa. Valikoin sitten pikkukopallisen suorasyistä ja oksatonta pikkupuuta. Ja pilkoin ne sitten sormen vahvuisiksi säleiksi. Hyvää syttöpuuta ja etenkin tuohon takkaan tarpeen, ettei savu sieltä kierrä kämppään.

Kävin tutkailemassa, löytyisikö grilliltä savustuspurua. Kevään mittaan voi tulla sille tarvetta, jos vain sopivaa kalaa alkaa löytymään. Ei ollut purua eikä lastua grillillä. Niinpä sitten käytin hetken aikaa lumilapion kanssa. Poistin verkkohuoneen katolta valtaosan yläpuolisen lappeen lumista. Suojakeleillä saattaakin loput tulla aika nopsaan alas. Rannan puolella ei lunta niin vahvalti ollutkaan. Yläpuolelle oli hieman ajattanut. Lapion pikkuisen siivun myös grillin katon räystäänreunasta. Jatkoin kelkalla laavulle. Siellä purua oli sen verran, että ainakin parit savustukset onnistuu. Saatan kuitenkin ostaa pussillisen lisää.

Laavulla olivat penkit kuivaneet. Istuin pikku hetken. Ihailin maisemia. Päätin käväistä kiertämässä takametsän lenkin. Hyvin pääsi nyt kelkalla, mutta kaipaisi aika reippaasti lunta, jos haluaisi tehdä latua. Ja se moottorisaha pitäisi ehdottomasti olla matkassa.

Tutkailin vajassa polttoainetilannetta. Vasta toin pari astiallista, mutta ennen kesää bensaa kuluu vielä paljon. Kelkassa kuluu verkkoreissuilla eräskin litra. Ja jos innostun pilkkimään, palaa polttoainetta helposti ämpäritolkulla. Puuhommatkin on tuloillaan ja saha ja pilkkomakone tykkäävät bensasta. Teen yleensä seosbensaa kerrallaan 10 litran pänikällisen. Siitä kaatelen sitten pieneen pänikkään valmista seosta. Pienestä astiasta on sitten aina helppo kaadella seosta tarpeen mukaan. Eli tein seoksen. Loput puhtaat bensat kaadoin kelkan tankkiin, joka ei kuitenkaan aivan täyttynyt. Toisen gallonan tyhjensin pienempiin päniköihin. Tyhjät kuljetusastiat sitten taas Tornioon täyttöä varten. Kyllä kai mittareista vielä bensaa saa?

Mökkiviikonloppu vähitellen ohi. Sain suureksi ilokseni täytettyä tälle viikonlopulle asettamani tavoitteet. Nykyisin ei voi olla lainkaan varma, mitä pystyy ja jaksaa tehdä. Sääkin voi estää tai vähintäänkin hidastaa tekemisiä. Nyt kun ollaan tulossa jo maaliskuun puoleen väliin, pitää jo hieman katsella tulevia viikkoja. Jossakin vaiheessa alkaa lämpenemään ja lumet saavat kyytiä. Voi olla, että tiet ovat sulia huhtikuun puolessa välissä. Ennen vappua melko suurella todennäköisyydellä. Silloin loppuu meikäläisen kelkkatalvi, kun en lumipolannetta pitkin enää pääse pihan läpi kelkkatallista jäälle. Se siis tapahtuu huhtikuun loppupuolella. Aivan harvoin toukokuun alussa. Tämä tarkoittaa sitä, että minun on laitettava verkot jään alle aika pian. Ehkä jo seuraavalla mökkireissulla. Ettei se homma jää tekemättä huolimattomuuteni vuoksi.

Lähdettiin kotimatkalle yhdentoista jälkeen. Viime viikkoina on teillä ollut pieniä pikkulinturyhmiä. Punatulkkuja uskoakseni. Joku on jäänyt auton surmaamaksikin. Tänään lintuja oli jo ihan parven verran. Auringon paiste on saanut asfaltin näkösälle ja sellaisissa paikoissa linnut ovat yleensä olleet. Vettäkö hakevat, vaikka lunta oli vieressä vaikka kuinka paljon!

Kotosalla katseltiin teeveestä kauden viimeisiä kisoja. Ampumahiihtoa on vielä viikon päästä, mutta muuten alkavat maailmacupit olla finito. Mutkamäestä en tiedä, ei olla niitä juuri katsottu. Mitähän sitä sunnuntai-iltapäivisin sitten katsotaan, kun nämä hiihtelyt on suksittu? Katsottiin vielä parit tallennukset. Ja olihan se TV auki koko loppuillan.

Tänään huomattavasti eilistä kylmempi ilma. Torniossa lämpimimmillään -3,1 astetta! Hieman sumun tapaista ilmassa. Nuuskakairan järvikylissä sentään länmpöasteita. Meltosjärvessäkin peräti +3,7 astetta. Toista on ollut etelässä. Riihimäellä oli ainakin +11,9 astetta jossakin vaiheessa. Tuollainen lämpö jo alkaa sulattamaan lunta ja jäätä.

Tuossa meidän itäisessä naapurissamme on tietyt asiat osattu hoitaa taitavasti ja uskottavasti. Tarkoitan tällä sitä, kuinka siellä on vuosikaudet valehdeltu ja kerrottu asioista vain oma "totuus". Kansaa on järjestelmällisesti aivopesty ja se on saatu uskomaan siihen, että länsimaat ovat pahoja ja haluavat vain ja ainoastaan tuhota Venäjän. Kansa on saatu luottamaan Putiniin ja valtaeliittiin. Täydellinen uutispimento meneillään olevista asioista ei juurikaan rakoile. Ja jos hieman joskus rakoileekin, ei kansa niitä usko, koska aivot kieltäytyvät ottamasta vastaan sellaisia "valheita". Läntistä propagandaa selvästi! On kuitenkin myös väkeä, joilla on mahdollisuus päästä oikeisiin tietoihin. Mutta parasta on vain antaa tukensa Putinille, ettei mene henki. Tai omaisuus. Tai todennäköisesti molemmat. Maailmalla ihmetellään, että eikö siellä Venäjällä ole ensimmäistäkään viisasta, joka ajattelisi omilla aivoillaan ja jolla olisi pääsy Putinin selustaan. Veikkaan, että jossakin vaiheessa historiaa näistä lopulta kerrotaan. Että olihan niitä yrittäjiä ja yrityksiä, mutta heikosti kävi. Sehän on selvää, että näistä epäonnistuneista tapauksista ei uutisoida. Sehän voisi herättää kiinnostusta. Jospa minäkin yrittäisin. Lopulta se voisikin onnistua. Asiat ovat joskus hyvin pienestä kiinni.

Lauantai, 12.3.2022

Illalla kämpässä hyvinkin lämmintä. Vaikka puuta poltettiinkin vähemmän, kuin viime perjantaina. Aamullakin vielä +20 astetta. Ei tarvinnut laitella heti kamiinaan kyhyjä. Ulkona puoli seitsemän aikaan -3-4 astetta. Kahdeksan jälkeen pari astetta kylmempää.

Menin kohtalaisen aikaisin pihalle, jotta saisin tämän viikonlopun työtavoitteen täytettyä. Eilinen siljo odotteli ja aloitin siirtelemällä pöllejä pois kelkkauralta. Toin sitten kelkan ja reen siihen ja ajoin kaksi rekikuormaa pöllejä viikontakaiseen pinooni. Pöllit olivat kuivia ja keveitä. Ja kun olin katkonut ne mukavan mittaisiksi, oli niitä ihan mieluisa käsitellä.

Oltiin päätetty polttaa tämänkertaiset oksat siinä paikan päällä. Katkoin eiliset, pitkähköt oksanippuni puoliksi. Aloin karsimaan kuusten latvaosia. Aino tuli siinä vaiheessa rakentamaan nuotiota. Sain latvat karsittua ja latvapöllit rekeen. Ajoin pikku reellisen pinoon ja peittelin pinon. Sytytin pömpeliinkin tulet.

Aino jäi vahtimaan tulta ja heittelemään siihen lisää risua tarpeen mukaan. Minä jo siirryin verkkohuoneen puolelle. Ehdin vielä aamupäivän puolella selvittelemään yhdestä verkosta muutamia pahoja sutteja. Risunuotio veteli jo viimeisiään ja paistettiinkin siinä hiilloksella makoisat nuotiomakkarat. Juotiin mökin puolella kunnot kahvit päälle.

12:40 palasin verkkovajaan. Ulkona muutama lämpöaste. Verkkovajassa aika kylmä. Meltosjärvessä iltapäivällä peräti +7,9 astetta. Meillä varjossa ei noihin lukemiin päästy. Ja haa, ... Torniossa vain +1,7 astetta. Kannatti olla mökillä! Verkot olivat kohmeisia ja näpeille se ei tehnyt hyvää. Sain kuitenkin riittävästi verkkoja selviksi. Pääsen suunnittelemaan kevätverkotusta. Joko ensi viikonloppuna? Yksi verkko oli niin jäässä, ettei se vielä oikein auennut. Roikkumassa on nyt sekin. Välttämättä se ei nyt kuitenkaan pääse jään alle.

Yöksi luvassa 6-7 astetta pakkasta. Ajelin kelkalla taas verkkokepeillä ja kaartelin siellä sopivan sekalaisesti. Pakkasen myötä jäljet jomottuvat. Voi olla, että verkkoreissuilla en kynnä soseessa. Käväisin laavulla. Viime viikonloppuna poistin lunta ulkopenkeiltä. Nyt penkeillä oli parin sentin vahvuudelta jäätä. Aurinko paistoi ja jäälättyset lähtivät hyvin penkeistä irti. Loppulämpimiksi lapioin vielä ulkopöydän esiin lumen alta. Kylläpä olikin laavun puolella lämmintä. Olisipa pääsiäisenäkin tuollainen sää!

Syötiin ruoka. Katsottiin ampumahiihtoa. Selässä taas tuntui, kuin olisi jotakin tehnyt. Pakko olla hetki pitkällään. Taisin jopa nukahtaa!

Illalla Ukrainan tukikonsertti. Kun täältä Suomesta käsin on hankala osallistua fyysisesti, eikä kuntokaan ole kummoinen, kannoin minäkin korteni kekoon pienen lahjoituksen muodossa. Ei summa mikään valtava ollut, mutta kohtullinen varoihini nähden. En ole koskaan/missään vastaavaa summaa lahjoittanut mihinkään keräykseen. Haastan kaikki lukijani mukaan keräykseen. Vaikkapa osoitteessa https://hätäapu.fi/ukraina/. Kukin varojensa puitteissa. Keräys jatkuu ... aikaa on. Älä silti viivyttele.

Perjantai, 11.3.2022

Mökillä oltiin yhdentoista aikaan. Uutta lunta tuuman verran. Pakkasta sisällä pari, ulkona yksi aste. Vesitilkka sisällä ämpärissä oli pysynyt sulana. Varsinaista lumityöoperaatiota ei ollut. Hieman vain poluilta vähäisiä lumia syrjään. Järvellä ajelin verkkokepeillä. Muutamat mutkat sinne sun tänne. Nyt kun on tulossa plussakelit, voi järvellä umpisessa olla tiukat paikat. Saattaa kelkka upota soseeseen. Siksi on hyvä pitää kunnossa muutamet kelkkajotokset järvellä. Niitä pitkin ajelu on aina hieman turvallisempaa.

Aino on aina silloin tällöin valittanut sitä, kun lämmittämisen alussa kämppään tulee jostakin savua. Niin tänäänkin. Aino avasi sitten takan luukun ja kas, siellähän sitä savua oli ihan vaikka muille jakaa. Kylmät hormit, tyyni ilma ... piipun nokasta pukkasikin savua "alakiertoon" takan hormin kautta. Takkahormin savupellistä on yksi kulma pois, jotta sisälle ei tulisi häkää, jos sulkee pellin liian aikaisin. Siitä mahtuu tulemaan savu alaskinpäin. Ja kesällä sääsket! Pitääpä ottaa ohjelmistoon tarkastaa tuo piipun hattu. Varmaan jotakin on asian hyväksi tehtävissä. Ja nyt kun ongelma on tiedossa, on mahdollisuus toimia hieman toisin.

Tälle viikonlopulle oli minulla kaksi asiaa mielen päällä. 1. Veskin/kompostin nurkalta nurin kaksi kuivaa kuusta. 2. Tarkastaa/selvitellä verkot pyyntikuntoon. Aloitin kuusista. Viikko sitten laittelin jo naruja ja rissan ja nyt jatkoin vetosysteemin rakentelua. Laitoin taljan yhteen puuhun metrin korkeuteen. Siitä johdatin narun rissaan ja siitä 90 asteen kulmassa kohti kaadettavia puita. Kiristin narun taljalla. En uskaltanut aivan täysillä kiristää. Vanha naru. Ollut käytössä ainakin 40 vuotta. Otin ison sahan ja kaadoin kuusen. Hienosti meni. Vaihdoin vetonarun toiseen kuuseen ja sille sama juttu. Jälkimmäinen oli väärään suuntaan kallellaan, mutta taljan veto riitti ja naru kesti. Nuo vetoviritykset ovat aina hieman arvelluttavia mutta tälläkin kertaa laskelmat olivat ok.

Karsin kuusia pienemmällä sahalla ja välillä heittelin oksia pieniin nippuihin odottamaan sitomista. Isommalla sahalla pätkin pöllit lyhykäisiksi. Tällä kertaa ehkä jaksan käsitellä paremmin pöllejä. En nimittäin sahannut niitä aivan normaalin mittaisiksi. Vartin yli kolme ... nälkä, siksi siis syömään. Puuhomma jatkuu huomenna.

Ruuan jälkeen katsottiin ampumahiihdot. Sen jälkeen taistelin puoli tuntia taljan kanssa. Taljassa on noin metrin kiristysmahdollisuus. Olin kiristänyt vaijerin aivan tappiinsa ja en saanut millään vedettyä vaijeria ulos. Tiukkaa teki, mutta lopulta sain vaijerin löysälle. Pitääpä tuokin muistaa, ettei enää kiristä noin loppuun asti. Kello oli jo viisi. Oli pakko olla hetki pitkällään. Yläkerrassakin jo +17 astetta. Alhaalla yli 20 ... reippaasti. Takalla lämmitys sai riittää.

Niinistö on tänään soitellut kaukopuheluja. Zelenskyille ja Putinille. Ja taisi yksi puhelu mennä läntisen naapurimaan  pääministerillekin. Mistään hyvistä tuloksista ei ole uutisoitu. Ei kai kukaan sellaista odottanutkaan!

Torstai, 10.3.2022

Koronatartuntojen määrä Suomessa on ollut hyvin korkealla tasolla vuoden alusta lähtien. Oikeastaan Joulusta alkaen. Rajoituksia ei juurikaan enää ole ja suosituksetkin pian ovat vain muisto. Jotenkin se on omituista. Nyt ei siis ole enää mitään väliä sillä, paljonko koronaan sairastutaan ja sen myötä kuollaan. Hanskat on heitetty tiskiin. Kun rajoitusten lieventymisestä alettiin puhumaan, oli se kuin käsky unohtaa vielä voimassa olevat määräykset. Hällä väliä.

Tänään aamupäivällä käytiin kaupassa. Maskisuositukset ovat yhä voimassa, mutta ei se kaupassa ja koko ostoskeskuksessa siltä näyttänyt. Taisi olla paljasnaamaisia jo enemmistönä. Kyllähän tällä systeemillä saadaan korona tarttumaan kaikkiin. Monilla on menossa jo toinen kierros. Onko tuo nykykorona sitten jo niin lempeä, ettei siitä kannata enää välittää?

Ensimmäisenä sian sydämen saanut mies on kuollut. Possun pumppu kesti miehen rinnassa liki kaksi kuukautta. Minun mielestäni aika kauan. Sian terveydentilasta ei uutinen sano mitään. Ksenotransplantaatiota tutkitaan ja testataankin, kuten uutinen kertoo. Lienee ihan ihan ok laji!

Onkohan Putin kulissien takana pelotellut meitä tai toisaalla Biden lupaillut ihan mahtavia? Vähän nimittäin ihmeelliseltä vaikuttaa Suomenkin Natotilanne. Kyllä siitä puhutaan, mutta ikäänkuin olemassa olisi parempi ratkaisu. Tai pakollinen ratkaisu. Täytyy vain luottaa, että isot kihot osaavat tehdä oikeita päätöksiä.

Käväisin vielä liikenteessä iltapäivän päätteeksi. Tänään on ollut aavistuksen plussan puolella ja pariin kertaan aurinkokin kiilahti. Siksipä tiet märät, sohjoisetkin paikoin. Asiaa oli tällä kertaa vain Tokmanniin. Olin jo aiemmin ostanut tomaatin siemeniä. Käväisin hakemassa nyt jotakin, mihin siemenet olisi järkevä istuttaa. Löytyihän sitä sopivaa värkkiä. Otin multaakin. Kassalle mennessäni pyörähdin elintarvikepuolen kautta. Löysin sieltä parikin pienoista yllätystä, jotka poimin kärryyni. Illalla kotosalla laitoin osan siemenistä itämään. En odota kokeilulta mitään. Vaiva ja kustannukset ovat kuitenkin pientä pieneen jännitykseen ja odotuksiin nähden. Mukavaa puuhastelua.

Illalla tuli viimeinen jakso 6-osaisesta sarjasta Myrskyluodon Maija. Jossakin vaiheessa, kuin vahingossa, olin sitä katsonut ja ehdinkin sitten vielä hyvin mukaan, vaikka alkupäästä jäikin vähän jaksoja näkemättä. Kyllähän se on ollut ennenmuinoin eri olosuhteet elämiselle kuin nykyisin. Niin Myrskyluodossa, kuin Tarrallakin. Kun ei ole teitä, on kulku jäitä myöten talvella ja kesällä veneellä sitä arkea. Apu ei ole lähellä, jos jotakin sattuu. Ja ainahan sitä sattuu. Pahinta on silloin, kun jäät estävät veneilyn, mutta ovat kuitenkin niin heikkoja, etteivät kanna miestä. Liikut kiinni.

Marinin vihervasemmistolainen hallitus päätti taannoin pistää turvetuotannolle stopin. Nyt olisi kasvoja menettämättä hyvä hetki perua tuo päätös. Energian tuonti Venäjältä voi takkuilla kauan ja kuten joskus aiemmin sanoinkin, pitää meidä jatkossa olla riippumattomia energian itätuonnista. Turvetta ei voi työntää autojen tankkeihin, mutta lämmitykseen se kelpaa. Vähentäisi se ainakin osaltaan öljyn tuonnin tarvetta. Ja kuinka moni turveyrittäjä pelastuisi?

Keskiviikko, 9.3.2022

Samanlainen sää, kuin eilenkin. Eilen taisi kuitenkin aurinko hetken pilkahtaa, tänään ei. Pakasteessa oli kolme noin kilon painoista lihapakettia, joista oli tänään tarkoitus raastaa parhaat palat käristykseksi. Epäkurantit hautumaan uuniin pitemmäksi aikaa. Otin lihat pakkasesta jo aamuvarhain. Koska lihamykyrät olivat melko pieniä, olivat ne pian sen verran pehmenneet, että sain ne lohkottua hieman pienemmiksi. Kahdestaan sitten pilkoimme palaset pienemmiksi. Ja jaoimme kahteen sarjaan. Toisesta sarjasta tuli tosi hyvää, toisesta vielä parempaa. Toista maistelimme jo lounaalla.

Mitäs mieltä olette tuosta itärajan GPS-häirinnästä? Kaikkihan me tiedämme,mikä taho tuota häirintää tekee. Mutta mikä on sen lopullinen tarkoitus. Tehdäänkö sitä vain siksi, että se on mahdollista? Härnäystarkoituksessa. Vai testataanko sillä Suomen kykyä lennellä omassa maassa itärajan tuntumassa. Valmistellaanko siellä naapurissa jo jotakin? Ukrainan jälkeen voi sotatoimissa olla tyhjiö. Pitääkö sotajoukoilla aina olla jotakin tekemistä?

Suomessa Nato-keskustelu jatkuu. Valitettavasti se jatkuu ja jatkuu ja hakemusvaiheessa voidaan olla jo pahasti myöhässä. Ruotsissa ei taideta asiasta enää edes diskuteerata. Se on aika nolo päätös, jos noin päättävät. Toisin kuin Ruotsilla, Suomella ei ole itärajalla suoja-aluetta Venäjää vastaan. Natoon meidän on mentävä nyt. Vitkuttelun myötä kohtalo on Ukrainan kaltainen. Silloin Ruotsikin on samassa tilanteessa kuin Suomi nyt. Juhannukseen mennessä on moni asia tässä maailmassa saanut ratkaisunsa. On ehkä ratkennut Ukrainan kohtalo. On ehkä ratkennut Suomenkin kohtalo. Jopa Ruotsinkin. Toivottavasti kuitenkin olemme näitä asioita silloin pohtimassa.

Tiistai, 8.3.2022

Naisten päivän kunniaksi: Hyvää naisten päivää. Etenkin teille naisille!

No joo ... oli sitä lunta sen verran tullut illalla, että se oli huomioitava tänä aamuna. Etenkin takapihan puolelle sitä oli tuprutellut. Kolalapiolla työntelin sitä alueen laidoille ja heittelin sitten siitä kauemmas, Katuharjalla suoritin viimeistelyn. Etupihalla harjasin oven suun. Kolailin hieman siitä reunasta. Kone ei ollut vielä käynyt. Auton ympäryksen kiersin kolan kanssa. Auton vänkärin puoleiset ikkunat olivat etelätuulesta johtuen lumikerroksen peitossa. Harjasin lumet pois ja laitoin auton töpökkään.

Aamupalalla oli jälleen myös graavikuhaa. Aino moittii sitä suolaiseksi, mutta tuntuu se silti kelpaavan. Suolaista se tietenkin on. Mutta suolaisena se on poistanut huomattavan paljon nestettä ja rakenne on parempi!

Ainolla oli varattuna parturiaika. Lähdin oheishenkilöksi. Katsomaan, olisiko viereisessä parturiliikkeessä nyt ruuhkaa. Ajoin siihen parkkiin ja hip-hurraa ... yksi asiakas hoidossa ja odotuspenkki tyhjä! Aino poistui omaan parturiinsa. Minä jäin laittelemaan maskia naamalle. Astuin sitten pihalle ja lukitsin auton. Ja kas, samassa hetkessä joku ehti edelle ja meni sisään parturiliikkeeseen. Myöhästyin noin viisi sekuntia. Autossa jo mietin, että kannattaakohan sitä maskia alkaa siinä vielä laittelemaan. Joku vielä kiilaa edelle!

Olin valmistautunut siihen, että en pääsekään parturiin. Ajoin siihen läheisen Salen parkkiin ja kävin tekemässä hyvin vähäiset ostokset. Palasin parturiparkkiin muutamaa minuuttia myöhemmin. Minun edelle livahtanut mies oli jo hoidettavana eikä muita ollut sillä aikaa tullut jonoon. Joten menin sitten kuitenkin istumaan penkille ikkunan viereen. Pääsin 17 minuuttia myöhemmin parturituoliin. Aino pääsi jo omasta toimenpiteestä pois ja tuli siihen lämpimään odottelemaan. 25 minuuttia myöhemmin päästiin kotimatkalle. Aino sai hieman istua ylimääräistä, mutta nyt on molemmilla hiukset taas hallinnassa.

Kevätkelejä kohti ollaan menossa. Hiuksistakin sen jo näkee. Tänään vielä pakkaspäivä. Varjon puolella -4 astetta. Paisteen puolella vähän plussaa. Viikonloppuun mennessä sää hieman lämpenee. Ei tolkuttomasti, mutta hieman kuitenkin. Plussalämpöjä varjossakin. Se kyllä kelpaa.

On aika vaikea käsittää herra Putinin ajatuksia. Mitkä ovat hänen lopulliset tavoitteensa? Venäjällä ja Ukrainalla on yhteistä maarajaa noin 1500-1600 kilometriä. Jos Venäjä nielaisee Ukrainan, siirtyy raja kauemmas Moskovasta, mutta se on yhä kutakuinkin yhtä pitkä. Ukrainan tilalle tulee kuitenkin uusia rajanaapureita viisi kappaletta. Romania, Moldova, Unkari, Slovakia ja Puola. Moldovaa lukuunottamatta kaikki Naton jäseniä. Natorajaa Venäjä saisi lisää 800-900 kilometriä. Nyt natorajaa on 500 kilometriä (Viro ja Latvia) ja 175 kilometriä Norjan kanssa. Lisäksi Putin saa todennäköisesti Suomen 1300 kilometrin rajan natorajaksi. Putinilla tulee puolustettavaa. Valko-Venäjä olisi ainoa venäjämielinen länsinaapuri Putinille. Muut enemmän tai vieläkin enemmän venäjää vastaa. Ja kauan. Voi perseen suti!

Maanantai, 7.3.2022

Tälle päivälle ei mitään etukäteissuunnitelmaa. Välipäivä, vähintäänkin. Tekaisin aamupäivällä kuitenkin pikaisen inventaarion pakastekalojen suhteen. On meneillään jo maaliskuu. On aikalailla nopsaan aloitettava kevättalven kalastus. Ennen pääsiäistä on enää viisi viikonloppua. Niiden aikana olisi saatava muutama kuha. Käytännössä olen aina saanut tarpeellisen määrän kalaa viikon mittaisella verkotuksella. Sen suurempaa tarvetta ei nytkään ole. Muikkujakin on vielä muutama pussukka. Talven kalamenekkiarviot ovat pitäneet hyvin kutinsa. Muutama kuha siis piakkoin, ja sitten pärjätään avovesikauteen.

Ennen ruokaa laitoin auton töpökkään. Pakkasta oli puolenkymmentä astetta. Oli satanut alijäähtynyttä vettä ja auton pinnassa oli ohut ja tiukka jääkerros.

Tänään vähensin kuhamäärää pakastimessa. Kunnon annokset lounaaksi. Lisäksi pikkupussukka graavikalaksi. Kalaa oli kerta-annokseksi melko reippaasti, joten annoin sen näkyä pottuosastolla. Niitä tällä kertaa niukemmin!

Kun pidän tuota kuontaloa kohtalaisen lyhyenä, on sopiva leikkuuväli noin kahden kuukauden luokkaa. Tällä hetkellä tuo raja on jo ohitettu. Ja sen kyllä huomaa! Hiukset tulevat jo korvan päälle ja etutukka liehuu tuulessa. Siispä olen jälleen alkanut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on vähitellen saada hiukset lyhennettyä. Eli aina silloin-tällöin ajelen parturiliikkeen ohi ja kuikuilen, olisiko jonotuspenkki tyhjänä. Tänään ajattelin tehdä tikusta asiaa. Pistäytymällä tankilla. Mennessäni näin, että jonossa on yksi asiakas. Tässä vaiheessa se on liikaa. Ei minulla kiire tämän tukan kanssa ole.

Huoltoasemalla olin juuri ryhtymässä tankkaamaan, kun yksi mies huuteli halloota ja tuli siihen viereen porisemaan. Puhui jotakin ulkomaan kieltä. Ilmeisesti ruotsia, kun auto oli Ruotsin rekkarissa. Meni päässä hetken aikaa myllerrys, kunnes sain Ruotsi-moodin päälle. Mies kaipasi opastusta bensamittarin käytöstä. Annoin lyhyen oppimäärän kurssin korttimittarin käytöstä. Omalla kortillani. Mies palasi autolleen ja kohta alkoi sielläkin bensa virtaamaan. Kurssi läpäisty hyväksymismaininnoin!

Jatkoin Motonettiin. Matkan varrella vilkaisin parturiliikkeen ikkunaan. En jarruttanut. Motonetistä suunnitellut hankinnat. Ei heräteostoksia ja lasku jäikin minimaalisen pieneksi. Vielä sitten paluumatkalla parturiliikkeen ohi ja samaa kuumaa kotiin. Parturi jäi vielä tältä päivältä käymättä. Onneksi on tätä aikaa!

Ukrainasta ei vieläkään tule hyviä uutisia. Pelkään pahoin, ettei niitä koskaan tulekaan. Tilanne voi päättyä kahdella tavalla. Joko Ukraina pakotetaan polvilleen ja punainen lohikäärme tallaa kaiken alleen. Toinen vaihtoehto on se, että sota laajenee. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on Suomikin sitten tositoimissa. Puheet on silloin pidetty!

Illan mittaan sateli hieman lunta. Ehkä viisi senttiä. Tuuleskeli, joten lopullinen kertymä selviää vasta, kun on lumitöiden aika.

Sunnuntai, 6.3.2022

Minä sen huomasin heti aamulla. Aino sen huomasi heti, kun luki eilistä päiväkirjaani. Että eihän se mikään Runebergin päivä eilen ollut! Meikäläinen tietää tasan tarkkaan näiden juhlapyhien päivämäärät: Joulu, Uusivuosi ja Vappu. Joulun tunnistaa kinkusta, Uudenvuoden raketeista ja Vapun simasta ja tippaleivistä. Joistakin muista on sitten summittainen käsitys. Pääsiäinen on mämmin makuinen ja Juhannuksena ihmisten henki haisee kossulta. Valtaosa liputuspäivistä on sitten ihan hebreaa. Eilinen fiksu tölväykseni johtui ihan inhimillisestä erehdyksestä. Seinäkalenteriin oli jäänyt helmikuu esiin ja 5.2. oli tosiaan Runebergin päivä. Jos olisi ollut sitä Runebergin torttua silloin kuukausi sitten tarjolla, olisin sen kai nyt muistanut! Errare humanum est!

Aamulla pakkasta 14 pykälää. Välillä tiukanlainen sumukin ja ilma tuntui kylmemmältä, kuin se olikaan. Kun oltiin taas ihan ajoissa hereillä, ei ollut mitään kiirettä, vaikka lähtöaamu olikin. Kunhan ehdittäisiin yhdeksi kotiin, niin silloin kaikki hyvin.

Normaalit lähtöaamun toimet. Puut, tuhkat, tiskit. Puita oli kulunut ehkä hieman edellisviikonloppua vähemmän. Varapuuvaraston yksi pieni loukko tyhjeni viimein. Sen voisi nyt ottaa muuhun varastoimiskäyttöön. Aino käväisi vielä kävelylläkin. Kunto kohoaa kohisten??

Vein poltettavat roskat laavun polttopömpeliin. Edellisen kerran roskia on poltettu kovin, kovin kauan sitten. En edes muista. Ei nytkään poltettu, mutta pian se on edessä. Rovioastiaan ei enää kovinkaan monen viikonlopun roskat mahdu. Lapioin joutessani laavun ulkopenkit näkösälle lumen alta. Aurinkoisina päivinä jää pinnasta sulaa ja penkit kuivahtavat istumakuntoon. Ehkä jo ensi viikolla. Mietin vielä, lähtisinkö ajamaan kertaalleen tuoreen lenkkini. En kuitenkaan mennyt. Oikeastaan pitäisi ottaa moottorisahakin sille kierrokselle matkaan. Siellä on yksi koivu kaatunut reitille. Latukoneen kanssa siitä voi olla huono mennä yli.

Kun perjantaina ajoin noita lenkkejäni, säikäytin pellolla riekon. Nyt en oikein muista, milloinkahan olen edellisen riekon kohdannut? Riekko on harvinaistunut ja ollut näillä kulmilla rauhoitettuna kauan. Joskus viime vuosituhannella nähtiin vielä melko suuriakin riekkoparvia. Taisin saada pari kappaletta saaliiksikin. Sitten riekko katosi. Toivon mukaan kanta elpyy. Riekko on hieno lintu.

Kotimatkalle lähdettiin ennen yhtätoista. Iltayöstä satoi sentin lunta ja se hieman pölisi tiellä. Joku Dusterimuori körötteli alle 6-kymppistä vauhtia, mutta yhden rekan jälkeen pääsin siitä ohi, jopa helposti.

Kotona ehdittiin komeasti juomaan kahvit ja muutenkin rauhoittumaan ennen miesten hiihtoa. Mitalia ei aivan tullut. Ampumahiihdossakaan ei pärjätty. Yhdistetyssä ihan mukava menestys. Ainakin aikaisempiin verrattuna. Ukrainauutiset yhä synkkiä.

Lauantai, 5.3.2022

Runebergin päivä. Aloitetaan päivän runoilut täältä Tarraltakin. Eilisiltana pelattiin taas muuan peli. Tuli sitten kutsu naapuriin karaokelle. Ei oikein ollut virtaa ja tulinkin hyvissä ajoin pois. Kajautin vain pari biisiä. Aino jäi vielä hetkeksi.

Saulilla USA:n tuliaisena ei ollut varsinaisia turvatakuita. Eikä Nato-sopimuksia. Yhteistyötä kuitenkin syvennetään. Sellainen prosessi on kuulemma käynnissä. Mitä se sitten tarkoittaakaan?

Kämpässä yöllä tosi lämmintä. En kuitenkaan alkanut riisumaan vähiä vaatteitani, vaikka sekin kyllä kävi mielessäni. Aamuksi lämpö palautui 20 asteeseen. Yöllä -7 koko yön.

Päätin aamulla pärräyttää sahan käyntiin. Eli nyt tulisivat nuo kolme kuivatettua kuusta veskin/kompostin luota työn alle. Yksi kuusista olisi helppo kaadettava. Kahdesta muusta poiketen se sijaisee niin, ettei sitä saa kaatumaan väärään suuntaan kovin helposti. Eli sen kimppuun. Se kaatuikin sitten juuri siihen, mihin sen pitikin. Karsin ja pätkin kuusen. Aino tuli kaveriksi ja sitoi oksat sopiviin nippuihin. Kaatosuunta oli kelkkareittini poikki, joten pöllien ja kimppujen siirtäminen ei ollut hirmu iso homma. Kuusikin rutikuiva. Olin eilen tampannut aluetta kelkalla. Ei alusta oikein kovaksi siinä muuttunut, kun lumi oli kuivaa pakkaslunta. Siinä olikin oikeastaan melko raskasta työskennellä, kun joka toisella askeleella alusta petti ja saapas painui lumen läpi maahan asti.

Tultiin kahville yhdentoista jälkeen. Sopivasti, kun teeveestä oli juuri alkanut naisten 3-kymppinen Holmenkollenilta. Juuhauki oli viimeisessä kisassaan ylivoimainen. Manttelinperijästä käydään jo kovasti veikkailuja! Ruotsista löytynee ensi kauden kuningattaret.

Päätettiin, etten enää kaada tänään lisäpuita. Valmistelin kuitenkin kahden seuraavan kaatoa. Kiikuin jatkotikkaiden kanssa ylös puihin ja sidoin niihin narut vetämistä varten. Kaatosuuntaan 15 metrin päähän sidoin yhteen puuhun rissan. Sen ja taljan avulla saan sitten aikanaan narut kireiksi ja puut kaatumaan oikeaan suuntaan. Vein oksaniput laavukokon lähelle. En alkanut lapioimaan kokkoa auki. Heittelen sitten niput kokkoon, kun polttamisen aika on. Nyt peittelin niput kevytpeitteellä. Peittelin myös pöllipinon. En tällä kertaa laittanut niitä lanssipinoon.

Kellarin takana olisi seuraava kuiva kuusi. Sen kaataminen saattaa mennä sulan maan aikaan. Tamppasin kuitenkin sillekin kaatosuuntaan hieman alustaa. Ruuan jälkeen en enää jatkanut ulkona. Meni enemmän lepäilyksi. Eiliset uutiset Ruotsi MNNA-sopimuksesta olivat perättömiä. Sorry Ruotsi! MNNA ja Nato saattavat kuitenkin olla molemmilla naapuruksilla mielessä!

Ukrainassa alkaa tilanne olemaan todella tukala. On ihme, jos maa selviää Venäjän hyökkäyksestä. Ukraina saa jonkun verran materiaaliapua lännestä, mutta kuinka pitkään se riittää? Ukraina pyytää Eurooppaa ja Natoa apuun. Siinä tietenkin kävisi silloin niin, että sota laajenisi koko Eurooppaan. Vähintäänkin. Kolmas maailmansota alkaisi. Ydinsota. Maailma pimenisi. Se kai olisi kaikkein surkein skenaario.

Perjantai, 4.3.2022

Talvi ja pakkaset muistuttivat jälleen, että mikä vuodenaika se oikeastaan vielä maaliskuun alussa on täällä pohjoisessa. Kyllä se kevätkin vielä tulee, mutta menee vielä joku viikko, ehkä kuukausi - puolitoistakin, ennen kuin kunnon keväästä saa puhua. Torniossa oli aamun tunteina -14 astetta. Meltosjärvessä kymmenkunta astetta enemmän. Ei ihan paha, mutta kylmää kuitenkin.

Laitoin auton lämmitykseen ennen yhdeksää. Syötiin heti aamupala ja laitettiin tiskikone pikaohjelmalle. Valmisteltiin lähtöä joka tapahtuikin sitten tasan kymmeneltä. Komea keli. Mökillä pakkasta 13 astetta. Sisällä vain 6. Siitä se taas alkoi. Mökkeily.

Viikon aikana uutta lunta oli tullut kokonaista yksi sentti! Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että lumitöiltä vältyttiin. Maanantain Föhn-tuulet pyöräyttivät Lappiin lämmintä ilmaa niin paljon, että kattolumet olivat saaneet kyytiä. Meillä se tarkoitti tällä kertaa puuvarastoa ja mökin kattoa. Valtavia määriä ei kummassakaan lunta ollut. Suuri määrä oli tullut alas jo aiemmin. Ensin linkosin puuvaraston laidan. Otin siitä kinoksesta pienen siivun laidasta, jotta sain auton pihalle. Sitten yläpihalta sen verran, että polut aukenivat. Alapihalta vielä hieman. Ja siinä olivat päivän linkoukset.

Sitten kelkkailua. Meikäläisen kelkkailu ei ole sellaista, että ajetaan kuin reikäpää ympäri järveä. Tai vaaroja. Omat reikäpääajeluni sujuivat tänään liki olemattomalla vauhdilla. Ensin poljin kelkalla jälkeä leikkimökin taakse. Jospa tässä lähitulevaisuudessa kaataisi nuo kolme kuusta veskin nurkalta. Malliksi tamppasin sinne kaatosuunnan puolelle hieman polannetta. Ajoin sitten verkkoavannoilla ristiin rastiin jälkiä. Ympyröitäkin. Jos vesi nousee jäälle, on polannetta vastassa. Vesi jäätyy polanteeseen helpommin. Lumen alla se pysyy melkolailla suojassa.

Voi olla, että Aino ei tälle talvelle aio hiihdellä, joten en oikein osaa sanoa siitä latuhommasta. Teenkö vain en. Jonkunlainen kierros minulla jo olisi, ei muuta kuin muuttaa se jotos latukoneella laduksi. Päätin kuitenkin tässä vaiheessa käydä tekemässä kanavan taakse pienen lisälenkin. Lisätyökaluksi otin lumentyöntimen. Sillä on tehokasta lapioida ojiin täytettä. Machete minulla onkin aina valmiina kelkassa. Pehmeää lunta on paljon. Kantavia kerroksia ei lainkaan. Siksi kapealla ja todella painavalla kelkalla kulku oli vaikeaa. Kelkka meinäsi yhtenään kallistua kyljelleen jommalle kummalle puolelle. Onneksi kelkan päällä oli sitä vastapainoa runsaan puoleisesti. Kourat kun vain pitivät otteensa kahvoissa, pääsin aika hyvin kulkemaan pikku reitin läpi. Pari ojaa sai täyttöä ja pari koivun saikaraa oli kaadettava pois. Ajoin syntyneen reitin pariin otteeseen. Toinen kierros oli jo hieman ensimmäistä helpompi. Ei kuitenkaan paljon. Nyt on odoteltava jomottumista, jotta reittiä voi alkaa parantelemaan!

Putin neuvoo naapureitaan, ettei saa tehdä sellaista, josta Venäjä ei tykkää. Annan Putinille saman neuvon: älä nyt helskutissa tee mitään sellaista, josta naapurisi eivät pidä! Veikkaan, ettei Putinia juuri muiden mielipiteet kiinnosta. Päinvastoin. Duuma vain suoltaa lakeja, jotka varmistavat, että kukaan ei uskalla sanoa yhtään mitään Venäjän tilanteesta. Häkki muuten heilahtaa, ja ovi aukeaa vasta 15 vuoden kuluttua. Tokkopa silloinkaan!

Niinistö on USA:ssa. Uutiset kertovat, että tuomisina voisi olla "Major non-Nato ally" -sopimus. Vastaava olisi kuulemma mm. Japanilla, Australialla ja ... haloo ... Ruotsilla. Onko tuo Ruotsin sopimus ihan ratifioitu sopimus vai - kuten kuullostaa - porinatasolla? No, Ruotsi on varmaan osannut asiansa hoitaa. Nyt kuitenkin sielläkin on tuoreen tutkimuksen mukaan enemmistö Naton kannalla. Tuo mahdollinen status on hyvä välivaihe Natoon. Se antaa jonkunlaista turvaa Venäjän hirmuhallitsijaa vastaan. Puolustusmministeri kertoi eilen, ettei Ruotsi ole menossa Natoon. Mennään me kuitenkin. Joka asiassa ei kannata seurata Ruotsin esimerkkiä. Meillä on Venäjän kanssa yhteistä rajaa 1300 kilometriä. Ruotsilla ei yhtään!

Mitä sitten tuo tullessaan tuo yksi uutinen, jossa eräs oligarkki (maanpaossa) oli luvanut Putinista miljoona taalaa. Dead or Alive. Jospa jollakin sellaisella, joka pääsee riittävän lähelle ja vitutusmittari alkaa olla tapissaan, olisi pikkurahan puutetta! Mutta kuka niin lähelle pääsisi?

Torstai, 3.3.2022

Hiihtolomalaisia sää suosii. Yöllä vain heikkoa pakkasta. Lapissa päivällä nollan tuntumassa. Etelässä hiukan plussaa. Ja aurinkoa.

Lähdettiin kauppareissuun kymmenen korvilla. Auringon säteet olivat jo hetken paistaneet autoon, joten lasit olivat sulat. Jälleen hankintalistalla melkein normaalit viikonloppueväät. Sillä poikkeuksella, että otettiin parit pakastepitsat. Mökille iltapalahommia. Ei pääruuaksi. Luettiin tarkkaan jo kaupassa tuoteselosteet. Ja jep, tuoteselosteessa ei mainintaa valkosipulista! Kassalla kuitenkin heräsi pikkuinen epäilys. Hieman ikäänkuin olisi pölähtänyt valkosipulin inhottava haju.

Tänään oli tarkoitus käyttää pitsat uunissa ja laittaa ne sitten sopiviksi paloiksi. Ja rasioihin ja pakkaseen. Tarpeen mukaan sitten mökkimatkalle eväslaukkuun. Tarkistin vielä paketin takaa ja sitten netistäkin tuoteselosteen. Valkosipulista ei merkkiäkään. Sitten sen hoksin: pepperoni! Siinä on valkosipulia ihan takuuvarmasti. Ja tuoteselosteen laatija ei ole tietenkään purkanut pepperonia osiin! Voi rähmä. Ehdotin, että nappastaan pepperonit tolskuastiaan. Tai koko pitsat. Ei mennyt läpi. Eli pitää nyt sitten kuitenkin ainakin maistaa. Paistettiin pitsat. Meikäläinen sai tietenkin päänsäryn. Tilanne helpottui, kun saatiin raju tuuletus päälle ja pitsat rasioihin ja pihalle jäähylle.

Iltapäivällä sprinttihiihtoja Norjasta. Ei menestystä Suomeen. Tietenkään. Myöhemmin ampumahiihtoa. Ei menestystä Suomeen. Tietenkään. Jokohan on Marin viimeinen kausi?

Kun muutos on raju, on pään pysyttävä kylmänä! Näin sanoi Niinistö tänään. Toivottavasti tuo lausuma ei tarkoita sitä, että nyt pitää vain odotella. Se ei saa tarkoittaa aikailua. Se tarkoittaneekin sitä, että Nato-asia on mietittävä tarkasti, koska aikaa on vähän. Niinistö matkustaa huomenna  tapaamaan Bideniä. Toivottavasti sieltä on mieluisia tuliaisia. Tuota vierailuako on odotettu, kun meneillään on kuin pysähtyneisyyden tila.

On puhuttu Nato-kansanäänestyksestä. Ennen kuin sellainen saataisiin aikaan, voi koko hakemus olla jo myöhässä. Emme me tarvitse mitään kansanäänestystä. Me olemme valinneet edustajamme ja sen myötä delegoineet äänemme eduskunnalle. Parlamentaarisen hallintotavan vuoksi on hallitus. Ulkopolitiikassa myös presidentti. Kansa on valtuuttanut nuo kolme tahoa tekemään päätökset. Nyt ei tarvitse kysellä enää mitään. Vaan pistää asia heti vireille. Ja ko. asiasta ei tarvitse uutisoida ennen kuin voidaan ilmoittaa, että nyt olemme Naton jäseniä! Silloin eivät pahat miehetkään - eivätkä naiset - ehtisi uhkailemaan ja pelottelemaan kansaa. M.O.T.

Huonoja uutisia piisaa. Yhden hyvänkin voi joukosta löytää. Lukoilin pääjohtaja Vagit Alekperov kritisoi ankarasti sotaa. Olen tällaista odottanutkin. Voi kun noita rohkeita oligarkkeja alkaisi nousemaan kuin sieniä sateella. Se voisi olla se keino, jolla sota lopetetaan Venäjällä sisältä päin. Alekperovilla lienee vankka henkivartiokaarti turvanaan. Rohkeutta ainakin enemmän, kuin keskimääräisellä venäläisellä!

Georgia ja Moldova ovat hakeneet EU:n jäseniksi. Mitä sanoo Putin? Alkaako painostus myös heitä kohtaan? EU ei ole Nato, mutta silti. Toiveessa olisi Kiinan Nato-jäsenyys. Vitsi vitsinä, mutta Kiina pitäisi saada rintamaan Venäjää vastaan. Tällä hetkellä on helppo saada sellainen vaikutelma, että Kiina pyrkii jatkossa hyötymään tästä kriisistä. Ei täällä Euroopassa, vaan Etelä-Kiinan merellä.

Keskiviikko, 2.3.2022

Jälleen tavattoman hieno sää. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siellä Ukrainan suunnalla ei anneta auringon paistaa vapaasti. Savu pimentää taivaan.

Katsottiin aamulla joku eilisillan tallennus. Kovalevylle on alkanut kertymään myös joitakin vähäarvoisempia tallenteita. Antaa olla siellä. Mistäpä sen tietää, jos vaikka Putin ampuu TV-linkit poikki ja jäämme ilman lähetyksiä. Silloin on aikaa katsella höpöhommia, jos vain sähköä on.

Tänään näin kotosalla välipäivän tuntua. Iltapäivän puolella päätin kuitenkin pistäytyä liikenteessä. Tukkaa pitäisi jo leikellä, joten ensin parturiliikkeen luo. Ohi vain, jonottajia piisasi! Jatkoin eteenpäin huoltoasemalle. Tankkasin auton. Täytin myös parit tyhjät gallonat. Täytyypä tunnustaa, että en ole aiemmin koskaan ostanut noin kallista bensiiniä! Näköpiirissä ei ole polttoaineen halpenemista. Päinvastoin, ja ylärajaa ... minnekähän asti se nouseekaan?

Huoltoaseman jälkeen pistäydyin vielä Tokmannilla. Kiersin melko laajaltikin koko putiikin, mutten löytänyt oikein mitään järkevää. TV-mainoksessa muistelin nähneeni yhden jutun, mutta se taisi olla unta. Jotakin pientä tarttui kuitenkin matkaan. Tomaatin siemeniä ainakin.

Hieman nyt ihmetyttää, kun toissa päivänä presidentti Niinistöltä kysyttiin Nato-kantaa, ei hän antanut suoraa vastausta. Koko haastattelu oli muutenkin hieman tuskallisen makuista Tasavallan Presidentille. Kiemurteli ja väisteli. Samoin tänään eri puolueinen johtajat. Vain Orpo oli suoraan Naton kannalla. Mikä nyt mättää? Nyt on aika hakea Natoon. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Suomi ja Ukraina ovat ainoat Venäjän eurooppalaiset naapurimaat, jotka eivät kuulu Natoon. Mitä tapahtuu Ukrainan jälkeen, etenkin jos Putin saa Ukrainan valtaansa? Natoon liittyminen on aina vain tärkeämpää.

Mitä sitten sanoo Ruotsi. Aina puhutaan, että Suomi ja Ruotsi tekevät yhteistyötä. Jopa Nato-asiassa. Onko se sittenkin toiveajattelua? Ruotsin on helppo jäädä Suomen selän taakse, kun ympärillä olisikin vain Nato-maita. Tai jospa olenkin täysin hakoteillä ja HUPS - yllättäen Suomi ja Ruotsi ilmoittavatkin yhdessä hakeneensa Natoon. Wau ... sepä olisikin kova juttu. Tänään harjoiteltiin yhdessä Gotlannin puolustamistakin. Iiiemmalla luin sitten viimeisiä uutisia. Ruotsi ei ole liittymässä Natoon. Jospa Ruotsi sitten lähettelee Suomeen luotiliivejä ja komposiittikypäriä, kun Venäjä moukaroi Suomea kivikauteen!

Ukrainaan on luvattu aseapua Euroopasta. Oli jopa puhuttu n. 70 hävittäjästä. Tuo voi olla väärä tieto ja hävittäjiä ei Ukrainaan lähetetä. Entä muu luvattu materiaali? Olisipa erittäin mielenkiintoista tietää, missä on menossa Suomen lupaamat aseet ja tarvikkeet. Ovatko jo perillä, vai ovatko peräti vielä Suomessa varastojen hyllyissä pölyttymässä? Tähänkin löytyi illalla lisätietoa, mutta tieto on osittain salaista. Ainakin aseiden osalta.

Ihmettelin tuollaistakin asiaa, että missä menee raja. Noiden avustamisten suhteen. Eli mitä saa toimittaa nyt Ukrainaan, ettei sitä katsota sotaan osallistumiseksi. Ajattelin, että kyllä hävittäjien toimittaminen menisi jo yli rajan. Mutta kynnys on kansainvälisen politiikan asiantuntijoiden mielestä paljon matalammalla. Eli kaikki materiaali, joka voi edistää tappamista, on väärin. Tiedustelutietoja myöten, vaikka tiedustelu ei suoraan tapakaan. Jos joku maa liittyy sotaan, on se laitonta. Riippumatta siitä, oliko Venäjällä laillista oikeutta hyökätä Ukrainaan.

Tiistai, 1.3.2022

Eilen mainitsinkin, että saattaisin tänään harrastaa jotakin reippaampaa liikehdintää. Aamulla oli enää ratkaistavana, tapahtuuko se aamu- vai iltapäivällä. Oli tehtävä pieni kauppareissukin ja sen päätimme hoitaa pois aamupäivän puolella.

Lähdettiin liikenteeseen melkein tunti viinakaupan aukeamisen jälkeen. Heko-heko ... eipä sinne oltu tälläkään kertaa menossa! Käytiin kuitenkin apteekissa. Olin kannasta huomannut, että lääkäri oli kirjoittanut uuttä lääkettä kolesteroliin. Vanhaa kyllä olisi vielä jäljellä, mutta siinä haittavaikutuksia oli enemmän. Mm. veren sokeriarvojen kohoaminen. Päätin siksi nyt aloittaa uuden lääkkeen käytön. Kauppareissulla perusjuttuja, loppuviikolla taas paremmin. Otin kuitenkin kahteen elintarvikkeeseen vähähärasvaisemman vaihtoehdon. Jokohan se olisi meikäläisen aika aloittaa jonkinlainen remontti?

Lounaaksi tänään kalaa. Muikkua ja kuhaa. Lisukkeineen. Wau! Otin myös vähän kuhaa sulamaan graavausta varten. Viimeksi graavikuhani menivät kuin kuumille kiville. Varmaan nytkin. Kun sain fileet sulatettua, laitoin joukkoon karkeat suolat, tilliä + mustapippuria. Huomiseksi valmista.

Iltapäivä oli jo jonkun matkaa kulunut, kun laitoin mökkihousut ja mökkitakin päälle. Ulkona nollakeli, joten en laittanut lainkaan pitkää kerrastoa. T-paita ja lyhyet kalsarit saivat riittää. Tuossa etupihallamme on meidän ja naapurin ulko-ovien välissä viheralue n. 3x4 metriä. Siihen on kasaantunut lunta satamalla ja ajattamalla. Vähän siiten on taidettu lapioidakin. Lunta siinä olikin aika paksulti. Osin jo ikkunaakin peittäen eli toista metriä. Päätin sitä lumimäärää alkaa vähentämään. Ei ole oikein viimeisen päälle hyvä, jos tuollainen määrä lunta sulaa tuohon talon laitaan. Kolasin hiljalleen suuria kolallisia. Lumi ei onneksi ollut jämäkkää betonia. Sen verran se kuitenkin oli kovaa ja tiukkaa, että siitä sai lohkottua kolan kokoisia paakkuja. Kolalliset työntelin 15-20 metrin päähän. Tuli yhteensä 46 kolallista. Tyhjentämättä jäi noin kolmasosa alueesta. Naapurin puolella on jotakin esineistöä ja kun en tarkkaan tiennyt mitä ja millä kohtaa, en ottanut riskiä. Voisin hajottaa jotakin! Ja kyllähän siinä oli meikäläisen vaivaiselle kropallekin jo aivan riittävästi rutistusta. Urakan päälle maistui kahvi ja maistui suihkukin.

On selvää, että Putinilla on ollut kovemmat tavoitteet, kuin mitä toteutuma on. Ei mene kaikki niinkuin Strömsössä! Mikä on propagandaa, mikä ei, mutta on selvää että Lilli-Putin on nyt kovilla. Oligarkki-porukassa on hiukan rakoilua. Se antaa pientä toivoa. On kuitenkin haudan vakava asia se, että 60 kilometrin mittainen venäläisten kolonna on nyt saavuttanut Kiovan laitamat. Ja kun EU-maiden lupaamat avustukset eivät ole perillä vielä muutamaan päivään, lienee peli niiltä osin pelattu. Kiova saarretaan. Ukrainalle tulee kohtalon hetket. Euroopan hitausko ratkaisi sodan suunnan roistojen eduksi? Harmi jos näin kävi. Ukrainan kansa olisi ansainnut paremman lopun tälle tarinalle.

Venäläinen urheilukansa on sitten saanut pelkäämänsä. Likimain kaikki kansainvälinen toiminta on seis. Urheilijat eivät ole syyllisiä, mutta kyllä näin on parempi. Pieni toivon kipinä on mielestäni tästäkin löydettävissä. Nousisiko urheilun myötä kansan raivo Putinia + muita jääräpäitä vastaan?

Aino haettiin illaksi muoriköörin jatkeeksi. Kaupungin puolelle vaihteeksi. Minulla ei päivällä ollut oikein aikaa näitä maallisia päiväkirjoja miettiä ja sisältö jäikin laimeaksi. Uutisetkin jääneet kuulematta. Ei voi mitään. Parempaa joskus parempana aikana!

Maanantai, 28.2.2022

Eilen oli ulkolämpömittareissa plussalukemia aivan pohjoisinta Lappia myöten. Paikoin jopa yli kuusikin astetta. Kyllähän tuollaiset lukemat jo maistuvat, kun pakkasia sentään on ollut aivan tosissaankin. Tänään meno on ollut samankaltaista. Lapissakin laajalti plussaa, muttei aivan eiliseen malliin, ainakaan Ylälapissa. Meillä takapihalla terassilaudoituksella oli hieman jäisiä paikkoja. Ne kuitenkin sain pääosin siitä petkeleen avulla pois. Olisi ollut melko mainio ulkoilupäivä. Päätin kuitenkin yrittää parannella vielä tämän päivän ajan muutamia vammoja ja katsoa kuntoilutilannetta vasta huomenna. Mielessä olisi ehkä jopa parin tunnin urakka. No, tunnin ainakin!

Valko-Venäjän uskotaan liittyvän sotaan Venäjän avuksi Ukrainaa vastaan. Onkohan Putin laskenut kuinkakin reippaasti naapuriavun varaan, ennen kuin lähti seikkailemaan? On se vaan, jos Putin todellakin tarvitsee Valko-Venäjän avukseen!

Sodassa yleensä eniten kärsii tavallinen kansa. Tuhotuilla alueilla menetetään ihmishenkien lisäksi kodit ja työpaikat. Kaikki muukin normaaliin ihmiselämään kuuluva. Pakotteiden vuoksi joutuu kansa kärsimään muuallakin. Venäjällä ruplat ovat kohta arvottomia. Toivottavasti oligarkit alkaisivat huomaamaan että rahat onkin loppumassa ja alkaisivat heristämään sormeaan Putinin suuntaan. Samoin tavallinen kansa. TV:n haastatteluissa paljastui, että osa kansasta jo tietää, kuka on syyllinen. Osalla ei ole asiasta minkäänlaista käsitystä. Kun kansa valistuu, murenee eliitin valta sisältä päin tulevaan paineeseen. Siksi kaikki pakotteet ovat tarpeellisia - kaikessa laajuudessaan.

Sota Ukrainassa vaikuttaa elämään täällä Suomessakin. Pakotteet vaikuttavat kaupankäyntiin ja tuotteiden saatavuuteen. Hinnat nousevat. Sama asia ympäri maailman. Tulee konkursseja. Niin tuli koronankin vuoksi. Niin kauan kun Suomi on vapaa ja itsenäinen, emme mutise kalliin polttoaineen emmekä minkään muunkaan vuoksi. Tuetaan mieluummin ukrainalaisia.

Alkuillasta Suomikin sitten päätti lopulta auttaa Ukrainaa aseellisesti. 2500 rynnäkkökivääriä, 150000 patruunaa, 1500 kertasinkoa ja 70000 muonapakkausta. Tuo patruunoiden määrä tuntuu vaatimattomalta. Jokaiseen rynkkyyn vain kaksi (2) lippaallista. Onkohan tuo sitten joidenkin sotatilastoijien laskema määrä. Että sodassa yhdellä rynnäkkökiväärillä ammutaan keskimäärin kaksi lippaallista. Ja sen jälkeen sota on sotilaan osalta ohi. Rynkyn kaliiberi on onneksi yleinen. Toivottavasti Ukrainassa on rutkasti panoksia.

Maailmassa on voimistunut koko ajan urheilupuolelle suunnatut pakotevaatimukset. Lisää on tulossa jo ehkä tänä iltana. Se on hyvä. Menee se Venäjällä vähitellen takaraivoihin, mitä Putinin sekoilut tarkoittavat. Luulisi, että jossakin vaiheessa sielläkin raja tulee vastaan.

Ensimmäistä kertaa historiassa on Suomessa enemmän Naton kannattajia, kuin vastustajia. Hakuaika olisi nyt eikä 15. päivä. Veikkaan, että Suomi tuhlaa jälleen tilaisuutensa. Se on jopa hieman outoa, kun tiedetään Venäjän arvaamattomuus. Ja kun suurin muutos taitaisi olla ne kaivatut turvatakuut.

Oli miten oli, tämäkin kriisi päättyy joskus. Minkä näköinen maailma on silloin, sitä ei tiedä vielä kukaan. Jos Putin on vielä olemassa ja jos Venäjä on vielä jossakin muodossa olemassa, ei kummallakaan ole helppoa. Kaverit ovat hakusessa. Ei yhden eikä kahdenkaan sukupolven aikana Venäjä tule pääsemään sellaiseen asemaan, jossa sitä pidettäisiin minkäänlaisena kumppanina. Venäjän ainoa mahdollisuus välttää tällainen kohtalo on nopea vetäytyminen ja Putinin likvitointi.

Sotauutisten myötä ovat muut kauheudet jääneet huomiotta. Koronastakaan en ole löytänyt ollenkaan tilannetiedotusta. En aivan tosissaan kyllä ole etsinytkään. Tänään on helmikuun viimeinen päivä ja muistelisin, että jotkut rajoitukset olisivat tänään viimeistä päivää voimassa. Näyttäisi siltä, että korona on nyt OUT ja sota IN!

Sunnuntai, 27.2.2022

Eilen alkuillasta pakkanen pyöri kymmenen asteen hujakoilla. Sitten alkoi lauhtumaan tasaiseen tahtiin. Aamulla pakkasta Tarranlinnassa kolme astetta. Meltosjärvessä jo liki nollaa. Kevään merkkejä. Päätimme niin, että toimitamme lähtöaamun asiat kaikessa rauhassa ja lähdemme kotiin viimeistään klo 11:00. Mieluummin tietenkin ennen. Siten ehtisimme kotiin telkkarin ääreen ennen, kuin Salpausselän kisojen naisten kymppi alkaa.

Syötiin aamupala. Armonaikaa oli reilusti. Hain ensin puukopat täyteen. Puuta kulunut hieman vähemmän, kuin edellisillä reissuilla. Päätin ajella kelkalla kanavanlaitalenkin. Siellä oli runsaasti teerien kieppejä, mutta teeret olivat jo muualla. Koijusaarenhiekalta ajelin rannan tuntumassa omalle mökille. Välttelin sohjopaikkoja, joita saattaisi kauempana olla. Ajoin myös mutkan verkkokepeillä. Vaikka lunta onkin satanut reippaasti, näkyi vanhat jälkeni jotenkin. Vuosi sitten tosiaankin molskin verkkokeppien luona, mutta nyt kaikki meni hyvin. Aino kävi vielä kävelyllä. Mökillä liikuntaa tulee paljon luonnostaan, mutta ei sitä koskaan liikaa tule. Lenkille vain!

Viime vuonna, toukokuun puolessa välissä, ostin 75-litraisen teräksisen tuhkasaavin. Oli tarkoituksena kerätä siihen kylmiä tuhkia ja tyhjentää se sitten tarpeen mukaan jonnekin, mutta ei ihan pihan laitoihin. Kesän ajaksi riitti metallinen 12-litran ämpäri, jota vasta joskus syksyllä tyhjennettiin tähän isompaan. Siis ensimmäisen kerran. Nyt tuo iso astia alkoi olla reilusti yli puolen välin. Oli aikaa ja olin ajanut lenkin takamailla, joten lähdin tyhjennysreissuun. Nostin saavin istuimelle, selkänojaa vasten. Kiinnitin sen parilla kumikoukkunarulla paikalleen. Hyvin se pysyi, vaikka kuminarut olivatkin hieman löysät. Sopiva kippauspaikkakin löytyi. Mikähän kasvi siihen villiintyy kasvamaan? Tuhkahan kuin kalkkia. Hapanta maata se muuttaa jollekin sopivaksi.

Päästiinkin sitten kotimatkalle jo hieman kymmenen jälkeen. Kova tuuli oli useissa paikoissa kasannut tielle kinoksia. Täysin tukossa tie ei kuitenkaan ollut mistään kohdasta. Ylälappiin luvattiin vaarallisen kovia tuulia. Mahtaa siellä mennä tie jos toinenkin tukkoon! Hiihtoloma-aika näkyi myös matkan varrella. Ei hiihtäjien eikä latujen vuoksi, vaan niin, että tietyt peltoalueet ja vaaramaisemat olivat nyt täynnä kelkanjälkiä. Perjantaina niitä ei vielä ollut.

Ehdittiin siis hyvissä ajoin kotiin. Kahvitkin juotiin ennen hiihtoja. Hiihdot menivät suomalaisilta tosi hyvin. Iivo tietenkin jälleen sankarina ja muutkin pärjäsivät hyvin. Välillä näytettiin Ruotsin rallin viimeinen pätkä. Fantastista Kalle. Tuolla menollahan saadaan maailmanmestaruus Suomeen?

Oli artikkeli, jossa hieman varoitettiin eräästä luonnontuotteesta, luonnonhartsista. Sitä on hyvin, hyvin monessa asiassa vaihtelevan suuruisina pitoisuuksina. Tyypillisiä ovat mm. liimat ja väriaineet. Luettelo on hyvin pitkä. Varoitus koski lähinnä meikkejä ja voiteita. Kampaajilla ammattitaudiksi asti on tullut luonnonhartsiallergia. Kolofoniallergia toiselta nimeltään. Hiusväreissä kun on käytetty kolofonia. Myös ripsiväreissä on kolofonia. Pihkassa on rutkasti kolofonia. Minä sain sen allergiani aikanaan altistamalla itseni pihkalle. Pihkavoiteen muodossa. Olisinpa silloin tiennyt, en olisi kepilläkään koskenut. Täydensin hulluuteni vielä pikiöljyllä?

Raaka sota on käynnissä. Kun sotaa käydään Euroopan alueella eikä missään viidakossa tai muuten kuumissa maissa, on se meidän olohuoneissa TV-uutisissa jatkuvasti. Netistä puhumattakaan. Sotaa käyvät osapuolet julkaisevat omaa "totuuttaan". Propakandasota on myöskin käynnissä. Osa kansasta Venäjällä ei tiedä, missä mennään. Osa luulee, että käynnissä on joku oikeutettu operaatio. Sotamenestyksestä saadut tiedot vaihtelevat. Yllättävää on se, että ukrainalaiset ovat monin paikoin olleet hyvinkin tasaväkisiä ylivoimaiseen viholliseen nähden. Puolustajilla on kuitenkin aina etulyöntiasema, jos hyökkääjä ei ole täysin ylivoimainen. Hyökkääjä on vieraalla alueella ja tarvike- ja ruokahuollon merkitys voi olla ratkaisevassa asemassa.

Venäjää vastaan on jo nyt määrätty paljon pakotteita. Taloudellisia pääosin. Mutta muitakin. Venäjä on suljettu ulos monenlaisista tapahtumista. Pitäisi sulkea kaikista. Ja kaikki venäläiset. Ehkä poikkeusluvalla saisi osallistumisoikeuden sellaiset, jotka tuomitsevat Putinin hirmuvallan ja sodan. Järkyttävää oli lukea parin venäläisurheilijan kommentit sodasta ja Putinista. Toinen sanoi, että Putin on minun presidenttini. Toinen sanoi, että mitä, missä on sota? Ukrainassahan on käynnissä pelastusoperaatio! Tuollaiset kommentit ovat täyttä pilkkaa. Vakavasta asiasta.

Viime viikon alkupuolella Putin istui suuren pöydän ääressä. Useammassakin tilaisuudessa. Pieni mies, suuren päydän takana. Muihin huoneessa olijoihin oli pitkä matka. Olikohan siellä reunassa, kameroilta piilossa, ryhmä konepistoolimiehiä valvomassa, että pysytään "totuudessa". Missäköhän se Putin itse asiassa nyt on? Kuinka syvällä maan alla ja kuinka vahvojen betonien ja terästen takana? Ja kuinka moneen ihmiseen hän nyt luottaa niin, että päästää ilman käsirautoja samaan tilaan? Veikkaan, että on käynyt kova valinta ja kato luottoihmisistä. Ruuallekin varmaan esisyöjät.

Välillä tuntuu, että Putinilla on koko ajan ollut vain yksi ja sama määränpää --> mennään katkeraan loppuun asti! Aivan kuin hän olisi nauhoittanut kaikki ilmoituksensa etukäteen kauan sitten ja kadonnut sitten jonnekin. Kun hulluus on iskenyt, ei se kaipaa korjaavia ajattelutapoja. Olisipa joku, joka olisi rohkea ja viisas. Viisaita ehkä riittäisi, mutta se rohkeus puuttuu.

pum
Toiveajattelua!

Lauantai, 26.2.2022

Tulipahan illalla lämmitettyä takkaa kunnolla. Yöllä olikin sitten lievästi sanottuna lämmin. Aamulla vielä 20 astetta lämmintä. Ulkona -10.  Edellisillä reissuilla tammikuun puolenvälin jälkeen ovat aamut olleet -20 asteen kylmemmällä puolella. Välillä reilustikin. Joten tämänaamuinen oli mieluisa poikkeus. Kymppipakkaset eivät jäähdytä kämppääkään kovasti yöllä, ellei tuuleskele järveltä.

Oltiin aika varhain jalkeilla. Varhain aamupalakin. Varhain sitten myös pihahommiin. Oli vielä lingolle töitä. Hain lingon varastosta ja tankkasin sen. Varaston molempien päätyjen luo oli satanut jo niin paljon lunta, että ovien aukeneminen oli kyseenalaista. Linkosin sen verran, että lumelle on taas tilaa. Jatkoin laavusta. Tullen-mennen linkosin sinne polun. Ja siellä paikallisesti. mm. "pelikentän". Siellä paisteen puolella lienee sula maa linkoamaltani alueelta viimeistään vapuksi. Ehkäpä jo pääsiäiseksikin. Kevään edistymisestähän se riippuu.

Seuraavaksi varaparkki tien varressa, kuusiaidan takana. Olen sen putsannut tälle talvelle vasta kerran aiemmin. Siinä lunta oli reippaanlaisesti, n. 50-60 senttiä. Lisäksi vielä korkeampana aurausvalli. Lumi on ollut onneksi auratessa kuivaa linko pystyi hyvin valliin. Ja kuiva lumi lensi komeasti yli tien ja ojan. Jatkoin siinä lähellä. Eli tien toisella puolella ojan reunalla. Poistin sen puolen aurausvallin pitkältä matkalta. Lunta voi viellä tulla kovastikin ja tie vain kapenee ja kapenee. Nyt valli on pois. Uudelle vallille on reilusti tilaa.

Jatkoin operaatiota alapihan puolella. Keinun ja leikkimökin eteen oli ajattanut ja satanut kunnon lumipenkat. Samoin grillin ja verkkohuoneen luo. Olen jo kerran aikaísemmin nuo alueet lingonnut. Onhan se nyt niin, että kun noille alueille kertyy lunta, on kinokset hyvä sitä mukaa hoidella pois.

Tänä talvena en ole poikkeuksellisesti pitänyt varasokkia ja työkalua taskussani linkouksen aikana. Kun en missään kauempana ole lingonnutkaan, ei se ole ollut tärkeää. Eri asia taas, jos menen vaikka puomille lingon kanssa. Nyt sitten menikin ensimmäisen kerran tälle talvelle sokkapultti poikki. Tienreunan aurausvallissa oli jonkunlainen kivi noussut tiestä valliin ja sokkkahan siinä katkesi. Kävin hakemassa varastosta uuden. Ja asensin sen. Palasin aurausvallin kimppuun, mutta eipä se linko vieläkään pelannut. Tutkailin tilannetta ja hoksasin, että saman puolikkaan toinenkin sokka oli poikki. Varastosta löytyi vastaava pultti ja asensin senkin. Alkoihan pelaamaan! Olikin ensimmäinen kerta koko lingon historiassa tuon sokan katkeaminen.

Viitisen tuntia kolailua. Kunto paranee kohisten?? Ajelin kelkalla oman rannan läheisyydessä hieman erikokoisia ympyröitä. Tarran rannassakin kävin välillä. Paikoin on taas vesi noussut jäälle. Jotkut kelkan jäljet olivat jo aika syviä ja vettä jään päällä reippaasti. Tasan vuosi sitten seikkailin soseessa kelkan kanssa ihan kunnolla. Ei kiinnostaisi joutua enää samaan tilanteeseen.

Perjantai, 25.2.2022

Päivät vain pitenevät. Mökillä oltiin jo puoli yhdentoista aikoihin. Ulkosalla -3, sisällä -8. Lasit umpikuurassa. Pihalla uutta lunta viitisentoista senttiä. Eli tietenkin lunta poistamaan kulkuväyliltä. Pihalta ja poluilta. Linkohommissa meni nelisen tuntia. Jälleen kunnon kuntoilupäivä. Vielä jäi huomisellekin hieman tekemistä. Vähitellen myös ikkunoiden kuura alkoi sen verran antaantumaan, että sen sai jääskraballa raastettua pois. Alkoi sisälläkin hieman jo näkemään.

Venäjän raukkamainen temppu on saanut aikaan mittavat vastatoimet urheilujärjestöjen piirissä. Samoin mm. kulttuurihommissa. Yksittäiset venäläisurheilijat ja muut venäläissiviilit eivät ole syyllisiä Putinin tekemisiin. Silti on mielestäni täysin oikein sulkea kaikki venäläiset ulos kaikesta kansainvälisestä toiminnasta. Ehkä Venäjällä alkaa sisäinen raivo kiehumaan niin, että vallanpitäjillä alkaisi tulla tukalat oltavat. Venäjän tulevaisuus ei ole kaksinen. Sitä syödään sisältä ja päältä ja kohta on vain ruoto jäljellä!

Lilli-Putinin toimet ovat vaikuttaneet meillä ihmisten käyttäytymiseen. Apteekeista on joditabletit ostettu loppuun. Toivottavasti ei kuitenkaan syöty. Ampumatarvikekaupassa tuli melkoinen piikki torstaina. Nato-kannatus on noussut huimasti. Poliittisella äärivasemmistolla ovat puhehalut vähissä. Kaikuuko ensi vappuna Internationaali lainkaan? Vai käykö niin, että pian ei muuta kuulukaan?

Fennovoiman ydinvoimalan toimittaja olisi vaihdettava. Rakentaa se silti pitää. On päästävä eroon energian itätuonnista. Natoon on pyrittävä pikavauhdilla. Ei voida odotella niin pitkään, että tuhmat jo tursuavat housuihin. Silloin on jo turha rypistää. On toimittavat nyt. Sekin on mahdollista, että tie sinne ei olekaan enää auki. Onko odotettu liian kauan? Pitääkö meidän pelätä kostotoimia? Tuskin. Mutta jos tulee, on parempi varmaan mullan alla, kuin Venäjän ikeen alla. Valtaosa Venäjän maavoimista on nyt sidottu Ukrainaan, joten lähipäivinä ei ole hätää.

Pienellä mielenkiinnolla ... oikeastaan isolla ... olen seurannut Kiinan reaktioita. Uskomatonta mutta totta, Kiina saattaa olla ratkaisu kriisiin. Kiina saattaa sanoa Putinille että nyt riittää. Jos Putin ei usko, riskeeraa hän silloin koko Venäjän olemassaolon.

Torstai, 24.2.2022

Tänä aamuna herättiin kahteenkin suureen katastrofiin. Ensimmäinen paljastui ulos katsomalla. Toinen tuli ilmi, kun avasin radion ja sitten telkkarinkin.

Lunta tuprutteli tuutin täydeltä. Pihalla näkyvyys onneton. Lunta tuulen vuoksi vaihteleva määrä. Takapiha melko tukossa. Etupihan ovisyvennys ei paljon jäänyt jälkeen. Aamupäivän mittaan oli käytävä useampaankin otteeseen molemmin puolin tekemässä tilaa, jotta ulos pääsy pysyy mahdollisena. Ja kuten tavallista, lumentulosta huolimatta Tornion virallinen lumilukema putosi n. 50 sentistä 30 senttiin.

Kuka uskoi Putinin puheisiin, että Venäjä ei aio hyökätä Ukrainaan? Aamuyöllä Venäjän hyökkäys käynnistyi. Putin sanoi, että tarkoituksena ei ole miehittää koko Ukrainaa. Kuka nyt uskoo? Rajalla ei koronapasseja ole ehditty kysymään ja kymmeneen mennessä vihollinen on edennyt melko syvälle Ukrainaan kolmelta ilmansuunnalta. Ei hyvältä näytä!

Kun Ukraina on vallattu ja rintama siellä ei enää sido Venäjän sotavoimia, kuka on jonossa seuraavana? Viro, Latvia ja Liettua ovat Nato-maita ja olisi varmaan aika riskialtista hyökätä niihin. Mutta hei ... pohjoisessahan on 1000 kilometriä huonosti puolustettua rajaa. Tänne on tietenkin helppo tulla valloittamaan koko Suomi. Ja kuka muka tulisi avuksi ... ei kukaan! Eurooppa on sodassa. Ei kannata paljoa paremmasta haaveilla. Onko kohta koko maailma uhattuna?

Marin sanoi tiedotustilaisuudessa, että Suomen Natojäsenyyttä voidään harkita, jos tilanne muuttuu uhkaavaksi. Kuinka uhkaavaksi sen pitää muuttua, että hakemus jätettäisiin? Veikkaan, että tilanne tästä vielä pahenee ja Suomi on syöty niin hopusti, ettei mitään hakemusta ehditä tekemään. Hakemus sisään nyt! Venäjä ja Putin eivät tule olemaan kanssamme kavereita enää missään muodiossa. Ei koskaan!

Tihkuu Venäjältä sellaistakin uutista, että tavallinen kansa on ihmeissään, kun Putin-setä on tosiaankin hyökännyt Ukrainaan. On ollut sellainen käsitys, että ei se Putin tosissaan ole. Pullistelee ja mahtailee leikillänsä. Voi, kunpa se totuus valkenisi siellä kansalle. Yksi hyvä keino olisi lopettaa kaikki urheilutoiminta Venäjän kanssa. Venäjälle porttikielto jääkiekon MM-kisoihin ja muihin ulkolaisiin rientoihin. Kukaan ei osallistuisi Venäjällä tuleviin tapahtumiin. Tulikin jo ensimmäinen uutinen: Suomi ei mene jääpallon mm-kisoihin! Hyvä!

Lunta pyrytti iltapäivälle kahteen asti. Lopussa lumi oli jo hieman kosteaa, kun ulkona lämpötila nousi nollaan ja jonkun kymmenyksen ylikin. Kun laskin yksittäiset tuntisateet Torniosta ja Meltosjärvestä, oli kertymä Torniossa noin 15cm ja Meltosjärvessä 3,6 senttiä. Eli ylempänä lumitöitä ei nyt juurikaan ole kertynyt. Kotosalla ollaan molemmat putsattu etu- ja takapihan sisääntuloja. Etenkin Aino ehti tekemään paljon. Kun lumisade loppui, tein lumityöt loppuun. Tuntinen siinä meni. Homma kävi aika raskaaksi johtuen lumen kosteudesta. Lumi tarttui kolaan ja muihin työvälineisiin. Auton siirsin hieman syrjään siksi aikaa, että sain autopaikkani putsattua. Paluu omalle tolpalle olikin sitten eri asia. Jauhatti, ja pohja osui koko ajan lumeen. Lopulta onnistuin.

Putin uhkaili ydinaseilla, jos ulkovallat sekaantuvat hänen puuhiinsa. Kovaa puhetta ja kyllähän se hieman mietityttää. Jos se kuvio toteutuisi, kirjoitettaisiin historia uusiksi. Jos kirjoittajia vain olisi enää olemassa. Putinin lakeijat menettävät liikaa, jos Putin sattuisi kaatumaan. Sisäpiirikeikka olisi kuitenkin nyt paikallaan!

Odoteltiin, että tulisi se kone puskemaan parkkipaikan ja kadun reunan, että päästäisiin kauppaan. Aikaa kuitenkin kului ja kului, joten lähdimme kokeilemaan onneamme. Autoja oli kuitenkin parkkipaikalla kulkenut ja mahdollisuudet parantuneet. Päästiin hyvin kadulle, kun pidettiin hieman vauhtia. Alkavat olla teiden varsien vallit ja pihojen puskukasat aika julman kokoisia. Ja kadut kapeita ainakin täällä laitakaupungilla. Hyvä että käytiin silloin ennen kuutta. Pihakone tuli vasta yhdeksän jälkeen.

Keskiviikko, 23.2.2022

Kevolla -33, Torniossakin -26. Siinä aamun pakkaslukemia. Nyt kuitenkin lienee viimeiset tosipakkaset meneillään. Ainakin selkeä lauhtuminen pitemmäksi aikaa luvassa. Ilolla sellaista odottelemme.

Länsi on alkanut vähitellen asettaa pakotteita Venäjälle. Niillä todennäköisesti ei kuitenkaan ole paljon mitään merkitystä. Pakotteet jäävät suutariksi. Venäjä pitäisi eristää täydellisesti. Ilman mahdollisuuksia minkäänlaiseen kaupankäyntiin tai muuhun toimintaan. Nykypakotteille Putin vain naureskelee. Putinilla on hyvin aikaa edetä suunnitelmiensa mukaisesti katkeraan loppuun asti. Eiköhän maailma vähitellen tajua, miten Putin on sahannut muita silmään? Ja sahaa edelleen.

Yksi toimenpide voisi olla tehokas, mutta se pitäisi tehdä nyt heti, ei viikon kuluttua. Nimittäin Natoon liittyminen. Lähinnähän tuo tarkoittaa Suomea ja Ruotsia. Ei meidän turvaksi, vaan pikemminkin Venäjää pelottaaan. Lisäksi tarvitaan voimakas sotilaallinen uhka Venäjän vastaiselle rajalle. Mitä vaikuttaa pakotteet yksityihenkilöitä vastaan? Turha luulla, että Putin välittää heistä pätkän vertaa!

Pakotteet ovat tehottomia myös koronan osalta. Niitä kun ei juurikaan enää meillä ole. Kohta ei kai olekaan enää rajoitteita eikä pakotteita. Tilanne alkaa taas olla villi. Sen on huomannut jo jonkun aikaa esim. kauppakeskuksessa. Maskit hukassa jo joka toisella, vaikka koronan leviämisvauhti tällä alueella on hurja.

ps. Auttaisikohan Ukrainaa se, että he vaatisivat kaikilta rajan ylittäviltä tulijoilta 2 tai 3 koronarokotusta? Sehän purisi vähintään yhtä hyvin estämään venäläisten hyökkäyksen, kuin nykyiset lännen pakotteet! Eikös vain?

Tiistai, 22.2.2022

Jälleen säät samankaltaista. Päivällä reipasta pakkasta, yöllä kovaa pakkasta. Parempi näin. Etelässä tiukempi pyry. Hiipumassa sielläkin. Meille luvassa pyrykeliä torstaille. Harmi.

Lähdettiin käymään aamupalan jälkeen kaupassa. Oltaisiin varmaan pärjätty päivä, ehkä parikin ennen nälkäkuolemaa. Varolta kuitenkin käytiin. Ja kun illalla olisi pelimuoriköörin kokoontuminen, ei talo saa silloin näyttää niin köyhältä ja ihmiset aliravituilta. Lidlissä poikettiin ensin. Muutamat Lidlin bravuurit sieltä. Yhtä tuotetta ei enää sieltä saanut. Viime talvena vielä oli. Jatkettiin Cittariin. Löydettiin aika hyvin sellaiset, mitä oltiin suunniteltukin. Vaikka eivät kuulukaan meillä vakiotarvikkeisiin.

Lounaaksi syötiin murukeitto. Miten se taas maistuikin niin hyvältä.  Huomiselle jäi annokset. Ruuanlaitosta selvitään varsin  helpolla.

Iltapäivän puolella leivoin pellillisen rullia eli hyrriä. Vanha kaava, mutta uudet ainekset. Vanhoista aineksista oli nyt mukana vain se tuttu voitaikina. Täytemassan kehittelin punajuuresta, kahdenlaisesta paprikasta, porkkanasta ja Aura-juustosta. Illlalla maistellaan. Minulle kuitenkin kelpaa, jos muille ei.

Silent leges inter arma! Putin on komentanut venäläiset "rauhanturvajoukot" Itä-Ukrainan uusiin "itsenäisiin" valtioihin. Kauankohan menee, ennen kuin nuokin maa-alueet liitetään Venäjän niin pikkuisen maapläntin jatkeeksi? Kauaa ei mennyt Kriminkään kanssa. Puhutaan sellaista, että Suomella ei ole mitään hätää. Putin on kuitenkin selväsanaisesti sanonut, että Neuvostoliiton hajoaminen oli katastrofi. Ja pyrkimyksenä on palauttaa historiallinen suuruus. Huomatkaa, että Suomikin kuuluu vanhan Venäjän alueeseen. Onko kohta meilläkin piipalakit (=venäläiset rauhanturvaajat) vakiokamaa? Nyt Putin yrittää pyörtää sanomisiaan. Uskokoon, ken haluaa! Maalaisjärjellä ajatellen voisi kuvitella, että kaikki Venäjän johtoelimissä eivät ole Putinin kanssa samaa mieltä. Mutta kuka sen uskaltaa sanoa. Ja kuka riskeeraa paikkansa vallan ytimessä. Ei kukaan! Ja siksipä tilanne ei pääse purkautumaan. Puukkoja olisi, mutta Brutuksia ei löydy!

Ukraina ei ehtinyt  liittyä Natoon. Ehtiikö Suomi? Kaikessa pitäisi olla liikkeellä hyvissä ajoin. Ennakoida, eikä kulkea jälkijunassa. Jokohan nyt pitäisi karkottaa kaikki venäläiset rajan kylmemmälle puolelle. Ja takavarikoida omaisuus. Satamineen ja helikopterikenttineen.

Polttoaineiden hinnat ovat pilvissä. Ja hinnat ovat tuskin alenemassa ainakaan lähitulevaisuudessa. Hallitus kompensoi korkeita hintoja korottamalla kilometrikorvauksia. Eli hyöty menee jo valmiiksi hyvätuloisille. Ylemmille toimihenkilöille, pikkupomoille ja kaikenlaisille johtajille. Mutta mistä meikäläiset saavat korvaukset kohonneista kustannuksista? Maksaako Marin meille matkakorvauksia? Miten matkakorvaukset laskettaisiin moottorisahan, ruohonleikkurin, aggregaatin ja moottorikelkan polttoaineista? Muista vähäpätöisemmistä polttomoottorilaitteista puhumattakaan.

Puoli seitsemän maissa illalla pakkasmittari näytti jo -20 asteen lukemia. Siitä se näyttäisi vain kiristyvän. Muorit eivät tieneet pakkasista mitään. Paitsi ne, jotka kulkivat takapihalla pössäkällä. Iltapäivällä kun leipomisen jälkeen tuuletin kämppää, ei ovia voinut kauaa pitää selällään. Hengitys höyrysi sisälläkin jo parin minuutin tuuletuksesta.

Maanantai, 21.2.2022

Tänä aamuna ei laitettukaan telkkaria päälle. Radio tietenkin, niinkuin tapana on normaalisti ollut. Kisat hiemat muuttivat pariksi viikoksi aamuohjelmistoa. Nyt kun lumisateet olivat loppuneet, tuli tilalle kunnon pakkaset. Utsjoella oli -26 astetta. Toinen kylmyyspiste täällä Merilapissa. Muualla tavanomaisempaa säätä.

Kähdeksan jälkeen kävin laittamassa autolämmityksen päälle. Otin samalla pois tuulilasipeitteen ja toin sen sisälle kuivahtamaan. Syötiin aamupala ja valmistauduin sitten lähtöön. Auton tuulilasissa oli yhä jäistä kuuraa sisäpuolella ja jouduin sitä hieman rappaamaan. Se suli kuitenkin heti alkumatkasta ja tilalle jäi vain hieman pisaroita.

Kun pääsin labran aulaan, oli vuoronumeroni jo taulussa. Se kutsui sisään huoneeseen 5. Astelin sinne. Ovet olivat auki, muttei ketään paikalla. Pistin takin naulaan ja istahdin tuolille odottamaan näytteenottajaa. Ei näkynyt, ei kuulunut? Istuin pari - kolme minuuttia ja nousin ylös, puin pusakan päälleni ja astelin takaisin käytävälle. Huoneesta 7 tuli silloin ulos nainen joka kutsui asiakasta sisään nimellä. Hei, sehän olin minä! Näyte lähti helposti. Mainitsin istuneeni naapurihuoneessa hetken aikaa, kun kutsu oli sinne. Rouva sanoi, että taitaa hänelle tulla vanhuus. Jälkeenpäin mietin, että olikohan vain sananhelinää. Että minä olisin muka mennyt väärään huoneeseen. Takuuvarmaa on kuitenkin se, että kutsuni oli huoneeseen 5 ja näyte otettiin lopulta huoneessa 7.

Paluumatkalla kävin hakemassa Motonetistä kuivapesuspraytä. Kiersin liikkeen melkoin ympäri, mutten tällä kertaa löytänyt mitään heräteostoksen arvoista. Oho!

Muikkuja ollaan pyritty syömään kerran viikossa. Kuten kuhaakin. Tänään oli muikkujen vuoro. Pitkästä aikaa paistoin muikut voissa. Olihan taas hyvää. Muusit seurana. Puikoista tulee se kaikkein paras muusi. Huippukokit eivät säästele muusissa voita. En uskaltanut aivan samaa yrittää. Kyllä pottua pitää olle valtaosa!

Iltapäivällä tuli katsottua yksi eilinen nauhoitus. Meni noin 2h15min kun kelasin mainokset välistä pois. Nauhoituksen ilmoitettu kesto oli 3h2min. Oli tavallaan hauskakin elokuva, vaikka olikin ehkä jotakin K-12 raakuuksien vuoksi. Menihän se loppuvaiheessa hieman överiksi, mutta sama se. Loppuun asti oli kuitenkin katsottava, kun kerran oli aloittanut.

Venäjä päätti sitten tunnustaa Itä-Ukrainan kapinallisalueet Donetskin ja Luhanskin itsenäisiksi. Lienee esivaihe alueiden liittämiseksi Venäjään. Miten länsi reagoi? Nyt ollaan aika isojen kysymysten seurassa. Ukraina on pyytänyt länneltä apua. Moraalinen tuki ei riitä. Riittääkö aseapu vai tarvitaanko aseille myös sotilaat niitä käyttämään. Paljon tietenkin riippuu yhä Venäjästä. Suomessa on myös herätelty keskustelua aseviennistä Ukrainaan. Suomihan on kuitenkin aikanaan päättänyt, että sotaa käyvään maahan ei aseita viedä. Puolueettomuspolitiikkaa. Pitäisi tietenkin olla hopussa, kun sotatila ei vielä ole päällä. Tällä hetkellä on aivan turha vedota mihinkään puolueetomuuteen. Kyllä kaikki vähänkään järjissään olevat ihmiset peräkylän vaareista ja mummoista lähtien Helsingin herroihin asti tuomitsevat Venäjän toimet. Enää ei olla puolueettomia ylimmälläkään tasolla. Entäs jos kyseessä olisikin Suomi? Ei ole enää mahdoton ajatus sekään, vaikka järjettömältä tuntuukin. Jos Putin ryntäisi tänne ja Suomi pyytäisi apua, ottaisimmeko sitä puolueettomana vastaan? Pyytäisimmekö edes apua? Olisiko siihen edes oikeutta, kun emme aiemmin auttaneet Ukrainaa?

Sunnuntai, 20.2.2022

Talviolympialaisten viimeiselle aamulle oli laitettava herätys viideksi. No, 10 vaille, että ehtisin laittamaan kahvit tulemaan. Aino ei ollut vielä jalkeilla, mutta laitoin kahvia tulemaan myös hänelle ja vielä muutenkin tupla-annokset. Jotta varmasti herättäisiin. Naisten 3-kymppiseltä ei ollut mitaliodotuksia, mutta mukavahan kisoja on silti katsoa. Ainokin heräsi pian kahvin tuoksuun. Hiihto eteni Juuhaukin tahtiin. Suomalaistoivot tippuivat vähitellen ja keikkuivat sijoilla 5-10. Kello 6:10 vaihdettiin kanavaa jääkiekon finaalille. Jätettiin hiihto pyörimään Areenalta. Viimeinen kymppi jo hyvän matkaa menossa. Kohta hiihdon loppuvaiheessa se alkoikin kiinostamaan kovastikin. Kerttuhan siinä pisti lopussa uuden vaihteen päälle ja nousi kolmanneksi. Kova juttu ja useimmille suuri yllätys. Jääkiekossa ei yllätystä tullut. Suomi ei hävinnyt turnauksessa ainuttakaan peliä. Tasakentällisin Suomea vastaan syntyi vain yksi maali. Olympiakulta oli ansaittu. Rene Fasel ei tykännyt ollenkaan. Toivottavasti Putin ei nyt suutu Suomelle!

Pitkin päivää kultamitalia on tietenkin hehkutettu mediassa. On niitä negatiivisiäkin lausuntoja, mutta niinhän se on aina, ei niistä kannata välittää. Maanantaina juhlat olympiastadionilla. En voi mennä mukaan, kun on huomenna taas labra. Harmi!

Lunta oli satanut eilisen kolaukseni jälkeen tuuman, ehkä hieman toistakin. Kahta ei kuitenkaan. Putsasin takapihan erätauolla. Etupihalle menin matsin päätyttyä. Kävin aluksi harjaamassa auton päältä lumet. Sitten roskistenkin päältä. Vasta sitten otin kolan ja kiersin tarvittavat paikat. En tiennyt, tuleeko kone näin vähien lumien vuoksi. Joten kolasin myös kadulla kulkeneen auran vallin pois parkkipaikkaliittymästä. Siinä se.

Talonmiesvuoro päättyy illalla. On tuurissaan tuo lumitöiden määrä. Pitäisi jo päästä tästä talonmieshommastakin jo eläkkeelle. On tässä puskettu lunta eräskin kolallinen vuosikymmenten aikana. Tällä kertaa, niinkuin viimeksikin, sain kolailla lunta useampana päivänä. Onneksi jaksoin. Ei käynyt itse asiassa liikaa kunnon päällekään. Yhtiön lämminvarastossa yhä sinne kuulumatonta tavaraa. Muuten kai kaikki ihan ok!

Laitoin broilerijutut uuniin. Riisit kiehumaan. Kastikettakin värkkäsin. Kastike oli ihan hyvää, muttei oikein sopinut tähän ruokaan. Pihvien kanssa se voisi olla hyvä valinta. Jopa loistokas. Syötyämme mahat turvoksiin perkasin koivet ja jaoin riisit ja kanapalat rasioihin. Kastikkeet omiinsa. On taas moneksi kerraksi valmis ruoka.

Oli iltapäivällä pakko olla hetki pitkällään. Tänään oli aikainen nousu ja eilenkään en päikkäreitä ottanut enkä muutenkaan huilaillut. Nyt hetki vaaterissa helpotti oloa kummasti. Kisat ovat ohi ja ne eivät enää pääse sotkemaan työn ja levon tasapainoa.

Arki siis koittanut. Tulossa pakkasyö. Nyt iltayhdeksältä jo -15. Kylmää luvassa torstaille asti, jolloin saapuu sade ja nollakeli. Perjantaina sataa ja lauantaiksi poutaantuisi. Kun loppuviikosta siis lauhtuu, vaikuttaisi sää pysyvän senkin jälkeen aika lauhana. Päivisin nollaa ja öisin heikkoa pakkasta. Sopiihan se. Tuleeko luntakin ... tuleepa tietenkin. Se ei sopisi.

Lauantai, 19.2.2022

Viidenkympin kisan piti alkaa kahdeksalta. Heräilin hyvissä ajoin kahvin keittoon ja avasin telkkarin. Ruudussa oli ilmoitus matkan lyhennyksestä. Ja aloituksen siirrosta tunnilla. Pakkasta ja tuulta liikaa. Matkaa sitten vain 28,4 km. Eihän se ole juuri mitään! Kuinka paljon eroaa viime hetken valmistautumiset kolmelle ja viidelle kympille? Kaikki huiput eivät pitäneet matkan lyhentämisestä. Ja eihän sillä ole enää kuninkuusmatkan asemaa! On takuulla hirmuinen ero sillä, hiihdetäänkö 30 vai 50 kilometriä. Itse kilpailu meni kärjen osalta melko odotetusti. Ja suomalaiset myös odotetunlaisiin sijoituksiin.

Lunta sateli heikosti yhä vain. Hiihdon jälkeen käväisin sen verran takapihalla, että sain terassilaudat näkösälle ja lumet terassin reunoille. Kun lunta tulee vielä iltapäivälläkin, en vielä viimeistellyt takapihaa. Etupihan puolella lakaisin ovisyvennyksen. Kymmenen korvilla uutta lunta oli viitisen senttiä eilisestä. Pari pakkasastetta. Pilviverho niin ohut, että välillä aurinko näkyi sen läpi.

Syönnin jälkeen varustauduin pihalle. Kello oli jo ohittanut puolen päivän. Kolattavaa se viitisen senttiä. Peruskolaukset. Aino kiersi korttelin ja putsasi palattuaan auton päältä lumet. Ulkoilun jälkeen suihku ja kahvit.

Jääkiekon pronssipeliin oli vielä hyvin aikaa. Päätinkin käväistä nopean kauppareissun. Siipikarjaa ei meillä kotona ollut missään muodossa. Ei raakaa, ei kypsää, ei valmisannoksia. Elävistä otuksista puhumattakaan. Siksipä poikkesinkin Tampp... eiku Tokmannilla. Syy, miksi en mennyt Cittariin oli oikeastaan siinä, että halusin ostaa myös yhden uunivuoan. Olin sellaisen siellä nähnyt ja sitä hivellyt ja hyväillyt, mutten ollut ostanut. Nyt rohkaisin mieleni ja vuoka on minun. Saapas nähdä, millainen suhde meille kehittyy! Sitten valikoimaan broilerin osia. Ensimmäistä rasiaa oli tutkittava tarkemmin. Valmiiksi maustetuissa on liki poikkeuksetta valkosipulia. Niin tuossakin vaihtoehdossa. Se ei siis ollutkaan vaihtoehto. Vastaavaa maustamatonta en löytänyt. Päädyin siten vanhaan tuttuun. Maustettu sekin, mutta ilman meikäläisen mahamyrkkyä. Mitähän muuten tuohon parkkipaikan puolikkaaseen rakennetaan? Kaivettu auki Lidlin puoleinen osa!

Eilen minulla oli Ruotsi suosikkina välieräpelissä. Heikompana joukkueena se olisi ollut Suomelle mieluisampi vastustaja. Tänään kannustettiin Slovakiaa. Pronssia mieluummmin heille, kuin Ruotsille. Ja niinhän siinä kävi, parempi voitti. Siitä ei ole epäilystäkään. Kun tätä kirjoitan on peli juuri päättynyt. Nyt vain seuraamaan nettiä. Eli miten rakasta naapuria on tällä kertaa kohdeltu väärin!

Huominen herätys siirtyi tunnilla aiemmas. Jääkiekkofinaalihan alkaa klo 6:10, mutta naisten hiihto siirrettiin alkamaan klo 5:00. Miksihän tuota hiihtoa aikaistettiin, kun miesten hiihto siirrettiin tänään myöhäisemmäksi?

Myöhäisillassa tutkaisin sääkarttoja ja vilkaisin pihallekin. Lunta satanut kolaukseni jälkeen ehkä pari senttiä. Sade jatkunut nut liki katkeamattomana keskiviikon iltapäivästä asti. Parikymmentä senttiä. Huomiselle luvassa vielä samankaltaista pölinää. Eli vielä on tartuttava kolaan. Sitten viikon puolivälissä olisi kylmempää. Kunnes torstai-iltapäivänä ilmoitetaan saapuvaksi kunnon lumisadealue. Puolentoista vuorokauden pörräys, eli kestäisi jonnekin lauantain aamuyölle asti. Olisipa näin, että olisi tuo ennuste pielessä. Kyllä lumi jo piisaisi.

Välillä jo näytti hieman paremmalta tilanne Ukrainan itärajalla. Nyt taas ollaan varmoja, että kohta Venäjä ylittää sellaisen rajan, jota ei missään nimessä saisi ylittää. Putin on täysin hullu ja arvaamaton. Valehtelija ja isottelija. Jos sota syttyy, lienee Putinin parasta kaivautua ainakin sadan metrin syvyyteen turvaan. On nimittäin pian kaverit vähissä!

Perjantai, 18.2.2022

En laittanut kelloa soimaan. Heräsin ilman sitäkin sopivasti. Välierä Slovakiaa vastaan oli juuri alkanut. Sairaan tiukka peli. Slovakia oli pelottavan hyvä. Mutta Suomi sunnuntaiseen finaaliin! Mahtava homma. Iltapäivällä nähdään, kuka tulee vastustajaksi. Ruotsi vai Venäjä.

Koko yön on satanut lunta. Vaikka sade ei ollutkaan sakeaa, kertyy sitä lunta kuitenkin kun sade vain jatkuu ja jatkuu. Aino lapioi takapihan erätauolla. Minä kävin tyhjentämässä etupihan oviloukon. Ajattelin, että en montaa kertaa käy lumitöissä. Jätän iltaan suosiolla koko riemun. Tai katsotaan nyt.

Aamupäivän mielenkiintoiset kisailut vähitellen ohi. Aino laittoi laatikon uuniin. Syönnin jälkeen päätin kuitenkin lähteä lumihommiin. Tutkakuvat näyttivät hiipuvaa sadetta ainakin lähitunneiksi. Jos illemmalla sataa, niin satakoon. Ei sitä varmaan sada kuin pari-kolme senttiä. Pihalla normaalit talonmieskuviot. Paitsi että Sirpa oli ehtinyt putsaamaan postilaatikoiden ja roskisten seudut. Autoa en nyt siirtänyt. Pudotin vain lumet auton päältä ja hoitelin lumet pois ympäriltä. Sopivasti treeniä. Aiemmin olin harjannut takapihan. Iltapäivällä madalsin hieman sinne syntyneitä valleja. Etenkin Ainon alkoi olla jo hankala heitellä lunta niin korkealle.

Etupihalla olisi myös käytettävä konetta aurausvallien poistoon. Pihatie kapenee joka aurauskerralla. Valli on korkea. Ei ole enää paikkaa, mihin kolata lunta. Tontilla olisi lumelle tilaa, mutta vaatii jo melko ison koneen, joka pystyisi murtamaan olemassa olevia lumivuoria. Ja Torniossa muka vähän lunta! Ei meillä onneksi ole lunta itäisen Suomen malliin. Riittävästi kuitenkin.

Muistuttaisin kaikkia siitä, että seksin harrastamisesta tulee luvanvaraista. Nuuskakairan konsulttitoimiston Tarranlinnan alueprojektipäällikkönä olen saanut väestöliitolta tehtäväksi laatia lupalomakkeen. Lomakkeeseen tulee suostumusten ohella osapuolten allekirjoitukset ja kahden todistajan hyväksyntä. Jokaista sutaisua varten tulee olla oma lupalappunsa. Täytetty lomake tulee lähettää Väestöliittoon hyväksymistä ja rekisteröimistä varten vähintään kaksi viikkoa ennen suunnitelman toimeenpanoa. Lomakkeita saa tilata Väestöliitosta sadan (100) euron kappalehintaan.

Tosi isoksi uutiseksi on noussut venäläisen taitoluistelijatyttösen kohtelu. Oma valmentaja ja taustajoukot ovat käyttäytyneet tosi härskisti lasta kohtaan. Ja mikä on totuus niistä isoisän alushousuista. Pitäisi vakavasti harkita sitä ikärajojen nostoa. 18 vuotta olisi jo kai ok. Lapset saisivat pitää omia kisojaan. Koskettaisiko ikärajamuutos urheilua kautta linjan ... viisaita päättäjiä varmaan löytyy.

Tuli katsottua iltapäivällä Ruotsin ja Venäjän välinen välieräpeli. Tasaista vääntöä. Kumpikaan ei hallinnut, kumpikaan ei ollut toista parempi eikä huonompi. Minulla ei ollut suosikkia. Tai Ruotsi ehkä hienokseltaan. Saataisiin uusinta alkusarjan pelille. Toisin kuitenkin kävi. Voittomaalikisassa Venäjä oli lopulta parempi ja tulee Suomea vastaan sunnuntai-aamuna.

Oli hyvä, että kävin jo yhden korvilla kolaamassa lumet pois. Ei se homma olisi enää illalla ollut hauskaa. Kolaamiseni jälkeen lunta satoi koko ajan, mutta kertymää ei juurikaan syntynyt. Pari senttiä, niinkuin arvelinkin. Samanlasta lumentuloa on luvassa koko viikonlopuksi. Sen verran, että pariin pivään en koske kuntopyörään.

Torstai, 17.2.2022

Aamulla sateli hieman lunta. Oli sadellut hiljalleen illasta asti ja olihan sitä jo jonkun verran sitten kertynytkin. En kuitenkaan heti aamutuimaan lähtenyt hommiin. Jospa se sade siitä hieman heikkenisi tai jopa loppuisi. Onhan tässä päivä aikaa. 

Tälle päivälle ei enää varsinaisia "suomalaislajeja" ollut. Jääkiekossa Suomella on vielä hyvät mitalisaumat. Naisten kolmenkympin hiihdossa äärimmäisen pienet. Miesten 5-kymppiseltä ei mitaleita heru. Eikä ampumahiihdosta. Tänään oli yhdistettyä. Mutta kuten niin tavallista, jo mäen jälkeen olivat katseet maata kohti. Kuitenkin kisoissa aina sattuu ja tapahtuu jua niitä on ihan kiva seurata. Vaikkei suomalaiset pärjäisikään.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos huomenissa lähdetään mökille, olisi siitä oltava mielellään tieto jo hyvissä ajoin. Kysyin aamupäivän puolella Ainolta mielipidettä mökille menoon. Aino vastasi vastakysymyksellä että mitäs minä olen mieltä! Eihän se demokratia noin toimi. Oli selvää, että ainakin kauppareissu olisi tehtävä tänään, jos mökille mieli. Ehdotin sitten lopulta, että ei mennä. Ja kop, kop, päätös nuijittiin pöytään.

Sulatin ja huuhtelin muikut ja jätin valumaan. Putsasin potut. Tein veneperunat uunivalmiiksi. Sovittiin työjärjestys: menen lumitöihin --> käyn suihkussa --> syödään --> klo 13 katsotaan yhdistetyn hiihto. Nonni ... suunnitelmat selvät.

Puskeuduin pihalle. Olin jo aamulla lakaissut ja lapioinut ovisyvennyksen lumettomaksi. Aino oli lapioinut takapihan terassin. Kone ei ollut vielä käynyt töissä. Siksi suunnittelin työjärjestykseni niin, että ehtisin tehdä tärkeitä lumisiirtoja ennen koneen tuloa. Hyvin ehdinkin. Kun oli se talkkarivuorokin, jouduin käymään vähän sielläsuntäällä. Omien paikkojen lisäksi. Lunta oli kymmenisen senttiä. Kolan varressa meni tunti ja vartti.

Tulin sisälle ja samantien suihkuun. Aino laittoi uuniin potut ja muikkuvuoan. Uusi suihkukahva olikin paljon edellistä parempi. Vaikkei siinäkään ole mitään hienouksia. Ihan peruskapula. Muikut ja veneperunat pian syötävillä. Loistava eväs. Sitten se yhdistetyn hiihto. Vaikka Riiber oli jo kotimatkalla, riitti Norjalla sakkia aina kultamitaliin asti.

Käytiin se kauppareissu. Kone tuli putsaamaan pihaa juuri lähtiessämme. Tällä kertaa viikottaistuotteiden ohella otettiin myös muutakin. Osin pitkäkestoisempaa. Ulkona lämpötila noin -3 astetta. Tiet tohmeroisia ja osin liukkaitakin. Toimitettiin terveyskeskukseen samalla reissulla ne tilastoni verenpaineista ja verensokerista. Joku sitten ehkä jossakin vaiheessa on yhteyksissä. Viimeistelin vielä takapihan. Harja ja kolalapio aseenani.

Sodan uhka on kaikesta huolimatta todellinen siellä Ukrainassa. Uutisoinnissa vastaikkain on kaksi todellisuutta, Venäjän ja lännen. On sanottu, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Itä-Ukrainan tykkitulta verrataan jo Mainilan laukauksiin.

Keskiviikko, 16.2.2022

Tänään oli realistisia odotuksia mitalisijoista. Ainakin pieniä. Miesten ja naisten parisprintit ja naisten jääkiekko. Näistä ainakin lätkässä mitalisaumaa. Ampumahiihto meni Ruotsille. El Vira ei pettänyt. Suomi liputettiin pois radalta kesken kisan. "Hei, siellä on kilpailut meneillään"! Parisprinteissä naiset jäivät mitaleitta. En uskonutkaan parempaan. En uskonut miestenkään vastaavaan kisaan. Iivo ja Joni kuitenkin olivat hyviä ja ansaitsivat hopeansa. Lätkäpojillemme voitto Sveitsistä - huonompi tulos ei olisi kelvannutkaan. Suuntana mitalipelit. Päästäänköhän finaaliin ja vastaan vaikkapa Ruotsi? Naisten pronssiottelusta odotin voittoa ja sehän tulikin. Hienoa, kahden mitalin päivä. Eihän tällainen pieni menestyminen oikeille urheilumaille olisi mitään, mutta meille se oli kova juttu!

Eilen pistäydyin kaupassa. Korona on tällä hetkellä vinhassa leviämisvaiheessa. Olikin jotenkin absurdia todeta, kuinka useita paljaita naamoja oli kaupassa ja yleisissä tiloissa aulassa. Rajoituksia on purettu. Suosituksia on purettu. Se näköjään tarkoittaa sitä, että meininki on joka paikassa vapaata.

Kävin eilen suihkussa ja kädestäni lipsahti se käsisuihku lattialle. Sieltä irtosi sisältä jotakin ja sen jälkeen vesi tulikin kuin letkun päästä. Yritin illalla avata sitä, mutta en onnistunut. Uudet vastaavat eivät ole kalliita. Joten en alkanut suihkua väkisin hajottamaan. Kyllä sillä rikkinäisenäkin pystyisi auttavasti suihkuttelemaan, jos en ehdi uutta hakemaan. Naisten jääkiekon jälkeen lähdin sitä asiaa kuitenkin toimittamaan. Ensimmäisessä paikassa oli yksi kappale. Hintaa nelin-viisinkertaisesti normaalimalleihin verrattuna. En tietenkään sitä ottanut. Seuraavasta liikkeestä sen otin. Neljäsosahintaan. Kotona laitoin sen paikoilleen. Huomenna testi.

Nyt ei lupaile kovia pakkasia viikonlopuksi. Päinvastoin. Lumisateita kuitenkin. Ei aivan kymmeniä senttejä kuitenkaan. Ja myrskytuulia ei. En nyt kuitenkaan ole ollenkaan varma mökille menosta. Olisi kisojakin. Helpompi niitä on katsoa kotosalla kuin mökillä. On se talonmiesvuorokin. Vähäiset lumityöt ehtisi kyllä tekemään sunnuntainakin, mutta jos lunta tuleekin runsaammin? Kurkku on myös ollut koko viikon lievästi kipeänä. Taisi saada kylmää jäisessä mökissä viikonloppuna. Voisi olla viisasta nyt ottaa iisisti, ilman kylmettymisiä. Joten tällä hetkellä painopiste on näin: ei mökille! Tässä on vielä aikaa ajatella asiaa 1,5 vuorokautta. Perjantai-aamuna asiat ovat viimeistään selvillä.

Tiistai, 15.2.2022

Pakkanen jälleen kova. Torniossa meni rikki -26, Meltosjärvessä -30 jäi parin kymmenyksen päähän. Kyllä meitä nyt taas kuritetaan!

Aamupalalle leikoin eilen graavaamani kuhapalat. Oli tosi hyvää. Vain hieman ehkä liikaa suolaa. Tai en tiedä. Vähempi suolaisuus olisi jättänyt kalan ehkä liian pehmeäksi. Hyvä näin. Riittää huomisellekin.

Kisat ovat jo hyvän matkaa ohi puolen välin. Suomalaisten onnistumiset ovat olleet harvassa. Mitalisaumat hupenevat. Tänäänkin yhdistetyn kisa meni hänekseen jo mäkiosuudella. Norja porskuttaa mitalitilaston kärjessä. En haluaisi kannustaa Venäjää muuta kuin silloin, kun venäläisen pärjääminen veisi norjalaiselta kultaa tai kunniaa. Tänään Latipov tuherteli viimeisen ammuntansa kanssa ja Norja hiihti voittoon. Ei hyvä!

Nyt kuuluu kummia, uskokoon kuka tahtoo! Venäläinen taitoluistelijatar oli kuulemma toimittanut vahingossa isoisänsä alushousut kisan jälkeen doping-testaajille. Kuuluiko ne kisa-asuun, en tiedä enkä katsonut itse kisaa. Voi mikä vahinko!  Alushousuista paljastui, että tyttöhän onkin mies. Nukutettiin siellä sairaalassa pikaisesti ja toipuu nyt kuulemma eturauhasleikkauksesta!

Maailmanpolitiikassa taisi tänään tapahtua lientyminen. Eilinen pätkä TV:ssä Lavrovin ja Putinin keskustelusta pitkän pöydän ääressä jo viittasi tähän suuntaan. Pian on sitten jälkipyykin aika. Oliko kaplakasta hyötyä? Kenelle, jos oli? Sanomiset eivät  varmaan tähän loppuneet. Loppuivatko tekemiset? Kuka osaa parhaiten käyttää tilannetta hyödykseen? Odotellaan, onko uhka poistunut, vai pelattiinko vain hieman lisäaikaa.

Convoy ja Elokapina. Siinä kaksi melko tuoretta kirosanaa. Välillä tuntuu, että valtiovallalla niin Suomessa kuin muuallakin pitäisi olla absoluuttinen ja välitön oikeus estää tuollainen toiminta. En nyt aivan sentään ihaile esim. Pohjoiskorean mallia, mutta ei paljon toisinkaan joissakin asioissa! Etenkin korona on saanut ihmiset ottamaan lain omiin käsiinsä. Pahempaa enää on vain hulluus, joka tapahtui USAn:n senaatissa vuosi sitten.

Maanantai, 14.2.2022

Hyvää ystävänpäivää!

Illalla oli keväinen sää. Aamulla talvi kuitenkin muistutti, että ei vielä ole kevään aika käsillä. Torniossa pakkanen kiristyi yli 15 astetta illasta. Meltosjärvessä yli 20. Lunta ei onneksi tullut lisää. Pakkanen ei oikeastaan aamulukemista helliittänyt. Aurinko paistoi päivällä ja paisteessa sen lämmön jo tunsi.

Laitoin päivällä uunissa kuhaa ja venepottuja. Vähän sienikastiketta seuraksi. Graavasin myös hieman kuhaa. Joko illalla jo maistelen, vai jääkö herkuttelu huomiselle?

Kiinan kisoja ollaan seurattu tänään aamupäivällä toisella silmällä. Suomalaisilla ei asiaa jatkoon lumilautahommissa. Naisille tuli sitten valitettavasti USA vastaan välierissä. Oli jo ennakkoon tuhoon tuomittu peli. Alussa pari vaihtoa meni vielä ihan hyvin. Sitten kentällä olikin vain yksi joukkue. Ja se ei ollut Suomi. Oli ajoittain jopa rasittavaa katsella, kun kummassakin päässä usalaiset olivat aina laitakiekkoihin ekana menossa. Suomalaiset eivät edes yrittäneet mennä sinne. Jos Suomi sai kiekon, meni syötöt vakiona naapuriin. Eihän tuolla tavalla voi peliä voittaa. Toisen erän jälkee tilanne jo jenkeille 2-0. Selostaja vain totesi, ettei Suomi ole päässyt hyökkäämään. Niinpä! Oleellinen osa pelistä puuttui! Kolmas erä oli enää muodollisuus! Oikea joukkue voitti. Vai pitäisikö vaatia jollekin jenkkipelaajalle pelikielto? Tulisiko parempi mieli?

Meni aivan näihin päiviin asti niin, että en tiennyt julkimoita lukuunottamatta ketään koronaan sairastunutta. Johtuu tietenkin siitä, että omat kuviot ovat aika suppeita ja toisaalta siitä, että monet eivät halua kertoa asiasta. Ikäänkuin siinä olisi jotakin hävettävää. Viime aikoina kuitenkin tällaisia tietoja on alkanut tihkumaan. Kaikissa tapauksissa on ensin sairastunut perheen pienet lapset, sitten vasta vanhemmat. Ja se mikä on ollut hyvä, on se, että kyseessä on ilmeisesti ollut Omikron ja taudinkuva sen myötä lievä. Hiihtolomat alkavat jo ensi viikolla. Taitaa niiden myötä maaliskuulle sattua vielä melkoinen tartuntapiikki. Olisikohan nyt sitten se viimeinen?

illalla alkoi taas pakastumaan. Pian meni 2-kymppinenkin rikki. Meni rikki kaksvitonenkin Meltosjärvessä. Poutaa se tietää, joten eipä se tällä viikolla pakkanen haittaisi. Vähäisiä sateita on luvassa vasta loppuviikolla. Kyllä niistä selvitään, jos ei ihan kamalasti pyrytä.

Maailma pidättelee yhä henkeään. Mitä tekee Putin? Mitä siellä pienessä päässä oikein tapahtuu? Vai tapahtuuko mitään? Joskus noin 45 vuotta sitten sanoi yksi kaveri minulle näin: "Matti, kyllä se vain on niin, että mekin tulemme vielä olemaan mättään laidassa ja katsomme torrakon vartta pitkin - itään. Ei meidän sukupolvi välty sodalta. Miksi välttyisi?" Tuo ennuste ei ole toteutunut. Eikä meikäläisten ikäisiä enää sotimaan edes huolittaisi. Haittana ja jaloissa siellä vain olisimme. Tuskin nuorempikaan sukupolvi joutuu sotimaan. Ellei Pikku-Putinin sijalle sitten nouse Iso-Putin!

Sunnuntai, 13.2.2022

Aamulla ulkona -22. Yöllä Meltosjärvessä -29,8. Meillä silloin -27. Pari kertaa yön aikana lisäsin kamiinaan puuta. Silti aamulla kämpässä vain +14 astetta. Olisi pitänyt eilen lämmittää takkaa paremmin. Olisi pitänyt eilen jo ajella kotiin. Ei olisi pitänyt tulla mökille ollenkaan tänä viikonloppuna!

Aamuyhdeksältä miesten viesti. Vähän epäilyjä herätti valinta avausosuudelle. Kun viesti eteni ja valmistui, oli Suomella oikea hiihtäjä vain toisella osuudella. Jo ensimmäisen osuuden puolivälissä päätettiinkin jättää loppuhiihto katsomatta ja kotimatkalle lähdettäisiin hyvissä ajoin. Aino ehti vielä käväisemään lyhyellä lenkillä. Otin peiton pois auton päältä ja laitoin auton käymään. Hain puukopat täyteen, kaksi tavallista ja pikkukoppa. Aika lailla poltettiin viikonloppuna puuta. On sitä onneksi! Vaikka pihalla nuotiossa polttaisi.

Kymmeneltä oltiin jo tien päällä. Matkan aikana pysyttiin ajan tasalla niin miesten viestissä, ampumahiihdossa kuin jääkiekossakin. Mistään ei hyvää kerrottavaa. Kotona jatkui ampumahiihto ja jääkiekko. Suomella katastrofimainen kakkoserä. Ruotsi takoi ylivoimamaaleja. Onneksi kolmas erä oli Suomen ja Ruotsi kusessa. Suomi tuli kolmen maalin takaa tasoihin. Ja jatkoajalla ohi. Pettymykset oli unohdettu. Leijonat söivät lampaat! Ja kun käännettiin kanavaa, niin J.T.Boe ampui juuri kolme hutia. On tämä elämä välillä ihanaa! Ruotsalaiset sanoivat, että se oli tuomareiden vika, kun Suomi voitti. Olikohan oikeastaan tuomareiden syy, kun Ruotsi sai toisessa erässä kolme maaliaan?

Illalla oli joku ohjelma, Farmi se taisi olla. Siinä kilpailtiin siitä, ketkä pääsevät farmilaisiksi. Aina kun joku valittiin, hän sai puukon palkkioksi. Kiinnitti huomiota, kun Taina Ojaniemi (ent. Uppa, ent. keihäänheittäjä) sai puukon, kuinka hän vastaanotti puukon ja niiasi. Niin ... tytöt niiaavat ja pojat pokkaavat. Eikös vain? Tuo niiaus, jos joku sitä yleensäkään tekee, on yhä vanhoissa kuoseissaan. Polvet siinä hieman notkahtavat. Entäs pokkaus? Siinähän oikea jalka heilautettiin sivulle ja kopsautettiin sitten kiinni vasempaan ja samalla kumarrettiin. Vieläkö näitä tapoja opetetaan koulussa? Nyt kun asia tuli mieleen, pitääpä alkaa vasiten seuraamaan telkkarista aina, kun niiaus tai pokkaus kuuluisi asiaan. Vai onkohan jollakin ajankohtaista tietoa asiasta?

Iltapäivän mittaan sateli hieman lunta. Onneksi vain hieman. Saisi pitääkin nyt viikon poutaa, kun alkamassa on talonmiesvuoro. Illalla meni myös aika lauhaksi. 0-keliin asti. Huomiselle tiedossa pakastuvaa, mutta sen jälkeen taas aika lauhaa. Luntakin, valitettavasti!

Lauantai, 12.2.2022

Keskiviikkoiltainen heittoni pakkasennusteesta osoittautui todeksi. Meltosjärvessä lähenneltiin -30 asteen lukemaa, mutta se jäi kuitenkin pientä vaille. Meillä Tarranlinnassa -24,8 astetta. Eli ihan kylmää. Oli onneksi teeveen aamuohjelmistossa hiihtoja Pekingin isoista kisoista, joten ulos emme olleet heti innolla menossakaan.

Naisten viestissä jäimme puolen sekunnin päähän mitalista. Harmittaahan se. On spekuloitu väärästä hiihtojärjestyksestä. Miksi  parhaat perinteisen taitajamme hiihtivät vapaan osuudet? Hyvä kysymys. Itsekin ihmettelin tuota ennen kisaa. Mutta onko niin, että Kerttu ja Krista ovat tällä hetkellä myös parhaitamme vapaalla? Pulmaa kerrakseen. Hiihto on nyt hiihdetty joten pulinat pois. Jälkikäteen niitä (meitä) viisaita on aina.

Ampumahiihdossa meni luodit liiaksi ohi taulun. Katsoin siinä ohessa aurinkosähkön säätölaiteita ja havaitsin, että paneeli varasi pienen hetken. Akkuihin virtaa meni vain tiran verran, mutta nyt merkki on saatu ja jatkossa tilanne alkaa paranemaan.

Illalla haettiin puita yksi peruskopallinen + pikkukori. Nyt lastasin ahkioon neljä tyhjää koppaa + sen pikkukopan. Hinasin ahkion puuhuoneen ovelle. Täytin kopat. Yhteen paksuhkoja takkapuita. Yhteen pienimpiä puita kamiinaa parten. Sitä aloitussatsia varten. Muut puut sitä väliltä. Vedin puut mökille kahtena eri reissuna. Yhteen ahkiolliseen eivät olisi mahtuneet. Ja nytkin sai varoa, ettei puukuorma aja alamäessä päälle. On erinomainen asia, että puukoreja on runsaasti. Ei tarvitse olla jatkuvasti hakemassa puukopallista. Säässä kuin säässä.

Eilinen linkous jäi sen verran vajavaiseksi, että tällekin päivälle riitti sitä puuhaa. Mutta vain hetkeksi. Ohjasin lingon laavulle ja tein siellä ne lumityöt, jotka yleensäkin siellä teen. Sielläkin, kuten mökinkin luona, on katolta mätkähtänyttä lunta. Kasat ovat kovia. Hoitelen ne pois vasta kunnon kevätlämpimien tultua.

Ajelin vielä joitakin polkujani kelkalla. Aika kylmä keli koko päivän. Liki -20 astetta lämpimimmillään. Kelkkahommassa meinasi kylmä päästä ytimiin. Ehkä luihinkin. Linkoillessa tuli kuitenkin lämmin. Vaikka linko tekee lumitöistä valtaosan, jää siinä äijällekin tehtävää. Kuntoilua parhaimmillaan. Siinä treeniä saa koko kroppa. Aivoja myöten.

Iltaa kohden alkoi jälleen pakastumaan. Meneekö yöllä -30 astetta rikki? Ennuste on -21 maksimissaan, mutta kun nyt, klo 18:30, oli jo sen verran! Ja pakkanen kiihtymässä. Yleensä emme laita takkaan tulta lainkaan toisena iltana. Tein nyt poikkeuksen. Lämmintä riittää nyt aamuun, vaikka tällä kertaa puuta ei poltetakaan kuin hieman.

Perjantai, 11.2.2022

Syötiin aamupala ennen kuin miehet alkoivat hiihtonsa Kiinassa. Kävin myös laittamassa auton lämmitykseen. Paksussa kuurassa olivat lasit. Iivosta oli tehty  ehdoton ykkössuosikki tämänpäiväiseen kisaan.  Ulkomaita myöten lyötiin paineita niskaan. Mutta Iivo kesti ja voitti. Mahtava juttu!

Syötiin melko aikainen lounas. Kello 11:00 jo lähdettiin tien päälle. Mökillä 1,5 tuntia myöhemmin. Tarrantie tohmeroinen ajettava. Aura kävi viikko sitten ja sen jälkeen lunta oli satanut 5-10 senttiä. Paikoin vanha auraus ei ollut mennyt aivan pohjia myöten. Siksi rattia sai hieman pyöritellä tiukkaan tahtiin. Viime viikonloppuna ei käyty ja pihalla olikin mukavasti lunta. 15 - 20 senttiä. Linkoushommissa meni puoli viiteen. Huomiselle jäi vielä lumityötä. Nyt avasin myös keinun edustaa samoin kuin grillin ympäristöä. Ajoin sitten kelkalla ennen pimeää reitit järvelle. Pyöräytin myös Tarran rannassa. En huomannut, että olisi vesi noussut kelkan jälkeen.

Tuli sitten muillekin mökeille lumen luojia ja klapien polttajia. Kelkkakuskeja myös. Onhan se niin, että jos ei koko talvena käy, on sitten kevättalvella edessä ankarat lumityöt. Toisaalta tuntuu niitä lumihommia piisaavan, vaikka kävisi taajempaankin.

Kuuden maissa yläkerrassa +6 astetta. Alhaalla parikymmentä. Kyllä se kymmeneen mennessä tasottuu jo hyvinkin. Yläkerta alkaa lämpenemään kunnolla siinä vaiheessa, kun piippu on sulanut ja kädellä tunnustellen se alkaa selvästi tuntumaan lämpimältä. Kohta se sitten alkaa jo säteilemään lämmintä ja peli on silloin voitettu!

Torstai, 10.2.2022

Telkkari oli auki jo ennen aamuyhdeksää. Ykdeksältä alkoikin sitten se jännittävä naisten kymppi. Onnea Kerttu ja onnea Krista. Alkuun tuntui hieman katkeralta, kun Kerttu hävisi kullan niin niukasti. Mutta kun tulikin kaksi mitalia ja pronssi niukimmalla mahdollisella erolla, ei tuntunut enää pahalta yhtään.

Lätkäpeli meni vanhaan tapaan. Ei riemusta voida kiljua, mutta voitto tuli kuitenkin. Kovat ottelut ovat edessä. Parannettavaa vielä on paljon.

Rakentelin aamupäivällä ja pitkin päivää sopivanmuotoisia taulukoita, jotka sitten toimitan aikanaan terveyskeskukseen. Varmaankin ensi viikolla sen teen. Verenpainetaulukot ovat selviä tapauksia. Arvotkin omasta mielestäni tosi hyviä. Verensokeritkin näyttävät seuraavan tietynlaista kaavaa. Ja eilinen yli 2-kymppinen lukema lienee virhelukema. Tai sitten  se johtuu shokkivaikutuksesta, kun äärimmäisen  paaston jälkeen keho saikin äkkiä energiaa.

Kauppapäivä. Asiaa tälläkin kertaa vain peruspuotiin. Helppo kauppakierros siis. Huomenna lähdemme mökille. Ollaan mietitty, että katsottaisiin Iivon hiihto kotona. Ehkä syötäisiinkin vielä kotosalla. Mentäisin vasta sitten mökille. Katsotaan huomenna, mille alamme.

Keskiviikko, 9.2.2022

Aamusella mittarissa kotona -12 astetta. Netin mukaan Kemi-Tornio -seutu oli ainoa alue Suomessa, jossa oli 2-numeroisia pakkaslukemia. Illan lumisade oli kasvattanut lumipetettä muutamalla sentillä. Tornioon rekisteröityi kuitenkin vain yksi lisäsentti.

Lumityöt hoituivat aika kevyesti. Aino hoiteli takapihan terassin. Viimeistelin vain sitten loput hötylumet katuharjalla. Etupihan ovisyvennus hoitui pelkällä harjalla. Myöhemmin kolasin autopaikkani. Muutama kolallinen, eli lumihommat tälle päivälle eivät terveyttä horjuttaneet.

Sain eilen Tornion terveyskeskuksesta kirjeen, jota ehdinkin viikon verran jo odottelemaan. Kannasta olin lukenut, että sellainen oli tulollaan. Kannassa oli maininta, että saan kirjeen matkassa lomakkeet ja ohjeet verenpaineen ja verensokerin mittausta varten. Paineita olen jo viikon ajan tilastoinut. Sokeria pitäisi testata itse asiassa 7 kertaa vuorokaudessa. Ennen ruokailuja ja ruokailujen jälkeen. Lisäksi illalla ennen nukkumaan menoa. Tuossa tulee vain sellainen ongelma, että pitäisi lisätä ruokailukertoja. Ei meillä ole tapana syödä ns. päivällistä. Eikä illallistakaan. Aamiainen on aamulla ja lounas päivällä. Sen jälkeen omaan tahtiin jotakin, jos siltä tuntuu. Ja ainahan se tuntuu.

Meinasin sitten ennen lounasta mittailla sokerit, kun joskus puolitoista vuotta sitten ostin mittarinkin sitä varten. Patterit olivat kuitenkin sipanneet. Onneksi laatikon perukoilta löytyi kuitenkin uudet. Niissä ei ollut virtaa senkään vertaa. Jäi siis mittaamatta. Syötiin ns. lounas ja katsottiin Herolan hiihtoa. Sitten lähdinkin Motonettiin. Kännykkämuistiossa oli muutakin sieltä noudettavaa ja sain hoidettua kaikki tämänkertaiset asiani. Paluumatkalla tankilla. On se vain nyt polttoaine kallista! Ysivitonenkin sentin kymmenystä vaille kaksi euroa. Ysikasi pitkälti kolmatta euroa.

Ruokailusta oli mennyt pari tuntia ja vaihdoin patterit mittariin. Testasin sokerit. Olen aika makea tyyppi. Jos parin viikon takaiset verikokeet olisivat olleet huonot, olisin ihan tosissaan huolissani. Nyt kotimittari näytti yli kolminkertaista lukemaa labrakokeisiin verrattuna. Kakkosella alkavaa! Pitääpä nyt alkaa seuraaminen ihan tosissaan. Iltaseitsemältä lukema oli pudonnut 12,3 yksikköä. Iltamyöhään arvo taas hieman korkeampi, mutta en ole huolissani. Olin jonkunlaista iltapalaa kuitenkin syönyt.

Viikonlopulle ollaan suunniteltu mökkireissua. Sopivasti molemmiksi öiksi on ennustettu 15 - 20 asteen pakkasia. Eli pitänee varautua 25, jopa 30 asteen pakkasiin. Vahingosta viisastuneina. Pitää suunnitella kisaohjelmien mukaan hieman ajankäyttöä. Pitääkö joitakin suomalaislajeja jättää katsomatta? Pääosin kisalähetykset tulevat aamulla ja keskipäivällä. Aikaa jää ulkohommiin, jos/kun niihin on mielitekoa.

Tiistai, 8.2.2022

Kun Kemiin oli aikavaraus kellonajalle 12:05, ehti aamulla hyvin valmistamaan itsensä päivän koitokseen. En nyt tällä kertaa kerrokaan, moneltako oli aamupala ja mitä oli lounaaksi. Kun niitä ei ollut. Edellinen syönti kun oli eilinen aamupala.

Kyllähän se hiukan tutisutti. Kävin kuitenkin lumitöissä. Takapihalla lunta kolmisen senttiä. Etupihalla ovikatoksessa pari milliä. Järjestelin hieman arkkupakastinta. Paremmin löytyy taas kamppeet. Meinasin laittaa auton lämmitykseen. Oli kuitenkin putsattava sekä auto, että autopaikka lumesta. Siirsin auton syrjemmäs ja palautin sen paikalleen lumihommien jälkeen.

Kävin suihkussa. Ehdin katsomaan osan sprinteistä ja ampumahiihdoista. Matkalla Kemiin kuuntelin radiosta lisää. Kemissä odotustilassa telkkari auki ja siellä lisää kisoja. Ruotsille jo ties kuinka mones mitali. Paluumatkalla Tornioon lisää olympialaisia radio puheelta. Ja kotona sprinttifinaalit. Oikeastaan näinkin kaiken oleellisen tuohon mennessä tapahtuneen. Ylimääräisenä vielä Ruotsin curling-pronssipelin.

Kemi-reissun jälkeen puraisin puurot. Kevyet sellaiset. Take it easy, oli ohje. Lumityökieltokin voimassa. Loppuviikon, viikonloppuna taas vapaa myllertämään. Pradaxa-kielto pariksi päiväksi.

Iltapäivällä naisilla vastassa venäjä. Ainolla vastaan asettui pelimuorit. Jäällä ikävuosisumma kutakuinkin sama, kuin pelipäydän ääressä. Pöydän ääressä ei kuitenkaan erätaukoja tarvittu. Eikä tuomari viheltänyt ketään jäähylle. Olisikohan joskus sekin paikallaan? Eipä kai. Suomen naiset olivat tänään voitokkaita molemmissa pelipaikoissa. Hyvä tytöt!

Tuntuu nyt siltä, kuin hetken henkisen paikallaan junnaamisen jälkeen olisi taas väylä auki tulevaan. Säätilaennusteetkin ovat sillä mallilla, että näköpiirissä ei tällä hetkellä ole kovia pakkasia eikä toisaalta valtavia lumimääriä. Toisaalta olen oppinut senkin, että ennusteisiin ei ole liiaksi luottaminen. Ainakaan kahta seuraavaa päivää kauemmas. Oloneuvoksena olemisessa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei tarvitse suunnitella tulevia tekemisiään tietyiksi viikonlopuiksi tai lomien ajaksi. Kaikki päivät ovat vapaapäiviä.

Iltasella sateli lunta. Ei paljoa, olisikohan viittäkään senttiä. En alkanut vielä illalla lumitöihin. Aamulla vasta. Lunta on niin vähän, että lumityökiellon voin unohtaa. Hiljakseen kunhan vain kolailen. Takapihan lapiohommassa saa kuitenkin varoa.

Maanantai, 7.2.2022

Ei kuitenkaan sitä kymmensenttistä lumikertymää tullutkaan. Ei ihan kai puoltakaan. Tuli siis kuitenkin sen verran, että oli parempi pistäytyä sekä etu- että takapihalla hoitamassa lumet pois päiväjärjestyksestä. Takapihan puolella menikin ilma sen verran lauhaksi, että lumen pinta alkoi kostumaan. Kotimittarissa muutama kymmenys plussaa. Oli siksikin hyvä käydä lumihommissa aamukylmäsen aikaan.

Tänäänkin paljon kiinnostavaa olympia-ohjelmaa. Kaikkea mielenkiintoista ei teeveestä nähty. Jotenkin käsittämätöntä naisten jääkiekossa tuo maskien käyttö. Miten sitä pystyy hengästyneenä edes pelaamaan? Kun itse maskin kanssa käy kaupassa, on kaupasta poistumisen jälkeen autossa jo kiire ottaa maski pois, jotta saisi kunnolla hengitettyä.

Toinen farssi nähtiin mäkihypyssä. Siinä useammankin hyppääjän puvussa oli kasvuvaraa ja kohtalona oli hylkäys. Joukkuekisassa yhden hypyn hylkäys on katastrofi. Vaikutus kun kohdistuu koko joukkueeseen. Tuollaisia pukuhylkäyksiä ei saisi missään nimessä tulla. Onkohan puvun sopivuudesta vastuussa hyppääjä vai joukkueen huolto/johto?

Sitten tuli naisten jääkiekkoa. Siitä ei ole juurikaan mitään hyvää kerrottavaa. Saattaakin olla, että joukkueen ongelmat ovat paljon syvemmällä, mitä julkisuuteen on kerrottu. Erikoinen jatkopelisysteemi voi vielä pelastaa Suomen. Mutta on jotakin muutakin merkittävää tapahduttava.

Huomenna on Kemin reissu ja jäävät sprintit ja ampumahiihdot sitten näkemättä. Jo tänään olen joutunut valmistautumaan huomiseen. Paska homma, etten sanoisi. Ihopoliltakin sitten soitettiin. Maksan Poks-arvo on yhä kohollaan. Se pyörii siinä 60:n ja 70:n välissä. Viitearvon yläräjä on 50. Joitakin vuosia sitten tuota ylärajaa pudotettiin viiteenkymppiin. Se oli silloin 70. Sen aikaisilla viitearvoilla minulla ei olisi mitään hätää!

Sunnuntai, 6.2.2022

Oli ihan mukava vaihteeksi todeta, ettei ole lumityöt ulkona odottamassa. Ei sillä, että se homma olisi niin vastenmielistä. Vaan siksi, että voi eri tavalla jaksottaa päivän ohjelmaa, kun ei ole kolaus pakkopullana odottamassa.

Emme nousseet aamuyöllä teeveen ääreen. Eipä Suomelle silloin huippuhetkiä kertynytkään. Pettymystä pelkästään. Tai miten sen ottaa ... oliko niitä oikeastaan odotuksiakaan. Mutta sitten aamupäivällä yhdistelmäkilpailussa Iivo yllätti. Pronssia! Perttu seitsemäs. Aika kovat suoritukset molemmilta.

Suorissa lähetyksissä hetken taukoakin välillä. Tai vähintäänkin menossa lajeja, jotka eivät niin kiinnostaneet. Kun ei ollut pihätöitä, polkaisin hetken pyörää. Ja sitten suihkuun. Laitoin pyykitkin sitten pyörimään. Antti-pojan sijoittuminen 12:ksi oli melko kova juttu. Muutaman viime vuoden aikana on suomalaisilla ollut jopa vaikeuksia päästä cup-kisoihin mukaan. 50 urheilijan joukkoon! Hieno suoritus tämä tämänpäiväinen.

Katsoin parhaaksi iltapäivällä käydä kaupassa. Varotoimenpiteenä. En ollut suunnitelmissani ihan täysillä ajatellut viikonlopun ja alkuviikon juttujani. Olisin tietenkin pärjäillyt ilman kauppareissuakin. Eihän sieltä kassin pohjalle juuri mitään kertynyt. Käyty nyt sitten on ja sillä hyvä.

Illan jo edettyä aika pitkälle, alkoi uusi lumisade. Yön ja huomisen aikana saattaa sadella lunta kymmenisen senttiä. Veikkaan, että tällä kertaa muuan sentti siitä jää nyt myös Torppiin saaliiksi. Tuuli nimittäin on vain 5m/s ja suunta idästä. Maanantaille siis heikkoa lumisadetta. Loppuviikko poutaisempaa. Ja kohtalaisen heikkoa pakkastakin. Mukavaa talvisäätä siis.

Lauantai, 5.2.2022

Seitsemään mennessä lunta oli satanut lisää  9,2 cm. Eli yksittäisistä tunneista laskien lunta olisi tullut yli 25 senttiä tämän pyryn aikana. Meltosjärvessä kuitenkin alta kymmenen sentin. Torppi Official ilmoittaa, että lumen pinta on laskenut pyryn aikana 34 sentistä 30 senttiin. Se on näitä Torpin erikoisuuksia. Kovalla tuulella lumi joskus lähtee kokonaan ja lumimittarit näyttävät nollaakin. Tuo Tornion lukema on Suomen alhaisimpia. Niukemmin lunta olisi Ilmatieteenlaitoksen mukaan vain lounaisrannikolla ja Ahvenanmaalla. Kun katsoo ikkunasta ulos, huomaa, että tilanne ei ole sellainen. Käväisin etupihalla sen verran, että sain oven edustan auki. Takapihalle edelleen tuprutti jonkun verran lunta. Lapioin siihen pienen aukon. Jospa sitä silloin-tällöin sitä laajentaisin.

Tuli heti siinä aamusta avattua televisio. Ruotsi kurlasi voittoon Sveitsistä. Suomen kiekkonaiset jäivät kanadalaisten jalkoihin. Jännä asia, kun kakkoskanavalla oli curling menossa, tuli ruutuun ilmoitus, että radiossa Yle puheella on lätkäpeli. Ei voitu Ylen kanavilla ilmoittaa, että se näkyy myös kanavalle Vitonen. Kilpailu on raadollista. Naisten yhdistelmäkisa meni ihan ok. Vaikea siitä oli mitään parempaa odottaa.

Suomalaisia oli vielä pitkin päivää tulessa. Oli jatkoon menijöitäkin. Finaaleita myöhemmin. Tämän päivän finaaleissa ei menestystä. Aina ei oikein kaikkea urheilua jaksanut katsoa. Naisten mäkihypyn aikana käväisinkin putsaamassa autopaikkani. Aika reippaasti oli autojen väliin lunta kasaantunut. Kovan tuulen vuoksi oli myös täysin paljaita paikkoja parkkipaikallakin.

Ruuaksi valikoitui tänään helppo valmisruoka. Iltapäiväkahville löytyi vielä leipomiani kierteitä. Huomisellekin kaivoin jo hollille huomiseen sopivat eväshommat. Olin vähän kertaansa lapioinut takapihan terassia. Ennen pimeää vielä viimeiset lapiolliset. Päivä on ollut likimain poutainen, mutta ilmassa on kuitenkin ollut hieman lumipölinää.

Perjantai, 4.2.2022

Torniossa aamulla -17, Meltosjärvessä aamuyöllä -25, aamulla n. -18. Siitä sitten vähitellen hivuttauduttiin lämpimään suuntaan. Ei kuitenkaan plussalle. Klo 15 Torniossa -11, Meltosjärvessä -12. Merkittävää kuitenkin oli sade. Se alkoi heikkona jo aamupäivän puolella. Iltapäivällä pyry oli jo melkoinen. Ja ajattipa sitä luntakin.

Aamupalan jälkeen käytiin kauppareissu. Toiveissa pärjäillä tämän reissun turvin jonnekin ensi viikon puoleen väliin. Voi onnistua ja jos ei onnistu, onhan meillä kaupat likellä. Ostosten loppusumma oli yllättävän kevyt. Kassit olivat kuitenkin melko raskaat. Maitoa ainakin taisi tulla juotavaksi asti!

Syötiin muikut ja veneperunat. Olipas taas hyvää. Kyllästyyköhän tuollaiseen milloinkaan? Iltapäivällä katsottiin joku tallennus. Sitten vain katsottiin lasista, kun ulkona pyrytti. Ja pyrytti. Tuulen suunta oli jostakin kaakon puolesta ja meillä se tarkoittaa sitä, että takapihalle ajattaa katolta kaiken satavan lumen. Ja saattaa se irrottaa sieltä ylhäältä ainakin pehmeämmät lumet. Etupihan puolella lumi tukkii sisäänkäynnin. Mökillä kertymä on varmaankin vähäisempää. Voimakas tuuli kuitenkin kuitenkin ajattaa lunta. Tällä tuulella pihalle saattaa kertyä kunnon vallit. Ja tiet tukkeentuvat. Auraus auttaa vain hetkeksi. Tunnin kuluttua voi olla niin, että auran käyntiä ei enää erota. Toivottavasti kukaan ei ole jäänyt jumiin. Yllätyksenä myrsky ei tullut. Kyllähän tästä on varoiteltu. Minäkin.

Odottelin melkein yhdeksään asti lumihommien kanssa. Olin kerran käynyt etupihalla valoisan aikana putsaamassa oven edustaa. Nyt aloitin takapihalta. Tutkakuvat näyttivät, että kohta sade olisi loppu. Tuuli oli kova ja irtolunta lentelisi varmaan niin pitkään, kunnes tuuli lientyisi. Ja olihan sitä vielä pilven malliakin, kun pienehkö pilvialue vielä päätti seurata isoveljeään. Takapihalla oli lapioitavaa. Osin se oli aika tiukkaa, tuulen pieksemää lunta. Osin hieman pehmoisempaa. Virallisesti Torniossa oli siihen mennessä oli satanut 16,4 senttiä lunta. Olihan sitä takapihalla kuitenkin paljon paksummin. Käväisin vielä etupihallakin. Pakkasta enää viisi astetta. Ovea vasten oli ajattanut melkoisen kinoksen. Lähti se kuitenkin työntämällä ja pääsin ulkopuolelle. Kone oli käväissyt puskemassa pääväylät. Huomenna sitten paremmin. Heikko sade ja navakka tuuli jatkui kuitenkin. Huomiselle piisaa puuhaa. Ennusteen mukaan heikkoa pyryä riittää koko päiväksi.

Myöhäisillassa telkkarista vanha länkkäri. Vuodelta 1948. Olihan siinä samoja piirteitä, kuin ikivanhoissa kotimaisissakin elokuvissa. Pitää vain ottaa huumorilla. Elokuvassa näyttytyi myös suuri päällikkö Geronimo. Ja sadoittain Apasseja. Tuli mieleen Shadowsin kappale Apache. Tosi hyvää rautalankaa, mutta parempi on tämä Geronimo!

Torstai, 3.2.2022

Vaikea uskoa, mutta aamulla lumisade-ennuste on eilistäkin vielä viisi senttiä paksumpi. Kyllähän siitä takuuvarmasti ainakin osa toteutuu, vaikka kuinka menisi pieleen. Pakkasta Torniossa aamulla parikymmentä. Järvikylillä noin -12 asteen lukemia. Suomen kylmyyspiste Vaalassa Oulujärven länsirannalla, noin -30 astetta. Näillä tiedoilla tehtiin sitten jo päätöskin: mökille ei nyt mennä. Toinenkin asia ratkesi samalla: tänään ei tarvi käydä kaupassa. Tiistain ostokseni riittävät ainakin huomiseen. On  vaikea uskoa tuollaisiin lumimääriin. On kuitenkin vapauttavaa tehdä lopullinen päätös ajoissa. Oli keli sitten huomenna illalla mikä tahansa.

Kun illemmalla pelimuorit olivat tulossa viikkokokoukseensa, hoideltiin kevyet siivoukset pois alta. Imuroin jopa yläkerrankin, vaikkei muorikööri siellä kuljekaan. Syötiin keitot ja katseltiin teeveestä curlingia ja kumpareita. Jälkimmäinen muuten mukava laji, mutta siivoaisivat ne lumikasat siitä rinteestä muualle. Ne ovat vai laskijoiden tiellä. Curling on erittäin mielenkiintoinen laji seurata. Siinä pystyy itsekin osallistumaan peliin miettimällä, miten itse yrittäisi tuupata kiveä, jotta siitä olisi omalle joukkueelle eniten hyötyä.

Kolmen jälkeen käänsin kanavaa. Naisten lätkää ja Suomelle vastaan luisteli USA. Alusta lähtien peli oli selvä. On yhä niin, että on vain kaksi suosikkia. Naisten jääkiekossa pelinaiset ovat Atlantin takaa. Toivottavasti taistellaan edes pronssimitaleista! Pöydän ääressä pelinaiset eivät olleet kiinnostuneita Atlantin takaisista, eivätkä Kiinankaan tapahtumista.

Vähitellen koronan vuoksi määrätyt rajoitukset ovat poistumassa. Aika näyttää, onko koko pandemia jo ohi rokotusten ansiosta. Pieniä merkkejä sellaiseen on. Omikron on valta-asemassa koronamaailmassa. Sen aiheuttama sairastuminen on paljon lievempää, kuin perusviruksen aiheuttama. Sen näkee vaikka siitä, että tehohoidon tarve on pienentynyt alle puoleen, vaikka tautitartuntoja onkin yhä paljon.

Pitää silti muistaa, että tauti voi yhä olla vakava. Se voi johtaa kuolemaankin. Rokotus ei takaa sitä, että et sairastu koronaan. Rokotuksen saaneet kuitenkin sairastuvat harvoin taudin vakavaan muotoon. Vielä harvemmin kuolevat. Rokottamattomilla tilanne on toinen. Yksi asia taudin hiipumisessa on hyvä. Loppuu se rokotusvastaisten disinformaatio ja muiden pelottelu. On takuulla pienempi haitta kärsiä mahdollisista sivuvaikutuksistakin, kuin kuolla. Se on pieni hinta suojasta. Tarkastellaanpa seuraavia lukuja maailmanlaajuisesti: Rokotettujen määrä, sairastuneiden määrä, tautiin kuolleiden määrä. Sitten viime aikojen tilastoista se, kuinka monta prosenttia kuolleista on rokottamattomia ja kuinka monta prosenttia rokotettuja? Lisäksi yksi vertailuluku: kuinka moni on kuollut johtuen rokotteesta? Pitäisi tyhmemmänkin huomata, miksi kannattaa ottaa se rokotus!

Vaikuttaa siltä, kuin Putinin ja Lavrovin puheet olisivat alkaneet muuttua sovinnollisemmiksi. Sotaa ei välttämättä tulekaan. Putin voisi hyväntahdon eleenä palauttaa Krimin Ukrainalle. 8 vuotta sittenhän Putin miehitti sen. Kun on hieman valikoiva muisti, saa kaiken näyttämään siltä, kun olisi itse aina oikeassa. Ja kuinkahan kauas historiaan pitäisi mennä, ettei kellään olisi enää minkäänlaisia aluevaatimuksia sitä edeltävän ajan tapahtumien perusteella?

Tänään tosi kylmä päivä. Aamukylmän jälkeen Torniossa lauhtui -17 asteeseen. Illalla taas pakastui. Meltosjärvessä aamuyöllä -12. Illalla jo -27. Kun huomenissa alkaa lauhtumaan, voi lämmetä siis liki 30 astetta kerralla. No, lauantaiksi kuitenkin!

Keskiviikko, 2.2.2022

On jo keskiviikko. Ylihuomenna olisi perjantai ja mökillemenopäivä. Ellei sitten ... Kun nyt katselin ennusteita, oli lumimäärät vain kasvaneet. Puhutaan jo yli 35 sentin kertymästä perjantai-aamun ja lauantai-aamun välisenä aikana. Lisäksi kova kaakkoistuuli. Vaikka tuosta toteutuisi vain puolet, olisi sekin liikaa.

Olin eilen paistanut jauhelihaa tulevia tarpeita varten. Tänään olivat ensimmäiset tarpeet kehissä. Tilauksessa murukeitto, kahden päivän annos. Pilkoin parit porkkanat kattilaan. Vähäinen määrä voita mukaan ja suoritin esikypsennyksen. Kuorin muutaman potun. Viisi isoa puikkopottua riitti aivan mainiosti. Pilkoin perunat ja lisäsin kattilaan porkkanoiden seuraksi. Vettä niin paljon, että perunat juuri peittyivät. Yksi lihaliemikuutio ja jääkaapista eilen paistamaani jauhelihaa 200 gramman rasiallinen. Jauhelihassa valmiina perusmausteet. Meni tuntinen ja tuli aika valmistaa ruoka. Levy päälle, lisäsin hieman vettä. Kun soppa alkoi porisemaan, lisäsin pienet määrät nokkosta, basilikaa ja pinaattia. Omia kuivatuksia kaikki. Murukeitto on suosikkiruokiamme. Maistuu, vaikkei olisi nälkäkään. Tällä kertaa keitto ei ollut aivan entisensä. Jostakin kumman syystä se oli entistäkin parempaa. En ole koskaan aiemmin käyttänyt omista kuivaamistani muuta kuin nokkosta näissä keitoissa. En tiedä tuliko noista ryydeistä paremmat aromit. Mene ja tiedä!

Iltapäivällä tein mielenkiintoisen testin. Tein ohukaistaikinan gluteenittomista jauhoista ja kauraryyneistä. Tein vihannesmössön erivärisistä paprikoista, sipulista ja juustosta. Kananmuna seuraksi. Kaadoin paistinpannuun taikinaa ja levittelin mössöä päälle. Sitten uusi kerros taikinaa. Rauhallista haudutusta kannen alla. Paistoksen kääntäminen ja paisto nurjaltakin puolelta. Tuli kolme paksuhkoa kasvisräiskälettä. Leikoin kunkin lätyn kuuteen osaan ja laitoin uunipellille. Kinkkimurua ja juustoraastetta vieä päälle ja uuniin. Ihan ok kokeilu. Hyväähän se oli, mutta tekisinkö sittenkään uudestaan?

Kohta vuorokausi vaihtuu. Sääennuste lupaa edelleenkin sankkaa pyryä perjantaista lauantaihin. Yhtään ei ole ennuste lieventynyt. Aika varmoilla puheilla onkin jo se, ettemme lumen keskelle lähde. Auraajalla on paljon pikkuteitä hoidettavana. Kukaan ei pysty arvioimaan, milloin on Tarrantien vuoro. Ja jos pyry on jatkuvaa ja runsasta, ei tie pysy kauaa auki. Lauantaina on sitäpaitsi jo monia suomalaislajejakin kisateeveessä. Lunta on luvassa yhtälailla Tornioonkin. Kolattavaa riittää täälläkin. Pitää tehdä huomenna kauppareissu. Pärjätään taas alkuviikkoon asti.

Tiistai, 1.2.2022

Ollaan siirrytty jo helmikuun puolelle. Ja talvi jatkuu. Yö oli kylmä. Ja päivä sen perään oli kylmä. Aamulla siinä välissä oli myöskin kylmää. Talven pakkasennätyksiä ei ehkä tullut, mutta ei paljon muutenkaan.

Käväisin postilaatikolla. Samalla laitoin auton töpökkään. Kohta aamupalan jälkeen sitten liikenteeseen. Sain pari minuuttia istua autossa. Sitten tuulilasin sulatus oli toiminut ja näkökenttä etusuuntaan aukesi. Kaupassa aika hiljaista. Jälleen oli ostoslistallani viikottaisia perusjuttuja enimmäkseen. Suunnitelmissani oli kuitenkin tälle viikolle taas jotakin uuttakin. Ne vaativat omat huomionsa. Kassalla pitkä jono edessäni. Vain yksi kassa auki. Sitten tuli ilmoitus, että toinen kassa aukeaisi. Jonon häntä eli meikäläinen oli hyllyjen välissä, joten en päässyt ryntäämään auenneelle kassalle ekana. Sen teki kuitenkin edessäni ollut rouvashenkilö. Minä sitten kakkosruutuun. Katsoin sitten, kun edessäni alkoi ostoskärrystä purkautumaan hihnalle ostoksia solkenaan. Kärry oli kukkuroillaan kampetta ja ajattelin, että taisin tähän jonoon tulla ihan turhaan. Menin takaisin alkuperäiseen jonoon, kun uusia asiakkaita ei siihen ollut vielä tullut. Heiluin siinä kahden vaiheilla, kummalleko kassalle päätyisin. Lopulta toisen kassan hihna alkoi olla pientä vaille tyhjä ja menin takaisin sinne. Rouva sai maksettua ostoksensa. Kesti jonkun aikaa, ennen kuin minun ostoksilleni alkoi olla tilaa. Pöydän keskellähän on sellainen jakaja, joka liukuu kohti toista reunaa, kun ostoksia tulee paljon hihnalta. Pikkuhiljaa rouva sai kampetta niin moneen kassiin, että kaistan jakaja alkoi siirtymään ja minunkin ostokseni alkoivat mennä perille.

Kotona Aino oli kuorinut potut ja porkkanat. Pilkkonut kuhat. Suunnitelmissa keltainen kalakeitto. Nam! Ei kauaa sitten mennyt, kun keitto olikin jo syötävillä. Aino muutti matkan varrella suunnitelmaa ja valmistumassa oli lopulta valkoinen kalakeitto. Kauhoimme mukavat lautaselliset ruskeaa kalakeittoa. Sattuuhan sitä ... paremmissakin perheissä! Hyvää oli, ei värillä väliä. Nam!

Avasin Omakannan katsoakseni, onko eilisistä verikokeista mitään mainintaa. Ihopolin turvakokeista ei ollut mitään tietoa. Sillä ei ole uutisarvoa. Ihopoli ei laita tietoja näkösälle. Pakko soittaa, jos haluat tietää veriarvoista tarkemmin. Kyllä sieltä tietenkin soitto tulisi, jos maksan Poks-arvo olisi noussut. Olisi kuitenkin ihan kiva tietää, missä mennään.

Diebetespuolen hoitaja oli kuitenkin ollut tiitteränä. Verikokeiden tulokset olivat siinä, missä niiden pitikin olla. Tutkailin niitä hetken ja ymmärtääkseni ne eivät olleet heikentyneet. Wau ... uskomatonta, mutta totta. Toisesta paikasta löytyi tekstiäkin. Minulle tulee ohjeet kirjeessä verenpaineseurantaan. Ja lääkäri tutkailee sitten ainakin numerotiedot verestä ja paineista. Kutsuuko vastaanotolle vai mennäänkö vanhoilla ohjeilla. Sydäntä ei kuulemma ole kuunneltu aikoihin, joten voi olla, että tulee käynti syynissä.

Iltapäiväkahvit normaaliin aikaan. Kahvipullana eilisiä leipomuksiani. Omatunto ei kolkuttanut. Kokeista kun olin selvinnyt niin hyvin. Paistoin sitten aamupäivällä ostamani jauhelihat kypsiksi. Jaoin ne useampaan osaan ja vein jäähtymään. Huomenna jatkuu ... sais nähdä, mitä silloin tehdään.

Poljin kuntopyörällä pienen tovin. Viime aikoina kuntoilu on jäänyt vähille. Mitä nyt mökillä aina tulee puskettua ja punnerrettua. Luonnostaan tietenkin. Huippupakkaset laimentavat intoa ulkoiluun. Liikkua kuitenkin pitäisi. Vaaka näyttää melkoisia lukemia. Vartalo on muuttanut muotoaan. Se on nyt hieman sellainen,kuin olisin ollut kolmemetrinen. Ja sitten alettu painamaan pään suunnasta alaspäin jollakin prässillä. Ja kaikki se, mikä menee kasaan, tursuaa tuosta vyötärön paikkeilta. Hieman yli puolet tästä vartalosta on hiihtänyt mm. viisi Finlandiahiihtoa, a 75km. Sama osuus tästä moskasäkistä pyöräili aikoinaan 4900km vuodessa. Huhtikuun puolesta lokakuun puoleenväliin. Nuo ovat tietenkin mennyttä aikaa ja niihin ei enää pääse, vaikka mitä tekisi. Mutta ei haittaisi, jos vaikka saisi alkuun elopainon 2-numeroisille lukemille. Kova tavoite. En tuollaisenkaan usko, mutta jospa jotakin alkaisi tapahtumaan, kun oikein asioita alan sisäistämään!

Päivällä olin hieman huolissani, kun katsoin taas viikonlopun sääennusteita. Sää onneksi näyttäisi lauhtuvan, mutta sitä lunta on luvassa aika lailla. Jopa liikaa, että viitsisi lähteä? Illalla katsoin, onko ennuste muuttunut. Ja olihan se. Lunta luvassa nyt paljon enemmän. Puhutaan jo samoista määristä, kuin Valtterin etelään tuomista kinoksista. Jos tuollaisia määriä sataa, taidamme todellakin katsella lauantaina ja sunnuntaina pitkin päivää kotosalla Pekingin kisoja!

Maanantai, 31.1.2022

Aamulla en pitänyt ylös nousulla minkäänlaista kiirettä. Oli tulossa se verikoe ja en saanut syödä enkä juoda mitään. Joskus kysyin, että eikö saa edes vettä juoda? Ei kuulemma saa. Vesikin käynnistää jotakin toimintaa ja veriarvot sen myötä muuttuvat. Nousin kuitenkin puoli yhdeksän maissa. Pakkasta likemmäs 20 astetta. Meltosjärvessä 10 pykälää enemmän. Laitoinkin auton töpökkään.

Olin labrassa 10 minuuttia etuajassa, mutta vuoronumeroni oli jo taulussa. Marssin siis suoraan sisään. Odotussalissa istui melkoisesti sakkia. Lääkärille menossa. Tolokun murretta puhuva neito sai neulan heti suoneeni ja näyteputki toisensa perään täyttyi. Kumma, kun ei yksi putki piisaa. No, joissakin putkissa on jotakin ainetta valmiiksi tiettyjä testejä varten. Veri kai pitää laittaa heti tuoreeltaan tuohon aineeseen. Onneksi tarvittavat näyteannokset ovat mitättömän pieniä. Vaikka putkiloita tuli useita, ei niitä senttilitroja kuitenkaan montaa tainnut tulla. Oiskohan yhteen verilättyyn ainekset?

Tänään helppo ruuan laitto. Pakkasesta annos kana-riisiä. Oli kyllä hyvää. Pian voisi taas tehdä vastaavaa muutaman annoksen. Pientä vaihtelua saa valmisruuissakin olla. Illan suussa paistoin sitten  muutamanlaisia kierteitä. Ihan oli hyvä juttu, mutta kämppään tuli hieman käryä. Ovien aukominen ei kunnolla tuulettanut kämppää, kun ulkona tyyntä. Pakkasta 16-17 astetta.

Vilkaisin pakkaskarttaa ja tulevan viikon sääennustetta. Kahdeksalta illalla Tornion virallinen -15,9. Meltosjärvi -27. Siitä kauempana pohjoisessa yli -30 asteen lukemia laajasti. 2-3 asteella yli. Nyt pakkasta luvassa ainakin perjantaiaamuun asti. Tuleekohan mökille menosta mitään? Jos ei reipasta lauhtumista tule, ei mökille kyllä mennä!

Sunnuntai, 30.1.2022

Valtteria ei meillä näkynyt. Se jäi kurittamaan eteläisiä seutuja ja ulottuihan se hieman pohjoisemmaksikin. Torniossakin satoi hieman lunta, mutta olisikohan kertymää ollut aamulla viittäkään senttiä. Ei kai. Meltosjärveen riitti vain sentin lisäkerros. Paikoinhan etelämpänä lunta satoi 30 senttiä. Jopa ylikin. Ja kun tuuli on ollut kova, saattaa myrskyn jäljiltä olla melko muhkeita kinoksiakin. Lumisade jatkuu yhä etelässä. Taitaa kuitenkin yöksi hiipua ja lapiomiehet pääsevät viimeistelemään urakkansa. New Yorkissa tuiskuttanut lunta 60 cm. Paikoin luvassa metri lisää. Siellä talonmiehillä saattaakin tulla hiki.

Eilen tultiin illaksi kotiin. Oli aivan hyvä ratkaisu. Ainakin minulla oli suurin puhti jo menetetty perjantain punnerruksessa. Lauantaina lähtöpäätös tehtiin iltapäivällä, joten sillä ei enää ollut vaikutusta mökillä harrastettavaan liikuntaan. No sen verran, että Ainolla on vielä sunnuntaisinkin tapana tehdä pieni kävelylenkki. Kotona kuntopyörä kuitenkin on erittäin hyvä korvaava liikuntaväline. Sopivasti aina käsillä, eikä vaadi sen ihmeellisempiä valmistautumisia.

Pikkuhiljaa alkaa ne isot kisatkin. Pekingissä, ei Ukrainassa. (Toivottavasti.) Paikan päälle on jo mennyt paljon väkeä tutustumaan kaikkeen mahdolliseen. Kuinka paljon he saavat tutustua paikkoihin, onkin eri asia. Koronan vuoksi turvajärjestelyjen on oltava tiukat. Mutta kun paikalle ravaa satoja ja taas satoja urheilijoita ja saman verran tukijoukkoja, on selvää, että matkassa tulee koronaakin. Testeistä huolimatta. Testitkään kun eivät ole 100-prosenttisia. Vähän epäillyttää, saadaanko kisat vietyä läpi. Tuskin ainakaan kaikkia lajeja.

Tänään on ollut ihan oikea pakkaspäivä. No, kymmenkunta astetta kuitenkin. Ja illalla sitten pakkanen kiihtymässä. Poutaa luvassa torstaihin asti, mutta sitten perjantaina lunta ja lauhtuvaa. Ensi viikonloppuna aurinkokin viipyy tauvaalla jo seitsemän tunnin verran. Se on kuitenkin meillä mökillä liian alhaalla ja metsän takana, jotta se antaisi akkuihin virtaa. Mutta kuukauden kuluttua sekin on jo tapahtuva. Ja vähitellen alkaa auringon vaikutus tuntumaan myös lämpönä. Vaikka öisin pakkasta olisikin reippaasti, voi iltapäivisin olla parikymmentä astetta yötä lämpimämpää. Enemmänkin.

Huomenna kymmeneltä labra. Ihopolin turvakokeita. Muistelin viime käynniltä, että jonossa olisi joku toinenkin lähete. Tarkistin nyt Omakannasta, olisiko siellä jotakin tietoa. No olihan siellä. Diabeteshoitajan laittama lähetehän sieltä löytyi. Jassoo. Näytti olevan sokerit ja kolesterolit, eli syömättä on oltava. Aika vasta kymmeneltä, mutta kai jaksan. Ensi viikolle ei ollut aikaisia aikoja tarjolla. Olisin muuten muuttanut aikaa.

Illalla tuli katsottua Maria Wern -elokuva. Olisikohan ollut kolmas laatuaan vähän ajan sisään. Paras tähän mennessä, vaikka olikin pitkäveteinen alkuun. Kehitystä on tapahtunut.

Lauantai, 29.1.2022

Eivät ihan osuneet ennustukset kohdilleen. Ilmatieteenlaitos oli lähimpänä. Erehtyi vain 7 asteella. Forecan ja norjalaisen kolleegan ennusteet jäivät 10 astetta vajaiksi. Eli -25 meni aamuyöllä ja aamullakin rikki Meltosjärvessä. Tarran mittarit ovat mökin laidassa ja/tai liian korkealla, joten ne eivät pakkasilla näytä niin kylmiä lukemia kuin viralliset. -22 tavoitettiin kuitenkin. Ilman piti myös lauhtua jo aamupäivän puolella ihan reippaasti. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.

En pitänyt kummoisempaa kiirettä pihalle menon kanssa. Oli vieläkin alun kolmatta kymmenettä miinuksella kun lopulta lähdin noutamaan puita. Tyhjänä oli neljä koppaa. Olin yhden kopallisen hakenut illalla. Aino oli hakenut kaksi pientä kopallista. Yhteen koppaan yritin valikoida pienimpia klapeja. Sellaisia on hyvä polttaa silloin, kun halutaan kamiinan kuumentuvan nopeasti. Ja tosi kuumaksi. Hinasin kopat mökille ahkiolla. Kaksi reissua.

Tikkatien merkkaajat pistäytyivät porisemassa. Juotiin kahvitkin. Vettä on kuulemma jään päällä muutamin paikoin. Viikon takainen plussakeli ja sade kasteli hangen pinnan. Pakkaset sen jälkeen kovettivat pinnan. Joka paikassa pinta ei kuitenkaan ole yhtä kova ja kelkalla voi joutua soseeseen.

Nettisääennusteet veikkasivat, että Valtterimyrsky ei tuo Tarralle kinoksia. Arviokertymä olisi vain kolme senttiä. Päätettiin silti niin, että ajellaan illaksi kotiin. Huomiselle ei ole sen kummempaa hommaa. Mutta lähdöllä ei ole mitään kiirettä. Aino lähti kävelylle. Minä kävin hakemassa neljä kolmimetristä koivusaikaraa. Syötiin Fejoadat ja Aino vielä tiskaili. Teroittelin saikarat ja laitoin niihin hieman heijastinteippejä. Laitoin porakoneeseen säätöterän ja viritin sen 22 milliin. Sitten verkkoavannoille. Paremminkin verkkokepeille. Kokuavannolla keppi näkyy hyvin. Sen jatkeena on metrinen 50-millinen viemäriputken pätkä, jossa on heijastimia. Uudet saikarat laitoin jatojen toisiin päihin. Poresin jäähän sen verran reikää, että sain kepin työnnettyä koloon. Eli merkkasin verkkopaikkani hieman paremmin.

Kello lähestyi kolmea, kun tehtiin lähtöä. Satoi ajoittain hieman lunta. Muistutti mannaryyniä. Matkalla muuten poutaa, mutta sitten ennen Arpelaa sukelsimme sakeaan lumikuuroon. Kuuro se tosiaan vain oli. Illan mittaan vielä pari pientä kuuroa. Siinä se oli, Valtteri!

Pari päivää mennyt ilman uutisia. Sitä on kuitenkin vakuuteltu, että Putin ei hyökkäisi Ukrainaan. Miksi Putin sitten kuskaa verta ja lääketarpeita rajalle. Ihan kuin siellä olisi pian isompi tarve!

Perjantai, 28.1.2022

Jälleen siisti keli aamulla. Hieman yli yhdeksän kävin laittamassa auton töpökkään. Tuulilasin peitto pois. Harjasin muut lasit, ettei turhaan lumi (0,5cm) sula tiivisteisiin. Oltiin siis päätetty lähteä mökille, niinkuin lukija ehkä arvasikin!

Aamupalan jälkeen lähtövalmisteluja. 10:30 liikkeelle. Tie hiljainen. Puoli senttiä pölisevää lunta. Onneksi ei vastaantulijoita kuin pari autoa. Mökillä klo 12. Tarrantie yhä hieman vaikea ajettava. Vauhtia vaan, kyllä se siitä. Vänkärin paikalla kädet heiluivat. Vähin huuletkin. Lämpöä -6. Sisällä ja ulkona.

Poislähdön jälkeen viime viikonloppuna oli parin vuorokauden plussakelit. Mökin katto olikin siten luovuttanut viimeisetkin lumensa. Jo viime viikonloppuna yläpihan puolella kierrettiin katolta tullut rautalumi. Ryhdyn siihen sitten, kun kinos alkaa vesisateiden myötä pehmenemään. Alapihan puolelta poistin lunta lumilapiollisen. Parikin. Rautalapiolla oli autettava. Alumiini ei pystynyt.

Tälle viikonlopulle oli minulla vain yksi ainoa tavoite: pinot lanssiin. Jos jää aikaa muuhun, niin se on plussaa. Aluksi oli lapioitava pinojen päällä ole pressut näkösälle. Lunta ei ollut kovin paksulti, mutta parissa kuoppakohdassa jäätä ihan kunnolla. Pressut olin sitonut narunpätkillä neljästä/viidestä paikasta puihin. Leikoin puukolla narut poikki. En alkanut niitä säästelemään. Poistin pressut ja ei muuta kuin lastaamaan. Kaksi pinoa. Menisi ehkä jopa kolmessa tai neljässä reellisessä. Jotta varmasti välttyisin ongelmilta, tein heti kättelyssä pienempiä kuormia. Välillä kahvitauko. Kävi niin onnellisesti, että neljään mennessä olin ajanut 5 kuormaa. Eli kaikki puut. Viimeiset puut meinasivat ottaa lujille. Tuntui, että meni selkä. Meni olka. Meni vasen ranne. Vasemmassassa polvessa ja nilkassa pistelee. Näkeepä ja tunteepa viimeistään huomenna aamulla, mihin sitä onkaan taas ryhtynyt. Ja miten ne puut olivatkin noin painavia? Viimeisen kuorman sain vielä rekeen aika hyvin. Mutta pöllien siirtäminen pinon päälle ...  se oli etten sanois ... kamalaa! Meinasin saada siinä yhden pöllin päälleni. Loikkasin alta hankeen ja siinä selkä venähti. No, aika lyhytselkäinen olen ollutkin!

Neljältä siis valmista. Lanssipinokin peitetty. Aino harrastanut kelkkaurilla kävelyä ja aina välillä käynyt sisällä lattamassa kamiinaan puuta. Lopulta takkaankin. Sisällä kohtalaisen lämmin. Syötiin keitot. Avasin lunkan yläkertaan. Siellä toinen mittari ei reagoinut sisälämpöön ollenkaan. Toinen tarjosi nollakeliä. Ei siellä ainakaan sen lämpimämpää ollutkaan. Alakerrassa hetken lepäilyt peiton alla. Lunkan kautta pusketti jäistä ilmaa. Kun sitten aloin näitä kirjoittelemaan pöydän ääressä, oli toppatakki oltava päällä. 18:30 ylhäällä jo +8,5. Lämpenemisen tunsi alhaallakin pöydän ääressä.

Ulkona pakkasta kymmenkunta. Ilmatieteenlaitos lupailee aamuyöksi -18 astetta. Muut ennustavat tahot noin -15 astetta. Huomenna lauhtuu ja tulee lunta. Pitääkö ihan karata lumen alta kotiin?? Näkyypä huomenna!

Torstai, 27.1.2022

Ennusteet muuttuvat kovin nopsaan. Jo eilen iltamyöhään veikattiinkin selvästi aiempaa lauhempaa. Niin tänä aamunakin. Kaksi kolmesta ennustajasta teki näin. Kolmaskin päätyi lähes samaan. Aika koleaan kuitenkin ja kylmyysmaksimi olisi aamupäivällä eikä yöllä. Huomenna aamulla se kai vasta tiedetään!

Olen tarkoituksella ollut ottamatta kantaa tapaukseen Noora Räty / Pasi Mustonen. Siinä asiassa on sana vastaan sana ja se joka kehtaa esittää asiansa julkeammin, ovelammin tai muuten vain paremmin, jää yleisön mielissä voitolle. Tämähän on meille jokaiselle tuttua normaalielämästäkin. Yksilötasollakin. Isommissa kuvioissa tämä on myös hyvä tapa saada kansa puolelleen. Venäjällä ihmisille ei kerrota ollenkaan sitä, mitä Putin tekee esim. Ukrainan rajalla. Tiedotusvälineissä uutisoidaan vain siitä, että USA ja Nato ovat hyökkäämässä Venäjälle. Milloinkahan Putinin kupla puhkeaa? Ei kai milloinkaan, kun pidätykset vain jatkuvat.

Koronahuippu saattaa olla ohi tällä kertaa. Ainakin hyvät ovat toiveet. Monissa maissa on alettu purkamaan rajoituksia. Ihan kokonaankin. Joissakin maissa kuristusotetta kuitenki vain tiukennetaan. Missä ihmeessä se suuri viisaus piileskelee? Ensi viikolla alkaa olympialaiset Kiinassa. Mitenkähän siellä onnistutaan pitämään korona syrjässä. Kun ei siihen pystytä täälläkään. SM-liigaakin yritetään kammeta eteenpäin, mutta koko ajan se on vaikeampaa. Toisilla joukkueilla on pelattuna jo kuusi kierrosta enemmän kuin toisilla. Millainen tulee loppukausi olemaan? Lopetetaanko peräti kausi kesken?

Illan päätteeksi vilkaisin taas sääennusteita. Kolmea erilaista. Se, joka ennusti aiemmin kylmintä, oli nyt lämmennyt ennusteissaan. Muilla kutakuinkin vanha taso. Ole tässäkin nyt ymmärtävinäsi jotakin. Tänään pakkaslukemat ovat olleet maltillisia. Puolenkymmentä astetta miinuksella. Suuri lumisadealue on tulossa Suomeen, mutta se jää etelän kiusoiksi. Siellä rannikon tuntumassa lunta saattaakin tulla julmasti. Parin vuorokauden ajan peräti.

UPM ilmoitti tänään, että se rakentaa uuden biopolttoainelaitoksensa Rotterdamiin. Kotka oli vaihtoehtona, mutta paperiliitto lakkoineen piti huolen siitä, että Suomeen ei kannata sijoittaa mitään. Metsäteollisuus on Suomelle tärkeä teollisuudenala. Kuinkahan paljon paperiliiton toiminnan vuoksi on tehtaita Suomessa lopetettu ja toimintaa siirretty ulkomaille?

Keskiviikko, 26.1.2022

Kun viime viikonloppuna ajelin kelkalla siinä Tarran rantamilla, alkoi jo tuntumaan sellaiselta, että välivesiongelmat on selätetty. Se ei kuitenkaan ole yksipuolinen totuus. Meidän rantamilla ei aivan välittömässä läheisyydessä ole nyt tuoreita vesiavantoja. Vanhat ovat jo jäätyneet umpeen. Missä vettä oli aikanaan runsaammin jään päällä, näkyy nyt hangen päällä jääkerros. Jos parin viime viikonlopun aikana olisi ajanut aluetta vauhdilla ristiin ja rastiin, olisi alue mahdollisesti vetäytynyt tiukkaan jäähän. Mutta paikoilla, jossa avantoja pidetään auki ja uusiakin tehdään, ei asiat tapahdu samalla kaavalla. Etenkin jos lunta on hiemankaan enemmän. Olen nähnyt asiasta kirjoituksia. Eli aktiivisilla kalastuspaikoilla ainakin voi jään päällä olla 20-30 senttiä vettä. Ja avannot laajentuneet miehen mentäviksi! Noita avantoja voi syntyä myös ilman ihmisten toimia. Tulee railo ja lumimassa painaa jäätä, niin railosta alkaa vesi tihkumaan jään päälle. Lumi ja vesi jään päällä painavat yhä vain enemmän ja virtaus reiästä voimistuu. Ja aukko laajenee ja laajenee. Päällepäin ei aina heti näy mitään, mutta kun avanto alkaa olla suuri, ei sen päällä ole enää luntakaan. Avantojen muodot ovatkin sitten aika jänniä. Alhaalta pienempiä, ylhäältä laajoja. Kuin suppiloita. Jos sellaiseen sattuisi luiskahtamaan, voisi nousu takaisin jäälle olla toivotonta. Etenkin ilman jäänaskaleita tai jotakin, mihin tarttua vetääkseen itsensä ylös. Eräänä vuotena kävin karin laidassa pilkkimässä näin ihan alkuvuodesta. Lunta oli puolisen metriä. Porasin muutaman reiän. Tulin sitten viikkojen kuluttua samalle paikalle. Avantojen kohdalla 2-3 metriä halkaisijaltaan olevia lumettomia alueita. Avannot liki metrisiä suppilon yläreunasta. Alareunasta vähemmän. En uskaltanut ihan viereen mennä. Alueella yhä paljon lunta  ja saapasvarren verran vettä jään päällä. Vanha kelkanjälki onneksi kantoi.

Tänään melko lauhaa. Tasaisesti pientä pakkasta. Iltapäivällä kuitenkin näytti aivan siltä, kuin jotakin satelisi. Kun illemmalla katsoin tarkemmin ulos, olihan siellä satanut lunta juuri sen verran, että sen paljailla pinnoilla havaitsi. Asia varmistui, kun käppäilin mutkan postilaatikolla ja roskiksilla.

Muorien peli-ilta. Aino haettiin joskus lähellä neljää. Olin iltapäivällä katsonut teeveestä toisen maailmansodan dokumentteja. Ihan hullua touhua ja ei edes niin kaukana historiassa. Yksittäisten ihmisten vallanhalun vuoksi voi koko maailma kärsiä. Sodassa kuoli noin 37 miljoonaa siviiliä ja noin 17 miljoonaa sotilasta. Jos nyt syttyisi yhtä laaja rähinä, voisivat nuo luvut tarkoittaa henkiin jääneitä. Hyvällä tuurilla.

Jatkoin Ainon jo mentyä TV:n äärellä. Olikin mainio tilaisuus vilkaista tallentamiani elokuvia. Ensimmäiseksi pistin pyörimään kotimaisen Fingerporin. Pidän tuon sarjakuvien terävistä letkautuksista, mutta minulla oli hyvin voimakkaat epäilykset elokuvaversion toimivuudesta. Aika nopeasti lopetin katselun ja poistin tallennuksen levyltä. En saanut puheesta yhtään mitään selvää. Taustanmusiikki sotki äänet. Ja havaitsin sen, ettei sarjakuvavitsien ja nokkeluuksien esittäminen tee kokonaisuudesta elokuvaa. Ei Fingerpori-sarjakuvakaan ole romaani. Useat yksittäiset jutut ovat kuitenkin irrallisina todella maukkaita.

Oli sitten toinenkin, Polanskin ohjaama todellisuuteen perustuva tarina. Fingerporin jälkeen oli keskittymiskykyni hieman hakoteillä ja en meinannut alkuun päästä oikein kärryille. Kun sitten pääsin siihen kärryille, pitelin kärryn laidoista kiinni hieman yli kahden tunnin ajan. Ei tullut aika pitkäksi. Hyvä elokuva. Nyt on levyllä jäljellä enää yksi elokuva. Sen olen nähnyt vuosi tai pari sitten, joten sen katsomisella ei kiirettä ole.

Eilisestä ennusteet ovat jälleen muuttuneet. Palattiin toissapäiväiseen arvioon. Lauantaina aamuyöllä saattaa olla kylmää. Seuraavana yönä lumisadetta ja vastarantatuuli. Kohta taas päätöksen aika. Mennäkö vai eikö mennä! Päivä on jo melko pitkä. Viikonloppuna kuutisen tuntia. Ja puolentoista tunnin hämärät siihen molempiin päihin. Eli pihalla näkee jo puuhailla luonnonvalossa melkomoisen ajan.

Tiistai, 25.1.2022

Ostin vuosi sitten väritulostimen. Mustesuihkun, johon musteita voi lisäillä pullosta aina kun värikasetissa pinta alenee rajan alle. Sillä on ollut melko vähän käyttöä, mutta jonkun verran kuitenkin ja olen ollut ostokseeni ihan tyytyväinen. Nyttemmin siihen tuli sitten pieni ongelma. Neljä viikkoa sitten tulostin yhden väritulosteen. Se tuli ihan niinkuin oli tarkoitettukin. Sen jälkeen viikkoa myöhemmin väritulosteisteet eivät enää tulleetkaan oikein. Musta ja magenta tulivat ok, mutta yellow ja cyan eivät. Toimihan tulostin musta-valkolaitteena, mutta kun värisäiliötkin olivat liki täydet, ei tilanne ollut hyväksyttävissä. Puhdistusohjelman ajo ei auttanut. Ei lainkaan. Tuli sitten muuta menoa ja asia unohtui hetkeksi. Nyt muistin taas ongelman ja aloin selvittelemään ongelmaa. Ratkaisu löytyikin nopeasti. Jostakin tulostinohjaimien syövereistä löytyi tehokkaampi puhdistusohjelma. Sen kun ajoin, tulostin alkoi käyttämään kaikkia värejä. Työvuosinani tämäntyyppisiä ongelmia joskus esiintyi ja niihin oli ratkaisut aina tiedossa. Laitekannan samanlaisuus helpotti merkittävästi koko konsernin it-ylläpitoa. Kotioloissa ongelmaratkaisut on saatava itse aikaan. Aiemmista työkokemuksista ei ole enää apua. Tai ehkä sen verran, että uskoo asian olevan itse hoidettavissa maalaisjärkeä käyttäen eikä lähetä laitetta huoltoon tai kanna kierrätykseen. Veikkaisin, että jonkun verran niinkin tapahtuu.

Viime vuoden puolella ostin pari palasta lohta pakkaseen. Kalapakastimessa pidän selvästi kovempaa pakkasta, kuin muissa pakastimissa. Taitaa olla -25, ellei hieman enemmänkin, kun normaali säilytyslämpötila on -18 astetta. Rasvaisena kalana lohi ei kestä sitä samaa, mitä esim. valkoinen kala kestää. Tänään Aino laittoi uunissa lohipalasen kerman kera. Oli tavattoman hyvää. Kun omaa pyytämää kalaa on pakastimessa vielä lähes koko kevätkaudeksi, Pitää hieman yrittää muistella, mitä muuta sieltä löytyy. Kierrätys kannattaa, eli pitää yrittää käyttää pakastimesta vanhimmat tuotteet ensin. Kalojen osalta on käynyt varmaan useammankin kerran niin, että kaupasta tuotu kala onkin jo lievästi haisevassa kunnossa. Voisi kuvitellä, että jos sen laittaa pakastimeen ja avaa paketin muutaman kuukauden kuluttua, ei se ainakaan paremmaksi ole pakkasessa muuttunut. Helposti silloin syyttää liian pitkää pakastusta, vaikka virhe on tapahtunut jossain muualla jo ennen ostotapahtumaa.

Eilisen jälkeen on meteorologi tutkinut karttoja ja säämalleja syvällisemmin ja muuttanut mielensä. Lauantain pakkaspiikkiä ei enää ole tuloillaan. Iltaa kohti jopa lauhtuisikin, mutta ei kuitenkaan plussan puolelle. Sopii meille. Viikonloppuun on vielä matkaa ja tietenkin meteorologinkin mieli voi muuttua. Viime viikolla ennustaja ei horjunut, vaan povaus pysytteli koko ajan samoissa marginaaleissa.

Suomi, Tanska ja Uusi-Seelanti ovat vähiten korruptoituneita maita. Ei yllättävä tieto. Ei myöskään yllätä, että Ukraina on sijalla 122 ja Venäjä sijalla 137. Näissä maissa kansa ei edes tiedä demokratiasta. Oligarkia ja diktatuuri ovat tutumpia käsitteitä.

Länsi on tosiaan hieman lisäämässä väkeä ja kalustoa lähemmäs Venäjän rajaa. Se on tietenkin uhmailua. Ei se tarvitse sen kummempaa olla. Kiina on hieman liian iso ystävä Venäjälle. Siellä olisi hyvä paikka sotkea Venäjän suunnitelmia. Mitä useammassa paikassa on levotonta, sen vaikeampi on Putinin aloittaa mitään. Joo, ei ole vielä kukaan alkanut pistää hösseliksi täällä meillä. Petsamo ja Karjala takaisin. Jospa Putinille kelpaisi jonkunlainen tikkukaramelli korvaukseksi. Vai tipahtaako silloin vertailussa sijalta 137 jonnekin uusiin ulottuvaisuuksiin.

Maanantai, 24.1.2022

Hienon päivän aamu. Toivottavasti kellään ei ollut pahempaa vaalikrapulaa. Koko yön plussaa. Pohjoisessa jopa +6 astetta. Ihan älytöntä!

Täällä kotioloissa olen iltakukkuja. Tuskin juuri koskaan menen nukkumaan ennen puolta yötä. Niin viime yönäkin. Meni yhteen asti, kun vaaliohjelmien jälkeen katsoin vielä yhden elokuvat loppuhetkiä. Tuo 01:00 on kuitenkin minullakin normaalitilanteessa aika selkeä takaraja nukkumaan menolle. Yleensä sitten nukun hieman pitempään, kuin Aino. Tänään kuitenkin heräsin poikkeuksellisesti aiemmin. Ei Ainokaan pommiin nukkunut, mutta ehdinpä kahvin keittoon kerrankin ensimmäisenä. Ei sillä, että minun keittämäni kahvi olisi sen parempaa. Ei tietenkään! Kahvin tuoksuun vain on niin mukava heräillä, itse kukasenkin!

Ei ole minun laittama ruokakaan sen kummoisempaa eikä parempaa. Joskus onnistuu yli odotusten. Joskus menee pieleen niin, että vielä vuosien päästäkin naurattaa. Minulla on tapana aika usein olla rohkea ja toimia täysin ilman reseptejä. Usein myös poikkean tiedossa olevista ohjeista. Monta hyvää ruokalajia onkin näin saatu ohjelmistoon. Ja perusajatuksena ruuanlaiton helppous ja riittävän yksinkertaisista aineksista tekeminen. Ainakin helposti saatavista. Vaikka maustehyllyssä on mausteita pariakymmenrä sorttia, ylikin, on ainakin minulla vain muutama suosikki. Ylimaustamista en harrasta. Ruoka-aineissa on niin hyviä makuja, että niitä ei saa peittää.

Iltapäivällä tein pienen kauppareissun. Oli yhä joitakin perusjuttuja, jotka olivat vähissä. Loppuviikolla onkin sitten niin, että ostoskassit eivät niin tursua yli. Viime viikolla niin meinasikin olla. Samalla reissulla tankkasin autonkin. On sekin jo tehty, jos mennään viikonvaihteessa mökille. Kun mennään ... emme kai nyt ala lipsumaan? On toisaalta niinkin, että lauantaille on edelleen ennustettu viikon kylmintä säätä. Miten kylmää, ja estääkö se mökkeilyn??

Jotkut maat, USA etunenässä, ovat ainakin osittain evakuoimassa lähetystöjensä henkilöstöä Ukrainasta. Hätävarjelun liioittelua vai onko tosi kyseessä? Natomaissa suunnitellaan joukkojen, ehkä materiaalinkin siirtoja Naton itärajalle. Mikä on totta ja mikä on vain puhetta ja uhittelua? Näinkin sanotaan: jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Bidenistä en tiedä, mutta Putiniin en luottaisi pätkän vertaa. Hän saattaa pyrkiä palauttamaan Neuvostoliiton maailman kartalle. Entistä suurempana. Riskit ovat suuret siinä pyrkimyksessä. Liian suuret veikkaisin. Kuinka lienee Putinilla varmoilla puheilla se yksinvaltius? Luulisi, että suurella Venäjällä olisi myös viisautta vastustaa Putinia. Vai onko koko huippukaarti lahjottu upporikkaiksi ja kaikki ajattelemaan pystyvät murhattu tai heitetty tyrmään?

Sunnuntai, 23.1.2022

Vaalipäivä. Me tosin käytiin äänestämässä jo ennakkoon. Toivottavasti aktiivisuus on vilkasta. Sää taitaa suosia äänestäjiä kautta Suomen. Säästä ei saa tekosyytä äänestämättömyyteen.

Pariin otteeseen on muorien peli-ilta ollutkin sunnuntaina. Tänään se ei sitten oikein sopinutkaan, ja se siirtyi pidettäväksi viikon puolivälissä. Samalla paikka muuttui. Nyt se ei olekaan meillä. Ehdin jo tekemään sen verran valmisteluja, että otin yhden pakastetaikinan sulamaan. Suunnitteilla leipomustesti, ja muorit olisivat toimineet koekaniineina. Pakko on kuitenkin tuo paistos tehdä. Ja ottaa sitten itse se riski, että jotain voisi olla pielessä. Onhan se tietenkin niin, että ei tämä sunnuntai ole paras mahdollinen pelipäivä. Mökkiaktiivisuuskin lisääntyy. Kuka sitä sunnuntaina enää ehtii pelailemaan?

Laittelin päiväruuan. Samalla valmistelin leivontaan tarvitsemiani aineksia. Syönnin jälkeen sain tehtyä leipomukseni loppuun. Katsottiin ampumahiihtoa ja sitten rohkeasti kahvistelemaan. Hyviä olivat kahvin kanssa. Enkä illan mittaan huomannut meissä kummassakaan mitään erikoisempaa. Ainakaan normaalitilanteesta poikkeavaa.

Päivällä reippaasti plussan puolella. Huomiselle luvassa samanlaista säätä. Jospahan nyt mökilläkin lumi hieman tiivistyisi. Se helpottaisi paljonkin kulkua kelkalla metsän puolella ja pelloilla. Puureittejä en tarvitse, mutta latuja voisin tehdä. Tiistaina ilma painuu taas pakkasen puolelle. 15 vuorokauden ennusteessa plussakelejä ei enää esiinny. Pakkaspiikki lauantaina klo 9:00! Kuinkas muuten.

Aluevaalit on pidetty ja ääntenlaskenta on käynnissä. Ennakkoäänien perusteella yllätti demarien pärjääminen. Muut oli odotettua. Persujen ja Vihreiden alamäki ei yllättänyt. Keskustan menestyminen oli odotettua ja pärjääminen saattaa heijastua jatkossa eduskuntavaaleihinkin. Näiden vaalien perusteella valitaan valtuustoedustajia ja vain sillä on merkitystä. Ei ole oppositiota, eikä valitsematta jääneillä ole mitään asemaa.

...

Nyt ilta edennyt jo niin, että laskenta alkaa olla valmis. Pientä vaille. Telkkarissa puoluepomot liki laidasta laitaan kehuvat voittaneensa. Purra kuitenkin vain selittelee. Aluevaltuustot pian kokoontuvat ja työt alkavat. En kovin vahvasti näe puolueiden voimasuhteiden merkitystä. Valtuustoillakin on vaikea paikka hoitaa omaa tehtäväänsä välittämättä puoluerajoista. Yksi asia kuitenkin pitäisi olla paremmin. Kuka valvoo niiden kuntien etua, jotka eivät saaneet ainoatakaan valtuustopaikkaa? Pitäisikö olla tällaisille kunnille säälipaikka?? Että jokaisesta kunnasta olisi joku, joka saisi kuunnella ja puhua kuntansa puolesta!

Lauantai, 22.1.2022

Jännä juttu tuo pakkasennuste tälle lauantain aamuyölle ja etenkin sen toteutuminen. Ennusteessa oli kylmyyspiikki aamuyöksi kolmen aikaan. Siis aivan piikki, jonka terävä kärki osoitteli 21-23 asteen pakkasta. Illalla kuitenkin pakastui tasaisemmin ja eilisen puolella oli jo nuo pakkaslukemat saavutettu. Keskiyöllä jo -23,7 astetta. Meltosjärvessä. Sitten piteli tasaisen kylmää klo 7:40 asti. Kymmenen yli kuuden oli huiput -26,4 astetta. 7:40 alkoi lauhtuminen ja puolessa tunnissa lämpeni 7-8 asteella. -10 ohitettiin puolen päivän aikaan. Viideltä oli enää -6,4 astetta. Se siis yllätti, että yleensäkin kesken lauhahkoa (-7) tuli tuollaiset pakkaset. Tosin kova pakkanen kesti kymmenisen tuntia eikä sellaista ennusteen mukaista piikkiä ollut.

Olin tänään päättänyt olla hyvinkin tyytyväinen, jos saisin päivän aikana tehdyksi kaksi asiaa. Ensiksikin rantapolun varresta risukasa laavukokkoon. Toiseksi yhden kesällä  syntyneen rankakasan kuskaaminen lanssipinoon. Äkkisestään helppo homma. Mutta kun valoisa aika on lyhyt, syönti ja päiväkahvit välillä ja ampumahiihdotkin katsottava. Ja neljässä paikassa on lapioitava lunta syrjään....

Ennen hommiin ryhtymistä ajelin ja katsastin reittini järven puolella. Kyllä nyt oli kunnolla jäässä paikat. Ei pelkoa soseeseen joutumisesta. Rantamännyn alla oli runsaasti varisseita neulasia. Ja metson ulosteita kolmessa kasassa. Yksi tai useampi ukko on näköjään tykästynyt rantamäntyyni. Oliko ainutkertaista, vai jatkuuko lounastelu?

Aloitin työt risukasasta. Loppukesän raivauksista syntyi parisenkymmentä, ehkä vähän ylikin, narulla sidottua kimppua. Laitettiin ne silloin polun varteen ja pressu suojaksi. Lapioin lumet pressun päältä ja aloin latomaan kimppuja rekeen. Lastasin puolet kimpuista kyydille ja ajelin laavun taakse. Siellä taas lapiohommiin eli heittelin pois lumet vanhasta kokkopaikasta. Onneksi lunta ei ole vielä älyttömästi. Kimput kokkoon ja sitten vielä toinen samanlainen kuorma. Lopuksi peitto päälle. Polttaminen sitten pääsiäisenä. Oli oikeastaan sopivan kylmää. Hiki ei tullut. Kintaat ja vaatteet pysyivät rutikuivina. Kelkalla ajaessa viima kävi hieman naamaan. Rauhassa kun ajoi, ei sekään haitannut.

Hieman ennen puolta päivää kahvit. Palasin siitä pian lanssille. Olin jo ennen kahvia aloittanut siellä lumen lapioinnin pressujen päältä. Jatkoin kahvin jälkeen samaa hommaa. Ja kohta sainkin pressut syrjään. Ajoin sitten uutta puureittiäni. Lähellä rantaa siellä oli minulla pienehkö rankaläjä. En ollut kesällä peittänyt sitä millään. Onneksi lumi ei ole käynyt niin nuoskana, että olisi takertunut rankoihin. Ison kuusen alle ei myöskään ollut kertynyt lunta mainittavasti ja en joutunutkaan lapiotöihin. Heittelin rangat rekeen, puoli rekikuormaa vain syntyi. Kaikki on kuitenkin kotiinpäin. Rangat ajoin lanssiin ja peittelin sen kunnolla.

Välillä ampumahiihtoa. Seppälällä ei olisi mitalisija enää kaukana. Hieman paremmalla tuurilla se olisi voinut tulla jo tänään. TV:n äärestä taas ulos. Ajoin kelkalla lenkkiä, jota osittain ainakin hyödynnän latujen teossa. Tuli ajettua kanavan laitaa pelloilta rantaan asti. Järvellä ajoin pari lenkkiä. Ei upottanut enää missään.  Pudottelin kattotikkaisiin kiinnittyneet lumet.  Kelkka talliin. Varastot ja kellari lukkoon. Syötiin keitokset ja katsottiin vielä päivän toinenkin ampumahiihto. 17:30 autoon ja kotimatkalle.

Olikin täysi säkkipimeys. Onneksi lisäasennus auton keulalle tarkoittaa hyvää näkyväisyyttä pimeällä. Keli oli aika hyvä. Loppumatkasta sateli alijäähtynyttä vettä. Se tuppasi jäätymään tuulilasiin ja parissa paikassa taisi olla liukastakin.

Olipa taas mukava tulla kotiin. Huomiselle luvassa plussakeliä. Puuhommissa olisin taatusti kastunut ja olisiko reittinikään kantanut?

Perjantai, 21.1.2022

Aamulla pähkäiltiin, jotta tuleekohan sitä mökkireissua. Ennusteet olivat yhä sitä mieltä, että lauantaina alkuyöstä voisi ola pakkasta yli 20 asteen. Entäs jos ei olekaan kuin 15? Ja päivällä vain 10. Olisihan se loppujen lopuksi aika noloa, jos päivät olisivat leppoisia ja me maattaisiin vain kotisohvalla harmittelemassa. Eli lähdöksi vain.

Liikkeelle päästiin ennen kymmentä. Selkeä sää. Pakkasta loppumatkasta seitsemän pykälää. Hyvä keli ajella. Sirkkakoskentie aurattu. Tarrantie auraamatta. Puomilla oltiin 11:20. Uutta lunta oli ehkä 7 senttiä. Uuden lumen pinnassa ohut jääkerstele. Siksi olikin taiteiluoperaatio ajaa mökille. Vauhtia piti olla riittävästi. Ja siinä samalla pitää auto tiellä. Ja rauhoitella rouvaa. Loppumatkan kumpareella lunta oli tullut vain nimeksi. Pelto-osuudella oli hieman näköjään ajattanut.

Jätin auton parkkiin ennen pihaa ja hain lingon. Siirsin kelkan ensin pois lingon tieltä Ja ajoin viime viikonloppuiset reittini jäälle. Hyvin kantoivat. Lumi ei kostunut kelkan jäljessä. Olikin sitten katolta pudonnut lumitöitä. Melkein kaikki lumet olivat tulleet alas mökkikatolta. Ja kovettuneet ja jäätyneet. Jouduin käyttelemään rautalapiota, jotta saisin etupihalle jonkunkaanlaista polkua aikaiseksi. Maan puolen pihalle tein vain kulkuaukon. Hoidellaan loppu joskus muulloin. Nyt tärkeämpää saada piha pelaamaan oikein. Auto omalle paikalleen ja polut putsattua. Kahden, puolikolmen  maissa asiat olivatkin hyvällä mallilla.

Ajoin kelkalla puomilla/hiekalla pariin otteeseen. Ei se välttämättä tietä juuri ajettavammaksi tee, mutta on siinä parempi kävellä. Ajoin mutkan myös Tarran rannasta omaan rantaan. Tarran rannassa tuli vesi esille, mutta ei niin vahvasti, että olisi ollut pelkoa jäädä kiinni.

Entrasin hieman kelkkareittiä tieltä rantaan. Lapioin vinoimpiin kohtiin lunta kallistuksen suuntaan. Jospa sitten puukuormat pysyisivät kutakuinkin pystyssä, eikä reki alkaisi nuljuamaan minnekään.

Kello oli jo kolme. Tulin minäkin sisälle, Ainolla olikin jo keitto kuumana. Laitoin TV:n päälle. Jostakin kumman syystä antenni ei alkanut toimittaa virkaansa. Siirrettiin eri paikkaan. Jo pelasi ja päästiin katsomaan ampumahiihtoja. Takkaan tuli myös. Aika lämmintä vähitellen.

Torstai, 20.1.2022

Viikko puolivälissä, tammikuu jo yli puolen. Vuosi kuitenkin vasta aluillaan. Vähän niinkuin lähtökuopissa vielä ollaan. Tai en tiedä, onhan tätäkin jo eletty!

Olin vielä tälle päivälle varannut itselleni keittiön. Useammaksi tunniksi ainakin. Pidämme molemmat kaaliruuista. Se lienee käynytkin selväksi vuosien mittaan. Nyt keittiössä odotti kaalinpää. Olin eilen kypsentänyt kahdenlaista lihaa + riisiä + porkkanaa tämänkin päivän varalle. Tänään kun pilkon kaalin, pitäisi kaikkien ainesten summana tulla kaalikeittoa ja kaalilaatikkoa! Useampikin annos.

Aloitin joskus aamupalan jälkeen. Ei ollut sen kummempaa kiirettä. Kun kaalit olivat hautuneet likimain kypsiksi, jaoin ne kahteen eri pataan. Ja siitä sitten kahta eri linjaa kohti omia lopputuloksiaan. Keitto valmistui ensin ja sitä syötiinkin lautaselliset. Aino moitti hieman lihapalojen yhteydessä olevia sitkeitä ja valkoisia osia. Mitä lie rustoja vai jänteitä. Vai mitä minulla oli sinne pudonnut? Muuten keitto oli ok.

Syönnin päälle laitoin laatikkohomman uuniin. Sitten kun olin järjestellyt paikat sitä myöten kuntoon, oli mukava hetken aikaa vain laiskotella.Katsottiin parit nauhoituksetkin. Ennen kahta paistos uunista. Olipa hyvän näköinen satsi, kun pinta oli kunnolla ruskistunut. Kahvin jälkeen laatikko rasioihin. Päivän (kahden) urakka valmis. Je evästä moneksi päiväksi! Nyt saa taas hetkeksi riittää.

Marin on jälleen päästellyt sammakoita suustaan, kun kertoi haastattelussa että hänen hallituskaudella Suomen liittyminen Natoon en epätodennäköistä. No, tuollaisella järjenkäytöllä ja jatkuvilla mokauksilla muutenkin tuo kausi voi päättyä lyhyeen. Ainakin pitäisi. Marin on näkyvä hahmo Suomesta ulospäin. Siinä asemassa olevan ihmisen tulisi olla tarkkana, mitä suustaan päästelee. Tuohan on kuin vihje Putinille, että tee sinä Putin ihan mitä haluat, ei me Natoon kuitenkaan mennä! Eli antoiko Marin tukensa Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan? Seurauksineen.

Kaikki tietävät työkalun nimeltä lapio. On lumilapiota ja soralapiota ja sementtilapiota. Lapiossa on varsi ja alapäässä yleensä metallinen levike. Kuupa. Lumilapiossa se voi olla muovinenkin. Tai lasikuituinen. Varren toisessa eli yläpäässä on kahva. Kahvasta on kaivu- ja lapiointihommissa hyvä pitää kiinni. Kahvaosa on 90 asteen kulmassa varteen nähden. Paitsi ... Amerikassa on kaikki erilaista. Lapiotkin. Siellä varsi on pitempi ja kahvaosa puuttuu kokonaan. Olen ihmetellyt tuollaista lapiota kauan. Niin kauan ainakin, kun olen ollut teeveen vaikutuspiirissä ja nähnyt amerikkalaisia lapiojuttuja. Tänään illalla näin ensimmäisen kerren sen ihmeen, että jollakin amerikkalaisella oli lapion varren nokassa kunnon kahva. Kyseessä oli lumilapio, melkeinpä kolalapio. Olikohan suomalaista vientitavaraa? Ainakin tutulta se näytti.

Tässä eletään melkein jo torstain myöhäisiltaa. Pakkasta Torniossa noin kolme astetta. Mökilläpäin aste kylmempää. Vielä pari tuntia sitten Ylitornio-Pello -akselilla oli pakkasta kymmenen astetta enemmän. Huomenna jälleen kai pakastuvaa. Mutta vasta yöksi. Pakkashuippuna lauantaina aamuyön tunnit. Nyt ei ole vielä varmuutta siitä, mennäänkö mökille. Hommaa kyllä olisi ja sellaista, etteivät 10-15 asteen pakkaset olisi haittana. Mutta jos onkin se 20 tai 25, olisi reissu turha. Hullua tässä aprikoinnissa on se, että sunnuntaille on luvassa taas 3-4 astetta plussaa! Sunnuntai on kotiintulopäivä, ei työpäivä. Että silleen! Tuosta asiasta keskusteltiin vielä iltamyöhään. Saatammekin tehdä sellaisen tempauksen, että katsotaan aamulla ennusteet. Jos ennuste lupaa yhä samaa, siirrämme lähtöä sunnuntaille tai jopa ylikin. Pakkokos meidän on sen tarkemmin sitä ajatella. Mennään silloin, kun säät ovat suosiollisia. Muita ei mökille ole ilmestymässä. Oli sitten arki tai pyhä.

Keskiviikko, 19.1.2022

Iltayöstä lämpötila vaihteli nollan kahta puolta. Keskiyön aikaan lämpeni sitten kunnolla ja hetken lämmintä oli jopa 5,3 astetta. Se oli yöllä joskus neljän maissa. Päivällä oli pääosin pari-kolme astetta plussalla. Tälle päivälle suunnitelmissa kunnon kauppareissut + valmisruokien laittoa. Herättyäni heti jo mietin päivän ohjelmaa. Ja hain pakastimesta kanan rintafileet, jotka olin sinne laittanut hieman ennen joulua.

Aamiainen syötiin ajoissa. Aika pian lähdettiinkin sitten kauppareissuun. Ostoslista oli pitkä ja Cittarissa kuluikin taas se normaali tuntinen. Ainakin melkein. Kun siirreltiin ostoslistan mukaisia kamppeita ostoskärryyn, kiiteltiin oikeastaan sitä, että tultiin kauppaan, emmekä tilanneet netin kautta. Minullakin suunnitelmat niistä valmisruuista ovat monesti sillä tasolla, että listassa voi lukea "lihaa". Eli reseptit ovat ylimalkaisia tai niitä ei oikeastaan ole aina ollenkaan. Nytkin otin kahdenlaiset lihatuotteet, jotka valitsin vasta paikan päällä. Ei olisi tullut mieleenikään nettitilaukseen laittaa tuollaisia, mitkä lopulta otin.

Sovittiin, että käyn apteekkireissuni ja tankilla sitten kauppareissun jälkeen. Ostokset vietiin kotiin. Kylläpä niitä olikin määrällisesti melkoinen määrä. Mutta tämänkertaiset ostokset kohdistuvatkin pitemmälle aikavälille. Jääkaappi olikin kohtalaisen vajaa, mutta nyt ei. Lähdin siis vielä reissuun. Apteekista otin kolmen kuukauden lääkkeet. Eivät tällä kertaa mahtuneet niihin pieniin muovipusseihin. Normaalin ostoskassin pillerit vaativat. Aiemmin mainitsin, miten konvehtipakkauksissa myydään ilmaa. Sama juttu pillereiden kanssa. Kassillisen pillerit olisivat varmaan mahtuneet takin taskuun!

Käväisin siellä tankillakin. Kotona sitten valmistelin tämän päivän ruuan. Siinä ohessa kypsensin huomista ajatellen ylimääräistä porkkanaa ja riisiä. Syönnin jälkeen paistoin aamulla ostetut lihatuotteet pannussa. Broilerikastikkeet jaoin annosrasioihin. Muut laittelin huomista varten kylmään.

Päivitin lääkeluetteloni ja omavastuutaulukon. Vuosi on vasta alussa, mutta omavastuuni ovat pienentyneet jo kovasti. Jos lääkkeisiin ei tule vuoden aikana oleellisia muutoksia, taitaa loppuvuonna olla taas lääkkeet melko halpoja!

Telkkarissa haastateltiin yhtä poliisia. Poliisin etunimi oli Konsta. Olisipa sukunimi ollut Apeli. Ei kuitenkaan ollut.

Tiistai, 18.1.2022

Aamulla pakkasta mukavat 11 astetta. Kävin kahdeksan korvilla lakaisemassa auton päältä siihen toissa yönä sataneet lumet. Lunta ei ollut auton katolla eikä konepellillä, vaan vasemmassa kyljessä. Kun kosketin lumeen, irtosi koko lumilaatta kerralla kyljestä. Kolasin lumet pois ja laitoin auton töpökkään.

Vähän aamupalan jälkeen lähdimme käväisemään naapurikaupungissa. Oltiin liikkeellä auringon noustessa. Näpsäkkä reissu. Palattuamme jätin auton hetkeksi sivuun ja kolasin autopaikaltamme auton pohjasta ja lokasuojista pudonneet jää- ja sohjopaakut. Mustaa jäätähän ne kaikki olivat. Vasta sitten ajoin auton paikalleen.

Pakastimen valmisruokaosasto on jo aika tyhjillään. Muutamia annoksia siellä on Fejoadaa ja kalapihvejä. Lisäksi joitakin ihan yksittäisia asioita. Suunnitelmissa onkin taas käyttää hetki aikaa tilanteen parantamiseksi. Olen huomioinut toiveet, olen vähän itsekin miettinyt. Ja olenkin sitten jo laatinut ostoslistaa tarvetta tyydyttämään. Kauppaan varmaan sitten huomenaamuna. Ja päivän mittaan levyt ja uuni kuumana. Näin suunnitelmissa!

Nuo Tongassa tapahtuneet tulivuorenpurkaukset ja niitä seuranneet tsunamit ovat jättäneet jälkeensä melkoista tuhoa. Ensimmäisiä satelliittikuvia on jo ollut esillä. Tietoliikenneyhteydet ovat poikki ja voimme vain alkaa arvailemaan katastrofin laajuutta. Asutus keskittyy pääsaareen. Hyvin harvassa muilla saarilla on lisäksi vähänkään mainittavampia yhteisöjä. Oleellista on kuitenkin se, että asutukset sijaitsevat meren rannoilla. Vain muutamia metrejä merenpinnan yläpuolella. Ja valitettavasti näyttävät olevan vielä sijoittuneena niin, että tämän onnettomuuden tsunamit saapuivat suoraan mereltä asutuksiin.

Päivän mittaan ilma lämpeni tasaiseen tahtiin. Illalla hetkisen aikaa oli jopa hieman plussan puolella. Sitten palautui pikku pakkaseksi. Aamuyön ennusteessa paluu plussalle. Huomenna päivällä olisi jopa +4 astetta. Samaa lämmintä mökillekin. Taitaakin sitten tarkoittaa sitä, että katot pudottavat lumensa. Jos viikonloppuna mennään mökille, voi edessä olla tuskainen lumityömaa. Viikonlopuksi pakastuu ja katolta pudonnut soselumi ... no arvaatte kuitenkin!

Maanantai, 17.1.2022

Tuossa iltasella viritteli jonkunlaisen tuulen lännen ja luoteen suunnalta. Samalla alkoi satamaan hieman luntakin. Ilma oli jo mennyt pakkasen puolelle. Pihalla vähintäänkin liukasta. Lunta ei onneksi satanut juuri mitään. Ja onneksi eilen satoi päivällä vettä ja räntää. Joten tuuli ei saanut entisiä lumia liikkeelle. Kinokset tänä aamuna olivatkin aika vähäiset. Tuulen suunnasta johtuen ulko-oven puolella oli viitisen senttiä lunta. Paikoin kymmenenkin. Pihalla paikoin vain liukasta jäätä. Käväisin putsaamassa oven edustan. Takapihalla oli hieman lunta ja kävin senkin poistamassa. Takapihalla laudoitus oli jäinen. Varovaisena sai olla.

Viime viikolla ei käyty kaupassa itse, vaan tein netissä tilauksen ja käväisin noutamassa valmiin paketin keskiviikkona. Koronan vuoksi näin. Kun aloin kokoamaan luetteloa tarvikkeista, joita nyt pitäisi hankkia, alkoi lista venähtämään. Perusruokajuttujen lisäksi kotona tarvitaan vähän sitä sun tätä. Ja sellaisten lista alkoi venymään. Tehtiinkin päätös. Viikon puolivälissä kauppaan. Valitaan sellainen hetki, jolloin kaupassa on hiljaisinta. Apteekissakin on tällä viikolla pakko käydä. Samalla reissulla kai viisainta.

Viime viikolla tallentelin joitakin TV-ohjelmia, mutta niitä ei ehditty vielä katsomaan. Elokuvia ei tällä kertaa tallenteiden joukossa ollut. Kaikki olivat 30-60 minuutin ohjelmia. Toki kovalevyllä makaa kolme elokuvaakin. 2-3 tunnin mittaisia. Noita lyhykäisiä pätkiä tuli tänään katseltua pois. Elokuvat odottelevat suotuisaa hetkeä. Oli lopulta aikaa katsoa ykköseltä kotimainen elokuvakin. Väkisellä pistää välillä nauruksi noiden vanhojen filmien tahaton huumori. Kyllä on maailma muuttunut vuosikymmenten kuluessa. Ei enää koputella edes aittojen oville.

Ukrainan entinen presidentti Poroshenko yllätti ja palasi maanpaosta. Palasiko kutsuttuna vai miksi? Oikeuteen hän tietenkin joutuu välittömästi vastaamaan mm. maanpetturuussyytteisiin. On aika selvää, että paluu tulee sekoittamaan maan sisäistä tilannetta entisestään. Tuleeko kutsu, vai huomaako Putin, että nyt olisi oiva hetki lähteä vähän auttelemaan. Niinkuin Krimille joku vuosi sitten. Hetkonen ... jo vuonna 2014. Sielläkin apu jäi pysyväksi.

Nuorgamissa päättyi pitkä yö, kun aurinko nousi puoleksi tunniksi valaisemaan päälakea lähes kahden kuukauden tauon jälkeen. Voi hyvin kuvitella, mitä se merkitsee paikallisille. Näille korkeuksille kaamos ei yllä, mutta kyllä päivän lyhyys voi täälläkin masentaa mieliä. Etenkin syyspuolella, jos maa on vielä lumeton. Torniossa päivän pituus on jo liki 5 tuntia. Mökillä puolisen tuntua vähemmän. Mutta nämäkin lukemat ovat kova juttu. Ja kun tiedetään, miten kevättalvi alkaa tästä vauhdilla etenemään. Kukon harppauksin, niinhän sitä sanotaan.

Kovia pakkasia voi olla maaliskuulle asti. Varmaan vähän hieman niiden mukaan mietitään tulevia mökkireissuja. Nyt on luvassa nuuten hyvinkin lauhaa, mutta perjantain ja lauantain väliseksi yöksi povaus on -19 astetta. Minkä ihmeen piikin se tuohon juuri meinaa pukata? Loppuviikosta varmaan päätetään mökille menosta. Eivät nuo ennusteet vielä mitään varmaa kerro.

Sunnuntai, 16.1.2022

Heräilin hieman kuuden jälkeen. Eli auringon nousuun aikaa vielä runsaat neljä tuntia. Ulkona kuitenkin jo hieman ennen yhdeksää olisi sen verran hämärän kuhjaa, ettei siellä enää kinoksiin kompuroisi. Oli siis kuitenkin melkoisesti aikaa jopa olla tekemättä mitään. Rauhassa saatiin kahvistella, rauhassa saatiin nauttia aamupalat.

Varapuuvarastossa aktiivisessa roolissa oleva pino sisältää juuri tällä hetkellä kuivaa pihlajaa. Vaikka suuri osa pihlajista on hyvin ohutta oksaa, ei se siltikään pala kovin hyvin. Paksummat vaativat kunnon ahjon, jossa ne sitten palavat muiden puiden avustuksella. Otsalampun valossa kävin raivaamassa varapuuvarastoa sen verran, että pääsin käsiksi uuteen pinoon. Sen edessä oli mm. parit kottikärryt, varastokärryt, puru- ja tuohisäkkejä ja monia pressuja. Täytin mukanani olleet kopat sopivat pienillä kalikoilla. Seuraavaksi kerraksi sopivia kamiinapuita. Ei ole läheskään yhdentekevää, millaisilla puilla kylmää kämppää alkaa lämmittämään. Puiden pitää alkuun olla riittävän ohuita jotta tulta pesässä on paljon. Paksut kaikat palavat liian hitaasti. Lämmitysvaiheessa kamiinan pitää olla todella kuuma. Liki punahehkuinen. No ei nyt sentään. Myöhemmin, kun lämmintä vain pidetään yllä, kelpaa siihen hommaan paksumpikin puu.

Klapivarastossa meni sen verran aikaa, että ulkona pärjäsi jo tosi hyvin ilman valolähdettä. Eilisen iltapäivän pakastuminen loppui 10 asteen vaiheilla ja illan mittaan pakkanen kuihtui sitten kokonaan. Aamulla pakkasta asteen verran. Koska eilen kuitenkin oli hetken aikaa ihan mukava pakkanen, oletin, että polkemani jäljet sohjolumessa ja lapioimani ramppi olisivat kovettuneet. Ajoin kelkalla varovasti ensin sitä puuramppia alas. Ramppi ei pettänyt. Ja nyt se kovettui entistä enemmän. Jäällä tamppaamani puoliympyrä oli hieman kovettunut. Pääasia oli se, että kelkka ei uponnut sohjoon ja veteen. Sain ajettua helposti tarpeelliset paikat muutamaan kertaan. Kelkan jälkeen nousi vesi. Se on siinä alttiina pakkasille, kun ne taas ovat vuorossa.

Aino kävi kävelyllä. Niemessä on ollut koko viikonlopun hiljaista. Käväistiin siellä vielä ennen kotiinlähtöä. Varmistettiin, että nuorisolla on puomin avain, kun eivät ihan vielä kuitenkaan ole lähdössä. Meillä lähtö koitti sitten hyvinkin nopsaan. Liikkeellä oltiin 7 minuuttia auringonnousun jälkeen. Kotona ennen puolta päivää. Ilma jo karvan verran plussan puolella ja sohjo ja Tornion päässä rapa tarttui autoon.

Kotona kahvit. Suihkussa käynnit ja pyykit koneeseen. Teeveestä urheiluja. Syönti. Ulkona alkoi melkoinen sade. Vettä ja räntää. Muoriköörillä pelipäivä. Aino haettiin völjyyn ennen kolmea. Teevee jäi pitämään minulle seuraa.

Viikonloppuna en ole juuri seurannut maailmanpolitiikkaa. Enkä kotimaistakaan. Djokovic sai lopulta karkoitusmääräyksen, joka olikin ihan oikein. Serbian presidentti Aleksandar Vucic poltti päreensä. Djokovicia oli kuulemma kidutettu ja rääkätty. Herranjestas. Trumpilta voisi odottaa tuollaisia sammakoita. Onko Vucic toinen Trump? Trumppi yhä vain jatkaa varastetuista vaaleista.

Kumpikahan se on enemmän nyt uutisissa läsnä, korona vai Putinin suunnitelmat? Koronalla ei kohta ole mitään merkitystä, kun Putin pistää tuulemaan. Jos Suomi ehtii liittymään Natoon, Putinin suunnitelmat kokevat pahan kolauksen. Ruotsinkaan ei silloin tarvitse liittyä Natoon. Senhän on hyvä olla kuin hampurilaispihvillä leipien välissä!

Lauantai, 15.1.2022

Sisällä vielä aamullakin hyvä lämpö. Aino vielä varmisteli, ettei palelluta. Pökköä pesään. Ulkona -4. Yhä tuulista, mutta onneksi tuuli ei puhallellut järveltä.

Tänään suunnitelmissa tehdä kulkupaikka kolmesta kohdasta maalta jäälle. Kaksi noita normaaleja, yksi uusi sitä varten, että saan nuo tekemäni pinot ajettua pois. Puuston, rakennusten ja maastonmuodon johdosta reitti on tehtävä järven kautta. Järvellä pieni kaarto ja toisesta ja loivemmasta kohdasta kuorman kanssa ylös.

Puureittiä varten jouduin kunnolla lapiotöihin. Rantakivikon päälle piti lapioida kunnon kerros lunta sillaksi. Jääkin oli siihen työntynyt ja teli oli pahasti pystyssä. En jaksanut lähteä kahlomaan työkalua noutaakseni. Olin jo riittävästi ahertanut puskeuduttuani lapion kanssa leikkimäkin edestä rantaan. Lapioin jäätelinkin lumen alle piiloon. Jos se siitä käytössä tulee näkösälle, hakkaan sitä silloin pienemmäksi. Vähitellen rampissa oli lunta mielestäni riittävästi.

Palasin mökille. Istuin terassin penkillä hetken. Hain sitten varaston orrelta liukulumikenkäni. Eli Ruotsin armeijan 150-senttiset metsäsukset. Niillä tamppasin lunta etenkin tuossa uudessa ramppipaikassa. Kyllä siitä taitaa alas päästä, kunhan vain pakkanen sen kovettaa. Hiihtelin muutamaan kertaan edestakaisin laitimmaisten ramppien välille puoliympyrää. Vesi nousi suksien jälkiin ja lopulta sohjoa kertyi suksien pohjaan merkittävä määrä. Oli tultava pois, mutta tulipa hyvät reittipohjat. Yöksi luvassa pakkasta. Voi olla, että saan huomenna ajaa kelkalla jäljet ja radan kovetuttua puuhomman voi käynnistää. Putsasin sukset verkkovajassa. Taisi olla molempien kyydissä 10 kg ylimääräistä painoa. Kahlasin vielä sille puurampille. Kolalapio oli siellä. Lapion vielä hieman lunta ja eiköhän nyt ole hyvä.

Puolen päivän aikoihin kahvit ja voileivät. Maisteltiin myös parit suklaakonvehdit. Makeita olivat, mutta ihmettelin vain sitä pakkausta. Pahvisen pakkauksen sisällä oleva namukenno oli paljon pienempi, kuin itse pakkaus. Paksuus ehkä oli ok, mutta pituus ja leveys eivät. Pahvipaketti oli monta senttiä suurempi molemmista suunnista mitattuna. Otin oikein mittanauhan ja laskin, että se muovikennosto täytti niin vajavaisesti pakkauksen, että tyhjää tilaa jäi kolmasosa paketista. Melkoista harhautusta. Mutta näinhän se on monessa elintarvikkeessa. Ilmaa myydään. Toinen tapa naruttaa on sellainen, että hinta pysyy ennallaan, mutta paketit pienenevät. Kahvi varsinkin käyttäytyy näin.

Lunta avoimilla paikoilla alkaa olla ihan mukavasti. Liki 50 senttiä. Suojakelejä ei ole juurikaan ollut ja koko lumimäärä on pehmeää hötyä. Kuusten alla tiheikössä maa saattaa olla paljaanakin. Uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan kulkua laavun takaisen kokkopaikan luo. Ja ympärille. Onnistuihan se. Kun saan valmiiksi nuo reitit rantaan, saan myös ajettua risukimput kokkopaikkaan. Ne ovat odotelleet, että milloinkahan saan ne liikkeelle. Kävin hieman jäälläkin. Vuodenvaihteen reissulla olin pistäytynyt järven puolella. Näkyi vielä reitti, jossa olin sosetta lennättänyt. Reitti oli tietenkin jäätynyt ja lunta sadellut siihen päälle. Tuota vanhaa jälkeä oli hyvä ajella. Muualle en lähtenyt seikkailemaan.

Lapioin tien laidan vallia kohdasta, josta puureittini pinoille ja rantaan alkaa. Voi olla, että joudun kaatamaan yhden pienen puun. Niin ahtaalta yksi kohta näytti. Ajelin hieman muitakin reittejä, jotta Ainon on helppo kävellä, kun jotos kovettuu.

Keräsin mökistä taskuuni rullamitan, paperia ja kynän. Varapuuvarastoon on vain aukko seinässä. Ei ovea. Otin hieman mittoja. Suunnitelmissa on oven teko, kun lumi tahtoo sataa sisälle sopivalla tuulella. Ei taida olla kunnollsita puutavaraa ... no, eipä tuohon kovin kummoista luukkua tarvi tehdäkään.

Syötiin Fejoadat. Alkoi ampumahiihto. Kun laitoin liittimiä akun napoihin, irtosi toisesta johto. Onneksi minulla oli toinen samanlainen. Hiihtojen aikana korjasin tuon viallisen. Ruotsalainen ampui Norjan tauluihin. Oli Norjan poika aikalailla huuli pyöreänä.

Nyt ilta käsillä. Aino on pitänyt huolta siitä, että lämpö kämpässä ei pääse laskemaan alle 25 asteen. Ulkona pakastunut noin 10 asteeseen. Kohta kai tulee luntakin.

Perjantai, 14.1.2022

Mökkireissua alettiin ajamaan normaaliaikaan eli kymmenen maissa. Matkalla aurinko alkoi tavoittelemaan vaarojen huippuja ja hämärä katosi. Hyvä ajokeli. Tie 929 oli jäänyt kuitenkin auraamatta Kapustasta pohjoiseen ja vastaantulijoita kohdattaessa piti olla tarkempana, kun oli väistettävä tien reunaan polanteelle. Mökillä puoli kahdentoista maissa. Sisällä -7, ulkona -3.

Aino alkoi laittelemaan puita kamiinaan. Hain sisältä rukkaset ja varastosta lingon. Kävi melkoinen tuuli jostakin luoteen suunnasta ja linkoussuunnat ja -järjestykset oli mietittävä sen mukaisesti. Kyllähän tietenkin tuuli pyöriskeli kun on näitä rakennuksia ja välillä lingon lumipöly tuli takaisin päällle. Ei se pikkuinen pölinä haitannut. Tärkeämpää oli hoidella kuseskelut ehdottomasti myötätuuleen tai tyynessä paikassa. Aino putsasi terassilta lumet ja availi kolalapiolla polkuja.

Välillä juotiin pikaisesti kahvit ja haukattiin voileivät. Kävin laavulla asti ja kutakuinkin joka kolkka tuli putsattua lumesta. Kolmen maissa sisälle. Lumityöt menivätkin aika sukkelaan, kun Aino hoiteli terassin ja ehti polkujakin lapioimaan. Minulla pieni ylimääräinen homma kompostin takana. Lapion siellä tulevalle kelkkareitille lunta isojen kuusien alla. Kelkalla ajoin vielä kumpareen ympäri ja pistäydyin Tarran rannassa asti. Jäälle en mennyt. Oli jo hämärtyvä iltapäivä. Huomenna on aikaa seikkailla järvenkin puolella. Liekö vielä vettä jäällä?

Olipa jälleen ikkunanlasit umpikuurassa, kun tultiin. Keittiön ikkuna peräti myös sisältä ja välistä. Rapasin kaikki lasit ulkoa ja johan vähäiset ja viimeiset valonpilkahdukset tulivat sisällekin.

Syötiin keitto. Takassakin oli jo tuli ja aika nopsaan alakerrassa olikin suorastaan lämmin. Oli aika lämmintä loikoilla punkassa ettoneella. Avasin lunkan yläkertaan viiden aikoihin. Siellä vielä nollakeli. kyllä se siitä. Ennen yötä sielläkin on kuitenkin se 20 astetta. Alakerrassa näitä kirjoittaessani suorastaan kuuma! Näyttipä autokin menevän niemeen. Eka kerta näille lumille. Vissiin!

Torstai, 13.1.2022

Tälle päivälle pakollisin toimitettava asia oli bensamittarilla käynti. Edellisellä mökkireissulla olin tuonut parit tyhjät gallonat. Kyllä mökillä pärjäisi muutaman päivän, vaikkei vielä lisää bensaa veisikään. Mutta sitä varten ne tyhjät astiat ovat, että ne täytetään ja viedään mökille heti ensimmisellä mahdollisella reissulla. Ennen aamupalaa laitoin auton töpökkään. Illalla satanutta suojalunta oli auton päälle jäätyneenä kolmisen senttiä. Aamupalan jälkeen oltiin lähdössä äänestämään. Ennen reissua kuitenkin putsasin auton, autopaikan ja vallit tuosta läheltä. Kone oli taas käynyt. Äänestyspaikalla ei ollut ruuhkaa. Porukkaa kuitenkin soljui sisään jatkuvalla syötöllä. Paluumatkalla ajoin epähuomiossa huoloaseman ohi. No ok, vien Ainon kotiin ja käyn uuden reissun.

Kotona tarkistin, että oliko minulla tallella eilinen Motonetin kuitti. Olin illalla todennut, että ostamani Usb-kaapeli olikin vääränlainen. Kuitti löytyi. Tutkailin sitä kaapelia vielä ja totesinkin, että kyllä se kuitenkin lienee ok. Ei siis Motonet-reissua. Huoltikselle vain. Huh, on se vain bensa kallista. Tankkauksen vuoksi tililtä napsahti 99,99 euroa. Pitääkö alkaa rajoittamaan mökillä kulkua? Tulin kotosalle. Katsoin vielä sitä kaapelia. Ei hemmetti. Se on sittenkin väärä. Eipäs kun se on kuitenkin oikea. Otin kaapelin paketistaan. Paketin saikin auki rikkomatta ja repimättä mitään. En ollut avannut pakkausta siksi, jos joudun sen vaihtamaan. Kokelin kaapelipistoketta vastakappaleeseen. Sopi! Olipas taas hölmö homma. Siis meikäläinen oli hölmö. Loppu kuitenkin hyvin!

Saatiin vaihteeksi ihan pikkuisen jännittää ja iloita, kun Seppälän poika ampui puhtaat ja hiihti sitten viidenneksi. Palkintokorokkeelle ei vielä ollut asiaa, mutta kyllä sekin aika koittaa joskus. Hiukan Teron menestystä edisti norjalaisten huippujen poisjäänti ja Ruotsin poikien epäonnistunut ammunta.

Huomenissa olisi vakaa aikomus mennä mökille. Sääennuste on muuttunut kovastikin tässä viime päivien aikana ja ei ole luvassa kovaa pakkasta eikä kovia pyryjä. Luvassa onkin sen sijaan pikku pakkasta ja aurinkoa. Helskutti! Näinä lyhyinä päivinä kannattaa nuo aurinkoiset hetket hyödyntää silloin, kun mahdollisuus tulee. Lunta on edellisen käynnin jälkeen satanut kymmenisen senttiä. Joten lumitöihin tuhraantuu vain perjantain iltapäivä. Lauantaille olisi muuta mielessä. Mutta mennään nyt ensin sinne mökille.

Elisabetillä on murheensa. Meghan/Harry -jupakka on yhä päällä. Andrew menetti arvonsa ja tittelinsä ja kuninkaalliset oikeutensa. Boris on kusessa. Menikin bilettämään, kun omat ohjeet neuvoivat välttämään kaikkia lähikontakteja. Jopa oman puolueen tuki on hiipumassa ja erovaatimukset lisääntyvät. Uutinen ei kerro, oliko Marin noissa juhlissa. Kyllä kai. Kun Marin piti omat bileensä, ei Boris tiettävästi ollut paikalla. Menettikö Marin demarien tuen? Ei. Kunnia svain meni, mutta mainetta tuli lisää.

Keskiviikko, 12.1.2022

Eilisestä iltapäivästä lähtien on lämpötila pyörinyt nollan vaiheilla. On kuitenkin ollut poutaa. Eilisen jäljiltä oli ulkona kuitenkin vähäinen määrä lunta. Ajattelin ne käydä kolaamasta pois ennen suihkua. Tuuli oli kova. Olihan Perämerelle annettu ihan myrskyvaroituskin. Etupihalla ei kolattavaa juurikaan ollut. Kone oli käynyt aamuvarhain ja höylännyt väylät. Se tuli nyt sopivasti paikkaamaan töitään parkkipaikalla, kun valtaosa autoista oli poissa. Minäkin siirsin autoni syrjään, jotta konevoima pääsisi automme kohdalla tositoimiin. Niin kävikin. Takapihalla oli lunta hieman enemmän. Kuitenkin hyvin lapioitavissa. Nollakelin lumi alkoi jo painaa hieman ja tarttui välineisiin. Ei taaskaan hiki tullut, mutta käväisin perussyistä suihkussa.

Aino oli kuorinut potut ja rapsutellut porkkanoita. Kohta syötiinkin ne kalapihvien seuraksi. Cittari oli jo laittanut viestiä, että tavarat oli kerätty. Yhden jälkeen noudettavissa. Kylläpä siinä vaiheessa pukkasikin sellaisen lumikuuron, jotta alta pois. Syöksyin autolle ja tuuli meinasi viedä minut matkalla mennessään. Valkoinen auto  löytyi, kun oikein tarkasti  tiirusteli.  Ajoin Motonettiin.  Sieltä nappasin matkaani mm. yhden usb-kaapelin.  C-tyyppiä.

Juoksin autolle, mutta vauhdista huolimatta ehti kuontalo muuttua valkoiseksi. Auto oli vuorautunut myös lumiryytteeseen. Pyyhkäisin sivulaseista enimmät sohjot pois ja suuntasin kohti ostospaketin noutopistettä. Siellä ei tungosta ollut. Olisi pitänyt olla lukulasit matkassa. Sen verran huonosti näin puhelimen näytön tietoja. Sain kuitenkin tekstarin lähetettyä ja sitten pahvilaatikon matkaani. Räntäsade oli ohi. Muistona vain sohjoiset tiet.

Kuuden korvilla pyyhkäisi pikavuorolla taas yksi pieni lumipilvi ylitsemme lännestä itään. Ja kyllä oli taas sakeaa menoa! Vaikka kuuro kesti vain hetken, kertyi lunta aikaan nähden paljon. Nollakelissä hiutaleet takertuivat ilmassa toisiinsa ja sade olikin kuin jalkarättejä lentelisi. Kävin takapihan putsaamassa taas illalla. Etupihan puolella putsasin vain oven edustan.

Tämän viikon ampumahiihdot alkoivat. Näyttää siltä, että suomalaisten alamäki jatkuu. Ja ruotsalaiset ovat olympialaisten kynnyksellä taas onnistuneet. Kotimaassa maastohiihdon kaksi viimeistä olympiapaikkaa jaettiin tänään. Nappiin meni. Pelkästään se, että nuoret urheilijat näkevät, että heillä on mahdollisuuksia päästä edustamaan, herättää heissä toivoa ja innostaa jatkamaan.

Tiistai, 11.1.2022

Yöllä pakkasta ei kymmentäkään astetta. Ja aamulla puolet siitä eli 4 asteen verran. Kylmyyspiste siirtynyt itäiseen Suomeen. Siellä -30 astetta ei ollut mikään harvinaisuus. Torniossa heikkoa lumisadetta. Maahan kertyi jo pimeän aikana muutama sentti. Tutkat eivät kuitenkaan sadetta havainneet. Outoa. Hyvin heikko lumentulo jatkui koko päivän. Illemmalla lämpötila meidän mittarissamme tavoitti jo nollan. Ruotsin puolelta saapui lumisaderintama. Sen tutkakin havaitsi, vaikka sade ei sakeammaksi ollutkaan muuttunut.

Näin yöllä unta, että Aino haluaisi lähteä mökille jo keskiviikkona. Unessa minä en kuitenkaan ollut oikein innokas. Aamulla varmistin asian ja uni ei ollut todenmukainen. Jos mökille mennään, se tapahtuu vasta perjantaina. Ennusteet viikonlopun säätilasta olivat aamulla ristiriitaisia. Toinen ennusti runsasta lumisadetta, toinen kiristyvää pakkasta. Kumpikaan ei olisi toiveissa. Päätöksentekoon on vielä aikaa. Loppuviikosta asia selviää, onko säästä mökkeilykeliksi!

Yksi näiden päivien puheenaiheista on KELA-tukien jakaminen. On vähän kiistelyäkin siitä, kuka on oikeutettu saamaan tukea ja kuka ei. Ja sitten nimenomaan se, että jakoperusteet antavat tietyissä tapauksissa mahdollisuuden huijaukseen. Silloin tilanne on erityisen julma, jos apua tarvitseva ei sitä saa. Siitä ei ole kysymys, että toiselle väärin maksettu tuki olisi toiselta pois. Viranomaisten huijaaminen voi kuitenkin tulla kalliiksi, jos kusettamisesta jää kiinni. On selvää, että liian hyvät tuet saattavat myös laiskistuttaa ihmisen. Kun tuet ja korvaukset ovat hyvällä tasolla, ei töihin lähtö enää kiinnosta. Kauas kotoa ei saa pakottaa lähtemään työhön. Lähelle kuitenkin saisi. Vai olenko väärässä?

Huomenna alkaa aluevaalien ennakkoäänestys. Teemme tämän viikon kauppareissun joko huomenna tai ylihuomenna ja varmaankin käymme samalla äänestämässä. Aluevaaleissa on tärkeä jokaisen antaa äänensä. Tärkeää on myös se, kenelle äänensä antaa. Tärkeämpää kuin puoluepolitiikka on se, että äänestää oman alueen ehdokasta. Vallan siirtäminen vieraille paikkakunnille voi kostautua. Tuleville aluevaltuustoille toivotan rehtiä peliä ja tervettä maalaisjärkeä. Asia on uusi ja mielenkiintoinen. Asiallisesti heti alusta pitäen!

Juuri ennen joulua tein koronaennusteen. Se oli kohtalaisen synkkä. Näyttää tällä hetkellä kuitenkin siltä, että sehän olikin aika liepeä. WHO esim. ennustaa, että 4-8 viikon sisään puolet eurooppalaisista on saanut koronan. Jos sairastuneiden määrä viikoittain tuplaantuu, eihän siinä todellakaan kauaa kestä. Voi meitä poloisia! Toivottavasti emme saa koronaa juuri silloin, kun teho-osastot ovat tupaten täynnä ja ruumiita kuskataan kottikärryillä lähimmän metsän reunaan ja peitetään pillarivoimin. Tuota WHO:n skenaariota on kai jo mahdoton oleellisesti muuttaa ja estää. Virusta leviää nyt niin tolkuttomasti. Ja kun tiedetään, että vain osa sairastuneista on tilastoissa. Joillakin oireet ovat hyvin lievät. Joillakin oireita ei ole ollenkaan. Nyt on se hetki, ettei kukaan voi sanoa, että eihän hänellä ole koronaa! On aika omituista muuten se, etten tunne ketään, jolla olisi ollut korona. Julkimot tietenkin suljetaan pois listalta.

Illan suussa sain murheellisen viestin. Hieman omituisesti se korviini (silmiini) oli kierrellyt, kun viestin syy oli jo kuukausia vanha. Aiheesta tihkuneen minimaalisen tiedon lisäksi on minulla omat epäilykseni. Voin hyvinkin olla väärässä, kun suoraa kontaktia asian ytimeen ei ole.

Viime keväänä lopetimme toukokuussa ruokakaupan nettitilaukset. Kesää vastenhan koronatilanne parani jopa hyväksi. Tästä viikosta alkaen palaamme mekin taas nettiasiakkaiksi. Illan suussa teinkin jo ensimmäisen tilauksen huomiselle. Pitää jälleen alkaa rajoittamaan kaikenlaisia kontakteja omaksi ja toisten turvaksi. Pakollisia asioita on kuitenkin. Pitää vain kuikuilla ja väistellä ihmisiä parhaansa mukaan. Pitää muistaa maskin käyttö ja käsien pesu. Kalsarien vaihdon olenkin jo oppinut.

USA:ssa eräs mies oli saanut sialta sydämen. Samalta sialta Trumpetti sai pari vuotta sitten aivot. Ensimmäinen sydämensiirto tapahtui joulukuussa 1967. Uutinen oli silloin todella suurta luokkaa. Aika iso uutinen on tämä siansydänjuttukin. Se aivosiirto jäi yllättävän vähälle huomiolle, vaikka Trumpin ÄO moninkertaistui.

Maanantai, 10.1.2022

Kylmä yö siis jälleen. Itä- ja Pohjoissuomessa laajalti vähintään -30 astetta. Aika koleaa lisäksi muuallakin. Torniossa aamulla noin -26. Puoliltä päivin jo -20. Iltakuudelta viitisentoista. Lauhtuminen vain sitten jatkuu ja keskiviikkona ja torstaina voisi olla hieman plussalla.

Päivä edelleen entisen kaltainen. Illalla yhä pakkasta toistakymmentä astetta, mutta kaikki merkit ovat kovin lupaavia. Myöhemmin lauhtui mnonta astetta ja kylmyyspiste olikin siirtynyt Keski-Suomeen. Aino jo ehti kyselemään, mennäänkö viikonloppuna mökille. Menee harkintaan. Viikonloppuna ei taida pakkanen paukkua. Lumitöitä ei ainakaan vielä ole liiaksi. Ja kyllä jo tuli mieleeni asioita, joita olisi tässä vaiheessa hyvinkin viisasta siellä tehdä. Saattaa siis olla hyvinkin mahdollista, että mökkiviikonloppu on tulossa.

Vähän kummastuttaa tuo Djokovicin tilanteen soutaminen ja huopaaminen. Uutisointi asiasta on tietenkin hieman vajavaista ja kannan muodostamiseen ei ole paljon tietoa. Kun ollaan katsottu sarjaa Australian Rajalla, on siinä tehty hyvinkin selväksi, että rajan ylittäminen ei ole läpihuutojuttu. Pienikin virhe viisumihakemiksessa johtaa viisumin hylkäykseen ja edessä on paluulento ensimmäisellä koneella. Lisäksi 3 vuoden maahantulokielto. Poikkeuksia ei ole.

Sunnuntai, 9.1.2022

Koko aamupäivän pakkasta noin 15 astetta. Sitten alkuiltapäivällä taas alkoi tapahtumaan ja puoli neljältä oli jo -24 astetta. Näin siis Torniossa. Meltosjärvessä tasaisesti yli 20 pakkasastetta. Puoli kolmelta Torniossa alkoi lauhtumaan. Nuuskakaira alkoi pakastumaan. Katsahdin lämpötiloja laajemmalti ja nyt koko Suoni alkaa olla kylmän kourissa. Eteläänkin luvassa -25 astetta, ennen kuin viikon puolivälissä lauhtuu. Jokohan etelän suuret järvet ovat saaneet jääpeitteen? Illalla jälleen huippukylmää. Aamuyöllä pitää varmaan laittaa makkarista tuuletusikkunat kiinni.

Päivä oli pitkälti eilisen kaltainen. Pakkasta oltiin piilossa teeveen ääressä. Ampumahiihdossa ruotsalaiset petrasivat eilisestä. Suomalaisilla tähtäimet tänään hieman vinossa. Eukoilla oli pelikiekeröön kokoontuminen iltapäivällä. Kaupungin puolella tällä kertaa. Vein Ainon sinne ja koukattiin matkaan Kivirannalta yksi muori. Hyödynsin liikkeellä oloa sen verran, että kotimatkalla kävin kaupassa. Otin mm. muutaman maitopurkin ja eiköhän nyt taas joku päivä pärjätä.

En ole viime päivinä aivan tarkoin seurannut, mitä kaikkea tapahtuu Venäjän rajoilla lännessä ja etelässä. Mihin Putin pyrkii? Mitä ajattelee Kazakstanin Tokajev?  Onko Lukasenka helpottunut, kun Valko-Venäjä ei olekaan tällä kertaa uutisten keskipisteessä? Hyökkääkö Putin Ukrainaan? Pyrkiikö Putin vähitellen nielaisemaan kaikki aiemmasta Neuvostoliitosta itsenäistyneet maat? Suomi sitten olisi oiva jälkiruoka. Auttaako USAn painostus? Tällaisessa tilanteessa Natoon liittyminen on Suomella aina vain tärkeämpää. Auttaisiko se, että Kiina ja Mongolia järjestäisivät siellä vastakkaisessa suunnassa jokakin vipinää? Ussuri-joellahan oli 1969 pikkuinen kähinä Neuvostoliiton ja Kiinean kesken.

Kun Aino illalla kotiutui, katsottiin tämänpäiväinen selviytyjät-tallenne. Siinä hommassa aletaan pian olla finaalissa. Vielä myöhempään tuli sitten yksi Maria Wern -filmi. No, tulipa katsottua, vaikkei se olekaan Ruotsin parhaimmistoa.

Lauantai, 8.1.2022

Olihan se aamulla koleaa, niinkuin vähän arvata saattoi. Torniossakin liki -27 astetta. Muonion ja  Enontekiön suunnalla -35 ja ylikin ja Meltosjärvessäkin lähes -32 astetta. Talvea tämä on, kun nyt on luntakin kai koko Suomessa.

Jos oli tarkoitus tänään jo syödä päivällä Fejoadaa, oli valmistelut aloitettava riittävän aikaisin. En pidä valmisteluja työläinä, mutta kun määrä on hieman isompi, menee aikaakin sen mukaisesti. Ennen aamupalaa ehdin poistamaan paprikoista siemenet ja muut ylimääräiset. Aamiaisen jälkeen pilkoin paprikat. Kuullotin ne sipulisilpun kanssa ja paistoin lihat. Availin papupurkkeja ja laitoin ne kasvisten sekaan. Samoin murskatut tomaatit. Maustoin. Kun keittoa oli tuloillaan yli 5 litran kattilallinen, siirsin kolmasosan toiseen kattilaan. Tasoitin lihat niin, että laitoin molempiin patoihin lihaa samassa suhteessa. Sitten vain hauduttamista. Työläimmät vaiheet olivat 3 ison paprikan hienontaminen, lihan paisto, purkkien (9kpl) aukaisu - tyhjentäminen  - huuhtelu - pakkaus roskiin. Sipulin ostin tälläkin kertaa valmiina silppuna pakastealtaasta. Ruokailun jälkeen vielä annosrasioiden täyttö ja pakastaminen.

Ruoka oli hyvää. Tuota keittoa voisi hyvin käyttää kastikkeena esim. pastan kanssa. Voisi myös pienentää papujen osuutta ja laittaa tilalle pastaa, riisiä, rakettispagettia tms. Kun lapioin keittoa pakasterarioihin, jätin yhden pienen annoksen kastikkeeksi. Pitääpä testailla, miten toimii. Tai ei se oikeastaan tarvitsisi testiäkään. Selvä tapaus! Voisi aivan hyvin myös tehdä niin, että jättää kokonaan lihan pois. Silloin siihen ei tulisi mitään eläinperäistä. Ja proteiiniä piisaisi.

Hiihtoa on tietenkin katsottu. Ainakin minä. Ainolla taisi miesten 15 jäädä näkemättä. Silmäluomet olivat silmien edessä.Olen muistanut aina välissä mainita, että tuo kuulo on aika huono. Taitaa se olla näkökin. Yhtä Imatran Urheilijoiden ukkoa haasteteltiin. Nopeasti vilkaisin hieman ryppyistä pipoa, jossa luki: Imatran Jauhelihat.

Ampumahiihdon puolella meillä meni vaihtelevasti. Keskimäärin suomalaiset ovat parantaneet ampumistaan ja se näkyy heti sijoituksissa. Länsinaapurimme on yhä paljon meitä parempi, mutta siellä sa ammunta on heikompaa kuin aiemmin. Yhdistetyssä Ilkka on saanut koronan, joten menestys sillä sektorilla ei ole todennäköistä. Menivätkö olympiatoiveetkin samalla?

Tiukka pakkanen pitää pintansa. Huomenna vielä saman kaltaista, arktista säätä. Sitten lauhtuisi 20-30 asteen verran. Wau! Mulle passaisi! Illalla kuitenkin kahteenkin otteeseen tapahtui 10-20 minuutin aikana huimaa lämpenemistä. Kerralla 4-5 astetta. Tuon ensimmäisen lämpöpiikin perään pakastui taas 7 asteen verran ihan hujauksessa. Joskus pakkasella maan pinnalla oleva kylmäilmakerros ei ole kovin paksu. Kun tuulenpuuska pääsee hieman sekoittamaan ilmakerroksia, voi ilma maan pinnalla lämmetä silmänräpäyksessä paljonkin. Kerran aikanaan, kun olin työelämässä ja kävin ruokatunnilla kotona syömässä, katsoin kotiin tullessa huoltiksen lämpömittaria. Kotiin tullessani kävi pihalla hyvin lämmin tuulahdus. Töihin palatessani vilkaisin taas sitä mittaria ja hämmästyin. Lämpeneminen oli merkittävä. Oliko se 10 vai 20 astetta, en muista enää. Iso muutos kuitenkin.

Perjantai, 7.1.2022

Niinhän siinä kävi, että ilma ei pakastunukaan. Lauhtui vain ja aamulla seutukunnan mittareissa lukemat olivat -13 asteen vaiheilla. Viikonlopuksi ehdolla pariakymmentä. Eilen vielä jotkut tahot ennustivat jopa -33 astetta Meltosjärveen. Viikonlopun jälkeen saattaisi sitten lauhtua ja alkaa satelemaan.

Kymmenen maissa lähdettiin kauppareissuun. Olin aiemmin laittanut auton lämmitykseen ja lasit olivat pääosin sulat. Etenkin etusivulasit ja tuulilasi, jotka ovat olleet suojattuina. Tällä kertaa ostoskärry tuli melko täyteen. En ottanut maitoakaan muuta kuin viikonlopun varalle. Ostoskärryyn keräsin Fejoadatarpeet normaaliostoksien lisäksi. Huomenna keittelen viiden litran kattilan liki piripintaan. Tänään syötiin kana-ateria. Eilen valmistettua.

Pitkin päivää on teevee tarjonnut urheilua. SM-kisoissa Kaisa pisti monelle jauhot suuhun. Ampumahiihdossa Mari ylsi komeasti kauden parhaimpaansa. Olli oli hyvä. Muuten päivä ei tarjonnut sen kummempia suomalaisille penkkiurheilijoille.

Kun mentiin iltaa kohden, alkoi Torniossakin pakkanen kiristymään. Iltakahdeksan maissa asteita oli noin -17. Meltosjärvessä -25. Suomineidon olkapäällä ja kainalossa jopa-33. Eli ei se eilen kerrottu ennuste ihan tuulesta temmattu ollut. Tuolla pohjoisessa saatetaan olla jo maksimin tuntumassa, mutta Nuuskakairan puolella voi pakkanen kiristyä 5-10 astetta. Seurataan tilannetta.

Mietiskelin sitä, mitähän katsoisi illalla teeveestä. Tarjonnasta löytyi sitten elokuva: Kunniattomat Paskiaiset. En ollut tuota koskaan nähnyt. Elokuvan nimikin oli jo niin vastenmielinen ja luotaantyöntävä, että en ihmettele, miksen sitä ole aiemmin katsonut. Ohjelmatiedoissa ei ollu lainkaan iMDb -lukua. Ilmeisesti jotakin 5 - 6. Piti ihan tarkistaa netistä. Olikin peräti 8,3. Hui. Meni harkintaan. Kun katsoin sitten elokuvaa, oli siinä selkeästi jotakin tuttua. Tarkistin ohjaajan. Quentin Tarantino. Olisihan se pitänyt arvata. Kyllä työn jälki oli tunnistettavissa. Aivan samoin tunnistaa Coenin veljesten ohjaukset. Ainokin katsoi. Elokuvassa oli tolkuttoman hauskoja kohtia raakuuksien joukossa, että molempia siinä vuorollaan odotteli.

Puoliyö, elokuva päättyi. Pakkasta pohjoisessa jo yli -34 asteen. Nuuskakairassa liki -30. Torniossa vain -20. Aamulla siis ties vaikka kylmää!

Torstai, 6.1.2022, Loppiainen

Meltosjärven mittauspisteen on Ilmatieteenlaitos osannut sijoittaa hyvin. Kesäisin siellä on kuumaa ja talvisin kylmää. Tänään aamulla se oli Suomen kylmin paikka. -29,7 astetta. Torniossakin oli yllättävän koleaa, vaikka olikin 4 astetta lämpimämpää. Ei hirmu kiirettä ulkoilemaan. Liekö tarvetta koko päivänä!

Kun Tour de Ski on nyt ohi, on MC-tason hiihdoissa pieni tauko. Nyt viikonvaihteessa käydään muutamia SM-hiihtoja. Kansallisia mestaruuksia ratkotaan muissakin maissa. Tourin kävijöitä ei SM-kisoissa näy. Muut saavat nyt antaa näyttönsä olympialaisiin. Lehdet kirjoittelivat, että on katastrofi, kun Roponen on jäämässä olympialaisista ulos, kun ei ole enää juurikaan näyttöpaikkoja. Voi-voi! Viime talvena hän oli hyvä. Tälle talvelle taso on laskenut huimasti. Ei tarvitse niitä päästää takaovesta kisoihin, joilla kunto ei sitä edellytä. Nuorten joukossa on nousevia tähtiä. Ehdottomasti kannattaa heille antaa mahdollisuus osallistua isoihin kisoihin. Tänä vuonna sitä jättipottia ei varmaankaan tule, mutta jatkossa kisakokemuksesta voi olla valtava hyöty.

Ampumahiihdot jatkuvat myös. Saako orastava suomalaismenestys jatkoa? Eipä silti, ampumahiihto on aina mielenkiintoista katsottavaa, vaikkei Suomi menestyisikään. Toista on mäkihyppy. Keskieuroopan mäkiviikko on lopuillaan. En ole niitä kisoja isommin seurannut. Kiinnostus mäkikisoihin on loppunut. Mäkihyppy oli ennen suomalaislaji. Kaikki varmaan muistavat, kuka on toistaiseksi viimeisin suomalainen MC-kisan voittaja. Se ei ole Janne Ahonen. Janne on kuitenkin tekemässä paluun ja aikoo osallistua suurmäen SM-kisaan!

Tein päiväruuaksi kana/riisi -ruokaa. Pastan tyyppisesti. Vakioreseptiksi muovautunut eväs, jolla ei oikeastaan ole epäonnistumisen mahdollisuuksia. Varta vasten tein sen verran runsaan annoksen, että sitä riittää huomiseksikin. Itse asiassa riittää kahdeksikin päiväksi. Laitoin toisen ylijäämäannoksen pakkaseen. Syödään se sitten joskus toiste. Illemmalla leikoin jääkaappiin jumittuneen bataatinpuolikkaan siivuiksi. Levitin paperin päälle pellille ja öljysin ja maustoin. Tuliko mitään? No tuli tietenkin. Odotin onnistumisarvosanaa 5, mutta kyllä se ansaitsikin melkein ysin. Jos meillä olisi siivutuskone, olisi täysi kymppi ollut lähellä.

Päivä oli kahdentoista aikoihin lämpimimmillään. Aamusta lämpeni noin 9 asteen verran. Näytti lämpökäyrät sellaisilta, että yöllä olisi taasen aika kylmää. Kuitenkin taasen alkoi lämpenemään. Taitaa olla vain heiluriliikettä.

Huomenna on taas niitä kisoja telkussa. On myös käytävä kaupassa. Lienee viisainta hoidella kauppa-asiat heti aamusta. Normaalien ostosten lisäksi taidan ottaa nyt myös ainekset Fejoadaa varten. Pakastimiin on alkanut tulemaan sen verran tilaa, että voisin alkaa suunnittelemaan valmisruokaosaston täyttöä. Fejoada olisi mainio tapa aloittaa. Loistavaa pakkaspäivän mökkiruokaa!

Keskiviikko, 5.1.2022

Talvikeleissä ja säätiloissa ollaan hetkeksi vakiinnuttu perustilaan. Pakkasta ihan mukavasti. Luntakin välillä satelee. Näin siis täällä pohjoisemmassa. Lapissa tilanne vaihtelee paikallisesti. Pakkast on pääsääntöisesti noin 15 astetta. Maksimissaan alkuillasta noin 22 astetta. Keskilapin lumisadealue hiipumassa.

Noita sateita on liikehtinyt täällä Merilapissakin. Kertymät ovat nyt olleet aika vähäisiä, mutta silti sellaisia, että päätin aamulla käydä kolaushommissa. Lumi oli tosi hötyä. Suurin vaiva kolaamisessa oli se, mihin asti lumi pitäisi kuskata. Koneiden jäljiltä vallit ovat mahdottomia ylittää. Parista kohdasta puhkoin valleja, jotta sain kolalliset sivumpaan. Mukava oli hiljakseen kolailla. En tiedä, oliko lumihommista isompaa hyötyä tai iloa. Ei minulla tullut kunnolla edes hiki. Oli kuitenkin suihkussakäynti käsillä, niin hyvä hoidella asioita samalla kertaa pois. Aino reippaili lapioimalla takapihan. Ja päälle vielä tekaisi kävelylenkin.

Päivä on nyt jatkunut kahden viikon ajan. Tarkkasilmäinen sen jo havaitseekin. Torniossa päivä on jo 42 minuuttia pitempi, kuin ennen joulua. Pahin on jo siis ohi ja kyllä kroppa ja mieli molemmat kaipaavat ulkoilua. Kotona on liian helppo jäädä sohvan pohjalle makoilemaan. Lisääntyvä valo piristää ja aktivoittaa. Mökillä ulkoilua tulle luonnostaan eikä sitä tarvitse erikseen harrastaa. Toki niinkin voi tehdä. Eihän kaikki mökkiliikunta kuitenkaan ole kovin rasittavaa.

Illan mittaan pakkanen kiristyi. Pohjoisessa jo likelle -30 astetta. Nuuskakairassa 10 astetta lämpimämpää. Jo viime viikonloppuna puhuttiin sellaisia, että jospa emme menisi nyt mökille ollenkaan. Sydäntalven lyhyet päivät ja kirpeät pakkaset ... aivan hyvin voimme sellaisissa olosuhteissa olla kotosalllakin. Kalaakin on vielä pakastimessa, ei ole hoppua verkkohommiinkaan. Lunta saisi tulla hieman lisää, jotta saisi ajettua mökin läheltä pinot lanssiin. Reitin teko ei vielä onnistu. Ei ole ollut suojakelejäkään. Reitti on lisäksi tehtävä niin, että se käy järvellä. Jään päällä olevan veden vuoksi reitti on pohjustettava ensin jalkapatikassa tai suksilla. Onneksi on lyhyt matka. Nuorempana ja kovakuntoisena tein hiihtämällä kelkkajotospohjia Piekkoanvaaraa kohti jotta kelkka ja latukone eivät uppoa syvään lumeen ja voin tehdä ladut. Järvellä olen hiihtänyt verkoille, jotta en painuisi veteen. Kun on kerran hiihtänyt jotoksen, kovettuu se pakkasella niin, että se ei enää upota kelkkaa. Kun reitin saa ajettua kerran, pysyy se hyvänä skevään osekelihin asti. Järvellä reitti kannattaa merkitä kepeillä. Lumituisku helposti peittää vanhan jäljen kokonaan.

Tiistai, 4.1.2022

Käyn hyvin harvoin vaateostoksilla. Mitä nyt joskus sukkaa ja kalsaria, joskus t-paitaa olen vailla. Niitähän kuluu käytössä. Pelkkä pyykkääminen haprastuttaa puuvillaiset  vaatteet. Esimerkiksi T-paidoilla varmaan on olemassa summittainen määrä pesuja, jonka jälkeen niihin alkaa tulla reikiä. Kun sitten saan itseni hakemaan tuollaisia vaatteita ja löydän sopivia, saatankin sitten ostaa niitä kerrallalla useampiakin. T-paitojen osalta oli käynyt juuri niin. Käytössä ja pesukoneessa on pyörinyt muutaman paidan setti. Viime vuoden loppupuolella alkoivat paidat ohenemaan niin, että joistakin alkoi jo näkemään läpi. Tuli myös pieniä reikiä ja nehän sitten eivät alun saatuaan enää pienene. Joulupäivänä oli nettikaupat auki ja silloin teinkin sitten paita- ja puserotilauksia. Hinnoittelu oli hieman omituista, Tuotteen hinta oli ostoskoriin siirrettäessä eri, kuin sitten myöhemmin. Kaikkien tuotteiden osalta. Kyse oli ehkä siitä, miten myyjäliike halusi jakaa alennukset. En oikein ymmärtänyt. Voi olla, että kokonaishinta oli ihan ok. Ei se ainakaan paljoa voinut heittää. En alkanut sitä miettimään sen kummemmin. Perjantaina tuli viesti, jossa sain valita toimitusajan. Kotiintoimitus oli kyseessä. Tälle aamupäivälle sen otin klo 9-12. Ennen kymmentä paketti tuli. Taas on ehjiä paitoja!

Tänään Tourin viimeiset nousut. Naisten puolella tänään suomalaisittain normaalit hiihdot. Ei hirveitä pettymyksiä, muttei hienoja petraamisiakaan. Miehillä sama asia. Iivon pysyminen kokonaiskisan kolmosena oli hieno asia. Alunperin tuo viimeinen pätkä ja kova nousu hiihdettiin niin, että lähdettiin niillä aikaeroilla, jotka olivat aiemmilla pätkillä syntyneet. Eli se voitti koko kisan, joka tuli ekana maaliin. Kun nyt hiihdetään viimeinen kisa yhteislähtönä, on katsojilla vaikea itse seurata kokonaistilanteen kehitystä. On seurattava järjestäjien antamia tietoja. Telkkarissa se onnistuu. Miten ladun varressa?

Illalla taas elokuvia. Laitoin yhden tallentumaan. Toista aloin vahtaamaan. Jaksanko katsoa loppuun asti?

Maanantai, 3.1.2022

Aamuyöllä uni oli sekavaa ja katkonaista. Kun olin hereillä, ihmettelin unen aiheita, kun niissä ei ollut minkäänlaista järjen hiventäkään. Kohta unohdin senkin, mitä nuo unet olivat koskeneet. Iltaan mennessä muisti ei ollut palautunut. Ei sillä tietenkään ole väliä.

Käväisin kaupassa. Perusjuttuja taas ja tietenkin ja varsinkin sitä maitoa! Maito olisi riittänyt huomiselle, mutta en halunnut jättää kauppareissua tuonnemmas. Kävin samalla apteekissa. Parin viikon kuluttua on vielä käytävä, sitten on hetki taukoa. Kotosalla päivitin lääke-Excelini. Tein myös tälle vuodelle uuden taulukon omavastuista. Loppuvuodesta siitä voi olla hyötyä, kun pääsee suunnittelemaan vuodenvaihteen lääkeostoja. Meneekin tiukalle, sillä yksi lääke jäi joulukuussa pois kokonaan.

Aino oli häärännyt kauppareissuni aikana mm. keittiössä. Puolen päivän aikaan alkoi keitosten tuoksu leviämään koko kämppään. Päästiin syömään. Meillä muutamat keitot ovat kestosuosikkeja. Usein niissä on vielä se hyvä piirre, että ne vain paranevat lämmittäessä. Nytkin huomiselle on ruoka valmiina. Ja varmaankin entistä parempana.

Vaalit lähestyvät. Aluevaalit. En ole ehkä oikea henkilö antamaan lausuntoja tästä uudesta hyvinvointialueiden jaosta. Tuntuu vain koko homma tarpeettomalta byrokratiian lisäämiseltä. Olen kai aina äänestänyt tärkeimmissä vaaleissa. Kai näissäkin annan ääneni. Käytin vaalikonettakin, jotta voisin hyvällä omallatunnolla äänestää valitsemaani ehdokasta. Jännä homma ... sieltähän se tuli. Ei minulla ollut minkäänlaista tietoa hänen ajatuksistaan ja mielipiteistään. Nyt kuitenkin on. Samalla kertaa näin senkin, missä suunnassa olen poliittisella kartalla: vasen vai oikea ja liberaali vai konservatiivinen. Suunnat olivat selvästi havaittavissa. Äärilaitoihin en päässyt. Enkä myöskään joutunut.

Tour de Ski, toiseksi viimeinen päivä. Mukava katsella nyt, kun suomalaisetkin ovat mitalitahdissa. Ei niitä palkintopallisijoituksia kaikille riitä. Yksi on kuitenkin miehissä ylitse muiden, Kläbo. Hänelle passaa taktiikka kuin taktiikka. Tyyli kuin tyyli. Se on vain hyväksyttävä.

Koronatapaukset lisääntyvät maailmalla hurjaa tahtia. Suomessa muiden mukana. Sairaalaan kuitenkin joutuu koko ajan vähemmän sakkia. Samoin siellä tehohoitoon. Eli nykyinen valtavirus ei ole niin vaarallinen kuin aiemmat. Toivottavasti uusia, pahoja variantteja ei tule. On jo esitetty sellaista, että lopetettaisiin kokonaan tartuntojen lukumäärien seuraaminen. Tilastoitaisiin vain sairaalaan joutuvat. Siinä vain on yksi mutta. Korona on edelleen vaarallinen tauti ja vaatii erikoistoimenpiteitä leviämisen estämiseksi. Jos totuutta levinneisyydestä ja määristä ei kerrota suurelle yleisölle, miten viranomaiset luulevat ihmisten jaksavan noudattaa enää minkäänlaisia rajoituksia? Korona tappaa yhä. Vielä ei voi heittää pyyhettä kehiin! Jaksettaisiin nyt vielä joitakin kuukausia.

Illalla yhdeksästä alkaen oli tarjolla useampikin huippuleffa. Kaikki kuitenkin uusintoja. Lyhyen harkinnan jälkeen valitsin tällaisen. Ei se ollut varmaan illan paras, mutta siitä minulla oli kaikkein heikoimmat muistikuvat. Oikeastaan aika olemattomat.

Sunnuntai, 2.1.2022

Aamulla pakkanen paukkui siinä -20 asteen paikkeilla. Jaa-a, olisiko sittenkin pitänyt eilen lähteä kotiin? Illalla emme pitänee takassa ollenkaan tulta. Takan kylki oli silloin hieman lämmin vielä perjantain jäljiltä. Ja ulkona pakkasta vain kymmenkunta astetta. Kämpässä tänä aamuna +13 astetta. Ei se silti mitenkään viileältä tuntunut. Kunhan vain nukkuessa täkki pysyy päällä, on vähän viileässä oikeastaan hyvä nukkua. Vuoteethan olivat lämpimiä jo edellisen yön jäljiltä.

Kello oli 6:30, kun laittelin kahvit kiehumaan. Aino laittoi kamiinaan kyhyt. Kamiinatuuletin alkoi pian levittämään lämmintä ilmaa kämpän perukoille asti. Etenkin, kun laitoin yläkerran lunkan kiinni. Meni runsas 3-tuntinen, ennen kuin ulkosalla alkoi jotakin näkemään. Kahvia tuli juotua monta kuppia jo ennen aamupalaa. Välillä tuli vain pötköteltyä. Aamupalan jälkeen Aino tiskasi vähät astiat.

Kun kymmenen korvilla alkoi ulkona jo valostumaan, lähti Aino aamulenkille. Jäin mökille järjestelemään muutamia juttuja. Vein kellariin käyttämättä jääneen vesipänikän. Täytin puukorit. Viikonlopun aikana kului polttopuuta noin 7 korillista. Normimäärä tällaisilla pakkasilla. Vein kelkan talliinsa. Ajokilometrejä on tälle talvelle kertynyt noin 20. Eipä ole paljon. Pari kertaa olen käynyt puomilla. Eilenkin siellä pistäydyin lapioimassa lunta puomin tieltä. Laitoin auton käyntiin. Otin ensin sen päällä olleen peitteen pois. Auto ehti käydä tovin ja Ainokin sitten jo palasi lenkiltä. Olivat neljästään käyneet puomilla asti. Aino, Jaana, Fanni ja Viiru.

Kamppeet vain autoon ja menoksi. Kotimatka sujui parikymmentä minuuttia nopsempaan kuin tullessa. Kuiva pakkaskeli, tiet aurattu. Ainoa hidaste oli kahden poron muodostama tokka. Ne kylläkin kävelllä jolkottelivat tien reunaa siististi jonossa vastaan. Joskus ne ovat arvaamattomia liikkeissään. Nyt ne toimivat täysin ohjekirjojen mukaisesti.

Kotosalla hyvät kahvit. Myöhemmin laitoin ruuaksi uunissa kerma-cheddar-kuhaa ja veneperunoita. Loistava kokeilu jälleen.  Tai vaihteeksi?  Televisiossa harvinainen sunnuntai, kun ei ollut lainkaan  hiihtolajeja mitä katsella. Muutenkin illan ohjelmisto pääosin  heikkoa. Valintavaikeuksia vähintään.  Huomenna jatkuu Tour de Ski. Yle ei  loppukahinoita  näytä. Onneksi noita kanavia tuntuisi riittävän. Mitenkähän olympiakisojen  tv-oikeudet?

Viime yönä Pellossa ja Meltosjärvessä oli likimain 25 pakkasastetta. Kolea viikko on alkavakin. Loppua kohden vain pahentuen.  Viikonvaihteeksi luvassa taas -30 asteen tuntumaan meneviä asteita. Eli ehdottomasti jäämme kotosalle, jos tuollainen on vähänkään toteutumassa.

Lauantai, 1.1.2022, Uudenvuodenpäivä

Ihan alkajaisiksi: Hyvää Uutta Vuotta!

Eilen illalla tein sen ratkaisun, että avasinkin yläkerran lunkan kokonaan. Alhaalla oli niin kuuma, että parempi kai laskea lämpöä ylös. Kyllä sinne se nukkumalämpö nousee illan mittaan. Lämpöä oli se +1,5 astetta. Hengitys höyrysi.  Alhaalla yli 25 astetta. Kun pelit olivat alkamassa ja pelipaikkani kylmän ilman putouksen kohdalla, laitoin selkäni taakse portaan kaiteeseen täkin roikkumaan. Se estikin selkää ja niskaa jäätymästä.

Pelattin parit pelit. Tulikin sitten soitto naapurista ja kutsu karaokebileisiin. Mentiinkin, vaikka ilta oli jo pitkällä ja ainakin meikäläinen liki valmis jo petiin. Loppuillan aikana lämpö saavutti myös yläkerran. Siellä liki 20 astetta. Alakerrassa +28 astetta. Huh!

Koko lauantaipäivän mukava pakkassää. Kymmenkunta astetta miinuksella. Ajoittain kuitenkin tuuleskeli ja puuskat pudottelivat lunta puiden oksilta. Varsinaista tykkyongelmaa ei täälläpäin ole. Mutta tuossa tien reunassa yksi mänty ei ollutkestänyt vähäisempääkään lumikuormaa. Se oli taipunut kaarelle tien yli niin, että latvus hipoi maata tien vastakkaisella puolella. Siitä mahtui kuitenkin hyvin autolla ali. Eilen kopistelin siitä lunta ja latva nousikin juuri ja juuri ilmaan. Arvelin lopunkin alkavan pian nousta, mutta tänään se oli yhä samalla tavalla kaarella. Eli tuomio oli selvä: nurin vain!

Mietittiin sellaistakin, että jokohan lähdemme illalla kotimatkalle. Tuleeko kova pakkanen? Ja tuuli järveltä? Katsotaan tilannetta myöhemmin. Kävin lingon kanssa laavulla. En ollutkaan tälle talvelle siellä lingonnut. Vaihdoin kameraan akun. Nyt tulee taas kuvia niinkuin ennen. Tankkasin kelkan. Tyhjät gallonat otetaan mukaan täyttöä varten. Bensa on huippukallista. Pitää vain yrittää olla säästeliäs!

En ollut vielä käynyt järvellä. Kiinnosti se, että onko järvi vesillä. Vaihdoin kumpparit nahkasaappaiden tilalle. Verkkohuoneesta otin kyytiin putkenpätkän, johon olen laittanut heijastinteippiä. Sitten kelkalla järvelle. Aivan rantaan oli ajattanut reippaanlaisesti lunta, mutta se oli onneksi aika kovaa. Sitten olikin laitettava kaasu täysille, kun tela alkoi jauhertamaan vesikossa. En uskaltanut kääntyä takaisin, vaan painoin menemään. Vajaan 100 metrin päässä vettä ei enää ollutkaan ja ajelin sitten verkkokepeille. Asensin putken kokuavannon keppiin. Takaisin tullessani ajoin vauhdille tulojäljen vierestä. Huh, pääsin kuin pääsinkin maille ilman ongelmia.

Iltapäivällä katseltiin hiihtoja. Päätettiin olla huomiseen. Päivitin tälle vuodelle työlistaa. 11 kohtaa on heti alkuvuodesta. Ces't la vie!


Top